Alli Paasikivi – tarmokas taustavaikuttaja

3) Presidenttipari Kultarannassa, missä Alli Paasikivi viihtyi hyvin.

Allina Amanda Paasikivi (o.s. Valve, vuoteen 1907 Hildén) 1879–1960

Alli Paasikivi oli presidentti J.K. Paasikiven toinen puoliso. Hän toimi välittäjänä ärtyisän miehensä ja poliitikkojen ja virkamiesten välillä Paasikiven keskittyessä maan asioiden hoitoon. Hän hoiti perheen talouden, myös Jukolan tilan asioita. Hän sai lisänimen Alli-täti ansioistaan lastensuojelun alalla ja oli muun muassa Lastentautien Tutkimussäätön perustajajäsen. Ennen avioliittoa 1934 hänellä oli menestyksekäs ura Kansallis-Osake-Pankissa, josta hän erosi vekseliosaston prokuristina.

Kasvatus suomenkieliseen sivistyneistöön

Alli Paasikiven lapsuus oli onnellinen. Hän oli syntynyt 19.11.1879 Kärkölässä suutari Andreas Hildénin ja Maria o.s.  Tegelmanin perheeseen.  Alli Hildén aloitti koulunsa Mäntsälässä. Perheen muutettua Helsinkiin 1888 hän meni Kasarminkadun kansakouluun ja sitten Helsingin Suomalaiseen Yhteiskouluun (SYK). Siellä kasvoivat maan tulevat johtajat ja kulttuurityöntekijät. Se oli oivallinen paikka verkostoitumiseen.  Näin perhe osallistui uuden suomenkielisen sivistyneistön kasvattamiseen, mikä oli ajankohdan kansallinen projekti. Hildénin nimi suomennettiin 1907 Valveeksi.

Alli menestyi erityisesti matematiikassa, mutta osallistui myös kulttuuririentoihin. Hän erosi koulusta lukion toiselta luokalta, mikä oli tuolloin varsin tavallista. Ylioppilaskirjoitus oli yliopiston sisäänpääsykoe, ja siihen osallistui naisista vain pieni vähemmistö.

Pankkivirkailija

Alli Hildén oli ulospäinsuuntautunut ja esiintyi mielellään. Hän pääsi harjoittelijaksi Suomalaiseen teatteriin (vuodesta 1902 Kansallisteatteri).  Hän näytteli uuden teatterirakennuksen avajaisnäytelmissä, Pohjolan häissä Terhinä ja Aleksis Kiven Leassa, mutta ei tiedetä, missä roolissa. Hän kilpaili sellaisten valovoimaisten tähtien kuin Ida Ahlberg, Elli Tompuri ja Hanna Granfelt kanssa, mutta ei saanut vakituista paikkaa. Niinpä hän siirtyi pankkivirkailijaksi Kansallis-Osake-Pankkiin 1904.  Siellä hän hoiti sekki- ja diskonttoasioita, kohosi siitä pääkassaksi ja lopuksi vekseliosaston prokuristiksi.  Menestyksen takana oli hänen hyvä laskutaitonsa ja organisaatiokykynsä. Hän oli tiukka, mutta auttoi kuitenkin taiteilijaystäviään.

Alli Valveesta tuli pääjohtaja J.K. Paasikiven uskottu, jolta tämä aamuisin sai tietää päivän tilanteen. Paasikiven vihanpuuskien aikana Alli Valvetta pyydettiin rauhoittamaan tilanne. Siinä hän onnistui hyvin. Kun Paasikiven Anna-puoliso sairasteli vuosia ja kuoli joulukuussa 1931, Paasikivi tukeutui yhä enemmän pankin prokuristiin. Aikaisemmasta aamuäreydestä oli särmä hävinnyt.

”Tanssiaisten kuningatar ja vertaansa vailla oleva kaunotar”, sanotaan nuoresta Alli Valveesta.  Vuonna 1927 myönnetyn passin mukaan hän oli 162 senttiä pitkä, hänellä oli siniset silmät ja musta tukka. (1) Erityisistä romansseista ei ole säilynyt muuta tietoa, kuin että tarjokkaita olisi ollut.



Kaunis ja tyylikäs pankkivirkailija 1920-luvulla. Kuva: J.K. Paasikiven arkisto, Kansallisarkisto.

Vuoden 1907 promootiossa hän oli koulutoverinsa Ilmari Palménin seppeleensitojana.  Ilmari Palmén oli myöhemmin hyvin oikeistolainen juristi.  Eino Suolahti oli samoin koulutoveri ja kuului myös ystäväpiiriin. Alli Valveen poliittisista kannanotoista emme tiedä muuta kuin että hän liikkui suomenmielisessä seurassa. Kokoomuspuolueen jäsen hän ei ilmeisesti ollut eikä puolueen naisjärjestön lehti Suomen Nainen juuri kommentoinut hänen tekemisiään edes presidentin puolisona. Hän oli myöhemmin käyttöön tulleen termin mukaan ”puolueeton porvari”.

Syytä naimattomuuteen emme tiedä.  Alli Paasikiven ollessa yli kolmekymmenvuotias 1910-luvulla vain noin puolet hänen ikäisistään kaupunkilaisnaisista eli avioliitossa.  Naimisissa olevat naiset saivat täysivaltaisuuden vasta 1931, mikä vaikutti joidenkin naisten päätöksentekoon. Myös yleinen odotus vaimon jäämisestä kotiin hoitamaan miestä ja lapsia oli syy joidenkin naisten pysymiselle naimattomana. Alli Valve osallistui pääkaupungin kulttuurielämään ja matkusteli ystävättäriensä kanssa. Hän tunsi vastuuta äidistään ja leskeksi jääneestä sisarestaan, Aino Koskimiehestä, ja tämän pojasta. Heidän kanssaan hän asuikin Mariankadulla Helsingissä. Aino Koskimiehen aviomies, diplomi-insinööri Väinö Koskimies kuoli 1915 Aarne-pojan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Aarne Koskimiehestä tuli myöhemmin sisätautiopin erikoislääkäri ja Paasikivien uskottu.



Siskonpoika, lääketieteen ja kirurgian tohtori Aarne Koskimies oli lapsena Alli Paasikiven silmäterä ja aikuisena uskottu. Kuvassa tanssin pyörteissä itsenäisyyspäivän juhlissa presidentinlinnassa. Kuva: J.K. Paasikiven arkisto, Kansallisarkisto.

Kypsän iän avioliitto

Kun KOP:n pääjohtaja jäi leskeksi, työtoveruus laajeni myös vapaa-ajalle. Pankin sisällä huhut lisääntyivät: pääjohtaja ja prokuristi oli nähty poimimassa valkovuokkoja. Tarina on kuin klisee, kun johtaja nai sihteerinsä, paitsi että Alli Valve oli 54-vuotiaana tehnyt pitkän itsenäisen uran pankkivirkailijana. Hän ei luopunut omasta urasta kuten nuorena naimisiin menneet naiset tuolloin usein tekivät. Hän ajatteli avioituessaan tammikuussa 1934 aloittavansa yhdessä 63-vuotiaan miehensä kanssa rauhalliset eläkepäivät. Vähänpä hän arvasi tulevien vuosien turbulensseista!

Oman haasteensa toi se, että avioliitto oli aviomiehen toinen. Välit perheeseen olivat kuitenkin korrektit.  Alli-täti otti tarmokkaasti perheen johdon käsiinsä aviomiehen vetäytyessä hoitamaan maan asioita. Lapsista naimaton arkkitehtitytär, Annikki oli läheisin ja matkakumppani useilla ulkomaanmatkoilla. Alli oli ystävällinen Paasikiven kahdelle lapsenlapselle, Juhanille ja Sinikalle (myöhemmin Couchman).

Puolisoiden välit olivat läheiset ja leikkimieliset. Allille Paasikivi ei ärjynyt. Ollessaan erossa he kirjoittivat toisilleen joka päivä. Kirjeet alkavat ”Rakas Alli” ja päättyivät ”Sinun Juhosi”, tai ”Voi hyvin, suutelo ja näkemiin” ja ”Rakas Juho” ja ”Oma Allisi”.  Ne ovat kuin sähköpostiviestejä, joissa kerrotaan, mitä on nähty, ketä tavattu sekä läheisten kuulumiset, säät ja sairaudet. (2)

Vaikeita asioita

Rauhallinen elämä päättyi, kun Suomea haluttiin lähentää Ruotsiin maailmantilanteen kiristyessä 1930-luvulla. Tämän toteuttamiseksi Paasikivi lähetettiin 1936 Tukholmaan Suomen lähettilääksi. Paasikivi oli yhtä kiivas kuin ennenkin. Alli Paasikiven ohjeiden mukaan vahtimestari toimi portinvartijana. Ennen lounasta eli suurusta ei lähettilästä kannattanut lähestyä. Sen jälkeen kahvin ja sikarin ääressä hän oli rauhallisempi. Käytännön asiat, kuten lähetystön taloudenhoidon, lähettiläs jätti puolisolleen. Alli-rouvan hyvä ruotsinkielentaito auttoi seurustelussa diplomaattipiireissä.



Tyylikäs lähettiläspari Tukholmassa 1930-luvulla. Kuva: J.K. Paasikiven arkisto, Kansallisarkisto.

Toisen maailmansodan sytyttyä syksyllä 1939 Paasikivet palasivat Suomeen Moskovan kanssa käytäviä neuvotteluja varten.  Ne eivät johtaneet tulokseen ja Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Paasikivestä tuli salkuton ministeri Rytin hallitukseen. Alli Paasikivi esti pienten ongelmien viemisen miehelleen, kuten oli tehnyt ennenkin.  Paasikivi keskittyi ulkopoliittisiin kysymyksiin ja sisäpoliittiset asiat Alli-rouva ohjasi virkamiehille tai muille ministereille. Hän puuttui valtioneuvoston asioihin tavalla, joka ei nykyään olisi mahdollista. Kun Paasikivi nimitettiin Suomen Moskovan lähettilääksi talvisodan jälkeen, Alli Paasikivi puuttui lähetystön asioihin samalla tavalla. Hän hoiti myös Moskovan lähetystön taloutta nuukasti.

Paasikivet olivat eläneet autonomisessa Suomessa ja tunsivat venäläisiä tapoja, kulttuuria ja kieltä. Juho oli suorittanut filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineenaan Venäjän kirjallisuus ja historia. Paasikivet eivät olleet yhtä kaukana mukavuusalueeltaan kuin monet muut länsimaiset diplomaatit. Alli Paasikivi jatkoi Moskovassa antiikin ja posliiniesineiden keräilyä.

Jatkosodan sytyttyä Paasikivi palasi eläkeläiselämään, mutta seurasi tarkasti tapahtumia. Välillä oltiin pommituksia paossa Jukolassa, jonka asiat Alli-rouva hoiti puolisonsa pojan, Varma Paasikiven kuoleman jälkeen vuodesta 1941. Takaisin julkisuuden valokeilaan Paasikivet tulivat sodan jälkeen, kun Paasikivestä tuli pääministeri marraskuussa 1944 ja presidentti 1946.

Edustava ensimmäinen nainen

Paasikiven presidenttikaudella 1946–1956 Alli Paasikivi oli edustava maan äiti. Hänen roolinsa sanansaattajana ärtyisän presidentin ja muun maailman välillä jatkui. Linnan emäntänä hän oli tyylikäs ja aktiivinen. Itsenäisyyspäivän kutsut alkoivat taas sodan jälkeen. Niissä tarjoiltiin boolia ja tanssittiin. Alli Paasikivi osallistui valtiollisiin tilaisuuksiin, vaikka kansansuosion ja maineen hän hankki itsenäisestä työstään lasten parissa. Presidentinlinnassa hän aloitti lasten mehukestit, joihin kutsuttiin koululuokkia, partiolaisia ja muita vierailevia ryhmiä.



Alli Paasikivi sisusti Espoonkadun asunnon edustavaksi. Kuva: J.K. Paasikiven arkisto, Kansallisarkisto.

Lastentautien tutkimussäätiö

Lastenklinikan ja Lastenlinnan rakennushankkeiden rahoitukseen ja materiaalien saantiin hän valjasti verkostonsa ystävänsä, lastentautiopin professori Arvo Ylpön apuna. Heidän johdollaan perustettiin Lastentautien Tutkimussäätiö 1947 (Lastentautien Tutkimussäätiön Kannatusyhdistyksen nimellä). Alli Paasikiven idea oli, että säätiön tukemaa tutkimusta esiteltiin rahoittajille vuosittain. Säätiöön perustettiin 1961 Alli Paasikiven rahasto, josta tuetaan pitkän linjan tutkimuksia.

Alli Paasikiven Säätiö

Naisten maanpuolustusjärjestö Lotta Svärd lakkautettiin 1944 rauhansopimuksen perusteella ja sen osa sen omaisuudesta takavarikoitiin valtiolle. Osan Lotta-järjestö oli ehtinyt lahjoittaa sitä varten perustetulle Suomen Naisten Huoltosäätiölle (vuodesta 2004 Lotta Svärd Säätiö), joka tuki sodasta kärsineitä naisia. Alli Paasikivi ei ollut lotta eikä osallistunut Huoltosäätiön toimintaan. Valtiolle takavarikoiduista varoista käytiin SKDL:n kanssa tiukka kiista eduskuntaa ja oikeusistuimia myöten. Ratkaisuksi tuli yhdistyslain edellyttämällä tavalla, että lakkautetun yhdistyksen varat oli käytettävä yhdistyksen päämääriä lähellä olevaan tarkoitukseen. Varoista muodostettiin vuonna 1952 kotitaloutta, sosiaalityötä ja tutkimusta tukeva yksityinen säätiö. Alli Paasikiveä pyydettiin antamaan nimensä sille ehkä siksi, että äärivasemmisto ei toiminut Paasikiveä vastaan. Säätiön johtoon tuli maalaisliittolaisen ja sosiaalidemokraattisen taustan omaavia henkilöitä, ei kokoomuslaisia. Alli Paasikivi oli sen suojelija ja kunniapuheenjohtaja. Siinä ominaisuudessa hän vaikutti säätiön tarkoituksen määrittelyyn ja tukipolitiikkaan. Niinpä muun muassa Sotainvalidien Veljesliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Lastentautien tutkimussäätiö ja partiolaisten järjestöt saivat apurahoja.

Alli Paasikivi osallistui Lastentautien Tutkimussäätiön ja Alli Paasikiven Säätiön hallituksen kokouksiin, jotka usein pidettiinkin presidentinlinnassa. Pöytäkirjoista saa käsityksen, että hän vaikutti toiminnan sisältöihin enemmän kuin hänen muodollinen asemansa olisi edellyttänyt. Moniin muihin hyviin tarkoituksiin hän antoi nimensä ”suojelijana”.  Hän antoi moraalisen tukensa muun muassa sotatuberkuloosipotilaiden sekä sotasokeiden hyväksi tehtävään työhön. Hänestä tuli partiolainen Kärkölästä kotoisin olevan Helvi Maukolan (myöhemmin Sipilä) innostamana.

Alli Paasikivi kutsuttiin useiden järjestöjen kunniajäseneksi ja hänelle myönnettiin niiden ansiomerkkejä. Tällaisia olivat muun muassa Pelastakaa Lapset, Suomen Punainen Risti ja Tyttöpartioliitto.

Jälkimaine

Alli Paasikivi jatkoi sosiaalityötään Paasikiven presidenttikauden ja Juho Paasikivien kuoleman jälkeen vuonna 1956. Hän kuoli kesällä 1960. Lehdistö antoi hänelle jo 1950-luvulla Alli-täti-kunnianimen, jonka hän oli vakavalla työllä ansainnut. Toinen vanhenevan naisen käsivarsista käytettävä nimitys ”allit” on hieman epäreilu. Alli Paasikiven tyylitaju ja esiintymiskykynsä olivat tärkeitä maan kansainväliselle asemalle, kun haluttiin pysyä läntisten demokratioiden joukossa. Hän teki myös vakavaa työtä sodasta nousevan maan sosiaalihuollon hyväksi.


Professori, FT Aura Korppi-Tommola on julkaissut tutkimuksia naisten ja lastensuojelun historiasta.  Hän toimi Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestö- ja tutkimuspäällikkönä 1991–2000 sekä Tieteellisten seurain toiminnanjohtajana 2001–2014.


(1) Ulkomaanpassi, Kirjeenvaihtoa, CX:2, J.K. Paasikivien arkisto, Kansallisarkisto.

(2) Puolisoiden välistä kirjeenvaihtoa 1930- ja 1940-luvulta, CX:2, J.K. Paasikivien arkisto, Kansallisarkisto.

Lähteitä

Iiris Arajoki-Siikala & Kalervo Siikala, Lotta Svärd ja Alli Paasikivi. Gummerus 2002.

Aura Korppi-Tommola, Alli Paasikivi, www.kansallisbiografia.fi (luettu 20.7.2020)

Juhani Paasikivi, Monumentin sukua. Otava 1999.

Salme Saure, Maan äidit, Gummerus 1983.

Seppo Tamminen, Lapsen tähden. Lastentautien tutkimussäätiö 50 vuotta. Lastentautien Tutkimussäätiö 2012.

Hilkka ja Olli Witikka, Alli Paasikivi. WSOY 1991.