Anna Paasikivi – ristiriitainen mutta rakastettu

Paasikivien perhekuva 1906. Kuva julkaistu teoksessa Polvinen: Valtiomiehen elämäntyö 1870–1918. Kuvalähdettä ei mainittu.

Anna Forsman (1869–1931) oli J. K. Paasikiven ensimmäinen puoliso vuodet 1891–1931. Hän toimi Lahdessa kansanopiston johtajattarena ja suomalaisen yhteiskoulun opettajana. Kun perhe muutti Helsinkiin, Anna omistautui neljän lapsen kasvattamiseen ja edustamiseen miehensä rinnalla sekä moniin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin luottamustehtäviin. Hän kuoli tuberkuloosiin 58-vuotiaana.

Anna Matilda Forsman syntyi helmikuussa 1869 Helsingin pitäjän Kårbölessä koulumestari Israel Forsmanin ja hänen toisen vaimonsa Anna Loviisa Toivosen kolmantena lapsena. Koti oli ankaran uskonnollinen. Annalla oli neljän sisaruksensa lisäksi neljä vanhempaa sisarpuolta isänsä ensimmäisestä avioliitosta. Annan sisarpuoli Helena Forsman, joka oli äidin kuoltua annettu kummitätinsä ruustinna Nathalie Crohnsin kasvatiksi, toimi muun muassa helsinkiläisen Nya svenska samskolanin johtajattarena.

Leskiruustinnan suojatit

Annan perheen ja Crohnsien yhteys säilyi tiiviinä vuosikymmeniä. Ennen koulumestarin pestiä Israel Forsman oli ollut renkinä Crohnsien pappilassa Helsingin pitäjässä. 1870-luvulla Forsman vuokrasi Helsingin kaupungin omistaman Huopalahden kartanon (Grejus gård).  Anna kävi ylempää ruotsalaista tyttökansakoulua, sai keväällä 1883 erinomaisen päästötodistuksen ja jatkoi opintojaan Nya svenska samskolanissa.

Vuonna 1886 Israel Forsman teki vararikon. Koko Forsmanien omaisuus myytiin julkisella huutokaupalla. Anna oli tuolloin 17-vuotias yhteiskoululainen ja hänen nuorin sisarensa yhdeksän vanha.  Israel Forsmanin kuoltua tammikuussa 1889 perikunta jätti uuden konkurssianomuksen. Leskiäiti muutti Annan ja nuorempien lastensa kanssa Tikkurilan Stenkullaan leskiruustinna Crohnsin luo.

Savokarjalainen naisylioppilas

Anna Forsman aloitti syksyllä 1890 luonnontieteiden opinnot Aleksanterin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla ja liittyi uusmaalaisista ja ruotsinkielisistä sukujuuristaan huolimatta Savo-karjalaiseen osakuntaan. Kevättalvella 1893 Anna tapasi savokarjalaisten ja hämäläisten ylioppilaiden yhteisellä hiihtoretkellä tunnetun suomalaisuusmiehen Juho Kusti Paasikiven.

Samana keväänä Anna Forsman oli käyttänyt Savo-karjalaisessa osakunnassa pitkän puheenvuoron naisylioppilaiden asemasta.  Hän vaati, että naisylioppilailta tulisi periä osakuntien jäsenmaksu ja antaa äänioikeus osakunnan kokouksissa.  Naisylioppilaat tulisi myös vapauttaa ”rehtorin erityisestä silmälläpidosta”. Huhtikuussa 1893 Anna Forsman valittiin ylioppilaskunnan hoitokomiteaan ainoana naisena lähes 300 äänellä.  Seuraavana keväänä hoitokomitean vaalissa hänen äänimääränsä oli vieläkin korkeampi.

”Missä on rakkautta, on rikkautta”

Luonnontieteen opintojen sijaan Anna Forsman keskittyi suomenkielen opiskeluun. Jo keväällä 1893 hän oli kirjoittanut ”kunnioitetulle ja kaivatulle maisteri Paasikivelle ja pyytänyt tätä kesäksi suomenkielen opettajakseen Kangasalle. Rakastunut 22-vuotias historianmaisteri meloi kanootilla joka päivä entisen luokkatoverinsa K.A. Franssilan kotitalosta Annan luo Sarkolaan. Kirjeenvaihto jatkui vielä ruotsiksi. Jotakin sentään saatiin aikaan. Anna Forsman ja Juho Kusti Paasikivi menivät samana kesänä salakihloihin, joskin virallisia kihlajaisia voitiin viettää vasta keväällä 1895.

Kummankin elämään rakkaussuhde vaikutti suuresti. Juho Kusti päätti vaihtaa humanistiset opintonsa oikeustieteeseen voidakseen taata tulevalle perheelleen riittävän toimeentulon ja Anna tuki häntä kaikin tavoin. Kun Juho Kusti välillä pohti rahapulassaan, pitäisikö lähteä toimittajaksi Jyväskylään tai pankinjohtajaksi Lahteen, Anna kannusti sulhastaan keskittymään väitöskirjaan. ”Missä on rakkautta, on rikkautta”, hän kirjoitti sulhaselleen suomeksi syyskuussa 1893. ”Sinusta tulee tohtori niin kuin alusta asti aikomuksesi on ollut, muutenhan minusta ei tule tohtorinnaa. Sinä et saa hylätä vanhoja aikeitasi, muuten minä joudun katumaan kihlaustamme.”

Omista opinnoistaan Anna Forsman luopui vähitellen. Syksyllä 1893 hän otti vastaan Juho Kustille alun perin tarjotun ylioppilaskirjaston amanuenssin paikan. Sekä Anna että Juho Kusti olivat rutiköyhiä: kummankin isä oli joutunut myymään omaisuutensa huutokaupalla ennen kuolemaansa.  Annan lisäksi myös hänen sukulaisensa panivat toivonsa lahjakkaan sulhasmiehen loistavaan tulevaisuuteen. Helena Forsman kirjoitti sisarelleen syksyllä 1895: ”Ajattelen ilolla sitä päivää, jolloin voin sanoa ’Sisareni senatorska’.”

Laihoja vuosia Lahdessa

Säästääkseen kuluissa Juho Kusti Paasikivi palasi Lahteen. Hän oli ollut Lahden kansanopiston näkyvimpiä puuhamiehiä, vaikkei opintojensa takia voinutkaan ryhtyä sen ensimmäiseksi johtajaksi syksyllä 1893. Anna kirjoittautui keväällä 1894 Kangasalan kansanopiston opiskelijaksi kohentaakseen käsityötaitojaan ja harjoitteli luentojen pitämistä. Heinäkuussa 1894 Kangasalan kansanopiston johtajatar luetteli Aamulehdessä opistonsa vierailevia tähtiä, joita olivat mm. Hilda Käkikoski ja Fredrika Wetterhoff: ”Kolmanneksi saimme seuraamme Helsingistä ylioppilaan neiti Anna Forsman’in, joka miellyttäwällä olennollaan on ilahuttanut nuorten ja wanhain sydämmet. Samalla kun hän on ollut täällä käsitöitä oppimassa, on hän opettanut luonnontiedettä.”

Näillä näytöillä ylioppilas Anna Forsman valittiinkin Lahden kansanopiston johtajattareksi lukuvuodeksi 1894–1895.  Hän piti esitelmiä maantieteestä, terveydenhoito-opista ja kasvitieteestä, johti naisten käsitöitä ja voimistelua ja opetti opiston toisen miesopettajan apuna laskentoa.  Marraskuun alussa Anna puhui lukukauden avajaisissa ”käytännöllisten ja tietopuolisten oppiaineiden suhteesta toisiinsa kansanopistoissa opetettaissa.” Seuraavana vuonna Anna opetti naisten käsitöiden lisäksi kirkkohistoriaa, terveydenhoito-oppia, laulua ja voimistelua.

Vaikka oppilaat olivatkin aluksi ihastuneita johtajattareensa ja muistivat häntä muun muassa Annanpäivänä 1894 kultakellolla, opetustyö rasitti Annan heikkoja hermoja, joita hän joutui parantelemaan kylpylähoidoissa Heinolassa ja Ruotsissa. Varsinkin syyslukukauden 1895 kestänyt kallis Enköpingin matka kävi myös sulhasen hermoille. Kun Anna vaati Juho Kustia tulemaan häntä vastaan Ruotsiin, sulhanen totesi kirjeessään: Kultaseni, en minä voi Riihimäkeä kauvemmaksi tulla vastaan, sillä rahat eivät piisaa.”

Jatkuvat sairaslomat ja ”kulmikas luonne”, jonka Anna itsekin myönsi, johtivat paheneviin riitoihin opiston johtaja Franssilan ja lopulta myös opiston tukijan August Fellmanin kanssa. Annan kansanopistoura päättyi kesällä 1896. Juho Kusti onnistui kuitenkin järjestämään Annan vastaperustetun Lahden suomalaisen yhteiskoulun opettajattareksi.

Toukokuussa 1897 Juho Kusti Paasikivi suoritti molempain oikeuksien kandidaatin tutkinnon ja 1. kesäkuuta Anna ja Juho Kusti vihittiin leskiruustinna Crohnsin luona Stenkullassa.  Koska Juho Kusti istui Hollolassa käräjiä ja toimi nimismiehenä Asikkalassa ja yksityisenä asianajajana Lahdessa, perhe viipyi vielä Lahdessa. Kevättalvella 1898 Anna tuli raskaaksi eikä enää syksyllä jatkanut opettajana. Esikoistytär Annikki Aarre syntyi 20. marraskuuta 1898 Helsingissä.  

Pienten lasten äiti

Ensimmäiset vuodet Helsingissä olivat yhä taloudellisesti niukkoja, sillä Juho Kusti elätti perhettään mm. pienipalkkaisilla opettajantoimilla ja valmisteli väitöskirjaa.  Tutkimustyö vei aviomiehen pitkiksi ajoiksi ulkomaille: kesät 1898 ja 1900 hän vietti Tukholman valtionarkistossa ja kesällä 1899 hän opiskeli Leipzigin yliopistossa. Senkin jälkeen uudet virat ja luottamustoimet veivät suurimman osan hänen ajastaan.

Sillä aikaa Annan aika kului lähinnä lastenkamarissa. Annikki oli runsaan vuoden ikäinen, kun Wellamo Anna syntyi 22.1.1900.  Kolmivuotias ja alle kaksivuotias isosisko saivat ensimmäisen pikkuveljen, kun Juhani Wilhelm syntyi 30.11.1901.  Syyskuussa 1903, kun kuopus Varma Juho oli syntynyt, perheessä oli neljä pikkulasta, joista vanhin oli nelivuotias.  Vaikka apuna oli palvelijattaria ja sukulaisia, äidin heikkoja hermoja koeteltiin. Anna piti huolta perheen iltarukouksista, mutta muistelmissa on kerrottu myös ankarista piiskajaisista.

Senaattorin ja pääjohtajan vaimo

Perheen talous ja yhteiskunnallinen asema paranivat, kun Juho Kusti Paasikivi väitteli molempain oikeuksien tohtoriksi vuonna 1901 ja kohosi virkaurallaan. Annasta tuli tohtorinna ja ylitirehtöörinrouva, joka alkoi osallistua myös julkiseen elämään.  Hän liittyi Koulukeittolayhdistykseen (1905) ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan (1906). Syksyllä 1906 hänet valittiin Helsingin suomalaisen puolueen naisjärjestön toimikuntaan. Naiset olivat saaneet äänioikeuden ja kaikissa puolueissa ryhdyttiin kamppailemaan naisten äänistä tulevissa eduskuntavaaleissa.  

Anna Paasikivi heittäytyi innolla vaalitaisteluun, jota myös Juho Kusti kävi menestyksekkäästi omassa vaalipiirissään.  Maaliskuussa 1907 Anna puhui muun muassa Suomalaisen puolueen naisten juhlassa, jossa hän kiitti suorastaan runollisesti ehdokkaina olevia Aleksandra Gripenbergiä ja Hilda Käkikoskea: ”… tällä hetkellä, jolloin seisomme kynnyksellä luvatun maan, tällä hetkellä, jolloin täysiarvoisina ihmisinä astumme toisen sukupuolen rinnalla jakamaan työt ja tulokset, tällä hetkellä me elävästi ymmärrämme, kuinka vahva teidän luottamuksenne oli valkeuden ja vapauden tuloon, kuinka suuri teidän rakkautenne oli meihin nukkuviin!”

Kun Juho Kusti Paasikivi nimitettiin vuonna 1908 Senaatin talousosaston valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi, Anna sai entistä näkyvämmän aseman Suomalaisen puolueen naisjärjestön vaalityössä ja valtakunnallisissa vuosikokouksissa. Vuonna 1911 hänet valittiin naisvaliokunnan puheenjohtajaksi. 1910-luvulla Annasta kehittyi sujuva puhuja ja kirjoittaja.

Myös Juho Kusti luotti vaimonsa kykyihin. Kun Paasikivi kieltäytyi kansanedustajaehdokkuudesta vuonna 1913 ja halusi irtautua Suomalaisen puolueen johtotehtävistä, hän järjesti Annan varajäseneksi puoluevaltuuskuntaan ja kirjoitti vaimolleen, joka oli jälleen hermolomalla saksalaisessa kylpylässä: ”Sinä voit hoitaa asioita minun sijastani.” Vuonna 1916 Anna Paasikivi valittiin puoluevaltuuskunnan varsinaiseksi jäseneksi.

Rouvana merkkimiesten talossa

Vuonna 1910 Juho Kusti Paasikivi lähti mukaan asunto-osakeyhtiö Oivaan, joka ryhtyi rakennuttamaan kerrostaloa Nervanderinkadun takimmaiseen rinteeseen. Uusiin nykyaikaisiin huoneistoihin päästiin muuttamaan toukokuussa 1911, joskin talossa jouduttiin tekemään vielä isoja jälkikorjauksia.

Useimmat talon merkkimiehet olivat tutustuneet toisiinsa jo opiskeluaikoina, politiikassa tai yrityselämässä ja heidän vaimoillaan oli jo valmiiksi sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita. Anna Paasikiven läheisin ystävä oli Ilmatieteen laitoksen johtajan Gustaf Melanderin Elsa-vaimo, joka oli rovasti Crohnsin tyttärentytär ja siis Annan tuttu jo Stenkullan ajoilta. Anna luotti Elsan perheenemännän taitoihin ja kysyi usein hänen neuvojaan. Sairausvuosinakin Annan lempiruokaa olivat Elsan säilömät mustikat ja niistä tehty terveyskeitto. 

Muut Oivan rouvat pitivät Annaa tarmokkaana ja impulsiivisena mutteivät minään talousihmisenä. Paasikiven perheessä syötiin arkena varsin vaatimattomasti, mutta vieraita varten voitiin tilata ruokaa ja voileipiä Kämpistä. Huomiota herättivät Juhon ja Annan kovaääniset perheriidat sekä lasten ankara kotikuri. Pankin pääjohtajan lapsilla oli harvoin taskurahaa ja keskinkertaisesta koulumenestyksestä rankaistiin.  Kun perhe muutti vuonna 1921 Erottajalle, Anna piti muun muassa tanssikoulua tyttärilleen ja voimistelukerhoa KOP:n johtokunnan jäsenten rouville sekä järjesti näyttäviä juhlia.

Kevään 1918 punaisen terrorin aikana perhe asui vielä Oivassa. Juho Kusti oli punaisten pidätyslistalla ja pakoili tuttavien luona. Annikki kuului niihin teekkarityttöihin, jotka salakuljettivat aseita ja ammuksia Helsingissä piileskeleville suojeluskuntalaisille. Piina päättyi kreivi von der Goltzin saksalaisjoukkojen tuloon. Kreivistä tuli Paasikivien perheystävä ja Annaa pyydettiin von der Goltzin pojantyttären Astridin kummiksi.

Jukolan emäntä

Ensimmäisen maailmansodan kiihdyttämä inflaatio ja elintarvikepula olivat saaneet Paasikivetkin pohtimaan maatilan hankintaa. Aiotut kaupat olivat kuitenkin kaatuneet suomenruotsalaisten haluttomuuteen myydä tilojaan suomenkielisille. Keväällä 1917 Anna Paasikivi arvosteli Suomen nainen -lehdessä kipakasti tätä asennetta. Myös se maatila, jonka Paasikivet ostivat Keravalta heinäkuussa 1917, oli alun perin ruotsinkielisen suvun omistama. Paasikivet nimesivät tilan Jukolan kartanoksi. Hyvän kartanonemännän tavoin Anna piti lähiseudun lapsille pyhäkoulua. Kun Juho Kusti joutui viipymään Tarton rauhanneuvotteluissa kuukausia, Anna johti tilan töitä ja raportoi niiden edistymisestä miehelleen.

Jukolan parin hehtaarin suuruisesta puutarhasta tuli Anna Paasikiven projekti, vaikka tilalle palkattiinkin puutarhuri. Annan puutarharakkauden juurista kertoo vuoden 1911 Joulujuhla-lehdessä julkaistu tarina ”Vanha rouva, joka puita istutti”.  Tarinan esikuva oli kai leskiruustinna Crohns ja Stenkullan puutarha, mutta loppulause on Annan omaa tekstiä: ”Rakastakaa eläessänne luontoa kuin parasta ystävää – kuin sitä, joka kuoltuanne on teistä huolen pitävä, siihen saakka, kunnes kaikki kutsutaan Herran kasvojen eteen.”

Kuolemantauti

Anna Paasikiven sitkeä yskä, jota lääkärit olivat hoitaneet vuosikausia katarrina, paljastui vuonna 1926 keuhkotuberkuloosiksi. Se oli jo koitunut monen Forsmanin kohtaloksi. Annan nuorin sisar, 30-vuotias perheenäiti Lydia Maria Serenius oli kuollut tubiin vuonna 1907. Pian todettiin, että tuberkuloosi oli tarttunut myös Paasikivien nuorimpaan poikaan, 23-vuotiaaseen Varmaan.

Annaa ja ajoittain myös Varmaa hoidettiin Sveitsissä Agran keuhkotautiparantolassa. Koska Anna ei halunnut olla siellä yksin, sukulaiset ja ystävät vuorottelivat hänen seuranaan. Anna oli vaikea potilas. Juho Kusti joutui pyytämään parantolan ylilääkäriltä, ettei tämä keskeyttäisi hoitoa, vaikka ”vaimoni on todella hermostunut ja sen lisäksi todella vilkas (lebhaft).” Kun toista vuotta kestänyt hoito lopetettiin, Annalle ja hänen sairaanhoitajalleen rakennettiin Jukolan yläkertaan omat tilat. Vuonna 1930 perhe muutti Taka-Töölöön Annikin piirtämään 18-huoneiseen huvilaan. Anna ja hoitaja saivat sieltäkin omat huoneet. Talon katetulla kattoparvekkeella Anna saattoi levätä talvellakin puhtaassa ulkoilmassa.

Annan tila huononi syksyllä 1931. Juho Kusti, jota painoivat myös talouslama ja KOP:n vaikeudet, kärsi unettomuudesta. Loppu tuli pari päivää ennen joulua. Anna Paasikivi kuoli kotonaan 22.12.1931 aamulla klo 9.15. Hän oli kuollessaan 58-vuotias.

Juho Kusti kirjoitti päiväkirjaansa: Minä olin kylpyhuoneessa, kun Varma tuli sinne ja peittäen kädellään silmänsä sanoi: ’Se on loppu’. Edellisen yön Anna oli ollut hyvin kipeä. Useasti kutsunut hoitajattaren luokseen. − − Varma ja minä luimme tavalliseen aikaan kl 1/28 ill(alla) virren ”Din sol går bort”.  


Dosentti, kirjailija Kirsti Manninen on myös Paasikiven perheen Keravan vuosista kertovan Isännän aika -näytelmän käsikirjoittaja.