J. K. Paasikiven talvisodan päiväkirja

(01.12.1939)

”30/11 ’39 Sota alkanut Suomen ja Wenäjän välillä. Neuvostovenäjä sanoi irti hyökkäämättömyyssopimuksen ja ennen kuin Suomen toinen nootti ehdittiin jättää Molotowille (kts lehtiä) tänään 30/11 tekivät venäläiset 2 pommitusta Helsinkiin. Samoin moniin muihin paikkoihin. Myös rajalla ollut taisteluja. Sotatila julistettu ja Mannerheim nimitetty ylipäälliköksi.

Iltapäivällä 30/11 kävi Kallio luonani. Olin soittanut hänelle ja hän tuli luokseni, vaikka minä tarjouduin tulemaan hänen luokseen.

Sanoin, että Erkko ei kykene selvittämään tätä vyyhteä. Hän on koko ajan väärin arvioinut ja arvostellut asemaa. Tehnyt toisen erehdyksen toisen jälkeen. Sanoin että hallituksessa on Tanner ainoa, joka voi tulla ulkoministeriksi ja esitin häntä. Myös Cajander on sopimaton pääministeriksi. Mutta miten myös hän voisi erota nyt ja toisen tulla hänen sijallensa on vaikea keskellä sotaa.

Sanoin että meidän olisi koetettava päästä jälleen neuvotteluun venäläisien kanssa, mutta pelkäsin että sopimus ei tule olemaan yhtä hyvä, kuin minkä olisimme saaneet Moskovassa ennen nykyisiä tapauksia. Kallio vastasi, että hän ei voi ruveta puuhaamaan uutta hallitusta niin kauankuin nykyinen on paikallaan. Se on eduskunnan asia. Hän oli samaa mieltä kuin mina, että hallituksen keskuudessa on Tanner ainoa mahdollinen ulkoministeriksi.

Kallio kiitti minua siitä, että oli saanut kuulla mielipiteeni. Minä sanoin Kalliolle, että kun Hallitusmuoto määrää erityisesti presidentin tehtäväksi hoitaa ja ohjata (ohjata) ulkopolitiikkaa, niin minun mielestäni Kallio kyllä voi ryhtyä toimenpiteisiin ulkoministeriin nähden. (Kritiseerasin kovasti Erkkoa: Hän on kokematon, hänellä ei ole riittävästi tietoja eikä hänellä ole riittävästi intelligenssiä ja hän on kovin ”itteänsä täynnä”. Ei neuvottele muiden kanssa, vaan luulee itse ymmärtävänsä kaikki paraiten. Ei neuvottele paraimpien lähettiläiden kanssa (esim. Gripenbergin). Ja nyt on hän (Erkko) johtanut maan tähän haaksirikkoon. Hän on kevytmielisen optimistinen. Puhuu aina, että on pidettävä ”pää kylmänä”. Kyllä, mutta se kylmä pää ei saa olla tyhjä. Siinä pitää olla ajatuksia. Erkko [on] koko ajan arvostellut asemaa väärin.

a) kun venäläiset talvella pyysivät Suomenlahden saaria, niin Erkko ei silloin ottanut asiasta kiinni ja koettanut saada aikaan sopimusta.

b) Kun Maiski viime toukokuussa esitti Venäjän kannan Ahvenanmaahan nähden − puhuin silloin telefonissa Erkon kanssa ja kysyin, mitä hän nyt ajattelee asemasta − Erkko vastasi, että asema ei ole muuttunut, vaan nyt on ryhdyttävä noottien vaihtoon. Sokeankin piti nähdä, että asema oli kokonaan muuttunut, mutta sitä ei Erkko ymmärtänyt.

c) Nyt viimeaikoina Erkko on myös arvostellut asemaa aivan väärin. Hän on koko ajan hokenut, että venäläiset bluffaa. Luopuvat kyllä Hangosta yms. Eivät ryhdy sotaan. Nyt on nähty, että asia on mennyt aivan toisin.

Kallio toivoi (arvattavasti Erkon puheen johdosta), että USA:n välitys Moskovassa vaikuttaisi. Minä sanoin puhuneeni Erkolle juuri USA:n välityksestä, mutta sanoin, että epäilen, tokko nyt enää tulee siitä tulosta. Erkko uskoi Italian välitykseen ja lähetti Roomaan kenraali Enckellin. Kallio sanoi Italian kieltäytyneen välityksetä, koska ei luullut sen onnistuvan. Omasta puolestaan sanoi Kallio sen olevan luonnollista, koska Italia on huonoissa väleissä Venäjän kanssa. Tähän minä huomautin että jälleen on Erkko tässäkin arvostellut asemaa väärin.

Illalla puhuin Rudolf Waldenin kanssa, joka sanoi juuri olleensa Kotilaisen kanssa Kallion luona ja puhuneensa uuden hallituksen välttämättömyydestä. Kallio oli vastannut samalla tavalla, kuin minulle, että hän ei voi itse tehdä mitään. Walden sanoi, että minä en saa kieltäytyä menemästä hallitukseen. Vastasin, että olin valmis salkuttomaksi. Walden vastasi, että minun on mentävä ulkoministeriksi ja siinä ominaisuudessa mentävä Moskovaan neuvottelemaan.

Puhuin myös Rydin kanssa telefonissa, joka kertoi tavanneensa Kallion, mutta Kallio ei ollut vielä pyytänyt Rytiä pääministeriksi. Minä sanoin Rydille pelkääväni, että sota kulkee omien lakiensa mukaan, kun se nyt on alkanut. Sanoin myös, että luultavasti meidän sopimuksemme Venäjän kanssa tulee olemaan huonompi, kuin mitä Moskovassa olisi saatu.

(kts. tämän päivän 1/12 lehtiä).

1/12 ’39. Eilen on hallitus jättänyt erohakemuksensa. Soitin Rydille, mutta hän ei ollut kotona vaan ilmoitettiin hänen olevan presidentti Kallion luona. Walden soitti ja tapasi Allin telefonissa. Sanoi Allille, että minä en saa kieltäytyä menemästä hallitukseen. (Minulta ei ole tähän asti kl. 2.15 siitä mitään puhuttu.)

Tänään on taas täällä Helsingissä ollut venäläisien pommihyökkäys. Eduskunta kokoontui eilen ja hyväksyi hallituksen toimenpiteet. Ryti soitti iltapäivällä ja kysyi minua salkuttomaksi ministeriksi hallitukseen. Lupasin.

S.p. presidentti nimitti uuden hallituksen Pääministeri Ryti, ulkoministeri Tanner, finanssiministeri Pekkala, kauppaministeri Kotilainen, kulkulaitosministeri Salovaara, sisäministeri von Born, oikeusministeri Söderhjelm, maanviljelysministeri Heikkinen, Apulais[?maanviljelysministeri] Koivisto, Opetusministeri Hannula, von Fieandt, huoltoministeri, Sosiaaliministeri Fagerholm, puolustusministeri Niukkanen, salkuton J.K. Paasikivi. 14

Kl. 5 presidentti nimitti Suomen Pankissa. Vähän sen jälkeen tapahtui hälyytys. Menimme, myös Kallio, Suomen Pankin holviin, jossa pidettiin kokous sekä sen jälkeen ulkoasiain valiokunnan kokous. Kokouksen alussa Ryti esitti hallituksen ohjelman: Valtakunnan ja sen riippumattomuuden turvaaminen ‑ mutta kuinka tämä olisi aikaansaatava siitä, olisi sovittava. Meidän olisi kaiken kaikkiaan pyrittävä palauttamaan rauhantila mikäli se on mahdollista – ylipäätään valtakunnan itsenäisyys. Olisi päästävä jatkamaan neuvotteluja Venäjän kanssa. Mutta jos ei synny sopimusta, olisi sotaa käytävä niin vahvasti kuin mahdollista. Olisi käännyttävä USA:n puoleen saadaksemme sieltä lainan samoin Ruotsin puoleen saadaksemms sieltä mikäli mahdollista aseellista tukea. Ruotsin hallitus uudistettiin juuri tänä päivänä. Kaikki puolueet tulee siellä mukaan hallitukseen.

Minä: Sodan lopettamiseen olisi käännettävä päähuomio, pyrkimys rauhaan on tämän hallituksen päätehtävä (tietysti pitämällä silmällä Suomen elinetuja). Sitten esitin ne kohdat, jotka olin pannut paperille (kts. sitä).

1/12 39 Kokous ennen hallituksen nimittämistä – Suomen Pankissa. Minä lausuin, että uuden hallituksen pääasia on saada välit Venäjän kanssa selville. Esitin ohjelmani. Se on seuraava: Heti käännyttävä Neuvostohallituksen puoleen ja kysyttävä suostuuko Venäjä aselepoon neuvottelujen jatkamiseksi sekä että Suomi on valmis tekemään uusia ehdotuksia. Oma mielipiteeni on, että meidän on tehtävä entistä paljon suurempia myönnytyksiä.

1. Tukikohta. a) Jussarö tai b) Örö (yksi tai useampia saaria). Mutta jos venäläiset eivät tyydy tähän, voi pitää kiinni entisistä ehdoista. c) Kannas d) Suomenlahden saaret e) Kalastajasaarento f) korvaus g) kauppasopimus.

Tanner, Niukkanen, Heikkinen: Ei nyt yksityiskohtiin. Kotilainen ja Pekkala olivat minun kannallani. Lopuksi kaikki yhtyi siihen, että meidän on oltava valmiit menemään myönnytyksissä pitemmälle kuin aikaisemmin.

Kesken kokouksen sanoi Tanner Pakaslahden ilmoittaneen venäläisien hääräävän Ahvenanmaan lähellä. Niukkanen ehdotti, että pyydetään Ruotsia miehittämään Ahvenanmaa siten, että me panemme sinne pienen joukon. Söderhjelm = Niukkanen. Tästä yhdyttiin.

2/12 ’39. Ulkoasiain valiokunta Suomen Pankissa.

1. Tanner ilmoitti Ruotsin pääministerin Hanssonin ilmoittaneen hänelle, että Ruotsi ei tule mukaan miehittämään Ahvenanmaata. Näin ollen on kysymys kääntymisestä Ruotsin puoleen kysymyksellä onko se valmis meitä aseelltisesti auttamaan rauennut.

2. Amerikan lähettiläs Schoenfeld kääntynyt meidän puoleemme avonaisien kaupunkien pommittamis asiassa. Me suostumme siihen.

3. Laina USA:sta 60 miljoonaa dollaria.

4. Keskustelut Moskovan kanssa. Tanner: Ehdotus niistä olisi heti tehtävä, jos tahdomme niitä avata. Ei ollut oikein varma tästä asiasta.

Minä kannatin lujasti Tanneria, että on heti käännyttävä Moskovan puoleen.

Niukkanen: Kun Ruotsin vastaus Ahvenamaahan nähden on kielteinen, eikö voisi keskustella Saksan kanssa Ahvenanmaasta.

Hannula: Niukkasen ehdotus on kovin fantastinen. Sotkisi meidän suhteemme Englantiin ja Ranskaan.

Ryti ilmoitti, että Saksassa on meille sympatioja. Olisi saatava Saksa meitä kannattamaan, kun teemme ehdotuksia Moskovalle, mutta myös ilmoitettava muille suurvalloille.

Ehdotin, että pyydettäisiin Mannerheim ulkovaliokunnan kokoukseen lausumaan mielipiteensä tilanteesta.

Kl. 5 saapuivat Kallio ja Mannerheim. Tanner esitti, että käännyttäisiin Neuvostovenäjän puoleen neuvottelujen jatkamiseksi. Kun Ruotsin hallitus ei ole suostunut edes puolustamaan Ahvenanmaata, niin (vielä) vähemmän se tulee auttamaan tässä sodassa laajemmassa mitassa, jotenka kääntyminen sen puoleen ei ole aiheellinen.

Tanner pyysi Mannerheimia selvittämään, miten sotilaalliselta kannalta asemaa katsotaan. Mannerheim näytti kartalta, miten vihollisen joukot olivat edenneet.

Minä samaa mieltä kuin Tanner, että olisi koetettava saada neuvottelut Neuvostovenäjän kanssa jälleen alkuun. Perustelin vakavasti.

Ryti oli samaa mieltä. Meidän olisi ilmoitettava suurvalloille ja pohjoisvalloille sekä USA:lle tästä ehdotuksesta ja ehkä pyydettävä niiden bona officia.

Tanner epäili kääntymistä muiden valtojen puoleen, sillä Venäjä sanoo, että se on Venäjän ja Suomen välinen asia.

Niukkanen = Ryti. Luulee että Saksa ei voi olla aivan välinpitämätön.

Ryti[:] Meidän aloitteemme on ainakin notifioitava.

Söderhjelm = dito dito dito.

Kallio[:] On masentavaa, että Ruotsi ei edes Ahvenanmaan puolustamisessa auta. Sentähden ei ole Ruotsilta pyydettävä virallisesti apua.

Minä[:] Onko pyyntö tehtävä nyt heti vai odotettava kunnes ehkä sotatilanne vielä paranee?

Mannerheim[:] Vaikea sanoa. Meillä voi olla menestystä, mutta silloin olemme käyttäneet melkein kaikki tykistöammukset.

Tanner[:] Olisi tehtävä heti.

(Tämä on alusta alkaen ollut minun mielipiteeni).

Niukkanen sanoi saaneensa Cajanderin ja Erkon puheista sen käsityksen, että Ruotsista saadaan sotatarvikkeita sodan aikana. Mannerheim[:] Ruotsissa ei ole meidän kenttätykistön kaliberia. Samoin kenttähaupitsit. Voi saada Saksasta Puolan sotasaalista, mutta se vie aikaa. Transitoon on Ruotsi suostunut, mutta jos Venäjä panee vastalauseen, niin asia voi tulla epävarmaksi.

Kallio[:] Ehkä voi kääntyä Moskovan puoleen ehdotuksilla.

Mannerheim: Olisi käännyttävä Moskovan puoleen neuvottelujen aikaansaamiseksi. Olemme joutuneet niin vaaralliseen asemaan, että en näe mistä saadaan ammuksia.

Hyväksyttiin, että käännytään Moskovan puoleen Ruotsin välityksellä. Mutta aselepoa ei ehdoteta.

[MYÖHEPI LISÄ:] Samana päivänä lähetettiin Sahlinin kautta kysymys. (Kts. lehtiä 4/12)

3/12 ’39 Kokous Suomen Pankissa. Läsnä Kallio, Mannerheim, ulkoasiain valiokunta, Walden, Talvela, Grandell.

Ryti: Kuinka pitkälle voidaan mennä meidän sotilasturvallisuutta vaarantamatta?

Mannearheim pyysi Waldenia ja muita läsnäolevia asiantuntijoita tekemään selvää, millainen on nykyinen tila sotatarvikkeisiin nähden. Grandell esitti numerot, jotta osottivat, että erittäin tykkien ammuksiin nähden on tila huono. Oma teollisuus voi valmistaa ainoastaan noin 1/4 à 1/5 tarpeesta sodan aikana. Niukkanen myönsi Grandellin lausunnon sisältävän totuuden. Ilmatorjunta on heikoin. Manneheim näytti kartalta, missä nykyään ollaan sotatantereella. Kannaksella: Ino luultavasti ei enää tyydytä venäläisiä. Hanko:

Ikävä saada venäläisiä mantereelle, olisi parempi luopua saarista. MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: (s.o. Jurssaröstä tai Öröstä).

Minä katsoin, että siihen nähden, mitä oli ilmoitettu meidän varustuksistamme [KORJATTU MYÖHEMMIN MUOTOON peräytymisestämme] meidän on pyrittävä rauhaan Venäjän kanssa ja tehtävä suuria myönnytyksiä.

Niukkanen: Kun ei saada edes Ruotsilta apua, niin eikö voi ruveta tekemään kauppaa Ahvenanmaasta. Hanko on vaarallisempi tukikohta kuin Ahvenanmaa.

Tanner: Tyydyttääkö saaret venäläisiä?

Mannerheim[:] Hangolla on venäläisille suurin merkitys, kun voi sulkea Suomenlahden suun. Mutta lisäksi 5000 miehen garnisoni. Saarista Suomenlahden pohjoispuolella voisi Örö olla Venäjän kannalta paras, kun on useampia saaria. Ahvenanmaalla on meille erittäin suuri merkitys, koska se sulkee Pohjanlahden.

Söderhjelm[:] Jos tarjoamme Örön, niin venäläiset vaativat Hiittisten ulkopuolelle sotasataman. Örö olisi ehkä parempi kuin Jussarö.

Ulkovaliokunta yksin. Mitä on tehtävä, jos Molotov ei rupea keskustelemaan meidän kanssa?

Hannula[:] Ruotsista olisi koetettava saada apua?

Söderhjelm: Ruotsista ei saada apua, mutta aseita voidaan saada. Sköld on meidän puolellamme, mutta hän katsoo että ulkopolitiikka ei kuulu hänelle.

Minä[:] [MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ]: Pitäisi käyttää kaikkia keinoja.] Voisi harkita, eikö voisi käyttää Saksan välitystä.

Kotilainen[:] Olisi käännyttävä Göhringin puoleen.

Niukkanen[:] Saksaa olisi koetettava käyttää välittäjänä. Olisi lähetettävä sellainen henkilö, joka pääsisi suoraan Hitlerin puheille.

Hannula[:] Yhtä mieltä kuin JKP, että kaikkia keinoja on käytettävä, mutta pelkää, että kääntyminen Saksaan ei tule johtamaan tulokseen. Ribbentropp on meidät myynyt. Jos käännymme Saksaan, niin se voi epäedullisesti vaikuttaa Englanninssa ja Ranskassa ja USA:ssa sekä Pohjoismaissa. Muuten Euroopan asiat ratkaistaan lopullisesti rauhanneuvotteluissa.

Minä vastasin Hannulalle, että rauhanneuvotteluissa ratkaistaan ainoastaan Saksan ja Englannin ynnä Ranskan väliset asiat, mutta

suomen ja Venäjän asia> ei kuulu sinne, koska Venäjä ei ole sodassa Englantia tai Ranskaa vastaan.

Tanner[:]Asiat on joutuneet nykyiseen ?kohtalokkaaseen tilaan senkautta, että hallituksella on ollut väärät informatiot. Lähettiläämme ovat esittäneet, että Venäjä ei hyökkää Suomen päälle. [MYÖHEMPI LISÄYS TOISELLA KYNÄLLÄ MARGINAALISSA:(Minä en ole sellaista esittänyt) niin vielä aivan äsken. Hansson piti eilen puheen, jossa piti kiinni puolueettomuudesta. Ruotsi täytyy jättää syrjään. Saksaan kääntyminen on uusi ajatus. Rosen käynyt Göhringin luona. Sellainen demarche huonontaisi meidän asemaamme länsivalloissa. Voiko Saksa tehdä mitään?

Niukkanen[:] Edellisen hallituksen vika oli se, että oli liian poistyöntävä Saksaan nähden.

Söderhjelm[:] Ainoa mitä Saksalta voisi pyytää on, että Saksa painostaisi, että Venäjä meidän pyyntöömme suostuisi, mutta on vakuutettu, että se ei veisi tulokseen. Ruotsista voi tulla jotakin apua. Ruotsissa pelätään, että Saksa voi hyökätä Skåneen.

Ryti(:) Meidän esityksemme Venäjälle on notifioitu Saksalle. meidän on tehtävä kaikki sotilaallisen asemamme vakavoittamiseksi. Olisi todettava, että Ruotsi ei auta meitä. Olisi pyydettävä USA:sta apua.

2/12 ’39 Molotov ja Kuusinen allekirjoittivat sopimuksen “Suomen kansanvaltaisen hallituksen (s.o. Kuusisen hallituksen) ja Neuvostovenäjän välillä”. Kts. sopimusta. Tämän pohjalla [SANA MUUTETTU MYÖHEMMIN TOISELLA KYNÄLLÄ MUOTOON: varjolla] Neuvostovenäjä aikoo vallottaa Suomen ja saada sen valtansa alaiseksi. Perfidi menettely ja kuvaa Kuusista ja muita meidän pettureita.

4/12 ’39 Kokous Suomen Pankissa kl. 11. Suuruksen jälkeen puhelin Rydin kanssa. Olin sitten Tannerin luona ulkoministeriössä uudessa stadionissa. Tanner kertoi, että oli tullut sähkösanoma, että Molotov kieltäytyy keskustelemasta Suomen hallituksen kanssa eikä tunnusta tätä hallitusta. Keskustelimme, mitä olisi tehtävä. Tanner luuli, että nyt ainoastaan aseet ratkaisee. Muuta ei voida tehdä. Mutta meidän on oltava aina valmiita neuvottelemaan. Minä olin samaa mieltä. Illalla kl. 6 oli toinen kokous Suomen Pankissa. Erilaisia asioita.

5/12 39 kl. 11 kokous SuomenPankissa. Sain Rydiltä Wuolteen kertomuksen käynnistään Göhringin luona. Göhring oli katsonut, että venäläisien vaatimukset ei ole järin suuria. Oli kehottanut kaikin mokomin välttämään sotaa Venäjän kanssa. Se sota syntyy, jos emme saa aikaan sopimusta venäläisien kanssa. Ja sodan häviämme. Emme saa mistään apua. Sopimus ei ole kunniaton, kun saisimme korvausta. Göhring on aivan oikein kuvannut ja ennustanut aseman ja sen kehityksen. On käynyt juuri niin, kuin hän sanoi. mutta USA:n johtavat piirit ja Steinhardt ovat esittäneet aivan toista ja väärää. Erkko ja Cajander uskoivat USA:ta (ja Englantia ym) ja johtivat maan onnettomuuteen. On onnetonta, että ei saatu tietää Göhringin mielipiteestä paria viikkoa aikaisemmin. Se olisi luultavasti aiheuttanut, että olisin menetellyt jyrkemmin.

5/12 kl.6 oli kokous, jossa Kallio oli läsnä. Kallio oli saanut hyviä tietoja sotatantereelta. Lienevätkö oikeita? Minä sanoin mm., että jos aseemme saavuttaisi voittoja, niin silloin olisi aika tehdä uusi ehdotus neuvotteluista. Ilmat ovat olleet viime päivinä hyvin sumuiset ja sen johdosta kaiketi eivät venäläiset ole pommittaneet Helsinkiä.

Göhring oli myös valittänyt, että Suomi on kylmentänyt välinsä Saksaan. Göhring oli kutsunut kaksi kertaa Mannerheimin ”metsästysmatkalle” toiveessa saada hänen kanssaan jotain polittista selvitellä, mutta Mannerheim oli asettunut täysin välinpitämättömälle kannalle eikä siitä ollut tullut mitään. Holstin ehdotuksesta on päätetty kääntyä Kansainliiton puoleen sen johdosta, että Venäjä on hyökännyt Suomen päälle (kts lehtiä).

6/12 ’39 Molotov vastannut Avenolille kynillisesti. Se on pahempi kuin brännvins advokatyr. kts. lehtiä. Molotov kieltäytyy siitä, että Venäjä tulee Kansain Liiton kokoukseen ja väittää, että Venäjä ei ole sodassa Suomea vastaan (!!) Hirmuista”

6/12 39 Itsenäisyyspäivä. Tosiaan ikävissä oloissa sitä nyt saadaan viettää.

6/12 ’39 Metzger, sanomalehtiattache Saksan täkäläisestä lähetystöstä (metsäprofessori Metzgerin poika, jonka tapasin toisinaan Danielssonilla, koska oli naimisissa erään Danielsonin kanssa) oli lausunut telefonissa, tarkoittaen eduskunnan jäseniä, jotka ovat muuttaneet Kauhajoelle: “Wo die Schweine sind, weiss ich nicht.” (Sitä oli kuunneltu, koska puhelinkeskusteluja kuunnellaan). [MYÖHEMPI LISÄYS MARGINAALISSA TOISELLA KYNÄLLÄ: Tämä ei liene oikea. Metzger ei kuulu olevan Suomea vastaan, vaan Suomen ystävä.

6/12 ’39 Kallio on kyllä hyvän tahtoinen mies, mutta ulkopoliittisissa asioissa hän tekee aivan avuttoman vaikutuksen. Niitä hän ei ymmärrä, vaikka hänen H[allitus]M[uodon] mukaan pitäisi erityisesti niitä asioita hoitaa.

6/12 39 Ulkomaan lehdet Pohjoismaissa, Englannissa, USA:ssa ja Italiassa myös Ranskassa ym. puhuvat kaikki meistä ja meidän taistelustamme sympatisesti ja osottavat kaikkea myötätuntoa, mutta se ei auta. Meidän pitäisi saada aseellista apua. Myös Chamberlain ja Halifax ovat puhuneet meistä kauniisti, mutta venäläiset eivät siitä välitä.

7/12 ’39. Kävin Tannerin luona. Minä sanoin Tannerille:

1. Olisi saatava venäläiset ymmärtämään, että he ovat kokonaan väärin arvostelleet aseman Suomessa, kun he luulevat, että Kuusisen hallitus voisi saada Suomessa kannatusta. Se hallitus voi jonkun aikaa pysyä pystyssä ainoastaan, jos venäläiset sotajoukot pitävät Suomen hallussaan ja ainoastaan venäläisien pistimien varassa ja kukistavat vastarinnan, mitä kaikilla ja kaikissa piireissä Kuusisen hallitusta vastaan on ja tulee olemaan. Tämä olisi myös saatava Kuusisen tiedoksi. Hän myös arvostelee aseman Suomessa aivan väärin.

2. Venäläisille olisi myös sanottava, että Suomen valloittaminen ei ole helppo, kuten jo sodan ensi viikko on osottanut. Suomi tulee vastustamaan ja taistelemaan viimeiseen asti ja jatkamaan [EPÄSELVÄ KOHTA: loppuun saakka] ja sen jälkeenkin epämääräiseen aikaan asti.

3. Eikö sentähden olisi paras lopettaa verenvuodatus Suomen kansan kokonaisuus ei tahdo mitään muuta kuin saada rauhan ja hyvät suhteet Neuvostovenäjän kanssa palautetuksi ja tulevaisuudessa ylläpitämään ja lujittamaan. Suomen hallitus on jo tehnyt suuria myönnytyksiä ja tehnyt tarjouksen neuvotteluihin ryhtymisestä ja on ilmoittanut olevansa valmis tekemään uusia positiivisia ehdotuksia. Me luulemme, että neuvottelujen kautta voidaan päästä sellaiseen tulokseen, joka on omiaan tyydyttämään myös Neuvostovenäjän tarpeet. Eikö ole sentähden aika ja parasta lopettaa veren vuodatus.

Tanner ajatteli käyttää radiota ja kääntyä suoraan Molotovin puoleen. Tämä oli minun mielestäni hyvä ajatus.

7/12 ’39 Ryti ja Tanner tulivat luokseni neuvottelemaan. Kivimäki on Tukholmassa ja kysyy, onko meillä mitään sitä vastaan, että hän menee Saksaan ja koettaa vaikuttaa siihen suuntaan, että Saksa ei tunnusta Kuusisen hallitusta. Päätimme vastata, että meillä ei ole mitään sitä vastaan.

Kun neuvottelimme tästä, saapui Kallio, joka oli soittanut minulle, että hänellä oli eräs asia. Se asia, joka Kalliota nyt kiinosti, oli Manerheimin päämajasta tullut kirje, joka koski joitakin ylennyksiä. Kallio oli epätietoinen, mitenkä lakipykälät ja muut määräykset siihen soveltuu. Tämä oli hänen pääasiansa. Hän puhui myös eräistä muista pikkuasioista. (Oli myöntänyt rouvansa saamista varoista hautausapua jollekin, jonka omaiset olivat joutuneet pommihyökkäyksen alaiseksi.) Sitä vastoin ei Kallio tuntunut olevan intresseerattu, kun me muut puhuimme, mitä olisi tehtävä tällä hetkellä, mm radiokampanjasta. Kun minä esitin, mitä olisi sanottava, varotti Kallio, ettei vain luvata venäläisille liian paljon (!!). Tannerkin ihmetteli, että Kallio vain turhia pieniä asioita ajattelee eikä nähtävästi ymmärrä, mistä on kysymys. En voinut olla sanomatta, että mitenkä voidaan valita tällainen mies presidentiksi, joka siihen ei ollenkaan sovellu eikä siihen kykene. Ryti vastasi, että “se kuuluu systeemiin”.

7/12 ’39 Sopimus Neuvostovenäjän kanssa.

I. Suomi luovuttaa Neuvostoliitolle, alempana mainittavaa alue ym. korvausta vastaan, seuraavat Suomelle kuuluvat alueet: 1. Seuraavat Suomenlahdessa olevat saaret, nimittäin: Lavansaari, Peninsaari, Seiskari, Pien ja Suurtytärsaari sekä Suursaari. 2. Karjalan kannaksella alueen, jonka rajat ovat […]. 3. Suomelle Tarton rauhansopimuksen mukaan kuuluneen Kalastajasaarennon länsiosat aina ‑ ‑ ‑.

II. Neuvostoliitto luovuttaa edellisessä artiklassa mainittujen alueiden kovaukseksi Suomelle alueen, jonka rajat kulkevat seuraavasti:

III. Asukkailla on oikeus siityä pois niin ja niin monen päivän kuluessa.

IV. Korvaus alueilta pois muuttaville.

V. Suomi antaa Neuvostoliitolle 10 [RIVIVÄLISSÄ MYÖS 20] vuodeksi Jussarön. ‑ Örön. ‑ saaret. Wuokran suuruus. Vaikka saaret jäävät Suomen valtion omaisuudeksi, ei Suomi tule sanottuna aikana niille järjestämään mitään julkista valtaa.

VI Aluevesien rajat.

VII Kalastusoikeus Suomenlahdella, Laatokalla. (Nevan kauttakulku Tarton rauhansopimuksen mukaan).

MARGINAALISSA:Muissa suhteissa jää Tarton rauhansopimus voimaan.

7/12 ’39 Hallituksen kokouksessa esitin radiopuheohjelman (kts. edelle) ja että Ryti puhuisi ensin ja sitten Tanner. (Tanner oli pois istunnosta.) Hallitus hyväksyi tämän. Niukkanen hyväksyi myös, mutta huomautti, että ei saa esittää mitään toivottomuutta puheissa. Siitä olimme yhtä mieltä.

8/12 39 Ulkovaliokunnan kokous. Tarkastettiin Rydin radiopuhe ja korjattiin. Ryti piti sen illalla 8/12.

9/12 ’39 Kokousten jälkeen ja ruoan jälkeen Suomen Pankissa Ryti, Tanner ja minä neuvottelimme.

Kun venäläiset olivat ?poistaneet Yrjö‑Koskisen ja lähetystön henkilökunnan Latvian rajalle, oli käännytty USA:n ambassadöörin Steinhardtin kautta Potemkinin puoleen ja oli myös ajateltu, että USA edustaisi meitä, kun ei hyväksytty Ruotsia. Luulimme, että venäläiset ehkä kuitenkin hyväksyisivät USA:n. Potemkin oli vastannut, että Venäjä ei tunnusta Suomen nykyistä hallitusta, vaan Kuusisen hallituksen eikä ruvennut mihinkään keskusteluun.

Kun Blücher oli tänään käynyt Tannerin luona ja lopuksi sanonut olevansa valmis tekemään palveluksia, jos niitä halutaan, olimme sitä mieltä, että olisi koetettava käyttää Saksaa, jos se on mahdollista.

Tanner katsoi, että meidän olisi ilmoitettava venäläisille, että hyväksymme heidän ?eiliset ehdotuksensa, jotta sota ?saatettaisiin päättymään. Minä olin samaa mieltä, mutta meidän olisi saatava avunantopakti pois. Ryti dito edellyttäen, että Mannerheim on mukana ja että Ruotsia ei saada mukaan apuun.

Minä[:] Minä [MYÖHEMPI LISÄ RIVIVÄLIDDÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: olin pitänyt luonnolisena] samat edellytykset kuin Ryti. Päätettiin, että Ryti lähtee tänä iltana 9/12 Mannerheimin luo päämajaan. MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: neuvottelemaan]

11/12 ’39 Ryti palasi Mannerheimin luota päämajasta. Kertoi, että Mannerheim oli eilen aamulla ollut pessimistinen. Hänen kenraalinsa ei ole vastanneet tehtävää. Mutta eilisen päivän kuluessa saapuneet tiedot olivat olleet parempia. Lopputulos on, että jos Mannerheim saisi 5 divisionaa lisäksi (mutta mistä hän ne voi saada?) ja jos aseita ja ammuksia on, niin hän kyllä voi pitää puolensa venäläisiä vastaan. Diplomaattisesta demarchesta oli sitä mieltä, että Saksan kautta sitä voisi koettaa sitten, kun ensiksi on siitä ilmoitettu Ruotsille ja kysytty tuleeko Ruotsi meitä auttamaan divisioneilla sekä sitten, kun asiasta myös on ilmoitettu Englannille. Mutta Blücheriä ei pitäisi käyttää, sillä hän on epäluotettava mies.

Mannerheim oli sanonut, että Linder oli luvannut Ruotsista 2 divisionaa vapaaehtoisia (mutta siinä Linder oli luvannut liikaa). Mannerheim oli sanonut, että jos tulisi Ruotsista edes 8000 à 10000 miestä, jotka ottaisi varjellakseen Pohjois-Suomen, niin se jo olisi kovin hyvä.

Ryti, Tanner ja minä keskustelimme kl. 3.40 kääntymisestä Saksan kautta, mutta asia lykättiin uuteen kokoukseen seuraavana päivänä kl. 3 meillä.

12/12 ’39 Ryti ja Tanner luonani. Ryti ehdotti, kun eräässä raportissa oli viitattu siihen, että Suomen olisi käännyttävä neutraalin suurvallan puoleen − että Suomen tulisi käätyä USA:n, Italian ja Jaappanin puoleen, että ne ryhtyisivät toimenpiteisiin rauhan aikaansaamiseksi Saksan ja Englannin ja Ranskan välille, sillä se olisi meille tärkeää, koska silloin Venäjä arvatenkin tulisi vähemmän ylpeäksi. Päätettiin esittää tätä sitten, kun KansainLiiton kääntymisen tulokset Venäjän puoleen ovat tulleet selviksi.

KansainLiitto on käsitellyt Suomen ilmoitusta Venäjän hyökkäyksestä ja päättänyt kääntyä Suomen ja Venäjän puoleen, jotta Venäjä vetäisi pois sotajoukkonsa Suomesta ja jotta neuvottelut saataisiin aikaan Suomen ja Venäjän välillä. Suomi on heti suostunut ja Venäjän vastaus on annettava 24 tunnin kuluessa.

2:nen ehdotus jota käsiteltiin Rydin ja Tannerin kanssa, oli että käännyttäisiin Saksan kautta Venäjän puoleen esittämällä neuvotteluja ja esittämällä konkreettiset ehdot Venäjälle. Niihin sisältyisi myös tukikohta Suomenlahden pohjoispuolella.

Tänään oli sotaraportit suhteellisen hyviä. Ruotsista myös hyviä uutisia. Kerrotaan, että Ruotsin uusi hallitus muodostetaan sille pohjalle, että Suomelle on annettava apua. Mainitaan, että Suomeen tulisi 10000 vapaaehtoista, joille Ruotsin valtio antaisi aseet, myös tykit ja lentokoneet. Jos tästä tulee tosi, olisi se kovin ilahuttava asia. Sillä olisi suuri vaikutus sekä kotimaassa että myös venäläisiin. Mannerheimin määräyksen mukaan tulisi tämä joukko puolustamaan Pohjois-Suomea, joten suomalaiset joukot pääsisi siitä.

Yleinen myötätunto on meille koko maailmassa, mutta se on suurimmaksi osaksi sanoja, sanoja!

Ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa tänään oli saapuvilla myös Kallio. Minä puhuin jotenkin selviä sanoja. (Söin tänään suurusta Seurahuoneella R. Waldenin kanssa ja hän on jotenkin pessimistinen ja suruissaan erityisesti sentähden, että tämä onnettomuus on kokonaan suomalaisien itse aiheuttama. Erkko ja Cajander. Minä sanoin myös suoraan, että 1918 vuoden sodan miehet erityisesti H. Ignatius ovat syynä, kun ne ovat tuosta pienestä leikkisodasta kääntäneet muka suuren voiton Venäjää vastaan ja siitä on tullut meidän kansamme aivan hulluksi eikä järjelliselle mielipiteelle ole voinut saada sanansijaa.

Tämän johdosta minä sanoin Kallion läsnäollessa, että me häviämme sodan, kun emme voi saada 5 divisionaa apua ulkomaalta ja että meidän pitää sentähden koettaa kaikki saadaksemme neuvottelut venäläisien kanssa käyntiin. Muistutin, että jo ensi kerran palattuani Moskovasta sanoin ”sotakabinetin” istunnossa, että jos voimme käydä sotaa, on se nyt otettava ja käytävä. Mutta ylin sotapäällystö on minulle sanonut, että me emme voi käydä sotaa ja sentähden meidän on tehtävä sopimus venäläisien kanssa. Kallio samoin kuin useat hallituksen jäsenet (niiden joukossa erityisesti Söderhjelm, puoliruotsinmielinen) ei näy ymmärtävän aseman vakavuutta.

Kun 1/12 ’39 asetettiin uuden valtioneuvoston valiokuntia ja oli kyse ulkoasiainvaliokunnasta, ja jäsenet siihen oli nimitetty, niin Hannula huomautti, että sitten kaiketi tulee ”kaikki ryhmät” edustetuksi valiokunnassa. (!!) Sancta simplicitas! Minä en voinut olla sanomatta, että tässä ei tule kysymykseen ollenkaan ryhmät tai puolueet, sillä nyt ollaan niin vakavien asioiden edessä. (Hannula kuuluu joskus ajatelleen itseään ulkoministeriksi!!! Tyhmyys ja kunnian himo.)

14/12 39 Eilen hallitus vaihtui Ruotsissa. Sandler eronnut ulkoministerin paikasta, sijaan Günther. Pääministeri Hansson. Myös hallituksen julistus Suomen asiassa kuiva ja ikävä. Lupaa ”humanitär ja materiell hjälp”. Tämä vaihdos on meille ikävä. Uusi hallitus kuuluu kuitenkin luvanneen 8000 vapaaehtoiselle varustukset valtion varastoista, muodollisesti myymään meille. Günther oli sanonut Wuolijoelle Oslossa, ennen lähtöään, että uuden hallituksen ohjelma on, että Ruotsi pysyy ulko puolella Suomen ja Venäjän sotaa. Hansson on pieni mies.

Sotarintamalla on meille viime päivinä ollut [MYÖHEMPI TÄYDENNYS TOISELLA KYNÄLLÄ: menestystä]. Erityisesti Talvela Laatokan pohjoispuolella toiminut hyvin onnistuneesti.

Syy Sandlerin eroamiseen on, että Ruotsi ei ryhtynyt yhdessä Suomen kanssa puolustamaan Ahvenanmaata, kuten Suomi pyysi. (Sitä vähemmän Ruotsi ryhtyy sotaan meidän kanssa.)

17/12 ’39 Viime päivinä ei ole tapahtunut mitään erityistä, paitsi että rintamalla on taisteltu. Toistaiseksi on meillä ollut suhteellinen menestys. 15/12 Tanner piti radiossa puheen, jossa hän kääntyi suoraan Molotovin puoleen, koska kaikki muut kanavat ovat ?tukettuneet sen johdosta, että Neuvostoliitto ei tunnusta meidän hallitustamme, vaan ainoastaan Kuusisen hallituksen. Kuusisen hallitus on tehnyt meille kovin pahan kolauksen, kun ‘meillä eiole mitään tietä’ [MUUTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ RIVIVÄLIIN MUOTOON: Se estää meiltä tien] päästä neuvotteluun Neuvostoliiton kanssa. KansainLiitto teki kovan päätöksen ja tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomea vastaan ja erotti Neuvostoliiton KansainLiitosta. Tosin se näyttää irriteeraavan neuvostoherroja, mutta mitään reaalista apua siitä ei tule. KansainLiitto kehotti kaikkia jäsenvaltojaan antamaan meille apua, kuten aikaisemin se teki Kiinaan nähden. Mutta saa nähdä, tuleeko siitä mitään todellista apua. Kivimäki on lähtenyt eilen Tukholmasta Saksaan ja Berliiniin toimimaan meidän hyväksemme. Mutta Saksa osottaa yhä suurempaa kylmyyttä meitä kohtaan. Saksa on käsistä ja jaloista sidottu Venäjään ja on antanut Neuvostoliitolle vapaat kädet tehdä tälle Euroopan osalle mitä tahtoo.

Refleksioita 17/12 ’39 Erkon politiikka oli aivan päätön. Se oli hasardöörin, uhkapelurin politiikkaa. Hän tiesi, että miellä ei ollut luvassa miltään taholta apua, meillä ei ollut mitään liittoa, (ja puolustuksemmekaan ei ollut läheskään valmis). Ja hän kaikesta tästä välittämättä hoiti politiikkaa niin, että jouduimme sotaan [MYÖHEMPI LISÄ MARGINAALISSA TOISELLA KYNÄLLÄ: suurvallan Venäjän kanssa.] Tälläisissa oloissa meidän olisi päin vastoin ollut niin meneteltävä, että kaikin mokomin välttäisimme sotaan joutumista. [MYÖHEMPI LISÄ MARGINAALISSA TOISELLA KYNÄLLÄ: ja me olisimme voineet saada venäläisten kanssa siedettävän sopimuksen aikaan.] Mutta hän [katsoi ja MUUTETTU MYÖHEMMIN MUOTOON: puhui ja] jankutti koko ajan, että venäläiset ”bluffaavat” ja että se oli ainoastaan ”hermosotaa” – ”pää on pidettävä kylmänä” yms. kevytmielisyyttä ja jaaritusta. Eikä ollut yhteistyössä Mannerheimin kanssa ja ottanut selvää, mitä mahdollisuuksia meillä on sodankäymiseen. Mutta Erkolla ei ole arvostelukykyä, eikä kokemusta eikä tietoja. Mutta ”itseänsä täysi” hän on. Hän on kaikkein huonoin ulkoministeri mitä meillä on ollut. Hän on riksfördärvare sanan kirjaimellisessa merkityksessa. Hän oli täydellinen haihattelija. Onnetonta, että sellainen ”passivivastarinnan” mies oli ulkoministerinä.

Ja samaan aikaan meillä on presidentti, joka ei ollenkaan vastaa tehtäväänsä. Edellisessä hallituksessa oli myös Cajander mahdoton. Hänellä ei myös ollut mitään poliittista älyä. Ja koko hallitus oli täysin epäselvä todellisuudesta. Jos meillä olisi ollut Mannerheim presidenttinä, ei tällaista onnettomuutta olisi tapahtunut. Vielä maanantaina samalla viikolla kun sota alkoi, oli hallitus aikomassa päästää Mannerheimin pois!!. Niin tyhmä hallitus oli! Myös jos Kivimäki olisi ollut pääministeri, ei luultavasti olisi tätä onnettomuutta tapahtunut. Sillä Kivimäki oli förutseende ja hän aina ajatteli asioita eteenpäin. Ja jos Carl Enckell olisi ollut ulkoministerinä, olisi hänkin toisin menetellyt.

Suomettarelaisuus on ainoa oikea politiikka, sillä se ottaa realiteetit huomioon eikä haihattele. Meidän olisi nyt ollut koetettava päästä tämän kriisin yli. Tukikohdan myöntäminen Jussarössä tai Örössä ei olisi Suomen kansan elämää ?tärvellyt. Ja mahdollisesti olisi tulevaisuudessa saatu se sopimus muutetuksi, jos se olisi ollut välttämätöntä.

Meidän kansamme ja maamme kehityksessä on ollut suuri puute siinä, että maalaisliitto on kasvanut suureksi puolueeksi ja sen kautta saanut vaikutusta meidän valtiollisessa elämässämme. Mutta maalaisliitolla ei ole niitä henkisiä voimia, jotka vastaisi tätä vaikutusvaltaa. Maalaisliiton johtomiehet ovat liian heikkoja. Esimerkiksi heidän edustajansa hallituksessa: Hannula, kykenemätön, vähätietoinen ja itserakas, luulee tietävänsä astiat, kopea. Heikkinen ja Koivisto heikkoja. Niukkanen tarmokas, mutta ei vastaa tehtäväänsä. Hän on suureksi osaksi syypää nykyiseen onnettomuuteen, kun on tietämättömyydessään uskotellut muille hallituksen jäsenille vääriä väitteitä meidän maamme puolustuslaitoksesta. (Kekkonen − kiipijä). Ja sitten presidentti Kallio, joka ei ollenkaan vastaa tehtäväänsä. Hän on myös vastuunalainen nykyisestä tilasta. Sillä hänen olisi pitänyt juuri ulkopolitiikasta pitää huolta, mutta siitä hän ei mitään ymmärrä.

Vähän ennen kuin Tanner ja minä lähdimme Moskovaan ensikertaa, oli hallituksen neuvottelu. Siitä olen tehnyt seuraavat merkinnät:

Sota (tämän sanan olen merkinnyt lehden ylälaitaan)

JKP(:) ‑ ‑ ‑ (En voinut tästä mitään merkitä.)

Hannula: Turkki ei tehnyt sopimusta ja idässä on aselepo loppunut. Saksan ja Venäjän välit ovat viilenneet. Suomen asema on tänä päivänä suuresti vahvistunut (!!). Maailman mielenkiinto ja myötätunto on meidän puolellamme. Tosin se ei merkitse tykkejä, mutta Venäjän täytyy ottaa ne huomioon. Wenäjä ei aloita sotaa, mutta voi tulla sopimukseton tila. Woitamme aikaa. Poliittinen tila ei huonone. Saarista ja Kuokkalan mutkasta voidaan neuvotella edellyttäen, että saamme korvausta Itä­-Karjalassa ja korvaus väestön muuttamisesta suoritetaan. Siis I ehdot. Ellei hyväksytä, niin on mentävä taisteluu.

Erkko = Hannula. Tila on meille parantunut. Ei ole ultimatumia olemassa, vaan mielipiteen vaihtoa.

Niukkanen = Hannula. Suomen puolustusvalmius on suuresti mennyt eteenpäin. Niukkanen on valmis keskustelemaan Inosta ja Kalastajasaaren pohjoisosasta.

Söderhjelm: Kalastajasaari on meille vähemmän tärkeä. Se olisi ensin uhrattava.

JKP: ‑ ‑ ‑.

Kekkonen: Valmis ottamaan Kalastajasaaren pohjoisosan heti ensimmäiseen kirjelmään.

Woionmaa: = Kekkonen. Edellinen osa kalastajasaaresta on tehtävä. Born: Kalastajasaarta ei pitäisi ottaa kirjelmään, mutta neuvotteluissa voimme heti antaa sen.

von Fieandt: Kalastajasaaren pohjoisosa ei ole meille tärkeä, mutta taktillisesti kyllä ei pitäisi ottaa heti kirjelmään.

Niukkanen: Lisäohjelma olisi Suursaari kokonaan, lisäksi Kalastajasaari ja Ino (yksin ilman takamaata).

Söderhjelm: Ei lyödä kiinni mitään ohjelmaa, mutta olisi oikeus keskustella.

Tanner: Nnyt tiedämme valtioneuvoston kannan, jos keskustelu menee sen ulkopuolelle, mutta minkäänlaisiin myönnytyksiin ei mennä ilman, että saamme Helsingistä sanan.

Resoluutio: Petsamo pohjoinen niemi voidaan luovuttaa, mutta ei eteläistä.

Korvaus. Niukkanen: Repolan alueella tulisi hyvä raja.

Cajander: Rahallinen korvaus: Venäjän valtio maksaa Suomen valtiolle ja Suomen valtio maksaa asukkaille.

Sitten oli presidentin istunto, jossa ohjeet vahvistettiin. Kallio sanoi, että oli otettava esille rajaloukkaukset heti istunnon alussa, koska niintä on tapahtunut vielä neuvottelujen aikana.

Olen merkinnyt istunnossa Kremlissä: Stalin: [KYRILLISIN KIRJAIMIN]

17/12 ’39 valmistin kirjoituksen Moskovan neuvotteluista amerikkalaiselle viikkolehdelle The Life. Kirjoitus sähkötettiin New Yorkiin samana iltana.

18/12 ’39. Mannerheim kertoi tänään Rydille, että Neuvostoliiton sotajoukot ovat huonompia kuin hän oli luullut. Ne eivät näy kelpaavan mihinkään. Me olemme suurella menestyksellä lyöneet ne takaisin Kannaksella ja myös Laatokan pohjoispuolella. jos vain saataisiin aseita, niin voimme kyllä pitää puoliamme.

Molotov ei vastaa Tannerille. Tass väittää edelleen, että Neuvostoliito ei ole sodassa Suomen kanssa, vaan on tehnyt sopimuksen Kuusisen kansanhallituksen kanssa.

Söin tänään suurusta Carl Enckellin kanssa. Hänen mielestään:

1. Olisi tehtävä propagandaa Venäjälle niin, että siellä syntyisi levottomuuksia. Lupasin ottaa tästä asiasta selvän. (Ulkoasiainvaliokunnassa ilmoitettiin, että lentolehtiä levitetään Pietariin ym lentokoneista.)

2. Saksassa olisi meidän esitettävä, että Venäjän tarkoitus on bolsevisoida Suomi. Kuusisen hallitus on siitä merkki. (Tämä on ilmoitettava Kivimäelle.)

3. Varottava, että emme joudu Saksan kanssa vihollisuus väleihin. Tähän voi johtaa, jos Puolan laivat Petsamoon pääsisi, sillä Saksa on sodassa Puolaa vastaan.

”18/12 ’39 Heti sen jälkeen, kun Erkko oli määrätty v.a. asiainhotajaksi Tukholmaan, hän tahtoi tulla nimitetyksi vakinaiseksi ministeriksi sinne. Minä panin sitä vastaan ja sanoin, että minä tulen vastustamaan hänen nimittämistään, sillä hän on ulkoministerinä osottanut täydellistä poliittisen arvostelukyvyn puutetta, samoin kokemuksen puutetta ja häneltä myös puuttuu tietoja. Hän on vastuunalainen siitä, että maa on joutunut siihen onnettomuuteen, jossa se nyt on. Hän on vain niin “itseäsä täynnä”. Ehdotus votumiksekseni: [“Minun mielestäni ei RIVIVÄLISSÄ: Minä katson ettei] entinen ulkoasiainministeri lakitieteitten kandidaatti E. Erkko ole toiminnassaan ulkoministerinä osottanut riittävää poliittista arvostelukykyä, mistä kouraantuntuvana todistuksena on maan uolkopolitiikasta, josta hän on lähinnä vastuussa, johtuneet onnettomuudet. Tämän vuoksi en voi kannattaa hänen nimittämistään puheena olevaan lähettilään paikkaan.” [MYÖHEMPI LISÄ MARGINAALISSA TOISELLA KYNÄLLÄ: Mannerheim ja Walden olivat kovin suutuksissaan siitä, että Erkko oli nimitetty asianhoitajaksi. “Hur har du kunnat vara med om sådant!”, sanoi Mannerheim minulle.]

18/12 ’39 Hynninen Tallinnasta lähetti sähkeen Laidonerin käynnin johdosta Moskovassa, jossa sähkeessä Hynninen − Laidonerin antamien tietojen perusteella – sanoi, että ”Paasikivi on edelleen persona grata” Moskovassa.

Venäläiset agiteeraavat kovasti radiossa. Haukkuvat Suomen ”Mannerheim‑Tanner” klikkiä. tämä olisi humoristista, ellei se olisi niin vaarallista. Kuusisen hallituskomedia on asettanut meidän tiellemme tosiaan aivan voittamattoia esteitä. Emme pääse mihinkään, kun venäläiset ei suostu neuvottelemaan meidän kanssamme, vaan sanovat tunnutavansa ainoastaan Kuusisen hallituksen, jonka kanssa ovat tehneet sopimuksen. Olemme tosiaan joutuneet umpikujaan.

Kun Erkko oli nimitetty v.a. asiainhoitajaksi Tukholmaan, ihmettelivät ja moittivat Mannerheim ja Walden, joiden kanssa söin päivällistä Seurahuoneella ennenkuin Mannerheim lähti päämajaan, kovasti, että olimme nimittäneet Erkon, joka oli niin täydellisesti epäonnistunut ulkopolitiikassaan ja johtanut maan perikadon partaalle, jossa se nyt on. Walden on puhunut tästä jälkeenpäin pari kertaa.

19/12 ’39 Yrjö‑Koskinen ilmoitti Erkon Tukholmassa puhuneen, että Mannerheim olisi häntä tahtonut sinne!.

19/12 ’39 Otto Stenrothin hautajaiset. Juuri kun niiden piti alkaa, niin alkoi venäläisien pommitus, joka viivästytti toimitusta.

Arno Yrjö‑Koskinen luonani. Saapunut eilen Helsinkiin.

1. Hänen mielestään aika tekee työtä meidän hyväksemme sikäli. että voi tapahtua sellaista, joka vaikuttaa meidän asioihin. Meidän pitäisi kestää ainakin joku aika eteenpäin sodassa. Vastasin luulevani, että Mannerheim kyllä kestää pari kuukautta. Kysyin, tuleeko Venäjällä rauhattomuuksia? Yrjö‑Koskinen ei luullut suurempia. Mutta mahdollisesti Pietarissa. Mutta ei siihen luottanut.

2. Steinhardt oli sanonut 6/12 Yrjö‑Koskiselle, että silloin ei hänen mielestään ollut mitään saavutettavaa välityksellä, mutta jos me voimme kestää jonkun aikaa, niin Rosevelt voi silloin tehdä voimakkaan välityksen. Siis ?esimerkiksi yhden tai kahden viikon perästä.

3. Saksassa voi myös Yrjö‑Koskisen mukaan mieliala muuttua meidän eduksemme, erityisesti sotaväen keskuudessa. Hitler ja Ribbentropp voivat kaatua ja silloin Saksa tekee rauhan Englannin‑Ranskan kanssa. (Huom. ?Tanskan tekmä rauhanehdotus. Se tulisi vaikuttamaan paljon Bolsevikki-Venäjään.

4. Yrjö‑Koskinen oli ollut Tukholmassa 5 päivää ja hän oli kuullut että Ruotsissa kasvaa se mieli pide, että Ruotsin olisi virallisesti ja ?valtion autettava Suomea. Yrjö‑Koskinen pani Ruotsin avustukselle suuren painon. Luuli, että sillä tulee olemaan suuri merkitys. Luuli sieltä saatavan paljon apua, myös sotamiehiä.

5. Pääasia on, että kestetään ainakin joku aika. Jos niin voimme tehdä, piti Yrjö‑Koskinen mahdollisena, että Stalin voi jälleen ryhtyä neuvottelemaan meidän kanssamme.

6.Myös Saksaan olisi suhteita hoidettava. Siinä on tehty virhe. Saksa ehkä voi tehdä Moskovassa jotain meidän hyväksemme. Minä sanoin, että me toivomme Saksalta ainoastaan sitä, että se auttaisi, jotta neuvottelut taas saataisiin venäläisten kanssa.

Bismarck lausui Preussin valtiopäivillä (Preussischer Landtag 3/12 1850) seuraavat hirmuiset sanat:

Warum führen grosse Staaten heutzutage Krieg? Die einzig gesunde Grundlage eines grossen Staates, und dadurch unterscheidet er sich von einem keinen Staate, ist der staatliche Egoismus und nicht die Romantik, ’‑ ‑ ‑’

(Die politischen Reden des Fürsten Bismarck. I B. sivu 264).

19/12 ’39 Rantakari kävi luonani, mutta hänellä ei ollut mitään ?ajatuksia esittävänään.

20/12 ’39. Refleksioita. Jos meidän täytyy yksiksemme ‑ vaikka saisimme aseita ulkomailta ‑ käydä tätä sotaa, niin varmasti sen häviämme, ennemmin tai myöhemmin, vaikka kestäisimme kevääseen asti. (Tanskan sota 1864 kesti 3‑4 kuukautta. Meidän sotamme on tähän asti kestänyt 3 viikkoa.) Meidät voisi pelastaa ainoastaan sitä ennen tapahtunut ihme: a) Vallankumous Venäjällä tai b) rauha Saksan ja Englannin‑Ranskan [kanssa. MUUTETTU MYÖHEMMIN RIVIVÄLIIN TOISELLA KYNÄLLÄ MUOTOON: välillä] Kumpaankaan emme voi luottaa, sillä kumpikin on aivan yhtä epävarma. Niin ollen 1. Joko meidän tulee päästä uudelleen neuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa, 2. taikka saada ‑ aseiden lisäksi ‑ divisionia ulkomailta avuksi.

I. Neuvottelut: Voisiko saada lähitulevaisuudessa, niin kauan kuin asema rintamalla ei ole meille huonontunut, aikaan suuren välitysyrityksen. U.S.A., [Italia MYÖHEMPI LISÄ RIVIVÄLISSÄ TOISELLA KYNÄLLÄ] Ruotsi, Englanti ja Ranska tekisi sen (saisiko Saksan kannatuksen? Tuskin)’, kehottaen Moskovaa rupeamaan uudestaan neuvottelemaan ja liittäen vaatimuksen ‑ uhkauksen ‑ että jos Neuvostoliitto ei ryhdy neuvottelemaan ja suostu reasonable ehtoihin, he tulevat kaikella materialisella avulla, vieläpä aseellisilla voimilla, tukemaan Suomea.

II. Jos Neuvostoliitto hylkää ehdotuksen, olisi pyydettävä Ruotsi mukaan sotaan ja U.S.A:lta, Englannilta ja Ranskalta saatava mitä tehokkainta apua.

(Tähän suuntaan meni ajatukseni tänään 20/12 39, kun istuin yksin huoneessani.)

20/12 samana päivänä Ryti puhui Mannerheimin kanssa. Eilen ja tänään on Kannaksella ollut erinomaisen kovia taisteluja. 100 tankkia ollut venäläisillä. Kaikki venäläisien hyökkäykset on lyöty takaisin. Ei tuumaakaan ole annettu [venäläisille RIVIVÄLISSÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: viholliselle]. Mannerheim oli sanonut, että “te siellä rintaman takana ette voi kuvitella, miten urhoollisesti meidän joukkomme taistelevat“.(Jos meitä olisi enemmän, niin ajaisimme venäläiset pois sinne, mihin he kuuluvat.)

Huomenna 21/12 on Stalinin 60 vuotispäivä. [Jos] se vielä kestetään, niin Kannaksella tulee luultavasti tauko. Mutta ?h/meikäläiset ovat myös varuillaan. Jos huomenna onnituaan lyömään takaisin, ja tulee tauko, niin sitä taukoa olisi käytettävä hyväksi diplomaattiseen aktioon neuvottelujen aikaansaamiseksi.

Valtiollisen poliisin raportti 14/12 ’39 alkaa seuraavasti: “Kuten tunnettu, ei Suomessa monikaan pitänyt mahdollisena, että Neuvostoliitto ainakaan talven selkänä lähtisi sotapoluille ja vielä vähemmän piti vasemmistolaiset ja työläiset yleensä mahdollisena, että “rauhaa rakastava Venäjä” ylipäänsä ryhtyisi sotaan sellaista pientä ja omissa oloissaan elävää kansaa vastaan kuin kansamme on.  Muuan työläinen on kertonut vain muutaman työläisen alkaneen pelätä sodan puhkeavan silloin, kun Neuvostoliitto katkaisi diplomaattiset suhteet meihin. Useimmat sitä vastoin olivat vakuuttuneet, että Neuvostoliitto pyrkii painostamaan Suomea suostumaan sen vaatimuksiin.” (Kyllä täällä Suomessa oli niitä, jotka ajattelivat toisin ja jo alausta alkaen pelkäsivät ja ottivat lukuun sodan mahdollisuuden. (kts. kokous 16/10 39))

21/12 ’39. Stalinin 60-vuotispäivä. Venäläiset pommittaneet monella taholla maata. Myös Helsingissä oli 2 hälyytystä ja pommitusta. Muuten on hyviä tietoja sekä rintamilta että muutenkin. Tänään lähtee Ruotsista ensi vapaaehtoiset. On myös saatu aseita. Mutta tärkein on Holman sähke, että korkeimman neuvoston (conseil supreme) kokouksessa Parisissa, jossa oli ollut läsnä Englannin ja Ranskan korkeimmat edustajat, on päätetty, että jos Ruotsi ja Norja tulevat mukaan, niin Englanti ja Ranska tulevat myös läettämään joukkojaan Suomen avuksi.  [MARGINAALISSA TOISELLA KYNÄLLÄ MYÖHEMPI HUOMAUTUS: Tämä ei ollut aivan oikein.] Amerikan suurlähettiläs Bullit oli Holmalle nimenomaan huomauttanut, että Ruotsin mukaantulo sotaan on välttämätön edellytys. (Mutta onko mitään mahdollisuuksia siitä, että Hansson & co tähän suostuvat.) Ryti lähtee ensi sunnuntaina Mannerheimin luo päämajaan ottamaan selvää Mannerheimin mielipiteistä. Sota on tähän asti mennyt hyvästi, paremmin kuin oli luultu. Vuodenaika, talvi on ollut meille suotuisa. Päivällisen jälkeen Suomen Pankissa pidimme Rydin ja Tannerin kanssa neuvottelun. (Pari kuukautta kyllä nähtävästi vielä kestämme.) Englanti ja Ranska (ja USA) tahtovat vastustaa bolsevismia ja se vaikuttaa siihen, että he meitä tukevat. Se on hyvä se. Kun vain saataisiin Ruotsi mukaan.

Tanner näkyy rupeavan vähän uskomaan siihen, että demoraliseraus pääsee valtaan venäläisissä sotajoukoissa, kun sota Suomea vastaan menee niin huonosti. Minä lausuin edelleen olevani sitä mieltä, että meidän olisi saatava sota loppumaan, ellemme saa apua divisioneilla ulkoa, jota minä epäilen. Yksin emme ajanpitkään voi Venäjää voittaa. Sentähden olisi ajateltava välitystä. Ruotsin voi saada mukaan ainoastaan, jos kokoajan ilmoitamme olevamme valmiit neuvottelemaan kohtuullisilla ehdoilla, ettemme ole sotahulluja.

22/12 ’39. Olin eilen Tannerin luona ja esitin hänelle tuuman mietittäväksi, että koska on vaikea ajatella, että Ruotsi tulisi meitä auttamaan mukaan sotaan, ja se on taas länsivaltojen edellytyksenä, niin olisi harkittava, voisiko Ruotsille tarjota avustaan Ahvenanmaan, edellytyksellä, että Ruotsi tulisi meidän avuksemme sotaan ja sen lisäksi tekisi meidän kanssamme pitkäaikaisen puolustusliiton tai entente cordiale’n jossakin muodossa. Jos saisimme Ruotsista ja länsivalloista apua, niin silloin voisimme pitää puoliamme Venäjää vastaan ja tehdä Venäjän kanssa paremman sopimuksen esimerkiksi ilman tukikohtaa Suomenlahdella ja ehkä saisimme suuremman korvauksen ja muutenkin edullisemman sopimuksen. Ahvenanmaa on meille aivan tarpeeton muussa suhteessa, kuin että se vartioi pääsyä Pohjanlahteen ja sen se tekisi myös Ruotsin hallussa ja sopimukseen Ruotsin kanssa voisi ehkä ottaa täta tarkoittavan ehdon. Pyysin Tanneria miettimään tätä asiaa. 

Söin sitten suuruksen Yrjö‑Koskisen ja hänen rouvansa kanssa. Yrjö‑Koskinen oli nyt sitä mieltä, että jos kestämme kevääseen, niin tapahtuu jotakin joka meidät pelastaa, kuten joko Venäjällä rauhattomuuksia tai rauha Saksan ja Englannin‑Ranskan välillä. Hän katsoi, että kun me nyt olemme niin sankarillisesti taistelleet, niin me emme voi tehdä kunniatonta rauhaa eikä edes sellaista, jonka olisimme voineet tehdä ennenkuin sota alkoi. Yrjö‑Koskinen katsoi kuitenkin, että voisimme tarjota Venäjälle Jussarön. (Örötä hän ei ollut miettinyt eikä tuntenut.)

Yrjö‑Koskinen kertoi muuten, että Molotov olisi sanonut Schulenburgille, että olisi ollut parempi neuvotella Suomen lähettilään kanssa, kuin vaatia erikoislähettiläitä.

Yrjö‑Koskinen sanoi Tukholmassa Erkon hänelle sanoneen, että sota Venäjän ja Suomen välillä muka oli edeltä päin odotettavissa ja että sen voi nähdä. [MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: (Tässä  Erkko valehteli, sillä minulle hän puhui aivan toista.)]

24/12 Kävin Pakaslahden luona. Annoin hänelle tri Korhosen kirjeen, joka koski nykyistä asemaa ja mitä olisi tehtävä, jotta saataisiin aikaan propagandaa venäläisien joukkojen keskuudessa sekä yleensä Venäjällä nykyistä bolsevistista järjestelmää vastaan. Käskin antamaan kirjeen Tannerille. Ryti on sen myös lukenut.

Pakaslahti luki minulle sähkösanomia, joita oli saapunut.

1. Erkko sähkötti, että Boheman oli lausunut, että jos länsivallat ryhtyvät Suomen ja Venäjän väliseen sotaan, niin se on sekä Suomen että Ruotsin ja oko Pohjolan loppu. [MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ MARGINAALISSA: Länsivallat, Englanti ja Ranska, eivät kuitenkaan voisi antaa riittävää apua.] Ruotsi siis ei tahdo tällaista länsivaltojen osallistumista ja tietysti vielä vähemmän Ruotsi itse on halukas liittymään sotaan. Ruotsi nähtävästi pelkää, että Saksa hyökkää sen kimpuun.

2. Näyttää selvältä, että Saksa on meidät kokonaan hylännyt. Se tahtoo nähtävästi estää myös muita valtoja meitä auttamasta. (Tähän siis olemme politiikallamme joutuneet.)

25/12 ’39 Ministeri E. Erkko, Tukholma. H.V. Kirjeesi 17/12 ’39 olen saanut. Wastaan siihen, mikä nähtävästi on Sinun varsinainen asiasi, nimittäin, että vaikuttaisin ja järjestäisin, jotta tulisit nimitetyksi vakinaiseksi ministeriksi [MUUTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ SANAKSI: lähettilääksi] Tukholmaan. Walitettavasti olen pakotettu ilmoittamaan, etten voi noudattaa pyyntöäsi. Omatuntoni sen estää [MUUTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ SANAKSI: kieltää]. Minun vakaumukseni mukaan olet Sinä entisenä ulkoministerinä ensi sijassa edesvastuussa siitä hirvittävästä onnettomuudesta, jossa isänmaamme ja valtakuntamme nyt on. Poliittisen arvostelukyvyn, riittävän kokemuksen sekä perusteellisempien tietojen puute ovat [MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: suuria] vikojasi ja se on maamme tähän vienyt. [MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: Huolimatta toimeliaisuudestasi, joka on hyvä puolesi, kunhan se ei mene fjärkaukseksi] Arvostelit aina asemaa väärin (“bluffia”, “hermosotaa”, “venäläiset kyllä suostuvat ehdotuksiimme, kun vain olemme lujia” y.m.s. lorua jankutit yhtä mittaa, kuten muistat.). Muuten ei mielestäni ole tarpeellista muutaa asemaasi. Asiainhoitajana voit aivan hyvin päästä kaikkiin paikkoihin, joihin on tarve. Jos siis asia tulee esille, esitän sekä valtioneuvoston että presidentin istunnossa motiveeratun eriävän mielipiteeni, joka menee edellä esitettyyn [MUUTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ SANAKSI: mainittuun] suuntaan.

Kun nyt joudun kirjoittamaan Sinulle, en voi olla lausumatta [MUUTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ SANAKSI: esiintuomatta] jyrkkää  paheksumistani siitä menettelystä, jota Sinä ja vaimosi olette osottaneet meidän kotiimme nähden [MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: siellä]. Minulle oli mainittu, että asuisitte hotellissa. Mutta kun halusitte asettua lähettilään asuntoon, olisi velvollisuutesi ollut ensin ilmoittaa [MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ: asiasta] minulle, jolloin vaimoni olisi heti lentänyt sinne ja toimittanut pois tavaramme. Ei ole tapana sivistyneiden ihmisten kesken tarpeettomasti tunkeutua toisten kotiin.

Walitan, että kirjeeni on saanut tämän sisällön, koska välimme on kauvan ja myös isävinajan [isävainajasi] kanssa olleet hyvät. Eikä minulla ole Sinusta [MUUTTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ MUOTOON: Sinuun nähden] personallisesti mitään valitettavaa. Mahdollista on, ettemme tässä elämässä enää kohtaa toisiamme.  ‑‑‑‑‑‑‑‑‑ Pelkään, että meihin ‑ kuten Puolaan nähden voi toteutua, mitä sveitsiläinen poliittisen historian tutkija Rossier 10 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan [MYÖHEMPI LISÄYS TOISELLA KYNÄLLÄ: sanoo vuoden 1864 Tanskasta: “qui payait fort cher sa confiance dans les traites et son incapacite a faire a temps les concessions indispentables.” Ja hän lisää, että Tanskan-Saksan sota> osotti, “l’incapasite des puissances occidentales et de l’Europe diplomatique a combiner une action.”] Toivokaamme, että asiat menevät toisin ‑ ihmeen kautta. Ystävyydessä J.K.P.

27/12 ’39 Ryti palannut Mannerheimin luota. Mannerheim on optimisti sotaan nähden. Jos saa aseita, niin voi kyllä jatkaa sotaa. Suomen ei pidä ajaa yleistä rauhaa. Mitä tulee rauhaan suomen ja Venäjän välillä, niin sitä olisi koetettava [MUUTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ MUOTOON: siihen olisi koetettava päästä] ja suuri välitys USA:n johdolla voisi olla paikallaan. Sitä vastoin Ruotsi yksin ei voi saada sitä aikaan. Suomen ei pidä koettaa saada Ruotsia mukaan virallisesti sotaan, mutta kyllä vapaaehtoisia niin paljon kuin mahdollista ja muuta apua. (Ryti sanoi, että tietysti Mannerheim mielellään näkisi, että Ruotsi tulisi mukaan, mutta ei sitä uskonut.)

Mannerheim piti myös silmällä kesäsotaa ja Rydin puheista päättäen Mannerheim piti senkin käymistä meille mahdollisena. Mannerheim oli siis suuresti rauhoittunut siitä, mitä hän oli ennen sodan alkua. Minä olen edelleen skeptillinen enkä usko tällaisiin ajatuksiin ja kuvitteluihin. Tähän astiset taistelut tuntuvat enemmän kahakoilta kuin oikeilta taisteluilta suurvaltaa vastaan. Sillä suurvallan taistelussa kaatuu ja haavoittuu ja otetaan vangiksi satojatuhansia sotilaita eikä ainoastaan satoja [MYÖHEMPIÄ LISIÄ TOISELLA KYNÄLLÄ:  ja tuhansia] niinkuin tähänastisissa meidän taisteluissamme. [Wenäjällä kaatui 1914‑1918 2,3 miljoonaa miestä.]

Ehdotukseni välitykseksi. U.S.A., Ruotsi, Norja ja Tanska, Englanti, Ranska ja Italia tekevät Moskovassa välitysesityksen siitä, että neuvottelut Suomen ja Neuvostoliiton välillä jälleen alotettaisiin lisäten, että jos sopimusta reasonable ehdoilla ei saada aikaan, niin ovat vallat tulevat sopivaksi katsomallaan tavalla effektivisesti avustamaan Suomea sen taistelussa Neuvostoliiton kanssa.  

Milloin on sopiva aika tällaiseen välitysehdotuksen tekemiseen, siitä voisivat mainitut valtiot keskenään sopia. Ellei tällaista välitysehdotusta saada aikaan, voi olla paras, että tavallinen platoninen välitysehdotus lykätään jonkin aikaa eteenpäin, edellyttäen enttä meidän rintamamme kestää. Se olisi kuitenkin jokatapauksessa tehtävä ennen kuin rupeamme kärsimään tappioita sodassa. Sillä tavallinen platoninen välitysesitys, tuskin vielä nyt johtaisi tulokseen ja jos niin käy, ei meidän sovi jälleen lyhyen ajan jälkeen tehdä uutta samanlaista esitystä. (Siihen tuskin USA ym suurvallat edes ryhtyisi uudestaan.)

28/12 ’39. Rintamalla menee edelleen hyvin. Ryti puhui tänään USA:n täkäläisen lähettilään Schoenfeldin kanssa sen johdosta, mitä eilen olimme puhuneet Ryti, Tanner ja mina, että USA:n [johdosta MUUTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ SANAKSI: toimesta] saataisiin aikaan suuri rauhanvälityskonsortio rauhan aikaansaamiseksi Suomen ja Venäjän välillä. Schoenfeld oli luvannut yksityisesti omissa nimissään esittää asian Washingtoniin, kuullakseen mitä siitä ajattelevat ja milloin luulevat ajankohdan olevan oikean.

Tannerin kanssa puhelin myös päivällisen jälkeen Suomen Pankissa. Tanner sanoi puhuneensa Sahlinin kanssa Ruotsin välittämisestä Venäjän ja Suomen välillä ja lausuneensa, että ei luule sen onnistuvan. Minä sanoin Tannerille, että jos rauhanvälitykseen ei voida esittää vahvaa pontta (s.o. jonkunlaista uhkausta) ei se luultavasti nyt johda mihinkään tulokseen. USA ei tietysti lupaa tulla meidän avuksemme sotavoimilla, mutta voi auttaa meitä aseilla yms. Englanti ja Ranska voisivat luvata myös aseellista apua, mutta tekevät nähtävästi ehdotuksen, että Ruotsi tulee meitä auttamaan aseellisilla voimilla valtiona, jota Ruotsi ei tee, ja vielä vähemmän Norja. (Koht on eilen puheessaan sanonut, että Norja ei voi ryhtyä i äventyrspolitik, vaan ainoastaan rauhan politiikkaan. Siis välitys tulee olemaan “platoninen” eikä tällä hetkellä sillä ole onnistumisen mahdollisuuksia. Tällainen platoninen välitys voitaisiin ehkä lykätä jonkun aikaa tuonnemmaksi edellyttäen, että rintama pysyy.

Sanoin, että olisi ajateltava eikö Tokoi olisi saatava USA:sta kotimaahan ja annettava hänelle amnestia, jos hän asettuisi solidariseksi meidän kanssamme, kuten on USA:ssa ja rupeaisi tekemään propagandaa Kuusista vastaan. Silloin Tanner sanoi, että hänellä on eräs ajatus, josta ei ole puhunut kenellekään, nimittäin että rouva Hella Wuolijoki menisi Kollontain luo Tukholmaan seuraavissa tehtävissä[:] 1. Koettaisi saada selvän, onko Neuvostoliiton johtomiehillä tarkoitus saada ainoastaan se, mitä oli neuvotteluissa esitetty, vai onko heillä tarkoitus saada koko Suomi valtaansa. 2. Esittää, että suomalaiset ovat valmiit menemään pitemmälle myönnytyksissä, kuin mitä Moskovassa  oli esitetty ja koettamaan saada siten aikaan jälleen neuvottelut. 3. Kuusinen ei voi saada Suomessa kannatusta ja hänestä ei Neuvostoliitto voi mitään hyötyä. Paras on päästä hänestä eroon. Rva Hella Wuolijoki oli tarjonnut palveluksiaan ja hän tulee muutaman päivän perästä Helsinkiin Tannerin puheille.

Minä sanoin, että tämä on hyvä ajatus ja että minä olen aikonut ehdottaa Tannerille, että hän käyttäisi rouva Wuolijokea välittäjänä.  (Tämä on tosiaan hyvä ajatus.)

[MYÖHEMPI LISÄYS TOISELLA KYNÄLLÄ: Svento?*

31/12 ’39 Wuosi loppuu. Surkea vuosi meille. Sotarintamilla on mennyt paremmin kuin on odotettu. Tänään on jälleen hyviä tietoja Suomussalmelta. Mutta mitä tämä kaikki lopullisesti vaikuttaa? Sillä tällaiset tappiot suurelle Venäjälle voivat merkitä ainoastaan rajakahakoita. Viime maailmansodassa Venäjän tappiot suurissa taisteluissa olivat kaatuneita, haavoittuneita, vankeja satoja tuhansia, mutta nyt on ainostaan satoja tai [joku tuhat MUUTETTU TOISELLA KYNÄLLÄ MUOTOON: tuhansia. ?Mutta jos meidän pitäisi murtaa Venäjän sotilasmahti, niin tarvittaisiin aivan toisenlaisia voittoja venäläisistä. Ruotsista tulee nyt vapaaehtosia, mutta tokko se riittää? Aseita saadaan paitsi Ruotsista myös Englannista ja Ranskasta ja jonkun verran rahaa USA:sta. Nykyään on joka päivä ilmapommituksia, mutta toistaiseksi on täällä Helsingissä ollut vähemmän. Tänään oli 100 venäläistä lentokonetta liikkellä.

Eilen oli Tannerin kanssa puhe siitä, että pitäisi koettaa saada aikaan propagandaa Venäjällä ja venäläisien sotilaiden joukossa. Mannerhiem puhui tänään samasta asiasta Rydille ja teki siihen nähden eräitä ehdotuksia. Venäläiset sotamiehet näkyvät luulevan, että suomalaiset tappavat heidät, jos he antautuvat vangiksi. Tästä pitäisi heidät saada pois. Tämä asia otetaan esille.

Samasta propagandaasiasta kirjoitti minulle joku aika sitten tri Korhonen. (kts. hänen kirjettää).

Nyt käy ilmi, miten hyvä on, että sosialidemokraatit ovat hallituksessa mukana ja että sosialidemokraatti Tanner on ulkoministeri. Omassa maassa on täysi yksimielisyys ja Ruotsin ja ulkomaan sosialistit kannattavat meitä täydellisesti. Tämä osottaa, miten tyhmä Kokoomuspuolueen<politiikka on ollut. Samoin on yksimielisyys ruotsinkielisien kanssa. Tämä myös osottaa, miten tyhmä kokoomuspuolueen kieliohjelma tai AKS:n ym aitosuomalaisten kanta on ollut. Mutta nyt ne kaiketi ovat siitä parantuneet.

31/12 ’39. Meidän pyrkimyksemme on nyt siis seuraavat:

1. Käydä sotaa niin voimakkaasti kuin mahdollista ja saada siihen apua niin paljon kuin mahdollista. Aseita ulkomailta, sekä Ruotsista että Englannista tai Ranskasta ym. sekä vapaaehtoisia Ruotsista. Niitä on tullut jo jonkun verran ja tuolossa lisää. Pitäisi tulla 8000  a 9000 miestä s.o. yksi divisiona, hyvää valittua väkeä.

2. Koettaa saada venäläiset alkamaan jälleen neuvottelut meidän kanssa. Siinä tarkoituksessa saada USA muodostamaan “konsortion” s.o. yhdessä muiden maiden kanssa (Skandinavianmaiden, Italian, ehkä Englannin ja Ranskan kanssa) tekemään voimakkaan välitysehdotuksen Moskovassa. Odotamme että venäläiset, kun sota menee toisin kuin itse nähtävästi ovat odottaneet, tulevat taipuvaisemmiksi neuvottelemaan meidän kanssamme.

3. Koettamaan tehdä propagandaa Venäjällä sekä nykyistä järjestelmää vastaan, jotta sekin vaikuttaisi venäläisiin, että tulevat nöyremmiksi ja taipuvaisemmiksi neuvottelemaan.

4. Vaikea asia on Saksan asia. Saksa on Venäjän liittolianen ja on vaara, että Saksa rupeaa tukemaan Venäjää enemmän sen taistelussa meitä vastaan. (Mutta Göring kuuluu olevan meille vähemmän vihamielinen kuin Hitler ja Ribbentrop.) Kerrotaan, että Saksan lähetystö sähköttää ilmatiedot Saksaan joka päivä ja luultavasti ne sieltä ilmoitetaan venäläisille. Se olisi hirveätä. Myös se [on] hirveätä, että venäläiset lentokoneet tulevat Suomeen Virosta s.o. Baltiskista. Kauniita heimoveljiä!!


2/1 ’40. Uusi vuosi alkanut. Saa nähdä, mitä se tuo mukanaan. Kävin Tannerin puheilla tänään. Tanner kertoi, että Ruotsin lähettiläs Sahlin oli ollut hänen luonaan 30/12 ’39. Tanner antoi minun lukea selonteon keskustelusta. Ensin oli ollut puhe siitä, että Ruotsi tekisi välitysyrityksen Moskovassa. Kun Tanner oli silloin kertonut Sahlinille siitä, että USA:n lähettiläs Schoenfeld oli Rydin kanssa ollut keskustelussa yhteisestä välityksestä, niin Sahlin oli ollut sitä mieltä, että Ruotsi silloin jättää oman yrityksensä.

Sahlin oli kertonut, että Italia oli Berlinissä ilmoittanut, että jos Saksa ei muuta kantaansa Suomen ja Neuvostoliiton sotaan nähden, niin se voi vaikuttaa, että Italian täytyy tarkistaa kantaansa

Saksaan nähden. Tanner luuli, että tämä oli johtunut mm. siitä, että Saksa oli tehnyt meidän kanssamme clearingsopimuksen. Sahlin: Ruotsi on sitä mieltä, että Berlin voi paraiten vaikuttaa Neuvosto-Venäjään ja olisi sentähden koetettava vaikuttaa Saksaan siihen suuntaa, että se vaikuttaa meidän hyväksemme Neuvosto-Venäjään. Myös Procope oli sähköttänyt, että USA tahtoisi ensin sondeerata Berliniä ennen kuin ryhtyy toimiin rauhan välittämiseksi Suomen ja Venäjän välillä.

Sahlin oli esittänyt 2 menettelyä Berlinissä. Berlinissä ilmoitetaan, että Ruotsi ja Pohjoismaat ovat suuresti intresseerattuja siitä, että sota Suomen ja Venäjän välillä loppuuu ja ilmoitettaan a) että Suomi on valmis tekemään Venäjällle suurempia myönnytyksiä kuin aikaisemmmin neuvotteluissa sekä samalla ilmoitetaan, mihin asti Suomi on valmis menemään. Sahlin oli lausunut, että Ruotsissa ymmärretään, että Hankoa ei myönnetä. (Tämä näyttää sisältävän sen, että Ruotsissa ymmärrettään, että esimerkiksi tukikohta jollain saarella voidaan myöntää.) b) Tai Berlinissä sonderataan, ollaanko siellä valmis välittämään ja vasta sen jälkeen ilmoitetaan, miten pitkälle Suomi voi mennä myönnytyksissä.

Sahlin oli lausunut, että kun asema rintamalla on hyvä, olisi tätä aikaa ja tilaisuutta käytettävä hyväksi, koska se voi tehdä Venäjän suostuvammaksi rauhaan Suomen kanssa. Minä terotin Tannerille rauhanpyrkimyksen välttämättömyyttä sekä sitä, että ei anneta nykyisien menestyksien rimamalla vaikuttaa meihin liiaksi, koska ne suureen Venäjään ja sen sotilaalliseen voimaan nähden ovat pieniä asioita. Tanner oli samaa mieltä ja katsoi, että jos päästään neuvotteluun, niin rauha kyllä tullaan tekemään. Epäili kuitenkin, josko venäläiset enää ovat valmiit tekemään rauhan yhtä hyvillä ehdoilla, kuin olisivat tehneet sen aikaisemmin. Tähän epäilyyn minä täysin yhdyin.

2/1 ’40 Tänään kävi ilmi, että Holman sähkösanoma, jossa hän ilmoitti, että Ranska ja Englanti olisivat supreme conseil’n kokouksessa päätyneet auttamaan Suomeä myös miehillä, ehdolla että Ruotsi ja Norja myös yhtyvät auttamaan Suomea asevoimin, ei ollut oikea. Englanti ja Ranska ovat ainoastaan kyselleet Ruotsilta ja Norjalta sallivatko ne aseiden kauttakulun Suomeen>. (Holma aina lisää. Hänen ilmoituksensa ei ole tarkat.)

4/1 ’40 Herra Ministeri E. Erkko. Luin tänään kirjeenne 29/12. Siihen ei kannata vastata, koska se osottaa poliittiseen arvostelukykyynne ym. nähden edellisen kirjeeni olevan täysin oikea. Alleviivaan ainoastaan lauseenne: “Luulen aminaisuuksieni puolesta pystyväni kilpailemaan muiden maailman ulkoministerien ‑ ‑ ‑ kanssa.” Tämä kuvaa erinomaisesti sitä, joskin huonoja ulkoministerejä on ollut muuallakin. Sotamarsalkan mielipiteeseen Teistä ja politiikastanne en halua nyt kajota. Suurimmalla kunnioituksella. J.K.P.

[PÄIVÄKIRJAN VÄLISSÄ ON ERKON KIRJE: Ministeri J.K. Paasikivi, Helsinki. Herra Ministeri, Olen vastaanottanut t.k. 25 p:nä päivätyn kirjeen, joka oli laadultaan sellainen, että en aikonut siihen ensiksi ollenkaan vastata. Mutta ehkä nykyoloissa on parempi selvittää asiat heti. Ilmoitan vaan, että lähdin ulkominsterin paikalta nauttien Tasavallan Presidenti, hallituksen ja eduskunnan yksimielistä luottamusta. Sain vielä vastaanottaa uuden hallituksen erikoiset kiitokset siitä tavasta, jolla olin hoitanut virkaani ja kaiken lisäksi tarjottiin minulle paikka nykyisessä hallituksessa, jota en kuitenkaaan ottanut vastaan, koska katsoin että uudella hallituksella täytyy olla vapaat kädet. Siitä ei kuitenkaan kaikesta päättäen ollut mitään apua koska Venäjän omaksuma tie oli viitoitettu kerta kaikkiaan. Mitä tulee edesvastuuseen, kannan sen nyt niinkuin olen sen aikaisemminkin kantanut. Sitä en ole koskaan väistänyt enkä tule väistämään. Tukholmassa olen etupäässä sotamarsalkan pyynnöstä ja niin kauan kuin hän katsoo sen tarpeelliseksi. Mitä tulee letkuksiin poliittisesta arvostelu kyvyn puutteestani, riittämättömästä kokemuksesta, perusteellisempien tietojen puutteesta, ovat ne sen laatuisia etteivät ne ole kirjoittajalleen kunniaksi. Luulen ominaisuuksieni puolesta pystyväni kilpailemaan muiden maailman ulkoministerien ja hallituksen jäsenien kanssa. Tapanani ei ole ollut niillä pröystäillä. Tapaani on myöskin kuulunut sanoa asianomaisille suoraan mitä heistä ajattelen jollen katso suorastaan tarpeelliseksi vaieta. Koska minun korviini oli tullut yhtä ja toista katsoin myöskin velvollisuudekseni kirjoittaa kirjeen, josta sain vahvistuksen kuulemillenin. Entisten alaisteni ja heidän kykynsä ja ominaisuutensa arvostelun olen tavallisesti jättänyt. Itse kannan edesvastuun siitä keitä olen käyttänyt ja millä menestyksellä. Jos valstioneuvoston pöytäkirjaan on pakko lausua minusta loukkaava arvostelu merkitsee se julkista häpäisyä jollei se vastaa totuutta ja on minulla mahdollisuus siihen vastata. En pelkää sitä. Mitä tulee huoneustokysymykseen, niin täytyy minun syvästi valittaa tapahtunutta. Olin pyytänyt sekä suullisesti että kirjallisesti tiedustelemaan voisinko saada asua makuuhuoneessa, ruokasalissa ja yhdessä salongissa, joissa kaikissa oli valtion huonekalut. Puhelimessa ilmoitti pääministeri, että se voisi käydä varsinkin kun sen kautaa säästetään varoja valtiolle. Minulla oli täysi syy luulla, että asia oli selvä. Valitan suuresti, että täten olen tehnyt itseni syypääksi jälleen uuteen sopimattomaan tekoon. Vielä kerran vilpitön anteeksipyyntöni. Asun edelleen yhdessä huoneess, olen ilman huonekaluja. Muut salongit on ollut pakko ottaa konttorihuoneiksi. Lopuksi haluaisin vielä toistaa, että kantani on edelleen se, että Hankoa ei kukaan olisi voinut luovutta yhtä vähän kuin mitään saarta sen edustalta, ilman että meidän tulevaisuutemme olisi tuhottu, kuitenkin ehkä hitaammin ja kiduttavammin kuin Viron ja Latvian. Suomen nykyinen puolustus ei myöskään olisi ollut mahdollinen. Nyt jos koskaan on käynyt ilmi Hangon merkitys. Periaatteelinen kantani oli selvä. Useampaan otteeseen tarjosin hallitukselle mahdollisuuden päästä minusta ja luovuttaa Hanko. Kukaan ei sitä halunnut, eivät edes neuvottelijat. Olin koko ajan vakuutettu sittä. että Venäjä omaksuttuaan imperialistisen valtapolitiikan ja nähdessään Saksan kautta saavansa vapaat kädet tulisi meidät nujertamaan. Pääasia olivoittaa aikaa. Tämän vuoksi tuin myöskin varustus hommia ja niiden kiirehtimistä. Suoi taistelee niin kuin monta kertaa ennen oikean asian puolesta. Tällä kertaa koskee taistelu myös Europan vapautta ja toivottavasti suoritetaan myös loppuottelu bolshevismista. Tämän vuoksi me saamme apau, me saamme myöskin apau sen vuoksi että Suomen ulkopolitiikka koko vuoden on nauttinut koko valistuneen maailman arvonantoa ja tulea minkälaista se ei koskaan aikaisemmin   ole saanut osakseen. Kansa joka taistelee oikean asian puolesta ei kaadu, mutta kyllä kansa joka vaaran uhatessa, strutsin tavoin peittää päänsä. Valitan suuresti, että se luottamuksellinen suhde, jolle olen pannut niin suurta arvoa kuluneina vuosina on rikkoutunut. Olen pienestä lapsesta saakka elanyt olosuhteisssa, joissa kaikki on uhrattu maan hyväksi. Omalta pieneltä osaltani olen tehnyt samoin. Olen myöskin ollut täysin tietoinen tavattoman raskaasta edesvastuustani ja myöskin kivitysvaarasta. Mutta raskaalta tuntuu, että ne jotka läheltä seurasivat mukan ovat ensimmäisiä kiven heittäjiä. Suurimmalla kunnioituksella. Eljas Erkko.]

5/1 ’40. Luonani Carl Enckell ja hänen nuorin veljensä, ranskalainen tohtori, joka on tänään palannut Ranskasta, jossa hän on ollut 28 vuotta. On myös käynyt Lontoossa. Kertoi kovin pessimistisiä ajatuksia.

1. Ranska on taloudellisesti aivan perikadon partaalla. 5 miljoonaa miestä on mobilisoitu ja se maksaa 1 miljardia päivässä. Jos sota kestää jonkun vuoden, on koko Ranskan kansallisomaisuus hävitetty. Sodan jälkeen, päättyi se miten tahansa, on Ranskassa vallankumous hyvin todennäköinen, kun sotamiehet tulevat kotiin ja ?tehtaissa olevat pääsevät myös kotiin.

2. Sota kestää luultavasti hyvin kauan, luultavsti useampia vuosia. Saksan Zusammenbruchiin ei pidä luottaa, siihen ei ole uskomista.

 3. Englannissa on myös sota muuttamassa kovin koko yhteiskuntajärjestystä. Valtiokapitalismi pääsee valtaan. Yhä enemmän siirtyy Englannin teollisuus Kandaan. Jotkut luulevat, että Kanada tulee olemaan Englannin imperiumin pää ja nykyinen Englanti jää ainoastaan dominioksi.

4. Meidän sotaamme nähden oli Enckell aivan pessimistinen. Englannin ja Ranskan apu on vähäinen. Se ei riitä. Sotkeudumme ainoastaan suureen sotaan ja Ranska ja Englanti juuri tämän mielellään näkevät ja tulevat meitä aivan kyynillisesti käsittelemään. Joudumme sotaan myös Saksan kanssa. Se vaara on lähellä, ja kun Saksa tulee Venäjää auttamaan, on meidän loppumme käsillä. Emme voi Venäjää vastaan käydä sotaa ja vallankumoukseen Venäjällä ei voi luottaa. Ei ole todennäköistä, että vallankumous

venäjällä lähitulevaisuudessa syntyy.

5. Meidän olisi ensikädessä koetettva saada aikaan sopimus Venäjän kanssa. Se on mahdollinen (jos on mahdollinen) ainoastaan Saksan välityksellä. Ainoastaan Saksa voi jotain vaikuttaa Venäjään. Sentähden olisi koetettava Berlinissä toimia tämän asian hyväksi. Siinä olisi käytettävä hyväksi Italiaa ja koetettava saada Italia vaikuttamaan Berliniin, niin että Berlini auttaisi meitä Moskovassa. Mutta meidän lähettiläämme Roomassa ei kykene mitään tekemään. Myös Holma Parisissa arvostelee asioita aivan väärin. Kun hän on puhunut Daladierin kanssa, on hänellä aivan vääriä käsityksiä.

6. Ellei saada rauhaa Venäjän kanssa, vaan sota jatkuu, ja me sen häviämme, niin kuin on todennäköistä, olisi nyt jo ryhdyttävä suuriin suunnitelmiin, että meidän johtavat henkilöt evakueerattaisiin pois maasta USA:han, joka  on ainoa paikka, mikä siinä tulee kysymykseen. Siten säilytettäisiin tulevaisuutta varten joitakin  mahdollisuuksia.  Hän luulee  USA:n ottavan suomalaiset vastaan ja osottavan tässä suhteessa meille apua. (Tämä on himuinen asia.)

7. Meidän on kaikin mokomin vältettävä sitä, että joudumme Saksan silmissä sotaan Saksan vihollisen puolelle. Päinvastoin meidän tulee yhä enemmän myös taloudellisesti liittyä lähemmin Saksaan, ja jättää Englanti ja länsimaat. Sillä Englannin merkitys vähenee puhumatta Ranskasta, ja Saksa tulee olemaan Euroopan vallitseva valtakunta.

Kehotin Enckelliä puhumaan tästä asiasta myös Rydin ja Tannerin kanssa. Lupasin ilmoittaa siitä Rydille ja Tannerille. (Enckell asuu Seurahuoneella.)

Enckellin mielestä Erkon politiikka oli olut aivan päätöntä. Tässä Carl Enckell <sanoi jälleen, mitä hän on monasti ennen sanonut, että “Erkko är så dum.” (Erkko on manövereerannut Suomen sotaan kaikkein pahimmassa ajankohdassa: [a)] Venäjällä on vapaat kädet ja liitto Saksan kanssa [b)] Suomella ei ollut miltään taholta lupausta avustuksesta tai [c)LISIÄ TOISELLA KYNÄLLÄ] Suomen oma puolustusjärjestelmäkin oli aivan kesken. (Tämä on politiikkaa, jota ei ole hoidettu päällä, vaan takapuolella.)

5/1 ’40 General Graf Rüdiger von der Goltz. Kurländrallee 38. Berlin‑Charlottenburg 9.

Lieber Freund! Ich habe drei Ihre Briefe (von Ihnen) unbeantwortet und muss diese Nachlässigkeit mit der Zeitumständen entschuldigen. Jetzt bitte ich, anlässlich des neuen Jahres, Ihnen, Lieber Freund, und der Frau Gräfin ebenso den Ihrigen ein so gutes neues Jahr zu wünschen, wie es unter jetzigen Verhältnissen möglich ist. Meine Frau vereinet sich mit meinem Wünschen. Es ist also zum Krige zwischen Finnland und Russland gekommen. Bis jetzt ist der Krieg ausgezeichnet gegangen. Die Russen haben keine Fortschritte gemacht und es wird ihnen sehr schwer sein Finnland zu erobern. Was wird den Russen ausserordentlich viel Blut kosten ob es jemals dazu kommt. Und keine Freude werden die Russen [daraus RIVIVÄLISSÄ  TOISELLA KYNÄLLÄ: davon] haben. Wir werden nicht nur bis zum Ende kämpfen ‑ sondern auch noch nach dem Ende. Die Stimmung des Volkes ist ausgezeichnet, das Volk ist ganz einig, die Sozialisten sind ebenso kampflustig und entusiastisch wie die anderen. Es gibt keinen Unterschied. Und wozu dieser Kieg? Es ist augenscheinlich ein Fehler mit eine Fehlberechnung von Stalin und Molotow. Wenn wir Unterhändler, Moskau den 11 November verliessen, schrieben wir dem Herrn Molotow, dass wir hofften die Verhandlungen würden in geeigneter Zeit in der Zukunft wieder aufgenommen. Ich war drei Mal in Moskau und jedes Mal machten wir den Russen neue Zugeständnisse. Wie es in solchen Fällen gewöhnlich ist machten sich hier divergierende Ansichten geltend betreffend die einzelnen Fragen. Anfang December wurde die Regierung umgebildet ‑ ich bin jetzt wieder Mitglied der Regierung ‑ und zu den Posten des Staatministers und des Aussenministers wurden neue Personeen ernannt. Auf der ersten Sitzung beschloss die Regierung sich durch die schwedische Regierung an die Sovjet‑Regierung zu wenden mit einem Vorschlag zur Wiederaufnahme der Verhandlungen und wir gaben kund dass wir bereit sind neue positive Vorschläge zu machen. Ich bin persönlich der Meinung, das die resonablen Wünsche der Sovjets durch Verhandlungen und unsere Vorschläge befriedigt werden könnten. Aber Sovjet ist nicht auf unsere damalige Eröffnung eingegangen, Unser Aussenminister hat sich später durch Radio an Molotov gewandt, aber auch diess war resultatlos. Für mich, als alten Deutschfreund, hat es etwas eigentümlich zugemutet, dass Deutschland auf diese unsere Lebensfrage so wenig Aufmerksamkeit übrig gehabt hat. Es kan doch für die deutschen Interessen nicht gleichgültig sein dass der Krieg sich hier in Norden verbreitet und ebenso wenig dass Sovjet den grössten Teil des Ostseegebietes unter sich slägt. Im Gegenteil ist es nach underer Meinung im Deutschlands Intresse, dass der Krieg zwischen Finland und Russland zu Ende kommt. Deutschland hat gewiss mit Russland einen Pakt geschlossen und seine Hände sind dadurch etwas gebunden. Aber wenn man durch Verhandlungen zu einem auch für Russland resonblen Resultat kommen würde, und der Krig hier zu Ende komme, zu einem solchen Ziele sollte wohl Deutschland mithelfen können. Damit würde Deutschland auch seinem Verbündeten, Sovjet‑Russland einen Dienst leisten. Und wenn Deutschland in dieser Angelegenheit etwas polisitives täte, so würde es hier in Finnland hoch geschätzt, und Deutschland würde in der Zukunft sowohl wirtschaftlich als anderer weise dadurch einen nicht unbedeutenden Nützen ziehen ‑ um nicht von der Sympathie zu sprechen. Mein alter, lieber Freud! Sie sind jetzt ein Privatmann, das weiss ich. Aber können Sie nicht durch irgendeine Kanäle, diese meine Gesichtspunkte weitergeben lassen? Es handlelt sich nur: Will Deutschland   etwas tun damit Sovjet‑Russland sich mit uns wieder zum Verhandlungstisch setzt? Meine Landsman, Professor, Kivimäki, ehemaliger Staatsminister, kommt möglicherweise bald nach Berlin. Es ist auch möglich dass er Sie besuchen wird. Entschuldigen Sie, lieber Freund, dass ich Sie mit diesen grossen und wichtigen Fragen störe. Ich tue es wegen Ihrer grossen Liebe zu unserem Land und zu unserem Volk. Und ich schreibe alles diess in alter Treue. P.S. Ich sende diesen Brief im Kurirpost durch unsere Gesandschaft. Sie können auf demselben Wege mir antworten.

Edellä olevan kirjeen Goltzille luki konseptina Tanner, ennen kuin se puhtaaksi kirjoitettiin. Seuraavana päivänä sen luki myös Ryti, jolla ei ollut mitään muistutettavaa. (Kirjeen lähettämisestä oli ollut aikaisemmin puhe Rydin ja Tannerin kassa.)

8/1 ’40 Olin Tannerin luon> aamupäivällä. Rouva Hella Vuolijoki oli ollut Helsingissä ja lähtee Tukholmaan heti, kun saa asiansa järjestykseen. Hän oli lausunut sen ajatuksen, että hän koettaisi hankkia itselleen tilaisuuden mennä Moskovaan. (Se oli Tanneria vähän pelottanut.)

8/1 ’40 (Maanantaina) oli Ulkoasiainvaliokunnan kokous. Keskusteltiin välitys asiasta. Yritetään saada aikaan USA:n johdolla välitys, vaikka ei ole suuria toiveita. Tanner on entisellä kannalla ohjelmaan nähden, että luvataan tukikohta Suomenlahden pohjoisrannalla ja suurempi kappale Karjalan kannaksella. Tätä vastaan Hannula heti sanoi, että

“ei Karjalaa”. Nyt on asiat yhä vaikeutuneet. Meidän voittomme rintamilla tekevät toiselta puolen Neuvostoliitolle vaikeammaksi suostua neuvotteluihin, toiselta puolen se nostaa suomalaisien kesken luottamusta ja luuloa ja tekee sen, että me emme suostu enää myönnytyksiin. Myös olemme vaarassa joutua länsimaiden, Englannin ja Ranskan, rinnalle suursotaan. Sillä ainoat maat, jotka meille antavat apua aseita, ovat paitsi Ruotsi Englanti ja Ranska. Saksa taas on Venäjän liittolainen ja on vaara, että joudumme Saksan vihollisiin, s.o. että Saksa alkaa katsoa meitä vihollisekseen ja rupeaa auttamaan Venäjää meitä vastaan. Olemme tosiaan joutuneet erittäin kompliseerattuun asemaan. Saa nähdä miten tästä selviämme.

Ulkoasiainvaliokunnassa minä jyrkästi esitin, että yritettäisiin aikaan saada rauhanneuvottelut, vaikka onkin vähän mahdollisuuksia siihen, että Venäjä niihin suostuu. Sanoin myös, että ainoa joka ehkä vaikuttaa Venäjään on Saksa ja meidän olisi koetettava toimia Berlinissä niin, että Saksan hallitus meitä auttaisi.

8/1 ’40 päätökseksi tuli, että Schoenfeldin kautta käännytään USA:n hallituksen puoleen esittäen, että se koettaisi saada aikaan yhdessä Ruotsin (ja muiden Pohjoismaiden) sekä Italian kanssa välitysesityksen Moskovassa ja että se koettaisi vaikuttaa Berlinissä yhdessä [Italian ja MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ] Ruotsin kanssa siihen, että Saksan hallitus toimisi hyväksemme Moskovassa välityksen hyväksi. S.o. joko yhtyisi yhteiseen välitykseen tai, jos ei sitä tee, erikseen toimisi Moskovassa välitysasiassa niin, että neuvottelut saataisiin aikaan.

Kivimäki lähti Berliniin kauppavaltuuskunnan puheenjohtajana ja hän myös koettaa siellä toimia mitä voi. (Tulevaisuus näyttää tosiaan surulliselta. Meidän voittojamme pidetään hirveän suurina ja meidän kannaltamme ne ovat kauniita, mutta lopputulokseen niillä minun mielestäni ei ole vaikutusta. Sillä Venäjän suurvallan resursseissa näillä tappiolla ei ole suurta merkitystä. Ja jos me joudumme länsivaltojen rintamaan vastaan Saksaa ja Venäjää ja siten sekaannumme nykyiseen suursotaan, niin meidän kohtalomme voi olla samanlainen kuin edellisessä sodassa oli Serbian. Mutta epäselvä on, miten asia loppuu. Nyt on Puola  samassa asemassa. Kyllä olemme ulkopolitiikassa huonosti manovereeranneet. Olemme manovereerannet ?itsemme sotaan aikana jolloin 1. Venäjällä on vapaat kädet, jolloin se ei ole minkään suurvallan kanssa sodassa, vaan on Saksan kanssa liitossa ja siis se vaara on, että joudumme myös Saksaa vastaan. 2. jolloin meillä ei ollut avunlupausta miltään taholta, ei mitään apua tiedossa. [Päinvastoin Ruotsi oli ilmoittanut kielteisen kantansa. MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ] Nyt olemme sitä saaneet vähän Ruotsista ja Englannista ja Ranskasta. 3. jolloin miedän puolustuslaitoksemme oli keskeneräinen.

7/1 ’40 Waldenilla oli lunch englantilaisen kenraalin Lingin kunniaksi Seurahuoneella. Hän menee päämajaan. Pöydässä ei voinut paljon keskustella. Ling sanoi, että Saksa kyllä tekisi rauhan mielellään, mutta Englanti ei siihen suostu. Hän siis katsoo, että sota tulee kestämään kauan, ehkä monta vuotta. (Tämän suhteen siis Englannin ja meidän intressit menee erilleen, sillä meidän etumme vaatisi, että länsirintamalla tulisi rauha niin pian kuin mahdollista.)

2/1 ’40 Ulkoasiainvaliokunta. Mannerheim oli puhunut Rydin kanssa ja ilmoittanut, että Mannerheimin luo tulee englantilainen upseeri. (Ling) Pyysi hallituksen harkitsemaan [asiaa MUUTETTU MYÖHEMMIN TOISELLA KYNÄLLÄ SANOIIKSI: seuraavia asioita.]

1. Aseiden  saamiseen nähden oltiin yhtä mieltä. Niitä on saatava.

2.Myös oltiin yhtä mieltä siitä, että poliittista painostusta olisi koetettava saada aikaan Moskovaan ja Venäjään siihen suuntaan, että sota saataisiin loppumaan.

3. Jos Englanti lähettää laivoja Muurmanniin. Niukkanen [sanoi], että jos niin tapahtuisi, saisi se Venäjän sekaisin ja Venäjä tekisi meidän kanssamme rauhan. Muut läsnäolevat epäilivät, tokko tästä voi tulla mitään. Tietysti Venäjän ahdistaminen joka tavalla on hyvä, mutta miedän on vältettävä, että joudumme sotaan Saksan kanssa.

Mannerheimille olisi ilmoitettava, että voi tästä keskustella, mutta että on vältettävä, että joudumme sotaan Saksan kanssa. Saisimme silloin vielä toisen suur ‘vallan viholliseksemme.

1/1 ’40 Ententin lehdet yhä enemmän alkavat puhua siitä, että Suomi taistelee “länsivaltojen yhteisen asian puolesta”. Tämä on hyvin vaarallista meille. Lontoon radio: Times sotakirjeenvaihtaja kirjoittaa: “‑ ‑ ‑ mutta puhuessamme suomalaisten urhoollisuudeta meidän on muistettava, että he taistelevat meidän asiamme puolesta.” Ruotsin ulkoministeri Günther lausui puheessaan mm: “‑ ‑ ‑ koko maailman yllä lepää oikeudenkielteisyyden varjo. Näyttää siltä, kuin suurten kansojen olemassaolo kieltäisi pienten kansojen olemassaolon. Koko maa vastaa yksimielisenä kysymykseen, onko meillä oikeus säilyä vapaana? Tiedämme työskentelevämme korkeimman päämäärän hyväksi.”

10/1 ’40. Eilen on Ryti keskustellut Schoenfeldin kanssa ja sopinut siitä, että USA yhdessä Italian kanssa ryhtyy välitystoimiin neuvottelujen aikaansaamis[eksi] Suomen ja Neuvostoliiton kesken. USA koettaa Italian kautta vaikuttaa Berlinissä siihen, että Saksa kannattaisi meitä Moskovassa, jotta neuvottelut saataisiin aikaan. Myös Ruotsi koettaa toimia Berlinissä samaan suuntaan.

Puhuin tänään Tannerin luona, jonka kanssa keskustelimme tästä asiasta. Tanner epäili, että Stalin, kärsittyään tappioita meidän rintamallamme, on valmis neuvotteluun. Jos neuvottelusta ei tule mitään, s.o. jos Venäjä ei suostu niihin, niin meillä ei ole Tannerin mielestä mitään muuta mahdollisuutta, kuin liittyä läheisesti Englantiin ja Ranskaan ja ottaa niiltä kaikki apu, mitä voidaan saada. Tai taistella loppuun asti, vaikka meillä silloin on kaiketi edessämme sama kohtalo kuin Serbialla 1915. Miten sitten sodan lopussa käy, se on tietämätön.

Minunkin mielestäni meillä silloin ei ole muuta mahdollisuutta, mutta lausuin, että meidän täytyy tämä asiantila saattaa Saksan tietoon, joko sitten Saksa sen ymmärtää tai ei. Sanoin Tannerille, että jos venäläiset suostuvat neuvotteluun, niin meidän, Tannerin ja minun, täytyy olla lujia ajaaksemme läpi täällä kotimaassa ?kohtuullisen sopimuksen kaikkea vastustusta vastaan, joka sitä voi kohdata.

Tanner luulee, että jos venäläiset suostuvat neuvotteluun, niin me kyllä voimme hoitaa kotirintaman niin, että saamme täällä yleisen mielipiteen hyväksymään kohtuulliset ehdot Venäjän kanssa, siitä huolimatta että nyt Suomussalmen viime voittojen jälkeen mielipide täällä on noussut ja toiveet sodassa onnnistumiseen nähden ovat vahvistuneet.  Huomautain Tannerille, että Venäjä edellisessä suur sodassa menetti [yksin MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ] kuolleina 2,3 miljoonaa miestä ja että Venäjän häviöt ovat pieniä sen varoihin  nähden eivätkä vaikuta sodan lopputulokseen. Täkäläiset taistelut ovat [suurvalta Neuvosto-Wenäjälle, mitä saksalaisissa sotakertomuksissa näkee sanottavan  MYÖHEMPI LISÄ TOISELLA KYNÄLLÄ] “entscheidungslose Kleinkrieg” (kuten Ismael sanoi kirjassaan maailmansodasta Serbian‑Itävallan taisteluista 1914 lopussa).

Sandler <tulee tänne näinä päivinä. Myös tulee Skandinavian maista työväen johtajia mm Ruotsista August Lindberg ja Norjasta Trammael sekä Tanskasta sosdem-puolueen sihteeri.

11/1 ’40 Tanner näytti minulle Pajulan kirjeen Köpenhaminasta, joka kirje koski keskustelua Munchin kanssa. Munch oli kertonut, että heidän Moskovan-lähettiläänsä Bolt‑Jörgensen oli kirjoittanut keskustelleensa Saksan suurlähettilään Kreivi Schulenburgin kanssa, joka oli puhunut rauhan mahdollisuusesta Suomen ja Venäjän välillä. Schulenburg oli sanonut, että lähtökohdaksi olisi otettava Molotovin puhe 31/10 ja venäläisien siis pitäisi luopua Kuusisesta, ja suomalaisien olisi saatava uusi ulkoministeri “esimerkiksi Paasikivi”. (Venäläiset vihaavat kovasti Tanneria, arvattavasti sen tähden, että Tanner on menschevikki).

13/1 ’40 Olin eilen Tannerin luona. (Sitä ennen oli Samuli Sario käynyt minun luonani ja puhunut Itä-Karjalan asiasta. AKS:läiset näkyvät olevan siinä puuhassa.) Tannerin luota menin syömään suurusta Seurahuoneelle. Juuri kun olin alkanut suuruksen, alkoi hälytys ja menimme kaikki ilmasuojaan. Sinne tuli myös Sandler, joka asui Seurahuoneella ja oli ollut syömässä suurusta Königillä Rydin, Waldenin ja Kotilaisen kanssa. Sitten juttelimme Sandlerin kanssa kahdenkesken (hälytyksen jälkeen).

Sandler kertoi mm., että jos Suomen ja Venäjän sota olisi muodollisessa suhteessa sota, s.o. jos jompikumpi puoli olisi julistanut sodan, niin 30 päivää sitten olisi Ruotsi julistanut itsensä puolueettomaksi. Mutta nyt on kansan mieliala niin muuttunut, että nyt ei sellaista enää tapahtuisi.

Kerroin Sandlerille neuvotteluista Moskovassa. Lausuin että Stalin nähtävästi pyrki rauhalliseen sovintoon, ja että siihen kaiketi olisi päästy, jos olisimme tehneet kompromissiehdotuksen Hankoon nähden. Tämä näytti olevan Sandlerille uutta. Hän näkyi olevan sitä mieltä, että venäläiset joka tapauksessa tahtoivat Hangon tai sen lähimmät saaret. Sandler oli yhtä mieltä siitä, että pitäisi koettaa saada sota loppumaan ja rauha tehtyä. Hän ?ei luullut Kuusisen siinä olevan suurena esteenä, mutta ehkä Stalin hänet likvidoi.

Minä: Ellei tule rauhaa, on vaara, että Suomi tulee vedetyksi suureen sotaan Saksan ja Englannin‑Ranskan välillä. Sandler katsoi, että sitä olisi kaikin mokomin vältettävä. Silloin sekaantuu tähän sotaan Saksa ja se on vaarallinen meille. Minä: Olemme täällä yhtämieltä siitä, että tätä olisi viimeiseen asti koetettava välttää, mutta onko se mahdollista? Sandler: Myös Suomen sota 1808‑09 Venäjän kanssa oli erillinen sota eikä liittynyt silloiseen yleiseen sotaan. Ehkä nyt voisi mennä samoin. Minä: 1808‑09 sota päättyikin  huonosti, siten että Ruotsi menetti Suomen. Sandler ajattelee, että Suomi nyt voisi saada apua vapaaehtoisina ja aseita vaikka suursodan ulkopuolella. Muuten Sandler ei voinut sanoa nykyisestä Euroopan ulkopolitiikasta mitään, kun on ollut jo kuukauden pois asioista.

Sandler ja hänen rouvansa, joka nyt on Haaparannassa, ovat Suomessa humanitääristä avustusta järjestämässä. Sandler oli äsken käynyt Mannerheimin luona päämajassa ja kertoi Mannerheimin olevan optimistisen sotaan nähden. Sandler sanoi myös, että Ruotsissa oli Moskovan-neuvottelujen aikana yleinen se käsitys, että sopimukseen päästään Suomen ja Venäjän välillä. Kollontai oli myös sanonut niin Sandlerille ja kasonut, että mitään vaikeuksia ei tule esiintymään, kun Venäjä on luopunut vaatimasta avustussopimusta.

15/1 ’40 Tanner sanoi lähettäneensä Professori Kettusen Wiroon ottamaan selvää sikäläisistä oloista. Kettunen oli antanut kertomuksen, jonka Tanner antoi minun lukea. Kettunen oli tavannut 14.1.40 Laidonerin, joka oli kertonut mm käynnistään Moskovassa ja keskusteluista Stalinin ja Molotovin kanssa. Stalin ja Molotov olivat “moittineet Suomen neuvottelijoita tahi oikeastaan ministeri Tanneria, joka muka kaikkeen oli hyrkästi vastannut vain “niet”. Paasikivi oli ollut myöntyväisempi, esittänyt uusia ja uusia näkökohtia hyvin sovinnollisessa hengessä, ja hänen kanssaan muka olisi ollut paremminkin mahdollista jatkaa neuvotteluja”. (Tämä on Kettusen kertomuksesta.)

Laidoner oli puhunut myös Suomen asiasta (Pätsin pyynnöstä). Stalin oli, silloin kun Laidoner hänen luonaan oli, nähtävästi luullut, että Suomen sotaretki on aivan lyhyt eikä ollut vastannut mitään Laidonerin kysymykseen eikö neuvotteluja voitaisi uudestaan avata. Stalin oli pitänyt itseään pienten kansojen ja myös Suomen ystävänä. Vasta hänen kuolemansa jälkeen huomataan, miten vähän toiset vallanpitäjät  kunnioittavat  pieniä kansoja. Stalin oli muuten silloin luullut Kuusisella olevan Suomessa kannattajia paljon enemmän, kuin mitä siellä on.

Laidoner luuli sen seikan, että Molotov oli myöntänyt Karjalan olevan kansallisuudeltaan yhtä muun Suomen kanssa, olevan Suomelle hyvä. Laidoner piti tätä Molotovin lausuntoa Suomelle suurena valttina ja arveli, että Venäjä ei tämän jälkeen tinkisi Karjalan luovuttamisesta.

Laidoner luuli, että Stalin kaiketi pitää itselleen edullisimpana sodan lopettamista Suomen kanssa, jos vaan sopiva muoto rauhankeskustelujen lopettamiselle luodaan. Vallankumouksen vaaraa ei Venäjällä ole, koska siellä eiole rikkaita. Venäjä pelkää, että lopullinen rauha suursodassa tehdään Venäjän kustannuksella, jos Venäjän ei onnistu jäädä sodasta syrjään. Bakun piiriin muodostuisi uusi itsenäinen valtakunta (öljyt). Ukraina tulisi Saksan intressipiiriin. Englanti ottaisi Kuollan. Sen tähden  Venäjä kaiketi olisi valmis tekemään rauhan ja maksamaan suurenkin hinnan.

 Laidoner piti hyvin mahdollisena ja Eestin kannalta enemmän kuin toivottavana, että Venäjä on valmis sovintoon Suomen kanssa. Laidoner oli myös sanonut, että jos joku satatuhatta ihmishenkeä uhrataan vaikka turhaan Suomen sodassa, ei se merkitse mitään Moskovasta katsottuna.

Kirotar oli kertonut Kettuselle, että Päts suorastaan fyysillisesti kärsi siitä, että venäläiset lentokoneet Viron alueelta lähtevät pommittamaan Suomea.

5/1 40 oli Kettunen Wiron pääministeri Uluotsin luona, joka vakuutti, että jokainen eestiläinen tuntee olevansa koko sielullaan Suomen asian takana, vaikka virallinen politiikka vaatii ajatuksien salaamista. Uluots myönsi, kuten yleensä kaikki muutkin, että venäläisien näennäinen lojalisuus tehdyn sopimuksen noudattamisessa johtuu ainoastaan siitä, että Suomi ei ole ollutkaan murskattavissa. Valitti että Tallinnan satamaa käytetään ainakin osittain sotalaivojen basiksena, koska venäläisillä on toistaiseksi siihen oikeus. Lentokenttiä käytetään tukikohtina Suomeen tehtäviä hyökkäyksiä varten, mutta suomalaisilla on oikeus niitä pommittaa, “kun ette herran nimessä vain Tallinnaa pommita”.

Uluots piti mahdollisena, että Stalin olisi taipuvainen tekemään rauhan Suomen kanssa ja puhui samaan tapaan kuin Laidoner. Stalin oli viisas mies, joka tapauksessa viisaampi kuin hänen virkatoverinsa, eikä ole venäläinen sovinisti.

Päevälehden toimittaja oli kertonut Kettuselle, että yleinen mielipide, vaikka hyväksyy hallituksen toimet pakkosopimukseen nähden, ei hyväksy hallituksen liikaa myöntyväisyyttä ?nyt tilanteessa. Aletaan vaatia hallitukselta päättäväisempää politiikkaa ja avointa kannanottoa Suomen asiassa. Varsinkin nuorison kesken kasvaa myötätunto Suomea kohtaan.

Jaan Tönisson: Hän kysyi, olisiko Suomi valmis jatkamaan neuvotteluja? Tönisson pahoitteli, että suomalaiset ei ?yleisemmin osaa venäjää eivätkä tunne venäläistä ajattelutapaa. Venäläiset ovat pohjaltaan kauppamiehiä, joita on kohdeltava kauppamiehen ottein. On vaadittava ja vasta sitten tingittävä. (Näin me juuri teimme sekä Tartossa että nyt Moskovassa.) Asian moralista puolta ei venäläisillä ole. Stalin voi ?Karjala-tarjouksella näyttäytyä

“suomen ystäväksi” ja tinkiä vaatimustaan, jotka loukkaavat Suomen itsenäisyyttä, kun vain näennäisesti saa jonkin alkuperäisistä vaatimuksistaan läpi. Venäjän ja Suomen rauha pelastaisi Vironkin joutumasta sodan uhkaavaan pyörteeseen, ja kerran Euroopan rauhaa tehtäessä olisi Venäjän ehkä joka tapauksessa luovuttava Baltian otteestaan.

Tönisson sanoi, että rauha Suomessa merkitsisi myös samaa kuin rauha Eestissä. Kettunen ehdotti, että Tönisson, joka olisi lähdössä Tallinnaan, tunnustelisi, olisiko Venäjällä maaperä hedelmällinen rauhankeskustelulle ja ehkä tarjoutua omaa turvallisuutta silmälläpitäen toimimaan väikka välittäjäksikin. Alote olisi siis yksinomaa Eestistä lähtöisin. Tönisson lupasi puhua ulkoministeri Piipin kanssa.

Hynninen oli Kettuselle lausunut kuulleensa, että Venäjä odottaisi jotain voittoa omille joukoilleen, ennen kuin alottaisi keskustelut ja huhuja olisi siitä, että> Päts tarjoutuisi välittäjäksi.

(Kettusen raportti on päivätty 14/1 ’40)

Laidoner <mainitsi, että Erkko ei ollut halunnut ottaa Eestin lähettilästä Möllersonia puheilleen?kaan, (omia kiireitään syytellen), silloin kun Venäjä teki Virolle vaatimuksia. Toistaiseksi, sanoi Laidoner, venäläiset haluavat pitää kiinni sopimuksesta Viron kanssa, mutta heidän vastainen menettelynsä  tulisi riippumaan tilanteen, lähinnä tietysti Suomen sodan kehityksestä. Suomen maaarmeijan Laidoner luuli kestävän kaikki venäläisien rynnistykset, mutta venäläisien suuri ylivoima ilmassa Laidoneria huolestutti. Suursodan Laidoner luuli tulevan hyvin pitkäaikaiseksi.  Heti alussa Laidoner muistutti sanoneensa jo 20 vuotta sitten, että jos Suomi ja Baltian valtiot tahtovat säilyttää koskemattomuutensa, on niiden liityttävä yhteen niin kiinteästi, että ei tehdä sopimuksia vieraan vallan kanssa muuten kuin yhteissuostumuksesta.

16/1 ’40 Keskustelin UlkoMinisteriössä kauan professori Kettusen kanssa hänen matkastaan Viroon. Kettunen kertoi, että Laidoner oli sitä mieltä, että meidän maarintamamme tulee kyllä kestämään kesälläkin, koska venäläiset eivät voi käyttää tankkeja meidän maassamme, jossa on paljon metsiä ja järviä sekä soita. Myös rannikkomme on vaikea vhollislaivastolle. Laidoner luuli, että Stalin nyt jo olisi valmis tekemään rauhan, kun on nähnyt, että meidän sotamme on vaikeampi kuin hän oli luullut ja kun on vaara että Venäjä tulee vedetyksi suureen sotaan, jota Stalin ei tahdo. Laidoner luuli myös, että Stalin on valmis antamaan meille hyvän korvauksen Itä-Karjalassa, ehkä saman alueen kuin on luvannut Kuusiselle.

Kettunen puhui myös Pätsin(‑Laidonerin) välityksestä meidän asiassamme. Laidoner voisi olla hyvä sen kautta, että hän sotilaana voisi sanoa venäläisille, että sota ei tule olemaan Venäjälle helppo ja on vaara, että Venäjä vedetään suureen sotaan. Minä vastasin tähän, että meillä on nyt rauhanvälitysasia käynnissä ja ennenkuin tämä on selvä, emme voi uusiin sellaisiin ryhtyä. Omana mielipiteenäni sanoin, että jos nyt käynnissä oleva rauhanvälitys epäonnistuu, niin aion ehdottaa, että käyttäisimme Pätsin välitystä. Laidoner ym virolaiset olivat olleet sitä mieltä, että meidän sotamme hyödyttää heitä. Kun Venäjä näkee, että meidän sotamme ei ole niin helppo, niin he pysyvät paremmin aloillaan myös Virossa.

 Laidoner oli ollut huolissaan ainoastaan ilmaaseesta, jossa suhteessa Venäjä on paljon meitä vahvempi. Virolaiset olivat luulleet, että nykyisen suursodan jälkeen tulee jälleen Euroopan asiain järjesteleminen ja että siinä Viro pääsee Venäjän ?puskemisesta.

(Frankfurter Zeitung 6/1 ’40 mainitsee, että Daladier habe kürzlich erklärt, die Vereinigten Staaten von Europa seien durchaus keine Utopie mehr.)

17/1 ’40. The Baltic Times 14/12 ’39 kirjoittaa Baltian maiden ulkoministerien kokouksesta Tallinnassa 7‑8/12 39 mm:

The Foreign Ministers (nimittäin Baltian valtioiden) have many reasons to feel satisfied with the political situations of their countries. They have kept out of war, readjusted their relations with their neighbourgs, and can face the problems of the future realistically and with confidence.

Kölnische Zeitung kirjoitti joulukuussa 1939, että pienehköillä kansoilla ei ole mahdollisuutta nauttia täydellistä itsenäisyyttä. Pienet kansat hakevat tukea suurilta naapureilta.

17/1 ’40 Venäläiset puhuvat “Mannerheimin‑Tannerin klikistä”. 25/12 ’39 Moskovan radiossa luettiin Stalinin Kuusiselle lähetämä vastaussähkösanoma, joka kuului: “Kiitän Teitä onnittelustanne. Toivon Suomen kansalle ja Suomen kansan hallitukselle pikaista voittoa Tannerin ja Mannerheimin koplasta.”

Valtiollisen poliisin kertomuksen mukaan joulu- ja tammikuussa on mieliala maassa erinomainen. Erittäin on Suomussalmen voitto nostanut mieliä. (kertomus 3/1 ’40)

Raporteissa 23/12 ’39 N:o 280 ja 30/12 ’39 N:o 281 Holsti Genevestä pohtii rauhankysymystä. Hän esittää seuraavaa:

I. Pääkysymys on: Miten saamme rauhan palautumaan? (Rauhan Holsti ajattelee sellaiseksi, että Suomen alueellista koskemattomuutta ja suverenista itsenäisyyttä kunnioitetaan.

II. Itsestään on selvää, että Suomi ei jaksa kuinka kauan tahansa taistella Venäjää vastaan pelkästään aineellisen avun turvissa. Suomen oma voima ei riitä. Tarvitaan miesvoimaa lisää.

III. Nyt on 2 sotaa: a) totalitäärinen Saksa länsivaltoja vastaan ja b) totalitäärinen Venäjä Suomea vastaan. Ennemmin tai myöhemmin nämä 2 sotaa muuttuvat yhdeksi.

IV.Venäjän tappiot ei [EPÄSELVÄ KOHTA, salli [että] Venäjä tunnustaa heikkoutta ja tekee rauhaa Suomen kanssa oikeutetuilla ehdoilla.]

V. Saksan ja Englanti‑Ranskan sota tulee jatkumaan epämääräiseen aikaan. Tämä ja muu poliittinen kehitys voi olla niin ?haitallista, että Suomen koko olemassaolo voi ennen sitä joutua vaakalautaan.

 VI. Siis: Suomelle on viipymättä hankittava voimakasta sotilaallista apua (miesvoimaa). Sen saamiseksi: olisi vaadittava Ruotsilta ja Norjalta, että sallivat myös sotilaallisen miesvoiman lähettämisen alueensa kautta Suomeen.

VII. Suomen olisi neuvoteltava Skandinavianmaiden, Englannin, Ranskan, Islannin, Kanadan ym kanssa siitä, miten tehokas sotilaallinen apu olisi järjestettävä. Ellei asia onnistu, olisi Suomen annettava ymmärtää, että se pyytää KansainLiiton neuvoston ja yleiskokouksen koolle soveltamaan Venäjää vastaan 16. artiklan kaikki 3 ensimmäistä pykälää Suomen pelastamiseksi. (Holsti luulee, että uusi yleiskokous ja KansainLiiton neuvosto ei uskalla “jättää avunantoa puolitiehen”.

VIII. Mutta on kiire, ennen kuin Suomi sortuu. Jos niin tapahtuu, silloin lykätään Suomen pelastaminen suureen rauhankonferenssiin (joka tulee suursodan loputtua).

Minun refleksionini Holstin ehdotuksista.

I. Olen Holstin kanssa yhtämieltä siitä, että Suomi ei ilman ulkopuolelta saatavaa miesvoimaa (aseiden lisäksi) voi ajanmittaan kestää.

II. Samoin olen Holstin kanssa yhtämieltä siitä, että pääkysymys on rauhan palauttaminen.

III. Holsti katsoo nykyiset 2 sotaa yhtyvät yhdeksi ideologiseksi sodaksi. Se on epävarmaa: Englanti ja Ranska olivat viime kesänä valmiit tekemään liiton Bolshevikki‑Venäjän kanssa.

IV. Olemme ryhtyneet puhaamaan välitystä rauhan saavuttamiseksi. Holsti ei luule Venäjän voivan nyt suostua rauhaan. ???

V. Holsti tahtoo, että Ruotsi ja Norja sitoutuisi päästämään miesvoiman maansa läpi ja että Englanti ja Ranska antaa miesvoimaa. Suostuuko Ruotsi ja Norja tähän? (Nyt 17/1 ’40 näyttää vastaus tähän olevan kielteinen Ruotsin ja Norjan noottien jälkeen Venäjälle.) Ja lähettääkö Englanti ja Ranska joukkoja Venäjää vastaan? Siitä voitaisiin saada sevä tiedustelemalla. (Englanti tuskin tahtoo joutua sotaan Venäjän kanssa, koska se veisi Venäjän ja Saksan sotilasliittoon.) Holsti turvautuu KansainLiittoon. Mutta jos KansainLiitto tekisi päätöksen, niin tokko Ruotsi ja Norja ja muut valtiot noudattaisi sitä päätöstä? Ehkä eroavaisi KansainLiitosta.

 VI. Jos Venäjä ei suostu neuvotteluun ja rauhaa ei aikaansaada, ei meillä liene muuta mahdollisuutta, kuin pyytää länsivalloilta ja Ruotsilta kaikkea apua, mikä voidaan saada ja siinä liittyä yleiseen sotaan.

VII. Mutta päättyykö suursota Saksan ja Venäjän yleiseen sortumiseen (Zusammenbruch)? Se on tietämätöntä.

VIII. Ennen kuin liitymme suursotaan, on tehtävä tiedoksi myös viimeinen rauhan pyrkimyksemme. On tehtävä jollain tavalla myös Saksalle selväksi, että meillä ei ole muuta mahdollisuutta. Ei ole valinnan varaa.

19/1 ’40 Tanner ilmoitti minulle yksityisesti tänään, että Blücher oli käynyt hänen luonaan ja antanut Saksan hallituksen vastauksen tiedusteluun rauhanteon mahdollisuudesta. [MYÖHEMPI LISÄ MARGINAALISSA: Tanner oli 2 viikkoa sitten puhunut Blücherin kanssa ja heittänyt hänelle kysymyksen, mitä Saksa ajattelee meidän asiastamme ja minkä neuvon Saksan hallitus antaa meille.]  Wastaus oli: Die Deutsche Regierung ist der Ansicht, dass augenblicklich keine Aussichten zur Beilegung des Konfliktes beständen. (Tämä on tosiaan kovin ?surullinen vastaus ja asia.)

19/1 ’40 Kysyin Tannerilta, oliko hän kuullut mitään rouva Hella Vuolijoen toimista. Tanner vastasi puhuneensa telefonissa sanotun rouvan kanssa, joka peitetyin sanoin oli ilmoittanut, että Kollontai oli ottanut hänet hyvin vastaan ja oli Kollontai lähettänyt sähkösanoman Moskovaan asiasta sekä saanut vastauksen, että Moskovasta tulee Tukholmaan mies asian johdosta. (Tämä on siis pieni valopilkku. Saa nähdä, johtaako se mihinkään.)

20/1 ’40. Nyt on käynyt selville, että Ruotsi samoin kuin muut Pohoismaat, ei anna Suomelle aseellista apua. Ne tahtovat pysyä puolueettomina. Siis valtiot ei sekaannu sotaan. Mutta yksityisesti antavat apua ja myös jonkun verran vapaaehtoisia. Puolueettomuus käy ilmi Hanssonin lausunnosta Ruotsin valtiopäivillä, jonka kannan valtiopäivät hyväksyi. Sandler tahtoisi mennä pitemmälle, mutta hänellä ei ole kannatusta Ruotsissa yleensä (kts. Hanssonin ja Sandlerin lausunnot). Samoin Norjan valtiopäivillä lausui Koht, että Norja ei voi sotavoimilla auttaa Suomea jo siitä syystä, että Norjalla on vähän sotavoimia. Hän jatkoi: “Meillä on ollut ilo nähdä Suomi mukana pohjoismaisessa yhteistyössä, mutta tällä työllä ei ole koskaan ollut sotilaallista sisältöä. Kun Pohjoismaiden valtionpäämiehet ja ulkoministerit kokoontuivat Tukholmassa, tehtiin selväksi, ettei millään pohjoismaisella valtiolla ollut sotilaallisia velvoituksia toisia kohtaan.” KansainLiiton pakotemääräykset ovat pois käytännöstä, sanoi Koht. Ruotsi on antanut meille suurta vapaaehtoista apua, mm tähän asti rahaa noin 1 miljardin mk. Suomen rahassa lukien ottaen Ruotsin teollisuuden äsken antaman 62 miljoonaa kruunua, joka tosiaan on suuremmoinen lahja.

21/1 ’40 Tapasin Kreivi Erik von Rosenin, joka on käymässä Suomessa ja menee huomenna päämajaan. Hän kertoi minulle keskustelustaan Göringin kanssa viime joulukuussa ja antoi kopian  promemoriasta. Minä puhuin Rosenille siitä, että samalla kun me taistelemme, me olemme valmiit rauhanneuvotteluihin. Näytin hänelle kirjettäni von der Goltzille ja kysyin, eikö hän voisi vaikuttaa Göringiin niin, että Göring rupeaisi ajamaan Suomen ja Venäjän välisen sodan loppuun saattamista, kuten olen kirjeessäni> von der Goltzille esittänyt. Rosen lupasi kirjoittaa Göringille. Myöhemmin hän näytti minulle konseptin kirjeeseen, johon hän oli siteerannut osan minun kirjettäni Goltzille. Rosen lähettää kirjeen heti tultuaan Ruotsiin. Rosen, joka on Göringin lanko, sanoi että Göringin ja Ribbentropin välit ovat hyvin huonot. He ovat aivan antagonisteja. Rosen kertoi, että kun hän eräällä matkalla viime joulukuussa oli Saksassa ja asui Göringin luona, oli Ribbentropp kutsunut hänet suurukselle (tai päivälliselle), ja Rosen oli ottanut kutsun vastaan edellyttäen, että tietysti myös Göring oli kutsuttu, mutta Göring ei ollutkaan kutsuttu.

22/1 ’40 Tanner ilmoitti, että Tukholmasta oli tullut sähkösanoma, että Moskovasta saapuneella lähetillä oli ollut ensi kosketus Hella Vuolijoen kanssa. Lähetillä oli ollut valtuudet neuvotella ministerin [?ja] rouvan kanssa. Toinen Tukholmasta saapunut sähkösanoma kertoi, että Kollontai oli käynyt Güntherin, ulkoministerin, luona ja ilmoittanut, että Venäjällä ei ole mitään aikomuksia Ruotsiin ja Norjaan nähden. Samalla Kollontai oli omana mielipiteenään lausunut, että joskin hän toivoo sodan loppuvan Suomen ja Venäjän välillä, niin oli Venäjän vaikea neuvotella, kun prestige oli kyseessä. Myös Kuusiseen nähden oli Venäjän prestige kysymyksessä. Günther oli vastannut. että Kuusisen asia on Venäjän sisäinen asia (ja sen siis pitäisi voida järjestää).

llalla oliulkoasiainvaliokunnan kokous, jossa ei ole mitään erikoista. Keskustelu oli hapuilevaa ja hataraa. Niukkanen kuitenkin lausui, että jos me yksin saamme taistella Venäjää vastaan, niin häviämme. Sentähden pitäisi koettaa saada etelässä sota aikaan Venäjää vastaan. (Ajatteli Weygandin armeijaa yms.) (Mikä tällä Syrian armeijalla oikein on tarkoitus?)

Joulukuussa 1939 (loppupuolella) [MARGINAALISSA: nähtävästi 27/12]  esitin ulkoasiainvaliokunnassa seuraavan ajatuksen: Jos meidän täytyy yksinämme ‑ vaikka saisimme aseitakin ‑ käydä tätä sotaa, niin varmasti häviämme ennemmin tai myöhemmin, vaikka kestäisimme kevääseen asti. Meidät voisi pelastaa sitä ennen tapahtunut ihme a) vallankumous Venäjällä b) rauha Saksan ja Englannin‑Ranskan välillä. Kumpaankaan ei voi luottaa. Niin ollen 1. Joko meidän tulee päästä neuvotteluun Venäjän kanssa, tai 2. saada, aseitten lisäksi, divisioneja ulkomailta.

I. Neuvottelut. Voisiko saada lähitulevaisuudessa, niin kauan kuin asema rintamalla ei ole huonontunut, aikaan rauhanvälitysyrityksen. U.S.A, Ruotsi, Norja ja Tanska sekä Englanti ja Ranska ynnä Italia (saisiko Saksan kannattamaan?) tekemään sen. Kehottaa Moskovaa rupeamaan neuvotteluun sekä samalla liittämään kehotukseen viittauksen (uhkauksen), että jos Neuvostoliitto ei ryhdy neuvotteluihin ja suostu reasonable ehtoihin, he tulevat tehokkaasti kaikella materialistisella avulla, vieläpä aseellisella voimalla tukemaan Suomea.

II. Jos Neuvostoliitto hylkää ehdon, olisi pyydettävä Ruotsia mukaan sotaan ja USA:lta, Englannilta ja Ranskalta olisi saatava mitä tehokkainta apua. Sitten ryhdyimme toimiin ja käännyttiin USA:n täkäläisen lähettilään puoleen. Tähän asti (23/1 40) ei ole saatu tietää, mitä USA on asiassa tehnyt. (Ehkä on sondeerannut Venäjällä ja saanut tietää, että Venäjä ei halua muiden valtojen sekaantumista tähän asiaan, kuten näyttää käyvän ilmi Saksan lähettilään ilmoituksesta Tannerille. Siitä on mainittu edellä.)

24/1 ’40 Tanner näytti minulle sähkösanoman ministeri Hynniseltä Tallinnasta, jossa Hynninen kertoo Viron ulkominsterin Piipin hänelle ilmoittaneen, että Viron ministeri Moskovassa oli keskusteluut Saksansuurlähettilään Schulenburgin kanssa m.m. Suomen ja Venäjän sodasta. Schulenburg oli sanonut luulevansa, että olisi mahdollista saada sota loppumaan, jos suomalaiset tekisivät lisää myönnytyksiä. Hän oli lisännyt, että asiaa auttaisi, jos Suomen hallituksessa salkut jaettaisiin toisin. (Tämä on venäläisien viha Tanneria vastaan.) Tanner kertoi myös puhuneensa telefonissa Tukholmassa olevan rouvan kanssa, joka oli ilmoittanut, että Tukholmaan on tullut Moskovasta 2 miestä, joista toinen on Tannerin tuttu (Jartzev nähtävästi). He ovat kylminä ja vaiteliaina kuunnelleet, mitä heille on puhuttu. Mitään muuta ei telefonissa ollut voitu puhua.

Söin suurusta pankissa. Sitten oli pitkä keskustelu Hugo Suolahden ja Honkajuuren kanssa. Suolahti kertoi kirjoittaneesa useille saksalaisille tuttavilleen m.m. Schachtille ja ?Seldtelle. Saksan lähettiläs Blücher oli välittänyt kirjeet. Suolahti on kirjeissä huomauttanut Suomessa aina olleista sympatioista Saksaa kohtaan ja kehottanut vaikuttamaan siihen, että Saksan sanomalehdistö nykyään ottaisi toisen kannan Suomeen nähden. Hän katsoi, että meidän ei pitäisi kokonaan rikkoa välejämme Saksan kanssa. Saksan intressin pitäisi olla se, että Venäjä pysyy mahdollisimman heikkona eikä vahvistu.

Minä hyväksyin tämän, mutta huomautin, että Saksa nyt ei voi tehdä meille muuta hyötyä kuin kannattaa Moskovassa meidän rauhanpyrkimyksiämme. Jos rauhasta ei tule mitään, niin voi meille käydä vaikeaksi välttää sitä, että joudumme suureen sotaan länsivaltojen rinnalle ja siis myös Saksaa vastaan. Tätä Suolahden mielestä olisi vältettävä. Minä olin samaa mieltä ja sanoin myös Tannerin olevan sitä mieltä, mutta kysymys on, voimmeko sitä välttää, niin raskas ja kauhea kuin perspektivi meille sillon onkin (Serbian ja Belgian kohtalo edellisessä sodassa ja Puolan kohtalo nyt).

 Honkajuuri tuntui olevan sitä mieltä, että tuskin voimme tätä tietä välttää, vaan että joudumme länsivaltojen rintamaan.

Tanner antoi minulle tänään kirjeensä rouva Vuolijoelle 21/1 ynnä promemorian, jonka oli lähettänyt hänelle sen kirjeen mukana. Promemoria sisälsi pääasiassa seuraavaa:

I Kannas: Venäläiset ovat nyt vallottaneet enemmän kuin keskusteluissa pyysivät. Suurin osa on heille kuitenkin tarpeeton Pietarin puolustamiseksi. Olisi paras pysyä Stalinin viimeksi piirtämässä rajassa. Se ei kuitenkaan saisi päättyä Koivistolla, vaan lännessä enitäin Seivästölle.

II. Saaret: Niistä ei erimielisyyttä. Suursaaren voi nyt luovuttaa kokonaan.

III. Tukikohta ja laivasto asema Suomenlahden suulla. Tämä on vaikea kohta ja sen vuoksi alkoi sotakin. Suomen yleinen opinioni jyrkästi vastustaa alueen luovuttamista missään muodossa niillä seuduilla. Vaihtoehtona voisi tarjota Suomenlahden neutralisoimista Suomen, Neuvostoliiton ja Viron yhteisellä sopimuksella. (Tästä oli Koht kirjoittanut Tannerille ja tästä oli jo oikeastaan Moskovassa puhe.)

 IV Kalastajasaarento. Saarennon pohjoisosa kuten Moskovan neuvotteluissa. Stalin ei sitä ehdotusta suorastaan hyljännyt.

V. Vastike. Suomi ei myy eikä vuokraa maata, mutta suostuu kyllä vaihtoon. Moskovassa tarjottiin vastikkeeksi 5500 neliökilometriä Itä-Karjalassa. Kuusiselle on Neuvostoliitto luvannut 70000 neliökilometriä. Olisi syytä alkaa tästä alusta ja viitata Molotovin puheeseen radiossa, jossa hän lausui[:] ‑ ‑ ‑ on tullut aika toteuttaa Suomen kansan vuosisataiset toiveet Karjalan kansan jälleenyhtymisestä sille sukua olevan Suomen kansan kanssa liittoon [EPÄSELVÄSANA] yhtenäisenä Suomen kansana. Joka tapauksessa on tähän asti tarjottu alue vastikkeeksi riittämätön. Niille Suomen kansalaisille, jotka menettävät maansa alueluovutuksen kautta, olisi korvattava heidän menetyksensä. Se voi tehdä noin miljardin mk.

Argumenttina voi käyttää, ettei Neuvosto-Venäjä ole menestynyt sodassa. Ellei Venäjä nyt tee rauhaa, on se parin kuukauden kuluttua luisunut suursotaan, jota se kaikin keinoin koettaa välttää. Silloin sillä on suurvallat vastassa. Muurmannin retkeä pohditaan jo vakavasti.

21/1 ’40 kirjeessään Tanner huomautti, että ei ole neuvotellut muiden kanssa, minkä vuoksi allaoleva on ainoastaan hänen mielipiteensä. Rouva Vuolijoen keskustelu  tulee tapahtumaan rouvan yksityisestä alotteesta ja rouvalla ei ole valtuutta kenenkään puolesta mitään luvata, ainoastaan kuulla ehdot ja esittää ne eteenpäin.

Samana päivänä 21/1 ’40 kirjoitti Tanner Erkolle kirjeen. Siinä Tanner kirjoitti mm.[:]

“Epäilen kuitenkin, että vastapuolen ehdottomiin vaatimuksiin kuuluu edelleen tukikohta lännessä. Jos sitä esitetään kiinteänä vaatimuksena, on siihen koetettava etsiä jokin ratkaisu, koska emme enää voi antaa asian kaatua sen vuoksi. En kuitenkaan rohkene tässä vaiheessa ottaa sitä vastuulleni, joten siitä olisi eri valtuutus saatava. ‑ ‑ ‑ asia on vaikea, mutta toivoisin hartaasti päästävän tulokseen. Mieliala maassa on tosin kovasti noussussa sotanäyttämöllä saadun menestyksen johdosta eikä sentähden rauhasta kukaan halua puhua, mutta tämähän on vasta alkua ja kesällä on kaikki toisin. Silloin voi lentokoneet mm. panna koko maan tuleen pudottamalla sytytyspommejaan metsiin.”

26/1 40. Presidentin istunto [MYÖHEMPI LISÄ: hallituksessa]. Kallio luki puheensa, jotka hän pitää eduskunnan lopettajaisissa ja avajaisissa. Lopettajaispuheeseensa nähden minä tein 2 huomautusta:

1) Kallio sanoi, että on käynyt ilmi, että on käynyt ilmi, että neuvostohallitus tarkotti neuvotteluissa Suomen kanssa Suomen bolsevisoimista. Tähän minä huomautin, että minä en ollut saanut neuvotteluista sellaista käsitystä, vaan luulen, että olisimme saanet sellaisen sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, joka ei olisi johtanut Suomen bolsevisoimiseen. Esitn tämän kohdan [lieventämistä. MUUTETTU MYÖHEMMIN RIVIVÄLIIN: muuttamista] (Minulla oli mielessä myös tulevien neuvottelujen mahdollisuus, ettei herätetä Stalinin vihaa.) Tämä huomautukseni ei saanut kannatusta ja luultavasti Kallio pysyttää sanansa.

2) Eesitin että voimakkaammin puhuttaisiin Ruotsin avustuksesta meille, koska se tekisi hyvän vaikutuksen Ruotsissa. Tämän huomautukseni Kallio hyväksyi ja lupasi lisätä jotakin puheeseensä tässä kohdin.

29/1 40. Erich on kirjoittanut useampia promemorioita, m.m. sen johdosta, että venäläiset ovat pommittaneet Ahvenanmaalla Marianhaminassa, että Suomi kääntyisi KansainLiiton neuvoston puoleen kuten 1921 vuoden sopimus määrää. Eräässä toisessa promemoriassa  Erich kritikoi Ruotsin puolueettomuutta ja Ruotsin vastausnoottia Venäjälle.

[MARGINAALISSA TOISELLA KYNÄLLÄ: *Obs! Erichin aikaisempi p.m. siitä, että Suomen olisi hankittava siantuntijaksi ?Lapradelli, jotta ei laiminlyötäisi vaadittaessa korvausta Neuvostoliitolta.]

29/1 ’40. Ryti palannut päämajasta. Mannerheim oli sitä mieltä, että rauha on tehtävä, jos se saadaan kunnollisilla ehdoilla. Nyt ei tarvitse olla paniikkimeilialassa. Mannerheim on nyt optimistisempi, kuin oli alussa. Hän olisi valmis luovuttamaan rauhan saamiseksi Karjalan kannaksella alueen itäpuolella rajaviivaa, joka kulkee suoraan Liipolasta Seivästöön. Sitä vastoin Mannerheim nyt hyvin vastenmielisesti keskustelisi tukikohdan luovuttamisesta Suomenlahden pohjoispuolella.

Jos saamme aseita ja erityisesti raskasta tykistöä, jota meillä on vähän ja lentokoneita, kuten nyt on tulossa, niin Mannerheim on optimistinen sotaan nähden, myös kesäsotaan nähden. Mutta pitäisi saada vapaaehtoisia Ruotsista 2 kertaa niin paljon, kuin mitä on nyt tullut, siis yhteensä noin 24000 miestä ja lisäksi vielä muista maista jonkun verran.

(Asian niin ollen sota tulee kestämään nähtävästi vielä kauan. Mannerheim on ?näin optimistinen ja vastahakoinen tukikohtaan nähden ja yleinen mielipide on vielä aivan jyrkällä kannalla siinä asiassa. Stalin taas tuskin voi tehdä rauhaa meidän kanssamme luopumalla tukikohdasta. Niin ollen muodostuu kysymys siksi, kumpi, Suomi vai Venäjä on tässä sodassa voimakkaampi. Asema on siten arveluttava.)

 Tanner, joka myös haluaisi rauhaa, huomautti että kotimainen mielipide ei nyt suostuisi tukikohdan luovuttamiseen eikä sitä ymmärrettäisi ulkomailla, koska olemme alkaneet sodan juuri sen vuoksi. Ryti matkustaa Tukholmaan puhumaan uusista vapaaehtoisista sekä myös koettamaan hankkia tykkejä Lågskärin (Ahvenanmaalla) varustamiseksi. Nyt sodan aikana olemme rakentaneet battereja ja varustaneet Ahvenanmaalla Kökarin, Signilskärin sekä vielä erään kolmannen paikan. Sodanuhka ja sodan puhkeaminen on meille antanut siihen oikeuden.

Ryti ilmoitti, että saamme lentokoneita uusia yhteensä noin 400 kappaletta lähiaikoina. Osa on jo tullut maahan.

(Tänään oli Helsingissä 4 kertaa ilmahälyytys.)

Tanner imoitti saaneensa rouva Hella Vuolijoelta kirjeen, joka oli päivätty 25/1. Siinä mainittiin, että asiat on samalla kannalla, ei menneet eteenpäin, mutta Kuusisesta ei ole mitään haittaa eikä estettä.

Ryti kertoi, että Englannin hallitus on kovin avulias aseiden antamisessa meille. Chamberlain oli (Mannerheimin mukaan) ollut ensin aseiden luovuttamista vastaan, koska meidän asemamme oli hänen mielestään toivoton, ja aseet tulisivat venäläisten haltuun, mutta Churchill ja etenkin Halifax kannattivat meitä lujasti ja heidän kantansa tuli Englannin hallituksen kannaksi.

30/1 ’40 Neuvottelu Ryti, Tanner ja minä. Tukholmasta oli tullut kirje Erkolta. Günther oli ilmoittanut Erkolle, että Kollontay oli käynyt Güntherin luona ja lukenut sähkeen, jonka hän oli saanut Molotovilta ja jossa sanottiin, että Neuvostoliito ei kieltäydy neuvottelemata “Ryti‑Tannerin” hallituksen kanssa. Tahtoo saada tietää, mitä Suomen hallitus tajoaa. Neuvostohalitus tahtoo nyt enemmän kuin Moskovassa neuvoteltaessa Tannerin ja minun kanssani, koska verta on vuodatettu, ilman että Neuvostoliitto on siihen syypää (!!). Neuvostoliito ei anna nykyiselle Suomen hallitukselle niin paljon kuin olisi luvannut Kuusisen hallitukselle.

Erkko lähetti kopian Molotovin sähkösanomasta, jonka Kollontay oli antanut Güntherille. Päätimme että Tanner vastaa: Ensin huomautan, että Suomi ei ole syypää verenvuodatukseen ja että suomalaisien verta on myös vuodatettu. Suomi on valmis neuvotteluihin ja valmis Karjalan kannaksella antamaan enemmän kuin Moskovassa ja koko Suursaaren sekä neutralisoimaan Suomenlahden Suomen ja Venäjän ja Viron yhteisellä sopimuksella. (Tämän kautta toivotaan voitavan välttää tukikohta. Jo Tarton rauhansopimuksessa 12 artiklassa on sovittu Suomenlahden neutralisoimisesta.) Suomenlahden neutralioimisesta Tanner vielä neuvottelee kansainoikeuden tuntijan Castrenin kanssa, (jotta emme mahdollisesti joudu sotaan Saksan kanssa tulevaisuudessa.)

Tanner näytti sähkösanoman Holmalta, joka kertoi, että Daladier ajattelee ranskalaisien divisionien lähettämistä meille avuksi joko Skandinavian tai Petsamon kautta. Myös näytti Tanner minulle Hynnisen kirjeen 22/1, jossa hän kertoi keskustelusta Viron ulkoministerin kanssa, samasta asiasta, josta Hynninen jo oli lähettänyt sähkösanoman. (Viron Moskovan lähettiläs Rei oli keskustellut Schulenburgin kanssa, joka oli ilmoittanut, että rauhan aikaansaaminen Suomen ja Venäjän välillä olisi mahdollinen ja sanonut, että minä olen edelleen Moskovassa persona grata. (kts. edelle). (Olisi merkillistä, jos rauha saataisiin aikaan ja rouva Hella Vuolijoki olisi siinä tehnyt meille suuren palveluksen.)

31/1 ’40 Ryti menee tänään Tukholmaan puhumaan sotatykeistä Ahvenanmaalle sekä vapaaehtoisista, jotta saataisiin lisää.

Samalla hän vie vastauksen Molotovin sähkösanomaan, josta eilen oli puhe.

2/2 ’40. Ryti palannut Tukholmasta. Illalla hän soitti ja kertoi, että Moskovassa on suuri skisma Somen sotaan nähden. Stalin tahtoisi saada sodan loppumaan. Molotov (ja myös sotilaat) tahtoisivat jatkaa sotaa. Madame Kollontayn esityksestä oli vastaukseemme tehty 2 muutosta, jotka näkyvät paperista, jotta vastaus tulisi nyt ylimalkainen eikä antaisi tilaisuutta vastustajille käydä siihen kiinni.

Ryti kertoi puhuneensa Ruotsin hallitukselle ja pyytäneensä 2 armeefördelnigar, jotka tulisi vapaaehtoisina Suomeen. Oli sanonut Hanssonille ja Sköldille, että ruotsalaisille on parempi, että taistelee Suomessa kuin Tornionjoella. Myös oli huomauttanut, että ranskalaiset ajattelee retkeä Muurmanniin ja Petsamoon ja se voi tuoda mukanaan paljon vaikeuksia. Hansson oli edelleen ollut epäilevä, Sköld positivisempi. Thörnell ja Rappe olivat olleet asiassa mukana. Ryti oli myös pyytänyt raskasta tykistöä miehineen, jotka osaavat sitä käyttää. Se oli luvattu. Gripenbergille lähetettiin Holman ehdottama ilmoitus ja varovainen pyyntö, että puhuisi joukkojen lähettämisestä Suomen avuksi.

Ryti kertoi myös, että madame Kollontay oli sanonut, että Venäjällä tulee nyt uusi puhdistus Stalinin ja muiden välillä. Kollontay oli luullut, että Stalin tulee voittamaan. Kollontay oli sanonut, että Stalin tahtoo olla pienten kansojen [KYRILLISIN KIRJAIMIN: batjuzka] ja että Suomeen nähden hän on tullut petetyksi. Stalin tahtoi tehdä rauhan Suomen kanssa.

1/2 ’40 Kkävin ulkoministeriössä ja puhuin kauan Pakaslahden kanssa. Hän lausui mm., että joulukuun alussa olisi pitänyt luvata tukikohta jollekin saarelle, mutta nyt se ei enää menisi. Yleinenmieli pide on sitä vastaan.

4/2 ’40 Saapui sähkösanoma Tukholmasta. Günther kertonut Erkolle, että eilen oli hänen luonaan käynyt Wiedin prinssi, joka oli kysynyt, onko perää, että suomalainen virallinen lähetystö on käynyt vaatimassa Ruotsin osanottoa sotaan Suomen puolella. Tämä merkitsisi Saksan virallista mukaantuloa. Samaan aikaan oli Saksan sotilasasiamies kenraali[majuri MYÖHEMPI LISÄ] Uthman ollut armeijan päällikön adjutantin luona ja puhunut uhkaavassa äänensävyssä samasta asiasta sekä myös Ententin joukkojen lähettämisestä pohjoiseen ja sanonut, että Saksa tulee kohtaamaan vihollisensa siellä missä ne ovat. Uthman oli ollut kutsuttu Weiszäckerin luo Berliniin.

Molemmille oli vastattu, että Ruotsi ei muuta asennettaan. Günther oli sanonut, että viimeaikoina on jälleen alettu puhua enemmän Saksan sotilaallisesta väliintulosta Suomessa, joka ratkaisisi taistelun, jolloin Saksa saisi Ahvenanmaan ja Venäjä Hangon. Güntherin mielestä Saksan väliintulo olisi tapahtuva innenpolit[ische] syistä Suomen avustamisen merkeissä.

4/2 ’40 Mitä mahtaa edellä olevan sähkösanoman sisältö oikein tietää? Se näyttää merkitsevän 1) että Saksa ei salli, että Ruotsi sekaantuu virallisesti Suomen sotaan 2) jos Ranskan tai Englannin joukkoja tulee Suomeen, niin Saksa lähettää joukkojaan Venäjän avuksi niitä vasttaa. 3) Tietääkö se myös sitä, että Saksa tahtoo nyt saada Suomen‑Venäjän sodan lopetetuksi ja tekee sen “Suomen avustamisen merkeissä” s.o. sanoo avustavansa Suomea, pelastavansa Suomen, mutta sillä ehdolla, että Venäjä saa mm. Hangon? Jotain näyttää Berlinissä olevan tekeillä.

5/2 ’40 Söin suurusta Waldenin kanssa. Puhuimme nykyisestä asemasta. Walden oli sitä mieltä, että meidän on tehtävä rauha, jos sen vain saamme. Waldenin mielestä olisi meidän suostuttava myöntämään Venäjälle myös tukikohta, jos muuten ei saada rauhaa aikaan. Mutta rauha olisi tehtävä Ruotsin tieten niin, että välit Ruotsin kanssa ei nuonone.

Minä sanoin niin meidän toimivammekin. Ruotsin hallitus on myös sitä mieltä, että rauha on tehtävä, jos se saadaan aikaan. Waldenin mielestä meidän olisi rauhan jälkeen pyrittävä sotilasliittoon Ruotsin kanssa. Se olisi meille paras turva, mitä voi saada. Sodan aikana Suomenlahti on meiltä kuitenkin sulettu, kuten nykyinen kokemus osottaa. Walden pelkäsi myös niitä seurauksia, mitä voi syntyä, jos länsivaltojen sotavoimia tulisi meille avuksia. Myös Ruotsi ja Norja ovat ilmoittaneet, että he eivät tahdo laskea länsivaltojen joukkoja maansa läpi.

Kun lausuin, että mm Tanner oli sanonut, että ulkomailla kaiketi ei ymmärretä, jos myönnämme tukikohdan Venäjälle, koska juuri sentähden sota on syntynyt, vastasi Walden, että sota ei synny sen asian vuoksi, vaan sentähden, että Erkko ja Cajander ei ymmärtäneet, että Venäjä alkaisi meitä vastaan sodan (ja sentähden pelasi uhkapeliä.)

 Tämän minä myönsin oikeaksi ja sanoin Erkon koko ajan puhuneen, että Venäjän menettely on bluffia ja hermosotaa ja että se antaa perää, jos me olemme lujia.

Sanoin Waldenille, että jos Venäjä olisi suostuvainen ryhtymään rauhanneuvotteluihin ja vaatisi tukikahtaan, me tuskin sitä voisimme myöntää, jos Mannerheim olisi sitä vastaan, kuten näyttää, että hän olisi Rydille lausunut. (Mannerheim oli sanonut, että hänelle olisi epämieluista nyt ruveta neuvottelemaan tukikohdasta.)

8/2 ’40 Tannerin luona. Tanner käynyt Tukholmassa ja tavannut Kollontain 4/2 ’40. Kollontay oli lausunut sen toivomuksen, että Tanner tulisi keskutelemaan mieskohtaisesti. Meidän vastauksestamme, joka Güntherin kautta annettiin Kollontaille, jätettiin vielä pois mm viittaus Molotovin puheeseen Itä-Karjalasta. Kollontay oli saanut siihen vastauksen Molotovilta, jossa oli sanottu, että meidän vastauksemme ei anna pohjaa neuvottelulle. Sen johdosta Tanner oli omana mielipiteenään lausunut voivansa ehdottaa nyt saaren myöntämistä Venäjälle Suomenlahden pohjoisrannalla [TODENNÄKÖISESTI TÄHÄN KOHTAAN LIITTYY ALAMARGINAALISSA OLEVA LISÄYS: Repolaa ja Porajärveä vastaan], mutta Tanner oli nimenomaan huomauttanut, että hän teki sen ehdotuksen omissa nimissään eikä tiedä saako hän sille kannatusta. Tähän oli Molotov [Kollontai] vastannut, että se ei riitä, vaan Venäjä vaatii Hangon. Siihen oli Tanner <vastannut että se ei käy päinsä. Neuvottelut oli sitten katkenneet. mutta tänään 8/2 tuli Tukholmasta sähkösanoma, josssa kysytään, mitä saarta Tanner oli tarkoittanut. Venäj siis näyttää olevan valmis kuitenkin keskustelemaan.

(Tämä ehkä riippuu siitä, että venäläiset ovat saaneet jotakin vihiä seuraavasta asiasta.)

Eilen tuli Holmalta 2 sähkösanomaa, joissa sanottiin ,että Conseil supreme oli viime maanantaina Parisissa päättänyt lähettää Suomen avuksi sotaväkeä> (50000 miestä), jotka ovat valmiit lähtemään kuunvaihteessa. Tanner kertoi, että aikomus oli, että ne tulisivat Petsamon kautta ja samaan aikaan suomalaiset hyökkäisi Muurmanin rataa vastaan ja siten koko ?Itä-Karjala vallattaisiin ja sieltä kaiketi mentäisiin alaspäin, jolloin kaiketi tulisi loppu bolsevimin vallasta Venäjällä. Tämä kaiketi johtaisi yleiseen sotaan Euroopassa, jossa toisella puolella olisi Venäjä ja Saksa ja toisella puolella “demokratiat”. Me siihen myös tulisimme vedetyiksi.

T(anner) kertoi Güntherin olleen tästä sekaantumisesta hyvin huolissaan, kun Tanner oli hänelle maininnut sellaista olevan tekeillä (lehdet ovat siitä puhuneet). Tanner luuli, että jos tällainen länsivaltojen sekaantuminen sotaan luultavastai aiheuttaisi sen, että Ruotsi vetäytyy pois. Sillä Ruotsi ja Norja ei tahdo jättää puolueettomuutta.

Mannerheim oli eilen Rydille [oikeastaan Waldenille MYÖHEMPI LISÄ RIVIVÄLISSÄ] sanonut, että olisi “surt”, jos meidän pitäisi luovuttaa Venäjälle tukikohta Suomenlahden pohjoisosassa. Walden oli sitä mieltä, että Englannin ja Ranskan joukkojen tuleminen Suomeen olisi huolestuttava ja estettävä ja vaatinut, että Holmalle lähetettäisiin siitä sähkösanoma. Tanner ei ollut sitä lähettänyt.

10/2 ’40 Tallinnassa ilmestyy The Baltic Times. Joka numerossa se esittää, miten Viro on menetellyt viisaasti politiikassaan, kun on alistunut Neuvosto-Venäjän vaatimuksiin. Numerossaan 25/1 ’40 se sisältää kirjoituksen “The End of co‑operation among the Northern States”, jossa esitetään miten Pohjoismaiden yhteistoiminta on lopussa ja miten se oli ainoastaan “castle‑in‑the‑air”, joka on heti ensi tuulessa hävinnyt. (Tässä lehdessä esitettiin alituisesti inferiority complex.

11/2 ’40 Olin  Waldenin puheilla, joka oli tänään palannut päämajasta. Siellä oli ollut myös Ryti ja Tanner. Walden kertoi, että oli pidetty puolustusneuvoston kokous, jossa tosin oli myös lausuttu “lapsellisiakin” mielipiteitä, mutta lopuksi oli yksimielisesti asetuttu sille kannalle, että rauha olisi saatava niin pian kuin mahdollista ja että Venäjälle olisi pakko myöntää myös tukikohta Suomenlahden pohjoispuolella, ensisijassa Jussarö. Mannerheim myös samaa mieltä. Walden on koko ajan ollut sitä mieltä, mutta Mannerheim on puhunut sillä tavalla, että Ryti on saanut sen käsityksen, että me sodan kyllä kestämme. (Aivan äsken Mannerheim oli sanonut, että olisi “surt” myöntää tukikohta ja aikaisemmin hän oli sanonut Rydille, että hän “vastenmielisesti” keskustelisi tukikohdasta.)

Walden sanoi, että “sodankäyminen tulee meille kovin raskaaksi” ja hän viittasi siihen, että ampumatarpeita on viime päivinä [taisteluissa  MYÖHEMPI LISÄ MARGINAALISSA] käytetty paljon ja että niitä ei ole paljon. Ruotsin pitäisi Waldenin mielestä nyt esiintyä lujasti Venäjään nähden, luvata meitä auttaa. Saksan ja Englannin‑Ranskan väliseen sotaan sekaantumista meidän olisi vältettävä Mannerheimin mielestä, koska Ruotsi voi silloin meistä erota ja on epävarmaa, miten meidän silloin tulee käymään. Mutta jos ei saada rauhaa Venäjän kanssa, niin silloin meidän on lopuksi pakko yhtyä länsivaltoihin, vaikka saammekin silloin Saksan vastaan.

12/2 ’40 Ulkoasiainvaliokunnan kokous. Myös Kallio oli läsnä. Tanner esitti toimintasuunnitelman.

1) Olisi pyrittävä rauhaan Venäjän kanssa ja oltava valmiit myöntämään myös tukikohta: Jussarö.

2) Toisessa sijassa pohjoismainen avustus.

3) Länsivaltojen avustus, jos emme saa toteutetuksi 1) tai 2) kohdissa mainittuja ehtoja.

Ryti ja Tanner olivat käyneet päämajassa, jossa puolustusneuvosto oli kannattanut rauhan aikaansaamista.Ehdot: a) Tukikohta Jussarössä, joka on meille vähimmin vaarallinen. b) Suomenlahden saaret, myös Suursaari. c) Karjalan kannaksella pitäisi antaa enemmän, niin että raja kulkisi Inon ja Seivästön puolivälissä ja noin 10 km sisämaahan. d) Korvauksena olisi saatava Repola ja Porajärvi. e) Kalastajasaari olisi koetettva saada jäämaan Suomelle.

 Ryti Venäjän polittinen johto on taipuvainen rauhaan ?koska, mutta sotilasjohto on vataan. Sotatarve varastot ovat kohta loppuun kulutetut.

Niukkanen ei luullut olevan mahdollisuuksia rauhaan niin kauan, kuin venäläisien hyökkäys jatkuu. Nyt on siis ainoastaan sodittava ja saatava ammuksia lisää Ruotsista pian.

JKP kannattaa rauhanneuvotteluja Tannerin ehdoilla. Ammuksia on saatava niin pian kuin mahdollista.

Hannula[:] Ei ole mahdollista päästä rauhanneuvotteluihin Venäjän kanssa. Eduskunta ja maa ei myös hyväksy Tannerin esittämiä ehtoja. Mahdoton. Apua on otettava, mistä saadaan sekä Ruotsista että länsivalloista. Joka tapauksessa me sekaannumme länsivaltojen ja Saksan väliseen sotaan.

Söderhjelm[:] Suomi ei voi luovuttaa tukikohtaa Suomenlahden länsirannalla. Koko kansa luulee, että taistellaan juuri tästä asiasta. Nyt on sodittava ja pohjoismainen apu on parempi kuin länsivaltojen. Pian voidaan antaa ultimatum Ruotsille, että meille tarjotaan apua länsivalloista ellei Ruotsi tule mukaan. Länsivallat tulevat voittamaan sodan ja meidän on silloin hyvä olla heidän puolellaan.

Ryti[:] Jos saisimme rauhan Tannerin esittämillä ehdoilla, niin se olisi tehtävä. Ellemme saa rauhaa ja Ruotsi anna meille effektiivistä apua joukoilla, niin länsivalloista, mutta riittävässä määrässä. Meidän tykistömme nykyinen tila on riittämätön. Ehdotti, että Tanner lentää Tukholmaan, että luovuttavat meille 96 kenttätykkiä ja myös joukkojen saamista. Sota rasittaa meitä myös taloudelliseti. Amerikan apuun ei meidän pidä laskea.

Tanner[:]  Sai päämajassa hyvin voimakkaan vaikutuksen meidän heikkoudesta. Hallitus ei voi hankkia sitä, mitä tarvitaan. Sentähden rauha. Eduskuntakin on kyllä lopulta mukana. Avain on tukikohta. Jos länsivallat tulevat tänne, niin Ruotsi luultavasti eroaa ja jättää meidät. Me olemme liian pieni tekijä luhistamaan Venäjää.

Minä = Tanner ja Ryti (Thörnellin ehdolla, että> 2 armefördelningar).

Kallio: Meidän vastuu on paljon suurempi kuin eduskunnan ja suuren yleisön, meidän pitää tietää mihin pystymme. Meidän täytyy kuulla todellisia asiantuntijoita s.o. puolustusneuvostoa ja päämajaa. Sentähden pitäisi päästä rauhaan niin pian kuin mahdollista. = Tanner. mutta ei antaisi Kalastajasaarta. Tukikohdasta ei voi päästä. Jussarö.

Söderhjelm: Länsivallat ei voi auttaa meitä Petsamon kautta, mutta silloin täytyy Ruotsin tulla mukaan. (Kts. muuten pikakirjoitusmuistiinpanojani.)

14/2 ’40 Tannerin luona, joka eilen illalla palannut Tukholmasta. Tanner kertoi:

1. Rauhan asia. Tanner oli aikaisemmin kuullut, mitkä ovat venäläisien ehdot. Kollontai oli käynyt Güntherin luona ja ilmoittanut, että ne ovat seuraavat: a) Hango b) Koko karjalan kannas. c) Osa Laatokan pohjoispuolella olevaa aluetta. d) Ahvenanmaasta Venäjä on valmis keskustelemaan Ruotsin kanssa.

 Günther oli sanonut Kollontaille, että hän ei esitä näitä ehtoja Suomelle, koska ne ovat niin ankarat. Günther oli ne ilmoittanut yksityisesti Erkolle, joka kertoi ne Tannerille. Günther ei esittänyt ehtoja Tannerille. Sanoi ainoastaan, että Kollontai oli käynyt hänen luonaan.

2. Kahden armefördelningin lähettämisestä Suomeen oli Tannerille ilmoitettu, että se on mahdoton. Se olisi Ruotsin valtiopäivien asia eikä menisi siellä läpi.

3. Tanner oli huomauttanut, että meidän täytyy silloin saada apua länsivalloilta ja että silloin tulee kysymykseen sotaväen läpikulku Ruotsin ja Norjan kautta. Siihen oli [Günther] vastannut, että Ruotsi ei tule sellaista läpikulkua sallimaan.

4. Ranska ja Englanti ovat vakavasti päättäneet auttaa Suomea. Luin Gripenbergin kirjeen, jossa hän kertoi käynnistään Halifaxin luona. Halifax oli vakavasti ilmoittanut tämän. Hän kuitenkin sanoi intervention riippuvan a) yleistilasta b) Ruotsin ja Norjan asenteesta c) jossain määrässä Saksan asenteesta (??). Tanner katsoi tämän avun voivan tulla kysymykseen vasta keväällä. (Ehtiikö tämä apu meille? Eilen illalla on venäläiset murtautuneet Kannaksella läpi entisen rintaman.) (Pian meidän nähtävästi on ratkaistava: a)

Teemmekö rauhan venäläisien edolla, joissa arvatenkin on tinkimisen varaa. Vai 2) yhdymmekö länsivaltoihin ja antaudumme kaikkiin niihin vaaroihin ja epävarmuuksiin, jotka se tuo mukanaan.)

14/2 40 Holma ja Paasonen ovat toimineet Pariisissa tarmokkaasti jotta Ranska (ja sen kanssa Englanti) panisi toimeen intervention Suomessa. Lähettäisi joukkoja Petsamon kautta, kun Ruotsi ja Norja ei suostu joukkojen läpikulkuun. Conseil suppreme 5/2 ’40 teki siitä päätöksen. Me täällä Helsingissä ja myös Mannerheim tahdomme välttää tätä, jotta emme sekaantuisi suursotaan, mutta jos emme saa rauhaa aikaan kunnollisilla ehdoilla eikä Ruotsi tule meitä auttamaan, niin meillä tuskin on mitään muuta tehtävissä, kuin koettaa saada länsivallat apuun ja siis yhtyä suursotaan länsivaltojen puolella. Joudumme kyllä ikävään asemaan, kun joudumme sotaan Saksaa vastaan.

15/2 ’40 Walden kävi luonani. Kerroin hänelle, mitä olin kuullu Tannerilta (kts. edellä). Walden oli edelleen sitä mieltä, että meidän olisi pyrittävä rauhaan. Hän epäilee länsivaltojen apua. (Ei ollut nähnyt vielä Gripenbergin kirjettä.) (kts. edellä) Länsivallat saisi täällä aikaan rintaman Saksaa vastaan ja meidät siihen mukaan. Kenraali Enckelliltä oli eilen tullut sähkösanomia, joissa ilmoitettiin, että länsivallat, Ranska ja Englanti, ovat vastahakoisia antamaan meille aseita. Waldenin mielestä myös 50000 ‘a 60000 miestä joukkoja, jotka länsivallat ovat luvanneet, ei riitä meille. Pelkäsi että Ranska tahtoo päästä erilleen puolalaisista ja espanjalaisista pakolaisista ja lähettää ne tänne. Waldenin mielestä oli tarmokkaasti pyrittävä rauhaan Venäjän kanssa. Walden näkyy pitävän jonkunlaisena mahdollisuutena, että Venäjä vaihtaisi Hangon Jussaröhön ja Kannaksella annettaisiin silloin enemmän. Ruotsin kielteistä kantaa ihmetteli. ?Minä selitin olleeni aina skeptillinen siihen, että Ruotsi yhtyisi sotaan meidän kanssamme. Walden oli hyvin huolestunut asemasta.

15/2 ’40 Tanner teki valtioneuvostolle selvää poliittisesta tilanteesta:

1. Sotaväkeä Ruotsista: Tämä kysymys on ainakin toistaiseksi rauennut

2. Ranskan ja Englannin interventio. Teki selvää siitä (kts. edellä).

3. Jos länsivalloista tulee intervention, niin Suomi siirtyy suursotaan. Täällä syntyy uusi rintama. Kun ei ole saatu pohjoismaista sotaväkeä aikaan, niin meillä ei ole muuta valittavaa, kuin antaa asian mennä länsivaltojen suuntaan.

4. Mutta mieluummin tahdomme rauhan. Eri maat halukkaat välittämään.

5. Suhteet Saksaan. Kaupalliset. Neuvotteluja Tukholmassa.

Ryti puhui Mannerheimin kanssa, joka kertoi, että tänään taas oli ollut meidän pakko peräytyä.

15/2 illalla KOP:n tilinpäätöspäivällisillä Grandissa. Puhuin Arno Yrjö‑Koskisen kanssa, joka tuli sinne myöhemmin. Yrjö‑Koskinen oli sitä mieltä, että meidän on mentävä yhteiselle rintamalle länsivaltojen kanssa. Hän luuli, että länsivallat antavat meille riittävää apua ja että se on mahdollinen Petsamon kautta. Oli opitmistinen sotaan nähden. “Venäläiset eivät voi vallottaa Suomea”.

13/2 40 Nykyinen sota Suomen ja Venäjän välillä: Sen hyvä puoli. Vaikka tekisimme rauhan antamalla tukikohdan, se on luultavasti venäläisille osottanut, että me olemme valmiit tappelemaan ja että meidän taistelumme on vakavampaa, kuin mitä venäläiset nähtävästi luulivat. Voi sentähden olla omiaan kohottamaan meidän arvoamme venäläisien silmissä ja sen kautta antamaan meille lisää turvaa heitä vastaan.

Mutta tässä on monta miinus‑ puolta:

a) Sota osottaa, että emme voi yksin pitää puoliamme Venäjää vastaan.

b) Että ulkomaan avun saanti on meille vaikeata. Tähän asti on sitä tullut vähän. Ainoastaan sympatiaa ja sen osoituksia. Myös on osotettu, että Ruotsin sotilaallinen apu on riittämätön, joskin juuri Ruotsista on paras apu saatu.

c) Osottaa, että meiltä puuttuu poliittista silmää. Emme osaa politiikkaa hoitaa. Arvostelukyky on ollut heikko. Sillä tietysti olisi politiikan johdon pitänyt osata arvostella ja ottaa huomioon kaikki mahdollisuutemme sodankäyntiin ja sen kestämiseen. Nyt olemme pelanneet uhkapeliä. Niin ei ole lupa menetellä velvollisuudentuntoisien johtajien, kun on kysymyksessä isänmaan suurimmat asiat ja sen kohtalo.

d) Sodasta voi olla myös huonoja seurauksia (vaarallisia seurauksia): Venäjä on huomannut, että Suomi on vaarallisempi ja vaikeampi kuin Venäjä oli luullut. Erittäin sen insats, jos Venäjä olisi suuressa sodassa mukana, voisi olla Venäjälle vaarallinen, jos Suomi yhtyisi Venäjän vihollisiin. Sentähden Venäjä voi katsoa, että sen on pakko ryhtyä Suomeen nähden preventiivisiin toimiin. Jo rauhan aikana valmistautua, ryhtyä sotilaallisiin toimiin meidän rajoillamme. (Ehkä vielä turvata itselleen Suomen rajan sisällä vahvat asemat tai ainakin niin, että heti sotaan jouduttuaan voi äkkiä ottaa haltuunsa tarpeelliset paikat Suomessa, jotta Suomi tulee Venäjälle vaarattomaksi.)

 e) Suomeen nähden näyttää parhaalta politiikalta saada suhteemme Venäjään hyviksi niin, että kaikki sodanaiheet poistetaan. Hyvät suhteet Suomen ja Venäjän välillä. Tämän tulisi olla meidän pyrkimyksemme. Nykyinen sota kyllä pitkäksi ajaksi ?jättää vihaa ja tekee tällaisen vaikeaksi.

f) Jos rauha tulee sellainen, että me myös myönnämme Venäjälle tukikohdan, niin voi sanoa, että sodan päättyminen on nolo. Myönnämme sen, minkä vuoksi sota alkoi. Tosi kuitenkin on, että sota syntyi sentähden, että täällä edellinen ulkoministeri ja hallitus arvosteli aseman väärin: Oli vakuutettu siitä, että Venäjä ei hyökkää meidän kimppuumme, vaikka hallitusta kyllä varotettiin (Mannerheim ja minä ym.)

Sodan päättymisestä ajattelevat ihmiset ulkomailla tekevät sen päätöksen, että “ei ne suomalaiset osaa selvästi ajatella eikä erityisesti osaa politiikkaa hoitaa”. Tanskan kohtalo ja menettely 1864 on sittenkin opettavainen. Tanska luotti ulkomaiseen apuun eikä suostunut välttämättömiin ehtoihin, ajoissa ‑ vasta liian myöhään. (kts. Erich Brandenburg, Die Reichsgründung 2 Band ss. 99‑108.) (Suurvallat sekä Englanti että myös Venäjä ja Ranska olivat hyvin intresseerattuja Tanskan puolesta. Tanskalaisilla oli siis syytä toiveisiin. Mutta ne pettivät.)

15/2 ’40 Eilen illalla ja tänään olen lukenut asiapapereita, jotka Tanner antoi minulle eilen ja jotka koskevat länsivaltojen interventiota meidän sotaamme. Holma ja Paasonen ovat sitä asiaa kovasti ajaneet Pariisissa jo viime joulukuusta alkaen. Kirjeessään 14/1 40 Holma jo puhui rauhan ehdoista, jotka asetamme venäläisille [?ja/?tämä] voisi olla status quo ante (ja että voisimme luopua Itä-Karjalan vaatimuksesta). Holma lähetti Paasosen promemorian “Le conflit russo‑finlandais”, jossa esitetään länsivaltojen kannalta> intervention puolesta:

1) Suomen‑Venäjän sota desorganisoi Venäjän kulutus ym olot ja estää Venäjän raakatavaroita ym Saksalle.

2) Venäjän uhka Balkanin valtioita vastaan vähenee meidän sotamme johdosta.

3) Englannin ja Ranskan sekä USA:n apu Suomelle vahvistaa Skandinavianmaiden asemaa Saksaa vastaan [EPÄSELVÄ PÄÄOSIN RANSKANKIELINEN KOHTA. KS. ORIGINAALI, JOKA ON KURRENTTIA.]***

(Tämä 3:s kohta ei pidä paikkaansa; 1 ja 2 ovat oikeita).

Paasonen sanoo    mm: *** 4) Les regions de Mourmansk et de Carelie ‑ ‑ ‑ (contre le regime anti‑Stalinien)

(Siis tämän kautta voitaisiin kukistaa bolsevistinen järjestelmä Venäjällä.)

Paasonen promemoriassaan esittää, että länsivaltojen pitäisi tuoda joukkoja, ainakin 3 ‘a 4 divisioonaa) Petsamon kautta meidän avuksemme sekä myös lentoaseita. Samaan aikaan kun länsivaltojen joukot tulevat Petsamoon Suomen armeija hyökkäisi Kantalahtea ja Äänisjärveä kohti ja siten Itä-Karjala ja Jäämeren rannikko, Murmansk, Kuola ym. erotettaisiin.

Salasähke Pariisista 13/2 40: “Orsayn korviin kulkeutunut,  että Suomessa  olisi epäröintiä joukkoapuun nähden. Ruotsi oli täällä antanut ymmärtää, että Helsinki muka suhtautuu torjuvasti. Oireet olemassa, että avun ?vastustajat täällä saavat uutta intoa.”

Holman kirje 30/1 30. Käy ilmi, että silloin oli tarkoitus että Suomeen ensin lähettäisiin 3 brigadia, joista yksi ranskalainen, toinen kanadalainen ja 3:s puolalainen. (Ranskan puolalaiset tahtovat lähettää tänne Baltianmaissa olevat puolalaiset noin 4000 miestä, sitten kun ne on saatu irti).

Holma ja Paasonen olivat 29/1 40 Daladierin luona. Daladier luki Holman ehdotuksen sähkösanomaksi ja hyväksyi sen. Siinä sanottiin mm:

EPÄSELVÄ RANSKANKIELINEN KOHTA. KS ORIGINAALIA, JOKA ON KURRENTTIA!

Le Gouvern(?ement) Francais prepare l’envoi en Finlande d’un corps expeditionnaire, il est question d’un corps de trois brigader une francaise, une candienne, une polonaise, s…..s ulterisurement de quelquees divisions. Le Gouv(ernement) Francais prepare aussitot que possible une operation navale duns les eaux arctiques avec le but de couper Petsamo de Mourmansk. Si les Gouv(ernemen)ts suedois et norvegien n’admettent pas le transport a traver leurs territoires du corps exped.(…) …. . sera transporte des que les conditions meteorogiques deviennent plus favorables, egalement par Petsamo.

Englannin amiraliteetti oli silloin interventiota vastaan. Daladier suunnittelee 50000 a 60000 miestä eli 3‑4 divisionaa. Interventioasia ratkaistiin conseil suppremen kokouksessa 5/2 ’40. Ruotsin Parisin-lähettiläs ihmetteli, kun Holma sanoi olevan kyseenalaista, miten kauan Suomi kestää ilman vieraita joukkoja. Ruotsin lähettiläs sanoi olleensa siinä käsityksessä, että aseita kulettamalla tilanne voitaisiin pelastaa pitkäksi ajaksi suomalaisien ja vapaaehtoisten voimin. Hän väitti Mannerheimin puhuneen tällaista ruotsalaisille upseereille.

4/2 ’40 Holman sähke: Daladierin tarkoitus [että] Petsamon valloitukseen tarvittavat voimat lähtö valmiina kuunvaihteessa.

6/2 ’40 Holman sähke: Conseil supreme päätti yksimielisesti lähettää joukkoja Suomeen. Uusi> demarche Tukholmassa Oslossa. Samana päivänä Holma vahvisti sähkeen Daladierin valtuuttaman>.

8/2 Holman sähke, jossa kertoi Leger:n ilmoittaneen samaa varmasti. Jos Saksa hyökkää meidän kimppuumme, niin Ranska tulee apuu muullakin tavalla.

8/2 Tukholmasta: Güntherin luona painostamassa förbandien kiireellisestä lähettämisestä. Ilmoittanut samalla ylimmän yksimielisestä päätöksestä. Ruotsin hallitus kokoontuu kl. 11. neuvottelemaan förb. asiasta.

9/2 40 sähke Holmalle: ‑ ‑ ‑ englantilainen kenraali, joka kävi täällä, sanonut, että länsivaltojen operatiolla olisi suurempi, ehkä ratkaiseva merkitys, jos se suunnattaisiin syvemmälle Arkangelin kautta. Ling oli viitannut siihen, että englantilaisten operatio Murmannia vastaan ei olisi pois suljettu. Mannerheimin lausunto johtuu siitä, että parin englantilaisen ja ranskalaisen divisionan esiintyminen Murmanskissa ja Petsamossa ei omaisi positiivista sotilaallista, eikä missään tapauksessa ratkaisevaa merkitystä meille, mutta se tosin varmuudella saisi Saksan mukaan Venäjän rinnalle. Arkangeliin suunnatulla itsenäisellä operatiolla, joka suoritettaisiin kauempana meidän rajaltamme, meille olisi huomattavasti suurempi merkitys saattamatta meitä kuitenkaan välttämättä maailmansotaan.

Paasosen kirje päämajalle 15/1 40, jonka mukana hän lähettti promemorian (josta alla on mainittu) kertoi, että Daladier suunnittelee seuraavia apujoukkoja: 1) Alppijääkäriprikaati 2) puolalainen prikaati 3) kansainvälinen prikaati.

17/2 40 kävin Tannerin luona. Esitin mielipiteeni Tannerille seuraavasti:

1. Hanssonin julkilausuma, mikä on tänään lehdissä, on ikävä (kts. sitä). Se oli annettu sen tähden, että Flyg lehdessään oli kertonut Suomen hallituksen demarchesta Ruotsissa, jotta Ruotsi lähettäisi armeefördelningar Suomeen. Flyg näkyy tuntevan asian jotenkin tarkasti ja oikein.

2. Kysyin: Onko vastausta Jussarön-tarjoukseen nähden? Tanner vastasi, että ei ole tullut. Venäläiset katsovat arvatenkin, että heidän vastauksensa sisältyy heidän ilmoittamiinsa vaatimuksiin, joihin sisältyi mm. Hangö. Venäläiset siis ei suostu Jussaröhön.

3. Sitten esitin, että meillä on niin ollen 2 vaihtoehtoa: A) länsivaltojen> interventio tai B) rauhan aikaansaaminen Venäjän kanssa.

Waihtoehto A) (länsivaltojen interventio). Holma ja Paasonen ovat Pariisissa menneet niin pitkälle, että ovat melkein asettaneet meidät fait accomplin eteen. He ovat nähtävästi menneet pitemmälle kuin heillä oli ollut oikeuksia. Länsivaltoijen interventioon nähden on kuitenkin huomattava: I. Halifax on asettanut siihen nähden ehtoja (kts. Gripenbergin kirjettä). Englannin puolelta ei siis asia ole vielä varma, vaan riippuu ehdoista. II. Paljonko tarvitsemme apujoukkoja, jotta apu olisi effektivinen? (50 a 60000 miestä tuskin riittää. Se on liian vähän). Ovatko länsivallat valmiit lähettämään niin paljon kuin me tarvitsemme? Onko mahdollista Petsamon kautta tuoda niin paljon joukoja kuin tarvitsemme. [LISÄYS MARGINAALISSA:Ruotsi ja Norja ei salli joukkojen läpikulkua. Petsamon kautta joukot voivat tulla vasta keväällä (touko‑kesäkuussa).] (Tuskin, sillä käytännölliset vaikeudet ovat hyvin suuret.)

IV. Länsivaltojen intervention kautta joudumme sotaan Saksan kanssa. V. Lopulta on epävarma, voittaako länsivallat suursodan? VI. Konklusio: Eikö tämä länsivaltojen interventio ole meidän kannalta hullunyritys. Mannerheimin <olisi otettava tämä asia kaikin puolin selvitettäväkseen ja lausuttava mielipiteensä myös asian poliittiselta kannalta. Mannerheim voi arvostella asian kaikkia puolia.

B Rauhan aikaansaaminen. a) Mitä mieltä on Ruotsi tässä suhteessa. Toivooko Ruotsi rauhaa Suomen ja Venäjän välillä myös kovilla ehdoilla meille? b) Minun mielestäni olisi koetettava saada rauha aikaan niin pian kuin mahdollista. Käytettävä Ruotsia siinä apuna. Otettava Günther meidän jonkunlaiseksi edustajaksemme, jotta rauhanneuvottelut saataisiin aikaan. Günther toimisi joko Kollontain tai Ruotsin Moskovan-lähettilään kautta. Erkko on vähemmän sopiva tässä asiassa, kun hän on ollut aina jyrkällä kannalla. c) Rauhan ehdot: Vaihtoehtoiset. alfa Jussarö, beta Örö, gamma Venäläisien ehdotus 4/11 ’39 (Hangon lähellä olevat saaret). delta Kannaksella Suvantoon asti.

Tanner totesi ensin, että venäläiset ei hänen luullakseen suostu enää 4/11 ’40 [P.O. ’39] tekemiinsä ehdotuksiin, kun ovat esittäneet uudet paljon pitemmälle menevät vaatimuksensa.

Sitten Tanner kertoi, että Blücher, joka eilen oli palannut Saksasta, oli tänään (17/2) käynyt Tannerin luona ja puheltuaan ensin muista asioista, oli lopuksi kosketellut rauhan aikaansaamista Suomen ja Venäjän välillä sekä sanonut, että jos Suomen hallitus haluaa, niin hän (Blücher)  on valmis omissa nimissään esittämään Berliniin, että Suomesta ja Venäjältä tulisi kummastakin maasta yksi mies Berliniin, aivan incognito keskustelemaan, olisiko mahdollista löytää pohjaa rauhan palauttamiselle Suomen ja Venäjän välille. Suomen edustajaksi Blücher esitti minut. Nähtävästi Blücher oli tästä sopinut Berlinissä.

Tämän johdosta Tanner lausui omana mielipiteenään, että olisi parempi, jos tämä keskustelu tapahtuisi Tukholmassa joskin Tukholmassa on vaikeampi pitää salassa. Jotta emme joutuisi kiitollisuuden velkaan Saksalle ja jos länsivallat saavat tietää, että neuvottelemme Saksassa, niin siitä eivät länsivallat pidä.  Sitä voisi perustella sillä, että Tukholmassa on jo neuvoteltu.

 Tanner ajatteli, että hän kirjoittaisi suoraan Güntherille, että hän koettaisi saada tällaisen neuvottelun aikaan. Tanner muuten sanoi, että Ruotsi mielellään näkisi Suomen ja Venäjän välisen sodan loppuvan niin pian kuin mahdollista, mutta tukikohtaan ym. ehtoihin nähden Ruotsin hallitus (Günther) katsoo, että se on suomalaisien itse harkittava. Minä sanoin tämän johdosta Tannerille, että Tukholma olisi meille kyllä parempi, kun se on kokonaan puolueeton. Huomautin kuitenkin, että voi olla mahdollista että Saksa pahastuu, jos vältämme Berliniä ja että Saksan hallitus kaiketi voisi meitä tukea Venjää vastaan.

Tanner oli muuten sitä mieltä, että meidän on pakko tehdä suuriä myönnytyksiä päästäksemme rauhaan ja että siitä on tehtävä kabinettikysymys, jos hallitus ei muuten suostu. Se on pakolla ajettava läpi. Asia jää maanantaihin (huomenna on sunnuntai).

 Tanner oli sitä mieltä, että on ilmoitettava länsivalloille rauhan neuvotteluistamme, jotta emme pilaa välejämme niiden kanssa erityisesti siltä varalta, että rauha Venäjän kanssa ei tule voimaan. (Tulevaisuutta silmällä pitäen meidän on pidettävä suhteemme järjestyksessä ja hyvinä niihin kahteen suurvaltaan, jotka ovat meitä lähinnä: Venäjään ja Saksaan. Ranska on ollut Venäjän liittolainen ja jos Venäjälle tuVlee valkoinen hallitus, niin Ranska luulatavasti tekee liiton sen kanssa, kuten ennen. Englanti on kaukana ja sillä on muita intressejä, se ei ehdi meitä auttamaan.

18/2 ’40 kävin Waldenin kanssa puhumassa Blücherin rauhanalotteesta. Walden esitti, että keskustelu Berliinissä voisi olla sentähden parempi, että siellä voisi pitää yksityisen neuvottelun, joka ei tulisi tunnetuksi, mutta Tukholma on täydellinen juorupesä. Walden oli jyrkästi rauhan teon puolella. Myöhemmin hän soitti ja sanoi puhuneensa Mannerheimin kanssa, joka oli kehottanut kiirehtimään. Walden sanoi, että “ei olisi hukattava yhtään päivää”.

19/2 ’40 <kokous Suomen pankissa: Läsnä> Ryti, Tanner, Walden ja minä. Minä olin vaatinut kokousta. pyytänyt kokousta, jotta keskusteltaisiin rauhanalotteesta, jonka Blücher oli tehnyt> Tannerille toissapäivänä. Lausuin, että haluaisin esittää.

Minun pyynnöstäni kokous Suomen pankissa: Läsnä> Ryti, Tanner ja minä. Olin ehdottanut tätä kokousta ja pyytänyt, että siihen kutsuttaisiin Walden, joka on Mannerheimin edustaja, kun ei voida neuvotella Mannerheimin kanssa.

Minä: Olen ajatellut seuraavia seikkoja uudestaan: 1) Tukholma on pieni kaupunki ja juorupesä. Siellä ei mikään pysy salassa. 2) Kun Blücher on itse ottanut tämän asian puheeksi, niin on luultavaa että hän on siitä puhunut Berlinissä ja että Saksan hallitus on asiassa mukana ja on luultavasti sonderannut Venäjän hallitusta. Jos me nyt kietäytyisimme, niin Saksa voisi ottaa sen pahakseen. Berliniin voisi tulla Moskovasta joku suurempi herra kuin Tukholmaan. Sentähden ei pitäisi heti jättää Berliniä pois laskuista. Jos Saksan hallitus olisi intresseerattu asiasta, niin se voisi meitä auttaa, mutta Ruotsin hallitus ei voi mitään tehdä.

Tanner näytti sähkösanoman Erkolta, joka kertoi, että Günther oli kutsunut hänet luokseen ja kertonut puhuneensa Kollontaylle, että ruvettaisiin rauhasta neuvottelemaan Suomen ja Venäjän välillä. Kollontai oli ensin luvannut sähköttää Moskovaan, mutta myöhemmin kirjoittanut Güntherille kirjeen, jossa oli ilmoittanut, että hän ei katso voivansa kirjoittaa Moskovaan, koska rauhan välttämätön ehto on Hanko.

Tanner ja Ryti ei kannattaneet Berliniin menoa, koska sen kautta pilaisimme välimme länsivaltojen kanssa. He katsoivat, että olisi pyydettävä Güntheriä pyytämään Moskovasta jonkun saapumaan neuvotteluihin. Tanner oli sitä mieltä, että meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä “häpeärauha” venäläisien vaatimilla ehdoilla.

Tanner ilmoitti, että Blücher oli nimenomaan ilmoittanut, että Saksan hallitus ei ole valmis välittämään ja että hän ei tiedä tokko Ribbentrop ja Moskova suostuisi. Hänen tekemänsä ehdotus on yksinomaan hänen yksityinen ja oma ajatuksensa.

Walden katsoi, että meillä kyllä on oikeus Berlinissäkin neuvotella rauhasta.

Minä lausuin luulleeni ja edellyttäneeni, että Blücherin demarche oli tehty Saksan hallituksen tieten ja että Saksa olisi intressee meidän asiastamme ja että se on jo sondeerannut Moskovassa. Jos asia ei ole niin, ei meidän ole syytä tarttua tähän, vaan silloin on Tukholman-tietä käytettävä.

Päätettiin, että Tanner ottaa huomenna Blücheriltä tarkemman selvän, miten asia on. Jos asia Saksan puolelta on aivan epävarma ja epäselvä, niin että Saksa on desintressee asiassa, niin silloin> kuletaan Tukholman kautta ja pyydetään Güntheriä koettamaan järjestää niin, että salaiset neuvottelut voidaan ?alkaa Ruotsissa.

 Ryti antoi minulle promemorian keskustelustaan, joka hänellä oli ollut Kreivi Bechi’n kanssa, joka Cianon erikoislähettiläänä oli saapunut tänne. (kts. muistiota.) Koski m.m. rauhan välittämistä, jonka mahdollisesti Italia voisi tehdä.

(20.02.1940)

17/2 40 julkaisi Ruotsin pääministeri Hansson selityksen Ruotsin kannasta, että Ruotsi ei anna Suomelle sotilaallista apua, jota Suomi oli Ruotsilta pyytänyt.  (Ryti ensin sen esittänyt, armeefördelningar, ja sitten Tanner käydessään Tukholmassa keskustellut asiasta Hanssonin, Güntherin ja Sköldin kanssa, jotka antoivat hänelle kielteisen vastauksen.) (kts. Hanssonin selitystä lehdissä 17/2.) Hanssonin ja Ruotsin hallituksen kantaa on moitittu Ruotsin lehdissä. Tänään 20/2 40 on lehdissä Ruotsin kuninkaan diktamen konseljin pöytäkirjaan, jossa hän ilmoittaa kokonaan hyväksyvänsä hallituksen kannan ja että hän jo ensi hetkillä oli ilmoittanut Suomelle, ettei [Suomi] valitettavasti saata odottaa Ruotsin sotilaallista puuttumista asiaan. (kts. diktamenia tämän päivän lehdissä.) (Ruotsiin nähden asian on siis selvä.)

Reflexions. Me olemme eläneet jo kauan illusionien, mielikuvitelmien vallassa.

1. Ensimmäinen mielikuvitelma, illusion oli, että koska meillä on oikeus puolellamme ja meillä on sevät sopimukset Venäjän kanssa, ja me niitä tarkasti noudatamme, niin meillä ei ole mitään hätää, koska oikeus voittaa.

2. Toinen mielikuvitelma oli, että Venäjä ei ala sotaa meitä vastaan, koska Stalin ei tahdo sotaa, vaan koettaa sitä välttää. Tähän vielä lisättiin, että ainakaan> talvisotaa ei Venäjä ala.

3. Kolmas mielikuvitus oli, että me kyllä kykenemme puolustamaan itseämme. Meillä on varustukset ja meillä on puolustustahto, mutta Venäjä on heikko ja huono. Ja tämä riittää siihen, että me kyllä pidämme puolemme.

4. 4:s illusio oli, että meillä on puolellamme maailman sympatiat, myötätunto, me taistelemme demokraattisten ihanteiden puolesta, ja sentähden me kyllä saamme apua ja saamme riittävästi apua. Meillä on mm suuri Amerikan Yhdysvaltain sympatia ja se meitä kyllä auttaa.

 5. Mutta ensisijassa ‑ tämä on 5:s illusioni ‑ Ruotsi tulee meitä auttamaan myös sotavoimilla. Se illusioni on romahtannut.

6. Nyt meillä 6:s illusioni, ettö Englanti ja Ranska tulevat meitä auttamaan ja että ne voivat meitä auttaa riittävässä mitassa. (Se tuskin on mahdollista.)

7. Seitsemäs ja lopullinen illusioni on, että kun länsivallat voittavat sodan Saksaa vastaan, niin silloin suuressa rauhanteossa meidän itsenäisyytemme ja asemamme järjestettäisiin ja kaikki asettaisiin paikalleen. (Mutta jos Venäjä on vallottanut Suomen, niin luullaanko, että länsivallat, Englanti ja Ranska jatkaisi sotaa ajaakseen pois venäläiset Suomesta?) Ja ellei Ranska ja Englanti voita sotaa?

EPÄSELVÄ TEKSTIKOHTA OSIN KYRILLISIN KIRJAIMIN KS. ORIGINAALIA!: S. Dmitrievskij, Sovetskie portretju. (kirjoitettu 1932) s. 121 ss. kuvaa Molotovia. Vaikka Molotovin nimi oli alkuaan Skrjabin … Molotov siis asettaa venäjän valtakunnan edut sosialistisen teorian edelle. ’(128)’.

21/2 ’40 Ryti kertoi: Tanner oli eilen puhunut Blücherin kanssa uudestaan, mutta Blücherin esitykset oli olleet “löysää”, niin että siihen ei voi mitää perustaa. Blücher oli ollut hyvin kylmä ja virallisen muodollinen. Tanner oli sentähden “mennyt aikaisempaa, (Ruotsin) tietä”. Siis Güntherin kautta, kuten aikaisemmin oli ollut puhe.

21/2 ’40 Säveltäjä Kilpinen ja konsuli Himberg olivat luonani puhumassa nykyisestä kriitillisestä tilasta. Olivat olleet Saksassa, Himberg palannut 2 viikkoa sitten. Kertoi, että Saksassa odottaneet, että Suomi kääntyisi Saksan puoleen pyytäen sitä välittämään sodan lopettamiseksi. Kilpisen ja Himbergin mielestä olisi heti, kun neuvottelut Moskovassa alkoivat, pitänyt kääntyä Saksan puoleen pyytäen sitä kannattamaan meitä. He esittivät, että Svinhufvud lähtisi nyt jonkunlaisena virallisena edustajan Saksaan tässä asiassa. Minä vastasin, että Saksalle on kyllä tehty sonderauksia, mutta on saatu kieltävä vastaus. Saksa näyttää olevan desinteressee Suomen asiassa, nähtävästi koska pelkää loukkaavansa Venäjää. Nyt emme voi ryhtyä viralliseen kääntymiseen, koska emme voi pilata välejämme länsivaltojen kanssa, jotka meitä auttavat, jota vastoin Saksa ei meitä auta, vaan on tehnyt koko ajan meille vaikeuksia (ei päästänyt italialaisia aseita läpi eikä ole meille myynyt aseita yms. Myös on esittänyt joitakin uhkauksia Ruotsia vastaan, jos se päästää länsivaltojen joukkoja läpi ja saksan sanomalehdet ovat yleensä olleet meille vihamielisiä tai tylyjä.) Saksalla on ollut ja on edelleen mahdollisuuksia koettaa saada nykyinen sota loppumaan, joka olisi myös Saksan etujen mukaista. Asia jäi tähän.

21/2 ’40 Alli oli tänään KOP:ssä. Oli puhunut Reinikan ja Ilveksen kanssa. Erityisesti Reinikka oli ollut jyrkkä puheissaan. Sanonut, että me kyllä voitamme sodan ja että rauhaa ei voi tehdä kuin “kunniallisilla ehdoilla” ja että taistelemme viimeiseen asti ja että kyllä voitamme sodan. Ja että emme tarvitse miehiä ulkomaalta, vaan ainoastaan aseita. Reinikka oli ollut kovin ylimielinen. Tämä on yleinen kanta Suomessa ja se tekee aseman meille vakavaksi. Sillä minkä kauemmin sota kestää, sitä vaikeammaksi asia tulee.

23/2 ’40. Ulkoasiain valiokunnan kokous. Tanner esitti:

1. Rintama perääntyy. Venäläiset valloittaneet Uuraan viereisen saaren, joka on Viipurin nurkalla.

2. Avun saanti: Ruotsista ei ole saatu. Hanssonin vastaus. Ei voi laskea Ruotsin apuun enemmän miesten saamiseen kuin aseiden luovuttamiseen nähden.

3. Länsi‑vallat: Keskustelut Mannerheimin kanssa. Waldenin ilmoituksen mukaan länsivallat lähettäisi 3 a 3 1/2 divisionaa. Petsamon reitti ei ole mahdollinen, vaan on tuotava> Norjan ja Ruotsin kautta. Tämä apu ei ole suuri, mutta voisi vaikuttaa, jos pääsisi. Mutta epäiltävää pääseekö, koska on saatava Norjan ja Ruotsin lupa läpikulkuun. Se on kielletty. Jos länsivaltojen joukot tulisi väkivalloin vastoin Ruotsin ja Norjan lupaa,  niin se synnyttäisi komplikatioita. Nyt siis ei voida laskea avun saantiin eikä rintaman kestämiseen.

4. Rauhan aikaansaaminen: Güntherin kautta lähetetty tiedustelu> Moskovaan, voisiko sieltä tulla edustaja tapaamaan meidän edustajaa esimerkiksi Tukholmaan. Tänään on tullut vastaus: Molotov oli ilmoittanut Assarsonille, Ruotsin uudelle lähettiläälle, hyvin raskaat ehdot. Neuvostoliitto oli ilmoittanut Assarsonille Neuvostoliiton seuraavat minimivaatimukset, joihin Suomen on suostuttava ennenkuin ryhdytään rauhasta keskustelemaan: a) Hanko b) Karjalan kannas inklusive Wiipuri c) Laatokan pohjoispuoli, inklusive Sortavala. d) Puolustus sopimus Neuvostoliiton, Viron ja Suomen kesken Suomenlahden puolustamiseksi.

Petsamosta ei ollut puhetta. Ei kompensatiostakaan ollut puhetta. Seuraavalla kerralla vaikeammat ehdot.

Tannerin mielestä olisi hankittava lisää selvityksiä. a) kysyttävä virallisesti Ruotsin kantaa sekä miesavusta että materialin saannista. b) Miten Ruotsi tulee suhtautumaan länsivaltojen joukkojen läpimarssiin? c)Länsi valtojen hallituksille olisi annettava tietää, mitä Neuvostoliitto vaatii ja kysyttävä niiden neuvoa asiassa.

Molotov oli sanonut Assarsonille, että länsivallat ei tule auttamaan Suomea.

Ryti: Kivimäki on tänään käynyt Göringin puheilla ja ilmoittanut, että hänellä on tärkeitä ilmoituksia tehtävänään.

Kallio, joka myös oli alussa läsnä kokouksessa, katsoi että olisi odotettava Kivimäen tuloa.

JKP: Mitä Mannerheim sanoi sotatilanteesta ja sodasta lähitulevaisuudessa?

Ryti: Mannerheim sanoi, että joukot ovat edelleen hyvin väsyneet. Mannerheim epäilee, voiko hän pitää ?Samolan linjaa monta päivää. Seuraava linja eiole valmis, vaan vasta 4 viikon perästä.

Walden (joka myös oli läsnä): Rintaman kestävyys: Joukot ovat äärimmäiseen asti väsyneet. Nykyinen rintama on heikko; sen oli Talvela ilmoittanut. Tarvitaan muutama viikko, jotta seuraava linja saataisiin kuntoon. Jos sillä linjalla voitaisiin pysyä kesään asti, on kysymys, tuottaako kesä meille etua vai lisävaikeuksia. Mannerheimin mielestä kesä tuottaa lisää vaikeuksia: Rintama tulee pitkäksi ja sota muuttuu liikkuvaksi sodaksi. Venäjällä on paljon> moottorisoituaja joukkoja. Jos sota jatkuu kauan, niin emme kestä. Materialin hankkiminen on vaikea. Sotamaterialin puute on ollut syynä meidän perääntymiseen. Kaikki riippuu avusta, jonka saamme. Länsivaltoihin kääntyminen: Siinä voi olla monta vaikeutta. Länsivaltojen joukot jäisi Pohjois-Suomeen, tai ei auta meitä. Meidän täytyy voittaa venäläiset, jos tahdomme sanella rauhanehdot heille.

Walden ei luota vallankumouksen syntymiseen Venäjällä. Mitä tulee tapahtumaan etelässä Syyriassa ‑ jossa on ?Weygand. Tuleeko siellä sota Venäjää vastaan?

Ryti: Ruotsista on saatu 200 miljoonan kruunun luotto. Mannerheim kutsuu palvelukseen 1920 ikäluokan.

JKP: Lisää selvityksiä. ‑ ‑ ‑.

Söderhjelm: Luuli, että Ruotsissa voitaisiin tehdä jotakin. Vapaaehtoinen apu ei ratkaise. Mutta vie kauan aikaa ennenkuin Ruotsissa saadaan jotakin tuloksia.

Niukkanen: Länsivaltojen apu ei ole niin pieni, kuin täällä katsotaan. Saataisiin niiltä myös aseita ja varustuksia.

Tultaisiin länsivaltojen kanssa liittoon ja ne auttaisivat meitä. Lopullisissa rauhanneuvotteluissa (Englannin‑Ranskan ja Saksan ja siis myös Venäjän välillä) länsivallat meitä auttaisivat ja meidän asiamme silloin järjestettäisiin. Ruotsi ei voi estää länsivaltojen joukkojen läpikulkua, koska KansainLiitto on tehnyt päätöksen. Berlinin ehdot saatava selviksi. Alistuminen Molotovin esittämiin ehtoihin tietää täydellistä alistumista. Asiaa ei voida kotimaassakaan hoitaa näillä ehdoilla. Niukkanen sanoi, että Wenäjän viimeisistä [RIVIVÄLISSÄ TOISELLA KYNÄLLÄ MYÖS: viimesyksyisistä] minimivaatimuksista voisi neuvotella. Olisi saatava tiedot Ruotsista ja tiedot Englannista.

Tanner: Meillä ei ole aikaa nyt lykätä asiaa kauan. Ehdot tulee aina huonommiksi. Jos armeija voisi vakuuttaa, että rintama pitää, niin hyvä, mutta sitä vakuutusta eiole voitu antaa. EllN iin se on aina historiassa ollut sodassa.

Walden: Länsivaltojen avulla emme voita Venäjää, mutta jäämme odottamaan maailman tapauksien kulkua. Saatammeko Venäjän ehdot länsivaltojen tietoon?

Ryti: 1) Ruotsilta kysyttävä, paljonko ja missä ajassa sieltä voitaisiin saada miesvoimaa. 2) Missä muodossa ja missä rajoissa Ruotsi sallisi läpimarssin. 3) Varma selvitys länsivalloilta, missä laajuudessa ja millä edellytyksillä ja milloin ovat valmiit antamaan apua. Sekä myös mitä suunnitelmia heillä on etelässä Weygand. 4) Että länsivallat virallisesti ilmoittavat Moskovassa, että auttavat Suomea.

JKP: Tahtovatko länsivallat, että täällä tulisi rauha? Eikö niiden etu ole, että sota täällä jatkuu?

Walden: Olisi odotettava ensin Kivimäen tietoja. Sitten Ryti ja Tanner päämajaan.

JKP: Rauhanneuvotteluista olisi tuskin puhuttava länsivalloille. Niukkanen: Voisi sanoa länsivalloille, että jos saamme niin ja niin paljon apua ja nopeasti, niin me lyömme Venäjän ?yhteiseksi hyödyksi.

Walden = JKP.

Tanner myönsi, että minun esitykseni kannalla on puolensa, mutta voisi ?kiihottaa länsivaltoja, jos ilmoitamme heille ehdot.

Hannula = Tanner.

Walden: Meidän peräytymisemme Summalla on vaikuttanut maailmassa. Jos ilmoitamme Venäjän meiltä vaatimat ehdot, niin se vaikuttaa heikolta. Me voimme luultavasti kestää jonkun aikaa.

Söderhj(elm) = Walden. On muuten sitä mieltä, että näistä ehdoista ei voi keskustella. Muuten menetämme itsenäisyytemme.

(Eräässä lausunnossa minä huomautin jälleen, että meidän olisi pitänyt enemmän opereerata Saksassa, koska Saksa on se ainoa suurvalta, jolla on intressiä siitä, että meidän sotamme loppuu. Länsivaltojen intressi on se, että sota kestää.) (kts. muuten muistiinpanojani, jotka kuitenkin ovat jotenkin tarkasti edellä esitetty).

24/2 ’40. Tannerin luona. Tanner antoi minulle kopian seuraavasta Erkon sähkösanomasta:

‑ ‑ ‑ tein tänään Güntherille seuraavat kysymykset ?ja jotka vahvistin kirjallisesti: Voiko Ruotsin hallitus antaa Suomelle miehistö‑ ja materialiapua ja kuinka pian ja missä ajassa. Miten Ruotsin hallitus tulee suhtautumaan sellaisien joukkojen läpimarssiin, jotka tulevat mahdollisesti muista maista auttamaan Suomea. Pyysin vastausta. Günther sanoi koettavansa toimittaa minulle vastauksen ennen lähtöään, Ruotsin aikaa 21 jos mahdollista. Ihmetteli, mitä Suomen pyynnön takana on. Vastasin vaikka> kommunikeoista olemme voineet arvioida Ruotsin kannan haluamme asemamme selvittämiseksi kirjallisen vastauksen. En tunne hallitukseni muita aikeita.

Tannerille esitin harkittavaksi seuraavat 3 asiaa:

1. Jos meidän on pakko joutua länsivaltojen sotaan, olisi Englannilta ja Ranskalta saatava kirjallinen sopimus ja vahvistus siitä, mitä apua ne ovat valmiit meille antamaan, kuinka paljon ja missä ajassa sekä sitoumus, että ne lopullisissa rauhanneuvotteluissa pitävät huolen myös meidän asiamme järjestämisestä.

2. Rauhan aikaansaamiseksi meidän olisi koetettava tarjota Venäjälle Hanko ja suvannon linja, josta Stalin puhui, niin että Wiipuri ym. pelastettaisiin.

3. Olisi vähitellen ryhdyttävä valmistelemaan kansan yleistä mielipidettä ja siinä suhteessa puhuttava sanomalehtien päätoimittajien kanssa, jotta lehdet välttäisi liiottelua.

Tanner merkitsi ne muistiin. Tanner sanoi Englannin uuden lähettilään tänään tulevan hänen luokseen kenraali Lingin kanssa, ja että hänellä on mukanaan kirje meille. Kun myös tänään saadaan tietoja Kivimäeltä, on meillä tänään enemmän aineistoa. Huomenna ehkä pidetään neuvottelu.

Tanner oli pahastunut siitä, että Kallio lähti eilen pois ulkoasiain valiokunnan kokouksesta kesken, vaikka oli niin tärkeitä asioita esillä. Kerroin Tannerille, että toissa päivänä kallio oli minulle puhunut optimistisesti, vieläpä fantisoinut Itä-Karjalan saamisesta. Kallio ei ollenkaan käsitä asemaa eikä ole tehtävänsä tasalla. Hän oli Tannerilta kysynyt kuten minulta toissa päivänä, pitäisikö hänen kirjoittaa kuningas Kustaalle Ruotsiin [TOISELLA KYNÄLLÄ RIVIVÄLISSÄ kiitoskirje] Sen ajatuksen oli Erkko esittänyt voidakseen tavata kuningasta. Tällainen asia on Kalliolla mielessään, tällainsena aikana.

Tanner sanoi Koiviston ministerin, telefonissa tänään soittaneen hänelle. Koivisto oli eilen vähän aikaa ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa. Hän oli  sanonut Tannerille, että pitäisi saada sodasta loppu, sillä tämä tulee liian vaikeaksi. Tanner oli vastannut, että hänen puolueensa Niukkanen ja Hannula, sanoo kaikkeen aina ei ja että sentähden ei tule mitään. Koivisto oli sitä ihmetellyt ja sanonut, että kyllä maalaisliitossa on toisiakin meilipiteitä. Tanner luuli, että maalaisliitto menee kyllä hajalle.

24/2 40 Kävin Waldenin luona. Hänellä on kovin paljon työtä. Huomautin, että Mannerheim oli Rydille tämän käydessä päämajassa puhunut usein optimistisesti. Ihmettelin, että Mannerheim ei ollut pysynyt aikaisemmalla järkevällä pessimistisellä kannallaan, joka on osottautunut olevan oikea. Walden sanoi omasta puolestaan koko ajan olleensa samalla kannalla, mutta Mannerheimin mielialaan ovat tapaukset niin vaikuttaneet. Nyt Mannerheim on jälleen entisellä järkevällä kannalla.

Sanoin Waldenille, että vähitellen olisi kansalle esitettävä totuus. Päämajan tiedonannot ovat kyllä tosia, mutta ne eivät sisällä koko totuutta. Esimerkiksi Saarenpään menettämisestä ei ole mainittu mitään. Toissa päivän Kallio vakuutti minulle, että Saarenpään patterit kyllä kestävät ja että meillä on mannermaallakin hallussa osa ja että senkin voi pitää. Nyt on Saarenpää jätetty. Yleinen mielipide on muutenkin jotenkin ylimielinen ja illusonien vallassa. Ihmiset katsovat, että me olemme koko ajan voittaneet.

Walden vastasi, että täytyyhän ihmisien kartalta nähdä, että olemme peräytyneet. Pyysin Waldenia puhumaan Pentin, Uusi Suomi kanssa sekä KOP:n pääjohtajan Honkajuuren kansa. Walden lupasi puhua Honkajuuren kanssa, mutta Penttiä ei <sanonut kohta tapaavansa.

Sunnuntaina 25/2 40 kl. 3 hallituksen kokous, jossa myös Kallio oli läsnä. Poissa olivat Niukkanen ja Kotilainen. (kts. pikakirjoitettuja muistiinpanoja.)

Minun ensimainen lausuntoni, jota ei ole merkitty pikakirjoitusmuistiinpanoihin meni seuraavaan suuntaan: Ilman ulkopuolelta tulevaa apua emme kestä, kuten sotilastaholta on esitetty. Tähänastisten tietojen mukaan ulkopuolelta tuleva apu ei meitä auta. Ruotsi on tähän asti kieltäytynyt tulemaan omalla aseellisella voimalla avuksi. Vapaaehtoiset ei riitä. Nyt on länsivallat luvanneet meille 20000 a 24000 miestä, jotka kuitenkin tulisivat puolustamaan ainoastaan Pohjois-Suomea. Tämän avun nojalla emme voi pitää puoliamme etelässä Venäjää vastaan. Sitä paitsi riippuu länsivaltojen joukkojen tulo siitä, että Ruotsi ja Norja sallii niiden kauttakulun. Tämän on Ruotsi kieltänyt. Niinollen meidän olisi pyrittävä rauhaan Venäjän kanssa. Venäjän esittämät ehdot ovat hirveän ankarat. Mutta minä ajattelen ja edellytän, että kaikesta huolimatta niissä on tinkimisen varaa. Olen ajatellut, että voisimme tehdä rauhan myöntämällä Venäjälle Hangon ja Karjalan kannasella aina Suvannon linjaan asti, joka oli se raja, jonka Stalin Moskovassa sanoi heidän sotilaidensa vaativan. Ajattelen, että meillä olisi toiveita saada venäläisien ehdot helpotetuksi, kun vaan pääsisimme jälleen neuvottelemaan. Paktista olisi myös päästävä.

Meidän olisi vielä pyydettävä Ruotsia tekemään päätöksen ryhtyä meitä aseellisesti auttamaan. Jos asia on niin, kuin Kivimäki ilmoittaa, että Saksa ei hyökkäisi Ruotsin päälle, jos Ruotsi meitä aseellisesti auttaisi, niin silloin Ruotsin pelko ja syy, jonka se on tähän asti ilmoittanut olevan esteenä poistuisi. Jos Ruotsi tekisi tällaisen päätöksen ja se tulisi Moskovan tietoon, niin ehkä saataisiin aikaan rauha paremmilla ehdoilla eikä Ruotsin siis tarvitsisi ollenkaan todellisesti ryhtyä sotaan. Olen edelleen toivossa, että Ruotsissa tällainen päätös saataisiin aikaan. Samalla olisi koetettava saada Saksa meitä kannattamaan Moskovassa ja siinä suhteessa koetettava saada Italia vaikuttamaan Saksaan niin, että se koettaisi toimia hyväksemme. Saksan> intresseissä pitäisi olla saada tämä sota loppumaan.

Sanoin mielihyvin kuulleeni, että Ling ja Ganeval olivat esittäneet sen mielipiteen, että Englannilla ja Ranskalla ei ole mitään sitä vastaan, että me pääsemme rauhaan Venäjän kanssa. Heikkisen lausunnon johdosta sanoin, että kansan mielipide on liian optimistinen sentähden, että sanomalehdet ovat, ylläpitääkseen kansan mielialaa ja moraalia, kirjoittaneet optimistisesti. Kansalla ei ole tietoa siitä, millainen tila oikeastaan on. Pelkään, että kansan mielipide voi äkkiä aivan muuttua, kun saavat tiedon oikeasta tilasta. Joka tapauksessa me hallituksessa emme saa ottaa tätä ohjeeksemme, vaan meidän on ohjattava kansan mielipidettä. Muuten meitä voidaan syyttää siitä, että emme ole asioita oikein johtaneet. Kun meillä joulu‑ ja tammikuussa on ollut jonkunlaista menestystä sodassa, niin siitä on kansa vetänyt vääriä johtopäätöksiä. Pienen Tanskan sota Preussia ja Itävaltaa, kahta suurvaltaa vastaan 1864 kesti (sota toimet) 3 1/2 kuukautta. Ensi kuukausien menestys ei merkitse sellaista suurvaltaa vastaan kuin Venäjä on, joka viime maailmansodassa voi menettää yksisinään> kaatuneina 2,3 miljoonaa miestä ja haavoittuneina ja vankeina vielä enemmän. Venäjän tappioilla Suomen‑Venäjän sodassa ei sentähden ole mitään ratkaisevaa merkitystä.

On myös huomioitava että, kuten jo olemme nähneet, ehdot tulevat aina raskaammiksi, minkä kauemmin sota kestää. Neuvotteluissa Moskovassa olisimme saaneet siedettävän rauhan, ja joitain viikkoja siitten olisimme saaneet paljon paremman rauhan, kuin mikä nyt on kyseessä, joskin huonomman kuin Moskovan neuvotteluissamme. On pelättävä, että jonkun viikon kuluttua rauhanehdot jälleen tulevat olevaan raskaammat, kuin mitä nyt voitaisiin saada. Huomautin myös, että Stalin Moskovan neuvotteluissa osotti meitä kohtaan suurempaa suosiollisuutta kuin Molotov, ja että, jos hänen kanssaan päästäisiin keskustelemaan, niin olisi joitakin mahdollisuuksia päästä siedettävään tulokseen. Mutta vaikea on, kun neuvottelujen täytyy käydä välikäsien kautta.

27/2 ’40 Hackzell luonani koko illan. Kerroin hänelle, millainen asema on. Hackzell oli palannut juuri Pohjoismaista työasioita järjestämästä. Sanoin, että meillä on näinä päivinä valittava

a) Jatkaa sotaa sillä avulla, jonka saamme länsivalloilta, nimittäin 20 a 24000 miestä.

b) Rauha Venäjän kanssa kovilla ehdoilla.

Hackzell oli hyvin vakava, mutta ei lausunut mielipidettään lopullisesti. Ei tuntunut sulkevan pois mahdollisuutta tehdä rauha, niin kuin on pakko, sillä hän ei pannut länsivaltojen avulle suurta merkitystä. Sanoi, että se olisi samanlainen kuin Millerin expeditioni 1919 Murmanskiin. Pari divisionaa, jotka sieltä pian lähti pois, kun tuli vaikeuksia. Myös ententen apu valkoisille venäläisille 1919‑20 oli ollut aivan pientä ja mitätön.

Erkko ei esittänyt Moskovan neuvottelujen aikana asioita eduskuntaryhmille oikein, niin että olisi saatu oikea käsitys asiasta. Kokoomuspuolueesta oli Moskovan neuvottelujen aikana lähetetty delegatio Mannerheimin luo: Pennanen, Linkomies (ja Wirkkunen?). Linkomies oli palattua sanonut, että Mannerheim on vanha ja arka ja pelkää eikä hänen sanaansa ole pantava ?luottamusta(!!).

Hackzell oli kallistuvainen rauhaan, mutta ei ollut vielä tuntenut asioita eikä ehtinyt niitä miettiä.

28/2 ’40 Presidentti Kallion ja valtioneuvoston kokous. Läsnä Walden ja Kivimäki (viimemainittu alussa kokousta). (kts. pikakirjoitusmuistiinpanoja.)

Tässä kokouksessa keskusteltiin nykyisestä tilasta ja rauhan aikaansaamisesta. Tanner oli palannut Tukholmasta ja siellä saanut selvän millainen tila on. Rauhan puolesta lausui mielipiteensä: Tanner, Ryti, JKP, Pekkala, Koivisto, Heikkinen, Kotilainen. Hannula oli vastaan, kuten aina vaikka hänellä ei ollut mitään perusteluja. Born, Söderhjelm tahtoivat kuulla Mannerheimin mielipiteen ennen kuin lausuvat. Fagerholm ei sanonut mitään ja hän lähti myös päämajaan. Niukkanen puhui epäselvästi. Fieandt ei lausunut mitään, mutta hän on rauhan kannalla. Kallio puhui kaikenlaista lorua, kuten tavallisesti.

Ennen kokousta kävin Kivimäen luona Seurahuoneella. Hän oli palannut juuri Pohjoismaista ja  Berlinistä ja toi minulle kirjeen Goltzilta. Kivimäki sanoi minulle, [että] Göring oli jo viime lokakuussa [MARGINAALISSA TOISELLA KYNÄLLÄ: (Kreivi Armfeltin kautta)] ilmoittanut Erkolle sen mielipiteensä, että meidän olisi tehtävä Venäläisien kanssa sovinto. Samaa, mitä sanoi Wuolteelle. Sitä ei Erkko ilmoittanut.

Kivimäki sanoi myös, että jo lokakuussa Pohjoismaiden valtionpäämiesten ja ulkoministerien kokouksessa oli Erkolle ilmoitettu, että Ruotsi ei tule meitä aseellisilla voimilla eikä miehistöllä auttamaan. Siis Erkko tiesi tämänkin asian.

Kivimäki: Ruotsin kuninkaan diktamen antoi meidän asialle Ruotsissa pahan iskun. Se lamautti tehokkaan avun saamisen. Erkko esitti, että Kallio sen johdosta kirjoittaisi kirjeen kuninkaalle, jossa> mm kiittäisi kuningasta hänen sympatiastaan, jonka kirjeen Erkko personallisesti veisi kuninkaalle. Kallio puhui tästä minulle ja Tannerille, mutta me kumpikin neuvoimme olemaan kirjoittamatta. Sen johdosta kirjettä ei lähetetty. Tämäkin kuvaa Erkon arvostelukyvyn puutetta, että hän tällaista ehdotti. Kallio oli hyvin halukas. Hän on turhamainen. (Mutta eilen sanoi: “Erkko esitti, mutta minä en kirjoittanut.”)

28/2 ’40 Minä olen useasti ulkoasiainvaliokunnan ja hallituksen kokouksissa lausunut, että me menetämme sodan ennemmin tai myöhemmin, jos olemme pakotetut yksin taistelemaan. Lopuksi tapahtuu venäläisien suuri murto ja silloin on kaikki lopussa. Mutta tätä ei ole uskottu. Erityisesti Hannula ja Niukkanen ovat olleet tyhmän yksinkertaisia. “Ei kävele.” Hannula on täysin hedelmätön intelligenssiltään ja Niukkanen on tarmokas, mutta muuten vailla kaikkia edellytyksiä nykyiseen paikkaansa. Presidentti Kallio ei myös ollenkaan täytä vaatimuksia. Mutta hän on aina ottanut vastaan minkä paikan tahansa (vieläpä Suomen pankin johtajan paikan, johon hänellä ei ollut mitään edellytyksiä).

29/2 ’40 Kallio ja hallitus (Suomen pankin holvissa). (kts. pikakirjoitusmuistiinpanoja.)

29/2 ’40 Ryhmien kokous eduskuntatalolla. Ryti teki selvää asemasta ja hallituksen kannasta. ?Ensin sosialistien ja porjvarillisten yhteinen kokous. Sosialistit jotenkin yksimieliset hallituksen kannalla. Porvarillisien ryhmien kokouksessa eri mieliä. Välillä pidettiin myös porvarillisien yksityiset kokoukset ja sitten taas yhteinen. Eri mielisiä.

29/2 kl. 11 illalla ryhmien kokouksien jälkeen pidettiin hallituksen kokous + presidentti Kallio. Siinä hyväksyttiin vastaus Venäjälle. (kts. sitä.) Siinä vastattiin, että venäläisien ehdot voivat olla “lähtökohtana neuvotteluille ja hallitus hyväksyy ne periaatteessa. Ehdotusten laajakantoisuus ja niiden erityisten yksityiskohtien epämääräisyys vaatii selvittämistä ja rajoittamista, jotka ?siksi voidaan selvittää suullisissa neuvotteluissa.” Moskova sopiva paikka neuvotteluille.

1/3 ’40 Kallio + hallitus. Kokous Suomen pankin holvissa. Yöllä oli tullut uusia tietoja. Tanner  teki siitä selvää. (kts. muistiinpanot.) Tämän johdosta päätettiin ilmoittaa Erkolle, että ei anna eilisen päivän sähkettä, vaan uuden. Länsivaltojen puolesta oli painostettu meitä, ettemme tee rauhaa ja oli luvattu suurempaa apua. 50000 miestä ja sitten vielä enemmän. Sekä Lontoosta että Parisista tulleet sähkeet, että emme ratkaisisi asiaa vielä. Päätettiin:

1) Ei jätetä eilistä vastausta.

2) Vastauksena Moskovalle ilmoit(etaan): Suomi harrastaa edelleen rauhan saamista ja vihollisuuksien lopettamista. Kun Venäjän ehdoissa mainittujen uusien rajojen suunta on epämääräinen, pyydetään tarkempia tietoja sekä minkä vastikkeen Suomi saisi.

3) Güntherille ilmoitetaan: Kun Venäjän ehdot ovat kovin ankarat, niin Suomen hallitus harkitsee kääntymistä länsivaltojen puoleen avun saamiseksi.

(Tämäkin kokous pidettiin Suomen pankin holvissa, koska taas oli hälyytys.)

Ryti kertoi Oeschin myös sanoneen, että me kyllä kestämme 3 viikkoa ainakin.

1/3 40. Ryti kertoi puhelimessa, että Ironside, Englanin korkein kenraaleista oli sanonut meidän sotilasasiamiehellemme, että ne luvut, joita länsivaltojen apujoukoista oli aikaisemmin ilmoitettu, olivat epävarmoja. Hän sanoi samoin kuin ranskalaiset, että ensin lähetetään 50000 miestä ja sitten lisäksi niin paljon kuin tarvitaan.

Ryti kertoi myös, että Kollontai oli sanonut Güntherille, että hän vasta nyt ensikerran kuuli puhuttavan Wiipurin ja Sortavalan vaatimuksista. Kollontai oli sanonut, että kun  neuvoteluihin tullaan niin päästään kyllä sopimukseen ja että Stalin tulee tekemään “suuren gestin” Suomelle. Tämä osottaisi siis, että venäläiset olisivat tulleet pehmeämmiksi, nähtävästi sentähden, että olivat kuulleet länsivaltojen avusta ja pelkäävät tulevansa sekotetuksi suursotaan.

1/3 40 Luonani Hackzell, jolle kerroin uusista tiedoista. Hackzell oli sitä mieltä, että meidän pitäisi pyrkiä rauhaan Venäjän kanssa ja että olisi saatava Saksa toimimaan tässä asiassa Moskovassa rauhan aikaansaamiseksi siedettävillä ehdoilla. Minä sanoin, että hallitus ei voi virallisesti kääntyä Saksan puoleen, koska ei voi pilata välejä länsivaltojen kanssa. Saksan pitäisi itse ymmärtää, miten tärkeää sille on, että sota ei laajene tänne pohjoiseen ja koettaa saada Suomen ja Venäjän välinen sota loppuun. Hackzell ajatteli käydä Blücherin luona ja puhua hänelle yksityisenä henkilönä asiasta. Hän oli edelleen sitä mieltä, että meidän pitäisi välttää sekaantumasta suursotaan.

2/3 ’40 Kokous Kallio + hallitus Suomen pankin holvissa.

Tanner luki Erkon kirjeen: Antanut meidän vastauksemme Bohemanille kl 11.20. Güntherin luona kl. 12.15. Günther kysyi, minkä vuoksi halutaan saada raja määrättyä ennen neuvotteluja? Se ei ole hyvä menettely. Kompensatio‑asia olisi neuvottelujen asia. Günther kysynyt, eikö parempi saada neuvottelut alkuun; ja se on pääasia. Güntherin mielestä Ranska ja Englanti eivät voi antaa tehokasta apua. Ruotsi ei salli läpikulkua. Saksa toivoo konfliktin loppumista, mutta se ei voi tehdä mitään.

Kl. 14.20 oli Erkko jälleen Güntherin luona. Günther oli sitä ennen tavannut Kollontain, joka oli ollut sitä mieltä, että meidän pitäisi hyväksyä venäläisien ehdot neuvottelujen pohjaksi ja siis periaatteessa. Kollontai oli sanonut, että on parempi puhua neuvottelujen aikana, jolloin Stalin voi tehdä suuren gestin. Günther oli kysynyt, voiko hän ehdottaa vihollisuuksien lopettamista. Günther ei ollut viitannut meidän vastaukseemme, koska Kollontai oli katsonut, että se Moskovassa katsottaisiin> kieltämiseksi. Günther sitä mieltä, että olisi ryhdyttävä rauhanneuvotteluihin.

Erkko jälleen 16.30 Güntherin luona, jolloin Günther oli esittänyt, että Ruotsi omissa nimissään ilmottaisi Neuvostoliitolle, että Ruotsi on vaikeassa asemassa ja että Stalinin pitäisi tehdä Suomeen nähden suotuisa ele. Ruotsi olisi valmis tekemää sotilasliiton Suomen kanssa, kun Suomi rauhan tekemisen kautta menettää länsivaltojen kanntuksetn. Myös Saksan pitäisi voida tehdä jotakin Suomen hyväksi.

Stalinin pitäisi tehdä ehdotus, jonka Suomi voisi hyväksyä heti. Mahdollisesti voisi myös Saksaa käyttää tässä. Muuten sotilasliitto on pitkä asia, vaatii kuukausia. Günther ei ymmärrä länsivaltojen voivan tehokkaasti auttaa. Günther oli sanonut, että Suomi menee turmioon kuten Tsekkoslovakia ja Puola. Günther sanoi myös, että jos Ruotsi pakotettaisiin läpikulkuun, niin Ruotsi tulee tulee taistelutantereeksi. Ruotsin kansa ei ymmärrä, että Wiipuri ja Hanko ovat Suomelle elinkysymyksiä. Kollontai oli sanonut Güntherille, että koettaa saada ?kaupungit, Wiipurin ja Sortavalan pois ehdotuksesta, mutta oli pessimisti, onnistuuko siinä. Myös Güntherillä ei ollut siihen nähden paljon toiveita. Günther sanoi, että Suomen pitäisi antaa suora vastaus eikä tehdä kysymyksiä.

Tanner itse lisäsi, että Ruotsi itse on tuskallisessa asemassa. Parisista Holma 12.40 eilen illalla ilmoitti, että englantilaisien joukkojen päällikkö Ironside, joka oli Parisissa, vakuutti Daladierille, että Lingin tiedot joukkojen lukumäärästä ovat erehdyttäviä. Tulisi 2 englantilaista divisionaa ja yksi ranskalainen divisiona ym. Halifax oli ?tässä ihmetellyt, että Gripenberg ei ollut pyytänyt vielä apua. Kun Holma oli kehottanut kiirehtimään joukkojen lähettämistä, niin Daladier oli katsonut sen sisältyvän avunpyyntöön. Daladier sanonut, että pyydetyt joukot saapuvat maaliskuussa ja katsonut, että Skandinavian maiden vastustus kyllä voitetaan.

Daladierin mielestä Suomen tappio on myös Ranskan ja Englannin tappio. Englannin ja Ranskan täkäläiset lähettiläät ovat hyvin kuumia tälle asialle. Pitävät sitä omana asianaan. Mutta kumpikaan ei ole voinut sanoa, miten länsivaltojen joukot pääsevät tänne. Ranskan lähettiläs oli sanonut, että jos Ruotsi kieltää läpikulun, niin se on Ruotsin> häpeä(!!) koko maailman edessä!! Koko kysymys on siinä, voiko länsivaltojen joukot päästä tänne ja riittävässä määrässä. Saksan kanta ei ole tiedossa, mutta Saksa voi ehtiä tänne ennen kuin länsivallat. Joka tapauksessa on keskustelu Moskovan kanssa kanssa käynnissä ja Moskova ei katso keskuteluja katkenneiksi.

Ryti: Eilen Gripenberg oli Halifaxin luona. Kysymys voiko 50000 miestä tuoda. Siihen ei ole mitään vastuausta. Suomen joukot ovat nyt uudella linjalla Wiipuri‑Tali‑ Kuparsaari.

Pekkala: Olisi tietysti toivottavaa, että Moskovasta tulisi parempi tarjous kuin edellinen, mutta ei ole varmaa. Länsivaltojen apu: Se on suuressa määrässä bluffia. Länsivallat ei auttaneet Puolaa eikä Tsekkoslovakiaa. Asian ydin on, millä tavalla länsivaltojen joukot pääsee tänne. Jos Wiipurin ja Sortavalan kaupungit saataisiin pois venäläisien ehdoista, niin meidän olisi harkittava eikö rauha olisi tehtävä.

Kotilainen: = Pekkala, mutta olisi nopeasti selvitettävä, mitä mahdollisuuksia meillä on ?edes omilla rautateillä kulettaa suurempia joukkoja. Rautatien kalusto on heikentynyt.

Niukkanen: Meidän on englantilaisilta ja ranskalaisilta prässättävä niin paljon kuin mahdollista, erityisesti pommikoneita ja hävittäjiä.

JKP: Jos saisimme rauhan seuraavilla ehdoilla 1) Suomenlahden saaret 2) Hanko 3) Suvannon linja 4) korvaus kuten oli puhe Moskovassa ‑ niin se olisi meidän heti hyväksyttävä.

Kallio: Rauhanehtoihin nähden = JKP.

Ryti: Länsivallat ovat meidän triumffikortti ja sitä ei voi jättää ennen kuin on saatu varmuus Venäjältä. Me olemme valmiit antamaan tunnustusta punaarmeijalle siitä, että se on taistellut urheasti.

 JKP ‑ ‑ ‑

Tanner: On pyrittävä rauhaan, mutta asema eiole nyt riittävän selvä.

 Ryti: Englanti ja Ranska lähettivät eilen lähettiläilleen Ruotsissa ja Norjassa määräykset ryhtyä demarcheen läpikulkuasiassa>.

3/3 ’40 Kallio + hallitus + Walden kl. 11. a.p. (Suomen pankin holvissa).

Tanner: Lontoosta Halifax sähköttänyt Tukholmmaan ja Osloon joukkojen läpikulkuoikeuden saamisesta. On myös ilmoitettu, että länsivällat lähettävät Suomeen joukkoja niin paljon kuin satamat ja olosuhteet sallivat ja tekevät mahdolliseksi. Ensi osa voi lähteä 15/3. Koettavat harjoittaa painostusta Ruotsiin ja Norjaan, että sallisivat läpikulun. Halifax oli sanonut, että Ling ym. olivat saaneet Suomen sotilaallisesta asemasta optimistisen käsityksen ja Halifax oli sanonut olevansa hämmästynyt siitä, että nyt sanotaan Suomen sotilaallisen aseman olevan niin paljon heikontunut.

Sahlin, Ruotsin täkäläinen lähettiläs, ilmoittanut: Englanti ja Ranska ovat tehneet demarchen (muka Suomen hallituksen pyynnöstä) Ruotsissa. Ruotsin hallitus on vastannut, että ei anna lupaa länsivaltojen joukkojen läpimarssiin.

Rauhanesitys Moskovan kanssa. Ei ole tullut vastausta Moskovasta. On mahdollista, että ei tule vastausta Moskovasta. Günther oli kysynyt, voisiko Suomi hyväksyä Venäjän ehdot periaatteessa. Günther oli Erkolta (kl 18.30) sanonut, että kun situatio on mutkistunut, niin Ruotsi on pakotettu pidättämään kaikki sotatarpeet ym itsellään ja ajatella omaa puolustusta eikä sentähden voi antaa sotatarvikkeita ulos (s.o. Suomelle).

(Suomi kieltäytymällä rauhanneuvotteluista pakottaa Ruotsin tällaiseen menettelyyn.) Günther ei katso Hankoa Suomen elinintressiksi, minkä vuoksi sotaa olisi jatkettava. Günther oli myös kysynyt Erkolta, että jos Venäjä perääntyy jonkun verran vaatimuksissaan, niin voiko Suomi hyväksyä Venäjän ehdot.

Tanner ehdotti, että nyt annettaisiin aikaisempi vastauksemme Venäjälle (viime torstailta), jossa ilmoitamme hyväksyvämme venäläisien ehdot.

Tänään oli Tannerin luona käynyt Englannin ja Ranskan ministerit. Englannin ministeri ilmoitti demarchista Tukholmassa ja Oslossa. Odotetaan meidän avunpyyntöämme 5/3. Joukkoja tulisi Englannista ja Ranskasta 6000 miestä huhtikuun ensiviikolla. Tanner oli kysynyt, mitä Englanti tekee, jos Ruotsi ei anna lupaa. Englannin ministeri ei voi sanoa, mitä silloin tekevät. Englannin lähettiläs oli sanonut luulevansa, että Ruotsia voidaan muokata.

Tänään tulleen ilmoituksen mukaan Ranskan sotaneuvosto on uudistanut lupauksensa avusta Suomelle. Tanner sanoi omasta puolestaan, että nyt on kulettu nuora loppuun asti. Ruotsi ei ole luopunut kielteisestä asemastaan. Ruotsin kanta ei muutu ja pakkokeinoihin ei länsivallat ryhdy Ruotsia vastaan. Sillä linjalla siis ei voi jatkaa.

Moskovan rauhanehdot: Moskova ei ole vastannut. Se on paha merkki. Tanner ei ollut varma, vieläkö meidän vastauksemme Moskovalle kelpaa. Nyt olisi annettava mennä meidän edellinen vastauksemme, (?että hyväksymme Venäjän ehdot). Jättäisi kuitenkin pois ehdon, että rauhanneuvottelut pidetään Moskovassa. Ehdottaa, että nyt ?niellään kalkki.

Kallio: Eikö olisi syytä, että odotetaan, kunnes saadaan vastaus Moskovasta. Länsivaltojen apua ei tule, kun Ruotsi ja Norja asettuvat vastaan.

Pekkala: Epäilys, mikä hänellä oli jo heti alussa, on osottautunut todeksi. Yhtyy Tanneriin, mutta eiole vakuutettu, että se enää johtaa tuloksiin. Venäläisien vaatimukset ovat kaiketi kasvaneet, kun heillä on ollut sotilaallista menestystä.

Niukkanen: Olisi riskerattua ilmoittaa Moskovalle, että hyväksymme sen rauhanehdot, ennenkuin tiedetään, mitä ehdot sisältävät. Sillä se lopettaa avun saamisen länsivalloilta. Ei pitäisi tehdä päätöstä ainakaan tänäpäivänä.

Born: Ennen kuin mennään uuteen vastaukseen, olisi saatava selvä, että apu länsivalloilta on mahdoton.

Ryti: Länsivallat ovat antaneet Ruotsille aikaa vastauksen antamiseen (läpikulkuun nähden) 11/3 asti.

Kotilainen: Olemme menettäneet fataljiajan ja olemme menettäneet liittolaisten avun (s.o. emme voi sitä saada) sekä avun Ruotsista, joka on meille välttämätön. Millä tavalla saadaan uudelleen yhteys Moskovan kanssa, se on Moskovan vallassa. Olisi koetettava löytää uudelleen yhteys Moskovan kanssa.

Hannula: Meidän pitäisi nyt vastata länsivalloille ja pyytää niiltä apua. Jos menetellään Tannerin ehdotuksen mukaan, olemme täysin yksin ja Venäjän armoilla myös rauhanneuvotteluissa ja sen jälkeen.

 Söderhjelm: Me olemme menettäneet fataljit Venäjään nähden, mutta tänään ei ole fataljipäivä. Olisi vielä koetettava jatkaa tätä peliä ainakin muutama päivä. Ei voi sanoa, mitä nyt olisi tehtävä. Meillä ei ole tietoa siitä, miten länsivallat reagoisivat Ruotsia vastaan. Pitäisi tutkia, mitä mahdollisuuksia olisi saada Ruotsin kanta muuttumaan (länsivaltojen joukkojen läpikulkuun nähden). Söderhjelm on tosiaan menettänyt luottamuksensa Ruotsiin, mutta jos Ruotsin kansa tietäisi, että Ruotsi estää muita valtoja meitä auttamasta, niin voisi siellä syntyä reaktio.

JKP: Yhtä mieltä Tannerin kanssa, että on pyrittävä rauhaan, mutta ei voinut nyt heti sanoa, mikä olisi oikea procedere. Eikö voisi asiaa lykätä ainakin tämän päivän iltaan, jotta voisi vähän harkitä asiaa.

Walden (Kallion pyynnöstä) ilmoitti puhuneensa tänään 2 kertaa Mannerheimin kanssa. Sotatilanne ei ole muuttunut siitä, kun pääministeri ja eräät muut ministerit olivat käyneet päämajassa. Lemetin menetys (menetys) ei vaikuta asemaan. Tuntuu siltä, että venäläiset ovat ?vilkkaassa toiminnassa. Venäläiset kävivät Viipurinlahden luoteisrannalla, mutta Walden ei tiedä, ovatko ne sieltä menneet pois.

Heikkinen: Ruotsin kanta läpikulkuun nähden on vaikea. Eikö olisi pyydettävä länsivalloilta apua. Silloin ne ainakin auttaisivat meitä lopullisesti.

Kotilainen: Länsivallat tahtovat, että meidän pyyntömme tehdään viimeistään 5/3. Olisi pyydettävä Güntheriä hankkimaan tieto Moskovasta, suostuuko Moskova neuvottelemaan meidän kanssamme edellisillä ehdoilla (s.o. torstain ehdoilla). Ellei saadan vastausta ennen 5/3, silloin meidän on pyydettävä apua länsivalloilta.

Fieandt: Jos nyt hyväksytään venäläisien ultimaatumin ehdot, niin tekisi nolon vaikutuksen.

JKP: Saksa mahdollisesti tulee meitä vastaan, jos länsivaltojen joukkoja tulee tänne. Se on otettava huomioon.

Ryti: Nyt on aivan selvää, että se apu, jonka voi saada länsivalloilta ei ole riittävä. Nyt se on taas pienentynyt, sillä nyt on kyse molemmista maista 6000 miestä yhteensä ja se olisi täällä huhtikuun 2:lla ja 3:lla viikolla. Sen jälkeen tulisi enemmän, mutta paljonko, se on epämääräistä, riippuisi länsivaltojen sotatoimista. Mutta Ruotsi kyllä meitä edelleen auttaa kuten tähänasti, jos ryhdymme rauhanneuvotteluihin. Procedereen nähden ei ole selvillä. On epävarmaa, onko Moskovaan lähetetty ollenkaan meidän vastaustamme (jossa pyysimme lisää tietoja).

Tanner: On epätietoista, mikä on ollut meidän vastauksemme kohtalo. Kysyy suostuuko hallitus siihen, että jos Wiipuri ja Sortavala jätetään pois, hyväksymme venäläisien ehdot.

JKP ‑ ‑ ‑.

Niukkanen: Olisi sanottava Ruotsille, että jos Ruotsin ei onnistu saamaan Moskovasta selvitystä, mitä Moskovan vaatimusten rajat sisältävät ja mitä puolustusliitto Suomenlahteen nähden sisältää, niin pyydämme länsivalloilta apua, jotta emme jää yksin. Asia olisi lykättävä huomiseksi.

Kallio: Ei voi lykätä huomiseen. Tannerin olisi otettava selvää, onko meidän vastauksemme (jossa kysymme tietoja) lähetetty Moskovaan.

Tanner: Nyt kuljemme samaa latua kuin syksyllä. Asia on nyt saatava ratkaisuun. Selvitettävä: 1) Onko meidän vastauksemme mennyt Moskovaan. 2) Jos Wiipuri ja Sortavala saadaan jäämään pois, niin suotummeko?

Söderhjelm: Olemme menettäneet perjantain fataljin. Mikä on fatalji? Olisi jatkettava länsivaltojen kanssa.

Born: Eduskunnan piirissä ei tulla hyväksymään niin kauan kuin meillä on mahdollisuus jollain tavalla saada apua. Vasta sitten, kun ei ole mitään apua saatavissa, voidaan kapitulatio ymmärtää.

 Hannula: On otettava uudestaan yhteys eduskunnan ryhmien kanssa. Pekkala: Vastustaa, että asia uudestaan viedään eduskunnan ryhmiin. Niukkanen: = Hannula eduskuntaryhmien kuulemiseen nähden.

Ryti: Länsivaltojen avustuskysymys on täysin selvä. Se on rauennut. Halifax on sanonut, että puhe 50000 miehen lähettämisestä maaliskuussa on häntä hämmästyttänyt.

Söderhjelm sanoi nyt saaneensa Rydin viime lausunnosta selvän tiedon siihen, mitä on halunnut. Ei katso, että länsivalloilta voidaan odottaa tehokasta apua tämän jälkeen.

Uusi kokous tänään kl. 6.

3/3 ’40 Kallio + hallitus + Walden kl 6 Suomen Pankissa.

Tanner: Puhunut> telefonissa Güntherin kanssa. Meidän vastaustamme ei ole lähetetty Moskovaan. Günther ja Kollontai olivat harkinneet, että Moskova katsoisi sen kielteiseksi ja neuvottelut silloin keskeytyisi. Günther lähetti Moskovaan uuden esityksen, jonka Günther ja Kollontay olivat ?lukeneet.

Kallio piti tätä Güntherin menettelyä mahdottomana, ettei meidän vastaustamme lähetetty.

Tanner: Günther ilmoitti myös katsovansa, että keskustelut ovat käynnissä huolimatta fataljipäivästä.

Niukkanen: Länsivaltojen apu on supistunut niin pieneksi, niin se ei voi olla sodan aiheena Ruotsiin nähden, vaikka pääsisi Ruotsin läpi. Meillä ei ole syytä hylätä länsivaltojen apua.

Tanner: Ruotsi ei päästä läpi 6000 miestäkään. Kenraali Enckell sähköttää: Viranomaiset vahvistavat, ettei ole tehty mitään muutosta niissä numeroissa, jotka Vereker oli saattanut Suomen hallituksen tietoon, nimittäin 12000 a 13000 miestä jota paitsi tulisi tukemaan huomattava miesvoimia ruotsissa (??). Tämä joukko voisi saapua Skandinavian satamiin 20/3. Tämä on korkein mainittu numero. Sekavaa!!

Hannula: Ehdotti, että Pariisin ja Lontoon lähettiläät ottaisi tarkan selvän, paljonko länsivallat ovat valmiit lähettämään meille joukkoja.

JKP: Kun se apu, mikä meille on länsivalloista luvassa, ei ole riittävä, eikä voi saapua ajoissa ja kun tämänkin avun saaminen on Ruotsin ja Norjan kannan vuoksi, ei vain epävarma, vaan suorastaan mahdoton, jonka ohella on otettava huomioon todennäköisyys, että joutuisimme sotaiseen selkkaukseen Saksan kanssa, niin ja kun meillä ei ole muualtakaan odotettavissa riittävää apua, on meidän pyrittävä rauhan aikaan saamiseen ensitilassa Neuvostoliiton kanssa. Meillä ei näy tätänykyä olevan muuta tietä, kuin koettaa päästä tähän päämäärään käyttäen edelleen Tukholmaa.

Tämän ohella JKP esitti harkittavaksi, eikö olisi nyt koetettava vielä käyttää Saksan bona officia ja annettava Wuorimaan tehtäväksi käydä ensi tilassa Ribbentropin tai muun Saksan ulkoministeriön korkean viranomaisen luona esittäen hänelle seuraavaa>:1) Korostaen Suomen ja Saksan intressien identtisyyttä siinä suhteessa, että Suomen ja Venäjän välinen sota olisi saatava lopetetuksi 2) Me tahtoisimme viimeiseen asti välttää tilan kehittymistä sellaiseksi, että joutuisimme vihollissuhteeseen Saksan kanssa. 3) Koska kysymys Venäjälle myönnettävästä tukikohdasta Suomenlahden pohjoisrannikolla voidaan selvittää ja tämä oli pahimpana sopimukseen pääsemisen esteenä, näyttää olevan edellytyksiä siihen, että Saksa koettaisi vaikuttaa Moskovassa rauhan aikaansaamiseksi Suomen ja Venäjän välillä sellaisilla ehdoilla, mitkä, samalla kun ne tyydyttäisivät Neuvosto-Venäjän sotilaalliset tarpeet, eivät olisi Suomelle liian raskaat>(mahdottomia).

Niukkanen: Kannattaa JKP:tä, kääntymistä Saksan puoleen.

Ryti: Oli puhunut Mannerheimin kanssa, joka oli esittänyt harkittavaksi seuraavat ajatukset: 1) Että Ruotsi nykyisissä oloissa on jäävi, koska sillä on suuri oma intressi. Sentähden olisi saatava välittäjäksi joku muu puolueeton valtio esimerkiksi U.S.A. 2) Gripenbergin ja Holman kautta olisi ilmoitettava Englanniin ja Ranskan hallituksille, että me olemme pakotetut pyrkimään vihollisuuksien lopettamiseen, mutta että tämän ei pitäisi lopettaa heidän intressiään meihin nähden eikä vähentää heidän avustustaan meille. 3) Olisi kaiketi syytä Skandinavian  maiden pakottamiseksi asettumaan toiselle kannalle ryhtyä puhumaan venäläisien kanssa alue luovutuksista Pohjois-Suomessa, siis Petsamo ja Pohjois‑Lappi ja Ahvenanmaalla. 

Heikkinen kannatti JKP:tä kääntymisestä Saksan puoleen.

JKP Epäilee Mannerheimin ajatusta USA:n välityksestä. Nyt olemme kulkeneet Ruotsin kautta ja sen tien katkaiseminen sekottaisi asian ja veisi aikaa ennenkuin uutta tietä päästäisiin kulkemaan, mutta USA voisi kannattaa meitä Moskovassa ja siinä suhteessa voisimme tehdä demarchen USA:ssa.

Pekkala kannatti myös JKP:tä kääntymisestä Saksan puoleen. Ruotsalaisille voitaisiin sanoa, että Ruotsi voisi nyt lähettää meidän ensi paperimme Moskovaan.

Tanner: Saksan puoleen kääntymisestä olisi tuskin hyötyä. Saksan puoleen on käännytty. Saksa on kääntynyt 2 kertaa Moskovaan ja saanut kieltävän vastauksen. Myös Italian välitystä tämän suhteen on yritetty. JKP on kirjoittanut vuoden alussa kirjeen ja sen johdosta on Saksa käynyt Moskovassa, mutta saanut kieltävän vastauksen. Tuntuisi kaksinaiselta peliltä ja sitä olisi vältettävä. Pyytää länsivalloilta tukea ja kääntyä Saksan puoleen ei sovi yhteen.

Fieandt: Ruotsi on parempi välittäjä kuin USA. Saksaan kääntyminen on suuri poliittinen asia, jolla voi olla suuria seurauksia, koska voimme joutua Saksan ja Venäjän seuraan.

JKP: Saksa ei aikaisemmin ryhtynyt asiaan, koska Venäjä ei tahtonut ryhtyä meidän kanssamme neuvotteluun silloin, mutta nyt on asema muuttunut ja Venäjä on halukas meidän kanssamme neuvottelemaan. Demarchen edellytys Saksassa on, että tahdomme päästä rauhanneuvotteluun ja lopettaa sodan. Jos silloin pyydämme Saksaa kannattamaan meitä, niin se on aivan luonnolinen asia ja Englanti ja ehkä Ranskakin sen kyllä hyvin ymmärtää. Olisiko tästä tulosta, se on epävarma asia.

Born kannattaa JKP:tä kääntymisestä Saksan puoleen. Meidän vastuumme on niin suuri, että emme saa jättää yhtään mahdollisuutta käyttämättä.

Niukkanen: Tarjotaan Saksalle Ahvenanmaa, jos järjestää meille kunniallisen rauhan.

Kotilainen: Länsivaltojen apu ei ole riittävä. Saksa: tehdessään sopimuksen Venäjän kanssa, on Saksa tehnyt joitakin myönnytyksiä Venäjälle. Tämä on syynä Saksan haluttomuuteen meidän asiassamme. Voisimme ehkä sitoa Saksan kädet(??). Ruotsi on paras yhteys ja tie Neuvosto-Venäjän kanssa. Siis Ruotsin hallitusta olisi käytettävä. Selvä ohjelma: Kannattaa Pekkalan ehdotusta.

Söderhjelm kannattaa Kotilaisen ja Pekkalan ehdotusta.

(Pekkala oli tehnyt luonnoksen kirjeeksi Güntherille, jossa pyydetään jättämään meidän edellinen ehdotuksemme Neuvosto-Venäjälle, koska Ruotsi on estänyt meille avun tulon lännestä.) Mutta olisi koetettava saada aikaan sotilasliitto Ruotsin kanssa ?pikaisesti, nyt kun Ruotsilla on huono omatunto, niin kaiketi sen tekisi.

Tanner: Asia riippuu siitä, mihin ehtoihin me suostumme. Ellei meidän väliehtomme Wiipurin ja Sortavalan poisjättämisestä suostuta, niin olisi meidän esitettävä ensi kirjeemme (s.o. torstain ehdotus).

Ryti: USA:n välitysasia on edelleen vireillä. Meidän täytyy mennä Ruotsin linjaa. Saksan tuen saaminen tapahtuu paraiten Ruotsin kautta, mutta Saksasta meille ei ole apua, sillä Saksa on myynyt meidät, eikä tahdo meidän vuoksemme pilata suhteita Venäjän kanssa. Venäjän ja Saksan sopimuksessa on määrätty m.m., että jos syntyy sota Suomen ja Venäjän välillä ja sen johdosta Venäjä saa enemmän rajan järjestelyjä Suomen kanssa, Saksa saa kompensatiota Länsi-Suomessa. Ohjelma: Rauhan lija on N:o 1, kuten edelleen.

Pekkala: Ehkä voisi kääntyä Saksan puoleen Ruotsin kautta.

JKP. (Selitti ehdotuksensa kääntymisestä Saksan puoleen soveltuvan politiikkaamme.)

Niukkanen: Välimme Ruotsin kanssa rikkoutuneet sen jälkeen, mille kannalle Ruotsi nyt on asettunut.

Koivisto: Saksan puoleen voitaisiin kääntyä vasta sitten, kun on saatu vastaus ehdotukseemme Moskovasta.

Resoluutio: JKP:n ehdotus kääntymisestä Saksan puoleen. Ei tällä hetkellä. Kotilaisen ehdotus ennakkopäätöksestä ohjelmaan nähden. Ei vielä.

4/3 ’40 Olin Rydin luona pankissa. Hän kertoi, että Günther oli neuvotellut Kollontayn kanssa. Jättänyt lähettämättä meidän sähkösanomamme viime perjantailta, jossa kysyttiin lähempiä tietoja ja kompensatiota, koska olivat katsoneet, että sitä Moskovassa pidettäisiin kielteisenä. Sensijaan oli Günther lähettänyt toisen sähkösanoman Moskovaan kysyen eikö Moskova lieventäisi ehtojaan.

Tähän oli tullut Moskovasta vastaus, jossa huomautettiin. että vastaus oli tullut liian myöhään, mutta samalla sanottu, että

Suomenlahden puolella ei Moskova lievennä ehtojaan. Tämän jälkeen Günther lähetti uuden sähkeen Moskovaan, jossa kysyi suostuisiko Moskova rauhanneuvotteluun luopumalla Wiipurista ja Sortavalasta, jos Suomen hallitus ehdot muuten hyväksyy. (Tämä lähetettiin Rydin, Tannerin, Kotilaisen ja minun keskustelun johdosta.) Tähän ei ole vielä vastausta saapunut.

5/3 ’40 Kallio + hallitus + Walden (Suomen pankin holvissa).

Tanner: Eilen saapunut tieto Tukholmasta, että Daladier on kääntynyt Kuninkaan puoleen joukkojen läpikulkuasiassa. Kuningas vastannut pyyntöön, että Ranska ei vaarantaisi Ruotsin turvallisuutta. Englanti on pyytänyt 4 satamaa Norjassa. Ruotsi uhkaa viedä vaununsa pois. Holma tänään: Skandinavian vastaukset ei ole kielteiset. Ruotsin tosin kielteinen, mutta Ruotsi ei tule tekemään väkivaltaa länsivaltojen joukkojen läpikulettamista vastaan.

Tanner soitti tänään Güntherille: Moskovasta ei ole tullut vielä vastausta. Günther kysynyt, voisiko Ruotsi omasta alotteestaan kääntyä Saksan puoleen, jotta se vaikuttaisi Moskovassa. Tanner vastannut, että Suomella ei ole mitään sitä vastaan. Günther oli luullut, että nyt voisi olla sopivampi hetki kääntyä Saksan puoleen.

 Walden: Puhunut eversti Ganevallin kanssa, joka oli ilmoittanut: Jos Suomi päättää taistella, niin ensi englantilaiset ja ranskalaiset joukot ovat valmiit lähtemään viikon perästä. Jos Suomi kääntyy länsivaltojen puoleen avunvetoomuksella, niin meidän rintamaamme pidetään osana heidän> yleistä rintamastaan. Joukkojen kuletus tulee tapahtumaan 3 norjalaisen sataman kautta. Ensi lähetys on 15000 miestä Ranskasta ja 18000 miestä Englannista. Yhteensä 33000 miestä.  Aseistetut niin, että voisi, verrattuna Suomen joukkoihin, katsoa niiden taisteluarvon olevan 50 % korkeamman. On myös mukana tankkeja. Sen jälkeen tulisi niin paljon kuin katsotaan tarpeen.

Lentokoneita Englannista 50 ja Ranskasta 12. Yhteensä 62 konetta. Meidän lentokentillemme ei voi panna enempää (mahdollisesti 80 konetta). Englanti ja Ranska suunnittelevat yhteistä merioperatiota Petsamossa. Ranskan ja Englannin puolelta totalitarisesta sodasta, joka voisi koskea myös Pohjois-Skandinaviaa. Auttavat myös Ruotsia, jos saksa hyökkää sen päälle. Ruotsista on ilmoitus, että Ruotsi ei tule aseellisesti vastustamaan joukkojen läpikulkua. Tapahtuu vapaaehtoisien nimellä, mutta täysissä pukimissa. Koko ryhmä asetetaan englantilaisen johdon alaiseksi.

Gamelin suostunut siihen, että joukkoja voidaan käyttää millä rintamalla tahansa. Joukot ovat Suomessa 10‑15/4. Ranska on valmis sotaan myös Venäjää vastaan ja katsoo olevansa Venäjän vihollinen. Weygandin suunnitelmista ei Ganeval voinut sanoa mitään.

Walden oli tänään puhunut päämajaan. Mannerheim oli sairas ja kovasti väsynyt. Airo sanoi, että tilanne on hyvin kriitillinen. Oli toivonut, että voisi työntää vihollisen pois mantereelta (Wiipurin länsipuolelta), mutta ei ole onnistunut. Venäläisiä ei ole vielä paljon mantereella, mutta voivat lisääntyä. Kannaksen linja on muuten kuten ennen paitsi Pölläkkälässä. Huhtikuussa kelirikon aikaan asema parantuisi meille.

Mannerheim oli, vaikka oli sairas, tullut telefoniin ja sanonut, että jokainen ymmärtää Wiipurinlahden merkityksen sekä myös Viipurin länsipuolella olevan rannikon merkityksen, joka tietysti on vielä suurempi. Meidän on pakko olla valmistuneita epämiellyttäviin yllätyksiin. Tilanne on aivan mahdoton. Puuttuu väkeä. Avusta länsivalloilta Mannerheim oli sanonut: Se ei riitä eikä aika riitä. (Tämä on siis Mannerheimin mielipide.)

Kallio: Ganeval oli ollut hänen luonaan ja Kallio oli sanonut: Jos ryhdymme rauhan tekoon? Ganeval oli vastannut, että ei voi vastata siihen, mutta mikäli tietää, niin luulee, että Ranska ei tule vastustamaan. Suomi saa rauhan, johon tyytyy.

Tanner: Asema on joka suhteessa hyvin vaarallinen rintamalla, kun venäläiset ovat päässeet meidän linjojemme taakse. Oli virhe viime perjantaina, että emme lähettäneet edellistä vastaustamme. Moskovasta on ilmoitettu, että vastauksemme tulee myöhään. Siitä huolimatta Tanner ehdotti, että nyt annamme viime torstain‑perjantain ehdotuksen, (että hyväksymme venäläisien ehdot). Jos tähän tulee kielteinen vastaus, niin silloin ei ole muuta kuin koettaa saada länsivalloilta apua. Sekä vetoomus Skandinavian valtioille läpikulusta ja vetoomus koko maailmalle. Hannula: Länsivaltojen tarjous olisi hyväksyttävä.

Ryti = Taner + aselepo.

Pekkala = Tanner. Ihmetteli, että on niitä, jotka vielä kuvittelevat. Lopputuloksesta ei ole enää epäilystä. Pelkää, että Venäjä tulee asettamaan suurempia vaatimuksia. Meitä voi lähipäivinä odottaa sisäpoliittinen kriisi. Ellei päätöstä tehdä nyt, niin Pekkala harkitsee, voiko hän enää jäädä hallitukseen.

Niukkanen: Tietääkö Tanner, mitä Venäjän ehdot sisältävätL Länsivaltojen apu olisi otettava vastaan.

Tanner kieltäytyi vastaamasta Niukkaselle.

Fagerholm = Tanner (inklusive aselepo).

JKP = Tanner.

Koivisto dito dito. Viime perjantaina länsivaltojen numerot meitä petti.

Kotilainen = Tanner.

Heikkinen dito dito.

Salovaara dito dito.

von Fieandt dito dito.

von Born: Kysyi, tulisiko lentokoneita jo aikaisemmin?

Walden: Lentokoneita voi tulla ainakin osa muutaman päivän kuluttua, mutta Ganevall varasi 2 viikkoa. Joukot vasta 10 a 15 päivänä huhtikuuta. Ruotsin rautateillä on täysi urakka hoitaa meidän nykyiset kuletuksemme. 

Kallio: Ganeval oli sanonut, että joukkoyksiköt voivat ryhtyä taisteluun heti.

von Born: Kun sotilasjohto on sitä mieltä, että apu ei riitä ja että aika ei riitä, niin on pakotettu hyväksymään Tannerin ehdotuksen.

 Niukkanen: Venäjän tarjous on siinä määrässä epämääräinen, että sen hyväksyminen on samaa kuin alistuminen Venäjän armoille. mutta kun osa eduskuntapiirejä ja suuri osa hallitusta tahtoo rauhaa ja kun yksimielisyys on välttämätön, niin ei vastusta Tannerin ehdotusta. Mutta  jos ulkoministeri ei saa tänään vastausta Moskovasta, niin ei ole> fataljeja ?ryypättävä länsivaltojen apuun nähden.

Ryti: Täytyy ottaa huomioon se mahdollisuus, että emme saa rauhaa Venäjän kanssa. Sentähden Tannerin olisi otettava tänään yhteys Englannin ja Ranskan ministerien kanssa ja konfirmeeraisi Gannevalin keskustelun ja avoimesti ilmoittaisi rauhanneuvotteluistamme.

JKP hyväksyy Rydin ehdotuksen. Länsivaltojen apuu nähden ei tämä fataljipäivä voi olla niin tarkka.

Söderhjelm: Olemme koettaneet viimeiseen asti, mutta emme ole onnistuneet saamaan apua. Sentähden hyväksyy Tannerin ehdotuksen. Hyväksyy myös Rydin ehdotuksen menettelytavasta länsivaltojen ministereihin nähden.

Resoluutio: Kaikki paitsi Hannula hyväksyy Tannerin ehdotksen. Kaikki hyväksyvät Rydin ehdotuksen kääntymisestä länsivaltojen edustajien puoleen.

Kallio: Yhtyi myös Tannerin ehdotukseen, samoin Rydin ehdotukseen kääntymisestä länsivaltojen edustajien puoleen.

RAUHANNEUVOTTELUJEN AJAKSI KATKENNEET MÄÄRÄMUOTOISET PÄIVÄKIRJAMUISTIINPANOT JATKUVAT VASTA MERKINNÖILLÄ  18.03. 1940. AUKKOPAIKKAA TÄYDENTÄMÄÄN ON ALLEKIRJOITTANUT KOOSTANUT IRRALLISISTA MUISTIINPANOISTA YMS. ‑ MELKO EPÄTASAISEN, JA OSIN PÄÄLLEKKÄISENKIN – “AASINSILLAN”, JOTA EI ESITETÄ TÄSSÄ. SE KATTAA AJAN 23.02.‑16.03.1940. MYÖHEMMIN ON LÖYTYNYT MYÖS TÄSMÄLLISEMPI ESITYS AUKKOPAIKASTA AJALTA 08.‑12.03., JONKA JKP ON MERKINNYT MUISTIIN TODENNÄKÖISESTI JÄLKIKÄTEEN NYKOPPIN MUISTIINPANOJEN POHJALTA. SITÄKÄÄN EI ESITETÄ TÄSSÄ. (Kauko Rumpunen)


EI HALLITUSTYÖSKENTELYÄ. KYRILIIKKAA EIKÄ ALUN PERIN JKP:N OMAA TEKSTIÄ.

PAASI084 ON YKSIKÖLLISESTI SUORAA JATKOA 080:LLE. KRONOLOGIASTA KTS. HUOMAUTUSTA 080:N SIVULLA 3.  LIENEE NYKOPPIN MUISTIINPANOISTA KOONNETTU. VRT. HUOMAUTUS S. 4 YKSIKKÖ: 13.02.1940.10.04.1940 ELI II:17:57

(25.03.‑26.03.1940)

8/3 ’40 Kokous Kremlissä. Venäläisiä: Molotov, Zdanov, Vasiljevski. Meidän puolelta: Ryti, JKP, Walden, Voionmaa.

Molotov kysyi, hyväksymmekö ne ehdot, jotka Ruotsin lähetystön kautta on meille annettu.

Ryti: Sanoi meidän tuntevan ehdot. Sitten Ryti esitti lausunnon, jonka olimme valmistaneet. (kts. sitä).

Molotov: Neuvostoliitto ei halunnut alkaa sotaa ja neuvotteli viikko?ja suomalaisien kanssa. Toivoo, että Suomi ymmärtää, että venäläisien ehdot ovat tarpeen Neuvostoliiton ja Leningradin puolustamiseksi. Olimme hyvin kärsivällisiä viime syksynä teidän kannsanne ja koetimme päästä sopimukseen, sanoi Molotov. Mutta ei tullut mitään tulosta neuvotteluista. Tämä on – – – [EPÄSELVÄ KOHTA KYRILLISIN KIRJAIMIN VRT. ORIGINAALI] oli suurempi kuin oli luultu. Suomi ryhtyi sotilaallisiin valmistuksiin ja on aikonut antaa alueensa hyökkäykselle Neuvostoliittoa vastaa. Myös muiden maiden hallitukset ovat sekaantuneet tähän asiaan. ]Nyt on Leningradin turvallisuuskysymys tullut vielä tärkeämmäksi. Nyt ei Karjalan kannaksella enää riitä entiset ehdotukset. Mutta myös Murmannin rautatie ja Murmanskin turvallisuus on kysymyksessä. Neuvostoliiton vaatimus on nyt, että Suomi joko kokonaan hyväksyy vaatimukset tai sota jatkuu. Molotov luetteli sitten ehdot ja antoi kartan. [KYRILLISTÄ TEKSTIÄ VRT. ORIGINAALI] <suomi on tahtonut antaa alueensa muiden valtojen> *platsdarm’ksi(.)* <*‑* ILMEISESTI HEITTOMERKKIIN ASTI KYYRILLISIN KIRJAIMIN>.  <suomessa on myös ollut suunnitelma> *vzjatija Leningrada.* <*‑* KYYRILLISIN> <neuvosto liiton asettamat ehdot ovat> minimum. <taloudellisista kysymyksistä voidaan puhua erikseen>.

Jatko kts Nykoppin muistiinpanoja.

10/3 ’40 Kok(ous) Kremlissä kl. 2 i.p. Samat <kuin edellä>. Ryti esitti ensin <meidän> promemorian jonka <minä luin venäjän kielellä>. ’(kts. sitä)’. Ryti <jatkoi sitten: me tahdomme rauhaa ja me tahdomme pysyä ulko puolella eurooppalaista sotaa. tahdomme sodan suomen ja neuvosto liiton välillä loppumaan, juuri jotta voisimme pysyä ulko puolella euroopan sotaa. sentähden me olemme vaikka tänään valmiit alle kirjoittamaan rauhan sopimuksen niillä perusteilla, jotka meille on ilmoitettu>. Hanko: <me emme ole saaneet tietoa siitä että neuvosto liitto vaatii sekä> Hankoa <että sen saaria. olemme valmiit luovuttamaan> Hangon <siinä laajuudessa kuin neuvosto liitto syksyllä vaati>. Kannas: <olemme valmiit luovuttamaan kannaksen> inkl(usive) Wiipurin. Wiipuriin <nähden on huomattava että itse kaupungilla> ei <ole sotilaallista merkitystä. mutta suomelle viipurilla on> suunnaton historiall(inen), kulturell(inen), <ja> taloudell(inen) <merkitys>. Saimaan <kanava laskee> Wiipurin <luona. on sanottu että punaiselle armeijalle> Wiipuri <on> ambitio asia. <mutta punainen armeija> ei tarvitse <tällaisia> ambitio <asioita, sillä koko suomen sota on osottanut että punainen armeija on taistellut urhoollisemmin kuin mikään armeija. sen varustukset ovat olleet suuremmat. kun> Wiipurilla <eiole venäjälle mitään merkitystä mutta sillä on meille> tavaton ’(<tavaton)’ merkitys, niin me haluamme ja esitämme että> Wiipuri <jäisi meille>. Laatokan pohjois puoli: <olemme valmiit myös sen luovuttamaan mutta esitämme että raja kulkisi eräissä kohdissa toisin kuin meille annetussa kartassa. siis: olemme valmiit hyväksymään kaikki vaatimukset jotka meille on ilmoitettu. olemme toimittaneet hallituksemme tietoon uudet vaatimukset, mutta vielä emme ole saaneet vastausta>. Mol(otov:) <meidän>  p(ro) m(emoriamme,) <jonka minä luin venäjän kielellä>, ei <vastaa todellisuutta>. 1) Hanko: <neuvosto liitto> ei <hyväksy enää> 1939 syksyn ehdotusta, <kuten on ilmoitettu jo eilisessä kokouksessa>. Nyt <vaatimukset ovat suuremmat>. Assarsonille ja Kollontaille <on ilmoitettu että nyt> ei <enää hyväksytä> 1939 ehtoja. 2) Ei <hyväksy myös> 2 argumenttia <meidän> p(ro) m(emoria)ssa. Pietari Suuren <raja koskee rajan koko suuntaa eikä ainoastaan sen itäistä osaa>. 3) <meidän ehdottamamme raj> Kuolajärvellä ei vastaa tarkoit(usta). <ainoastaan> Petsamon <voi antaa takaisin>. *10/3 ’40 jatk. ’(<kokous> Kremlissä)’* <*‑* JATKUMISMERKINTÄ UUDEN SIVUN ALUSSA> Muurmanin <rautatien suojeleminen vaatii rajan siirtämistä> Kuolajärvellä. Mol(otov:) Ellemme <voi hyväksyä ehtoja niin neuvottelut> ei <voi> jatkua. Ehdot <on hyväksyttävä> *v dannom momentov. Objazatelvno.* <*‑* KYYRILLISIN etc. &c.> Mol(otov) <sanoi myös että neuvosto liitto> ei <pelkää sitä että suomi> liittyy mailman sotaan. <viittaus tähän ainoastaan vahvistaa aikaisemmat neuvosto liiton puolelta esitetyt väitteet>. Mol(otov) <viittasi myös sopimukseen minkä oli tehnyt> ’kansanhallituksen’ <kanssa. jos neuvottelut pitkittyy muutaman päivän, niin asia joutuu toiselle kannalle>. JKP ’‑ ‑ ‑’. Ryti <valitti että neuvosto liiton ehtojen tiedottamisessa ollut niinpaljon> välikäsiä. <vasta> eilen Assarson <antoi tiedon kirjallisista ehdoista. mutta siinä> ei <mainittu mitään> Pietari Suuren <rajasta>. JKP(:‑ ‑ ‑.) Mol(otov) <piti kiinni ehdoista. nämät ovat heidän kaikki vaatimuksensa. puhui myös> transit(o) <asiasta neovosto liitosta ruotsiin>. Petsamon <sotilaalliset rajoitukset jää voimaan. sitten puhuttiin paljon uudesta rautatiestä> Kemijärveltä <venäjän rajalle ja> Mol(otov) <sanoi että venäjä auttaa meitä miten tahansa jotta saamme rautatien ajoissa valmiiksi>. Mol(otov) <lisäsi että neuvosto liitolla> ei ole <mitään vaatimuksia> poliittis(essa) <suhteessa. ainoastaan> Leningr(adi)n ja Muurmannin <rautatien ja> Murmanskin puolustus <on heille tärkeä. ja siihen heillä on> intressi. <me rakennamme rautatien> Kemij(ärve)ltä <venäjän rajalle ja neuvosto liitto rakentaa omalla alueellaan>. Mitään kompensatiota ei <neuvosto liitto maksa yksityisille henkilöille, kuten syksyllä oli puhe. se on suomen valtion asia järjestää. tämä koskee myös yksityisiä> teolli<suus laitoksia>. Sillä, sanoi Molot(ov), <nyt on ollut sota ja> sodan laki <on> se <mikä nyt määrää>. Minä <huomautin että> Pietari Suuri <maksoi suuren raha summan ruotsille> 1721 <rauhan mukaan>. Molot(ov) <vastasi siihen ’kirjoittakaa kirje> Pietari Suurelle. <jos hän käskee, niin maksamme>.’

11/3 40 Kok(ous) Kremlissä kl. 18. ’(kts. Nykoppin muistiinpanoja)’. Ryti <ilmoitti että olemme saaneet hallitukseltamme nyt vastauksen>. Hanko: hyväksymme. Erityinen vuokrasopimus. <vuokran pitäisi vastata käypiä hintoja>. 30 vuod(eksi). Mol(otov) <sanoi että vuokra ehtojen tulee olla> *priemlemy* <*‑* KYYRILLISIN etc.> <sitten> Mol(otov) <tahtoi selittää että ei voinut olla mitään epä selvyyttä siitä että olisi kysymys sekä> Hangosta että saarista, <koska oli ilmoittanut siitä sekä> Assarsonille <että> Kollontaille. Ryti(:) Pietari Suuren raja. <olemme valmiit suurin piirtein hyväksymään ehdon. toivomme että se ei tule kulkemaan niinettä tarpeettomasti aiheutuisi meille taloudellisia vaikeuksia erottamalla alueita jotka elimellisesti kuuluvat yhteen. tämän johdosta haluamme esittää eräitä muutoksia. olemme ottaneet huomioon sotilaalliset näkökohdat. teidän pitäisi ottaa huomioon meille tärkeät taloudelliset näkökohdat>. Enson <alue>. Edelleen Jääski <teollisuuksineen. edelleen eräät> Wuoksen <laakson teollisuudelle tärkeät> raaka‑aineet. Ryti <esitti näissä suhteissa eräitä muutoksia>. Molot(ov:) <emme laajenna vaatimuksiamme mutta emme myös vähennä niitä>. Zdanov(:) aivan <mahdoton>. Mol(otov:) <emme voi vetää rajaa lähemmäksi rautatietä> ’(Wiipuri‑ Elisenvaara)'(.) Ryti(:) <eikö rajaa voi jollakin kohden muuttaa>? Pietari Suuren <raja> ei <kulkenut suorana viivana>. Mol(otov:) Pietari Suuren <linja poikkesi milloin sinne milloin tänne. olemme suurin piirtein koettaneet seurata sitä niinpaljonkuin mahdollista>. Ryti(:) <suostuisimme antamaan teille jollain kohtaa enemmänkuin ehdotuksenne edellyttää, voisitteko silloin luopua tästä meille tärkeästä alueesta>? Mol(otov:) <mitä haluaisitte vaihtaa>? Ryti <näyttää kartalta> Enson ja Jääsken ja Värtsilän. Mol(otov:) Epäilen, ettemme voi siihen suostua, mutta harkitsemme asiaa. minkä takia nämät alueet ovat teille tärkeitä>? Ryti(:) <ne ovat tärkeitä teollisuus alueita>. Jääski <on myös tiheä asutus keskus>. Walden <ehdotus tulisi jakamaan> Saimaan <kanavan kahtia>. Mol(otov:) <sille> ei <voi mitään>. Walden(:) <ainoastaan> Jääski. <pelkäättekö että linnoitamme sen>? Mol(otov:) <rakentakaa niinpaljon linnoituksia kuin haluatte. siinä suhteessa emme pyydä mitään. mutta> 10‑12 k(ilo)m(etriä) <rautatieltä on liian lyhyt etäisyys. mitä muuta haluatte>? *11/3 40 ’(Kremlissä jatk)’* <*‑* JATKUMISMERKINTÄ UUDEN SIVUN ALUSSA> Ryti(:) Haluaisimme Saimaan <kanavan> korridorina sekä lastaus‑ ja varasto paikkoja> Uuraassa. Mol(otov:) <jotta saisitte riidan aiheita. teillä on> Kotkan <satama>. Ryti: Itä‑Suomen <puutavara> ym <kuletukset tulee suureksi osaksi vesi teitse ja> Saimaan <kanava kuuluu tähän kuletus> systeemiin. Molot(ov:) Ellei <olisi ollut> sotaa, ei <meillä olisi ollut tällaisia> ikäviä kysymyksiä. Koke<mukset> korridoreista <ovat varsin huonot>. Korridorit <muodostuvat alituisiksi riita kysymyksiksi>. Ryti(:) <tahtoisimme kanavan lisäksi molemmille puolin kapean ranta(‑)alueen kanavan vartiointia varten. olemme valmiit rakennuttamaan tarpeelliset sillat kanavan yli>. Mol(otov:) Näiden pienten <taloudellisien kysymyksien> täytyy alistua <turvallisuus kysymyksien rinnalla, jotka ovat pää kysymykset>. Ryti(:) <meile nämät kysymykset eiole pieniä>. Mol(otov:) <suhteellisesti pieniä. jos haluatte>  löydätte <uusia teitä. kuletukset voivat tapahtua> Kotkan <kautta>. Paasikivi(:) <miten se käytännössä kävisi päinsä>. Mol(otov:) <en tunne tätä asiaa tarkemmin, mutta olen vakuuttunut siitä, että voitte löytää ratkaisun tähän kysymykseen>. Ryti(:) Woisimmeko <vuokrata lastaus‑ ja varasto paikan> Uuraassa? Mol(otov:) Mahdotonta. <siitä syntyisi vain uusia riitoja. harkitsemme muita ehdotuksianne. tuntuu kuitenkin mahdottomalta suostua rajan vetämiseen ehdottamallanne tavalla> Enson ja Jääsken <kohdalla. jos hyväksyisimme ehdotuksenne se merkitsisi että raja kulkisi vain> 8 km <päässä rautatiestä. sotilas viranomaiset pitävät> 25 km minimietäi<syytenä. mutta olemme suostuneet siihen, että raja kulkisi ainoastaan> 16 km <päästä rajalta>. Värtsilää <koskevan ehdotuksenne otamme harkittavaksi. onko teillä muita kysymyksiä>. Ryti <näyttää kartalta uuden ehdo(?tukse)n> Sallan <kohdalla. teidän ehdotustanne tällä kohdalla eiole meille ilmoitettu. ette ole edes sitä miehittäneet>. Mol(otov:) <osittain> Märkäjärvelle <saakka se on miehitetty. me vedämme sitä paitsi pois joukkomme> Petsamosta. Pietari Suuren <raja kulki muuten niin>. Voionmaa(:) <se eiollut> Pietari Suuren <raja vaan> Stolbovan <raja>. Paasikivi(:) <muutamia satoja vuosia sitten suomi oli vielä pienempi>. Eikä <sillä voi perustella uusia alue luovutuksia. myös venäjä oli joitakin vuosi satoja sitten pienempi kuin nyt>. *11/3 ’(jatk).* <*‑* JATKUMISMERKINTÄ UUDEN SIVUN ALUSSA> Mol(otov:) <nyt on vain kysymys> Muurmanin <rautatien turvallisuudesta. olemme nähneet kuinka joukkonne ovat yrittäneet häiritä liikennettä sanotulla rautatiellä. mikään> suurvalta <meidän asemassamme> ei esittäisi <niin kohtuullisia vaatimuksia kuin me>. Ei Englanti, ei Ranska ei Saksa eivätkä Yhdysvallat <suostuisi neuvottelemaan suomen kokoisen maan kanssa. meitä kiinnostaa ainoastaan rautatien turvallisuus. meillä on vain yksi> jäätön <satama>, Muurmanni <ja teillä on toinen> Petsamo. <meidän täytyy huolehtia siitä että pääsy valta merelle ’(*k okeany*)’ <*‑* KYYRILLISIN KIRJAIMIN> <on turvattu. mikään muu suur valta> ei <suostuisi vetämään pois joukkojaan miehittämästään> jäävapaasta <satamasta. on mahdoton suostua ehdotukseenne>. Ryti: <panemme arvon sille että poistatte joukkonne> Petsamosta. <meidän alueemme on muutenkin pieni. jos välttämättä tarvitsemme näyttämäni alueet, ettekö voisi luopua vaatimasta niitä, jos antaisimme korvausen muualla? ’(näyttää kartalta)’. ###*minun mielestäni> Ryti <esitti että jos venäjä välttämättä tarvitsee tämän alueen niin eikö venäjä antaisi korvausta> alempana Itä‑Karjalassa. <siihen> Mol(otov) <vastasi, että korvaus olisi tullut kysymykseen ennen sotaa, mutta> ei enää.* <*‑* MYÖHEMPI LISÄYS TOISELLA KYNÄLLÄ SIVUN KÄÄNTÖPUOLELLE> Molot(ov): <ennen sotaa korvaus tuli kysymykseen, mutta> ei <enää>. Ryti: <nämät vaatimukset> ei <kuuluneet alunperäisiin vaatimuksiin>. Molot(ov:) 23/2 <emme erikseen maininneet tätä vaatimusta, mutta sanoimme, että voimme palauttaa suomelle muutamia ’(*nekotoryj*)’ <*‑* KYYRILLISIN KIRJAIMIN> <joukkojemme miehittämiä alueita. emme tarkemmin määritelleet mitkä nuo alueet olisivat. emme sanoneet kaikki miehitetyt alueet>. Ryti: käsitän, <mutta> nämähän <alueet ovat meidän hallussamme>. Molot(ov): <haluatteko, että me ensiksi otamme> k.o. <alueet ja sitten vasta neuvotellaan asiasta>. Paasikivi: Vaaditte <myös muita alueita, joita ette ole> vallanneet, esim(erkiksi) Sortavalaa. <pyytämämme alueet> ei <merkitse teille mitään, mutta meille ne ovat tärkeitä ja suostumisenne vastaehdotukseemme tekisi suomessa hyvän vaikutuksen. ymmärrämme> Muurm(anni)n <rautatien turvallisuus näkökohdat, mutta teidän pitäisi myös ymmärtää, että pietenkin maiden täytyy saada elää. euroopan pienten maiden yhteen laskettu väki luku nousee> 140 milj<oonaan. ymmärrämme suur vallan> intressit, <mutta täytyy pientenkin maiden saada elää. me haluamme vain elää rauhassa ja ratkaista omat kysymyksemme>. Molot(ov:) Eilen <sanoitte että voisitte yhtyä suur sotaan>. Paasikivi: <jokainen hakee apua sieltä, mistä sitä on saatavissa>. Molot(ov:) Muurm(anni)n <rautatien turvallisuus tekee meille mahdottomaksi vähentää vaatimuksiamme>. Ryti: <käsitämme turvallisuus näkökohdat, mutta> 120 km <etäisyys radalta, mikä vastaisi meidän ehdotustamme, olisi täysin riittävä> ’(riittävä)’. <meidän on vaikea palata> täältä, ellette <missään kohdassa anna perään>. Molo(to)v: <mikä muu suur valta tahansa vaatisi meidän asemassamme koko suomea ja sitä paitsi> pakkoveroa ’(*kontributsija*)’ <*‑* KYYRILLISIN KIRJAIMIN>. Jos jatkamme *11/3 40 ’(Kreml jatk  ’(Mol. jatk)’* <*‑* JATKUMISMERKINTÄ UUDEN SIVUN ALUSSA> sotaa, ei ole epäilystä siitä, ettemme voittaisi. Ryti: <ymmärrämme, että neuvosto liiton tarpeet on otettava huomioon, mutta jos ne voidaan tyydyttää ilman vahinkoa suomelle, voidaan myös odottaa sellaista myöntyväisyyttä neuvosto liiton puolelta. neuvosto liittohan on aina julistanut pitävänsä kansojen itsemääräys oikeutta pää periaatteenaan>. Molot(ov:) <olemme esittäneet> minimivaatimuksemme. <pienemmät kysymykset tulemme käsittelemään suurten turvallisuus kysymyksien välissä>. Ryti: <tahtoisimme mahdollisimman nopeasti päästä selvyyteen asiassa. jos sopimus syntyy, on vielä ratkaistava suuri määrä> detaljikysymyksiä, <jotka vaativat> 1‑2 <päivän ajan. kun olemme nyt päässeet yhteis ymmärrykseen tärkeimmässä kysymyksessä>, ei <ole enää syytä jatkaa sotaa>. Molot(ov:) <ensiksi sopimus on saatava valmiiksi ja vasta sitten voidaan vihollisuudet lopettaa. muuten neuvottelut voivat helposti joutua umpi kujaan>. Paasikivi: <luulen> teknillisen <työn vievän> 2‑3 <päivää. sopimus on laadittava kolmella eri kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. kaikki> artiklat <on edelleen tarkistettava, joten edessämme on epäilemättä suuri työ>. Molot(ov:) <on parempi ensin tehdä sopimus valmiiksi ja sitten lopettaa vihollisuudet>. Paasik(ivi:) V(uonna) 1920 <rauhan neuvotteluissa> teknill(isten) detaljien <ratkaiseminen vei pitkän ajan. voimmeko huomenna ennen puolta päivää saada ehdotuksenne>? Walden: <ehdotan että sopimus> tekstin <laatimista varten asetetaan komitea, johon suomen puolesta kuuluisi> min(isteri) Paasik(ivi). Ryti(:) <komiteaan voisi kuulua> 2 <jäsentä> yksi <kummaltakin puolelta. toivon että komitea nopeasti voisi suorittaa työnsä, sillä en voi kauaksi jäädä tänne ja haluaisin alle kirjoittaa sopimuksen>. Molot(ov:) <suostume> ehdottamanne <komitean asettamiseen>. Paasik(ivi:) <minusta on käytännöllisempi että laatisitte ehdotuksenne, joka toimitetaan meille mahdollisimman pian jotta voisimme tutkia sitä ennen seuraavaa kokousta>. Molot(ov:) <toimitamme teille ehdotuksemme mahdollisimman pian>. Ryti: <toivon että jo tänään antaisitte vastauksen esittämiimme kolmeen vasta ehdotukseen> ’(Enso, Wärtsilä, <raja> Sallassa)’. Molotov: <kun nyt olemme päässeet yhteis ymmärrykseen, haluan ilmoittaa neuvosto hallituksen kiitollisuuden ruotsin hallitukselle sen myötä vaikutuksesta rauhan palauttamiseen molempien maiden välille. neuvosto hallitus panee hyvin suuren arvon> ulkomin(isteri) Güntherin, minist(eri) Assarsonin <ja> madame Kollontain <toiminnalle tässä asiassa. neuvosto hallituksen käsityksen mukaan rauha voidaan pian palauttaa>. Ryti(:) <ruotsin välitys toiminnan yhteydessä on tosin sattunut eräitä valitettavia väärin käsityksiä, joihin> *11/3 ’40 ’(jatk)’* <*‑* JATKUMISMERKINTÄ UUDEN SIVUN ALUSSA> <emme kuitenkaan halua kiinnittää liian suurta huomiota. koska sopimus nyt on melkein valmis, olemme mekin valmiit lausumaan tunnustuksen ruotsin hallitukselle sen välityksestä. kokous päättyi> kl. 19.45.”

”12/3’40 Kremlissä <kokous> kl. 17(.) ’(kts Nykoppin muistiinpanoja)’. Saimme venäläisten ehdotuksen sopimukseksi vasta tuntia aikaisemmin kokousta. ’(kts. Nykoppin muistiota)’.

12/3 ’40 kl. 22 ill(alla.) Loppukokous ’(kts. Nykoppin muistiota)'(.)

12/3 iltakokouksessa Molot(ov) <lausui> m.m. <että> Antikainen ja <hänen ystävänsä olisi vaihdettava> ulkomaalaisiin sotavankeihin. Sitten Molot(ov) <lausui myös että rauhan> sopimus ei <ole> huono. Jos Suomi ei <mene> kombinatioihin <venäjää vastaan, niin meidän suhteemme voi parantua. neuvosto liitto> ei <pelkää suomea, mutta suuret vallat käyttävät suomea> *platsdarm*ina <*‑* KYYRILLISIN KIRJAIMIN> <neuvosto liittoa vastaan>. Leningr(adi)n <ja> Muurm(anin) <rautatien ja> Muurmanskin <turvallisuus on nyt kovin tärkeä kun on suuri eurooppalainen sota  ja se tekee asian tärkeäksi>. Ei <voi tietää miten tämä suur sota loppuu>. Jos <olisi> viime syksynä tehty <sopimus, niin olisi asia tullut hyvä, mutta nyt on ollut sota ja kaikki on muuttunut>. Kemijärven <rautatietä varten> Molot(ov) <lupasi kaiken avun mitä> tarvitsemme. tämä rautatie on tarpeen kun ??venäjä tahtoo> vilkastuttaa kauppaa Skand(inavia)n <kanssa>.”

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.