Juho Kusti Paasikiven hämäläiset juuret

Opiskelija Juho Kusti Paasikivi vuonna 1893. K.E. Ståhlberg (kuvaaja). Historian kuvakokoelma, Museovirasto

Nuoripari Hellstén, Johan August ja Karolina Vilhelmina, olivat hevosreellä matkalla sakenevassa lumipyryssä ensimmäisenä adventtina sunnuntaina 27 päivänä1870 marraskuun lopun hämärissä Tampereelta Lahteen joulumarkkinoille. Lahden kylässä oli järjestetty markkinoita jo 1670-luvulta lähtien. Elämä vilkastui suurten nälkävuosien 1867–1868 jälkeen. Rautatie valmistui Riihimäeltä Pietariin ja koko rataosuus otettiin käyttöön keisari Aleksanteri II nimipäivänä 11.syyskuuta 1870. Samaan aikaan rakennettiin pistoraide satamaan Vesijärven rantaan ja Vääksyn kanava valmistui vuoden kuluttua elokuussa 1871.

Pariskunta oli mennyt naimisiin muutamaa viikkoa aikaisemmin lokakuun 22 päivänä, mutta vaimon raskaus oli jo pitkällä. Matkaa oli tehty monta päivää vällyjen alla. Koski Hl kirkonkylä oli ohitettu, Teuronjoen puusilta kylän keskustassa ylitetty, oikealla kohosi korkea Linnakallio ja juuri valmistunut tiilikirkko, kolme myllyä koskenpartaalla, komea verkatehdas sekä naulatehdas ja tiivis kyläryhmittymä. Koski oli eronnut 24. tammikuuta 1870 Lammin kirkkoherrakunnasta ollen sitä ennen sen kappelina ja pitäjä oli saanut uuden nimen Hämeen Koski. Mutta koska kirjeet alkoivatkin kulkeutua Karjalaan Hämekoskelle, muutettiin nimi Koski Hl:ksi. Suurten nälkävuosien jälkeen oli pitäjän rahvas kiitokseksi Jumalalle rakentanut nykyisen tiilikirkon kirkonmäelle. Kirkko vihittiin suurin juhlallisuuksin käyttöön ensimmäisenä adventtina, samana aamuna, kun Johan ja Karolina ajoivat hevosreellä kylän läpi. Väkeä oli niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet kirkkoon sisään, vaan suuri joukko jäi ulkopuolelle. Vihkijuhlassa olivat kaikki lähiseutujen kymmenen pappia.

Kylä jäi taakse ja hevosreki liukui eteenpäin Ylistä Viipurintietä, mutta Karolinan synnytyspoltot yltyivät. Johan ohjasi reen tuttuun paikkaan Kulma-Seppälään taloon, joka sijaitsi Huljalan kylässä Ylisen Viipurin-tien ja Kärkölän-tien haarassa. Talossa pidettiin päärakennus, neljä huonetta lämpöisinä talvellakin. Karolina siirtyi saunaan, jossa myös oli aina lämpöä, koska siellä kypsytettiin maltaita ja sulatettiin valjaita. 150 vuotta sitten Karolina synnytti lähes viisikiloisen poikalapsen, josta oli tuleva Suomen Tasavallan seitsemäs presidentti vuosiksi 1946–1956.

Vanhemmat kotoisin Pirkanmaalta

Lapsen isä, Johan August oli itse syntynyt 28.8.1845 Orivedellä Sillanpään Eskolan talossa. Hänen vanhempansa muuttivat Kangasalta Tampereelle, jossa isä Antti Antinpoika Lymberg toimi ajurina. Johan August muutti vanhempiensa kanssa Tammerkoskelle ja otti myöhemmin nimekseen Hellstén. Täällä hän myös aloitti itse renkinä piirilääkäri Nils Idmanilla ja siirtyi sitten tamperelaisen kauppiaan Karl Frestadiuksen (Ristalius Tampereen murteella) markkinoita kiertäväksi tekstiiliteollisuustuotteiden, lankojen sekä kankaiden myyjäksi.

Karolina Vilhelmina Näppilä (Sélin) oli yhdeksän vuotta Johania vanhempi, syntynyt 28.12.1833 Lempäälän Hemminkilän Näppilän eli Näsärön rusthollissa. Hänen isänsä Anders Anderson oli kuollut Karoninan ollessa vasta 16-vuotias, jolloin Karolina muutti Tampereelle vuonna 1849 ottaen nimekseen Sélin. Hän oli ns. itsellinen nainen eli henkilö, joka ei saanut elantoaan omalta tilaltaan tai ollut vakinaisesti kenenkään palveluksessa, vaan asui ja työskenteli useissa eri paikoissa mm. piikana. Hän oli jo synnyttänyt aviottoman tyttären Karolina Vilhelminaan 29.1.1865. Johan August otti tyttären avioliiton myötä nimiinsä.

Kaste Koskella ja kirkonkirjat Tampereella

Marraskuussa 1870 lapsen syntymän jälkeen Kulma-Seppälän taloon Koskelle jäivät äiti Karolina ja lapsi, kun isä Johan jatkoi matkaa Lahteen. Huljalan kylässä toimi Viipurintien varrella suuri Kumianmäen käsityöläiskylä. Täällä työskenteli 28 mestaritason käsityöläistä, viisi räätäliä, yhdeksän suutaria, kolme sorvaajaa, kaksi seppää, yksi värjäri, yksi mylläri, yksi maalari, neljä nahkurikarvaajaa ja yksi välskäri. Sorvari Grälundin rukkeja tiedetään myydyn Englannissa asti. Huljalan kylän jälkeen Lahteen päin Ylinen Viipurintie kulki kaartaen Helvetinrotkon ylälaitaa. Jyrkän Salpausselän harjun rotkon pohjalla virtaa kirkas Kumianoja, jossa lisääntyy tänäkin päivänä luontaisesti taimenkanta. Lahteen matkaa oli kolme peninkulmaa eli noin 30 kilometriä.

Kahden päivän kuluttua Kulma-Seppälän talon emäntä Eeva-Liisa ja hänen poikansa Henrik sekä Johan Gustaf Seppälä kyyditsivät vastasyntyneen äitinsä kanssa Hyväneulan pappilaan, matkaan haettiin myös Huljalan kyläläinen kätilönä avustanut paarmuska Edla Kukkola. Pappila oli rakennettu uudelleen palon jälkeen 1801, mutta nykyinen rakennus on vuodelta 1893. Rakennuksessa on toiminut vuodesta 1957 mustalaislähetyksen lastenkoti, Päiväkumpu. Pappilassa Kosken Hl kappalainen Johan Gottlieb Mikander kastoi lapsen 29.11.1870. Poika sai synnytyksessä avustaneen Edla Kukkolan ehdottaman nimen, Johan Gustaf. Perimätiedon mukaan äiti Karolina oli harmitellut, etteivät he miehensä kanssa olleet etukäteen miettineet lapselle nimeä. Edla Kukkola oli perustellut nimiehdotustaan näin: ”Antakaa siellii nimi, niin tulee siellii mieskin ” eli nykysuomeksi ”Antakaa säädyllinen nimi, niin tulee säädyllinen mieskin”.


Paarmuska eli kätilönä avustanut Edla Koskinen os. Kukkola vuonna 1934, kuvan omistaja Hilkka Toivonen. Koski-seuran tallennekokoelma.

Kirkonkirjoihin kummeiksi merkittiin Edla Kukkola ja Kulma-Seppälästä mukana olleet Eeva-Liisa, Johan Gustav ja Henrik Seppälä ja syntymäpaikaksi Koski Hl. Säilyneiden tietojen mukaan Henrik kummi kertoi myöhemmin: ” Henrikin ruskealla hevosella lennätimme pojan pappilaan eikä kauan viivyttykään”. Hellsténien tiedetään vierailleen talossa myöhemminkin. Kummitädilleen Edlalle Johan Gustaf myös lähetti ylioppilaskuvansa. Perhe palasi Tampereelle ja Johan Gustaf, kummit, kastepappi ja syntymäpaikka merkittiin Tampereen tuomiokirkon kirkonkirjoihin.

Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan arkisto syntyneitten ja kastettujen luettelo 1865–1774, sivu 208. 27.11.1870 ”Johan Gustaf. Työmies Johan August Hellstén ja vaimo Karolina Vilmna Selin, kummeina talon pojat Henrik ja Johan Gustaf Seppälä ja vaimo Eeva Lisa Seppälä ja Edla Kukkola, kaikki Kosken pitäjästä. Kasteen toimitti Johan Godl. Mikander v. pastori.

Huljalan kylä tuhoutui 1918

Kulma-Seppälän talo eikä mallassauna ole säilynyt. Huljalan kylä oli tiivis hämäläinen ryhmäkylä Tampereelta Lahteen johtavan pääväylän Ylisen Viipurintien ja KärköläJärvelään johtavan tien risteyksessä. Kylien paloturvallisuus tiedettiin heikoksi, koska etenevää paloa oli sen aikuisilla välineillä lähes mahdotonta pysäyttää tiheästi puurakenteisessa kylässä. Uusjaossa pyrittiin valtakunnallisesti hajauttamaan liian tiiviitä ryhmäkyliä sekä tehostamaan maanviljelyä sarkajakoa ja viljelypakkoa purkamalla, mutta tänne asti ei vielä ollut ehditty. Nykyinen valtatie 12 Lahdesta Tampereelle siirrettiin pohjoisemmaksi halkaisten harjun, mutta vanha Ylinen Viipurintie löytyy vielä sijoiltaan kaartaen Helvetinrotkon ylälaitaan.

Kartta vuodelta 1948. Ylinen Viipurintie kulkee Kosken kirkonkylän läpi ja Teuronjoki ylitettään kartassa vanhaa siltaa (vuoteen 1963 asti) kylän keskustassa, vasemmassa yläkulmassa. Huljalan kylä keskellä, 4 km kirkonkylästä, alalaidassa pappila Hyväneulan kylässä. Maanmittauslaitos, vanhat painetut kartat 213309, typografikartta 1:20000.

Huljalan kylä joutui keskelle sisällissotaa 1918 punaisten joukkojen ja perheiden paetessa itään. Useiden viikkojen ajan oli seutu täynnä pakenevia ihmisiä, perheitä, rattaita ja tavaraa. Asukkaista suuri osa väistyi Kosken kirkonkylästä ja tienvarren kylistä. Myös Huljalan kylänväki oli suurimmaksi osaksi paennut, vain vähälukuinen joukko oli jäänyt vartioimaan taloja ja hoitamaan kotieläimiä. Pakenevat punaiset ja haavoittuneet täyttivät tyhjiksi jääneet rakennukset. Vapunpäivänä 1.5.1918 saksalaiset etenivät Kärkölästä kohti Ylistä Viipurintietä ja avasivat tykkitulen. Tämä sytytti kylän länsipäädyssä olleen kaupparakennuksen tuleen ja tuli levisi nopeasti kaikkialle tuhoten yli 70 kylän rakennusta, lähes koko kylän. Myös Kulma-Seppälän tilan rakennukset tuhoutuivat.



Huljalan kylää esittävä kartta vuosilta 1910–1912.  Tällöin kylän keskustassa sijaitsi yhä puolet vuoden 1870 isonjaon jälkeen kylässä olleista taloista. Kulma-Seppälän talo sijaitsi Hämeenlinnasta Lahteen (Tampereelta Viipuriin) kulkeneen Ylisen Viipurintien ja etelästä Kärkölästä tulevan tien risteyksessä. Muistitiedon mukaan piirtänyt J. Nisula v. 1961. Uudelleen piirtänyt Pirkko Mannermaa. Karttaan on lisätty syntymäsaunan ja muistomerkin sijainnit. Koski-seuran tallennekokoelma.

Ylinen Viipurintie Tampereen ja Kosken kirkon suunnasta vuonna 1913 tien kaartuessa Huljalan kylän keskustaan. Tien vasemmalla puolella olevan Raunion kaupan takaa pilkottaa kahden Seppälän talon rakennuksia. Ensimmäinen pitkä päärakennus on Perttula.  Koski-seuran tallennekokoelma.

Nuori Hellsténin perhe asettui Tampereelle ja Johan August jatkoi kiertävänä kauppiaana. Karolina teki tilapäistöitä hankkien lisätuloja perheelle. Perhe asui isän työnantajan omistamassa puutalossa Satakunnankadulla Finlaysonin portin vieressä, mutta talo tuhoutui talvisodassa. Karolinan kolmas lapsi syntyi kuolleena toukokuussa 1873 ja hän itse menehtyi lapsivuoteeseen viikon kuluttua. Äidittömäksi jääneelle kaksivuotiaalle Johan Gustaville, jota perhepiirissä kutsuttiin Kustiksi, ei jäänyt äidistä tai Tampereesta muistikuvia.

Kangaskauppiaaksi Lahden kylään

Syyskuussa 1875 perhe muutti Hollolan Lahden kylään ja Johan August ryhtyi itselliseksi yrittäjäksi myyden tamperelaisten liikkeiden tekstiilituotteita. Perheeseen kuuluivat nyt isän Johan Augustin ja Kustin lisäksi viisivuotta vanhempi sisarpuoli Karolina sekä taloudenhoitajaksi ryhtynyt Karolina-vainajan vanhempi sisar työmiehenleski Katarina (Kaisa) Hagman. Suomen suuriruhtinaskunta oli siirtynyt luontaistaloudesta kohti markkinataloutta ja kaupankäynnissäkin säätelyä sekä kauppaliikkeiden perustamisessa oli vähennetty. Lahden kylässä asui silloin noin 800 henkeä. Asemakaavaa ei ollut, vaan talot oli rakennettu kuten kyläkeskuksissa muuallakin, miten oli tontille saatu sovitettua. Johan August avasi oman liikkeen Vapaudenkadun ja Rautatienkadun kulmaukseen, Lahden ensimmäisen erikoisliikkeen, kangaskaupan.

Kesäkuun 19 päivä 1877 oli aurinkoinen, mutta kylmä ja tuulinen. Rakennuksia erottivat toisistaan vain kapeat kujanteet. Väki oli kevättöissä pelloilla kallisarvoista lantaa levittämässä. Lämmityksessä ja ruuan laitossa poltettiin puita ja kattoja peittivät kuivat pärekatot. Lahden kylässä tuli pääsi irti tuona päivänä ja tulipalo levisi kaikkialle, vain neljä rakennusta pohjoislaidassa säilyi. Jo heinäkuussa 1877 senaatti teki Lahden kauppalan perustamisesta periaatepäätöksen, jonka keisari hyväksyi julistuksellaan 5.6.1878.

Johan August osti ensimmäisessä tonttihuutokaupassa heinäkuussa 1878 tontin numero 56 hintaan 1 510 markkaa Mariankadun ja Hämeenkadun kulmauksesta. Rakennus, jossa oli sekä asunto että kauppapuoti, valmistui vuonna 1879. Seinään hän kiinnitti kyltin ” Värija lankaliike Hellsten”. Kauppias möi ns. lyhyttavaraa sekä pikkurihkamaa mm. kangaspakkoja, lankoja, värejä, nauhoja, nappeja, neuloja. Lahdessa palvelujaan tarjosi vuonna 1878 jo 21 kauppiasta, 35 käsityöläistä ja kolme ravintoloitsijaa. Täydellinen elinkeinovapaus myönnettiin vuonna 1879. Kauppiaiden määrä kasvoi voimakkaasti. Hellstenin kangaskauppa menestyi, omistaja itse jatkoi kiertelyä maaseudulla ja markkinoilla ja Katarina – käly avusti liikkeenhoidossa.

Koulussa Lahdessa ja Hämeenlinnassa

Kusti suoritti kansakoulun Hollolan puolella jääneessä Lahden kylän koulussa, August Fellmanin perustamassa, sittemmin kunnallistetussa kansakoulussa nykyisen Hollolankadun varrella. Uuden koulun piiriin kuuluivat myös Vesikansa, Okeroinen, Jalkaranta ja Messilä. Vuonna 1874 koulurakennuksen lisäksi tontille rakennettiin navetta, aitta, liiteri ja käymälät. Lahden kauppalassa ei aluksi ollut omaa koulua. Opettajana toimi seminaarista valmistunut J.H. Silvonen. Johan Gustav Hellsténin menestys oli kaikissa lukuainaisessa hyvä. Syksyllä 1882 hän siirtyi jatkamaan opintojaan yhteen maamme vanhimmista suomenkielisistä oppikouluista, Hämeenlinnan normaalilyseoon. Hellstén oli ainoa lahtelainen uusi oppilas kyseisenä vuonna. Taloudellisesti ratkaisu on ollut isälle merkittävä, koska 1880- luvulla kärsittiin lamasta ja sekä koulukortteeri että opinnot oli maksettava. Kummankaan, isän tai äidin suvussa ei ollut ollut ketään opintielle lähtenyttä.

Johan August menehtyi vain 38-vuotiaana elokuussa 1884 jättäen jälkeensä yli 4000 kultamarkan velat. Täti Kaisa sekä sisarpuoli Karolina jatkoivat Johanin Augustin entisen työnantajan tamperelaisen Frestadiuksen tuella kauppapuotia. Karolina-sisar meni naimisiin kauppapalvelija Juho Salon kanssa 1889 ja he muuttivat Poriin 1892. Kusti jäi yksin tätinsä kanssa, joka tuki hänen opiskelujaan taloudellisesti minkä pystyi. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin vapaaoppilaspaikka sekä stipendi, joiden turvin hän saattoi jatkaa opintojaan. Täti menetti kangaskaupan, mutta siirtyi hoitamaan Hämeenkadun ja Rautatienkadun kulmaan pientä rihkamakauppaa, jossa Kusti auttoi lomillaan Lahdessa käydessään.

Siirtyessään lukioon vuonna 1887 Johan Gustav suomensi nimensä Juho Kusti Paasikiveksi. Ensimmäisen julkisen puheensa lyseolainen Paasikivi piti VPK:n juhlissa Paviljonkimäellä Lahdessa elokuussa 1889. Juhlaohjelmassa oli myös ajan tavan mukaan runsaasti torvisoittoa, kun Lahden, Heinolan, Hollolan ja Kosken soittokunnat musisoivat. Ylioppilaaksi Juho Kusti Paasikivi kirjoitti 1889 erinomaisin arvosanoin. Tuolloin ylioppilastutkinnon suoritti koko maassa 288 henkilöä. Koulutuksen arvostaminen lisääntyi suomalaisaatteiden levitessä. Hämeenlinnan lyseon suomalaiskansallinen henki loi Paasikiven ajattelulle vankan isänmaallisen aatepohjan. Hän kirjoittautui vuonna 1889 Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon Helsinkiin historian ja kirjallisuuden opiskelijaksi sekä liittyi Hämäläis-Osakuntaan. Opintojaan hän rahoitti mm. toimimalla Uuden Suomettaren avustajana.

Jo vuonna 1891 hän teki opintomatkan Novgorodiin. Matkan rahoitti lahtelainen kauppias K.V. Kunnas. Seuraavana vuonna hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineena venäjän kieli ja kirjallisuus sekä sivuaineenaan Venäjän historia, jonka myöhemmin korotti oppimäärältään laudaturiksi. Maisteriopintoihin hän vaihtoi pääainetta siirtyen lukemaan lakia. Samana vuonna 1893 hän kihlautui neiti, ylioppilas Anna Forsmanin kanssa.

Aktiivista toimintaa Lahden hyväksi

Opiskelujen loppuvaiheessa Kusti sekä Anna muuttivat Lahteen vuonna 1895. Kusti toimi kunnallisissa luottamustehtävissä, ollen Lahden kauppalan hallituksen jäsen vuosina 1897– 1899. Hän vaikutti Vuorikadun kansakoulun, Lahden kauppalan ensimmäisen oman kansakoulun, rakentamiseen. Hän toimi aktiivisesti Lahden oman oppikoulun, Lahden Yhteiskoulun ja kansanopiston perustamisen puolesta, jota myös hämeenkoskelaiset J.F. Niklander ja Kyösti Utela edistivät omalla toiminnallaan. He eivät itse olleet voineen pitkään koulua käydä, mutta olivat omalla uutteralla opiskelullaan täydentäneet tietojaan ja taitojaan itsenäisesti osallistuen myöhemmin Hämeenkosken kunnan ja lääninsä monien organisaatioiden toimintaan. Molemmat miehet kokivat koulusivistyksen edistämisen, suomalaisaatteen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan tärkeiksi.

Lahteen oli suunniteltu omaa yhteiskoulua jo aikaisemmin, mutta sitä ei ollut saatu. Perustamista pohdittiin kymmenen lähipitäjän kesken, mutta Kosken ja Iitin edustajat vastustivat hanketta perustellen näin. ” Naapurikaupungeista Heinolasta, Hämeenlinnasta ja Porvoosta löytyy jo sopivia kouluja. Lahti on kallis koulupaikkakunta ja vieläpä niin syrjäinen, ettei se mainittujen kaupunkien tavoin tarjoa mahdollisuuksia lasten henkiselle kehitykselle”. Kusti osallistui hankkeen suunnittelu- ja koulurakennustoimikuntiin. Koulu perustettiin ja Kusti toimi siellä yhden lukuvuoden sivutöinään opettaen laulua ja matematiikkaa. Vuonna 1897 hän valmistui molempien oikeuksien kandidaatiksi ja samana vuonna solmi avioliiton kesäkuun ensimmäisenä päivän Anna Forsmanin kanssa. Anna työskenteli Lahdessa sekä kansanopistossa, että myöhemmin yhteiskoulussa opettajana ollen ensimmäinen yhteiskouluun palkattu naisopettaja koulua perustettaessa. Kusti istui käräjät Hollolan tuomiokunnassa toimien samalla Asikkalan nimismiehenä ja yksityisenä asianajajana 1897–1899 Lahdessa.

Perhe kasvoi ja muutti Helsinkiin 1899. Kusti aloitti yliopistossa tutkijana ja opettajana sekä väitteli lakitieteen tohtoriksi 1901. Vuonna 1903 hänet valittiin Valtiokonttorin ylitirehtööriksi ja 1907 Suomalaisen Puolueen kansanedustajaksi. J.K. Paasikiven mittava ja merkittävä ura suomalaisen yhteiskunnan huipulle alkoi vaatimattomista olosuhteista saunassa, hän jäi varhain orvoksi ja nuoruutta varjosivat taloudellisesti vaikeudet. Näistä lähtökohdista hän ponnisti pääjohtajaksi, suurlähettilääksi, rauhanneuvottelijaksi, pääministeriksi ja tasavallan presidentiksi.

Syntymämuistomerkki Hämeenkoskelle

Leo Pennanen, Koski Hl. kirkkoherra vuosina 1946–1949, huomasi muutettuaan Tampereelle tuomiokirkkoseurakunnan kastekirjassa J.K. Paasikiven kastemerkinnän Koskella vuodelta 1870. Tämä kirjallinen todiste sai koskelaiset liikkeelle, vaikka suullinen tieto asiasta olikin säilynyt pitäjäisten muistitiedossa. Koski-seura ry teki yhdistyksen toiminnan käynnistyttyä vuonna 1959 aloitteen muistomerkin pystyttämisestä syntymäpaikalle. Asiasta oli keskusteltu jo aikaisemminkin, mutta Alli Paasikivi, Kustin toinen aviopuoliso, oli vastustanut hanketta, joten se toteutui vasta Allin kuoleman jälkeen. Allin mielestä ei mallassaunassa syntyminen ollut mitenkään erityisen muistamisen arvoinen asia. J.K. Paasikivi itse suhtautui asiaan myönteisemmin.

J.K Paasikiven syntymämuistomerkki siirrettiin ja rakennettiin talkoilla sekä lahjoitusvaroin. Sen paljastustilaisuus pidettiin 6.8.1961. Koski-seuran tallennekokoelma.

Koski-seura osti maapalstan Pauli Tupalalta ja se lohkottiin vuonna 1961 Kivipaasi-nimellä. Lainhuuto haettiin vasta 57 vuotta myöhemmin. Tontinostoon seura keräsi varat lahjoituksina ja työt tehtiin talkoilla. Sopiva kivipaasi, suuri maakivi löytyi Kaunkorvesta Veikko Brofeltin pellosta. Muistomerkin suunnitteli Hämeenkoskella syntynyt taiteilija Antti Salmenlinna ja kiveen kiinnitetty Paasikiven reliefi on kuvanveistäjä Essi Renvallin. Muistomerkin paljastusjuhla järjestettiin 6. elokuuta 1961 monisatalukuisen yleisöjoukon kokoontuessa paikalle ja tilaisuus huomioitiin valtakunnallisesti. Maaherra Jorma Tuominen piti tervehdyspuheen. Puolustusministerin tehtävät juuri pari kuukautta aikaisemmin jättänyt tuuloslainen keskustalainen kansanedustaja Leo Häppölä piti paljastuspuheen. Muistomerkki ei sijaitse ihan palaneen syntymäsaunan paikalla, vaan poikkeaa siitä hieman kuten oheisesta kartasta ilmenee.



Kuvanveistä Essi Renwallin J.K Paasikiven reliefi muistokiven kivipaateen kiinnitetyssä laatassa. Koski-seuran tallennekokoelma.

Kosken Hl. kunnanvaltuusto päätti kokouksessaan 21.10.1970 asettaa kuntaan kulttuurilautakunnan, joka yhdessä seurakunnan ja Koski-seuran kanssa järjesti J.K. Paasikiven syntymän 100-vuotisjuhlan. Tilaisuudessa Lahden alueen sotaveteraanit istuttivat muistotammen muistomerkin viereen. Vuodesta 1971 lähtien on alueen maantieopasteille sekä pysäköintijärjestelyille haettu TVH:lta lupaa. Hakemukset on hylätty yhä uudelleen. Opasteiden pystyttämistä valtatie 12 varteen ovat vuosien varrella edesauttaneet Hämeenläänin maaherra ja sotaveteraanipiiri, turhaan. Hämeenkosken kunta osti muistomerkin viereisen tontin pysäköintialueeksi. Hollolan kunta rakensi muistomerkin viereen pysäköintialueen vuonna 2019 ja kauan kaivatut tienvarsiopasteet saatiin lopulta maanteille pysäköintialueen rakentamisen yhteydessä. Koski-seura on talkoilla ja lahjoitusvaroin pystyttänyt muistomerkistä kertovan opastaulun alueelle tänä vuonna. Muistomerkkialueen kunnossapidosta on vastannut Hämeenkosken kunta ja sen jälkeen Hollolan kunta. Itsenäisyyspäivän havuseppeleet pitäjäläiset tekevät nykyisin talkoilla.


Hämeenkosken yhdistykset muistavat havuseppeleellä itsenäisyyspäivinä presidentti J. K. Paasikiveä. Koski-seuran tallennekokoelma.

J.K. Paasikiven mittavasta elämäntyöstä on avattu kattava ja näyttävä portaali PaasikiviSeuran sivuille. Syntymän 150-vuotispääjuhla on Helsingissä 27.11.2020 ja syntymäpaikalla Hämeenkoskella tapahtumaa juhlistetaan tilaisuudella syntymämuistomerkillä sekä Koski-seuran järjestämässä juhlassa Hämeenkosken Seuralassa 28.11.2020.


Lähteitä:

Tuomo Polvinen, Hannu Heikkilä, Hannu Immonen: J.K. Paasikivi, Valtiomiehen elämäntyö 1 1870–1918.

Kimmo Ikonen: Juho Kusti Paasikivi, Linjanrakentajan tie 1870–1941, Lahden Paasikiviseura ry.

Oiva Turpeinen: Lahden Yhteiskoulu 1896–1996.

Hollolan-Lahti lehti: 1961, No 3, s. 13 Paasikiven muistomerkki Huljalaan.

Aura Jurva: Kosken pitäjän vaiheita.

Juhani Aromäki: Sodan ja Rauhan ajat, Kosken historiaa, ihmisiä, elämää, Kosken Hl Kunta.

Ville Marjamäki: Juho Kusti Paasikivi ja Lahti.

Lahden kaupunginmuseo, Paasikivi, Juho Kusti. http://www.lahdenmuseot.fi/kuka-mitalahti/henkilot/paasikivi-juho-kusti/

Paasikivi-Seura ry portaali. https://jkpaasikivi.fi/