Häme on vuosisatojen kuluessa kasvattanut Suomelle monta merkkihenkilöä. Koski, Tampere, Lahti ja Hämeenlinna ovat ne maantieteelliset kiintopisteet, joiden historiaan myös itsenäisen Suomen seitsemännen presidentin lapsuuden ja nuoruuden vaiheet sitoutuivat. Näin kirjoittaa Kimmo Ikonen Lahden Paasikivi-seuran tilaaman Paasikiven pienoiselämäkerran ”Juho Kusti Paasikivi. Linjanrakentajan tie 1870–1941” alkusivuilla. Lahtelaiset ovat aina mielellään painottaneet Paasikiven hämäläisyyttä siten, että näkevät siinä hänen Lahden vuosillallaan aivan erityisen aseman. Paasikiven Lahdessa viettämien varhaisten lapsuus- ja kouluvuosien kokemuksista on etsitty kosketuskohtia, joiden voidaan katsoa liittäneen osan hänen identiteetistään pysyväisesti Lahden historiaan, muodostaneen sinne erityisen lahtelaisuuden tilan.
Elämä alkoi mallassaunassa
Tuleva tasavallan presidentti syntyi marraskuun 27. päivänä 1870 Hämeen läänin Kosken pitäjän Huljalan kylässä, Kulma-Seppälän tilan mallassaunassa. Kyseinen mallassauna valikoitui lapsen syntymäpaikaksi, koska perheen pää, tamperelainen kauppiaan renki Johan August Hellsten, oli lapsen syntymähetken koittaessa vaimonsa Karoliinan kanssa matkalla joulumarkkinoille Lahteen. Hetken tullessa matkaa Hollolan ”Lahlen” kylään oli jäljellä vain runsaan kahden peninkulman verran. Vaikka Lahti oli vielä tuolloin ainoastaan Hollolan mahtipitäjään kuuluva pieni kylä, olivat sen tulevan kasvun enteet jo havaittavissa. Kylän keskipisteen muodostanut perinteinen markkinatori oli konservatiivisen emäpitäjän perinnetietoisten kansalaisten hienoisesta vastustuksesta huolimattakin kehittymässä aiempaa laajemmaksi kauppapaikaksi. Sen myötä oli myös toria ympäröivä, muutaman sadan asukkaan suuruinen harmaa puutalokylä muuttumassa uudenlaisen taloudellisen toimeliaisuuden ympäristöksi. Elämän vilkastuminen toi mukanaan myös ennakoimattomia, epätoivotuiksikin nähtyjä, kyläläisten elämäntapaa muokkaavia seuraamuksia. Kehityksen suunnan ratkaisivat kuitenkin paikallista kunnallispoliittista tahtoa ja keskinäisiä kärhämiä suuremmat tekijät. Voimakkaasti laajentuvan metsäteollisuuden vauhdittama teollisen Suomen synty, Helsinki-Pietari rautatien rakentaminen sekä syntyvä vesiyhteys Päijänteeltä Asikkalan kanavan kautta Vesijärven satamaan ja siellä edelleen juniin lastattavaksi kulkeva puutavaravirta olivat muutoksen todelliset airuet.
Lapsen synnyttyä isä Johan August jatkoi matkaa markkinoille ja poika sekä äiti jäivät tuttavien hoitoon Kulma-Seppälään. Perimätiedon mukaan äiti harmitteli, kun lapsen nimi oli jäänyt isän kanssa vielä tarkemmin sopimatta. Siinäkin ongelmassa ystävät auttoivat. Kätilönä toiminut Kulma-Seppälän naapurin emäntä ehdotti nimeksi Johan Gustaf. Ajatus tuli hyväksytyksi ja tämän nimen lapsi sai kasteessa läheisessä Hyväneulan pappilassa. Markkinamatkalta kotiin palattua lapsi merkittiin Tampereen seurakunnan kirjoihin. Syntymätalo Lahti-Tamperetien ja Järvelään vievän tien risteyksessä paloi vuoden 1918 taisteluissa. Sen paikalla on nyt Koski-seuran aloitteesta 1961 pystytetty muistomerkki, kivipaasi, johon on kiinnitetty Essi Renvallin piirtämä tapahtuneesta kertova laatta. Hellstenin markkinamatkat Lahteen kertautuivat todennäköisesti vuosittain, mutta perheen koti pysyi Tampereella äidin kuolemaan saakka, vuoteen 1875. Tänä aikana Johan Gustavin nimi oli suomalaistunut. Perheen puheessa siitä oli tullut Juho Kusti.
Lahtelainen koulupoika
Kaksi vuotta äidin kuoleman jälkeen Johan Hellsten muutti asumaan Lahteen ja perusti sinne oman kauppaliikkeen. Hänestä tuli kylän ensimmäinen kangaskauppias. Kylä kasvoi ja sai kauppalaoikeudet v. 1877, mutta tuhoutui sitten seuraavana vuonna tulipalossa miltei täydellisesti. Palo tuhosi koko silloisen torin ympärille rakentuneen puutalokauppalan. Sen mukana paloi myös Johan Hellstenin hyvin alkuun päässyt puoti Rautatien kadun ja Vapauden kadun kulmassa. Hellsten ei kuitenkaan luovuttanut, vaan perusti torin välittömään läheisyyteen, Hämeen- ja Mariankatujen kulmaan, uuden kaupan. Sen seinässä seisoi nyt teksti ”Väri- ja lankaliike Hellsten”. Palaneen liikkeen tavoin myös uusi puoti menestyi hyvin. Toripäivätkin elpyivät ja kasvoivat. Ne toivat taas elinvoimaa ympärilleen uuteen kauppalaan. Elämä torin ympärillä oli sekä perimätiedon että kirjoitetun historian mukaan joskus vauhdikastakin. Mutta ei niin hyvää, että ei pahaakin. Kaikki eivät nähneet voimistuvaa kasvua pelkästään hyvän tuojana. Joidenkin hollolalaisten mielissä se myös ylläpiti ja edelleen vahvisti kyseenalaista kuvaa lahtelaisten sivistyksellisestä tasosta. Kielteinen kuva vahvistui kun maakunnan väki kokoontui torille ja sen lähistön puoteihin ostoksille ja kaupantekoon, mukana seurasi myös monenlaista muuta aktiivisuutta ja ilonpitoa.
Tässä ”markkinahumussa” Juho Kusti kasvoi elämänsä toiset viisi vuotta. Kauppiasta hänestä ei lopulta tullut, vaikka isäkin sitä oli toivonut ja vaikka hän oli sivuaskareinaan alan töitä harrastanut. Jo varhain ilmeni, että Juho Kusti oli lukumies. Hän luki alleviivaten kaiken käteen saamansa kirjallisuuden ja teki erityisesti tietokirjoista myös omia muistiinpanoja. Koulutiensä Juho Kusti aloitti Lahden kylän kansakoulussa, jonka paikkakunnan suuri sivistysmesenaatti, kartanonomistaja, kapteeni August Fellman oli perustanut 1871. Se oli Lahden kylän ensimmäinen kansakoulu. Monenlaista kokenut koulurakennus on säästynyt ajan myllerryksissä ja seisoo nyt unohdetulta ja syrjäytyneeltä vaikuttaen entisellä paikallaan suuresti laajentuneen kaupunkikeskustan kupeessa. Lahtelaisten yleisessä tietoisuudessa se on edelleenkin perustajansa Fellmannin ja tunnetuimman oppilaansa Juho Kusti Paasikiven nimiä kantava rakennus. Koulunkäyntinsä Juho Kusti aloitti ja vei läpi erinomaisella menestyksellä. Ei jäänyt epäselväksi, että opinnot jatkuisivat hänen osaltaan pidempään, kuin tuohon aikaan keskimäärin tapahtui.
Varsinainen lapsuusaika Lahdessa päättyi syksyllä 1882. Silloin 11-vuotias Juho Kusti kansakoulun päätettyään lähti oppikouluun Hämeenlinnan jo kuuluisaan Lyseoon. Vastaavaa koulutusta ei tuon ajan Lahti vielä kyennyt tarjoamaan. Juho Kusti oli ahkera ja älykäs oppilas. Oppikoulun henkinen vaikutus näkyi loistavien opintotulosten ja monenlaisen aktiivisen harrastustoiminnan ohessa siinäkin, kun Juho Kusti muutti lukiota aloittaessaan sukunimensä suomalaiskansallisessa hengessä Paasikiveksi. Uudessa koulukaupungissaan asuvan pojan yhteydenpito Lahteen varmaankin hiukan harveni, kun vasta 38-vuotias isä kuoli yllättäen elokuussa 1884 ja pojasta tuli täysin orpo. Lopullista irtoamista Lahdesta isän menetys ei kuitenkaan merkinnyt. Juho Kustin kotipaikka oli hänen kouluvuosiensa ajan, ylioppilaaksi tulemiseen saakka Lahdessa. Tämä oli mahdollista, koska isän mukana Tampereelta Lahteen tullut Juho Kustin täti Kaisa Hagman jatkoi isältä jääneen kangaskaupan hoitamista siihen asti kun huono taloudellinen tilanne kaatoi liikkeen 1880-luvun lopulla. Sittemmin täti hoiti vielä muutaman vuoden ajan omaa rihkamaliikettään. Juho Kusti auttoi opintojensa lomassa tätiään näissä tehtävissä. Näinä vuosina tädin antama aineellinen tuki mahdollisti Juho Kustin koulunkäynnin. Lisätukea hän sai kesätöistä sekä joistakin ahkeruuden ja hyvän koulumenestyksen tuomista stipendeistä.
Hämäläinen osakunta muovaa maailmankuvaa
Kympin arvosanoihin päättyneen lukion jälkeen olivat edessä yliopisto-opinnot Helsingissä. Nopeassa tahdissa Juho Kusti suoritti kaksi akateemista loppututkintoa ja laati väitöskirjan. Suorituksen selittävät suunnaton työtarmo ja luontainen lahjakkuus. Venäjänkielen ja kirjallisuuden sekä historian opinnot johtivat maisterin tutkintoon kahdessa vuodessa. Sen jälkeen hänen teki mieli jatkaa historian parissa, mutta muutamat ystävät saivat pään kääntymään paremmat ansaintamahdollisuudet tarjoaviin lakiopintoihin. Ne johtivat rinnan erinäisten luottamus- ja työtehtävien hoitamisen kanssa molempien oikeuksien kandidaatin tutkintoon 1897 ja jatkuivat edelleen tohtorin väitöskirjan valmistumiseen v. 1901. Paasikiven opiskeluajan harrastuksista voidaan hyvin perustein pitää tärkeimpänä toimintaa Hämäläisen osakunnan johtotehtävissä. Olivathan osakunnat tuohon aikaan merkittävin yliopisto-opiskelijoiden yhteiskunnallisen, aatteellisen ja kulttuuritoiminnan kenttä. Ne tarjosivat opintoja täydentäviä käytännön harjoituksia opintojen jälkeisiin työtehtäviin, edustivat sitä mitä nykyisin kutsumme suhdeverkostojen rakentamiseksi. Paasikiven kohdalla toiminta Hämäläisessä osakunnassa merkitsi henkistä kiinnittymistä arjen asioihin kotimaakunnan ja nuoruuden ajan kotikauppalan välityksellä.
Myös yliopisto-opintojensa vuosina ja väitöstutkimusta valmistellessaan Juho Kusti asui edelleen ajoittain Lahdessa, missä hän osallistui myös moniin luottamustehtäviin. Vasta vuosisadan vaihteessa, väitöskirjan valmistumisen myötä, oli edessä lopullinen siirtyminen Helsinkiin. Muuttoon houkuttivat suuressa kaupungissa tarjoutuvat, kunnianhimoisen nuoren miehen urakehityksen kannalta merkittävät talous- ja poliittisen elämän tehtävät. Merkittävä syy tuntuu olleen myös Lahdesta löytynyt, suurempiin ympyröihin tottunut puoliso Anna Forsman, joka ei oikein viihtynyt pienessä kauppalassa, vaan halusi Helsinkiin.
Paasikivi oli omaksunut yhteiskunnallisesti aktiivisen ja osallistuvan maailmankatsomuksensa perusteet jo varhaisina lapsuus- ja kouluvuosinaan. Aineellisesti niukka lapsuus, vanhempien varhainen kuolema sekä aikaisessa vaiheessa syntynyt tottumus työntekoon olivat varmasti keskeinen tausta pojan toimeliaan elämäntavan muodostumiseen. Myös kasvatustädin tarjoama huolenpito ja aineellinen tuki saivat nuoren Juho Kustin arvostamaan vastuuntuntoista ja aktiivista elämäntapaa. Hämeenlinnan lyseon kansalliseen ajatteluun viritetyt opetukset ja aktiivinen oppilastoverien piiri loivat keskeisiä poliittiseen heräämiseen johtaneita virikkeitä. Yhteiskunnallisen ilmapiirin aatepoliittiset jännitteet, kielitaistelu ja vähitellen esiin nousevat sosiaalipoliittiset vaatimukset suuntasivat toiminnanhalua. Vuoden 1890 postimanifestin julkaiseminen avasi sitten lopullisesti padot poliittiselle käymiselle koko kansalaisyhteiskunnassa. Vuosi oli Paasikiven yliopisto-opintojen alkamisvuosi. Opiskelijana hänen ensimmäisiin toimiinsa kuului liittyminen Hämäläisen osakunnan aktiiviseksi jäseneksi, osakunnan Hälläpyörä-lehden toimituskuntaan valituksi tuleminen, kirjoittelu Uuteen Suomettareen sekä liittyminen ylioppilaskunnan laulajiin. Nämä jäsenyydet osoittavat, että Paasikiven poliittinen tietoisuus oli laadultaan osa laajempaa kulttuuritietoisuutta. Tämä näkyi jo varhain erityisesti hänen aktiivisuudessaan kansansivistystä koskevissa hankkeissa.
Yhteiskunnallisena vaikuttajana Lahdessa
Julkisen vaikuttamisensa lyseolainen Paasikivi aloitti Lahden VPK:n kesäjuhlilla v.1889 pitämällään puheella. Siinä hän puolusti paikkakunnalla herännyttä ajatusta kansanopiston perustamisesta Lahteen. Opistojen perustamiskysymys oli maassa ajankohtainen laajemminkin, erityisesti sitä edistivät kansallismieliset ylioppilaat osakuntiensa kautta. Heidän tavoitteenaan oli luoda maahan nuoren viljelijäväestön perinteistä elämänmuotoa uudistava sekä kansallista tietoisuutta ja käytännöllisiä sivistystarpeita palveleva oppilaitosverkko. Tämän ajatuksen oli myös Paasikivi omaksunut. Hämäläisen osakunnan piirissä olivat jo Lahden hanketta aiemmin käynnistyneet hankkeet Sääksmäen ja Äänekosken opistojen puolesta. Osakuntansa piirissä Paasikivi kuitenkin toimi erityisen aktiivisesti juuri Lahden opiston puolesta. Hänen Lahdessa VPK:n juhlassa pitämällä puheella oli vaikutusta. Kansanopistohanke sai lisää tukijoita ja kaksi vuotta myöhemmin alueen kuntien edustajat ryhtyivätkin käytännössä edistämään opistohanketta. Tarkoitusta varten järjestetyissä kuntien edustajien kokouksissa käytiin perusteellinen ja kiivaskin keskustelu opiston sijaintikunnasta ja paikasta. Kysyttiin, voiko tällainen kasvattava laitos lainkaan soveltua lahden kauppalan puolivillaiseen henkiseen ilmapiiriin. Paasikivi kutsuttiin itseoikeutettuna mukaan juhlatoimikuntaan, kun tarkoitukseen koottiin rahaa arpajaisia ja kansanhuveja järjestämällä. Eikä Paasikiven aktiivisuus asiassa ei jäänyt pelkästään puheen tasolle, hän osallistui myös tällaisen tilaisuuden taiteellisen ohjelman suorittamiseen. Uuden Suomettaren arvioija katsoi tällaista ohjelmaa arvioidessaan, että muun muassa Paasikivi selviytyi hienosti Teemun roolissa, kun juhlakappaleena esitettiin Karrin talonpoikaistuvassa vietettäviä häitä. Paasikiveä oli hankkeessa mukana olleiden piirissä ajateltu pyytää myös tulevan opiston johtajaksi, mutta tästä tehtävästä hän kuitenkin vetäytyi ja hänen sijastaan toimeen valittiin hänen Hämeenlinnan ajan luokkatoverinsa maisteri K.A. Franssila.
Paasikiven rooli Lahden opiston perustamisessa huipentui hänen opiston vihkiäisissä osakunnan edustajana pitämäänsä juhlapuheeseen 27.11.1893. Puheessaan hän luonnehti kansanopistojen hyötyä kansain sivistäjänä ja yhteiskuntalaitosten tasoittajana sekä henkisen elämän eloon herättäjänä:
”Kansanopistojen on uudestaan luotava sama yhteisyys suomalaisiin, joka vuosisatoja sitten vallitsi heimoissamme, meidän on sitä tietä tultava tuntemaan itsemme saman suuren perheen jäseniksi. Jos sitten pahat päivät tulevat, on meillä voimaa niitä kestää. Meidän on kaikkien tultava täyteen tajuntaan siitä, että tekipä kuka työtä millä alalla tahansa, hän tuntee tekevänsä työtä yhteisen isänmaamme hyväksi, niin korven raataja kuin korkea virkamieskin.”
Tuomo Polvinen mainitsee Paasikivi-elämäkerrassaan, että Paasikivi vielä 1950-luvulla presidenttinä ollessaan perusteli eräässä haastattelussa taannoista kansanopistoinnostustaan suomalaisuuden vahvistamisen ja sivistystason nousun ”ulkopoliittisella” merkityksellä vuosisadan lopun tilanteessa.
Samaan aikaan oli ajankohtaista myös yhteiskoulun perustaminen Lahteen. Asia oli ollut käsiteltävänä jo valtiopäivilläkin talvella 1891, mutta rahaa tarkoitukseen ei silloin saatu, joten hanke siirtyi kokonaisuudessaan. Koulun perustamista varten asetettiin Lahdessa kesällä 1896 toimikunta, jonka jäseneksi myös Paasikivi valittiin. Työn tuloksena Lahteen päätettiin perustaa yksityinen 5-luokkainen yhteiskoulu, joka aloitti toimintansa vuokratiloissa jo saman vuoden syksyllä 1896. Kun kannatusyhdistys järjesti arpajaiset koulun hyväksi, maisteri Paasikivi puhui tilaisuudessa yhteiskoulun tarpeellisuudesta. Kauppala tuki koulun toimintaa voimakkaasti rakentamalla sille uuden komean talon. Ja jälleen, koulurakennuksen valmistuttua 1899, vihkiäistilaisuudessa puhui kauppalan johtava sivistyspoliitikko J.K. Paasikivi.
Vuosisadan vaihteessa yhä laajemmat kansalaispiirit omaksuivat ajatuksen yleisen kansansivistyksen tarpeesta. Lahdessakin elettiin myös kansakouluhankkeen aikaa. Väkiluvun kasvaessa paikkakunnalla oli herännyt voimakas tarve kauppalan ylläpitämän, ajan vaatimukset täyttävän, kansakoulurakennuksen saamiseksi. Ensimmäinen kansakoulu oli alkanut toimintansa 1894 pienissä ja puutteellisissa vuokratiloissa. Kansakoulun johtokunnan kokouksessa syksyllä 1897 hyväksyttiin lakitieteen kandidaatti J.K. Paasikiven laatima ehdotus uuden kansakoulun rakentamiseksi. Rahan puutteen vuoksi rakentamiseen päästiin kuitenkin vasta syksyllä 1900. Vuorikadun kouluna tunnetussa kauppalan ensimmäisessä varsinaisessa kansakoulurakennuksessa aloitettiin koulutyö syksyllä 1903. Paasikiven kansansivistykseen osoittama aktiivisuus näkyi myös siinä, että hän oppilaitosten perustamisen ohessa hankki kokemusta myös käytännön opetustyöstä. Hänen morsiamensa Anna Forsman oli muuttanut Helsingistä kirjastotyöstä Lahteen opettajaksi. Hän toimi Lahden kansanopiston johtajattarena ja opettajana vuosina 1894–1895, mutta jouduttuaan hankauksiin opiston johtajan kanssa, hän muutti 1896 toimintansa käynnistäneen yhteiskoulun palvelukseen. Myös Juho Kusti oli parin vuoden aikana tuntiopettajana peräjälkeen molemmissa kouluissa. Yhtenä opetusaineena musiikkimiehellä oli laulun opetus. Välillä hän toimi myös jopa vaimonsa sairasloman sijaisena. Osakunnan hiihtoretkellä tutustunut pari perusti perheen Lahdessa. Heidät vihittiin 1897 ja he saivat neljä lasta. Yhteiset kokemukset vahvistivat varmasti Juho Kustin sitoutumista Lahteen ja lahtelaisiin, vaikka vuosisadan vaihteessa edessä olikin lopullinen muutto Helsinkiin.
Yliopisto-opintojensa alkaessa Paasikivi oli päättänyt jäädä asumaan ainakin osaksi Lahteen. Valinnan perusteeksi hän näki Lahdessa tarjoutuvan rauhallisen ympäristön ja hyvät mahdollisuudet opintoihin keskittymiseen. Sama perustelu oli voimassa myös varsinaisten opintojen päätyttyä väitöskirjan valmistelun aikana, eivätkä sen muuttamiseen näyttäisi hänen moninaiset tehtävänsä Lahdessa antaneen perusteita. Päinvastoin, hänen hoitoonsa ottamien tehtävien määrän lisääntyminen entisestään tuntuu kertovan mielenkiinnosta ympäristön elämää kohtaan. Kauppalan sivistystoimen lisäksi Paasikiven tarmo riitti myös yleishallinnon tehtäviin. Hän oli kauppalan hallituksen jäsenenä vuosina 1897–1899, aikana jolloin Lahdessa tehtiin päätös kaupunkioikeuksien hakemisesta, mihin perusteluna olivat hankaluudet Hollolan kanssa ja nuoren kauppalan taloudelliset vaikeudet. Paasikiven aktiivisuus ulottui myös Lahden ulkopuolelle. Hänen ensimmäinen kokopäiväinen työnsä juristiksi valmistumisen jälkeen oli Asikkalan nimismiehen toimen hoitaminen vuonna 1895. Samaan aikaan Paasikivi hoiti Hollolan tuomiokunnan päätoimisen apulaisen ja notaarin tehtäviä. Nämä tehtävät tutustuttivat Paasikiven Lahtea laajemmin alueen elämään ja ihmisiin.
Lahti muistaa suurta poikaansa
Lahden kaupunki on myöhempinä vuosina muistanut ”suurta poikaansa” arvokkain tavoin. Kaupungissa olevaa Fellmannin puistoa ympäröi neljän kadun piiri. Kukin katu kantaa itsenäisen Suomen tasavallan presidentin nimeä. Paasikiven katu on nimenä kadulla, joka johtaa puiston yhtä sivua myöden kaupungin keskustan liikenneympyrästä Lahtelaisuuden pyhäkköön Salpausselän hiihto- ja urheilukeskukseen. Myös kadun alkupisteenä oleva liikenneympyrän muotoinen aukio on nimeltään Paasikiven aukio. Ympyrän keskipisteestä katsoen urheilukeskukseen johtavan Paasikiven kadun vastakkaisella sivulla sijaitsevan Erkon puiston reunassa, liikenneympyrän laidassa, kohoaa massiivinen J.K. Paasikiven näköispatsas, jonka toteutti 1960-luvun alussa Lahtelainen kuvanveistäjä Veikko Leppänen. Paasikiven useita metrejä korkea jykevä hahmo seisoo graniittijalustallaan ja katsoo suoraan urheilukeskuksen suuntaan nimeään kantavan liikenneympyrän yli, kuin tietoisena lahtelaisista juuristaan ja asemastaan kaupungin ja kaupunkilaisten omana poikana ja suurmiehenä.
Koski-seuran Paasikiven syntymäpaikalle 1961 pystyttämä muistomerkki, peltomaasta kaivettu ja laatalla merkitty kivipaasi, on vuosien aikana tapahtuneiden lukuisten kokoontumisten myötä muodostunut päijäthämäläisten yhteiseksi kunnianosoituksen ilmaisuksi ”Paasikiveksi”. Samoin on Lahden Paasikivi-seura lähes 60 vuoden ajan halunnut toimia maakunnan yhteisenä Paasikivi-tietoisuuden vaalijana. Sen piirissä on pidetty esitelmiä Paasikiven toiminnasta ja vaikutuksesta historiaamme sekä järjestetty kirjoituskilpailuja koulunuorisolle, tehty tutustumismatkoja ja osallistuttu Paasikiveen liittyviin tapahtumiin.
Ville Marjomäki, FM, opetusneuvos, Lahden kansanopiston rehtori (eläkkeellä), Suomen Kansanopistoyhdistyksen kunniapuheenjohtaja, Lahden Paasikivi-Seuran kunniapuheenjohtaja, Historian Ystäväin Liiton hallituksen jäsen.
