TALO ON KORJATTAVA, EI REVITTÄVÄ
Puhe Kansallisen kokoomuspuolueen kokouksessa Lahdessa toukokuun 21 päivänä 1936
»Vanha pohja.»
Kansallinen Kokoomuspuolue on julkaissut vaalijulistuksensa ja vaaliohjelmansa edessäolevia vaaleja varten. Jokaisella kansalaisella on tilaisuus näistä asiapapereista nähdä, mitä kokoomuspuolue tahtoo ja mihin se pyrkii. Jokaisella on tilaisuus itse arvostella ja sen nojalla ratkaista kantansa.
Maailma elää nykyään sekasorron ja epävarmuuden aikaa. Järkyttävät tapaukset seuraavat toisiansa. Kansainvälisissä suhteissa on kaikille, mutta erityisesti meille pienille kansoille vaarallinen väkivallan oppi tunkeutunut etusijalle. Sisäisissä oloissa sekä valtiollisella että yhteiskunnallisella ja taloudellisella alalla esiintyy toinen toistaan mullistavampia vaatimuksia ja ehdotuksia. Eräitä, syvälle käypiäkin, on jo pantu tai ainakin yritetty panna täytäntöön. Koetellut valtiollisen ja yhteiskunnallisen vapauden periaatteet on sysätty syrjään ja sijalle pantu aatteita ja tapoja, joiden olisi jo luullut aikansa eläneen, koska kaikkia niitäkin on koeteltu ja ne ovat kevyiksi löydetyt. Millä menestyksellä tämä vanhojen, osittain sangen alkuperäisten periaatteiden uudelleen voimaan saattaminen tapahtuu ja mitä seurauksia kaikesta tästä on oleva, se on vielä epävarmaa. Toistaiseksi on kaikella vielä väliaikaisuuden leima.
Jos milloinkaan, on nykyään tarpeen − niin, on aivan elinkysymys − puolustaa sitä, mikä sukupolvien aikana on ollut kansojen ja ihmisten edistyksen ja menestyksen pohjana. Jos milloinkaan, on nyt tarpeen kunnioituksella ja arkatuntoisuudella, pieteetillä, hellävaroen pidellä perintöä, minkä olemme saaneet ja mistä olemme tuleville sukupolville vastuussa. Jos milloinkaan, on tällä hetkellä elinkysymys turvata kaikki se, mitä kansamme on aikaisemmilta sukupolvilta arvokasta perinyt − kuten kokoomuspuolueen yleisissä periaatteissa sanotaan. Jos milloinkaan, tarvitsee kansa nyt yhteiskuntaa säilyttäviä voimia. Näiden lujuudesta ja vahvistumisesta tulevaisuus riippuu − siitä, missä määrässä nämä yhteiskuntaa säilyttävät ja koossapitävät voimat kykenevät hallitsemaan kehityksen kulkua.
Kokoomuspuolue edustaa näitä yhteiskuntaa säilyttäviä ja koossapitäviä voimia. Se tahtoo kaikin voimin ylläpitää sitä yhteiskuntarakennusta, sitä taloa, jossa kansamme on kasvanut ja kehittynyt, jonka kansamme on omien tarpeidensa mukaan muodostanut.
Konservatiivinen kanta: korjaamalla, ei hävittämällä.
Mutta elämä ja olot muuttuvat alituisesti. Valtion ja yhteiskunnan laitokset ja elämän muodot on sovitettava sen mukaan. Jotkut tahtovat väittää, että konservatiivisen, yhteiskuntaa säilyttävän puolueen ohjelma ja politiikka olisi vain kieltoperäinen, negatiivinen, että sen sisältö olisi vain »pitää olot ja asiat niin kauan kuin mahdollista sellaisina kuin he ovat ne löytäneet». Toisin ajoin on konservatiivisissa puolueissa voinut löytyä joitakin näin ajattelevia lyhytnäköisiä aineksia. Mutta se ei ole oikea konservatiivinen katsantokanta eikä ajattelutapa. Konservatiivinen puolue tahtoo kyllä säilyttää maan valtiollisen, yhteiskunnallisen sekä taloudellisen elämän perustukset, sen »perustavat laitokset», kuten sanotaan, mutta tähän säilytystyöhön sisältyy niiden parantaminen ja vähitellen tapahtuva muodostaminen niin, että ne soveltuvat ajan vaatimuksiin. Jos nämät laitokset eivät enää vastaa ajan tarpeita, ovat ne kansan edistyksen ja tehtävien täyttämisen esteenä ja on muutettava.
Niin mekin, kokoomuspuolue, tahdomme kaikin voimin avustaa isiltä perimiemme laitosten, tuon yhteisen rakennuksen, muuttamista ja korjaamista, missä korjaus on tarpeellinen. Mutta − ja siinä me eroamme radikaalisista jyrkistä − me tahdomme säilyttää sen, mikä vanhassa yhteiskunnassamme on kestävää ja arvokasta. Me hyväksymme vanhan, monien sukupolvien aikana koetellun englantilaisen konservatismin periaatteen, että jokainen muutos on tehtävä siten, että se soveltuu kansan tapoihin, tottumuksiin ja perinteihin sekä katsantokantaan. Lyhyesti sanoen: kehittämällä, ei hävittämällä. Vain tällaiset muutokset tuovat hyviä tuloksia, vain näin menettelemällä säilytetään kansan elämässä se valtiollisten ja yhteiskunnallisten laitosten vakavuus, mikä on menestyksen ja hyvinvoinnin välttämätön edellytys.
Kokoomuspuolueen kanta.
Nämä samalla yhteiskuntaa säilyttävät ja yhteiskuntaa rakentavat periaatteet ovat kokoomuspuolueen johtona ja ne ovat sanotut sekä puolueemme yleisissä periaatteissa että vaalijulistuksessamme. Olen eräässä esitelmässäni määritellyt kokoomuspuolueen kannan olevan mielestäni sen, mitä Snellman sanoi olevien olojen järjellisen kehityksen puolustamiseksi ja toisessa paikassa positiiviseksi toiminnaksi järjellisen kehityksen hyväksi. Tämä ajatus vastaa sitä, mitä edellä olen esittänyt yhteiskuntaa säilyttävän ja rakentavan työn luonteesta.
Yhteiskuntaa säilyttävä ja yhteiskuntaa rakentava työ liittyvät useinkin niin toisiinsa, että ne edustavat vain saman toiminnan eri puolia. Esim. toiselta puolen taistelu kumousliikkeitä vastaan ja toiselta puolen yhteiskunnallinen uudistustyö koskettavat toisiansa. Mutta toisina ajanjaksoina on toinen tehtävä, toisina toinen tärkeämpi. Toisina aikoina on kodin puolustus kaikista tärkein, ja rakentaminen ja kehittäminen jää pakosta syrjään. Toisina aikoina voi puolustuksen jättää syrjään ja keskittää voimat rakennustyöhön. Kumpi tällä hetkellä on tärkeämpi, on vaikea sanoa. Kansainvälinen tila on vaarallinen. Samalla kiivas hyökkäys perittyjä laitoksia ja olevia oloja ja niiden perustuksia vastaan on käymässä. Yhteiskuntaa säilyttävien voimien täytyy senvuoksi ankarasti taistella näitä hajottavia voimia vastaan. Toiselta puolen on maailmansota ja sen jälkeinen aika tuonut niin paljon erilaisia tehtäviä ja niin suuresti vaikuttanut ihmisten mieliin ja ajatuksiin, ettei ole mahdollista lykätä toistaiseksi ponnisteluja niiden selvittämiseksi. Olemme tosiaan siinä asemassa, että »toinen on tehtävä, mutta toista ei ole jätettävä tekemättä».
Kokoomuspuolue on vaalijulistuksessaan ja vaaliohjelmassaan asettunut tälle kannalle. Se on pitänyt silmällä molempia puolia, toiselta puolen valtion ja yhteiskunnan sekä ulkonaista että sisäistä puolustamista ja toiselta puolen olojen edelleen kehittämistä ja puutteiden poistamista.
Vaalijulistuksemme ja vaaliohjelmamme ensimmäinen kohta koskee valtakunnan puolustamista ulkonaisia vihollisia vastaan. En koskettele sitä tässä tilaisuudessa lähemmin. Mainitsen vain, että vaaliohjelmamme ensimmäisessä ponnessa lausutaan suoraan: »Puolustuskysymystä on pidettävä valtiollisista kysymyksistämme tärkeimpänä.»
Valtiollinen ja yhteiskunnallinenvapaus.− Kokoomuspuolue ja IKL.
Yhteiskunnan säilyttämistä ja turvaamista koskee se, mitä vaalijulistuksessamme lausutaan seuraavilla sanoilla: »Kokoomuspuolue pitää kunniassa isiltä perittyä valtiollista ja yhteiskunnallista vapautta ja kannattaa siihen perustuvaa kansanvaltaista valtiojärjestystä, mutta samalla se vaatii, että valtioelämässämme esiintyvät epäkohdat poistetaan, että hallituksen johtoasemaa lujitetaan ja että presidentin valtaa laajennetaan.»
Se, mitä tässä kohdassa on sanottu, on täysin kokoomuspuolueen, niinkuin yleensä konservatiivisen puolueen periaatteiden mukaista. Kokoomuspuolue tahtoo säilyttää sen, mitä kansamme on aikaisemmilta sukupolvilta arvokasta perinyt. Mutta mikä on maallisista asioista arvokkaampaa kuin isiltä peritty valtiollinen ja yhteiskunnallinen vapaus? Kuka meistä tahtoisi asettaa niskansa yksinvaltiaan ja hänen käskyläistensä ikeen alle? Ajatelkoon jokainen, mitä se merkitsisi? Valtiollinen vapaus tietää oikeutta äänellään ottaa osaa ja vaikuttaa maan yhteisten asiain hoitoon − lainsäädäntö- ja valtion hallitusasioihin. − Snellman esittää Valtio-opissaan vapaan valtiomuodon puolesta ja sen vaikutuksista korkeita ajatuksia. »Päämäärä, johon kaikki pyrkivät, on valtiollinen vapaus, niin laaja kuin kansakunnan sivistys kulloinkin myöntää», sanoo hän. Toisessa kohdassa hän lausuu, että »itsevaltaisen valtiojärjestyksen alaisena hyvä tapa voi säilyä vain alhaisella sivistysasteella, ja historia osoittaa, että tämä valtiojärjestys korkeamman sivistyksen vallitessa on tuonut mukanaan kansan siveellisen turmeluksen.
Näihin Snellmanin sanoihin, joihin voisi liittää monia muita hänen lausuntojaan vapaudesta, ei ole tarpeen mitään lisätä. En luule ainakaan ns. porvarillisissa olevan monta, jotka olisivat valmiit luopumaan valtiollisesta vapaudestaan ja siihen perustuvasta kansanvaltaisesta valtiojärjestyksestä sekä siirtymään meillä oikeudellisesti tuntemattomaan, mutta käytännöstä tunnettuun rajattomaan yksinvaltaan.
Kokoomuspuolue on jäykästi niiden periaatteiden kannalla, mitä vaalijulistuksen tässä kohdassa sanotaan. Tämä tietää, että me torjumme ja vastustamme niitä pyrkimyksiä nykyisen demokraattisen valtiojärjestyksen kumoamiseksi ja mullistamiseksi, jotka sisältyvät fascistisiin ja natsistisiin liikkeisiin. Ja tämä tietää myös sen, että tahdomme tehdä niinkuin olemme tehneet, pesäeron ns. Isänmaallisen Kansanliikkeen kanssa, joka meillä esiintyy näiden aatteiden edustajana. On turhaa saivartelua ja syiden etsimistä väärään selittelyyn, ellei tahdo tätä ymmärtää. Kun me julistamme pitävämme kunniassa »isiltä perittyä valtiollista ja yhteiskunnallista vapautta», so. kansalaisten vapaata osanottoa valtiolliseen elämään ja yhteiskunnalliseen toimintaan ja kun me sanomme kannattavamme tähän valtiolliseen vapauteen perustuvaa kansanvaltaista valtiojärjestystä, niin asia on sanottu riittävän selvästi. Vaaliohjelmassamme olemme lausuneet asian eri ponnessa, joka kuuluu:
»Isiltä perityille pohjoismaisille katsomuksille sekä valtiolliselle ja yhteis kunnalliselle vapaudelle vieraat fascistiset pyrkimykset on torjuttava. Ne ovat omiaan eheyttämisen sijasta hajottamaan yhteiskuntaa säilyttävää kansanosaa.»
Tämä pesäero kokoomuksen ja IKL:n välillä ei ollut monelle kokoomukselaiselle − minä niihin luettuna − mikään iloinen asia. Useat IKL:n johtajat ja kannattajat ovat, kuten tunnettu, vanhoja kokoomuslaisia, ja niiden joukossa on minunkin vanhoja tuttujani. Mutta IKL on vähitellen loitonnut niin pitkälle pois meidän periaatteistamme ja omaksunut sellaiset menettelytavat, että selvän rajan vetäminen heidän ja meidän välillä on käynyt välttämättömäksi.
IKL:n kanta.
Minä voin seurata IKL:n toimintaa ja aatteita vain lukemalla Ajan Suuntaa. En ole huomannut heillä olevan varsinaista yhtenäistä ohjelmaa, mutta riittävän paljon olen lehden kirjoituksia lukenut ja talteen pannut voidakseni muodostaa itselleni kuvan heidän pyrkimyksistään. On selvää, että meillä tässä on edessämme samaan ryhmään kuuluva aate- ja poliittinen suunta kuin se, mikä on vallalla Saksassa ja Italiassa ja eräissä suhteissa muodostettuna muutamissa muissa maissa. Mainittakoon vain kolme asiaa: 1) Ns. johtajaperiaate ja yhden puolueen valta, mikä kaikki itse asiassa tietää diktatuuria ja minkä toimeenpano muuta tietä ei ole mahdollinen. − Miten IKL ajattelee johtajaperiaatteen toimeenpanon, siitä en ole nähnyt tarkempaa selontekoa. Nähtävästi heillä tässäkin on esikuvana Italia ja Saksa, joiden olot tunnetaan. Kummassakin maassa on voimassa diktatuuri, so. rajoittamaton itsevalta. Diktaattorit ovat elinaikaisia. Heidän valtansa perustuu tosiasialliseen vallansiirtoon, joka tosin tapahtui muodollisesti laillisessa järjestyksessä, mutta tiesi itse asiassa vallankumousta. Johtaja ei ole kenellekään vastuunalainen teoistaan. Johtajan apulaiset sekä lähimmät että alemmat kuuluvat fascisti- tai natsipuolueeseen, joka muodostaa erityisesti koulutetun yhteiskunnan valiojoukon. Teorian mukaan tarvitsee korkein johtaja kansan vahvistuksen, mikä katsotaan tapahtuvan aika ajoin suoritetuissa kansanäänestyksissä. Tämä järjestelmä yksinvallan vahvistuksena on peräisin Ranskan vallankumouksen ajoilta, jolloin Napoleon I vv. 1800 ja 1804 antoi kansanäänestyksen vahvistaa toimeenpanemansa vallankaappaukset. Napoleon III niinikään käytti tätä keinoa kahdesti. Kun äänestykset eivät ole vapaita − esim. mitään vastapropagandaa ei sallita − eivät ne anna todellista kuvaa kansan mielialasta. − On aivan selvä, että ns. johtajaperiaatteen toimeenpano merkitsee diktatuuria. Tämä onkin käsitys diktatuurimaissa. Niinpä sanoo eräs Rooman yliopiston fascistisen valtio-opin professori, puhuttuaan ns. »korporatiivisesta» järjestelmästä, näin: »Siten on valtiovallan äärimmäinen keskitys, tuo fascistisen valtion oleellinen erikoisuus, samoin kuin vallan täydellisyys sekä vihdoin valtiovallan hierarkkinen, autoritäärinen ja diktatoriaalinen muoto välttämätön seuraus valtion uudesta yhteiskunnallisesta olemuksesta». − Diktatuurin välttämättömyyttä hän edelleen puolustaa sillä, että »valtion sisällä alituinen sota eri yhteiskuntaryhmien välillä on yhtä vakava ja vaatii yhtä paljon puo lustustoimenpiteitä kuin satunnainen ulkonainen sota valtioiden välillä» − tosiaan puhdas marxilainen ajatus. − Kuten jokainen huomaa, on tällainen järjestys pysyvänä rauhanaikaisena järjestelmänä meille aivan vieras.
2 Uusi ns. »korporatiivinen» kansanedustuslaitos, joka tahdotaan perustaa ammattien »korporaatioiden» edustukselle. Tämä on vanha ajatus, josta on miespolvien aikana paljon keskusteltu. Asia vaatisi oman esitelmänsä. Kun korporatiivisen kansanedustuksen etuna esitetään, että se tekisi lopun riitaisuuksista, esitän, että äsken mainittu fascistiprofessori lausuu asiasta näin: Ammattikunnat, jotka muodostavat järjestelmän perustuksen, »eivät ainoastaan ole estämättä taistelua, vaan ne kiihottavat sitä omalla alallaan, korporaatioiden kansallisneuvostossa ja juuri senvuoksi ‘korporatiiviseksi’ nimitetyssä kamarissa».
3 Valtion hyvin pitkälle menevä sekaantuminen ja määräysvalta taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa. − Jo näiden periaatteiden toteuttaminen tietäisi täydellistä ja syvälle käypää mullistusta nykyisiin oloihin.
Diktatuuri on epätoivon järjestelmä.
Tällaisten muutosten kannattajat voivat viitata siihen, että Italiassa ja Saksassa sekä joissakin muissakin maissa tämäntapainen järjestelmä on pantu voimaan. He tahtovat väittää, että uusi suunta, jota yhteisellä nimityksellä kutsutaan fascismiksi − Saksassa natsismiksi – muka on yleinen kehityksen tulos, »20:nnen vuosisadan valtiojärjestelmä», joka tulee astumaan edellisten miespolvien aikaisen demokraattisen valtiojärjestelmän tilalle.
En voi olla mainitsematta, mitä Bismarck sanoi diktatuurista. Hän pitää diktatuuria suurena onnettomuutena ja katsoo sen oleellisesti vähentävän kansan varmuutta tulevaisuudessa. »Rajoittamaton itsevalta, absolutismi, olisi ihanteellinen hallitusmuoto Euroopan valtioille, jos kuningas ja hänen virkamiehensä eivät olisi ihmisiä kuten kaikki muut, joille ei ole annettu kykyä hallita yli-inhimillisellä asiantuntemuksella, tiedolla ja oikeudenmukaisuudella. Tietorikkaimmatkin ja hyväntahtoisimmatkin rajattomalla vallalla varustetut hallitsijat ovat inhimillisten heikkouksien ja epätäydellisyyksien alaisia, niinkuin he yliarvioivat oman tietonsa. − − − Kritiikkiä voivat harjoittaa vain vapaa sanomalehdistö ja nykyaikaiset parlamentit.» − Näin sanoo Bismarck muistelmissaan.
Onko tästä uudesta liikkeestä saatavissa jotakin pysyvää lisää ja mikä se on, jota voidaan käyttää valtiollisen koneiston korjaamiseksi ja valtiollisen elämän parantamiseksi sitä haittaavista puutteista, sen on tulevaisuus osoittava. Mutta se, kylläkin merkittävä, tosiasia, että uusi suunta on päässyt useassa maassa vallalle, saa selvityksen noiden kansojen historiallisesta kehityksestä ja niiden ajatustavasta ja noiden maiden sodanjälkeisistä olosuhteista. Mutta tämän ohella on huomioon otettava, että vapaa valtiojärjestys edellyttää erikoisenlaatuista kykyä. Tätä Snellmankin korosti Valtio-opissaan, kun hän huomautti, että vapaan valtiomuodon soveltaminen vaatii erikoista ja sangen suurta valtiollista kehittymistä ja kokemusta. Tätä valtiollista kykyä ja siihen tarvittavia ominaisuuksia on toisilla kansoilla enemmän kuin toisilla. Tähän asiaan syventyminen on arkaluontoinen, koska se veisi toisten kansojen arvostelemiseen.
Jätän koskettelematta kysymystä, mitkä erikoiset seikat ovat johtaneet Saksan, Italian ynnä eräät muut maat diktatuurin tielle. − Sitä vastoin vanhat demokraattisen järjestelmän maat, Englanti, Hollanti, Sveitsi, Belgia ja Skandinavian maat ovat pysyneet entisellä koetellulla pohjalla. − Kysymys on, onko meissä suomalaisissa kyllin korkealle kehittynyttä valtiollista ymmärrystä ja kykyä ja henkistä voimaa kyetäksemme valtiollisen vapauden järjestelmän pohjalla johtamaan valtiolaivamme karien ohi ja vaikeuksien läpi? Vai onko meidänkin epätoivossa heitettävä kirveemme järveen?
Meidän kokoomuspuoluelaisten vastaus on selvä: Me emme tahdo luopua valtiollisista oikeuksistamme ja vapaudestamme. Me luotamme kansaamme. Me tahdomme tässäkin pitää kiinni perinteistämme. Me uskomme kansassamme olevan riittävästi valtiollista kykyä ja henkistä voimaa voidaksemme ylläpitää sitä korkeampaa valtiollista järjestystä, jonka olemme saavuttaneet.
Suomen olot.
IKL:n taholta sanotaan: Olomme, erityisesti taloudelliset, ovat huonot, kurjat. − Se ei ole totta. Meidän olomme ovat paremmat kuin yhdenkään diktatuurimaan. Kehitys itsenäisyytemme aikana on ollut erinomaisen suuri, vaikka meillä oli tavattomia taloudellisia vaikeuksia erottuamme Venäjästä. Voimme hyvin kestää vertailun diktatuurimaiden kanssa. Maanviljelyksemme tuotanto on laajuudeltaan nyt kaksi kertaa niin suuri kuin se oli vv. 1911–1913, viimeisinä vuosina ennen sotaa. Teollisuutemme tuotannon laajuus on nyt lähes 2 ½ kertaa niin suuri kuin v. 1913. Olemme perustaneet puolustuslaitoksen, olemme rakentaneet huomattavan määrän sairaaloita, olemme panneet toimeen oppivelvollisuuden suurine menoineen, olemme rakentaneet rautateitä, maanteitä ym. yleisiä töitä. Olemme rakentaneet laajassa määrässä uusia asuntoja. Tämän me olemme tehneet täällä karussa pohjolassa, jossa maanviljelys alkaa sillä maantieteellisellä leveysasteella, jolla se esim. Ruotsissa alkaa näytellä yhä pienempää osaa maan taloudessa.
Luin toissapäiväisestä Uudesta Suomesta erään saksalaisen taloudellisen johtomiehen tietoja siitä, miten Saksan taloudelliset olot ovat kansallissosialistisen järjestelmän aikana kehittyneet. Hän mainitsi taloudellisen tuotannon, kun määrätään vuoden 1929 indeksiluku 100:ksi, laskeneen v. 1933 33:een, mutta oli viime vuoden lopussa 94, siis vain 6 % pienempi kuin v. 1929. Meillä oli teollisuustuotannon laajuusindeksi viime vuonna 25 % suurempi kuin v. 1929. Jos v:n 1929 tuotannon indeksin merkitsemme 100:lla oli v. 1935 indeksi 125. Maataloudessa osoittavat sadot edelleen lisääntymistä, joko sitten verrataan toisiinsa yksityisiä vuosia, esim. vuosia 1929 ja 1934–1935, tai, mikä on oikeampaa, vuosiryhmiä. Esim. vv. 1933–35 oli sato 15 a 20 % suurempi kuin vv. 1927–29.
Valtiollinen vapautemme.
Meillä ei ole syytä heittää kirvestä järveen ja ryhtyä epätoivoisiin kokeiluihin. Meidän on pidettävä kiinni valtiollisesta järjestelmästämme. Me emme voi luopua valtiollisesta vapaudestamme. Mutta jotta sen voimme tehdä, on meidän, jotka tahdomme pysyä kannallamme, niin meneteltävä, että demokraattinen järjestelmä voi tarkoituksenmukaisesti toimia.
Voidaksemme saada valtiollisen järjestelmämme hyvin toimimaan, tarvitaan ennen kaikkea yhteisyyden tuntoa ja hyvää tahtoa kaikkien nykyisen järjestelmän kannalla olevien kesken. Sillä tämän järjestelmän toiminnan tiellä on huomattavia vaikeuksia. Varsinkin eduskunnan ja hallituksen välinen suhde ja yhteistyö on, kuten tiedämme, vaivalloinen monien puolueiden olemassaolon vuoksi. Parlamentaarinen järjestelmä on kehittynyt Englannissa ja sen loistoaika oli viime vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä ja aina maailmansotaan asti, jolloin kaksi puoluetta, konservatiivit ja liberaalit, siellä hallitsivat. Englannissakin oli monien puolueiden aikoja − 1800-luvulla oli siellä toisinaan viisi puoluetta − ja hallituskysymys tuotti vaikeuksia. Sielläkin on ajoittain täytynyt turvautua vähemmistöhallituksiin, ja vielä v. 1924 oli sellainen vallassa. Englannin kansan valtiollinen äly on kuitenkin tähän asti aina löytänyt sopivan ratkaisun vaikeuksille.
Tässäkään asiassa liiallinen kaavamaisuus ei ole paikallaan. Parla mentaarinen järjestelmä vaatii sekin eri maissa soveltamista oleviin oloihin. Missä puolueita on useampia, siellä ei voi tarkalleen noudattaa samoja sääntöjä kuin kahden puolueen maassa. Kahden puolueen parlamentissa voi vastustuspuolue, joka on vähemmistönä, johdonmukaisesti ja jyrkästi asettua vastustuskannalle, sillä hallitusenemmistö äänestää sen yritykset kumoon ja vakavuus säilyy valtioelämässä. Mutta missä on monta puoluetta, siellä saattaa eri ryhmäyhtymien, vieläpä juonittelujen pohjalla syntyä, ehkäpä satunnainen, enemmistö hallitusta vastaan. Täten on Ranskassa aiheutunut se tavaton epävakavuus, josta merkkinä on, että nykyinen hallitus on sadas tasavallan aikana.
Olisiko näissä suhteissa jotakin lainsäädännöllä tehtävissä, se on asia erikseen. Mutta tärkeämpi kuin lakipykälät, ovat hyvät poliittiset tavat. Jos kaikki demokratian kannalla olevat osoittavat riittävästi hyvää tahtoa ja yhteisymmärrystä, tahtoen yhteisvoimin järjestää asiat niin, että järjestelmä voi hyvin toimia, ja tahtoen poistaa esteet sen tieltä, niin voi vähitellen muodostua meikäläinen parlamentarismi, joka soveltuu meidän oloihimme, vastaa meidän tarpeitamme ja meidän kansamme katsantokantaa. Tämä on meidän puolueemme kanta, joka on esitetty vaaliohjelmassamme.
Vaalit lähestyvät.
Vaalit ovat ovella. Vaaliaika asettaa puolueet ja niiden toiminnan etualalle. Sanoin eräässä puheessani, että puolue-elämä olisi saatava »jalostetuksi». Tämä sanani on herättänyt paljon ivaa IKL:n päälehdessä Ajan Suunnassa. Kaikesta huolimatta pidän kiinni tästä ajatuksesta. Englannin konservatiivisen puolueen suurin johtaja, jonka aatteiden pohjalla sanottu puolue vielä tänä päivänä elää, nimitti kerran puolueiden toimintaa »yleväksi kilpailuksi julkisessa elämässä». Voidaanko toivoa meillä milloinkaan päästävän tällaiseen tilaan?
Kokoomuspuolueen aatteet, rakentavan konservatismin aatteet, ovat ikuisia, sillä ne perustuvat ihmisluontoon ja oleviin oloihin. Senvuoksi ei ole pienintäkään epäilyä puolueemme tulevaisuudesta. Vain jos me itse veltosti ja välinpitämättömästi heitämme asiamme ja aatteemme, voi puolueemme asia kärsiä. Mutta vain ajaksi. Ennen pitkää nämä aatteet, jotka ovat ikuiset, löytävät kyllä ajajansa. Mutta työskentelyn väliaikainenkin heikkeneminen aatteidemme puolesta tuottaa yhteiselle asialle ja maalle ja kansalle vahinkoa. Olkaamme senvuoksi valveilla, tehkäämme työtä puolueemme ja sen aatteiden hyväksi. Siten osaltamme hyödytämme myös maan ja kansan yhteistä asiaa, joka meille on tärkeä ja kallis.
