Pääministeri- ja presidenttikautenaan 1944-1956 J. K. Paasikivi kirjoitti lähes päivittäin suuriin muistiinpanolehtiöihin päivän tapauksista ja pani muistiin niiden hänessä herättämiä mietteitä, johtopäätöksiä, opetuksia. Hän teki näin muistinsa tueksi ja käytännön syistä, mutta samalla tietoisena siitä, että Suomen suuren murrosvaiheen johtajan muistiinpanoilla on historiallinen tehtävä. Päiväkirjat on valtiollista historiaa, yksityiselämänsä hän jätti kokonaan näiden lehtiöiden ulkopuolelle.
Paasikiven poliittinen ajattelu oli muotoutunut jo vuosisadan alussa alkaneen valtiollisen toiminnan myötä, ja pääministeri- ja presidenttikautenaan hän oli vakuuttunut siitä, että paasikiven linja– “minun linjani” – oli ainoa mahdollisuus. Mutta saisiko hän Suomen kansan mukaansa, ja oliko pienien valtioiden itsenäisyydellä yleensä historiassa olemassaolon oikeutta? Monia pelkojaan ja epäilyksiään presidentti ei voinut uskoa muille kuin päiväkirjalleen, jossa hän jatkuvasti palaa linjansa peruskohtiin, niiden painoarvoa uudelleen punniten, formulaatioita hioen.
Paasikiven päiväkirjoissa puhuu kokeneen ja jäntevän valtiomiehen elämänviisaus, viileän harkinnan ja impulsiivisen luonteen jännitys, ihailtavan selkeä tyylin mestari, tulevaisuuden pohtija ja historian selittäjä. Suomen ja Euroopan 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen historia on tässä teoksessa koko ajan läsnä, auttamassa vaikean ajan johtajaa näkemään suuret linjat, luomaan oma linjansa.
Paasikiven päiväkirjat ovat ilmestyneet ensimmäisen kerran Werner Söderström Osakeyhtiön julkaisemina vuosina 1985 ja 1986. Ne on julkaistu tällä sivustolla WSOY:n luvalla.
