1946

1.1 pidin radiossa puheen.

KI. 2 hallituksen jäsenet rouvineen tulivat toivottamaan hyvää uutta vuotta.

2.1. Mannerheim palaa Helsinkiin.

 3.1. Gartz & Gräsbeck.

New Yorkiin paperiyhd. joht. Sumelius.

Tuomari Tukiainen olisi myös hyvä. Mutta hän ei lähde.

Konsuli Raikkala (ent. Rewell). Leipurien yhdistyksen asiamies (ollut USA:ssa).

Gräsbeck esitti:

  1. Segercrantz.
  2. Ahlqvist. Nyt on Tukholmassa. – Hyvä.
  3. Berner, Rolf?
  4. Kivijärvi, maist. Fazerin poika – on vielä nuori.
  5. Rintakoski, tuomari.
  6. Lehtinen, Enson pääjohtaja – ei voi mennä.
  7. Kihlman.

2.1. Mannerheim palasi kotimaahan Portugalista. Olimme Enckellin kanssa häntä vastassa. Mannerheim näytti laihtuneelta. Olimme jonkun aikaa hänen luonaan Tamminiemessä ja kerroimme hänelle, mitä täällä oli tapahtunut.

4.1. Mannerheim soitti minulle ja sanoi tulevansa tänään presidentin esittelyyn. Minä sanoin, että ei ole tänään mitään presidentin esittelyä.

Mannerheim kertoi lukeneensa Vapaan Pohjolan eilisen numeron, jossa puhutaan, että hänen pitäisi erota. Mannerheim sanoi, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan, erittäinkin kun hänen terveytensä on huono, mutta hän tahtoo puhua asiasta ensin minun kanssani.

Vastasin, että sitten kun hän on tullut sairaalasta, johon menee tutkittavaksi, niin voimme keskustella. Tohtori Kalaja oli pyytänyt saada tavata minua. Hän oli luonani tänä aamuna. Kalaja kertoi, että Mannerheimin terveys ei ole niin hyvä, että hän voisi hoitaa presidentin virkaansa. Kalaja sanoi antaneensa Mannerheimille jo 1944 ja 1945 vuodenvaihteessa todistuksen, että hän ei voi terveydellisistä syistä hoitaa presidentin virkaa, mutta Mannerheim ei ole sitä käyttänyt. Portugalissa ja vielä Tukholmassa oli Mannerheim ollut sitä mieltä, että hän heti Suomeen tultuaan eroaa, mutta nyt näyttää siltä, että Mannerheim on muuttanut mielensä. Kalajan mielestä Mannerheimin harkinta- ja arvostelukyky on mennyt niin alas, että hän ei osaa arvostella asioita. Sentähden hänen on· luovuttava presidentin paikasta.

Minä sanoin, että tämä asia ei ole hallituksen, vaan eduskunnan. Pyysin Kalajaa puhumaan tämän saman eduskunnan puhemiehelle Fagerholmille. Kalaja lupasi heti, kun röntgentutkimus on suoritettu ensi maanantaina 7.1.46. 4.1.46 kerroin Fagerholmille, mitä Kalaja oli minulle kertonut.

5.1. Gartz & Gräsbeck.

Amerikkaan: Sumelius ei suostu. – Ei ole nähtävästi riittävästi painostettu

Ehdotus: Raikkala – paljon vaatimuksia.

Niiniluoto puolustaa Janssonia (Bensowin firmassa)

Ahlqvist Tukholmasta.

Gräsbeck kannattaa Janssonia.

5.1. Miltei joka päivä saan kirjeitä, joissa tavallisesti on törkeitä haukkumisia ja moitteita hallituksen toimenpiteistä. Tänään on taas tullut useita. Toiset koskevat setelien vaihtoa, mutta myös muita asioita mm. miten Suomen hallitus antaa viedä Neuvostoliittoon tavaroita, elintarpeita ym. Tämä on täysin valetta.

 5.1. Haataja.

  1. Eduskunnan ylikirjastonhoitaja Bergholm täyttää 70 vuotta 24.1.46.

Voisiko antaa professorin tittelin?

Haataja, Voionmaa, Kauppi ja Tulenheimo kannattavat asiaa.

Bergholm ollut vuodesta 1907 alkaen ylikirjastonhoitaja.

Bergholm on tehnyt eduskunnan kirjastosta suuren tieteellisen kirjaston. 150.000 teosta.

Bergholmilla nimi Skandinavian kirjastomaailmassa. On tohtori – 1900-luvun alulta. On julkaissut kirjaston alalta.

  1. Lainopin ylioppilaita on 2.000 ja professoreja 16.

Huolestuttaa Kivimäen ja Salmialan asia.

Kivimäkeä lienee vaikea tuomita. Ellei ole poliittisesti välttämätöntä tuomita, jota ei tiedä.

Kivimäen olo olisi välttämätön.

Salmiala samoin.

On kovin vaikea saada professoreja tiedekuntaan.

Salmiala on hyvä opettaja. Tekee hyvää työtä. – Ei esitä natsismia ylioppilaille – Haataja takaa sen.

Haataja: Politiikkaa ei harrasteta nyt ylioppilaiden kesken.

  1. Yliopistoasia.

Haataja: On hyvin ratkaistu.

7.1. Idman luonani. (Idman valmistelee lopullista rauhanneuvottelua.)

Idman kertoi kääntyneensä kenraali Enckellin puoleen pyytäen häntä tekemään ehdotuksen, mitä muutoksia rajoihin me voisimme pyytää venäläisiltä. Kenraali Enckell oli vastannut, että luovutettu alue muodostaa strategisesti kokonaisuuden, jota, asettuen Venäjän kannalle, ei voi vähentää eikä muuttaa. Sentähden hän ei katsonut voivansa tehdä mitään ehdotusta. Katsoi myös, että ei ole mitään mahdollisuutta saada muutoksia.

Refl. Pitäisi saada kenraali Enckell puhumaan karjalaisten kanssa tästä asiasta ja esittämään heille nämä samat mielipiteet.

8.1. SAK:n edustajat: Huunonen, Tattari ja Rantala luonani puhumassa tuotantokomiteoista. Esittivät, että olisi lainsäädännön kautta ne pantava toimeen.

»Työväki» odottaa sitä. Pelkäsivät suuria lakkoja, ellei voida jotain esittää työväelle. Tuotantokomiteat ovat sellaisia. Meillä on ammattiyhdistysliike vielä kehittymätön verrattuna Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin. Sentähden meillä täytyy tämä asia hoitaa lainsäädännön kautta.

Minä: En ole tuotantokomiteoja vastaan, vaikka luulen heidän liioittelevan niiden merkitystä siinä suhteessa, mistä nyt on kysymys. Mutta kun Norjassa ne on pantu toimeen sopimuksilla ja samaa menettelyä harkitaan Ruotsissa, niin minusta on järkevintä myös meillä menetellä samalla tavalla. Huomautin, että palkka-asioissa olemme menetelleet huonosti. Palkat ja hinnat ovat nousseet, ilman että työväelle ja muille on siitä ollut hyötyä. Olisi ollut palkkoja korotettava 20 à 25 % ja hinnat pidettävä entisellään. Minä jäin kuitenkin hallituksessa vähemmistöön. Mutta minun täytyy vanhana talousmiehenä käyttää myös ymmärrystäni. Kehoitin heitä johtamaan eikä antamaan johtaa itseään.

8.1. Aamulla tri Kalaja soitti. Mannerheim on tutkittu, vatsahaava pahassa paikassa. Leikkaus on vaikea. Kalaja oli sitä mieltä että Mannerheim ei voi hoitaa presidentin tehtäviä. Oli sanonut sen Mannerheimille, joka oli luvannut antaa tiedon päätöksestään illalla. 

Sovimme siitä, että Kalaja puhuu eduskunnan puhemiehen Fagerholmin kanssa. Iltapäivällä Mannerheim soitti minulle ja pyysi tavata. Menin Tamminiemeen. Mannerheim kertoi Kalajan lausunnosta.

Sanoi olevansa laajoissa piireissä impopulär1. Sanoi aikoneensa ja vara betänkt att avgå.2 Mutta hänen luonaan oli käynyt eräs henkilö, joka oli kertonut Fagerholmin sanoneen, että Mannerheim on esteenä heidän (vasemmiston) pyrkimyksille, ja sentähden hänet on saatava pois. Ellei lähde vapaaehtoisesti, niin pannaan toimeen suuri agitatio häntä vastaan. Oli lukenut, mitä Vapaan Sanan pakinoitsija oli kirjoittanut ja mitä Vapaa Pohjola oli kirjoittanut. Myös mitä Stockholms Tidningen, jossa häntä kutsuttiin galjonsbild3 (hyvässä tarkoituksessa). Mannerheim sanoi, että hänen on vaikea erota painostuksen alaisena, mutta vapaaehtoisesti hän sen tekee jonkun ajan perästä. Ajatteli astua toimeensa ja sitten jonkun ajan perästä erota.

Minä: Mannerheim ei ole impopulär. Minä (J.K.P.) olen impopulär koska olen ollut pakotettu aktiivisesti ja jyrkästi johtamaan impopulääriä politiikkaa. Sanoin, että Mannerheimin ei tarvitse ottaa huomioon sanomalehtiä, vaan tehdä ratkaisunsa ainoastaan terveytensä perusteella. Presidentin asian harkitseminen ei ole hallituksen eikä pääministerin asia, vaan eduskunnan. Olin ajatellut sanoa hänelle, että jos hän tahtoo puhua jonkun kanssa, niin Fagerholmin, mutta senjälkeen mitä hän, Mannerheim, oli kertonut Fagerholmin sanoneen – vaikka en sitä usko – en tiedä, mitä hänelle neuvoisin.

Jatkoin: Paitsi terveydellisiä näkökohtia tahtoisin hänelle mainita oikeudenkäynnistä sotasyyllisyysasiassa. Valvontakomissio oli saanut tietää päiväkäskyn 15.6.41. Siilasvuon todistus on liitetty siihen. Sanoin, että Mannerheimista ei ollut oikeudenkäynnissä tehty »suurempaa affääria». Myöskään venäläiset lehtimiehet eivät ole hänestä kirjoittaneet. Sanoin pelänneeni, että venäläiset alkaisivat hyökätä häntä vastaan. Kuten hän oli huomannut, olivat venäläiset antaneet hänen olla rauhassa koko minun hallitukseni ajan. Olin pannut sen ehdoksi ja Leino oli asian järjestänyt.

Sanoin myös, että omasta puolestani tahdon jatkaa edelleen, mutta en voi sanoa, miten kauan jaksan olla pääministerin paikalla.

Kun olin tullut kotiin Mannerheimin luota, tuli Kekkonen luokseni. Kertoi tulevansa suoraan Tornista Savonenkovin luota, joka oli hänelle antanut saksalaisen kenraali Buschenhagenin selonteon neuvotteluista Suomen ja Saksan päämajan välillä joulukuussa 1940 ja talvella 1941. Paperi oli annettava Tarjanteelle.

Ilmoitin tästä telefonissa Mannerhei­ mille ja lupasin lähettää paperin hänelle.

1 epäsuosittu

2 olevansa aikeissa erota

3 keulakuvaksi

9.1. alkoi oikeudenkäynti. Tarjanne pyysi kahden päivän lykkäystä, koska oli saanut eilen illalla uusia asiakirjoja, jotka muuttavat hänen kirjelmäänsä.

Samana päivänä lähetin paperin Mannerheimille. Se kompromettoi meidän sotilaitamme.

Samana päivänä kerroin paperista myös Fagerholmille.

8.1. SAK:n lähetystö: Huunonen, Tattari ja Rantala luonani puhumassa tuotantokomitea-asiasta, jotta ne pantaisiin toimeen lainsäädännön kautta.

10.1. aamulla Mannerheim soitti minulle sairaalasta. Yhden tunnin puhelu. Mannerheim kysyi minun mieltäni erostaan. Vastasin, että omasta puolestani en kehoita häntä eroamaan, elleivät terveydelliset syyt siihen aiheuta. Sanoin omasta puolestani tulevani jatkamaan työtäni, mutta, kuten olen sanonut, en voi sanoa, miten kauan jaksan. Kehoitin puhumaan eduskunnan puhemiehen kanssa.

Sen johdosta Fagerholm oli kl. 12–1 Mannerheimin luona. Fagerholm sanoi lausuneensa, että hänen mielestään Mannerheimin pitäisi luopua presidentin paikasta, koska hän terveydellisistä syistä ei voi tointaan hoitaa.

Mannerheim ei antanut lopullista vastausta.

Fagerholm sanoi voivansa puhua ryhmien edustajien kanssa, jos pitää tarpeellisena.

Mannerheim ei pannut sitä vastaan.

10.1. Fagerholm soitti illalla ja ilmoitti kutsuneensa ryhmien puheenjohtajat neuvotteluun, jossa myös tri Kalaja oli läsnä. Kalaja lausui selvästi mielipiteensä Mannerheimin terveydentilasta. Kaikki ryhmien edustajat, myös kokoomuspuolueen Salminen, olivat sitä mieltä, että nykyinen tilanne presidentin asiassa ei voi jatkua tällä tavalla pitkää aikaa.

Sen jälkeen Fagerholm oli jälleen Mannerheimin luona (aina Mannerheimin kutsumana). Hän ilmoitti ryhmien edustajain kokouksesta Mannerheimille.

Mannerheim ei antanut varmaa vastausta. Sanoi olevansa valmis eroamaan, mutta pelkää, että se aiheuttaa anarkian.

11.1. Lehdet soittivat minulle ja sanoivat kaupungilla olevan huhuja, että Mannerheim on jättänyt erohakemuksensa. Vastasin, että en tiedä siitä mitään.

12.1. Lehdissä uutisia, että Mannerheim ajattelee eroa.

12.1. M. Pekkala luonani. Sanoi, että näyttää varmalta, että Mannerheim eroaa; niin kerrotaan. Jos, kuten näyttää Pekkalan mielestä varmalta, minä tulen presidentiksi, niin syntyy kysymys uudesta pääministeristä. Pekkala sanoi pienemmässä piirissä neuvotellun tästä asiasta (E. Pekkala, Kallinen ym.). Olivat sitä mieltä, että pääministeri ei voi olla SKDL:n piiristä, vaan joko porvari tai sosialidemokraatti. Ehdottavat V. Voionmaata.

Minä sanoin, että voin suostua presidenttiehdokkaaksi ainoastaan, jos minulla on jotenkin yleinen kannatus.

Sanoin myös olevani samaa mieltä, että SKDL:n piiristä ei pääministeriä. Voionmaata vastaan ei minulla ole mitään. Sanoin, että myös Kilpi voisi tulla kysymykseen. Tietysti ensin neuvotellaan eduskuntaryhmien kanssa.

Huomautin, että kommunismi menee alaspäin kaikkialla.

(En maininnut mitään Kekkosesta, joka minun mielestäni myös voisi tulla kysymykseen.)

12.1. Neuvottelu Luukan, Kullbergin ja Törngrenin kanssa suomalaisten kalastajien sijoittamisesta ruotsinkielisille paikkakunnille.

Sovimme, että Luukka ja Kullberg neuvottelevat kalastusasiantuntijain kanssa: Forssell (ruots.) ja Hellevaara (suomenkiel.). Sitten ensi viikolla jatketaan neuvotteluja.

Huomautin, että maanhankintalain 92 §:n ja voimaanpanoasetuksen 164 §:n määräyksiä on noudatettava.

 12.1.46 Refl.

Sanomalehtien vastuuntunnon puute. Esimerkkejä:

  1. Mannerheimin intervj.1 Gazette de Lausanne. – Pitkä, 3 sivua, yksityiskohtainen. – Mannerheim ja Kalaja ilmoittivat, että Mannerheim ei puhunut kenenkään kanssa Pariisissa. Intervjew1 sentähden aivan perätön. (Hirmuista!)
  2. New York Times’issa 8.1.46 Axelssonin Tukholman uutinen 7.1.46, että Suomi linnoittaa länsirajaansa Venäjän materiaalilla ja Venäjän määräyksestä. Töitä kiirehditään ym. ym.

Tämäkin on täysin perätön. (Hirmuista!)

  1. Svenska Dagbladet 12.1.46 Tukholmasta. – Helsingin kirjeenvaiht.: Huhu 200 venäläisen ohjaajaupseerin lähettämisestä Suomen armeijaan peruutet. – Asia rajoittuu venäläiseen tiedusteluun politrukkien sijoittamiseen suomalaisiin yksikköihin, johon hallitus jo joulukuussa vastasi suopeasti.

Alusta loppuun valhe. (Hirmuista!)

1 haastattelu

12.1. Puhuin Svenska Dagbladetin kirjeenvaihtajan rouva Ljungströmin kanssa Svenska Dagbladetissa tänään olleesta uutisesta, että venäläisiä tiedoitusupseereja, politrukkeja, asetettaisiin suomalaisiin joukkoihin, johon hallitus jo joulukuussa vastasi erittäin suopeasti. – Rouva Ljungström sanoi saaneensa tiedon kenraali Siilasvuolta. (Hirmuista!)

Soitin heti Lundqvistille ja pyysin häntä käskemään Siilasvuon tulemaan luokseni.

Aikaisemmin 12.1.46 soitin Svenska Dagbladetin toimitukseen ja puhuin toimittaja Hjärtan kanssa. Sanoin, että uutinen on alusta loppuun valetta. – Valitin, että heillä on niin arvostelukyvytön kirjeenvaihtaja täällä. Valitin myös, että Ruotsin lehdet tällä tavoin vahingoittavat Suomea meidän suurissa vaikeuksissamme. Pyysin dementoimaan.

Hjärta valitti ja sanoi heidän artikkeleissaan kannattavan Suomea.

12.1. Kenraali Siilasvuo luonani kutsuttuna.

Kerroin hänelle, mitä rouva Ljungström oli sanonut.

Siilasvuo kertoi, ettei hän ollut ollenkaan viime aikoina tavannut rouva Ljungströmiä – aikaisemmin oli hänet tavannut. Oli ainoastaan nähnyt hänet Säätytalon kahvilassa eilen, mutta ei puhunut hänen kanssaan. Eräs suomalainen toimittaja (Ståhlström) oli siellä sanonut Siilasvuolle, että eilen oli ulkomaille mennyt sellainen tieto, että (— = Svenska Dagbladetin uutinen). Siilasvuo oli saanut sen käsityksen, että Ståhlström oli tästä uroteostaan ylpeä. Siilasvuo oli sanonut siihen leikillään: »Oletteko te näin myöhäisiä, minä kuulin siitä jo joulukuussa.» Se oli paljasta leikkiä (jonka Siilasvuo luuli toimittajan ymmärtävän).

13.1. kutsusta luonani: M. Pekkala, kenraali Lundqvist, kenraali Siilasvuo ja toimittaja Ståhlström.

Svenska Dagbladetissa eilen ollut törkeä uutinen, Suomen armeijaa koskeva (kts. sitä).

Kun toimittaja Ståhlström puhelimessa sanoi Siilasvuon hänelle puhuneen juuri niin kuin Svenska Dagbladet kirjoitti, olin kutsunut edellä mainitut luokseni.

Ståhlström kertoi: Då i Dagens Nyheter hade ingått (11.1.?) artikel om dessa samma frågor hade Ståhlström på Ständerhuset frågat först om nyheten angående gränsbefästningar. Siilasvuo hade dementerat den, sagt att den ej äger grund. Serlan hade Ståhlström övergått tili i utländska tidningar publicerade uppgiften om 200 ryska instruktionsofficerare. Siilasvuo hade sagt sig vara förvånad över att tidningsmännen var så bakom sin tid samt berättat att min. Sundström till Helsingfors hämtat ryssarnas fråga om huru man i Finland skulle mottaga ett förslag att placera valistusupseereja – politrukkeja – i finska armen, en sådan i varje bataljon och stab. Siilasvuo hade sagt att regeringen avböjde förslaget i mycket försiktig form med motiveringen att freden icke ännu var sluten.1

Kenraali Siilasvuo sanoi pysyvänsä siinä, mitä oli eilen minulle kertonut. Toisti sen täysin.

Syntyi pitkä väittely Ståhlströmin ja Siilasvuon välillä. Sen kuluessa Ståhlström pysyi kertomuksessaan ja Siilasvuo myönsi sanoneensa »kuulleensa jutun» Sundströmin käynnistä, mutta oli puhunut kokonaan leikillään ja luuli, vieläpä oli vakuutettu, että Ståhlström sen kyllä ymmärsi.

Ståhlström sanoi nimenomaan kysyneensä Siilasvuolta, kan gener. informera mig.2

Lopuksi Ståhlström vielä väitti Siilasvuon sanoneen, että hän oli yksi niistä, jotka antoivat hallitukselle lausunnon ehdottaen avböjande svar.3

Siilasvuo: Mistään sellaisesta ei ollut puhetta. Koko se ajatus on naurettava.

Lundqvist: Siilasvuo ei ollut riittävän karkeasti laskenut leikkiä, niin että Ståhlström olisi sen ymmärtänyt.

Minä: Siilasvuo ei ole ollut puheissaan niin varovainen kuin hänen asemassaan olevan upseerin pitäisi olla tällaisissa asioissa.

Ståhlströmin olisi pitänyt ymmärtää, että tässä oli kysymys asiasta, joka vahingoittaa maata, ja hänen olisi pitänyt ottaa asian todenperäisyydestä selvä. Sen sijaan hän on kertonut ne ulkomaalaisille ja myötävaikuttanut siten siihen, että tällaiset kokonaan perättömät tiedot ovat tulleet ulkomaan lehtiin. Hänellä ei ole riittävästi arvostelukykyä.

1 Kun Dagens Nyheterissä oli ollut (11.1.?) kirjoitus näistä samoista kysymyksistä, Ståhlström oli ensin Säätytalolla kysellyt rajalinnoituksia koskevasta uutisesta. Siilasvuo oli kumonnut tiedon, sanonut että se on perätön. Sitten Ståhlström oli siirtynyt ulkomaisissa sanomalehdissä julkaistuun tietoon 200 venäläisestä koulutusupseerista. Siilasvuo oli sanonut olevansa hämmästynyt siitä, että lehtimiehet ovat niin ajastaan jäljessä sekä kertonut, että ministeri Sundström oli tuonut Helsinkiin venäläisten kyselyn koskien sitä, miten Suomessa suhtauduttaisiin ehdotukseen sijoittaa /–/ Suomen armeijaan, yksi jokaiseen pataljoonaan ja esikuntaan. Siilasvuo oli sanonut, että hallitus torjui ehdotuksen hyvin varovaisesti sillä perusteella, että rauhaa ei vielä ollut solmittu.

2 voiko kenraali informoida minua.

3 kieltävää vastausta

13.1. Jäätyämme Pekkalan ja Lundqvistin kanssa kolmen kesken olimme yhtä mieltä siitä, että Siilasvuo keskustelussaan Ståhlströmin kanssa on menetellyt varomattomammin kuin hänen olisi pitänyt ja että sentähden minä annan hänelle kirjallisen muistutuksen.

14.1. Kilpi ilmoitti, että merimieslakko alkaa huomenna kl. 6 aamulla.

Ylimääräinen iltakoulu tänään.

 14.1. Asioita esillä:

  1. Merimieslakko.
  2. Hinta- ja palkka-asioiden järjestely.
  3. Tuotantokomiteat.
  4. Suomenkielisten asettaminen maanhankintalain nojalla ruotsinkielisiin kuntiin.
  5. USA:n luotot – jotka lykätyt.

14.1. Asiainhoitaja Nyberg Köpenhaminasta kirjoittaa Enckellille 7.1.46 mm.:

Oli puhunut Norjan ulkoministerin Trygve Lie’n kanssa, joka oli Köpenhaminassa työväen edustajain kokouksessa ja joka oli lausunut mm. seuraavaa:

Hänen, Lie’n, oli vaikea ymmärtää sitä pessimismiä, joka näyttää vallitsevan suomalaisten keskuudessa tulevaisuuteen nähden. Hänen käsityksensä mukaan mahdollisuudet Suomen ja toiselta puolen Neuvostoliiton sekä Ison-Britannian välillä ovat tällä hetkellä hyvät, edellyttäen kuitenkin, että n.s. sotasyyllisyyskysymys on saatu järjestykseen. Ministeri arveli, että Suomi tullee lopullisessa rauhassa saamaan helpotuksia, sillä hänen käsityksensä mukaan sotakorvausajan pidentäminen kahdella vuodella oli jo sinänsä lupaava enne vastaisille uusille helpotuksille lopullisen rauhan yhteydessä. Kysymykseen, tarkoittiko ulkoministeri helpotuksilla myös Suomelle edullisempaa rajajärjestelyä, vastasi hän siinäkin suhteessa olevansa toiverikas. Sitä vastoin hän ei ollut aivan varma, ehditäänkö teknillisistä syistä ja nykyisen kansainvälisen tilanteen aiheuttaman suuren työtaakan takia rauha solmia ennen toukokuun 1 päivää, kuten äsken pidetty Moskovan konferenssi edellytti. Ministeri Lie oli kuitenkin vakuutettu Suomen olevan ensimmäisiä, joiden kanssa rauha solmittaisiin, ja ettei sen jälkeen kestäisi kauan, ennenkuin maamme hyväksyttäisiin YK:n järjestöön. Ministeri alleviivasi uskovansa lopullisen rauhan takaavan Suomelle sen itsenäisyyden ja sallivan perustan luomisen vastaiselle taloudelliselle hyvinvoinnille. Lopuksi ministeri Lie huomautti, että hän useasti oli keskustellut Neuvostoliiton edustajain kanssa sekä Lontoossa että muualla Suomen kysymyksestä ja saanut tällöin sen käsityksen, että Moskovan virallisissa piireissä suhtaudutaan nykyisin suopeasti Suomeen, lisäten samalla, että ulkoministeri Bevin on myötämielisyydellään maatamme kohtaan koettanut vaikuttaa lopullisen rauhan solmiamiseen. Ministeri sanoi lisäksi, etteivät hänen edellä selostetut käsityksensä perustu varmoihin tietoihin, mutta että hän uskoi vaikutelmansa Suomen kysymyksestä olevan oikean.

Nyberg lisäsi, että Lie esitti käsityksensä niin selvästi ja varmasti, ettei vastuun­ alaisessa asemassa oleva maan ulkoministeri olisi voinut tätä sanoa ilman vissejä perusteltuja ennakkotietoja.

Keskustelun kuluessa olivat läsnä Suomen työväen edustajat Härmä, Varjonen ja Sumu sekä Tanskan entinen pääministeri Buhl.

16.1. J.K.P. – Leino – Kekkonen – Kilpi.

Leino: Nyt päästettiin pois 14. Nyt on kysymys, että jäisi 84.

70 asekätköjutusta

3 sekä asekätköjutusta että valtiollisen poliisin pidättämisestä.

Anthonin asia: Valvontakomissio on ilmoittanut suullisesti Leinolle ja sanonut, että Anthoni on samassa asemassa kuin 61 valvontakomission käskystä vangittua. Kun Leino tiedusteli Savonenkovilta n. 3 viikkoa sitten, niin Savonenkov vastasi, että on vaatinut Anthonin vangitsemista sotarikollisena. Anthoni on syypää sotavankeja koskeviin rikoksiin.

Kekkonen: Oli toissapäivään asti sitä mieltä, että Anthonin asia kuuluu meille. Mutta nyt näyttää, että hän on rinnastettu 61 vangitun kanssa. Leino ilmoittaa, että valvontakomissio on antanut määräyksen, että Anthonia ei saa käsitellä. Jos tämä ilmoitus on pätevä, niin Anthoni on siirrettävä pois turvasäilöstä.

J.K.P.: Asia on kovin vaikea.

Kilpi: Asiaa käytetään hallitusta vastaan. Eikö voisi valvontakomission puolelta saada selvää paperia Anthonista? Kirje 5.11.44 on vanha ja sitten on ainoastaan suullinen tieto Leinolle.

Leino: Tutkimuksia ei ole pantu toimeen, koska valvontakomissio on kieltänyt. Muuten yhtyy Kilpeen.

Kekkonen = Kilpi. Olisi saatava valvontakomission kannasta tieto. Anthonia tuskin voi syyttää, ehkä juutalaisten luovuttamisesta, mutta se on Horellin asia.

J.K.P.

Kekkonen: Tämä on kokonaan uusi näkökanta.

Res.

Valvontakomission kanta on saatava selväksi.

Jos valvontakomissio ei määrää, että Anthonia on 13 artiklan nojalla pidettävä vangittuna Ja että häntä ei saa Suomen oikeudessa tuomita, on tutkimus saatettava loppuun ja Anthoni asetettava tuomioistuimen eteen tai vapautettava.

Kirjallisesti.

18.1. Kalaja luonani. Kertoi:

Mannerheimin terveys on tosin viime päivinä parantunut, mutta hän ei voi ryhtyä presidentin virkaa hoitamaan. Hänen terveytensä on sellainn, että jos hän ryhtyy johonkin, joka voi tuottaa huolia, niin hänen tautinsa pahenee. Kalaja sanoi sanoneensa sen Mannerheimille monta kertaa selvästi. Mannerheim oli aikonut erota, mutta Buschenhagenin paperin jälkeen oli Heinrichs käynyt hänen luonaan ja kehottanut, että Mannerheim ei eroaisi sillä hetkellä. Kalaja luuli Mannerheimin eroavan lähiaikoina.

Minä sanoin, että Mannerheimille ei saa minun puolestani sanoa muuta kuin että olin kysynyt Kalajalta, millainen Mannerheimin terveys on.

Refl. 19.1.46 on Suomen Sosialidemokraatissa kirjoitus, jossa esitetään että mahdollinen presidentinvaali on suoritettava säännöllisessä järjestyksessä. Siis uudet vahtsijamiehet. Mannerheim voi saada sen aikaan, että presidentiksi valitaan joku vasemmistolainen.

19.1. Enckell luonani. – Kertoi Ursinin kuuulleen eräältä henkilöltä, että englantilainen Maguill oli sanonut: »Finnarna förstår ej att om processen ej blir klar i nästa vecka, så har de kniven på strupen».1

Mitä »kniven på strupen»2 tarkoitti, sitä ei kertoja tiedä.

1 »Suomalaiset eivät tajua, että jollei oikeudenkäynnistä selvitä ensi viikolla, niin heillä on puukko kurkulla».

2 »puukko kurkulla»

11.12.45 Kl. 11 illalla Leino soitti, että Zdanov oli kieltänyt Rydin puolustuspuheen julkaisemisen sanomalehdissä. Leino oli antanut määräyksen sensuurille. Kekkonen oli ollut yhtä mieltä kuin Leino. Minä soitin asiasta Möllerille ja Tarjanteelle.

12.12.45 Tästä asiasta keskusteltiin iltakoulussa. Lähetimme neljä ministeriä Zdanovin luo. Keskustelusta Zdanovin kanssa kts. Kekkosen promemoriaa.

 22.1. Refl.

Linkomiehen ym. pyrkimykset rauhaan.

He olisivat tehneet rauhan seuraavilla neljällä ehdolla:

  1. Vuoden 1939 rajat. Kannaksella olisi voitu vaihtaa osa korvausta vastaan;
  2. että saksalaisten kanssa ei tulisi vaikeampia selkkauksia;
  3. että elintarveasia järjestyisi hyvin;
  4. että saataisiin länsivaltojen takuu Suomen itsenäisyydestä ja turvallisuudesta.

Ainoastaan täysi hullu (ja Suur-Suomen intoilijat) olisi kieltäytynyt näillä ehdoilla tekemästä rauhaa. Mutta rauha näillä ehdoilla oli mahdoton saada.

22.1. Wuoren kirje. Mielenkiintoinen.

Pohjoismainen yhteistyö – kts. kirjettä. (Annoin sen Enckelille, saatava takaisin.)

Refl. Hitlerin politiikka ja sota on kokonaan tuhonnut tasapainon Euroopassa Ja muuttanut pienten valtioiden aseman.

10:1. Becker määräsi minut sänkyyn. Sanoi, että olen ylen rasittunut ja sydän rasittunut.

29.1. julaistiin lehdissä selonteko asekätköistä. Suuri osa lehtiä on sen johdosta tuominnut tämän yrityksen. Joku lehti, esim. Aamulehti, kuitenkin puolustaa sitä ja ainakin sanoo hyvin ymmärtävänsä tämän surkean yrityksen.

31.1._Jatkui jälleen oikeudenkäynti sotasyyllisiä vastaan. Nähtävästi tämä oikeudenkäynti on yllyttänyt niitä piirejä, Jotka ovat nykyistä poliittista suuntaa vastaan. Näyttää siltä, että harjoitetaan kovaa agitatiota.

30.1. Otin presidentin sijasta vastaan Puolan uuden lähettilään.

1.2. Samoin Hollannin lähettilään Van der Vlugtin. Erittäin miellyttävä mies. Professori V. d. Vlugtin poika.

1.2. Viime aikoina on käsitelty kysymystä yhdistää palkka- ja hinta-asiat yhden ministerin (Hiltusen) alle. Ministerivaliokunta on asiaa valmistellut. Mutta maalaisliittolaiset tekevät vaikeuksia. Hillilä tahtoo metsätyöt (200.000 miestä) pois ja Vesterinen maatalouspalkat ja hinnat. (Aina vain vaikeuksia.)

1.2. Kuvaavaa sanomalehtien vastuuttomuutta.

Joku aika sitten uudistettiin asetus turvasäilöstä ym., joka asetus on ollut voimassa 6 vuotta syksystä 1939. Se on samanlainen, paitsi että sitä on sikäli lievennetty, että tärkeimmät asiat on lykättävä valtioneuvoston ratkaistavaksi. Sanomalehdet ovat suurin äänin kirjoittaneet, että nyt on annettu julma asetus kansalaisten vapautta vastaan. – Annettiin kyllä virallinen oikaisu, mutta oikaisut eivät koskaan merkitse samaa kuin väärä uutinen, joka on päästetty liikkeeseen.

Kaikkeen tähän on syynä nähtävästi sotasyyllisyysoikeudenkäynti, joka kovasti kiihdyttää ihmisiä.

Ruotsin lehdet kirjoittavat myös joka päivä Suomen asioista. Niillä on kyllä hyvä tarkoitus, mutta usein niiden kirjoittelut tekevät enemmän pahaa kuin hyvää.

Täällä Suomessa on nähtävästi joku agitaattori-käskyläs, joka käy taistelua nykyistä poliittista suuntaa vastaan. Ruotsissa olevat suomalaiset auttavat kovasti tätä agitatiota.

 23.1. Enckell luonani kotona. Kertoi: Enckellin luona oli ollut englantilainen

Maguill, joka oli sanonut:

  1. Venäläiset ovat tyytymättömiä järjestykseen oikeudenkäynnissä ja katsovat, että hallitus ei ole riittävän tarmokkaasti hoitanut asiaa.

Savonenkov oli sanonut luulevansa, että tarkoituksena täällä on oikeudenkäynnin kautta lisätä vihaa Neuvostoliittoa kohtaan.

  1. Maguill pelkäsi, että jos tuomiot tulevat lievät, niin vaikka Neuvostoliitto ei virallisesti tarttuisi asiaan, Pravda ja Izvestija alkavat hyökätä Suomen päälle. Sen johdosta suomalaiset kommunistit alkavat hyökätä oikeistolaisia yms. vastaan. Silloin Suomessa tulee sisäisiä rauhattomuuksia, kuten Kreikassa ym.

23.1. Enckell oli puhunut Orlovin kanssa rauhan tekemisestä ja puhunut siitä, miten me saamme mielipiteemme esille.

Orlov oli kysynyt, onko meillä jotain toivomuksia. Miten olemme ajatelleet. – Itse ei ollut sanonut mitään tietävänsä, miten rauha tulee tehtäväksi.

26.1. Fagerholmin kirje minulle Mannerheimin asiasta. Kts. kirjettä.

26.1. Mannerheim soitti minulle ja sanoi Savonenkovin ilmoittaneen adjutantin kautta, että hän tahtoisi tavata Mannerheimia. Mannerheim kysyi minun mielipidettäni, onko hänen otettava Savonenkov vastaan.

Minä sanoin, että jos Savonenkov tulee Zdanovin toimeksiannosta, niin Mannerheim ei voi kieltäytyä ottamasta häntä vastaan, paitsi jos lääkäri kieltää hänet siitä. Se on siis lääkärin asia.

Svento luonani. Kerroin hänelle, mitä Mannerheim oli minulle sanonut. Mainitsin siitä myös Enckellille ja Fagerholmille.

26.1. Tohtori Kalaja luonani illalla. Hän tiesi Savonenkovin asian. Mannerheim oli ottanut Savonenkovin vastaan. Savonenkov oli sanonut:

Hän, Savonenkov, oli saanut Moskovasta tehtäväksi ilmoittaa Mannerheimille, että, katsoen Mannerheimin ansioihin rauhan tekemisessä, he eivät tule millään tavalla sekottamaan häntä oikeudenkäyntiin sotasyyllisyydestä, riippumatta siitä, onko hän presidenttinä tai tuleeko hän, kuten on lehdissä mainittu, eroamaan.

Mannerheim oli sanonut Savonenkoville, että hän on jo kauemman aikaa ajatellut eroa (päättänyt erota), koska ei voi hoitaa presidentin virkaa sairauden vuoksi ja hänen lääkärinsä on sanonut, että hänen terveytensä ei kestä, mutta aina on tullut jotain väliin.

Kalaja sanoi, että Mannerheim eroaa pian, viimeistään oikeudenkäynnin loputtua.

Mannerheim oli Savonenkovin käynnistä hyvin tyytyväinen. Oli sanonut, että se oli kyllä påtryckning1, mutta se oli miellyttävässä muodossa.

Savonenkovin käynti oli nähtävästi Leinon ym. kommunistien toimesta. Sillä joku päivä sitten oli Kalaja ollut Kekkosen, Sventon ja Leinon parissa ja kertonut heille, että Mannerheim pelkää, että häntä ruvetaan syyttämään, mutta että presidentin virka häntä suojelee.

1 painostusta

28.1. Minä olin Mannerheimin luona Punaisen Ristin sairaalassa. Mannerheim kertoi minulle, mitä Savonenkov oli puhunut.

Mannerheim oli tyytyväinen ja rauhallinen. Nähtävästi Savonenkovin käynti oli häntä rauhottanut. Mannerheim sanoi, että hänen luonaan on ollut ihmisiä, jotka ovat kehoittaneet häntä olemaan luopumatta.

Minä kysyin, onko hän ajatellut eroaan. Mannerheim vastasi sitä paljon ajatelleensa. Mutta hän ei eroa ainakaan ennen kuin tuomio on annettu sotasyyllisyysasiassa.

Sain sen vaikutuksen, että Mannerheim ei ajattele vakavasti eroaan, vaan katsoo voivansa jäädä.

Sanoin Mannerheimille, että minä tämän kevään kuluessa tulen eroamaan.

Mannerheim ei siihen reagoinut.

28.1. Kekkonen luonani.

Kerroin käynnistäni Mannerheimin luona. Sanoin, että tämä ei voi kauan jatkua. Kekkonen oli samaa mieltä ja katsoi, että puolivälissä helmikuussa voisimme erota. Kekkonen kertoi (kuten oli kertonut aamupäivällä), että nykyään käy kova agitatio hallitusta ja sen politiikkaa ja minua vastaan. Inkilä ym. kovasti agiteeraa, että minä en tulisi presidentiksi, jos Mannerheim eroaa.

28.1. luonani edistyspuolueen eduskuntaryhmän lähetystö: Kauppi, Sarlin ja Kytömaa. Ilmoittivat, että heidän ryhmänsä on päättänyt vastustaa sitä, että presidentti valitaan eduskunnassa, jos presidentinvaihto tapahtuu.

Minä sanoin, että minun mielestäni nyt, kun on kysymys Mannerheimin presidenttiajasta, josta on jäljellä neljä vuotta, vaali pitäisi toimittaa eduskunnassa. Yleisiä vaaleja ei voi panna toimeen teknillisistä syistä, kuten Kekkonen on minulle sanonut.

Kun lähetystö sanoi, että nyt ei ole kysymys siitä, kuka presidentiksi valitaan, vaan että lain määräämää järjestystä noudatetaan, minä vastasin, että kun on ollut kysymys myös minun ehdokkuudestani minä en halua presidentin paikkaa. Ainoastaan jos minulla on yleinen kannatus (joitakin hajaääniä lukuun ottamatta), katson olevani velvollinen suostumaan. Mutta jos on muita ehdokkaita, jotka yhtä hyvin tai paremmin kuin minä voivat maata palvella, niin minä siirryn syrjään. En halua pienellä enemmistöllä tulla valituksi. Minulle on mieluisinta päästä kokonaan niin pian kuin mahdollista siirtymään pois kaikesta. Yleisissä vaaleissa täytyy jo esiintyä useampia ehdokkaita.

(Refl. Tämä kaiketi johtuu myös siitä agitatiosta, jota minua ja minun politiikkaani vastaan harjoitetaan.)

25.1. Vuoden 1945 valtiopäivien päättäminen.

2.2. Vuoden 1946 valtiopäivien avajaiset.

3.–4.2. Olen kovin väsynyt. Becker luonani 3.2.46. Olin sekä 3.2. että 4.2. sängyssä.

Becker sanoi, että se on hermoväsymystä.

7.2. Kekkonen ja Leino kutsusta Savonenkovin luona Tornissa.

Savonenkov oli hyvin jyrkkä ja sanoi, että Uudessa Suomessa, Ilkassa ym. lehdissä on ollut kirjoituksia, jotka on tähdättyjä Neuvostoliittoa, Yhdistyneitä Kansakuntia ja demokratiaa vastaan ja joissa on harjoitettu sotapropagandaa. (Kts. Leinon kertomusta.) Savonenkov ihmetteli, miten on mahdollista, että kun valtakunnan johtavat miehet puhuvat ystävyyden rakentamisesta Neuvostoliiton kanssa, sanomalehdistö puhuu päinvastaisessa hengessä.

Tämä natsihenkinen propaganda on ristiriidassa 21 artiklan kanssa. Valvontakomissio vaatii, että propaganda Neuvostoliittoa ja Yhdistyneitä kansoja vastaan on ehdottomasti lopetettava.

Valvontakomissio ei tule sallimaan tällaisen fasistisen propagandan jatkumista.

7.2. pidettiin valtioneuvoston yksityinen kokous. Päätettiin kutsua Helsingin lehtien päätoimittajat huomiseksi ja maaseutulehtien päätoimittajat ensi maanantaiksi 11.2.42 kokoon ja heille ilmoitetaan tämä asia.

8.2. Helsingin lehtien päätoimittajat luonani.

Selitin heille Savonenkovin lausunnon Kekkoselle ja Leinolle.

11.2. Koko maan lehtien edustajat juhlahuoneistossa.

Esitin katsauksen ulkopoliittiseen asemaan. Syntyi keskustelu.

Sitten Törngren esitti valtion rahataloudellista tilaa. Ilmoitti voitavan ryhtyä lieventämään tuloveroa.

 12.2. Honkajuuri kotona luonani.

  1. Oli käynyt vankilassa Reinikan ym. luona. – He olivat sanoneet, että heidät aiotaan muuttaa pieniin selleihin. Olivat pyytäneet Honkajuurta puhumaan minulle, että saisivat jäädä nykyisiin huoneisiin, koska ovat poliittisia vankeja ja niillä on samat oikeudet kuin tutkintovangeilla.

Lupasin tehdä mitä voin.

  1. Mustat listat: Ei ole kuullut mitään. Midland Bankin puheenjohtaja ja johtajan I mies olivat lähettäneet hyvin ystä­ vällisen uudenvuoden toivotuksen.

Regan City Bank oli kirjoittanut Honkajuurelle ja Ilvekselle uudenvuoden onnittelukirjeen.

Faras G:n johtaja Arnod oli kirjoittanut ja kehoittanut kääntymään hänen puoleensa, jos olisi jotain ikävyyksiä.

  1. Honkajuuri kertoi, että eräät tehtaat (Veitsiluoto ynnä Yhtyneet ja Kymi ym.) pidättävät tuotantoa toivossa, että hinnat nousevat, vaikka niillä on paljon raaka-aineita.

Rauma tekee työtä koko voimalla.

Refl. Minun täytyy puhua Veitsiluodosta.

29.1. (paperiliuskalta)

Enckell sanoi Ursinin kertoneen: Englannin Maguill oli kertonut Ursinille:

  1. Jos Ryti ja Tanner ym. olisi heti siirretty pois kaikesta julkisuudesta ja vaikutuksesta, niin oikeudenkäyntiä ei olisi tarvinnut nostaa.
  2. Venäläisiin on tehnyt huonon vaikutuksen se, että oikeudenkäynnissä Rytiä on kutsuttu »presidentiksi» ja samoin muita syytettyjä on tituleerattu ja kunnioitettu.

30.1. iltakoulussa.

Kerroin edistyspuolueen ryhmän lähetystön käynnistä luonani presidentinvaalista puhumassa, että sen pitäisi tapahtua valitsemalla valitsijat. Syntyi pitkä keskustelu. Kaikki olivat sitä mieltä, että vaali on eduskunnan toimitettava.

Sanoin, että olen ylirasitettu ja en jaksa kauan. Luin Beckerin todistuksen.

Kaikki olivat sitä mieltä, että nykyinen tila ei voi jatkua kauan.

Muuten keskustelu pidettiin vastauksena kysymykseen.

31.l. Refl. Tämä asema tulee yhä ikävämmäksi. En jaksa tätä enää kauan kestää. Tänään oli 10.30–11 yksityisiä neuvotteluja. Kl. 11–12 ulkoasiainvaliokunta. Kl. 12–12.30 suurus. Kl. 12.30–1 työtä, allekirjoituksia ym., kl. 1 täys’istunto. Minua rupesi pyörryttämään ja minun täytyi lopettaa kesken kl. 3 i.p. Sen jälkeen keskustelin Sventon kanssa. Sitten kotiin ja heti sänkyyn, mutta koko illan sain tehdä työtä.

Sydämeni ei kestä tätä.

31.1. Leino kertoi Talvelan kautta lähettäneensä Mannerheimille tiedon, että vasemmisto ei tule häntä ahdistamaan ja Vapaa Sana ei puhu hänestä mitään. Leino sanoi olevansa vakuutettu, että Mannerheim eroaa pian.

Minä sanoin myös tietäväni jotain, mutta epäilen Leinon mielipiteen oikeutta.

31.1. Svento kertoi olleensa illan Orlovin luona päivällisellä. Svento oli viitannut siihen, että minä eroan. Orlov oli heti reagoinut. Sanonut, että minulla on kaikkialla kannatusta (venäläisten kesken). Orlov oli sanonut: »23.2.46 on punaisen armeijan päivä. Silloin kokoonnumme toisissa oloissa.»

12.2. Hertta Kuusinen luonani. Keskusteli sotasyyllisyysasiasta ja oikeudenkäynnistä – yli kaksi tuntia.

13.2. Kekkosen kanssa. Sovimme, että huomenna kutsun tuomioistuimen jäsenet Riikosen ja Alestalon luokseni.

Puhuin Kekkoselle tuomittujen huoneista. Kekkonen lupasi, että saavat kaikki oikeudet, jotka ovat mahdolliset poliittisille vangeille.

Nykyiset huoneet ovat sairaalahuoneita.

 14.2. Alestalo ja Riikonen luonani valtioneuvostossa. Kekkonen läsnä. – Esitin:

  1. Prosessi on raskas kaikille.
  2. Meidän kantamme perustuu 13 artiklaan. Sen täytäntöön paneminen on velvollisuus, jonka Suomi on ottanut päällensä. Siis poliittinen.

Takautuvaisuus riippuu 13 artiklasta.

  1. Meidän on ollut hyväksyttävä liittoutuneiden tulkinta. Se on laissa 12.9.45 hyväksytty.
  2. Tässä laissa on tarkistettu:
    1. sodan alkaminen
    2. rauhan viivyttäminen.
  3. Neuvostoliitto vaatii myös tämän artiklan täyttämistä. Siitä on minulla ollut Zdanovin kanssa monta kertaa keskustelu.
  4. Zdanov sanoi katuvansa, että tämä asia on jätetty suomalaisten haltuun. Neuvostoliiton olisi pitänyt itse asia hoitaa.

Zdanov sanonut Neuvostoliiton tehneen monta myönnytystä – ei kuolemanrangaistusta. Ei monta edesvastuuseen ym.

  1. Venäläiset vaativat, että asiasta ei saa tulla leikki – farssi.
  2. Asialla on suuri poliittinen merkitys. Englantilaiselta taholta on saatu tietää, että venäläiset ottavat tämän asian vakavalta kannalta.

15.2. Möller ja Castren luonani. Kahden tunnin keskustelu. Samana päivänä oli ollut äänestys sotasyyllisyysoikeudessa – tarkistus lykätty seuraavaan päivään. Päätetty tuomita vankeusrangaistukseen, koska eduskunnan perustuslakivaliokunta on katsonut, että se on ensisijainen rangaistus. Ei ole raskauttavia asianhaaroja, koska ei ole itsekkäitä pyyteitä.

Ryti päätetty tuomita korkeimpaan rangaistukseen, 8 vuodeksi. Muut suhteellisesti. Kivimäki vapautetaan.

Monet äänestykset.

Minä sanoin, että minun ymmärtääkseni venäläiset odottavat kovempia rangaistuksia.

Mutta suomalaiselta kannalta nämä rangaistukset ovat kyllä kovia. Sanoin, että olisi luultavasti viisasta tuomita myös Kivimäki, ja lausuin, että jos saisin puhua Kivimäen kanssa 1/2 tuntia, niin hän itse luultavasti lausuisi saman mielipiteen, että hänetkin olisi tuomittava.

Sanoin, että en voi sanoa, millä tavalla venäläiset reagoivat näihin rangaistuksiin. On eri alternatioita: 1) Ottavat asian omaan käteensä. Se kyllä olisi heille epämukavaa. – 2) Vaikka jättävät asian sikseen, tulevat muulla tavalla sen meille kostamaan: tekemään vaikeuksia esim. lopullisessa rauhassa tai muulla tavalla.

15.2. E. Pekkala luonani. Kertoi, mil­ laisia tuomioita oli suunniteltu. Hänen mielestään rangaistukset ylipäänsä olivat riittävät. Mutta pitää Kivimäen vapauttamista poliittisesti vaikeana, vaikka myön­ si, että Kivimäen tapaus on juriidisesti vaikea.

16.2. illalla kl. 9.30 soitettiin, että Savonenkov tahtoi tavata minua tärkeässä asiassa. Vastasin, että olin huonovointinen ja sängyssä ja sentähden en voinut enää sinä iltana olla tavattavissa, mutta kyllä seuraavana päivänä.

17.2. (17s päivä!)

KJ. 11.30 a.p. Savonenkov tuli luokseni kotiin erään toisen venäläisen upseerin kanssa. Savonenkov sanoi puhuvansa kontrollikomission, s.o. Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) ylimmän sotilasjohdon puolesta. Hän lausui:

13 artiklan mukaan Suomi on sitoutunut yhteistoimintaan sotasyyllisten tuomitsemiseksi. Nyt ovat nähneet sanoma­ lehdistä, että tuomio on tehty ilman että heidän kanssaan on konsultoitu.

Valvontakomissio katsoo (vaatii?):

  1. että Ryti, Tanner, Rangell, Linkomies ja Kivimäki on tuomittava 5–10 vuodeksi.

Ottaen huomioon heidän rikoksensa olisi heitä oikeastaan rangaistava kuolemanrangaistuksella. Mutta valvontakomissio on siitä luopunut ja tehnyt myönnytyksen.

  1. Ramsayhin, Reinikkaan ja Kukkoseen nähden heillä ei ole omaa mielipidettä heidän konkreettisesta rangaistuksestaan, mutta heidän rangaistuksensa täytyy vastata kunkin syyllisyyttä. Rangaistuksella ei saa olla vain symboolinen merkitys (характер).
  2. Tuomiota ei saa julaista ensi maanantaina.
  3. Oikeudenkäynnin viimeisenä päivänä vielä väitettiin syytettyjen puolelta, että Neuvostoliitto oli 22.6.41 hyökännyt Suomen päälle. Se on panettelua ja sillä väitteellä on Neuvostoliiton vastainen karaktääri.

Minä vastasin, että eduskunta oli (perustuslakivaliokunnan mietinnössä) lausunut, että rangaistuksena oli ensi sijassa oleva vankeus. Kuritushuone, jos on raskauttavia asianhaaroja, kuten esim. yksityinen voitonpyyntö yms. Sellaista tässä ei ole.

Yleisen lain mukaan korkein vankeusrangaistus on 4 vuotta. Tässä tapauksessa eduskunta oli korottanut korkeimman rangaistuksen 8 vuodeksi. Mikäli minulle on ilmoitettu, on presidentti Ryti tuomittu 8 vuodeksi, siis korkeimpaan vankeusrangaistukseen, ja muut suhteellisesti. Minun mielestäni rangaistukset eivät ole lieviä, vaan jotenkin kovia. Oikeuden­ käynti ei ole siis mikään farssi tai komedia, vaan se on серьезное дело1.

Asia on jätetty eri tuomioistuimen tuomittavaksi. Asia on nyt siis tuomioistuimen hallussa. Suomessa tuomioistuimet ovat täysin riippumattomia. Hallituksella ei ole mitään oikeutta antaa määräyksiä ja käskyjä tuomioistuimelle. Sentähden hallitus ei voi tehdä tässä asiassa mitään. En myöskään minä voi tehdä mitään. Yksityisesti olen keskustellut mm. viime perjantaina tuomioistuimen kahden jäsenen kanssa ja samoin perjantaina tuomioistuimen puheenjohtajan Möllerin ja varapuheenjohtajan Castrenin kanssa. Olen esittänyt asian vakavuuden ja poliittisen merkityksen.

Nyt en voi myöskään tehdä muuta kuin että saatan sen, mitä hän, Savonenkov, on minulle ilmoittanut, oikeuden puheenjohtajan Möllerin tietoon.

Savonenkov sanoi, että hänellä oli tehtävänä ainoastaan saattaa minun tietooni se, mitä oli esittänyt minulle.

Hän ei ruvennut asiasta pitemmälti keskustelemaan.

1 vakava asia.

17.2. Savonenkovin poistuttua kutsuin luokseni Möllerin, Castrenin ja Kekkosen. Ilmoitin, mitä Savonenkov oli minulle tiedottanut ja mitä minä hänelle sanoin,

sen mukaan kuin edellä on esitetty.

Annoin Möllerille kirjallisesti Savonenkovin ilmoituksen seuraavan muotoisena, jonka hän voi tuomioistuimelle huomenna ilmoittaa:

» Helmikuun 17 päivänä 1946 ilmoitti kenraaliluutnantti Savonenkov, Valvontakomission s.o. Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) Ylimmän Sotilasjohdon puolesta Päämin1le, viitaten välirauhansopimuksen 13 artiklaan, jossa Suomi on sitoutunut yhteistoimintaan sotarikollisten tuomitsemiseksi, että Valvontakomissio katsoo (vaatii?)

  1. että syytetyt Ryti, Tanner, Rangell, Linkomies ja Kivimäki ovat tuomittavat rangaistukseen 5–10 vuodeksi.
  2. Syytettyihin Ramsayhin, Reinikkaan ja Kukkoseen nähden Valvontakomissiolla ei ole omaa mielipidettä, vaan heidän tuomionsa täytyy riippua kunkin syyllisyydestä, mutta tuomioilla ei saa olla vain symbolista karaktääria.
  3. Tuomion tekstiä ei saa julkaista maanantaina 18.2.46
  4. Kenr.luutn. Savonenkov huomautti lisäksi, että vielä viimeisessä tuomioistuimen istunnossa oli syytettyjen puolelta väitetty Neuvostoliiton hyökänneen 22.6.41 Suomen päälle. Se oli panettelua ja sillä väitteellä oli Neuvostoliiton vastainen karaktääri.»

Sovimme, että sen jälkeen Möller voi ilmoittaa tuomioistuimen jäsenille: »Pääministeri teki kenraaliluutnantti Savonenkoville selväksi suomalaisen näkökannan tässä asiassa.»

Keskustelun kuluessa sanoin Savonenkoville, että asia on minun nähdäkseni nyt hyvin vaikeassa tilassa ja konfliktien vaara on niin suuri, että sitä näyttää olevan vaikea välttää.

17.2. kl. 6 i.p. valtioneuvoston yksityinen istunto Savonenkovin ilmoituksen johdosta.

Minä luin, mitä edellä on kirjoitettu.

Kekkonen sanoi puhuneensa Pilppulan kanssa. Tapaa maalaisliiton tuomioistuimen jäsenet tämän istunnon jälkeen.

Hallituksen pitäisi ilmoittaa kantansa, millä tavalla tästä kriisistä päästään.

Jos syntyy konflikti, niin kaikki työ, mikä on tehty, menee hukkaan.

Pekkala: Pitäisi voittaa aikaa, jos on mahdollista. Eikö oikeus voi lykätä tuomion julkaisemista?

Svento: Hallituksen pitäisi antaa lausunto ja kehoittaa tuomioistuinta muuttamaan päätöksensä.

 E. Pekkala: Päätöstä ei olisi vielä huomenna julkaistava. Jos julkaistaan, niin tulee kriisi. Hallituksen on koetettava estää kriisi.

Takki: Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on päättänyt, että hallitus ei saa painostaa tuomioistuinta. Sentähden Takki ei voi nyt yhtyä ehdotukseen, ennenkuin kaikki sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet ovat läsnä. Mutta ajan voittamiseksi olisi tuomion julistaminen saatava lykätyksi.

Res.

Kekkonen puhuu Möllerin kanssa, että tuomion julistaminen lykätään keskiviikkoon.

Minä käytin useamman kerran puheenvuoroa. Kannatin tuomion julistamisen lykkäämistä. Epäilen hallituksen julkista julkaisua asiassa.

Leino sanoi mm., että sosialidemokraattien ja maalaisliiton olisi pitänyt saada toisenlaiset miehet oikeuden jäseniksi (ei Heurlin, Toivonen ym.). Kannatti, että olisi koetettava saada lykättyä.

Janhunen= Leino.

Päätettiin pitää tämän asian johdosta iltakoulu huomenna 18.2.46 kl. 5.30.

16.2. SAK:n lähetystö. 

Härmä, Huunonen, Tattari SAK

Lindholm – Elintarviketeollisuus 

Antikainen – Maatyöväen liitto 

Saveri – Rautatieläiset.

Härmä: Jo marraskuussa esitetty, että ei voi kauan estää palkkakysymystä tulemasta esille, ellei hintakysymystä voida hoitaa.

Rautatieläiset: Luvattiin.

Elintarviket.

Maatyöl.: Palkat ovat liian alhaiset.

7 §:n 2 momenttiin sellainen muutos, että aikapalkalla työskenteleville voitaisiin korottaa. Olisi tarpeen tasoituksia.

Huunonen: Ei pyritä yleiseen palkannousuun, vaan eräiden kuoppien tasottamiseen. Aikapalkalla työskentelevien asema on vaikea. Hintojen alentaminen. Verotuksen alentaminen. Liikevaihtoveroa olisi alennettava.

Antikainen: Maataloustyöläisten ryhmä on jäänyt jälkeen.

Lindh: Elintarviketeollisuuden työntekijät ovat jääneet kuoppaan. Aikapalkka, mutta urakkatyö. Palkkojen ero myllytyöntekijäin ja metallityöntekijäin välillä. Koko suuri ero. Olisi korjattava.

Tattari: Sotevan hinnat ovat korkeammat kuin muilla. Maataloudessa luontoisedut on otettu pois. Liikevaihtoveroa alennettava.

Saveri: Rautatietyöläisille luvattiin tasotus.

Minä: On vaara, että palkkaryöppy pääsee alkuun ja inflatio jatkuu. Valtioneuvosto ottaa harkittavaksi, mutta minä en voi luvata mitään enkä sanoa muuta, kuin mistä Hiltunen, palkka- ja hintaministeri, on heille ilmoittanut.

19.2. Enckellin kanssa puhuimme Möllerin ja Castrenin kanssa.

Enckell teki selkoa keskustelustaan Shepherdin kanssa ja antoi siitä kirjallisen selonteon. Minä kerroin valtioneuvoston yksityisestä kokouksesta ja annoin kiteyttämäni lausunnon. Kerroimme myös, mitä Voionmaa oli tiedottanut Bernistä keskustelustaan Sveitsin korkeimman oikeuden puheenjohtajan kanssa, ja annoimme Voionmaan raportin (kts. paperia).

Keskustelussa Möller ja Castren eivät sanoneet voivansa luopua mielipiteestään. Keskustelu oli toisinaan sangen kiivas.

Annoimme Möi/erille Enckellin muistion keskustelusta Shepherdin kanssa, Voionmaan raportin ja minun paperille panemani muistion valtioneuvoston yksityisessä istunnossa hyväksymästä kannasta.

Minun muistioni oli seuraava:

18.2.46

»Valtioneuvosto, joka kahdessa yksityisessä istunnossa on perusteellisesti harkinnut Valvontakomission kuluvan helmikuun 17 päivänä ja Ison-Britannian poliittisen edustajan kuluvan kuun 18 päivänä tekemiä sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä koskevia ilmoituksia, on syvästi huolissaan näiden ilmoitusten aiheuttamasta asian nykyisestä tilasta ja pelkää, ellei Valvontakomissio katso välirauhasopimuksen 13 artiklan määräyksen tulevan täytetyksi, asiain menevän konfliktiin, jonka seuraukset ovat maalle vaaralliset ja vaikeasti arvioitavat.»

Iltapäivällä Fagerholm luonani. Tein hänelle selvää sotasyyllisyysasian kulusta viime päivinä. Sovimme siitä, että Fagerholm pitää illalla radiossa puheen.

Hän piti sen ja se oli hyvä puhe. (kts. puhetta)

19.2. Kekkonen oli oikeuden maalaisliittolaisten jäsenten kanssa keskustelussa.

Sosialidem. ryhmällä oli myös kokous. Samoin maalaisliiton ryhmällä. Takki ja Vesterinen kertoivat, että mieliala oli ollut vakava.

19.2. illalla neuvottelu lopullisesta rauhasta juhlahuoneistossa: minä, Enckell, Svento, Gripenberg, Hynninen ja Idman.

Idman ja Hynninen laativat tästä keskustelusta muistion. 

20.2. Aamulla Kekkonen kertoi, että maalaisliittolaiset jäsenet ovat valmiit tarkistamaan kantansa sotasyyllisyysasiassa, jos saavat valtioneuvostolta selvän mieli­ pidelausuman siitä, että 13 artiklan täytäntöön paneminen valtioneuvoston mielestä vaatii, että noudatetaan valvontakomission esityksiä.

Kl. 1 valtioneuvoston yksityinen istun­ to. Minä luin Kekkosen kanssa laatimamme ehdotuksen kirjelmäksi, jossa ilmoitetaan valtioneuvoston käsitys. Valtioneuvosto hyväksyi kaikilla äänillä Peltosta vastaan Kekkosen ja minun laatiman ehdotuksen kirjelmäksi.

Sosialidemokraattiset jäsenet neuvottelivat ja sen jälkeen Takki ilmoitti, että kolme heistä (paitsi Peltonen), ottaen huomioon tilanteen vakavuuden, eivät katso voivansa olla yhtymättä minun lukemaani ehdotukseen.

Kaikki olivat läsnä, paitsi Svento, joka oli ilmoittanut minulle yhtyvänsä minuun. Minä lähetin kirjeen asiassa Möllerille.

(kts. papereja).

Refl. Tämä on hirmuista: Aina viime elokuusta alkaen on tämä asia ollut vuorenpainoisena minun ja hallituksen jäsenten päällä.

Valtioneuvoston yksityisen kokouksen aikana 20.6.461 sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet pitivät yksityisen neuvottelun. Palattuaan yhteiseen kokoukseen Takki ilmoitti, että hän, Hiltunen ja Kilpi eivät voi ottaa vastuulleen olla liittymättä valtioneuvoston muihin jäseniin tässä vakavassa asiassa, vaan yhtyvät siihen.

Peltonen lausui, että oikeus tietää, että 13 artiklaa on noudatettava. Mutta hän, Peltonen, tahtoo pysyä sillä kannalla, jolla hallitus on ollut, nimittäin että hallitus ei sekaannu oikeudenkäyntiin. Sentähden Peltonen ei voinut yhtyä tehtyyn ehdotukseen.

Hiltunen: Oikeudenkäynnin riippumattomuus on pienempi asia kuin valtakunnan etu. Jos oikeus pysyy kannallaan, niin seuraa vaikea konflikti meidän ja Neuvostoliiton välillä. Sentähden Hiltunen (kuten Takki ja Kilpi) eivät voi tehdä muuta kuin olla mukana.

Minä ilmoitin, että Svento oli sanonut minulle yhtyvänsä ja totesin, että valtio­ neuvosto Peltosen ääntä vastaan hyväksyi seuraavan kirjelmän:

»Helsingissä 20 pnä helmikuuta 1946. Sotasyyllisoikeudelle.

Valtioneuvosto on katsonut tarpeelliseksi saattaa Sotasyyllisyysoikeuden tietoon valtioneuvoston käsityksenä, että Sotasyyllisyysoikeuden päätöksen syytteessä olevien henkilöiden tuomioiden suhteen tulee toteuttaa perustuslainsäätämisestä määrätyssä järjestyksessä vahvistetun välirauhasopimuksen 13 artiklassa edellytetty yhteistoiminta sotarikoksista syytettävien henkilöiden tuomitsemiseksi Liittoutuneiden Valvontakomission esittämällä pohjalla.

Valtioneuvoston puolesta:

Pääministeri

J.K.P.»

1·po. 20.5.45

20.2. saapui seuraava sähke:

»London 19.2.46 kl. 6.00. Ulkoasiat Helsinki

18. Tänään Foreign Officessa minulle sanottiin Suomelle vahingoksi jos tuomiot liian pieniä koska vaikutus Venäjällä hyvin epäedullinen. Uudelleen varoitettiin laskelmoimasta Nliiton Englannin riidoille. Lähemmin suullisesti kotona. Wuori.» 

Refl. Siis sama, minkä Shepherd puhui Enckellille. (kts. pap.)

22.2. Refl.

Kekkonen on koko minun hallitusaikanani kantanut raskaan taakan ja tehnyt hyvää työtä ja hyviä palveluksia maalle. Hän on tarmokas ja reipas. Pitää asioista hyvän huolen. Hänellä on ollut vaikeita ja pahoja asioita kannettavana. Sotasyyllisyysasian viime vaiheessa hän teki jälleen hyvän palveluksen maalle, kun hän sai kolme maalaisliittolaista oikeuden jäsentä tarkistamaan kantansa. Ilman tätä Kekkosen toimenpidettä asia olisi mennyt karille.

Ulkopolitiikassa Kekkonen ja minä olemme samalla kannalla. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että Kekkonen tulisi pääministeriksi. Mutta kenties olisi parempi, jos pääministeriksi minun jälkeeni tulisi uusi mies, joka ei ole ollut hallituksessa mukana kuluneiden 16 kuukauden aikana. Mutta Kekkosen täytyy jäädä oikeusministeriksi, hoitamaan edelleen asiat loppuun.

22.2. Mannerheim soitti Punaisen Ristin sairaalasta ja ilmoitti pian eroavansa. Pyysi saada puhua minun kanssani »detaljeista». Sovimme, että menen hänen luokseen seuraavana päivänä.

…. Olin Mannerheimin luona sairaalassa kl. 11—12.

Mannerheim näytti minulle ilmoituksen eroamisesta. Sanoi jättävänsä sen »i dessa dagar»1. Otti esille adjutanttiasian, koska minä olin siitä puhunut Kalajalle. Sanoi, että hän ei olisi sitä muuten ottanut esille. Esitti myös, että hän saisi käyttää armeijan autoa. Minä lupasin järjestää nämä asiat. 

Mannerheim puhui myös tuomituista, että heille annettaisiin kaikki edut, mikä on mahdollista. Minä sanoin siitä jo puhuneeni Kekkoselle.

Mannerheim kysyi vielä seremonioista eron yhteydessä. Onko hänen jotain tehtävä? – Minä lupasin ottaa selvän.

Kahvitunnilla samana päivänä puhuin hallituksen jäsenten kanssa adjutantista ja autosta. Kukaan ei pannut vastaan.

1 »näinä päivinä»

23.2. Punaisen armeijan 28-vuotispäivä.

Savonenkov, Zdanovin sijaisena, oli kutsunut Adlon-hotelliin suuren joukon edustavaa yleisöä.

Keskustelussa Savonenkovin kanssa minä sanoin: »Viime sunnuntaina olin aikonut levätä koko päivän, mutta Te tulitte ja käänsitte koko sunnuntaisuunnitelmani, niin että en voinut ollenkaan levätä.» — Savonenkov vastasi: »Minä autoin Teitä siihen, että voitte seuraavina sunnuntaina levätä.» 

(Hyvä vastaus.)

23.2. Adlonissa Orlov puhui Jäniskoskesta, että asia on kiireellinen, koska Petsamon laitokset ovat nyt niin suuresti käynnissä, että tarvitsevat voimaa Suomen puolelta.

Minä sanoin, että me olemme kyllä sitä mieltä, että on luonnollista, että Petsamon laitteet saavat voimaa Jäniskoskesta. Ainoastaan muoto ei ole selvä. On kolme mahdollisuutta: 1) Me rakennamme ja vuokraamme voiman heille; 2) Venäläiset vuokraavat laitoksen ja rakentavat sen; 3) Että vaihdetaan koski ja alue kompensatiota vastaan. – Näistä emme ole vielä päässeet ratkaisuun.

Orlov sanoi, että alternatio1 2 olisi paras. Hän viittasi siihen, että alternatio 3 voisi kuitenkin tuonnempana tulla esille.

1 vaihtoehto

25.2. Savonenkov kävi luonani toisen kenraalin kanssa ja puhui Jäniskoskesta. Pyysi, että asia ratkaistaisiin pian, koska on viipynyt kauan.

Toivoi meidän hyväksyvän heidän ehdotuksensa sopimukseksi, joka oli samanlainen kuin kanadalaisten kanssa. Minä vastasin, että silloin kuului Petsamo Suomelle ja sopimus tehtiin suomalaisen osakeyhtiön kanssa, jonka hallituksen enemmistö oli suomalaisia.

Lupasin, että asia otetaan в скором времени1 esille ja ratkaistaan.

Sanoin, että kysymys on, missä muodossa tämä asia järjestetään. On kolme muotoa: 1) heidän ehdottamansa; 2) me rakennamme ja annamme virtaa; 3) aluevaihto.

1 pian

27.2. Fagerholm puhelimessa ilmoitti menevänsä Mannerheimin luo puhumaan vakavasti nykyisen tilan lopettamisesta.

28.2. Mannerheim soitti minulle ja kertoi Fagerholmin pyrkineen puheilleen. Ei tahtonut ottaa, koska Fagerholm kertoo kaiken ja tulee lehtiin. Mannerheim sanoi sopineensa asian minun kanssani ja minä olin sanonut, että asia ei riipu på någon dag.1 Tämän minä vahvistin oikeaksi nim., että asia ei riipu på någon dag.

– Hän sanoi lähettävänsä eroilmoituksen ensi sunnuntaina 3.3.46. Mutta jos sanomalehdet kirjoittavat jotain asiasta, niin hän lykkää eronsa. Tulee esittelyyn, ja sitten myöhemmin vapaasti päättää, milloin eroaa. Mannerheimin ehdotuksesta minä soitin Fagerholmille ja sanoin Mannerheimin pelkäävän, että jos Fagerholm tulee Mannerheimin luo, niin siitä tulee puheita ja huhuja.

Mannerheim korosti, että hän tahtoo tehdä päätöksensä vapaasti ilman että voidaan sanoa, että hän on tehnyt sen painostuksen alaisena.

Minä sanoin Mannerheimille, että hallitus ja minä haluamme få klarhet i denna fråga.2 Mannerheim sanoi sen ymmärtävänsä ja tahtovansa itsekin saada klarhet.

Soitin Fagerholmille ja hän luopui käynnistään Mannerheimin luona.

1 mistään päivästä

2 saada selvyyden tästä asiasta

3.3. illalla sunnuntaina Mannerheim soitti ja sanoi sinä päivänä 3.3.46 kirjeessä minulle ilmoittavansa astuvansa virkaansa. Tämän hän tekee, koska tahtoo ratkaista upseereja koskevan kysymyksen (n. 50 upseeria, joita on kehoitettu eroamaan).

4.3.46 allekirjoitetulla kirjelmällä hän ilmoittaa eroavansa.

Lähettää paperit minulle huomenaamulla. Fagerholm oli luonani ja sovimme, että minä ilmoitan tämän huomenna radiossa ja pidän pienen puheen.

4.3. aamulla kl. 10.30 majuri Nordlund toi asiapaperit minulle kotiin.

Kutsuin valtioneuvoston istunnon kl. 2 i.p.

4.3. Kl. 2 valtioneuvoston istunto. Esitettiin Mannerheimin ilmoitus erostaan.

Hyväksyttiin esitys eduskunnalle presidentin valitsemisesta eduskunnassa.

Kl. 7 illalla esitin radiossa Mannerheimin eronpyynnön ja siihen liittyen lausuin hänelle Suomen kansan kiitokset.

(kts. lehtiä)

5.3. Leino luonani. Puhui pääministerin paikasta.

Ehdotti Wuorta.

Katsoi, että meidän tärkein asiamme on rauhan tekeminen. Meidän pitäisi koettaa saada helpotuksia rauhaan. Wuori on sopivin neuvottelemaan venäläisten kanssa. Hänellä on »etumatka». Hän voi saada parhaimman rauhan.

Minä myönsin sen. Kysyin, millainen kannatus Wuorella on eduskunnassa.

Leino sanoi, että hänellä on SKDL:n kannatus. Myös sosialidemokraattien ryhmässä hänellä on kannatusta, mutta sitä ei voinut sanoa varmasti. Myös maalaisliiton ryhmässä hänellä on kannatusta. Ruotsalaiset häntä myös kannattavat.

Minä sanoin, että Wuori on pyytänyt, että hän pääsisi vapaaksi tästä asiasta.

Leino vastasi, että Wuoren kanssa on puhuttu (eilen, Svento, M. ja E. Pekkala ja hän) ja Wuori arvatenkin suostuu, jos hänen puoleensa käännytään.

Leino ei ollut Jutilaa vastaan, mutta katsoi, että Jutilalla ei ole venäläisiin nähden ollenkaan sitä asemaa kuin Wuorella. Fagerholm: Leino ei ollut häntä vastaan, mutta katsoi, että kun Fagerholm on eduskunnan puhemies, niin hän voisi olla toistaiseksi siinä.

Kekkonen: – Leino sanoi, että Kekkonen pyrkii Suomen Pankkiin, ja Leino katsoo, että Tuomioja tarvitsee apua.

Minä sanoin, että vaikka Kekkonen menee Suomen Pankkiin, niin hänen täytyy olla ainakin 6 kuukautta hallituksessa hoitamassa poliittiset rikosasiat ja oikeudenkäynnit.

Leino sanoi, että Kekkonen juo itsensä liian usein juovuksiin.

Minä lausuin, että jos tulen presidentiksi, niin ryhmien johtajien kanssa on neuvoteltava ja olisi hyvä, että silloin esitettäisiin henkilö, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus. Terotin, että heidän ei pidä neuvotteluissa sekottaa minua tähän asiaan.

Uusi Suomi 2.3.46:

Suomesta vietiin 1945 Neuvostoliittoon tavaraa 1O miljardin markan edestä. (Se oli 62 % Suomen koko viennistä 1945). Siitä oli kauppasopimuksen mukaan vapaata vientiä ainoastaan 1.238 milj. mk. Sieltä tuotiin ainoastaan 1.292 milj. markan edestä.

Siis lähes 9 miljardin markan edestä lähetimme ilmaiseksi tavaraa Neuvostoliittoon.

Hirmuiset ovat sodan seuraukset.

9.3. Presidentin vaali: minä 159 ääntä Ståhlberg 14 ääntä

11 tyhjää

Sen jälkeen eduskunnan puhemiehet luonani.

Samoin eduskuntaryhmien puheenjohtajat tervehdyskäynnillä.

Samoin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran johtokunta.

Minä olin kylmettynyt. Menin heti vuoteeseen. Minulla oli kuumetta.

11.3. Annoin vakuutuksen eduskunnassa. Fagerholmin puhe, minun vastauspuheeni.

Sen jälkeen eduskunnan valtiosalissa eduskunnan jäsenet, joita tervehdin ja puhelin heidän kanssaan.

Kl. 1 linnassa korkeimmat virkamiehet ja sotilaat.

Enckell puhui. Minä vastasin.

Sitten kävin Mannerheimin luona. Puhelin hänen kanssaan tunnin. Hän oli hyvällä päällä. Hän tuli sitten vastakäynnille minun luokseni, jolloin jälleen puhelimme.

Mannerheim huolissaan tilastaan. Lupasin puhua Luukalle.

12.3. kl. 12 otin vastaan diplomaatit.

Kl. 12.45 Savonenkov ynnä Vasiljev ja meriupseeri Valvontakomission puolesta kävivät linnassa minua onnittelemassa. Savonenkov puhui hyvin kohteliaasti. Istuimme jonkun aikaa.

12.3. Fagerholm luonani.

Hallituskysymys:

Fagerholm kertoi: Kaikki yksimielisiä, että nykyistä suuntaa on jatkettava. Kolme suurta puoluetta soittaa ensi viulua.

Kokoomus pyrkii mukaan. Kommunistit vastustavat. Mutta kun rauha tehdään, ei olisi hullumpaa, jos kokoomus olisi mukana.

Sosialidemokraatit katsovat, että hallituksessa pitäisi olla 5–5–5, että sosialidemokraateilla on liian vähän kun on neljä ja SKDL:llä on kuusi.

Kommunistit tahtoisivat lisää paikkoja. Pääministeri: Tannerilaiset katsovat, että ei voi pyrkiä sitä saamaan, mutta se nähtävästi siitä syystä, että he eivät pääse siihen paikkaan, vaan siihen tulisi oppositio.

Wuori oli saanut kovan vastustuksen valmistusvaliokunnassa.

Sanottu, että Wuoren hermot eivät kestä.

SKDL oli eilen katsonut, että Leino voisi tulla pääministeriksi.

Maalaisliitossa mainittu Kekkonen ja Jutila. Kekkosella suurempi kannatus kuin Jutilalla.

– (Niukkanen taktikoi.)

SKDL on Fagerholmia vastaan, koska katsoo, että hän on liian pohjoismaalainen.

Sasu vihaa häntä entisistä ajoista kieliasian vuoksi.

Folktidningen (kommunist.) kirjoittaa Ruotsia vastaan.

Minä kysyin Voionmaasta.

Fagerholm sanoi, että jos Voionmaan voimat kestävät, niin hän saisi yleisen kannatuksen.

Res. Pääministeriehdokkaat:

Fagerholm 

Voionmaa 

Wuori 

Kekkonen 

Jutila.

Huomenna 13.3.46 kl. 11 tulee luokseni sosialidemokraattien puheenjohtajat Lumme ja Kallinen.

Kutsuttava vielä:

Kl. 13.30 SKDL:

Hertta Kuusinen (puheenjohtaja)

L. Myllymäki (varapuheenjohtaja) Kl. 14.30 Maalaisliitto: Vilhula, puheenjohtaja, Niukkanen, J. Koivisto varapuheenjohtajat 

Kl. 15.30 Kokoomuspuolue: Salminen, puheenjohtaja, E. A. Turja, varapuheenjohtaja.

13.3. Sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtajat Lumme ja Kallinen luonani (kl. 11).

Haf lituskysymys:

Lumme: Sosialidemokraattien ryhmä käsitellyt eilen (ja jo aikaisemmin valmistelevasti) hallituskysymystä. On sitä mieltä, että hallitus olisi saatava mahdollisimman laajalle pohjalle, kun on suuria asioita edessä (rauha, palkka- ym. taloudelliset asiat). Senvuoksi olisi myös kokoomus ja jos mahdollista edistys saatava mukaan hallitukseen.

Sosialidemokraattien edustus hallituksessa pitäisi olla vahvempi kuin nyt: nyt on 4, SKDL:stä 6.

Sosialidemokraateilla pitäisi olla yhtä monta kuin muilla suurilla puolueilla. (Kallinen lausui, minun huomautukseni johdosta, että SKDL on yhä enemmän muodostunut puolueeksi, jonka jäseniä ei voi myöntää sosialidemokraateiksi.)

Pääministeri:

Lumme: Sosialidemokraattien ryhmällä ei ole halua siihen. Näkevät mieluummin, että pääministeri toisesta ryhmästä.

On mainittu:

SKDL: Leino ja M. Pekkala. Heidän mielestään Pekkala parempi. Maalaisliitto:

Jutila ja Kekkonen.

Jos suhde jää 10 < 8, niin pääministeri voi tulla 8:n puolelta.

Jutilalla on sosialidemokraattien ryhmässä suurempi kannatus kuin Kekkosella.

Lumme: Jos – jota eivät halua – pääministeri sosialidemokraateista, niin Voionmaa tai Takki, mutta mieluimmin ei sosialidemokraateista.

Lumme: Fagerholmilla on nyt jo niin tärkeä paikka, että häntä tarvitaan siellä.

Siis pääministeri: Jutila

   M. Pekkala

Hätätilassa Voionmaa.

Keskustelu kesti 15 minuuttia.

13. 3. SKDL: Kuusinen Myllymäki. 

Kuusinen: Heidän mielestään suunta on ollut oikea. Sitä on edelleen noudatettava.

Uusi hallitus: rauha ja entinen suunta.

Sisäpolitiikka:

Kolmen ryhmän yhteistoiminta ja ohjelma on säilytettävä. Maa on saatava ja­ loilleen ja eri kansankerrokset on saatava mukaan. Sitäpaitsi on paljon yksityiskohtaisia asioita.

Hallituksen pitäisi olla yhtenäinen ja työkykyinen.

Demokraattinen ja parlamenttaarinen pohja.

SKDL:n osuus hallitukseen:

Ryhmä on ollut tähän asti hallituksen takana. Nyt on kysymys tämän suunnan jatkamisesta. Ryhmän on otettava vastuu­ ta niin paljon kuin mahdollista.

SKDL ei ole puolue samassa merkityksessä kuin muut puolueet, = 1/ 4 eduskunnasta.

SKDL kunnallisvaaleissa eteenpäin: saanut 2 400, sosialidemokraatit n. 2 000.

Siis: SKDL:n suuntaus saa yhä laajempaa kannatusta.

Pääministeri:

Kuusinen: Johdonmukaisinta olisi, että SKDL:llä olisi pääministeri, mutta näyttää, että sitä ei muissa ryhmissä kannateta. (Heidän ehdokkaansa on Leino). On edelleen kovia ennakkoluuloja kommunisteja vastaan sekä sosialidemokraateissa mutta varsinkin maalaisliitossa.

Ellei heidän ehdokkaansa saa kannatusta, niin ovat valmiit neuvottelemaan muista ehdokkaista.

Kolmen ryhmän neuvotteluissa toissa­ päivänä mainittiin pääministeriehdokkaana maalaisliittolaisten puolelta Kekkonen. Häntä vastaan heillä ei ole mitään, mutta hän tulee saamaan vaikeuksia, koska hän tuskin saa työväkeä mukaan. Senvuoksi Kekkonen voisi joutua vaikeuksiin.

Maalaisliitto ja sosialidemokraatit eivät ole varsin intressoituja Kekkosesta.

Oli kuullut, että ainakin osa sosialidemokraateista kannattaa Wuorta. Wuori olisi SKDL:lle parempi. He kannattavat Wuorta. SAK:n työvaliokunta on kirjoittanut, ja se tarkoittaa Wuoren kannattamista.

SKDL kannattaa Wuorta, ellei saa omaa ehdokasta pääministeriksi.

Siis: päämininisteriksi: Leino – Wuori.

Sosialidemokraatit ovat sellaisessa tilanteessa, että siellä ei saa kellekään yksimielisyyttä.

Sosialidemokraattien lehdet eivät tue lujasti hallituksen politiikkaa.

Kuusinen: Heidän politiikkansa peruslinja on ollut oikea. Siitä ei voi perääntyä. Ryhmän vaikutusta olisi lisättävä. Heidän osuuttaan hallituksessa ei olisi vähennettävä.

Jos tulee hallituksen muodostamisessa konflikti, niin harkitsevat, menevätkö mukaan ollenkaan.

Edelleen Kuusinen vielä lisäsi, että kolmen suuren puolueen kokouksessa katsottiin, että Kekkonen ei kykene vastaamaan sisäpoliitiisesta tilanteesta työläisiin nähden. Ei voi hoitaa palkkakysymyksiä. Wuori paremmin.

Ulkopolitiikka: Ei ole varmaa, omaako Kekkonen kyvyn saada suhteet Neuvostoliittoon ja Englantiin hyväksi. Ei osaa kieliä.

Myllymäki: Hinta- ja palkkakysymys on paha asia.

Kuusinen luulee, että Wuori suostuu.

13. 3. Maalaisliiton ryhmä: Vilhula, Niukkanen, Koivisto.

H allituskysymys:

Ollut Keskusliiton kokous tänään.

Yleispoliittinen suunta: yhtyvät minun puheeseeni astuessani virkaan.

Maalaisliitto haluaa olla mukana kolmen suuren puolueen yhteistoimintasopimuksen pohjalla hallitusvastuussa.

Mutta olisi päästävä vielä laajemmalle parlamenttaariselle hallituspohjalle ja sentähden kokoomus ja edistys mukaan (ruotsalaisten kanssa).

Tältä kannalta lähtien maalaisliitto ei tahdo kieltäytyä.

Paikkojen jako:

Kolmella puolueella pitäisi olla yhtä monta:

5 + 5 + 5 = 15

3 jäisi muille.

Pääministeri: Maalaisliitto valmis asettamaan oman miehen:

Ehdokas: Kekkonen.

26 puhujaa kannatti häntä (lisäksi pari kolme Jutilaa).

Muista kuin oman puolueen miehistä ei maalaisliitossa ole keskusteltu.

Niukkanen: Kolmen puolueen delegation kokouksessa Kujala esitti Leinoa. Vilhula (ja muut) sanoivat, että maalaisliitto ei voi mennä mukaan hallitukseen, jossa pääministeri on kommunisti.

Koivisto: Kekkosen jälkeen mieluimmin joku porvarilliseen ryhmään kuuluva, ellei Kekkonen.

Siis: Kekkonen.

13.3. Kokoomus: Salminen ja Turja.

Hallitus:

Salminen: Kokoomus on valmis olemaan mukana sellaisessa kokoomushallituksessa, jossa kaikki ryhmät ovat edustettuina suhteellisesti.

Ei ole ollut puhetta ohjelmasta. Ulkopolitiikkaan nähden ei erimielisyyttä.

Sisäpolitiikkaan nähden puolueen ohjelma.

Pääministeri:

Ei ole ryhmässä keskusteltu. Yksityisesti ollut puhetta. Eduskunnan kokoon­ panon mukaan.

Joko maalaisliittolainen tai sosialidemokraatti.

Jotenkin samantekevä, onko sosialidemokraatti vai maalaisliittolainen.

Kokoomuksen suhde: 2,6 à 2,7. Siis kaksi paikkaa vähintään.

Kekkonen tai Jutila. –  Ei voi sanoa, kumpi on parempi.

M. Pekkala ei ole sen epämieluisampi pääministeri kuin muut.

Myös Wuorta vastaan ei ole.

13.3. Hallitus kutsunut minut viimeiseen »iltakouluun» päivällisille juhlahuoneistoon.

Hyvä päivällinen, mutta mieliala oli alakuloinen.

Ensin puhui Enckell ja sitten Vesteri­ nen piti pääpuheen. Minä vastasin.

 14.3. kl. 11 ruotsalaisen kansanpuolueen ryhmän puheenjohtaja Osterholm ja varapuheenjohtaja Jern luonani. Hallituskysymys.

Osterholm: Nuvarande regering har varit oss tillfredsställande. Den nya regeringen borde följa samma politik:

  1. utrikespolitik
  2. inrikespolitik

Vi önskar ej större och genomgripande förändringar. Ej alltför stora förändringar. Gruppen har ej några önskningar utan är tillfreds med nuvarande presidentens politik.

Särskilt betr. svenska frågor.

Statsminister:

Österholm: En person som väcker förtroende såväl inrikes som utrikes.

Gruppen skulle önska 2 parlament. platser i regeringen.1

Siis:

Helst vid det gamla både utrikes som inrikespolitiskt2.

Österholm: Hallituksen pohjan levittäminen olisi tuskin mahdollinen, sillä veisi vaikeuksiin ja miten Neuvostoliiton taholla sellaiseen suhtaudutaan.

1 Österholm: Nykyinen hallitus on ollut meidän kannaltamme tyydyttävä. Uuden hallituksen tulisi noudattaa samaa politiikkaa:

  1. ulkopolitiikkaa,
  2. sisäpolitiikkaa.

Emme toivo suuria ja mullistavia muutoksia. Ei liian suuria muutoksia. Ryhmällä ei ole toivomuksia, vaan se on tyytyväinen nykyisen presidentin politiikkaan.

Erityisesti ruotsalaisia koskevista kysymyksistä.

Pääministeri:

Österholm: Henkilö, joka herättää luottamusta sekä kotimaassa että ulkomailla.

Ryhmä haluaisi 2 parlament. paikkaa hallituksesta.

2 Mieluiten pitäydyttävä vanhaan sekä ulko­ että sisäpolitiikassa.

14.3. Edistysryhmästä Kauppi ja Berner.

Ensin puhuivat – viitaten sähkösanomaan – että huolimatta tähänastisesta vastustuksesta kannattavat lojaalisti.

Minä sanoin, että jos Ståhlberg olisi ollut käytettävissä, niin hän olisi yksimielisesti tullut valituksi, koska minä olisin jyrkästi kieltäytynyt ehdokkuudesta.

Hallitusasia:

Kauppi: Heidän ryhmänsä kannattaa kaikkien puolueiden yhteistä hallitusta, jossa kullakin ryhmällä olisi vastaava edustus. Jos sellainen hallitus syntyy, niin edistysryhmä olisi valmis olemaan mukana.

Pääministeri:

Ryhmä ei ollut sitä käsitellyt.

Kauppi henkilökohtaisesti katsoi, että olisi suotavinta, että pääministeri olisi maalaisliitosta. Se vastaisi myös parlamenttaarista tilannetta.

Tosin äärimmäisen vasemmiston taholta voisi tulla vaikeuksia, mutta hänen, Kaupin, mielestä olisi hyvä, että pääministeri olisi sellainen, joka ei ole vasemmiston vaikutuksille altis.

Kysyin, mitä yksityisesti arvelevat Voionmaasta.

Kauppi ja Berner lausuivat, että jos sosialidemokraatti tulee kysymykseen, niin Voionmaa paras. Lausuivat hyvin kauniisti Voionmaasta.

14.3. Annoin Kekkoselle tehtäväksi hallituksen muodostamisen.

15. 3. Kekkonen luonani, ilmoitti, että Hertta Kuusinen oli ilmoittanut, että SKDL ei tule hänen hallitukseensa. Sosialidemokraatit ja ruotsalaiset ovat ilmoittaneet tulevansa Kekkosen hallitukseen.

Näin ollen Kekkonen sanoi luopuvansa yrityksestä muodostaa hallitus.

Refl. Tämä on kuulumatonta kommunistien taholta. Kekkonen on hallituksessa tehnyt enemmän kuin kukaan muu hallituksen jäsenistä nykyisen suunnan hyväksi ja ilman hänen pontevaa toimintaansa ei sotasyyllisyysasiaa olisi voitu ajaa päätökseen.

Kommunistit nähtävästi pelkäävät, että Kekkonen on liian luja mies ja voi estää heidän vehkeensä.

16.3. Kekkonen luonani: ilmoitti luopuvansa hallituksen muodostamisesta. Kertoi joku aika sitten Leinon sanoneen, että SKDL aikoo asettaa hänet, Kekkosen, pääministeriehdokkaaksi.

Mistä muutos on johtunut, ei Kekkonen tiennyt. Kekkonen katsoi, että M. Pekkala olisi paras pääministeriksi. SKDL ehkä hänet hyväksyy. Kekkonen sanoi, että maalaisliitto nimenomaan päätti, ettei kannata Wuorta. Tämä päätös pitäisi purkaa ja se vaatii ainakin viikon ajan. Senvuoksi on vaikea kääntyä Wuoren puoleen.

Sovimme Kekkosen kanssa, että minä neuvottelen Pekkalan ja Sventon kanssa tänään.

16.3. Minulle on tullut eri tahoilta sähkösanomia työväenkokouksista, joissa vaaditaan, että työväen edustusta on uudessa hallituksessa lisättävä.

15.3. Karjalaisten ja pohj. siirtoväen lähetystö luonani Paavolainen, Niukkanen, Pusa, Lepistö ym.

Paavolainen, puheenjohtaja, esitti, että karjalaiset ovat huolissaan, kun heidän asiansa edistyy niin hitaasti – sekä maansaanti että korvausten saanti. – Sanoi, että kommunistit agiteeraavat kovasti siirtoväen keskuudessa.

Paavolainen kertoi myös käynnistään Wahlforsin kanssa Orlovin luona. Orlov oli lausunut mm., että jos hallitus tahtoo, niin karjalaisten maansaantiasia kyllä menisi nopeasti. (!!)

Keskustelun loppupuolella Orlov oli lausunut siihen suuntaan, että Karjalan palauttamisesta voidaan kyllä keskustella. Minä vastasin, että venäläiset (Zdanov ym.) ovat minulle ja Enckellille puhuneet aivan toiseen suuntaan, nimittäin että rajakysymys on ratkaistu välirauhasopimuksessa.

Lepistö esitti, että asia otettaisiin esille, jotta saataisiin selville, miten asia on.

Minä vastasin, että lopullista rauhaa varten kootaan materialia ja jossakin muodossa kysymys rajoista yms. otetaan esille. Mutta, kuten sanottu, tähän asti venäläiset ovat sanoneet, että se asia on ratkaistu välirauhasopimuksessa, ja ovat vaatineet, että hallituksen on pidettävä huolta siitä, että Suomessa ei tämä asia tule esille, koska se herättää pettymystä ja vihaa Neuvostoliittoa kohtaan.

Tahtoivat myös hallitukseen kaksi siirtoväen edustajaa. Minä sanoin, että minulla ei puolestani ole sitä vastaan, mutta se on hallituksen muodostajan asia.

Sanoin mm. Niukkaselle, että välirauhasopimus, jonka he eduskunnassa ovat hyväksyneet, on hirveä asiakirja.

16.3. M. Pekkala ja Svento luonani. Keskustelimme hallituskysymyksestä.

M. Pekkala tahtoi itse päästä vapaaksi ja katsoi, että Wuori olisi paras. Svento kannatti Pekkalaa.

Sovimme: Minä puhun Wuoren kanssa ja pyydän häntä sondeeraamaan, voiko hän saada aikaan kolmen ryhmän hallituksen (+ ruotsalaisen ryhmän, siis hallituksen, jossa on edustettuna samat kuin nykyisessä hallituksessa) (minä en kuulu mihinkään puolueeseen).

Asiasta ei anneta tietoa julkisuuteen, ennenkuin on saatu selvä, onnistuuko Wuori.

Svento luuli, että Wuori on venäläisille mieluisa ja mieluisin niistä, joista nyt on kysymys.

16.3. kl. 5.30 i.p. Wuori oli luonani. Pyysin häntä sondeeraamaan, millainen kannatus hänellä on sosialidemokraattien ja maalaisliiton puolelta ja voisiko hän muodostaa kolmen puolueen kokoomushallituksen (+ ruotsal.). Asiasta ei päästetä mitään julkisuuteen, ennenkuin on selvä, että hän voi onnistua.

19.3. Fagerholm luonani.

Hallituskysymys:

Fagerholm: Sosialidemokraattien ryhmässä enemmistö vastustaa Wuorta pääministeriksi, ovat suuttuneet häneen.

Fagerholm sanoi, että M. Pekkalaa sosialidemokraattien ryhmä voi kannattaa. Myös Voionmaata, mutta Fagerholmin mielestä tätä vanhaa hienoa gentlemannia tuskin pitäisi vaivata tähän. Huomenna kl. 12 on kolmen ryhmän kokous.

19.3. myöhemmin Wuori ilmoitti, että kun hän ei saa oman ryhmän kannatusta, niin luopuu yrittämästä.

20.3. Hertta Kuusinen soitti: Kolmen ryhmän delegation kokouksessa oli Pekkala saanut kannatusta. Kl. 15 on ryhmien kokoukset ja kl. 17 uudelleen delegation kokous. 20.3.46 kl. 6 Hertta Kuusinen ilmoitti puhelimessa, että Pekkalaa kannattaa kaikki kolme ryhmää.

20.3.46 kl. 7 illalla Pekkala luonani. Pyysin häntä nyt muodostamaan hallituksen. Pekkala lupasi sondeerata ja huomenna antaa vastauksen. Mutta ei pidä vielä panna lehtiin.

21.3. Koko päivä ryhmien neuvotteluja. Pekkala luonani, ilmoitti niistä. Minä sanoin, että haluan, että Enckell jää ulkoministeriksi ja hyvä olisi, että myös Svento jäisi paikalleen.

Enckell on hoitanut rauhanneuvottelujen valmisteluja, ne ovat olleet hänen käsissään. Sentähden hän on tärkeä. On myös työssään luotettava. Ruotsalaiset saavat tyytyä häneen ja Törngreniin, jos ei ole tilaa kolmannelle.

22.3. Wuori luonani.

Kertoi, mitä jo Fagerholm oli minulle tiedottanut, että sosialidemokraattisessa ryhmässä hänellä on enemmistö kovasti vastaan. Hän lähtee huomenna Lontooseen. Ei saa aikaan hallitusta.

Minä ihmettelin, mistä johtui se vastustus sosialidemokraateissa häntä vastaan. Sanoin, että hän, Wuori, olisi ollut hyvä neuvotteluissa venäläisten kanssa. Sanoin myös, että hänen pitää olla valmis, jos häntä tarvitaan neuvotteluihin.

Wuori lupasi sen. Sitten Wuori kertoi olleensa Orlovin luona hänen kutsustaan. Orlov oli sanonut ymmärtävänsä, että Suomessa ei kollektiivinen taloudellinen järjestelmä sovi talonpojille, jotka siitä eivät pidä eivätkä siihen suostu.

Sitten Orlov oli lausunut, että teollisuuspiirit ovat uutta politiikkaa vastaan. Lehdet kirjoittavat kylmästi ja vastahakoisesti uudesta politiikasta Neuvostoliittoon.

Wuori kertoi myös keskustelleensa pitkälti Razinin kanssa (Neuvostoliiton lähetystösihteeri).

Wuori oli kysynyt häneltä suoraan mielipidettä mm. lopullisesta rauhasta.

Razin oli sanonut, että rauhassa on kaksi kohtaa lopullisesti ratkaistu: 1) Territorialiset kysymykset ovat välirauhasopimuksessa lopullisesti ratkaistut. 2) Sotakorvauksen määrä on myös lopullisesti ratkaistu. – Näihin kohtiin ei muutos tule kysymykseen.

Razin tai Orlov oli valittanut sitä, että ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa ajaa ja kannattaa Suomessa kovin ahdas piiri: kommunistit ja muut vasemmistolaiset. Pitäisi saada myös muut piirit: porvarilliset ym. kannattamaan uutta politiikkaa.

Wuori luuli, että venäläisillä ei ole, ainakaan nyt, mitään pahoja aikomuksia Suomea vastaan. Mutta he ovat kovin epäluuloisia. He ovat nyt myös kovin ylpeitä voitostaan (syystä kyllä), mutta samalla heillä näyttää olevan jonkunlainen alemmuudenkompleksi. Sentähden meidän on venäläisten kanssa oltava kovin varovaisia. Wuori oli myös kysynyt (joko Orlovilta tai Razinilta), minkä vuoksi he ovat Suomen pohjoismaista yhteistyötä vastaan.

Hän oli vastannut, että he kyllä ymmärtävät, että Suomi, jossa on mm.

350.000 ruotsinkielistä, on kultturellisessa, sosialisessa ja taloudellisessa kosketuksessa Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa, mutta pohjoismaista poliittista blokkia vastaan he ovat.

(Refl. Tämä on jo hyvä kanta. Poliittisesta, s.o. militäärisestä yhteistyöstä ei ole tullut mitään tähänkään asti.)

Venäläiset olivat viitanneet Wuorelle, että Suomen tulee olla yleisessä (Yhd. kans.) yhteistyössä.

23.3. M. Pekkala luonani: Hallitus olisi valmis, mutta Enckellin pitäisi jäädä pois, kun ruotsalaiset eivät tunnusta häntä omakseen. Toiseksi ruotsalaiseksi tri Söderhjelm.

Puolustusministeriksi tulisi kommunisti (Nurminen, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja puolustusrevision jäsen).

Uudistin Pekkalalle, mitä olin sanonut hänelle jo eilen, että pidän Enckellin tarpeellisena, sillä ilman häntä ulkoministeriö jäisi orvoksi, ja hän on tarpeen rauhanneuvottelujen tähden. Kommunisti puolustusministerinä herättäisi sekä omassa maassa masennusta että ulkomailla vaikuttaisi huonosti. Ehdotin, että Pekkala itse jäisi puolustusministeriksi pääministerin ohella.

Ruotsalaisten täytyy tyytyä Törngreniin ja Enckelliin. Takki voisi tulla kauppaministeriksi.

Pekkala sanoi, että Svento kannattaa Enckelliä.

Pekkala lupasi yrittää edelleen.

24.3. (Sunnuntai) Pekkala luonani.

Esitti hallituslistan: 

Pääministeri: M. Pekkala 

Salkuton: Kallinen 

Ulkoministeri: Enckell

,. Svento

Oikeusministeri: E. Pekkala 

Sisäministeri: Leino 

Maatalousministeri: Vesterinen

Viding

(siirtoväki) 

Valtiovarainministeri: Törngren

» Hiltunen

Kulkulaitosministeri: Kaijalainen

» Härmä

Puolustusministeri: M. Pekkala

Kansanhuoltoministeri: Vilhula

» Murto

Sosialiministeri: Janhunen

» Heljas

Opetusministeri: E. Kilpi

Kauppaministeri: Takki

Sovimme, että radiossa tänään ilmoitetaan, että Pekkala on esittänyt tänään listan presidentille, joka on sen hyväksynyt. Virallinen esittely tapahtuu tiistaina 26.3.46 aamupäivällä.

Kun kerroin Pekkalalle, että Wuori oli sanonut minulle eräältä venäläiseltä (Orlov tai Razin) kuulleensa, että välirauhasopimuksen alueellisia ehtoja ja sotakorvausta ei saada muuttumaan, vastasi Pekkala kuulleensa toista: että on mahdollista että venäläiset antavat meille helpotusta. Meidän pitäisi lähettää Moskovaan huomattava lähetystö ja sille kenties Kreml tekee myönnytyksiä.

(Refl. Tämä asia on ensi tilassa harkittava ja tehtävä ohjelma rauhanasian ajamiseksi.)

Dagens Nyheter 10.4.46.

Randolph Churchill’in kirjoitus Jugoslavian oloista.

Englannin apu Titolle sodan aikana lämnade militärt rik utdelning1 (Tito sitoi 14 saksalaista divisionaa).

Men sedan kriget var slut, har Englands hjälp åt Tito ej givit någon utdelning. »Tito har visat en förvånande otacksamhet mot dem som gav honom mesta hjälpen (s.o. englantilaisille). Men som Sir Robert Walpole en gång sade: »Tacksamhet är en livlig känsla av stundande favörer.» Fastän Tito i det förgångna haft mer att tacka England och Amerika för än Ryssland, är det tydligt att han för framtiden väntar att rollerna skall bli ombytta.»2

1 antoi sotilaallisesti hyvän tuloksen

2 Mutta sodan päätyttyä Englannin Titolle antamasta avusta ei ole ollut tuloksia heille.

»Tito on osoittanut hämmästyttävää kiittämättömyyttä niitä kohtaan, jotka antoivat hänelle eniten apua (–). Mutta kuten Sir Robert Walpole kerran sanoi: »Kiitollisuus on tulevia etuja koskeva harras tunne.» Vaikka Tito on menneisyydessä saanut kiittää Englantia ja Amerikkaa enemmästä kuin Venäjää, on selvää, että hän tulevaisuudessa odottaa osien vaihtuvan.»

23.3. lauantaina, muutimme linnaan. Seuraavina päivinä oli paljon vastaanottoja.

30.3. Unrran edustajat Fasteau Ja Vd6vin käynnillä luonani.

31.3. sunnuntaina, Hoover luonani (Trumanin toimesta elintarveasioissa). – Keskustelimme 40 minuuttia. – Hauska mies.

1.4. maanantai, ulkovaltojen lähettiläät rouvineen iltapäiväkutsuilla.

2.4. Sundström luonani. Kertoi olleensa Orlovin luona, joka oli mm. sanonut jyrkästi, että hän ei ole antanut karjalaisille mitään lupauksia siitä, että voisivat saada takaisin Karjalan tai osan siitä; Orlov oikeutti Sundströmin saattamaan tämän karjalaisten tietoon.

Sundström sanoi ilmoittaneensa tämän edustaja Leppälälle, joka on karjalaisten asiaa ajanut.

3.4. keskiviikko, piispat luonani kunnia­ käynnillä. Sen jälkeen kahvit.

 4.4. Sundström luonani: Oli ollut eilen Orlovin luona. Keskustelu oli tehnyt hyvän vaikutuksen.

Orlov oli puhunut:

  1. delegation lähdöstä Moskovaan; se olisi kiireellinen.
  2. oli viitannut puolustusliittoajatukseen, josta oli ollut puhe.
  3. pitkäaikainen taloudellinen ja ystävyyden sopimus.
  4. Neuvostoliitto olisi valmis avustamaan SN-Seuraa. Orlov oli pitänyt sen luonnollisena. Samoin oli esim. Englanti­Tsekkoslovakia-Seuraa sodan aikana avustettu sekä Englannin että Tsekkoslovakian puolelta.
  5. lentoliikesopimus olisi aikaansaatava.
  6. samoin posti- ja puhelinsopimus.
  7. lähetystöt olisi muutettava suurlähetystöiksi.
  8. Orlov oli sanonut, että kysymys on luottamuksen aikaansaamisesta maittemme välillä.
  9. lähetystö pian Moskovaan.
  10. Sundström oli puhunut Saimaan kanavasta. Orlov ei ollut sanonut mitään vastaan.

Orlov oli ollut »optimistinen» asioiden kulusta.

 5.4. Esittelyn jälkeen:

 1) Sventon kanssa: Minkä tähden ei lähetetty Lontoon elintarvekongressiin meidän edustajaamme?

Svento kertoi, että Orlov oli omasta alotteestaan soittanut Enckellille ja ilmoittanut, että Neuvostoliitto ei ota osaa Lontoon kongressiin ja pysyy kokonaan sen ulkopuolella. Enckell sai sen käsityksen, että Neuvostoliitto ei tahdo, että

»satelliitit» menevät sinne. Enckell ja Svento olivat pelänneet, että jos me menemme sinne, niin Neuvostoliitto voi sanoa kauppaneuvotteluissa, jotka lähipäivinä alkavat, että ei anna viljaa. – »Ottakaa lännestä, Lontoon kongressin kautta»

 – Sventon mielestä tämä asia on hyvin ikävä.

  1. Puhuin Vidingin kanssa asutussuunnitelmasta ja siitä, että hoitavat sen asian sovussa ruotsinkielisten kanssa. Viding lupasi.
  2. Puhuin Kilven kanssa yliopisto-asiasta.

Sovimme, että Kilpi tulee neuvottelemaan minun kanssani, sitten kun on perehtynyt asiaan.

  1. Pekkala on ollut koko viikon sairaana. Samoin Enckell. Sentähden ei ole saatu töitä alkuun rauhan asiassa. Alkaa tulla jo kiire.

6.4. Pelastusarmeijan johtaja Mr. Carpenter rouvineen ja Suomen Pelastusarmeijan johtaja ym. luonani. – Hauska keskustelu, joka kesti vähän yli 1/2 tuntia.

Samana päivänä Suomen Partiopoikain lähetystö. Pyysivät minut suojelijaksi.

Refl. Representatio ottaa kovin paljon aikaa presidentiltä. Tuntuu siltä kuin presidentin virka olisi jotenkin mitätön virka. Asiat hoidetaan valtioneuvostossa, presidentti on jotenkin sivulla.

Minä kuitenkin otan asioihin nyt kiinni, kun tulen terveeksi.

6.4. Delegatio lähti Moskovaan kauppaneuvotteluihin. Svento ja Takki ynnä asiantuntijoita.

8.4. Enckell luonani.

Keskustelimme lopullisen rauhan tekemisestä. Delegation pitäisi pian lähteä Moskovaan neuvottelemaan asiasta.

M. Pekkala puheenjohtaja,

Svento, Leino, Viding ja Takki (sosialidem.), joka jo on Moskovassa.

Siellä mahdollisesti esille tulevat asiat:

  1. Territorialikysymykset:
    1. Suomen Karjala – Saimaan kanava.
    2. Porkkala – pohjoinen osa. Helsingin-Turun rautatie: korvaus Jäniskoski.
  2. Sotakorvaus. Sen lieventäminen.
  3. Saksalaisen omaisuuden ja saatavien luovuttaminen venäläisille. – Kompensatio. – Kuittaus. – Lapin hävitykset.
  4. 13 artiklan vangit.
  5. Karjalaisten optio-oikeus: 1 art. Liitteen 8 kohta.

NB1 Jos venäläiset ottavat tämän esille me emme ota.

  1. Puolustusliitto.

NB Jos venäläiset ottavat tämän esille.

  1. Kauppasopimus.

Enckell puhuu Gräsbeckin kanssa, mitä toivomuksia meillä tässä suhteessa voisi olla.

Sanoin, että Moskovaan pitäisi mennä sellainen valtuuskunta, jonka jäseniin eri puolueet Suomessa luottavat – s.o. johon karjalaiset luottavat.

Sentähden Viding.

Itse rauhankongressiin pitäisi mennä lähetystö Enckellin puheenjohdolla. Hänen on erityisesti katsottava, että sopimukseen ei tule sellaista, mikä rajoittaa meidän suverenisuuttamme.

  1. nota bene = huomaa

 9.4. Ulkoasiainvaliokunta.

Pekkala – Enckell – Leino – Kilpi – Heljas – Hynninen.

  1. Savonenkovin nootti velasta Saksalle 3.772.005.983:74

Pekkala: Summa on tarkistettu ja se täytyy hyväksyä.

Res.

Aikanaan selvitettävä.

  1. Rauhanneuvottelu. Prosedyyri.

J.K.P.: Delegatio Moskovaan.

Pekkala: Luulee, että Moskovalla ei ole mitään sitä vastaan, että delegatio lähetetään, mutta ei ole varma, voiko delegatio ryhtyä neuvottelemaan siellä rauhasta.

Hynninen: Unkarin pääministeri ja ulkoministeri ovat menneet Moskovaan neuvottelemaan rauhasta.

Enckell: Orlovin kanssa oli puhe tästä asiasta. Venäläiset sanoneet, että rauha intresseeraa ainoastaan Suomea ja Neuvostoliittoa.

J.K.P.

Pekkala: Olisi neuvoteltava Orlovin kanssa, ottaako vastaan delegation ja voiko neuvotella rauhasta.

Leino: Emme voi kysyä Orlovilta, voiko delegatio ryhtyä neuvottelemaan rauhasta, vaan delegatio voi itse sitten päättää, mitä asioita ottaa esille.

Heljas: Voisi olla paras ottaa selvää, voimmeko päästä neuvotteluihin venäläisten kanssa.

Leino: Ei ole mahdotonta, että voidaan keskustella. Ei voi ajatella hierontakauppaa. Kauppavaltuuskunnan yhteydessä.

J.K.P.: Pariisin rauhankonferenssissa ei enää voida tehdä mitään.

Enckell = J.K.P., että Pariisissa ei voi enää tehdä mitään. Jos jotain voimme tehdä, niin se on tehtävä Moskovassa.

J.K.P.: Ellei päästä neuvotteluihin ennen, niin meidän täytyy esittää asiamme Pariisissa, ja silloin tulee skandaali.

Kilpi: On ilmoitettu, että venäläiset ottavat vastaan ministeridelegation Moskovassa. Jos tämä ei pidä paikkaansa, mutta olisi sondeerattava, ottavatko vastaan.

Kotimaisen mielipiteen kannalta sanotaan, että hallitus ei tee mitään rauhan hyväksi. – Pariisissa ei saa mitään aikaan.

Res.

Sondeerataan Orlovin kautta:

  1. rauhanneuvottelun kulku;
  2. delegatio Moskovaan.

Pekkala jatkaa keskustelua Orlovin kanssa.

  1. Rajakysymykset:

J.K.P.. esitti asian.

Enckell: On kysyttävä, mitkä määräykset ovat lopulliset.

Pekkala: Tällä kysymyksellä ei ole alettava.

  1. Sotakorvaus.

Olisi saatava lievennys.

  1. Saksal. saatavat.
  2. Karjalaisten optio.
  3. Kauppasopimus.

Lykättiin uuteen kokoukseen, joka pidetään pian.

 12.4. M. Pekkala luonani.

  1. Oli eilen tavannut Orlovin.

Orlov: Kannatti delegation lähettämistä Moskovaan. Piti sen tärkeänä. Sanoi, että delegatio tapaa myös Stalinin. Oli kysynyt, mitä kysymyksiä me haluamme Moskovassa esittää.

Pekkala oli luvannut antaa siitä tarkemman selvän myöhemmin.

  1. Puhuin Pekkalan kanssa ruotsalaisten asiasta asutusasiassa. Olin puhunut siitä jo ennen. Pekkala sanoi jo puhuneensa Vidingin kanssa.
  2. Pekkala lupasi hoitaa muut ruotsalaisten asiat.

13.4. Ulkoasiainvaliokunnan kokous pääministerin huoneessa. Keskusteltiin Moskovan matkasta. Hynninen kirjoittaa muistiinpanot, kuten edellisestä kokouksesta minun luonani.

13.4. Näinä päivinä on valmisteltu delegation matkaa Moskovaan. Pekkala kirjoittaa muistion siitä, miten hän Moskovassa asioita esittää.

Vapaa Sana 10.4.46.

Sasu Punasen pakina. – Siinä hän sanoi mm.:

»Eikä nykyinen hosuminen ole verrattavissa, kuten uskotellaan, tsaarivallan toimenpiteiden vastustamiseen, joka Savossa ja varsinkin Kuopiossa oli erittäin voimallista. Asioilla on ero niinkuin yöllä ja päivällä. Silloin rikkoi keisari sopimusta, jonka hän oli valallaan vahvistanut, mutta nyt yritetään toimia sen sopimuksen hengen vastaisesti, minkä Suomen eduskunta hyväksyi saadakseen maan irti sotarikollisten puuhaamasta sodasta, jossa pieksätettiin, kuten sanottu, syyttömiä ihmisiä.»

Refl. Mutta miten oli syksyllä 1939? Silloin oli meillä myös vahvat sopimukset Neuvostoliiton kanssa, mutta Stalin, Molotov ym. rikkoivat ne ja hyökkäsivät meidän päällemme. Talvisodasta johtui meidän ryhtymisemme uuteen sotaan.

Sasu Punanen ei ymmärrä (politiikkaa) ulkopolitiikkaa. Hän on lapsellisen naivi.

14.4. Refl.

Syynä Siihen, että elokuussa 1944 minut karkeasti – miltei loukkaavasti – syrjäytettiin (Mannerheim ja hänen neuvonantajansa: Ryti, Tanner, Ramsay, Linkomies ym.), oli nähtävästi se, että kääntyminen minun puoleeni itse asiassa tiesi heidän politiikkansa epäonnistumisen – romahtamisen – avointa tunnustamista. Ja siihen se joukko ei tahtonut mennä. Se ei ollut sellaista väkeä.

Obs! Tanner: »Nyt ei lähetetä Moskovaan sellaisia kuin Paasikivi, jotka pokkuroivat venäläisten edessä.»

Sancta simplicitas1!

1 Pyhä yksinkertaisuus!

14.4. Refl.

Koko itsenäisyyden aikana ei Suomessa ymmärretty meidän ulkopoliittista asemaamme. Ei 1920 Tarton rauhan aikana eikä 1939 syksyllä. Nimittäin että minkä kauempana raja oli Leningradista, sen suuremmat mahdollisuudet meillä oli elää itsenäisinä. Tähän olisi voitu tulla, jos olisi kyetty tekemään kylmä analyysi Suomen reaalisesta asemasta. Mutta sen tekemiseen olisi tarvittu tavaton moraalinen rohkeus ja valtiomiestaitoa. Sitä meillä ei ollut.

En erota itseäni tästä pois.

Kylmä reaalinen analyysi on aina välttämätön.

15.4.46. Ulkoasiainvaliokunta.

J.K.P. – Pekkala – Enckell – Leino – Kilpi – Heljas.

  1. Pekkalan promemoria luettiin.

J.K.P.: Hyvät suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Leino: Suurin arvo on se, mitä promemoriassa on esitetty. Mutta venäläiset eivät tyydy platoniseen rakkauteen.

Mutta hyvien suhteiden kehittäminen sekä taloudellisella alalla että ym. olisi tärkeä. Pitempiaikainen taloudellinen sopimus olisi tärkeä. Puutavaraan yhtenäinen hintasopimus.

Uitto-, posti- ja lentosopimukset. Elintarviketeollisuuden alalla: raakatavaraa Neuvostoliitosta ja jalostetaan täällä.

Kulttuuriyhteistoiminta: valtion pitäisi ottaa se enemmän omaksi asiakseen. Tiede ja taide, retkeilyt ym.

Avonaisempi kanta kaikissa näissä.

Res.

Leino kirjoittaa p.m:n näistä kysymyksistä.

  1. Karjalan asia:

Heljas: Ei voi kokonaan sivuuttaa.

Promemoriassa tulee monella tavalla esille.

  1. Ilmoitetaan Englannin hallitukselle, että delegatio lähtee Moskovaan keskus­ telemaan Suomea ja Neuvostoliittoa koskevista asioista.

15.4. Luonani karjalaisten lähetystö: puheenjohtaja, maanviljelysneuvos Brotherus.

Karjalaisilla oli ollut suuri kokous. Lähetystö jätti minulle kirjallisen esityksen siirtoväen edustajien kokouksen puolesta. (kts. sitä.)

Vastasin: Ymmärrän hyvin, että siirtoväen asia on meillä kaikkein tärkeimpiä tehtäviä, mutta se on samalla vaikeimpia ongelmia, joita onneton sota on meille jättänyt. Voin vakuuttaa, että hallitus, jossa olen ollut 16 viime kuukautta, ei ole hidastellut asiassa, vaan se on koko ajan ollut hallituksen huolen esineenä. Heti alussa voitiin havaita, että tämän ongelman ratkaisu ei ole helppo. 450.000 ihmisen sijoittaminen, asuntojen hankkiminen niille, on niin pienelle kansalle kuin meidän ja kansalle, joka ei koskaan ole ollut rikas, mutta joka nyt on vielä köyhtynyt, ja maassa, jossa peltoala jo ennen on ollut keskimäärin tilaa kohti pienempi kuin esim. Ruotsissa, vieläpä pienempi kuin pienviljelysmaassa Tanskassa, ratkaisu on raskas tehtävä. Asian ratkaisua vaikeuttaa vielä kysymys maan hankkimisesta suurelle määrälle muita maata haluavia. Mutta selvää on, että siirtoväen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi parhaimmalla tavalla on kaikki voimat ponnistettava.

Omasta puolestani teen kaiken minkä voin.

Kehoitan teitä kääntymään hallituksen asianomaisen jäsenen puoleen.

Brotherus sanoi, että karjalaisten asian pitäisi käydä muiden maanhakijain edellä.

Vastasin, että olen siinä kohden samaa mieltä. Koetin myös maanhankintalakia valmisteltaessa hallituksessa saada tämän kannan voimaan, mutta en saanut kannatusta hallituksessa enkä eduskunnassa. Jos on mahdollista asia vielä siihen suuntaan ohjata, niin sanon kannattavani sitä kantaa.

16.4. Ulkoasiainvaliokunta (pääministerin huoneessa).

J.K.P. – Pekkala – Enckell – Leino – Heljas.

  1. Leino: promemoria Suomen ja Neuvostoliiton välisistä ystävyyssuhteista.

Leinon p.m. sisälsi 3 ryhmää:

  1. Taloudellinen yhteistyö:
    1. Yhteistoiminta raskaan teollisuuden alalla.
    2. Elintarviketeollisuuden kehittäminen siten, että Neuvostoliitosta tuodaan raaka-aineita, joita Suomessa jalostetaan.
    3. Pitempiaikainen kauppasopimus.
    4. Yhteinen hintasuunnittelu puutavarasopimuksen alalla.
    5. Yhteinen posti-, rautatie- ja lentoliikenne.
    6. Uitto- ym. vanhat sopimukset.
  2. Kulttuuriyhteistoiminta:

Valtion olisi tätä tuettava ja ohjattava.

  1. Poliittinen yhteistoiminta:
  1. Ystävyys- ja avunantosopimus.
  2. Lähetystöt suurlähetystöiksi.

Tämän johdosta minä lausuin:

  1. Taloudellinen yhteistyö: Siinä on muutamia selviä kohtia, mutta asiasta on asiantuntijain kanssa neuvoteltava. Ei olla vielä valmiit kaikkiin kohtiin nähden.
  2. Kulttuuriyhteistoiminta: SNL-seura

ajaa sitä ja seuraa voisi tukea riittävästi.

  1. Poliittinen yhteistoiminta: = Puolustusliitto.

Meidän ei otettava esille. Tulee kysymykseen vasta sitten, kun rauha on tehty.

Heljas = J.K.P.

Res.

Minun kantaani noudatetaan. Kukaan ei ollut toista mieltä.

17.4. Valtuuskunta (M. Pekkala, Vesterinen, Leino ja Törngren) lähti tänään Moskovaan venäläisellä lentokoneella. Orlov meni mukana.

17.4. Salminen ja Tuurna luonani (kokoomuksen ryhmän puolesta). Kysyivät valtuuskunnan matkasta Moskovaan. Luulivat, että Neuvostoliitto tahtoo etukäteen tehdä sopimukset kaikkien kanssa, ennenkuin tulee rauhan konferenssi.

Minä sanoin, että asia ei ole niin, vaan ensi sondeeraus tapahtui meidän puolestamme ja Neuvostoliiton hallitus ilmoitti ottavansa meidän valtuuskuntamme vastaan. – Selvitin heille asemaa.

17.4. Karjalaisten edustajien puolesta Luukka, Paavolainen ja Tervo. Antoivat kirjelmän.

Pitkä keskustelu syntyi. Sanoivat toivoneensa, että minä olisin mennyt Moskovaan, koska luulivat, että minä olisin Stalinilta saanut hyvän tuloksen.

Vastasin, että siellä ei ole käynyt muita kuin pääministerejä, paitsi Benes kävi jo sodan aikana.

Keskustelun kuluessa lausuivat olevan kansan yksimielisen mielipiteen, että Suomi ei enää saa koskaan mennä sotaan Neuvostoliittoa vastaan.

Keskustelua myös puolustusliitosta. – He kannattivat sitä ja ajattelivat, että se voisi olla kompensatio meidän puoleltamme ja sen pohjalla ehkä saataisiin joitakin helpotuksia.

Minä sanoin, että nyt ei ole kysymys puolustusliitosta, mutta jos venäläiset ottavat sen esille, niin silloin pitäisi ottaa esille uusia kysymyksiä, koska strategiset kysymykset Venäjän taholta saavat toisen luonteen.

Olivat tyytyväisiä tähän vastaukseen.

Paavolainen sanoi, että tänään oli ollut karjalaisten edustajain kokous ja siinä oli yksimielisesti katsottu, että huonoin ja onnettomin ratkaisu olisi, jos hallitus ryhtyisi kannattamaan karjalaisten muuttamista Karjalaan Neuvostoliiton alaiseksi.

Minä sanoin, että hallituksella ei ole tällaista ohjelmaa. Jos karjalaiset sinne menevät, tekevät he sen omalla riskillään.

Refl. Siis ainakin karjalaisten kesken on puolustusliitolla kannatusta.

17.4. Pekkalan valtuuskunta saapui eilen Moskovaan. Seremonianmukainen vastaanotto lentokentällä. (Molotov, Dekan.1 ym. olivat vastassa). (kts. lehtiä)

Arbetarbladet 17.4.46

Pääkirjoitus »Resan tili Moskva».

» Vi kan också framställa önskemål men vi har knappast något egentligt inflytande på de beslut som i sinom tid kommer att fattas. Vår krigsregering spelade tyvärr ut alla våra möjligheter och det s.a.s till sista kortet.»2

(Tämä on oikein sanottu.)

1  Dekanozov

2 »Moskovan-matka»

»Me voimme esittää myös toivomuksia, mutta meillä tuskin on mitään varsinaista vaikutusvaltaa niihin päätöksiin nähden, jotka aikanaan tullaan tekemään. Meidän sotahallituksemme pelasi valitettavasti loppuun kaikki mahdollisuutemme, ja näin tapahtui niin sanoaksemme viimeistä korttia myöten.»

 18.4. Refl.

Tämän päivän lehdet kertovat Dagens Nyheterin mukaan Suomen rauhansopimuksen käsittelystä Lontoossa. Neuvostoliiton suurlähettiläs Gusev esitti viime viikolla Venäjän ehdotuksen, että aseleposopimuksen tulisi olla voimassa senkin jälkeen, kun molemmat suuret liittoutuneet ovat allekirjoittaneet rauhansopimuksen.

Jos tässä on perää, niin se on paha merkki. Neuvostoliitto tahtoo kontrolloida jatkuvasti Suomea.

Lienevätkö meidän kommunistimme tässä takana? He kenties huomaavat vaikutuksensa vähenevän tai ainakaan asiat eivät mene niin kuin he ovat toivoneet, ja tällä tavalla he koettavat vaikutustansa ylläpitää.

Saa nähdä, millaisia vaikutteita delegatio tuo Moskovasta. Hyvä että sanottiin Englannin vastustavan tätä Venäjän ehdotusta.

  1. Neuvostoliitto vaatii välirauhansopimuksen jäämään voimaan; saavat Suomen siis pysyväisesti kontrollinsa alaiseksi.

Englanti vastustaa tätä.

  1. Englanti vaatii Suomen armeijan rajoitettavaksi.

Venäjän sanotaan vastustavan tätä.

  1. Sotakorvaus on meille kovin raskas.

Saa nähdä, paneeko Neuvostoliitto meille mahdottomia ehtoja, jos suostuu sitä huojentamaan.

  1. Karjalan kysymys; Porkkalan kysymys.

Näistä tuskin tulee mitään.

  1. Puolustusliitto.

Kyllä tosiaan Suomi on joutunut kovaan puristukseen ja raskaaseen tilaan. Miten tästä selvitään?

Refl. 18.4.46.

Puolustusliitto tarkoittaisi ainoastaan sitä tapausta, että meidän maamme joutuu sotatoimen kohteeksi – s.o. jos joku suurvalta Suomen kautta koettaa hyökätä Neuvostoliiton päälle.

Siinä tapauksessa me emme tietystikään voisi jäädä sodan ulkopuolelle.

Meidän täytyy

  1. joko mennä Venäjän vihollisen kanssa Neuvostoliittoa vastaan.

Tämä ei saa enää tulla kysymykseen. Historia on kyllin osoittanut, mihin tämä politiikka johtaa. Meidän ei pidä koskaan mennä enää sotaan Neuvostoliittoa vastaan, oli kysymys sitten joko Englannin, USA:n tai Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliiton päälle;

  1. Silloin me joudumme automaattisesti puolustaessamme omaa maatamme hyökkäystä vastaan taistelemaan Neuvostoliiton puolesta ja sen rinnalla.

Puolustusliitto, kun se on tarkasti rajoitettu meidän oman maamme puolustamiseen, näyttää siis olevan loogillinen ja järkevä lopputulos meidän politiikastamme.

19.4. Stalin otti eilen illalla kl. 22 vastaan meidän delegatiomme. Keskustelu ystävällisessä hengessä. Stalin suhtautui ymmärtämyksellä ehdotuksiimme luvaten harkita niitä ja palata niihin.

Refl. Tämä tuntuu hyvältä merkiltä, että Stalin itse otti vastaan ja oli mukana neuvotteluissa.

19.4.

Unrra on avustanut Puolaa:

v. 1945–475 milj. dollarin edestä.

v. 1946– avustus tulee olemaan n.

500 milj. doll. (Järnefeltin raportti 8.4.46).

Refl. Siis yhteensä noin 1 miljardi dollaria.

Jos Suomi ei olisi ollut sodassa liittolaisia vastaan, olisi se saanut samoin avustusta; suhteellisesti väkiluvun mukaan esim. n. 1/8 = 125 milj. doll. – kahtena vuonna 1945–46.

Myös Neuvostoliitto on monella tavalla avustanut Puolaa (sama raportti).

Unrra on myös paljon avustanut Italiaa.

Vuoden 1946 ensi puoliskolla on Unrran apu Italialle määrätty 325 milj. dollariksi.

(Samassa suhteessa tekisi se Suomelle

n. 32 milj. doll. puolena vuotena.)

20.4. Fagerholm luonani:

Puhuimme rauhanneuvotteluista.

Dagens Nyheterin Lontoon uutinen, että Neuvostoliitto vaatii Suomelta välirauhansopimuksen jäävän voimaan myös lopullisen rauhan jälkeen on – sanoi Fagerholm – herättänyt suurta huomiota. Kun lausuin epäileväni, että sen takana on Suomen kommunistit, jotta saisivat tukea vaikutukselleen, lausui Fagerholm, että sama ajatus ja epäluulo on täällä yleisesti herännyt ja se on yleinen luulo täällä.

Minä kehoitin Arbetarbladetia reagoimaan ja kirjoittamaan tästä asiasta ja yleensä siitä, mikä koskee meidän suvereniteettiamme: että emme voi suostua sen rajoituksiin.

18.4. Stalin ja Molotov ottivat vastaan Pekkalan valtuuskunnan. Neuvottelukokous.

Hyvä merkki, että Stalin itse oli mukana neuvotteluissa.

Lupasi vastauksen myöhemmin.

22.4. Suomen valtuuskunnalla suuri vastaanotto Suomen lähetystössä. Molotov, Vishinsky, Dekanozov, Litvinov ym. läsnä.

Samana päivänä valtuuskunnalla oli suuri kokous.

 23.4.46 seuraava sähke:

»Vastaus annettu. Rajoissa ei muutoksia. Sotakorvauksissa ei alennusta, sitä vastoin palautustavarain toimitukset lakkaavat 1.5. Periaatteessa suostuttu kauttakulkuun Porkkalan alueen läpi mistä tehdään eri sopimus. Samoin Saimaan kanavan käyttöoikeuteen josta myös eri sopimus. Luvattu 100.000 tonnia viljaa ym. Palaamme keskiviikkona lentoteitse.»

Toinen sähke Pekkalan valtuuskunnalta Moskovasta 23.4.46:

»Uudet viljatoimitukset lopullisesti vahvistettu seuraavasti: 50.000 tonnia 1/7,

50.000 tonnia 1/9 mennessä, 10.000 tonnia vuoden loppuun yhteensä 110.000 tonnia. Meidän valinnassamme paljonko ruista vehnää. Olemme ehdottaneet 70.000 tonnia ruista, 40.000 tonnia vehnää.»

Refl. Pekkalan valtuuskunta sai Moskovassa kaiken sen, mitä voitiin odottaa ja toivoa. Sillä pitemmälle (rajojen muutokset) menevä oli toiveajattelua, jolla ei ollut reaalista perustetta.

Että Stalin suostui kauttakuljetukseen Porkkalan kautta ja Saimaan kanavan käyttämiseen ja palautustavarain vähentämiseen, se oli jo huomattava myönnytys, johon hänellä ei olisi ollut pakko. Se osoittaa meitä kohtaan myötämielisyyttä.

24.4. Pekkalan valtuuskunta palasi Moskovasta.

Pekkala luonani, Enckell läsnä. Pekkala luki selonteon matkasta.

Stalin oli sanonut jyrkästi, että rajoihin ei muutoksia. Pekkala oli kysynyt uudestaan rajoista ja Stalin oli vastannut uudestaan, että rajoihin ei muutosta.

Stalin oli sanonut sotakorvauksen vähentämisestä, että »harkitsemme asiaa». Pekkala oli saanut sen vaikutuksen, että alentaminen ehkä olisi mahdollinen. Mutta seuraavana päivänä Molotov oli ilmoittanut, että eivät voi alentaa sotakorvausta.

Refl. Ehkä sentähden, että olisi pitänyt alentaa myös Romanian ja Unkarin 300 milj. doll. korvausta.

25.4. Tapasin tänään Väinö Kiven kävelyllä. Hän sanoi, että »kukaan ei ole uskonut, että rajoihin saataisiin muutoksia, paitsi joku ymmärtämätön».

Kansa näkyy siis ymmärtävän tämän asian.

Dagens Nyheter 21.4.46.

Pääkirjoitus: » Ministermöte»1 (Pariisissa neljän suuren ulkoministerin kokous).

»Efter alla tidigare krig i nyare tid har det existerat någonting som kallades den europeiska konserten, det vill säga en krets av stormakter som hölls samman av en viss solidaritetskänsla. Den besegrade räknades också till kretsen och kunde utgå ifrån att även i fortsättningen få tillhöra denna höga societet, även om konsekvenserna av nederlaget var betungande.»2 — Niin oli asia myös ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

»Fredstiftarna i Versailles reserverade en stormaktsställning åt ett suveränt Tyskland då de utgick från den tysta förutsättningen att Weimar-republiken skulle erhålla en permanent plats i folkförbundsrådet vid sidan av de segrande stormakterna. — Den europ. konserten fanns också — »3

»Nykyinen tilanne: splittringen, intressemotsättningarna, bitterheten i de ömsesidiga förebråelserna – dröjsmålet med återgång till »normala» förhållanden. Det gamla stormaktssystemet är sprängt. Tyskland — är ett maktpolitiskt vacuum.»4

1 »Ministerikokous»

2 »Kaikkien aikaisempien nykyajan sotien jälkeen on ollut olemassa Euroopan konsertiksi kutsuttu ilmiö, toisin sanoen suurvaltojen piiri, jota piti koossa tietty solidaarisuuden tunne. Myös tappion kärsinyt luettiin piiriin kuuluvaksi ja saattoi edellyttää saavansa vastaisuudessakin kuulua tähän korkean tason seurapiiriin, vaikka tappion seuraukset olivatkin raskaat.»

3 »Versailles’n rauhantekijät varasivat itsenäiselle Saksalle suurvalta-aseman pitäessään lähtökohtanaan sitä sanatonta sopimusta, että Weimarin tasavalta saisi pysyvän paikan Kansainliiton neuvostossa voittaneitten suurvaltojen rinnalla. — Euroopan konsertti oli myös

—»

4 hajaannus, eturistiriidat, katkerat keskinäiset moitteet – »normaaleihin» oloihin paluun viivästyminen. Vanha suurvaltajärjestelmä on murskattu. Saksa — on valtapoliittinen tyhjiö.»

26.4. Nya Pressen (Reuter, Lontoo). USA vänder sig mot den diskriminatoriska karaktären i Ryssland efter kriget ingångna handelsfördrag.1 Jos Venäjän valtuuskunta tulee USA:han neuvottelemaan 1 miljardin dollarin lainasta, niin pannaan siihen ehdoksi, att Rysslands exklusiva femårsplan »om ekon. samarbete» med Rumanien och Ungern modifieras, och att de ekonomiska överenskommelserna, som ingåtts med Jugoslavien, Tjeckoslovak., Finland och Bulgarien också revideras».2

Refl. Tällaista lorua! Suomen kauppasopimukset Neuvostoliiton kanssa ovat aivan tavallisia, niissä ei ole mitään revideerattavaa.

Sanomalehdet tekevät tosiaan yhtä paljon pahaa kuin hyvää.

1 USA tuomitsee Venäjän sodan jälkeen solmimien kauppasopimusten diskriminoivan luonteen.

2 että Venäjän eksklusiivista viisivuotissuunnitelmaa »taloudellisesta yhteistyöstä» Romanian ja Unkarin kanssa modifioidaan ja että Jugoslavian, Tsekkoslovakian, Suomen ja Bulgarian kanssa tehtyjä taloussopimuksia niin ikään tarkistetaan.»

 26.4.46 kävin Ståhlbergin luona.

  1. Puhuin hänelle ensin lopullisen rauhan teosta. Kerroin, millä kannalla asia oli – mitä Moskovassa oli tapahtunut Pekkalan delegation käynnillä ja että rajakysymykseen nähden Stalin oli kaksi kertaa jyrkästi sanonut, että rajoihin ei tule muutosta.

Keskustelimme siitä, olisiko meidän vielä kosketeltava asiaa lopullisissa rauhanneuvotteluissa Pariisissa tai muualla. Huomautin, että omasta puolestani en luule muutosta saatavan aikaan, koska Stalin oli lausunut Neuvostoliiton hallituksen kannan. Sanoin olevani epävarmalla kannalla, pitääkö meidän ottaa asia esille sisäpoliittisten syiden vuoksi vai ei. Olisi se vaara, että jos otamme asian esille Pariisissa, niin venäläiset katsovat, että me tahdomme heitä skandaliseerata koko maailman edessä.

Ståhlberg oli sitä mieltä, että meidän pitäisi ottaa asia esille Pariisissa (joka on toinen forum kuin Moskova). Muuten voidaan sanoa, että emme ole tehneet kaikkea, mitä voimme, ja että me emme ole ottaneet asiaa esille ja esittäneet kantaamme silloin, kun se olisi ollut esitettävä. Myös venäläiset voivat sanoa, että me emme ole esittäneet toivomuksiamme.

Ståhlbergin mielestä tämä olisi tarpeen ei ainoastaan oman maan mielipiteen vuoksi vaan myös maailman (Euroopan) mielipiteen vuoksi. Mutta sanat on asetettava varovasti. Sanottava, että asia riippuu Neuvostoliitosta. Jos asetamme sanamme hyvin siivosti ja kohteliaasti, niin Ståhlbergin mielestä sen ei pitäisi loukata venäläisiä. Lisäsi kuitenkin, että ei tuntenut venäläisten mentaliteettia, ja voi katsoa, kuten minä sanoin, että venäläiset katsovat, että se olisi heidän skandalisoimista.

Ohimennen Ståhlberg lausui mm., että jos olisimme tehneet sovinnon syksyllä 1939 Stalinin kanssa, niin meidän olisi käynyt kuten Baltian maiden.

Minä sanoin olevani aivan toista mieltä.

  1. Kerroin Sfåhlbergille puolustusliittoasian.

Keskustelussa Ståhlberg ei pannut ajatusta vastaan. Sanoi ainoastaan:

  1. sopimuksesta ei pitäisi puhua mitään, ennenkuin lopullinen rauha on tehty. Sitä ennen me emme voi tehdä sopimusta.

Minä olin samaa mieltä.

  1. esittämäni Molotov-Kuusisen sopimuksen 3 art. (Suomen territ. sodan alaisena) näkyi Ståhlbergia tyydyttävän. Mutta hän sanoi, että asia on sanottava niin selvästi, että venäläiset eivät pääse rauhan aikana määräämään meidän puolustuksestamme. Myös olisi rajoitettava ainoastaan Suomen territoriaan, ei Fenno-Scandia, jotta meidän ei tarvitse puolustaa venäläistä aluetta.

Minä sanoin olevani samaa mieltä.

Yleensä Ståhlberg ei pannut vastaan tällaista sopimusta.

Lopuksi minä pyysin Ståhlbergia harkitsemaan tätä asiaa, joka nyt ei ole aktuelli, ennenkuin lopullinen rauha on tehty. Sanoin, että me emme ota asiaa esille, elleivät venäläiset ota sitä esille.

 28.4. Asioita:

  1. Lopullinen rauha.

Pekkalan ja Enckellin kanssa.

  1. Puolustusliitto. – Samoin.
  2. Maanhankintalain toimeenpano. Meneekö sekaisin?

Keskusteltava Vidingin kanssa. Myös Pekkalan kanssa.

  1. Valtion finanssit. –Törngrenin kanssa. (Myös Pekkalan kanssa.)
  2. Rahan arvo. – Törngrenin kanssa.
  3. Palkka- ja hinta-asiat. – Pekkalan kanssa.
  4. Lakot. – Pekkalan kanssa.
  5. Yliopistoasia. – (Kilpi). Myös Pekkalan kanssa.

Obs! Kaikista asioista neuvoteltava Pekkalan kanssa.

  1. Upseerien erottaminen (Lundqvistin asia). – Keskusteltava Pekkalan kanssa.

27.4. Pekkala piti hyvän puheen radiossa veturimiehille, jotka taas rettelöivät ja uhkaavat lakolla.

Dagens Nyheter 24.4.46. Väliartikkeli.

Ruotsin puolustuksesta.

»— genom att göra hemmaförsvaret jämnstarkt dvs. jämnsvagt — att största möjliga antal »luckor» skall fyllas med mycket begränsade egna krafter. — Det »effektivaste» småstatsförsvaret är inte det som har de minsta luckorna, utan det som är starkast på sådana punkter där hjälp inte kan påräknas förrän i ett sent skede. — Till de motståndskrafter som måste övervinnas hör främst det konventionella militära tänkandet och det konventionella neutralitetstänkandet. Det förstnämnda kan inte föreställa sig försvaret annorlunda är som ett stormaktsförsvar i lilleputtformat. — »1

1 — tekemällä oman maan puolustuksesta tasaisen vahva, ts. tasaisen heikko — että mahdollisimman suuri määrä ”aukkoja» täytetään omin hyvin rajallisin voimin. — »Tehokkain” pienen valtion puolustus ei ole sellainen, jonka aukot ovat pienimmät, vaan sellainen, joka on vahvin niiltä kohdin, joihin ei voi laskea saatavan apua ennen kuin myöhäisvaiheessa. — Vastavoimiin, jotka täytyy voittaa, kuuluvat lähinnä sovinnainen sotilaallinen ajattelu ja sovinnainen puolueettomuusajattelu. Ensiksi mainittu ei voi kuvitella puolustusvoimia muunlaisiksi kuin suurvallan puolustusvoimiksi peukaloiskoossa —»

 29.4. Maaherra Martola luonani. Kertoi, että Leino oli toissapäivänä kehottanut häntä, valtakunnan edun vuoksi, eroamaan. Oli kolme syytä:

  1. Martolan tytär oli Tukholmassa Hailamaan apulaisena (syksystä 1944 alkaen) Hallamaan epäilyttävissä toimissa.
  2. Martolan tieten oli eräille venäläisille sotavangeille, joita oli käytetty sodan aikana vakoiluun, annettu suomalaiset paperit ja toimitettu niitä pakenemaan.
  3. Martola on ollut suojeluskunnassa päällikkönä.

Sanoin: En tunne tätä asiaa. Leino ei ole siitä puhunut minulle. Sanoin ottavani asiasta selvän. Sanoin myös, että suojeluskunta oli laillinen laitos eikä sen palveluksessa oleminen minusta ole rikollinen.

Pekkalan kanssa puhuttava tästä.

Tärkeissä asioissa, jotka ovat minun ratkaistavia, on minun kanssani neuvoteltava etukäteen.

Otettava selvä, onko tästä asiasta hallituksessa sovittu. Asia on tietysti koko hallituksen asia.

29.4. Pekkalan kanssa:

Oy Pohjolan Liikenne Ab:n johtokunnan vaali.

Minkätähden Roos ja Helenius äänestettiin pois johtokunnasta?

 30.4. Pekkala luonani.

  1. Maaherra Martolan asia. – Pekkala sanoi puhuneensa asiasta vakavasti Leinolle. Oli huomauttanut, että tällaista asiaa on hallituksen ensin käsiteltävä ja päätettävä.

Lupasi hoitaa asian.

Kehotin Pekkalaa vakavasti estämään tällaisen menettelyn tulevaisuudessa.

Pekkala oli Leinon menettelystä hyvin vihoissaan.

  1. Upseerien erottaminen.

Neuvottelu Lundqvistin kanssa ensi viikolla.

  1. Pohjolan Liikenne – johtokunnan muutos.

Pekkala sanoi, että olivat päättäneet asian hänen poissa ollessaan.

  1. Lopullisen rauhan neuvottelut.

Valtuuskunta: Enckell puheenjohtaja

V. Voionmaa Heljas?

Yksi karjalainen Helo

Asiantuntijoita:

Wuori, yksi juristi, yksi sotilas – talousmies.

Pekkala oli sitä mieltä, että Pariisissa on rajakysymyksestä puhuttava.

(Ref/. Hyvä, että Pekkala on sitä mieltä.)

  1. Maanhankinta-asia.

Sanoin Pekkalalle, että asia menee umpikujaan. Olisi keskitettävä ainoastaan karjalaisiin. Kehoitin Vidingin kanssa harkitsemaan, mitä olisi tehtävä.

Pekkala sanoi puhuneensa Vidingin kanssa, ruotsinkielisten asiasta. Pekkala oli sillä kannalla, että se asia on hoidettava niin että ruotsinkieliset ovat tyytyväisiä.

  1. Valtion finanssit. Rahan arvo. Kehoitin Pekkalaa seuraamaan ja ryhtymään toimenpiteisiin.
  2. Nordlundin vuokra-asia. Pekkala lupasi ottaa selvän.

Pekkala sanoi kuulleensa, että Zdanov ei enää tule takaisin.

1.5. Hufvudstadsbladet.

Expressen kommenterar1 Pekkalan ilmoitusta, että Stalin oli sanonut, että välirauhasopimuksen rajat ovat lopulliset. Stalin har mer förståelse för Peter den Store, som sade: »Med Viborg i rysk hand sover man gott om natten i Petersburg.»2

1 kommentoi

2 Stalin ymmärtää paremmin Pietari Suurta, joka sanoi: »Kun Viipuri on Venäjän käsissä, Pietarissa nukutaan öisin hyvin.»

 2.5. Enckell luonani.

Gripenberg kirjoittaa Tukholmasta, että UD:n poliittisen osaston päällikkö oli hänelle kertonut, että Bohemanille oli se­ä Quai d’Orsay’ssa1 että Englannin ambassadissa kerrottu, että viime päivinä ovat Suomen ja Neuvostoliiton välit kiristyneet. Kysyivät, olisi siinä perää.

Sovimme, että Enckell ilmoittaa Gripenbergille, että siinä ei ole mitään perää.

 Refl. Tämä on kaiketi jälleen desperadojen keskuksen levittämiä huhuja.

1 Ranskan ulkoministeriö

2.5. Enckell kertoi myös kuulleensa, että eilen mielenosotuksessa kommunistit kantoivat Kuusisen kuvaa.

(!!??)

Enckell oli myös kuullut, että kommunistien taholta on puhuttu, että Suur-Suomi kyllä tulee toimeen, mutta »se tulee idästä».

Refl. Täytyy puhua näistä Fagerholmin kanssa.

Soitin Pekkalalle ja pyysin häntä ottamaan selvää.

3.5. Enckell luonani.

Kertoi, että Razin, Neuvostoliiton charge d’affaires, oli juuri käynyt hänen luonaan ja esittänyt skarp protest1 siitä, että eilen oli Neuvostoliiton tal. edustajaa Maslovia vastaan heitetty pommi. Se oli sellaista esiintymistä, joka osoitti antirysk stämning2•. Se oli oikeiston taholta. Maslov oli aresteerattu ym. ym.

Antirysk revanschistisk atmosfär – mot Stalin.3

Oli sanottu, että Stalin on вождь черный4 ym. ym.

Soitin maaherra Martolalle, käskien hänen ottamaan selvää asiasta.

Myöhemmin Pekkala luonani. Kerroin hänelle tästä asiasta.

Pekkalan ollessa luonani Martola tuli poliisipäällikön kanssa ja antoi raportin. Asia oli ollut mitätön eikä siinä ollut mitään tarkoitusta. (kts. raporttia)

1 jyrkän vastalauseen

2 venäläisvastaista mielialaa

3 Venäläisvastainen, revansistinen ilmapiiri – Stalinia vastaan.

  1. synkkä johtaja

 5.5. Svento luonani.

Kertoi ensin Moskovan matkasta.

  1. Oli mm. tavannut Italian lähettilään, joka oli kertonut mm., että anglosaksit tahtovat rauhansopimukseen määräyksen, joka takaa Atlantin kartan 4 vapautta.

Venäläiset vastustavat.

  1. Dekanozov oli sanonut, että välirauhasopimus tulee olemaan perustana. Mitään erityistä uutta ei tule sopimukseen.
  2. Olimme yhtä mieltä siitä, että sota- korvausta olisi Pariisissa koetettava saada pienemmäksi.
  3. Svento oli käynyt patriarkan luona hänen pyynnöstään.
  4. Sitten Svento puhui Leinosta ja kommunisteista. – Kommunisteja vastaan on oltava jäykkiä.

Minun täytyy koettaa saada Pekkala kovemmaksi. Hän on liian pehmeä ja antaa perään Leinolle.

Leino tahtoo näytellä määräävää osaa hallituksessa.

Svento oli huolissaan siitä, että Pekkala joutuu Leinon vaikutuksen alle. – Svento sanoi, että usein se, mitä Leino on puhunut, ei pidä paikkaansa.

Stalin joi Nykopin kanssa ja sanoi: »СтарьІЙ друг»1.

Svento: Meidän kommunistiemme siivet pitäisi leikata.

Sovimme, että minä kutsun ensi tiistaina Pekkalan, Enckellin ja Sventon keskustelemaan rauhan delegation kokoonpanosta.

  1. »Vanha ystävä»

 5.5. Viime aikoina ikäviä asioita.

Hyvä asia oli uusi kauppasopimus Neuvostoliiton kanssa. Se oli tyydyttävä.

Kauppavaihto yhteensä (molemmin puolin) 32 milj. dollaria.

Ikäviä:

  1. Maataloustyöväen palkka-asia.
  2. Valtion finanssit huonolla kannalla.

Puhuttava Törngrenin kanssa. Toissapäivänä oli kova arvostelu eduskunnassa.

Refl. Vaikeudet ovat ylivoimaiset. Ei ainoastaan puhtaasti taloudelliset, vaan se, että emme voi hallita lakkoja.

Emme voi antaa asiain mennä uusiin lakkoihin, sekä taloudellisista syistä että sentähden, että emme voi taata, että järjestys pysyy.

5.5. Washingtonista tuli sähke:

»Nytimessa axelsonsähke primo elgo1 (?) Kaksi naapurisaarta evakuoidaan arvellaan Suomi luvannut linnoittaa Nliiton luopuessa 3 miljardin palautusvaatimuksesta secundo Kerrotaan Nliitto Moskovassa insistoimassa sotilasliittoa vaatinut muutamme tykki kiväärikaliberimme Nliiton vastaaviksi jotta maitten sotateollisuudet voisivat toimia toistensa hyväksi tertio puolilupaus liikennehelpotuksia rannikkoradalle rahtikuljetuksille Saimaan kanavassa.»

Refl. Tämä on taas Tukholman kirjeenvaihtajien valheita. Primo ja secundo eivät sisällä yhtään sanaa, joka on totta.

Axelson on todellinen juoru-ukko.

1 Elgö

7.5. Luonnos.

Ohjeet rauhanneuvotteluihin.

  1. Rajakysymyksen esille ottamista emme voi välttää.

Mutta tässä asiassa on vältettävä antamasta venäläisille sitä käsitystä, että juonittelemme – intrigoimme – heidän selkänsä takana Neuvostoliittoa vastaan.

Myös sanat on sovitettava mahdollisimman sopivasti. On pidettävä muistissa, että meidän sopimuspuolemme on voittajavalta Neuvostoliitto, johon suhteet meille on tulevaisuudessakin  ratkaisevan tärkeät, eikä joku pieni valtio (kuten Ahvenanmaan neuvotteluissa oli Ruotsi). Kaikki myönnytykset ja alueet meille koskevat Neuvostoliittoa.

Yksi alternatiivi voisi olla esim. seuraava:

Huomautetaan Karjalan taloudellisesta merkityksestä Suomelle. Karjala (joka on kuulunut vuosisatoja Suomeen?), on niin ja niin suuri osa Suomen taloudellisista varoista.

Välirauhasopimuksessa on määräyksiä rajoista ja johdannossa sanotaan —

Näin ollen Suomen valtuuskunta alistaa asianomaisten ratkaistavaksi, voimmeko rajoihin nähden esittää toivomuksiamme.

Jos englantilaiset ottavat tämän asian puheeksi, voi mielestäni heille sanoa tämän saman.

  1. Sotakorvaus.

Tämä asia olisi myös otettava esille ja koetettava saada sotakorvaus vähennetyksi. Varsinkin jos kysymys rajoista raukeaa, kuten on luultava.

Tässä asiassa englantilaiset ym. voivat jotakin vaikuttaa.

  1. Tärkeimpiä päämääriä neuvotteluissa on saada Suomen suvereenisuus palautetuksi. Jos esiintyy ehdotuksia, jotka tarkoittavat Suomen suvereenisuuden rajoittamista, on niitä kaikin voimin vastustettava.

Tämä asia on yleistä laatua ja koskee Suomen kansainvälistä asemaa.

Tämän asian ratkaisemisessa on länsivaltojen ym. rauhankonferenssiin osaa ottavien valtojen myötävaikutus mahdollinen.

Jos on välttämätöntä, koetettava saada muiden valtioiden kannatusta asian meille suotuisaan ratkaisuun.

 7.5. M. Pekkala, Enckell ja Svento luonani.

  1. Martolan asia:

Pekkala: Ollut eilen esillä iltakoulussa. Hallitus – yksimielisesti – ollut sitä mieltä, että Martolan olisi erottava.

Enckell: Tiedoitettiin, että Martola oli ilmoittanut eroavansa, edellyttäen että saa eläkkeen. Näin ollen ei kukaan ollut vastaan.

  1. Rauhan delegatio: 

Enckell puheenjohtaja, 

V. Voionmaa, Heljas ja Helo.

Asiantuntijat:

Idman

Ev. Karhu, 

Vuorineuvos Gräsbeck. 

Lisäksi: sihteeri.

  1. Delegatioasia esille huomenna ulkoasiainvaliokunnassa. Ylihuomenna valtioneuvostossa ja sitten presidentin istunnossa.

Yksityisesti.

  1. Sähkötetään Helolle, kehottaen häntä ottamaan selvän,
    1. onko delegation saavuttava omasta alotteestaan, vai
    2. odotettava kutsua, sekä
    3. koska kutsutaan.
  2. Sitten keskusteltiin delegation ohjeista ja toimintasuunnitelmista.

Minä esitin luonnokseni. (kts. edelle)

Svento: hyväksyi minun ohjeistani 2 ja 3 kohdan, mutta 1 kohtaan nähden tahtoo olla varovaisempi. Meidän on kyllä gardeerattava itsemme sisäänpäin, mutta se voisi tapahtua siten, että konstateeraamme, että meillä on Karjalan kysymys, mutta meille on annettu tietää, että tämä kysymys on ulkopuolella keskustelun.

Jos kysymme kuten minä olin esittänyt, niin venäläiset vastaavat, että he ovat kahden vuoden ajan sanoneet, että asia on ratkaistu.

Minä: Karjalan asia meille kovin tärkeä. Välirauhasopimus on raskaampi kuin minkään muun maan kanssa tehty välirauhasopimus. Kenties Saksa ei tule menettämään enempää maata kuin me olemme menettäneet (10–11 %).

Enckell: Uppdraget är svårt och delikat. Karelska frågan kan vi ej förbigå, måste upptaga den.1 Mutta on huomattava, että jokainen demarche meidän puoleltamme tulee olemaan suunnattu Neuvostoliittoa vastaan. Vi kommer att mobilisera opinionen i fredkonferensen mot Ryssland. Men saken (Karelen) måste tagas upp.2

1 Enckell: Tehtävä on vaikea ja arkaluonteinen. Emme voi sivuuttaa Karjalan kysymystä, se on otettava esille.

2 Me tulemme nostamaan rauhankonferenssin mielipiteen Venäjää vastaan. Mutta asia (Karjala) on otettava käsiteltäväksi.

 7.5. Syyt minkä vuoksi Karjalan asia on otettava esille rauhanneuvotteluissa, vaikka ei ole toiveita saavuttaa tuloksia.

Nämät perustelut esitin 7.5.46 Pekkalalle, Enckellille ja Sventolle sekä myöhemmin ulkoasiainvaliokunnalle, kun keskusteltiin rauhan valt.kunn. ohjeista.

  1. Karjalan merkitys Suomelle on kovin suuri. Kansamme elämä nykyisissä rajoissa tulee olemaan taloudellisesti paljon raskaampi kuin entisissä rajoissa, kun on taloudellisesti niin tärkeä osa Suomea menetetty.
  2. Ellei mitään Karjalasta mainita, niin oma kansa ei sitä ymmärrä. Tulee myös herättämään ihmettelyä ulkopuolella meidän maamme rajoja.
  3. Jälkeenpäin voidaan sanoa, että emme ole tehneet kaikkea, mikä olisi ollut mahdollista.
  4. Myös venäläiset voivat sanoa ja luultavasti sanovat, että emme ole esittäneet näkökantaamme ja ehdotuksiamme.
  5. Presedenssitapauksia minun elämästäni:
    1. Vishinsky 24.4.44 sanoi sanomalehtimiehille, että Enckell ja minä emme sanoneet Molotoville maaliskuussa 1944, että 600 milj. dollaria oli liian suuri summa.

Kaikki suurvallat ajavat myös nykyään alastonta valtapolitiikkaa. Neuvostoliitto voisi kylmästi jälkeenpäin sanoa, että suomalaiset eivät puhuneet mitään rauhankonferenssissa Karjalasta.

  1. Routavuosina moitittiin senaattoreja, että eivät sanoneet keisarille ja muille venäläisille, että Suomen kansa ei pitänyt sellaisesta politiikasta. (Leskikeisarinna sanoi Björnbergille.)

7.5. Razin tänään uusinut Enckellille ja Sventolle jyrkät väitteensä mielenosotuksista vapunpäivänä.

Kts. Enckellin muistiota.

 8.5. Mauri Honkajuuri luonani.

Hän kertoi:

  1. Rauma-Raahe valmistaa proomuja sotakorvaukseen.

Ei ole saatu ajoissa piirustuksia venäläisiltä.

Venäläiset eivät ole gentlemanneja. Kajuutat oli rakennettu ensin perään,

mutta nyt vaativat, että ne on muutettava keskelle. (Kivinen tietää.)

Refl. Res. Siis piirustuksia eivät venäläiset toimita ajoissa. – Otettava selvää.

Proomuista saadaan venäläisiltä 3 milj. Ne tulevat valtiolle maksamaan 13 miljoonaa. – Proomuja 200 kpl.

Kaljaaseja 150 kpl. – Hintasuhteet samat.

Proomuista ja kaljaaseista hävitään 3 1/2 miljardia vähintään.

Valtio maksaa!!

  1. Rauma: Sellulosa meni v. 1945

8.400 milj. tappiolla. Puutavara tuotti voittoa.

  1. Puutalojen hinnat Moskovassa liian alhaiset (2 doll. m2 liian alhaiset).
  2. Maanhankinta-asia on kaikkein pa­ hin asia. Hirvittävä!

Tuhlataan ja hävitetään maata, joka tuottaa ruista 10 mk, Amerikan ruis maksaa 20 mk kg.

Karjalaisten asia on hoidettava ja se voidaan hoitaa, mutta nyt tahdotaan antaa kaikille maata, ja siitä ei tule mitään.

Mauri Honkajuuri puhunut Niukkasen ja Vesterisen kanssa, jotka olivat samaa mieltä. Olivat huolissaan.

(M.H. asettanut privaattikomitean harkitsemaan asiaa.)

Mauri Honkajuuri sanoi, että me emme pelastu muuta kuin kovalla tuotannolla.

Mutta maanhankintalaki hävittää tuotannon.

Teollisuus tuottaa, mutta maanviljelys ei, vaan hävittää.

Taloudellisia asioitamme emme saa menemään, ellei maanhankintaa voi järjestää.

  1. Kansallis-Osake-Pankin bilanssi v. 1913 oli 200 milj. kultamarkkaa, nyt 16 miljardia = 80 kert.

1913 oli kaikkien pankkien bilanssit 900 milj., nyt 40 miljardia.

Nyt pankkien bilansseilla voidaan ostaa ainoastaan 60 % siitä, mitä niillä voitiin ostaa v. 1913.

Liikepankkien bilanssit, joiden on pidettävä huolta tuotannosta, ovat nyt ainoastaan 60 % v. 1913. – Säästöpankit = liikepankit. Osuuskassat, Postisäästöpankki, Eläkerahasto käyttävät varansa ainoastaan joko kulutukseen tai valtiolle = kulutus.

M.H.: Siis rahat menevät nyt pääasiassa kulutukseen.

Pankkien voimat eivät riitä, kun elämä jälleen alkaa toimia. Rahat loppuvat, kun tarvitaan. Mistä saadaan varoja tuotantoon?

Valtio imee rahat.

Valtion pitää nyt olla kovin harkitseva.

Soteva maksaa, mutta rahat tulevat valtiolta (Suomen Pankilta).

Suomen Pankki on kovan puristuksen alainen.

Asutushullutus pitäisi lopettaa ja yhteisvoimin yrittää.

Sotevalle ei voi mitään, se perustuu välirauhasopimukseen.

Asutuksen järjestäminen on N:o 1. Se olisi yritettävä saada järjestykseen.

  1. Vennamo kuuluu nyt ymmärtävän.

Res.

Minä puhun Vesterisen ja Vidingin kanssa.

  1. Minkä vuoksi Suomen Pankki on myynyt kultaa? – On tehnyt psykologisesti huonon vaikutuksen.
  2. Törngren – ei ole harkinnut, mitä on puhunut.
  3. Ero ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Silloin
  1. puutavaravarastot olivat täynnä,
  2. ei ollut sotakorvausta,
  3. ei hirveitä veroja.

Sentähden ensimmäisen maailmansodan jälkeen asiat menivät suhteellisen hyvin.

 8.5. Refl. Kommunistit puhuvat, ettei vielä ole tapahtunut »puhdistusta». – On tapahtunut:

  1. Sotasyyllisyysprosessi.
  2. Hallituksen kokoonpano aivan toinen kuin ennen sotaa.
  3. Eduskunnan kokoonpano toinen.
  4. Tärkeimmät lähetystöt (Moskova, Lontoo, Washington, Pariisi).
  5. Armeijan johto kokonaan uusi.
  6. Yliopiston rehtori uusi.
  7. Kouluhallituksen pääjohto.
  8. Vankeinhoito uusi.
  9. Valtiollinen poliisi uusittu.
  10. Muu poliisi samoin.
  11. Suomen Pankin johto uusi.
  12. Yleisradion johto uusi.
  13. Monen valtion liikelaitoksen johtokunnissa muutoksia.

Vapaan Sanan ym. puheet ovat perättömiä.

Minun politiikkani tarkoittaa, että saadaan kansan keskuudessa kannatusta uudelle regiimelle1 Jos toimitaan, kuten kommunistit tahtovat, niin kansan enemmistö menee vastoin nykyistä politiikkaa.

1 hallitussuunnalle

8.5. Valtioneuvosto eilen antanut päätöksen maataloustyöväen palkoista – kompromissi. (kts. lehtiä)

Palkat korotetaan 4 mk/tunti. Perunan hinnat korotetaan 1 mk, maidon hinta korotetaan 50 p, metsän hinta korotetaan 15 %.

8.5. Venäläiset tehneet suuren asian pienestä asiasta, että eräs poika heitti kiven Tornin seinään. Razinin raivoaminen. 

Refl. Nykyiset venäläiset ovat samanlaisia kuin tsaarin venäläiset.

Nyt tekevät suuren asian aivan mitättömästä (pienen kiven heitto seinään).

Routavuosina (1910 ?) venäläiset nostivat hirmuisen metelin siitä, että joku oli sylkenyt kadulla ja venäläinen luuli, että se oli mielenosotus häntä vastaan.

(Routamo: Koko ajan pelkään, että syljen kadulle, sillä voi sattua, että venäläinen on lähellä. – Routamo oli kova »suomettarelainen».

1860-luvulla (?) – Kun pierasee Helsingissä, niin Pietarissa se kuuluu kuin kanuunanlaukaus.)

Nykyään venäläiset katsovat aivan samalla tavalla.

Obs! Kun me pyysimme eroa 1909 syksyllä, hyvin kohteliaassa muodossa, niin Venäjän hovissa ja lehdissä sanottiin, että se oli ».uepcKHii:1 »!! Nyt venäläiset ovat aivan samanlaisia. Meidän täytyy olla niin varovaisia heihin nähden kuin 1909.

1 röyhkeätä

Refl. 10.5.46.

Paljaita ikäviä ja vaikeita asioita:

I) Savonenkovin kiukkuinen nootti venäläisten loukkaamisesta.

  1. Maataloustyöväen lakko.
  2. Virkamiesten palkkalähetystö vaatimuksineen.
  3. Takki ja Kivinen – vaikeudet sotakorvauksen suorittamisessa.
  4. Muita lakkoja.
  5. Rauhanneuvottelujen valmistelu.

 10.5. Takki luonani Sotevan johtajan vuorineuvos Kivisen kanssa.

  1. Sotakorvauksen vaikeudet.

Kivinen: Venäläiset eivät anna piirustuksia ajoissa. Venäläiset ovat tehneet vaatimuksia aivan vastoin sopimuksia. Neuvottelut ovat avoinna. Kun Gerasimov ei ole täällä vaan Moskovassa, ei mitään asioita saa kulkemaan.

Minä sanoin, että näissä asioissa ei saa antaa venäläisille perään, jos vaativat sellaisia, joihin me emme ole velvollisia sopimusten mukaan, ja on vaadittava, että antavat piirustukset ajoissa sopimusten mukaan.

Elleivät asiat selviä, niin hallituksen on harkittava, miten on asiassa meneteltävä ja mitä tietä on asia selvitettävä (Moskovassa kenties).

  1. Pyysin Kivistä laatimaan p.m:n siitä, mihin tulokseen sotakorvauksen maksu on johtanut, jotta voimme sen esittää rauhanneuvotteluissa ja yrittää saada korvauksen vähenemään.
  2. Puutalojen hinnat Venäjälle. Takki sanoi, että nipinnapin riittävät.
  3. Venäjältä ostettujen tavarain hinnat. Takki: Ovat mukiinmenevät – kokonaisuutena katsottuna. Esim. ruis: tulee

maksamaan Venäjältä n. 12 mk kg. – Kotimaisen rukiin perushinta on 10,50 mk kg, mutta siihen tulee lisää.

(Honkajuuren laskelmat eivät olleet oikeat.)

Takki: Sulfiittisellulosan hinnat ovat Englannissa ja USA:ssa alle Venäjän hintojen.

Dagens Nyheter 10.5.46.

»lmperialism förr och nu.»1

Englannin ja Egyptin suhteet.

»Englands oeftergivliga krav på tryggade förbindelser i händelse av krig, men med respekterande av den andra partens (Egyptens) fulla suverenität.»2

Ref/. Anal.: Suomi ja Neuvostoliitto.

Neuvostoliiton välttämätön vaatimus on sotilaallinen puolustus tältä taholta; – Suomen täysi suverenisuus.

Meillä on siis Neuvostoliittoon nähden sama probleemi kuin Egyptillä Englantiin nähden.

1 »Imperialismi ennen ja nyt»

2 »Englannin tinkimätön vaatimus turvatuista suhteista sodan sattuessa, kuitenkin kunnioittaen toisen osapuolen (Egyptin) täyttä suvereniteettiä.»

11.5. Puhuin Uuden Suomen päätoimittaja Ahon kanssa, jonka kutsuin luokseni. Näytin hänelle Savonenkovin nootin ja kerroin, millainen asema on. Puhuin eräistä kokoomuspuolueen maaseutulehdistä, jotka kirjoittavat ymmärtämättömästi.

Aho myönsi, että on joitakin harvoja lehtiä. Savo, jossa eräs pakinoitsija kirjoittaa tyhmyyksiä. Kajaanissa on pieni lehti, jota Kajaanin Puu ylläpitää. Sillä on 1.300 tilaajaa. – Aamulehti on ruvennut kirjoittamaan paremmin. Samoin Vaasa, jossa Ikola ei saa kirjoittaa politiikasta.

Aho lupasi koettaa vaikuttaa asiaan.

10.5. Savonenkov antoi Pekkalalle kovin jyrkän nootin tapauksista 1.–2.5.46, joilla väittää olleen neuvostovastaisen revanshiluonteen, ja vaatii jyrkkiä toimenpiteitä.

Valtioneuvosto vastasi 11.5.46 ilmoittaen, että Helsingin poliisilaitoksesta on erotettu:

Apulaispoliisimestari Pohjanpalo

Helsingin Keskuspoliisiosaston päällikkö Uronoja

Liikkuvan poliisin nuorempi konst. Nyman

Helsingin poliisilaitoksen vanhempi konst. Hakamäki

ja nuorempi konst. Laaksonen. Ylikonst. Ränniä on rangaistu. Tutkimuksia jatketaan tarmokkaasti. (Kts. noottia ja valtioneuvoston vastausta.)

10.5. Esittelyn jälkeen puhuin Pekkalan ja Leinon kanssa mm. Martolan asiasta.

Leino esitti kolme syytä Martolaa vastaan (samat, jotka M. oli minulle kertonut): 1) Tytär ollut Hallamaan hommissa; 2) Sotavankien käyttö vakoiluun; 3) Ollut Suojeluskuntain yliesikunnan päällikkö.

Minä sanoin, että 3) ei ole rikos, sillä suojeluskunnat olivat laillinen laitos ja Martola oli siellä ennen sotia. 2) sotavangit: samoin meneteltiin kaikissa maissa sodan aikana. Onko tietoa, että Martola on sodan jälkeen käyttänyt sotavankeja? Siitä Leino ei puhunut mitään. 1) Martolan tytär. Se heittää varjon Martolan päälle, koska täytyy olettaa, että Martolan tytär ei lähtenyt Hallamaan puuhiin ilman että hänen isänsä sen tiesi.

Sanoin Leinolle, että hän ei ollut menetellyt oikein, kun oli kehottanut Martolaa eroamaan ennenkuin oli asian esittänyt valtioneuvostolle ja saanut valtioneuvoston hyväksymisen ja ennenkuin oli siitä neuvotellut minun kanssani.

Leino sanoi puhuneensa Martolan kanssa Martolan itsensä vuoksi, jotta Martola voi itse pyytää eroa eikä tarvitsisi paljastaa syytöksiä häntä vastaan.

Vastasin Leinolle, että Martola ei ottanut asiaa tältä kannalta eikä hän katsonut olevansa pakotettu eroamaan näiden syiden tähden, mutta oli sanonut minulle, että hänen, Martolan, on vaikea jäädä virkaansa, kun sisäministeri on häntä vastaan.

Minä sanoin mm., että samantapaisia poliittisia syitä on miltei kaikkia maaherroja vastaan – sekä maalaisliittol. että 2 kokoom. (Manner ja Kyttä) vastaan.

Leino sanoi, että paraimmat maaherrat ovat kokoomuslaiset, Kyttä ja Manner. Heidän kanssaan on paras tulla toimeen.

 13.5. Törngren luonani. Teki selvää valtion raha-asioista.

  1. 1945 tilinpäätös osoitti 6 miljardin vajausta. Velkojen todellinen nousu oli juuri 6 miljardia.

Syyt:

  1. Virkamiesten palkkojen nousu.
  2. Soteva (ei ollut budjetissa).

Velkojen nousu todellisuudessa 6 miljardia.

2) –1946:

Siihen on otettu uusi laina 700 milj. Vanhojen lainojen maksua 5,900 milj.

Tulot nousevat budjettiin verraten arviolta:

Tulo- ja om.vero · + 3 000 milj. 

Välilliset:

Liikevaihto + 4 000 »

Muut + 2 000 »

Tulojen lisäys 9 000 milj.

Menot lisääntyvät budjettiin verraten:

Saksalaisten saatavat + 3 800 milj.

Soteva + 2 000 »

Tukipalkk. + 2 000 »

Arviomäär. + 3 000 »

Maanhank. + 1 800 »

yht. 12 600 milj.

Lisämenoarvio:

yht. 7 500 à 8 000 milj.

Siihen sisältyy tukipalkkioita ja maanhankinta yht. 4 000 milj. Siis todellinen lisäys 4 000 milj.

1946 – siis

Menot lisääntyvät 12.600 milj.

Lisämenoarvio 4.000 »

16.600 milj.

Tulojen lisäys ja

velan lyhennys 14.000 »

Vajaus 2.600 milj.

Finanssitoimisto laskee vajauksen 4.600 milj.

Vajaus nousee siis luultavasti 5.000 à 6.000 milj.

Jos tukipalkkioissa siirrytään apujärj., niin säästö on 1.500 milj., mutta nostaa indeksin 50 pist.

Kuitenkin: 1946 on:

Kertakaikkisia menoja:

Saksalaisten saatavat 3.800 milj.

Palautustavaroita on

suoritettu 5.000 »

yht. 8.800 milj.

Tämä siis vastaisi vuoden vajausta. Kehoitin koettaman vähentää menoja, vaikka se näyttää olevan vaikea.

 13.5. Kekkonen luonani.

  1. Kertoi, että eräs mies oli hänelle kertonut (Bosley), että eräs suomalainen oli tullut Bosleyn luo ja kertonut, että on tekeillä maanalainen järjestö Neuvostoliittoa vastaan, ja kehoittanut häntä siihen yhtymään. – Kysytty oli tiedustellut Bosleyltä, onko se Englannin hyväksi ja pitääkö siihen yhtyä.

Bosley oli kieltänyt yhtymästä seuraan. Kekkonen sanoi, että täällä on vielä niitä (vaikka vähemmistö), jotka odottavat kostosotaa – Venäjän ja länsivaltojen sodan yhteydessä.

Kekkonen sanoi olleensa Tampereella eilen ja siellä teollisuusmiehet olivat hyväksyneet minun ulkopolitiikkani.

  1. Kekkonen sanoi kuulleensa, että venäläiset ottavat Savonenkovin nootissa mainitut asiat vakavalta kannalta. Kekkonen piti sitä asiaa hyvin vakavana.
  2. Kekkonen kertoi, että Aura ja eräs toinen olivat olleet Tannerin luona ja pyytäneet häntä pyytämään eroa Elannosta. Tanner kieltäytyi. (L. Heurlin nähtävästi on siinä takana).

13.5. Pekkala telefonissa:

  1. Maataloustyöväen lakko jatkuu. Saa nähdä, miten se tulee menemään. Pekkalalla oli toiveita. – Sanoi, että työväki on perääntymässä.
  2. Venäläiset kiirehtivät lakia saksalaisten omaisuudesta.
  3. Ulkovaliokunta huomenna kl. 2.–

Savonenkovin nootti.

15.5. Fagerholm.

Oli juuri palannut Ruotsista. Kertoi istuneensa mm. P. A. Hanssonin, Möllerin ja Wigforssin kanssa. He olivat katsoneet, että Suomi on selvinnyt sodan jälkeen paremmin kuin olivat pelänneet.

Keskustelimme sitten viime aikojen tapauksista täällä. Vapunpäivän tapahtumat. Kerroin hänelle mm. Savonenkovin nootista.

15.5. kutsuin luokseni Uuden Suomen Ahon ja kokoomuspuolueen puheenjohtajan Salmisen.

Kerroin, mitä poliisiraportit esittivät Ylioppilasoikeistosta ja Kokoomuksen Nuorista. Annoin heidän myös lukea Savonenkovin nootin.

Aho: Ylioppilasoikeistoon kuuluu myös ruotsinkielisiä ylioppilaita. Siinä on ruotsinkielinen osasto. – Puheenjohtajana on kansanedustaja varatuomari Hetemäki. Hän on maltillinen ja hän on ollut vilpitön ja hänen tarkoituksensa on johtaa maltilliseen suuntaan, »kaikesta hapatuksesta vapaa».

Kokoomuksen Nuoret ovat koko ajan olleet varovaisia. – Puheenjohtaja maisteri Saukkonen, joka tosin on ollut lähellä AKS:ää. Varapuheenjohtaja Tujunen.

He vakuuttavat, että koettavat kasvattaa nuoria oikeaan suuntaan. Mutta jäsenluku on n. 10.000.

Katsoo, että on paha, että jäsenluku on näin kovin kasvanut, koska johto tuottaa vaikeuksia.

Kiertokirjeissä on korostettu, että jäsenet eivät saa osallistua mihinkään hämäräperäisiin puuhiin, jotka voivat kompromenttata.

Salminen: Saukkonen on maltillinen ja sosialisesti avarakatseinen. On lähellä sosialidemokraatteja.

Tämän vuoden alussa Hetemäki oli tahtonut erota puheenjohtajan toimesta, mutta Salmisen kehoituksesta hän oli suostunut jäämään. Hän on maltillinen mies – hyvin järkevä.

Kokoomuksen Nuorten johto koettaa noudattaa laillista järjestystä ja oikeata politiikkaa, mutta joukossa voi olla sellaisia, jotka menettelevät toisella tavalla.

Pitäisi saada komissio tutkimaan asiaa tasapuolisesti.

Yltiöpäistä ainesta voi olla mukana ja ne kenties ovat huutaneet sopimattomia.

Aho: kertoi esimerkkinä, että vapunpäivänä tuli kolme siviilipukuista venäläistä erään osakunnan ylioppilaiden vapputanssiaisiin. Niitä vastaan ei mitään mielenosoituksia. Venäläiset tanssittivat osakunnan tyttöjä. Kaikki meni nätisti.

Aho: Kokoomuksen Nuoret ovat tärkeä – Ylioppilasoikeisto ei niin tärkeä.

Salminen ja Aho myönsivät, että jos »Lapuan lakia» on käytetty kursseilla, niin se on paha asia.

17.5. Aho ilmoitti, että Ylioppilasoikeisto on pitänyt ainoastaan pari kokousta (aloitti toimintansa helmikuun alussa 1946). Sen toiminta on ollut passiivista. Innostus on ollut laimea.

Kokoomuksen Nuorten johtajat ovat olleet Pekkalan luona ja selittäneet hänelle, miten asiat ovat. Kokoomuksen Nuorten toiminta kestää arvostelun.

16.5. Reserviupseeriliiton johtokunta luonani. Puheenjohtaja tri Ollinen, toimitusjohtaja Mäkelä, varatuom. Randall Nybom ja vielä neljäs.

Ollinen: Liitto on perustettu jo v. 1925. Ei ole mikään fasistinen järjestö. Ei ole sekaantunut politiikkaan, vaan ammattiyhdysside. Koulutus, vaatetus yms.

Heidän päämääränsä on ylläpitää hyvää henkeä ja isänmaallista katsantokantaa.

Kun sota päättyi niinkuin päättyi, niin kaikki sotilaallinen toiminta loppui. Yksinomaan huoltotyötä. Liitto sai viime vuonna valtionapua ja myös tämän vuoden budjetissa on määräraha.

On erillään kaikesta politiikasta. Jos liitto lopetetaan, niin siitä aiheutuu monenlaista vaikeutta.

Minä esitin, mitä poliisiraporteissa liitosta esitetään ja että katsotaan liiton tulleen kompromettoiduksi.

Mäkelä: Liitto ei voi vastata siitä, mitä jonkun kerhon kokouksessa joku kansan­ edustaja puhuu. – Liitto on suhtautunut lojaalisesti hallitukseen.

Ollinen: He, liiton johto, eivät tiedä mitään siitä, mitä poliisiraporteissa esitetään. Jos olisivat tienneet, niin olisivat jyrkästi reagoineet. Kiertokirjeillä on kielletty kaikista varomattomuuksista ja yltiöpäisyydestä. Kuulevat ensi kertaa tällaisista asioista.

Mäkelä: Ovat valmiit heti puuttumaan asiaan, jos saavat tietää.

Ollinen: Kerhot ovat itsenäisiä. Niillä on omat säännöt. Toimenpiteet olisi kohdistettava niihin kerhoihin, jotka ovat tehneet itsensä syypäiksi. Lakkautettakoon ne.

Kerhojen puheenjohtajat kutsutaan Helsinkiin ja heille terotetaan malttia ja kuria.

Nybom: On liikkunut paljon eri piireissä ja voi vakuuttaa, että millään taholla ei ole mitään arvostelua minua kohtaan eikä myöskään hallitusta kohtaan, joskin yksityisiä hallituksen jäseniä kohtaan.

Vapun tapaukset: Ylioppilasjärjestöt ja niiden johto ovat kaikin tavoin pyrkineet siihen, että mitään sopimatonta ei tapahtuisi. Ylioppilasnuoriso on jotenkin kokonaan johdon takana. Yksityiset ylioppilaat kenties ovat tehneet jotain sopimatonta.

Samoin on Reserviupseeriliitto täydellisesti sodan jälkeen suhtautunut lojaalisesti hallitukseen.

Ei ole kuullut sellaisista puheista, joista poliisi puhuu. Liiton johto on vapaa niistä.

Jos olisi saanut tietää, olisi ryhtynyt toimenpiteisiin. Ei ole niistä tiennyt.

On hyvä, että järjestö on, sen kautta voidaan pitää kuria. Johto voi lyödä nyrkin pöytään, jotta jos järjestö hajoitetaan, niin on vaikea pitää yksityisiä kurissa.

Minä sanoin, että tämän asian päättää valtioneuvosto. Mutta lupasin esittää valtioneuvoston asianomaisille jäsenille sen, mitä liiton johto oli nyt minulle sanonut.

16.5. Ulkoasiainvaliokunta. Kaikki läsnä. Pekkala esitti ehdotuksen vastaukseksi Savonenkovin noottiin (kts. sitä). Siinä ehdotettiin, että Ylioppilasoikeisto ja Itsenäisyyden liitto hajotetaan. Se oli ollut valtioneuvostossa kompromissi. Vähemmistö oli tahtonut mennä pitemmälle.

Pitkä keskustelu.

Pekkala katsoi, että Savonenkovin noottiin on pian vastattava, ja ellei myös nootin 3. kohtaan nähden ryhdytä joihinkin toimenpiteisiin, niin voi tulla vakavampi nootti.

Minä sanoin, että poliisiraportti ei sisällä riittävää selitystä Ylioppilasoikeiston synneistä, ainoastaan poliisin yleistä resonnemangia, mutta ei faktoja. Sentähden olisi siihen nähden lisäselvitys tarpeen.

Itsenäisyyden Liitto on minun mielestäni vaaraton. Sanoin varovani, että lakkautusten kautta ei saavuteta tulosta, vaan ärsytetään yleistä mielipidettä. Uudistin, mitä jo ennen olin sanonut, että poliisin raportit ovat yksipuolisia ja liioiteltuja. Luin, mitä poliisi kesällä 1940 raportoi Ystäv. Seurasta.

Kerroin Reserviupseeriliiton johtokunnan käynnistä luonani ja lausuin tyytyväisyyteni siihen, että sitä ei ole ehdotettu hajotettavaksi.

Lisäsin, että me olemme täyttäneet välirauhasopimuksen ja menneet siinä äärimmäiseen rajaan asti. Monessa kohden jopa pitemmälle kuin objektiivisen tulkinnan mukaan olisi mentävä, mutta olemme hyväksyneet venäläisten tulkinnan, koska meillä ei ole ollut muuta tehtävissä. (1938 v. hinnat, 13 art. sotasyyllisyydestä, palautustavarat: ei otettu huomioon, mitä Viipurin lääniin oli sodan aikana investoitu. Saksalaisten saatavat: ei kuittausoikeutta, ym.)

Nyt saisivat nootit loppua.

(Olimme yhtä mieltä siitä, että tämä on valtioneuvoston asia. Presidentti ei ole näissä asioissa ollut mukana.)

Samana päivänä 16.5.46 valtioneuvosto päätti hajoittaa Ylioppilasoikeiston ja Itsenäisyyden Liiton.

Syynä oli, että valtioneuvosto katsoi myös tässä suhteessa pitävänsä osoittaa joitakin toimenpiteitä, välttääkseen uuden nootin venäläisten taholta.

13.5. Valtiollisen poliisin päällikkö Tetri lähetti P.M:n »Suomen ulkopoliittinen asema ja valtiollinen poliisi» (kts. sitä). – Sisältää kovin pitkälle meneviä ehdotuksia.

14.5. Ulkoasiainvaliokunta. Muut paitsi Heljas.

I) Pekkala: Karjal. liitto: tahtoo jättää Neuvostoliiton ja Englannin lähetystöön kirjeen Karjalan asiasta. Pekkala oli itse sitä mieltä, että sellaista kirjelmää ei pitäisi lähettää.

Enckell: Jos asia otetaan virallisesti esille, niin emme voi muuta sanoa kuin että kirjelmää ei pidä antaa. Voimme joutua ikävään asemaan, jos sanomme, että meillä ei ole mitään vastaan.

Kilpi: Ulkoasiainvaliokunta ei voi suhtautua myönteisesti. Emme edes tunne kirjeen sisältöä.

Svento luuli, että viime intervjuun jälkeen (kun karjalaiset antoivat kirjeen ja syntyi väärinkäsityksiä) venäläiset eivät ota kirjettä vastaan. = Pekkala.

Leino: Sen jälkeen kun Stalinilta oli kuultu vastaus, hallituksen pitäisi ohjata asia niin, että karjalaiset eivät ryhdy tällaisiin toimenpiteisiin. = Pekkala.

Res.

Ei suhtauduta positiivisesti. Stalin lausunut Neuvostohallituksen kannan.

Minä: Emme voi suhtautua positiivisesti karjalaisten toimenpiteeseen.

2) Savonenkovin nootti.

Leino kertoi, että vapun aikana Munkkiniemen raitiovaunussa eräs (nähtävästi ylioppilas) oli laulanut saksankielellä Horst Wessel’iä – ylipoliisipäällikkö Gabrielsonin ilmoituksen mukaan.

Pommeja heitetty jo 30.4.

Et.Esplanaadi 35:ssa on Suomalaisten teknikkojen seura. Poliisi ei ole saanut mitään selvää. Poliisitarkastaja oli katsonut, että tapaus oli vähäpätöinen ja sentähden tutkimus on alkanut liian myöhään.

Huudettiin herjauksia Stalinia kohtaan. Tässä on takana Oikeistoylioppilaat. – Kokoomuksen Nuorten kursseilla käytetty oppikirjana Lapuan laki I—II.  Siihen kuuluu entisiä AKS:läisiä.

Ylioppilasoikeisto on osa Kokoomuksen Nuorista.

Laittomia lentolehtisiä.

Minä: Savonenkovin nootissa sanotaan heillä olevan luotettavia tietoja. Ne olisi saatava. Poliisin raportit ovat yksipuolisia ja liioiteltuja. Joku yksityinen esiintyy huonosti ja se pannaan koko järjestön syyksi.

Leino: Venäläiset eivät kiinnitä huomi­ ota yksityisiin tapauksiin, vaan yleiseen menoon. – Razin oli kertonut Leinolle: On huudeltu uhkauksia Stalinia ym. vastaan. – Neuvostoliiton vastainen mieliala on viime aikoina suuresti kasvanut.

Minä: Sotasyyllisyysprosessi on myrkyttänyt mielialan. – On meneteltävä viisaasti, jotta ei pahenneta asioita.

Leino: Järjestys on pidettävä yllä. On toivottu, että hellällä menettelyllä olisi päästy hyviin tuloksiin, mutta ei ole onnistuttu.

Svento: On ollut pitkä väliaika, jolloin kukaan ei ole häirinnyt, ja on osotettu hellyyttä ja se on antanut rohkeutta ja nyt on alkanut taas. Nyt on lyötävä nyrkki pöytään. Meillä on valvontakomission vaatimus.

Leino: Aholla ja Salmisella ei ole otetta oikeistonuoriin ja ylioppilaihin.

Minä ehdotin, että asia lykätään, ja pyysin saada Leinolta selonteon hänen tarkoituksistaan ja ehdotuksistaan.

Leino: Valtioneuvosto oli yksityisessä istunnossaan sitä mieltä, että ylioppilasoikeisto sekä Kokoomuksen Nuoret olisi lakkautettava.

Myös Reserviupseeriliitto on epäiltävä ja Ilmailun liitto.

Kilpi: Helsingin poliisi on syypää, kun ei ole saanut mitään selville. – Kilpi sanoi saaneensa toisenlaisen version oikeistoylioppilaista kuin Leino. Ylioppilasmaailmassa on käännös tapahtunut mielipiteessä.

Tämä on suurin vapaa ylioppilasjärjestö. Se ei ole vihamielinen Neuvostoliittoa vastaan. Mutta voi olla osa, joka toimii omin päin.

Minä: Esitin, mitä poliisi v. 1940 raportoi Yst.seurasta. Esitin silloin johdonmukaisesti, että on toimittava ainoastaan henkisillä keinoilla. Hallitus ei hyväksynyt.

Poliisiraportit ovat yksipuolisia. Niihin ei ole luottamista.

Res.

Asia lykättiin. Leino lupasi toimittaa minulle poliisin kertomuksen.

18.5. Tänään lehdissä julkaistu hallituksen kommunikea vapun tapauksista ja ylioppilasoikeiston lakkauttamisesta valtioneuvoston päätöksellä.

Kommunikea on minun mielestäni heikko, mikäli koskee järjestöjen lakkauttamista. Faktat heikot. Esitetyt tapaukset olivat aivan mitättömiä.

Sanoin sen tänään Pekkalalle.

Alli oli tavannut ihmisiä. Ruotsin lähettiläs Beck-Friis oli sanonut olevansa hyvin huolestunut.

Mauri Honkajuuri oli sanonut, että hallituksen pitäisi olla kovempi tällaisissa asioissa. Vanhat vakavat ihmiset ovat huolissaan, ajattelevat mitä tästä tulee.

Aarne (Koskimies) oli soittanut ja sanonut, että se on tyrmistyttänyt.

Refl. Tämä toimenpide on nähtävästi kovin epäviisas, kuten ulkoasiainvaliokunnassa sanoin. – Nykyiset venäläiset ovat pahempia kuin tsaarin venäläiset.

Pekkala sanoi pelkäävänsä, että venäläiset eivät tyydy tähän vaan vaativat Reserviupseeriliiton ja Ilmailuliiton lakkauttamista.

Minä uudistin, että me olemme täyttäneet välirauhasopimuksen. Tämä menee yli sen määräysten.

Pekkala kertoi, että valtioneuvosto oli ollut yksimielinen. Myös Martolan erottamisesta valtioneuvosto oli ollut yksimielinen.

Minä lykkäsin Martolan asian, joka oli tänään esityslistalla, ensi viikkoon.

18.5. Puhuin Uuden Suomen Ahon kanssa telefonissa. Hän sanoi Kokoomuksen Nuorten johtomiehen maisteri Saukkosen jyrkästi kieltäneen, että Lapuan Laki 1—II olisi käytetty Kokoomuksen Nuorten kursseilla.

18.5. Kekkonen pyynnöstäni luonani.

Kekkonen sanoi, että valtioneuvoston kommunikea Vapun tapauksista ja ylioppilaisoikeiston ja Itsenäisyyden Liiton lakkauttamisesta oli kovin heikko. Ei sisältänyt juuri mitään.

Toimenpide on herättänyt suurta järkytystä.

Minä sanoin mm., että eduskunnan pitäisi seurata asioita ja esittää valistunutta, maltillista kritiikkiä tällaisissa tapauksissa ryhmien mielipiteenä, jotka yksityisesti saataisiin valtioneuvoston tietoon joko ryhmiin kuuluvien hallituksen jäsenten kautta tai muulla tavalla. Myös venäläisten pitäisi saada tietää, minkä vaikutuksen valtioneuvoston toimenpiteet ovat herättäneet. Siten saataisiin tukea venäläisiä vastaan, kun venäläiset tietävät, että he vaatimuksissaan tulevat tekemisiin ei ainoastaan hallituksen vaan myös eduskunnan kanssa. Siten eduskunta tukisi hallitusta.

Tekemäni kysymyksen johdosta Kekkonen sanoi, että hallitus ilman kommunisteja ei ole mahdollinen. Jos kommunistit ovat hallituksen ulkopuolella, he panisivat toimeen työlakkoja teollisuudessa ja muuta rauhattomuutta, jolloin sotakorvausten maksaminen kävisi mahdottomaksi ja se antaisi venäläisille aiheen interveneerata meidän asioihimme. Kekkonen sanoi, että hän puolestaan edelleen hyväksyy minun työhypoteesini: että meidän kommunistimme tahtovat olla yhteistoiminnassa porvarien kanssa. Todistus siitä on: a) kolmen puolueen sopimus ja b) Suomi-Neuvostoliitto-seuran johtokunnan äsken tapahtunut uusi järjestely (valittiin paljon porvareita mukaan).

Kekkonen sanoi heidän ryhmässään maatyöläisten palkkakysymyksen aiheuttaneen kovin paljon tyytymättömyyttä. Ryhmässä esiintyi vaatimus, että maalaisliiton hallituksen jäsenten on erottava ja hallitus jätettävä vasemmiston haltuun.

Kekkonen oli sitä vastustanut. Sanoi, että jos hän olisi sitä kannattanut, niin ryhmä olisi mennyt sille kannalle. Mutta Kekkosen mielestä seuraukset siitä olisivat maalle huonot.

Kekkonen: Ollaan kovin tyytymättömiä inflatioon, jonka pelätään saavan yhä suurempaa vauhtia.

 19.5. kirjoitan tähän eri paperilta seuraavan: 23.3.45 (Sergeliuksen luona päivällisillä) keskustelu Orlovin kanssa.

  1. Sota loppuu pian Saksassa.
  2. Suomessa asiat kehittyvät hyvin. Vaalit. Suomen kansa ymmärtää uuden aseman. Uuden eduskunnan kokoonpano.
  3. виновники войны 1

Minä viittasin Titon proklamatioon. (Se ei ollut kostonhimoinen.)

Orlov: Jugoslaviassa on monta tuhatta qvislingiä. – Suomessa on kysymys pienestä luvusta.

Minä: Hornborgin komitea: Joka on tehnyt itsensä syypääksi, sitä rangaistaan. Orlov: Ei voi päästää rangaistuksesta syyllisiä. Muuten tulevaisuudessa alkaa sama. Eikö ole laadittava takautuva laki?

Minä: Meidän oikeuskäsityksemme on sitä vastaan. – Tulevaisuuteen nähden voi lain tehdä ankarammaksi.

Orlov: Sellainen laki tulevaisuuteen nähden on tarpeen, mutta tarvitsee myös nykyiset sotasyylliset rangaista. – Jos asetutaan niin muodolliselle kannalle, niin Hitleriäkään ei voi rangaista sotasyyllisenä.

  1. Minä: Milloin välirauha lopulliseksi rauhaksi?

Orlov: Sitten kun välirauhasopimus on täytetty.

Minä: Eikö se jo ole täytetty?

Orlov: Useita artikloja on täyttämättä. Esim. 2 artikla: saksalaiset.

Minä: Se asia selviää Saksan sodan lopussa.

Orlov: Edelleen palautettava omaisuus. Rajoitetut järjestöt toimivat edelleen. Suojeluskunnat. Aseveliliittolaiset. Asekätköt.

Tämä kaikki on vaarallista, ei Neuvostoliitolle, mutta sisäiselle järjestykselle.

Edelleen diskriminoivat lait. – Sanoi alkavansa niitä tutkia.

Minä selitin.

  1. Minä: Siis sitten, kun välirauhansopimus on täytetty, niin lopullinen rauha ja normaalit diplomaattiset suhteet.

Orlov: Tietysti niin tulee tapahtumaan. Valvontakomissio sitten lähtee pois Suomesta.

Aikoinaan kertoi Enckell minulle, että Razin oli käynyt hänen luonaan 3.5.46 Vapunpäivän tapausten johdosta.

Razin oli esittänyt skarp protest. Antirysk stämning i högerkretsar.2 Kertoi Maslovin asiasta. Sanonut, että allmänna atmosfären är antir]Sk, revanschistisk3. Huutoja mot Stalin . »Долой Сталин» Вождь Черный.5

Kaikki tämä oli ennakolta valmistettu poliittinen mielenosoitus.

1 sotasyylliset

2 jyrkän vastalauseen. Venäläisvastainen mieliala oikeistopiireissä.

3 yleinen ilmapiiri on venäläisvastainen, revansistinen.

4 Stalinia vastaan.

5Alas Stalin!» Musta Synkkä johtaja.

19.5. Kaatuneiden päivä.

Hautausmaalla ja juhla Kansallisteatte­ rissa.

»Edustus» vie hirmuisen paljon aikaa. Se ottaa ajan ja voimat, jotka olisi käytettävä työhön. Mutta sille ei voi mitään, sillä se kuuluu presidentin töihin.

19.5. Minun politiikkani:

  1. Ulkopolitiikka:

Luja ja vilpitön ystävyys Neuvostoliiton kanssa. Suomen ulkopolitiikkaa ei saa johtaa niin, että se joutuisi ristiriitaan Neuvostoliiton kanssa. Kaikenlainen Neuvostoliitolle vihamielinen agitatio Suomessa on estettävä.

  1. Tästä johtuu, että Suomi ei koskaan enää sotaan Neuvostoliiton kanssa.

Ellei Suomi voi pysyä sodan ulkopuolella, vaan pakosta joutuu sotaan vedetyksi, niin Suomen on asetuttava sodassa Neuvostoliiton puolelle.

  1. Suomen kansainvälinen suvereenisuus palautettava.
  2. Mitään sekaantumista Suomen asioihin ei saa tulla kysymykseen.

Suomen sisäpolitiikka riippuu eduskunnan kokoonpanosta. Hallituksen on noudatettava sellaista politiikkaa, jonka eduskunnan enemmistö hyväksyy.

Eduskunta yksin on tässä määräävä.

  1. Laillinen järjestys ja kansalaisten oikeusturva ylläpidettävä.
  2. Minun politiikkani tarkoituksena on saada kansan valtava enemmistö kannattamaan uutta regimiä.

On vältettävä sellaista menettelyä, joka vieroittaa kansan tästä politiikasta. Väkivaltaiset poliisitoimet pahentavat tilannetta ja hankkivat hallituksen politiikalle vastustajia sekä aiheuttavat Neuvostoliiton vastaista mielialaa kansassa.

20.5. Svento luonani.

Minä: Ylioppilasoikeiston ja Itsenäisyyden Liiton lakkauttaminen on tehnyt raskaan vaikutuksen. Vakavat vanhat miehet, jotka kannattavat nykyistä politiikkaa, ovat huolissaan ja sanovat, että asiat eivät voi mennä näin. Myös olen saanut tietää, että Helsingissä olevien diplomaattien kesken on asia herättänyt huomiota. Eräs Suomen ystävä on ilmaissut suuren huolestumisensa.

Tämä on epäilyttävää politiikkaa. Vahingoittaa ystävällisten suhteiden vakiintumista Suomen ja Neuvostoliiton kesken. Kansaa ei saada mukaan, jos tätä jatkuu.

Välirauhasopimus on meidän puoleltamme täytetty. Olemme siinä menneet äärimmäiseen rajaan asti.

Meidän rauhamme on raskaampi kuin minkään muun maan kanssa tehty rauha.

Tsaarin venäläiset olivat humaanisempia ja ymmärtäväisempiä. Luin esim. v:lta 1831 – Nikolai I:n ajalta. A. Schauman, Sex årtionde s. 32—33.

Mikä on kommunistien tarkoitus? Minun politiikkani on (kts. ed.). Ohjelmani menee niin pitkälle, että venäläiset eivät voi vaatia enempää. Minä en mene sen rajan yli.

Ståhlberg oli hyvin huolissaan ja hän, jos kukaan, on »demokraatti».

Kommunistit huutavat »puhdistusta». Meillä on tapahtunut niin paljon muutoksia, että se riittää toistaiseksi.

(Maaherrat: Martola. Puhuvat myös Hannulasta. Siihen en voi suostua. Hannula on radikaali vasemmistolainen.)

Taloudelliset asiat menevät huonosti. Ajaudumme suuriin vaikeuksiin.

Eduskunta ei myöskään tule mukaan tällaisessa politiikassa.

Nyt ei enempää lakkautuksia.

Vapaan Sanan kirjoittelu vahingoittaa hallituksen politiikkaa ja ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa. (Pääkirjoitus 20.5.46.)

Lopullisessa rauhassa Neuvostoliiton kanssa ei saada parempia ehtoja. Pitemmälle kuin välirauhansopimuksessa Neuvostoliitto ei voi mennä eikä vaatia.

Svento: Oli minun ulkopoliittiseen ohjelmaani nähden samaa mieltä kuin minä. Venäläiset eivät voi vaatia eikä odottaa meiltä enempää kuin mitä minun ohjelmani sisältää.

Sventon mielestä kommunistit ovat tulleet liian röyhkeiksi. Siitä on tehtävä loppu. Leinolta ja kommunisteilta on siivet leikattava. Leino koettaa näytellä ensimmäistä roolia. Minun luovuttuani valtio­ neuvostosta hän on tullut ylpeämmäksi. Tahtoo määrätä valtioneuvoston kannan.

Sisäiset asiat eivät ole pahimmat, vaan suhde Neuvostoliittoon. Neuvostoliitolle on tehtävä tiettäväksi, että me emme mene pitemmälle. Mutta Reserviupseeriliiton asia on vaikea, koska Savonenkov ym. venäläiset ovat sanoneet, että liitto kuuluu niihin, joita tarkoitetaan 21 artiklassa (on »sotilaallinen» järjestö). Olivat sanoneet sen nyt Pekkalalle ja venäläiset väittävät ilmoittaneensa sen jo viime syksynä Leinolle.

Svento kertoi, että eräässä kokouksessa eräs vanha »härkäkommunisti» oli kovasti reagoinut venäläisyyttä vastaan. Sanonut, että mistään »alemmuuskompleksista» meidän puoleltamme ei saa olla puhetta.

Siis: raja pitää olla. Mutta Svento pelkäsi, että jos vaativat Reserviupseeriliittoa lakkautettavaksi, niin meidän on vaikea olla siihen suostumatta. Sillä jos sanomme »ei», niin mitä sitten tulee.

Minä: Reserviupseeriliiton johtokunta oli minulle sanonut, että liitto täysin hyväksyy nykyisen politiikan, ja jos olisi saanut tietää jotain heidän kerhoissaan tapahtuneen sellaista kuin poliisi puhui, niin olisi ottanut kovasti kiinni. Ovat valmiit sen tekemään tulevaisuudessa, jos jotain sellaista tapahtuu.

Svento: Eikö voisi sanoa sitä julkisesti?

Minä: Olen vakuutettu, että sen teemme, jos katsomme sen tarpeelliseksi. – Kysyin, millainen mies oikeastaan on M. Pekkala.

Svento: Pekkala on hyvä mies ja hänellä on hyvät tarkoitukset, mutta hän on altis vaikutuksille. Leino vaikuttaa häneen.

Minä sanoin ajatelleeni, että pidätän itselleni niiden asiain ratkaisemisen, jotka koskevat välirauhasopimusta, ja myös järjestöjen lakkauttamiset.

On asetuttava nyt kovemmalle kannalle venäläisten vaatimuksiin nähden, mikäli ne menevät sopimuksen ulkopuolelle.

Svento: Jos minä ratkaisen asiat, niin kaikki odium kohdistuu minuun. Se ei olisi hyvä.

Minä puhuin myös Enckellin eroaikomuksista, koska hän katsoo, että Pekkala kohtelee häntä huonosti. Se nähtävästi riippuu Pekkalan tahdittomuudesta. Sanoin koettaneeni vaikuttaa Enckelliin, niin että jää paikoilleen.

Svento myönsi tämän, mutta katsoi, että Enckellin ero olisi estettävä. Tekisi huonon vaikutuksen. Vasta kun rauha on solmittu, niin Enckell voi erota, jos tahtoo.

21.5. Lundqvist on viikko sitten pyytänyt eroa armeijan komentajan toimesta. On tyytymätön, että upseerien eroasia ei ole mennyt siten, kuin hän on tahtonut. (Mannerheim ratkaisi asian, ennenkuin jätti eroilmoituksen presidentin virasta.)

Keskustelin Pekkalan kanssa Lundqvistin jälkeläisestä:

Ehdokkaita: Sihvo, Tapola, Ohqvist, Laatikainen.

Pekkala lupasi ottaa selvää näistä.

Puhelin joku päivä sitten Pekkalan kanssa Martolan seuraajasta. Ehdotin mm. eversti Veistaroa, josta Pekkala on monta kertaa puhunut minulle hyvää.

Pekkala lupasi keskustella Veistaron kanssa. (Veistaro on Alkoholiliikkeessä.)

20.5. Valtiollisen poliisin johtaja Tetri on jättänyt erohakemuksen. Hän on ollut ainoastaan jonkun kuukauden virassaan.

Soitin Leinolle, joka sanoi ajattelevansa apulaisjohtaja Tuomista tilalle.

Pyysin lähettämään minulle Tuomisen ansioluettelon.

21.5. Puhuin telefonissa Pekkalan kanssa myös Tetrin erosta. Pekkala sanoi, että Tetri taitaa olla luonteeltaan huono mies.

Kehoitin valvomaan, että Valtiollisen poliisin päälliköksi saadaan hyvä mies.

  1. Minun politiikkani, jonka olen ennen julkisuudessa esittänyt. (Tämän esitin hallitukselle iltakoulussa. Sama kuin edellä.)
    1. Ulkopolitiikka:

Luja ja vilpitön sekä kestävä ystävyys Neuvostoliiton kanssa.

Suomen ulkopolitiikkaa ei saa johtaa niin, että se johtaisi ristiriitaan Neuvostoliiton kanssa.

Kaikenlainen Neuvostoliitolle vihamielinen agitatio on estettävä.

  1. Tästä seuraa, että Suomi ei enää koskaan saa joutua sotaan Neuvostoliittoa vastaan.

Ellei Suomi voi pysyä sodan ulkopuolella vaan pakosta joutuu siihen vedetyksi, on Suomen sodassa asetuttava Neuvostoliiton puolelle.

Tämä on sama, mitä 14.10.39 neuvotte­ luissa Kremlissä lausuin Stalinille ja Molotoville: »Me puolustaudumme, jos puolueettomuuttamme loukataan, ja jos se tapahtuisi Neuvostoliittoa vastaan suunnatun hyökkäyksen yhteydessä, joutuisimme automaattisesti sotaan Neuvostoliiton puolustamiseksi.»

  1. Suomen kansainvälinen suvereenisuus on palautettava.
  2. Mitään sekaantumista Suomen asioihin ei saa tulla kysymykseen.

Suomen sisäpolitiikka riippuu eduskunnan kokoonpanosta. Hallituksen on noudatettava sellaista politiikkaa, jonka eduskunnan enemmistö hyväksyy. Eduskunta yksin on tässä määräävä.

  1. Laillinen järjestys ja kansalaisten oikeusturva on ylläpidettävä.
  2. Minun politiikkani tarkoituksena on saada kansan valtava enemmistö kannattamaan uutta regimiä.

On vältettävä sellaista menettelyä, joka vieroittaa kansan tästä politiikasta. Väkivaltaiset poliisitoimet pahentavat tilannetta ja hankkivat hallituksen politiikalle vastustajia sekä aiheuttavat Neuvostoliiton vastaista mielialaa kansassa.

23.5. Tuomioja luonani.

Tuomioja katsoi, että Gräsbeckin pitäisi lähteä USA:han hankkimaan meille uutta luottoa, niin kauan kuin Export-Importbank on voimassa ja ennenkuin Bretton-Wood-järjestelmä alkaa, koska ei ole tietoa, milloin me pääsemme tämän uuden järjestelmän osakkaiksi.

Tarvittaisiin ainakin 50 milj. doll. uutta luottoa ensi vuodeksi.

Minä olin samaa mieltä ja kehoitin toimiin tähän suuntaan.

Tuomioja kertoi meidän nykyisestä taloudellisesta tilastamme, että nyt on pantu kaikki reservit likoon. Ei ole mitään reserviä jälellä. Punnat ovat lopussa. Tänään loppuvat Rfgit1. Norjaan on velkaa 1 milj. dollaria, saisi olla ainoastaan 500.000 dollaria.

Belgia: Jos velka menee yli 100 milj. Bfr. = 300 milj. Smk, niin on ylijäämä maksettava vapaassa valuutassa. Nyt pitäisi maksaa 120 milj., joka on velkaa.

Dollareita on ainoastaan pari miljoonaa kaikkiaan. Brasilian luotto on vielä epäselvä. Sieltä voidaan saada pääasiassa (paitsi kahvia) puuvillaa ja vähän viljaa. Puuvillaa meillä on 1 1/2 vuodeksi.

Huonoa villaa on saatu jonkun verran.

Rasva: Ei ole näköpiirissä, mistä saataisiin. Jos saataisiin väkirehuja, saataisiin maitoa, mutta niitä ei saada mistään.

Inflatio: Olisi saatava aselepo kolmeksi kuukaudeksi. Mutta saadaanko? Sillä aikaa olisi tehtävä suunnitelma eri palkkojen välillä, oikea suhde palkkojen välillä. Sen voi tehdä ainoastaan SAK.

Meillä on kaksi työväen puoluetta. Toinen lyö toista vastaan. Työväki ei välitä SAK:sta.

Tuomioja ajatteli, että olisi annettava hallitusvastuu kokonaan vasemmistopiireille, että saataisiin joku vastaamaan politiikasta. Nyt ei kukaan hallituksessa vastaa, kun kaikki ovat mukana.

Tyytymättömyys alkaa levitä taloudellisista syistä laajalle.

Tuomioja oli äsken ollut Murron ja Huhdan kanssa keskustelemassa. Huhta vastustaa jyrkästi kaikkea sosialisoimista. Härmä on vahvempi mies kuin Wuori, mutta ei ole yhtä älykäs eikä ymmärrä asioita.

Työväen edustajat yrittävät nyt paljon paremmin kuin vuosi 1 1/2 vuotta sitten. Mutta eivät voi saada työväen eri ryhmiä mukaansa.

M. Pekkala on pitänyt hyviä puheita, mutta sitten antanut perään. Esim. maataloustyöväen lakossa. Ei olisi tarvinnut antaa perään. Koko rautatielaitos on nyt kuohuksissaan kun veturimiehille annettiin liiaksi perään.

Kolmen kuukauden »moratorio»2 olisi hyvä, että voitaisiin yrittää järjestää palkka-asioita. Huhta ym. eivät uskaltaisi viedä taloudellisia asioita päin honkia. Huhta ym. ovat alkaneet ymmärtää taloudellisia asioita. Mutta ne, joilla on suurin poliittinen valta, Leino, Hertta Kuusinen, eivät ajattele taloudellisia asioita.

Tuomioja uudisti, että tyytymättömyys lisääntyy.

1 Ranskan frangit

2 maksuajan pidennys

23.5. M. Pekkala, Vesterinen, Takki, Törngren, E. Pekkala ja Leino luonani. Tulivat tekemään selvää asioista.

I.

Ensin puhuivat asetuksen 23.9.44 ku­ moamisesta, josta olin ilmoittanut. Olivat keskustelleet iltakoulussa. Pyysivät, että en muuttaisi sitä nyt heti, koska asettaisi hallituksen ikävään asemaan.

Vastasin, että itse olin ajatellut, että huomion välttämiseksi en tahdo kumota sitä nyt heti. Jos valvontakomission taholta tulee vaatimuksia 21 artiklan nojalla, voimme keskustella yhdessä valtioneuvoston kanssa ja sitten nähdään, miten asiat menevät.

Sanoin, että asetus 23.9.44 tiesi Mannerheimin vapauttamista tällaisista asioista, kun hän ei käsitellyt monia muitakaan asioita. Mutta minä en katso olevani oikeutettu vetäytymään pois tällaisista poliittisista asioista, koska minä käsittelen kaikki presidentin asiat. Mutta asia saa jäädä toistaiseksi.

II.

Maataloustuotteiden hintakysymys. Vesterinen: Puolueen lisätty keskushallitus kokoontuu lauantaina 25.5.46. Palkankorotukset tuottavat yli miljardin markan menojen lisäyksen, koskee erityisesti pienviljelijöitä. Asia on paha: antaa oppositiolle vauhtia. Ellei jotain korvausta anneta maanviljelijöille, niin tulee epäluottamuslause. Katsovat, että maidon hinta olisi korotettava 1 mk pro 50 p. ja lisäksi viljan hinta 75 p. (nyt ei mitään).

Takki: esitti laskelmia, mitä korotus vaikuttaisi elint.indeksiin.

M. Pekkala sanoi Jänneksen hyväksyvän päätöksen.

Törngren: Voin hinta nousisi 24 mk – päätöksen mukaan 12 mk kg.

M. Pekkala: Korotukset nosta1s1vat muita palkkoja. Valtioneuvosto ei ole vielä käsitellyt tätä asiaa.

Vesterinen: Alennuskortit tekisivät, että indeksi ei nousisi.

M. Pekkala: Korotus vaikuttaisi työläisiin pahasti. Nyt on jo liikehtimisiä työväen kesken. Meillä on työrauha ollut parempi kuin monessa muussa maassa tähän asti.

Törngren: Alennuskortit nostaisivat päätöksen mukaan 1 1/2 miljard, Vesterisen korotuksen jälkeen 2 2 1/2 miljard. Mutta menee 2 3 kk. ennenkuin alennuskortit saataisiin käyntiin. Mutta kaikkien pitäisi astua voimaan samaan aikaan. Nykyiset tukipalkkiot ovat 3 miljardia.

E. Pekkala: Hinta- ja palkkatilanteessa on nyt saatava vakiintuminen aikaan. Nyt on tulossa lukuisia hyvin vakavia palkkaliikkeitä. Niistä kenties päästään, mutta ainoastaan ehdolla, että maataloustuotteiden hintoja ei koroteta.

Ellei voida tätä aikaansaada, niin hallitus lähtee.

Leino: Tukee kyllä maataloutta, mutta nyt olemme rajan edessä. Jos tulee uusi palkkavyöry, niin markka on mennyt. Maataloustuottajain täytyy nyt tyytyä. Suuri osa maanviljelijöitä ei pidä nykyisiä hintoja mahdottomina. Ehkä muut tukitoimet voisivat korvata hinnat.

M. Pekkala: Pitäisi saada rauha palkkamarkkinoilla. Kahra tehnyt suunnitelman. Siitä yhteinen neuvottelu. On vaarallista täyttää yksi »kuoppa» toisen perästä, sillä tulee yhä uusia »kuoppia».

Kaikki palkat olisi kerta kaikkiaan verrattava toisiinsa, että saataisiin oikea suhde niiden kesken.

Vesterinen = Törngren (alennuskorttijärjestelmä. Voimaan samaan aikaan.) Lisäksi perunan hintaa voisi korottaa 1 mk:lla. Se ei nostaisi indeksiä.

Res.

Valtioneuvosto käsittelee asian huomenna.

III.

Kullberg soitti minulle ruotsinkiel. maanhank. sijoitussuunnitelmasta, josta neuvoteltu 6 kuukautta. Agraarivaliokunta oli pyytänyt lausuntoa perustusvaliokunnalta. Puhakka antanut lausunnon ja sanonut: a) 92 § ja 164 § tosin asetuksessa ovat ristiriidassa keskenään; b) oli tulkinnut 52 §:n kielilain mukaan. (Minä olin viime vuonna siitä antanut eduskunnan edessä useamman kerran selityksen.)

Kullberg pyysi minua tarttumaan asiaan.

Ensi sunnuntaina alkaa ruots. puoluekokous, ja siinä tulee tästä asiasta ikävä keskustelu.

Aamupäivällä kirjoitin Pekkalalle kirjeen pyytäen häntä järjestämään asian. Kehoitin ratkaisemaan asian valtioneuvostossa. Huomautin asian merkityksestä sekä sisä- että ulkopoliittisesti. Eilen puhuin siitä Vidingin kanssa telefonissa kehoittaen neuvottelemaan Kullbergin kanssa ja sopimaan asian. Jo ennen Luukan eroa hallituksesta asian pitää olla selvä.

Kullberg sanoi kauan keskustelleensa Vidingin kanssa, mutta hän ei antanut perään.

Refl. Suomen kansa on poliittisesti ja erittäinkin ulkopoliittisesti vähälahjainen. Eivät ymmärrä, mistä tässä asiassa on kysymys. Eivät käsitä, että tässä on kysymys paljon tärkeämmistä asioista kuin 350 perheestä. Riitelevät pienistä asioista. (Nyt on kysymys 350 tilasta ja perheestä.) Valitettavasti minä en voi puhua tästä asiasta niin selvästi kuin pitäisi, koska herättäisi huomiota venäläisissä.

Suomessa on tosiaan ylen vaikea hoitaa asioita.

M. Pekkala ilmoitti, että asia oli ollut ministerivaliokunnassa, jossa oli kaikkien hallituksessa olevien puolueiden edustajia. Kaikki muut paitsi Viding hyväksyivät ruotsalaisten välitysehdotuksen.

Minä kehoitin vakavasti hoitamaan tämän asian ja korostin sen merkitystä sekä sisä- että ulkopoliittisesti.

Lupasivat hoitaa asian.

IV.

Luin Reserviupseeriliitolta saamani kopion kiertokirjeestä, jonka oli lähettänyt kerhoille. (kts. kirjettä.)

V.

Nimitysasioita.

Uudenmaan läänin maaherra.

Leino sanoi, että kun minä olin lausunut olevani valmis nimittämään sosialidemokraatin, niin hän oli kääntynyt Kedon puoleen, mutta Keto, ottaen huomioon nykyisen turvatun virka-asemansa (elatusedut ym.) ei ollut suostunut.

Leino ehdotti Rautatiehallituksen osastopäällikkö Kuloa (50 v.) joka on sosialidemokraatti.

Leino sanoi, että kommunistien taholta tri Ryömää.

M. Pekkala sanoi, että Kulo on »hyvin puhdas mies».

Pyysin saada Leinolta Kulon ansioluettelon.

Sitten kahden kesken M. Pekkalan kanssa keskustelimme Puolustusvoimain päällikön paikasta, josta Lundqvist on pyytänyt eroa.

Pekkala mainitsi Veistaron (jääkäri) tai Tapolan.

(Ohqvistin hermot eivät kestä.) Puhuimme myös Sihvosta ja kallistuimme hänen puoleensa. Tuumimme vielä asiaa. (Ehkä sittenkin Sihvo.)

Myös valtiollisen poliisin päälliköstä keskustelimme, mutta emme vielä löytäneet ketään sopivaa.

25.5. Maalaisliiton lisätyn keskushallituksen kokous.

Maataloustuotteiden hinnat maatalous­ työväen palkankorotuksen johdosta.

Päättivät, että maidon hinta on korotettava 1 markalla 15.6.46 mennessä taikka maalaisliiton miehet pois hallituksesta ja kolmen puolueen yhteistoiminta loppuu.

(kts. päätöstä, Uusi Suomi 26.5.46.)

26.5. Suomen Sosialidemokraatti.

»Uusi torikokousten sarja alkamassa?» Sanotaan, että eräältä taholta (kommunistien) järjestetään torikokouksia, joissa vaaditaan mm. virkamiespuhdistusta.

Refl. Näyttää siltä, että kommunistien kanssa yhteistoiminta tulee vaikeaksi.

26.5. Puhuin telefonissa Fagerholmin kanssa. Hän sanoi, että Kulo on kyllä luonteeltaan hyvä, kuuluu SKDL:ään, mutta hän ei ole sopiva maaherraksi.

»Taiteilijaluonne.» Epäili, tokko hän osaa ruotsia.

26.5. Puhuin Kekkosen kanssa telefonissa – maalaisliiton keskushallituksen kokouksesta.

Kekkonen luuli, että asia (maataloustuotteiden hinta) jollakin tavalla järjestyy.

Kysyin häneltä, mitä maalaisliiton edustajat ajattelevat muuten meidän maamme nykyisestä menosta.

Kekkonen vastasi, että ovat huolissaan siitä, että suunta menee liiaksi vasemmalle. Mutta useammissa puheenvuoroissa lausuttiin luotettavan minuun.

Kerroin Kekkoselle aikovani siirtää 21 artiklan asiat presidentin istuntoon.

Kekkonen sanoi, että olisi hyvä, jos asetusta ei tarvitsisi muuttaa, vaan asia järjestyisi muuten.

Minä sanoin olevani samaa mieltä ja ilmoittaneeni sen hallituksen jäsenille.

26.5. Fagerholm soitti. Kertoi sosialidemokraattien ja kommunistien yhteisestä kokouksesta, jossa käsiteltiin SAK:n kokousta. (Kommunistit ovat tehneet rötöksiä edustajain vaalissa ja sosialidemokraatit eivät hyväksy suoritettuja vaaleja.)

Fagerholm sanoi, että kommunistit ottivat lusikan kauniiseen käteen ja suostuivat sosialidemokraattien esityksiin. Päätettiin: SAK:n edust.kokous peruutetaan. Pidetään huhtikuussa 1947 ja edustajat valitaan suhteellisilla vaaleilla. Sosialidemokraatit lupasivat, että eivät saata julkisuuteen kommunistien rötöksiä.

Fagerholm (oli puhunut Hiltusen kanssa) ehdotti Uudenmaan maaherraksi Hyvinkään kauppalanjohtajaa Jorma Tuomista – sosialidemokraatti, n. 40-vuotias – 

osaa ruotsia. Ei kuulu sosialidemokraattien oppositioon, mutta ei ole kiivas

»tannerilainen». Lukenut juridiikkaa. (Fagerholm kysyi: »Mitä sanoo Leino?»).

Kerroin Fagerholmille, että Kekkonen oli sanonut maalaisliittolaisten keskuudessa, jotka oli äsken täällä kokouksessa, esiintyneen pelon, että kehitys menee liian paljon vasemmalle. Siihen Fagerholm sanoi, että se on yleinen tunne maassa.

29.5.

Refl. Raskainta, ainakin tällaiselle vanhalle miehelle kuin minä, on se valheellisuuden ilmapiiri, joka kaikkialla poliittisessa elämässä on vallalla. Erityisesti me suomalaiset emme voi puhua totuutta viime vuosien tapauksista. Meidän täytyy kokonaan sivuuttaa syksyn 1939 tapaukset ja talvisota.

Esim.

Molotov (kts. H.S. 28.5.45) selosti 27.5.46 Neuvostoliiton sanomalehdille Pariisin ulkoministerikonferenssin tuloksia. Hän puhui mm. Italian vahingonkorvauksesta ja sanoi: »Neuvostoliitto rajoitti korvausvaatimuksensa – hyvin vaatimattomaan rahamäärään, s.o. 100 miljoonaan dollariin, joka ainakin muistuttaa siitä, ettei hyökkäys ja tunkeutuminen vieraalle alueelle voi jäädä rankaisematta.»

Mutta Neuvostoliitto hyökkäsi 30.11.39 Suomen päälle, tunkeutui vieraalle alueelle. Eikö se ansaitsisi rangaistusta? Mutta se on jäänyt rankaisematta. Neuvostoliitto on päinvastoin pitänyt saaliinsa, silponut Suomen.

Millaisia ovat Neuvostoliiton johtajat, jotka voivat täten puhua ja täten esiintyä? Vieläpä jonkunlaisen moraalin esivartijoina.

Tämä on tosiaan valheellisuutta ja kieroutta, joka tekee elämän vaikeaksi. Jos venäläisissä olisi gentlemannisuutta, niin olisivat ajatelleet, vaikka kenties ei sanoneet: »Syksyn 1939 hyökkäys ja kesäkuun 1941 tapaukset, jotka venäläisten kannalta ovat meidän hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan, kuitataan toisiaan vastaan.» Ja he olisivat sovittaneet asiat niinkuin englantilaiset tekivät buurisodan jälkeen buurien kanssa.

 31.5. Hallitus ja oikeuskansleri ja apulainen suuruksella rouvineen.

Pidin pienen puheen, jonka sisältö oli seuraava: (M. Pekkala sairas):

  1. Vaimoni ja minun mieleni hyvä, että vihdoin tämä tilaisuus tullut.
  2. Meillä on suuria vaikeuksia – erityisesti valtioneuvostolla, minkä hyvin tiedän.

Presidentti on sivulla. Rauhallisina ja normaaliaikoina tämä presidentin virka on aika mukava.

Minulla on niin paha luonne siinä suhteessa, että otan kaikki asiat niin vakavalta kannalta. Sentähden olen seurannut vakavasti asioita.

  1. Tässä tilaisuudessa ei ikäviä asioita. Kenties kuitenkin voi esittää yhden ajatuksen – nimittäin
  2. Nykyisissä taloudellisissa vaikeuksissa esiintyy sama kansamme ominaisuus, mikä ulkopolitiikassa on vienyt onnettomuuksiin.

Puuttuva realiteettien taju – Sinne för proportioner – Esprit de mesure.1

Vaikka Suomen kansalla on hyviä sananlaskuja: »Joka kuuseen kurkottaa, se katajahan kapsahtaa.» – Taipumus toiveajatteluun.

  1. On myönnettävä, että jokaisessa kansassa on jonkun verran taipumusta toiveajatteluun.

Mutta:

johtajien pitää ymmärtää realiteetit.

  1. Minusta tuntuu, että nyt jälleen taloudellisissa asioissa ei oteta lukuun realiteetteja ja reaalisia mahdollisuuksia.

Mutta jääkööt nyt nämä asiat tässä tilaisuudessa.

  1. Kiitin yhteistyöstä. Toivotin valtioneuvoston jäsenille menestystä heidän raskaassa työssään.
  2. Meidän on ponnistettava voimamme viedäksemme isänmaan asian onnelliseen päätökseen.
  3. »Hustrun följer mannens stånd och villkor.»2 – Sentähden tämä kaikki, mitä olen sanonut, kuuluu myös naisille.
  4. Kohotin lasini tämän kunniaksi ja onneksi.

1 Suhteellisuuden taju

2 vaimo seuraa miehen säätyä ja elinehtoja.»

2.6. Esitykseni valtioneuvoston jäsenille.

Suomen kansan laajoissa piireissä oli pelko ja epäilys ja epätietoisuus valtiollisesta ja kansallisesta tulevaisuudesta. (Näin ensi vuosina sotien jälkeen.) Se esiintyi vakavien kansalaisten keskuudessa. Se oli huolta isänmaan tulevaisuudesta. Tällainen mieliala oli ymmärrettävä. Vain vähitellen se hälvenee, jos tosiasiallinen kehitys osoittaa pelon aiheettomaksi. (Keskusteluni Ståhlbergin kanssa 1946.)

Meidän on jyrkästi pidettävä kiinni siitä, että eduskunnan kokoonpano määrää politiikan kaikissa asioissa. Se on meidän demokratiaamme ja se on todellista demokratiaa.

Ulkoparlamenttaarinen menettely ei sovellu.

Pyydän valtioneuvoston jäseniä ajattele­ maan, miten valtiosääntömme ja lakiemme mukaan järjestys saataisiin jälleen käyntiin ja miten demokraattinen järjestys saataisiin syövytetyksi kansaamme. Tämä on kaikkein tärkeintä.

Refl. 11 vuoden kehitys on osoittanut: venäläiset ovat noudattaneet (eivät ole rikkoneet) sopimuksia, joskin alussa esiintyi tulkintaerimielisyyksiä.

1946 sanoin: Minulla ei ole syytä luulla, että he tulevaisuudessa eivät kunnioita meidän suvereenisuuttamme ja sopimuksia. (Näin ovat tehneet.)

Koko kansa saatava kannattamaan uutta politiikkaa.

Pakolla ei Suomen kansaa saada alistumaan. Kenties ohimenevästi.

Kun pelko ja epäilys tulevaisuudesta saadaan pois, niin kansa tulee mukaan kokonaisuudessaan.

SuomenTaloudelliset asiat

Ulkomailla kirjoitettu »Hajoava rakennus».

Toiset eivät niin pessimistisiä.

 2.6. Suunnitelma esitykseeni valtioneuvoston jäsenille nykyisestä poliittisesta ja taloudellisesta asemasta.

Koetan asettaa sanani lievästi. Mannerheim-anarkia.

Olen huolissani asiain kehityksestä

tuntuvat pessimistisiltä.

1.

Ulkopolitiikka. Suhde Neuvostoliittoon. (Esitin tämän mukaan valtioneuvoston jäsenille 5.6.46. kts. myöh.)

  1. Minun kantani ja politiikkani:

Luja ja vilpitön sekä kestävä – pysyväinen – ystävyys Neuvostoliiton kanssa. Olen useamman kerran sanonut: Suomen ulkopolitiikkaa ei saa johtaa niin, että joutuu ristiriitaan Neuvostoliiton kanssa.

Kaikenlainen Neuvostoliitolle vihamielinen agitatio ja muu toiminta, joka vahingoittaa suhteita Neuvostoliiton kanssa, on estettävä.

Myös mahdollisimman vilkas taloudellinen yhteistoiminta (kauppa). Mutta tulevaisuudessa kauppa riippuu hinnoista ja kilpailusta maailman markkinoilla. – Venäjän aikana preferenssitullit.

Kulttuurialalla – taide. Mutta olojen erilaisuuden mukaan erittäinkin kieli vaikeuttaa.

  1. Minun kannastani ja politiikastani seuraa, että Suomi ei enää koskaan saa joutua sotaan Neuvostoliiton kanssa.
  2. Tämä on ollut minun kantani jo kauan. – 14.10.39 neuvotteluissa Kremlissä lausuin Stalinille ja Molotoville: »Me puolustaudumme, jos puolueettomuuttamme loukataan, ja jos se tapahtuisi Neuvostoliittoa vastaan suunnatun hyökkäyksen yhteydessä, joutuisimme automaattisesti sotaan Neuvostoliiton puolustamiseksi.»

Tämän voi sanoa myös: Ellei Suomi voi pysyä sodan ulkopuolella, vaan pakosta joutuu siihen vedetyksi, niin on Suomen sodassa asetuttava Neuvostoliiton puolelle.

Olen edelleen samalla kannalla.

Enempää ei Neuvostoliitto voi meiltä odottaa.

Huom! Tämä on järjestetty ystävyyssopimuksella.

4a) Välirauhanedot ovat kaikessa oleellisessa täytetyt.

Tässä suhteessa olemme menneet hyvin pitkälle – tahtoisin sanoa: – äärimmäiseen rajaan asti.

Jos meillä esiintyy ilmauksia asettua välirauhan määräyksiä vastaan, niin niitä ei ole siedettävä.

Kansan suuri enemmistö – tahtoisin sanoa – valtava enemmistö hyväksyy uuden politiikan Neuvostoliittoon nähden.

4b) Kaikki tämän alan ulkopuolella oleva kuuluu meille.

Siis: suvereenisuutemme, mikäli se ei ole rajoitettu välirauhansopimuksella, sekä sisäinen itsemääräämisoikeutemme kuuluu meille. Siinä me itse määräämme.

  • Zdanovin sanat minulle.

Meillä ei ole oikeutta olla pitämättä kiinni sopimuksista.

Minä: »vanha suomettarelainen». Mutta meillä: Danielson, L. Ingman, G. Nevanlinna, minä ym. – meillä oli raja – 1909 erosimme.

Välirauhasopimuksen 21 artikla. Ei erimielisyyttä tulkinnasta. Jos syyllisiä, lakkautettava. Mutta todistusaineisto on meidän harkittava. Jos valvontakomissio on eri mieltä, on meidän pyydettävä saada komission todistukset voidaksemme harkita, onko järjestö syypää.

  1. Nyt on lopullinen rauha saatava.

Milloin, epätietoista

(Meidät on aiheettomasti sotkettu suurvaltojen poliittiseen peliin.)

Siinä on tärkein Suomen suvereenisuuden palauttaminen.

  1. Suomen suvereenisuuden palauttaminen on meidän painavin tehtävämme. Suvereenisuudestamme meidän on lujasti kiinni pidettävä.

Tässä suhteessa on Suomen kansan laajoissa piireissä olemassa pelko ja epäilys ja epätietoisuus Suomen valtiollisesta tulevaisuudesta. Tämä pelko ja epäilys esiintyy vakavien ihmisten keskuudessa, ja se ei ole muuta kuin huolta ja huolestumista isänmaan tulevaisuudesta. Tällainen mieliala on ymmärrettävä. Vain vähitellen se hälvenee, jos maamme tosiasiallinen valtiollinen kehitys osottaa pelon aiheettomaksi. Meidän oman kansamme mieliala on tärkeä tosiasia, realiteetti, jota ei voi sivuuttaa. Tässä on vaikeuksia: tähän mielialaan näyttää suuressa osassa kansaa vaikuttavan eräs tosiasia, se nimittäin, itsepintaisina kansan ajatukset näyttävät kääntyvän, että kun viime sodan aikaisia ja sen jälkeisiä tapauksia käsitellään, niin ainakin suuri osa kansaa muistelee syksyn 1939 tapauksia. Silloin 1939 me teimme suuren poliittisen virheen – tyhmyyden, kun emme suostuneet Stalinin ehdotuksiin, mutta se on eri asia. Me emme 1939 tapauksista puhu emmekä ole puhuneet emmekä tule puhumaan. Politii­

kassa ei saa puhua kaikista asioista. Esimerkki kansan mielipiteestä: Joku viikko sitten minä olin pitkässä keskustelussa erään vanhan huomatun miehen (Ståhlberg) kanssa, joka on ollut viime sodan sotapolitiikan vastustaja ja jonka demokraattista kantaa ei kukaan epäile. Kun puhuimme näistä asioista ja minä sanoin, että teimme silloin suuren poliittisen virheen, vastasi hän hämmästyksekseni heti:

»Mitä Baltian valtiot voittivat myöntyväisyydellään?» – Minä jätin asian sikseen.

Tämä pelko ei ole vieras myöskään hyvin monelle eduskunnan jäsenelle.

Venäläiset ovat sanoneet useasti, että he eivät tahdo koskea Suomen suvereenisuuteen – Zdanov minulle. Tähän asti he eivät ole menneet yli välirauhansopimuksen määräyksiä, joskin ovat tulkinneet niitä koko joukon laajemmin ja pitemmälle kuin meidän mielestämme olisi ollut tehtävä.

Minulla ei ole syytä luulla, että he tulevaisuudessa eivät kunnioittaisi meidän suvereenisuuttamme. Jos he ovat viisaita – niinkuin uskon – he tässä suhteessa tulevat noudattamaan oikeata menettelyä.

II.

Sisäpolitiikka

Kaikki se, mitä välirauhansopimus ei rajoita, mistä siinä ei ole määräyksiä, on meidän oma asiamme, kuuluu meidän itsemääräämisoikeuteemme.

Mitä tulevaisuuteen tulee, niin on luonnollista, että suhteemme Neuvostoliittoon tulee olemaan toisenlainen kuin se oli ennen sotia, jolloin se ei ollut tyydyttävä. Meidän asenteemme täytyy olla toinen kuin ennen. Mutta sisäisissä oloissamme ja kaikessa politiikassa, mikä ei koske sopimuksia Neuvostoliiton kanssa, me olemme itsenäisiä suomalaisia ja meidän kansaneduskuntamme, joka puhuu kansamme puolesta, määrää kaikissa näissä asioissa. Tästä periaatteesta me emme voi luopua.

Sisäpolitiikka on nyt pahin ja vaikein asia.

En voi kieltää, että nykyään esiintyy sellaista, jonka voisi katsoa sisältävän jonkunlaisia kansaa ja valtakuntaa hajoittavia ja rikkirepiviä oireita. Se, mitä tässä on esiintynyt, on maamme ystävissä ulkopuolella maatamme herättänyt pessimistisiä ajatuksia – on sanottu Suomesta, että se on »hajoava talo» – joskin näyttää siltä, että tämä arvostelu osaksi perustuu nykyisen politiikan vastustajien levittämiin perättömiin huhuihin. Mutta pääaihe tähän pessimistiseen käsitykseen meidän tulevaisuudestamme näyttää olevan ne rikkinäisyyden oireet, jotka meidän maassamme ovat esiintyneet.

 – Sellaisia tosiasioita, jotka nähdäkseni ovat viime aikoina olleet omiaan herättämään levottomuutta ja pessimismiä, ovat mm. seuraavat:

  1. Viime vapun tapaukset ja sen jälkeen tapahtuneet toimenpiteet:

Ylioppilasoikeiston ja Itsenäisyyden Liiton lakkautus.

  1. Poliisien erottamiset.
  2. Maaherra Martolan asia. Hallituksen selontekoa ei pidetä riittävänä.
  3. Huhut vielä uusien järjestöjen lakkauttamisesta. – Puhutaan urheilujärjestöistä, vieläpä nuorisoseuroista, Martta-yhdistyksistä, Partiopojista ym.
  4. Vaatimukset virkamiehistön puhdistamisesta.

Nyt on jossakin kokouksessa vaadittu maaherra Pehkosen erottamista. Ansioikkaimpia ja kunnioitettavimpia miehiä. Kuulumatonta!  Käsittämätöntä!

Kemissä: Hannulan erottamista – muka »fasisti».

  1. Nyt viime päivinä Valtiollisen poliisin toiminnan ulottamista ulkomaiden passien myöntämisessä.
  2. Tavan takaa tai ainakin silloin tällöin esiintyvä sensuurin epäjohdonmukainen toiminta.
  3. Kansankokoukset, jotka ohi laillisen eduskunnan esittävät »vaatimuksiaan».

Tämä on vakava asia. Viime päivien tapaukset. Eilen eduskuntatalossa. (Räikeä!)

Tällaiset kokoukset eivät sovellu meidän valtiomuotomme mukaiseen järjestykseen. Ne eivät anna oikeata kuvaa kansan mielialasta. Jos esim. Helsingissä kokoontuu 10.000 à 15.000, niin se ei edusta kuin sanokaamme 20.000 à 30.000 ihmistä. Helsingissä on 400.000 asukasta, siis pieni osa.

  1. SAK:n kokouksen yhteydessä esiintyneet seikat. Ruotsin lehdissä kerrottu.
  2. Ja tietysti lakot ja lakon uhkaukset.

Kaikki tämä aiheuttaa pelkoa kansa­ laisten oikeusturvaan nähden ja laillisen järjestyksen voimassa pitämiseen sekä »rehellisen pelin» fair play noudattamiseen nähden.

Olisi hyvä, että asekätköjuttu ja sotarikollisten asia pian saataisiin loppuun suoritetuksi.

Meidän maassamme on kyllä kuluneina vuosina annettu vääriä tuomioita, pätemättömillä syillä vangittu ihmisiä ja tehty muuta sellaista, mutta se seikka, että ennen on tehty vääryyttä ihmisille, ei tietenkään merkitse mitään, kun on kysymyksessä meidän toimintamme.

Nämä asiat ovat kansassa yhä enemmän herättäneet huolestumista. Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluekokouksen päätöslauselmassa painavasti korostetaan oikeusvaltion ja demokraattisen valtiojärjestyksen sekä lain ja laillisen järjestyksen pyhyyden ja oikeusjärjestyksen auktoriteetin yllä pitämistä.

Ilman epäilyä tämä on kansan suuren enemmistön kanta. Olisi harkittava, millä tavalla vakaumus kansalaisten lainturvasta ja laillisen järjestyksen voimassa pysymisestä saataisiin kansan keskuudessa vakiinnutetuksi.

Jos tapahtuu sellaista, mitä muualla Pohjolan ja Lännen demokraattisissa sivistysmaissa ei katsota soveltuvan säännölliseen valtioelämään, niin menetämme maineemme, josta riippuu mm. luottomme sekä Pohjoismaissa ja Englannissa että erittäin USA:ssa.

  1. Mitä on tehty?

Väitetään, että on tehty vähän.

Jos tyynesti ja objektiivisesti katselee asioita, niin täytyy myöntää, että sitten syksyn 1944 on 1 1/2 vuodessa paljon tehty ja paljon muuttunut.

  1. Hallituksen kokoonpano aivan toinen kuin ennen.
  2. Eduskunnan kokoonpano myös toinen.

3a) Sotasyyllisyysprosessi.

Se oli meidän oloissamme ankara asia 13 art.

3b) Lukuisia järjestöjä on lakkautettu.

  1. Tärkeimmät lähetystöt: Moskova, Lontoo, Pariisi – Washington maalaisl.
  2. Armeijan johto uusi.
  3. Kouluhallituksen pääjohtaja uusi.
  4. Yliopiston rehtori pois.
  5. Vankeinhoitohallituksen johto uusi.
  6. Valtiollinen poliisi uusittu.
  7. Muu poliisi?
  8. Suomen Pankin johto uusi. 12} Yleisradio.
  1. Monen valtion liikelaitoksen johtoon muutoksia.
  2. Ministeriöissä on kaiketi myös uutta väkeä.

Nyt ei tule mieleeni muita. Tämä on hyvin paljon meidän pohjoismaisen käsityskantamme mukaan.

On huomattava, että meidän maamme on toisessa asemassa kuin esim. Norja ym. Meillä ei ole ollut »qvislinkejä».

Välirauhansopimus ei sisällä määräyksiä virkamiehistön erottamisesta. – 21 artiklan voi katsoa sisältävän, että Neuvostoliitolle vihamielistä toimintaa ja propagandaa ei ole sallittava.

Tietysti eivät virkamiehet saa saboteerata.

Välikysymys heinäkuussa 1945.

»Mustat listat». Selvä.

  1. Meidän on jyrkästi pidettävä kiinni siitä, että eduskunnan kokoonpano määrää politiikan kaikissa asioissa. Se on meidän demokratiaamme ja se on todellista demokratiaa. Ulkoparlamenttaarinen menettely ei sovellu meidän valtiojärjestykseemme. Eikä se ole tarpeen, koska eduskunta valitaan yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella ja eduskunnasta riippuu hallitus ja politiikka. Kansan ääni pääsee täysin vaikuttamaan. Kansa lausuu vaaleissa mielensä. Nyt on ensi vaaleihin saakka noudatettava nykyisen eduskunnan kokoonpanoa. Ensi vaaleissa uusi eduskunta. Sitten eletään sen mukaan.

Ainoastaan yksi tapaus: Kansankokoukset.

Ehkä: ettei eduskunta vastaa kansan mielipidettä ja sentähden uudet vaalit.

Se ehkä olisi ainoa asia.

Pyytäisin valtioneuvoston jäseniä harkitsemaan näitä asioita ja miettimään, miten meidän valtiosääntömme ja lakiemme mukainen järjestys jälleen saataisiin käyntiin ja miten tämä demokraattinen järjestys saataisiin syövytetyksi kansaamme.

Tämä on kaikkein tärkeimpiä asioita.

  1. Minun tarkoitukseni on saada ensin kansan suuri enemmistö ja sitten kansa kokonaisuudessaan kannattamaan uutta politiikkaa.

Tämä ei ole mahdotonta, jos oikein menetellään.

Pakolla ei Suomen kansaa saada alistumaan ja uutta politiikkaa kannattamaan muuta kuin kenties ohimeneväksi ajaksi.

Kun pelko ja epäilys tulevaisuudesta saadaan pois, niin kansa tulee mukaan kokonaisuudessaan. Minä pelkään, että räikeä agitatio ajaa laajat piirit pois nykyisestä politiikasta ja siten estää hyvien välien aikaansaamista Neuvostoliiton kanssa.

Meidän on toimissamme pidettävä silmällä maan arvokkuutta.

Virkoihin sellaisia, joiden pätevyyttä vastaan ei voi kukaan tehdä huomautuksia.

Ikävä ilmiö: Anonyymi kirje minulle Maataloushallituksen kahden teknillisen virkamiehen nimityksestä. (kts. sitä)

  1. Taloudelliset olot.
    1. Suuret vaikeudet. Nämä yhdessä edellä mainittujen muiden sisäpoliittisten ilmiöiden kanssa ovat ulkomailla antaneet aihetta käyttämään Suomesta sanaa

»Hajoava rakennus». (G.H.T. siteerasi äsken sitä, vaikka itse ei sanonut olevansa niin pessimistinen.)

  1. En voi kieltää, että itse myöskin olen viime aikoina toisinaan taloudellisten samoinkuin poliittisten ilmiöiden vuoksi ollut vähän pessimisti.

Taloudellisessa suhteessa jokainen ryhmä katsoo vain omaa asiaansa. Ei maan kokonaisuutta ja mitä maa kokonaisuudessaan kestää.

Kansallamme ei näy olevan oikeata kuvaa maamme mahdollisuuksista, varoista ja maamme velvoituksista ja tehtävistä.

Ei ajatella realisesti, vaan toiveajattelua. (Huom! Puheeni suuruksella.)

  1. Millaiset ovat taloudelliset edellytyksemme tällä hetkellä?
    1. Menetetty sodassa suuret ja tärkeät alueet ja tuotantolähteet. (kts. Bulletin)

Mitään uusia luonnonrikkauksia ei ole löydetty.

  1. Talous on tässä pienentyneessä Suomessakin koko lailla rappiolla.

Esim.: Asuntojen puute on huutava. Maanviljelys tuottaa 2/3.

Teollisuuden, varsinkin vientiteollisuuden tuotto vähentynyt.

Ulkomaankauppa – tullitilasto.

  1. Maan jo entisestään pienestä kauppalaivastosta on 60 % menetetty.
  2. Suhteettoman raskas sotakorvaus.
  3. Siirtoväen asuttaminen tavaton rasitus.
  4. Lapin hävitykset.

Nämät tehtävät ovat niin suuret, että on pelättävä, että ne menevät yli voimien. Maa ei ole koskaan ollut mikään rikas maa.

Lisäksi:

  1. Tahdottu laajentaa. On aikomus antaa maata suurelle joukolle muita (rintamamiehet ym.). »Maareformi». Agitatio.
  2. Mistä tässä on kysymys, näkyy seuraavista numeroista: (Kullberg.) 156.203 hyväksyttyä anomusta.
  3. Olisi perusteellisesti selvitettävä, mihin me lähivuosina maa-asiassa pystymme.

Pystymmekö muuhun kuin:

Sijoittamaan karjalaiset ja eikö olisi kaikki ponnistukset kohdistettava tähän? Jos näin on, niin silloin ei vaatimuksille

»maareformista» ole tilaa.

Tässä olisi realiteettien kylmä harkinta välttämätön, jotta saadaan selville, mikä on reaalisesti mahdollista, mikä on kuvitelmaa.

Minä en tahdo sanoa tästä mitään lopullista mielipidettä. (Selvityksen pohjalla on tehtävä ohjelma.)

Katselin maata! tilastoa. Siitä näkyy, että Suomi ei ole mikään suurmaanomistajamaa.

V. 1941: Sellaisia tiloja, joissa peltoa oli 100 ha tai enemmän, oli ainoastaan 755 ja niiden yhteinen peltoala vain 122.000 ha. 755 x 25 = 18.875. Jäisi siis n. 100.000 ha. (50–100 ha oli 2 567, yht. peltoala 171.000 ha. 2 567 x 25 = 64.175. Jäisi n. 100.000 ha.)

Ei näillä pelloilla mitään »maareformia» voida toimeenpanna.

Mutta minä en tahdo sanoa mitään lopullista mielipidettä.

  1. Kahran taloudellinen suunnitelma lähivuosiksi.

Se olisi mielestäni hyvä. Mutta se olisi tehtävä niin suurella asiantuntemuksella kuin käytettävissämme on. Ja siinä on kylmästi harkittava reaaliset olot. Mutta mistä tekijät?

  1. Vuonna 1945 tulimme toimeen ainoastaan Ruotsista saamallamme luotolla.

1946 olemme USA:sta saaneet luotolla. Tarvitsemme vielä 1946 ja 1947 uutta luottoa.

Saammeko sitä?

Toivokaamme, vaikka tietysti epävarmaa. Jutilan sähke.

Mutta kyllä me toden totta joudumme niin velkaan, että siinä on maksamista:

Ruotsiin 520 milj. kr. USA:han 75 à 80 milj. doll. 

Englantiin

Brasiliaan

Neuvostoliitolle sotakorvaus – tämän vuoden lopussa 215 milj. dollaria.

En puhu kotimaisesta velasta.

Hirmuista!

  1. Voisi ottaa harkittavaksi:

Olisiko omalle kansalle tehtävä avonaisesti ja voimakkaammin selväksi, millainen meidän taloudellinen tilamme on?

Mitä varoja meillä on käytettävissämme? ja

Mitä velvollisuuksia ja tehtäviä meillä on edessämme?

En tahdo tästäkään sanoa muuta kuin että asiaa olisi harkittava.

Sillä:

Mielellään ei puhu pessimismiä, koska se painaa kansan mielialan ja tarmoakin alas, erittäinkin kun meillä on edellämainitsemistani poliittisista syistä mieliala masennuksissa ja pelko ja epäilys tulevaisuudesta vallitsee.

Mutta vaikka ei julkisesti puhuta, niin voi kysyä, eikö puolueiden johtohenkilöiden ole agitatiossa pidettävä silmällä näitä tosiasioita ja pyrittävä ohjaamaan kansaa sillä tavalla kuin maan reaaliset edellytykset vaativat. Olisi harkittava vaiti neuvostossa ja kenties yhdessä hallitusta kannattavien ryhmien kanssa.

  1. Ruotsinkielistä kansanosaa koskevat asiat.
    1. Maanhankintalaki. Asutussuunnitelma.

Olisi valtioneuvoston valmistettava. 92 §:n ja 164 §:n mukaan.

(Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan vaikea asia, joka on lykättävä valtioneuvostoon, jos se on tärkeä.)

  1. Yliopistoasia.
  2. Ruotsalainen lääni.

Hallituksen ohjelma.

Ruotsinkielistä kansanosaa koskevien asiain ratkaisu on tärkeä valtakunnan menestymisen kannalta.

350 perhettä on pieni asia verrattuna tähän kysymykseen.

Toivoisin valtioneuvoston mahdollisesti yhdessä hallitusta kannattavien ryhmien edustajain kanssa harkitsevan näitä asioita ja yleensä nykyistä asemaa.

Tarvitsemme nyt työrauhaa ja olojen vakiinnuttamista, stabilisointia – epävarmuuden tilan vähentämistä ja rauhattomuuksien poistamista.

Iltakoulussa 5.6.46 esitin valtioneuvoston jäsenille ajatukseni asemasta edellä olevan suunnitelman mukaan.

Esitykseni jälkeen oli keskustelu Uudenmaan läänin maaherrasta Martolan jälkeen.

Valtioneuvoston jäsenet ilmoittivat, että olivat käsitelleet asiaa ja kaikki läsnä olevat valtioneuvoston jäsenet (läsnä oli 17) olivat yksimielisesti kannattaneet maisteri Melttiä, koska muista ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Aluksi Leino ehdotti minulle yksityisesti Kuloa, mutta minä sanoin, että en voi häntä hyväksyä luettuani eräitä hänen kirjoituksiaan Vapaassa Pohjolassa.

Sosialidemokraatit ehdottivat ensin Jorma Tuomista ja sitten Salmenojaa. Minä sanoin hyväksyväni kummankin. Mutta valtioneuvoston muut vasemmistojäsenet, paitsi sosialidemokraatit, eivät hyväksyneet kumpaakaan näistä. Valtioneuvostossa oli myös tehty joku muu ehdotus, mutta ei saanut kannatusta. Pekkalan kanssa oli puhe eversti Veistarosta, mutta Pekkala sanoi, että hän ei suostu. (En tiedä, onko Pekkala häntä maininnut valtioneuvostossa.) Näin ollen valtioneuvosto yhtyi ehdottamaan Melttiä.

Kun valtioneuvosto oli yksimielinen, niin minä en tällaisessa asiassa katsonut voivani asettua vastaan, vaikka en tunne Melttiä.

7.6. nimitys tapahtui.

7.6. Viime päivinä on ollut rauhatonta. Kommunistit ovat ympäri maata agiteeranneet ja teettäneet päätöksiä, joissa esitetään kaikenlaisia vaatimuksia (kts. lehtiä). Ovat tuottaneet Helsinkiin edustajia ja käyttäneet pääministerin ja eduskuntaryhmien puheilla. Vaatineet vastausta tänä päivänä kl. 14. 5.6.46 meni 200 à 300 miehen lähetystö eduskuntataloon ja siellä sosialidemokraattisen ryhmän huoneessa piti markkinaelämää. Sen johdosta puhemiehistö päätti, että ainoastaan lähetystöjä 5–10 henkeen pääsee eduskuntataloon. Tänään kokoontui 7.000 à 8.000 henkeä (ei ollut paljon) eduskuntatalon eteen saamaan vastauksen vaatimuksiinsa. Ryhmien puheenjohtajat antoivat ne. Vaativat tulemaan ulos puhumaan, mutta ainoastaan Hertta Kuusinen meni. Oli huudettu »Alas Kekkonen» (maalaisliiton puheenjohtaja), »Alas Lumme» (sosialidemokraattien puheenjohtaja) kenties myös, vieläpä »Alas hallitus».

Työpaikoilla on harjoitettu pakotusta, jotta työväki tulisi kokoukseen, mutta suurimmaksi osaksi se on epäonnistunut. Arabiasta meni 300 kokoukseen, loppu, yli 1.000, meni kotiin. (kts. lehtiä).

Minä olen viime päivinä ollut kosketuksissa Fagerholmin ja Kekkosen kanssa ja korostanut, että on välttämätöntä, jotta kommunistien demagogiaa vastaan reagoidaan, että ei pääse se käsitys, että kansa on kommunistien puolella. (Fagerholm on toiminut reippaasti.) Olen kehoittanut ryhmiä käsittelemään nykyistä tilannetta ja harkitsemaan, mitä on tehtävä, jotta ei suistuta kommunistien valtaan. Luulen, että nämä tapaukset ovat herättäneet kansaa.

M. Pekkala piti radiossa puheen, mutta se ei minua tyydyttänyt. (kts. lehtiä) Moitti oppositiota, mutta ei korostanut lakien ja laillisen järjestyksen voimassapitämisen tärkeyttä.

Refl. Mikä on kommunistien tarkoituksena? Ovatko he saaneet Neuvostoliiton taholta uusia signaaleja?

Tämä on kauhea asema. Kommunistien kanssa on oltava yhteistyössä, mutta niihin ei voi luottaa. Jos he olisivat rehellisiä suomalaisia ja pitäisivät silmällä isänmaan itsenäisyyttä ja parasta, niin asiat menisivät hyvin.

4.6. Kenraali Sihvo nimitetty armeijan komentajaksi.

Lundqvist, v.a. komentaja, sai pyynnöstään eron.

7.6. C. Enckell täytti 70 vuotta.

7.6. Refl.

Tämä hulinoiminen on taas osoitus Suomen kansan poliittisesta vähälahjaisuudesta.

  1. 1918 kapina oli yksi sellainen. Samalla kun meille merkillisen sattuman kautta avautui mahdollisuus päästä itsenäiseksi, niin osa Suomen kansaa teki kapinan, vaikka jokainen poliittisesti viisas kansa olisi yksimielisenä kokoontunut käyttämään hyväkseen tätä sallimuksen meille antamaa tilannetta.

Sitten v. 1920 Tarton hyvä rauha:

»häpeärauha».

AKS – Suur-Suomi: täyttä haihattelua.

Suuresti vahingollista.

1931 Lapuan liike: idiotismia. 1939, 1941–44 sodat: idiotismia.

Nyt, kun olisi tarpeen yhdistää kaikki voimat, pelastuaksemme nykyisistä tavattomista vaikeuksista, nyt tämä »uuslapuanliike» ja kaikenlaiset mahdottomat vaatimukset ja rettelöimiset.

Suomen kansa on tosiaan poliittisesti vähälahjaista.

7.6. Sain Kekkoselta luettelon sanomalehtien levikistä 1.1.–30.4.46 verrattuna vuoteen 1945.

Osoittaa, että kommunistien ja SKDL:n lehtien levikki on kovasti alentunut tänä vuonna verrattuna edelliseen vuoteen.

Svenska Dagbladetissa 6.6.46 esitys poliittisesta keskustelusta alahuoneessa Lontoossa – Churchillin suuri puhe.

Mainitaan, »att Eden (opposition toinen johtaja) regelbundet och ingående konsulterats av sin efterträdare Bevin».1

Refl. Näin hoidetaan asioita oikeassa demokratiassa. Valtakunnan asiat ovat yhteisiä ja niitä on hoidettava yhdessä. Senvuoksi hallitus neuvottelee opposition kanssa ja pitää opposition tietoisena asioista. Hallitus katsoo ja ymmärtää, että valtakunnan asiat ja ulkopolitiikka koskevat koko kansaa eikä ainoastaan hallitusta ja sen puoluetta.

Englannissa on todellinen demokratia ja sivistys korkea ja aivan toisenlainen kuin useimmissa muissa maissa.

1 »että Bevin on säännöllisesti ja perin pohjin kysynyt edeltäjänsä Edenin neuvoa».

8.6. Keskustellessani ennen viimeaikaisia rettelöitä Fagerholmin kanssa kehotin eduskuntaa seuraamaan asioita ja tukemaan hallitusta.

Fagerholm sanoi, että hallituksen asia on hoitaa asiat ja vastata metelöitsijöille siten kuin on paras.

Minä sanoin, että nykyinen hallitus on heikko, mutta uutta hallitusta ei voida nyt saada aikaan. Eduskunta ei sentähden voi kaataa hallitusta. Sentähden minun mielestäni eduskunnan ei pidä antaa tämän hetken hallituksen yksinään joutua kansanjoukkojen kovan paineen alle, vaan eduskunnan täytyy tehdä mitä voi ottaakseen myös itse osan paineesta. Eduskunta on myös vastuunalainen maan asioiden hoidosta, ja kun se ei voi kaataa hallitusta, on sen harkittava, mitä se muuta voi tehdä, jotta maan asiat menevät niin hyvin kuin mahdollista.

Fagerholm myönsi tämän. Hän onkin toiminut reippaasti.

Kekkoselle puhuin samaa ja hän on myös toiminut tarmokkaasti.

(Eri paperilta merkitty tähän):

15.5. Sain Leinolta poliisipaperit Ylioppilasoikeistosta ym.

15.5. Fagerholm luonani. Oli palannut Ruotsista. Kertoi istuneensa yhden illan

P. A. Hanssonin, Wigforssin, Möllerin ym. hallituksen jäsenten parissa. He olivat lausuneet, että heidän mielestään Suomi on selvinnyt tähän asti paremmin kuin olivat pelänneet.

15.5. Kutsuin Uuden Suomen päätoimittaja Ahon ja hallitusneuvos Salmisen luokseni ja esitin heille, mitä poliisiraportissa sanotaan Kokoomuksen Nuorten toiminnasta.

He kertoivat, että Kokoomuksen Nuoret toimivat vakavassa mielessä, sen johto on heidän mielestään hyvä. Eivät uskoneet, että poliisiraportit pitävät paikkansa. Järjestössä voi olla yksityisiä jäseniä, jotka ovat menetelleet pahasti, mutta sellaisia on jokaisessa suuremmassa järjestössä.

Lupasivat ottaa asiasta selvää.

21.5. Fagerholm luonani.

Fagerholm oli ollut Pohjanmaalla pu­ umassa. Kertoi, että ihmiset – lakkautusten (Ylioppilasoikeiston ja Itsenäisyyden Liiton) johdosta – ajattelevat vakavasti, mitä tämä on ja mihin tämä vie.

Fagerholm kertoi myös sosialidemokraattien suhteesta kommunisteihin. Kommunistit olivat vaalipäätöksellä ja kaikkinaisella vääryydellä koettaneet saada edustajain vaalit SAK:n kokoukseen itselleen edullisiksi, mutta sosialidemokraatit aikovat saada nämä vaalit mitättömiksi ja kokouksen lykätyksi. Tänään on siitä neuvottelu kommunistien kanssa.

22.5. Fagerholm jälleen luonani. Kertoi, että eilen oli kommunistit pakotettu suostumaan SAK:n kokouksen lykkäämiseen, kun sosialidemokraatit uhkasivat paljastaa kommunistien päätökset ja väärinkäytökset.

Keskustelimme kauan Fagerholmin kanssa poliittisesta asemasta. Fagerholm oli sitä mieltä, että nykyään ei Suomessa hallitus ilman kommunisteja ole mahdollinen. Kommunistit saavat jäsenensä kaduille ja saavat aikaan levottomuuksia, lakkoja yms. Kommunistit luottavat venäläisten pistimiin.

Oli myös puhe uusista vaaleista. Fagerholm sanoi, että ei vielä, mutta ehkä sopivassa tilaisuudessa. Fagerholm sanoi kommunistien kannatuksen maassa menevän alaspäin.

21.5. Olin Mannerheimin luona.

Puhuimme politiikasta.

Mannerheimin mielestä Porkkala venäläisten hallussa oli kaikkein pahin asia. Niin kauan kuin se on venäläisten hallussa, Suomi on okkupeerattu1• Mannerheimin mielestä pitäisi ottaa Porkkalan asia, samoin kuin muut rajakysymykset, esille rauhanneuvotteluissa, myös tulevaisuutta varten.

Minä: Olisi pitänyt tehdä rauha talvella 1944, silloin olisimme saaneet pitää Porkkalan, josta ei ollut mitään puhetta.

Mannerheim: Maa olisi silloin hävitetty.

Minä: Ensiksi: siihen ei olisi saanut panna painoa. – Toiseksi: olisimme voineet tehdä rauhan ainakin huhtikuussa 1944; siis ainoastaan 3 kuukautta ennen kuin rauhanneuvotteluihin elokuussa 1944 ryhdyimme. Kolme kuukautta kyllä olisimme kestäneet.

Mannerheim ei sanonut tähän mitään.

  1. miehitetty

 12.6. Enckell luonani. Keskustelimme lopullisen rauhan neuvotteluista.

Minä sanoin, että siinä asiassa on kolme ryhmää asioita:

  1. Rajat, jota asiaa olisi kosketeltava sillä tavalla kuin ennen olin lausunut. Pyysin Enckellin laatimaan siitä p.m:n luonnoksen, sellaisen, joka voitaisiin antaa rauhanneuvotteluissa. Pääpaino olisi pantava taloudellisiin vaikeuksiin, joita uudet rajat tuottavat Suomelle. – Enckell lupasi.
  2. Sotakorvaus:

Olisi koetettava saada se pienennetyksi. Siinä voisi jonkun verran kovemmin puhua. – Enckell lupasi kirjoittaa p.m:n.

  1. Suomen kansainvälinen asema.

Siinä olisi, jos on tarpeen, koetettava saada tukea muilta. Jos tarve on.

  1. Sotarikolliset, jotka on vangittu. Hallituksen vangit.
  2. Lentoliike.
  3. 21 artikla. Ei saa tulla pysyväksi.
  4. Laivat.

Ensi viikolla ulkoasiainvaliokunnan kokous.

13.6. Hallitusneuvos Salminen ja pää­ toimittaja Aho kutsusta luonani. Kokoomuksen Nuorten asioissa.

Salminen kertoi: Kokoomuspuolueen valtuuskunta oli eilen kokouksessaan. Päätettiin lähettää kirje nuorten liitolle. Kirjeessä sanottiin: Valtuuskunta on huolestuneena pannut merkille, että Kokoomuksen Nuorten jäsenten piiriin on päässyt eräitä nuorukaisia, joiden toiminta osottaa kypsymättömyyttä ja piittaamattomuutta maan eduista. Valtuuskunta toivoo, että jäsenten valintaan nähden osotetaan suurempaa huomiota ja että seurattaisiin jäsenten menettelyä ei ainoastaan liiton tilaisuuksissa vaan myös niiden ulkopuolella, mikäli he esiintyvät Kokoomuksen Nuorten nimessä, ja että ryhdytään toimenpiteisiin niitä vastaan, jotka eivät menettele oikein.

Lahden tapaus: Salaseura käsittää 16 jäsentä 17–18 vuoden ikäisiä kouluoppilaita. Johtaja on eräs nuorukainen. Salaseura perustettiin jo marraskuussa 1945, mutta Lahden nuorten osasto perustettiin vasta 1946 alkupuolella. Salaseura on kokoontunut nuorten huoneistossa yhden kerran, silloin kuin se vielä ei ollut Kokoomuksen Nuorten hallussa. Poliisi oli selvittänyt asian jo viime maaliskuussa ja katsoi, että se oli aivan lapsellinen juttu. Mitään aseita ei ollut muuta kuin yksi revolveri, joka kuului isälle.

Minä kehoitin seuraamaan näitä asioita ja huomautin, että jos Kokoomuksen Nuorten huoneita käytetään, niin se pilaa koko järjestön.

Olin saanut Salmiselta Kokoomuksen Nuorten kiertokirjeet ja muita papereja. Niiden johdosta sanoin: a) Tahtovat välttää puhumasta Neuvostoliitosta suoraan. Puhuvat »naapurivaltakunnasta». Heidän pitäisi puhua suoraan Neuvostoliitosta. –

b) Eräs esitelmä: »Kalevalanpäivänä 1946» sisältää Hegelin hist.fil. ym. Se voi antaa käsityksen, että nykyinen tila on analog. routavuosiin ja että odotetaan käännettä (sota länsivaltojen ja Neuvostoliiton välillä tms.)

13.6. M. Pekkala luonani. Pekkala kertoi: Maalaisliittolaisten vaatimukset:

Neuvotteluja: Valtioneuvoston yksityisessä kokouksessa maalaisliiton vaatimus 1 mk:n korotus maidon hintaan hylättiin (11 < 5).

Sitten asetetettiin ministerivaliokunta. Koetetaan löytää kompromissi.

Ehdotus: Viljan ylijäämän hintaa korotetaan samaksi kuin mitä Venäjälle viljasta maksetaan. Korotus olisi n. 3 mk kg. Muualta tuotu vilja on vielä kalliimpaa.

Perunan ylijäämä vapaaseen kauppaan. Edelleen maatalouskoneista liikevaihtovero pois.

Minä sanoin Pekkalalle, että olisi koetettava päästä kompromissiin. Huomautin, että ellei päästä, vaan tulee vaikeuksia, niin viimeinen mahdollisuus on pitää uudet vaalit.

Kysymys linnarauhasta on lykätty toistaiseksi.

Pekkala ilmoitti, että vuorineuvos Forsström on pidätetty tutkimista varten. Hän on avustanut erään saksalaisen vakoojan maasta poistumista viime vuonna 1945.

Kysyin, mitä Orlov puhui, kun Moskovan valtuuskunta oli hänen luonaan.

Pekkala sanoi, että Orlov oli lausunut, että ei voi harjoittaa oikeata ulkopolitiikkaa, ellei harjoiteta myös »oikeata» sisäpolitiikkaa.

Refl. Tämä on arveluttavaa puhetta Orlovilta. – Pekkala piti sitä myös merkillisenä.

Huomautin Pekkalalle, että Leino ei saa enää menetellä niin itsevaltaisesti kuin hän menetteli Martolan asiassa. Hänen piti ottaa asia esille hallituksessa ja myös minun kanssani neuvoteltava. Pekkala vastasi, että Leino kyllä nyt ymmärtää eikä tule enää menettelemään samalla tavalla.

14.6. Luonani karjalaisten lähetystö: Luukka, Leppälä, Paavolainen ja Raatikainen. Antoivat minulle karjalaisten edustajain kirjelmän, jossa esitettiin, että minä lähtisin Moskovaan keskustelemaan Stalinin kanssa Karjalan asiasta.

Minä vastasin, että tietysti minä olin valmis tekemään mitä tahansa maan puolesta, mutta pidän epätodennäköisenä, että siitä olisi mitään tulosta.

Luin syyskuussa 1944 rauhanneuvottelujen pöytäkirjasta, miten silloin oli laajasti ja selvästi Suomen valtuuskunnan puolelta esitetty meidän toivomme Karjalan asiassa ja mitä Molotov oli silloin vastannut.

Paavolainen: Molotov puhui 1944 kiivaasti, kun sota oli juuri loppunut. Mutta nyt on poliittinen suunta muuttunut ja tähän voitaisiin vedota. Venäläisillä ei ole mitään syytä nyt epäluuloihin. Presidentin (minun) henkilökohtainen esiintyminen osottaa Suomen politiikan muuttumisen. Myös välirauhansopimuksen täyttäminen ja ystävällinen politiikka Neuvostoliittoa kohtaan on todistus siitä, että pyritään ystävällisiin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa. Epäluuloihin ei enää ole aihetta. Nyt ei keskustella enää siinä äänilajissa kuin 1944. Luuli, että Neuvostoliiton taholla ymmärretään, että Suomi pyrkii rauhanpolitiikkaan. Neuvostoliiton strategiset ja taloudelliset edut pitäisi voida tyydyttää. Viittasi karjalaisten aikaisempaan ehdotukseen (tukikohdat ym.). Neuvostoliitto ei tarvitse strategisia tarkoituksiaan varten koko sitä aluetta, joka on luovutettu. – Luuli, että jos valtakunnan päämiehet tulevat keskusteluihin, jos minä neuvottelen itse Stalinin kanssa, niin kenties voisi olla jotain tulosta. Ehkä ei ole mahdotonta, että Stalin osottaa myötämielisyyttä myös rajakysymyksissä. Meidän asemamme ei huononisi tällaisesta keskustelusta. Jokaista mahdollisuutta olisi yritettävä. Asian esille ottaminen Pariisin rauhankonferenssissa voisi herättää venäläisissä epäluuloja, että juonittelemme länsivaltojen kanssa, erittäinkin kun länsivaltojen ja Neuvostoliiton välit ovat kiristyneet.

Karjalaisten kohtalo on sellainen, että he kokonaan sortuvat, ellei tässä asiassa jotain uutta voida saada aikaan (s.o. elleivät pääse takaisin).

Minä lausuin, että venäläiset katsovat, että asia on ratkaistu välirauhansopimuksella. Huomautin, että Karjala kuului Neuvostoliitolle 1940 rauhan mukaan. Tämä on venäläisten kanta ja sen karjalaiset unohtavat. Nyt on siis kysymys siitä, että venäläiset luopuvat osasta siitä, mitä on saavuttaneet ja mikä heille kuului 1940 sopimuksen mukaan, ilman että me voisimme tarjota mitään korvausta (kompensatiota). Valtakunnat eivät osoita jalomielisyyttä tavallisesti. Myös Neuvostoliitossa täytyy hallituksen ottaa huomioon kansan mielipide. Myös Stalin ottaa sen huomioon, vaikka hänellä on siellä suuri valta. Jos Neuvostoliitto luopuisi osasta siitä, mitä on saavuttanut, niin Neuvostoliiton kansa sitä tuskin ymmärtäisi. Ja tokko Stalin tahtoo tällaisessa asiassa mennä Neuvostoliiton mielipidettä vastaan.

Jos minä tahtoisin lähteä Moskovaan, niin olisi etukäteen tiedusteltava, ottavatko minut vastaan, ja silloin olisi ilmoitettava, mikä asia minulla on. Vastaus voisi olla, että Karjalan asia on lopullisesti ratkaistu, siinä ei ole mitään keskustelemista. Eri asia on, jos minä lähtisin keskustelemaan puolustusliitosta. Silloin voisi ottaa asioita esille. Mutta puolustusliittokysymys on vielä sillä asteella, että siitä ei voi puhua. Se asia on eduskunnan asia eikä maan mielipide ole siitä selvä.

Leppälä: Minä (J.K.P.) olen tehnyt kaiken voitavani. Mutta karjalaiset toivovat, että minä persoonallisilla suhteillani kenties voisin saada joitain lievennyksiä. Karjalaisten harras pyyntö olisi, että minä koettaisin jotain tehdä.

Raatikainen: Karjalaisten pitäisi saada tietää se, että heidän asiassaan on tehty kaikki, mikä on mahdollista. He luulevat, että ei ole kaikkea yritetty. Ainakin pitäisi rauhanneuvotteluissa karjalaisilla olla edustaja mukana. Se antaisi karjalaisille vakuuden siitä, että on tehty kaikki, mitä on ollut mahdollista.

Lähetystön jäsenet sanoivat, että jos joku vielä jotain voi tehdä tässä asiassa, niin se olen minä. Pyysivät miettimään.

Lupasin neuvotella pääministerin ja valtioneuvoston asianomaisten jäsenten kanssa.

15.6. Enckell luonani.

Enckell luki kirjoittamansa ehdotuksen p.m:ksi rauhanneuvotteluihin. Pyysin saada siitä kappaleen.

Enckell kertoi, että venäläinen Popov (tsekan mies) oli puhunut Heikkilälle (pääministerin sihteerille) ja kritiseerannut minua. Sanonut, että minä tultuani presidentiksi olen lähentynyt Mannerheimia, pitänyt hänen adjutanttinsa; erityisesti oli pitänyt pahana, että olin pitänyt vanhemman adjutantin Grönvallin, joka oli Mannerheimin kanssa Portugalissa.

Enckell arveli, että Popov oli saanut tietää kommunistien kautta minun esitykseni iltakoulussa.

(Refl. Luultavasti on saanut tietää myös minun kantani järjestöjen hajoittamiseen ym. nähden.)

Popov oli myös puhunut meidän sisäisistä asioistamme. Sanonut, että puutavarateollisuus työskentelee huonosti. Paperiteollisuus (ja sellulosateollisuus ?) pitäisi sosialisoida, mutta presidentti on kapitalisti ja osakkeiden omistaja ja hän on sosialisoimista vastaan. Oli viitannut Benesiin, joka ei ole kapitalisti ja ajaa sosialisoimista.

Popov oli moittinut myös meidän ulkohallintomme virkamiehiä, mm. että Vahervuorta pidetään virassa, vaikka hän oli Procopen kanssa USA:ssa. Samoin Ivaloa ym.

Joku aika sitten Popov oli puhunut Vahervuorelle pahaa meidän ulkohallintomme virkamiehistä, mutta tietystikään ei itse Vahervuoresta.

Refl. Popov on ruma kala. Kastarin juttu viime vuonna. Tämä on hirmuista, että hän tällä tavalla sekaantuu meidän sisäisiin asioihimme. – Mutta samoin sekaantui myös Orlov – kts. edelle Pekkalan kertomusta.

Luin Enckellille karjalaisten kirjelmän, jonka eilen antoivat minulle.

Enckell oli sitä mieltä myös, että minun matkani Moskovaan olisi vaikea ja luultavasti tulokseton.

Popov oli myös kritikoinut Enckelliä ja kertonut, että hän oli Kansainliitossa 1920-luvulla ollut mukana, kun käsiteltiin Georgian asiaa. Neuvostoliitto oli annekteerannut1 Georgian.

1 liittänyt alueeseensa

16.6. Procope luonani. On käymässä Helsingissä. Kertoi mm.:

Kukkonen on hyvin sairas – sydän kipeä. Tohtori Soisalo puhunut siitä, että Kukkosen joko pitäisi päästä kahdeksi viikoksi sairaalaan tai Soisalon pitäisi päästä joka päivä hänen luokseen.

Soitin E. Pekkalalle asiasta ja pyysin häntä ottamaan siitä selvän ja ajattelemaan, mitä on tehtävä. Huomautin, että kenties voisi Kukkosen armahtaa. Pyysin E. Pekkalaa miettimään sitä asiaa. E. Pekkala lupasi.

Procope kertoi, että Ruotsissa enimmin herättää ikävää huomiota Suomessa tapahtuneet vangitsemiset.

Sanoin, että niitä on tapahtunut ainoastaan asekätköasian yhteydessä, ja se asia pian tulee tuomioistuimeen. Sitäpaitsi on Castrenin hallituksen vangitsemat valvontakomitean keskuudesta sekä emigr. vangit huhtikuussa 1945, jotka on viety Venäjälle.

17.6. M. Pekkala luonani. Kertoi: Luultavasti agraarien asia ja hallituskysymys selviää.

Asekätköasia tulee pian oikeuden eteen.

Kukkosen sairausasiasta lupasi pitää huolta.

Kerroin, miten venäläiset tahtovat sekaantua meidän sisäisiin asioihimme – Orlovin puhe ja Popovin lorut.

Sanoin, että meidän täytyy tehdä selväksi, että sisäiset asiat ovat meidän omat.

Pekkala kertoi eilen olleensa päivällisillä, jossa oli myös maaherra Martola. Martola oli sanonut, että meidän ei pidä puhua pahaa länsivalloista, mutta Neuvostoliitosta kyllä voimme puhua pahaa.

Hirmuista typeryyttä. En luullut Martolaa näin tyhmäksi. Hyvä, että hän tuli pois maaherran virasta.

Pekkala kertoi, että Hiltunen oli ilmoittanut, että Hella Wuolijoki oli keskeyttänyt radiossa sosialidemokraattisen puoluekokouksen juhlan keskellä ranskalaisen juhlavieraan puhetta. – Merkillistä.

18.6. Svento luonani.

Svento piti sosialidemokraattisen puoluekokouksen päätöstä pahana.

Sosialidemokraattien puoluekokous oli ollut kokouksessa kolme päivää ja asettui jyrkälle kannalle. Ei yhteistyötä kommunistien kanssa, muuta kuin yksityistapauksissa. Ei sovinnollisuutta sosialidemokr. opposition kanssa. Kun ei saatu aikaan sovintoa valittiin puoluetoimikunta yksinomaan »oikeistolaisista». (kts. lehtiä)

18.6. Enckell luonani.

Maguill oli sanonut Enckellille, että venäläisillä on luottamus minuun ja Enckelliin.

Kävimme läpi Enckellin laatiman ehdotuksen rauhanneuvotteluihin aluekysymyksistä.

Minä annoin muutosehdotukseni Enckellille, joka lupasi uudestaan harkita asiaa.

18.6. Idman luonani.

Puhui siitä, että hän tulisi neuvottelevaksi virkamieheksi ulkoministeriöön. – Sanoi Enckellin puhuneen siitä hänelle ja kehoittaneen häntä keskustelemaan minun kanssani.

Lupasin harkita asiaa ja puhua Enckellin ja Sventon kanssa.

19.6. Fagerholm luonani.

Keskustelimme sosialidemokraattien puoluekokouksesta.

Fagerholm sanoi, että oppositio koettaa vielä päästä sovintoon neuvottelujen kautta.

Minä sanoin, että minun mielestäni olisi maan kannalta tärkeää, että sosialide­ mokraattinen puolue ei kadottaisi vaiku­ tustaan ja että sen vaikutus ja merkitys ei vähenisi.

Fagerholm pyysi minua puhumaan A. Aaltosen kanssa, joka valitettavasti oli ol­ lut sairas puoluekokouksen aikana.

Lupasin tehdä sen.

19.6. Elias Erkko luonani. Toi minulle Päivälehden historiikin.

Erkko sanoi, että USA seuraa Suomen olojen kehitystä ja USA ei mielellään näe, että täällä ryhdytään radikaalisiin kokeiluihin taloudellisissa asioissa.

 19.6. Kekkonen luonani. Kertoi:

Maalaisliiton keskuudessa on mieliala jyrkistynyt. Syyt:

  1. että vasemmistolaiset estivät Kekkosen muodostamasta hallitusta;
  2. maataloustuotteiden hintakysymys;
  3. sosialidemokraattien puoluekokous, jossa oikeistosuunta pääsi voitolle;
  4. torikokoukset, jotka ovat vaikuttaneet pahasti.

Kaiken tämän johdosta on nousemassa vastustus kolmen puolueen yhteistoimintaa vastaan ja vaaditaan, että kolmen puolueen yhteistoiminta olisi lopetettava.

Myös kommunistien vaatimukset, että Pehkonen ja Hannula on erotettava, ovat vaikuttaneet maalaisliittolaisiin huonosti.

Kekkonen sanoi myös kuulleensa, että venäläiset puhuvat siitä, että minä en enää kannata »edistysmielistä» politiikkaa.

Minä sanoin, että se kaiketi johtuu siitä, että minä Reserviupseeriliiton lakkauttamisasiassa asetuin vastustavalle kannalle.

Kekkonen sanoi Tetrin (Valpon entisen päällikön) puhuneen, että venäläisten vaatimukset järjestöjen lakkauttamisesta ovat peräisin Suomen kommunisteilta, sillä venäläiset itse eivät niitä tunne. Tetri oli myös puhunut hänelle huonosti Leinosta ja sanonut, että Leino ei ole hyvissä kirjoissa venäläisten luona, jotka katsovat, että hän ei kykene virkaansa toimittamaan.

20.6.Hiltunen luonani.

Valtioneuvosto oli (Hiltusen, Takin ja Härmän ääniä vastaan) päättänyt ehdottaa maataloustuotteiden hinta-asiassa, että luovutusten ylijäämä saadaan vapaasti myydä. Maalaisliittolaiset ovat tähän suostuneet. Sosialidemokraatit ovat epäilevällä kannalla. Heillä on tänään ryhmäkokous, jossa heidän kantansa päätetään.

Hiltunen oli kuitenkin sitä mieltä, että hallituspula tämän kautta vältetään.

Hiltunen pyysi minua puhumaan sosialidemokraattien puheenjohtajan Skogin, sihteerin Leskisen ja Janne Hakulisen kanssa nykyisen aseman johdosta. Fagerholmin pitäisi myös olla läsnä. Lupasin puhua asiasta Fagerholmin kanssa.

Soitin Fagerholmille. Hän sanoi olevan tarpeetonta, että hän on läsnä. – Kysyin, pitääkö minun puhua näiden muiden kanssa. Fagerholm lupasi miettiä asiaa.

Al. Aaltonen on sairaana Mehiläisessä eikä hänen kanssaan sentähden voi nyt puhua, kuten eilen oli puhe Fagerholmin kanssa.

19.6. Ulkoasiainvaliokunta.

(Muistiinpanoista tähän kirjoitettu)

Kaikki läsnä paitsi Kilpi. Takki oli läsnä.

Esitin karjalaisten kansanedustajain kirjelmän.

Kysyin, mitä mieltä ulkoasiainvaliokunnan jäsenet olivat kirjelmän ehdotuksesta, että minä matkustaisin Moskovaan.

Svento: Sen jälkeen kun meille on niin monta kertaa sanottu, että rajakysymykset on ratkaistu, ja sitten kun Stalin oli sanonut sen Pekkalalle, niin jos presidentti tässä asiassa menisi puhumaan, niin siitä ei tulisi muuta kuin kielteinen tulos. Sentähden kehoitti tarkasti miettimään ja harkitsemaan matkaa ennen lähtöä.

Rajakysymys on nyt kysymys ei ainoastaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä, vaan se voi venäläisten mielestä koskea koko rauhanasiaa, eivätkä venäläiset nähtävästi tahdo sitä ottaa esille. Eri asia on, jos rauhan jälkeen joku uusi asia otetaan esille ja sen yhteydessä voidaan kosketella myös raja-asioita.

Pekkala = Svento. Ei ole syytä lähteä Moskovaan. Jos sinne menisin eikä tulisi mitään tulosta, niin se olisi ikävää.

Heljas: Maalaisliitossa on paljon karjalaisia ja he ovat puhuneet tästä asiasta ja matkasta. Unkari ja Bulgaria ovat lähettäneet myös länteen delegatioita. Eikö Suomi voisi menetellä samalla tavalla? Heljas itse on pessimisti tulokseen nähden. – Maalaisliiton ryhmässä muutkin kuin karjalaiset ovat puhuneet minun matkastani.

Enckell: Svårt att ordna resa för denna sak. Ej möjligt. Svårt att resa i allmänhet.1 Jos matka olisi tulokseton, niin se olisi vahingollinen Suomen asemalle. Rauhanneuvotteluissa Pariisissa borde Finlands synpunkter på något sätt framhållas.2

Leino: Ei ole mahdollisuuksia hoitaa tätä asiaa karjalaisten toivomalla tavalla. = Svento.

Takki: Matka ei antaisi tulosta. Heidän ryhmässään kyllä karjalaiset ja jotkut muut ovat ajatelleet tätä matkaa, mutta itse puolestaan Takki ei usko saatavan tulosta.

Minä luin muistiinpanoistani keskustelun karjalaisten kanssa.

Oltiin yksimielisiä, että minun ei olisi syytä lähteä Moskovaan tällä hetkellä.

Rauhanneuvottelut.

Delegation kokoonpano.

Minä esitin, mitä aikaisemmin oli keskusteltu. Kerroin myös, että karjalaiset tahtovat oman miehensä mukaan Pariisiin.

Heljas: Ehkä karjalainen asiantuntijaksi.

Asia lykättiin uuteen kokoukseen ylihuomenna 21.6.46.

Ohjeet delegatiolle.

Minä esitin, mitä olin ajatellut. Esitin myös ne syyt, minkä vuoksi minun mielestäni rajakysymys on otettava rauhanneuvotteluissa esille. (kts. ed. 7.5.46)

Asia lykättiin seuraavaan kokoukseen 21.6.46.

1 Vaikeata järjestää matkaa tämän asian takia. Ei mahdollista. Yleensäkin vaikeata matkustaa.

  1. pitäisi Suomen näkemyksiä jollain tavoin korostaa.

 21.6. Luonani sosialidemokraattien puoluetoimikunta ja ryhmän lähetystö: Skog, Leskinen, Hakulinen, Aaltonen.

Aaltonen esitti: 

1) Katsoo, että rauhanneuvotteluissa on esitettävä Suomen kansan mielipiteet selvästi, vaikka ei tulisi tulosta. 

2) Sosialidemokraatit katsovat, että koska Voionmaa on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana paikallaan rauhanneuvottelukunnan jäsenenä, olisi jäseneksi vielä nimitettävä joku sosialidemokraatti. Mainitsivat Takin.

21.6. Ulkoasiainvaliokunta. Kaikki läsnä.

Rauhanvaltuuskunnan kokoonpano. Minä mainitsin:

Enckell puheenjoht.

Voionmaa 

Heljas

Helo

Asiantuntijat: Idman 

Karhu

Gräsbeck

Sanoin, että karjalaiset tahtoisivat oman miehen mukaan. Esittäneet Wahlforssia. Lausuin, että hän ehkä voisi olla asiantuntija.

Svento: Valtuuskunta ei saa Pariisissa paljon aikaan. Herättää huomiota, että valtuuskunnan jäsenissä ei ole ketään, joka oli mukana Moskovan valtuuskunnassa.

Takki: Olisi hyvä, jos asiantuntija ymmärtäisi myös taloudellisia asioita. Wahlforss olisi sellainen.

Heljas: Kannattaa Wahlforssia.

Leino: Onko välttämätöntä päättää nyt valtuuskunnan kokoonpanosta? Eikö asiaa voisi lykätä? Ehdotettu kokoonpano ei ole paras, jos toivomme myönnytyksiä venäläisiltä. Parempi olisi pääasiassa Moskovan valtuuskunta. Karjalaista ei tarvita. Ei edistä asiaa. Karjala ei ole erillinen osa Suomea. Suomen edustajat kykenevät hoitamaan myös Karjalan asian. Karjalaisten edustaja voi herättää pahaa verta venäläisissä. – Leino ehdotti Wuoren mukaan jäseneksi.

(Moskovan valtuuskunta oli: M. Pekkala, Svento, Leino, Vesterinen, Törngren, Takki.)

Svento: Karjalaisten asian hoitamiseen riittää Heljas ja V. Voionmaa. Wuori voisi tulla lisäksi.

Res.

Valtuuskunnan kokoonpano lykättiin.

Mainittiin myös Leino yhdeksi jäseneksi.

Ohjeet.

Svento: Täydellinen vaitiolo rajoista heättää kritiikkiä, mutta ei ymmärrä, että voidaan kysyä, sen jälkeen kun on saatu useamman kerran vastaus, myös itse Stalinilta. Senvuoksi: Olisi ainoastaan todettava tietävämme, että kysymys on lukossa. Siitä huolimatta että kysymys on tärkeä, katsomme, että emme voi sitä esittää. Pitäisi olla hyvin varovainen.

Takki: Tämä on viimeinen tilaisuus, missä näistä asioista voi keskustella. Sekä nykyisyyden että tulevaisuuden kannalta olisi tätä tilaisuutta hyväksi käytettävä. Olisi harkitusti mutta selvästi kysymyksen muodossa asia otettava esille. Tämä myös muihin nähden, jotka ovat pöydän ympärillä. – Siis: tehtävä kysymys.

Pekkala = Svento. Ei tekisi hyvää vaikutusta, jos tämä asia uudelleen otettaisiin esille, kun Moskovassa saatiin selvä vastaus. Sisäpoliittisesti asia kuitenkin on vaikea, ja senvuoksi kyllä olisi syytä ottaa asia esille.

Tärkeää olisi, että sotakorvaus saataisiin alennetuksi.

Heljas: On hyvin arveluttavaa, jos aluekysymykset jätettäisiin kokonaan mainitsematta. Ulkomaat ja oma kansa eivät sitä ymmärtäisi. Mutta asia on esitettävä hyvin harkitusti. Hyväksyy kysymyksen muodon.

Kilpi: Hallitus on hyvin vaikeassa asemassa. Karjalaisten taholta levitetään sitä tietoa, että hallitus ei ole tehnyt mitään. Venäläiset olisivat valmiit myönnytyksiin, jos hallitus esiintyisi pontevasti. Sosialidemokraattien ryhmäkokouksessa tehtiin ponsiehdotus tästä asiasta, mutta ryhmä ei hyväksynyt. Mutta venäläiset ovat antaneet selvän vastauksen. Mutta jos katsotaan voitavan tehdä sellainen tunnustelu Suomen ja Venäjän välejä loukkaamatta, niin olisi tehtävä. Ennen on oltu sitä mieltä, että tämä asia on meidän ja venäläisten kesken selvitettävä.

Minä selvitin kantaani, että rajakysymystä ei voi jättää koskettelematta. Syyt, kts. ed. 7.5.46, jotka esitin.

Svento: Ellei olisi ennen kysytty, niin nyt voitaisiin ottaa esille. Mutta tätä asiaa on jo montaa kertaa kysytty. Sentähden ei voi nyt enää kysyä.

Res.

Asia lykättiin.

Annoin luonnoksen ohjeiksi M. Pekkalalle, Enckellille ja Sventolle.

21.6. Enckell luonani.

Ulkoasiainvaliokunnan tämänpäiväisen kokouksen jälkeen Enckell uudestaan pyysi päästä valtuuskunnasta eroon – koska ei näy nauttivan ulkovaliokunnan luottamusta.

Minä sanoin, että hän erehtyy. Valtioneuvoston jäsenten enemmistön luottamusta Enckell nauttii. Ja hän nauttii minun luottamustani. Ketään muuta ei ole, joka voisi olla valtuuskunnan puheenjohtajana.

Enckell antoi jälleen perään, kun minä, presidentti, vaadin.

 21.6. Leino luonani. Olin kutsunut hänet.

  1. Asekätköt. – Tiedustelin, millä kannalla asia on.

Leino sanoi, että asia tulee pian valmiiksi. Oikeusministeriössä yhdessä oikeuskanslerin kanssa valmistetaan esitystä eduskunnalle tarpeellisesta lainsäädännöstä. Valmistuu pian.

  1. Sanoin, että maalaisliittolaisten kesken on nousemassa vastavirtaus kolmen puolueen yhteistoimintaa vastaan. Erityisesti on suututtanut se, että kommunistit vaativat Pehkosen ja Hannulan erottamista. He ovat molemmat ansioituneita miehiä, maalaisliittolaisten parhaita. Tämä säikähdyttää ihmisiä ja saattaa heidät ajattelemaan, että Suomessa ei ole enää voimassa lainturva.

Leino sanoi, että on tosiaan tyhmää, että on ruvettu vaatimaan maalaisliittolaisten maaherrojen erottamista. Sanoi, että kansankokoukset tällaisia vaatimuksia tekevät. Ei itse näkynyt niitä hyväksyvän.

Minä muistutin Leinoa siitä, että hän oli huhtikuussa 1945 uutta hallitusta muodostettaessa sanonut minulle, että »puhdistus» ei ole niin suuri asia. (kts. muistiinpanoja)

Minä sanoin, että olisi hyvä, jos kolmen puolueen yhteistoiminta voisi jatkua. Leino luuli sen jatkuvan edelleen.

Minä sanoin myös, että »pienet» venäläiset sekaantuvat puheissaan meidän sisäisiin asioihimme, mihin heillä ei ole mitään oikeutta. Kerroin, että kritiseeraavat mm. ulkohallinnon virkamiehiä, vieläpä puhuvat presidentistä. Tämä on aivan puolustamatonta eikä venäläisillä ole tähän mitään oikeutta.

Leino ihmetteli ja sanoi, että hän ei tiennyt mitään tästä.

Leino esiintyi maltillisesti kuten aina keskustellessaan minun kanssani.

22.6. lähdimme Kultarantaan.

Naantalissa laulukuoro ja valtuuston puheenjohtaja ja kaupunginjohtaja vastassa. Valtuuston puheenjohtaja Enqvist piti puheen, johon minä vastasin.

Turussa maaherra ja varuskunnan päällikkö tervehtimässä.

28.6. Armeijan päällikkö Sihvo luonani Kultarannassa esittelyllä.

29.6. Ministeri Gripenberg suuruksella. Paluumatkalla Tukholmaan.

Keskustelimme politiikasta. Gripenberg oli sitä mieltä, että me emme voi rauhanneuvotteluissa olla ottamatta esille rajakysymyksiä ym. Hän piti p.m:ää hyvänä rajakysymyksistä, teki yhden muutosehdotuksen.

Sanoi, että Ruotsissa ei olla niin pessimistejä Suomen tulevaisuuteen nähden, joskin on yksityisiä, jotka ovat pessimistejä.

Pyysin viemään Undénille sen mielipiteeni, että minä en ole pessimisti poliittiseen tulevaisuuteemme nähden. Venäläiset ovat pysyneet’ välirauhansopimuksen pohjalla. Välirauha on nyt pääasiallisesti täytetty ja nyt odotamme lopullista rauhaa. Tänä vuonna ja ensi vuonna tarvitsemme apua, luottoa, mutta v. 1948 teollisuus toimii täydellä voimalla. Sanoin Gripenbergille, että ellemme saa USA:sta, pitäisi meidän saada luottoa Ruotsista.

29.6. Eduskunnassa hirmuisen laaja keskustelu välikysymyksestä, jonka vasemmistolaiset ovat tehneet maakysymyksestä.

Monia kymmeniä lausuntoja. Ei mitään uutta. Yksinkertainen päiväjärjestys. Ikäviä lausuntoja maalaisliittolaisten puolelta maanhankintalain 92 §:stä (ruotsal.).

Refl. Eivät ymmärrä mitään politiikasta. Maalaisliittolainen Annala, pappi, puhui aivan sopimattomia. (Papit ovat epäintelligenttiä väkeä.) Myös toinen maalaisliittolainen Virolainen puhui ikäviä. – Kovin on eduskunta heikko ja yksinkertainen.

(kts. lehtiä ja keskusteluja)

 29.6. Sain Enckelliltä kirjeen, jossa hän ehdotti, että minä koettaisin tavata Stalinin inkognito1 Moskovassa.

(kts. Enckellin kirjettä ja hänen luonnostaan kirjeeksi Stalinille.)

Tämän johdosta kirjoitin Enckellille seuraavan kirjeen:

»Kultaranta 30.6.46.

Ulkoministeri C. Enckell, Hyvä veli,

Sain eilen illalla kirjeesi, joka sisälsi odottamattoman ehdotuksen.

Mietittyäni asiaa on se minussa herättänyt seuraavat ajatukset, joita pyydän Sinua veljiesi kanssa harkitsemaan.

  1. Onko nyt esilläoleva asia sellainen, joka soveltuu inkognito-menettelyyn? Venäläisellä taholla voidaan kysyä: Minkä vuoksi presidentin inkognito-matka? Minkä vuoksi hän tahtoo salata käyntinsä? Matkaa voisi ajatella vain, jos venäläisetkin olisivat intresseerattuja siitä, että minä salassa lähden asiasta puhumaan. Mitä syytä on venäläisillä tällaiseen konspiratiiviseen menettelyyn? Suomen rauhansopimus on käsitelty Neuvostoliitossa monessa instanssissa: Politbyroossa, hallituksessa, Korkeimmassa neuvostossa ja sen presidiossa ynnä korkeimman sotilasorganin taholla. Molotov, joka nyt on Pariisissa, on siinä ollut intensiivisesti mukana.
  2. Matka ei missään tapauksessa voi pysyä salassa, ei Suomessa eikä Venäjällä. Niin monta ihmistä sen tietäisi. En voisi lähteä ilman, että olen puhunut asiasta pääministeri Pekkalan ja toisen ulkoministerin Sventon kanssa. Moskovassa monet sen tulisivat tietämään, joskin venäläiset lehdet estettäisiin siitä kirjoittamasta.
  3. Jos Stalin ei ota minua vastaan? Esim. lykkää jollakin syyllä asian. Se tekisi ikävän vaikutuksen.
  4. Jos Stalin ottaisi minut vastaan, mutta asiassa ei tulisi mitään tulosta, kuten on otaksuttava. Sekin olisi ikävä.
  5. Jos minä saisin tilaisuuden puhua Stalinin kanssa, ei asiaa sen jälkeen enää voisi ottaa esille Pariisissa.
  6. Kun ei – ainakaan rajoihin nähden – ole toivottavissa muutoksia, on kysymys nähdäkseni vain, sekä oman maan että muun maailman mielipiteen vuoksi, saada meidän käsityksemme ilmituoduksi ja papereihin merkityksi. Eikö tätä tarkoitusta varten rauhankonferenssi ole paras forum? Moskovan forumissa – vieläpä itse Stalinin luona – on asiasta jo puhuttu Pekkalan valtuuskunnan kautta.
  7. Jos minä joutuisin tässä vaiheessa keskustelemaan Stalinin kanssa, en luullakseni voisi olla koskettelematta puolustusliittoa. Jos siitä voisin puhua Moskovassa, olisi asia toisin. Mutta tällä hetkellä on nähdäkseni vaikea ryhtyä vakaviin neuvotteluihin puolustusliitosta. Olen lausunut siitä Zdanoville oman persoonallisen mielipiteeni, mutta presidenttinä en voi Stalinille puhua ylimalkaisia omia ajatuksiani, vaan minun täytyisi voida esittää asiat lujalta pohjalta. Asia vaatii kuitenkin eduskunnan hyväksymisen, mutta koko puolustusliitokysymys ei ole ollenkaan valmis vakaviin neuvotteluihin ryhdyttäväksi. Sitäpaitsi puolustusliittoasian esille ottaminen nykyisessä kansainvälisessä konjunktuurissa – Neuvostoliiton ja länsivaltojen suhteiden nykyisessä tilassa – voi olla meidän kannaltamme inopportun, huomioon ottaen mm. suhteemme Englantiin ja USA:han ynnä muihin pohjoismaihin.

Ole hyvä ja harkitse näitä seikkoja ym. veljiesi kanssa. Sitten meidän täytyisi suullisesti keskustella. Siitä voimme sopia telefonissa.

Vanhassa ystävyydessä

Sinun

J.K.P.»

1 tuntemattomana

28.6. Sihvo ollessaan esittelyllä esitti:

  1. Tuusulan päällystökoulu tarvittaisiin armeijan koulutusta varten.

2) Kenr.l. Laatikainen aikoo pyytää dispanssia (tulee pian yli-ikäiseksi).

1.7. Hallitus luonani. Presidentin istun­ to. (Pääministeri ja 5 hallituksen jäsentä + 3 virkamiestä).

Pekkala: Ei ole näköpiirissä nyt työret­ elöitä. Ehkä tulee 6 kk. rauha.

6.7. Refl.

Tämä Kultaranta on aivan kuin kestikievari. Täällä ei tule levosta mitään.

Perjantaina 28.6.46 Sihvo, lauantaina 29.6.46 Gripenberg, maanantaina 1.7.46 hallituksen jäseniä, presidentin istunto. Tiistai vapaa. Keskiviikkona 3.7.46 Harry Nyström, Märtha Paasikiven veli. Torstaina 4.7.46 Kekkonen rouvineen, perjantai 5.7.46 vapaa. Lauantaina 6.7.46 rouva Wuolijoki. Sunnuntai 7.7.46 vapaa? ? Maanantaina 8.7.46: ruotsalaiset laulajat.

H. Nyström ym.

Sähkösanomia on joka päivä erityisiltä kokouksilta ja seuroilta. Mutta niiden vastaaminen ei ole rasittavaa. Majuri kirjoittaa vastaukset, joita minä ainoastaan vähän korjaan.

Koko aika kuluu tähän turhaan. Ei ehdi oikeita asioita harkita ja valmistaa.

Huono virka!

4.7. Kekkonen rouvineen Kultarannassa matkalla Köpenhaminaan.

Kekkonen kertoi:

Maalaisliiton puoluekokous Kauhavalla oli hyvä. Ovat valmiit jatkamaan kolmen puolueen yhteistoimintaa, mutta muuten kyllä kommunistien torikokoukset ym. ovat vaikuttaneet, että mieliala maalaisliittolaisen kansan keskuudessa on jäykistynyt. Samoin kuin sosialidemokraattien keskuudessa.

Kekkonen oli äsken ollut Razinin luona illalla ja oli puhunut hänelle maalaisliiton puoluekokouksesta.

Torikokousten aikana Niukkanen oli ollut hätääntynyt ja tahtonut menetellä varovaisesti. Sanonut muistavansa v. 1917 tapaukset. Niukkanen on kosketuksissa kommunistien kanssa ja kommunistit kuuluvat pitävän hänestä.

Kommunistilehdessä kuuluu olevan kirjoitus, jossa esitetään, mitä on huomioon otettava järjestettäessä uusia torikokouksia.

(Luettava.)

8.7. Harry Nyström Märtha – Ingrid Winblad miehineen ja hra Scheele luonamme, paluumatkalla Helsingistä, jossa Harry oli ollut kilpapurjehduksessa.

Harry kertoi:

  1. Kaksi venäläistä oli kieltänyt pitämästä pohjoismaiden lippuja, jotka oli kilpapurjehtiessa nostettu ylös. – Otettava selvää.
  2. Harry oli ollut Beck-Friisin luona, joka oli puhunut maanhankintalain toimeenpanosta ruotsalaisiin nähden ja pyytänyt Harrya puhumaan minulle.
  3. Beck-Friis menee Tukholmaan 20.7.46 ja tahtoisi poiketa minua tapaamaan.

Lupasin soittaa.

 9.7. Amerikkalainen sanomalehtimies Fleisher rouvineen luonani. Hän oli kaksi kertaa sodan aikana tavannut minut. – Pitkä keskustelu.

Minä sanoin:

 – USA:ssa näkyy esiintyvän vääriä tietoja Suomesta.

 – Suomi ei ole protektoraatti1

 – Ei miehitetty.

 – Välirauhasopimus on pääasiallisesti täytetty.

 – Venäläiset ovat noudattaneet sopimusta.

 – Meidän suhteemme Neuvostoliittoon täytyy olla hyvä ja hyvät välit. Nyt on kysymys lopullisesta rauhasta.

 – Taloudellisia vaikeuksia on meillä.

Syyt:

  1. Sota-aikana on tuotantokoneisto päässyt rappeutumaan.
  2. Me menetimme tärkeitä alueita.
  3. Karjalan väestölle on hankittava uudet asuinpaikat.
  4. Sotakorvaus, joka on suhteellisesti raskas ja raskaampi kuin muiden. – 1938 v. hinnat. – Tarvitsemme tänä ja tulevana vuonna apua.

Fleisher kysyi: Onko taloudellinen tila parantunut?

Minä: Eräissä suhteissa on parantunut, mutta toisissa (esim. asunnot) ei ole paljon parantunut.

Fleisher: Onko Suomella, sen jälkeen kun on suorittanut sotakorvauksen ja saanut talouden kuntoon, mahdollisuus tulla toimeen?

Minä: Kyllä.

Fleisher: Minkä tähden venäläiset kohtelevat Suomea paljon paremmin kuin muita (esim. Balkanin maita)?

Minä: Suomella on aina ollut oma status. Venäläisille on paras tämä tila, heille olisi tyhmää ruveta meitä pahoinpitelemään. Eivät hyötyisi mitään, vaan saisivat vaikeuksia.

Sovimme siitä, että Fleisher ei saa minun nimessäni kirjoittaa mitään, mitä minä en hyväksy. Fleisher lupasi tämän.

1 suojelusalue

10.7. Sain valtioneuvoston (Viding) istunnon esityslistan, jossa ehdotus sijoitussuunnitelmaksi ruotsinkielisiin ja kaksikielisiin kuntiin. Ehdotettu, että suomenkielisen väestön %-suhde verrattuna koko kunnan väestön lukumäärään saa nousta 4 %. Ruotsinkieliset ovat suostuneet siihen, että saa nousta 2 %.

Koetin tavata Pekkalaa ja Törngreniä puhelimessa, mutta en tavannut.

Lähetin Pekkalalle illalla seuraavan sähkösanoman:

»Pääministeri Pekkala, Valtioneuvosto Helsinki.

Ehdotus ruotsinkielisten ja kaksikielisten kuntain sijoitussuunnitelmaksi ei vastaa maanhankintalain ja toimeenpanoasetuksen määräyksiä. Pyydän vakavasti valvomaan, että ehdotusta ei hyväksytä. Jos tarpeen, olen valmis muuttamaan asetuksen niin että prosentti voi olla korkeintaan kaksi. Edellytän että myös oikeuskansleri valvoo asian kulkua.

Tasavallan Presidentti.»

11.7. aamulla puhuin telefonissa M. Pekkalan kanssa, joka ilmoitti, että sijoitusasia oli ollut eilen iltakoulussa esillä ja että »asia on järjestetty». Siis minun sähkeeni ei asiaan vaikuttanut. Olin puhunut asiasta useamman kerran M. Pekkalan kanssa.

 11.7. Luokseni Kultarantaan: Luukka, Leppälä ja Pusa karjalaisten asiassa.

Leppälä: Heillä on kolme asiaa:

  1. Tahtoisivat vielä pyytää, että minä menisin Moskovaan puhumaan Stalinin kanssa, ennen Pariisin konferenssia.

Leppälä itse arveli, että voisi tarjota korvauksena Jäniskoskea.

  1. Heidän varsinainen asiansa on: että karjalaisten edustaja tulisi mukaan Pariisin rauhankonferenssiin. Ehdottavat Wahlforssia (jäseneksi mieluummin).
  2. Olisiko mahdollista, että laadittaisiin adressi, joka eduskunnan kaikkien ryhmien puolesta allekirjoitettaisiin? Tämän kirjelmän minä veisin mukanani Moskovaan tai ellen mene, niin ulkoministerin kautta toimitettaisiin venäläisille.

Minä: Omasta puolestani olisin tietysti valmis matkustamaan mihin tahansa, jos luulisin siitä olevan hyötyä. Minun matkastani on keskusteltu ulkoasiainvaliokunnassa, mutta tultiin siihen tulokseen, että siitä ei olisi hyötyä.

Stalin voi – jos ottaa vastaan – lyhyesti sanoa, että hän on jo antanut vastauksen Suomen delegatiolle ja silloin ei mitään hyötyä, vaan se olisi ikävä asia.

Lausuin mm., että venäläiset katsovat, että asia on välirauhansopimuksella ratkaistu. Se on Venäjällä monessa instanssissa käsitelty: Korkein sotilasneuvosto, Politbyroo, hallitus, Korkeimman neuvoston presidiossa ja korkeimmassa neuvostossa. Kaikki nämä päätökset olisi purettava.

Lausuin myös, että meidän asiallamme ja Italian, Jugoslavian, Romanian ja Unkarin on suuri ero. Analog. meidän asiallemme on ainoastaan Bessarabian kysymys, mutta kukaan ei ole siihen koskenut. – Jos joutuisin keskusteluun Stalinin kanssa, niin en voisi välttää keskustelua puolustusliitosta. Siitä asiasta voisin kyllä lähteä Moskovaan, mutta se asia ei ole vielä valmis. Siitä ei voi puhua. Se on eduskunnan asia ja siinä on monta puolta. 

Pusa: Olisi hyvä, jos rauhan delegatioon tulisi mukaan joku sosialidemokraattien enemmistöön kuuluva.

Luukka: Jos Wahlforss tulisi mukaan, niin se olisi sisäpoliittisesti hyvä. Enckell on karjalaisten mielestä hyvä.

Minä: Wahlforss voisi minun mielestäni tulla kysymykseen.

Leppälä – puhui vielä karjalaisten ehdotuksesta, minkä oli antanut Orloville.

Minä sanoin myös, että venäläiset luultavasti kyllä päästäisivät karjalaiset takaisin, mutta Neuvostoliiton lakien alaisina.

Pusa ja muut: Karjalaiset eivät mene takaisin Neuvostoliiton lakien alle.

Pusa: Olisi onnetonta, jos meidän heimomme siten jakautuisi kahtia. Sanoi maanomistajain puolelta käännytyn hänen puoleensa kysymyksellä, eikö karjalaiset menisi takaisin Neuvostoliiton alle.

Pusa puhui sitä vastaan jyrkästi. Ellei saada Karjalaa tai osaa siitä takaisin, on karjalaiset sijoitettava nyky-Suomeen.

Minä: Maanhankintalakia olisi käytettävä pääasiassa karjalaisten asuttamiseksi. Muut jätettävä syrjään.

Luukka ym.: Asutusviranomaiset pitävät sitä kyllä silmällä. Lopuksi minä sanoin, että huomenna tulee valtioneuvoston jäseniä tänne ja lupasin ottaa esille kysymyksen matkastani Moskovaan.

12.7. Kultarantaan tuli: Pääministeri M. Pekkala.

Ministerit E. Pekkala, Svento, Törngren, Leino, Viding ja Heljas. Ynnä hallitusneuvos Saarnio ja tuomari Lönnroth, pöytäkirjurina.

Suuruksen jälkeen pidettiin presidentin esittely.

Esittelyn jälkeen:

Minä kerroin karjalaisten käynnistä luonani eilen ja heidän ehdotuksestaan, että minä matkustaisin Moskovaan.

Pääministeri Pekkala – ei asettunut myönteiselle kannalle minun matkaani nähden. Minun matkani Moskovaan tuntuisi oudolta, varsinkin kun valtuuskunta lähtee pian Pariisiin.

Svento: Ulkoasiainvaliokunnan jäsenet ovat tätä asiaa (minun matkaani) monta kertaa käsitelleet. Siellä oli tultu siihen päätökseen, että minun ei olisi matkustettava niistä syistä, joita minä olin karjalaisille esittänyt. Ei ole mahdollista, että joku menisi ennen rauhankonferenssia puhumaan Moskovaan.

Karjalaiset luulevat, että hallitus voisi tässä asiassa tehdä enemmän kuin on tehty. Mutta hallitus ei voi tehdä enempää kuin on tehnyt. Olemme puhuneet Karjalan kysymyksestä monta kertaa J.K.P. Zdanoville – Enckell Zdanoville – myös hän, Svento, on puhunut asiasta Zdanoville. Aina on saatu sama vastaus. Myös meidän lähettiläämme on puhunut. Moskovassa on hallituksen valtuuskunta saanut Stalinilta selvän vastauksen: Rajakysymystä ei voi ottaa keskusteltavaksi. Miten hallitus voisi saada karjalaiset vakuuttuneiksi siitä, että tämä on arkaluontoinen kysymys? Minun matkani Moskovaan olisi miinus.

Rauhankonferenssissa voi olla pakko jotain sanoa »historian edessä»,· vaikka ei ole mitään toiveita tuloksista.

Viding: Venäläiset ovat kyllä hyvin jyrkkiä. Mutta rajakysymys on meille niin tärkeä, että meidän on käytettävä kaikki keinot tämän asian vuoksi. Vaikka ainoastaan osa Karjalaa saataisiin, olisi se tärkeä. Meidän on käytettävä kaikki tilaisuudet, joissa asiasta voidaan neuvotella. Venäläiset kyllä ymmärtävät, mikä merkitys tällä asialla meille on. Ellemme yritä kaikkia keinoja, merkitsee se, että olemme myöntyneet asiassa. Mikä tapa on paras, se olisi harkittava. Viding sanoi ymmärtävänsä karjalaisten suuren tarmon ja itsepintaisuuden tässä asiassa. Olisi harkittava tässä vaiheessa mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan.

Svento: Mitä olisi sanottava venäläisille Moskovassa?

Leino: Sen jälkeen kun useita kertoja on tiedusteltu Zdanovilta, joka on antanut tietää Neuvostoliiton hallituksen kannan, ja sen jälkeen kun Stalin on delegatiolle antanut vastauksen, sen jälkeen ei asia enää ole yhdentekevä. Karjalan kysymys on koko kansan asia, joka koskee kaikkia. Venäläisten vastauksissa on esiintynyt tinkimättömyys. Jos yhä pidämme kiinni, niin se voi aiheuttaa, että muissakin kysymyksissä tulos tulee olemaan kielteinen. Nyt olisi päästävä tasaisesti – rauhallisesti – lopulliseen rauhaan. Rauhan jälkeen muissa asioissa, paitsi raja-asiassa, voidaan saada neuvotteluja.

Pääministeri Pekkala: Me olemme hävinneet sodan ja kysymys on vuoden 1940 rajoista, jotka olivat silloin, kun aloimme hyökkäyksen {1941). Tässä asiassa ei Neuvostoliitto tässä vaiheessa anna perään. Pilaamme asioita, jos nyt otamme raja-asian esille. Sotakorvaus ehkä voidaan saada lievennetyksi. Mutta jos otamme esille rajakysymyksen, niin voimme pilata sotakorvausasian.

Törngren: Karjalaiset ovat kääntyneet myös hänen puoleensa. Ellei delegatio olisi ollut Moskovassa, niin kysymyksen voi­ si ottaa esille. Mutta kun Stalinin luona asia on otettu esille kaksi kertaa, niin ei voi enää ottaa esille. Venäläiset voivat epäillä meitä revanshihengestä. Kun hän Törngren itse kuuli Stalinin suusta kaksi kertaa hänen vastauksensa, niin presidentti ei voi lähteä Moskovaan, koska siitä voisi olla seurauksena, että venäläiset tulisivat epäilemään meitä. Delegatio voi Pariisissa painostaa, miten suuri isku Karjalan menetys on meille, ja siten saada asia korvauksen kanssa yhteyteen.

Heljas: Matka Moskovaan ei hyödyttäisi rauhankonferenssia, vaan voisi muodostua ärsyttäväksi. Sentähden presidentin matkaan Moskovaan nähden on kielteisellä kannalla, kun hallituksen delegatio on ollut Moskovassa.

Mutta ottaen huomioon sisäpoliittisen aseman, pitäisi asian tulla esille Pariisin rauhankonferenssissa jollakin tavalla. Sentähden se olisi otettava esille rauhankonferenssissa, jossa pidetään virallista pöytäkirjaa, jotta koko kansa saisi tietää, että asiassa on tehty, mitä on voitu.

E. Pekkala – yhtyy siihen, että matka Moskovaan ei hyödytä, vaan siitä voi olla vahinkoa. Rauhankonferenssista on nyt liian aikaista keskustella, vaan se on otettava esille myöhemmin.

Sitten keskusteltiin rauhankonferenssin valmistelujen jatkamisesta, valtuuskunnan määräämisestä ym.

Sovittiin, että minä tulen ensi torstaiaamuna (19.7.46) Helsinkiin näitä asioita varten. Lupasin olla Helsingissä klo 1.

Minä kysyin, millä kannalla on Mannerheimin tilaa koskeva asia.

Viding: Kolmen ryhmän kokouksessa oli ollut vastatuuli. Epäilee, meneekö asia eduskunnassa läpi. Myös maalaisliitossa on joitakin vastustajia. Ellei olisi säätiö, niin asia voitaisiin hoitaa helpommin.

Pääministeri Pekkala: Esitys olisi otettava takaisin eduskunnasta, koska luultavasti ei hyväksytä ja syntyy ikävä keskustelu. Asia on hoidettava ministerien kautta.

E. Pekkala: Asia olisi pitänyt järjestää ilman esitystä eduskunnalle. Asia pitäisi voida hyvällä tahdolla järjestää.

Pääministeri Pekkala kertoi, että edellisenä päivänä kenraali Vasiljev oli puhunut hänen kanssaan siitä, että Elannon valtuuskunta oli päättänyt maksaa Tannerille palkan siltä ajalta, jonka hän on tuomittuna. Se asia näkyy kovasti ärsyttävän venäläisiä.

Pekkala oli puhunut asiasta eräiden Elannon valtuuskunnan jäsenten kanssa. Professori v. Wendt oli ymmärtänyt asian ja samoin myös eräs toinen Elannon valtuuskunnan jäsen. Kaupunginjohtaja Rydman oli sanonut, että hän ei ymmärrä tällaista venäläisten menettelyä. Siihen Pekkala oli jyrkästi sanonut, että se, joka tätä asiaa ei ymmärrä, ei ymmärrä mitään.

Pekkala luuli, että asia ehkä järjestyy.

14.7. Enckell ja Svento luonani.

Koko päivän (Kultarannassa). Keskus­ telimme rauhanneuvotteluista ja politiikasta yleensä. Enckell antoi minulle Savonenkovin nootin 10.7.46 Pekkalalle saksalaisten omaisuudesta. Se sisältää merkillisiä vaatimuksia. Enckell kertoi mm., että eräältä saksalaiselta olivat venäläiset ottaneet vihkisormuksen sormesta. Ei ole enää (широкая натура1).

Tämä asia on ikävä, mutta näyttää olevan rahallisesti suhteellisen pieni.

Enckell antoi minulle myös kopion Talaksen kirjeestä, jossa hän kertoi saaneensa eräältä ulkomaalaiselta sanomalehden kirjeenvaihtajalta käännöksen 10.7.45 Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehdystä puolustusliittosopimuksesta (allekirjoittajina minä ja Zdanov) ja jonka kopion hän lähetti Enckellille kirjeen mukana.

Hirmuista valhetta. Meitä vastaan käydään valhekampanjaa. Mikä siinä on tarkoituksena, ei ole selvä.

Enckell antoi minulle myös amerikansuomalaisten Raivaaja-lehdessä olleet

»Observerin» kirjoitukset Suomen oloista. Kuka tämänkin takana mahtaa olla?

Enckell antoi myös Työkansan Sanomat 12.7.46: »Hallitus ei ole päättänyt lähettää ministeri Enckelliä Pariisin rauhankonferenssiin.»

Kommunistit käyvät sotaa Enckelliä vastaan saadakseen hänet pois ainakin Pariisin konferenssista. Mikä tässä lienee takana?

Vapaa Sana kirjoittaa, joku päivä sitten, pääkirjoituksen rauhanneuvotteluista, joka myös oli merkillinen (kts.kirjoitusta). Työkansan Sanomissa oli kauhea kirjoitus, jossa sanottiin, että välirauhasopimus »on ollut Suomen kannalta erittäin edullinen» (hirmuista). (kts. kirj. Vapaassa Sanassa 15.7.46.)

Enckell ja minä olimme yhtä mieltä siitä, että emme voi olla tuomatta Pariisin rauhankonferenssissa näkökohtiamme myös rajakysymyksessä esille – sekä Suomen että Euroopan mielipiteen edessä emme voi olla lausumatta mielipidettämme.

Enckell kertoi, että Länsi-Euroopassa ja USA:ssa on epäedullisia arvosteluja meistä ja myös Ruotsissa.

Enckell: Sisäministeri Leinon ja poliisin toiminta alentaa meidän arvoamme – vangitsemiset; sensuuri; »puhdistukset» – sotarikollisia yhä vangittuna syksystä 1944 ja huhtikuussa 1945 yöllä vangitut.

Svento oli myös indigneerattu, että Enckellin nimen ympärillä intrigoidaan. Enckellin pitää olla puheenjohtaja valtuuskunnassa, mutta lisäksi siihen olisi nimitettävä: Wuori ja Leino.

Svento: Pekkalalla ei ole mitään Enckelliä vastaan mieskohtaisesti, mutta hän luulee, että jos Pariisiin menee enemmän vasemmistolainen valtuuskunta, niin se voisi saada sieltä jotain.

Enckell antoi minulle uuden luonnoksen p.m:ksi rajakysymyksestä.

Enckell yhä uudestaan pyysi päästä vapaaksi rauhanvaltuuskunnasta, kuten hän on jo ennen monta kertaa pyytänyt.

Minä vastasin, että häntä on mahdoton korvata.

1 laveaa mielenlaatua

16.7. saapuivat luokseni Kultarantaan: M. Pekkala – Vesterinen – Törngren – Leino – E. Pekkala.

Päivällisen jälkeen neuvottelu.

M. Pekkala sanoi heidän tulleen neuvottelemaan rauhan valtuuskunnan kokoonpanosta. V. Voionmaa on tuskin sopiva, kun piti syksyllä 1941, Karjalan jälleen julistamisesta Suomeen, sopimattoman puheen. Se sisälsi pahaa myös Englantiin nähden.

Törngren ehdotti, että valtuuskunnan puheenjohtajaksi tulisi pääministeri Pekkala. – Enckell jäseneksi.

Minä sanoin, että Enckell on kaikista sopivin: kokenut, tietorikas, kielitaitoinen. Hän on itse monta kertaa pyytänyt päästä pois puheenjohtajan toimesta. Viime sunnuntaina jälleen useamman kerran esitti sen pyynnön. Mutta minä katson hänet korvaamattomaksi. Hän on myös usean kerran tahtonut erota hallituksesta, mutta on minun pyynnöstäni jäänyt siksi, kunnes rauha on saatu aikaan. Hän on gentlemanni eikä häntä saa kohdella miten tahansa. – Pekkala pääministerinä voisi tietysti olla puheenjohtaja, mutta hän ei osaa kieliä ollenkaan.

Leino: Enckell on kokenut. Mutta nyt on toinen aika. Nyt on tärkeää ennakkovaikutelma, jonka venäläiset saavat valtuuskunnan kokoonpanosta.

Pääministeri on sopivin puheenjohtajaksi, vaikka ei osaa kieliä. Voionmaahan nähden = M. Pekkala.

Minä: Olen kyllä havainnut sen kampanjan, jota vasemmiston taholta käydään Enckelliä vastaan. Se on minua kovasti suututtanut ja ihmetyttänyt. Ellei täältä inspiroida, ei venäläisillä ja vielä vähemmän englantilaisilla ole mitään Enckelliä vastaan.

E. Pekkala: Puheenjohtajan asema on tärkeä. Enckell on ammattidiplomaatti ja kokenut ja kielitaitoinen. Ei tahdo sanoa, että Enckell ei kykenisi täyttämään tehtävää, mutta hän ei ole tällä kertaa sopiva puheenjohtajaksi. Olisi virhe tehdä hänestä puheenjohtaja. Kielitaito ei ole ratkaiseva. Voionmaahan nähden = M. Pekkala ja Leino.

Kysyessäni, kuka Voionmaan tilalle, vastasi M. Pekkala: E. Kilpi.

Vesterinen ilmoitti, että karjalaiset tahtoisivat myös Vidingin mukaan.

Minä sanoin lopuksi olevani edelleen sillä kannalla, minkä olin ilmoittanut; tahdon kuitenkin puhua asiasta Enckellin kanssa, vaikka se voi viedä pahaan seuraukseen, mutta en voi olla ilmoittamatta Enckellille tätä heidän käyntiään sekä mistä he ovat minulle puhuneet.

 18.7. Saavuin Helsinkiin Kultarannasta. Helsingissä minulla oli pöydällä Enckellin erohakemus. Hän oli kovin loukkaantunut siitä että viisi valtioneuvoston jäsentä oli käynyt Kultarannassa puhumassa hänestä, ja hän näkyy luulleen, että kysymyksessä olisi, että hän kokonaan syrjäytettäisiin.

Vasemmistolaisten tarkoitus näyttää olleen se, mutta minulle eivät Kultarannassa puhuneet muuta kuin siitä, että Pekkala tulee puheenjohtajaksi ja Enckell jäseneksi.

En tavannut Enckelliä 18.7.

Kl. 2 oli luonani sosialidemokraattien ryhmän ja puoluetoimikunnan lähetystö: Aleksi Aaltonen, Lumme, Skog ja Peltonen.

Aaltonen esitti heidän tulleen rauhanneuvottelujen johdosta. Heidän mielestään ei voi olla ainoastaan passiivinen Pariisissa, vaan täytyy esittää myös meidän näkökohtamme:

  1. Ensi sijassa valtuuskunnan pitäisi kiinnittää huomiota taloudelliseen puristukseen, jossa me olemme sotakorvausten johdosta. Ne ovat meille liian raskaat. Olisi koetettava saada niissä helpotusta.
  2. Rajat: Ei tiedä, onko mitään mahdollisuutta saada niihin nähden helpotuksia, mutta jos on joitakin mahdollisuuksia, olisi koetettava jotain tehdä. Meidän näkökohtamme olisi tuotava esille. Olisi myös huomautettava Saimaan kanavasta ja Helsingin-Turun rautatiestä.

111) Meidän pitäisi tehdä kaikkemme, jotta meidän suvereenisuutemme palautetaan ja säilyy. Kaikki välirauhansopimuksen tuottamat rajoitukset olisi saatava pois.

Ymmärtää kyllä, että meidän suhteemme Neuvostoliittoon tulee olemaan toinen kuin ennen.

Nämä olisi esitettävä ensi sijassa Neuvostoliiton valtuuskunnalle ja sitten, mikäli mahdollista, muiden maiden valtuuskunnille. Tietysti ei saa Neuvostoliittoa loukata.

Minä vastasin, että heidän mielipiteensä kulkee samaan suuntaan kuin minun ajatukseni.

Edelleen lähetystö esitti, että – kuten oli kuullut – minä olin sitä mieltä, että valtuuskunnassa pitäisi olla edustettuna kolme suurta puoluetta. He hyväksyvät sen. Katsovat, että Voionmaa eduskunnan ulkovaliokunnan puheenjohtajana on hyvä. Enckelliä kannattavat. Jos on tilaa, niin tahtoisivat Takin sosialidemokraattien edustajaksi.

Taloudelliset asiantuntijat: Gräsbeck ja Wahlfors ovat hyvät.

Sen jälkeen 18.7.46 Sukselainen luonani: Kertoi, että maalaisliittolaisten keskuudessa karjalaiset tahtoisivat rauhanneu­ ottelukuntaan Wahlforsin – mieluimmin jäseneksi.

Minä vastasin, että on ollut puhe, että Wahlfors tulisi asiantuntijaksi.

Sukselainen sanoi, että maalaisliiton keskuudessa nähtäisiin mielellään, että valtuuskuntaan tulisi myös joku muu porvari oppositiosta.

Oli kuullut, että valtuuskuntaan tulisi:

M. Pekkala, Leino, Wuori, Helo, Heljas.

Minä sanoin, että valtuuskunnan kokoonpanoa ei ole vielä määrätty.

18.7. kl. 4 Ulkoasiainvaliokunta, kokous Kesärannassa. Läsnä kaikki paitsi Enckell. Erinomaisen ikävä kokous.

Minä: luin Enckellin erohakemuksen.

Huomautin, että olin jo Kultarannassa sanonut, että Enckellin asia voi viedä ikävyyksiin. Sanoin, että jos Enckell eroaa, niin se vahingoittaa ei ainoastaan hallitusta, vaan koko maan arvoa muiden maiden silmissä, saisi aikaan ikävän tilanteen. Sanoin, että Enckellin mukanaolo valtuuskunnassa oli minun mielestäni välttämätön.

(Sanoin mm., että meillä on erinomainen taito saada aikaan kriisejä.)

Ikävä keskustelu. Takki ja Heljas ja Svento katsoivat, että Enckellin ero olisi hyvin ikävä ja saisi aikaan levottomuutta. Svento: Minun pitäisi puhua Enckellin kanssa, että peruuttaisi erohakemuksensa. Pekkala: Rauhanvaltuuskunnan kokoonpanon pitäisi olla suurin piirtein sa­

manlainen kuin Moskovan valtuuskunta.

Moskovan valtuuskunta:

M. Pekkala Svento Takki Leino Törngren Vesterinen.

Leino = Pekkala.

Svento: Enckellin pitäisi olla valtuuskunnan jäsenenä.

Takki: Jos Enckell eroaa, niin herättäisi se levottomuutta maassa. Sentähden oli samaa mieltä kuin Svento, että minun pitäisi koettaa vaikuttaa Enckelliin, että peruuttaa erohakemuksensa.

Sosialidemokraattien ryhmässä katsovat, että Voionmaan pitäisi olla valtuuskunnassa, koska hän on eduskunnan ulkovaliokunnan puheenjohtaja.

Pekkala: Panee suuren arvon Voionmaalle, mutta hänen puheensa 1941 oli paha ja sentähden epäilee, voisiko Voionmaa tulla valtuuskuntaan.

Leino: Voionmaan puhe 1941 ei ollut viaton. Hän hyökkäsi Englantia vastaan enemmän kuin Neuvostoliittoa vastaan.

Heljas: Enckell nauttii maalaisliitossa luottamusta. Olisi ikävä, jos hän ei tulisi mukaan rauhanvaltuuskuntaan, vaan eroaisi. Olisi koetettava saada hänet mukaan. Moskovan delegatio ei vastaa eduskunnan voimasuhteita. Muut eduskunnan puolueet voivat vaatia yhtä suuren edustuksen kuin vasemmisto (SKDL). Jos Voionmaa jäisi pois, niin eduskunta ei olisi ollenkaan edustettuna valtuuskunnassa. Ei Englanti pane Voionmaan puheeseen huomiota. Englantilaiset ymmärtävät psykologisesti ihmisiä.

Takki: Enckelliä kannatetaan sosialidemokraattien keskuudessa.

Res.

Valtuuskunnan kokoonpanoa koskeva asia lykätään huomiseksi. Minä puhun Enckellin kanssa.

Keskusteltaessa minä huomautin mm., että politiikassa venäläiset tekevät itse suuria muutoksia: a) sopimus 23.8.39. – b) luopuivat yht’äkkiä Kuusisesta tammikuun lopussa 19391. – c) nyt ovat ryhtyneet diplomaattisiin suhteisiin Argentiinan kanssa ja tehneet kauppasopimuksen sen kanssa, vaikka joku aika sitten puhuivat Argentiinasta sangen karkeasti.

1 po. 1940

18.7. illalla Svento tuli luokseni ja kertoi puhuneensa telefonissa Enckellin kanssa ja havainneensa, että Enckell oli käsittänyt väärin sikäli, että oli luullut, että kysymys oli siitä, että hän kokonaan jäisi pois delegatiosta. (Tämä oli ollut – sanoi Svento vasemmistolaisten alkuperäinen tarkoitus, mutta olivat siitä luopuneet, koska olivat huomanneet, että se tulisi kohtaamaan vastustusta, ja rajoittuneet ainoastaan siihen, että Pekkala tulisi valtuuskunnan puheenjohtajaksi ja Enckell saisi tulla jäseneksi.)

19.7. kl. 10 Enckell luonani. Sanoin hänelle että kysymys ei ole siitä, että hän jäisi pois valtuuskunnasta, vaan että Pekkala, pääministeri, tulisi puheenjohtajaksi ja hän ensimmäiseksi jäseneksi. Pyysin häntä vakavasti jäämään hallitukseen ja suostumaan valtuuskunnan jäseneksi. Enckell oli kovin pahalla mielellä siitä kampanjasta, jota häntä vastaan on vasemmiston taholta käyty. Hän sanoi, että oli loukkaus häntä kohtaan, että viisi valtuuskunnan jäsentä lähti Kultarantaan esittämään häntä koskevaa tärkeätä kysymystä, ilman että hänelle olisi mitään asiasta puhuttu. Intrigoitu hänen selkänsä takana. Tällaista hän ei ymmärrä eikä hän voi sitä sallia. Jos hänelle olisi suorasti ilmoitettu, että pääministeri tahtoo tulla valtuuskunnan puheenjohtajaksi, niin hän ei olisi katsonut itsellään olevan syytä ruveta sitä vastustamaan. Mutta tällainen salaperäinen juonittelu ei ole hyväksyttävä. Jos minä, presidentti, katson hänen palveluksiaan maan hyväksi tarvittavan, ei hän katso voivansa kieltäytyä.

Minä sanoin hänellä olevan syytä pahastumiseen, mutta »meidän täytyy koettaa palvella maata kaikista ikävyyksistä huolimatta. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, ja nyt meillä ei ole mahdollista saada muunlaisia henkilöitä, sellainen kuin maan asema on.» Kiitin Enckelliä siitä, että hän ei anna asian mennä kriisiin.

19.7. kl. 11 Ulkoasiainvaliokunta.

Läsnä kaikki muut paitsi Kilpi.

Minä kerroin keskustelun Enckellin kanssa ja ilmoitin, että hän suostuu jäämään toistaiseksi hallitukseen ja valtuuskunnan jäseneksi.

Tämän jälkeen kukaan ei vastustanut, että Enckell tulee valtuuskunnan jäseneksi.

Minä: Olen lukenut Voionmaan puheen eduskunnassa syksyllä 1941 ja sanoin, että joskin puheessa on eräitä sanoja, jotka voisivat olla pois, niin puhe ei minun mielestäni voi olla esteenä Voionmaan jäsenyydelle valtuuskunnassa. Sekä Furuhjelm että Atos Wirtanen olivat Suomen Karjalan takaisin valloittamiseen olleet samalla kannalla ja puhuneet kylläkin kovia sanoja Neuvostoliitosta. Itä-Karjalasta on Voionmaa esittänyt entisen kantansa, kuten jo kirjassaan Suomen uusi asema v. 1919. Englannista hänen sanansa eivät olleet sisältäneet mitään pahaa. Sen lisäksi Voionmaa myöhemmin sodan aikana kuului »rauhanoffensiivin» innokkaimpiin kannattajiin. Sitäpaitsi hän on yksimielisesti valittu eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi. Sentähden hän on kyllä sopiva valtuuskunnan jäseneksi.

Leino: Voionmaan asenne oli sodan loppuvaiheessa toinen ja erittäinkin välirauhan jälkeen hän on tukenut hallitusta. Mutta epäili Voionmaan sopivaisuutta valtuuskunnan jäseneksi.

Pekkala: Voionmaan puhe 1941 oli huono.

Takki: Sosialidemokraattien ryhmässä katsotaan, että kolmesta puolueesta pitäisi kunkin saada kaksi edustajaa rauhanvaltuuskuntaan, 2 + 2 + 2. Wuori ja Helo olisivat asiantuntijoita ja lisäksi voisi olla vielä Moskovan lähettiläs. Myös olisi hyvä, jos eduskunnan opposition edustaja olisi mukana.

Heljas = Takki.

Pekkala: Epäilee Voionmaata, mutta ehkä menee.

Ehdotin: Puheenjohtajaksi M. Pekkala,

Jäseniksi: Enckell,

Voionmaa, Heljas, Leino, Helo, Wuori.

Lopuksi hyväksyttiin enemmistöllä minun ehdotukseni:

Puheenjohtaja: Pääministeri Pekkala Jäsenet: Enckell, Heljas, Voionmaa,

Helo, Leino, Wuori.

Lopuksi minä esitin luonnoksen ohjeiksi rauhanvaltuuskunnalle (kts. niitä).

19.7. kl. 2 presidentin istunto.

Rauhanvaltuuskunnan kokoonpano yksityisessä istunnossa. Julkaistaan vasta myöhemmin.

Ensin valtioneuvoston istunto. Pääministeri esitti ulkoasiainvaliokunnan ehdotuksen.

Takki teki saman ehdotuksen kuin ulkoasiainvaliokunnassa: 2 + 2 + 2 ( + Enckell). Lähettiläät asiantunt.

Heljas kannatti.

M. Pekkala vastusti jyrkästi ja sanoi, että hän ei mene mukaan, ellei hyväksytä ulkoasiainvaliokunnan kompromissiehdotusta.

Keskustelu, jossa Törngren ehdotti, että valtuuskuntaan määrättäisiin 5 seuraavaa:

Pääministeri puheenjohtajaksi jäseniksi: Enckell

Leino Heljas Voionmaa

Muut asiantuntijoiksi. Lopuksi tämä hyväksyttiin.

Viding ehdotti, että asiantuntijain joukkoon karjalaisten luottamusmies.

Asiantuntijain määrääminen otetaan esille myöhemmin.

Sitten minä luin valtioneuvostolle luonnoksen ohjeiksi ja annoin muutamia kappaleita valtioneuvoston jäsenille (kts.luonnosta).

Huomautin myös, että valtuuskunnan on asetuttava eduskunnan ryhmien edustajien kanssa kosketukseen hankkiakseen varmuuden siitä, että eduskunta on valtuuskunnan toiminnan takana.

19.7. puhuin Pekkalalle huhuista, että punakaarteja olisi puuhattu. Onko perää? Kehoitin ottamaan selvää. Annoin Raivaajan kirjoitukset Pekkalalle.

Pekkala luuli, että näissä huhuissa ei ole mitään perää.

Puhuin myös Daily Mailin kirjeenvaihtajasta, jonka kirjoituksen lähettänyt sensuuri olisi estänyt ja jonka lehti sentähden oli kutsunut takaisin.

Pekkala lupasi ottaa selvää.

Presidentin istunnon jälkeen 19.7.46 (kl. 11 a.p. pidimme kaksi istuntoa) tiedustelin, millä kannalla oli maanhankintalain sijoitussuunnitelma ruotsinkielisiin ja kaksikielisiin kuntiin.

Ilmoitti, että Pohjanmaan ruotsinkielisiin ja kaksikielisiin kuntiin nähden oli suunnitelma vahvistettu, muissa suhteissa asia tulee pian ratkaistavaksi.

Huomautin myös, että yliopistoasiassa olisi esitys valmistettava niin, että voidaan antaa eduskunnalle hyvissä ajoin syksyllä. (Kilpi ei ollut läsnä istunnossa.) Pääministeri sanoi, että asiasta pidetään huolta.

24.7. Saavuin Helsinkiin kl. 17.30. Kl. 18.30 Enckell luonani.

Enckell oli saanut kappaleen venäläisten rauhansopimuksen ehdotusta Suomen kanssa.

Luimme sen läpi. Siinä olivat erityisesti artiklat 6–9 (ja erittäinkin 8–9) epäilyttäviä. Minä esitin sen ajatuksen, että Yhtyneitten Kansakuntien järjestön pitäisi voida korvata nämä määräykset.

Minä esitin, että menisimme Ståhlbergin luo neuvottelemaan.

Lähdimme Ståhlbergin luo. Neuvottelimme kaksi tuntia. Ståhlberg piti erityisesti 8 ja 9 artiklaa ikävinä. 6 ja 7 artikla olivat hänen mielestään vähemmän vaarallisia. 6 artikla sisältää saman, mikä on Suomen hallitusmuodossa. Mutta kaikki nämä artiklat eivät oikeastaan kuulu rauhansopimukseen.

Ståhlberg oli sitä mieltä, että olisi hyvä, jos ne saataisiin pois. Ehkä niiden sijaan joku yleinen sanonta. Mutta ellei saada pois, niin on lopullinen rauha kuitenkin parempi kuin nykyinen välitila. Erityisesti Ståhlberg oli iloinen 23 artiklasta, että kansainvälinen tuomioistuin ratkaisee erimielisyydet.

25.7. kl. 2 i.p. Pekkala luonani. Kävimme läpi hänenkin kanssaan sopimuksen määräykset. Minä tein samat huomautukset kuin Enckellille eilispäivänä 6–9 artikloihin nähden ja kerroin Ståhlbergin ajatuksista. Lausuin, että kun ulkoministeriön lainopilliset voimat ovat kovin heikot, pitäisi esim. Kaira saada mukaan harkitsemaan kysymysten lainopillista puolta.

Soitin Enckellille Kairasta ja hän lupasi koettaa saada Kairan kiinni.

25.7. Viime päivinä on paljastettu päätön salaliittopuuha vuodelta 1945 (tammi–maalisk.). (Fabritius – vuorineuvos Forsström ym.)

(kts. lehtiä)

26.7. kl. 11 esittely.

Suuruksen jälkeen palasin Kultarantaan.

30.7. Olen joka päivä ollut telefoonikeskustelussa Enckellin (ja kerran myös Pekkalan) kanssa. Asiantuntijat tarkastavat promemorioita rauhanneuvotteluun.

  1. (eilen) Pariisissa alkoi rauhankonferenssi.

 31.7. saavuin Helsinkiin.

Kl. 4 neuvottelu Pekkalan ja Enckellin kanssa.

Eilen saimme rauhansopimuksen ehdouksen sanamuodon. 34 artiklaa.

Esitin:

  1. Valtuuskunta on määrättävä ensi tilassa huomenna tai ylihuomenna.

Kun asia on ylen vakava, on saatava rauhansopimuksesta edesvastuuta kantamaan niin laaja pohja kuin mahdollista. Senvuoksi ennen sovittujen:

Pekkalan, Enckellin, Leinon, Heljaksen ja Voionmaan lisäksi:

ruotsalaisista Österholm, sekä sosialidemokraattien edust. He ovat sitä vaatineet ja katsovat, että heillä on oikeus olla mukana silloin, kun maan tärkeistä asioista on kysymys. (Sosialidemokraattien valtuuskunta minun luonani.) Esim. Takki, jota on ehdotettu.

Pekkala ilmoitti, että SAK:n ja Sotevan taholta on ehdotettu Rantalaa (sosialidemokraatti) ja erästä toista.

Minä sanoin, että Rantala ehkä vastaa molempia tarkoituksia.

Minä sanoin myös, että olisi myös kokoomuspuolueen taholta joku määrättävä. Mutta kun professori Kaira tulee juriidiseksi asiantuntijaksi, niin ehkä se riittää. Siis valtuuskuntaan (minun mielestäni): 

Puheenjohtaja: Pekkala

Jäsenet: Enckell, Leino, Heljas

Voionmaa, Österholm, Rantala uudet.

Asiantuntijat:

Ministeri Helo

Ministeri Wuori

Professori Kaira 

Ministeri Idman

Pääjohtaja Tuomioja

Kenr.maj. Karhu

Vuorineuv. Gräsbeck

Vuorineuv. Wahlfors

Vuorineuv. Kivinen

Vuorineuv. Lehtinen

10.

Siht.

Tri Suontausta 

Enckellin veli 

Sutinen 

Palmroth 

Heiruth

  1. Sovimme, että kehotetaan Wuorta lähtemään Pariisiin ensi tilassa.

3)Pekkala ilmoitti, että kosketus eduskunnan kanssa on järjestetty.

Ennenkuin valtuuskunta lähtee, kutsutaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ynnä eduskunnan puhemiehet ja ryhmien puheenjohtajat, ja niille valtuuskunta tekee selvää yleisestä linjasta.

Valtuuskunnan Pariisissa ollessa valtio­ neuvoston uudistettu ulkovaliokunta yhdessä eduskunnan puhemiehistön ja ryhmien puheenjohtajien kanssa hoitaa asiat. Eduskunta on siis joka askeleella asiassa kiinni.

4) Soitin Kairalle ja pyysin häntä omistamaan koko aikansa tähän työhön. – Hän lupasi ja lupasi myös mennä mukaan Pariisiin.

1.8. Ulkoasiainvaliokunta.

J.K.P. – M. Pekkala – Enckell – Heljas – Kilpi – Svento.

  1. Valtuuskunnan kokoonpano.

Minä esitin: valtuuskunnan kokoonpanon.

Pekkala: Virallinen istunto. Mutta voidaan tarkistaa. Nykyinen kokoonpano on riittävä.

Ruotsalaisen puolueen edustajaa kannattaa. Mutta ei sosialidemokraattisen. Voionmaa on »oikeistolainen».

Prof. Kaira: poliittisesti ei olisi viisasta ottaa Kairaa mukaan. Sotasyyllisyysasiassa ei miellyttävästi.

Svento: Kannattaa ruotsalaista, mutta ei sosialidemokraattia. Ei tannerilaista tarvita.

J.K.P.: Takki. – Rantala.

Pekkala: Valtuuskunnan kokoonpano.

Svento: Helo soitti, että aikaisintaan viikon perästä. Suomen delegation pitää olla 20.9.46 asti. Sentähden Takki ei voi mennä ja olla niin kauan poissa.

Kilpi: Vaikka ymmärtää sen, että kaikkien pitäisi olla mukana, mutta valtuuskunnan pitäisi kuvastaa hallituksen kokoonpanoa. Ei voi ottaa sotapolitiikan kannattajia.

Raittinen asiantuntijaksi.

Heljas: Juriidista asiantuntemusta on lisättävä. Kairan hyväksyy – Ruotsalaisten edustajan hyväksyy, Osterholm on hyvä. Sos.dem. olisi hyvä, jos pohja olisi niin laaja kuin mahdollista, mutta kuka sieltä tulee: Se on sosialidemokraattien sisäinen asia. Ei vastusta sosialidemokraattien edustajaa, mutta sosialidemokraattien sisäinen asia.

Kilpi: Rantala on SAK:n asia.

Res.

  1. Ruotsalaisen puolueen edustaja Osterholm.
  2. Juriidisten asiantuntijain lisääminen.

Kaira – mukaan.

  1. Sosialidemokraattien enemmistön edustaja.

Pekkala: Karhu esittänyt, että meriasiaintuntija tulisi mukaan.

Res.

Meriasiainvoimien edustaja mukaan.

2.8. Presidentin esittely. Rauhanvaltuuskunnan lopullinen kokoonpano.

Ennen istuntoa yksityinen keskustelu. Minä lausuin:

Rauha tulee raskas ja kohtuuton ja tulee huomattavasti supistamaan kansamme elämän mahdollisuuksia. Sen vuoksi olisi valtuuskunta asetettava niin laajalle pohjalle kuin suinkin, jotta mahdollisimman laajat piirit olisivat rauhan takana. Mieluimmin pitäisi kaikkien puolueiden olla valtuuskunnassa edustettuina. Myös kokoomuksen ja muun opposition, koska juuri heidän puoleltaan on odotettavissa kritiikkiä, johon rauha joka tapauksessa antaa aihetta. Mutta olen valmis jättämään kokoomuksen ja muun opposition pois, jotta ei tulisi liian paljon erimielisyyttä. Mutta ruotsalaisesta puolueesta Osterholm on minusta tarpeen. Tahtoisin myös, että sosialidemokraattien enemmistön edustaja olisi jäsenenä, ja heidän delegationsa esitti minulle 21.6.46 ministeri Takin, jota vastaan minulla ei ole mitään muistuttamista. Mutta jos sosialidemokraattien edustajaan nähden syntyy paljon erimielisyyttä, olen valmis siitä luopumaan. (Takki oli minulle ennen istuntoa ilmoittanut, että he luopuvat.)

On lausuttu, että valtuuskunnan kokoonpano vaikuttaa siihen, saadaanko muutoksia rauhanehtoihin. Jos niin olisi, niin ottaisin sen huomioon. Mutta todellisuus ei ole antanut tukea tällaiselle käsitykselle. Viime vuonna meidän oli täytettävä välirauhasopimus ja silloin otimme miltei yksinomaan Neuvostoliiton huomioon. Välirauhasopimus on täytetty. Nyt olemme siinä käänteessä, että on otettava oma kansa ja sen mieliala huomioon.

Kun minulla nykyään on rajoitetut mahdollisuudet esittää mielipiteitäni, en voi tässä yhteydessä olla valtioneuvoston jäsenille huomauttamatta ihmettelyllä lukeneeni vielä tänään, että kommunistinen Työväen Sanomat, vieläpä Vapaa Sana, kirjoittavat, miten rauhanehdot ovat kohtuulliset ja oikeudenmukaiset ja miten meidän pitäisi ne sellaisiksi tunnustaa. Nämät lehdet puhuvat yksinomaan Suomen hyökkäyksestä kesäkuussa 1941 Hitlerin Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Mutta he unohtavat, että meillä on ollut Neuvostoliiton kanssa ei yksi, vaan kaksi sotaa. Ensimmäinen sota, talvisota, alkoi 30.11.39 ja silloin me emme hyökänneet. Että meidän politiikkamme silloin oli typerää, kun emme antaneet perään ja tehneet sovintoa Neuvostoliiton kanssa, on eri asia, mutta laillinen oikeus oli meidän puolellamme.

On ymmärrettävää, että Neuvostoliitto haluaa unohtaa talvisodan, mutta että suomalaiset sen unohtavat, on omituista.

Ottaen huomioon molemmat sodat täytyisi minun mielestäni tulla siihen johtopäätökseen, että kohtuullinen rauha, venäläisten kannaltakin katsoen, pitäisi olla lievempi kuin maaliskuussa 1940 tehty ja syyskuussa 1944 ja nyt meille saneltu.

Eri asia on, että me poliittisista syistä emme voi julkisesti puhua talvisodasta. Kansainvälisessä politiikassa ei nykyaikana oikeus eikä totuus ole kunniassa, vaan siinä eletään useasti valheellisuuden ilmapiirissä.

Lopuksi lisäsin, että me voimme keskuudessamme puhua mielipiteemme suoraan, ja sentähden olen tämän esittänyt.

Keskustelussa Hiltunen yhtyi minuun, että olisi tarpeen, että yksi sosialidemokraatti vielä tulisi valtuuskuntaan.

Takki oli samaa mieltä. Jos Österholm tulee lisää, niin pitäisi tulla yksi sosialidemokraatti lisää.

Härmä: Valtioneuvostossa on katsottu, että Enckell edustaa ruotsinkielisiä. Oli muuten sitä mieltä, että olisi paras, että kaikki puolueet olisivat mukana kantamassa edesvastuuta.

Minä: Enckell on välttämätön kokemuksensa ja kykynsä vuoksi, mutta hänellä ei ole takanaan muita piirejä kuin omat ystävänsä, ei edusta ruotsalaiseen puolueeseen kuuluvia, kuten Osterholm.

Vilhula oli pääasiassa samaa mieltä kuin minä, mutta oli sitä mieltä, että jos valtuuskuntaa laajennetaan, niin maalaisliitosta toinen: Vilhula.

Pääministeri: Österholm on hyvä. Silloin olisivat kaikki muut edustettuna paitsi kokoomus ja edistys. Voionmaa edustaa sosialidemokraatteja täysin.

Takki: Ei halunnut mennä mukaan. Ehdotti sosialidemokraattien puolesta S.P:n johtaja Raittista.

Hiltunen ehdotti Takkia.

Kilpi: Voionmaan pitäisi tyydyttää kaikkia sosialidemokraatteja. Osterholmia vastaan ei ole kenelläkään, mutta pelkäsi, että hänen nimittämisensä tuottaa vaikeuksia, kun silloin nousee muita vaatimuksia. Ja pääministeri on kieltäytynyt, jos laajennetaan (paitsi Osterholm).

Kallinen oli samaa mieltä kuin J.K.P., että pitäisi olla niin laaja pohja kuin mahdollista. Mutta valtioneuvoston jäsenet olivat sidotut puolueisiinsa, heillä ei ole vapaat kädet.

Pyysi J.K.P:n ratkaisemaan asian.

Törngren= Kallinen.

Minä: Asia on presidentin ratkaistava, mutta valtioneuvoston jäsenillä on oikeus ja velvollisuus lausua mielipiteensä.

Kukaan ei halunnut enää lausua mieli­ pidettään, minkä jälkeen tapahtui virallinen esittely, ja ministeri Sventon esittelyssä minä määräsin valtuuskuntaan:

Puheenjohtajaksi pääministeri Pekkalan

jäseniksi: ministeri Enckellin

» Leinon

» Heljaksen kansanedustaja, prof. Voionmaan 

kansanedustaja, kouluneuvos Österholmin.

Päätettiin saattaa nimitys julkisuuteen.

Asiantuntijat ottaa valtuuskunta. Niistä annetaan tieto julkisuuteen myöhemmin.

Takki lausui toivomuksen, että Raittinen tulisi asiantuntijaksi.

1.8.46 Puheeseen:

  1. Yleinen luulo on, että välirauhan ehdot eivät olleet lopullisia (»välirauha») ja että niistä olisi tilaisuus neuvotella. (kts. esim. Länsi-Suomi 31.7.46)

Välirauha – oli preliminäärinen rauha. Johdanto.

  1. Kirje 28.7.46 minulle, allekirj. Antti J. Nisonen

Mäntylä,

Elää entisen »passiivisen vastarinnan» illusioissa.

2.8. Saan kirjeitä, joissa moititaan, että emme tee työtä Karjalan takaisin saamiseksi ja aja Suomen asiaa rauhankonferenssissa.

Luulevat, että muiden maiden avulla voimme saada Karjalan takaisin. »Suomi ei voi elää ilman Karjalaa», sanotaan eräässä kirjeessä (anonyymi, kuten usein meillä). Valittakoon Suomesta »jämerät miehet, jotka uskaltavat sanoa rauhankonferenssissa suorat sanat.» (Pyhä yksikertaisuus! Luulevat, että sanalla voidaan saada Neuvostoliitto.)

»Kerran teitä tutkitaan näistä asioista», loppuu kirje.

 2.8. Vuorineuvos M. Lavonius, Ylöjärvi, Eerola.

H.V.

Sain kirjeesi tänään. Sen johdosta olisi paljon kirjoitettavaa, mutta siihen ei ole nyt minulla aikaa.

Sinä näyt olevan samassa erheellisessä käsityksessä kuin moni muukin Suomessa. Sopimusta 19.9.44 kutsutaan tosin »välirauhasopimukseksi», mutta se ei ole sitä, vaan on lopullinen – sellainen, jota tavallisesti kutsutaan »preliminäärirauhaksi». Sopimuksen johdannossa se nimenomaan sanotaan ja se käy myös koko sopimuksen sisällöstä ilmi. Se on meille myös monissa keskusteluissa johtavien venäläisten (Zdanovin, Molotovin ja Stalinin) kanssa ilmoitettu. Kun olemme puhuneet rajojen muutoksista, on vastattu, että se tietää, ettemme tahdo täyttää välirauhasopimusta. – Venäläiset huomauttavat, että he ovat niin hirmuisesti kärsineet viime sodastaja se on kyllä totta – ja että heidän vahinkonsa ovat tavattoman suuret. Se vaikuttaa heidän asenteeseensa myös meihin nähden. Välirauhansopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt, on aivan hirmuinen asiakirja. Venäläiset eivät ole menneet sopimuksen yli, vaikka ovat tulkinneet sitä eräissä kohdin toisin kuin me. Karjalasta palautettujen tavarain korvaukseen nähden he ovat meille antaneet kylläkin huomattavan vähennyksen (11,5 milj. kultadollaria). Saksalaisten saatavat kuuluvat heille Englannin, USA:n ja Neuvostoliiton johtajain Potsdamin konferenssissa tekemän päätöksen mukaan.

Hallitus tekee ja on tehnyt kaiken, minkä on voinut. Mutta on turha luulla, että mikään valtio maailmassa ja mitkään konferenssin päätökset voisivat pakottaa Neuvostoliittoa, joka on luultavasti maailman mahtavin tai voimakkain valtakunta nykyään.

Asken kirjoitti minulle Lontoon lähettiläämme seuraavasti: »Täällä ollessa on mielessä hyvin elävänä tosiasia, että olemme todella hyvin pieni maa. — Ei meidän puolesta täällä paljon itketä, jos jotain sattuisi. Kaikenlainen toiveajattelu ulkomaisesta tuesta tai tehokkaasta avusta on vaarallista itsensä pettämistä. — YK:sta ei voi tulla mitään sellaista järjestöä, jonka eteen pieni maa voisi haastaa suurvaltoja kuin johonkin kihlakunnanoikeuteen oikeuksiaan valvoessaan.»

Tällaista on maailmanmeno ja sellaista se on ollut tähänkin asti, kun asioita on todellisuuden pohjalla arvosteltu.

Parhain terveisin Ystävyydessä

J.K.P.

 2.8. Ministeri E. Wuori, Lontoo.

H. Veli,

Suuri kiitos kirjeestäsi 2.7.46. Olen lukenut sen tarkasti ja aikomukseni oli kirjoittaa Sinulle laajempi mietelmä, mutta ei ole ollut aikaa.

Sinun kirjeesi on sangen pessimistinen. En tahdo väittää sitä liian pessimistiseksi. Maailmanmeno on todella sellainen, että valopilkkuja ei juuri ole näkyvissä.

Maailmalla on ollut viime aikoina useita voimamiehiä: Stalin, Churchill, Roosevelt, Hitler, Mussolini, mutta se ei riitä: tarvittaisiin viisaita miehiä. Ja sellaisia minä en näe nykyään.

Olisin hyvin iloinen, jos Sinä taas lähettäisit minulle ajatuksia maailman ja meidän politiikastamme. Kun saan aikaa tai ainakin kun tavataan, koetan puolestani antaa Sinulle korvausta.

Nyt voin sanoa ainoastaan: tervehdi rouvaasi ja voi itse hyvin.

Sinun

J.K.P.

1.8. Minulla oli M. Pekkalan kanssa jotenkin kova ja ikävä keskustelu.

Minä sanoin, että en ollut varma, oliko hänen puheensa radiossa eilen paikallaan. (Hän oli minun luonani Enckellin kanssa kl. 16.15–17.15, mutta ei maininnut mitään, että tulisi samana päivänä puhumaan. Se minua ihmetytti, sillä hänen velvollisuutensa olisi ollut ilmoittaa minulle tulevansa puhumaan.)

Sanoin, että hänen olisi myös pitänyt, jos puhui, jollakin tavalla mainita siitä, että eräillä tahoilla (kommunistien) kiitetään rauhanehtoja meille kohtuullisiksi ja hyviksi. Sanoin mm., että Pekkala antaa Leinon liiaksi vaikuttaa itseensä. Sanoin myös, että hän, Pekkala, ei ole vahva mies.

Pekkala sanoi, että ehkä olisi paras, että hän eroaisi.

Minä vastasin, että se ei käy nyt päinsä, kun rauhanneuvottelut ovat edessä, mutta rauhan jälkeen se asia voi tulla esille.

Refl. Pekkala on heikko mies, hän kulkee liiaksi kommunistien nauhassa.

2.8. Kekkonen luonani. Kutsui Suomi­ Ruotsin maaotteluun.

Kekkonen sanoi, että Leino ja hänen rouvansa ovat Moskovassa. Kekkonen viittasi siihen, että rauhan jälkeen syksyllä sosialidemokraatit ym. aikovat ryhtyä aktioon hallitusta vastaan.

Kekkonen lupasi tulla pian luokseni ilmoittamaan, mitä on saanut tietää.

3.8. lauantaina, lähdin Kultarantaan.

6.8. tiistaina, palasin Helsinkiin. Sitten oli päivittäin neuvotteluja rauhanvaltuuskunnan ja Enckellin kanssa valmisteluista rauhanneuvotteluihin.

Keskusteltiin saamamme rauhansopimuksen ehdotuksen eri määräyksistä.

Asiantuntijat ovat valmistaneet laajoja ja perusteellisia promemorioita.

8.8. minä annoin valtuuskunnalle yleiset ohjeeni. Päivätty 9.8.46, koska tein niihin pienen muodollisen korjauksen.

10.8. olin Ståhlbergin luona kolme tuntia kestäneessä neuvottelussa. Kävimme läpi rauhansopimusehdotuksen muut kohdat paitsi alueelliset ja sotakorvausta koskevat, joista olimme ennen sopineet ja tulleet päälinjaan nähden yksimielisiksi, sekä sotilasasiat, joista ainoastaan vähemmän keskusteltiin. Tämän neuvottelun pohjalla laadin promemorian, jonka, päivätty 10.8.46, annoin 11.8.46 valtuuskunnalle – ohjeeksi.

(kts. p.m.)

10.8. Valtuuskunnan kokous.

Pekkala luki, mitä aikoo esittää samana päivänä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa. Siihen tehtiin korjauksia. Pekkala oli myös ottanut esille kysymyksen puolustusliitosta. Minä sanoin, että sitä asiaa ei voi ottaa esille, ennenkuin sopimusehdotuksessa olevat sotilaalliset rajoitukset ovat poistetut. Pekkala poisti sitä koskevan kohdan esityksestään.

Minä huomautin sekä tässä kokouksessa että muissa kokouksissa, että meidän on vaikea jättää sivulle talvisotaa, jonka kautta jo menetimme Karjalan ym. ja joka kuuluu oleellisesti tapausten sarjaan meidän kohdaltamme.

Voionmaa ja Heljas ja Enckell olivat samaa mieltä. Leino katsoi, että talvisota oli ratkaistu 12.3.40 ja mitä sen edellä oli tapahtunut, se ei kuulu enää tämän rauhan asiaan. Pekkala näytti olevan taipuvainen samaan kantaan. Mutta enemmistö yhtyi minun kantaani, että talvisotaa emme voi unohtaa.

10.8.ip. olin Ståhlbergin luona 3 tuntia, jonka pohjalla valmistin p.m:n (kts. ed.). Puhuimme Ståhlbergin kanssa myös paljon talvisodasta. Ståhlberg katsoi, että vaikka meidän tietysti tulee olla varovaisia talvisotaan nähden, meidän tulisi esityksessämme Pariisissa huomauttaa alueista (Suomen Karjala ym.), jotka asevaiheiden kautta, joita Suomi ei ollut alottanut, aivan äsken olivat joutuneet pois Suomelta ja jotka vanhastaan olivat kuuluneet Suomeen ja siis ainoastaan väliaikaisesti olivat joutuneet pois. Karjala on kuulunut Suomeen pysyväisesti ja vasta nykyisten tapausten johdosta aivan äsken on menetetty. 

Ståhlberg piti tärkeänä, että Suomi ei ota niskoilleen rikoksia, joita se ei ole tehnyt. Hän sanoi Pekkalan jossakin puheessaan syyttäneen Suomea siitä, että oli alkanut myös 1939 sodan, samoin kuin 1941 sodan.

11.8. (sunnuntai). Valtuuskunnan kokous.

Pekkala luki ehdotuksen puheeksi, joka meidän puolestamme olisi pidettävä Pariisin konferenssissa.

Se ei minua eikä muitakaan ollenkaan miellyttänyt.

Minä huomautin sen johdosta, että sen alussa (lähes 2 sivua) olevat karkeat sanat Suomen sotapolitiikasta (1941–44) ja suomal. natsismista ovat liian kiivaat ja yksipuoliset ja ne tietäisivät oman kansan likaamista – syyttämistä – koko maailman edessä, mikä ei olisi arvokasta ja olisi sen vähemmän paikallaan, kun emme voi suoraan esittää kansamme käsitystä edellisestä sodasta, talvisodasta, ja sen alkamiseen liittyvistä seikoista.

Muu osa Pekkalan luonnoksesta sisälsi mielestäni liian paljon yksityiskohtaisia asioita, niin että kuulijat eivät jaksaisi sitä seurata. Ne olisi esitettävä promemoriassa.

Enckell oli laatinut ranskankielisen lyhyen luonnoksen lausunnoksi.

Keskustelun jälkeen päätettiin, että Voionmaa ja Enckell laativat huomiseksi uuden ehdotuksen.

 12.8. (maanantaina) valtuuskunnan kokous. 

Voionmaa (yhdessä Enckellin kanssa) oli laatinut uuden ehdotuksen lausunnoksi Pariisin konferenssissa.

Se käytiin läpi ja hyväksyttiin eräillä korjauksilla.

Lopuksi minä huomautin, että sotakorvausajan pitentäminen ei olisi suureksi hyödyksi, vaan pitentäisi kontrolliaikaa; senvuoksi se olisi tuleva kysymykseen ainoastaan viimeisenä hätäkeinona.

Kokouksen lopussa minä teroitin sitä, että kaikki eri menettely valtuuskunnan jäsenten puolelta pitää olla poissuljettu. Valtuuskunnan pitää esiintyä yksimielisenä.

Toivotin menestystä valtuuskunnalle.

Valtuuskunta lähti Pariisiin tiistaina

13.3.46 aamulla kl. 7 lentokoneilla Tukholmaan ja sieltä samana päivänä Pariisiin.

13.8. Vuorineuvos Gräsbeckin ja osastopäällikkö Virkkusen piti lähteä 14.8.46 USA:han luottoneuvotteluihin. Osastopäällikkö M. Virkkunen tuli luokseni ja ilmoitti, että ministeri Hamilton oli saanut State Departementilta seuraavan sähkeen:

»No credit will he considered by the Export Import Bank. The visit of the proposed mission most undesirable. Should he postponed indefinitely. The Bank not prepared to discuss credit now.»1

Lähetystösihteeri Hulley toi tämän Virkkuselle.

Virkkunen huomautti, että sähkeessä puhutaan ainoastaan Export-Import Bankista, mutta, kuten USA:n lähetystölle oli aikaisemmin ilmoitettu, oli tarkoitus keskustella myös yksityispankkien kanssa mahdollisen luoton saamisesta. Hulley vastasi tehneensä saman huomautuksen ministeri Hamiltonille, mutta olivat he molemmat sitä mieltä, että

»The mission should under no circumstance go.»2

Kutsuin luokseni Gräsbeckin ja Virkkusen sekä kaupungissa olevat ministerit Sventon, Törngrenin ja Hiltusen.

Gräsbeck katsoi, että olisi mentävä kaikesta huolimatta USA:han, ja ehdotti, että Hamiltonille annettaisiin seuraava ilmoitus:

»Having received information from the American Legation in Helsinki to the effect that proposed mission to the USA under the prevailing circumstances should not he advisable, the Finnish Government have decided to refrain from sending the same. The continuation of normal trade relations between Finland and USA being of the greatest importance, it is necessary in the opinion of the Finnish Government, that persona} negotiations between the parties concerned in the export and import trade are being held. The Finnish Government express, therefore, their sincere wish that such negotiations may take place at the earliest opportunity.»3

Olimme sitä mieltä, että Gräsbeck ja Virkkunen lähtevät huomenaamulla. Sitten riippuu asian kulusta, jatkavatko matkaa.

1 »Export-lmport Bank ei harkitse luoton myöntämistä. Ehdotetun valtuuskunnan vierailu erittäin epäsuotava. Pitäisi lykätä epämääräiseksi ajaksi. Pankki ei valmis nyt keskustelemaan tuotosta.»

2 »Valtuuskunnan ei pitäisi missään tapauksessa matkustaa.»

3 »Saatuaan Amerikan Helsingin-lähetystöltä tiedon, jonka mukaan suunnitellun valtuuskunnan matka USA:han ei nykyisissä olosuhteissa olisi suotava Suomen hallitus on päättänyt pidättyä lähettämästä sitä. Koska normaalien kauppasuhteiden jatkuminen Suomen ja USA:n välillä on erittäin tärkeätä, on Suomen hallituksen mielestä välttämätöntä, että henkilökohtaisia neuvotteluja käydään vienti- ja tuontikaupan osapuolten välillä. Suomen hallitus ilmaisee sen tähden vilpittömän toiveensa, että tällaisia neuvotteluja järjestettäisiin mahdollisimman pian.»

14.8. Svento luonani, ilmoitti, että (kun eilen ei tavattu Hamiltonia) hän kutsui Hamiltonin luokseen tänään kl. 10.30 ja esitti hänelle ylläolevan.

Hamilton pysyi jyrkästi kannallaan, että Gräsbeckin ei pitäisi lähteä yksityisissä asioissakaan, koska asia ei siitä muutu. Hän katsoi, että matka olisi lykättävä 1à 

1 1/2 kk. Mikä oli USA:n hallituksen kantaan syynä, sitä Svento ei saanut selville.

Refl. Paljaita vaikeuksia kaikilla tahoilla. Kyllä on maamme joutunut tosiaan vaikeaan asemaan.

13.8. tuli Moskovasta seuraava sähke:

»Neuvottelussa tänään Mikojan otti esille myös kysymyksen Saksan saatavien käytöstä. Huomautimme mahdollisuutemme uusiin tavaratoimituksiin hyvin rajoitetut, johon Mikojan vastasi voidaan seurata toistakin linjaa myymällä osakkeita Neuvostoliitolle. Mikojan ilmoitti Neuvostoliitosta odotettavissa konkreettinen ehdotus tästä lähiaikoina Helsingissä.»

Refl. Tämä on pirullinen aie. Tahtovat päästä kiinni meidän teollisuuteemme tällä tavalla.

Meitä puristetaan kaikilta tahoilta.

14.8. Refl.

Meidän kommunistimme, niinkuin venäläiset, kirjoittavat räikeästi rauhan asiasta. He esittävät asian siten, että me olemme hyökänneet yhdessä Hitlerin Saksan kanssa Neuvostoliiton päälle 1941 ja olemme menettäneet alueita yms., ja on oikein, että saamme kärsiä. He tahtovat kokonaan unohtaa, että meillä oli myös toinen sota Neuvostoliiton kanssa, talvisota, ja sitä me emme alottaneet, ja että sen sodan johdosta menetimme Karjalan jo 12.3.40. Ja talvisota määräsi meidän kohdaltamme tapausten kulun. Jos talvisotaa ei olisi ollut, niin tapausten kulku olisi todennäköisesti meidän kohdaltamme ollut toinen.

Kommunistien esiintyminen on väärää ja suomalaiselta kannalta se on aivan kuulumatonta. Sillä on ymmärrettävää, että venäläiset tahtovat unohtaa talvisodan ja jättää sen pois, mutta että suomalainen tahtoo sen unohtaa, se on kauheata.

16.8. Eilen, 15.8.46, Enckell esitti Pariisin rauhankonferenssissa meidän valtuuskuntamme puolesta lausunnon rauhansopimusehdotuksesta.

Valtuuskunta oli jonkun verran retusheerannut täällä valmistettua ehdotusta, jättänyt pois mm. maininnan talvisodasta ja siitä, että Karjala on ikivanhoista ajoista kuulunut Suomeen. En ole vakuutettu, oliko tarpeen tehdä noita retusheerauksia. Lausunnossa oli kuitenkin esitetty sekä alue- että taloudelliset kysymykset.

Ulkoasiainvaliokunnassa 19.6.46 ja 21.6.46 sekä Pekkalan, Enckellin ja Sventon ollessa minun luonani 7.5.46 minä esitin syyt, minkä vuoksi oli välttämätöntä ottaa esille myös aluekysymys. Yksi syy oli, että venäläiset voivat muuten sanoa ja sanovat, että emme ole esittäneet näkökantaamme ja ehdotuksiamme. Arvostelin asemaa ja asiaa aivan oikein. Molotov puhuessaan eilen sanoi mm.: »Me neljä ulkoministeriä keskustelimme Suomen rauhansopimuksesta ulkoministerien neuvostossa useiden kuukausien ajan, mutta tällöin ei kuultu mitään huomautuksia Suomen taholta sopimusluonnoksen yhteydessä.» ja toisessa kohdassa Molotov sanoi: »Se tosiasia, että rauhansopimusta koskevia huomautuksia ei esitetty Suomen taholta ulkoministerien neuvoston neuvottelujen aikana, mutta että tällaisia huomautuksia on nyt ilmennyt … »

(Refl. Tämä on arvaamatonta peliä suurvallan puolelta. Mutta oli hyvä, että nyt Pariisissa asiat selvästi otettiin esille.) Molotovin puheessa on selvästi esitetty suurvallan karkea kanta. Hän lausui, että Neuvostoliitto 1939 ryhtyi neuvotteluihin Suomen kanssa rajan tarkistamisesta Leningradin turvallisuuden vuoksi, mutta Suomi ei suostunut. »Kuten tiedätte, syntyi sota neuvottelujen epäonnistumisen tuloksena.»

Tämä on »reilua» suurvallan karkeata puhetta. Ei koeteta hyökkäystä puolustella kauniilla fraaseilla.

Oli hyvä, että Molotov sanoi asian näin suoraan ja kursailematta, niinkuin asia tosiaan oli.

(kts. lehtiä)

7.5. Sähkötimme – neuvottelun jälkeen Pekkalan, Enckellin ja Sventon kanssa – Helolle, käskien ottamaan selvän,

milloin asiamme esille –

odotettavako kutsua vai onko syytä omasta alotteesta lähettää delegatio.

Vastaus saapui 8.5.46: »Kreikan, Bulgarian, Romanian, Unkarin delegatiot saapuneet kutsumatta toivossa esittää ja vaikuttaa. Quai d’Orsay’n1 mukaan ei katsota suopeasti kuloaarimenettelyä. Suomellekaan ei suositella.»

1 Ranskan ulkoministeriö

9.5. saapui Helolta sähke: »Suomen rauhansopimusta ei ensinkään käsitelty. – Delegatiomme kutsutaan, jos riitaisia kysymyksiä, joita hänestä ei olisi. Delegation tuloa muuten ei pitänyt tarpeellisena.»

Refl. On niin vaikea elää tässä valheellisuuden atmosfäärissä. Molotov puhuu, että me emme ole aikaisemmin mitään toivomuksia ilmoittaneet. Olemme 9 kertaa ainakin puhuneet venäläisten kanssa välirauhansopimuksen ehdoista, erityisesti rajoista – Karjalasta. Zdanov sanoi minulle vihoissaan, että me siis emme tahdo täyttää välirauhansopimusta, kun puhuin karjalaisten toivomuksista.

Hirmuista valhetta!

16.8. Ennen presidentin esittelyä puhuin Molotovin eilen Pariisissa lausumasta, että me emme ole ennen esittäneet toivomuksiamme.

Olemme yksityisesti puhuneet ainakin yhdeksän kertaa venäläisten kanssa näistä asioista, Pekkalan delegatio myös Moskovassa Stalinin kanssa. Meille on mm. Ranskan ulkoministeriön puolelta annettu neuvo, että meidän ei pidä lähettää valtuuskuntaa Pariisiin, ennenkuin kutsutaan. Samoin Dekanozov Helolle.

Lisäsin, että olen tyytyväinen siihen, että Molotov niin selvästi esitti karkean suurvaltakannan, kun sanoi, että Neuvostoliiton täytyi parantaa rajoja meidän puolellamme ja sentähden ryhtyi neuvotteluihin Suomen kanssa 1939, mutta kun Suomi ei suostunut heidän ehdotuksiinsa, niin alotti sodan. Suurvalta ottaa pahalla sen, mitä ei saa hyvällä. Tämä on suoraa ja selvää puhetta.

Sanoin myös, että Molotov tuskin olisi saanut sen käsityksen, että me olemme tyytyväisiä välirauhan ja uuden sopimuksen ehtoihin, ellei täällä Suomesta olisi sellaista käsitystä esitetty, joka siihen antoi venäläisille aiheen.

Sitten otin puheeksi maanhankintalain asutussuunnitelman ruotsinkielisillä alueilla. Sanoin, että minun mielestäni se asia on selvä. Minä olen itse kirjoittanut 92 §:n laissa ja sen on valtioneuvosto hyväksynyt. Ja eduskunnan edessä olen selvästi sanonut, mitä se tarkoittaa. Jos eduskunta ei olisi hyväksynyt tätä tulkintaa, niin eduskunnan olisi pitänyt muut­ aa 92 §, mutta eduskunta hyväksyi sen muuttamatta. Tämän mukaisesti minä myös kirjoitin vastaavan pykälän toimeenpanoasetuksessa. Jos nyt tulee eduskunnan puolelta sellainen lausunto, että toimeenpanoasetus ei ole lain mukainen, vaan on lainvastainen ja että minä siis olen antanut lainvastaisen asetuksen ja itse kirjoittanut puheena olevat pykälät, niin minä en voi sitä sietää, vaan tulen vetämään siitä johtopäätökset ja asialla tulee olemaan suuret poliittiset seuraukset.

Kehoitin vakavasti valtioneuvostoa ratkaisemaan asian ensi viikolla, jotta asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

Sanoin myös, että asia on valtakunnalle yleispoliittisesti tärkeä. Nyt on kysymys ainoastaan 350 karjalaisperheestä ja se on suhteellisen pieni asia.

Kysymys on perustuslakivaliokunnassa, jonka pitäisi antaa siitä lausunto.

Sanoin myös, että minä en voi sallia, että lain tarkoitus aiotaan tehdä tyhjäksi virkamiesten toimenpiteen kautta.

Koko valtioneuvosto on yksimielinen, paitsi Viding, joka koettaa estää asian ratkaisua. Asia oli jo valmis, kun Luukka joutui pois hallituksesta, mutta Viding on sotkenut asian.

16.8. Fagerholm luonani.

Puhuin hänelle ensin Molotovin sanoista eilen Pariisissa, että me emme olleet ennen esittäneet huomautuksiamme.

Tämä Molotovin sana on paha kommunisteille.

Minä kerroin, mitä entisten precedenssitapausten1 nojalla olin pelännyt.

Fagerholm kertoi, että ulkovaliokunnassa oli pelätty Pekkalan esiintymistä Pariisissa, mutta kun oli kuultu minun ohjeeni, joihin oltiin tyytyväisiä, ja Pekkala oli sanonut noudattavansa niitä, oli tultu rauhallisiksi.

Fagerholm sanoi, että sosialidemokraatit ovat optimisteja. Puolue menee eteenpäin. Olisi tahtonut oman miehensä rauhanvaltuuskuntaan. Samoin Fagerholmin mielestä olisi pitänyt myös kokoomuksen saada oma miehensä.

Minä sanoin, että minä myös olisin tahtonut sosialidemokraatin, mutta Pekkala ym. vastustivat. Samoin minä tietysti olisin tahtonut kokoomuksen. Mutta Pekkala uhkasi eroamalla valtuuskunnasta.

Fagerholm oli tyytyväinen Enckellin Pariisissa esittämään lausuntoon.

Minä kerroin ruotsinkielisten maanhan­ kintasuunnitelmaasiasta. Sanoin, että jos eduskunnan puolelta tulee lausunto, että minä olen antanut asetuksen, joka ei ole lainmukainen, niin minä en sitä voi sietää, vaan siitä tulee suuret poliittiset seuraukset.

Fagerholm tuntui hyväksyvän minun kantani ja toivoi, että asia järjestyy.

1 edeltävien tapausten

16.8. Svento sanoi Molotovin puheen johdosta minun olleen »profeetallisen» (kun olin sanonut jo kauan sitten, että ellemme puhu Pariisissa, niin venäläiset sanovat, että suomalaiset eivät esittäneet mitään).

Käskin Sventon kehottamaan valtuuskuntaa olemaan aktiivinen Pariisissa. Elleivät saa riittävästi tilaisuutta suullisesti esittämään, niin on meidän muistioitamme levitettävä »mahdollisille ja mahdottomille henkilöille».

17.8. Toimittaja Atos Wirtanen luonani pyynnöstäni. Keskustelimme kauan.

Minä esitin hänelle ajatuksiani.

Suurvallat alastonta valtapolitiikkaa kaikki, Neuvostoliitto kuten muut.

Ei moraalia kansainvälisissä suhteissa. Minun varotukseni 7.5, 19.6, 21.6. Nyt

Molotovin puhe toissapäivänä, vaikka me olemme puhuneet yhdeksän kertaa karjalaisista venäläisten kanssa.

Kommunistien kirjoittelu rauhanasiassa on ollut paha – sanoneet että rauha on hyvä. Unohtavat talvisodan. Minä ymmärrän talvisodan aikaisen politiikan Venäjän puolelta, mutta en hyväksy rauhaa 12.3.40 enkä nykyistä rauhaa. Suomessa ei unohdeta talvisotaa.

»Demokratia» – Neuvostoliitossa ei ole sitä. Siellä ei ole edes tasavaltaa, vaan monarkia. Anal. Rooman keisarikunta.

Kommunistien pitäisi puhua vähemmän räikeästi.

Meidän on pidettävä kiinni laillisesta järjestyksestä, eduskunnasta. Sen kautta kaikki asiat. Tämä pitäisi kommunistien hyväksyä ja sanoa se julkisesti, että epäluulo heitä kohtaan häviäisi.

Oikeusjärjestyksestä ja oikeusturvasta pitäisi kirjoittaa. Meidän täytyy pitää kiinni pohjoismaista ja erityisesti noudattaa Ruotsin esimerkkiä kehityksessä.

Wirtanen: Ei ole niin pessimistinen kuin minä. Euroopassa kehitys menee sosialidemokratiaan päin, ja Neuvostoliitto ei tulevaisuudessa voi sitä sivuuttaa eikä kohdella Euroopan sosialistisia valtakuntia mielivaltaisesti. Neuvostoliitto ajaa nyt Itä-Euroopassa sosialisoimista mahdollisesti myös Saksassa.

Wirtanen oli yhtä mieltä minun kanssa­ ni, että meidän on pidettävä kiinni pohjoismaista, Ruotsista.

Minä sanoin, että en suinkaan ole Neuvostoliitolle kylmä, mutta Neuvostoliitossa ovat olot meille kovin vieraat. Pohjoismaissa olemme kuin kotona.

Wirtanen oli samaa mieltä.

17.8. lauantaina, menin Kultarantaan.

19.8. maanantaina, tulin Kultarannasta.

Illalla 18.8.46 tuli Pariisista seuraava sähke:

»Kommissiokäsittelyissä tehtävämme esittää näkökohtia vain kommissioiden kulloinkin lähettämissä kutsuissa osotettujen kysymysten puitteissa. Huomioonottaen Molotovin puheen luonteen katsomme aluekysymykset de facto1 ratkaistuiksi. Jos kuitenkin valtuuskuntaa aluekysymyksistä kuultaisiin, pyydämme ohjeita, mikä hallituksen kanta. Vaikkakin Molotovin lausunto, että ulkoministerien neuvoston käsitellessä sopimusta Suomen taholta ei silloin tullut huomautuksia onkin yllättävä, ei julkiset selitykset mielestämme paikallaan. Pikavastannette.»

Palattuani kl. 4 Helsinkiin Kultarannasta neuvottelin Sventon kanssa ja päätimme lähettää Pariisiin seuraavan sähkeen:

»Pyydämme teitä esittämään meille ehdotuksenne aluekysymyksistä sen varalta että asia kommissiossa tulee esille. Saatuamme konkreettiset ehdotuksenne annamme ohjeet.»

1 tosiasiassa

19.8. illalla kl. 6 menin Ståhlbergin luo neuvottelemaan; 1 1/2 tuntia.

Luin Pariisista tulleen sähkeen, jossa pyydetään ohjeita aluekysymyksistä.

Ståhlberg oli sitä mieltä, että jos meillä on tilaisuus, meidän täytyy Pariisissa esittää ehtoja. Hänellä ei ole konkreettisia rajaehdotuksia. Minä mainitsin, että talvisodan jälkeen venäläiset erottivat Karjalan Kannaksesta osan pois, ja sanoin, että voisimme esim. pitää siitä kiinni. Se Ståhlbergia miellytti. Neuvoteltuamme sovittiin seuraavasta ohjeesta:

»Jos raja suunnattaisiin esim. siten kuin se raja, jota myöten alue Karjalan Kannaksella talvisodan jälkeen liitettiin Venäjän Sosialistiseen Federatiiviseen Neuvostotasavaltaan (jotenkin Suvannon linja – Koivisto), niin se lieventäisi Suomen taloudellisia ja kansallisia vaurioita ja vastaisi Suomen kansan hartaita toivomuk­ sia.

Samaten olisi Suomelle tärkeä, jos Porkkalan vuokra-alue voitaisiin poistaa tai ainakin liikenteen tarpeiden mukaan supistaa.»

Ståhlberg katsoi, että me olisimme voineet lähettilään kautta esittää kantamme ulkoministerien neuvostolle.

Hänen mielestään olisi nyt hyvä, että nämä ohjeet esitettäisiin eduskunnan luottamusmiehille. Ajatteli, että Takki, joka Vesterisen sairaana ollessa on vanhin jäsen, asian eduskunnan luottamusmiesten kanssa kyllä hoitaa.

20.8. Kova päivä. Olin kuusi tuntia yhteensä neuvotteluissa (puheenjohtajana).

Pariisista tuli sähke, jonka sain vasta kl. 12.30. Se kuului:

»Pekkala Enckellin käydessä tänään tapaamassa Vyshinskiä hän arvosteli ankarasti delegation puhetta väittäen hallituksemme tahtoneen apellerata konferenssin osanottajiin suojan saamiseksi Neuvostoliittoa vastaan. Välirauhanehdot järkkymättömät. Puheen johdosta Neuvostoliiton ulkoministeriön tarkoitus järjestää Saimaan kanavan yhdysliike tulisi suuresti kyseenalaiseksi ja yleiset välit huononneet. Pyydämme kiireesti uusohjeita sotakorvaus ja aluekysymyksissä sex till nio ja trettiotre1 artikloihin nähden.»

Puhelinsanomana tuli Pariisista myös tieto, että ehdotukset ja huomautukset on jätettävä 20.8. kl. 24. Mutta oli ilmoitettu, että jos on suuria vaikeuksia, niin voidaan jättää sen jälkeen.

(kts. asiapapereja.)

1 6–9 ja 33

Kl. 13 Ulkoasiainvaliokunnan kokous. (Takki, Svento, Kilpi, Janhunen, E. Pekkala, Kaijalainen. Minä puheenjohtajana.)

Minä luin edellä olevan sähkeen. Omana mielipiteenäni lausuin, että kun meitä on tahdottu kuulla, niin emme voi esiintuoda muita ajatuksia kuin mitkä vastaavat Suomen kansan ja eduskunnan toivomuksia. Valtuuskunnan asia olisi antaa meille tieto, mitä se ajattelee, ja ehdottaa, mutta se ei lausu omasta puolestaan mitään. Tietysti valtuuskunnalla on itsellään vissi harkintavalta, ja siitä voitaisiin sähkösanomassa sille ilmoittaa. Meidän on täällä mahdotonta nyt heti antaa uudet ohjeet. Myös eduskunnan luottamusmiehiä olisi asiassa kuultava ja heidät pidettävä asioiden tasalla. Huomautin myös painavasti, miten suuri asia kansallemme on kysymyksessä.

Svento: Emme ole saaneet vastausta sähkeeseemme, jossa pyysimme valtuus­ kuntaa esittämään ehdotuksensa. Molotovin puheen jälkeen on vaikea vaatia Karjalaa takaisin.

Takki: Valtuuskunnan sähkeissä on vastakkaisia tietoja. Vyshinskin uhkaukset ovat kenties sellaisia, jotka kuuluvat rauhanneuvotteluihin.

Minä: Olisi vastattava valtuuskunnalle, että sen kanta olisi oleva sama kuin Enckellin puheessa, mutta valtuuskunnalla on liikkumamarginaali.

Svento: Vaarallinen kysymys on aluekysymys. Muut artiklat ehkä vähemmän tärkeitä. Olemme esittäneet kantamme Enckellin puheessa, mutta jätettiin valtuuskunnalle vapaat kädet esiintyä niin­ kuin katsoo välttämättömäksi.

Takki: Valtuuskunnan ohjeita on harkittu kauan ja valtuuskunta on vielä Pariisissa niitä muodostanut. Eduskunnan edustajat ovat ne hyväksyneet. Sentähden on vaikea ruveta niitä muuttamaan. Olisi tyydyttävä aikaisempiin ohjeisiin. Eduskunnan ulkovaliokuntaa olisi kuultava.

Janhunen: Peruskysymys on aluekysymys. Kun on Molotovin ja ennen Stalinin lausunto ja Korkeimman neuvoston päätös 1940 rajoista, niin onko viisasta ajaa enää aluekysymystä. Jos on seinä vastassa, niin olisi paras jättää se asia ja koettaa saada muissa asioissa jotain aikaan. Jos on tarpeen, niin eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa olisi kuultava.

E. Pekkala: Tilanne on meidän valtuuskunnallemme hyvin vaikea, koska pyytävät uusia ohjeita. Se osottaa, että tilanne on vaikea. Mutta valtuuskunta on niukasti meitä informoinut. Kenties olisi tarkoituksenmukaista antaa valtuuskunnalle vapaat kädet aluekysymyksissä, ilman että vaaditaan valtuuskunnan sitomista aikaisempiin ohjeisiin. Artikloihin nähden entiset ohjeet.

Kaijalainen: Aluekysymykseen nähden ei voi menetellä muuta kuin mitä J.K.P. on esittänyt. Suomen kansan tulevaisuuden kannalta on kysymyksessä suuri asia. Olisi odotettava tilanteen kehitystä.

Minä lausuin jotain, mutta en voinut sitä merkitä muistiin.

Svento: Kysymys on, muutetaanko ohjeita. Marginaali.

Kilpi: Valtuuskunta on huonosti meitä informoinut. Kotimaan mielipide ei olisi ollenkaan tyytynyt, ellei Enckellin puheessa olisi esitetty Suomen kansan toivomuksia. Ohjeiden muuttaminen voi tulla kysymykseen ainoastaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan yhteistoimin. Se olisi informoitava.

E. Pekkala: Asia on joka tapauksessa käsiteltävä laajemmassa piirissä: puhemiehet ja ryhmien edustajat kokoon.

Svento: Kun me emme tunne yksityiskohtia, on valtuuskunnalle annettava laaja liikunta-ala.

33 artikla on tärkeä. Sitä koskevat ohjeet pitäisi olla muuttamatta. 33 artikla on tärkeä, muut artiklat eivät niin tärkeitä.

Res.

Hyväksyttiin seuraava ehdotus vastaukseksi (minun ehdotukseni):

»Kun meidän on esitettävä toivomuksiamme, niinkuin Enckellin lukemassa lausunnossa jo tehtiin, niin emme voi esiin­ tuoda muuta kuin mikä vastaa Suomen Eduskunnan ja kansan ajatuksia. Uudet ohjeet eivät välttämättömiä, mutta valtuuskunnalle, joka paikan päällä parhaiten osaa arvostella tilannetta, annetaan sen sijaan tarpeellinen liikuntavapaus.»

Päätettiin esittää asia valtioneuvostolle kl. 3 i.p. ja eduskuntaryhmien edustajille kl. 5 i.p.

20.8. Hallituksen kokous (ilm. esittelijää) kl. 3 i.p. Läsnä täällä olevat valtioneuvoston jäsenet paitsi Vesterinen (sairas) ja Härmä (matkoilla).

Minä luin valtuuskunnan sähkösanoman ja ulkoasiainvaliokunnassa valmistetun vastauksen valtuuskunnalle.

Takki huomautti, että valtuuskunnan sähkeen 17.8.46 mukaan meillä ei ole mahdollisuutta itse esittää ajatuksia, vaan ainoastaan vastata kysymyksiin. Tänä päivänä tulleen sähkeen mukaan meillä on oikeus itse ottaa alotteita. Valtuuskunnan informointi tänne on puutteellinen. Valtuuskunta ei ole tehnyt mitään konkreettisia ehdotuksia. Vyshinskin keskustelu Pekkalan ja Enckellin kanssa kuulunee rauhanneuvottelujen tekniikkaan. Sen ei tarvitse olla viimeinen ja ratkaiseva sana. Valtuuskunnalle annetut ohjeet ovat huolellisen työn tulos, eduskunnan, hallituksen ja presidentin vahvistamat. Niitä ei voi yht’äkkiä muuttaa. Sentähden minun lukemani ehdotus hyvä.

Svento: Valtuuskunta ei ole lausunut mitään omaa mielipidettään.

E. Pekkala: Uusia ohjeita ei olisi annettava. Olisi ainoastaan sanottava, että valtuuskunnalle, joka paikan päällä tuntee tilanteen, annetaan vapaa päätäntä­ valta ja liikuntavapaus. – »Mahdollisimman laaja liikuntavapaus.»

Hiltunen: Ihmetteli, että valtuuskunta ei esitä mitään omaa mielipidettä. Suomen toivomukset on esitettävä, sekä oman kansan että historian ja tulevaisuuden vuoksi. Valtuuskunnan pitää tuoda selvästi ilmi meidän asemamme ja mahdollisuutemme täyttää velvollisuutemme. Meidän velvollisuuksiemme raskaus on esitettävä. Valtuuskunnan ei pidä panna kynttiläänsä vakan alle. Hyväksyy ehdotuksen sähkösanomaksi.

Janhunen: Valtuuskunta on esittänyt kantansa myös alueasiassa. Molotovin lausunnon jälkeen rajakysymystä ei enää pitäisi ottaa esille. Sentähden olisi annettava uusi ohje aluekysymyksessä. Muuten = E. Pekkala.

Murto: Olisi annettava uudet ohjeet, että aluekysymystä ei oteta esille, koska se ei paranna meidän asiaamme, vaan pahentaa sitä.

Minä: Olen paljon ajatellut sitä, pitäisikö antaa asian mennä konfliktiin. Sanoin myös muuta, jota en voinut merkitä.

Kallinen: Meillä oli ollut kaksi mahdollisuutta:

  1. Suomen kansan toiveet tuodaan esiin siivossa muodossa. Näin on menetelty.
  2. että Pariisissa olisi kiitetty kutsusta ja sanottu, että meidän tarkoituksemme ei ole käyttää Pariisin forumia, mutta neuvotellaan Neuvostoliiton kanssa ja peruudutaan aluetoivomuksista.

Viimeksi mainittu kanta (2) olisi ollut parasta reaalipolitiikkaa, mutta Suomen kansa ei olisi sitä hyväksynyt. Hallitus on kahden tulen välissä.

Hyväksyi ehdotuksen.

Minä puhuin jotain, mutta en ehtinyt merkitä muistiin.

Vilhula: Kun meidät kutsuttiin esittämään toivomuksemme, niin emme voi tehdä muuta kuin ne esittää. Kansamme on ollut tyytyväinen, että näin olemme tehneet. Meidän on esitettävä toivomuksemme myös kommissioissa, joka on viimeinen tilaisuus.

Viding: Rauhanehdot ovat niin raskaat, että me emme voi vaieta.

Res.

Enemmistö, muut paitsi Janhunen ja Murto, hyväksyy ehdotuksen vastaukseksi valtuuskunnalle.

20.8. kl. 5 i.p. Ulkoasiainvaliokunta ynnä eduskuntaryhmien luottamusmiehet. Läsnä: Fagerholm, Niukkanen, Sillanpää, Räisänen, Hertta Kuusinen, Paavolainen, Myllymäki, Söderhjelm, Oksala, Turunen, Kytömaa, Paasivuori, Luukka.

Minä esitin asian ja vastausehdotuksen.

Takki kuten hallituksen kokouksessa.

Y. Räisänen: valitti, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on saanut liian myöhään tietää valtuuskunnan valmistustöistä. Valtuuskunta on nyt vaikeassa asemassa. (En kuullut kaikkea, mitä Y.R. sanoi.) Niukkanen: edellytti, että valtuuskunnan muistioissa on tehostettu, miten raskas aluemenetykset on Suomelle. Se on ainoastaan kylmä toteaminen. Mikään hallitus ei voi olla esittämättä aluemenetyksiin nähden maan käsitystä. Valtuuskunnan on ohjeidensa mukaisesti esitettävä meidän näkökantamme.

Fagerholm: Kun Molotov moitti, että emme ole ennen esittäneet Suomen näkökantaa, niin meidän ei pidä jättää sitä esiin tuomatta. Luottaa siihen, että valtuuskunta osaa niin esiintyä, että ei voida puhua intrigoimisesta. Kyllä nyt pitää esittää kaikki toivomukset, mitkä meillä on.

Sillanpää = Fagerholm. On tuntunut siltä, että olemme olleet liian varovaisia. Valtuuskunta on ikäänkuin pelonalainen. On syytä, että siinä muodossa kuin valtuuskunta näkee soveliaaksi, kaikki suomalaisten toivomukset sekä alueisiin että sotakorvaukseen nähden esitetään.

Minä: (En ehtinyt merkitä muistiin.) Luin antamani ohjeet. Kun meidät on kutsuttu lausumaan toivomuksemme, emme voi muuta kuin ne esittää. Minusta tämä asia on jotenkin selvä. Muuta emme ole voineet tehdä kuin esittää ajatuksemme. Enckellin esitys oli kovin maltillinen ja siivo.

Hertta Kuusinen: katsoo myös, että eduskunnan ulkovaliokunta on tullut liian myöhäisessä vaiheessa mukaan. Olemme joutuneet vaikeaan asemaan. Molotovin ja Vyshinskin lausunnot ovat hyvin vakavat. On otettava toinen suhde Neuvostoliittoon kuin mikä on otettu. Meidän tulevaisuutemme riippuu suhteistamme Neuvostoliittoon. Molotovin ja Vyshinskin varotukset on otettava huomioon. Olisi ollut otettava selvä, onko aluekysymyksistä mitään mahdollisuuksia. Esiintyminen Pariisissa vaikuttaa demonstratiolta. Kaikki riippuu siitä, millaiset suhteet Neuvostoliittoon tulevat olemaan. Tulos on ollut huono, sillä meidän suhteemme eivät ole parantuneet Neuvostoliittoon nähden. Valtuuskunta pyytää uusia ohjeita, jotta sen ei tarvitse jatkaa samaan suuntaan. Sentähden olisi sanottava, että aluekysymystä ei olisi jatkettava. Ei saada mitään, mutta vahingoitetaan meidän asioitamme. On noudatettava reaalipolitiikkaa, jota presidentin johdolla on lähes kaksi vuotta menestyksellä noudatettu. Taloudellisia etuja on saatavissa sen mukaan kuin suhteet paranevat.

Minä: Olen kyllä reaalipolitiikko, niin suuresti, että olen tullut miltei kyynikoksi. Viime vuonna oli kysymys täyttää väli­ rauhasopimus, ja silloin täytyi miltei kokonaan ottaa huomioon Neuvostoliitto ja ainoastaan vähän oma kansa. Nyt on välirauhasopimus täytetty. Nyt täytyy olla oikeus enemmän ottaa huomioon oma kansa. Se on myös reaalipolitiikkaa, sillä oma kansa on myös realiteetti ja sen mielialan ja ajatusten huomioonottaminen on myös reaalipolitiikkaa.

Paavolainen: Eduskunnan ulkovaliokunnassa esitettiin ohjeet ja siellä oltiin yksimielisiä. Tämä asia on melkoisen selvä. Sen jälkeen kun meitä on nimenomaan pyydetty esiintymään, emme voi olla sitä tekemättä. Hyväksyy ehdotuksen. Ohjeissa ei ole mitään, joka voi vaarantaa meidän asemaamme. Historiallinen velvollisuutemme on esiintuoda näkökantamme.

Sillanpää: Suomen puolelta annetut lausunnot ovat olleet ainoastaan selostuksia vaikeuksista eikä vaatimuksia.

Myllymäki (kommunisti) puhui jotain 1939 sodasta. Muiden taholta ei ole tehty vaatimuksia voittajia kohtaan.

Janhunen: Kaiken sen jälkeen, mitä on sähkösanomasta ja Molotovin puheesta käynyt ilmi, on aluekysymykset ratkaistu. Sen jälkeen ja Vyshinskin lausunnon jälkeen ei pidä esiintyä aluekysymyksessä, vaan jättää se.

Hertta Kuusinen: Toiveajattelun ei pidä antaa vaikuttaa meidän toimintaamme. Se voi johtaa konfliktiin. Valtuuskunnalla pitäisi olla vapaat kädet ottaa kaikki asianhaarat huomioon. Myös luopua aluevaatimuksista.

Söderhjelm: Jos olisi Pariisissa, niin ei puhuisi enää aluekysymyksistä. Valtuuskunnalle on annettava verraten vapaat kädet. Suomen kansan mieli on tullut Enckellin puheessa esille.

Oksala – hyväksyi ehdotuksen.

Turunen – samoin. 

Kytömaa = Fagerholm. 

Luukka = hallitus ja minä.

Res.

Muut paitsi Janhunen ja Hertta Kuusinen ja Myllymäki ja kaiketi myös Y. Räisänen hyväksyivät ehdotuksen sähkösanomaksi.

Sähkösanoma lähetettiin heti kokouksen jälkeen.

21.8. Kansanedustaja E. Pusa luonani. Puhui maat.kerhotoim. keskuskoulun aikaansaamisesta.

Sen jälkeen oli pitkä keskustelu maanhankintalain kieliasiasta. Selitin kantani. Huomautin, että kun minä olin kirjoittanut 92 §:n ja valtioneuvosto oli sen hyväksynyt ja minä eduskunnan edessä olin selvästi sanonut, mikä on sen sisältö ja eduskunta oli pykälän hyväksynyt tämän jälkeen, niin asia on selvä minun mielestäni. Minä olen myös kirjoittanut toimeenpano­ asetuksen vastaavan pykälän. Jos nyt eduskunnan puolelta tulee lausunto, että minä olen antanut asetuksen, joka ei ole lainmukainen, niin se on vakava asia, jolla voi olla suuria seurauksia. Jos eduskunta muuttaa 92 §:n, niin minä en tule sitä hyväksymään. Asia menee silloin yli vaalien ja vasta jos uusi eduskunta sen hyväksyy samanlaisena, se tulee laiksi. Kysymys ei ole muuta kuin 350 perheestä, joille annetaan maata muualta.

22.8. Karjala kirjoittaa myös ruotsink. maanhankinta-asiasta. Soitin Erkki Paavolaiselle ja sanoin hänelle saman kuin Pusalle.

Sanoin olevan hyvin tärkeätä, että tämä asia tulisi sovinnossa ratkaistuksi.

Svenska Dagbladet 18.8.46: Pääkirjoitus: »Oroande tendenser».1

Sandler sanoi ensi kamarissa: »Det är ett bra land, där man får säga att regeringen är dålig.»2

Svenska Dagbladet lisää omasta puolestaan: »Måtte Sverige förbli ett bra land också i det avseendet»!3

1 »Levottomuutta herättäviä tendenssejä»

2 »Se on hyvä maa, missä saa sanoa hallitusta huonoksi.»

3 »Pysyisipä Ruotsi siinäkin suhteessa hyvänä maana!»

23.8. Pariisista puhelinsanoma.

Sopimusehdotuksen toista, kolmatta ja kuudetta osaa koskevat huomautukset lähetettiin eilen konferenssin pääsihteerille min. J. Fouques Dupove’ille.

23.8. Viime aikoina olen ollut pakotettu tarmokkaasti toimimaan saadakseni maanhankintalaissa edellytetyn ruotsinkielisten ja kaksikielisten seutujen sijoitussuunnitelman järjestykseen maanhankintalain 92 §:n ja toimeenpanoasetuksen mukaisesti. Pohjanmaan ruotsalaisen seudun kohdalta asia on järjestyksessä, mutta Etelä-Suomessa on asiaa viivytelty. Koko viime talven asiaa harkittiin Luukan, Kuhlbergin ja asiantuntijain kanssa ja sen piti olla valmis. Kehoitin Luukkaa järjestämään asian sovussa ruotsalaisten kanssa. Mutta Viding, tultuaan hallitukseen, on sitä lykännyt ja on tehnyt suunnitelman niin, että suomalainen väestö voisi lisääntyä 4 %, ruotsalaiset ovat suostuneet siihen, että 2 % on korkein. Asetuksessa on sanottu, että suhteen pitää pysyä oleellisesti samana. Vaikka minä asutuslakia eduskunnassa käsiteltäessä kolme kertaa (maatalousvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa ja eduskunnan täysi-istunnossa) lausuin hallituksen kannan ja vaikka eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen muuttamattomana ja siis myös sen tulkinnan, minkä hallitus määräykselle antoi, niin sosialidemokraattinen edustaja Eskola otti asian esille maatalousvaliokunnassa väittäen, että asetus ei ole lainmukainen, ja maatalousvaliokunta päätti pyytää perustuslakivaliokunnalta lausuntoa. Tohtori Puhakka oli antanut lausunnon, että asia on ratkaistava kielilainsäädännön mukaan. Tarjanne sanoi antaneensa toisenlaisen lausunnon. Maatalousvaliokunnassa kuuluu enemmistö tahtoneen asettua Puhakan kannalle. – Tämä ei ole rehellistä laintulkintaa, vaan brännvins advokaty r.1

Minä otin asian monta kertaa Pekkalan kanssa esille ja hän sanoi, että valtioneuvosto on, Vidingiä lukuunottamatta, yksimielinen. Mutta asiaa on lykätty kuukaudesta toiseen. Nyt minä otin asian valtioneuvoston yksityisessä istunnossa esille ja pyysin Takkia, joka Vesterisen sairaana ollessa on vanhin valtioneuvostossa, järjestämään asian. Sanoin valtioneuvostolle, että minä olin kirjoittanut sekä 92 §:n että toimeenpanoasetuksen vastaavan pykälän. Jos eduskunta lausuu, että minä olen antanut asetuksen, joka ei ole sopusoinnussa lain kanssa, niin se asia on minun kannaltani vakava. Kehoitin ottamaan asian ensi tilassa esille ja ratkaisemaan sen. Huomautin myös, että asia on minun mielestäni painava, koska se on osa rauhan aikaansaamisessa eri kieliryhmien kesken.

Takki on asiaa tarmokkaasti ajanut ja asian pitäisi tulla ensi viikolla ratkaistuksi, sittenkun Törngren palaa Köpenhaminasta, jossa hän on pohjoismaiden kansantal. kongressissa.

Refl. Ei mikään asia tahdo mennä, ellei sitä pakolla aja. Suomen kansa ei ole poliittisesti, ainakaan ulkopoliittisesti, lahjakasta. Nyt on kysymys ainoastaan 350 siirtolaisperheestä, joille annetaan tietysti maata muualta. Ja näin pienen asian vuoksi tahtoo sotkea suuren valtakunnallisen asian. Ei ymmärrä, että me olemme kulkemassa isoloitumista kohden, joka oli­ si meidän kuolemamme.

1 juopahtavan asianajajan venkoilua

26.8. Ministeri Järnefelt Varsovasta oli luonani. Hän kertoi:

Puolassa ei venäläisiä rakasteta. Voi sanoa, että siellä on suorastaan jonkunlainen viha venäläisiä vastaan. Siihen vaikuttaa myös miehitysjoukkojen menettely. Järnefeltin mielestä täällä meillä on ystävällisempi mieliala venäläisiä kohtaan kuin Puolassa. Esimerkkinä Järnefelt kertoi, että kun Suomen-Puolan kauppaneuvottelujen jälkeen oli suurus kauppaministerillä, niin Järnefelt tiedusteli, voiko hän puhua venäjäksi, kun kauppaministeri ei osannut ranskaa, mutta seremoniamestari ilmoitti, että Järnefelt voi puhua mitä muuta kieltä tahansa, mutta ei venäjää. Järnefelt puhui sitten suomea ja kauppaministeri puolaa ja puheet tulkittiin. Puolankieli on venäjästä kauempana kuin vironkieli suomenkielestä.

Puhuimme sitten uusista länsirajoista. Järnefelt kertoi ulkomaalaisten diplomaattien ym. niidenkin, jotka ovat sympaattisia Puolalle ja Puolan politiikalle, katsovan, että Saksa ei tule hyväksymään Puolan länsirajoja. Siitä tulee Puolalle suuri vaara. Kun näin on, niin Puola on kokonaan riippuvainen Neuvostoliiton avusta. Ehkä Neuvostoliitto on tätä tarkoittanut ja siten sitonut Puolan itseensä.

Sama on asianlaita Tsekkoslovakiaan nähden. Maareformissa ei ole maksettu mitään korvausta omistajille. Vanha aatelisto elää nyt suuressa köyhyydessä. Talonpojille on annettu 50 ha maata kullekin. Se on aika paljon ottaen huomioon, että maa on Puolassa pääasiassa peltoa ja hyvin hedelmällistä.

Muuten taloudelliset olot ovat Puolassa menneet hyvin eteenpäin. Ruokaa on paljon, ei ole säännöstelyä. Maa on kovin hyvää ja viljavaa.

Järnefelt sanoi, että Puolassa ei nimitystä »taantumuksellinen» pidetä minään, koska se merkitsee kaikkia muita paitsi hallituksen puolueen kannattajia.

Partisaaneja, nuoria poikia, on paljon metsissä ja murhaavat nykyisen suunnan kannattajia.

26.8. Svento luonani:

Toissa päivänä Kalastajatorpalla oli rouva Hella Wuolijoki puhunut avoimesti, että jos Suomen valtuuskunta jatkaa Pariisissa samalla tavalla kuin tähän asti, niin Suomi okkupeerataan.

Refl. Tämä on hirmuista. Tämä ulkomaalainen ihminen on meille häpeä.

26.8. Annikki kertoi Allille, että vasemmisto (s.o. kommunistit) tahtovat saada minut pois presidentin paikalta.

27.8. Refl.

Hertta Kuusinen ja muut kommunistit ovat nostaneet suuren metelin Pariisin rauhanvaltuuskuntaa ja hallitusta vastaan väittäen, että valtuuskunta on tehnyt maata vahingoittavia vaatimuksia. On myös alettu pitää kokouksia työpaikoissa, joissa valtuuskuntaa ja hallitusta moititaan. Tämä on hirmuista. Mikä on tässä kommunisteilla takana? Soitin tästä aamuna Fagerholmille pyytäen, että eduskunta ryhtyy seuraamaan asioita.

27.8. Vesterinen luonani.

Ensiksi hän tiedusteli, mitä Pariisin valtuuskunta on tehnyt. Kerroin.

Sitten puhuimme Hertta Kuusisen ja kommunistien toimista rauhanvaltuuskunnan asiassa. Olimme yhtä mieltä siitä, että heidän menettelynsä on aivan kuulumatonta. Pyysin Vesteristä koettamaan ottaa selvää, mikä kommunistien tarkoitus oikeastaan on. Lausuin myös, että asia voidaan viedä eduskuntaan, jotta saadaan selvä, onko eduskunta hallituksen kannalla. Vesterinen lupasi ottaa selvää kommunistien aikomuksista.

Sitten puhuimme sijoitussuunnitelmasta ruots. seuduista. Asia oli ollut tänään esillä, mutta Vilhula oli tahtonut asiakirjat. Asia lykättiin ensi perjantaiksi.

Oikeuskansleri Tarjanne oli sanonut, että 4 % ei ole sopusoinnussa toimeenpanoasetuksen määräyksen »olennaisesti» kanssa.

Näin ollen Vesterinen katsoi, että hän ei voi tehdä muuta kuin äänestää 2 % puolesta.

Minä valitin, että asia on näin kauan viipynyt, ja kehotin ratkaisemaan sen ensi torstaina viimeinkin.

27.8. soitettiin adjutantille pyynnöllä, että kahden työmaakokouksen lähetystö saisi käydä minun luonani. Ilmoittivat, että toisesta kokouksesta oli 3 henkeä ja toisesta 4, siis yhteensä 7 henkeä. Lupasin ottaa vastaan seuraavana päivänä kl. 2 i.p.

28.8. kl. 2 saapui – ei 7 henkeä – vaan 34 linnan pihalle ja tahtoivat tulla luokseni. Minä annoin adjutantin vastata, että minä en voi ottaa vastaan niin suurta kansanjoukkoa, vaan että otan vastaan ainoastaan pienemmän lähetystön. Sitten tuli luokseni 6-henkinen lähetystö, joka antoi minulle sekä omien kokoustensa kirjelmät että myös muiden. Muut jäivät linnan pihalle odottamaan.

Minä pyysin lähetystön istumaan salin pöydän ympärille ja aloin keskustella heidän kanssaan – kahden tunnin ajan. Kävin kohta kohdalta heidän pontensa läpi ja selitin, miten asiat ovat ja miten heidän tietonsa esim. 6–8 artikloihin nähden olivat erheellisiä. He sanoivat saaneensa tietonsa sanomalehdistä. Luin edessäni olevista papereista, mitä meidän valtuuskuntamme oli 6–8 artikloihin nähden esittänyt.

Huomautin myös, että puhe Pariisissa ei ollut Enckellin puhe, kuten täällä väitettiin vasemmistotaholla, vaan se oli valtuuskunnan puhe, jonka Enckell luki.

Kun jossakin kokouksen päätöksessä oli moitittu sitä, että eduskuntaa ei ole pidetty asioiden tasalla eikä sille esitetty asioita, niin minä sanoin, että tämä päätös on minua kovasti ilahuttanut. Sillä eduskunnalla on lopullinen ratkaisuvalta ja sitä on noudatettava. Siitä on kiinni pidettävä. Minä olen suuresti iloinen siitä, että he sen ovat ymmärtäneet.

Keskustelu oli ystävällinen.

Ihmeekseni luin 29.8. lehdistä hävyttömän päätöksen, jossa mm. käytiin minun kimppuuni. Tämä on tavatonta epärehellisyyttä ja kieroutta, mutta sellaisia näkyvät kommunistit olevan. Niihin ei voi luottaa.

Tämä on aivan kuulumatonta. Minä, valtion päämies, keskustelin kaksi tuntia heidän kanssaan, mitä tuskin missään muussa maassa olisi tapahtunut, ja he sitten sättivät minua. Mutta he olivat sangen kehittymättömiä ja sivistymättömiä.

29.8. oli luonani tohtori Hiitonen. Keskustelin hänen kanssaan hänen kirjoituksestaan viime Vapaassa Pohjolassa ynnä muista asioista. Esitin hänelle ajatuksiani ja Hiitonen esitti minulle omiaan. Itse asiassa sovimme sangen hyvin. Hiitonen katsoo, että meidän täytyy lähteä rauhasta 12.3.40, emmekä voi ottaa huomioon enää talvisotaa, joka päättyi rauhanteolla 12.3.40.

Minä sanoin, että me emme voi hyväksyä tätä kantaa, sillä talvisota kuuluu yhteen meidän toisen sotamme kanssa. Ellei talvisotaa olisi ollut, niin tapaukset olisit 1941 kulkeneet toisella tavalla. Sen Hiitonen myönsi, mutta hän katsoi, että talvisotaa esillä pitämällä emme saa mitään aikaan, vaan pahennamme välimme Neuvostoliiton kanssa. Minä vastasin, että minunkaan mielestäni meidän ei pidä puhua talvisodasta Neuvostoliiton vuoksi, joka tahtoo sen unohtaa, mutta jota Suomen kansa ei unohda. Mutta kun emme voi puhua totuutta talvisodasta ja siitä, kuka siihen oli syypää, niin meidän ei pidä räikeästi syyttää omaa kansaamme kevään 1941 tapausten vuoksi, vaan on paras myös niihin nähden olla varovaisia. Me »tuhoamme kansamme sydämen» ja saamme aikaan masennusta ja pessimismiä tulevaisuuteen nähden.

30.8. Presidentin istunnon jälkeen keskustelin Vesterisen, Vilhulan ja Vidingin kanssa.

Vilhula ja Viding sanoivat käsittäneensä viimeisen sähkeen valtuuskunnalle, jossa annettiin heille tarpeellinen liikkuma­ala, siten, että valtuuskunnan pitää esittää alueelliset toivomukset, mutta millä tavalla ja missä rajoissa, se jää heidän harkittavakseen. Viding ja Vilhula katsovat, että on vaikea vastata Suomen kansalle, jos ei ole tehty kaikkea, mikä olisi ollut mahdollinen.

Minä vastasin, että minä myös puolestani olin ajatellut, että kommissiolle jossakin muodossa aluekysymyksiä esitettäisiin, mutta mahdollisesti valtuuskunta on sekä Molotovin puheen että Vyshinskin Pekkalalle ja Enckellille antaman uhkaavan lausunnon katsonut Neuvostoliiton vastaukseksi aluekysymyksiin ja sentähden luopunut jatkamasta asiaa. Mutta siitä saadaan selvyys, kun Pekkala ym. tulevat huomenna.

Journal de Geneve 22.8.46 (Mannerheim lähetti lehden minulle):

»Autour de la Conference», (notre corresp. de Paris nous ecrit: allekirj. P.B.):

»Quel est le delegue qui avait l’audace de dire —, qu’il n’est pas juste de considerer la Finlande, qui a ete une des premieres victimes de la guerre, comme un pays agressent au meme titre que d’autres?»1

1 »Konferenssista», (Pariisin kirjeenvaihtajaltamme) —: »Kuka oli se valtuutettu, joka rohkeni sanoa, että ei ole oikeutettua pitää Suomea, joka kuului sodan ensimmäisiin uhreihin, hyökkäävänä maana yhtäläisin perustein kuin muita?»

31.8. Refl.

Kommunistien peli on jo tehnyt meille paljon pahaa. Luotto USA:sta on huonolla kannalla, neuvottelut eivät pääse alkuun. USA ei tahdo antaa tällaisessa asemassa olevalle maalle luottoa. Muuallakin ulkomailla on epäluottamus maamme tulevaisuuteen lisääntynyt. Kommunistien menettely on aivan epäisänmaallinen. He eivät ole suomalaisia.

29.8. Neuvostoliiton edustaja Novikov lausui Pariisin rauhankonferenssin valiokunnassa Suomen aluekysymyksistä (Hbl 30.8.). Austraalian edustaja Hodgson kysyi, eikö Suomen valtuuskunnalle olisi annettava tilaisuus esittää lausuntonsa alueellisista artikloista. »Härtill genmälde den ryske representanten (Novikov), att finländarna ej tillställt några skriftliga observationer angående de territoriella bestämmelserna. Därför fanns det, ansåg han, ingen anledning att uppmana den finländska delegationen att framlägga synpunkter nu. Han menade, att den finländska delegationens tystnad i de territoriella frågorna måste tyda på att den accepterat de territoriella klausulerna.»1 Puheenjohtaja Beasly sanoi »— anser jag det fullt klart att Finlands regering inte har några önskemål att framställa om de territoriella problemen.»2 – Siis taas venäläisten puolelta sama menettely kuin useampia kertoja ennen.

1 »Tähän venäläisten edustaja (Novikov) vastasi, etteivät suomalaiset ole esittäneet mitään alueellisia määräyksiä koskevia kirjallisia huomautuksia. Sen vuoksi ei hänen mielestään ollut mitään syytä kehottaa Suomen valtuuskuntaa nyt esittämään näkemyksiään. Hän oli sitä mieltä, että Suomen valtuuskunnan vaikenemisen aluekysymyksistä täytyy osoittaa sen hyväksyneen alueelliset asiakohdat»

2 — pidän täysin selvänä, ettei Suomen hallituksella ole esitettävänään aluekysymyksistä mitään toivomuksia.»

31.8. V. Voionmaa luonani. Valtuuskunnan neljä jäsentä palasi tänään kl. 11.30 Pariisista, niiden joukossa Voionmaa. Soitin hänelle kl. 2 i.p., kun Pekkala ei ollut asettunut mihinkään kosketukseen kanssani enkä tavannut Sventoa enkä Vesteristä.

Voionmaa kertoi:

Yleisvaikutelma: Enckell, Helo ja Pekkala olivat Bidaulin luona. Bidaul on sanonut, että Enckell teki häneen hyvän vaikutuksen.

Ranskan lähettiläs Levi on ollut Pariisissa. Levi oli kertonut Enckellin veljelle: Kaikki sanomalehdet sanovat, että Suomen menettely on tehnyt hyvän vaikutuksen ja että se on ollut onnistunut.

Tsekkoslovakian lähettiläs Pariisissa oli kutsunut Enckellin luokseen. (Oli Enckellin mielestä nöyryyttävää, että sellainen lähettiläs kutsui ulkoministerin luok­ seen. Tosiaan olemme joutuneet matalalle.) Lähettiläs oli sanonut olevansa vanha Suomen ystävä. »Ei sopimuksen määräykset ole niin tärkeitä, kun vain olette hyvissä suhteissa Neuvostoliittoon.»

Ranskan kansalaiskokouksen presidentti Auriol piti kutsut kaikille konferenssin jäsenille, mutta ei kutsunut Suomea eikä muita voitettuja maita. Voionmaa tapasi hänet (?) ja Auriol oli pessimisti nykyiseen poliittiseen tilaan nähden.

Hj. Procope oli ilmestynyt Pariisiin ja käynyt mm. englantilaisen Alexanderin luona. Se on ikävä asia. Venäläiset voivat luulla, että Procope on siellä meidän toimestamme.

Leino oli koko ajan yhteydessä venäläisten kanssa. Pekkala ja Leino pitivät omaa seuraansa koko ajan. Kolme lähettilästä, Wuori, Helo ja Sundström, olivat aina valtuuskunnan kokouksissa läsnä, vaikka eivät äänestäneet.

Molotovin luona oli heti ensimmäisenä päivänä Pekkala, Leino ja Sundström. He pyysivät päästä Molotovin luo. Molotov antoi lempeitä muistutuksia. Tästä muu valtuuskunta pahastui.

Alueasiassa Voionmaa (ja Osterholm ja Heljas) olisi tahtonut esittää yleisiä viitteitä, viitaten Enckellin lausuntoon. Pekkala, Leino ja Enckell olivat vastaan. Asia raukesi.

Kaikki on nyt menetetty paitsi kenties jotain taloudellisissa asioissa. Pariisissa ei tarvitse olla mitään valtuuskuntaa. Voionmaan mielestä olisi parempi, jos Pekkala jäisi kotiin. Tekisi täällä vähemmän vahinkoa, olisi enemmän kontrollin alla.

Minä sanoin, että nyt jo on kaikki tahdottu panna Enckellin syyksi. Jos Pekkala jäisi tänne, niin silloin yhä enemmän. Voionmaa myönsi, että tällä näkökohdalla on puolensa.

Voionmaa sanoi, että Leino oli aivan kielteinen mies. Voionmaa sanoi, että kun viedään tuomittu mestauslavalle, niin hänelle jätetään vaatteet, mutta Leino olisi Suomelta tahtonut ottaa kaikki vaatteet pois.

Pekkala meni yleensä aina Leinon puolelle. Vastusti kaikkia kohtia, jotka tarkoittivat Suomen suverenisuuden ylläpitämistä.

Voionmaa sanoi mielipiteenään, että kun kommunistit eivät nyt pysy parlamenttaarisella linjalla, niin pitää ryhtyä enemmän vastustamaan kommunisteja. Voionmaa luuli, että Neuvosto-Venäjä panee suuremman painon Suomen kansan suurelle enemmistölle kuin pienelle kommunistien joukolle.

Rauhan jälkeen Voionmaan mielestä hallituksen on erottava.

Minä kehotin eduskuntaa seuraamaan entistä enemmän asiain kulkua, sillä eduskunnasta riippuu, tuleeko kansamme elämään.

31.8. Svento luonani.

Kertoi, mitä oli kuullut Pekkalalta.

Pekkala oli kertonut, että Enckell ja hän, Pekkala, olivat useassa asiassa yhtä mieltä. Siihen siipeen kuului myös Leino. Pekkala oli tyytyväinen Enckelliin.

Refl. Siis: Enckell kannatti varovaista kantaa ja menettelyä ja siitä huolimatta kommunistit hyökkäävät hänen päälleen ja haukkuvat häntä täällä suut silmät täyteen.

Vyshinskin uhkaukset vaikuttivat sekä Pekkalaan että Enckelliin niin, että he ynnä Leino esiintyivät useassa asiassa yhdessä ja siten oli 3 < 3 ja puheenjohtaja Pekkalan ääni ratkaisi. Aluekysymys ratkaistiin näin: Muuta kuin mitä puheessa täysi-istunnossa oli tuotu esiin, ei voida tehdä. Pekkala oli sanonut toivovansa, että sen jälkeen välit Neuvostoliiton kanssa eivät enää pahentuisi.

Pekkalalla oli se käsitys, että Molotovin puhe ei itsessään ollut paha puhe.

1.9. Pekkala, Leino, Heljas ja Voionmaa ynnä Svento luonani.

Pekkala, joka tuli vähän ennen muita, sanoi, että ilmapiiri Pariisissa oli huono ja vastaanotto lentokentällä oli kylmä. Bidaul, jonka luona Pekkala ja Enckell kävivät, oli ystävällinen.

Sitten kun muut olivat tulleet, Pekkala luki kirjallisen selostuksen Pariisin oloista ja tapahtumista.

Pekkala sanoi, että »yleinen henki» on, että sopimusehdotuksiin ei saa muutoksia. Pienten valtioiden edustajain ehdotukset eivät merkitse mitään.

Wuori oli sanonut, että USA:n taholta katsotaan, että aluekysymyksiin ei pidä koskea.

Keskustelimme sitten pitemmän aikaa. Minä huomautin vaikutuksista, minkä Molotovin lausunto aiheutti, että emme olleet tuoneet esiin toivomuksiamme ulkoministerien kokoukselle, ja nyt taas Novikov vetosi aluekysymyksiin nähden siihen, että valtuuskunta ei ollut tehnyt mitään huomautuksia siinä asiassa, minkä vuoksi täytyy katsoa, että Suomen valtuuskunta ja hallitus hyväksyvät alueita koskevat artiklat. Tämä asettaa Suomen hallituksen ja myös minut ikävään asemaan.

Sitten huomautin, mitä olin jo ennen valtuuskunnan lähtöä maininnut, että meidän ehdotuksemme artikloihin 6–9 ja 33 on Ståhlbergin formuloima, ja hän on siinä asiassa sellainen asiantuntija, että Pariisin konferenssissa tuskin on ketään, jonka voisi asettaa hänen rinnalleen. Huomautin, että näihin artikloihin nähden, jotka eivät koske suhdetta Neuvostoliittoon ja meidän politiikkaamme Neuvostoliittoon, minun mielestäni voisimme turvautua apuun muiltakin tahoilta. Erityisesti huomautin 33 artiklan tärkeydestä. Sanoin pelkääväni, että käsiteltäessä komiteassa 33 artiklaa, voi meidän ehdotuksemme jäädä kokonaan unohduksiin, kuten 6–9 artiklan kohdalla. Pitäisi koettaa jotain tehdä, että meidän ehdotuksemme 33 artiklaan ei jää unohduksiin.

Sitten kun muut olivat menneet pois, keskustelimme vielä Voionmaan kanssa ja minä lähetin Enckellille seuraavan sähkeen (salasähke): »Enckellille. Korostan erimielisyyksien ratkaisua koskevan 33 artiklan erityistä tärkeyttä. Koettakaa toimia asian hyväksi komissiossa.

Paasikivi.»

Voionmaa sanoi kokouksen aikana, että valtuuskunta oli Molotovin puheen ja Vyshinskin uhkausten johdosta »paniikin vallassa».

Minä lausuin mielipiteeni Leinon läsnä ollessa kommunistien menettelystä, jonka hänen rouvansa oli pannut alkuun rauhanneuvottelujen johdosta, sekä siitä sopimattomasta ja presidenttiä loukkaavasta menettelystä, jota kommunistien lähetystö oli osoittanut. Kerroin koko tapauksen menon. Sanoin, että minulle itselleni on aivan yhdentekevää, mitä kommunistit minusta ajattelevat – sodan aikana en välittänyt vanhojen ystävieni mielipiteistä – mutta tasavallan presidenttiä kohtaan kommunistien menettely oli aivan puolustamattoman törkeä.

Voionmaa kertoi myös Pariisissa olevan asiantuntevissa piireissä vallalla sen mielipiteen, että Saksan 80 milj. kansa ei tule koskaan hyväksymään Puolan itärajoja. Sentähden on tulevaisuudessa ehkä jo lehdissä odotettavissa suuria selkkauksia Euroopassa. Länsivallat Englanti ja USA eivät salli Neuvostoliiton edetä niin kauaksi länteen. On siis edessä rauhaton aika. Tällöin voi myös Neuvostoliitolle olla meidän maastamme merkitystä. Kun pääsemme läpi tämän ensi ajan, niin ehkä asiat sitten parantuvat.

1.9. Svento kertoi jo eilen, että USA:n ja Englannin täkäläiset ministerit kehottavat kansalaisiaan lähtemään pois Suomesta kotimaahansa. Ovat sanoneet, että tarkoitus on saada englantilainen ja amerikkalainen kolonia Suomessa vähenemään niin pieneksi kuin mahdollista. Tämä oli Sventosta ikävä merkki, niinkuin se onkin.

Mikä lienee tämän takana?

2.9. Luonani Hambros Bankin Skandinaavian osaston päällikkö Steffenburg, joka on täällä ottamassa selvää maamme taloudellisista ym. oloista. Puhuu ruotsia, alkuaan ruotsalainen.

Keskustelimme tunnin. Selitin meidän taloudellisia olojamme. Hän sanoi meillä olevan Englannissa luottamusta.

Ilves, jonka kanssa puhuin telefoonissa, sanoi Hambros Bankin luvanneen kauppaluottoa niinkuin ennenkin.

Steffenburg sanoi ulkomailla herättävän epäilystä sen, että pelätään venäläisten tekevän yhä uusia vaatimuksia, ja ulkomailla kysytään, miten pitkälle nämä venäläisten vaatimukset tulevat menemään.

Vastasin, että välirauhansopimuksesta johtuvat venäläisten vaatimukset on jo selvitetty eikä uusia voi esiintyä. Paitsi sotakorvausta on ollut palautustavaravaatimus, joka on selvä, sekä saksalaisten saatava, joka on myös selvä. Uusia vaatimuksia ei voi esiintyä, sillä muita ei ole.

Tämä selitys tyydytti Steffenburgia.

Sanoin, että meille on tämä vuosi ja vielä vuosi 1947 vaikea, mutta vuodesta 1948 alkaen meidän laskujemme mukaan aseman pitäisi helpottua.

2.9. Fagerholm luonani.

Minä kerroin hänelle, mitä olin saanut tietää eilen Pariisin konferenssista.

Fagerholm sanoi, että kommunistien viime päivien metelöiminen rauhanvaltuuskuntaa vastaan on suuresti vienyt heidän arvoansa alas.

Minä sanoin, että se on hyvä asia.

2.9. Olin toissapäivänä ja eilen hautausmaalla. Kävelin kumpanakin päivänä l 1/2 tuntia. On kuin kävisi tervehtimässä vanhoja ystäviä ja tuttavia.

Ollessani Danielson-Kalmarin haudalla ajattelin, että Danielson-Kalmari kääntyy haudassaan nähdessään, millaisessa patasuomettarelaisuudessa minä, hänen vanha ystävänsä, olen saanut olla ja edelleen olen pakotettu olemaan mukana.

4.9. Svento luonani.

Pekkalan esitys ulkoasiainvaliokunnassa:

Keskustelu meni kuten aina.

Karjalaiset olivat tyytymättömiä siihen, että asiaa ei otettu esille myös rauhankonferenssin valiokunnassa.

Kommunistit olivat toisella äärimmäisellä sivulla.

Niiden välillä:

Kekkonen ja Söderhjelm.

Sventon mielestä rauhanasia meni näissä vaikeissa oloissa niinkuin se voi mennä. Olemme lausuneet kansan mielipiteen konferenssin täysi-istunnossa.

Enemmistö edustajia näyttää olevan sillä kannalla, että asiaa ei voi viedä täysi-istuntoon.

Karjalaiset eivät olleet tyytyväisiä.

Voionmaa oli esittänyt, että valiokunta hyväksyy rauhanvaltuuskunnan menettelyn.

Asiaa päätettiin jatkaa sen jälkeen kun on saatu tietää ryhmien mielipide.

Sventon mielestä asia eduskunnan ulkovaliokunnassa ei mennyt huonosti.

Niukkanen oli sanonut kommunisteille: Jos asia menee äänestykseen, niin suuri enemmistö tulee olemaan kommunisteja vastaan.

Räisänen oli ollut tyytymätön sekä valtuuskuntaan että hallitukseen.

Sventon mielestä kommunistit eivät voi nousta meillä sellaiseen valtaan kuin Romaniassa.

4.9. olin kaksi tuntia Ståhlbergin luona. Selitin hänelle, millä kannalla rauhanasia on.

Ståhlberg sanoi, että on erinomainen asia, että aluekysymys esitettiin Pariisissa edes täysi-istunnossa Enckellin lukemassa lausunnossa. Ståhlbergin mielestä on valitettavaa, että ei voitu jatkaa valiokunnassa.

Minä: Olisi voinut syntyä tilanne, jossa valiokunnan enemmistö olisi kannattanut meitä Neuvostoliittoa vastaan. Silloin mekin olisimme joutuneet Neuvostoliittoa vastaan. Molotovin ja Vyshinskin kiivaasta tarttumisesta meidän asiaamme on se hyvä puoli, että sen kautta tuli meidän toivomuksemme sitä selvemmin esille.

Ståhlberg sanoi, että jos ei saada muutoksia, täytyy meidän hyväksyä sopimus sellaisenaan, koettaa käytännössä tulla toimeen ja elää eteenpäin. Emme voi tehdä mitään enempää. Mutta olemme tuoneet kansamme toivomukset ja kannan esille.

Ståhlberg toivoi, että sosialidemokraatit ja ruotsalaiset sekä maalaisliittolaiset ryhdistyisivät ja maassa saataisiin aikaan tila, jossa kommunisteilla ei ole enempää vaikutusvaltaa kuin mitä heidän lukunsa eduskunnassa edellyttää. Niillä on ollut tähän asti paljon suurempi vaikutus. He voivat olla hallituksessa, mutta hallituksen enemmistö äänestää heidät kumoon ja ratkaisee asiat 3 kommunistia vastaan.

Ståhlberg luuli, että kommunistien viimeaikainen esiintyminen arvatenkin vähentää heidän kannatustaan.

Puhuimme myös pienten kansojen nykyisestä vaikeasta asemasta. Ståhlberg lausui, että eikö nyt olla suurvaltojen alastoman voimapolitiikan pohjalla, eiköhän kansojen keskuudessa jälleen ala nousta parempi ja oikeudenmukaisempi suunta.

Kun minä viittasin siihen, että tunnen asemani kovin raskaaksi, sanoi Ståhlberg mm., että minun asemani on näiden tapausten kautta vahvistunut.

Valtiovallan on löydettävä tie oikeistoradikaalien ja kommunistien välillä, jotka kumpikin vahingoittavat maata. Hän luuli, että venäläiset mieluummin panevat merkitystä kansan suurelle enemmistölle kuin kouralliselle kommunisteja.

5.9. Fagerholm luonani lyhyen ajan. Kerroin hänelle Ståhlbergin ajatuksista.

Fagerholm sanoi myös, että viime päivien tapaukset ovat vähentäneet kommunistien kannatusta. Kertoi, että eduskunnassa on paljon niitä, jotka katsovat, että valtuuskunnan olisi pitänyt viedä alueasia myös kommissioon.

5.9. Kekkonen luonani. Kertoi:

Ryhmän kokouksessa oli Pekkalan selonteko Pariisin rauhankonferenssista: päätettiin, että ryhmä ei katso, että nykyisessä vaiheessa asiaa ei oteta esille eduskunnassa. Aiheuttaisi hallituspulan. Enemmistö antaisi epäluottamuslauseen aluekysymyksessä. Ryhmä ei halua nyt hallituspulaa. Keskustelussa arvosteltiin Pekkalaa siitä, että meni Molotovin luo muiden tietämättä.

Kommunistien liikettä rauhanasiassa kovasti arvosteltiin. Mutta meille tämä kommunistien liikehtiminen on hyödyksi. Se on vähentänyt kommunistien kannatusta.

Kekkosen mielestä hallituksen olisi pitänyt estää kommunistien tulo minun luokseni.

6.9. Voionmaa luonani. Antoi minulle selonteon rauhanvaltuuskunnan toiminnasta. Ryhmän kokouksessa oli oltu yksimielisiä paitsi Atos Wirtanen ja Sylvi Kilpi olivat olleet samaa mieltä kuin Pekkala. Muut puhuivat kovasti ja kiittivät Voionmaata.

Ärtymys kommunisteja vastaan on kova. Myös Pekkalaa vastaan ollaan erityisesti suuttuneita.

Refl. Voionmaan selonteko (kts. sitä) on mielenkiintoinen ja selvä. Tottuneen historikuksen kirjoittama. Painovalmis.

6.9. Rauhanvaltuuskunnan toiminta oli eilen kaikissa ryhmissä keskustelun alaisena. Pekkalan kirjallinen selostus esitettiin kaikissa ryhmissä.

Sosialidemokraattien ryhmä: »hyväksyttiin Suomen rauhanvaltuuskunnan Pariisin rauhankonferenssin yleiskokoukselle ja sen komissiolle esittämät Suomen kansan toivomukset, vaikka ryhmä olisikin toivonut, että tasavallan presidentin antamia ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan hyväksymiä ohjeita olisi voitu suuremmassa määrin noudattaa.»

Maalaisliiton eduskuntaryhmä: »on eilen pitämässään kokouksessa katsonut mahdolliseksi asettua sille kannalle, että hallituksen tiedonantoa rauhanvaltuuskunnan toiminnasta ei asioiden nykyisessä vaiheessa esitetä eduskunnalle.»

Kokoomuspuolueen eduskuntaryhmä:

»todettiin, ettei ryhmälle oltu suotu tilaisuutta osallistua niihin neuvotteluihin, joita ennen rauhanvaltuuskunnan Pariisin matkaa käytiin Suomen kannan esittämisestä Pariisin rauhankonferenssissa. Niinikään eduskuntaryhmällä ei ole ollut edustajaa Suomen valtuuskunnassa eikä sen asiantuntijain joukossa. Ryhmän mielestä valtuuskuntamme olisi pitänyt esittää Suomen kansan toivomukset sille annettujen ohjeiden mukaisesti asian kaikissa käsittelyvaiheissa. Edelleen ryhmä on sitä mieltä, ettei tällä hetkellä ole aihetta saattaa kysymystä eduskunnan täysi-istunnossa käsiteltäväksi.»

7.9. Edistyspuolueen eduskuntaryhmän kanta:

»Tutustuttuaan pääministeri Pekkalan kirjallisesti antamaan selostukseen Suomen rauhanvaltuuskunnan toiminnasta ja todettuaan, ettei Kans. Edistyspuolueen eduskuntaryhmälle oltu suotu tilaisuutta osallistua neuvotteluihin, joita ennen valtuuskunnan Pariisin matkaa oli käyty Suomen katsantokantojen esittämisestä rauhankonferenssille, niin myös ettei ryhmällä ole ollut edustajaa rauhanvaltuuskunnassa enempää kuin sen asiantuntijastossakaan, Kans. Edistyspuolueen eduskuntaryhmä, pitäen valtuuskunnalle annettuja ohjeita hyväksyttävinä, valittaa, ettei valtuuskunta ole niissä pysynyt, vaan jättänyt käyttämättä tilaisuuden esittää asianomaiselle rauhankonferenssin komissiolle yksityiskohtaisesti perustellun pyynnön kansamme toivomasta ja maallemme elintärkeästä aluerajojen tarkistuksesta. – Ryhmä ei kuitenkaan katso aiheelliseksi, että asia tässä vaiheessa saatettaisiin eduskunnan täysi-istunnossa käsiteltäväksi.»

7.9. SKDL:n eduskuntaryhmä:

»SKDL:n edustajat Suomen rauhanvaltuuskunnassa ovat ajaneet oikeaa asiaa vastustaessaan neuvostoliitonvastaisen esityksen tekemistä Suomen rauhanvaltuuskunnan nimissä sekä toimiessaan tehdyn virheen korjaamiseksi. Ryhmä odottaa valtuuskunnan nimissä mahdollisimman nopeasti tehtävää seikkaperäistä julkista selvitystä valtuuskunnan toiminnasta.»

6.9. Sundström luonani:

Puhuin hänelle Molotovin ihmettelystä

15.8. siitä, että emme olleet ennen esittäneet toivomuksiamme. Novikovin esiintyminen kommissiossa. 

Presedenttitapaukset1 Vyshinski 24.4.44. Sanoin, että minun politiikkani on: Ellemme voi olla pois sodasta, niin sotaan Neuvostoliiton rinnalla. On hyvät toiveet, että Suomen kansan valtaenemmistö hyväksyy tämän politiikan, ellei saateta kansaa sopimattomalla menettelyllä kylmäksi ja vihamieliseksi uudelle politiikalle. Esim. talouspiireissä uusi politiikka yleisesti hyväksytään.

Minä puolestani olen täydellinen reaalipolitiikko, miltei kyynikko.

Kommunistien menettely taas rauhanasiassa on ikävä. Se vaikeuttaa meillä uutta ystävyyspolitiikkaa, vaikeuttaa myös puolueiden yhteistyötä Suomessa. Pariisin konferenssi myös minun mielestäni aivan tarpeeton. Mutta kun meidät on kutsuttu, emme voineet olla esiintuomatta Suomen kansan näkökantaa ja toivomuksia.

Välirauhansopimus on huonosti kirjoitettu. Nim.: välirauhansopimus, johdanto, sotakorvaus 300 milj. doll., 13 artikla, palautusartikla ym., yms. ovat kaikki aiheuttaneet erilaista tulkintaa. Meidän on täytynyt hyväksyä venäläisten tulkinta. Rauhansopimuksen ehdotus on myös huonosti kirjoitettu. Olen neuvotellut Ståhlbergin kanssa ja hän on formuloinut mm. 6–9 ja 33 artiklat.

Sanoin edelleen, että meidän asemamme on raskas: a) aluemenetykset ovat raskain isku, b) sotakorvaus on myös raskas, mutta sen kantaisimme, jos emme olisi menettäneet alueita. Suomen kansan ajatus on: Talvisota; sitä emme alkaneet, mutta sen kautta menetimme Karjalan. Suomi on sentähden eri asemassa kuin muut »satelliitit».

Helo näyttää sanoneen, että asema on nyt sama kuin syksyllä 1939. Tämä ei ole oikein. 1939 sanoimme ei. Nyt emme sano niin, vaan esitämme toivomuksia.

Vyshinskin uhkaukset. Ne ovat hänen tapaisiaan. Kyllä venäläisille voi puhua jotenkin suoraan, kun vaan puhuu sopivalla tavalla. Esim. monet minun keskusteluni Molotovin kanssa.

Tähän suuntaan puhuin Sundströmille. Hän ei sanonut mitään.

1 Edeltävät tapaukset

11.9. Ulkoasiainvaliokunta.

(J.K.P. – M. Pekkala – Svento – Leino – Heljas – Kilpi.)

Läsnä myös Voionmaa.

Keskusteltiin valtuuskunnan palaamisesta Pariisiin ja päätettiin, että valtuuskunnan matkaa lykätään ja tiedustellaan Enckelliltä, onko valtuuskunnan välttämätöntä tulla ja milloin.

 12.9. M. Pekkala luonani.

Pekkala kertoi joku päivä sitten olleensa kutsusta Savonenkovin luona. Läsnä kenraali Vasiljev ja kaksi kauppaedustajaa, joista toinen, Kumykin, Mikojanin luottamusmies.

Kumykin puhui saksalaisten saatavista ja omaisuuden käyttämisestä, sen jälkeen kun se on siirtynyt Neuvostoliitolle.

Hän sanoi, että he olisivat valmiit sijoittamaan nämä summat Suomen tuotantoelämän palvelukseen sijoittamalla niitä suomalaisiin liikeyrityksiin.

Ostaisivat Jäniskosken.

Pekkala oli huomauttanut, että Suomessa on laeilla rajoitettu ulkomaalaisten oikeus omistaa Suomessa omaisuutta. Lait olisi siis muutettava.

Kumykin oli tiedustellut, eikö valtiolla itsellään ole liikeyrityksiä. Oli maininnut mm. rautatiet (!!!).

Pekkala oli vastannut, että valtion liikeyritykset olivat samojen lakien alaisia.

Kumykinin ehdotus oli:

  1. Ostaisivat Jäniskosken.
  2. » osakkeita.
  3. » tavaraa.

Minä sanoin, että tämä on poikkeuksellinen asia.

Esitin, että neuvoteltaisiin talouselämän johtajien kanssa (esim. Gräsbeck, Söderhjelm ym.): Heille selitetään asia ja probleemi ja pyydetään heidän mielipidettään.

Pekkala lupasi kääntyä heidän puoleensa ja antaa Takin hoitaa asiaa.

Minä kehotin Pekkalaa myös seuraamaan sitä.

Minä kerroin Pekkalalle saaneeni Martolalta kirjeen, kun hänet on tahdottu sotkea venäläisten sotavankien väärennettyjen todistusten asiaan.

Olimme yhtä mieltä siitä, että kun Martola on erotettu maaherran toimestaan, niin häntä ei voi enää samoista asioista syyttää. Pekkala oli tässä suhteessa täysin samaa mieltä.

Pekkala ilmoitti, että Leino oli jälleen ottanut esille Reserviupseeriliiton ja Ilmailuliiton hajoittamisasian. Leino oli sanonut, että valvontakomissio oli asiasta puhunut hänelle. Asia oli lykätty ensi maanantaihin 16.9.46, jotta minä voin olla läsnä, kuten keväällä oli sovittu.

Minä sanoin kantani olevan, että 21 artikla on täytettävä ja järjestöt hajoitettava, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että on olemassa pätevä todistusaineisto siitä, että järjestö on tehnyt itsensä syypääksi 21 artiklassa mainittuun toimintaan.

Sanoin Pekkalalle, että Suomesta pyrkii pois ihmisiä, pelkäävät Suomen tulevaisuutta. Parhaat miehet pääsevät pois ja huonot jäävät. Tämä on arveluttava asia. Pekkala sanoi kuulleensa, että myös juutalaisia muuttaa. Oli kuullut, että kolme juutalaista oli myynyt osakkeensa ym. ja muuttanut Ruotsiin ym. Tämä on arveluttava merkki, sillä juutalaiset haistavat etukäteen.

10.9. Dr. Bo Enander luonani.

Pitkä keskustelu. Kysyin, mitä Ruotsissa ajatellaan meistä.

Enander vastasi, että kommunistien viimeaikainen menettely on herättänyt ikäviä mietteitä. Ei ymmärretä, mikä on kommunistien tarkoitus. Ovatko he yhteistoiminnassa venäläisten kanssa?

»Tämä on ikävä asia», sanoi Dr. Bo Enander.

15.9. Olin Ståhlbergin luona. Neuvottelin Reserviupseeriliiton ja Ilmailuliiton lakkauttamisasiasta.

Ståhlberg: Presidentillä on ne tehtävät, jotka hänelle on nimenomaan pidätetyt. Muut kuuluvat valtioneuvostolle ja ministeriöille.

Ellei Castrenin antamaa asetusta olisi, niin viranomaiset voisivat väliaikaisesti kieltää järjestöt, mutta asia olisi alistettava tuomioistuimeen, joka ratkaisee asian ottaen tietenkin huomioon välirauhansopimuksen 21 artiklan.

21 art. »Suomi sitoutuu» — siinä muodossa, joka on voimassa.

Valtioneuvosto on käsitellessään 21 artiklan asioita -sidottu siihen, että näytetään toteen, että järjestö on tehnyt itsensä syypääksi artiklassa mainittuun toimintaan. Sillä jokaisessa instanssissa, oli se mikä tahansa, on tutkittava, onko syitä toimenpiteeseen (tässä järjestön hajoittamiseen).

Minä luin kirjoittamani. Ståhlbergin mielestä se oli oikein sanottu.

Ståhlberg jatkoi: Jos lakkautetaan syyttömästi ja vastoin välirauhansopimusta, niin sitä ei hallitus voi millään puolustaa.

Ståhlberg: Jos Reserviupseeriliiton »haaraosastossa» (klubissa) esiintyy jotain 21 artiklan vastaista, niin korkeintaan haaraosasto olisi lakkautettava, mutta ei millään tavalla koko liittoa. Pitää olla todistettavissa.

Ståhlberg esitti: Koska mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin riippuu siitä, onko yhdistys — liitto — tehnyt itsensä syy pääksi 21 artiklassa tarkoitettuun toimintaan, niin ennenkuin mihinkään toimenpiteisiin ryhdytään, olisi syytä hankkia oikeuskanslerin lausunto siitä, onko järjestö tehnyt itsensä syypääksi siihen, mitä 21 artiklassa sanotaan.

Jos oikeuskansleri tulee siihen tulokseen, että järjestö on tehnyt itsensä tällaiseen toimintaan syypääksi, niin ei voi muuta kuin hajoittaa.

Ståhlberg lisäsi, että valtioneuvoston on vaikea harkita todistusaineistoa.

Ståhlberg lausui, että presidentti voi, muuttaen 23.9.44 asetuksen ensi pykälää, pidättää itsellensä ratkaisuoikeuden siinä kosketelluissa asioissa. Hän huomautti myös, että tässä on kysymys lainkäyttöasiasta.

Hän huomautti vielä, että välirauhasopimus ei ole voimassa oleva oikeuden mukaan missään muussa kohden kuin mitä siinä on sanottu.

13.9. Kekkonen luonani; kertoi: Maalaisliiton ryhmässä 12.9.46 oli paljon arvosteltu yhteistyötä kommunistien kanssa.

Pienellä enemmistöllä oli päätetty, että ei julkaista rauhanvaltuuskunnan arvostelua. Leino ja Hertta Kuusinen kääntyivät Kekkosen puoleen ja pyysivät, että ryhmä ei tekisi asiassa päätöstä. Kun sosialidemokraatit eivät heidän mielestään kelpaa yhteistoimintaan venäläisten kanssa, niin maalaisliiton ei pitäisi nyt menetellä niin, että myös se tulee kelpaamattomaksi yhteistoimintaan. Kekkonen luuli, että kommunistit pelkäävät isoloitumista.

Kekkonen sanoi, että sitten kun rauha on tehty, tulee hallituskriisi.

Minä kehotin Kekkosta pitämään kosketusta kommunistien kanssa.

Kekkonen lupasi sen tehdä.

 16.9. Valtioneuvoston yksityinen istunto — minun puheenjohdollani.

Reserviupseeriliiton ja Ilmailuliiton lakkauttamisesta. Välirauhasopimuksen 21 artikla.

M. Pekkala esitti asian. Siitä oli joku päivä sitten ollut hänen ja minun välillä puhe.

Minä: Juriidinen menettely: Ellei olisi asetusta 23.9.44, niin viranomaisilla olisi oikeus väliaikaisesti kieltää järjestöt, mutta asia olisi ollut alistettava tuomioistuimen vahvistettavaksi. Asetuksella 23.9.44 asia annettiin valtioneuvoston ratkaistavaksi. Presidentillä on oikeus pidättää asian ratkaisu itselleen muuttamalla asetuksen 1 §:ää.

Itse asiaan nähden lausuin seuraavaa (luin tämän paperista):

Kuten viime aikana on havaittu, on eduskuntapiirien ja kansan mieliala hermostunut ja ärtynyt. Tämä ja paljon muuta vaikeuttaa uuden politiikan menesty­ mistä ja asioiden yleistä hoitamista samoinkuin sitä yhteistyötä puolueiden kesken, jota on lähes 2 vuotta noudatettu.

Pahimpia tosiasioita nykyään on kansaan levinnyt käsitys, että meillä ei vallitse lainturva eikä laillinen järjestys, niinkuin demokraattisessa maassa pitää olla, vaan että meillä mielivalta pyrkii saamaan jalansijaa.

Arkaluontoisimpia asioita ovat juuri yhdistysten ja järjestöjen lakkauttamiset, jotka koskevat suurta lukua ihmisiä.

Kaikesta tästä huolimatta on meidän tietenkin noudatettava välirauhasopimuksen 21 artiklaa. Omasta puolestani olen valmis olemaan mukana hajoittamassa kaikki 21 artiklassa mainitut järjestöt, »jotka — niinkuin artiklassa sanotaan — harjoittavat Yhdistyneille kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa.»

Mutta ehdoton edellytys on, että on olemassa pätevä todistusaineisto siitä, että järjestö todella on tehnyt itsensä syypääksi sellaiseen toimintaan kuin 21 artiklassa sanotaan. Tämän todistusaineiston tulee mielestäni olla sellainen, että se voidaan saattaa julkisuuteen ja että yleinen mielipide ei voi väittää järjestön hajoittamisen tapahtuneen riittämättömillä perusteilla. Ainoastaan kun hallitus voi esittää toimenpiteidensä puolustukseksi ja perusteeksi päteviä todisteita ja siten voi eduskunnan ja kansan edessä riittävästi perustella tekojaan, voi hallitus säilyttää yleisen luottamuksen ja saavuttaa jatkuvaa kannatusta uudelle politiikalle sekä saada tämän politiikan todelliseksi kansan politiikaksi, mikä on meidän tarkoituksemme.

Eri kertoja on esiintynyt erimielisyyttä hallituksen ja Valvontakomission kesken välirauhasopimuksen määräysten tulkinnasta ja meidän on ollut pakko alistua venäläisten tulkintaan. Niin oli asia esim. sotakorvausta koskevaan 11 artiklaan nähden, jossa meidän oli pakko hyväksyä venäläisten vaatimus 1938 vuoden hinnoista. Välirauhasopimuksen 21 artiklan tulkitsemiseen nähden ei ole mitään erimielisyyttä. Sen mukaan ovat järjestöt, jotka harjoittavat artiklassa mainittua toimintaa, hajoitettavat. Mutta sen kysymyksen harkitseminen, onko joku järjestö tehnyt itsensä syypääksi Yhdistyneille Kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamieliseen propagandaan, on hallituksen asia ja velvollisuus.

Kysymys Reserviupseeriliiton ja Ilmailuliiton lakkauttamisesta oli esillä viime keväänä. En muista enää tarkasti, millainen todistusaineisto silloin oli olemassa, mutta minulla on se käsitys, että se ei ollut riittävä oikeuttamaan näiden järjestöjen lakkauttamista.

Reserviupseeriliiton Jäsenmäärä on luullakseni 16.000 à 17.000 ja sen jäsenistä ainakin valtaosa on kunnollisia, moninaisilla siteillä yhteiskunnan eri piireihin sidottuja, ei enää aivan nuoria kansalaisia. Senvuoksi tämän järjestön lakkauttaminen herättäisi laajalti sangen suurta huomiota kansassa. Tässä asiassa on syytä olla hyvin harkitsevainen ja katsoa, että täysin pätevä todistusaineisto on olemassa.

Koska mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin riippuu siitä, että puheenaolevat liitot ovat tehneet itsensä syypäiksi 21 artiklassa tarkoitettuun toimintaan, olisi, ennenkuin mihinkään toimenpiteisiin ryhdytään, syytä hankkia oikeuskanslerin lausunto siitä, ovatko nämä järjestöt tehneet itsensä syypäiksi siihen, mitä 21 artiklassa sanotaan.

Omasta puolestani pyydän saada täydellisen todistusaineiston nähtäväkseni – ei vain sen, mikä oli koossa viime keväänä, vaan myös sen, mitä uutta todistusaineistoa puheenaolevien järjestöjen toimintaa vastaan on myöhemmin kerätty.

Leino: 17.5.46 Savonenkov sanoi M. Pekkalalle, joka oli Savonenkovin luona, että nämä kaksi järjestöä olisi lakkautettava. Sen jälkeen on valvontakomissio puhunut asiasta kaksi kertaa Valtiollisen poliisin päällikölle suullisesti, kysyen, mitä asiassa on tehty. Poliisipäällikkö on ilmoittanut asiasta Leinolle. Valvontakomissio ei ollut tyytyväinen saamaansa vastaukseen.

Minä totesin, että valvontakomissio ei siis ole kirjallisesti esittänyt vaatimustansa.

Leino lisäsi, että nämä järjestöt on lakkautettava 21 artiklan nojalla, koska ovat puolisotilaallisia järjestöjä.

Vilhula yhtyi minuun, että olisi pyydettävä oikeuskanslerin lausunto.

E. Pekkala: Asetuksen kautta 23.9.44 asia on saanut hallintoasian muodon. Ei ole enää oikeusasia. On kannattanut lakkauttamista, mutta kun asia on arkaluontoinen, niin yhtyy siihen, että pyydetään oikeuskanslerin lausuntoa.

Svento = Pekkala.

Kaikki valtioneuvoston jäsenet yhtyivät siihen, että pyydetään oikeuskanslerin lausuntoa.

18.9. Gräsbeck luonani. Palannut toissapäivänä kotiin ulkomailta. Oli aikonut mennä USA:han luotosta neuvottelemaan, mutta palasi Lontoosta, kun USA:ssa ei nyt tahdota ryhtyä neuvotteluihin luotosta.

Gräsbeck sanoi, että ellei saada luottoa, niin ei voida ostaa tärkeitä tavaroita.

Gräsbeck lausui sen ajatuksen, että minä puhuisin Hamiltonin kanssa asiasta. Asema on meille vakava. Me tarvitsemme övergångshjälp.1

Sovimme siitä, että ylihuomenna pidetään kokous, jossa on paitsi minä, pääministeri, Svento, Takki, Törngren, Gräsbeck ja Kivialho (Suomen Pankista).

Gräsbeck antoi P.M:n valuuttatilanteesta.

1 siirtymävaiheen apua

20.9. Kokous pääministerin huoneessa: minä – M. Pekkala – Takki – Törngren – Gräsbeck – Kivialho.

Gräsbeck kertoi matkastaan ja esitti, että minä puhuisin Hamiltonin kanssa. Ilman lainaa emme tule toimeen. Asiata on myös vaikea lykätä. Muualta kuin USA:sta on vaikea saada luottoa. Syynä Amerikan estelyyn on nähtävästi Pariisin konferenssi. Nyt pitäisi jotain tehdä. Sen jälkeen kun minä olen puhunut Hamiltonin kanssa, jatkaisi Gräsbeck keskustelua hänen kanssaan.

Pekkala yhtyy Gräsbeckiin, että minä puhuisin Hamiltonin kanssa. Ajatteli, että myös Kyllikki Pohjala matkustaisi USA:han, koska hänellä on siellä paljon suhteita. Myös pitäisi saada sinne sopiva juutalainen (Straftscheski).

Gräsbeck: Murduch matkustaa USA:han asioissaan.

Takki epäili, tokko minun vielä nyt pitäisi esiintyä asiassa, kun on saatu niin jyrkkä kielto, vaan Sventon pitäisi puhua Hamiltonin kanssa. Minä puhuisin vasta myöhemmin.

Gräsbeck: Amerikkalaiset tahtoivat lykätä viime kerralla asian 4 à 6 viikoksi ja se aika on nyt kulunut.

Törngren: Vaikka on outoa, että presidentti esiintyy, niin kun tila on vakava, niin yhtyi siihen, että minä puhuisin Hamiltonille. Pohjala ei ole sopiva tällaisessa asiassa menemään USA:han.

Kivialho teki selvää valuuttatilanteesta. (kts. Gräsbeckin antamaa promemoriaa). Pitkäaikainen luotto olisi välttämätön. Ennakot, joita voidaan saada, eivät riitä.

Pekkala: Minun kääntymiseni Hamiltonin puoleen ei pitäisi olla virallinen kääntyminen, vaan yleinen keskustelu, jotta saadaan selville, millainen asema on. Kivialho: USA:n luoton nojalla on tämä kesä mennyt jotenkin rauhallisesti. Se on vaikuttanut hyvästi rahatilanteeseen.

Pitäisi voida jatkaa edelleen.

Lopuksi yhdyttiin siihen, että minä keskustelen Hamiltonin kanssa ensi viikolla.

Sitten minä esitin sahatilanteen ja työvoiman puutteen, sen mukaan kuin Honkajuuri oli minulle puhunut (kts. jälempänä)}.

Takki selitti, että jälleenrakennustyön vuoksi on työvoiman puute yleinen.

Jonkun aikaa keskusteltua lupasivat ottaa asian esille Härmän kanssa sekä hallituksessa.

21.9. Yksityinen. Salainen. Ministeri E. Wuori, Lontoo. H.V.

Suuri kiitos kirjeestäsi 16.9.

Kun tavataan, saamme laajemmin keskustella. Tulet kaiketi lähitulevaisuudessa täällä käymään.

Asiallisesti voin hyväksyä valtuuskunnan puheen konferenssissa, vaikkakin minun mielestäni olisi vaaratta voinut sopivasti viitata talvisotaan, joka on ollut lähtökohta tapausten kululle Suomen puolelta. Siitä huolimatta, että politiikkamme syksyllä 1939 oli minun mielestäni tyhmää, oli meillä silloin kolminkertaiset oikeudelliset perusteet. Että venäläiset ja meidän Otto Kuusislaiset tahtovat talvisodan unohtaa, on ymmärrettävää. Mutta luonnollista on, että Suomen kansa sitä ei unohda. Molotovin ja Vyshinskin reaktio kuitenkin on tehnyt asian riittävän selväksi. Vyshinskin purkaukset oli arvatenkin arrangeerattu.

Pekkala on – valitettavasti – kadottanut kannatuksensa 3/ 4 osassa Suomen kansaa. Se on minulle eri tahoilta ilmoitettu. Omasta puolestani en ymmärrä hänen menettelyään. Hänen puheensa luonnoksessa, joka on edessäni, oli ensi kertaa viittaus »uranuurtaja-asemaan, joka meillä valtiollisen demokratian ensimmäisinä toteuttajina on ollut». Ja hänen ehdotuksessaan sanottiin aluekysymyksistä: »Suomen hallitus, joka tietenkin hyvin tietää, millä tavalla Suomen kansa puheenaolevat aluemenetykset tuntee, ei voi olla tässä viimeisessä mahdollisessa tilaisuudessa voittajavalloille, joiden tarkoituksena on luoda oikeudenmukainen ja pysyvä rauha. esittämättä, että ne tahtoisivat tavalla, josta voitaneen lähemmin neuvotella erikoiskommissiossa, huojentaa välirauhansopimuksen ehtoja tässä (alueellisessa) kohden.»

Tämä on siteerattu Pekkalan ehdotuksesta. Mitä hän, Pekkala, oikein tarkoittaa?

Mainitsen Sinulle, että olen näissä rauhan asioissa ollut jatkuvasti yhteydessä maamme suurimman ja vanhimman demokraatin, Presidentti Ståhlbergin kanssa. Hän on ollut muuten yhtä mieltä kuin minä, paitsi että olisi tahtonut Pariisissa selvempää esiintymistä myös aluekysymyksessä ja myös komissiossa. Minä kuitenkin tyydyin vähempään.

Sanon lopuksi, että ellei minun politiikkani venäläisille riitä, ei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin ruveta pistimillä ja terrorilla hallitsemaan maata.

Suomen kansan valtava enemmistö ei mene pitemmälle kuin minä, suuri osa kansasta ei niinkään pitkälle.

Mieleeni tulee tavan takaa kysymys: Olenko mennyt politiikassani liian pitkälle myöntyväisyydessä?

Ja vielä lopuksi: Minä olen »vanhasuomalainen» (»suomettarelainen») ja niin olen toiminut ja niin tulen toimimaan.

Mutta kommunistit ja heidän kannattajansa ovat »bobrikoffilaisia», mitä minä en ole koskaan hyväksynyt enkä nytkään hyväksy. Siinä ero.

Kuten sanottu: Kun tavataan, jatketaan keskustelua.

Voi hyvin ja tervehdi arv. Rouvaasi

Sinun

J.K.P.

P.S.

Epäselvyyden välttämiseksi lisään, että en ole missään suhteessa muuttanut kantaani, mikäli koskee politiikkaamme Neuvostoliittoon. Suomessa ei ole ketään, joka vilpittömämmin ja lujemmin kannattaa ja ajaa pysyvää ystävyyden politiikkaa Neuvostoliiton kanssa. Mutta minun edellytykseni on, että kansamme ja maamme tulee pitää kiinni omista elämänehdoistaan ja omasta pohjoismaisesta »elämäntyylistään» sekä länsimaisesta parlamenttaarisesta demokratiastaan. Ellei venäläisillä ole tarkoitus meitä tuhota, ei ole esteitä tällä pohjalla luoda ei vain modus vivendi, vaan hyvät suhteet, jossa Neuvostoliiton legitimiset intressit tällä taholla tyydytetään. Mutta vapaudestamme ja kansallisesta olemuksestamme sekä suvereenisuudestamme emme voi luopua.

Juuri tämä politiikka luo edellytykset pysyvän ystävyyden politiikalle Suomen ja Neuvostoliiton välillä, mikä on minun toimintani päämäärä. Muu politiikka vie vihaan ja kaaokseen.

J.K.P.

20.9. Honkajuuri luonani.

Kertoi, että Rauma-Raahe Oy:n y.m. sahoilla olisi raaka-ainetta, mutta ei ole työväkeä, koska työväki on kaikkinaisilla muilla rakennustöillä, erityisesti voimalaitoksilla, jotka ovat tärkeitä, mutta joiden rakentamista voisi ehkä jonkun verran lykätä.

Sanoi myös, että hintatoimistolta ei saa määräystä sahatavaroiden hinnoista. Myöskään puutalojen hintaa ei ole määrätty.

Suomen Pankin tila on kireä.

Raumalla sotakorvauksen proomuista maksetaan 23 milj. mk, mutta Neuvostoliitto maksaa 3 milj. mk. Tulee suuri tappio.

22.9. luonani professori Nevanlinna,jolle on tarjottu professorin virkaa Zürichin yliopistossa, mutta nyt hänelle ei anneta passia. Ei tiedä, mikä on syy. – Lupasin ottaa selvän.

Puhuin E. Kilven kanssa, joka hoitaa sisäministerin virkaa, kun Leino on Pariisissa.

23.9.46 maaherra Meltti oli luonani samasta asiasta. Sanoi, että Valpo on kieltänyt passin antamisen, koska aikovat nostaa syytteen SS-miesten värväämisestä. Nevanlinna oli puheenjohtaja värväystoiminnassa. Meltti sanoi, että myös venäläiset ovat kiinnostuneet tästä asiasta ja ovat luvanneet antaa aineistoa.

Minä sanoin Meltille, että minun mielestäni olisi passi annettava. Asiasta tulee muuten eurooppalainen skandaali, joka vahingoittaa maamme mainetta. Kutsu maailmankuuluun Zilrichin yliopistoon on maalle kunniaksi. Meltti lupasi antaa passin.

23.9.46 puhuin asiasta oikeuskansleri Tarjanteen kanssa. Svento ja Takki läsnä. Tarjanne sanoi, että tästä asiasta ei voi nostaa syytettä Suomen lain mukaan. 12 luku RL ei sovellu. RL 16:22, jos soveltuisi, niin asia on vanhentunut. Olimme kaikki yksimielisiä, että passi on annettava.

24.9.46 Nevanlinna oli luonani. Ilmoitin hänelle, ja Nevanlinna lupasi, jos syyte nostetaan, heti saapua vastaamaan. Sanoi tulleensa vasta 1942 toimikuntaan.

23.9. Eversti Savonjousi (Savonius) luonani. Pyysi saada kertoa asekätköjutusta, miltä kannalta suomalaiset upseerit olivat sitä katsoneet.

Kun aselepo tehtiin, oli se tieto upseerien kesken yleinen, että Neuvostoliitto miehittää maan, vieläpä ajankohta: 15.10.44, jolloin miehitys tapahtuisi.

Molotovin puhe Pariisissa, että miehityksestä luovuttiin, koska Suomi on maksanut sotakorvausta, on siitä todistus. 1944 aselevon jälkeen katsottiin, että meillä olisi edessä Viron kohtalo. Virosta vietiin pois suuri osa ihmisiä.

Puolustuslaitoksen tehtävä on puolustaa maata ja ottaa huomioon huonoin vaihtoehto ja lähtökohta. Sotakalusto oli hajoitettava yli maan, siitä asekätköt. Oleellista on, että upseereilla oli isänmaallinen varma vakaumus ja toimenpide ei ole kohdistettu hallitusta vastaan, vaan hallituksen puolustamiseksi. Suomen upseeristo on ollut kelpo miehiä eikä ole tahtonut politikoita. Vaikutteet olivat epäitsekkäät ja isänmaalliset.

Meillä ei ole mahdollista saada aikaan salaliittoa laillista hallitusta vastaan. Väitteet epäisänmaallisuudesta ja valtiopetoksesta ovat väärät. 1944 Mannerheim oli presidentti ja ylipäällikkö.

Syytös maanpetoksesta ja valtiopetoksesta on joko vastoin parempaa tietoa tai sitten niiden taholta, jotka itse työskentelevät laillista hallitusta vastaan ja luulevat muista samaa. Vaikka suunnittelijoita tuomitaan, alemmat käskyläiset ovat ainoastaan totelleet. Asekätköt 1944 eivät olleet lainvastaisia. Nyt on kysymyksessä saada takautuva laki.

Tapa, jotta tätä asiaa on julkisuudessa käsitelty, on ollut upseeristolle loukkaus.

Minä vastasin, että uskon kyllä, että upseerit ovat olleet hyvässä luulossa, mutta koko tämä asia, joka on ollut kovin vahingollinen maalle, osoittaa suurta ammatillistakin ymmärtämättömyyttä, sillä upseerien olisi pitänyt ymmärtää, että ei tällaisilla aseilla ja järjestelyillä voida nykyaikana sodassa ja aseellisessa taistelussa mitään saavuttaa. Se on ollut lapsellista ja ajattelemattomuutta. Mitä tulee miehityksen riippuvaisuuteen sotakorvauksen maksamisesta, ei se pidä paikkaansa. Lokakuun 15 p. 1944 ja yleensä syksyllä 1944 on sotakorvauksen maksu avonainen. Sopimus tehtiin 17.12.44. Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea sen tähden, että siihen ei ollut mitään aihetta eikä intressiä. Romania, Unkari ym. maat miehitettiin sen tähden, että se oli tarpeen yhdystien ylläpitämiseksi Neuvostoliiton sotajoukoille länteen (Jugoslaviaan ym.). Mitään tällaisia enempää kuin muitakaan syitä ei Neuvostoliitolla ollut Suomessa.

23.9. luonani myös Fagerholm, jolle näytin Wuoren kirjeen. Puhuimme yhtä ja toista politiikasta.

 23.9. Rouva Wuolijoki luonani.

Kertoi edellisenä päivänä olleensa Abramovin luona, joka oli tyytymätön siihen, että Pekkala ei ollut käynyt hänen luonaan. Abramov oli sanonut, että hän tahtoisi tavata minua, mutta ei katso itse voivansa tulla minun luokseni.

Minä kutsuin Abramovin luokseni seuraavaksi päiväksi.

24.9. Abramov luonani kaksi tuntia. Abramov tietysti tuli luokseni ja esitti lausuntonsa saamiensa ohjeiden mukaan. Miellyttävä keskustelu.

Abramov sanoi olleensa Pariisissa ja myös siinä tilaisuudessa, jossa Vyshinski oli puhunut Pekkalan ja Enckellin kanssa. Hän sanoi, että Enckellin puheessa oli kosketeltu ainoastaan kahta kohtaa: territorialisia ja vahingonkorvauskysymyksiä. Siis ainoastaan niitä kysymyksiä, jotka kohdistuvat Neuvostoliittoon, mutta ei mitään rauhansopimuksen ehdotuksen monia muita kysymyksiä, jotka koskevat myös Englantia ja USA:ta. Enckellin lausunto meni siis ainoastaan Neuvostoliittoa vastaan, mutta ei koskenut niitä artikloita, jotka intressoivat Englantia ja USA:ta ja olisi herättänyt heidän huomiotaan.

Minä: Ainoastaan tärkeimpiä kohtia. Muista annettaisiin p.m:t.

Minä esitin meidän näkökantamme: 

Lähtökohta meillä on ollut:

  1. Välirauhasopimuksella, huolimatta siitä että sitä kutsutaan »välirauhaksi», on pääasiat ratkaistu lopullisesti. Sen oikea nimi olisi ollut »preliminääri rauha».
  2. Mahdolliset muutokset välirauhasopimukseen riippuvat yksinomaan Neuvostoliitosta. Nämä kysymykset ovat yksinomaan Suomen ja Neuvostoliiton välisiä.

Tämän kannan johdosta me olemme olleet passiivisia 4 ulkoministerin konferenssin aikana. Sentähden meitä ja erityisesti minua ihmetyttää Molotovin lausunto 15.8.46 siitä, että me emme olleet tehneet mitään esityksiä ulkoministerien konferenssille.

Tämän kannan vuoksi me emme ole myös yhtään sanaa (ни одного слова ни одного звука) puhuneet näistä kysymyksistä englantilaisten eikä amerikkalaisten tai muiden kanssa. Annoimme lähettiläillemme määräyksen olla ryhtymättä mihinkään keskusteluihin näistä asioista.

Sitten meille lähetettiin rauhansopimus­ ehdotus ja kutsuttiin Pariisiin ja kehotettiin esittämään toivomuksemme ja näkö­ kantamme sopimusehdotuksen johdosta. Me emme voineet kieltäytyä menemästä Pariisiin ja esittämästä siellä toivomuksiamme, kuten meitä oli kehoitettu. Tosin minun mielestäni koko Pariisin konferenssi on vähemmän hyödyllinen, ja meidän kutsumisemme ja olomme siellä oli tuskin tarpeellinen. Emme voineet sanoa, että meillä ei ole mitään toivomuksia, vaan olemme tyytyväisiä. Jokainen ymmärtää, että maa, joka on menettänyt niin paljon alueita ja saa maksaa sotakorvausta, mielellään haluaisi helpotuksia. –

On sanottu, että me Pariisissa olemme tahtoneet appellerata ulkovaltioihin saadaksemme tukea Neuvostoliittoa vastaan. Tämä on täysin perusteeton väite. Meidän kantamme on ja on ollut (Мы придерживаемся к тому1), että kaikki mahdolliset lievennykset riippuvat kokonaan Neuvostoliitosta.

Sanoin edelleen, että meille ei ollut selvää, miten meidän esiintymisemme Pariisissa tulisi tapahtumaan, ja me, ainakin minä, ajattelimme, että Pariisissa voisimme Neuvostoliiton kanssa sopia (согласиться) asioista, mm. sotakorvauksesta. Sillä mitä merkitystä meidän olollamme muuten olisi Pariisissa?

Abramov sanoi, olevan aivan varmaa, että Neuvostoliitto ei suostu Pariisissa muuttamaan sotakorvausartiklaa (enempää kuin alueellista artiklaakaan), vaan välirauhasopimus jää niissä suhteissa voi­ maan. Niihin ei saada muutoksia. Ehkä joku valtio on intressoitu siitä, että Suomi esiintyy Neuvostoliittoa vastaan, mutta jos Suomi komissiossa ehdottaa muutoksia sotakorvaukseen, niin Molotov ja Vyshinski tulevat sitä vastustamaan. Siitä ei ole muuta seurausta kuin että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet huononevat.

Abramov sanoi, että kun puhumme reparatioista, niin puhumme Suomen ja Neuvostoliiton suhteista. Hänen mieles­ tään Suomelle olisi tärkeää niin menetellä, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteet eivät pilaannu (испортились).

Hän sanoi edelleen, että vaikka neljän ulkoministerin päätös korvauksesta jää voimaan, niin on mahdollista, että myöhemmin neuvotteluissa Suomi voi saada muutoksia ja lievennyksiä, joskaan ei summassa, niin muissa kohdissa. Venäjän kansa, joka on kärsinyt myös Leningradissa niin suunnattomasti, ei ymmärtäisi, jos Neuvostoliiton hallitus alentaisi vahingonkorvaussummaa. Sentähden konferenssissa ei tule mitään alennuksia. Nyt on – sanoi Abramov – kysymyksessä suuremmat asiat kuin 100 milj. dollaria: Ettei ystävyyttä, joka on saatu aikaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä, vahingoiteta. Abramov sanoi, että hänen mielestään olisi paras asettua kosketukseen valtuuskuntien kesken. Abramov puhui, että muilla satelliiteilla on kestettävänään miehitys. Minä vastasin, että me olemme menettäneet suuria alueita ja sen lisäksi saaneet kantaaksemme raskaan sotakorvauksen. Kun puhutaan meidän rasituksistamme, ei ole unohdettava, että me olemme menettäneet Karjalan ym. hyvin tärkeitä alueita ja sen lisäksi saamme maksaa sotakorvausta. Itse asiassa alueiden menetys on raskaampi osa meidän kuormastamme. Tämä yhteensä tekee, että meidän rauhamme on minun luullakseni kaikkein raskain, raskaampi kuin millään muulla valtiolla. – Siihen Abramov sanoi, että on ollut kaksi sotaa Suomen ja Neuvostoliiton välillä, ja sentähden tulokset ovat raskaat. – Minä sanoin, että talvisota on kyllä tässä asiassa tärkeä. – Abramov lausui siihen: »Me emme alottaneet sotaa 1939.» – Siihen minä: »Asia ei ole niin, sillä me emme alottaneet sitä sotaa. (Luin Molotovin puheesta 15.8. Pariisissa kohdan, jossa hän koskettelee talvisotaa. Neuvottelut: ’Suomi pakotti Neuvostoliiton sotaan’.) Meidän politiikkamme oli kyllä v. 1939 tyhmää, kun emme tehneet sovintoa Stalinin kanssa, mutta meidän hallituksellamme oli silloin puolustuksek­ seen se tosiasia, että meillä oli 3-kertaiset sopimukset teidän kanssanne. Te olette historikus ja minä myös tunnen historiaa. Suurvaltojen politiikassa sopimukset eivät merkitse, vaan »suurvalta ottaa sen, mitä pitää välttämättömänä, pahalla, ellei saa hyvällä». (Nyt julkaistut salaiset pöytäkirjat 23.8.39.) – Kehoitin Abramovia tutkimaan talvisodan alkua syksyllä 1939. Tähän ei Abramov sanonut mitään. Tässä yhteydessä Abramov sanoi mm., että ainakin Saksan rauha tulee olemaan raskaampi kuin meidän.

Abramov puhui laajasti siitä, että länsivallat tahtovat rauhansopimuksilla saada itselleen samat taloudelliset oikeudet kuin kotimaan kansalaisilla on, mutta Neuvostoliitto on sitä vastaan, koska se sortaa pienten valtioiden itsenäisyyttä. – Haimme rauhansopimuksen ehdoista art. ja luimme 24 artiklan, mutta emme löytäneet. Abramov viittasi Molotovin puheeseen 15.8. (Pravda 16.8.46). Abramovin mielestä meidän pitäisi kannattaa tätä ehdotusta. Hän toivoi, että me kannattaisimme myös muita Neuvostoliiton ehdotuksia niissä kohdin, missä ne eroavat Englannin ehdotuksesta.

Abramov puhui myös Austraalian ehdotuksista, jotka myös koskevat meitä ja joita me voisimme vastustaa. Kertoi lukeneensa lehdistä, että Romanian rauhansopimuksessa oli vakuusasioista syntynyt erimielisyyttä ja Neuvostoliiton ehdotus oli äänestetty kumoon.

Abramovin tarkoitus näkyy olleen se, että me joko ottaisimme muistiomme sotakorvauksesta takaisin tai emme muuten pitäisi siitä komissiossa kiinni.

Puhuessamme sotakorvauksesta minä mainitsin mm., että viime vuonna selvisimme Ruotsin luotolla ja tänä vuonna USA:n luotolla, mutta että USA ei ole suostunut keskustelemaan uudesta luotosta. Tähän Abramov sanoi, että USA:n menettely on нажим2 meihin, vaikuttaakseen sillä meihin johonkin suuntaan. – »Mitä tarkoituksia USA:lla voisi tässä asiassa olla?» kysyin minä.

Abramovin pois mennessä minä sanoin puhuneeni hänelle avonaisesti ja suorasti kuten minun tapani on.

Abramovia tämä sana näytti miellyttävän.

Abramov pyysi saada silloin tällöin käydä minun luonani keskustelemassa.

Minä sanoin ottavani hänet milloin tahansa vastaan. Pyysin häntä antamaan soittaa adjutantille, jotta sovitaan ajasta.

Obs! Keväällä 1940 Mme Kollontay Moskovassa sanoi minulle, että minusta pidetään Kremlissä, koska olen »open ja klob – suora ja viisas.

Kerroin Sventolle keskustelun Abramovin kanssa ja lähetimme seuraavan sähkeen Pariisiin:

»Presidentti tavannut Abramovin, joka sanoi varmasti, että Pariisissa ei saada huojennuksia sotakorvaukseen, mutta mahdollisesti myöhemmin, ellei korvauksen määrään, niin muihin ehtoihin. Jos meitä kuullaan, niin harkitkaa, eikö komissiossa jollakin tavalla tehtävä selväksi, että, koska asia koskee vain Suomea ja Neuvostoliittoa, katsomme sen riippuvan yksinomaan Neuvostoliitosta. Jätämme teille harkintavallan. Abramov puhui laajasti taloudellisten oikeuksien myöntämistä vastaan samaan suuntaan kuin Molotov puheessaan Pravdassa 16 elokuuta vuonna 1946. Abramov katsoi kosketuksen Neuvostoliiton valtuuskuntaan hyödylliseksi. Olemme samaa mieltä.»

1 me pidämme kiinni siitä

2 painostusta

24.9. Professori Nevanlinna kävi luonani.

Ilmoitin hänelle syyn, minkä vuoksi passiasia ei ole järjestynyt.

Nevanlinna sanoi, että hän tulee kyllä heti Suomeen, jos hänet pannaan syytteeseen.

Nya Pressen 16.9.46: Göteborgs Posten kirj.:

»Finlands försök att få ett lån på 250 milj. kr. i Amerika har misslyckats»1 ja nyt puhutaan, että Suomen hallitus kääntyisi Ruotsin puoleen saadakseen yhtä suuren lainan Ruotsista. — »Efter den finska delegationens fåfänga arbete i Paris att få lättnader i skadeståndsvillkorna och (Obs!) Hertha Kuusinens manöver mot delegationen, måste vi tyvärr i Sverige konstatera att Finland inte är i det läget att det kan beviljas kredit av denna storleksordning. Finländare ha tidigare visat sig vara hederliga i affärer, men i det läge som nu uppstått, måste vi visa den största försiktighet.» 2

Refl. Hjörnen lehti kirjoittaa näin. Kyllä ovat kommunistit tuottaneet meille hirveätä turmiota.

1 •Suomi on epäonnistunut yrityksessään saada Amerikasta 250 miljoonan kruunun suuruinen laina»

2 •Suomen valtuuskunnan yritettyä Pariisissa turhaan saada helpotuksia vahingonkorvausehtoihin ja (Huom!) Hertta Kuusisen valtuus­ kuntaa vastaan kohdistuneen manööverin jälkeen meidän täytyy Ruotsissa valitettavasti todeta, ettei Suomi ole siinä asemassa, että sille voitaisiin myöntää tämän suuruusluokan luottoa. Suomalaiset ovat aikaisemmin osoittaneet olevansa rehellisiä liikeasioissa, mutta nyt syntyneessä tilanteessa meidän on osoitettava mitä suurinta varovaisuutta.»

25.9. Ministeri Hamilton luonani. Olin pyytänyt hänet luokseni.

Sanoin, että olisin intressoitu saamaan

tiedon, mikä oli oikea syy siihen, että Gräsbeckin matka USA:han estettiin USA:n viranomaisten taholta.

Hamilton vastasi: Oli pyydetty eräitä informatioita, mutta niitä ei saatu. (Tämä on joku väärinkäsitys.) Pääasia oli, että lmport Export Bank lopettaa toimintansa ja ensi vuodesta alkaen International Bank tulee hoitamaan ulkomaiset luottoasiat. Myös Suomen olisi sieltä saatava tämä luottonsa.

Minä: Suomi kyllä tulee pyrkimään jäseneksi International Bankiin. Mutta ensin meidän täytyy saada rauha. Sitten päästä Yhdistyneitten Kansakuntien jäseneksi. Sitten vasta voimme pyrkiä International Bankin jäseneksi. Mutta silloin meidän täytyy maksaa pääomaa pankkiin ja sitä meillä ei nyt ole. Tämä kaikki vie aikaa, mutta me tarvitsemme luottoa pian, ensi vuonna, emmekä voi odottaa.

Tein laajasti selvää meidän luotontarpeestamme ja taloudellisesta tilastamme. Ensi vuosi 1947 on meille vielä vaikea. Olemme kulkeneet 2/3 tai 3/4 matkasta, mutta 1/3 1/4 on jälellä. Meidän täytyy saada apua matkan viime osan kulkemiseksi. Meillä on eri maissa good will, mutta meillä on ainoastaan kaksi ystävää, Ruotsi ja USA. Ruotsi on antanut meille paljon apua ja sen avulla pääsimme vuoden 1945 läpi. USA:n avulla olemme päässeet vuoden 1946 läpi. Nyt olisimme hyvin kiitolliset, jos USA auttaisi meidät vuoden 1947 läpi. 1948 taloudellinen tila paranee meidän laskujemme mukaan.

Lausuin mm., että me kuulumme pohjoismaihin. Meidän historiamme, valtiollinen järjestyksemme, taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestyksemme on pohjoismaista, lähinnä ruotsalaista. Kuten hän, Hamilton, on lehdistä nähnyt, on yhteistoiminta Ruotsin ja pohjoismaiden kanssa hyvin vilkas. (Hamilton sanoi sen huomanneensa.) Me tahdomme päästä vaikeuksistamme säilyttäen vapautemme. Sentähden olemme kääntyneet avunpyynnöllämme länteen. Emme halua kääntyä itään.

Hamilton sanoi, että Neuvostoliitto ei voi antaa luottoa.

Minä: Se on antanut Puolalle luottoa. Keskustelu jatkui hyväntahtoisessa sävyssä. Minä pyysin Hamiltonia ajattelemaan asiaa ja miettimään, eikö olisi mahdollista saada luottoneuvottelut jälleen alkuun. Nyt on jo syksy ja ennenkuin neuvottelut voitaisiin saada päätökseen, on vuodenloppu käsissä. Hamilton pyysi saada palata asiaan muutaman päivän perästä.

26.9. Ilmoitin keskustelusta Gräsbeckille ja Takille.

26.9. Vesterinen luonani. Puhui ensin pienistä asioista.

Minä sanoin: En ole enää varma, mikä on kommunistien tarkoitus. Heidän menettelynsä rauhan asiassa on isänmaalliselta kannalta aivan puolustamatonta.

Vesterinen: Oli puhunut Leinon kanssa. Leino oli vakuuttanut, että kommunistit ovat isänmaallisia ja pitävät kiinni Suomen suvereenisuudesta. Vesterinen ei ollut varma, puhuiko Leino totta.

Minä: Valtioneuvoston jäsenten, jotka eivät kuulu SKDL:ään, pitäisi ottaa kovempi ote ja ryhti ja ylipäänsä seurata asioita. Ei antaa kommunistien määrätä. Myös eduskunnan pitäisi ottaa selvempi johto, sillä eduskunta on se, josta lopuksi kaikki riippuu. Tärkeimpiä tehtäviä meillä nyt on saada lainturva voimaan ja turvallisuuden tunne kansassa valtaan. Minä puolestani kyllä kannatan.

Samaa puhuin myöhemmin Takille.

27.9. Vuorineuvos Wahlfors luonani.

Kertoi, että Wärtsilän tehtailta ensi marraskuussa alkaa loppua materiaali. Nyt voisi ostaa USA:sta materiaalia, jos on valuuttaa.

USA:sta ei luullut saatavan. Ruotsin valtiopankilla on ulkomaista valuuttaa

3.000 milj. kr. Me tarvitsisimme 200 milj. kruunua. Pitäisi lähettää Ruotsiin valtuuskunta, joka selittäisi meidän tilamme. Olemme päässeet 2/3 tiestä, nyt on 1/3 jälellä. Ruotsin pitäisi auttaa meitä. Dollarilaina, ei kauppaluottoa, sillä Ruotsilla ei ole nyt tavaroita.

Wahlfors sanoi minun prestigeni 1 Ruotsissa olevan hyvin suuri.

Lupasin ajatella asiaa ja keskustella Törngrenin ja Takin kanssa. Lähiaikoina asia täytyy päättää.

1 arvovaltani

27.9. Iltasanomissa uutinen vieraiden kielten opiskelusta. Mm. venäjänkielen opiskelijain luku Yliopistossa on viime vuodesta alentunut n. puoleen.

Refl. Merkki:

Kommunistit ja heidän kannattajansa ovat tehneet uuden politiikan vastenmieliseksi. Jos edelleen raivoavat samalla tavalla, niin vahingoittavat uutta suuntausta ja tekevät sen mahdottomaksi. Tätä minä olen pelännyt ja tästä minä olen usein puhunut.

Kekkonen kertoi joku aika sitten, että venäläisen kirjallisuuden levikki on kovasti pienentynyt.

Sama merkki!

 1.10. Refl.

Pariisin rauhankonferenssi:

Siellä ei ajatella rauhaa, vaan kaikkien mielessä on varustautuminen toisia vastaan; mielessä on siis sota eikä rauha.

Pariisin konferenssissa ei rauhantekijöillä myöskään ole mitään periaatetta, jolle rauha perustettaisiin.

Wienin kongressissa oli legitimiteetti.

Versaillesin rauhankonferenssissa 1919 oli kansojen itsemääräämisoikeus ja yleensä oikeus ja oikeudenmukaisuus (Wilsonin aatteet).

Nyt ei Pariisin herroilla ole mitään aatteellista ja periaatteellista johtotähteä ja tarkoitusta.

(Misere1)

1 (Voi) surkeutta

2.10. Pariisista joku päivä sitten sähke, että oli oltu Vyshinskin luona.

1.10.46 tuli ilmoitus, että meidän valtuuskuntamme oli 30.9. lounaalla Molotovin luona.

Refl. Arvatenkin Abramov on tiedottanut keskustelustaan minun kanssani Molotoville Pariisiin.

4.10. T.p. Helsingin Sanomissa uutinen Reserviupseeri- ja Ilmailuliiton lakkauttamisesta. Siinä kerrotaan asian käsittelystä valtioneuvoston istunnossa, jossa myös presidentti oli läsnä. Sanotaan:

»Presidentti —, joka neljännestuntia kestäneessä puheessaan ilmoitti mainitun kysymyksen häntä kiinnostavan lausuen, että esitettäessä tällaisia lakkautuspäätöksiä mennään mielettömyyksiin. Samalla oli presidentti pyytänyt oikeuskansleria antamaan asiasta lausunnon.»

Tänään oli presidentin istunto. Sitä ennen yksityisessä neuvottelussa esitin:

  1. On tavatonta, että yksityisistä neuvotteluista vuotaa lehdille tietoja. Jos tätä jatkuu, ei voida enää mitään keskustella yksityisissä neuvotteluissa. Sanoin saman­ laista vuotamista esiintyneen aikaisemminkin, ja minun pääministerinä ollessani oli asiasta useamman kerran muistutettu.
  2. Helsingin Sanomien uutinen ei ole oikea. Minä sanoin nimenomaan, että olen valmis omasta puolestani olemaan mukana hajoittamassa kaikki järjestöt, jotka tekevät itsensä syypäiksi propagandaan Neuvostoliittoa vastaan. Mutta on saatava selvitys, että järjestö on tehnyt itsensä syypääksi tällaiseen tekoon. Sentähden ehdotin, että oikeuskansleri antaa lausunnon.
  3. Kun Leino lausui, että nämä järjestöt on hajoitettava siitä huolimatta, että eivät olisi tehneet itseään syypäiksi propagandaan, niin siinä kohden lausuin olevani eri mieltä ja sanoin, että oikeuskansleri saa harkita myös sen asian.

Katsoin, että uutisen johdosta on julkaistava peruutus, ja annoin sen kirjoitettuna Kalliselle.

Vesterinen ja Hiltunen käyttivät puheenvuoron ja paheksuivat suuresti sitä, että valtioneuvoston yksityisistä neuvotteluista vuotaa tietoja.

5.10. Kekkonen luonani:

Kertoi, että sosialidemokraattien ryhmässä ja sosialidemokraattisessa puolueessa kiivaasti tehdään työtä kommunisteja vastaan. Kanta on suuresti jyrkentynyt. Myös maalaisliiton ryhmässä on asenne jyrkentynyt. Pekkalaan ollaan kovasti tyytymättömiä. Aikovat kaataa hänen hallituksensa heti, kun rauha on tehty.

Kekkonen oli joku päivä sitten keskustellut Hertta Kuusisen kanssa. Sanonut suoraan, että kommunistien useammankertaiset toimet, viimeksi rauhanvaltuus­ kunnan asia, ovat nostaneet kansan suuren enemmistön heitä vastaan. Hertta Kuusinen oli ollut hermostunut ja kommunistit kuuluvat kaikki olevan hermostuneita. Pelkäävät, että sosialidemokraatit ja maalaisliitto kääntyvät pois yhteistoiminnasta heidän kanssaan.

Kekkonen toivoi puolestaan, että uusia vaaleja ei pantaisi toimeen lähiaikoina. Niitä kyllä yleensä toivotaan. Eduskunnassa kaikki puolueet pitävät silmällä uusia vaaleja ja taktillisia näkökohtia.

Kekkonen sanoi, että maalla ei ole nyt johtoa hallituksen puolelta. Kun minä olin pääministeri, niin oli johto. Pekkalan arvovalta on kadonnut, myös SKDL:n keskuudessa, oli maaherra Meltti äsken Kekkoselle myöntänyt.

5.10. Refl. Vapaassa Sanassa

»Hapan» (maisteri Palmgren) puhuu edistysmielisten kokouksesta Turussa äsken. Palmgren puhuu, kuten tavallisesti, demokratiasta, yhä uudestaan. Mutta samalla paksulla painoksella esittää 21 artiklan välirauhasopimuksessa. Tarkoitus, että edistyspuolue lakkautetaan, jos se jatkaa samalla tavalla.

Surkeata alhaisuutta ja mataluutta! Samaan aikaan puhutaan demokratiasta ja viitataan puolueiden lakkauttamiseen – ! Ei ymmärrä, mitä demokratia on.

Palmgren sanoo myös, että »ei millään puolueella ole niin monta tuomittua sotasyyllistä kuin pienellä edistyspuolueella.» – Palmgren pitää 13 artiklan mukaan tuomittuja todellisina rikollisina.

Hufvudstadsbladet 2.10.46:

»Det är ej givet, att de nyckfulla ödesmakter, som länka historiens gång, alltid äro rättvisa nog att låta den aggressiva parten i en väpnad sammandrabbning duka under. Om segraren då tillämpar det i Nürnberg 1945–46 skapade prejudikatet, så innebär detta, att inte folkrättsbrott och aggression, utan endast det militära nederlaget kriminaliseras.»1

1 »Ei ole itsestään selvää, että historian kulkua ohjaavat oikukkaat kohtalonvoimat aina ovat kyllin oikeudenmukaisia antaakseen aseellisen yhteenoton hyökkäävän osapuolen tuhoutua. Jos sitten voittaja soveltaa Nürnbergissä 1945–46 luotua ennakkotapausta, niin se merkitsee, ettei kriminalisoida kansainvälisen oikeuden vastaisia rikoksia ja aggressioita, vaan pelkästään sotilaallinen tappio.»

2.10. Svenska Dagbladet.

»Domarna i Niirnberg.»

»Man tycker eljest att den ryske domaren snarare bort yrka på mindre drakoniska domar mot dem som anklagats för »brott mot freden». Under andra världskriget förekom som bekant ett sådant brott, som icke blivit beivrat av det skälet, att det gamla romarordet: »Ve de besegrade» hos Schiller förmildrat till »världshistorien är världsdomstolen» är lika seglivat som dess bättre den sokratiska rättslidelsen. Bådadera har tryckt sin prägel på dagens domar i Niirnberg.»1

1 »Nürnbergin tuomiot.»

»Muuten ollaan sitä mieltä, että venäläisen tuomarin olisi mieluummin tullut vaatia lievempiä  tuomioita niille, joita on syytetty

»rikoksista rauhaa vastaan». Toisen maailmansodan aikana tunnetusti esiintyi tällaisia rikoksia, eikä niistä ole syytetty siitä syystä, että vanha roomalainen sanonta »Voi voitettuja», Schillerin muotoon »Maailmanhistoria on maailmantuomioistuin» lieventämänä, on yhtä sitkeähenkinen kuin kaikeksi onneksi myös sokrateslainen oikeuden intohimo. Molemmat ovat lyöneet leimansa tämän päivän Nürnbergin tuomioihin.»

6.10. Per Albin Hansson kuoli äkkiä viime yönä. Halvaus. Lähetin – puhuttuani Gripenbergin kanssa – sähkeen Ruotsin kuninkaalle ja rouva Hanssonille.

Kuningas vastasi.

7.10. Takki luonani. Kertoi:

Enso-Gutzeitin Lehtinen oli Pariisissa ryhtynyt Etelä-Afrikan kauppatuttavien kanssa neuvottelemaan luotosta ja eräs suuri firma oli luvannut meille 12 1/2 milj. dollarin luoton siten, että se maksetaan takaisin 5 vuotena puutavarassa, yhteensä n. 80.000 stand. Sanottu firma oli lähettänyt Pariisiin kaksi edustajaa. Asia on nyt selvä. Sahanomistajien yhtymä ottaa sen lainan omassa nimessään, rahat Suomen Pankkiin ja valtio antaa kurssitakuun.

Minä sanoin olevani samaa mieltä, että luotto olisi otettava.

Refl. Tämä on hyvä asia. Meillä näkyy olevan kyllä hyvä nimi.

8.10. Piispa Elis Gulin,

Hyvä veli,

Oriveden kirkkoherra H.D. Pennanen lähetti minulle 3.10. päivätyn omituisen kirjeen, jossa hän pyysi minun toimenpiteitäni siihen, että hän Nürnbergissä tuomittujen pelastamiseksi saisi antautua telotettavaksi. Hän ilmoitti lähettäneensä jäljennöksen kirjeestään m.m. Sinulle.

En kääntänyt tähän kirjeeseen sen enempää huomiota. Mutta tänään sain häneltä uuden pitkän kirjeen, vieläpä hänen papintodistuksensa kanssa, (päivätty 7.10.46), jossa kirjeessä hän yhä innokkaammin kirjoittaa samasta asiasta, esiintuoden paljon muun ohella sen käsityksen, että minä olen »ainoa mies maailmassa, joka voi tehdä mitään Saksan kuolemaantuomittujen miesten tuomion muuttamiseksi» ja »että minun vastuuni ei ole pieni», hän kirjoittaa.

Asiahan on tietysti aivan järjetön. Käännyn puoleesi vain kysyäkseni, miten kirkkoherra Pennasen laita oikein lienee. Pyydän Sinua kääntämään huomiosi häneen. Omasta puolestani en ole vastannut hänelle enkä luule olevan syytä hänen kirjeisiinsä nytkään vastata.

Olisin kiitollinen, jos parilla sanalla tahtoisit lausua ajatuksesi kirkkoherra Pennasen nykyisestä tilasta.

Terveiset Allilta ja minulta teille molemmille

Ystävyydessä

Sinun

J.K.P.

9.10. Valtuuskunta palasi Pariisista, paitsi Enckell.

Sain kirjeen Enckelliltä.

10.10. Voionmaa luonani. Kertoi Pariisista:

Pekkala ja Leino toimivat yhdessä vielä enemmän kuin ennen. Kun minun sähkeeni tuli 25.9., jossa sanottiin, että olisi otettava yhteys venäläiseen valtuuskuntaan, niin Pekkala tahtoi, että koko valtuuskunta menisi venäläisten luo. Mutta sitten tuli Helo ja ilmoitti, että venäläiset tahtoivat ainoastaan Pekkalan ja Enckellin. He olivat tavanneet Vyshinskin, joka oli ollut hyvin ystävällinen. Vyshinski oli sanonut, että eivät voi luopua 300 milj. dollarista. Mutta olivat luvanneet suositella Moskovaan muita helpotuksia.

Molotovin suurus oli hyvin komea kaikissa suhteissa. Molotov ym. ottivat vastaan suomalaiset alhaalla. Molotov oli sanonut, että jos Suomen puolelta osotetaan pyrkimyksiä hyviin väleihin, niin Neuvostoliiton puolelta kyllä tullaan vastaan.

Tämä kaikki on mennyt Pekkalan ja Leinon päähän.

12.10. Tuomioja luonani.

Kerroin keskustelusta Hamiltonin kanssa. Tämä keskustelu nähtävästi on saanut laina-asian käyntiin. Tänään tuli sähke Washingtonista, jossa sanottiin, että State Department katsoo, että ei ole suotavaa keskustella lainasta ennenkuin Pariisin konferenssi on ottanut lopullisen kannan sotakorvaukseen nähden. Tästä Statedep. on sähköttänyt Byrnsille, »pyytäen häntä sähköttämään suoraan Hamiltonille presidenttimme informoimiseksi. Eximpbank valmis milloin tahansa tutkimaan finanssiasemaamme koskevaa aineistoa.»

Asia siis lähtenyt liikkeelle minun keskusteluni johdosta.

Puhuimme Tuomiojan kanssa kauan politiikkaa. Tuomioja katsoi, että me olemme ensi talven venäläisten käsissä, koska olemme riippuvaisia viljansaannin suhteen heistä. Jos lopettavat viljan antamisen, niin olemme suurissa vaikeuksissa. Kommunistit voivat myös saada rauhattomuuksia, ja jos tulee nälänhätä ja rauhattomuuksia, niin silloin on täysi katastrofi. Sentähden ei pitäisi nyt tehdä äkkinäisiä muutoksia politiikassa. Sanoi myös mielestään Pekkalan olevan sopivan venäläisiin nähden, jotka häneen luottavat, koska hän nauttii kommunistien luottamusta. Muuten Pekkala on heikko mies ja nykyinen hallitus on heikko. Tuomioja sanoi, että Pekkala on loppuunkulunut mies, laiska ja työkykynsä menettänyt (rappeutunut).

 14.10. Oikeuskansleri Tarjanne luonani.

  1. Tarjanne luki lausuntonsa Reserviupseeriliiton ja Ilmailuliiton lakkauttamisesta. – Antoi minulle kappaleen.
  2. Puhui kenraali Heiskasen pidättämisestä, josta Heiskanen oli kirjoittanut minulle kirjelmän.

15.10. Majuri Nordlund:

Mannerheim: Kaupunki aikoo ottaa Ruskeasuon hallin, joka on ratsastajia varten. Kaupunki tarvitsee raitiotietä varten.

Kysymys tulee esille keskiviikkona Helsingin kaupunginvaltuustossa.

  1. United Pressin pääjohtaja Baillie luonani. Hänen mukanaan oli Euroopan osaston johtaja Pinkley.

Tunnin keskustelu.

Terotin aluksi ja myös keskustelun aikana, että minä en voi antaa mitään haastattelua. Minuun ei saa vedota eikä minusta mainita lehdissä. – Baillie lupasi.

Minä esitin mm.: Meillä on vaikeuksia vielä ensi vuonna 1947. Tarvitsemme apua ulkomailta. Olemme kulkeneet 2/3 matkasta, mutta 1/3 à 1/4 on jälellä.

Meidän politiikkamme on päästä läpi säilyttäen meidän oma »elämäntyylimme». Kuulumme pohjoismaihin. Hyvät suhteet Neuvostoliittoon, mutta Neuvostoliiton elämä on meille vieras.

Suomi on tullut asetetuksi »satelliittien» rinnalle, mutta Suomen asia on exceptional1. Meillä on ollut Neuvostoliiton kanssa kaksi sotaa. Talvisota määräsi tapausten kulun. Mutta me emme alottaneet talvisotaa. Ellei olisi ollut talvisotaa, niin tapaukset olisivat v. 1941 ja sen jälkeen kulkeneet toisin.

Sanoin, että täytyy antaa anteeksi, jos Suomen kansan suurella enemmistöllä on vaikeuksia ottaa vakavasti Nürnbergin oikeudenkäynti ja vakuutukset siitä, että hyökkäyssota tuomitaan.

Baillie kyseli Neuvostoliiton politiikkaa Itä-Euroopassa. Selitin ja sanoin mm., että venäläiset ovat meillä noudattaneet välirauhasopimusta, joskin ovat olleet eri mieltä erinäisten artiklojen tulkinnasta, ja me olemme olleet pakotetut hyväksymään venäläisten tulkinnan.

1 poikkeuksellinen

15.10. rauhanvaltuuskunta luonani. Läsnä: Pekkala, Leino, Voionmaa, Österholm (Heljas matkoilla).

Pekkala luki luonnoksen selostukseksi rauhanvaltuuskunnan toimista, minkä aikoo esittää huomenna eduskunnan ulkovaliokunnalle. (saan kappaleen)

Minä esitin sitten keskustelun Abramovin kanssa 24.9.46 (kts. edelle).

Sitten syntyi keskustelu vanhoista asioista.

Minä sanoin, että minä kyllä ymmärrän Neuvostoliiton suurvaltamenettelyn, mutta minä en voi hyväksyä sitä, että eräät piirit meillä tahtovat, että me syytämme itseämme, ja että me teemme väärän oikeaksi ja oikean vääräksi. Minun mielestäni meidän pitäisi olla vaiti, kun emme voi puhua koko totuutta.

Sitten esitin keskusteltavaksi kysymyksen, miten ja milloin neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa on koetettava jatkaa.

Sovittiin:

  1. Asiantuntijat ryhtyvät työhön valmistaakseen asiaa: Gräsbeck, Kivinen, Tuomioja.

Pekkala pitää huolta, että ryhtyvät työhön.

2) Milloin ryhdytään neuvotteluihin?

Osterholm sanoi Enckellin olleen sitä mieltä, että olisi ryhdyttävä niin pian kuin mahdollista.

Voionmaa oli samaa mieltä.

Pekkala samoin.

Kehotin Pekkalaa ottamaan nämä asiat esille hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa. Sitten voimme palata asiaan.

15.10. Pyynnöstäni Pekkala jäi luokseni. Kerroin hänelle keskustelusta Hamiltonin kanssa, minkä johdosta luottoasia näkyy päässeen USA:ssa liikkeelle.

Sitten puhuimme Mikkelin maaherrasta. Olimme yhtä mieltä siitä, että siihen olisi nimitettävä sosialidemokraatti. (Hiltunen) Valtiokonttorin pääjohtaja. – Pekkala esitti Törngreniä ja hänen sijaansa hallitukseen Söderhjelmiä.

16.10. Kansanedustaja, professori E. Leikola luonani. Kertoi, että maaseudulla ja eduskuntapiireissä on levottomuutta maamme nykyisestä kehityksestä.

Siitä on ilmauksena välikysymys, josta tänään lehdissä.

Tuleeko nykyinen epävarmuudentila jatkumaan? – Poliisien vangitsemiset: vangittu syyttömiä ja pidetty kauan vangittuina. – Arabian korpilakko. – Taloudellinen tila: tuleeko hallitusvalta koettamaan voimakkaammin ottaa johdon käsiinsä? Kysytään: Miten tämä tulee edelleen kehittymään ja päättymään?

Minä vastasin, että on kolme pahaa asiaa: 1) Asekätköt. – 2) Fabritiuksen salajuoniasia. – 3) Rouva Munckin ym. asia. – Ne ovat antaneet kommunisteille vettä myllyyn. Valvontakomissio on näistä tiennyt. Vasta sitten kun tuli kommunistinen sisäministeri, on asioita alettu tutkia.

Nyt on nämä asiat saatava pois, tuomittava. Muita asioita ei ole nyt minun tietääkseni näköpiirissä. Kun ne saadaan pois, niin sitten voi toivoa rauhallisempia oloja. Meidän on saatava lainturva voimaan.

Sanoin, että on hyvä, että eduskuntapiireissä seurataan asioita. Vaikka eivät toistaiseksi tee suurempia alotteita, pitäisi eduskuntaryhmien asioita seurata ja niistä keskustella. Ei ainoastaan kokoomuksen ryhmässä. On hyvä, että tulee hallituksen tietoon, että eduskuntaryhmät ovat huolissaan. Mutta ensin meidän on saatava lopullinen rauha.

Leikola sanoi, että kansan suuri enemmistö on politiikassa Neuvostoliittoon nähden samalla kannalla kuin nykyinen suunta. Tahtoo olla kosketuksissa Neuvostoliiton kanssa. Mutta sieltä päin ei näy olevan halua olla muiden kanssa kosketuksissa kuin kommunistien.

Minä kehotin liittymään Suomi-Neuvostoliitto-Seuraan. Se on paras väline toistaiseksi toimia.

17.10. Gräsbeck luonani.

Oli saanut edustajaltaan New Yorkista seuraavan sähkeen laina-asiasta:

»Clayton advised Pulpconsumers Committee World Bank now in operation logical source loan to Finland however view delay due necessity sign peacetreaty also Finlands application membership UN Clayton assigned Stilwell investigate possibilities intermediary loan Export Import Bank.»1

Lähetettiin Jutilalle sähke, jossa tästä ilmoitettiin ja sanottiin: »Koska presidentti täällä keskustellut luotosta Hamiltonin kanssa älkää tehkö mitään ilman uusia ohjeitamme.»

1 »Clayton neuvoi Selluloosakuluttajain komitea Maailmanpankki nyt toiminnassa Looginen lainanlähde Suomelle kuitenkin näyttää viivästyvän rauhansopimuksen allekirjoittaminen välttämättömyys myös Suomen jäsenyysanomus YK:hon Clayton määräsi Stilwellin tutkimaan mahdollisuuksia välittömään lainaan Export-lmport Bank.»

18.10. Arabiassa on puhjennut joku päivä sitten korpilakko kommunistien yllytyksestä. Vaaditaan tehtaan ottamista valtion haltuun ym. Uhataan yleislakolla.

Hirmuista! Kommunistien epäisänmaallisuutta. Pekkala, jolla olisi vaikutusta kommunisteihin, on heikko ja epäluotettava. Ei uskalla.

Saa nähdä, mitä tästä tulee.

Eduskunnassa välikysymys, 67 allekirj. (kokoomus, edistys, maalaisliitto, ruotsalaiset). Esitettiin, miten on tapahtunut laittomuuksia vangitsemisissa ym.

22.10. Arabian lakko lopetettiin. Pekkala sanoi puhuneensa tehtaan työväen luottamusmiehen Ahon kanssa.

17.10. Kekkonen luonani

Toi tietoja sanomalehtien levikistä. SKDL:n lehtien levikki on edelleen vähentynyt. Työkansan Sanomat on noussut 1 000:lla, mutta on vähäinen (kts. luetteloja).

Keskustelimme politiikasta.

Kekkonen oli sitä mieltä, että nykyinen hallitus ei kykene asioita hoitamaan, vaan ennemmin tai myöhemmin osottautuu kykenemättömäksi ja menee umpikujaan. Sanoi puhuneensa Hertta Kuusisen kanssa. Kommunistit ovat hermostuneita.

Minä sanoin, että mielestäni on hyvä, että eduskunta ryhtyy seuraamaan asioita ja maan poliittista kehitystä. Eduskunta on meidän vahvin turvamme. Tässä välikysymyksessä olisi eri ryhmien taholta vakavasti esitettävä, että eduskunta ei voi välinpitämättömänä ja passiivisena katsella maan kehitystä. Eduskunnan täytyy pitää silmällä sitä, että lainturvaa ja laillista järjestystä noudatetaan. Eduskunnan täytyy esiintyä, kun se huomaa, että asiat eivät mene lain ja laillisen järjestyksen mukaan. Tässä asiassa se ei tarkoita muuta kuin että lakia ja laillista järjestystä noudatetaan. Eduskunnan täytyy vakavasti vaatia, että näin tapahtuu. Eduskunta tahtoo antaa hallitukselle kaiken tuen tässä asiassa. Kun eduskunta siis vaatii ainoastaan, että lakia ja laillista järjestystä noudatetaan, niin hallitus ei voi sanoa, että siinä tapauksessa ja sillä edellytyksellä se ei voi jäädä asioita hoitamaan. Leinon (sisäministerin) täytyy esittää, että lakia on noudatettu, tai jos ei ole noudatettu, niin valittaen se todeta ja koettaa esittää syyt siihen, että lakia ei ole voitu noudattaa, – sekä luvata, että tulevaisuudessa tullaan laillista järjestystä noudattamaan.

Minä sanoin olevani hyvin huolestunut kehityksen kulusta. Sanoin myös, että eduskunnan täytyy antaa lujaa kannatusta ja aktiivisesti seurata asioita ja ryhtyä toimenpiteisiin.

Minä sanoin Kekkoselle, että minun mielestäni ei pitäisi nyt hallitusta kaataa. Olisi odotettava rauhan tekemistä ja sen jälkeenkin olisi asia lykättävä ennenkuin hallituksen kaatamiseen ryhdytään vaikka tyytymättömyys hallitusta kohtaan onkin suuri. Eduskunnassa on kyllä syytä puhua vakavasti. Sanoin, että eduskunta ei voi olla välinpitämätön laillisen järjestyksen noudattamiseen nähden, vaan sen täytyy vakavasti vaatia, että laillista järjestystä seurataan, mutta se ei muuta tahdo kuin tätä.

21.10. Fagerholm luonani. Kertoi P. A. Hanssonin hautajaisista. Fagerholm sanoi tuntevansa Erlanderin hyvin ja tietävänsä, että Erlander on Suomen ystävä.

Kysyin Fagerholmilta, mitä hän arveli presidentin vastaanotosta Itsenäisyyspäivänä 6.12.46. Ettei katsota sitä vielä liialliseksi huvitteluksi ottaen huomioon nykyisen vaikean ajan.

Fagerholm piti sen asianmukaisena ja sanoi eduskuntapiireissä sitä odotettavan.

Sitten puhuimme välikysymyksestä. Fagerholm sanoi, että nykyistä hallitus­

ta vastaan on suuri animositeetti eduskuntapiireissä.

Minä sanoin, että minun mielestäni ei pitäisi hallitusta kaataa. Kun välikysymys on rajoitettu yksinomaan lailliseen puoleen – siihen että lakia ja laillista järjestystä noudatetaan – niin sen yhteydessä on vaikea ajatella hallituksen eroa. Sillä jos eduskunta vaatii ainoastaan sitä, että lakia ja laillista järjestystä noudatetaan, niin hallituksen on vaikea sanoa, että siinä tapauksessa me emme voi hoitaa asioita.

Leinon pitäisi vastauksessaan koettaa selittää, että lakia ja laillista järjestystä on noudatettu ja on tahdottu noudattaa, mutta kun tutkittavia on ollut niin paljon, niin on mahdollista, että jossakin tapauksessa laillisia muotoja on sivuutettu, mutta tarkoitus on niitä noudattaa.

Silloin asiasta voidaan ehkä päästä ilman hallituksen kaatamista.

22.10. Vesterinen luonani.

Puhui Lapin läänin maaherran virasta. Se olisi järjestettävä vakinaiselle kannalle.

Sitten puhuimme välikysymyksestä. Vesterinen sanoi hyväksyvänsä sen mielipiteen, minkä minä olin esittänyt, että eduskunnan on puututtava asiaan, kun on kysymys laillisen järjestyksen noudattamisesta. Mutta epäili, olisiko nyt oikea aika hallituksen kaatamiseen.

Minä esitin saman, mitä olin lausunut Kekkoselle (kts. edelle), ja esitin, mitä minun mielestäni Leinon olisi sanottava.

Vesterinen sanoi Leinon tulleen hänen luokseen ja puhuneen välikysymyksestä. Vesterinen sanoi puhuneensa Leinolle samaan suuntaan kuin minä hänelle nyt puhuin.

Sitten minä luin Vesteriselle keskusteluni Abramovin kanssa.

Lopuksi Vesterinen kertoi, että hän oli professori Soisalon-Soinisen pyynnöstä toimittanut Kukkosen sairaalaan. Mutta sitten oli keskellä yötä (kl. 12.30–1) sairaalaan tullut Valtiollisen poliisin miehiä pitämään tarkastusta ja he olivat siellä röyhkeästi metelöineet. Professori Soisalon-Soininen oli siitä vakavasti valittanut Vesteriselle.

Minä sanoin, että poliisin menettely oli kuulumatonta huliganismia. Siitä on tehtävä loppu. Muuten tästä elämästä ei tule mitään.

Olin aivan raivoissani.

Vesterinen oli myös asiasta kovin pahoillaan ja piti sitä hirmuisena.

22.10. Törngren luonani tekemässä selkoa vuoden 1947 budjettiesityksestä.

Sodasta johtuvia suuria menoja: 

Karjalaisten sijoittaminen 14 miljardia 

Sotakorvaus 10 »

Välirauhasopimuksen 2,4 »

     aiheuttamia 1,2 »

     lnvaliidihoidosta 

     Siirto asutusrahastoon 2,4 »

30,0 miljardia

Tukipalkkiot 2,4 miljardia

Velkojen kuoletus 10 »

42,4 miljardia

Pohjois-Suomen

jälleenrakentaminen 0,754 »

43,154 miljardia

Kaikki menot 64,872 milj

Siitä pois

sodasta johtuneet 43,154 »

Jää 21,718 milj. 

eli = 33 % menojen koko summasta.

 24.10 Fieandt luonani.

Hän kertoi olevansa huolissaan taloudellisesta asemasta. Sanoi, että Pekkalasta ei ole apua, hänen kanssaan ei voi edes keskustella. Hänen elämänsä on skandaali. Pitäisi saada parempi pääministeri (lausui Fagerholm ja Tuomioja).

Törngren fin.min. on riippuvainen pienestä puolueesta.

Tänä vuonna 1946 pitäisi budjetin mukaan vähentää velkoja 5 miljardia. Sen sijaan on velkoja lisätty 17 miljardia.

Perusvika on, että tehdään lisäbudjetteja ja otetaan niihin sellaisiakin asioita, jotka ovat jo budjettia tehtäessä olleet selviä.

Fieandt sanoi, että vuoden 1947 budjetti on kyllä tyydyttävä. Mutta nyt sitä olisi noudatettava eikä tehtävä lisäbudjettia.

Minä sanoin olevani samaa mieltä.

Fieandt: Jos linnarauha ei kestä, niin silloin ei budjetti kestä ja tulee sekasorto. Minä kysyin, mitä hän ajattelee meidän taloudellisesta tulevaisuudestamme.

Fieandt sanoi, että Kotim. teoll. työskentelee nyt 96 % rauhanaikaisesta,

vientiteollisuus 60 %

maatalous 60 %

karjatalous 60 %

Näistä on vielä maksestava sotakorvaus.

Mutta nyt ei voi puhua vuoden 1938 elintasosta. Meidän pitäisi sanoa suoraan, että koska elintarpeita on vähemmän, niin elintaso ei voi nousta. Meidän pitäisi saada luottoa niin paljon kuin maksamme Neuvostoliitolle.

Fieandt: Onko mahdollisuus ylläpitää työrauhaa? Ja saada tuotanto pysymään?

Fieandt sanoi kommunistien toisinaan olevan reilumpia taloudellisissa asioissa kuin sosialidemokraattien. Myös Leino. 

Puhuimme paljon politiikasta. Minä selitin mielipiteeni. Sanoin, että tulevaisuus ei suinkaan ole aivan varma. En ole varma kommunistien enkä venäläisten tarkoituksista.

25.10. (Tätä kirjettä en lähettänyt)

Ministeri Eero A. Wuori

H.V.

Kiitos kirjeestäsi 17.10.46.

Olisi kyllä paras suullisesti keskustella asioista, mutta kirjeesi aiheuttaa minun vielä kerran tarttumaan kynään.

Sinä kehoitat minua olemaan varovaisempi kommunisteihin ja venäläisiin nähden. Minä kyllä olen toimissani aina varovainen, mutta voinko olla »varovaisempi» kuin tähän asti. Olen vannonut presidentinvalan ja se sisältää kaksi asiaa: Ensiksi Suomen suvereenisuuden puolustaminen. Venäläisten sotilaalliset turvallisuusintressit tällä taholla (ainoat mitä heillä Suomessa on) on 100-prosenttisesti täytettävä. Olen julkisesti lausunut ja olen valmis milloin tahansa sen uudistamaan, että ellemme voi pysyä tulevassa sodassa neutraaleina, on meidän mentävä venäläisten puolelle ja se on suuri etu venäläisille. Mutta mitä sen rajan tällä puolella on, se kuuluu suvereenisuuden perusteella meille emmekä voi sen rajan yli mennä. – Toinen periaate, joka sisältyy valaani, on, että lain turva ja laillinen järjestys on maassa voimassa pidettävä ja eduskunnan valtaa ja parlamenttaarista järjestystä on noudatettava. Viimeksi mainittua periaatetta kommunistit eivät kunnioita, vaan nähtävästi tahtovat täällä samanlaista järjestystä kuin Balkanin ynnä eräissä muissa maissa on vallalla. Miten minä voisin antaa perään? Suomen kansan valtava enemmistö on samalla kannalla kuin minä. Vieläpä kansan keskuudesta kuuluu ääniä, että »ei se Paasikiven myöntyväisyyspolitiikka olekaan tuonut meille niitä tuloksia mitä oli odotettu. Tannerin politiikka olisi kenties ollut yhtä hyvä.»

Minua painaa tavattoman raskaasti se valheellisuuden ja moraalittomuuden ilmapiiri, jossa meidän pitää elää. Minä olen aina ottanut asiat kovin vakavalta ja raskaalta kannalta, ja sentähden on elämä nykyään minulle niin painavaa. Pelkään, että me, jotka olemme nyt mukana, tuhoamme kansamme sielun, ja se merkitsee kansalle kuolemaa. Meidän pitää sietää valhetta ja petollisuutta, ilman että voimme itse totuutta sanoa.

Minä tunnen kyllä historiaa ja tiedän, että kansainvälisissä asioissa ei oikeudella eikä moraalilla ole merkitystä. »The only moral to be derived from the study of power politics is that there is no morality in power politics»,1 sanoo eräs amerikkalainen historioitsija. Mutta eri asia on todeta tämä ja alistua sen alle ja eri asia on tunnustaa ja julkisesti huutaa, että väärä on oikea ja että oikea on väärä. Mutta sitä eräällä taholla tahdotaan. Tahdotaan, että meidän kansamme heittäytyisi mahalleen maahan ja likaisi itsensä korkealla äänellä julistaen, että me olemme yksin syypäät, ja me olemme rikollisia, mutta kaikki muut ovat syyttömiä ja valkoisia kuin kyyhkyset. Tähän emme voi alentua, sillä sen kautta me juuri tuhoisimme kansamme sielun.

Mitä sinä sanot seuraavasta?

Pariisin konferenssissa Molotov 14 päivänä t.k. lausui (Pravda 16.10.46 mukaan): » Сделавшись игрушкой в руках германского фашизма Финляндия принесла огромные жертвы в двух (siis myös talvisodassa) последних войнах против СССР»2

Talvisodan jälkeen Molotov korkeimman neuvoston kokouksessa 29.3.40 laajasti esitti, kuinka Suomi oli Neuvostoliiton vihollisten, Englannin ja Ranskan yllyttämänä ryhtynyt Neuvostoliittoa vastaan sotaan ja kuinka Neuvostoliitto oli talvisodassa taistellut ei yksin Suomen sotajoukkoja, vaan sen lisäksi Englannin, Ranskan, Ruotsin ja Italian yhtyneitä voimia vastaan, »joiden kannattajina olivat myös toisen internant 3 sosialidemokraatit Attlee, Citrine, Bluum, Jouhaux, Höglund ym.»

Talvisodan aikaan oli Neuvostoliitto Hitlerin natsi-Saksan ystävä ja sotakumppani (Puolaa vastaan). Silloin oli voimassa ei ainoastaan hyökkäämättömyyssopimus 23.8.39, vaan myös salaiset pöytäkirjat, jotka Molotov ja Ribbentrop olivat samana päivänä allekirjoittaneet ja joiden suojassa Neuvostoliitto mm. hyökkäsi Suomeen. Ne ovat hirmuiset, aivan yhtä roskaiset asiapaperit kuin Venäjän, Preussin ja Itävallan sopimukset Puolan jaosta 1700-luvun lopulla. Ne on nyt julkaistu ja niissä sanotaan mm. (ruots. käännös aikakauskirjassa »Utrikespolitik lokak.1946»):

»Med anledning av — har undertecknade — parterna i strängt förtrolig överläggning dryftat frågan om avgränsning av både Parternas intressesfärer i östra Europa. Overläggningen har lett till följande resultat:

  1. I händelse av en territorial-politisk omgestaltning i de till de baltiska staterna (Finland, Estland —) hörande områdena skall Litauens norra gräns (tämä sitten muutettiin) tillika bilda gränsen mellan Tysklands och Sovjetunionens intressesfärer —.
  2. I händelse av en territorial-politisk omgestaltning av de till polska staten hörande områdena skola Tysklands och Sovjetunionens intressesfärer avgränsas genom en linje följande floderna Narev, Weichsel och San —

4) Detta protokoll skall av båda parterna behandlas ss strängt hemligt.

Moskva den 23 augusti 1939. För tyska regering

J. Ribbentrop.

Enligt fullmakt av Sovjetunionens regering

V. Molotov».4

Tästä kaikesta huolimatta meistä esitetään suuressa konferenssissa koko maailman edessä valheita, ja me emme voi avata suutamme osottaaksemme, miten asia todellisesti oli ja kuka on ollut hyökkääjä ja kuka on hyökkäyksen uhri.

Sinä olet rehellinen mies, kuten minäkin. Sentähden Sinun kanssasi on niin miellyttävä keskustella. Mutta ajattele, millaisen valheellisuuden, kierouden ja vääryyden uhreina meidän pitää elää. Ja meidän kommunistimme toitottavat, että me olemme mustia syyllisiä, me olemme rikollisia, ja toiset ovat idealisteja, puhtaita ja syyttömiä. Minulle, vanhalle miehelle, tämä on kovin raskasta. Ja mitä tämä kaikki tulee vaikuttamaan meidän kansaamme?

Edessäni on Moskovan radion suomenkielinen lähetys 25.10., jossa puhutaan mm. USA:n esiintymisestä meidän sotakorvauksessamme Pariisin konferenssissa.

»Taantumukselliset amerikkalaiset politiikot eivät häikäilleet yrittäessään käyttää tätä pientä maata ystävyyden varjolla suuren naapurinsa Neuvostoliiton etuja vastaan. — Englantilais-amerikkalaisten piirien yritykset halveksia pieniä kansoja ja nähdä niissä likaisen pelinsä nappuloita — He suhtautuvat epäystävällisesti demokraattiseen järjestykseen Jugoslaviassa samoinkuin Bulgariassa ja Romaniassa. — Yrittävät pakottaa pienille maille orjan ehtoja. Jne., jne. —» Mitä ajattelet tällaisesta? Venäläiset katsovat oikeudekseen solvata kaikkia muita, mutta heistä ei saa puhua muuta kuin hyvää.

Apropos demokratia ja tasavalta Neuvostoliitossa. Kun saat käteesi K. 0. Lindeqvistin koulukirjan Vanhan ajan historian oppikirja (pain. 1910), lue siv. 144–5: Ensin »Rooman keisarivallan aika vuoteen 180. Yksinvallan luonne.» – Saat nähdä mielenkiintoisen analogian.

Meidän taloudellinen tilamme on vaikea, varsinkin ellemme saa luottoa USA:sta. Mutta muuten en ole taloudelliseen kehitykseen nähden niin huolestunut. Taloudelliset asiat ovat maailmassa sittenkin toisarvoisia. Kehitys menee nyt luullakseni kollektivismia kohti – onko tulos hyvä vai huono, se nähdään tulevaisuudessa. Mutta tärkeä ei ole taloudellisen rakenteen muoto. Se on tarkoituksenmukaisuuden kysymys – siitä, mikä järjestelmä parhaiten kykenee hankkimaan hyvinvoinnin ihmisille. Mutta tärkein on henkinen vapaus. Valtiokapitalismi Neuvostoliitossa ei minua niin pelota – Enso-Gutzeit, rautatiet ym. ym. ovat meillä valtion hallussa – mutta se henkisen vapauden puute ja se tukehduttava henkinen atmosfääri, mikä Neuvostoliitossa vallitsee, olisi Sinulle, minulle ja Suomen kansalle mahdoton. Sitä minä pelkään. Mutta sellainen kehitys kuin on käynnissä Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa ja myös Englannissa, ei minua pelota.

Procopen matkasta Pariisiin en tiedä muuta kuin mitä Voionmaalta ja Enckelliltä olen kuullut. Luulen, että tuskin hän on minkään suomalaisen piirin toimesta matkaansa tehnyt. Eiköhän se ole hänen omaa alotettaan. Ehkä hän myös on tahtonut toimia luvan saamiseksi päästä USA:han. Joka tapauksessa se oli ikävä ja vahingollinen asia, että hän tämän matkan juuri nyt teki.

Kommunistit ovat menettelyllään – heidän torikokouksensa ja heidän menettelynsä Pariisin rauhankonferenssin aikana (monet luulevat sen tapahtuneen Moskovan käskystä) – vahingoittaneet ystävyyden politiikkaa Neuvostoliiton kanssa. Heidän lehtiensä levikki on viime vuodesta paljon alentunut. Venäläistä käännöskirjallisuutta ei mene enää kaupaksi. Venäjänkielen opiskelu Yliopistossa on suuresti vähentynyt. Fagerholm ilmoitti, että Alkon on täytynyt lopettaa venäjänkielen kurssit, joissa viime vuonna oli 70–90 osanottajaa. Nyt ei ole enää halukkaita opiskelijoita. Ihmiset eivät mene katsomaan enää venäläisiä elokuvia, jne. jne. Tämän he ovat saaneet aikaan.

Eduskunnassa tahtoisivat kaataa nykyisen hallituksen. Minä teen mitä voin ohjatakseni välikysymyksen käsittelyn niin, että hallitus pysyisi pystyssä. Toivon asian niin menevän.

Minä olen täällä nyt se, joka tarmokkaimmin toimii ystävyyden politiikan ylläpitämiseksi – ja humoristista todeta: kommunistit ovat ne, jotka ovat miltei pahimpana esteenä.

Tällaista tämä elämä on – ja helppoa se ei ole.

1 »Ainoa moraaliopetus, jonka voi löytää tutkimalla valtapolitiikkaa, on se, ettei valtapolitiikassa ole mitään moraalia.»

2 »Antautumalla saksalaisen fasismin leikkikaluksi Suomi kärsi suuria menetyksiä kahdessa viimeisessä sodassa SNTL:a vastaan.»

3 internationalen

4 — johdosta ovat allekirjoittaneet — osapuolet ehdottoman luottamuksellisissa neuvotteluissa käsitelleet kysymystä molempien osapuolten etupiirien rajaamisesta Itä-Euroopassa. Neuvotteluissa on päädytty seuraaviin tuloksiin:

  1. Aluepoliittisten uudelleenjärjestelyiden

sattuessa Baltian valtioihin (Suomi, Eesti —) kuuluvilla alueilla muodostaa Liettuan pohjoisraja (—) myös Saksan ja Neuvostoliiton etupiirien välisen rajan —.

  1. Puolan valtiolle kuuluvien alueiden aluepoliittisten uudelleenjärjestelyiden sattuessa erottaa Saksan ja Neuvostoliiton etupiirit toisistaan Narev-, Veiksel- ja San-jokien muodostama linja —.

4) Tätä pöytäkirjaa on molempien osapuolten käsiteltävä erittäin salaisena.

Moskova 23. elokuuta 1939. Saksan hallituksen puolesta J.Ribbentrop.

Neuvostoliiton hallituksen valtuuttamana V. Molotov.»

25.10. Kekkonen luonani.

Kertoi, että Reinikka on sairas. Pelätään, että hänellä on tuberkuloosi. Hän on Kivelän sairaalassa.

Kekkonen oli käynyt vankilassa ja sanoi, että Ryti ym. voivat hyvin.

Välikysymys: Kommunistit ovat hyvin hermostuneita siitä. Hertta Kuusinen oli Kekkoselle moittinut maalaisliittolaisia, että tahtovat luopua yhteistyöstä toisten ryhmien kanssa.

Kekkonen sanoi vastanneensa, että kommunistit ovat itse syypäät asiain menoon. Heidän politiikkansa (kansankokoukset, heidän menettelynsä rauhan asiassa ym.) on synnyttänyt kansassa suuren vastenmielisyyden yhteistoimintaa vastaan heidän kanssaan.

Kekkonen oli sitä mieltä, että välikysymys olisi hoidettava niin, että hallitus ei kaadu. Minä kehoitin häntä toimimaan siihen suuntaan.

26.10. Takki oli luonani.

Takki kertoi, että ruotsalaiset olivat keskustelleet lentoliikenteestä. Venäläiset olivat sanoneet, että on sovittava Suomen kanssa.

Takki kertoi, että vuonna 1945 saimme kivihiiltä 80.000 tonnia, v. 1946 20.10. asti on tullut 810.000 tonnia. Vuonna 1947 toivoi saatavan yhtä paljon kuin tänä vuonna.

Takki kertoi myös, että toisena sotakorvausvuonna, joka päättyi 19.9.46, on tullut sakkoja 522.600 dollaria = n. 70 milj. mk. On toimitettu 4 milj. dollaria yli, mutta toisissa kohdin on jäänyt 3 milj. doll. alle. – Siis on toimitettu 1 milj. doll. yli, mutta sitä ei lasketa meidän hyväksemme. Tämä osottaa sopimusten nurinkurisuuden.

Venäläiset kiirehtivät neljännen sotakorvausvuoden ohjelman valmistamista. Tahtoisivat saada sen ennen joulua valmiiksi.

Takki sanoi, että hän ajattelee, että suomalainen kauppavaltuuskunta lähtisi Moskovaan 9.11.46.

Hän esitti minulle meidän ohjelmamme neuvotteluja varten. (kts. papereita)

28.10. Sveitsin ministeri Egger antoi rappellikirjansa.

Suurus hänelle ja rouva Eggerille.

28.10. Tänään olen toiminut saadakseni asiantuntijain lausuntoja oikeusministeriöstä minulle lähetetyn ehdotuksen johdosta, joka koskee hallinnollisten virkamiesten erottamista koskevaa asiaa. Komitea, jonka puheenjohtaja Postihallituksen päällikkö Ahola (SKDL!) ja jäseniä Hertta Kuusinen, Niukkanen ym., oli aivan kehnosti valmistellut mietintönsä. Siinä ei ollut mitään selvitystä. Siitä huolimatta E. Pekkala väitti, että mietintö oli hyvä ja selvitys oli hyvä. Minä puhuin Ståhlbergin, U. Castrenin, professori Kairan ja hänen kauttaan professori Merikosken kanssa, jotka lupasivat tutkia asian ja antaa minulle lausunnon.

Refl. E. Pekkalan puheet telefoonissa tekivät minuun ikävän vaikutuksen. Hän on karaktääriltään hyvä mies, mutta muuten, tiedoiltaan ja kyvyiltään ei näy olevan mitään erikoista.

29.10. Puhuin telefoonissa Fagerholmin kanssa ja pyysin häntä vaikuttamaan sosialidemokraatteihin niin, että he ruotsinkielisten oikeuteen nähden maanhankintalaissa asettuvat paremmalle kannalle. – Fagerholm lupasi puhua Lumpeen (ryhmän puheenjohtajan) kanssa.

Refl. Eduskuntapiireissä on eräillä tahoilla agitatio maanhankintalain 92 §:ää vastaan. Eivät ollenkaan ymmärrä meidän maamme asemaa ja mitä siinä suhteessa on tarpeen.

29.10. Professori Arvi Korhonen luonani kutsustani.

Ensin pyysin häntä toimittamaan minulle paperit Mainilan tapauksesta marraskuussa 1939. Hän lupasi.

Keskustelimme politiikasta.

Korhonen sanoi, että Suomen kansa ei voi esiintyä hyvin nöyräselkäisenä. Venäjän taholta täytyisi osottaa suurempaa rehellisyyttä kuin mitä se osottaa.

Suomen kansa katsoo, että palautustavarain vaatiminen on väärää. Samoin sotakorvauksen, kun puhutaan 300 milj. dollarista, mutta todellisuudessa summa tulee olemaan paljon suurempi. Korhonen oli puhunut mm. työmiesten kanssa ja heovat näistä asioista katkeria. Työmiehet sanovat, että Venäjä tekee meille huutavaa vääryyttä. Sen pitäisi osottaa meille oikeamielisyyttä.

Kommunistien huutosakki on meidän maassamme hyvin pieni, mutta pitää suurta ääntä.

Lähentyminen Venäjään on mahdotonta niin kauan kuin vaaditaan, että meidän pitäisi tunnustaa itsemme syyllisiksi. Suomen kansa katsoo, että se on koko ajan ainoastaan itseään puolustanut. Suomen kansa katsoo talvisotaa ja viime sotaa yhtenä kokonaisuutena.

Kun puhuimme vuoden 1939 tapauksista, niin Korhonen sanoi, että meidän kansamme katsoo sitä jatketuksi oikeustaisteluksi – ja se kyllä oli tyhmää.

Me emme voi huutaa, että me yksin olemme syypäät. Molemmat puolet (sekä Suomi että Venäjä) ovat tehneet virheitä. Olisi vedettävä kaiken menneen yli risti.

Sodan aikana olivat venäläiset imponeerattuja Suomen sodasta. Vangitut venäläiset upseerit sen monesti sanoivat. Korhosen mielestä meidän sodastamme on sentään ollut hyötyä, sillä venäläiset ovat nähneet, että me tahdomme taistella vapautemme puolesta.

Kulttuurikontakti Venäjän kanssa: Korhonen: Emme saa sitä aikaan nykyisellä tavalla. Olemme kuin kerjäläisiä, jotka kolkutamme Venäjän ovia ulkopuolella. Emme saa käyttää Neuvostoliiton kirjallisuutta ym. Koko nykyinen menettely on yksipuolista.

Täytyisi myös Venäjän puolelta osottaa kunnioitusta ja tasapuolisuutta meitä kohtaan.

30.10. Soitin Korhoselle ja pyysin häen panemaan paperille ajatuksensa. Hän lupasi.

Korhonen lausui, että ellei olisi ollut talvisotaa, niin ei meillä olisi noussut kysymystäkään Itä-Karjalan valloittamisesta sotatoimilla. Sitä ei kukaan meillä olisi ottanut edes vakavasti esille.

Korhonen lausui myös, että v. 1939 me otimme politiikkamme kokonaan oikeustaistelun kannalta. Olimme siihen tottuneet Venäjän aikana.

Korhonen huomautti myös, että historiassa institutiot kehittyvät kovin hitaasti (läänityslaitos, sen kehitys kesti vuosisatoja). Se kehittyy paljon hitaammin kuin tekniikka. Nyt on myös olemassa epätasa­ paino institutionien ja tekniikan välillä.

Korhonen: Historia ei kehity rationalisesti, vaan organisesti.

Innostus Turkin sodan aikana 1877–78.

 30.10 Piispa Gulin.

  1. Hovisaarnaaja Beenille suurristi.

Koonnut 3 milj. kruunua. Aikoo luopua nyt, terveydellisistä syistä. Tehnyt työtä Suomen hyväksi vaikeuksissa. Sekä kommunistit että anglofiilit häntä vainonneet.

Hänellä on komentajamerkki.

Puhuin tästä asiasta A. Tulenheimolle, mutta hän sanoi Beenin olevan omituinen mies, ja häntä vastaan on Ruotsissa vastenmielisyyttä.

  1. Piispoilla pitäisi olla autot.

Kahdella piispalla, Lehtosella ja Malmivaaralla, on, mutta neljän pitäisi nyt saada. Tampereen hiippakunnassa on 116 seurakuntaa. Ei ehdi tarkastaa, vaikka pitäisi tarkastaa joka viides vuosi. Aikovat antaa yhteisen anomuksen opetusministeriöön.

Lupasin puhua Kilvelle.

Huomautin, että nyt on autojen ostaminen vaikea valuutanpuutteen vuoksi.

Sormusella on hiippakunnassaan suuri jälleenrakennustyö jota hänen pitäisi valvoa.

Autonkuljettajana olisi talonmies.

2.11. Kekkonen luonani.

Puhuimme välikysymyksestä.

Kekkonen kertoi, että Leinon vastaus tulee olemaan asiallinen. (Se on hyvä)

Minä huomautin Kekkoselle Messuhallin kokouksessa lausutuista uhkauksista. Helsingin Sanomien mukaan oli siellä sanottu, että »ponsien hyväksymisen aika on nyt ohi, on ryhdyttävä toimiin». Se on arveluttavaa. Sanoin, että Kekkosen pitäisi eduskunnassa esiintyessään välikysymyksessä ottaa tämä esille ja sanoa siitä vakavat sanat: Maalaisliittolainen puolue ei voi jatkaa yhteistyötä, jos tällaista epädemokraattista ja laillisen järjestyksen ulkopuolelle menevää esitetään. – Kekkonen lupasi tehdä sen.

2.11. Kova päivä.

Kl. 11 Kekkonen.

kl. 1–2 valmistin Ahvenanmaan asiaa. 

kl. 2–4 v. Hellens esittämässä minulle Ahvenanmaan asiaa. 

kl. 4 Takki.

kl. 4.30–5.45 Fagerholm.

 4.11. Välikysymys eduskunnassa.

Keskustelu kl. 14–kl. 9.30 seuraavaan aamuun yhtä mittaa.

Maalaisliitto esitti lausuman, että pidätystä koskeva lainsäädäntö on pian uusittava. Pekkala ilmoitti, että hallitus ei hyväksy sitä, koska se on tarpeeton, sillä hallitus itse valmistelee sitä lainsäädäntöä. Äänestys: 93 yksinkertaista päiväjärjestystä – 72 kannatti maalaisliiton ehdotusta. Sosialidemokraatit äänestivät yksinkertaista päiväjärjestystä, mutta Lumme korosti, että hekin odottavat, että hallitus esittää ehdotuksen lainsäädännön muuttamiseksi ja pitää huolta, että kansalaisten oikeuksia pidetään kunniassa. Siis sosialidemokraatit olivat myös samalla kannalla.

Refl. Tämä välikysymys oli sittenkin hyvä.

  1. Se tosiasia, että tällainen laaja keskustelu suoritettiin eduskunnassa julkisesti, osottaa, että meillä on demokratia olemassa. Se on omiaan nostamaan meidän arvoamme maailmassa.
  2. Valpo ja muut poliisit ja Leino ovat saaneet tästä keskustelusta havaita, että meillä ei saa menetellä lain ja laillisen järjestyksen kanssa miten tahtoo. Se oli heille varotus.

Keskustelu puhdisti ilmaa, joka on ollut menossa kovin tunkkaiseksi.

4.11. Sosialidemokraattien lähetystö luonani: Fagerholm, Voionmaa, Skog ja Lumme.

Voionmaa: Oli saatu tietää, että SKDL (vasemmistolaiset) aikovat sulkea mm. sosialidemokraatit pois neuvotteluista venäläisten kanssa sotakorvauksesta ym. rauhaa koskevasta. Katsoi, että tässä on koko maata koskeva asia ja sentähden se ei saa jäädä yhden piirin asiaksi. Olisi sisäpoliittisesti ikävä, jos asia näin hoidettaisiin.

Minä sanoin olevani samaa mieltä kuin he ja lupasin pitää asian muistissa.

Minä puhuin sitten välikysymyksestä: Sanoin, että laillinen puoli olisi tuotava esille lujasti ja vakavasti, mutta ei pitäisi viedä asiaa hallituspulaan.

Olivat samaa mieltä ja sanoivat, että asia kyllä niin hoidetaan.

Sitten minä lausuin sen toivomuksen, että maan kannalta olisi hyvä, jos sosialidemokraattinen puolue voisi järjestää sisäiset suhteensa niin, että puolue voisi täydellä voimalla ja vaikutuksella toimia poliittisessa elämässä ja että sosialidemokraatit esiintyisivät niin tarmokkaasti, että kommunistit eivät pääse esiintymään koko työväen nimessä.

Skog sanoi, että tuotantokomiteoissa sosialidemokraatit nähtävästi saavat ainakin 2/3 ja kommunistit ainoastaan 1/3.

4.11. Toivola luonani.

Toivola kertoi, että amerikkalaiset ja englantilaiset ymmärtävät meidän uuden asemamme. Jos syntyy sota länsivaltojen ja Neuvostoliiton välillä, niin eivät odota meiltä muuta asennoitumista kuin että Neuvostoliitto voi olla turvattu siitä, että tältä puolen ei uhkaa mikään vaara Neuvostoliittoa.

Unkari haluaisi diplomaattisten suhteiden aikaansaamista meidän kanssamme ja odottaa, että me teemme aloitteen, koska meidän asemamme on parempi kuin Unkarin.

Toivola kertoi, että Procope on Vanderbergin hyvä ystävä. Arvatenkin puhui meidän asiastamme Vanderbergille. Mutta luultavasti Procopen Pariisin matka koskee myös hänen viisumiansa USA:han. Toivola kertoi mm., että Trygve Lie oli sanonut jollekulle tarkoituksella, että me saisimme sen tietää, että venäläisten kanssa voi kyllä puhua suoraan asioista.

 8.11. Törngren, Tuomioja ja Gräsbeck luonani neuvottelemassa luoton saamisesta.

Tuomioja: Oli sitä mieltä, että ulkomaista luottoa ei saada pian. Sentähden oli Gräsbeckin kanssa ajatellut, että myytäisiin etukäteen 5 % sellulosasta 5 vuodeksi ja saataisiin siitä etumaksu = n. 10 milj. dollaria. Samoin paperia ym. Tällä tavalla saataisiin kenties noin 30 milj. dollaria, jolla summalla päästäisiin läpi ensi vuosi 1947. Meidän täytyy saada viljaa, bensiiniä, kivihiiltä ym.

Myös Soteva tarvitsee ensi vuoden ensi puoliskolla 10 milj. dollaria.

Sentähden Gräsbeckin pitäisi lähteä USA:han omissa asioissaan ja sitten ottaa selvä luottoasioista.

Virkkunen menisi myöhemmin.

Törngren luki neiti Kyllikki Pohjalalta tänään saamansa kirjeen, jossa hän puhui laina-asioista.

Minä: Olen ollut tästä asiasta huolissani. Meidän pitää saada ulkomailta rahaa tavalla tai toisella. Ennakkomaksujärjestelmä on hyvä, ellei muuten saada riittävästi.

Gräsbeck = Tuomioja.

Suviranta oli laskenut, että meidän on Kansainväliselle pankille maksettava sisään maksua n. 50 milj. dollaria, josta dollareissa kenties ainoastaan n. pari miljoonaa, muu osa Suomenmarkoissa.

Minä: Meidän on osallistuttava International Bankiin, koska meidän pitää olla mukana niin paljon kuin mahdollista kansainvälisissä asioissa. Mutta se vie aikaa ja meidän pitäisi saada luottoa ennen.

Sovimme seuraavasta:

Gräsbeck matkustaa USA:han niin pian kuin mahdollista.

Siellä hän:

  1. ottaa selvää, voidaanko ja miten paljon saada luottoa Export-lmport Bankista;
  2. selvittää kysymyksen ennakoista s.o. että myytäisiin 5 % etukäteen esim. 5 vuodeksi ja saataisiin heti etumaksuja;
  3. olisiko ja miten paljon mahdollista saada luottoa yksityispankeista;
  4. koettaa ottaa selvän meidän liittymisestämme International Bankiin, milloin se voi tapahtua, paljonko ja miten meidän on maksettava siihen varoja ja milloin ja millä ehdoilla voisimme saada siitä luottoa.

Olimme myös sitä mieltä, että tätä asiaa ei nyt pidä ottaa hallituksessa esille, vaan vasta sitten, kun saamme Gräsbeckiltä tietoja.

Tuomioja esitti, että koettaisimme saada Ruotsilta lainaksi puntia ostoja varten Englannista. Ruotsilla on puntia enemmän kuin mitä se tarvitsee.

Sovittiin, että Tuomioja yhdessä Törngrenin kanssa hoitaa ja selvittää tämän punta-asian.

7.11. Professori Kaira luonani. Toi p.m:n virkamiesten erottamiskysymyksestä.

Kaira sanoi olevansa komitean ehdotuksen johdosta sikäli rauhallinen, että sen kautta ovat tuomarit ja toimikirjan saajat jääneet entiseen asemaansa. Koskee ainoastaan valtakirjan saajia, ja on esitetty, että saisi valittaa virkamiesylioikeuteen.

Hänen mielestään olisi kuitenkin tehtävä erinäisiä muutoksia ehdotukseen.

Pyysin Kairaa edelleen harkitsemaan asiaa ja tekemään uuden täydellisen ehdotuksen. Annoin hänelle Ståhlbergin p.m:n.

10.11. sain Urho Castrenin lausunnon. Lähetin sen 14.11.46 Kairalle.

10.11. Viime aikoina minulla on ollut suuri työ virkamiesten erottamista koskevan asian johdosta.

E. Pekkalan ehdotuksesta valtioneuvosto asetti komitean (merkillinen kokoonpano: puheenjohtajana pääjohtaja Ahola, jäsenet: Hertta Kuusinen, Niukkanen ja Atos Wirtanen). Komitea antoi aivan pienen mietinnön: kaksi sivua ja lakiehdotuksen.

Käännyin asiassa Ståhlbergin, Urho Castrenin ja professori Kairan puoleen pyytäen heiltä lausuntoa. He antoivat kaikki ja tekivät muistutuksia ehdotuksen johdosta. Ståhlberg oli sitä mieltä, että ehdotus on lakiteknillisesti puutteellinen. Paras olisi, että asia saisi tällä kertaa raueta. Ellei raukea, niin olisi asia lähetettävä lainvalmistelukuntaan korjattavaksi.

U. Castrenin lausunnon sain tänään, ja se sisälsi myös painavia muistutuksia.

Kairan lausunnon sain 7.11. Keskustelimme Kairan kanssa, ja hän lupasi tehdä uuden ehdotuksen keskustelumme pohjalla.

(kts. lausuntoja)

Refl. Minun pitää tällä tavalla valmistella tällaisia asioita, vaikka minulla ei ole mitään virkamiehiä eikä apuvoimia. Minulla on ainoastaan kaksi adjutanttia ja kansliapäällikkö, joka ainoastaan hoitaa tilejä.

Tämä menee kokonaan minun mahdollisuuksieni ulkopuolelle.

11.11. Kansliapäällikkö Voionmaa luonani. Kertoi Sveitsin oloista.

Oli kuullut, että Churchillin (ja eräiden muiden länsivalloissa) mielipide on, että aivan lähiaikoina Neuvostoliitto olisi sysättävä Euroopassa takaisin vanhoihin omiin rajoihinsa. Ellei sitä tehdä nyt, niin Neuvostoliitto voi pilata koko Euroopan ja länsimaiset olot ja sivistyksen. Länsimaissa luotetaan atomipommiin.

11.11. Enckellin päivälliset Lerchen 25-vuotispäivän johdosta, s.o. Lerche on ollut Helsingissä 25 vuotta diplomaattina. Koko diplomaattikunta oli läsnä.

Enckell piti ranskankielisen puheen, johon Lerche vastasi.

12.11. Dispon. oleva Pakaslahti luonani. Puhuimme entisiä asioita pääasiassa. Minä tein myös selvää siitä, miten katselen nykyistä Suomen asemaa ja meidän tulevaa politiikkaamme.

Pakaslahti tiedusteli, voiko hän enää päästä valtion palvelukseen. Pyysin puhumaan Sventon kanssa. Omasta puolestani sanoin, että kun tulee normaalit olot, niin pitäisi käyttää entisiä virkamiehiä.

13.11. Luen Pariisin rauhankonferenssin papereita.

Konferenssin täysi-istunnossa Suomen sotakorvausta käsiteltäessä Valko-Venäjän edustaja Kisselev esitti muiden valeiden ohella, miten Suomi vuonna 1939 oli »suurten johtavien imperialististen kansainvälisten piirien palveluksessa» ja miten Suomi muuttui »todelliseksi Venäjää vastaan suunnatuksi linnoitukseksi». Kun Hitlerin Saksa ryhtyi sotaansa Eurooppaa vastaan, Neuvostoliitto yritti usean kerran päästä diplomaattisin neuvotteluin sopimukseen Suomen kanssa muuttaakseen hieman maiden välistä rajaa Leningradin piirissä. »Korvaukseksi tarjosi Itä-Karjalassa kaksi kertaa suuremman alueen.» Mutta silloiset Suomen johtavat piirit eivät ottaneet huomioon itäisen naapurinsa elintärkeitä vaatimuksia, vaan — »he eivät empineet ryhtyä Venäjää vastaan pitkään ja kovaan sotaan».

Refl. Mitä valhetta! Kenties oli meiltä erehdys, että me olemme kokonaan vaienneet talvisodasta. Olemme nyt täydellisessä valheellisuuden piirissä, kun emme ole katsoneet voivamme tuoda esille totuutta, joka oli, että Neuvostoliitto hyökkäsi meidän päällemme vuonna 1939 ollen silloin sopimuksessa Hitlerin kanssa (pöytäkirja 23.8. 1939). Nyt meistä on saatu aivan vastaansanomatta esittää tällaisia törkeitä valheita ja vääristelyjä.

On tosiaan kurjaa, että suurvallat eivät uskalla puhua totta, vaan turvautuvat tällaisiin valheisiin pientä kansaa kohtaan.

Miten kauan me voimme tällaista valhetta sietää, ilman että esitämme, miten asian todellinen laita oli?

Kisselev mainitsi myös, että 8.10.44 Neuvostoliitto ja Kanada allekirjoittivat pöytäkirjan, jonka mukaan Neuvostoliiton hallitus sitoutui suorittamaan Kanadalle 20 milj. dollaria Petsamon nikkelikaivoksista, jotka eivät vastaa puoltakaan tätä arvoa. Siitä on Neuvostoliitto jo suorittanut 6.666.000 dollaria. Jos Suomen sotakorvausta vähennetään, niin pitäisi myös tätä summaa vähentää.

Kisselev puhui myös hirmuista valetta siitä, miten muka Suomen sotajoukot olivat yhdessä saksalaisten kanssa hävittäneet ja murhanneet Valko-Venäjällä ym., vieläpä pommittaneet Moskovaa.

Refl. Ja meidän on pitänyt olla aivan ääneti ja kuunnella tällaista valhetta.

Sitten Bevin puhui kauniita sanoja Suomesta. Hän sanoi mm., että kun välirauha 19.9.44 allekirjoitettiin, oli tarkoituksena, että lopullinen rauha sisältäisi yleisesti kaikki välirauhasopimuksen määräykset, joilla ei ole väliaikaista luonnetta.

Suomen hallitus on Iojaalisesti täyttänyt välirauhan määräykset ja se tulee jatkuvasti tyydyttävällä tavalla ne täyttämään.

Toivon ja uskon, että kun rauhansopimus on allekirjoitettu, Suomi voi toivoa parempia päiviä, vaikka tiedän, että Suomen jälleenrakentaminen sisältää lukuisia koettelemuksia ja vaikeuksia.

Suomi saa jälleen suvereenisen valtion riippumattomuuden …

Brittein kansa tulee tuntemaan tyytyväisyyttä nähdessään jälleen syntyvän vapaan, vahvan ja todella demokraattisen Suomen, tämän Suomen, jonka kehitystä (progress?) suuntautuva politiikka ja laitokset ovat herättäneet huomiota sekä ennen sotaa herättäneet ihailua sekä minun maassani että muissa maissa kautta koko maailman.

Nyt kun sodan erehdykset on pois pyyhitty, hallitukseni on onnellinen voidessaan tervehtiä Suomen paluuta rauhanomaisten kansojen joukkoon, joiden keskuudessa se on jälleen löytävä laajalti kunnioitetun jäsenen aseman.

14.11. Lerche luonani kiittämässä siitä, että lähetin hänelle valokuvani, kun hän oli ollut 25 vuotta Tanskan lähettiläänä Suomessa.

14.11. Enckell luonani.

Keskustelimme sotakorvausasiasta. Enckell koettaa saada asiantuntijat valmistamaan ehdotuksia neuvotteluja varten.

 14.11. Pekkala sairashuoneessa tutkittavana. On huonoissa voimissa.

15.11. Helsinkiin saapunut uusi ylirabbiini Berlinger luonani. Hän on tullut Ruotsista, jossa on ollut 13 vuotta. Hän puhuu ruotsia. Miellyttävä mies. Puhelimme mm. Palestiinan asiasta. Hän sanoi, että juutalaiset ovat pettyneitä Englannin menettelyyn heitä kohtaan.

Kiitti Suomen menettelyä juutalaisia kohtaan, kun viime sodan aikana ei meillä annettu mitään poikkeusmääräyksiä juutalaisia vastaan.

18.11. USA:n Charge d’affaires Hulley luonani. Enckell läsnä. Toi vastauksen keskusteluun Hamiltonin kanssa 25.9.46 (kts. toiseen kirjaan).

Hulley oli saanut seuraavat ohjeet:

»1) Dept. is ready now to discuss credits to Finland in view of decisions on Finnish reparations reached by Foreign ministers conference.

  1. Discussions may not result in any credit.
  2. Question of credit may be discussed with Finnish Legation in Washington. However if President urgently wishes it, Dept. is willing also to discuss credit with Gräsbeck at same time.»1

Tämä on hyvä tieto. Kiitin Hulleytä ja sanoin, että kun Gräsbeck huomenna lähtee Amerikkaan liikeasioissa ja hän tuntee nämä asiat hyvin, toivon, että hän saa ottaa osaa luottoasian käsittelyyn.

Hulley sanoi, että lainan myöntäminen tulee kysymykseen Export-Import Bankista.

Sitten ilmoitimme Gräsbeckille tästä Hulleyn tiedonannosta.

1) Ministeriö on nyt valmis keskustelemaan Suomelle myönnettävistä luotoista ottaen huomioon ulkoministerikokouksen Suomen korvauksista tekemät päätökset.

  1. Keskustelut eivät mahdollisesti johda luoton myöntämiseen.
  2. Luottoasiasta voidaan keskustella Suomen Washingtonin-lähetystön kanssa. Kuitenkin jos presidentti välttämättä haluaa, ministeriö on valmis samaan aikaan keskustelemaan luotosta myös Gräsbeckin kanssa.»

18.11. Luonani Upseeriliiton ja Aliupseeriliiton lähetystö.

Esittivät vakavia asioita. (kts. papereita).

18.11. Norjalainen sanomalehtimies Schanche Jonasen luonani. Sanoin aluksi, että en anna haastattelua ja että minun nimeni ei saa näkyä tiedonantajana. Sillä ehdolla annan eräitä selvityksiä. S-J. lupasi. Ainoastaan pyysi mainita, että oli ollut presidentin luona. Suostuin siihen.

Sitten minä sanoin, että väärinkäsitysten välttämiseksi heti sanon, että olen ystävyyden politiikan kannattaja Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja että meidän ulkopolitiikkaamme ei saa niin hoitaa, että se menee Neuvostoliittoa vastaan.

Meidän asemamme ei ole niin yksinkertainen kuin ulkomailla toisinaan luullaan. Me olemme erikoisasemassa. Meillä on ollut kaksi sotaa Neuvostoliiton kanssa: ensiksi talvisota, jota me emme alkaneet, vaan Neuvostoliitto hyökkäsi meidän päällemme. KL sen totesi. Minun mielestäni politiikka syksyllä 1939 oli tyhmää, mutta hallituksen puolustukseksi on sanottava, että meillä oli kolmikertaiset sopimukset. Mutta minä olen historiasta nähnyt, että suurvallat eivät välitä sopimuksista. Me taistelimme talvisodan aivan yksinämme, Saksa oli ei ainoastaan kylmä, vaan vihamielinen meille, esti esim. lentokoneita Italiasta saapumasta Suomeen. Mutta Neuvostoliitto oli sopimuksessa Hitlerin Saksan kanssa. 23.8.39 ei ainoastaan hyökkäämättömyyssopimus, vaan myös salaiset pöytäkirjat samalta päivältä. Talvisodassa me ensiksi Moskovan rauhassa menetimme Karjalan – ikivanhan suomalaisen maan – ynnä vielä muita alueita.

Kesäkuussa 1941 valtava osa Suomen kansaa meni sotaan Karjalan takaisin saamiseksi. Ellei talvisotaa olisi ollut, niin tapaukset olisivat kulkeneet vuonna 1941 ja sen jälkeen toisin. Olisimme pysyneet puolueettomina, mutta luultavasti joutuneet sotaan Saksan kanssa. (Myös 1941 sotaanmeno oli minusta tyhmää.)

Suomen kansa katsoo näiden molempien sotien kuuluvan yhteen. Ja meidän rauhamme (aluemenetykset ja sotakorvaus) on raskaampi kuin muiden. Olemme myös saaneet karjalaisen siirtoväen kysymyksen.

Venäläiset ovat noudattaneet välirauha­ sopimusta, vaikka ovat tulkinneet sitä toisin kuin me.

S-J. kysyi pohjoismaisesta yhteistoiminnasta. Minä sanoin, että Suomen kannalta sen pitäisi jatkua kuten ennen – kultturellisella, taloudellisella, sosiaalisella ym. alalla. Mitä tulee sotilaalliseen yhteistoimintaan, niin Suomi on erikoisasemassa. Mutta omasta puolessani olen skeptillinen sotilaalliseen yhteistoimintaan nähden. On vaikea ajatella, että Ruotsi ja Norja menevät armeijallaan taistelemaan Tanskan etelärajalle ja että Tanska tulee armeijallaan taistelemaan Norjan ja Ruotsin pohjoisrajalle. Kaliberit voidaan tehdä samanlaisiksi ja ehkä joku divisiona lähettää, mutta se ei paljon merkitse. Sanoin, että pienten kansojen täytyy ajatella, että sotakysymys järjestetään Yhdistyneiden Kansakuntien kautta. »Sota on anakronismi.» Pienten kansojen mahdollisuudet nykyaikaisessa sodassa ovat pienet.

Schanche Jonasen kysyi kommunisteista – mikä on niiden päämäärä. Vastasin, että tähän asti ne ovat vakuuttaneet olevansa suomalaisia patriootteja, jotka pitävät kiinni Suomen itsenäisyydestä, eivät tahdo sovjetti-Suomea. Kuinka paljon niitä on maassa, on vaikea sanoa, ennenkuin pidetään uudet vaalit.

S-J. kysyi myös Suomen itsenäisyydestä.

Minä sanoin, että en ole pessimisti. Venäläisten puolelta ei ole esiintynyt sellaista, mikä viittaisi siihen, että Neuvostoliitolla olisi pahoja aikomuksia. Suomen kansan valtava enemmistö pitää kiinni itsenäisyydestään, ja jos Neuvostoliitto alkaisi siihen koskea, niin siitä tulisi kova taistelu, vaikka se ei tapahtuisi aseilla. Ennenkuin Suomen kansa on kukistettu, täytyy vähintään 1/2 miljoonaa suomalaista tappaa tai deporterata.1 Se asia ei olisi hauska Venäjälle eikä siitä olisi Venäjälle mitään hyötyä vaan vahinkoa.

1 kuljettaa maasta

19.11. Skog luonani.

Puhui siitä, että Hiltunen tulisi Valtiokonttorin pääjohtajaksi. Silloin hän voisi olla sosialidemokraattien puolueen puoluetoimikunnassa, johon otetaan opposition jäseniä, jotta päästään sovintoon.

Minä vastasin, että Hiltusta vastaan on se, että hän ei osaa ruotsia. Hän olisi sopiva Mikkelin maaherraksi.

Skog sanoi, että silloin hänen pitäisi luopua poliittisesta toiminnasta, ja se olisi vahinko.

Minä lupasin miettiä asiaa. Sosialidemokraattien puoluetoimikuntaan tulisi lisäksi: Fagerholm, Voionmaa, Hiltunen, Huunonen.

Keskustelimme myös politiikasta. Skog kertoi mm., että eräässä tehtaassa (Arabia?) oli eräs kommunisti puhunut erään naistyöläisen kanssa hänen työstään. Nainen oli sanonut: »Täytyy tehdä työtä, että ryssä saa tavaraa.»

Se osottaa kansan todellista mielialaa sotakorvauksesta ym. nykyisistä asioista.

20.11. Juho Koivisto luonani. Kertoi: Taloudellisten olojen kehitystä pelätään – 

uutta inflatiota – työpaikkatilanne on horjuva. Kertoi esimerkkinä, että Pohjanmaalla ei ole saatu salaojitukseen työväkeä ilman, että on maksettu 1.000 mk päivässä, jota palkkaa työväki on vaatinut. Pohjois-Suomessa rakennetaan kovasti, maksoi mitä maksoi.

Myös yleistilaan (poliittiseen) nähden on olemassa epävarmuus kansan keskuudessa.

Koivisto sanoi heidän ryhmässään siirtolaisten asuttamisen ruotsalaiselle seudulle herättävän vastustusta.

Kommunistien kannatus menee takaisin päin. Mutta olisi parempi, että uudet vaalit eivät tulisi, ennenkuin on lopullinen rauha saavutettu.

Väitetään, että valvontakomissio antaa tukea kommunisteille ja että se voisi ryhtyä vakavampiin toimenpiteisiin.

Olisi myös hyvä, että siirtoväki saataisiin asutetuksi, ennenkuin uudet vaalit tulevat.

Kolmen puolueen yhteistoiminta. Ilkka on ollut siihen nähden kriitillisellä kannalla. Myös Koivisto itse on ollut kriitillisellä kannalla siihen nähden. Mutta yleispoliittiselta kannalta tämä yhteistoiminta on kenties ollut hyvä.

Maaseudulla on »levottomuuden tila» – työpalkka- ja työvoimatila.

Itse puolestaan Koivisto sanoi ruotsalaisten asiassa koko ajan olleensa toisella kannalla kuin monet muut heidän ryhmässään: Koivisto oli kannattanut hallituksen esityksiä kielirauha-asiassa.

Minä sanoin, että maanhankinta-asiassa on kysymys 350 perheen sijoittamisesta. Se on aivan turha asia.

20.11. luonani Upseeriliiton ja Aliupseeriliiton lähetystö. Esittivät huoliaan. Jättivät kirjelmiä. (kts. niitä)

Refl. Meidän puolustuslaitosasiamme on tosiaan melankoolinen asia.

21.11. Ulkoasiainvaliokunnan kokous.

Läsnä kaikki. Takin tilalla E. Pekkala. Vuorineuvos Kivinen läsnä.

Minä esitin keskusteltavaksi kysymyksen neuvotteluista Neuvostoliiton hallituksen kanssa sotakorvauksesta. Milloin olisi syytä niitä esittää ja mihin toimenpiteisiin olisi asiassa ryhdyttävä? Sotevan täytyy tehdä suunnitelma 4 vuotta varten pian ja siitä sopimus venäläisten kanssa. On ratkaistava, onko tämä sopimus nyt tehtävä odottamatta neuvotteluja siis entisten sopimusten pohjalla.

M. Pekkala: Takki ja Sundström ovat ilmoittaneet, että kauppaneuvottelut Moskovassa ovat sujuneet hyvin, mutta neuvostohallitus on tahtonut vähentää kontingentteja. Viljaa saataisiin ainoastaan 100.000 tonnia. Tämä osoittaa Pekkalan mielestä, että hetki ei ole oikein otollinen. Sitäpaitsi on Molotov ja Vyshinski Amerikassa. Tuntuu siltä, että meidän ei olisi nyt pyrittävä Moskovaan. Sentähden on Sotevan tehtävä suunnitelmansa entisillä edellytyksillä.

Kivinen: Jos nyt sidotaan neljäs korvausvuosi, niin on vähän mahdollisuuksia, että siihen saadaan muutoksia ja lievennyksiä. Nyt on myös suunniteltava eräitä töitä koko 8 vuoden ajan loppuun asti.

Enckell: Kun Abramov puhui tästä asiasta minun kanssani, niin minä voisin kysyä häneltä tästä asiasta.

M. Pekkala: Olisi ainakin odotettava Sventon ja Takin kotiintuloa ennenkuin mitään tehdään.

Leino: Olisi siirrettävä asia.

Heljas: Samoin. Kenties voisi taloudellinen delegatio lähteä Moskovaan neuvottelemaan.

M. Pekkala: Saksalaisten saatavat olisi selvitettävä, ennenkuin lähdetään neuvotteluihin.

Enckell: Olisi pidettävä yleinen keskustelu taloudellisista asioista venäläisten kanssa.

E. Pekkala: Lykättävä ainakin siksi, kunnes Svento ja Takki palaavat Moskovasta.

Kilpi: Mitä pitemmälle asia lykkääntyy, sitä vähemmän tuloksia voidaan saada. Mutta näistä kysymyksistä ei voida keskustella, ennen kuin Molotov ja Vyshinski palaavat Moskovaan.

Kivinen teki selkoa 33 milj. dollarin lisämenosta, joka johtuu venäläisten lisävaatimuksista.

Enckell: Tällaisia vaatimuksia aina esiintyy, mutta niistä täytyy saada lisämaksua.

Minä, joka käytin monta kertaa puheenvuoroa, esitin, että kaikki nämä taloudelliset asiat olisi keskitettävä yhteen käteen, esim. pääministerin.

Pääministeri sanoi, että hänellä ei ole aikaa, ja katsoi, että ne kuuluvat Takille.

Res.

  1. Lykätään kysymys kääntymisestä Neuvostoliiton puoleen neuvottelujen aikaansaamiseksi siksi, kunnes kauppavaltuuskunta palaa Moskovasta.
  2. Soteva tekee 4 v. sopimuksen venäläisten kanssa entisillä ehdoilla – koettaa päästä 33 milj. dollarista.
  3. Takki ottaa kaikki meidän ja Neuvostoliiton välillä olevat taloudelliset asiat (sotakorvaus, saksalaisten saatavat ym.) hoitoonsa.

21.11. Kekkonen luonani. Kertoi edellisen päivän kokouksesta, jonka Pekkala oli kutsunut ja jossa oli kolmen puolueen edustajat.

Kekkonen sanoi, että keskustelu oli maltillista, mutta jokainen kiersi pääasiaa. Kukaan ei tahtonut ottaa sitä esille, sillä kukaan ei tahtonut hallituksen muutosta, ennenkuin rauha on saatu.

22.11. Eilen oli sanomalehtimiehille tiedotuskokous. Tänään olimme kutsuneet lehtimiehet kahville. Yli 100 läsnä. Minä pidin puheen. (Note1 tallessa.)

 21.11. Hynninen, Köpenhaminasta, luonani. Hynninen oli käymässä täällä.

Hynninen kertoi, että käy kyllä selville keskusteluissa, että Suomen katsotaan olevan nyt toisessa asemassa kuin ennen ja että Suomen kuuluminen pohjoismaihin samassa merkityksessä kuin ennen on kysymyksenalaista.

1 muistiinpanot (puhetta varten)

25.11. Mr. John Scott, amerikkalainen sanomalehtimies, luonani. Lähes 3 tuntia keskusteltiin.

Sanoin, että en anna intervjuia1.

Scott kertoi Saksan oloista (hän asuu nykyään Berlinissä).

Neuvostoliiton korvausvaatimus on 10 miljardia dollaria. Siitä on Neuvostoliitto tähän asti saanut 2.250 milj. dollaria tavaroissa. Ottaa koneita ja juoksevasta tuotannosta.

Tekstiili- ja jalkinetuotannosta ottaa 55 %, maataloustuotteista 2–3 %.

Yhteensä n. 1/2 juoksevasta tuotannosta.

Saksalaisia on:

englantilaisella vyöhykkeellä 22 milj

venäläisellä 19–20 »

amerikkalaisella 16 »

ranskalaisella 13 »

              Yht. 70 milj.

Amerikkalaiset saavat elättää saksalaisia heidän vyöhykkeellään. Miten Saksan kysymys on ratkaistava, siitä ei ole mitään tietoa. Saksassa ei itsessään ole kykeneviä miehiä.

Scott sanoi, että miehityskustannukset muille valtioille ovat kovin suuret. Suomi on niistä vapaa. Scott sanoi, että täällä elämä on parempi kuin useimmissa muissa maissa.

Minä selitin hänelle avonaisesti meidän molempia sotiamme ja meidän aluemenetyksiämme, minkä lisäksi on tullut sotakorvaus.

Scott kysyi, meneekö USA:n lainaamat varat Neuvostoliitolle.

Vastasin: Ei yhtään dollaria – ja Scott luuli, että me kyllä saamme luottoa USA:sta.

Scott kertoi Neuvostoliitosta:

  1. Stalin on sairas eikä luultavasti tule kauan olemaan johdossa. Hänen jälkeläisensä Molotov ja Zdanov. Malenkovin ja Berijan aurinko on laskenut. Syy on pääasiassa se, että Ukrainassa ja Valko-Venäjällä on ideologisesti ilmaantunut luopusta bolsevismista.
  2. Neuvostoliitossa on tuotanto laskenut 60 %, USA:ssa 40 %.

1 haastattelua

26.11. Enckell luonani.

Abramov käynyt hänen luonaan tänään ja sanonut, että esitys Ahvenanmaan laiksi on vastoin välirauhasopimusta. Välirauhasopimuksen mukaan on vuoden 1940 sopimus voimassa. Ahvenanmaan esityksen viimeisen pykälän mukaan Suomen hallitus sitoutuu koettamaan hankkia kansainvälisen takuun. Se antaisi aihetta vieraille valloille sekaantua Ahvenanmaan asioihin. Se olisi vastoin Suomen suverenisuutta. Vuoden 1940 sopimus sisältää sen, että Ahvenanmaa on Suomen suverenisuuden alainen. Abramov oli katsonut, että 46 § olisi poistettava.

Sovimme Enckellin kanssa, että hän kutsuu Hellensin, Granfeltin ja Ugglan luokseen ja ilmoittaa tästä asiasta ja pyy­ tää heitä harkitsemaan sitä.

Pyysin myös ilmoittamaan asiasta M. ja E. Pekkalalle. Sitten pidämme neuvottelun (minä, Pekkalat, Enckell, Hellens, Granfelt ja Uggla).

On kaiketi myös neuvoteltava Ahvenanmaan edustajain kanssa.

28.11. Enckell luonani.

Hän kertoi, että Schtyrov Valvontakommissiosta oli puhunut Ahokkaalle havainneensa sanomalehdistä, että Rangell ja Reinikka on valittu HOK:n johtokuntaan. Valvontakommissio vaatii saada tiedon »tämän päivän kuluessa» siitä, mitä hallitus aikoo tehdä tässä asiassa.

Kenraali Vasiljev (kohtelias ja miellyttävä mies) oli käynyt samassa asiassa Enckellin luona (kl. 2 i.p. 28.11.46). Hän kertoi, että venäläiset sanomalehdet ovat sisältäneet tietoja tästä asiasta, ja kysyi myös, mitä hallitus aikoo tehdä.

Enckell ehdotti, että vastattaisiin, että Rangell ja Reinikka ei ole valittu nyt, koska he eivät ole olleet erovuorossa. Kun he tulevat erovuoroon, niin hallitus tulee toimimaan niin, että he eivät tule valituiksi.

29.11. Pekkala kertoi että näin oli valvontakomissiolle vastattu mutta tänään oli sieltä ilmoitettu, että vastaus ei tyydytä, vaan valvontakomissio vaatii, että Rangell ja Reinikka on erotettava.

Tämän ilmoitti Pekkala tänään ennen presidentin istuntoa. Minä sanoin, että minun nähdäkseni valvontakomissiolla ei ole välirauhasopimuksen mukaan oikeutta tehdä tällaista vaatimusta. Valtioneuvostolla ei ole laillista oikeutta eikä mahdollisuutta pakottaa yksityistä liikettä erottamaan johtokunnan jäseniä, ellei tehdä uutta lakia. Mutta se on saatava perustuslain muuttamista koskevassa järjestyksessä ja joskin presidentti sen allekirjoittaisi, niin ei ole luultavaa, että eduskunta sitä hyväksyisi. Sentähden olisi valvontakomissiolle vastattava, että valtioneuvostolla ei ole laillista mahdollisuutta tässä asiassa tehdä mitään.

Oikeuskansleri Tarjanne, joka oli läsnä istunnossa, oli lailliseen puoleen nähden samaa mieltä. Illalla pyysin Tarjannetta vielä tarkastamaan, sisältääkö välirauhasopimus meillä tällaista velvollisuutta.

Illalla Enckell ilmoitti, että tänään ennen istuntoa oli lähetetty valvontakomissiolle sellainen ilmoitus, että hallitus koettaa saada puheena olevat kaksi HOK:n jäsentä eroamaan.

Tästä Pekkala ei puhunut minulle mitään, vaikka keskustelimme tästä asiasta ennen ja jälkeen presidentin istunnon.

29.11. Tänään oli lehdissä uutinen, että eilen Turun Hovioikeudessa, kun vakoilujuttu (Forsström ym.) oli esillä, kanneviskaali teki aivan kuulumattoman hyökkäyksen Suomen Asianajajaliittoa vastaan sanoen, että se on viimeinen »fasistinen yhdistys» ja että »sen toimintaan tullaan kyllä ennen pitkää kiinnittämään tarpeellista huomiota».

Tämä on hirmuista.

Pyysin Tarjannetta vaatimaan kanneviskaalilta selitystä tämän johdosta.

30.11. Tarjanne ilmoitti, että hän ei ollut löytänyt välirauhasopimuksesta mitään määräystä, joka oikeuttaisi tai määräisi hallituksen ryhtymään toimenpiteisiin tällaisissa yksityisiä liikkeitä koskevissa asioissa.

30.11. Neuvottelu linnassa Ahvenanmaan asiasta. Läsnä: minä, M. Pekkala, Enckell, E. Pekkala (oik.min.), E. Kilpi ja Ahvenanmaan komitean jäsenet: v. Hellens, Granfelt ja Uggla.

Enckell kertoi Abramovin käynnistä.

Minä kerroin neuvotteluista Molotovin kanssa kesällä 1940 ja venäläisten kannasta. Venäläiset katsovat, että Ahvenanmaahan ei ole intressiä muilla kuin Suomella ja Venäjällä ja sen jälkeen Ruotsilla. Jos Neuvostoliitto panee jyrkästi vastaan, niin kansainvälisestä garantiasta ei voi tulla mitään.

M. Pekkala: Asia olisi hoidettava jo valiokunnassa eduskunnassa. Hallituksen taholta olisi huomautettava, että garantia­pykälä (46 §) olisi poistettava.

Enckell luki Ruotsin nootin syksyllä 1945.

v. Hellens: Tähän asti on Ahvenanmaalla ollut vahvat garantiat1 (juridiset), jotka ovat olleet sitovat. Ahvenanmaalaiset ovat saaneet sen käsityksen, että hallitus tulee tekemään mitä voi, jotta kansainvälinen garantia saadaan aikaan. Ahvenanmaalaiset vaativat kirjallisesti takeita jo ennenkuin asiaan oli ryhdytty. Jos nyt eduskunta asettuu ilman muuta sille kannalle, että takeet pois, niin tästä asiasta ei tule mitään, sillä ahvenanmaalaiset eivät tyydy. Ahvenanmaalaiset odottavat, että ensi sijassa Suomi kääntyy venäläisten puoleen tässä asiassa. Jos venäläiset kieltäytyvät, niin asia loppuu siihen.

Enckell: Abramovin demarche on tietysti tehty Moskovan käskystä.

Minä: Abramovin demarchen kautta on Neuvostoliiton kanta selvitetty. Mutta olisi vielä uudestaan keskusteltava Abramovin kanssa, jotta asia uudestaan tulisi konstateeratuksi.

E. Pekkala oli samaa mieltä.

Granfelt samoin.

Uggla – esitti p.m:ssä mielipiteensä. (kts. sitä).

v. Hellens: Jos 46 § pois, niin kaikki raukeaa. Ahvenanmaalla on vielä kolme toivomusta:

  1. Vapautus sotapalveluksesta ja muusta palveluksesta.
  2. Käyttöoikeus valtion maihin. Tahtoo omistusoikeutta.
  3. Työvälitysasia olisi annettava ahvenanmaalaisille itselleen.

Nämä olisi tarjottava Ahvenanmaalle, jotta luopuu garantiasta.

Minä: Nuo kolme kohtaa eivät ole tärkeitä. Ne voisi kyllä myöntää Ahvenanmaalle. Mutta ei voi tarjota niitä vastikkeeksi kansainvälistä takuuta vastaan, sillä asiat ovat aivan erilaiset. Enckellin olisi vielä asia uudestaan otettava esille Abramovin kanssa ja todettava Neuvostoliiton kanta. Jos Neuvostoliitto panee vastaan takeita, niin niistä olisi luovuttava. Eduskunta käsittelee asian. Elleivät ahvenanmaalaiset hyväksy, jää asia entiselleen.

M. Pekkala = J.K.P.

E. Kilpi = J.K.P.

Res.

Enckell yhdessä M. Pekkalan kanssa ottaa asian uudestaan esille Abramovin kanssa ja toteavat Neuvostoliiton kannan. Sitten kokoonnutaan uudestaan.

1 takeet

2.12. Enckell luonani. Kertoi:

Enckell ja M. Pekkala olivat tänään keskustelleet Abramovin kanssa Ahvenanmaan asiasta. 46 § uudessa ehdotuksessa.

Abramov vahvisti, mitä oli sanonut edellisellä kerralla Enckellille.

Kun Abramov edellisellä kerralla oli puhunut ainoastaan omassa nimessään ja kun asia on tärkeä, niin sovittiin, että Enckell laatii kirjallisen selonteon tämänpäiväisestä keskustelusta ja pyytää Abramovin sen tarkistamaan ja korjaamaan, jos siinä on siihen aihetta, sekä hyväksymään sen.

 3.12. Valtioneuvoston istunto (ylimäär.)

Sitä ennen kyselin taloudellisista asioista.

Härmä: Tarkoitus on, että palkkoja ei koroteta,

  1. mutta hintoja alennetaan 5 %,
  2. valtion virkamiesten palkat korotetaan 7 %.

Ilmoittivat:

Maataloustuotteiden luovutusasia ei ole vielä selvä.

Maanhankintalaki.

Hiltunen sanoi, että ellei tule vyörymää palkkarintamalla, niin selviämme.

Työvoimakysymys on nyt tärkeimpiä.

3.12. Ylijohtaja Vennamo luonani. Keskustelimme maanhankintalain toimeenpanosta.

Vennamo kertoi: Etusijassa sijoitetaan siirtoväkeä. Niitä on nyt sijoitettu 57 %. Yli 80 % on käytetty siirtoväen tarpeisiin, 20 % muille (rintamamiehille ym.).

Olosuhteisiin katsoen on siirtoväen asia mennyt yleensä hyvin.

Maanluovutuksen kannalta tämä asia koskee n. 20.000 tilaa, jotka saavat luovuttaa maata.

Vennamo katsoi, että olisi poliittisistakin syistä saatava siirtoväen kysymys pois.

Minä sanoin, että se olisi saatava jonkunlaiseen järjestykseen ennen uusia vaaleja.

Vennamo toivoi, että vaaleja ei tulisi ennen vuotta 1948, jolloin asia olisi jonkunlaisessa päätöksessä.

Vennamo toivoi, että oikeisto ei panisi tätä asiaa vastaan, sillä kommunistit sitä vastustavat.

Minä lupasin puhua Ahon kanssa.

Pyysin Vennamoa antamaan minulle selvityksen niistä asioista, joita hän oli puhunut.

Vennamo lupasi.

Sitten puhuimme kauan maanhankintalain 92 §:stä. Minä selitin hänelle ja sanoin, että asian juriidinen puoli on aivan selvä ja poliittinen puoli on myös tärkeä.

Vennamo sanoi, että hänen mielestään juriidinen puoli on selvä. Luuli, että eduskunnassa asia myös menee läpi.

Vennamo katsoi, että meidän olisi saatava uutta peltoa n. 180.000 ha 10 vuodessa.

Minä sanoin lopuksi, että Vennamon selitykset ovat tehneet minuun mieluisan vaikutuksen kun näen että asia saadaan ajetuksi perille.

Minä kysyin Vennamolta, miten lupaukset maan antamisesta rintamamiehille ovat syntyneet ja mitä siinä oikeastaan sodan aikana tapahtui.

Vennamo kertoi, että asian pani alulle Aseveliliitto ja se ajoi sitä kovasti. Hallituksessa sitä ajoi Kalliokoski. 1942 oli ministerivaliokunta. Siinä Vennamo sanoi pitäneensä pitkän esityksen asiata vastaan. Se vei niin paljon aikaa, että valiokunta ei ehtinyt asiata enemmän käsitellä. Kun oli kysymys, otetaanko Itä-Karjalan maat myös mukaan, oli mm. Tanner sanonut, että onko mitään vahinkoa siitä, että myös ne otetaan mukaan suunnitelmaan. Sitten Vennamo kävi päämajassa ja puhui Heinrichsin kanssa kysymyksestä, olisiko Itä-Karjala otettava lukuun. Heinrichs lykkäsi asian ja toisena päivänä ilmoitti, että asia ei kuulu sotilaspäällystölle, vaan on hallituksen asia. Muuten hän käski puhumaan erään everstin kanssa, joka piti tunnin kestävän esitelmän Vennamolle siitä, miten sota tulee päättymään hyvin, sekä Vennamon kysymykseen sanoi, että hänen tehtävänsä oli vahvistaa epäuskoisia. Sitten oli asia ollut jälleen esillä hallituksen ministerivaliokunnassa lopulla vuotta 1943 Linkomiehen puheenjohdolla. Mutta asiassa ei tehty sen enempää. Asiata oli harkinnut myös Jutilan komitea.

Vennamo sanoi sodan aikana kirjoittaneensa laajan p.m:n tästä asiasta ja lupasi antaa sen minun lukea. Minä en näytä sitä kenellekään.

5.12. Pekkala, Enckell ja Uggla luonani. Keskustelu Ahvenanmaan asiasta.

Enckell: Kun maisteri Johansson (Landstingetin puheenjohtaja) ja landskapsrådet Strandfält (sekä Koroleff) tulevat tänne huomiseksi meidän vastaan­ otollemme, niin eikö pitäisi heille ilmoittaa Abramovin demarchesta. Kun saavat myöhemmin tietää asiasta eikä heille ole mitään ilmoitettu, niin syntyy ikävyyksiä.

Uggla katsoi, että maaherra olisi pidettävä tästä asiasta ulkopuolella.

Pekkala oli myös sitä mieltä, että olisi ilmoitettava asiasta Johanssonille ja Strandfältille.

Neuvoteltuamme asiasta sovittiin:

  1. Minä kerron maist. Johanssonnille ja Strandfältille, mitä asiassa on tapahtunut (Abramovin demarchin. Enckell lähettää minulle selonteon keskustelusta.)

Ylihuomenna, lauantaina kl. 14.

  1. Keskustelu on förtroligt2• Olisi varottava, että Ruotsin lehdet eivät rupea asiasta kirjoittamaan.
  2. Suomen hallitus ei ole vielä virallisesti asiaa ratkaissut, mutta epävirallisesti on sitä käsitellyt ja on sitä mieltä, että Neuvostoliiton kantaa tässä asiassa ei voi jättää huomioon ottamatta.
  3. Johansson ja Strandfält voivat ilmoittaa asian Ahvenanmaan käräjien presidiolle (3 jäsentä) ja maakuntaneuvokselle.

Enckell katsoi, että olisi syytä ilmoittaa asiasta myös Ruotsin hallitukselle täkäläi­ sen lähettilään Beck-Friisin kautta.

1 maakuntaneuvos

2 luottamuksellinen

6.12. Enckell antoi minulle kirjallisen selostuksen Abramovin lausunnosta hänelle ja Pekkalalle. (kts. lausuntoa.) Minä huomautin, että siinä puhutaan ainoastaan siitä, mitä Abramov oli sanonut, mutta ei mainittu, että hän puhui neuvostohallituksen puolesta. Sen johdosta Enckell kutsui 7.12.46 Abramovin uudestaan luokseen ja silloin Abramov sanoi, että hän oli puhunut Neuvostoliiton lähettiläänä, mutta että hän oli varma, että hänen periaatteellinen kantansa vastaa Neuvostoliiton hallituksen kantaa. (Enckell antoi minulle kirjallisesti selostuksen tästäkin keskustelusta.) Abramov oli nähtävästi puhunut ohjeiden mukaan, mutta neuvostohallitus oli valinnut tämän menettelyn ehkä sen vuoksi, että se oli sen mielestä kohteliain.

7.12. Ahvenanmaan maakäräjien puheenjohtaja Johansson ja maaneuvos Strandfält olivat luonani. Luin heille Enckellin selostuksen Abramovin lausunnoista. Sanoin, että hallitus ei ole vielä virallisesti käsitellyt asiaa, mutta yksityisesti, ja valtioneuvoston jäsenet ja myös minä olemme sitä mieltä, että ei ole mahdollista jättää Neuvostoliiton kantaa tässä asiassa huomioon ottamatta.

Johansson: Beklagar, men man kan göra ingenting åt saken.1

Strandfält oli samaa mieltä.

Minä sanoin, että ei voi tehdä muuta kuin jättää 46 § pois.

Johansson ja Strandfält olivat samaa mieltä. Eivät nähneet muuta mahdollisuutta olevan.

Minä sanoin, että ahvenanmaalaiset voivat kyllä olla vakuuttuneita siitä, että uutta lakia tullaan noudattamaan valtakunnan puolelta.

Sanoin myös, että tämän asian pitäisi olla salainen, jotta sanomalehdet eivät rupea kirjoittamaan tästä asiasta. Presidiolle voi ilmoittaa.

1 Valitan, mutta asialle ei voi tehdä mitään.

6.12. Svento ja Takki luonani.

Palasivat eilen Moskovasta kauppasopimusneuvotteluista. Sopimus solmittiin 5.12.46.

Kertoivat:

Kauppavaihto yhteensä 51 milj. dollaria, siitä puolet vientiä ja puolet tuontia.

Hinnoista oli kova keskustelu. Meidän kantamme hyväksyttiin. Hinnat ovat maailmanmarkkinahinnat. Leipäviljaa 100.000 tonnia. Neuvostoliitossa on ollut suuri kuivuus ja sentähden ei voinut antaa niin paljon kuin olisimme tahtoneet. Ruotsille ja Norjalle ei anna ollenkaan viljaa.

Enne, valtuuskunnan kommunistijäsen, olisi heti tahtonut hyväksyä venäläisten hinnat, mutta muut valtuuskunnan jäsenet olivat toista mieltä. Lopputulos oli, että meidän hintamme nousivat 4 1/2 milj. dollaria, venäläisten 2 1/2 milj. dollaria, joten me voitimme 2 1/2 milj. doll.

{Tämä on kuvaavaa meidän kommunistiemme menettelylle. He vaativat, että venäläisille ei saa sanoa mitään, muuta kuin ainoastaan kumartaa.)

Meidän vientimme Neuvostoliittoon on 26 milj. dollaria.

Svento lausui, että mitään poliittista vaikutusta asioihin ei ollut huomattavissa. Ilmakehä oli koko ajan hyvin miellyttävä. Dekanozov oli harvinaisen »delikaatti». Hän ei kosketellut mitään poliittista kysymystä. Ei mitään pahaa esiintynyt.

(Pekkala ennen lähtöään pelotteli kovasti, että poliittisista syistä ei saada mitään aikaan. Tämä on osoittautunut aivan turhaksi pelotteluksi.)

Takki – puhui myös sotakorvausten sakkokoroista. Se asia ei tullut valmiiksi.

Svenska Dagbladet 26.11.46.

Pääkirjoitus »Bondefronten i öster».

(Folkdemokratiemas förtryck av bondefronten i öster)

— »1 allt väsentligt är dock typen enhetlig, och i Finland kunna vi på närmare håll iaktta de ansatser som göras från kommunistema inom den »folkdemokratiska» riksdagsgruppen att förverkliga målet, som helt enkelt är att inom östblocket anpassa icke blott utrikespolitiken utan småningom även samhällsstrukturen efter den sovjetryska modellen.»1

1 »Idän talonpoikaisrintama» (Kansandemokratioiden harjoittama idän talonpoikaisrintaman sorto)

— »Kaikilta pääkohdiltaan malli kuitenkin on yhdenmukainen, ja Suomessa voimme lähietäisyydeltä tarkastella »kansandemokraattiseen» eduskuntaryhmään kuuluvien kommunistien yrityksiä toteuttaa tavoite, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että itäblokin puitteissa ei sopeuteta ainoastaan ulkopolitiikkaa, vaan vähitellen myös yhteiskuntarakenne neuvostovenäläisen mallin mukaiseksi.»

 9.12. Postisäästöpankin toimitusjohtaja Aura, Talousneuvoston puheenjohtaja, ja tohtori Waris, Talousneuvoston sihteeri, luonani keskustelemassa Talousneuvoston työstä.

» Teko»-suunnitelmasta.

  1. Tilanne palkkarintamalla vuodenvaihteessa:

Sen järjestäminen on ensimmäinen tehtävä.

On kaksi linjaa:

  1. Kokonaan uusi palkkasäännöstelypäätös. Palkka ansion mukaan.
  2. Nykyinen palkkapäätös säilytettävä. Siihen tehtäisiin joitakin muutoksia.

Tilanne on nyt niin vaikea, että ei voi mennä vielä vapaaseen linjaan, vaan on pysyttävä valtion ohjepalkoissa.

SAK:n julkilausuma, joka on tänään lehdissä. Se sisälsi eräitä vaatimuksia, mutta ei yleistä palkkojen korotusta, mutta hintojen alentamisen 5 % sekä että tutkittaisiin, voidaanko verorasitusta alentaa ja valtion menoja vähentää. Myös sotalaitoksen menojen alentaminen.

Talousneuvostossa ryhdytään tällä pohjalla valmistamaan asiaa.

Työnantajat yhtyvät SAK:n linjaan, että nykyisellä pohjalla jatketaan. Mutta hintojen alentamisesta ei työnantajain puolesta ole annettu lausuntoa.

Kansanhuolto ei ole vielä ilmoittanut kantaansa. Eräisiin tavaroihin nähden ei hintojen alennus ole mahdollinen.

Palkkapäätökseen nähden on yksimielisyys myös työnantajain puolella, paitsi mikäli koskee sen vaikutusta hintoihin.

Waris: Hintojen alentamisesta päätös tehtiin kolmella äänellä kolmea vastaan. Luultavasti ei voi tulla kysymykseen mitään yleistä hintojen alentamista, vaan ainoastaan tekstiilitavaroihin ja jalkinetavaroihin nähden ja joihinkin taloustavaroihin nähden. Mutta hintojen alentamisen merkitys tulee asiallisesti olemaan vähäinen, ainoastaan symboolinen. Siis psykologinen merkitys.

Koetetaan selvittää myös työntekijöille meidän nykyinen tilamme.

Rakennustoiminta Pohjois-Suomessa ym. vaatii paljon työvoimaa.

Jos saataisiin väkirehuja, niin karjan tuotanto lisääntyisi, sillä karjaa on yhtä paljon kuin ennen sotia, ainoastaan 10 %:n vähennys Karjalan menettämisen johdosta.

Vienti voi tulla olemaan hyvä, mutta vientitulot saadaan vasta vuoden jälkipuoliskolla, mutta tuontiin tarvitaan varoja jo vuoden ensimmäisellä puoliskolla.

Refl. Keskustelu näiden nuorten miesten kanssa teki minuun hyvän vaikutuksen. He ovat harkitsevia miehiä.

11.12. Hallitusneuvos Mannio luonani puhumassa virkamiesten palkkasuhteista. Ellei palkka-asiaa hoideta, niin asia menee till bristningsgränsen1.  Työväen palkat ovat nousseet 6-kertaisiksi ja vastaavat siis realipalkkoja ennen sotia. Virkamiehet ovat jääneet huonommalle puolelle. Niiden palkat ovat nousseet 1 ½–5 kertaa keskimäärin 2 1/2 -kertaisiksi. Hintataso on 6-kertainen. Mannion oma palkka on 55 % siitä, mitä se oli ennen sotaa 1939. Alempien virkamiesten palkat ovat nyt n. 70–80 %. Näissä numeroissa ei ole otettu veroja mukaan; ne vielä vähentävät palkkojen nettosuuruutta.

Kahran komitea on työskennellyt ja näinä päivinä jättää ehdotuksensa valtioneuvostolle. Rahamäärältään tarvittaisiin n. 2 miljardia markkaa virkamiesten palkkojen parantamiseen. Virkamiesliitto on lähettänyt lähetystön pääministerin luo. Ellei saada parannusta aikaan, aikovat virkamiehet ryhtyä toimenpiteisiin. Se olisi ikävä asia. Virkamiesliitto tahtoisi lähettää lähetystön minun luokseni. Minä sanoin, että en voi kieltäytyä ottamasta vastaan lähetystöä, mutta en voi antaa mitään muuta kuin ylimalkaisin sanoin vastauksen ja sanoa, että tulen puhumaan valtioneuvoston kanssa.

Mannio puhui vielä muista henkisen työn tekijöistä ja heidän asemastaan. Heillä on oma järjestö, mutta he eivät tahdo liittyä SAK:hon, koska eivät tahdo joutua sen määräysvallan alaisiksi. Tahtovat oman lautakunnan hoitamaan heidän asiaansa. Härmä katsoo asiaa ainoastaan SAK:n kannalta. Henkisen työn tekijäin palkka olisi erotettava yleisestä palkkapäätöksestä ja se asia olisi hoidettava erikseen. (»Härmän terrori»).

Minä otin esille kysymyksen virkamiesten erottamattomuuden poistamisesta, josta Aholan komitea oli tehnyt ehdotuksen.

Mannio sanoi tuntevansa asian ja sanoi sen herättäneen huolestumista virkamiesten piirissä, jotka pelkäävät mielivaltaa, kun siinä tulisi säädettäväksi erottaminen ilman tutkintoa. Asiasta on pyydetty Virkamiesliiton lausuntoa.

Minä huomautin, että olisi tärkeä, että Virkamiesliitto ottaisi asian vakavalta kannalta ja perusteellisesti harkitsisi asiaa, koska se on minun mielestäni tärkeä.

1 katkeamispisteeseen

11.12. Maataloushallituksen päällikkö Ellilä luonani minun pyynnöstäni. Kysymysteni johdosta hän esitti seuraavaa:

Sato v. 1946 keskinkertaista huonompi, jonkun verran huonompi kuin vuonna 1945. Perunasta kuitenkin sato parempi.

Leipävilja: Vuosi vuodelta on tilanne mennyt yhä huonommaksi. Nyt voidaan antaa yleiseen kulutukseen ainoastaan 140.000 tonnia. Tarvitaan nykyään 480.000 tonnia. Siis tuonti pitäisi olla 340.000 tonnia (oikeastaan 360.000). Tiedossa on 200.000 tonnia, siis tarvitaan lisää 150.000 ä. 160.000 tonnia.

Ennen sotia tuotiin leipäviljaa vajaat 100.000 tonnia. Sadot ovat paljon alentuneet. 1935–39 sato oli rukiista 1.600 à. 1.700 kg ha, nyt ei yli 1.000 kg/ha (netto, siihen tulee vielä siemen 150 kg ruista 200 kg vehnää). Lisäksi on Viipurin lääni (ja Porkkala) menetetty(= 10 %).

Jos saadaan lannoitusaineita, niin sadot saataisiin nousemaan ja tuonti vähenisi. Nyt on toiveita (Marokosta, Belgiasta, Neuvostoliitosta) saada väkilannoitusaineita.

Rukiin oraat ovat nyt hyvät. Jos saadaan lannoitteita, voidaan saada 100.000 tonnia leipäviljaa lisää. Tuonti olisi siis 240.000 tonnia.

Lähivuosina tarvitaan joka tapauksessa ulkomaista leipäviljaa paljon enemmän kuin ennen sotaa: Ojat ovat rappiolla – Maanhankintalaki vaikuttaa: uudet tilat, jotka muuten tulevat olemaan pieniä, eivät pääse ensi vuosina kuntoon. Suurilla tiloilla, jotka nyt jaetaan, tuotanto tulee vähenemään kovasti ja ne juuri antoivat tavaraa markkinoille. Niillä oli hyvät karjat. Pienillä tiloilla on oma kulutus suuri.

Maanhankintalaki vaikuttaa vielä 2 à 3 vuotta erittäin haitallisesti, vähentää yleiseen kulutukseen tulevaa määrää elintarvikkeita. Mutta myöhemmin kun uudet pientilat pääsevät jaloilleen, tulee tuotantomme kohoamaan.

Leipäviljan tuonti tulee 10 vuoden aikana olemaan ainakin 250.000 tonnia vuodessa (minimi). Vuoteen 1954 asti se tulee olemaan suurena valuuttarasituksena. Murheellinen asia.

Nyt täytyy tuoda myös rasvaa: 15.000 tonnia sen sijaan, että ennen sotia vietiin ulkomaille voita ja juustoa. Nyt tuodaan voita vähän: n. 13.000 tonnia ja margariinirasvaa 12.000 tonnia. Voi on kallista, Tanska ottaa 8 kr. kg. Englanti maksaa sille 4 1/2 kr. ja Puola 6 kr.

Karja: Lypsylehmiä on 1.200.000, ennen sotia oli 1.371.000. Siis nyt on yhtä paljon, paitsi että Karjala on pois. Karjakanta on hyvä.

Jos saataisiin väkirehuja, niin rasvantuonti loppuisi pian kokonaan. Argentiinasta tarjottiin 12.000 tonnia väkirehuja, mutta Tuomioja ei antanut valuuttaa.

Maaseudulla on oma kulutus nykyään suuri, koska pitää hintoja liian alhaisina.

Sikojen luku vastaa normaalia (=1929, jolloin oltiin omavaraisia), mutta sianlihaa ei tule säännösteltyyn kauppaan juuri ollenkaan.

Sitten kun maanhankintalaki on pantu täytäntöön ja uudet tilat päässeet jaloilleen, tulevat ne harjoittamaan voimaperäistä karjataloutta. Ne tulevat kyllä toimeen. Lopullisesti ei maanhankintalaki tule tuottamaan niin suurta vahinkoa kuin väitettiin, mutta ylimenoaika on vaikea.

Mutta maanluovuttajat saavat suunnattomasti kärsiä vahinkoa. Se on heille suuri erikoisverotus. Maan hinta on 1944 mukainen, mutta lisäksi kärsivät rakennuksista, joita ei voi käyttää. Se on vielä suurempi vahinko kuin maan menetyksestä. Ei lunasta rakennuksia. Tämä on myös suuri kansantaloudellinen tappio.

Ellilä sanoi, että jos vasemmistolaisten »maareformi» pantaisiin täytäntöön, tulisi siitä täydellinen epäjärjestys ja sekamelska.

Minä sanoin, että maalaisliittolaisilla on tässä suuri edesvastuu, ja pyysin Ellilää puhumaan maalaisliittolaisten kanssa, että he pysyvät jäykällä kannalla ja sopivissa tilaisuuksissa esiintoisivat kantansa ja koettaisivat saada asiat hoidetuksi järkevästi.

12.12. Eduskunnan oikeusasiamies Kuuskoski luonani. Hän oli pyytänyt päästä luokseni puhumaan kenraali Heiskasen pidätyksestä. Hän kertoi, että hänen mielestään on riittävä syy Heiskasen pidätykseen. Häntä syytetään liikekannallepanosuunnitelmasta.

Liikekannallepanosuunnitelmaa alettiin valmistaa loka-marraskuussa 1944.

Kuuskosken mielestä olisi esitys pidättämismääräysten muuttamisesta pian saatava.

Minä olen samaa mieltä.

Kuuskoski oli ollut matkoilla. Hän kertoi mielialasta maaseudulla:

Epävarmuus, ei tiedä koska vangitaan. Muissa suhteissa ei huomannut erityistä pahaa. Jälleenrakennustyö on kovassa vauhdissa. Valtion virkamiesten asema on erityisesti pohjoisessa säälittävä. Palkat eivät riitä ollenkaan. Eräs majurinrouva oli alkanut harjoittaa salakuljetusta, sillä se oli toimeentuloon välttämätön. Pohjoisessa ovat hinnat kovin nousseet. Paremmat virkamiehet eroavat ja rupeavat asianajajiksi Lapin läänissä.

Kuuskoski puhui myös 21.4.45 vangituista emigranteista. Katsoi, että sisäministeri ei ollut noudattanut määräyksiä. Asia olisi pitänyt esittää valtioneuvostolle.

12.12. Enckell puhui siitä, että meidän pitäisi esittää vaatimuksemme Saksalle Pohjois-Suomen hävityksistä ja myös meidän saatavamme Saksalta.

Minä olen samaa mieltä.

Sovimme myös siitä, että minä puhun Takille, että hän valmistaa asiat neuvotteluja varten Neuvostoliiton kanssa, kuten oli puhe ulkoasiainvaliokunnassa.

13.12. Vesterinen luonani. Kertoi neuvotteluista hallituksessa maataloustuotteiden hinta- ym. asiassa. Sanoi kysymyksen nyt olevan, mikä on paras: antaa hallituksen kaatua tai pysyä vielä pystyssä. Elleivät maanviljelijät saa kompensatiota, josta on jo kauan ollut puhe, niin he eroavat hallituksesta. Kertoi, miten asia nyt on.

Minä sanoin, että olisi vältettävä hallituksen kaatumista nyt, kun rauha ym. asiat ovat kesken. Lupasin puhua asiasta M. Pekkalan kanssa.

Puhuimme myös uudesta hallituksesta, sitten kun se aika tulee. Minä sanoin, että Kekkonen on lahjakas mies ja tarmokas, mutta hänen yksityinen dieettinsä on ikävä. Pyysin Vesteristä koettamaan vaikuttaa Kekkoseen niin, että hän parantaisi dieettinsä. Fagerholm on paras mies pääministeriksi.

Vesterinen lupasi puhua Kekkoselle. Hänen mielestään Fagerholm olisi hyvä uudeksi pääministeriksi.

13.12. M. Pekkala pyynnöstäni luonani.

Kysyin, millä kannalla neuvottelut maalaisliiton kanssa ovat.

Pekkala teki selkoa samoin kuin Vesterinen.

Minä sanoin, että olisi koetettava hoitaa asiat niin, että hallitus ei kaadu. Nyt ei olisi hyvä aika hallituksen vaihtoon. Huomautin kuulleeni, että maalaisliiton kesken harkitaan kysymystä, onko hallitus kaadettava vai ei. Kehoitin Pekkalaa koettamaan hoitaa asian niin, että päästään kriisistä läpi.

Pekkala lupasi. Sanoi, että kommunistit eivät tahtoisi hallituksen muutosta.

Sanoin, että saman kehotuksen annan myös eduskunnassa olevaan asekätköasiaan nähden. Sekin olisi kompromissilla hoidettava.

Pekkala vastasi, että esityksessä on menty niin lievään ratkaisuun kuin mahdollista.

Minä sanoin, että olisi kenties ollut parempi, että olisi jätetty jotain tinkimisen varaa. Kysyin, onko tarkoitus panna 2.000 syytteeseen.

Pekkala vastasi, että ei ole, vaan paljon vähemmän. Valvontakomissiossa oli kerran sanottu, että ainoastaan johtajat ovat syyllisiä.

Minä lausuin siihen, että se on hyvä, sillä 2.000 henkilön syyttäminen olisi kovin laaja historia.

Refl. 13.12.46.

Takki kertoi, että kommunisti Enne olisi Moskovassa tahtonut heti hyväksyä venäläisten ehdotukset hintoihin nähden, mutta muut valtuuskunnan jäsenet olivat vastaan ja tulos oli, että yli 2 milj. doll. voitettiin.

Kommunistit ovat saaneet aikaan, että on syntynyt yleinen vastenmielisyys Neuvostoliittoa ja venäläisiä vastaan ja uutta politiikan suuntaa vastaan.

Esimerkkejä:

  1. Venäjänkielen opiskelu vähentynyt paljon.
  2. Venäläisen kirjallisuuden menekki vähentynyt paljon.
  3. Kouvola: kansa ei yhtynyt itsenäisyysjuhlaan kommunistien kanssa.
  4. Myös kommunistien ja SKDL:n lehtien menekki vähentynyt. Samoin SNS:n lehden menekki.
  5. Yleinen käsitys maassa, että Suomi on nyt tavattomassa alennuksen tilassa (Renvallin kirje ja Korhosen p.m. ym.). Tämä masennuksentila herättää vihaa Neuvostoliittoa vastaan. Karjalan menetys ja sotakorvaus pitävät yllä tätä mielialaa.

14.12. Sain tänään Enckelliltä hänen allekirjoittamansa kirjeen Valvontakomissiolle 3.12.46, joka koskee patsaita.

Valvontakomissio oli tehnyt huomautuksen, että »Suomessa oli erinäisiä sotien ja niihin liittyvien seikkojen johdosta pystytettyjä muistomerkkejä, jotka eivät olleet sopusoinnussa välirauhasopimuksen 21 artiklan määräysten ja hengen kanssa.» Valtioneuvosto asetti ministerivaliokunnan asiaa tutkimaan. Valiokunta hankki tiedon kaikista sotiin liittyvistä muistopatsaista sekä sellaisista hautakivistä ja -patsaista, joiden tekstissä tai kuva-aiheissa saattoi esiintyä jotain sellaista, jota valvontakomission huomautus tarkoitti. Kaikkiaan saatiin 683 muistomerkistä tieto. Niistä valiokunta katsoi 17 sellaisiksi, joita huomautus saattoi tarkoittaa. Sitten kun lisäselvitys oli saatu, oli asia esillä 18.11.46 valtioneuvostossa, jolloin valtioneuvosto päätti:

  1. että oli käännyttävä Hangon valtuuston puoleen Hangon vapaudenpatsaan poistamiseksi,
  2. että Porin heimosoturipatsaassa, Kärsämäen Harjunmäen patsaassa, Pulkkilan muistopatsaassa ja Tornion taistelun muistomerkissä olevat tekstit oli muutettava.

Hangon patsaan sitten kaupungin viranomaiset päättivät poistaa. Muista patsaista on sopimaton teksti jo poistettu.

Valvontakomissiossa kenraali Schtyrov on tällaisissa asioissa kaikkein innokkain. Hän on tsekan kenraali.

13.12. Valtioneuvosto teki päätöksen maataloustuotteiden asiassa. Kompromissi, jonka kautta hallituskriisi nähtävästi selviää.

14.12. Venäjän radio ja osittain myös venäläiset lehdet (Izvestija 12.12.46) hyökkäävät Suomen »taantumuksellisia» vastaan.

Onkohan tässä meidän kommunistiemme sormet takana?

16.12. Svento luonani:

Puhui valtalain pidentämisestä, josta eduskunnassa voi tulla erimielisyyttä. Kysyi, mitä on tehtävä. Onko tehtävä luottamuskysymys?

Minä sanoin, että hallituksen esitys on nyt kuten oli viime vuonna sellainen, että laki olisi voimassa 3 kuukautta rauhan jälkeen. Rauha olisi voinut tulla jo tämän vuoden aikana. Nyt on tietoja, että rauha allekirjoitettaisiin 10.2.47, joten laki lakkaisi toukokuussa 1947. Hallitus siis katsoo voivansa tulla toimeen ilman tätä lakia. Asekätköasia tulee pian selväksi ja oikeuden eteen. Sitä varten siis lakia ei tarvita.

Esitin Sventolle, että ehkä hallitus voisi mennä siihen, että laki on voimassa ei pitemmälle kuin 30.6.47 asti. Mielestäni olisi hyvä hoitaa asia yksityisesti eikä tehdä jälleen julkisesti luottamuskysymystä, koska niitä on ollut niin usein.

17.12. SAK:n miehet Huunonen ja Hakulinen tulivat luokseni. Kertoivat: SAK:n edustajakokous on ensi kesäkuussa. Siinä on kysymys, tuleeko vallan painopiste sosialidemokraateille vai kommunisteille. Edustajat valitaan työpaikalla enemmistövaaleilla. Kommunisteilla on eräillä suurilla työpaikoilla (rakennustyöala, metsätyöläiset, satamatyöläiset, paperi- ja kutomotyöläiset) enemmistö, joskin heitä kaikkiaan on vähemmistö. Sentähden ei ole varmaa, miten vaalien tuloksen tulee käymään. Mutta jos Henkisen työn tekijäin järjestö liittyisi SAK:hon, niin silloin tulos olisi varma. Siinä on 80.000 jä­ sentä ja se saisi 60 edustajaa ja yhdessä sosialidemokraattien kanssa heillä olisi selvä enemmistö. Kysyi, enkö minä tah­ toisi puhua henkisen työn tekijäin edusta­ jain kanssa siitä, että he liittyisivät SAK:hon. Kertojat sanoivat hyvin ym­ märtävänsä henkisen työn tekijäin ase­ man ja tarpeet ja SAK tulisi ajamaan hei­ dän asiaansa.

Henkisen työn tekijäin liittoon kuuluu Mannio, tuomari Rönkä(?), maisteri Laa­ ti, hallitusneuvos Järnefelt.

Minä sanoin voivani puhua Mannion kanssa. Sanoin, että ei saa mainita, että he ovat käyneet minun luonani. Manniolle minä voin asian selittää, mutta en muille.

Lupasin siis puhua Mannion kanssa.

17.12. Mannerheim luonani. Oli palannut Tukholmasta toissa päivänä. Puhuimme mm. Gerknäsistä. Lupasin puhua Vidingin kanssa, että hän asettuu yhteyteen Mannerheimin kanssa.

Mannerheim sanoi, että meitä ei vuonna 1944 voitettu. Oli entisellä kannalla, että venäläiset alottivat ja olivat syypäät v. 1941 sotaan.

17.12.46. Kekkonen kävi luonani. Voi olla ainoastaan lyhyen ajan. Kertoi tasavallan suojelulaista. Pelkäsi, että menee yli vaalien.

Minä lausuin toivomuksen, että löydettäisiin kompromissi.

18.12. Wuori rouvineen suuruksella. Sen jälkeen me keskustelimme 3 tuntia Wuoren kanssa.

Minä puhuin hänelle, millainen tilanne on meillä minun mielestäni. Esitin mielipiteeni kommunistien menettelystä. Kehotin Wuorta selvittämään kommunisteille ja ottamaan selvän, ovatko ne suomalaisia patriootteja, omaksuvatko he laillisen parlamenttaarisen menettelyn ja laillisen järjestyksen ja tyytyvätkö he siihen merkitykseen ja vaikutukseen, mikä heillä on yleisissä valtiollisissa vaaleissa saamansa edustajain määrän perusteella. Mitään muuta valtaa kuin eduskunta emme voi tunnustaa. Ei torikokouksia yms. Monena vuonna olin luullut, että he ovat lojaaleja suomalaisia, mutta nyt en ole aivan varma nähtyäni heidän kampanjansa Pariisin konferenssin aikana, joka kampanja oli kohdistettu minua vastaan. Myös muutenkin kommunistit ovat minua loukanneet (kommunistien lähetystö minun luonani). Luin Wuorelle selonteon keskustelustani Abramovin kanssa 24.9.46. – Sanoin Wuorelle myös, että kommunistit tahtovat käyttää venäläisiä hyväkseen puoluettaan varten. Kaikki ilkeät ja valheelliset venäläiset lausunnot Suomesta he täällä painattavat ja koettavat käyttää niitä hyväkseen sen sijaan, että he lojaalisina isänmaalleen puolustaisivat maataan ja yhteistä asiaa. Kansassa kasvaa vastenmielisyys venäläisiä ja uutta politiikkaa kohtaan ja se vahingoittaa Suomen ja Venäjän välistä suhdetta. (Luin hänelle parikohtaa Korhosen p.m:stä.) Meidän täytyy saada koko kansa mukaamme ja sen saamme, jos kansa saa vakaumuksen, että Venäjä jättää meidät rauhaan ja antaa meidän elää omaa elämäämme.

Wuori kertoi: On eräitä merkkejä siitä, että venäläiset siirtyisivät maailmanpolitiikassaan muita ymmärtäväisemmälle kannalle; että eivät pyri vahvimpaan ratkaisuun (Ranskan kommunistijohtaja Thorez selitti, että kommunistit tahtovat pysyä demokratian kannalla. Tämä merkitsisi sitä, että kommunistipuolueet eri maissa hyväksyisivät parlamenttaarisen menettelyn.) Sentähden voi ajatella, että myös Suomen kommunistit tyytyvät parlamenttaariseen menettelyyn. Meillä kommunistit tahtovat pitää hallussaan valtapaikat, jotka ovat saaneet. He pelkäävät hallituspulaa. M. Pekkala oli kertonut, että kommunistit eivät tahdo hallituksenvaihdosta. Hallituksenvaihdossa tulee ministerien paikoista pahin taistelu.

Tämä yleinen mieliala Englannissa meitä kohtaan on hyvä. Viralliset piirit eivät tahdo sekaantua meidän asioihimme, ellei meidän taholtamme tehdä alotteita. Mutta meidän katsotaan kuuluvan Neuvostoliiton vaikutuspiiriin, mutta että olemme kuitenkin erikoisasemassa.

Englannissa on suurta innostusta kulttuuriyhteyteen. Meidän taholtamme estävät valuuttavaikeudet pitämästä tätä yhteyttä yllä riittävän lujasti. Olisi hyvä, jos voisimme lähettää esitelmänpitäjiä Englantiin.

Eräissä pienissä ja merkityksettömissä lehdissä on ollut huonoja tietoja Suomesta, mm. että täällä syödään pettuleipää. Mutta niillä ei ole merkitystä.

Meidän luottopolitiikkamme Englantiin nähden on ollut haparoivaa. Suomessa luultiin ensin, että saisimme liiaksi puntia, mutta viime kesänä tahdottiin luottoa. On epämääräisyyttä tavoitteissa. Se ei ole eduksi meille.

Minun on tästä puhuttava Tuomiojan kanssa.

Meillä ei ole hallituksessa vielä otettu mitään kantaa, miten suhtaudutaan kansainvälisiin järjestöihin. Englannissa on perustettu European Emergency Economic Committe1. Wuoren mielestä ei ole vaaraa olla näissä mukana, vaikka se tähän asti ei ole saanut mitään aikaan. European Coal Organisationiss2a olemme mukana. Kun kutsuvat meidät, niin se osoittaa, että tahtovat pitää meidän mukana.

  1. Euroopan hätätalouskomitea

2 Euroopan hiilijärjestö

19.12. Enckell luonani. Hänellä on aina ikäviä asioita.

Puhuimme ensin Francon asiasta. SKDL jättänyt kyselyn, jossa vaaditaan suhteiden lakkauttamista. Ulkovaliokunnassa Pekkalat, Svento ja Leino tahtovat katkaista diplomaattiset välit. Enckell on sitä mieltä, että me olemme jo katkaisseet yhteyden, kun ei ole kuin tavaroiden vartija. Meillä on konsuleja, jotka auttavat merimiehiä. UNO päätti kutsua lähettiläät pois, mutta jättävät asiainhoitajat. Enckell kysyi minun mielipidettäni.

Sanoin olevani samaa mieltä kuin Enckell, mutta pyysin saada varman ja täydellisen selonteon siitä, mitä UNO:n kokouksessa oli päätetty.

Ahvenanmaan asia. Perustuslakivaliokunta on vaatinut ulkovaliokunnan lausuntoa 46 §:stä. Enckell puhuu Voionmaan kanssa.

Valvontakomissiolta kolme noottia – saksalaisten asioista.

Savonenkov oli kysynyt Hangon monumentista. Sanonut, että muut patsaat ovat meidän asiamme; he eivät siihen sekaannu.

Enckell on saanut sen käsityksen, että venäläiset ovat generade1 näistä asioista. Viime kerralla olivat tarjonneet hänelle viinoja ym. ja olleet kovin kohteliaita.

Pekkala ym. SKDL:läiset tahtovat aina pelottaa venäläisillä. Aina vetoavat siihen, että venäläiset ovat suuttuneita ja jyrkkiä. (Tämä ei ole totta eikä se ole oikea menettely. Näin minä ja Enckell emme tule menettelemään.)

Pekkala oli ulkovaliokunnassa lukenut niitä kirjoituksia, joista venäläiset olivat hänelle puhuneet. Enckellin mielestä kirjelmä oli betydelselöst – godmodig karrikatyr2. Pekkalat sanovat, että se on kovin allvarsamt3• Ajattelevat nähtävästi lehtien lakkauttamista. Sama SKDL:n systeemi pelotella venäläisillä.

  1. vaivautuneita
  2. merkityksetön – leppoisa karikatyyri.
  3. vakavaa

20.12. Presidentin istunnon edellä Pekkala pyysi minua puhumaan kokoomuspuolueen ryhmän puheenjohtajan hallitusn. Salmisen kanssa siitä, että kokoomusryhmä ei äänestäisi suojeluslain kiireellisyyttä vastaan.

Kutsuin Salmisen luokseni ja kehotin ryhmää olemaan äänestämättä vastaan seuraavista syistä:

 1) Määräys 5/ 6 enemmistöstä koskee kysymystä, onko asia kiireellinen vai ei. Kukaan ei voi kieltää, että suojeluslaki on kiireellinen. Sitä ei voi jättää yli vaalien. Jos äänestetään kiireellisyyttä vastaan, niin se on valtiopäivämääräyksen väärinkäyttämistä.

 2) Kysymys ei nyt ole kuin muutamasta kuukaudesta, sillä on todennäköistä, että rauha allekirjoitetaan lähikuukausina: nykyisen tiedon mukaan 10.2.47, ja suojeluslaki lakkaa siis ensi maaliskuussa. Ei ole syytä nyt tehdä siitä suurta asiaa, kun se on monen vuoden kuluessa ollut voimassa.

 3) Jos laki ei tulisi olemaan voimassa ensi vuoden alusta, niin siitä voisi olla hankaluuksia asekätköasian käsittelylle, joka nyt pitäisi saada pian pois.

 4) Luulen, että kokoomuspuolueelle olisi vahinkoa siitä, jos se tässä asiassa tekisi vaikeuksia. Sitä tuskin ymmärrettäisiin maassa.

 5) Venäläiset voisivat tehdä vääriä johtopäätöksiä, jos lakia ei saataisi aikaan, ja meidän on nyt syytä olla hyvin varovaisia, kun meidän on mm. neuvoteltava sotakorvauksesta ja koetettava saada joitakin parannuksia sopimukseen.

Salminen lupasi esittää tämän ryhmälle.

Kl. 5 i.p. Pekkala soitti, että asia oli mennyt eduskunnassa tänään hyvin. Ahmavaara oli käyttänyt hyvän puheenvuoron, jossa oli esittänyt, että olisi väärinkäyttämistä, jos kiireelliseksi julistamista vastustetaan.

20.12. luonani Daily Mail’in Skandinavian osaston johtaja Ossian Goulding.

Puhuin hänen kanssaan 1 1/2 tuntia, esitin mm. samaa kuin Schanche Jonasenille (kts. edellä). Vastasin kysymyksiin. Ilmoitin heti alussa, että minä en voi antaa mitään haastattelua ja että minun nimeni ei saa näkyä lehdissä. Goulding lupasi sen.

Hauska mies. Puhui ruotsia.

20.12. Venäläiset ovat nostaneet suuren jutun eräiden sanomalehtien kirjoittelusta. Poliisi ja kommunistit ja kansandemokraattiset hallituksen jäsenet ovat siihen yhtyneet. Sain lehdet oikeusministeriöstä. Erityisesti M. Pekkala sanoi Mitä Nyt -julkaisun N:oissa 11–12, 20 ja 22 vuonna 1946 olleiden kirjoitusten olevan pahoja ja venäläisten niistä puhuneen.

Luin ne juuri nyt. Tosin olisi voinut kirjoittaa toisin ja käyttää toisia sanoja, mutta nämä kirjoitukset eivät näy olevan minun mielestäni niin pahoja. Mutta nykyiset venäläiset ovat paljon arempia kunniastaan kuin olivat tsaarivenäläiset, vaikka nekin olivat prestigestään arkoja.

 21.12. Valtioneuvosto on, sitten kun valvontakomissio oli Pekkalalle ja Leinolle valittanut eräiden lehtien kirjoitustavasta, päättänyt lakkauttaa Turussa ilmestyvän Mitä nyt -julkaisun. Sain nähdäkseni 4 numeroa. Niissä, erittäinkin yhdessä, No 15, on kirjoitus »Voi voitettuja», joka on kirjoitettu tähän aikaan sopimattomalla tavalla. Ajatus on se, että meille on tehty vääryyttä, ja sitä vastaan on vaikea sanoa. Mutta muoto on sopimaton.

Aion esittää yksityisesti valtioneuvostolle seuraavaa tämän johdosta: Minulla on kaksi periaatetta:

  1. Katson kaikkia asioita siltä kannalta, edistävätkö vai vahingoittavatko ne ystävyyden politiikkaa Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
  2. Poliittisissa asioissa Suomen kansaa ei saada poliisitoimilla mukaan. Sillä on päinvastainen vaikutus.

Tämä kantani perustuu:

  1. siihen, mitä tiedän yleisestä mielipiteestä maassa nykyään;
  2. historian todistukseen:

 – Bobrikoff koetti poliisitoiminnalla, mutta tuloksen tunnemme;

 – Stolypin ja Sein koettivat myös, mutta se nosti koko kansan.

Minä en olisi lakkauttanut Turun julkaisua, mutta kutsunut Juvan, Ravilan ym. luokseni ja vaatinut heiltä lupauksen, että lopettavat sopimattoman kirjoittelun, muuten lakkautetaan. Luulen, että olisin saanut tuloksen aikaan.

Mutta meidän on pian päästävä siihen, että tuomioistuimet ratkaisevat sanomalehtiä ja muita julkaisuja koskevat asiat. Sentähden kehotan pääministeriä, oikeusministeriä ja valtioneuvostoa harkitsemaan asiaa, jotta tämä asia järjestyy säännölliselle kannalle ja että ensi tilassa annetaan eduskunnalle ne esitykset, jotka mahdollisesti ovat tarpeen.

Kun tasavallan suojeluslaki pian lak­ kaa, niin joka tapauksessa on asia järjes­ tettävä, sillä silloin lakkautusoikeus siir­ tyy tuomioistuimelle. Mutta vanha rikos­ laki kenties kaipaa lisäystä.

30.12.46 Ministeri E. Pekkala,

H.V.

Lähetän tämän mukana Presidentti Ståhlbergin »reunamuistutukset» sekä Korkeimman hallinto-oikeuden Presidentin U. Castrenin ynnä professori Kairan lausunnot virkamiesten erottamisasiasta.

Olen nyt vasta kysynyt itseltäni, kuulinko oikein sanasi valtioneuvoston istunnossa linnassa. Kun oli puhe tästä asiasta, lausuit – jos oikein käsitin – että lain valmistuskunta tulisi käsittelemään asiaa ainoastaan muodolliselta kannalta.

Minun mielestäni kysymys kaipaa vielä valmistusta myös asialliselta kannalta. Kaikkien asiantuntijain – sekä Virkamiesliiton että minun käyttämäni (olen myös keskustellut asiasta presidentti Ståhlbergin kanssa) – lausunnot osoittavat asian vaativan lisäselvitystä. Kun kysymys on tärkeä ja on kaikkialla, missä sitä on rauhallisesti ja intohimottomasti käsitelty, osoittautunut vaikeasti ratkaistavaksi, on käsitykseni mukaan saatava lainvalmistelukunnalta lausunto myös asialliselta puolelta. Omasta puolestani en ole valmis määräämään kantaani, ennenkuin lainvalmistelukunnan antama täydellinen selvitys on olemassa.

Olisi sentähden nähdäkseni käytännöllisintä, että lainvalmistelukunta käsittelisi asian heti koko laajuudessaan, jotta minun ei ole tarpeen lähettää sitä sinne uudestaan.

Ystävyydessä

J.K.P.

27.12. oli luonani Mannio. Puhuin hänelle, mitä Huunonen ja Hakulinen olivat minulle kertoneet. Sanoin, että on kyllä yleiseltä kannalta tärkeä, että SAK ei tule kommunistien valtaan, mutta muuten en voi asiasta sanoa mitään. Kehotin ainoastaan harkitsemaan asiaa. Terotin myös, että minun nimeäni ei saa tässä yhteydessä esiintyä, vaan että tämä keskustelu ontäysin konfidentielli. Mannio sanoi sen ymmärtävänsä.

29.12. Valtioneuvoston istunto linnassa minun luonani.

Ennen istunnon alkamista puhuin 1) painovapauslain, 2) pidätyslain ja 3) virkamiesten erottamista koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Kehotin valmistamaan kahta ensiksi mainittua asiaa niin, että saataisiin pian esitykset eduskunnalle. Kolmas asia aiheutti edellisellä lehdellä olevan kirjeen E. Pekkalalle.

Virkamiesten erottamisasia on ollut huoleni esineenä viime aikoina. Olen saanut siitä Ståhlbergiltä »reunamuistutuksia» ja U. Castrenilta ja Kairalta muistiot. Nyttemmin on Virkamiesliitto antanut siitä laajan ja sangen hyvän lausunnon. Olen tässäkin asiassa aivan yksin, en saa keltään mitään apua. Kun asiaa oli käsitelty iltakoulussa, oli se mennyt hyvin äkkiä ja Tarjanne ei ollut puhunut mitään. Hän on kyllä hyvä, mutta epäitsenäinen ja hiljainen. Oma initiativi puuttuu.

29.12. Talousneuvoston puheenjohtaja varatuomari Aura, varapuheenjohtaja tri Waris ja yleissihteeri Lindberg luonani. Antoivat neuvoston ensimmäisen ohjelma­ esityksen.

Keskustelimme. Sanoin, että on hauskaa, että nuoremmat miehet ryhtyvät asioihin.

Aura puhui mm. virkamiesten palkkausasiasta ja anoi vasemmistolaisten tahtovan, että ennenkuin palkkoja korotetaan, on virkamiesten erottamattomuus poistettava.

Minä sanoin, että niillä asioilla ei minun mielestäni ole mitään yhteyttä.

Aura: Vasemmistolaiset väittävät, että kun erottamattomuus on poistettu, ja kelvottomat virkamiehet erotettu, niin siitä tulee rahaa palkkojen parantamiseen.

Minä sanoin, että siinä ei ole perää. Kelvottomia virkamiehiä on sangen vähän. Ei siitä rahaa lähde.

Aura luuli, että jos talousneuvoston ehdotukset hyväksytään, niin ei tule lakkoja. Nämä nuoret miehet tekivät minuun sekä tällä kerralla kuten edellisellä kerrallakin, kun olivat luonani, oikein hyvän

vaikutuksen.

29.12. tapasin kadulla Bernerin (kansanedustaja). Hän sanoi mm., että he katsovat, että minä ensi aikoina annoin äärimmäiselle vasemmistolle liiaksi perään, mutta nyt ovat tyytyväisiä minun menettelyyni.

Minä sanoin, että meillä oli aluksi väli­ rauhasopimus täytettävä, mutta nyt se on täytetty.

30.12. Viime päivät olen ollut kovasti kiinni valmistellessani radiopuhetta 1.1.1947.

On myös muuten ollut kovin paljon työtä ja ikävyyksiä.

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.