1949

1.1. kl. 12 pidin puheen radiossa.

KJ. 15 hallituksen jäsenet olivat luonamme tervehdyskäynnillä. Enckell vanhimpana (Fagerholm oli matkoilla) esitti valtioneuvoston onnentoivotukset. – Minä vastasin. – Sitten tarjosimme lasin samppanjaa ja juttelimme jonkun aikaa.

Vapaassa Sanassa 31.12.48 pääkirjoitus sisäpoliittisista tapahtumista Suomessa v. 1948. Samaan yksipuoliseen ja valheelliseen suuntaan kuin tavallisesti.

  1. Taloudellisia asioita

(Merkitty muistiin myöhemmin tähän)

Tuomioja pyynnöstä luonani.

Tuomioja kertoi: On tosin eräitä tuntemattomia tekijöitä, mutta jos nykyistä pohjaa voidaan ylläpitää, niin kansamme elintaso voi jatkua nykyisellään. On myönteisiä ja kielteisiä tekijöitä, jotka tasaavat toisensa.

Myönteisiä tekijöitä:

  1. Sotakorvauksen väheneminen alkaa tuntua.
  2. Saksalaisten varat on maksettu Neuvostoliitolle pois.
  3. Maatalouden nousu on suuri tekijä. Tuotannon lisäys merkitsee 40–50 milj. dollarin tuonnin vähennystä.
  4. Investaukset vähenevät. Vesivoimalaitokset ovat osittain valmistuneet, osittain valmistuvat lähitulevaisuudessa.
  5. Sotevan laajennustyöt ovat valmiit. Myös muut tehtaat ovat valmiit. Uusia ei panna alkuun.
  6. Tähän asti on täytetty monta perus­ kuoppaa: autorenkaat. Väkilantoja hankittu.

Minus-tekijöitä:

Vientihinnat laskeneet. Sellulosa: Kanadassa on raaka-ainetta paljon. (Meillä ovat uittokustannukset suuret.)

Suuri osa pienestä viennissä: huonekalut ym. ei tahdo mennä kaupaksi.

On vaikeuksia hintojen vuoksi. Mutta Wahlfors sanoo voivansa tehdä laivoja näilläkin hinnoilla.

Koko kuva ei kuitenkaan näytä niin huonolta. Jos Venäjän kauppasopimus menee jotenkin ja jos Englannin kanssa saadaan sopiva kauppasopimus, niin pärjätään.

Plus on myös, että viljan hinta on laskenut paljon. Ruis oli v. 1947 139 doll., nyt 75 doll.

Kokonaisuutena katsoen Tuomioja ei ole pessimistinen. – Yleistä huutoa ei ole otettava kovin vakavalta kannalta. Mutta ei saa tulla uusia kustannusten ja palkan lisäyksiä.

Nykyisissä konjunktuureissa voimme säilyttää nykyisen elintason. Mutta nykyinen palkkaindeksi ei ole joustava.

Tuomiojan mielestä pitäisi pyrkiä vapaisiin palkkoihin. Pitäisi päästä indeksistä vapaaksi.

13.12. Gräsbeck luonani (kts. edellä). Jätti minulle selonteon matkastaan. Siinä hän kertoi mm.: »(Gräsbeckin) tehtävä ei ollut helppo, mutta parantuneet olot Suomessa, Neuvostoliiton kanssa tehty (ystävyyden)sopimus ja Suomen uuden hallituksen kokoonpano ja ohjelma olivat kaikkialla, varsinkin asianomaisissa piireissä Washingtonissa, herättäneet ansaittua huomiota ja epäilemättä vahvistaneet asemaamme. Osotuksena tästä mainittakoon, että (Suomen) neuvottelukunta kaikkialla otettiin suosiollisesti vastaan ja selvästi oli havaittavissa halu auttaa Suomea.»

(lntern. Bn1 edustajain) »herrojen Cape’in ja Robinsonin käynti Suomessa hade utfallit väl2• Heidän alustavia raporttejaan on pidettävä meidän kohdaltamme hyvin tyydyttävinä.»

  1. International Bankin
  2. oli onnistunut hyvin

20.12. Takki luonani kertomassa kauppaneuvotteluista Moskovassa.

Takki sanoi, että hän on sopimukseen Neuvostoliiton kanssa tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Mitään poliittista ei Moskovassa esiintynyt.

Mikojan lähetti kaviaria meille molemmille. Hän lähetti minulle terveisiä.

Tehty kauppasopimus on paras, mitä tähän asti on tehty Moskovan kanssa. Sovittu vienti on 47 milj. dollaria. Auki on metallitavarain hinnat, jotka sovitaan myöhemmin (n. 5 milj. doll.).

Sovittu tuonti n. 44,5 milj. doll.

Tavaramäärät ovat kasvaneet, mutta hinnat ovat laskeneet. Mutta meidän tavaraimme hinnat ovat laskeneet vähemmän kuin venäläisten.

Sovittiin myös, että kuitutehdas, Viscoosa-asia annulleerataan.

Takin mielestä tämä on paras päätös. Sotakorvaussakoista pyyhitään pois 2/3.

29.12. Fieandt luonani.

Minä aluksi puhuin siitä, että porvarilliselta taholta pitäisi tehdä jotain propagandaa äärimmäistä vasemmistoa vastaan, esim. 20 perheen asiassa: kommunistit väittävät, että meillä 20 perhettä omistaa koko suurteollisuuden ja pankit. Kehoitin harkitsemaan tätä asiaa.

Sitten Fieandt kertoi: Meillä on taloudellisella alalla ensi vuonna paljon positiivisia tekijöitä, mutta vientiteollisuudella on menekki- ja hintavaikeuksia. Mutta ellei onnettomuuksia tapahdu, voidaan nykyinen elintaso pitää. – Mutta meillä on se heikkous, että taloudellisten asiain valmistelu on tekemättä. Kansantaloudellinen neuvottelukunta, mutta siihen ei ole valittu uusia jäseniä. Myös talousneuvosto kuoli. Ruotsissa on asiat valmisteltu tarmokkaasti, mutta meillä ei ole tehty mitään. Meillä eletään kädestä suuhun.

Meillä eletään kädestä suuhun. Meidän pitäisi saada taloudellinen suunnitelma ja asiantuntijaelin valtion toimesta. Puhui eilen Tuomiojan kanssa ja he päättivät ottaa yhteyden Fagerholmin ja Hiltusen kanssa. Pitäisi saada aikaan taloudellinen ohjelma. Fieandt pyysi minua tukemaan tätä ajatusta.

Fieandt sanoi, että yleinen talous on meillä jotenkin hyvä, mutta valtion talous on niin paisunut, että Suomen kansa ei voi sitä kantaa. Kaikki tulee meillä hirmuisen kalliiksi.

Sitten puhuimme yleispolitiikkaa.

4.1. Enckell luonani.

Puhuimme mm. sirkus-tapauksesta. Venäläiset olivat antaneet uuden nootin, jossa torjuivat meidän nootissamme esitetyn selvityksen sirkus-tapauksesta, väittäen, että meidän poliisiemme kertomukset ovat valetta ja vääristelyjä.

5.1. Vastaanotin Unkarin määrätyn lähettilään Molnarin, joka on Unkarin ambasadööri Moskovassa.

Ylimalkainen konversatio.

8.1. Tsekkoslovakian lähettiläs Pavlovski, joka on äkkiä kutsuttu pois, luonani jäähyväiskäynnillä ja sen jälkeen suuruksella luonamme. Annoin hänelle Leijonan suurristin.

8.1. Suuruksen jälkeen keskustelimme Fagerholmin kanssa.

Fagerholm puhui ensin upseereista, joita on syytetty asekätköistä. Niitä on tuomittu useita kymmeniä. Heitä ei voi pitää armeijan kirjoissa, senjälkeen kun ovat suorittaneet rangaistuksensa. Kommunistit ovat siitä puhuneet. Kaikki ne, jotka on tuomittu, on vapautettava armeijasta. Sihvo esittelee asiat minulle.

Ei voi myöskään pitää Airoa, vaikka vapautetaan.

Mutta niitä, joita on syytetty, mutta on vapautettu, ei voi vapauttaa.

Skog on samaa mieltä.

Sitten Fagerholm puhui Tanskan matkastaan. Hänelle oli ilmoitettu Karstadtin kokouksesta, että sellainen tulee pidettäväksi.

Odottivat, että Norja ja Tanska kutsutaan Atlantin neuvotteluihin. Tanska ei voi kieltäytyä, mutta Tanskan puolesta tullaan esittämään niin paljon vaatimuksia länsivalloille, että niitä ei nähtävästi tyydytetä ja Tanska luultavasti vapautuu koko asiasta.

Fagerholm kertoi, että tanskalaiset ihmettelivät, että nykyinen hallitus on niin hyvin pärjännyt. Lounaalla, jonka hallituksen jäsenet olivat Fagerholmille järjestäneet, Bruhn piti kauniin puheen Fagerholmille. Fagerholm oli v. 1943 Tanskassa käydessään lausunut, että demokratia tulee pysymään Suomessa. (Silloin tanskalaiset olivat sitä epäilleet.) 

Norja menee Atlantin sopimukseen, mutta Tanska on, kuten sanottu, epävarma. Ruotsi ei mene Atlantin sopimukseen.

Undén kannattaa kolmen Skandinavian maan regional.1 sopimusta YK:n peruskirjan puitteissa.

Fagerholm oli tänään puhunut Sundströmin kanssa, joka on Helsingissä. Sundström oli lausunut, että on vaikeata dementoida venäläisten lehtien kirjoituksia Suomesta. Abramov vastaa, että lehdet ovat vapaat (!!). Hallitus ei voi niihin vaikuttaa (!!). Italia oli yrittänyt demarchia, mutta asia tuli pahemmaksi. Venäläiset tahtovat kommunisteja hallitukseen.

Fagerholm sanoi paljon ajatelleensa hallituksen muodostamisen asiaa. Venäläiset voivat tehdä haittaa taloudellisella alalla.

Fagerholm sanoi tulleensa siihen ajatukseen, että ennen pitkää ottaa hallitusasian esille muiden puolueiden kanssa hallituspohjan laajentamisesta. Eduskunta ei voi kaataa hallitusta. Hallitusta ei voi hänen mielestään kaataa, mutta eduskunnassa tulee olemaan irriterad stämning2• Tämän johdosta tulee vaikeuksia saada suuret asiat läpi eduskunnassa. Fagerholm sen tähden olisi valmis ottamaan ryhtyäkseen keskusteluihin hallituskysymyksestä. Mutta sosialidemokraattisessa puolueessa voi tulla vaikeuksia. Mutta pitää olla rauhallinen aika, että ei voi katsoa ja sanoa, että kommunistit määräävät hallitusasiassa. Hallituksessa voisi olla neljä kommunistia ja kuusi sosialidemokraattia ja kuusi maalaisliittolaista. Nyt on näytetty, että voidaan hallita ilman kommunisteja. Mutta Fagerholm pelkää, että hänen oma puolueensa ei mene tähän.

Sitten puhuimme palkka-asiasta. Fagerholm sanoi, että siinä on vaikeuksia. Työnantajat tahtovat alentaa palkkoja.

Lopuksi minä sanoin Enckellin kanssa keskustelleeni siitä, että Heinrichs ja kenr. Enckell voisivat miettiä meidän asemaamme sodan aikana, vaikka en luule sodan syttyvän.

  1. alueellista
  2. ärtynyt mieliala

 9.1. Olin Ståhlbergin luona yli kaksi tuntia.

 1) Linkomiehen, Kivimäen ja Tannerin armahtaminen.

Ståhlberg: Armahtaminen on vaikeampi ja arkaluontoisempi asia kuin ehdonalaisuuteen päästäminen puolen ajan suorittamisen jälkeen. Professorien viran hoitoa koskeva kysymys on toisarvoinen. Nyt pitäisi olla aivan hiljaa niin kauan, kunnes asia on kypsä ratkaistavaksi kokonaisuudessaan. Ståhlberg oli sentähden sitä mieltä, että olisi paras lykätä nämä asiat ja ottaa kaikki asiat yhdellä kertaa, sekä nämät että Rangellin ja Rydin asia, kun hetki katsotaan sopivaksi. Pahentaa asiaa, kun tulee monta kertaa esille ja huomionalaiseksi.

Hetki ei ole nyt sopiva asian esille ottamiseen, vaan olisi lykättävä, kunnes tulee sopivampi aika. Professorien viran hoitoa koskeva kysymys on toisarvoinen.

Ehdonalaisuuteen päästäminen puolen ajan jälkeen perustuu lakiin ja käytäntöön, mutta armahtaminen on erityisen harkinnan varassa joka tapauksessa.

Ei olisi ollenkaan otettava listalle, vaan sovittava Fagerholmin ja Suontaustan kanssa, että ei oteta listalle.

Ståhlberg ei luullut armahduksen, jos se annetaan, pysyvän salassa.

 2) Sitten Ståhlberg otti esille kysymyksen, eikö voisi tehdä mitään oikeiden tietojen antamiseksi venäläisille. Hänen mielestään pitäisi lähetystön koettaa tehdä jotain, venäläisille viranomaisille antaa oikeita tietoja. Mutta olisi saatava uusi lähettiläs. Ståhlberg epäili, että nykyinen lähettiläs vahvistaa meidän kommunistiemme valheet.

Ståhlberg pani suuren merkityksen sille seikalle, että Neuvostoliiton puolelta ei ole tehty virallisia huomautuksia suhteiden huononemisesta.

Minä vastasin, että jos sellaisia tehdään, niin silloin voi olla jo myöhäistä suhteita parantaa.

Toiseksi: Eikö olisi radiossa annettava venäjänkielisiä lähetyksiä, koska venäläiset antavat suomenkielisiä? Ainoastaan oikeita tietoja konkreettisista asioista: presidentin ja pääministerin puheista ym.

 3) Ståhlberg oli tyytyväinen nykyisen hallituksen toimintaan ja yleensä hallitukseen.

10.1. Israelin edustaja pohjoismaissa Walfsberg luonani kohteliaisuuskäynnillä. Yleistä keskustelua runsas puoli tuntia.

 10.1. Fagerholm ja Suontausta luonani.

  1. Linkomiehen, Kivimäen ja Tannerin armahdusasia.

Minä kerroin keskustelustani Ståhlbergin kanssa eilen ja sanoin Ståhlbergin olleen samaa mieltä kuin minä, että tämä asia olisi lykättävä.

Fagerholm oli samaa mieltä ja kertoi Hiltusen tulleen tänään hänen luokseen itsestään puhumaan tästä asiasta ja olleen myös sitä mieltä, että asia olisi lykättävä.

Suontausta ei pannut vastaan. Sovimme siitä, että asia lykätään sopivampaan aikaan.

Sitten Suontausta lähti pois ja me keskustelimme Fagerholmin kanssa kahden kesken.

  1. Minä kerroin Ståhlbergin mielipiteestä, että olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin uuden lähettilään saamiseksi Moskovaan ja Ståhlbergin mielipiteestä radiolähetyksistä.

Fagerholm vastasi, että on vaikea saada uutta lähettilästä Moskovaan. Venäläiset mahdollisesti eivät hyväksy, jos asia saisi sen muodon, että Sundström erotetaan.

Minä mainitsin Sventon nimen. Asia jäi toistaiseksi.

Fagerholm: Jos ryhdyttäisiin radiolähetyksiin, niin venäläiset pitäisivät sen sodanjulistuksena meidän puoleltamme Neuvostoliittoa vastaan. Epäili sentähden asiaa.

Jätettiin toistaiseksi, kunnes Enckell paranee.

  1. Fagerholm kertoi tänään syöneensä lounasta Mehlerin kanssa (Neue Ziiricher Nachrichten), joka on lehden kirjeenvaihtaja – asuu nykyään Tukholmassa – on naimisissa suomalaisen kanssa. Myös Ståhlström oli mukana lounaalla.

Mehler oli sanonut, että ulkomaalla nauretaan sitä, että kampanja Suomen hallitusta vastaan on Venäjällä jätetty Novoje Vremjan ja Literaturnaja Gazetan haltuun. Sille ei panna täyttä arvoa.

Fagerholm sanoi, että Mehler on Suomen ystävä. Sveitsissä ihaillaan Suomea, oli Mehler sanonut.

  1. Fagerholm sanoi luvanneensa puhua tämän kuun lopulla Tukholmassa kaupungintalolla.

Minä sanoin, että kenties olisi paras, että hän tähän aikaan ei järin usein esiintyisi julkisuudessa Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa.

Fagerholm lupasi hankkia jonkun muun sijaansa.

11.1. Olin Diakonissalaitoksella tutkittavana. Röntgenkuvassa lääkärit löysivät pienen mustan pisteen, jonka katsoivat pieneksi vatsahaavaksi. Becker määräsi kolmeksi viikoksi vuoteeseen.

Olen lueskellut sängyssä ja kirjoittanut mm. kaksi puhetta: toisen valtiopäivien lopettajaisiin 28.1. ja toisen valtiopäivien avajaisiin 2.2.49.

23.1. Vapaa Sana siteeraa Vapaan Pohjolan viime numeroa, jossa Hiitonen kirjoittaa hyökkäyksestä hallitusta vastaan ja kirjoittaa mm. (kysymys on, milloin hallitus on kaadettava): »Erittäinkin on pidettävä mielessä, että parin kuukauden kuluttua loppuu se aika, jonka kuluessa rauhansopimuksen tulkintaa koskevat erimielisyydet ensisijaisesti on Neuvostoliiton ja Englannin lähettiläiden ratkaistavissa. Sen jälkeen Neuvostoliitto saa suuremmat mahdollisuudet esittää oman mielensä mukaisia tulkintoja.»

Refl. Tämä on hirmuista epäisänmaallisuutta ja lurjusmaisuutta – suomalaisen taholta ja vieläpä yliopistosivistyksen saaneelta. Kyllä on Hiitonen suuri lurjus.

27.1. Olen edelleen sängyssä. Joku päivä sitten sain pahan noidannuolen, mutta nyt se on jonkun verran helpottunut.

Eduskunta kokoontui 25.1. Lehdissä kova kirjoittelu hallituksesta, että Fagerholmin hallitus olisi saatava pois.

Maataloustuotteiden hinnat ovat alentuneet ja maanviljelijät valittavat maatalouden tilaa.

Saa nähdä, miten tämä talvi ja kevät muodostuu.

Kommunistilehdet pitävät suurta suuta niinkuin tavallisesti. Porin SKDL:n lehti toivoo uusia vaaleja, että kansa saisi uudestaan valita eduskunnan, koska nykyinen eduskunta on taantumuksellinen, joka ei voi muodostaa edistyksellistä hallitusta.

27.1. Esittely linnassa.

Esittelyn jälkeen keskustelu Fagerholmin kanssa.

Fagerholm ilmoitti, että Liljeström haluaa erota hallituksen jäsenyydestä, koska tahtoo mennä hoitamaan varsinaista tehtäväänsä Metallityöläisten liiton johtajaksi sekä SAK:hon.

Minä sanoin ymmärtäväni.

Fagerholm: Ei ketään sijalle, vaan Leivo-Larsson hoitaa.

Hallituskysymys.

Fagerholm kertoi keskustelleensa eräiden hallitustovereidensa kanssa. Mutta kaikki muut paitsi Hiltunen ja hän, Fagerholm, olivat sitä mieltä, että asiaa ei olisi nyt otettava esille. Eivät tahdo, että asia saisi sen muodon, että kommunistit ovat määränneet asian. Asia jää siis toistaiseksi.

Minä lisäsin siihen, että asia ei myöskään saa saada sitä näköä, että venäläisten lehtien kirjoittelut määräävät meidän hallituksemme kokoonpanon.

Sitten Fagerholm sanoi, että on alettu harkita presidentinvaalia. Kysyi, olisinko minä vielä valmis jäämään presidentiksi.

Minä vastasin, että en ole sitä asiaa vielä ajatellut. En anna nyt mitään lupausta. Omasta puolestani toivoisin jälkeläisekseni Fagerholmia, mutta nyt se kenties on vaikea. Tärkeää sentähden on saada selvä, kuka tulisi valituksi. – Lisäsin, että viime ajan historia on osottanut, että vanhat miehet presidentteinä eivät ole onnistuneet: Hindenburg, Petain, Benes, Hacha. Sanoin leikillisesti, että »sortie» on yhtä tärkeä kuin »entree». Uudistin, että en anna mitään lupausta. Mutta asia ei ole kiireellinen ennenkuin ensi syksynä. Huomautin myös, että kommunistit tuskin minua enää kannattaisivat.

12.1. Sundström luonani. (Lapulta tähän myöhemmin, 29.1., merkitty.)

Keskustelimme venäläisten lehtien kirjoitteluista Suomen hallitusta ja muuten Suomea vastaan.

Sundström sanoi, että bolsevikit vihaavat oikeistososialisteja, koska ovat Venäjällä taistelleet kaksi vuotta oikeistososialidemokraatteja vastaan.

Venäläisten mielipide on, että demokratian turvaaminen Suomessa edellyttää kommunistien mukanaoloa hallituksessa. Venäläisten tarkoitus on saada sellainen hallitus, jossa kommunistit ovat mukana.

Minä esitin oman kantani.

Sundström sanoi, että Venäjällä on kovin vaikeaa, aivan mahdotonta, saada sanomalehtiä oikaisemaan kirjoituksia.

Minä myönsin sen.

Sundström lausui ajatuksen, että minä kirjoittaisin Stalinille.

Minä vastasin, että olen kyllä sitä ajatellut, mutta se tuskin parantaisi asiaa, mutta voisi antaa aihetta uusiin ikävyyksiin.

Minä sanoin Sundströmille, että hänen kyllä pitäisi aina kun siihen on tilaisuus esittää suomalainen kanta asioista. Sanoin puhuneeni, ollessani lähettiläänä Moskovassa, Molotoville hyvin suoraan ja meille tuli kyllä usein kova riita, mutta erosimme aina hyvinä ystävinä.

 28.1. Vuoden 1948 valtiopäivien lopettajaiset.

Minä käsittelin puheessani sekä ulkopolitiikkaamme että hallitusasiaa (kts. puhetta).

Koetin sanoa riittävästi, mutta varovasti.

Hallituskysymyksestä tiesi puheeni:

  1. Ei ole mitään ihmeteltävää eikä omituista siinä, että meillä on vähemmistöhallitus. (Se ei ole »mieletön yritys», kuten Työkansan Sanomat kirjoitti Fagerholmin hallituksesta viime kesänä heti kun se oli muodostettu).
  2. Hallitus voidaan muodostaa ilman, että siinä on joku määrätty puolue mukana ja ilman että siinä on kommunisteja mukana. Kommunistien ja heitä kannattavien venäläisten tarkoitus ja vaatimus on, että Suomen hallituksessa pitää aina olla kommunisteja, koska muuhun hallitukseen venäläiset eivät luota. Minun puheeni sisälsi myös sen, että tällainen vaatimus ei ole hyväksyttävä, koska se ei sovellu meidän perustuslakiimme eikä meidän parlamenttaariseen järjestykseemme ja periaatteisiimme.
  3. Kun hallitus muodostetaan, tapahtuu se laillisessa järjestyksessä, s.o. eduskunnan vaikutuksesta. Kommunistilehtien ja venäläisten lehtien kirjoitukset eivät saa siihen vaikuttaa.
  4. Eduskunnan luottamuksen puute voi ilmaantua muullakin tavalla kuin nimenomaisella epäluottamuslauseella. Pääasia on, että tulee selväksi, että hallituksella ei ole eduskunnan luottamusta.
  5. Tietysti on Fagerholmilla ym. hallituksen jäsenillä ja koko hallituksella oikeus vapaaehtoisesti erota hallituksesta. Sellainen oikeus on jokaisella aina. (Kts. Nya Pressenin kirjoitusta, joka tästä puhuu.)

31.1. Skandinavian maat ovat viime aikoina neuvotelleet puolustusliitosta resp. yhtymisestä Atlantin liittoon.

Viime päivinä on ollut Oslossa kokous. Eilen 30.1.49 Neuvostoliitto antoi Norjalle nootin, jossa pyysi selitystä, aikooko Norja liittyä Atlantin sopimukseen ja luovuttaa tukikohtia alueellaan sekä huomauttaen, että Norjalla ja Neuvostoliitolla on yhteinen raja.

Norjan ja osaksi Tanskan vastustuksen johdosta on kysymys skandin. puolustusliitosta rauennut.

Refl. Ei ole muidenkaan pienten valtioiden kuin Suomen elämä ja olo hyvä. Saa nähdä, mitä Norja tekee.

Tämänpäiväinen Helsingin Sanomat sanoo Norjan aikomusta liittyä Atlantin liittoon epärealistiseksi kannaksi sekä yllättäväksi, koska se vie Norjan ristiriitaan Neuvostoliiton kanssa. Nyt »on saatu aavistus niistä kovista realiteeteista, joita puolustuskeskustelut ovat sivunneet, on sitä suurempi arvo annettava Ruotsin valtiojohdolle sen kaukonäköisyydestä», sanoo Helsingin Sanomat.

2.2. Norja on vastannut aika lujasti, ilmoittaen tulevansa ottamaan selvää, millä ehdoilla Norja voisi yhtyä Atlantin liittoon.

Refl. Norjan asema on toinen kuin meidän.

1.2. Dagens Nyheter: »Eftertänksamhet i Oslo inför förändrade läget.»1 Norja oli valmis liittymään Atlantin sopimukseen jo tänään 1.2.49 ja sentähden kiirehti Skandinavian maiden neuvotteluja. Mutta sittenkun Venäjä antoi nootin sille (mikä oli jotenkin röyhkeätä), niin Norja on tullut »eftertänksam»2.

Refl. Tämä jälleen osottaa, millaista on suurvaltojen politiikka ja miten turvaton on pienten valtojen asema nykyaikana.

Saa nähdä, mihin vie pienet valtiot tämä suurvaltojen rietas politiikka.

1 »Mietteliäisyyttä Oslossa muuttuneen tilanteen takia.»

2 »miettiväiseksi»

1.2. Svenska Demokratenissa on hyvä pääkirjoitus: »Debatten om regeringsfrågan»1. Sanoo mm., että meidän voi olla vaikea muodostaa sellainen hallitus, johon »utlandet»2 on aina tyytyväinen, ja että pian voimme tulla sen kysymyksen eteen, miten pitkälle voimme mennä tyydyttääksemme ulkomaiden vaatimuksia.

Refl. Ikävää, että tällaista pitää sanoa. Sen pitäisi olla kaikille suomalaisille selvää, ilman että siitä puhutaan.

Soitin Fagerholmille ja kiitin Svenska Demokratenin pääkirjoituksesta. Fagerholm sanoi, että hän on kirjoittanut artikkelin. – Hän kertoi, että ruotsalainen ryhmä kovasti ajaa hallituksen kaatamista. Erityisesti Törngren tahtoo päästä jälleen hallitukseen.

Fagerholm sanoi, että tahtoisi, että hallitus itsestään ottaisi esille kysymyksen hallituksen uudistamisesta. Mutta sosialidemokraattinen puolue ei tahdo siihen mennä.

Fagerholm sanoi, että hallituksen kanta on, että hallitus valmistaa kokonaisohjelman ja esittää sen eduskunnalle ja jos eduskunta ei sitä hyväksy, niin silloin eroaa.

1 »Keskustelu hallituskysymyksestä»

2 »ulkomaailma»

2.2. Vuoden 1949 valtiopäivien avajaiset.

2.2. Maalaisliiton ryhmä ei valinnut enää Koivistoa puheenjohtajaksi, vaan sensijaan Vilhulan (äänet 32 < 12). Se oli oikein järjestetty, koska eivät pidä Koivistoa luotettavana hallituksen kaatamisessa. Varapuheenjohtajina ovat Sukselainen ja Niukkanen.

2.2. Maalaisliiton ryhmän 46 edustajaa jätti välikysymyksen, jossa syytetään hallitusta maatalouspolitiikasta. (Tahtovat kaataa hallituksen.) – On hyvä, että välikysymyksessä ei puhuta mitään ulkopolitiikasta.

3.2. Stockholms Tidningen. Walter Lippmanin kirjoitus: »Amerikas upprustning har skänkt Sovjet fredsvilja.

Atlantpakten, iden var Vanderbergs resolution.

Avgörande blev att Benes’ regering störtades på direkt order från Moskva. Pragkuppen1 vei USA:n ajatukseen liittyä liittoon länsiliiton kanssa.

Loukkaus Tsekkoslovakian tasavaltaa vastaan ei ainoastaan herättänyt suuttumusta, vaan se katsottiin suoranaiseksi sodan valmisteluksi Venäjän puolelta. Venäläisillä ei ollut mitään syytä kukistaa Benesin hallitusta, paitsi että he odottivat sotaa eivätkä luottaneet Tsekkoslovakian armeijaan ja kansaan.

Asikten styrktes genom Stalin nästan samtidigt riktade krav av strategisk innebörd till Finland.

USA reagerade2 voimakkaasti näihin

tapauksiin. Ne turvasivat Marshall-planin hyväksymisen sekä USA:n varustukset (asevelvollisuus).

Mutta sen jälkeen on Kremlissä tapahtunut käännös. Ett av de första och mest betecknande var att paktanspråken på Finland inte pressades särskilt långt utan ändade i moderation.»3

1 ”Amerikan varustelu on vähentänyt Neuvostoliiton rauhantahtoa»

Atlantin sopimus, ideana oli Vanderbergin päätöslauselma. – Ratkaisevaksi muodostui, että Benesin hallitus kukistettiin Moskovan suoranaisesta käskystä. Prahan vallankaappaus

2 Käsitystä vahvisti se, että Stalin kohdisti Suomeen melkein samanaikaisesti sisällöltään strategisia vaatimuksia.

USA reagoi

  1. Ensimmäisiä ja kuvaavimpia oli, että Suomeen kohdistettuja sopimusvaatimuksia ei viety kovin pitkälle, vaan ne päättyivät kohtuuteen.

3.2. Diakonissalaitoksella tutkittavana. Haava on parantunut, sanoi Becker.

4.2. Esittely linnassa, kun minun noidannuoleni ei vielä ole parantunut.

Esittelyn jälkeen kävi luonani Suomen Pankin johtaja Raittinen pyytämässä, että saisi painaa minun kuvani Suomen Pankin uusiin seteleihin. Myös Ståhlbergin kuva tulee.

Minä vastasin, että jos Ståhlberg suostuu, niin minä myös suostun.

5.2. Leo Ehrnrooth luonani pyytämässä minut ja Allin 19.2.49 juhlaan Yliopiston juhlasalissa Tanskan päivänä (Danmarks dag). – Lupasin myös Allin puolesta.

7.2. Neuvostoliitto antoi toissa päivänä Norjalle uuden nootin sen johdosta, että Norja aikoo liittyä Atlantin sopimukseen. Nootissa Neuvostoliitto mm. ehdottaa hyökkäämättömyyssopimuksen tekemistä, jotta kaikki Norjan epäilykset Neuvostoliittoa kohtaan poistettaisiin.

Refl. Suurvallat eivät häpeä. Vuonna 1939 meillä oli hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa, vieläpä kaksi muuta sopimusta, mutta se ei estänyt Neuvostoliittoa hyökkäämästä meidän päällemme.

11.2. Joku aika sitten Sihvo antoi minulle p.m:n Suomen sotilaspoliittisesta asemasta. 5.2.49 hän antoi edelleen kaksi p.m. samasta asiasta sekä siitä, mihin valmisteluihin meidän olisi ryhdyttävä mahdollisen sodan varalta.

Minä sanoin keskustelleeni Enckellin kanssa tästä asiasta pari kuukautta sitten ja lausuin, että vaikka en luule lähivuosina sotaa tulevan, on paras neuvotella yhdessä tästä asiasta. Sanoin, että Heinrichs olisi saatava mukaan. Se ei miellyttänyt Sihvoa. Sanoi, että Heinrichs on nuorempi kenraali kuin hän(!!). Mainitsi kenraali Enckellin. Minä sanoin, että olen myös ajatellut häntä.

Asia jäi tähän.

Lähetin p.m:n Enckellille, jolle olin antanut myös edellisen p.m:n.

11.2. Esittelyn jälkeen linnassa keskustelimme Fagerholmin kanssa. Puhuimme Rydin asiasta. Fagerholmin mielestä ryhmien pitäisi olla siinä mukana. Heidän pitäisi tehdä oikea päätös. Sovimme, että Fagerholm sonderaa ryhmiä. Minä sitten voin kutsua ryhmien puheenjohtajat luokseni ja antaa heidän vahvistaa sen, mitä edellä olivat sanoneet.

7.2. Svenska Dagbladet. Art. Montgomery alakerta: »Ryska fredsoffensiver».

»Gibbon erinrade på sin tid om att Rom enligt Livius’ mening hade tvingats att i rent självförsvar erövra hela världen.»1

Refl. Samoin väittää Neuvostoliitto nyt olevansa pakotettu panemaan allensa niin paljon kuin mahdollista maita ja valtakuntia omaksi puolustuksekseen.

1 »Venäjän rauhanoffensiiveja»

»Gibbon huomautti aikoinaan, että Rooman oli Liviuksen mielestä ollut pakko pelkästään itseään puolustaakseen valloittaa koko maailma.»

19.2. Tanskan juhla Yliopiston juhlasalissa.

21.2. Kominformin lehdessä, joka ilmestyy Bukarestissa, on viime numerossa Hertta Kuusinen julkaissut valheellisen ja epäisänmaallisen, etten sanoisi maanpetoksellisen, kirjoituksen Suomen nykyisestä politiikasta ja nykyisestä hallituksesta.

Meidän kommunistimme ovat tosiaan hirmuista joukkoa.

Gripenbergin kirje Enckellille 19.2.49. Uuden Suomen kirjeenvaihtaja Tukholmassa, Vartia, on hänelle kertonut seuraavaa:

18.2.49 Tassin kirjeenvaihtaja Tukholmassa Viktor Anisimov oli tahtonut tavata Vartiaa. Oli tavannut 18.2. eräässä ravintolassa.

Ensiksi Anisimov oli ottanut puheeksi Norjan liittymisen Atlantin sopimukseen. On varmaa, että Neuvostoliitto tulee toimimaan esim. sända till rysk-norska gränser en division1, mikä pakottaisi Norjan mobilisoimaan ja pitää sitä yllä pitkän aikaa, mikä tulisi Norjalle kalliiksi. »Men Sovjet kunde också reagera på manga andra sätt.»2

Anisimov sanoi lukeneensa lehdistä, että Suomessa ja myös Ruotsissa pelätään, että Neuvostoliiton reaktio Norjan menettelyä vastaan jollakin tavalla tulisi koskemaan Suomea. Dessa farhågor voro emellertid fullkomligt grundlösa. Finland stode utanför dessa händelser.3 Moskovassa oli tyydytyksellä merkitty, että Suomen mielipide tycktes ogilla norska regeringens o. norska riksdagens tänkesätt och åtgöranden. Det vore fullkomligt absurt att tänka sig, att Sovjet skulle okkupera Finland. Anisimov hade i detta sammanh. vidlyftigt utvecklat, huru svårt det är att okkupera ett främmande land, huru en okkupation av Finland skulle för all framtid fördärva förbindelserna mellan detta land och Sovjet mm. dyl. Det fanns således ingen som helst anledning att befara, att Sovjet skulle företaga sig någonting mot eller i Finland4.

Mutta oli tärkeämpi kysymys kuin Norjan kysymys. Alands ställning.5 Anisimov oli kuullut, että ålänningarna just nu voro mycket verksamma för att på ett eller annat sätt få till stånd sin ögrupps förening med Sverige6• Näissä pyrkimyksissä åtnjöto de den Svenska regeringens understöd7. Tämä antoi Anisimoville aiheen hyvin jyrkästi arvostella Ruotsin ja Ruotsin yleisön suhdetta Neuvostoliittoon. Vaikka Ruotsi ei liittynyt länsivaltoihin, niin siitä ei saa vetää johtopäätöstä, että Ruotsi suhtautuisi ystävällisemmin Neuvostoliittoon kuin Norja. Och nu förberedd(i. den svenska regeringen en aktion avs. Alands förening med Sverige.8

Vartia oli sanonut, että siitä hän ei tiennyt mitään. Mutta jossakin lehdessä hän oli lukenut, että Neuvostoliitto olisi valmis vaihtamaan Porkkalan Ahvenanmaahan.

Siihen vastasi Anisimov, että jos todella kävisi selväksi, että Ruotsi koettaisi ottaa Ahvenanmaan, så kunde det hända, att detta rykte icke vore utan grund9

Anisimov sanoi olevansa vakuuttunut, että jotain oli tekeillä Ahvenanmaan liittämiseksi Ruotsiin. Hän oli kuullut näistä aikeista mm. venäläiseltä konsulilta Ahvenanmaalla, joka v. 1946 lämnat Mariehamn10. Anisimov oli myös kuullut, että Ahvenanmaan kysymys jo ensi huhtikuussa skulle komma att behandlas av F.N11.

Joko ahvenanmaalaiset itse, salaisesti Ruotsin hallituksen tukemina, järjestäisivät niin, että tämä kysymys, s.o. kysymys Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin, otettaisiin esille YK:ssa, tai tekisi Ruotsin hallitus sen aivan avoimesti. Katsoen Neuvostoliiton heikkoon asemaan inom F.N12., oli syytä pelätä, että F.N. voisi uttala sig till förmån för ålänningarnas önskemål13

Oli myös syytä pelätä, att statsminister Fagerholm skulle ge ålänningarna sin välsignelse. Fagerholm vore nämligen icke ngn självständig statsman, utan med hull o. hår försvuren till Sverige. Han vore en slags svensk agent o. stode i obligationsförhållande till Sverige, av vilket han vore beroende.14 Neuvostoliitossa ei ollut mitään luottamusta Fagerholmiin – lika litet som i allmänhet till svenskfinnorna. De tänkte mera på Sveriges intressen än på Finlands.15 Niin kauan kuin Fagerholm olisi pääministerinä, ei voi saada aikaan verkligen gott förhållanden mellan Finland och Sovjet16. Sentähden olisi toivottavaa, että Fagerholm poistettaisiin. I Finland tycktes man tro, att Sovjet önskade en kommunistisk regering i Finland1.7 Anisimov oli kääntänyt huomiota siihen, että joku lehti Tukholmassa oli sanonut, att den nuvarande finska regeringen av hänsyn till Sovjet borde bereda plats för en eller flera kommunister. Detta vore ett stort misstag. Sovjetregeringen vore icke intresserad av att den finska regeringen finge en kommunistisk färg. Men däremot vore den intresserad av att Fagerholm avlägsnades. Man kunde mycket väl tänka sig en finsk högerman eller en agrar som statsminister. 8 Pääasia oli, että Suomi saisi en »finsk» statsminister, som icke vore bunden till Sverige19.

Anisimov sanoi, että hän oli saanut Moskovasta määräyksen olla läsnä Koroleffin esitelmässä (esitelmä koskee Ahvenanmaan itsehallintoa) Samfundetissa. Mutta kun ei ole jäsen, niin ei voi olla läsnä.

(allekirj. Gripenberg).

1 Iähettämään Venäjän ja Norjan välisille rajoille yhden divisioonan

2 »Mutta Neuvostoliitto voi reagoida myös monin muin tavoin»

3 Nämä epäilyt olivat kuitenkin täysin perusteettomia. Suomi olisi näiden tapausten ulkopuolella.

4 näytti paheksuvan Norjan hallituksen ja Norjan kansanedustuslaitoksen ajatustapoja ja toimenpiteitä. Olisi täysin järjetöntä ajatella, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen. Anisimov oli tässä yhteydessä laajasti esittänyt ajatuksiaan siitä, miten vaikeaa on vallata vieras maa, miten Suomen miehittäminen ainiaaksi pilaisi tämän maan ja Neuvostoliiton suhteet yms. Ei niin ollen ollut minkäänlaista aihetta pelätä Neuvostoliiton ryhtyvän mihinkään Suomea vastaan tai Suomessa.

5 Ahvenanmaan asema.

6 ahvenanmaalaiset juuri nyt toimivat hyvin aktiivisesti saadakseen tavalla tai toisella aikaan saariryhmänsä liittämisen Ruotsiin.

7 he nauttivat Ruotsin hallituksen tukea.

8 Ja nyt Ruotsin hallitus valmisteli toimia, jotka tähtäsivät Ahvenanmaan liittämiseen Ruotsiin.

9 niin saattoi olla, ettei tämä huhu olisikaan vailla pohjaa.

10 oli lähtenyt Maarianhaminasta

11 tulisi käsiteltäväksi YK:ssa.

12 YK:ssa

13 ottaa ahvenanmaalaisten toiveita puoltavan kannan.

14 että pääministeri Fagerholm antaisi ahvenanmaalaisille siunauksensa. Fagerholm ei nimittäin ollut mikään itsenäinen valtiomies, vaan nahkoineen karvoineen liitossa Ruotsin kanssa. Hän oli eräänlainen Ruotsin agentti joka oli velvoitesuhteessa Ruotsille, josta hän oli riippuvainen.

15 – yhtä vähän kuin yleensäkään suomen­ruotsalaisiin. He ajattelivat enemmän Ruotsin etuja kuin Suomen.

16 todella hyviä suhteita Suomen ja Neuvostoliiton välille.

17 Suomessa tunnuttiin luultavan, että Neuvostoliitto toivoi Suomeen kommunistista hallitusta.

18 että Suomen nykyiseen hallitukseen pitäisi Neuvostoliiton etua ajatellen saada paikka yhdelle tai useammalle kommunistille. Tämä oli suuri erehdys. Neuvostohallitus ei ollut kiinnostunut siitä, että Suomen hallitus saisi kommunistisen sävyn. Sen sijaan se oli kiinnostunut Fagerholmin syrjäyttämisestä. Pääministeriksi voitaisiin aivan hyvin ajatella suomalaista oikeistomiestä tai maalaisliittolaista.

  1. »suomalaisen» pääministerin, joka ei olisi sidoksissa Ruotsiin.

 23.2. Enckell luonani. Puhuimme Gripenbergin kirjeestä.

Minä pyysin Enckelliä ajattelemaan seuraavia seikkoja:

  1. Otettava selvää, onko Ahvenanmaalla joitakin aikeita tähän aikaan ajaa tätä asiaa s.o. Ahvenanmaan yhdistämistä Ruotsiin.
  2. Onko Ruotsin hallitus millään tavalla tässä asiassa mukana ja jollakin tavalla sitä kannattaa? (En luule sitä, mutta on siitä otettava selvä.)
  3. Onko Ahvenanmaalla aikeita ottaa tämä asia esille YK:ssa? Onko ruotsalaisilla aikomus tehdä niin? (En usko sitä.)
  4. Venäläisten käsitys Fagerholmista on väärä. – Mitä voimme tehdä tämän väärän käsityksen oikaisemiseksi?

Muuten tämä Gripenbergin kirje on meille rohkaiseva. Se osottaa, että venäläiset hyväksyvät politiikkani. Antavat meidän elää rauhassa omissa oloissamme sopimusten mukaan. Eivät tahdo koettaa saada tänne kommunistista hallitusta eikä sekaantua meidän asioihimme. Asettuvat myös sille kannalle, että Norjan asia ei koske Suomea ja että Suomen miehittäminen yms. ei tule kysymykseen. Tämä on oikea kanta. – Kaikki tämä on uppmuntrande1.

1 rohkaisevaa

23.2. Eilen ja tänään on eduskunnassa ollut hirvittävän pitkä keskustelu maalaisliiton ryhmän välikysymyksestä, joka käsitteli maatalouden vaikeuksia, mutta itse asiassa oli nähtävästi tarkoitettu kaatamaan hallitus.

Maalaisliittolaisten puolelta ehdotettiin epäluottamuspäätöslause.

Ahmavaara, kokoomuksesta, esitti lievemmän päätöslauseen, jonka hallitus sanoi voivansa hyväksyä.

Ensi äänestys:

ei maalaisliiton päätöslause – 97

jaa Ahmavaaran (kokoomus) päätöslause – 97

Arpa ratkaisi maalaisliiton päätöslauseen puolesta.

Toinen äänestys: Yksinkert. päiväjärj. – 97

Ahmavaara (kokoomus) – 95. Fagerholmin hallitus sai siis luostamuslauseen 97 < 95.

24.2. Englantilainen Sir Storrs luonani yhdessä ministeri Scottin kanssa. Puhelimme lähi-idän asioista – Palestiinasta yms.

Storrs on lähi-idän asioiden erikoistuntija.

25.2. Hallitussihteeri Salminen luonani. Olin kutsunut hänet luokseni puhuakseni hänen kanssaan kirkolliskokouksen päätöksestä eronneiden vihkimisestä.

Salminen sanoi olevansa sitä mieltä, että kirkolliskokouksen päätöstä ei olisi annettava eduskunnalle, vaan presidentin olisi se hylättävä. Useat papit, mm. Helsingin kirkkoherrat, ovat sitä mieltä (Bäck, Forsman, Virkkunen). Jos asia menee eduskuntaan, niin se ei ole kirkolle hyvä. Oli kuullut, että eduskunnan papit ovat tätä asiaa vastaan, kun Gulin oli käynyt asiasta niiden kanssa puhumassa.

25.2. Suomen Kulttuurirahaston johtokunta kutsumassa minut kunniaesimiehekseen.

25.2. Sihvo esittelyssä. Oli juovuksissa. Oli nähtävästi ollut viettämässä 25.2. päivää, jolloin jääkärit vuonna 1918 saapuivat Vaasaan.

25.2. Esittelyn jälkeen keskustelin Fagerholmin kanssa »hallituspohjan laajentamisesta». Olimme sitä mieltä molemmat, että sitä täytynee yrittää. Fagerholm sanoi, että sosialidemokraattinen puolue ei tahdo olla siinä mukana. Mutta arveli sen jonkun ajan päästä taipuvan. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että kommunisteja ei voi välttää. Ainakin on yritettävä. Mutta heitä ei saa päästää vaikutusvaltaisille paikoille hallitukseen. Fagerholm pelkäsi maalaisliittolaisten kantaa. Siellä Kekkonen ajaa yhteistoimintaa kommunistien kanssa. Ruotsalainen ryhmä on myös heikko. Törngren kuuluu olevan paniikin vallassa.

26.2. Kalevalan maa ja kansa -näyttelyn avajaiset. Olin siellä Allin kanssa.

26.2. Arkkipiispa Lehtonen luonani.

Olin pyytänyt häntä tulemaan luokseni.

Keskustelin hänen kanssaan kirkolliskokouksen päätöksestä, joka koskee eronneiden vihkimistä. Kerroin, mitä Salminen oli lausunut. Sanoin, että minun yleinen kantani on kyllä se, että asia, jonka kirkolliskokous on suurella enemmistöllä hyväksynyt, on ylipäänsä annettava eduskunnan käsiteltäväksi, jotta eduskunta saa sanoa siitä sanansa. Mutta minä pelkään, että jos tämä asia nyt annetaan eduskunnalle, niin se voi vahingoittaa kirkkoa. Tulee ikävä keskustelu eduskunnassa ja mikä on pahinta, on pelättävissä, että eduskunta ei hyväksy tätä esitystä. Minun mielestäni tämä asia ei vielä ole kypsä ratkaistavaksi.

Lehtonen vastasi, että hänen, kirkolliskokouksen puheenjohtajana, täytyy olla lojaali kirkolliskokousta kohtaan. Mutta itse asiaan nähden hän oli samalla kannalla kuin minä – katsoo, että asia ei vielä ole kypsä ratkaistavaksi. – Lehtonen esitti sitten laajemmin kantaansa. Hän katsoi, että asiassa olisi tarpeen toisenlainen ratkaisu kuin mitä kirkolliskokous on esittänyt. Asia ei ole vielä kypsä ratkaistavaksi.

Minä sanoin ajatelleeni sanoa päätöksessäni: Katson esilläolevan asian kaipaavan lisäharkintaa, minkä vuoksi jne.

Tämä motiveraus oli Lehtosen mielestä hyvä.

Sitten Lehtonen puhui uudesta Helsingin hiippakunnasta, joka olisi tarpeen. Piis­ paksi sopisi Saloheimo.

1.3. Joku aika sitten Sihvo esitti, että kenraali Airo nimitettäisiin erään joukko­ osaston (?) päälliköksi ja että tämä joukko-osasto sitten heti lakkautettaisiin, jolloin Airo tulisi lakkautuspalkalle ja siten Airo joutuisi pois sotalaitoksesta.

Minä sanoin, että olen samaa mieltä, että Airo on vapautettava virastaan, mutta että minusta sellainen mutka kuin Sihvo on esittänyt, on keinotekoinen ja tarpeeton. Minun tietääkseni upseerit voidaan ilman muuta vapauttaa virasta ja sentähden on paras, että Airo suoraan vapautetaan. – Kehoitin Sihvoa antamaan juristien tutkia tätä asiaa ja, jos se on niin kuin minä sanoin, niin menetellään siten.

25.2. Sihvo sanoi juristien ilmoittaneen, että Airo voidaan vapauttaa ilman muuta, ja esitti sen tehtäväksi.

Minä sanoin haluavani itse tutkia asian laillista puolta ja lykkäsin asian seuraavaan esittelyyn.

Obs! Sihvo tuli 15 minuuttia myöhästyneenä esittelyyn ja oli aika humalassa. En sillä kertaa puhunut hänelle mitään. Oli juuri jääkärien vuosijuhla ja hän nähtävästi oli tullut sieltä.

1.3. Näinä päivinä on ollut paljon menemisiä.

26.2. Kalevalan maa ja kansa -näyttelyn avajaiset. Hauska näyttely.

27.2. Kulttuurirahaston 10-vuotisjuhla Yliopiston juhlasalissa. Jaettiin apurahoja 11 milj. mk. Minä toimitin suurpalkintojen jaon. – Onnistunut juhla.

28.2. Uuden Kalevalan 100-vuotisjuhla Messuhallissa. Minä pidin siellä avauspuheen. – Onnistunut juhla.

Näihin molempiin puheisiin laativat minulle ehdotukset, jotka voin jotenkin sellaisenaan hyväksyä.

Moskovan lähetystön sanomalehtitiedoitus N:o 2. – Pasuri kertoi esitelmästä, jonka Moskovassa oli pitänyt Olenjtsuk, leningradilainen kansainvälisten kysymysten erikoistuntija.

Esitelmän jälkeen oli kysytty mm.: Millainen on tilanne Suomessa?

0lenjtsuk oli vastannut: Fagerholmin hallituksen aikana Suomi alkoi nopeasti siirtyä taantumuksellis-oikeistolaiseen politiikkaan. Mutta ei ole syytä levottomuuteen, sillä ei ole uskottavaa, että Suomi rohkenisi liittyä länsiblokkiin. Me vastaamme solmittujen sopimusten noudattamisesta. Vielä tulee hetki, jolloin Suomen hallituksen on täytettävä sopimukset. Milloin ja miten tämänsuuntainen huomautus Suomelle tullaan tekemään meidän taholtamme, siitä ei ole vielä tietoa.

3.3. Fagerholm lähetti p.m:n hallituskysymyksestä. Siinä lausutaan ajatus, että olisi lähiaikoina ryhdyttävä sondeeraamaan, aluksi maalaisliittolaiset, mitä he ajattelevat hallituskysymyksessä. Fagerholm sanoi, että p.m. on kirjoitettu »för att aktualisera frågan inom sosdem. partiledningen»1.

1 »asian ajankohtaistamiseksi sosiaalidemokraattien puoluejohdon keskuudessa».

4.3. Tänään esiteltiin kirkolliskokouksen päätös eronneiden aviopuolisoiden vihkimisestä.

Minä päätin: Katson, että esilläoleva asia kaipaa lisäharkintaa, minkä vuoksi päätän antaa asian tällä kertaa raueta.

4.3. Suomen Sosialid. Liter. Gazetassa hyökkää Sokolov mm. Fagerholmia vastaan. Hän sanoo, että Fagerholm aikoo ajaa Suomen Atlantin liittoon ja että hän on jopa ilmoittanut siitä Amerikan edustajille Suomessa.

5.3. Molotov ja Mikojan vapautettu ministeritoimistaan. Sijalle Vyshinski ja Menshikov. (Mitähän tämä merkitsee?)

6.3. Sähke Washingtonista 6.3.49. – Amerikkalaiset sanomalehtimiehet puhuvat taas kaikenlaista Suomesta. Brown Starissa, että Suomi on seuraavana Venäjän »grablistalla» (kahmaista-listalla). Suomi, jota aikaisemmin on kohdeltu lempeästi, on nyt Kremlin strategisissa suunnitelmissa ensi sijalla. Neuvostoliiton lehdistö kritikoinut länsimaille sympaattisen hallituksemme heikkoutta. Tästä painostuksesta neuvotteluja hallituspohjan laajentamiseksi, jolloin kommunisteille huomattavia asemia. – Venäjän painostuksesta Suomi rakentanut linnoitusketjua Norjaa vastaan joka nyt on Sovjetin miehittämä. Moskovassa uskotaan, ottaen huomioon suunnitellun Atlantin paktin, (Kremlin) päättäneen nyt alistaa Suomen täydellisesti. (Tämä on jo toinen Brownin artikkeli samasta asiasta.)

Refl. Kommersialinen1 lehdistö on myös huono. Tällä tavalla vahingoittaa Suomea.

1 kaupallinen

10.3. Viime syksynä antoi Vesterinen minulle muistiinpanojaan viime vuosilta. Siitä merkitsen tähän seuraavaa:

»Oli eräs joulukuun sateinen ja synkkä sää, jolloin sain valtion päämieheltä kutsun saapua hänen luokseen (se oli 1947). Tässä tilaisuudessa hän antoi ymmärtää, että valtion tulevaisuus ei ollut varma ja että porvarilliset yhteiskuntaa säilyttävät valtioneuvostossa eivät riittävällä tarkkuudella seuraa tapahtumien kehittymistä. Hämmästyin aika lailla ja samalla hän kääntyi puoleeni ja sanoi: »Se on juuri sinun tehtäväsi, pitää huoli siitä, että kaikki ne, joille tämä valtakunta on rakas, varjelevat ja suojelevat sitä kaikilta vaaroilta, joita hallituksella on näköpiirissä.» Sen jälkeen jouduin tätä asiaa erittäin vakavasti ajattelemaan. Ryhdyin myös toimenpiteisiin, ottamaan selvää, ovatko asiat todella niin hullusti, että isänmaa on vakavassa vaarassa. Otin yhteyden puolustuslaitokseen, samalla myös Helsingin poliisipäällikköön. Puolustuslaitoksessa tilanne lienee tai todettiin olevan varsin luotettava. Sensijaan Helsingin poliisilaitoksessa oli havaittavissa solutustyötä, jonka menettelytapa on varsin nokkelasti kehitetty. Kun vanhat poliisit, mikä palkkojen pienuuden vuoksi tai joistakin muista syistä, joutuivat luopumaan poliisitehtävistään, niin heidän tilalleen valittiin liikkuvan poliisin lausunnon perusteella ja SKP:n suosituksella uusi mies. Niin vähitellen oli solutettu huomattava erä poliisilaitokseen henkilöitä, joiden moraalinen taso, puhumattakaan isänmaallisesta mielestä, oli varsin vähäinen. Kuitenkin poliisipäällikön tiedonannon mukaan n. 70 à 80 % on poliisilaitoksessa kunnollista henkilöstöä, johon voi täydelleen luottaa. Olin jatkuvassa yhteydessä edelleen viimemainittuihin järjestysvallan viranomaisiin. Vähitellen kävi selville, että hiljaista toimintaa oli äärimmäisen vasemmiston keskuudessa olemassa. Gen. Stalinin kirjeen saavuttua alkoi SKDL:n ja SKP:n keskuudessa havaita erinäisiä toiminnan merkkejä. Kaikesta päättäen lienee varauduttu siihen, että jos ystävyys- ja puolustussopimusta ei synny, tällöin jonkunlainen toiminta pannaan täällä käyntiin häiritsemällä yhteiskunnan rauhaa jne. Neuvottelukunnan lähdettyä Moskovaan päivä muutama sen jälkeen pyysi Helsingin poliisipäällikkö Gabrielson keskustelua kanssani. Hän ilmoitti, että aseet, jotka olivat varastoituina ns. Valkoiseen saliin Aleksanterinkadun varrella, olivat niin kehnosti vartioituja, että niiden siirtämisen turvallisempaan paikkaan hän katsoi tarpeelliseksi, ja että hän itse asiassa oli jo tämän siirron toimittanut ja samalla koonnut kautta Helsingin pienemmiltä poliisiasemilta kaikki tarpeettomat aseet ja vienyt ne Suurkirkon alle, jonka Helsingin kaupunki yhteisymmärryksessä hänen kanssaan oli aseitten varastopaikaksi erikoisen suurella huolella valmistanut. Hän kysyi minulta, mitä minä tästä toimenpiteestä arvelen. Vastasin, että hänen menettelynsä on aivan oikea ja aseita käsitykseni mukaan ei saa kenenkään muun kuin valtioneuvoston ja presidentin määräyksestä siirtää tästä turvallisesta paikasta. Samalla keskustelussa kävi ilmi, että jotain omalaatuista touhua ja toimintaa oli olemassa, jota varten kaupungin järjestysvallan on valmistauduttava.

Otin yhteyden puolustusministeriin ja neuvottelin hänen kanssaan tilanteesta ja pyysin, että hän armeijan päällikön kanssa tarkistaa asevarikkojen vartiointia, lujittaa niitä jne. Samalla neuvottelimme ministerien Vidingin, Hiltusen, Kallisen ja Törngrenin kanssa tilanteesta ja aseiden säilytyspaikasta. Tulimme kaikki yksimielisiksi siitä, että aseet ovat parhaimmassa tallessa. – Valtion päämiehelle tein myös asiasta ilmoituksen ja hän oli mainitsemieni ministerien ja minun käsitykseni kanssa samaa mieltä.»

Sitten Vesterinen kertoi puolustussopimuksen käsittelystä. Kekkonen ja Söderhjelm saapuivat presidentin kutsusta Helsinkiin. » — Tällöin tein sen havainnon, että etenkin tri Söderhjelm oli säikähtänyt pahanpäiväisesti ja oli erittäin arka ja varovainen niihin muutosehdotuksiin nähden, joita lähinnä Tasavallan Presidentti, Idman, Sihvo, eduskunnan puhemies ja allekirjoittanut olivat täällä suunnitelleet vastaehdotuksiksi venäläisten suunnitelmille. Saman havainnon todennäköisesti teki Tasavallan Presidenttikin, sillä heti ensimmäisen neuvottelun jälkeen, kun nämät tohtorit varsin varovaisina ehdottivat tosin asiallisia muutoksia venäläisten luonnoksiin, mutta eivät katsoneet voivansa tehdä niihin huomattavia sanallisia korjauksia peläten, että venäläiset voivat ottaa yhä jyrkemmän otteen ja vaatia meitä allekirjoittamaan sopimuksen, joka muka tulisi epäedullisemmaksi, jos me käytämme n.s. tasavertaisuuden oikeutta neuvottelutilaisuudessa. Oli hauska nähdä se hetki, vielä hauskempi kuulla ne jyrkät sanat, jotka Tasavallan Presidentti arvoisille tohtoreille tässä tilaisuudessa sanoi:

»Herrojen pitää muistaa, että Te olette Suomen edustajina Moskovassa, ja Teidän pitää myös muistaa se, että Te olette suvereenisen, itsenäisen valtakunnan edustajia, Teidän pitää esiintyä tasavertaisina neuvottelijoina.» Tämän jälkeen hän nakkasi meille jonkun ehdotuksen 2 art. ja kysyi: »Mitäs nämät moskovalaiset tästä sanovat?»

Nämä neuvottelut jäivät allekirjoittaneen mieleen lähtemättömänä muistona ja olen vakuuttunut siitä, että Tasavallan Presidentin voimakas, päättävä, viisas ote johti siihen, että ystävyys- ja avunantosopimus saatiin loppujen lopuksi niinkin hyvin, että sen eduskunta kaikilla äänillä 11 vastaan lopuksi hyväksyi.

Jonkun päivän perästä Helsingin poliisipäällikkö ilmoitti, että sisäministeri (Leino) oli antanut määräyksen, että aseet, jotka varsin kehnosta säilytyspaikasta oli siirretty luotettavaan paikkaan, oli jälleen siirrettävä niiden alkuperäiseen säilytyspaikkaan ja osa luovutettava poliisin varastoihin. Hän kysyi, miten hänen nyt on tehtävä. Minä vastasin hänelle, että aseita ei saa siirtää mihinkään siitä suojapaikasta, jossa ne nyt ovat. Valtioneuvoston suuri enemmistö tulee pitämään huolta siitä, että aseet säilytetään siellä, missä nyt ovat. Samalla otin yhteyden Tasavallan Presidenttiin ja hän oli kanssani ehdottomasti samaa mieltä. Näiden asioiden hoitamisessa tuotti suurta vaikeutta se, että valtakunnan päämies ei luottanut pääministeriin. Tässä yhteydessä pyysin Tasavallan Presidentiltä oikeutta neuvotella pääministerin kanssa, johon hän lopuksi suostui, mutta vieläkin varoitti, että »hyvin varovasti suhtaudut joka tapauksessa häneen». Menin pääministerin luo, selvitin asiaa ja huomautin niistä vaaroista, mitä maassa tällä kertaa on, ja siitä huhujen paljoudesta, mitä voi syntyä, jos aseet jälleen levitetään eri poliisiasemille ja tuodaan Valkoiseen saliin tai jos ne viedään Vantaanjoen varrella oleviin yleisen poliisin asevarastoihin. Hän oli kohta kanssani samaa mieltä ja on tietääkseni jatkuvasti sitä mieltä, että kaikki aseellinen toiminta valtiovaltaa vastaan on tukahutettava ja estettävä.

Ensimmäisinä päivinä antoi ministeri Leino minun ymmärtää, että jos ei hänen tahtoansa toteuteta, hän tulee jättämään paikkansa. Minua koko juttu huvitti sen vuoksi, että minulle oli tarpeetonta tällaisia eroamisuhkauksia esittää, ja kehoitin häntä kääntymään pääministerin ja Presidentin puoleen. Mutta edessä oleva keskustelu pääministerin kanssa sai aikaan sen, että Leino ei ole sen jälkeen puhunut aseitten siirtämisestä enempää kuin erohakemuksestaan.

Maanantaina 12 huhtik. saapui jälleen Helsingin poliisipäällikkö minua tapaamaan. Tällöin hän ilmoitti, että on käynyt ilmi eräillä tahoilla, joita hän ei voi varmistaa eivätkä tiedot ole hänen saamiaan, että kommunisteilla eräissä Helsingin konepajoissa Hietalahdessa ym. on jotain liikehtimistä havaittu ja että tällöin on kaikesta päättäen parasta, että ryhdytään toimenpiteisiin, jotka samalla voivat olla myös valmennusharjoituksia, ja annetaan poliisille määräys olla joka hetki tarvittaessa käytettävissä. Samoin oli myös armeijan päällikkö ilmoittanut, että joukkojen siirtoja siellä täällä on toimitettu, ja kävi selville, että nämä epäilykset rauhattomuuksista tulivat tiedoksi armeijan päällikön kautta. Poliisipäällikkö oli sitä mieltä, että sillä hetkellä hän ei tiennyt, että rauhattomia ja rettelöiviä joukkoja olisi teollisuuskeskuksissa. Joka tapauksessa poliisit olivat hälyytysvalmiina koko yön ja merkillistä kyllä, allekirjoittaneen mentyä Presidentin linnasta valtioneuvoston juhlahuoneistoon, jouduin sivuuttamaan sisäministerin, joka oli hyvin hermostuneessa puhelinkeskustelussa ja mainitsi siinä, että muka on ollut joku provok. teko, joka aiotaan kl. 4 sinä yönä toteuttaa. Tällöin käännyin häneen päin ja vaadin jyrkästi selitystä, mitä tämä provok. teko tarkoittaa. Vähän hätkähtäneenä ja hermostuneena hän ryhtyi selittämään, että amerikkalaiset ovat muka Hietalahdessa yllytelleet työväestöä mellakoimaan ja että tämän pitäisi tapahtua tänä yönä kl. 4 ja että hän nyt puhelimessa ilmoitti puolueensa eri järjestöille, että ne eivät ryhdy varomattomiin tekoihin tänä yönä. Jäin ihmettelemään sitä, minkä tähden piti kieltää puolueensa jäseniä ryhtymästä varomattomiin tekoihin, ellei ohjeita toimenpiteisiin muodossa tai toisessa ollut annettu.» — Sitten Vesterinen ilmoitti tämän Gabrielssonille. »— Eräänä iltana viime viikolla poliisipäällikkö soitti jälleen ja pyysi kotiinsa. Hän ilmoitti, että hänen toimintansa Helsingin poliisipäällikkönä ei voi jatkua. Sen jälkeen kun asesiirto oli toimitettu ja kun hälytysharjoituksia oli kokeiltu, on hänen asemansa käynyt yhä vaikeammaksi. Häntä vastaan ja hänen tekojaan arvostelemaan on haastettu hänen alaisiaan poliisimiehiä ja häneltä riistetään kaikki auktoriteetti. Sentähden hän tulee eroamaan. Tähän minä vastasin, että se ei saa tapahtua. Hänen takanaan on valtioneuvoston suuri enemmistö ja Presidentti. Menin heti Presidentin luo. Tämän keskustelun tulos oli, että seuraavana iltana Gabrielsson soitti minulle ja sanoi erittäin reippaasti ja iloisesti, että kolmattakymmentä poliisimiestä, jotka oli haastettu kuultaviksi, niiden haasteet tänään varhain aamulla peruutettiin. Syynä tähän oli Presidentin voimakas ote, jonka hän ilmoitti sisäministerille ja vaati tällaisten toimenpiteiden lopettamista heti.

Tämä tapahtunut hälytysvalmiusharjoitus ja pienet eri sotilasosastojen siirrot vaikuttivat nähtävästi hyvin tervehdyttävästi niihin, joilla lienee ollut hiljainen tarkoitus saada aikaan levottomuuksia.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että poliisilaitoksen valtaenemmistö ja varmaan monet horjuvat yhtyvät yhteiskuntaa säilyttävien ja rauhaa harrastavien kansalaisten tueksi ja turvaksi. Tuntuu siltä, että saamme vapaat vaalit.»

Tämän Vesterinen on sanellut konekirjoittajalle 8.–9. p. toukok. 1948.

Helsinki 20.5.48.

11.3. Esittely – pitkä. Sen jälkeen keskustelin vähän Fagerholmin kanssa. Hän kertoi: Hallitusasiassa ei vielä mitään kuulunut. Hän oli vähän puhunut Heljaksen kanssa. Mutta ensin hänen täytyy selvittää asia omassa puolueessaan. (Hän kirjoitti p.m:n siitä. Minulla on kappale.)

Fagerholm ilmoitti kuulleensa, että Neuvostoliiton lähetystö aikoo ystävyyssopimuksen allekirjoituspäivänä panna toimeen jonkun tilaisuuden. Kysyi, pitääkö meidän tehdä jotain.

Minä lausuin, että kenties olisi sopivaa, että pääministeri puhuu radiossa ja lehdet kirjoittavat.

Fagerholm miettii asiaa.

11.3. Sihvon esittely.

Vapautin Airon »yleisen edun vuoksi».

11.3. Vesterinen luonani. On ollut sairas kauan.

Puhuimme myös hallitusasiasta.

Minä sanoin, että jos Fagerholmin hallitus kaatuu ja jos sosialidemokraatit eivät mene uuteen koalitiohallitukseen ja jos maalaisliittolaiset eivät yhdessä kommunistien kanssa muodosta hallitusta, niin voi käydä niin, että maalaisliittolaiset saavat muodostaa hallituksen yksinään.

 – Minä tietysti olen yhtä mielelläni tekemisissä maalaisliittolaisten kuin sosialidemokraattien kanssa. Kekkonen kaiketi silloin olisi pääministeri.

Minä sanoin, että yhteistoiminta nykyisen hallituksen kanssa on ollut hyvä ja että minun on ollut helppoa, kun voi luottaa kaikkien hallituksen jäsenten isänmaallisuuteen.

Kun Vesterinen on ollut kauan poissa sairaana, niin hän ei tiennyt paljon asioista. Sen lausui, että Vilhula on huono mies. Hän oli kerran väärentänyt Vesterisen nimen velkakirjaan. Viime aikoina on koettanut saada Vesterisen syrjäytetyksi paikkakunnalla.

13. 3. The Economist kirjoittaa (Stockholms Tidningenin 12.3.49 mukaan) Atlantin paktin johdossa:

Venäläisten nootti Norjalle vaikuttaa, että Ruotsin mielipide kääntyy länteen päin. »Detta bekräftar åsikten att varje eventuell rysk aktion nu mot Finland skulle få en liknande o. kanske varaktigare verkan.»

»Detta vet ryssarna och därför bör man inte alltför allvarligt fästa sig vid ryktena om ryska trupprörelser. Finlands ställning just nu hotas mer av intrigerna mellan äregiriga partiledare än utifrån.»1

1 ”Tämä vahvistaa käsitystä, jonka mukaan jokainen mahdollinen Venäjän Suomeen kohdistama toimenpide johtaisi samanlaisiin tai kenties pysyvämpiin seurauksiin.»

»Tämän venäläiset tietävät, ja sen vuoksi ei tule kiinnittää kovin vakavaa huomiota huhuihin venäläisten joukkojen liikkeistä. Juuri nyt Suomen asemaa uhkaavat ennemminkin kunnianhimoisten puoluejohtajien väliset juonittelut kuin ulkopuoliset tekijät.»

8.3. Puhuin telefonissa Ståhlbergin kanssa siitä, koskeeko 67 ja 70 vuoden virkamiesten ikäraja myös yliopiston kansleria. Ståhlberg tunsi asian (Tulenheimo) ja sanoi, että se on niin rajatapaus, että kumpaakaan tulkintaa ei voi sanoa lainvastaiseksi.

Minä sanoin olevani sitä mieltä, että pitäisi ruveta sovittamaan virkamieslakia tähän tapaukseen.

8.3. Taiteilija Snellman luonani.

Hän kertoi Pariisiin perustettavasta maalarien talosta, johon Suomenkin pitäisi ottaa osaa, ja johon hän on tehnyt alotteen. Institut de France on ottanut sen suojaansa.

9.3. Prof. Saari ja Reponen puhumassa Metsäkongressista. Avajaisjuhla maanantaina 11.7.49 a.p. kl. 10–11. Pyysivät minua lausumaan tervehdyssanat. Lupasivat tehdä luonnoksen myös ranskaksi. – Yliopiston juhlasalissa.

Toivoivat myös vastaanottoa linnassa. Lupasin puhua Allille.

 15.3. Takki luonani.

  1. Israelin tunnustaminen de jure. – Pyysin puhumaan Enckellin kanssa.
  2. Sutisen asia.

Minä sanoin, että hänelle olisi vielä annettava yrittää parantaa itse.

  1. Kanadan ministeri Tukholmassa – akreditoitu myös meille.
  2. Argentiinan ministeri. Saapuu 25.3. Vastaanotto maanantaina 27.3.49 kl. 11 a.p.

18.3. Ivalon raportti Haagista.

Suhtautumisessa Suomeen on jälleen havaittavissa taipumus huolestuneisuuteen ja surkutteluun. Tällaisten mielialojen ruokkijana on ensi sijassa suurten amerikkalaisten uutis- ja artikkelitoimistojen aineisto. Mutta myös alankomaalaiset kirjeenvaihtajat pääasiassa Tukholmassa esittävät samaa. Erityisesti Norjassa tapahtuneiden ratkaisujen yhteydessä.

Refl. Vapaan lehdistön huonona puolena on sen kommersialisuus: täytyy saada sellaista aineistoa, joka menee kaupaksi ja kannattaa lehtiä, herättää sensatiota. Tämä on vapaan lehdistön ikävä puoli. Mutta sille ei voi mitään, niin kauan kuin ihmiset ovat niin huonoja kuin ne ovat.

17.3. Fagerholm luonani.

  1. Sosialiministeriksi Aaltonen.
  2. Israelin tunnustus de jure.
  3. Rydin asia: professori Soisalon todistus: Rydin tila on huonontunut.

Sovimme, että Fagerholm ottaa kosketuksen ryhmien puheenjohtajien kanssa –

jotta saadaan selvä, että maalaisliitto ei ole muuttanut kantaansa.

Fagerholm lupasi tehdä sen huomenna.

  1. Hallitusasia. Pohjan laajentaminen. Asia ei ole edistynyt. Sosialidemokraatit tahtovat odottaa Tuomiojan komitean ohjelmaa. Sitten kun se on valmis ja hallitus on kantansa muodostanut, esitetään se eduskunnalle.

18.3. Presidentin esittelyn edellä Fagerholm antoi professori Soisalon todistuksen Rydin terveydentilasta. Osottaa, että Rydin terveys ei kestä vankeutta. Asia täytyy ottaa pian esille.

18.3. Hirmuista, miten moraalitonta ja kurjaa on kommunistien menettely.

Työkansan Sanomat on syyttänyt Fagerholmia siitä, että on estänyt ja sensuroinut Neuvostoliittoa koskevien katsausten lähettämistä radiossa.

Tänään Suomen Sosialidemokraatissa on rouva Wuolijoen selitys, jossa sanotaan, että hän tiedusteli Fagerholmin mielipidettä, koska hän on hallintoneuvoston jäsen, ja että Fagerholm yhtyi pääjohtaja Wuolijoen käsitykseen asiassa. Tämä lähetettiin myös Työkansan Sanomille, joka siitä huolimatta väittää, että Fagerholm ratkaisi asian ja että syy on hänen. Ei mainita mitään siitä, että kysymyksessä oli rouva Wuolijoen mielipide, jonka Fagerholm hyväksyi.

19.3. Fagerholm ilmoitti, että Vilhula (maalaisliitosta), Hakkila (sosialidemokraatti), kumpikin ryhmiensä puolesta, ilmoitti heidän ryhmiensä olevan Rydin vapauttamiseen nähden samalla kannalla kuin olivat viime marraskuussa minulle ilmoittaneet. Samoin oli kokoomuspuolueen ryhmä. Myös ruotsalaisten ryhmä oli samalla kannalla, mutta oli sanonut, että kun on lääkärintodistukset, joihin voi nojautua, ei olisi syytä ilmoittaa ryhmien kannasta. Edistyspuolueen Kauppia Fagerholm ei ollut tavannut.

20.3. Hynninen luonani.

Ensin syötiin suurus, sitten keskustelimme kahden kesken.

Hynninen kertoi kuulleensa Assarssonilta, että Erlander oli sanonut Lontoossa oltavan sitä mieltä, että myös Suomen kannalta nykyinen tilanne on kenties hyvä sen kautta, että Ruotsi jää neutraaliksi Norjan ja Tanskan toiselle puolelle. Hynninen kertoi myös, että Tanskassa lehdet pääkirjoituksissaan kirjoittavat Suomesta oikein ja hyvin, mutta ulkomailta tulleissa sähkeissä on usein pessimistinen henki. Hän sanoi siitä puhuneensa lehtien päätoimittajien kanssa. 

Minä luin Hynniselle p.m:n viime syyskuulta meidän ulkopolitiikastamme ja hallituskysymyksestä.

Hynninen oli sitä mieltä, että minun pitäisi vielä ottaa vastaan presidentinvirka.

Hynninen kertoi, että Mannerheim Sveitsissä kirjoittaa muistelmiaan ja hänellä on ollut apuna Heinrichs ja eversti Paasonen.

Mainitsin Hynniselle Rydin asiasta. Hän ensin kysyi, eikö Ryti voisi olla edelleen sairaalassa. Hänen terveytensä näyttää olevan niin huono, että hän tuskin paranee. – Minä sanoin, että minun omatuntoni ei kestä sitä, että hän kuolisi vankina ollessaan. – Hynninen sanoi myös, että jos Ryti vapautetaan, ei voi välttää sitä, että asia tulee politisoiduksi. Sentähden olisi ryhmien kanta ilmoitettava. Muuten kommunistit ja heidän venäläiset kannattajansa panevat kaiken Fagerholmin hallituksen (ja presidentin) syyksi.

20.3. Puhuin telefonissa Fagerholmin kanssa siitä, että Rydin asiaa ei voi estää tulemasta poliittiseksi. Kommunistit pitävät siitä huolta ja heitä säestävät venäläiset. Sentähden olisi ryhmien kannasta mainittava.

Fagerholm sanoi pyytäneensä Suontaustaa tekemään ehdotuksen kommunikeaksi.

Sanoin Fagerholmille keskustelleeni asiasta Hynnisen kanssa. Lisäsin, että Hynninen olisi hyvä ulkoministeri. On ikävä, että meillä nyt ei ole ulkoministeriä, kun Enckell on sairaana.

Fagerholm vastasi olevansa samaa mieltä, mutta Enckellin vuoksi ei asiata voi järjestää niin, että otettaisiin uusi ulkoministeri.

21.3. Olin Diakonissalaitoksella, jossa otettiin röntgenkuva.

22.3. kl. 10 Messuhallissa Metsäpäivien avajaiset.

22.3. Ministeri Suontausta. Rydin vapauttamista koskeva kommunikea. Olin kirjoittanut ehdotuksen, jonka annoin Suontaustalle.

22.3. Dir. Steinsvik, Tukholmasta, ojensi minulle kappaleen N:o 4 Sveriges ordnar1 Kappaleet 1–3 annettiin Skandinavian maiden kuninkaille.

1 Ruotsin kunniamerkit

23.3. Metsätieteellisen Seuran juhlakokous Yliopistolla. Ilmoitti nimittäneensä minut kunniajäsenekseen.

23.3. Puhuin Rydin asiasta Enckellin kanssa telefonissa. Enckell on huolissaan. Luulee, että venäläiset nostavat siitä suuren sodan. Pitäisi koettaa jollakin tavalla valmistaa lehtiä.

Sitten puhuin prof. Soisalon kanssa telefonissa kauan. Hän sanoi, että Rydin tauti on parantumaton, »pysyväinen». On valmis antamaan lehdille siitä selostuksen, jos on tarpeen.

Refl. Nyt ei kukaan hoida ulkoministeriötä, kun Enckell on poissa. Tämä tuskin voi mennä kauan tällä tavalla.

23.3. Fagerholm luonani. Puhuimme Rydin asiasta. – Fagerholm oli myös puhunut Enckellin kanssa. Fagerholm sanoi, että kysymys on, pahentaako tämä asia meidän suhteitamme pysyvästi Venäjään. Luulisi venäläisten ymmärtävän, että me emme tahdo heitä uhmata.

Keskustelimme tästä paljon. Fagerholm esitti sen ajatuksen, että minä sanelisin pöytäkirjaan laajemmin, mitä lääkärien lausunnot sisältävät. Se otettaisiin kommunikeaan.

Se ajatus oli minun mielestäni hyvä. Lupasin asettua yhteyteen Soisalon ja Ollonqvistin kanssa.

Fagerholm ilmoitti, että metallityöläisten lakkoasia on tänään sovittu. – Se on hyvä asia.

Minä kysyin, millä kannalla ovat Tuomiojan komitean työt.

Fagerholm vastasi, että komitean mietintö valmistuu ensi kuussa.

Rydin asiaa ei oteta esille vielä huomenna.

Minä sanoin, että olisi hyvä, jos asia voitaisiin lykätä siksi, kunnes ulkoministeri Enckell astuu virkaansa. Mutta nyt se ei käy päinsä. Kommunistit ja venäläiset tulevat sanomaan, että tauti ei ole syy vapauttamiseen, sen voi katsoa vaativan ainoastaan sairaalahoitoa, joka Rydillä on nyt ja hän voi olla sairaalassa vaikka koko ajan. Mutta minä sanoin, että jos Ryti kuolee, niin se olisi hirveätä.

Fagerholm lisäsi siihen, että jos Ryti kuolisi vankilassa, niin silloin meidän päällemme hyökättäisiin, varsinkin kun ryhmät ovat jo viime syksynä käyneet minun luonani. Vilhula oli tänään tullut hänen luokseen itsestään ja sanonut, että heidän ryhmänsä on tässä asiassa aivan yksimielinen ja odottaa, että Ryti pian vapautetaan.

24.3. Tulenheimo luonani.

Keskustelimme kauppaoikeuden professorin virasta. Sanoin, että jos Yliop. säänt. 36 §:ää noudatetaan, joka on selvä, niin Palmgren on nimitettävä, sillä Heikosen tuotanto on ulkopuolella kauppaoikeuden.

Mutta jos 36 § negligerataan, niin Heikonen on nimitettävä, koska hän on muuten edellä.

Sanoin myös, että Heikosen viittaus kieliasiaan teki minuun ikävän vaikutuksen. Se osottaa, että hänellä ei ole arvostelukykyä.

Sanoin myös, että jos yliopisto tahtoo noudattaa tällaista 36 §:n tulkintaa, niin on paras muuttaa 36 § ja poistaa siitä ne sanat, jotka rajoittavat (s.o. »alaa» koskevat sanat).

Tulenheimoa se miellytti ja hän lupasi ottaa asian esille. 

Tulenheimo sanoi, että 36 §:ää on jo kauan tulkittu näin väljästi. Esitti, että Heikonen nimitettäisiin.

Minä sanoin aluksi Tulenheimolle, että nämät yliopiston asiat ovat lapsenleikkiä niiden asioiden rinnalla, joita minun on alituisesti käsiteltävä. Puhuin Rydin asiasta.

Tulenheimo sanoi ihmetelleensä, miten minä olen kestänyt nämät ajat.

24.3. Edström, Ruotsista, luonani.

Hän on ollut täällä neuvottelemassa ja tarkastamassa Olympialaisten valmisteluja. – Oli niihin tyytyväinen.

24.3. Esittely valtioneuvostossa.

Ennen esittelyä Fagerholm kertoi ilmoittaneensa valtioneuvoston jäsenille, että Rydin asia lykätään. Valtioneuvoston jäsenet olivat olleet siitä ikävissään.

Ennen esittelyä oli keskustelu valtioneuvoston jäsenten kanssa mm. Rydin asiasta. Minä sanoin, että tahdon vielä miettiä asiaa ja keskustella Soisalon kanssa. Huomautin, että tämä asia voi tuoda mukanaan paljon ikävyyksiä Venäjän puolelta, sillä meidän kommunistimme kyllä puhaltavat päälle. Tietysti olisi paras, jos tätä asiaa ei ollenkaan tarvitsisi ottaa esille ja päättää. Pitäisi muuten olla vakinainen ulkoministeri virassa, sillä tämä asia on ainoastaan muodollisesti oikeusministeriön, mutta itse asiassa se on ulkopoliittinen asia.

Suontausta luki yhdessä Soisalon kanssa laatimansa ehdotuksen kommunikean 3 kappaleeksi ja toivoi, että asia otettaisiin nyt esille ja päätettäisiin.

Oikeuskansleri Tarjanne: Ei ollut ollenkaan tietoinen tästä asiasta. Huomautti, että 13 artiklan mukaan Suomi on sitoutunut yhteistoimintaan venäläisten kanssa tässä asiassa ja oikeastaan pitäisi venäläisten ja englantilaisten kanssa asiasta sopia. Minä sanoin, että en hyväksy Tarjanteen kantaa ja 13 art. tulkintaa.

Armahtaminen ei kuulu venäläisille, vaan on nimenomaan presidentin asia. 8 §, laki 12.9.45.

Asia otettiin pois listalta. Istunnon jälkeen keskustelimme vielä Fagerholmin ja Tarjanteen kanssa.

24.3. Jutila luonani.

Puhuin hänelle minun politiikkani periaatteista. Ilmoitin hänelle, kun hän sitä kysyi, että kysymys hänen siirtämisestään ei ole ajankohtainen ja että talouspiireissä oli esitetty ajatus, että USA:ssa pitäisi olla liikemies lähettiläänä.

26.3. Tsekkoslovakialainen taidenäyttely Ateneumissa.

Olimme siellä Allin kanssa.

26.3. Professori Soisalo oli kaksi kertaa luonani Rydin vapauttamisen asiassa. Keskustelimme kauan hänen kanssaan. Professori Soisalo katsoo, että se, joka esillä olevien todistusten jälkeen vastustaa Rydin vapauttamista, ei ole ihminen.

Kävimme läpi minun laatimani luonnoksen kommunikeaksi ja professori Soisalo stilisoi kotona erään kohdan uudestaan.

Lähetin luonnoksen Enckellille. Hän palautti sen 27.3. Olisi tahtonut lisätä jotain moraalisesta depressiosta ja sen vaikutuksista Rydin sairauteen, mutta minun mielestäni on parempi jättää se pois, sillä se voi antaa kommunisteille ja venäläisille aihetta tarttua asiaan ja tehdä hyökkäyksiään.

27.3. Argentiinan uusi lähettiläs Crespo juhlallisella vastaanotolla.

27.3. Kommunistit jatkavat Fagerholmin hallituksen ja sen politiikan haukkumista ja Tass lähettää venäläisiin lehtiin tietoja Työkansan Sanomista y.m. kommunistisista tiedonlähteistä. Moskovan radio räkyttää joka päivä yhtä ja samaa. Surkeita isänmaan vahingoittajia. Mitä he puhuvat, on täysin valheellista.

27.3. Fagerholm puhui Pietarsaaren ruotsalaisen sosialidem. liiton kokouksessa (ruotsalaisen sosialidemokraattisen liikkeen 50-vuotisjuhla).

Hän sanoi hallituksen toiminnasta mm.:

»Vår främsta uppgift har vi ansett vara tryggandet av demokratin o. medborgarfriheterna. Vi har avskaffat de ansatser till polisstat, som under den·kommunistiska inrikesministerregimen höll på att införas här i landet. Man var på god väg att underminera vårt demokratiska statskick. Vi har skänkt medborgarna en större känsla av rättssäkerhet, vi har slagit vakt också om övriga medborgerliga fri- o. rättigheter».1

Om utrikespolitik sade Fagerholm 2:

Kommunistien hetsjakt3, että hallituksen ulkopolitiikka olisi suunnattu Neuvostoliittoa vastaan, har ej fog i verkligheten.

»Om någon regering i detta land strikt hållit sig till fredsfördraget o. andra med Sovjeten ingångna fördrag så är det just denna regering. Och från inget håll har man kunnat anföra det minsta lilla bevis på motsatsen. — Medborgarna kan lita på att från regeringens sida intet kommer att försummas när det gäller uppfullandet av ingångna fördrag.»4

1 »Tärkeimpänä tehtävänämme olemme pitäneet demokratian ja kansalaisvapauksien turvaamista. Olemme tehneet lopun poliisivaltioon tähtäävistä pyrkimyksistä, joita kommunistisen sisäministerin johdolla oltiin tuomassa tähän maahan. Oltiin hyvää vauhtia kaivamassa maata demokraattisen valtiomuotomme alta. Olemme lisänneet kansalaisten oikeusturvan tunnetta, olemme myös suojelleet muita kansalaisvapauksia ja -oikeuksia.»

2 Ulkopolitiikasta Fagerholm lausui:

3 kiihotuskampanjalla

4 ei ole todellisuuspohjaa.

»Jos mikään hallitus tässä maassa on tiukasti tukeutunut rauhansopimukseen ja muihin Neuvostoliiton kanssa solmittuihin sopimuksiin, niin se on juuri tämä hallitus. Eikä miltään taholta ole voitu esittää pienintäkään todistetta päinvastaisesta. — Kansalaiset voivat luottaa siihen, ettei hallitus laiminlyö mitään, mikä liittyy solmittujen sopimusten noudattamiseen.»

29.3. Ikävä päivä. Esittely kl. 11.30.

Ennen esittelyä minä lausuin, että äärimmäisen vasemmiston lehdissä on viime aikoina ollut uutisia teoista, jotka muka sisältävät rauhansopimuksen rikkomista. Näitä tietoja on sitten myös eräissä venäläisissä lehdissä ja Moskovan radiossa toitotettu.

Tämän johdosta minä pyydän oikeuskansleria suorittamaan tutkimuksen, onko ja mitä perää näissä uutisissa, sekä antamaan minulle siitä kirjallisen lausunnon sekä kaikista, mikä tätä asiaa koskee.

Samana päivänä lähetin tämänsisältöisen kirjeen oikeuskanslerille.

Fagerholm on saanut Kingbury Smith European General Manager of International News Services of America1, Paris, seitsemän kysymystä Suomen ja Neuvostoliiton suhteista. Fagerholm on laatinut niihin vastaukset. Sähke meni Pariisiin 29.3.49.

Minä ja Enckell luimme vastaukset, jotka minun mielestäni olivat hyvät.

Meidän kommunistimme ja heidän mukaansa Venäjän lehdet ja radio räkyttävät joka päivä Fagerholmia vastaan. Kun eivät ole saaneet hallitusta kaadetuksi tähän asti, niin näyttää nyt olevan aikomus jatkaa »kylmää sotaa» joka päivä ja sillä tavalla saada hallitus kaadetuksi. Kuulumatonta epäisänmaallista menettelyä meidän kommunistiemme puolelta ja rauhansopimuksen ja ystävyyssopimuksen selvää rikkomista Neuvostoliiton puolelta, koska tämä on sekaantumista meidän sisäisiin asioihimme.

1 Amerikan kansainvälisen uutispalvelun Euroopan pääjohtajalta

29.3. Svenska Finlands Folktings Presidium Rektor Hafelstam, kommunalr. Haga ja ekonom ?1 tulivat kunniakäynnille minun luokseni.

Puhelimme jonkun aikaa sen jälkeen.

1 Suomenruotsalaisten kansankäräjien hallitus Rehtori Hagelstam, kunnallisneuvos Haga (–) ekonomi ?

29.3. Luin illalla sängyssä Ruotsin lehtiä, mm. Svenska Dagbladetia 29.3. Siinä oli seuraava uutinen:

»Nådeansökan från Ryti. Hfors 28. mars (TT-spec.)

Uppgiften om att förra Presid. Rytis hälsotillstånd på senaste tiden avsevärt skulle ha försämrats dementerades här på måndagen. Hans hälsa är tvärtom i stort sett tillfredsstämd, framhåller man.

*

Enligt vad TT erfor har Ryti inlämnat en nådeansökan till Pres. Paasikiv i.»1

Tämä uutinen, joka on alusta loppuun väärä, on peräisin STT:stä. Berg puhui telefonissa Allille Rydin hyvästä terveydestä ja sanoi rouvansa kuulleen sen rouva Rydiltä. Puhuin Fagerholmin ja professori Soisalon kanssa illalla ja 30.3. aamulla läksytin Bergiä. Berg on ilman arvostelukykyä eikä kykene nykyiseen virkaansa. Hänet jo tuomittiin talvisodan aikana taitamattomasta menettelystä.

1 »Annonanomus Rydiltä. Helsinki 28. maaliskuuta (TT-spec.)

Tieto, jonka mukaan entisen presidentin Rydin terveydentila olisi viime aikoina tuntuvasti heikentynyt, kumottiin täällä maanantaina. Hänen terveytensä korostetaan päinvastoin olevan suurin piirtein tyydyttävä.

TT:n saaman tiedon mukaan Ryti on jättänyt armonanomuksen presidentti Paasikivelle.”

30.3. Palinin raportti 23.3.49 kertoo, että Prahassa eräillä tahoilla arvellaan, että Neuvostoliiton vastaveto Atlantin paktia ja erityisesti Norjan siihen liittymistä vastaan on joko Suomen miehittäminen tai kommunistinen vallankaappaus Suomessa sellaisen olotilan aikaansaamiseksi, joka Moskovan mielestä muka nykyistä paremmin vastaisi Neuvostoliiton turvallisuusvaatimuksia.

Ajankohta tähän kaappaukseen olisi ensi toukokuu.

Eräs sotilasasiamies, joka ilmoitti saaneensa tietonsa omalta yleisesikunnaltaan, ja eräs korkeassa asemassa oleva Tsekkoslovakian virkamies, joka sanoi saaneensa tietonsa kommunistitaholta, olivat esittäneet edellä olevat vaihdot Palinin tiedoittajalle arvattavasti siinä tarkoituksessa, että ne tulisivat Palinin tietoon.

Palin itse suhtautuu näihin tietoihin skeptillisesti.

Palin puolestaan kallistui uskomaan, että lähiaikoina tapahtumien näyttämönä ei tule olemaan Suomi eikä Pohjola, vaan Välimeren piiri. Kominformin sotilasasiantuntijain kokous on näinä päivinä ollut Debreczynissä, sotilaallisia Iiikehtimisiä on ollut Bulgariassa, Romaniassa ja Unkarissa, levottomuutta Makedoniassa ym. Ennenkuin Jugoslavian problemi on selvitetty, ei Neuvostoliitto arvatenkaan ryhdy laajempiin toimiin.

30.3. Österholm, Törngren ja Söderhjelm, ruotsalaisesta eduskuntaryhmästä, luonani.

Österholm (ryhmän puheenjohtaja) lausui, että oli tullut puhumaan ensiksi Rydin vapauttamisesta. Heidän ryhmänsä oli yksimielinen siitä, että Ryti on vapautettava. Epäili, oliko viisasta siinä yhteydessä viitata ryhmiin. Om det är ur utrikespolitisk synpunkt klokt att hänvisa till riksdagsgrupperna, som ej har att göra i den saken, då frågan är av administrativ karaktär. Atgärden politiceras därigenom. Redogörelsen ang. Rytis hälsotillstånd är tillräcklig och åtgärden är ur humanitär synpunkt klar.1

Minä vastasin, että on naivia luulla, että tämän asian politisoimista voitaisiin välttää sen kautta, että ryhmien kääntymistä minun puoleeni vältettäisiin. Kommunistit ja heidän kannattajansa Venäjällä tulevat sen joka tapauksessa esittämään poliittisena. Jonkunlainen mahdollisuus on, että kun toimenpiteen takana on koko eduskunta ulkopuolella kommunisteja, se panee jonkunlaisen sordinon kommunistien ja venäläisten esiintymiselle. Minä alkuaan ajattelin antaa asiasta esityksen eduskunnalle ja hankin asian juridisesta puolesta lausunnon viime elokuussa professori Kairalta, joka oli sitä mieltä, että esitys eduskunnalle voidaan antaa. Mutta silloin asia tulisi laajan keskustelun alaiseksi eduskunnassa ja olisi käsiteltävä kuten muut esitykset. Tämä voisi viedä ikävyyksiin ja sentähden katson, että nykyinen menettely on parempi.

Kerroin professorien Soisalon ja Ollonqvistin lausunnoista ja keskusteluistani Soisalon kanssa. Luin heille kommunikean, joka heidän mielestään oli riittävän selvä. He tuntuivat rauhoittuvan.

Sitten puhuimme nykyisestä poliittisesta tilasta ja erityisesti hallituskysymyksestä. Minä sanoin, että Fagerholm olisi ollut valmis ottamaan hallituskysymyksen esille, mutta kommunistien kampanja hallitusta vastaan ja venäläisten lehtien ja radion yhtyminen siihen tekee vaikeaksi ottaa hallituskysymyksen esille. Kampanja perustuu täydellisesti valheellisiin ja vääristeltyihin väitteisiin. Olen kuitenkin pyytänyt oikeuskansleria panemaan toimeen tutkimuksen kaikista väitteistä, mitä on esitetty lehdissä muka rauhansopimuksen rikkomisesta, ja antamaan minulle siitä kirjallisen lausunnon. Venäläisten lehtien kirjoittelut meidän hallituskysymyksestämme ovat vastoin ystävyyssopimuksen selviä määräyksiä, koska se on sekaantumista meidän sisäisiin asioihimme. Me emme voi hyväksyä sellaista menettelyä ja käytäntöä, että venäläiset lehdet voivat kaataa meidän hallituksemme ja määrätä hallituksen kokoonpanon. Se on eduskunnan asia. Jos siinä annamme perään, niin se koskee meidän elinkysymyksiämme ja vie meiltä viimeisen jäännöksen meidän itsenäisyydestämme.

Jatkoin: Me olemme tehneet ystävyyssopimuksen ja menneet siinä niin pitkälle kuin meille on mahdollista. Olemme täyttäneet 100-prosenttisesti Venäjän strategiset ja sotilaalliset intressit täällä. Minä en näe nyt, missä asiassa me voisimme jälleen antaa perään. Mutta kun kommunistit ja heidän kanssaan venäläiset eivät ole tyytyväisiä vaan jatkavat kampanjaa, osottaa se, että heillä on joitakin pitemmälle meneviä tarkoituksia, mutta se tulisi koskemaan meidän pohjoism.-demokraattisen järjestelmämme ja elämämme perustuksia ja siihen me emme voi hyvällä suostua. Tässä emme voi antaa perään. Hallituksen kokoonpano on eduskunnan asia eikä kommunistisen puolueen ja Neuvostoliiton lehtien, radion ja yleensä Neuvostoliiton asia. Minä olen entinen vanha-suomalainen ja se sisältää, että menemme niin pitkälle myönnytyksissä kuin kansamme elinedut sietävät, mutta siinä on raja, jonka yli emme voi mennä.

Minä huomautin myös, että minun mielestäni on merkillistä, että ei-kommunistiset lehdet eivät reagoi vakavammin tätä kampanjaa vastaan. Fagerholm saa yksin taistella maan vapauden puolesta ja kaikki muut ovat ääneti. Tämä on minusta käsittämätöntä menettelyä.

Huomautin myös, että niinkuin Törngren muistaa, minä keväällä 1946, tultuani valituksi presidentiksi, esitin poliittisen kantani valtioneuvoston jäsenille iltakoulussa ja sitä olen johdonmukaisesti seurannut ja nykyinen asenteeni on aivan johdonmukainen sen kanssa.

Törngren myönsi sen.

Lopuksi sanoin, että meidän on vaikea ottaa esille hallituskysymystä, niin kauan kuin tämä kampanja kommunistien ja venäläisten lehtien puolelta jatkuu.

Heillä ei ollut tätä kantaani vastaan sanomista.

Minä sanoin myös, että jos edellinen hallitus olisi jatkanut jonkun aikaa, niin olisi meillä ollut kenties Tsekkoslovakian kohtalo. Meillä oli jo muodostumassa kommunistinen armeija liikkuvasta poliisista. Fagerholmin hallitus on tehnyt suuren isänmaallisen teon, kun se on palauttanut laillisen järjestyksen ja lainturvan yhteiskuntaan.

Lopuksi sanoin, että olin odottanut, että ruotsalainen ryhmä ymmärtäisi den nordiska rättsstaten2 ja sen merkityksen ja tekisi kaikkensa asian puolustamiseksi ja turvaamiseksi.

He eivät sanoneet mitään minun esitystäni vastaan.

Kehoitin lopuksi heitä tulemaan luokseni keskustelemaan milloin vaan tahtovat.

1 Onko ulkopoliittiselta näkökannalta viisasta vedota eduskuntaryhmiin, joilla ei asian kanssa ole mitään tekemistä, kun kysymys on luonteeltaan hallinnollinen. Niin menetellen toimenpide politisoituu. Rydin terveydentilaa koskeva selonteko on riittävä, ja toimenpide on humanitaariselta kannalta selvä.

2 pohjoismaisen oikeusvaltion

31.3. Hiitonen luonani.

Hiitonen sanoi, että kun hän luulee minun olleen vähemmän kosketuksissa äärimmäiseen vasemmistoon, niin hän pyysi päästä luokseni esittämään siltä taholta saamiaan tietoja ja mielialoja, koska ajatteli, että minun on hyvä niitä kuulla. Näiden piirien mielialoissa ei ole mitään akuuttista muutosta, mutta on käynnissä hidas muutos työväestön mielialassa, joka herättää levottomuutta. Viime vaaleihin asti oli työväestössä kaksi suuntausta. Suurin osa luuli, että parlamenttaarisella tiellä pääsisi tuloksiin, mutta nyt on alkanut se mielipide päästä vallalle, että parlamenttaarisella tiellä ei pääse mihinkään, vaan on ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin.

Viime vaaleista ei saa tehdä liian rohkeita johtopäätöksiä. Jos SKDL menetti, niin se johtui siitä, että heidän joukkojaan jäi pois vaaleista. Mutta sosialidemokraatit eivät saaneet työväen piiristä paljon, vaan pienporvaristosta. Tämän tiedon on saanut kokouksista maaseudulla. 75 % äänestäjistä on järjestöjen ulkopuolella. Työväki katsoo, että eduskunnassa ei saa mitään läpi. 1945 oli vasemmiston taholla suuri toivorikkaus. Englannissa ja Ranskassa, missä poliittinen käänne ei ole suuri, on tapahtunut suuria muutoksia. Meillä työväki katsoo, että ei päästä mihinkään rauhallista tietä. Toiset odottavat, että ulkopuolelta suurvalta ryhtyy toimenpiteisiin, toiset tahtovat, että itse ryhdytään toimenpiteisiin. Annetaan tuki niille, jotka eivät välitä parlamenttaarisuudesta. Minä: Eikö sitten vanhalle demokraattiselle järjestelmälle ja vapaudelle anneta mitään merkitystä?

Hiitonen: Työläiset katsovat, että kauniit periaatteet ovat paperiperiaatteita. Välirauhan jälkeen alettiin niitä noudattaa, mutta nyt enää niitä ei noudateta. – Viime vuoden keväällä Simpeleellä työväen luottamusmiehet hyvin katkerasti kertoivat aikaisemmista oloista. Jos joku työmies otti osaa sosialidemokraattisen puolueen toimintaan, sai heti eron. Vieläpä merkittiin muistiin ne, jotka olivat sosialidemokraattien tanssipaikassa. Jos olivat, niin saivat eron.

Myllykoskella 29 valtuusmiehestä olivat kaikki porvareja, sillä kukaan työläinen ei uskaltanut asettua ehdokkaaksi. Eräs leipuri asettui, mutta boikottauksen johdosta oli pakotettu eroamaan. Kukaan ei saanut ostaa häneltä leipää.

Myllykoskella eräs työmies oli erotettu sentähden, että hänen isänsä oli ollut punakaartissa.

Välirauhan jälkeen syntyi toinen käsitys, mutta nyt se on muuttumassa.

Myös oikeuslaitoksessa laki on niinkuin luetaan.

Minä: Työnantajat kyllä meillä aikaisemmin ovat menetelleet aivan väärin, esim. vastustaneet koll. sopimuksia, mutta nyt ei sellaista enää voi esiintyä.

Hiitonen: Arabian lakko – ei otettu takaisin niitä, jotka olivat olleet lakossa.

Minä: SAK määrää ja siellä ei ole muita kuin työväkeä.

Hiitonen: SAK:ssa on suuria riitoja ja se voi jakaantua. Kommunisteilla on jo hallussaan kuljetustyöntekijät, Merimiesunioni. On tapahtunut se muutos, että sosialidemokraattien enemmistö (60 % < 40 %) ei sovittele vähemmistön kanssa. Fagerholmin hallituksen aikana välit ovat huonontuneet. Hallitus on painostanut SAK:ta saadakseen lakot lakkaamaan; se olisi hyvä, jos se ei tapahtuisi työväen kustannuksella. Jos tätä jatkuu, niin työväen jyrkempi siipi saa yliotteen SAK:ssa tulevissa vaaleissa. Enemmistö on sulkenut vähemmistön pois; ei ole ottanut vähemmistön mielipidettä huomioon päätöslauselmissa yms. Jos vähemmistö saa enemmistön, niin se tulee käyttämään valtaansa samalla tavalla.

Minä: Fagerholmin hallituksen tehtäväksi on tullut saada aikaan taloudellisen tilan vakaantuminen ja se tuo aina mukanaan erinäisiä vaikeuksia. Sai edelliseltä hallitukselta huonon perinnön, inflaation.

Hiitonen: Tulokseen on vaikuttanut, että saatiin lannott. ja hyvä sato. 1930-luvun deflatio-politiikka alensi elintasoa ja lisäsi työttömyyttä. Nykyään samaa politiikkaa pitäisi olla täystyöllisyys ja hankkia uusia markkinoita Neuvostoliitossa ja uusdemokratioissa. Ne eivät kuitenkaan voi kaikkea ostaa, vaan me tarvitsemme länsimaita. Neuvostoliitto voisi ostaa enemmän, jos olisi toinen hallitus kuin nyt.

Minä: En hyväksy sitä. Neuvostoliitto voisi ostaa vuoden parin aikana meiltä, mutta tekisi sen poliittisista syistä. Siihen me emme voi mennä. Fagerholmin hallitus pitää kyllä silmällä täystyöllisyyttä.

Hiitonen: Taloudellinen tasoitus ei tapahdu työläisten hyväksi. Se on työläisten mielipide. Palkkojen kokonaismäärä ei ole kasvanut, vaan pienentynyt. Raha on mennyt toisille. Meillä on viime vuosina yritteliäisyys kannattanut. Voittomarginaali on liikkeillä ollut luonnottoman suuri. Nyt se tosin kiristyy.

Minä esitin esimerkkejä kokemuksistani.

Hiitonen: FÅA:n osakkeiden kurssit ovat kovin korkeat, siis meriliike kannattaa.

Fagerholmin hallitus on eräissä tapauksissa liiaksi myöntynyt työnantajien vaatimuksiin. Hallitus saa yhä laajemmin työväen vastaansa. SKP:n keskuudessa saa yhä enemmän kannatusta se mielipide, että ei pidä pyrkiä hallitukseen ja tämä tila on hyvä vasemmistolle. Mutta ristiriidat äärimmäisen vasemmiston kanssa ovat vaarallisia, sillä jos saavat sen käsityksen, että heidät tahallisesti pidetään ulkopuolella hallituksen, niin se on vaarallista, erittäinkin kun Neuvostoliitto käy hallituksen kimppuun. Kansandemokratiat käyttävät kaikkia keinoja. Asema tulee kiristymään työväen keskuudessa. Sosialidemokraatit ovat suorittaneet tekoja, jotka ovat ärsyttäneet venäläisiä. Työväen keskuudessa myös pelätään, että poliiseja käytetään heitä vastaan ja palataan entisiin työväelle huonoihin aikoihin. – Puhui sitten vääristä syyttelyistä kaappauksista ym. Hän piti ne aivan väärinä.

Minä: Toukokuussa pitäisi kaappauksen tapahtua.

Hiitonen: Kaikki indisiot ovat sitä vastaan, että mitään sellaista tapahtuisi. Mutta se luulo esiintyy, että Venäjä enemmän tulee puuttumaan asioihin. Meidän kommunistiemme suhteet venäläisiin ovat hyvin löysät.

Minä: Kampanja Venäjällä hallitusta vastaan on meidän kommunistiemme inspiroima. – Fagerholmin hallituksella on yleinen kannatus ulkopuolella kommunistien.

Hiitonen: Hallituksen kannatus riippuu a) »sentimenttaalisista» syistä: sen kantaa pidetään rohkeana; b) katsotaan, että sen kanta työväkeen nähden on kovempi.

Minä: Ei ole niin.

Hiitonen: ei luullut, että venäläiset paljon välittävät yksityisistä tapauksista, jotka ovat aivan pieniä, mutta heille on tärkeää hallituksen ja sen puolueen yleinen suuntaus. Esim. Hakkilan valitseminen ryhmän puheenjohtajaksi – se oli erehdys. Rauhansopimuksen rikkomiset yms. ovat vähemmän tärkeitä. Pääasia on yleinen suunta. Jos tilanne kiristyy, niin Venäjä voi ryhtyä toimiin meitä vastaan. Esim. presidentinvaali 1940. Venäläiset katsovat, että porvarilliset piirit ja myös sosialidemokraatit ovat heitä vastaan. Nuoremmat sosialidemokraatit kohtelevat myös maalaisliittoa sopimattomasti. Hän on kuullut, että englantilaiset eivät ole tyytyväisiä siihen asemaan, jonka meidän sosialidemokraattimme ovat Suomessa ottaneet, koska se voi johtaa konfliktiin Venäjän kanssa.

Jos Hakkila vielä valitaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi, niin se olisi paha.

Sitten puhuimme hallitusasiasta.

Minä sanoin, että se on meidän oma asiamme ja on vaikea sitä kysymystä ottaa esille, niin kauan kuin kommunistit ja venäläiset käyvät nykyistä kampanjaa. Me emme voi myöntää venäläisille oikeutta määrätä meidän hallituksestamme. Hiitonen: Ei tietystikään. Mutta on otettu väärä asenne kommunisteihin. Kommunistit eivät ole epäluotettavia suurimmaksi osaksi. Heillä on kyllä lukkarinrakkaus Neuvostoliittoon, kun se on sosial. valtakunta. Kommunistit eivät ole etappisuhteessa, niiden suhteet Neuvostoliittoon ovat löysät. Eivät ole saaneet

ohjeita.

Minä: Tsekkoslovakian tapaus.

Hiitonen: selitti Tsekkoslovakian tapausta. Jos sosial. noudattavat huonoa politiikkaa (työväkeen nähden) ja jos Venäjän epäluulot lisääntyvät, niin se nostaa meillä työväen kesken radikalismia.

Ruotsissa työnantajain ja yrittäjäin suhtautuminen työväkeen on aivan toinen kuin meillä. Ruotsin sanomalehdet ovat myös toisenlaisia kuin meillä. Kirjoittaminen on aivan toisenlaista.

V. 1930 kriisin selvittely oli meillä huono. Työläiset pelkäävät, että nyt tulee samanlainen.

Minä korostin useamman kerran, että en voi ymmärtää, että työväki meillä voisi pelätä oikeuksiensa supistuvan ja että heidän oikeuksiansa loukattaisiin. Tämän mullistuksen jälkeen kyllä työväki on se, joka tulee voittamaan.

Puhuimme paljon muutakin, jota en merkinnyt muistiin.

Kesti 3–4 tuntia.

1.4. Alli lähti ulkomaille – Luganoon Annikin kanssa.

1.4. V. 1918 punakaartilaisten lähetystö, 7 henkeä, kävi luonani ja jätti kirjelmän, jossa anovat korvausta v. 1918 punakaartilaisten kärsimyksistä. Kirjelmässä sanottiin mm.: »koska historia on selvään osoittanut, että taistelimme silloisen hallituksen joukoissa itsenäisyyden ja demokratian puolesta, joka tällä kertaa on oikeaksi tunnustettu.»

Refl. On hirmuista, että tällaista nähtävästi uskovat.

1.4. Samalla kertaa eräs lähetystön jäsen antoi minulle Pohjois-Hämeen entisten punakaartilaisten kokouksen päätöksen Tampereella 27.3., jossa puhutaan siitä »hillittömästä valheryöpystä, jota edelleen joka päivä harjoitetaan oikeisto- ja sosialidemokraattisissa sanomalehdissä vasemmistoamme vastaan» ja kysytään:

»Näinkö noudatetaan rauhansopimuksen 2 luvun 8 artiklaa?

Kuinka voi olla mahdollista, että eduskunnassa ja vieläpä hallituksessa on henkilöitä, jotka harjoittavat edelleen sortoa isänmaataan oikealla tavalla rakastavaa kansanosaa kohtaan?

Näinkö noudatatte rauhansopimuksen 9 artiklassa määrättyjä säännöksiä sallimalla henkilöiden, jotka ovat tehneet itsensä syypäiksi rikokseen rauhaa ja ihmisyyttä vastaan, olla eduskunnan ja hallituksen jäseniä?

Me punakaartilaiset tulemme omalta kohdaltamme valvomaan, ettei rauhansopimusta maassamme rikota.»

(Kyllä ovat yksinkertaisia ja tietämättömiä.)

1.4. Esittely valtioneuvostossa. Tänään piti olla esillä Rydin vapauttaminen. Minä kehoitin valtioneuvostoa harkitsemaan asiaa. Aamulla valtioneuvosto piti kokouksen ja tuli siihen päätökseen, että asia olisi vielä lykättävä. Näinä päivinä on kommunisteilla suuria kokouksia yst vyyssopimuksen vuosijuhlan johdosta (se oli allekirjoitettu vuosi sitten) ja voisivat puheissaan käyttää tätä asiaa hyväkseen hyökätäkseen. Sentähden asia lykättiin.

1.4. Appellissa on pitkä kirjoitus kommunistien aikeista tänä keväänä panna toimeen liikehtimisiä, vieläpä pahempaa, jos se käy päinsä.

Soitin Fagerholmille ja hän sanoi, että heillä on kyllä tieto kaikista näistä kommunistien aikeista ja niissä nähtävästi on ainakin jotain perää.

Obs! Palinin raportti, jossa hän kertoo, että tiedetään Suomen kommunistien aikovan ensi toukokuussa panna toimeen kaappauksen Suomessa.

Journal de Gen. oli joku päivä sitten myös samanlainen tieto (pääkirjoituksessa). Neuvostoliiton hallitus on antanut Suomen kommunisteille tehtäväksi ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin. (Kirje on tallessa.)

1.4. V. 1918 punakaartilaisten lähetystö luonani. Jätti kirjelmän, joka koskee heidän anomiaan korvauksia kärsimyksistään v. 1918.

Kehoitin heitä kääntymään valtioneuvoston asianomaisten jäsenten puoleen. Sanoin ilmoittavani heidän käynnistään ja kirjelmästään valtioneuvoston asianomaisille jäsenille.

Mitään lupausta en antanut.

2.4. Kevätmessujen avajaiset. En voinut mennä niihin, kun sairastin reumatismia.

4.4. Puhuin telefonissa professori Soisalon kanssa siitä, että STT:stä oli Tukholmaan Svenska Dagbladetiin tullut väärä uutinen, että Rydin terveys ei ole huonontunut ja että Ryti on anonut armoa.

Soisalo kertoi, että Ryti on edelleen laihtunut: nyt on 4 kg laihempi. Iho on tullut merkillisen kuivaksi. 

Kysyin uudestaan, onko Soisalo sitä mieltä, että Ryti olisi vapautettava.

Soisalo vastasi ehdottomasti olevansa sitä mieltä. »Ei tiedä, mitä voi tapahtua Rydin taudissa.»

Fagerholmin ja valtioneuvoston kanssa on sovittu, että Rydin asiaa ei oteta esille, ennenkuin ystävyyssopimuksen viikko on mennyt ohi.

 6.4. Ministeri Simonen oli luonani.

  1. Maaherra Koroleff oli lausunut, että ahvenanmaalaiset mielellään haluaisivat, että minä ensi kesänä kävisin Ahvenanmaalla.

Vastasin, että minun on yleensä vaikea matkustaa kesällä, kun minun täytyy hoitaa terveyttäni ja olen jo lupautunut eräisiin tilaisuuksiin ja kieltäytynyt useammista.

Lupasin antaa vastauksen myöhemmin.

  1. Suojelupoliisin päällikön virka. – Ehdottaa poliisitarkastaja Alhavaa.

Otin paperit ja lupasin tutustua niihin.

  1. Simonen otti esille eduskunnan hyväksymän mietinnön 1946 v. hallituksen toimenpiteistä. Siinä kehoitetaan hallitusta kiireellisesti tutkimaan syyttömiä pidätyksiä, minkä johdosta oli asianomaiset virkamiehet pantava syytteeseen ja maksettava korvausta syyttömästi pidätetyille. Valtioneuvosto on sitä mieltä, että korvausasia olisi tutkittava komiteassa ja annettava esitys eduskunnalle. Syytteeseenpanokysymys on vaikea ulkopoliittisista syistä. Sitä olisi ensin harkittava.

Minä sanoin, että jättäisin myös korvauskysymyksen sikseen. En ryhtyisi siinäkään mihinkään toimenpiteisiin, vaan tulevaisuudessa nähdään. Sillä asekätkijät ovat tehneet maalle paljon vahinkoa ja luultavasti he yleensä ovat syyllisiä, vaikka ei ole saatu todistetuksi. Jos maksetaan korvausta, niin siitä syntyy suuri melu. Joka tapauksessa, ennenkuin minä hyväksyn esityksen eduskunnalle, tahdon jokaisessa yksityistapauksessa tutkia, miten kysymykseen tulevat henkilöt ovat asiaan osallistuneet.

Res. Asia jätettävä toistaiseksi.

  1. Rangell ja Kivimäki haluavat matkustaa ulkomaille: Rangell urheilukongressiin ja Kivimäki tekijänoikeuksia käsittelevään kongressiin. – Molemmat ovat Roomassa.

Sovimme, että passit myönnetään tavallisessa järjestyksessä, jota noudatetaan ehdonal. nähden.

  1. Vielä puhuimme läänien asiasta.

Minä sanoin, että koko läänien jakoasia olisi otettava kokonaisuudessaan ja esitykseen otettava Korsholman lääni. Hallitusmuoto on siihen nähden selvä.

8.4. Näinä päivinä on vietetty ystävyys­sopimuksen vuosijuhlaa.

5.4. kommunistit olivat järjestäneet Rautatientorille kokouksen. Hertta Kuusinen ja Atos Wirtanen puhuivat – tavalliseen tapaan.

6.4. valtioneuvosto oli järjestänyt Suurtorille kokouksen. Fagerholm puhui.

6.4. illalla vastaanotto Savonenkovin luona. Olin siellä.

7.4. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran juhla Yliopiston juhlasalissa. Olin siellä läsnä. – M. Pekkala piti puheen, joka oli osaksi ikävä. Hyökkäävä sävy. Puhui Fagerholmia vastaan ja hallitusta vastaan.

Refl. M. Pekkala näyttää tulleen mahdottomaksi. Mihin hän oikein kaikilla tavoin pyrkii?

7.4. H. Ramsay luonani.

Puhui SHO:n asiasta. Wihuri + KOP ym. koettavat saada muutoksen yhtiössä; jos Holding-järjestö äänestäisi heidän kanssaan, niin voittaisivat. Ramsay kertoi, että asia myös järjestyy. Fagerholm on sen järjestänyt niin, että Holding ei äänestä.

Minä: Tämä on oikein. Holding ei saa sekaantua tällaisiin asioihin.

Ramsay sanoi, että tällaiset pyrkimykset ovat ilmaisu dekadenttikapitalisoinnista.

Keskustelimme näistä asioista.

8.4. Takki luonani.

Minä puhuin politiikasta.

Takki ei tapansa mukaan sanonut mitään. Hän on kyllä hyväntahtoinen ja ahkera mies, mutta hänellä ei ole mitään johtajanlahjoja. Hänellä on osastonpäällikön asema. Hänet on aivan liian paljon nostettu. Hyvä työmies, ei mitään muuta.

Takki puhui edustuksesta Intiaan.

Mainitsi Valvanteen. Minä sanoin, etten tunne häntä. Kehoitin ottamaan selvää, millainen hänen kykynsä on.

Pakistaniin Y. K. (Ankara). Lontoon lähetystö: sihteerin paikka. Sohlberg.

Ulkoministeriöön oikeusosastoon: v. Numers (lakit. tri)

Myrdalin luo Geneveen Martola (Saikku). Saikun tilalle Köpenhaminaan Martola.

Minä pyysin harkitsemaan, olisiko tri Fritsch nimitettävä, jos ottaa vastaan.

12.4. Skog ja kenr. Olenius esittämässä uutta hattumallia sotaväelle. – Hyväksyin sen.

Sitä ennen näytin Moskovasta tulleen sähkeen siitä, että ev.l. Lindgren oli ollut Suomen-Norjan rajalla muka autoklubin asioissa, mutta nähtävästi samoissa asioissa kuin »surullisen kuuluisa sudenajo äsken».

Minä pyysin harkitsemaan, olisiko jotain tehtävä, jotta venäläiset eivät saisi aihetta syytöksiin näillä pohjoisilla raja-alueilla.

Skog lupasi harkita.

13.4. Rydin asian piti olla tänään esillä (kl. 13.30).

Fagerholm ilmoitti, että tänään aamupäivällä oli valtioneuvostossa ollut esillä Rydin asia, mutta enemmistö oli asettunut epäilevälle kannalle.

Yksityinen neuvottelu presidentin kanssa.

Äänestys seuraava:

Leivo-Larsson, Simonen, Suontausta, Aaltonen, Fagerholm = 5 esittävät Rydin vapauttamista ja että asia päätetään heti ilman viivytystä.

Raatikainen, Oittinen, Härmä, Peltonen, Hiltunen, Skog, = 6 pitivät asian arveluttavana, mutta eivät pane vastalausetta pöytäkirjaan jos presidentti asian ratkaisee.

Takki, Toivonen = 2 asian ratkaisu olisi siirrettävä. 

Asiasta oli pitempi yksityinen keskustelu, jossa minä lausuin, että luonnollisesti kaikki olemme sitä mieltä, että olisi paras, jos tätä asiaa ei olisi ja jos tätä ei tarvitsisi ratkaista; erityisesti minä olen sillä kannalla. Mutta lääkärien todistukset ovat minun mielestäni sellaisia, että asia olisi ilman viivytystä ratkaistava. Mutta kun asialla on poliittista merkitystä ja Rydin vapauttaminen voi aiheuttaa kommunistien ja venäläisten taholta hyökkäyksiä, en katso voivani ratkaista asiaa, ellei valtioneuvosto yksimielisesti ole päätöksen takana. Sentähden minulle ei riitä se, että valtioneuvoston jäsenet ilmoittavat pitävänsä asian ratkaisua arveluttavana ja haluavansa sen ainakin lykätä, mutta suostuvat siihen, että eivät pane eri mielipidettä, s.o. vastalausetta pöytäkirjaan. Asian nykyisellä kannalla ollen minä lykkään asian epämääräiseen tulevaisuuteen. Sanoin myös, että en voi mitenkään hyväksyä oikeuskanslerin kantaa, että tässä asiassa olisi myös venäläisillä sanomista ja heidän suostumuksensa olisi tarpeen. Viittasin 12.9.45 annetun lain 8 §:n 2 momenttiin.

Skog katsoi, että ajankohta ei ole sopiva, vaan olisi asia siirrettävä esim. kuukaudeksi.

Minä luin lausunnon, jonka olin aikonut dikteerata1 pöytäkirjaan.

Peltonen ilmoitti olevansa asiassa mukana.

Hiltunen: Tämä asia on »vähemmän onnistunut» (lapsus), mutta siitä huolimatta ei halua merkitä eriävää mielipidettä pöytäkirjaan.

Aaltonen oli sillä kannalla, että Ryti olisi armahdettava erityisesti hänen sairautensa vuoksi.

Res. Asia jäi siksensä.

1 sanella

13.4. Presidentin esittelyn jälkeen keskustelin Fagerholmin kanssa. Sanoin, etten olisi luullut tämän hallituksen asettuvan sellaiselle kannalle kuin se oli Rydin asiassa tehnyt.

Fagerholm ihmetteli sitä myös ja sanoi, että usein hallituksen jäsenet ovat olleet kovin jyrkällä kannalla ulkopoliittisissa asioissa, joissa hän on ajanut varovaisempaa kantaa. Nähtävästi on myös oikeuskansleri Tarjanteen kanta vaikuttanut heihin.

Sitten keskustelimme muista asioista. Minä kerroin Hiitosen sanoneen minulle, että kommunismi voittaa alaa sosialidemokraattien kustannuksella.

Fagerholm vastasi, että hän ei ollut sitä kuullut.

Puhuin Pohjois-Suomen asiasta samaa kuin eilen Skogille. Myös sotilasharjoituskentän rakentamisesta Rovaniemelle.

Minä kerroin Yrjö-Koskisen kirjeestä, Ramadierin lausunnosta; Palinin raportista, että Neuvostoliitto aikoo ryhtyä toimenpiteisiin Suomea vastaan.

13.4. Luukka luonani.

Puhui ensin siirtoväen kalastuslaista, jonka eduskunta on hyväksynyt. Toivoi, että minä sen vahvistaisin, ja asialla olisi kiire.

Lupasin tehdä.

Sitten Luukka kertoi, että siirtoväestä viime vaaleissa äänesti kommunisteja 7 %.

Nyt tekee työtä nuorison keskuudessa, jotta se säilyisi oikealla tiellä.

Siirtoväki, joka on päässyt omaan paikkaan, on hyvin tyytyväinen.

14.4. Professori Ilmari Bonsdorff luonani.

Puhui Geodeettisen laitoksen johtajan viran täyttämisestä. Sanoi, että jos kysytään koko maailman geodeeteilta, niin he kannattavat Heiskasta. Hän menee yli kaikkien muiden. Menee yli Olanderin.

Ruotsalainen Rune, joka on pannut Olanderin ensimmäiselle sijalle, ei ole tiedemies.

Heiskanen pelastaa laitoksen ja pitää sen korkealla tasolla. Bonsdorff sanoi, että hänelle on tärkeää laitoksen menestys. On iloinen, että Heiskanen haki tätä paikkaa.

Kukkamäki on nuori, mutta hyvä. Hänestä tulee vielä suuri mies.

Ölander on hyvä omalla alallaan. Hän on Astronomisella laitoksella observaattorina ja hänen tulonsa ovat nyt suuremmat kuin laitoksen johtajalla. Hänen palkkansa on parituhatta markkaa kuussa  pienempi kuin laitoksen johtajan. Kun Olander ei ole valittanut ehdollepanosta, hän nähtävästi on hyväksynyt sen.

Minä kysyin, eikö Olanderille pitäisi antaa professorin arvonimeä. – Bonsdorff kannatti sitä.

Kukkamäki voi hakea Teknillisen Korkeakoulun professorin paikkaa. Mutta siihen on kyllä myös eräs toinen hyvä mies.

19.4. Pääsiäisenä on ollut hyvä ilma tänä vuonna.

19.4. Simonen luonani.

Esitti Suojelupoliisin johtajaksi Alhavaa.

Minulla ei ollut mitään vastaan.

Sitten puhuttiin eduskunnan 1946 v. hallituksen kertomuksen johdosta hyväksymässään mietinnössä esitetystä lausunnosta, että syyttömästi vangituille ja pidätetyille (erityisesti asekätkentäjutun yhteydessä) suoritettaisiin korvausta ja että syylliset saatetaan edesvastuuseen.

Sisäministeriössä oli ajateltu asetettavaksi kaksi komiteaa asiata tutkimaan.

Minä sanoin, että olisi paras antaa asian jäädä sillensä – ei tehdä mitään. Sitten nähdään, ottavatko asian uudestaan esille, ja voidaan sitten uudestaan harkita. Asiasta tulee suuri meteli. Meidän kommunistimme ja venäläiset tarttuvat siihen kiinni.

Päätettiin menetellä niin.

19.4. Niskanen, min. Belgradissa, luonani. – Kertoi sikäläisistä oloista.

Minä esitin meidän politiikkaamme.

Niskanen kertoi, että länsivaltojen suurlähettiläät (USA:n ja Englannin) olivat sanoneet hänelle, että Suomen politiikkaa on hoidettu mainiosti.

22.4. Englantilaisten kirjojen näyttelyn avajaiset Akateemisessa Kirjakaupassa,

s.o. Stockmannin talossa. – Olin läsnä. Näyttelyn avajaispuheen piti skotlantilainen kirjailija Linklater. Olin siellä 1 1/2 tuntia. Tri Grundyn (British Councilin edustaja) ja Linklaterin ja ministeri Scottin kanssa katselin näyttelyn sangen tarkasti. Se oli mielenkiintoinen.

23.4. Kuoro »Sirkat» Jyväskylästä laulutervehdyksellä. Kuoron johtaja toimittaja L. Utsjoki, puheenjohtaja tri V. Puttonen.

Puttonen piti puheen. Vastasin. Lauloivat sangen hyvin.

Kuoro Helsingissä pitämässä 50-vuotisjuhlakonsertin Konservatoriossa.

19.4. sain kirjeen Atos Wirtaselta. Hän kirjoitti nykyisistä poliittisista oloista meidän maassamme.

Holman raportti Roomasta 14.4.49.

Holma kertoi keskustelustaan ulkoministeriön pääsihteerin kreivi Zoppin kanssa. Zoppi kertoi sekä kreivi Roncallin (Italian lähettiläs Helsingissä) että Italian Moskovan ambasaadin raportoineen ei pitävänsä Suomen asemaa A-paktin johdosta huonontuneena tai erikoisesti uhattuna. Holma oli siinä huomauttanut Rooman lehtien antaneen aihetta päinvastaisen käsityksen syntymiseen. – Zoppi ilmoitti myös Norjan ulkoministerin kolme päivää sitten New Yorkissa antaneen samantapaisia rauhoittavia tietoja. Zoppi lisäsi:

»Moskova ei halua nyt luoteiskulmalla herättää hermostuneisuutta, koska silloin Ruotsi alkaisi harkita liittymistä Atlantin-paktiin, mikä ei olisi Moskovalle mieleen. Skandinavian balanssipolitiikka on loppujen lopuksi Suomelle edullinen – jos syntyisi blokkien välinen yleinen yhteentörmäys, niin Suomen asema ei olisi tietysti kadehdittava, mutta ei meidänkään eikä loppujen lopuksi kenenkään.»

24.4. Svento luonani.

Ensin annoin hänen lukea kommunikea-ehdotuksen Rydin asiassa. Emme vielä keskustelleet siitä tarkemmin.

Sitten minä luin hänelle p.m:n, jonka laadin syyskuussa 1948 ja joka koskee maamme politiikkaa.

Svento sanoi hyväksyvänsä minun esitykseni, mutta olevansa sitä mieltä, että hallitus olisi asetettava laajemmalle pohjalle, vaikka ei kommunisteja otettaisi mukaan. Erityisesti katsoi, että maalaisliittolaisia pitäisi tulla mukaan ja että venäläiset vähemmän niitä vihaavat kuin sosialidemokraatteja (mensevikkejä).

Jatkamme huomenna. Svento tulee suurukselle.

Svento kertoi, että syksyllä 1944 (Castrenin hallituksen aikaan ?) Hella Wuolijoki oli sanonut hänelle, että Kekkonen olisi hyvä pääministeriksi. Kun Svento kysyi, minkä tähden Kekkonen olisi siihen sopiva, vastasi rouva Wuolijoki: »Hän tottelee.» (s.o. tottelee kommunisteja ja venäläisiä)

Refl. Hella Wuolijoki on täydellinen roisto.

Minä puhuin myös Sventolle siitä, että hän olisi hyvä lähettiläs Moskovaan. Sundström saisi mennä Balkanin maihin.

Svento ei vastannut siihen mitään erikoista. – Asia jäi uuden keskustelun varaan.

1388

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.