1945

2.1. Enckell kertoi eilen, että kun hän puhui rannikkotykeistä (niiden paikalleen jäämisestä) Savonenkoville, sanoi hän m.m: »На что зто вам?» (Mitä te niillä teette?)

29.12. ennen presidentin istuntoa keskustelimme Mannerheimin kanssa minun huoneessani vaalipäivästä. Mannerheim sanoi mm.: »Jag skulle vilja göra som statsministern anser bäst.»¹ – Minä: Maalain (asutuslain) vuoksi ehdotan 17.–18.3.45, jotta eduskunnalla on kaksi kuukautta ja hallituksella yksi kuukausi maalakia varten.

Mannerheim päätti: vaalit 17.–18.3.45.

¹ Haluaisin tehdä niin kuin pääministeri parhaaksi näkee.

2.1. Hillilä kertoi, että Himmler oli v. 1942 kertonut hänelle, että Hitler oli tehnyt päätöksen hyökätä Neuvostoliittoa vastaan 15.8.40. Sitten koko talven alettiin valmisteluja.

Kun sota kesäkuussa 1941 alkoi, oli Suomessa saksalaista sotaväkeä 6 divisionaa, jotka oli tuotu Suomeen maalis-kesäkuussa.

Suomen sotilasjohto oli koko talven sitä mieltä, että Saksa hyökkää Venäjälle, ja uskoi, että Saksa lyö Neuvostoliiton, ja oli sitä mieltä, että Suomen on mentävä Saksan kanssa.

Heinrichs oli ollut elo-syyskuussa 1940 Saksassa järjestämässä kauttakulkuliikettä. Myös oli hän Saksassa kevättalvella 1941.

Kivimäen raportti vuoden 1941 alkupuolella, että Saksa takaa Suomen itsenäisyyden.

2.1. Haataja, Jännes, Pihkala, Arola.

Haataja: Perustuslakipykälät erikseen.

Pihkala: Nissisen komitean mukaan Aitolahden pitäjästä menisi koko maa. Sanoi, ettei anneta siirtoväelle, vaan rintamamiehille.

1929–38 raivattu 431.000 ha peltoa, puolet raivauspalkkioilla 221.000, 210.000 ilman palkkioita. Toisina vuosina on raivattu 50.000–52.000 ha.

Arola: Raivaus: Pellonraivausyhd. on koneita.

Yhtiö uusilla koneilla voi raivata 50.000 ha.

Maanomistajien pitäisi voida luovuttaa raivaamaansa peltoa ja maksaa sillä myös veronsa.

Joko valtio raivauttaa tai pellonraivausyhtiö.

Maassa olevilla koneilla voi raivata n. 15.000 ha, ehkä 20.000 ha.

Haataja: On pari vuotta työtä rappiotiloissa – valmiina ostett. tiloissa ja vapaaehtoinen hankinta olisi laki parannettava, sitten uusia raivauksia.

Pihkala: Tilat eri suuret eri seuduilla. Kaikki pyrkivät Helsingin liepeille.

Arola: Rintamamiehille tonttimaata, samoin invaliideille.

Viimeksi karjalaiset: on kohtuutonta antaa enemmän kuin mitä ovat menettäneet. Ovat menettäneet 300.000 ha, enempää ei ole annettava. Tästä 2/3 viljelyskelpoista maata = 200.000 ha ja 1/3 eli 100.000 ha peltoa. Kun tarvitaan uutta peltoa, olisi se huomioitava.

Paine vanhaa peltoa kohtaan on niin suuri, että siitä ei päästä, vaan sitä on joku määrä käytettävä. Olisi vahvistettava 125.000 ha maksimiksi, mutta olisi myös suojaluku määrättävä, muuten tulee eri tavalla eri paikoilla. Valmista peltoa: ei saa puhua, että otetaan niin ja niin suuri osa tilasta, vaan on otettava huomioon tilan viljelyskunto, ja se pitäisi jo laissa mainita.

Ensin rappiotilat, ja niiltä tiloilta, jotka ovat hyvässä kunnossa, enemmän. Salaojitukset olisi rauhoitettava. Salaojit. on ainoastaan 5 %.

Korvausmetsät. Korvausosakkeita karjalaisille, se vähentäisi painetta valmista peltoa kohtaan. Suuri osa ottaisi vastaan metsäosuuksia ja vähentäisi maankysyntää. Ajan mukana tiloja tulee muutenkin myyntiin ja maatilojen hinnat alkavat laskea. Verojen tähden täytyy pian alkaa myydä tiloja.

Jännes: Korvausmetsät: valtion metsät ovat huonoilla paikoilla ja sentähden on niitä otettava paljon, koska valtion metsät tuottavat vähän.

On koetettava saada karjalaisia eliminoiduksi pois niin paljon kuin mahdollista. Metsäosuuksien kautta saisi niitä pois. Se olisi inflatiolta turvattu.

Korvaus karjalaisille muodossa, joka on turvattu inflatiolta. Jo on alkanut, 30 % heidän saamansa korvaukset.

Yhteismetsiä { Jos näitä annettaisiin, niin karjalaiset tyyntyisivät.

Holding-kompaniat { Nämät olisivat tehokkain keino tyydyttää karjalaisia.

Reaaliobligatioita { Voisivat ostaa tiloja: isäntiä on kaatunut jne.

Vuokraviljelystä olisi lisättävä.

225.000 ha:lta menetys olisi 1 miljardi tappiota kansantal. tulosta.

Arola: Rappiotilat pitää ottaa ensin. Ei %-luku yksinomaan.

Jännes: 100 ha ottaa yksit. 30 % yhtiöiden ym. enemmän.

Karjalaiset menettäneet 264.786 ha. Annett. 1/3 peltoa = 90.000 ha.

75 vilj. 50–100 ha.

Pihkala: 29 » yli 100 ha.

Valtion metsää pitäisi käyttää hyvin paljon.

Yhtiön viljelysmaata ei pitäisi luovuttaa.

100.000 ha vanhaa peltoa. Ei saa rakentaa vanhoille pelloille.

Yksit. peltoja ei ollenkaan.

Res.

1) Karjalaiset – viljelystiloina.

2) Invalideille ja rintamamiehille heti asuntotontteja.

3) Peltoa ei enempää kuin 100 à 125.000 ha.

4) a) Yksityisiltä huonosti hoidetuilta rappiotiloilta, mikäli voidaan antaa tilaa huonontamatta,

b) valtio, kunta, seurakunta, yhtiöt – niiltä peltoa.

Jännes: Pitäisi olla turvaprosentti

yksit. 50 % – 20 %

yhtiöiltä 40 %

5) Metsä: valtion metsää käytettävä, siirtolaisille metsäosuuksia.

6) Maanomistajien omatoimisuuden pohjalla.

Jännes: reaaliarvoja hinnaksi (metsäosuuksia).

7) Pääasiassa uutispeltoa.

125.000 peltoa, ensi vuonna 50.000.

Jännes: 112.000 ha vanhaa peltoa + 50.000 ha uutisraiv. Uusille tiloille 1/2 vanhaa peltoa ja 1/2 vilj. kelp., niin valmiin pellon avulla voidaan perustaa 25.000 tilaa – 6–15 ha pelt. – Siihen eivät rakennusmahdollisuudet riitä.

8) Siirtoväelle ei viljeltyä maata enempää kuin puolet siitä mitä oli ennen.

9) Mikäli tahtovat paremman tilan kuin ennen, niin menkööt viljelyskelpoiselle tilalle.

10) Eri tuomioistuin ylioikeus (Haataja).

11) Paljonko voidaan rakentaa ensi vuosina?

Tiloja sen mukaan kuin rakennusmahdollisuus on olemassa.

Uutistiloja annetaan niin pian ja niin paljon kuin tahtovat.

Uutistiloilla pitäisi olla valmista peltoa ainoastaan puolet siitä, mitä karjalaisten entisillä tiloilla oli.

Jännes: 1 400 invalidia on pyytänyt viljelystilaa.

Tontteja pyytänyt paljon enemmän.

13) Hinta: Todellinen käypä hinta. – Valtio kärsii välivahingon.

14) Sukuperintö. Säädetään eri lailla. Keinottelu estettävä.

15) Ruotsinkieliset.

Pihkala: Ei vastike, vaan raivaus. (2-kertainen)

3.1. Enckell & Gripenberg.

Keskustelut anglosaksien kanssa. – Keskusteltiin eri asioista.

4.1. Kekkonen kertoi:

Maalaisliiton ryhmässä, keskusteltaessa rangaistusten korottamista luvattomasta aseenkantamisesta, Tarkkanen lausui, että porvarillisten intressi ei ole, että kaikki aseet saadaan ilmi. Voi tulla aika, jolloin niitä tarvitaan. (Hirmuisen väärä käsitys asemasta.)

Niukkanen yhtyi Tarkkasen lausuntoon.

Kesäkuussa 1944 oli Huittisten varavankilassa pastori Jokinen puhuessaan (saarnatessaan) vangeille sanonut m.m.:

»Pian Paasikivi tovereineen tulee tänne kuokkimaan suota.» (!!)

Kun eräiden venäläisten upseerien vaatimuksesta 11 vankia oli vapautettu vankilasta, meni Kekkonen valvontakomission jäsenen Shtyrin luo ja protesteerasi venäläisten upseerien menettelyä vastaan.

Kenr. Shtyr vastasi, että siinä täytyy olla väärinkäsitys. Upseerit eivät tietysti olleet antaneet mitään käskyjä, vaan tiedustelleet, mistä syystä vangit olivat kiinni. Shtyr oli sanonut, että jos Kekkonen katsoo vankien päässeen vapaiksi ilman perustusta, niin Kekkonen voi otattaa ne kiinni. Venäläiset upseerit eivät saa antaa käskyjä Suomen viranomaisille, vaan kaiken tulee mennä oikeusministeriön kautta.

Kekkonen oli ilmoittanut panevansa lääninhallituksen syytteeseen tämän asian johdosta. Shtyr oli sanonut, että se on Suomen sisäinen asia ja heillä ei ole siihen mitään vastaväitteitä.

Kekkonen sanoi myös, että kaikki nämä 11 vangittua olisivat tulleet vapautetuiksi määräysten pohjalla.

Shtyr oli tyytyväinen siihen, millä tavalla 20 art. välirauhansopimuksessa on toteutettu.

Kekkonen lisäsi, että kun taloudellinen tila huononee ja sotakorvauksia saadaan maksella, niin porvarillinen mielipide katsoo, että me aiheettomasti olemme pakotetut suorittamaan näitä sotakorvauksia ja kärsimään niiden johdosta rasituksia, koska muka venäläiset ovat kaikessa syypäitä meidän onnettomuuteemme. Ellemme me tunnusta erehdyksiämme ja ymmärtäminen meidän erehdyksiimme nähden tulee kansan tietoisuuteen, niin asiaintila menee huonoksi ja vie onnettomuuteen.

Leino sai auktoriteetillaan hallituksen jäsenenä aikaan joku päivä sitten kommunistipuolueen puoluetoimikunnassa, etteivät kommunistit päättäneet lähteä kadulle.

Olimme Kekkosen kanssa yhtä mieltä, että on kovin hyvä, että Leino ja Helo ovat hallituksessa.

4.1. Mannerheimin luona päivällisellä: Enckell ja Gripenberg läsnä.

Esitin Mannerheimille mm.:

1) Kun oikeuskansleri Tarjanne ei pane vastaan sitä, että minä allekirjoitan asetuksen 17.12.44 allekirjoitetun sopimuksen voimaan astumisesta ja valtuuden antamisesta Sotevalle, niin minä teen sen. Kuitenkaan Mannerheim ei tahtonut tehdä sitä, koska katsoi, että asetusten antaminen on siirretty pääministerille, ja hän jo oli antanut valtakirjan sopimuksen allekirjoittamiseen.

2) Yhdysliikenne. Siinä on myös aseistettujen sotilaiden kuljetus.

Mannerheim kysyi, montako junaa päivässä tulisi kulkemaan. Minä en sitä muistanut.

3) Vapenbröder¹. Sanoin, että venäläiset eivät ole ottaneet sitä esille minun kanssani, mutta pienet venäläiset olivat siitä puhuneet eräiden hallituksen jäsenten kanssa.

Mannerheim oli sitä mieltä, että emme voi suostua Aseveljien lakkauttamiseen, koska se on yksinomaan humanitäärinen yhdistys. Sen toiminta on ainoastaan auttamistoimintaa.

4) Poliittinen asema ja kehitys. Sanoin olevani huolestunut.

a) Kerroin, mitä Huittisten varavankilan pappi oli puhunut minusta. Mannerheim sanoi olevan hyvä, että hän sai siitä tiedon.

b) Maalaisliiton ryhmässä Tarkkasen lausunto kätketyistä aseista. Niukkanen yhtyi. – Arveluttava symptoomi.

Mannerheim merkitsi muistiin.

c) Vaasan kanneviskaalin mielipide, että emme ole sodassa Saksan kanssa. Mannerheim merkitsi muistiin.

Kysyin, eikö Mannerheim voisi tehdä jotain yleisen mielipiteen ohjaamiseksi oikealle uralle. Esim. hänen kenraaliensa keskuudessa. – Mannerheim pani muistiin.

Mannerheim sanoi, että meidän olisi joka kerta, kun venäläiset vaativat enemmän kuin mihin mielestämme olemme velvolliset välirauhansopimuksen mukaan, pantava vastalause kirjallisesti, vaikka myönnymmekin protestin jälkeen ja vaikka tahdomme olla hyvissä väleissä Venäjän kanssa.

Minä: Se voi pilata välimme venäläisten kanssa ja sentähden meidän on oltava varovaisia.

Refl. Mannerheim sanoi minulle, että meidän tarkoituksemme on sama. Minä myönsin tämän.

Mutta näkyy selvästi, että Mannerheimin ja minun kannan välillä on vissi ero. Mannerheim tahtoo, että vi sätta oss på våra hästar.² – Minä katson tällaisen menettelyn vahingoittavan suhteitamme.

¹ aseveljet

² nousemme ratsaille = näytämme voimamme

5.1. Pekkala: Oli ollut eilen Rajamäellä. Keskusteluista saanut sen käsityksen, että ihmiset katsovat aseman olevan samanlainen kuin talvisodan jälkeen, että on välitila. Odottavat jotakin ja että siis on joitakin mahdollisuuksia revanshiin. Kun Pekkala oli kysynyt, mihin he luottavat tämän luulonsa, eivät olleet voineet antaa mitään vastausta.

Refl. Tämä on vaarallinen kanta – voi tulla venäläisten tietoon. Nyt on meidän katsottava, että asia on lopullisesti ratkaistu ja kaikki haihattelut on jätettävä pois.

6.1. Wuori soitti. Oli käynyt Savonenkovin luona keskustelemassa Porkkalan­Neuvostoliiton rajan välisestä rautatieliikenteestä. (Venäläiset olivat joku päivä sitten lähettäneet aikataulun, ilmoittaen sen astuvan voimaan 25.12.44, nojautuen välirauhansopimuksen 8 artiklaan. Rautatiehallitus oli tehnyt sitä vastaan huomautuksia ja ehdottanut muutoksia. Aseistettujen sotilaiden kuljetus, junien määrä rajoittamaton. Olimme ajatelleet, että neuvoteltaisiin.)

Savonenkov oli sanonut Wuorelle, että asiasta ei neuvotella, vaan he määräävät.

Wuori: Vuonna 1940 Hangon kauttakuljetuksesta neuvoteltiin.

Savonenkov: Silloin oli rauha ja nyt on välirauha, jonka aikana heillä on oikeus antaa määräyksiä. Oli lisännyt, että teknillisistä määräyksistä voidaan neuvotella. Junia tulee olemaan niin vähän, että niistä ei tule meille haittaa.

8.1. Haataja – Pihkala – Jännes – Arola.

1) Siirtoväki, mikäli omistaa maata ja on maanvilj. soveltuva.

Sotainvalideille ja rintamamiehille asuntotilat sekä lisämaaksi viljelyskelpoista maata, mikäli se ei tuota haittaa siirtoväen asuttamiselle.

2) Maata hankitaan:

Yksityiseltä tilalta: rajoitus

15–50 ha – 10 %–15 % otetaan peltoa.

50–100 » – 15 % »

100– » – 20 % »

voidaan nostaa tai laskea 10 %:lla tai virkataloilla tai yhtymien tiloilla 10 %.

Kaikkiaan 125.000 ha.

Pihkala: Karjalaiset menettivät 265.000 ha. Suurilta tiloilta tulee 25.000 ha. Korvattava 240.000 ha.

Pihkalan ehdotus:

25–50 ha – 15 %

50–100 » – 20 %

100– » – 25 %

yli 200 » – 30 %

3) Tilojen suuruus kuten Nissisen komitean ehdotus. Korkeintaan yhtä suuri kuin on ollut ennen, puolet peltoa ja puolet viljelyskelpoista maata, keskimäärin.

4) Niille, jotka menevät pelkästään viljelyskelpoiselle maalle, annetaan uutistilan muodostamispalkkio – paitsi raivauspalkkioita.

Pohjois-Suomessa siirtoväelle viljelystilaa kohti 300.000, Etelä-Suomessa viljelystilaa siirtoväelle 150.000.

muille Etelä-Suomessa 100.000

Jos Etelä-Suomeen vanhalle pellolle, niin 1 miljardin tappio vuodessa.

5) Rakentaminen.

6) Ruotsinkieliset. 

Jännes: Ei korviketiloja.

Raivata 2 kert. alueen.

Sama ehto sekä suomenettä ruotsinkielisillä.

7) Pitää vuokrata karjalaisille pelto siksi, kunnes pelto on raivattu.

8) Korvausmetsät.   

9) Kiireellisyys.

a) metsät voidaan heti antaa (korvausmetsät)

b) peltoa heti vuokralle, kunnes on raivattu

c) raivaaminen ehditään suorittaa siksi kun rakennukset ovat valmiit.

Jos karjalainen rakentaa pellolle, niin maanomistaja ei auta, vaan tekee vastusta, mutta jos uutisviljellylle, niin isäntä auttaa.

Annetaan myös peltoa.

6.1. Refl. On tultu nyt siihen, että karjalaiset terrorisoivat koko muuta Suomen kansaa – esiintyvät vaativaisesti, vieläpä röyhkeästi.

Esim. jonkun viipurilaisen nuoren juristin Uskin esiintyminen Paavoa kohtaan Wellamon vastaanottohuoneen asiassa. Samoin korvausasiassa ja maa-asiassa.

Kukaan ei äänien saannin vuoksi uskalla nousta niitä vastaan.

8.1. Neuvottelu taloudellisen neuvottelukunnan hintaneuvoston kanssa.

Päätettiin pyytää Taloudellisen neuvottelukunnan työvaliokuntaa kiireellisesti harkitsemaan: a) millä ehdoilla voitaisiin palauttaa hintojen tasapaino, sekä b) millä tavalla hintaorganisatio olisi uudistettava.

Asiasta tapahtui pitkä keskustelu, joka kuitenkaan ei antanut selvitystä.

Wuori sanoi mm.: Palkannauttijain kesken luottamus valtiovallan kykyyn ja tahtoon pysäyttää hintojen nousu on hävinnyt. Mahdollisuus estää hintojen nousu on vähäinen. Asia on myös poliittinen.

Hallintoneuvos Honka esitti: a) palkkasulku – että palkkoja saisi korottaa ainoastaan viranomaisten suostumuksella, b) että palkkojen korotus ei saisi vaikuttaa hintoihin.

Aura huomautti, että on mahdoton se kanta, että jos palkat nousevat, se ei saisi vaikuttaa hintoihin. Jos palkat nousevat, niin tietysti täytyy teollisuuden saada nostaa hintoja, koska muuten liike ei kannata.

Huunonen: Verojen nousu pakottaa työntekijät vaatimaan korkeampia palkkoja.

8.1. Ulkovaliokunta.

Zdanovin vastaus Mannerheimille.

Kanuunista Suomenlahden rannalla.

Heinrichs ja Valve läsnä. Esittivät kartalla, mitä Zdanovin vastaus sisälsi, nim. että saisimme jättää paikoilleen ainoastaan tykit, jotka ovat 120 mill. tai sitä pienemmät. Suuremmat poistettaisiin.

Mannerheim oli »järkyttynyt» vastauksesta. Se tietää, että sekaantuvat meidän puolustuslaitoksemme järjestelyyn. Puheena olevat tykit olivat paikoillaan jo 1939 ja sentähden niiden pitäisi saada jäädä paikoilleen koska kuuluivat »мирное положение»¹ (välirauhansopimuksen 4 art.). Pitäisi »protesteerata», »säilyttääksemme oikeutemme».

Heinrichs luki ehdotuksen Mannerheimin kirjeeksi Zdanoville. Se oli mielestämme muodoltaan maltillinen.

Minä: Venäläiset katsovat meidän tykkiemme ja muiden puolustuslaitteidemme olevan kohdistetut heitä vastaan tai olevan tarpeettomia. » На что зто вам нужно?»² Nyt on välirauha, ja kaikki perustuu välirauhansopimukseen. En uskonut, että Mannerheimin kirjeestä on tuloksia. Ainoa reservatio, joka voisi olla tarpeen, on, että huomauttaisimme nyt kysymyksen olevan välirauhansopimuksesta ja että varsinainen rauha tuo toisen tilan, jossa meillä on kaikki itsenäisen valtion oikeudet, myös puolustuslaitokseen nähden.

Jutila: Kun tykkien poistaminen ei sisälly välirauhansopimukseen, on kysymys sopimuksen ylittämisestä. Sentähden olisi eduskunnan oltava mukana ja asia esitettävä ainakin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle tai puolustusvaliokunnalle.

Minä: Eduskuntaa ei pitäisi ottaa mukaan. Sanoin mm., että »me emme voi imponeerata Kremlin herroihin». »Rauhanneuvotteluihin lähetimme kolme kenraalia ja Hackzellin, mutta eivät imponeeranneet.»

»Jos, kuten luulen, Mannerheimin kirjeeseen tulee kieltävä vastaus, niin meidän ei ole muuta tehtävä kuin myöntyä. Ei protesteerata. Voi tulla kyllä sellainen asia, että emme voi olla mukana ja silloin menemme pois hallituksesta ja venäläiset ottavat asiat haltuunsa.»

Svento, Pekkala ja Helo yhtyivät minuun. Enckell ei puhunut mitään, mutta hän on samaa mieltä kuin minä.

Päätös: Ehdotus Mannerheimin kirjeeksi on pääsisällöltään mukiinmenevä. Siinä on sanottu se reservatio, joka voi tulla kysymykseen.

88 venäläistä upseeria, jotka oli sodan aikana luovutettu saksalaisille, »vaihdettu» inkeriläisiin ja joista valvontakomissio vaatii tietoja.

Ruskinen, likainen asia.

Eversti Karhu oli läsnä, mutta ei antanut asiasta mitään tietoja. Eräs eversti oli antanut määräyksen, mutta hän on kadonnut, kenties Ruotsiin.

Minä puhuin jyrkästi ja vakavasti, että meidän pitää saada tietoja, kuka on vastuunalainen tässä asiassa. (Nähtävästi sotilasjohto ei tahdo antaa tietoja, koska joku ylempi on edesvastuussa.)

Päätimme lykätä asian ja vaatia tarkempia tietoja päämajasta.

¹ rauhanaikaisiin olosuhteisiin.

² »Mitä te niillä teette?»

9.1. Kekkonen luonani. Poliittinen asema menee vaikeaksi. Vesterinen oli ollut hänen luonaan. Kertonut, kuten Kekkonen itse tiesi, että yleinen mielipide katsoo, että nyt on asiaintila aivan kuin talvisodan jälkeen. Välitila. Saksalaisten osittaiset menestykset vaikuttaneet. Häntä nousee. Ryti on paikallaan Suomen Pankissa, Tanner häärää kuten ennen, Linkomies puhuu kokoomuspuolueen juhlassa. Maalaisliitossa on kova hinku vallalla. Vaaditaan jyrkkää esiintymistä, »ryhdikkyyttä» hallitukselta. Vaaleissa tulee entiset miehet valituiksi. Hakkila puhemieheksi. Venäläiset voivat saada sen käsityksen, että suomalaisia täytyy iskeä, muuten niiden kanssa ei tule toimeen.

Kekkonen ehdotti, että minä kutsuisin kokoon eräitä hallituksen jäseniä neuvottelemaan: J.K.P., Kekkonen, Pekkala, Wuori, Svento, Törngren, Gartz, Hillitä ja Tuomioja (minä lisäsin Enckellin) keskustelemaan tästä asiasta ja että kääntyisimme asianomaisten puoleen pyytäen, että he itsestään vetäytyisivät syrjään.

Lupasin kutsua kotiini tämän viikon lopulla.

9.1. Puhuin päätoimittaja Ahon kanssa näistä asioista. Hän lupasi samana iltana kokoomuspuolueen työvaliokunnan kokouksessa ottaa asian esille.

9.1. Karjalaisten lähetystö: talousneuvos Hietanen, maanviljelijä Pusa ja Laisaari (nuori juristi) puhumassa karjalaisten asiasta

Aluksi keskustelu oli jyrkänpuoleista. Sanoin Laisaarelle, joka oli allekirjoittanut Karjalan liiton eilen minulle lähettämän kirjelmän, jossa sanottiin mm., että Taloudellisella neuvottelukunnalla ei ollut paitsi asiantuntemusta, edes tahtoa ymmärtää asiaa, että se oli törkeä solvaus, joka oli puolustamaton. Laisaari puhui jotain, mutta piti sitten suunsa kiinni.

Vähitellen keskustelu muuttui ystävälliseksi ja erosimme sovussa.

Sanoin, että nyt on pidettävä silmällä jotenkin yksinomaan karjalaisten asuttamista. Se on, sotakorvauksen ohella, meille niin suuri asia, että muiden asioiden siihen sotkeminen menee yli meidän voimiemme.

 10.1. Valve. Suojeluskuntien omaisuus.

Suojeluskuntataloja voi käyttää:

1) Puolustuslaitokselle

2) Urheilulle

3) Sairaaloille

4) Siirtoväelle

5) Yleishyödyllisiin kokouksiin (nuorisoseurat, raittiusseurat)

Valve: Ei eduskuntaan. Päätetään hallintotoimin mistä osasta voidaan, muusta osasta sovitellaan niiden kanssa, joiden hallussa omaisuus nyt on; elleivät suostu, niin ryhdytään oikeudenkäyntiin.

Savonenkov kuuluu sanoneen, että annettava invaliideille.

10.1. Iltakoulu.

1) Ehdotus ei onnistunut, ei tarkoituksenmuk. voi tulla ankarampi isku kuin välirauha. Ei ollenkaan otettu huomioon Kamr. N:n¹ lausuntoa.

Hirmuinen asia. Menee yli voimien. Esim.: minun tilani. – 4 karj. 5:stä jäisi puille paljaille.

2) Tähänastinen kulku.

3) Siis on neljä suurta tehtävää, jotka kukin vaatisivat kaiken ponnistuksemme:

a) sotakorvaus b) karjalaiset c) rintamamiehet ja sotainvalidit, sotalesket, -orvot d) lisämaa.

Näiden selvittäminen yhtä aikaa ei ole mahdollinen. Täytyy rajoittaa.

4) Välttämättömiä ovat

a) sotakorvaus ja

b) karjalaisten asian selvittäminen – Ensi sijalla – siihen kaikki huomio ja kaikki ponnistukset, jotka jäävät sotakorvaukselta.

Muut pois.

Rintamamiehille ja invalideille asuntotontteja. Muuta maata ainoastaan, mikäli ei vaikeuta karjalaisten asiaa.

5) Suomen maatalouden tila. Kts. R. Pihkalan kuvioita.

Siis:

Meillä tarvitaan välttämättä lisää ja paljon lisää peltoa, mutta ei maatalousväkeä. Tarvitaan teollisuutta ja teollisuusväkeä lisää.

Ei voi pirstoa Suomen peltoja.

6) Siis:

Uutisviljelystä niin paljon kuin mahdollista. Mutta ei voi välttää, että myös jonkun verran peltoa: 125.000 ha = K.N.²

7) Kiireellisyys – poliittinen puoli.

Ehdotuksen mukaan ei asia menisi sen kiireemmin.

Komitean mietinnön mukaan: Jos 5 ha peltoa, 7 ha viljelysm.

Uutisraivaus 7 x 10.000 mk = 70.000 mk.

Rakennukset vähint. 250.000 mk, mutta luultavasti 300.000 mk 400.000 mk, ehkä enemmän.

Pellon raivaus pieni asia rakentamiseen nähden. 7 ha:n raivaus ei pitkitä asiaa.

8) Siis: 125.000 ha peltoa riittää aivan hyvin. On jo miltei liikaa. Olisi sanottava:

9) Periaatteet:

Maata otetaan:

a) valtiolta

b) evankelislut. ja kreikkalaiskatol. seurakunnilta

c) kunnilta

d) rappiotilat

e) keinottelijat

f) yhtiöt, säätiöt yms.

g) yksityiset, jotka eivät maanviljelijöitä

h) tarpeen vaatiessa muilta maanviljelijöiltä rajoitetussa määrässä. Mutta 8 §:n rajoitus ei riitä.

10) Taloudellisen neuvottelukunnan ehdotukset olisi otettava huomioon.

1I) Ruotsinkielisten kuntien ja kaksikielisten kuntien asia järjestettävä laissa.

12) Lain muodollinen puoli.

Kaksi lakia:

a) Perustuslain luontoiset, jotka sisältävät pääasiat, eri lakiin

b) Muut tavallisella lailla.

13) Karjalaisia tuskin ehditään asuttaa kahdessa vuodessa. Ehkä menee viisi vuotta.

Niille, joiden on pakko odottaa, olisi annettava korvausta erioikeuksin.

Esim.

Jos saa tilan I vuonna, korko 3 %

» » » II » »2 ½ %

» » » III » »2 %

» » » IV » »1 ½ %

» » » V » »1 %

» » » VI » » ilman korkoa

¹ Kamreeri N

² Kamreeri N

12.1. Leino kertoi keskustelusta Orlovin kanssa saaneensa sen käsityksen, että venäläiset olivat tyytymättömiä siihen, että Neuvostoliiton elintarvikkeiden lupauksesta mitään mainittu lehdissä ja että venäläiset haluaisivat, että Moskovaan lähetettäisiin hallituksen jäseniä (Gartz), koska nyt oli kysymyksessä avata tie kauppa-alalla Neuvostoliittoon.

Enckell oli Orlovilta saanut saman tiedon.

Päätimme lähettää Moskovaan Gartzin ja Sventon sekä Nykoppin ja Lehtisen.

Lähtevät perjantaina 19.1.56.

13.1. Enckellin kanssa Mannerheimin luona.

Lausuin olevani hyvin huolestunut Aseveliliiton vuoksi. Viime aikoina ovat hyökkäykset sitä vastaan suuresti lisääntyneet. 8.1.45 Pravdassa lausuttiin ihmettely, ettei hallitus ole sitä lakkauttanut. Izvestijassa on siitä myös kirjoitettu. Ja »Vapausradio» puhuu siitä miltei joka päivä.

Mannerheim sanoi, että Aseveliliiton lakkauttamiseen ei ole suostuttava.

(Mannerheimilla ei näy olevan oikeata käsitystä poliittisesta asemasta. Hänen mielestään pitäisi protesteerata, mikä veisi konfliktiin. Kun puhuttiin inkeriläisistä lapsista, jotka venäläiset vaativat kaikki takaisin, Mannerheim sanoi, että pitäisi antaa poliisin ottaa ne väkivallalla pois (!!). Kuitenkin Mannerheim rannikkotykkeihin nähden antoi perään, vaikka piti venäläisten vaatimusta sopimuksenvastaisena. Pyysi Zdanovia ainoastaan uudestaan harkitsemaan asiaa. Se oli todellista »suomettarelaisuutta».)

Mannerheim sanoi myös, puhuessamme Ahvenanmaan asiasta, että tosiasiallisesti emme kykene puolustamaan itse. Sen hän on sanonut jo ennenkin minulle.

15.1. Luonani 15-henkinen SNS:n yleiskokouksen lähetystö. Toi kokouksen päätöksen. Räikeitä vaatimuksia.

Ensin puhuin hyvien välien välttämättömyydestä Neuvostoliiton kanssa ja että seuran toiminta siihen suuntaan on hyvä.

»Vaatii» –

Sanoin, että olen niin kokoonpantu, että tällaiset »vaatimukset» vaikuttavat minuun päinvastaiseen suuntaan. Toivomuksia ja ajatuksia otan mielelläni vastaan.

Sotasyyllisten asettaminen oikeudell. edesvastuuseen. – Tässä asiassa niinkuin kaikissa muissa meidän täytyy pysyä lain ja oikeuden ja oikeuskäsityksen kannalla. Sanoin, että siinä asiassa on pyydetty ja saatu lausunto entiseltä presidentti Ståhlbergilta, jota ei voi syyttää fascistiksi eikä demokratian vastaiseksi. Hän on lausunut samaa, mikä on ollut minunkin mielipiteeni, nimittäin että Suomen lakien mukaan ei poliittisia johtomiehiä väärästä ja vahingollisesta politiikasta voida asettaa syytteeseen eikä tuomita rangaistukseen.

Virkamiehistön »puhdistaminen». – Sanoin, että tässäkin on noudatettava Suomen lakeja ja niiden mukaan suurin osa virkamiehiä ei ainoastaan oikeuslaitoksen virkamiehet, vaan myös suurin osa hallintovirkamiehiä on siinä asemassa, että hallitus ei voi niitä erottaa. Jos ne tekevät virkavirheitä tai muita rikoksia, on ne asetettava syytteeseen tuomioistuimissa ja siellä tuomittava. Ainoastaan osan virkamiehiä voi hallitus erottaa.

Eräs pohjalainen sanoi, että poliisi oli estänyt SNS:n toimintaa. Hän kertoi myös, että Pohjanmaalla suojeluskuntien huoneissa riippuu seinillä kivääreitä kuten ennenkin ja sanotaan, että »niitä kyllä pian tarvitaan». Suojeluskuntaosastot ja Lotta Svärd osastot kokoontuvat kuten ennenkin.

Vastasin, että sisäministeri Hillilä seuraa asioita ja on antanut tarpeelliset määräykset. Ministeri Hillilä seuraa asioita ja hän kyllä ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Suojeluskuntien talot ja muu omaisuus:

Sanoin, että siinäkin asiassa on meneteltävä lain mukaan ja hallitus on pyytänyt oikeuskanslerilta lausuntoa, jonka on juuri näinä päivinä saanut. Asia on monimutkaisempi kuin moni luulee. Asiaa ei ole vielä käsitelty, mutta tulee niin pian kuin ehditään hallituksessa esille. Meillä on nyt suuret ja kiireelliset asiat käsillä (maa-asia, korvausasia, omaisuudenluovutusvero). Sanoin ymmärtäväni hyvin, että SNS kipeästi kaipaa huoneita ja asiassa tehdään mitä voidaan.

Aseveliliitosta sanoivat, että se toimii kuten ennenkin Neuvostoliiton vastaisessa ja myös SNS:n vastaisessa hengessä.

Minä en kosketellut sitä asiaa.

Lopuksi kiitin lähetystöä käynnistä ja toivoin SNS:n toiminnalle menestystä.

Erosimme sovussa.

Tilaisuudesta otettiin kaksi valokuvaa.

16.1. Haataja, Pihkala, Jännes ja Arola minun luonani.

Pihkala: Rintamamiehille pitäisi voida antaa paitsi tontteja myös viljelyskelpoista maata invalideille: myös metsäosuutta.

Arola: Luovutusprosentti ehkä liian jyrkkä.

18.1. Iltakoulu. – Maanhankintalaki.

Res.

4 § jäi avoimeksi.

19.1. Mannerheim kertoi keskustelusta Zdanovin kanssa 18.1.

Mannerheim oli kirjoittanut Zdanoville kirjeen rannikkotykeistä ja viitannut yhteiseen intressiin Suomenlahden itäosan puolustamisessa.

Zdanov (ja nähtävästi Kreml) oli ottanut tästä kiinni ja Zdanov viittasi mahdollisuuteen, että Suomi ja Neuvostoliitto tekisivät samanlaisen liiton kuin Neuvostoliitto oli tehnyt Tšekkoslovakian ja Ranskan kanssa – »kahden suvereenisen valtion välillä», oli sanonut.

Kun Mannerheim oli sanonut, että hän ei tuntenut Tšekkoslovakian ja Ranskan sopimusta, lupasi Zdanov lähettää ne Mannerheimille. Hän lähettikin ne sitten Mannerheimille.

Mannerheim keskusteli kanssani. (Minä asetuin myönteiselle kannalle ajatukseen nähden.)

Mannerheim lähtee pariksi päiväksi päämajaan. Palattuaan jatketaan keskustelua.

Zdanov oli vaatinut, että asiasta ei saa kukaan saada tietää, koska muuten herättää tyytymättömyyttä Kremlissä.

Mannerheim oli sanonut, että hänen täytyy saada puhua siitä pääministerin kanssa.

20.1. Enckell, Svento, Gartz, Jutila, Nykopp ja Lehtinen.

Moskovan matka.

Amerikan hinnat 1/ 4 à 1/3 meidän tavaroiden Ruotsin hinnoista.

19 artiklan tulkitseminen. Korvaus vai ei.

Res. Olemme liberaaleja hintoihin nähden.

Tulevat kaupat.

Sotevan toivomukset välttämättömät. Kaupat olisi nyt tehtävä.

Laivalevyjä emme saa 1945 Ruotsista.

23.1. Kekkonen.

1) Zdanovin kanssa minun olisi puhuttava:

4 väärää nimeä– erehdyksiä – vangittujen joukossa: Mäkelä, Mäkilä, Niemi, Jaakkola.

Kekkonen läh. kirjeen 13.1.(?) asiasta.

Everstiluutn. Olli Paloheimo, ollut karussa, etsintäkuulutettu. Erehdys.

Everstiluutn. Viljo Veikko Paloheimo, pidätetty eilen.

22.1. aamulla Mannerheimin luona hänen pyynnöstään.

Hän kertoi, että Zdanov tahtoo tavata häntä tänään kl. 2.

Mannerheim oli samana aamuna palannut päämajasta. Hän oli valmistanut luonnoksen sopimukseksi Suomen ja Neuvostoliiton välillä, josta Zdanov oli puhunut. Yleensä Tšekkoslovakian-Neuvostoliiton sopimuksen mukaan. Se sisälsi: 1) Ystävyyden vakuutuksen. 2) Ei liitytä koalitioon toista vastaan. 3) Ei sekaannuta toisen sisäisiin asioihin. 4) Jos Suomi tai Neuvostoliitto joutuu hyökkäyksen alaiseksi, niin Suomen manteretta puolustetaan yhteisvoimin.

Mannerheim sanoi Heinrichsin olevan samaa mieltä. Puhuimme myös, eikö tällaisen sopimuksen tekeminen edellytä lopullisen rauhansopimuksen tekemistä ja että jos Neuvostoliitto antaisi Saimaan kanavan (Viipurin) ja Enson sekä Porkkalan pohjoispuolen takaisin s.o. kaiken, mikä ei enää olisi Neuvostoliiton puolustamiseksi välttämätöntä, niin se tekisi suuren vaikutuksen Suomessa.

Minä sanoin ajatelleeni samanlaista sopimusta ja luin muistiinpanemani punktit. Kannatin Mannerheimin ehdotusta ja kehoitin häntä sitä ajamaan.

Illalla olin uudestaan Mannerheimin luona. Hän kertoi Zdanovin olleen hänen luonaan. – Mannerheim oli hänelle sanonut olevansa samoin kuin minä, pääministeri, intresseerattu sopimusasiasta, josta hänen, Mannerheimin, ja Zdanovin kesken oli ollut puhe.

Zdanov ei ollut siihen ollenkaan reagoinut. Sanoi, että se on маяк¹, jota kohden pyritään. Nyt hän tahtoi puhua siitä rajoitetusta kysymyksestä, josta Mannerheim oli kirjeessään 8.1.45 Zdanoville kirjoittanut. Mannerheim oli kirjoittanut, että »Suomella ja Neuvostoliitolla on pohj. Itämeren, lähinnä Suomenlahden vesialueiden puolustukseen nähden yhteiset intressit, joita Suomi tahtoo ja voi itsenäisenä valtakuntana vilpittömästi ja tarmolla palvella». Zdanov oli tehnyt eräitä kysymyksiä, mitä Suomi tahtoisi tehdä tässä suhteessa Neuvostoliiton hyväksi. Lopuksi oli sovittu, että amir. Aleksandrov ja Sundman tutkivat asiaa ja että siihen sitten palataan. Yleisestä sopimuksesta ei puhuttu mitään, eikä Mannerheim katsonut voivansa esittää ehdotusta.

Suuri asia jäi siis sikseen. Mikä oli syynä Zdanovin kannan muuttumiseen, sitä emme voineet ymmärtää. Jotain näkyi tulleen väliin.

Minä kehoitin Mannerheimia ajamaan asiaa. Sanoin pitäväni tällaista sopimusta tärkeänä meille. Se stabilisoisi ja vahvistaisi meidän asemaamme. Mannerheim oli samaa mieltä.

Sitten tuli Enckell myös Mannerheimin luo, ja söimme yhdessä päivällistä. Keskustelu oli yleensä vähämerkityksellistä. Aseveliliittoon nähden Mannerheim oli entisellä kannallaan, että se on mahdoton asia. Uhkasi erota presidentinvirasta, jos se tehdään. Siinä asiassa pitäisi sanoa »ei».

Minä: Tärkeä asia on sotasyylliset. Siihen ei voida suostua. Siis siinä asiassa »Ei». Mutta Aseveliliitto ei ole välttämätön. Jos se on huoltojärjestö, niin sen voi muutenkin hoitaa.

¹ majakka

Mannerheimin tekemä luonnos Suomen ja Neuvostoliiton väliseksi sopimukseksi. (Tämän luki Mannerheim minulle 22.1.45 ja antoi sen myöhemmin minulle.) (Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian sopimuksen pohjalla.)

Желая, в случае направленной против их стран в послевоенное время агрессии, согласовать между собою меры противодействия таковой агрессии, а равно желая обеспечить постоянную дружбу и послевоенное мирное сотрудничество между собою, решили с этой целью заключить нижеследующий договор:

Статья 1.

В случае агрессии против Финляндии, против Советского Союза через Финляндию или против обоих государств вкупе, Высокие Договаривающиеся Стороны обязуются на территории Финляндии, в северной части Балтийского моря и в Финском заливе оказыват друг другу поддержку и помощь всеми имеющимися в их распоряжении средствами.

Статья II:

Высокие Договаривающиеся Стороны, учитывая интересы безопасности каждой из них, соглашаются на тесное и дружественное сотрудничество в период после востановления мира и действовать в соответствии с принципами взаимного уважения к их независимости и суверенитету, равно как и прямого или косвенного невмешательства во внутренные дела другого государства. Они соглашаются развивать в возможно более широких масштабах свои экономические отношения и оказывать друг другу всяческую возможную экономическую помощь после войны. 

Статья III. 

Каждая из Высоких Договаривающихся Сторон обязуются не заключать какого-либо союза и не принимать участия в какой-либо коалиции направленных против Другой Высокой Договаривающейся Стороны.¹

¹ Siltä varalta, että maitansa vastaan sodan jälkeisenä aikakautena hyökätään, [Korkeat Sopimuspuolet] sopiakseen keskenään tällaisen hyökkäyksen vastatoimista ja haluten turvata kestävän ystävyyden ja sodanjälkeisen rauhanomaisen yhteistyön välillään ovat päättäneet solmia alla olevan sopimuksen.

I artikla:

Siinä tapauksessa, että hyökkäys (agressija) kohdistuu Suomea vastaan, Neuvostoliittoa vastaan Suomen kautta tai molempia maita vastaan yhtäaikaisesti, Korkeat Sopimuspuolet sitoutuvat antamaan toisilleen Suomen alueella, Itämeren pohjoisosassa ja Suomenlahdella tukea ja apua kaikin käytettävissään olevin voimin.

II artikla:

Korkeat Sopimuspuolet, ottaen huomioon kummankin maan turvallisuusintressit, sitoutuvat kiinteään ja ystävälliseen yhteistyöhön rauhansopimuksen voimaantultua ja toimimaan kummankin puolen riippumattomuusja suvereenisuusperiaatteita kunnioittaen samoin kuin olemaan sekaantumatta suoraan tai epäsuorasti toisen maan sisäisiin asioihin. Ne sitoutuvat kehittämään mahdollisimman suuressa määrässä omia taloudellisia suhteitaan ja osoittamaan toinen toiselleen kaikenlaista mahdollista taloudellista apua sodan jälkeen.

III artikla:

Kumpikin Korkeista Sopimuspuolista lupautuu olemaan liittymättä muihin liittoihin ja olemaan ottamatta osaa sellaisiin valtiollisiin liittoihin, jotka on suunnattu Toista Korkeata Sopimusmaata vastaan.

Sunnuntaina 21.1. luonani Linkomies.

Hän sanoi tulleensa sen johdosta, mitä minä olin puhunut Aholle. (Olin telefonissa puhunut tätä samaa.) Linkomies oli puolestaan valmis olemaan asettumatta ehdokkaaksi valtiopäivämiesvaaleissa.

Minä toistin, mitä olin sanonut Aholle, nim. että mielipiteeni on, että niiden, jotka viime vuosina ovat olleet mukana Suomen politiikkaa johtamassa, pitäisi siirtyä syrjään. Mutta kun näyttää siltä, että Tanner asettuu ehdokkaaksi, niin Linkomiehen syrjään siirtymisestä ei ole hyötyä, mutta se tuottaisi vahinkoa kokoomuspuolueelle.

22.1. Maalaki hyväksyttiin valtioneuvoston yksityisessä istunnossa. – Ehdotus huono. Minun ehdotukseni sai ainoastaan vähemmistön. Panen sen menemään pöytäkirjan mukana. Mannerheim tahtoisi hyväksyä vähemmistön ehdotuksen. Minä sanoin, että se veisi pahaan selkkaukseen, jos hallituksen enemmistö sen johdosta eroaa.

23.1. Puhuin jyrkkiä sanoja Reinikalle telefonissa. Reinikka oli asettunut ehdokkaaksi Uudenmaan läänissä maalaisliitossa – sanoin, että hänen, niinkuin kaikkien muiden, jotka olivat olleet mukana politiikassa viime vuosina, olisi astuttava syrjään. Reinikka vastasi, että hän ei ollut hallituksessa silloin kun sota alkoi v. 1941. Minä: Hän, Reinikka, vaikutti silloinkin politiikkaan syrjästä – ja myöhemmin oli hallituksessa.

24.1. Puhuin Hiltuselle samasta asiasta. Pyysin Hiltusta sanomaan Tannerille, että hän ei asettuisi ehdokkaaksi. Hiltunen sanoi jo itse puhuneensa Tannerin kanssa tästä asiasta, mutta Tanner ei ollut suostunut vetäytymään syrjään eikä luopumaan ehdokkuudesta. Lupasin myös puhua Luukan kanssa, että hän veisi saman sanan maalaisliitolle.

24.1. Mannerheimin luona, kl. 4 i.p. Mannerheim puhui ensin Zdanovin ehdotuksesta, joka koski Suomenlahden länsiosan puolustamista (ei avunantosopimusta). Olimme yhtä mieltä siitä, että ulkopuolelle aluevesiä ulottuva puolustus vaatisi eduskunnan hyväksymisen, joka olisi laaja asia, mutta itse kysymys olisi meille vähämerkityksellinen. Kehoitin Mannerheimia ajamaan suurta asiaa.

Sanoin, että luultavasti Kremlissä oli sovittu suuresta asiasta (puolustusliitosta). Suuri gesti¹. Mutta jostakin syystä Zdanov oli siitä luopunut: ehkä siitä syystä, että asiat täällä heidän mielestään menevät huonoon suuntaan. Tannerin ym. ehdokkaiksi asettuminen on tästä »huonosta suunnasta» merkki. (Jelisejev sanoi Wuorelle: Teidän täytyy ymmärtää, että me emme tahdo olla tekemisissä Tannerin kanssa.)

Sanoin Mannerheimille, että minulla on se tunne, että suhteet Neuvostoliittoon ovat menossa kiristymään päin.

Maanhankinta-asia: Mannerheim tahtoi hyväksyä vähemmistön ehdotuksen.

Minä kehoitin häntä hyväksymään enemmistön ehdotuksen. Sitä Mannerheim ei tahtonut tehdä. Puhui erostaan, kuten usein ennenkin. Sanoi, että hän oli jo tehnyt sen, minkä oli ottanut tehtäväkseen. »Jos vielä hajotatte Aseveliliiton» – Mannerheim sanoi.

Minä puhuin Mannerheimin eroa vastaan.

Samana päivänä 24.1. illalla kl. 7.30 i.p. tuotiin minulle Zdanovin kirje Aseveliliiton lakkauttamisesta.

Soitin siitä telefonissa Mannerheimille. »Ikävä uutinen», hän vastasi.

¹ ele

26.1. Joku päivä sitten keskustelun jälkeen Wuoren, Kekkosen ja Hillilän kanssa puhuin Mannerheimin kanssa siitä, että olisi saatava Tanner ja muut sotaan »syylliset» siirtymään syrjään eikä asettumaan ehdokkaiksi vaaleissa.

Mannerheim oli jyrkällä kannalla, kuten tavallisesti, ja sanoi, että de är hederliga män¹ ja niitä ei saa estää toimimasta ja asettumasta ehdokkaiksi.

Ilmoitin tämän Wuorelle ym. ja asia jäi siihen.

Sovimme siitä, että Wuori kirjoittaa minulle p.m:n. – 26.1.45 hän sen antoi minulle (kts. sitä).

¹ he ovat rehellisiä miehiä

24.1. illalla sain Zdanovilta nootin, jossa vaadittiin Aseveliliiton hajoittamista välirauhasopimuksen nojalla. Soitin heti nootin saatuani Mannerheimille (joka aina oli puhunut jyrkästi, että siihen vaatimukseen ei voida suostua). Mannerheim ei nyt puhunut mitään.

25.1. valtioneuvosto päätti lakkauttaa sen.

26.1. Mannerheim oli sanonut minulle, että hän maanhankinta-asiassa hyväksyy vähemmistön ehdotuksen.

Minä aina kehotin häntä hyväksymään enemmistön ehdotuksen, jotta ei synny komplikationeja. 25.1.45 olin kaksi kertaa Mannerheimin luona ja illalla päivällisellä. Mannerheim suostui siihen, että antaa diktamin¹, mutta hyväksyy enemmistön ehdotuksen.

26.1.45 Valtioneuvoston lähetystö kävi Mannerheimin luona pyytämässä, että hän antaisi enemmistön ehdotuksen eduskunnalle.

¹ lausuman pöytäkirjaan

26.1. Olen viime päivinä ollut miltei joka päivä Mannerheimin luona, toisinaan kaksi kertaa päivässä.

Minulla on tosiaan ollut tavattomasti työtä, niin paljon, että politiikka on jäänyt hoitamatta.

27.1. pääjohtaja Reinikainen, sosialidemokr. ryhmän toinen puheenjohtaja, luonani valtioneuvostossa.

Puhuin hänelle vakavasti tilanteesta ja siitä, että sosialidemokraattien olisi järjestettävä ehdokasasia niin, että Tanner ym. jäävät pois. – Reinikainen lupasi heti ryhtyä toimeen.

 27.1. Mannerheimille. – Bekymrad.

1) Förhållandet till Sovjetunionen allt mera spänt.

2) Orsaken, att »ansiktet i Finland förblir detsamma» – Att samma politiker komma i riksdagen.

3) Anglosakserna av den åsikten att de borde träda åt sidan.

4) Jag fruktar att det slutar illa. Ryssarna kommer ej att akceptera denna utveckling. ·

5) Radiokampanj – blir allt häftigare.

Trakasserier – etc. Ryssarna kommer att slå till.

6) Resultatet: att såväl den nuvarande presidenten som den nuvarande statsministern försvinner.

Helo med ryssarnas hjälp.

Okkupation.

7) Regeringen kan ej gå i land.

8) Presidenten borde ge sitt stöd:

att få Tanner m. fl. avstå frivilligt från att kandidera – träda åt sidan – och understöda den nuvarande riktningen. Men synes arbeta för att stjälpa.

Illustration av stämninpen i vissa kretsar.

– hotelsebrev till mig.¹

»Asevelihenki».

Visar att man ej alls förstår situationen.²

¹ Huolestunut

1) Välit Neuvostoliiton kanssa yhä kireämmät.

2) Syynä se, että »Suomen kasvot pysyvät samoina”. – Että samat poliitikot tulevat eduskuntaan.

3) Anglosaksit sitä mieltä, että heidän olisi vetäydyttävä syrjään.

4) Pelkään käyvän huonosti. Venäläiset eivät tule hyväksymään tätä kehitystä.

5) Radiokampanja – kehittyy yhä kiivaammaksi. Rettelöitä – jne. Venäläiset tulevat iskemään.

6) Tulos: se että sekä nykyinen presidentti että nykyinen pääministeri katoavat.

Helo venäläisten avulla

Miehitys.

7) Hallitus ei pysty selviytymään.

8) Presidentin tulisi antaa tukensa:

jotta Tanner ym. saataisiin vapaaehtoisesti luopumaan ehdokkuudesta – vetäytymään syrjään – ja tukemaan nykyistä suuntausta. Mutta näyttää tekevän työtä sen kaatamiseksi.

Valaiseva esimerkki tietyissä piireissä vallitsevasta tunnelmasta – saamani uhkauskirje.

² Osoittaa ettei tilannetta ollenkaan ymmärretä.

31.1. vastasin hallituksen nimessä »Kuutosten» kyselyyn »sotarikollisista». Kts. vastausta. Koko hallitus hyväksyi sen. Kun oli »kysely» V.J:n 37 §:n 1 momentin mukaan, ei asiasta ollut lupa keskustella.

2.2. Eirik Hornborg luonani. Suostuu komitean puheenjohtajaksi.

Huomautti, että elää kirjoitustyöllään: nyt kaksi teosta tekeillä Ruotsiin, josta saa kruunuja. Minä sanoin, että saa kohtuullisen korvauksen.

Granfelt: telefonissa lupasi vastauksen huomenna. Sanoi: Komiteassa ei ole ketään, joka edustaa den starka tyska orienteringen.¹

Brotherus – puhui telefonissa – antaa vastauksen huomenna. Pelkää huonoa terveyttään. (Ruudusta hänellä huono käsitys.)

Eino Pekkala suostuu (telef.).

Yrjö Ruutu suostuu (telef.).

¹ vahvaa saksalaissuuntausta

1.2.45 Iltakoulu.

1) Suojeluskuntatalojen käyttö

Ministerivaliokunta

Hillilä

Kekkonen

Helo

Valve

Pekkala

2) Korvauslaki.

2.2.  Komitea

J.K.P.: 3 à. 5 henkeä.

Hornborg 

Ruutu 

Brotherus 

event¹ 

Granfelt

E. Pekkala.

Helo = J.K.P. – viisi jäsentä.

Enckell = J.K.P.

Kekkonen: Sekä Ruutu että Pekkala.

Hiltunen: Pitäisi olla sosialidemokraattien enemmistö – ehd. Kilpeä.

Kekkonen: Ulospäin Kilpi ei sovi.

Helo: Jos Kilpi joutuisi ratkaisemaan, niin parempi, että ei mitään komiteaa.

Törngren = Brotherus.

Wuori: Komitean merkitys on toisella tasolla kuin sisäpoliittisella. Mutta ei odota paljon tämän komitean asettamisesta.

Luukka = J.K.P.

Leino: Komitean voi panna kokoon myös neljästä.

Res.

puheenjohtaja Hornborg

jäsenet: Brotherus

Ruutu

E. Pekkala 

Granfelt.

Leino: Jos Hornborg ei suostu puheenjohtajaksi, niin sitten Ruutu.

Helo: Ruudun pitäisi tulla puheenjohtajaksi, mutta ei vastusta Hornborgia.

¹ mahdollisesti

2.2. Komitea:

Ordf. Eirik Hornborg 

Medl. prof. Brotherus

» Granfelt

dr. Ruutu 

vicehäradsh.¹ Eino Pekkala.

¹ puheenjohtaja–jäsenet–tohtori–varatuomari

2.2. Jo joku aika sitten, keskustelun jälkeen Wuoren kanssa poliittisesta asemasta, puhuin Mannerheimin kanssa siitä, että Tannerin ym. »sotapolitikkojen» pitäisi siirtyä syrjään eikä asettua ehdokkaiksi valtiopäivävaaleissa.

Mannerheim vastasi: »De är hederliga män»¹ – katsoi, että heidän pitää tulla eduskuntaan.

27.1.45 puhuin uudestaan Mannerheimin kanssa. Olin antanut Mannerheimille Wuoren promemorian asemasta. (Kts. sitä, tallessa yksi kpl.) Mannerheim luuli Wuoren olevan liian hermostunut. Esitin hänelle suunnitelmani vastaukseksi Wiikin ym. kysymykseen. Pyysin Mannerheimia auttamaan hallitusta ja minua käyttämällä auktoriteettiaan taivuttaakseen Tannerin ym. luopumaan ehdokkuudesta. Mannerheim oli edelleen kovin vastaan, mutta lopuksi lupasi »harkita» asiaa.

29.1.45 presidentin plenumissa esillä mm. maanhankintalaki. Mannerheim hyväksyi enemmistön ehdotuksen, mutta saneli diktamenin² (kts. sitä). Olin tehnyt ehdotuksen täksi diktamiksi. Mannerheim hyväksyi sen muuttaen sen loppuosaa, joten se tuli paremmaksi. Plenumin jälkeen keskustelimme kauan Mannerheimin kanssa. Mannerheim ehdotti, että asetettaisiin juristikomitea tutkimaan hallitusten vuodesta 1939 alkaen jäsenten »syyllisyyttä». Ei pitäisi asettaa politiikkojen komiteaa.

Minä annoin hänen lukea luonnoksen vastaukseksi Wiikin ym. kysymykseen ja sanoin, että poliittisista syistä juristikomitea ei tässä vaiheessa olisi paikallaan. Parempi on historikuksien komitea.

Mannerheim luki luonnokseni kaksi kertaa läpi eikä lopulta tuntunut panevan vastaan.

Huomautin Mannerheimille, miten äsken Sveitsin ulkoministeri oli eronnut, kun Neuvostoliitto antoi tylyn vastauksen Sveitsin ehdotukseen suhteiden järjestämisestä.

Aikaisemmin samana päivänä 29.1.45 olin neuvotellut Wuoren, Pekkalan, HiiliIän ja Kekkosen kanssa. He hyväksyivät suunnitelmani vastaukseksi Wiikin ym. kysymykseen.

30.1.45 puhuin aamulla Helon ja Leinon kanssa (erikseen kummankin). He hyväksyivät myös suunnitelmani.

30.1.45 vastaukseni valtioneuvostossa hyväksyttiin. Jaoin jokaiselle suunnitelman monistettuna.

31.1.45 tuli luokseni Leino. Kertoi Orlovin käyneen hänen luonaan. Hän tunsi vastaukseni luonnoksen ja oli muistuttanut, että puhuin ainoastaan suhteista Neuvostoliittoon ja että ainoastaan sentähden Tannerin ym. poistuminen oli välttämätön, mutta en puhunut mitään siitä, että heidän politiikkansa oli Suomen kansalle vahingollinen.

Vastasin, että sen takana oli juuri se ajatus, että suhteiden pilaaminen Neuvostoliiton kanssa oli Suomelle vahingollista politiikkaa ja niiden parantaminen oli Suomelle hyödyllistä politiikkaa. Mutta epäselvyyden välttämiseksi lupasin lisätä sanat »onnettomaan tulokseen johtaneeseen ja maan etujen vastaiseen» (politiikkaan).

(Refl. Tämä lisäys oli hyvä. Mutta mistä Orlov oli saanut tietää minun luonnokseni vastaukseksi? Se että vuoti, oli vakava asia.)

31.1.45 esitin eduskunnassa hallituksen puolesta vastauksen.

2.2.45 kova hälinä vastaukseni johdosta, kun kehoitin »sotapolitiikkoja» siirtymään syrjään. (Kts. lehtiä, sekä suomalaisia että ruotsalaisia.) Olemme tehneet myös kovasti työtä eduskuntaryhmissä asian puolesta. Itse olen puhunut monta kertaa Uuden Suomen päätoimittajan Ahon kanssa. Jutila, Kekkonen ja Hillilä ovat puhuneet maalaisliitossa, Hiltunen sosialidemokraateille.

1.2. hallituksen jäsenten kesken kasvanut yhä enemmän se mielipide, että ellei asia järjesty, niin erotaan.

1.2.45 Wuori antoi minulle kirjelapun, jossa esitti hyvin pessimistisen mielipiteen asemasta (kts. sitä, tallessa.).

2.2.45 luonani maalaisliiton ryhmän lähetystö (Hirvensalo, Lampinen ja Löthman). Puhuin selviä sanoja poliittisesta asemasta ja ehdokasasiasta. Hallitus ei voi hoitaa asioita, ellei asioita saada järjestykseen. Olin luullut, että tällainen asia järjestyisi itsestään, ilman tällaista hälinää; niiden politiikkojen, joiden politiikka oli tehnyt täydellisen haaksirikon, pitäisi ymmärtää siirtyä pois. – He sanoivat, että Suomi on itsenäinen maa ja Suomen sisäisiin asioihin ei saa puuttua. Venäläisetkin ovat sen luvanneet. – Vastasin, että Suomi ei ole täysin itsenäinen maa, niin kauan kuin valvontakomissio on maassa. Me emme voi muuta kuin totella sen määräyksiä. Sillä ei ole kihlakunnanoikeutta, johon voisi haastaa Neuvostoliiton, eikä ole tuomion täytäntöönpanijaa. Mainitsin Sveitsin ulkoministerin erosta. Presidentti meillä oli viime kesänä vaihtunut, samoin hallitus.

Neuvostoliitto on nyt mahtava ja sen itsetunto on suuri.

Sanoin, että asiain hoito on nyt kovin raskas. Minulla itsellänikin olisi oikeus vetäytyä syrjään. Ja paljon ei tarvita, kun poistun.

Sanoivat, että he tukevat hallitusta. Minä sanoin, että he voivat tukea hallitusta nyt parhaiten siten, että järjestävät tämän asian.

He: Kaikki maalaisliittolaiset ovat kannattaneet samaa politiikkaa, heidän pitäisi siis kaikkien erota.

Minä: Olen ihmetellyt sitä, että maalaisliitto on tällaista politiikkaa niin kovasti kannattanut. He estivät viime talvena ja kesänä rauhan tulon.

He: Ratkaiseva oli sodan alku. Sen jälkeen ei enää voitu tehdä muuta kuin jatkaa samaa politiikkaa.

Minä: Asia ei ole niin. Olisi voitu aikaisemmin erota sodasta. Juuri maalaisliitto esti rauhan viime talvena.

Sanoin myös, että olin luullut hallituksen kannan olevan heille täysin selvän, kun Jutila, Kekkonen, Hillilä ja Luukka olivat sen heille selittäneet.

¹ »He ovat rehellisiä miehiä»

² lausuman pöytäkirjaan

2.2. kl. 3 i.p. olin Zdanovin luona (1 t. 40 min.).

Zdanov oli hyvin ystävällinen. Viittasi keskusteluumme venäläisen sotilaskuoron konsertissa, jolloin oli sovittu, että tällä viikolla tavataan.

Aluksi Zdanov huomautti Moskovassa allekirjoitetusta kauppasopimuksesta (kompensatiokauppa) ja lausui siitä ilonsa.

Minä yhdyin siihen ja sanoin meidän toivovan, että tämä olisi alkua.

Sitten Zdanov tiedusteli, miten neuvottelumme Ruotsin kanssa menevät (sotakorv.).

Kerroin, että muuten kyllä hyvin, mutta rautalevyjä emme ole saaneet kuin 6 000 t. (pitäisi saada 12 000 t.).

Zdanov kysyi, onko jo huomattu, että olot ovat paranemaan päin, kun rauha on saatu. Osottavatko indeksit paranemista?

Vastasin, että nyt en tarkoin voinut sitä sanoa. Mutta meillä on vaikeuksia.

Zdanov sanoi puhuneensa Stalinille, mitä olin puhunut meidän luottosuunnitelmistamme USA:ssa (että aiomme siellä yrittää ja toivomme, että neuvostohallitus meitä kannattaa). Stalin ei ollut antanut mitään vastausta.

Zdanov kysyi, olimmeko jo ryhtyneet joihinkin toimenpiteisiin USA:ssa. – Vastasin, että emme.

Tilaukset ulkomailta. – Oli puhunut siitä Stalinille. Ei vaikeuksia.

»Stalin ei tee meille vaikeuksia», Zdanov sanoi.

Puhuttuamme vielä pienemmistä asioista Zdanov sanoi mielellään kuulevansa minulta jotain vastauksestani eduskunnassa Wiikin ym. kysymykseen.

Se olikin Zdanovin pääasia.

Minä kerroin hänelle. Huomautin ankarilla sanoilla tuominneeni sotapolitiikan.

Syntyi pitempi keskustelu. Sain sen käsityksen, että Zdanov oli intressoitu. Hän kysyi:

a) Saavutanko tarkoituksen, että sotapolitiikan johtomiehet eivät tule eduskuntaan?

Sanoin viimeisten tietojeni mukaan luulevani, että asia järjestyy niin.

b) Kutka mahdollisesti ovat sotasyyllisiä, se kysymys on avoin.

Vastasin niin asian olevan. Se selviää asetet. komitean selvityksestä.

Tässä yhteydessä huomautin pääasian olevan, että nämät »sotasyylliset» siirtyvät syrjään politiikasta. Ja pääasia on myös, että »ensimmäisen luokan» poliittiset johtajat poistuvat. »Toisen, kolmannen ja neljännen luokan» henkilöt eivät ole niin tärkeitä. He ylipäänsä vain äänestävät. (Голосуют).

Zdanov lähti siitä, että nämät asiat on laillisessa järjestyksessä käsiteltävä. Новый Закон.¹

Keskustelu teki miellyttävän ja mukavan vaikutuksen.

Refl. Olin pelännyt Zdanovilla olevan pahoja asioita. Mutta asia ei ollut niin. Näytti siltä, kuin hallituksen esiintyminen eduskunnassa 31.1.45 oli tehnyt häneen hyvän vaikutuksen.

¹ Uusi Laki.

4.2. Kova hälinä minun ilmoitukseni johdosta 31.1.45 jatkuu.

Nyt ovat kuitenkin eri puolueiden ehdokkaat ilmoittaneet luopuvansa ehdokkuudesta.

Ruotsin lehdet kirjoittavat paljon asiasta.

Refl.:

1) Saatoimme yksityisesti mielipiteemme ryhmien ym. asianomaisten tietoon. Ei auttanut.

Minulle ilmoitettiin, että eräissä ryhmissä (maalaisliitossa ainakin) lausuttiin, että hallitus ei ollut ilmoittanut kantaansa riittävän selvästi.

Päätin sentähden tehdä tämän ilmoituksen:

2) On sanottu, että tämä toimenpide oli ovanlig¹ ja epäparlamenttaarinen.

Ovanlig se oli, mutta asema on nyt ovanlig.

»Epäparlamenttaarinen»: Eduskunnalla olisi ollut valta kaataa hallitus – antaa epäluottamuslause.

Jos hallitus oli vakuuttunut siitä, että puheena olevien ehdokkaiden oli siirryttävä, niin millä tavalla ja kenelle se olisi voinut tämän mielipiteensä tiedoksiantaa muuta kuin eduskunnalle.

Eduskunta voi asian harkita.

Pahempi ja epäoikeutetumpi olisi ollut, jos hallitus olisi yrittänyt salaisesti vaikuttaa vaaleihin.

¹ epätavallinen

5.2. Hiltunen kertoi eilen sosialidemokraattien kokouksessa kutsutun nykyistä hallitusta nimellä »Punaiset suomettarelaiset».

5.2. Ulkoasiainvaliokunta ynnä Gullichsen, Kihlman, Gräsbeck, Söderhjelm, Hynninen, Jalanti.

J.K.P.: Englannin kanssa asia hoidettava niin, että Ruotsia ei loukata. – Sen jälkeen tulee Englanti.

5.2.45 Riksdagsman Henrik Kullberg,

Helsingfors.

Eder skrivelse den 2 dennes har jag i dag emottagit och tackar för densamma. Edra vänliga ord har berett mig mycken glädje. Jag är uppriktigt nöjd, om jag kunnat något medverka vid ordnande av en fråga, som jag anser vara såväl rättvis som för vårt land viktig.

Jag har i dag talat med minister Luukka i anledning av herr Vennamos uppträdande i utskottet. Minister Luukka lovade för sin del medverka till frågans lösning på det av regeringen föreslagna sättet. Jag skall för min del även följa sakens gång och göra mitt bästa för att föra språkparagraferna lyckligen i hamn.

Med utm. högaktning

J.K.P.

¹ 5.2.45 Kansanedustaja Henrik Kullberg,

Helsinki.

Kiitän tämän kuun 2. päivänä päivätystä kirjeestänne, jonka olen tänään vastaanottanut. Ystävälliset sananne ilahduttivat minua suuresti. Olen vilpittömän tyytyväinen, mikäli olen hiukan voinut myötävaikuttaa järjestettäessä asiaa, jonka katson olevan sekä oikeudenmukainen että maamme kannalta tärkeä.

Olen tänään puhunut ministeri Luukan kanssa herra Vennamon esiintymisestä valiokunnassa. Ministeri Luukka lupasi osaltaan myötävaikuttaa ongelman ratkaisemiseen hallituksen esittämällä tavalla. Minä tulen puolestani myös seuraamaan asian kulkua ja tekemään parhaani viedäkseni kielipykäläasian onnellisesti päätökseen.

Kunnioittaen J.K.P.

6.2. J.K.P. – Enckell – Svento – Nykopp – Lehtinen. –Palanneet Moskovasta.

1) Sopimus elintarpeista.

2) Uudet kaupat.

Valmiit antamaan meille suolaa, öljyä, parafiinia ym.

Hinnoista eivät vielä antaneet tietoa eikä vastiketavaroista.

3) 1940 v. etumaksut. – Mikojan: Paras olisi maksaa etumaksut takaisin.

Gartz: Jos amerikkal. ant. jäätyneet dollarit ja antaa etumaksuja.

Svento: Matkalla on suuri merkitys kauppapoliittisessa mielessä. Perspektiivit ovat merkitykselliset. Mikojan puhui Suomen kansasta ja Suomesta hyvin: »Железный народ».¹

Ovet avattu tulevalle kauppapolitiikalle.

Venäläiset olivat hyvin ystävällisiä meitä kohtaan. Matkalla oli myönteinen tulos.

Gartz: Mikojan sanoi, että jos tulee mahdottomaksi, niin voitte olla varmat, että voidaan lykätä vuoteen 1946.

– Venäläisillä on vaikeuksia, köyhyys. Tavallisten ihmisten huoneita ei lämmitetä.

Meidän on vaikea esittää venäläisille, että meillä on vaikeaa tulla toimeen. Sitä venäläiset eivät ymmärrä.

Meidän olomme on parempi ja elämäntaso on korkeampi kuin Venäjällä.

¹ »Rautainen kansa»

6.2.45 Friherre Ernst von Born, Helsingfors.

Det var med stort nöje jag igår emottog av Eder och Magister Henrik Antell för Svenska Folkpartiet undertecknad skrivelse. Jag uppskattar högt vad i skrivelsen anföres. Jag ber Eder till vederbörande framföra mitt uppriktiga tack.

Jag är nöjd för att jag haft tillfälle att bidraga till behandlingen av frågan om tryggande den svenska befolkningens rättigheter vid den förestående jordreformen. Frågans lösning i enlighet med det såväl av regeringens majoritet som av dess minoritet omfattade förslaget är enligt min mening icke allenast rättvis utan även för landets framtid synnerligen viktig. För min del skall jag göra mitt bästa för att få saken förd lyckligt i hamn.

Med utm. högaktning

J.K.P.¹

¹ 6.2.45 Vapaaherra Ernst von Born, Helsinki. Suureksi tyytyväisyydekseni sain eilen vastaanottaa Teidän ja maisteri Antellin Ruotsalaisen Kansanpuolueen puolesta allekirjoittaman kirjelmän. Arvostan erittäin paljon kirjelmässä esitettyjä ajatuksia. Pyydän Teitä välittämään asianosaisille vilpittömän kiitokseni.

Olen iloinen siitä, että minulla on ollut tilaisuus vaikuttaa ruotsalaisen väestön oikeuksien turvaamista tulevan maareformin yhteydessä koskevan kysymyksen käsittelyyn. Ongelman ratkaiseminen sekä hallituksen enemmistön että sen vähemmistön kannattaman ehdotuksen mukaisesti ei näkemykseni mukaan ole ainoastaan oikeudenmukaista, vaan myös maan tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeää. Omasta puolestani teen parhaani asian saattamiseksi onnistuneeseen päätökseen.

Kunnioittaen J.K.P.

5.2. puhuin Wuoren kanssa. Kerroin keskustelustani Zdanovin kanssa – »Новый закон»¹ – Vapaa Sana 3.2. kirjoitti samasta asiasta, että olisi saatava pikaisesti uusi laki sotasyyllisistä. Tämä on ikävää puhetta. Voisin olla mukana kiristämässä lainsäädänt. politikkoja kohtaan, mutta ei retroakt². vaikutusta. Sellaista lakia ei eduskunnassa saataisi läpi, jos yritettäisiin. Mutta se olisi pohjoismaista oikeuskäsitystä vastaan.

Kun venäläiset puhuvat, että entiset politikot voivat jälleen johtaa maan sotaan, niin tällainen laki voisi olla hyödyksi. Wuori kirjoitti p.m:n 6.2., jossa hän käsitteli näitä asioita.

¹ »Uusi laki»

² takautuvaa

7.2. Vapaa Sana eilen kirjoitti sitä vastaan, että ed. ehdokkaiksi tulee Tannerin yms. kannattajia, vaikka Tanner ja muut johtajat jäävät pois.

Puhuin tänään Leinon kanssa. Sanoin, että tällainen kirjoittelu voi viedä siihen, että minun täytyy katsoa, että en ole onnistunut aktionissani, ja vetää siitä johtopäätökset.

Leino sanoi, että ei tarvitse panna suurempaa painoa tälle kirjoitukselle. Sanoi tärkeää olevan ainoastaan sen, että uudesta eduskunnasta tulee työkelpoinen. Ettei asetu mahdottomalle kannalle uuteen politiikkaan nähden. M. Erich, Ikola yms. voivat niin tehdä.

Minä vastasin, että eduskunnasta jää pois ne johtajat, joilla on entisyys. Ne ovat pahimpana esteenä. Heidän täytyy aina väittää olleensa oikeassa. Kaikki nyt ymmärtävät uuden politiikan välttämättömyyden. Täytyy koettaa johtaa eduskuntaa.

Leino lupasi hoitaa Vapaan Sanan. Sanoi ohimennen, että venäläiset katsovat, että minä olen aktionissani johtomiehiin nähden onnistunut.

7.2. Hillilä ja Kekkonen luonani valtioneuvostossa.

Hillilä kertoi eilen Higgs’in (Amerikan edustaja) kertoneen hänelle: 1) Länsivallat eivät kannata kommunisteja; Higgsin tiedon mukaan eivät venäläisetkään niitä kannata. 2) Hyväksyy meidän toimemme poliittisten johtajien syrjään saamiseen. 3) Higgs katsoo, että Rytin olisi poistuttava Suomen Pankista. Hän oli maininnut mm. myös Fieandtin persona ingrata’na¹.

Shepherd oli Rytiin nähden aikaisemmin ollut samaa mieltä.

Minä sanoin, että olisi hyvä, jos länsivaltojen taholta saatettaisiin Rydin yms. tietoon, että he voivat olla esteenä taloudellisten välien kehittymiselle.

¹ ei hyväksyttynä henkilönä

8.2. Riksdagsman Kullberg. Direktör Frans Salovius (mag.) Labors verkst. direktör.

Alla svenska lantbruksorganisationer anh. om lantbruksråds titel.¹

¹ 8.2.45 Kansanedustaja Kullberg. Johtaja Frans Salovius (maist.) Laborin toimitusjohtaja

Kaikki ruotsalaiset maanviljelysjärjestöt maanviljelysneuvoksen arvonimen anovat.

9.2. Ulkoasiainvaliokunta.

J.K.P.: Tämä oli puutavaramiesten keskeinen neuvottelu.

Jalanti: Shepherd sanoi, että englantilaiset puumiehet neuvottelevat Suomen puumiesten kanssa.

Helo: Shepherd sanonut, että asia ei ole tärkeä. Lainojen hoito hyvä.

Loukkaantunut siitä, että ei ole informoitu.

Jalanti: Me emme ole ehdottaneet neuvotteluja, vaan Englanti ilmoitti, että sieltä tulee tänne delegatio.

9.2. Shepherd ja Bluet luonani.

Puutavaraneuvotteluista.

Minä: a) Emme voi myydä ulkomaille muuta kuin tavaraa vastaan. Vienti yli sotakorvauksen pieni; b) Ruotsi meitä auttanut; ainoa joka voi auttaa. He sen kaiketi ymmärtävät.

Shepherd a) luki otteita eilen saamastaan pitkästä sähkeestä. Englannin hallitus katsoo epämieluisaksi, jos myymme Ruotsille puutavaraa, jota Ruotsi ei tarvitse. – 19 artiklan mukaan on puutavara ym. liittoutuneiden käytettävissä. Sitä voimme käyttää Ruotsia vastaan.

b) Emme olleet ilmoittaneet neuvotteluista Ruotsin kanssa.

Minä: Ruotsi vasta neuvottelujen kuluessa ilmoitti ostavansa meidän tavaroitamme.

c) Ellei nyt tule mitään, niin se vahingoittaa tulevaisuudessa suhteitamme.

d) Ystäväll. – »comme amis».

Ehdotin, että jatkamme huomenna kl. 1/2 2 uudestaan, sitten kun saan Shepherdilta kopia extrait eilisestä sähkeestä.

Shepherd ja Bluet: Länsivallat voivat auttaa (tulevaisuudessa) Suomea. UNNRA on sitä varten perustettu.

Minä: Nyt ja lähikuukausina meitä ei voi auttaa muut maat kuin Ruotsi. UNNRA ja länsimaat eivät pääse tänne.

Shepherd: Viittaus nootissa 5.2.45 Suomen velkoihin oli ainoastaan periaatteellinen huomautus. – Se ei tuota vaikeuksia.

10.2. Ulkoasiainvaliokunta.

Enckell sairas. Lisäksi Hynninen, Jalanti, Gullichsen, Kekkonen, Söderhjelm ja Gräsbeck.

J.K.P. esitti kompromissia.

Jalanti – että Englanti demarch. Ruotsissa. Gartz Ruotsiin.

Söderhjelm: a) tavara tavaraa vastaan,

b) tavarain määrä.

Jutila: USA:sta olisi koetettava saada luottoa.

Svento: Että saisimme neuvotella Ruotsin kanssa.

Lähetämme heti miehet Ruotsiin.

J.K.P. ja Pekkala: Haluamme vielä neuvotella Ruotsin kanssa.

Lähetämme.

Jalanti: Pyydetään Englannin demarchea Ruotsissa.

Pekkala: Ei demarchea Ruotsissa.

Res.

Shepherdille: neuvottelemme vielä Ruotsin kanssa, lähetämme kaksi edustajaa Ruotsiin. – Pyydän palata asiaan ensi tilassa.

Myöhemmin sovittiin, että Pekkala ja Söderhjelm lähtevät Tukholmaan.

10.2. Ulkoasiainvaliokunnassa Helo ilmoitti, että Englannin kaupallinen asiamies Bluet ilmoitti velkamme talvisodan aikana saamastamme avusta olevan 1,6 milj. puntaa, joka myös olisi maksettava kolmen vuoden kuluessa.

5.2. Ny Dag

Rumänska regeringen har diskuterat ett utkast till lag som närmare bestämmer begreppet Krigsförbrytare. Lagen har ännu inte antagits. Den stipulerar att krigsförbrytare är den som tillåtit tyska trupper att marschera in i landet, som undertecknat internationella fördrag som strider mot landets intressen, som förklarat krig eller fortsatt detta mot de förenade nationerna. Dessutom skall som krigsförbrytare anses den som antingen

1) inte respekterat de internationella krigslagarna,

2) misshandlat fångar eller gisslan,

3) misshandlat befolkningen i besatta områden,

4) tillägnat sig egendom tillhörande befolkningen i besatta områden,

5) ordnat judars eller politiska motståndares internering i koncentrationsläger,

6) misshandlat judar eller politiska fångar,

7) begagnat sin tjänsteställning för att berika sig på judars och politiska fångars bekostnad,

8) utarbetat eller praktiserat rasoch hitlerlagar,

9) sålt sina tjänster till Tyskland, eller

10) flytt till Tyskland för att ställa sig i detta lands tjäns; och ställt Tysklands ekonomiska intressen före Rumäniens.

Straffsatserna som förutses varierar från fängelse tili dödsstraff. Anklagade skall ställas inför en speciellt sammansatt domstol, vars medlemmar utnämnes av regeringen och med av de politiska grupperna utsedda folkdomare.¹

¹ Romanian hallitus on keskustellut lakiluonnoksesta, joka tarkemmin määrittelee käsitteen “sotarikollinen”. Lakia ei ole vielä hyväksytty. Siinä säädetään, että sotarikollinen on henkilö, joka on sallinut saksalaisten joukkojen marssia maahan, joka on allekirjoittanut maan etujen vastaisia kansainvälisiä sopimuksia, joka on julistanut sodan tai jatkanut sitä Yhdistyneitä kansakuntia vastaan. Tämän lisäksi on sotarikollisena pidettävä sitä, joka

1) ei ole kunnioittanut kansainvälisiä sotalakeja,

2) on pahoinpidellyt vankeja tai panttivankeja,

3) on pahoinpidellyt miehitettyjen alueiden väestöä,

4) on anastanut miehitettyjen alueiden väestölle kuuluvaa omaisuutta,

5) on järjestänyt juutalaisten tai poliittisten vastustajien internointeja keskitysleireihin,

6) on pahoinpidellyt juutalaisia tai poliittisia vankeja,

7) käyttänyt virka-asemaansa rikastuakseen juutalaisten tai poliittisten vankien kustannuksella,

8) on laatinut tai soveltanut käytäntöön rotu- ja Hitler-lakeja,

9) on myynyt palveluksiaan Saksalle tai

10) on paennut Saksaan astuakseen sen palvelukseen ja on asettanut Saksan taloudelliset edut Romanian taloudellisten etujen edelle.

Rangaistusten odotetaan vaihtelevan vankilatuomiosta kuolemanrangaistukseen. Syytetyt joutuvat erityistuomioistuimen eteen, jonka jäseniksi hallitus nimittää poliittisten ryhmien valitsemia kansantuomareita.

10.2. Meidän poliittinen asemamme on painunut paljon alaspäin. Olemme monessa suhteessa vaikeassa tilassa: taloudellinen tila on vaikea: sotakorvaukset, – karjalaisten kysymys – hirmuiset verot.

Kansa alkaa nähdä, mitä sota merkitsi. Eilen presidentinistunnossa hyväksytyt esitykset (korvaus, 2 omaisuudenluovutusvero ym. maanhankintalaki) osottivat konkreettisesti, mitä sota tietää meille. Tähän asti on asia ollut niin sanoakseni “abstraktinen», mutta nyt alkavat sen vaikutukset näkyä.

Kauppaneuvottelut Englannin kanssa: 

Ruotsin ultimaattumi meille (Boheman, Wigforss). Ruotsi ei antanut meille tietoa neuvotteluistaan Englannin kanssa (koska niiden sisältö oli muka pidettävä salassa), vaikka me asiata kysyimme. Sitten Ruotsi yhtäkkiä interveneerasi – brutali.

Toiselta puolen Englanti uhkaa sekä tulevaisuudessa suhteiden huononemisella että 19 artiklalla. Sanoo, että jos annamme Englannille perään, niin se vaikuttaa huonosti suhteisiin ja kauppaan tulevaisuudessa.

Olemme siis taas kahden tulen välissä. Onnettomien sotien tulos!

9.2. Wuori asetettiin »puuministeriksi». Valtioneuvosto hyväksyi ohjeet. Puutilanne on kovin vakava.

10.2. Shepherd luonani.

Ilmoitin, että neuvottelemme edelleen Ruotsin kanssa ja huomenna lähtee Tukholmaan edustajia. – Pitkä keskustelu Shepherdin kanssa.

Kysyin, mitä hän ajattelee meidän maamme asemasta nyt.

Shepherd vastasi: Situation n’est pas mauvaise.¹ Monessa muussa maassa (Belgia, Hollanti, Ranska ym.) on paljon huonompi kuin täällä.

Puhuin sotasyyllisistä ym. – Sanoin, että minun tarkoitukseni on johtaa asiat legalement². – Myös sotasyyllisten asia. – Lakien mukaan. Ei kuten Balkanin maissa, Ranskassa ym.

Shepherd vastasi: »Suomi ei ole mikään Balkanin maa, eivätkä olot ole sellaisetkaan kuin Ranskassa.»

Shepherd piti selvänä, että lakien mukaan on meneteltävä – ei takautuvia lakeja. Ainoastaan jos (kuten ehkä Ryti-­Ribbentropin sopimuksessa) on loukattu voimassa olevia lakeja, voi tulla kysymykseen oikeudellinen käsittely.

Shepherd sanoi myös, että kaikki yhdistyneitten tavarat ovat (engl.-amerikk.) yhteisorganisation määrättävissä. Sen vuoksi Englanti yksin ei voi päättää viennistä. Tätä Suomessa ehkä ei tiedetä.

¹ Asema ei ole huono.

² laillisesti

13.2. Enckell luonani kotona (olin vähän kylmettynyt ja Becker määräsi minut olemaan sängyssä).

Enckell kertoi mm. Jelisejevin puhuneen sotasyyllisistä Suomessa, että se asia on täysin selvitettävä. Mm.: Molotov oli kesäkuussa 1941 sanonut Hynniselle, että Neuvostoliitto oli valmis korjaamaan vuoden 1940 rauhan (antamaan takaisin pääasiassa vuoden 1939 rajat) ja auttamaan elintarpeilla ym., ehdolla että Suomi pysyy puolueettomana. Mutta missä on asiakirjat tästä Neuvostoliiton tarjouksesta:

»Ne kuuluvat hävinneen», oli Jelisejev lisännyt.

 17.2. Otettava selvä ja toimitettava:

1) Maatalousvaliokunnassa aikovat huonontaa maanhankintalain kielipykälää. – N. Pr. 17.2.45.

Samoin maatalousministeriön toimeenpanokomiteassa ei ole ketään ruotsinkielistä. Hufvudstadsbladet 15.2.45.

2) Ulkomaankaupan keskittäminen. Gartz johtamaan.

3) Amerikassa ja Englannissa olisi alettava toimia raaka-aineiden ja luottojen saamiseksi. Lähetettävä henkilöitä. (Mannerheim puhui tästä minulle tänään.) Toissa päivänä Hynniselle ehdotuksenteko.

17.2. Iltakoulussa.

1) Lisäbudjetti eduskuntaan. Nyt tai keväällä.

Keväällä!

2) Korvaus 21 artiklan mukaan vapautetuille.

Ei nyt eduskuntaan, vaan vaalien jälkeen. Mahdollista, että ei mene nyt eduskunnassa läpi. Oikeistolaiset vastustavat vaalien vuoksi. Vasemmistolaiset puolustavat vaalien vuoksi.

Se asia on sopivin uudelle eduskunnalle.

3) Virkamiesten palkkausasia.

4) Suomen Sosialidemokraatin hyökkäys »Poliittista pimennystä» 18.2.45.

 – Kuka hallituksen jäsen on tällaista valehdellut?

 – Ulkoasiainvaliokunnassa ovat Enckell ja Svento olleet.

Enckell puhunut Voionmaan kanssa.

5) Keskustelu rahan arvosta ja inflatiosta.

Suviranta, Tudeer, Sukselainen esittämään.

6) Suojeluskuntien talojen käyttäminen vaalikokouksiin. (Valve).

7) Sosialisoimiskomitea.

19.2. Puhuin Enckellin ja Sventon kanssa Suomen Sosialidemokraatin hyökkäyksestä eilen.

Enckell ilmoitti, että

18.1.45 hän oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa antanut laajan selonteon.

7.2.45 Svento antoi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa täydellisen selonteon Moskovassa tehdystä kompensatiokaupasta.

Enckell ilmoitti pari viikkoa sitten puhuneensa Voionmaan kanssa ja ilmoittaneensa, että ulkoministereillä ei ole mitään erikoista esitettävää. Voionmaa oli siihen sanonut, että siinä tapauksessa ei ole aihetta tulla ulkoasiainvaliokuntaan.

Tarjanne on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan sihteeri ja työskentelee Enckellin huoneen vieressä ja Voionmaan resp.¹ valiokunta voi hänen kauttaan esittää toivomuksensa, jos tahtoo.

Myös Voionmaa voi soittaa milloin haluaa Enckellille ja ilmoittaa, jos haluaa ministerejä valiokuntaan.

Sovittiin, että Enckell ja Svento menevät ensi keskiviikkona valiokuntaan ja Enckell esittää sen, mitä edellä on sanottu, ja selvittää asian – jotta tällaisia väärinkäsityksiä ei synny.

¹ respective [vastaava]

19.2. Wuori kertoi, että Zdanov, joka 17.2.45 illalla oli lähtenyt Moskovaan, oli kutsunut Wuoren luokseen ja tiedustellut Wuoren mielipidettä sosialidemokraattisen puolueen kriisin johdosta.

Wuori oli selittänyt asian.

Zdanov oli sanonut mm., että hän ymmärtää kyllä, että porvarilliset puolueet (kokoomus, maalaisliitto ja edistys) asettuvat Neuvostoliittoon nähden jyrkälle kannalle; mutta kaikissa maissa työläiset ovat Neuvostoliiton ystäviä. Zdanov puhui ankarasti Tannerista (ja hänen kannattajistaan). Sanoi, että Krimin konferenssissa oli päätetty tuhota fasismi »rippeineenkin».

Refl. Tuntuu siltä, että venäläiset tarkasti seuraavat kehityksen kulkua meillä. Arvatenkin eduskunnan kokoonpanosta tulee paljon riippumaan suhteemme kehitys Neuvostoliittoon.

Wuori pelkää, että venäläiset kenties voivat interveneerata ennen vaalejakin. Minä sanoin, että sitä ne tuskin tekevät. Mutta pahempi on, jos katsovat, että uusi eduskunta ei ole sellainen, että sen kanssa voi tulla toimeen.

Zdanov oli sanonut mm., että muualla sotapolitikot jyrkästi heitetään syrjään ja poistetaan. Paasikivi vain lievästi kehoitti heitä siirtymään pois. Muut tietävät sen ilman muuta, mutta Tanner samalla kun väitti, ettei hän ollut mihinkään syyllinen vaan oli toiminut aivan oikein, hän, Tanner, myös väitti, että J.K.P:n ja hallituksen menettely oli vastoin demokratiaa. Tämä on kummallista. Tanner oli itse joku aika sitten puhunut »vahvasta hallituksesta» ja sen tarpeellisuudesta.

Zdanov oli jatkanut, että Lenin ja Stalin olivat opettaneet, että he, kommunistisen puolueen jäsenet, olivat kansan palvelijoita ja että heidän, jos toimivat huonosti ja vahingoittavat kansan etuja, on tunnustettava erehdyksensä ja pyydettävä kansalta anteeksi.

20.2. Wuori.

65.000 miestä enemmän kuin viime vuonna. Mutta Etelä-Suomessa on vähän.

15.2.45 8.000 hevosmiestä vähemmän kuin viime vuonna. Valjaat huonot. Huonossa kunnossa. Rehua vähän. Kauraa puuttuu. Rehusellulosaa. Ei luota siihen. Tavallisina aikoina käytettiin ruista. Mutta ehkä myös liioitellaan hevosten huonoa kuntoa. Lumi tuli myöhään, se on ollut suurimpana esteenä.

Valtio ottaa takavarikkoon puuta, jota yksityiset ovat hankkineet. Eikä sentähden tahdo ajaa ulos metsistä teiden varsiin.

– Järeä puu. 

Virkamiesten palkka-asia.

20.2. Leino luonani:

1) Demokraattinen liitto oli saanut erään huoneiston, mutta vuokralautakunta on häätänyt sen pois.

Sovimme, että Leino menee puhumaan asianomaisten kanssa.

2) Kauppapolitiikka.

Neuvostoliitossa ei ymmärretä, että me olemme niin kärkkäät kauppaan länsimaiden kanssa, mutta vasta toisessa sijassa pidämme silmällä kauppaa Neuvostoliiton kanssa.

Meidän pitäisi toimia niin, että Neuvostoliitto huomaa, että meillä on hyvä tahto käydä kauppaa Neuvostoliiton kanssa.

Minä sanoin olevani samaa mieltä, että meidän on osotettava aktiivisuutta Neuvostoliiton kauppaan nähden, vaikka kenties nyt aluksi ei synny kauppoja, koska meillä ei ole sellaisia tavaroita paljon, joita Neuvostoliitto haluaa. Tämä on poliittisesti ja tulevaisuuteen nähden tärkeää.

Selitin, että ulkomaankauppa on aikomus keskittää ja asettaa se Gartzin johtoon. Leino piti Gartzia hyvänä ja sopivana. Jalanti ei saisi olla mukana.

3) Huoltotoiminta olisi uudestaan järjestettävä.

Leino oli ottanut sen asian esille viime torstaina.

Kun Aseveliliitto ja Lotta Svärd on lakkautettu, olisi niiden harjoittamasta huoltoliikkeestä pidettävä huolta. Venäläiset ovat kääntäneet tähän asiaan huomion. Voi tapahtua ikävyyksiä. 

Suomen huolto on ollut sotien aikana poliittinen, tapahtunut sodan ilmakehässä.

Aseveliliitto ja Lotta Svärd ovat olleet Suomen huollon alajärjestöjä.

Sosialiministeriöön olisi asetettava toimikunta valvomaan huoltotyötä muuttuneissa oloissa.

Leino ajatteli toimikuntaan Holger Nysteniä, agronomi Virolaista (siirtoväki) ja maisteri Anna Nevalaista. Puheenjohtajaksi olivat ehdottaneet Leinoa. Lisäksi toim. Nurminen.

20.2. Pääjohtaja Lönnroth. Puhui Tie-­ ja vesirakennushallituksen insinöörien palkka-asiasta. Insinöörejä ei saa pysymään nykyisillä palkoilla.

21.2. Enckell oli tänään eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa. Voionmaa oli pyytänyt anteeksi Suomen Sosialidemokraatin kirjoitusta ja sanonut, että valiokunta on tyytyväinen eikä kirjoitus ollut saanut alkuaan valiokunnasta.

21.2. Enckell lähetti minulle seuraavan:

»P.M.

Ulkoministeriön Sot.tston tulkin luutn. A. Leon keskustelu Neuvosto-Venäjän LYK:hon kuuluvan kapteeni Nättijevin kanssa.

Ollessani komennuksella LVK:n jäsenten kanssa Hämeenlinnassa 16.–20.2.45 välisenä aikana, sattui 18.2.45 ollessamme majoitettuina Uudessa Hotellissa seuraava keskustelu, johon ottivat osaa ev.luutn. Nikonov, ev.luutn. Bogatenkov, kapt. Nättijev sekä allekirjoittanut.

Kapteeni Nättijev väitti, että Eduskuntavaalit Suomessa ovat olleet aina laittomat, perustellen väitteensä sillä, että

1) kaikki täysi-ikäiset eivät olleet äänioikeutettuja,

2) että SKP ei ole ollut edustettuna Eduskunnassa,

3) että eräät henkilöt, kuten ne, joiden varallisuus ei ole ylittänyt määrättyä rajaa, ovat olleet äänioikeutta vailla, ym. lukemattomat tapaukset.

4) Tilasto on aina osoittanut, että »n.s.» äänioikeutetuista on äänestänyt vain kolmannes, mikä merkitsee, että kaksi kolmatta on ollut joko kommunistia, jotka eivät halunneet äänestää muita puolueita (omaa ei ole ollut eduskunnassa) tai ovat he olleet äänioikeutta vailla, sillä jokainen äänioikeutettu menee vaaliuurnalle ilman muuta.

Samoin tulevat Eduskuntavaalit ovat laittomat, sillä siitä huolimatta, että SKP on nyt laillistettu, käyttävät faskistit käsissänsä olevaa suurta valtaansa ja syrjäyttävät työtätekevät ja kärsineet. Tämä tulee kuitenkin pian muuttumaan.

Läsnäolleet ev.luutnantit ovat jonkunverran tukeneet kapt. Nättijevin väitteitä, joskin yrittäen muuttaa puheen aihetta. Edelleen väitti Nättijev, että Suomen Eduskunta säätää uusia lakeja, jotka ovat ristiriidassa Perustuslain kanssa, jos porvariston edut sitä vaativat.

Suomen Marsalkka Mannerheim ei olisi missään tapauksessa valittu presidentiksi, jos vaalit olisivat olleet toimitettu laillista tietä käyttäen. Itse puolestani yritin selittää LVK:n edustajille asian todellisen laidan saaden vastaukseksi, että olen joko faskisti, joka tietysti ajaa omaa etuaan, tai niin lopullisesti pimitetty niinkuin suurin osa Suomen kansaa, joka ei tiedä mitään luonnollisista oikeuksistaan eikä osaa niitä käyttää, tai vaatia oikeuksiansa. ‘Nyt on tullut heräämisen hetki.’

Yleensä esiintyi kapt. Nättijev avoimesti vihamielisenä Suomelle ja nykyiselle järjestelmällemme, pilkaten tapoja, yleensä kaikkea mitä meistä tiesi tai näki. Seuraavana päivänä (sunnuntaina) katsoessaan ikkunasta· kirkkoon menevää kansaa huomautteli, että nyt ne menevät pyytämään Jumalalta apua kun eivät muuten pärjänneet. Kun elokuvissa näimme lisäkuvan, jossa esitettiin siirtoväen vaikeuksia (tri Waris diktorina), huomautti Nättijev, että siinä taas vuodatetaan krokotiilikyyneleitä. Vastaavan sävyistä oli koko Nättijevin esiintyminen muuallakin.

Luutn. A. Leo.»

21.2. Iltakoulu.

Minä: Sosialidemokraatti 18.2.45.

Enckell luki, mitä tänään oli ulkoasiainvaliokunnassa lausunut.

Res.

Kommunikea.

Valve: Puolustuslaitoksen kiinteistöjen käyttäminen poliittisiin tarkoituksiin. Olisi kaikilta kiellettävä talojen käyttö.

Helo: Suomi-Neuvostoliitto-Seuralle olisi annettava.

Kekkonen = Helo.

Leino – aikaisemmin on myönnetty. Jos olisi ennen kielletty, niin nyt voisi kieltää. Esim. jos tänne tulee puna-armeijan kuoro, ei voi kieltää. = Helo ja Kekkonen.

Aura: Ei poliittisiin tarkoituksiin. Mutta SNS:lle olisi annettava. Mutta ei vaalikokouksia, koska poliittisia.

Törngren: Jos on kasarmialueen ulkopuolella, niin voitaisiin antaa, mutta muuten ei.

Pekkala: Ei voi kieltää.

Kekkonen: Suomalais-saksalaiselle yhdistykselle on sodan aikana annettu puolustuslaitoksen taloja.

J.K.P.: Kaikkien pitäisi saada vapaasti toimia vaaleissa. Krimin konferenssin päätös.

Wuori: Puolustuslaitoksen tulisi tehdä luettelo niistä huoneistoista, joita on käytetty ja joita voidaan käyttää. = J.K.P. Eikö voisi suojeluskuntataloja antaa? Vaalivapaus vaalitoim. ajaksi olisi annettava.

Leino = J.K.P.

Helo: Kansan tahdon pitäisi saada tulla esille – että sisäministeri kääntyisi kuntien puoleen, että kuntien taloja vaalitoimiin saataisiin käyttää – sekä suojeluskuntataloja saisi käyttää samaan tarkoitukseen.

Jutila = J.K.P., että kaikkien puolueiden pitäisi saada vedota yleiseen mielipiteeseen. Armeijan huoneistoja ei muihin valistustilaisuuksiin, siis SNS.

Hillilä: Valven ehdotus. = Kekkonen. Sisäministeri lähettää huomenna kunnille kirjelmän. Suojeluskuntien kiinteimistöt. Olisi päätettävä.

Pekkala: Puolustuslaitoksen talot erikseen.

Samalla hallituksen taholta vedottava, että enemmän kokoushuoneita voitaisiin käyttää vaalitoimiin (eri aatesuuntien).

Valve: Kulttuuritilaisuuksiin, mutta ei poliittisiin. Puolustuslaito1) ksen alueella ei polit.

Leino.

Res.

1) Valveen –

2) Poliittisiin tarkoituksiin

a) Hillilä kirj.

b) Suojelusk. ym. taloja.

Kekkonen: pääministeri antaisi kehotuksen. – Minä annan kehotuksen, nojaudun hallituksen jäsenten mielipiteeseen.

Hiltunen: Yleisradio.

Kaikille suomalaisille vaaliliitoille.

Demokr. liitolle 2, muille yksi.

Helo: Sanomalehtien tasoitus.

Niille enemmän, joilla ei ole lehtiä: pari-kolme kertaa viikossa.

Hyväksyy Hiltusen, mutta että Demokr. liitolla olisi 3. Myös ruotsalainen vasemmisto saisi yhden.

Jutila: Maalaisliitolla on myös vähän lehtiä, sen pitäisi saada myös lisää radiossa.

Pekkala: = Helo.

Leino = Helo.

Wuori: 20 minuuttia molemmille sosialidemokr. oppositiopuolueille. Mitä tulee Helon ehdotukseen: ensi tilassa vaalisanomalehdet kaikille. Pekkala huolehtisi. Radiojournal.

Gartz: 1.3.45 kl. 6–11 ill. joka ensi puolitunti olisi varattu vaalivalistukseen.

Kekkonen: Täytyy saada puhua suhteista Neuvostoliittoon sekä Saksaan.

Hillilä = Gartz.

Svento: Hyväksyy sinfon¹., mutta ei partit². Radiossa saa puhua, miten monta kertaa, se on sama. Hyväksyy periaatteessa, mutta yksityiskohdat ensi keskiviikkona.

Leino: Epäilee Wuoren ehdotusta.

»Ulkop. arkal. kysymykset.»

A.2. muutettava.

Res.

1) Radiota käytettävä.

2) Yksityiskohdat myöhemmin.

Res.

J.K.P. yhdessä Pekkalan ja Kekkosen kanssa.

Hiltunen: Veturimiehet antaneet ultimaattumin palkka-asiassa.

Ei voi muuta kuin hyväksyä.

Tuomioja: Virkamiesten palkat täytyy järjestää saman periaatteen mukaan kuin muut palkat.

Valtiovarainministeriölle 2 viikossa täytyy ehdotus.

500 à 600 milj. mk.

Helo: = Tuomioja. Indeksin perusteella. Lisäbudjetti huomenna. – Muuten valmistetaan.

J.K.P.: Lisäbudjetti vasta keväällä? Korvaukset vangituille uudelle eduskunnalle.

Pekkala: Rautatieasia olisi poistettava päiväjärjestyksestä. Olisi heti suostuttava. Lisäbudjetti: eduskunnan tark. huhtik. – syksyllä. Korvaus poliittisille vangeille – on annettava. Mutta nykyinen eduskunta kenties ei hyväksy. Uusi eduskunta hyväksyy paremmin. Ei varmaa kantaa.

Svento: Veturinkuljettajat vaaralliset. Korvaus parempi uudelle eduskunnalle.

Kekkonen: Lisäbudjetti nyt heti.

75 milj. määräraha: ehd. on nyt sellainen, että sitä täytyy hallituksen voida kannattaa. Asiallisia vastaväitteitä ei voi tehdä sitä vastaan. Huonot tapaukset on otettu pois. Mutta vasta uudelle eduskunnalle. Voidaan hylätä.

Krimin konferenssin päätös – voisi olla viisasta, jos nyt hyväksytään. Mutta Zdanovin keskustelun jälkeen on valmis antamaan tälle eduskunnalle.

Wuori: Kannattaa Tuomiojaa, että virkamiesten korotus.

Korvaus vangituille: vuoden 1918 amnestioilla oli hyvä vaikutus.

Politiikka rakentui väärille perusteille. Nämä henkilöt on tuomittu Suomen lain mukaan tai pidätetty. He ovat lähteneet oikeista premisseistä. – Tarkoittaa katkeruuden lieventämistä, joka näissä henkilöissä on syntynyt.

Jutila: Korvaus olisi annettava nyt ja ajettava läpi ryhmissä poliittisena kysymyksenä.

Hiltunen: Korvaus olisi pian ratkaistava. Tähän eduskuntaan.

Luukka: Korvausasiassa = J.K.P. Pelkää, että eduskunnassa tulee ikävä keskustelu. Kenties ei mene läpi. Uudelle eduskunnalle.

Törngren: Oma mielipide on, että tähän eduskuntaan.

Leino: Tämän hallituksen pitäisi antaa. Vanha eduskunta voi joutua sen eteen, tehdään kysymys, eduskunta vastaa, että ei ole annettu esitystä. Hallitus voi joutua kriisin eteen.

Jos uusi eduskunta ei hyväksy, niin voidaan vaalien jälkeen antaa uusi esitys.

Valve: Ei sotapet. eikä maanpetoksesta.

Minä: a) suojeluskuntaym. talot – vetoomus.

b) yleisradio.

¹ sinfonian

² partituuria

22.2. Enckell.

Jelisejev oli kutsunut tri Kiparskin luokseen eilen. Kiparski oli kertonut Enckellin veljelle, että Jelisejev oli puhunut Kiparskille seuraavaa (Paasikivestä, Enckellistä ja Sventosta):Paasikivestä: : Питаем к нему безграничное доверие в виду эго и прошлой и настоящей деятельности..

Enckell: ведет иностранную полити1су, которая всецело отвечает нашим взглядам и кроме того у нас с ним прекрасные личные отношения. Можно только сожалеть о том, что он не имеет большее влияние на внутренные дела страны.

Svento тоже понимающий человек

Что же касается таких господ как Хиллиля и Кекконен, то они совсем неуместны.

Вы читали декларацию Крымской конференций. Заметили-ли Вы что союзники согласилис на том, что им в будущем предстоит вмешиваться во внутренные дела как освобожденных стран так и бывших сателлитов Германии. Что касается ваших выборов, то неужели Вы воображаете что СССР может питать малейшее доверие к народному представительству из которого 3 /4 являются приверженцами той политики, которая вовлекла Вашу страну в войну. Ваши соц-демократы являются явными фашистами. Как можно думать, что изменится дух Вашего юношества когда во главе университета стоят такие лица как канцлер Туленхеймо и ректор Неванлинна, о которых все знают, что они от души ненавидят Россию. Неужели у Вас в составе профессоров не находится более подходящих лиц, которые учили-бы изменившееся внешнее положение Финляндии. Почему не выступают такие профессора как Langfors и Brotherus. В вашем Информбюро продолжают сидеть лица которые нам хорошо известны своей прежней деятельность ю. Чем Вы объясняете, что происшедший инцидент с сиренами не был оффициально выяснен. Очевидно Ваши правые круги заинтересованы в том чтобы поддерживалось нервное настроение военного времени о чем м.пр. свидетельствует то обстоятель ство что все окна Ваших магазинов все еще заколочены когда все это дерево можно было-бы удачно употреблять на топку в виду недоставка в дровах.»¹

¹ Paasikivestä: Tunnemme häntä kohtaan rajatonta luottamusta ottaen huomioon hänen entisen ja nykyisen toimintansa.

Enckell: Hän harjoittaa ulkopolitiikkaa, joka täysin vastaa meidän katsantokantaamme, ja sitäpaitsi meillä on hänen kanssaan erinomaiset henkilökohtaiset suhteet. Voi vain valittaa sitä, että hänellä ei ole suurempaa vaikutusta maan sisäisiin asioihin.

Svento myös ymmärtäväinen ihminen. Mitä tulee sellaisiin herroihin kuin Hillilä ja Kekkonen, niin nämä eivät ole ollenkaan paikallaan.

Oletteko lukeneet Krimin konferenssin julkilausuman? Huomasitteko te, että liittolaiset sopivat siitä, että heidän tulee tulevaisuudessa sekaantua vapautettujen maiden, niin myös Saksan, entisten satelliittien sisäisiin asioihin.

Mitä tulee teidän vaaleihinne, niin luuletteko te, että SNTL:lla voi olla vähäisintäkään luottamusta kansaneduskuntaan, josta 3/4 on sen politiikan kannattajia, joka vei teidän maanne sotaan. Teidän sosialidemokraattinne ovat kiihkeitä fasisteja. Kuinka voi ajatella, että teidän nuorisonne mieli muuttuisi, kun yliopiston johdossa ovat sellaiset henkilöt kuin kansleri Tulenheimo ja rehtori Nevanlinna, joista kaikki tietävät, että he koko sielullaan vihaavat Venäjää. Eikö teillä todellakaan professorien joukossa ole sopivampia henkilöitä, jotka valistaisivat Suomen nuorisoa Suomen ulkonaisen asenteen muuttumisessa? Miksi eivät esiinny sellaiset professorit kuin Långfors ja Brotherus? Teidän tietotoimistossanne on jatkuvasti sellaisia henkilöitä, jotka ovat meille hyvin tunnetut entisestä toiminnastaan. Millä te selitätte, että tapahtunutta välikohtausta (sireenit) ei ole virallisesti selvitetty? Todennäköisesti teidän oikeistopiirinne ovat kiinnostuneita siitä, että sodanaikainen hermostunut mieliala jatkuisi. Sitä mm. todistaa se seikka, että liikkeittenne kaikki ikkunat ovat vielä kiinnilyödyt, kun kaikki tämä laudoitukseen käytetty puu olisi voitu edullisesti käyttää lämmityksessä, kun otamme huomioon, että puusta on puute.

 23.2. Iltakoulu

1) Julkilausuma kokoushuoneista.

2) Maanhankintalain 93 §:n tulkinta.

3) Sosialisoimiskomitea – Gartz.

4) Gartz: Sotevan hinnoitteluasia.

5) Lohjan rata.

Myöhemmin iltakoulussa:

1) Ulkomaan kaupan järjestäminen.

2) Yleisradio vaalipropagandassa.

23.2.45 Iltakoulu.

1) Julkilausuma Kekkonen: Jelisejev oli puhunut eilen, että tarvitaan Suomessa muutoksia, ja puhui Suomen Pankista.

2) Maanhankintalaki, 93 §.

Pekkala = J.K.P.

J.K.P.: On valtakunnallinen kysymys.

Törngren: Jos olisi tulkittu oikein, niin hyvä. Tällä kysymyksellä on suurempi ulkopoliittinen kuin sisäpoliittinen merkitys, vaikka sen sisäpoliittinen merkitys myös on suuri. Valtakunnallinen kysymys.

Vennamon tulkinta.

3) Sosialisoimiskysymys.

Törngren: Lykätään.

Wuori: Kansant. neuvott. työvaliokunnan leht.: a) selvitys meidän tai. koneistomme pääpiirteistä ja b) olisiko sen mielestä sen lisäksi, mitä nyt on tapahtunut, ryhdyttävä lisäämään valtion vaikutusta talouselämään.

Res.

Wuoren a) kohta.

4) Leino: Kun Aseveliliitto lakkautettiin, sen harjoittama vapaa huolto jäänyt avonaiseksi. Täten muuttuneissa oloissa hallituksen olisi täytettävä Aseveliliiton aukko ja mahdollisesti Lotta Svärdin harjoittaman huollon aukko täytettäisiin.

Puhunut J.K.P.n kanssa ja sen johdosta olisi valtion otettava tämä aukko hoidettavakseen.

Komitea harkitsemaan asiaa lähemmin.

J.K.P. = Leino.

Valve: Aseveliliiton ja Lotta Svärdin tehtävää on vaikea täyttää. Se oli henkilökohtaista toimintaa. Virkakoneisto ei pysty täyttämään. Kun on vapaata tahtoa, Suomen huollon toimintaa laajennettava. Suomen huolto olisi mobilisoitava ja sitä tuettava.

Kekkonen: Suomen huollon tehtävä yhdistää vapaa toiminta. Suomen huoltoa olisi laajennettava ja kannatettava, mutta Suomen huollon johtohenkilöiden ambitio esteenä. Mutta komitea tutkimaan, miten uusi järjestö, joka saisi apua valtiolta, voisi asian hoitaa.

Suomen huolto olisi uudestaan järjestettävä ennemmin tai myöhemmin.

Gartz: Komitea tutkimaan, miten Ase­veliliiton ja Lotta Svärdin avustustoiminta olisi hoidettava – kannattaa sitä. Mutta yhteistoiminta Suomen huollon kanssa on välttämätön. Suomen huollon johtokuntaan kuului 7 jäsentä, sosialimin. määräsi 3. Nyt 8:sta jäsenestä sosialimin. 4.

Luukka: Suomen huolto ei saa lahjoituksia, jos hallitus sekaantuu.

Törngren: Oli suuri hajaannus tällä puolella. Suomen huolto järjestettiin keskittämään. Jos tulisi toinen järjestys, niin menettäisimme myös Suomen huollon. Sen johtokunta voi erota. Sentähden pelkää komitean asettamista. Kirje Suomen huollolle, että Suomen huolto nimittäisi pari henkilöä komiteaan.

Wuori: Merkitys on, että a) on saatu ulkomailta apua ja b) on ollut joustavampaa. Ammattijärj. ei enää ole katsonut voivansa tukea Suomen huoltoa. Komiteaan Suomen huollon edustajia.

Kekkonen: Suomen huolto ei nauti maaseudulla sellaista luottamusta kuin luullaan. – Maanantaiksi.

24.2. Viime aikoina minun kuuluviini tulleiden tietojen johdosta (Enckellin kertomus, luutn. Leon kertomus ja erityisesti Krimin konferenssin päätös) aiheuttivat minut, sittenkun asiasta oli iltakoulussa keskusteltu, tänään radiossa ja huomenna lehdissä julkaisemaan vetoomuksen vaalien johdosta. (kts. sitä).

25.2. Maanhankintalain 93 §.

Vennamo ym. ovat sotkeneet siihen kielilain määräykset ja tahtoneet tulkita 93§:ää kielilain pohjalla.

Näitä asioita ei saa sotkea toisiinsa. Kysymys on kahdesta eri asiasta.

Kielilaissa on määräyksiä ainoastaan siitä, mitä kieltä viranomaisten ja viranomaisten luona asian käsittelyissä on suullisesti jo asiakirjoissa käytettävä. Siinä annetaan ohjeita suomen ja ruotsin kielen käyttämisestä ja määrätään, että eri kieltä on käytettävä sen mukaisesti, millainen suomen- ja ruotsinkielisen väestön lukumääräinen suhde on. 93 §:ssä on kysymys reaalisesti aivan toisesta ja paljon tärkeämmästä asiasta. Kysymys on »suomen-­ ja ruotsinkielisten kuntien luonteesta kielellisessä suhteessa», niin sanoakseni siitä perustuksesta, miten p.o. alueet ja kunnat ovat ruotsin- ja suomenkielisen väestön asumia, miten suomen- ja ruotsinkielinen väestö asuu ja sijaitsee kussakin tällaisessa kunnassa ja miten ihmiset siellä keskenään asuvat, ei vain viranomaisten käyttämää kieltä, vaan ihmisten yhdyselämää, ja siihen vaikuttaa samakielisyys aivan toisella tavalla kuin virallisten asiakirjain kieli. – Paljon tärkeämpi. – Suomessa oli ennen virkakielenä ruotsi, mutta suomenkielinen väestö eli keskenään. Ja joskin viranomaisten kieli ja viralliset kieliolot ovat tärkeät, niin vielä paljon tärkeämpi on kansan ja väestön keskinäiset suhteet ja kielellinen yhteys. Tässä on kysymys siitä perustuksesta, jonka mukaan sitten viranomaisten on kielilain määräyksiä suomen- tai ruotsinkielen käyttämisestä sovellettava. Tätä tarkoitetaan sanonnalla »Suomen- ja ruotsinkielinen luonne kielellisessä suhteessa».

93 §:n määräys, joka tarkoittaa reaalisia asutusoloja, menee kielilain edellä.

Kielilaki mukautuu asutusolojen mukaan eikä kielilain määräykset tietenkään voi olla määräävänä siihen, miten asutus toimitetaan.

Kysymys on ruotsinkielisen asuma-alueen pysyttämisestä ruotsinkielisten hallussa. Se on niin pieni, että siinä ei ole supistamisen varaa.

Mitä kieltä viranomaiset sitten käyttävät ja mitä kieltä viranomaisissa ja niiden luona käytetään, se on aivan eri asia, joka ei kuulu 93 §:ään, joka koskee toisia, reaalisia olosuhteita. On aivan haettua puhua kielilain 2 §:stä ja 15 §:n 2 momentista tässä yhteydessä. Veisi mahdottomiin ja kohtuuttomiin johtopäätöksiin.

2 §: 10 % 90 %

d⁰ 15 %.

93 §:

1) Itsessään kohtuullinen ja oikea. Ratkaistava yhteisymmärryksessä. – Meillä on riittävästi vaikeuksia. Ei pidä tehdä lisää.

2) Ulkopoliittinen puoli valtakunnallinen.

26.2. Tarkkanen ja Hästbacka luonani.

Laisaari aiotaan nimittää finanssiministeriöön veroasioita hoitamaan. – Hän on kovin yksipuolinen mies.

Maanvilj.min.:ssä on paljaita karjalaisia viroissa. Pitäisi saada tasapuolisia sinne. Lupasin ottaa selvää.

Puhun heti Tuomiojan kanssa, joka sanoi, että Laisaari on aiottu ottaa Takin paikalle.

Sanoin, että niin kauan kuin minä olen hallituksessa, ei Laisaarta saa ottaa.

26.2. Jälleen ikävä keskustelu Sventon kanssa Enckellin läsnäollessa ulkomaankauppa-asioiden siirtämisestä kauppaministeriöön. Svento ottaa tämän asian ambition kannalta. Katsoo sen jonkunlaiseksi epäluottamuslauseeksi itseään vastaan.

26.2. Wuori – Arabian lakkoasia.

Luottamusmieheksi siellä valittu Aho.

Tuli ristiriita siitä, että Aho oli eräälle työmiehelle puhunut, että hän teki ylityötä. Tehtaan johto erotti. Syntyi lakko. Ilman työntekijäin järjestöä.

Kysymys on: Herlitz: Ei voi ottaa takaisin työhön. Joko Aho on tehtaassa ja Herlitz on poissa, tai Aho pois ja Herlitz tehtaassa.

Ei voida selvittää ilman, että Herlitz ottaa Ahon takaisin.

1 700 on lakossa. Jos lakko jatkuu, niin ruvetaan keräämään apua ja silloin syntyy yleinen liike ja laaja levottomuus työpaikoilla. – Kommunistit tulevat käyttämään hyväkseen.

Herlitz: Aho ollut 19 vuotta Arabialla. Sodan aikana kuului kommunistiseen puolueeseen. 3 kk. vangittuna. Pari kuukautta sitten tuli johtomieheksi. – Rettelöi, aina puhui työmiesten kanssa, rettelöi. SAK:n kirjallinen paperi, että luottamusmiesten pitää puhua johdon kanssa, mutta ei puhua suoraan työmiesten kanssa. Verkmestareille olisi Ahon puhuttava, mutta hän juoksee ympäri. – Polttoainetta on ainoastaan 3 viikoksi.

Wuoren ehdotus, että tehdas alkaa käydä, mutta että Aho suspendeerattaisiin eikä tulisi takaisin.

4 à 5 kertaa oli huomautettu Aholle, että hän ei saa puhua suoraan työväelle. Sitten saatiin kirjallinen paperi ammattiyhdistykseltä, että Aho ei saa puhua suoraan työväen kanssa, vaan hänen on puhuttava työnjohtajien kanssa, mutta siitä huolimatta jo kolme kertaa oli Aho jatkanut samaan suuntaan ja Aholle oli huomautettu, ja vasta sen jälkeen hänet erotettiin.

26.2. Iltakoulu.

Hinta- ja palkkatilanne ja rahan arvo.

Suviranta – Taloudelliset realiteetit.

1) Inflatioprosessi on yhteiskunnalle onnettomuus ja kansantaloudelle vahingollinen. Inflatio on vaarallinen.

2) Suomen kansan kulutusmahdollisuudet ovat sodan johdosta supistuneet. Tavaramäärä on alentunut ainakin 30 %. Kulutusmahdollisuudet supistuneet n. 40 %:lla. Markkinoilla oleva tavaramäärä on supistunut 40 %:lla.

3) Yhteiskunnassa jaettava kulutustavarain määrä ei voi lisääntyä ilman että tuotanto laajenee.

4) Jatkuva inflatio on tuotannon vihollinen. Suomessa on laiminlyöty hallituksissa Suomenmarkan puolustaminen. Se on vaikeuttanut tuotantoamme. Metsänhinnat. Viimeinen puutavaran hintojen korotus. Epäoikeudenmukaista korottaa hintoja kesken hankintakautta. Olisi pitänyt korottaa hinnat jo viime syksynä.

5) Tuotannon jakaantumista muuttamalla ei voida elintasoa kohottaa. Köyhtymisprosessi jo meillä mennyt pitkälle.

Verotus:

a) Inflatiotakuu. – Jos on omaisuudelle inflatiotakuu (karjalaiset), jos kaikille muille, niin ei mitään hyötyä.

b) Palkankorotukset: Rajoissa on mahdollinen, mutta kun korotukset tulevat yleisiksi, niin ne jatkuvat hinnoissa = jatkuva inflatio.

c) Hintainkorotukset: Ei myöskään ole hyvä.

6) Hinta- ja palkkasäännöstely: Se on tähän asti ollut puutteellinen eikä vienyt tulokseen.

Nyman: Palkkaneuvosto ja säännöstely ei ole täyttänyt vaatimuksia. Siitä on ollut markan arvon puolustamisessa enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Hintasäännöstely on toiminut paremmin. Mutta on muuttunut liian virastoksi.

Hintojen nousu 2 à 3 vuotena voitiin melkein pysähdyttää.

Palkkaneuvosto: puheenjohtaja + kaksi jäsentä.

Työntekijät ja työnantajat. Puolueettomampi kuin tähän asti. Hintaneuvosto sellaiseksi kuin se on.

Hallituksen jäsen yksinomaan niitä hoitamaan. Sosialiministeri tai kansanhuoltoministeri tai joku muu, esim. toinen valtiovarainministeri.

Verotaakan huojentaminen on tarpeen.

Kiinteä ote hinta- ja palkkapolitiikan alalla. Odottaa hallitukselta johtoa.

Tri Puhakka: Hinnat ja työpaikat olisi samanaikaisesti niin määrättävä, että saadaan stabilisuus – jotta saavutettaisiin tietty hintataso.

Aura: Hinnan nousuun on ollut luonnolliset syyt: pääsyy se, että emme ole voineet määrätä ulkomaisten tavarain hintoja. Olimme pakotetut maksamaan saksalaisille niiden vaatimat hinnat. Varsinkin tekstiilipalkat pidetään liian alhaisina, ei 100 %, ja nyt se kostaa itsensä: palkat ovat riehaantuneet nyt.

Ruotsin kruunua on korotettu 40 %:lla.

Honka: palkkasäännöstelystä: Voidaanko eliminoida sellaiset palkankorotukset, jotka eivät sovellu palkkojen keskinäiseen suhteeseen? Keskinäinen arvostus.

Maatalouspalkkoja on korotettava.

Helo: Markan entinen puolustuslinja on kestämätön. Saatava toinen linja.

Ensi linja: palkkoja on pidetty alhaisina – Keinot: kenttäoikeudet, matka Siperiaan, yms. Mutta työväki vaatii nyt suurempia palkkoja.

Uusi linja: Työn osuus ja kapitaalin osuus muutettava, suhde 3:1 (työ – kapitaali). Palkkoja korotettava enemmän kuin hintoja – Suhde työn eduksi. – Työväkeä ei saada yhteiseen innostukseen eikä yksimielisyyteen, ei ole psykologista momenttia. –Asia on suurelta osalta psykologinen.

Valtion finanssien pitää olla tasapainossa. Veroruuvin täytyy jatkua. Veroja ei voida alentaa.

Pekkala: Suvirannan teoriat eivät kestä todellisuutta. Tavaraa on vähän. Työväellä on puute. Elinkustannusindeksi ei todellinen. – Palkkojen nousu – tai rauhattomuudet. – Veroja ei voi alentaa.

Aura: Palkkakysymys on nyt tärkein. Organisatioasia ei ole niin tärkeä nyt. Uusi palkkapohja.

J.K.P.: Inflatio. Sota-aika. 1938 v. palkkoja ei voida saada. Suhteelliset palkat.

Tuomioja: palkat: poliittinen kysymys. Ei välitä mistään sopimuksista.

Ne poliittiset voimat löydettävä, jotka kykenevät hoitamaan kommunistit.

Saatava työväki järkiinsä.

SAK:n ja kommunistien yhdessä täytyy koettaa asioita hoitaa.

Wuori: Jos työnantajat olisivat olleet valmiit tekemään vuosi sitten minimipalkkasopimukset, niin asiat olisi voitu hoitaa paljon paremmin kuin nyt. Viime vuonna ei oltu halukkaita mihinkään.

Mitä sanotaan työväelle; minkä vuoksi heidän tulee olla rauhallisia? Millä tavalla palkkatyöväen luottamus tähän koneistoon? Tavarain jakeluun?

Ei mikään järjestö voi työntekijäin kesken sanoa, että liike saa mennä siihen asti, mutta ei pitemmälle. Mustasta pörssistä saa tavaraa, jos on rahaa. Myös luokkataisteluhenki – elämme jonkunlaisessa vallankumouksessa. Eivät tahdo pelastaa porvarillista yhteiskuntaa. Palkkatyöläisille suurempi merkitys organisatioissa.

Nykyiset palkkaliikkeet:

1) Valtion virkamiehet – 600 milj.

2) Myllytyöntekijät.

3) Poliittinen. Arabia.

4) Maalis-toukokuussa jotenkin kaikilla aloilla.

5) Maatalouspalkat.

Järjest. paperi- ja tekstiili 2 kk.

Sahaliike järjestymätön.

Puuseppä.

Jutila: Uusi tila Suomessa, on löydettävä uusi tasapainotila.

Hiltunen: Emme voi palkkatasoa vakauttaa jollekulle tasolle, ennenkuin kaikki on kierron kulkenut, ennenkuin työläiset huomaavat, että inflatio tekee tyhmäksi palkankorotukset.

Ministerivaliokunta olisi asetettava.

J.K.P.

Wuori: Voidaanko pitää voimassa palkkapäätös? Pyritäänkö ohjaamaan palkkoja?

a) Jos palkkoja ohjaavaa toimintaa pitää jatkaa, niin eikö olisi päätöstä muutettava niin, että ei olla sidotut elintarveindeksiin? – Nyt vaatimukset menevät yli indeksin.

b) Jos palkkoja ohjaavaa toimintaa on jatkettava, niin organisatio.

c) Eräät hintakysymykset – maataloustuotteiden hinta.

d) Millä tavalla voidaan palkannauttijain piirit saada tuntemaan suurempaa luottamusta valtiovaltaa kohtaan? Tai jos saadaan vaalien jälkeen uusi hallitus, jolla on vaikutusvaltaa.

e) Millä tavalla hallitus tahtoo tukea pyrkimystä ammattiliikkeen vahvistamiseksi? (Sopimus kommunistien kanssa ei ole saanut kannatusta.)

Res.

Wuori, Leino, Jutila, Tuomioja.

Valiokunta käsittelee ponnet.

26.2. Tuomioja: Virkamiesten palkat. 600 milj. markan lisäys. (Helsingin kaup. 80 milj.) Nyt n. 3 miljardin korotus 20%.

Kekkonen: Tämä on minimi.

Res.

Hyvä.

27.2. Ulkomaankauppa-asioiden hoito.

Ulkoasiainvaliokunta + Gartz.

Gartz: Olisi toinen ratkaisu, joka tyydyttää myös Sventoa.

(Gartz:)

Toinen ratkaisu: Ulkoministeriön Jalanti ei oikea mies. Sopimaton. Englantilaisten neuvottelujen epäonnistumisesta kantaa vastuun. – ingr¹. Ruotsissa sekä nähtävästi myös Neuvostoliitossa. Jalanti pois kauppapoliittiselta osastolta.

Svento: Otettava perinpohjaisesti – lykättävä uudelle hallitukselle. Jalannin tilalle uusi henkilö.

J.K.P.

Helo: Konsentreraus kyllä tarpeen. Asia on Jalannin kysymys. – Kun vaalit edessä – kun otetaan pois Sventolta.

J.K.P.: Asia on mitä tärkein heti ratkaista.

Helo

Enckell: Asia on mitä tärkein. On eräitä asioita, jotka on ratkaistava pian.

Ruotsissa: Sotevan asiat. – resp. Amerikassa.

Wuori: Venäläiset antavat meille 100 nafta. Kompensationshandel².

Kysymystä ei saa lykätä – sotakorvausten vuoksi.

Gartz: d) kohdan valiokunta hyvä, mutta ei tyydytä. Ei olisi määräysvaltaa.

Pekkala: kannattaa d) kohtaa.

Gartz: edellyttäen, että kauppapol. Jalanti muutetaan.

Enckell: Kannattaa d) kohtaa.

Helo: Kannattaa d) kohtaa. Jutila.

Res.

d-kohta hyväksytään.

Gartz läsnä ulkoasiainvaliokunnassa.

Gartz toivoo, että valiokunta määrää kauppapoliittisista asioista. Ei pidä ratkaisua hyvänä.

¹ ei hyväksytty

² kompensaatiokauppa

Ulkomin. 27.2.45:

Jutila: Higgs: USA tulee antamaan blanko-luottoa. Suomelle business-tarkoituksiin voitaisiin antaa luottoa – tuottaviin tarkoituksiin. – Sotakorvauksia varten ei anna. Se olisi välillistä luottoa Venäjälle, paremmin voisi antaa suoraan Venäjälle.

Helo: Higgs: USA tulee sympatisesti suhtautumaan Suomeen.

Pekkala: Tukholmassa sai tietää, että sotakorvauksiin ei USA tule antamaan luottoa. Myötätuntoa on vähän olemassa, mutta vähän. Procopén toiminta oli huonoa USA:ssa. Ei voida edes Toivolaa käyttää.

Kompastuskivenä tulee olemaan Suomen Pankki.

Musta lista on paha.

Myös Talvela, joka on Sellulosayhdistyksessä.

Enckell: Ruotsin puolelta vaaditaan, että olemme tehneet kaiken mitä voimme, että meidän pitää koettaa saada luottoa USA:sta tai muualta. Jonkun pitäisi lähteä USA:han.

28.2. Iltakoulu.

Enckell: Hamilton Maxwell eilen hänen luonaan. Luottoa USA:sta. Mahdotonta saada luottoa sotakorvauksiin, se on periaatteellisesti päätetty. Mutta muuten tai muihin tarkoituksiin – business-luotto. Sitä voisi ajatella.

Kekkonen: Valvontakomissio ei hyväksy Tulenheimon komitean menettelyä: on ainoastaan referoinut eikä tehnyt mitään huomautuksia siitä, että rangaistukset usein ovat olleet liian lievät.

Savonenkovilta kaksi noottia.

Sodan julistaminen Saksalle.

Jelisejev oli puhunut Wuorelle.

Valve: Ellei ole painostusta, niin ei pitäisi julistaa sotaa. Herättäisi hymyilyä.

Svento: Jaltan konferenssi – sanoi miten tulee suhtautumaan niihin valtioihin, jotka eivät ole julistaneet sotaa 1.3.45.

Jos julistamme sodan, niin se voi vaikuttaa siihen, että voimme päästä konferensseihin.

Helo: On ollut synti, että olemme slatranneet tässä asiassa. Olemme luulleet, että kun olemme sodassa, niin se on sama kuin sodanjulistus.

Olisi selvitettävä ja sota olisi julistettava, vaikka emme pyri konferenssiin.

J.K.P.: Olisi asiaankuuluvassa muodossa todettava, että olemme sotatilassa Saksan kanssa.

Hillilä: Castren oli ilmoittanut, että Venäjän taholta ei toivota sodanjulistusta Saksaa vastaan. Esim. pääministerin haastattelu.

Helo: Toteamisen voi tehdä ilman presidenttiä. Pääministeri ilmoittaa sen julkisesti. Valtioneuvoston pöytäkirjaan tai –

Svento: Riittää J.K.P. ja Helo: toteaminen, että koska me olemme todellisessa sodassa Saksan kanssa (tunnusmerkit), niin ei tarvitse tehdä julistuksia. Me toteamme (ilmoitamme), että olemme sodassa Saksan kanssa.

Valve: Ei pitäisi johtaa siihen, että joudumme sotaan Itämeren eteläosassa. Venäläisten johto on brutaali, vaativat.

Törngren: Toteaminen olisi välttämätön. Hackzellin ilmoitus otettava esille, jonka eduskunta hyväksyy. Hallitus esiintyisi eduskunnan edessä.

Kekkonen: Emme voi nyt sotaa julistaa. Ainoastaan toteaminen, että olemme sodassa. Koska saksalaiset eivät poistuneet määräajassa, niin meidän täytyy asettua heitä vastaan. Ei pyydettävä eduskunnalta suostumusta, vaan ilmoitetaan, todetaan, ei eduskunnassa.

Helo: Toteaminen ei vaadi, että me menemme sotaan Itämeren rannalle. Pääministeri valtioneuvoston pöytäkirjaan sanelee, että olemme sotatilassa Saksan kanssa.

Hiltunen: Castrenin hallituksen aikana ilmoitettiin, että kontrollikomissio ei halua sodanjulistusta. Pitäisi tehdä eduskunnan edessä.

Wuori: Asia on tärkeä. = Helo. Eikö olisi haettava kansan kannatusta tälle? Pitäisi olla merkki, että Suomen kansa päättävästi asettunut tälle kannalle.

Res.

Ulkoministerit harkitsevat.

Radion käyttäminen.

Gartz ehdotti joka ilta kl. 6:sta täysi tunti – jotta kaikki mielipiteet tulevat esille.

Hiltunen.·Ei voida pitää kurissa.

J.K.P.: Sotapropaganda kyllä, mutta se ei ole oikein hyvä.

Kekkonen: 

SKDL. 3 kummallakin kielellä 6

Sosialidemokraatit 2

» oppositio suom. 1

Res.

Kokoomus 1

Edistys 1

Maalaisliitto 1

Ruotsalaiset 2

14

(28.2.45) Minä:

Refl.: Jotenkin kaikki asiat, mitkä ovat olleet meidän käsiteltävänämme hallitusaikanani, ovat sellaisia, joita ei ollut liberalisena aikana.

Tulos on miltei joka kerta se, että tulos on heikko.

1.3. Savonenkov antoi Enckellille nootin, että lentoliike Suomen ja Ruotsin välillä on lopetettava sotilaallisten syiden vuoksi.

Savonenkov oli myös kertonut, että Joensuussa Helolle, hallituksen jäsenelle, ei ollut annettu huonetta puhetilaisuutta varten. Kaupungin viranomaiset olivat kieltäneet kaupungintalon. »Tätä me emme voi sallia.» Oli myös sanonut, että »Me tahdomme tukea hallituksen auktoriteettia.»

Savonenkov oli myös kertonut, että Aseveliliiton ent. funktionär¹ oli Nummella repinyt pois SNS:n kokousilmoituksia.

 ¹ toimihenkilö

1.3. Vaalien jälkeen.

Suomen kansan katsantokantana ihanteihin ja historiaan perustuva yhteiskunnallinen järjestys – demokraatt. valtiolliset laitokset – kehittäminen ja muuttaminen tapahtuva tässä demokr. laitosten säätämässä järjestyksessä. Tästä ei ohjelmaan, mutta on sovittava.

Minun ehdotukseni:

1) Minulla tulee olla jotenkin yksimielinen kannatus.

2) Minun täytyy saada presidentin puolelta kannatus – suurempi kuin tähän asti.

3) Ohjelma (hallituksen ohjelma):

a¹) Suomen valtiollinen itsenäisyys ja riippumattomuus.

a²) Ei ainoastaan välirauha, vaan sen yli todella luottamukselliset suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Yli välirauhan pyrittävä vahvistamaan luottamuksellisia suhteita Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja poistamaan kaikki mikä voi olla niiden tiellä, lähtien siitä, ettei Suomen ulkopolitiikka tulevaisuudessa saa muodostua Neuvostoliitolle vihamieliseksi – ei mennä sitä vastaan – silmällä pitäen Suomen suhteiden muodostumista Neuvostoliittoon niin, että on pyrittävä poistamaan kaikki, mikä voi sitä estää.

b) Sotarikolliset:

Savonenkovin p.m. Kekkoselle hallituksen vangeista.

c) Sotasyylliset.

– Lain mukaan. – Erikoislakia koetettava välttää siten, että kaikki poistuu hyvällä.

d) Virkakuntien puhdistaminen:

Poliisi, valtiollinen poliisi.

»Demokratia, fasismin rippeiden hävittäminen».

e) Laillinen meno ja järjestys pidettävä yllä.

f) Sisäiset asiat.

Suhteet Pohjoismaihin – Ruotsiin ja muihin – ja Länsimaihin.

24.2. Gripenberg täällä. – Söimme päivällistä Savoyssa Enckell, Gartz, Gripenberg ja minä. Puhuimme kauan. Gripenberg kertoi, että Ruotsi näyttää edelleen olevan valmis meitä auttamaan.

Minä esitin asemaa täällä. En ollut kovin optimistinen. Sanoin, että Stalin luullakseni ei tahdo meitä tuhota. Voisimme tulla hänen kanssaan toimeen. Mutta Suomen kansan suuri osa ei ymmärrä uuden aseman vaatimuksia. Uusi eduskunta voi tulla sellainen, että venäläiset katsovat, että sen kanssa ei voi tulla toimeen.

Minä ja hallitus emme saa riittävästi tukea ja apua politiikassamme. Ei myöskään Mannerheim meitä tue. Minun ja hallituksen täytyy jyrkillä toimenpiteillä ja lausunnoilla eduskunnassa saada pahimmat siirtymään syrjään, sen sijaan että he itse olisivat sen tehneet ja auttaneet hallitusta – ja että myös Mannerheim olisi auktoriteetillaan tässä minua auttanut. Mutta hän ei minua auttanut, vaikka useamman kerran hänelle siitä puhuin.

25.2. Refl. Puna-armeijan suuri sotilaskuoro ja kult. delegatio ollut täällä ja nyt taiteilijayhtye. Suuri menestys. Kuoro oli kaksi viikkoa – Kult. delegatio kolme viikkoa.

Vaikuttivat paljon. Zdanovin luona vastaanotto joku päivä sitten. Orlov ja Kemenov puhuivat. Kovin yksipuolisia, vieläpä »hirmuisia» puheita. Tavallinen jargon: »demokratia – fasismi».

Mutta nämä käynnit täällä ovat vaikuttaneet paljon uuden ja paremman ymmärtämisen puolesta.

25.2. Refl. Meillä suomalaisilla on rekordi taitamattomassa ulkopolitiikassa. Olemme manoveeranneet valtiolaivamme vuodesta 1939 (1938) alkaen toisesta katastrofista toiseen. Olimme koko maailman edessä »päällekantajia» ja niin meidän pitäisi edelleenkin olla, mutta sensijaan olemme »altavastaajia» koko maailman edessä.

Tämä on tosiaan rekordi taitamattomassa ulkopolitiikassa ja diplomatiassa.

27.2. Savonenkov antoi kaksi muistiota Kekkoselle.

Toisessa vaadittiin, että oikeudenkäynnit sotarikollisia kohtaan, jotka on vangittu, valvontakomission 19.10.44 esittämän vaatimuksen johdosta (»hallituksen vangit») on lopetettava. (Suomen sotakenttäoikeudet olivat ottaneet niitä käsitelläkseen.) Liittoutuneiden valvontakom. aikanaan ilmoittaa niistä toimenpiteistä, joihin edellämainittujen sotarikollisten suhteen on ryhdyttävä.

Toinen muistio vaati, että, – koska Sotarikosasiain valvojakuntaa (Tulenheimon) on pidettävä epätyydyttävänä, – sotarikosasioiden valvonta ja niitä koskeva tiedoitustoiminta on keskitettävä vastaavaan hallitusinstanssiin, joka valvontakomission mielestä pitäisi olla oikeusministeriö.

(Näin tehtiinkin.)

Tuomioistuimet ovat tendenssimäisesti väärinkvalifioineet rikokset ja esittäneet perusteluja, jotka eivät ole välirauhansopimuksen hengen ja yleisesti hyväksyttyjen kansainvälisten normien mukaisia.

2.3. Yleisradiossa kaikki puolueet saavat puhua vaalien puolesta.

Kokoomus, edistys, maalaisliitto – kukin yhden kerran.

Sosialidemokraatit 2 kertaa suomenk., toinen oppositio.

2.3. Wuori piti radiossa puheen Krimin konferenssin päätöksistä ja niiden suhtautumisesta Suomeen.

Meillä on usein ollut Wuoren kanssa puhetta tästä asiasta, samoin Pekkalan kanssa ja myös Kekkosen kanssa. Niinikään Enckellin kanssa, varsinkin sen jälkeen kun Enckell oli saanut tiedon erään täkäläisen venäläisen viranomaisen keskustelusta (kts. edelle). Iltakoulussa Enckell teki selvää Krimin konferenssin päätöksistä ja käänsi venäjänkielisen kohdan tarkasti.

Wuori puhui asiasta aikaisemmin minulle ja antoi käsikirjoituksen esitykseensä minun luettavakseni. Sanoin sen täysin hyväksyväni ja pitäväni sitä hyvänä ja katsovani erittäin hyödylliseksi, että hän esittää sen radiossa. Minä järjestin tri Sukselaisen kautta ajan esitelmän pitämiseen radiossa.

3.3. Esitelmä on in extenso¹ Hufvudstadsbladetissa ja referoitu suomalaisissa lehdissä. Hbl. kirjoittaa asiasta pääkirjoituksen.

¹ täydellisenä

3.3. Rouvat Takki ja Rydman.

Huhtikuun 21 päivänä 1945 Kansanapu pitää suuren juhlan.

Ohjelmaa + tanssia.

Pyytää valtioneuvoston juhlahuoneistoa. – Perustelu: koska annettiin SNS:lle.

Ajattelevat 600 henkeä.

Sanoin, ettei sinne mahdu niin paljon. Kehotin ajattelemaan jotakin muuta huoneistoa.

3.3. Ulkoasiainvaliokunta.

Toteaminen Suomen ja Saksan suhteista.

Enckell: Gripenbergin mukaan Ruotsilla ei ole mitään tätä toimenpidettä vastaan.

Toteaminen ja sanamuoto hyväksyttiin.

Zdanovin kirje Mannerheimille.

Valve ja Sundman läsnä.

Sundman: Venäläisten ehdottamia toimia on jo tähän asti suoritettu.

a) on jo tähän asti suoritettu;

b) meidän linnakkeidemme tehtävä on estää Saksan sotavoimien toimintaa. Realiselta kannalta on luonnollista, että toimitaan. Ei esteitä meidän taholtamme.

Juridinen puoli on toinen.

c) Suojaa ankkuripaikoilla venäläisille laivoille.

Realisesti luonnollista, että toimimme; jos saksalaisia lentovoimia esiintyy, niin me ryhdymme toimiin.

d) On ylimalkainen ja voi johtaa selkkauksiin. – Mutta Sundman edellyttää, että siihen nyt sisältyy vähemmän vaarallisia asioita, sellaisia, joita nyt jo tehdään. – Jos rajoittuu tällaisiin, niin ei ole esteitä.

Valve: Nämät tehtävät määräytyvät välirauhansopimuksen mukaisesti ja niitä olemme jo tehneet tähänkin asti. Teemme siinä määrässä kuin kykenemme. Siinä voi toisinaan tulla vaikeuksia, mihin pystymme. Olemme suorittaneet enemmänkin kuin mitä Zdanovin kirje sisältää.

J.K.P.: Tätä tilaisuutta pitää käyttää. Vaatimukset meiltä ovat pieniä.

Pekkala = J.K.P.

Helo = J.K.P. Kirje Zdanoville. Siinä todettava, että Suomi 1.3.45 todennut olevansa sotatilassa Saksan kanssa.

Res.

Asiallisesti yhtä mieltä.

3.3. Valtioneuvostossa hyväksyttiin »toteaminen».

Valtioneuvostossa esittelin myös Zdanovin kirjeen 2.3.45 Mannerheimille.

I osaston 2. a), b), c) ja d). Valtioneuvostolla ei mitään vastaan. Enckell ilmoittaa Mannerheimille.

Refl. Minun mielestäni tällainen yhteistoiminta Neuvostoliiton kanssa on poliittisesti meille hyvä.

4.3. Toteamus sotatilasta Suomen ja Saksan välillä julkaistiin tänään.

5.3. Mannerheimin luona Kaivopuistossa.

1) Ensin keskustelimme poliittisille vangeille annettavasta korvauksesta 75 milj. lisäbudjetissa. Mannerheim oli keskustellut siitä kauan oikeuskansleri Tarjanteen kanssa. Mannerheim sanoi, että Tarjanne oli puhunut asiasta politikon kannalta – kuten mekin mutta ei juristin kannalta; viitannut nykyisiin oloihin yms. Mannerheim katsoi edelleen, että hänen olisi tuskallista suostua siihen armeijan ylipäällikkönä. Pelkäsi tämän huonontavan kansan moraalia.

Minä selitin, että sotilasrikolliset oli erotettu pois.

Mannerheimin ehdotus on aivan epämääräinen. Ajatteli, että hän vaatisi tarkempaa rajoitusta ja siten asia lykkäytyisi yhden viikon.

Minä: Vastasin, että olen sitä mieltä, että tästä asiasta ei päästä, sellaiset kuin olosuhteet nyt ovat. Tuomittujen joukossa on sellaisia, joilla on moraalinen oikeus saada hyvitystä, nähtävästi »kuutoset» ja ne, jotka on tuomittu maanpetoksesta ainoastaan sentähden, että olivat jäseninä Ystäv.seurassa 1940. Epäilin, tokko niiden tuomiot olivat oikeudenmukaisia. Kerroin, että kuutoset ovat tahtoneet saada julkaista oikeuden pöytäkirjoja, mutta ei ole suostuttu. U. Castren oli minulle kerran sanonut, että kuutosten asiassa »todistus lienee ollut heikko». Kerroin, mitä Huittisten varavankilan pappi oli sanonut minusta kesäkuussa 1944: »Pian tänne tulee Paasikivi joukkoineen suota kaivamaan.» Myös 1941 ja 1942 nähtävästi valtiollinen poliisi seurasi ja vahti minun toimintaani. Sota-aikana on oikeudenkäyttö huono ja heikko.

Mannerheim oli hämmästynyt. Hän myönsi, että sodan aikana oikeuden saaminen on vaikeaa. Ajatteli, että pitäisi arvostella yksityistapauksia.

Minä sanoin, että Viipurin lääniä koskevat nimenmuutosasiat ovat kiireelliset ja meidän täytyy saada istunto ensi maanantaiksi. Ehdotin, että Mannerheim ilmoittaa olevansa sairas, kuten onkin, ja minä hoidan asian.

Mannerheim oli siihen tyytyväinen ja tästä sovittiin.

2) Sitten Mannerheim otti Wuoren radiopuheen esille. Sanoi Wuoren kahdessakin kohdassa suoraan lausuneen sellaista, joka kohdistui häneen, Mannerheimiin. Luki Hufvudstadsbladetista ne kohdat. Sanoi, että hän ei halua olla esteenä, vaan on valmis eroamaan, mutta ei tahdo tuottaa vaikeuksia maalle, jota hänen eroamisensa voisi aiheuttaa.

Minä: Wuori tarkoitti ainoastaan poliitikkoja eikä häntä, Mannerheimia.

Mannerheim luki uudestaan erään kohdan Wuoren puheesta ja sanoi, että hän oli ollut niitä, jotka olivat yhteistoiminnassa saksalaisten kanssa.

Minä: Se oli sodasta johtunutta. – Toistin, että Wuoren koko puheesta käy ilmi, että hän pitää silmällä ainoastaan politikkoja.

Eräässä kohdassa Mannerheim sanoi mm., että hänen elämäntyönsä on tarkoittanut Suomen puolustuksen vahvistamista, ja siinä kohden hän katsoo saaneensa jotain aikaan.

Puhuimme Ryti-Ribbentrop-sopimuksesta, jolloin Mannerheim sanoi, että Ryti oli uhrannut itsensä, koska katsoi maan edun sitä sillä kertaa vaatineen.

Mannerheim: Wuori sanoi suoraan, että hänen, Mannerheimin, on poistuttava. – Mielellään lähtee, jos katsotaan, että se ei tuota vaikeuksia, joita hän ei tahdo aiheuttaa.

Minä vastasin, että Wuori tarkoitti ainoastaan poliittisia johtajia, politikkoja.

3) Annoin Mannerheimin lukea meidän julkilausumamme. Hän hyväksyi sen.

Sitten Zdanovin kirje. Kirjeen 2 a), b), c) ja d) -kohdat. Mannerheim hyväksyi ne. Ainoastaan d) voidaan tulkita pitkälle. Olimme yhtä mieltä siitä, että tämä yhteistoiminta on meille poliittisesti hyvä ja nähtävästi sotilaallisesti ei vaarallinen.

Puhuimme myös Zdanovin ensi keskustelusta Mannerheimin kanssa ja puolustusliittoasiasta, jonka Zdanov katkaisi. Mannerheim sanoi mm.: »Venäläiset eivät tahdo tehdä tällaista sopimusta minun kanssani.»

4) Mannerheim puhui talosta, jonka eduskunta oli hänelle lahjoittanut 4.6.42, mutta joka asia ei ole vielä selvä. Sanoi, että hänellä ei ole sanottavasti omaisuutta, mutta hänellä on kaksi tytärtä. – Lupasin ottaa asiasta selvän ja koettaa saada nykyisen eduskunnan se järjestämään.

Mannerheim tuntui jonkun verran nedstämd¹ ja oli väsyneenpuoleinen. Mutta intelligenssi kulki. Hän ei kuitenkaan enää näy voivan seurata nykyistä kehitystä.

Puhuimme myös Rydistä, jonka sanoi olevan hyvissä voimissa. Minä sanoin, että jos liittoutuneet poliittisista syistä eivät Rytiä vastustaisi, olisi hän tietysti paikallaan. Kukaan ei finanssimiehenä olisi parempi menemään Englantiin ja USA:han kuin Ryti, mutta Englannin ja USA:n poliittiset edustajat ovat meille sanoneet, että he eivät ryhdy Rydin ja Rangellin kanssa keskusteluihin. Jos näin on, ei ole muuta tehtävissä kuin että Ryti ja Rangell poistuvat.

Rangell oli 3.3 sanonut Wuorelle, että liittoutuneiden »mustalla listalla» ei ole suurempaa merkitystä.

¹ masentuneelta

3.3. illalla sain Kallialalta Wuoren puheen johdosta kirjeen, jossa paheksuttiin Wuoren puhetta (kts. kirjettä).

Soitin Kallialalle ja meillä sukeutui puhelimessa jotenkin kiivas keskustelu.

Sanoin, että Wuori on aivan oikein tulkinnut Krimin konferenssin päätökset ja että on välttämätöntä, että Suomen kansalle sanotaan totuus.

Kalliala väitti, että ei ole oikein selittää Krimin konferenssin päätöksiä pahemmiksi kuin niiden sanamuoto on. Wuoren oman siteerauksen mukaan ne eivät sisällä sitä, mitä hän sanoi. Ei ole myöskään opportunia sanoa julkisesti tällaista, vaan olisi puolueiden ja ryhmien johtoelinten kautta saatava vaikutetuksi yleiseen mielipiteeseen.

Venäläiset olisi saatava ymmärtämään, että Suomessa kaikkien piirien myötävaikutus on tarpeen ja välttämätön.

Vastasin, että se ei ratkaise, millä tavalla me tahdomme käsittää Krimin konferenssin päätöksen, vaan se, miten venäläiset ja muut liittoutuneet ne tulkitsevat. Ja venäläiset tulkitsevat ne niin kuin Wuori sanoi.

Kalliala sanoi mm., että Neuvostoliitolla on aikomus ja tarkoitus tuhota meidät.

Minä vastasin olevani siitä toista mieltä ja että on mahdollista, että voimme elää ja tulla toimeen, jos Suomen kansa osaa asettua oikealle kannalle ja noudattaa oikeata politiikkaa.

Kalliala sanoi myös, että on väärin vetää Krimin konferenssin päätöksistä sellaisia johtopäätöksiä taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa suhteessa kuin Wuori teki.

Minä vastasin, että en halunnut telefonissa puhua näistä, vaan ainoastaan poliittisista kysymyksistä.

Kalliala jatkoi, että Wuoren puhe on herättänyt porvarillisissa piireissä defaitista mielialaa.

Minä: Poliittisesta asemastamme on kansalle sanottava totuus. Muuten ei elämästämme voi tulla mitään.

Kalliala: Koko Suomen kansa on ollut mukana sodan puolella ja on siis »fasisteja».

Minä: Minä en ollut sodan puolella. Kalliala: Sinä ehkä olit yksin.

Minä: En ollut niinkään yksin, jos kansa olisi saanut lausua mielensä.

Kalliala: Venäläiset pitäisi saada ymmärtämään, että täällä on oltava yhteistoiminnassa koko kansan kanssa – kaikkien piirien kanssa.

Minä: Ainakaan toistaiseksi venäläiset eivät tahdo olla yhteistoiminnassa sodan kannattajien johtajien kanssa.

4.3. Lakot on saatu päättymään.

1) Helsingin myllytyöläisten työt alkavat huomenna.

2) Vaasan Myllyn ja Leipomon työläisten lakko päättynyt.

3) Arabian selvitetty.

4) Tampellan selvitetty.

Näistä asioista on keskusteltu joka päivä hallituksen jäsenten kesken. Törngren on hyvästi hoitanut niitä. Ollut ahkerassa toimessa ja kosketuksessa. – Valtioneuvosto on antanut hänelle tukea.

4.3. Refl. Tämä hallituksessaoloaika on tosiaan ollut hirmuista. Raskasta, kovin raskasta. Paljaita ikäviä ja vaikeita asioita – koko ajan. Tosiaan: tästä ajasta täytyisi saada lukea kolminkertaiset virkavuodet.

5.3. Mannerheim ilmoitti olevansa toistaiseksi sairauden vuoksi estetty hoitamasta presidentintointansa. – Kun oli kiireellisiä asioita, niin minä käsittelin ne tänään plenumissa.

Paljon huhuja: Paavo kysyi, onko Mannerheimin »sairaus» yhteydessä Wuoren puheen kanssa.

Vastasin, että ei ole mitään yhteyttä.

Refl. Nyt on saatu useita seikkoja yhteen aikaan:

1) Lentoliikenteen lopettaminen Ruotsiin (sotilaallisista syistä, Neuvostoliiton puolelta)

2) Wuoren puhe

3) Mannerheimin ilmoitus olevansa estetty hoitamasta virkaansa.

4) Hallituksen toteamus sotatilan vallitsevan Suomen ja Saksan välillä.

Kaikki tämä on synnyttänyt paljon puheita ja juttuja.

6.3. Huomenna kl. 2 otan vastaan sanomalehtimiehet.

1) Krimin konferenssista. – Sotatilan toteaminen. polit. syrjään.Times

2) Mannerheimin sairaus. 

3) Suhteet Neuvostoliittoon. Ei mitään erikoista. Venäläisten laus.

4) Korvaus poliittisille vangeille.

5) lnflatio.

6) Norjan asia.

7) Lentoliikkeen lakkauttaminen.

8) Mannerheim – Zdanov.

Wuori: Politiikkoja on suhteellisen pieni joukko, jonka on siirryttävä syrjään.

Sotatila – Tehnyt Venäjällä edullisen vaikutuksen. – Olisi pitänyt tehdä aikaisemmin.

Olisi parempi, jos sotapolitiikot olisivat olleet poissa, olisi ollut helpompi hoitaa asioita.

Kun heidän joukkonsa ovat Berlinin tasangoilla, niin heillä on oikeus sanoa enemmän kuin ennen.

Dynaaminen¹ sota. Muuttuu sitä mukaa kuin sota kehittyy.

Kirjakaupoissa Jokamiehen maailmanhistorian V luku Neuvostoliitosta, jossa luvussa haukutaan Stalinia.

Orlov: Meillä paljon konjunkturist.²: täytettävä välirauhansopimus. Ei riitä. Meidän täytyy tulla vakuuttuneiksi siitä, että Suomi ei koskaan tule sotaan Neuvostoliiton kanssa. Jos tästä vakuuttunut, niin Suomi saa elää rauhassa Venäjän puolesta. – Venäjää on pidetty perivihollisena, koko sen asenteen on muututtava.

¹ luonteeltaan voimakkaasti kehittyvä

² suhdannepoliitikkoja

6.3. Voionmaa: Ulkoasiainvaliokunta huomenna kl. 11.

Miten nykyinen tilanne on käsitettävä?

 6.3. Valve.

1) Suojeluskuntien omaisuus. Antoi p.m:n.

2) Savonenkov antanut ilmoituksen, että metsäkaartilaisia on huonosti kohdeltu.

3) Upseeriston fasistisuus. Vaadittu »puhdistusta».

Minä: En katso, että tämä hallitus ottaisi sellaisen asian esille.

6.3. Enckell.

Orlov eilen hänen luonaan. Allierade¹ sopineet, että

1) Satelliterna ej får ha diplom. förbindelser inbördes.

Ej avbryta direkt, men göras ineffektiva.²

приятные диплом. отношения³

Aterkalla diplomater.

Refl. Detta är förödmjukande.⁴

2) Kuka on ollut Katynin haudoilla ja kuka on kutsunut ne sinne.

prof. Saxen, kommend. –ss. sanitetsmajor⁵, ja sanomal. Leppo. Även⁶ Tigerstedt.

3) Heinrichs kertonut tänään: Hän oli saanut bud från Helsingfors⁷, että opinionen i Helsingfors upprörd av Mannerheims sjukdom, ställes i samband med Wuoris tai och Times artikel. Detta framkallat depression – på valen – fatalistisk stämning.⁸

4) Orlov: 1940 v. etumaksujen takaisin suorittaminen.

¹ Liittoutuneet

² Satelliiteilla ei saa olla keskinäisiä diplomaattisia suhteita.

Ei katkaistava suoranaisesti, vaan tehtävä tehottomiksi.

³ Hyvät diplomaattisuhteet

⁴ Kutsuttava diplomaatteja kotiin. Päätelmä

Tämä on nöyryyttävää.

⁵ komennettuna – lääkintämajurina

⁶ Myös

⁷ tiedon Helsingistä

⁸ mieliala Helsingissä järkyttynyt Mannerheimin sairauden takia, liitetään Wuoren puheeseen ja Timesin artikkeliin. – Tämä aiheuttanut masennusta – vaaleihin nähden – fatalistinen tunnelma.

6.3. Sodassa kaatuneiden omaisten lähetystö jätti kirjelmän pitkälle menevine vaatimuksineen.

6.3. Wuori. Sotasyylliset.

Jollei nyt rangaista, niin 10–15 vuoden perästä voi tulla uusia, jotka alkavat samalla tavalla toimia Neuvostoliittoa vastaan ja jotka voivat sanoa, että eihän entisiäkään rangaistu.

7.3. Iltakoulu

1) Juhlahuoneiston käyttö.

Rouvien pyyntö.

Soteva.

2) Sodassa kaatuneiden omaisten lähetystö.

3) Suojeluskuntain omaisuus.

4)Hentusen kirje.

5) Kirje Seinäjoelta.

7.3. Sodassa kaatuneiden omaisten avustaminen.

Lähetystön edustajain esitys.

Res.

Jätetään sosialiministeriöön valmistettavaksi.

Juhlahuoneiston käyttö.

Res.

Ainoastaan valtioneuvoston jäsenet saavat järjestää. Asianomainen ministeri sopii Pekkalan kanssa.

7.3. Iltakoulu.

Hillilä: Valtiollinen poliisi. Komitea harkitsemaan.

Puheenjoht. tri Sukselainen

jäsenet: tri Brusin

varatuom. Halme 

hallituss. Saarnio 

Pun. rist. Koskinen 

toim. Sippola 

varatuom. E. Pekkala.

Leino: Huoltokomitea

Puheenjoht. Leino

jäsenet: Punaisen Ristin siht. Taucher, varatuom. Nystèn, agronomi Virolainen, maisteri Anna Nevalainen, Nurminen.

Törngren: Kasvatuslaitoskomitea: Puheenjohtaja ja jäsenet.

Törngren: Gasaccumulatorin lakko.

Luulee, että selviää.

Ravintolalakko.

Wuori: Pekkala: valt.yhtiöiden jäsenet kokoon.

Törngren: Asuntokysymys tulee pahimmaksi kysymykseksi, tyytymättömyys leviää. Tästä tulee yhtä vaikea kysymys kuin puukysymyksestä.

Esitys: Palkkioita niille, jotka rakentavat. Palkkioita 200 milj. ja pienasuntoja varten. Lisäksi lainoja 2 1/2–3 % korkoa. – Kiireellinen asia. (7 000 à  8 000 huonetta.)

J.K.P.: Periaatteellisesti = Törngren, mutta jos voisi antaa kaiken lainoina, esim. osan vaikka ilman korkoa tai alhaista korkoa vastaan.

Tuomioja: Asuntoja pitää saada aikaan. Mutta raha aina ollut esteenä. Raha-asiainvaliokunta on vastaan. Ei ole rakennustarpeita.

Jutila: 128.000 vajausta on maaseudulla, 52.000 vajaus kaupungeissa. On myös maaseudulla rakennettava.

Yleinen taloussuunnitelma tehtävä.

Leino: Kannattaa Törngreniä. – Tämä olisi jonkunlainen nepsysteemi.

Valve: Puolustuslaitoksessa palvelevia varten on paljon tarpeen asuntoja. Esim.

1.000 perheelle.

Wuori: Meiltä puuttuu rakennustarpeita, vieläpä puutavaraa.

 8.3. olin kaksi tuntia Zdanovin luona. 

I.

1) Zdanov kysyi vaaleista: Saako Teidän ja hallituksen politiikka tukea tulevassa eduskunnassa?

Minä: Vaalien tulosta on vaikea sanoa, mutta luulen, että eduskunta tulee ole maan sellainen, jonka kanssa voi harjoittaa oikeata politiikkaa.

2) Minä: Minun pyrkimykseni on, että koko kansa saadaan oikean politiikan kannalle. Se on mielestäni kyllä mahdollista, sillä nyt kansan suuri enemmistö kyllä ymmärtää ja hyväksyy uuden politiikan.

Zdanov: Entiset poliittiset johtajat eivät niin helpolla luovu kannastaan ja asemistaan. Ne ovat konjunkturisteja. Nyt on konjunktuuri sellainen, että muu politiikka ei ole mahdollinen. Mutta jos tulisi toisia mahdollisuuksia, niin he alkaisivat toimia entistä linjaansa.

Minä: Ei pidä liioitella. Ei ole vaaraa, että vanhan politiikan miehet ryhtyisivät ajamaan entistä politiikkaansa. Mutta pyydän saada sanoa seuraavaa: Eräissä Suomen kansan vakavissakin ei-sovinistisissa piireissä on olemassa epäluottamusta ja pelkoa Suomen tulevaisuuteen ja maamme riippumattomuuteen ja kansamme itsemääräämisoikeuteen nähden. Jos tämä epäluottamus saataisiin hälvenemään, niin kansa kokonaisuudessaan – 99 % – luottavaisesti ja vakavasti asettuisi uuden politiikan taakse. Olisi tärkeätä saada tämä luottamus Suomen kansan keskuudessa vallalle.

Zdanov: Olette nähneet, että kun Suomen puolelta on osotettu merkkejä halusta kulkea uuden politiikan tietä, on Neuvostoliiton puolelta heti tultu vastaan. Riippuu Suomen asenteesta.

Zdanov epäili, tokko saadaan vanha politiikka poiskytketyksi niin helposti kuin minä luulin. Vanhan politiikan miehet tulevat tekemään vaikeuksia ja pistämään meitä hallituksessa. Ryhtyvät vastustamaan hallituksen toimintaa, tekemään esteitä ja jarruttamaan hallituksen politiikkaa, missä vain voivat. Anal.: Neuvostoliitossa eivät saaneet vanhaa järjestelmää poistumaan ilman kovia otteita.

Minä: Meillä on asia toisin. Meillä kyllä ymmärretään uusi asema ja uusi politiikka. Kansa on kyllä vakuuttunut siitä, että – kuten minä puheessani 6.12.44 sanoin – Suomen politiikka ei koskaan enää saa mennä Neuvostoliittoa vastaan. Pyysin Neuvostoliittoa osottamaan kärsivällisyyttä. – Zdanov: »Olemme olleet kärsivällisiä.» – Minä: Luottamus Suomessa kasvaa ja vahvistuu, ja hyvä tulee. Mutta täällä asiat menevät hitaammin kuin Neuvostoliitossa.

Zdanov uudisti sanansa »konjunkturisteista». Ne alistuvat nyt, mutta ajattelevat toista.

Minä: Suomessa ei kukaan ajattele eikä voi ajatella esim. sotaa. Euroopan poliittinen asema on nyt kokonaan muuttunut.

Zdanov: Saksassa natsit ajattelevat ja valmistavat uutta yritystä 10–20 vuoden perästä.

Minä: Suomen kansa ei ole niin »kuumaverinen» kuin Neuvostoliiton kansat.

Zdanov: Päinvastoin Suomen kansa on sangen »kuumaverinen».

II.

Sitten Zdanov kertoi heidän saaneen tietää kauppaneuvotteluista Englannin kanssa ja Ruotsin väliintulosta.

Minä kerroin, miten sen asian laita oli. Neuvottelut ovat nyt vielä keskeneräisiä. – Puhuin meidän neuvotteluistamme Ruotsin kanssa.

III.

Zdanov kysyi, aiommeko jatkaa kauppaa Neuvostoliiton kanssa. Onko aikomuksemme myydä kaikki vientitavaramme länsimaihin vai aiommeko varata jotakin myös Neuvostoliiton kauppaa varten?

Minä: Kaupan Neuvostoliiton kanssa panemme ensi sijalle. Gartz hoitaa asian.

(En tiennyt, että Enckell oli viikko sitten lähettänyt asiasta kirjeen Savonenkoville. Enckell pyytää Orlovin kautta ilmoittamaan siitä Zdanoville.)

IV.

Zdanov sanoi puhuneensa Stalinin kanssa siitä, mitä minä aikaisemmin olin puhunut hänelle meidän aikomuksestamme koettaa saada taloudellista yhteyttä USA:n kanssa.

Stalin oli sanonut, että heidän intressinsä on ainoastaan, että sotakorvaus tulee suoritetuksi.

Sitten seurasi laaja keskustelu kauppahankkeistamme USA:n kanssa. Siinä yhteydessä Neuvostoliiton »moraalisesta kannatuksesta» meille USA:ssa. Stalin oli sanonut, että vasta kun on kysymys konkreettisesta asiasta, voidaan ottaa se esille.

Minä: Jätämme sivulle »moraalisen kannatuksen» nyt. Olin tahtonut hänelle ainoastaan avoimesti ilmoittaa aikomuksistamme, ettei tule väärinkäsityksiä. Arvatenkin meidän täytyy lähettää USA:han joku henkilö sondeeraamaan mahdollisuuksiamme. Vielä emme ole ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin.

Zdanov: Se on tietysti Suomen ja USA:n välinen asia.

8.3. Kivimäki luonani.

Hänen asiansa oli kysymys »sotasyyllisistä». Pitkä keskustelu.

Kivimäki sanoi, että hän on valmis eroamaan yliopistosta, jos minä katson, että se on hyödyksi. Hänen mielestään kaikkien vanhan politiikan miesten olisi pitänyt itsestään erota, siirtyä syrjään. Ei ymmärrä Rydin ja Tannerin ym. kantaa. – Pelkäsi, jos asiat menevät siihen, että minä eroan. – Mannerheim on hyvä kotimaan mielipiteen vuoksi, vaikka nähtävästi ei ymmärrä poliittista asemaa riittävästi. (Rydin neuvosta hän viime kesänä kääntyi Kivimäen puoleen.)

Zdanovin mielipiteestä olisi saatava selvä, kun muodostetaan uutta hallitusta. Mitä on odotettava Neuvostoliiton taholta? Se on tärkeää.

Kivimäki pelkäsi, mitä tapahtuu, jos minä menen pois.

»Eduskunnasta olisi pitänyt saada kaikki vanhat pois.» Minun olisi hänen mielestään pitänyt esittää se vaatimus. Minä vastasin, että se olisi ollut liian pitkälle menoa. Odotin, että puolueet itse ymmärtävät tilanteen.

Kivimäki lausui jotenkin radikaalisen mielipiteen eduskunnasta. Siitä ei ole tukea eikä siitä olisi myös vaivaa. Kertoi kokemuksiaan siltä ajalta, kun oli pääministerinä. Kun maalaisliitto teki esityksen, että sosialidemokraattinen puolue olisi lakkautettava!! (Sellainen esitys tehtiin.), sosialidemokraattien ryhmä tuli Kivimäen luo in corpore pyytämään hänen suojelustaan. Vaikka tulisi esim. Eino Pekkala (Kivimäen luokkatoveri, hyvä ihmisenä, mutta fanatikko kommunisti) pääministeriksi ja antaisi eduskunnalle esityksen sotasyyllisten rankaisemisesta retroaktiivisesti, niin eduskunta hyväksyisi kaiken, mitä hallitus esittäisi.

Kivimäki sanoi, että tähän asti on hänen mielestään asiat menneet hyvin. Rauha on säilynyt. Kommunistit ovat joko erinomaisen hyviä taktikoita tai sitten ovat paljon parempia kuin on luultu. Sanoi muuten, että sosialidemokraatit olivat alkuaikoina aivan yhtä karkeita kuin kommunistit nyt.

Puhuimme myös maanhankintalaista. – Kivimäki sanoi, että sellaiset haavat kyllä paranevat vähitellen. Ei se asia ole niin vaarallinen. (Kivimäki on pika-asutuslain tekijä.)

Kivimäki pyysi lopuksi minua antamaan hänelle tiedon, jos sotasyyllisyysasia tulee akuuttiseksi. Sanoi, että hän ei antaudu niiden tuomittavaksi.

Minä sanoin, että sotasyyllisyysasiassa minä en voi olla mukana muuta kuin siinä mitä Suomen laki säätää.

8.3. USA:n uusi edustaja Hamilton Maxwell luonani. Puhuimme kauan, 1 1/2 tuntia.

Hamilton sanoi, että USA on tehnyt sen periaatteellisen päätöksen, että ei anna luottoa sotakorvauksen maksamiseen. Edellisen sodan jälkeen Saksan menettely pelottaa.

Muuten USA:lla on nyt itsellään suuria tehtäviä: sota Euroopassa ja sen jälkeen sota Japania vastaan jatkuu.

Sanoi kyllä ymmärtävänsä Suomen vaikeudet.

Hän puhui samaa mitä oli puhunut Enckellille.

11.3. – Sunnuntai. Olen käyttänyt koko päivän kirjoittaakseni radiopuhetta vaaleja varten.

Neuvottelin eilen Wuoren kanssa Ja Wuori tulee jälleen tänään luokseni.

12.3. Ulkoasiainvaliokunta.

J.K.P. – Enckell – Jutila – Hynninen – Helo – Svento. Gartz läsnä – palannut Ruotsista.

Meidän puutavaraneuvottelumme Englannin kanssa ovat kovasti harmittaneet ruotsalaisia. Ruotsissa luullaan, että neuvottelut eivät olisi voineet mennä niin pitkälle ilman hallituksen suostumusta. (Iltakoulu)

Gartz: Englannin kysymys on meidän ensin selvitettävä. Shepherdille on ilmoitettava, että me emme voi keskustella muuta kuin kompensatiopohjalla.

Enckell: Ruotsi krusar med segrarmakterna o. lämnar besegrade åt sitt öde.¹

Gartz: Kun Englanti ei voi antaa kompensatiotavaraa, niin emme voi jatkaa neuvotteluja. Sitten käännyttävä USA:n puoleen. Sellulosaa ja sanomalehtipaperia.

Jutila: Samoin. Kompensatiokauppa meille välttämätön.

J.K.P.: Neuvostoliitto olisi pantava ensi sijalle. – Kerroin keskustelusta Zdanovin kanssa.

Res.

Shepherdille ilmoitettava, että voimme myydä ainoastaan tavaroita vastaan. – Svento tekee ilmoituksen yhdessä Enckellin ja Gartzin kanssa.

Helo: Velkojen järjestelyasia Bluetin kanssa.

Ylimalkainen vastaus.

J.K.P.: Neuvostoliiton kanssa neuvoteltava kaupasta, vaikka emme voi saada tarvitsemiamme tavaroita. Poliittisesti tärkeä.

Ruotsin P.M. Gartzille 10.3.45 osottaa merkillistä kylmyyttä Suomeen nähden.

Svento: Neuvostoliitto on meille N:o 1, sitä on hoidettava. Neuvostoliiton kanssa meidän on asiamme järjestettävä.

Meidän olisi täytettävä Neuvostoliiton toivomuksia, jotka heille ovat tärkeitä. – Espanjan kysymys on Neuvostoliitolle tärkeä ja he ajavat sen läpi.

Venäläiset ovat myös puhuneet Argentinasta. Lublinin hallituksen tunnustaminen on Neuvostoliitolle tärkeä.

Shepherd sanonut, että Suomella on suverenisuus, ei pakoteta, mutta oletetaan, että itse tahdostamme teemme niin, että tulee uudet kasvot. Sen kautta luultavasti voisimme sitten saada aikaan paljon.

Enckell: Agrementia pyydetty Espanjan puolelta.

Res.

Pyydetään ottamaan takaisin agrementtipyyntö.

Enckell: On tehtävä betalningsbudget² siitä, mitä voimme käyttää ulkomaiseen tuontiimme: a) sotakorvaus; b) elintarpeet. – Muut tavarat on jätettävä.

Res.

U.M. ehdottaa kirjallisen ehdotuksen, jonka Hamilton sähköttää USA:han.

Enckell: Higgs pyytää vuokrata meidän lähetystötalomme Moskovassa. Lupaa utrymma³ 7–10 päivän kuluessa.

Res.

Vuokrataan, paitsi lähettilään asuntoa.

Enckell: Olisi tehtävä betalningsbalansen för Finland.⁴

Res.

Gartz ja Jutila hoitavat. Asiantunt. tekee ehdotuksen.

¹ Ruotsi liehakoi voittajavaltoja ja jättää voite­tut oman onnensa nojaan.

² rahoitusbudjetti

³ tyhjentää

⁴ maksutasapaino Suomeen

13.3. Leino

Viime yönä on murtauduttu Kommunisti-lehden toimistoon ja tehty siellä pahaa. – Ikkunat säpäleiksi ym. pahaa.

13.3. Nummelin.

Ulkomaiset lehtimiehet: Svanström (St. T.) ja Nordfors, pen. Thunberger (D.N.), Mehlern ja rva Ljungström (Sv. Dagbl.), Lindeberg (A. Press), U. Press.

Teekutsut kl. 4–6.

Lupasin tulla kl. 5 aikaan.

Hynninen, Nummelin, Seppälä.

13.3. Orlov ilm. Enckellille:

1) Krimin konferenssissa päätetty, että satelliittivaltiot eivät saa olla diplomaattisessa yhteydessä keskenään.

Sen vuoksi: Romanian ministerin on lähdettävä täältä pois.

2) Brasilian uusi ministeri on saapunut tänne äsken. Orlov ei pidä siitä.

(Refl. Kyllä olemme puristetussa asemassa – »Reducerad suveränität»¹ , sanoi Enckell meidän nykyisestä asemastamme.

3) Enckell ilmoitti, että Beck-Friis oli hänelle, Ruotsin lähettiläälle, valittanut, että Suomen Pankki ei ole antanut leimaa täkäläisen Thordén yhtiön johtajalle matkaa varten Tukholmaan.

(Refl. Kuvaavaa: Suomen kansalainen kääntyy Ruotsin lähettilään puoleen valituksellaan Suomen viranomaista vastaan!!)

¹ supistettu suvereniteetti

7.3. olin Enckellin ja Sventon kanssa ulkoasiainvaliokunnassa selostamassa ulkopoliittista asemaamme. – Olin pannut paperille punkteja, joiden nojalla esitin selostuksen (kts. niitä).

Ulkoasiainvaliokunnassa syntyi lyhyt keskustelu. Mm. Wuoren puheen johdosta sanottiin syntyneen epätietoisuutta. Vasemmisto levittää sellaista tietoa, että ei saisi muita kuin vasemmistolaisia mennä vaaleihin, koska se vahingoittaisi maata.

Minä vastasin, että kaikilla on oikeus ottaa osaa vaaleihin ja kaikkien pitäisi mennä vaaleihin.

Pyysivät minua puhumaan radiossa ennen vaaleja.

Kokouksen jälkeen useat tulivat luokseni kiittämään minua siitä, mitä olin esittänyt. Se oli selvittänyt asiaa.

7.3. Samana päivänä kl. 8 esitin pääasiassa saman sanomalehtien edustajille virkahuoneessani.

Sen jälkeen syntyi lyhyt keskustelu, jossa kukaan ei esiintuonut mitään erikoista.

14.3. Enckell antoi minulle Gripenbergin kirjeen 6.3.45.

UD:ssä kerrottiin Gripenbergille keskustelusta, joka Ruotsin Moskovan lähettiläällä Söderblomilla oli joku aika sitten Jugoslavian sikäläisen ministerin kanssa.

»Jugoslavian ministeri oli ottanut puheeksi neuvostohallituksen suhtautumisen Suomeen huomauttaen, ettei ymmärrä, miksi Suomea kohdellaan »niin hyvin». Hänen käsityksensä mukaan Suomen asema on paljon parempi kuin muiden n.s. vasallivaltioiden. Marsalkka Mannerheim toimii jatkuvasti Suomen Tasavallan päämiehenä, »Sotarikollisia», joista vain pieni lukumäärä on pidätetty, ei ole luovutettu Neuvosto-Venäjän viranomaisille, virkamies- ja upseerikuntaa ei ole »puhdistettu», ja yleensä tuntuu siltä, että Suomi on jostain syystä erikoisasemassa. Ministeri oli vielä eräänlaisella katkeruudella huomauttanut, että Neuvostoviranomaiset ovat Suomeen lähettäneet ensiluokkaisia taiteilijoita, mutta Belgradiin on vain tullut »Kolmannen luokan» näyttelijöitä, tanssijoita ja muita senkaltaisia taiteenharjoittajia. Kaikki tämä oli Jugoslavian edustajalle yllätys ja arvoitus.»

G.A. Gripenberg.

14.3. Iltakoulu.

1) Vaaliasioita – Leino.

Leino: Aseveliliitto toimii maan alla ja soluttaa ehdokkaitaan. Se voi olla vaarallista.

Hillilä: Puntila kerännyt paljon rahaa ja agiteraa yli koko maan.

Kekkonen: Puntilan toimisto tulee haittaamaan politiikkaa, koska ne piirit eivät ollenkaan ymmärrä uutta poliittista asemaamme.

Wuori: Orlov joku aika sitten kysyi Hillilältä, mitä on se, että se joukko-osasto No se ja se viettää juhlaa siellä ja siellä. Sodanaikaisten toverien iltoja vietetään. Komissiolla on suuri epäluulo siitä, että Aseveliliitto jatkaa toimintaansa.

Ehkä olisi paikallaan, että Hillitä puhuisi Puntilan kanssa vakavasti tästä asiasta.

Hillilä: Reinikka on ollut rahojen kerääjänä. Rahoja on saatu kokoon lähes 10 miljoonaa. Sillä on kaikenlaista propagandaa tehty. Asia olisi jätettävä vaalien jälkeen. Sisäasiainministerinä suorittaa sen.

Leino: Mikkelin postitoimistossa myydään Aseveliliiton merkkejä vapaasti – ainakin joku aika sitten.

Leino: Kysymys on, mitä tämä kaikki vaikuttaa meidän asemaamme valvonta­ komissioon nähden. On olemassa toimintaa ja se on estettävä.

Wuori: Aseveliliitosta puhuttiin jo syys-lokakuun vaihteessa.

Kekkonen: Reinikka pyrki isänmaalliseksi ehdokkaaksi Uudenmaan läänissä ja on sitä varten kerännyt varoja. Mutta asia on mennyt toisin.

Res.

Lykätään. Ensi keskiviikkona Hillilä antaa esityksen.

Hillilä: Aseita löydetty n. 950 asetta – ja sen lisäksi n. 800 asetta – siis yht.  2 000 asetta – pistoleja, konepistoleja, kiväärejä.

Jutila – Leipurilakko.

Res.

Palkankorotukset ym. palkka-asiat lykätään ministerivaliokuntaan, jonka puheenjohtaja on Leino, jäsenet Jutila, Wuori, Tuomioja ynnä Törngren.

Wuori – Wahlfors: Jos olisi ennen neuvoteltu SAK:n kanssa, niin ei nyt tarvitsisi kommunistien puheenjohtajan kanssa.

Res.

Ministerivaliokunnalle oikeus käsitellä ja antaa ohjeita sell. palkoissa, jotka vaikuttavat hintoihin. Tekisi ehdotuksen, joka menee palkka-asioissa sosialiministeriöön ja hinta-asioissa kansanhuoltoministeriöön.

16.3. Enckell.

Ollut Savonenkovin luona. Hän oli ollut hyvin epäystävällinen. Otti kovin töykeästi vastaan.

Enckell puhui sotatavarain kuljettamisesta. Ei ole kuljetettu kaikkia varastoja, kuten on määrätty.

Gripenberg oli kirjoittanut Enckellille hyvin pessimistisen kirjeen. Ruotsissa on kaikkialla, myös hovipiireissä, pessimistinen mieliala Suomen tulevaisuuteen nähden.

Enckellin mielestä on huonoja merkkejä: a) että Zdanov ei ole ottanut vastaan minun päivälliskutsuani ja b) Savonenkovin eilinen vihamielinen esiintyminen.

Enckell: Meidän puoleltamme on eri kertoja sanottu, että ei voida suorittaa. Mutta sitten kun venäläiset ovat lyöneet nyrkin pöytään, on asia kuitenkin mennyt. Sellainen menettely on meitä vahingoittanut.

Onko venäläisillä jotain pahaa mielessä meitä vastaan?

16.3. Pommitettujen lähetystö luonani – jätti kirjelmän.

Iltakoulu.

18.3. Sotasyylliset.

1) Asia käsitellään Suomen lain mukaan.

2) Hornborgin komitean lausuntoa odotetaan.

3) Jos joku tai jotkut havaitaan tehneen itsensä syypääksi rikokseen Suomen lain mukaan, asetetaan he edesvastuuseen laillisessa tuomioistuimessa.

4) Uuden taannehtivan lain säätäminen on Suomen ja yleensä pohjoismaista oikeuskäsitystä vastaan.

5) Jos tahdotaan tulevaisuuteen nähden saada vahvempia vakuuksia, voi ottaa harkittavaksi presidentin, hallituksen ja eduskunnan jäsenten edesvastuuta koskevien määräysten tiukentamisesta lain muutoksella, joka tietenkin olisi sovellutettava asianomaisten tekoihin tulevaisuudessa.

Kaikkien näiden on siirryttävä syrjään. Kts. kohta 2.

Obs!

Jugoslavian hallituksen julistus on hyvä esimerkki meille.

»Puhdistus»

1) Tässäkin toimittava lain mukaan.

2) Kuluneiden vuosien politiikkaan huomattavammin osallistuneiden johtohenkilöiden olisi viipymättä siirryttävä poliittisesta toiminnasta kuin myös muilta näkyviltä paikoilta syrjään.

3) Valtiollinen poliisi olisi uusittava ja puhdistettava vähemmin soveliaista virkailijoista.

Sitä varten on komitea asetettu tutkimaan asiaa ja tekemään ehdotusta.

4) Poliisilaitoksen olot ylipäänsä olisi myös tutkittava ja vähemmän soveliaat ainekset joko poistettava tai siirrettävä toisille paikoille.

5) Virkamieskunnan »puhdistaminen»? Virkamiehistä on suurin osa erottamattomia.

6) On katsottava, että lakkautettujen yhdistysten yms. (Suojeluskuntien, Aseveliliiton, Lotta Svärdin yms.) toiminta ei saa jatkua uusissa muodoissa.

7) Mitään aseellisia järjestöjä, olivat ne mitä laatua tahansa, ei saa esiintyä.

8) Järjestys on ehdottomasti säilytettävä ja kansalaisten turvallisuus ylläpidettävä.

9) Maanhankintalaki on täytäntöönpantava. Tässä ylen vaikeassa tehtävässä on silmällä pidettävä yhdeltä puolen siirtoväen ja muiden maan saannissa kysymykseen tulevien asutettavien olojen tarkoituksenmukaista järjestämistä ja toiselta puolen, että maan yleiset taloudelliset edut huomioon otetaan ja ettei maanluovuttajien oikeutettuja etuja enempää kuin on välttämätöntä loukata eikä tyytymättömyyttä tarpeettomasti herätetä.

10) Valtion taloudessa on tulojen ja menojen tasapaino säilytettävä ja valtion kotimaista velkaantumista vältettävä.

On ryhdyttävä harkitsemaan, millä tavalla valtion kotimainen velka on tulevaisuudessa selvitettävä – suoritettava.

11) Maan ja siihen perustuva myös valtion talous samoinkuin kansan elintaso riippuu taloudellisen tuotannon kehittymisestä.

Nykyään alhainen tuotannon lisääntyminen on sotakorvauksen suorittamisen ohella välttämättömän jälleenrakennustyön sekä kansan elintason parantamisen ehdoton edellytys. Ilman tuotannon lisääntymistä on kaikki tämä mahdoton. Sen vuoksi on voimat kohdistettava tuotannon yhä täydellisemmin käyntiin saamiseen.

12) Kaiken tämän edellytys on työrauhan säilyminen.

13) Työläisten palkkataso, joka sodan aikana ei ole vastannut kohonnutta hintatasoa, on saatettava sopusointuun?  sen kanssa on saatettava vastaamaan hintatasoa.

14) Rahan arvo.

15) Sotaorvot, sotalesket ja invaliidit.

16) Verotus. – Valitettavasti ei lähitulevaisuudessa voida lieventää.

17) Kaksi hävittyä sotaa, joiden aiheuttamat raskaat taloudelliset seuraukset painavat taloudellista elämää, pakottavat kansamme lähivuosina edelleen olemaan vailla monia elämänmukavuuksia, joihin ennen sotia olimme tottuneet.

On toivottava, että kansamme ymmärtää todellisuuden vaatimukset tietoisena, että päästyämme lähiajan lävitse, taloudellisten olojen parannuttua onnellisempi tulevaisuus varmasti meitä odottaa.

18) Puolustuslaitoksemme uudestaan järjestäminen huomioon ottaen Suomen uusi sotilaspoliittinen asema.

Kts. kenr.luutn. Lundqvistin promemoria.

Puolustusrevision asettaminen. – Ainaiseksi pois suljettava mahdollisuus, että Suomi voisi joutua aseelliseen konfliktiin Neuvostoliiton kanssa.

19) Sotarikolliset.

»Hallituksen vangit». – Liittoutuneiden yhteinen päätös.

20) Suomen suhteet Neuvostoliittoon. Välirauhansopimuksen täyttäminen.

Poliittinen ja taloudellinen yhteisymmärrys Neuvostoliiton kanssa.

Suomen ulkopolitiikka ei koskaan Neuvostoliittoa vastaan.

21) Taloudellinen ja sivistyksellinen yhteistyö Ruotsin ja muiden pohjoismaiden kanssa.

15.3. pidin radiossa puheen vaalien johdosta. – Puhe herätti suurta huomiota.

Myös »Suomen vapausradio» puhui siitä kiittäen. (Kts. puhetta ja lehtilausuntoja sen johdosta.)

17.3. Thunberger (D.N.) luonani pitkässä keskustelussa. Hän kirjoitti intervjuun, jonka 18.3.45 tarkastin ja korjasin. Luin sen myös telefonissa Wuorelle, joka sen hyväksyi.

Thunberger on sodan aikana käynyt luonani useita kertoja. Hän kertoi sodan aikana käyneensä myös Ramsayn luona, joka silloin oli ulkoministerinä. Ramsay oli Thunbⁿ mielestä puhunut asioista merkillisesti. »Hän oli asettanut asiat päälaelleen», sanoi Thunb.

Minä sanoin olevani samaa mieltä siitä, että Ramsay ei ymmärtänyt ulkopolitiikkaa, vaikka on hyvä FAA:n johtaja.

Vaalit 17. –18.3.45. – Vilkas osanotto. – Herättävät suurta huomiota ulkomailla.

 19.3. Huomenna 20.3.45 tulee luokseni ulkomaalaisia lehtimiehiä. – Aion sanoa heille:

1) Vaalit ovat menneet jotenkin siten kuin olin edellyttänyt. Persoonallisesti olen tyytyväinen.

2) Vaalien tulos osottaa stabiliteettia Suomen yhteiskunnassa. 1939 v. vaaleissa 85 sosial. – 115 porvar. – Tämä on Ruotsin hyvä todeta. Koko yksikamarisen eduskunnan aikana on kokoonpano ollut 120 porvarillista – 80 ei-porvarillista. Suomalaiset koko itsenäisyyden aikana osottaneet trofasthet¹ – konservatismia. – Viime vuosien katastrofien jälkeen olisi voinut odottaa suurempia järkytyksiä eduskunnan kokoonpanossa.

3) Luulen, että uuden eduskunnan myötävaikutuksella voidaan oikeata ja viisasta ulkopolitiikkaa noudattaa.

¹ uskollisuutta

17.3. Kenr.luutn. Lundqvist antoi minulle P.M:n Suomen puolustuslaitoksen tulevasta järjestämisestä ja Puolustusrevision tarpeellisuudesta.

Refl. Tämä on oikea asia. Lundqvist sanoi kenraali Heinrichsin ja Valveen tietävän asiasta, mutta he eivät olleet tahtoneet itse siitä kirjoittaa.

Annoin Enckellin lukea P.M:n. Enckell katsoi, että tämä on oikea asia ja katsoi, että jo nykyisen hallituksen pitäisi asettaa revisioni, mutta sitä ennen on Mannerhei­mille asia esitettävä. Sovimme, että puhun Lundqvistin kanssa, jotta hän, ehkä yhdessä Valveen kanssa, esittää asian Mannerheimille.

20.3. Vaalien tuloksen johdosta suuri hälinä lehdissä. Uusi Suomi tänään panee siirtymisen vasemmalle mm. Wuoren ja minun puheitteni tulokseksi. Samaan viittaa myös Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsija »Mustamaalari».

Ruotsissa näkyy vaalin tulosta pidettävän tyydyttävänä. »Paasikiven voitto» rubrikoi Aftonbladet kirjoituksensa.

Eilen 19.3.45 minun haastatteluni Dagens Nyheterissä.

20.3. Pekkala ilmoitti valmistavat vaalien tulokset:

(Ei lopulliset)

Sosialidemokraatit 52 à 53 (sisäinen oppositio noin puolet)

SKDL 48 à 49 (oppositio: Pekkala, Svento, Lehtonen. Kuutoset: Sundström, Rydberg, Räisänen, Helo)

Maalaisliitto 48 à 49

Kokoomus 27 à 28

Ruotsalaiset 16

Edistys 7

198 (siis puuttuu 2).

19.3. Venäläisten taiteilijain konsertissa Kansallisteatterissa. Istuin Zdanovin vieressä.

Zdanov komplimentteerasi minua vaalipuheeni johdosta. »Te ette unhoittanut konjunkturisteja», hän sanoi.

Zdanov tuntui olevan tyytyväinen. Hän oli hyvällä tuulella.

Konsertti oli oikein hyvä.

20.3. luonani valtioneuvostossa neljä ruotsalaista sanomalehtitoimittajaa (Svenska Dagbladet, Stockholms Tidningen, Morgan Tidningen, Afton Tidningen, New York Times ja Sydv. Dagbladet).

Kirjoittivat haastattelut. (kts. niitä)

20.3. Hillilä oli Shepherdin luona.

Shepherd oli sanonut, että vaalit on hoidettu ja suoritettu erinomaisesti.

23.3. Päivälliset Max Sergeliuksen luona: Minä, Svento, Helo, Sundström, Orlov rouvineen ja Jelisejev.

Puhuin päivällisen jälkeen kauan Orlovin kanssa.

Orlov kertoi:

1) Luulee, että Saksan sota pian loppuu, mutta rauha Saksan kanssa voi viipyä.

2) Suomessa asiat ovat menneet oikeaan suuntaan. Se on venäläisten käsitys. Vaalit osottavat, että Suomen kansa ymmärtää uuden aseman vaatimuksen. Toivoo parhainta yhteistyötä hallituksen ja uuden eduskunnan kesken.

3) Minä: Venäläiset lehdet puhuvat, että liian paljon vanhoja edustajia on tullut eduskuntaan.

Selitin: Vanhoja on tullut n. 90 ja uusia 110. Mutta vanhoista, joita siis on vähemmistö, on n. puolet kuulunut oppositioon ja muiden vanhojen joukossa on kolmannen luokan väkeä, joka ei ole kuulunut johtajiin. Tämä kaikki on venäläisten otettava huomioon.

Orlov: ei ollut vielä lukenut lehtiä eikä tiedä mitä ne kirjoittavat. Omasta puolestaan on tyytyväinen.

4) Orlov kysyi hallituksesta.

Minä: Se asia tulee esille sitten, kun uusi eduskunta on kokoontunut. Hallituksen muodostamisessa on tietysti eduskunnan kokoonpano otettava huomioon.

5) Minä: Meillä on vaikea kysyä: Виновники войны.¹ Huomautin marsalkka Titon hallituksen julistuksesta. Se on asian hyvä ratkaisu. (»Erehtyneille annetaan tilaisuus kunniallisella työllä korvata erehdyksensä».) Minun mielestäni on pidettävä silmällä tulevaisuutta eikä menneisyyttä.

Orlov: Jugoslavian olot ovat omalaatuiset. Siellä on paljon, monia tuhansia, kvislingiläisiä. Niitä kaikkia ei voi ruveta tuhoamaan. Suomessa on ainoastaan pieni piiri, joka tässä tulee kysymykseen.

Minä: Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi Suomen lakien mukaan rangaistavaan rikokseen, niin hänet asetetaan syytteeseen. Hornborgin komitea valmistaa selvityksen.

Orlov: Hornborgin komitea saa valmiiksi selvityksensä vasta syksyyn.

Minä: Hornborg luuli saavansa sen valmiiksi ensi toukokuun puoliväliin. – Jos ei ole olemassa lakia, niin ei voi ketään tuomita.

Orlov: Ei voi jättää rankaisematta niitä, jotka ovat sotasyyllisiä. Muuten tulevaisuudessa voidaan vedota siihen, että nytkään ketään ei rangaistu; eikö voi ajatella uutta lakia takautuvalla vaikutuksella?

Minä: Takautuva rikoslaki olisi kokonaan vastoin meidän oikeuskäsitystämme ja sellaista lakia ei eduskunnassa saisi läpi. Minun mielestäni voisi lakia tehdä ankarammaksi tässä suhteessa, mutta se astuisi voimaan vasta tulevaisuuteen nähden.

Orlov: Sellainen laki tulevaisuuteen nähden olisi hänen mielestään tarpeellinen, mutta tarvitaan myös sotasyyllisten rankaisemista. Jos voidaan tuomita kuolemaan ihmisiä, jotka ovat murhanneet yhden ihmisen, niin täytyy voida rangaista sitä, joka on syypää tuhansien kuolemaan. Jos asiaa katsoo näin – muodollisjuriidiselta kannalta – niin Hitleriäkään ei voisi pitää sotasyyllisenä.

6) Minä: Milloin voidaan tehdä meidän välirauhan sijasta lopullinen rauha?

Orlov: Sitten kun välirauhansopimus on täytetty.

Minä: Eikö se jo ole täytetty?

Orlov: Ei, on useita artikkeleja, joita ei vielä ole täytetty.

Minä: Mitkä?

Orlov: Esim. 2 art. saksalaisten poisajaminen Suomesta.

Minä: Se selviää sitten, kun Saksan sota on loppunut ja saksalaiset ajetaan pois Norjasta.

Orlov: Edelleen: esim. Palautettava omaisuus.

Hajoitettujen järjestöjen toiminnan jatkaminen. – Heillä on todistuksia, että suojeluskunnat jatkavat toimintaansa, pitävät kokouksiansa, jakavat mitaleja. (Suojeluskunnat, aseveljet, asekätköt yms. ei vaarallisia Neuvostoliitolle, mutta täällä sisäiselle järjestykselle.)

Aseveliliitot, puhunut siitä Hillilän kanssa.

Asekätköt.

Diskriminoivat lait. Minä: Sellaisia ei liene.

Orlov sanoi alkavansa tutkia sitä asiaa.

7) Minä: Siis sitten kun välirauhansopimus on täytetty (paitsi tietysti sotakorvausta, joka jatkuu), niin lopullinen rauhansopimus tehdään ja tavalliset normaaliset diplomaattiset suhteet voimaanpannaan.

Orlov: Tietysti niin tulee tapahtumaan.  – Valvontakomissio lähtee pois, ja suhteet tulevat tavallisiksi.

¹ Sotaan syylliset

25.3. Ohjelmaa.

I^a. Välirauhansopimuksen täyttäminen. Suhteet Neuvostoliittoon. Suomen ulkopolitiikka.

I^b. »Sotasyylliset»:

1) Käsiteltävä lain mukaan.

2) Odotetaan Homborgin komitean mietintöä.

3) Joka tehnyt itsensä syylliseksi, saatettava edesvastuuseen.

4) Ei takautuvaa lakia.

5) Kireämpi laki tulevaisuutta varten.

6) Sotapolitiikan johtohenkilöt näkyviltä paikoilta pois.

II. Virkamiehistön »puhdistus».

Keitä tarkoitetaan?

III. Valtiollista poliisia tutkitaan.

Jo erotettu 40 henkeä.

IV. Välirauhasopimuksen täyttäminen.

(Tämä ensimmäiseksi.)

Siinä hengessä kuin Orlov 23.3.45 esitti

 – lakkautetut yhdistykset ym. (kts. edelle.)

Päämääränä lopullinen rauha ja normaalien diplomaattisten suhteiden voimaan saattaminen.

V. Suhteet pohjoismaihin.

Muihin yhdist. maihin.

VI. Sisäiset asiat.

1) Tuotanto käyntiin.

Ulkomaankauppa: a) Neuvostoliiton kanssa, b) muihin maihin.

2) Palkka- ja hintataso.

Työrauha.

3) Rahan arvo.

lnflation vastustaminen.

4) Valtion raha-asiat.

Budjetti tasapainoon.

Verot. – Valtion velka.

5) Järjestys säilytettävä ja kansalaisten turvallisuus ylläpidettävä. Mitään aseellisia järjestöjä, olivat ne mitä laatua tahansa, ei sallita.

6) Maanhankintalaki.

7) Sotaorvot ja sotalesket ja invaliidit.

8) Yleinen mietelmä.

9) Puolustuslaitos.

25.3. Leino luonani.

1) Leino ensin kiitti minua hyvästä johdosta, joka oli johtanut hyviin tuloksiin. Leino sanoi, että heidän piirissään on pidetty itsestään selvänä, että minä jään pääministeriksi.

2) Sotasyylliset.

(Zdanov oli kutsunut Leinon luokseen vaalien jälkeen.)

Leino: Vuonna 1930 annettiin meillä laki, joka sisälsi takautuvan momentin. (Otettava selvä.)

Ellei sotasyyllisiä rangaista, niin se vaikuttaa rauhanneuvotteluissa meille epäedullisesti.

Meidän pitäisi näyttää venäläisille, että meillä on selvä pyrkimys vapautua vanhasta. Se on tärkeää. Siinä on sotasyyllisten asia merkityksellinen.

Minä: On vaikea tehdä muuta kuin mitä voimassa olevat lait sallivat.

Leino: Näitä syyllisiä ei ole paljon. – Kun 1940–41 vieraan maan sotajoukot päästettiin maahan ilman, että eduskunnalta kysyttiin, niin sen täytyy olla meidän lakiemme mukaan rangaistavaa. Jo 15.9.40 saksalaisia nousi maihin Vaasassa.

Siis: Olisi ne tuomittava, jotka ovat Suomen lain mukaan tehneet itsensä syypäiksi. Ei ole kysymys kostosta, vaan entisen poliittisen suuntauksen muuttamisesta. Ja myöhemmän ajan kysymys on, miten tuomittuihin nähden menetellään.

Krimin päätöksen mukaan on »fasismin jätteet» hävitettävä.

Virkalaitoksen puhdistaminen:

Leino katsoi, että olisi tehtävä luettelo näistä virkamiehistä ja heille yksityisesti ilmoitettava, että luopuvat hyvällä. Arvelo on yksi sellainen.

Leino sanoi, että heidän piirissään on ajateltu hallitukseen nähden: kommunisteille, sosialidemokraateille ja maalaisliitolle olisi kullekin 4 paikkaa. Yksi kuutonen lisää. Siviilipuolustusministeri. – Mainitsi Hillilän puolustusministeriksi. – Minä sanoin, että Pekkala kenties olisi parempi puolustusministeri. – Leino myönsi sen. – Leino näkyi ajattelevan, että kommunisti tulisi sisäministeriksi. Sanoi yleensä, että heidän pitäisi saada joku tärkeämpi salkku. Pekkalan ja Sventon hyväksyi. Enckelliin nähden pani kysymysmerkin. (Vichyn asia. Minä sanoin, että asia riippui siitä, että Ruotsi ei antanut viisumia, mutta nyt on antanut.) Nähtävästi tahtoo Sundströmin ulkoministeriksi. – Minä sanoin, että Enckell on hyvä ja välttämätön – kokenut.

Sitten minä huomautin, että jos sotasyyllisten asiassa käy ilmi, että esim. joku korkea upseeri on v. 1941 ollut saksalaisten kanssa neuvotteluissa, niin asia koskee Mannerheimia.

Leino sanoi, että sitten kun nykyinen hallitus muodostettiin ja he tulivat hallituksen kannattajiksi, niin he päättivät, että Mannerheimista ei puhuta mitään, ja sen ovat 100-prosenttisesti pitäneet.

Jos niin käy, että korkea kenraali sekaantuu sotasyylliseksi, niin Mannerheimin asema käy vaikeaksi.

Minä: Porvarillisiin nähden on hyvä, että Mannerheim on presidentti. Vaikka hän on ollut passiivinen, niin antaa turvallisuuden tunnetta.

Leino: Jos minä tulen presidentiksi, niin se tunne tulee olemaan paljon suuremmalla osalla kansaa.

Leino sanoi luulevansa, että meidän asemamme nyt tulee helpommaksi, kun pääsemme eräistä asioista (sotasyylliset ja eräät muut). Asema tulee helpommaksi.

22.3. Suuressa valiokunnassa esillä maanhankintalaki. Suuren valiokunnan jaosto oli ehdottanut muutosta 92 §:ään. – Olin läsnä ja puhuin vakavasti hallituksen ehdotuksen puolesta.

Keskustelun lopussa nousi ylös eräs kovasti lihava edustaja. Luulin sen olevan jonkun kokoomukselaisen rusthollarin. Hän teki minua vastaan hävyttömän hyökkäyksen. Ei puhunut ollenkaan asiasta, vaan syytti minua siitä, että olin puheellani aikaansaanut »punaisen eduskunnan». En katsonut tarpeelliseksi vastata hänelle mitään ja kun yleiskeskustelu oli loppunut, lähdin pois.

Myöhemmin illalla Kansallis-Osake­-Pankin hallintoneuvoston kokouksessa kuulin Koivistolta – suuren valiokunnan puheenjohtajalta – että tämä edustaja oli ollut sosialidemokraatti, nimeltään Mäkeläinen. Hän ei ollut tullut valituksi ja oli siitä minulle kovasti vihainen.

(Muistiinpano 22.3.45: Suuressa valiokunnassa eräs sosialidemokraatti Mäkeläinen hyökkäsi hävyttömästi minun päälleni aivan asiaan kuulumattomasti:

»Pääministeri on puheellaan aikaansaanut punaisen eduskunnan.» Mäkeläinen oli jäänyt valitsematta. Matalamielinen, huono mies. – Aärettömän lihava, suurimahainen.)

26.3. oli maanhankintalaki esillä eduskunnassa. Olin läsnä ja heti yleiskeskustelun alussa puhuin 92 §:n johdosta hallituksen esityksen puolesta. – Esiintyi useita puhujia, jotka vastustivat minua ja puhuivat suuren valiokunnan ehdotuksen puolesta. – Kovin ikäviä lausuntoja. – Ne aiheuttivat minun vielä käyttämään vapaan puheenvuoron.

(Kts. lausuntojani.) Hallituksen esitys hyväksyttiin 92 äänellä 75 vastaan.

27.3. Nya Pressenissä ja 28.3.45 Hufvudstadsbladetissa kauniita kirjoituksia minusta esiintymiseni johdosta.

28.3. Refl. Eduskunnassa keskustelu ja äänestys, että oli 75 hallituksen esitystä vastaan, on todistus siitä heikosta tasosta, jolla tämä eduskunta on. Hallituksen esityksen vastustajana esiintyi myös Niukkanen. Tietysti: Hänen olisi kuitenkin jo pitänyt havaita, miten vähän hän ulkopolitiikasta ymmärtää. Hänen pitäisi muistella menettelyään ja kantaansa v. 1939–40.

Jos vähänkään käsittää meidän asemaamme, niin pitäisi ymmärtää, että tässä oli sellainen tapaus, jossa tillmötesgående¹ ruotsinkielisten ehdotukseen nähden oli maamme ulkopoliittiselle asemalle hyvä, ja että tässä jotenkin ilman uhrauksia voidaan tehdä hyvä palvelus maallemme.

Sisäpoliittisesti on myös nyt kerta kaikkiaan tehtävä loppu kieliriidasta ja saatava hyvät välit suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Ruotsinkielisillä on tietysti täysi oikeus elää elämäänsä efter sin särart². Siitä on heille takeet annettava.

Sekä sisä- että ulkopoliittisesti asia on minun mielestäni selvä.

Refl. Nyt tahdotaan kaikki natsistit sulkea pois.

Sama ilmiö esiintyy aina:

1917. R. A. Wrede ja Aug. Nybergh tulivat luokseni Kansallis-Osake-Pankkiin neuvottelemaan Senaatin oikeusosaston jäsenistä keitä saataisiin vanhasta suomal. puolueesta. Siinä Wrede ja Nybergh oikein suurennuslasilla tarkastivat ehdokkaiden menneisyyttä: Olivatko he joko suoranaisesti tai epäsuorasti olleet sekaantuneet »collaborationisme’en»³ ja siten kompromettoineet itsensä? Lopulta löydettiin kolme sellaista, jotka voitiin hyväksyä, yksi niistä tosin Wreden ja Nyberghin mielestä hyvin epäillen.

1918 syksyllä me kaikki menimme pois hallituksesta jotta ei olisi tullut mitään vaikeuksia.

Nyt 1945 on jälleen sama kysymys esillä: hallitukseen voidaan ottaa mukaan ainoastaan sellaisia, jotka eivät ole kompromettoineet itseään collaborationisme’lla saksalaisten kanssa.

Kaikki toistuu!

¹ hyväntahtoisuus

² erikoisuutensa mukaisesti

³ »yhteistoimintaan»

30.3. Tämän päivän lehdissä Economistin lausunto Suomesta. Viisas.

Refl. Elintaso ei voi Suomessa nousta. (Economist katsoo, että sen täytyy laskea).

Syyt:

a) Sotakorvaus. Se vastaa huomattavaa osaa tuotannosta.

b) Väkiluku on yhtä suuri kuin ennen sotaa. Siis elätettäviä on yhtä paljon.

c) Suomen alue ja tuotantovoimat ovat huomattavasti vähentyneet. – Tämä kaikki vaikuttaa sen, että emme voi ajatella »1938 v. elintasoa», ennenkuin tuotanto on suuresti intensifioitunut. (Varsinkin 1945 ja 1946 ovat vaikeita – kts. Gartzin numeroita.)

Nyt on vielä

d) maanhankintalain täytäntöönpano ja se epäjärjestys, jonka se tuo mukanaan.

Kaikki tämä johtuu onnettomasta sodasta. – Nyt yhä enemmän sodan tulokset alkavat tuntua.

Tästä olisi kenties syytä mainita hallituksen ohjelmassa.

Sähke Tukholmasta 29.3.45.

»Hillilä tänään yli tunnin keskustelussa kruununprinssin luona joka vakuutti uskovansa Suomen itsenäisyyteen kaksi kertaa korostaen että heillä omat tietonsa. Pyysi erikoisesti saattamaan perille terveiset pääministerille.»

(Hillilä ja Tuomioja ovat käyneet Lapissa ja palanneet Tukholman kautta kotiin.)

30.3. Hallitus

1 Päämin

3 + 3 6 Dem. Liitto

3 sosial.

4 maalaisl.

3

1 Edistys

18

3 Pekkala, Svento, Helo Demokr. Liitto

3 Kommun. Dem. Liitto

(4) 3 sosialidem. Wuori, Hiltunen + 1 à 2

4 maalaisliit. Jutila, Hillilä, Kekkonen, Luukka – karjalaisten edustaja

Enckell, Gartz

1 kokoomusp.

Hallitus:

Pääministeri

Pekkala – puolustusmin.

Enckell + Svento – ulkomin.

5. Gartz – kauppamin.

Jutila – kansanhuoltomin.

Kommunisti 2. kansanhuoltomin = 2

Leino – kulkulaitosmin.

Hiltunen – toinen kulkulaitosmin = 2

10. Sosialidem. – sosiaalimin.

Kommunisti – toinen sosiaalimin. = 2

Helo – finanssimin.

Tuomioja – finanssimin. = 2

Kekkonen – oikeusmin.

15. Hillilä – sisämin.

Luukka – maatalousmin. (siirtoväki)

Kokoomus – opetusmin.

Wuori – salkuton.

1) Puolustus

2) Sosiali

3) Ulkoas.

4) Kulkul.

5) Maatal.

6) Oikeus.

7) Finanssi

8) Kansanh.

9) Opetus

Churchill lausui parlamentissa 27.2.45 puhuessaan Krimin konferenssista mm. (Ulkoasiainministeriön luottamuksellisia selontekoja N:o 8 26.3.45). Krimin päätösten tulkintaa johtavien anglosaksisten valtiomiesten lausunnoissa.

Krimin sopimuksen mukaan Puolan vaaleihin »on kaikilla demokraattisilla ja natsismin vastaisilla puolueilla oikeus osallistua ja asettaa ehdokkaita». Kysymykseen siitä, mitä on »demokraattisia» ja »natsisminvastaisia» puolueita vastaa Churchill, todettuaan että näitä sanoja käytetään hyvin erilaisissa merkityksissä: »Puolassa on suuri joukko puolueita. Olemme sopineet, että kaikki ne, jotka ovat demokraattisia puolueita ei natsistisia eikä fascistisia puolueita taikka vihollisen kanssa yhteistoiminnassa olleiden miesten puolueita kaikki nämä pääsevät mukaan.»

Roosevelt 1.3.45: »Krimin konferenssissa» kolme mahtavinta kansakuntaa ovat sopineet siitä, että »kaikkien natsien vallasta vapautuneiden alueiden tai akselin entisten satelliittimaiden poliittiset ja taloudelliset probleemit ovat kaikkien kolmen hallituksen yhteisen vastuun asia».

1.4. Leino luonani. Kertoi: (olin sängyssä influenssassa)

SKDL:n edustajat (Leino ja Sundström) ovat neuvotelleet sosialidemokraattien kanssa (Fagerholm, Hiltunen ja Atos Wirtanen).

Yhteistoiminnasta eduskunnassa.

Ohjelman ääriviivat:

1) Ulkopolitiikka sama kuin nykyinen.

2) Ne sisäpoliittiset asiat, jotka joutuvat kosketukseen ulkopolitiikan kanssa. – (»Sotasyylliset» – Odotetaan komitean selvitystä).

3) Taloudellisia asioita joitakin, jotka voidaan korjata.

Eduskunnan puhemieheksi:

SKDL:n edustaja: Pekkala tai Helo. (Eduskunta saisi Venäjään nähden aseman.)

Pekkala ei itse oikein tahdo ja hän on parempi hallituksessa. (Ei Suomen Pankin johtajaksi.)

1. varapuhemies: sosialidemokraatti

2. varapuhemies: maalaisliittolainen.

Hallituksen kokoonpanoon nähden oli puhetta:

Minä sanoin, että ei mahdu 4 edustajaa kaikille 3:lle = 12. Lisäksi Enckell, Svento, Pekkala, Kuutonen, Gartz + edistysmiel. Sanoin, että myös pitäisi saada yksi kokoomuksesta, sellainen joka ei olisi kompromettoitu. Lisäksi pääministeri.

Puhuimme lisäksi palkkariidoista, hinnannoususta ja markan arvosta, inflatiosta.

Leinon pitäisi laskea, paljonko indeksi kohoaisi jo myönnettyjen palkkojen ja vielä välttämättömien palkankorotusten ja niiden aiheuttamien välttämättömien hinnankorotusten pohjalla.

Sitten kun saataisiin vakava kohta 230 à 235, olisi koetettava indeksi siinä pysyttää.

Leino sanoi, että kun Mannerheim oli vienyt Suomen pois sodasta, on hän sen kautta hankkinut sellaisia ansioita, että hänet olisi jätettävä kokonaan syrjään. Riippuu hänestä itsestään, mitä hän tekee. Asia menee muuten liian vaikeaksi.

Leino on hyvä mies, hänen kanssaan tulee kyllä toimeen. Hän sanoi, että työläiset ajattelivat tehdä niin, että heitä eivät koske markan arvo eikä muut asiat, mutta nyt kun vasemmisto on tullut vastuuseen, niin nyt työväki alkaa ajatella toisin.

Tämän Leino sanoi sen johdosta, että minä huomautin, että kansalle olisi saatava selväksi, että meillä ei tämän vuoden 1945 eikä tulevan vuoden 1946 aikana ole toivoa taloudellisten olojen paranemisesta, vaan on pelättävä niiden huonontuvan.

Leino ajatteli sosialidemokraatteja hallitukseen: Hiltunen, Wuori, E. Kilpi.

30.3. Eduskuntaan tuli lopullisesti sosialidemokraatteja 50, kansandemokraatteja 49, maalaisliittolaisia 49, kokoomuksesta 28, ruotsalaisia 15 ja edistyksestä 9. – Uusia 107, vanhoja 93. Uudet ja oppositioainekset ryhmissään äänimäärissä etualalla. (Kiertosähke lähetystöille.)

2.4. Wuori luonani. Hän kertoi:

Ennen Marianpäivää (24.3.45) oli Leino sanonut Wuorelle, että pitäisi koettaa vaikuttaa siihen, että Mannerheim eroaa ja että se tapahtuu jo ennen uuden hallituksen muodostamista.

Wuori oli sanonut olevansa toista mieltä.

Sunnuntain (25.3.) jälkeen Leino oli sanonut, että jätetään presidentti kokonaan pois. (Tämä oli siis samaa mitä oli sanonut minulle eilen. Leino oli ollut minun luonani juuri 25.3.)

Wuori kertoi saaneensa kuulla Mannerheimin lausuneen, että hänen pitäisi myötävaikuttaa – tahtoisi olla mukana siinä – siihen, että Suomi saavuttaisi luottamuksellisen aseman Neuvostoliittoon päin. Suomen pitäisi tulla lännen etuvartiosta idän etuvartioksi.

Wuori lisäsi, että Mannerheimin tämän vuoksi pitäisi tukea minun politiikkaani ja puhdistaa armeijan johto. Wuoren mielestä Mannerheimin itse pitäisi lähteä vasta sen jälkeen. Siis olla vielä muutamia kuukausia.

 5.4. Ohjelma.

1) – Politiikka Neuvostoliittoon nähden – sama linja kuin nykyisen hallituksen aikana.

2) Välirauhasopimus täytettävä.

a) Hajoitettujen järjestöjen salainen toiminta:

Suojeluskunnat

Aseveliliitto

b) Asekätköt

Diskriminoivat lait

Suhteet pohjoismaihin. Muihin yhdistyn. kansoihin.

3) Sotasyylliset.

Odotetaan komitean selvitystä.

Voimassa olevan lain mukaan:

Sotilaiden neuvottelut 1941 saksalaisten kanssa:

a) jotka ovat tehneet itsensä syypäiksi Suomen lain mukaan, tuomitaan.

b) Sotapolitiikan johtohenkilöt näkyviltä paikoilta pois.

c) Kireämpi laki tulevaisuutta varten.

Vuoden 1926 virkamieslain mukaan:

a) uskotut miehet voi erottaa. (avoin kirje)

b) valtakirja – kurinpitotietä, mutta voi valittaa virkaylioikeuteen.

c) tuomareja ei voi erottaa.

4) Sotarikolliset:

a) »Hallituksen vangit»

b) Muut.

5) Virkakoneiston puhdistus. – Voimassa oleva laki 1926. (kts. edelle)

Leino: Tehtävä luettelo ja annettava virkamiehille itse tilaisuus erota.

6) Taloudellisia asioita:

a) Maanhankintalaki täytäntöön.

b) Palkka- ja hintataso – työrauha.

c) Rahan arvo: inflatio.

d) Valtion raha-asiat. Budjetti tasapainoon. Verot – valtion velka.

7) Järjestys säilytettävä. Kansalaisten turvallisuus ylläpidettävä. Aseellisia järjestöjä ei sallita.

8) Sotaorvot, sotalesket, invaliidit.

9) Puolustuslaitos.

10) Yleinen mietelmä.

6.4. Leino. Ei tahdo asian järjestelyä, meidän täytyy tehdä se, mitä meiltä ulkopuolelta vaaditaan. Krimin konferenssin päätöksistä pitävät kiinni. Kysymykset olisi ratkaistava paraimmalla tavalla. Mutta ellei lait riitä, niin olisi tehtävä uudet lait.

Syyllisiä on ollut olemassa, sillä ei toinen osapuoli yksin ole voinut tehdä asiaa. Kun tutkitaan, niin nykyiset lait Leinon mielestä riittävät.

Sotasyylliset: Komitean työn tuloksia odotetaan, ennenkuin asia päätetään. Jos komitean työtä voisi kiirehtiä. Mutta ei ole kuin yksi kuukausi.

Puhdistus: Ylemmät ja alemmat virkamiehet voidaan erottaa. Jos on joku virkamies tai tuomari, joka herättää pahennusta, niin jos hänelle ilmoitetaan, että hänen olisi paras erota, niin hän luultavasti eroaa.

Obs! Leino sanoi: Kaikki asiat olisi koetettava järjestää ilman skandaalia. Pahimmat natsit olisi saatava pois. – Leino ei luule, että niin paljon tarvitsisi erottaa. – Jonkunlainen puhdistus rauhoittaisi mieliä ja selvittäisi asian.

Keskustellessamme 6.4.45. Leinon kanssa sotasyyllisyyskysymyksestä ja puhuessamme eräistä teoista (sotilaiden neuvotteluista Saksan kanssa talvella 1941) sanoin mm., että Suomen lain mukaan niitä ei voi tuomita ja että meidän rikoslakimme vuodelta 1889 on ylipäänsä tehty toisia oloja varten. – Leino vastasi: »Jos nyt tapahtuisi poliittinen käännös, voit olla varma siitä, että sinut ja minut tuomittaisiin ja siihen löytäisivät kyllä pykäliä. »

6.4. Eduskunnan puhemiesten vaali.

Puhemies: Fagerholm 191 ääntä (yksi väärä nimi, oikeastaan oli 192 kannattajaa).

Ensimmäinen varapuhemies: Cay Sundström 152 ääntä.

Toinen varapuhemies: Vesterinen 192 ääntä.

Kansandemokraatit vaativat kovasti puhemiehen paikkaa Helolle (olisivat suostuneet myös Eino Pekkalaan), mutta lopuksi suostuivat äänestämään Fagerholmia, joka oli eduskunnan suurimman puolueen edustaja.

5.4. Vapausradiossa ikävä esitys valtiopäivien lopettamisesta.

»Juhlallisesti lavastetussa loppunäytöksessä puhemies Hakkila ja presidentti Mannerheim kiittelivät toisiaan. Hakkila kehui presidentin tehneen suurta työtä isänmaan hyväksi, muisteli varmaan sotavuosia, ja Mannerheim puolestaan piti tarpeellisena korostaa eduskunnan tehneen jännitettyä työtä, sanalla sanoen presidentti Mannerheim ikäänkuin siunasi kaiken sen myötäilyn, mitä vanha eduskunta oli harjoittanut maalle turmiollisen hitleriläisen sotapolitiikan suhteen, joka vei Suomen kansan perikadon partaalle.»

»Tämä tapaus teki maamme kaikkiin demokraattisiin kansalaisiin sellaisen vaikutuksen, että vanhan eduskunnan saksalais. —»

8.4. Lopulliset vaalitulokset.

Sosialidemokraatit 50

SKDL 49 – Kommunistit 39, Kuutoset 6, Sosialidem. 4

Maalaisliitto 49

Kokoomuspuolue 28

Ruotsalaiset 15

Edistyspuolue 9

Torstaina 5.4.45 olin koko illan Mannerheimin luona. Hän kysyi, mitä arvelin asemasta. Esitin hänelle, miten luulin asiain tulevaisuudessa tulevan menemään. Sotasyylliset, sotarikolliset, virkamiesten puhdistus. Taloudelliset asiat.

Sanoin, että nyt on se etappi loppunut, jonka minä olin ottanut suorittaakseni. Jos kysymys on, että minä jäisin hallitukseen, niin tulen ratkaisemaan sen asian vasta sitten, kun saan nähdä, saanko aikaan anständigt programm¹ ja näen, miten hallituksen kokoonpano tulee.

Mannerheim puhui Vapausradion hyökkäyksistä häntä vastaan.

Minä kerroin Leinon sanoneen, että kun minun hallitukseni muodostettiin ja he tulivat mukaan, niin kommunistipuolueen johto päätti, että hyökkäykset Mannerheimia vastaan lopetetaan, ja sen he ovat pitäneet. Myös Leino oli sanonut, että Mannerheim myös nyt jätetään sivulle.

¹ säädyllisen ohjelman

7.4. Vapausradiossa karkea hyökkäys Mannerheimia vastaan.

Mannerheim soitti sen johdosta minulle. Lupasin ottaa selvää, kuka on tämän »Vapausradion» takana.

7.4. Valtiopäivien avajaiset.

7.4. Wuori luonani. Pitkä keskustelu.

Hän tahtoisi päästä pois hallituksesta. – Vastasin, että jos minä tulen hallitukseen, niin hänen myös pitää tulla. Keskustelimme hallituksen ohjelmasta. Kerroin keskustelusta Leinon kanssa. Minä valitin, että Mannerheimin kanssa ovat keskustelut suhteellisen hedelmättömiä. Sanoin, että en ole lupautunut pääministeriksi, ja epäilen, tokko voin siihen ryhtyä.

8.4. Hallituksen ohjelma.

1) Ulkopolitiikassa, lähtökohtana Suomen valtiollinen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus; hallitus, jatkaa viime kuukausien aikana noudatettuja periaatteita – linjaa – tulee tekemään voitavansa vilpittömästi luottamuksellisten ja ystävällisten naapurisuhteiden lujittamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välillä sekä poliittisella että kaupallisella ja sivistyksellisellä alalla.

2) Siinä tarkoituksessa on välirauhansopimuksen tarkka ja vilpitön täyttäminen tärkeimpiä tehtäviä.

Tässä suhteessa ja ottaen mm. huomioon, mitä n.s. Krimin konferenssista annetussa tiedonannossa on sanottu, on hallituksen mielestä maan tulevaisuuden kannalta ja epäluulojen hälventämiseksi tarpeen, että kansamme ymmärtää, että mm. välirauhansopimuksen lakkautettuja järjestöjä ja yhdistyksiä koskevat määräykset ei vain muodollisesti, vaan myös asiallisesti täytetään ettei kysymyksessä ole vain välirauhan määräysten muodollinen täyttäminen, vaan että tahtomme on niiden vilpitön noudattaminen ja täytäntöönpaneminen.

3) Ulkopolitiikkaa koskevien sisäisten kysymysten ratkaiseminen ja olojemme järjestäminen maan nykyisen aseman vaatimusten mukaiseksi on tapahtuva noudattamalla voimassa olevia lakeja.

Yhteiskuntaelämän perustuksena on voimassa olevan laillisen järjestyksen noudattaminen. Hallitusmuodon mukaan edustaa Suomen kansaa eduskunta, joka äsken on äänioikeutettujen huomattavalla osallistumisella valittu.

Sittenkun Suomen ulkopolitiikkaa selvittämään asetettu komitea on saanut työnsä suoritetuksi, on harkittava, mihin mahdollisiin toimenpiteisiin saatu selvitys antaa aihetta.

Hallitus tulee hoitamaan sille kuuluvia tehtäviä läheisessä kosketuksessa äänioikeutettujen huomattavalla osallistumisella valitun eduskunnan kanssa, joka hallitus­ muodon mukaan edustaa Suomen kansaa.

4) Voidaksemme täyttää sitoumuksemme välirauhasopimuksen mukaisesti sekä hankkia kansallemme toimeentulon on lähiajan tärkeimpiä tehtäviä maan taloudellisen elämän kuntoon saattaminen. Hävityt sodat ovat saattaneet taloudelliset olomme täysin epäkuntoon ja asettaneet meidät vaikeuksiin, jotka pakottavat kansamme sekä kuluvana vuonna että nähtävästi vielä sitä seuraavana vuonna 1946 jatkuvasti mahdollisimman suuresti supistamaan elämänvaatimuksiamme.

Hävityt sodat ovat saattaneet taloudelliset olomme täysin epäkuntoon ja asettaneet meidät vaikeuksiin.

Pääasia ponnistuksissamme on tuotannon lisääminen. Sitä varten on työrauha välttämätön edellytys, jota ilman mikään taloudellisen elämän saneeraus ei ole mahdollinen.

Hallitus tekee voitavansa sellaisen palkka- ja hintatason vakiinnuttamiseksi, joka vastaa palkansaajien kohtuullisia vaatimuksia ja tuotantoelämän käynnissä pitämistä ja jonka kautta rahan arvo voidaan vakiinnuttaa ja estää kaikille kansanluokille ja koko yhteiskuntaelämälle turmiollinen inflatio.

Hallitus odottaa kaikkien väestöryhmien antavan kannatuksensa näille pyrkimyksille, koska ilman sellaista kannatusta tulosten saaminen ei ole mahdollinen.

8.4. Leino. Kommunisteja hallitukseen kaksi lisää: paikat määräävät miehet.

Haluaisi: sosialiministerin 

opetusministerin (akateeminen oppiarvo)

sisäministerin

Pekkala: puolustusmin. 

Leino: Toivovat, että olisi joku osuus maatalousministeriössä.

Luukka: siirtoväkeä.

Leino: Sosialidem.: Hiltunen, Wuori, E. Kilpi, Y. Kallinen.

9.4. Kenraali Heinrichs luonani valtioneuvostossa.

Luki konseptin vastauskirjeeksi Hornborgin komitealle, joka oli pyytänyt häneltä selvitystä saksalaisten joukkojen kauttakuljetuksesta ja siitä, miten se oli muodostunut sotilaalliseksi yhteistoiminnaksi.

Heinrichs kertoi: Elokuussa 1940 saksalaiset kääntyivät Mannerheimin puoleen pyytäen kauttakuljetusta. Vastaus: »jaa» tai »ei». Mannerheim vastasi, että se on hallituksen asia. Saatuaan Rydiltä tiedon vastasi saksalaisten sotilasedustajalle »jaa».

Syyskuussa 1940 sitten tehtiin sopimus noottien vaihdolla (kts. sopimusta).

Keväällä 1941 Heinrichs ja neljä muuta korkeata upseeria oli saksalaisten pyynnöstä Salzburgissa Keitelin luona ja Berlinissä Halderin luona.

Saksalaiset puhuivat mahdollisesta sodasta Neuvostoliittoa vastaan ja esittivät, että Saksa tulee hyökkäämään pohjoisessa Suomen kautta, ja esittivät, että Suomi tulee mukaan sotaan.

Heinrichs oli vastannut, että hänellä ei ole valtuutta. Lupasi esittää Mannerheimille.

Kesäkuussa 1941 neuvottelu: Ryti, Witting, Walden, Mannerheim ja Heinrichs tästä asiasta ja saksalaisten sotasuunnitelmista. Lopuksi Witting oli kirjoittanut blokille: »Om Finland blir angripet, så motsätter sig ej de föreslagna milit. operationerna (i Finland)».¹ Tämän Heinrichs ilmoitti saksalaisille edustajille.

¹ »Jos Suomen kimppuun hyökätään, ei vastusta ehdotettuja sotilaallisia operaatioita (Suomessa)»

9.4. Olin Mannerheimin luona ja annoin hallituksen erohakemuksen.

Mannerheim komplimentteerasi minua. Olin onnistunut ja saavuttanut yleisen luottamuksen sekä maan ulkopuolella että sisällä. Mannerheim sentähden toivoi, että muodostaisin uuden hallituksen.

Minä myönsin kyllä, että kun olin ollut hyvin aktiivisesti vaikuttamassa politiikan johdossa ja politiikka on mennyt minun kannattamaani linjaa, olisi epälogillista, että nyt luopuisin. Mutta nämä viisi kuukautta ovat olleet kovin raskaat ja lähiaika tuskin tulee olemaan helpompi. Nu är en etapp slut. Därför tycker jag att jag borde få gå bort. Jag anser att jag förtjä­ nat det.

Mannerheim: »Jag tycker även att jag (Mannerheim) borde få gå.»¹

Mannerheim puhui vapausradion hyökkäyksestä häntä vastaan.

Minä: En ole saanut selvää, kuka on sen takana.

Mannerheim sanoi, että hän kyllä lähtisi mielellään, mutta jos voi olla hyödyksi maan aseman stabilisoinnissa, niin ei tahdo kieltäytyä jäämästä. Saa joka päivä kirjeitä, joissa häntä kehotetaan jäämään paikalleen.

¹ Nyt on eräs vaihe lopussa. Siksi minun mielestäni pitäisi saada lähteä. Katson ansainneeni sen.

Mannerheim: »Minäkin olen sitä mieltä, että minun (Mannerheimin) pitäisi saada lähteä.

11.4. Olin Mannerheimin luona kolme tuntia.

Mannerheim kertoi neuvotelleensa eduskunnan puhemiehen Fagerholmin ja ryhmien puheenjohtajien kanssa. Kaikki olivat med en röst¹ esittäneet, että minä muodostaisin hallituksen. Mannerheim pyysi minua ottamaan sen tehtäväksi.

Vastasin sen riippuvan siitä, saanko kokoon ett anständigt program² ja toiseksi, millainen hallituksen kokoonpano tulee olemaan.

Ohjelma: tulee olemaan pahoja asioita: sotasyylliset, sotarikolliset ja virkakuntien puhdistus. Minä otan aina lukuun huonoimman alternativin.³ Voi olla mahdollista, että näistä asioista emme pääse. Lievin tapa on, että saamme kysymykseen tulevat henkilöt vapaaehtoisesti siirtymään syrjään. Tässä asiassa minulla täytyisi voida odottaa aktivt stöd av presidenten.⁴ Tähän asti olen yksin saanut järjestää asioita, mutta voi olla, että se minulle yksin ei aina tule onnistumaan. Voinko odottaa presidentin arvovallallaan minua tukevan? On mahdollista, että esim. tutkimukset tulevat osottamaan, että Ryti ja Rangell ym., vaikka heitä ei juriidisesti voi tuomita, tulevat olemaan niin kompromettoituja, että eivät voi jäädä paikoilleen.

Mannerheim vastasi, että hän ei voi etukäteen luvata, vaan asia riippuu todistuksista yksityistapauksissa.

Minä: Voi myös esiintyä tapauksia, että on opportunista, että jotkut henkilöt poistuvat.

Mannerheim: Voi käydä niin, että vi har olika åsikter angående opportuniteten i något fall⁵.

Minä: Det är möjligt. Jag har min politiska linje och jag måste följa den.⁶

Keskustelu jatkui, mutta asia jäi avonaiseksi.

Lopuksi sanoin huomenna alkavani sonderaukset hallitusasiassa ja palaavani asiaan.

¹ yksimielisesti

² sopivan ohjelman

³ vaihtoehdon

⁴ aktiivista tukea presidentiltä

⁵ meillä on erilaiset käsitykset tarkoituksenmukaisuudesta jossakin tapauksessa.

⁶ Se on mahdollista. Minulla on poliittinen linjani ja minun täytyy noudattaa sitä.

11.4. illalla Fagerholm luonani.

(Hänellä oli omaa asiaa). Puhuimme hallituskysymyksestä. Hänen mielestään asiat ovat suhteellisen hyvällä kannalla ja hän luuli minun kyllä pääsevän tulokseen hallitusasiassa.

12.4. Puhuin ensin Pekkalan kanssa. Hän tahtoisi päästä takaisin metsähallitukseen. – Vastasin, että nyt täytyy olla mukana, kun tarvitaan.

Keskustelimme hallituslistasta.

12.4. Sen jälkeen keskustelin kauan Leinon kanssa.

Leino: Tahtoisivat kolme paikkaa kommunisteille:

Opetusministeriksi maist. R. Palmgren – Tampereen kirjaston hoitaja. – Valtiovar. Helo.

Sisäministeriksi Leino.

Sosialiministeriksi Matti Janhunen. 

Leino sanoi menevänsä takuuseen, että Palmgren ei tule aiheuttamaan ikäviä yllätyksiä. Tulee suhtautumaan kirkkoon lojaalisesti. Kirkko saa olla rauhassa. Eräs todistus siitä on, että kommunistit olivat valtiopäivien alkajaisten jumalanpalveluksessa.

Syy, minkä tähden haluavat opetusministerin paikan, on, että olisi saatava toinen henki, nimenomaan ajattelutavassa Neuvostoliittoon nähden. Nykyään on meillä vihamielinen henki Venäjään nähden jo lapsuudesta alkaen. Siihen olisi saatava muutos.

Ei kuitenkaan mitään mullistuksia.

Minä sanoin, että kokoomuspuolueen pitäisi saada yksi edustaja – sellainen, joka on ollut oikealla linjalla. Kyllikki Pohjala.

Leino vastasi, että kokoomus ei äänestänyt Sundströmiä ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Sitä venäläiset ihmettelevät. Kokoomus on sanonut, että nyt kuljetaan yhteistoiminnan merkeissä, mutta heti osotti mieltään ja asettui SKDL:ää vastaan.

He ovat ajatelleet:

SKDL 4 (Helo, Leino, Palmgren, Janhunen).

Sosialidemokraatit 4: Wuori, Hiltunen, E. Kilpi, Y. Kallinen. Pekkala ja Svento,

Maalaisliitto 4, Gartz, Tuomioja, Enckell (he eivät vastusta häntä) Minä.

Minä sanoin, että kommunistit + Helo saisivat tärkeitä salkkuja: valtiovarainmin., sisämin., opetusmin., toinen sosialimin.: Herättäisi porvarillisissa uppseende¹.

Leino: Jos eivät saa opetusministeriöön Palmgrenia, eivät tule muihin kysymyksiin, ja silloin pelkäsi, että heiltä tulee pahempia edustajia.

¹ huomiota

12.4. Jutilan kanssa:

Luukka – siirtoväen ministeriksi

Jutila – maatalousministeriksi 

Kekkonen – oikeusministeriksi 

Kansanhuoltoministeri (Määttä?)

Puolustusministeriksi Hiltunen, ellei Pekkala tai Wuori.

12.4. Ensi suunnitelmani:

Pääministeri 

Enckell 

Gartz 

Tuomioja

5. Kokoomuslainen

4 maalaisliittolaista: 

Jutila – maatalousmin. 

Kekkonen – oikeusmin. 

Luukka – siirtoväki 

Määttä – kansanhuolto

6 SKDL:stä:

Pekkala

Svento 

Helo 

Leino 

Palmgren

Matti Janhunen

3 sosialidemokraattia:

Hiltunen 

Wuori

E. Kilpi

      (Y. Kallinen)

12.4. Hiltusen kanssa keskustelu. Esittää Tampereen kaupunginjohtaja Artturi Ranta – ent. liikkeen johtaja – kansanhuoltomin.

Takki – puolue katsoo, että voisi tulla mukaan.

13.4. Ahvenanmaalaisten lähetystö: direktör Nyström, kapten Broman, chaufför Andersson – kävi telefoniasiassa.

Heidän esityksensä annoin Wuorelle.

10.4. Arkkipiispa Lehtonen:

1) Tarvitsisi auton

2) Arkkipiispan sihteerin määräraha.

11.4. Venäl. filmioperaattorit filmasivat.

Johtaja: Perustaa Helsinkiin laitoksen. Tarvitsisi salin 100 henkilölle + 2 à 3 huonetta.

Культурный зал¹

Pyysi minua auttamaan, että saisi.

¹ kulttuurisali

13.4. Otettuani ensin vastaan kaksi lähetystöä keskustelin hallitusasiasta kokoomuksen, ruotsalaisten ja edistyksen ryhmien edustajien kanssa.

Kokoomus (Salminen ja Turja): Ryhmä katsoo, että hallitus olisi kokoonpantava noudattaen eri ryhmien suhteita eduskunnassa siis 9:9. Katsovat, että heidän pitäisi saada kaksi edustajaa. Myös Salminen lausui, että vasemmistolle ei pitäisi antaa opetus- ja sisäministerin paikkoja.

Ruotsalaiset Österholm ja Söderhjelm halusivat myös kaksi paikkaa kuten nyt. Huomauttivat, että heidän ryhmänsä kanta ulkopoliittisessa suhteessa on ollut oikea.

Edistyksen professori Kauppi puhui yhden edustajan puolesta.

Huomautin kaikille, että on hyvä, että SKDL (kommunistit) on suostunut yhteistyöhön sosialidemokraattiemme ja nyt myös maalaisliiton kanssa. Meidän tärkein pyrkimyksemme on saada kommunistit (inlemmade) vedetyksi mukaan säännölliseen rakentavaan ja lailliseen rakennustyöhön maan ja yhteiskunnan hyväksi. Jos kommunistit menisivät yksin ja erillään, niin voisivat mennä vallankumouksen tietä ja he voisivat nojautua muihin mahtikeinoihin kuin siihen lukumäärään, mikä heillä on eduskunnassa. Ja mihin se veisi, on helppo nähdä. Huomautin myös, että kommunistien. esiintyminen nykyään ei ole niin räikeää kuin sosialidemokraattien Valpaksen aikana ja vielä uuden eduskunnan alkuaikoina (1907–). Ja nyt ovat sosialidemokraatit hyvin talttuneet. Samoin on mennyt Ruotsissa. Sanoin kokoomuksen edustajille, että oli epäviisasta, että he eivät 2 varapuhemiehen vaaleissa äänestäneet Sundströmiä kuten maalaisliittolaiset ja ruotsalaisetkin. Hallituksen kokoonpanossa on mielestäni päähuomio tällä hetkellä pantava ulkopoliittisiin näkökohtiin. Myös henkilövalinnassa. Sanoin olevani samaa mieltä kuin he, että kokoomusryhmän pitäisi saada edustus hallitukseen, jos se vain olisi mahdollista. Ja suhde 9:9 vastasi eduskunnan kokoonpanoa.

Ruotsalaisille sanoin, että heidän toinen paikkansa oli vaarassa. Gartz on välttämätön, siis Törngren, mitä suuresti valitan. Mutta he voivat olla vakuuttuneita, että ruotsalaisen kansan intressit tulevat hallituksessa beaktade¹.

Iltapäivällä olivat vielä luonani sosialidemokraattien ryhmän puheenjohtaja Peltonen ja varapuheenjohtaja Kallinen sekä Hiltunen. Kertoivat, että heidän ryhmänsä oli päättänyt, että ryhmä osallistuu hallitukseen. Hallituksen kokoonpanon pitäisi tulla vasemmistovoittoinen 10:8.

Sosialidemokraatteja pitäisi olla 5. Pekkalaa ja Sventoa eivät hyväksy sosialidemokraateiksi.

Pitkä keskustelu, jossa esitin, että tulee ahdasta. Puhuin Kyllikki Pohjalasta.

Eduskunnan kokoonpanosta sanoin, että 9:9 vastaisi eduskunnan kokoonpanoa. Minun mielestäni ei olisi suurempaa merkitystä, vaikka olisi myös 10:8. Sillä se päättely, että pitäisi olla 9:9 ja pääministeri ratkaisee, ei ole oikea. Sellainen ei kävisi tärkeissä asioissa. Sellainen hallitus ei olisi toimintakykyinen, vaan sen täytyisi hajota. Kokoomushallitus on niin johdettava, että pysyy koossa, muuten ei siitä tule mitään.

Puheltuamme kauan sanoin, että millä tavalla nyt päästään tulokseen, kun kaikki eivät mahdu hallitukseen. Minun mielestäni sosialidemokraattien pitäisi hyväksyä Pekkala ja Svento, jotka ovat sosialidemokraatteja. Pelkäsin, että Pekkala lähtee pois, josta hän on usein puhunut, ja se olisi suuri tappio hallitukselle.

Kysymys, millä tavalla nyt päästään tulokseen. Viittasin siihen, että jos tässä tulee vaikeuksia, niin minä itse pian vetäydyn pois koko asiasta.

Hiltunen ehdotti, että he neuvottelisivat lukumäärästä ja heidän puolueidensa edustajista hallituksessa suoraan SKDL:n kanssa. Minä kehoitin siihen ja se tuli tulokseksi.

Lausuin myös heille olevani tyytyväinen siihen, että tulee yhteistoimintaa SKDL:n ja sosialidemokraattien sekä maalaisliiton kesken. Korostin sen tärkeyttä.

¹ huomioonotetuiksi

13.4. Viime aikana on käyty neuvotteluja SKDL:n ja sosialidemokraattien edustajien kesken yhteistoiminnasta. Alote SKDL:n. Se johti tulokseen ja tänään sain tiedon, että myös maalaisliitto on siihen yhtynyt.

Tämä on hyvä asia. Kommunistit osottavat yhä tiiviimmin tahtovansa toimia parlamenttaarisella ja laillisella tiellä.

12.4. Wuori luonani.

Valitin, että en ole saanut Mannerheimilta tukea politiikalleni. Hänen pitäisi suoraan julkisesti tukea sitä ulkopolitiikkaa, jota hallitus noudattaa. Hallitusmuodon 33 §:n mukaan on presidentin asia määrätä ulkopolitiikasta, mutta nyt on ulkopolitiikka minun politiikkaani, ja Mannerheim on syrjässä, ja on niitä, jotka luulevat, että hän on toista mieltä kuin minä. Kauan keskusteltuamme tästä Wuori sanoi menevänsä Mannerheimin luo ja omasta puolestaan puhuvansa tästä asiasta Mannerheimin kanssa. Minä suostuin siihen.

13.4. Wuori ilmoitti käyneensä Mannerheimin luona ja lausui saaneensa sen käsityksen, että minä suurissa vaikeuksissa, joiden kanssa taistelin, katson, että en ole saanut riittävää julkista tukea mm. presidentin puolelta ja että minä olen sitä katsonut voivani odottaa sitä enemmän, kun Hallitusmuodon mukaan ulkopolitiikka on presidentin asia. Nyt on edessä vaikeuksia mm. sotasyylliset ym.

Mannerheim oli vastannut, että hän on hyväksynyt minun politiikkani, mutta että hän ei ole, huomioon ottaen asemansa valtion päänä, katsonut voivansa julkisesti esiintyä.

14.4. Kansandemokraatit Hertta Kuusinen ja Leino luonani yhdessä maisteri Palmgrenin kanssa. – Pitkä keskustelu. – Pitivät kiinni Palmgrenistä opetusministeriksi. Vaativat 3 kommunistia: Leino (sisäministeriksi), Palmgren (opetusministeriksi) ja Janhunen (sosialiministeriksi) ynnä Helo (finanssimin.).

15.4. Sunnuntai. Koko päivän neuvotteluja hallituksesta. (Rupean jo kyllästymään koko asiaan.)

Kl. 1 luonani sosialidemokraatit: Voionmaa, Kallinen ja Tervo. Tulivat ryhmäkokouksesta, jossa oli päätetty, että ajattelevat seuraavaa kokoonpanoa:

4 sosialidemokraattia

4 kansandemokraattia

4 maalaisliittolaista.

Minä: Sitten tulee kaksi: Pekkala ja Svento ynnä muut neljä: J.K.P., Enckell, Gartz ja Tuomioja.

Sosialidemokraatit ehdottivat:

Hiltunen – entiselle paikalleen

Wuori – sosialiministeriksi tai entiselle paikalleen

E. Kilpi – opetusministeriksi 

Siirtoväkeä varten: Raatikainen tai Tervo tai Pusa tai Kallinen.

Keskustelun jälkeen sovimme: sosialiministeriksi Tampereen sosialijoht. Lumme.

Sosialidemokraatit siis saisivat hallitukseen:

Hiltunen – kulkulaitosministeri

Wuori – samoin

E. Kilpi – opetusministeri

Lumme – I sosialiministeri 

(minä: tai Voionmaa).

Voionmaa kertoi että Palmgren on maisteri – hyvä kirjastomies (Tampereella), menetti sen, kun alkoi politikoida (turvasäilöön). – Hän on katkera ja särmäinen.

15.4. Sosialidemokraatit ehdottivat:

Kansandemokraateista

Leino sisäministeriksi

M. Janhunen II sosialiministeriksi

Lähdesmäki (osuuskauppamies Turusta) II kansanhuoltoministeriksi.

Myös maisteri Melttiä opetusministeriksi.

15.4. Kl. 2.15 Leino luonani: ilmoitti:

Hyväksyvät Takin kansanhuoltoministeriksi.

Sanoi maalaisliittolaisten tahtovan, että Hillitä jää hallitukseen. Kansandemokraatit hyväksyvät Hillilän (voi jättää kokonaan pois juopottelun).

Hillilä kansanhuoltoministeriksi.

Takki toiseksi.

Sanoin, että sosialidemokraatit eivät hyväksy Palmgrenia opetusministeriksi. Omasta puolestani sanoin myös, että hän ei voi täyttää viran vaatimuksia – nuori, eikä ole nimeä eikä auktoriteettia.

Keskustelun jälkeen Leino ehdotti Kaisu-Mirjam Rydbergiä kansakoulunopettajaa – kuuluu Kuutosiin.

Leino sanoi heidän joka päivä saavan kirjeitä, jotka kuvaavat, miten väärä mieliala on vielä vallalla. Esim. eilen tuli kirje, että eräs kansakoulunopettaja oli vielä lapsille opettanut, että venäläiset ovat meidän perivihollisiamme.

15.4. kl. 3 olin Mannerheimin luona.

Ikävä keskustelu.

Mannerheim piti kiinni siitä, että puolustusministeri on sotilas. Ellei hyväksytä Valvetta, niin kenraali Mäkinen.

Mannerheim katsoi, että ulkoministeriksi ei voi ottaa henkilöä, jota presidentti ei hyväksy, koska ulkopolitiikka on presidentin määrättävä, ja että puolustusministeriksi ei voi ottaa henkilöä, jota presidentti ei hyväksy, koska hän on ylipäällikkö.

15.4. Jutila ja Kekkonen.

Molemmat ovat sitä mieltä, että puolustusministerinä pitää olla siviilimies. Maalaisliitto on samaa mieltä.

Jutila: Siviilimies olisi poliittisesti ja taloudellisesti paras. Nyt eletään rauhan kannalla. Auran kanssa on usein ollut siitä puhe, että puolustuslaitoksen taloudelliset asiat eivät ole oikein hoidetut. Samoin muut talousmiehet. Siviili on välttämätön.

Venäläiset eivät luota jääkärien johtoon, joka on armeijassa nyt vallalla.

Taloudellisella puolella säästäväisyys on aivan tuntematon sotilaille.

16.4. Hallitus (minun ehdotukseni)

J.K.P.

Ulkoministeri – Enckell

» – Svento 

Oikeusministeri – Kekkonen 

Sisäasiainministeri – Leino 

Puolustusministeri – Pekkala 

Valtiovarainministeri – Tuomioja

» – Hiltunen

Opetusministeri – Helo

Maatalousministeri – Jutila (agr., maisteri Kleemola?)

Siirtoväki – Luukka

Kulkulaitosministeri – Wuori

» – Yrjö Murto (Ammattiyhdistyksen mies)

Kauppaministeri – Gartz

Sosialiministeri – E. Kilpi

» – M. Janhunen

Kansanhuoltoministeri – Hillilä (Jutila)

» – Takki

18.

16.4. Hiltunen, Wuori, Jutila, Kekkonen, Leino ja minä.

Hallitusasia.

Puolustusministeri ja opetusministeri.

Kekkonen: Puolustusministeriksi siviili. – Lähetystö Mannerheimille.

Opetusministeri: Tuntuu hyväksyvän Palmgrenin, mutta SKDL:llä on tärkeitä salkkuja, niin että voisi luopua opetuspaikasta.

Hiltunen = Kekkonen puolustusministeriin nähden.

Wuori = Kekkonen puolustusministeriin nähden. Armeijalle eduksi, että Pekkala tulee. Jos tulee sotilas, niin julkinen keskustelu ei lopu.

Opetusministeri: Kirkon pitäisi hoitaa joku vuosi.

Leino: Puolustusministeristä = Kekkonen. Siinä on koko maan asia kysymyksessä. Helpottaisi maan asemaa.

Opetusministeri: Vaikea selittää ryhmälle. Ei tahdo aliarvioida Kilpeä. Ei ole valtuuksia nyt sanoa.

Jutila: Puolustusministeristä = Kekkonen.

Opetusministeri= J.K.P.

Hillilä?

Kauno Kleemola voisi tulla kysymykseen.

Leino: Hillilällä on hyvä suhde Ruotsiin.

Res.

Jutila, Hiltunen ja Leino menevät Mannerheimin luo.

Uusi kokous kl. 4.

 16.4. Sanoin tänään edellä kerrotun neuvottelun alussa, että tahdon hallitusasian tänään selvitetyksi. Olen jo tähän niin väsynyt, että ellei pian päästä tulokseen, vetäydyn pois asiasta.

Sovittuamme eilen Wuoren kanssa hän kävi tänään H. Ramsayn luona puhumassa siitä, että Mannerheimin olisi suostuttava siviilipuolustusministeriin. Wuori esitti hänelle näkökohtiansa. Ramsay oli sanonut ymmärtävänsä ne. Tämä tapahtui sentähden, että Mannerheim näyttää neuvottelevan Ramsayn kanssa. Eilen ollessani Mannerheimin luona hän soitti Ramsaylle. Ramsay oli antanut hänelle väärät tiedot maisteri Palmgrenista.

Syy, minkä tähden tahdomme siviilimiestä puolustusministeriksi, on

a) nyt on tärkeä taloudellinen puoli: täytyy säästää. Sotilaat eivät näy sitä ymmärtävän.

b) tekisi poliittisesti hyvän vaikutuksen itään päin – osoittaisi, että nyt tahdomme rauhaa emmekä ajattele sotaa, vaan rauhaa. Epäluuloja Neuvostoliitossa on edelleen. Armeija on nyt entisten jääkärien hallussa.

c) myös Suomessa olisi sillä merkitystä  – puheet armeijasta vähenisivät.

16.4. Refl.

Hallituksessa tulisi olemaan 10:8 eikä 9:9. Mutta kolmen ryhmän sopimus on muuttanut aseman: näillä ryhmillä, sosialidemokraateilla, SKDL:llä ja maalaisliitolla, on eduskunnassa: 50 + 50 + 49 = 149 edustajaa. Sitä vastaisi 13,5 edustajaa hallituksen 18:sta. Nyt saavat 14.

Muutenkin tämä uusi kokoonpano 10:8 vastaa paremmin uutta tilannetta, koska kolme ryhmää toimii yhdessä. Ei siis saa edellyttää hallituksessa 9 contra 9, vaan kolme ryhmää muita vastaan, s.o. 14 contra 4. Mutta tällaisia tilanteita ei saa hallituksessa ottaa huomioon. Kokoomushallitus ei ole toimintakykyinen, ellei voida asioita johtaa jotenkin suuressa yksimielisyydessä.

Uusi asema eduskunnassa on yleiseltä kannalta hyvä. Se antaa vakuutta siitä, että kommunistit tulevat toimimaan laillisessa ja parlamenttaarisessa järjestyksessä. Se on pääasia. Kommunistit tulevat inlemmade i samhället.¹

¹ mukautetuksi yhteiskuntaan 

16.4. Jutila, Hiltunen, Kekkonen ja Leino.

Kertoivat käynnistään Mannerheimin luona.

Mannerheim piti kiinni, että sotilas puolustusministeriksi – kenraali Mäkinen.

Leino: Helo opetusministeriksi.

Res.

Lista hyväksyttiin.

16.4. Kl. 5.30. Mannerheimin luona – koko illan. Annoin hänelle ehdotuksen hallituksen kokoonpanoksi. Mannerheim oli alakuloinen sen johdosta, että hänen mielipidettään puolustusministerin paikan täyttämisestä sotilaalla ei oteta huomioon. Pyysi minua vielä esittämään hänen näkökohtansa. Lupasin sen tehdä, mutta sanoin, että en luule tulosta saavuttavani. Sanoin, että minun mielestäni on parempi, että on siviilipuolustusministeri sekä ulko- että sisäpoliittisesti. Pekkala on mies, jonka kanssa voi tulla toimeen.

Mannerheim vastasi, että voi olla, että Pekkalan kanssa voi tulla toimeen, mutta sitä hän ei tiedä, koska ei tunne häntä, mutta hän on vakuuttunut, että kenraali Mäkisen kanssa asia menisi hyvin. Mannerheim sanoi kyllä ymmärtävänsä, että puolustusmenoja on supistettava, mutta katsoi, että asia tulisi hoidetuksi asiantuntemuksella, jos olisi sotilas puolustusministerinä.

Mannerheim sanoi, että jos minä tekisin asiasta kabinettikysymyksen, niin suostuisivatkin.

Vastasin, että jos tekisin kabinettikysymyksen, niin se pilaisi minun suhteeni ja asemani hallituksessa ja se haittaisi minun mahdollisuuksiani toimia menestyksellä. Sillä minulla täytyy olla luottamusta voidakseni menestyä hallituksen johtajana.

Mannerheim myönsi tämän.

17.4. J.K.P. – Pekkala – Jutila – Kekkonen –Wuori – Hiltunen – Leino.

Puolustusmin. Siviili.

Ei voi tehdä muutoksia.

Kokous kl. 5.

Käytiin läpi minun ohjelmaehdotukseni. Siihen tehtiin muutosehdotuksia.

Wuori valitti, että Palmgrenia ei hyväksytty, jotta Helo olisi voinut jäädä finanssimin. hoitamaan hinta- ja palkkapolitiikkaa. Tuomiojalla ei ole auktoriteettia riittävästi, mutta Helolla olisi ollut sitä enemmän.

Vastasin, että näitä asioita täytyy hoitaa yhdessä. Sanoin Wuorelle yksityisesti, että hänen olisi pitänyt lausua mielipiteensä Palmgrenista aikaisemmin. Tähän asti ei kukaan ole Palmgrenia kannattanut (paitsi jonkun verran Kekkonen). Hän on liian tuntematon ja nuori ollakseen koulun ja kirkon ministeri.

Neuvottelujen jälkeen soitin Mannerheimille, että puolustusministeriä koskevaan kohtaan ei voi saada muutosta. Mannerheim alakuloisella äänellä hyväksyi. Sovimme, että presidentin istunto on tänään kl. 6, jolloin uusi hallitus nimitetään.

17.4. Uusi hallitus: 

Pääministeri – Paasikivi 

Ulkoministeri – Enckell

» – Svento 

Oikeusministeri – Kekkonen 

Sisäasiainministeri – Leino (komm.) 

Puolustusministeri – Pekkala 

Valtiovarainministeri – Tuomioja

» – Hiltunen 

Opetusministeri – Helo 

Maatalousministeri – Jutila 

Siirtoväki – Luukka 

Kulkulaitosministeri – Wuori

uusi » – Yrjö Murto (komm.)

Kauppaministeri – Gartz

uusi Sosiaaliministeri – E. Kilpi

uusi » – M. Janhunen 

Kansanhuoltoministeri – Hillilä

  » – Takki.

18

Vanhoja 15.

Uusia 3.

Kolmen yhteisen puolueen edustajia 14.

muita 4.

Porvarill. 8

Sosialist. 10.

Siis:

4 sosialidemokraattia

4 kansandemokraattia

4 maalaisliittolaista 

2 Pekkala ja Svento

1 ulkomin. Enckell (ulkop. puolueiden)

1 ruotsalainen

1 edistyksestä (oikeastaan ammattiministeri)

1 pääministeri (ulkopuolella puolueiden)

18.

18.4.45. Uuden hallituksen ensi istunto.

Hallituksen ohjelma hyväksyttiin. Esitetään huomenna eduskunnalle.

Aamulla tarkastimme ohjelmaehdotuksen uudestaan ja laadittiin lopulliseen muotoonsa. (Minä, Hiltunen, Wuori, Jutila, Kekkonen, Pekkala ja Leino).

Valtioneuvostossa tehtiin pari pientä muutosta.

19.4. esitin eduskunnalle hallituksen ohjelman. Asia lykättiin VJ 36 §:n mukaan uuteen täysistuntoon kl. 17, jolloin yksinkertainen päiväjärjestys hyväksyttiin yksimielisesti.

Kunkin ryhmän puolesta esiinnyttiin. Maalaisliiton puolesta Niukkanen.

Ryhmä hyväksyi myös julistuksen, mutta teki muistutuksen ruotsinkielisiä koskevaa kohtaa vastaan.

20.4. Lehtien kirjoitukset hallituksen ohjelmasta. Ylipäänsä myötämielistä. Mutta näyttää siltä, että eivät ymmärrä, mistä on kysymys.

Hufvudstadsbladet katsoo »nästan överflödigt att framhäva regeringens klart demokr. o. parlam. inställning.¹»

Ei ymmärrä, että yksi tärkeimpiä pyrkimyksiä on saada kommunistit yhä vahvemmin sidotuiksi parlamenttaariseen ja lailliseen järjestykseen. Sen vuoksi alleviivasi, että Suomen eduskunta edustaa Suomen kansaa.

Muutenkaan eivät ihmiset ja lehtimiehet näy intelligenssillään käsittävän asioi ta. Katsotaan, että ohjelma sisältää yleisesti hyväksyttyjä asioita.

Eivät ymmärrä, että tärkeä on, mitä ohjelmassa ei ole, mitä kolmen puolueen sopimuksesta on jätetty pois. Sillä hallitus on sitonut itsensä ainoastaan siihen positiiviseen, mikä on ohjelmassa.

Myös esittäytyminen eduskunnan edessä tapahtui tarkoituksessa korostaa parlamenttaarista järjestystä ja vetää ja sitoa äärimmäinen vasemmisto siihen.

¹ »melkein tarpeettomaksi korostaa hallituksen selkeän demokraattista ja parlamentaarista asennoitumista.”

20.4. Ruotsin Informationsstyrelsen johtaja Kanslichef Lund luonani. Selitin hänelle asemaa.

Hän kysyi: Venäjän aikomukset Suomeen nähden? Ruotsissa on esiintynyt paljon skeptillisyyttä ja epäilyksiä Suomen tulevaisuuteen.

Vastasin, että suhteemme Neuvostoliittoon ovat mielestäni menneet eteenpäin ja että viime aikoina ei ole esiintynyt mitään huonompia merkkejä. Zdanov on useasti sanonut Neuvostoliiton kunnioittavan Suomen itsenäisyyttä. Tämä sanani herätti Lundin mielenkiintoa.

Lund: Miten kommunistit suhtautuvat ja mitä he mahtavat ajatella ja mihin pyrkivät?

Minä: Leinosta olen saanut hyvän käsityksen ja luotan häneen. Pyrkimyksemme on saada kommunistit inlemmade i samhället och¹ laglig ordning (lailliseen järjestykseen) ja parlamenttaariseen työhön ja yhteistoimintaan. Ja minulla on siihen nähden nyt hyvät toiveet. Heidän puheensa on toisinaan radikaalista, mutta eivät edes niin radikaalisia kuin meidän sosialidemokraattiemme alussa ja kuin sosialidemokraattien Ruotsissa Danielsonin ja Palmin aikaan.

Lund sanoi, että Ruotsin auttamiseen vaikuttaa epätietoisuus Suomen tulevaisuuteen nähden ja huonot huhut, joita Ruotsissa tavan takaa liikkuu. Oli mm. oltu varmoja siitä, että vaalit eivät Suomessa saa mennä vapaasti. Sanoi nyt nähneensä, että täällä elämä menee rauhallisesti. Kysyi, oliko venäläisten taholta koetettu vaikuttaa vaaleihin ja hallituksen kokoonpanoon.

Vastasin, että venäläisten puolelta ei ole esiintynyt mitään yrityksiä vaikuttaa vaaleihin eikä hallituksen kokoonpanoon.

Minä sanoin myös luulevani, että kommunistit ovat vakuuttaneet pitävänsä kiinni Suomen itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta.

Lundin puheesta kävi ilmi, että Ruotsissa on vallalla epätietoisuutta ja epäluuloja Suomen tulevaisuuteen nähden ja se on myös haitaksi Ruotsin avustustyössä Suomeen nähden, vaikka hallituksen keskuudessa on hyvä tahto auttaa Suomea. Hän näytti myös epäilevän suomalaisia kommunisteja ja niiden tarkoituksia.

Lundin puheessa ilmeni myös epäilys, mikä on kommunistien tulevaisuuden tarkoitukset ja onko niiden yhteistoiminta vilpitöntä. (Ruotsin »Kotikommunistit»).

Lund sanoi myös huomanneensa, että elintarpeiden säännöstely Suomessa ei toimi hyvästi, ei niin hyvästi kuin esim. Ruotsissa. Mustan pörssin toiminta on kovin levinnyt ja rikkaat siis voivat saada elintarpeita, mutta köyhät eivät. Hienommissa ravintoloissa voi saada ruokaa kalliilla hinnalla. Tämä tekee psykologisesti huonon vaikutuksen. Se vaikuttaa myös Ruotsin haluun antaa elintarpeita.

Minä sanoin, että tämä asia tulee pian otettavaksi esille.

¹ mukautetuiksi yhteiskuntaan ja

20.4. Olin Zdanovin luona.

Zdanov komplimentteerasi ensin uuden hallituksen muodostamisesta. Tuntui olevan tyytyväinen.

Sitten minä puhuin Suomen ja Neuvostoliiton välisestä kaupasta. Emme olleet saaneet vastausta kirjeeseen 5.3.45.

Zdanov vastasi, että hän on в курсе дела. (asiasta tietoinen) Ilmoitti puhuneensa asiasta Mikojanin kanssa. Me voimme lähettää delegation Moskovaan neuvotteluja varten. »Kaikessa laajuudessaan.» Zdanov sanoi aikoneensa ilmoittaa tämän »uudelle hallitukselle», mutta ei ole tahtonut häiritä, ennenkuin hallitusasia on valmis.

Minä kiitin ja sanoin, että palaamme pian asiaan, sitten kun Gartz on palannut Tukholmasta.

Keskustellessamme edelleen Zdanov sanoi: »Minkävuoksi ette kehitä metallurgista teollisuutta (Чугунно-металлург. промьшл), kun teille olisi tarpeen metalleja, joista olette riippuvaisia ulkomaista?» (Черное металлургич. промьшленность.)¹ Puhelimme tästä, ja minä sanoin, että tähän asti ei ole tiedetty, että meillä olisi metalleja. Zdanov vastasi, että Kuollan niemimaan luultiin olevan aivan köyhän metalleista, mutta sitten ruvettiin tutkimaan ja se on rikkaimpia alueita. Petsamossa on myös metalleja. Samoin on Ruotsissa. Olisi merkillistä, jos Suomessa ei olisi metalleja.

¹ musta-metallurgiateollisuus

21.4. Valtioneuvostossa oli ikävä nimitysasia maatalousministeriöstä. Koski asutusasiainosaston toimiston päällikköä. Luukka ehdotti agronomi Huuhtasta, joka on karjalainen. (Siellä on hyvin paljon karjalaisia.) Äänestyksessä agronomi Huuhtanen sai 11 ääntä, Liuttula 3 ja Saarinen 3. Hankittuani viiden asiantuntijan mielipiteen, jotka tunsivat sekä Huuhtasen että erään toisen hakijan, agronomi Liuttulan, jolla oli suuremmat ansiot, nimitin Liuttulan.

Oli myös toinen nimitys: raivausosaston johtaja. Siinä oli suuri yksimielisyys tohtori Juuselasta (Luukalla oli toinen ehdokas, mutta ei pannut Juuselaa vastaan.). Juusela on tohtori, kirjoittanut saksankielisen väitöskirjan. Tämän johdosta Luukka sanoi: »Juusela on kirjoittanut väitöskirjansa saksankielellä, niin etteivät suomalaiset tutkijat voi sitä lukea.»(!!)

Hirmuista! Tällainen moukka on hallituksen jäsen.

Osottaa, mihin meillä on aitosuomalaisuus ja sivistymättömyys vienyt.

21.4. Suviranta pyynnöstäni luonani virastossa.

Sanoin, että aikani on tähän asti mennyt kokonaan poliittisiin asioihin, mutta nyt aion tarttua kiinni taloudellisiin kysymyksiin.

Suviranta sanoi jo saaneensa käsityksen, että poliittiset asiat ovat ottaneet minun kaiken aikani. »Poliittisissa asioissa olet saanut paljon hyviä tuloksia aikaan.» Oli tyytyväinen, että nyt aion ryhtyä taloudellisiin asioihin.

Sovimme siitä, että Suviranta jatkuvasti on yhteydessä minun kanssani ja antaa minulle tarvitsemani tiedot ja että jatkuvasti keskustelemme näistä asioista.

21.4. Kerrottuani valtioneuvostossa käynnistäni Zdanovin luona ja että hän oli sanonut, että voimme lähettää delegation Moskovaan, keskustelimme kauan elintarvetilasta. 1.5.45 alkaen on päätetty alentaa annoksia.

Leino: Se on poliittinen kysymys. Leipäjonoissa puhutaan, että venäläiset syövät meidän leipämme ja se on syy annosten alentumiseen. Tehdään sillä propagandaa.

Pekkala tahtoi korottaa annokset entiselleen.

Takki ilmoitti, että ensimmäinen Suomen ja Neuvostoliiton kompensatiokauppa on mennyt hyvin.

Gartz: Parempi, että korotetaan vasta sitten, kun ja jos saadaan Neuvostoliitolta.

Hiltunen, Helo= Gartz.

Hillilä: Tila on vielä huonompi kuin on luultu. Ellei saada ulkomailta viljaa, niin täytyy kesäkuussa vielä pienentää annoksia.

Wuori: Tarvitaan 60.000 t. lisää viljaa, jotta satoon asti voidaan ylläpitää pienempiä annoksia.

Pekkala: Annosten vähentäminen on kovin pahaa propagandaa. Sentähden olisi mentävä Moskovaan hyvin pian.

Gartz: Länteen päin on paras painos­tuskeino, että annoksia on ollut pakko pienentää. Sentähden ei annoksia pidä nyt korottaa. Länsivaltojen taholla on se käsitys, että me elämme vielä liian hyvin ja paremmin kuin muissa maissa.

Jutila: Ei voi peruuttaa alentamispäätöstä. Ensi kulutuskautena on 250.000 t. vajaus ja siitä ei ole mitään tietoa. Ainoastaan kompensatiota vastaan voidaan saada.

Leino: Heti delegatio Moskovaan ja siten annokset entiselleen, kun saadaan tie­to Moskovasta.

Res.

1) Delegatio ensi tilassa Moskovaan.

2) Vasta sen jälkeen harkitaan kysymys annoksista.

Ennen kokousta olin sopinut Gartzin kanssa, että hän ryhtyy heti toimiin delegation lähettämiseksi.

23.4. Leino ilmoitti 20.4.45 olleensa kutsuttu Torniin Savonenkovin luo, joka antoi Zdanovin allekirjoittaman kirjeen, hänelle osotetun, seuraavasti kuuluvan:

»союзная контркомиссия направляет Вам список лиц, виновных в совершении военных преступлений, проводивших по заданию немцев шпионскую и террористическую деятельность против Советского Союза – для их незамедлительного задержания и взятия под стражу в соответствии со статьей 13-ой Соглашения о перемирии.

Принимая во внимане, что поименованные в предъявленном списке лица являются особо опасными преступниками, прошу вас, г-н Министр, по задержании этих лиц, передать их в распоряжение Союзной Контр. Комиссии.

Председатель Союзной Контрольной Комицции в Финландии

Генерал-полковник А.Жданов.

Список

лиц, изобличенных в военных пре ступлениях и подлежащих немедленно му аресту.

1. Пушкарев 1897

3. Веригин (1907)

5. Нарбут (1896)

7. Бьерклнд (1893)

9. Пихра 1909

11. Вааламов (1906)

13. Алексеев (1891)

15. Максимов (1918)

17. Калашников (1912)

19. Дам (1886)

2. Добровольский (1881)

4. Дараган (1907)

6. Кузьмин-Каравев (1892)

8. Поппер (1904)

10. Поппер (1917)

12. Кузнецов 1894

14. Лоуданн 1889

16. Быстреевский 1904

18. Сумбаров 1906

20. Петриченко 1890

Находится под страЖей:

21. Боман

Времено находится вне страны:

22. Вастамов 1902 Находится в Шве ции на лечение.¹

¹ »Valvontakomissio lähettää teille luettelon henkilöistä, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin ja jotka vakoilivat saksalaisten toimeksiannosta ja harrastivat terroritoimintaa Neuvostoliittoa vastaan, näiden henkilöiden pidättämiseksi välittömästi ja ottamiseksi valvonnan alaisiksi rauhansopimuksen 13 artiklan mukaan.

Ottaen huomioon, että mainitut luettelossa olevat henkilöt ovat erittäin vaarallisia rikollisia, pyydän Teitä, herra ministeri, näiden henkilöiden pidättämisen jälkeen heti luovuttamaan nämä henkilöt valvontakomissiolle

Valvontakomission puheenjohtaja kenr.ev. A. Zdanov.»

Luettelo henkilöistä, jotka on paljastettu sotarikollisiksi ja jotka täytyy viipymättä pidättää:

1. Puskarev (1897)

3. Verigin (1907)

5. Narbut (1896)

7. Björklund (1893)

9. Pihra (1909)

11. Baalamov (1906)

13. Aleksejev (1891)

15. Maksimov (1918)

17. Kalasnikov (1912)

19. Dam (1886)

2. Dobrovolskij (1881)

4. Daragan (1907)

6. Kusmin-Karavajev (1892)

8. Popper (1904)

10. Popper (1917)

12. Kusnetsov (1894)

14. Loudan (1889)

16. Bystrejevskij (1904)

18. Sumbarov (1906)

20. Petritšenko (1890)

Valvonnan alaisena on:

21. Boman

Väliaikaisesti on poistunut maasta:

22. Bastamov (1902) On Ruotsissa hoitoa saa massa.

Leino kertoi kutsuneensa valtiollisen poliisin päällikön Saarnion Torniin ja antaneensa hänelle heti määräyksen vangita nämä henkilöt. Kaikki muut on vangittu paitsi kaksi, jotka ovat Ruotsissa.

(Bastamov oli Ruotsissa hammaslääkärillä.)

Luettelossa mainittujen joukossa on eräs Ranskan alamainen ja eräs suomalainen ja eräät venäläisistä on otettu Suomen alamaisiksi.

Leino sanoi venäläisten nähtävästi pitemmän aikaa tutkineen näiden henkilöiden toimintaa ja sitten tulleen siihen päätökseen, että he olivat syyllisiä.

Savonenkov oli esiintynyt niin päättävästi ja jyrkästi, että siinä ei ollut mitään muuta tehtävissä kuin noudattaa määräystä.

Kävin sitten Enckellin luona ja hänelle näytin kirjeen. Keskustelimme asiasta ja tulimme siihen päätökseen, että käskyn noudattamista ei voinut välttää.

24.4. Gartz kertoi kaupungilla puhuttavan, että Leino on vanginnut entisiä venäläisiä. Minä kerroin Gartzille, miten asia on.

24.4. puhuin Mannerheimin kanssa. Hän otti heti puheeksi asian ja sanoi kaupungilla kerrottavan, että Leino on vanginnut 200 valkovenäläistä, jotka sidottuina aina kaksi yhteen on viety Porkkalaan. Kerroin Mannerheimille, miten asia on, ja lupasin tuoda hänen nähtäväkseen Zdanovin kirjeen.

Refl. Tästä tulee hirmuinen juttu. Sattui niin pahasti, että tämä tuli juuri Leinon virkaanastumisen jälkeen, vaikka sillä asialla ei ollut mitään tekemistä tämän asian kanssa.

23.4. Leino kertoi olleensa Zdanovin luona.

Zdanov oli kiirehtinyt delegation lähettämistä Moskovaan. Sinne tulee pian delegatiot Unkarista ja Puolasta ja olisi hyvä, että meidän delegatiomme pääsisi niitä ennen.

Delegatio lähtee, jos mahdollista, ensi lauantaina 28.4.45.

23.4. Professori Suviranta koko illan luonani ja keskustelimme taloudellisista asioista.

Refl. Poliittisten asiain vuoksi en ole ehtinyt syventyä riittävästi taloudellisiin kysymyksiin.

24.4. Valtioneuvosto.

Leinon ehdotuksesta kumottiin asetus kokouksen pitämisen rajoituksista. Palattiin vuoden 1907 kokouslakiin.

Leino ehdotti, että kun Berlin kukistuu, pannaan toimeen yleinen liputus valtakunnassa.

Wuoren ehdotuksesta päätettiin pitää samana päivänä neuvottelu työnantajain ja työntekijäin edustajien kanssa, jotta saadaan välirauha siksi, kunnes ehditään palkka- ja hintakysymykset järjestää ja niistä laatia ohjelma.

Hallituksesta kokoukseen J.K.P. – Leino – Wuori – Jutila – Kilpi – Takki.

24.4. Neuvottelu: eräitä valtioneuvoston jäseniä, työnantajain, työntekijäin ja maatalouden edustajia. Koetetaan saada »välirauha» siksi kunnes ehditään tehdä ehdotus palkoista ja hinnoista.

Vaikeuksia: maatalouden edustajat vaativat hintojen korottamista. Asia lykkäytyi.

25.4. Wuori on pessimisti.

24.4. illan Mannerheimin luona.

Mannerheimin luona näkyy käyneen vangittujen venäläisten asialla. – Mannerheim: »Tämä menee pitkälle.» – Mutta ei voinut sanoa, mitä olisi tehtävä. Sanoin, että me emme siinä asiassa (Leinon saamassa Zdanovin kirjeessä kosketellussa) voi tehdä mitään. – Mannerheim ei osannut sanoa siihen mitään.

Söimme Gartzin kanssa päivällisen Mannerheimin luona. Ilta meni hukkaan kuten tavallisesti, sillä keskustelusta Mannerheimin kanssa ei ole mitään behållning¹.

¹ hyötyä

25.4. Enckell kertoi Palinin sanoneen, että Romanian ulkoministeriön korkea virkamies oli hänelle lausunut, että englantilaiset olivat kehottaneet pitkittämään sotasyyllisiä ja sotarikollisia koskevia asioita. Venäläiset olivat menetelleet Romaniassa huonosti, ryöstäneet yms. Mutta siitä ei saa puhua, vaan romanialaiset kertovat venäläisten esiintyvän hyvästi.

Wuorimaa oli kertonut Ruotsin Unkarin lähettilään Danielsonin sanoneen, että venäläiset olivat kauheasti ryöstäneet ja menetelleet huonosti Budapestissa ja Unkarissa. Mutta siitäkään ei saa puhua ulkomailla, vaan on käsketty sanoa, että venäläiset menetelleet hyvästi.

 25.4. Wuori.

1) Propagandaa – J.K.P. radiossa puhe.

2) Jatkuvaa propagandaa lehdissä.

26.4. Refl.

Lehdissä on, puhuttaessa työlakoista ja työpaikoista, vaadittu hallitukselta tarmokkaita toimenpiteitä ja huomautetaan, että hallituksella on valtalaki, jota se voi käyttää, ja jonka mukaan hallitus mm. voi kieltää lakot ja määrätä palkat.

Tämä on turhaa puhetta.

Valtalain nojalla ei voi lakkoja estää eikä tällaisia asioita järjestää. Hallituksella ei ole valtalain nojalla antamiensa määräysten täytäntöönpanemiseksi muuta laillista keinoa kuin lain 6.5.41 mukaan haastaa asianomaiset oikeuteen, jossa ne voidaan tuomita sakkoihin tai kahden vuoden vankeuteen tai, jos asia on erittäin raskas, kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

Suuria lakkoja vastaan ei tällaisia keinoja voi käyttää. Ei voi työläisiä eikä niiden johtomiehiäkään vastaan ruveta prosessaamaan.

Ainoa keinomme on hallituksen moraalinen auktoriteetti.

28.4. Koko viikko on tarmokkaasti neuvoteltu työrauha- ja palkkakysymyksistä ja hintatason vakiinnuttamisesta työn­antajain ja työläisten sekä maataloustuottajain edustajain kanssa. Nyt illalla päästiin sopimukseen »välirauhasta», josta huomisiin lehtiin tulee julkilausuma (kts. sitä huomenna). Se, samoinkuin mitä neuvotteluissa on sovittu, sisältää jo paljon asiallista pohjaa tulevalle lopulliselle järjestelylle, jonka lopullista muotoa aletaan heti ensi maanantaina (nyt on lauantai) valmistaa.

Tämä jo on mielestäni hyvä saavutus. Mannerheim onnitteli minua siitä, kun ilmoitin puhelimessa hänelle, että on päästy sopimukseen.

Huomenillalla pidän radiossa puheen tästä asiasta.

28.4. luonani von Born: hän aikoo tehdä kyselyn vangitsemisista, joista edellä on ollut puhe. Selitin hänelle asian. Hän katsoi pahimmaksi sen, että ei ole saatu mitään tietoa ja sentähden on paljon kaikenlaisia huhuja liikkeellä.

29.4. Sisäasiainministeriö on antanut säännöksiä kokouksista ja kulkueista. (Suomen Sosialidemokraatti 29.4.45.)

Siinä on korostettu, että Suomen lipun tulee joka paikassa olla kunniapaikalla (kts. säännöksiä.)

Refl. Tämä osottaa, miten lojaalisesti ja isänmaallisesti Leino suhtautuu asioihin.

Huomattavaa ja ilahduttavaa.

Leino on hyvä mies.

30.4. Savonenkovilta tuli kirje, jossa vaaditaan »Alands skyttarne»¹ hajoitettavaksi, koska muka se jatkaa suojeluskunnan toimintaa.

¹ Ahvenanmaan ampujat

30.4. Mannerheim kysyi, voiko ruveta Sotaleskien ja sotaäitien yhdistyksen suojelijaksi. Omasta puolestaan tahtoo suostua.

Minä sanoin, että minun mielestäni ei pitäisi olla estettä siihen.

Mannerheim sanoi kuulleensa, että Helo oli määrännyt, että suojeluskuntain liput on otettava pois kirkoista. Lupasin ottaa asiasta selvän.

2.5.

1. J.K.P. Сотрудничать, (avustaa).

13 art. epätarkasti käännetty.

Pitäisi kuulua:

2) Ahvenanmaan skytteföreningenin lakkauttaminen.

Leino oli puhunut valvontakomissiossa. Meillä ei ole mitään tinkimisen varaa. Lakkautettava.

Kekkonen: Maaherra Österberg puhunut tästä, ja hän oli luullut, että voi tulla vaikeuksia, koska yhdistyksellä on hallussaan Ruotsista saatuja kiväärejä. Yksityisillä on omat kiväärit. Itsehallintolaki?

Wuori: Upseeriston on lopetettava kaikki tällainen toiminta kuin tässä Palmrothilla suhtautuminen näihin asioihin.

Res.

1) Lakkautetaan.

2) Juriidinen puoli selvitettävä.

3) Sotilaiden suhtautuminen – kuten Wuori.

4) Salainen toiminta saatava loppumaan.

Wuori: Hallituksen puolelta ilmoitettiin, että jos aseita löydetään, rangaistus tulee olemaan ankara. Upseeristoa varoitetaan.

Leino: On jo annettu tieto, ei nyt sitä.

Dagens Nyheter 30.4.45.

Mussolini »såg inte att ltalien saknade förutsättningar att bli en stormakt. Varken folket eller materiella resurserna räckte till att bära upp en roll vid sidan av de äldre makterna och framför allt räckte de ej till att föra ett stort krig – eller ens ett litet krig. ––– Mussolini hade givit sig i kast med något som översteg ltaliens formaga.»¹

¹ »ei nähnyt, että Italialla ei ollut edellytyksiä tulla suurvallaksi. Ei ollut tarpeeksi väestöä eikä aineellisia resursseja, jotta olisi ylletty vanhojen valtojen tasolle ja ennen kaikkea jotta olisi voitu käydä suurta sotaa – tai edes pientä sotaa. –––Mussolini oli käynyt ottamaan mittaa sellaisesta asiasta, joka oli liikaa Italian kyvyille.»

4.5. Vesterinen luonani. Puhui Suomen Pankin johtokunnan kokoonpanosta. Rydin ja Rangellin erosta.

Ryti oli sanonut, että hän ei eroa vapaaehtoisesti. Sillä jos hän eroaa, niin silloin satojen pitäisi erota.

Westerinen kysyi minun mielipidettäni.

Vastasin, että mielestäni Rydin pitäisi erota. Olin toivonut että jos hiljaisuudessa siirtyvät syrjään, niin ehkä asia saadaan vähällä pois päiväjärjestyksestä. Kehoitin puhumaan vielä yksityisesti Rydin ja Rangellin kanssa.

Vesterinen kysyi, enkö minä voisi puhua Rydin kanssa. Minä kehoitin häntä ja Pekkalaa puhumaan.

Asia jäi siihen tällä kertaa.

4.5. Ulkoasiainvaliokunta.

1) Päätettiin tiedustella Moskovassa, voisimmeko saada sotakorvaukseen välttämättömiä raaka-aineita Neuvostoliitosta.

2) Varsovan hallituksen tunnustaminen.

Päätettiin antaa Sventolle toimeksi asettua yhteyteen Puolan edustajan kanssa Moskovassa ja antaa tietää, että halu­amme suhteiden solmimista.

3) N. Pressenissä ollut äsken kirjoitus 24.4.45 »Stalins hustru»¹.

Orlov sen johdosta kirjoitti Enckellille – ovat indigneerattuja. 

Refl. Suomalaiset eivät ymmärrä meidän poliittista asemaamme. Tekevät toisen tyhmyyden toisen perästä.

¹ “Stalinin vaimo»

7.5. Saksa antautunut, Norja vapautunut.

Tanska vapautui toissa päivänä.

Tanskan vapautumisen johdosta annoin lausunnon Tanskan Pressetjänste’lle.

Tänään 7.5.45 pidin radiopuheen.

8.5. Moskova, Lontoo, Washington julistivat sodan päättyneeksi.

Saksan kaikki joukot on kapituleerattu. Nordenin juhla Vanhassa Ylioppilastalossa. – Fagerholm ja minä puhuimme.

Mannerheim oli läsnä.

Hufvudstadsbladet 7.5.45 sisälsi selonteon Walter Lippmanin kirjoituksesta, joka käsitteli vaikeuksia San Franciscon konferenssissa. Molotov oli vastustanut Argentinan kutsumista konferenssiin mutta puheenjohtaja Stett.¹ pani asian äänestykseen ja Etelä-Amerikan valtiot äänestivät Argentinan kutsumisen puolesta ja se voitti. Lippman sanoo:

»Genom att med hjälp av sin röstsiffra nu tvinga det befriade Europa o. Ryssland att acceptera ett land med så dålig meritlista som Argentina, ha de –– fäst uppmärksamheten på att de amerik. republikernas röstnumerer icke står i någon som helst proportion till deras politiska betydelse i världen, till deras insats i kriget eller till deras förmåga att hindra ett nytt krig.» – – Låt oss icke hänge oss illusioner, att Ryssland, Frankrike eller några andra länder i Tysklands närhet åt en dylik församling skulle vilja ge någon verklig auktoritet i frågor som röra deras livsintressen».²

Anal. Kansainliitossa joulukuussa 1939 Etelä-Amerikan valtiot olivat meidän innokkaimmat asianajajamme, puhuivat kauniita sanoja ja äänestivät, mutta eivät voineet meitä millään tavalla auttaa.

¹ Stettinius

² »Pakottaessaan nyt äänimäärällään vapautetun Euroopan ja Venäjän hyväksymään mukaan maa, jolla on niin huono ansioluettelo kuin Argentiinalla, he ovat kiinnittäneet huomion siihen, että Amerikan tasavaltojen äänivoima ei ole missään suhteessa niiden poliittiseen merkitykseen maailmassa, niiden osuuteen sodassa tai niiden kykyyn estää uusi sota.» Älkäämme antautuko sellaisten kuvitelmien valtaan, että Venäjä, Ranska tai mitkään muut Saksan lähellä olevat maat haluaisivat antaa sellaiselle kokoukselle mitään todellista arvovaltaa elintärkeitä etujaan koskevissa asioissa.”

10.5.

Riksantikvarien S. Curman,

Högtärade Herr Riksantikvarie,

Edert ärade brev den 30.3 emottog jag i sinom tid och tackar uppriktigt för detsamma. Att besvarandet av brevet dröjt så här länge beror icke blott på att jag haft för åsikt att mera ingående beröra de i brevet behandlade viktiga synpunkterna. Emellertid är jag så upptagen, att det ej blir någonting av denna min avsikt, utan är detta mitt svar ofullständigt och kort.

Jag förstår bra vad Ni skriver om stämningar i Sverige gentemot Finland och den skada som den äktfinska nationalismen gjort i detta hänseende. Jag hyser den bestämda åsikten att vi måste skrida till avlägsnande av orsakerna till missnöje för att åstadkomma en bestående fred i språkfrågan. Detta dikteras av rättvisan och det skall lända vårt folk till inre styrka. Att vi därjämte stärker förutsättningar för Finlands vidkommande för nordisk samhörighet ooh nordiskt samarbete är för oss en omständighet av utomordentlig vikt.

Jag har för avsikt att först taga upp universitetsfrågan. Jag hade hoppats kunna göra det redan under denna vår. Nu är vi dock så upptagna av löne-, pris- och inflationsfrågan och av verkställigheten av jordanskaffningslagen verkställighetsförordningar innehåller icke mindre än circa 270 paragrafer att universitetsfrågan synbarligen måste uppskjutas till hösten. I vår nuvarande regering tror jag mig kunna påräkna tillräckligt understöd för en förnuftig behandling av nationalitetsfrågorna.

Jag sluter dessa rader med uttryckande av förhoppningen att Finlands svenska vänner icke måtte glömma oss.

Med bästa hälsningar förblir jag

Eder tillgivne

J.K.P.¹

1 Valtionantikvaari S. Curman,

Korkeasti Kunnioitettu Herra Valtionantikvaari,

Kiitän vilpittömästi 30.3. päivätystä arvoisasta kirjeestänne, jonka aikoinaan sain. Se että kirjeeseen vastaaminen on kestänyt näin kauan ei johdu vain siitä, että ajatuksenani on ollut seikkaperäisesti kosketella kirjeessä käsiteltyjä tärkeitä näkökohtia. Olen kuitenkin niin kiireinen, ettei tästä aikeestani nyt tule mitään, joten tämä vastaukseni jää epätäydelliseksi ja lyhyeksi.

Ymmärrän hyvin sen mitä kirjoitatte Ruotsissa Suomen suhteen vallitsevista mielialoista ja vahingon, minkä aitosuomalainen nationalismi tässä suhteessa on aiheuttanut. Minulla on se varma käsitys, että meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin tyytymättömyyden syiden poistamiseksi saadaksemme kielikysymyksessä aikaan kestävän rauhan. Tämän sanelee oikeudenmukaisuus, ja siitä kansamme on saava sisäistä voimaa. Se että näin lisäksi Suomen osalta voimistamme pohjoismaisen yhteenkuuluvuuden ja pohjoismaisen yhteistyön edellytyksiä on meidän kannaltamme erittäin tärkeä asia.

Aikomukseni on ensiksi ottaa esille yliopistokysymys. Olin toivonut voivani tehdä sen jo tämän kevään kuluessa. Nyt meillä kuitenkin on niin kiire hoitaa palkka-, hinta- ja inflaatiokysymykset ja maanhankintalain toteuttaminen toimeenpanoasetukset sisältävät peräti 270 pykälää että yliopistokysymys on ilmeisesti lykättävä syksyyn. Nykyisessä hallituksessamme uskon voivani saada riittävästi tukea kansallisuuskysymysten järkevälle käsittelylle.

Päätän nämä rivit ilmaisten toiveeni siitä, etteivät ruotsalaiset Suomen ystävät unohtaisi meitä.

Parhain terveisin, olen edelleenkin Teidän altis J.K.P.

12.5. Zdanovin luona 1 1/2 tuntia.

1) Ensin esitin onnitteluni hallituksen puolesta loistavien voittojen ja sodan onnellisen päättymisen johdosta.

Zdanov kiitti.

2) Sitten koskettelin kauppaneuvotteluja Moskovassa. Hyvä vastaanotto ja hyvät tulokset. Kiitin Zdanovia hänen myötä vaikutuksestaan. Zdanov luki minulle luettelot tavaroista. Sanoi, että Moskovassa on viime päivinä ollut paljon puuhaa, mutta on löydetty aikaa näihin neuvotteluihin.

3) Sanoin tahtovani hänelle ilmoittaa, että delegatio sai tehtäväksi Moskovassa asettua yhteyteen Puolan edustajan kanssa poliittisten ja taloudellisten suhteiden aikaansaamiseksi.

Zdanov oli siihen tyytyväinen ja kysyi:

»Ettekö pelkää, että teitä moititaan!» Minä: »Meillä on paksu nahka.» Zdanov nauroi.

4) Sitten sanoin, että kun sota nyt on loppunut, on ряд вопросов¹, jotka koskevat nykyistä asemaa ja välirauhansopimuksen määräyksiä.

Lentoliike Tukholmaan. Se keskeytettiin по военным соображениям².

Meille olisi tärkeää saada se jälleen käyntiin.

Zdanov: Se kuuluu lentoliikenteen yleiseen järjestykseen.

Minä: Lakkautettiin vasta 1.3., sitä ennen oli käynnissä.

Zdanov: Te olette intressoituja lentoliikenteestä länteen. Entä lentoliikenne Leningradiin?

Minä: Yhteydet Leningradiin ja Neuvostoliittoon panemme tietysti ensi sijalle. Zdanov merkitsi muistiin ja lupasi palata asiaan.

Sitten puhuin välirauhansopimuksen liite 5 art. 2 k. mainitusta diplomaattisten suhteiden katkaisemisesta ja kysyin, eikö se määräys lakkaa, koska sota on loppunut.

Zdanov merkitsi muistiin ja lupasi palata asiaan.

Keskustelimme 16 art. Zdanov sanoi, että se ei koske kauppaa Tanskan kanssa, joka on vapaa nyt, kun Tanska on vapaa.

Sitten keskustelimme sopimuksen eräistä muista kohdista, jotka sodan loputtua voisivat lakata voimassa olemasta. (4 art. 2 k., 3 art., liite 3 art. 2 k.).

Huomautin, että se läheinen suhde, joka tulee mielestäni aina olemaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä, tulee olemaan ratkaiseva Suomelle. Tuleva rauhansopimus tulee olemaan ystävyyden sopimus.

Kysyin, miten Zdanov ajatteli констатирование того факта, что теперь после окончания войны наступил новый порядок.³

Tästä puhuimme jonkun aikaa. Sitten Zdanov sanoi: »Minä ajattelin, että teillä on radikaalisempi ehdotus, mutta nyt olette kosketellut vain erinäisiä yksityiskohtia.»

Minä: »Ajattelen tulla siihen, nimittäin kysymykseen lopullisesta rauhanteosta. Milloin ajattelette sen mahdolliseksi?»

Zdanov: Nyt on meidän kaikki huomio kiinni San Franciscon konferenssissa. Siellä on kysymys yleisestä rauhanjärjestyksen luomisesta. Se on tämän hetken tärkein asia. Sittenkun se on valmis, voidaan ottaa muut asiat esille.

Mitä Neuvostoliiton ja Suomen suhteisiin tulee, niin siinä on viime kuukausina tehty не мало⁴. Kun samalla tavalla mennään eteenpäin, lähestytään säännöllisiä oloja ja asia kypsyy ja helposti saadaan aikaan lopullinen rauha. Miten suhteemme selviää ja järjestyy, siitä riippuu lopullinen rauha.

(Välillä minä puhuin Bulgarian lähettiläskysymyksestä. Meille oli ilmoitettu, että Krimin konferenssissa oli päätetty, että välirauhan tehneet valtiot eivät saa olla keskenään diplomaattisissa suhteissa. Mutta Bulgarialla oli lähettiläs Romaniassa. Meillä presidentti ei ottanut vastaan Bulgarian lähettilästä.)

Zdanov sanoi, että Suomi on menetellyt oikein, mutta Bulgaria неправильно⁵. Zdanov: Pyydän saada tehdä yhden kysymyksen: Miten ajattelette Suomen ja Neuvostoliiton suhteita tulevaisuudessa?

Minä: Viittaan useasti esittämääni teesiin, että Suomen ulkopolitiikka ei saa koskaan mennä Neuvostoliittoa eikä sen intressejä vastaan. Luja ystävyys ja läheiset suhteet. – Olemme saaneet kylläksemme sodista (Хватит войн⁶) Epäluulot poistettava. Se on minun linjani. Mitä Te ajattelette, Herra Kenraalieversti?

Zdanov: Se on mielestäni oikea linja. Luuletteko Suomen kansan saatavan mukaan sille linjalle.

Minä: Luulen kansan enemmistön olevan jo sen kannalla ja tulevaisuudessa saatavan 99 % sen puolelle. On tosin myönnettävä, että Suomessa on piirejä, joissa on vissi pelko tulevaisuuteen nähden. Meille suomalaisille on tärkeää itsenäisyys ja riippumattomuus, joita sanoja Te olette käyttänyt. Eräissä piireissä Suomessa on pelkoa itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen nähden.

Zdanov: Niinkuin te olette havainnut, olemme kuluneiden kuukausien aikana välttäneet kaikkea, mikä koskee teidän institutionejanne ja olojanne. Emme tahdo koskea teidän asioihinne eikä oloihin­ ne. Neuvostoliitto tahtoo kunnioittaa kansojen vapautta. Haluamme, että Suomi pysyy itsenäisenä ja taloudellisesti menestyy. Emme tahdo muuta kuin että tiedämme, että Suomi puolestaan tahtoo elää meidän kanssamme ystävyydessä ja välttää ristiriitoja. Luuletteko, että Suomen kansa tahtoo elää Neuvostoliiton kanssa ystävyydessä?

Minä: Kyllä, lujassa ja pysyvässä ystävyydessä.

Zdanov: Oletteko tutustunut niihin sopimuksiin, jotka olemme tehneet Tšekkoslovakian, Ranskan ym. kanssa?

Minä: Kyllä olen tutustunut.

Zdanov: Mitä niistä ajattelette?

Minä: Esim. Tšekkoslovakian sopimus ei ole hullumpi.

Zdanov: Luuletteko, että sellainen voisi tulla kysymykseen Suomen kanssa?

Minä: Riippuu eduskunnasta. Mieskohtaisen mielipiteeni mukaan (по моему личному мнению) sitä voisi ajatella.

Zdanov: Myös о взаимной помощи?⁷

Minä: По моему личному мнению⁸;

myös sitä.

Keskustelu tästä asiasta jäi tähän.

Zdanov: Vielä kysymys: Onko Suomessa juhlittu liittoutuneiden voittoa Saksassa?

Minä: On. Valtioneuvosto päätti, että on liputettava Berlinin valtauksen päivänä ja voiton päivänä. Kerroin, miten jouduimme viettämään useampana päivänä, kun länsivallat ja Neuvostoliitto viettivät eri päivinä.

Lopuksi Zdanov kysyi, onko kylvötyöt onnistuneet. – Sanoin niiden olevan par’aikaa käynnissä. – Vaivaa apulantojen puute.

Zdanov huomautti, että ostettujen tavaroiden mukana on raaka-ainetta superfosfaattia varten. – Minä sanoin, että se on hyvä asia.

Zdanov oli hyvin ystävällinen.

¹ koko joukko kysymyksiä

² sotilaallisista syistä

³ sen asiantilan toteamisesta, että nyt sodan loputtua on alkanut uusi järjestys

⁴ varsin paljon

⁵ väärin

⁶ sotia on ollut riittävästi

⁷ molemminpuolisesta avunannosta

⁸ Mieskohtaisen mielipiteeni mukaan

12.5. Wuori kertoi, että Jelisejev oli edellisenä päivänä 11.5. ollut hänen luonaan ja oli hyvin ihmetellyt sitä, että Suomen hallituksen taholta ei ollut onniteltu suuren voiton johdosta. Wuori oli vastannut, että huomenna Paasikivi menee Zdanovin luo ja onnittelee.

Toiseksi Jelisejev oli tiedustellut, mitä on neuvoteltu Englannin kanssa. Ei oikein voinut uskoa sitä, että olisi voitu neuvotella Suomen hallituksen selän takana. Ei kait ole mitään poliittista mukana.

Wuori kertoi saaneensa keskustelusta sen vaikutuksen, että Neuvostoliitto tuntee nykyään itsensä maailman mahtavimmaksi vallaksi.

12.5. Enckell luonani. Kerroin hänelle keskustelun Zdanovin kanssa.

Enckell luuli, että nyt Suomessa yleinen mielipide on kypsä sopimukselle Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Omasta puolestaan Enckell kannatti sitä. Pitäisi nyt ryhtyä jatkamaan neuvotteluja. Enckell luuli, että tällainen sopimus olisi omiaan pitämään myös meidän vasemmistolaisia aineksia aisoissa.

Sovimme siitä, että Enckell ryhtyy valmistamaan luonnosta sopimukseksi.

13.5. olin Mannerheimin luona. Ensin suurus, sitten pitkä keskustelu. Kerroin hänelle keskusteluni Zdanovin kanssa. Sanoin, että nyt pitäisi ryhtyä jatkamaan neuvotteluja Zdanovin kanssa. Kreml nähtävästi tarkoittaa tällaista sopimusta ja ellei sitä synny, niin Zdanovin missionin katsotaan epäonnistuneen.

Mannerheim oli samaa mieltä sopimuksen tarpeellisuudesta. Hänen mielestään sopimus olisi saatava sellaiseksi, että se ei velvoittaisi meitä muuhun kuin puolustamaan omaa territoriaamme, niin että emme joudu Neuvostoliiton suuriin sotiin.

Mannerheim lupasi lähteä päämajaan ensi tilassa ja siellä neuvotella sopimuksen luonnoksesta. Senjälkeen Enckell voi tehdä ehdotuksen.

Minä olin samaa mieltä.

Mannerheim näytti minulle professori Hämäläisen kirjeen, jossa professori Hämäläinen kertoi olleensa Göteborgissa lääkärien kokouksessa ja siellä oli Ruotsin kruununprinssi puhunut hänen kanssaan ja pyytänyt häntä viemään tervehdyksen presidentti Mannerheimille ja sanonut, että hän, kruununprinssi, on optimistinen.

18.5. Leino. – Savonenkov kutsui Leinon luokseen ja kertoi, näyttäen erästä asiapaperia (ilmianto), että eräissä piireissä, mm. ylioppilas-, mutta myös muissa piireissä, oli tekeillä terroristijärjestö, jonka tarkoituksena oli murhata Zdanov.

Leino kertoi myös, että ylioppilaspiireissä oli muodostumassa eräs seura, jonka tarkoitus oli toimia Eugen Schaumanin hengen virittämiseksi ja voimassa pitämiseksi.

(Tämä on hirmuista ja vaarallista.)

Seuraavana päivänä 19.5.45 olin Mannerheimin luona. Siellä oli myös Heinrichs.

Heinrichs kertoi, että päämajaan oli kutsuttu parikymmentä majuria, joiden kanssa kenraalimajuri Airo puhui kehoittaen heitä tuomaan esille kätketyt aseet. Ensin ei oltu puhuttu mitään, mutta sitten oli tunnustettu, että viime syyskuussa välirauhansopimuksen jälkeen oli ympäri koko maan kätketty paljon aseita (infanteri-aseita för några bataljoner¹) siinä tarkoituksessa, että jos Suomi tulee miehitetyksi, niin alkaisivat sissisodan samaan tapaan kuin Norjassa ym. Oli luvattu nyt järjestää ne pois.

Myöhemmin kuulin Pekkalalta, että Heinrichsin ja Airon toimenpide oli johtunut Pekkalan jyrkästä vaatimuksesta, että armeijan keskuudessa aseidenkätköasia, joka oli tullut ilmi valtiollisen poliisin aselöydön johdosta Oulussa, oli perinpohjin selvitettävä. (Ylipäällystö ei siis itse ollut omasta initiativistaan ryhtynyt asiaan.)

Refl. (Tämä on ikävä ja vakava asia. Se on selvinnyt valtiollisen poliisin Oulussa tekemän löydön ja Pekkalan sen johdosta asiaan ryhtymisen johdosta.)

Heinrichsin mentyä pois kerroin Mannerheimille, mitä Leino oli minulle kertonut murha-aikeista Zdanovia vastaan ja »Eugen Schaumanin -hengestä».

Mannerheim oli hämmästynyt. Piti tämän kaiken hirvittävänä typeryytenä. Kysyi, mitä voisi tehdä.

Minä: On vaikutettava yleiseen mielipiteeseen.

Mannerheim: Miten?

Minä: Mannerheimin pitäisi keskustella yliopiston johtomiesten kanssa, esim. rehtori Nevanlinnan tai Koskenniemen kanssa.

Mannerheim ei luullut voivansa vaikuttaa Nevanlinnaan. Ei pannut suurta arvoa Koskenniemeen.

Minä: Professori Haatajan kanssa.

Mannerheim lupasi harkita asiaa. Piti Haatajaa sopivana.

¹ jalkaväkiaseita muutamaa pataljoonaa varten

19.5. Ulkoasiainvaliokunnassa keskustelu Englannin kauppa-asian johdosta. Shepherdin minulle 8.5.45 antama muistio.

Gartz pelkäsi, että ellei asia mene umpeen, niin emme saa raaka-aineita Sotevaa varten. Katsoi, että Englannille olisi annettava myönteinen vastaus koska Neuvostoliitto ei anna meille tavaroita, kuten Zdanov oli minulle sanonut viime joulukuussa ja Mikojan ei Moskovassa reagoinut.

Pekkala = Gartz.

 J.K.P.: Suhde Neuvostoliittoon ei ole vielä selvä. Olisi selvitettävä, ennenkuin asian annetaan mennä lukkoon englanti­laisten kanssa.

Kekkonen: Asia lykättävä, kunnes saadaan tieto Moskovasta.

Enckell: Orlov on vahvistanut, että Zdanov oli sanonut, että Venäjä ei voi rauhan jälkeenkään antaa tavaroita.

Leino= J.K.P.

Päätettiin lykätä asia, kunnes saadaan selvä Neuvostoliiton kannasta.

19.5. Valtioneuvostossa Leino ehdotti kansanedustaja Aimo Aaltosta (kommunisti) valtiollisen poliisin ylimääräiseksi apulaispäälliköksi ja toim. V. Sippolaa valvontatoimiston v.t. apulaistoimistopäälliköksi.

Gartz: Kaksi kommunistia, »ei miellytä».

Wuori kannatti Leinoa.

Helo: Kommunismi ei saa olla esteenä, mutta ei myöskään minään vaatimuksena. Puolueettomia ei ole. Sippola on harkitseva mies, luottaa häneen. Muita ei tunne.

Pekkala: Valtiollisen poliisin täytyy puolueettomasti seurata hallituksen regimiä katsella sekä oikealle että vasemmalle. Hyvä, että nyt tulee kaksi sellaista henkilöä, jotka pitävät myös oikean silmänsä auki. = Leino.

Kekkonen: Tämä asia olisi pitänyt esittää iltakoulussa. Nyt ei ollut kysymys vallankumouksesta. Hallituksen suuntaa on kannatettava. Se, että tulee olemaan kaksi kommunistia valtiollisen poliisin palveluksessa, ei ole hämmästyttävää. Esim. sotarikollisasiaa ei ole hoidettu sillä tarmolla, mitä valtakunnan etu olisi vaatinut. – Analogisesti valtiollinen poliisi. – = Leino.

Janhunen = Leino. Erittäinkin asekätköt ympäri maata, joihin valtiollinen poliisi ei ole ryhtynyt. Laukaalla poliisi ilmaisi asekätkön ja sen johdosta hänet erotettiin.

Jutila, Takki, Murto, Svento, Tuomioja ja Enckell = Leino. J.K.P. samoin.

Valtiollisen poliisin asiasta olin neuvotellut Pekkalan, Wuoren ja Kekkosen kanssa.

Näkökohtiani:

1) Meidän menestymisemme edellytys on, että kommunistit ovat lojaalisesti mukana. Ellei niin, ei mitään tule meidän tulevaisuudestamme. Nyt ja ainakin lähitulevaisuudessa kommunistien tulee olla mukana.

2) Kysymys on nyt ainoastaan kahdesta paikasta.

3) Valtiollisen poliisin täytyy katsoa ei ainoastaan vasemmalle, vaan myös oikealle. (Asekätköt. »E. Schaumanin henki.»)

4) Kommunisteja on eduskunnassa 39. Sillä on suuri kannatus kansan keskuudessa, paljon suurempi kuin Ruotsissa. Meillä on kommunisteja myös hallituksessa.

17.5. Sitten kun minä olin kertonut Mannerheimille keskustelusta Zdanovin kanssa 12.5.45, kävi Mannerheim päämajassa neuvottelemassa Heinrichsin kanssa Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sopimuksesta.

17.5.45 oli sitten Mannerheimin luona neuvottelu, jossa olivat minä, Enckell ja Heinrichs.

Heinrichs oli kirjoittanut muistion (kts.sitä).

Enckell ja Heinrichs saivat tehtäväksi valmistaa luonnoksen.

22.5. Refl.

Hallituksessa ei ole voitu mitään asiaa ratkaista taloudellisten ja »järkevien» näkökohtien· mukaan, vaan kaikki asiat on täytynyt ratkaista poliittisten näkökohtien pohjalla.

a) Sopimus 17.12.44 sotakorvausasiassa, ultimatum: 1938 v. hinnat ja jako puunjalostusteollisuuden ja metalliteollisuuden kesken.

b) Maanhankinta-asia.

Jo minun ehdotuksessani oli paljon politiikkaa, mutta vielä enemmän oli hallituksen enemmistön ehdotuksessa ja eduskunnan päätöksessä politiikkaa.

c) Palkka- ja hintataso: politiikkaa.

d) Englannin kauppa. Suhde Neuvostoliittoon.

e) Valtion raha-asiat: verotus ym.

f) Sotasyylliset (jotka tulevat myöhemmin lopullisesti esille).

22.5. Tri Pehr Jacobson täällä.

Olin hänen kanssaan kaksi kertaa ja keskustelimme paljon. Hän piti täällä esitelmän.

Selitimme hänelle Suomen asemaa. Hän lähtee pian USA:han, jossa lupasi puhua meidän asiamme puolesta.

Jacobson oli sitä mieltä, että Rydin pitäisi erota Suomen Pankista. Lupasi sanoa sen Rydille, jonka vanhastaan hyvin tuntee.

Selitimme Jacobsonille myös Englannin kauppa-asiaa. Meidän pitää nyt kaikessa ottaa ensi sijassa huomioon suhteemme Neuvostoliittoon, niin mielellämme kuin tahtoisimmekin saada kauppasuhteemme Englannin kanssa käyntiin.

Jacobson sanoi sen ymmärtävänsä ja lupasi puhua tästä asiasta Shepherdin kanssa.

22.5. Leino minulle: Aina uusia asekätköjä löytyy ja paljastuu. Päämajassa näyttää nyt olevan suuri levottomuus tämän asian johdosta. Aseiden kätkö on organisoitu silloin, kun joukkoja päästettiin kotiin. Aseiden kätkö oli tapahtunut viime syksynä, ja se oli ohjattu Saksasta käsin.

Takana on järjestö. Sotaväkeä on käytetty, kun aseet on kaivettu maahan ja muuten kätketty. Armeijan korkeita upseereita on ollut mukana viime syksynä. Mutta missä suhteessa itse päämaja on ollut tähän asiaan, siitä ei ole tietoa.

Yleensä ylempi upseeristo on taipuvainen antamaan tukeaan kaikelle vastustushengelle.

Kun nämä asiat tutkitaan loppuun asti ja syylliset saatetaan edesvastuuseen, niin se vaikuttaa hyvin venäläisiin.

Englannin kaupasta oli Orlov sanonut Leinolle, että Mikojan ei ollut asettunut kielteiselle kannalle, vaan katsonut, että tämä on laaja asia, jota täytyy miettiä.

22.5. Enckell ja Gartz luonani.

Orlov tahtoo tietoja, mitä tavaroita me haluamme, ennenkuin voi antaa vastauksen.

Minä: Poliittisista ja myös taloudellisista syistä me emme voi stöta oss med Ryssland.¹

Gartz: Ilmoitamme Shepherdille, että olemme ilmoittaneet Neuvostoliitolle, mitä tavaroita me tarvitsemme raaka-aineita ym. ja että Neuvostoliitto on ollut intressoitu näistä tavaroista.

¹ tukeutua Venäjään

24.5. Orlov luonani erään toisen kanssa.

Orlov ilmoitti, että Neuvostoliitto ei ole intressoitu toisessa listassa olevista tavaroista, vaan ainoastaan niistä tavaroista, jotka ovat tarpeen sotakorvauksen maksamiseen. Mutta listassa on myös sellaisia, jotka eivät kuulu reparatioon. Onko Suomen hallituksen pyyntö saada niitä tavaroita, jotka ovat välttämättömiä sotakorvaukseen? Silloin olisi ne tavarat ilmoitettava.

Minä: Meillä on nyt mahdollisuus saada Englannista ja Ruotsista kaikki ne tavarat, jotka ovat toisella listalla, ja me välttämättä tarvitsemme kaikki nämä tavarat. Mutta otamme nämä tavarat mielellämme Neuvostoliitosta, jos saamme, koska haluamme kehittää kauppaa Neuvostoliiton kanssa. Tahdomme myös pelata avoimilla korteilla. Meille olisi myös mukavampaa saada kaikki tavarat samasta paikasta ja olla tässä asiassa tekemisissä yhden kontrahentin kanssa. Tarkoituksemme on saada tietää, voimmeko saada kaikki nämä tavarat Neuvostoliitosta.

Orlov: трудно¹ saada molempien listojen tavarat Neuvostoliitosta.

Minä: Voinko todeta, että emme voi Neuvostoliitosta saada kaikkia näitä tavaroita? Ja että Neuvostoliitolla ei ole intressiä tässä asiassa?

Orlov: Hänen täytyy доложить² asia Zdanoville. Nyt oli saanut selvän, mistä on kysymys. – Lupasi pian vastauksen.

¹ On vaikeata

² esittää

26.5. Gripenberg täällä. Oli luonani Enckellin kanssa.

Gripenberg kertoi, että Günther oli sanonut, että Suomen asiat ovat menneet hyvin verrattuna muihin maihin esim. Romaniaan. Günther oli sanonut, että on merkillistä, että Suomi on niin hyvin selviytynyt. – Boheman: Välirauha oli tuntunut hemsk¹ . Mutta nyt oli kaikki mennyt paremmin kuin oli voinut ajatella.

Neuvostoliitto ei tule miehittämään Suomea. Venäjä ajattelee tulevaisuutta. Jos Neuvostoliitto miehittäisi Suomen, niin se tekisi huonon vaikutuksen länsivaltoihin. Silloin Skandinavia liittyisi Englantiin. Sitä Neuvostoliitto ei tahdo, vaan tahtoo, että Skandinavia on neutraali. Ruotsi ei tule liittymään mihinkään blokkiin. Ei myöskään Norja eikä Tanska.

Jännitys Neuvostoliiton ja länsivaltojen välillä on olemassa, mutta ei johda välien rikkomiseen, vaan kompromissiin. Kukaan ei tahdo allvarlig brytning².

Günther oli myös sanonut, että Ruotsilla on vaikeuksia Neuvostoliiton kanssa. Lehdet kirjoittavat huonosti. Baltilaisia pakolaisia ei luovuteta. Mutta Ruotsin ja Neuvostoliiton välit kyllä selviävät.

Jos Suomi tekisi sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, niin Ruotsi sen kyllä ymmärtäisi. Mutta Ruotsin hallitukselle olisi konfidentiellt³ annettava siitä tieto edel täpäin.

Günther: Ruotsi ei tunnusta Varsovan hallitusta, ennenkuin se kysymys on selvä Neuvostoliiton ja länsivaltojen välillä. Ruotsi ei tahdo rikkoa välejään Puolan Lontoon hallituksen kanssa. Tahtoo saada hiiliä ym. tavaroita. Sentähden sinne menee delegatio.

Ruotsi näkisi mieluummin, että Suomi­kaan ei tunnustaisi Varsovan hallitusta de jure. Mutta jos Suomi tahtoo sen tehdä, niin pitäisi siitäkin ennen ilmoittaa Ruotsin hallitukselle konfidentiellt³.

¹ kauhealta

² vakavaa välirikkoa

³ luottamuksellisesti

26.5. Zdanov tuli tänään Moskovasta. Pyysi minua tulemaan luokseen kl. 8 illalla.

1) Zdanov pyysi selvitystä tavaroista, joista oli ollut puhe Orlovin kanssa.

Minä: Näytin listat. Sanoin, että viime joulukuussa Zdanov oli lausunut minulle, että Neuvostoliitto ei voi antaa niitä tavaroita, joita tarvitsemme. Gartz ja Svento olivat kysyneet asiaa Mikojanilta ja käsittäneet Mikojanin asenteen kielteiseksi.

Mutta kun asia ei näyttänyt olevan aivan selvä, niin päätimme ottaa siitä tarkan selvän ja sentähden käännyimme Orlovin puoleen. Orlov ilmoitti, että toinen lista ei intresseeraa Neuvostoliittoa ja pyysi lisätietoja toisesta listasta.

Sanoin, että me tarvitsemme kaikki ne tavarat, jotka on näillä kahdella listalla. Joku aika sitten englantilaiset ilmoittivat meille, että meillä on mahdollisuus saada ne Englannista ja heti tarvitsemamme etukäteen Ruotsista.

(Katsoin parhaaksi puhua asian, niinkuin se oli.)

Kun Neuvostoliitto ei ole intressoitu toisesta listasta ja me välttämättä tarvitsemme kaikki nämä tavarat, niin lienee paras, että me teemme tämän kaupan Englannin ja Ruotsin kanssa. Sillä jos englantilaiset eivät suostu tekemään osaa kaupasta, niin me joudumme vaikeuksiin.

Zdanov: Luuli, että englantilaiset tekisivät myös osan kaupasta, vaikka Neuvostoliitto toimittaisi toisen osan tavaroista.

Minä: Englantilaiset ovat muutenkin pitäneet tätä kauppaa pienenä.

Zdanov tiedusteli, paljonko tavarain arvo oli.

Minä: 9–10 milj. puntaa. Asia on muuten kiireellinen.

Zdanov pyysi minulta toisen listan ja lupasi vastauksen niin pian kuin mahdollista. – Tuntui siltä, että Zdanov poliittisista syistä tahtoisi, että kauppa tehtäisiin Neuvostoliiton kanssa.

2) Minä tiedustelin vastausta viime kerralla tekemiini kysymyksiin lentoliikenteestä Tukholmaan, dipl. shifferi-oikeuksista ym. välirauhansopimuksen artikloista, jotka ovat voimassa ainoastaan sodan ajan.

Zdanov vastasi esittäneensä asian Moskovassa ja se harkitaan siellä, ottaen huomioon muuttuneet olosuhteet. Ei voinut vielä antaa vastausta.

3) Minä: Viime kerralla hän, Zdanov, otti esille kysymyksen mahdollisuudesta ystävyyden sopimuksen tekemisestä Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Hänen kysymyksensä johdosta minä esitin oman mielipiteeni. Sanoin käsittäneeni keskustelun niin, että Neuvostoliiton puolella on tähän asiaan intressiä.

Zdanov vastasi minun oikein käsittäneeni hänen sanansa. Hän esitti (доложил) Moskovassa meidän keskustelumme ja minun mielipiteeni asiasta. Kysymystä harkitaan nyt Moskovassa. Se pitäisi ottaa esille в не отдаленном времени¹ Kun asia on valmis, hän palaa siihen.

Minä: Käsitän hänen, Zdanovin, sanat siten, että Neuvostoliiton puolelta otetaan asiassa initiativi, jos katsotaan tarpeelliseksi.

Zdanov vastasi asian olevan niin.

¹ lähiaikoina

28.5. Wuori palannut Tukholmasta. Kertoi, että Ruotsissa on sosialidemokraattien ja kommunistien välit kireät. Ei tule kysymykseen, että kommunistit tulisivat hallitukseen. Myös Tanskassa on kireyttä kommunisteja vastaan, vaikka siellä niiden asema on parempi, koska ovat olleet innokkaasti mukana vastustustoimissa. Heitä on kaksi hallituksessa. Norjassa käydään neuvotteluja sosialidemokraattien ja kommunistien yhtymisestä yhteiseen puolueeseen.

Ruotsalaiset olivat sanoneet, että voi olla mahdollista, että Suomessa yhteistyö kommunistien kanssa on mahdollinen ja ainakin parempi kuin Ruotsissa, jossa se ei toistaiseksi käy päinsä.

Tanskassa on Bornholmin asia herättänyt mielikarvautta venäläisiä ja siis myös kommunisteja vastaan.

31.5. Olin Zdanovin luona hänen pyynnöstään.

(Muistaakseni läsnä oli myös Orlov, mutta en ole sitä merkinnyt.)

Zdanov ilmoitti luki paperista):

(не возражает¹) 1) Neuvostohallituksella ei ole mitään sitä vastaan että teemme englantilaisten kanssa kyseessä olevan kauppasopimuksen Договор о дружбе² (joka koskee tätä vuotta).

2) Ystävyyssopimus (venäjän kielellä) Suomen ja Neuvostoliiton välillä samaan suuntaan kuin Neuvostoliiton ja Tšekkoslovakian välinen sopimus:

Neuvostohallitus ei periaatteessa (в принципе) vastusta sellaista sopimusta, vaan suhtautuu siihen myönteisesti. Asiata valmistetaan Moskovassa. Asiaan palataan.

Minä lausuin tyytyväisyyteni ja sanoin Enckellin kanssa harkinneemme tätä asiaa. Enckell on samaa mieltä kuin minä.

Jatkoin, että sopimuksen sisältö on tärkeä. Erityisesti tärkeä on sopimuksen sotilaallinen kohta. Kysyin, tunteeko Zdanov 2.12.39 Molotovin ja Kuusisen allekirjoittamaa sopimusta. Siinä on 111 art., joka mielestäni ottaa huomioon sekä Neuvostoliiton että Suomen sotilaalliset intressit tässä asiassa. Näytin Zdanoville Большевик aikakauskirjan N:o 22 ноябрь 1939 s.12.³

Zdanov luki sen ja kysyi: »Вам эта статья нравится?»⁴

Vastasin myöntävästi, koska se rajoittaa sotilaalliset velvollisuudet Suomen territoriaan. Zdanov merkitsi muistiin Большевик⁵ aikakauskirjan numeron ja lupasi ilmoittaa tämän Moskovaan.

3) Kysyin Helsingin-Tukholman lento­ liikenteestä sekä niiden välirauhansopimuksen määräysten lakkaamisesta, jotka ovat sovitut olemaan voimassa ainoastaan sodan ajan.

Zdanov vastasi, että sen asian selvittäminen on в полном ходу.⁶

4) Puhuin Sotevan toimitusten myöhästymisestä. Sanoin yhtenä tärkeänä syynä olevan Ruotsin metallityöläisten lakon, joka on estänyt kaikkien tavaroiden saantia sieltä.

Zdanov lupasi puhua Gerasimovin kanssa. – Leikillisesti: »Merkillistä, ettei Ruotsin hallitus ole lakkoa järjestänyt, vaan sallii tällaista epäjärjestystä.»

¹ ei vastusta

² ystävyyssopimus

³ Bolshevik -(aikakauskirjan N:o 22) marraskuussa 1939 s. 12.

⁴ »Pidättekö tästä kirjoituksesta?»

⁵ Bolshevik-

⁶ täydessä käynnissä

2.6. vahvistin maanhankintalain toimeenpanoasetuksen.

Huono tuli!

Useita äänestyksiä. Lausuntoni pöytäkirjaan.

Viime päivinä on ollut laajalti neuvotteluja.

Englannin kauppasopimus hyväksytty. Hyvä, että tämä asia meni järjestykseen.

6.6. Ulkoasiainvaliokunnassa iltakoulun jälkeen keskusteltiin Zdanovin nootista, joka koskee aseiden kätköjä.

Pekkala: Puolustusvoimain valvontaosasto lakkautettava ja syylliset pidätettävä.

Kekkonen = Pekkala.

Leino: Oulun läänissä on joka pitäjässä löydetty aseita. Aseiden kätkeminen on johdettu päämajasta. Päämajan kokoonpanoon nähden olisi aikaansaatava ratkaisevia toimenpiteitä. Jäljet johtavat päämajaan.

Kekkonen: Oesch olisi pantava syytteeseen.

Pekkala: Ne henkilöt, jotka järjestivät demobilisation, olisi pidätettävä n. 20 henkeä.

Svento: Zdanovin noottiin olisi pian vastattava, että on ryhdytty toimenpiteisiin ja tulemme ilmoittamaan.

Res.

Sventon ehdotus hyvä.

7.6. olin kokoomuspuolueen ryhmäkokouksessa heidän pyynnöstään. Esitin katsauksen. – Sen jälkeen syntyi keskustelu.

Vuorineuvos Mäkinen: Palkkojen korotuksen jälkeen suuri osa liikkeitä tulee menemään tappiolla. Järkevät ainekset työväen keskuudessa eivät uskalla asettua radikal. vastaan. Jos hallitus harkitsee, että lakko on aiheeton, ja asettuu sitä vastaan, niin työväki ottaa huomioon hallituksen kannan. – Tuleeko palkka-asia eduskunnan käsiteltäväksi?

Selitin.

Pohjala: Maaseutuväestö haluaisi, että minä pitäisin taas radiopuheita.

Lupasin harkita.

Tuurna: 1) Kaupan alalta ei ole edustajia hintaneuvostossa. Palkkojen nousun vuoksi on kauppa Helsingissä tullut kannattamattomaksi. Karjalaiset, jotka ovat alkaneet kauppaa, sanovat niin.

2) Kysyi vakuutta kauppasopimuksista Englannin ja Neuvostoliiton kanssa.

Selitin.

Oksala: Kansantal. neuvottelukunta on vastustanut palkkojen korotuksia. Palkka-asioita ei ole hoidettu asiantuntemuksella. Valtion menot nousseet: tullit, lakkolaiset, musta pörssi rehottaa.

Tavaranpuute on syynä.

Metsätyöläisten palkkojen nousu ei lisännyt työn tulosta. 

Suuressa yleisössä on herättänyt kummastusta, että palkkaneuvosto on pantu kokoon poliittisia näkökohtia silmällä pitäen eikä asiantuntemuksen pohjalla. Se on synnyttänyt epävarmuuden tunteen. Rahanarvon aleneminen.

Vastasin.

9.6. Lähdimme Allin kanssa Turkuun arkkipiispa Lehtosen virkaanasettajaisjuhlaan 10.6.

Kaunis juhla. Kirkkojuhlan jälkeen oli suurus Lehtosen kodissa. Eidem Ruotsista, Fulhamin piispa Englannista. Suomen piispat läsnä. Eidem piti kauniin puheen.

Mannerheim oli myös läsnä.

Palasimme illalla autolla Helsinkiin kl. 0.30 yöllä.

11.6. Enckellin kanssa. Paljon ikäviä asioita.

Tuomiojan kanssa valtion finansseista. Tuomiojan ja Kilven kanssa palkkapäätöksestä.

Esitin, että annamme asian eduskunnan käsiteltäväksi valtiopäiväjärjestyksen 36 §:n nojalla – että saamme eduskunnan auktoriteetin mukaan.

Eduskunnalla onkin lopullinen ratkaisuvalta, koska se voi kumota asetuksen.

12.6. Iltakoulussa tein ehdotuksen, että palkka-asia viedään eduskuntaan. Olin siitä puhunut aikaisemmin eräille hallituksen jäsenille. Keskustelun jälkeen ehdotus hyväksyttiin.

Käsiteltäessä itse palkka-asiaa oli valtioneuvoston jäsenten kesken kova äänestys, jossa lopulta hyväksyttiin ministerivaliokunnan ehdotus. Jutila ja minä teimme ehdotuksen, joka oli jotenkin lähellä palkkaneuvoston vähemmistön (työnantajain edustajain) ehdotusta. Takilla oli oma välitysehdotus. Gartz, kummallista kyllä, äänesti enemmistön ehdotusta, jossa palkat olivat kaikkein korkeimmat.

Hallituksen jäsenet pyysivät minua esiintymään eduskunnassa. Mutta minä vastasin, että en voi tehdä sitä hyväksytyn ehdotuksen puolesta. Mutta lupasin olla läsnä istunnossa. Kilpi esittää hallituksen puolesta ehdotuksen.

13.6. oli virallinen äänestys valtioneuvostossa. Tulos sama kuin iltakoulussa. Gartz äänesti jälleen samalla tavalla.

13.6. olin eduskunnan ulkovaliokunnassa. Esitin katsauksen ulkopolitiikkaan. Frietsch ja Österholm tekivät tyhmiä kysymyksiä.

13.6. Olimme Mannerheimin luona Enckell, Gripenberg ja minä. Gripenberg ollut täällä muutamia päiviä.

Gripenberg kertoi Enckellille ja minulle:

Gripenberg oli Enckellin ja minun pyynnöstä ilmoittanut Güntherille neuvotteluista, joita minulla on ollut Zdanovin kanssa sotilasliitosta. Seuraavalla kerralla oli Günther sanonut asian tärkeyden vuoksi ilmoittaneensa asiasta Ruotsin hallituksen jäsenille, jotka ehdottomasti pitävät sen salassa. Hallituksen jäsenet olivat sanoneet, että eivät tahdo sanoa asiasta mitään, ei puoleen eikä vastaan.

Günther oli itse sanonut, että jos Suomi liiton kautta voi vakaannuttaa asemaansa, niin liiton tekeminen hänen, Güntherin, mielestä on viisas teko.

14.6. Kova päivä. Presidentin istunto ja sitä ennen paperien lukemista. Sitten valtioneuvoston istunto ja kl. 2 eduskunnan istunto, jossa esitimme palkkakysymyksen. Sitten vastaanotto Shepherdin luona ja kl. 7 illalla pitkä istunto eduskunnassa, jossa keskusteltiin palkka-asiasta. Laaja keskustelu. Kymmeniä puheen­vuoroja. Minäkin olin pakotettu esiintymään (kts. lehtiä). Lausuin, että eduskunta voi lähettää asian valiokuntaan, mutta sitä äänesti ainoastaan 40. 125 äänesti yksinkertaisen päiväjärjestyksen puolesta.

Hallituksella on luja kannatus eduskunnassa.

11.6. Enckell minulle:

Gripenberg kertonut hänelle: Kun Gripenberg ilmoitti Güntherille neuvotteluistamme puolustusliitosta Neuvostoliiton kanssa, oli Günther vastannut, että jos tämä liitto vahvistaa Suomen asemaa, on se viisas toimenpide. Luuli, että meillä voi olla suurempi toimintavapaus, jos vapaaehtoisesti yhdymme.

Norja ja Tanska liittyvät Englantiin. Gripenberg kertoi eräiden amerikkalaisten sanomalehtimiesten puhuvan terävästi Neuvostoliitosta ja sodasta USA:n ja Neuvostoliiton välillä.

Venäläisten lehtien huomautukset Ruotsiin nähden koskevat:

a) Baltian pakolaisia.

b) Neuvostolehtien tarkoitus on merkitä Neuvostoliiton mahtava asema nykyaikaan.

c) Ruotsin lehdet kirjoittavat sopimattomasti Neuvostoliitosta.

Gripenbergin mielestä nämä riidat eivät ole tärkeitä.

Günther oli muuten sanonut, että heidän tietojensa mukaan Neuvostoliitolla ei ole mitään pahoja aikomuksia Suomeen nähden.

Gripenberg: Ruotsin hyvät suhteet Neuvostoliittoon ovat meille hyödyksi ja tärkeät.

Venäläiset kuuluvat rakentavan rautatietä Kirksnäsiin.

Günther oli sanonut Gripenbergille, että Suomen ruotsalaiset ovat olleet päätekijänä siinä, että suomalaiset eivät ole hävinneet, kuten kaikki muut Suomen heimot. Ne kaikki ovat sortuneet, ainoastaan Suomen suomalaiset ovat jääneet elämään.

17.6. Enckell luonani.

Kävimme läpi ldmanin laatiman p.m:n sopimuksesta. Keskustelimme jälleen asiasta ja olimme yhtä mieltä siitä, että sopimus olisi saatava aikaan. Minä lausuin mm., että minä olen ilmoittanut Zdanoville oman mielipiteeni, että hyväksyn tällaisen sopimuksen, ja samalla sanonut neuvotelleeni Enckellin kanssa, joka on samaa mieltä.

Olimme Enckellin kanssa yhtä mieltä siitä, että me molemmat olemme tähän niin sidotut, että ellei sopimusta täällä Suomessa hyväksytä ja saada läpi, me emme voi jäädä hallitukseen.

13.6. Hufvudstadsbladetissa hyvä kirjoitus »Relationerna österut¹». Tämän johdosta Kivimäki kirjoitti minulle kirjeen (kts. sitä), jossa hän kertoi, että Suomessa on vielä paljon yltiöpäisiä piirejä, jotka eivät ymmärrä asemaa, ja esitti, että entisten saksalaismielisten pitäisi esiintyä uuden suunnan puolesta.

¹ »Idänsuhteet»

15.6. Vapaa Sana:

Vielä kerran vapaudesta ja demokratiasta.

Katsoo, että fascisteilla ja toisinajattelevilla ei saa olla sananvapautta.

Obs! Italialainen fasistikenraali, joka kävi kerran täällä ja sanoi, että »Italiassa on sananvapaus, mutta sitä pitää käyttää oikein». Vapaa Sana on samalla kannalla.

18.6. Suurten vaikutusvalta – kirjoittaa, että pienillä valtioilla ei ole valtiollista merkitystä, vaan ainoastaan suurilla. Pienten on mentävä suurten mukaan.

Tätä samaa minä olen viime vuosina puhunut. Mutta ero on siinä, että Vapaa Sana näyttää katsovan, että asian pitää olla näin. Minä olen sanonut, että asia on näin, mutta että sen pitäisi olla toisin.

Siinä ero minun ja Vapaan Sanan välillä.

22.6. Voionmaa luonani. Kertoi:

Eduskuntapiireissä ollaan rauhattomia ja huolestuneita sotasyyllisyysasiasta. Kaikkialla nyt se asia on esillä, mutta meiltä ei kuulu mitään. Rydin ja RangelIin ero on kovin viipynyt. Sentähden on ajateltu, jos eduskunnassa tehtäisiin välikysymys, jossa huomautettaisiin sotasyyllisyysasiasta ja huomautettaisiin sen kiireellisyydestä. Tarkoitus olisi mm., että epätoivotut ja poliittisesti sopimattomat henkilöt (esim. yliopiston rehtori Nevanlinna) siirtyisivät syrjään. Koko eduskunta arvatenkin yhtyisi tähän. Se voisi vaikuttaa myös ulkomailla meidän hyväksemme, kun näkevät, että täälläkin asiassa toimitaan.

Eduskunnassa on voimakas liike tämän asian hyväksi. Saataisiin yleinen opinioni jääräpäisiä vastaan.

Voionmaa sanoi »tannerilaisten» puhuvan, että »kaikki maailmassa muuttuu ja että nykyinen tila ei jää pysyväksi». Ajattelevat Neuvostoliiton ja länsivaltojen välistä ristiriitaa ja sen seurauksia, jotka luulevat meille edullisiksi.

(Eivät ymmärrä, että se olisi meille aivan turmiollinen.)

Minä lupasin ajatella ja palata asiaan juhannuksen jälkeen.

Luin Voionmaalle Kivimäen kirjeen, jonka Voionmaa piti viisaana.

22.6. J.K.P. – Pekkala – Svento – Kekkonen – Leino.

Pekkala: Päämaja, valvontaosaston hajoitus.

Leino: Aselöytöjä alkanut löytyä muualtakin kuin Pohjois-Suomesta. Päämajasta on johdettu tämä asia. Kohdistuu päämajaan. Ei ole kuitattu sillä, että valvontaosasto lakkautetaan. Itse päämajassa täytyy tapahtua muutoksia.

Kekkonen: Asekätköjä on suorittanut operatio-osasto. Sentähden valvontaosastoa ei pidä sekottaa tähän, vaan on ryhdyttävä operatio-osastoon päällikkö eversti Nihtilä, joka on määrätty vangittavaksi. Nihtilä on allekirjoittanut kiertokirjeen. Mutta he eivät ole voineet niitä suorittaa ilman korkeamman määräystä. Päämajan korkein johto on ollut mukana.

Svento: Kansa puhuu (Viitasaarella kävi Wiik) ja mieliala on hermostunut, että ellei hallitus ryhdy toimenpiteisiin, niin kansa ryhtyy, sillä kansa tietää, missä on aseita. Uhkaillaan, että aseita tullaan vielä käyttämään.

Svento omassa piirissään kertoi, että ei mikään ole muuttunut heidän seudullaan. Aseita on kätkössä, se on tunnettu. Sama henki on vallassa ja vanhat taistelevat uutta suuntaa vastaan. Vastustajia on vielä paljon. Puhutaan, että ei kestä kauan, kunnes Karjala on takaisin meillä. Sota Neuvostoliiton ja länsivaltojen välillä on järjestetty propaganda, kyllä englantiIaisetkin vielä taistelevat. On olemassa propagandakeskus, joka johtaa sitä.

Leino: En olisi uskonut, että olisi menty niin pitkälle vehkeilyssä hallitusta ja maata vastaan. Viime aikoina on päästy selville. Hämähäkinverkon keskus ei ole mikään salaisuus. Ulkomailta se on johdettu – Saksan puolelta.

J.K.P.: Korkein johto näyttää tahtovan paljastaa asekätköt. 

Leino: Heillä olisi ollut tilaisuus paljastaa, mutta eivät ole tehneet mitään. Asekätköjä valvotaan ja koetetaan peittää. Jos heillä olisi ollut halua, niin heillä olisi ollut siihen tilaisuus.

Valtiollinen poliisi ei luota upseereihin, vaan heillä oli tarkoitus saada selville, paljonko valtiollinen poliisi on löytänyt aseita. Sentähden valtiollinen poliisi ei voinut paljastaa heille kaikkea sitä, mikä tiedetään.

Kekkonen: Jos päämaja tahtoo selvittää asian, niin he kyllä sen voisivat pian suorittaa. Armeijan upseerien keskuudessa on aivan hirmuinen henki. Lähettävät uhkaavia kirjeitä.

J.K.P.: Mannerheim pitäisi saada esiintymään, jotta 50 % ymmärtäisi.

Leino: J.K.P:n kanta olisi hyvä. Mutta nyt meillä on Zdanovin nootin vuoksi ollut ryhdyttävä toimenpiteisiin. Nyt meillä alkaa olla vastassa ei ainoastaan J.K.P:n 50 %, vaan myös se toinen 50 %. Meidän pitäisi hoitaa asiat niin, että saamme itse hoitaa asiat. Voi mennä siihen, että emme saa hoitaa itse asioita.

Pekkala: Valvontatoimiston lakkauttaminen ei auta, vaan on tarpeen lisätoimenpiteet. Päämajan komentaja kenties olisi muutettava. Valvontakomission huomio kääntynyt armeijan komentajaan. (Heinrichs ja sitten Airon vuoro).

Res.

Valvontaosasto lakkautettava. (Ulkomaanosasto)

Res.

Iltakoulussa tänään asia esille.

Res.

Ensi viikolla keskusteltava Mannerheimin kanssa. Ulkoasiainvaliokunta ynnä Gartz (Wuori mukaan) ensi tiistaina.

Voionmaan ehdotus välikysymykseksi sotarikollisista ja sotasyyllisistä.

Svento: Eduskunnassa eilen ikävä keskustelu. Tyhmä keskustelu, pol. menttalit. ym. oli kovin huono. Eduskuntaan ei voi luottaa. Kysymys on, onnistuuko se. Svento pelkää eduskunnan käsittelyä. Eduskunta voi tehdä ja lausua tyhmyyksiä. Eduskunnassa on vielä paljon vanhoja kasvoja.

Leino: Me tarvitsemme eduskunnan apua. Mahdollisesti muutkin piirit eduskunnassa kääntyvät minun puoleeni. Kysymys rauhasta eri maiden kesken on tärkein asia. Kysymys on, minkälaisen rauhan me saamme. Sotasyyllisyyskysymys näyttelee oleellista osaa. Me emme myös siitä pääse. Kysymys on, saammeko sen itse esille, vai ottavatko liittoutuneet valtiot asian esille. Mutta me emme pääse sillä, että päähenkilöt siirtyvät syrjään. Jos muissa maissa sotasyylliset asetetaan edesvastuuseen, niin me emme pääse siitä. Mutta me voimme hoitaa tämän asian siten, että se kansan osa, joka ei tätä ymmärrä niinkuin me, sen kuitenkin ymmärtävät. Eräitä päähenkilöitä on, jotka ovat syyllisiä, asetettava syytteeseen. Näitä henkilöitä ei ole kovin monta. Mutta tuomioiden ei tarvitse olla hirveitä. Kohtuulliset tuomiot.

Kekkonen: Kaikki, jotka ovat tehneet rikoksen lakia vastaan, on tuomittava.

a) Miten tehdään, 1941 sopimus sotaliitosta Suomen ja Saksan välillä.

b) Ribbentrop-sopimus on myös selvä. Jotka tekivät ja jotka hallituksessa sitä suosittelivat ja jotka sen hyväksyivät, on pantava syytteeseen.

Ehdotti, että eduskunnalle esitys, että eduskunta valitsee uuden valtakunnanoikeuden.

On pettynyt Hornborgin komiteaan, kun on ollut niin paljon viivyttelyä. Olisi vaadittava näistä kahdesta kysymyksestä selostus.

Jatkuva virta päätöksiä ja mielenosotuksia sotasyyllisten rankaisemiseksi.

Pekkala: Kansankokouksissa puhutaan sotasyyllisistä kovasti. Sentähden = muut puhujat.

Res.

Ei vielä iltakoulussa esille.

22.6. Neljä vuotta sitten hyökkäsi Hitler Neuvostoliiton päälle.

Refl. Viidessä vuodessa on meidän valtiollinen asemamme kokonaan pilaantunut. Kansamme elämän edellytykset ovat suunnattomasti huonontuneet. Skandinaviassa meitä kohtaan on suhde muuttunut. Siellä puhutaan nyt kolmesta Skandivian maasta ja yhteistoiminnasta niiden kesken. Suomen epäillään enää kuuluvan pohjolaan. Alueemme on vähentynyt, taloudelliset varamme pienentyneet. Suuri sotakorvaus on kannettavanamme. Olemme kovin yksin verrattuina siihen mitä olimme ennen vuotta 1939 ja vielä 1940. Tämän kaiken olemme aikaansaaneet epäonnistuneella ja virheellisellä politiikallamme.

Jos olisimme pysyneet sodan ulkopuolella tai jos olisimme siihen joutuneet, mutta oikealle puolelle, niin meidän asemamme olisi nyt »kadehdittava».

Mutta meidän on realistisesti katseltava asioita ja vedettävä rohkeasti johtopäätökset suhteestamme Neuvostoliittoon.

Voidaksemme pysyä kiinni pohjolassa niin paljon kuin mahdollista on meidän saatava rauha ruotsinkielisten kanssa järjestettävä kaikki valituksen syyt. Sillä ruotsinkielisen väestön olemassaolo Suomessa on tärkein ja vahvin side, joka pitää yllä yhteyttä Ruotsin ja sen kautta muun pohjolan kanssa.

Mutta uskaltaako kommunisteille puhua tästä mitään? Sillä silloin he voivat ruveta vastustamaan kielirauhan järjestämistä. Kenties heidän ohjelmaansa ei kuulu Suomen pysyminen pohjoismaisessa yhteydessä, vaan he kenties mieluummin näkevät, että Suomi siitä loittonee ja lähestyy yhä kiinteämmin Neuvostoliittoa ja ehkä lopuksi liittyy siihen kuten Baltian maat.

25.6. Asiakirjavihko: »Saksalaisten kauttakuletukset I».

UM:n sähke Berliniin 16.9.40

»Hangon sopimus määräyksineen että vain aseistamattomia kuljetetaan ja että vain harvalukuinen vartiosto upseerit henkilökohtaisin asein osottaa mihin pitkäaikaisessa transito-sopimuksessa saatoimme suostua. Tilapäisissä transiitoissa voimme harkita lievempää suhtautumista. (A. Pakaslahti)

Toinen sähke 17.9.40:

»Meille ehdotetusta kauttakulusta sopikaa Aus. Amtin kanssa: 1) Satamat, laivojen luku, lähtö- ja tulopäivät, etapit Suomessa. Meille ilmoitus viimeistään päivää ennen lähtöä. 2) Kun Hangon sopimus edellyttää muut aseistamatta paitsi harvalukuinen vartiosto ja upseerit ja aseet eri junissa huomautamme suotavaa mutatio mutandis mahdollisuuden mukaan samoja periaatteita sovelletaan. 3) Tiedoittanevat Moskovalle mieluimmin ensimmäisenä saapumispäivänä tai välittömästi sitä ennen. Lienee tarkoituksenmukaista saapumispäivänä annamme julki­suuteen lyhyen tiedon saksalaisia tilapäiskuletuksia Pohjois-Suomen kautta. Omaksi tiedoksenne: kerromme Englannin lähettiläälle, sillä asiahan ei salattavissa. Neuvotteluissa täällä käytetty Nachschub. Material. Urlauber¹.»

¹ Lomalaisia varten tarvittavien huoltojoukkojen materiaalia.

25.6. Gartz: Savonenkov oli kutsunut hänet tänään Torniin ja ilmoittanut:

1) Venäläiset tarvitsevat 30 laivaa, jotka Suomen on heille vuokrattava Time­Charter¹ -ehdoilla; Itämeren kuletukseen. Vuokra käytetään 1940 etumaksujen suorittamiseen. Suomen on annettava kaikki laivat, mitä Suomi itse ei tarvitse omalla rannikollaan ja Itämeren liikkeeseen. Siis kaikki laivat, jotka kulkevat valtamerellä. Tämä venäläisten vaatimus on ehdoton.

Gartz oli vastannut, että me tarvitsemme laivoja tavaroiden kulettamiseen Englantiin. Mutta Savonenkov oli sanonut, että he eivät ota sitä huomioon, vaan vaativat ehdottomasti kaikki laivat.

2) Savonenkov oli lausunut tyytymättömyyden palauttamisasian viipymiseen. Aikaa on kulunut paljon, mutta ei ole saatu juuri paljon aikaan. Nyt on pian palautettava 600.000 m³. Ellei pian sitä tehdä, tulee »взрыв»².

3) Savonenkov oli puhunut vakavasti asekätköistä. Se on vakava asia. Sanonut: »Me tiedämme, missä on syy. Vika on päämajassa ja sen johdossa». Näin oli Savonenkov sanonut ja jatkanut: »Nyt odotamme, mitä hallitus tekee.»

(Gartz omasta puolestaan epäili, että kenraali Airo on hirveän vaarallinen kenraali. Hän voi olla näiden asekätköjen takana.)

¹ aikarahtaus

² »räjähdys»

25.6. Enckell oli jälleen saanut Savonenkovilta kirjeen tavaroista, jotka on viety pois Suomeen ja jotka on ensi tilassa palautettava.

Se on suuri luettelo.

25.6. Olimme Enckellin kanssa Mannerheimin luona ja minä sanoin, että hallitus on huolestunut Zdanovin kirjeen 3.6.45 johdosta. – Minä esitin hänelle selvästi asekätköjä koskevan asian sekä sen, mitä viime iltakoulussa 20.6. oli keskusteltu, ja pyysin, että ulkoasiainvaliokunnan jäsenet tulisivat hänen luokseen keskustelemaan kaikista näistä asioista.

Mannerheim prätisti vastaan, kuten tavallisesti, mutta lopuksi sovimme, että lähipäivinä pidetään tämä neuvottelu.

Kun saavuin valtioneuvostoon, oli siellä Savonenkovin kirje asekätköjä koskevasta asiasta. Kirje oli jyrkkä ja oli, kuten Zdanovin kirje, kohdistettu armeijan johtoa vastaan.

Päätimme Enckellin ja Gartzin kanssa pitää ulkoasiainvaliokunnan kokouksen heti 25.6.45 kl. 14.30.

25.6. Ulkoasiainvaliokunta.

1) Savonenkovin kirje asekätköistä.

Res.

Päätettiin esittää kokousta Mannerheimille jo tänään.

Puhuin Mannerheimin kanssa. Hän sanoi, että ei soveltunut. Sovimme, että kokous on huomenna kl. 5 i.p.

2) Savonenkovin kirje Enckellille palauttamisasiasta – sekä entisistä vaatimuksista että uusista tavaroista.

Res.

Enckell vaatii pal.komiteaa tarmokkaammin toimimaan, jotta asia vihdoin saadaan käyntiin.

3) Crighton-Vulcan oli korjannut venäläisten laivoja, maksu Moskovan sopimuksen mukaan. Kirjoittanut liioiteltuja laskuja. Skandaali.

Res.

Kansanhuoltoministeriö ratkaisee laskuja koskevat asiat. Periaate: Laskujen pitää olla rehelliset ja oikeat.

4) Gartz: laivojen vuokraaminen venäläisille.

Res.

Gartz saa oikeuden neuvotella ja koettaa päästä niin hyvään tulokseen kuin on mahdollista.

26.6. Ulkoasiainvaliokunta, Presidentti Mannerheim läsnä.

Minä esitin asian: Savonenkovin kirjeen aseiden kätkemisestä.

Leino teki selvää, paljonko tähän asti oli aseita löydetty ja mitä tutkimuksissa oli huomattu.

Pekkala: Puolustusvoimien Valvonta­toimisto ei ole tiennyt mitään tästä asiasta. Se on epäiltävää ja osottaa kykenemättömyyttä. Se olisi lakkautettava.

Valvontatoimiston epäilyt koskevat nähtävästi puolustuslaitoksen korkeimpia henkilöitä. Tuskin voi välttää muutoksia puolustuslaitoksen johdossa: puolustusvoimien päällikkö ja yliesikunnan päällikkö olisi muutettava.

Kekkonen: Nyt on Savonenkovin kirjeeseen vastattava konkreettisista toimenpiteistä. Ei enää riitä ylimalkainen vastaus, että tutkimuksia jatketaan. On esitettävä lopullinen kanta siitä, mitä päätöksiä on tehty.

Pres. Mannerheim: Ei ole todistuksia, että armeijan päällikkö ja esikunnan päällikkö olisivat vastuussa asekätköistä. Päällikön pitää kyllä jossakin määrässä vastata alaistensa toimista, mutta komentaja on siinä määrässä kaukana ja kiinni omissa tehtävissään, että ei voi kaikkea seurata. Syksyllä 1944 oli kovin paljon tehtäviä, niin että ylipäällikkö ei voinut seurata. On vaikea löytää yhtä hyvää kenraalia kuin Heinrichs.

Kun Savonenkovin kirjeessä puhutaan hallituksen vastustamisesta, niin sitä ei voi tehdä kukaan muu kuin presidentti.

29.9.44 oli lähetetty päämajasta puheena oleva kirje: »Käskystä».

Kekkonen: Väärinkäytökset ovat niin suuret, että ylempien täytyy vastata. Valvontakomissio vaatii, että 13 artiklan mukaan nämä asiat on käsiteltävä sotarikoksina. Olisi toimittava mahdollisimman pian, jotta päästäisiin niin vähällä kuin mahdollista.

Leino: Operat. osasto on ollut mukana aseiden kätkemisessä. Ev. Nihtilä kirjoittanut »Käskystä».

Gartz: Tämä asia on poliittinen, siitä esimies voi saada vastata. Nyt meidän on toimittava teoilla eikä ainoastaan sanoilla. Tosin kenraali Heinrichs on erittäin hyvä ja taitava mies.

Pekkala = Gartz.

Presidentti: Tämän jälkeen voi syntyä vaikka uusiakin miehiä.

Kekkonen: Leinon lukema kirje vahvistaa sen, että asekätköt on päämajasta järjestetty.

Mannerheim muuten kuunteli, ei lausunut omaa mielipidettään.

29.6. Presidentin istunnossa myönnettiin Rydille ja Rangellille ero Suomen Pankin viroista.

Esitys lääneistä päätettiin.

Korsholman lääni, ruotsinkielinen, perustetaan.

Eduskunnan välitys sotasyyllisistä.

30.6. Leino minulle: Turun sotilaspiirissä löydetty paljon aseita. Asiaa tutkii Turun rikospoliisi, joka on ne löytänyt. Keskeinen henkilö on kapteeni Krogerus. Turun puolessa pidätetty 20 henkilöä.

Asekätköjä löydetään yhä uudestaan.

Leino: Näyttää, että kaikki 34 sotilaspiirin upseeria olisi pidätettävä.

Myös Helsingin liepeiltä on löydetty.

27.6. olin Enckellin kanssa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa. Luin siellä Savonenkovin kirjeen 25.6.45 ja tein selvää jotenkin avoimesti asemasta.

27.6. suuruksen jälkeen oli Heinrichs luonani. Pekkala läsnä. Pitkä keskustelu. Heinrichs ilmoitti jättävänsä erohakemuksen.

(Heinrichs on hyvä mies. On valitettavaa, että hänen täytyy erota.)

27.6. Iltakoulu. Päivällisen jälkeen ulkoasiainvaliokunta.

Leino esitti, että Airo, joka oli Nihtilän lähin esimies, majoitusmestari, olisi pidätettävä kuulusteltavaksi, koska hän voi yhdessä muiden kanssa estää aseiden etsintää ja peittää sitä.

Minä huomautin, että se tulisi herättämään suurta huomiota. Eikö voisi asiaa lykätä?

Kaikki muut jäsenet, paitsi Enckell, joka epäröi, olivat sitä mieltä, että Airo oli pidätettävä kuulusteltavaksi. Nyt on maan menestys kysymyksessä. Ellemme toimi tarmokkaasti, voidaan meitä kaikkia syyttää. Venäläiset ryhtyvät asiaan (näin puhui erityisesti Leino).

Minäkin lopuksi yhdyin tähän mielipiteeseen.

Kl. 1/2 8 illalla Mannerheim soitti juhlahuoneistoon. Oli uppbragt¹, kun Brusiin oli pyytänyt Heinrichsiltä, että Airo pidätetään. »Det är omöjligt. Han är generalstabschef.»²

Minä selitin ulkovaliokunnan kantaa. Keskustelu oli kovin ikävä. Lupasin esittää asian ulkovaliokunnalle.

Pidimme uuden kokouksen. Kaikki pysyivät entisellä kannallaan. Päätettiin pyytää saada neuvotella Mannerheimin kanssa (s.o. koko ulkovaliokunta).

¹ kuohuksissaan

² »Se on mahdotonta. Hän on yleisesikunnan päällikkö.»

27.6. Soitin Mannerheimille jälleen. Kovin raskas ja ikävä keskustelu. Mannerheim sanoi pysyvänsä kannallaan, että kenraali Airoa ei voi pidättää. Hän oli käskenyt Airon saapumaan Helsinkiin yöjunalla ja ilmoittautua minulle. Mannerheim ei katsonut neuvottelua ulkovaliokunnan kanssa tarpeelliseksi.

Syntyi kovin ikävä keskustelu. Uhkasimme molemmin puolin erolla. Lopuksi Mannerheim suostui siihen, että huomenna kl. 10 pidetään yhteinen kokous minun virkahuoneessani ulkoasiainvaliokunnan kanssa.

28.6. Ulkoasiainvaliokunta + Mannerheim. Airon asia. (Minun virkahuoneessani).

Kaikki ulkovaliokunnan jäsenet lausuivat mielensä, että Airo olisi pidätettävä kuulusteltavaksi ulkopoliittisista syistä. Valvontakomission kirje (Savonenkovin kirje 25.6.45). Nihtilä oli kirjoittanut »Käskystä».

Kun Mannerheim tuli, sanoi hän minulle jotenkin jyrkällä äänellä: »Vad är det fråga om?»¹ Vastasin: »Det som jag telefonerade om i går.»² Hän näkyi olevan omassa mielipiteessään. Mutta kuultuaan valiokunnan jäsenten yksimielisen kannan, antoi perään.

Poismennessään Mannerheim sanoi ajattelevansa eroamistaan. Oli ollut yhtä mittaa 6 vuotta »remmissä». Mutta ei katso tämän hetken olevan sopivan.

Minä vastasin, että hänen ei pidä ajatella eroaan.

Kl. 1/2 2 kenraaliluutnantti Airo oli luonani. Pekkala läsnä. Pitkä keskustelu. – Selitin hänelle myös politiikkaamme. Sanoin, että hänen velvollisuutensa on olla lojaali.

Illalla jälleen iltakoulu.

¹ »Mistä on kysymys?»

² »Siitä mistä eilen soitin.»

30.6. Ulkoasiainvaliokunta.

Leino katsoi, että kaikki 34 upseeria, jotka ovat olleet aseiden kätkemisissä mukana, olisi pidätettävä.

Kekkonen = Leino. Katsoi, että välikysymyksen yhteydessä Leinon pitäisi antaa tietoja asekätköistä.

Enckell: Jos tutkintaviranomaiset katsovat sen välttämättömäksi, niin on tähän toimenpiteeseen ryhdyttävä, vaikka se tulee herättämään suurta huomiota. Asia on saatava pois ja selvitetyksi.

Pekkala: Pidätettävä.

Gartz: Kansainvälistä skandaalia ei voi välttää. Paras on toimia tarmokkaasti, jotta hallitusta ei syytetä leväperäisyydestä.

J.K.P. yhtyi myös tähän mielipiteeseen.

Res.

Jos poliisiviranomaiset katsovat tarpeelliseksi, täytyy pidättää. Välikysymyksen yhteydessä Leino tekee selvää.

1.7. Sunnuntaina tri Brusiin (valtiollisen poliisin päällikkö) kävi luonani ja ilmoitti, että everstiluutnantti Haahti on alkanut tunnustaa. Hän oli kirjoittanut kirjeen Mannerheimille (suljettuna) ja eversti Walden toi suullisen vastauksen, ja luultavasti Mannerheim oli kehottanut tunnustamaan.

3.7. Mannerheim antoi minun lukea Haahdin kirjeen.

Mannerheim katsoi, että nyt ei ole syytä pitää Airoa pidätettynä, koska on syytön. Lupasin puhua Leinolle.

Puhuin tänään Leinolle, joka sanoi, että ei ole aivan selvä, että Airo on syytön.

3.7. Näinä päivinä olen työskennellyt välikysymyksen vastauksen valmistamisessa. Koskee sotasyyllisiä. Kekkonen teki luonnoksen, jonka minä olen muuttanut ja parantanut.

Huomenna kl. 11 vastaan eduskunnassa.

3.7. Mannerheim luonani valtioneuvostossa.

Puhuin sotasyyllisten asiasta ja vastauksestani. Se on lievin kanta, millä siitä voidaan päästä. Jos päästään. Tällä menolla saamme olla kiitollisia Jumalalle.

Pyysin Mannerheimia vaikuttamaan niin, että vapaaehtoisesti eroavat ja että tämä ohjelma saadaan täytetyksi.

Mannerheim kysyi, kenen kanssa hänen pitäisi puhua. Esitin Tulenheimoa (että Nevanlinna eroaisi), Haatajaa ja Ahoa (Uusi Suomi). Mannerheim lupasi.

Sanoin Mannerheimille, että ellei saada hyvällä ja vapaaehtoisesti tätä ohjelmaa toteutetuksi, niin se on toteutettava kovalla. Maan etu sitä vaatii. Vielä nyt asiat ovat meidän käsissämme. Mutta jos tarvitsee ryhtyä koviin keinoihin, niin pääministeriksi tarvitaan häikäilemättömämpi mies kuin minä. Sellainen on mielestäni Kekkonen.

Mannerheim ei puhunut mitään.

Tämän saman puhuin samana päivänä Wuorelle. Mainitsin myös Pekkalan mahdollisuudet presidenttinä.

Wuori ei tuntunut näitä ajatuksiani hyväksyvän.

4.7. Suuri välikysymyskeskustelu edus­kunnassa. Kesti koko päivän: kl. 11–14 ja kl. 16–21. Laaja keskustelu, liikkui ylipäänsä siivolla tasolla. Leinon tiedonannot aseiden kätkemisestä tekivät suuren vaikutuksen. Yksimielinen yksinkertainen päiväjärjestys.

5.7. Ajoimme autolla Naantaliin, Kultarantaan.

6.7. Naantali, Kultaranta, 6.7.45.

Ministeri M. Pekkala, Helsinki.

Hyvä veli,

Tulimme tänne eilen illalla ja kirjoitan Sinulle heti seuraavasta.

Eilen vähää ennen poistumistani valtioneuvostosta tuli yliopiston rehtori, professori Nevanlinna luokseni puhumaan hallituksen vastauksen johdosta välikysymykseen. Hän sanoi olevansa omasta puolestaan valmis eroamaan rehtorinvirastaan, mutta ei professorin virasta ja ilmoitti olleensa valmis tekemään sen jo aikaisemminkin, jos hänelle olisi annettu siitä selvä kehoitus. Vastasin odottaneemme, että asianomaiset olisivat ymmärtäneet asian itsestään, jotta ei olisi tarvinnut tällaista meteliä panna toimeen.

Nevanlinna sanoi, että hänen mielestään Vapaan Sanan kirjoittelut ja torikokousten päätökset ovat olleet sekä niin ylimalkaisia että muutenkin sellaisia, että hän ei ole katsonut voivansa ottaa niitä huomioon. Lausui kuitenkin edellyttävänsä, että yliopistoon nähden toimenpiteet rajoittuvat yksin hänen eroonsa ja että kansleri Tulenheimoa samoin kuin professoreja vastaan ei tehdä eroamisvaatimuksia. Viittasi siihen, että jos toimenpiteitä laajennetaan, näitä (s.o. Tulenheimoa ja professoreja) vastaan, niin asia tulee hyvin vaikeasti hoidettavaksi eikä hänkään siinä tapauksessa ole valmis vapaaehtoisesti eroamaan rehtorinvirastaan.

Vastasin, että hänen, Nevanlinnan, ero on välttämätön, koska hän on liiaksi sekaantunut suomalaisten SS-joukkojen asiaan. Lisäsin, että Tulenheimon nimi on jossakin sanomalehdessä tai muussa yhteydessä mainittu. Oma mieskohtainen käsitykseni on, että tietääkseni Tulenheimo on sangen vähän esiintynyt politiikassa viime vuosina ja sentähden toivon, että hän saisi olla rauhassa. Asiasta ei ole ollut hallituksen jäsenten kesken puhetta, minkä tähden siitä en voinut lausua muuta kuin oman käsitykseni. Myöskään muiden professorien eroamista en ole omasta puolestani ajatellut tarpeelliseksi. Minun mielestäni tarkoituksena tulee olla rajoittaa asia niin ahtaisiin rajoihin kuin mahdollista. Lisäsin, että hän, Nevanlinna, ei kuitenkaan voi asettaa hallitukselle ehtoja, koska se ohjelma, jonka hallitus vastauksessaan esitti, on minimiohjelma ja se on niin lievä, että jos sillä päästään tästä pahasta asiasta, niin »saamme panna kädet ristiin ja kiittää Jumalaa». Se ohjelma tullaan panemaan täytäntöön. Viittasin siihen, että jos siinä suhteessa on ryhdyttävä kovempiin toimenpiteisiin, niin on todennäköistä, että silloin tulee pääministeriksi häikäilemättömämpi mies kuin minä ja mahdollisesti muitakin muutoksia hallituksen kokoonpanoon.

Keskustelumme kesti jotenkin kauan ja se kävi rauhallisessa ja järkevässä mielialassa. Sanoin lähteväni kesälomalle, jolle myös Nevanlinna lähtee, ja sovimme siitä, että jatkamme tätä keskustelua palattuani Helsinkiin ja neuvoteltuani hallituksen jäsenten kanssa.

Ilmoitan tästä Sinulle. Voit mainita Helolle ja muillekin hallituksen jäsenille, että Nevanlinna on käynyt tästä asiasta luonani puhumassa, mutta minun mielestäni ei Sinun pidä vielä Helolle tarkemmin kertoa eikä puhua Nevanlinnan »edellytyksistä» ja »ehdoista». Mielestäni on paras, että minä jatkan keskustelua Nevanlinnan kanssa, niinkuin siitä hänen kanssaan sovimme. Joka tapauksessa hänen kohdaltaan asia järjestyy, jos kuten toivoni on, asia yliopistoon nähden voidaan rajoittaa hänen eroonsa rehtorinvirasta. Sitävastoin voit luottamuksellisesti lukea tämän kirjeen Wuorelle, Kekkoselle, Sventolle ja Enckellille.

Muuten Nevanlinna vakuutti, että yliopiston opettajat ovat ja tulevat olemaan lojaaleja hallituksen politiikalle ja uudelle poliittiselle suuntaukselle.

Sitten toinen asia.

Puhuessani vähän ennen lähtöäni Mannerheimin kanssa puhelimessa hän kysyi, miten on Airon asia ja milloin hänet voidaan päästää vapaaksi. Kun Mannerheimin mielestä everstiluutnantti Haahden tunnustuksen kautta on käynyt selväksi, että Airo on syytön aseiden kätkemiseen, niin olisi hänet heti päästettävä vapaaksi.  – Vastasin puhuneeni asiasta Leinon kanssa, mutta Leino sanoi, ettei hän ole vakuuttunut siitä, että Airo on asiaan syytön. Tätä Mannerheim ei ollenkaan hyväksynyt, vaan esitti jyrkästi, että Airo olisi vapautettava. »Pääesikunnan päällikköä ei voi kohdella niin pahasti ainoastaan löysien epäluulojen pohjalla», Mannerheim lausui. Sanoin olevani valmis puhumaan asiasta edelleen Leinon kanssa. Kun ennen lähtöäni en ollut siihen tilaisuudessa, pyydän Sinua ottamaan asian esille Leinon kanssa ja esittämään sen, mitä tässä on kirjoitettu. Jos voi olettaa Airon olevan syytön asiaan, niin hän tietysti olisi päästettävä vapaaksi.

Tämä paikka, Kultaranta, on luonnon puolesta hyvin kaunis, mutta itse rakennus on epämukava. Hauskempi olisi asunto tilallamme Keravalla. Mutta kylpyjen vuoksi täytyy täällä olla, vaikka niiden ottaminen, kun on 10–15 minuutin automatka kylpylaitokselle, ei sekään ole aivan mukavaa.

Tervehdi tovereita hallituksessa ja voi itse hyvin ja anna tarpeen tullen joitakin tietoja. Osoite: Naantali, Kultaranta.

Ystäväsi

J.K.P.

8.7. Refl.

Sotasyyllisyys. – Keskustelu venäläisten kanssa tästä asiasta ei ole mukava.

Venäläiset katsovat Suomen sotarikoksen ja -syyllisyyden olevan siinä, että Suomi Saksan rinnalla kävi sotaa Neuvostoliittoa vastaan, ja sotasyyllisiä ovat ne suomalaiset, jotka johtivat Suomen sotaan. (Että sotamme oli »laillinen» sikäli, että presidentti, hallitus ja eduskunta siinä olivat mukana, ei vaikuta asiaan. Se on Suomen sisäinen kysymys. Sotasyyllisiä ovat presidentti, hallitus ja eduskunta ja kaikki, jotka asiaan vaikuttivat.) Venäläisten mielestä samalla tavalla kuin Hitler ja hänen miehensä on rangaistava siitä, että alottivat maailmansodan, samalla tavalla on suomalaiset sodan alkamiseen syylliset rangaistava.

Meillä on venäläisille kaksi vastausta:

1) Sama kuin saksalaisten karkea ja heidän raa’an filosofiansa mukainen. Nimittäin seuraava: Oman kansan edun vuoksi kaikki on sallittu, myös sota ja hyökkäys muiden kimppuun. Ei tarvita mitään perustelua.

Tämä on huono perustelu. Ei sovi ainakaan meille.

2) Toinen perustelu on se, että venäläiset hyökkäsivät meidän päällemme syksyllä 1939 ja ottivat meiltä Suomen-Karjalan. Me tahdoimme ottaa sen takaisin.

Tämä diskussioni ei myöskään ole mukava.

8.7. Ruotsinkielisen läänin perustaminen:

1) Suomessa läänit yleensä ovat liian suuret, paljon suurempia kuin Ruotsissa ja Norjassa (kts. numeroita).

2) Hallitusmuodon 50 §:n määräys on selvä. Se jo riittäisi ruotsinkielisen läänin perusteluksi.

3) Tulenheimon komitea 1920-luvulla oli yksimielinen siitä, että ruotsinkielinen lääni on perustettava.

4) Nykyisen hallituksen ohjelma kielirauha-asiassa.

5) Asia on oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

Ruotsinkielisten tarpeiden tyydyttäminen ei vahingoita suomalaisten etuja.

6) On saatava aikaan kielirauha.

7) Analog.: Ruotsinkielinen hiippakunta. Se on menestynyt, tarkoituksenmukainen. Ei ole ollut suomenkielisille vahingoksi.

Uusi Suomi 7.7.45. Pääkirjoitus »Satotoiveet»

Elintarvikeomavaraisuutemme on alueluovutuksen johdosta sekä sen vuoksi, että uutisraivaustoiminta on sotavuosina ollut lamassa, pelottavasti alentunut. Edelleen on tähän vaikuttanut viljelysmaiden kasvukunnon jatkuva heikkeneminen. Ravintoaineiden normaalisesta kulutuksesta kykenisimme tyydyttämään oman maan tuotannolla tuskin 60 %. Joka tapauksessa on todettava, että emme tällä hetkellä ole paljon paremmassa asemassa kuin edellisen maailmansodan jälkeen, vaikka ennen nykyistä sota-aikaa asemamme oli hyvin lähellä täydellistä omavaraisuutta. Näin ollen on kokonaisen sukupolven työ maa­ taloudessamme mennyt hukkaan, mikä on katsottava yhdeksi sodan raskaimmista seurauksista.

(Tämä on oikein sanottu.)

8.7. Lehdet kirjoittavat uuden eduskunnan ensi työkaudesta. Ylipäänsä antavat hyvän arvosanan uuden eduskunnan työstä.

Kts. lehtiä, jotka on otettu talteen.

Svenska Dagbladet 7.7.45. Prof. The Svedberg kertoi käynnistään Venäjän tiedeakatemian 220-vuotisjuhlassa. Hyvin kiittävästi. Sanoi mm.: »Inbjudan till de finska vetenskapsmännen får betraktas som en stor vänlighet och ett bevis på rysk vilja till samförstånd.» »Speciellt de yngsta ryska generationerna talade en utmärkt engelska, mellangenerationerna mindre bra, medan de äldre alltjämt hade franskan som internationellt umgängesspråk.»¹

¹ »Suomalaisten tiedemiesten saamaa kutsua on pidettävä suurena ystävällisyytenä ja osoituksena venäläisten tahdosta saavuttaa yhteisymmärrys.» »Erityisesti venäläiset nuoremman polven edustajat puhuivat erinomaista englantia, välipolveen kuuluvat vähemmän hyvää, kun taas vanhempien ihmisten kansainvälisenä seurustelukielenä oli edelleen ranska.»

11.7. Pekkala, Kekkonen, Svento ja Leino luonani Kultarannassa.

Ensiksi söimme suuruksen ja sitten meillä oli pitkä keskustelu.

1) Puolan tunnustaminen. – Toimitaan heti.

Varsovaan lähettilääksi:

Y. Schildt.

Sundström.

Leino esitti Ryömää.

Lopuksi Leino sanoi luopuvansa Ryömästä, kun vain asia pian ratkaistaan.

2) Tuomiojan täytyy ryhtyä pian hoitamaan virkaansa Suomen Pankissa.

Häneen sijaansa valtiovarainministeriksi ajateltiin Törngreniä.

3) Suomen Pankkiin johtajaksi

Holger Nystén.

4) Enso-Gutzeitin toimitusjohtaja. Pekkala ehdotti maisteri Lehtistä.

Gartz on vaikea saada läpi, kun on ruotsalainen.

Muut kannatimme Gartzia. Lehtinen toiseksi johtajaksi. Gartz ei kuitenkaan saa luopua hallituksesta, jossa häntä välttämättä tarvitaan. Niin kauan kuin hän on hallituksessa, Lehtinen hoitaa hänen tehtävänsä.

5) Asekätköt. 

Leino: Asekätköjä löydetään miltei joka päivä. Viime torstaina oli 22 sotilaspiirin johtajaa kuulusteltavana. Eversti Walden, joka oli läsnä, oli sitä mieltä, että oli syytä kaikki heidät pidättää. Haahti kehotti heitä tunnustamaan, mutta ainoastaan kaksi teki jonkunlaisen tunnustuksen. Kaksi oli syytöntä, ne vapautettiin. Muut 20 pidätettiin kuulusteluja varten. Lääninvankilaan. Eversti Walden myös katsoi, että heidät oli pidätettävä. Pidätetyt olivat olleet siinä luulossa, että Haahtea oli kidutettu. Mutta Haahti todisti, että niin ei ollut asianlaita.

Pitävät Haahtea luopiona ja petturina. Airoon nähden on erinäisten henkilöiden lausuntoja, jotka viittaavat siihen, että hän on ollut asiassa mukana.

Kekkonen: Luultavasti jokaisessa sotilaspiirissä on yhden rykmentin aseet.

Leino: Turun puolella on löydetty paljon aseita.

Kekkonen: Turun Valion varastosuoja on annettu viestivälineitä varten. Yli 50 tynn. bensiiniä, ruokaym. tarpeita.

Leino: Ottaa aikaa, ennenkuin tulee selväksi. Riippuu siitä, tunnustavatko. Presidentin pitäisi lähettää sana, että tunnustavat. Ainakin 20 sotilaspiirissä on kätketty rykmentin aseet.

6) Kenraali Lundqvist, jonka Mannerheim on nimittänyt hoitamaan sotaväenpäällikön virkaa, ei ole valvontakomissiossa persona grata¹. Lundqvist on koko sodan ajan suuntautunut länteen päin ja on samalla kannalla vielä, mutta sentähden kenties ei ole sopiva, kun on liian yksipuolisesti yhteen suuntaan: länteen.

Pekkala: Heinrichs olisi paras mies, ellei valitettavasti nyt olisi poissa pelistä.  – Sihvo olisi valvontakomissioon nähden parempi kuin Lundqvist.

Leino: Sihvo ei ole Neuvostoliiton ystävä eikä hän ole vasemmistolle mieluinen. Valvontakomissio on Sihvoon nähden täysin myönteinen, hän on nykyään paras sotaväenpäälliköksi.

Pekkala: Heinrichs, Mäkinen, Tapola, Sundman, Roos ovat poissa pelistä. Olivat neuvotteluissa Saksassa.

Leino: Grandell voisi tulla kysymykseen. Ihmisenä hän on hyvä. Mutta tällä kertaa ei ole Sihvon veroinen.

Kekkonen: Puolustuslaitoksen päällikkö ei nyt merkitse sotilaallisesti mitään, mutta poliittisesti Sihvo on nyt paras mies.

Pekkala: Lundqvist on ollut Göringin kanssa neuvotteluissa. Suuntautuu myös liian yksipuolisesti länteen.

7) Sotasyylliset.

Minä kerroin Nevanlinnan käynnistä luonani. Hän on valmis eroamaan, edellyttäen että yliopistossa ei Tulenheimoa eikä professoreja vaadita eroamaan.

Pekkala: Minun kirjeeni hänelle. Tulenheimo ei ole kompromettoitu. Nevanlinnan asia on selvä. Mutta ei voi supistua ainoastaan Nevanlinnaan. Esim. seuraavat ovat kompromettoituja:

Prof. Salmiala tuskin voi jäädä paikalleen.

Prof. Saxen (Katynin juttu).

Dos. Annala

Dos. Kastari

Nämä tuskin voivat jäädä.

Näytti olevan sitä mieltä, että Tulenheimoa ei ole kompromettoitu, mutta kyllä eräät professorit.

Kekkonen: Hän on pyytänyt oikeuskansleria tutkimaan:

1) Mitä neuvotteluja on ennen viime sodan alkua käyty Saksan kanssa ja mitä sopimuksia on tehty?

Tarjanne lupasi panna toimeen tutkimuksen.

2) Ribbentrop-Rydin sopimusasia.

Kekkosen mielestä se näyttää olevan valtiopetos.

Oikeuskansleri tekee selvityksen ja katsoo, mihin valtioneuvoston jäsenet ovat tehneet itsensä syypäiksi. Sitten Presidentin on tehtävä päätös syytteeseen panemisesta. Myös valtioneuvoston vähemmistö on syypää, koska on pannut toimeen päätöksen (Takki mukana).

Kysymys on: Asettaako presidentti syytteeseen asianomaiset? Jos presidentti ei sitä tee, niin eduskunta päättää asiasta. Tämän kysymyksen loppuun vieminen on hyvin vaikea. Hornborgin komitea on jo alottanut työnsä. On pelättävissä, että tästä asiasta ei päästä ilman erimielisyyttä presidentin kanssa.

Ellei Ribbentropin sopimus ole valtiopetos, niin se on virkarikos Rikoslain 41 luvun mukaan.

Tässä asiassa on erinomaisen suuret vaikeudet. Mutta on jatkettava. Ellei päästä tulokseen, on esitettävä erikoislaki eduskunnalle.

Leino esitti, että muutamat henkilöt pidätettäisiin, jotta eivät karkaa ulkomaille. Ryti, Tanner ym. Ovat pitäneet salaisia kokouksia keskenään ja heillä näyttää olevan jotain epäilyttävää. Jos pakenevat maasta, niin hän, Leino, joutuu hyvin vaikeaan asemaan niiden kansanryhmien kanssa, joita hän erityisesti edustaa.

Minä: Vaikeaa on pidättää entistä presidentti Rytiä, Tanneria ym., ennenkuin edes on alettu heitä tutkia. En luule, että he pakenevat. Ja jos sen tekevät, niin tuomitsevat itsensä ja ehkä se olisi paras keino päästä heistä eroon.

Kekkonen: Näiden henkilöiden pidättäminen on vaikea asia ainakin vielä tässä yhteydessä.

Muuten asekätköasiassa joutuu syytteeseen muutamia tuhansia ihmisiä.

Kysymyksessä, mikä koskee niitä, joiden on erottava, voimme menetellä paljon vapaammin. Yliopistossa ei Nevanlinna riitä. Salmiala, Linkomies, Saxen, Annala ym.

Arvelo vankeinhoitolaitoksesta myös pois. Ei ole luottamusmies.

Elinkeinoelämässä:

Fieandt, Frenckell, Ilves, Herlitz.

Olisi laadittava listat niistä, joiden olisi erottava.

Molemmat kysymykset ovat niin vaikeat, että Kekkonen sanoi tulevansa pessimistiksi.

Svento = Kekkonen. Maailma odottaa välikysymyksen jälkeen, että nyt täytyy siirtyä sanoista tekoihin.

Sisäpoliittisesti riippuu paljon sisäministeristä, hänen kantansa on hyväksyttävä.

Ulkopoliittisesti: on se tieto, että ei ainoastaan Kreml, vaan myös kolme suurta odottavat meiltä tekoja. He pelkäävät, että me aiomme livistää, mutta eivät vaadi, että suomalaiset rankaisevat syyllisiä bulgaarien tavalla. Voimme rangaista lievästi, jotta ei jouduta kolmanteen sotaan. Rangaistuksen tulee olla julkinen ja näkyvä ja sen tulee tapahtua nopeasti. Ennen syyskuun alkua.

Minä: Meillä on kovin vaikea päästä eteenpäin ja tuloksiin näissä asioissa, jos tahdomme pysyä voimassa olevien lakien pohjalla, niinkuin olemme ohjelmana ilmoittaneet. Poikkeuslain säätäminen on aina minulle vaikea.

Svento: On kaksi maailmaa:

a) meidän oma maailmamme, Suomi.

b) Suomen ulkopuolella oleva maailma. Meidän sotamme oli yhteinen sota liittolaisia vastaan. Olimme satelliitti. Maailma odottaa, että me oma-aloitteisesti tunnustamme virheet ja rankaisemme syylliset. Meidän täytyy rangaista syylliset. Niiden täytyy tulla maailman edessä prikatuiksi. Tätä asiaa ei voi hoitaa niin lievästi kuin Suomessa yleensä katsotaan.

Minä: Hallituksen ohjelma sisältää ainoastaan sen, että voimassa olevien Suomen lakien mukaan asiat hoidetaan. Voi viedä siihen, että tätä tietä ei päästä sellaisiin tuloksiin kuin nyt vaaditaan. Se voi viedä hallituksen eroamiseen.

Svento: Asioita ei saa päästää hallituksen eroamiseen. Se olisi maalle onnettomuus. Joku kompromissi on löydettävä.

Leino: hyväksyy sen periaatteen, että lain mukaan on toimittava. Ei ole niin tärkeää, mikä tulee olemaan tuomio ja mitkä ovat syylliset, mutta on olemassa minimirajat, joiden alle ei voi mennä, jos tahdotaan hoitaa asioita.

Rydin ym. poistuminen maasta on vaarallinen. Sentähden ne olisi pantava turvasäilöön. Se olisi maan kannalta välttämätöntä. Jos pakenevat maasta, niin asema tulee vaikeaksi ja hänen, sisäministerin, on mahdotonta puolustaa itseään kansan ja venäläisten edessä.

Minä uudistin, että on vaikea panna Rytiä, Tanneria ym. turvasäilöön, ennenkuin asia on juriidista tietä mennyt pitemmälle ja ennenkuin on ketään edes alettu tutkia. Uudistin myös, että jos he pakenevat, niin se voisi olla hyväksyttävä ratkaisu asialle.

Pekkala: Ennen on kyllä Suomessa ihmisiä pantu turvasäilöön. Kenties nämä henkilöt, joista nyt on kysymys, ovat yhteydessä asekätköjen yms. kanssa. Ellemme tee mitään, niin valvontakomission puolelta voi tulla vaatimus. Luuli, että nämä henkilöt tullaan tuomitsemaan. Viittasi E. Pekkalan lausuntoon eduskunnassa. Nämä henkilöt pitäisi panna turvasäilöön, koska he ovat meidän kansallemme vaarallisia.

Kekkonen: Luuli, että asia myös Rydin osalta on niin selvä, että hänet voidaan tuomita. Hallituksen jäsenten kannalta asia on selvä, kuten välikysymyksen vastauksessa sanottiin. Ribbentrop-asia on selvä; on luotettava tuomioistuimiin. Myös Tanner oli osallinen lainvastaisen päätöksen toimeenpanossa.

Pidättäminen ei vielä ole paikallaan, ennenkuin kuulustelut ovat alkaneet ja edistyneet johonkin asti.

Svento: Tämä asia on viimeinen ja vaikein. Jos me tästä pääsemme läpi, niin on kriisi ohi, ja me pääsemme sodasta rauhaan.

Minä: Ryti, Tanner ym. tuskin pakenevat. Jos pakenevat, niin se voisi olla eduksi.

Leino: Sisäpoliittisesti: kansa on kuohumistilassa. Valvontakomissio epäilee meitä tämän asian vuoksi.

Jos pakenevat, niin silloin alkaa hirveä huomio ja huuto, että Leino päästi pakoon sen jälkeen, kun eduskunnassa oli annettu valtuus asian hoitamiseen. Leino sanoi olevansa kovin huolestunut. Nyt on meillä tämän asian ja asekätköjen vuoksi miltei ylipääsemättömät vaikeudet. Sentähden olisi nämä henkilöt otettava turvasäilöön.

Kekkonen: myönsi, mitä Leino sanoi. Kenties voisi menetellä näin: hallituksen taholta ilmoitetaan asianomaisille henkilöille, että he ovat poliisivalvonnan alaisia. Heidän on joka päivä ilmoittauduttava poliisille. Jos joku pakenee, niin kaikki pidätetään.

Leino: En ole koskaan ollut niin huolestunut kuin nyt. Ainakin sitten, kun kuulustelut on alettu, on asianomaiset henkilöt pantava turvasäilöön.

Keskustelu jatkui vielä pitkälti. Tuloksena merkitsin keskustelusta seuraavaa:

1) Heti kun Hornborgin komitean mietintö valmistuu, minkä pitäisi tapahtua, ilmoituksen mukaan, ensi viikolla, otetaan kysymys sotasyyllisyydestä esille.

Kekkonen ja oikeuskansleri tutkivat asiakirjat ja tekevät ehdotuksen prosedyriksi.

2) Mahdollisia syyllisiä ei ryhdytä panemaan turvasäilöön, ennenkuin tutkimukset heitä vastaan on pantu alulle.

3) Harkitaan, ketkä olisi saatava eroa­ maan vapaaehtoisesti, ja tehdään niistä luettelo.

¹ hyväksytty henkilö

12.7. Refl.

Uusi Suomi jatkaa edelleen lukijakuntansa pimittämistä. Ei tahdo esittää totuutta sellaisena kuin se on. Esim.:

Gartz piti 10.7. radiossa puheen (hyvän) meidän nykyisestä taloudellisesta asemastamme. Hän sanoi puheessaan siitä, että Suomi ei voi luottaa ulkomaiseen luottoon, mm.: »Suomella ei typerän sotapolitiikkansa jälkeen tänään ole sitä asemaa muun maailman silmissä kuin sillä oli vuosina 1940–41.» Tämän lauseen Uusi Suomi jätti pois. Kuvaavaa Uudelle Suomelle!! Ei tahdo sanoa totuutta!

Dagens Nyheter 9.7.45. Cianon päiväkirjasta 8 december 1939: »Har tagit emot Finlands minister, som tackade mig för det moraliska stöd hans land fått och bad om vapen och om möjligt även tekniska experter. Men detta är möjligt endast så länge Tyskland tillåter transitering. Ministern svarade att den frågan redan var ordnad, och han meddelade mig i förtroende att Tyskland självt levererar vapen, särskilt erövrad polsk krigsmateriel till Finland. (Onko tämä totta? Selvitettävä.) Det tysk-ryska samrörståndet är inte så helt som man i Berlin och Moskva utlåta påskina. Misstro, avsky och hat är förhärskande.»¹

¹ »Olen ottanut vastaan suomalaisen ministerin, joka kiitti minua maansa saamasta moraalisesta tuesta ja pyysi aseita ja jos mahdollista myös teknisiä asiantuntijoita. Mutta tämä on mahdollista vain niin kauan kuin Saksa sallii kauttakulun. Ministeri vastasi sen asian jo olevan järjestyksessä, ja hän ilmoitti minulle luottamuksellisesti, että Saksa itse toimittaa aseita, varsinkin vallattua puolalaista sotakalustoa Suomeen. Saksalais-venäläinen yhteisymmärrys ei ole niin aukoton kuin Berliinissä ja Moskovassa annetaan ymmärtää. Epäluottamus, vastenmielisyys ja viha ovat vallitsevia tunteita.»

11.7. Pekkala, ollessaan luonani muiden ministerien kanssa, sanoi erään everstin (en muista hänen nimeään) kertoneen hänelle, että on olemassa myös mobilisatio-suunnitelma, joka laadittiin viime syksynä nähtävästi asekätköjen yhteydessä.

Pekkala sanoi ilmoittavansa sen kenraali Lundqvistille. Minä kehoitin Pekkalaa kertomaan asiasta myös Mannerheimille. Pekkala lupasi sen tehdä.

13.7. Suomen Sosialidemokraatti.

Pääkirjoitus: »Politiikkaako liikaa?» Sanoo:

Sanomalehtien tehtävä on esittää, mitä kansa toivoo ja haluaa, mitä pitäisi tehdä. Valtiovallan tehtävä on selvittää, miltä todellisuus näyttää.

(Tämä on merkillinen työnjako. Se on väärää. Kyllä lehtien on myös otettava huomioon, mikä on mahdollista.)

Lehti vaatii valtiolta parempaa tiedoitustointa. Ei puheita, vaan »eläviä tietoja» ja »valistavia uutisia».

(Mutta esim. Gartzin esitys juuri sisälsi tietoja ja »valistavia uutisia ja tietoja».)

13.7. Suomen Sosialidemokraatti. Sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteeri U. Varjonen antanut haastattelun Morgon Tidningenille, joka ei ollut viisas. Se oli puoluekannalta katsottu, mutta ei maan kannalta.

Ei ymmärrä, että meillä on hengen asia, että kommunistit saadaan inlemmade¹ yhteiskuntaan ja yhteistyöhön. Jos heidät lykätään pois, niin he venäläisten avulla voivat vetää maan tuhoon.

(Minun politiikkani on ollut aivan toinen kuin sosialidemokraattien, s.o. Tannerin.)

¹ mukautetuiksi

14.7. Naantali, 14.7.45. Johtaja Jaakko Kahma,

Suomen Ulkomaankauppaliitto, Helsinki

Hyvä Veli,

Olen pitkän aikaa sekä huolestuneena että mielipahalla seurannut sitä epäpätevää ja holtitonta kirjoittelua, mikä Talouselämässä on koko talven aikana esiintynyt ja mistä jälleen on loistavana todistuksena kirjoitus »Vaikeuksien todellinen syy». Tämä kirjoittelu osottaa sellaista puuttuvaa asioiden ymmärtämistä, että se hyvin muistuttaa ja vastaa sitä poliittisen arvostelukyvyn puutetta, jota sotapolitiikkojemme onneton ja päätön menettely tiesi ja joka on vienyt maamme nykyiseen onnettomuuteen ja oleellisesti vähentänyt kansamme tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Kun edellytän, että aiotte jatkaa samanlaista kevytmielistä kirjoittelua, mikä on omiaan haittaamaan toisten miltei yli­voimaisia ponnistuksia onnettoman sotapolitiikan jättämien sekasortoisten olojen selvittämiseksi ja vahingoittamaan isänmaamme asiaa, pyydän lopettamaan tästä lähin aikakauskirjan lähettämisen minulle. En myöskään pane enää arvoa sille, et­tä nimeni on Ulkomaankauppaliiton etusivulla.

Ystävyydessä

J.K.P.

Hufvudstadsbladet 14.7.45: » Vapenaffären under debatt.»¹

Katsoo, että hallituksen olisi niin pian kuin mahdollista saatettava julkisuuteen tiedot asekätköistä. Sillä monella taholla väitetään, että kysymys on ainoastaan mitättömästa määrästä ja bagatellisoidaan koko asia. Hufvudstadsbladet omasta puolestaan ei ole tällä kannalla.

¹ »Asejuttu keskustelun aiheena»

14.7. Gartz ja Tuomioja luonani Kultarannassa.

1) Minä: Mistä saamme ensi talvena elintarpeita?

Gartz: Palautusasia on venäläisten kanssa selvitettävä. (kts. Gartzin kirjettä Gripenbergille.) Venäläisille on luvattu 46.000 st. ja on toimitettu.

Professori Saari selvittänyt, että Itä­-Karjalasta on sodan aikana tuotu 1.100.000 m³ = 70.000 st. Jos tämä on pian toimitettava, niin Englantiin voidaan viedä ainoastaan 80.000 st. pro 200.000 st. Lapissa saksalaiset ovat maksaneet 400.000 tukkia = 8.000 st.

Lisäksi sotasaalis.

Hyrynsalmen rautatie.

Nämä kaikki on selvitettävä venäläisten kanssa.

30.000 tonn. viljaa = 3 milj. doll.

Tarvitsemme 200.000 tonn. viljaa.

= n. 20 milj. doll.

= n. 200.000 stand. + rahti.

n. 20 % eli siis yhteensä 240.000 stand.

Omalla sadolla pääsemme ensi maaliskuuhun.

Gartz: Meidän taloutemme 1945–46 ei järjesty ilman luottoa.

Olisi lähetettävä delegatio USA:han.

Myrdal sanoi, että Ruotsin täytyy auttaa Suomea, mutta Suomen pitää koettaa saada USA:sta apua.

Gartz: Delegatio USA:han. Tuomiojan pitäisi lähteä. Minä olin samaa mieltä.

Lisäksi Tuomiojan kanssa henkilöitä, jotka ovat amerikkalaisille mieluisia: Gräsbeck, Sumelius. (Jutila pyrkii, mutta hän ei voi lähteä hallituksesta.)

Hallitukseen Tuomiojan tilalle Törngren. – Minä hyväksyin sen.

Res.

Törngren Tuomiojan tilalle hallitukseen.

Palautettavat tavarat:

Gartz: Venäläisille olisi esitettävä:

Palautetaan heti ne tavarat, jotka ovat olemassa. Mutta jos ei ole olemassa, on ne korvattava. Jos se on heti tehtävä, niin vientimme loppuu eikä meillä siis ole mitään tuontia. Joudumme pulaan.

Res.

Tehtävä promemoriat konkreettisine ehdotuksineen, jotta voin puhua Zdanovin kanssa:

1) Palautettavista tavaroista

2) Sotasaaliista

3) Hyrynsalmen rautatiestä.

Gartz puhuu Enckellille, että hän valmistaa.

Moskovan matka: Gartz ja Svento.

Alote tähän on Gartzin: Täytyy saada selvä, mitä meidän tavaroitamme venäläiset haluavat saada.

Lähtevät keskiviikkona.

Mukaan: Herman paperimies

maisteri Kannel

+ 1 tehtailija.

Kivihiiltä Puolasta: Jos saadaan kivihiiltä, niin paperin tuotanto voidaan nostaa 60.000 tonnilla ja selluloosan tuotantoa 40.000 tonnilla.

Gartz: Moskovassa olisi otettava selville, millä ehdolla venäläiset ovat valmiit toimittamaan Sotevan raaka-aineet 1946. resp. minkä osan Sotevan raaka-aineista Neuvostoliitto toimittaa.

Gartz: Olisiko ryhdyttävä keskustelemaan Neuvostoliiton kanssa kaupoista pidemmällä sihdillä kuin tähän asti? Mitä Suomi voi saada Venäjältä esim. 1946, ja mitä Suomen tavaroita venäläiset tahtovat meiltä?

Minä hyväksyin tämän ajatuksen.

Gartz epäili, että venäläisten palautusvaatimukset riippuvat siitä, että tahtovat estää Englannin saamasta meiltä puutavaraa.

Kauppakomissio Ruotsiin:

Lindgren, Soravuo, Levon (puh.joht.).

Tuomioja sanoi, että sotilaat saboteeraavat palautusasiaa minkä voivat. Niin oli Helenius sanonut.

Suomen Pankkiin Rangellin tilalle.

Helo pyrkii kovasti sinne. (Hän ei sovi.)

Holger Nystén olisi koetettava saada.

(Pekkala haluaa vasemmistolaisen: veljensä E. Pekkalan.)

Tuomioja: Virkamiesten kalliinajanlisäystä ei voi lykätä.

Ministeriehdotus vaatii 1.400.000 milj.

SAK vaatii jokaiselle 3.000 mk kuussa lisää, mikä tekisi paljon enemmän.

Voiko päättää asiaa ilman eduskuntaa?

Ajateltiin, että annettaisiin yhden kuuk. aluksi ja riippuisi sitten siitä, että eduskunta hyväksyy.

Indeksi nousee syyskuuhun mennessä n. 250:een. Sen jälkeen nousee edelleen.

Minä, Gartz ja Tuomioja olimme yhtä mieltä siitä, että palkoissa ei enää voi mennä pitemmälle kuin Valtioneuvosto on päättänyt. Nyt on asetettava sulku. Valtioneuvoston palkkapäätös on maximum, jota ei saa ylittää.

Tuomioja: Valtiovarainministeriön olisi saatava takaisin Takki hallitusneuvokseksi, joka näyttää olevan suostuvainen. Hän olisi välttämätön, kun Törngren tulee, joka on uusi mies. Takki tulisi Tuomiojan sijaan Sotevaan ja saisi siitä lisätuloa.

Res.

Tämä on hyvä ehdotus. Hyväksyttiin.

Sitten keskustelimme vielä koko paljon sotasyyllisyysasiasta.

Hallituksen linjaa on mentävä loppuun asti.

Naantali 22.7.45.

Tohtori Eirik Hornborg, Stenkulla

Dickursby.

Arvoisa veli,

Kiitos kirjeestäsi 11.7. Oli hauska saa­da se vanhasta Stenkullasta, jota aina mielihyvällä muistelen.

Minulla ei ole omasta puolestani mitään huomautettavaa komiteasi työn nopeuteen nähden. Viisi kuukautta ei ole pitkä aika sellaiseen työhön. Ymmärrän myös hyvin, että Sinulla on ollut aika urakka niskoillasi ja olen Sinulle kiitollinen, että olet sen suorittanut.

Perehdyttyämme mietintöönne on otettava asia hallituksessa esille. Tämä on asekätköjen ohella ikävin ja tukalin kysymys, mitä meillä tällä hetkellä on. Luulemme, että jos näistä kahdesta asiasta selviämme, on pahin kriisi, ainakin tällä kertaa, voitettu. Vaikeus on siinä, että meidän ja venäläisten katsantokantojen välillä on niin suuri eroavaisuus. Venäläiset tuntevat nykyään syvää vihaa saksalaisia kohtaan, jotka heille ovat aiheuttaneet sanomattomia kärsimyksiä. Ja he katsovat meidän, yhtymisellämme sotaan Saksan kanssa, tehneemme itsemme syyllisiksi Saksan rikokseen. He pitävät kuten ovat minulle sanoneet – Rytiä ym. politiikkojamme samanlaisina »sotarikollisina» kuin Hitleriä, Göringiä, Göbbelsiä, Ribbentroppia ym., jotka heidän samoinkuin muiden yhdistyneiden kansakuntain käsityksen mukaan on tuomittava siitä, että ovat »konspireeranneet maailmanrauhaa vastaan» ja alottaneet maailmansodan. Par’aikaa »yhdistyneet kansakunnat» kuuluvat valmistelevan lakeja näiden asiain käsittelemiseksi. Tähän Hitlerin Saksan »rikokseen maailmaa vastaan» on Suomi, venäläisten mielestä, Saksan rinnalla osallistunut. – Keskustelu heidän kanssaan ei ole varsin mukavaa. Lisäksi tulee, että »Dagens ryssar är fantastiskt stolta över sig själva, sin regering, sin arme och sitt land»¹ – näin sanoo eräs hyvä Neuvostoliiton tuntija (John Scott, Seger är inte nog.²).

Minä olen nähtävästi vanhojen syntieni vuoksi joutunut tähän myllyyn. »Det har blivit ett bullersamt slut på din karriär»³, lausui kabinettisihteeri Boheman minulle kesällä 1940. Nyt hän voisi sanoa sen vielä suuremmalla syyllä.

Toivotan Sinulle, kun nyt olet päässyt vapaaksi komiteastasi, parhainta lepoa ja lähetän sydämelliset terveiset Ingeborgille.

Sinun J.K.P.

¹ »Nykypäivän venäläiset ovat fantastisen ylpeitä itsestään, hallituksestaan, armeijastaan ja maastaan»

² Voitto ei riitä.

³ »Urasi on saanut meluisan päätöksen»

17.7. Ulkoasiainvaliokunta, kaikki paitsi Wuori läsnä.

Keskustelu Zdanovin kanssa referoitu myöhemmin.

1) Zdanovin luona käynti. Territorialin käyttäminen on myönnettävä.

Leino: Lentoyhteys Ruotsiin oli maaliskuuhun asti voimassa, mutta luultavasti kiellettiin sentähden, että me emme pystyneet hoitamaan valvontaa lentoyhteydessä Tukholmaan. Siis se oli välirauhasopimuksen vastainen.

Enckell: Formellt¹: Suomen hallitus on tehnyt sopimuksen med allierade². Nyt valvontakomissio kirjoittaa, että se ei voi meille myöntää sellaisia oikeuksia, jotka ovat sopimuksessa. Tämä on meidän oikeuskäsityksemme mukaan aivan käsittämätöntä. (Reservatio) Ne ovat vaikeita selittää mm. ulkomaalaisille diplomaateille, jotka katsovat, että sopimuksen mukaan asia on selvä.

Lentoliike maaliskuussa lakkautettiin »sotilaallisista syistä».

Pekkala: Kaksi pahinta on lentoliikenne ulkomaille ja ulkomaisten diplomaattien chifferin käyttäminen. Reservatio pitäisi.

Svento: J.K.P. voi lausua Zdanoville mielipiteensä ja nojautua valiokunnan mielipiteeseen. Ehkä Zdanov ottaa huomioon nämä mielipiteet. = J.K.P., että jos tarkasti luetaan sopimus, niin tietysti voidaan tulkita niinkuin J.K.P. Mutta ei pitäisi kirjallisessa muodossa sanoa mitään sellaista, joka voisi aiheuttaa shokin toisella puolella. Tila maailmassa on kovin komplisoitu ja varsinkin pienillä mailla ja varsinkin syyllisillä mailla on asema komplisoitu. Kansainvälinen raivo on kovin suuri ja sentähden meidän laillinen tulkintamme ei merkitse mitään. Meidän on alistuttava venäläisten tulkintaan.

Zdanov myönteisessä hengessä ja meidän tulee ottaa tämä asia myötämielisyyden osotukseksi. Esim. asekätköt ovat sellaisia, jotka ovat omiaan herättämään venäläisten epäluuloja. Оговорка³ olisi sanottava suullisesti, mutta kirje без оговорки⁴.

Leino: Asiat eivät mene nuottien mukaan, vaikka edellinen hallitus ja tämä hallitus J.K.P:n johdolla on tahtonut parantaa suhteita. Sentähden ymmärtää J.K.P:n mielialan. Mutta kun on tapahtunut kaikenlaista, niin meidän ei pidä pahastua. Erinäisiä väärinkäsityksiä on tapahtunut. Meidän ei pidä tästä loukkaantua: keskustelu oli myönteisessä hengessä, joten meillä on suuret mahdollisuudet. Luulen, että lentoliikenteen saamme, ehkä pian, vaikka se ei ole vielä mahdollista.

Kekkonen: Zdanovin kirje ei ole välirauhansopimuksen mukainen, mutta meidän ei pitäisi tehdä tässä suurta asiaa, koska tässä on kysymys pienistä asioista. Chifferit on myös asiallisesti pieni asia.

Loppuun voisi panna, että hallitus toivoo, että nämä rajoitukset, joita on, voitaisiin mahdollisimman pian lopettaa.

Gartz: Vaikka poikkeaa välirauhansopimuksen ehdoista, niin tästä ei kannata tehdä suurta numeroa eikä ryhtyä väittelemään, erittäinkin kun meillä on välirauhansopimuksen mukaan suuria taloudellisia asioita. Meidän olisi ainoastaan niin kirjoitettava, että emme mene näitä kohtia hyväksymään. Taloudelliset asiat olisi otettava ensin esille.

Res.

1) Minä en mene enää.

2) Vastaus: Gartz: Kirje on vastaanotettu, toivotaan, että ei kestä kauan, kunnes voivat saattaa tilanteen välirauhansopimuksen mukaiseksi.

Kekkonen: Tyytyväisyys myöntyväisyydestä ja toivomus, että jälellä olevat rajoitukset poistetaan.

Svento: Toivotaan, että läheisessä tulevaisuudessa muutkin rajoitukset pois.

 ¹ Muodollisesti

 ² liittoutuneiden kanssa

 ³ vastalause

 ⁴ ilman vastalausetta

16.7. saavuin Kultarannasta autolla. Söin päivällistä Enckellin kanssa.

Kl. 8 Zdanovin luona, joka sanoi pyytäneensä minua saapumaan, kun hänellä oli niin tärkeää asiaa.

Zdanov esitti kirjallisen vastauksen välirauhansopimuksen eräiden artikkelien soveltamiseen nähden, sen jälkeen kun sota Saksan kanssa oli loppunut. Antoi minulle pyynnöstäni paperin. Minä tein vastaväitteitä.

Kun minä huomautin lentoliikenteestä ulkomaille, joka Zdanovin kirjeessä kielletään, niin Zdanov sanoi, että sitä asiaa he tulevat harkitsemaan.

Zdanov esitti, että tässä oli kysymys huomattavista myönnytyksistä, sellaisista, joilla ei ole presedenssiä nykyaikana missään muualla.

Muuten tämä oli »начало не конец»¹

Tarkoitti, että обменом письмами² tämä asia sovitaan

(kts. Zdanovin paperia.)

Sen jälkeen minä kysyin, onko hänellä muuta asiaa.

Zdanov vastasi: Ei, ellei Teillä ole joitakin asioita.

Minä: Haluaisin jatkaa keskustelua, jonka hän oli alottanut minun kanssani.

Zdanov: Ne asiat eivät ole menneet eteenpäin.

Minä: Minun mielestäni olisi lopullinen rauha ja asioiden järjestely saatava aikaan niin pian kuin mahdollista. Nykyinen tila on meille epätyydyttävä ja epämukava.

Zdanov viittasi yleiseen rauhaan.

Minä: Jos yleistä rauhaa odotetaan, niin Jumala tietää, milloin asiat saadaan järjestykseen. Milloin kaaos Saksassa selviää, on aivan epätietoista. Meidän ja Neuvostoliiton rauha ei koske muita kuin meitä kahta. Ei ole mielestäni välttämätöntä odottaa yleistä rauhaa. Kun hän, Zdanov, on ottanut tämän asian kanssani puheeksi kolme kertaa, olin tyytyväinen ja luulin, että asiassa voitaisiin päästä tulokseen. Ymmärrän kyllä, että Moskovassa viime aikoina on ollut paljon muita asioita, joiden vuoksi mahdollisesti meidän asiamme on voinut joutua syrjään. Varsinkin Molotov on ollut kovin kiinni.

Zdanov vakuutti, että Suomen asiaa ei Moskovassa ole unhotettu. Ei ainoastaan Molotov vaari myös Stalin pitävät sen mielessään ja seuraavat sitä tarkasti.

Minä: Olen kovin intreseerattu kaikesta, mikä koskee Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita. Haluaisin olla mukana niitä järjestämässä ja lujittamassa tulevaisuuteen nähden. On luonnollista, että minä en jää pitkäksi ajaksi nykyiselle paikalleni.

Zdanov: Olen varma, että sekä Te että minä olemme ei ainoastaan В живых³, vaan tehokkaasti toimimassa, kun näitä asioita järjestetään.

Minä: Tuleeko hän, Zdanov, nyt kauan jäämään Helsinkiin?

Zdanov: довольно долго⁴ mutta toivon (olen varma), että tulen useasti tapaamaan Teidät.

Minä lupasin tulla Naantalista, milloin on tarpeen. Matka kestää kolme tuntia.

¹ »Alku eikä loppu».

² kirjeenvaihdolla

³ elossa

⁴ melko kauan

17.7. Illalla oli koko illan kestävä ulkoasiainvaliokunnan kokous juhlahuoneustossa.

Hynninen kertoi, että Nykopp maaliskuussa 1944 kieltäytyessään tulemasta Enckellin ja minun kanssani sihteeriksi Moskovaan oli sanonut: »Minä en lähde isänmaan turmion tielle.» Oli uhannut erota, jos häntä vaaditaan lähtemään Moskovaan.

(Oi, pyhä yksinkertaisuus!)

17.7. Tässä ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa käsiteltiin pääasiassa kysymyksiä, jotka koskevat Gartzin ja Sventon matkaa Moskovaan, johon he lähtevät 18.7.

(kts. eri muistiinpanolehtiä.)

19.7. Aamulla kl. 10 valtioneuvoston yksityinen istunto, jossa keskusteltiin Zdanovin kirjeestä minulle. Päätettiin se hyväksyä ja esittää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle ja sitten riippuen ulkoasiainvaliokunnan kannasta, jos tarve on, eduskunnalle.

Päätettiin myös, että Helo ja Kekkonen menevät Zdanovin luo selittämään asian oikeudellista puolta.

Sitten asia esiteltiin virallisesti pöytäkirjan edessä.

Helo ja Kekkonen kävivät samana päivänä Zdanovin luona.

19.7. Kekkonen ja Helo olivat 2 1/2 tuntia Zdanovin luona. Kekkonen kertoi minulle, että ei saanut Zdanovia ollenkaan ymmärtämään meidän kantaamme. Helokin oli poistullessaan sanonut: »Ei se ymmärtänyt ollenkaan meitä.» Kekkonen sanoi minulle: »Sinä olet oikeassa, kun toisinaan sanot, että se on kokonaan toinen maailma kuin meidän.»

Zdanov oli sanonut lopuksi, että kysymys jäi avoimeksi.

19.7. illalla palasimme Naantaliin. Ennen lähtöäni allekirjoitin kirjeen Zdanoville hänen ehdotuksensa mukaisesti.

20.7.45 Kekkonen ilmoitti valtioneuvoston päättäneen hyväksyä entisen kantamme, että allekirjoitan kirjeen ja samalla valtioneuvosto päättää, että asia on ensi tilassa vietävä eduskuntaan.

Jonkun päivän päästä Enckell soitti minulle Kultarantaan, että kirjeet oli vaihdettu.

19.7. Kehoitin Leinoa antamaan selonteon lehdille asekätköistä. 20.7. se oli lehdissä.

Kts. sitä ja lehtien kirjoituksia, joissa kaikissa ankarasti tuomitaan asekätköt.

22.1. Refl.

Ellei Leino olisi sisäministerinä, niin asekätköjen selville saamisesta tuskin olisi tullut mitään. Ja silloin olisimme varmasti joutuneet suuriin vaikeuksiin venäläisten kanssa, koska heillä oli tietoja näistä asioista.

Dagens Nyheter 18.7.45.

Cianon päiväkirjasta 9.6.41:

»Ungerske krigsmin. General Bartha — tror att den ryska armen inte kan bjuda motstånd under mer än 6 eller 8 veckor, emedan deras trupper är odugliga.

21.6.41: — Tyskarna tror att det (kriget) kommer att vara slut inom åtta veckor».¹

¹ »Unkarin sotaministeri, kenraali Bartha — uskoo, ettei Venäjän armeija pysty tarjoamaan vastusta pitempään kuin 6 tai 8 viikkoa, koska heidän joukkonsa ovat kelvottomia.

21.6.41: — Saksalaiset uskovat sen (sodan) loppuvan kahdeksan viikon kuluessa.»

25.7. Pekkala, Kekkonen, Wuori ja Leino luonani.

Pitkä keskustelu, joka koski yksinomaan sotasyyllisyysasiaa. Se on ylen vaikealla kannalla.

Kekkonen luki Tarjanteen p.m:n, jossa esitetään, että nykyisen lainsäädännön avulla ei voida sotasyyllisyysasiaa hoitaa.

Kekkonen oli eilen ollut 2 tuntia Zdanovin luona selittämässä sotasyyllisyysasiaa. Keskustelu ei ollut virallinen, sitä oli Zdanov korostanut, vaan henkilökohtainen ja luottamuksellinen. Kekkosen päävaikutus siitä oli: Zdanov ei ollut pyrkinyt vaikuttamaan tähän asiaan, mutta sanonut mielellään näkevänsä, että tämä asia hoidetaan. Se on Suomen hallituksen asia.

Mutta Kekkonen oli sitä mieltä, että jos me emme tätä asiaa hoida, niin valvontakomissio ottaa asian käsiinsä.

Kekkosen mielestä emme selviä tästä asiasta muuta kuin erikoislailla. Jos koetamme hoitaa asiaa nykyisten lakien mukaan, on kyseenalaista, miten oikeudenkäynnit tulevat menemään.

Zdanovin esitys: Jaltan konferenssin päätös sitoo myös meitä. Emme voi rajoittaa ainoastaan valtakunnan sisäiseen lainsäädäntöön, vaan on saatava aikaan uusi lainsäädäntö tässä asiassa. Epäilys takautuvaa lainsäädäntöä vastaan ei ratkaise, sillä meille voi sanoa saman kuin saksalaisille, että Saksa ja sen johtajat eivät ole menetelleet vastoin Saksan lainsäädäntöä. Vakavin asia ja todella vakava on, että on alettu sota. Hitler ei myöskään ole tehnyt mitään Saksan sisäistä lainsäädäntöä vastaan. Tämä soveltuu myös meihin. Zdanov oli sanonut, että »jos me olisimme jättäneet Hitlerin juristien käsiin, niin siitä ei olisi tullut mitään, mutta me jätimme hänet sotilaiden käsiin.»

Kekkonen jatkoi, että ellemme voi hoitaa sotasyyllisyysasiaa, niin emme voi hoitaa taloudellisia asioita: Palautusasioita, jotka ovat hyvin suuret. Meidän täytyy saada poliittiset asiat järjestykseen, sillä muuten emme saa muita asioita menemään.

Kekkonen: Meidän täytyy luopua entiseltä linjalta. Hornborgin komitea ei anna perustusta asian hoitamiseen.

Kekkonen oli valmistanut esitysluonnoksen eduskunnalle poikkeuslaiksi (kts. sitä).

Kekkonen: Asia on yksinomaan poliittinen: ulkopoliittisesti nyt tärkein. Kekkonen oletti, että eduskunta hyväksyy esityksen. Hallitus ilmoittaa, että se pitää tällaisen ehdotuksen hyväksymistä välttämättömänä.

Jos presidentti kieltäytyy, niin hallitus eroaa.

Wuori: Hallitukselta odotetaan tuloksia tässä asiassa valvontakomission puolelta. Valvontakomissio katsoo olevansa oikeutettu sekaantumaan tähän asiaan. Olemme nyt tässä asiassa umpikujassa; kaikki taloudelliset asiat riippuvat tästä. Palautusasiat on meidän puoleltamme hoidettu huonosti. Jos meidän täytyy suorittaa kaikki palautettavat tavarat sen mukaan kuin venäläiset vaativat, niin meidän koko taloutemme joutuu sekasortoon. Emme pääse taloudellisissa kysymyksissä eteenpäin, ennenkuin poliittiset kysymykset ovat selvät. Sotasyyllisyyskysymys on keskeinen; se on pelättävä kysymys. Vaikka E. Pekkala katsoo, että meidän nykyiset lakimme riittävät, niin meidän tuomioistuimemme eivät tuomitse, vaan tulee komedia. Ja se olisi meille vaarallinen. Nykyisten lakien mukaan tulee Mannerheim myös syytteenalaiseksi Salzburgin neuvottelujen johdosta. Roos, joka oli Salzburgissa mukana, on kertonut, että Heinrichs silloin ilmoitti, että hän oli sinne komennettu. Ylipäällikkö lähetti. Mannerheim sanoi myös, että niin kauan kuin Englannin lähetystö on Helsingissä, on se vaarallinen. Mannerheim vaati katkaisemaan suhteet Englannin kanssa, jotta Englannin sotilasasiamiehet saatiin pois. Heinrichs vetoaa Mannerheimiin.

Poliittiselta kannalta on tilanne se, että me emme pääse eteenpäin suhteissamme valvontakomissioon, ellemme voi hoitaa sotasyyllisyyskysymystä. Siihen tarvitaan erikoislaki.

Mieluimmin lähtisi nyt pois hallituksesta, mutta seuraavan hallituksen on tämä asia kuitenkin hoidettava. Olisi pelkuruutta nyt lähteä pois hallituksesta.

Pekkala: Välirauhansopimuksessa puhutaan sotarikollisista, mutta valvontakomissio tulkitsee sen siten, että siihen kuuluu myös sotasyylliset. Emme pääse tästä asiasta. Oli samaa mieltä kuin Kekkonen. Kaikki meidän nykyiset vaikeutemme johtuvat siitä, että sotasyyllisyyskysymys ei ole ratkaistu. Jos tuomioistuimet tuomitsisivat oikein, niin nykyisten lakien mukaan saataisiin syylliset tuomituiksi. Mutta joka tapauksessa veisi paljon aikaa. Sentähden on poikkeuslaki välttämätön. Hyväksyi Kekkosen ehdotuksen. Tarvitaan eduskunnassa 5/6 enemmistö, mutta hallitus voi sen saada, kun selittää, mitä vaikeuksia tässä asiassa on. Eli asia mene, niin hallituksen täytyy erota. Ellei asiaa hoideta, niin valvontakomissio se­ kaantuu asiaan.

Wuori: Neuvostoliiton ammattiyhdistysten puheenjohtaja, joka äsken oli Suomessa, puhui myös tästä asiasta.

Kekkonen: Valvontakomission taholta puhutaan nyt ainoastaan sotasyyllisistä, jotka pidetään suurempina sotarikollisina. Leino: Meidän on välirauhansopimuksen mukaan velvollisuus ratkaista tämä asia. Olemme ottaneet tämän askeleen jo silloin, kun allekirjoitimme välirauhansopimuksen 13 artiklan. Siihen kuuluu Jaltan konferenssin jälkeen myös sotasyylliset. Venäläiset katsovat, että on kysymys ainoastaan isommista sotarikollisista, jotka juuri ovat sotasyylliset, ja pienistä, = tavalliset sotarikolliset.

Wuori: Pravda on kirjoittanut juuri niin. Venäläisten ja englantilaisten silmissä meillä on tehty paljon laittomuutta 1930-luvulla ja myös sodan aikana.

Ehdotti, että he (samat neljä) menisivät presidentin luo selittämään hänelle saman kuin minulle.

Asema on sellainen, että joko hoidamme tämän asian tai lähdemme. Mutta ei ole varaa muuttaa hallitusta nyt.

Minä sanoin, että minun mielestäni on poliittisesti välttämätöntä 1) että muutamia tuomitaan; 2) vissi määrä siirtyy viroista y.m. paikoilta pois; 3) ankara laki tulevaisuutta varten presidentin ja valtioneuvoston jäsenten vastuusta. Mutta minä olen ajatellut ja luullut, että asia voitaisiin hoitaa voimassa olevien lakien pohjalla, kuten hallitus on ohjelmassaan ym. sanonut. Minulle on kovin vaikeaa olla mukana poikkeuslaissa. Olen aina (jo v. 1906 Mechelin) ollut sitä vastaan ja pitänyt sitä vahingollisena. Jos voisimme hoitaa tämän asian ilman poikkeuslakia, niin se nostaisi minun mielestäni meidän arvoamme koko maailman silmissä. En voi vielä lausua mielipidettäni. Sanoin, että he kyllä voisivat käydä Mannerheimin luona puhumassa tämän saman kuin minulle.

Leino: Liittoutuneiden mielestä on rangaistava se, että on sota alettu tai sinne menty. Se on sotasyyllisyys. Meidän lakiamme ei ole voitu laatia tällaista tapausta varten. Valvontakomissio panee kyllä suuren painon myös tulevaisuudelle ja tässä meillä olisi laki ja periaatteet myös tulevaisuutta varten. Voimme saada ennakolta selvän siitä, hyväksyykö eduskunta esityksen. Jos tämä hallitus eroaa, niin toinen hallitus saa hoitaa maan asiat. Ei parane siitä. Venäläiset tulkitsevat välirauhansopimuksen 13 artiklan siten, että sotasyylliset sisältyvät siihen.

Wuori: Maan tulevaisuus riippuu tästä asiasta. Myös hän, Wuori, on kärsinyt takautuvasta laista. (Otettava selvä.)

Pekkala: Meillä on laadittu takautuvia lakeja.

Minä esitin sen mahdollisuuden, että presidentti ja pääministeri molemmat luopuisivat.

Kekkonen: Tämä asia täytyy järjestää. Silloin hallitus jättää paikkansa, jos presidentti kenties kieltäytyy hyväksymästä esitystä. Vaikeudet ovat nyt kovin suuret. Rangell myös hänen paraita tovereitaan. Joutuu syytteeseen, vaikka hänellä itse asiassa ei ole mitään syytä. Hän on ollut juoksupoika.

Leino: Presidentin ansio on, että on johtanut pois maan sodasta, mutta asiat olivat menneet jo umpikujaan. Mutta Leinon piirit eivät pidä kiinni presidentistä; hän on ollut kaiken tapahtuneen takana. Jos Mannerheim eroaa, niin he eivät sure sitä. Mutta SKDL ei ole tahtonut ottaa presidentin asiaa vastuulleen.

Nykyinen pääministeri on se honka, johon luotetaan.

Pekkala: Sekä presidentin että hallituksen vaihdon täytyy tapahtua, mutta ei vielä tässä vaiheessa. Ei ole muuta henkilöä kuin J.K.P., joka voisi johtaa asioita. Sotasyyllisyysasiasta riippuu nyt kaikki. Ilman poikkeuslakia emme selviä.

Wuori: Jaltan konferenssi katsoo sodan natsi-Saksan rinnalla rikokseksi.

Minä: Odottaako maailma meiltä tällaista toimenpidettä?

Wuori: Shepherd kysyi joku päivä sitten, miten menee sotasyyllisyysasia. Hän oli sanonut, että »Teistä riippuu, millaisiksi tulevat Suomen suhteet Neuvostoliittoon».

Ruotsissa oli kysytty, eikö olisi paras, että Tanner menisi pois Elannostakin. Kaikissa asioissa on nyt seinä vastassa.

Leino: Oli keskustellut Zdanovin kanssa ennen hänen lähtöään Moskovaan tästä asiasta. Zdanov oli sanonut, että tässä asiassa ei tule mitään vanhojen lakien mukaan. Sotasyyllisyys on uusi käsite, se ei sovi vanhoihin lakeihin. Jutila oli kolme viikkoa sitten täysin selvillä tästä asiasta; hän oli puhunut siitä oma-alotteisesti. Ainoa, joka hallituksessa voi asettua vastaan, on Hiltunen. Takki ymmärtää. Olisi hyvä, jos minä voisin antaa lopullisen vastauksen.

Pekkala: Norja ja Tanska ymmärtävät. Ruotsissa saattaa olla piirejä, jotka eivät voi sulattaa. Englanti tulee sen ymmärtämään. Samoin U.S.A. Omassa maassa työväen enemmistö odottaa, että tehdään jotain. On myös paljon porvarillisia piirejä, jotka ovat samalla kannalla. Takki, Hiltunen ja Kilpi ovat epävarmat. Sosialidemokraatit menevät kahtia. Mutta kenties eivät äänestä lakia vastaan. Mutta täytyy tehdä joku ratkaisu.

Res.

1) Minä en lausunut vielä, suostunko poikkeuslakiin.

2) Menevät Mannerheimin luo ja esittävät hänelle tämän saman kuin minulle.

Stockholms Tidningen 19.7.45.

Alkoi Paul Reynaud’n muistelmat. Aluksi joukko kysymyksiä:

»Hur kom det sig att–?

»Varför tillät de Tyskland–?

»Hur stor del av ansvaret för detta vilar–?»¹

(kts. lehteä)

Refl. Tämä metoodi voisi tulla kysymykseen minunkin muistelmissani.

¹ »Kuinka oli mahdollista, että–?

»Miksi he antoivat Saksan–?

»Kuinka suuri osa vastuusta tästä on –lla?

27.7. Pekkala luonani veljensä tuomari E. Pekkalan kanssa.

Keskustelimme sotasyyllisyyskysymyksestä.

Pekkala katsoi kyllä, että meidän nykyisten lakiemme mukaan voidaan sekä Ryti että hallituksen jäseniä tuomita lainvastaisuudesta, mutta epäili, miten meidän tuomioistuimemme tulevat menettelemään. Ne tulevat mahdollisesti vapauttamaan kaikki. Viittasi Tarjanteen mielipiteeseen, jonka hän oli esittänyt Kekkoselle. Myös se on kovin hankala ja vaikea asia, että eri tuomioistuimet tulisivat tuomitsemaan eri henkilöitä.

Minä sanoin ohjelmani olevan, a) että muutamien täytyy tulla tuomituksi (sen vaatii poliittinen asema); b) puhdistus; c) ankarampi laki presidentin ja hallituksen jäsenten vastuunalaisuudesta. Mutta olen ollut sitä mieltä, että olisi tuomittava nykyisten lakien mukaan, mutta prosedyriin, s.o. tuomioistuimeen nähden näyttäisi uuden lain säätäminen olevan mahdollinen, jotta asian käsittely saadaan yhtenäiseksi. Myös valtakunnanoikeus saatettiin lailla 25.11.22 koskemaan myös tekoja, jotka oli suoritettu 17.6.18 jälkeen. Siis takautuva vaikutus tuomioistuimeen nähden. Voisi siis kenties asettaa sellaisen erikoistuomioistuimen: sotasyyllisyysoikeuden, kuin Kekkonen on ehdottanut. (2, 3, 4, 5 ja 8 §).

Myös voisi ajatella, että presidentti Rydin erikoisoikeus voitaisiin kumota. Hänet siis tämä tuomioistuin voisi tuomita ja kaikista laittomuuksista, ei ainoastaan valtio- ja maanpetoksesta. (Perustelu.).

Mutta materialisesti olisi tuomittava voimassa olevien lakien mukaan. Tällaista lakia voisi jotenkuten puolustaa.

Ja sitten tulevaisuuteen nähden ankara laki presidentin ja hallituksen jäsenten edesvastuusta. (että voisi tuomita myös harkinnan mukaan, jos heidän politiikkansa on johtanut maalle onnettomiin tuloksiin.)

Huomautin, että venäläisten ja meidän kannan välillä on periaatteellinen ero: venäläiset katsovat, että suomalaisten yhtyminen sotaan Saksan rinnalla on rikos, joka on rangaistava. Meidän kantamme mukaan sota ei ole rikos. Jos v. 1941 alkanut sota olisi rikos, niin sitä olisi myös venäläisten hyökkäys meitä vastaan v. 1939, josta Kansainliitto on antanut tuomionsa. Mutta nähtävästi venäläiset sanovat, kun on puhe v. 1939 hyökkäyksestä: Silloinkin Neuvostoliitto ryhtyi toimenpiteisiin ja varustautui Natsi-Saksan hyökkäyksen varalta. Siinä olisi myös Suomen pitänyt olla mukana ja yhdessä Neuvostoliiton kanssa pitää sitä silmällä. Kun Suomi ei tehnyt sitä eikä suostunut Neuvostoliiton esittämiin varovaisuus- ja puolustustoimenpiteisiin, teki se Hitler-Saksalle palveluksen ja asettui sen puolelle. Neuvostoliiton toimenpiteet 1939 ja siis myös hyökkäys Suomea vastaan olivat varokeinoja Hitleriä vastaan. Niihin Ei Suomi tahtonut yhtyä.

Me pidämme kiinni ainoastaan siitä, että presidentti ja hallituksen jäsenet eivät ole noudattaneet meidän lakiamme.

Ajattelimme, Pekkalat ja minä, että jos päästään samaan tulokseen, että muutamia pahimpia sotasyyllisiä tuomitaan, niin kenties venäläiset siihen tyytyvät.

Eino Pekkala lupasi harkita asiaa kaikilta puolin ja ajatella, voitaisiinko tätä minun ehdottamaani tietä päästä tulokseen.

Dagens Nyheter 23.7.45. Cianon päivä­kirjasta.

»24.2.42: Bismarck har haft ett samtal med mig, och han Iät mycket pessimistisk. (Obs. Mikä asema oli Bismarckilla Saksan lähetystössä Roomassa?) I Tyskland är alla övertygade om att ännu en krigsvinter skulle bli outhärdlig. Men ingen vågar säga det till Hitler. Man borde finna någon utväg för att komma fram till ett samförstånd med anglosachsarna i synnerhet som japanska frammarschen är en katastrof för den vita rasen.»¹

¹ »24.2.42: Bismarck on keskustellut kanssani, ja hän vaikutti hyvin pessimistiseltä. Saksassa ovat kaikki vakuuttuneita siitä, että yksi sotatalvi lisää tulisi muodostumaan sietämättömäksi. Mutta kukaan ei rohkene sanoa sitä Hitlerille. Pitäisi löytää jokin keino päästä yhteisymmärrykseen anglosaksien kanssa, varsinkin kun Japanin esiinmarssi on katastrofi valkoisen rodun kannalta.»

23.7. Arbetarbladet: »Finlands arme ett augiasstall»¹

(Stockholms Tidningen 24.7.45.)

Dagens Nyheter 24.7.45, pääkirjoitus:

»Petain och Leopold.»

Den grundläggande frågan i alla dessa rättegångar – de må föras inför domstol eller den allmänna opinionens forum är just denna: vilken sida trodde ni skulle segra i kriget. En arbetshypotes är oumbärlig för varje utrikespolitiskt handlande, men många omständigheter spelar in och bidrar till att bestämma kursen.»²

(Lehti talteen.) 

¹ Suomen armeija Augiaan talli.

² »Petain ja Leopold.»

»Peruskysymys kaikkien näiden oikeudenkäyntien kohdalla pidetään ne sitten tuomioistuimissa tai yleisen mielipiteen foorumilla on nimenomaan tämä: Minkä puolen uskoitte voittavan sodan. Työhypoteesi on välttämätön kaikessa ulkopoliittisessa toiminnassa, mutta monet seikat vaikuttavat ja määräävät suunnan valinnan.»

Dagens Nyheter 24.7.45, Cianon päiväk.

19.3.42: »Pavalni har återvänt från ett besök hos Göbbels och målar en mörk tavia av läget i Tyskland. Man talar i Berlin inte längre om att krossa bolsjevismen.»¹

24.3.42: »Han (Luciolli) förklarar hur (de tyska) politikerna är ur stånd att fylla sina uppgifter sedan militärerna har gjort sina erövringar. –––Luciolli omnämner det förhållandet att man numera i Tyskland tänker på möjligheten av ett nederlag.»²

9.4.42: »Alfieri (Italian suurlähettiläs Berliinissä) –––har ingenting särskilt viktigt att raportera men han är mindre optimistisk än vanligt. –––Å andra sidan är de förklaringar av det allra största intresse som Bismarck har gjort mig i största förtroende:

Tyskland måste få fred i oktober hur utvecklingen än går, sade han. Armen varken kan eller vill gå till offensiv vid den tidpunkten. Den har fått sin ryggrad bruten genom att dess bästa ledare har blivit avskedade. I partiet råder det för­ virring. Himmler själv, som var en extremist i det förflutna, vill nu ha en kompromissfred.³ Englanti tulee olemaan kypsä rauhaan, varsinkin jos on mahdollisuus yhteistyöhön saksalaisten kanssa japanilaisia vastaan. Ar detta hara Bismarcks fantasifoster eller är det uttryck för en verklig tysk uppfattning?»⁴

29.4.42: »–––Min tro är att tanken på vad amerikanerna kan och kommer att göra oroar dem (tyskarna) alla. Tyskland blundar för att inte behöva se––»⁵ (Lehti talteen.)

¹ »Pavalni on palannut Göbbelsin luota ja kuvailee Saksan tilannetta synkin värein. –––Berliinissä ei enää puhuta bolsevismin murskaamisesta.»

² »Hän (Luciolli) selittää kuinka (saksalaiset) poliitikot eivät kykene täyttämään tehtäviään sotilaiden tehtyä valloituksensa. –––Luciolli mainitsee sen seikan, että Saksassa nykyään ajatellaan tappion mahdollisuutta.»

³ »Alfierillä (–––) ei ole mitään erikoisen tärkeää raportoitavaa, mutta hän ei ole niin optimistinen kuin tavallisesti. –––Toisaalta Bismarckin minulle täysin luottamuksellisesti esittämät selvitykset ovat erittäin mielenkiintoisia:

Saksan on saatava rauha lokakuussa riippumatta siitä miten asiat kehittynevätkin, hän sanoi. Armeija ei pysty eikä tahdo lähteä hyökkäykseen tuona ajankohtana. Sen parhaitten johtajien erottamiset ovat murtaneet sen selkärangan. Puolueessa vallitsee hämmennys. Himmler itse, joka ennen oli äärimmäisyysmies, haluaa nyt kompromissirauhan.

⁴ Onko tämä vain Bismarckin mielikuvituksen tuotetta vai ilmentääkö se Saksan todellista käsitystä?»

⁵ »–––Uskon, että ajatus siitä, mitä amerikkalaiset pystyvät ja tulevat tekemään huolestuttaa kaikkia heitä (saksalaisia). Saksa ummistaa silmänsä, ettei sen tarvitse nähdä–––»

Stockholms Tidningen 25.4.45. Paul Reynaud’n muistelmia.

Tärkeä talvisotaa valaiseva. Länsivaltojen avustus meille tarkoitti uuden rintaman avaamista Saksaa vastaan pohjoisessa ja Ruotsin malmikenttien valtaamista – malmin viennin estämistä Saksaan.

Lehti talteen.

Muistelmani ensi osa täydennettävä näillä tiedoilla. Ne ovat samat kuin ne asiakirjat osottivat, jotka saksalaiset saivat käsiinsä ja joita olen selostanut.

Dagens Nyheter 26.7.45. Pääkirjoitus

»Röd front.»¹ (sosialidemokraattien ja kommunistien yhtymisestä).

»Annars företer ju Finlands allmänna läge den likheten med Norges att en samlinspolitik för närvarande är ofrånkomlig.»²

(Lehti talteen.)

Samassa lehdessä arvostelu John Scottin kirjasta Freden är inte nog.³

¹ »Punainen rintama»

² »Muutenhan Suomen yleinen tilanne muistuttaa Norjan tilannetta sikäli, että laajan yhteistyön politiikka on tällä hetkellä väistämätöntä.»

³ Rauha ei riitä

Pravda 21.7.45. Pääkirjoitus: »Пятилетие Советской власти в прибалтийских республиках».¹

Puhutaan, että Baltian maat ovat saavuttaneet »подлинную свободу, независимость Государственную самостоятельность, подлинную независимость»²

подлинную свободу, независимость Государственную самостоятельность, подлинную независимость.³ CCCP käyttää Baltian sovjettimaille lähettämässään tervehdyksessä sanaa: »национальную независимость»⁴.

Refl. Näkyvät käsittävän Baltian maiden aseman olevan »Госуд. независимость».⁵

Meidän täytyy ruveta tästä lähin käyttämään sanaa: »Суверенитет».⁶

Lehti talteen.

¹ Neuvostovallan 5-vuotispäivä Baltian maissa.

² todellisen vapauden ja riippumattomuuden – valtiollisen itsenäisyyden ja todellisen riippumattomuuden

³ Neuvostoliiton kansankomiss. SNTL

⁴ kansallinen riippumattomuus

⁵ valtiollinen riippumattomuus

⁶ suvereniteetti.

Pravda 25.7.45, kirjoittaa pohjoismaiden sosialidemokraattisten puolueiden ammattiliittojen konferenssista, joka äsken pidettiin Tukholmassa, jossa myös suomalaiset olivat mukana.

Pravda esittää tämän pyrkimykseksi saada aikaan yhteistoimintaa, joka on suunnattu Neuvostoliittoa vastaan ja yritykseksi koettaa pestä puhtaaksi Suomen ja myös Ruotsin aikainen politiikka, joka avusti Hitleriä ja natsismia.

(Tämä on huomattava.)

Svenska Dagbladet 26.7.45.

Pravda kirjoittaa Svenska Dagbladetin sähkösanoman mukaan:

»Orimligheten o. den pol. skadan med sådana påståenden (Suomen ja Ruotsin politiikasta sodan aikana) äro uppenbara. Men de äro också mycket symptomatiska, eftersom de bevisa att de svenska politi­kerna sökte dra fördel av konferensen för att rättfärdiga icke bara sin egen politik under kriget utan också sina vänners de finska tanneranhängarna, som bära ett oerhört ansvar för Finlands deltagande i Hitlers krigshasard.»¹

(Svenska Dagbladet 26.7.45 talteen.)

¹ »Tällaisten väitteitten kohtuuttomuus ja niiden aiheuttama poliittinen vahinko (–) ovat ilmiselviä asioita. Mutta ne ovat myös hyvin oireellisia, koska ne osoittavat ruotsalaisten poliitikkojen pyrkineen hyötymään konferenssista, ei pelkästään tehdäkseen oman sodanaikaisen politiikkansa oikeutetuksi vaan myös ystäviensä Suomen tannerilaisten, jotka kantavat suunnatonta vastuuta Suomen osallistumisesta Hitlerin sotaseikkailuun.»

Dagens Nyheter 28.7.45: Cianon päiväkirjasta 16.2.42: »Han (Mussolini) är angelägen om att låta Hitler få veta, och han har redan sagt det till Göring, att han anser det ytterst tillrådligt att söka uppnå något slags överenskommelse med Ryssland eller att åtminstone bestämma sig för en defensivlinje som kan hållas med små styrkor».¹

18.12.42: »(I Hitlers högkvarter). Det råder en tung atmosfär. Till de dåliga nyheterna kommer den dystra stämningen bland skogarna här och livet i baracker.»

»lngen försökte dölja sin oro över genombrottet på den ryska fronten». —

»Jag tror att Hitler är lycklig över att vara Hitler, eftersom det tillåter honom att tala hela tiden.»²

22.12.42: »II Duce har väckt stora förhoppningar genom att tala om möjligheten av fred med Ryssland.»³

¹ »Hän (Mussolini) on kovin halukas saattamaan Hitlerin tietoon, ja hän on jo sen Göringille sanonutkin, että hän pitää erittäin suositeltavana pyrkimystä aikaansaada jonkinlainen sopimus Venäjän kanssa tai ainakin päätöstä puolustuslinjasta, jota voidaan vähäisin voimin pitää hallussa.»

² » (Hitlerin päämajassa). Ilmapiiri on painostava. Huonojen uutisten lisäksi siihen vaikuttaa näiden metsien alakuloinen tunnelma ja parakkielämä.»

»Kukaan ei yrittänyt salata Venäjän rintamalla tapahtuneen läpimurron takia tuntemaansa levottomuutta.»

»Uskon Hitlerin olevan onnellinen siitä, että hän on Hitler, koska se antaa hänelle oikeuden puhua kaiken aikaa.»

3 »Il Duce on herättänyt suuria toiveita puhumalla Venäjän kanssa tehtävän rauhan mahdollisuudesta.»

Dagens Nyheter 27.7.45.

Cianon päiväkirjasta 27.9.42: »Il Duce inser att det militära händelseförloppet och i synnerhet motståndet vid Stalingrad allvarligt har angripit befolkningens moral.»

»Middag för representanterna för tremaktspakten. Tung atmosfär!»¹

11.10.42: »Tar emot Himmler vid stationen. Minnena från fronten är en nattmara, och han döljer det inte. Han är inte samme Himmler som var desperat i München 1938 på grund av att en överenskommelse hade blivit nådd och kriget tycktes kunna undvikas.»²

25.10.42: »Politiskt är ingenting särskilt nytt utom ett kort brev från Alfieri som talar om den blytyngd som i fysisk och psykologisk bemärkelse hänger över Berlin.»3

1 »II Duce on selvillä siitä, että sotilaallinen tapahtumien kulku ja varsinkin Stalingradin luona koettu vastarinta ovat vakavasti heikentäneet väestön moraalia.»

»Päivällinen kolmen vallan sopimuksen edustajien kanssa. Painostava ilmapiiri.»

2 »Himmleriä vastassa asemalla. Rintama­ muistot ovat painajaismaiset, eikä hän salaa sitä. Hän ei ole enää sama Himmler, joka oli epätoivoissaan vuonna 1938 Münchenissä, kun sopimus oli saatu aikaan ja näytti siltä, että sodalta voitaisiin välttyä.»

3 »Politiikasta ei erityisiä uutisia lukuunottamatta Alfierin lyhyttä kirjettä, jossa hän puhuu lyijynraskaudesta, joka fyysisessä ja psykologisessa mielessä lepää Berliinin yllä.»

4.8. Olen miettinyt sotasyyllisyysasiaa. Esim. seuraava ehdotus:

1 §

Syytteet henkilöitä vastaan, jotka ratkaisevasti ovat edistäneet – vaikuttaneet Suomen liittymistä – liittymiseen – sotaan vuonna 1941 Saksan rinnalla Sosialististen Neuvostotasavaltain Liittoa sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyttä Kuningaskuntaa vastaan tai jotka lainvastaisella tavalla sodan aikana ovat estäneet rauhan aikaansaamista, käsittelee, syytetyn virka-asemasta huolimatta, erityinen sotasyyllisyysoikeus. Sotasyyllisyysoikeuteen kuuluu –––

(= 2 mom. 2 §) ––– sijaansa.

2 § = 3 § Kekkosen ehdotuksessa

3§=4§ » »

4§=5§ » »

5§=6§

6§

Asian käsittelyssä ja tuomion perustelussa on sotasyyllisyysoikeuden noudatettava voimassa olevia lakeja.

7 § = 7 § Kekkosen ehdotuksessa.

(Eiköhän tämä § olisi jätettävä pois?) 

8 § = 8 § Kekkosen ehdotuksessa.

2.8. Refl. Presidentin privilegion poistaminen.

Presidentti (Ryti) ei ole toiminnassaan tarkasti noudattanut niitä rajoja ja muotoja, jotka hallitusmuoto asettaa presidentin toiminnalle ja joiden (tunnollinen) noudattaminen on valtioelämän säännölliselle kululle välttämätön. Edellyttää myös täytyy, että, mikäli lainvastaisuuksia on tapahtunut, kukaan, enempää tasavallan presidentti kuin muu, ei halua vetäytyä teoistaan vastaamasta.

Vanhan lain noudattaminen tuomioiden perustelussa:

»Hallitus on kyllä tietoinen siitä, että meidän vanhojen aivan toisissa oloissa ja toisia tarkoituksia varten säädetyt lait eivät (eräissä suhteissa) vastaa nykyään vallalle päässyttä käsitystä, että hyökkäys- ja valloitussota ja varsinkin Natsi-Saksan hyökkäyssota samoinkuin siihen yhtyminen on pidettävä yleisluontoisena rikoksena ja että myös ne, jotka ovat vaikuttaneet valtioiden liittymiseen tähän sotaan, ovat tehneet rangaistavan teon.

Tämän myöntäen hallitus kuitenkin pitää aikaisemmin tehtyihin tekoihin nähden rangaistavuuden materialiset perusteet sisältävän erikoislain säätämisen liian suurena poikkeuksena yleisesti noudatettavasta periaatteesta, siitä huolimatta, että meilläkin valitettavasti on samantapaisia poikkeuslakeja säädetty.

Sitä vastoin ja ottaen huomioon kaiken mitä meillä on tapahtunut on hallituksen mielestä tulevaisuuteen nähden aihetta tehdä nykyistä ankarammiksi lainsäädökset, jotka koskevat tasavallan presidentin ja valtioneuvoston jäsenten edesvastuuta maalle onnettomuutta tuottaneesta politiikasta.»

Hornborgin komitea:

Ulkopoliittisten toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuuden arvostelu.

»Toisaalta on tavallisesti mahdotonta joltisellakin varmuudella todeta, millaiseksi jonkin toimenpiteen seuraukset olisivat muodostuneet, jos se olisi poikennut siitä, mitä se todellisuudessa oli. Toisaalta on ratkaistava, onko tarkoituksenmukaisuuden arvostelemisessa kiinnitettävä ensi sijassa huomiota seurauksiin, jotka arvostelun ajankohtana voidaan todeta, vai niihin todennäköisyyksiin ja mahdollisuuksiin, jotka näyttivät olevan todettavissa toimenpiteisiin ryhtymisen ajankohtana. Edellisessä tapauksessa tulee vastaan aikaisemmin mainittu vaikeus suorittaa tasapuolinen vertailu jonkin toisen todellisuudessa käyttämättä jätetyn menettelytavan seurauksiin, jälkimäisessä taas vaikeus saada riittävän selvä kuva tilanteesta toimenpiteisiin ryhtymisen hetkellä. Kohtuus näyttää kuitenkin vaativan, että on koetettava menetellä viimeiseksi mainitulla tavalla. Toimenpiteen tarkoituksenmukaisuutta on arvosteltava sen mukaan, mitä toimivat henkilöt tiesivät tai mitä heidän voidaan katsoa edellyttäneen.»

Refl. Hornborgin komitean perustelmiin ja mietteisiin nähden: 

Politiikan menestymistä on arvioitava tulosten mukaan. Jos tulokset ovat olleet onnettomat, on se, ainakin kaikkein useimmissa tapauksissa, todistus siitä, että politiikka on ollut ainakin enemmän tai vähemmän väärä tai ei ole ollut viisasta – on ollut epäviisasta – ei ole ollut taitavaa – ollut vähemmän taitavaa. Voi kenties sanoa, että on tapauksia, joissa tulos olisi yhtä huono, vaikka noudattaisi mitä politiikkaa tahansa. Teoreettisesti voi sanoa sellaisia tapauksia olevan.

Sitä vastoin toimivien henkilöiden subjektiivinen vastuu riippuu siitä, mitä saattaa katsoa heidän voineen edellyttää ja luulla. Siis Hornborgin kannasta.

2.8. Jutila soitti, että valtioneuvosto oli 7 äänellä 5 vastaan valtion toimenhaltijain palkkausasiassa hyväksynyt SAK:n (Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton) ehdotuksen ja hylännyt Törngrenin ehdotuksen. Jutila sanoi, että valtioneuvoston päätös ylittää valtioneuvoston yleisen palkkapäätöksen. Jo Törngrenin ehdotus oli eräissä kohdin lähellä ylittää sanotun valtioneuvoston yleisen palkkapäätöksen. Myös palkkaneuvosto oli samaa mieltä kuin mitä Jutila kannatti. Jutila ei voinut talousmiehenä hyväksyä valtioneuvoston päätöstä, vaan ilmoitti eroavansa.

Minä sanoin olevani sitä mieltä, että valtioneuvoston yleinen palkkapäätös on ylin raja, johon minä voin mennä, ja lisäsin, että yleisen päätöksen muuttaminen on tehtävä valtioneuvoston kokouksessa, jossa kaikki ovat läsnä ja jossa asia uudestaan harkitaan koko laajuudessaan.

Soitin Wuorelle ja esitin saman kannan. Kiivas keskustelu. Wuori uhkasi erota. Hän ei sanonut voivansa vastata tilanteesta, kun valtion rautatiet pysähtyvät, ellei suostuta heidän vaatimuksiinsa. Minä vastasin, että tällä menettelyllä me emme kuitenkaan pelasta maan talouselämää, vaan hävitämme sen perustan. Minä vastasin itse tulevani eroamaan. Sanoin, että nykyisessä hallituksessa ei ole riittävästi taloudellista asiantuntemusta.

2.8. koetin tavata Pekkalaa puhelimella. Kun en tavannut, lähetin hänelle seuraavan sähkeen:

»Ministeri Pekkala, Valtioneuvosto, Helsinki 

Valtioneuvoston periaatteellista palkkapäätöstä ei voi ylittää ennenkuin valtioneuvosto on täysilukuisena päätöksen muuttanut. Omasta puolestani en hyväksy muuta menettelyä. Valtion toimenhaltijain palkkakysymys on ratkaistava tämän mukaisesti.

Paasikivi.»

Refl. Tosiasiallisesti siis 7 valtioneuvoston jäsentä olivat päättäneet ylittää valtioneuvoston yleisen palkkapäätöksen.

Dagens Nyheter 29.7.47.

Statsrådet Bergqvist¹, eroavan kokoomushallituksen jäsen, kertoi mm.: »Samlingsregeringen som arbetsform har varit mer tungrodd än en partiregering brukar vara. Trots de betydande avlastningarna från den allmänna beredningen till specialberedningen och departement har de gemensamma överläggningarna blivit mycket krävande.»²

Refl. Mutta meillä on nykyinen kokoomushallitus erikoisen raskaasti johdettava, kun se on kokoonpantu niin heterogenisistä aineksista. Vaatii kovin suuria ponnistuksia, jotta tällainen hallitus voidaan pitää koossa. Alkaa mennä yli minun voimieni.

¹ Ministeri Bergqvist

² »Kokoomushallitus työskentelymuotona on ollut puoluehallitusta raskassoutuisempi. Huolimatta merkittävistä helpotuksista, kun asioiden käsittelyä on siirretty ministerikokouksista erityiskomiteoihin ja ministeriöihin ovat yhteisneuvottelut pysyneet hyvin vaativina.»

Dagens Nyheter 29.7.45. Cianon päiväkirjasta:

21.1.43: »General Arne (Chef för det milit. underrättelseväsendet) är mycket dyster till sinnes. Han är övertygad om att vi 1943 kommer att bevittna Tysklands sammanbrott».¹

22.1.43: »Vild flykt vid Stalingrad, reträtt överallt vid fronten».²

28.1.43: »Överste Battaglini, tredje divisionens stabschef, har kommit tillbaka från Ryssland och målar en tavia i de allra mörkaste färgerna. Han förklarade att det hara finns ett sätt att rädda ltalien, armen och regimen själv, och det är separatfred. Den tanken slår också rot.»³

6.2.43: »Reträtten på östfronten fortsätter att nära nog ha karaktären av vild flykt.»⁴

¹ »Kenraali Arne (sotilaallisen tiedustelupalvelun päällikkö) on hyvin synkällä mielellä. Hän on vakuuttunut, että tulemme 1943 todistamaan Saksan romahduksen.»

² »Hurjaa pakoa Stalingradin luona, vetäytymistä kaikkialla rintamalla.»

³ »Eversti Battaglini, kolmannen divisioonan esikuntapäällikkö, on palannut Venäjältä ja hänen kuvauksiaan sävyttävät kaikkein synkimmät värit. Hän teki selväksi, että on vain yksi tapa pelastaa Italia, armeija ja itse hallitusjärjestelmä, ja se on erillisrauha. Ajatus saavuttaa myös kannatusta.»

⁴ »Vetäytyminen itärintamalla on edelleen luonteeltaan lähestulkoon hurjaa pakoa.»

3.8. Potsdamin konferenssi loppunut. Kommunikea mm., että Neuvostoliiton, ­Suur-Britannian, USA:n, Ranskan ja Kiinan edustajat muodostavat neuvoston, joka valmistaa ehdotukset rauhansopimuksiksi Italialle ja satelliittivaltioille m.m. Suomelle.

3.8. Harkitsen vakavasti, jaksanko enää jatkaa pääministerinä. Meillä on edessä kovin vaikeita asioita (sotasyylliset, asekätköt, palautukset yms., taloudelliset vaikeudet ensi talvena ym. ym.). Nykyisen kokoomushallituksen johto on– sen heterogenisuuden vuoksi – kovin raskas.

Neuvottelen professori Beckerin kanssa ja sitten teen päätöksen.

Toiselta puolen lähtemällä nyt jättäisin tehtäväni kesken. Haluaisin olla rauhantekoon asti.

6.8. Valtion toimenhaltijain palkkaus.

10–36.000 mk.: Enckell, Pekkala, Jutila, Helo, Törngren, Hiltunen, J.K.P., Kekkonen, Luukka ja Takki.

4–42.000 mk.: Murto, Kilpi, Leino ja Janhunen.

1–48.000 mk.: Wuori.

Res.

36.000 mk hyväksyttiin.

6.8. Zdanov lähti tänä aamuna pois Moskovaan.

Helo: Sotasyyllisyys. 

Virkamiehet, joiden pitäisi erota. 

Nevanlinna luvannut erota.

Professori Koskenniemi.

Yleiset suuntaviivat pitäisi olla. Mutta ei voi odottaa järin kauan.

Ministerivaliokunta olisi asetettava, joka hyväksyisi toimenpiteet yksityisiin henkilöihin nähden.

Kekkonen: Ensi keskiviikko kokonaan olisi käytettävä tähän asiaan.

Pekkala = Kekkonen.

Res.

Ylihuomenna iltakoulu sotasyyllisistä.

6.8. Savonenkov antoi minulle Zdanovin kirjeen diplomaattisten suhteiden uudistamisesta. (Julkaistava huomenna.)

Kiitin ja sanoin, että olemme iloisia tästä asiasta.

Wuori. Ettei vaikuta yleisöön, niin että nyt ei enää tarvitse tehdä mitään esim. sotarikollisuus- ja sotasyyllisyysasiassa.

Kekkonen: Ei pelkää, että olisi sellaisia vaikutuksia. – Sotasyyllisyys on pahin asia. Se on järjestettävä joka tapauksessa.

Pekkala: Julkisuuteen huomenna aamulehdissä. Voi sanoa, että tässä on sen viisaan politiikan tulos, jota on harjoitettu.

Leino: Tämä suuri edistysaskel on katsottava tunnustukseksi Suomen hallituksen toiminnalle tähän asti. Mutta vielä emme ole voineet täyttää välirauhaa loppuun asti. Tämä on todistus siitä, että mikäli pystymme hoitamaan nyt vaikeimman asian (sotasyyllisyysasian), niin saamme yhä parempia tuloksia.

Jutila: Antaa tunnustuksen tähänastisesta politiikasta, mutta meidän ei ole laakereillamme levättävä, vaan nyt on järjestettävä sotasyyllisyysasia ja sotarikollisuusasia. Mahdollisimman nopeasti ja objektiivisesti.

Luultavasti meidän täytyy sotasyyllisyysasiassa ryhtyä erityiseen lainsäädäntöön, muuten emme pääse asiassa ratkaisuun. Maan etu vaatii sen.

Helo: Venäläiset panevat merkityksen sille, että annamme venäläisille tunnustuksen.

Zdanov sai hänen ja Kekkosen käynnistä vaikutuksen, että meillä on hyvä tahto. Mutta meidän ei pidä asettua lepäämään laakereillamme; sotasyyllisyysasiassa on ryhdyttävä toimimaan.

6.8. Ulkoasiainvaliokunta. Sotasyyllisyys.

Kekkonen: Potsdamin kokous on vahvistanut sitä käsitystä, joka hänellä on ollut tästä asiasta. Jaltan konferenssin päätös on vahvistettu Potsdamissa. Puhutaan ainoastaan sotarikollisista, ainoastaan yksikäsitteisestä asiasta.

Me emme voi päästä sillä, että sanomme, että on tehty virkarikos. Zdanov oli sanonut, että meidän hallituksemme on tehnyt itsensä syypääksi siihen, että se on yhtynyt agressiivisen politiikan kannattajaksi ja siitä se on asetettava vastuuseen. Voimassa olevan oikeuden perusteella ei päästä muuta kuin narripeliin. Nykyiset oikeuslaitokset eivät tuomitse. Sukevan asiassa oli surkea.

Voimassa olevan oikeuden mukaan: 50 syytteeseen, kestää vuosia, jotkut tuomitaan vankeuteen, toiset ehkä sakkoihin. Harvat ovat syytettäviä ja tuomittavia.

Liittoutuneita tyydyttää se, että tuomitaan 5–10 miestä siitä, että ovat tehneet liiton natsi-Saksan kanssa, ja muut vapautetaan. Ellei uutta esitystä, niin pyrkii pois. Haluaisi myös jo heti päästä hallituksesta pois.

Wuori: 1) E. Pekkala: voidaan nykyisten lakien mukaan saada syytteeseen. Tanneria voisi syyttää sen tähden, että hän on jäänyt hallitukseen Ribbentrop-sopimusta toimeenpanemaan. Mutta kaikki muut jäsenet joutuisivat syytteeseen (Takki ym.).

2) Suurpoliittinen näkökohta: liittoutuneet valtiot ovat sitä mieltä, että sota oli eo ipso rikos.

J.K.P.: 3 alternat¹.

Wuori: Venäläiset kaikki puhuvat sotasyyllisistä: Tannerista erittäinkin.

¹ vaihtoehto

6.8. Savonenkov toi minulle Zdanovin kirjeen, jossa ilmoitettiin, että Neuvostoliiton hallitus, huomioonottaen Suomen taholta tapahtuneen 19.9.44 solmitun välirauhasopimuksen lojaalisen täyttämisen sekä Suomen liittoutuneiden hitleriläistä Saksaa vastaan käymän taistelun menestymiselle siten antaman tuen, on päättänyt solmia uudelleen diplomaattiset suhteet Suomen kanssa ja esittää lähettiläiden vaihtamista.

Minä esitin meidän kiitollisuutemme.

7.8. Savonenkov luonani. Pyysi Neuvostoliiton hallituksen puolesta agrementin Orloville.

Kl. 11 oli presidentin istunto. Sen jälkeen keskustelu sotasyyllisistä. Mannerheimia pelotti Kekkosen ehdottama »Kansantuomioistuin»: yksi juristi ja 12 lautamiestä. Selitin, että jäsenet valitsee eduskunnan valitsijamiehet. Sitä hän ei näkynyt ajatelleen.

Esitin hänelle kolme alternatiivia:

1) Hallituksen ohjelma: voimassa olevien lakien mukaan.

2) Kekkosen ehdotus:

material. oikeus (1 §) muutetaan, sota kriminalisoidaan ja uusi tuomioistuin.

3) Minun tuumimani:

uusi tuomioistuin, mutta voimassa olevien lakien mukaan. Lausuin, että Mannerheimin sana oli tuonut mieleeni vielä

4) altematiivin: Uusi material. säännös, mutta vanha tuomioistuin, mutta kuitenkin ehkä yhtenäinen.

Keskustelu jäi tähän

Mannerheim sanoi lähtevänsä Lappiin.

Mannerheim lausui sen ajatuksen, että tiden arbetar till vår förmån¹ ja että siis meidän ei pitäisi kiirehtiä tämän asian käsittelyä.

¹ aika työskentelee eduksemme

8.8. Orlovin agrementti. Ulkoasiainvaliokunta.

Res.

Suostutaan.

Meidän lähettiläämme Moskovassa:

J.K.P.: Nimiä: Svento, Hynninen, Idman, Wuori, Ivalo.

Enckell: Myös muihin maihin tarvitaan väkeä: kaikki olisi yleisesti harkittava.

Tänään Razin: Neuvostoliitto kannattaa Suomen avunpyyntöä Unrrasta.

Minun esittämäni kiitollisuutemme Savonenkoville.

Moskovaan myös Gartz. Muuten samat nimet kuin minä olin sanonut.

Kekkonen ja Pekkala = huomenna kokous.

– Meidän olisi heti nimitettävä ministeri, ei charge d’affaires¹.

Huomenna kl. 5 kokous. Päivällinen kl. 6.30.

Wuoren kirje pohjoismaisesta pääministerien kokouksesta.

Enckell: oli Norjan ministerille lausunut mielipiteensä, että tällainen kokous olisi nyt epätarkoituksenmukainen. Neuvostoliitto katsoisi, että se menee sitä vastaan. Nyt San Franciscon järjestyksestä pidettävä kiinni. Ainakaan Suomen ei ole syytä olla mukana, koska herättää Neuvostoliitossa epäluuloa.

Saman on esittänyt Tanskan ministerille.

Minä: Gripenberg ilmoittaa Ruotsin hallitukselle.

Res.

Kaikki yhtyvät tähän.

¹ asiainhoitaja

8.8. Iltakoulu.

1) Gripenberg teki selkoa neuvotteluista Lontoossa. Se että Suomi heti alussa sanoi, että Suomi on valmis maksamaan velkansa, teki erittäin hyvän vaikutuksen. (Suomen obligaatiot nousivat Lontoon pörssissä).

Minä kiitin Gripenbergiä hyvästä työstä.

Gripenberg: Olisi hyvä, että me myös USA:ssa ponnistaisimme saadaksemme mitä tarvitsemme. Pitäisi olla Washingtonissa meidän omat miehemme tukemassa meidän toivomuksiamme.

2) Sotasyyllisyys.

Minä selostin keskustelua tänään Savonenkovin kanssa.

Leino: Jos lykätään sotasyyllisten asia, niin se pahenee. Nyt olemme 5 min. vaille 12. Suomen lainsäädäntö ei sovi näihin. Sentähden on ryhdyttävä toimenpiteisiin; sotasyylliset ovat suurimmat sotarikolliset. Meillä ei voi olla tilanne se, että meillä ei olisi sotasyyllisiä. Sota maailman suurimman rosvovaltion rinnalla myös rikollinen. Se sota ei ollut laillinen. Jos rikos on tehty silloin, milloin ei ollut lakia, uusi laki on tehtävä. Meillä ei ole tilaisuutta enää pitkää aikaa, vaan meidän on laadittava tarpeellinen laki ja hoidettava tämä asia. Se tulee olemaan helpompi kuin jos heidät kuljetetaan pois ja tuomitaan muualla.

Ruotsin mielipide voi olla meille huono. Norjassa ja Tanskassa mielipide ei asetu meitä vastaan tässä asiassa. Englannissa ja USA:ssa myös odotetaan ratkaisua tälle kysymykselle.

Kekkonen: »Voimassa olevan oikeuden pohjalla». Hornborgin komitean mietintö ei anna pohjaa tämän asian käsittelylle. Siinä on ainoastaan viittauksia.

Oikeuskanslerin mietintö.

Kysymyksen hoitaminen voimassa olevan lain mukaan veisi samaan tulokseen kuin Versaillesin rauhan jälkeen Leipzigin oikeudenkäynti. Meillä tulee samanlainen komedia.

Ei muuta mahdollisuutta: 1) ei mihinkään toimenpiteisiin tai 2) uusi lainsäädäntö.

Tämä on raskas ja ikävä kysymys, mutta niin kauan kuin valtioneuvostossa on, niin ei saa ajatella, että tehtävä on vastenmielinen, vaan on tehtävä se, mikä on maan edun mukainen.

Kekkonen luki selonteon keskustelusta Zdanovin kanssa 24.7. (kts. selontekoa)

Meillä on vielä nyt aikaa tämän kysymyksen järjestämiseksi, mutta ei ole pitkää aikaa. Termiini tämän asian käsittelemiseksi on mennyt jo pitkälle.

Pekkala: Sotarikollinen sisältää myös sotasyylliset. Romania ja Bulgaria. Suomen asema on sama kuin Romanian ja Bulgarian. Berlinin sopimus viittaa siihen selvästi, että sotasyylliset ovat sotarikollisia.

Kysymys on poliittinen. Tämä on ainoa täyttämättä oleva määräys. Nyt on saatu myönnytyksiä, menemme lopullista rauhaa kohti. Tämä on sen esteenä. Kun on kysymys näin kovin tärkeästä asiasta maalle, niin tämä ei saa olla esteenä. Myös henkilöille itselleen on parempi, jos me hoidamme, sillä valvontakomissio vie asian kovemmin perille. Sotavuosien aikana on tapahtunut paljon sellaista, joka on ristiriidassa voimassa olevan lain kanssa. Meidän tuomioistuimemme eivät tuomitse. Sentähden on mentävä poikkeuslailla. Luulee, että eduskunta hyväksyy esityksen.

Helo: Asia on kiireellinen. Kenties olisimme saaneet lievennyksiä, jos olisimme nopeammin toimineet. Kuka asian ratkaisee? Tietysti voisi antaa asian ratkaisun toisille, mutta tuomio tulee olemaan kovempi kansainvälisessä tuomioistuimessa. Meille olisi parempi, jos me sen ratkaisemme. Ei ole aikaa ryhtyä tutkimaan Hornborgin komitean työtä. Meidän tulkitsemana 13 art. ei ole se, miten se on tuomittava. Me olemme tähän sidotut. Se on meille laki. Me emme voi tulkita 13 artiklaa toisin kuin voittaneet vallat ja täytyy lähteä siitä tulkinnasta, jolta voittajat tulkitsevat.

Hiltunen: Meidän on toimittava nopeasti, jos tahdomme itse hoitaa asian. Sotasyyllisille on parempi, jos me itse hoidamme asian, kuin jos heidät tuomitaan maan ulkopuolella. Tärkein on tarkoituksenmukaisuus. Helpompi ratkaista 13 artiklan pohjalla. Ei epäile, että eduskunta saadaan mukaan, jos eduskunnalle selvitetään asiat yhtä selvästi kuin nyt on esitetty. Aletaan kaikenlaisilla kokouksilla tätä hoitaa, taas on huomenna kokous Suurtorilla. Pitäisi pian saada asia pois.

Jutila: Kuultuaan tänään, mitä Zdanov ja Savonenkov ovat esittäneet, on tullut vielä vakuutetummaksi siitä, että asia on järjestettävä pian erikoislailla. 13 art. on juriidinen pohja. Maan edut ovat kaiken yläpuolella. Emme pääse tästä yli.

Kekkonen: Välirauhasopimuksen jälkeen ei voi tehdä muuta kuin valvoa valtakunnan etua.

Törngren: Jos tämä asia heti välirauhan jälkeen olisi ratkaistu, niin kukaan ei olisi sitä vastustanut. Mutta nyt on tilanne niin muuttunut, että kukaan ei enää muista. Yhtyy Heloon. Hyvä, että epävirallisesti on komission kannalta meille mielipide lausuttu. Olisi hyvä, jos esitys voisi jäädä siksi, kunnes eduskunta kokoontuu 28.8.45. J.K.P. voisi lausua kom.^lle, että valtioneuvosto on yksimielinen, mutta ottaa aikaa.

Leino: Pelkää, että meillä ei ole enää ensi viikolla aikaa tätä asiaa hoitaa, vaan se on hoidettava tällä viikolla. Huomenna virallisesti. Perjantaina presidentille. Jo tälle eduskunnalle.

Takki: Zdanovin ja Savonenkovin lausunnot. Asia on maan itse hoidettava. Pian. 13 art. voidaan näin tulkita, oli Luukan kanssa mukana välirauhaa tehtäessä.

Wuori: Ei ole meillä paljon aikaa. Jos lykätään, niin aiheutetaan ikävä julkinen keskustelu. Voivat hävitä maasta ne, jotka tulevat syytettyjen joukkoon. Koko tausta on 13 art. Sille perustettava. Kaikissa tulkintariidoissa on komission tulkinta tullut voimaan. Opinioni liikehtii kotimaassa.

Janhunen: Sisäpoliittisesti kiireellinen, jos tahdotaan estää liikehtimiset.

9.8. Ulkoasiainvaliokunta. Moskovan lähettilään paikka.

Enckell: Sventon tuloa olisi odotettava, ennenkuin asia ratkaistaan.

En dispon. Minist. ldman, Procopé, Vuorimaa, Palin, Valvanne, Winckelman, Pakaslahti, Pajula 

Lähet.n. ja kons. Yöntilä, Vahervuori, Ahokas. Lähet.n. Toivola, Soravuo, Sohlberg, Raustila

Procopé makulerad i Washington.¹

Moskovan paikka tulee olemaan meidän tärkein paikkamme. Svento, Hynninen, Ivalo, Gartz, Wuori, Idman (jotenkin hyvä).

Pekkala: Tuntee ldmanin, mutta on ikäviä puolia. Ei sovi Moskovaan.

Hynninen kieltäytyy.

Svento ei lähde, ei luovu eduskunnasta.

Ensiksi: Mistä piiristä?

Wuori: Poliittisista piireistä.

J.K.P.: Svento, jos ottaa vastaan.

Leino: Ei Sventoa vastaan. Mutta ei voi luopua tästä hallituksesta. Häntä tarvitaan täällä.

Ehdottaa: Keto, Hella Wuolijoki, Kekkonen.

Venäläiset katsovat, että kieli ei näyttele niin suurta osaa kuin ihminen.

Kekkonen: Muu kuin karriäridiplomaatti, vasemmistolainen.

Res.

Sventolta kysytään.

¹ mitätöity Washingtonissa

Muut paikat.

Enckell: T. Woionmaa – Lontooseen tai Pariisiin. Lontooseen myös Wuori.

Leino: Sundström ei enää Varsovaan, joka paikka ei enää näyttele suurta osaa.

Sundström sopisi länteen, osaa kieliä. Lontooseen joko sosialidemokraatti tai muu vasemmistolainen.

Sundström Lontooseen.

Kekkonen: Lontoo ei enää merkitse sitä, mitä se on merkinnyt tähän asti. Sundström olisi Oslossa paras. Helo Pariisiin, johon hän menisi mielellään. Gripenberg Washingtoniin.

Pekkala: Sundström ei sovellu Englantiin. Sundström ei sovellu puutavaraherrojen keskuuteen. Lontooseen Wuori.

J.K.P.: Tukholmaan ruotsinkielinen.

Enckell: – Hynninen tai Kilpi.

Wuori: Hänen täytyy päästä takaisin SAK:hon.

Tukholmassa ja muissa pohjoismaissa ministerit ovat hyvin arkaluontoisessa asemassa. Toistaiseksi olemme taloudellisesti riippuvaisia Ruotsista. Mutta Ruotsissa on paljon piirejä, jotka pyrkivät sekaantumaan meidän sisäisiin oloihimme. Suomen ruotsalaisilla voi olla paljon vaikeuksia siinä. Suomen ruotsalaiset ovat pääasiassa suomenruotsalaisia. Heidän on vaikea irrottautua vähemmistökansallisuudesta. Kilvellä on hyvät suhteet Ruotsiin.

Lontooseen: joku meidän kaupallis. Holger Nystén.

J.K.P.: Ruotsin paikka.

Leino: Nykyisestä hallituksesta ei voi ottaa paljon pois jäseniä. Hallituksen paikat ovat nyt tärkeimmät. Wuori sopiva Lontooseen. Törngren Tukholmaan. Kilpi Osloon.

On otettava huomioon, mitä Neuvostoliitto ajattelee meidän lähettiläidemme sijoittamisesta.

Enckell: Etelä-Amerikka 2 edustajaa.

Brasiliaan pitäisi lähettää tal. konsuleja. Välikangas ja Orasmaa takaisin.

Res.

Hyväksytään. Kutsutaan takaisin.

Köpenhaminaan:

Wuori: Fagerholm on lausunut toivomuksen.

Enckell: Lerche oli puhunut Köpenhaminan paikasta. Oli lausunut, että vaatimukset ovat delikat¹. Lähettilään täytyy täyttää Neuvostoliiton vaatimukset. Rysk kritik mot Pajula.²

Kekkonen: Sundström Köpenhaminaan.

Enckell: Varsovaan myös paikka. Ivalo.

Kekkonen: Varsovaan äärimmäisen vasemmiston mies.

Wuori: Kaikista kansainvälisistä kokouksista on tullut kysymyksiä, miksi suomalaisissa kauppavaltuuskunnissa ei ole ollut työntekijäin edustajia.

Res.

Lykätään ratkaisu tällä kertaa.

Toivola.

Res.

Häntä voidaan käyttää virassa.

Toist. 200 doll. kuussa.

 ¹ arkaluonteisia

 ² Venäläistä kritiikkiä Pajulaa vastaan.

Rauha.

J.K.P.: Olisi valmisteltava. Meidän olisi oltava valmiit neuvottelemaan.

Enckell: Meidän olisi oltava valmiit käsittelemään tätä asiaa. Venäläiset ovat pyytäneet tietoja Saimaan kanavan merkityksestä Suomen taloudelle.

Pekkala: Puolustusminist. lähettänyt kirjeen tehden erinäisiä kysymyksiä. Eräs oli sanonut, että ei intressoitu puolustusliitosta, mutta kyllä hyökkäämättömyyssopimuksesta.

Lopullisesta rauhansopimuksesta ei ole kovin paljon odotettavissa.

Kekkonen: Pitäisi varustautua rauhantekoa varten. Lopullinen rauha. Eräs karjalainen kertoi ryhmäkokouksissa tehdyn ehdotuksia, mitä pitäisi tehdä, jotta Karjala saataisiin takaisin kokonaan.

Saimaan kanava ym. pitäisi selvittää. Pääjohtaja Tuomiojan johdolla pitäisi selvittää, että olisi numeroita.

Leino: Arkaluontoista tutkia asioita, jotka koskevat Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita. Olisi avoimesti ensin keskusteltava Neuvostoliiton kanssa ja sen jälkeen. Puolustusliittoasia nyt seisoo niin kauan kuin asekätköasia on selvitetty ja armeija varma. Asekätkö on laajentunut ja saanut vakavamman muodon kuin joku aika sitten. Myös Ahvenanmaalla. Eräät huomattavat upseerit ovat tunnustaneet ja sen kautta on päästy selville eräistä asioista.

Enckell: Rajakomissio Petsamossa asetettiin. Raja Viipurin saaristossa oli epäselvä. Moskova vastasi, että mitään ei pidä tehdä, ennenkuin diplomaattiset suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä on uudistettu. On siis mahdollista, että tämä raja voi tulla korjatuksi. Kenties venäläiset itse ajattelevat rajanmuutoksia.

Wuori: Pitää olla hyvin varovainen, ettei synny epäilyksiä venäläisissä.

1) Karjalaisten opinioni: Minun on paras sanoa, että teidän on luovuttava kaikista näistä toiveista. Se ei kuulu teille eikä teidän kohtalollenne.

2) Meidän pitäisi nyt aktiivisesti kehittää neuvotteluita palautusasioista, sillä ne jatkuvat yli rauhansopimuksen. Siinä yhteydessä tulee kysymys menettelytavasta sen jälkeen, kun suhteet on vakautettu.

Rantarata olisi saatava takaisin. Luottamus armeijaan ja poliittinen asema selvitettävä.

Leino: Karjalaiset ovat kaikki porvarillisia piirejä. Tällaiset liikkeet johtuvat yksinkertaisuudesta, mutta niitä voi myös pieni ryhmä johtaa suunnitelmallisesti.

Nyt pitäisi kaikkien tehdä työtä.

Pekkala: Lähetystölle: Kyllä hallitus nämä asiat hoitaa isänmaan hyödyksi.

8.8. Kenraaliluutnantti Savonenkov pyysi saada puhua minun kanssani kahden kesken – valtioneuvostossa.

Savonenkov sanoi halunneensa puhua minun kanssani ystävällisesti tärkeästä asiasta. Hän lausui:

Välirauhasopimuksen täyttäminen on mennyt jotenkin hyvin, mutta on yksi aukko (пробел): 13 artiklan täytäntöönpanossa on sotasyyllisten asiaa viivytelty. Valvontakomissio odottaa kärsimättömyydellä toimenpiteitä sotarikollisten (Savonenkov käytti sanaa преступники войны виновники войны sekaisin¹) nopeasta tuomitsemisesta. Tähän asti Suomen hallituksen puolelta ei ole ryhdytty minkäänlaisiin toimenpiteisiin, kuten on tapahtunut Bulgariassa ja Romaniassa, jotka ovat samassa asemassa kuin Suomi. Siellä on jo kauan sitten toimittu, mutta Suomi on viivytellyt. Tämä asettaa Suomen epäedulliseen asemaan ja saa aikaan rauhattomuutta (?). Valvontakomissio tahtoisi, että Suomi itse selvittäisi tämän asian ja rankaisisi sotarikolliset. Jos Suomi itse ei voi rangaista sotasyyllisiä, niin nousee kysymys, ottaa tämä asia pois Suomen käsistä. Valvontakomissio ottaa sen omiin käsiinsä. Silloin rangaistus voi olla kovempi. Se olisi suuri poliittinen vahinko Suomelle. Sentähden Suomen pi­täisi itse pian järjestää tämä asia. – Viittasi Berlinin konferenssin päätökseen.

Hallitus ja eduskunta ovat tuominneet kuluneiden vuosien sotapolitiikan. Suomella ei pitäisi olla vakavia (Серъезные) vaikeuksia tämän asian järjestämisessä. Jos Suomi ei selvitä asiaa, niin sen kautta Suomi pakottaa ottamaan tämän asian pois Suomen käsistä. Viittasi uudestaan Berlinin ja Krimin päätöksiin, joiden mukaan asia on järjestettävä.

Minä selitin laajasti: On kaksi kategoriaa: 1) Sotarikolliset, joita meidän tulkintamme mukaan 13 art. koskee. Niitä tutkitaan ja tuomitaan.– 2) Sotasyylliset. Niihin nähden on vaikeuksia, koska meidän lainsäädäntömme ei hyvin sovellu niihin. Olisi tarpeen uusi laki, mutta meidän oikeusjärjestykseemme ei sovellu takautuva laki. »Nullum crimen sine lege.»² Tällaisten lakien säätäminen vaatii 5/6 enemmistön eduskunnassa. – Sen Savonenkov tiesi. Sanoi, että lainsäädäntö ei ole voinut ottaa huomioon nykyisiä oloja, ja senvuoksi on tarpeen uusi laki. Sen säätäminen on – Savonenkov sanoi – luonnollinen. Hän puhui paljon uudesta laista. Uudisti olevan tärkeää Suomelle, että Suomen hallitus (ja eduskunta) itse ratkaisee tämän asian. Kysymys ei ole monesta sotasyyllisestä. »Список не большой»³

Savonenkov lisäsi, että 13 art. on selvä. Sen mukaan on sekä »sotarikolliset» että »sotasyylliset» rangaistava.

He ovat kärsivällisesti odottaneet. Ellei Suomi selviä tästä asiasta, niin valvontakomission täytyy ottaa pois (изъять) tämä asia Suomelta ja itse ratkaista se. Nyt on välirauhasopimuksen »aukko» täytettävä.

Minä: Tämä asia voi johtaa ikäviin poliittisiin seurauksiin. Viittasin siihen, että jos se vie esim. uusiin vaaleihin. Viittasin myös siihen, että minä olen vanha mies, ja minulla ikäni nojalla on hyvä syy siirtyä pois hallituksesta.

¹ sotarikolliset ja sotasyylliset

² Ei rikosta ilman sen mainitsemista laissa.

³ Luettelo ei ole suuri.

8.8. Gripenberg luonani Enckellin kanssa. Tullut juuri kauppaneuvotteluista Lontoosta. Kertoi:

1) Englannissa on vänlig stämning mot Finland¹, mutta kun meidän täytyi vähentää tavaroitamme, niin se ei tietysti ollut oikein hyvä.

2) Englannin suhde Neuvostoliittoon resp. Suomeen. Suomea kohtaan hyväntahtoinen mieliala. Epäluuloja Neuvostoliittoa kohtaan; eivät tiedä, mihin Neuvostoliitto oikein pyrkii. Sanoivat, että Suomi tulee pelastamaan itsensä taitavuudella ja omilla ponnistuksillaan. Romania ja Bulgaria täytyi muiden pelastaa. Epäluulo Neuvostoliittoa kohtaan on. Tanskan ministeri Reventlov kysyi, onko Venäjän joukkoja Suomessa. Tanskassa niitä on. Foreign Office luulee, että tulemme toimeen Venäjän kanssa.

Labour-hallitus tulee tekemään kaiken mitä voi poistaakseen slitningar med Sovjet.² Foreign Officessa³ luulevat, että Suomi skulle klara sig⁴ ja että tulee olemaan itsenäisenä.

Rauha.

Minä esitin, että Ruotsi edustajainsa kautta suggeroisi edustajansa ulkoministerien kokouksessa Lontoossa puhumaan meidän puolestamme lopullista rauhaa valmisteltaessa.

Gripenberg merkitsi muistiin ja ottaa puheeksi Undenin kanssa.

Kysyin, mitä Gripenberg luuli Englannissa ajateltavan sotasyyllisyysasiamme ratkaisemisesta erikois. resp. takautuvalla lailla.

Gripenberg vastasi, että Englannissa mielellään näkisivät, että ei tapahtuisi mitään pahempaa. Gripenberg luuli näin. Englantilaiset eivät ole intressoit., että sotasyyllisiä tuomitaan, mutta eivät tule tekemään mitään asian estämiseksi. – Ei mitään Neuvostoliittoa vastaan.

En undantafslag skulle göra i Sverige dåligt intryck.⁵

¹ ystävällinen mieliala Suomea kohtaan

² hankauksia Neuvostoliiton kanssa.

³ Englannin ulkoministeriö

⁴ tulisi selviytymään

⁵ Poikkeuslaki tekisi Ruotsissa huonon vaikutuksen.

10.8. Iltakoulu.

Sotasyyllisyys.

SKDL:n kirjelmä.

J.K.P.: Ei ole vielä lakia.

Leino: Voidaan panna turvasäilöön. Olisi pantava turvasäilöön.

Helo: Välirauhansopimuksen 13 art. on myös laki.

J.K.P.

Kilpi: Ensin lakiehdotus käsiteltävä. Ei joukkokokousten painostuksesta, vaan hallituksella on ollut oma linjansa.

Helo: Kumpi ehdotus Kekkosen tai J.K.P:n Tarjanteen pannaan pohjaksi?

J.K.P.: Kannatan omaa ehdotustani. 

Kekkonen: Poliittinen elämä nyt pannaan rangaistuksenalaiseksi ylipäänsä. Tulisi alituinen liikehtiminen. Ei voi kriminalisoida niin poliittista elämää. Täytyisi koskea ainoastaan natsi-Saksan sotaa.

J.K.P.

Helo: Kekkosen ehdotus tahtoo toteuttaa 13 artiklan.

Ei voi vapauden ajan periaatteita tuoda lainsäädäntöön.

Leino: Sotasyylliset tuomitaan tuomioist. – On määrätty ne, jotka ovat alkaneet sodan, se antaa sen valaistuksen, jota on kaivattu.

Kekkosen ehdotus täydennetty 13 art. perustelulla.

Törngren: Katsoen käytännölliseltä kannalta voi ainoastaan tämä hallitus ja tämä presidentti hoitaa tämän asian. Muuten tulee suuri sekaannus. Ainoastaan tämä hallitus ja presidentti voi saada asian läpi eduskunnassa.

Hiltunen = Törngren: Kun olemme valmiit säätämään lain sotasyyllisistä, niin meidän täytyy myös olla valmiit itse alistumaan arvosteltavaksi. – Ilmapiiri on kiihtynyt. On vaikea nyt ratkaista, kun on suuria kokouksia, jotka ovat esittäneet vaatimuksia. On mukana niin kauan kuin nimenomaan nojataan 13 artiklaan. Mutta ei puhdas poikkeuslaki.

Pekkala: Asia on harvinaisen epämiellyttävä, mutta sekin on hoidettava. Mutta me emme voi jättää tätä asiaa hoitamatta. = Törngren, että ainoastaan tämä hallitus voi sen hoitaa. Muuten = Helo. Meidän on nojattava yksinomaan 13 artiklaan, jonka mukaan sotarikollisuus merkitsee = sotasyyllisyyttä. Se on kuultu myös valvontakomission jäseniltä ja Berlinin konfer. Siis perustuu se kokonaan 13 artiklaan.

Jutila: Johtuu 13 art. Maalaisliitossa kaksi kantaa: 1) Ei voi tuomita, kun ei ole lakia – vanha laillisuuskanta. Olisi syytä kysyä sotasyyllisiltä, minkä he tahtovat ottaa. – 2) Perust. 13 artiklaan. Siinä otamme toisen käsityskannan. Jos meidät pakotetaan, niin me emme voi mitään. Torikokoukset järjestetty, kuka on järjestänyt? Herättää ikävää huomiota.

Leino: Kaikki järjestöt ovat koettaneet estää vasemmistojen mielenosotuksia. Välikysymyksen jälkeen mieliala rauhoittui.

Hillilä: Ymmärtää J.K.P:n kannan, että myös me – 

Nyt erikoislaki, mutta samalla komitea valmistamaan muutosta vastuunalaisuuslakiin, jossa määrätään myös meidän vastuunalaisuutemme.

Törngren: Erimielisyys on ainoastaan muodollisesta puolesta. Meidän täytyy tehdä tämä uhraus ja päättää maan edun kannalta.

Murto: Kansan mielipide ei ole sotasyyllisten puolella, vaan päinvastoin. Kansan mielipide on viimeisten 10 kuukauden aikana suuresti muuttunut. On ollut aivan mahdotonta estää kansankokouksia. Kansan keskuudessa on vaikea puolustaa sitä mielipidettä, jonka hallitus ja eduskunta ovat hyväksyneet. Nyt kansa liikehtii. Tuomitaan nyt siitä, että on liittout. fasismista polit. ja kansanvallan vastaista. Vastustaa Hillilän ehdottaman komitean asettamista.

Kilpi: Jos nyt vaikeimman kysymyksen edessä hallitus hajoaa, allekirjoitamme, että meidän politiikkamme on ollut väärä. Syntyy huono käsitys tästä hallituksesta ulkomailla ja kotimaassa. Käsitys, että 13 artikla koskee myös sotasyyllisiä, oli myös ulkopuolella virallisia piirejä sangen yleinen. Tavallinen käsitys on, että ei niin kovin katsota kersantteja ym., vaan lähinnä katsovat niitä, jotka ovat vieneet maan sotaan. On kaatunut kymmeniätuhansia, nyt on kysymys muutamasta harvasta.

Pekkala: Komitea tekemään ehdotus.

Res.

J.K.P. – Tarjanne – Kekkonen – Kilpi – Leino.

Kokous huomenna kl. 1/2 11

SKDL:n kirjelmä.

Leino: Eräät sotasyylliset olisi otettava turvasäilöön. Muuten valvontakomissio voi määrätä vangittavaksi. (Ulkopoliittisesti olisi hyvä.)

Minä: Emme voi vielä pidättää. Emme voisi noudattaa valvontakomission vangitsemiskäskyä.

Kekkonen: Ei vielä pidätettävä.

Janhunen: Olisi pian ratkaistava, kun kansan mieliala on rauhaton. On koetettu rauhoittaa kansan mielialaa. Minimitoimenpide olisi Leinon ehdotus.

Jutila: Ei tässä vaiheessa vielä pidätettävä. Olisi sama erehdys kuin on tehty kommunisteihin nähden.

Murto = Leino.

Enckel1: Ei. 

Pekkala: Ei. 

Helo: Ei.

Törngren: Ei. 

Hiltunen = Ei. 

Takki: Ei.

Kilpi: Ei.

Luukka: Ei.

Hillilä: Ei.

3 jaa

12 ei

Res.

Ei vielä turvasäilöön.

11.8. Komitean kokous: sotasyyllisyys.

J.K.P.: Minä esitin, että nykyisen lain pohjalla.

Prosessit.

Kekkonen: Erikoislaki myös aineelliselta kannalta.

13 art. tulkinta.

J.K.P.: Pyysin päästä eroon hallituksesta. En voi olla mukana puhdistuksessa.

Wuori (joka läsnä): Olisiko syytä kutsua eduskuntapiirit kokoon ja selostaa niille asia ja nykyinen tila ja kuulla heidän mielipiteensä.

J.K.P.: Jos 13 art., niin esitin ehdotuksen »Военное преступление»¹.

Leino: Takki sanoi tietävänsä, että poliittisia henkilöitä kuuluu myös sotarikollisiin.

Res.

Iltakoulu huomenna kl. 7.

¹ »sotarikos»

10.8. Eilen suuri torikokous Senaatintorilla sotasyyllisistä. Räikeitä lausuntoja: vaaditaan »sotasyyllisten» vangitsemista. Määräaika – ultimaattumi.

Punaisia palopuheita!

Tänään 10.8.45 oli suuri lähetystö luonani torikokouksen puolesta. Puhuivat»kansan» puolesta ja esittivät vaatimuksia. – Vastasin: Heidän käyntinsä ja puheensa teki minuun ikävän vaikutuksen. Minä en tunnusta muuta Suomen kansan edustajaa kuin eduskunnan. Ainoastaan sen »vaatimukset» otan huomioon. Sanoin, että jos koko Suomen kansa lausuisi tästä asiasta mielipiteensä, niin enemmistö puhuisi toista kuin he. Lisäsin, että hallitus harkitsee asiaa ja yhdessä eduskunnan kanssa ratkaisee sen siten kuin katsoo kansan edun vaativan.

11.8. Mannerheimin luona. Puhuimme sotasyyllisyysasiasta.

Mannerheim oli nyt sitä mieltä, että asia olisi pian saatava pois päiväjärjestyksestä. Mutta voimassaolevien lakien mukaan ratkaistava. Ei voisi olla mukana muussa.

Minä kerroin asian käsittelystä valtioneuvoston yksityisissä kokouksissa. Kaksi kantaa: 1) Minun kantani: Eri tuomioistuin, mutta voimassa olevien lakien mukaan. – 2) Kekkosen ym. kanta. Tarjanne oli sitä mieltä, että voimassa olevien lakien mukaan ei päästä tulokseen, ketään ei voi tuomita. Sanoin, että olin pyytänyt E. Pekkalalta lausuntoa samasta asiasta. Mannerheim kertoi Rydin olleen hänen luonaan ja Ryti oli katsonut, että asia pitäisi saada pian pois ja sanonut:

»Vaikka ottaisivat minut kiinni ja ampuisivat.» Mannerheim luuli, että Ryti ym. eivät tule pakenemaan.

Mannerheim katsoi myös, että 13 art. военные преступления¹ ei voi koskea sotasyyllisiä.

Mannerheim oli myös sitä mieltä, että muutamia pitäisi tuomita.

¹ sotarikos

11.8. E. Pekkala luonani pyynnöstäni. Pyysin häntä antamaan lausunnon, voisiko päästä tulokseen minun ehdotuksessani, että erityinen tuomioistuin, mutta lain mukaan.

12.8.45 sain E. Pekkalan p.m:n, jossa hän tulee samaan tulokseen kuin Tarjanne, että voimassaolevien lakien mukaan ei erityinen tuomioistuinkaan tuskin voisi tuomita ketään sotasyyllistä, vaan että täytyy säätää uusi laki sen mukaisesti, miten liittoutuneet nykyään tulkitsevat sotarikolliskäsitteen.

(kts. p.m:iä)

12.8. Kerroin Mannerheimille puhelimessa E. Pekkalan p.m:stä, jossa hän oli tullut samaan tulokseen kuin Tarjanne. Sanoin olevani hirmuisen vaikeassa asemassa. En tiedä mitä tehdä. Voin pitää kiinni kannastani ja sitten erota, mutta minua arveluttaa sen poliittiset seuraukset. Sanoin myös, että kun olen julkisesti esittänyt kantani, että voimassa olevia lakeja noudatetaan, niin katson, että olen antanut sanani ja että jos siitä luovun, olen rikkonut sanani.

Mannerheim yhtyi siihen, että asema on förfärlig¹. Jos minä eroan, niin hän ei sanonut jäävänsä. Ajatteli, että jos me menettelemme lakiemme mukaan, niin jos venäläiset ovat siihen tyytymättömiä, he tuskin voivat meitä syyttää. Kenties pitäisi olla rohkea. Emme ole luvanneet muuta kuin menetellä lakiemme mukaan.

Minä sanoin lopuksi miettiväni, että olisi paras, että huomenna asetumme yhteyteen eduskuntaryhmien johtajien kanssa ja esitämme heille, millainen on asema, ja kuulemme, mitä he ajattelevat.

¹ hirvittävä

12.8. Iltakoulu.

Svento kertoi Moskovan matkasta. Meillä on maine ja nimi hyvä. Taloudellinen maine.

Mikojan oli sanonut: Suomen kansa on rautainen ja työteliäs kansa. Kyllä te selviätte.

Hillilä: Hyvä sopimus. Voidaan pitää leipäannos entisellään. Saadaan myös polttoaineita ym. jotta koneet tulevat ensi talvena pyörimään. Mutta kysymys on, millä maksetaan. Ei mitään työttömyyttä, mutta tuotanto on alentunut 60 %:iin. Kysymys on, millä tavalla saadaan työteho nousemaan.

J.K.P.: ? ? ? Mistä tämä johtuu.

Leino: Työttöminä on sellaisia, jotka saisivat työtä, mutta eivät halua tehdä työtä. Olisi saatava laki, että kaikki sellaiset, jotka eivät osota, millä tulevat toimeen, voidaan pakottaa tuottavaan työhön. Siten myös poistetaan rikollisuutta. Periaate on: jokaisen Suomen kansalaisen tulee tehdä työtä.

Res.

Työtehoasia erikseen – esille myöhemmin.

Svento: On vissi merkitys Suomeen nähden sillä, että Molotov otti hänet vastaan. Kiitti Molotovia Berlinin konferenssista, mikäli se koskee Suomea, ja onnitteli. Molotov sanoi, että se on puna-armeijan ansio. Että Molotov otti vastaan, oli gesti Suomea kohtaan, meille myönteinen asia.

12.8. Sotasyyllisyys.

J.K.P.: Luin E. Pekkalan p.m:n.

Enckell: 13 art. Moskovassa keskusteluissa ehdotti, että lisättäisiin että Suomen lakeja noudatetaan. Molotov vastasi: Mahdotonta, sentähden että Suomen lait eivät ole riittäviä määräyksiä näistä, vaan tämä asia on kansainvälisellä tuomioistuimella ratkaistava. Kysymys on: Annetaanko lisäohjeita uudella lailla. Olemmeko välirauhalla sitoutuneet tekemään uusia lakeja? Me emme ole luvanneet vaan voi olla niin. Sen jälkeen kun sotasyylliset tulevat tuomittavaksi erikoistuomioistuimissa, nyt on kysymys, onko suomalaiset sotasyylliset tuomittava Suomessa vai kansainvälisessä tuomioistuimessa. Molotov sanoi, että tämä ei ole Suomen asia vaan kansainvälinen asia. Kysymys on siitä, voidaanko ratkaista Suomessa vai kansainvälisessä tuomioistuimessa. Poliittisesti on arkaluonteinen; jos Suomessa sellainen prosessi järjestetään, niin syytetyt tuovat esiin sellaista, mikä on poliittisesti arkaluonteista. Kysymys on, onko parempi, että se tapahtuu Suomessa vai kansainvälisessä tuomioistuimessa. Jos olisi syytteenalainen, niin mieluummin kansainvälisessä tuomioistuimessa. Kaikki ovat isänmaallisista syistä toimineet. Jos Suomen kansa antaa nyt uusia ohjeita tuomioistuimelle, niin on hyvin vaikea tuomioistuimen ottaa kantaa, koska syytetyt ovat isänmaallisessa mielessä toimineet.

12.8. Iltaistunto.

Helo: 13 artikla on selvä. Takki ilmoitti. Enckell: Molotov ilmoitti (Mutta mitä tark.?), että ei voi jättää riippumaan Suomen laeista. Liittolaiset eivät hyväksy meidän toimenpidettämme. Turmelemme suhteemme Neuvostoliittoon. Siis välirauhaneuvotteluissa on hyväksytty tämä uusi kanta. Maan vitaaliset edut ovat kysymyksessä.

Jutila: Enckellin esitys Molotovin sanoista on aika ratkaiseva. Siinä samalle kannalle kuin Lontoon sopimuksessa. Meidän täytyy perustaa 13 artiklaan.

Hillilä: Enckell esitti palattuaan Moskovasta iltakoulussa saman, minkä hän nyt esitti. Ja silloin oli puhe siitä, että 13 art. voidaan sovittaa myös sotasyyllisiin. (Obs.). Poliittinen välttämättömyys nyt on, että sotasyylliset tulevat tuomituiksi. Maan vitaalinen etu vaatii. Koko hallitus on yhtä vastuussa kuin J.K.P. Kaikki muut ovat samassa asemassa kuin J.K.P. Me olemme nyt aivan toisessa tilanteessa kuin silloin, kun J.K.P. antoi ohjelman (Potsdamin ja Lontoon sopim.) . Uusi laki olisi annettava.

Hiltunen: Yhtyy Hillilään. Sen jälkeen kun J.K.P. antoi lausuntonsa, on Potsdamin konferenssi antanut lausuntonsa. Zdanov ja Savonenkov ovat ilmoittaneet kantansa. J.K.P. on vapaa sanasta. (Obs.) Iltakoulussa välirauhansopimuksen jälkeen oli puhe, että voidaan tulkita niin, että myös sotasyylliset kuuluvat. Hyväksyy minun ehdotukseni 13 artiklan perusteella.

J.K.P. ehdottaa, että eduskuntaryhmien kanssa kosketukseen.

Törngren: = J.K.P. Eduskuntaryhmien kanssa.

Liittoutuneiden tulkintaan on pakko mennä.

Helo: 13 artikla on tärkein. Siihen on perustettava. Ryhmien luottamusmiehille luottamuksellisesti ilmoitetaan, mitä venäläiset ovat sanoneet. Ryhmien puheenjohtajille.

Kekkonen: Ryhmille kokonaisuudessaan (ei ryhmien puheenjohtajille) hallituksen jäsenten puolesta.

Pekkala: Ryhmiin (ei puheenjohtajille). Ei puhuttava Zdanovin eikä Savonenkovin keskustelusta. Mutta Molotovin vastaukseen Enckellille ja Lontoon sopimukseen voi vedota.

Hiltunen: Sekä ryhmien puheenjohtajille että ryhmille.

Jutila = Hiltunen. Kekkonen läsnä ja ulkoministeri.

Kilpi = Hiltunen.

Leino: Ei suurta eroa, kumpaa tapaa noudatetaan. Pääasia on, mitä selostetaan. Emme voi pelata sokkosilla, vaan on sanottava, että olemme saaneet tietää, että venäläisten käsitys on se, että ellemme järjestä asiaa, niin se voidaan ottaa meiltä pois. Myös silloisten ministerien (Takin ym.) käsitys 13 artiklasta.

Luukka: Sekä ryhmien puheenjohtajille että ryhmille.

Res.

Ryhmien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat ja eduskunnan puhemiehistö, Enckell ja Kekkonen huomenna kl. 3 minun huoneeseeni + Takki.

Res.

Tiistaina ryhmille.

Res.

Kekkonen laatii ehdotuksen.

Res.

Kekkonen, Leino, Wuori, Törngren ja Takki Mannerheimin luo.

Kekkonen: Ellei ehdotusta hyväksytä, hallitus ei voi hoitaa asioita. Milloin eduskunnalle annetaan.

Kekkonen: Ei ultimaattumia ryhmille vielä tässä vaiheessa.

13.8. Ulkovaliokunta. Moskovan lähettiläs.

Svento: Ei suostu. Tahtoo jäädä eduskuntaan ja nykyiseen asemaansa. Luulee täällä voivansa vaikuttaa enemmän kuin Moskovassa.

Svento mainitsi professori Ruudun, joka mielellään menisi.

Leino: Jos Keto suostuu, niin hän olisi hyvä.

Gartz: Svento pitäisi ylipuhua. Hän sekä osaa venäjää että liikkuu siellä toisella tavalla kuin muut. Pääherrat eivät puhu muuta kuin venäjää.

Kekkonen: Svento olisi koetettava saada.

J.K.P.: Ehdottaa Wuorta.

Enckell = J.K.P.

Pekkala: Wuori Lontooseen.

Kekkonen: Ruutu ei mene Moskovassa.

Gartz: Svento lähtisi 3 kuukaudeksi.

Res.

12.8. Svento ja Gartz palasivat Moskovasta. Saivat siellä hyvän sopimuksen. Meille tärkeitä tavaroita. Elintarpeita, hiiliä, koksia ym.

13.8. Eduskunnan ja ryhmien johtajien kokous sotasyyllisyydestä.

13.8. Ulkovaliokunta.

Enckell: Keto kieltäytyy. Pyytää Sventoa.

Pekkala: Ehdottaa Ruutua.

J.K.P.: Ehdottaa Wuorta.

Wuori: Hänestä ei ole diplomaatiksi. Rouva Wuolijoki.

Kekkonen: Rouva Wuolijoki.

Pekkala: Voi kannattaa rouva Wuolijokea.

J.K.P.: T. Voionmaa Bernistä.

Wuori: Täytyisi olla persona grata¹ poliittisesti.

Enckell: Sundström.

Svento: Sundström sopisi.

Leino: Wuolijoki parempi kuin Sundström.

Gartz: Koska Wuori kieltäytyy, niin rouva Wuolijoki. Ottaako Neuvostoliitto vastaan naisen?

Svento: Sundström on kyllä hyvä.

Pekkala: Lähetettäisiinkö kaikkein tärkeimpään paikkaamme nainen? Sentähden Sundström.

Leino: Voi olla parempi löytää mies.

Helo: Olisi siellä enemmän pilttuuseen.

Res.

Sundström.

¹ hyväksytty henkilö

14.8. Olin kl. 3.30–5.30 kokoomuspuolueen ja edistyspuolueen ryhmän kokouksessa selostamassa sotasyyllisyysasiaa. (Kokouksen meno pantiin pikakirjoituksella muistiin.) Esitykseni jälkeen vastasin lukuisiin kysymyksiin. Sitten ryhmät lähtivät pitämään kokouksiaan.

Myös muissa ryhmissä asia oli päivän kuluessa esillä.

Kl. 19 valtioneuvoston kokous eduskuntatalolla. Käytiin läpi ehdotus esitykseksi sotasyyllisyysasiassa ja hyväksyttiin asiallisesti.

Muodollisesti asiaa tulee lopullisesti esille vasta sitten, kun on saatu ryhmiltä tieto, että 5/6 enemmistö eduskunnassa on taattu.

13.8. Ranskan pol. ed. Levi ilmoitti, että Ranskan hallitus mielellään vastaanottaa Suomen puolivirallisen edustajan (agent officieux) Pariisiin.

15.8. Mannerheim. Airon asia. – Kuinka kauan häntä pidetään? – Ei mukavuuksia. Ei kävellä muuta kuin 1/2 tuntia. Ei lehtiä. Ruoka.

15.8. Mannerheim. Sotasyyllisyysesitys:

Tahtoo:

1) rangaistukseksi myös vankeutta.

Nykyinen ehdotus liian ankara.

2) Tuomioistuin: 12 jäsentä, joista 3 juristia ja 9 valitaan.

3) armonanomus.

15.8. Sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja Peltonen ilmoitti puhelimessa:

Sosialidemokraattinen ryhmä käsitellyt sotasyyllisyysasiaa. 20 ääntä mennyt 20 vastaan, arpa ratkaisi.

Päätös (arvalla) on se, että vielä ei voida antaa lopullista vastausta eikä määritellä kantaa. Ei vielä ole asiaan nähden asetuttu millekään kannalle. Kanta avoin.

Vähemmistö (20 ääntä).

15.8. Refl. – Olemme antaneet ryhmille tiedon siitä, millainen maan poliittinen asema on ja mitä se vaatii. Ainoastaan jos ryhmät käsittävät aseman samalla tavalla kuin me, voimme me hallituksessa hoitaa asioita.

Jos eduskuntaryhmät eivät katsele asemaa samalta kannalta kuin hallitus ja minä (pääministeri), niin me emme voi hoitaa maan asioita. Ainoastaan jos hallitus tietää eduskunnan suuren enemmistön katselevan samalla tavalla kuin hallitus, voimme hoitaa asioita.

Jos eduskunta katsoo, että voidaan riskeerata enemmän kuin nykyinen hallitus, on eduskunnan asetettava uusi hallitus.

Voidaksemme tehdä ryhmille selväksi, millainen maan valtiollinen asema on, olemme käyttäneet tätä vähemmän tavallista tietä, s.o. asettuneet kosketukseen etukäteen ryhmien kanssa.

Ei riitä tällaiseen raskaaseen toimenpiteeseen, että hallituksella on vakaumus maan aseman sitä vaativan, vaan täytyy myös kansanedustajien suurella enemmistöllä olla sama vakaumus.

15.8. Salminen ilmoitti, että ryhmä ei suostu äänestämään. (Eri mielipiteitä ryhmässä.) Ei sentähden voi antaa numeroita, mutta päättäen keskustelusta luulee voivansa sanoa, että kun olemme pakon edessä, jossa ei voi menetellä niinkuin tahtoisi, esitystä ei, jos hallitus sen antaa, tulla kokoomuspuolueen puolelta kaatamaan.

Vastasin samalla tavalla kuin Peltoselle ja vaadin huomenna selvän vastauksen ja numerot.

15.8. Iltakokous.

Minä: Keskustelusta Peltosen kanssa ja Salmisen ilmoitus.

Hiltunen: Suuret vaikeudet – suuret ryhmässä. Myös ne, jotka ensin olivat asian puolella, ovat nyt toisella kannalla. Mutta on tullut vakuuttuneeksi, että ei ole syytä lykätä tätä esitystä, vaan annettava se huomenna. Luulee sosialidemokraattien antavan enemmän kannatusta. Laki tulee hyväksytyksi.

Svento: Hallitus on tässä asiassa tehnyt kaiken, mitä lojaalinen hallitus voi tehdä, parlamentille. Hallitus voi nyt jättää tämän esityksen ja antaa eduskunnan päättää, mitä on tehtävä. Tämä on minimi­ kompromissi tällä hetkellä. Ellei eduskunta sitä ymmärrä, saa se itse jatkaa. Meidän ei pidä liian paljon keskustella, ei anneta lykkäyksiä.

Helo: Esitys olisi annettava heti.

Kilpi: Asia on mennyt niin pitkälle, että hallitus ei voi olla antamatta esitystä. Eduskunta asettuu esityksen taakse.

J.K.P. selitti kantansa.

Jutila: Esitys on annettava.

Leino: Sen jälkeen kun maalaisliitto, ruotsalaiset, SKDL ja kokoomus ovat asettuneet hallituksen kannalle, tuntuu siltä, että sosialidemokraattinen ryhmä ei ole todellisuudessa sillä kannalla kuin äänestys osoitti, jossa äänet olivat menneet tasan. Ulkopuolelta on vaikutettu. Ulkopuolinen juntta harjoittaa vaikutusta. Kun näin paljon kannatusta on eduskuntaryhmissä, niin hallitus ei voi jättää eroanomusta. Esitys annettava eduskunnalle.

Törngren: Tähän asti on epävirallista, jonka pohjalla ei voi jättää erohakemusta.

J.K.P.

Wuori: Sosialidemokraatit hyväksyivät yksimielisesti. – Saako tehdä muutoksia esitykseen. – Yksityiskohtia voi eduskunnassa muuttaa.

Res.

Esitys annetaan.

Peltonen puhelimessa ilmoitti saman kuin Wuori.

1) Syytteeseenpano-oikeus valtioneuvostolle??

2) Armonantaminen.

Esitys

3§

Oikeuskanslerin esityksestä Gartz, Enckell, Jutila, Törngren, Hiltunen, Takki, Kilpi, J.K.P., Hillilä ja Luukka = 10.

Teksti Svento, Murto, Helo, Leino, Kekkonen, Wuori, Janhunen.

Res. Teksti hyvä.

2§

Mannerheim: 12 jäsentä, joista 3 juristia.

Janhunen: Kaikki pitäisi valita.

Res.

Teksti hyvä.

1§

Mannerheim: Vankeus lisää.

J.K.P. = Mannerheim.

Hiltunen = J.K.P.

Leino: Kannattaa tekstiä.

Teksti – 

Res.

1 § teksti 11 < 4.

Vankeus lisäksi – Enckell, Hiltunen, Takki, J.K.P.

15.8. Iltakoulu – virallinen esittely.

Esittelijä pani vastalauseen esitystä vastaan, koska se on niin suuresti ristiriidassa meidän oikeuskäsityksemme kanssa.

J.K.P.: Kansanedustajaa ei saa syyttää. Olisi tehtävä poikkeusmom.

Jutila = J.K.P.

Kekkonen: Myös kansanedustajat on tuomittava.

Leino = Kekkonen.

Hillilä: Mahdollisimman pieni ryhmä – yhtyy esittelijään.

Asia lykättiin huomiseksi.

16.8. Lopullinen virallinen valtioneuvoston istunto sotasyyllisyysasiassa.

Esittelijä Kuuskoski esitti, että kun tämä ehdotus on kokonaan poikkeava meidän oikeusperiaatteistamme, hän ei voi esittää sitä hyväksyttäväksi.

16.8. Hallitusneuvos Salminen, kokoomuspuolueen ryhmän puheenjohtaja, ilmoitti, että kokoomusryhmän kanta sotasyyllisyyslakiesitykseen nähden on seuraava:

15 ei vastusta (mutta varautuu mahdollisten yksityiskohtien tarkistukseen)

11 vastustaa

1 pidättäytyi kannanilmaisusta

1 poissa 

28.

16.8. Professori Kauppi, edistysryhmän puheenjohtaja, ilmoitti:

Ryhmässä: Sarlin, Heiniö, Kannisto ja Suontausta ovat ehdottomasti sillä kannalla, että eivät voi hyväksyä ehdotusta.

Myös Berner kallistui siihen mielipiteeseen.

Kytömaa, Hiekkala, Teittinen ja Kauppi eivät katso voivansa nyt ottaa vastuulleen asian kaatamista.

Ryhmässä oikeudelliset ja moraaliset näkökohdat tuotu esille.

Kysyin, eivätkö katso, että 13 artikla on täytettävä.

Kauppi vastasi, että ryhmässä vastustajat katsovat, että se tapahtukoon mieluummin kansainvälisessä tuomioistuimessa ja järjestyksessä kuin että me itse säädämme tällaisen lain.

Kauppi itsekin sanoi olevansa samaa mieltä, ellei se vahingoita maamme ulkopoliittisia suhteita.

16.8. Valtioneuvostossa jälleen ikävä keskustelu sotasyyllisyysesityksestä.

Enckell sanoi, että jos syytteestä päättäminen jää yksin valtioneuvostolle, hän ei voi jäädä hallitukseen.

Uudessa äänestyksessä 3 § muutettiin siihen muotoon, mitä minä olin ennen esittänyt: »Syytteen nostamisesta sotasyyllisyysoikeudessa määrää valtioneuvosto oikeuskanslerin esityksestä.» (9 äänellä 8 vastaan).

16.8. Olimme Kekkosen kanssa Mannerheimin luona. Hän tahtoi lisäyksen 7 §:ään, koskee armahdusoikeutta ja on ainoastaan selvennys.

Edelleen Mannerheim tahtoi, että syytettä ajaa oikeuskansleri, mutta ei hänen määräämänsä. Mannerheim sanoi eilen saaneensa Tarjanteen keskustelusta sen käsityksen, että Tarjanne siihen suostui.

16.8. Presidentin istunto kl. 4 i.p.

16.8. Aamulla ennen suurusta olimme Kekkosen kanssa Mannerheimin luona Tamminiemessä. Keskustelu esitysehdotuksesta sotasyyllisyysasiassa.

Mannerheim, joka nähtävästi oli neuvotellut juristien ym. kanssa, teki muistutuksia seuraavista kohdista:

1) Armahdus: pitäisi olla tavallinen järjestys.

Valtioneuvoston esitys oli samalla kannalla – minä olin sitä vaatinut, ja valtioneuvosto oli sen lopuksi hyväksynyt, vaikka vasemmistolaiset olivat vastaan. Perusteluihin oli tehty selventävä lisäys.

Mannerheim ehdotti 7 §:ään nimenomaisen momentin siitä, jotta asiasta ei voisi tulla erimielisyyttä. Kekkosella ja minulla ei ollut mitään sitä vastaan.

2) Mannerheim tahtoi, että oikeuskanslerin oli itse ajettava syytteet, eikä hänellä saisi olla oikeutta määrätä toista henkilöä sijaansa. Hän oli tästä asiasta edellisenä päivänä puhunut Tarjanteen kanssa ja saanut sen käsityksen, että Tarjanne siihen oli suostunut.

(Minä puolestani myös mieluummin olisin asettunut samalle kannalle.)

Lupasimme esittää asian uudestaan valtioneuvostolle.

Mannerheim sanoi, että jos Tarjanne sanoo hänelle, että hän ei siirrä oikeutta muille henkilöille, niin hän, Mannerheim, tyytyy siihen.

Muihin kohtiin Mannerheim ei tällä kertaa pahemmin kajonnut. Olisi kuitenkin presidentti Rydin syyttämiseen nähden katsonut, että Hallitusmuodon säädöksen pitäisi olla voimassa. Tietystikään ei koko tämä asia häntä miellyttänyt. Hän oli keskustellut myös korkeimman oikeuden presidentin Neoviuksen kanssa, joka oli pitänyt tätä missfoster.¹ Lausui, että olisi etevien juristien kanssa asiaa uudestaan harkittava, eikö voimassa olevien lakien pohjalla päästäisi tulokseen.

Minä vastasin, että kuten monesti oli ollut hänen, Mannerheimin kanssa puhe, minäkin olin toivonut sitä tietä päästävän tulokseen, mutta Tarjanteen lausunnon mukaan ei sitä tietä päästä mihinkään, vaan tulee suuri fiasko ja komedia ja se vahingoittaisi maan etuja.

Lähdimme pois ja sovimme, että presidentin esittely on samana päivänä kl. 4 i.p.

Palattuamme valtioneuvostoon oli jälleen tätä varten valtioneuvoston istunto. Lisäys 7 §:ään armahduksesta hyväksyttiin. Syytteen nostamiseen nähden kaksi valtioneuvoston jäsentä (Hillilä ja Takki) yhtyivät minun mielipiteeseeni, joten 3 § tuli kuulumaan: »päättää valtioneuvosto oikeuskanslerin esityksestä». Syytteen ajamiseen nähden valtioneuvoston enemmistö jäi entiselle kannalleen.

Tarjanne sanoi yksityisesti, että hän voi antaa Mannerheimille sen lupauksen, että hän ei siirrä oikeutta muille muuta kuin presidentin suostumuksella. Sovimme, että ennen presidentin istuntoa hän puhuu siitä Mannerheimin kanssa.

Mannerheim kertoi ennen presidentin istuntoa kl. 4 minulle, että hänen luonaan oli ollut sosialidemokraattien edustajain deputatio, joka oli kertonut, että heidän ryhmässään oli ollut »niukka enemmistö» esitystä vastaan (s.o. 20 < 20, arpa, kuten ennen on merkitty). Deputatio oli vakavasti esittänyt, miten väärin ja hirmuista oli, että nyt kriminalisoitaisiin teot, jotka oli yleisesti pidetty isänmaan etujen mukaisina. Oli puhunut vakavasti ja voimakkaasti tällaista lainsäädäntöä vastaan. – Mannerheim sanoi itse olevansa samaa mieltä. Hänen oli kovin vaikea nyt olla mukana tällaisessa asiassa ja päättää elämäntyönsä hyväksymällä tällainen lakiesitys. Viittasi eroamisen mahdollisuuteen (ja sanoi hänellä olevan lääkärintodistuksen valmiina). Oli lykännyt eroansa, koska oli katsonut, että voisi sillä tehdä vahinkoa maalle.

Minä sanoin esittäneeni samaan suuntaan meneviä ajatuksia valtioneuvoston yksityisissä kokouksissa ja omasta puolestani päättyneeni omaan erooni nähden samaan tulokseen.

Mannerheim sanoi nähneensä, miten minä olin tämän asian vuoksi våndats² ja sanoi kertoneensa sen muille. Lausui, että jos asiaa tutkittaisiin taitavien juristien kanssa, niin ehkä löydettäisiin joku parempi tie.

Minä vastasin, että minäkin olin samaa toivonut, mutta en ollut löytänyt mitään muuta ulospääsyä kuin tämän. Huomautin, että vanhojen tekojen kriminalisoiminen ei tapahdu nyt ja että vaikeudet eivät ole nyt syntyneet, vaan kriminalisoiminen on tapahtunut silloin, kun eduskunta ja hallitus ja presidentti ovat katsoneet olevansa pakotetut hyväksymään välirauhansopimuksen ja sen 13 artiklan. Siihen sisältyy tekojen kriminalisoiminen ja nyt on kysymyksessä panna 13 artikla täytäntöön. Siitä kaikki johtuu. Kysymys on nyt, millä tavalla 13 artiklan täytäntöönpaneminen voidaan suorittaa.

Minä: Eduskunta ja hallitus ovat asian ratkaisseet jo hyväksymällä 13 artiklan, joka on kaiken perustus. Se että me olemme tahtoneet tulkita 13 artiklan toisella tavalla kuin venäläiset, on eri asia, jolle me emme voi mitään. Kysymys on, onko mitään muuta tapaa 13 artiklan sitoumuksen täytäntöön panemiseksi. Minä en ole sellaista löytänyt.

Mannerheim sanoi, että hänellä pitäisi olla aikaa miettiä asiaa edes muutama päivä.

Minä: Tietysti presidentti voi sanoa, että hän tahtoo harkita asiaa ja lykätä asian siitä huolimatta, että eduskunta on lopettanut työnsä.

Mannerheim: Eduskunta voi kokoontua jonkun päivän perästä. Sen minä myönsin.

Sitten oli presidentin esittely (torstaina 16.8.45). Kun asia tuli esille, Leino, Murto ja Janhunen ehdottivat, että 1 ja 3 § muutettaisiin aikaisempaan muotoon. (1§:ssä oli jätetty pois sanat: »toimestaan ja virastaan riippumatta». – Nämä sanat poistettiin, koska niiden mukaan olisi ollut mahdollista panna syytteeseen mm. myös kansanedustajat. – ja 3 § oli aikaisemmin kuulunut: »päättää valtioneuvosto hankittuaan oikeuskanslerin lausunnon».). – Leino Mannerheimin kysyessä esitti, mistä on kysymys.

Mannerheim sanoi lyhyesti: »Harkitsen asiaa» ja asia lykkäytyi.

Samana päivänä sen jälkeen kun vastaanotto amerikkalaisen edustajan Hamiltonin luona oli päättynyt, lähdin Kultarantaan neljäksi päiväksi.

Asia lykkäytyi ensi viikon alkuun. Eduskunta kokoontuu keskiviikkona.

¹ (epäsikiönä) epäonnistuneena tekeleenä

² joutunut tuskittelemaan

17.8. – Joku päivä sitten Mannerheim kutsui luokseen Cay Sundströmin, jota ehdotimme Moskovan lähettilääksi (emme saaneet ketään muuta). Mannerheim sanoi minulle, että Sundström oli tehnyt häneen hyvin huonon vaikutuksen.

»Han luktade dålig parfym.»¹ Mannerheim ei luullut Sundströmin voivan edustaa Suomea meidän tärkeimmällä paikalla arvokkaasti ja hyvin.

¹ »Hän tuoksui huonolta hajuvedeltä.»

16.8. Lähdimme Kultarantaan.

18.8. Mannerheim tuli Kultarantaan korkeimman oikeuden presidentin Neoviuksen ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentin U. J. Castrenin kanssa neuvottelemaan sotasyyllisyysasiasta.

Neovius esitti, että heidän mielestään hallituksen esitys on missfoster¹, joka on vastoin meidän oikeusperiaatteitamme. Tultaisiin tuomitsemaan sellaisista teoista, jotka niitä tehtäessä eivät ole olleet rangaistuksenalaisia. Tuomituista tulisi marttyyreja, oikeusmurha joka ei tulisi koskaan unohtumaan.

Minä esitin, millainen asema on poliittisesti, ja sanoin, että myös minulle tämä asia on hirmuisen ikävä ja tukala. Esitin, mitä Zdanov ja Savonenkov ja Orlov ovat tästä asiasta meille puhuneet ja mitä Lontoossa 8.8.45 on neljän suurvallan kesken sovittu sotasyyllisten rankaisemisesta. Olemme hallituksessa tulleet siihen päätökseen, että tästä asiasta ei muulla tavalla päästä. Nyt on kysymys 13 artiklan täytäntöönpanemisesta ja sitä varten on uusi lainsäädäntö tarpeen. Tässä on siis kysymys ainoastaan 13 artiklan täyttämisestä sen tulkinnan mukaan, jonka liittoutuneet ovat nyt omaksuneet, ilman että me tunnustamme tämän tulkinnan oikeaksi.

Neovius vastasi, että jos poliittisista syistä on välttämätöntä tällaiseen uuteen lainsäädäntöön ryhtyä, niin olisi heidän mielestään esitykseen tehtävä eräitä muutoksia.

l § on kirjoitettu siten, että sen mukaan voi syytettävien lukua laajentaa kovin laajalle. Sentähden olisi se muutettava ja tarkemmin määriteltävä, ketkä ovat syytteenalaisia. Esitti, että määrättäisiin:

presidentti, hallituksen jäsenet ja diplom. toimessa olevat voitaisiin panna syytteeseen, kansanedustajat, sotilaat ym.

Minä huomautin, että on ikävä määritellä erityisiä kategorioja. Tarkoitus on, että sanat »ratkaisevalla tavalla» rajoittaisi syytettävien piiriä. Sotilaista ei ole ollut puhe ja kansanedustajat pitäisi jättää myös pois. Sanoin myös, että minun mielestäni pääasiassa kysymykseen tulisivat presidentti ja hallituksen jäsenet, jotka ovat »ratkaisevalla tavalla» vaikuttaneet päätökseen. Sanoin myös, että hallitus on kantansa määritellyt ja esillä oleva ehdotus on hallituksen ja se on presidentin istunnossa esitelty, mutta presidentti on tahtonut vielä harkita asiaa ja asia on sen johdosta lykkääntynyt. Mutta presidentti tietysti voi päättää, missä muodossa hän tahtoo esityksen eduskunnalle antaa.

Keskustelun jälkeen esiintyi se muoto, että sanottaisiin: »jotka ratkaisevalla tavalla ovat hallituksessa osallistuneet päätökseen.»

Mannerheim sanoi, että esityksen perustelussa sanonta (ensim. kapp.) »vaan myös rikokset rauhaa vastaan, mikä jne.» ei hänen mielestään ole oikein, sillä me emme ole tehneet rikoksia rauhaa vastaan. Emme voi tällaista tunnustaa.

Minä sanoin, että minun alkuperäisessä ehdotuksessani oli sanottu: »vaan myös sotasyylliset».

Tämä miellytti Mannerheimia ja hän päätti hyväksyä sen sanonnan.

Vielä keskustelussa oli puhe rangaistuksista. Neoviuksella ja Castrenilla oli aivan uusi ehdotus, joka kokonaan olisi muuttanut esityksen 1 §:n. He katsoivat, että heidän ehdotuksensa kautta pykälä saisi sellaisen muodon, joka paremmin soveltuisi meidän oikeusjärjestykseemme.

Minä sanoin, että niin suuren muutoksen tekeminen olisi vaikea. Lausuin, että valtioneuvostossa oli ollut kysymys myös vankeusrangaistuksesta.

Keskustelun jälkeen Mannerheim ilmoitti lisäävänsä rangaistukseen vankeusrangaistuksen.

Keskustelimme myös erikoistuomioistuimesta. Neovius ja Castren tahtoivat saada korkeimmat tuomioistuimet ja niiden presidentit kokonaan pois tästä asiasta. Ehdottivat, että presidentti nimittäisi puheenjohtajan ja yliopiston lainopillinen tiedekunta nimittäisi lisäjäseniä.

Mannerheim ei siihen suostunut. Minä sanoin, että minun mielestäni ehdotus oli parempi ja esityksen mukaan erikoistuomioistuin tulisi olemaan suhteellisen hyvä, ottaen huomioon miten eduskunta nykyisessä kokoonpanossaan todennäköisesti tulisi jäsenet valitsemaan.

Keskustelu päättyi siihen, että Mannerheim päättää esitykseen mainitut kaksi muutosta: 1) perustelun ensi kapp. »rikokset rauhaa vastaan jne.» muutetaan; 2) 1 §: »presidentti ja hallituksen jäsenet, jotka ratkaisevalla tavalla ovat vaikuttaneet».

Mannerheim antoi minun lukea Gripenbergin kirjeen. Gripenberg oli puhunut Undenin kanssa siitä, mitä Mannerheim ja minä olimme pyytäneet häntä puhumaan, että Ruotsin hallituksen kautta suggeroitaisiin englantilaiset esittämään helpotuksia rauhansopimuksessa Neuvostoliiton ja meidän välillä. Unden katsoi, että Ruotsin demarche ei meitä auttaisi, vaan voisi vahingoittaa. Hän oli esittänyt, että Suomen taholta ensi tilassa asia otettaisiin esille sekä venäläisten että englantilaisten kanssa.

Edelleen Gripenberg oli puhunut Undénille sotasyyllisyysasiasta. Undén oli kertonut, että norjalaiset (ja tanskalaiset?) aikovat poliitikkoja yms. vastaan menetellä niin, että asetetaan komitea tutkimaan ja se antaa lausunnon, jossa arvostellaan resp. tuomitaan asianomaisten menettely, mutta mitään varsinaista rangaistusta ei tule kysymykseen, vaan asia jää siihen. Undén oli lausunut, että eikö Suomi voisi menetellä samalla tavalla.

Undén oli myös lausunut sen mielipiteen, että nähtävästi liittoutuneet ovat vasta Potsdamin konferenssissa päättäneet syytteen nostamisesta sotasyyllisiä vastaan, mutta että siihen asti oli tarkoitettu ainoastaan varsinaisia »sotarikollisia» s.o. niitä, jotka ovat rikkoneet sodan lakeja tai sodan tapoja vastaan.

¹ epäonnistunut tekele

22.8. Zdanov pyysi minut luokseen kl. Keskustelu päättyi kl. 14.30.

Alkukohteliaisuuksien jälkeen Zdanov sanoi, että nyt alkaa новая эра¹ meidän suhteissamme. Kuten olemme nähneet, on asiat menneet eteenpäin: välirauhansopimuksen helpoittamisen jälkeen diplomaattiset suhteet ym.

Mutta 13 artikla välirauhansopimuksessa on vielä täyttämättä. Savonenkov oli käynyt minun luonani ilmoittamassa heidän kantansa. Savonenkov ei ollut käynyt ilman hänen, Zdanovin, tietoa. Se ei ollut myöskään persoonallisesti Zdanovin puolesta, vaan Savonenkov esitti Neuvostohallituksen kannan. Heidän tarkoituksenaan on ollut облегчить ваши трудности² (tarkoitti arvatenkin, että meidän olisi helpompi ratkaista asia). Asia on kiireellinen sentähden, että muut asiat voitaisiin järjestää. Zdanov mainitsi tässä yhteydessä myös lopullisen rauhan, jonka tekeminen myös lähestyy.

Sotasyyllisten asia on Neuvostoliiton mielestä tärkeä kysymys ja heidän mielestään on tärkeää, että Suomi itse ratkaiseen tämän asian. Heidän mielestään Suomen национальная гордость³ vaatii, että Suomi itse ratkaisee tämän asian. He kyllä näkevät olevan vaikeuksia tässä asiassa, mutta eivät katso niitä voittamattoman suuriksi. Täällä on katsottu vaikeudet liian suuriksi.

– Ei ymmärrä, että me pidämme asian niin vaikeana. Nykyinen hallitus ei ole vastuussa sotapolitiikasta. – Täytyy puhdistaa tie Neuvostoliiton ja Suomen suhteille. Sentähden on välttämätöntä ratkaista tämä asia.

Olemme kaiketi huomanneet, että Suomen suvereniteetti askel askeleelta palautetaan. Ihmettelee, että me näemme tämän asian niin vaikeaksi.

Hän, Zdanov, on tahtonut helpottaa meidän ja minun vaikeuksia. Eri aloilla on saatu aikaan hyviä tuloksia. Hän olisi voinut »nojaten galuunoihinsa ja punaiseen armeijaan» käyttää nyrkkiä. Mutta he ovat tahtoneet Suomen parasta.

13 artiklan täytäntöönpanossa on ollut затяжка (viivyttelyä). Viittasi, että Neuvostoliiton puolelta aina 1941 alkaen on katsottu, että sotasyylliset on rangaistava. Oli lukenut käännöksenä esityksen. Se ei vastaa Savonenkovin minulle esittämiä ajatuksia ja neuvoja. Me olemme lieventäneet esitystä.

Pidämmekö parempana antaa mennä konfliktiin? He voivat ottaa pois tämän asian Suomelta. Silloin tulee poliittinen skandaali.

Minä: Tämä asia on meille kovin vaikea. Kuten hän, Zdanov, lienee huomannut, olemme koettaneet päästä tulokseen voimassa olevien lakien mukaan. Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että voimassa olevat lait eivät sovellu ja että niiden nojalla ei voida päästä tulokseen. Sen vuoksi olemme lopuksi päätyneet tulokseen, että on pakko säätää uusi laki takautuvalla vaikutuksella ja erikoistuomioistuimin. Tämä on vastoin meidän oikeusjärjestystämme ja meidän periaatteitamme, mutta olemme lopuksi siihen menneet. Tämä tietääkseni on ensi kertaa meidän historiassamme. Esitys menee hyvin pitkälle ja jos se tulee laiksi, voidaan sen nojalla asia hoitaa. Rangaistus voi nousta korkeimpaan, lukuunottamatta kuolemanrangaistusta, jota meillä ei ole vaadittukaan. Olimme myös esittäneet poistettavaksi presidentin prerogatiivin, mikä myös oli kovin ankara asia. Selitin laajasti tähän kuuluvia kysymyksiä. Tässä syntyi laaja keskustelu vanhoista ja uusista periaatteista näissä asioissa. Minä: Me olemme katsoneet että 13 artikla военные преступления⁴ tarkoittaa ainoastaan sodan lakeja vastaan tehtyjä rikkomuksia. Ei poliitikkoja. Lontoon komissiossa vielä 1944 v. lopussa ei Hitleriä eikä Mussolinia katsottu sotarikollisiksi eikä rangaistaviksi. Vasta aivan viime aikoina on komissiossa toinen mielipide päässyt vallalle. Puhuin myös eriaatteesta »Nullum crimen sine lege». Zdanov vastasi, että lainsäädäntö ei ole voinut ottaa huomioon sellaisia uusia oloja kuin ne, mihin nyt olemme joutuneet.

Zdanov: Oikeudenkäynti ei saa tulla farssiksi eikä ainoastaan muodolliseksi, jotta heidän ei tarvitse sanoa, että ei riitä, vaan heidän täytyy ottaa asia omiin käsiinsä.

Sitten Zdanov puhui laajasti yksityisistä sotasyyllisistä. Luetteli kaikki viisi: Ryti, Tanner, Rangell, Linkomies, Kivimäki. – Tanner tuli hallitukseen kaksi viikkoa sodan alkamisen jälkeen.

Minä sanoin, että Tanner oli sodan loppuun asti hallituksen jäsenenä. Kivimäki jäisi ulkopuolelle. Mutta hän ei ollut hallituksessa eikä ratkaisevassa asemassa. Toimi instruktionien mukaan. Muuten hän on järkevä mies ja häneltä on varovaisia raportteja. Hän painosti hyvien suhteiden välttämättömyyttä Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Kivimäestä pitkä keskustelu. Zdanov katsoi, että Kivimäki oli ollut » на крупном месте»⁶ ja vaikuttavassa asemassa. Minä esitin omia näkökohtiani.

Zdanov korosti kovasti sitä, että ei saa tulla farssi eikä komedia ja että tämä on серьезное дело⁷. Heidän pitää saada vakaumus, että me tahdomme tämän asian järjestää niin, että heidän ei tarvitse siihen tarttua.

Minä sanoin olevani samaa mieltä. Jos esitys tulee laiksi, niin sen nojalla asia kyllä voidaan ajaa vakavaan tulokseen.

Lopuksi sanoin: Sallikaa minun lausua yksityinen mielipiteeni, että en oikein ymmärrä, minkä tähden te pidätte tämän asian niin kovin suurena ja tärkeänä.

Zdanov vastasi, että asia on heille tärkeä sentähden, että se osoittaa, että Suomen kansa on kokonaan luopunut vanhasta politiikastaan ja tuomitsee vanhan politiikan johtajat ja on valmis astumaan uuden politiikan tielle. Tämän kautta luodaan edellytykset uudelle politiikalle.

Minä: Pelkään, että teemme marttyyreja tuomituista.

Zdanov: Ei voinut uskoa sitä. Jos asia olisi niin, niin se osoittaisi, että Suomen kansa ei ole luopunut vanhasta politiikastaan ja katsantokannastaan. Zdanov lisäsi, että kansat ja myös Suomen kansa ovat sodasta kärsineet niin paljon, että ne katsovat niiden, jotka ovat alkaneet hyökkäyssodan ja johtaneet kansat tähän kurjuuteen, olevan suuria rikollisia ja vastuunalaisia politiikastaan. Zdanov useamman kerran sanoi, että sotamiehet, aliupseerit ym., jotka ovat tehneet sotarikoksia, ovat pieniä verrattuina niihin, jotka ovat alkaneet sodan ja lähettäneet heidät sotaan.

Lopuksi Zdanov sanoi, että hänellä on muitakin asioita minun kanssani, mutta jättää ne toiseen kertaan.

Minä vastasin, että minulla on eräitä asioita, joista haluaisin Enckellin kanssa puhua hänen kanssaan.

¹ uusi ajanjakso

² keventää teidän vaikeuksianne

³ kansallinen ylpeys

⁴ sotarikokset

⁵ Ei rikosta ilman sen mainitsemista laissa.

⁶ merkittävässä asemassa

⁷ vakava asia

22.8. Refl.

Keskustelu Zdanovin ja muiden venäläisten kanssa on niin vaikeaa sentähden, että ei voi sanoa totuutta: Että Neuvostoliitto itse vuonna 1939 hyökkäsi meidän päällemme ja yhdessä natsi-Saksan kanssa Puolan päälle, jonka jakoi Saksan kanssa.

24.8. Ulkoasiainvaliokunta.

1) Hornborgin komitean mietinnön painattaminen.

Leino: Ulkopoliittisesti vahingollinen. Ylöslämmittää vanhoja ulkopoliittisia asioita.

Svento & Enckell: Mietinnössä on sellaisia asioita, joiden julkinen käsittely ei ole suotavaa.

Pekkala: Mietintö ei ole täydellinen ja on eräissä kohdissa epätarkka. Aiheuttaisi suuren keskustelun. – Ei julaistava.

Res.

Ei julaista.

2) Enckell: Lontoon edustaja.

Shepherdin nootti.

Myös Washingtonin lähettiläs.

Washingtoniin Gripenberg.

Lontooseen Wuori.

Svento: Kannatti Wuorta Lontooseen. Lontoossa Labour & ammattiyhd.

Pekkala: Kannattaa Wuorta.

Leino: Samoin.

J.K.P.: Kannattaa Wuorta.

Res.

Lontooseen Wuori.

Leino: Wuoren paikalle hallitukseen saman puolueen mies.

Washingtonin paikka.

J.K.P.: Gripenberg. Tosin hän on myös hyvä Tukholmassa.

Pekkala: Jutila Washingtoniin. – Hänen mentaliteettinsa sopii Amerikkaan.

Svento: Amerikkaan ei sosialistia eikä kommunistia, mutta ei myöskään oikeistolaista. Jutila on arvossapidetty, suuren puolueen edustaja. Siis kannattaa Jutilaa.

Leino: Ei vastusta Jutilaa. Muut eivät vastusta.

Res.

Jutila Washingtoniin.

Jutilan tilalle Vesterinen.

3) Enckell: Meidän olisi valmistauduttava lopullisen rauhansopimuksen tekoon. Oli kysynyt Orlovilta rauhanvalmisteluista. Orlov ei voinut vastata.

Orlov: Rauhanneuvotteluihin meidän pitää olla valmiit lähtemään Lontooseen.

25.8. Professori Georg von Wendt, Porvoo. 

Professorin kirjeen 22.8.45 olen vastaanottanut ja kiitän siitä.

Olen lukenut sen mielenkiinnolla. Minulla olisi koko joukon huomauttamista siinä kosketeltuihin kysymyksiin nähden, mutta siihen ei minulla nyt ole tilaisuutta. Teidän saksalaisen ystävänne väitteet eivät tärkeissä kohdissa ole mielestäni oikeat. Neuvostoliitto oli koko sodan ajan valmis rauhaan meidän kanssamme. Parhaat ehdot olisi saatu syksyllä 1941, jos rauha silloin olisi voitu tehdä. Myös talvella ja keväällä 1944 olisi rauha saatu siten, että Porkkala – samoinkuin Hanko – olisivat jääneet meille, samalla kun vahingonkorvaus olisi vähentynyt nykyiseen. Syksyllä 1944 oli asema sellainen, että sokeakin näki rauhanteon välttämättömäksi. Mutta kansamme tulevaisuuden edellytykset supistuivat rauhassa nykyiseen surkeuteen.

Mitä aikaisemmin rauha olisi tehty, sitä onnellisempi olisi se ollut kansamme elämän mahdollisuuksille siinäkin tapauksessa, että kaupunkimme ym. olisivat joutuneet hävityksen alaisiksi. Asemamme ja tulevaisuutemme olisi aivan toinen kuin nykyään.

Svinhufvudin matka Pietariin joulukuussa 1917 johtui siitä, että sekä Saksan että Ruotsin hallitus ilmoittivat meille – olin silloin Tukholmassa näissä asioissa – edellytyksenä tunnustamiselle olevan, että saamme Venäjältä itsenäisyytemme tunnustetuksi. Asia oli muuten sovittu bolševikkien kanssa – sen ilmoitti sekä Berlin että Ruotsin kuningas lähetystölle, jonka jäsen minä olin. Sen johdosta vaadimme Svinhufvudin järjestämään asian Leninin kanssa.

Näistä asioista olisi paljon sanottavaa, mutta minun täytyy lopettaa.

Parhain terveisin

Teidän

J.K.P.

25.8. Illan Mannerheimin luona Enckellin kanssa.

Mannerheim lupasi puhua U. Castrénin ja Ahmavaaran, Yliopiston edustajan tuomioistuimessa, kanssa huomauttaen heille sotasyyllisyysasian poliittisesta puolesta ja että siitä ei saa tulla farssi eikä komedia.

26.8. Max Sergelius luonani:

Kehoitti minua olemaan hallituksessa ainakin rauhantekoon asti. Vastasin, että työni on kovin raskas enkä tiedä, miten kauan kestän.

Sergelius sanoi sotasyyllisyysasiasta, että esityksessä hänen mielestään rangaistukset ovat liian ankarat. Hänen mielestään olisi syytettyjen piiriä laajennettava, mutta rangaistus olisi lievä.

26.8. Enckell luonani: neuvottelimme huomisesta käynnistä Zdanovin luona.

27.8. Sain Kivimäeltä kirjeen. Kts. sitä.

27.8. Enckellin kanssa Zdanovin luona 1 I /2 tuntia. Savonenkov ja eräs venäläinen asiantuntija läsnä. Palautusasiasta (14 art.).

Zdanov teki jotenkin mukiinmenevän ehdotuksen asian lopulliseksi järjestelyksi. Zdanov oli hyvin ystävällinen ja tillmötesgående.¹

Nettoperiaatteeseen ei suostunut, sillä välirauhansopimus ei sisällä määräystä siitä, että Neuvostoliiton olisi palautettava tavaroita, jotka on heidän alueellaan.

¹ suopea

27.8. Iltakoulu.

Toinen asia valtion toimenhaltijain palkat. Törngren teki ehdotuksen.

Rautatieläiset ym. uhkaavat lakolla. Palkkaneuvoston lausunnosta käy ilmi, että Törngrenin ehdotus menee yli valtioneuvoston palkkapäätöksen viime kesäkuulta. Wuori väitti toista.

Minä lausuin, että hallitus ei voi tällä tavalla hallita, että sille asetetaan uhkavaatimuksia ja lakon uhkia, vaan ellei saada aikaan kompromissia, jonka hallitus voi hyväksyä ja joka vastaa eduskunnan päätöstä, niin hallituksen täytyy erota. Hallituksen ei ole syytä olla mukana hävittämässä maan taloudellisia perustuksia.

Kekkonen kannatti jyrkästi minua. Ehdotti, että minä annan ultimaattumin palkannauttijoille, kuten olen antanut eduskuntaryhmille sotasyyllisyysasiassa.

28.8. Nähtyäni aamulla lehdistä, että rautatieläiset uhkaavat lakolla, soitin Wuorelle ja pyysin ilmoittamaan, että ellei tule kompromissia, hallitus ei katso voivansa hoitaa asioita.

Wuori sanoi jo tänään kokouksessa esittäneensä tämän minun ilmoituksenani.

28.8. Kenraali Talvela luonani. Puhui omasta asiastaan. Sanoi viime syksynä välirauhansopimuksen jälkeen olleensa aivan pessimisti. Mutta nyt ovat asiat menneet paremmin kuin hän oli odottanut. Voidaan kuitenkin täällä Suomessa elää.

Hän on nyt Selluloosayhdistyksessä. Voisi saada Tukholmassa kontrollöripaikan Scankraftissa tai apulaisjohtajan paikan Rauma-Wood’issa. Kysyi, mitä minä ajattelen tästä. Voiko hän ottaa vastaan jonkun näistä paikoista? Hänen täytyy saada itselleen työtä.

Minä esitin ajatukseni nykyisestä asemasta. Meidän täytyy nyt päästä eteenpäin lopulliseen rauhaan asti. Yli tämän väliajan. Toivon, että sitten kaikki unohdetaan ja voimme päästä säännöllisiin oloihin.

Lupasin ajatella hänen asiaansa ja pyysin, että ratkaisu hänen paikkoihinsa nähden lykättäisiin jonkun aikaa eteenpäin ja että sitten jatkettaisiin keskustelua.

(Talvela: »Kun olemme niin perinpohjaisesti hävinneet kaksi sotaa.»)

28.8. Moskovan lähettiläs Sundström kävi luonani lähtökäynnillä.

Puhuin hänelle:

1) Hallituksen politiikan hän tuntee. Se on pysyväinen ystävyys Neuvostoliiton kanssa. Se on vilpitön pyrkimys. Neuvostoliiton epäluulo meitä kohtaan on saatava pois.

2) Pyrkimyksenä on, että koko Suomen kansa saadaan tähän mukaan. Se on mielestäni mahdollista, kun saadaan epäluottamus Suomen kansasta pois. Se saadaan, jos Neuvostoliitto noudattaa hyvää politiikkaa meitä kohtaan. On vielä meillä piirejä, jotka eivät usko Venäjän politiikkaan meitä kohtaan. Jos Suomessa tulee varmaksi se käsitys, että Neuvostoliitto tulee kunnioittamaan meidän suverenisuuttamme, jota sanaa Zdanov jälleen äsken käytti keskustelussaan minun kanssani, niin se vakuuttaa Suomen kansan ja poistaa epäluulot. Suverenisuus näkyy olevan toista kuin независимость¹, jota sanaa on myös usein käytetty. Sillä äsken on käynyt selville, että Baltian maat, Viro, Latvia ja Liettua, katsotaan nauttivan независимость¹, mutta se ei tyydytä meitä, koska se ei ole suverenisuutta.

3) Puhuin myös pohjoismaisesta yhteistyöstä, josta me emme voi luopua. Pravdassa on äsken обозреватзль², kiivaasti puhunut pohjoismaista yhteistyötä vastaan. Luultavasti sentähden, että Neuvostoliiton ja Ruotsin välit ovat huonot. Pitäisi saada venäläiset ymmärtämään, että tämä kultturellinen, sosiaalinen ja taloudellinen pohjoismainen yhteistyö ei ole esteenä meidän hyville suhteillemme Neuvostoliiton kanssa. Sundström sanoi tuntevansa tämän asian. Oli puhunut siitä Orlovin kanssa, joka oli puhunut, että meidän pitäisi olla kansainvälisessä yhteistyössä eikä sulkeutua omaan piiriimme. Minä sanoin, että toinen ei estä toista.

¹ riippumattomuus

² tarkkailija

28.8. Ulkoasiainvaliokunta.

Enckell esitti p.m:n eilisestä keskustelusta Zdanovin kanssa ja Zdanovin ehdotuksen.

Gartz: Sahatukit ja polttopuut ensi vuoden puolelle. (Saaren luettelo)

Kesäkuun loppuun 1946.

14 milj. dollarin toimitus:

Vältettävä pyöreän puun toimittamista.

Sahatavara & puutalot:

1946 v. tuotanto tulee olemaan ehkä n. 570.000 st.

puutalot 85.000

kotim. kulutus 240.000

Soteva 70.000

395.000 st.

570.000 st:sta vähennetään 395.000 st., jää 175.000 st., josta palaut. 50.000 st.

Sahatavarat ja puutalot antavat 7.250.000 doll.

Muu muilla puutavaratuotteilla

Jos 2 v. niin.

Sotasaaliin toimittamisesta on tehtävä eri sopimus.

Res.

1) 2 v. toimitusaika tarpeen.

2) Sotasaalispuuta emme voi kompenserata etelästä.

3) Me kolme (J.K.P. – Enckell – Gartz) Zdanovin luo huomenna.

2) Kirjeenvaihtokieli neuvostolähetystön kanssa Helsingissä.

Enckell: Kun muiden suurvaltojen lähettiläiden kanssa kirjoitetaan heidän kielellään, niin olisi myös Neuvostoliiton lähetystön kanssa venäjällä.

(Ennen kirjoitettu suomenkielellä.)

Res.

Venäjänkielellä.

3) Rauhanneuvottelujen valmistelu.

Leino: Rajoista ei saa lähteä. Se on väärä pää. Mikäli on mahdollista, niin myös seuraa muiden tapausten jäljessä.

Enckell: Saimaan kanava. On viittauksia siitä, että nykyinen raja kenties voitaisiin saada muutetuksi.

J.K.P.: Rajakysym. ei vieraita voi ottaa, tulee tietoon. Taloudellisista asioista voidaan hankkia asiantuntija. Sotilaallinen.

Gartz: Saimaan kanavan merkitys ainoa, mikä voidaan selvittää. Muuten on oltava varovainen.

Svento: Enckell, Svento ja Hynninen harkitsevat ja esittävät ehdotuksen meille.

Wuori: Karjalaisten keskuudessa eivät viljele maita, koska ovat varmoja siitä, että raja pian muuttuu.

Res.

Enckell, Svento ja Hynninen.

Tulee esille sen mukaan kuin he katsovat tarpeelliseksi.

4) Gartz: Mikojan: Neuvostoliitto tahtoo vuokrata Jäniskosken voimalaitoksen. Selvitetään. Gartz hoitaa.

5) Brasilian ministeri periaatteessa myöntänyt 50 milj. doll. luoton. Vastaus on epämääräinen vielä.

6) Pöytäkirjanpito ulkoasiainvaliokunnassa.

Hynninen: Ruotsin ulkoasiainvaliokunnassa ei pidetä pöytäkirjaa.

Pekkala: Pitäisi pitää pöytäkirjaa.

Res.

Lykätään.

7) Minä otin uudestaan esille Washingtonin lähettilään viran.

Esitin Gripenbergiä.

En saanut kannatusta muulta kuin Enckelliltä.

Kaikki olivat Jutilan kannalla.

Huomautin, että Gripenberg on ollut kauan lähettiläänä ja on suorittanut tehtävänsä kaikkialla hyvästi menestyksellä.

29.8. Zdanovin luona Enckellin ja Gartzin kanssa.

Palautustavarain asia.

Ilmoitin hallituksen mielihyvällä hyväksyvän Zdanovin ehdotuksen, mutta toimitusajasta tahtoisimme keskustella.

Tunnin keskustelu, sovittiin asiasta. Zdanov teki уступки¹, mutta sittenkin toimitusaika tuottaa meille suuria vaikeuksia. Zdanov sanoi, että ei voi mennä pitemmälle, koska heillä on niin suuret rakennustyöt saksalaisten hävityksiltä, että tarvitsevat lähiaikoina nämä tavarat.

¹ myönnytyksiä

29.8. Refl.

Nyt on kaksi pahaa asiaa: 1) Sotasyyllisyys, josta korkein oikeus on antanut jyrkän lausunnon ja katsoo mm., että 13 artikla ei velvoita meitä sellaiseen lainsäädäntöön kuin hallitus on esittänyt. 2) Rautatieläisten lakkouhka.

Koko ajan olemme olleet tällaisten vaikeuksien keskellä. Saa nähdä, selvitäänkö näistä nyt esillä olevista vaikeuksista, vai kaatuuko hallitus tähän. Silloin pääsisin minäkin kaikista näistä vaikeuksista ja tukaluuksista.

30.8. Hillitä kertoi:

Viime syksynä välirauhaneuvottelujen aikana ja sen jälkeen Gestapon toimesta puuhattiin Suomeen uutta hallitusta: pääministeriksi Helanen, jäseninä mm. Kallia ja Talvela ym., jonka hallituksen piti jatkaa vastustusta välirauhasta huolimatta. Hallituksen jäsenten lista on löydetty Tanskassa Gestapon papereista. Talvela oli lähtiessään Saksasta vähän ennen välirauhaa ollut Himmlerin luona päivällisellä ja Himmler oli puhunut kauniita sanoja Suomesta.

Niihin aikoihin Talvela puuhasi suoma­laisen sivistyneistön viemistä Tanskaan. Siinä oli ollut komitea, johon kuuluivat mm. Reinikka, Tarkkanen. Talvela oli myös koettanut saada siihen Gräsbeckin. Hillilä, jolle asiasta oli puhuttu, oli kehot­tanut siitä luopumaan.

Välirauhan jälkeen ja sitä ennen oli Talvela toiminut suomalaisten pakenemiseksi Ruotsiin.

30.8. Kekkonen antoi minulle karjalaisten kansanedustajain esityksen valtioneuvostolle siitä, että hallitus tekisi kaiken, jotta Neuvostoliitto antaisi takaisin Suomen Karjalan.

Perustelut:

Karjalan merkitys Suomelle on kovin suuri, mutta Neuvostoliitto ei sitä tarvitse.

(Naiivia!)

31.8. Ulkoasiainvaliokunta.

Gartz: I) Brasiliaan pitäisi lähettää delegatio.

Tuomioja, Seppälä, joht. Sumelius.

2) Amerikan asia: Delegatio myös USA:han samaan aikaan kuin Brasiliaan.

Tuomioja, Suomen Pankin johtajana. Mutta ensin hän käy Moskovassa.

Gräsbeck, Artturi Lehtinen (kansanh.).

Enckell: Suomen Pankin johtajan ei pitäisi lähteä Brasiliaan, jonka ilmoitus on epävarma.

2) Karjalaisten edustajain lähetystö.

Enckell: Atlantin kartta: Schlesian – Puolan rajojen järjestelyssä ei ole vedottu Atlantin karttaan. Nyt ovat olot aivan toiset.

Kekkonen: Karjalaiset edustajat pyrkivät säilyttämään asemansa, jotta voivat näyttää, että ovat tehneet jotain.

Heidän asemansa on tunnepitoista – puhutaan Kalevalasta ym.

Kekkosen mielestä minun olisi ilmoitettava: 1) Hallituksella ei ole tiedossa mitään sellaista, mikä antaisi aihetta karjalaisten esittämiin toiveisiin. 2) Hallitus toimii maan etuja silmällä pitäen. 3) Asia on arkaluontoinen – vakava – siitä ei pitäisi pitää ääntä.

Leino: Tämä on eräs lenkki heidän manööveriketjussaan. Pelkkää manööveriä. Lähetystöä ei pitäisi ottaa vastaan.

Wuori: Ei ole mitään tietoa, johon voisi perustaa sellaiset toiveet kuin karjalaisilla on.

Nyt asiasta puhuminen vahingoittaa.

Päätin (neuvoteltuani Leinon kanssa kokouksen jälkeen) vastata seuraavasti:

»Minulla ja valtioneuvostolla ei ole tiedossa mitään, mikä antaisi perustetta sellaisiin toiveisiin, joita teidän kirjelmässänne esitetään.

Korostan, että tämä asia on hyvin arkaluontoinen ja vakava, ja siitä puhuminen ja sen käsitteleminen voi vahingoittaa maan etuja. Senvuoksi erityisesti siitä julkisuudessa mainitsemista on kaikin mokomin vältettävä.»

31.8. Lähetystö tuli ja tahtoi saada aikaan keskustelua asiasta, mutta minä sanoin, että en voi lausua muuta kuin mitä olin lukenut. Keskustelun kuluessa sanoivat mm., että karjalaiset eivät luota, että uusi Moskovan lähettiläs ajaa tätä asiaa riittävän tarmokkaasti. Vastasin, että lähettiläs toimii ohjeiden mukaan.

Lähetystön puheenjohtaja Niukkanen sanoi, että karjalaiset aikovat pitää kansalaiskokouksia ja lähettää suuren kansalaisadressin hallitukselle. Sen estämiseksi he olivat ryhtyneet tähän toimenpiteeseen.

Korostin, että olisi vältettävä kaikkia sellaisia toimenpiteitä.

Niukkanen sanoi mm., että uusi raja on »mahdoton», leikkaa alueen pahasti. Karjala on Suomelle elintärkeä, mutta Neuvostoliitolle ei ole.

Vastasin, että se, mitä he ovat kirjelmässään esittäneet, on kyllä kaikille tunnettua. Miten tärkeä Karjala on Neuvostoliitolle, sitä me emme määrää, vaan sen määrää Neuvostoliiton hallitus.

31.8. Hiltunen luonani.

Wuoren paikka. – Otti eilen esille asian ryhmässä. – Peltonen tai valtiovar. puh. Rantala.

Rantala finanssiin ja Hiltunen Kulkulaitosministeriöön. Rantala on myös valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtaja.

Ryhmän ja hallituksen välit ovat olleet huonot. Ovat epäluuloisia.

31.8. Salminen. – Asekätköistä pidätettyjä upseereja kohdellaan liian ankarasti.

18.8. USA:n hallitus ilmoitti olevansa valmis uudistamaan diplomaattiset suhteet Suomen kanssa.

21.8. Hamilton lähetti julkilausuman, jonka USA:n hallitus oli antanut tästä lehdille. Siinä sanottiin mm., että Suomen vaalit maaliskuussa »were freely conducted and expressed through secret ballot the democratic wishes of the Finnish people. The Finnish Government has been reorganised so as to reflect the results of that election and is now in the opinion of our Government broadly representative of all democratic elements in Finnish political life.»¹

¹ »järjestettiin vapaasti ja äänestyksen ollessa salainen ilmensivät Suomen kansan demokraattisia toiveita. Suomen hallitus on uusittu niin että se vastaa vaalien tulosta, ja se edustaa hallituksemme mielestä nyt laajasti Suomen poliittisen elämän kaikkia demokraattisia ryhmittymiä.»

1.9. Ulkoasiainvaliokunta.

1) Delegatio Brasiliaan.

Ministeriö tekee ehdotuksen. (Söderhjelm). Seppälä, William Lehtinen.

2) Delegatio USA:han.

Gräsbeck ja Lehtinen.

Metsänhoitaja William Lehtinen Enso-Gutzeitista.

Res.

Minist. tekee ehdotuksen.

1.9. Välirauhaneuvotteluissa 18.9.44 C. Enckell ehdotti, että 13 artiklaan lisättäisiin:

»с соблюдением в отношенин Финляндских граждан законов страны».¹

Förslaget förkastades av Molotov.²

(kts. keskustelupöytäkirjoja)

¹ noudattaen Suomen kansalaisiin nähden maan lakia

² Molotov torjui ehdotuksen.

1.9. Danielsonin hyvä vastalause 7.9.1906 (1905–06 valtiopäivillä) perustuslakivaliokunnan mietintöön poikkeuslakiasiassa. (asiakirjat III osa.)

 3.9. UIkoasiainvaliokunta.

1) Zdanovin kirje syvemmän väylän aikaansaamiseksi saaristossa.

Res.

Myönteisesti suhtaudutaan. Asianomaisten kanssa neuvotellaan.

2) Saksalaisten saatavat Suomesta.

(Savonenkovin kirje Enckellille).

Res.

Ruvetaan neuvottelemaan valvontakomission kanssa.

3) Gartz: Brasilian delegatio.

Res.

Hällsten, Seppälä, Sumelius.

4) Gartz: Puolan neuvottelut.

Ilmoit., että olemme halukkaat neuvot­ telemaan kauppasopimuksesta.

Res.

Ilmoitetaan, että haluamme lähitulevaisuudessa alkaa kauppaneuvottelut. – Sundströmin kautta.

5) Gartz: Lähiaikoina tulee kysymykseen kauppaneuvottelut Ranskaan, Belgiaan, Norjaan ja Tsekkoslovakiaan.

6) Gartz: Virkkusen asia.

Leino: Vallila takaisin. Virkkunen kompromettoitu.

Res.

Siirretään keskiviikoksi.

7) Pariisiin ministeri.

Enckell: Voionmaa. 

Idman pyrkinyt sinne. 

Wuorimaa.

Palin.

Ivalo, on vanhin.

Svento: Koska on kysymys ei ainoastaan Pariisista, vaan myös Varsovasta, Köpenhaminasta ja Oslosta.

Tänään iltakoulun jälkeen ulkoasiainvaliokunnan kokous.

3.9. Jalmar Castrén luonani, puhui Enso-Gutzeitin pääjohtajan paikan täyttämisestä (Gartz).

J. C. sanoi, että sen jälkeen kun Enso on menetetty, on liike supistunut. Nykyinen järjestys Lehtisalo ja Lehtinen menee hyvin. Ei tarvita lisävoimia.

Kotilainen on kokonaan poissa. Johto­kunnan pöytäkirjassa todettu, että hän ei ole enää yhtiön palveluksessa.

3.9. Iltakoulu.

1) Karjalaisten edustajain lähetystö.

Leino: Rajan muuttaminen ei tule kysymykseen, sillä raja on määrätty Moskovan rauhassa 12.3.40, joka on pantu voimaan.

2) Työteho – Murto.

3.9. Ulkoasiainvaliokunta.

Pariisi – Enckell: Voionmaa. 

Varsova

Köpenhamina 

Oslo

Leino: Pariisiin: Helo: on itse kiinnostunut.

Svento: Max Sergelius, mutta ainoastaan joksikin ajaksi.

Pekkala: Ei niin paljon hallituksen jäseniä. Se herättäisi hyvin ankaraa arvostelua meitä vastaan.

Gartz: Diplomaatteja ei pidä kokonaan syrjäyttää.

J.K.P.: Helo on liian subjektiivinen.

Kekkonen = J.K.P. Helosta. Mutta kyllä hallituksesta voidaan nimittää. Sergelius on tarpeellisempi täällä kuin ulkomailla. Helon kannalle Sergeliuksen. Ellei Helo ole edelleen äärettömän katkera siitä, että on ollut vankeudessa. Olisi paras, että Helo nimitetään.

Svento: Helo on uusi nimi. On luullut, että hän ei pyri ulkomaille. Helo ilmoittanut, että hän ei kieltäydy. Jos Helo, niin ei enää enempää ulkopuolelta karriäriä.

Gartz: Helo Pariisiin on liian pitkälle.

Pariisi on liian vaativa paikka. Kannattaa Voionmaata Pariisiin ja Helo pienempään paikkaan.

Leino: Nykyinen Ranska ei ole sama kuin entinen Ranska. Helo soveltuu nykyiseen Ranskaan paremmin kuin entinen diplomaatti.

4.9. Wuoren kanssa keskustelu hallituksesta.

Wuori: Härmä olisi otettava hänen tilalleen.

Event. Helon tilalle:

Minä esitin: Kilven.

Keto – mahdollisesti hän myös opetus­min.

Ruutu – kuuluu olevan SKDL:lle epämieluinen.

(Wuori): Kyllikki Pohjala. Kokoomus tulisi vastuuseen.

Wuori: Atos Wirtanen ei sovi.

Minä: Sergelius. – Wuori: Ei tunne? ?

Wuori: Eino Pekkala. Kaksi veljeä hallituksessa.

Minä: Meltti opetusministeriksi? Myös sosialiministeriksi.

5.9. Ulkoasiainvaliokunta. 1) Palautettavat tavarat.

Res.

Zdanovin kirje-ehdotus hyväksyttiin. Ilmoit. iltakoulussa tänään.

2) Väylä saaristossa.  – Merenkulkuhallituksen kirje.

Minä annan Zdanoville kirjeen, että asianomaiset alkavat neuvottelut keskenään.

3) Pariisin lähettiläs.

Hallituksen täydentäminen: Sen väri ei saa muuttua.

Leino = J.K.P. Hallituksen ominaispaino ei saa muuttua.

Pekkala = J.K.P.

Leino: Helo osaa ranskaa – opiskellut Pariisin yliopistossa ja 15 kesänä ollut Ranskassa.

Svento: Samalla kertaa olisi useampia nimiä.

Kekkonen: Olisi lykättävä.

Enckell: Idman, Palin, Vuorimaa, Nummelin.

Hynninen: Göteborgissa pitäisi olla pääkonsulaatti.

Res.

Kysymys Pariisin ja Köpenhaminan lähettiläspaikoista lykätään.

4.9. keskustelin Leinon kanssa (Kekkonen läsnä).

Wuoren paikka hallituksessa. – Kerroin Hiltusen ja sosialidemokraattien ryhmän ehdot: Peltonen tai Rantala.

Leino sanoi, että kummankin tulo hallitukseen muuttaisi »hallituksen ominaispainoa». Esitti Härmää SAK:sta. Hän olisi tärkeä työasiain hoitamiseksi.

Puhuin myös Helon sijaisesta, jos Helo menee Pariisiin.

Leino esitti entistä maist. Palmgrenia.

Minä: Palmgren on liian nuori. (En muistanut sanoa, että kun Palmgren on kommunisti, lisääntyisi kommunistien luku hallituksessa.) Sanoin ajatelleeni, että Kilpi tulee opetusministeriksi ja Kilven tilalle uusi mies.

Leino ei ensin ollut niin Kilpeä vastaan, mutta sitten tuli jyrkemmäksi.

Keskustelu jäi siihen.

4.9. puhuin myös Wuoren kanssa. Hän kannatti Härmää, sanoi Härmän voivan päästä SAK:sta, jossa on Huunonen.

5.9. Zdanovin luona 1 1/2 tuntia.

1) Zdanov otti ensin puheeksi sotasyyllisyysasian. Kysyi, mitä minä siitä luulen. Vastasin toivovani, että asia tulee eduskunnassa hyväksytyksi. Puhuimme sitten jonkun verran asian käsittelystä valiokunnassa.

Zdanov otti sitten esille korkeimman oikeuden lausunnon. Siitä laaja keskustelu. Zdanov sanoi, että korkein oikeus ei voi yksipuolisesti tulkita Lontoon kansainvälistä sopimusta 8.8.45, vaan se on tulkittava ainoastaan kaikkien osanottajain yhteisen konsultation jälkeen. Korkeimman oikeuden lausunto ei ole sentähden по форме¹ oikein. Lontoon sopimus sisältää yhtyneitten kansakuntain yhteisen käsityksen. Zdanov kysyi myös, minkä tähden perustuslakivaliokunta on pyytä­ nyt korkeimman oikeuden lausuntoa. по сушеству² on korkeimman oikeuden lausunto mielivaltainen. Valvontakomissio on alusta alkaen ollut sitä mieltä, että kaikki sotarikolliset on tuomittava: sekä pääasialliset rikolliset –suuret – Главные³ – että pienet – неглавные⁴.

13 artikla on selvä. Se koskee sekä suuria että pieniä sotarikollisia. Suuria rikollisia ovat sodan alottajat ja muut syylliset. Muut ovat pieniä rikollisia. Suomi on tähän asti rangaissut мелких военн. преступников⁵ mutta ei suuria.

Yhtyneet kansakunnat ja niiden johtajat ovat koko sodan ajan julistaneet, että suuret rikolliset on tuomittava kansainvälisissä tuomioistuimissa. Ne eivät ole koskaan esittäneet mielipidettä, että suuret rikolliset pääsisivät rangaistuksesta. Zdanov luetteli yhteiset päätökset tästä asiasta. Lontoon sopimus vahvistaa kaikki entiset julkilausumat.

Korkeimman oikeuden lausunto takautuvasta laista kohdistuu kaikkia yhtyneitä kansoja vastaan. Göring, Ribbentrop ym. ei voida rangaista Saksan vanhojen lakien mukaan. Korkein oikeus sentähden arvostelee kaikkia yhtyneitä kansakuntia.

Korkeimman oikeuden lausunnossa pannaan myös esille kysymys 1941 v. sodan oikeudenmukaisuudesta. Lausunto on kokonaisuudessaan polemiikkia hallitusta ja valvontakomissiota vastaan. Se on puolustusmaterialin esittämistä Rydille ym. tulevaa oikeudenkäyntiä varten.

Korkeimman oikeuden lausunto ei ole vaaraton Suomen ja Neuvostoliiton välisille suhteille. Sentähden Zdanov sanoi jotain siihen suuntaan, että korkeimman oikeuden kanta vie siihen, että ainoastaan kolmas sota ratkaisee Suomen ja Neuvostoliiton välisen asian.

Korkeimman oikeuden lausunto lähtee myös profasistisesta mielipiteestä, että sota on oikeutettu ja että se on säännöllinen tila.

Se on kohdistettu hallituksen toimintaa vastaan. Pannaan kysymykseen, toimiiko hallitus oikein.

Sitten Zdanov puhui siitä vaarasta, että tästä asiasta tulee farssi ja komedia. Se näkyy olevan korkeimman oikeuden tarkoitus. Lausunto tahtoo kääntää koko oikeudenkäynnin hallitusta vastaan.

Me – Zdanov ja minä – tahdomme saada aikaan uudet suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välille pitkiksi vuosiksi. Neuvostoliiton taholta tehdään kaikki näiden ystävällisten suhteiden luomiseksi. Nykyinen hetki on vastuunalainen.

Korkein oikeus on tahtonut heittää kepin pyöriin. Sen lausunnolla on ollut jo vaikutusta. 24 sosialidemokraattia alotteessaan nojautuvat ja viittaavat korkeimman oikeuden lausuntoon.

Tämä on ainoa kysymys, joka on esteenä maidemme välillä. Ellei asiata ratkaista, tullaan Neuvostoliitossa katsomaan, että Suomi ei tahdo hyviä suhteita. Nyt on Neuvostoliiton ja Suomen välille luotava uusi politiikka, joka kestää vuosisatoja. Tähän asti hän, Zdanov, ei ole antanut ikäviä raportteja Suomesta.

Minä puhuin useamman kerran. Selitin, miten korkein oikeus oli verrannut 13 art. engl. tekstin ja 8.8.45 sopimuksen 6 art. b.kohdan sanamuotoa: »War crimes»⁶. Huomaut., että sanalla »war criminals»⁷ tarkoit. kaikkia. »Se on juuri yhtyneitten kansakuntain kanta», sanoi Zdanov.

Edelleen sanoin, että korkein oikeus pitää kiinni vanhasta katsantokannasta, jonka mukaan sota, myös hyökkäyssota, ei ole laiton. Hallitus puolestaan on hyväksynyt Neuvostoliiton kannan ja asettunut esityksessään sen pohjalle.

Zdanov lausui siihen tyytyväisyytensä. Pelkäsi kuitenkin, miten tämä asia menee eduskunnassa.

2) Minä otin esille kysymyksen lopullisen rauhan tekemisestä. Luin Berlinin konferenssin julkilausumasta ulkoministerineuvostoa koskevan kohdan. Meille olisi tärkeätä saada selvää, millainen prosedyyri tulee olemaan, ja saada tietää:

1) Miten rauhansopimusta tullaan valmistamaan?

2) Missä se tulee tapahtumaan?

3) Milloin se tulee tapahtumaan?

4) Saammeko me tilaisuuden ottaa neuvotteluihin osaa?

Zdanov sanoi ei tietävänsä mitään tästä asiasta, mutta lupasi koettaa hankkia tietoja Moskovasta ja palata asiaan.

Minä sanoin, että Orlov oli Enckellille puhunut Lontoosta.

Zdanov: »Orlov tietää asiasta yhtä vähän kuin minä.»

3) Zdanov ilmoitti, että kun diplomaattiset suhteet Suomen ja Englannin ja USA:n välillä ovat palautetut, pian voidaan myöntää avon. chifferi-oikeus⁸ diplomaateille. Täydet oikeudet yhtyneille kansakunnille.

4) Zdanov ilmoitti lopuksi, että jos hallituksen jäsenet (ja muut johtohenkilöt?) tahtovat mukavuuden vuoksi käyttää Malmin lentokenttää, niin tarpeen mukaan voidaan siihen suostua. Mutta ainoastaan kotimaisessa liikenteessä.

Onko hallituksella omat lentokoneet? Minä vastasin, että lentoyhtiö on tietääkseni valtion määräysvallan alla.

Zdanov ei voi yksityisille antaa lupaa. Lupasin ilmoittaa asianomaiselle ministeriölle, jotta meidän asiantuntijat ym. ryhtyvät neuvotteluihin kenraalimajuri Andrejevin kanssa.

¹ muodoltaan

² Luonteeltaan

³ päärikolliset

⁴ pienemmät rikolliset

⁵ pieniä sotarikollisia

⁶ »Sotarikokset»

⁷ sotarikolliset

⁸ salasähkeoikeus

5.9. Iltakoulu.

1) Minä esitin selonteon keskustelusta Zdanovin kanssa sotasyyllisyydestä.

Kekkonen: Huomenna on ryhmissä vakavasti vedottava. Pääministerin pitäisi mm. sosialidemokraattisessa puolueessa. Luulee, että asia kyllä menee läpi.

Svento: Zdanovin puhe oli vakava muistutus meille. Nyt hallitus tietää liittolaisten tulkinnan. Ei ole eroa Neuvostoliiton ja anglosaksien tulkinnan välillä. Viime sodassa oli tarkoitus kukistaa fasismi: siis sekaantua toisen valtion sisäisiin asioihin. Hallituksen täytyy koko arvovallallaan sanoa kovat sanat. Ellei tätä asiaa hoideta, niin rauhanneuvottelut ovat vaarassa.

Leino: Tämän jälkeen on tärkeintä hoitaa eduskunta niin, että korkeimman oikeuden lausunto tulee näkyviin. Voi käydä niin, että kaikki työ, mikä on tehty, menee hukkaan. Voionmaa katsoo, että tässä asiassa vaaditaan eduskunnalta yhtenäisyyttä. Eduskunnan täytyy koota itsensä eikä esiintyä rikkinäisenä. Eduskunnan pitäisi yksimielisesti käsitellä tätä asiaa. Nähtävästi on salaisia voimia, jotka johtavat tätä kyräilyä. Oikeistolehdet ovat saaneet määräyksen kirjoittaa tässä asiassa hallitusta vastaan. Jos saamme tämän asian pois päiväjärjestyksestä, niin silloin meillä on mahdollisuus päästä eteenpäin ystävyyteen pitkiksi ajoiksi.

Helo= Kekkonen.

Hiltunen: Sosialidemokraattien ryhmän hoitaminen. Osa ryhmästä on kyräilevä. Ryhmässä esitetään, että asia ei ole niin vakava kuin hallitus on lausunut. Pääministerin arvovalta. Keskustelu Zdanovin kanssa olisi esitettävä.

Pekkala: Zdanov tahtoo sanoa, että jos tämä tulee farssiksi, niin menee huono raportti Moskovaan = Kekkonen. Pääministeri tekee selkoa ryhmissä.

Kekkonen: Maalaisliiton ryhmässä on vaadittu, että hallitus ilmoittaisi, että valvontakomissio on tätä vaatinut. Mutta eduskuntaryhmille on esitettävä se käsitys, minkä olemme saaneet valvontakomission kannasta. Luottamuksellisesti. Zdanovin keskustelu olisi ilmoitettava ryhmille.

Murto: Sanomalehdille olisi lausuttava toivomus, että olisi vaiettava taantumuksen linjasta ja puhuttava hallituksen linjasta. Aamuhartauksissa on puhuttu hallitusta vastaan.

J.K.P.: Englantilaisista ja amerikkalaisista virallisista piireistä puhutaan täällä päinvastoin.

Leino: Korkeimman oikeuden lausunto on liitetty valiokunnan mietintöön. Olisi estettävä korkeimman oikeuden lausunto lehdistä. = Kekkonen, että J.K.P. selittää asian eduskuntaryhmille, jotka ovat selityksen tarpeessa.

Wuori: Englantilaisten mielipiteet: ainoastaan se, mitä sanotaan hallitukselle, on merkityksellinen. Ainoastaan se, mitä hallitukselle on sanottu, sillä on merkitystä. = Kekkonen, että J.K.P. esittäisi sosialidemokraateille, millainen kanta on.

Asiaa on ajettava luottamuskysymyksenä.

Sanomalehdet: korkeimman oikeuden lausuntoa ei pitäisi julkaista.

Jutila: Olemme saaneet jo neljännen muistutuksen. Valvontakomissio on osottanut suurta pitkämielisyyttä.

Kekkonen: Olisi ilmoitettava, että edus­ kunta hajoitetaan, jos syntyy eduskunnassa suuri keskustelu.

Pekkala: Ei ole estettävä korkeimman oikeuden lausunnon julkaisemista. Se tulee kuitenkin julkisuuteen myös Ruotsin lehtiin. J.K.P:n ei ole vedottava Zdanoviin (Obs!) (vrt. Zdanovin keskusteluun Kekkosen kanssa). Ei myöskään minkäänlaisia uhkauksia esitettävä. Ryhmille on ilmoitettu, että hallitus ei voi vastata asioista.

Leino: Jos eduskunta hajoitetaan, niin tämä asia ei ole sillä pelastettu. Eduskunta on saatava järkiinsä ja hallitus on pelastettava. Asia on ajettava nyt läpi.

Jutila: Tätä asiaa ei voi uusi eduskunta eikä uusi hallitus pelastaa.

Törngren: Pääministerin olisi käytettävä selviä sanoja. Viime keskustelu Zdanovin kanssa oli virallinen, siitä pitäisi voida ilmoittaa. Voisiko käsitellä suljetussa istunnossa?

Luukka: Asia on hoidettava niin, että sekä eduskunta että hallitus jäävät paika leen. Olisi hoidettava myös suuressa valiokunnassa.

Res.

1) Huomenna minun mentävä sosialidemokraattiseen ryhmään. Kokoomus- ja edistysryhmän kokoukseen.

2) Keskustelujen pitäisi olla ei mahdottomia.

Keskustelu on tässä asiassa pahin.

2) Kekkonen – Tutkintokomitea:

Puheenjohtaja: Petäys

Jäsenet: tuomari Halme, tohtori Hiitonen.

Pekkala: jäseneksi tuomari Kunnas.

Leino: Nämä jäsenet eivät kelpaa. Lykätään.

Helo: Tuomari Aaltio.

Res.

Lykätään.

3) Wuori: Komitea ehd. tiedotustoiminnan järjestämistä.

Peltonen, Rantala, Härmä.

J.K.P.: Hallituksen kokoonpanon kautta ei pitäisi värin muuttua.

Svento: Hallituksen pitäisi jäädä peilin mukaan samaksi.

Hiltunen: Hallituksen suhde sosialidemokraattiseen ryhmään olisi vahvistettava. Peltonen. – Hänen asemansa tulee kestämättömäksi; hänen täytyy erota.

Helo: Kallinen.

Luukka: Vesterisellä on maalaisliiton ryhmässä hyvä kannatus.

Törngren: Tuntuisi oudolta, että Peltonen otettaisiin hallitukseen, kun on allekirjoittanut alotteen.

Rantalaa on harkittava, Härmää samoin.

Takki: Sosialidemokraattien ryhmä pitää tärkeänä, että suhde hallitukseen tulisi olemaan hyvä. Peltonen on ammattiyhdistysmies – on siellä varajäsen. Sosialidemokraattien ryhmän hoito on aika raskas nyt.

Wuori: Peltonen olisi selitettävissä, vaikka ei usko, että hänen tulonsa hallitukseen voisi muuttaa ryhmän oppositioasennetta. Mutta sen jälkeen kun Peltonen allekirjoitti alotteen, joka oli mielenosoitus hallituksen politiikkaa vastaan, niin tuntuisi oudolta, että hän tulisi hallitukseen. Härmä on SAK:n edustaja ja toisi kosketuksen sinne.

J.K.P.: Zdanovin keskustelun jälkeen on vaikea ottaa Peltonen hallitukseen.

Hiltunen: Puolueen täytyy itse saada määrätä edustajansa. Kun ryhmä on yksimielisesti päättänyt asettaa Peltosen, niin ryhmä ilmoittaa, että ryhmä ei ole edustettu. Pääministerin täytyy asettua yhteyteen ryhmän kanssa.

Wuori: Ryhmän pitäisi ymmärtää paremmin hallituksen linja. Jos asettuu hallitusta vastaan, niin menettää mahdollisuuden vaikuttaa siihen, kuka tulee hallitukseen.

Sosialidemokraateilla ei ole nyt mitään politiikkaa.

Kekkonen: Ikävää, että toinen puolue määrää, kuka toisesta puolueesta tulee hallitukseen. Mutta tämä aika ei ole normaali. Ei ole vanhan parlamenttarismin peliä. Sen jälkeen kun Peltonen on allekirj. 24 alotteeseen, hänen tulonsa hallitukseen ei ole mahdollinen – Zdanovin sanojen jälkeen. Peltonen itse ei voi tulla tähän hallitukseen, jota vastaan hän on niin kovasti opponeerannut. Erimielisyys koskee poliittista yleistä suuntaa, ja tästä meidän on pidettävä kiinni. Nyt on kysymys poliittisesta suunnasta. 24 on ilmoittanut, että eivät ole tämän politiikan kannalla. (Zdanovin sanat.)

Takki: Pääministeri vallitsee kollegansa. Pääministeri keskustelee ryhmän kanssa. Peltosen menettely on valitettava asia. Peltonen itse ei halua. Toinen on Rantala.

Helo: Jo 1926 hallituksen jäsenten tuli nauttia ryhmän luottamusta. Mutta nyt on erikoisolot. Pääministeri voi asettaa paljon ehtoja.

6.9. Olin ensin sosialidemokraattisessa ryhmässä ja sen jälkeen kokoomus- ja edistyspuolueen ryhmässä esittämässä sotasyyllisyysasiaa, josta eilen jaettiin perustuslakivaliokunnan mietintö. Tänään pantiin aamuistunnossa pöydälle. Uusi istunto kl. 16.

Esitin, että korkeimman oikeuden lausunnon perustelu ei ole pätevä. Kaira kumoaa sen lausunnossaan.

Kairan omaa mielipidettä vastaan: venäläiset ovat johdonmukaisesti olleet sillä kannalla, että myös sotasyylliset on tuomittava. Se mielipide on muuten ollut »ilmassa» koko tämän sodan ajan.

6.9. Kl. 16 sotasyyllisyysasia eduskunnassa. Ensimmäinen käsittely. Kekkonen puhui hyvin.

Minun täytyi vastata Kilpeläiselle.

7.9. olin suuressa valiokunnassa sotasyyllisyysasiassa. Valiokunta hyväksyi perustuslakivaliokunnan ehdotuksen.

Istunto kesti 1/2 tuntia.

6.9. Edustaja Salminen (kokoomuspuolueen puheenjohtaja) ehdotti sotasyyllislain nimikkeeksi: »Laki välirauhasopimuksen 13 artiklan täyttämisestä eräissä tapauksissa.»

Gripenbergin kirje Enckellille 1.9.45.

Env. Assarsson sade mig också, att enligt den uppfattning man fått i UD har västmakternas attityd gentemot Sovjet anmärkningsvärt skärpts, såsom framgår särskilt av den engelsk-amerikanska interventionen i Bulgariens och Rumaniens inre angelägenheter. I själva verket har Labour-regeringen i detta avseende visat större bestämdhet än någonsin Churchill och hans kolleger, vilket naturligtvis främst, om icke uteslutande, beror därpå, att kriget nu är slut. De anglosachsiska stormakterna synas vara beslutna icke blott att bryta den isolering, i vilken Ungern, Bulgarien, Rumänien och även Jugoslavien befunnit sig, utan även att söka i dessa länder skapa förhållanden, som kunna sägas vara mera »demokratiska» och mindre »diktatoriska» än vad de hitills varit. Härvarande amerikanske minister synes även vid samtal i UD ha betonat, att President Truman med stor energi kommer att sträva framåt i denna riktning. Detta betyder naturligtvis icke, att man ej på anglosachsiskt håll skulle allvarligt bemöda sig om samförstånd med Ryssland och om att undvika konflikter. Men man har ansett det nödvändigt och opportunt att nu ådagalägga större energi och tala rakt på sak. Man eftersträvar uppriktigt ett samarbete med Sovjet, och man har därför med tillfredsställelse lagt märke till den tillmötesgående attityd, som regering i Moskva i detta avseende anses ha ådagalagt.

Såsom Du observerat har ordföranden i det engelska arbetarpartiets verkställande kommitte prof. Laski varit här på ett längre besök, varunder han gjort många uttalanden i olika frågor. Bl.a. har han med skärpa kritiserat förhållandena i Balkan­länderna och sakt många hårda ord om kommunisterna. T.o.m. Sovjet har ju nyligen, så förefaller det, brutit med kommunisterna i Kina, varför mad torde kunna säga, att kommunismen just nu seglar i hård motvind.

Även statsmin. Hansson har ––– vid en pressmottagning i Oslo den 30.8. ––– med kraft vänt sig mot kommunisterna.

»Vi har Iärt oss», sade han bl.a., »att det ingenting tjänar till att träffa avtal medkommunisterna, de bara håller dem så länge det passar dem, och man kan ej räkna med någon Iojalitet från deras sida. Innan de växer in i det stora sammanhanget måste de lära sig ett lojalt politiskt samarbete, och det torde komma att ta mycket lång tid.

Envoyen Assarsson har också berättat mig, att han och Excn Undèn i början av Augusti hade ett samtal med den amerikanske ambassadören i Moskva Mr. Harriman, som då var i Stockholm på genomresa. Denna hade som sin övertygelse uttalat, att lika litet som det på mycket kunde bli ett nytt krig ty därtill vore folken, även det amerikanska, alltför trötta lika litet vore det möjligt, att Sovjet skulle låta friktionen med de anglosachsiska makterna utveckla sig till en verkligen allvarlig konflikt.

»Mr. Harriman hade bl.a. sagt, att han icke kunde begripa, varför Ryssland behandlade Finland så väl eller i varje fall så mycket bättre än övriga osteuropeiska stater, och han hade frågat, om Undén eller Assarsson kunde förklara den saken. Härtill hade den sistnämnda som sin uppfattning uttalat, att Sovjet uppenbarligen ville göra ett gott intryck på icke blott de anglosachsiska, utan även de skandinaviska staterna.»

»Mr. Harriman hade också talat om vapenfynden och sagt, att skulle dylika upptäckter ha gjorts i andra osteuropeiska länder, så skulle med säkerhet mycket blod ha flutit. Sovjets förhållande till denna sak vore ett annat exempel på den överraskande välvilliga behandling, som kommit Finland till del, trots t.ex. den omständigheten, att befolkningen i Leningrad varit mycket bittert stämdt mot vårt land, som uppgivits vara åtminstone delvis ansvarigt för så många av de lidanden den fått undergå.»¹

Lopuksi Gripenberg kosketteli Hanssonin ja Tanskan ulkoministeri Christmas Möllerin lausuntoja. Ne näyttävät osottavan, että se, mitä Ruotsissa on kutsuttu Günthers program för nordisk utrikespolitik numera definitivt accepterats.² Skandinavian maat ainakin Ruotsi ja Tanska, mutta luultavasti myös Norja eivät tule yhtymään mihinkään suurvaltojen ryhmään. Stockholms Tidningen kirjoitti tästä asiasta sattuvasti: »I dag står Norden enigt i sin önskan att medverka i den nya världsorganisationen men utan att deltaga i några allianser med den ena eller andra stormakten. En viss särställning intar Finland genom sin utrikespolitiska anknytning österut. Men detta behöver inte hindra dess deltagande i det nordiska samarbetet.»³

¹ Lähettiläs Assarsson sanoi minulle lisäksi, että ulkoministeriön käsityksen mukaan länsivaltojen asenne Neuvostoliittoa kohtaan on huomattavasti tiukentunut, kuten käy ilmi erityisesti englantilais-amerikkalaisesta väliintulosta Bulgarian ja Romanian sisäisiin asioihin. Itse asiassa on Labour-hallitus tässä suhteessa osoittanut suurempaa päättäväisyyttä kuin konsanaan Churchill kollegoineen, mikä tietenkin ensisijaisesti, joskaan ei yksinomaan, johtuu siitä, että sota on nyt päättynyt. Anglosaksiset suurvallat eivät tunnu ainoastaan päättäneen murtaa Unkarin, Bulgarian, Romanian ja myös Jugoslavian eristyneisyyden, vaan myöskin pyrkiä näissä maissa luomaan olosuhteet, joita voidaan sanoa »demokraattisemmiksi» ja vähemmän »diktatoorisiksi» kuin ne tähän saakka ovat olleet. Täällä oleva amerikkalainen ministeri näyttää myös ulkoministeriössä käymissään keskusteluissa tähdentäneen, että presidentti Truman tulee erittäin tarmokkaasti pyrkimään tähän suuntaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö anglosaksisella taholla vakavasti ponnisteltaisi yhteisymmärryksen saavuttamiseksi Venäjän kanssa ja konfliktien välttämiseksi. Mutta on katsottu välttämättömäksi ja soveliaaksi nyt toimia tarmokkaammin ja mennä suoraan asiaan. Yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa pyritään vilpittömästi, ja sen tähden onkin tyydytyksellä pantu merkille suopea asenne, jota Moskovan hallituksen katsotaan tässä mielessä osoittaneen.

Kuten olet huomannut on Englannin työväenpuolueen toimeenpanokomitean puheenjohtaja, professori Laski ollut täällä pitkähköllä vierailulla, jonka aikana hän on esittänyt monia lausuntoja eri kysymyksistä. Hän on mm. voimakkaasti arvostellut Balkanin maiden oloja ja lausunut kovia sanoja kommunisteista. Neuvostoliittohan on äskettäin, ainakin siltä vaikuttaa, jopa katkaissut välinsä Kiinan kommunisteihin, ja voineekin syystä sanoa kommunismin juuri nyt olevan kovassa vastatuulessa

Myöskin pääministeri Hansson on ––– Oslossa 30.8. järjestetyllä lehdistövastaanotolla hyökännyt voimakkaasti kommunisteja vastaan. »Olemme oppineet», hän sanoi mm., »ettei kommunistien kanssa kannata tehdä sopimuksia, he pitävät ne vain niin kauan kuin heille sopii, eikä heidän taholtaan voi odottaa minkäänlaista lojaalisuutta. Ennen kuin he ovat kypsiä osallistumaan suureen kokonaisuuteen, heidän on opittava lojaalista poliittista yhteistyötä, ja siihen kulunee pitkä aika.”

Lähettiläs Assarsson on kertonut minulle myös, että hän ja ulkoministeri Undén keskustelivat elokuun alussa Amerikan Moskovan­ suurlähettilään Mr. Harrimanin kanssa, joka tuolloin oli läpikulkumatkalla Tukholmassa. Tämä oli lausunut olevansa vakuuttunut, että yhtä vähän kuin pitkään aikaan voisi syttyä uutta sotaa sillä siihen olivat kansat, siinä ohessa Amerikan kansa, liian väsyneitä yhtä vähän olisi mahdollista, että Neuvostoliitto antaisi anglosaksisten valtojen kanssa syntyneen kitkan kehittyä todella vakavaksi konfliktiksi.

»Mr. Harriman oli sanonut mm., ettei hän voinut käsittää, miksi Venäjä kohteli Suomea niin hyvin tai joka tapauksessa niin paljon paremmin kuin muita itäeurooppalaisia valtioita, ja hän oli kysynyt, pystyisivätkö Undén tai Assarsson tuomaan selkoa asiaan. Tähän oli viimeksi mainittu lausunut käsityksenään, että Neuvostoliitto ei ilmeisestikään halunnut tehdä hyvää vaikutusta ainoastaan anglosaksisiin, vaan myös Skandinavian valtioihin.»

»Mr. Harriman oli myös puhunut aselöydöistä ja sanonut, että jos tällaisia löytöjä olisi tehty muissa Itä-Euroopan maissa, niin varmaankin olisi runsaasti verta vuodatettu. Neuvostoliiton suhtautumista tähän asiaan voi pitää toisena esimerkkinä siitä yllättävän hyväntahtoisesta kohtelusta, joka on tullut Suomen osaksi huolimatta esim. siitä seikasta, että Leningradin väestö on ollut hyvin katkeroitunut maahamme, jonka on sanottu olevan ainakin osittain vastuussa niin monista sen kokemista kärsimyksistä.»

² Güntherin pohjoismaiseksi ulkopoliittiseksi ohjelmaksi on nykyään lopullisesti hyväksytty.

³ “Tänä päivänä Pohjola haluaa yksimielisesti olla mukana uudessa maailmanjärjestössä, osallistumatta kuitenkaan liittoutumiin kummankaan suurvallan kanssa. Suomella on tietty erikoisasema, joka johtuu sen ulkopoliittisesta yhteydestä itään, mutta tämän ei tarvitse estää maan osallistumista pohjoismaiseen yhteistyöhön.»

8.9. Ulkoasiainvaliokunta.

1) Leino: Asekätköt.

Tämä asia on suurentunut paljon. Ei ainoastaan armeijan aseita, vaan myös suojeluskuntien aseita on kätketty. Luotu voimakas taisteluorganisatio. Kaikkien 34 sotilaspiirin alueella on ryhdytty toimiin. Useita satoja henkilöitä on syyllisiä. On olemassa laaja taistelujärjestö, jolla on käytettävissään aseita, joita ollaan valmiit käyttämään nykyistä suuntaa vastaan. Sillä on varoja käytettävissään. Heinäkuun alussa on pidätetty toiset upseerit.

Asia on niin suuri, että se on keskitettävä eri elimen käsiin. Ei ainoastaan toiset yleisesikuntaupseerit ole mukana, vaan myös suojeluskuntien johtajat. Menee korkeammalle kuin pääesikunnan oper. osastoon.

Kekkonen: Riihimäellä on kaikkiaan 153 tutkijaa. Kaikkiaan siellä on 216 henkilöä.

Olisi perustettava sisäministeriön alainen tutkijakomissio.

Leino: Organisatio ulottuu maan ulkopuolelle – Ruotsiin sangen lähellä Tukholman lähetystöä. Tukholman lähetystöstä chifferi-sähkösanomia. Aina heinäkuuhun asti. Venäläiset sen tietävät.

Enckell: Yksi kuukausi sitten neiti Martola on erotettu Tukholman lähetystöstä, koska oli lähettänyt chifferi-sähkeen. Neiti sai palkan luutnantti Hartikaiselta, joka on eversti Hallamaan palveluksessa, joka toimii eversti Paasosen kanssa yhdessä. – Suomen puolustusvoimien omaisuutta on Ruotsissa myyty ja siitä on saatu rahoja. Tämä kaikki on liittoutuneiden valtojen tiedossa. Hallamaa ja Paasonen ovat olleet yhteydessä Japanin kanssa. Se on amerikkalaisten tiedossa ja on tehnyt huonon vaikutuksen.

Pekkala: Tukholmassa oli yhteen aikaan neljä sotilasasiamiestä. Steven syötiin pois. Hallamaa ja Paasonen ovat nyt poissa.

Mitkään eivät ole säästyneet tästä virallisesta selvityksestä. Kaikki sotilasasiamiehet on nyt kutsuttava pois.

Leino: Tukholman haara on ainoastaan yksi onkalo, joka on ainoastaan osa suuresta organisatiosta – 1) taisteluorganisatio, 2) vakoiluorganisatio, 3) terroriorganisatio.

J.K.P.

Pekkala: Presidentin pitäisi julkisesti vedota tässä asiassa. Tästä on hänelle puhuttu, mutta hän ei suostu mitään tekemään. Jarruttaa aina.

Wuori: Tutkimuskomissio asetettava. Eikö pitäisi pyytää Ruotsin hallitusta karkottamaan Hallamaat yms.?

Enckell: Hallamaan joukko – perheen kanssa n. 200 henkeä on vielä jäljellä Ruotsissa ja käy toisinaan lähetystössä.

Res.

1) Tutkintokomission asettaminen ja vahvistaminen.

Leino ja Kekkonen ja Pekkala, miten käytännössä järjestettävä.

2) (Asekätköt) Mannerheimin kanssa puhuttava, esitettävä hänelle konkreettiset tiedot ja pyydettävä häntä aktiivisesti toimimaan.

Pekkala ja Leino hoitavat asian.

3) Tietoja julkisuudessa.

Leino neuvottelee. Valtiollisen poliisin päällikön kanssa milloin sopiva aika siihen on.

4) Karkoittaminen Ruotsista.

Ryhdytään toimenpiteisiin, että koko joukko karkoitetaan Ruotsista.

Leino ja Pekkala asettuvat yhteyteen ulkoministerien kanssa.

5) Sotilasasiamiehet Ruotsista pois. Sijaan yksi luotettava mies.

10.9. illalla kl. 9 Enckell soitti minulle ja ilmoitti, että kenraali Vasiljev oli ollut juuri hänen luonaan ja tuonut Zdanovin toimeksiannosta valvontakomission puolesta annetun julkilausuman, joka koski 13 artiklan tulkitsemista. Valvontakomissio vaati, että se oli huomenna julaistava Suomen kaikissa sanomalehdissä. Enckell sanoi heti toimittavansa sen käännetyksi ja tulevansa sitten minun luokseni, jotta tarkastamme yhdessä käännöksen.

Kl. 10 illalla Enckell tuli luokseni ja kävimme suomen- ja ruotsinkieliset tekstit läpi ja korjasimme ne.

11.9. Valvontakomission lausunto oli kaikissa lehdissä julaistu.

Koko tästä asiasta emme tietäneet mitään.

11.9.45 kl. 15 on sotasyyllisyysasia esillä eduskunnassa kolmannessa käsittelyssä.

Refl. Nyt siis kaikki eduskunnassa ja sen ulkopuolella näkevät, mikä on valvontakomission ja Neuvostoliiton kanta tässä asiassa ja että on totta, mitä minä ja muut hallituksen jäsenet olemme ryhmille ilmoittaneet.

11.9. Oikeusneuvos Petäys, joka tulee olemaan tutkintokomission puheenjohtaja, kävi luonani. Antoi p.m:n tutkimustyöstä. Huomautin Petäykselle, että venäläisten puolelta, erityisesti Zdanovin, on korostettu sitä, että asia on hoidettava niin, ettei siitä tule farssi eikä komedia. Valtakunnan etu vaatii, että niin menetellään.

12.9. Puhelin telefonissa Mannerheimin kanssa presidentin esittelystä. Mannerheim ilmoitti, kuten hän oli jo joku päivä sitten ilmoittanut puhuessani hänen kanssaan telefonissa, että hän edelleen ei voi sairauden vuoksi lähteä ulos. Sovimme sen johdosta, että tämän ilmoituksen perusteella ilmoitetaan hänen olevan estetty hoitamasta presidentinvirkaa ja että minä pääministerinä hoidan hänen tehtäviään.

Tämä asia esitellään oikeusministeriöstä tänään kl. 3.

12.9. Kenraali Lundqvist ja ev. Walldén – puhuivat päämajan tiedoitusosaston asioista. Valtiollinen poliisi vaatii saada tutkia tilit.

Lundqvist ja Walldén katsoivat, että se on vaarallista, koska voi tulla pöytäkirjoihin sellaisia asioita, joiden ei pidä sinne tulla.

Lundqvist sanoi ilmoittaneensa valtiolliselle poliisille puhuvansa minun kanssani ja kieltäneensä toistaiseksi antamasta tilejä.

Minä sanoin asiasta olleen puhetta ulkoasiainvaliokunnassa.

Sanoin parhaaksi, että asia otetaan siellä esille ja että Lundqvist ja Walldén tulevat sinne selvittämään asiaa.

12.9. Valtioneuvoston istunto kl. 3. Esiteltiin Mannerheimin ilmoitus olevansa estetty hoitamasta presidentinvirkaa.

Samassa istunnossa 12.9.45 esitettiin eduskunnan vast. sotasyyllisyysasiassa.

Sen jälkeen minä vahvistin lain presidentin estyneenä ollessa.

Refl. Minun pitää olla mukana ikävissä asioissa loppuun asti. Kohtalo ei säästä minua.

13.9. Maalaisliiton eduskuntaryhmän valitsemina luonani J. Koivisto ja Kaijalainen (edustajat).

Puhuivat Suomen Karjalan takaisin saamisesta.

Ryhmä oli heidät lähettänyt tarkoituksessa esittää hallitukselle, että hallitus tekisi voitavansa, jotta rauhanneuvotteluissa välirauhansopimuksessa määrättyihin rajoihin saataisiin oikaisu ja alueet niin paljon kuin mahdollista takaisin.

Kaijalainen puhui myös Sallan alueesta, että se saataisiin pienennetyksi. Samoin, että jos mahdollista Petsamo saataisiin joko kokonaan tai osaksi takaisin.

Vastasin, että hallitus ei ole tätä asiaa unohtanut ja tulee tekemään mitä voidaan. Lausuin kuitenkin omasta puolestani, että tämä asia on murheellisella kannalla, sillä välirauhansopimuksen 6 artiklan mukaan on Moskovan rauha 12.3.40 saatettu jälleen voimaan. Kerroin myös, että neuvotteluissa Moskovassa maaliskuussa 1944 esitin rajojen muutosta koskevan kysymyksen. Molotov vastasi, että ei voi tulla kysymykseen eikä Neuvostoliiton kansa sitä ymmärtäisi, että Suomi liittymällä Hitlerin hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan saisi sen kautta hyötyä.

»Jos ei olisi ollut sotaa, voitaisiin rajoista keskustella, mutta nyt ei», sanoi Molotov (kts. keskustelupöytäkirj.).

13.9. Sain hävyttömän nimettömän kirjeen, jossa moitittiin hallitusta siitä, että ei ollut tehnyt mitään Karjalan asiassa. Kirje sisälsi myös muitakin hävyttömyyksiä ja uhkauksia.

14.9. Honkajuuri oli luonani ja kertoi mm., että eräs karjalainen liikemies oli kääntynyt Kansallis-Osake-Pankin puoleen ja pyytänyt saada vuokrata Kansallis-Osake-Pankin konttorin Viipurissa. (!!) 14.9. esitin kirjeen ja mitä olin kuullut Honkajuurelta hallituksen jäsenille kahvitunnilla kehoittaen harkitsemaan, mitä tässä karjalaisten asiassa olisi tehtävä.

Hallituksen jäsenet (Hiltunen, Kekkonen, Wuori ja Leino) lausuivat, että tämä on osa suunnitellusta kampanjasta hallitusta vastaan. Kun Karjalaa ei saada takaisin, niin tullaan syyttämään hallitusta siitä, että se ei ole tahtonut tai ei ole kyennyt toimimaan tässä asiassa maan hyväksi.

Luukka sanoi huhun Karjalan takaisin saamisesta olevan aivan yleisen karjalaisten kesken. Puhuvat adressista hallitukselle, kansankokouksista yms.

Päätettiin, että asia otetaan esille hallituksen ensimmäisessä iltakoulussa ensi torstaina (keskiviikkona 19.9.45 on juhla Messuhallissa).

Res. Näkyy olevan käynnissä suunniteltu kampanja hallitusta vastaan. Asiat: taloudelliset vaikeudet ja nyt Karjalan kysymys.

Honkajuuri katsoi, että olisi paras, jos osa karjalaisia muuttaisi takaisin Karjalaan. Kuuluvat olevan halukkaita sinne menemään, jos pääsevät.

15.9. Ulkoasiainvaliokunta.

Ahvenanmaalaisten kirjelmä.

Enckell: Kun asia on otettu esille ulkoasiainvaliokunnassa, niin  se tapahtui sen­ tähden, että koskee rauhanneuvotteluja, mutta Ahvenanmaan asia on puhdas sisäinen asia ja ahvenanmaalaiset eivät voi ottaa osaa rauhanneuvotteluihin.

Kekkonen: Hallituksen kaiketi pitäisi sanoa jotain: että on saanut kirjeen ja käsittelee sitä. Ei vielä mitään positiivista tässä vaiheessa.

Enckell: Esittää ehdotuksen. (kts. sitä.) – Pelkää, että ahvenanmaalaisten asia on tehty i maskopi med vissa kretsar i Sverige.¹

Kekkonen: 1 k. »tulee myötämielisesti toimimaan tämän suhteen vakiinnuttamiseksi» –

J.K.P.: vuoden 1921 sopimus ei enää sovi.

Pekkala ja Leino: 3 k. pois, herättää Neuvostoliitossa epäilystä.

Res.

Kirjelmä on saapunut hallitukselle, mutta hallitus ei ole vielä sitä käsitellyt.

¹ salaisessa yhteisymmärryksessä tiettyjen Ruotsissa olevien piirien kanssa

16.9. Enckell luonani. – Karjalaiset Wahlfors ja Paavilainen neuvotelleet Karjalasta ja antaneet hänelle seuraavan ehdotuksen:

»Neuvostoliitto suostuu lopullisessa rauhansopimuksessa palauttamaan vuoden 1939 rajat Karjalassa ja tunnustaa Suomen täyden suverenisuuden täten luovuttamallaan alueella. Sillä on kuitenkin, jos niin haluaa, oikeus rauhansopimuksessa tarkemmin määrättäviin kohtiin rakentaa sotilaallisia tukikohtia, joiden rajat määrätään myöhemmin tehtävissä sopimuksissa Suomen ja Neuvostoliiton kesken. Suomi antaa Neuvostoliiton rakentamiin tukikohtiin kuljetettaville joukoille läpikulkuoikeuden.

Suomi puolestaan sitoutuu olemaan rakentamatta Neuvostoliitolta saamallaan alueella linnoituksia ja sotilaallisia laitteita sekä pitää sotilaallisen voimansa tämän alueen ulkopuolella turvautumalla sisäisen järjestyksen pidossa tällä alueella varsinaiseen poliisivoimaan.

Suomen yhteyteen palautetun Karjalan mahdollisimman pikaisesta jälleenrakentamisesta vastaa Suomen valtio. Niin pian kuin se on suoritettu, sitoutuu Suomi luovuttamaan, jos Neuvostoliitto niin haluaa, osan jälleenrakennetuista voimalähteistään Neuvostoliiton kulutukseen ja muillakin tavoin huomioimaan Neuvosto­ liiton markkinat.

15.9. Wuori oli Zdanovin luona lähtökäynnillä.

Zdanov oli sanonut mm., että hän oli viime syksynä optimistinen tullessaan tänne. Hän oli luullut, että kysymys sotasyyllisistä ratkaistaan helposti, mutta nyt oli yllättyneenä nähnyt, miten suuria vaikeuksia se asia on aiheuttanut. Hänen mielestään asian olisi pitänyt olla hyvin yksinkertainen.

16.9. Enckell luonani. Oli puhunut Karjalan asiasta Wahlforsin ja Paavilaisen kanssa. Tänään Wahlfors oli hänelle antanut karjalaisten taholla laaditun ehdotuksen (kts. ed.). Wahlfors oli kertonut, että karjalaisten joukossa oli vallalla suuri kiihtymys. Luulevat, että Karjala saadaan takaisin, jos hallitus ajaa asiaa tarmolla. Ajattelevat myös suurta adressia ja kansankokouksia.

Tulimme Enckellin kanssa siihen päätökseen, että meidän täytyy tehdä jotain tässä asiassa. Enckell ajatteli, että hän menisi Zdanovin luo. Päätimme, että hän tekee niin.

Kl. 10 illalla Enckell oli Zdanovin luona. Soitti illalla, että Zdanov oli sanonut, että Karjalan asia ei tosin kuulu hänen tehtäviinsä, mutta omana mielipiteenään voi sanoa, että asia on ratkaistu välirauhansopimuksessa. Tekisi huonon vaikutuksen, jos asia otettaisiin esille, koska se jo on ratkaistu. Hallituksen pitäisi dämpa¹ karjalaisten mielipiteet.

¹ hillitä

18.9. UIkoasiainvaliokunta.

Kenraali Lundqvist ja eversti Wallden – Puolustuslaitoksen ulkomaanosaston tilit.

Lundqvist: Asia on arkaluontoinen. Valtiollinen poliisi olisi tahtonut tutustua tileihin

Kahdenlaisia varoja:

1) budjettivaroja

2) budjetin ulkopuolella olevia varoja. Viime mainitut on saatu ulkomailta tietojen antamisesta. Ulkomailla olevat upseerit eivät elä näiden kustannuksella.

Nyt n. 6.000 dollaria ja 36.000 kruunua.

Saksaa ruvettiin seuraamaan v. 1943, jolloin alettiin luulla, että Saksa häviää.

Varat ovat Tukholmassa sotilasasiamiehen hallussa.

Leino: Valvontaosasto on lakkautettu. Toimiiko vielä?

Lundqvist: Ei toimi enää. Stella Polariksen asia.

Nyt on 250.000 kr. ruotsalaisen henkilön hallussa. Pitäisi olla vielä Essenin takana 45.000 kr. Pääasiallisesti myydyistä tavaroista.

Res.

1) 250.000 kr. toimitettava takaisin.

2) 45.000 kr. myös selvitettävä.

Pekkala: Tukholman sotilasasiamiehet olisi kutsuttava pois ja tilalle yksi sopiva.

Svento = Pekkala.

Lundqvist: Majuri Ek on hyvä mies.

Voisi olla sotilasasiamies.

Leino: Kuitenkin olisi paras, että Ek tulisi pois.

Leino: Stevenin pitäisi tulla Suomeen.

Res.

Sotilasasiamiehet takaisin ja yksi tilalle.

Pekkala: Salaiset rahat.

6.000 doll. ja 36.000 kr. olisi otettava hallituksen haltuun.

Leino: Ottaen huomioon maamme uhanalaisen aseman, niin jos nyt tehdään kauppaa Tukholmassa tiedoilla, niin se on vaarallista. Tämä toiminta on nyt tällä hetkellä lakkautettava.

Pekkala: Paasonen ja Hallamaa olisi toimitettava Ruotsin hallituksen kautta tänne kotimaahan tutkittavaksi. Ovat voineet tehdä itsensä syypäiksi rikollisiin tekoihin.

Res.

1) Hallamaata ja Paasosta ei saa päästää Tukholman lähetystöön.

2) Sonderataan, saataisiinko Hallamaa ja hänen esikuntansa tänne.

Belgia ilmoittaa haluavansa diplomaattisiin suhteisiin.

(Majorinin kirje)

Res.

Periaatteellisesti suostutaan.

Enckell: Yhdessä naapurimaan kanssa (Ranska).

Gripenberg asettuu yhteyteen Belgian lähettilään kanssa.

Gartz: Kauppaneuvottelut Puolan kanssa.

Diplomaattinen edustus olisi järjestettävä kiireellisesti.

Res.

Ulkoministerit tuumivat diplomaattista edustusta.

18.9. Enckell antoi minulle Gripenbergin kirjeen 12.9.45, koskee Ahvenanmaan asiaa.

Gripenberg kirjoitti, että Ahvenanmaan maaherra Koroleff oli hänelle maininnut, että Ahvenanmaalla jatkuvasti vallitsee levoton mieliala, että siellä harjoitetaan voimakasta kiihoitusta Ahvenanmaan Ruotsiin liittymisen puolesta ja että Koroleffin mielestä jotain olisi tehtävä tämän propagandan lopettamiseksi. Koroleff oli katsonut, että esim. Ruotsin hallituksen jäsenen puolelta esitettäisiin julkilausuma, jotta ahvenanmaalaiset ymmärtäisivät, ettei ole mahdollista toteuttaa heidän pyrkimyksiään.

Gripenberg kävi omasta aloitteestaan poliittisen osaston päällikön von Postin luona. Post ymmärsi täysin Gripenbergin näkökohdat, mutta huomautti, että ei olisi sopivaa esittää mitään julkilausumaa, koska se herättäisi suurta huomiota ja todennäköisesti aiheuttaisi vaikutelman, että »jotain on tai on ollut tekeillä».

Ahvenanmaan maakäräjien julkilausuman johdosta Gripenberg kävi 12.9.45 Assarssonin (v.t. kabinettisihteeri) puheilla. Assarsson ilmoitti hallituksen päättäneen julkaista tiedonannon, jossa kerta kaikkiaan tehdään loppu ahvenanmaalaisten haaveiluista. »Ålänningarna leva i en drömvärld», Assarsson sanoi, »och man måste få dem att förstå, att det är så och att de ej kunde hoppas på ingen återförening med Sverige.» Tämä on ahvenanmaalaisille tuskallinen, mutta välttämätön leikkaus, koska asia on todella liian vakava varsinkin nykytilanteessa.

¹ »Ahvenanmaalaiset elävät haavemaailmassa»,–––, »ja heidät on saatava tajuamaan asian niin olevan ja että he eivät voineet toivoa paluun Ruotsin yhteyteen toteutuvan.»

16.9. olin Mannerheimin luona hänen pyynnöstään. Mannerheim on edelleen sairas.

Sanoin Mannerheimille olevani hyvin väsynyt ja että jos asiat eivät tule helpommaksi, en jaksa enää kauan. Viittasin siihen, että täyttäessäni 27.11.45 75 vuotta se on plausibel¹ aihe ja hetki lähteä.

Mannerheim myönsi, että minun tehtäväni on hirmuinen (förfärlig) ja että minulla on aihe milloin tahansa lähteä pois. Kysymys, mitä sitten tulee. Kuka jälkeläisekseni?

Vastasin:

Pekkala tai Kekkonen.

Sanoin myös ajatelleeni Tarjannetta, joka on poliittinen juristi.

Mannerheim: Hän on todella kovasti poliittinen juristi.

Sitten puhuin karjalaisten asiasta. En sanonut mitään Enckellin käynnistä Zdanovin luona. Sanoin ainoastaan, että asiasta ehkä voisi puhua Zdanovin kanssa.

Mannerheim oli myös sitä mieltä, että Zdanovin kanssa hyvin voisi asiasta puhua.

Mannerheim katsoi, että karjalaisten adressi voi olla paikallaan, koska on hyvä, että asia pidetään esillä, myös tulevaisuutta silmällä pitäen. Ei ole kielletty tuomasta mielipidettään esille. On hyvä tule­ vaisuutta varten, että on svart på vitt².

Mannerheimin mielestä asian ajamiseen diplomaattista tietä hetki ei ole suotuisa, koska länsivalloilla on nyt paljon tärkeitä asioita hoidettavana Neuvostoliiton kanssa eivätkä ne voi meidän vuoksemme tehdä mitään.

¹ hyväksyttävä

² mustaa valkoisella

17.9. Enckell kertoi eilisestä käynnistään Zdanovin luona karjalaisten asiassa.

Oli puhunut Zdanoville optimismista, mikä on karjalaisten kesken vallalla. Odottavat hallituksen toimenpiteitä. Deputatio käynyt pääministerin luona ja jättänyt hallitukselle kirjelmän. Karjalaiset eivät tahdo ostaa maata vapaaehtoisesti, kun luulevat pääsevänsä takaisin. Tämä on huolestuttavaa, tulee desenchantement, pettymys, aikaansaa mielialan, joka on vahingollinen sekä sisä- että ulkopoliittisesti. Tähän asti hallituksen puolelta ei ole ryhdytty mihinkään toimiin. Karjalaiset valmistelevat adressia. Enckell oli viitannut tuumaan, että karjalaisille annettaisiin särställning¹ (anal. Ahvenanmaa) ja demilitarisoitaisiin.

Zdanov oli vastannut, että asia on vakava, koska sellainen mieliala voi tuottaa haittaa Suomen ja Neuvostoliiton hyville suhteille. Sillä se olisi frångående av vapenstilleståndets villkor.²

Enckell sanoi siihen, että ei ole niin, vaan kysymys on, voisiko uuden sopimuksen kautta saada aikaan justering av gränserna³. Nyt voisi lähteä uudesta poliittisesta tilanteesta, erittäinkin kun on ollut kysymys puolustusliitosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Zdanov: Hänellä on täällä erityinen tehtävä hoitaa välirauhansopimuksen täytäntöönpanoa. Hänellä ei ole mitään uppdrag ang. fred⁴. Sentähden ei voi tehdä mitään interpretation⁵. Ainoastaan persoonallisena mielipiteenään voi sanoa, että se olisi yritys päästä välirauhansopimuksen määräyksistä. Se tekisi huonon vaikutuksen. Hallituksen pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin karjalaisten mielialaa vastaan.

Enckell oli sitten sanonut, että tämä hänen keskustelunsa on strängt konfident⁶. Ainoastaan J.K.P. tietää tästä demarchesta.

Zdanov: Hallituksen täytyy hoitaa asia ilman että viittaa häneen med egen maktbefogenhet⁷. Lisäsi, että hän ei ollut kuullut tästä karjalaisten ajatuksesta, vaan tämä oli yllätys hänelle.

Sitten Enckell oli puhunut ahvenanmaalaisten aktiosta, mutta Zdanov ei reageerannut.

Enckell oli myös sanonut, että tekisi erittäin hyvän vaikutuksen mielialaan Suomessa, jos generös gest vid fredsslutet.⁸

Zdanov oli siihen sanonut, että hyvät sopimukset muissa kohdissa kompenseeraavat tämän. Zdanov oli myös sanonut, että Karjalan asia on ratkaistu välirauhansopimuksessa ja viitannut sen preambule’en⁹.

Enckell sanoi tänään 17.9.45 kertoneensa Wahlforssille käynnistään Zdanovin luona.

¹ erityisasema

² poikkeamista aselepoehdoista

³ rajojen tarkistaminen

⁴ rauhaa koskevaa toimeksiantoa

⁵ tulkintaa

⁶ ehdottoman luottamuksellinen

⁷ omin valtaoikeuksin

⁸ jalomielinen ele rauhanteon yhteydessä

⁹ johdantolausumaan

18.9. Hillilä.

1) Caplan näyttänyt raportin, että länsivallat tahtovat auttaa Pohjois-Suomen jälleenrakentamista. – Ei Suomen Huollolle jakelua. Suomen hallitus ei voi täyttää asiaa.

2) Ruotsi haluaa auttaa Pohjois-Suomen jälleenrakentamista suurella avulla: 15 milj. kruunun arvosta.

Ei Suomen Huollolle.

1) Hillilä Gartzin kanssa harkitsee asiaa.

2) Hallitus tulee valvomaan, että jakelu tapahtuu oikein.

3) Ruotsin hallituksen valvonta. Siihen alistutaan.

18.9. Atos Wirtanen sanoi täkäläisten pienten venäläisten puhuvan siitä, että rajoihin saataisiin muutoksia.

Wirtanen joku kuukausi (pari kuukautta) sitten puhui Popovin kanssa ja viittasi siihen, että nykyiset rajat ovat kovin vaikeat, mihin Popov oli vastannut siihen suuntaan, että »kyllä se asia vielä järjestetään».

17.9. Toim., edustaja Atos Wirtanen luonani keskustelemassa rauhanneuvotteluista talvella 1944.

Luin hänelle kotona päiväkirjastani koko asian kulun.

Wirtanen kirj. Arbetarbladetiin. Johtui siitä, että eräät lehdet ovat kirjoittaneet sen johdosta, mitä eduskunnassa sotasyyllisyysasian yhteydessä esitin kok. edustajan Koiviston lausunnon johdosta.

Wirtasen kirjoitus on nähtävästi 19.9.45 Arbetarbladetissa.

19.9. Messuhallissa valtioneuvoston järjestämä juhla välirauhan vuosipäivän johdosta.

Pidin siellä juhlapuheen. Kts. sitä.

20.9. Mannerheim soitti ja gratuleerasi puheeni johdosta. Kiitti puhettani. Sanoi sen olleen värdigt, icke krypande, sakligt.¹ Sitävastoin ei pitänyt Pekkalan eikä Törngrenin puheista.

¹ arvokas, nöyristelemätön, asiallinen

20.9. Mannerheim sanoi viime yöna jälleen tapahtuneen pidätyksiä (anhållningar).

Vastasin, etten tiedä niistä mitään. Lupasin puhua Leinon kanssa ja huomenna soittaa Mannerheimille.

21.9. Puuteollisuusherrat luonani: Gullichsen, Söderhjelm, Olli Paloheimo ja metsäneuvos Anttilainen.

Puhuivat sahatavaroiden hinnoista.

Kun nyt on tekeillä yhteinen »pool»¹, johon Englantiin (ym. länsimaihin) vietävistä tavaroista saadut punnat kootaan, niin olisi koko asia jätettävä viejien haltuun ja valtio (tasausrahasto) olisi erotettava asiasta. Siten saataisiin yksityiset tekemään voitavansa tuotannon kohottamiseksi.

Lausuin, että minusta tämä ehdotus on kannatusta ansaitseva.

Sanoivat Hillilän olevan asian puolella.

¹ laskutustili

21.9. Puhuin Leinon kanssa yleispolitiikasta.

21.9. Ulkoasiainvaliokunta.

1) Rauhanneuvotteluista.

Lontoossa ulkoasiainneuvostossa Suomen rauhanasia on ollut esillä, kuten tämänpäiväiset sanomalehdet kertovat.

Tohtori Suontausta esittelee p.m:n.

Enckell: Suomen pitäisi saada korvausta Saksan joukkojen hävityksistä Pohjois­-Suomessa. Nyt arvioitu 14,5 miljardia. Pitäisi ottaa esille rauhanneuvotteluissa.

Puolustuslaitos on Saksalle velkaa 9 miljardia. Alentuu melkoisesti.

J.K.P.: Wuoren olisi saatava selvä, minkälainen prosedyri¹.

Pekkala: Luultavasti Moskovassa.

Svento: Pitäisi kysyä uudestaan Zdanovilta, tietääkö hän jotain Lontoon neuvotteluista.

Leino = Svento.

Enckell = J.K.P. Wuori ottakoon selvää.

Res.

1) Minä Zdanovin luo prosedyristä.

2) Enckell, Svento, Hynninen valmistavat asiallisesti.

3) Wuorelle sähke prosedyyristä.

2) Ahvenanmaan asia.

Res.

Lykätään huomiseksi kl. 1/2 11 a.p.

¹ menettelytapa

22.9. 1) Luin karjalaisten kirjelmän Zdanoville.

Kilpi: Ei pitäisi julkaista.

Pekkala = Kilpi.

Leino = Kilpi. Edellinen polemiikki vahingoittaa asiaa, herättää vastustusta Neuvostoliitossa.

Svento = Leino. Venäläiset katsovat, että tahdotaan yleisen mielipiteen painolla heitä pakottaa.

Pekkala: Jos tulee julkisuuteen, niin venäläiset katsovat, että se on tehty yhdessä hallituksen kanssa.

Res.

Ei saa julkaista.

2) Ahvenanmaan asia, jatkoa.

Ehdotus vastaukseksi.

Konstateerataan¹, että Ahvenanmaa kuuluu Suomeen.

¹ Todetaan

24.9. 1) Ahvenanmaan asia, jatkoa.

Laam. Ugglan ehdotus hyvä. Korjattiin.

Lisäksi viimeinen kappale edellisestä ehdotuksesta.

Res.

Minä allekirjoitan.

2) Osanotto työkonferenssin kokoukseen.

J.K.P.: Meidän on mentävä kokoukseen.

Kilpi: Epäilee Neuvostoliiton vuoksi.

Enckell: Jos Neuvostoliitto jää pois, niin riippuu siitä, että siellä on toisenlainen järjestö. Ei ole arbetsgivare¹. – Ei pitäisi olla esteitä, että me menemme mukaan.

Leino: Pitää tunnustella ja olla varovainen.

Res.

Lykätään huomiseksi.

3) Kansainliiton lopettaminen.

Lesterin ehdotus hyväksytään.

¹ työnantajia

22.9. olimme Enckellin kanssa Zdanovin luona.

1) Kysyin, voiko Zdanov ilmoittaa meille jotain Lontoon ulkoasiainministerien kokouksesta ja Suomen rauhanasian käsittelystä siellä. Meille olisi tärkeä saada tietää, millainen prosedyyri siellä Suomen rauhanasian käsittelyyn nähden tulee olemaan.

Zdanov vastasi, ettei tiennyt mitään muuta kuin mitä oli lukenut sanomalehdissä.

2) Sitten minä kerroin, että karjalaiset olivat, ilman että siitä oli meillä tietoa, antaneet min. Orloville kirjelmän. Sen jälkeen olivat tulleet Enckellin luo ja antaneet hänelle kopion.

Kysyin, tiesikö Zdanov karjalaisten kirjelmästä, jonka he ovat jättäneet min. Orloville.

Zdanov vastasi, että Orlov on sairas, eikä ole häntä tavannut eikä ole nähnyt karjalaisten kirjelmää. Minä luin karjalaisten kirjelmän ponnet.

Tästä syntyi pitkä keskustelu. Zdanov sanoi, että hän ei ryhdy harkitsemaan sitä asiaa. Välirauhansopimuksessa on määrätty, että vuoden 1940 rajat jäävät paikoilleen. Asia on ratkaistu. Suomen hallituksen tuskin pitäisi ottaa tähän asiaan osaa. Tällainen esitys rikkoo välirauhansopimuksen määräyksen. On пискованно и опасно¹, jos hallitus ottaa tähän asiaan osaa.

Zdanov: Hallitus olisi voinut esittää Karjalan väestölle, että asia on ratkaistu välirauhansopimuksen määräyksellä (6 art.). On большой риск² hallitukselle, jos karjalaisten kesken syntyy se ajatus, että tämä määräys (6 art.) voi tulla muutetuksi. Vuoden 1940 rajat on kardinaalikysymys, se on sodan pääkysymyksiä. Rajakysymykset ovat sodan pääkysymyksiä. Ei saa synnyttää toiveita, että näitä kardinaalikysymyksiä voisi muuttaa.

Zdanov: Karjalan väestö hakee syyllisiä ei Tannerien joukosta, vaan Neuvostoliitosta ja hallituksesta. Odium³ ei saa langeta Neuvostoliiton päälle. Vastuu on niiden, jotka alkoivat sodan. Jos syntyy karjalaisissa toiveita, niin se kääntyy hallituksen päälle. Безнадёжный вопрос.⁴

Jos karjalaiset kääntyvät hallitusta ja Neuvostoliittoa vastaan, niin vika (»odium») on hallituksen. Hallituksen asia on katsoa, että mikään osa kansaa ei saa nousta Neuvostoliittoa vastaan. Ei saa syntyä vihamielistä propagandaa Neuvostoliittoa vastaan. Välirauhansopimuksen 6 artikla on kaikkein tärkein. Самый главный пункт.⁵ Sitä vastaan ei saa nousta. Rajakysymys on jo kaksi kertaa регулирован⁶.

Minä ja Enckell käytimme useamman kerran puheenvuoroa selittäen karjalaisten ja suomalaisten kantaa.

Huomautin, että Suomessa kansalaiset aina ovat katsoneet oikeudekseen kääntyä hallituksen ja viranomaisten puoleen anomuksilla. Karjalaiset toivovat, että jotakin voitaisiin tehdä järjestämällä ja modifisioimalla Karjalan ja rajakysymyksen. Se lujittaisi (упрочить) Suomen ja Neuvostoliiton välisiä hyviä suhteita.

Huomautin myös, että tässä ei ole kysymys välirauhansopimuksen rikkomisesta, vaan siitä, että lopullisessa rauhansopimuksessa Neuvostoliiton suostumuksella muutettaisiin kysymyksessä olevaa määräystä.

Sanoin, että nyt olemme kuulleet hänen, Zdanovin, kannan ja edellytämme sen olevan myös Neuvostoliiton hallituksen kannan.

Zdanov myönsi, että se on myös Neuvostohallituksen kanta.

Esitin mm. myös Karjalan merkityksen Suomelle ja että Karjala oli meille tärkein asia välirauhassa.

Enckell kosketteli mm. Karjalan palauttamista Suomelle 1811, ja miten sillä oli ollut poliittisesti hyvä vaikutus.

¹ uskallettua ja vaarallista

² suuri riski

³ syyllisyys

⁴ Toivoton kysymys

⁵ Kaikkein tärkein kohta.

⁶ järjestelty

25.9. Ulkoasiainvaliokunta.

1) Ahvenanmaan asia.

Res.

Ehdotus kirjelmäksi hyväksyttiin. Ehdotus kommunikeaksi hyväksyttiin.

2) Gartz: Kauppaneuvottelut Puolan kanssa.

Puheenjohtaja: Järnefelt 

Jäsenet: maist. Tuominen (siht.) 

joht. Herrmann (vienti)

» Englund (tuonti)

Res.

Hyväksytään.

3) Ranska.

puheenjohtaja: Soravuo

Jäsenet: Tuominen (siht.) 

Brusin 

Gullichsen.

4) Belgia.

Sama, paitsi että Brusinin tilalle metallimies, joka myöhemmin.

5) Norja:

Gartz: Puheenjohtaja Nykopp 

Jäsenet: Alanen

Kopola 

Thesleff (siht.)

Leino: Vastustaa Kopolaa.

Res.

Kopolan tilalle toinen.

6) Gartz: Suomen kaupallinen edustus ulkomailla:

Pitäisi järjestelmällisesti hoitaa. Myöhemmin p.m.

7) Virkkusen eronpyyntö.

Gartz: Venäjää pitäisi osata.

J.K.P.: Virkkusen pitäisi jäädä.

Res.

Minä puhun Matti Virkkusen kanssa, sanon, että nimitetään, jos jää, mutta kehotan häntä menemään Gartzin luo puhumaan ja selvittämään asian.

8) Kans. Liiton Työtoimiston kokous. Svento puhunut Razinin kanssa. Ei puhunut mitään vastaan.

J.K.P.: Meidän olisi mentävä.

Res.

Mennään. Valtioneuvostosta jäsenet.

25.9. Nykyisen hallituksen tehtävät. Katsaus lähitulevaisuuteen.

(Esitettäväksi iltakoulussa huomenna 26.9.45)

Kysymys uusien jäsenten nimittämisestä valtioneuvostoon Wuoren ja Jutilan tilalle.

1) Nykyisen ja sitä edellisen hallituksen tehtävä ollut viedä maa sotaa seuranneen lähimmän ajan – vuoden – läpi.

Pääpaino ollut ulkopoliittisella alalla.

Suhteet Neuvostoliittoon.

2) Siinä suhteessa on saavutettu tuloksia. Suunta on lujitettu.

Suoritettu:

I) Sopimus sotakorvauksesta 17.12.44.

II) Välirauhansopimuksen määräykset suureksi osaksi täytetty.

III) Maanhankintalaki.

IV) Sotasyyllisyyslaki.

V) Asekätköt.

VI) Vaalit toimitettu.

VII) Diplomaattiset suhteet muihin valtioihin järjestetty. Kauppasopimuksia tehty.

VIII) Taloudellisia asioita koetettu hoitaa.

3) Jäljellä olevat lähimmät tehtävät:

I) Asekätköt. – Nykyisen hallituksen saatettava tämä asia loppuun.

II) Sotasyyllisyys.

a) Laki säädetty.

b) Tutkintotoimikunta suorittaa työnsä.

c) Sen jälkeen oikeuskansleri antaa lausuntonsa.

d) Tuomioistuimessa asia menee lain mukaan.

III) Lopullisen rauhan tekeminen.

Olin ajatellut, että asia olisi tullut ratkaistuksi tämän syksyn kuluessa. Jos tulee, niin me sen hoidamme. Jos lykkäytyy, niin sopimuksen voi allekirjoittaa, samalla tuloksella, mikä hallitus tahansa.

Todennäköistä, että lopullinen rauha tulee olemaan pääasioissa samanlainen kova kuin välirauha. Emme voi siihen sanottavasti vaikuttaa.

IV) Yliopistoasia.

4) Minusta näyttää, että nykyisen hallituksen incl.¹ edellisen hallituksen ulkopoliittiset tehtävät lähiaikoina ovat suoritetut loppuun.

5) Nyt yhä enemmän astuvat taloudelliset ja muut sisäpoliittiset tehtävät etualalle.

6) Taloudellisen kehityksen kulkuun en ole ollut tyytyväinen. Rahan arvo on alentunut, s.o. palkat ja hinnat ovat kohonneet enemmän kuin olisi ollut hyvä.

Indeksi on nyt 321. Sen pitäisi olla koko joukko alempana, esim. n. 250.

7) Minusta näyttää, että lähitulevaisuudessa on päätehtävä ja päähuomio oleva taloudellisella alalla.

Vähemmän on peuhattava varsinkin poliittisella alalla.

Tuotantoa tehostettava.

Työrauha saatava palautetuksi ja turvatuksi.

Palkka- ja hintataso vakautettava.

Ensi talvi ja ensi vuosi tulevat olemaan vaikeat.

8) Kysymys on:

Onko nykyinen hallitus paras ja sopivin suorittamaan ne tehtävät, jotka meillä lähitulevaisuudessa on esillä?

9) Olin ajatellut, että nykyinen hallitus, jolla toistaiseksi on eduskunnan luottamus, pysyisi niin kauan, kunnes lopullinen rauha on tehty.

Mutta nyt näyttää, että rauhanteko lykkääntyy, kenties tulevan vuoden puolelle, ehkä kauaksikin vuoden 1946 puolelle.

10) Jos näin on asia, niin kysymys on: Onko uusia jäseniä nyt valtioneuvostoon? Nyt ei keskustella. Pyydän harkitsemaan ja keskustelemaan näistä asioista kokonaisuudessaan jossakin seuraavassa istunnossa, iltakoulussa.

¹ siihen luettuina 

26.9. Maaherra Koroleff – Ahvenanmaan asiasta.

Esittää, että Ahvenanmaan komitea tulisi Helsinkiin neuvottelemaan.

Ahvenanmaalaiset eivät ole tyytyväisiä enää aikaisempaan ehdotukseensa.

Koroleff: Asetettaisiin komitea tekemään ehdotusta muutoksiksi.

Aikovat kääntyä Neuvostoliiton puoleen, että pääsisivät Ruotsin yhteyteen tai itsenäisiksi.

Lupasin ilmoittaa, voimmeko ottaa vastaan Ahvenanmaan komitean.

Kuuluvat luulevan, että Neuvostoliitto olisi heille suosiollinen. Venäläinen konsuli oli sanonut, että Molotov on »intresseerattu».

24.9. Hynninen antoi luettavakseni Assarssonin meddelande till Ryti. – t.f. kabinettsekr. Söderblom¹ lähetti sen 18.2.43 Ruotsin lähettiläälle Beck-Friisille, jotta Beck-Friis esittää sen tili Finlands president².

Assarssonin meddelande till Ryti³ kuului:

»Samtidigt som jag ber att få framföra vördsamma lyckönskningar i anl. av presidentvalets utgång, tillåter jag mig, ledd av uppriktig sympati för Finland och dess folk, vars intressen mig anförtrotts att tillvarataga här, och i hågkomst av våra personliga sammanträffanden i mars 1940, till Eder, Herr President, direkt uttrycka min djupt fästade övertygelse, att det nuvarande politiska och militära läget för Finland erbjuder möjligheter  att medan ännu världskampens centra befinna sig långt från det nordiska rummet eftersträva och uppnå en fredlig uppgörelse med Sovjetunionen tillfredsställande ärans och den nationella säkerhetens krav. Bland de många svårbedömbara eller okända förhållanden, som styra utvecklingen, synes mig likväl en faktor ostridig: Ryssland, vilket oavsett krigslyckans växlingar kommer att fortbestå såsom stat och folk, har nu av uppenbara skäl ett betydande intresse av att pacificera sin nordvästra gräns, och dess inställning i givet fall till själva fredsmodaliteterna måste därav röna inverkan. I ett senare skede av stormaktskriget däremot kan detta intresse, om Finland då fortfarande befinner sig i krigstillstånd med Sovjetunionen, förbytas i en aktiv och av inga hänsyn till de allierade hämmad strävan att inkräkta på Finlands territoriella integritet samt beskära dess inoch utrikespolitiska handlingsfrihet. Väl medveten om alla de faror och svårigheter, som läget innebär, håller jag dock före, att stunden nu är inne för eit dristigt initiativ i syfte att säkra Finlands och därmed hela Nordens framtida frihet och oberoende.»⁴

¹ tiedonannon Rydille va. kabinettisiht. Söderblom

² Suomen presidentille

³ tiedonanto Rydille

⁴ »samalla kun pyydän saada esittää kunnioittavat onnentoivotukseni presidentinvaalien lopputuloksen johdosta, rohkenen, tuntien vilpitöntä myötätuntoa Suomea ja sen kansaa kohtaan, joiden etujen valvonta täällä on annettu tehtäväkseni, ja muistaen henkilökohtaiset tapaamisemme maaliskuussa 1940, Teille, Herra Presidentti, suoraan ilmaista syvään juurtuneen vakaumukseni, jonka mukaan nykyinen poliittinen ja sotilaallinen tilanne antaa Suomen osalta mahdollisuudet, maailmansodan keskusten vielä ollessa kaukana pohjoismaista, tavoitella ja saavuttaa rauhanomainen ratkaisu Neuvostoliiton kanssa, ratkaisu, joka täyttää kunnian ja kansallisen turvallisuuden vaatimukset. Kehitystä ohjaavien monien vaikeasti arvioitavissa olevien tai tuntemattomien olosuhteiden joukossa näyttää minusta kuitenkin yksi tekijä kiistattomalta: Venäjä, joka sotaonnen vaihteluista riippumatta tulee säilymään valtiona ja kansana, on nyt ilmeisesti huomattavan kiinnostunut luoteisrajansa rauhoittamisesta, ja sen suhtautumiseen tässä tapauksessa itse rauhanmahdollisuuksiin on tällä oltava vaikutusta. Suurvaltasodan myöhemmässä vaiheessa sitä vastoin saattaa tämä kiinnostus, jos Suomi tuolloin edelleen on sodassa Neuvostoliittoa vastaan, muuttua minkään liittoutuneita kohtaan tunnetun hienotunteisuuden sitä estämättä pyrkimykseksi loukata Suomen alueellista koskemattomuutta sekä rajoittaa sen sisä- ja ulkopoliittista toimintavapautta. Hyvin tietoisena kaikista tilanteeseen liittyvistä vaaroista ja vaikeuksista olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt on tullut aika tehdä rohkea aloite pyrittäessä turvaamaan Suomen ja siten koko Pohjolan tuleva vapaus ja riippumattomuus. »

25.9. Kivimäki luonani illalla.

Hän antoi minulle p.m:n, joka sisälsi punkteja, joita hän tulee esittämään oikeudenkäynnissä häntä vastaan.

Hän sanoi, että hän tulee esittämään ne oikeudenkäynnissä.

Kivimäki sanoi, että jos syytettä ei rajoiteta, tulee se laajenemaan kovin laajalle. Tarkoitus on rehabiliteerata Suomi maailman silmissä ja hankkia sille takaisin good will, jonka se on kadottanut viime aikoina. Koko Venäjän politiikka viime vuosina tulee vedettäväksi esille. Se tulee vahingoittamaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita. Sentähden Kivimäki oli sitä mieltä, että vielä ei olisi aika siihen, vaan vasta vuoden tai parin perästä. Mutta muut (Ryti, Tanner) katsovat päinvastoin, että on paras, että se tapahtuu niin pian kuin mahdollista. Myös tullaan vetämään esille asioita, jotka tekevät, että kaikki nykyiset politiikot paitsi kommunistit tulevat samaan asemaan (mainitsi Pekkalan / kauttakulkusopimus 1940, ja Kekkosen).

Kivimäki kysyi, olenko ajatellut tätä asianpuolta.

Vastasin, että olen sitä samaa usean kerran puhunut hallituksen kokouksissa (iltakoulussa).

Kivimäki katsoi, että ainoa keino estää tämä olisi, että syyte rajoitettaisiin rikkomuksiin vanhaa lakia vastaan, mutta rangaistus voitaisiin tuomita uuden lain mukaan. Se olisi syyttäjille tehtävä selväksi.

Minä vastasin tuumivani tätä asiaa ja neuvottelevani Kekkosen ja Tarjanteen kanssa.

26.9. Iltakoulu.

1) Ahvenanmaa.

Komitean tulo Helsinkiin. Toistaiseksi.

2) Veturimiesten lakkouhka.

Res.

Murto hoitaa asian. Perään ei anneta.

3) Zdanovin luona käynti.

Kerroin keskustelusta karjalaisten asiasta.

Kekkonen: Dekanozov oli puhunut Hella Wuolijoelle:

1) Sotasyyllisyysasia lykkäytyy.

2) Karjalaiset kääntyneet Orlovin puoleen. Se on ikävää. Kekkonen luulee, että ovat kääntyneet myös länsivaltojen puoleen. Tässä hallituksen vastustajat takana.

27.9. Ulkoasiainvaliokunta.

1) Art. 16. – Saksalaisten saatavat Suomessa.

Läsnä asiantuntijoina: Palin, Olenius ja eversti Paananen sekä tuomari Salovaara.

Kekkonen: Enckellin ja valvontakomission mielipiteet eroavat kokonaan toisistaan. Olisi pitänyt tiedustella valvontakomissiolta, voidaanko maksu suorittaa. Se on ollut erehdys, että niin ei ole tehty. Pitäisi valvontakomissiolta kysyä, missä tapauksessa valvontakomissio antaa suostumuksensa siihen, että saadaan maksaa Saksan saamamiehille.

Gartz: Suomen valtio hyvittää clearing-tililtä sillä mitä on maksettu 706 milj. mk:lla. Sitten on Suomen sisäinen asia, vaaditaanko ne takaisin.

Kekkonen: 106 miljoonasta yksityiset ovat saaneet noin 340 milj. Muut on maksettu valtion laitoksille.

Yksityisille on annettava korvaus, kuten karjalaisille, tai ei anneta mitään.

0lenius: Puolustuslaitoksen velka on 193 milj RM = 3,8 miljardia (= RM = 19,7435 Smk).

Asiantuntijat poistuivat.

2) Enckell: Kertoi Savonenkovin kohtelusta. Ei voi ottaa enää osaa tähän asiaan. J.K.P.: Savonenkovin kohtelu on puolustamaton. Sellainen brutaali menettely Suomen ulkoministeriä kohtaan ei pitäisi sivistyneiden ihmisten kesken tulla kysymykseen. Enckell oli heti kertonut minulle Savonenkovin kohtelusta ja halunnut erota hallituksesta. Minä ymmärsin hyvin Enckellin kannan ja hänen eroamispyyntönsä. Mutta ottaen huomioon, mitä seurauksia se aiheuttaisi (mm. minun eroamiseni samalla), pyysin hartaasti häntä

jäämään hallitukseen.

E. Castrénin lausunto on idioottinen. – Esitin, että asian hoito siirrettäisiin Sventolle.

Svento: Tahtoo miettimisaikaa, ennenkuin ottaa asian hoitaakseen.

Kekkonen: Valtioneuvostoa on johdettu harhaan. Ei ole otettu huomioon, koskeeko se 16 artiklaa.

Res.

Svento: harkitsee, voiko ottaa asian hoitaakseen.

Res.

Hyväks. valvontakomission tulkinta, koska ei ole muuta tehtävissä.

3) J.K.P.: Sotasyyllisyysasia – oikeudenkäynti tulee laajaksi ja voi aiheuttaa suuria ikävyyksiä, kuten useasti olen mm. iltakouluissa lausunut. Neuvostoliiton politiikka Suomeen nähden paljastetaan – koko maailman edessä.

Keskustelu jätettiin toistaiseksi.

4) Työkonferenssi.

J.K.P.: Olisi mentävä konferenssiin.

Leino: Olisi oltava pois, voi vahingoittaa Neuvostoliittoon nähden. Tulee kalliiksi.

Kilpi: Ei saa tulla mielenosoituksia Neuvostoliittoa vastaan.

Enckell: = J.K.P. 

Svento: Epäilee. 

Pekkala: Ei mennä.

Gartz: Ei ole syytä olla poissa, koska ei tiedetä, että Neuvostoliitto jää pois.

Kekkonen: Asia lykättävä ensi viikkoon.

Kilpi: Lykätään.

Res.

Lykätään ensi viikkoon.

5) Wuoren sähke rauhanneuvottelujen kulusta.

Enckell: Kaksi kysymystä: 1) F.0.¹ ottaa vastaan kirjallisia toivomuksia. Mitä tapahtunut? 2) Karjalaisten asia.

Svento: Foreign Officelle ei mitään, mutta Wuorelle informoidaan.

J.K.P.: Kaksi uutta ajatusta.

Leino: Sen jälkeen kun venäläiset ovat sekä täällä että Moskovassa lausuneet mielipiteensä, me emme saa ruveta sitä käsittelemään, ettei tule puoliviralliseksi. Siis ei karjalaisten eikä rajoista. Neuvostoliitto ei ole kevytmielisesti rajoja piirrellyt.

J.K.P.: Sisäpoliittisista syistä olisi jo­tain tehtävä.

Pekkala: Olisi sisäpoliittisista syistä käännyttävä Neuvostoliiton puoleen, mutta ei Englannin puoleen.

Res.

U.M. tekee ehdotuksen sähkösanomaksi Wuorelle.

Huomenna esille ulkovaliokunnan kokouksessa kl. 3 i.p.

¹ Foreign Office = Englannin ulkoministeriö

28.9. Soitin maaherra Koroleffille. Ilmoitin, että kysymys Ahvenanmaan delegation tulosta tänne on lykätty, palaan siihen myöhemmin.

Koroleff sanoi delegation aikovan tulla tänne omin hyvinsä. Pyysin häntä kehoittamaan heitä olemaan tulematta. Sanoin meidän ja myös minun olevan niin kiinni, että nyt meidän on vaikea ottaa delegatiota vastaan. Omasta puolestani minun täytyy sitä ennen perehtyä Ahvenanmaan asiaan ja ahvenanmaalaisten vuosi sitten tekemiin esityksiin.

28.9. Ulkoasiainvaliokunta. (J.K.P., Enckell, Pekkala, Svento, Kekkonen, Leino, Kilpi ja Hynninen. Gartz ei ottanut äänestykseen osaa.)

1) Ahvenanmaan kommunikea.

2) Sähke Wuorelle.

3 ehdotusta.

Res.

Sähkeen sanamuoto tarkistettiin ja hyväksyttiin.

J.K.P. ja Pekkala ja Enckell ehdottivat lisäyksen: »Jos mahdollista toivomme saavamme tilaisuuden esittää näkökantamme neuvotteluissa.»

3) 1940 etumaksut.

a) 2 milj. doll. 1945 (dollareissa tai Ruotsin kruunuissa).

b) Loput 700.000 doll. 1946 vuoden ensi puoliskolla.

4) Uutinen 300 milj. amer. lainasta tämän päivän lehdissä.

Res.

Dementeerattava.¹ Asiassa ei ole mitään perää.

¹ Kumottava tieto.

29.9. Mannerheimin pyynnöstä olin hänen luonaan. Hänellä oli ainoastaan se asia, että rouva Walden oli puhunut hänelle Rapolan tilasta, jonka aikovat ottaa maanhankintalain nojalla. Pyysi minua puhumaan Luukan kanssa, jonka myöhemmin teinkin.

Minä esitin Mannerheimille sen, mitä olin esittänyt hallituksen iltakoulussa viime keskiviikkona että katson olevani normaalisesti oikeutettu eroamaan ensi marraskuussa. Puhuin myös Savonenkovin-Enckellin asiasta.

Mannerheim ei näyttänyt olevan erityisen huolestunut. Lausui kuitenkin saman, minkä oli lausunut ennenkin, että hän ei voi ruveta uutta hallitusta muodostamaan.

Mannerheim oli kovin passiivinen, ei hän juuri ollenkaan seuraa asioita.

29.9. Puhuin Kekkosen kanssa. Hän pyysi saada puhua avonaisesti. Hän sanoi huomanneensa palattuaan Moskovasta, että mieliala hallituksen keskuudessa oli tullut huonommaksi kuin oli ennen. Hän katsoi, että ensiksi olisi välttämätöntä, että presidentti eroaa virastaan. Nyt on täydellinen epävarmuus. Katsoi, että minulla on pääministerinä niin paljon työtä, että on mahdotonta vaatia, että minä jatkaisin. Minun pitäisi tulla presidentiksi Mannerheimin jälkeen. Luuli, että enemmistö tai ehkä kaikki hallituksessa ovat tätä mieltä. Katsoi, että tätä asiaa ei voida koko hallituksen iltakoulussa käsitellä. Siitä pitäisi keskustella pienessä piirissä, johon kuuluisivat minä, Pekkala, Svento, Leino ja hän.

Minä sanoin, että minä en voi olla mukana tämän asian käsittelyssä. Mannerheim on tehnyt tärkeän työn välirauhan yhteydessä. Hänen olonsa on hyödyllinen, vaikka onkin passiivinen. Omasta puolestani olen vakavasti ajatellut päästä pois tänä syksynä.

Kekkonen vastasi Moskovassa huomanneensa, miten suuren arvon panevat minulle Venäjällä ja että asiat eivät voi mennä niin, että minun auktoriteettiani ei käytettäisi.

Minä sanoin maininneeni Mannerheimille hänen, Kekkosen, nimen tulevana pääministerinä. Toinen on Pekkala. Kysyin, miten on hänen kannatuksensa ryhmässä.

Kekkonen vastasi, että enemmistö kyllä häntä kannattaa.

Kun minä sanoin, että Pekkala ehkä silloin pahastuisi, kun katsoisi itsensä sivuutetuksi, vastasi Kekkonen, että hän ei sitä luulisi.

Kekkonen kertoi Kuusisen puhuneen siitä, että Neuvostoliitossa pidetään sellaisista porvarillisista, jotka Suomen-Neuvostoliiton politiikassa ovat omaksuneet oikean kannan.

Kekkonen oli sanonut, että sellaiset politiikot ovat Suomessa myös yhteiskunnallisissa asioissa alkaneet osoittaa ymmärtävää kantaa.

Kekkonen kertoi myös, että Petäys (sotasyyllisyystutkijakunnan puheenjohtaja) oli tiedustellut, milloin he voisivat mennä kuulustelemaan Mannerheimia, koska on eräitä seikkoja, joita ei saada selville ilman häntä.

29.9. Törngren puhui minulle asekätköistä pidätettyjen kohtelusta. Siitä oli hänen ryhmässään valitettu. Siitä on eduskunta kysellyt.

Lupasin puhua asiasta Leinon kanssa uudestaan.

30.9. Eilen veturinkuljettajat 64 äänellä 16 vastaan päättivät alkaa lakon tänään kl. 24.

Eilen valtioneuvosto päätti, että asevelvollisuusiässä olevat veturinkuljettajat kutsutaan palvelukseen asevelvollisuuslain nojalla ja vanhemmat työpalveluslain nojalla.

Hiltunen puolustusministerin sijaisena antanut määräykset.

Hiltunen on toiminut reippaasti. Pekkala, vakinainen puolustusministeri, on poissa. Se on hänen tapaistaan. Pekkala on todellakin epäluotettava ja kekkuli mies.

Myös Murto, kommunisti, on lujasti esiintynyt järjestyksen ja hallituksen puolessa.

Myös Leino on ollut selvällä ja oikealla kannalla.

On erinomaista, että tätä asiaa on hoidettu sosialidemokraatti Hiltusen ja kommunisti Murron kautta. Porvarilliset eivät olisi ollenkaan voineet asiaa hoitaa.

Mutta Pekkalan menettely on surkea. (Häneen ei ole luottamista. Hän pitää aina silmällä, mitä luulee vasemmistolaisten ajattelevan. Mutta nyt näyttää erehtyneen.)

Pekkalasta ei ole mihinkään silloin, kun on kysymys vakavista asioista ja milloin miestä tarvitaan. Taitaa olla sittenkin oikeata se puhe, että hän 1941–42 ei kelvannut finansseja hoitamaan.

Olen ajatellut Pekkalasta tähän asti hyvää. Näyttää siltä, että olen erehtynyt. Hän on heikompi ja huonompi mies kuin olen luullut. Tämä on minulle katkera toteaminen.

30.9. Saa nähdä, miten tämä veturimiesten lakkoasia menee. Ellei hallitus onnistu, tulee se eroamaan. Olen puhunut useasti Hiltusen kanssa, joka on toiminut hyvästi ja tarmokkaasti. Hän on parempi mies kuin olen luullut.

Hiltunen ilmoitti telefonissa, että 33 upseeria on lähetetty varikkoihin toimittamaan palveluskäskyn veturinkuljettajille ilmoittaen, että ne, jotka eivät tule palvelukseen, asetetaan syytteeseen valtakunnan suojeluslain (?) 43 §:n nojalla. Se on tänään ilmoitettu lakkokomitean edustajille.

30.9. Refl. Hiltunen näyttää olevan hyvä mies.

Pääministerin aines. Pidettävä muistissa. Sitä vastoin Pekkalasta ei ole mihinkään. Pelkuri ja heikko mies. Vain suurisuinen.

30.9. Refl. Veturimiesten lakko on masentava. (Samoin virkamiesten lakkouhkailut.) Maan asema on sellainen, että ainoastaan kaikkien yhteisvoimilla voidaan toivoa jollakin tavalla pelastuvamme. Kaikkien pitäisi tukea ja avustaa hallitusta, joka ponnistaa voimansa viimeiseen asti maan viemiseksi nykyisistä äärettömistä vaikeuksista. Ja tällaisella hetkellä ja tällaisissa oloissa veturimiehet (4 800) tekevät lakon. Se on sellaista epäisänmaallisuutta ja yhteisen edun huomioon ottamista, jota en olisi odottanut. Se osottaa tavatonta alkukantaisuutta ja asioiden ymmärtämättömyyttä. Meidän kansamme ei näy olevan vielä kehittynyt demokratiaan.

30.9. (Sunnuntai) kl. 5–7 valtioneuvostossa veturimiesten lakkoasian johdosta.

Valtioneuvoston istunto (yksityinen). Läsnä: J.K.P., Kekkonen, Hillilä, Hiltunen, Svento, Törngren, Leino, Kilpi, Janhunen ja Murto (10 jäsentä).

Hiltunen (puolustusministerin sijainen) luuli, että lakko epäonnistuu.

Minä lausuin kiitoksen Hiltuselle ja Murrolle siitä, että olivat hoitaneet tämän asian tähän asti hyvin. (Alleviivasin: Hiltunen puolustusministerin sijaisena.)

Murto kertoi lakkokomitean kokouksesta. Oli tehty erilaisia äänestyksiä, valitettu, että veturimiesten kutsuminen palvelukseen ei ole demokratian hengen mukaista. Esittivät, että lakko »siirretään» kuukaudella eteenpäin ja että sillä aikaa palkka-asia järjestetään.

Omasta puolestaan Murto oli sitä mieltä, että asia ei ole aivan yksinkertainen, mutta se voidaan hoitaa. Ajatteli, että ei olisi mahdotonta suostua uuteen ehdotukseen.

Hiltunen: Ei voida suostua siihen, että lakko »siirretään». Se olisi peräytymistä hallituksen puolelta. Määräaikaa (lokakuu) ei myöskään voi hyväksyä. Valtioneuvoston olisi pysyttävä eilisessä päätöksessään, että komitea asetetaan, kuten ilmoitettu. Jos palkkoja veturimiehille nostetaan, seuraa siitä, että on nostettava kaikille muillekin rautatiemiehille. Hallituksen on nyt pysyttävä lujana.

Kekkonen = Hiltunen. Tosin on oletettava, että kuukaudessa selvitys voidaan suorittaa, mutta emme voi antaa sitoumusta.

Hillilä= Hiltunen.

Murto piti mahdollisena, että sanottaisiin: lakko »siirretään».

J.K.P. = Hiltunen.

Kilpi: Valtioneuvosto päätti metsätyönjohtajien lakkoasiassa, että asiaa ei oteta esille ennenkuin lakko lopetetaan. Samoin on meneteltävä nyt. Koko maa katsoo hallitukseen. Ei voi hoitaa asioita, jos nyt annetaan perään. = Hiltunen.

Törngren: Oli jo pelännyt komitean asettamista, koska se edellyttää, että hallitus tulee hyväksymään komitean ehdotuksen. = Hiltunen.

Janhunen: Lakon täytyy loppua.

Res.

Pysytään eilisessä päätöksessä.

Sitten kuultiin asiantuntijoita.

Eversti Tähtinen ja hallitussihteeri Söderlund.

Söderlund kertoi, mitä puolustusministeriön puolesta oli tehty: reserviin kuuluvat käsketty heti astumaan palvelukseen suorittamaan rautatiepalvelusta.

Ev. Tähtinen teki tarkemmin selkoa sotilastoimenpiteistä.

Leino: Koskeekohan asia valvontakomissiota resp. välirauhansopimusta, kun kutsutaan sotapalvelukseen lisää miehiä?

Tähtinen sanoi eversti Karhun ilmoittaneen valvontakomissiolle asiasta.

Sitten Rautatiehallituksen pääjohtaja kenraalimajuri Roos ja esitt.neuvos Kahra.

Roos kertoi, että miehiä on sadoittain ilmoittautunut palvelukseen, saatuaan käskyn.

Liikenne voidaan huomenna suurin piirtein pitää käynnissä. Tärkeimmät junat ainakin. Ellei odottamatonta tapahdu, niin ei tule suurempia häiriöitä. Ainoastaan myöhästymisiä.

Kahra: Kuulutukset työvelvollisuudesta painettu. Olisi julkaistava tiedotus lehdissä. Antoi siihen ehdotuksen.

Res.

Asetettiin ministerivaliokunta: Hiltunen, Murto, Törngren ja Kilpi valmistamaan julkilausumat huomisiin lehtiin.

Lopuksi annettiin kansanhuoltoministeriölle lisävaltuutus, jos tarvitsee niitä käyttää.

Tultuani kotiin kl. 7.15 illalla soitti Kahra sanoen, että kenr. Tokarjev oli ilmoittanut, että ei hyväksy, että sotilaallisia toimenpiteitä s.o. että veturimiehet on kutsuttu ylimäär. palvelukseen.

Tämän johdosta soitin Torniin ja pyysin päästä vielä tänään kenr.ev. Zdanovin puheille.

Zdanov otti minut vastaan kl. 9 illalla.

Esitin asian ja sanoin, että tässä ei ole kysymys muusta kuin että veturimiehet tulevat suorittamaan samaa työtä kuin mitä he tekevät nyt. Kysymys on siis muodollisesta toimenpiteestä. Syntyi pitkä keskustelu. Zdanov kutsui luokseen kenraali Savonenkovin ja Tokar­jevin.

Tokarjev esitti asian ja katsoi, että kysymys oli Suomen palveluksessa olevan armeijan lisäämisestä yli 3.000 miehellä. Toimenpide tiesi myös Suomen rautatielaitoksen asettamista sotakannalle. Se oli vastoin välirauhansopimusta. Karhu oli ilmoittanut asiasta vasta tänään kl. 6 i.p.

Savonenkov oli samaa mieltä.

Tästä jälleen pitkä keskustelu.

Minä huomautin, että rautateiden käynnissä pitäminen oli tärkeä koko taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle elämälle. Veturimiesten palkka-asia oli yhteydessä sen taloudellisen elämän vakiinnuttamisen kanssa, johon hallitus pyrkii ja jo­ka on välttämätön varman pohjan luomiselle taloudelliselle elämälle. Esitin, että päästetään pois armeijan palveluksesta vastaava määrä sotilaita.

Zdanov sanoi, että hänellä tietystikään ei ole mitään sitä vastaan, että lakko estetään. Mutta hallituksella kaiketi on voimaa ja keinoja siihen, ilman että välirauhansopimuksen määräyksiä loukataan.

Minä: Hallituksella on kyllä voimaa, mutta keinoihin nähden on asia toisin.

Zdanov: Vastaavan määrän vapauttaminen sotapalveluksesta on vaikea tähän sovittaa, sillä demobilisaatiosopimuksessa on määrätty, miten eri aselajit ovat toisiinsa. Siinä ei ole sanottu mitään siitä paljonko rautatieläisiä saa olla. Zdanov sanoi heidän pitävän neuvotella asiasta.

Minä pyysin saada odottaa toisessa huoneessa sen aikaa.

Menin toiseen huoneeseen. Palattuani Zdanovin huoneeseen hän lausui, että hänen täytyy noudattaa välirauhansopimusta ja tämä toimenpide olisi sitä vastaan. Sentähden ei voi hyväksyä meidän toimenpidettämme.

Toivoi, että tulevaisuudessa heille ajoissa annetaan tieto toimenpiteistä, jotka koskevat välirauhansopimusta, jotta heillä on aikaa sitä harkita.

Minä valitin. Sanoin, että tämä asia on hallitukselle tärkeä, sillä jos lakko syntyy, niin sillä voi olla suuria seurauksia. Mutta nyt siis asiassa ei ollut mitään tehtävissä.

Zdanov oli koko ajan hyvin kohtelias. Poismennessäni Savonenkov saattoi minut alas katuovelle asti.

1.10. Refl. Lakkoasia oli menemäisillään pahasti, sillä jos lakkolaiset olisivat saaneet tietää, että valvontakomissio estää meidän toimenpiteemme, niin olisivat kenties panneet toimeen lakon, vaikka se olisi ollut epäisänmaallista.

Nyt asia meni onnellisesti. Palvelukseen kutsumisen uhka vaikutti.

29.9. soitin Antti Tulenheimolle yliopistoasiasta, josta yliopistolta on pyydetty lausuntoa.

Tulenheimo sanoi konsistorin asettaneen sitä varten 4-miehisen valiokunnan.

Sanoin haluavani ottaa sen esille tämän syksyn kuluessa – ainakin marraskuussa – jotta voidaan antaa esitys eduskunnalle. Pyysin kiirehtimään ja lausuin, että olisi hyvä, jos yliopiston puolelta otettaisiin täysi askel asiassa.

Tulenheimo lupasi kiirehtiä asiaa ja toimia niin, että lausunto tulee lokakuun kuluessa.

Päätös, jonka valtioneuvosto teki 29.9.45 veturimiesten palkkauskysymyksessä, oli seuraava:

» Valtioneuvosto tulee asettamaan komitean tutkimaan veturimiesten palkkauskysymystä, huomioon ottaen sekä koti- että ulkomailla vallitsevat suhteet veturimiesten ja muiden valtionrautateiden viran- ja toimenhaltijain palkkausten välillä. Komiteassa tulee veturimiehille varattavaksi huomattava edustus.»

1.10.45 valtioneuvosto nimitti komitean:

Valtion puolelta:

Puheenjohtaja: esittelijäneuvos Kahra 

Jäsenet: tuomari Rautapää

edustaja Pilppula 

ylitarkastaja Nurminen

Veturimiesten edustajat:

Veturimies K.A. Lehtonen

v.t. veturimies Valjakka 

sihteeri Aahtela

SAK:n edustaja Huunonen.

1.10. Valtioneuvosto peruutti reserviin kuuluvien veturimiesten kutsumista ylimääräiseen palvelukseen koskevan valtioneuvoston päätöksen veturimiesten luovuttua lakonuhastaan.

2.10. Tri Kalaja tuli luokseni (Mannerheimin tieten) ja antoi lääkärintodistuksen, jonka myös Becker oli allekirjoittanut. Siinä Kalaja ja Becker katsovat, että Mannerheimin täytyy terveyttä varten lähteä 4 viikoksi etelään (Portugaliin).

Lupasin palata asiaan keskusteltuani valtioneuvoston jäsenten kanssa. Sanoin, että tietystikään me emme voi asettua tässä vastustamaan.

2.10. illalla Leino luonani. Kysyin hänen mielipidettään sen johdosta, mitä olin iltakoulussa puhunut hallituksen täydentämisestä ja siitä, että minä olen väsynyt ja ajattelen eroamista marras-joulukuun vaihteessa. Leino katsoi, että hallitusta olisi täydennettävä, kun on maalaisliittolaisia nyt vähemmän.

Leino katsoi, että minun ei pitäisi siirtyä pois; sillä hän tietää, että venäläiset luottavat minuun ja pitävät minun oloani tärkeänä. Kun saadaan sotasyyllisyysasia ja asekätköt selviksi, niin luuli, että saamme rauhan ja sen jälkeen voimme saada taloudellisissa asioissa venäläisten kanssa aikaan sopimuksia. Leino katsoi, että Mannerheimin olisi nyt vetäydyttävä pois ja minun pitäisi ottaa vastaan presidentin toimi. Sotasyyllisyysasiassa täytyy Mannerheimia »puhutella». Mutta Leino oli sitä mieltä, että hän on pidettävä oikeudenkäynnin ulkopuolella, ei häntä syytettävä. Sanoi toimineensa siihen suuntaan, että Mannerheim on saanut pysyä rauhassa.

Sen jälkeen minä luin Leinolle Kalajan kirjeen.

Leino katsoi, että se oli erityinen syy Mannerheimin vetäytyä pois. Se olisi nyt saatava hänen tietoonsa.

Minä sanoin, että Mannerheim on tehnyt palveluksen viime syksynä välirauhanasiassa. Hänelle on vaikea antaa mitään neuvoja. Minä en voi olla tässä asiassa mukana.

Leino ymmärsi sen. Sanoi, että hänkään ei voi tässä asiassa esiintyä, koska on vasemmistolainen. Katsoi, että Wuoren pitäisi tästä asiasta puhua Mannerheimille. Wuori pitäisi kutsua kotiin antamaan selvitystä ulkoministerien kokouksen johdosta. Hän sanoi puhuvansa Sventolle. – Minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että Sventolle puhutaan.

4.10. Becker on käynyt näinä päivinä luonani, kun olen ollut kylmettynyt. Kylmetyin Muinaismuistoyhdistyksen 75-vuotisjuhlassa Kansallismuseossa, jossa oli kovin kylmä.

Becker sanoi heti ensimmäisenä päivänä, että minun ei pitäisi ajatella eroani 75-vuotispäiväni johdosta. Sillä ei ole ketään muuta, joka voisi tulla kysymykseen minun jälkeeni. – Minä vastasin, että toimeni on niin raskas, että en voi sitä kauan kestää.

(Kalaja käydessään 2.10.45 luonani sanoi minulle Mannerheimin lausuneen katsovansa, että minun pitäisi tulla hänen jälkeensä presidentiksi.)

6.10. Kekkonen luonani.

Hän oli viime päivinä ollut Savonenkovin ja Orlovin luona sekä päivällisellä Razinin luona.

Savonenkov oli kysynyt sotarikollisista. Oli ollut kohtelias eikä ollut puhunut erityistä.

Orlov sanoi olevansa tyytymätön siihen, että minä olin vastannut Linkomiehelle, joka on sotasyyllinen. Minun olisi pitänyt ainoastaan sanoa, että en katso voivani ryhtyä sellaisen sotasyyllisen kanssa sananvaihtoon.

(Refl. Tällainen menettely ei olisi ollut tarkoituksenmukaista. Päinvastoin oli hyvä, että vastasin ja osotin, miten asia on.)

Edelleen Orlov oli ihmetellyt, että Rytiä ym. sotasyyllisiä ei vielä ole pidätetty, sekä että oikeudenkäyntiä vielä ei ole alettu. – Kekkonen oli selvittänyt asian.

Orlov oli korostanut, miten tärkeä tämä sotasyyllisyysasia on, ja toivonut, että hallituksella on voimaa viedä se loppuun.

Razin oli myös puhunut sotasyyllisyys­ asiasta ja ollut huolestunut siitä, että asia ei ole enempää edistynyt.

Orlov ja Razin olivat myös puhuneet karjalaisten demarchesta Orloville. Jompikumpi heistä oli sanonut, että Enckell on ollut siinä mukana ainakin siten, että karjalaisten demarche oli tapahtunut Enckellin tieten. Kekkonen katsoi, että Enckellin asema venäläisten silmissä on tämän kautta huonontunut.

Minä vastasin, että minun tietääkseni Enckell ei tiennyt demarchesta ja että hänellä ei ole mitään osaa siinä.

Sitten puhuimme Kekkosen kanssa paljon nykyisestä asemasta. Yleinen mielipide on hermostunut erityisesti asekätköjen johdosta tapahtuneista pidätyksistä. Sentähden Kekkonen eilen piti radiossa puheen. Asia on ikävä.

Luin Kekkoselle tohtori Kalajan kirjeen Mannerheimin sairaudesta. Sanoin, että olisi hyvä, jos Mannerheim olisi presidenttinä myös silloin, kun tehdään lopullinen rauha Neuvostoliiton kanssa. Sillä tämä rauha kaikesta päättäen tulee rajoihin nähden samanlainen kuin välirauha ja se on pettymys Suomessa, jossa toivotaan lievennyksiä. Sanoin, että olemme vaikeassa asemassa siinä suhteessa, että meiltä kansa odottaa, että koetamme tehdä jo­tain rajojen parantamiseksi ja esitämme rauhankonferenssissa suomalaisen kannan. Viittasin myös Erichin kirjeisiin ja p.m:iin, joita olen näinä päivinä lukenut. Mutta tuskin saamme mitään tulosta aikaan, koska asia on ratkaistu välirauhan­ sopimuksen 6 artiklassa ym. välirauhansopimuksen kohdissa, mutta tällaisen menettelyn kautta pilaamme välimme Neuvostoliiton kanssa. Mainitsin myös, että kenties olisi parempi, jos olisi toinen hallitus sitä asiaa hoitamassa, koska meidän hallituksemme politiikka lähtee siitä, että vältetään sellaista, mikä pilaa välit Neuvostoliiton kanssa. Ehkä olisi senkin tähden paras, että minä, täytettyäni 75 vuotta, eroan.

Kekkonen lausui saaneensa puheista venäläisten kanssa sen käsityksen, että venäläiset ajattelevat sitä mahdollisuutta, että me otamme Karjalan asian esille rauhanneuvotteluissa Lontoossa. Kekkonen oli vakuuttunut, että venäläiset eivät anna tässä asiassa perään ja länsivalloista meille ei ole hyötyä. Ne eivät voi siinä meitä auttaa.

Minä sanoin, että minun politiikkani mukaan meidän on sovittava asiamme Neuvostoliiton kanssa kahden kesken eikä intrigoitava länsivaltojen kanssa. Koska olen sitä mieltä, minkä olen monta kertaa sanonut, että länsivallat eivät voi meitä auttaa, meidän on ajateltava, miten voisimme ottaa asian esille venäläisten kanssa. Mutta siihen nähden olemme selvästi saaneet tietää Zdanovilta, että Neuvostohallitus katsoo rajakysymysten olevan ratkaistu välirauhansopimuksella.

Kekkosen mielestä me voimme ottaa esille asiat venäläisten kanssa kahden kesken, mutta ei viedä niitä Lontoon konferenssiin. Kekkonen katsoi, että jos Mannerheim jää presidentiksi, niin silloin minun täytyy olla pääministerinä rauhaan asti.

Kekkonen katsoi, että Mannerheimin on vaikea jäädä presidentiksi sen jälkeen, kun sotasyyllisyysasiassa syytökset ovat tulleet julkisuuteen. Petäys oli sanonut, että hänen mielestään sotasyyllinen N:o 1 on Ryti ja sotasyyllinen N:o 1a on Mannerheim.

Kekkosen mielestä olisi paras, että Mannerheim lähtisi ulkomaille pian ja olisi siellä vuoden loppuun asti. Silloin kysymys sotasyyllisistä on ratkaistu, koska päätös on tehtävä tämän vuoden aikana.

Kekkonen sanoi muuten saaneensa Moskovassa sen vakaumuksen, että minulla on siellä hyvä nimi – mm. Kuusisen puheista – ja että minun ei pidä vetäytyä syrjään valtion asioista.

Eräässä yhteydessä Kekkonen sanoi erään insinöörin, joka tuli vaatimaan veljeään vapaaksi (hän on pidätetty asekätköjen vuoksi), ilmoittaneen, että aseita on paljon kätkössä, ja uhanneen, että niitä tullaan käyttämään Neuvostoliittoa vastaan, heti kun sota Neuvostoliiton ja länsivaltojen välillä alkaa. Hän oli myös kertonut, että Ruotsissa valmistetaan lentokenttiä, joita tullaan käyttämään atomipommituksessa tulevassa sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Tällaisia juttuja on liikkeellä kansan keskuudessa. Myös puhutaan, että Leinon tarkoitus on muodostaa puna-armeija.

8.10. Zdanovin luona hänen pyynnöstään. – Savonenkov läsnä. 1 1/2 tuntia. Zdanov lausui: Hän oli huolestunut (в тревоге) sotasyyllisiä koskevan asian johdosta. Asiasta ei kuulu mitään.

Minä kerroin, millä kannalla asia on.

Zdanov: Olisi kiirehdittävä asiaa, koska jokainen päivä, minkä asia viipyy, ei ole edullinen Suomelle. Asian kulku on antanut sen vaikutelman (впечатление) ettei asiata kiirehditä. Suomessa on ainoastaan pieniä sotarikollisia tuomittu, mutta ei suuria. Suomi on ottanut velvollisuudekseen tuomita rikolliset. Mutta tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että valvontakomission toiminta tässä asiassa olisi loppunut. Se valvoo, että 13 artiklaa noudatetaan. Olisi luonnollista, että niin suuret rikolliset kuin nyt on kysymyksessä, olisi pidätetty. Kekkonen oli kuitenkin pannut kysymykseen, onko niitä ollenkaan pidätettävä ennen tuomioistuimen käsittelyä. Pienet rikolliset on vangittu, mutta suuret ovat vapaina. Kun asia tulee valtioneuvoston harkittavaksi, niin tulevatko heti vangituiksi. On kulunut liian pitkä aika tässä asiassa.

Näitä suuria sotarikollisia kohdellaan ikäänkuin he olisivat tasa-arvoisia kunniallisten ihmisten kanssa. Pitäisi olla пропасть¹ hallituksen ja näiden rikollisten välillä. Mutta sitä ei ole. Vieläpä niiden kanssa polemisoidaan.

Minä: Tarkoitatte minun vastaustani Linkomiehelle. Jos katsotte, että minun ei olisi pitänyt toimia siten ja vastata, niin siinä erehdytte. Ette tunne meidän olojamme. Oli tarkoituksenmukaista, että vastasin, ja vastaukseni oli onnistunut. (удачен)

Zdanov: Rikollisella Linkomiehellä ei ole sama oikeus kuin pääministerillä. Hän, Zdanov, on täällä kansainvälisen oikeuden pohjalla (ja sen edustaja?). Sen vuoksi ei hyväksy meidän menettelyämme. Suomen nykyinen hallitus toimii ja tekee työtä Suomen menestykseksi. Виновники войны² ovat Suomen vihollisia ja vahingoittajia.

Zdanov sanoi minun kerran lausuneen, että heistä tehdään мученики.3 He eivät ole мученики, vaan мучители.⁴

Zdanov: Täällä Suomessa pidetään rikollisia samassa arvossa kuin nykyistä hallitusta. Mutta he ovat bankrottöörejä⁵, jotka ovat vieneet maan katastrofiin bankrottiin, josta nykyinen hallitus tahtoo maan pelastaa.

Minä sanoin, että meidän täytyy noudattaa laillista oikeudenkäyntimenettelyä, ja selitin, millainen asian kulku tulee olemaan. Sanoin, että kun tutkintokomitea tämän kuun puolivälissä saa mietintönsä valmiiksi, pyydetään oikeuskanslerilta lausunto, minkä jälkeen valtioneuvosto tekee päätöksensä. Kysymys ei ole pitkästä ajasta.

Zdanov palasi yhä uudestaan kysymykseen syytettävien pidättämisestä ja pyysi harkitsemaan sitä. Kun saavat olla vapaina, niin heille annetaan tilaisuus valmistaa. He tulevat yrittämään antaa hallitukselle iskun (удар).

Minä: He ovat kyllä niin viisasta väkeä, että ovat valmiit vastaamaan milloin tahansa. Olen huolestunut oikeudenkäynnistä, koska pelkään, että tullaan esittämään sellaista, mikä ei ole poliittisesti edullista. Mutta sille ei voi mitään, sillä oikeudenkäynti on meillä vapaa. Ei voi estää syytettyjä puhumasta.

Sitten Zdanov puhui saksalaisten sotarikoll. toiminnasta Suomessa. Lupasi antaa minulle memorandumin.

Vielä Norjan ja Tanskan laivoista antoi kirjeen.

¹ kuilu

² sotasyylliset

³ marttyyreja

⁴ kiduttajia

⁵ vararikkoon joutuneita

12.10. Svento luonani kotona. (Olen edelleen kylmettymisen vuoksi kotona.)

Svento: Katsoo, että Mannerheimin on nyt luovuttava. Hän on ainoastaan esteenä ja asiat sotkeutuvat. Hänen mielestään pitäisi sanoa Mannerheimille, että hän ei voi enää jäädä.

Minä: Ei saa toimia niin, että hallitus on se, joka on Mannerheimin ajanut pois. Siitä voi olla huonot seuraukset. Omasta mielestäni olisi hyvä, jos Mannerheim olisi presidenttinä vielä silloin, kun rauha tehdään. Mutta nyt näyttää, että rauha voi viipyä kauan. Mannerheimin voi saada eroamaan ainoastaan se, jos hän tulee liiaksi kompromettoiduksi sotasyyllisyysasiassa.

Svento katsoi, että juuri niin tulee asia olemaan, sillä Mannerheim ei voi välttää kompromettointia sotasyyllisyysasiassa.

12.10. luonani myös Kekkonen.

Hän sanoi, että Petäyksellä on 14 kysymystä, joihin hän katsoo olevan saatava Mannerheimin vastaus. Näiden kysymysten Kekkonen katsoi olevan senlaatuisia, että Mannerheim tulee kompromettoiduksi. Hänen pitäisi nyt erota. Ei käy päinsä, että presidentti lähtee tällaiseen aikaan pois kauas ulkomaille, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Kekkonen sanoi katuvansa, että hän valtioneuvoston kokouksessa, jossa minä luin Kalajan todistuksen, ei siinä tuonut tätä mielipidettä esiin. Kekkosen mielestä Mannerheimin olisi nyt erottava. Minä terotin edelleen sitä, että ei saa asiata hoitaa niin, että kansa sanoo, että hallitus on ajanut Mannerheimin pois. Se vahingoittaa asioita.

Kekkonen ilmoitti, että sitten kun hän oli iltakoulussa esittänyt, mitä Zdanov oli minulle kertonut, oli Leino ehdottanut, että sotasyylliset olisi pidätettävä. Asian käsittely oli lykätty, kun minä en ollut saapuvilla. Petäys oli ensi viikolla luvannut tutkintokomitean lausunnon.

13.10. Joku aika sitten oli Svento Zdanovin luona. Oli puhunut mm. välirauhansopimuksen rajojen mahdollisista muutoksista. Zdanov oli jyrkästi sanonut, että se ei tule kysymykseen. »не подлежит обсуждению».

Svento oli myös viitannut siihen, että minä olen väsynyt ja mahdollisesti eroan ja silloin voi tulla uusi hallitus esim. sellainen, jossa ei ole SKDL:n edustajia. Se on laillinen ja sillä olisi eduskunnan kannatus.

Zdanov oli pitänyt sellaisen hallituksen mahdottomana. Hän oli sanonut, että mi­nä (Paasikivi) olen realistinen mies ja katselen asioita realistisesti enkä minä jätä asioita kesken. Hän ei siis ollut uskonut, että minä lähtisin hallituksesta.

10.10. Kun olin sairas, oli Kekkonen luonani.

Kerroin hänelle, mitä Zdanov oli minulle sanonut sotasyyllisyyskysymyksestä. Luin Kekkoselle muistiinpanoni.

Kekkonen sanoi, että sotasyyllisyyskysymys tulee ensi viikolla esille valtioneuvostossa. Silloin tulee myös esille kysymys pidättämisestä.

Kekkonen kertoi, että heillä oli tänään kl. 5 ollut kokous: läsnä Pekkala, Kekkonen, Hiltunen, Törngren, Svento ja Leino – Mannerheimin asiasta sen johdosta, että minä olin valtioneuvoston jäsenille lukenut Kalajan ja Beckerin todistuksen.

Kaikki olivat olleet sitä mieltä, että Mannerheimin olisi nyt luovuttava presidentin toimesta.

Minä kehoitin ottamaan myös Fagerholmin mukaan ja terotin sitä, että valtioneuvosto ei saa intrigoida Mannerheimin eroon. Siitä voisi olla suuri vahinko. Mannerheimin täytyy itse tehdä ne päätökset, joihin katsoo olevan aihetta.

10.10. Kalaja luonani kotona (olin edelleen sairaana).

Kalaja kertoi, että Mannerheim on valmis matkustamaan ulkomaille, mutta katsoo, että valtion pitäisi kustantaa lääkärin ja adjutantin matka. Oman matkansa hän maksaisi itse. – Kehoitin Katajaa kääntymään Pekkalan puoleen.

Sanoin Katajalle, että minun mielestäni olisi hyvä, jos Mannerheim lähtisi niin pian kuin mahdollista ja olisi poissa suurimman osan tätä vuotta, jotta sotasyyllisyys­ asia ehditään käsitellä ja jotta hän voisi olla siitä kokonaan syrjässä. Sanoin, että hallituksen, myös vasemmiston, mielipide on, että Mannerheim olisi pidettävä asiasta syrjässä niin paljon kuin mahdollista.

13.10. Refl.:

Karjalan asiasta (s.o. rajojen mahdollisesta muutoksesta lopullisessa rauhassa) on nyt useasti puhuttu venäläisten kanssa.

1) Enckell ja minä maaliskuussa 1944, jolloin Molotov esitti Neuvostoliiton selvän kannan.

2) Enckell Zdanovin kanssa yksin (kts. edellä).

3) Enckell ja minä Zdanovin kanssa (kts. edellä).

4) Svento Zdanovin kanssa (kts. edellä).

5) Wuori puhunut Lontoossa Gusevin kanssa (kts. myöhemmin).

6) Sundström kysynyt asiaa Molotovilta ja sai selvän vastauksen.

7) Karjalaiset itse antaneet Orloville esityksen.

8) Kekkonen Orlovin kanssa puhunut 6.10.45.

Kaikkiin on saatu vastaus, että raja­-asia on välirauhansopimuksessa lopullisesti ratkaistu.

11.10. Ahvenanmaan maaherra Koroleff luonani, kotona (olin edelleen sairas). –  Sanoin nyt vasta ehtineeni lukea ahvenanmaalaisten ehdotukset.

Ilmoitin Koroleffille, että valtioneuvosto oli 8.10.45 päättänyt asettaa komitean käsittelemään Ahvenanmaan asioita. Jäseniä ei vielä ole määrätty. Komiteaan tulee neljä jäsentä ja puheenjohtaja, hallitus nimittää sen, mutta kaksi jäsentä nimitetään huomioon ottaen ahvenanmaalaisten toivomus.

Koroleff oli tyytyväinen komitean asettamiseen. Oli myös intressoitu siitä, että itse tulisi komiteaan. Ajatteli, että ahvenanmaalaiset tässä tapauksessa ottaisivat takaisin esityksensä, erittäinkin kun eivät enää ole siihen tyytyväisiä.

Koroleff sanoi ahvenanmaalaisten olevan intressoituja kansainvälisestä garantiasta. Hallitus ei ollut sanonut mitään siitä, onko vuoden 1921 sopimus voimassa. Maakäräjillä on oikeus tehdä valitus Suomen hallitusta vastaan Kansainliitolle. Nyt on Kansainliitto poissa, sen sijaan pi­täisi tulla joku toinen elin (Yhdistyneet Kansakunnat).

Ahvenanmaalaiset katsovat, että vuoden 1940 sopimus ei ole riittävä, vaan täytyy saada jotain lisää.

Minä vastasin, että minun mielestäni Suomella ei ole mitään sitä vastaan, että Ahvenanmaan kansainvälinen asema tulee niin lujaksi kuin mahdollista. Mutta nyt ei sitä asiaa voi ottaa esille. Tällä hetkellä kaikki on vielä kesken. On myös otettava huomioon Neuvostoliiton kanta. Vuonna 1940 se oli sitä mieltä, että vuoden 1921 sopimus oli hävinnyt pois.

Koroleff sanoi, että maakäräjien valiokunta tahtoisi tulla Helsinkiin neuvottelemaan. Tekisi hyvän vaikutuksen, jos se saisi tulla ja keskustella. Tähän valiokuntaan kuuluu:

Landstingets talman Holmberg

Bankdirektör Brenning

Mag. H. Johansson 

Landstingsman Larsson.¹

Sovimme, että voivat tulla maanantaina 15.10.45 kl. 1 valtioneuvostoon minun luokseni. Koroleff myös saapuvilla.

12.10.45 ilmoitin Kekkoselle, että hän on myös läsnä.

Asetettavaan komiteaan minä suunnittelin:

ordförande: Koroleff (en puhunut tästä mitään)

medlemmar: Hovr. pres. v. Hellens²

Prof. Granfelt. 

Ahvenanmaalaisten edustajina: 

Prof. Estlander

Bankdirektör Brenning3

(Sihteeriksi Lagman Uggla⁴– haluaa itse olla sihteeri)

¹ Maakuntapäivien puhemies Holmberg

Pankinjohtaja Brenning

Maist. H. Johansson

Maakuntapäiväedustaja Larsson.

² puheenjohtaja

jäsenet: Hovioik. pres. v. Hellens

³ Pankinjohtaja Brenning

⁴ Laamanni Uggla

8.10. olin valtioneuvostossa.

Yksityinen istunto. Esitin:

1) Tri Kalajan ja Beckerin lausunnon Mannerheimin terveydestä ja että hänen täytyisi matkustaa neljäksi viikoksi etelään. Ilmoitin lausuneeni Kalajalle (ja myös Mannerheimille) omana mielipiteenäni, että tämä asia on lääkärien ratkaistava. Minä omasta puolestani en voinut sanoa siihen muuta kuin että lääkärien mielipidettä on noudatettava.

Kukaan hallituksen jäsenistä ei sanonut mitään.

2) Ahvenanmaan asia.

Ilmoitin nyt lukeneeni ahvenanmaalaisten esityksen ja katson, että olisi paras asettaa komitea, johon kuuluisi puheenjohtaja ja neljä jäsentä. Kaksi jäsenistä nimitettäisiin ottaen huomioon ahvenanmaalaisten toivomukset.

Hallituksen jäsenet yhtyivät minun mielipiteeseeni. Puheenjohtaja ja jäsenet harkitaan myöhemmin.

3) 28.10.45 P. A. Hansson täyttää 60 vuotta. Ehdotin, että hallitus huomioisi sen ja antaisi Hanssonille lahjan esim. Arabiasta jonkun tavaran onnentoivotusten ohella.

Hallituksen jäsenet yhtyivät tähän. Minun ja Enckellin asiaksi jätettiin sopivan lahjan etsiminen.

12.10. Kulttuurivaltuuskunta (johtajana Helo) palannut 3 1/2 viikkoa kestäneeltä matkaltaan Neuvostoliittoon. Stalin otti valtuuskunnan vastaan yhdessä Molotovin kanssa. Stalin myönsi sotakorvauksen suorittamisessa 2 v. pidennyksen, s.o. 8 vuodeksi.

Tämä on hyvä asia. Kts. lehtiä.

8.10. Sundströmiltä seuraava sähke:

»Molotovin paluun johdosta suoritin visiitin 6.10. Molotov sanoi Suomen kysymys ei aiheuttanut mainittavia erimielisyyksiä. Tiedusteluuni onko toiveita rajatarkistuksista vastasi kieltävästi. Keskustelimme Suomen suhteista Skandinaviaan, jolloin esitin pääministerin minulle antamat ohjeet. Molotov vastasi, heillä huono kokemus Skandinavian yhteistyöstä eivätkä hyväksy sitä sekä pitävät sitä tarpeettomana sen jälkeen kun Suomi Neuvostoliiton ehdotuksesta olisi hyväksyttävä YK:n jäseneksi.»

Kysymys lopullisesta rauhasta.

29.9.45 sähke Lontoosta:

USA ilmoittanut, että koska eivät ole olleet sodassa Suomen kanssa, eivät ota osaa rauhaan. Se on Neuvostoliiton ja Englannin asia. Suomen sopimus on yhteydessä toisiin sopimuksiin.

26.9.45 sähke Lontoosta:

Kaikkiin sopimuksiin kohtia samasta kaavasta.

Rajoihin ei kosketa, mutta Foreign Office¹ valmis vastaanottamaan kirjallisen esityksen toivomuksistamme.

28.9.45 lähetimme Wuorelle, keskusteltuamme ulkovaliokunnassa, seuraavan sähkeen: 

»Strikte² omaksi tiedoksi: Karjalaisten edustajat jättäneet hallitusta kuulematta Orloville anomuksen Karjalan palauttamisesta. Epäselvää onko katsottava otetuksi vastaan. Hallituksella ei asian kanssa mitään tekemistä. Täällä saatu tietää rajakysymys katsotaan välirauhalla ratkaistuksi. Huomautamme teidän ei puututtava asiaan, vaan pidettävä strikte omana tietonanne koska tärkeä ettei synny epäilyksiä meidän toimivan salakähmäisesti Neuvostoliiton selän takana.»

¹ Englannin ulkoministeriö

² tiukasti

9.10.45 saapui sähke Lontoosta:

»Tapasin åttonde¹ Gusev. Suomen rauhansopimus Neuvostoliiton ehdotuksesta laadittava välirauhan pohjalle. Englanti suostui mutta ehdotti, että saatava asettaa konsulaatteja haluttu määrä. Ehdotus peruutettu Neuvostoliiton vastustaessa koska ehtona Suomelle kohtuuton yksipuolisuus. Suomen rajat määrätty välirauhalla. Rauhansopimuksesta ei muuta luonnosta kuin välirauhan periaatteet ja suoritettu keskustelu Englannin ja Neuvostoliiton välinen asia. Ulkoministerien työn jatkoa valmistellaan dipl. tietä (vrt. rap. 3). Samana päivänä sir Orme Sargent: Suomen sopimus ratkeaa yhdessä muiden sopimusten kanssa – ei tehdä separately² – sopimuksen periaatteet selvät. Tärkeämpi muodollisia sopimuksia saada kansojen keskeinen elämä käyntiin. Englannille timber³ tärkeä. Gräsbeckillä vaikeuksia luottoneuvotteluissa Scotl. B:n kanssa. Suomen valtiolle ei lainata koskei rauhansopimusta. Tavallista liikeluottoa ehkä kyllä.»

Kts. Wuoren rap. N:o 2–2.10.45 (joka koskee Suomen rauhankysymyksen käsittelyä Lontoossa ulkoministerien neuvostossa).

USA ja Kiina sekä ainakin alussa Ranska ovat ilmoittaneet, että niillä ei ole mitään intressiä Suomen asiassa.

Suomea on pidetty tahallisesti taka­alalla, vaikka »goodwill»⁴ on yleinen. Ymmärretään, että Suomen on oltava hyvissä ja luottamuksellisissa suhteissa Neuvostoliittoon, samalla kuin toivotaan kaupallisia suhteita Englantiin.

Eräälle satelliittivaltiolle on tarjottu ti· laisuus esittää mielipiteensä, mutta tarjous ei ulkoministerien neuvoston vaan erään voittajavaltion puolelta. Toiselta satelliittivaltioita on pyydetty mielipidettä. Viittaa siihen, että hävinneillä ei ole paljon sanomista rauhansopimukseen nähden.

¹ kahdeksantena

² erikseen

³ puutavara

⁴ suopeamielisyys

12.10.45 sähke Tukholmasta:

»Ruotsalainen tuttavani kertoi 11.10. minulle kuulleensa täkäläiseltä ulkomaalaiselta: ––– todennäköistä Neuvostohallitus pian suostuu pienempään rajan järjestelyyn Saimaan kanavan suhteen.

Gripenberg.»

13.10. saapui seuraava sähke Lontoosta:

»Knorring amerik. lähteestä: Rauhaa ei tehdä Amerikan mielestä hävinnyttä puolta kuulematta. Suomen olisi ilmoitettava Englannillekin toiveistaan. Ehdotan harkittavaksi: selostus Suomen toiveista ja taloudellisista rauhanprobleemeista jätettäisiin Helsingissä kaikille kolmelle. Jos näin tehdään, jäljennös tänne. Odotan tässä asiassa joka tapauksessa täsmällistä ohjetta. Voiko puhua yhtään tai ei mitään? Muistutan myös Warnerin aikaisemmasta tarjouksesta ottaa vastaan memorandum.»

(Wuori)

14.10. Refl. Rajoihin nähden meidän kenties olisi esitettävä kysymys: Onko meillä oikeus – mahdollisuus – esittää toivomuksiamme – ehdotuksiamme rajoihin nähden vai onko kysymys niistä ratkaistu välirauhansopimuksessa? Keskusteluissa venäläiset ovat meille ilmoittaneet, että rajakysymys on välirauhansopimuksella ratkaistu.

16.10. 1) Gartz: Virkkusen tilalle Nykopp.

Res.

Nykopp apulaisosastopäälliköksi.

2) Gartz: Brasiliasta vastaus: 1 milj. dollarin luotto.

3) Mustat listat:

Amerikka luvannut, jos me suostumme noudattamaan heidän mustia listojaan ul­ komailla.

Res.

Hyväksytään USA:n ehdotus mustista listoista.

Gartz ja Enckell ottavat tai Hynninen ottaa selvän, mitä tämä sisältää.

4) Minä Mannerheimin luo tänään. (Mannerheimin lähtö – tahtoo puhua minun kanssani.)

14.10. Tuomioja luonani. Lähtee huomenna Ruotsin kautta USA:han.

Oli ollut mukana kulttuurivaltuuskunnan matkalla Moskovassa. Siellä oli ystävällisyys ollut suuri kaikkialla.

Kuusinen oli ollut hyvin tyytyväinen meidän maamme poliittiseen kehitykseen. Oli ollut optimistinen siihen nähden, että saadaan hyvät välit Suomen ja Neuvosto­ liiton välillä.

Kuusinen oli ollut pahoillaan, että Karjalan asia oli otettu täällä esille. Sitä ei pitäisi ottaa esille – pahentaa asioita. Saimaan kanavaan nähden oli arvellut saatavan aikaan sopimuksen Neuvostoliiton kanssa kanavan käyttämisestä.

Kuusinen oli puhunut Suomen taloudellisista asioista. Sanonut, että työläisten ei pitäisi hassutella palkankorotusten vaatimuksissa yms. Tuotanto on pantava käyntiin. Pääomaa pitää olla, on toisarvoinen kysymys, kuka sen omistaa. (Näin oli Kuusinen sanonut) Ei myöskään pidä puhua ja peuhata sosialisoimista liian paljon. Jonkun vakuutuslaitoksen tai muun sellaisen voi sosialisoida, mutta pitää olla varovainen ja pysyä järkevissä rajoissa. Vesivoima- ym. suuret asiat voivat kuulua valtiolle.

Kuusinen oli tyytyväinen minun politiikkaani. Ruotsia kohtaan oli Kuusisen puheissa kylmä henki. Sanoi, että Ruotsi oli auttanut Saksaa.

Ruotsin lähettiläs Söderblom ei näyttä­ nyt olevan tietoinen mielialasta Ruotsia kohtaan. Hän näkyy luulevan, että Ruotsi on hyvässä kurssissa Neuvostoliitossa. Kuusisen puheissa oli kylmempi henki Englantia kuin USA:ta kohtaan.

Tuomioja sanoi kuulleensa, että eräs Fordin edustaja, joka äsken oli ollut Helsingissä, oli kertonut, että Bevin oli yrittänyt puhua Molotoville Saimaan kanavasta ja Porkkalan rautatiestä.

Dekanozov oli sanonut Hella Wuolijoelle olevansa tyytymätön siitä, että karjalaiset olivat ottaneet Karjalan asian esille.

17.10. Sundström luonani. Hän kertoi, että Molotov, Vishynsky ja Dekanozov olivat puhuneet Suomen sotasyyllisyysasiasta ja kysyneet, onko syylliset pidätetty. Sundström sanoi heidän samoin kuin muidenkin venäläisten olevan intresseerattuja meidän sotasyyllisten asiasta. Panevat sille arvon.

15.10. Kekkonen antoi minulle Sotasyyllisyystutkijakunnan ensi lausunnon, jossa tutkijakunta tulee siihen tulokseen, että presidentit Kallio ja Ryti, pääministerit Rangell ja Linkomies, ulkoministerit Witting ja Ramsay sekä puolustusministeri Walden ovat syyllisiä uuden lain mukaan.

16.10. valtioneuvosto päätti pyytää oikeuskanslerilta lausunnon.

18.10. Keskustelu valtioneuvostossa asiasta mm. vangitsemisesta:

Kekkonen katsoi, että lakien mukaan vangitseminen voi tapahtua ja että siihen voi katsoa olevan aihetta.

Helo: Nyt on vangitsemisen edellytykset olemassa. Valtioneuvostolla ei ole oikeutta vangitsemiseen, mutta jos viranomaiset vangitsevat, niin siihen on syytä.

Leino: Vangitseminen on oikeusministeriön asia. Oikeusministerin tulee kehoittaa sisäministeriä vangitsemaan. Sisäministeriö on tässä sivulla.

Kekkonen: Tosin asia on niin kuin Leino on sanonut, mutta asia on niin laajakantoinen, että on paras sopia siitä valtioneuvostossa.

Asia lykättiin seuraavaan päivään.

15.10. Ahvenanmaan maakäräjien valtuuskunta: Brenning, Johansson ja Larsson luonani valtioneuvostossa. Koroleff läsnä.

Min. Kekkonen myös läsnä. Keskusteltiin 1 1/2 tuntia (kts. lehtiä.).

18.10. Yksityisen istunnon jälkeen puhuin Tarjanteen kanssa ja sanoin, että hänen täytyy itse olla syyttäjänä tässä asiassa, joka on niin tärkeä. Hänen pitää ottaa itselleen apulaisia riittävästi.

Tarjanne oli koettanut saada Petäystä ja E. Pekkalaa, mutta he olivat kieltäytyneet.

Tarjanne esitti tosin vastaväitteitä, mutta lopuksi kuitenkin myöntyi.

18.10. aamupäivällä puhuin puhelimessa Mannerheimin kanssa. Hän ei tule tällä viikolla valtioneuvostoon.

Mannerheim sanoi lukeneensa Petäyksen komitean mietinnön ja havainneen, että siinä tahdotaan panna syy puolustusvoimien ylipäällikön niskaan. Näin ollen Mannerheim katsoi, että ei voi lähteä ulkomaille, vaikka hänen lääkärinsä tahtoo, koska sitä voisi pitää pakoilemisena. Hän tahtoo jäädä tänne puolustamaan itseänsä syytöksiä vastaan.

18.10. Törngren ilmoitti Gartzin soittaneen Turusta ja Tukholmasta ja ilmoittaneen eroavansa hallituksesta, jos Virkkunen nimitetään osastopäälliköksi.

Eilisessä Arbetarbladetissa oli kirjoitus tästä asiasta, joka arvatenkin oli Gartzin inspiroima.

Refl. Gartz on paljon huonompi mies kuin olen luullut. Epäluotettava ja kiero akka.

(Törngren sanoi hänen olevan diiva.)

Uusi kauppaministeri

Huhtamäki – Harima – Sergelius.

19.10. Sotasyyllisyysasia valtioneuvoston yksityisessä istunnossa.

Ennen istuntoa Kekkonen sanoi minulle Leinon kertoneen hänelle, että venäläisillä ei ole mitään sitä vastaan, että asia otetaan esille koko laajuudessaan, sitten kun ensi viikolla tutkijakomitean lopullinen mietintö on tullut. Sen johdosta minä ehdotin, että asia lykätään. Olisi paras, että asia voitaisiin käsitellä yhtenä kokonaisuutena.

Svento kannatti.

Kekkonen kannatti myös, sanoi tänään menevänsä Zdanovin luo tässä asiassa ja voi silloin saada selvän, mitä Zdanov ajattelee.

Helo puhui tapansa mukaan ikävästi. Moitti, että asiassa on tehty erehdyksiä ja nyt ei saa epäröidä. Neuvostoliitossa pannaan asialle suuri paino, ja jos nyt lykätään, niin tekee huonon vaikutuksen.

Minä vastasin Helolle, että minun ehdotukseni ei tiedä epäröintiä. Asiassa on toimittu nopeasti, sitten kun huomattiin, että vanhojen lakien pohjalla ei päästä tulokseen. Venäläiset ovat itse muuttaneet tulkintaansa 13 artiklaan nähden. Aluksi eivät panneet vastaan meidän tulkintaamme, kun katsoimme, että se koskee ainoastaan военные преступления виновники войиы^{1 .}

Leino yhtyi Kekkoseen (ja minuun).

Res.

Asia lykättiin.

¹ sotarikollisia eikä sotasyyllisiä

18.10. oli Helsingin Sanomissa pääkirjoitus, jossa syytettiin valtiollista poliisia pidätyksistä ilman riittävää syytä ja pidätettyjen huonosta kohtelusta sekä eräässä illanvietossa Helsingissä toimenpannusta tarkastuksesta.

Leino kertoi tämän johdosta, että valvontakomissio on hyvin tarkasti seurannut asekätköasiaa ja hänellä on ollut vaikeuksia asian hoitamisessa valvontakomission kanssa. Tähän asti on onnistunut niin, että valvontakomissio ei ole asiaan sekaantunut.

Äsken oli valvontakomission puolelta kirjallisesti ilmoitettu tuosta illanvietosta, että se olisi aseveliyhdistyksen kokous ja sen johdosta oli pantu toimeen tarkastus.

19.10. Valtiollisen poliisin päällikkö Brusiin vastasi Helsingin Sanomissa. Vastaus oli mielestäni jotenkin hyvä. (kts. lehtiä).

19.10. kutsuin luokseni U Castrénin. Puhuin sotasyyllisyysasiasta. Pitkä keskustelu. Luin mitä Zdanov ja Savonenkov eri kertoina olivat siinä asiassa minulle puhuneet.

Castrén sanoi olevansa hyvin huolestunut tulevasta oikeudenkäynnistä. Heidän ammattijuristien on kovin vaikea käsitellä asiaa ja määrätä rangaistusta, kun latituudi on niin suuri. Ryti ym. syytetyt ovat rehellisiä miehiä ja ovat tarkoittaneet maan parasta. Olisi ollut paras, että asia olisi mennyt kansainväliseen tuomioistuimeen.

Minä terotin, että oikeudenkäynnistä ei saa tulla farssi eikä komedia. Tämä on viimeinen vaikea asia (ynnä asekätköt). Nyt ei pitäisi pilata välejä Neuvostoliiton kanssa. Heidän pitää muistaa, että tämä asia on myös poliittinen eikä yksinomaan juriidinen.

Castrén katsoi, että syytettyjä on hyvin vaikea vangita, koska ei ole pelättävissä, että karkaavat tai hävittävät todisteita.

Minä luin, mitä Zdanov oli puhunut vangitsemisesta.

Castrén oli samaa mieltä kuin minä, että oikeudenkäynti olisi koetettava rajoittaa, mutta epäilee, tokko se voidaan tehdä. Talvisodan ja 1940 tapaukset voivat vaikuttaa rangaistuksen määrään ja sentähden ei pidä estää syytettyjä niihin koskemasta.

20.10. Kekkonen oli eilen ollut Zdanovin luona puhumassa sotasyyllisyysasian käsittelystä. Kekkonen oli kertonut Zdanoville, millä kannalla asia on ja että valtioneuvosto oli ollut sitä mieltä, että asia olisi käsiteltävä yhtenä kokonaisuutena, sitten kun ensi viikolla saadaan tutkintakomitean lausunto.

Zdanov oli ollut sitä mieltä, että kiireellinen ratkaisu, mutta ei täydellinen on huonompi kuin täydellinen, vaikka se jonkun aikaa viipyykin. Zdanov ei nyt puhunut mitään vangitsemisista tässä yhteydessä.

Zdanov oli viitannut sotatribunaalia koskevan sopimuksen 19 ja 21 artiklaan. Niitä olisi noudatettava. Notoorisia seikkoja ei tarvitse todistaa.

Oli ollut myös puhe Tannerista ja Kivimäestä. Zdanov oli sanonut, että he ovat syyllisiä. Jos hallitus pyrkii osoittamaan heidät syyttömiksi, niin se ei tule onnistumaan. Oikeudenkäynti ilman Tanneria on = auto ilman kuljettajaa.

Kekkonen kertoi Petäyksen keskustelusta toissa päivänä Mannerheimin kanssa. Mannerheimin esitys eroaa ratkaisevissa kohdissa Rydin esityksestä.

Karjalan asia.

Snellman VII s. 245 (Sota vai rauha Suomelle, 1863):

»Venäjä ei milloinkaan voi suostua siihen, että Skandinavian raja kulkee muutaman virstan päässä Pietarista.» – »Sopimuskirjat eivät merkitse mitään asioiden pakkoon verrattuna.»

30.10. menin valtioneuvostoon sairauteni jälkeen (oli kestänyt lokakuun alusta, mutta olin valtioneuvostossa yhtenä viikkona kaksi päivää ja sitten koko viikon. Mutta kotona otin vastaan ministerejä, toisinaan sängyssä, ja yhden kerran pidimme kotonani valtioneuvoston istunnon).

30.10. Neuvottelu kutsustani:

Läsnä: J.K.P. – Pekkala – Kekkonen – Leino – Hiltunen – Törngren – Svento – Kilpi.

J.K.P.: Onko ryhdyttävä täyttämään paikkoja hallituksessa?

Hiltunen: Ei ole syytä nyt ryhtyä täyttämään paikkoja. Jos hallitus ei ole kuin 1 1/2 kk, niin olisi uusien miesten kannalta paras, että ei ryhdytä täyttämään.

Kekkonen: Olisi syytä ryhtyä täyttämään hallitusta. Maalaisliiton ryhmässä olisi täytettävä ainakin maatalousministerin paikka. Ellei, niin olisi ilmoitettava julkisesti, mikä on syy siihen, että ei nimitetä.

Törngren: Olisi nimitettävä uudet miehet, jotta saataisiin huhut pois. Siis = Kekkonen. Mutta jos syntyy ikävyyksiä sosialidemokraattien ryhmän kanssa, niin on asiaa uudestaan harkittava. Molemmat olisi nimitettävä.

Leino: Jos paikkoja ei täytettäisi ja sen yhteydessä maalaisliiton ryhmälle ilmoitetaan, niin se tulee tiedoksi. Se heikentäisi maamme asemaa sekä sisäpoliittisesti että ulkopoliittisesti, niin että 1/3 meidän työstämme häviäisi. Sentähden olisi täydennettävä, mutta millä tavalla, sitä ei voi vielä sanoa.

Pekkala = Kekkonen ja Leino. – Kun on vielä 1 1/2 kk aikaa – sentähden olisi paras täyttää. Siis: olisi täytettävä.

J.K.P.: Ei riipu päivästä.

Svento: Riippumatta siitä, milloin minä lähden pois, on epäterveellistä antaa ulospäin se kuva, että täällä istuu lähtevä hallitus. Se on n.k. »elävä ruumis”. Sentähden olisi ulospäin esiinnyttävä. Sentähden olisi uudet jäsenet nimitettävä. Täytettävä kaikki paikat.

Kilpi: Olisi täytettävä paikat. On puhuttu siitä, että tämä hallitus aikoo lähteä ja tulee uusi reorganisatio. Jos täytetään, niin poliittinen voimasuhde pysyy. Sosialidem. nimitetään. Sosialidem. ja SAK. Molemmat paikat olisi täytettävä.

Hiltunen: Ryhmä on arka kunniastaan. Jotta ei tekisi haittaa yhteistoiminnalle. Jos hallitus täydennetään sosialidemokraatilla, niin silloin asia olisi toisin. Tulevaisuuteen nähden asia on oikea, jos Härmä nimitetään.

Pekkala: Ryhmät eivät ole nimittäneet hallitukseen jäseniä, ainoastaan että voimasuhteet pysyvät entisellään. Hallituksen väriä ei saa muuttaa. (Siis: Härmä.) Wuori tulee tänne SAK:n edustajana.

Kekkonen: Emme kykene hoitamaan asioita, jos tulee käsitys, että hallitus lähtee parin kuukauden perästä. Heti olisi ryhdyttävä täydentämään hallitusta. Olisi ryhdyttävä sovittelemaan.

Kilpi: Ei voi antaa tietoa, että hallitus lähtee kahden kuukauden perästä. Hallituksen olisi nyt heti lähdettävä. Voisi kyl­ lä saada sopimuksen aikaan sosialidemokraatin paikasta. SAK ja ryhmä voisivat yhdessä sopia ehdokkaasta.

J.K.P.: Minun kantani: Olen suorittanut missionini¹.

Pekkala: Täytetään:

Maatal. Vesterinen.

Wuoren paikka SAK:n ja sosialidemokraattien ryhmän neuvottelussa.

Leino: Pelkää jättää asiaa SAK:n ja sosialidemokraattien ryhmän neuvottelujen varaan. Pääministerin pitäisi tehdä ehdotus ja sitten lausuisivat ehdotuksen.

Res.

Kilpi ja Hiltunen harkitsevat sellaista henkilöä, johon sekä SAK että eduskuntaryhmä voisivat yhtyä.

Leino: Kokouksen jälkeen ehdotti, että Wuori tulisi takaisin Lontoosta ja hänen tilalleen Kallinen ministeriksi Lontooseen. Wuorta tarvittaisiin täällä myös muutenkin.

Minä sanoin, että on vaikeaa kutsua Wuorta pois Lontoosta näin lyhyen ajan perästä.

Ilmoitin, että Mannerheim lähtee ensi sunnuntaina Portugaliin. Kun hän jälleen tiedusteli minulta, voiko hän lähteä, uudistin, mitä useasti olen sanonut, että tässä asiassa lääkärin mielipide on määräävä. Omasta puolestani hänelle myös uudestaan ilmoitin olevani hallituksessa jonkun aikaa, siksi kunnes sotasyyllisyysasia ja asekätköt on selvitetty.

Keskusteltaessa Mannerheim sanoi minulle aivan oikein: Presidentin viran hoito ei tuota minulle sanottavasti lisätyötä.

Pääasia on hallituksen johtaminen.

¹ tehtäväni

30.10. Ulkoasiainvaliokunta ynnä Sundström ja Wuori.

1) J.K.P.: Karjalan asia – Trumanin punktit (3 punkti).

Enckell: Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa oli kysytty, onko hallitus esittänyt Suomen kansan ajatuksen. Hertta Kuusinen ilmoitti, että vielä voitaisiin saada myönnytyksiä. Kysyttiin: »rajoihin.» – Hertta Kuusinen vastasi: »Koskee taloudellisia kysymyksiä.» Enckell vastasi, että jo on kahdeksan kertaa puhuttu venäläisten kanssa rajoista. Lausuttiin toivomus, että lopullisissa· rauhanneuvotteluissa olisi Suomen kansan mielipide esiintuotava. 

Kekkonen: Karjalan kysymyksestä ei ole tarve keskustella, mutta lievennyksistä, joita voitaisiin saada. Suomen hallituksen edustajien pitäisi mennä Moskovaan. Sitä ennen olisi tehtävä ohjelma. Esim. Saksan saatavat.

Leino: Lähinnä 2 vuoden lykkäyksestä on neuvoteltava. Mutta Hertta Kuusinen lausui, että on kysymys taloudellisten suhteiden kehittämisestä. Mutta silloin on suuri mahdollisuus keskustella asioista koko laajuudessaan. Ehkä voidaan puhua joistakin lievennyksistä.

J.K.P.: Ohjelma 17.12.44 sopimuksen muuttamisesta.

Res.

Ulkoministerit harkitsevat. Asiantuntijoita harkitsemaan taloudellisia asioita.

1) Pohjoismainen yhteistyö

Sundström: Suhtautuminen 1) amerikk. talon vuokram.

2) kulttuuriattašea.

Res.

Amerikkal. pois.

Kulttuuriattašea Moskovaan.

Res.

Ulkoministerien hoidettavaksi.

Wuori: On ollut sitä mieltä, että hallituksen mielestä Lontoossa ei pitäisi järin aktiivisesti toimia.

Suhtautuminen Foreign Officessa: on oltu hyvin varovaisia Wuoreen ja tietojen hankkiminen on ollut vaikeaa.

a) Se mahdollisuus, että Suomi kutsutaan keskustelemaan lopullisesta rauhansopimuksesta. Milloin se tapahtuu, ei tiedetä. Se voi tapahtua Lontoossa. Silloin olisi lähetettävä erikoisvaltuuskunta. Olisi kohtuutonta, jos hän yksin tulisi sen hoitamaan.

b) Englannin takavarikoimat suomalaiset laivat: n. 10 kpl.

c) Wuoren täytyy nyt todeta, että Englannin ulkoasiain hoito on ennen kaikkea Foreign Officen virkamiesten käsissä, eivätkä he pane mitään merkitystä sille, että Wuori on työväenliikkeen piiristä lähtenyt. Poliittiset henkilöt ovat olleet hyvin ystävällisiä, mutta joko johtuu Suomen asemasta yleensä tai Wuoren suhtautumisesta vasemmistoon nähden täällä, poliittiset henkilöt ovat esiintyneet hyvin varovasti. Jos jatkuu, niin tähän seikkaan ei pidä panna huomiota.

J.K.P.: Delegaatio lähetettävä. Laivoja olisi koetettava poliittista tietä.

Svento: Hyvä, että Wuori itse arvoste­ee asemaa ja itsekritiikkiä. Lontoo on kaikkein kompliseeratuin opponentti. Ottaa paljon aikaa, ennenkuin päästään sisään. On kuullut ainoastaan hyvää Wuoresta sekä englantilaiselta että suomalaiselta taholta.

(Ulkoasiainvaliokunta 30.10.45.)

Pariisin, Köpenhaminan ja Oslon lähettiläspaikat.

Enckell: Pariisiin – Voionmaa.

Idman ilmoittautunut.

Leino: Köpenhaminasta olisi lähdettävä.

Svento: Hynninen Köpenhaminaan.

J.K.P.: = Svento. – Osloon Nummelin.

Leino: Kuka Hynnisen jälkeen kansliapäälliköksi? – Voionmaa Köpenhaminaan.

Pekkala: Kannattaa Hynnistä.

Enckell: Osloon: Ivalo. On paras nykyisistä.

Leino: lvalolla on huonoja poliittisia meriittejä, – on kompromettoitu. SS:n värväyskomiteassa.

Pekkala: SS värväysasia on paha – varsinkin Osloon.

Enckell: Tarjanne tahtoo päästä Osloon.

Res.

Tarjanne Osloon.

Pariisi.

Leino: Helo on hyvin kiinnostunut Pariisista.

J.K.P.: Helo?

Pekkala: On jo tottunut siihen ajatukseen, että Helosta päästään.

Enckell: Voionmaa on ollut inblandad i klocksmugglingsaffär i Lissabon.¹

Res.

Leino ottaa selvän, mikä Helon ajatus on. Haluaako mennä Pariisiin?

Enckell: Yrkesdiplomat² – Voionmaa. – Toiseksi Idman.

Svento: Jos Helo pyrkii selvästi, niin Heloa (suurella pelolla).

Kilpi = Svento.

Leino = Svento.

Pekkala = Svento.

J.K.P. = Enckell.

23.10.45 Takki vastasi välikyselyyn sosialisoimisesta.

(Kts. lehtiä)

¹ osallisena kellojen salakuljetusjutussa Lissabonissa

² Ammattidiplomaatti.

2.11. Harima ja Grundström kävivät puhumassa: Riislalle vuorineuvoksen titteli ja Korpisaarelle professorin titteli.

Sanoin, että jos kaikki asianomaiset puolustavat, niin minulla ei ole mitään vastaan. Käskin puhumaan Pekkalalle.

3.11. Maaherra Koroleff soitti.

Ahvenanmaalaiset ovat valinneet (ehdottaneet) jäseniksi komiteaan

Bankdirektör Tor Brenning 

Fil.mag. Hugo Johansson. 

Ersättare:

Vicehäradshövding Verner Becker

Lektor Nestor Dahlbom.¹

Koroleff matkustaa ensi keskiviikkona. 

Puhelin 054 (Grankulla) – 160.

¹ Pankinjohtaja Tor Brenning

Fil.maist. Hugo Johansson.

Varalla:

Varatuomari Verner Becker

Lehtori Nestor Dahlbom

27.10. Wuori luonani. Kertoi: Foreign Officessa ollaan varovaisia Suomeen nähden. Eivät tahdo, että me näkyisimme. Se on syy, että Bevin ei vielä ole ottanut Wuorta vastaan.

Foreign Officen korkeammat virkamiehet selittävät, että suomalaisilla ei ole mitään kiirettä. »Teillä on oma status».

Englantilaiset ovat intressoidut siitä, mitä tavaraa Suomesta voidaan toimittaa Englantiin. (puuta ym.) – Sanovat: »Teillä ei ole mitään hätää. Tärkeämpää kuin sopimukset on saada elämä käyntiin.»

Keskusteluissa on Foreign Officessa oltu varovaisia.

Warner oli sanonut, että Suomen rauhansopimus on selvä. Ei tule yllätyksiä Suomelle.

Wuori sanoi huomauttaneensa, että Suomen hallituksen asema on vaikea. Suomessa odotetaan rajoihin nähden lievennyksiä. Siihen oli vastattu, että ovat valmiit vastaanottamaan kirjallisesti meidän toivomuksiamme.

Wuori oli kysynyt alivaltiosihteeri Sargentilta, voisiko Suomi saada erikseen rauhan? Sargent oli vastannut, että Suomi ei voi saada erikseen rauhaa.

Ilmoituksista, jotka koskevat Englannin puolelta tehtyä ehdotusta Suomen puolustuslaitoksen ylimmästä rajasta, josta lehdet ovat puhuneet, Wuori ei tiennyt mitään.

Wuori ajatteli, että englantilaiset ken­ties voisivat puhua Suomen puolesta, mutta he eivät tee mitään meidän puolestamme.

Englantilaiset luulevat, että me olemme Venäjän vaikutuksen alaisia. Muuten tahtovat saada taloudelliset suhteet kehittymään.

3.11. Rasittava ilta.

Päivällä Pekkala kertoi Orlovin lausuneen, että on ikävä, että Mannerheim ei mene Krimille tai Kaukasiaan. Minkä tähden menee Portugaliin? Pekkala saattoi tämän Mannerheimin tietoon. Mannerheim soitti minulle ja sanoi, että kenties se olisi ollut viisasta, mutta nyt se on myöhäistä.

(2.11.45 saimme kuulla, että lehdillä oli tieto Mannerheimin matkasta. Sentähden panimme lehtiin kommunikean. Kts. sitä.)

Kl. 3 olin Mannerheimin luona. Hän antoi minulle kirjoittamansa muistiinpanot, jotka koskevat sotasyyllisyysasiaa. Puhuimme myös Orlovin lausunnosta, joka koski Krimille tai Kaukasiaan menoa, mutta Mannerheim katsoi, että siinä suhteessa ei ollut enää mitään tehtävissä.

Kl. 6 i.p. Zdanov kysyi, voisinko tulla hänen luokseen kl. 8. Lupasin.

Kl. 8–9.30 illalla Zdanovin luona.

Zdanov (hänellä oli muistiinpanoja edessään): Oli päivän lehdistä saanut tietää, että Presidentti Mannerheim matkustaa ulkomaille. Valitti, että vasta nyt ja sanomalehdistä oli siitä saanut tietää. Se on серьезное дело¹. Se on suuri poliittinen asia. Hänen olisi pitänyt saada siitä aikaisemmin tieto. Nyt oli saanut tietää kovin поздно².

Halusi saada tarkemmin tietää, milloin Mannerheim matkustaa ja mihin. Viittasi siihen, että Suomi ei vielä ole vapaa kansainvälisessä suhteessa. Suomi on vielä e в особых условиях³. Itse asiasta, Mannerheimin matkasta, ei voinut vielä sanoa Neuvostoliiton hallituksen ja Neuvostoliiton ylimmän командование⁴ kantaa. Kysymys on myös, missä maassa presidentti Mannerheim tulee oleskelemaan. Mannerheimin matka ei ole чисто личного характера^5.

Pyysi minua saattamaan tämän Mannerheimin tietoon ja kehottamaan häntä lykkäämään matkansa siksi kunnes he voivat обсудить дело⁶ ja sanoa mielensä ja antaa rekommendatsionsa ja voidaan konsulteerata asiasta, sekä ilmoittamaan myös, että he (Neuvostoliitto) ovat intressoituja matkasta.

Minä kysyin, onko tämä ei vain hänen, Zdanovin, mielipide vai onko se myös Neuvostoliiton hallituksen kanta.

Zdanov vastasi, että se on Neuvostoliiton hallituksen ja myös верховного командования⁷ kanta.

Minä lausuin, että presidentti Mannerheimin lääkärit olivat kirjallisessa lausunnossaan katsoneet hänen oleskelunsa etelässä välttämättömäksi ja olivat valinneet sitä varten paikan. Mannerheim oli halunnut, että asia pysyisi salaisena, jotta yleinen huomio vältettäisiin. Lopullisen päätöksen matkastaan hän oli tehnyt viikko sitten. Asian oikeudellinen puoli Suomen lakien mukaan on erityisesti tutkittu: minä olen sen tehnyt ja neuvotellut siitä oikeuskanslerin kanssa. Suomen lakien mukaan ei ole mitään estettä presidentille matkustaa ulkomaille, sitten kun hän on ilmoittanut olevansa estetty hoitamasta virkaansa, joka on siirtynyt minun, pääministerin, hoidettavaksi. Siksi kunnes hän jälleen ryhtyy virkaansa toimittamaan, ei hän voi tehdä mitään presidenttinä, vaan hän matkustaa yksityisenä henkilönä. Välirauhansopimus ei koske tätä asiaa millään tavalla. Sentähden presidentti Mannerheimia ei lakien eikä sopimusten mukaan voida estää matkustamasta. Ainoastaan силою⁸ se voidaan tehdä. Mannerheim on järjestänyt matkansa alkamaan huomenna aamulla ja hänelle on hyvin epämukavaa nyt se lykätä. Mutta koska Neuvostoliiton hallitus sitä haluaa, niin ilmoitan heti Mannerheimille, mitä hän, Zdanov, on minulle sanonut. Että asiasta ei ole hänelle, Zdanoville, mainittu, johtuu yksinomaan siitä, että Mannerheim yhtä vähän kuin minä emme ole tulleet ajatelleeksi sen olevan tarpeellisen, koska asialla ei ole mitään yhteyttä välirauhansopimuksen kanssa. Lisäsin, että sekä Mannerheimille että minulle tämä Mannerheimin matka on kovin vähän mieluinen.

Zdanov puhui vielä sotasyyllisyysasiasta ja pyysi, ennenkuin ratkaisemme asian, saada tietää meidän kantamme.

Selitin, millä kannalla asia nyt on, ja sanoin, että me tunnemme hänen kantansa ja nyt meidän on asia ratkaistava.

Zdanov sanoi, että hän ei tunne meidän kantaamme.

Minä vastasin, että meidän on oltava tässä asiassa varovaisia, sillä asian käsittely ei saa muodostua sellaiseksi, että voidaan sanoa, että ratkaisun on tehnyt ei valtioneuvosto vaan kenraalieversti Zdanov.

Selostin hänen pyynnöstään, mitä Petäyksen komitean lausunto sisältää.

Zdanov oli tyytyväinen, että nyt oli kuullut, millä kannalla asia on, ja kysyi, voisiko saada komitean mietinnön. – Lupasin sen hänelle toimittaa.

Sitten ajoin suoraan Mannerheimin luo ja kerroin, mitä Zdanov oli sanonut hänen matkastaan. Mannerheim sanoi heti, että hän lykkää matkansa, niin ikävää kuin se onkin. Hän soitti heti adjutantilleen ja käski peruuttamaan liput Tukholmaan.

Sovimme Mannerheimin kanssa, että ilmoitan Zdanoville: Presidentille on крайне неудобно⁹ annulleerata kaikki matkajärjestelynsä, mutta koska Moskovasta on lausuttu siitä toivomus, niin hän lykkää matkansa. Mutta toivoo, että asia järjestyisi niin pian kuin mahdollista.

Sitten minä menin suoraan taas Zdanovin luo ja esitin tämän. Zdanov sanoi hänellä olevan xopomyro новость¹⁰ – Hän oli 5 minuuttia sitten saanut Moskovasta tiedon, että heillä ei ole mitään Mannerheimin matkaa vastaan.

Kiitin. Väärinkäsityksen välttämiseksi minä vielä uudestaan totesin, että presidentti Mannerheim siis voi lähteä huomisaamuna. Zdanov myönsi.

Menin sitten suoraan takaisin Mannerheimin luo ja ilmoitin tämän. Mannerheim oli tyytyväinen ja soitti adjutantilleen käskien peruuttamaan peruutuksen.

¹ vakava asia

² myöhään

³ erikoisissa olosuhteissa

⁴ sotapäällystön

⁵ puhtaasti yksityisluontoinen

⁶ harkita asiaa

⁷ ylipäällystön

⁸ väkivallalla

⁹ hyvin epämukavaa

¹⁰ hyvän uutisen

6.11. Valtioneuvosto päätti, Petäyksen komitean mietinnön ja oikeuskanslerin lausunnon mukaisesti, asettaa kahdeksan syytteeseen sotasyyllisinä: Ryti, Rangell, Linkomies, Tanner, Ramsay, Kukkonen, Reinikka ja Kivimäki. (Esittelijä ehdotti syytteeseen pantavaksi: Ryti, Rangell, Linkomies ja Ramsay). – 2 1/2 tunnin keskustelu.

Viime viikolla iltakouluissa keskusteltu myös kaksi iltaa.

Hirmuisen ikävä asia.

Saa nähdä, miten se menee tuomioistuimessa.

6.11. Vesterinen luonani.

Olin jo puhelimessa pyytänyt häntä hallitukseen Jutilan tilalle. Hän sanoi, että huomenna kl. 2 on ryhmäkokous ja sen jälkeen hän antaa vastauksen. Omasta puolestaan oli valmis.

7.11. Svento ehdottaa Eino Pekkalaa hallitukseen, jos Helo nimitetään Pariisiin lähettilääksi.

5.11. Valtioneuvoston yksityinen istunto kl. 1.

1) Kerroin lauantai-illan 3.11 intermezzon Mannerheimin matkan johdosta.

2) Sotasyyllisyysasia. Piti ratkaistaman, mutta kun Hiltunen oli poissa, niin lykättiin huomiseksi.

6.11. Valtioneuvoston istunto. Ensin yksityinen neuvottelu.

Sotasyyllisyysasia.

Kekkonen ehdotti Kukkosen pois, koska hän ei ole ratkaiseva tekijä. Mutta tässä asiassa valtioneuvoston olisi oltava yksimielinen.

Pekkala kysyi, millainen on hänen asemansa, kun oli 1941–42 hallituksessa.

Kts. keskustelusta tekemiäni muistiinpanoja.

Keskustelun tulos oli, että hyväksyttiin Petäyksen komitean ehdotus ja oikeuskanslerin lausunto ja päätettiin asettaa kahdeksan syytteeseen. Katsottiin myös, että olisivat pidätettävät.

Sitten oli heti valtioneuvoston virallinen istunto.

Esittelijä Kuuskoski katsoi, että ainoastaan neljä (Ryti, Rangell, Linkomies ja Ramsay) olisi asetettava syytteeseen.

9.11. Valtioneuvoston yksityinen istunto.

Wuoren sijainen.

Halusin saada kuulla valtioneuvoston jäsenten ajatukset.

J.K.P.: Nykyoloissa Peltonen.

Hiltunen: Hallituksen sosialidemokraattisten jäsenten asema tulisi kestämättömäksi, jos Peltosta ei oteta. Peltonen olisi ollut meidän kannallamme asioissa, jos olisi ollut hallituksessa.

Pekkala: Suhde ryhmään ei hänen luullakseen paljon muutu, vaikka Peltonen tulee, mutta .hallituksen väri muuttuu. Ei pane kuitenkaan Peltosta vastaan.

Takki: Ryhmän kanta on selvä. Kolme kertaa on asia ollut esillä ryhmässä. Olisi hyvä, jos Peltonen tulisi hallitukseen. Eilisen ryhmäkokouksen keskustelun jälkeen asia on sellainen, että hallituksen sosialidemokraattiset jäsenet luultavasti kutsutaan pois hallituksesta.

Helo: Luonnollinen tila on, että asianomaisten hallituksen jäsenten tulee nauttia ryhmän kannatusta. Peltosella on ryhmän kannatus. Tuntee Peltosen ja hänellä on sama käsitys kuin Hiltusella. Peltonen tulee sopeutumaan hallituksen kantaan. Kannattaa Peltosta.

Kekkonen – kts. jatkoa (tekemiäni muistiinpanoja).

Samana päivänä 9.11.45 virallinen istunto, jossa presidentin estyneenä ollessa nimitin Vesterisen ja Peltosen valtioneuvoston jäseniksi.

Peltonen teki valan. Sitten uudet ministerit istuivat paikoilleen ja pidin heille pienen puheen.

10.11. Kenraali Lundqvist esittelyllä. Kertoi, että valvontakomissio oli operat. osaston päiväkirjasta lukenut päiväkäskystä 15.6.41 ja vaatinut saada jäljennöksen siitä. Lundqvist sanoi lähettävänsä sen ensi viikon alussa ja antoi minulle jäljennöksen tästä Mannerheimin päiväkäskystä 15.6.41, jolla Siilasvuon AK asetettiin AOK:n (Falkenhorstin) alaiseksi.

Refl. Tämä on ikävä asia. Osottaa, että viikkoa ennen Saksan-Neuvostoliiton sodan alkamista oli mm. tällainen yhteistoiminta suomalaisten ja saksalaisten armeijojen välillä.

11.11. kutsuin Heinrichsin luokseni ja puhuin hänen kanssaan tästä asiasta. Hän sanoi muistaneensa tämän päiväkäskyn ja puhuneensa siitä Mannerheimin kanssa. Myönsi, että se on paha ja ikävä asia.

10.11. Tarjanne antoi luonnoksen syytekirjelmään.

8.11. Valtioneuvoston yksityinen neuvottelu.

Svento esitti Pariisiin lähettilääksi Heloa, joka haluaa ja jota ulkoasiainvaliokunnan enemmistö on kannattanut. J.K.P. ja Enckell olivat kannattaneet Voionmaata.

Kekkonen kannatti Heloa.

Hiltunen, Murto ja Takki (epäillen) kannattivat Heloa.

Luukka kannatti Voionmaata.

Törngren mieluummin Voionmaata, mutta ei ole varmaa mielipidettä.

Minä: Sen lisäksi, mitä ulkoasiainvaliokunnassa olen lausunut, esitin kaksi seikkaa: 1) Ikävä jälleen nimittää hallituksen jäsen. 2) Ennenkuin Helo mahdollisesti nimitetään, on hänen jälkeläisensä valtioneuvostossa oltava selvä.

Svento: Ei voi enää kauan siirtää asiaa. Ranskan lähettiläs on antanut tietää, että Ranskan hallitus ihmettelee, että tämä asia on niin kauan lykkääntynyt. Olisi ratkaistava tänä päivänä.

Kekkonen = Svento.

Res.

Kaikki muut paitsi Enckell, Luukka ja minä kannattavat Heloa.

Asia otetaan esille huomenna, lauantaina.

5.11. Tri Kastari luonani. Kertoi, että Popov kutsui hänet 16.10.45 illalliselle luokseen ja esitti hänelle hyvin vaativalla ja röyhkeällä tavalla, että hän rupeaisi tsekan agentiksi. Sanoi: Heillä on Saksasta (Danzig ja Berlin) tietoja, jotka kompromettoivat häntä, Kastaria, ja Suomen valtiollista poliisia. Kastarin pitäisi antaa kirjallinen sitoumus.

Kastari torjui.

Popov oli usean kerran korostanut, että se on Kastarille elämän kysymys. Kastarin pitäisi antaa heille poliittisia tietoja erityisesti oikeistopiireistä, jotka loitontavat Suomen ja Neuvostoliiton välejä. Jos Kastari suostuu, niin hän saa anteeksi sen, että on tarmokkaasti toiminut valtiollisessa poliisissa.

Popov ei luvannut Kastarille palkintoa, mutta estäisi sen, ettei täällä nouse häntä vastaan mieliala.

Kastari torjui jyrkästi.

Popov tahtoi vastauksen samana päivänä. Myöhemmin antoi viikon ajan. Asiasta ei saisi kenellekään puhua. (Kastari on puhunut siitä Ståhlbergille ja Ståhlbergin kehoituksesta nyt minulle.)

20.10.45 Popov kutsui Kastarin uudestaan ja esitti samaa, mutta ei enää vaatinut kirjallista sitoumusta. Uhkaukset toistuivat.

Kastari lupasi minulle kirjallisen selostuksen tästä asiasta.

Hillilä antoi 31.10.45 päivätyn kertomuksen keskustelustaan englantilaisen Bosleyn kanssa, joka koskee »mustia listoja». Hillilä oli puhunut asiasta myös Wasastjernalle, Yhdyspankin hallintoneuvoston puheenjohtajalle. Wasastjerna tuli 5.11.45 luokseni asiasta puhumaan, mikäli koskee Fieandtia. Enckell ja Svento sattuivat olemaan luonani.

Olimme sitä mieltä, että Bosley on liian pieni figuuri tällaiseen asiaan. Meidän pitää saada varmempia selvityksiä Englannin ja USA:n kannasta tässä asiassa, ennenkuin otamme harkittavaksi, mitä teemme ja mitä emme tee.

10.11. luonani sosialidemokraattien ryhmän lähetystö Kivisalo ja Paasivuori, jotka tiedustelivat: a) minkä vuoksi sotasyylliset oli vangittu; b) minkä vuoksi ei muita kuin kahdeksan ollut pantu syytteeseen.

Selitin heille asiaa ja keskustelimme pitkän aikaa, kaikessa ystävyydessä. Ilmoittivat, että tämä käynti ei merkinnyt epäluottamusta hallitusta kohtaan.

14.11. Gripenbergin kirje Enckellille 2.11.45.

Ruotsin Landsorganisationens aikakauslehdessä Fackföreningsrörelsen¹ N:o 42 on liiton pressombudsman² Ragnar Casparsson julkaissut kirjoituksen, jossa hän tekee selkoa kansainvälisten ammattiliittojen tänä syksynä Pariisissa pitämän kongressin keskusteluista. Herra Casparsson kertoo:

Den sammankallande kommitten hade föreslagit att kongressen skulle välja ett presidium på 6 pers. samtliga representanter för de stora staterna. Holländaren Kupers – påyrkade³ että puhemiehistö esitettäisiin 7:ksi, jotta voitaisiin valita myös edustaja pienistä valtioista. Han föreslog Lindberg fr. Sverige. Förslaget mottogs med blandade känslor, särskilt på ryskt och franskt håll. Det blev omröstning genom uppresning och en betryggande majoritet för förslaget.

»–––Det bör kanske nämnas, att de finska representanterna röstade mot Herr Kupers förslag. Det väckte ett visst uppseende och kommenterades livligt.»⁴

Gripenberg jatkaa: Eräs herra Casparssonin tuttava on käydessään puheillani ottanut tämän välikohtauksen puheeksi. Hän on minulle korostanut, että Suomen edustajien omaksuma kanta, joka itse asiassa merkitsee mielenosoitusta ei ainoastaan Ruotsin ammattiliittoja, vaan myös Landsorganisationen’in puheenjohtajaa herra August Lindbergiä vastaan, on täkäläisiin ammattiliittopiireihin tehnyt Suomelle hyvin epäedullisen vaikutuksen. Herra Casparsson lienee kertojalleni lausunut, etteivät Landsorganisationen’in johtohenkilöt ammattiliittojen kokouksissa voi olla selostamatta Suomen edustajain esiintymistä, mikä epäilemättä tulee vähentämään Ruotsin työläispiirien myötätuntoa Suomea kohtaan. Herra Casparsson lienee lisännyt, että Suomen edustajien kanta oli sitä oudostuttavampi, kun Ruotsin ammattiliitot ja niiden johtajat aina ovat koettaneet eri tavoin myötävaikuttaa Suomen avustamiseen, varsinkin maamme taloudellisten vaikeuksien voittamiseksi.»

Refl. Tämä on ikävä asia. Annoin Kilven lukea tämän kirjeen. Hän lupasi asettua yhteyteen Härmän kanssa ja ottaa selvän miten asia oikeastaan on.

¹ »Ammattiyhdistysliike»

² lehdistöasiamies

3 Koollekutsumiskomitea oli ehdottanut, että kongressi valitsisi 6 henkilön muodostaman puheenjohtajiston, jonka kaikki jäsenet edus­taisivat suuria valtioita. Hollantilainen Kupers vaati –

4 Hän ehdotti Lindbergiä Ruotsista. Ehdotus vastaanotettiin ristiriitaisin tuntein, varsinkin ranskalaisten ja venäläisten taholta. Äänestettiin seisomaan nousten ja ehdotus sai riittävän enemmistön taakseen.

»On kenties mainittava, että Suomen edustajat äänestivät herra Kupersin ehdotusta vastaan. Se herätti tiettyä huomiota ja sitä kommentoitiin vilkkaasti.»

15.11. Oikeudenkäynti sotasyyllisyys­ asiassa alkoi.

16.11. Oikeudenkäynti jatkui. Kts. lehtiä.

16.11. Olimme kuulleet, että sotasyyllisyysoikeus aikoi päästää kaikki syytetyt vapaalle jalalle. Neuvotteluissa oli kuusi ollut vapauttamisen puolella neljää vastaan. Muut eivät olleet lausuneet mieltänsä. – Sen johdosta kl. 8.15 illalla kokoonnuimme juhlahuoneistoon neuvottelemaan: minä, Enckell, Pekkala, Kekkonen, Hiltunen, Kilpi, Vesterinen ja Leino.

Katsoimme hyvin arveluttavaksi, jos päästetään vapaaksi, koska on pelättävissä valvontakomission reaktio. Päätettiin, että minä puhun tästä asiasta U. Castrénin kanssa.

Soitin Castrénille ja hän tuli juhlahuoneistoon. Puhuin hänelle kahden kesken asiasta ja huomautin, mitä vakavia seurauksia sellaisesta päätöksestä voi olla.

Castrén sanoi ymmärtävänsä, mutta korosti jälleen, kuten edellisellä kerralla, miten vaikeata heille ammattijuristeille on ottaa huomioon mitään muuta, kuin mitä vanhat lakisäännökset sisältävät. Lupasi saattaa asian Neoviuksen tietoon, kuten oli kertonut meidän edellisen keskustelumme Neoviukselle ja Kairalle.

16.11. Neuvottelujemme kuluessa soitettiin Kekkoselle, että Zdanov halusi tavata häntä vielä samana iltana. Kekkonen meni Zdanovin luo kl. 10.15 illalla ja oli siellä lähes kl. 12:een yöllä. Soitti minulle kl. 1/2 1 yöllä ja kertoi:

Zdanov oli sanonut saaneensa tietää, että tuomioistuin aikoo vapauttaa vangitut syytetyt. Se olisi vastoin välirauhansopimuksen 13 artiklaa. Tähän asti on kehitys Suomessa kulkenut hyvästi ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Jos nyt syytetyt päästetään vapaalle jalalle, niin se tulisi olemaan paha taka-askel ja tekemään tyhjäksi sen, mitä on saatu aikaan. Valvontakomissio ei voi olla yhteydessä muun kuin hallituksen kanssa ja sentähden hän kääntyy nyt hallituksen puoleen ja odottaa, että hallitus hoitaa asian.

Kekkonen vastasi, että hallitus ymmärtää tämän asian ja on siitä juuri neuvotellut ja pääministeri on asiasta puhunut tuomioistuimen vaikutusvaltaisen jäsenen kanssa.

Sain juuri (17.11.) Kekkosen kirjallisen selonteon keskustelusta Zdanovin kanssa. Kts. sitä.

Sovimme puhelimessa Kekkosen kanssa, että hän huomenna ennen kl. 9 aamulla (oikeuden istunto on kl. 10) menee puheenjohtaja Neoviuksen luo ja ilmoittaa Neoviukselle, mitä Zdanov on hänelle, Kekkoselle, esittänyt.

Kekkonen kävi 17.11.45 ennen kl. 9 Neoviuksen luona.

17.11. Sotasyyllisyysoikeus lykkäsi asian 10.12.45 – sekä päästi vapaalle jalalle Kivimäen, Tannerin, Kukkosen ja Reinikan.

Ryti, Rangell, Linkomies ja Ramsay jäivät vangituiksi (siis entinen presidentti, ent. pääministerit ja ulkoministeri).

Refl. 17 p. näyttää olevan minun hallitukselleni merkkipäivä. 17.11.44 nimitin ensimmäisen hallitukseni. 17.12.44 sopimus sotakorvauksista.

17.11. Zdanov pyysi luokseen. Lupasin tulla kl. 7. Kesti kl. 9:ään. Läsnä myös Savonenkov.

Zdanov alkoi puhua sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä, jossa tänään oli neljä syytetyistä laskettu vapaalle jalalle. Oli siitä hyvin pahalla päällä.

Minä: Olen omasta puolestani tyytymätön ja suruissani oikeuden menettelyyn. Olemme tehneet, mitä olemme voineet ja vieläpä enemmän kuin meillä katsotaan oikeaksi. Minä olen puhunut erään vaikutusvaltaisen oikeudenjäsenen kanssa (keskustelun kuluessa lausuin sen nimen: U. Castrén) kaksi kertaa. Joku aika sitten puhuin laajasti Castrénille tästä asiasta ja esitin sen poliittisen merkityksen. Olen saanut tietää, että se mitä sanoin, on tullut oikeuden puheenjohtajan ja oikeuden kolmannen jäsenen tietoon. Kun eilen saimme vihiä, että aikovat vapauttaa vieläpä kaikki syytetyt, oli neuvottelu eräiden valtioneuvoston jäsenten kesken ja sen jälkeen uudestaan puhuin saman jäsenen kanssa. Hän lähti suoraan puheenjohtajan luo. Ministeri Kekkonen kävi tänä aamuna oikeuden puheenjohtajan luona ja esitti sen, mitä hän eilen oli kuullut (Zdanovin luona käydessään).

Meillä tuomioistuimet ovat vapaat ja itsenäiset. Hallituksella ei ole mahdollisuuksia eikä keinoja vaikuttaa tuomioistuimiin. Hallitus ei voi tehdä mitään tässä asiassa, joka koskee neljän pidätetyn vapauttamista.

Zdanov: Tuomioistuimen päätös on isku hallitukselle. Oikeus on asettunut toiselle kannalle kuin hallitus.

Minä: Asia on kyllä meillekin hallituksessa ikävä, koska me olimme määränneet syytetyt vangittaviksi ja tuomioistuin on neljä vapauttanut. Mutta sille ei voi mitään. Hallitus ei voi antaa käskyjä tuomioistuimelle. Viittasin siihen, että jos hallituksella on tärkeissä asioissa vastuksia, ei sillä ole muuta mahdollisuutta kuin erota. Zdanov: Välirauhansopimuksen mukaan valvontakomissio on yhteydessä ainoastaan hallituksen kanssa. (Liite 22 art. s. 21.) Nyt on 13 artiklan täyttäminen siirtynyt tuomioistuimelle, jolle hallitus siis ei voi mitään. Sen kautta valvontakomissiolta on otettu pois mahdollisuus valvoa 13 artiklan täytäntöönpanoa.

He olisivat voineet itse pitää asian omissa käsissään. Mutta Suomen edun vuoksi ovat uskoneet asian hoitamisen Suomelle itselleen. Ovat edellyttäneet, että suomalaiset hoitaisivat asian kunnollisesti. Mutta Suomi ei täytä, mitä on odotettu. Nyt voi käydä niin, että Suomi ei tule täyttämään 13 artiklaa, koska tuomioistuin ei ole ottanut huomioon 13 artiklan määräystä. Siis »yhteistoiminta» (сотрудничество) Suomen hallituksen ja valvontakomission välillä, josta 13 artikla puhuu, on loppunut.

Tämä on плохое дело.¹ Muuten koko prosessi on alusta alkaen ollut sellainen, että se ei näy johtavan mihinkään.

Puolet siitä, mitä kuluneen vuoden aikana on saatu aikaan, on nyt tuhottu. Minun ilmoitukseni on малоутешительно². Itse Suomen kunnia on ratkaistu (Честь самой Финляндии затонуто).

Suomea on halvennettu (дискредитировна). Zdanov sanoi olevansa hyvin pettynyt (разогарчован). Suomessa ajatellaan, että Neuvostoliittoon nähden voidaan suhtautua ja menetellä miten tahansa. »плевать на СССР.»³ Ei tarvitse välittää, mitä siellä ajatellaan. »Meille on tärkeä vain, että Tannerin ei tarvitse kärsiä rangaistusta teoistaan.»

Tästä pitempi keskustelu. Sitten Zdanov kysyi, miten asia nyt tulee menemään. Mitä on tehtävä? Onko oikeus jo harkinnut neljän vapautetun asian?

Minä: Minun mielestäni on tarkoituksenmukaisinta antaa oikeusasian kulkea nyt omaa menoaan. Oikeus ei ole harkinnut eikä ratkaissut muuta kuin kysymyksen pidättämisestä. Muissa suhteissa asia on kaikkiin syytettyihin nähden samalla kannalla. Se tulee kaikkiin nähden harkittavaksi kokonaisuudessaan. Oikeuden täytyy noudattaa uutta lakia ja tuomita sen mukaan. Omasta puolestani en voi nähdä muuta kuin että ne neljä, jotka ovat edelleen vangittuina, ja ehkä vielä vapaiksi päästetytkin tai ainakin jotkut niistä, tulevat tuomituiksi. Mihin rangaistuksiin heidät tuomitaan, sitä en voi sanoa.

Zdanov oli myös kovin tyytymätön järjestykseen oikeudessa. Sehän oli niinkuin joku »klubi» eikä oikeudenistunto. Minä yhdyin siihen, että järjestys ei ollut hyvä.

Edelleen Zdanov ihmetteli, että sellaista kuin Procopén lausunto sallittiin. Mikä on sillä tarkoituksena? Opettaa tuomioistuinta?

Edelleen Zdanov sanoi, että oikeus on siis tutkinut neljän vapautetun asian ja pitää heitä syyttöminä. Miten oikeus on voinut tehdä sen?

Minä selitin, että kysymys vangittuna pitämisestä meillä aina harkitaan heti alussa. Myönsin, että luultavasti oikeus on katsonut Tannerin ym. vähemmän syyllisiksi kuin muut. Selitin, että syytekirjelmä määrittelee 7 kohtaa. Ryti on katsottu syylliseksi kaikkiin seitsemään kohtaan, mutta muut ainoastaan eri kohtiin. Tanneriin nähden oikeudellinen edesvastuu on vaikeampi ratkaista, koska hän ei ollut hallituksessa sodan alkaessa ja on muuten kahdessa eri kohdassa ilmoittanut eri mielipiteensä.

Muistutin myös, että olin jo aikaisemmin hänelle, Zdanoville, sanonut, että syytettyjen vapaaksi päästäminen oikeuden päätöksellä on mahdollinen.

Zdanov lausui mm., että minä olin kehoittanut häntä osottamaan luottamusta (доврие) meille ja että asiat tulevat menemään suotuisaan suuntaan. Nyt tämä luottamus on tullut petetyksi.

Tähän minä ainoastaan sanoin, että meidän täytyy nyt odottaa oikeudenkäynnin menoa. Muuta mahdollisuutta ei ole. – Zdanov tuntui katuvan sitä, että asia oli jätetty meille eivätkä olleet ottaneet sitä omiin käsiinsä.

Lopuksi Zdanov kehoitti koettamaan pitää huolta siitä, että asia ei mene farssiksi ja komediaksi. Nämä oikeudenkäynnin ensimmäiset päivät eivät ole lupaavia. »Очень плохое начало.»⁴ »Крупный скандал»⁵. Oli hyvin tyytymätön. Toisinaan puhui hyvin kiivaasti, vaikka minua kohtaan kohteliaasti.

Minä sanoin, että olisi ollut »Крупный скандал»⁵ , jos kaikki kahdeksan olisi vapautettu. Nyt se on ainoastaan puoleksi »Крупный скандал»⁵ .

Tuloksena keskustelusta sain sen vaikutuksen, että Zdanovia, vaikka oli hyvin tyytymätön, jonkun verran rauhoitti se, että neljä oli edelleen pidätettynä ja että hän kenties ei ajattele nyt ryhtyä radikaalisiin toimenpiteisiin, vaan odottaa, mitä asiasta tulee.

¹ ikävä asia

² vähemmän lohduttava

³ »Sylkeä Neuvostoliiton päälle.»

⁴ »Hyvin huono alku.»

⁵ suuri skandaali

18.11. Randolph Churchill luonani 1 tunnin. (Helsingin Sanomien Ääri oli mukana).

Churchill antoi minulle isänsä kuuluisia sikaareja – Upmann-Coronas – hyvä ja havannaksi suhteellisen mieto.

Aluksi Churchill kysyi, mitä täällä tapahtuu.

Vastasin, että me sovitamme politiikkaamme uusien olojen mukaan. Olemme hävinneet kaksi sotaa ja se ei ole helppoa. Politiikkamme periaate on hyvät välit Neuvostoliittoon. Siihen voin omasta puolestani lisätä, että ei koskaan enää meidän taholtamme antirussian foreign policy1.

Sitten Churchill kysyi sotasyyllisyysasiasta. – Selitin ja lausuin mm., että aikaisemmin sotarikollisilla, joista puhutaan välirauhansopimuksen 13 artiklassa, käsitettiin sodan lakeja vastaan rikkoneita, mutta nyt te liittoutuneet olette tulkinneet sen koskemaan myös politiikkoja. (Lontoon sopimus 8.8.45)

Churchill: Niin, sotarikollisia ovat kaikki, jotka ovat hävinneet sodan. (»War criminal sont tous qui ont perdu la guerre.»)

Minä: Niinpä niin, ja me olemme myös hävinneet sodan.

Churchill kysyi myös, minkä tähden venäläiset kohtelevat Suomea ja Unkaria paremmin kuin muita samassa asemassa olevia (esim. Romaniaa, Bulgariaa, Puolaa).

Minä: Olemme tehneet Neuvostoliiton kanssa välirauhansopimuksen, jonka myös Suur-Britannia on allekirjoittanut ja joka meidän mielestämme on kyllä sangen raskas. Me täytämme tunnollisesti sopimuksen ehdot. Myös venäläiset pitävät lojaalisesti sopimuksesta, joskin tulkintaerimielisyyksiä on olemassa. Suomella on aina ollut erityinen status jo Venäjän vallan aikana. Venäjän intressit Suomessa ovat rajoitetut – sotilaalliset. Taloudellisilla ja kulturellisilla intresseillä ei ole suurempaa merkitystä. Historia osoittaa, että aina kun Venäjä on kohdellut Suomea hyvin, niin se on ollut edullista Venäjälle. Toivon, että Neuvostoliittokin tämän huomaa. Stalin on meille suopea.

Churchill kysyi, tuleeko hallituskriisi.

Minä: Ei. Ainoastaan minun ikäni voi antaa aiheen hallituksen muutokseen.

Churchill: Ahdistavatko venäläiset teitä ja tahtovatko sekaantua teidän asioihinne?

Minä: Eivät sekaannu meidän asioihimme. Pitävät lojaalisesti kiinni välirauhasopimuksesta. Esiintyvät korrektisti. Erityisesti puheenjohtaja Zdanov esiintyy korrektisti ja myötämielisesti. Mm. viime maaliskuussa meillä oli vaalit, jotka olivat täysin vapaat. Jos Te, Mr. Churchill, voisitte lukea meidän lehtiämme, näkisitte, miten ne kritikoivat ja moittivat hallitusta aivan vapaasti.

Churchill kysyi, onko määrätty sotasyyllisyysoikeuden vapauttamaa neljää vangittavaksi.

Minä: Siitä ei ole ollut puhetta.

Minä selitin myös meidän taloudellisia olojamme ja puhuin niissä esiintyvistä suurista vaikeuksistamme.

Churchill tuntui hauskalta mieheltä.

¹ Venäjän vastaista ulkopolitiikkaa

19.11. Valtioneuvoston yksityinen istunto.

Minä esitin keskusteluni Zdanovin kanssa lauantaina.

Leino: Onko mahdollisuutta vangita, jos tulee lisää näytöksiä?

Tarjanne: Ei voi vangita, ellei syytetä aivan uusista teoista.

Kekkonen: Ellei aivan toisista rikoksista syytetä, niin ei voi vangita. Ei ole syytä nyt jatkaa keskustelua.

Pekkala: Ei ole pois suljettu se mahdollisuus, että komission taholta asiaan puututaan. Oikeudenpäätös tietää melkoista tappiota hallitukselle. Sanomalehdistä on uhkunut vihamielisyyttä hallitusta kohtaan. Päätöksen jälkeen saavat vettä myllyyn, vaikka lehdet eilen ja tänään olivat pidätettyjä. Tämä on omiaan nostamaan mielialaa hallituksen politiikkaa vastaan. Tuntuu vaikealta olla tässä mukana hallituksessa.

Kekkonen = Pekkala. Tämä merkitsee propagandassa suurta vahvistusta. Mieliala kohdistuu syytetyille suosiolliseksi ja hallituksen politiikkaa vastaan. Maan poliittinen asema on heikontunut. Normaaliaikana hallituksen olisi erottava. Mutta nyt ei ole presidentti maassa ja sentähden ei voi erota. Hallitus voisi vetää poliittiset johtopäätökset. Hallituksen pitäisi erota. Sillä me emme pääse hyvään lopputulokseen.

Minä = samaan suuntaan kuin Kekkonen.

Hillilä: J.K.P. on Zdanoville esittänyt juriidisen puolen oikein. Poliittinen puoli on tärkein: siinä yhtyy Kekkoseen. Vastusti Mannerheimin matkaa. Olisiko asetuttava yhteyteen Mannerheimin kanssa?

Vesterinen = Hillilä. Jos hallitus huomaa asemansa heikoksi, niin että olisi hallitus muutettava, niin olisi asetuttava yhteyteen Mannerheimin kanssa. Mutta oikeudenkäynnissä on esiintynyt Mannerheimia vastaan niin paljon, että miten kauan Mannerheim voi olla presidenttinä. Mutta hallituksen erolla ei voiteta mitään, kun valvontakomission taholta ei ole mitään tehty. Ei myös virallista paperia annettu valvontakomission puolelta. J.K.P. on tehnyt oikein huomauttaessaan oikeudenkäynnin vapaudesta.

Hiltunen: Hallituksen asema on hyvin suuresti vaikeutunut. 10.12. vaikeudet vielä lisääntyvät. Mannerheimiin nähden on pakko vetää oikeat johtopäätökset. Hänen asemaansa nähden ymmärretään, hänen asemansa on tullut mahdottomaksi. Mannerheimin luo olisi lähetettävä lähetti esittämään asia suoraan. Meidän maassamme ei vielä ymmärretä, miten vaikeassa tilassa maa on. Mannerheimin pitäisi ilmoittaa eroavansa.

Vesterinen: Jos nyt jätetään erohakemus, niin se käsitetään, että hallitus on tahtonut painostaa oikeuden päätökseen. = J.K.P., että oikeus voi kieltäytyä jatkamasta toimintaansa, jos nyt vangitaan joi­ takin. Presidenttikysymys olisi myös saatava järjestykseen.

Kekkonen: Kysymys ei ole vangitsemisesta, vaan nyt on uusi poliittinen asema syntynyt. Kun Zdanov on sanonut, että puolet työstä on tuhottu, niin silloin on uusi poliittinen asema syntynyt. Se aiheuttaa ryhtymään harkitsemaan asiaa. Suomen kansan on saatava huomautus siitä, että toiveajattelu ei ole mahdollinen. Kansa ja sanomalehdistö on antanut kannatuksensa sille menettelylle, joka on tuhonnut puolet saavutetusta työstä. Presidenttikysymykseen nähden on = Hiltunen. On nähnyt pitkän aikaa, että presidenttiasia ei voi jatkua. On käännyttävä presidentin puoleen: delegatio Mannerheimin luo. Oikeuden käsittely 10.12. alkaen tulee olemaan valtakunnalle tuhoisa. Neuvostoliitto tullaan tekemään syylliseksi ym.

Helo: Nyt Suomen vihamiehet ovat Suomen sisällä. Ei tiedä, miten nyt on maa pelastettavissa. Toinen osa näkee, mitä maan etu vaatii, ja sen politiikka on ollut hyvin tuloksellinen. Toinen osa tahtoo palata entiseen politiikkaan. En huomaa tällä hetkellä mitään ratkaisua. Tavalliset normaalitavat eivät tehoa. Yksi keino olisi, että hallitus jättäisi paikkansa ja tulisi toinen suunta, joka sitten vastaa. Ei voi jatkaa tällä tavalla, vaan maalla täytyy olla presidentti, sillä nyt olemme siipirikkoisia. Presidenttiasia olisi ratkaistava. Vangitsemisiin ei. Jos uusia perussyitä esiintyy, niin asia voi olla toinen. Jos esim. Nürnbergissa esiintyy sellaisia, että vähintään 2 v. rangaistusta tulee, niin silloin ehkä voisi vangita. Ei ole kuitenkaan varma. Se on kuitenkin teoreettinen asia.

Hillilä: Me olemme menossa umpikujaan. Kaksi keinoa: Valvontakomissio ottaa asian omiin käsiinsä. Sitä on vastustettava. Delegatio Mannerheimin luo lentokoneella.

Takki: Valvontakomissio on lauantaina antanut ehdotuksen meidän alustemme luovuttamisesta Neuvostoliitolle. Jos näin on, niin emme voi toteuttaa niitä suunnitelmia, joita olemme tehneet. Mistä tämä johtuu, ei voi sanoa. Ennenkuin Mannerheimin kanssa, niin eikö olisi ryhmien puheenjohtajia informoitava?

Leino: Kaikki nämä asiat koskevat ulkopolitiikkaa, myös sisäpoliittiset asiat. Ei maata pelasteta hallituksen erolla. Ulkoasiainvaliokunnan olisi kokoonnuttava.

Kekkonen: Ei yhteyttä eduskuntaryhmien kanssa, vaan asia on hoidettava hallituksen vastuulla. Se voi asioita vaikeuttaa.

Vesterinen: Ei mentävä eduskuntaryhmiin vielä. Meidän olisi kuljettava 10.12. saakka ja sillä välin hoidettava presidenttikysymys.

Peltonen = Hiltunen. Hallituksen ei pidä olla liian herkkä, vaan kestettävä arvostelua ja vastuksia. Vaikka sanomalehdet arvostelevat, niin ne eivät ole sellaisia, että hallituksen olisi vielä tehtävä ratkaisevia päätöksiä. Vaarallisinta olisi, jos nyt vangittaisiin vapautettuja. Olisi rauhoittavasti toimittava. Presidenttiin nähden olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin. Presidentin asema on saanut kovan kolauksen. Syytteitä olisi voitu laajentaa, koska on jo käynyt ilmi, että laajemmat piirit ovat vaikuttaneet. Myös IKL:n jäseniä olisi syytettävä.

Res.

1) Ulkoasiainvaliokunta valmistuu kokoukseen 20.11. kl. 3 i.p.

2) Koko asia iltakoulussa 21.11.45.

20.11. Refl. Ulkoasiainvaliokunnan kokousta varten:

1^a) Mahdollisuus, että nykyinen hallitus lähtee ja Mannerheim jää paikoilleen ja muodostaa toisenlaisen hallituksen. Mahdollista, että eduskunnan ja kansan enemmistö on tällä kannalla. Mahdollista, että sotasyyllisyysoikeudenkäynti vahvistaa tätä mielipidettä.

1^b) Hallituksen on vaikea esittää Mannerheimille, että hän eroaisi. Se ei ole hallituksen asia (joka ei ole Mannerheimia valinnut).

2) Harkittava, olisiko Mannerheimin tietoon saatettava, että hallituksen vaikeudet ovat lisääntyneet:

a) Sotasyyllisyysasian johdosta ovat suhteet Neuvostoliittoon kiristyneet ja huonontuneet. Zdanovin lausunto minulle.

b) Sotasyyllisyysasian käsittelyn yhteydessä on käynyt ilmi, että mielipide eräissä piireissä maassa ei ymmärrä eikä hyväksy hallituksen poliittista kantaa.

Edellytämme, että Mannerheim on saanut tiedon sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kulusta.

c) Myös muita vaikeuksia on hallituksen toiminnan tielle lisääntynyt.

3) Kaiken tämän vuoksi on hallituksen keskuudessa esiintynyt vakava ajatus, voiko hallitus jäädä jatkamaan työtään vai onko sen erottava.

4) Pääministeri toistaa, mitä useasti on lausunut, että joskin hän tahtoo jatkaa jonkin aikaa työtään hallituksessa, ei ole odotettavissa, että hän varsin kauan jaksaa kantaa nykyistä taakkaansa.

20.11. Ulkoasiainvaliokunta.

J.K.P. – Enckell – Pekkala – Kekkonen – Kilpi – Leino.

J.K P. esittää punktin 1^a.

Kekkonen: Jos asia on niin kuin J.K.P:n 1^a, niin on paras, että se tapahtuu niin pian kuin mahdollista. Sillä jos me jatkamme näin vastoinkäymisten jatkuessa, he saavat yhä enemmän tuulta purjeisiinsa. Ei yhdy omasta puolestaan J.K.P:hen. Pitäisi pian asia järjestää. Delegatio pian Mannerheimin luo esittämään valtioneuvoston mielipide. Toimittava nopeasti.

Pekkala: Oikeuden päätös antoi vettä myllyyn oppositiolle. Se jo nähdään. Pian lehdet alkavat. Välikysymys osottaa myös, että on saanut vettä myllyynsä. Tasavallan suojeluslaki tulee perustuslakivaliokunnassa hylätyksi. Ilmapiiri olisi tavalla tai toisella puhdistettava. Hallituksen olisi jätettävä paikkansa. Hallitus voi jättää Paasikivelle erohakemuksensa. Sitten eduskunnan puheenjohtajat kutsutaan ja uusi hallitus. Jos olisi varma, että delegation lähettämisellä Mannerheim reagoisi ja eroisi, niin olisi mukana. Mutta jos Mannerheim ei suostu.

J.K.P. esittää edellä olevat punktit.

Leino = J.K.P., että ero on hallituksen asia. Hallituksen ero voi viedä tuhoon. Ei hyväksy Pekkalan mielipidettä. On tarkoin harkittava. Ei saa leikitellä. Meillä on myös esim. asekätköjuttu kesken ym., jotka on hoidettava.

Kilpi = Leino. Hallitus ei voi lähteä, ennenkuin on saanut eduskunnalta epäluottamuslauseen. Jos hallitus luopuu ja presidentti jäisi ja nimittäisi hallituksen, niin siitä olisi suuri vaara.

Pekkala: Ilmapiiri on nyt sellainen, että se täytyy puhdistaa, jotta maata voidaan hallita. Eduskunnalta on saatava epäluottamuslause – ainakin suojeluslain yhteydessä. Kun siinä saadaan epäluottamuslause, niin hallituksen on erottava. Parlamenttaarisesti ei muuten voida asioita hoitaa.

Kekkonen: Suora lentoyhteys pitäisi saada. Jos se on mahdoton, niin sähkösanoman lähettäminen – esim. niin kuin J.K.P. ehdottaa, mutta vähän selvemmin. Sisäpoliittisesti tuho tulee yhä varmemmin, minkä kauemmin pidämme nykyistä suuntaa yllä ja saamme yhä suuremman vastuksen. Myös yleinen mielipide pitää olla takana.

J.K.P.: Mannerheim jää ja tulee uusi hallitus ja me menemme.

Leino: Sotasyyllisyysasia kulkee omaa rataansa. – Hallituksen vaikeudet eivät ole niin suuret, että hallituksen olisi erottava. Ulkopoliittisesti: valvontakomissio ei ole hallitusta vastaan, vaan hyväksyy hallituksen. Ei ole vielä todettu, että eduskunta on hallitusta vastaan. On kyllä piirejä, jotka ovat hallitusta vastaan, mutta näiden piirien vuoksi ei ole erottava. Meidän täytyy myös ryhtyä propagandaan hallituksen politiikan puolesta. Hallituksen jäsenillä on liian paljon hallitustehtäviä ja liian vähän toimitaan ulospäin. Myös eduskuntapiireissä pitäisi enemmän esiintyä.

J.K.P.: Ryhmien puheenjohtajat olisi kutsuttava.

Pekkala: Sosialidemokraattien ryhmä on kovin huono. Maalaisliiton ryhmä??

Kilpi: Sosialidemokraattien ryhmässä on pieni enemmistö. Jos ryhmä pannaan seinää vastaan, niin se kyllä kannattaa hallitusta. Kokkolan kokous oli tehnyt huomautuksia, mutta katsoi kyllä, että nykyinen hallitus on ainoa mahdollinen.

Leino: Ryhmien puheenjohtajat olisi kutsuttava juhlahuoneistoon ja heille olisi tehtävä selvää.

Kekkonen: Sähkeluonnos presidentille J.K.P:n tehtävä huomiseksi.

Leino: Eilen oli tarkoitus, että presidentti eroaisi. Sentähden presidentille ei tällä kertaa mitään.

Res.

Lykätään huomiseksi.

 22.11. Kokous juhlahuoneistossa eduskunnan puhemiehen ja eduskuntaryhmien edustajain kanssa.

Katsaus valtiolliseen asemaan.

1) Viime aikoina hallituksen ja eduskunnan ja yleisen mielipiteen välinen suhde näyttää pyrkineen huonontumaan – heikontumaan.

2) Hallituksen periaate: yhteistoiminnassa eduskunnan kanssa. Menestymisen ehto: Eduskunnan kannatus ja että yleinen mielipide on hallituksen politiikan takana. Muuten ei menesty.

3) Yksimielisyys ilmoitettu: välirauhansopimuksen täyttäminen.

4) Mutta: Tämän periaatteen järin muodollisesti ottaminen ei riitä.

Esim.: Suuri kartano ja pieni naapuri, joilla riitoja ja ovat tehneet kirjallisen sopimuksen. – Pieni voi nojata tuomioistuimeen, jos tarve.

Täten meillä katsotaan, mutta asia ei ole näin meidän suhteissamme Neuvostoliittoon.

4^b) Neuvostoliiton politiikka naapureihinsa. Sellaiset hallitukset, jotka ovat ystäväll. ja joihin Neuvostoliitto voi luottaa. Tosin Yhdistyneet Kansakunnat, mutta se ei vielä ole varmaa, toistaiseksi kuitenkin pitävät silmällä muuta. Että Neuvostoliitto voi luottaa.

5) Neuvostoliitto myös Suomeen nähden: että voi luottaa, ettei enää koskaan Suomi ole Neuvostoliiton vihollisten puolella. Neuvostoliitossa on edelleen epäluulo Suomea kohtaan.

6) Ellei Neuvostoliiton hallitus katso voivansa luottaa Suomeen, niin arvatenkin se katsoo olevansa pakotettu hankkimaan täällä muita takeita – reaalisia takeita siitä, että Suomi ei joudu Neuvostoliiton vihollisten käytettäväksi.

7) Vielä ei ole normaalisuhteet. Välirauha. Valvontakomissio. Lopullinen rauha on vielä tekemättä. Mitä se tulee sisältämään, on vielä ratkaisematta.

8) Neuvostoliitto ja Zdanov ovat osoittaneet Suomea kohtaan suopeutta.

Länsivaltojen puolelta ihmetellään, että meitä kohdellaan paremmin kuin muita entisiä satelliittivaltoja.

On noudatettu tarkasti välirauhansopimusta.

9) Neuvostoliiton hallitus ja Zdanov ovat havainneet ja tunnustaneet, että hallitus on noudattanut politiikkaa, joka turvaa sen tarkoitusperän, että Suomi ei enää tule Neuvostoliiton vihamieheksi.

Ovat valmiit jatkamaan. Jos tämä politiikka saadaan vakiintumaan ja pysyväiseksi, niin Suomen suvereniteetti on taat­u – turvattu.

10) Edellytys on, että kansan suuri enemmistö saadaan tähän mukaan.

11) Sotasyyllisyys perustuu 13 artiklaan. Laki 12.9.45 ei ole takautuva, vaan takautuva on 13 artikla. Sen hyväksymisellä asia ratkaistiin. – Meidän tulkintamme. Minun intervjuuni tammikuussa 1945. – 

Neuvostoliitto ja sen hallitus panevat tähän suuren merkityksen. Katsovat sen todistukseksi siitä, että Suomi on päättä­ nyt hyväksyä uuden politiikan Neuvosto­ liittoon nähden.

Tod.: Monet keskustelut Zdanovin kanssa. Neuvostoliitto katsoo nyt kerta kaikkiaan asiaa tältä kannalta. Se on anal. sille mitä Liittoutuneet kansat –

Sopimus 8.8.45 –

Nürnbergin oikeudenkäynti –

Ribbentrop ym. syytettyinä.

14) Sotasyyllisyysoikeuden päätös vapauttamisesta.

Teki hyvin huonon vaikutuksen venäläisiin. Huononsi suhteita Neuvostoliittoon –»Puolet saavutuksista tuhottu». – Pitkä keskusteluni Zdanovin kanssa. Sanoin, että tuomitaan. – Zdanov ja Kreml eivät ole ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin. –Odottavat.

15) Pahoja asioita:

Sotasyyllisyysasia. 

Asekätköt.

Muita ei ole näköpiirissä, kun näistä selvitään.

16) Muut välirauhansopimuksen määräykset on suureksi osaksi selvitetty.

Saatu helpotuksia: Sotakorvauksen aika 8 vuoteen. Kolme kauppasopimusta: Palautustavarat. – On vielä kyllä selvitettäviä. Saksalaiset saatavat vaikea asia.

17) Jos nykyistä politiikkaa ei jatketa, niin konfliktiin.

Enemmän kuin todennäköistä, että huonot seuraukset – sillä muu politiikka kuin hallituksen ei Suomen etujen mukainen.

18) Hallitus ei voi hoitaa politiikkaa, ellei ole eduskunnan ja yleisen mielipiteen kannatusta.

19) Suhteet muihin maihin:

Diplomaattiset suhteet järjestetty useisiin maihin.

Neuvoteltu kauppasuhteista USA:n, Ranskan, Belgian, Puolan, Norjan ja Brasilian kanssa.

Luoton saanti: Epävarma – koska olimme Natsi-Saksan satelliitti – Toisella rintamalla olleet (Norja, Hollanti, Ranska ym.) ovat saaneet USA:sta paljon apua.

20) (Tämän [20] jätin pois.) Moitittu ja arvosteltu hallitusta lähettiläiden nimityksistä.

Asiata on tarkasti harkittu ja vaikeuksia on ollut.

Luulisin, että nimitykset eivät ole olleet niinkään epäonnistuneita.

En voi syventyä tarkemmin.

21) Sisäasiat.

Vaikeuksia.

1946 vielä vaikea.

22) Hallitusta syytetty heikkoudesta. Palkka-asioissa.

Myönnän, että siinä tulos joissakin kohdin ei ole paras. Sellaisen katastrofin jälkeen olisi voinut odottaa suurempaa romahdusta. – Unkarissa viime heinäkuusta palkat nousseet 6 kert., hinnat 31 kert.

Palkat olivat 2/3 = 66 

Hinnat nousseet 100

Maanviljelystuotteiden hinnat olivat n. 20 % tuotantokustannuksia alemmat.

23.11. Ruotsin livsmedelskommissionin¹ varapuheenjohtaja Havgard ja jäsen Kullberg luonani. Ei mitään erityistä.

¹ elintarviketoimikunnan

23.11. Orlov toi Stalinin vastauksen minun sähkösanomaani.

22.11. Juhlahuoneistossa päivälliset eduskunnan puhemiehille ja ryhmien edustajille.

Sen jälkeen annoin selostuksen hallituksen politiikasta. Kts. punktejani.

Seurasi lyhyt keskustelu.

Useat sanoivat esitykseni tehneen hyvän vaikutuksen ja toivoivat samanlaisia tilaisuuksia useammin.

23.11. Pekkala sanoi myös usealta taholta kuulleensa, että eilinen ilta teki hyvän vaikutuksen.

23.11 Härmä, Huunonen ja Tattari kävivät luonani lähetystönä SAK:n puolesta ja antoivat kirjelmän nykyisistä taloudellisista oloista, erittäinkin hintojen kohoamisesta.

24.11. Luokseni tulee New York Timesin kirjeenvaihtaja.

(Suunnitelma vastaukseksi)

1) Suomen politiikka.

Hyvät ja ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon.

Tietenkin myös länsivaltoihin USA:han ja Englantiin.

2) Suhteemme Neuvostoliittoon parantuneet.

Asema vakiintunut.

Neuvostoliitto osottanut suopeutta:

a) kolme kauppasopimusta,

b) sotakorvausaika pidennetty 8 vuodeksi.

3) Neuvostoliitto ja valvontakomissio, erityisesti Zdanov, noudattaneet tarkasti välirauhansopimusta.

Eivät sekaantuneet meidän sisäisiin asioihimme. Tosin joitakin erimielisyyksiä tulkinnassa. Mutta asiat saatu selvitetyksi.

4) Sotasyyllisyysasia.

13 artikla. – Sama tulkinta, jonka liittoutuneet kansat ovat omaksuneet.

Nürnbergin prosessi.

5) Lopullinen rauha.

Epäselvä vielä.

6) Taloudelliset vaikeudet:

a) Olemme menettäneet alueita.

b) Sotakorvaus.

c) Evakuoitujen sijoittaminen.

d) Vientiteollisuus ei voi toimia vielä koko kapasiteetilla. Raaka-aineista puute. Meillä valuutan puute.

7) Tarvitsisimme luottoa ulkomailta.

Maksamme kyllä takaisin.

26.11. Ulkoasiainvaliokunta.

Leino – ollut Styrovin luona. Puhui erillisestä pataljoonasta. Inkeriläisten p taljoona. Kiirehtii kokoamaan. Välirauhan 10 art.

Välirauhansopimuksen 21 artikla:

Lakkautettavien järjestöjen omaisuus on selvitettävä nopeasti. Suojeluskuntajärjestön asia on eduskunnassa. Aseveliliitto­ ja Lotta Svärd -järjestöjen bilanssi on käännettävä. Muiden järjestöjen bilanssit on myös käännettävä. Lakkautettujen järjestöjen jäseniä on liittynyt toisiin järjestöihin. Esim. »Työmaahuolto»-järjestöön on Lotta Svärdin jäseniä liittynyt. Niillä on Lotta Svärd järjestön astiat ym. Lotta Svärd järjestön tavaroita.

Ilmailuliittoon on myös liittynyt lakkautettujen järjestöjen jäseniä: Suomal. liiton ym.

2.11.44 on ilmoitettu, että kaikki varat on takavarikoitu. Mutta ei ole niin tehty. Savonlinnan suojeluskunta on lahjoittanut 180.000 mk. Ja arvopapereita paljon lahjoitettu.

Saksalaisen kolonnian¹ varat on luovutettu saksalaiselle seurakunnalle.

Komissio odottaa, että epäkohdat korjataan. Odottaa Suomen viranomaisten ryhtyvän toimenpiteisiin:

1) Lakkautettava Suomalaisuuden Liitto, Ilmailuliitto ja Itsenäisyyden liitto.

2) Ei sallittava uusilla nimillä uusia järjestöjä.

3) Kaikkien sotilaallisten ampumakerhojen yms. lakkauttaminen ja eräiden muiden seurojen lakkauttaminen, joiden enemmistön muodostaa lakkautettujen seurojen jäsenet.

4) Omaisuuskysymys lopullisesti selvitettävä.

5) Suojeluskuntien liput yhteen paikkaan. Informatio kaksi kertaa kuussa – 14. ja 28 p. joka kuussa.

Leino jatkoi sanoneensa, että ei ole sopiva hetki.

Styrov: Ellei ole sopiva hetki, niin hallitus arvostelee, mutta on toimittava viivyttelemättä.

J.K.P.: Kirjallinen nootti saatava. Masentuneisuus on kansassa vallalla.

Kekkonen: Ajankohta on kovin epäedullinen. Pitäisi koettaa välttää nootin tulemista. Itsenäisyyden Liitto oli sodan aikana pahin (Räikkönen). Itsenäinen Suomi oli huono: kannatti »Uutta Eurooppaa».

Suomalaisuuden Liitto on toisenlainen. Ei ole edes muodollista perustusta sen lakkauttamiseen. Siihen ei ole liittynyt lakkautettujen järjestöjen jäseniä. »Suomalainen Suomi» on kyllä huono. Se vastustaa hallituksen politiikkaa. Mutta sen lakkauttaminen tulisi vaikuttamaan huonosti, lisäisi masentuneisuutta.

Olisi toimitettava tutkimus. Nootin odottaminen olisi epäviisasta.

Pekkala = Kekkonen. Mutta jyrkkiin toimenpiteisiin ei ilman noottia.

J.K.P. pelkää, miten tästä ja muista asioista selviämme.

Gartz: Ilmailuliitto edustaa kansainvälistä yhteyttä kansainvälisellä alalla = Autoliitto.

Olisi ainakin perustettava uusi järjestö hoitamaan kansainvälisiä suhteita.

Svento: Asia olisi lykättävä.

Leino: Olisi asetettava henkilö selvittämään omaisuussuhteita.

J.K.P.: Kansa käsittää tämän asian niin, että kaikki suomalainen isänmaallisuus on hävitettävä.

Res.

Sisäasiainministeriö ottaa selkoa, minkälaiset nämä yhdistykset ovat.

Muuten asia lykätään.

¹ siirtokunnan

26.11. Ulkoasiainvaliokunnan kokouksen jälkeen minun huoneessani Svento, Pekkala ja Kekkonen. Keskustelimme asemasta.

Svento: Meidän kanssamme ei voi menetellä niinkuin Balkanin maissa. Se on saatava venäläisille selväksi ja etteivät tee meille vaikeuksia. Meillä Suomessa erittäinkin sanomalehtien pakinoitsijat myrkyttävät mielialan. Se on vaarallista ja epäisänmaallista. Voisiko jotain tehdä?

Minä: Venäläiset kaatavat sen, mitä me rakennamme.

Kekkonen: Venäläisillä on kahdenlaisia vaatimuksia:

1) sotilaalliselta taholta tulevia.

2) poliittinen taho ottaa huomioon meidän vaikeuksiamme, mutta on epäjohdonmukainen: asenne sotasyyllisyysasiassa; sanoi, että jos ei vangita, niin tapahtuu sitä ja sitä. Mutta ei ole tapahtunut mitään. Venäläisille täytyisi kaikki tämä selvästi sanoa, jotta ymmärtävät meidän vaikeuksiamme. Venäläisille on tehtävä selväksi, tahtovatko tämän hallituksen pysyvän pystyssä vai ottavatko toisen hallituksen.

Myöhemmin tuli luokseni Svento, joka kertoi heidän neuvotelleen yhdessä asiasta Leinon kanssa ja päättäneen mennä Zdanovin luo: Pekkala, Svento, Kekkonen, Kilpi ja Leino.

27.11. olivat Zdanovin luona. Siitä keskustelusta Kekkonen kirjoitti selonteon. Kts. sitä.

Lokakuun lopussa 1945 sotaväen päällikkö Lundqvist lähetti Pekkalalle, puolustusministerille, kirjeen, jossa esitettiin, että eri syistä olisi n. 40 upseeria vapautettava armeijasta. Jotenkin kaikki olivat sellaisia, joita pidettiin kykenemättöminä. Listan oli tehnyt Lundqvist ynnä kenraalit Tapola, Mäkinen ja Heiskanen. Lundqvist katsoi tämän toimenpiteen välttämättömäksi. Lundqvist toi minulle jäljennöksen, joka oli kolme viikkoa pöydälläni. Neuvottelimme yhdessä Pekkalan ja Lundqvistin kanssa. Pekkala oli samaa mieltä kuin Lundqvist. Lopuksi minä sanoin, että en tahdo omasta puolestani vastustaa toimenpidettä. Lundqvist lähetti kehoituksen upseereille pyytää eroa. Myöhemmin minä sanoin, että jos jotkut eivät pyydä itse eroa ja jos Mannerheim pian palaa kotimaahan, niin on paras ja oikeinta, että asian ratkaisu lykätään hänelle.

Joku upseereista saattoi asian lehtien kautta julkisuuteen. Siitä tuli suuri kohu.

Iltakoulussa 21.11.45 nostettiin kysymys, eikö IKL:läisille, jotka olivat todellisia sotasyyllisiä, mitään tehdä. Erittäinkin sosialidemokraatit (ja myös maalaisliittolaiset) ovat siitä kovin ihmeissään, että IKL:läiset jätetään kokonaan rauhaan, mutta sosialidemokraatteja ahdistetaan. Nousi kysymys myös IKL:n johtajista Annalasta ja Salmialasta. Ne pitäisi saa­da pois viroistaan. Joku lausui, että he kyllä lähtevät, kun heille huomautetaan. Peltonen puhui sitten Annalan kanssa, joka on tariffitoimiston päällikkönä rautateillä, ja Helo puhui professori Salmialan kanssa. Kumpikin kieltäytyi eroamasta.

30.11. päätettiin, että Annala, joka on sopimuspalkalla, vapautetaan maksamalla hänelle kontrahdin mukaan palkka koko ajalta, mikä hänellä on jäljellä (10 kuukautta). Hänet voitaisiin myös sanoa irti 6 kk., s.o. eroamaan 31.5.46, mutta se ei vastaisi tarkoitusta tässä tapauksessa. Tästä ovat lehdet myös puhuneet.

Annala tuli meille kalliiksi: n. 178.000 mk, jonka hän saa nyt heti.

27.11. oli 75-vuotispäiväni.

Valtioneuvosto oli päättänyt järjestää juhlan Kansallisteatteriin, mutta siitä minä kieltäydyin. Lehtien kautta pyysin myös, että tuttavat eivät vaivautuisi tulemaan luokseni. Valtioneuvoston jäsenet otin vastaan. Enckell puhui kauniisti ja ilmoitti, että valtioneuvosto oli päättänyt lyöttää muistomitalin minusta. Samoin otin vastaan puolueiden ja eduskuntaryhmien edustajat. Samoin Kansallis-Osake­Pankista Honkajuuren ja Ilveksen. Orlov tuli myös luokseni ja toi neuvostohallituksen onnittelut sekä Zdanovin onnittelut. Sähkösanomia tuli kovin paljon. Kts. lehtiä.

28.11. oli iltakoulu. Valtioneuvoston jäsenet järjestivät tavallista paremman päivällisen ja kutsuivat myös Allin päivällisille. Käsittelimme ainoastaan yhden asian.

30.11. Zdanov oli kutsunut luokseen kaksi edustajaa kolmesta suuresta eduskuntaryhmästä: maalaisliitosta Vilhula ja Vesterinen, sosialidemokraateista Hiltunen ja Lumme sekä SKDL·stä rouva Kuusinen ja Leino.

Leino soitti myöhemmin, että olivat olleet 3 tuntia ja keskustelu oli tehnyt hyvän vaikutuksen. Lupasi selonteon myöhemmin.

3.12. U. Castrén luonani.

Pyysi, että korkeimman oikeuden presidentti nimitettäisiin, niin että hän voisi olla sotasyyllisyysoikeuden  puheenjohtaja.

Castrén mainitsi:

Oikeusneuvos Gylling (vanhin oikeusneuvoksista)

» Möller

» tri Hakulinen.

Minä kysyin, eikö hän, Castrén, voisi tulla siihen virkaan.

Castrén vastusti jyrkästi. Hän ei sovi siihen.

Minä esitin Castrénille, mitä Zdanov oli sanonut viime aikoina. Annoin lukea Kekkosen selostuksen viiden hallituksen jäsenen käynnistä Zdanovin luona. Puhuin myös kolmen ryhmän edustajain käynnistä ja mitä Zdanov oli puhunut.

Castrén vastasi, että hän kyllä ymmärtää asian poliittisen merkityksen, mutta hän ei voi ottaa huomioon, mitä Zdanov sanoo. Hän on tehnyt tuomarinvalan ja hänen täytyy tuomita sen mukaan.

Minä sanoin myös, että oikeudenkäynti ei saisi levitä.

Castrén vastasi, että ei voi estää syytettyjä esittämästä puolustuksekseen, mitä tahtovat.

Keskustelu Castrénin kanssa teki minuun raskaan vaikutuksen. Olin odottanut hänen ymmärtävän paremmin.

Sanoin että heidän tulee myös ottaa huomioon isänmaan etu. Heillä ei ole oikeutta panna maan menestystä vaaraan. Castrén pysyi kuitenkin kannallaan.

4.12. monta keskustelua.

Kekkosen kanssa korkeimman oikeuden presidentin paikasta. Hän ottaa selvää asiasta.

Kekkonen oli huolissaan valtiollisesta poliisista. Siellä on kommunistien vaikutus tullut aivan liian suureksi. Päätimme, että lähitulevaisuudessa otamme sen asian esille.

Kekkonen puhui myös Anthonin asiasta. Brusiin on esittänyt hänen päästämistään vapaaksi. Hänen terveytensä on pilalla ja hän voi kuolla.

1.12. Pääministerin sihteeri Heikkilä tuli luokseni ja kertoi oikeusministeriön kansliapäällikön ilmoittaneen, että korkeimman oikeuden presidentti Neovius on päättänyt erota. Jättää tänään eropyynnön. Korkeimmassa oikeudessa oli harkittu, että U. Castrén olisi paras hänen sijaansa. Castrénin sijaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen Aura.

Pyysin Heikkilää puhelimella ilmoittamaan tästä ministeri Kekkoselle, joka on Oulussa, ja käskin kutsumaan valtioneuvoston kokonaan koolle maanantaina kl. 1 ja sanomaan Kekkoselle, että hän silloin olisi Helsingissä.

3.12. Valtioneuvoston yksityinen istunto.

1) Korkeimman oikeuden presidentin Neoviuksen eropyyntö.

Jos ero, niin Gylling hoitaa virkaa. Edvard Gyllingin veli.

Res.

Lykätään.

2) Iltakoulua ei tällä viikolla.

3) Kaatuneiden haudalle seppele Itsenäisyyspäivänä.

4) Zdanovin esitys. ryhmien edustajille.

J.K.P.: Eikö olisi esitettävä ryhmille?

Rouva Kuusisen selostus olisi annettava tiedoksi.

Kekkonen: Olisi tehtävä selväksi ryhmille.

Peltonen: Lumme on jo antanut alustavan selonteon ryhmälle.

Leino: Sovittiin heti, että annettaisiin ryhmille. Rouva Kuusisen muistiinpanot annetaan tiedoksi.

Törngren: Vaikka Zdanov sanoikin, että oli luottamuksellinen, niin hänen aikomuksensa oli, että tulisi tunnetuksi. Törngren huomautti Zdanoville, että annetaan tiedoksi, ja siitä Zdanov kiitti.

Res.

Leino huolehtii siitä, että rouva Kuusisen selostus monistetaan ja jaetaan hallituksen jäsenille.

5) Kekkonen: Tasavallan suojeluslaki. Perustuslakivaliokunta luultavasti hylkää. Maalaisliiton ryhmässä oli siitä ikävä keskustelu. Odotetaan, tekeekö hallitus siitä luottamuskysymyksen. Hallituksen on esiinnyttävä, ennenkuin perustuslakivaliokunta tekee päätöksen. Laki on tarpeen niin kauan kuin välirauhatila kestää. Oikeusministeriössä ei esiinnyt sellaisia asioita, mutta sisäministeriössä.

J.K.P.: On perusteltava, millä syillä tämä laki on välttämätön.

Leino: Nyt on 17 turvasäilössä. Esim. on uhattu Zdanovin henkeä. Siitä ilmoitus valvontakomission puolelta.

Res.

Kekkonen ja Leino laativat p.m:n minulle.

4.12. Kilpi luonani. – Kertoi: Eilen oli sosialidemokraattien puoluetoimikunnan kokous – sotasyyllisyydestä.

Hiltunen esitti, mitä Zdanov oli kolmen ryhmän edustajille lausunut.

Kysymys Tannerista on heille tärkein. Oli lausuttu, että ellei tuomioistuin vapauta Tanneria, niin sosialidemokraattien edustajat pois hallituksesta. Tämä mielipide sai kuitenkin ainoastaan 3 ääntä 6 vastaan.

Puoluesihteeri Varjonen oli sanonut: Olemme menettäneet itsenäisyytemme. Suomi on orjavaltio yms.

4.12. U Castrén jälleen luonani. Annoin hänen lukea H. Kuusisen selonteon Zdanovin puheesta eduskuntaryhmien edustajille 30.11.45.

Castrén pyysi meitä jälleen nimittämään korkeimman oikeuden presidentin ja esitti ensi sijassa Mölleriä: hänellä on eri näkemys – on aina ollut kova antinatsi.

Möller on Castrénin mielestä parempi kuin Gylling.

Petäys on valitettavasti jäävi sotasyyllisyysoikeuden puheenjohtajaksi.

5.12. Valtioneuvoston yksityinen neuvottelu.

Korkeimman oikeuden presidentti.

Kekkonen: Korkeimman oikeuden lähetystö. On neuvotellut epävirallisesti: enemmistö kannattaa oikeusneuvos Mölleriä. Kolme oli kannattanut oikeusneuvos Gyllingiä.

Kekkonen omasta puolestaan: Petäys tulisi kysymykseen, mutta ei voi olla puheenjohtajana sotasyyllisyysoikeudessa. – Myös voisi tulla kysymykseen Itä-Suomen hovioikeuden presidentti Kannel. – Kekkonen ei vielä ole valmis tekemään ehdotusta.

J.K.P. kertoi keskustelusta Castrénin kanssa. Möller ensi sijalla.

Helo: Olisi saatava ulkopuolelta. Nyt voisi Castrén tulla puheenjohtajaksi ja Gylling jäseneksi.

Leino: Jo huomenna ratkaistava.

Hiltunen: = Leino.

Kekkonen: Yksi päivä ei merkitse mitään.

Vesterinen: Ei huomenna, Itsenäisyyspäivänä.

J.K.P.: Tänä iltana ratkaistaan.

Vesterinen= J.K.P.

Res.

Kokous tänään kl. 8 illalla.

5.12. illalla. Kork. oikeuden presidentin viran täyttäminen.

Kekkonen: Sopivin kandidaatti olisi Möller. Oli puhunut mm. Möllerin kanssa. Huomauttanut hänelle, että on tärkeää, että presidentin järjestys ja johto eivät anna oikeudenkäynnin levitä.

Ehdottaa Mölleriä.

J.K.P. = Kekkonen.

Helo: On toista mieltä. Oli ajatellut toista henkilöä tähän paikkaan. Oikeuslaitoksessa olisi paljon korjaamista. Suomi ei saa oikeusvaltion tahraa pois.

Kukaan muu kuin Helo ei puhunut vastaan.

Res.

Möller nimitetään.

Pravdan kirjoitus 5.12.45.

J.K.P.: Hyökkäys hallitusta vastaan. Pitääkö saattaa julkisuuteen?

Svento: Luulee, että kirjoituksessa ei syytetä hallitusta. Ei ota hallituksen kannalta niin kuin J.K.P.

Svento: Pitäisi saattaa julkisuuteen, mutta ei huomenna.

Helo: Julkisuuteen.

Vesterinen: Zdanov sanonut: On pieni asia, jos tuomitaan Venäjällä, verrattuna siihen taka-askeleeseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Res.

Saatetaan julkisuuteen.

Takki: Iloinen uutinen: saamme 29 laivaa vapaaksi.

Keväällä ei vaadita 35 alusta, vaan 25.

7.12. Enckell luonani:

Procopé tulee luokseni ja kysyin, mitä sanon hänelle.

Minä: 1) Syytetyt: lyhyen perustelun jälkeen eivät puhuisi mitään. Missään tapauksessa prosessin ei pitäisi saada levitä.

2) Procopén esiintyminen asianajajana: Pravdan artikkeli. että Procopé on puhuttu.

Enckell: Luulee että USA tahtoo osottaa ystävällistä suhtautumista meihin. Luftfartsopimus¹. – Eräs amerikkalainen kenraali tulee tänne. Virallisesti ilmoitettu, että kauppasuhteet on alettu. Meidät on kutsuttu kongressiin för handel och arbete.² – Ja nyt Trumanin sähke. Nämä ovat todistuksena.

¹ Lentoliikenne-

² kauppa- ja työvoimakongressiin

Musta lista:

Enckellin luona ollut Hulley:

Gartzin suullinen lupaus, että me poistamme USA:lle epämieluiset henkilöt taloudellisista elimistä.

Enckell sanonut aikaisemmin Hulleylle, että jos heillä on joitakin toivomuksia, niin voivat lausua mielipiteensä.

Hulley oli tänään ollut Enckellin luona ja sanonut, että hän on saanut määräyksen USA:sta esittää listan.

Erik v. Frenckell

R. v. Fieandt 

C.-G. Herlitz

Edmund von Prussing

E. Ilves

A. W. Jusu (0/Y Skoha)

Hans August Sohluter (Teräskonttori)

L. Matikainen (Puutalo Oy) 

Gunnar Ståhle (Aero) 

Honkajuuri

Petter Forsström (Lojo Kalk) 

Allan Staffans (Crichton) 

Paavo Talvela (Selluloosa) 

Esko Riekki (Uusi Suomi)

J. Kalevi Salminen

Alfred Jozua (Paperituote) 

Lauri Haarla

Antti Wihuri.

Res.

Enckell puhuu Wasastjernan ja J. Castrénin kanssa. Asia lykätään, kunnes Hamilton tulee.

8.12. Valtioneuvoston istunto.

Päätettiin, että sotasyyllisyysasiassa ei vaadita vahingonkorvausta. – Tarjanne katsoi, että muodollisuuden vuoksi olisi tästä valtioneuvoston tehtävä erityinen päätös.

7.12. Möller kävi luonani.

8.12. Neuvottelu: minä, Enckell, Kekkonen ja Svento.

Mitä puhun, kun menen kl. 3 Zdanovin luo? – Sovimme:

Olemme puhuneet Möllerin ja Castrénin kanssa:

1) järjestys oikeudessa.

2) jutun laajeneminen olisi estettävä.

3) Olen esittänyt myös asian poliittisen puolen. Se on tunnettu tuomioistuimen jäsenille.

– Svento: Hallitus on kosketuksessa tuomioistuimen yksityisten jäsenten kanssa.

8.12. Enckell. 

Shepherd oli ollut hänen luonaan. – Mustat listat:

Shepherd oli maininnut Bosley’n listan.

Enckell oli sanonut, että se on toinen kuin Hulleyn antama. Mitä meidän on tehtävä?

Shepherd: Ståhle on saatava Aerosta pois – absolut bort¹. Kovin kompromettoitu. Muuten ei yhteistoimintaa Aeron kanssa.

Shepherd oli lopuksi pyytänyt odottamaan asiassa.

Enckell kertoi Shepherdille, että Zdanov oli sanonut, että kun olemme antaneet asian tuomioistuimelle, niin se on rikkonut 13 artiklan yhteistoim.

Shepherd sanoi: Se on Zdanovin yksityinen mielipide.

Shepherd oli ollut yhtä mieltä Enckellin kanssa, että venäläisten demokratia on erityistä laatua. Venäläiset eivät ymmärrä meidän länsimaiden kantaa.

¹ ehdottomasti pois

8.12. Kl. 3 Zdanovin luona hänen pyynnöstään. Savonenkov läsnä.

Zdanov sanoi tahtovansa puhua kanssani. Sanoi tämän keskustelun olevan hyvin tärkeän.

Zdanov sanoi ensiksi, että asema on huonontunut kolmessa suhteessa:

1) Ei tiedä, tulevatko erehdykset, joita oikeudenkäynnissä on tehty, korjatuksi.

2) Yhteistyö (сотрудничество) 13 artiklaan nähden ei ole установлено¹, pantu toimeen. Ei tiedä, onko tämä сотрудничество сохранено², vai ovatko asiat kehittyneet siihen suuntaan, että yhteistyö, josta 13 artiklassa puhutaan, loppunut.

Jos tulee осложнения³ edelleen, niin tulos voi olla, että tulee farssi. Se tekee huonon vaikutuksen Neuvostoliitossa. Mitä Suomessa nyt tehdään tässä asiassa?

Suomen hallitus ei voi päästä vastuunalaisuudesta 13 artiklaan nähden. Hän, Zdanov, ei ole saanut tietää, mitä hallitus on tehnyt. Minun puheestani Itsenäisyyspäivänä käy ilmi, että Suomen hallitus tahtoo täyttää 13 artiklan. Mutta miten asia menee? Hänellä on suuri тревога⁴ siitä, miten oikeudenkäynti tulee menemään. Me olemme – Zdanov sanoi – tehneet paljon työtä yhdessä ja saaneet aikaan tuloksia, mutta yhdessä päivässä kaikki voi mennä pilalle ja tuhoutua.

13 artiklan mukaan meidän täytyy olla yhteistyössä ja konsultoida, että 13 artikla tulee täytetyksi.

Miten asia nyt tulee menemään?

Hän, Zdanov, on myös spontanisesti ollut yhteydessä eduskuntaryhmien edustajain kanssa ja esittänyt heille kantansa.

Kysymys on: Tahdotaanko olla yhteistoiminnassa rikollisten kanssa vai Neuvostoliiton kanssa.

Hän on kuullut kaikenlaisia huhuja oikeudenkäynnistä. – Lopuksi viittasi myös siihen, että rikolliset aikovat hyökätä hallituksen jäsenten ja myös minun, pääministerin, kimppuun. Minä (J.K.P.) olen vuoden aikana tehnyt suuren työn.

Zdanov jatkoi, että nyt on tullut väliin тесное облако⁵ – Miten tulemme viemään asiaa eteenpäin?

Zdanov mainitsi ne 5 уступок⁶, jotka he ovat tehneet ja jotka hän oli maininnut ryhmien edustajille. (Zdanov otti esille puheensa käsikirjoituksen, jonka hän oli esittänyt ryhmille. Se oli koneella kirjoitettu.)

Minä ilmoitin puhuneeni oikeuden puheenjohtajan Möllerin kanssa ja samoin useita kertoja varapuheenjohtajan Castrénin kanssa. Olin puhunut a) järjestyksestä oikeudenkäynnissä, b) että oikeudenkäynti ei saa laajentua, c) edelleen olin esittänyt tämän asian poliittisen puolen tärkeyden. Luulen, että asia on nyt oikeuden jäsenten tiedossa. Sillä luulen, että eduskuntaryhmien edustajain kautta, jotka ovat olleet Zdanovin luona, asia on tullut kaikkien oikeuden jäsenten tietoon.

Sanoin, että kuten olen aikaisemmin sanonut, hallitus ei voi antaa käskyjä tuomioistuimelle. Voimme ainoastaan yksityisesti antaa jäsenille tiedon kannastamme. Mutta he itse ratkaisevat asian. Kun asia on annettu tuomioistuimelle, niin katsomme, että olemme täyttäneet sen, mitä 13 artikla määrää. Emme ole katsoneet, että сотрудничество⁷ voisi koskea esimerkiksi itse rangaistusta. Kun valvontakomissio ei ole vastustanut sitä, että asia on jätetty tuomioistuimelle, niin olemme katsoneet, että valvontakomissio on hyväksynyt tämän meidän kantamme. Omasta puolestani en ole voinut ajatellakaan, että » сотрудничество»⁷ vielä voisi jatkua sen jälkeen, kun asia on tuomioistuimen käsissä. Jos hän, Zdanov, olisi siitä toista mieltä, olisi hänen pitänyt se sanoa silloin, kun uusi laki oli suunnittelun alaisena.

Zdanov pysyi kannallaan, että сотруднич(естьо)⁷ kestää siihen asti, kun tuomio on annettu. Zdanov luki 13 artiklan venäläisen sanamuodon: »в деле суда»⁸. Se on aivan selvästi sanottu. »Minun tulkintani ei ole oikea» Zdanov sanoi. Savonenkov yhtyi Zdanoviin. Suomen hallitus on 13 artiklan mukaan velvollinen yhteistoimintaan loppuun asti. Millä tavalla Suomen hallitus toimii, se on hallituksen asia.

Minä vastasin, että olemme valmiit yhteistoimintaan loppuun asti, mutta ainoastaan niin paljon kuin on meidän vallassamme. Emme voi tehdä muuta kuin olla yksityisessä kosketuksessa tuomioistuimen jäsenten kanssa ja esittää heille kantamme. Zdanov oli aluksi hyvin kiihkeä, mutta lopuksi hän rauhoittui ja näkyi olevan tyytyväinen siihen, kun minä sanoin, että me teemme kaiken minkä voimme.

¹ päätetty

² yhteistyö säilynyt

³ ongelmia

⁴ huoli

⁵ synkkä pilvi

⁶ myönnytystä

⁷ yhteistyö

⁸ »mikä koskee oikeutta»

9.12. Jos oikeudenkäynnissä hyökkäävät myös minun päälleni, niin on mahdollista, että minun täytyy esiintyä (pyytää saada tulla kuulluksi).

Suunnitelmani sitä varten:

1) En ollut edellyttänyt, että minut sekotettaisiin tähän asiaan, koska minä en siihen kuulu. Minun kantani pitäisi olla tiedossa. Mutta katsoen asemaani pääministerinä pidän tarpeellisena esittää kantani.

2) Tässä on kysymys Suomen ulkopoliittisesta asemasta. Sitä minä olen aina pitänyt silmällä.

3 kohtaa:

a) Suomen suhde Neuvostoliittoon.

b) Suomen suhde pohjoismaihin.

c) Suomen suhde Saksaan.

3) Minun kantani on aina koko itsenäisyyden ajan ollut: hyvät suhteet ja ystävyys Neuvostoliittoon.

Palaan siihen myöhemmin.

4) Suomen suhde pohjoismaihin: Historiallisista, kultturellisista, taloudellisista ym. syistä Suomen suhde pohjoismaihin on aina ollut läheinen ja tulee minun ajatukseni mukaan aina olemaan sellainen. Suomen kansan yhteiskunnalliset olot ja kansan mentaliteetti ovat suuresti yhtäläiset kuin Ruotsin ja muiden pohjoismaiden. Siihen vaikuttaa myös erityisesti se, että Suomessa on suhteellisen suuri ruotsinkielinen vähemmistö.

Se ei ole eikä tulevaisuudessa tule olemaan millään tavalla suunnattu Neuvostoliittoa vastaan eikä se tule olemaan millään tavalla vihamielinen tai vahingollinen Neuvostoliitolle. Ennen sotia toisinaan ajateltiin myös poliittista yhteistoimintaa, mutta siitä ei tullut mitään. Vielä vähemmän siitä tulevaisuudessa voi tulla mitään.

Se puolustusliitto, josta oli puhe talvisodan jälkeen Ruotsin kanssa, mutta joka raukesi, koska Neuvostoliitto ei katsellut sitä hyvällä mielellä, perustui tarkasti silloisten olojen s.o. Moskovan rauhan 12.3.40 pohjalle ja tarkoitti sen pysyväisyyttä ja olojen vakiinnuttamista sen pohjalla.

Nyttemmin voi yhteistyö koskea ainoastaan kultturellisia, sosiaalisia ja taloudellisia asioita.

Sain keskusteluista Molotovin kanssa sen käsityksen, että tällaista kosketusta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä ei Moskovassa vastustettu. – Kts. keskustelua Molotovin kanssa puolustusliitosta.

5) Saksa 1940:

a¹) Olin natsivastainen. – Kokoomuspuolueen johtajien pitämät puheet. Esimerkkejä.

a²): »Saksan siipien suojaan».

Minä puhuin siitä, että nämä kaksi valtakuntaa Neuvostoliitto ja Saksa, jotka silloin eivät olleet sodassa keskenään, vaan olivat yhteistoiminnassa, tulisivat hallitsemaan Eurooppaa. Aina korostin sitä, että Suomen pitäisi päästä »pohjoismaiden blokkiin» s.o. samaan ryhmään pohjoismaiden kanssa, johon me kulturellisesti, sosialisesti ja taloudellisesti sekä koko elämänkatsomukseemme nähden kuulumme. Humoristisesti ja drastillisesti sanoin, että siinä blokissa me pohjoismaiset kansat »hoitaisimme kaalimaitamme ja sikojamme».

Silloin Saksa ei ollut sodassa Neuvostoliiton kanssa. Omasta puolestani en uskonut Saksan ja Neuvostoliiton väliseen sotaan sen vuoksi, että olin lujasti vakuuttunut siitä, että jos Saksa hyökkäisi Neuvostoliiton päälle, se päättyisi Saksan häviöön, enkä edellyttänyt Saksan johtajien voivan sellaiseen toivottomaan ja jo edeltä päin epäonnistumaan tuomittuun yritykseen ryhtyvän. Sillä minulla oli varma käsitys Neuvostoliiton sotilaallisen voiman mahtavuudesta. Sillä aksiomi on (Clausevitz), että Venäjälle tosin voi invaderata¹, mutta Venäjää ei voi kukistaa, ellei kansa tee kapinaa hallitusta vastaan. Ja jokainen, joka vähänkään tunsi Neuvostoliiton oloja, tiesi sen sisäisen lujuuden. – Se oli yleinen diplomaattikunnassa Moskovassa. – Olin – vastoin monen muun mielipidettä – vakuutettu siitä, että Neuvostoliitto ei tulisi alottamaan hyökkäyssotaa Saksaa vastaan. Tätä voisin perustella monella syyllä, mutta jätän sen tekemättä.

Tämän kantani toin esille.

Kts. raporttia ja kirjettä Rydille maaliskuussa 1941.

b) Minulle ja luultavasti meille kaikille vanhempaan polveen kuuluville oli periaate, joka kaikissa valtio-opin ja politiikan käsikirjoissa esitettiin ja jonka historiasta olimme lukeneet, nimittäin:

Että suurvaltojen aikakaudella pienten valtioiden etujen mukaista on, että on olemassa useita suurvaltoja. Eräs tunnettu tiedemies on sen määritellyt siten, että puskuripolitiikka on pienten valtioiden henkivakuutus (esimerkkeinä hän mainitsee Sveitsin, Belgian, Hollannin ja Balkanin valtiot).

Suurten tasapainopolitiikka on pienten elämän edellytys. Mutta edellyttää myös, että pieni koettaa pysyä suurten sotien ulkopuolella.

Siihen aikaan, 1940–41, edellytin, että Neuvostoliitto ja Saksa vallitsisivat Euroopan manteretta. En vieläkään ole varma, ettei sellainen tila olisi ehkäpä vuosikymmenien aikana ollut mahdollinen, sillä edellytyksellä että Saksan politiikkaa sekä ulospäin että muihin Euroopan kansoihin nähden olisi johdettu – ellei nerokkaasti, niin ainakin edes – tavallisella talonpojan järjellä. Mutta kuten on käynyt ilmi, Saksan sekä ulkopolitiikka että sen suhtautuminen Euroopan kansoihin yleensä on kaikissa suhteissa ollut suorastaan päätöntä.

Nyttemmin ovat olot kokonaan muuttuneet.

6) Suomen suhde Neuvostoliittoon:

Siinä minulla on ollut jo kauan selvä ja täysin johdonmukainen linja:

Hyvät välit, ystävyys ja konfliktien välttäminen.

Kun erheellisellä ja väärällä politiikalla olimme v. 1939 joutuneet sotaan, joka päättyi, niinkuin se vain voi päättyä, onnettomasti, oli meidän noudatettava Moskovan rauhaa 12.3.40 ja asetettava elämämme sen pohjalle.

Hyvät välit ja ystävyys Neuvostoliittoon ja konfliktien välttäminen.

Tätä minä seurasin ja sitä minä raporteissani ja kirjeissäni aina terotin.

Esimerkkejä. – Sitaatteja.

1) Jo talvisodan aikana 13.2.40 merkintä päiväkirja.

2) Kirje Wittingille 18.4.40.

3) Ensi raportti 14.5.40; (Stalinin asema).

4) Kirje Wittingille 30.6.40 spekulatiot.

5) Kirje Wittingille 25.8.40.

6) Sähke Helsinkiin sotakirjallisuudesta, lokakuun loppu 1940.

Molotovin luona 1.11.40.

7) Kirje Tannerille 26.12.40, (»Epäilet kantaani tulen kuolemaan».), Taitamatonta ulkopolitiikkaa, väistettävä ja vältettävä konflikteja.

8) Punktit 2.1.41.

Kremlin politiikan tarkoitus, p. 5 – vaikea sanoa. Mainitsin olevan kaksi mahdollisuutta:

a) tehdä loppu meistä,

b) Neuvostoliitto tyytyy Moskovan sopimukseen. Omasta puolestani asetuin tälle b) kannalle. (En ole ollut enkä ole kommunisti.)

Meidän politiikkamme:

Tietysti neutraaleja siten, että emme tahdo sekaantua sotaan. Mutta se ei ole pelastanut monta maata.

Väistävää ja konflikteja välttävää ja sovittelevaa politiikkaa, myös hallituksen kokoonpanossa, kuten olemme viimeisten 10 kuukauden aikana tehneet. Toisenlainen politiikka veisi meidät katastrofiin. – 8. ja 12. p.

9) Suuren Venäjän valtakunnan olemassaolo on selviö.

10) Sähkeeni eroamisesta 20.2.41.

11) Kirje 1.3.41 Rydille.

12) Päiväkirja 13.6.41.

13) Päiväkirja 29.4.41.

7) Neuvostoliiton ja Saksan ystävyys syyskesällä ja syksyllä 1940.

»Barbarossa»-suunnittelu joulukuussa 1940.

8) Kauttakulkusopimus – Molotovin keskustelu minun kanssani.

Luulin viattomaksi. Molotov ei protestoinut.

9) Neuvostoliiton turvallisuusnäkökohtien tyydyttäminen ja hyvien välien ylläpitäminen suuren naapurimme kanssa sekä kansamme omien ihanteiden mukaisten elämänmuotojen säilyttäminen ja yhteytemme Pohjolaan eivät olleet ristiriidassa.

10) Neuvostoliiton intressipiiri – kuuluu Saksan »siipien suojaan».

a) Natsismia vastaan aina – puheet.

b) Tasapaino Saksan ja Neuvostoliiton välillä. Miten Euroopan olot järjestyisivät, se oli tietämätöntä.

c) Kirjeistäni käy selvästi ilmi, että minun politiikkani oli – ei Saksan alle, vaan pohjolan yhteyteen, Pohjolan »blokkiin».

d) Sotaan ei millään nimellä.

Suomen historia osottaa, että Suomen pitää välttää sekaantumista sotiin.

11) Minun linjani on aina ollut:

Ei sotaan.

Sodan ulkopuolella lujasti.

Heti kesästä 1940 alkaen ja sitten lujasti v. 1941 alkaen olisi jyrkästi ollut ohjattava yleistä mielipidettä siihen, että me tahdomme joka tapauksessa pysyä sodan ulkopuolella ja neuvotteluilla koettaa saada asiat järjestetyksi. Jos niin olisimme menetelleet, niin vaikka Saksa olisi miehittänyt maan ja vaikka maata olisi kovasti hävitetty, olisi asemamme ja tulevaisuutemme parempi kuin se on nyt.

12) Suomen ja Neuvostoliiton suhteet olivat kesällä ja syksyllä 1940 jännittyneet. Moskovan diplomaattipiireissä siitä paljon puhuttiin ja paljon ikäviä huhuja liikkui. Samoin maailman lehdistö kirjoitti. Minä tein parastani suhteiden parantamiseksi. En ollut oikein selvillä, mikä oli syynä Neuvostoliiton silloiseen suhtautumiseen meihin.

Jälkeenpäin olen tullut siihen käsitykseen, että Euroopan yleispoliittinen tila aiheutti suhteiden kiristymisen Saksan voitot lännessä Saksan uhka Neuvostoliittoa kohtaan.

Epäluulo meitä kohtaan. Suomen aikomuksia epäiltiin. Epäilyn aiheutti:

1) rajojen varustaminen,

2) sotakirjallisuus ja muut Neuvostoliitolle epäystävälliset mielenosotukset Suomessa,

3) Ystäv. seuran ahdistaminen ym. Kaikki tämä herätti epäluuloja meitä kohtaan.

¹ tunkeutua

10.12. Puhuin Anthonin asiasta Leinon ja Kekkosen kanssa.

Leino lupasi harkita, miten Anthonin olo turvasäilössä voitaisiin helpottaa. Hän katsoi, että Anthonia ei voi päästää vapaaksi, koska on tehnyt niin pahoja tekoja. (Tri Brusiin oli ehdottanut Anthonin vapaaksi päästämistä.)

Minä kehotin harkitsemaan Anthonin asian loppuun asti. Jos Anthonia ei voi syyttää ja tuomita, koska on toiminut määräysten mukaan, niin pian hänet kuitenkin on päästettävä vapaaksi. Jos hänet taas voidaan panna syytteeseen, on paras tehdä se niin pian kuin mahdollista.

Leino lupasi ottaa tästä kaikesta selvän ja jonkun päivän päästä palataan asiaan.

Keskustelimme myös tasavallan suojelus­ laista, jonka pidentäminen tulee pian esille eduskunnassa.

Leino kertoi, että kun aivan äsken paljastettiin aseita eräässä maaseutupaikassa (Iisalmen puolella?), niin asekätkijät ja heidän vaimonsa huusivat, että »ei tämä vielä ole lopussa, vaan kyllä aseita vielä tarvitaan ja tullaan käyttämään».

(Refl. Pyhä yksinkertaisuus: Suomen kansa ei vähällä opi.)

10.12.

Bankdirektör Gustaf Lagercrantz,

Djursholm.

Ärade Broder,

Ditt kära brev den 23 november är jag nu först i tillfälle att besvara. Tack för Dina ord. Och tusen tack tili Dig och Din ärade Fru för den synnerligt angenäma gåvan och lyckönskan tili min födelsedag. Skada hara att det ej kunde vara – såsom jag hade föreslagit– en gratulation till min fyllda 25 år. Och så tack även för de ståtliga och till innehållet värdefulla band som jag emottog från lnteckningsbanken, naturligtvis på Ditt initiativ.

Mitt arbete är verkligen tungt, det måste jag medge. Jag försöker föra lasset till den slutliga freden, då detta interimtillstånd tar slut och kontrollkomissionen skall resa bort och mera normala rörhållanden inträder.

Det som Du skriver om de olika språkfrågorna delar jag fullständigt. Min avsikt är att äntligen få dem avgjorda enligt de principer som regeringen i sitt programm har framhållit. Meningen var att ta upp universitätsfrågan ännu under denna höst men saken har fördröjts hos universitätsmyndigheterna. Min avsikt är att ta steget fullt ut. – Jag berörde i mitt tal på Självständighetsdagen nationalitetsfrågor och underströk regeringens utfästelser. Mitt tal godkändes på förhand av regeringens ledamöter. Jag tänker inte ge efter i dessa frågor.

Jag slutar dessa rader med att ännu tacka Dig och Din Fru för Eder uppmärksamhet och förblir med hälsningar

Din alltid tillgivne

J.K.P.¹

¹ Pankinjohtaja Gustaf Lagercrantz,

Djursholm.

Arvoisa Veli,

Minulla on vasta nyt tilaisuus vastata ystävälliseen kirjeeseesi marraskuun 23. päivältä. Kiitokset siitä mitä kirjoitit. Ja tuhannet kiitokset Sinulle ja kunnioitetulle Rouvallesi erikoisen miellyttävästä lahjasta ja onnentoivotuksista syntymäpäiväni johdosta. Vahinko vain, ettei kyse voinut olla kuten olin ehdottanut onnittelusta 25-vuotispäiväni johdosta. Ja kiitos vielä upeista ja sisällöltään arvokkaista niteistä, jotka vastaanotin Inteckningsbankenilta (Kiinnitysluottopankilta), tietenkin Sinun aloitteestasi.

Työni on todella raskasta, se minun on myönnettävä. Yritän viedä tämän kuorman lopulliseen rauhaan saakka, jolloin tämä välivaihe päättyy ja valvontakomissio matkustaa pois ja saadaan normaalimmat olot.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä mitä kirjoitat kielikysymyksistä. Aikomukseni on saada ne vihdoin ratkaistuiksi niiden periaatteiden mukaisesti, jotka on esitetty hallitusohjelmassa. Tarkoituksena oli ottaa yliopistokysymys esille vielä tämän syksyn aikana, mutta asian käsittely yliopistoviranomaisten taholla on viivästynyt. Minun tarkoitukseni on viedä asia kokonaisuudessaan päätökseen. Käsittelin itsenäisyyspäivän puheessani kansallisuuskysymyksiä ja alleviivasin hallituksen sitoumuksia. Hallituksen jäsenet hyväksyivät puheeni etukäteen. Näissä kysymyksissä en aio antaa periksi.

Päätän nämä rivit kiittämällä vielä kerran Sinua ja Rouvaasi huomaavaisuudestanne ja olen tervehtien.

Sinun aina uskollinen J.K.P.

10.12. Sotasyyllisyystuomioistuin alotti jälleen istuntonsa.

11.12. Tasavallan suojeluslaki 6.10.39.

Tämä laki oli voimassa 1942 loppuun.

22.12.42 pitennettiin 1944 loppuun.

22.12.44 pitennettiin jälleen 1945 loppuun.

Asetus annettiin 30.11.39 ja se on vielä voimassa.

1 §: Henkilö, joka on harjoittanut ja johon nähden on perusteltua aihetta otaksua, että hän tulee harjoittamaan maanpuolustusta vahingoittavaa tai valtakunnan suhteita muihin valtioihin huonontavaa toimintaa, voidaan velvoittaa muuttamaan pois oleskelupaikkakunnaltaan, velvoittaa asumaan määrätyllä paikkakunnalla tai oleskelemaan määrätyssä paikassa ja asettaa erityisen silmälläpidon alaiseksi, tai, jos näitä toimenpiteitä ei pidetä riittävinä, sulkea turvasäilöön.

2 §. Lääninhallitus ja valtiollisen poliisin päällikkö voi määrätä ryhdyttäväksi 1§:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Kiireellisissä tapauksissa voivat myös muut poliisiviranomaiset, joilla on vangitsemisoikeus, ryhtyä tai määrätä ryhdyttäväksi 1 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Toimenpiteet on kuitenkin viipymättä alistettava 1 momentissa mainittujen viranomaisten vahvistettavaksi.

3 §. Toimenpiteistä, joihin tämän asetuksen nojalla ryhdytään, on tehtävä ilmoitus sisäasiainministeriölle, joka lopulliesti määrää, jääkö turvatoimenpide voimaan ja miten kauan se on jatkuva. Turtoimenpiteet raukeavat, kun tämä ase­ tus lakkaa olemasta voimassa.

Kekkonen: 2 § olisi muutettava siten, että sisäasiainministerillä on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin ja sisäministerin on ilmoitettava valtioneuvostolle, joka lopullisesti määrää (kuten 3 §).

11.12. illalla, kun jo olin vuoteessa, Leino soitti, että Zdanov on vaatinut, että Rydin puolustuspuhetta, jonka hän tänään oli alkanut, ei saa lehdissä julkaista, koska sisältää röyhkeitä väitteitä Neuvostoliittoa vastaan. Leino sanoi sen johdosta antaneensa sensuurille määräyksen kieltää julkaisemisen. Kekkonen oli hyväksynyt tämän toimenpiteen.

Minä soitin Möllerille ja Tarjanteelle. Heidän mielestään Rydin puhe ei ollut erityisen paha. Olivat sitä mieltä, että emme voi muuta kuin noudattaa valvontakomission (Zdanovin) vaatimusta, jonka hän voi perustaa 13 artiklaan.

Minä soitin uudestaan Leinolle ja sanoin olevani myös sitä mieltä, että emme voi muuta kuin estää julkaisemisen.

12.12. Olli Paloheimo, Anttilainen ja Koskinen.

Sahatavaroiden hinnoista.

Hintapäätös tehty 1.8.45. Uusi hintapyyntö oli jätetty kesäkuun alussa.

Sopimus: (v. 1945 tuotannosta 15/915/9 lasketaan tuotanto sahateollis.) 40 % vanhaan hintaan 5.400 mk fob.

60 % fob. 9 000 vientitav. kotimaahan 8 300–8 700 mk.

Katsovat, että hinta olisi määrättävä:

40 % tuotannosta 15/9.44–15/9.45.

60 % samoin.

Hillilän kanssa puhuttu. – Puhuttava Gartzin kanssa.

Toiset olivat toimittaneet paljon enemmän (66 %), kuin toiset ja sillä tavalla saivat paljon pienemmän hinnan.

13.12. Kekkonen kertoi, mitä oli puhunut Zdanovin luona. (kts. selontekoa)

Zdanov: Valvontakomissiolla ei mitään sitä vastaan, että puolustuspuheet julkaistaan, mutta mitään loukkaavaa eikä vihollisen propagandaa ei saa niissä olla. Vastuu on hallituksen.

Leino: Zdanov sanoi, että referointi on sallittu, mutta ei saa olla vihollisen propagandaa.

J.K.P.: Kahden ministerin pitäisi tarkastaa selonteot – Kilpi + yksi.

Svento: Vielä yksi ulkoasioita ymmärtävä. Zdanov sanoi, että Rydin puhe oli alusta alkaen propagandaa. Zdanov epäili, voiko saada referaattia ollenkaan.

Res.

Ministerit Kilpi, Kekkonen ja Leino pitävät huolta referaatista.

Peltonen: Varsin suuriin supistuksiin ei pidä mennä.

12.12. Iltakoulu.

Tasavallan suojeluslaki.

Kekkonen: Hallitus katsoo sen välttämättömäksi. Välirauhansopimuksen aikana tarvittiin tällaista lakia. Vasta lopullisen rauhan jälkeen voidaan tulla toimeen ilman tätä lakia. Laki tarvitsisi 5/6 enemmistön. Emme voi ilman tätä lakia toimia välirauhansopimuksen täyttämiseksi. Jos tulee valvontakomissiolta vaatimuksia, niin voimme toimia ainoastaan tämän lain nojalla.

Asekätköjen paljastamiseksi se on myös välttämätön. Asekätköasia ei tule valmiiksi vielä joulukuussa.

Laki on siis välttämätön.

Leino: On kaksi rikollista linjaa, jotka kohdistuvat valvontakomissiota vastaan. Valvontakomissio tietää nämä asiat. Suojeluslaki tahtoo kumota hallituksen vastustajat.

Svento: Kun laki oli esillä, niin hän vastusti sitä. Tämä laki merkitsee, että eduskunta siirtää koko vallan hallitukselle. Pitäisi siirtää valta ainoastaan määrätyissä kysymyksissä.

J.K.P.: Laki on ikävä. Siitä olisi päästävä. Ei sovi kansanvaltaiseen järjestykseen. Mutta välirauhansopimuksen toimeenpanoa varten se kenties on välttämätön.

Janhunen: Laki on välttämätön. Muuten vaikeudet lisääntyvät.

Hillitä: Nykyoloissa ei voi tulla toimeen ilman tätä lakia. Vasta sitten kun olot järjestyvät, voi tämä asia olla toisin. Rikoslaki on vanha eikä sovellu kaikissa suhteissa nykyisiin kysymyksiin.

Helo: Olot eivät ole normaalit. Lain pitäisi olla voimassa siihen asti, kunnes lopullinen rauha tulee, ei kuitenkaan kauemmin kuin vuoden 1946 loppuun.

J.K.P.: a) Lopulliseen rauhaan asti, mutta ei kauemmas kuin vuoden 1946 loppuun.

b) Sisäministeri päättää, mutta hänen tulee ilmoittaa valtioneuvostolle, joka ratkaisee lopullisesti.

Kekkonen: Lain pitäisi olla voimassa kolme kuukautta lopullisen rauhanteon jälkeen.

Vesterinen = Kekkonen, mutta ei kau­ emmin kuin vuoden 1946 loppuun. – Muuten = J.K.P., että sisäministeri ja valtioneuvosto ratkaisevat.

Murto = Kekkonen. Ei kannata, että asiat alistetaan valtioneuvostolle.

Törngren: Mieluimmin näkisi, että tätä lakia ei annettaisi, mutta voi yhtyä, jos muut katsovat tarpeelliseksi. Mutta olisi tehtävä lievennyksiä.

Luukka = Kekkosen ensi ehdotus. Sisäministeri ja valtioneuvosto.

Gartz = Törngren. Vuoden 1946 loppuun asti.

J.K.P.: Hallitus voisi sanoa, että jos rauha tulee, niin hallitus ei aio lakia käyttää kauemmin kuin kolme kuukautta rauhan jälkeen.

Enckell = J.K.P.

Res.

1) Laki välttämätön.

2) Sisäministeri ja valtioneuvosto.

3) Voimassa vuoden 1946 loppuun. Ilmoitetaan, että jos rauha tulee ensi vuonna, niin hallitus ei käytä lakia kuin korkeintaan kolmen kuukauden kuluessa lopullisen rauhan jälkeen.

13.12. Valtioneuvoston yksityinen istunto.

Kilpi, Takki ja Hiltunen, jotka eivät olleet äänestyksessä 12.12.45 läsnä, yhtyivät edelliseen.

15.12. Kekkonen tuli luokseni suoraan Tornista Savonenkovin, Schtyrovin + kahden everstin luota.

Savonenkov: Neljän sotasyyllisen vapauttaminen ei ole oikeudenmukainen eikä sopusoinnussa 13 artiklan kanssa.

»Valvontakomissio asettaa kysymyksen» näiden neljän vangitsemisesta. Jatkuva viivyttely tapahtuu Suomen hallituksen vastuulla (kts. Kekkosen selontekoa).

Olimme molemmat sitä mieltä, että hallitus ei voi tähän suostua, koska tämä on tuomioistuimen asia. Päätimme pitää huomenna iltakoulun tätä asiaa varten.

Kekkonen kertoi myös, että eduskunnassa on kokoomus ynnä eräät yksityiset eduskunnan jäsenet päättäneet äänestää turvalakia vastaan, myös sen kiireellisyys.

Refl. Näyttää siltä, että hallituksen täytyy erota lähiaikoina. Minä sanoin, että Mannerheim uuden hallituksen kanssa kenties paraiten voi hoitaa asiat. Venäläiset kyllä hänet hyväksyvät.

15.12. Kekkosen kanssa.

Sanoin Kekkoselle: Me hallituksessa olemme Suomen kansan silmissä likaantuneet erityisesti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin kautta, mutta myös muiden asioiden johdosta. Mannerheim on Suomen kansan silmissä puhdas ja hänen arvonsa on vain lisääntynyt. Hän voi muodostaa uuden hallituksen »puhtaista» miehistä. Kun ilmoittaa jatkavansa ystävyyden politiikkaa Neuvostoliiton kanssa, niin venäläiset kyllä hänet hyväksyvät. Sillä venäläiset näkevät, että Suomessa voi asioita parhaiten hoitaa Mannerheimin kanssa. Minun hallitukseni ei ole voinut hoitaa asioita venäläisten tyydytykseksi.

Refl. Zdanov ja venäläiset ovat kyllä huomanneet, että Suomen kansa ei hyväksy oikeudenkäyntiä. Sentähden he puhuvat aina 13 artiklan täytäntöön panemisesta ja siitä, mitä oikeuksia 13 artikla heille antaa.

Ehkä on paras, että uusi hallitus tekee lopullisen rauhan, koska se tulee olemaan huono. Me voisimme tehdä rauhan, jos saisimme rajakorjauksia.

15.12.

1) Lehdet (ympäri maata) puhuvat kovin Rydin puheen julkaisemisen kieltämisestä.

2) Tuomiot tulevat mahdollisesti lievät, vieläpä jotkut ehkä vapautetaan.

3) Valtiollinen poliisi: On puhdistettava.

4) Anthoni.

5) Asekätköt.

Onko niin suuri asia kuin Leino on puhunut? Tämä asia on saatava pian selväksi.

15.12. Rikoslain voimaanpanoasetus.

27 §. Jos oikeus havaitsee rikoksen senlaatuiseksi, ettei syytteenalaista olisi pitänyt siitä vangita, taikka jos muuten ei ole laillista syytä edelleen pitää häntä vankilassa, on hän irtipäästettävä.

15.12. Kekkosen jälkeen oli luonani. Svento ja oikeuskansleri Tarjanne.

Keskustelimme Savonenkovin vaatimuksista (»kysymyksestä»). Olimme yhtä mieltä siitä, että hallituksella ei ole oikeutta sekaantua syytettyjen pidättämisasiaan, ei heitä pidättää, koska se asia on tuomioistuimen asia.

Tarjanne sanoi tulevansa vaatimaan neljän vapautetun uudelleen pidättämistä ja silloin tuomioistuin päättää asian.

15.12. Hiltunen, Kilpi, Takki ja Peltonen luonani.

15.12. Iltakoulu.

Kekkosen käynti Savonenkovin luona. Minä luin Kekkosen selonteon käynnistään Savonenkovin luona, mikäli koskee neljän vapautetun vapaaksi päästämistä.

Leino: Ei ole mitään lisättävää. Kolmas oli korkea sotilasvirkamies.

Kekkonen: Kun vapauspäätös annettiin, niin luuli, että valvontakomissio olisi antanut nootin. On ihmeellistä, että tässä vaiheessa tämä esitetään. Se ei ole suora käsky, vaan kysymys hallitukselle viipymättömästä vangitsemisesta. Hallituksen välitön puuttuminen asian kulkuun on vähäinen, kun asia on annettu tuomioistuimen haltuun. Oikeuskansleri vaatii vangitsemista ja sen päättää oikeus. Mutta hallitus ei voi ryhtyä vangitsemaan. Jos suojeluslain nojalla ryhdyttäisiin, niin eduskunta ei hyväksy lakia. Olisi vastattava, että hallitus ei voi ryhtyä näitä henkilöitä vangitsemaan. Tai lähetetään hallituksen puolesta Zdanovin luo joitakin hallituksen jäseniä puhumaan hänen kanssaan. Kysymys on luottamuskysymyksestä kokonaisuudessaan.

J.K.P: Hallituksella ei ole tässä asiassa nyt mitään tehtävää. Asia kuuluu tuomioistuimelle. (RL v.p.as. 27 § ym.).

Leino: Sen jälkeen kun valvontakomission taholta on esitetty karkaamisen mahdollisuus, niin asia ei ole niin yksinkertainen. Valvontakomissio on kosketuksessa hallituksen kanssa. Ehkä voisi jonkun oikeuden jäsenen kanssa puhua ja ilmoittaa oikeuden jäsenille, mitä valvontakomissio on ilmoittanut.

Hiltunen: Tämä on hyvin vaikea asia. Hallitus on pyrkinyt täyttämään 13 artiklan. Mutta valvontakomissio ei näy oikein tuntevan Suomen oikeusjärjestystä. Näkyy luulevan, että sotasyyllisyysoikeus on hallituksen käsissä eikä ole riippumaton. Tasavallan suojeluslaki on ensi viikolla ja se menee karille, jos hallitus nyt ryhtyy tähän asiaan. Sotasyyllisyysoikeus päättää istuntonsa ensi keskiviikkona tai torstaina. Hallituksen ei pidä nyt ryhtyä niitä vangitsemaan. On ilmoitettava, että Suomen hallitus ei voi tehdä mitään tässä asiassa. Se kuuluu oikeudelle.

J.K.P.: Oikeuden pitäisi kyllä ilmoittaa Möllerille, mitä valvontakomissio on ilmoittanut.

Törngren: Hallitus ei voi tehdä mitään.

Zdanovin luona olisi syytä puhua. Samoin voisi ilmoittaa tuomioistuimen puheenjohtajalle, mitä valvontakomissio on sanonut. 

Helo: Mitä J.K.P. sanoi, pitää paikkansa Suomen sisäiseen lainsäädäntöön nähden. Mutta 13 artikla on Suomen laki nyt. Me olemme laiminlyöneet, mitä se sisältää. Juristikomitean olisi selvitettävä välirauhansopimus. Pakenemisvaara on olemassa. Sentähden on ainakin vietävä perille, mitä me olemme saaneet tietää, siis ilmoitettava oikeuskanslerille ja oikeuden puheenjohtajalle.

J.K.P.: 13 artikla kuten koko sopimus on aivan huonosti kirjoitettu.

Vesterinen: Zdanovin luo. Ei voi vangita, vaan se on oikeuden asia. Oikeuden puheenjohtajalle on annettava tieto, mitä komissio on meille antanut tietää. Tasavallan suojeluslaki menisi nurin.

Luukka: Kun asia on oikeissa käsissä, niin hallituksella ei ole mahdollisuutta vangita syytettyjä. Tasavallan suojeluslain kohtalo menisi varmasti karille. Muuten = J.K.P.

Peltonen: Asia on aivan selvä. Hallitus ei voi tehdä mitään muuta. Nyt olisi annettava vastaus venäläisille. Hallitus ei istu monta päivää, jos ottaa vangiksi.

Murto = Leino: että oikeuden puheenjohtajalle ilmoitetaan. Tasavallan suojeluslakia on käytetty siinä tapauksessa, että oikeus ei ole. Sotasyyllisyysasiassa täytyy tuomioiden olla asianmukaiset, siis myös tuomioiden pituus. Siis tuomion pituudesta myös ––– Tämän kysymyksen takana on Suomen kansan enemmistö. Asia kyllä ymmärretään ––– että tyydyttää ja tulee johtamaan maamme asiat suotuisan kehityksen linjalle.

Kilpi: Voi tulla sellainen tilanne, että jos sotasyyllisyysoikeus ei hoida asiaa, niin voi hallitus olla pakotettu eroamaan. Venäläiset eivät tunne meidän oikeusjärjestystämme. Savonenkovin esitys on erityisen vakava. Se on ultimaattumin luontoinen. Oikeusministeri ja sisäministeri huomenna menevät Savonenkovin luo ja selittävät meidän oikeusjärjestystämme. Mutta oikeuden puheenjohtajan tietoon. Tasavallan suojeluslakia ei voi käyttää, menisi eduskunnassa nurin.

J.K.P.

Svento: Vastustaa sitä, että mentäisiin Zdanovin luo. Savonenkoville on vastattava. Kekkonen ja Leino vastaavat Savonenkoville. Hyvä merkki, että Zdanov ei itse esittänyt asiaa. Olisi sanottava, että on toiveita, että oikeus ottaa tämän huooon ja toimii niin kuin komissio odot­ taa.

Kekkonen: Vastaus ehdotukseen.

Janhunen: Venäläiset lehdet ovat kirjoittaneet aivan yksityiskohtia tässä oikeudenkäynnissä. Syytettyjen kohtelu ym. herättänyt huomiota. Myös Suomen lehdet esiintyvät syytettyjen puolesta. Oikeuden prosessille olisi pantava myös vaatimuksia. Näihin seikkoihin voitaisiin tehdä paljon. Voisi vaikuttaa oikeuteen. J.K.P. käy Zdanovin luona.

Res.

1) Kekkonen ja Leino menevät Savonenkovin luo ja ilmoittavat, että hallitus ei voi pidättää vapaalle jalalle päästettyjä.

2) Kekkonen ilmoittaa Möllerille, mitä Savonenkov oli puhunut pakenemisen vaarasta. Kekkonen ilmoittaa myös tästä Savonenkoville, että näin on tehty.

 J.K.P. Hallituksen ero on mahdollinen.

Hiltunen: Ainoastaan tämä hallitus voi hoitaa maan asiat. Mutta se pitäisi myös komission ymmärtää. Ei ymmärrä, mikä muu hallitus voisi asiat hoitaa. Mutta meidän täytyy ottaa myös suomalainen mentaliteetti huomioon. – Ellei tätä asiaa voida hoitaa hallituksen näkökohtien mukaan, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin että hallitus eroaa.

Vesterinen: Pahin on, jos valvontakomissio tekee asian hoitamisen mahdottomaksi. Se olisi valvontakomissiolle annettava tiedoksi.

Svento = Vesterinen.

17.12. Olen Törngrenin ja Kullbergin kanssa neuvotellut siirtoväen ym. sijoittamisesta ruotsinkielisiin ja kaksikielisiin kuntiin (maanhankintalain 92 ja toimeenpanoasetuksen 164 §).

Kullberg toi minulle ehdotuksen.

18.12. annoin sen Luukalle, joka lupasi asettua yhteyteen Kullbergin kanssa.

17.12. Kekkonen ja Leino kävivät Savonenkovin luona (kts. Kekkosen selontekoa).

18.12. Eilen ja toissapäivänä Tanner piti puolustuspuheen sotasyyllisyysoikeudessa. Nojasi minun tiedonantoihini ym.

Tänään kerrottiin suurusaikana, että Tanner oli Elannon »pikkujoulussa» sanonut, että »Paasikivi ahdisti häntä 1918 ja ahdistaa nyt taas». – Tanner on alhainen karaktääri. Huono mies. En olisi luullut häntä näin huonoksi ja matalamieliseksi.

1918 minä en häntä ahdistanut. Päinvastoin keväällä 1918 annoin hänelle OTK:n perustamista varten Kansallis­-Osake-Pankista 6 miljoonan luoton ilman mitään vakuutta. (1919 pelastin Elannon estämällä Tannerin ottamasta 2 milj. dollarin luoton.)

19.12. Mannerheimilta saapui Estoril Portugalista seuraava sähke:

»Fått del intervjew publicerad Gazette Lausanne nionde november daterad Paris åttonde stop Önskar officiel dementi kolon Var icke i Paris åttonde under hela resan icke mottagit frågor (från) tidningsman – Mannerheim.»¹

Refl. Tämä osoittaa, että Mannerheimilla ei ole mitään aikomuksia erota ja vetäytyä syrjään, kuten monet luulevat.

¹ »Tutustunut haastatteluun /joka on/ julkaistu Gazette Lausannessa yhdeksäntenä marraskuuta päivätty Pariisissa kahdeksantena stop Pyydän virallista oikaisua kaksoispiste En ollut Pariisissa kahdeksantena koko matkan aikana en ole vastaanottanut kysymyksiä lehtimiehiltä – Mannerheim.»

21.12. Tapahtumarikas päivä.

1) Eduskunnassa esillä tasavallan suojeluslaki, josta hallitus on tehnyt luottamus­ kysymyksen. Asia vaatii 5/6 enemmistön.

Kokoomuspuolueessa ja edistyspuolueessa kronattiin vastaan. Aamulla Fagerholm soitti, että nuo ryhmät tahtovat, että minä eduskunnassa esiinnyn ja ilmoitan, että myös nyt turvasäilössä olevien asia otetaan valtioneuvostossa esille. Olin ilmoittanut Kaupille toissa päivänä, että omasta puolestani olen sitä mieltä ja sen saa ryhmässä ilmoittaa. Mutta kun asia ei ole käsitelty valtioneuvostossa, niin en voi eduskunnassa sitä ilmoittaa, koska en voi tänään saada asiaa esille. Sanoin saman Salmiselle, kokoomuksen ryhmän puheenjohtajalle, että siis kokoomusryhmässä voi minun mielipiteeni ilmoittaa. Lausuin Salmiselle jotenkin kovia sanoja siitä, että rettelöivät hallitusta vastaan. Elleivät tahdo luottaa hallitukseen, niin tehkööt miten tahtovat. Minä odotan vain sitä, että tulisi epäluottamuslause, päästäkseni pois hallituksesta.

Eduskunta hyväksyi lain – 24 ääntä oli vastaan.

Asia meni siis, kaiken rettelöimisen jälkeen.

2) Sotasyyllisyysoikeus päätti pidättää myös Tannerin, Kivimäen ja Reinikan. Kukkonen jää vapaaksi.

Hertta Kuusinen oli luonani ja tahtoi, että ennen istuntoa (kl. 1 päivällä) sopisin Zdanovin kanssa siitä, että valvontakomissio tyytyy tähän, jotta 13 artiklan »yhteistoiminta» tulee täytetyksi. Minä sanoin, että asia on tuomioistuimen hallussa, enkä minä voi siihen sekaantua. Mutta tuomion jälkeen tulen puhumaan asiasta Zdanovin kanssa, kun tilaisuus sattuu.

Kekkonen meni Savonenkovin luo ilmoittamaan hänelle asian.

21.12. Gräsbeck luonani. Oli palannut USA:sta ja kertoi matkastaan. Hyviä uutisia.

Gräsbeck kertoi Suomella olevan edelleen hyvän nimen USA:ssa. Gott anseende.¹ Sitä täytyy hoitaa siten, että me emme saa laiminlyödä mitään sopimuksiamme. Ne on, maksut ym., tarkasti täytettävä.

Gräsbeck sanoi koko ajan ja alusta alkaen esiintyneensä affäärimiehenä. Hänet otettiin hyvin vastaan. Sanoi, että tähän asti ei kukaan ole tullut USA:han with business propositions², kuten Suomi.

Luvattu seuraavat luotot:

35 milj. doll. (15 vuodeksi)

5 » » puuvillan ostoon

10 » » sotilasvarastot (autorenkaita ym.)

2,5 » » Unrran lahja

uutta rahaa 52,5 milj. doll.

Vanha luotto 25,0 » » (Ancona)

Yht. 77,5 milj.doll.

Kiitin Gräsbeckiä hallituksen puolesta hyvin suoritetusta työstä.

Gräsbeck sanoi, että nyt täytyy saada USA:han hyvä pääkonsuli, joka osaa hoitaa affääriasioita.

Vaikeuksia oli tuottamaisillaan se, että pelkäsivät, että rahat menevät Venäjälle sotakorvauksiin.

Muutaman kuukauden perästä voimme neuvotella uudesta luotosta, sitten kun tämä luotto on käytetty.

USA:ssa olivat kyselleet sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä.

Procopen esiintyminen asianajajana oli tehnyt huonon vaikutuksen.

Refl. Kaksi viime kuukautta on ollut todellinen helvetti minulle.

Kuinka kauan minä jaksan tätä jatkaa?

¹ Hyvä maine.

² ehdottamaan kaupankäyntiä

20.12. STT ilmoitti minulle sinne tulleen seuraavan sähkeen:

»Lissabon (Reuter) 20.12. – Marskalk Mannerheim som i kväll avreser till Finland efter tre veckors rekreationsuppehåll i Portugals soliga klimat, torde ha påverkats i sitt beslut att resa hem av radiouppgifter från Moskva om att han skulle vara uppförd på den ryska listan över krigsförbrytare. ‘Marskalken är soldat’, sade hans adjutant Ragnar Grönvall, ‘och om hans vänner måste svara inför rätta vill han vara tillsammans med dem.’

Mannerheim har i Portugal mottagits med alla hedersbetygelser som tillkommer ett statsöverhuvud och har haft långa samtal med president Carmona och konseljpresidenten Salazar.»¹

Neuvoteltuani Enckellin kanssa sanoin, että tätä sähkettä ei pidä julkaista, koska se aiheuttaisi paljon selityksiä.

¹ Marsalkka Mannerheim matkustaa tänä iltana Suomeen vietettyään kolmen viikon virkistysloman Portugalin aurinkoisessa ilmastossa. Hänen päätökseensä matkustaa kotiin lienevät vaikuttaneet Moskovasta tulleet radiotiedot­teet, joiden mukaan hänet olisi pantu venäläisten laatimaan sotarikollisten luetteloon. »Marsalkka on sotilas», sanoi hänen adjutanttinsa Ragnar Grönvall, »ja jos hänen ystäviensä on vastattava oikeudessa, hän haluaa olla heidän kanssaan».

Mannerheim on Portugalissa otettu vastaan kaikin valtionpäämiehelle kuuluvin kunnianosoituksin, ja hänellä on ollut pitkiä keskustelu­ ja presidentti Carmonan ja pääministeri Salazarin kanssa.»

21.12. Tiedoitustoimistossa ei ole havaittu, että Moskovan radio olisi puhunut Mannerheimista sellaista, kuin sähkeessä on sanottu.

26.12.1945 Madame A. Kollontay,

Moskva.

Högtärade Madame,

Bland de lyckönskningar jag emottog på min 75-års dag var en av de angenämaste den som Ni, högtärade Madame, hade vänligheten tillsända mig. Jag ber att på det hjärtligaste tacka för denna uppmärksamhet som jag mycket uppskattar. Visserligen hade jag föredragit om Ni, kära Madame, hade kunnat lyckönska mig till fyllda 25 år i stället för 75 men man måste ju här i världen acceptera fakta.

Min hustru och jag minnas från vår Stockholmstid med särskilt nöje den vänlighet som kom oss till del från Eder sida. Och mina besök på Saltsjöbaden sent på kvällarna i februari 1944 är för mig »ett minne för livet». Det är sant vad Kabinettssekr. Boheman sade en gång till mig: »Det har blivit ett bullersamt slut på din karriär.» Nu skulle han kunna säga det med ännu större berättigande.

Jag slutar dessa rader med en hjärtlig önskan om ett gott nytt år 1946, i vilken önskan min hustru av hjärtat förenar sig.

Med utmärkt högaktniny

J.K.P.¹

¹ Madame A. Kollontay, Moskova. Korkeasti Kunnioitettu Madame,

Onnentoivotuksista, jotka sain 75-vuotispäivänäni vastaanottaa oli miellyttävimpiä Teidän, kunnianarvoisa Madame, minulle ystävällisesti lähettämänne toivotus. Pyydän sydämellisimmin kiittää tästä suuresti arvostamastani huomaavaisuudesta. Tosin olisin pitänyt parempana, mikäli Te, rakas Madame, olisitte voinut onnitella minua 25-vuotispäiväni johdosta 75-päivän asemesta mutta tässä maailmassahan on mukauduttava tosiasioihin.

Vaimoni ja minä muistamme erityisellä ilolla Tukholman-ajaltamme ystävällisyyden, jota saimme kokea Teidän taholtanne. Ja myöhäisiltaiset käyntini Saltsjöbadenissa helmikuussa 1944 merkitsevät minulle »elinikäisiä muistoja». Kabinettisihteeri Boheman oli oikeassa sanoessaan kerran minulle: »Urasi lopusta on muodostunut meluisa.» Nyt hän voisi sanoa saman paljon aiheellisemmin.

Päätän nämä rivit toivottaen sydämellisesti hyvää uutta vuotta 1946. Vaimoni yhtyy lämpimästi tähän toivotukseen.

Kunnioittavasti

J.K.P.

23.12. Heikki Borenius tuli luokseni kotiin.

Hän kertoi, että rouva Ryti oli tullut hänen luokseen tänään ja kertonut, että pidätetyille, joiden olo tähän asti on ollut siedettävä vankilassa, on ilmoitettu, että heidät huomenna siirretään pieniin selleihin.

Minä sanoin, että en tiedä mitään siitä. Soitin heti Kekkoselle ja kerroin asian. Hän sanoi, että hän ei myöskään tiedä mitään. Minä sanoin, että minun mielestäni on pidätettyjen annettava olla entisissä huoneissaan. Kekkonen oli samaa mieltä. Pyysin Kekkosta ottamaan asiasta selvän.

Vähän ajan perästä Kekkonen soitti ja sanoi puhuneensa Vankeinhoitoyhdistyksen v.t. päällikön Mannolan (?) kanssa, joka kertoi, että heidät oli eilen kutsuttu Torniin ja siellä annettu määräys, että pidätetyt on viimeistään huomenna kl. 12 sijoitettava selleihin.

Olimme Kekkosen kanssa tästä harmistuneita, koska se on sekaantumista meidän sisäisiin asioihimme. Valvontakomissiolla ei myöskään ole oikeutta antaa suorastaan määräystä Suomen viranomaisille, vaan kaiken pitää kulkea hallituksen kautta (22 artikla). Sovimme, että Kekkonen menee ensi tilassa Torniin venäläisten luo. Hän antaa määräyksen, että vankilan johtaja ei saa tehdä mitään ilman Kekkosen määräystä.

Kekkonen sanoi, että hän ei voi jäädä paikoilleen, jos tällaista tapahtuu. Tämä menee kaiken yli. Tämä myös vahingoittaa ja ärsyttää yleistä mielipidettä maassa. Minä olin samaa mieltä.

Soitin myös Enckellille, joka katsoi myös, että venäläiset olivat sekaantuneet meidän sisäisiin asioihimme. Se on absolut förbjudet.¹

Myöhemmin Kekkonen soitti, että Shtyrov oli ehdottanut, että tapaaminen siirrettäisiin huomiseksi. Kekkonen oli ilmoittanut, mitä asia koskee, ja sanonut, että mitään ei panna vankilassa toistaiseksi toimeen.

Refl. Tämä menee liian pitkälle. Tässä on arvatenkin meidän kommunistiemme sormet pelissä. Kekkonen kertoi, että eilen illalla oli rouva Wuolijoki koko illan puhunut hänelle tästä samasta asiasta.

¹ ehdottomasti kiellettyä

24.12. Kekkonen ilmoitti olleensa Shtyrovin luona Tornissa puhumassa pidätettyjen asiasta. Hän oli esittänyt, mitä olimme sopineet. Shtyrov oli kertonut käyneensä joku päivä sitten vankilassa ja siellä oli ovet olleet auki eikä ollut käyntejä merkitty kirjaan. Sen johdosta venäläiset olivat antaneet määräyksen. Kekkonen oli sanonut, että nykyiset neljä huonetta oli käytettävä pidätettyjä varten, mutta oli sanonut, että Ryti ja Tanner voidaan sijoittaa kukin omaan huoneeseensa ja muut viisi kahteen muuhun huoneeseen. Shtyrov oli kysynyt, milloin se voidaan panna täytäntöön. Kekkonen oli vastannut: Vaikka heti samana päivänä. Siihen Shtyrov oli tyytynyt.

Kun Kekkonen oli kertonut puhelimessa tämän minulle, niin minä sanoin, että kun on jouluaatto, ei saa ryhtyä tähän asiaan tänään, vaan huomenna. Jos venäläiset tästä jotain puhuvat, niin pyysin sanomaan heille, että pääministeri tahtoo niin. Kekkonen suostui tähän.

Ilmoitin Heikki Boreniukselle puhelimessa asiasta. Borenius oli tyytyväinen, sillä pääasia on, että nykyiset pidätetyt saavat jäädä nykyisiin huoneisiin.

(Tämä oli minun jouluaaton työni.)

27.12. Vuorineuvos Wahlfors luonani. Puhui tuotantokomiteoista.

Katsoi, että meillä olisi meneteltävä samalla tavalla kuin muissa pohjoismaissa: sopimus SAK:n ja Suomen Teollisuusliiton välillä, että asetetaan neuvoa-antavia komiteoja. Mutta ei lainsäädännön kautta, kuten meillä on suunniteltu.

Olisi annettava SAK:lle ja Suomen Teollisuusliitolle tehtäväksi harkita asiaa ja tehdä sopimus tuotantokomiteain asettamisesta samalla tavalla kuin Norjassa on tapahtunut ja kuin aikovat tehdä Tanskassa ja Ruotsissa.

Vastasin omasta puolestani kannattavani myös samaa menettelyä kuin muissa pohjoismaissa. Mutta en ollut varma, saanko asian läpi valtioneuvostossa.

Holman kirje 10.12.45 Enckellille. Keskustelu kardin. Tisserant’in kanssa. Tisserant oli lausunut mm.:

 – Mitä Suomeen tulee, kardinaali oli kategoriseen tapaansa sitä mieltä, että Suomen aseellinen puolustus on syynä siihen, että venäläiset meitä respektoivat ja meillä käyttäytyvät korrektisti. Siinä yhteydessä hän sanoi pitävänsä varmana, että sekä Unkarin että Itävallan äskeiset vaalit tulevat tekemään sen, että Moskova heitä nyt respektoi enemmän kuin ennen. Hänen sanansa sattui: »Venäjän vahvuus on aina ollut motivoitu muiden heikkoudesta.»

 – Kuten jo tästä käy ilmi, kardinaali Tisserant on varsin huomattavasti muuttanut mielipiteensä sen jälkeen, kun liittolaiset ovat antaneet Moskovalle määräämisvallan Itä- ja Keski-Euroopassa.

Holma ilmoitti kirjeessään, että Tisserant on koko sodan ajan ollut jyrkkä antisaksalainen. Tämä hänen antisaksalaisuutensa on vienyt hänet varsin huomattavaan moskovafiliaan¹ Hänellä on hyvät moskovasuhteet.

¹ moskovamielisyyteen

27.12. (?) Mannerheim soitti Tukholmasta. Oli juuri saapunut Tukholmaan. Väsynyt matkasta.

Tohtori Kalaja puhui sitten kauan kanssani Mannerheimin taudista. Stass keuhkoissa oli parantunut. Mutta vatsahaava auennut uudestaan. Verisuonten kramppi usein, mikä nähtävästi on yhteydessä vatsahaavan kanssa. Heti Helsinkiin tultuaan on tutkittava. Leikkausta ei mielellään tee niin vanhalle miehelle.

31.12. Kekkonen sanoi läh.neuvos Pohjanpalon hänelle telefonissa sanoneen, että Mannerheim oli tullessaan Tukholmaan hyvin huonossa kunnossa ja että Kalaja oli sanonut Mannerheimin pian Helsinkiin tultuaan aikovan erota presidentin virasta.

31.12. päätettiin setelien vaihto hallituksessa eduskunnan antaman valtuuden nojalla.

Siitä syntyi maassa suuri humu.

31.12. Vuosi päättynyt. Raskas vuosi. Saa nähdä, mitä tuleva vuosi tuo mukanaan.