1947

1.1. pidin puheen radiossa. Se on herättänyt suurta tyytyväisyyttä. Martti Ruuth ja Kekkonen ovat siitä puhuneet minulle, ja Allille on moni sanonut. Pääkirjoitus Nya Pressenissä. Mutta vasemmistolehdissä se on herättänyt vastaväitteitä. Kts. Vapaata Sanaa ja Arbetarbladet’ia, jotka ovat tallessa.

2.1. Wuori luonani. Lähtee parin päivän perästä takaisin Lontooseen. Tavannut paljon ihmisiä. Hän kertoi:

Leino ja Hertta Kuusinen:

Wuori sanoi heille huomauttaneensa, että kommunistit ja SKDL ovat nyt eristetympiä yleisestä mielipiteestä kuin 1 1/2 vuotta sitten. Siihen näyttää olevan suurimpana syynä, että niin usein vetoavat Neuvostoliittoon, mikä herättää kansallisia tunteita ja se vaikuttaa heidänkin politiikkaansa.

Leino ja Hertta eivät vastanneet tähän mitään.

Wuori sanoi kuitenkin huomanneensa, että kommunistit ottavat suomalaisten mielialan enemmän huomioon: todistuksena eräs artikkeli Vapaassa Sanassa ja Leinon puhe radiossa vuodenvaihteessa (kts. sitä).

Leino oli myöntänyt, että oli liian vähän käynyt minun luonani ja pitänyt yhteyttä minun kanssani. Leino oli ollut sitä mieltä, että edelleen pitäisi jatkaa kolmen puolueen pohjalla, sillä ei ole muuta kombinatiota hallituksen pohjalle.

Wuori sanoi saaneensa sen käsityksen, että kommunistit eivät pääse sosialidemokraattien kanssa sovintoon. Kommunistit tuntevat – Wuori sanoi – että heidän asemansa on kaventunut. Wuori sanoi, että kommunistit puhuvat paljon siitä, että Wuoren pitäisi tulla kotiin, Sventon paikalle, kun hän menee lähettilääksi. Mutta Wuori ei saisi olla sosialidemokraattien edustajana hallituksessa. – Wuori sanoi, että hän ei halua tulla, koska hänen asemansa täällä tulisi hyvin vaikeaksi.

Kommunistit olivat sanoneet, että venäläiset ovat Wuoreen nähden suosiollisia.

Wuori oli tavannut myös Kekkosen, joka oli myös ollut sitä mieltä, että ei ole mahdollisuutta muodostaa uutta hallitusta ilman kolmen puolueen kannatusta. Hän oli sanonut, että maalaisliiton ryhmässä nuorempi kaarti kritikoi kolmen puolueen yhteistoimintaa. Kekkonen oli sanonut, että maalaisliiton jäsenten luku kasvaa.

Leino ja Hertta Kuusinen olivat olleet optimisteja tuleviin vaaleihin nähden. Nyt on SKDL:llä järjestöjä, joissa on 200.000 jäsentä, sekä lehdet.

Wuori oli ollut myös paljon yhdessä sosialidemokraattien kanssa. Sosialidemokraatit (SAK:n miehet) olivat olleet SAK:n edustajakokoukseen nähden pessimistejä. Pelkäävät, että kommunistit saavat siihen enemmistön, kun on enemmistövaalit. Wuori tiesi, että on kysymys Virkamiesliiton liittymisestä SAK:hon.

Sosialidemokraattien puoluemiehet sanoivat, että probleemi on: olisiko jatkettava nykyistä tilannetta, että sosialidemokraattien edustajat ovat hallituksessa, mutta sosialidemokraattien puolue ei ole heistä vastuussa. Nyt jo ajatellaan vaaleja. Toiset ajattelevat ylimääräisiä vaaleja. Sosialidemokraatit toivovat vaaleissa ainakin sellaisen muutoksen, että sosialidemokraatit tulevat suurimmaksi ryhmäksi eduskunnassa.

Fagerholm oli taipuvainen siihen, että hallituksenvaihdossa hallitukseen tulee sosialidemokraattien luottamusmiehet, joiden takana on eduskuntaryhmä. Siis oikea parlamenttaarinen hallitus.

Wuori oli kuullut sosialidemokraattisen opposition ja puolueen neuvotteluista, jotta riidat sovitaan. Ruotsinkieliset sosialidemokraatit Atos Wirtasen johdolla ovat radikaalisemmalla kannalla.

Wuorelle oli Kivinen kertonut puhuneensa venäläisten kanssa ja maininneensa tuumista suurlaitosten yhdistämiseksi ja työväen siirtämiseksi ym. sosialisoimisajatuksista. Venäläiset olivat kieltäneet ryhtymästä sellaiseen, sillä silloin eivät venäläiset saisi mitään, sillä kestäisi kauan, ennenkuin sellaiset asiat saataisiin järjestykseen.

Wuori ajatteli, että venäläisten kautta voitaisiin vaikuttaa SKDL:ään sosialisoimisagitation laimentamiseksi.

Sosialidemokraattien kesken on sosialisoimisasiassa kaksi kantaa: lievempi ja jyrkempi. Mutta jotta kommunistit saataisiin agitatiotaan lieventämään, pitäisi sosialidemokraattien olla järkeviä. Sillä näissä asioissa on niiden kesken suuri kilpailu.

Kivisen pitäisi saada hoitaa tätä asiaa. Mutta hallituksen pitäisi saada aikaan joku minimiohjelma, jossa olisi joitakin toimenpiteitä. Pitäisi saada pääministeri, joka ottaisi aktiivisesti johtoonsa sosialisoimisasian.

Razin oli kutsunut Wuoren luokseen. Wuori oli puhunut sotakorvauksen raskaudesta. Oli maininnut mm. hinnoista.

Razin oli vastannut: Neuvostoliiton vaikeudet ovat niin suuret, että Neuvostoliitto ei voi keskustella sotakorvauksen pienentämisestä. Kato, jälleenrakennusvaikeudet ym.

Wuori kertoi tämän Kiviselle, joka oli optimistisempi, vaikka ei voi puhua hinnoista eikä summista, sakkokoroista yms. Kun Sotevan valtuuskunta oli Moskovassa, oli eräs asiantuntija professori Orlov ollut hyvin ymmärtäväinen Suomen vaikeuksiin nähden.

3.1. Kekkonen luonani.

Hän kertoi, että mieli maassa on rohkaistunut. Minun puheeni 1.1.47 oli hyvä ja antoi rohkaisua.

Asekätköjutun luuli eduskunnassa menevän hallituksen mukaan. Ryhmässä kyllä on moni hallitusta vastaan, mutta luuli, että ei synny kriisiä. Sosialidemokraatit ovat valmiit siihen, että hallituskriisi syntyy, mutta maalaisliitto ei mene mukaan.

Minä sanoin, että tämä asia olisi järjestettävä ja hallituskriisiä vältettävä.

Mutta Kekkonen sanoi, että hallituksen sisällä on kriisi ja että hallitus näyttää olevan hajoamistilassa.

Kommunistit pelkäävät uusia vaaleja. Muuten on kommunisteille tehtävä selväksi, että heillä ei ole määräämisvaltaa tässä maassa.

Sosialidemokraatit tahtovat pitää hallituksen pystyssä SAK:n vaaleihin asti.

Minä sanoin, että sosialidemokraatit pelkäävät, että SAK:n vaaleissa kommunistit saavat enemmistön.

Sitä Kekkonen piti kovin vaarallisena. Jos niin käy, niin silloin ei tiedä, mihin asiat menevät.

Sosialisoimisasiassa Kekkonen ei luullut, että nykyinen hallitus voi saada mitään esitystä aikaan. Siinä ei ole sellaisia asiantuntijoita, eikä mene läpi eduskunnassa. Olemme myös kaikki köyhiä. Emme voi maksaa täyttä korvausta.

Minä sanoin, etten ole yhtä optimistinen. Hallitus voi antaa millaisen ehdotuksen tahansa eikä kenties olekaan tarkoitus maksaa täysi korvaus.

Suomen Sosialidemokraatti 31.12.46 läh. kirjoitus:

»Järjen nimessä» – mm.:

»Poliittisesti onkin SKP elänyt pääasiallisesti asekätkentäjutun varassa. Totuus ei ole kaukana, kun sanotaan, että Suomen armeijan kenraalit ovat pelastaneet SKP:n poliittisen maineen. Jos heidän poliittinen tilannearvionsa olisi ollut harkitumpi, eivät he olisi antaneet sellaista asetta SKP:n käteen, joka sillä nyt on ollut käytettävissään. Muistettava kuitenkin on, ettei sillä valtilla pelata loppumattomiin. Eikä sillä korjata sellaisia pukkeja kuin mitä SKP teki maataloustyöväen lakon ja Pariisin rauhankonferenssin aikana.» (kts. kirjoitusta)

27.12. Helsingin Sanomat: sisälsi The Times’in kirjoituksen »YK:n sotarikoskomission tehtävät ja saavutukset.»

Siinä kerrottiin myös liittolaisten välisen komission työstä. Sanottiin mm.:

»Samaan aikaan komissio tutki kysymystä, oliko hyökkäyssodan valmistelu ja sen alottaminen rikos ja voitaisiinko yksityiset henkilöt asettaa siitä vastuuseen. Viimein liittoutuneiden valtioiden hallitukset omaksuivat niiden jäsenvaltioiden kannan, joiden mielestä 1939 voimassa olleen kansainvälisen lain mukaan hyökäyssodan aloittaminen ei ollut ainoastaan laiton vaan myös rikollinen. Tämä näkökanta sisällytettiin neljän vallan sopimukseen ja sitä tuki myös Nürnbergin tuomioistuimen päätös.»

Refl. Tämän mukaan siis olisi myös Neuvostoliiton hallitusmiehet rangaistava sodan aloittamisesta Suomea vastaan syksyllä 1939.

7.1. Uuden Suomen Aho luonani kutsustani. Aho kertoi olleensa yhteydessä lähetystösihteeri Kotovin kanssa (täkäläisestä Neuvostoliiton lähetystöstä), joka oli mm. sanonut, että Venäjällä ei ole mitään muuta meiltä vaadittavaa ja odotettavaa, kuin että voi luottaa meihin. Kehitys on mennyt hyvään suuntaan (hän oli sanonut), mutta on vielä jotakin. Kun luottamus tulee, niin Venäjällä ei ole mitään aikomuksia meitä kohtaan.

Aho luuli, että meidän kommunistimme tahtovat johtaa meidän olomme samaan suuntaan kuin Balkanin maissa. Kommunistit eivät kunnioita demokraattisia vapauksia. Pyrkivät diktatuuriin.

Alkusyksystä luultiin, että kommunistien kannatus meni alaspäin, mutta nyt epäillään. Sosialidemokraattien johto on kykenemätön. On olemassa ristiriitaa sosialidemokraattisten ministerien ja puolueen johdon välillä. Aho kuitenkin luuli, että jos nyt tulisi vaalit, niin vasemmiston yhteinen äänimäärä tulisi supistumaan. Mutta miten jakaantuisi sosialidemokraattien ja kommunistien välillä, siitä on epävarma.

Minä puhuin Aholle maanhankintalain toimeenpanosta, josta Vennamo oli minulle puhunut (kts. edellä). Sanoin, että toimeenpannaan pääasiassa siirtoväkeä varten, ja menee tyydyttävästi. Oikeiston ei pitäisi sitä vastaan kirjoittaa ja puhua.

Sitten puhuin siitä, että oikeiston pitäisi koettaa ennakkoluulottomasti harkita taloudellisia kysymyksiä ja koettaa saada aikaan positiivinen konstruktiivinen ohjelma. Olisi otettava selvä: a) mitä muissa maissa tehdään; b) miten menee niissä maissa, joissa on sosialisoitu; c) olisi tutustuttava uusiin teoreettisiin ajatuksiin (Keynes ym.). Harkittava asioita ennakkoluulottomasti.

7.1. Enckell luonani. Kertoi:

Abramov ollut hänen luonaan ja muun ohessa sanonut, että mitään helpotuksia ei tule sotakorvaukseen. Neuvostoliitto on kärsinyt niin hirveän paljon, että sen täytyy saada kaikki tavarat, jotka sisältyvät sotakorvaukseen. Abramov oli sitten lausunut, että Suomen taloudellinen tila on hyvä, niin että ei sentähden tarvitse helpotuksia. Oli esittänyt myös yhtenä perusteena, että Suomi maksaa sotavelkojansa.

Refl. Ei oteta huomioon:

a) että summa on pieni,

b) että velan maksaminen on meille hyvä, jotta saamme uutta luottoa.

Shepherd oli ollut Enckellin luona ja puhunut lentoliikenteestä.

Keskustelun aikana oli Enckell näyttänyt hänelle The Timesin 18.12.46, jossa on sotarikollisia koskeva kirjoitus.

Sovimme siitä, että ulkoasiainvaliokunnan kokous pidetään ensi tilassa. Seuraavat asiat:

1) kaikki, mikä koskee rauhansopimuksen muodollista puolta;

a) eduskunta;

b) allekirjoittaminen;

c) ratifioiminen.

Suontausta selvittää asian laillisen puolen.

2) keskustelu venäläisten kanssa:

a) sotakorvaus;

b) Saimaan kanava;

c) Porkkalan rautatie.

(Pekkalan on hoidettava nämät keskustelut.)

3) Sotakorvauksen painavuus.

Jätetty Takille hoidettavaksi.

4) Ruotsin lähettiläs Beck-Friis antanut nootin Ahvenanmaan asiassa.

Enckell selittää asian Beck-Friisille. Kun Gripenberg tulee Helsinkiin, selite­tään hänelle asia, ja hän keskustelee siitä UD:ssa, jotta saadaan selvä, mitä Ruotsin hallitus tästä asiasta ajattelee.

11.1. Ministeri Sundström luonani.

Sundström sanoi, että Suomeen käännetään huomiota, ja viittasi radiolausuntoihin.

Minä sitten pidin hänelle esitelmän ja sanoin aluksi, että radiolausunnot tunnen, mutta ne ovat joko yksipuolisia tai eivät ole oikeita. Niitä vastaan pitäisi täältä vasemmiston taholta reagoida. Jos jatkuu, niin täällä voi syntyä sanomalehtiväittely, joka ei ole hyvä kummallekaan puolelle.

Sitten minä esitin yleisestä asemasta mielipiteeni seuraavaan tapaan:

Omasta puolestani olisin valmis, jos syttyisi sota Neuvostoliiton ja länsivaltojen välillä, kaikella auktoriteetillani vaikuttamaan siihen, että jos sota lähestyy Suomea, me menisimme Neuvostoliiton puolelle.

Uusi ystävyyden politiikka onnistuu kyllä ja saamme sen taakse koko Suomen kansan, jos menettelemme oikein ja noudatamme oikeata politiikkaa. Mutta on otettava huomioon meidän oman kansamme mieliala ja menttaliteetti. Suomen kansaa ei saada mukaan poliisitoimilla: sen olen havainnut nykyisestä mielialasta, mutta myös historiasta: Bobrikoff yritti poliisitoimilla, mutta tuloksen tiedämme. Stolypin-Sein koetti sitä, mutta se nosti koko Suomen kansan vastaan.

Suomen kansan asema on toinen kuin muiden satelliittien. Talvisota, jossa Suomi joutui hyökkäyksen alaiseksi. Viittasin Molotovin-Ribbentropin salaisiin pöytäkirjoihin 23.8.39 sekä Timesiin 18.12.46. Mainitsin myös Crippin minulle sanoneen toukokuussa 1941, että Hitler pelasti Suomen marraskuussa 1940. Kaikki tämä on Suomen kansan tiedossa. Se ei koskaan tule tunnustamaan, että Suomi on yksin syyllinen ja että Suomen täytyy heittäytyä tuhkaan ja että Neuvostoliitto on puhdas kuin kyyhkynen. Tähän ei Suomen kansa koskaan taivu, sillä sen puolella on edellä olevat tosiasiat talvisodasta.

Mutta suurvallat menettelevät nyt niinkuin menettelevät, ne ovat kaikki samanlaisia. Minun mielestäni ei pitäisi vanhoista asioista puhua, vaan kääntää katse tulevaisuuteen.

Sundström kysyi, mitä hän voisi tehdä. Olisiko koetettava vaikuttaa, että radiopuheet loppuisivat, ja mitä muuta voisi tehdä?

Minä vastasin, että en uskalla kehottaa ottamaan radioasiaa esille, koska en voi tietää, miten se vaikuttaisi. Neuvostoliitto voisi sotakorvausasiassa esim. sakkoihin ym. käytännöllisiin kohtiin nähden tehdä modifikatioita ja sitten on Saimaan kanava ja Porkkalan rautatie. Saimaan kanavaan nähden en luule saatavan sopimusta aikaan, mutta ehkä toistaiseksi oikeus käyttää Porkkalan rautatietä, vaikka meidän täytyy rakentaa uusi rautatie, jotta olemme riippumattomia Neuvostoliitosta. Ja jos sitten Neuvostoliiton puolelta ei esiintyisi puheita ja kirjoituksia, niin vähitellen Suomen kansa rauhoittuisi.

Suomen kansa pelkää suvereenisuutensa ja itsemääräämisoikeutensa menettämistä. Jos siinä kohdin saadaan kansamme vakuutetuksi, niin hyvät suhteet Neuvostoliittoon tulevat vähitellen. Myös kauppa- ja kulttuurisuhteet.

Sanoin myös, että kova rauha (aluemenetykset ja sotakorvaus) ynnä eräiden piirien menettely täällä (mm. Pariisin rauhankonferenssin aikainen kampanja, Suomen kansan syytteleminen ym.) ovat vaikuttaneet sen, että kansa on tullut vastahakoiseksi kaikille venäläisille. Ei lueta venäläisiä käännöskirjoja, ei tahdota opiskella venäjänkieltä, ei käydä venäläisissä elokuvissa jne. Tämä kaikki muuttuu, kun Suomen kansa saadaan vakuutetuksi siitä, että sitä ei uhkaa vaara Neuvostoliiton puolelta.

Lisäsin, että Suomen kansa on uskollinen ja luotettava sille, jolle se luottamuksensa antaa. Kun kerran saamme suhteet Neuvostoliittoon hyviksi, niin Neuvostoliitolla ei ole varmempaa ystävää kuin suomalaiset.

Sanoin myös, että Suomen kansa on жесткий народ¹, kuten Mikojan kerran sanoi.

¹ jäykkä kansa

12.1. Fagerholm luonani.

Kertoi matkastaan Norjaan. Ei mitään erityistä.

Minä kysyin SAK:n tulevista vaaleista, joihin nähden olin kuullut, että on epävarmaa, voittavatko sosialidemokraatit vai kommunistit.

Fagerholm sanoi heidän tekevän mitä voivat, mutta enemmistövaalit ovat heille epäedullisia.

Sitten minä viittasin Atos Wirtasen kirjoituksiin Arbetarbladetissa, jotka ovat samanlaisia kuin kommunistien lehtien meidän suhteistamme Neuvostoliittoon. Ne ovat aivan venäläismielisiä. Kysyin, miten sellaista sallii meidän ruotsinkielinen työväkemme.

Fagerholm sanoi, että Wirtanen on viimeisten kahden vuoden aikana kehittynyt aina pitemmälle vasemmalle poliittisessa suhteessa. Hän katsoo itse ymmärtävänsä kaikki parhaiten ja on itseänsä täysi.

Minä kysyin, olisiko minun syytä puhua Wirtasen kanssa ja voinko luottaa, että jos puhun, että hän ei käytä väärin, mitä sanon.

Fagerholm katsoi, että olisi hyvä, jos minä puhuisin Wirtasen kanssa, ja luuli, että hän ei käytä väärin minun sanojani.

13.1. Fieandt pyynnöstäni luonani. Puhuin hänen kanssaan 2–3 tuntia nykyisistä taloudellisista asioista. Sanoin, että talousmiesten pitäisi tehdä jotain, sillä agitatio sosialisoimisesta ym. pääsee kovin vallalle.

Fieandt sanoi, että hänen mielestään taloudelliset vaikeudet 1947 tulevat olemaan hyvin suuret, sillä on paljon pahoja kysymyksiä: virkamiesten palkat ja maanviljelyksen tukipalkkiot. Linnarauha oli hänen, Fieandtin, esittämä. Mutta sen aikana ei ole asioita ratkaistu, vaan on kovin paljon ruuhkautunut. Hallituksessa ei ole mitään johtoa ja myös Törngren on heikko. Moratorioasian Törngren kuitenkin nähtävästi tappoi. Moratorio olisi muuten järjetön. Fieandtin mielestä ei tehdä riittävästi taloudellista valistustyötä. Hän on koettanut jotain saada aikaan, mutta ei ole onnistunut. Honkajuuri mm. ei ole kannattanut.

Sosialisoimisasiassa Fieandtin mielestä olisi tehtävä »prosessiväite»: meillä on nyt niin paljon vaikeita asioita, että meillä ei ole mahdollisuutta ruveta tällaisilla asioilla kokeilemaan.

Minä esitin Fieandtin ajateltavaksi mm. seuraavia asioita:

1) Olen samaa mieltä kuin Fieandt sosialisoimisasiassa, mutta on mahdollista, että »prosessiväite» ei tepsi.

2) Pitäisi numeroilla osoittaa, mihin sosialisoiminen veisi ja mikä olisi tulos: yhtiöiden osakkeet ja osingot ja voitot, mikä merkitys niillä on. Mitä vaikuttaisi moratorio?

3) Olisi otettava selvää, mitä tuloksia on muissa maissa ollut sosialisoimisella. (Tšekkoslovakia, Ranska ym.)

4) Olisi keskusteltava Ruotsin, Norjan ym. maiden johtavien vasemmistoasiantuntijain kanssa näistä asioista ja saatava selvä heidän mielipiteestään ja argumenteistaan.

5) Olisi harkittava, olisiko meillä jotain alaa, minkä voisi ottaa valtion haltuun (puhelin, kosket, vakuutuslaitokset), jotta voisi esittää jotain positiivista.

6) Jonkun tiedemiehen olisi tehtävä selvää uusista ajatuksista kansantalouden alalla (Keynes ja hänen koulunsa). Ei saisi asettua yksinomaan kielteiselle kannalle, vaan ennakkoluulottomasti harkittava ja esitettävä asioita.

13.1. Ulkoasiainvaliokunnan kokous.

Asiat:

1) Rauhansopimus:

a) johdanto: siihen tehty muutos. Minun mielestäni emme voi jättää ilman huomautusta – joko rauhansopimuksen allekirjoittamisessa tai ehkä eduskunnalle annetun esityksen perusteluissa.

b) Eduskunnan suostumus hankitaan etukäteen.

c) Allekirjoittaminen

a) Helo, β) Enckell, y) valtuuskunta.

Leino: Muut maat luultavasti lähettävät delegation. Meidän pitäisi myös lähettää valtuuskunta ja siihen ottaa kaikki puolueet, myös kokoomus.

Asia lykättiin.

2) Saksalaisten saamiset, neuvottelut venäläisten kanssa.

Takki: Teki selkoa. Venäläiset vaativat vuoden 1944 hintoja ynnä sekayhtiöitä. Niihin ei voida mennä.

Minä = Takki.

Päätettiin, että

a) vuoden 1944 hintoihin ei voida suostua,

b) osakkeita ei voida antaa.

3) Neuvottelut venäläisten kanssa:

a) sotakorvauksesta,

b) Saimaan kanavasta,

c) Porkkalan rautatiestä.

Pekkala: Kun maalaisliittolaiset ovat tehneet välikysymyksen, voi hallitus kaatua. Sentähden ei ole syytä tämän hallituksen lähteä neuvottelemaan venäläisten kanssa.

Minä: En luule hallituksen kaatuvan.

Nykyisen hallituksen pitäisi hoitaa neuvottelu.

Takki sanoi, että venäläiset ovat sotakorvausleveransseja vastaanottaessaan olleet paljon myötämielisempiä viime aikoina, viime joulukuun puolivälistä alkaen.

Tämäkin asia lykättiin.

15.1. Tuomioja luonani minun pyynnöstäni.

Saksalaisten saatavat ja venäläisten vaatimukset ja ehdotukset tässä suhteessa.

Näinä päivinä, mm. eilen ja tänään, yhteinen valtuuskunta keskustelee näistä asioista (kts. Nykoppin p.m.). Minä sanoin Tuomiojalle, että tässä asiassa kuten monessa muussakin on kysymys siitä, millä tavalla on isänmaan puolustus järjestettävä.

Tuomioja ollut myös mukana valtuuskunnan kokouksessa eilen ja valmistellut asiaa asiantuntijain kanssa.

Tuomioja sanoi, että juriidisesti venäläisillä ei ole mitään oikeutta. Sijoittaminen Suomeen ei ole transferoimista.

Asiallisesti: Tuomiojan puheenjohdolla asiaa valmistellut komissio oli yksimielinen siitä, että mitään osakkeita ei voida antaa. Samoin tietysti, että emme voi hyväksyä vuoden 1944 hintaa. Pekkala on ollut myös samalla kannalla, mutta nyt hän pelaa kommunistien kanssa. Takki on aina ollut oikealla kannalla. Koko muu hallitus paitsi kommunistit nähtävästi on oikealla kannalla. Eilen oli valtioneuvoston istunnossa Leino puhunut sen puolesta, että venäläisille annettaisiin osakkeita.

Refl. Enckell antoi minulle eilen USA:n ulkoministeriön bulletinin, jossa on mm. Neuvostoliiton sopimukset viime vuodelta (1945). Siitä näkyy, että Neuvostoliitto on tunkeutunut kovin syvälle Romanian ja myös Unkarin taloudelliseen elämään.

Miltei koko talouselämässä Neuvostoliitolla on 50 % (sekayhtiöiden kautta). On selvää, että Neuvostoliitto pyrkii samaan päämäärään myös meillä Suomessa. Se tahtoo saada talouselämän vaikutuksensa alle. Jos saa hirmuisen suuren vallan ja saa meillä 50 % taloudellisten yritysten omistuksesta, niin se tietää, että sillä on ylivalta meidän talouselämässämme.

Pyysin Tuomiojaa lujasti taistelemaan meidän kansallisten etujemme puolesta, koska hän on Suomen Pankin pääjohtaja. Hän lupasi tehdä. Hän uudisti, mitä ennen oli sanonut, että M. Pekkala ei enää kelpaa mihinkään.

Sitten puhuin Tuomiojalle samoja asioita kuin eilen Fieandtille ja pyysin häntä harkitsemaan niitä, minkä jälkeen jatkoimme keskustelua.

15.1. Ruots. Berggren lahjoitti minulle ja presidentparet¹ Fordin auton.

¹ presidenttiparille

18.1. Ministeri C. Sundström,

Moskova.

Keskustelussa luonani sanoitte Te, Herra Ministeri, venäläisten esiintuovan, että ulkopolitiikka ja sisäpolitiikka riippuvat toisistaan. Siihen vastasin lyhyesti, että nähdäkseni asia ei ole niin. Mutta asia jäi siihen, kun siirryimme muihin kysymyksiin.

Pyydän saada esittää eräitä historiallisia argumentteja (muut jätän syrjään), kun se silloin jäi tekemättä.

1) Suomen kuuluessa Venäjän valta­kuntaan oli Suomen ja Venäjän sekä valtio- että yhteiskuntajärjestyksen samoinkuin ihmisten katsantokannan ja elämänkäsityksen välillä aivan suunnaton ero. Mutta se ei estänyt mitä parhainta suhdetta niin kauan kuin Venäjä kunnioitti Suomen oikeuksia. Suomi oli nähtävästi luotettavin osa koko Venäjän valtakunnasta.

2) Autokraattinen Venäjä ja demokraattinen Ranska olivat 1890-luvun alusta asti liitossa keskenään: tsaarin Venäjä taisteli ensimmäisessä maailmansodassa liitossa Ranskan ja Englannin kanssa. Valtiollisen ja yhteiskunnallisen järjestyksen erilaisuus ei estänyt tällaista tiivistä yhteistoimintaa.

3) Neuvostoliitto toimi sopimuksen perusteella erinomaisessa yhteistyössä Saksan kanssa vuodesta 1922 alkaen aina Hitlerin vallantuloon asti huolimatta Neuvostoliiton ja Weimarin Saksan valtio- ja yhteiskuntajärjestysten erilaisuudesta. Vasta sitten, Hitlerin tultua valtaan, alkoi »uusi politiikka, joka muistutti ensimmäisen maailmansodan aikaista, Venäjää uhkaavaa suuntaa» – kuten Stalin sanoi tammikuussa 1934 –» ja silloin alkoi Neuvostoliitto hakea uusia liittolaisia ‘porvarillisien’ valtioiden joukosta.»

Muistaa vielä voi, että keväällä v. 1939 Neuvostoliitto oli valmis sopimukseen länsivaltojen kanssa, mutta siitä ei tullut mitään, kun länsivallat eivät suostuneet Suomen ym. pienten maiden luovuttamiseen Neuvostoliiton piiriin. Kun Saksa suostui siihen, allekirjoittivat Molotov ja Ribbentrop 23.8.39 tunnetut salaiset pöytäkirjat.

Historiasta, myös Venäjän, voi löytää paljon esimerkkejä siitä, että sisä- ja ulkopolitiikka ovat kaksi eri asiaa, jotka määräytyvät eri periaatteiden ja vaatimusten mukaan. Mutta jääkööt ne tällä kertaa sikseen.

Parhain terveisin

J.K.P.

18.1. Viime päivinä on käyty neuvotteluja venäläisten kanssa saksalaisten saatavien »siirtämisestä» (transferoimisesta). Venäläiset tahtovat käyttää tilaisuutta hyväkseen ja päästä käsiksi Suomen taloudelliseen elämään samalla tavalla kuin Romaniassa ja Unkarissa. (Kts. minun p.m. venäläisten sopimuksista romanialaisten ja unkarilaisten kanssa. Valmistin sen State Departementin bulletinin mukaan.)

Asiata on käsitelty ulkovaliokunnassa ja presidentin istunnossa, jossa annettiin ohjeet suomalaisille neuvottelijoille (kts. niitä).

Takki kertoi eilen, 17.1.47, että M. Pekkala olisi suostuvainen hyväksymään venäläisten esitykset sekayhtiöiden perustamisesta. Minulle hän ei ole puhunut tästä mitään, vaan päinvastoin sanonut luulevansa, että venäläisten vaatimukset voidaan välttää. Takin mielestä M. Pekkala on tullut aivan kykenemättömäksi, hänen kanssaan ei voi keskustella, eikä hän voi hoitaa asioita. Kaikki menee retuperälle.

Eilisessä istunnossa suomalaiset antoivat ehdotuksensa, jonka Takki antoi minulle, ja sitten keskustelimme siitä ja teimme muutoksia, minkä jälkeen suomalainen valtuuskunta laati lopullisen muodon. (kts. sitä)

Venäläiset antoivat oman ehdotuksensa, joka on aivan häpeämätön. He tahtovat kynsin hampain päästä kiinni Suomen taloudelliseen elämään.

20.1. Ulkoasiainvaliokunnan kokous.

Lopullisen rauhan sopimus, jonka teksti on saapunut näinä päivinä Washingtonista.

Sen johdannossa on sanottu: »Ottaen huomioon, että liittoutuneet ja liittyneet valtiot sekä Suomi ovat halukkaita solmimaan keskenään rauhansopimuksen, joka oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti ratkaisee ne kysymykset, jotka – jne.» Ensimmäisessä ehdotuksessa oli ainoastaan: »solmimaan keskenään rauhan­ sopimuksen, joka on muodostava perustan ystävällisille suhteille niiden sisällä – jne.» Minä katsoin, että meidän olisi jollakin tavalla reagoitava sitä vastaan, että tunnustaisimme, että rauha on oikeudenmukainen. Sentähden Enckell oli laatinut ehdotuksen loppukappaleeksi, jossa sanotaan mm.: »––– sisältäisi lievennyksiä. Kun näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, ei hallitus katso aiheelliseksi lausua mitään siitä, missä määrin tehtävän sopimuksen määräykset ovat sopusoinnussa sen johdannossa mainittujen oikeudenmukaisuuden periaatteiden kanssa. Senvuoksi hallitus rajoittuu toteamaan jne.»

Ulkovaliokunnassa Pekkala, Svento Kilpi ja Leino tahtoivat jättää tämän lauseen pois.

Puhuin telefonissa Ståhlbergin kanssa. Hän piti lausuntoa oikeudenmukaisuudesta ikävänä, mutta kun mitään ei enää voida saada aikaan, niin hän katsoi, että itse tämän sanan voisi jättää pois, mutta stilisoida loppukappale niin, että siitä käy esille, että emme hyväksy »oikeudenmukaisuutta». Muodostin myöhemmin loppukappaleen uudestaan seuraavaksi: »––– sisältäisi lievennyksiä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, minkä vuoksi hallitus rajoittuu toteamaan, että ei ole mahdollisuuksia saada muutoksia esitetyn rauhansopimuksen johdantoon eikä sen muuhun sanamuotoon, ja esittää, että eduskunta –––».

Puhuin asiasta Enckellin kanssa ja lähetin ehdotuksen Pekkalalle.

21.1. Presidentin istunto (sitä ennen valtioneuvoston istunto). Valtioneuvosto hyväksyi yksimielisesti minun uuden ehdotukseni.

Presidentin istunnossa minä sanoin muodostaneeni uuden ehdotuksen, joka sisältää sen, että me emme tunnusta tätä rauhansopimusta oikeudenmukaiseksi, vaikka minä puolestani en tahdo sitä asiaa ottaa esille, mutta jos se otetaan muulta taholta esille, niin minä tulen esittämään kantani, että en tunnusta rauhaa oikeudenmukaiseksi. Sen jälkeen minä vahvistin esityksen eduskunnalle. (kts. sitä)

20.1. Venäläisten vaatimukset saksalaisten omaisuuteen nähden ovat ikävä asia. Laki 23.9.46 § 5 on epäselvä. Meille tuli kova riita siitä Sventon kanssa joka tahtoi väittää, että lainmuutos 23.9.46. jota hän Enckellin ollessa Pariisissa oli hoitanut, oli hoidettu hyvin. (Tämä on merkillinen väite, sillä lain 23.9.46 5 § on aivan epäselvästi stilisoitu, verrattuna lain 1.6.46 3 §:ään, ja on antanut venäläisille aihetta tehdä mahdottomia väitteitä.)

Illalla oli neuvottelu venäläisten kanssa: kl. 11 illalla Takki ja Tuomioja tulivat luokseni ja kertoivat:

1) Rahanarvoon nähden vetosivat Savonenkovin kirjeeseen hallitukselle viime heinäkuulta ja katsoivat, että Savonenkov saa ratkaista sen asian;

2) Venäläisten johtaja Kumykin oli väittänyt, että Pekkala oli 3.9.46 sanonut, että venäläiset voivat saada puolet osakkeista seuraavissa valtion yhtiöissä: 1) Outokumpu, 2) Enso-Gutzeit, 3) Veitsiluoto, 4) Oulu, 5) Imatran Voima, 6) Valtion Laivatelakka, 7) Valtion Metallitehtaat.

Sovimme, että Takki ottaa asian esille valtioneuvostossa ja että Pekkala selvittää, mitä hän on puhunut ja millä oikeudella hän on puhunut. (Kts. selontekoa kokouksesta.)

22.1. Fagerholm luonani. Kertoi, että ulkoasiainvaliokunnassa oli Voionmaa tehnyt sellaisen ehdotuksen, että valiokunta lausuisi mielihyvällä panneensa merkille, kuten sopimuksen johdannossa sanotaan, että sopimus muodostaa perustan ystävällisille suhteille Suomen ja liittoutuneiden ja liittyneiden valtojen välillä. Yhden äänen enemmistöllä oli tämä ehdotus hylätty. Minä sanoin, että Voionmaan ehdotus pitäisi hyväksyä. Kommunistit olivat moittineet esityksen loppulausetta, jossa puhutaan lievennyksistä. He tahtoivat eduskunnan sanomaan olevansa hyvin tyytyväinen tähän sopimukseen. Saa nähdä mitä asiasta tulee. Fagerholm pani kysymykseen, eikö olisi paras pitää keskustelu suljettujen ovien takana.

Minä sanoin, että minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että asia menee niin hiljaa kuin mahdollista. Mutta jos kommunistit ja äärimmäinen vasemmisto esiintyvät, niin muiden on eduskunnassa pidettävä huoli siitä, että Venäjä ym. voivat saada sen käsityksen, että Suomen eduskunta on tyytyväinen tähän rauhaan.

Fagerholm lupasi pitää siitä huolen.

22.1. Luukka ja Tuurna olivat luonani. Puhuivat karjalaisten asiasta. Kertoivat, että Kalevalan päivänä 28.2. kl. 7 illalla pidetään Messuhallissa Karjalan Liiton ja Pääkaupungin Karjalaisten yhteinen juhla. Pyysivät, että minä lausuisin siinä joitakin sanoja, jotka kohottaisivat karjalaisia siitä masennuksen tilasta, missä he nykyään ovat. Jotain toivorikkautta. Antaisi heille toivoa. Luukka sanoi, että on pelko, että karjalaiset menevät kommunistien puolelle. – Tuurna: Etteivät jää epätoivoon.

Minä sanoin, että minun mielestäni karjalaisille on hankittava nyky-Suomessa sama asema kuin on muilla suomalaisilla. Mutta kun vaikeudet ovat suuret, niin se vie aikaa.

Tuurna: Olisi tärkeä, että karjalaiset eivät jäisi epätoivoon. Monella paikkakunnalla karjalaiset näyttävät menettäneen tarmonsa. Mutta meidän kansamme tarvitsee jokaisen yksityisen. Olisi hyvä puhua karjalaisten kunnosta. Moni karjalainen tulee epätoivoon, kun näkee, että hänen on alettava aivan alusta.

Luukka: Monella paikkakunnalla tahdotaan estää karjalaisia liikemiehiä pääsemästä alkuun. Niitä on Kiikassa ja Karkussa 3 000, eivät pääse pois.

Tuurna: että karjalaisia jollakin tavalla rohkaistaisiin, että saisivat uskoa tulevaisuuteen. Tärkeä on karjalaisten osallistuminen seuraaviin vaaleihin.

Tuurna sanoi, että Saksan saatavista ja venäläisten vaatimuksista puhutaan paljon eduskuntapiireissä. Myös siitä, että venäläiset tahtovat päästä osallisiksi meidän huomattaviin teollisuuslaitoksiimme.

24.1. Presidentin esittely linnassa, kun olin vähän kylmettynyt.

Ennen istuntoa otin esille rauhansopimuksen käsittelyn eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa. Sanoin ihmetteleväni edustajien Ryömän, Hertta Kuusisen ja Hella Wuolijoen vastalausetta valiokunnan mietintöön. Lausuin, että asia on paras käsitellä nyt, sillä rauhansopimusta ja lakia ei voi erottaa. Jos nyt hyväksytään ainoastaan rauhansopimus, niin se teoreettisesti tietää sitä, että eduskunta voisi olla hyväksymättä lain, mutta se ei ole mahdollista. Minä tulen vahvistamaan lain vasta sitten, kun rauhansopimus on allekirjoitettu. Olen puhunut asiasta professori Kairan kanssa, joka on näissä asioissa asiantuntija, ja hän on myös sitä mieltä, että laki olisi nyt hyväksyttävä.

M. Pekkala ilmoitti, että valtioneuvoston puolelta ei tulla eduskunnassa asiassa mitään sanomaan. (Pekkala on sotkenut asian. Hän oli valtioneuvostossa ollut sitä mieltä, että ehdotettaisiin, että eduskunta hylkäisi lakiesityksen. Mutta sitä oli valtioneuvostosta puolet vastustanut. Tämä oli ollut suuri skandaali. Pekkala ei kykene asioita hoitamaan. Tässä hän taas on tahtonut noudattaa kommunistien mieltä. Hän juoksee aina kommunistien perässä ja kysyy heiltä neuvoja ja antaa heidän määrätä.)

24.1.47 esitys hyväksyttiin eduskunnassa 2 lukemisessa ja 27.1. lopullisesti. Asia meni sitten kuitenkin hyvin. Mutta käsittely oli skandaalimainen.

Mikä oli kommunistien tarkoitus, sitä ei ole saatu selville. Heillä on aina jotakin, joka vahingoittaa maan asioita.

26.1. Takki luonani.

Keskustelimme venäläisten vaatimuksista saksalaisiin saamisiin nähden. Tämä asia on ollut sitkeiden neuvottelujen alaisena. (Kts. pöytäkirjoja näistä neuvotteluista.) Venäläisten vaatimukset ovat aivan kohtuuttomat, epäoikeutetut. He vaativat 6 miljardin sijasta 16,5 miljardia, vaativat meidän korvaamaan Suomen rahan arvon alenemisen. Ja toiseksi tahtovat päästä käsiksi meidän teollisuuteemme, samoin kuin Unkarissa ja Romaniassa.

Kehoitin Takkia pitämään kiinni minun ohjeistani.

Takki oli samaa mieltä, että emme voi antaa perään. Hän oli ottanut asian esille sosialidemokraattisen ryhmän ja puolue­ hallituksen kokouksessa, missä oli oltu samaa mieltä, että ei voida antaa perään.

27.1. Sihvo esittelyllä.

27.1. Maaherra Uuno Hannula luonani. Kutsui laulujuhlille Rovaniemelle 1.7.47. Maakuntaliiton toimeenpanemat.

Vastasin, että en voi luvata, sillä minun täytyy hoitaa terveyttäni koko kesän.

Hannula sanoi sitten, että Lapin maakuntaliiton aloitteesta pidetään Helsingissä Lapin näyttely maaliskuun lopussa. Kysyi, enkö tulisi näyttelyyn. Lupasin siihen.

27.1. Eino Pekkala luonani.

Sanoi, että vaaliekspertit ovat lausuneet, että jos on aikomus panna toimeen uudet vaalit, joihin on julkisuudessakin viittailtu, niin on heti ryhdyttävä valmistamaan vaaliluetteloita. Jos luettelot laaditaan vuoden 1946 henkikirjojen pohjalla, niin pitäisi heti ryhtyä työhön.

Minä sanoin, että minä en näe uusia vaaleja tarpeellisiksi muuta kuin kahdessa tapauksessa: 1) jos tulee paljon torikokouksia, joista minä vedän sen johtopäätöksen, että väitetään, että nykyinen eduskunta ei vastaa kansan mielialaa ja ajatuksia, tai 2) jos tulisi vaikeuksia uuden hallituksen aikaansaamisessa. Nyt eivät ne asiat ole esillä. Omasta puolestani toivoisin, että vaalit voitaisiin pitää säännölliseen aikaan, 1948.

Kehoitin kiirehtimään vuoden 1947 henkikirjojen laatimista, jotta vaaliluettelot voitaisiin laatia niiden mukaan, jos tarvitaan.

Eino Pekkala lupasi palata asiaan sitten kun on saanut enemmän tietoja asian teknillisestä puolesta.

29.1. Tuomioja, joka johtaa neuvotteluja venäläisten kanssa saksalaisten saatavista, kertoi iloisen uutisen, että venäläiset ovat yht’äkkiä aivan luopuneet kannastaan. Eivät enää vaadi vuoden 1944 hintoja eivätkä pyri saamaan osuutta meidän teollisuudessamme. Tuomioja oli toivorikas siitä, että päästään siedettävään sopimukseen.

Tämä on tosiaan iloinen uutinen. Se osoittaa, että kun olemme pysyneet kannallamme, niin venäläiset ovat antaneet perään vaatimuksissaan.

30.1. Tänään sain yht’äkkiä esityslistan valtuuskunnaksi, joka allekirjoittaa rauhansopimuksen Pariisissa 10.2.47. Hallitusneuvos Salminen soitti, että valtioneuvosto oli päättänyt ehdottaa myös häntä, mutta hän katsoi, että kun kokoomuspuolue ei ole ollut tähänkään asti mukana, niin olisi kummallista, että se nyt tahdottaisiin mukaan. Se tuntuisi omituiselta. Hän ei ollut neuvotellut ryhmänsä kanssa.

Presidentin esittely:

Pekkala sanoi, että hänen terveytensä ei salli hänen lähtöään Pariisiin. Lääkäri on kieltänyt. Valtioneuvoston ehdotus oli: Enckell, Vesterinen, Voionmaa, Helo ja Salminen.

Minä ilmoitin, mitä Salminen oli minulle sanonut.

Määräsin valtuuskuntaan:

Enckell, Vesterinen, Voionmaa, Helo.

Pekkala perusteli Salmisen ehdokkuutta sillä, että olisi tärkeä, että olisi kaikki ryhmät mukana, »jotta ei tulisi jälkipuheita» (!!!).

Heljas: Kun pääministeri ei mene, niin Vesterinen varapääministerinä.

Refl. Unohdin sanoa, että Vesterinen ei ole varapääministeri, vaan se on vanhin jäsen Enckell.

31.1. Vesterinen luonani.

Vesterinen sanoi tulleensa selittämään menettelyään rauhan allekirjoittajavaltuuskunnan määräämisessä. Hänellä ei siihen ollut mitään osaa. Katsoi aivan sopimattomaksi, ettei minun kanssani ollut mitään puhuttu; hän oli luullut, että asia on minun kanssani sovittu jo sitä ennen, kuin siitä hänelle puhuttiin.

Minä sanoin, että hänessä ei ole mitään vikaa, mutta Pekkala on hoitanut tämän asian yhtä huonosti kuin muutkin asiat.

Vesterinen sanoi hänelle olevan tärkeätä, että hän nauttii minun luottamustani.

Minä vastasin, että asia on niin ja että minulla ei ole pienintäkään häntä vastaan. Vesterinen sanoi olevansa siihen tyytyväinen.

Sitten puhuimme yleisestä asemasta. Vesterinen sanoi, että sosialidemokraatit ovat sitä mieltä, että uusia vaaleja ei pitäisi panna toimeen. Ei myöskään pitäisi muuttaa hallitusta, vaan nykyisen Pekkalan hallituksen pitäisi saada jatkaa, sillä hallituspohjaa ei voi vaihtaa. Jos hallituksen jäseniä vaihdettaisiinkin, niin hallituspohjan pitäisi olla sama.

Maalaisliitossa on sellaisia piirejä, jotka tahtoisivat uuden hallituksen, mutta millä pohjalla, se on epäselvä ja epävarma.

Vesterinen pelkäsi, että jos tulee uudet vaalit, niin kommunistit voivat saada lisää kannatusta. Sillä kun myös olot ovat taloudellisesti huonot ja kommunistit lupaavat rikkailta mitä tahansa, niin se voi lisätä heidän kannattajiaan.

Vesterinen pelkäsi myös, että venäläiset antavat kommunisteille rahaa.

Minä sanoin, että minä myös mieluimmin näkisin, että vaalit voitaisiin pitää vasta v. 1948 säännölliseen aikaan. Ainoastaan 1) jos torikokouksia tulee paljon esiintymään tai 2) jos tulee vaikeuksia saada aikaan hallitus, niin näissä tapauksissa voisivat uudet vaalit tulla kysymykseen.

29.1. Pekkala oli kutsunut ryhmien puheenjohtajat ja eduskunnan puhemiehistön neuvottelemaan rauhansopimuksen allekirjoittajista. Yleinen mielipide oli, että ei lähetetä suurta valtuuskuntaa, vain pääministeri Pekkala, Enckell ja Helo.

30.1.47 hallituksen ulkovaliokunta ja sitten valtioneuvosto ehdotti (Pekkala oli terveydellisistä syistä pyytänyt päästä vapaaksi): Enckell, Vesterinen, Voionmaa, Salminen ja Helo.

Salminen soitti minulle puhelimessa ja ilmoitti tästä ehdotuksesta, jonka valtioneuvosto juuri silloin oli tehnyt ja josta minä en tiennyt mitään. Salminen sanoi, että tämä ehdotus tulee hänelle aivan arvaamatta ja se on hänen mielestään omituinen. Hänellä ei ole ollut tilaisuutta neuvotella ryhmänsä kanssa. Salminen pyysi, että häntä ei nimitettäisi.

Samaan aikaan kuin Salminen puhui minulle, sain esityslistan. Minulle ei ollut asiasta mitään puhuttu. Tämä on samanlaista asioiden hoitamista, kuin Pekkala viime aikoina on johdonmukaisesti noudattanut minuun nähden.

Kl. 4 oli presidentin istunto.

Minä lausuin ihmettelyni, että minun kanssani ei mitään ollut tästä asiasta puhuttu, vaikka asia on minun ratkaistavani. Kerroin, mitä Salminen oli minulle sanonut, ja sanoin ymmärtäväni Salmisen kannan. Kokoomuspuolue oli ilmoittanut olevansa valmis ottamaan osaa rauhanvaltuuskuntaan, kun se lähetettiin Pariisiin, mutta silloin ei sitä ollut hyväksytty. Lausuin myös, että allekirjoitus on muodollinen, sillä eduskunta on rauhansopimuksen hyväksynyt ja se sitoo kaikkia suomalaisia sekä syntyneitä että syntymättömiä. Allekirjoitus ei siihen mitään vaikuta. Sanoin myös, että mikäli tunnen kokoomuspuoluett, niin se tulee noudattamaan rauhan­sopimusta yhtä tarkasti ja yhtä lujasti kuin mikään muu puolue. Omasta puoles­tani sanoin olevani valmis tekemään niin kuin valtioneuvosto tahtoo.

Pekkala sanoi, että hänen lääkärinsä oli kieltänyt häntä lähtemästä Pariisiin, ja sanoi, että hänellä on lääkärintodistus.

Nimitin sitten näin ollen: Enckellin, Vesterisen (joka oli toiseksi vanhin jäsen valtioneuvostossa), Voionmaan ja Helon.

1.2. Presidentin istunto.

Voionmaa oli ilmoittanut, että hänen lääkärinsä kieltää häntä lähtemästä Pariisiin. Hänellä on angina pectoris.

Pääministeri Pekkala katsoi, että Voionmaan tilalle olisi saatava toinen sosialidemokraatti.

Takki: Sosialidemokraatit katsovat, että kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Voionmaa on tullut estyneeksi, niin ei olisi syytä täydentää rauhan allekirjoittajia. Mutta jos tahdotaan määrätä, niin eduskunnan ulkovaliokunnan varapuheenjohtaja Ryömä olisi määrättävä.

Leino: Hallituksen ulkovaliokunta oli yksimielisesti esittänyt Fagerholmia. (Fagerholm oli juuri ennen istuntoa ilmoittanut Enckellille, että hän ei ole tilaisuudessa lähtemään.) Leino sanoi, että ellei Fagerholm lähde, niin joku hallituksen sosialidemokraattinen jäsen.

Vilhula: Kaikki eduskuntaryhmät ovat sitoneet itsensä rauhansopimukseen. Sentähden ei tässä ole mikään poliittinen asia. Maalaisliiton mielipide on, että delegatio on oleva arvovaltainen, mutta suhteellisen pieni.

E. Pekkala: Pitäisi valita toinen sosialidemokraatti Voionmaan tilalle. Olisi tärkeää, että kaikki hallituspuolueet olisivat edustettuina.

Kilpi: Oli tarpeetonta, että eduskuntaryhmien kanssa neuvoteltiin. Kysymys on hallituksen asia. Haluaisi, että eduskunnan puhemies olisi mukana.

Minä sanoin, että tästä asiasta on turhanpäiten tehty liian suuri asia. Rauhansopimus on eduskunnassa yksimielisesti hyväksytty ja se asia on selvä ja sopimus sitoo. Kun Enckell, Vesterinen ja Helo allekirjoittavat, niin se on hyvin arvovaltainen valtuuskunta. Enckell on 5 à 6:tta kertaa ulkoministeri, hän oli Suomen korkeimmassa virassa Venäjän aikana ja hän oli se, joka Ahvenanmaan meille valloitti. Vesterinen on vanha edustaja (oli ministeri jo v. 1925) ja Helo oli ensi kertaa hallituksessa v. 1927 ja on vanha edustaja. Tämä on siis hyvin arvovaltainen edustus. Jos tahdotaan Voionmaan tilalle joku, niin esitin Kilpeä.

E. Pekkala ehdotti Kallista.

Kallinen sanoi olevansa nuorin hallituksen jäsen. Oli muuten = J.K.P.

Leino esitti joko Kilpeä tai Kallista.

Takki pyysi keskeyttämään istunnon, jotta sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet voisivat harkita asiaa.

Pidettiin 10 minuutin paussi. Paussin jälkeen Takki esitti, että allekirjoitusdelegatiota ei täydennetä.

Kilpi olisi kyllä sitä mieltä delegatiosta, että olisi täydennettävä, mutta kun muut sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet olivat toista mieltä, niin ei tahdo esittää eri mieltä.

M. Pekkala: Kun sosialidemokraatit ovat tätä mieltä, niin ei voi mitään. Omasta puolestaan olisi ollut sitä mieltä, että kaikkien hallituspuolueiden pitäisi olla edustettuina.

Leino = M. Pekkala.

E.Pekkala on täydentämisen kannalla.

Toimitin äänestyksen:

M. Pekkala – täydennettävä

E. Pekkala – samoin 

Enckell –ei täydennetä 

Takki – samoin

Svento – sosialidemokraattien kannan jälkeen = M. Pekkala

Vilhula = Takki 

Härmä= samoin 

Vesterinen = samoin

Kilpi – tahtoisi täydentää 

Janhunen – samoin 

Viding – ei täydennetä 

Kallinen = Takki

Leino – täydennettävä

Tulos:

Ei täydennetä: Enckell, Takki, Vilhula, Härmä, Vesterinen, Viding, Kallinen = 7

Täydennetään. M. Pekkala, Svento, Kilpi, Janhunen, E. Pekkala, Leino= 6.

Res.

7 < 6 Ei täydennetä.

Siis allekirjoittajat: Enckell, Vesterinen, Helo

Refl. Kommunistien ruma peli: Vapaa Sana kirjoitti 2.2.47:

»Kokoomuspuolue ei halua allekirjoittaa rauhaa. Sosialidemokraattien johdolla myös kielteinen kanta» – sen johdosta, että Salminen pyysi, että häntä ei nimitettäisi jäseneksi allekirjoitusvaltuuskuntaan, joka lähtee Pariisiin.

Tämä on todellisesti rumaa peliä SKDL:n s.o. kommunistien puolelta.

(Miten asia on, kts. edelle.)

3.2. Gräsbeck saapui USA:sta laina­ neuvotteluista. Tulos oli se, että saamme uutta luottoa n. 40 milj. dollaria.

Minun initiatiivini, puhuessani asiasta Hamiltonin kanssa, oli hyvä. (Kts. ed.)

3.2. Saksalaisten saatavista on saatu aikaan sopimus venäläisten kanssa.

Venäläiset ensin vaativat samanlaista sopimusta kuin heillä on Romanian ja Unkarin kanssa, s.o. että saisivat 50 % meidän tärkeistä teollisuuksistamme. Mutta kun me (ja erityisesti minä) olimme jyrkällä kannalla, antoivat venäläiset perään. (Pekkala oli jo luvannut venäläisille valtion tehtaat.) Venäläiset pitivät kiinni viimeiseen saakka vaatimuksistaan, mutta me emme antaneet perään. (kts. sopimuksia)

Venäläiset ovat myös luopuneet vuoden 1946 sakkokoroista sotakorvauksen suorittamiseen nähden.

5.2. Eduskunnan avajaiset. Pidin puheen (kts. sitä).

3.2. Tänään kaksi hyvää uutista:

i) Gräsbeck ja Virkkunen luonani. Olivat palanneet USA:sta lainaneuvotteluista. Saamme 40 milj. dollaria. (kts. Gräsbeckin selontekoa)

II) Päästy sopimukseen venäläisten kanssa saksalaisten saatavista. Venäläiset ovat antaneet perään: emme hyväksyneet, että venäläiset pääsisivät meidän teollisuuteemme osallisiksi. Emme myöskään vuoden 1944 hintoja ja rahanarvon vähennyksen korvausta.

Presidentin istunnossa valtuutin Takin ja Tuomiojan allekirjoittamaan sopimuksen venäläisten kanssa.

Nämät kaksi asiaa ovat ilahduttavia pitkästä aikaa.

Refl. Pekkala oli valmis luovuttamaan venäläisille valtion omaisuutta. Tämä osoittaa, että asiallisissa asioissa meidän pitää pitää kiinni eduistamme.

4.2. Takki ilmoitti, että venäläiset ovat myös luopuneet sakkohyvityksistä viime vuodelta.

Se on myös hyvä uutinen.

6.2. Zdanov saapui Helsinkiin. Hän tuli ainoastaan jäähyväiskäynnille.

7.2. Zdanov kävi minun luonani tervehdyskäynnillä ja samana päivänä minä vastasin käyntiin hänen luonaan.

Ainoastaan yleistä keskustelua. Ei mitään poliittista.

Zdanov oli hyvin ystävällinen.

9.2. annoin Zdanovin kunniaksi päivälliset linnassa. Yli 50 henkeä. Onnistuneet.

Minä pidin puheen Zdanoville. Hän vastasi.

(Kts. puheita)

10.2. Rauhansopimus allekirjoitettiin Pariisissa.

Rauhanjuhla Messuhallissa. Zdanov myös läsnä.

Pekkala piti juhlapuheen, joka ei ollut hauska.

(kts. puhetta ja lehtien kirjoituksia siitä)

Kaikki muut lehdet paitsi kommunistiset ja SKDL:n lehdet arvostelivat jotenkin kovasti Pekkalan puhetta. (Kts. kirjoituksia, jotka on otettu talteen.)

12.2. Puolan lähettiläs Szumovski antoi rapellikirjansa.

Suuruksella rouvansa kanssa. Alli sairas.

Unrran Fonteau lähtökäynnillä.

12.2. Oikeuskansleri Tarjanne luonani puhumassa virkamiesten erottamisasiasta.

12.2. Rauhan johdosta SNS-lehti julkaisi juhlanumeron. Minä annoin siihen haastattelun. (kts. sitä)

Ruotsin lehdet (Dagens Nyheter ja Svenska Dagbladet -lehtien kirjeenvaihtajat) sanoivat sitä överraskande.¹ Tämä tarkoitti sitä kohtaa, kun sanoin: »Jos joku tulevaisuudessa pyrkii Neuvostoliiton kimppuun meidän alueemme läpi, niin meidän on yhdessä Neuvostoliiton kanssa tapeltava hyökkääjää vastaan niin paljon ja niin kauan kuin jaksamme.»

Refl. Tämä on minusta loogillinen ja realistinen kanta. Muu ei ole mahdollinen. Ellemme voi pysyä puolueettomina, niin joudumme sotaan Neuvostoliiton rinnalla.

Haastatteluni johdosta ruotsalainen Expressen 14.2.47 kirjoitti: »Presidentti Paasikiven lausunto niistä seurauksista, joita aseellinen hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan Suomen alueen kautta aiheuttaisi Suomelle, oli viisas ja vaikuttaa varmasti viilentävästi niihin ylikuumenneisiin aivoihin Pohjanlahden toisella puolella, jotka jatkuvasti spekuloivat idän ja lännen välien rikkoutumisesta.» (Siteerattu Helsingin Sanomissa 15.2.47)

Sitten siteerataan minun sanani ja jatketaan: »Tämä vakuutus ei voi olla aiheena huhuihin odotettavissa olevasta Suomen ja Neuvostoliiton välisestä puolustusliitosta, mutta se tekee kuitenkin selväksi, että Suomen aluetta ei koskaan tulevaisuudessa vapaaehtoisesti luovuteta Neuvostoliittoa vastaan hyökkäävälle valtiolle. Tältä näkökannalta katsoen Paasikiven sanojen tarkoituksena on yhä vahvistaa Suomen ja suuren itäisen naapurin Neuvostoliiton välisiä hyviä suhteita, joissa nykyisin on itsenäisen Suomen olemassaolon perusta.»

15.2.47 Vapaa Sana sisälsi pääkirjoituksen »Suomi seisoo Neuvostoliiton rinnalla» minun lausuntoni johdosta:

»Tämä lausunto otetaan tyydytyksellä vastaan Suomen kansan suuren enemmistön keskuudessa.» (kts. kirjoitusta)

Refl. Minun haastattelulausunnostani kuulutaan puhuttavan paljon. Se on herättänyt huomiota. Se on hyvä asia. Ainoa pelkoni on, että se ei herätä länsivalloissa sellaista huomiota, että estää meidän luotto- ym. neuvottelujamme.

Itse asiassa jokaisen pitäisi ymmärtää minun kantani oikeus.

¹ yllättäväksi

14.2. Kekkonen luonani.

1) Oli äsken Ilmajoella maalaisliittolaisessa kokouksessa. Siellä oli kansa huolissaan siitä, mihin mennään. Pelätään, että maalaisliitto on joutunut politiikkaan mukaan, joka saattaa olla maalle vahingoksi.

Kekkonen oli selittänyt, että oli välttämätöntä, että myös porvarillinen puolue oli 1944 syksystä alkaen kannattamassa uutta politiikkaa, jota minä olen noudattanut.

Olivat kysyneet, minkä tähden oli sotasyyllisprosessi välttämätön. Minkä tähden estettiin Tarkkanen ym. eduskunnasta?

Kekkonen oli selittänyt ja kuulijat olivat ymmärtäneet, että menettely oli niissä oloissa välttämätön.

Puolan ja Balkanin maiden vaalit osoittavat, mihin täällä olisi voitu mennä, jos Venäjä olisi täällä määrännyt vaalit niinkuin Puolassa ja Balkanin maissa.

2) Sovimme, että Kekkonen käy Vankeinhoitoylihallituksen pääjohtajan Soineen puheilla puhumassa Kukkosen ja Reinikan vapaaksi pääsemisestä sitten kun puolet ajasta on kulunut.

3) Ryhmien edustajain käynti Zdanovin luona. Niukkanen oli kertonut, että heidät oli kutsuttu. Ainoastaan yleistä puhetta. Ei ollut puhetta hallituksen muodostamisesta.

Kekkonen sanoi, että venäläiset eivät pidä Pekkalasta, sillä tietävät, että hän on laiska ym., mutta venäläiset katsovat, että Leinon pitäisi jäädä sisäministeriksi.

Kekkonen oli puhunut Razinin kanssa. – Razin oli sanonut, että Leino on hoitanut vaikeat asiat hyvin. Kun Kekkonen oli leikillään sanonut, että »ehkä minä otan sisäministerin paikan», oli Razin vastannut, että täytyy olla mies, johon työväki luottaa.

Lopuksi Kekkonen oli sanonut oman mielipiteensä olevan, että Leino jäisi. Mutta Pekkalasta venäläiset eivät välitä.

4) Kekkonen kertoi keskustelleensa Varjosen kanssa. Siitä sai käsityksen: Sosialidemokraatit mielellään näkisivät, että hallitus vaihtuu, mutta eivät itse halua tehdä aloitetta. Varjonen koetti yllyttää maalaisliittolaisia tekemään aloitteen. Sosialidemokraatit eivät tahdo pääministerin paikkaa.

Kekkonen ja Varjonen olivat ajatelleet pääministeriä puolueiden ulkopuolelta. Tuomioja.

Refl. Puoluemiehiä pääministeriksi ovat Kekkonen ja Fagerholm.

Kommunistit ajattelevat pääministeriksi Heloa tai Leinoa.

Kekkonen sanoi, että maalaisliitto ei hyväksy näistä kumpaakaan.

Kekkonen oli keskustellut äsken Leinon kanssa ja saanut sen käsityksen, että kommunistit eivät lähde hallituksesta millään ilveellä.

Kekkonen sanoi kuulleensa, että sosialidemokraattien (kuten maalaisliiton) asia kansan kesken menee eteenpäin. Kommunistien kannatus vähenee. Mutta SAK:n vaali on epävarma.

5) Puhuimme myös uusista vaaleista. Ne voitaisiin pitää aikaisintaan 1.10.47.

6) Kekkonen katsoi, että Leinon täytyy jäädä sisäministeriksi vielä toistaiseksi. Sosialidemokraatit ovat sitä kovasti vastaan.

Kekkonen sanoi, että ehkä oli virhe, et­tä Leino otettiin sisäministeriksi, vaikka hän, Kekkonen, sitä ensiksi ehdotti.

Minä sanoin, että minä katson Leinon tulon sisäministeriksi olleen välttämättömän, jotta järjestys säilyisi maassa. Tämä on toteutunut.

Kekkonen myönsi, että ulkonainen järjestys maassa on ollut hyvä.

7) Miehikkälän sotavangit.

Selvitettävä.

8) Valitin nykyisen hallituksen heikkoutta kykyyn nähden. Sanoin mm., että oikeusministeri E. Pekkala on karaktääriltään rehellinen, mutta hänellä ei ole riittävästi kykyä. Sillä paikalla pitäisi olla kyvykäs mies ja hallituksessa pitäisi olla edes kolme sellaista miestä, jotka seuraisivat maan politiikkaa ja kävisivät asiaan kiinni. Erityisesti oikeusministerinä pitäisi olla hyvä mies.

Kekkonen viittasi siihen, että hän kenties voisi jälleen tulla oikeusministeriksi.

14.2. Fagerholm kertoi kuulleensa Peltoselta, joka oli Zdanovin luona 11.2.47, että keskustelu oli ollut ystävällistä ja rauhallista. Zdanov oli ihmetellyt, että hallituksen muutoksesta keskustellaan.

Peltonen oli siihen sanonut, että se on meillä tavallista. Mutta hallituksen muutos ei tiedä suunnan muutosta.

15.2. Hiltunen luonani yhdessä kansliapäällikkö Kahran kanssa puhumassa virkamiesten palkka-asiasta.

Hiltunen: Asiata on paljon käsitelty Virkamiesliiton edustajain ja SAK:n edustajain kanssa ja nyt asia on valtioneuvoston ministerivaliokunnassa, jonka puheenjohtaja on Härmä. Asia olisi valmis, mutta Härmä tekee eräitä vastaväitteitä. Härmä ei tahdo suostua korkeimpien virkamiesten palkankorotukseen siinä määrässä kuin on ehdotettu ja tahtoisi korottaa alempien ryhmien palkkoja enemmän. Kysymyksessä olevien korkeimpien virkamiesten palkkojen korotus merkitsee n. 3 milj. markkaa. (Korkein palkka, korkeimman oikeuden presidentti ym. tekisi 450.000 mk + 10 % ikälisäys, yhteensä 495.000 mk. Niihin kuuluisi myös oikeuskansleri.) Härmä ei tahtoisi ylimpiä palkkoja korottaa yli 360.000 mk.

Härmän esittämät alempien palkkojen korotukset vaatisivat n. 250 milj. mk rahaa.

Hiltunen sanoi, että hän menisi Härmän ehdotukseen alempien palkkaluokkien korotuksista, edellyttäen että Härmä takaa, että ei synny palkkaliikkeitä ja että Härmä suostuu korkeimpien virkamiesten palkkojen korotukseen.

Kahra: Pelkäsi, että alempien palkkojen korotus nostaisi palkkavyöryn. Mutta jos SAK pystyy asian hallitsemaan, niin hänen mielestään ei olisi mitään vastaan alempien palkkojen korottamista, vaikka palkat tulisivat menemään yli sen, mitä yksityisissä liikkeissä maksetaan.

Hiltunen pyysi, että minä puhuisin Härmän kanssa sanomatta, että hän oli asiasta käynyt puhumassa minun kanssani.

Lupasin ensi maanantaina puhua Härmän kanssa.

16.2. Tuomioja luonani. Pyysin hänen tulemaan.

Tuomioja kertoi:

Kommunisteilla on hiljainen tunto, että heitä ruvetaan syrjäyttämään. Ne pelkäävät sitä. Tuomiojan mielestä se on syynä kommunistien suureen hälinään sosialisoimis- ja maa- ym. asioissa.

Tuomiojan tieten kommunistien kannatus menee hiljalleen alaspäin. Hänen luulonsa mukaan sosialidemokraatit tulevat voittamaan SAK:n vaaleissa. Sosialidemokraatit pitävät kyllä puolensa kommunisteja vastaan. Mm. tuotantokomiteain vaaleissa sosialidemokraatit ovat olleet voiton puolella. Niihin on kuitenkin ottanut osaa ainoastaan n. 30 % työväestä.

Tuomioja ei ota vakavalta kannalta kommunistien sosialisoimis- ja maakysymyspuuhia. He luultavasti eivät aja niitä asioita tosissaan, vaan puoluetaktillisista syistä. Kommunistit tahtovat pysyä siinä asemassa hallituksessa ym., mikä niillä nyt on.

Pekkalaa vastaan on porvarillisissa piireissä suuri animositeetti. Hänen kaikki puheensa ovat mahdottomia. Mutta vaikka Pekkala on huono pääministeri, niin kun ei ole edessä mitään suurempia asioita, voisi olla ehkä paras, että hän edelleen jäisi hallitukseen ainakin kevääseen. Hinta- ja palkka-asioissa nyt hallitus on ottanut jäykemmän kannan. Vilja-asia voi tulla kriitilliseksi keväällä ja voi olla paras, että nykyinen hallitus hoitaa sen.

Tuomioja katsoi, että Kekkonen olisi saatava hallitukseen.

Minä sanoin myös olevani taipuvainen siihen, että Pekkala jää hallitukseen. Minunkin mielestäni Kekkonen olisi saatava hallitukseen. Nyt hallitus on heikko eikä siellä ole niitä, jotka seuraavat poliittisia asioita suomalaiselta kannalta. (Muistutin Barras’sta: »Méprisé par tous, haï par tous, mais indispensable.»¹)

¹ »Kaikkien halveksima, kaikkien vihaama, mutta välttämätön.»

18.2. Luonani lähetystö naisia:

Rouva Dagmar Karpio, kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen ja kansanedustaja Ebba Ostenson. Esittivät, että kun Suomi pääsee YK:n jäseneksi, niin pitäisi valita myös joku nainen edustajaksi, kuten oli Kansainliitossa.

Lupasin esittää heidän toivomuksensa hallitukselle ja ottaa sen harkittavaksi.

18.2. Härmä pyynnöstä luonani.

Virkamiesten palkka-asia.

Härmä teki selkoa asiasta. Ei tahtonut mennä korkeimpien virkamiesten palkoissa niin korkealle kuin Kahran komitea oli ehdottanut, koska sen psykologinen vaikutus työväestöön voisi olla huono ja voisi saada aikaan palkkaliikkeitä.

Minä huomautin, miten tärkeä on, että valtion ylimmillä paikoilla olevat virkamiehet ovat hyviä ja että korkeimpien virkamiesten palkat eivät ehdotuksen mukaan tulisi liian korkeiksi, koska eivät nousisi läheskään niin korkealle kuin olivat vuonna 1939. Kun näitä virkamiehiä on vähän, niin rahallinen merkitys on valtion menoarviossa pieni. – Härmä sanoi, että se merkitsisi ainoastaan n. 5 milj. mk, ja myönsi, että rahallinen merkitys on pieni.

Härmä lupasi esittää sen, mitä minä olin sanonut, valtioneuvostolle iltakoulussa huomenna.

19.2. kl. 1.50 Stockholms gosskör¹ laulamassa minulle ja Allille linnassa.

Kiitin tästä ystävällisyydestä. Johtaja musikdirektör² Algård, mukana fabrikör³ 0lsen.

Kl. 2.15 i.p. toinen tilaisuus. Allekirjoitimme Allin kanssa erään keräyslistan.

Refl. Kovin paljon ottaa aikaa tämä edustus. Papereja kerääntyy hirmuisen paljon eikä ole aikaa perehtyä ja syventyä oikeisiin asioihin.

¹ Tukholman poikakuoro

² musiikkitirehtööri

³ tehtailija

20.2. Ylempien virkamiesten lähetystö luonani puhumassa palkka-asiasta: puheenjohtaja Arvo Lönnroth (Tie- ja vesirakennushallitus), Roos (Rautatiet) ja Lappi-Seppälä (Metsähallitus).

Jättivät kirjeen minulle. Lupasin puhua asianomaisten ministerien kanssa.

20.2. Ahvenanmaalaisten laivanvarustajain lähetystö luonani.

Jätti kirjelmän ynnä kaksi liitettä. Lupasin ottaa selvän ja asettua kosketukseen asianomaisten kanssa.

20.2. Enckell ja Vesterinen palanneet Pariisista, olivat luonani. Vesterinen lähti pian pois ja Enckell jäi.

Enckell kertoi: Rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen lähetystössä joivat lasin samppanjaa. Rouva Helo silloin sanoi: Nyt me alamme tehdä työtä saadaksemme Karjalan takaisin. (Helo oli puhunut samasta asiasta Vesteriselle.)

Enckell sanoi vastanneensa, että se on nyt toivotonta, sillä herättäisi karjalaisissa rauhattomuutta. Karjalassa on myös nyt venäläisiä. Mitä niille tehdään? Nyt on Suomen kansan elämässä alkanut uusi etappi. Meidän tulevaisuutemme riippuu Suomen kansasta itsestään. Kansan yhteinen tahto on nyt tärkeää (Enckell puhui samaan suuntaan kuin minä.) Siihen oli rouva Helo ja Helo sanoneet olevansa yhtä mieltä. Sen jälkeen ei karjalaisista puhuttu mitään.

Enckell kysyi, mitä merkitsee Karjalan mainitseminen SKDL:n puolelta. Ehkä he ajattelivat puolustusliittoa – että Suomi liittyy niin läheisesti Neuvostoliittoon, että se tekee jonkun uuden järjestelyn Karjalaan nähden.

Enckell sanoi, että ennenkuin hän lähti Pariisiin rauhankonferenssiin, oli M. Pekkala sanonut, että meillä on Pariisissa tärkeä tentävä, puolustusliitto Neuvostoliiton kanssa.

Minä vastasin, että kommunistien mielipide on juuri se, että Suomi liittyy Neuvostoliittoon ja silloin Neuvostoliitto kenties voi tehdä jotakin. Kommunistit ja venäläiset voivat ruveta puhumaan Karjalasta. Atos Wirtanen lausui saman ajatuksen minulle kuin rouva Helo ja Helo heille. Meidän asemamme on kovin vaikea. Jos Suomen kansalle pannaan eteen valinta Karjalan takaisinsaamisen jossakin muodossa ja siihen liittyvän läheisen liittymisen Neuvostoliittoon sekä toiselta puolen täyden suvereenisuuden välillä, niin on vaikea sanoa, minkä Suomen kansa valitsee. Voi valita Karjalan takaisin­ saamisen jossakin muodossa ja Neuvostoliitosta riippuvaisuuden. Meidän muiden täytyy asettua sille kannalle, että Karjalan takaisinsaaminen tällä ehdolla on liian kallis hinta. Emme voi ottaa sitä takaisin luopumalla suvereenisuudestamme. Asemamme on hirmuisen vaikea.

Enckell myös myönsi sen.

Minä kehoitin muuten Enckelliä jälleen tuumimaan kysymystä puolustusliitosta, josta vuoden 1945 alussa oli puhe.

20.2. tuli Pariisista seuraava sähke:

»Pariisin Heraldtribune kirjoittaa keskiviikkona: Tiedon salaisesta sotilasliitosta Neuvostoliiton ja Suomen välillä vahvistivat eilen virallisesti Pariisin suomalaiset diplopiirit pres. Paasikiven annettua tärkeän tiedonannon että Suomi on Neuvostoliiton puolella jokaisessa sodassa johon tämä joutuu. (Tämä ei ole oikein: sanoin ainoastaan, jos hyökätään Suomen alueelle.) Ilmoituksen tiedottajat väittävät Suomen käytännössä menettäneen itsenäisyytensä ainakin ulkopolitiikassa ja tulleen Neuvostoliiton satelliitiksi. Lehti sanoo (?) huhuja sotaliitosta levinneen heti rauhansopimuksen allekirjoituksesta. Lehden tieto täkäläisistä diplopiireistä täysin perätön. Olemme vaatineet dementiaa myös väitetystä Suomen asemasta sekä tietoa väärästä tiedottajasta.

Legation de Finlande Paris.»

21.2. tuli uusi sähke Pariisista:

»Tänään julkaistussa dementiassa: Neuvostoliitto ei esittänyt vaatimuksia, paitsi rauhansopimukseen sisältyviä, jotka eivät rajoita poliittista itsenäisyyttä eivätkä ulkopolitiikan johtoa. Uutinen sotilasliitosta täkäläisen uutistoimiston levittämä. Presidentin haastattelussa SN-lehdelIe: Suomi puolustautuu kolmannen valtion hyökkäystä vastaan, torjuu kautta-agression. – Lehden toimittaja selitti yksityisesti lisänneensä omasta päästään diplopiirien vahvistuksen.»

21.2. Abramov tuli luokseni ja ilmoitti Zdanovin toimesta esittävänsä seuraavan asian.

Päivällisillä minun luonani minä olin keskustellut Zdanovin kanssa mahdollisesta matkastani Neuvostoliittoon (Krimille) для отдыха¹.

Neuvostoliiton hallitus mielellään näkisi, että minä ja vaimoni toteuttaisimme tämän ajatuksen ja tulisimme Krimille Neuvostoliiton hallituksen vieraina.

Minä pyysin saattamaan Zdanoville ja Neuvostoliiton hallitukselle vilpittömän kiitokseni tästä ystävällisyydestä ja sanoin, että on mahdollista, että minä tulen пользоваться² tätä ystävällistä kutsua.

Kyselin ilmastoa Krimillä.

Abramov sanoi useasti olleensa siellä ja sanoi, että kaunein aika on keväällä huhti-toukokuussa ja syksyllä elokuun lopusta joulukuuhun asti.

Sitten Abramov sanoi sen johdosta, että Zdanovin kanssa olimme puhuneet Gruzinskin³ viineistä, Zdanovin lähettäneen laatikon tätä viiniä, jonka laatikon Abramov toi mukanansa.

Kiitin suuresti myös tästä ystävällisyydestä.

¹ lepäämään

² käyttämään hyväkseni

³ Gruusian

22.2. Ulkoasiainvaliokunnan kokous linnassa. Läsnä muut paitsi Kilpi.

Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa Saimaan kanavasta ja Porkkalan rautatiestä.

Päätettiin lähettää delegatio Moskovaan ministeri Kaijalaisen johdolla. Hänen lisäkseen asiantuntijoita.

Delegatio lähtee niin pian kuin mahdollista.

Lopuksi minä ilmoitin Abramovin käynnistä edellisenä päivänä luonani ja hänen esittämästään kutsusta, että lähden Krimille neuvostohallituksen vieraana.

Sovimme, että asiasta ei saa puhua, jotta ei tule lehtiin.

24.2. Presidentin istunto, nimitin valtuuskunnan, joka lähtee Moskovaan neuvottelemaan Saimaan kanavasta ja Porkkalan rautatiestä.

Puheenjohtaja kulkulaitosministeri Kaijalainen ja hänen mukanaan 7 asiantuntijaa.

Refl. Saa nähdä, mikä tulos tästä asiasta tulee.

24.2. Frenckell ja Similä toivat minulle kutsun ottaa vastaan Autoklubin kunniajäsenen paikka.

Suostuin.

26.2. Kl. 11 otin Puolan uuden lähettilään Vasiljevskin vastaan.

Kl. 2 oli venäläisiä ylioppilaita luonani.

Kl. 2.45 Fagerholm luonani.

Näin menee koko aika.

Fagerholm: Eduskunta viettää 40-vuotisjuhlaa 23.5.47. Pyysi, että minä pitäisin puheen.

Lupasin ajatella asiaa. Sanoin, että mielelläni pidän puheen, jos saan jotain aikaan.

Fagerholm kertoi, että Kekkosen asema on heikentynyt. Häntä ei valittu maalaisliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi ja eduskunnan varapuhemieheksi häntä ei äänestänyt osa SKDL:ää. Häntä ei pidetä luotettavana.

Olimme yksimielisiä siitä, että on ikävä asia, jos Kekkonen kadottaa asemansa, sillä hän on lahjakas mies ja tietorikas, eikä meillä ole voimia. 

Hallituksen muutoksesta ei ole eduskuntapiireissä selvää käsitystä. Heidän ryhmässään on neljänlaista mielipidettä:

a) toiset katsovat, että nykyinen hallitus voi jäädä; b) toiset, että sen olisi erottava; c) että uusi pääministeri joku porvari; d) uusi pääministeri sosialidemokraatti.

Minä sanoin, että kaikesta huolimatta lienee paras, että nykyinen hallitus, vaikka on heikko, jää paikoilleen.

Fagerholm luuli, että sosialidemokraatit menevät eteenpäin. Kommunistit tekevät kyllä paljon työtä, ja kommunistijohtajia on tullut Venäjältä. Agiteeraavat nykyään kovasti.

Sosialisoimisasiasta Fagerholm ei luullut paljon tulevan. Erittäinkin, jos se on perustuslakiasia, niin sitä ei saada läpi.

26.2. Kukkonen ja Reinikka ovat 21.2.47 olleet vankilassa puolet tuomitusta ajasta. Sääntöjen mukaan heidät voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen. Se on tavallista.

Kekkonen kävi aikaisemmin luonani puhumassa tästä asiasta ja sovimme, että hän menee puhumaan vankilanjohtaja Soineen kanssa. Vankilanjohtaja teki 21.2.47 esityksen, että Kukkonen ja Reinikka päästetään vapaaksi.

Sanomalehdet rupesivat tästä puhumaan. Suuri uutinen lehdissä. Ryömän lehti, Työkansan Sanomat, nosti sen johdosta suuren huudon ja elämän.

Minä sanoin M. Pekkalalle, että olisi hyvä, jos he pääsisivät vapaiksi. Se vahvistaisi nykyistä poliittista suuntaa ja Suomen kansan mielialaa hyviin väleihin Neuvostoliiton kanssa. Asia tulee esille valtioneuvostossa. Ei ole vielä tänään päätetty.

2.3. soitin Tarjanteelle ja tiedustelin Kukkosen ja Reinikan asiaa. Hän ei tiennyt. Minä sanoin, että tässä on oikeutta koskeva kysymys sikäli, että lakia pitäisi sovittaa kaikkiin kansalaisiin samalla tavalla. Pyysin Tarjannetta seuraamaan asiaa ja miettimään sitä.

4.3. Kekkonen sai Soinneelta kuulla, että asiaa ei ole vielä ratkaistu. E. Pekkala oli ollut valvontakomissiossa kutsuttuna ja oli ilmoittanut, että asiata ei ratkaista ilman että komissiolle ilmoitetaan (??).

1.3. Ministeri Hiltunen pyysi minua vaikuttamaan Virkamiesliiton hallitukseen siihen suuntaan, että virkamiehet hyväksyisivät hallituksen ehdotuksen palkka­ asiassa. Ero hallituksen ehdotuksen ja Virkamiesliiton viimeisen ehdotuksen välillä oli hyvin pieni: yhteensä 138 milj. mk, kun koko asia koskee lähes 3 miljardia.

Kutsuin Virkamiesliiton hallituksen jäsenet luokseni tänään kl. 1/2 2. Keskustelin heidän kanssaan n. 2 tuntia ja kehoitin heitä vakavasti hyväksymään hallituksen ehdotuksen. Heidän pitää ottaa huomioon maan vaikea tila. Hallituksen ehdotus tietää suurta parannusta virkamiesten palkkaoloihin ja erotus on aivan vähäpätöinen. Huomautin myös, että virkamieslakko, jolla he ovat uhanneet, ei ole lainmukainen, sillä virkamiehillä ei ole oikeutta lakkoon. Valtioneuvosto tietysti mielellään maksaisi niin hyvät palkat, että virkamiehet olisivat tyytyväisiä, ja menisi siis niin pitkälle kuin mahdollista, mutta sen täytyy ottaa huomioon myös muita näkökohtia. Asia tulee vielä käsiteltäväksi eduskunnassa ja sen valtiovarainvaliokunnassa.

Virkamiesliiton hallituksen jäsenet puolustivat kantaansa, mutta lupasivat harkita vielä asiaa.

Läsnä olivat:

Konsti Järnefelt – Rautatiehallituksen virkamiesten puheenjoht.

Viljo Suvanto – Tie- ja vesihallinnon virkamiesyhdistys

J. D. Konttinen – Tie- ja vesirakennushallituksen virkamiesten johdon puheenjohtaja

U. U. Seppä – yliopettaja, fil.tri

Väinö Jokinen – Rautatievirkamies- liitto

Victor V. Heinström – 2 lk. kirjuri

Eemeli Kettunen – kirjanpitäjä

Einar Koskimies – Helsingin Yliopiston opettaja ja virkamies

Jorma Mattila – Virkamiesyhdistyksen yleissihteeri

G. Juselius – tullitarkastaja

A. Y. Saarenheimo – Suomen Postiyhdistyksen puheenjohtaja

E. Eriksson – Postiyhdistyksen sihteeri

2.3. Virkamiesliitto lykännyt lakon, kunnes eduskunta on ratkaissut palkka-asian. Valtioneuvosto on peruuttanut kiellon, että ei saa maksaa palkkaa. Virkamiesliitto antoi julkilausuman ja Hiltunen piti puheen radiossa. Kummassakin viitattiin myös minun kehoitukseeni Virkamiesliiton hallitukselle, jonka katsotaan vaikuttaneen asiaan jossakin määrässä.

Refl. Hyvä, että tämä asia saatiin edes tällaiseen päätökseen.

1.3. Enckell ja Svento luonani keskustele­massa lähettilään virkojen täyttämisestä.

Svento esitti:

Hollantiin – Ivalo

Belgiaan – Numelin –

Tšekkoslovakiaan – Palin

Jugoslaviaan – Jacobsson

Italiaan – Holma

Paavin luo virkamies.

Vielä on täällä:

Idman, Wuorimaa, Vaivanne, Pakaslahti, Winckelman. Yöntilällä on paikka.

Ottavat esille nämät asiat ulkoasiainvaliokunnassa.

3.3. Hiitonen luonani.

1) Lausui olevansa halukas Suomen edustajaksi Yhtyneitten Kansakuntien luona.

2) Puhuimme sitten politiikkaa. Minä tein selvää omasta kannastani. Yleensä olimme yhtä mieltä.

Sosialisoimisesta Hiitonen sanoi ajavansa sitä erityisesti sentähden, että heidän mielestään talousmiehet ovat koko itsenäisyyden ajan vaikuttaneet Suomen politiikkaan turmiolliseen suuntaan. Minä sanoin,  että se ei ole tosi.

3.3. Vesterinen luonani.

Kertoi, että kun he Enckellin kanssa menivät Pariisiin, oli samalla laivalla professori A. I. Wirtanen. Hän puhui hyvin röyhkeästi. Vaati Vesteristä palaamaan eikä menemään Pariisiin allekirjoittamaan rauhansopimusta. Meidän ei pitäisi olla missään yhteydessä Neuvostoliiton kanssa, vaan ainoastaan länteen. Saamme länsivaltojen avulla takaisin Karjalan ja myös Itä-Karjalan, sillä sota tulee ja länsivallat (USA) tulevat atomipommilla ym. aseilla lyömään Venäjän. Meidän on oltava valmiit menemään mukaan; vaikka Venäjä miehittäisi Suomen, ei se merkitsisi mitään, sillä USA tulee pian avuksi.

Refl. Tämä on hirmuista lapsellisuutta. Virtanen ei ymmärrä mitään politiikasta.

Vesterinen puhui myös Lapin maaherran virasta.

Sitten Vesterinen kysyi hallituksesta. Minä sanoin, että on paras, että hallitus jatkaa edelleen, tuonnempana sitten nähdään.

4.3. Sergelius luonani.

Esitin Sergeliukselle kantani ja minun linjani: »Olen vanhasuomalainen, mutta en hyväksy bobrikoffilaisuutta» jne. Lausuin myös selvästi tyytymättömyyteni Sergeliuksen lausuntoon budjettikeskustelussa Pariisin rauhankonferenssista.

Meillä oli pitkä keskustelu, jossa totesimme, että yleensä olemme samalla kannalla politiikassa.

Sergelius sanoi puhuttavan siitä, että minun jälkeeni tulee presidentiksi O.V. Kuusinen (!!).

4.3. Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi ryhmien edustajain käynnistä Zdanovin luona. Zdanov oli pyytänyt Abramovia järjestämään kahvikutsut, jossa olisi ryhmien edustajat. Ne olivat, paitsi Koivisto, jonka sijassa oli Niukkanen.

Zdanov piti puheen ja sanoi kuulleensa, että yhteistoimintaan liittyneet puolueet olisivat joutuneet erimielisyyksiin. Olisi valitettavaa, jos yhteistoiminta loppuisi.

Zdanov oli myös sanonut, että oli totuttu Pekkalan hallitukseen ja olisi ikävää, jos se poistuisi.

Peltonen (sosialidemokraatti) oli sanonut sosialidemokraattien kannattavan yhteistoimintaa.

Niukkanen: Ei sovi kiinnittää huomiota erimielisyyksiin. Puolueet ovat valmiit yhteistoimintaan. Pekkala on sopiva pääministeri, mutta eräät ministerit ovat väsyneet.

Kuusinen oli sanonut Kekkoselle, että Niukkanen antaa varauksettoman kannatuksen yhteistoiminnalle.

Niukkanen oli kertonut, että muka Zdanov oli halunnut tavata häntä. Zdanov muka oli ottanut hänet hyvin ystävällisesti vastaan. Oli muka sanonut, että hän oli halunnut tavata häntä jo kauan, mutta ei ollut tavannut.

Kekkonen sanoi, että tämä Niukkasen puhe oli täysin valetta. Niukkanen tahtoi sillä samoinkuin Pekkalan kiittämisellä hankkia itselleen tilaisuuden päästä hallitukseen.

Eräs venäläinen oli Kekkoselle sanonut, että Niukkasen puheissa ei ollut mitään perää.

Kekkonen: Sitten venäläinen radioselostaja Emeljanov – Suomen kommunistien toimesta – sanoi kovat sanat Niukkasesta.

Zdanov oli saanut sen käsityksen, että maalaisliitto on Pekkalan takana. Niukkasella on puolueessa vähäinen kannatus, mutta eduskuntaryhmässä hänellä on kannatusta.

Kekkonen sanoi mm., että oli hyvä, että M. Pekkala piti 10.2.47 sellaisen »kauhean» puheen kuin hän piti Messuhallin juhlassa. Se on herättänyt kansassa kovan vastavaikutuksen.

Refl. Minä sanoin sekä Kekkoselle että Sergeliukselle, että meidän oman kansamme henkisistä ja moraalisista voimista riippuu meidän tulevaisuutemme. Sentähden kansan moraalia ei saa heikentää. Me emme saa henkisesti lähestyä venäläisiä ja venäläisyyttä. Me voimme tunnustaa Neuvostoliitolla olevan meidän maahamme nähden ainoastaan sotilaallista intressiä. Kaikki muu on meidän omaamme, johon venäläiset eivät saa sekaantua.

Minä en voi suostua siihen, että en sanoisi suoraan venäläisille, kuten sanoimme Nikolai II:lle, esim. erohakemuksessamme 19.10.09. Olen kyllä vaiti, mutta jos kommunistit ja venäläiset jatkavat samalla tavalla kuin ovat tehneet vielä viime aikoinakin, niin ei voi välttää, että me vastaamme ja sanomme totuuden.

Kommunistit olisi saatava solidarisiksi Suomen muiden kansalaisten kanssa isänmaan yhteisissä asioissa. Heidät pitäisi saada inlemmade¹ yhteiskuntaan ja valtakuntaan. Se on tulevaisuuden tehtävä.

¹ mukautetuksi

5.3. SAK:n johtaja, Huunonen, luonani. Hän puhui huolistaan. Kertoi:

Oikeiston puolelta on alettu offensiivi SAK:ta vastaan, nimittäin siten, että kiivaasti kehoitetaan virka- ja henkisen työn tekijöitä olemaan liittymättä SAK:hon. Tämä offensiivi on alettu kokoomuspuolueen poliittisen johdon puolelta. Työnantajat ovat toisella kannalla ja ymmärtävät, miten tärkeää on, että SAK ei joudu kommunistien käsiin. 

Oikeisto näkyy luulevan, että jos kommunistit pääsevät SAK:n johtoon, niin SAK hajoaa. Tämä ei tule ainakaan läheisessä tulevaisuudessa tapahtumaan, ei ainakaan lähimpäin 5 vuoden aikana. Mutta kommunistit voivat saada koko Ammattiyhdistysliikkeen haltuunsa. oikeisto sentähden laskee väärin. Ellei olisi ollut tätä oikeiston offensiivia, niin ainakin 4 liittoa olisi liittynyt SAK:hon. 3 à 4 liiton liittyminen SAK:hon voisi pelastaa aseman. Laskujen mukaan äänet tulevat menemään melkein tasan. Kommunistit voivat saada 9 à 10 paikan enemmistön SAK:ssa.

Pikkuporvariston keskuudessa kommunistit voivat saada kannatusta. Tampereella oli metsätalousammattiliiton kokous ja valittiin kaksi kommunistia.

Epäpoliittiset pikkuporvarilliset piirit ovat alkaneet tulla kommunistien haltuun. Mm. liikevaihtovirkamiesten liitto on kommunistien hallussa. Se pyrki SAK:hon, mutta ei otettu, koska tiedettiin, että se on kommunistien hallussa.

Työnantajain johtomiehiä, jotka katselevat asioita toiselta kannalta, ovat: Vesa (puheenjohtaja), vuorineuvos Solin, Karikoski, Walden, Luoma.

Huunonen kysyi, voisinko minä tehdä jotain, jotta oikeisto ainakin olisi passiivinen – eikä pelästyisi, jos 2 à 3 à 4 ammattiyhdistystä liittyy SAK:hon.

Minä sanoin, että voin keskustella tästä asiasta Uuden Suomen Ahon kanssa. Lupasin tehdä sen.

7.3. luonani: Enckell, Törngren, Österholm.

Ahvenanmaan asiasta.

(Hallituksen esitys, joka on eduskunnassa Ahvenanmaan lainsäädännön revisionista.) 46 §, jota vastaan Abramov on käynyt Enckellin luona protestoimassa.

Sovimme:

1) Ahvenanmaan maakuntapäivien presidiolle, jolle minä 7.12.46 ilmoitin Abramovin demarchista ja lausuin, että Neuvostoliiton vastustuksen vuoksi 46 § olisi jätettävä pois, annettiin lupa ilmoittaa vaitiololupauksella Ahvenanmaan maakuntapäivien jäsenille Abramovin demarchista ja Neuvostoliiton kannasta, jotta ahvenanmaalaiset eivät saa tietää asiasta ennenkuin vasta sitten kun asia on eduskunnan kautta tullut julkiseksi.

2) Enckell tekee ruotsalaiselle eduskuntaryhmälle ensi tilassa selkoa asiasta.

3) Enckell ottaa asian esille valtioneuvoston ulkovaliokunnassa, jotta uudestaan todetaan kantamme 46 §:n suhteen.

Enckell esittää asian myös valtioneuvostolle.

4) Enckell menee eduskunnan ulkovaliokuntaan esittämään asian, Abramovin demarchin ym.

Jos valiokunnassa kysytään, mikä on hallituksen kanta, niin Enckell ilmoittaa, että valtioneuvosto ja presidentti ovat sitä mieltä, että asian nykyisessä vaiheessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin jättää pois 46 §. Se ei tiedä mitään asiallista muutosta voimassa oleviin sopimuksiin ja sitoumuksiin. Kysymys kansainvälisestä takuusta jää toistaiseksi ja sen kysymyksen esille ottaminen riippuu asianhaaroista ja tilanteesta.

10.3. Refl. Minun lausuntoni SNS:n lehdessä 12.10.: jos viime sodassakin olisimme taistelleet Saksaa vastaan s.o. Neuvostoliiton rinnalla, niin asemamme olisi nyt toinen. – Minä sanoin, että me puolustaisimme itseämme Neuvostoliiton vihollista vastaan, joka aikoisi meidän maamme kautta hyökätä Neuvostoliiton kimppuun ja joka siis tahtoisi käyttää meidän maatamme hyökätäkseen Neuvostoliiton päälle. Tämä on itsestään selvä asia – että silloin automaattisesti joutuisimme Venäjän liittolaisiksi, se on myös itsestään selvä.

Norjalaisen kirjailijan Överlandin kampanja Suomea vastaan – että Suomi ei kuulu pohjolaan. Hänen mielipiteensä mukaan Ruotsi ei viime sodassa ollut itsenäinen. Ruotsin itsenäisyys »kunde ifrågasättas»¹, koska myöntyi Saksan vaatimuksiin hyvin pitkälle.

Mikään valtio ei voi olla täysin itsenäinen s.o. muista riippumaton.

Kirjojen kieltäminen, josta Överland puhui. Myös Ruotsissa ja Tanskassa ja muissa valtioissa on kielletty loukkaamasta ulkovaltioita. Meillä kielletyt kirjat sisältävät törkeitä loukkauksia Neuvostoliittoa vastaan.

Mikä on Överlandin tarkoitus hänen kamppanjallaan Suomea vastaan? Tarkoittaako hän pakolla saada Suomen pois pohjolasta? Mitä hyötyä tästä Suomen loukkaamisesta on muille pohjolan kansoille?

¹ »voitiin asettaa kyseenalaiseksi»

10.3. Fieandt luonani.

Puhuimme taloudellisista asioista. Fieandt oli sitä mieltä, että viinaa ja tupakkaa olisi verotettava lisää, jotta saataisiin valtiolle tuloja.

Sitten puhuimme laajasti pääoman puutteesta ja investoimisesta.

Fieandt katsoi, että valtion ei pitäisi ryhtyä sijoittamaan varoja Otanmäen rautakaivokseen. Se maksaa yhteensä yli 1 000 milj. ja meillä ei ole nyt varoja siihen. Fieandt luuli, että raudan hinta halpenee lähitulevaisuudessa. Otanmäen kaivos valmistuisi vasta monen vuoden perästä ja silloin on raudan hinta alentunut. Nyt ei pitäisi investoida muuhun kuin sellaiseen, joka tuottaa lyhyessä ajassa tuloja. Asiantuntijat Mäkinen, Wahlfors ym. ovat Otanmäen yritystä vastaan.

Fieandt pelkäsi, että palkkakysymyksen alalla tilanne voi tulla kriitilliseksi, senjälkeen kun valtion virkamiesten ja Helsingin kaupungin virkamiesten palkat on korotettu.

Puhuimme myös SAK:n vaaleista. Fieandt ei pelännyt sitä, että kommunistit saisivat enemmistön SAK:ssa. He tulisivat silloin vastaamaan asioista. Nähtävästi kommunistit ovat Moskovasta saaneet määräyksen hoitaa asioita ilman sekaannusta.

Suomen nykyiset ulkomaiset velat ovat: 32 miljardia Smk = 250 milj. dollaria = 12 miljardia Smk sodanedellisen kurssin mukaan. Siis yhtä paljon kuin meillä oli 1930-luvun alussa, kun ulkomainen velkamme oli korkeimmillaan. Siihen tulee lisäksi sotakorvausta, jota on jälellä 200 milj., siis yhteensä = 450 milj. dollaria.

Tämä on suuri velka, jossa on paljon maksamista.

Lopuksi minä pyysin Fieandtia harkitsemaan Suomen tulevia taloudellisia mahdollisuuksia ja esittämään siitä joitakin ajatuksia.

10.3. Uuden Suomen päätoimittaja Aho luonani kutsustani.

Puhuin hänelle siitä, mitä Huunonen oli sanonut, kts. ed.

Aho lupasi asettua yhteyteen Vesan, Karikosken ym. työnantajien edustajien kanssa.

11.3. Professorit Merikoski ja Kaira toivat minulle kunniakirjan Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen kunniajäseneksi.

Keskustelin sitten tunnin heidän kanssaan. Esitin vanhoja ajatuksiani siitä, että pienten kansojen ja valtioiden problemi olisi selvitettävä ja yliopistomiesten kaikissa pienissä maissa olisi siihen kiinnitettävä huomiota ja saatava koko maailmassa yhteistoiminta siinä asiassa aikaan.

12.3. Tapasin kadulla Kekkosen. Sanoin hänelle, että maalaisliittolaisten ja sosialidemokraattisten lehtien olisi hoidettava suurpoliittinen polemiikki kommu­nististen ja SKDL:n lehtien kanssa. Nyt se on kokoomuslehtien asiana, ja se mitä kokoomuslehdet sanovat, ei vaikuta. Mutt­a maalaisliittolaisten ja sosialidemokraattisten lehtien kirjoitukset vaikuttaisivat enemmän.

Kekkonen lupasi miettiä asiaa ja neuvotella muiden kanssa.

13.3. Pernajan kuntalaisten lähetystö luonani, Pusan ja Niukkasen valtiopäiväaloitteen johdosta, jossa he esittävät, että Pernajan kuntaan sijoitettaisiin koivistolaisia kalastajia ja muodostettaisiin suomenkielinen kunta »Merikoivisto».

Lähetystö antoi adressin.

Vastasin muutamalla sanalla: »Ymmärrän hyvin Teidän oro och bekymmer¹ tämän asian johdosta. Te tiedätte minun kantani ruotsinkielisten kuntien asuttamiseen nähden ja minun inställning till andra den svenska befolkningen berörande problem. Min strävan är att dessa spörsmål så avgöras – (ordnas) – att den svensktalande befolkningen kan känna trygghet och trivsel i vårt gemensamma fädernesland.

Jag följer med uppmärksamhet förevarande frågas behandling och jag hoppas att behandlingen av denna fråga skall få en för eder tillfredsställande utgång».²

¹ levottomuutenne ja huolenne

² suhtautumiseni muihin ruotsalaista väestöä koskeviin ongelmiin. Pyrkimyksenäni on, että nämä kysymykset ratkaistaan siten, että ruotsinkielinen väestö voi tuntea olonsa turvalliseksi ja viihtyä yhteisessä isänmaassamme.

Seuraan tarkasti puheena olevan asian käsittelyä, ja toivon asian käsittelyssä päädyttävän teitä tyydyttävään lopputulokseen.»

13.3. Professori Wasastjerna luonani. Kutsui Pörssiklubin kunniajäseneksi.

Lupasin.

Sitten puhuimme taloudellisista asioista. Mineraaleista ym. Wasastjerna oli jonkun verran optimistinen taloudelliseen kehitykseen nähden, jos vaan työrauha säilyy. Sanoi myös, että tuotantokomiteain vaaleissa olivat kommunistit menettäneet jalansijaa ja sosialidemokraatit voittaneet.

13.3. Tohtori Kastari luonani.

Kysyin, oliko mitään kuulunut Popovin merkillisestä asiasta, josta hän oli puhunut minulle syksyllä 1945.

Kastari kertoi, että viime syksynä Popov oli soittanut ja tahtonut tavata Kasta­ria, mutta Kastari ei ollut suostunut tapaamaan. Viime tammikuun alussa oli Popov lähettänyt Kastarille pullon konjakkia ja uudenvuoden onnittelut. Kastari ei ollut kiittänyt.

Kehoitin Kastaria välttämään kosketusta Popovin kanssa.

14.3. Dir.¹ Kullberg (Aga) ja dir. af Forselles pyysivät minua Svenska Gilletin 60-vuotisjuhlaan 21.3.47. Siinä tulee läsnä olemaan ja puhumaan Ruotsin pääministeri Erlander. – Lupasin.

¹ johtaja

15.3. Postiylijohtaja Ahola toi minulle adressin ja uusia postimerkkejä, joissa on minun kuvani.

15.3. Järnefeltin raportti Varsovasta 5.3.47. – Kertoi mm., että Puolan hallitus, joka vaaleissa sai musertavan voiton oppositiosta, tuntee asemansa sekä sisäisesti että ulkonaisesti varmaksi. Oppositio onkin masennuksissa ja sen joukosta erkanee joukoittain jäseniä.

»Varsinaisissa taantumuksellisissa piireissä, jotka välillisesti asettuivat Mikolajezykin taakse, tunnetaan katkeruutta etenkin Englantia kohtaan. Sanotaan, että Englanti on pettänyt täkäläiset ystävänsä. Sen toivottiin puuttuvan Puolan sisäisiin asioihin voimakkaammin eikä vain osoittamaan Puolan hallitukselle pelkkiä nootteja, joissa tehostettiin vapaiden vaalien tärkeyttä. Englanti tosin kutsui pois Varsovasta suurlähettiläänsä, mutta nimitti hänen seuraajansa. Kun (edellinen lähettiläs) Cavendish-Bentinck tunnetusti ei nauttinut täällä suosiota, muodostui lähettiläsvaihdos vain myönnytykseksi Englannin taholta Puolan hallitukselle. Useaan otteeseen on myös viime aikoina viralliselta taholta Lontoossa vakuutettu, että Englanti haluaa entistä parempia suhteita Puolan kanssa, ja äsken matkusti puolalainen kauppavaltuuskunta Lontooseen neuvottelemaan kauppasopimuksesta sekä Puolan ja Englannin välisten riidanalaisten finanssisuhteiden selvittämisestä.»

Refl. Englannin apuun ei pidä luottaa. Se on ainoastaan teoreettista – nootteja. Meidän ei pidä siihen myös mitään perustaa.

Sama on USA:n laita, ainakin mitä tulee meidän maahamme.

Meidän on itse hoidettava suhteemme ja asiamme Neuvostoliiton kanssa.

Englannin arvovalta on muuten mennyt alas ja menee yhä edelleen. Englannilla ei ole enää entistä merkitystä.

17.3. Kokous linnassa: M. Pekkala, Enckell, E. Pekkala, Tarjanne, Suontausta.

1) Rauhan ratifioiminen.

Res.

Sundström ottaa Moskovassa selvää: milloin venäläiset ratifioivat ja mitä tässä asiassa olisi huomioon otettava.

2) Eduskunnan hyväksymä laki, jossa on 2 momentissa lisäys: »mikäli ne eivät kuulu lainsäädännön alaan», mikä on lisätty eduskunnassa (suuressa valiokunnassa).

Se on oikeastaan ristiriidassa 1 momentin kanssa, jossa sanotaan, että rauhansopimuksen säännökset ovat voimassa, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan.

E. Pekkala huomautti, että tulee kysymykseen mm. 9 art. 6 à 7 Miehikkälän vankia.

Tarjanne piti epävarmana, miten tuomioistuin menettelee koska niitä vielä ei ole syytetty.

Minä: Rauhansopimuksen artiklat ovat voimassa oleva laki. Meidän pitää se täydellisesti ja rehellisesti täyttää – ei koettaa päästä mistään määräyksestä, joka on hyväksytty.

Res.

Koska luultavasti asia selviää, ennenkuin valvontakomissio lähtee, niin tässä kenties ei tule sekaannusta.

Kävimme läpi rauhansopimuksen 6–8 artiklat.

7 art. E. Pekkala harkitsee.

35 art. Onko Suomi osapuoli?

Me koetamme saada sen tulkinnan voimaan, että Suomi on osapuoli.

3) Puhuin E. Pekkalan kanssa virkamieslakiehdotuksesta.

Odotamme Korkeimman hallinto-oikeuden lakiehdotusta, josta olen puhunut U. Castrénille ja hallintoneuvos Auralle.

17.3. Enckell luonani. Kertoi Shepherdin olleen hänen luonaan. Shepherdin toimi diplomaattisena edustajana lakkaa nyt, kun rauhansopimus astuu voimaan, ja hän lähtee Englantiin järjestämään asiaa, jotta varsinainen ministeri nimitetään.

Enckell oli puhunut Shepherdin kanssa rauhan ratifioimisesta.

Minä lupasin puhua samasta asiasta Shepherdin kanssa.

Shepherd oli lausunut sen ajatuksen, että venäläiset ovat kohdelleet Suomea niin hyvin sentähden, että he tuntevat, että ovat tehneet Suomelle vääryyttä vuonna 1939 hyökkäämällä Suomeen. Suomessa asiat ovat menneet hyvin, aivan toisin kuin Balkanin maissa.

Shepherd oli myös lausunut, että rauhansopimuksen 35 artiklan mukaan »osapuoliin» kuuluu Suomi.

17.3. Allilla kahvikutsut ulkomaisille naisvieraille ja muille naisasianaisille naisten äänioikeuden 40-vuotisjuhlan johdosta. Minä olin myös läsnä.

18.3. Englantilaiset parlamentin jäsenet Teeling (konservatiivi) ja Pagiter (labour) luonani Sergeliuksen kanssa. Mukava keskustelu.

18.3. Shepherd luonani. Lähtee Lontooseen ylihuomenna. Toivoi palaavansa huhtikuun lopulla oikeana ministerinä. Tunnin keskustelu.

Shepherd sanoi, että Suomen kehitys on mennyt hyvin. Teollisuus menee eteen­päin. Suomessa tunnetaan probleemit ja se on jo hyvä. Myös poliittinen kehitys on mennyt hyvin. Sanoi, että Englannissa pidetään tärkeänä, että Suomi on täysin itsenäinen.

Minä selitin erinäisiä sekä taloudellisia että poliittisia kysymyksiä.

Hauska keskustelu.

18.3. Moskovassa on valtuuskunta keskustelemassa Porkkalan kauttakulusta ja Saimaan kanavan käyttämisestä.

Tänään tuli sähke, jossa sanottiin, että Vyshinski ja venäläiset suostuvat ainoastaan tavaran kauttakuletukseen Porkkalan kautta yhdeksi vuodeksi. Vyshinski esitti pöytäkirjan Pekkalan delegation keskustelusta Molotovin luona, jolloin Molotov oli vain puhunut tavarakuletuksesta yhdeksi vuodeksi. Venäläiset sanoivat, että vieras läpikulku Porkkalan kautta ei ole mahdollinen.

Refl. Pekkalan puheissa ei ole mitään perää. Hän on useasti laverrellut venäläisten helpotuksista yms. Nyt näkyy, että kaikesta tästä ei tule mitään.

19.3. Sundströmin raportti 8.3.47 Puolan länsirajasta.

Esittää, miten slaavilaiset ovat 9^nnellä vuosisadalla asuneet aina Elbellä asti, mutta että saksalaiset sitten ovat tunkeneet heidät länteen¹. Oderin-Neissen raja toteuttaa »historiallisen oikeudenmukaisuuden» – »oikeudenmukaisuuden symbooli».

Refl. Sundström katselee asioita aivan venäläisten silmillä. Hän ei ajattele, että Karjala on ollut 1 000 vuotta suomalainen maa, ja Neuvostoliitto on sen nyt väkivallalla ottanut meiltä.

9^nnellä vuosisadalla suuri osa nykyistä Venäjää oli suomalaisten heimojen asumaa. Se on myös ollut »suomalaista maata».

Sundströmillä ei ole mitään kritiikkiä eikä arvostelukykyä.

Moskovassa pitäisi olla toisenlainen mies, joka katselisi kriitillisillä silmillä, mitä Venäjällä tapahtuu.

¹ po. itään

21.3. Ruotsin pääministeri Erlander saapui Helsinkiin nimellisesti Svenska Gillet’in 60-vuotisjuhlaan, mutta pääasiallisesti sosialidemokraattien juhlaan.

Erlander oli Beck-Friisin kanssa luonani. Yhden tunnin keskustelu. Erlander toi kuninkaalta ja kruununprinssiltä terveiset sekä samoin Ruotsin hallitukselta.

Kiitin ja pyysin viemään minun kiitokseni.

Selitin Erlanderille Suomen oloja. Sanoin mm.:

Skandinavianmaiden ulkoministerien kokous huhtikuussa Tukholmassa. – Sanoin, että venäläisten puolelta ei ole osotettu mitään painostusta meihin, että emme ottaisi osaa kokoukseen. Ei myöskään rauhansopimus sisällä mitään, joka estäisi meitä. Mutta för närvarande anser vi av försiktighetsskäl ej opportunt att deltaga – tills vår ställning och förhållandena stadgar sig.¹

Meidän poisolomme voi ge sken att vi avlägsnar oss från Norden.² Mutta asia ei ole niin. Olen aina ollut pohjoismaisen yhteistyön kannattaja ja olen siinä ollut mukana aktiivisesti. Minun mielestäni pohjoismainen yhteistyö ja meidän yhteytemme pohjoismaiden kanssa on nyt ja tulevaisuudessa tärkeämpi kuin ennen sotaa. Me tulemme pitämään kiinni pohjolasta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Erlander sanoi, että meidän kantamme kyllä ymmärretään Ruotsissa.

Sitten esitin meidän poliittista asemaamme.

Suhteemme Neuvostoliittoon on kehittynyt tyydyttävästi. Meillä on kommunistit tai osa niistä ett osäkert element.³ Kommunistien johtomiehet kyllä ovat katkeria. He ovat istuneet vankiloissa. Ehkä meidän politiikkamme heihin nähden oli ennen sotaa ollut epäviisas. Mutta heidät tuomittiin yhteistoiminnasta maan vihollisen kanssa, sillä me olimme sodassa Neuvostoliiton kanssa. – Mutta heitä ei ole eduskunnassa kuin 20 %, ja oli merkillistä, että eivät saaneet vaaleissa maaliskuussa 1945 enemmän. Sitä pelkäsimme.

Erlander sanoi, että he olivat myös hämmästyneitä, että kommunistit eivät saaneet enempää.

Minä jatkoin, että Suomen kansan valtava enemmistö on suomalaiskansallisella kannalla. Me tahdomme olla hyvissä väleissä Neuvostoliiton kanssa. Me emme suinkaan ole Neuvostoliiton vihamiehiä, mutta se on meille vieras maailma. Me kuulumme pohjolaan koko elämänkatsomuksemme, historiamme ja yhteiskuntarakenteemme puolesta.

Minä jatkoin: Kommunistit tahtovat puhua ainoastaan viime sodasta. Mutta meillä oli myös talvisota, jota me emme aloittaneet (meillä oli 3-kertaiset sopimukset Neuvostoliiton kanssa), ja talvisota määräsi tapausten kulun. Ellei talvisotaa olisi ollut, olisivat tapaukset vuonna 1941 menneet toisin. Huomautin liittolaisten komitean mietinnöstä, jossa (Times 18.12.46) sanottiin, että se valtio, joka aloitti hyökkäyssodan 1939 voimassa ollutta kansainvälistä oikeutta vastaan, teki ei vain laittomuuden, vaan rikoksen. – Kerroin vähän keskustelustani Abramovin kanssa 15.9.46, jossa puhuin talvisodasta. Tästä kaikesta johtuu, että Suomi on i särläge bland s.k. satellitstatema.⁴

Erlander sanoi sen hyvin ymmärtävänsä.

Sitten puhuin sisäpoliittisesta asemasta ja erittäinkin taloudellisista oloistamme. Selvitin vaikeuksiamme. Mutta taloudellinen tila on gått framåt. Industriproduktionen⁵.

Vaikeuksiamme:

Siirtoväki – sotakorvaus. Maanviljelys on mennyt alaspäin, mutta nyt toivomme sen paranevan, jos saamme apulantoja ja väkirehua. Myös matfett⁶ paranee.

Keskustelu oli miellyttävä ja näytti tehneen Erlanderiin vaikutuksen. Hän mainitsi siitä puheessaan.

¹ tällä hetkellä katsomme varovaisuussyistä, ettei osallistuminen ole suotavaa – ennen kuin asemamme ja olosuhteet vakiintuvat.

² synnyttää käsityksen, että etäännymme Pohjolasta.

³ epävarmuutta tuova tekijä

⁴ erikoisasemassa ns. satelliittivaltioiden joukossa

⁵ parantunut. Teollisuustuotanto.

⁶ ravintorasva

21.3. kl. 5 olin Svenska Gillet’in 60-vuotisjuhlassa. Erlander piti esityksen Ruotsin taloudellisista kysymyksistä. Hauska juhla.

22.3. Suurus linnassa Erlanderille. Läsnä Beck-Friis ja v. Otter Ruotsin lähetystöstä sekä hallituksen jäsenet, eduskunnan puhemiehet (paitsi kommunisti, joka oli poissa) sekä sosialidemokraattien puheenjohtaja Skog ja Svenska Gillet’in puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.

Minä pidin pienen puheen aluksi. Erlander piti sitten kauniin puheen (Kts. lehtiä – Hufvudstadsbladet, joka on otettu talteen. Suomenkielinen käännös on huono.)

21.3. Lehdet kirjoittivat kauniisti Erlanderin käynnistä, paitsi Työkansan Sanomat (kommunistinen), joka kirjoitti aivan sopimattomasti. – 22.3.47 kirjoitti myös Vapaa Sana (pakinan) aivan sopimattomasti. Mutta se on kommunistien tapaista.

Joku päivä sitten Razin puhui Asannin kanssa Erlanderin käynnistä. (Kts. promem., jonka Asanti antoi Sventolle.) Nähtävästi tältä taholta oli annettu kommunisteille viittaus tai käsky ja sen johdosta kommunistit ja Vapaa Sana kirjoittivat hävyttömyyksiä. Tämä on aivan hirmuista.

22.3. olin myös »Lappi nousee» näyttelyssä.

23.3 Lapin laulu -kuoro oli linnassa laulamassa meille. Kiitin muutamalla sanalla. – Kuoro lauloi muuten aika hyvin.

25.3. Finlands Svenska Scoutförbund’in edustajat luonani lippuineen ym. Pitivät pienen puheen minulle ja antoivat minulle liiton merkin.

Minä vastasin pienellä puheella.

25.3. Leino luonani. Pitkä keskustelu yleensä virka-asioista.

1) Postilaitoksessa tapahtunut varkaus: Moskovaan USA:sta tullut postisäkki varastettu. Stalinille, Molotoville ym. meneviä kirjeitä avattu. – Asia ei näy olleen poliittista laatua.

2) Puhuimme asekätköjutun oikeudenkäynnistä, joka alkaa 27.3.

Valvontakomissio oli sanonut M. Pekkalalle, että ainoastaan johtajat ovat tärkeitä, ei alaiset: korpraalit yms.

3) Minä valitin Vapaan Sanan ja Työkansan Sanomien kirjoittelua Erlanderin käynnin johdosta.

Leino myös valitti sitä; sanoi, että hänellä ei ole ollut aikaa valvoa oman puolueen sanomalehtiä.

Leino sanoi, että sensuurista on ollut enemmän vahinkoa kuin hyötyä, koska sitä ei ole sovellettu, mutta on antanut ikävän leiman Suomen asiain hoidolle. Sanoi jo viime syksynä aikoneensa lopettaa koko sensuurin, mutta kun valvontakomissio on vielä täällä, niin ei ollut katsonut sitä voivansa tehdä.

4) Leino puhui Mikkelin läänin maaherranviran täyttämisestä. Esitti Salmenojaa (sosialidemokraatti).

Minä sanoin, että minulla ei ole mitään häntä vastaan, mutta Hiltusta on mainittu siihen. Minun mielestäni Hiltusen kyllä pitäisi saada joku vakinainen paikka, ja maaherran paikka Mikkelissä olisi hänelle kyllä sopiva.

Leino ei ollut sitä vastaan. Pyysin Leinoa miettimään asiaa.

Minä sanoin, että myös Lapin maaherranpaikka olisi lopullisesti täytettävä; Hannula olisi nimitettävä.

Leino ei ollut Hannulaa vastaan. Hillitä on nimitettävä vakinaiseksi Kansaneläkelaitokseen sitä ennen.

Leino lupasi tätäkin miettiä.

5) Keskustelun kuluessa kosketeltiin myös vähän uusia vaaleja eduskuntaan.

Minä viittasin siihen, että minun mielestäni olisi paras, että vaalit voisivat tapahtua vasta säännöllisellä ajalla, kesällä 1948, ja että nykyisen hallituksen pitäisi, jos mahdollista, olla toimessa siihen asti.

6) Leino otti esille perustuslakivaliokunnan mietinnön lausunnon 20 venäläisen vangitsemisen johdosta, huhtikuussa 1945. Sanoi, että olisi hyvä, jos sitä asiaa ei otettaisi esille eduskunnassa, jotta ei syntyisi pahempaa keskustelua – koska se koskee myös valvontakomissiota.

Minä sanoin, että minunkin mielestäni se olisi paras tässä tapauksessa. Viittasin siihen, että voisin puhua esim. Ahmavaaran tai Salmisen kanssa.

Leino sanoi, että olisi hyvä, jos minä puhuisin Ahmavaaran kanssa.

Lupasin tehdä sen sitten kun olen katsonut, mitä muistiinpanoihin olen merkinnyt tästä asiasta.

27.3. Fagerholm luonani.

Ensin puhuimme ruotsalaisten sosialidemokraattien kokouksesta. Fagerholm sanoi, että oli ollut kiivas keskustelu. Hän oli kovasti esiintynyt mm. Wirtasta vastaan – mm. siitä, että Wirtanen ei ole esiintynyt pohjoismaisen suuntauksen kannattajana. Wirtanen oli sanonut olevansa sen kannattaja, mutta että nyt ei voi sitä kovasti pitää esillä.

SAK:n vaaleista ei voi sanoa mitään varmaa.

Minä kysyin, tehdäänkö kovasti agitatiota sosialidemokraattisen puolueen hyväksi. Fagerholm vastasi, että kovasti tehdään työtä. Fagerholm tiesi myös, että kommunistit agiteeraavat kovasti ja että heillä on paljon rahaa, jolla maksavat agitaattorit.

Fagerholm kertoi, että eduskunnan puhemiesneuvosto (puhemiehet ja valiokuntain puheenjohtajat) olivat lähettäneet kirjelmän valtioneuvostolle, jotta valtioneuvosto asettaisi komitean harkitsemaan eduskunnan työn rationalisoimista, ja tehnyt ehdotuksen komitean kokoonpanosta. Valtioneuvosto oli asettanut komitean, mutta muuttanut kokoonpanon, nimittäen suureksi osaksi toisia henkilöitä. Fagerholm oli siitä hyvin suuttunut ja sanoi, et­tä Kekkonen, komitean puheenjohtaja, oli myös tyytymätön.

Olimme yhtä mieltä, että tämä on aivan kuulumatonta menettelyä valtioneuvoston puolelta.

(Soitin asiasta heti Vesteriselle ja Takille, kehoittaen ottamaan asian esille yksityisesti valtioneuvostossa.

Huomautin, että tämä asia ei kuulu minulle. Vesterinen sanoi, että hän ei tiedä koko asiasta. Oli kyllä myös sitä mieltä, että asia on aivan »harkitsematon» ja kuulumaton.)

Refl. E. Pekkala on rehellinen mies, mutta hänen intelligenssinsä on heikko. Tämä hänen menettelynsä on aivan typerä. Se on aivan kuulumatonta.

19.3. Enckell tuli luokseni »iltakoulusta» ja toi mukanaan muistion, jonka Svento oli hänelle antanut ja jonka oli allekirjoittanut Asanti (v.t. protokollapäällikkö) keskustelustaan Razinin kanssa. (Tämän merkitsin eri paperille ja nyt vasta 27.3. kirjoitin tähän.)

Razin oli oma-alotteisesti ottanut puheeksi Erlanderin matkan Suomeen. Sanoi olevan erittäin huomattavaa, että näin korkeassa asemassa oleva henkilö nyt saapuu Suomeen.

Hän kysyi, mitä täällä ajateltaisiin esim. siitä, että joku Neuvostoliiton vastaava korkea viranomainen saapuisi tänne kommunistisen puolueen vieraaksi. Ruotsin puolelta ei asiaa ole tarkoin harkittu. On myös otettava huomioon, että sosialidemokraattinen puolue ehkä on kutsunut pääministeri Erlanderin tänne silmällä pitäen alkavaa vaalikampanjaa, jota varten sanottu puolue ilmeisesti tarvitsee vahvistusta. Lisäksi Razin kysyi, onko Erlander kutsuttu tänne jossakin muodossa virallisesti.

Asanti vastasi, että Erlander on kutsuttu tänne yksityisesti Svenska Gillet’in ja sosialidemokraattisen puolueen toimesta ja ettei hallituksella ole mitään tekemistä asian kanssa.

Refl. Nähtävästi tässä on meidän kommunistimme samassa koplassa venäläisten kanssa. Tämä myös selittää sen, että Työkansan Sanomat ja Vapaa Sana kirjoittavat aivan sopimattomasti Erlanderin käynnistä.

27.3. Enckell lähetti minulle jäljennöksen Новое время¹ kirjoituksesta »Сов.Союз и Скандинавские страны».²

Siinä siteerataan norjalaisten prof. Kejlhansin ja Johan Vogt’in kirjoituksia, joissa kovasti vastustetaan pohjoismaista ja Skandinaavian blokkia, koska se olisi suunnattu Neuvostoliittoa vastaan.

¹ Novoje Vremja

² »Neuvostoliitto ja Skandinavian maat»

28.3. Tänään alkoi oikeudenkäynti asekätköjutussa. Oikeudenkäynti nähtävästi tulee kestämään kauan. Tässä ensimmäisessä osassa on 22 syytettyä.

Refl. Kommunistien pitäisi antaa suurelle osalle meidän kenraalejamme ja muita korkeampia upseerejamme kunniamerkki siitä, että he ryhtyivät tähän järjettömään ja lapselliseen asekätköpuuhaan. Sillä he ovat antaneet sillä kommunisteille hyvän aseen käteen ja tämän typerän asian nojassa kommunistit ovat eläneet kaksi viime vuotta.

29.3. Professori Haataja luonani. Keskustelimme monesta asiasta.

Haataja kertoi mm., että nuoriso on nyt aivan toisella kannalla ruotsinkielisiin nähden kuin ennen. Nyt ei ole mitään kansanmielisyyttä eikä aitosuomalaisuutta. Ainoastaan jotkut harvat aitosuomalaiset (prof. Heiskanen) ovat entisellä piintyneellä kannalla. (Tämä on ilahduttava asia ja hyvän ajan merkki.)

Haataja kertoi myös kuulleensa, että kommunistien kannatus menee alaspäin.

Haataja kertoi myös kuulleensa, että eräissä piireissä odotetaan, että hallitus muuttuu rauhan jälkeen.

30.3. Sosialidemokraatti kertoo, että sosialidemokraattien puoluetoimikunta on eilen lähettänyt kommunistiselle puolueelle ja maalaisliitolle kirjeen, jossa se ehdottaa neuvotteluja yhteisen toimintaohjelman järjestämiseksi uhkaavan taloudellisen tilan vuoksi sekä että mahdollisesti myös olisi uusi hallitus asetettava, koska nykyinen hallitus jo psykologisista syistä ei voi tätä asiaa hoitaa ja pelastaa taloudellista asemaa.

Eilinen Vapaa Sana kertoi, että SKDL:n keskustoimikunta oli hallitukselle esittänyt, että palkka-asiat erotettaisiin pois hallituksen vallan alta ja jätettäisiin SAK:n ja työnantajajärjestöjen hoidettavaksi.

Saa nähdä, mitä tästä tulee.

31.3. M. Pekkala luonani.

Sanoi aluksi, että on ollut aikaisemmin puhe siitä, että nykyinen hallitus olisi lopulliseen rauhaan asti. Nyt rauha tulee pian. Kysyi, mitä mieltä minä olen hallitusasiassa.

Minä vastasin, että minun asiani ei ole hallituksen muuttaminen, vaan se on eduskunnan asia. Ajatukseni on viime aikoina kulkenut siihen suuntaan, että nykyinen hallitus voisi olla aina vaaleihin asti, jotka tapahtuisivat säännöllisenä aikana, ensi vuonna. Tämä kaikki sillä edellytyksellä, että hallitus voi järjestää esillä olevat kolme suurta taloudellista asiaa: 1) palkkakysymys, 2) hinnat, 3) valtion budjetin tasapainoon saattaminen. Jos valtioneuvosto saa nämä kysymykset ratkaistuksi, niin se voi mielestäni pysyä paikallaan ja jatkaa työtänsä.

Sitten Pekkala otti puheeksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietinnön ja kritiikin Leinoa vastaan 20 venäläisen vangitsemisesta huhtikuussa 1945. Pekkala sanoi, että Leinoa ei voida jättää ja että tämä kohta olisi saatava pois mietinnöstä.

Minä vastasin, että kun se kohta on perustuslakivaliokunnan mietinnössä, ei sitä sieltä voi saada pois.

Pekkala: Eduskunnan pitää päättää se poistaa.

Minä: Se ei minun luullakseni käy päinsä. Mutta minun mielestäni olisi syytä, että eduskunnassa ei synny suurta keskustelua asiasta. Kerroin luvanneeni Leinolle puhua asiasta Ahmavaaran kanssa.

Lopuksi Pekkala kertoi Razinin poiskutsumisesta ja sanoi luulevansa, että myös Abramov kutsutaan pois.

Minä sanoin, että Razin on huono mies. Mutta olisi vahinko, jos Abramov kutsutaan pois, sillä hän on miellyttävä mies ja hänen olonsa täällä edistäisi ystävyyden politiikkaa Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

31.3. Kekkonen luonani kl. 3.15 i.p. Kertoi hallitusasiasta.

Maalaisliiton puoluetoimikunnassa par’aikaa neuvoteltiin. Siellä on myös maalaisliittolaiset ministerit läsnä. Ryhmän ja koko puolueen piirissä on sellainen vahva mielipide, että kolmen ryhmän sopimusta ei voi pitkän päälle toteuttaa. Puolueen hallitus haluaa päästä irti edesvastuusta. Pidetään silmällä ensi vaaleja. Kokoomus hyökkää maalaisliittoa vastaan, että maalaisliitto on kommunistien kanssa hallituksessa eikä voi siellä tehdä mitään. Tämä hermostuttaa maalaisliittoa. Maalaisliitto pyrkii oppositioon.

Paha asia on veron alentaminen ainoastaan palkannauttijoille. Mutta kysymys on, mille pohjalle uusi hallitus saataisiin kokoon. Virkamieshallitus ei kykenisi pe­lastamaan asioita.

Minä sanoin, mitä Pekkalalle olin omasta mielipiteestäni lausunut nykyisestä hallituksesta – että se voisi olla toimessa edellytyksellä, että kykenee järjestämään taloudelliset asiat (palkka- ja hinta-asiat ja valtion budjetin).

Kekkonen oli samaa mieltä.

Kekkonen sanoi, että on paljon palkan­korotusvaatimuksia (autonkuljettajat –, muiden kuljettajien, ajurien lakko, jonka pitäisi alkaa 2.4.47.) SAK tahtoo paljon palkankorotuksia.

Talousneuvoston puheenjohtaja Aura oli antanut p.m:n Pekkalalle, mutta Pekkala ei ole vielä ottanut Auraa vastaan; oli sanonut, että ei ole ehtinyt lukea p.m:ää.

Minä kehoitin Kekkosta toimimaan niin, että maalaisliittolaiset ministerit vaativat ottamaan asiat nopeasti esille valtioneuvostossa ja koettamaan tarmokkaasti ja päättävästi järjestämään asiat.

1.4. lehdissä uutinen, että maalaisliiton puoluejohto on eilen päättänyt vetäytyä hallitusvastuusta, ellei hallitus kykene nopeasti hallitsemaan tilannetta. (kts. lehtiä)

2.4. Vesterinen luonani.

Kertoi huolestumisestaan nykyisen tilanteen johdosta. Hallituksella on taloudelliset asiat ratkaistavana: palkat, hinnat ja valtiotalouden tasapaino. Maalaisliittolaiset eivät ole mukana, jos inflaatio jälleen pääsee valtaan.

Minä en voinut antaa muita neuvoja kuin että hallituksen täytyy johtaa asioita eikä päästää niitä inflaatioon. Nyt on asiain johto päässyt pois hallituksen käsistä. Ulkopuolelta on tartuttu asioihin: SKDL ja sosialidemokraattien puoluetoimikunta. Hallitus on ikäänkuin sivulla. Se ei ole hallitukselle mairittelevaa.

Vesterinen myönsi sen.

3.4. pieni presidentin istunto. Sen jälkeen Pekkala ja Härmä selittivät minulle vähän asioita. Eilisiltaisessa iltakoulussa oli päätetty suostua kuljetustyöläisten palkankorotusvaatimukseen, koska Pekkalan mielestä se lakko olisi kovin vaarallinen, koska mm. estäisi elintarvikkeiden kuljetuksen. Myös jäänsärkijäin lakko on – sanoi Pekkala – kovin vaarallinen, koska estää laivaliikettä. Myös siinä hänen mielestään olisi annettava perään, vaikka se tulee koskemaan myös muita kuin jäänsärkijöitä (kaikkia valtion laivoja).

Minä sanoin taas yleisesti, että on pidettävä silmällä inflaatiota.

Härmä sanoi, että kaikki tämä tietää kyllä n. 20 %:n. palkankorotuksia.

Minä: Miten hinnat? Niitä pitäisi jarruttaa. Vuokrat?

Härmä: Hintoja ei tarvitse yhtä paljon korottaa.

Tähän keskustelu jäi.

Refl. Minun asemani on kovin tukala. Minä olen asioiden hoidosta kovin sivulla. Valtioneuvosto hoitaa asiat, presidentti ei voi niihin sekaantua jo siitä syystä, että valtioneuvosto on vastuunalainen, mitä presidentti ei ole. Lain mukaan (Erich: Valtionoikeus) presidentti ei saakaan sekaantua asioihin. Sitäpaitsi jos minä esim. palkkakysymyksissä sanon, että ei saa korottaa palkkaa, niin se tietää asettumista palkannauttijain vaatimuksia vastaan – ja vice versa¹ näin ollen minun pitää ainoastaan katsella sivulta. Sitäpaitsi minä en esim. voi niin tarkasti yksityiskohtia myöten seurata taloudellisia asioita, että voisin sanoa yksityiskohdissa varman mielipiteen. Minun puheeni muodostuu sentähden yleisiksi sanoiksi: Inflaatiota pitää koettaa välttää ja rahanarvo pitää vakavana.

Tuotantoa pitää edistää yms.

¹ päin vastoin

3.4. Tuomioja soitti. Sanoi Huunosen (SAK:n johtajan) sanoneen hänelle, että valtioneuvoston tilinpäätös tietää 25 % palkkojen korotusta. Huunonen oli ollut korotusta vastaan talousneuvostossa. Tuomioja kysyi, eikö päätöstä voitaisi purkaa. Minä kerroin, mitä tiesin asiasta, ja vastasin, että valtioneuvosto tuskin purkaa päätöstä. Sitäpaitsi valtioneuvoston jäsenet ovat menneet hajalle pyhiksi, Pekkalaa ei saa käsiinsä. Kehotin häntä koettamaan saada Pekkalaa kiinni ja lausumaan hänelle mielipiteensä Suomen Pankin pääjohtajana.

(Päätös kuljetustyömiesten palkkojen korotuksesta oli tehty seitsemällä äänellä kuutta vastaan. Siis yhteensä oli läsnä 13. Törngren on Ruotsissa, Kaijalainen Moskovassa, Enckell sairas, joku valtioneuvoston jäsenistä oli äänestyksen aikana ollut ulkona. Heljas oli myös ollut äänestyksestä poissa.)

4.4. Hynninen luonani, suuruksella. Kertoi mm.:

Assarsson oli sanonut hänelle, että Ruotsi tahtoisi kutsua minut käymään Ruotsissa, mutta ei tahdo esittää kutsua ennen kuin tietää, että otan vastaan.

Minä vastasin, että harkitsen asiaa. Mielelläni kävisin Ruotsissa, mutta minun täytyy harkita, pitäisikö minun käydä ensin Moskovassa. Kerroin Abramovin minulle esittämästä kutsusta, että Neuvostoliiton hallituksen vieraana tulisin Krimille.

5.4. M. Pekkala soitti ja ilmoitti, että hän oli saanut Vällärin suostumaan siihen, että huolimatta jäänsärkijäin lakosta autetaan 2 laivaa, jotka ovat menossa Tukholmaan ja joissa on mm. diplomaatteja. »Jotta ei tulisi skandaalia».

6.4.47 lehdissä tästä uutinen, jossa mm. Välläri ilmoittaa, että tämä on ainoa poikkeus.

Hufvudstadsbladet huomauttaa (aivan oikein), että tämä on tosiaan skandaali: Merimiesunioni on asettunut hallituksen asemaan ja Pekkala ilmoittaa tämän olevan pääministerille »huomattavan voiton». Refl. Tämä on tosiaan hirmuinen skandaali. Hallituksella ei ole mitään vaikutusvaltaa. Merimiesunioni s.o. Välläri osoittaa pääministerille »gracen»¹ . Maassa ei ole mitään hallitusta, niin voi sanoa.

^I »armonosoituksen»

5.4. olin läsnä Kristillis-sosiaalisessa kongressissa Työväentalolla.

Hyvä ohjelma, vaikka aika pitkä.

Tri Alf Ahlberg piti erinomaisen esitelmän »Kristinusko länsimaisen sivistyksen perustana». Hänen ulkonainen esityksensä ei ollut hyvä, mutta esitelmän sisältö oli hyvä. Se jaettiin suomenkielisenä läsnäoleville (se on minulla 1–11). Läsnä myös englantilainen M. P. Sorenson, amerikkalainen professori Teaf (kveekari).

7.4. Takki ja Skog luonani:

Tulivat puhumaan nykyisestä taloudellisesta asemasta ja hallituskysymyksestä.

Sanoivat, että kuljetustyöläisten palkkojen korottaminen, jonka valtioneuvosto oli päättänyt, merkitsee palkkavyöryn päästämistä liikkeeseen, sillä nyt ei voi välttää muita palkankorotuksia. Se oli taas osaratkaisu. Siihen ei olisi pitänyt ryhtyä, vaan pitää kiinni ja suunnitella kokonaisratkaisua.

Sanoivat, että SAK:n ja työnantajajärjestöjen lausuntoa valtioneuvosto on pyytänyt SKDL:n ehdotuksesta, että palkat päästettäisiin vapaiksi, mutta hinnat jäisivät säännöstellyiksi.

Sosialidemokraattien puolueessa katsotaan, että nykyinen hallitus ei kykene näitä asioita hoitamaan, vaan täytyisi saada uusi hallitus.

Minä kysyin: Millainen hallitus? Vastasivat: Kolmen ryhmän kannattama, niinkuin nykyinenkin ynnä yksi ruotsalainen ja kenties yksi edistysmielinen. Pääministerinä maalaisliittolainen. Eivät oikein pitäneet Kekkosesta, vaan ajattelivat esim. Sukselaista. – Sanoivat, että nykyisellä hallituksella ei ole luottamusta, ja jos se esittää uutta linnarauhaa, niin kansa katsoo, että sillä oli pitkä linnarauha, mutta ei osannut sitä käyttää.

Minä sanoin, että uuden hallituksen aikaansaanti voi olla vaikea. Maalaisliittolaiset tuskin ottavat pääministerin paikkaa, ja kommunistit kannattavat Pekkalaa.

Skog sanoi, että rouva Kuusinen oli heidän yhteisissä neuvotteluissaan esittänyt, että otettaisiin esille hallituskysymys. Minä sanoin edelleen, että uuden hallituksen aikaansaaminen vie aikaa, ehkä useita viikkoja, ja sitten sen on sovittava ohjelmasta. Voi mennä pari kuukautta, ennenkuin se voi ottaa asioihin kiinni. Sanoin myös, että jos nykyinen hallitus voi hoitaa asiat ja saa aikaan kokonaisohjelman, niin se voisi olla vaikka vaaleihin asti. Nyt olisi valtioneuvoston 7–10 päivän kuluessa saatava ohjelma: palkankorotuksista ja suurin piirtein niiden vaikutuksista hintoihin. Myös valtion talous on saatava tasapainoon. Mutta ellei se pian saa aikaan ohjelmaa ja asioita kulkemaan, niin silloin täytyy ottaa esille kysymys uudesta hallituksesta. Lisäsin, että hallituksen muuttaminen ei ole minun asiani, vaan se on eduskunnan asia.

Puhuimme myös uusista vaaleista, ja minä sanoin, että olisi hyvä, jos vaalit voisivat tulla säännölliseen aikaan 1948. Kokemus on osoittanut, että meillä vaaleissa ei eduskunnan kokoonpano suuresti muutu, mutta tärkeä olisi, että kommunistien edustus jonkun verran vähenisi, niin että suunta kävisi selväksi.

Skog sanoi, että heidänkin mielestään olisi hyvä, että vaalit tulisivat vasta ensi vuonna säännölliseen aikaan.

Puhuimme myös ulkopolitiikasta, suhteista Neuvostoliittoon ja kommunistien asenteesta siinä asiassa. Esitin minun linjani. Olivat samaa mieltä, mikäli havaitsin.

9.4. Ahmavaara kutsusta luonani.

Luin hänelle mitä muistiinpanoissani oli 20 vangitsemisesta (20.4.45). Sanoin, että olisi hyvä, jos asiasta ei tulisi keskustelua eduskunnassa.

Ahmavaara oli samaa mieltä. Sanoi, että itse ei aio puhua.

Ahmavaara sanoi, että kommunistit agiteeraavat kovasti. Jokaisessa kunnassa on palkattu agitaattori, joka ei tee mitään muuta kuin agiteeraa, ja sen lisäksi muita, jotka osaksi käyttävät aikansa kommunistiseen agitatioon.

Minä sanoin, että riippuu Suomen kansan moraalisesta lujuudesta ja henkisestä lujuudesta, pysymmekö suomalaisina vai häviämmekö venäläiseen mereen ja kommunismiin.

Ahmavaara sanoi, että hän ensin luuli, että kommunistit ovat lojaalisia suomalaisia, mutta nyt on sitä mieltä, että he ovat venäläisiä kommunisteja, jotka toimivat Moskovan määräysten mukaan ja Moskovan tarkoitusten hyväksi.

Ahmavaara otti sitten esille minun lausuntoni SNS-lehdessä 12.2.1947. Kysyi, oliko puolustusliitto siinä takana.

Minä sanoin, että kysymys puolustusliitosta ei ole ajankohtainen. Lausuntoa antaessani otin huomioon seuraavat seikat:

1) Nyt ei ole todennäköistä, että tulee sotaa pitkään aikaan.

2) Venäläiset puhuvat siitä, että eivät luota suomalaisiin, jotka ajattelevat revanshia.

3) Sanoin sen, mikä minun mielestäni on itsestään selvää.

Jos meidän päällemme hyökätään, niin me taistelemme, ja silloin joudumme taistelemaan Venäjän puolesta. (Kuten sanoin Stalinille syksyllä 1939.) Muuten tapausten kulku vie siihen, mitä sanoin.

Jos emme puolusta itseämme, niin venäläiset tulevat tänne taistelemaan miehittävät koko Suomen.

4) Tahdoin vahvistaa asemaani.

Lopuksi Ahmavaara lausui huolestumisensa siitä, että on kommunistinen sisäministeri. Se voi olla vaarallinen asia.

8 tai 9 p. huhtik. 1947 pääministeri Pekkala tuli luokseni.

Kysyi minun mielipidettäni, mitä minä ajattelen nykyisestä hallituksesta. Sanoi, että kun rauha on valmis, niin voisi olla paikallaan, että hallitus eroaisi ja muodostettaisiin uusi. Itse sanoi sitä ajatelleensa, viittasi myös terveyteensä.

Minä vastasin, että minun mielestäni hallituksen pitäisi pysyä aina ensi vaaleihin asti, jotka minun mielestäni pitäisi toimittaa säännölliseen aikaan ensi vuonna 1948.

Keskustelimme tästä asiasta jonkun aikaa. Sain sen käsityksen, että Pekkala hy­väksyi minun käsitykseni.

10.4. Kekkonen luonani.

Kertoi maalaisliiton ryhmäkokouksessa olleen esillä hallituskysymyksen. Kukaan ei kannattanut Pekkalan jäämistä pääministeriksi. Niukkanen oli lausunut, että Pekkala voisi olla siksi, kunnes rauha ratifioidaan. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Pekkala ei kykene asioita hoitamaan. – Kokouksen aikana oli tullut tieto, että Pekkala oli ilmoittanut Voionmaalle eroavansa – sosialidemokraatit olivat kutsuneet maalaisliitosta jonkun heidän kokoukseensa.

Keskustelimme uudesta pääministeriehdokkaasta.

10.4. Takki ja Hiltunen luonani.

Vesterinen ilmoitti puhelimessa, että maalaisliiton ryhmä oli päättänyt, että heidän ministeriensä on erottava hallituksesta.

Takki kertoi heidän ryhmäkokouksestaan:

Keskustelu oli Voionmaan ilmoituksen johdosta. Voionmaa oli ollut tänään Pekkalan luona ja sanonut, että pääministerin siirtyminen pois selvittäisi tilannetta. Pekkala oli vastannut itse ajatelleensa samaa ja ottavansa asian vakavasti harkittavakseen. Ennen päätöstä tulee keskustelemaan hallitustoveriensa kanssa.

Takki lisäsi, että sosialidemokraattien ryhmäkokouksen lopputulos oli: ryhmälle oli ilmoitettu, että pääministeri oli ilmoittanut ottavansa asian vakavasti harkittavakseen. Sen kuultuaan ryhmä päätti jättää hallituksen päämiehelle miettimisaikaa ensi tiistaihin asti. Ellei sitä ennen ole tapahtunut ratkaisua, niin ryhmä kokoontuu uudestaan harkitsemaan, mitä toimenpiteitä tilanne vaatii.

Ei kukaan kannattanut Pekkalaa. Miltei jokainen oli ollut sitä mieltä, että olisi ollut suotavaa, että nykyinen hallitus olisi voinut jäädä aina vaaleihin asti, mutta ei voinut pitää sitä mahdollisena. Pekkala on menettänyt kokonaan kaikkien luottamuksen.

11.4. Presidentin istunto. Sen jälkeen puhuin Pekkalan kanssa.

Pekkala ilmoitti, että maalaisliittolaiset ministerit olivat tänään jättäneet erohakemuksen perustellen sitä sillä, että kuljetustyöntekijäin palkkoja on korotettu ja siten päästetty vallalle inflaation vaara. Tämä on tekosyy.

Pekkala tuntui olevan jonkun verran katkera ja sanoi mm., että Vapaa Sana ei ole häntä ollenkaan puolustanut. Sanoi myös, että venäläiset ovat antaneet meille (myös hänen hallituksensa aikana) hyvin vähän eivätkä siten ole hänen hallitustaan kannattaneet.

Pekkala sanoi, että mieliala sekä maalaisliitossa että sosialidemokraattien piirissä on nyt sellainen, että on paras, että hän eroaa. Sosialidemokraatit ovat hänelle vihoissaan sentähden, että katsovat, että hän on syypää siihen, että Tanner tuomittiin.

Minä sanoin, että se tuskin on oikein. Mutta yleinen mielipide on, että kommunistit ovat saaneet liian suuren vallan. He tahtovat määrätä kaikista asioista ja hallita maata. Sitä yleisesti pelätään, koska epäillään, että kommunistit eivät ole isänmaallisia, vaan ajavat venäläisten asioita eikä Suomen. Sanoin luulevani, että kommunistien suuret joukot ovat suomalaisia, mutta johtajat ovat epäilyttäviä. Mutta heidän lehtensä ja heidän johtajainsa menettely (Vapaan Sanan kirjoitukset ym.) ovat vahingoittaneet ystävyyden politiikan menestymistä, vieroittaa kansan siitä. Kuitenkin kommunisteilla olisi ollut hyvät mahdollisuudet vaikuttaa Suomen hyväksi esittämällä venäläisille oikeita mielipiteitä. Mutta he ovat lehdissään painostaneet venäläisten radioselostajain yksipuolisia ja vääriä ja valheellisia lausuntoja (Emeljanov ym.). Se on vaikuttanut kovin pahasti Suomen kansan suureen enemmistöön.

Pekkala sanoi, että kommunistit ovat epäluotettavia. Hän ja hänen veljensä ovat huomanneet SKDL:n kokouksissa, että ne, jotka ovat olleet Venäjällä, eivät ole suomalaisia ja katsele asioita suomalaisen kannalta, vaan Moskovan kannalta. Pekkala toivoi, että hallituspula ratkaistaisiin ja että asiat menisivät hyvin.

11.4. Professori Voionmaa luonani kutsusta. (Hallituspulasta)

Voionmaa kertoi käynnistään Pekkalan luona.

Yleinen käsitys sosialidemokraattien ryhmässä (samoin kuin maalaisliittolaisten ryhmässä) on, että Pekkalan on erottava. Mutta hallitussuunnan muutosta ei tarkoiteta.

Asiasta on tänään keskusteltu sosialidemokraattien valmistusvaliokunnassa. Siellä oltiin sitä mieltä, että sosialidemokraatti ei pääministeriksi jo sentähden, että sosialidemokraateilla on eduskunnan puheenjohtajan paikka. Mutta ei myöskään haluta SKDL:läistä pääministeriä. Oli kuitenkin mainittu mm. E. Pekkala, jotta kävisi selväksi, että suunta ei tule muuttumaan.

Mieluimmin tahdottaisiin pääministeriksi joku talousmies keskustapuolueesta (Tuomioja). Omasta puolestaan Voionmaa ei pidä Tuomiojasta. Kertoi, että jossakin englantilaisessa pilalehdessä on ollut jotakin Tuomiojasta.

Puhuimme sitten pääministeriehdokkaasta.

Sanoin, että E. Pekkala on rehellinen mies ja karaktääriltään hyvä mies, mutta minun mielestäni hänellä ei ole riittävää kykyä ja lahjakkuutta.

Voionmaa sanoi, että on mainittu myös Takki, mutta kun hän on sosialidemokraatti, niin ei tahdottaisi häntä.

Minä sanoin, että Takki on hyvä mies, ahkera, tarmokas, huolellinen ja ymmärtää taloudellisia asioita.

Kysyin, mitä arvelevat Kekkosesta. Voionmaa sanoi, että sosialidemokraatit eivät tahdo maalaisliittolaista pääministeriksi. Työväestö olisi sitä vastaan. Kekkosta vastaan ovat myös sosialidemokraatit, sillä eivät luota häneen poliittisesti. Hän heiluu sinne tänne.

Voionmaa huomautti, että hallituksen arvovalta on mennyt kovin alas. Nyt olisi hallituksen arvovalta saatava kohennetuksi. Hallituksen pitäisi olla luja kokonaisuus. Nykyinen hallitus on ollut kovin hajanainen, on parjannut toisiaan takanapäin.

Minä sanoin, että pääministeriksi olisi saatava sellainen mies, jonka isänmaalliseen ja suomalaiseen mieleen voidaan ehdottomasti luottaa.

Voionmaa huomautti myös, että tämä hallituskysymys on hoidettu ilman SKDL:ää. Se on poliittinen toimenpide, jolla on merkitystä.

11.4. lähetin Fagerholmille sähkeen Kairoon pyytäen häntä palaamaan heti kotiin, koska hallituskriisi on alkanut. Kuulin sitten, että Fagerholm on jäänyt Sveitsiin, minkä tähden lähetin uuden sähkeen Bemiin.

11.4. M. Pekkala lähetti minulle valtioneuvoston eronpyynnön.

11.4. Svento luonani. Kertoi:

Hamilton oli käynyt hänen luonaan ja sanonut puhuvansa USA:n hallituksen nimissä ja esittävänsä USA:n hallituksen mielipiteen, että Suomi voisi jo ennen lopullisen rauhan ratifioimista anoa pääsyä YK:hon.

Sventon kysymyksen johdosta Hamilton sanoi, että USA:n hallitus on antanut saman neuvon Italialle, Itävallalle ja Unkarille.

Svento sanoi pelkäävänsä ottaa asiaa esille hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa, koska Leino voi asettua vastaan ja ilmoittaa sen venäläisille, jotka voivat »fabuloida» jotakin.

Sovimme, että ensi maanantaina 14.4.47 keskustelemme Enckell, Svento ja minä tästä asiasta kl. 1/2 3 i.p.

Sitten keskustelimme hallituskriisistä.

Mainitsin, että kommunistit luultavasti esittävät Heloa pääministeriksi. Svento piti häntä sopimattomana: puolen vuoden perästä Helo olisi kaikkien kanssa riidassa. Svento itse ei sanonut menevänsä Helon hallitukseen. Helon karaktääri on mahdoton.

Minä sanoin, että minä en luota Heloon poliittisessa suhteessa. Hänellä voi olla liian venäläiset mielipiteet, ei ole sellainen suomalainen kuin minun mielestäni pitäisi olla.

M. Pekkala on suomalainen ja isänmaallinen mies, siitä ei ole epäilystä. Myös E. Pekkala on karaktääriltään hyvä mies, mutta epäilen, onko hänellä riittävästi kykyä.

11.4. Refl.

Uusi hallitus.

1) Ulkopoliittinen suunta sama kuin edellisillä kolmella hallituksella.

Ulkopoliittinen suunta ei saa muuttua.

2) Hallitus olisi muodostettava kolmen puolueen nojaan kuten kolme edellistä hallitusta.

3) Pääministeri:

Hänen tulee olla luotettava suomalainen patriootti, sellainen jonka suomalaiseen patriotismiin voidaan luottaa ja joka panee Suomen intressit ensi sijalle.

Onko tällainen mies löydettävissä kansandemokraattien joukosta? Jos on, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan, että pääministeri kuuluisi SKDL:ään. Mutta epäilen, tokko sieltä löydetään sellaista miestä.

4) Ulkoministeri: mieluimmin näkisin, että nykyiset ulkoministerit jäävät paikoilleen. Miten on Enckellin terveyden laita?

11.4. Kekkonen luonani. Kertoi: Hallitusasia näytti eilen pahalta. Pelkäsi ulkoparlamenttaarista toimintaa kommunistien taholta. Mutta nyt Kekkonen luulee, että kommunistit tyytyvät positiiviseen ratkaisuun.

Maan tila on nyt epävakava, sentähden pitäisi saada hallituskysymys pian ratkaistuksi. Hallituksen pohjan pitäisi pysyä entisellään, vaikka maalaisliitossa on esiintynyt toisia näkökantoja. Maalaisliitto katsoo, että vasemmistopiirit ovat johtaneet asiat tähän, missä ollaan, ja sentähden vasemmistopiirit saavat pelastaa asiat.

Maalaisliiton piirissä on paljon sellaisia, jotka katsovat, että hallituspohjaa olisi laajennettava. Kekkonen kuitenkaan ei katso nykyoloissa siihen olevan mahdollisuutta.

Erittäin tärkeää olisi, että hallituksen päämies ja jäsenet olisivat sellaisia, että Neuvostoliitto ei voisi katsoa, että olisi tapahtunut mitään muutosta Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin nähden.

Minä mainitsin, että vasemmiston taholta on pääministerinä mainittu E. Pekkala (Voionmaa oli tästä puhunut M. Pekkalalle).

Kekkosen mielestä E. Pekkala ei ole kykenevä. Ei voisi selvittää asioita.

Itse Kekkonen ei tule puhumaan mitään pääministeristä. Mutta hän kertoi salaisuutena Vesterisen puhuneen Leinon kanssa ja Leino oli sanonut, että he ovat ruvenneet ajattelemaan häntä, Kekkosta, pääministeriksi.

12.4. Hallitusneuvottelut.

Kl. 11 a.p. Hertta Kuusinen SKDL:n ryhmän puheenjohtajana.

Hän lausui, että heidän ryhmänsä ei ole tahtonut hallituspulaa eikä uutta hallitusta. Nykyinen hallitus on heidän mielestään hyväksyttävä. Eivät katso syytä olevan hallituksen muuttamiseen.

Hallituksen tulee edelleen olla sekä sisä- että ulkopoliittisesti samalla kannalla kuin nykyinen. SKDL:n ryhmä kannattaa edelleen M. Pekkalaa.

Heidän mielestään on poliittinen kysymys ratkaiseva. Jos kurssi muuttuu, niin se tulee meille kalliiksi.

M. Pekkala on heidän mielestään se henkilö, joka voi koota parhaiten. Jos hallitusta kannattavien ryhmien välillä on kiinteämpi yhteys ohjelman pohjalla, niin asiat menevät. Tosin Pekkalan terveys on viime aikoina alkanut vähän horjua, mutta jos hän saa riittävän loman, niin arvatenkin paranee. Joka tapauksessa hallituksen tulee olla sellainen, johon työväestö luottaa. Ei myöskään voi muuttaa hallituksessa niitä suhteita, joita siinä nyt on ollut.

Minä sanoin, että minunkin mielestäni ulkopoliittinen suunta ei saa muuttua, ja uuden hallituksen pitäisi nojata kolmen ryhmän kannatukseen. Minä olisin myös toivonut, että nykyinen hallitus olisi voinut olla aina vaaleihin asti 1948, edellytyksellä että se olisi voinut hoitaa taloudelliset asiat. Tämän mielipiteeni olen saattanut tiedoksi. Mutta nyt on tilanne muuttunut.

Kun Hertta Kuusinen oli sanonut, että hallituksen pitää olla sellainen, että työväestö siihen luottaa, lausuin, että minä olen vannonut noudattavani hallitusmuotoa ja muita lakeja, ja meidän perustuslakimme mukaan eduskunta on se, jonka luottamuksesta yksinomaan hallitus riippuu. Minä en voi tunnustaa erilaisille kokouksille merkitystä hallituksen muodostamisessa. Kansankokouksilla on merkitystä ainoastaan niiden omille puolueille ja puolueiden edustajille eduskunnassa siinä suhteessa, kuin kullakin puolueella on eduskunnassa kannatusta.

Sanoin myös, että en luule kahden muun hallituspuolueen kannattavan Pekkalaa, joten on turha puhua hänestä, vaan on ryhdyttävä ajattelemaan uutta pääministeriä. Tarvitsemme nyt sellaisen miehen pääministeriksi, joka on kova työmies, ahkera ja tarmokas. Sillä pääministerin toimi on nykyään ylen raskas toimi.

Hertta Kuusinen piti kuitenkin kiinni M. Pekkalasta, entisestä pääministeristä, jonka pitäisi saada jatkaa. Kun Hertta Kuusinen ohimennen huomautti, että he eivät ole vielä voineet keskustella tästä asiasta, kun se vasta eilen tuli esille, sanoin minä, että se on kyllä ymmärrettävää, ja pyysin saada jatkaa keskustelua ensi maanantaina (ylihuomenna).

Keskustelu hallitusasiasta Hertta Kuusisen kanssa oli aivan hyödytön, steriili. Siitä ei tullut mitään.

Sen jälkeen minä puhuin hänen kanssaan yleisestä politiikasta. Kysyin, oliko hän lukenut pöytäkirjat 23.8.39. Hän ei ollut niitä lukenut.

Lopputuloksena minun puheestani oli, sanoin, että ehdottaisin että he (Vapaa Sana ym.) lopettaisivat puhumisen Suomen kansan »synnintunnustuksesta» ja »synnintunnosta», sillä sitä ei Suomen kansan suuri enemmistö tule koskaan tunnustamaan.

Sanoin kyllä ymmärtäväni kansainväli­sen politiikan sellaisena kuin se todellisuudessa on, mutta ei voi tunnustaa oikeaksi väärää eikä vääräksi oikeata.

Sanoin myös pari kertaa, että minä presidenttinä en sekaannu puolueiden välisiin asioihin ja riitoihin. Se ei kuulu minulle. Minulle kuuluu ainoastaan kaikki, mikä koskee Suomen itsenäisyyttä ja ulkopolitiikkaa.

Hallituskysymyksestä puhuttaessa vastasin Hertta Kuusiselle, että olimme yhtä mieltä siitä, että uudella hallituksella pitäisi olla sama pohja – s.o. kolme puoluetta – kuin viimeisillä kolmella hallituksella ja että ulkopoliittinen suunta ei saa muuttua, vaan sen pitää olla sama. Lisäsin, että näissä kohdin luullakseni saavutetaan laaja yksimielisyys.

Kun Hertta Kuusinen viittasi siihen, mitä Neuvostoliitossa ajatellaan hallituksenvaihdosta ja millä tavalla siellä uutta hallitusta arvostellaan, sanoin minä, että hallituksen muodostaminen on meidän oma asiamme ja me emme voi sallia, että siihen ulkomailta sekaannutaan. Tähän ei Hertta Kuusinen sanonut mitään, vaan myönsi sen kannan oikeaksi.

12.4. Hallitusneuvottelut

Kl. 13.30 sosialidemokraattisen ryhmän johtajat Peltonen ja Lumme luonani.

Kerroin ensin, että Hertta Kuusinen oli kannattanut nykyistä pääministeriä.

Peltonen: M. Pekkala ei ole pääministerinä tyydyttänyt vaatimuksia. Ei haluta palata häneen. Hän on nyt pyytänyt eroa.

Ei kannata puhua hänestä.

Hallitus pitäisi muodostaa mahdollisimman laajalle parlamenttaariselle pohjalle. Lumme: Laajemmallekin pohjalle kuin tähänastiset hallitukset, jos se on mahdollista.

Peltonen: Edistys pitäisi ottaa mukaan.

Lumme: Ulkopoliittisesti ei mitään muutosta, ja uuden hallituksen pitäisi olla sellainen, että sen ei voi selittää edustavan mitään uutta suuntaa ulkopoliittisesti. Sosialidemokraateilla ei olisi mitään sitä vastaan, että kokoomuskin tulisi mukaan, mutta luuli, että SKDL ei siihen suostu, mutta jos suostuu, niin heillä ei mitään vastaan.

Sitten minä kysyin pääministeriehdokasta.

Peltonen: Pääministerin asia on aivan avoinna, ei ole vielä ehditty keskustella. Jos olisi sopiva henkilö keskuspuolueista, niin olisi hyvä. Mutta jos muiden ryhmien kanssa päästään sopimukseen, niin sosialidemokraatit myös itse ottavat pääministerin paikan vastaan.

Esim. mainitsi: Tuomioja, Rydman, Jutila (keskuspuolueista).

Mutta pääministerin ja hallituksen jäsenten pitäisi nauttia oman ryhmän luottamusta eikä niin kuin nykyisessä hallituksessa, jossa omat puolueet eivät ole kannattaneet omia miehiään.

Lumme sanoi, että Pariisin matka vei Pekkalalta moraalisen kannatuksen kaikissa muissa piireissä paitsi hänen omassaan.

Minä kysyin, ketä sosialidemokraatit ajattelivat pääministeriksi.

Peltonen: Fagerholm, Takki, Hiltunen.

13.4. Koivisto, maalaisliiton ryhmän puheenjohtaja. (Sunnuntai).

Hallitusasia

Koivisto: Maalaisliiton ryhmä ei ole vielä varsinaisesti määritellyt kantaansa hallitusasiaan. Pekkalan hallituksessa kävi yhteistyö mahdottomaksi. Pääasia nykyään on taloudellisen tilan parantaminen. Siihen nähden ei Pekkalan hallituksen aikana ollut takeita siitä, että taloudelliset asiat olisivat tulleet oikein hoidetuksi. Kun Pekkalan hallituksen suunta ei vastaa maalaisliiton pyrkimyksiä, on tahdottu antaa tietä niille, joiden pyrkimyksiä entinen suunta vastaa.

Hallitus on perustettava parlamenttaariselle pohjalle. Maalaisliiton ryhmä ei ole vielä keskustellut siitä, onko hallitus perustettava leveämmälle vai kapeammalle pohjalle.

Kolmen ryhmän välinen delegatio oli eilen koolla, mutta ei tullut mitään tulosta.

Maalaisliiton ryhmä ei tahdo vetäytyä sivuun, mutta hallituksella pitää olla selvä taloudellinen ohjelma ja sitä ohjelmaa toteuttamaan on saatava pystyvät miehet. Suomenmarkan arvolla ei saa leikitellä.

Ulkopoliittiseen suuntaan nähden ei mitään muutosta.

Hallituksen pohjan laajentaminen: kokoomuksella olisi hyviä talousmiehiä. Kysymys on, minkä vaikutuksen tekisi nyt Neuvostoliittoon, jos kokoomus tulisi mukaan. Maalaisliitolla ei ole sitä vastaan, että hallituspohja tulisi laajemmaksi, jos se on mahdollista.

Pääministeri: Maalaisliiton velvollisuus ei ole asettaa omaa miestänsä pääministeriksi. Muut ryhmät saavat asettaa pääministerin. Mutta pääministeriksi olisi saatava mies, joka ei pelkää työtä ja joka pystyy talousasioita hoitamaan ja vakauttamaan taloudellisen aseman.

Ei ole mitään sitä vastaan, että pääministeri olisi jommastakummasta vasemmistopuolueesta. Ei ole vastaan, jos SKDL:stä pääministeri jos on hyvä mies. Pekkalalta ei puuttunut kykyä, mutta oli laiska. Mutta pääasia on, että on kykenevä mies. Heidän mielestään voisi pääministerin ottaa myös pienestä puolueesta.

Ennen oli Kivimäen hallitus, joka täytti itsensä. Samoin myös Cajanderin hallitus oli samalla tavalla kokoonpantu.

Koivisto sanoi omana mielipiteenään, että aikaisemmin oli ajateltu Fagerholmia.

Maalaisliiton joukot ympäri maata ovat sitä mieltä, että kolmisopimus olisi irtisanottava.

Tärkeimmät tehtävät ovat taloudelliset asiat ja rahanarvon vakauttaminen.

Sitten puhuimme kommunistien agitatiosta. Koivisto sanoi Etelä-Pohjanmaalla olevan yleisen käsityksen, että kommunistien kannatus ei siellä mene eteenpäin.

Vaalien toimittamiseen nähden oli Koivisto sitä mieltä, että ne olisi suoritettava normaaliaikaan. Se olisi parempi. Mutta jos tilanne ei selviä muuten, niin uudet vaalit on pantava toimeen.

13.4. Salminen, kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja.

Hallituskysymys.

Salminen kertoi, että ryhmä ei ole ollut koolla sen jälkeen, kun hallitus on jättänyt erohakemuksen. Ryhmän valtuuskunta ja myös puolueen talouspoliittinen valtuuskunta olivat koolla edellisinä päivinä.

Nykyinen hallituspohja ei kaiketi tule muuttumaan eikä siihen kenties vielä ole syytä. Sentähden kokoomus tässä vaiheessa tulee olemaan sivultakatselijana. Kriisin selvittäminen kuuluu kolmelle ryhmälle, joista kriisi on lähtenyt.

Mutta olisi hyvä, jos hallitukseen tulisi enemmän taloudellista asiantuntemusta.

Pääministeriksi pitäisi saada hyvä arvovaltainen mies, jolla on taloudellista kokemusta. Sosialidemokraatti olisi paras pääministeriksi. Kokoomuspuolueella ei olisi myös maalaisliittolaista vastaan. Mutta SKDL tuskin suostuisi maalaisliittolaiseen pääministeriin.

Voionmaa olisi kunnioitettava mies, mutta häneltä puuttuu taloudellinen kokemus ja on sairas.

Lauri af Heurlin olisi hyvä, mutta häntä vastaan on ulkopoliittinen este (sotasyyllisyysasia).

Keskiviikkona (16.4.47) tulee kokoomuspuolueen valtuuskunnan ja työvaliokunnan kokous. Ryhmä kokoontuu torstaina.

Kommunistien yleinen kannatus: käsitys on, että SKDL:n äänimäärä vähenee.

Vaalit: niiden pitämisen aikaan nähden on eri mieliä: toiset katsoisivat edulliseksi, että pidettäisiin pian. Salminen omasta puolestaan oli sitä mieltä, että olisi paras pitää vaalit normaaliin aikaan vuonna 1948. Tämä on myös yleisempi käsitys puolueessa.

Pekkala on menettänyt kannatuksensa.

13.4. Jern, ruotsalaisen ryhmän varapuheenjohtaja.

Hallitusasia.

Ryhmä oli viime perjantaina koolla ja katsoi, että pitää odottaa tilanteen kehitystä, sillä suurten puolueiden pitää ensin ratkaista kantansa.

Ryhmän käsitys oli, että ulkopoliittinen kurssi ei saa muuttua.

Uuden hallituksen päätehtävä on stabilisering av det ekonomiska livet.¹ Sentähden fast program², jotta ei inflaatiota. Suurempia muutoksia hallitukseen ei ole mahdollista saada. SKDL:ää ei voi jättää pois hallituksesta, sillä se selitettäisiin ulkopoliittisen kurssin muutokseksi, jota on vältettävä.

Pääministeri: luonnollista olisi, että sosialidemokraatit antaisivat pääministerin, sillä sosialidemokraatit ovat mellanlänk³. Mutta onko sosialidemokraateilla sopivaa miestä?

Jos SKDL:stä, niin Jern mainitsi E. Pekkalan, joka on saklig ja grundlig⁴

Myös Tuomioja voisi tulla kysymykseen.

Kekkonen: ei nauti omassa ryhmässä kannatusta. Viime kerralla ei myöskään SKDL hyväksynyt Kekkosta.

Ruotsalaiset toivoisivat kaksi edustajaa hallituksessa. I nationalitetsfrågan⁵ uuden hallituksen

pitäisi seurata viimeisten kolmen hallituksen politiikkaa.

¹ talouselämän vakauttaminen

² kiinteä ohjelma

³ välirengas

⁴ asiallinen ja perusteellinen

⁵ kansallisuuskysymyksessä

13.4. Kauppi, edistyksen ryhmän puheenjohtaja.

Hallitusasia.

Aikaisemmin on ryhmässä keskusteltu hallituskriisistä, mutta nyt ei ole tässä vaiheessa vielä keskusteltu.

Tämä kriisi on erikoinen sen kautta, että hallituspuolueet ovat itse kaataneet hallituksen eikä oppositio. Sen selvittäminen on siis hallituksen ryhmien sisäinen asia.

Tarkoitus olisi saada parempi hallitus kuin Pekkalan hallitus oli.

Uudelta hallitukselta odotetaan, että se voisi hoitaa taloudellisten asiain ohjauksen niin, että taloudellinen tilanne pelastettaisiin. Ulkoparl. ja torikokousten ei pitäisi päästä häiritsemään asiain kulkua.

Oikeusturvan heikentymisen tunne on syöpynyt lujalle kansaan. Persoonallisen oikeuden turva olisi saatava palautetuksi. Se kuuluisi myös uuden hallituksen ohjelmaan.

Jotta asiat saataisiin menemään, olisi luonnollisinta nykyisissä vaikeissa oloissa, että kaikkien puolueiden koalitio yhteisellä ohjelmalla saadaan aikaan. Se veisi paraiten kriisin yli.

Olisi tietysti lähdettävä siitä, että ulkopolitiikkaamme nähden ei mitään muutosta tule, eikä pitäisi antaa aihetta siihen, että ulkopoliittinen suunta muuttuisi, vaan että kysymys on puhtaasti sisäpoliittisesta asiasta.

Tällaiseen hallitukseen osallistumisen edistyspuolue katsoo velvollisuudekseen.

Jos tällainen suuri koalitio ei jostain syystä käy päinsä, niin miten sitten?

Kauppi katsoi, että hallitukselle, tulee sen kokoonpano millainen tahansa, on asetettava ne tehtävät, jotka edellä on sanottu (s.o. taloudellinen stabiliteetti ja oikeusturva, ja ulkopolitiikka entisellään). Edistys katsoo velvollisuudekseen myötävaikuttaa myös kapeammalla pohjalla olevaan hallitukseen, jonka tehtävät ovat edellä mainitut.

Nykyinen hallitus on useammassa asiassa sanonut olevansa oikealla pohjalla, mutta ei ole toiminut sen mukaan.

Pääministeri: ei edistyspuolueesta, vaan maalaisliitosta tai sosialidemokraateista, sillä pääministerin pitää kantaa vastuu ensi tilassa.

Kauppi sanoi arveltavan, että sosialidemokraattien ote kommunisteihin nähden on vahvistunut. Kansassa on reaktio – tervehtyminen – havaittavissa. Erityisesti on kommunistien menettely Pariisin rauhanneuvottelujen aikana vaikuttanut kansaan. Kansa pitää kommunistien menettelyä iskemisenä selkään ja se on vaikuttanut tervehdyttävästi. Kauppi oli huomannut sen kansanmiesten, mm. maalaistyöläisten, keskuudessa.

Pääministeriehdokkaina Kauppi mainitsi Kekkosen tai Koiviston.

Sosialidemokraateista Takki, joka on hyvä mies: puhuu vähän ja tekee työtä kovasti.

Myös Voionmaa olisi hyvä, mutta on sairaalloinen.

14.4. Rouva Hertta Kuusinen ja Myllymäki SKDL:stä.

Hallitusasia.

Hertta Kuusinen sanoi, että Pekkala oli tänään pyytänyt, että hänen kandidat. pääministeriksi ei pidettäisi esillä, vaan siitä luovuttaisiin.

Uudisti, että hallituspohja ja hallituksen yleinen suunta olisi säilytettävä samanlaisena kuin se on ollut tähän asti. Pitäisi ryhmien kesken päästä mahdollisimman pitkälle yhteisymmärryksessä muiden hallituspuolueiden kanssa, ennenkuin hallitus muodostetaan. SKDL on valmis ottamaan pääministerin paikan.

Myllymäki: Taloudellisen tilan vakaannuttaminen. Erityisesti maatalouden vaikeuksien auttaminen. Katsoi, että Leino olisi sopiva pääministeri. Hän on maatalouden alalla ammattimies. Hänellä on myös hallituskokemusta, kun on ollut kolmessa hallituksessa. Kun nykyinen poliittinen suunta on ratkaiseva, niin Leino olisi myös siinä suhteessa sopiva. Hän on SKDL:n ryhmästä. Hallitsee maan molemmat kielet.

Siis pääministeriksi Leino.

Puhuimme myös vähän ulkoministeristä. Minä sanoin, että ulkopolitiikka on presidentin erityisesti hoidettava, ja sentähden on otettava huomioon presidentin mielipide. Sanoin, että minun mielestäni olisi paras, että nykyiset ulkoministerit jäisivät paikalleen. Tavallisissa oloissa tulemme kyllä toimeen yhdellä ulkoministerillä, mutta toistaiseksi (vaaleihin asti) olisi paras pitää nykyiset kaksi ulkoministeriä.

Hertta Kuusinen sanoi, että Tuomiojaa edistyspuolue tuskin katsoisi edustajakseen. Hän olisi ainoastaan talousasiaintuntijana. Hän tuskin voisi tulla kysymykseen pääministeriksi. Edistyspuolueen mukaantulo herättäisi vastavaikutuksen SKDL:n keskuudessa. Edistyspuolueen viime julkaisussa sanottiin, että nyt on kysymys poliittisesta muutoksesta. Jos edistyspuolue tulee mukaan, niin se herättäisi sen vaikutuksen, että nyt on kysymys muutoksesta poliittisessa suunnassa. Ruotsalaisen puolueen kanssa on yhteistoiminta ollut hyvä. He antaisivat ruotsalaisille 1 à 2 paikkaa riippuen siitä, miten saadaan mahtumaan.

Hertta Kuusinen oli sitä mieltä, että ulkoministerit on sovittava presidentin kanssa.

Myllymäki sanoi esiintulleen sellaisenkin ajatuksen, että molemmat vasemmistopuolueet (sosialidemokraatit ja SKDL) yhdessä muodostaisivat hallituksen. Kysyi, mitä minä siitä ajattelen.

Minä vastasin, että edellisen päivän Sosialidemokraatissa pääkirjoituksessa oli viitattu sellaiseen mahdollisuuteen. Presidentin ei kuitenkaan minun mielestäni pidä sekaantua puolueiden välisiin riitaisuuksiin. Sentähden minä en katsonut voivani lausua siitä asiasta mitään. En tahtonut sekaantua siihen asiaan, vaan se on ryhmien asia.

14.4. Enckell ja Svento luonani.

Sovittiin: 1) Rauhansopimuksen ratifioimiskysymys otetaan esille presidentin istunnossa tällä viikolla.

2) Ratifioimisasiakirjat lähetetään heti sen jälkeen Moskovaan.3)

Sitten otetaan esille kysymys pyynnöstä päästä YK:n jäseneksi.

Kun se on päätetty tehdä, ilmoitetaan asiasta Neuvostoliiton hallitukselle, viitaten rauhansopimuksen johdantoon, jossa se on edellytetty.

16.4. Aamulla klo 7.30 puhelimessa pyysin Fagerholmia ottamaan selvän, voiko hän muodostaa hallituksen.

Fagerholm luonani kl. 13. Kertoi, että heillä oli ollut tänään aamulla kl. 11 ryhmän valmisteluvaliokunnan ja sosialidemokraattisen puoluetoimikunnan kokous. Keskustelujen lopputulos oli seuraava:

Ovat valmiit hallitukseen ilman maalaisliittoa (siis hallituksen muodostaisivat: sosialidemokraatit, SKDL, Edistys ja ruotsalaiset). Hallituksen olisi laadittava taloudellinen suunnitelma, mutta jos se ei mene läpi eduskunnan vastustuksen vuoksi, niin johtaa uusiin vaaleihin.

Pääministerin ei pidä olla sosialidemokraatti.

Ei myöskään kommunisti, vaan pääministeri olisi otettava keskustasta, siis edistyspuolueesta. – Ehdokas Tuomioja.

Työväen edustusta olisi hallituksessa lisättävä.

Refl. Koska ei ole mahdollista muodostaa hallitusta yksinomaan porvareista, on siis ainoa mahdollinen tie nyt jatkaa sosialidemokraattien ehdottamalla tiellä.

En pelkäisi lähteä heidän esittämälleen linjalle, koska sosialidemokraatteja olisi hallituksessa yhtä paljon kuin kommunisteja ja SKDL:läisiä, ja sosialidemokraattien isänmaallisuuteen voi luottaa. Lisäksi tulisivat ruotsalaiset ja pääministeri edistyksestä.

Päätin keskustella vielä ensin Koiviston kanssa ja sen jälkeen kääntyä Tuomiojan puoleen.

16.4. Koivisto luonani, kutsustani.

Ilmoitin hänelle sosialidemokraattien kannan ja että kun ei ole mahdollista muodostaa porvarillista hallitusta, niin ainoa mahdollinen linja tällä hetkellä on sosialidemokraattien ehdottama. Aion kääntyä Tuomiojan puoleen.

Koivisto: Eilinen ryhmäkokous oli ollut yksimielinen. Maalaisliitolla ei ole mitään sitä vastaan, että jää hallitusvastuusta pois. Maalaisliitto asettuu sivulle, mutta ei kieltäydy hallitusvastuusta, jos voidaan muodostaa hallitus niin laajalle pohjalle, että he voivat olla mukana, kuten hän oli edellisellä kerralla lausunut. Ovat siis valmiit myötävaikuttamaan ja ovat käytettävissä tarpeen vaatiessa, mutta eivät pyri hallitukseen.

Vasemmistopuolueiden ja edistyksen ja ruotsalaisten yhtymän pohjalle voidaan rakentaa hallitus, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus. On syytä toivoa parasta, kenties onnistuu hyvin, vaikka asia onkin mennyt konstikkaaksi. Sosialidemokraatit eivät näy olevan aivan johdonmukaisia, mutta se on heidän asiansa.

Tuomiojasta ei ole ollut maalaisliiton keskuudessa kysymys eikä häntä suuri osa ryhmää tunne. Jotkut tuntevat, ja finanssimiehenä hän nähtävästi on hyvä. On saanut hyvän koulutuksen.

Ryhmässä oli ollut puhe myös Takista pääministeriksi ja hän, samoinkuin Fagerholm, otettaisiin maalaisliiton ryhmässä hyvin vastaan.

Jos SKDL suostuu tähän kombinatioon, niin asia on selvä ja hallitus saadaan pian kokoon.

16.4. Kutsuin luokseni Tuomiojan.

Esitin hänelle tilanteen hallituskysymyksessä – mitä siinä oli eri ryhmien puolesta minulle ilmoitettu ja mitä siinä oli tapahtunut. Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää muodostaa hallitus sosialidemokraattien esittämällä pohjalla

(sosialidemokraatit + SKDL + ruotsalaiset + hän edistyksestä).

Pyysin häntä ottamaan muodostaakseen hallituksen.

Tuomioja kysyi, mitä ruotsalaiset sanovat. Vastasin, että siitä en ollut puhunut heidän kanssaan, mutta hän voi sen ottaa selville. Jern ei ollut vastustanut, kun hänen nimensä mainittiin. Omasta puolestani luulen, että he eivät pane vastaan.

Tuomioja sanoi, että hän ei edusta edistyspuoluetta. Kenties ei saa sitä puoluetta taakseen. Muuten sanoi ajatelleensa tätä linjaa ja tätä kombinatiota, sillä hänen mielestään palkka-asiaa ei voi muuten hoitaa, kuin että työväen edustajat ovat määräämässä.

Tuomioja sanoi myös, että hän ei näe muuta linjaa kuin tämän.

Tuomioja puhui myös ruotsalaisesta pääministeristä, mutta minä sanoin, että se tuskin tulisi kysymykseen.

Tuomioja otti yrittääkseen.

Minä lisäsin, että kun ulkopolitiikka on erityisesti presidentin hoidettava, niin ulkoministeriin nähden on presidentin toivomuksia otettava huomioon. Minä katsoisin parhaaksi, että nykyiset ulkoministerit jäävät paikalleen.

16.4. annoin lehtiin uutisen, että olin neuvotellut uudestaan Fagerholmin ja Koiviston kanssa, ja sen jälkeen antanut Tuomiojalle tehtäväksi hallituksen muodostamisen ja että Tuomioja on ottanut tehtävän vastaan.

17.4. Fagerholm soitti. – Sosialidemokraateilla oli tänään aamulla neuvottelu, jossa päättivät pysyä hallituksen muodostamiseen nähden entisellä kannalla (että hallitus ilman maalaisliittoa). Päättivät kääntyä SKDL:n ryhmän puoleen ja painostaa heitä hyväksymään tämän hallitussuunnitelman.

17.4. Tuomioja luonani.

Sanoi, että SKDL ei suostu kahden puolueen hallitukseen. Sanoi esittäneensä Hertta Kuusiselle sellaista hallitusta, jossa olisi yhtä monta sosialidemokraattia ja SKDL:stä ja hän + ruotsalaisen puolueen edustajia yksi tai kaksi. Mahdollisesti pari asiantuntijaa. Mutta rouva Kuusinen oli vastannut, että SKDL ei tule siihen hallitukseen. Tuomioja oli vakuuttunut siitä, että sellaista hallitusta ei saada kokoon.

Minä kehoitin Tuomiojaa vielä tekemään Kuusiselle ehdotuksen tällaisesta hallituksesta. Jos SKDL ei suostu, niin sitten on asiaa ajettava toiselta pohjalta – koetettava saada aikaan kolmen puolueen hallitus, kuten tähänastiset ovat olleet. Mutta sitä ennen on paras odottaa, kunnes saamme tiedon sosialidemokraattien keskusteluista SKDL:n kanssa, joita pidetään tänään. Lupasin soittaa hänelle tänä iltana.

Tuomioja sanoi, että sosialidemokraatit eivät aja tätä asiaa vakavassa mielessä vaan taktillisista syistä. Minä vastasin, että se on mahdollista, että heillä on ollut taktilliset syyt, mutta nyt he ovat sidotut ja jos SKDL suostuu, niin asia menee lukkoon.

17.4. Luukka luonani.

Karjalaisten kansanedustajain puolesta. On huolissaan siitä, että uuteen hallitukseen tulee siirtoväen asioita varten oma ministeri. Ehdokas Viding.

Minä vastasin edellyttäväni, että uuteen hallitukseen tulee ministeri siirtoväkeä varten, kuten on ollut kolmessa edellisessä hallituksessa. Asia on tosin uuden pääministerin ja ryhmien asia, mutta jos siirtoväen ministeriä ei olisi listassa, niin sanon kyllä siitä huomauttavani.

Luukka: Uuden hallituksen ohjelmassa pitäisi olla myös siirtoväen asioita. Antoi ehdotuksen. Minä vastasin, että pidän selvänä, että uuden hallituksen ohjelmassa tulee siirtoväen asiasta mainittavaksi.

Luukka puhui myös korvauslaista.

17.4. Tuomioja. Ilmoitti kl. 8 illalla rouva Kuusisen ilmoittaneen hänelle, että SKDL asettuu kielteiselle kannalle hänen ehdokkuuteensa nähden pääministeriksi. Tuomioja sanoi siis, että hän luopuu tehtävästä.

17.4. Fagerholm soitti, kertoi:

SKDL oli eilen päättänyt, että ryhmä ei hyväksy kapeampaa linjaa, vaan vaatii maalaisliiton mukaan. Ei hyväksy Tuomiojaa missään tapauksessa pääministeriksi. Esittävät edelleen Leinoa.

Rouva Kuusinen oli sanonut, että maalaisliiton osanotto hallitukseen on välttämätön. Muuten tulisi liian suuri oppositio. Pääministeri pitää ottaa suurimmasta puolueesta. Kysymykseen, miten suhtautuu sosialidemokraattiin, vastasi epämääräisesti. Kun puhemiehen paikka on sosialidemokraateilla, pitäisi pääministerin paikka olla SKDL:llä.

Päätin kutsua luokseni huomenna SKDL:n ryhmän puheenjohtajan rouva Kuusisen ja sosialidemokraattien puheenjohtajat Peltosen ja Lumpeen sekä maalaisliiton ryhmän puheenjohtajan Koiviston.

18.4. aamulla Fagerholm soitti ja sanoi, että pitäisi vielä yksi kierros antaa mennä ja antaa Leinon ottaa selvä, voiko hän saada aikaan sellaisen hallituksen, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus. Sittenkun tämä kierros on suoritettu, ryhtyvät sosialidemokraatit jälleen asiaan ja hän puolestaan esittää pääministeriksi Takkia.

18.4. Rouva Kuusinen kutsusta luonani hallitusasiassa.

Minä sanoin aluksi, että olin ihmetellen saanut tietää, että SKDL ei ole hyväksynyt sellaista hallitusta, jossa olisi 14 työväenpuolueiden edustajaa (7 sosialidemokraattia ja 7 SKDL:stä) ynnä 3 tai korkeintaan 4 muita (Tuomioja, Enckell + 1 tai 2 ruotsalaisten edustajaa). Sanoin harkinneeni tarkasti tätä asiaa ja olin tämän ehdotuksen hyväksynyt. Sillä voisi olla kaksi hyvää puolta: 1) Sellainen hallitus voisi kyllä hoitaa asioita ja 2) voisi olla hyvä, että meillä totuttaisiin siihen, että työväenpuolueiden hallitus johtaa yksinään asioita. Minä katselen asioita aivan ennakkoluulottomasti, mutta jos nyt asettuisin »porvarilliselle» kannalle, niin voisin sanoa, että tämä tulos, että he ovat kaataneet asian, on tyydyttävä. Mutta kyllä porvarillisissa piireissä olisi moitittu, jos asia olisi mennyt puhtaaseen työväen hallitukseen.

Rouva Kuusinen: Tämä on uusi pohja, sillä tähän asti heidän piirissään oli lähdetty vanhalta pohjalta, että kolme puoluetta muodostaisi hallituksen. Hän ja he ovat katsoneet asiaa maan edun kannalta. Jos 48 maalaisliittolaista tulisi oppositioon, niin se ei olisi hyvä.

Minä: Miten nyt on asia hoidettava?

Kuusinen: Ehkä olisi yritettävä samalta kannalta kuin alussa: entiseltä, kolmen ryhmän pohjalta. Hän ei ollut saanut oikein selvää Tuomiojan hallituksen aiotusta kokoonpanosta. Eilen oli Tuomioja soittanut hänelle ehdotuksestaan (14 + 4), mutta silloin heidän ryhmässään keskusteltiin Tuomiojan sopivaisuudesta pääministeriksi. Oli saanut ruotsalaisilta tiedon, että he eivät tahdo olla mukana kannattamassa puhdasta vasemmistohallitusta ja tukemassa vasemmistoryhmiä. Katsoi edelleen, että SKDL:n ryhmän pääministerikandidaatin pitäisi saada yrittää hallitusta, koska SKDL on suurin eduskunta­ryhmä. Heidän kandidaattinsa on Y. Leino, jonka puoleen olisi käännyttävä.

Kun rouva Kuusinen sanoi, että SKDL on suurin puolue eduskunnassa ja sentähden sille kuuluu pääministerin paikka, vastasin minä, että asia ei ole niin. Kun Pekkala tuli pääministeriksi, niin SKDL ei ollut suurin puolue, vaan suurin puolue oli sosialidemokraatit.

18.4. Peltonen ja Lumme luonani, kutsuttuina.

Peltonen kertoi eilisistä neuvotteluista SKDL:n kanssa. He olivat esittäneet vakavasti, että he tahtovat lisätä työläisten edustajia hallituksessa, kun maakunnassakin tällaista on esitetty. SKDL:n edustajat olivat vastanneet, että on kolmen puolueen yhteistyösopimus ja se menisi tällaisen hallituksen muodostamisen kautta rikki ja sen voisi selittää ikäänkuin suunnanmuutokseksi. Jos maalaisliitto olisi poissa, niin hallituksella olisi pienempi parlamenttaarinen pohja.

Lumme sanoi, että keskustelussa oli nimenomaan kysytty, mille kannalle SKDL asettuu, jos tulee 14 työväen edustajaa ja SKDL:stä pääministeri. Kuusinen oli vastannut, että he pitävät kiinni kolmen puolueen sopimuksesta.

Minä huomautin, että edustajat eivät saa poistua Helsingistä, jotta voidaan neuvotella myös pyhän aikana.

Peltonen sanoi, että siitä on sanottu edustajille. Kun SKDL on aiheuttanut tämän vaiheen eikä hallitusta ole saatu muodostetuksi työläisenemmistön pohjalla, niin parlamenttaarisen tavan mukaan olisi SKDL:lle annettava tilaisuus koettaa muodostaa parlamenttaarinen hallitus, s.o. sellainen hallitus, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus.

Minä: Siis että Leino saa yrittää.

Lumme: Sosialidemokraatit eivät voi olla Leinon mukana.

Peltonen – luuli, että ei myöskään maalaisliitto tule menemään Leinon kanssa, mutta täytyy nyt menetellä tällä tavalla, jotta SKDL ei voi sanoa, että heihin nähden ei ole menetelty parlamenttaaristen sääntöjen mukaan. Pitäisi antaa puolivirallisesti Leinon koettaa, saako aikaan parlamenttaarista hallitusta. Ei pidä SKDL:ää parlamenttaarisesti sivuuttaa.

Katsoivat siis, että minun olisi käännyttävä Leinon puoleen puolivirallisesti ja kehottaa häntä ottamaan selvää siitä, voiko hän saada kokoon sellaisen hallituksen, minkä takana on eduskunnan enemmistö.

18.4. Koivisto, maalaisliitosta, kutsusta luonani.

Kerroin hänelle ensin keskustelustani rouva Kuusisen ja sosialidemokraattien kanssa. Kysyin, miten on nyt meneteltävä hallitusasiassa.

Koivisto: On valitettavaa, että taktikointi on tähän johtanut asian ja tuottanut vaivaa presidentille.

Sitten minä puhuin siitä, eikö Leinolle olisi annettava mahdollisuutta yrittää.

Koivisto oli samaa mieltä, että Leinolle olisi annettava tilaisuus koettaa – s.o. ottaa selvää, saako hän kokoon hallituksen, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus.

Näiden neuvottelujen jälkeen päätin kutsua luokseni Leinon.

18.4. Leino luonani kutsuttuna.

Minä kehoitin häntä ottamaan selvän, saako hän kokoon sellaisen hallituksen, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus takanaan.

Sovimme myös, että tästä ei tehdä hälinää eikä panna lehtiin, ennenkuin Leino on saanut selvän, voiko hän saada tällaista hallitusta (menettely sama kuin viime kerralla Wuoren ja Pekkalan suhteen).

Leino oli menettelytapaan nähden samaa mieltä ja lupasi huomenna antaa vastauksen ja lausua mielensä hallitusasiasta.

18.4. STT:n johtaja Berg ilmoitti, että Eduskuntatalossa oli STT:n reportteri kuullut, että rouva Kuusinen oli kertonut eräälle ruotsalaisen lehden kirjeenvaihtajalle, että presidentti on hänen miehelleen antanut tehtäväksi ottaa selvää, voiko hän muodostaa hallituksen.

Neuvoteltuani Fagerholmin kanssa päätin antaa STT:lle seuraavan uutisen:

»Mikäli STT on saanut kuulla, tutkii ministeri Leino, onko hänellä mahdollisuuksia muodostaa hallitus, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus.»

18.4. Harald Stassen, USA:n mahdollinen presidenttiehdokas 1948 vaaleissa republikaanien puolueessa, oli tänään luonani. Läsnä Enckell, Hamilton ja kaksi Stassenin sihteeriä. Keskustelimme n. 1 1/2 tuntia. Ensin Suomen taloudellisista asioista. Lopuksi minä sanoin: »Te ehkä katsotte minut naiviksi, kun minä lausun seuraavaa: Jos Te tulette valituksi presidentiksi, niin koettakaa tehdä työtä for justice in international relations and for justice for small peoples.¹» Tästä tuli laajanpuoleinen keskustelu. Hän näkyi olevan asiasta intressoitu. Huomautin, että pieniä ja keskikokoisia kansoja oli v. 1938 Euroopassa yksinään n. 173 miljoonaa, mutta niillä ei ole mitään sanomista, vaan suuret niitä käsittelevät mielensä mukaan.

Stassen kysyi, miten tämä filosofia voidaan saada käytäntöön.

Minä vastasin, että siinä tietysti on vaikeuksia. Mutta kun ehkä 99 % demokraattisista kansoista tahtoo rauhaa ja ystävällisiä välejä kansojen kesken (työväki, henkisen työn tekijät: kirjailijat, tiedemiehet ja taiteilijat, taloudelliset johtajat, jotka pelkäävät sotaa, kirkko ym.,) niin valtioiden johtajilla pitäisi olla mahdollisuudet johtaa nämä valtavat voimat niin, että justice² kansojen väleissä saadaan aikaan. Viime vuosikymmenien kokemus on osoittanut, että tähänastisesta politiikasta ei ole ollut suurillekaan hyötyä, ja ellei saada parannusta aikaan, niin 20 à 25 vuoden perästä on uusi sota ja se hävittää maailman.

¹ oikeudenmukaisuuden hyväksi kansainvälisissä suhteissa ja oikeudenmukaisuuden hyväksi pienten kansojen kohtelussa

² oikeudenmukaisuus

19.4. kl. 5 i.p. Leino soitti:

Ei ole vielä saanut lopullista vastausta keltään ryhmältä. Eilen oli yhteydessä sosialidemokraattien kanssa ja myös tänään puhui Peltosen kanssa, mutta sosialidemokraatit eivät vielä ole ratkaisseet kantaansa. – Samoin maalaisliittolaiset, joilla par’aikaa oli kokous. – Oli myös puhunut Österholmin kanssa, joka oli sanonut, että asia riippuu toisten ryhmien (sosialidemokraattien ja maalaisliiton) kannasta. Ruotsalaisen ryhmän edustajat ovat matkustaneet pois pyhäksi.

Leino lupasi ilmoittaa, sitten kun on saanut lopullisen vastauksen.

19.4. Fagerholm soitti kl. 7 illalla. Kertoi:

Leinon asia lähenee loppuansa.

Fagerholm oli neuvotellut Sukselaisen kanssa. Sosialidemokraatit ja maalaisliitto ovat myös neuvotelleet yhdessä. Peltonen oli keskustellut Hertta Kuusisen kanssa 1 1/2 tuntia ja selittänyt, että Leinon asia ei kävele.

Sosialidemokraatit ja maalaisliitto eivät ole tehneet vielä muodollista päätöstä, vaan se jää huomiseksi tai ylihuomiseksi.

Sosialidemokraattien puoluetoimikunta kääntyy huomenna maalaisliiton puoleen ehdotuksella, että pääministeriksi tulisi sosialidemokraatti.

Fagerholm luuli, että seuraavassa kierroksessa asia onnistuu.

20.4. kl. 4 i.p. Leino soitti ja sanoi, että hän ei ole vielä saanut vastausta sosialidemokraateilta eikä maalaisliitolta, mutta hänelle on luvattu vastaus huomenna, jolloin palaa asiaan.

21.4. Kekkonen luonani. Kertoi:

Hertta Kuusinen ja Leino olivat olleet hänen luonaan hänen kutsustaan. Kekkonen oli esittänyt, että Tuomioja muodostaisi kolmen ryhmän hallituksen.

Hertta Kuusinen oli sanonut, että he eivät voi suostua siihen. Se olisi perääntymistä heidän puolestaan. Se tuottaisi myös vaikeuksia paikkojen järjestelyssä hallituksessa. Oli myös sanonut, että ei hyväksy Takkia pääministeriksi. He eivät tule mukaan hallitukseen, ellei pääministeri ole SKDL:stä. Heidän ehdokkaitaan ovat myös Wuori, Keto ja Helo. Kekkonen oli sanonut, että asia menee luultavasti uusiin vaaleihin. Sosialidemokraatit näyttävät olevan taipuvaisia uusiin vaaleihin. Leino oli tuntunut hermostuneelta uusiin vaaleihin nähden ja sanonut, että ehkä nyt asia voidaan järjestää, mutta Hertta Kuusinen oli sanonut, että he eivät pelkää uusia vaaleja. Kekkonen luuli, että nähtävästi kommunistit on ilmoittaneet venäläisille, että täällä on suuri demokraattinen blokki, jota he johtavat. Ellei maalaisliitto nyt tule mukaan, osoittaisi se, että asia ei ole niin kuin on venäläisille vakuutettu.

Keskustelimme Kekkosen kanssa väliaikaisesta toimitushallituksesta, jos vaalit tulevat. Siinä voisi pääministerinä olla Vesterinen – jäseninä: Sukselainen, hallitussihteeri Ahava (oikeusmin.), eversti Miettinen (puolustusmin.), tri Brusiin (sisämin.), Viding, Kaijalainen, Heljas, Enckell (ulkomin.), Svento (jos tulee), Murtomaa (maal.), varatuom. Riikonen (maal.)

22.4. Fagerholm soitti (illalla).

Kahraa ei SKDL ole hyväksynyt. Hän pois pelistä.

Neuvotteluja on ollut koko päivän. Sosialidemokraatit päättivät äsken, että eivät hyväksy Leinoa. Samoin on tehnyt maalaisliitto. Tänään on ollut pitkiä neuvotteluja koko päivän. SKDL tarjoaa E. Pekkalaa. Sosialidemokraatit ja maalaisliitto eivät tahdo SKDL:läistä pääministeriksi. Aamulla tarjottiin kommunisteille Fagerholmia ja Takkia. Edelleen etsitään ulkopuolelta pääministeriä.

Ehdokkaina mainittu kansliapäällikkö E. Kahra ja Julius Alanen.

22.4. Leino soitti kl. 8 illalla.

Ilmoitti, että pääministeriasia on hänen kohdaltaan päätetty. Sosialidemokraatit eivät hyväksy kommunistia pääministeriksi. Neuvotteluja on ollut koko päivän. He ovat esittäneet Ketoa, jota ei ole hyväksytty. Sitten ovat viitanneet E. Pekkalaan. Sosialidemokraatit ovat esittäneet: J. Alasta, Kahraa, Takkia ja Fagerholmia, mutta näistä ehdokkaista ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Hän oli neuvotellut myös maalaisliiton kanssa. He ovat jääneet odottavalle kannalle. Maalaisliitto ei tällä kertaa näe mielellään SKDL:n miestä pääministerinä. Sosialidemokraatit ovat myös hyvin jäykkiä. Eivät ole vielä päässeet tulokseen.

Minä esitin edelleen Tuomiojaa. Mainitsin myös Kekkosen.

Leino myönsi, että Kekkonen oli suorittanut raskaan työn hallituksessa. Ei sanonut mitään varmaa.

22.4. Österholm luonani kl. 9 illalla. Pyysi tavata minua.

Österholm kertoi, että heidän ryhmässään ollaan huolissaan aseman kehityksestä hallituskysymyksessä. Maalaisliiton keskuudessa on puhuttu uusista vaaleista, ellei päästä tulokseen hallitusasiassa. Ruotsalainen ryhmä katsoo, että olisi onnetonta (olyckligt), jos menisi uusiin vaaleihin, se sisä- ja ulkopoliittisesti olisi skrämmande.¹ Täytyisi järjestää väliaikainen hallitus, jolla ei olisi parlamenttaarista pohjaa eikä sillä olisi riittävästi handlingskraft² erityisesti taloudellisissa asioissa. Eduskunnan hajoituksella ja vaaleilla olisi sisäpoliittisesti betänkligt intryck³. Vaalit tulisivat liian aikaisin, tilanne ei ole vielä selvinnyt. Myös ulkopoliittisesti olisi vakavaa, sillä luottamus till stabiliseringen⁴ häviäisi. Ulkomailla tehtäisiin kysymys, mitä täällä tapahtuu ja mihin Suomi menee. Herättäisi epäluuloa Neuvostoliitossa. Siellä katsottaisiin, että reaktion olisi täällä nousemassa. Meillä on vielä selvittämättömiä kysymyksiä Neuvostoliiton kanssa. Lopullinen rauhan ratifioiminen – neuvottelut Moskovassa Porkkalan rautatiestä ja Saimaan kanavasta.

Minä sanoin, että suhteemme Neuvostoliittoon ei siitä paljonkaan riipu, sillä rauha on allekirjoitettu ja ei pidä yliarvioida mahdollisia sopimuksia Porkkalan rautatien ja Saimaan kanavan merkitykseen nähden. Me emme voi niihin luottaa, vaan meidän pitää järjestää olomme niin, että tulemme ilman niitä toimeen.

Puhuin sitten, että me emme voi pitkän päälle jatkaa sitä, että kommunistit täällä tahtovat yksin määrätä ja komentaa, vaikka ovat pienenä vähemmistönä. Eduskunnan pitää ymmärtää vastuuvelvollisuutensa ja katsoa, että kommunistit eivät saa viedä maata mihin tahansa.

Österholm sanoi, että heidän ryhmänsä on kannattanut »J. K. Paasikiven» politiikkaa.

Minä vastasin, että minun politiikkani on sama kuin se on ollut. Selitin, että minä tunnustan Neuvostoliiton sotilaallisen intressin »legitimiseksi», mutta en voi mennä askeltakaan sen pitemmälle. (Viittasin lausuntooni SNS:n lehdessä.) Sanoin, että olen ruvennut epäilemään kommunisteja heidän menettelynsä jälkeen rauhanneuvottelujen aikana viime syksynä Pariisissa. Österholm katsoi heidän menettelynsä silloin olleen puolustamatonta.

Minä sanoin myös, että minä olen vanhasuomalainen, mutta en ole koskaan hyväksynyt »bobrikoffilaisuutta». Olen edelleen samalla kannalla enkä hyväksy nytkään »uusbobrikoffilaisuutta».

Tästä keskustelimme pitemmän aikaa. Huomautin uudestaan eduskunnan vastuusta. Eduskunta on ratkaiseva tekijä.

Keskustelu kesti kl. 11:een asti illalla.

Österholm sanoi myös mm. saaneensa sen käsityksen joistakin minun esityksistäni, että minä en katso hallitusta voitavan muodostaa ilman kommunisteja. Minä vastasin, että katson edelleen, että vielä tällä hetkellä ei pitäisi hallitusta muodostaa ilman heitä. Sentähden täytyy panna toimeen vaalit, ellei hallitusta saada aikaan. Mutta tulevaisuudessa meidän kyllä täytyy päästä sille kannalle, että kommunisteihin nähden hallituksen muodostamisessa noudatetaan tavallisia parlamenttaarisia sääntöjä ja että kommunistien tulee kyllä saada myös osuus hallituksessa sen mukaan kuin heillä on edustajia eduskunnassa, mutta ei enempää. Myös täytyy meidän päästä sellaiseen tilaan, että hallitus ilman kommunisteja voi olla mahdollinen.

¹ pelottavaa

² toimintakykyä

³ arveluttava vaikutus

⁴ vakauttamiseen

23.4. Kutsuin luokseni kolmen ryhmän puheenjohtajat: rouva Kuusisen (SKDL) – Peltosen (sosialidemokraatit) ja J. Koiviston (maalaisliitto).

(Maalaisliiton puoluevaltuuskunnalla oli eilen kokous ja se antoi julkilausuman, joka oli aika hyvä.)

Minä kysyin, miten he ajattelevat saada nykyisen hallituspulan selvitetyksi.

Peltonen: On neuvoteltu, mutta sosialidemokraatit ja SKDL eivät ole sopineet pääministeristä. Sosialidemokraatit ovat ehdottaneet ulkopuolelta hyvän ammattimiehen. Voisivat kenties vielä etsiä uutta henkilöä. Vielä ei ole päästy tulokseen.

Rouva Kuusinen: He tahtovat panna hallituksen kokoon parlamenttaarisella pohjalla, samalla kuin nykyinen hallitus. Ulkopolitiikka olisi sama kuin tähän asti. Taloudellisilla aloilla ehkä muutoksia hallituksen kokoonpanossa. Valitettavasti ei vielä ole päästy tulokseen. Ne nimet, joita muut puolueet ovat esittäneet, eivät vastaa vaatimuksia heidän mielestään. SKDL on esittänyt useita sellaisia nimiä, joiden kautta »poliittiset kasvot» jäisivät entiselleen, mutta sosialidemokraatit eivät ole niitä hyväksyneet. Sentähden on SKDL:n ryhmässä myös ajateltu vaaleja, koska on kysymys SKDL:n syrjäyttämisestä. Mutta edelleen ovat valmiit olemaan mukana yrittämässä asian selvittämistä.

Koivisto: Maalaisliitto seuraa syrjästä, mutta on valmis jatkamaan asian selvittämistä toisten kanssa. Maalaisliitto on kehottanut vasemmistoa sopimaan pääministeristä, jotta maalaisliitto sitten määrää kantansa siihen nähden. Mutta pääministeriä ei ole löydetty. Pitäisi päästä kompromissilla tulokseen. Kyllä on pohja, jos on tahtoa. Voimasuhteet hallituksessa saavat olla entisellään. Ellei tulokseen päästä, niin vaalit, jotta kuullaan kansan mielipide.

Peltonen: Sosialidemokraatit eivät ole tahtoneet tinkiä SKDL:n osuudesta hallituksessa, vaan myöntävät 6 paikkaa (5 + 5 muille), vaikka SKDL:llä onkin ollut enemmän paikkoja, kuin sen voimasuhteet eduskunnassa edellyttävät.

Kuusinen: Nyt vasta hän saa Peltosen lausunnosta tietää, että he saisivat 6 paikkaa. Tämä on uusi vaihe. Mutta pääministerin persoona merkitsee paljon. Pitäisi olla kova henkilö ja edustaa ulospäin.

Minä: Hallituksen muodostaminen on meidän oma asiamme, emme voi sallia siihen ulkoapäin vaikutettavan. Olemme yksimielisiä kaikki, että ulkopoliittinen suunta jäisi samaksi.

Peltonen: torjui rouva Kuusisen lausunnon, että ainoastaan SKDL:n jäsen voisi hoitaa ulkopoliittisen suunnan. Sosialidemokraattien ehdokkaat ovat ulkopoliittisesti samalla kannalla.

Kuusinen: He ovat ehdottaneet ensin Ketoa, sitten E. Pekkalaa. Sosialidemokraateilla on eduskunnan puhemiehen paikka, sentähden heillä pitäisi olla pääministeri.

Minä sanoin, että E. Pekkala on karaktääriltään rehellinen ja hyvä mies kaikissa suhteissa. Mutta en ole vakuutettu, onko hänellä riittävästi kykyä. Mutta minä hyväksyn sen, josta ryhmät sopivat. Lausuin myös, että pääministeri ja hallitus on muodollisesti presidentin nimitettävä, mutta koska HM:n mukaan pääministerillä ja hallituksella pitää olla eduskunnan enemmistön luottamus, on asia eduskunnan ryhmien kanssa selvitettävä. Minä en siinä voi tehdä mitään. Jos asia riippuisi yksinomaan minusta, niin minä kyllä pian voisin nimittää kykenevän hallituksen.

Lisäsin, että haluaisin, että vaalit pidettäisiin vasta säännölliseen aikaan ensi vuonna 1948, mutta ellei hallitusta saada kokoon, niin en näe muuta mahdollisuutta kuin hajoittaa eduskunnan ja määrätä vaalit pidettäväksi.

Koivisto: Pääpaino on nyt taloudellisella alalla. Ulkopolitiikkaan nähden ei ole erimielisyyttä. Takilla on ne ominaisuudet, joita tarvitaan. Ellei häntä hyväksytä, niin ulkopuolelta taloudellisia asioita tunteva. Tuomioja on sellainen; hänet maalaisliitto myös hyväksyy. Wuorta ei tunne. Minä kehoitin lopuksi, niinkuin olin tehnyt jo keskustelun kuluessa, ryhmiä vielä neuvottelemaan keskenään ja koettamaan löytää ratkaisun. Minä hyväksyn sen henkilön pääministeriksi, jonka he ehdottavat. Uudistin, että minä en haluaisi vaaleja, mutta ellei saada hallitusta, ei ole muuta mahdollisuutta.

Minä luin myös eräitä sähkösanomia ja lausuntoja »torikokouksista», jotka sisälsivät uhkauksia. Huomautin, että lähettäjät eivät ollenkaan ymmärrä, mitä demokratia on, sillä heidän uhkauksensa ovat aivan antidemokraattisia, minkä vuoksi voisi olla hyvä saada vaalit, jotta nähdään, miten paljon eri puolueilla on kannatusta. Keskustelun kuluessa minä sanoin näinä päivinä mieleeni tulleen vanhan Yrjö­Koskisen lauseen eräässä hänen julkaisemassaan kirjoituksessa v. 1902: »Totta on, että Suomen kansan edellinen historia ei oikeastaan viittaa suuriin valtiollisiin taipumuksiin», – kun ei saada aikaan hallitusta, vaikka pääsuunnasta ollaan yksimielisiä.

24.4. Mikkelin läänin kansanedustajia kävi luonani puhumassa Mikkelin läänin maaherran viran täyttämisestä. Toivoivat, että saisivat sellaisen maaherran, joka ymmärtäisi savolaisten oloja ja asioita.

Sanoin, että asia on ollut muistissa ja otetaan esille.

24.4. kansanedustajat Paavolainen ja Leppälä luonani – puhumassa eduskunnan hajoittamisesta – karjalaisten näkökulmalta.

Paavolainen: Ovat huolestuneita siitä, jos vaalit tulevat jo ensi syksynä. Puolet karjalaisista on vielä sijoittamatta. Par’aikaa tapahtuu sijoituksia. Vaalien toimeenpano lähitulevaisuudessa olisi karjalaisille vaikea. Ei voi tarkistaa vaaliluetteloita, joissa on paljon virheitä. Viime kerralla oli paljon karjalaisia pois vaaliluetteloista. Vaaleihin osanotto tulisi vähenemään. Sentähden ei pitäisi panna toimeen vaaleja tänä vuonna. Hallitus olisi järjestettävä ilman vaaleja. Vielä vuonna 1948:kin tulee olemaan suuria vaikeuksia. Jos vaalit tulevat, niin pitäisi siirtoväen äänestys järjestää samalla tavalla kuin oli viime kerralla.

Leppälä: Siirtoväen äänestysoikeuden käyttäminen voi olla myös koko valtakunnan kannalta tärkeä. Siirtoväki on vankasti porvarillista. Sentähden pitäisi koko siirtoväki pitää yhtenä vaalipiirinä. Toivoi mitä hartaimmin, että vaaleja ei pantaisi toimeen tänä vuonna.

Paavolainen: Jos suoritetaan vaalit, niin porvarillinen edustus tulee heikkenemään. Siirtoväen äänillä saatiin eduskuntaan 20 porvarillista edustajaa. Voi mennä siihen, että saadaan 5 ja 15 edustajaa menee hukkaan. Nyt tulisi luultavasti vasemmisto kasvamaan. Lähinnä maalaisliitto tulisi menettämään. Myös kokoomus tulee menettämään. Jos vaalit tulevat, niin pitäisi äänestää samalla tavalla kuin viime kerralla.

23.4. illalla kl. 7 Peltonen telefonissa ilmoitti, että sosialidemokraateilla ollut ryhmän kokous, jossa hän teki selvää käynnistään presidentin luona. Yleinen mielipide oli, että ei tahdota vaaleja nyt. Ensi sunnuntaina on puolueneuvoston kokous, jossa myös hallitusasia tulee esille.

24.4. kävin Ståhlbergin luona – keskustelemassa hallitusasiasta. Kerroin, millä kannalla asia on.

Ståhlberg: Kommunistien diktatuuri pitäisi saada pois. Nyt he tahtovat määrätä valtakunnan asioista. Se ei voi jatkua iänkaiken. Torikokoukset ovat arveluttavia. Niillä ei ole mitään ratkaisevaa merkitystä, muuta kuin että tavallisissa kansalaiskokouksissa uhkaukset ovat kuulumattomia.

Hallitusmuodon mukaan tarvitaan ainoastaan sellainen hallitus, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus. Ellei SKDL:läiset tule mukaan, niin voidaan muodostaa hallitus ilman heitä, kunhan vain hallituksella on eduskunnan luottamus.

Minä sanoin, että asia olisi selvä, ellei tarvitsisi pelätä teollisuustyöväen lakkoja, joita kommunistit voivat panna toimeen. On myös pelättävä, että he tulevat niitä kiihottamaan, jos jäävät ulkopuolelle hallituksen.

Ståhlberg luuli, että jos hallituksella on eduskunnan enemmistön kannatus, niin sellaisen hallituksen pitäisi voida pitää työväki aloillaan ja estää lakot; mihin joudumme, jos maan asioita on hoidettava alistumalla lakkoilevien kommunistien käskettäväksi?

Minä selitin, että asia voi olla vaikea, sillä hallituksella ja eduskunnalla ei ole keinoja pakottaa työväki työhön.

Ståhlberg lopuksi tuntui ymmärtävän ja myöntävän tämän. Mutta palasi uudestaan siihen, että jos työväki lakoillaan voi määrätä ja komentaa ja siihen pannaan pääpaino, niin mihin maa joutuu.

Minä puhuin mm. Fagerholmista ja Takista pääministerinä. Ne olivat Ståhlbergin mielestä hyviä kandidaatteja. Ståhlberg luuli, että SKDL antaa lopuksi perään ja tulee hallitukseen.

Minä sanoin, että SKDL:n kandidaatti on E. Pekkala. Hän on rehellinen mies, mutta epäilen hänen kykyään. Esitin kaksi tapausta.

Ståhlberg katsoi näiden tapausten osoittavan heikkoa intelligenssiä.

Lopuksi minä sanoin, että voi olla, että hallitusta ei saada kokoon paitsi E. Pekkala pääministerinä. Silloin pitäisi saada hallitukseen muista ryhmistä hyviä miehiä, jotka seuraavat ja valvovat asioita.

Ståhlberg yhtyi tähän ja sanoi ennenkin olleen hallituksia, joissa pääministeri oli heikko ja häntä muut valvoivat.

Ståhlberg oli sitä mieltä, että ellei hallitusta saada kokoon, ei ole muuta mahdollisuutta kuin määrätä uudet vaalit.

25.4. Fagerholm ja Voionmaa luonani puhumassa hallituskysymyksestä.

Ilmoittivat, etteivät tiedä mitään uutta hallituskysymyksestä. Fagerholm sanoi puhuneensa Hertta Kuusisen kanssa, jolla ei ollut mitään uusia reseptejä.

Minä kerroin keskustelustani Ståhlbergin kanssa ja kysyin, luulivatko he uuden hallituksen olevan mahdollisen ilman SKDL:n mukanaoloa, johon Ståhlberg oli viitannut.

Molemmat vastasivat, että sellainen hallitus ei nykyisellä hetkellä ole mahdollinen, vaan SKDL:n pitää olla mukana. Ståhlbergin kanta on »teoreettinen».

Minä sanoin, että siinä tapauksessa tuskin muu hallitus tulee kysymykseen kuin E. Pekkalan. Siihen pitäisi saada sosialidemokraateista ja maalaisliitosta hyviä miehiä – sosialidemokraateista esim. Takki, Peltonen, Hiltunen, Voionmaa (hän sanoi heti, että hän ei voi terveytensä vuoksi ottaa vastaan), silloin Lumme ja Härmä SAK:n vuoksi. Maalaisliitosta Kekkonen (oikeusmin.), Sukselainen ja Ellilä.

Silloin hallitus voisi tulla hyvä.

Voionmaa sanoi, että tällainen hallitus voisi mennä mukiin, vaikka heidän puolueensa on vaikea antaa pääministeriin nähden perään. Heidän ryhmässään on ajateltu, että presidentti antaa eduskunnan puhemiehelle tehtäväksi hallituksen muodostamisen. Ellei Fagerholm saa hallitusta aikaan, niin vaalit.

Minä vastasin, että minä mielelläni annan Fagerholmille hallituksen muodostamisen, mutta olen jotenkin varma, että kommunistit eivät häntä hyväksy. Sen Hertta Kuusinen (ja Leino) on muuten minulle sanonut.

Res. On odotettava sosialidemokraattien puoluevaltuuskunnan kokousta, joka on ensi sunnuntaina 27.4.47.

27.4. Fagerholm luonani. Kertoi sosialidemokraattien puolueneuvoston kokouksesta – julkilausuma (kts. sitä).

Puolueneuvoston jälkeen pieni kokous: ryhmän puheenjohtajat ja puoluetoimikunta.

Siinä oltiin sitä mieltä, että E. Pekkalaan voidaan yhtyä. Mutta suurempi kannatus oli Meltillä (maaherra). Fagerholm sanoi, että hän on miellyttävä henkilö; mutta häneltä puuttuu hallituskokemusta. Hän on sosialidemokraatti. Mutta on pelättävä, uskaltaako hän olla Leinoa kohtaan itsenäinen, kun on maaherra. Nykyisen hallituksen jääminen paikoilleen ei saanut kannatusta.

M. Pekkala on muuten jo liian väsynyt. Tarvittaisiin uusia miehiä.

28.4. Peltonen ja Lumme. Kertoivat:

Ryhmän valmistusvaliokunta oli ollut tänään koolla. Siellä katsottiin, että hallitus pitäisi muodostaa kuten sosialidemokraatit olivat ehdottaneet. Mutta se ei ole mahdollista.

Jos E. Pekkala muodostaa hallituksen, niin vastaanotto ei ole hyvä. Mieluummin Meltti, jonka panevat ensimmäiselle sijalle. Hän on sopuisa mies.

Kommunistit eivät hyväksy Fagerholmia eikä Takkia.

Minä sanoin, että E. Pekkalaa on vaikea sivuuttaa Meltin vuoksi.

Peltonen luuli, että E. Pekkalan voi hyväksyä.

28.4. E. Pekkala luonani kutsustani. Minä: En haluaisi uusia vaaleja. En olisi halunnut nykyisen hallituksen eroa. – Pyysin häntä sondeeraamaan, voisiko hän muodostaa hallituksen.

E. Pekkala: Hallituspulan on aiheuttanut maalaisliitto ja sosialidemokraatit. Heidän asiansa on ottaa aloite parlamenttaaristen sääntöjen mukaan pulan selvittämiseksi.

Kummassakin puolueessa on sen lehdistö ja ryhmät toimineet hallitusta vastaan ja vaikeuttaneet hallituksen toimintaa. E. Pekkalan vakaumus on, että jos muodostettaisiin hallitus SKDL:n johdolla, niin tilanne ei paranisi. Siihen viittaa sosialidemokraattien puolueneuvoston päätös, jossa puhutaan »erinäisin varauksin». E. Pekkala voi olla mukana hallituksessa, joka on samalla pohjalla kuin nykyinen hallitus. Mutta hänen muodostamansa hallitustilanne jäisi entiselleen ja tulisi kestämättömäksi. Ei tiedä ryhmänsä kantaa ja puhuu ainoastaan omasta puolestaan. Ei voi suostua edes sondeeraamaan vielä tällä kertaa. Hänellä on myös yksityisiä syitä: hänen täytyy päästä toimistoaan hoitamaan, josta hän saa taloudellisen toimeentulonsa. Haluaa päästä syrjään hallituksesta. Eduskunnassa voi olla ja ohjata toimistoaan. Halusi, että hänen ehdokkuutensa jää kokonaan pois.

Sovimme lopuksi kuitenkin siitä, että E. Pekkala huomenna ilmoittaa, ottaako vastaan sondeeraustehtävän.

30.4. Rouva Hertta Kuusinen kl. 11.

Kertoi eilen olleen ryhmän kokouksen ja siellä oli E. Pekkala ilmoittanut, ettei halua ottaa vastaan hallituksen muodostamista. E. Pekkala näkee vaikeudet sen jälkeen, kun sosialidemokraatit eivät ole luvanneet ehdotonta kannatusta.

Minä kysyin, ketä he ajattelevat pääministeriksi.

Rouva Hertta Kuusinen sanoi SKDL:n ryhmän tämän jälkeen lähinnä toivovan Kuloa pääministeriksi.

Minä sanoin, että en tunne ollenkaan Kuloa. Mutta kun hän ei ole ollut mukana hallituksessa eikä muutenkaan ole tunnettu, niin minun mielestäni ei häntä voi ajatella pääministeriksi.

Hertta Kuusinen viittasi siihen, että mainittu on myös Wuori, mutta terotti, että hän ei ole heidän ehdokkaansa.

Minä lupasin harkita asiaa.

Kl. 11.30 oli presidentin istunto linnassa.

Sen jälkeen puhuin E. Pekkalan kanssa ja koetin taivuttaa häntä ottamaan hallituksen muodostamisen. Hän pani vastaan. Mutta lähti sitten ryhmän kokoukseen.

30.4. kl. 2 Tanskan ministerin järjestämä muistojuhla Vanhassa kirkossa kuningas Kristianin kuoleman johdosta.

30.4. kl. 16.30 kutsusta luonani Skog (sosialidemokraattien puheenjohtaja) ja edustaja Paasivuori (Peltonen ja Lumme ovat matkustaneet pois).

Minä kerroin heille, millä kannalla hallituskysymys on, ja mainitsin, että SKDL on esittänyt Kuloa, jota minä en tunne.

Skog kertoi, mitä sosialidemokraattien puolelta on tehty alusta alkaen (joka on entisestään selvä).

Sosialidemokraatit suostuvat E. Pekkalaan ja Melttiin.

Asia on mennyt karille SKDL:n haluttomuuteen ja vastustukseen.

Kulo: Skog katsoi, että ei ole sopiva. Ei ole kommunisti, vaan syp: (sos. yht. puolue – Kedon puolue). – Puhuja ja mainostaja. 1920-luvulla oli kommunisti. 1930 oli »hoipertelija». Sosialisti 1935–44. Kulo on suhteessa Venäjään kyllä suomalaisella kannalla – Suomen itsenäisyyden kannalla.

Paasivuori: Hänellä on verrattain edullinen käsitys Kulosta. Talvisodan aikana oli isänmaallinen. Toisessa sodassa oli sanonut, että porvarilliset ovat syyllisiä siihen.

Skog: Jos presidentti antaa jollekin SKDL:n jäsenelle tehtäväksi hallituksen muodostamisen, niin he hyväksyvät. Mainitsi Helon nimen.

Minä: Helosta on hyviä tietoja, mutta en tiedä, onko hän suurissa kysymyksissä riittävän selvällä kannalla – että ei vie kehitystä Venäjään päin. Kysyin Wuoresta.

Skog ja Paasivuori: Ryhmä ei hyväksy Wuorta. Wuori oli viedä SAK:n kommunisteille. Esiintyi ryhmässä hallitusaikanaan ylimielisesti.

Nimet: E. Pekkala, Helo, Meltti, Kulo.

Sovimme, että harkitsevat asiaa ja tulevat uudestaan 2.5. kl. 2.

1.5. Kekkonen luonani.

Minä kerroin, millä kannalla hallitusasia on ja mitä eilen rouva Kuusinen ja Skog ja Paasivuori olivat minulle sanoneet. Mainitsin myös, keitä ehdokkaita pääministeriksi on esitetty. Luin myös Wuoren ja Jutilan sähkeet (kts. niitä).

Kekkonen katsoi, että Kulo ei ollenkaan olisi sopiva. Meltti on Kekkosen mielestä parempi kuin E. Pekkala.

Maalaisliitto ei tahdo mennä hallitukseen, jossa SKDL:llä on pääministerin paikka. Jos se tulee välttämättömäksi, niin minun pitää vaikuttaa maalaisliiton ryhmään. Kenties asia silloin menee ryhmässä läpi.

Meltti on (Kekkonen sanoi) pehmeä ja heikko mies. Mutta hän ei olisi mahdoton Pääministeriksi, jos asiaa ei muuten voida Järjestää. Jos Meltti kieltäytyy, niin Kekkosen mielestä olisi ajateltava Heloa.

Mutta ei ole varmaa, hyväksyykö maalaisliitto Helon.

Kekkonen kertoi, että kommunistit ovat isoloituneet. V. 1945 Kekkonen sai sen käsityksen, että kommunistit hyväksyivät järkevän yhteistoiminnan. Mutta nyt he turvautuvat pakkoon (nähtävästi luottaen venäläisiin).

Kekkonen sanoi mm., että jos maalaisliitto olisi ollut tässä hallitusasiassa potki­matta mukana, niin he olisivat kärsineet suuren vaalitappion.

Täytyy saada sosialidemokraatit ja SKDL yhdessä neuvottelemaan ja sopimaan yhteisestä pääministeriehdokkaasta. Sitten on asia esitettävä maalaisliitolle ja, jos tarpeen, minun täytyy koettaa vaikuttaa maalaisliittoon, että se hyväksyy heidän yhteisen ehdokkaansa.

2.5. Fagerholm luonani:

Keskustelimme hallituskysymyksestä. Fagerholm otti esille ajatuksen, josta jo aikaisemmin oli meidän kesken ollut puhe, nimittäin että nykyinen M. Pekkalan hallitus jäisi paikalleen vaaleihin asti. Hänen mielestään olemme menossa vaaleihin.

Minä olin yhtä mieltä siitä, että olisi paras, että M. Pekkalan hallitus jatkaisi ja pysyisi paikallaan.

Fagerholm sanoi menevänsä muissa asi­oissa M. Pekkalan luo ja sovimme, että Fagerholm puhuu asiasta hänen kanssaan. Myöhemmin samana päivänä Fagerholm ilmoitti puhuneensa M. Pekkalan kanssa, joka ei ollut vastaan, mutta sanoi, että hänen täytyy puhua asiasta oman puolueensa kanssa.

Vielä myöhemmin Fagerholm ilmoitti, että kenties asia voi järjestyä siten, että nykyinen hallitus jää paikalleen.

2.5. E. Pekkala ilmoitti minulle telefonissa, että hän ei ota vastaan pääministerin paikkaa.

2.5. Skog ja edustaja Paasivuori luonani kutsusta.

Skog sanoi, että Kulo ei vastaa pääministerille pantavia vaatimuksia. Mutta ellei muuta saada, niin sosialidemokraatit ovat valmiit suhtautumaan suopeasti Kuloon, sillä hallitus on saatava aikaan. Mutta mieluummin sosialidemokraatit kannattavat Melttiä.

Paasivuori: Helon sosialidemokraatit myös hyväksyvät, vaikka hänellä on vikoja.

Minä kysyin, mitä arvelevat siitä, että nykyinen hallitus jäisi paikalleen.

Skog: Se on uusi asia ja uusi ajatus. Miten maalaisliitto siihen suhtautuu?

Minä vastasin, että se on maalaisliiton asia, josta saadaan selvä.

Skog: Jos tulisi uusi hallitus, niin voitaisiin tehdä uusi ohjelma. – Hän lupasi ilmoittaa ryhmälle ja puoluetoimikunnalle tämän uuden ajatuksen hallituskysymyksen ratkaisemiseksi.

Paasivuori: Olisi ikävä, jos Pekkala jäisi paikalleen, sillä hänestä ei pidetä.

Minä sanoin, että ei ole sanottu, että Kulon hallitukseen sosialidemokraatit saisivat keitä haluavat, sillä kommunistit voivat tehdä vaikeuksia.

Skog ja Paasivuori lupasivat ottaa tämän asian esille.

Minä sanoin, että olin puhunut siitä Fagerholmin kanssa, joka pitää sen mahdollisena.

5.5. Koivisto ja Niukkanen luonani kutsusta.

Kysyin aluksi, mitä he hallitusasiasta ajattelevat.

Koivisto: He odottavat konkreettisia ehdotuksia, jotta voivat ottaa kannan.

Minä: Vaalit eivät hyvin voi tapahtua ennenkuin 1. 10. 47 teknillisistä syistä. – Mutta minun mielestäni olisi vältettävä vaaleja ja paras olisi toimittaa ne ensi vuonna.

Sanoin, että SKDL on ehdottanut Kuloa.

Niukkanen selitti vaalien toimittamista siirtoväen kannalta.

Minä esitin, että nykyinen Pekkalan hallitus jäisi paikoilleen, sillä kommunisteilla on vaikutusvaltaa eräissä suurissa teollisuuslaitoksissa ja voivat saada aikaan lakkoja. Huomautin, että tämän vuoksi yleisesti katsotaan, että hallitusta ei voi muodostaa ilman SKDL:ää. Sen johdosta meillä ei ole vapaita käsiä.

Koivisto ja Niukkanen olivat tässä suhteessa samaa mieltä kuin minä.

Koivisto: M. Pekkala on paljon ennen Kuloa. Kuloja on Suomessa 100.000 kpl. Jos vaalit toimitetaan myöhään syksyllä, niin se on epäedullinen maalaisväestölle. Osanotto tulee olemaan pienempi kuin jos vaalit toimitetaan kesällä, joka on paras aika. Koivisto ei ollut nykyoloissa Pekkalan hallituksen pysymistä vastaan.

Niukkanen kertoi, että kun ilmoitti Hertta Kuusiselle maalaisliiton kannan, että eivät hyväksy Leinoa eikä ketään SKDL:stä pääministeriksi, niin Hertta Kuusinen kysyi, millä perusteella hyväksyvät M. Pekkalan. Niukkanen oli vastannut, että M. Pekkala on enemmän oikealla, hän on elämäntavoiltaan porvari.

E. Pekkala oli sanonut Niukkaselle, että M. Pekkala ei ole terveytensä puolesta järin huonossa kunnossa.

Minä kehoitin heitä harkitsemaan tätä uutta ehdotusta, että nykyinen hallitus jäisi paikalleen.

He lupasivat sen tehdä.

Sovimme, että Koivisto ja Niukkanen puhuvat asiasta Pekkalan kanssa.

6.5. Fagerholm puhelimessa:

Ryhmän valmistava valiokunnan kokous. Siinä katsottiin, että sosialidemokraattien pitää virallisesti ehdottaa sosialidemokraattia pääministeriksi. Myös katsottiin, että olisi noloa, että vanha hallitus jää istumaan, ennenkuin on sosialidemokraattien puolesta tehty virallinen yritys hallituksen aikaansaamiseksi sosialidemokraattisen pääministerin johdolla. Erityisesti oli ryhmän vanhemmat jäsenet olleet sitä mieltä, että olisi esitettävä oma ehdokas. Vanhemmat ryhmän jäsenet ovat suuttuneita ryhmän nuorempiin jäseniin, jotka ovat tätä hallitusasiaa ajaneet. Tähän asti sosialidemokraatit ovat esittäneet ainoastaan porvareita (Tuomioja, Kahra, Alanen). Kun on oltu mukana kaatamassa hallitusta, niin täytyy olla mukana rakentamassa uutta hallitusta. Peltonen, Lumme ym. vanhemmat ovat sitä vastaan, että nykyinen hallitus jää paikoilleen ilman uutta yritystä sosialidemokraattien ehdokkaan esittämisellä.

6.5. Kekkonen soitti. Sanoi maalaisliiton ryhmän odottavan sosialidemokraattien ehdotusta. Sosialidemokraatit olivat ilmoittaneet heidän ryhmälleen, että he tulevat tekemään oman ehdotuksensa. Sen johdosta ryhmä päätti kokouksen tekemättä mitään päätöstä.

6.5. Yliopistolaki hyväksyttiin 2^ssa lukemisessa eduskunnassa.

7.5.47 oli Hufvudstadsbladetissa ja Nya Pressenissä pääkirjoitukset sen johdosta. Esittävät tyytyväisyytensä ja antavat kiitosta minulle.

Hufvudstadsbladet:»––– ett påtagligt utslag av den konstruktiva nationalitetspolitik, som rikets vördade president målmedvetet gått in för, följande ökad trygghet och trivsel för den svenska befolkningen.»1

Nya Pressen: »––– Den (nya inställning i universitätsfrågan) är skörden av den framsynta och målmedvetna sådd, för vilken vi främst har att tacka republikens nuvarande president, som oförtrutet, viljestarkt och konsekvent visat vägen till nationalitetsfred i riket.»²

Toisin Maakansa 7.5.47:

»Pilkkeitä» (kts. sitä)

Pilkataan ja ärhennellään. Eivät ymmärrä maan politiikkaa ja asemaa. Sivistyksen puute. Mutta millaista sivistyksen puutetta ja raakuutta maalaisliittolaisten sanomalehdentoimittajain joukossa on, osoittaa »Etelä-Saimaa» (maal.) pakinassaan 30.4.47, jossa sanotaan: »Jos presidentinlinnassa istuva karhun näköinen ukonköriläs antaa Pekkalan perinnön hoitamisen Meltin Väiskille, niin on ilman muuta selvää, että maalaisliitto Pilatuksena pesee kätensä eikä tulee mukaan hallitusvastuuseen –––.» (Soitin tästä Sukselaiselle. Huomautin, että minä en ole pyrkinyt tähän virkaan, mutta että olen valittu myös maalaisliiton äänillä. Sukselainen lupasi ottaa asiasta selvän.)

¹ »Kouriintuntuva tulos rakentavasta kansallisuuspolitiikasta, jota valtakunnan kunnioitettu presidentti on määrätietoisesti edistänyt ja jonka ansiosta ruotsalaisen väestön turvallisuus ja viihtyvyys lisääntyvät».

² »––– Se (uusi suhtautuminen yliopistokysymykseen) on satoa siitä kaukonäköisestä ja määrätietoisesta kylvöstä, josta lähinnä saamme kiittää tasavallan nykyistä presidenttiä, joka on uupumatta, lujatahtoisesti ja johdonmukaisesti viitoittanut tietä kansallisuuksien väliseen rauhaan valtakunnassa.»

8.5. Peltonen, sosialidemokraattien ryhmän puheenjohtaja, luonani.

Kertoi: Tänään ollut kolmen ryhmän kokous; siinä olivat läsnä:

Maalaisliitosta: Koivisto, Niukkanen, Sukselainen

SKDL:stä: Hertta Kuusinen ja Pessi

Sosialidemokraateista: Peltonen, Lumme, Skog, Paasivuori.

Kokous alkoi kl. 12 ja loppui kl. 5 i.p.

Peltonen sanoi, että sosialidemokraatit ovat keskenään kovasti harkinneet asiaa. He tekivät ehdotuksen, että eduskunnan puhemies Fagerholm muodostaisi hallituksen. Maalaisliitto suostui siihen ja ilmoitti jo ennen ajatelleensa Fagerholmia, joka on eduskunnan puhemies ja on sentähden luonnollinen. Hallituspohja tulisi olemaan entinen.

Peltonen sanoi, että he ja maalaisliittolaiset koettivat parastaan kokouksessa ja painostivat kovasti, mutta SKDL on taipumaton tässä asiasta, eivät hyväksy Fagerholmia. Esittivät edelleen Kuloa. Sosialidemokraatit ja maalaisliittolaiset sanoivat selvästi, että Kulon pohjalla ei tule mitään.

Sosialidemokraatit ehdottivat myös puolueetonta talousmiestä pääministeriksi, mutta se ei kelvannut SKDL:lle.

Sosialidemokraatit esittivät sitten Heloa.

Maalaisliittolaiset sanoivat, että eivät ole keskustelleet Helosta, mutta luulevat, että hän tulee saamaan heidän kannatuksensa. Koivisto oli hyväksynyt Helon, samoin Sukselainen.

Niukkanen oli ohimennen maininnut Wuoren. SKDL hyväksyi Wuoren.

Sosialidemokraatit eivät hyväksy Wuorta. Pelkäävät, että Wuori tulee aivan SKDL:n johdettavaksi, Wuori on myös kovasti loukannut sosialidemokraattien ryhmää 1945.

Maalaisliittolaiset olivat sanoneet, että on mahdotonta jatkaa nykyisen hallituksen kanssa.

Peltonen luuli myös, että nykyisellä hallituksella ei päästä ensi vuoteen ja säännöllisiin vaaleihin.

Minä kuitenkin esitin parhaaksi ratkaisuksi, että nykyinen hallitus jää paikalleen. Nyt tulee kesä ja syksyllä on pääasia budjetti eduskunnassa. Pian uudenvuoden jälkeen alkavat vaalivalmistelut.

Sanoin, että en tunne Helon kantaa suurpoliittisessa asiassa. Lähettiläänä hän on Pariisissa toimittanut asiat hyvin. Hän on myös lahjakas mies. Ilmoitin lopuksi, että vaikka minun mielestäni paras ratkaisu olisi antaa nykyisen hallituksen jäädä paikalleen, jos se siihen suostuu, niin minä, jos ryhmät sopivat Helosta ja esittävät häntä, en voi olla häntä hyväksymättä. Ennenkuin hän saa aikaan hallituksen, se kuitenkin vie luultavasti viikko­ ja aikaa.

Peltonen sanoi, että tänään on kl. 6 ryhmäkokoukset ja sen jälkeen yhteisvaltuuskunnan kokous. Lupasi soittaa illalla minulle.

7.5. Lappalaisten lähetystö: 5 lappalaista + 3 suomalaista luonani. Jätti kirjeen, jossa esittävät toivomuksiaan.

Antoi suuren puukon minulle lahjaksi.

7.5. kl. 15.15 ranskalaisen uuden taiteen näyttelyn avajaisissa läsnä.

9.5. Maakuntakäräjäin puheenjohtaja Johansson ja varapuheenjohtaja Brenning luonani puhumassa Ahvenanmaan esityksestä, joka on nyt eduskunnassa ja perustuslakivaliokunnassa.

9.5. Peltonen luonani. Kertoi: Hallitusasia on nyt loppuun puitu yhteisissä keskusteluissa kolmen ryhmän edustajain kanssa. SKDL ei ole luopunut pääministeristä ja pitää kiinni entisistä ehdokkaistaan.

Sosialidemokraatit sanoivat, että jos SKDL asettaa Helon ehdokkaakseen, niin sosialidemokraatit sen hyväksyvät, mutta SKDL ei suostu asettamaan Heloa ehdokkaakseen.

Sosialidemokraattien ryhmä on päättänyt jättää hallitusasian presidentin päätettäväksi.

Jos nykyinen hallitus jää, niin sosialidemokraatit suhtautuvat siihen myönteisesti. Heidän miehensä saavat jäädä hallitukseen.

Peltonen sanoi, että hallitus olisi »toimitusministeristö», joka ei saisi kannatusta eduskuntaryhmien puolelta.

SKDL:n diktatuuri on kovasti suututtanut sosialidemokraatteja. He katsovat, että vaalit tulevat suhteellisen pian.

Minä sanoin, että jos nykyinen hallitus jää, niin se ei voi olla mikään »toimitusministeriö», sillä sen täytyy hoitaa asioita, myös suuria. Milloin vaalit tulevat, se on eri kysymys. Kun eduskunta lähtee kesä­ kuussa lomalle ja palaa vasta 1.9. ja silloin on budjetti käsiteltävä, ei ole syytä eikä mahdollista hajoittaa eduskuntaa, ei kesällä eduskunnan poissa ollessa eikä syksyllä kesken budjettikäsittelyä. Tammikuun alussa alkavat vaalitoimitukset: silloin on asetettava vaalilautakunnat ja maalaiskunnissa luettelot on pantava esille jne. Näin ollen näyttää vähemmän harkitulta hajoittaa eduskuntaa, kun vaalit ovat niin lähellä. Minä sanoin, että paras tapa on, että Pekkala peruuttaa erohakemuksensa. Asia riippuu maalaisliitosta, jolla juuri on kokous.

Peltonen oli optimistinen sosialidemokraattien kannatukseen nähden vaaleissa, kun SAK:n vaalit menevät niin hyvin.

9.5.47 kl. 6.30 soitti Koivisto ja ilmoitti, että maalaisliiton ryhmän kokouksessa tänään keskusteltiin kysymyksestä nykyisen hallituksen jäämisestä, jonka minä eilen pyysin Koiviston ottamaan esille ryhmässä.

Koivisto sanoi, että hän ei uskaltanut päästää asiaa ratkaisuun vielä tänään, vaan asia täytyi jättää ensi tiistaihin (13.5.). Oli eri mieliä.

12.5. Niukkanen luonani kutsusta. Kun huomenna maalaisliiton eduskuntaryhmä palaa, se pitää kokouksen, jossa hallituskysymystä käsitellään.

Minä sanoin Niukkaselle, että minun mielestäni on edelleen kuten koko hallituskriisin aikana paras, että Pekkalan hallitus jää paikoilleen. En ole puhunut vielä Pekkalan kanssa, ennenkuin tiedän ryhmien kannan. Sosialidemokraatit ja SKDL hyväksyvät tämän kannan. Nyt riippuu maalaisliiton ryhmästä, antaako se miehensä olla hallituksessa. Hallituksen vaihto olisi jo valtion finanssiasioiden hoidon kannalta vaikea. Kesällä on budjetti valmisteltava. Eduskunta lähtee kesälomalle kesäkuussa ja palaa syyskuussa, ja syksyllä sen tärkein asia on budjetin käsittely. Jos vaalit olisivat 1.10. ja uusi eduskunta kokoontuisi 1.11., niin asioiden käsittely menisi sekaisin. Sitäpaitsi on tammikuun alussa vaalilautakunnat määrättävä ja maalaiskunnissa vaaliluettelot pantava esille. Siis vuoden alussa alkaa jo vaalitoiminta. Ei ole syytä vaaleja määrätä syksyksi. Kehoitin Niukkasta ajamaan ryhmässä tätä minun kantaani, niin että nykyinen hallitus jää. Ellei nykyinen hallitus jää, sanoin kääntyväni Helon puoleen, joka on se henkilö, jolla on parhaat edellytykset muodostaa hallitus. Mutta kysyn: Tulisiko asia maalaisliiton kannalta sen kautta paremmaksi?

Niukkanen hyväksyi nämä minun näkö­kohtani ja sanoi jo viime kokouksessa ryhmässä esittäneensä, että nykyinen hallitus jäisi paikalleen. Lupasi ajaa asiaa.

Minä huomautin kaksi kertaa, että minä en ole päättänyt, milloin vaalit tulevat, enkä sentähden voi antaa mitään lupausta siinä suhteessa, vaan pidätän itselleni siihen nähden täyden harkintavallan.

Niukkanen piti tämän kannan oikeana.

Sitten puhuimme Niukkasen kanssa kommunisteista. Minä kysyin, mitä hän luulee kommunistien aikomuksista. Ovatko he oikeita suomalaisia ja Suomen itsenäisyyden vilpittömiä kannattajia?

Niukkanen sanoi saaneensa sen käsityksen Hertta Kuusisen ja Leinon puheista. Niukkanen sanoi pitävänsä kommunisteja patriootteina meidän itsenäisyyteemme nähden.

12.5. Svento luonani. Oli pyynnöstäni lukenut puheeni eduskunnan juhlaan. Kiitti sitä. Teki eräitä pieniä huomautuksia.

13.5. Koivisto ilmoitti maalaisliiton ryhmän kokouksesta, joka oli ollut tänään ja kestänyt kauan.

Ryhmä ei ole sitä vastaan, että Pekkalan hallitus jää paikalleen mutta eräistä ohjelman kohdista on sovittava. Ellei ryhmä voi siinä päästä sopimukseen Pekkalan ja hallituksen kanssa, niin maalaisliiton täytyy kutsua kokoon puoluevaltuuskunta asiasta päättämään. Koivisto lupasi huomenna puhua Pekkalalle.

(kts. Maakansaa 14.5.47)

14.5. Pekkala luonani kutsustani. Puhuimme hallituskysymyksestä ja mitä siinä on tapahtunut.

Sanoin, että minun mielestäni tapausten kulku ja tilanne on osoittanut, että paras ratkaisu hallituskysymykselle on, että Pekkalan hallitus jää paikalleen. Sentähden kehotin häntä ryhtymään asiaan ja neuvottelemaan ryhmien kanssa, jotta hallituskysymys voitaisiin saada tällä pohjalla järjestymään, jos mahdollista vielä tämän viikon aikana.

Pekkala sanoi, että hän on ollut asiasta kokonaan syrjässä ja hänen hallitukseen jäämisellään on hänelle ikäviä puolia. Mainitsi sosialidemokraattisen puolueen »ehdot». (Niistä on tänään eräissä lehdissä merkillinen STT:n uutinen.)

Pekkala lupasi kuitenkin ryhtyä asiaan ja sanoi tänään neuvottelevansa Koiviston ja Niukkasen kanssa.

16.5. Leino luonani. Kertoi:

Hän oli eilen kutsuttu Torniin Savonenkovin luo joka oli kertonut, että Neuvostoliiton lähetystöä vastaan oli tehty attentaatti tarkoituksella sytyttää se tuleen. Hän kehoitti menemään Abramovin luo.

Leino oli mennyt Abramovin luo, joka kertoi:

15.5.47 kl. 10 a.p. oli tehty sytytysyritys lähetystötaloa vastaan raketin avulla. Lähetystön toimihenkilöt kuulivat ensin laukauksen sen huoneen vieressä toisessa kerroksessa, jossa Abramov oli. Kun menivät huoneeseen, niin huone oli liekkien vallassa. Mutta kun heillä oli kaksi tulensammuttajaa ja kaasunaamarit, niin voitiin tuli sammuttaa. Raketti oli täytetty termiittiaineella. Siihen viittaa se, että liekit olivat yht’äkkiä levinneet yli huoneen silmänräpäyksessä. Oli syttynyt tuleen kirjoja ja sanomalehtiä ja seinämaalit olivat pilaantuneet. Sammutuslaitoksen avulla saatiin tuli sammutetuksi ja sentähden, että lattia oli betonista. Sammutuksen jälkeen tiedotettiin tapahtumasta sen jälkeen, kun tuli oli sammutettu. Kun Abramov saapui huoneeseen, oli siellä kova rikin haju ja paljon savua. Raketti oli ammuttu avoinna olevan fortuskan kautta. Tuhkaa oli runsaasti. Yksi kivääri oli palanut. Pöydillä oli tuhkaa 2 mm. paksuudelta. Sammuttaminen kesti n. 10 minuuttia. Venäläiset olivat sanoneet, että tapahtuma vaatii vakavaa tutkimista. Taloa oli vahtinut yksi poliisi.

Minä sanoin, että olisi pitänyt olla enemmän poliiseja. Kysyin, oliko hän ja poliisit olleet siinä huoneessa. Leino vastasi, että venäläiset eivät olleet sallineet mennä huoneeseen. Sitä minä ihmettelin, koska poliisin pitäisi päästä huoneeseen voidakseen saada joitakin johtolankoja.

Minä kehoitin tekemään kaiken, jotta ilkityöntekijä saataisiin kiinni ja voitaisiin saattaa rangaistukseen. On tehtävä kaikki, mikä on mahdollista.

Leino lupasi.

Refl. Tämä on ikävä asia. Mystillinen. Onko tässä kysymyksessä provokatio? Ellei venäläisten, niin meidän kommunistien puolelta.

17.5. Uuden Suomen Aho kertoi puhelimessa, että pari poliisia oli ihmetellyt tätä asiaa. Myös sitä, että poliiseja ei päästetä huoneeseen tutkimaan asiaa.

Aho katsoi tämän asian hyvin mystilliseksi ja viittasi provokation mahdollisuuteen.

Fagerholm, jonka kanssa puhuin puhelimessa, sanoi, että se on »kummallinen asia».

17.5. illalla tiedustelin Leinolta, mitä tässä asiassa kuuluu. Leino ei voinut sanoa mitään uutta.

18.5. Kaatuneiden päivä. Seppelten lasku sankarihaudalla. Palatessani Mannerheimin kanssa (kävelimme yhdessä autoihin) puhuimme tästä asiasta. Mannerheimista asia myös oli mystillinen. Hän lausui mm., että olisi meille parempi, jos ei olisi kysymyksessä provokatio, vaan suomalaisen teko. Vastasin, että minun mielestäni se tuskin on venäläisten provokatiota, vaan kenties meidän kommunistiemme.

Refl. Olisi tosiaan paha asia, jos tämä on venäläisten toimesta tehty provokatio, sillä se ennustaisi pahaa. Mitä venäläisillä on oikeastaan tähtäimessä?

Obs! Mainilan tapaus.

18.5. Enckell luonani.

Keskustelimme Neuvostoliiton lähetystössä tapahtuneesta polttoyrityksestä, jonka venäläiset väittävät ilkityöksi.

Enckell kertoi olleensa 17.5.47 Abramovin luona valittamassa.

Abramov oli kertonut laajasti tapauksesta ja näytti valokuvia huoneesta, jossa räjähdys oli tapahtunut. Hän oli sanonut, että raketti oli heitetty tai ammuttu 15 m. päästä. Ei ollut syntynyt muuta vahinkoa kuin että oli hiiltynyt jotain. Abramov ei ollut kuullut mitään räjähdystä, ainoastaan niiden askeleet, jotka olivat menneet sammuttamaan. Abramov oli telefoneerannut Savonenkoville, joka oli tullut paikalle. Abramov oli sanonut, että se oli »Хулиганство»¹. – Hän odottaa nyt tutkimusten tulosta.

Minä kysyin mitä Enckell ajatteli tästä asiasta.

Enckell vastasi, että se on joko galning² tai provokatio.

Olimme yhtä mieltä, että jos on provokatio, on se joko kommunistien tai saksalaisten tai venäläisten.

Minä pyysin Enckelliä harkitsemaan tätä asiaa kaikilta puolin ja miettimään eri alternatiiveja.

¹ huliganismi

² hullu

19.5. Svento jäi valtioneuvoston istunnon jälkeen linnassa keskustelemaan kanssani. Hän oli sitä mieltä, että tässä on kysymys provokatiosta venäläisten puolelta.

Minä pyysin myös Sventoa harkitsemaan koko tätä asiakompleksia.

19.5. Vesterinen ja Viding luonani. Esittivät, että Talousseuran 150 vuotisjuhlan johdosta v. Bornille annettaisiin kunniamerkki.

Samoin Pehkoselle, jolla on Valkoisen ruusun suurristi. (Siis: briljantti)

Tämän jälkeen minä sanoin, että hallituskysymys on nyt ratkaistava pian. He pyysivät minua puhumaan M. Pekkalan kanssa, jotta hän koettaisi antaa ohjelmassaan jotain maalaisliitolle, jotta voitaisiin tehdä sopimus.

Lupasin puhua Pekkalan kanssa.

19.5. Poliisikomentaja Gabrielson luonani selostamassa Neuvostoliiton lähetystössä tapahtunutta rakettiasiaa.

Gabrielson jätti minulle poliisitutkintapöytäkirjat ja selitti asiaa. Hän sanoi poliisin parhaiden miesten olevan työssä kiinni ja he ovat sanoneet, että tässä asiassa on niin monta erikoista seikkaa, että he eivät ole koskaan olleet sellaisen kanssa tekemisissä.

Minä kysyin, mitä Gabrielson itse tästä asiasta ajattelee, ja pyysin häntä luottamuksellisesti sanomaan mielipiteensä.

Gabrielson vastasi, että tässä on niin paljon tosiasioita, jotka viittaavat siihen, että tämä asia ei ole oikea.

Minä käskin poliisin tekemään kaiken mahdollisen, jotta asia saataisiin selville, ja jos joku suomalainen on syypää, että hänet saataisiin kovaan rangaistukseen.

Gabrielson sanoi, että he tekevät kaiken mahdollisen, mutta katsoi, että riippuu ainoastaan sattumasta, saadaanko asia selville.

Refl. Tämä on hirmuista. Minkälaisen naapurin kanssa me olemme tekemisissä!

20.5. Tri Leif Kihlberg luonani.

Keskustelimme lähes 3 tuntia. Selitin hänelle Suomen asioita (kts. punkteja salkussa »puheenaiheita»). Kihlberg kertoi Ruotsin oloista.

20.5. Kekkonen luonani.

Puhuimme hallituskysymyksestä, josta Kekkonen ei tiennyt mitään uutta. Puhuimme myös Neuvostoliiton lähetystöä vastaan tehdystä »attentaatista». Kekkonen sanoi ihmisten yleisesti pitävän sitä provokationa. Ellei poliisi saa asiasta selvää, niin tämä käsitys jää ihmisiin. Yleensä mainitaan sen yhteydessä »Mainilan tapaus».

21.5. Pekkala ilmoitti illalla, että hän on päässyt neuvotteluissa hallitusasiassa niin pitkälle, että hän peruuttaa hallituksen eropyynnön.

22.5. hän jätti minulle kirjelmän, jossa hallituksen eropyyntö peruutetaan.

Refl. Hyvä, että tämä asia vihdoinkin saadaan selviytymään. Lehdet 22.5.47 kirjoittavat siitä kaikenlaista. Mutta siihen ei kannata kääntää paljon huomiota.

23.5. Eduskunnan 40-vuotisjuhla. Fagerholmin tervehdyspuhe. Minä pidin juhlapuheen.

Illalla päivälliset Seurahuoneella. Pohjoismaiden ja Neuvostoliiton edustajia läsnä, jotka esittivät tervehdykset.

Onnistunut juhla.

24.5. Vastaanotto kl. 16 linnassa ulkomaalaisille vieraille, hallituksen jäsenille rouvineen ym. Ståhlberg rouvineen läsnä.

24.5. kysyin Ståhlbergilta, mitä hän pi­ti minun puheeni siitä osasta, jossa pu­huin parlamenttarismista, ja viittauksesta­ni ulkoparlamenttaariseen menettelyyn.

Kysyin, oliko se liian kovasti sanottu. Ståhlberg vastasi, että en ollut suin­kaan sanonut siinä liikaa; pikemminkin voi katsoa, että olin siinä kohden ollut sa­noissani liian lievä.

17.5. (merkitty eri paperilta, jolle kirjoitin keskustelun muistiin).

Tri Kastari luonani: Kertoi nyt joutuneensa entistä paljon törkeämmän kiristyksen kohteeksi. Viime viikon puolivälissä Popov soitti; ensiksi ei aikonut sanoa nimeään, ennenkuin Kastari vaati. Popov pyysi tavata Kastaria. Kastari meni Popovin luo tämän pyynnöstä. Aluksi Popov puhui Kastarin töistä, hänen luennoistaan ym. Sitten Popov näytti Kastarille valokuvajäljennöstä kirjeestä, joka oli venäjänkielinen. Kysyi, eikö Kastari tunne käsialaa. Kastari vastasi ei tuntevansa käsialaa. Popov sanoi kirjeen olevan rouva Nuortevan kirje yliprokuraattorille (Nuorteva on ollut vangittuna ja syytettynä ja tehnyt tunnustuksen). Popov sanoi rouva Nuortevan esittävän kirjeessä raskaita syytöksiä Kastaria vastaan: että Kastari on pakottanut ja piinannut häntä ja maannut hänet. Popov oli antanut Kastarin lukea käännöksen kirjeestä ja siinä oli sanottu: Nuorteva tahtoo ilmoittaa, että hän oli tehnyt raskaan rikoksen isänmaata vastaan ja ansaitsee siitä rangaistuksen. Suomen poliisiviranomaiset pakottivat hänet uhkauksellaan ja houkutuksillaan tähän rikokseen. Erityisesti Valtiollisen poliisin päällikkö tri Kastari oli niin menetellyt. Kastari oli ollut valmis menemään naimisiin hänen kanssaan ja pakenemaan yhdessä Ruotsiin, jota varten jo oli henkilöllisyyspaperit valmiit. Vankeudessa oli hänet, rouva Nuorteva, pakotettu tyydyttämään tuon roiston himoja. Nuorteva vaati, että Venäjän viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin Kastarin saattamiseksi edesvastuuseen. Kirje oli allekirjoitettu 27.3.47.

Popov oli sanonut, että heillä on todistuksia, että kaikki tämä on totta.

Kastari oli vastannut Popoville, että tämä on kaikki mahdotonta eikä siitä kannata keskustella.

Popov: He ovat pakotetut vaatimaan, että Kastari asetetaan syytteeseen ja vangitaan. Välirauhansopimuksen mukaan he voivat vaatia suorastaan oikeusministeriltä sitä.

Popov sanoi antavansa viikon miettimisaikaa Kastarille.

Kastari sanoi minulle, että näissä syytteissä ei ole mitään perää. Valtiollisen poliisin päällikkönä hän kuulusteli Nuortevaa ja käsitteli hänen asiaansa.

27.5. Poliisikomentaja Gabrielsson kutsuttuna luonani. Kysyin, onko jotain tullut ilmi Neuvostoliiton lähetystötalon asiassa.

Gabrielsson vastasi, että ei ole mitään uutta.

Keskustelimme asiasta ja Gabrielsson teki minulle selvää.

Refl. Tämä asia on merkillinen. Se oli myös Gabrielssonin mielipide. Ikkuna, josta väitetään heitetyn, on n. 14–15 m korkeudella. Se oli n. 20 cm avoinna. Jos oli heitetty läheltä, niin se oli n. 7 metrin päästä. Mutta silloin ei olisi voinut osua siihen paikkaan, johon on sanottu osuneen. Jos suunta on ollut se, mikä venäläisten piirustuksessa on, niin on heiton täytynyt tapahtua n. 200 (?) m. päästä.kertaa oli Gabrielsson pyytänyt Abramovilta päästä katsomaan huonetta, koska se on välttämätöntä. Mutta ei ollut saanut mitään vastausta. Ei ole myöskään päästetty edes pihaan.

28.5. Ministeri Kaijalainen luonani kertomassa Moskovan neuvotteluista, jotka koskivat Porkkalan rautatietä ja Saimaan kanavaa. Neuvottelut ovat kestäneet 2–3 kuukautta ja Porkkalan sopimus allekirjoitettiin joku päivä sitten.

Sopimus ei ole mikään edullinen. (Kaijalainen antoi minulle sopimuksen.) Maksut ovat suhteellisen suuret ja sopimus on tehty ainoastaan yhdeksi vuodeksi. Vyshinski sotki mukaan Suomen hallituskysymyksen. Minä sanoin Kaijalaiselle, että me emme voi hyväksyä sellaista, vaan meidän täytyy aina jyrkästi reagoida venäläisten yrityksiä vastaan sotkeutua meidän sisäisiin asioihimme. Sanoin myös, että me emme voi jättää Helsingin-Turun kulkua tällaisen sopimuksen varaan, vaan rautatie on tehtävä.

Saimaan asia on jäänyt tuonnemmaksi. Emme voi siinäkään asiassa jättää tärkeitä taloudellisia intressejämme riippuvaksi venäläisten mielivallasta.

Kaijalainen sanoi olevansa samaa mieltä.

Puhuin myös Kaijalaisen kanssa yleisesti meidän sisäpolitiikastamme ja »kommunistien diktatuurin» poistamisesta. Me taistelemme ja tulemme taistelemaan henkistä taistelua olemassaolostamme, ja riippuu Suomen kansasta, kestääkö se tämän taistelun.

Kaijalainen sanoi, että kansa kyllä kestää.

Huomautin myös, että hallituksessa olevien maalaisliittolaisten tulee seurata yleisiä asioita ja tarttua kiinni, kun on tarpeen, etteivät kommunistit hallituksessa ja heidän kannattajansa voi määrätä ja saada ylivaltaa. Nyt jo pelätään, että kun poliisi on kommunistien käsissä, he voivat panna toimeen vallankaappauksen. Kehoitin maalaisliittolaisia ministerejä neuvottelemaan yhdessä ja esiintymään valtio­ neuvostossa yhdessä.

Kaijalainen sanoi, että kommunistit näkyvät tahtovan saada rautatiet haltuunsa. Tahtovat Roosin pois. Siellä on eräs Järvinen, entinen IKL-läinen, mutta nyt kommunistien kumartaja, joka koettaa saada Roosin pois.

Tämä on hirveätä!

30.5. Kova päivä:

Ensin kl. 13.30–15.30 Lakimiesliiton vuosikokous. – Ståhlberg ja minut valittiin kunniajäseniksi.

Sitten oli Allilla Lasten päivien ja radiokongressin johdosta vastaanotto kl. 16–17.30.

30.5. Porkkalan kauttakulkusopimuksesta vasemmistolaiset pitävät suurta ääntä. Asia on heille suhteellisen vähämerkityksellinen. Se on seuraava:

Meidän on maksettava korvausta 50 dollaria junasta. 10 junaa päivässä = 500 dollaria. Vuodessa 365 x 500 = 182.500 dollaria, sodanedellisen kurssin à 50 mukaan= 9.125.000 markkaa.

Radan rakentaminen Huopalahti-Ojakkala (37,l km) maksaa 1935–37 hintojen mukaan 95 milj. markkaa.

Suoritettava korvaus 9.125.000 mk on = 9,6 % rakennuskustannuksista.

5 % rakennuspääomalle = 4.750.000 mk.

Korvaus on siis 4.375.000 mk suurempi kuin korko rakennuspääomalle.

4 % rakennuspääomalle on= 3.800.000 mk

Säästö = 5.325.000 mk

Lisäksi sopimuksen voimassaolo on venäläisten mielivallasta riippuvainen.

Nyt jo tahtoivat sekaantua meidän sisäisiin (hallitus)asioihimme.

Paras rakentaa rautatie ensi tilassa.

30.5. Ministeri E. R. Wuori, Lontoo

Hyvä Veli,

Luin juuri raportin 17.5.47, jossa selostat erästä hullunkurista kirjoitusta Newsletterissä. En olisi luullut vanhan Economistin, jota olen lukenut 44 vuotta, kirjoittavan niin överhäftigt¹. En voi sitä ruveta tarkemmin koskettelemaan. Sen joka kappale on väärä.

Huomautin ainoastaan tiedoksesi, että Porkkalan kauttakulku ja Saimaan kanavan asiat eivät ole meille mitään elintärkeitä asioita. Ne ovat vähämerkityksellisiä. Omasta puolestani olisin pitänyt parempana, että niitä ei olisi otettu esille ollenkaan.

Nyt on Porkkalasta tehty sopimus, ja se ei ole mikään erinomainen affääri. Kauttakulkumaksut nousevat, 182.500 dollaria = nykyisen kurssin mukaan n. 25 milj. mk (venäläiset maksavat Porkkalan vuokraa 5 milj.!). – Laskien sodan edellisen kurssin mukaan (dollari 50 mk) on korvaus 9.125.000 mk. Kun rakennamme pienen poikkiradan Huopalahti-Ojakkala (37 km), maksaa se (1935–37 hintojen mukaan) 95 milj., josta 5 % = 4.750.000 mk. Siis 4.375.000 mk puhdasta nettoa.

Meidän onkin ensi tilassa rakennettava tämä pieni poikkirata.

Saimaan kanavan asiasta en luule tulevan mitään, mutta senkin asian voimme järjestää vaikeuksitta.

En voi muuta luulla kuin että Economistin kirjoittaja on joku Suomelle vähemmän-ystävällinen henkilö tai sitten hän ei ollenkaan tunne meidän poliittisia eikä taloudellisiakaan olojamme. Surullista, että tällaista voi esiintyä vanhassa Englannissa. Meidän täytyy vastaisuudessa ruveta julkisuudessa toimimaan antaaksemme oloistamme oikeita tietoja. Toistaiseksi voimme vielä olla hiljaa jonkun aikaa.

Terveiset Ystävyydessä

J.K.P.

¹ ylikiihkeästi

1.6. Väinö Voionmaan hautajaiset Krematoriossa. Hiljaiset, ei puheita eikä kukkia. Minä lausuin yhden lauseen. Fagerholm laski eduskunnan seppeleen. Kaunis juhla.

Refl. Oli tappio, suuri tappio, että Voionmaa kuoli. Häntä olisi tarvittu ulkopoliittisissa asioissa.

2.6. Porkkalan ja Saimaan kanavan neuvottelut. Porkkalasta tehty sopimus, joka ei ole mikään merkillinen eikä tärkeä. Eikä edullinen. Neuvottelujen aikana venäläiset tahtoivat käyttää tätä asiaa hyväkseen sekaantuakseen meidän sisäisiin asioihimme, s.o. hallituskysymykseen ja vaikuttaakseen siihen.

Kts. Kaijalaisen sähkeitä ja kirjettä.

Vyshinski sanoi mm.: Hallituspulalla »on neuvotteluihin täällä oma osuutensa». (Sähke 10.5.47)

Vyshinski oli huomauttanut, että sopimukset eivät ole vain teknillisiä, vaan myös poliittisia. Neuvostoliitto ei ole halukas sitoutumaan pitkäaikaisiin sopimuksiin, koska voi syntyä sellainen poliittinen suunta Suomessa, jota ei halua auttaa. Kun suhteet vakiintuvat ystävällisiksi, voidaan keskustella pitemmästä ajasta. (sähke 15.5.47)

Loppulounaalla Vyshinski lausui kauniita sanoja. Lausui mielihyvänsä Pekka­lan hallituksen paikalleen jäämisestä sekä toivomuksen Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden edelleen kehittymisestä molempien maiden eduksi. »Mitä tahansa maailmalla puhuttaneenkin», sanoi Vyshinsky »on Neuvostoliitto Suomen paras ja todellinen ystävä.» (sähke 24.5.47)

3.6. Vesterinen luonani:

Puhui Pehkoselle kunnianosoitukseksi. Hänelle ei voi antaa muuta kuin valtioneuvoksen arvonimen.

v. Bornille: maanviljelysneuvos maatalousseurojen 150-vuotisjuhlan johdosta.

Suostuin.

Puhuimme valtioneuvoston palkkapäätöksestä.

Sen jälkeen minä terotin Vesteriselle sitä, että hänen ja muiden maalaisliittolaisten täytyy valtioneuvostossa seurata poliittisia asioita, neuvotella keskenään. Mitä tapahtuu poliisissa? – Sanoin, että on ihmisiä, jotka pelkäävät, että täällä poliisin avulla kommunistit voivat panna toimeen kaappauksen. Viittasin siihen, mitä tapahtuu Unkarissa ja Balkanin maissa.

Sitten puhuin Neuvostoliiton lähetystötalossa tapahtuneesta. Mitä sen takana on?

Vesterinen lupasi koettaa pitää silmänsä auki.

Lopuksi Vesterinen kertoi olleensa läsnä viime huhtikuussa SOK:n vuosikokouksen jälkeen pidetyssä illanvietossa SOK:n ravintolassa. Siellä oli Alijoki, puheenjohtaja, pitänyt vallan kauhean puheen. Oli puhunut »ryssistä» ja sanonut, että »ryssät» eivät ymmärrä muuta kuin tällaista, ja hyristänyt nyrkkiään. Suuri osa läsnäolevista, joita oli parisataa, oli huutanut »hyvä, hyvä».

Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että tämä on kauheata.

Kehoitin Vesteristä ajattelemaan, mitä olisi tehtävä, jotta oikeampi mielipide saataisiin ihmisiin.

Vesterinen kertoi, että professori Virtanen oli hänelle kertonut, että atomipommilla Venäjä tullaan nujertamaan ja Suomi saa ei ainoastaan entiset rajansa, vaan myös Itä-Karjalan yms. yms.

Refl. Virtanen on aivan lapsi politiikassa.

3.6. kutsusta luonani komisario Blom ja Asteljoki kertomassa, mitä on saatu selville Neuvostoliiton lähetystötalon asiasa.

Blom kertoi, että on tehty kovasti työtä ja kuulusteltu Kaivopuiston nuorukaisia, mutta ei ole saatu selvää.

Asteljoki sanoi, että asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ei ole mahdoton ulkopuolelta heittää sisään tulta aikaansaava esine. Ikkunan aukko on syrjästä 42 cm leveä ja suoraan 26 cm leveä. Hän näytti erään sytytinpuikon, jonka voi heittää sisään ja joka voi sytyttää palon, vaikka täytyy olla hyvin suotuisat olosuhteet, jotta siitä tulisi suurempi vahinko.

Asiantuntijat tutkivat sytytinmahdollisuuksia ja antavat pian lausuntonsa.

Antoi minulle tähänastiset pöytäkirjat, joita vielä en ole saanut, ja lupasi heti lähettää kopiot lausunnoista, kun ne valmistuvat.

Tänään oli saanut erään ilmiannon, joka näyttää asiallisemmalta kuin muut, joita on tullut.

Minä kehoitin poliisia tekemään kaiken mahdollisen, jotta asia saadaan selvitetyksi ja se, joka näytetään olevan syyllinen, saatetaan ankaraan rangaistukseen.

Sanoivat, että kaikki tehdään, mikä on mahdollista. Valittivat, että eivät ole päässeet katsomaan huonetta, josta on kysymys.

4.6. M. Pekkala luonani.

Ensiksi keskustelimme taloudellisista asioista. Pekkala selitti palkkakysymyksiä.

Sitten puhuimme Neuvostoliiton lähetystötalossa sattuneesta tapauksesta. Pekkala sanoi uskovansa, että siellä oli tapahtunut attentaatti, koska poliisi oli lausunut, että sellainen on mahdollinen.

Minä kerroin Blomin ja Asteljoen kertomuksista ja mitä he olivat esittäneet ja että he olivat minulle näyttäneet pienen sytytyslaitteen. Sanoin, että se on niin pieni, että joskin sillä saa aikaan tulipalon rohtimessa ja heinäladossa, niin se on aivan liian pieni tällaiseen attentaattiin. Se oli myös poliisivirkamiesten käsitys. Sanoin, että minulla ei ole vielä mitään·mielipidettä tässä asiassa. Paras olisi, jos se olisi jonkun suomalaisen tekemä ja hänet saataisiin kiinni ja rangaistaisiin.

Sitten minä puhuin Valtiollisesta poliisista. Millainen se on? Onko siinä suurimmaksi osaksi kommunisteja? Sanoin, että on sellaisia ihmisiä, jotka pelkäävät kommunistikaappausta. Viittasin Unkarin ja muiden maiden esimerkkeihin. Kehoitin Pekkalaa miettimään asiaa, seuraamaan sitä ja vaikka ottamaan asian esille valtio­ neuvoston yksityisessä istunnossa.

Pekkala lupasi toimittaa asian esille valtioneuvoston iltakoulussa. Hän sanoi, että meillä eivät asiat voi mennä niin kuin Unkarissa.

Pekkala kertoi myös, että Karikoski oli hänelle lausunut luulevansa, että Leino pian ottaa esille kysymyksen Kokoomuksen nuorten lakkauttamisesta. Pekkala sanoi vastanneensa, että siihen hän ei suostu.

Minä olin siihen tyytyväinen ja muistutin, että kysymykset järjestöjen lakkauttamisesta on sovittava minun kanssani, niinkuin on suostuttu.

Keskustelun kuluessa M. Pekkala lausui mm., että kommunistijohtajat, niiden joukossa Leino ja Hertta Kuusinen, eivät ymmärrä parlamenttarismia ja mitä siihen kuuluu. Sanoi keskustelleensa siitä veljensä E. Pekkalan kanssa ja he olivat molemmat tämän todenneet.

Sitten puhuimme vielä Porkkalan asiasta. Minä esitin numeroita. Pekkala myönsi, että asia ei ole mikään merkillinen, mutta sitä ei ole voitu jättää. Sen minä myönsin.

Huomautin myös Kukkosen ja Reinikan asiasta.

Sanoin, että on ikävä, että lakia ei soviteta samalla tavalla kaikkiin kansalaisiin.

4.6 Uuden Suomen Aho luonani kutsustani.

Kerroin Alijoen puheesta SOK:n vuosikokouksen yhteydessä (kts. edellä Vesterisen kertomusta). Sanoin, että meidän on saatava se kansaan, että Neuvostoliitosta ei saa puhua tällaisia sopimattomuuksia. Eri asia on, että olemme henkisesti suomalaisia ja pysymme sellaisina. Eikö Suomen kansa ole jo tapauksista oppinut riittävästi?

Aho ihmetteli, mutta sanoi, että on olemassa niitä, jotka odottavat uutta sotaa Neuvostoliiton ja Amerikan välillä ja jotka ovat yltiöpäisiä. Mutta hän luuli niitä olevan vähän, sillä välirauhasopimuksen jälkeen ovat ihmiset oppineet.

Lupasi puhua asiasta Salmiselle ja ottaa asian esille kokoomuspuolueen johtoelimissä.

4.6. Mannerheimin 80-vuotispäivä.

Lähetin sähkeen, jonka olin sopinut Enckellin kanssa.

5.6. Professori Kilpinen luonani.

Puhui eläkkeestään. Eläke on nyt 4.400 mk/kk. 95 % hänen tuloistaan on tullut ulkomailta, mutta nyt ei saa juuri mitään. Lupasin puhua asianomaisten ministerien kanssa.

6.6. Pääministeri Pekkala piti radiopuheen.

Siinä oli jälleen eräitä kohtia, jotka eivät ole aivan sopivia, mm. hänen väitteensä, että hallituskriisin tarkoituksena oli ulkopolitiikan siirtäminen »oikealle». Se on aivan lorua. Kenties hän katsoi pitävänsä lausua ne suhteensa vuoksi kommunisteihin. Puheessa oli myös eräitä oikeita kohtia. Tarpeeton oli hyökkäys ruotsinmaalaisia lehtiä kohtaan.

Puhe on herättänyt kovia vastakirjoituksia lehdissä. Helsingin Sanomat kirjoitti vesivelliä.

Sosialidemokraatti 8.6.47 kirjoitti pääkirjoituksen »Pääministeri puolustautuu».

Maakansa 8.6.47 kirjoitti myös jyrkän pääkirjoituksen »Pääministerin puhe».

Refl. Pekkala ei osaa puhua oikealla tavalla. Hän ottaa aina huomioon kommunistit ja muut omat puoluelaiset, mutta ei ota huomioon Suomen kansan valtavaa enemmistöä. Hänen puheensa herättää kansassa vastustusta uutta politiikkaa vastaan.

(Puhe ja kirjoitukset otettu talteen.)

8.6. v. Fieandt luonani.

Lausui: Ellei pidetä taloudellisista asioista huolta, niin kansa tulee tyytymättömäksi ja menee mihin tahansa. Kommunistien pitää olla mukana hallituksessa, koska muut eivät voi hoitaa työväkeä.

Hallituksen olisi pitänyt viime vuonna laatia talousohjelma eikä nostaa palkkoja. SAK jätettiin pulaan. Silloin se teki tunnetut vaatimuksensa. Meillä olisi ollut mahdollista hoitaa hinnat ja palkat. Tämä on nyt paljon vaikeampaa. Syntyy uusia palkkakuoppia. Vuokrat ovat myös jääneet hoitamatta.

Valtion raha-asiat on saatava tasapainoon.

Vientiteollisuus ansaitsee nyt hyvästi (hirmuisesti). Vienti nousee tänä vuonna kenties 250 milj. dollariin. Valtion sisäiseen velkaan nähden Fieandt ei ollut huolissaan. Inflation kautta se menettää arvonsa. Valtion obligaatiot ovat suureksi osaksi Postisäästöpankilla.

Suomen markan arvo pitäisi saada jäämään 10 p^ksi. Tämäkin vaatii paljon ponnistuksia ja kärsimyksiä monella taholla. Lihan hinta on jo noussut 20-kertaiseksi verrattuna aikaan ennen sotaa v. 1938. Sen (Suomen markan) arvo on n. 15 p. nyt.

Suomen Pankin asia: valtion oikeus käyttää Suomen Pankin luottoa olisi rajoitettava, olisi lopetettava. Ennen sotia valtio ei voinut ollenkaan käyttää Suomen Pankkia, mutta joulukuussa 1939 määrättiin, että valtion vekselit voivat olla katteena. Nyt on päästy luonnollisiin oloihin, sentähden olisi tämä oikeus lopetettava. Mutta Suomen Pankki on eduskunnan pankki. Sentähden voi katsoa, että presidentin oikeus, jota ehdotetaan, ei oikein sovi tähän.

Monella taholla investoidaan liikaa. Tehtaat panevat varansa kiinni enemmän kuin on tarpeen.

Fieandt lausui, kun aluksi keskustelimme politiikasta, että SN-Seuran toiminta on keinotekoista – s.o. pyrkimykset yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ovat suurelta osalta keinotekoisia.

9.6. Ruotsin lähettiläs Beck-Friis antoi rapellikirjansa. Sen jälkeen suurus, jonka aikana annoin Beck-Friisille Valkoisen ruusun suurristin ja rouva Beck-Friisille ritarimerkin.

Pidin pienen puheen.

10.6. Pääministeri M. Pekkala.

Hyvä Veli,

Luen tämän päivän iltalehdistä hämmästyksekseni uutisen, että Sinä matkustat Moskovaan keskustelemaan suomalaisvenäläisistä kysymyksistä.

Kun ohimennen mainitsit Venäjälle menosta, käsitin, että ajattelit virkistysmatkaa esim. Krimille, josta joltakin taholta aikaisemmin kuulin.

Kaiken varalta pyydän, että et ryhdy mihinkään toimenpiteisiin matkaan nähden, ennenkuin asia on perusteellisesti harkittu minun kanssani, koska se voi koskea ulkopolitiikkaa.

Kun tapaamme, voimme asiasta keskustella tarkemmin.

Ystävyydessä

J.K.P.

M.m. Nya Pressenissä oli 10.6.47 huomattavassa muodossa uutinen »Statsministern till Moskva?» »Enligt vad Nya Pressen erfor torde planer föreligga att statsminister Pekkala skall resa till Moskva för att diskutera vissa aktuella finländsk-ryska spörsmål.»¹

Abo Underrättelser 11.6.47 dement.² mainiten, että »en rysk inbjudan till rekreationsvistelse i Sovjet som bekant framförts redan för en längre tid sedan. Frågan har inte nu större aktualitet än tidigare»³ eikä siitä ole keskusteltu hallituksessa.

¹ »Pääministeri Moskovaan?» »Nya Pressenin saaman tiedon mukaan lienee olemassa suunnitelmia, että pääministeri Pekkala matkustaisi Moskovaan keskustelemaan eräistä ajankohtaisista suomalais-venäläisistä kysymyksistä.»

² peruutti tiedon

³ »venäläisten kutsu virkistyslomalle Neuvostoliittoon on kuten tunnettua esitetty jo pitemmän aikaa sitten. Kysymys ei ole nyt ajankohtaisempi kuin ennenkään»

10.6. saavuimme kl. 6 i.p. junalla Naantaliin ja sieltä Kultarantaan.

13.6. Valtioneuvoston jäseniä Kultarannassa. – Presidentin esittely.

15.6. Turussa maatalousjärjestöjen 150-vuotisjuhla. Lausuin tervehdyksen.

16.6. Suomen Talousseuran 150-vuotisjuhla. – Esitin tervehdyksen.

17.6. Beck-Friis rouvineen Kultarannassa.

Antoi kuningas Kustaan puolesta kirjeen ja Serafimer-merkin.

19.6. Ministeri C. Enckell

Yksityinen

H.V.

Huomaan joka päivä, miten epämukava on olla täällä kaukana. Nyt minulla on seuraava asia:

Lehdistä olemme lukeneet Marshallin suunnitelmasta Euroopan auttamiseksi sekä Bevinin neuvotteluista ranskalaisten kanssa ynnä kutsusta Neuvostoliitolle tulla mukaan.

Nousee kysymys meidän asennoitumisestamme tähän asiaan. Tarkoituksena sanotaan olevan, että kaikki Euroopan maat voivat tulla mukaan.

Jos meille tarjotaan tilaisuus ja siis saada jotain apua, pitäisi meidän mennä mukaan. Se olisi myös meidän poliittiseen asemaamme nähden luonnollista.

Mutta jos Venäjä, kuten näyttää, katsoo koko tämän yrityksen olevan itseään vastaan ja sentähden tai muista hämäristä syistä jää siitä pois ja vaatii sen »etupiirissä» olevia valtioita myös jäämään pois? Jos yksi tai useampia »satelliitteja» siitä huolimatta menee mukaan, niin hyvä. Mutta jos seuraus on, että kaikki »satelliitit» Itä-Euroopassa jäävät pois? Ehkä Neuvostoliitto vielä lupaa itse avustaa satelliittejaan. Siinä tapauksessa meidän kommunistimme tietysti kiivaasti kannattavat Neuvostoliittoa.

Tätä kysymysten kompleksia olisi tarkasti harkittava, niin että emme tule tekemään äkkinäisiä päätöksiä.

Ensi silmäykseltä minusta näyttää, että meidän pitäisi kaikesta huolimatta olla mukana, jos meille tilaisuus tarjotaan. Pääargumentti on, että meillä ei ole varaa olla koettamatta saada apua USA:lta, mikäli sen saaminen on mahdollista.

Mutta kysymys mahdollisesta vastakohtaisuudesta Venäjän kanssa on harkittava.

Pyydän Sinua miettimään tätä asiaa ja ehkä keskustelemaan siitä Sventon kanssa. Kun tavataan, voimme ventileerata ajatuksiamme.

Minua on myös kovasti huolestuttanut Unkarin ym. Balkanin asiat. Pyydän teitä hankkimaan niistä asioista kaikki tiedot, mikä on mahdollista, ja miettimään, onko niissä ja mitä meille oppimista.

Parhain terveisin

Ystävyydessä Sinun J.K.P.

21.6. Olympiakomitea päätti antaa vuoden 1952 olympiakisat Suomelle.

Se on hyvä uutinen – myös poliittisesti – sillä se osoittaa, että arvomme on nousemassa ja että maailma ei ole meitä unohtanut.

Suomen Sosialidemokraatista soitettiin ja annoin seuraavan lausunnon: »Olen hyvin tyytyväinen siihen, että Suomi saa vuoden 1952 olympiakisat.

Nyt on toimittava tarmokkaasti ja reippaasti, jotta tämä kunniakas tehtävä viedään onnellisesti päätökseen. Luotan siihen, että niin on tapahtuva.»

Tukholman lehdet ovat kirjoittaneet hyvästi meistä tämän johdosta. Ruotsi on meidän ystävämme.

Dagens Nyheter 22.6.47 m.m.: »Svårartade utrikespolitiska komplikationer vill man inte räkna med – rättare sagt: man tar dessa risker. Det olympiska beslutet ger vältaligt uttryck åt de ledande idrottsnationernas förtröstan till Finlands kraft och självständighet.»¹

The Times 20.6.47.

Eden parlamentissa eilispäivänä: kysymys oli Itä-Euroopan, erityisesti Unkarin, tapauksista. Eden sanoi:

»Where was the next move to be? Would it be Finland, hitherto comparatively free from external pressure, but where already there were rumours of threats against the right-wing Agrarians and to a lesser degree against the Social­ Democrats? Or would it be in Italy –––» We did not know; we could not say. Hon.members might retort to him. »If you have not certain knowledge you should not throw out these dangerous suppositions.» – He would reply that by making it clear that we were under no illusions that such attempts might be made his Majesty’s Government could be contribute to forestalling them».²

(Times talteen)

Stockholms Tidningen 21.6.47 kirjoitti Edenin puheen johdosta pääkirjoituksen »Edens oroför Finland»³.

Se sisältää sen, mitä minä esitin Ermanille kun hän kävi luonani.

(Kirj. tallessa)

¹ »Vaikealaatuisia ulkopoliittisia selkkauksia ei haluta ottaa lukuun – oikeammin sanottuna: nämä riskit otetaan. Olympialaispäätös ilmentää paljonpuhuvasti johtavien urheilukansojen luottamusta Suomen voimaan ja itsenäisyyteen.»

² »Missä seuraava siirto on määrä tehdä? Olisiko kohteena Suomi, joka on tähän asti ollut verraten vapaa ulkoisesta painostuksesta, mutta jossa on jo esiintynyt huhuja maalaisliiton oikeistosiipeen ja pienemmässä määrin sosiaalidemokraatteihin kohdistuneista uhkauksista? Vai kävisikö näin Italiassa –––» Emme tienneet, emme voineet sanoa. Arv. edustajat saattoivat letkauttaa hänelle takaisin. »Jollei teillä ole varmaa tietoa, teidän ei pitäisi levittää näitä vaarallisia otaksumia.» – Hän vastasi, että tähdentämällä, ettei meillä ollut minkäänlaisia harhakäsityksiä tällaisten yritysten suhteen hänen majesteettinsa hallitus voisi toimia niiden ehkäisemiseksi jo ennakolta.»

³ »Edenin huoli Suomesta»

22.6. Hämeenlinnassa Allin kanssa heimojuhlilla. Hauska juhla, mutta raskas matka.

22.6. Kansalliset nuoret on julkaissut hyvän kehoituksen lehdissä. (tallessa)

23.6. Vapaa Sana jankuttaa venäläisten lehtien kirjoituksia, jotka ovat meille vihamielisiä, nyt Новое Время¹ kirjoituksesta hallituspulasta. Se oli taantumuksen yritys demokratiaa vastaan tarkoituksessa saada suunta muutetuksi.

Hirmuista epäisänmaallisuutta meidän kommunistimme osoittavat.

¹ Novoje Vremja

26.6. Lounaalla: arkkipiispa Lehtonen, hovioikeuden presidentti v. Hellens, maaherra Kyttä, ministeri Törngren, Turun varuskunnan päällikkö Maskula, kaikki rouvineen. Lisäksi Jaakko ja Aino sekä Eino Koskimies.

Kaunis ilma ja hyvä ruoka ja viinit. Hauska lounas.

26.6. M. Pekkala ja viisi hallituksen jäsentä Kultarannassa. Pidettiin istunto.

Keskustelin M. Pekkalan kanssa. Luin Vapaan Sanan 21.6.47 pakinan, jossa haukutaan pahasti Marshallia ja Trumania (»Marshallin suunnitelma»). Pravda oli kirjoittanut niissä pahasti ja tietysti meidän kommunistimme heti perässä. Nyt on kuitenkin Neuvostoliitto mennyt mukaan.

Sanoin Pekkalalle, että Vapaan Sanan kirjoitus on aivan kuulumaton. Me voimme suorittaa Venäjälle korvauksia ja tulla toimeen sen avun nojalla, minkä USA meille on antanut ja antaa. Tarvitsemme vielä tulevaisuudessakin apua USA:sta. Amerikalla ei ole Suomessa mitään sotilaallisia tai muita itsekkäitä intressejä valvottavanaan meidän maassamme. Se good will, joka meillä on Amerikassa, perustuu n.s. idealisiin ja moraalisiin näkökohtiin: olemme maksaneet velkamme; olemme tunnettu urheilukansa; meillä on Sibelius – ja ehkä myös siihen, että me olemme syyttömästi joutuneet hyökkäyksen alaisiksi. On epäisänmaallista, että Vapaa Sana kirjoittelee tällaista vihamielistä lorua USA:sta ja sen presidenttiä ja Marshallia vastaan. Truman on nykyajan jaloimpia miehiä, niinkuin käy ilmi hänen puheistaan.

Pekkala ei sanonut mitään. Puhui Suomen Sosialidemokraatin pakinasta, jossa ylistetään Tanneria. Tuntui valittavan, että eduskunta oli ottanut pois vallan estää sanomalehtiä kirjoittamasta. Minä sanoin, että sensuuri ei saa tulla kysymykseen, mutta asiat on hoidettava toisella tavalla.

Minä puhuin myös Rautateiden päällikön Roosin asiasta. Sanoin olevan kuulumatonta sellainen kampanja, mitä kommunistit ovat Roosia vastaan käyneet ja jota kuuluu johtavan eräs Järvinen, jonka sanotaan olevan entinen IKL:läinen ja lapualainen. Roos on hyvä mies. Sanoin, etten hyväksy Roosin sopimuksen irtisanomista.

28.6. saavuimme Helsinkiin.

29.6. Suomen Suurkisojen avajaiset Stadionilla.

Kaunis juhla. 

Juhlapuhe – eversti Karikoski. Sen jälkeen minä julistin kisat alkaneiksi. Sen jälkeen useita hyviä voimistelunäytöksiä. Hyvin kauniita.

29.6. Suomen Metsästysyhdistyksen edustajat antoivat minulle lyöttämänsä kullatun mitalin yhdistyksen 80 vuotisen toiminnan johdosta.

29.6. Palasimme Kultarantaan.

3.7. Kolmen ulkoministerin konferenssi Marshallin suunnitelmasta Pariisissa päättyi täydelliseen epäonnistumiseen. Ranska ja Englanti ovat lähettäneet 22 valtiolle, mm. Suomelle, kutsun konferenssiin Pariisiin 12.7.47 neuvottelemaan ilman Neuvostoliittoa.

Olemme joutuneet vaikeaan asemaan.

4.7. Enckell luonani Kultarannassa.

Keskustelimme Pariisin konferenssin kysymyksestä.

Minä esitin ajatuksiani Enckellille ja pyysin häntä tarmokkaasti toimimaan tässä asiassa.

Esitin Enckellille seuraavaa:

I. Mitä Ranskan ja Englannin ohjelma tarkoittaa? Koetettava ottaa selvä.

II. Ruotsin kanta. – Gripenbergin pitäisi sondeerata.

III. Sveitsin kanta. – Gripenbergin sondeerattava Sveitsin lähettiläältä.

IV. Tšekkoslovakian kanta. – Otettava selvä. Pavlovskin kautta.

V. Puolan kanta. – Sondeerattava Järnefeltin kautta.

VI. Selvitys meidän taloudellisesta ohjelmastamme 4 à 5 tulevan vuoden aikana.

Tarpeet: (Mitä tavaroita tarvitaan näihin tarpeisiin ja miten paljon vuosittain 4 à 5 v^na? USA:lle esitetty):

a) maanviljelyksen kuntoonpaneminen: vaatii 4 à 5 vuotta.

b) siirtoväki.

c) Pohjois-Suomen jälleenrakentaminen.

d) Sotakorvaus.

e) Voimalaitokset.

f) Kulkuneuvot.

g) Teollisuus

Vientiteollisuus: Täysikapasiteetti

h) Metalliteollisuus ym. teollisuus niin että sotakorvaus voidaan suorittaa.

i) Elintarpeet.

j) Mitä meiltä jää vientiin?

Vientimme sijoitus eri maihin. Se on jo sopeutunut.

k) Paljonko tarvitsemme yli sen, mitä vapaasta viennistä voimme saada?

Kehoitin neuvottelemaan:

M. Pekkalan, Enckellin, Sventon ja Takin yhdessä, kenties myös Tuomioja. Minä sanoin, että jos voisimme niin  manööveerata, että emme tarvitsisi mennä Pariisiin, mutta että edelleen saisimme apua USA:sta, niin se olisi tietysti paras. Kehoitin harkitsemaan tätä kohtaa.

Jos Tšekkoslovakia menee, niin silloin me voisimme mennä myös.

Jos Ruotsi ja Sveitsi jäävät pois, niin myös me voimme jäädä pois.

Istuessani tänään verannalla panin paperille seuraavaa. Ehdotus I. (Ei kelpaa 7.7.47):

1) Suomi on vuosina 1946 ja 1947 saanut USA:sta tehokasta avustusta, yht. milj. dollaria, ja sitä ennen 1944–45 Ruotsista, sekä nyttemmin myös vähemmässä määrässä Brasiliasta ja Argentiinasta, ja voinut tämän tuen nojalla samoinkuin Neuvostoliiton puolelta saamiensa erinäisten välirauhasopimuksen suoritusten lievennysten kautta saada jälleenrakennustyönsä alkuun.

2) Suomen talouden lopullisesti kuntoon panemiseksi ja sodan vaurioiden korjaamiseksi sekä sotakorvauksen suorittamiseksi on laskettu lähimpänä 4 à 5 v. aikana tarvittavan raaka-aineita, elintarvikkeita ym. tavaroita ulkomaalta –––.

Suomi voi viedä ulkomaalle vapaana vientinä –––.

Suomen ulkomaankauppa, josta Suomen talous on erityisen suuressa määrässä riippuvainen, on aina suuntautunut ja suuntautuu edelleen lukuisiin eri maihin, sekä Suomen suureen itäiseen naapuriin Neuvostoliittoon että Euroopan muihin maihin ynnä valtamerentakaisiin maihin. Suomen luonnollisten taloudellisten etujen mukaista on taloudellinen yhteistoiminta lukuisten maiden kanssa. Kun Suomen omat tarpeet verrattuina Euroopan jälleenrakennuksen laajuuteen ovat suhteellisen rajoitetut ja Suomen osanotto Euroopan jälleenrakentamiseen eri maiden kanssa tehtyjen kauppasopimusten puitteissa on tarkoituksenmukaisesti sopeutunut ja edellytettävissä on, että niin on oleva asianlaita tulevinakin vuosina, niin ja kun Suomen asema vaatii sitä mahdollisuuden mukaan pysymään ulkopuolella muiden maiden välisiä ristiriitoja, toivoo Suomen hallitus Suomen tehtävän Euroopan jälleenrakennustyössä sekä antavana että vastaanottavana puolena voivan järjestyä, vaikka Suomen hallitus toistaiseksi ei ole aktiivisesti mukana niissä orgaaneissa, joita Euroopan jälleenrakentamista varten asetetaan.

Sanoin myös Enckellille, että asiassa pitäisi hallituksen neuvotella eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa.

4.7. (Marshallin suunnitelma) Ehdotus

II.

Voisi myös ajatella, että lähetettäisiin Pariisiin delegatio (Helo, Takki ja Tuomioja ja Enckell sekä maalaisliitosta Kekkonen) ottamaan selvää kysymyksessä olevista suunnitelmista, mahdollisen avustuksen laajuudesta ja sen ehdoista sekä kaikista muista asiaan liittyvistä seikoista, minkä jälkeen hallitus tekee päätöksen lopullisesta kannastaan.

Refl. Jos Neuvostoliitto tahtoo vastustaa meidän yhtymistämme Marshallin suunnitelmaan, niin meidän pitäisi vaatia siltä vakuus, että saamme tarvittavan avun 4 vuoden aikana.

Marshall. 5.7.47. Ehdotus III^a.

Suomen hallitus on pannut merkille, että tarkoitetun järjestön toiminta ei tiedä sekaantumista valtioiden sisäisiin asioihin sekä että järjestö ei tule ryhtymään toimenpiteisiin, joiden voitaisiin katsoa loukkaavan valtioiden suvereenisuutta kuin myös että suunnitelman toteuttaminen ei mitenkään vaaranna Euroopan maiden välisen kauppavaihdon suotuisaa kehitystä. Suomen hallitus on valmis antamaan nootissa ja sitä seuranneessa liitteessä tarkoitetut tiedot Suomen taloudesta ja lähettää edustajansa kokoukseen 12.7.47 tarkoituksessa yksityiskohtaisesti perehtyä kysymyksessä olevaan suunnitelmaan, mahdollisen avustuksen laajuuteen ja ehtoihin sekä muihin tähän asiaan liittyviin seikkoihin, minkäjälkeen hallitus pidättäen itselleen oikeuden nämät tiedot saatuaan lopullisesti päättää osallistumisestaan suunnitelman toteuttamiseen.

1. Pariisissa selvitettävä mm.:

Millaiset meidän kaupalliset ja taloudelliset suhteemme tavaroiden myyntiin ja ostoon sekä luoton saantiin nähden pohjoismaihin ja länsivaltoihin nähden tulisivat olemaan siinä tapauksessa, että jäisimme ulkopuolelle uutta järjestöä. Ennen päätöstä on asetuttava kosketukseen ainakin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja eduskunnan puhemiehistön ja ryhmien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien kanssa. He saavat ratkaista, tarvitaanko eduskunnan kokous.

Jos voisimme lykätä lopullisen päätöksen, saisimme aikaa miettiä, onko venäläisille esitettävä kysymys, saammeko heiltä saman avun kuin USA:lta. Tässä pitää olla svart på vitt¹.

Ehdotus III^b.

Suomen hallitus on pannut merkille noottiin sisältyvän toteamuksen, että tarkoitetun perustettavan järjestön toiminta ei tiedä sekaantumista valtioiden sisäisiin asioihin sekä että järjestö ei tule ryhtymään toimenpiteisiin, joiden voitaisiin katsoa loukkaavan valtioiden suvereenisuutta, kuin myös, että suunnitelman toteuttaminen ei mitenkään vaaranna Euroopan maiden välisen kauppavaihdon suotuisaa kehitystä.

Suomen hallitus, joka on valmis antamaan nootissa ja sitä seuranneessa liitteessä tarkoitetut tiedot Suomen taloudesta, lähettää edustajansa Pariisissa 12.7.47 pidettävään kokoukseen tarkoituksessa yksityiskohtaisesti perehtyä kysymyksessä olevaan suunnitelmaan, mahdollisen avustuksen laajuuteen ja sen ehtoihin sekä muihin tähän asiaan liittyviin seikkoihin, edellyttäen hallitus itsellään olevan (pidättäen hallitus itselleen) oikeuden – mahdollisuuden tarkemman selvityksen saatuaan lopullisesti päättää osallistumisestaan suunnitelman toteuttamiseen.

¹ mustaa valkoisella

6.7. Forssan 1OO-vuotisjuhla. – Kirkossa sateen vuoksi. Kaunis juhla.

Kirkossa tapasin Fagerholmin, joka piti juhlapuheen. Sanoin hänelle, että eduskunnan ulkovaliokuntaa ainakin olisi kuultava Marshallin asiassa, kenties myös puhemiehistöä ja ryhmien puheenjohtajia. Kehoitin Fagerholmia huomenna asettumaan yhteyteen Pekkalan kanssa.

Tultuani Kultarantaan sain Abramovin muistion. Siinä ei selvästi sanota, että kullakin valtiolla on oikeus itse määrätä kantansa, mutta loppulauseesta se johtopäätös voidaan vetää. Tietysti ei olisi ollutkaan sopivaa Neuvostoliiton puolelta nimenomaan viitata valtion oikeuksiin, koska se olisi tiennyt juuri sekaantumista valtion suvereniteettiin.

Soitin Enckellille ja lausuin, että minun mielestäni olisi eduskunnan ulkovaliokuntaa konsulteerattava, ja kun aika on lyhyt, koska vastaus olisi annettava jo 10.7.47, olisi heti ryhdyttävä toimiin sen kokoon kutsumiseksi. Pyysin Enckelliä asettumaan yhteyteen Fagerholmin ja jos mahdollista Pekkalan kanssa.

7.7. Marshall. Ehdotus IV.

Suomen hallitus lähettää edustajansa Pariisissa 12.7.47 pidettävään kokoukseen siinä tarkoituksessa kuin nootissa –––pltä sanotaan, edellyttäen hallitus, sittenkuin puheenaoleva suunnitelma on lopullisesti valmisteltu ja saanut konkreettisen muodon, itsellään olevan oikeuden päättää osallistumisestaan suunnitelman toteuttamiseen.

7.7. ajoin Kultarannasta Helsinkiin Marshallin asian vuoksi.

Saavuin kl. 6 i.p.

Kl. 7 illalla neuvottelu luonani linnassa:

M. Pekkala, Enckell ja Svento.

Enckell kertoi ennenkuin toiset olivat tulleet, että Leino ja Pekkala ovat Pariisiin menoa vastaan. Enckell itse sanoi ehdottaneensa observatöriä. Minä sanoin, että observatööri on liian vähän.

Kysyin, mitä olivat ajatelleet.

Pekkala kysyi heti, mitä minä, presidentti, olen ajatellut.

Minä esitin kantani ja luonnoksen vastaukseksi.

Pekkala sanoi pelänneensä asian poliittista puolta, ettei Neuvostoliitto luule meidän menevän länsiliittoon Neuvostoliittoa vastaan. Mutta kuultuaan nyt minun luonnokseni ja esitykseni sanoi minun esittäneen tärkeitä näkökohtia ja minun luonnokseni kenties voi mennä mukiin.

Svento oli sitä mieltä, että osallistuminen Pariisin kokoukseen on parempi kuin ei-osallistuminen. Meidän on lähdettävä puhtaasti Suomen taloudellisista perusteista ja syistä – niin että kantamme on suomalainen ja on riippumaton myös USA:sta. Venäläiset pelkäävät länsivaltojen poliittista vaikutusta taloudellisten asioiden kautta. Mutta meillä pitää olla suomalainen ohjelma.

Pyysivät saada monistettuna sen, mitä minä olin esittänyt. Minä lupasin huomenaamulla.

Illalla kirjoitin muistion. Siinä on lyhyesti se, mitä minä esitin (kts. sitä).

8.7. Hallituksen ulkoasiainvaliokunta. Kaikki jäsenet läsnä: M. Pekkala – Enckell – Svento – Leino – Kilpi – Heljas.

Keskusteltiin vastauksesta Ranskalle ja Englannille Marshallin suunnitelman johdosta.

–Ensin luettiin Oslon raportti 5.7.47 (kts. sitä).

Sitten Pekkalan pyynnöstä minä luin muistioni ja luonnoksen vastaukseksi. Keskustelussa huomautin mm., että Suomi on itsenäinen valtakunta. Myös Molotov on lausunnoissaan Pariisissa useasti korostanut, että ei saa sekaantua pienien valtioiden itsenäisyyteen.

Pekkala katsoi, että ei pidä kiirehtiä vaan odottaa, mitä muut valtiot tekevät. Vastaus voidaan antaa luultavasti vielä perjantaina (13.7.47). Eduskunnan ulkovaliokunta kokoontuu tänään. Se ei saa hajaantua, ennenkuin tämä asia on loppuun käsitelty.

Minä huomautin, että eduskunnan on oltava tässä mukana. Valiokunta saa itse päättää, onko sen mukanaolo riittävä vai tarvitaanko itse eduskunta tai muuta muotoa. Minä viittasin puheeseeni eduskunnan 40-vuotisjuhlassa, että tärkeissä asioissa eduskunnan on oltava mukana määräämässä ulkopolitiikan linjaa. Me olemme saaneet jo riittävästi kokemusta »presidentin hallituksesta». Olin asian käsittelyyn nähden samaa mieltä kuin Pekkala.

Enckell sanoi Puolan lähettilään olleen hänen luonaan ja hän oli lausunut olevansa vakuuttunut siitä, että Puola, kuten tähän asti, tulee suhtautumaan positiivisesti tähän asiaan.

Minä kysyin, mihin tulokseen taloudelliset asiantuntijat ovat tulleet meidän tarpeistamme.

Takki sanoi, että laskujen mukaan luotontarve on v. 1948–49 yhteensä 150 milj. dollaria. Asiantuntijain muistio saadaan huomenna.

Päätettiin lykätä asian käsittely huomiseksi kl. 11. Tänään eduskunnan ulkovalio­kunnalle tehdään selkoa. Samoin hallitukselle.

8.7. M. Pekkala luokseni.

Kertoi: Valvontakomission varapuheenjohtaja Savonenkov oli tänään kutsunut luokseen ja lausunut saaneensa tehtäväkseen ilmoittaa että Neuvostoliiton hallitus odottaa, että Suomi ei ota osaa Pariisin konferenssiin.

Savonenkov oli lausunut, että tämä ilmoitus on »luottamuksellinen», mutta Pekkala oli vastannut, että hänen täytyy se saattaa asianomaisten tietoon.

Savonenkov oli viitannut siihen, että Neuvostoliitto oli äsken luvannut 40.000 tonnia viljaa.

Pekkala kertoi, että valvontakomissio on E. Pekkalalle monesti puhunut asekätkentäjutun oikeudenkäynnistä ja vaatinut, että se on nopeasti saatava loppuun. E. Pekkala oli vastannut, että hän ei voi tehdä siinä mitään. Oikeudenkäynti kulkee omaa menoaan.

M. Pekkala oli suruissaan ja pahoillaan Neuvostoliiton sekaantumisesta Pariisin konferenssin asiaan. Kysyi, mikä on venäläisten tarkoitus.

Pekkala lausui mm., että kenties olisi paras, että tulisi toinen hallitus, joka asettuisi lujemmalle kannalle venäläisiin nähden.

Minä sanoin, että olen omasta puolestani edellyttänyt, että nykyinen hallitus olisi toimessa aina vaaleihin asti ensi vuonna. Silloin nähdään, millaiseksi eduskunta tulee, ja hallitus muodostetaan sen mukaan. Mutta Pekkalan voisi olla syytä ajatella sitä, että hän antaisi kommunistien ja venäläisten tietää, että hänen voi tulla vaikeaksi jatkaa hallitusta, jos tällaisia sekaantumisia venäläisten puolelta tapahtuu.

Minä vastasin epäileväni, että tässä ovat meidän kommunistimme takana. Meidän kommunistimme ja venäläiset ovat sitä mieltä, että Pekkala tekee mitä tahansa he tahtovat.

Pekkala lausui mm., että on vaikeata hoitaa asioita, kun venäläiset täten sekaantuvat.

Minä sanoin sen ymmärtäväni ja lausuin, että venäläisten sekaantuminen voi viedä siihen, että Pekkala ei voi hoitaa asioita, vaan joutuu eroamaan hallituksesta, koska hänellä ei ole kansan enemmistön kannatusta, vaan kansan valtava enemmistö on häntä vastaan. Viittasin siihen, että hän voisi tästä puhua Leinon kanssa ja sanoa ajattelevansa eroa. Pekkala lupasi tehdä sen.

Minä huomautin myös, että on tutkittava, antaako välirauhasopimus oikeuden tällaiseen sekaantumiseen.

Refl. Tästä on otettava selvää. Jos välirauhasopimus antaa siihen oikeuden venäläisille, niin silloin on asia toinen. Mutta silloin on asia tehtävä julkiseksi. On selvästi ilmoitettava, että asia perustuu välirauhasopimukseen.

Tämä on hirmuista! Mitä tästä meidän elämästämme tulee? Mitä aikomuksia venäläisillä on? Arvatenkin saada täällä aikaan samanlainen komento kuin Unkarissa.

8.7. Marshallin asia. Ehdotus V.

Suomen hallitus kiittää kutsusta Pariisissa 12.7.47 pidettävään kokoukseen. Koska Suomen ja m.m. Neuvostoliiton välillä 19 päivänä syyskuuta 1944 tehty välirauhasopimus edelleen on voimassa eikä Suomen valtiollinen asema senvuoksi vielä ole pysyvän rauhansopimuksen kautta vakautettu, katsoo Suomen hallitus, vaikka Suomi taloutensa jälleenrakentamiseksi tarvitseekin ulkomaista taloudellista apua, valitettavasti olevansa pakotettu olemaan osallistumatta (valittaa, ettei se voi olla mukana) puheenaolevaan kokoukseen tässä kansojen välisessä yhteistoiminnassa.

8.7. Ehdotus VI.

Suomen hallitus kiittää kutsusta Pariisissa 12.7.47 pidettävään kokoukseen. Koska Suomen ja mm. Neuvostoliiton välillä 19 päivänä syyskuuta 1944 tehty välirauhasopimus edelleen on voimassa eikä Suomen valtiollinen asema sen vuoksi vielä ole pysyvän rauhansopimuksen kautta vakautettu (Lisäys) sekä koska puheenaoleva asia on muodostunut suurvaltojen välisen vakavan erimielisyyden aiheeksi, mutta Suomi haluaa pysyä maailmanpoliittisten ristiriitojen ulkopuolella, niin Suomen hallitus, vaikka Suomi taloutensa jälleenrakentamiseksi tarvitseekin ulkomaista taloudellista apua, valittaa, ettei se voi osallistua puheenaolevaan kokoukseen.

8.7. Ståhlbergin luona 1 1/2 tuntia.

Kerroin Pariisin konferenssin asian vaiheita. Myös Savonenkovin demarchesta.

Ståhlberg luki minun muistioni. Sanoi, että se on täysin pitävä. Meidän pitäisi mennä Pariisiin sekä taloudellisista syistä että poliittisista syistä, jotta meidän asemamme itsenäisenä valtiona tulisi esille. Venäläisille on sanottava, että valitettavasti emme voi noudattaa heidän toivomustaan. Jos aina annamme perään, joutuu maamme ja itsenäisyytemme tuhoutumaan. Raja on jossakin asetettava. Tämä asia on niin tärkeä, että siinä ei voi antaa perään.

Minä sanoin, että en ole vielä määrännyt kantaani tähän uuteen tilanteeseen nähden. Huomautin, että asia on vakava sentähden, että suuri kansainvälinen riita on tullut Stalinin ja Molotovin ja Neuvostoliiton hallituksen asiaksi ja me joudumme konfliktiin heidän kanssaan.

Ståhlberg oli jyrkällä kannalla.

9.7. Hallituksen ulkovaliokunnan kokous. Kaikki läsnä.

Pekkala kertoi Savonenkovin demarchesta. Hän sanoi, että Savonenkovin ilmoitus jätettiin niin kategorisessa muodossa, että Pekkalan mielestä on hallituksen vaikea asettua toiselle kannalle, erityisesti ottaen huomioon, että meillä ei ole lopullista rauhaa. Olemme ennenkin olleet pakotetut antamaan perään.

Minä: Se on tapahtunut välirauhansopimuksen täyttämiseksi, jolloin olemme olleet pakotetut hyväksymään venäläisten tulkinnan.

Pekkala: Jos menemme Pariisiin, niin se merkitsee suurta huononnusta suhteissamme Neuvostoliittoon.

Svento: Jos emme noudata selvässä muodossa esitettyä Neuvostoliiton kantaa, niin silloin tilanne muissa asioissa tulee olemaan paljon epäedullisempi kuin että meidät nyt leimataan epäitsenäisiksi: Esim. emme saa lähitulevaisuudessa rahaa eikä viljaa. On myös paljon muita asioita, jotka tekevät aseman vaikeaksi. Tämä hallitus ei voi hallita asemaa.

Heljas: Tämä on taloudellinen kysymys. Tarvitsemme 160 milj. doll. luottoa 1948–49. Jos jäämme konferenssista pois, se merkitsee kaiken luotonsaannin loppumista. Elintaso tulee alenemaan. Mitä sanotte siitä? Voitteko vastata?

Molotov puhui kiivaasti pienten kansojen suverenisuudesta. Savonenkovin nootti on ristiriidassa Molotovin lausunnon kanssa. Kannatti minun eilen esittämääni ehdotusta.

Leino: Ei ole selvää, että tarvitsemme 150 milj. dollaria. Tri Waris sanoi, että mahdollisesti tulemme toimeen ilman luottoa. Meidän kauppamme ei lopu länteen päin, vaikka emme mene Pariisiin, sillä meidän puutavaramme menee kaupaksi. USA tahtoo myydä meille sellaista tavaraa, jota emme tarvitse. Sitäpaitsi tarvitsemme viljaa. Saadaanko viljaa USA:sta? Omapäinen esiintyminen tässä asiassa voi johtaa tielle, josta on vaikea palata. Yhtyy Pekkalaan ja Sventoon.

J.K.P.: Venäläisten demarche on kuulumaton. Meidän poisjäämisemme Pariisista venäläisten käskystä on hirmuinen kolahdus meidän maamme arvolle koko maailmassa. Minä kysyn itseltäni, onko »Paasikiven politiikka» tuottanut niitä tuloksia, joita olemme odottaneet. Sanoin ajatelleeni tätäkin mahdollisuutta ja kirjoittaneeni siltä varalta ehdotuksen. Pyynnöstä luin sen. (Ehdotus VI.).

Enckell: »Paasikiven politiikka» on ollut välttää skarp konflikt¹ Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Alussa oli okkupation² vaara: saimme nootteja, joissa viitattiin siihen, että emme voi pitää järjestystä. Rautatielakon aikana oli myös vaara, että venäläiset olisivat ottaneet rautatiet omiin käsiinsä. Sotakorvaussopimus joulukuussa 1944 tehtiin väkivallan uhan alaisena. Samma hot om våld³ on vielä olemassa. Den stora misströstan⁴, jonka edessä nyt olemme, johtuu siitä, että olemme luulleet, että meidän asemamme on, venäläisten lupausten johdosta, parempi kuin mitä se on. Kysymys on, onko ajankohta konfliktille nyt esillä. Meidän taloudellinen tilamme on niin hyvä, että meidän osanottomme Pariisin konferenssiin ei ole taloudellisesti välttämätön. Mutta poisjäämisemme on meille starkt prestigeslag⁵. Mutta Neuvostoliitolla on mahdollisuuksia monessa suhteessa tehdä meille vaikeuksia: rauhansopimuksen ratifioiminen – poliittiset prosessit – vilja – ym. kostotoimenpiteet. Venäläiset katsovat, että me, menemällä Pariisiin, vahingoitamme venäläisten prestigeä. Ranskan taholta on ilmoitettu, että poisjäämisemme ei tuo taloudellisia seurauksia. Enckell luuli, että myöskään USA ei tule ryhtymään kostotoimiin, vaan auttaa meitä. Vi är i tvångsläge: skall vi för Paris­konferensen framkalla konflikt, eller är vi tvungna att till följd av oredan i världen vara borta. Pariskonferensen är ovänlig handling mot Sovjetunionen.⁶ Enckell sanoi valmistaneensa myös vastausehdotuksen, joka asiallisesti oli samanlainen kuin minun (VI ehdotukseni).

Heljas: Savonenkovin ilmoitus on annettava koko hallitukselle ja eduskunnan ulkovaliokunnalle.

Kilpi: Oli saapunut kokoukseen siinä mielessä, että hyväksyy minun ensimmäisen ehdotukseni. Nyt on asia toisessa vaiheessa. Kysymys muuttuu puhtaasti poliittiseksi. Meidän ei pidä rikkoa välejä Neuvostoliiton kanssa. Pyysi asian lykättäväksi saadakseen neuvotella muiden sosialidemokraattien kanssa.

Minä uudistin, että emme ole politiikallamme saavuttaneet niitä tuloksia, joita odotimme.

Enckell = J.K.P. – Mutta olisiko voitu saada parempia tuloksia aikaan?

Pekkala: Ellei olisi ollut oppositiota, olisi saatu enemmän tuloksia. Moskovassa meitä epäillään.

Minä sanoin olevani toista mieltä kuin Pekkala oppositiosta.

Res.

Asia esitetään valtioneuvostolle.

Keskustelun kuluessa minä sanoin mm., että ulkoministerin olisi keskusteltava Abramovin kanssa, koska hänen lausuntonsa oli toisenlainen kuin Savonenkovin.

¹ jyrkkää kiistaa

² miehitys

³ Sama väkivallan uhka

⁴ Suuri pettymys

⁵ suuri arvovaltatappio

⁶ Olemme pakkotilanteessa: onko meidän manattava esiin kiista Pariisin konferenssin takia, vai onko meidän pakko maailmassa vallitsevan sekasorron vuoksi pysyä poissa. Pariisin konferenssi on Neuvostoliittoa kohtaan epäystävällinen teko.

9.7. Gräsbeck luonani.

Annoin hänen lukea muistioni, jonka hän hyväksyi.

Suomen kauppa ja teollisuus on ollut kokonaan riippuvainen sekä idästä että lännestä. Sotakorvausta varten tarvitaan enemmän lännestä kuin idästä. Ellemme saa tavaroita lännestä, niin sotakorvausta ei voi suorittaa.

Suomen osanotolla Pariisin konferenssiin on vaikeuksia, koska on riski rauhan ratifioimiseen nähden.

Toiselta puolen on välttämätöntä, että taloudelliset suhteet myös länteen ei rubbas¹. Suomi tulee usean vuoden aikana olemaan behövande land². Ajatellessaan asiaa Gräsbeck on tullut siihen päätökseen, että Suomen pitäisi mennä Pariisiin. Hyväksyi minun ensimmäisen ehdotukseni, ottaisi konfliktin riskin Venäjän kanssa.

Gräsbeck luuli, että emme saa luottoa USA:sta, jos jäämme pois Pariisista. Tavaroitamme voimme kyllä myydä. Mutta kun emme saa luottoa, emme voi uppbyg­ga vårt program³. Lainaneuvottelujen aikana viimeisten kahden vuoden aikana oli aina esillä meidän riippuvaisuutemme Venäjästä. Amerikkalaiset eivät uskoneet meidän vakuutuksiimme.

Viljaa saadaan muualta, ellei Venäjä anna.

Ellemme mene Pariisiin, me tulemme eri asemaan. Me tahdomme seurata rys­sarnas pipa⁴.

Olisi neuvoteltava venäläisten kanssa ja selostettava heille meidän asemaamme.

Kutsuin Tuomiojan ja kerroin hänelle Savonenkovin demarchesta.

Tuomioja sanoi, että tämän jälkeen näyttää selvältä, että emme voi mennä Pariisiin. On helpompi saada muut ymmärtämään meitä kuin venäläiset. Yksi vuosi tullaan toimeen ilman luottoa, pitämällä nykyinen elintaso. Jos maailma rauhoittuu, niin päästään jälleen sisään. Maailma ymmärtää meidän vaikean asemamme. Toista tietä kulkien voi mennä kaikki.

¹ järky

² apua tarvitseva maa

³ kehittää ohjelmaamme

⁴ venäläisten pilliä

9.7. Kekkonen luonani.

Lausui, että näyttää siltä, että emme voi mennä Pariisiin, mutta kotimaan mielipide tulee kovasti tuomitsemaan venäläisten menettelyn. Kekkonen ajatteli, että eduskunta olisi kenties kutsuttava kokoon.

Minä sanoin mm., että minulle on kovin raskasta olla presidenttinä. Ajattelin, että olisi valittava uusi presidentti. Valitsijamiesten kautta.

Kekkonen sanoi, että se on nyt mahdotonta. Sillä on pelättävä, että venäläiset sekaantuvat vaaleihin ja antavat ultimaattumin, kuten joulukuussa 1940, ja silloin voi tulla valituksi kuka tahansa. Sentähden minä en voi ajatella presidentinvaihtoa.

(Refl. Tämä on oikea ajatus Kekkosen puolelta.)

Kekkonen kertoi, että SN-Seuran toiminta on yhä hiljentynyt. Seuran raha­asiat ovat aivan epäkunnossa. Se tarvitsee miljoonan. Seuralla oli eräällä paikalla suuri kesäjuhla, jossa Kekkonen oli puhumassa. Siellä oli 35 henkeä.

Kansan henkinen ryhti ja asenne on jäykistymistään jäykentynyt.

10.7. Minun monista kehoituksistani Enckell puhui Abramovin kanssa tänään. Abramov oli sanonut, että heidän vakaumuksensa mukaan Marshallin asia on försök att bilda ett block mot Sovjetunionen¹.

Kun Enckell oli puhunut meidän taloudellisista asioistamme ja vaikeuksistamme, oli Abramov vastannut, että USA tarvitsee oman etunsa vuoksi ulkomaankauppaa ja että se sentähden kyllä tulee tekemään kauppaa ja olemaan muissa taloudellisissa yhteyksissä Suomen kanssa.

¹ yritys muodostaa Neuvostoliiton-vastainen ryhmittymä

10.7. Sosialidemokraattiset eduskunnan jäsenet Peltonen (ulkovaliokunnan puheenjohtaja), Lumme ja Leskinen pyysivät saada tavata minua neuvotellakseen Pariisin konferenssin asiasta. Otin heidät vastaan huomauttaen, että tämä oli aivan luottamuksellista.

Peltonen: Emme voi tulla toimeen ilman ulkomaista apua. Voimmeko täyttää sotakorvaukset ilman luottoa? Tämän vuoksi olisi mentävä Pariisiin tilannetta tarkkailemaan. Jos jäämme pois, niin saammeko luottoa?

Suhde Neuvostoliittoon: Onko virallista tietoa sieltä heidän kannastaan meidän asiassamme?

Minä: Kun mietin tätä asiaa Kultarannassa jo ennen kolmen ulkoministerin konferenssia, katsoin sitä taloudellisena asiana ja katsoin, että se on yksinomaan taloudellinen eikä poliittinen. Tulin siihen päätökseen, että meidän on mentävä Pariisiin, ja laadin ehdotuksen vastaukseksi. Luin ehdotukseni. Esitin sen viime maanantaina Pekkalalle ja molemmille ulkoministereille ja heitä se miellytti. Samoin esitin sen tiistaina hallituksen ulkovaliokunnalle ja siellä se myös saavutti kannatusta.

Viime päivinä olemme kuitenkin saaneet selvän, että tähän liittyy painava poliittinen puoli. Abramovin antama neuvostohallituksen esitys Molotovin kannasta Pariisissa ja sitten tiistaina Savonenkovin ilmoitus Pekkalalle. Asiasta on myös puhuttu Abramovin kanssa. On käynyt ilmi, että Neuvostoliitto katsoo, että nyt on kysymyksessä yritys muodostaa blokki Neuvostoliittoa vastaan ja että Neuvostoliitto katsoo kunkin valtion asettumista tähän kysymykseen nähden. Sentähden on asia tullut poliittiseksi ja ratkaisu on tehtävä poliittisten näkökohtien mukaan, niin ikävä kuin se onkin. Sitten esitin, mitä on kysymyksessä meihin nähden: rauhansopimus; sotakorvauksen vaikeudet, joita venäläiset voivat tehdä; poliittiset oikeudenkäynnit, asekätkentäjuttu, viljan saanti ym.

Sitten kerroin keskustelustani Gräsbeckin ja Tuomiojan kanssa. Kauppaa voimme käydä länsimaiden kanssa. Mutta epätietoista on, voimmeko saada luottoa. Tulemme toimeen ilman luottoa n. 1 vuoden. 

Lopputuloksena lausuin, että kysymys on ratkaistava poliittisten syiden perusteella – ja silloin tulee päätös kielteinen.

Lumme: Jos eduskunnan ulkovaliokunta tulee kielteiseen päätökseen, onko se vaarallinen?

Minä: Kun eduskuntaa ei voida nyt saada kokoon, niin minun täytynee katsoa, että ulkovaliokunnan päätös = eduskunnan päätös. Jos eduskunta olisi koolla ja tekisi päätöksen, niin minun presidenttinä olisi vaikea sivuuttaa sitä. Sillä eduskunnan pitää olla mukana kaikissa tärkeissä ulkopoliittisissa päätöksissä.

Leskinen: Onko Savonenkovin ilmoitusta pidettävä varmana, kun ei ole mitään kirjallista? Eikö voisi mennä Pariisiin tekemällä varauksia? Delegatio voisi olla aivan taloudellinen. Sosialidemokraattien on vaikea selittää meidän asennettamme.

Minä: Savonenkovin ilmoitus on varma. Tästä asiasta on myös keskusteltu Abramovin kanssa vielä tänään.

On selvää, että Neuvostoliiton korkeimmat elimet s.o. politbyro on harkinnut asian ja tehnyt päätöksensä ja tullut siihen, että Marshallin suunnitelma on yritys blokin muodostamisesta Neuvostoliittoa vastaan. Sille päätökselle emme voi mitään. Meidän asiamme on Neuvostoliiton hallituksen kannalta loogillinen seuraus tästä neuvostohallituksen yleisestä kannasta. He katsovat, että on kysymys, asetutaanko tämän suuren blokin puolelle. Meidän vastauksemme, jos se tulee olemaan kielteinen, sisältää motiveerauksen. Luin luonnokseni.

Tähän loppui keskustelu. Kiittivät.

10.7. kl. 3 i.p. hallituksen ulkovaliokunta. – Kaikki läsnä: M. Pekkala, Enckell, Svento, Leino, Heljas ja Kilpi.

Kutsu Pariisiin:

Pekkala ilmoitti, että valtioneuvosto on tänään käsitellyt edelleen tätä asiaa, mutta ei ole vielä tehnyt mitään päätöstä. Mutta huomattava enemmistö on sillä kannalla, että meidän ei ole mentävä Pariisiin. Pyysi saada minun luonnokseni vastaukseksi, minkä olin edellisessä kokouksessa lukenut.

Minä luin luonnokseni.

Se hyväksyttiin pienellä lisäyksellä.

Heljas lausui, että meidän olisi nyt käännyttävä Neuvostoliiton puoleen. Kysyä, miten Neuvostoliitto voi meitä tukea. Heti jälkeen oli valtioneuvoston yksityinen kokous, jossa minä olin läsnä. Esitin näkökohtia samaan suuntaan kuin sosialidemokraattisille eduskunnan jäsenille (kts. edellä).

Eräät valtioneuvoston jäsenet: Heljas, Viding, Vilhula, Hiltunen ja Takki, valittivat, että meidän täytyy olla pois Pariisista, koska pelkäsivät, miten taloudellisesti tulemme toimeen.

Sitten minä lähdin pois ja valtioneuvosto piti istunnon, jossa hyväksyi ulkovaliokunnan ehdotuksen, joka oli minun luonnokseni mukainen.

10.7. kl. 18 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kokous, jossa keskusteltiin Pariisin konferenssista. Eduskunnan ulkovaliokunta hyväksyi 10 < 5 (yksi pidättyi) Leskisen esittämän päätöslauseen, jossa suositeltiin taloudellisen delegation lähettämistä Pariisiin (kts. pöytäkirjaa).

11.7. kl. 14 presidentin istunto, jossa minä päätin hyväksyä valtioneuvoston yksimielisesti ehdottaman vastauksen (kts. sitä).

Hiltunen lausui yksityisessä neuvottelussa, että hän olisi ollut sitä mieltä, että taloudellinen delegatio olisi lähetetty Pariisiin, mutta sen jälkeen kun Savonenkov oli Pekkalalle ilmoittanut Neuvostoliiton hallituksen kannan, hän ei katso voivansa tehdä muuta kuin asettua kielteiselle kannalle.

(Puhelimessa aikaisemmin Hiltunen ilmoitti, että 9 valtioneuvoston jäsentä oli tällä kannalla, mutta Pekkala oli kieltäytynyt ottamasta sitä pöytäkirjaan. Hän kysyi, suostunko minä siihen, että tällainen lausunto otetaan pöytäkirjaan. Minä vastasin, että minulla ei ole mitään sitä vastaan ja katson, että valtioneuvoston jäsenillä on oikeus tehdä lausuntoja pöytäkirjaan presidentin istunnossa. Kehoitin puhumaan asiasta oikeuskansleri Tarjanteen kanssa. Mutta lopullisessa presidentin istunnossa Hiltunen ja muut valtioneuvoston jäsenet eivät lausuneet mitään, joten mitään lausuntoja ei tullut pöytäkirjaan.)

Refl. Tämä on surkea asia. Osoittaa, millainen meidän poliittinen asemamme on.

11.7. i.p. palasin Kultarantaan.

12.7. Lehdissä pääkirjoituksia päätöksestä, että ei mennä Pariisiin. Yleinen pettymys, mutta samalla ymmärretään, että päätös tuli kielteinen. Kritiikki maltillista.

15• 7. Statsrådet¹ Quensel ja kirkkoherra Åkerhjelm luonamme Kultarannassa.

Keskustelimme 1 1/2 tuntia. Tein selvää meidän oloistamme.

¹ valtioneuvos (ministeri)

17.7. Mannerheim ja hänen sisarensa kreivitär Sparre käynnillä Kultarannassa. Mannerheim saattoi sisartaan laivalle.

18.7. Presidentin esittely Kultarannassa.

21.7. Kekkonen Kultarannassa läpimatkalla Tanskaan ja Norjaan. Kekkonen kertoi:

1) Yleinen mielipide on kääntymässä siihen, että päätös, että ei mennä Pariisiin, oli meille paras.

2) Rouva Tuomioja oli kertonut: Englantilainen nainen (sama, joka oli ollut naimisissa E. Pekkalan kanssa) oli moittinut meidän kommunistejamme, että he eivät saa mitään aikaan muuta kuin venäläisten avulla.

3) Varjosen asia (julkaisi Leinoa loukkaavan kirjeen) on aivan tavaton virhe. Kuulumaton. Saman nimettömän kirjeen oli myös Uusi Suomi saanut, mutta Aho ei luonnollisesti julkaissut.

Åbo Underrättelser on hyvä lehti. 24.7.47 siinä oli hyvä kirjoitus valtiollisesta poliisista. Vaati tutkimusta.

Refl. Valtiollinen poliisi on pitkän aikaa herättänyt yhtämittaista huomiota – ikävää. On sangen laajalle levinnyt käsitys, että meillä ei ole lainturvaa kansalaisilla. Ei siis ole myöskään demokratiaa.

24.7. Amerikkalainen sanomalehtimies John Scott Kultarannassa rouvansa ja kahden tyttärensä sekä Saksassa olevien amerikkalaisten sotajoukkojen ylipäällikön kenraali Clay’n rouvan kanssa.

Scott kertoi:

Neuvostoliitolla on nykyään vaikeuksia. Työteho on vähentynyt. On suuri puute. Elintaso on alhainen. Sotilaat, jotka ovat olleet ulkomailla sodan loppuaikana, ovat nähneet, millaiset olot ovat muissa maissa, ja verranneet niitä omiin oloihinsa. M.m. asunto-olot: ulkomailla on huonetila 2 à 3 henkeä yhtä huonetta kohti. Moskovassa on 6 henkeä yhtä huonetta kohti. Ennen ihmiset Neuvostoliitossa uskoivat, että Venäjällä olivat olot parhaat ja että Venäjän kansa oli onnellinen ja vauras. Nyt ovat venäläiset nähneet toista.

Minä sanoin lukeneeni Dallinin kirjan Rysslands verkliga ansikte¹. Scott sanoi, että kirja sisältää paljon dokumentteerausta ja tosiasioita. Mutta Scott ei hyväksynyt kirjan yleistä suuntaa ja sen yleisiä johtopäätöksiä. Venäjän kansalla ei ole koskaan ollut vapautta. Ei tiedä, mitä se merkitsee. Sentähden ei Scott uskonut, että Venäjän kansa sitä kaipaa ja että Venäjän kansa tulisi sen saamiseksi toimimaan.

Scott pelkäsi, että USA:ssa tulee kriisi 4 à 5 vuoden perästä, sillä tuotanto on 20 miljardia suurempi kuin kulutus ja se on myytävä ulkomaille. Kreml odottaa tätä kriisiä.

Puhuimme myös jonkun verran Suomen oloista. Scott kysyi, ovatko venäläiset olleet korrekteja. Vastasin: Ovat. – Scott näytti ajattelevan meistä hyvää, sillä sanoi ohimennen, että hän tahtoisi asua täällä Suomessa, jossa luuli olevan rauhallista, kun kaikkialla muualla on rauhatonta.

¹ Venäjän todelliset kasvot

30.7. Helsinkiin.

Kl. 2 i.p. Merikadettien ylennys.

Kl. 6 i.p. Prahan uusi lähettiläs Palin luonani. Keskustelin hänen kanssaan.

 30.7. kl. 7 i.p. Enckell luonani.

1) Anomus päästä YK:n jäseneksi.

Olimme yhtä mieltä siitä, että on paras lykätä anomus siksi kunnes rauhansopimus on ratifioitu Moskovassa. Minä huomautin, että meille on paras, että emme nyt joudu YK:ssa idän ja lännen välisiin ristiriitoihin. Siitä tulisi meille suuria vaikeuksia. Paras, jos tulemme jäseneksi vasta syksyllä 1948. Siihen mennessä kenties asiat ovat jonkun verran selvinneet.

2) Enckell luki Helon kirjeen, että Jugoslavian lähettiläs oli viitannut siihen, että suomalainen voisi tulla Triesten kuvernööriksi. Hän oli viitannut Heloon. Helo kysyi, saako ruveta toimeen ja mainitsi molemmat ulkoministerit.

Olimme yhtä mieltä Enckellin kanssa, että Helon esitys on jätettävä sikseen. Meille ei olisi viisasta sekaantua siihen asiaan. Triesten paikka on muuten ampiaispesä. Meidän ei ole siihen syytä pyrkiä. Sitäpaitsi ei meillä olisi mitään mahdollisuuksia.

3) Enckell kertoi, että M. Pekkala oli ollut Savonenkovin luona ja että Savonenkov oli mm. sanonut, että venäläiset eivät kannata Turun lakkoja eikä muita sellaisia. He olivat olleet tyytymättömiä sellaisiin.

4) Kansainväliseen Pankkiin oli pyydetty päästä jäseneksi.

5) Puhuin Italian lähettilään paikan täyttämisestä. Sanoin, että minun mielestäni Holma olisi siihen nimitettävä ja asia järjestettävä siten kuin Holma oli esittänyt.

6) Puhuimme sitten muista lähettilään paikoista.

Belgrad:

Svento oli ehdottanut konsuli Niskasta. Leino oli ehdottanut professori Smedsiä.

7) Enckell sanoi, että Sundström pyrkii pois Moskovasta. Enckell ajatteli, että hänelle olisi tarjottava joku Balkanin lähettiläspaikka.

Minä sanoin, että olisi paras, jos Sundström ei jäisi mihinkään lähettiläspaikkaan, vaan pääsisimme hänestä.

8) Tukholman lähettiläspaikka, josta Gripenberg pyrkii pois.

Minä sanoin, että sinne olisi saatava joku kulttuuripersoona tai muu huomattava mies, esim. Törngren. Minun mielestäni voisi olla joku ruotsinkielinen. Ruotsissa on tärkein pitää yllä intressi meitä kohtaan.

Enckell sanoi ajatelleensa Eino Kilpeä. Minä sanoin, että Kilpi on hyvä mies, mutta olen alkanut pitää häntä obetydlig¹ enemmän kuin ennen luulin.

9) Norjan kuninkaan 75-vuotispäivä. Minä lähetin sähkeen.

10) Enckell kertoi, että monelta taholta hän saanut kuulla sen ajatuksen, että Suomi ei voinut Pariisin konferenssiin (Marshall-suunnitelmaan) nähden menetellä muulla tavalla kuin menetteli.

Ranskan lähettiläs Levi oli sanonut hyvin ymmärtävänsä Suomen kannan. Oli lisännyt olevan ilahduttavaa, että oli jätetty ikkuna auki.

11) Enckell sanoi, että meidän valtiollinen asemamme ja ulkomaiden suhtautuminen siihen ei ole muuttunut.

Enckell katsoi, että 3 artikla rauhansopimuksessa 12.3.40 kieltää kaikenlaiset liittoutumat.

Minä sanoin, että siihen ei voi sisältyä taloudellinen, kultturellinen, sosiaalinen yms. yhteistoiminta. Me emme voi hyväksyä kaikenlaista tulkintaa.

¹ vähäpätöisenä

31.7. kl. 11 a.p. Fagerholm luonani pyynnöstäni.

Minä kysyin hänen mielipidettään nykyisistä lakoista Turussa ym. Eivätkö sosialidemokraatit voi vaikuttaa työväkeen, että saataisiin järjestys aikaan?

Fagerholm: Satamatyöläisten joukossa on kommunisteilla miltei kokonaan valta käsissään. Se on aina ollut kommunistista. Autoalalla kommunisteilla on myös enemmistö ainakin Turussa. Työväen solidarisuus on niin vahva, että jos enemmistö tekee päätöksen, niin vähemmistö, vaikka se on suurikin, ei mene enemmistön päätöstä vastaan. Sentähden on vaikea ryhtyä toimenpiteisiin.

Yleisen käsityksen mukaan työväen piirissä katsotaan, että kaikki se työ, jota lakkolaiset ovat tehneet, on kielletty. (Siis työ on blokkeerattu.)

Fagerholm sanoi, että hänestä näyttää, että voi olla vaikea lykätä valtiollisia vaa­ leja ensi kesään, sillä asema näyttää menevän pahaksi. Jos vaaleissa saadaan kommunisteja vähenemään, niin se vaikuttaa koko yleiseen mielialaan. Nyt pelätään esim. maalaisliiton taholla kommunisteja. Fagerholm luuli, että ensi vaaleissa kommunistit menettävät paikkoja. Viime vaaleissa (maaliskuussa 1945) minun puheeni vaikutti siihen, että kommunistit saivat paikkoja. Kansa tulkitsi väärin minun puhettani, sillä minä en tarkoittanut, että äänet annettaisiin kommunisteille.

Pyysin Fagerholmia miettimään kysymystä uusista vaaleista. Myöhemmin jatkamme siitä keskustelua.

Fagerholm sanoi, että mikäli hän on huomannut, hyväksyttiin yleisesti minun ja hallituksen päätös Marshall-asiassa, s.o. meidän kielteinen kantamme yleisesti hyväksyttiin. Hän oli Tukholmassa tavannut Sohlmanin (Ruotsin lähettilään Moskovassa), joka oli pitänyt meidän päätöstämme ja kantaamme oikeana.

31.7. kl. 2 i.p. valtioneuvoston istunto. Presidentin esittely.

Ennen virallista istuntoa otin puheeksi Turun lakot.

Lausuin seuraavasti:

»En koskettele itse lakkoasiaa. Mutta kysymys lakien ja laillisen järjestyksen ylläpitämisestä koskee minua. Turun lehtien mukaan on Turun poliisille annettu ohjeita, joita he tulkitsevat niin, että poliisit passiivisina ja välinpitämättöminä katselevat laillisen järjestyksen rikkomista lakkolaisten puolelta. Edellyttäen että näin on asianlaita täytyy minun, Tasavallan Presidenttinä, kehottaa pitämään huolta siitä, että poliisi tekee voitavansa lain ja laillisen järjestyksen rikkomisten estämiseksi.»

Asiasta syntyi lyhyt keskustelu. Leino sanoi, että poliisi ei ole saanut sellaisia ohjeita. Hän oli sitä mieltä, että laillista järjestystä oli noudatettava. Pääministeri Pekkala oli samaa mieltä ja sanoi – myös yksityisesti minulle jälkeenpäin – että Leino oli hallituksen neuvotteluissa jyrkästi lausunut tämän kannan.

Leino: Viime viikolla kun lakko oli alkanut Turussa, Heljas soitti hänelle, että Ruotsista on tulossa joku määrä lapsia, ja esittänyt, että poliisi purkaisi ja kantaisi lasten tavarat. Leino oli vastannut, että olisi tuskin suotavaa, että poliisi menisi tähän työhön. Lasten tavarain kanto oli sitten järjestetty toisin. Leino sanoi ilmoittaneensa, että lakia ja järjestystä on noudatettava, mutta että olisi vältettävä yhteentörmäyksiä poliisin ja lakkolaisten välillä. Muita määräyksiä ei ole annettu.

Pekkala: Leino on asettunut koko lakon ajan sille kannalle, että järjestyksen pitää olla hyvä.

Leino sanoi vielä, että kommunistinen puolue Turun piirissä ei ollut tietoinen tästä lakosta. Nyt on koetettava ottaa kosketus lakkolaisiin. Hulina on lopetettava.

En tahtonut enempää jatkaa keskustelua.

Ennen valtioneuvoston istuntoa puhuin Pekkalalle siitä, että Helsingin poliisilaitoksen päälliköksi oli nimitetty kommunisti.

Pekkala lupasi puhua Leinon kanssa. Huomautin myös, että liikkuvassa poliisissa on 3.000 miestä. Se on siis pieni armeija, joka on kommunistien käsissä, kun sisäministeri on kommunisti.

31.7. palasimme Kultarantaan. Harry Holma tuli mukanamme. Oli yötä Kultarannassa. Keskustelimme yhtä ja toista. Holma luuli joitakin neuvotteluja olevan käynnissä Vatikaanin ja Neuvostoliiton välillä. Hän katsoi, että jos Neuvostoliitto tulee diplomaattisiin suhteisiin Vatikaanin kanssa, niin se voi olla meille hyödyksi, koska Neuvostoliiton asenne muuhun maailmaan sen kautta tulee normaalisemmaksi. Siis: epäsuorasti voi olla meille hyödyksi.

Keskustelimme myös sodan mahdollisuudesta. Olimme molemmat samaa mieltä, että ei ole todennäköistä, että lähiaikoina sota syttyy.

5.8. Ainon 60-vuotispäivä. Vietettiin Kultarannassa. Aarne, Kaija ja lapset olivat läsnä. Myös Eino Koskimies rouvineen läsnä.

7.8. Pankinjohtaja G. Nevanlinna ja kunnallisneuvos Hiidenheimo rouvineen Kultarannassa – ynnä Jaakko ja Aino.

Sanoin, että talousmiesten puolelta on asioiden selvittely ja propaganda kovin heikkoa. Minun mielestäni oli tyynesti ja objektiivisesti numeroilla asioita ja vaatimuksia selitettävä. Nyt esiintyy kovin paljon yksipuolisuutta, kun taloudelliset asiat sotketaan yhteen poliittisten asioiden kanssa.

9.8. 12 norjalaista partiopoikaa johtajansa kanssa luonani. Antoivat minulle pienen lahjan.

8.8. sain kirjeen Holmalta.

Hän kertoi Tukholmassa lounastaneensa Güntherin kanssa (nykyään Rooman lähettiläs). »Hän sanoi tavalliseen suoraan tapaansa, että hän piti meidän kielteistä kantaamme Parisin konferenssiin nähden ainoana oikeana. Kun kysyin onko tämä käsitys myös V.D:n, hän sen myönsi, lisäten, että myös Boheman näin ajattelee.» (kts. Holman kirjettä.)

(Refl. Tämä on hauska kuulla. Günther ja Boheman ovat kokeneita miehiä ja Suomen ystäviä.)

Holma jatkoi kirjeessään:

»Puhuessamme uuden sodan mahdollisuudesta hän (Günther) osoittautui olevan aivan samaa mieltä kuin me (»kuka sitä sotaa kävisi» jne.) lisäten vielä alkaneensa viime aikoina jopa pitää mahdollisena, että eventualinen sota »kahden suurvallankin» kesken ehkä voitaisiin saada lokalisoiduksi. Tätä kantaansa hän ei kuitenkaan ehtinyt lähemmin perustella. Kun tapaamme Roomassa kuun lopulla, koetan tätä teemaa uudelleen kosketella.»

7.8. saapui Lontoosta seuraava sähke:

»Neuvotaan luottamuksellisesti ei anoa jäsenyyttä ennen sopimuksen voimaantuloa. Täkäläiset painostavat edelleen Neuvostoliittoa ratifioimaan.»

Refl. Minä olen koko ajan ollut sitä mieltä, että meidän ei ole kiirehdittävä anomusta päästä YK:n jäseneksi. 1) Sillä anomusten käsittely on joutunut suuren riidan esineeksi YK:n komiteassa. Ei ole syytä, että meidän anomuksemme tulisi samanlaisen riidan aiheeksi. – 2) Meidän asemamme tulee YK:ssa olemaan toistaiseksi vaikea, koska joudumme »Idän ja lännen» väliin. Sentähden on paras, että asia lykkääntyy, vaikka syksyyn 1948. Emme mitään sillä menetä.

Journal de Genève 1.7.47, pääkirjoitus

»L’exemple de la Finlande»¹. – Hyvin suosiollinen Suomelle (ja myös minulle). Suomi on osoittanut, että korrektit suhteet ovat mahdolliset kahden eri maailman välillä. Suomi on kehittänyt kansainvälisiä laitoksiaan sekä kulttuurisuhteita länsimaihin. »Un peuple courageux, tenace et loyal surmonte Ies difficultés issues de la defaite».²

(Kirjoitus on pantu talteen.)

¹ »Suomen esimerkki»

² “Urhoollinen, sisukas ja uskollinen kansa voittaa tappiosta aiheutuneet vaikeudet.»

14.8. Helsinkiin. Saavuimme kl. 5 i.p. 

14.8.47 kl. 5 luonani Kekkonen. Hän kertoi:

Hallitus ei kykene saamaan aikaan taloudellista kokonaisohjelmaa. Jos hallitus tekee jotain, niin se nostaa palkat. Työväki tietää, että kun tekee korpilakkoja, niin hallitus antaa perään. Mutta nyt ei ole muuta tehtävissä kuin antaa asioiden mennä vaaleihin asti ensi kesänä 1948; vaikka talous menee rempalleen, niin voitamme aikaa.

Minä: Eikö olisi sanottava, että saa mennä lakkoon – ottaa lakko vastaan?

Kekkonen: Ei pidä vielä nyt puhua lakoista. Vasta ensi syksynä. Ensi talvena tulee työn puutetta. Puutavaraliikkeillä on paljon raaka-ainetta. Ensi talvena tulee olemaan työttömyyttä.

Luullaan, että kommunistien kesken on suuntariitoja. Oikeisto: Hertta Kuusinen ja Leino ym. Kekkonen ei uskonut, että tässä on mitään perää.

Vesterinen oli kertonut, että Leino hallituksessa tuomitsee korpilakot, mutta tosiasia on, että kommunistit eivät tee korpilakkoja ilman lupaa.

Kekkonen kertoi, että maassa on suurta levottomuutta. Eräässä maalaisliiton neuvottelukokouksessa oli oltu sitä mieltä, että voidaan luopua viljanhinnan korotuksesta, jos se rauhan säilyttämiseksi on välttämätöntä.

Nyt olisi tarpeen Kekkosen mielestä:

1) että pääministeri hallituksen nimissä korostaisi, että meillä ei ole varaa hajaannukseen; yksimielisyyttä.

2) tuomitsisi selvästi korpilakot. Tämä rauhoittaisi kansaa.

Minä sanoin, että pitäisi saada kansa niin valveille, että aina kun kommunistien taholta laillisesta järjestyksestä poiketaan (korpilakot yms.), koko ei-kommunistinen kansa reagoi. Kehoitin Kekkosta miettimään tätä.

Kekkonen oli samaa mieltä ja lupasi toimia asiassa.

14.8. kl. 18.30 Fagerholm luonani. Hän kertoi:

Kenties tulee muutamaksi päiväksi vähän rauhallisempaa. Mutta miten kauan se tulee kestämään?

Palkkasäännöstelyn poistaminen: kommunistien tarkoitus on sen kautta miellyttää työläisiä. Sosialidemokraattisen teollisuustyöväen keskuudessa on hyvä mieliala. Mutta kun tulee lakko, on työläisten vaikea asettua sitä vastaan, koska lisäpalkkaa vaaditaan.

Sosialidemokraattien lehdet kirjoittavat nykyään kyllä paljon ja jyrkästi.

Leino oli sanonut toissa päivänä olevansa korpilakkoja vastaan. Fagerholm oli kehoittanut Leinoa sanomaan sen julkisesti.

Uudet vaalit: Vaalitappio lamauttaisi kommunisteja ja rohkaisisi muita.

Fagerholm kertoi juuri eilen kuulleensa huhuja, että aseellinen toiminta ei olisi kommunisteille vieras. Eräässä kommunistien konttorissa oli tavattu aseita. Huoneistoa oli korjattu ja kun työmiehet avasivat erään konttorin, niin siellä oli kiväärejä ja ammuksia. Pessi oli tullut työmiesten luo ja vaatinut, että tästä asiasta ei saa mitään puhua. Kauniaisissa olivat kommunistit toimeenpanneet harjoituksia (ilman aseita).

Fagerholm pelkäsi, kun poliisi on kommunistien hallussa, että jotain voi tapahtua. Hän kehoitti minua puhumaan Gabrielsonin kanssa.

Minä sanoin, että kun eduskunta kokoontuu, niin ryhmät voivat lähettää valtuuskunnan pääministerin luo kysymään näistä asioista.

Kysymykseeni Fagerholm vastasi, että meidän kansamme on kyllä hyvä, mutta voisi olla parempi. Erityisesti virkamiehet eivät ole enää niin lujia kuin ennen. Ei ole »Wibelius-henkeä». Maalaisliiton pitäisi ruveta ajattelemaan poliittisesti ja luopua ajamasta yksinomaan sianlihan yms. hintapolitiikkaa.

14.8. kl. 19.30 Tuomioja ja v. Fieandt luonani.

Tuomioja: Huoltotilanne on aika hyvä. Viljaa on turvattu ensi kesään (huhtikuuhun) asti. Sato on hyvä, paitsi heinä. Karjatalous: olemme saaneet ostaa väkirehuja ja leseitä. Voita ei tarvitse tuoda maahan. Väkilannotteita, muita paitsi typpeä, on riittävästi. Maatalous on lähtenyt käyntiin. On laskettu, että ensi vuonna tarvitsemme 350.000 t. viljaa ulkomailta, mutta se on luultavasti liian suuri numero. Perunaa ja sianlihaa tulee olemaan. Sokeria on koko tämän talven tarpeeksi.

Teollisuus: Tuotanto on edelleen noussut. Kun viime vuoden vapaa vienti oli 170 milj. dollaria, tulee se tänä vuonna olemaan 260 milj. dollaria.

Vientivolyymi

80 % verrattuna vuoteen 1935

n. 70 % » » 1938.

Kotimarkkinateollisuuden volyymi

120 %. verrattuna v. 1935

n. 100 % » V. 1938.

Meillä tulee siis olemaan 100 milj. dollaria enemmän vientiä kuin viime vuonna. Valuuttatila on parempi. Erityisesti Englannin sopimus, että saamme vaihtaa puntia dollareihin. – Keväällä ei Suomen Pankilla ollut mitään dollareita, nyt on 15 milj. dollaria.

Tuleva vuosi:

Tuomioja ja Fieandt molemmat olivat sitä mieltä, että vuosi 1948 tulee olemaan tyydyttävä, mutta vähän huonompi kuin vuosi 1947. Saamme kivihiiltä enemmän kuin tänä vuonna. Kaksi voimalaitosta valmistuu v. 1948.

Fieandt sanoi, että USA:ssa on yleinen mielipide, että ei tule depressiota.

Tuomioja ja Fieandt: Metsätyöt vähenevät vuonna 1948 ja tulee jonkun verran työttömyyttä. Mutta sen ei tarvitse olla suurta, koska toisilla aloilla on työväen puutetta.

Fieandt sanoi, että meillä on seuraavat neljä taloudellista probleemia:

1) Olisi päästävä pois inflatiopsykoosista. Kaikki spekuloivat suomenmarkkaa vastaan. Ei säästetä ja ostetaan mitä hyvänsä.

2) Asioita ei voida hoitaa, ellei valtiontaloutta saada tasapainoon. Tämä on ensimmäinen edellytys.

3) Täytyy hoitaa myös säännöstelypolitiikkaa: palkka-, hintasäännöstely, metsän myynti jm.

4) Yleinen rahapolitiikka vaatii hoitoa.

Suomen Pankin setelistö on noussut. Luotonanto, korkopolitiikka ja varsinkin investoimispolitiikka.

Fieandt: Suomessa on nyt suurempi korkeakonjunktuuri kuin koskaan Suomen historiassa on ollut.

Soteva maksaa mitä tahansa, voittoja tulee ym.

Tuomioja: Valtion budjetti ja talous pitäisi saada pienemmäksi. Verotus on liian korkea.

Fieandt: Valtion sektori on liian suuri.

Pitäisi saada pienemmäksi.

Palkat:

Fieandt: Täytyy yrittää. Linnarauha jossakin muodossa. Uusi indeksi.

Tuomioja: Pitäisi olla todellinen hallitusvalta maassa. Pitää antaa mennä lakkoihin, mutta järjestys on valtiovallan ylläpidettävä. Pekkalan pitäisi lyödä nyrkki pöytään. Tämä olisi ensimmäinen tehtävä.

Fieandt: Jos tulee esim. 10.000 työtöntä, niin kestääkö yhteiskunta?

Tuomioja: Uusi indeksi määräajaksi, jonka aikana valmistellaan palkkojen vapauttamista.

Minä: En ole varma, että voimme pitää yllä järjestystä, jos annetaan mennä lakkoihin. – Millä voimme sen ylläpitää? Tämä on peruskysymys. On ajateltava reaalisesti. Sitä meillä ei tehdä. Poliittinen epäreaalisuus on vienyt tähän onnettomuuteen. Nyt ainoastaan puhutaan, että on tehtävä sitä ja sitä, mutta ei oteta huomioon sitä poliittista tilaa, missä maa on. Kommunistit voivat saada aikaan suuria lakkoja ja he tulevat sen tekemään. Millä tavalla voidaan pitää järjestys? Tämä on peruskysymys.

Tuomioja ja Fieandt myönsivät tämän. Fagerholm sanoi, että hän on harkinnut asioita puhtaasti taloudelliselta kannalta ja edellyttänyt, että valtiokoneisto ja järjestyksen ylläpitäminen toimii niinkuin säännöllisissä oloissa.

Minä sanoin, että kommunistien esitys, että hinnat pannaan kiinni ja palkkasäännöstely lopetetaan, on vailla järkeä. Liber. oloissa hinnat ovat kiinni määrätyt kansainvälisellä kilpailulla ja kotimaisella kilpailulla, ja palkat määrätään sopimuksilla sen mukaan, mitä kannattaa maksaa.

Tuomioja sanoi, että hän on samaa mieltä. Tohtori Waris on jo 2 vuotta sitten ehdottanut palkkasäännöstelyn lopettamista. Nyt hän on alkanut perääntyä.

Lopputulos: uusi indeksi joksikin ajaksi, jonka aikana harkitaan palkkasäännöstelyn lopettamista.

Minä: Vientiteollisuudessa ei ole hintasäännöstelyä. Hinnat määräytyvät ulkomaiden hintojen mukaan.

15.8. Valtioneuvoston istunto kl. 11 a.p. Ennen istunnon alkamista minä esitin nykyisestä tilanteesta seuraavaa: Sisäpoliittinen asema on maassamme kehittynyt ikävään suuntaan. Eilisessä Turun Sanomissa oli (13.8.) ensimmäisellä sivulla huomattavassa muodossa seuraava uutinen:

»Kommunistinen propaganda kiihtyy.

Toimenpiteet tähtäävät valtiomuodon hävittämiseen.

Aivan viime aikoina on työmailla ryhdytty levittämään joukoittain lentolehtisiä, jotka on tähdätty kaikki kommunisteihin lukemattomia vastaan. Lentolehtisten allekirjoittajina on SKP:n puoluetoimikunta, piirijärjestöt tai n.s. »demokraattiset kunnallisjärjestöt». Sodan jälkeen eivät kommunistit ole siirtäneet näin julkisesti agitaatiokoneistoaan työmaiden piiriin. Lentolehtien fanaattinen ja törkeä sävy on kuitenkin herättänyt valistuneen työväen taholta hymyilyä. Huomattava on, että kommunistit ovat kiristäneet poliittisen toimintansa äärimmilleen. Työmaakokoukset ja torikokoukset sekä valistustilaisuudet antavat leimansa muuten rauhallisen maaseudunkin elämälle. Helsingistä, Vaasasta, Oulusta, Kotkasta ja Jyväskylästä on saapunut tietoja kommunistien toimenpiteistä, jotka tähtäävät voimassa olevan valtiomuodon hävittämiseen.»

Jatkoin: Niinkuin olen usein lausunut, en sekaannu puolueiden välisiin suhteisiin ja riitakysymyksiin. Mutta tässä on kysymys valtakunnan yleisestä perusasiasta, joka koskee sekä presidenttiä että valtioneuvostoa että koko kansaa. Nimittäin hallitusmuodon ja yleensä laillisen järjestyksen voimassa pitämisestä, josta sekä presidentti että valtioneuvoston jäsenet ovat tehneet valan. Pyydän saada kysyä, tietääkö valtioneuvosto ja sen jäsenet, miten tämän Turun Sanomain esittämän asian laita on.

Pääministeri sanoi, että hän ei tiennyt tästä asiasta mitään. Valitti, että sisäministeri Leino ei ollut saapuvilla.

Janhunen: Lentolehtiset koskevat ainoastaan palkka-asiaa. Ei poliittisia asioita. Ne ovat vastaus kommunisteja vastaan tehtyihin hyökkäyksiin.

Minä: Katson tässä yhteydessä olevan syytä esittää, että minulle on kerrottu, että Rintamamiesten Toverikunnan eräässä huoneustossa on löydetty aseita: kiväärejä ja panoksia – sekä että Toverikunnan jäsenet ovat eräässä paikassa pitäneet harjoituksia, tosin ilman aseita.

Kun tällaisia huhuja leviää, niin se aiheuttaa kansassa suurta levottomuutta.

Hiltunen kertoi eräästä lentolehtisestä, jonka sisältö oli törkeä, sekä eräästä tapauksesta, josta Sosialidemokraatissa tänä päivänä puhutaan.

Janhunen: Kommunistipuolueen järjestön nimessä ei ole toimittu muissa asioissa kuin palkka-asiassa. Rintamamiesten Toverikunnassa on ollut jyrkkää henkeä. Kommunistipuolueen taholta on koetettu toverikuntaa rauhoittaa, mutta Janhusen tiedon mukaan ei toverikunnassa ole mitään aseellista toimintaa ajateltu.

Pääministeri: Hallituksen puolelta on kiinnitetty huomiota mm. korpilakkoihin yms. Hallitus on onnistunut hyvin: on järjestänyt satamatyömiesten lakon ym.

Mitä huhuihin tulee, olisi huhujen levittäjät annettava ilmi, jotta voidaan asia tutkia. Jos on asekätköjä ja sotilasharjoituksia, niin siihen on käytävä kiinni.

Vesterinen: Kansan keskuudessa mieliala on kiihtynyt ja levoton. Huhuja aseista ym. leviää kansan keskuuteen. Näihin asioihin on puututtava, sillä tässä on kysymys vaarallisesta asiasta. Jos tällaisia (tietoja) todella esiintyy, niin on kovakouraisesti otettava kiinni.

Murto: Suojeluskuntien järjestöillä, jotka on lakkautettu, on hallussaan aseita. Tämä herättää paljon levottomuutta. Pomminheitot ja salaseurat yms. herättävät ajatuksia, että kansanvaltaista järjestelmää ei pidetä yllä. Eräät matkapuhujat ovat puhuneet paljon Neuvostoliittoa vastaan. Myös eräät eduskunnan jäsenet ovat puhuneet pahaa Neuvostoliitosta. Valtion laitosten toimintaa kovasti arvostellaan.

Heljas: Valtiollinen poliisi on herättänyt paljon arvostelua. Sen pitäisi nauttia hyvää mainetta. Olisi toimeenpantava tutkimus valtiollisen poliisin toiminnasta.

Pääministeri: Voisi hyvin asettaa komitean tutkimaan valtiollisen poliisin toimintaa.

Vesterinen: Leino ilmoitti, että hän on aikonut asettaa tällaisen komitean.

Minä: Se on hyvä asia. Komitea on asetettava sellainen, että se herättää yleistä luottamusta.

Pääministeri: Valitti, että sanomalehdet kirjoittavat kovin pahasti. Niitä pitäisi sensuroida, vaikka hän ei ole sensuurin ystävä.

Minä: Ei pidä ryhtyä sensuuria käyttämään. Vapaa lehdistö on paras ja kuuluu demokraattiseen järjestykseen. Sitäpaitsi rauhansopimuksessa olemme suostuneet ylläpitämään sananvapautta.

Lopuksi minä kehoitin valtioneuvostoa ja sen jäseniä kääntämään huomionsa niihin asioihin, joita olen esittänyt, ja pitämään huolta siitä, että laillinen järjestys säilyy.

Sitten minä lausuin seuraavaa:

Vapaa Sana kirjoitti joku päivä sitten Maakansaa vastaan:

»SKDL:n on ollut pakko tarttua ainoaan tehokkaaseen vastapainoon rahan ulkoparlamenttarismille: joukkoihin. ––– Näin menetellessään SKDL on vakuuttunut siitä, että sen takana on kansakunnan etu ja myös kansan enemmistön tahto, joka nykyisen puoluejärjestelmän vallitessa ei luonnollisella tavalla pääse ilmenemään.»

Tämä päivänä – lausuin – Vapaa Sana selitteli edelleen kantaansa, mutta sen selityksen johtava lanka oli, että eduskunnan asema kansan mielipiteen ja tahdon ilmaisijana kielletään.

Tämä on – jatkoin – merkillistä, etten sanoisi tavatonta puhetta. Tämä kanta ei sovellu suomalaiseen eikä pohjoismaalaiseen eikä länsimaiseen demokratiaan eikä järjestettyyn valtioelämään eikä Suomen perustuslakeihin.

Tämä kaikki koskee eduskunnan perustuslainmukaista asemaa ja siis laillisen järjestyksen voimassa pitämistä.

Mielestäni olisi valtioneuvostolla syytä harkita, olisiko tämän asian ja muiden siihen liittyvien seikkojen johdosta jonkunlainen reagointi tarpeen.

Lopuksi koskettelin erästä murheellista ilmiötä. Kansamme on menossa – lausuin – hajalle. Hajoittavat tendenssit ovat kovasti päässeet valtaan. Pitäisi saada jotain kansan kokoamiseen suuntautuvaa. Kaikesta erottavasta huolimatta pitäisi yksimielisyys olla kansassa laillisen järjestyksen ja perustuslakien noudattamiseen nähden.

Minusta olisi syytä harkita, voisiko valtioneuvoston taholta tässä suhteessa jotakin tehdä.

Kehoitin valtioneuvostoa ja pääministeriä harkitsemaan kaikkia näitä asioita.

 15.8. Kl. 14 otin vastaan Ruotsin uuden lähettilään Johanssonin.

Huomautin Suomen kuuluvaisuudesta Pohjolaan ja läheisistä suhteista Ruotsiin. Neuvostoliiton kanssa tahdomme ylläpitää hyviä suhteita ja myös olla sivistyksellisessä kosketuksessa, mutta Venäjä on meille kuitenkin vieras. Tämä ei ole kritiikkiä, vaan toteamista. Me kuulumme Pohjolaan. Meille on ei ainoastaan ilahduttavaa, vaan myös tärkeää, että intressi Ruotsissa ja pohjoismaissa meitä kohtaan ei laimene.

Johansson sanoi mm., että kun hän nyt palasi Ruotsiin 10 vuoden poissaolon jälkeen, hän huomasi, että Ruotsissa on intressi Suomea kohtaan suurempi, paljon suurempi kuin se oli 10 vuotta sitten.

Minä lausuin siitä iloni. Sanoin ohimennen, että Suomella ja Ruotsilla on sellainen yhdysside, kuin 350.000 hengen suuruinen ruotsinkielinen väestö Suomessa.

Vastaanoton jälkeen 15.8.47 keskustelu Enckellin kanssa.

1) Vatikan med Bern.¹

Gripenberg tahtoo päästä Berniin.

2) Tukholmaan: Törngren.

Otetaan selvää Törngrenin kielitaidosta.

3) Jugoslaviaan:

Svento ensin esitti konsuli Niskasta. Ulkovaliokunnassa vastustettiin.

Sitten Svento esitti Jacobssonia.

Jacobsson oli ollut Enckellin luona ja puhui myös Göteborgin konsulaatista. Hänen ruotsinkielentaitonsa on huono.

Keto Voionmaalle: SKDL:n piirissä ollaan Jacobssonia vastaan.

E. Vaivanne Göteborgiin??

4) Berliniin kauppaedustaja: Seppälä.

5) Ulkovaliokunnassa sitä mieltä, että ei YK:hon, ennenkuin rauhansopimus on ratifioitu.

Venäläiset samoin kuin englantilaiset näyttävät olevan samaa mieltä.

¹ Vatikaani Bernin (lähetystön) yhteyteen.

15.8. Vesterinen luonani.

1) Lapin maaherran virka.

Hannula pitäisi nimittää vakinaiseksi. Lupasin puhua Janhusen kanssa Hiililän nimittämisestä Kansaneläkelaitokseen.

2) Sitten Vesterinen otti esille sen, mitä minä olin esittänyt presidentin yksityisessä istunnossa.

Vesterinen kertoi: Eräs Turun lakkolaisten kokouksesta tullut henkilö oli kertonut, että lakkolaiset olivat ilmoittaneet, että jos otetaan bensiniä valtion autoihin, niin 3.000 miestä Crighton-Vulcanin tehtaasta tulee sen estämään. Lakkokokouksessa oli eräs miehistä sanonut, minkä tähden ei käytetä aseita, kun meillä niitä on.

Vesterinen sanoi tänä aamuna kertoneensa kaiken tämän pääministerille. Pekkala oli luvannut ottaa asian esille.

Vesterinen kertoi myös samasta maalaisliittolaisten neuvottelusta, josta Kekkonen oli minulle kertonut. Vesterinen sanoi lausuneensa maalaisliittolaisille, että nyt ei pidä pienistä asioista riidellä. Täytyy säilyttää rauha, luopua viljan hinnan korotuksesta yms. »Jos menee talon kiinnekirja, niin mitä hyötyä on hintojen korotuksesta», Vesterinen oli sanonut.

Polttopuun säännöstelystä oli ehdotus, että se pitäisi panna takaisin.

Maalaisliittolaisten neuvottelukokouksessa Kekkonen ja Niukkanen olivat lausuneet, että kun tulee työttömyys, niin kyllä työpaikka-asia selviää ja kyllä työläiset tulevat töihin. Vesterinen oli vastannut, että se on vanhanaikainen käsitys, ja jos tulee työttömyyttä, niin kommunistit voivat väittää, että nykyinen järjestys ei kykene asioita hoitamaan ja olot tulevat vain pahemmiksi.

Minä olin samaa mieltä kuin Vesterinen.

20.8. ajoin Helsinkiin Kultarannasta. Kl. 5 i.p. Takki luonani:

Rydman ja Piha Suomen Työn Liitosta samalla kertaa. Pyysivät minua pitämään puheen Messuhallissa 29.9.47.

Lupasin, jos tekevät minulle ehdotuksen puheeksi. Lupasivat.

Takki sitten (jäätyään yksin kanssani) kertoi:

1) Kansainvälisen Pankin valtuuskunnan kokoukseen Lontoossa huomioitsijoiksi Tuomioja ja Krogius.

2) Ulkomaankauppamme on mennyt hyvin. Vienti 1/2 vuodessa 15 milj. dollaria. Tuonti tulee koko vuonna olemaan 300 milj. dollaria ja se nähtävästi voidaan maksaa viennillä.

3) Sitten puhuimme palkka- ym. asioista.

21.8. Janhunen luonani (kl. 11 a.p.).

Sanoin, että Hannula täytyisi nimittää vakinaiseksi Lapin lääniin. Hillilä olisi sentähden nimitettävä vakinaiseksi Kansaneläkelaitokseen, jotta hän luopuu Lapin maaherran paikalta.

Janhunen sanoi, että Hillilän dieetti ei ole ollut aina hyvä. Viime aikoina on ollut parempi ja Hillilä on tehnyt työtä.

Kehoitin Janhusta järjestämään Hillilän asian, sillä ei ole hyvä, että Hannula edelleen on v.t., kun on ollut jo 3 vuotta väliaikaisena maaherrana.

21.8. kl. 4 i.p. Kekkonen luonani.

Kysyin, mitä kuuluu politiikasta.

Kekkonen ei ollut tavannut viime päivinä ihmisiä. Hänen mielestään olisi nykyisen hallituksen annettava istua paikoillaan ja yrittää järjestää taloudellisia asioita.

21.8. kl. 5 Fagerholm.

Hän kertoi, että viime päivinä on tuntunut siltä kuin olisi vähän enemmän rauhallista kommunistien taholta. Kommunistit nähtävästi ovat huomanneet, että yleisö on ruvennut reagoimaan heidän menettelynsä johdosta. Kommunistit eivät halua uusia vaaleja.

Fagerholm sanoi, että Hakkila aikoo asettua ehdokkaaksi ensi vaaleissa. Fagerholm katsoi, että se ei ole hyvä.

Minä vastasin, että minä puolestani en sekaannu millään tavalla vaaleihin enkä ehdokkaisiin. Olen sitä mieltä, että vaalien tulee olla täysin vapaat.

Lausuin puoliksi leikilläni, että myös rauhansopimuksen mukaan me olemme velvolliset ylläpitämään täydellistä vapautta ja demokratiaa. Sentähden ei voi vaaleihin sekaantua millään tavalla.

21.8. luonani Sundström. Söimme ensin illallisen ja sitten keskustelin hänen kanssaan.

Sundström kertoi, että Kollontay oli ollut kovin iloinen siitä, että me olimme kieltäytyneet Marshall-suunnitelmasta; hän oli soittanut Sundströmille.

Minä puhuin laajasti Sundströmille omasta kannastani ja politiikastani. Viittasin Pravdan kirjoitukseen, jossa valitettiin, että Venäjällä esiintyy »kapitalistista» hapatusta ja »länsimaisuuden» ihailua. Se on merkillistä. Merkillistä myös on, että venäläisten lehtien täytyy niin hirmuisesti tehdä propagandaa saadakseen kansan tekemään työtä ja pysymään innostuneena. Suurin osa sisältöä on taloudellista rumputulta.

Sundström sanoi, että hän oli myös pannut tällaiset kirjoitukset merkille. Hän oli puhunut eräiden sotilaiden kanssa, jotka olivat olleet ulkomailla. He olivat lausuneet ihmettelynsä (ihastuksensa) siitä, mitä olivat nähneet ulkomailla: vapaus ja hyvät olot. Sundström sanoi, että venäläisten lehtien pääsisältö on kansan opetusta: yhtämittaa puhutaan ja innostutetaan kansaa täyttämään taloudelliset tehtävät. Näitä kirjoituksia ei viitsi lukea. Sundström – merkillistä kyllä – kritikoi venäläisten yksipuolista menettelyä. Venäjän kansa saa aivan väärän kuvan ulkomaista ja luulee, että neuvostosivistys on kaikkein korkein. Kemenov oli pitänyt esitelmän, jossa oli näyttänyt Picasson taulua osoitukseksi, miten dekadentti on kapitalistinen sivistys.

Minä luin Sundströmille erohakemuksemme lokakuussa 1909 ja sanoin, että tällaista minä nytkin tahdon käyttää. Olen vanhasuomalainen, mutta en hyväksy bobrikoffilaisuutta. Venäjällä on täällä ainoastaan sotilaallinen intressi.

Sanoin myös: Emme voi hyväksyä muuta kansan tahtoa kuin eduskunnan.

Sundström kuunteli ja merkitsi muistiin.

Minä selitin Sundströmille kantaamme Marshall-suunnitelman asiassa. Se ei olisi voinut muuttaa meidän taloudellista suunnitelmaamme, joka on olosuhteiden kautta määrätty. Taloudellisesti meidän olisi ollut edullista olla Pariisissa mukana. Mutta sitten kun havaitsimme, että Neuvostoliitto ottaa asian kokonaan poliittiselta kannalta, päätimme antaa kieltävän vastauksen. Siitä voi olla seurauksena, että emme saa Amerikasta luottoa, ja silloin voi olla mahdollista, että emme voi täyttää sotakorvauksia. Tämä osoittaa, että meidän kannaltamme kielteinen päätöksemme Marshall-suunnitelmaan nähden oli meidän puoleltamme sangen suuri uhraus, jonka teimme poliittisista syistä Neuvostoliittoon nähden.

22.8. Aarne Yrjö-Koskinen suuruksella. Sitten keskustelimme.

Yrjö-Koskinen sanoi mm., että Turkin ulkoministeri oli sanonut hänelle, että YK:sta ei tule mitään suurvaltojen veto­-oikeuden vuoksi.

22.8. Presidentin esittely. Listalla sotaylioikeuden yhden osaston lisääminen asekätköjuttua varten.

Ennen istunnon alkua yksityisessä keskustelussa otin tämän asian esille. Sanoin, että minkätähden ei aseteta useampaa osastoa. Asekätköjuttu pitkittyy niin kauan, että siitä tulee lopuksi farssi. Aluksi yleinen mielipide paheksui asekätkötoiminnan, mutta nyt mielipide alkaa muuttua: katsotaan, että asiaan viedään sellaista, joka on vähämerkityksellinen, ja sen kautta pääasia häviää. Kysyin, kuinka paljon on aikomus asettaa syytteeseen.

E. Pekkala vastasi: 1.800 on aikomus panna syytteeseen.

Minä sanoin, että se on aivan liian paljon. Asiasta tulee operetti. Minun mielestäni jo 200 olisi paljon, mutta paras olisi rajoittaa syytteet esim. sataan ja saattaa asia nopeasti ratkaisuun.

Pääministeri oli myös sitä mieltä, että asia on mennyt kovin pitkäksi. Valvontakomissiokaan ei välitä pikkusyyllisistä. Olisi asetettava nyt kaksi osastoa ja nopeasti saatava ne toimintaan.

Minä kehoitin valtioneuvostoa harkitsemaan kysymystä syytettyjen lukumäärän rajoittamisesta ja asian saattamisesta nopeasti päätökseen

Päätettiin asettaa kaksi osastoa.

22.8. kl. 2 Enckell luonani. Erinäisiä asioita.

22.8. kl. 3 i.p. Suviranta.

Suviranta lähtee Köpenhaminaan Norden-yhdistyksen asettamaan taloudelliseen komiteaan. (Giorts, Ruotsi, Bramsnaes, Tanska, prof. Pedersen, Norja ja Suviranta, Suomi)

Suviranta kysyi, saako viedä minun tervehdykseni.

Vastasin, että kyllä saa.

Suviranta kertoi ajatelleensa, että kun valuutat melkein stabilis. olisi meidän otettava esille kysymys pohjoismaiden yhteisestä rahayksiköstä.

Minä sanoin, että se on hyvä asia. Kehoitin miettimään.

Suviranta aikoo Köpenhaminassa ottaa tämän asian esille. Kysymys on ainoastaan aivan valmistelevasta neuvottelusta.

Sitten puhuimme taloudellisesta asemasta.

Suviranta sanoi, että ulkomaankauppa on mennyt hyvin, mutta on epävarmalla pohjalla, koska maailma menee samanlaiseen kriisiin kuin ensimmäisen. maailman­ sodan jälkeen. Sauve-qui-peut.¹ Kysymys on, jaksaako Amerikka ylläpitää ja auttaa Eurooppaa.

Rejl. Tämä on pessimistinen näköala.

¹ Pelastautukoon ken voi.

24.8. Wuoren raportti 6.8.47.

Wuori kääntyi Foreign Officen puoleen pyytäen saada tietää sen mielipiteen kysymyksestä, olisiko Suomen kannalta edullista anoa jäsenyyttä YK:ssa jo ennen rauhansopimuksen voimaantuloa. Foreign Officen asiantuntijat olivat erikseen pohtineet tätä kysymystä.

Epävirallisesti ja luottamuksellisesti Foreign Office halusi sanoa, että Suomella ei olisi aihetta anoa jäsenyyttä YK:hon ennen rauhansopimuksen voimaantuloa. Unkari, Bulgaria ja Romania olivat kyllä anoneet jäsenyyttä, mutta ei ole todennäköistä, että näiden maiden anomuksia voitaisiin käsitellä, ennenkuin rauhansopimukset ovat tulleet voimaan. Wuori sai sen vaikutelman, että Foreign Office ei haluaisi nähdä Suomea siinä joukossa, joiden anomuksia pyritään lykkäämään.

Sen sijaan Foreign Office katsoi, kuten aikaisemmin, että Suomelle olisi eduksi pyrkiä YK:n jäseneksi rauhan voimaantultua. Jäsenyyden edut ovat ilmeisesti suuremmat kuin YK:ssa olemisen haitat.

Lontoossa ymmärretään Suomen asema ja että ymmärrettäisiin myös ja käsitellään suopeasti Suomen kannanottoja YK:ssa siinäkin tapauksessa, että ne menisivät ristiin Englannin kannanottojen kanssa.

24.8. J. Kahma lähetti p.m:n mm. keskustelustaan USA:n apulaisulkoministerin Claytonin kanssa. Clayton katsoo, että USA voi käydä kauppaa myös Suomen kanssa, mutta ei antaa luottoa ja tuskin sallia Suomen velkasitoumuksia Jälleenrakennuspankille sijoittaa USA:n markkinoille, joten siis myös lainat pankin kautta tuskin Suomelle käyvät mahdollisiksi.

Refl. Saa nähdä, miten selviämme, kun emme menneet mukaan Marshall-suunnitelmaan.

22.8. Keskustelu Enckellin kanssa.

1) Gripenbergin kirje keskustelusta Undénin kanssa ja erään Johanssonin kanssa.

(Saatava luettavaksi)

2) M. Pekkala: Toivola pyrkii Berniin,

Hiitonen samoin.

3) Kunnaksen asia.

Pyysin saada siitä selostuksen.

28.8. Helsinkiin.

Kl. 17 englantilainen korresp. Fischer rouvineen luonani. Kävimme läpi hänen korrehtuurinsa. – Miellyttäviä ihmisiä.

Pian tultuani Helsinkiin Savonenkovin adjutantti toi minulle kirjelmän, Savonenkovin allekirjoittaman, joka koskee 22.8.47 tapahtunutta Hentusen hulinaa.

29.8. neuvoteltuani Ståhlbergin ja Enckellin kanssa, vastasin, että olen jättänyt kirjelmän valtioneuvostolle asianmukaista käsittelyä varten.

Lähetin kirjelmän valtioneuvostolle.

29.8. Presidentin istunto.

Sen jälkeen ilmoitin Savonenkovin kirjeestä.

Sitten otin esille Stockholms Tidningenissä olleen kirjoituksen Suomen valtiollisesta poliisista ja kommunistipuolueen valvontaelimestä. Siinä oli kaksi asiaa:

1) Presidentin, pääministerin ja hallituksen jäsenten ym. puhelinkeskusteluja valtiollinen poliisi kuuntelee.

2) On olemassa kommunistisen puolueen salainen vakoilujärjestö. Viimeksi mainitun on kommunistisen puolueen johtokunta väittänyt valheeksi.

Kysyin, voiko Leino antaa jotakin selvitystä ensimmäiseen nähden.

Leino sanoi, että sodan aikana valtiollinen poliisi kuunteli puheluja puhelinkeskuksessa. Tämän vuoden alusta on tämä puhelimien kuuntelu valtiollisen poliisin taholta lopetettu. Mutta on saatu selville, että meillä on ollut muita järjestöjä, jotka ovat kuunnelleet puhelimia – mm. Zdanovin ja Stalinin puheluja.

Minä sanoin sitten, että haluan saada täydellisen selonteon Kunnaksen jutusta ja myös lukea asiakirjat, kun ne ovat saatavissa.

1.9. valtioneuvosto asetti tämän tutkijatoimikunnan: puheenjohtaja maaherra Ahlbäck, jäsenet, Oikeuskanslerinviraston sihteeri ja sisäasiainministeriön hallitusneuvos Mantere.

29.8. kl. 15 lähdin Kultarantaan.

30.8. Neuvostoliitto ratifioinut rauhan. Vihdoinkin!

3.9. Helsinkiin.

4.9. Kirje Wuorelle.

(konsepti kirjeiden joukossa – kts. sitä)

4.9. Säkkijärveläisten lähetystö luonani siirtoväen asioissa. Antoi minulle kirjelmän. (edustaja Virolainen, maanvilj. Ahola ja Seppä, nti Könönen)

4.9. Vuorineuvos Kivinen, Sotevan johtaja, luonani.

Kivinen kertoi: Keskusteluja venäläisten kanssa sotakorvauksesta ja siinä esiintyvistä vaikeuksista on ollut kauan. Tämän vuoden tammikuussa venäläiset ilmoittivat olevansa valmiit suurempaan vaihtoon tavararyhmien välillä. Äsken saatiin aikaan sopimus.

Sen edut ovat meille: Tiedämme nyt, missä ollaan. Venäläiset eivät ole antaneet täsmällisiä tietoja valmiista tehtaista, joita tähän asti on sisältynyt sopimukseen. Nyt on uusista tavaroista aivan tarkat tiedot. Modernien koneiden määrä, joita meidän olisi pitänyt tilata ulkomailta, on vähentynyt uudessa sopimuksessa. Syynä venäläisten suostumukseen on nähtävästi se, että ovat saaneet Saksasta riittävästi erilaisia koneita, joita enää eivät tarvitse meiltä.

Meidän metalliteollisuutemme on jo riittävästi laajentunut sotakorvausta varten tai on par’aikaa laajentumassa.

Venäläiset ovat asettuneet yhä enemmän pelkän kaupallisen asenteen kannalle.

Erityisesti on venäläisten suhtautuminen meihin muuttunut paremmaksi Marshallin suunnitelman jälkeen ja sitten kun me olimme kieltäytyneet siihen osallistumasta. Ovat nyt alkaneet antaa meille raaka-aineita. Venäläiset tahtovat auttaa meitä, jotta voimme suorittaa sotakorvauksen.

Kivinen sanoi, että hallitus on ilmoittanut venäläisille, että sotakorvausta ei voida suorittaa, kun emme mene Marshallin suunnitelmaan. ??

Obs! Refl. Mitä tämä on? Täytyy ottaa selvä.

Sakkokorot: Sopimus on melko selvä siinä, että sakkokorot lasketaan kuukausittain.

Tänä vuonna sakkokorko tulee nouse­ maan 1,8 milj. dollaria. Siitä on 95 % sellaista, joka ei riipu meistä.

Hallituksen olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta tämä sakkokorko saadaan pyyhityksi pois.

Ensi vuonna meidän mahdollisuutemme suorittaa sotakorvaus säännöllisesti on parempi.

Puhe 6.12.47: Kivisen mielestä voi sanoa: Neuvostoliitto on viime aikoina myynyt meille raaka-aineita sotakorvausteollisuuteen, sotakorvaustuotannon ylläpitämiseen ja varmentamiseen.

Saksalaiset saatavat: Niistä huolehtiminen on annettu myös Sotevalle, nimitt. 3.020 milj. mk.

Siitä on tehty sopimus, millä tavalla se suoritetaan. Tämän vuoden loppuun tulee siitä suoritetuksi 30 %. Koko summa tulee suoritetuksi kahdessa vuodessa, paitsi troolarit.

Kivinen sanoi mm., että venäläiset kyllä antavat perään, kun ollaan lujia eikä myönnytä. Niin oli asianlaita saks. saatavien järjestelemisessä. Venäläiset olivat saaneet sen käsityksen, että me kyllä suostumme heidän vaatimuksiinsa, mutta kun huomasivat, että emme suostu, niin antoivat perään.

5.9. Presidentin esittely kl. 11. Kl. 3 lähdin Kultarantaan.

6.9. Tohtori Eirik Hornborg, Helsinki.

Hyvä Veli,

Kirjoituksesi johdosta tänään tulleessa Arguksessa en voi olla tekemättä seuraavat huomautukset:

1) Venäläiset antavat kyllä neuvotteluissa perään, joskaan ei aina ja kaikissa kohdissa. Syksyllä 1939 Stalin teki eräitä modifikatioita Kannaksella ja luopui myös Hangon niemestä eräitä saaria vastaan. Hän odotti meiltä kompromissiehdotuksia, mutta me emme voineet sellaisia tehdä muuta kuin aivan minimaalisia.

2) Ollessani Moskovassa lähettiläänä tapahtui tällaista vielä esim. Hangon kauttakuljetuksessa ynnä eräissä muissa asioissa.

3) Keväällä 1944 neuvotteluissa olisimme ennen kaikkea pelastaneet Porkkalan; siitä ei ollut mainittu kirjallisissa ehdoissa, jotka Molotov meille antoi. Porkkalan jääminen venäläisille ei ole rahalla korvattavissa.

4) Ei ole mitään epäilystä, että sotakorvaus olisi saatu alenemaan, ottaen huomioon mm. Vyshinskin lausunnon sanomalehtikonferenssissa 24.4.44.

5) »Varmuuteen rajoittuvalla todennäköisyydellä» voi mielestäni myös sanoa, että yhden kuukauden aika saksalaisten poisajamiseksi olisi saatu pidennetyksi. Vuoden 1944 lopulla aikaa oli 2 ½–3 kk. Stalin ei olisi tällaisen asian vuoksi antanut sopimuksen raueta.

6) Välirauhan jälkeen ovat venäläiset useammassa kysymyksessä antaneet perään. Esim. meille tärkeässä saksalaisten saatavia koskevassa asiassa, jossa he viimeiseen asti pitivät kiinni meille vaarallisista ehdoista, mutta viime tingassa hyväksyivät meidän ehdotuksemme, että lopullinen rauha on samanlainen kuin välirauha on ollut. Selvä on sen kautta, että välirauhassa nimenomaan on sanottu, että sen pääartiklat otetaan lopulliseen rauhaan. Se oli oikeastaan »preliminäärisopimus».

Terveiset lngeborgille.

Ystävyydessä

J.K.P.

7.9. Turun tuomiokirkossa. Arkkipiispa ja englantilainen piispa Hunter saarnasivat. Sen jälkeen arkkipiispan luona illallisella.

Arkkipiispa oli ollut kesän Ahvenanmaalla. Kertoi, että siellä on erityisesti nuoremman polven kesken ajatus Ahvenanmaan liittymisestä Ruotsiin suurimmaksi osaksi kadonnut.

10.9. Helsinkiin.

11.9. Fagerholm luonani.

Fagerholm oli huolestunut lakkojen johdosta. Kommunistit agiteeraavat kovasti. Hiltunen oli eilispäivänä ollut myös pessimistinen.

Fagerholm kehoitti minua puhumaan Huunosen kanssa.

Korsholman lääni. – Esille lähiviikkoina.

Fagerholm katsoi, että minun kenties olisi syytä puhua asiasta ryhmien puheenjohtajien kanssa.

Sosialidemokraateista: Peltonen ja Lumme.

Maalaisliitosta: Koivisto ja Niukkanen.

Kokoomuksesta: Salminen. Lupasin puhua.

12.9. Kekkonen luonani.

Kutsui ensin suomalais–ranskalaiseen maaotteluun.

Kekkosen mielestä tilanne näyttää huonolta. Mutta Kekkonen ei ollut niin pessimistinen kuin Fagerholm, jonka puheesta kerroin. Kekkonen sanoi, että kansa kyllä pitää. Kommunistit vähenevät vaaleissa.

13.9. Dr Bo Enander luonani. – Pitkä 1 1/2 tunnin keskustelu. Esitin hänelle näkökohtiani.

14.9. Enckell luonani.

1) Hamilton jää pois 4 kuukaudeksi. – Enckell epäili, onko yhteydessä spioniprosessin kanssa.

2) Scott agrem. Huomenna istunto.

3) Hollannin ja Belgian lähettiläät olivat tuoneet kirjeen, jossa Suomi kutsutaan osallistumaan Euroopan tulli-unionin käsittelyyn.

4) Jäähyväispäivälliset valvontakomissiolle. Abramov oli äsken keskustellut Enckellin kanssa ja oli ollut erittäin hyväntahtoinen. Kertonut, miten Vyshinski oli puhunut kauniisti Enckellistä ja ylistänyt häntä.

5) Abramov oli ilmoittanut alkavansa toimittaa aikakauskirjaa kulttuuriasioita varten.

14.9. Ranska-Suomi maaottelu. Olin 1/2 tuntia läsnä.

15.9. Lerche toi Tanskan kuninkaan kirjeen, jossa hän ilmoitti isänsä kuolemasta ja että oli noussut valtaistuimelle.

16.9. Presidentin esittely.

Sitä ennen keskustelin M. Pekkalan kanssa, joka oli hyvin huolissaan korpilakoista ja muista rauhattomuuksista.

Esittelyn jälkeen otin esille nykyisen tilanteen. M. Pekkala esitti saman, mitä oli puhunut minulle, ja esiintoi huolestumisensa. Huomautti, että lakkolaiset tahtovat estää sotakorvaustavaroiden kuljetuksen. Kolmannesta sotakorvausvuodesta on 3 päivää jäljellä.

Minä käytin sen jälkeen puheenvuoron ja sanoin, että jos tällaisia epäjärjestyksiä jatkuu, vie se koko maamme ja kansamme turmioon. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että tällainen meno (korpilakot, estävät sotakorvaustavaroiden kuljetuksen, mikä on epäisänmaallinen teko, yms.) vie maamme ja kansamme turmioon. Sanoin, että nyt on tartuttava kovasti asiaan kiinni. Laillinen järjestys on saatava ylläpidetyksi.

Puhuin jotenkin ankaria sanoja. Sanoin myös, että minä en sekaannu puolueasioihin, mutta tässä on kysymys koko valtakuntaa koskevasta asiasta, laillisen järjestyksen ylläpitämisestä, ja se on myös presidentin asia, samoin kuin se on valtioneuvoston ja eduskunnan asia. Lisäsin, että toivon, että nykyinen hallitus olisi paikallaan ensi vaaleihin asti, jotka pidettäisiin ensi kesänä laillisena aikana, mutta nykyiset olot, elleivät ne parane, voivat pakottaa pitämään uudet vaalit, jotta kansa saa lausua vaaleissa sanansa. Vaalien jälkeen tullaan maassa elämään sen pohjalla, minkälaisen kokoonpanon uusi eduskunta saa. Ulkopuolisille voimille ei siinä anneta vaikutusta.

17.9. SAK:n johtaja Huunonen luonani.

Huunonen kertoi:

Pitkän aikaa on SKP:n (Suomen kommunistisen puolueen) keskuudessa ollut kaksi suuntaa: jyrkkä ja maltillinen. Niiden kesken on ollut taistelua. Palkkasäännöstelyasia antoi jyrkälle suunnalle hyvän lähtökohdan, josta se on voinut toimia sosialidemokraatteja vastaan. Kommunistien maltillinen suunta on laskenut irti voimat, joita se ei enää voi hillitä.

Tosiasia on, että alimmat palkat ovat laittomat, ja tämän vuoksi ovat kommunistit palkkakysymyksen varjolla saaneet mukaan muita, jotka eivät ole kommunisteja. Lakot on tähdätty palkkasäännöstelyä ja SAK:ta vastaan. Palkkavaatimukset on otettu taktillisista syistä mukaan. Tarkoitus on kaataa palkkasäännöstely, mutta mikä on sen takana, on vaikea sanoa. Kommunistit eivät halua sellaista tilannetta, että työmarkkinoilla tulisi rauha. Ja jos palkat sidotaan indeksiin, niin silloin tulisi rauha, koska työväki odottaisi, kun palkat nousevat indeksin mukaan. Kommunistit haluavat pitää työtilanteen mahdollisimman sekavana ja epävarmana.

Kommunistien maltillinen suunta ei nähtävästi tahdo, että me menetämme itsenäisyytemme. Maltilliset ovat päässeet vallan makuun ja ovat tyytyväisiä. Jyrkemmät tahtovat tehdä Suomesta neuvostovaltion. Se on ohimennen päässyt lipsahtamaan heidän suustaan.

Minä: Onko kansa niin heikko ja kehittymätön, että se ei huomaa tätä ja että se ei tahdo pitää kiinni Suomen itsenäisyydestä ja kansallisesta olemuksesta? Jos niin on, ei meillä ole pelastusta.

Huunonen: On kuitenkin valoisampia puolia. Tampereella alkoi lakko Tampellassa, mutta Lokomo ei mennyt mukaan. Tampellassa on kovalla agitaatiolla ja terrorilla saatu lakko aikaan, käyttämällä palkkakysymystä avuksi. Apu- ja sekatyöväen palkat ovat huonot. Työväen keskuudessa on voimia, jotka eivät hyväksy kommunistien menettelyä. Mutta me (SAK ja sosialidemokraatit) emme ole voineet tehdä työväelle selväksi, miten asiat oikeastaan ovat: emme ole voineet puhua selvästi menetetyistä alueista ja sotakorvauksista ja siirtoväen asiasta. Mutta kommunistit käyttävät tilaisuutta ja esittävät kaiken yksipuolisesti ja väärin. Myös yksityisten liikkeiden voitoista pitävät suurta ääntä.

Kommunistit ovat miehittäneet eräitä työpaikkoja: Turku on jo vanhastaan kaikkein pahimpia (Crichton). Turkulainen mentaliteetti on vanhastaan ollut järkevälle sosialidemokratialle vastainen. Ovat siellä takapajulla. Värtsilässä on vanhastaan olot olleet takapajulla. Huonosti hoidettu sosiaaliset suhteet. Hietalahti on myös Värtsilän. Ylipäänsä metalliala on kommunistien tukikohta. (Tampella on kommunisteilla.) Mutta Tampereen lentokonetehdas ei ole kommunisteilla. Turussa seisovat nyt kaikki metallitehtaat. Myös Pansion laivatelakka.

Mutta ei työnantajillakaan ole ollut ryhtiä. Moraalittomuutta. Työnantajat toinen toisensa jälkeen ovat sanoneet, että kyllä me järjestäisimme palkat, jos vain palkkaneuvosto antaisi luvan. Siitä on työväen keskuudessa syntynyt käsitys, että mitä tehdään palkkasäännöstelyllä, kun työnantajat ovat tällä kannalla. Myös työnantajain olisi ryhdistäydyttävä.

Huunonen lausui sitten, että olisi pitänyt hallituksen puolesta selvemmin esittää taloudelliset tosiasiat. Tehdä valistustyötä. Graafisilla tauluilla osoittaa, mitä merkitsee aluemenetykset ja sotakorvaus ja karjalaisten asuttaminen.

Minä: Eikö pitäisi antaa lakkojen mennä menojaan?

Huunonen: Jos tilanne sallii, niin tervein meno olisi antaa lakkojen kulkea omaa tietään. Mutta pitäisi olla selvyys, että ei synny paljon sympatialakkoja. Sanomalehtien ei pitäisi puhua lakoista. Se yllyttää kommunisteja.

Huunonen sanoi sitten, että nykyinen hallitus ei kykene asioita hoitamaan. Hallitus on heikko.

Minä sanoin, että olen toivonut, että uudet vaalit voitaisiin pitää vasta ensi kesänä, mutta voi olla mahdollista, että ne täytyy pitää ennen.

Huunonen sanoi, että hänen mielestään vaalit olisi pidettävä jo tänä vuonna. Niin pian kuin mahdollista on. – Kommunistit ajavat vaaleja varten palkkasäännöstelyn poistamista. Sitten he panisivat suuria palkkavaatimuksia esille. Jos tulee lakkoja, niin Huunosen mielestä se voi vaikuttaa siihen, että kommunistit saavat ääniä työväeltä.

Sitten Huunonen sanoi, että on paljon ihmisiä, jotka pelkäävät Venäjän aseellista sekaantumista meidän asioihimme – venäläisten aseellista väliintuloa.

Minä vastasin, että me emme voi antaa Venäjän aseellisen sekaantumisen pelon määrätä kaikkea toimintaamme. Omasta puolestani en luullut, että Venäjällä olisi intressiä aseelliseen toimintaan meidän maassamme. Meidän täytyy pitää kiinni rauhansopimuksesta ja vaatia saada nauttia niitä oikeuksia, jotka sopimus sisältää. – Uusista vaaleista sanoin, että kun joulukuussa tulee myös kunnallisvaalit, niin se kenties tekee mahdolliseksi lykätä valtiolliset vaalit ensi kesään.

Minä pyysin Huunosta harkitsemaan:

1) Olisiko annettava mennä lakkoon?

2) Olisiko paras pitää uudet valtiolliset vaalit ennen ensi kesää?

3) Kansan valistaminen taloudellisista asioista: siitä lupasin keskustella valtioneuvoston jäsenten kanssa.

17.9. Valtioneuvosto antoi julkilausuman lakkojen johdosta. Valtioneuvostossa olivat kommunistit vastaan, mutta muut kaikki myös M. ja E. Pekkala ja Svento – olivat yksimielisiä.

Hyvä asia.

18.9. Valtioneuvoston järjestämä juhla Messuhallissa rauhansopimuksen voimaan astumisen johdosta.

Minä pidin siellä puheen. (kts. sitä)

Kts. sanomalehtien lausuntoja puheeni johdosta.

19.9. Ison-Britannian jäsenet valvontakomissiossa: Captain¹ Howie ja Group­captain² Kelly luonani hyvästijätöllä.

Keskustelin kaikenlaisista asioista n. 1 tunnin.

¹ kapteeni

² ilmavoimien kapteeni

19.9. Presidentin esittelyn yhteydessä keskustelin M. Pekkalan kanssa lakkoliikkeestä, joka viime päivinä on ollut huolestuttava. Valtioneuvosto julkaisi 17.9. vetoomuksen työväelle lakkojen johdosta. Se oli 18.9. lehdissä. Pekkala sanoi, että Tampereella ovat lakot loppuneet. Sotakorvaustavaroiden kuljetus ei ole estynyt. Se on neuvotteluilla saatu aikaan.

(Kts. valtioneuvoston julkilausumaa)

19.9. Sosialidemokraattien neuvottelukokouksen julkilausuma korpilakkoja vastaan on tänään lehdissä.

21.9. Lehdissä SAK:n ilmoitus valtioneuvostolle, että ellei valtioneuvosto 24.9.47 mennessä ole ratkaissut palkkasäännöstelypäätöksen uudistamista ja hinta-asioiden hoitoa SAK:ta tyydyttävällä tavalla, niin alkaa yleislakko 25.9.47 kJ. 6 aamulla.

(Kts. Suomen Sosialidemokraattia 21.9.47.)

Sosialidemokraattisten työläisten joukossa on alkanut pontevampi liike korpilakkoja ja työmaaterroria vastaan. (Se on hyvä asia.)

20.9. luonani kokoomuspuolueen eduskuntaryhmän lähetystö: hallitusneuvos Salminen, vuorineuvos E. Mäkinen, kunnallisneuvokset Heikkilä ja Turja sekä varatuomari Hetemäki. Antoivat kirjelmän.

Keskustelin 1 1/ 2 tuntia.

1) Palkkatilanne. – Valtalain käyttäminen lakkojen estämiseksi.

Esitin, mitä oikeuskansleri Tarjanne minulle antamassaan p.m:ssä on esiintuonut ja mistä näkyy, että hallituksen mahdollisuudet valtalain nojalla estää ja lopettaa lakkoja on hyvin pieni. Sillä jos lakkolaiset eivät noudata valtioneuvoston päätöstä, ei ole muuta keinoa kuin haastaa jokainen lakkolainen tuomioistuimeen, ja kun on kysymys monista tuhansista lakkolaisista, se ei johtaisi tulokseen. Valtioneuvoston jäsenet ovat minulle ilmoittaneet, että lakot ovat vähenemään päin, paitsi että uhkaamassa on kuljetustyöläisten lakko, joka voi tulla vaikeaksi.

2) Uudet vaalit.

Sanoin sitä asiaa paljon ajatelleeni. Olen omasta puolestani sitä mieltä, että olisi hyvä, jos valtiolliset vaalit voitaisiin pitää vasta säännölliseen aikaan ensi kesänä. Joulukuussa tulee kunnallisvaalit ja se ehkä nyt riittää.

Mutta jos säännöllisiä oloja ei saada aikaan, niin täytyy ottaa harkittavaksi valtiollisten vaalien pitäminen ennen määräaikaa. Se kyllä mm. sotkisi eduskunnan työn, budjetin ym.

3) Sitten minä puhuin Kokoomuksen Nuorten asiasta.

Salminen sanoi, että asiat ovat menneet rauhoittumiseen päin. Kokoomuksen Nuoret toimivat tarmokkaasti laillisen järjestyksen ja ystävällisen suunnan Neuvostoliittoon kannattamiseksi. Siinä suhteessa ei ole mitään erimielisyyttä. Sanoi, että olisi hyvä, jos pantaisiin toimeen puolueeton tutkimus Kokoomuksen Nuorten toiminnasta, niinkuin järjestö itse on pyytänyt.

4) Puhuin vielä ruotsalaisen Korsholman läänin asiasta, joka pian tulee esille eduskunnassa. Selitin asian merkitystä yleisvaltakunnalliselta kannalta ja kehoitin vakavasti hoitamaan asian niin, että se menee positiiviseen tulokseen.

Lähetystö tuntui olevan asian positiivisen ratkaisun puolella.

20.9. luonani USA:n Senaatin ja kongressin jäsenet, jotka ovat käynnillä mm. Suomessa.

Hauska keskustelu, joka kesti tunnin. Mukavia miehiä.

Rauhan ratifioimisen johdosta lähetin 16.9.47 Stalinille seuraavan sähkeen:

»По случаю вступления в силу Мирного Договора прошу Вас, глубокоуважаемый Генералиссимус, принять от имени Финляндии, а также от моего личного имени сердечный привет.

Твердо надеюсь, что нынешние и будущие поколения моей родины используют созданную и ньше утвержденную, благодаря Вашему влиятельному содействию, Самостоятельность с целью установления постоянной взаимной дружбы между Финляндией и ее Великим восточным соседом».¹

¹ »Rauhansopimuksen voimaantulon johdosta pyydän Teitä, korkeasti kunnioitettu Generalissimus, ottamaan vastaan Suomen ja samoin minun henkilökohtaisen sydämellisen tervehdyksen.

Luotan vahvasti siihen, että maani nykyiset ja tulevat sukupolvet tulevat käyttämään Teidän myötävaikutuksellanne aikaansaatua ja nyt vahvistettua Itsenäisyyttä tavoitteenaan kestävä molemminpuolinen ystävyys Suomen ja sen Suuren itäisen naapurin kanssa.»

22.9. Sain Stalinin vastauksen:

»Примите, r-н Президент, мою благодарность за приветствия по случаю вступления в силу Мирного Договора.

Надеюсь, что Мирный Договор послужит дальнейшему укреплению и развитию дружественных, доб. соседских отношений междy СССР и Финляндией. И.Сталин».¹

¹ » Vastaanottakaa, hra Presidentti, minun kiitollisuuteni Rauhansopimuksen voimaantulon johdosta lähetetystä onnittelusta.

Toivon, että Rauhansopimus tulee palvelemaan edelleen ystävällisten naapurisuhteiden edistämistä SNTL:n ja Suomen välillä ja vahvistamaan ja kehittämään niitä. I. Stalin.»

16.9. Lähetin myös Zdanoville sähkeen (kts. sitä).

23.9. saapui vastaus Zdanovilta.

23.9. Valtioneuvoston jäähyväispäivällinen valvontakomissiolle. Abramov esitti maljan minulle: »kohotti lasinsa kansainvälisen politiikan merkkihenkilön, Suomen suuren valtiomiehen, tasavallan presidentin kunniaksi, joka on tämän kuluneen välirauhan aikana taitavalla ja viisaalla kädellä ohjannut Suomen valtiolaivaa.»

Minä kiitin ja lausuin toivomuksen, että hyvät suhteet Suomen ja Neuvostoliiton ja Suur-Britannian välillä yhä vahvistuisivat.

24.9. kl. 13.30 Savonenkov ja Vasiljev ja Tokarjev virallisella jäähyväiskäynnillä luonani. Enckell ja Svento läsnä.

Keskustelimme 1/2 tuntia ystävällisesti.

24.9. kl. 2 Dr. Brico, amerikkalainen orkesterinjohtaja, luonani. Annoin hänelle »Pro Finlandia» -merkin.

24.9. kl. 3 Tuomioja luonani.

1) Sopimus Englannin kanssa. Meille hyvä. Marraskuun loppuun saamme vaihtaa doll. 7 milj. doll. Aikaisemmin olemme vaihtaneet 28 milj. doll. Ylijäämä Englannin kaupassa on siten käytetty.

2) International Bank’iin meidät hyväksytty yksimielisesti.

Maksu 38 milj. dollaria, josta 2 % = n. 760.000 dollaria, on maksettava dollareissa, muut Suomen markoissa.

3) Oli ollut Wuoren kanssa Bevinin luona. Bevin luotti siihen, että Englanti selviää vaikeuksistaan. Hiilen vienti.

Bevin oli sanonut, että Suomi on hoitanut viisaasti politiikkaansa. Myös Englanti on koettanut toimia niin, että ei tekisi vaikeuksia Suomelle. Bevin oli Suomeen nähden optimistinen.

Vishynskyn puheesta oli sanonut, että se asia kyllä järjestyy.

4) Sitten puhuimme omista sisäpoliittisista oloistamme. Mikä on kommunistien tarkoitus? minä kysyin. Tuomioja luuli, että kysymyksessä olivat sisäpoliittiset suhteet. Minä: On ihmisiä, jotka pelkäävät kommunistista kaappausta. – Tuomioja ei vielä uskonut siihen. Tuomioja oli toissa päivänä puhunut Janhusen kanssa, joka oli ollut resonabeli. Janhusen tarkoitus ei ole, että syntyy hulinaa.

5) Sitten puhuin siitä, että olisi saatava aikaan selvitys meidän taloudellisista oloistamme ja Karjalan ja sotakorvauksen merkityksestä, josta Huunonen oli puhunut.

Pyysin Tuomiojaa ottamaan tämän asian ajatellakseen ja hoitaakseen.

Tuomioja ei pannut vastaan.

25.9. Maalaisliiton ryhmän puheenjohtaja Koivisto ja varapuheenjohtaja Niukkanen luonani kutsustani.

Esitin heille kysymyksen Korsholman läänistä, jolla on yleisvaltakunnallista merkitystä. Esitin sen merkityksen pohjoismaihin nähden ja kehoitin ja pyysin, että eduskunta ratkaisisi Korsholman läänin positiiviseen suuntaan.

Koivisto katsoi, että ajankohta on vähemmän sopiva tämän asian ratkaisemiseksi. Asia on pieni eikä se ole järjellä ratkaistava. Se on tunneasia. Ruotsinkielinen väestö vähenee, on ehkä pian kokonaan suomenkielinen. Jos tämä lääni päätetään, niin olisi myös muut läänit ratkaistava. Maksaisi miljardin.

Minä: Myös muut läänit voidaan ratkaista. Meillä on läänit liian suuret.

Niukkanen ei lausunut selvästi mielipidettään.

Lupasivat esittää minun mielipiteeni ryhmälle.

Sitten he puhuivat Kukkosen ja Reinikan vapauttamisesta. Samoin Ramsayn.

Lupasin ottaa asian esille.

Niukkanen puhui vaalijärjestyksestä ensi vaaleissa. Siirtoväellä pitäisi olla oma vaalipiiri. Siitä on tehty ehdotus.

Sanoin, että minä puolestani en asiaa vastusta.

Uudet vaalit.

Niukkanen: Ne olisi pidettävä heti kunnallisvaalien jälkeen.

Ministerit Vesterinen ja Kaijalainen saapuivat luokseni tähän samaan neuvotteluun.

Vesterinen kertoi nykyisestä lakkotilanteesta – Se on äärimmäisen kireä ja uhkaava. Aärimmäisen vakava.

Taistelu SAK:n sisällä. SAK on antanut yleislakon uhkauksen. Koettaa sen kautta paikata vaikutustaan. On hyvin vähän mahdollisuutta voimakeinojen käyttämiseen. M. Pekkala on antanut tietää, että he eivät suostu voimakeinojen käyttämiseen.

Valtioneuvosto oli vaatinut, että yleislakon uhkaa olisi siirretty toistaiseksi, mutta SAK suostui ainoastaan kahdeksi päiväksi. Parlamenttaarinen järjestys on mitä suurimmassa vaarassa.

Koivisto ja Niukkanen lähtivät pois ryhmäkokoukseen.

Kaijalainen: Hallituksen eroaminen on ollut kysymyksessä. Mutta mitä seuraa? Eduskunnan hajoitus ja uudet vaalit eivät voisi estää yleislakkoa. Mutta silloin eivät sanomalehdet pääsisi ilmestymään. Sentähden pitäisi koettaa päästä eteenpäin. Maassa on anarkia. Vieläpä kommunistien piirissä ei johtajia totella – esim. sokerileivän lossailussa. Huunonen ei kykene johtamaan; hän on heikko.

Vesterinen: Huunonen on heikko. Tahtoo ainoastaan säilyttää paikkansa, meni asiat mihin tahansa.

Jos tulee suurlakko, niin miten venäläiset reagoivat. Pysyykö järjestys? Voi mennä täyteen mellakkaan.

Minä: Kun hallitus on luvannut 10 % palkankorotuksen, niin voisi mielestäni tehdä kompromissin ja mennä 12 à 15 %:iin, jos sillä asiat selviävät.

Työlakkosäännöstelyä tuskin voidaan ylläpitää ajan pitkään. Sitä paitsi ei hallitus sitä asiaa voi nytkään hoitaa.

Kaijalainen sanoi myös ajatelleensa, että työpaikkojen järjestelyä ei voida ylläpitää.

25.9. kl. 18 Abramovin vastaanotto valvontakomission poislähdön kunniaksi. Olin siellä Allin kanssa.

Illalla Fagerholm soitti ja sanoi neuvotelleensa koko illan Skogin, Huunosen ja Takin kanssa. Oli päästy kompromissiin, joka huomenna esitetään valtioneuvostolle. Toivoi, että lakot saadaan loppumaan.

Sen johdosta minä soitin Vesteriselle, että eivät tee mitään ehdotuksia omasta puolestaan, vaan kannattavat sosialidemokraatteja.

26.9. Valvontakomissio lähti lentokoneella.

Adjutantti Nordlund oli minun puolestani siellä. Sotilaskunniavartio lentokentällä.

27.9. Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan juhla: paljastettiin suuri seinämaalaus ja oppilasasuntolan laajennus.

28.9. Morgon-Tidningenissä Fischerin haastattelukirjoitus minusta.

Sain sen 29.9. tänne. Hyvä kirjoitus ja oikea. Hyvin kirjoitettu. Sisältö aivan oikea. Minusta hyvä. Paljon kiitoksia. – Mutta ajankohta ei ole sopiva sen julkaisemiseen. Siinä mainittu talvisota, joka kyllä on aivan oikea, olisi voinut tällä hetkellä jäädä pois. Fischer ei ollut puhunut mitään haastattelusta eikä lähettänyt minulle kirjoitusta luettavaksi.

Kun Suomen aamulehdissä oli uutinen (aivan epätarkka), niin Tassin edustaja Vinogradov kääntyi adjutantin puoleen tiedustellen tästä asiasta. Minä käskin Vinogradovin seuraavana päivänä luokseni. Enckellin kanssa harkitsimme asiaa ja minä liitin pienen p.m:n. (Kts. sitä, se on kirjeiden joukossa.)

30.9. Vinogradov luonani. Sanoin, että kun hän oli adjutantin kautta tiedustellut asiaa, niin minä tahdon itse hänelle antaa tietoja. Esitin p.m:n mukaan ja annoin hänelle yhden kappaleen. Kysyin lopuksi, onko hänellä jotain kysyttävää.

Sitten Vinogradov teki pari kysymystä ja minä vastasin. Hän kirjoitti muistiin. Sovimme, että hän lähettää minulle kappaleen, jotta minä saan sen tarkastaa.

30.9. Peltonen luonani (Lumme on matkoilla). Esitin Peltoselle Korsholman läänin asian samaan tapaan kuin Koivistolle ja Niukkaselle. Kehoitin ja pyysin päättämään asian positiivisesti. Peltonen lupasi esittää ryhmälle.

1.10. Tassin edustaja Vinogradov lähetti ehdotuksensa haastatteluksi. Enckellin kanssa korjasimme sen ja lähetin Vinogradoville tänään.

1.10. Kekkonen luonani.

Valitti aseman huonoutta ja vakavuutta, mutta hänellä ei ollut mitään positiivista esitettävää.

Kertoi, että korpilakot ovat heikentäneet kommunistien asemaa. Erityisesti leivän lossaamisen järjestäminen ja niiden pois meno laitteineen yms. asiat ovat vaikuttaneet. Kekkonen oli ollut äsken maaseudulla jossain tilaisuudessa. Vastarinta kommunisteja vastaan maaseudulla nousee.

Minä sanoin, että näyttää siltä, että teollisuustyöväki on se, joka määrää huolimatta siitä, mitä maaseutu ajattelee. Kysymys on, miten teollisuustyöväki, josta puolet on kommunisteja, saataisiin isänmaalliseksi.

Toinen tehtävä on koettaa estää eduskunnan arvovaltaa ja vaikutusvaltaa menemästä alas, johon se on menossa. Eduskunnan pitäisi olla kansan henkinen johtaja.

Minä sanoin olevani jotenkin pessimistinen tulevaisuuteen nähden, ellei kansa tule isänmaallisemmaksi. Eduskunta ei ymmärrä asemaa; osotuksena siitä on sen asenne esim. Korsholman lääniin ja muihin suomenkielisen ja ruotsinkielisen kansanosan välisiin asioihin nähden. 92 § maanhankintalaissa. Merikoivisto-asia ym. Puhuin edelleen samaan suuntaan kuin Koivistolle ja Niukkaselle ja Peltoselle. Sanoin toivovani, että ensi vaaleissa tulisi eduskuntaan lisää voimia.

Kekkonen pelkäsi, että sosialidemokraatit tulevat kannattamaan sosialisoimista, ja kun se ei mene eduskunnassa läpi, niin tulee teollisuustyöväen levottomuuksia. Huomautti, että sosialidemokraattien ohjelmassa on sosialisoiminen ja siinä he ovat yhtä mieltä kommunistien kanssa.

1.10. Puhuin telefonissa Fagerholmin kanssa.

Hän katsoi, että minun olisi puhuttava Auran ja Söderhjelmin kanssa sen johdosta, että he ynnä kaikki porvarilliset ovat eronneet talousneuvostosta. Fagerholm sanoi ja aivan oikein, että se on katastroofi-politiikkaa ja sitä tietä kaikki menee hukkaan.

Muuten Fagerholm sanoi, että hänen tietääkseen teollisuustyöväki alkaa kyllästyä lakkoihin. Strömbergin sähkötehtaassa Vaasassa piti alkaa lakko, mutta sosialidemokraattinen johtomies on saanut sen estetyksi.

Fagerholm oli kuullut, että kommunisteilla on sisäisiä vaikeuksia, ja ajatteli, että kommunistien kesken tulee hajaannus.

2.10. Svento luonani.

Sanoi haluavansa tulla Bemiin lähettilääksi esim. ensi vuoden alusta. Oli puhunut Pekkalan ja Enckellin kanssa.

Tästä oli minulle puhunut Enckell.

Sanoin Sventolle, että nimitän hänet mielelläni lähettilääksi Bemiin, mutta toivon, että hän ei heti lähde, jotta hallitus pysyy nykyisellään ainakin lähelle uusia vaaleja.

Sovittiin, että nimitys tapahtuu tänä vuonna, mutta milloin Svento lähtee, siitä sovitaan myöhemmin.

2.10. Aura ja Söderhjelm kutsusta luonani puhumassa talousneuvoston asiasta, josta neuvoston presidium ja sitten porvarilliset jäsenet ovat pyytäneet eroa.

Aura kertoi, että taloudellisessa neuvostossa on toiminta jo viime keväästä alkaen käynyt toivottomaksi. Neuvosto oli esittänyt yhteistä ratkaisua sekä palkka- että hinta- ym. kysymyksille, mutta aina on ainoastaan palkka-asiat ratkaistu, mutta hintakysymykset jätetty. Nyt taas on hallitus tehnyt samalla tavalla.

Valtioneuvoston palkkapäätös on mahdoton (ylikompensatio ym.). Tämä päätös vie onnettomaan tulokseen.

Koko nykyinen systeemi on aivan toivoton ja kehitys jatkuu entistä hullumpaan suuntaan. Vaatimus palkkasäännöstelyn lopettamisesta ei ole jätetty vasemmistopiireissä, vaan se tulee esille ja taas tulee korpilakkoja. Tulos tulee olemaan suuri inflatio.

Minä lausuin, että en hyväksy heidän eroamistaan. Heidän olisi pitänyt olla paikallaan ja tehdä ehdotuksia huolimatta siitä, vaikka niitä eivät hyväksy. Aina niistä voi olla jotain hyötyä. Ei ainakaan vahinkoa. Selitin, miten vähän hallitus voi tehdä lakkojen estämiseksi. Viittasin Tarjanteen muistioon, jonka hän pyynnöstä antoi minulle. Suomen kansa ei ole korkealla kannalla asioita arvostellessaan. Puuttuva poliittinen arvostelukyky on vienyt nykyiseen ulkopoliittiseen tilanteeseen. Vasta kovien kokemusten kautta kansa on jonkun verran oppinut. Nyt se osoittaa samanlaista arvostelukyvyn puutetta taloudellisissa asioissa. On kuitenkin sitten vuoden 1945 jotain oppinut. Mutta vasta kovien kokemusten kautta tulee järkiinsä. Rahan arvo arvatenkin menee vielä alas. Sitten kenties vähitellen voidaan nostaa. Olemme niinkuin vajoavassa laivassa tai tulipalon sammuttamisessa. Silloin ei saa lähteä pois paikaltaan, vaan pysyttävä ja tehtävä mitä voi.

Aura: Neuvostossa on poliittisia aineksia ja taloudellista asiantuntemusta. Oli luullut, että jos siellä saataisiin aikaan joku ehdotus, niin se menisi läpi valtioneuvostossa, mutta niin ei ole käynyt. Sentähden neuvoston työ on ollut aivan tuloksetonta.

Söderhjelm: Se aika, jonka on uhrannut neuvostoon, on mennyt hukkaan. Jos hän esiintyy teollisuuden edustajana, niin hänelle neuvostossa vasemmistossa, jolla on enemmistö, nauretaan. Enne, Kulo yms. tekevät sen, että neuvoston työstä ei tule mitään. Jos porvarilliset aina ottavat vastaan eivätkä koskaan reagoi, niin ei huomata, että menee hullusti. Porvarillisten mielestä neuvoston työ pitäisi lopettaa. Voi olla hyvä, että joku reagoi. Taloudellinen neuvosto on ollut sekasikiö (»cocktail»), siinä on taloudellista expertisiä ja poliittisia aineksia (kommunisteja), sentähden sen työstä ei tule mitään.

Kansantaloudellinen neuvottelukunta voisi korvata tämän elimen.

Aura: Eräissä maissa on tällainen elin kytketty eduskuntaan. Hän ei kuitenkaan voinut antaa siitä tarkempaa selvitystä.

Minä: Meillä on pohjoismainen oikeusjärjestys. Meillä on vaikea liittää eduskuntaan tällaista elintä.

Söderhjelm: Neuvostossa on paljon kieroutta ja juonitteluja. Kenties on parempi, että SAK ja työnantajat neuvottelevat suoraan keskenään.

Minä kehoitin miettimään vielä asiaa ja tekemään konkreettisia ehdotuksia. Ei ole tietoa, tuleeko valtioneuvosto lakkauttamaan neuvoston vai pitämään sen. Jos eronneitten tilalle tulee vasemmistolaisia, niin tulos on vielä huonompi. Ei pidä luopua paikaltaan, ennenkuin on selvää, kuinka asia järjestetään senjälkeen. Eroaminen on helppoa, mutta sillä ei ratkaista mitään asioita. Ylipäänsä on välttämätöntä ajatella asiat loppuun.

3.10. Presidⁿ istunnon jälkeen keskustelin tästä asiasta M. Pekkalan kanssa. Hän sanoi, että talousneuvoston presidiumille tänään myönnetään ero. Mutta tuntui olevan sitä mieltä, että neuvosto pysytetään ja täydennetään.

3.10. Aura ja Söderhjelm tulivat luokseni.

Söderhjelm: Eilisen keskustelun johdosta oli ajatellut asiata loppuun asti ja tullut seuraavaan tulokseen: taloudellinen neuvosto ei ole elinkelpoinen eikä työkykyinen. Taloudellisen ekspertisin sekottaminen politiikkaan jo niin varhaisessa asteessa ei ole hyvä. Paras on lopettaa talousneuvosto ja antaa tehtävä kansantaloudelliselle neuvottelukunnalle, jota voi, jos on tarpeen, kehittää. On keskustellut Törngrenin kanssa, joka on samaa mieltä, vaikka katsoo, että oli tyhmää, että he erosivat. Törngren piti mahdottomana, että neuvosto tulisi jatkamaan, jos siinä ei olisi muita kuin vasemmistolaisia. Samaa mieltä ovat sosialidemokraatit.

Minä sanoin, että heidän olisi pitänyt keskustella tästä asiasta itse neuvostossa ja harkita, mitä olisi tehtävä. Eroamisen mahdollisuus heillä olisi aina ollut viime tilassa käytettävissään.

3.10. Ennen presidentin istuntoa otin esille mm. Aftonbladetissa olleet tiedot, että Pohjois-Ruotsin rajalla varustetaan meidän puolella ja rakennetaan lentokenttiä yms. sotaa varten.

Valtioneuvosto vakuuttaa, että niissä ei ole mitään perää. Kaijalainen sanoi äsken itse käyneensä pohjoisessa ja tuntevansa olot ja tietävänsä, että Aftonbladetin jutut ovat perättömiä.

Istunnon jälkeen puhuin myös Kukkosen ja Reinikan sekä Ramsayn vapaaksi päästämisestä vankilasta.

E. Pekkala ja M. Pekkala, jotka molemmat olivat läsnä, sanoivat, että 21.10.47 on 5/ 6 Kukkosen ja Reinikan vankeusajasta kulunut ja silloin vankilan viranomaiset voivat päästää heidät vapaaksi, ellei ministeri kiellä. Oli sovittu, että Kukkonen ja Reinikka pääsevät vapaaksi. Minä kehoitin harkitsemaan, eikö myös Ramsay, joka on kärsinyt yli puolet ajasta, olisi päästettävä vapaaksi. Lupasi harkita.

3.10. Alli kertoi seuraavaa:

Oli tänään ollut Olgan kanssa talomme kohdalla Tavaststjernankadulla. Tuli eräs vanha rouva (50—60-vuotias), silmälasit päässä, ja lykkäsi lapsenvaunuja. Hän osoitti Lastenlinnaa ja kysyi Allilta; mikä rakennus se on. Alli vastasi, että se on Lastenlinna. Silloin rouva sanoi: »Ryssät saavat taas ruokaa, kun repivät sen rakennuksen.» Alli vastasi: »Saatte panna kätenne ristiin, kun saatte vielä lykätä lastenvaunua rauhassa.» Siihen ei rouva vastannut mitään.

Refl. Suomen kansa on typerä. Rouva nähtävästi tunsi Allin presidentin puolisoksi ja teki kysymyksiä ainoastaan saadakseen sanoa tuon törkeyden. – Luulevat, että kaiken syy on »Paasikiven politiikka». Tämä osoittaa, miten suuri viha on olemassa meidän kansassamme.

3.10. Eilen (toissa päivänä?) YK:n turvallisuusneuvostossa kysymys Suomen ottamisesta YK:n jäseneksi. Yhdeksän äänesti puolesta, mutta Neuvostoliitto ja Puola vastaan. Syy: koska länsivallat eivät ole suostuneet äänestämään Balkanin maiden ottamisen puolesta.

Refl. Hyvä tulos. Kenties asia siirtyy vuoden 1948 syksyyn asti ja me pääsemme ottamasta osaa nykyiseen yleiskokoukseen, jossa meillä olisi paljon vaikeuksia.

YK:n (Yhtyneitten Kansakuntien) tila tosiaan kovin surkea. Mitä tästä tulee?

Tuleeko YK jo heti alussa kokonaan epäonnistumaan?

6.10. Kansanavun johtokunta luonani: antoi kertomuksen tämän vuoden toiminnasta. Hyvä tulos. Jätti myös minulle ansiomerkin ja erään korkokuvan.

Kiitin ja lausuin eräitä sanoja.

6.10. Vuorineuvos Alanen luonani.

Tullut juuri USA:sta, jossa oli Suomen puolesta tavarain ostossa. – Kertoi oloista USA:ssa.

Siellä on meillä paljon goodwill’iä. Suomelle antavat tavaraa toisinaan silloinkin, kun muille ei anneta.

USA:n oloista Alanen kertoi, että hinnat ovat nousseet ja lakkoja on, palkat nousseet. Mutta tavaroita on paljon, sentähden ei vaikeuksia niin paljon kuin muualla. Ei ole halua järin myydä, kun uusien tavarain hinnat ovat korkeammat.

Lihaa on vähän ja sentähden kallista, mutta lintuja on paljon. Asuntopuutetta on myös.

Minä kerroin venäläisen professori Vargan kirjoituksista.

Alanen: Eivät pelkää kriisiä suuremmassa määrässä. Pieniä kriisejä voi tulla, mutta se on siellä tavallista eikä kansa siihen kiinnitä huomiota. Työttömyyttä ei ole. – Argentiina ja Meksiko ostavat paljon tavaroita.

40 tunnin työviikko. On tavaran puutetta.

Eivät myöskään pelkää sosialisia mullistuksia. Kommunisteja vastustetaan kovasti.

Amerikkalaiset sanovat, että demokratia riittää, siitä he pitävät kiinni.

Tiedot Suomesta ovat huonot. Luulevat, että Suomi on ollut miehitetty.

Suomen konsulaatti saa Suomen lehtiä 1 1/2 kk vanhoina. Tiedotus Suomesta on nähtävästi heikkoa.

7.10. Export and Importbankin pääjohtaja Martin luonani. Läsnä myös hänen sihteerinsä Sauer sekä Tuomioja, Gräsbeck ja ulkoministeriön edustaja.

Keskustelin yli puoli tuntia. Kiitin meille myönnetystä avusta ja selitin Suomen oloja.

Hauska mies ja hauska keskustelu.

7.10. kl. 15.15 Hugo Suolahden korkokuvan paljastus Yliopistolla. Olin siellä läsnä.

8.10. Honkajuuri luonani.

1) Kysyi, koska minä voin maalauttaa kuvani Keskuskauppakamarille.

Vastasin, että olen heti valmis, kun vaan saan kunnollisen maalarin.

2) Honkajuuri puhui lääk.tri Rapolalle professorin tittelistä.

Lupasin puhua Pekkalalle.

3) Tikanoja täyttää 70 vuotta 20.10.47. Pyydetään kunniamerkkiä.

Suomen suurin yksityiskauppias. Tulenheimo puoltaa. – I lk. komentaja.

4) Kansallis-Osake-Pankki: Nevanlinna tulee pääjohtajan toiseksi apulaiseksi.

Johtokuntaan apulaisjohtajaksi Lähimaa.

Honkajuuri puhui sitten Reinikasta, joka pääsee vapaaksi 21.10.47.

5) Rauman telakka, Suomen suurin kuivatelakka.

On koetettu saada Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista miestä, mutta ei ole saatu. Nyt on saatu Saksasta Bremenistä.

Svento on antanut tuloluvan. Riippuu USA:n miehitysviranomaisista.

Telakka vihitään ensi keväänä. Lupasin saapua.

6) Sahateollisuus.

Nykyisten hintojen mukaan tulee 4.000 à 5.000 mk tappiota standartilta. Puhuimme siitä jonkun aikaa. Minä sanoin, että liikkeiden täytyy olla valmiita jonkun aikaa työskentelemään tappiolla. Sitten voi saada paremmin hinnat korjatuksi.

7) Honkajuuri oli kuullut kerrottavan, että kommunistit järjestävät kaappausta. Sisärengas, johon kuuluu 7 jäsentä: johtaja eräs Hämäläinen, siihen kuuluu myös rouva Kuusinen-Leino.

8) Rediskonttaukset Suomen Pankissa. Pankki ottaa saman koron kuin mitä yksityispankit saavat. Se ei ole oikein.

Lupasin puhua Tuomiojan kanssa.

9) Suomen Pankki on sanonut yht’äkkiä irti Ahlströmin invest. luoton Varkaudessa. – Ei tuotantoluottoa.

Nyt on Ahlström lopettanut Varkaudessa.

Minä sanoin, että kenties Ahlström ei ole aikanaan sopinut pankin kanssa töistä. Lupasin puhua Tuomiojan kanssa, mainitsematta, että olen tästä saanut mitään

tietoa.

9.10. Törngren luonani.

1) Talousneuvoston asia.

Ei ole hyvä, että on pyytänyt eroa, sillä vastuu on hallituksen eikä neuvoston.

Neuvosto on ollut aivan poliittinen, siellä on vasemmistolla ollut yhden äänen enemmistö.

Presidiumille on myönnetty ero.

Törngrenin mielestä olisi paras antaa neuvoston kuolla. Olisi parempi, että olisi puhtaasti asiantuntijain elin. Mutta se on kyllä vaikea saada aikaan. Esim. yhdistettäisiin kansantaloudellisen neuvottelukunnan kanssa.

Törngren esitti eri mahdollisuuksia.

Lopuksi olimme yhtä mieltä siitä, että olisi koetettava muodostaa kansantaloudellinen neuvottelukunta tällaiseksi elimeksi.

2) Wahlfors oli esittänyt, että koetettaisiin saada sotakorvauksen aika pidennetyksi 3 vuodella.

Minä sanoin, että olisi parempi, että ei pidennettäisi, jotta päästään niin pian kuin mahdollista tästä »orjan työstä».

Törngren sanoi, että Kivinen oli samaa mieltä, että ei pidennetä. – Törngren oli myös itse samaa mieltä, että ei olisi pyydettävä pidennystä.

Kertoi, että kun viime kerralla oli Moskovassa ja pyysi alennusta, niin Stalin sanoi, että ei voi antaa lievennystä, mutta kysyi, emmekö halua ajan pidennystä. Siihen oli vastattu, että emme halua.

Olimme yhtä mieltä siitä, että ei olisi pyydettävä pidennystä.

3) Sitten minä esitin, mitä Sihvo oli kertonut ruotsinkiel. asevelvoll. – Folktingetin kirjelmä.

Lupasin palata asiaan, kun olen lukenut tarkemmin paperit.

4) Sitten minä kerroin, mitä olin kuullut kommunisteista, että mahdollisesti valmistavat aseellista kaappausta. Sanoin, että en oikein usko tähän, mutta luulen, että he kyllä ajattelevat samanlaista menettelyä kuin Balkanin maissa.

Kehoitin valtioneuvoston jäseniä olemaan varuillaan, mutta erityisesti katson, että ruotsalaisen puolueen eduskuntaryhmän on tarkasti seurattava asian kulkua ja reagoitava, kun on kysymys laillisen järjestyksen ja lainturvan voimassa pitämisestä. Tätä ruotsalaisen ryhmän jäsenet ja muut ruotsalaiset johtomiehet eivät saa unohtaa ja jättää syrjään. On hyvä, että v. Born on eduskunnassa, ja minä toivon, että hän ensi vaaleissa asettuu jälleen ehdokkaaksi ja tulee valituksi. He eivät saa jättää yleisiä asioita syrjään omien kieliasiainsa vuoksi. Nyt kun lääniasia on ratkaistu, niin pahimmat asiat ovat järjestyksessä.

Törngren lupasi pitää tämän mielessään.

7.10. Lääninjako – Korsholman ruotsinkielinen lääni. Hyväksyttiin eduskunnassa toisessa lukemisessa 104 äänellä 62 vastaan.

Hyvä asia. Minun keskusteluni maalaisliiton ja sosialidemokraattien ryhmän puheenjohtajien sekä kokoomusryhmän edustajain kanssa näyttää jotain vaikuttaneen. Mutta vastustajia oli (eivät ymmärrä maamme asioita): sosialidemokraatteja 17, maalaisliitosta 30, kokoomuksesta 10, edistyksestä 4 ja ruotsalaisista! Hästbacka. Yhteensä 62. Poissa oli 33 edustajaa:

maalaisliitosta 8

edistyksestä 3

sosialidemokraateista 8

kokoomuksesta 6

SKDL:stä 8

33

Läsnäolevista äänesti siis puolesta:

Maalaisliitto läsnä oli 40, puolesta 10

Edistys »  » 6  »   2

Sosialidem.   »  » 40  »  23

Kokoomus »  »  23  »   13

SKDL »  »  42  »   42

Ruotsalaiset   »  »  14  »   13

103

pitäisi olla 104.

Oli kuitenkin erinomainen asia, että tämä kysymys meni näin hyvin.

Pravda 5.10.47 sisälsi erittäin huomattavassa muodossa Коммюнике об информационном совещании пpeдставителей некоторых компартий^.1 Sekä Декларадия² –(kts. näitä)

Tämä on huomattava asia. Saa nähdä, miten asiat tulevat kehittymään maailmassa. Nähtävästi tilanne tulee vielä pahemmaksi kuin on ollut viime aikoina.

¹ Kommunikea muutamien kommunistipuolueiden edustajien tiedotusneuvottelusta

² Deklaratio

9.10. Kanslichef¹ Waldenström käynnillä Allin ja minun luona. Waldenström on toiminut Suomen sotainvaliidien hyväksi suuresti Ruotsissa ja hankkinut 30 milj. sotainvaliidien »Kaunialan» rakentamiseksi. Laitos maksoi yhteensä 43 milj., ja siitä Ruotsista pääasiassa Waldenström hankki 30 milj.

¹ kanslianesimies

10.10. Aleksis Kivi-Seuran lähetystö luonani. Antoi kaksi kirjaa. Puheenjohtaja Urpelainen puhui, minä vastasin.

10.10. myöhemmin karjalaisen siirtoväen lähetystö puhumassa siitä, että karjalaiset saisivat jäädä edelleen yhdeksi vaalipiiriksi valtiollisissa vaaleissa.

Lupasin perehtyä asiaan ja puhua asianomaisten ministerien kanssa.

10.10. Takki luonani.

Kertoi, että kommunistit tahtovat, että Murto tulee edustajaksi kauppaneuvotteluihin. Pekkala kannatti sitä ulkovaliokunnassa. Takki sanoi vastustavansa sitä. Kaksi riittää: hän ja Svento.

Minä sanoin, että Murto ei ole tarpeellinen. Mutta minä noudatan valtioneuvoston esitystä. Minun on vaikea mennä sitä vastaan.

Enteestä asiantuntijaksi oli myös ollut puhetta ja erimielisyyttä.

11.10. Suurus Ranskan eroavalle lähettiläälle Levi’lle. Pidin pienen puheen, jonka Enckell oli laatinut, ja annoin Levi’lle Valkoisen Ruusun Suurristin. Levi vastasi.

11.10 kl. 14 »Kaunialan», vaikeiden sotainvaliidien laitoksen, vihkiminen Kauniaisissa.

Olimme siellä Allin kanssa. Kaunis juhla. Hyvä asia.

13.10. Svento luonani:

Puhui ensiksi Nyyssösen seuraajasta.

Sitten kertoi siitä, että kommunistit tahtovat Murron mukaan Moskovaan kauppaneuvotteluihin. Hän ei sanonut voivansa siihen suostua.

Samanlainen keskustelu kuin Takin kanssa.

14.10. Egyptin lähettiläs Mahoumed Zadi Bay jätti valtakirjansa. Punainen fetsi päässä.

Hauskanpuoleinen keskustelu – mm. Egyptin taloudellisista oloista.

14.10. E. Pekkala ja Viding luonani. Keskustelimme karjalaisten siirtolaisten osanotosta äänestykseen ensi valtiollisissa vaaleissa.

Lausuin sen ajatuksen, että karjalaisten pitäisi antaa vielä ensi vaaleissa äänestää omassa vaaliliitossaan, koska heillä on vielä yhteisiä intressejä valvottavana, jos se vain teknillisistä syistä käy päinsä.

E. Pekkala lupasi ottaa asian ensi tilassa esille.

15.10. Johtaja Aaltonen ja edustaja Leskinen luonani – yksityisesti.

Aaltonen: Oli tullut keskustelemaan kanssani sotasyyllisten asiasta. Eikö voisi ruveta ajattelemaan, että heidät vapautettaisiin?

Aaltonen sanoi äsken käyneensä Tanneria katsomassa ja maininneensa tästä asiasta. Tanner oli sanonut, että aika siihen tuskin vielä on tullut. Kun Aaltonen oli maininnut käyvänsä minun kanssani puhumassa tästä asiasta, oli Tanner ensin vastannut, tokko siitä on tulosta, mutta sitten suostunut siihen. Tämä asevelvollisuus alkaa kyllä maistua puulta.»

Minä sanoin asiata paljon miettineeni ja olevani sitä mieltä, että sotasyylliset on vapautettava sopivalla hetkellä. Kun on uudet vaalit pidetty ja nähdään, miten kehitys menee, niin sitten on asia otettava harkittavaksi.

Sitten he ottivat esille kysymyksen uusista vaaleista.

Molemmat sanoivat, että voi olla mahdollista, että sosialidemokraatit työpaikoillaan, taistellessaan kommunistien terroria vastaan, väsyvät, jos vaalit tulevat vasta ensi kesänä. Taisteluaika tulee liian pitkäksi.

Leskinen sanoi heidän saaneen tietää, että ensi marraskuussa jälleen alkaa korpilakkoja. Sosialidemokraattien taholla aiotaan panna vastaan. Olisi hyvä, että tämä vastarinta-aika ei tulisi järin pitkäksi.

Minä sanoin, että kun joulukuussa tulee kunnallisvaalit, niin olin ajatellut, että olisi hyvä, jos valtiolliset vaalit voisivat siirtyä säännölliseen aikaan ensi kesänä. Mutta vaalitaisteluaika tulee kyllä kovin pitkäksi. Riippuen tilanteesta on kunnallisvaalien jälkeen otettava harkittavaksi, onko syytä toimittaa vaalit esim. jo ensi maaliskuussa.

Minä sanoin, että olen toivonut, että samoin kuin olimme voineet inlämma – rakentaa sisään – yhteiskuntaan – sosialidemokraatit, olen toivonut, että myös kommunistit voidaan vähitellen saada solidarisiksi isänmaan kanssa.

Aaltonen vastasi, että vaikka huomattava osa kommunisteja voidaan saada pois kommunistisesta puolueesta, ei hän, Aaltonen, luullut, että kommunistien johtajia koskaan saadaan solidarisiksi isänmaata kohtaan. Hän on siinä suhteessa pessimistinen.

16.10. Enckell luonani.

Enckell oli saanut Gripenbergiltä kirjeen, jossa Gripenberg ilmoitti, että utrikesrådet Grafström (i  U. Dep.)¹ oli kertonut Gripenbergille, att inom den diplomatiska kåren ett fantastiskt och omöjligt rykte var i omgång. Enligt detta rykte »skulle den ryska regeringen nyligen på något sätt meddelat den finska att dess politik avser att förr eller senare införliva Finland med Sovjetunionen».²

Gripenberg oli heti sanonut, että tällä huhulla ei ole mitään perää. Grafström oli katsonut pitävänsä tiedottaa tämän huhun Ruotsin lähettiläälle Johanssonille. Sovimme Enckellin kanssa siitä, että hän kutsuu luokseen Johanssonin ja ilmoittaa hänelle, että huhussa ei ole mitään perää.

Refl. Diplomaattikunta on todellinen juorukerho, niinkuin minun mielipiteeni on aina myös ollut.

Mistä tällainen huhu on peräisin?

¹ ulkoasiainneuvos Grafström (ulkoasiainministeriöstä)

² että diplomaattikunnan keskuudessa oli liikkeellä mielikuvituksellinen ja mahdoton huhu. Sen mukaan »olisi Venäjän hallitus äskettäin jollain tavoin ilmoittanut Suomen hallitukselle, että sen politiikka tähtää Suomen liittämiseen Neuvostoliittoon ennemmin tai myöhemmin».

16.10. kävin katsomassa Messuhallissa kalastusnäyttelyä. Siellä oli myös venäläinen osasto. Abramov ja venäläiset olivat näyttämässä ja sitten venäläiset tarjosivat minulle hyvän kalasuuruksen.

Varsovan lähettiläämme Järnefeltin raportti N:o 24–7.10.47.

Koskee kommunististen puolueiden kansainvälistä neuvottelua Lignicassa.

Puolan työväenpuolueen äänenkannattaja Glos Ludu kirjoitti mm.: »Neuvotteluihin otti osaa vain niiden maiden kommunististen puolueiden edustajat, joissa puolue on joko määräävässä asemassa asianomaisen maan hallituksessa tai joissa puolueella on huomattava vaikutus maan yleiseen mielipiteeseen.»

Järnefelt mainitsi tavanneensa erään virkaveljensä, joka juuri oli keskustellut tästä asiasta erään Puolan kommunistiseen puolueeseen kuuluvan korkean virkamiehen kanssa. »Virkaveljeni oli tiedustellut tältä mm., miksi Suomi ei ollut edustettuna Lignican neuvotteluissa, ja saanut seuraavan selityksen: neuvotteluun kutsuttiin ainoastaan sellaisten maiden kommunististen puolueiden edustajat, jotka ovat amerikkalaisen imperialismin uhan alaisia. Tällaisia ovat ensi sijassa Balkanin maat ja Ranska sekä Italia, joissa viimeksi mainituissa länsimainen kapitalismi pyrkii määräävään asemaan.»

 16.10. Poliisikomentaja Gabrielson kutsusta luonani.

1) Neuvostoliiton lähetystön asia (väitetty attentaatti).

Gabrielson sanoi, että vielä ei ole saatu selvyyttä asiaan.

Asiasta ei venäläiset ole puhuneet mitään.

2) Sitten kysyin, millainen on järjestys. Gabrielson vastasi:

a) Törkeät rikokset ovat vähentyneet. Tilanne on parantunut.

b) Pahoinpitelyrikokset ovat pysyneet ennallaan.

c) Hienommat omaisuusrikokset ovat nousseet.

d) Järjestyspoliisin olot ovat kestämättömät, sillä palkat ovat liian pienet. Ei saa hyvää ainesta ja paremmat ainekset menevät pois.

Palkat pitäisi korottaa ja miehistöä lisätä.

Helsingin poliisi on liian vähäinen. Vartioiminen vie paljon voimaa.

Kysyin, onko Gabrielson saanut mitään käsitystä, että olisi lähitulevaisuudessa pelättävissä poliittisia rauhattomuuksia.

Gabrielson sanoi, että järjestyspoliisi ei ole missään tekemisissä poliittisten asiain kanssa. Se on valtiollisen poliisin asia.

Gabrielson sanoi, että alkukesällä hänelle ilmoitti eräs sosialidemokraattisen oikeiston jäsen, että kommunistit pitäisivät aseharjoituksia, mutta sen jälkeen ei siitä ole mitään puhuttu. Gabrielson sanoi, että jos jotain vakavaa olisi tekeillä, niin hän kyllä saisi siitä tietoja, mutta nyt hän ei ole saanut mitään sellaisia tietoja.

17.10. Ennen presidentin istuntoa puhuin M. Pekkalan kanssa huhuista, joita olin kuullut siitä, että kommunistien taholta olisi pelättävissä aseellinen kaappaus. Minä sanoin, että meidän molempien velvollisuus on tehdä kaikki mitä voimme järjestyksen ylläpitämiseksi.

Pekkala lupasi puhua asiasta Leinon kanssa. Pekkala lausui mm., että meillä on sotaväki käytettävissä, jos olisi tarve järjestyksen ylläpitämiseksi.

Refl. Tämä oli hyvä sana Pekkalan puolelta. Se osoitti myös, että Pekkala ymmärtää järjestyksen ylläpidon välttämättömyyden.

18.10. Aamupäivällä otin vastaan Ranskan uuden lähettilään Coulet’n. Hän teki hyvän vaikutuksen.

18.10. kl. 14 olin Allin kanssa Työväentalolla taidenäyttelyssä »Hyvää taidetta koteihin ja kokoustaloihin».

Hyvä tilaisuus. Ostimme 3 taulua.

19.10. kl. 14–17 Kristillisen ylioppilasliiton 50-vuotisjuhla Ylioppilastalolla.

Hyvä ja arvokas juhla.

20.10. Vesterinen luonani puhumassa maataloustuottajien lakkouhasta ja vaatimuksista. Maataloustuottajat vaativat viljan hintojen ja maidon hinnan korottamista. – Vesterinen pelkäsi, että tällainen korotus voi tuoda mukanaan vakavia seurauksia. Maanviljelijäin lakko olisi kovin turmiollinen, herättäisi kovin pahaa verta. Jos maito loppuisi kuluttajilta, niin voisi tuoda rauhattomuuksia ja herättäisi yhteiskunnallista kuohuntaa.

Lakko tietää, että maanviljelijät eivät täytä lainmukaisia velvollisuuksiaan.

Keskustelimme tästä pitkän aikaa. Minä olin samaa mieltä kuin Vesterinen. Kehoitin koettamaan löytää jonkunlaisen kompromissin.

Vesterinen sanoi, että huomenna neuvotellaan maataloustuottajain edustajien kanssa.

20.10. Professori Kauppi luonani – edistyspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Kauppi kertoi kuulleensa, että on odotettavissa uusi korpilakko-periodi. Sen ohjelmana on kommunistien sosialisoimisvaatimus.

Kauppi sanoi heidän piirissään olevan sen epäilyksen, että kommunistit eivät aja asioita vilpittömästi, vaan kenties tahtovat saada aikaan sekasortoa.

Inflatio lähtee vyörymään. Tämä toisi mukanaan rauhattomuutta ja kääntäisi pois huomion siitä, että kommunistit itse ovat syypäät kaikkeen tähän. Hulinoimista. Kommunistit voivat odottaa, että kaikki menee huonosti. Monelta taholta oli Kauppi kuullut pelkoa esiintyvän kommunistien pyrkimyksistä.

Kauppi kysyi, mitä minä ajattelen ja mitä hallitus ajattelee ja aikoo. Kauppi viittasi myös siihen, että pitäisi saada uusi hallitus, jossa olisi riittävästi asiantuntemusta ja arvovaltaa.

Minä tein laajasti selkoa siitä, miten minä katselen asioita: a) Inflatio: valtioneuvosto on ollut suurten vaikeuksien edessä. Kaikki asiat on ratkaistava ottaen huomioon poliittiset olosuhteet. Sentähden tuskin mikään muukaan hallitus olisi voinut hoitaa taloudellisia asioita niin hyvin kuin vaaditaan ja kuin taloudellisesti olisi paras. – b) Minä olen myös kuullut kommunistien aikomuksista panna toimeen lakkoja ynnä muuta rauhattomuutta. Olen puhunut siitä poliisikomentaja Gabrielsonin kanssa, mutta hän ei ole kuullut mitään kommunistien aikomuksista aseelliseen kaappaukseen nähden. Olen myös puhunut pääministerin kanssa siitä. Hän ei ollut kuullut mitään näistä, mutta lupasi ottaa selvän. – c) Puhuin meidän asemamme vaikeuksista, erittäinkin nykyisen maailmanpolitiikan yhä kärjistyessä. Itse en ole Venäjän puolelta havainnut mitään meitä uhkaavaa.

21.10. Toivola, uusi ministeri Kanadassa, luonani. Sovimme, että tulee uudestaan ennen lähtöään.

21.10. Ministeri Sundström luonani.

Sundström sanoi, että Moskovassa ei ollut kuullut mitään epäedullista Suomeen nähden. Sundström valitti, että Neuvostoliitossa on vaikea kohdata venäläisiä. He välttävät ulkomaalaisia. Myös ideologinen taistelu on jostakin syystä käynnissä (Zdanov, filos.). Tämä kaikki on negatiivista Neuvostoliitossa.

Minä lausuin, että puoluetaistelu Suomessa kommunistien ja muiden puolueiden välillä on kokonaan sisäinen. Se ei ole millään tavalla suunnattu Neuvostoliittoon päin. Olen vakuuttunut siitä, että verrattomasti suurin osa kansaamme on minun politiikkani kannalla. Toistin, mitä olen useasti sanonut, että Suomen ei pidä enää mennä Neuvostoliittoa vastaan, vaan ellei voida pysyä sivulla, niin Venäjän puolelle. Muuten en omasta puolestani luule sodan syttyvän lähiaikoina.

Minä koskettelin Venäjän radion esityksiä Suomen oloista. Ne ovat joko vääriä tai yksipuolisia. Se tekee ikävän vaikutuksen Suomessa ja vahingoittaa hyviä välejä. Mutta sanoin, että meidän ei pidä vielä ottaa tätä asiaa esille, ja kehoitin Sundströmiä olemaan koskematta tähän asiaan.

Kun mainitsin huhuista, että suomalaiset kommunistit ajattelisivat aseellista kaappausta, sanoi Sundström sen olevan perätön huhu. Hän sanoi olevansa siitä aivan varma. Minä sanoin myös olevani samaa mieltä ja ilmoittaneeni sen.

22.10. Kävin ruotsalaisen Slöjdföreningin näyttelyssä Stockmannilla.

22.10. Tohtori Jännes ja maisteri Ihamuotila luonani. Olivat pyytäneet päästä luokseni selittämään maataloustuottajain kantaa.

Jännes kertoi, että valtioneuvoston valiokunnassa oli esiintynyt sellainen kompromissi, että viljan ja maidon hintoja korotetaan, mutta lihan ja kananmunien hintoja alennetaan. Tämän kautta saataisiin aikaan, että indeksi ei nousisi ainakaan sanottavasti. Luuli, että lihan ja maidon hinnan aleneminen saataisiin aikaan vapaaehtoisuuden tietä.

Minä sanoin, että lakkouhka on menemistä laittomuuden tielle, ja sitä ei olisi odottanut maanviljelijöiltä.

Lopuksi minä lupasin lausuaVesteriselle toivomuksena, että asia saataisiin ratkaisuun, mutta en voi kannattaa määrättyä ohjelmaa, koska minun asiani ei ole sekaantua puolueiden välisiin riitoihin.

23.10. Jännes kirjoitti minulle vielä kirjeen, jossa selitti heidän kantaansa. (kirje tallessa)

24.10. Svento ja Takki luonani. Lähtevät huomenna Moskovaan kauppaneuvotteluihin.

Olimme yhtä mieltä siitä, että ostamme Neuvostoliitosta niin paljon kuin saamme sieltä ja myymme niin paljon kuin ostavat, jos vain saadaan yhtä edullisilla ehdoilla kuin muualta.

Puhuivat myös sotakorvausten sakoista viime vuodelta.

Edelleen puhuivat sotakorvausehtojen lieventämisestä.

1) Hintojen tarkastus; 2) tavaroiden kokoonpano; 3) ajan pidentäminen.

Minä lausuin, että olisi hyvä, jos aikaa ei tarvitsisi pidentää. Meidän pitäisi päästä niin pian kuin mahdollista tästä »orjan työstä».

Takki oli samaa mieltä. Teollisuusmiehet tahtoisivat kuitenkin ajan pidentämistä.

25.10. Tukholman piispa Manfred Björkvist luonani Paavo Virkkusen seurassa. Björkvist on täällä Helsingin seurakuntien kutsumana 5 päivää.

Keskustelimme 20 minuuttia kaikenlaista. Lausuin mm. olevani iloinen ja tyytyväinen siitä, että kosketus Suomen ja Ruotsin kirkkojen välillä on vilkas ja toivon sen myös tulevaisuudessa niin jatkuvan.

25.10. Olin turkismessujen avajaisissa Messuhallissa 1 1/2 t. Katselin jotenkin tarkasti näyttelyn.

27.10. Professori A. Ylpön 60-vuotispäivä. Kaunis juhla Lasten sairaalassa.

27.10. kl. 20 eduskunnan puhemiehen päivälliset Eduskuntatalossa. Läsnä diplomaatit, eduskunnan puhemiehistö ja puhemiesneuvosto, hallituksen jäsenet ym.

Onnistunut ilta.

28.10. Ulkoasiainvaliokunta. Pääministeri Pekkala, ministerit Leino, Heljas ja Kilpi, (Enckell sairas ja Svento Moskovassa) luonani:

1) Pekkala sanoi, että venäläisten taholta on saatu vihjauksia, että olisi jälleen hallituksen jäsenten tehtävä matka Moskovaan.

Svento oli myös kannattanut sellaista matkaa.

Matka tehtäisiin Neuvostoliiton 30-vuotisjuhlallisuuksien nimellä. Enckellin pitäisi myös tulla mukaan.

Muista jäsenistä ei ole keskusteltu. (Mainittiin Leino, Heljas.)

Olisi asioita, joista olisi keskusteltava:

a) Sotakorvauksen lievennyksiä, joista Takki on tehnyt ehdotuksia. (kts. edellä)

b) Saimaan kanava -asia.

c) Kauttakulku Suomen läpi.

d) Lentoliike Suomi-Neuvostoliitto.

Leino kertoi, että hänen mielestään olisi neuvoteltava Suomen-Neuvostoliiton rajan ylittämisistä sekä Jäniskosken alueen rajojen ylittämisiä koskeva kysymys.

Minä vastasin, että minä en tahdo asettua matkaa vastaan, erityisesti nyt kun Moskovassa tulee suuret 30-vuotisjuhlat.

Sotakorvauksesta, kauttakulkuliikkeestä ja lentoliikkeestä on asianmukaista neuvotella. Mitä tulee Saimaan kanavaan, olen tulokseen nähden skeptillinen, mutta kun asia on pantu alulle, niin ei neuvotteluja voi jättää sikseen, vaan ne täytyy saattaa päätökseen, oli sitten tulos positiivinen tai negatiivinen.

Pekkala lupasi käydä Enckellin luona huomenna. Keskustelun kuluessa minä huomautin mm. että tällaisesta matkasta kyllä voi olla vaikeuksia, jos venäläiset ottavat esille joitakin tärkeitä asioita. Niissä asioissa valtuuskunta ei voi vastata mitään, koska kaikki tärkeimmät kysymykset riippuvat eduskunnasta. Sentähden pitää olla varovainen.

2) Minä huomautin, että Myrdalin johtama Geneven Euroopan talouskonferenssi lähettää valtuuskunnan eri maihin, mutta eivät tule Suomeen. Onko syy se, että me emme ole edustettuina Genevessä, vaikka siellä on mm. Neuvostoliitto, Puola ja Tšekkoslovakia?

Minun mielestäni meidän pitäisi olla siellä mukana, niinkuin muissakin konferensseissa, jotka eivät ole suunnatut Neuvostoliittoa vastaan.

Lisäsin, että en ole tyytyväinen siihen, että emme olleet mukana Köpenhaminassa pohjoismaiden kulttuurikomissiossa.

Pekkala lupasi ottaa selvää, miten on Myrdalin konferenssin asianlaita.

3) Sitten otin esille virolaisten vangitsemisen ja kysyin, miten sen asian laita on.

Leino: Rauhansopimuksen 9 artiklan mukaan on nämä vangittu. Ovat olleet Neuvostoliiton kansalaisia ja suurimmaksi osaksi tällaiset kansalaiset ovat olleet sotavankeja. Virolaiset, joita on pidätetty 13, ovat olleet Suomen armeijassa ja taistelleet Neuvostoliittoa vastaan ja sentähden ovat 9 artiklan alaisia. Niitä ei ole aikaisemmin vangittu sen tähden, että Valpo ei tiennyt että olivat olleet Suomen armeijassa sodan aikana. Nyt on pyydetty oikeuskanslerilta ja tohtori Suontaustalta lausuntoa, miten näiden juriidinen asema on.

Minä sanoin tulkinneeni 9 artiklan niin, että olemme velvolliset vangitsemaan ja luovuttamaan ainoastaan, jos asianomainen valtio sitä vaatii. Mutta näitä ei ole vaadittu. Olisi paras, että tällaiset pienet asiat jätettäisiin sikseen. Ne vain tuottavat ikävyyksiä ja herättävät kansassa vastamieltä. Nyt on Scott sekaantunut asiaan ja pyytänyt selvitystä. (kts. Voionmaan p.m. Scottin käynnistä)

Leino toivoi, että ulkoministeri pääsee sopimukseen tästä asiasta Neuvostoliiton lähetystön kanssa.

Heljas: Tämä asia tuottaa hallitukselle vaikeuksia, koska yleisö luulee, että hallitus on asian takana. Mutta hallitus ei ole tiennyt siitä mitään ja mitään demarchia ei ole venäläisten puolelta tehty. Valpon toiminta on sentähden erehdys ja liiallista nöyristelemistä. Tällaisiin asioihin ei pidä ryhtyä, ellei asianomainen valtio vaadi. Valpolle on annettava sellaiset ohjeet. – Toivottiin, että ulkoministeri saisi tämän asian raukeamaan.

29.10. Virkamiesliiton lähetystö luonani: Järnefelt (puheenjohtaja), hallitusneuvos Miettinen ja eräs kolmas.

Antoivat minulle saman kirjelmän kuin valtioneuvostolle.

Järnefelt esitti sen suullisesti ja viittasi »lakkovarotukseen» ja avoimeen työtaisteluun, josta oli tehnyt ilmoituksen valtioneuvostolle.

Minä vastasin, että tiedän ja tunnen virkamiesten vaikean taloudellisen aseman, johon on saatava parannus aikaan ja tehtävä mitä on mahdollista. Valtioneuvosto tietysti mielellään korottaisi palkkoja niin, että virkamiehet olisivat tyytyväisiä, jos vain maan talous sen kestäisi. Mutta kun he puhuvat lakosta ja työtaistelusta, niin sanoin viime keväänä hankkineeni kahdelta asiantuntijalta lausunnon, joissa tultiin siihen päätökseen (mikä aina on ollut minun kantani), että virkamiehillä ei ole oikeutta tehdä lakkoa. Kysyin, miten he tästä aikovat selviytyä.

Järnefelt vastasi, että laissa ei ole kielletty virkamiesten lakkoa ja kun veturinkuljettajat ovat uhanneet lakolla eikä heitä vastaan ole ryhdytty toimenpiteisiin, niin he katsovat kaikilla virkamiehillä olevan samanlaisen lakko-oikeuden. Sanoi mielialan virkamiesten keskuudessa olevan niin kiihtynyt, että lakkoa ei voi estää.

Minä: Se mitä herra Järnefelt on esittänyt, ei pidä paikkaansa eikä ole hyväksyttävää. Millekään valtion virkamiesryhmälle ei ole tunnustettu lakko-oikeutta. Lain ja oikeuden sitovuus ja pyhyys ei riipu siitä, että joissakin tapauksissa ei ole fyysillisiä mahtikeinoja oikeuden täytäntöönpanemiseksi. Tällaista esiintyy sekä valtioiden sisäisessä oikeuselämässä että kansainvälisen oikeuden alalla. Mutta virkamiesten, joiden joukossa on riittävästi juristeja, pitäisi tietää, ja ymmärtää tämä tosiasia ja sen merkitys ihmisten järjestetylle yhteiselämälle.

Tähän ei Järnefelt sanonut mitään. Lisäsin, että jos virkamiehet saavat aikaan anarkian, niin siitä he itse tulevat kärsimään yhtä paljon kuin muut. Tämä kaikki pitäisi heidän ymmärtää.

Lopuksi sanoin, että kun kirjelmä on annettu valtioneuvostolle ja valtioneuvoston esityksestä minä olen antanut esityksen eduskunnalle, on asia nyt eduskunnan käsissä eikä minulla ole siinä nyt sen enempää tekemistä.

29.10. Kekkonen luonani.

Kekkonen toi luettelot sanomalehtien levenemisestä.

Kekkonen kertoi, että yleinen käsitys on, että kommunistien kannatus menee alaspäin.

Kekkonen oli kuullut, että Leinon ja Murron välit eivät ole enää hyvät.

29.10. Hiltunen soitti virolaisten vangitsemisesta. Asia oli ollut valtioneuvostossa yksityisessä istunnossa esillä ja Hiltunen sanoi puhuneensa kovia sanoja. Oli kovin kiihtynyt virolaisten vangitsemisesta. Valtiollinen poliisi oli tehnyt sen omasta alotteestaan, vasta myöhemmin oli Zotov, Neuvosto-lähetystön sihteeri, vaatinut lähettämään virolaiset Neuvostoliittoon, kuten Pekkala oli kertonut.

Minä lupasin puhua asiasta Pekkalalle. Soitin Pekkalalle ja pyysin häntä toimittamaan minulle kaikki tätä asiaa koskevat asiakirjat.

30.10. Sain Suontaustan p.m:n sekä Ahokkaan p.m:n keskustelusta Zotovin kanssa.

Kovin ikävä asia.

31.10. Presidentin istunnossa päätettiin, että »Suuren sosialistivallankumouksen 30-vuotisjuhlaan» lähetetään hallituksen valtuuskunta, johon kuuluvat: pääministeri Pekkala, Enckell, Svento, Takki, Leino ja Kaijalainen.

31.10. Enckell luonani. Tullut tänään sairaalasta. Huonossa kunnossa.

1) Minä esitin harkittavaksi, eikö Güntherille olisi annettava Suurristi, kun hän nyt luopuu Suomen asiain hoidosta. –Enckell harkitsee asiaa.

2) Sitten keskustelimme matkasta Moskovaan. – Enckell kertoi, että Pekkala syksyllä otti ulkovaliokunnassa esille kauppaneuvottelukysymyksen ja että muodostettaisiin komissio. Murron pitäisi tulla mukaan.

Minä sanoin, että Takki oli kertonut minulle tämän asian.

Enckell katsoi, että Pekkalan ja Leinon esittämät kysymykset olivat toisarvoisia. Kenties pitäisi ottaa esille kysymys virolaisista – amnestia.

Minä pyysin Enckelliä harkitsemaan asiaa.

1.11. Huhtamäki luonani.

Kertoi matkastaan Keski- ja Itä-Euroopassa.

Tšekkoslovakiassa on aina vierekkäin Benesin ja Stalinin kuvat, kaikkialla – virastoissa, asemilla ym.

Kaikissa maissa on samanlaiset seurat kuin meillä (Suomi-Neuvostoliitto-Seura). Se näkyy olevan ensimmäinen askel.

Tšekkien ja slovakkien väli on huono. Marshall-suunnitelman esittämisestä lähtien kommunistit ovat alkaneet aktiivisempaa toimintaa. Tšekkoslovakiassa sattui silloin attentaatteja – samoin rauhattomuuksia. Huhtamäki luuli, että Venäjä tahtoo varmistaa asemansa Tšekkoslovakiassa, kun sen menettely Marshall-suunnitelmassa nähtävästi herätti venäläisissä epäilyksiä Tšekkoslovakian luotettavuudesta.

Neuvostoliiton tarkoitus on nähtävästi suojavyöhykkeillä turvata itsensä, mutta ei liittää maita itseensä. Muokkaa maiden sisällisen tilan sellaiseksi, mikä venäläisten mielestä on luotettava ja varma.

Sitten puhuimme Suomen ja Neuvostoliiton suhteista.

Huhtamäki kysyi, onko hänen esityksensä taloudellisista asioista suhteessa Neuvostoliittoon oikea.

Minä sanoin, että tietysti me haluamme kaupan lisääntymistä Neuvostoliiton kanssa. Kerroin kuitenkin hänelle Viron tapauksen 1925 ja Mikojanin lausunnon 1939.

Olimme yhtä mieltä siitä, että Suomen on aina käytävä kauppaa myös länsimaiden kanssa ja sen tähden meidän kauppamme ei voi tulla niin yksipuoliseksi Venäjälle päin, että se olisi meille hengenvaarallinen.

1.11. Enckell ilmoitti telefonissa, että Abramov oli soittanut hänelle ja sanonut Moskovasta saaneensa määräyksen siitä, että 7 virolaista, jotka ovat sotavankeja, on luovutettava huomenna heille.

Minä sanoin, että asia on juriidisesti täysin selvitettävä, josta Tarjanteelta on pyydetty lausuntoa, ja sitten käsiteltävä lainmukaisessa järjestyksessä ja päätös tehtävä täysin lain ja sopimusten mukaisesti. Asia on tärkeä ja koskee meidän asemaamme oikeusvaltiona.

Enckell lupasi soittaa Abramoville.

Puhuin asiasta Tarjanteen kanssa, joka oli vasta eilen saanut paperit eikä vielä ollut valmis. Oli luullut, että asia ei ole niin kovin kiireellinen.

Myöhemmin Enckell ilmoitti puhuneensa Abramovin kanssa, joka sanoi ilmoittavansa Moskovaan, että kun Suomen hallitus ei vielä ole käsitellyt asiaa, ei sotavankien luovutusta voida vielä huomenna suorittaa.

1.11. Kävin radiossa puhumassa Punaisen Ristin juhlan johdosta, joka on huomenna.

2.11. Pekkala ja Enckell luonani. Keskustelimme Moskovan matkasta ym.

1) Virolaisten asia.

Kerroimme Enckellille, mitä eilen oli tapahtunut. Sovimme siitä, että asia lykätään siksi, kunnes palaavat Moskovasta.

Siksi on saatava Tarjanteen ja Kairan lausunnot.

Pyysin heitä ajattelemaan, että esim. Abramovin kautta tai muulla tavalla asia saataisiin raukeamaan.

Sanoin vaativani, että asia on käsiteltävä tarkasti laillisessa järjestyksessä lakien ja sopimusten mukaan.

2) Sitten keskustelimme matkasta Moskovaan.

3) Jos venäläiset ottavat esille kysymyksen puolustusliitosta, sanoin, että siinä on oltava hyvin varovaisia.

Siinä on huomattava:

a) Niin kauan kuin puolustusoikeutemme on rajoitettu, on meidän vaikea tehdä mitään puolustusliittoa.

b) Tšekkoslovakia ja Puola ovat tehneet puolustusliiton yksinomaan saksalaisia vastaan. Sillä ne ovat kumpikin riippuvaisia Neuvostoliiton avusta voidakseen puolustaa länsirajaansa Saksaa vastaan. Mutta sitten kun Neuvostoliitto ei ole meidän vihollisemme vaan ystävämme, ei meillä ole ketään vihollista ja sentähden me itse emme tarvitse liittoa, vaan olisi se yksinomaan Venäjän hyödyksi.

c) Tämän vuoksi meidän pitäisi saada siitä etua (esim. rajojen korjaamisen muodossa tms.). Muuten olisikin vaikea saada Suomen kansaa ja eduskuntaa sitä hyväksymään.

d) Aika tämän asian esilletuloon on nyt huono (koska se herättäisi ympäri maailmaa sen käsityksen, että Suomi on nyt lopullisesti mennyt Venäjän syliin).

Kaiken tämän vuoksi on oltava näissä asioissa hyvin varovaisia. On muistettava myös, että valtuuskunnalla ei ole mitään valtuuksia näissä asioissa. Riippuu edus­kunnasta. Jos venäläiset, kuten heidän tapansa on, kysyvät, mikä on valtuuskunnan jäsenten oma mielipide, on myös siinä oltava hyvin varovainen. Maailman lehdistö seuraa heitä.

4) Minä sanoin, että venäläiset voisivat myös tehdä esityksen ystävyys- ja kulttuurisopimuksesta.

Se olisi itse asiassa vaaraton ja viaton, mutta tällä hetkellä sekin tekisi maailmassa vaikutuksen, joka ei olisi meille edullinen.

5) Kauppasopimus, sen tapainen kuin 1940 keväällä tehty, ei olisi vaarallinen.

4.11. Enckellin kanssa valmistettu sähke Stalinille ja Svernikille SNTL:n 30- vuotisjuhlan johdosta, joka on 7.11.47.

4.11. Rooth, Ruotsin Valtiopankin johtaja, luonani. On täällä pohjoismaiden valtiopankkien johtajien kokouksessa. Pitkä keskustelu. – Rooth sanoi:

1) USA:ssa ei tule kriisiä lähiaikoina. Sitten kun tulee, niin se on pieni verrattuna vuoden 1929 kriisiin. Amerikkalaiset ovat päättäneet ryhtyä toimenpiteisiin.

2) Hinnan nousu Amerikassa koskee ainoastaan elintarpeita, joita koko maailma tarvitsee, ja muita tavaroita, mikäli elintarvikkeet niihin vaikuttavat. – Mutta kun tulee pari hyvää satoa, niin menee ohi.

3) Ranskan olojen paraneminen riippuu poliittisista oloista. Ranskassa on paljon kultaa, mutta ei tule esiin politiikan pelosta.

4) Ruotsissa on LO ymmärtänyt palkkojen korotuksen huonon vaikutuksen ja se ohjaa työväkeä sen mukaan. Ruotsin työväki seuraa LO:n johtoa.

(Meillä on olot toisin.)

5) Venäjän luotto ei tule nousemaan kuin muutamaan sataan miljoonaan. Ei tule kontrahteja.

7.11. Vastaanotto Neuvostoliiton charge d’affaires Zotovin luona lähetystössä. (Abramov on Moskovassa).

Täydessä juhlapuvussa, kunniamerkkien kanssa. Niin oli pyydetty tulemaan. Olin siellä Allin kanssa. Olin huonossa kunnossa, noidannuoli. Kova veto. Paljon väkeä.

8.11. Neuvostoliiton 30-vuotisnäyttelyn avajaiset Seuratalossa, entinen Hindenburg-Haus. Kylmää. Erilaista tilastoa Neuvostoliitosta ja hyviä mainosjulisteita. – Hyvää propagandaa.

Olin siellä tunnin adjutantin kanssa.

9.11. SNS:n juhla Neuvostoliiton 30- vuotisjuhlan johdosta Kansallisteatterissa.

Olin siellä adjutantin kanssa.

Refl. Nyt olen ollut kolmena päivänä perätysten Neuvostoliiton juhlissa. Minua on vaivannut noidannuoli. Becker, jonka kanssa olen puhunut puhelimessa, ei ole ollut oikein tyytyväinen, että minä joka päivä olen ollut ulkona. Mutta näillä juhlilla on ulkopoliittinen merkitys ja sentähden olen ollut niissä kaikissa.

10.11. Vesterinen luonani: Pekkalalta oli tullut sähke, että hallituksen ulkovaliokuntaa väliaikaisesti lisättäisiin siksi aikaa kuin on Moskovassa.

Minä sanoin, että mitä tarvetta siihen on. Ei nyt voida ottaa mitään ulkoasioita, ennenkuin pääministeri ja ulkoministeri tulevat kotiin.

Sovittiin, että Vesterinen kysyy Pekkalalta, mikä on hänen tarkoituksensa.

Minä sanoin, että elleivät palaa Moskovasta tämän viikon lopulla, sähkötän minä ja kehoitan palaamaan.

10.11. Asuntohypoteekkipankista lainoja saaneiden lähetystö: maisteri Halminen ym. puhumassa Asuntohypoteekkipankin lainoista.

Vastasin, että asia kuuluu valtioneuvostolle ja eduskunnalle. Lupasin perehtyä siihen ja neuvotella asianomaisten ministerien kanssa.

11.11. luonani ranskalainen Maurice Chourot (Agence France Presse’n edustaja).

Keskustelin tunnin. Huomautin, että en anna haastattelua, mutta informatioita, mutta minun nimeäni ei saa mainita.

Intressantti ja miellyttävä mies.

Puhuin Suomen sekä taloudellisista että poliittisista oloista. Myös suhteista Venäjään. Esitin, että me olemme monessa suhteessa toisessa asemassa kuin Balkanin maat sekä Unkari, Itävalta, Puola ja Tšekkoslovakia: maantieteellisesti, sivistyksellisesti, koko elämänkatsomukseltamme. Venäjän sotilaallisen intressin minä tunnustan, ettei Suomi tule place d’armes¹, mutta muuten olemme eri maailma. Kommunistit ovat meillä, kuten kaikkialla, un élément incértain².

Meidän politiikkamme Venäjään nähden täytyy olla varovainen: Anal. Bainville esitys Ranskan politiikasta aprés le désastre³ (1870–71). Mainitsin meidän lehdissämme tänään olleen uutisen, että mahdollisesti Beneš eroaa.

Chourot kertoi tuntevansa hyvin Benešin, oli hänet tavannut. Viime kerralla kun tapasi hänet, oli Beneš ollut hyvin fatigue⁴. Huhuja hänen mahdollisesta erostaan oli liikkunut länsimaissa jo aikaisemmin.

Lopuksi Chourot pyysi minun valokuvaani, allekirjoituksella. Lupasin.

¹ varusvarastopaikka

² epävarma elementti

³ tuhon jälkeen

⁴ väsynyt

12.11. Törngren ja Hiltunen kutsuminani luonani.

Ensiksi puhuin Asuntohypoteekkipankin asiasta.

Hiltunen sanoi, että ulosmittauksia ei panna toimeen, ennenkuin eduskunta on asian ratkaissut. Hiltusen mielestä jotain olisi tehtävä.

Sitten puhuin nykyisestä taloudellisesta asemasta. Sanoin pelkääväni, että se nykyään matanee yhä enemmän.

Törngren sanoi, että hänen mielestään taloudellinen tila on nyt synkempi kuin ennen. Syyt:

– yleismaailmalliset seikat, viennin mahdollinen heikkeneminen.

– Suomessa voimatilanne.

– Suurin vaara on palkka-asioissa: ylikompensatiopäätös olisi purettava, mutta sitä ei voi tehdä.

Toinen vaihtoehto on päästää palkat vapaiksi: se olisi myös vaikeaa. Hinta- ja palkkakysymys on pahin. Hintakysymys olisi ratkaistava, ennenkuin palkat vapautetaan.

Valtiontaloudessa on reservejä, joista ei ole puhuttu. Valtion lyhytaikainen velka on alentunut viime vuonna.

Palkankorotuksista tulee takaisin 1/3 veroina.

Kahviluotto Kolombiasta on valmis: 5 milj. doll. Sillä saadaan 7 milj. kg kahvia, josta saadaan myydessä 1.200 à 1.300 mk. Voittoa siis n. 10 miljardia.

Brasiliasta saadaan toinen luotto 3 milj. kahvia varten. On neuvotteluja myös muista luotoista.

Törngren sanoi, että meidän pitää saada ulkomaista luottoa yhtä paljon kuin sotakorvaus + mitä maksamme ulkomaille kuoletusta luotoista.

Hiltunen: Poliittisesti asian hoito käy mahdottomaksi. Pitäisi jotain tehdä. Mutta hallitus ei voi, sillä sen sisäinen tila on onneton. Hallituksessa kaikki päätetään taktillisia näkökohtia silmällä pitäen.

Sitten puhuimme uusista vaaleista:

Hiltunen: Oli pelännyt vaaleja ennen määräaikaa. Mutta jos tilanne muodostuu mahdottomaksi, niin ei voi muuta kuin pitää vaalit ennen määräaikaa.

Törngren oli vaaleihin nähden = Hiltunen.

Törngren sanoi alkaneensa tulla pessimistiksi, sillä hallituksen järkevämpiä päätöksiä boikotetaan.

Hiltunen sanoi, että kommunistien ohjelma on:

a) Tesva.

b) Sosialisoitava nopeasti ne liikkeet, jotka eivät sano liikkeidensä kannattavan palkankorotusten jälkeen. Kommunisteista on Leino paras, mutta Murto ja Huhta ovat mahdottomia.

Törngren: Olisi kyllä parempi, jos vaalit voisivat mennä ensi kesään. Mutta jos kommunistit pelkäävät vaaleja, niinkuin näyttää, voisi niillä uhata.

Minä kysyin, mitä ajattelevat siitä, että minä pitäisin yhdessä valtioneuvoston jäsenten kanssa yksityisen neuvottelun taloudellisista asioista.

Törngren ja Hiltunen pitivät sitä hyvänä ajatuksena.

Minä lupasin harkita asiaa.

Refl. Neuvottelun ohjelma:

a) Taloudellinen, raha-asiallinen tila. Sen korjaaminen.

b) Olisi hyvä, että päästäisiin ensi kesään vaaleissa. Mutta jos asiat eivät mene, niin täytyy tulla uusi hallitus, mutta sitä ennen uudet vaalit.

12.11. Ammattienedistämisyhdistyksen 25-vuotisjuhla Kansallisteatterissa. – Olimme Allin kanssa siellä.

13.11. E. v. Frenckell luonani.

Puhui rahaoloista. Helsinki joutuu vaikeuksiin, kun palkat nousevat eivätkä kalkylit ollenkaan pidä.

13.11. Eläkkeennauttijain lähetystö: dipl.ing. G. Henriksson (Vaasa), f.d. distriktskassör Jarl Weckman, f.d. järnv. bokh. Ellen Sundberg (Hfors), niiden mukana Sergelius, antoi minulle adressin.

(Jätin sen 14.11.47 istunnon alussa Hiltuselle)

Sitten keskustelimme jonkun aikaa kahden kesken Sergeliuksen kanssa.

a) Sergelius puhui kunniamerkistä, jonka hän katsoi olevansa oikeutettu saamaan – kommendöri.

b) Sitten puhuimme poliittisesta asemasta. Sergelius sanoi, että vasemmistolaiset eivät enää häneen luota, kun on puhe taloudellisista asioista.

Puhuimme myös vaaleista. Sergelius katsoi, että ei pitäisi vaaleja panna toimeen ennen laillista määräaikaa. Hän pelkäsi myös, että kommunistit voivat panna toimeen lakkoja yms., jos asiat eivät mene heidän mielensä mukaan.

14.11. v. Fieandt luonani.

Fieandt kertoi olevansa pessimisti taloudellisiin oloihin nähden ensi vuonna.

Tänä vuonna 1947 on ollut suuri tuotanto ja myynti korkeisiin hintoihin.

1946 oli vienti 170 milj. doll.

1947 » » 300 » »

Sotakorvaukset v. 1947 n. 70 milj. doll. On kaameata, että tänä vuonna emme ole kyenneet hillitsemään rahanarvon politiikkaa, vaikka on ollut niin hyvä vienti. 1948 tulee olemaan pienempi tuotanto kuin 1947 ja hinnat tulevat laskemaan. Kun rahanarvopolitiikka on järjetön, niin kriisi on pelättävä nopeasti tulevan.

Liikeperiaate on, että jos asiakas ei kykene hoitamaan asioita, niin on pantava uusi johtaja. Nykyinen hallitus ei kykene. Pitäisi saada uusi hallitus. Nykyinen hallitus on kokonaan ilman otetta. Ratkaisut tehdään viime tilassa.

Kotimarkkinateollisuuden volyymi, pieni laskusuunta:

1947

I – 122

II – 117

III–116

Vientiteollisuudessa suurempi laskusuunta. 1947: 1 – 77, II – 80, III – 74.

(Kts. Index N:o 4 s. 94).

Pahin aika on edessä. Hinnat eivät tule nousemaan, vaan hieman laskemaan. 1946 oli linnarauha. SAK oli silloin sitä mieltä, että palkkoja ei saa korottaa. Mutta hallitus ei tehnyt mitään 1946. Talousneuvoston asettaminen kesti 3 kk. Nykyään nostetaan pankeissa palkkoja joka kuukausi. Yleisön keskuudessa on mieliala aivan toivoton. Talletukset vähenevät. Kukaan ei luota asioiden hoitoon. Törngren on liian kiltti mies. On joka vuosi saarnannut, että paranee, mutta ei ole tullut mitään. Nyt tulee hirmuiset vaikeudet, mutta hallitukselta on veto pois.

Tasapaino olisi löydettävä. Esim. miljoonalle kansalaiselle annetaan 3 mk kg siitä, että syövät omaa puuroa.

Sitten keskustelimme myös vaaleista ym.

Minä sanoin, että uutta hallitusta on vaikea saada ennenkuin vaalit on toimitettu. Mutta minusta myös näyttää, että asiat eivät voi mennä tällä tavalla. Sentähden olin aikonut ottaa yksityisesti nämä asiat esille valtioneuvostossa, vaikka ne oikeastaan eivät kuulu residentille.

Pyysin Fieandtia laatimaan minulle p.m:n, jossa on ne punktit niistä kohdista Ja kysymyksistä, jotka ovat hänen mielestään tärkeitä. Hän voi ottaa muita asiantuntijoita mukaansa.

Fieandt lupasi tehdä sen yhdessä Tuomiojan ja tohtori Wariksen kanssa.

14.11. illalla kl. 22.30 Fagerholm soitti ja sanoi Lontoosta tulleen Ruotsiin ja STT:lle Reuterin Helsingistä saaman sähkeen, jossa sanotaan, että Suomi on Moskovassa (Pekkalan delegatio) solminut Neuvostoliiton kanssa puolustusliiton. Minä sanoin, että en tiedä siitä mitään ja että Pekkalalla ei ole mitään valtuuksia neuvotella siitä asiasta. Varoitin Pekkalaa olemaan varovainen, jos venäläiset ottavat tämän asian esille.

Fagerholm kirjoitti puolivirallisen demention (kts. lehtiä). Fagerholm oli sitä mieltä, että on vaikea odottaa uusia vaaleja ensi kesään. Sillä nyt ei mikään puolue uskalla tehdä mitään, vaan kilpailee toisensa kanssa. Kaikki toimi on paljasta vaalikalastusta. Esim. Englannissa ja Ruotsissa kiristetään tuontia ja kulutusta, mutta meillä eletään, niinkuin ei olisi mitään hätää. Vasta kun vaalit on toimitettu, voidaan ottaa asioihin kiinni.

15.11. sain Heljaksen kautta tietää, että Reuterin kirjeenvaihtaja on toimittaja Vuoristo Helsingin Sanomista.

(Asia on herättänyt Ruotsissa tavatonta huomiota.)

(Refl. On aivan kuulumattoman vastuutonta, ja epäisänmaallista, että suomalainen lähettää tällaisia tietoja ottamatta selvää.)

15.11. Reuterin sähke lehdissä suuren huomion esineenä.

15.11. Valtioneuvoston jäsenten lähetystö pyysi minua puhumaan juhlassa 6.12. Messuhallissa.

Olin jo aikaisemmin luvannut Kalliselle, vaikka se on minulle kovin raskasta.

Heljas jäi luokseni. – Keskustelimme Reuterin sähkeestä ja valtuuskunnan matkasta Moskovaan. Heljas sanoi erään ulkomaalaisen (Scott?) ilmoittaneen hänelle, että Pekkala oli kehoittanut lisäämään »eduskunnan ulkovaliokuntaa». Heljas oli selittänyt asian.

Refl. Mistä tämä vuoto?

14.11. Kotimaassa (pakina »Alasimelta»):

»Eiköhän kuitenkin pahin vitsauksemme ole siinä, että meillä valuutta-, tarvike-, vesi- ym. pulien lisäksi on pula miehistä tai paremminkin miehestä, jonka ääni kantautuisi kaikkialle, joka saisi kootuksi kansan yhteismielin ponnistamaan ja kestämään? Poissa on Ukko-Pekka, joka ennen aina tiukan tullen kutsuttiin esiin. Vanhuuden lepoon on siirtynyt Mannerheim. Ja meidän parhaat keski-­iän talousmiehemme ovat siellä missä ovat. Me olemme kuin lauma ilman paimenta, tasapäistä sakkia, puoluepiiskurien vallittavia. Eletään »lehmäkauppojen» politiikan varassa.»

Refl. Eivät ymmärrä asioita ja oloja. Mutta tästä teen kaksi johtopäätöstä, jotka voivat ilahduttaa: 1) Kun tällaista voidaan kirjoittaa, osoittaa se, että minun politiikkani on onnistunut. – 2) Tämän kirjoittajan piirit eivät kaiketi hyvällä tule venäläisiksi.

15.11. Pekkalan valtuuskunta lähti Moskovaan 2.11.47. Juhlallinen vastaanotto. Molotov itse oli vastassa asemalla. Kunniakomppania. Erikoisjuna.

Lähtivät paluumatkalle 13.11. Erikoisjunalla. Mikojan asemalla. Kunniakomppania.

Saa nähdä, mitä he tuovat mukanaan.

Olen huolissani. Enckell oli tosin mukana, mutta hän oli kovin sairas.

15.11. Yksityisyritteliäisyyden Viikon avajaisjuhla Kansallisteatterissa kl. 15.

Olimme siellä Allin kanssa.

15.11. Pekkala, Enckell ja Leino luonani kl. 9 illalla.

Palanneet kl. 7.30 Moskovasta.

Pekkala teki selkoa Moskovan neuvotteluista. Luki esityksen, minkä oli esittänyt Molotoville 5.11.47. (kts. sitä).

Siinä Pekkala oli mm. puhunut poliittisesta sopimuksesta, johon Stalin oli edellisellä kerralla viitannut.

Sen johdosta Molotov oli ottanut esille kysymyksen puolustusliitosta ja esittänyt, mitä Zdanov oli puhunut tammikuussa 1945 Mannerheimille ja minulle toukokuussa 1945. Lausunut, että ehdotus oli tehty Mannerheimin ja minun puolelta. (Tämä on erehdys, me emme olleet tehneet esitystä, vaan Zdanov). Kysyi, olemmeko vielä samalla kannalla. Siitä oli keskusteltu ja Molotov oli lopuksi todennut, että kysymys ei ole (Suomen puolelta) otettu päiväjärjestyksestä eikä ole pantu päiväjärjestykseen.

Minä huomautin, että »poliittinen sopimus» on juuri puolustusliitto. Tällä tavalla tämä asia on meidän puolelta otettu esille, vaikka Zdanovin ja minun kesken minä totesin, että initiatiivi on oleva venäläisten puolella. Huomautin, että minä olin Pekkalalle ja Enckellille, ennen heidän Moskovaan lähtöään, nimenomaan sanonut, että meidän puolelta ei pidä ottaa asiaa esille ja muutenkin on oltava varovaisia. Lisäsin, että omasta puolestani olen edelleen entisellä kannalla, mutta katson, että ajankohta nyt ei ole sopiva asian esilleottamiseksi. On epätietoista, tokko sen saisimme läpi eduskunnassa. Tällainen sopimus olisi kokonaan Neuvostoliiton eduksi, koska meillä ei ole vihollisia eikä meidän päällemme kukaan hyökkää. Sentähden meidän pitäisi saada kompensatiota. Myös rauhansopimuksen määräys meidän puolustuksemme rajoittamisesta olisi kumottava. Kun epäilen, tokko nyt saataisiin täällä asiaa läpi, olisi paras, ettei se olisi tullut esille ollenkaan.

Tätä asiaa on nyt käsitelty, niinkuin elefantti lasikaapissa.

Pekkalan esityksessä oli myös käsitelty kulttuurisopimusta, kauppaa sekä sotakorvausta.

Molotov oli ollut myötämielinen.

Refl. Tämä asia on nyt joutunut ikävään tilaan. Saa nähdä, miten tästä selviämme. Asiaa ei meidän puoleltamme olisi pitänyt ottaa esille.

16.11. Enckell.

Matka ja muu oli arrangeerattuja venäläiset olivat olleet mukana. Pekkala oli valmistanut kirjeen, jossa oli suora uppmuntran¹ asettaa komitea kulturellisia asioita varten. Sitä ei Enckell hyväksynyt. Sitten Pekkala ehdotti pitempää kauppasopimusta, mutta Enckell ei sitä hyväksynyt. Poliittisesta kysymyksestä oli selvään toivonut. Sitten se muutettiin (Svento oli samaa mieltä).

Minä huomautin, mitä olin sanonut Pekkalalle ja Enckellille 2.11.47.

Enckell: Hän keskusteli eilen Abramovin kanssa junassa. Abramov oli sanonut, jos nyt tulisi avslag² venäläisten ehdotukseen. Enckell vastasi, että Suomen kansa tahtoisi saada kompensatiota. – Abramov sanoi, että Neuvostoliiton esiintyminen Suomea kohtaan mm. siten, että rauhansopimusta muutettaisiin, olisi suosion osoitus (ei raja-asioista, mutta aseiden takaisin luovuttamisesta).

Enckell sanoi, että minun pitäisi kutsua Abramov ja koettaa saada tietää, mitä hän on puhunut Molotovin kanssa.

Sopimus asiallisesti ei olisi mitään muuta kuin mitä Mannerheim ja minä olimme sanoneet, että ei voi tulla sotaa Suomen alueella, ja jos tulisi sota, niin meidän tietysti tulee puolustaa maatamme.

Minä esitin punktini.

Enckell: Jos meillä olisi puolustusliitto ja jos Neuvostoliitto kunnioittaa sitä, niin Venäjä voisi luottaa meihin ja meillä voisi olla siitä hyötyä.

Molotov sanoi, että asia ei ole pantu päiväjärjestyksestä, mutta ei ole pantu päiväjärjestykseen.

Enckell: Ei saa tehdä asiasta suurempaa asiaa kuin se on, vaan bagatelliseerattava se. Tämä ei muuta mitään.

Res.

Enckell tekee ehdotuksen luonnokseksi

(ottaen huomioon mm. minun punktini).

¹ rohkaisu

² kieltävä vastaus

17.11. Pastori Heikkinen, USA:sta, luonani, pastori Harjunpään kanssa.

Hauska keskustelu: 45 min.

Pastori Heikkinen on ollut Suomessa tämän vuoden alusta.

17.11. Fagerholm luonani.

Esitin hänelle muistiinpanojeni mukaan keskustelut Zdanovin ja Mannerheimin sekä minun välillä puolustusliitosta sekä mitä sanoin Moskovan lähetystölle ennen heidän lähtöään. Ynnä keskusteluni Enckellin kanssa, punktini ym. mitä asiaan kuuluu.

Fagerholm sanoi, että asia on ikävällä kannalla ja että Pekkala on siis provosoinut asian esille.

Tämän asian ei pitäisi tulla vaalitaisteluun.

Hän lisäsi, että olemme tämän jälkeen tavallaan kiinni tässä asiassa. Mutta kun Moskova on 2 1/2 v. odottanut, niin se kenties ei pane tälle asialle suurempaa merkitystä.

Hän sanoi myös, että kansa on tästä asiasta hyvin huolestunut ja levoton.

Kun minä keskustelussa sanoin miettineeni sitä, eikö meidän, jos sota syttyisi ja me emme voisi olla puolueettomia, olisi maamme tulevaisuuden kannalta katsoen viisainta olla Neuvostoliiton puolella siinäkin tapauksessa, että Neuvostoliitto häviäisi sodan, vastasi Fagerholm: »Varmasti se olisi meille paras.»

(Refl. Oli hauska kuulla, että Fagerholm on tässä suhteessa samaa mieltä kuin minä.)

Sitten minä puhuin taloudellisista asioista ja kerroin aikomuksestani pitää yksityinen neuvottelu hallituksen kanssa esim. iltakoulussa ja kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin taloudellisten asiain korjaamiseksi, ilmoittaen, että ellei hallitus siihen ryhdy, on saatava uusi hallitus, mutta sitä ennen on uudet vaalit toimitettava ensi tilassa. Fagerholm hyväksyi tämän kannan.

18.11. Lehdissä suuri humu Moskovan neuvotteluista – puolustusliitosta. Samoin Ruotsin lehdissä. Stockholms Tidningenissä tänään pääkirjoitus. Se on asiallinen ja hyvä ja oikea.

Pekkala on aikaansaanut Moskovassa kauhean sopan. Saa nähdä, miten siitä selvitään.

18.11. Edustaja Järvi luonani puhumassa Kokoomuksen Nuorten Liitosta.

Kysyi aluksi, saavatko rauhassa toimia.

Minä vastasin, että jos toimivat lakien mukaan, niin saavat.

Järvi: Kokoomuksen Nuorten järjestö perustettiin yli 20 vuotta sitten. Ennen sotaa siinä oli 11 osastoa ja n. 1.500 jäsentä. Sodan jälkeen se on laajentunut (1945 uusi organisatio). Nyt 120 osastoa ja yli 20.000 jäsentä. Viime aikoina on ollut hyvin voimakasta lisääntymistä. Jäsenet ovat hyvin eri piireistä, voi sanoa sen edustavan keskiluokkaa. Järjestö kuuluu kokoomuspuolueeseen. Eroavaisuutta ohjelmassa on, että sosial. ohjelma yksityiskohtainen. Vasemmisto syyttää, että järjestö olisi oikeistomielinen radikaalinen kopla. Ulkopoliittisesti on minun kannallani. Kielipoliittiset seikat eivät merkitse mitään. Heillä on hyvät suhteet muihin pohjoismaihin. Ruotsissa heillä on hyviä ystäviä. Mm. Korsholman läänin asiassa on Ruotsissa vaikuttanut rauhoittavasti. Samoin Suomen ruotsinkielisiin.

Mutta taistelua kommunismia vastaan he käyvät. Ennen 1945 vasemmisto ei kiinnittänyt heihin huomiota, kun jäsenluku oli pieni. Mutta kun järjestö vahvistui, niin kommunistit alkoivat vainota heitä.

Valpo vainoaa heitä. Sillä on vakoojansa joka paikassa. Keväällä 1946 pyysi pääministeriltä tutkimusta, mutta ei ole tullut mitään. Pekkala sanoi, että niin kauan kuin hän on pääministeri, ei lakkauteta. Mutta viime aikoina ovat valtiollisen poliisin hyökkäykset lisääntyneet. Se herättää huomiota. Luultavasti budjetin yhteydessä taas tulee hyökkäys. Porissa on tehty ilkivaltaa, ja se tietysti pannaan heidän syykseen.

Minä luin otteita Leinon minulle antamasta paperista.

Järvi sanoi, että on pantu toimeen tutkimuksia, mutta kaikki on perätöntä.

Minä selitin meidän maamme ulkopoliittista asemaa ja miten se vaatii suurta varovaisuutta.

Järvi sanoi heidän hyväksyvän minun kantani. He pelkäävät Balkanin kehitystä. Minä sanoin, että minulla ei ole konkreettisia tosiasioita, jotka osoittaisivat, että Neuvostoliitto haluaa täällä Balkanin kehitystä. Kaikki riippuu Suomen kansan henkisestä ja moraalisesta selkärangasta.

Järvi sanoi mm., että nykyinen eduskunta ei nauti kansan arvonantoa.

Minä kehoitin pitämään muistissa sen, mitä meidän asemamme vaatii, ja olemaan varovaisia menettelyssä. Vakuutin, että lakkauttamisessa tullaan menettelemään lain ja sopimusten mukaan. Oikeuskanslerilta vaaditaan lausunto tällaisissa asioissa. Mitään laittomuutta ei saa tapahtua.

Tämä rauhoitti Järveä.

19.11. Österholm ja Jern luonani.

Tulivat ryhmänsä puolesta. Österholm kertoi:

Ruotsalaisessa ryhmässä oli huolestumista erityisesti taloudellisen tilan kehittymisestä huonoon suuntaan. Hallituksen politiikka on heidän mielestään vienyt valtion finanssit ja rahanarvon rappiolle. Ryhmän asema hallitukseen on tullut vaikeaksi, kun myös ryhmä on hallitusvastuussa sen kautta, että Törngren on hallituksessa. He tuntevat myös olevansa vastuussa. Sentähden he ovat tulleet ryhmänsä puolesta puhumaan presidentin kanssa saadakseen tietää, miten minä katson asemaa.

Toiseksi hallituksen valtuuskunnan matka Moskovaan, josta ei ole saatu tietoja. Puhutaan paljon ja on pelko, että jotain on tapahtunut.

Minä selitin ajatuksiani taloudellisesta asemasta. Aion ottaa asian esille valtioneuvoston yksityisessä kokouksessa ensi tilassa. Olen ollut asiantuntijain kanssa kosketuksessa. Olen myös huolestunut, ja ellei tule parannusta, niin voi olla pakko toimittaa vaalit ennen määräaikaa, jotta saadaan mahdollisuus muodostaa uusi hallitus.

Österholm sanoi, että vaaleista oli heidän ryhmässään ollut keskustelu ja niiden ajasta oli ollut eri mieliä.

Moskovan kokoukseen nähden sanoin, että mitään ei tule tapahtumaan eduskunnan selän takana.

Österholm sanoi, että pelätään puolustussopimusta. Vaikuttaisi huonosti muualla maailmassa.

Minä sanoin sen ymmärtäväni. Mutta meidän täytyy ratkaista asiamme omien etujemme mukaan. Ei konventionell¹ ajattelu. Meidän on harkittava asiaamme ja asemaamme ennakkoluulottomasti.

Puhelimme 1 1/2 tuntia ystävällisesti.

¹ tavanomainen

20.11. Professori Koskenniemi toi uuden muistelmakirjansa.

20.11. Tuomioja, Fieandt ja tri Waris keskustelemassa taloudellisesta tilasta. Olivat edellisenä päivänä lähettäneet minulle p.m:n.

Palkat: 

Fieandt: Palkkajärjestelmää ei voi korjata; sentähden palkkasäännöstely on poistettava. Kotkassa lastausmies ansaitsee 75.000 markkaa kuussa ja nainen 60.000 mk kuussa. Tämä ei ole mitään säännöstelyä.

Waris: Tämän vuoden aikana palkat ovat nousseet n. 50 %: keväällä 20 à 25 % ja nyt sama määrä. Palkkasäännöstelyn lopettaminen olisi hevoskuuri, mutta nykyinen järjestys on puoskaroimiskuuri. Säännöstely voisi onnistua, jos SAK olisi järkevällä kannalla.

Kaikki kolme olivat yhtä mieltä, että palkat olisi vapautettava. Muuta mahdollisuutta ei näy olevan. Mutta hintoja ei saa vapauttaa.

Budjetti:

Fieandt: Vuoden 1948 budjettiesitys osoittaa 5 miljardin ylijäämää; tulee osoittamaan ainakin 5 miljardin vajausta.

Tukipalkkiot:

Olisi saatava pääasiassa pois. Pienviljelijäin 3 mk on korvaus siitä, mitä itse syövät. Budjetissa ei ole viljan tukipalkkioihin mitään määrärahaa.

Tuomioja: Budjetti on liian raskas. Verot ovat meillä liian korkeat. Valtion menoja täytyy alentaa. On syntynyt lakkoja sentähden, että työnantaja ei ole suostunut maksamaan »mustia palkkoja». Työmies vaatii saada palkkansa ilman pidätyksiä. Se on maaseudulla yleistä. Seitolan tutkimus tästä asiasta: kaikki on politiikkaa valtioneuvostossa, sentähden ei asian hoidosta tule mitään. Arabian tappio 9 kuukauden aikana on 75 milj. mk. Nyt uhkaa työttömyys, sillä eräitä töitä on supistettu. Lisäksi voimapula.

Fieandt: Olisi saatava aikaan tasapaino yhteiskunnassa – tasapaino kaikkien hintojen kesken.

Suomen Pankin ohjesääntö:

Hallitus vastustaa sitä: a) Sotevan vuoksi ei voi palkkasäännöstelyä poistaa. Mutta Sotevan miehet sanovat, että he voivat hoitaa asian. – b) Valtiotalouden tasapaino: tukipalkkioissa voisi säästää 5 miljardia. Nyt on enemmän kuin puolet elintarpeista vapaat hintoihin nähden.

Miten on prosederattava?

Tuomioja: On pelättävä, että hallitus ei tee mitään, kun nyt on suhteellisen rauhallista. Hallituksen pitäisi kumota palkkasäännöstely. Tai eduskunta voisi poistaa valtalaista hallituksen oikeuden säännöstellä palkkoja.

Fieandt: Nykyinen hallitus on mätä. Se ei kykene hoitamaan tätä asiaa.

Waris: Hallitus pelkää ryhtyä toimiin, jotka estävät inflatiota, katsoo, että inflatio on mukava keino, ja luulee, että kaikki tulee menemään hyvästi.

Fieandt: Inflatio alkaa nyt kiihtyä. – Olisi tehtävä jotain, ennenkuin se alkaa. Tämä palkkapäätös antaa inflatiolle sysäyksen.

Tuomioja: Valuuttakursseja täytyy nostaa tai se tulee nostamaan myös hintoja.

Setelistö oli vuoden 1947 alussa 17 mrd., nyt se on n. 25 mrd. Pankit tulevat hirmuisiin vaikeuksiin. Pankkiyhdistyksen johtokunta menee huomenna Suomen Pankkiin ilmoittamaan, että nyt ovat varat loppumaisillaan. Pankit eivät voi enää mitään tehdä. Eivät voi antaa luottoa esim. kivihiilen tuontiin, vaikka lisenssit on myönnetty.

Tuomioja: Martin kertoi, että hänen hotellihuoneensa maksoi 210 markkaa, mutta kuppi kahvia 280 markkaa.

Waris: Elannossa ym. liikkeissä leipä menee tappiolla. Lihasta otetaan niin paljon, että tappio korvataan. Muuten ei voisi ollenkaan toimia.

Tuomioja: 1) Hallituksen olisi muutettava palkkapäätös, ainakin palkat vapaiksi.

2) Budjetti tasapainoon. – Lisäesitys kuten 1939.

3) Pienviljelijäin 3 mk pois.

Tähän yhtyivät myös Fieandt ja Waris.

21.11. Berner luonani.

Oli käynyt Englannissa, josta palasi 28.10.47. Hän kertoi: Economist’in ikävä kirjoitus Suomesta näyttää olleen yhden tai kahden naistoimittajan Wardin ja Byrdin kirjoittama. Berner epäili, että Wuori on antanut epäedullisia tietoja Suomesta. Berner oli ollut lounaalla Knorringin luona. Siellä Wuori oli puhunut omituisia, oli mm. sanonut, että hän oli »suurten reaktionärien» seurassa.

Minä sanoin, että Wuori on kovin arka ja heilahtaa toisesta äärimmäisyydestä toiseen. Sodan aikana oli sodan puolella ja Mannerheimin kannattaja, mutta sodan jälkeen meni toiseen äärimmäisyyteen.

Berner: Knorringin luona oli tavannut Foreign Officen Skandinavian ja Venäjän osaston edustajan. Hän oli sanonut, että Suomi saa ainakin pari vuotta olla rauhassa, koska Neuvostoliiton »jyrä» on näinä vuosina suunnattu muualle. Hän oli sanonut myös, että venäläiset ovat kuin Hitler, eivät ryhdy useampaan asiaan yht’aikaa. Hän oli sanonut, että kommunisteja on kahta lajia: l) sellaisia, jotka ottavat kaikki määräykset venäläisiltä. – 2) toiset ovat isänmaallisia, mutta loppujen lopuksi on kaikkien katsottava olevan Moskovan käskettäviä. – Foreign Officen herra oli sanonut, että Suomea kohdellaan toisin kuin muita, sillä suomalaisissa on karaktääriä.

Berner oli myös kuullut (myös Tukholmassa) sen käsityksen, että Venäjän intressin mukaista ei ole painaa Suomea liian kovasti, koska muuten Skandinavian maat hermostuisivat ja menisivät länsiblokin syliin.

Berner jatkoi, että suomalaiset olisivat hyvissä suhteissa Venäjään, jos saisimme varmuuden siitä, että saamme elää rauhassa (= minä olen sanonut), mutta meillä on vuoden 1939 jälkeen epäluuloja. Talvisotaa ei unohdeta, ennenkuin on kulunut riittävästi aikaa.

Sodasta: Länsivaltojen politiikka käy siihen suuntaan, että ne koettavat painaa Venäjän takaisin. Oli sanottu, että Venäjä pystyisi lyhyessä ajassa miehittämään Euroopan, mutta pitkän päälle tulisi häviämään sodan USA:n kanssa. Englanti tahtoo pysyä syrjässä sodasta, »tahtoo istua aidalla ja katsella».

Kommunismin vastainen liike on syntymässä kaikkialla maailmassa.

Sitten Berner mainitsi kysymyksen puolustusliitosta.

Minä sanoin, että se ei ole ajankohtainen. Jos sellainen tulisi kysymykseen, niin ensin on eduskunnan kanssa asiasta sovittava. Jos sota syttyisi, niin todellinen kulku olisi:

1) Me julistamme tahtovamme pysyä selkkausten ulkopuolella ja noudattaa neutraalia politiikkaa.

2) Jos päällemme hyökätään tarkoituksessa päästä meidän maamme kautta Venäjän kimppuun, niin taistelemme vastaan.

Kysymys voi olla

3) Ellemme jaksa, Neuvostoliitto auttaa meitä, jos pyydämme apua. – Nota bene: jos Neuvostoliitto tällaiseen formulointiin suostuisi, mikä on epätietoista.

Berner sanoi, että tämä kyllä olisi asian kulku. Mutta jos avun pyytäminen tulisi kysymykseen, niin se olisi eduskunnan tehtävä.

Minä sanoin: Hallitus pyytää eduskunnan suostumuksella.

Berner ei tätä pahasti vastustanut, mutta sanoi, että meidän olisi meneteltävä niin, että emme katkaise suhteita länteen. Ajankohta olisi nyt huono Balkanin maiden tapausten johdosta.

22.11. Toivola luonani.

Lähtee parin päivän päästä Kanadaan, johon on nimitetty ministeriksi.

Esitin hänelle mielipiteeni meidän politiikastamme.

22.11. Enckell luonani.

Ensin Enckell esitti ehdotuksiaan minun puheeseeni 6.12.47.

Puolustussopimuksesta Enckell lausui mm.:

Venäjällä on edelleen sotilaallinen intressi Suomeen, niin kuin sillä aina on ollut. Sopimus olisi uttryck för detta intresse1. Kun venäläisten puolelta on ehdotus tehty, emme me voi olla diskuteeraamatta asiaa.

Tällainen sopimus olisi viss trygghet för Finland². Mutta mielipide Suomessa täytyy saada asian puolelle, muuten voidaan saada värnpliktsstrejk³.

Jos tulisi sota, niin venäläiset miehittäisivät nord. kalotten⁴ ja venäläisiä joukkoja tulisi siten Suomeen. On parempi, että venäläiset joukot tulevat Suomeen meidän suostumuksellamme kuin että ne tulevat rikkoen meidän puolueettomuuttamme. Sopimuksen mukaan ainoastaan venäläiset joukot voisivat tulla Suomeen, mutta ei muiden maiden.

Venäläisten täytyy työntää puolustuksensa Suomen alueelle.

Sitten keskustelimme politiikasta. Minä olin pessimistisellä päällä. Sanoin, että tämä sopimusasia on meille kovin ikävä. Minä mieluummin tahtoisin olla siitä erilläni. Ainakin olisi asia lykättävä siihen, kunnes on saatu uusi eduskunta vaalien jälkeen. Nykyinen eduskunta ei ehdi sitä käsitellä, sillä ottaa pitkän ajan, ennenkuin yleinen mielipide saadaan mukaan. Nyt olisi asia kovin ikävä, erityisesti ottaen huomioon nykyiset Balkanin maiden olot.

Pelkään, että venäläiset saisivat sopimuksen kautta tilaisuuden sekaantua meidän asioihimme (mm. yhteiset puolustus­ sopimukset armeijain kesken).

¹ tämän intressin ilmaus

² tiettyä turvallisuutta Suomelle

³ asevelvollisuuslakko

⁴ Pohjoiskalotin

26.11. Eduskunta hyväksyi eilen hallituksen esityksen viran- ja toimenhoitajain palkkauksesta.

Virkamiesliiton johto ei sitä hyväksynyt, vaan julisti eilen lakon, joka alkaa 26.11.

Illalla 25.11. Pekkala piti ankaran puheen radiossa (kts. sitä).

(kts. tämän päivän lehtiä)

26.11. illalla Vesterinen (Pekkala on sairas) piti radiossa puheen, ilmoittaen valtioneuvoston määräyksen.

Minä puhuin tänään aamulla Aholle lausuen ankaria sanoja siitä, että kokoomuspuolue kannattaa lainrikkojia virkamiehiä.

Illalla puhuin Hiekkalan kanssa siitä, että Iltasanomat kovin räikeästi esittää uutisia virkamiesten lakkokokouksista, mikä yllyttää heitä lakkoihin. Hiekkala koetti puolustaa menettelyä, koska lehden täytyy pitää silmällä uutisnäkökohtaa.

Illalla puhuin Amos Anderssonin kanssa: lausuin tyytymättömyyteni Hufvudstadsbladetin tämänpäiväiseen pääkirjoitukseen. Andersson sanoi, että hänelle ei ollut näytetty kirjoitusta. Hän itse lukiessaan sen aamulla ei pitänyt siitä. Minä kehoitin häntä puhumaan asiasta. Andersson lupasi tehdä sen.

Minä erityisesti korostin sitä, että lehtien pitäisi tuomita virkamiesten lakko, joka on laiton.

26.11. Domus Academican vihkiminen.

27.11. Agronomien yhdistyksen 50-vuotisjuhla Kansallisteatterissa.

27.11. Tänään Helsingin Sanomat kirjoitti uuden pääkirjoituksen virkamieslakosta. Se. oli hyvä. Nähtävästi puheluni Heikkilän kanssa vaikutti.

Samoin oli Hufvudstadsbladetissa pääkirjoitus virkamieslakosta, joka kirjoitus oli myös jotenkin hyvä. Nähtävästi on puheluni Anderssonin kanssa siihen vaikuttanut.

Hiltunen soitti aamulla minulle ja esitti, että minä kutsuisin sekä hallituksen jäseniä että Virkamiesliiton edustajia luokseni, jotta lakko saataisiin loppumaan ja että tekisin tämän jo tänään kl. 11.

Vastasin, että ensin on asiasta keskusteltava hallituksen kanssa.

Tämän johdosta kl. 11 a.p. olivat luonani: M. Pekkala, Vesterinen ja Hiltunen.

Pekkala kertoi, että yleinen välitysmies Hämäläinen oli ilmoittanut hänelle tänään, että Virkamiesliiton edustajat haluaisivat tulla hänen luokseen. Pekkala oli vastannut, että hän voi kyllä ottaa heidät vastaan, mutta ei ollut mitään luvannut. Pekkala sanoi, että hän tahtoo ottaa heidät vastaan koko hallituksen läsnä ollessa. Vesterinen oli myös saanut tietää, että Virkamiesliiton miehillä on pyrkimyksiä kosketukseen. Eilen oli kysytty, eikö hallitus voisi ottaa kosketusta Virkamiesliittoon. Siihen oli vastattu, että otetaan virkamiesten edustajia vastaan, mutta ei pyydetä heitä tulemaan. Hämäläinen ei voi tässä tulla kysymykseen, sillä hallitus ei voi neuvotella, koska asia on ratkaistu eduskunnassa.

Hiltunen kertoi, että eilen Virkamiesliitosta soitettiin ja kysyttiin, eikö Hiltunen ottaisi alotetta neuvotteluihin. Tänä aamuna kysyttiin, eikö Hiltunen tulisi tapaamaan Järnefeltiä aamukahville. Hiltunen oli sanonut voivansa tulla yksityisenä henkilönä.

Järnefelt oli lausunut jotain siihen suuntaan, että kun eduskunta on päättänyt asian, niin se on siltä osalta kiinni, mutta oli viitannut jonkunlaisiin ehtoihin lakon lopettamisen edellytyksenä.

Minä sanoin, että hallituksen on vaikea ryhtyä minkäänlaisiin neuvotteluihin. Eduskunta on päättänyt asian ja se on nyt lähtökohta. Hallitus ei voi luvata mitään, mahdollisesti ainoastaan sen, että jos lakko heti loppuu, ei syyllisiä rangaista.

27.11. Virkamiesliiton lähetystö oli tänään M. Pekkalan luona. Valtioneuvoston jäsenet olivat läsnä.

Valtioneuvoston puolelta oli ilmoitettu, että mitään lupauksia ei voida antaa eikä mitään ehtoja hyväksyä.

Lähetystö oli sanonut siihen, että koska hallitus ei anna mitään myönnytyksiä, eivät hekään voi sanoa mitään.

Siihen oli asia loppunut – ilman mitään tulosta.

27.11. Kilpi puhui radiossa koulunopettajille. Hyvä puhe. (Lakko näyttää olevan hajoamassa. Valtioneuvosto on ryhtynyt erinäisiin toimenpiteisiin. Aiotaan kutsua sotalain nojalla palvelukseen tärkeimmille paikoille virkamiehiä. Myös muita toimenpiteitä.)

Pekkala ei tahtonut sitäkään heti sanoa Virkamiesliiton edustajille.

Vesterinen oli jyrkällä kannalla. Ei voida ruveta neuvottelemaan Virkamiesliiton kanssa. Lakko on lopetettava.

Hiltunen sanoi, että Järnefelt näkyy ajattelevan, että valtion välitysmies sekaantuisi asiaan.

28.11. aamulla luokseni tuli Virkamiesliiton lähetystö: osastosihteeri K. Järnefelt, insinööri T. Nordström, yli-insinööri V. Suvanto ja hallitussihteeri V. Häkkinen.

Ilmoittivat, että Virkamiesliitto tulee lopettamaan lakon. Toivovat, että lakon lopettamisen jälkeen yhteishenki ja yhteistyö voisi jatkua hyvänä, mikä aina on ollut virkamieskunnan tarkoitus. Toivoivat, että hallituksen puolelta ei ryhdytä toimenpiteisiin niitä virkamiehiä vastaan, jotka ovat olleet lakossa. Tahtoivat ilmoittaa tämän minulle, presidentille, – sanoivat luottavansa minuun. Toivoivat, että minä vaikuttaisin siihen, että hallitus ei ryhtyisi toimenpiteisiin virkamiehiä vastaan.

Minä vastasin olevani tyytyväinen ja iloinen tähän heidän ilmoitukseensa. Kuten ennen olin heille sanonut, hallitus ja minä puolestani kyllä ymmärrämme ne taloudelliset vaikeudet, joissa virkamiehet ovat viime vuosina eläneet ja edelleen elävät. Valtiovalta ei mitään enempää toivo kuin että yhteistyö tulisi olemaan hyvä. Lupasin saattaa tämän heidän ilmoituksensa valtioneuvoston tietoon. Kehoitin heitä myös luottamaan hallitukseen, sillä hallituksella ei ole mitään sen hartaampaa toivomusta kuin että yhteistyö tulisi hyvä ja että tulevaisuudessa tällaisia ikävyyksiä vältettäisiin.

Kun minä sanoin mm., että hallitus ei voi ottaa vastaan mitään ehtoja, sen jälkeen kun eduskunta on asian päättänyt, vastasi Järnefelt, että he eivät pane mitään ehtoja niihin taloudellisiin seikkoihin nähden, joista ennen on ollut puhe.

Valtioneuvoston kokouksessa, joka alkoi kl. 11.15, minä ilmoitin tämän valtioneuvostolle ja lausuin sen toivomuksen, että rangaistustoimenpiteistä luovutaan.

Lakko loppui tänään, 28.11.47, kl. 13.

28.11. Englantilainen Dr. Neville M. Goodman luonani professori Reinikaisen kanssa.

Miellyttävä mies. – Keskustelin 1/2 tuntia.

29.11. Enckell luonani:

1) Keskustelimme ensin pidätetyistä virolaisista ja venäläisistä sotavangeista.

2) Enckell kertoi, että chargé d’affaires Leppo Bernistä oli kirjoittanut keskustelleensa Sveitsin ulkoministeriön korkean virkamiehen kanssa, joka oli ollut YK:n kokouksessa. Hän oli ihmetellyt, että Suomella ei ollut observatöriä siellä. Siellä sai voimakkaan vaikutuksen nykyisestä poliittisesta tilanteesta, paljon selvemmän kuin täällä Euroopassa. Siellä ei voinut välttää ajatusta sodasta ja sen mahdollisuudesta. Tosin ei luullut sodan alkavan lähikuukausina. Pienempien valtioiden, kuten Sveitsin ja Suomen, asema ei ole kadehdittava.

Hän oli saanut hyvin pessimistisen käsityksen.

3) Ilmoitin Pekkalan juuri äsken esittäneen keskustelua minun kanssani Moskovan keskusteluista ja puolustusliitosta.

Sitten keskustelimme puolustusliittoa koskevasta keskustelusta Moskovassa. Minä lausuin tyytymättömyyteni valtuuskunnan menettelyyn siellä, kun oli ryhtynyt puhumaan »poliittisista suhteista» ja sillä tavalla provosoinut keskustelun siitä. Pekkalan lausunto on aivan selvä invit. Molotoville ottaa asia esille, niinkuin hän sen käsittikin. Minä olin kuitenkin selvästi kieltänyt heitä koskettelemasta näitä asioita. He olivat asettaneet minut fait accompli’n¹ eteen, ja tulos voi olla, että minun asemani voi tulla kestämättömäksi. Tämä suuri asia olisi ollut täällä perinpohjin käsiteltävä, ennenkuin siitä olisi voinut mitään puhua Moskovassa.

¹ tapahtuneen tosiasian

1.12. Pekkala – Enckell – Leino.

Pekkala katsoi, että olisi ryhdyttävä käsittelemään puolustusliittokysymystä. Miten siihen suhtaudutaan? Moskovan keskustelujen jälkeen meidän on annettava venäläisille vastaus.

Minä esitin punktieni mukaan (kts. niitä).

Pekkala: Hän ei ottanut kysymystä esille, vaan venäläiset.

Minä: luin Pekkalan esityksen kohdan, johon Molotov kävi kiinni. Se oli selvä kysymyksen esilleottaminen Pekkalan puolelta, tai oli se sellaista dipl. menettelyä, kuin »elefantin peuhaaminen porsliinikaapissa». Hänen olisi pitänyt ymmärtää ja ajatella asiaa loppuun asti. Hän on asettanut minut fait accomplin¹ eteen. Minun asemani voi tulla kestämättömäksi.

Leino: Neuvostoliitto pitää tätä kysymystä tällä hetkellä tärkeänä.

Enckell: Suomessa pelko riippuu siitä, että ei ole oikeata tietoa, mistä on kysymys. Kysymys on anfall genom Finland, josta minä olin helmikuussa 1947 esittänyt kantani.

Minä sanoin olevani edelleen samalla kannalla, mutta nyt ei ole sopiva hetki ottaa asiaa esille. Suomen kansaa ja eduskuntaa ei saada mukaan. Tällainen asia olisi ollut ensin täällä Suomessa perinpohjin harkittava.

Leino: Mitä pitemmälle ajassa tämä asia siirtyy, sen vaikeammaksi se tulee. Analog. 1938 tapaukset ja neuvottelut. Meidän välimme eivät kehity hyvään suuntaan muulla tavalla. Suomen pitää ratkaista asia silloin, kun Neuvostoliiton puolelta on annettu ymmärtää, että asia on tärkeä. Nyt venäläiset pitävät tätä kysymystä tärkeänä. Sentähden olisi tätä kysymystä harkittava ensin suppeassa piirissä ja sitten vietävä eduskuntapiireihin.

Enckell viittasi minun lausuntooni 12.2.47, jossa sanoin jo saman, mistä nyt on kysymys. Venäjä on asettanut ehtoja, jotka Suomen pienenä valtiona on pakko hyväksyä. Venäjällä on sotilaallinen intressi Suomeen. Jos sota syttyy, niin Venäjä miehittää Suomen joka tapauksessa. Skandinavia tulee hyväksymään Suomen menettelyn.

Minä: En oikein ymmärrä Venäjän nykyistä intressiä, sillä se tietää, että me nykyisillä voimillamme emme voi paljon tehdä sodassa.

Leino: Venäläiset kaiketi katsovat, että tämä on ennakkotoimenpide estämään Suomea ryhtymästä sotaisiin yrityksiin. Pitäisi jotain myönteistä vastata venäläisille. Ehkä voisi tehdä samanlaisen rajoituksen kuin Tsekkoslovakia: ainoastaan Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. Tärkein on nyt periaatteellinen kannanotto.

Minä: Eikö se herättäisi venäläisten epäluuloja, sillä jos sota tulisi nyt kysymykseen, niin se olisi USA:ta vastaan. – Huomautin myös, että olemme luoton tarpeessa ja tämä estäisi sen.

Leino: Asia olisi otettava esille hallituksen ulkovaliokunnassa.

Res.:

Asia jäi tällä kertaa toistaiseksi.

Pekkalan ja minun välillä tuli hyvin ikävä keskustelu. Pekkala uhkasi tapansa mukaan erollaan. Minä vastasin, että minulla on samanlainen oikeus eroon kuin hänellä. Olin joku päivä sitten täyttänyt 77 vuotta.

¹ tapahtuneen tosiasian

² hyökkäyksestä Suomen kautta

1.12. Poliisikomentaja Gabrielsson luonani. Hän kertoi:

Oli saanut tietää, että asekätköjä on syntynyt ja on syntymässä lähinnä poliisin puitteissa.

Liikkuva poliisi on tänä vuonna nopeasti muuttunut kommunistiseksi. Siihen otetaan jotenkin yksinomaan kommunisteja – ainoastaan niitä, joita SKP tai metsäkaart.yhdistys suosittaa. Hänelle on annettu määräys, että vakinaiseen poliisiin on otettava rekryytit liikkuvasta poliisista. Siten myös vakinainen poliisi muuttuu nopeasti kommunistiseksi. Huonon palkkauksen vuoksi poliisilaitoksesta eroaa paljon (40 % vuodessa) ja niiden sijaan tulee liikkuvasta poliisista kommunisteja.

Liikkuvassa poliisissa on nyt 2 800 miestä. Vähennetään 1 000:lla, mutta kun ne on otettava vakinaiseen, niin siten vakinainen poliisi tulee kommunistiseksi.

Yleisö on tämän huomannut ja on nyt hyvin hermostunut. Hän oli äsken sanomalehtien toimittajien piirissä: useimmat lehtimiehet tulivat puhumaan Gabrielssonille tästä asiasta.

Sosialidemokraatit tietävät tästä asiasta. Äsken Suomen Sosialidemokraatissa ollut Varjosen pakina sisältää oikeita tietoja.

Liikkuvan poliisin päällikkö on Virta. Hän oli ennen kanta-aliupseeri. Suoritti sitten lainopin tutkinnon; hän noudattaa tarkasti Leinon määräyksiä. Hän on kiipeilijä.

Gabrielsson sanoi, että ellei hän saa valikoida miehiä, niin hän ei voi vastata.

Kaupungilla puhutaan, että syntyy samanlainen virkapukuinen poliisikunta kuin on Valpo.

Leino on ollut hyvin kiinnostunut liikkuvasta poliisista.

Eduskunnassa tunnetaan myös tämä asia. Tämä on hyvin vakava asia. Jos esim. Helsingissä 1/4 on epävarmaa, niin poliisin koko toiminta menee pahaksi.

Helsingin vakinaisesta poliisista on tänä vuonna eronnut 280 ja tilalle on otettu liikkuvasta poliisista. Poliisivoima on muuten riittämätön.

Liikkuvaan poliisiin on tänä vuonna otettu 1 400 miestä. Ne ovat luultavasti olleet kaikki kommunisteja.

Jos syntyy tilanne, jossa poliisin pitäisi toimia, niin osa poliiseja tulisi taistele­ maan muuta poliisia vastaan.

Syksyllä 1944 oli tilanne vaikea. Jokainen kommunisti, joka joutui poliisin kanssa tekemisiin, veti taskustaan kommunistisen puolueen jäsenkirjan ja uhkasi.

Apumiehiä asetettiin ensimmäisinä vuosina auttamaan poliisia. Niille annettiin pistooli. Niiden joukossa on myös sosialidemokraatteja, mutta ne eivät ole innostuneita asiaan, mutta kommunistit ovat kovin innostuneita. Nyt näitä apumiehiä ei enää tarvita, vaan sen voisi lakkauttaa. Mutta tämä on pienempi paha, koska niitä ei ole esim. Helsingissä enempää kuin n. 200. Koko tällä järjestelmällä on ollut ainoastaan psykologinen merkitys.

Mutta vakava asia on poliisin rekrytoiminen, josta edellä oli puhe.

Refl. Minun täytyy tästä puhua Vesterisen, Törngrenin ja Hiltusen kanssa. Myös Kekkosen kanssa.

1.12. Fagerholm luonani kutsumanani. Puhuin hänelle ensin puolustusliitosta. Kerroin keskustelusta tänään Pekkalan, Enckellin ja Leinon kanssa.

Luin Pekkalan esityksen Molotoville ja Molotovin vastauksen (pöytäkirjasta).

Fagerholm katsoi, että kysymys kaikenlaisesta kompensatiosta on poissa, koska asia on Pekkalan lausunnon kautta otettu esille.

Itse asiasta Fagerholm lausui, että jos Venäjä kovasti toivoo ja esittää puolustusliittoa, niin me emme pääse siitä mihinkään.

Fagerholm sanoi, että asia on kansan tiedossa. Ihmiset siitä puhuvat ja keskustelevat ja ovat sitä mieltä, että mitä me siihen voimme, jos sitä meiltä kovasti vaaditaan. Mutta asia olisi siirrettävä niin, että vaalit olisivat ohi, ennenkuin tämä asia tulee esille.

Sitten minä kerroin keskustelusta Gabrielssonin kanssa. Siitä keskustelimme pitemmän aikaa. Minä lausuin sen ajatuksen, että eduskunnan täytyisi pitää tätä asiaa silmällä, ja kenties voisi ajatella, että eduskunta panisi ponnen määrärahapäätökseen, jossa huomautettaisiin siitä, että poliisin kokoonpanoon nähden on meneteltävä objektiivisesti. Se antaisi valtioneuvoston ei-kommunistisille jäsenille tukea.

Fagerholm lupasi pitää asian muistissa.

2.12. Dagens Nyheterin pääkirjoitus »Finsk-ryska perspektiv»¹.

Siinä kerrotaan mm., että puolustusministeriö oli aikonut vähentää armeijan lukumäärää ja että puolustusministeri Kallinen oli käynyt tämän ilmoittamassa Neuvostoliiton lähettiläälle, mutta hän oli kahden päivän perästä vastannut, että se oli vastoin rauhansopimusta.

Kutsuin Kallisen luokseni ja hän ilmoitti, että tässä jutussa ei ole mitään perää. Se on alusta loppuun väärä. Lupasi peruuttaa sen.

Sitten kysyin, mitä nyt muuta kuuluu. Kallinen sanoi, että kansa puhuu puolustusliitosta Moskovan käynnin johdosta. Siitä asiasta puhuimme vähän. Kallinen sanoi miettineensä paljon tätä asiaa ja tulleensa siihen päätökseen, että me emme voi mennä siihen. Kansa ei sitä ymmärtäisi. Kansa ei ole unohtanut talvisotaa, jonka Venäjä alkoi ja jossa se valloitti meiltä Karjalan. Sellainen liitto katsottaisiin länsimaissa olevan suunnattu heitä vastaan, kun ottaa huomioon, millainen poliittinen tila nykyään on. Nykyinen ajankohta tällaisen asian esilleottamiseen olisi hyvin sopimaton.

Minä sanoin, että Moskovassa näyttää olleen siitä jotain puhetta ja että on mahdollista, että asia tulee hallituksessa esille.

¹ »Suomalais-venäläisiä näköaloja»

3.12. Vapaa Sana kirjoittaa tänään (ja on kirjoittanut viime päivinä ja tietysti myös kommunistilehdet ovat tehneet samoin) siitä, että AKS:n ja lakkautettujen järjestöjen jäseniä sekä asekätköjutussa syytettyjä on asetettu ehdokkaiksi kunnallisvaaleissa. Pitää suurta ääntä.

Vapaa Sana kirjoittaa mm. (suurilla kirjaimilla):

»Asekätkijöiden liigan solutustyö, kuten edelläolevasta ilmenee, on saavuttanut suorastaan hämmästyttävän laajuuden. Kysymys ei enää ole pelkistä kunnallisvaaleista, kysymys koskee jo koko valtakuntaa ja sen turvallisuutta. Tähän mennessä tästä solutustyöstä on paljastunut vain osa. Kysymyksessä on kaikenkaikkiaan ilmeisesti useita satoja asekätkijäehdokkaita. Koska kysymyksessä on ilmeisesti organisoitu esiintyminen, olisi vaalilistat tutkittava perusteellisesti, sillä me olemme nyt tekemisissä rauhansopimuksemme pykäliä rikkovan toiminnan kanssa. Tämä toiminta merkitsee vaaraa koko valtakunnallemme ja mahdollisesti ulkopoliittisia selkkauksiakin. Ihmetystä herättää, että tällaisia vaalilistoja on voitu hyväksyä.»

Puhuin tästä oikeuskansleri Tarjanteen kanssa.

Tarjanne oli samaa mieltä kuin minä, että tällaiset kommunistien vaatimukset ovat kokonaan laittomia.

Tarjanne puhui myös siitä, olisiko jotain tehtävä tällaisten kirjoittelujen johdosta. Minä sanoin, että odotetaan siksi, kunnes vaalit ovat ohi. Jos kirjoittelua jatkuu, on harkittava, mitä sen johdosta on tehtävä.

3.12. Vesterinen luonani kutsusta.

Puhuin hänelle siitä, että poliisilaitos on muuttumassa kommunistiseksi. (Esitin Gabrielsonin tietoja mainitsematta hänen nimeään.)

Vesterinen sanoi myös olevansa hyvin huolissaan tästä asiasta. (Gabrielson oli siitä viime kesänä puhunut.)

Minä sanoin, että valtioneuvoston ei­ kommunististen jäsenten täytyy seurata tätä asiaa ja ottaa se esille esim. iltakoulussa.

Vesterinen sanoi useamman kerran koettaneensa päästä Pekkalan puheille, mutta ei ole päässyt.

Minä korostin, että valtioneuvostossa on ainakin 12 jäsentä kuutta kansandemokraattia vastaan, ja heidän täytyy voida pitää järjestyksessä vähemmistö. Ei saa antaa asian mennä siihen, että maahan muodostuu sotajoukko, joka on kommunistinen ja joka on kommunistien käskettävissä. Kommunistien tarkoitus näkyy olevan saada täällä samanlainen järjestys kuin Balkanin maissa. Ilmaus siitä on esim. Vapaan Sanan tämänpäiväinen kirjoitus (kts. ed.). Me emme voi hyvällä siihen mennä.

Kehoitin puhumaan edeltäpäin esim. Hiltusen ja Törngrenin kanssa.

Vesterinen lupasi ottaa asian esille iltakoulussa.

Sitten puhuimme eduskuntavaaleista. Vesterinen pelkäsi, että jos ne pidetään ennen määräaikaa, niin kommunistit tekevät kaikkensa saadakseen aikaan hulinan, lakkoja ym. ja voivat estää porvarillisten vaalitoimintaa yms.

Minä sanoin, että haluan kyllä, että vaalit pidetään määräaikana ensi kesänä, mutta edellytys on, että taloudelliset asiat menevät ilman romahdusta ja että myös muut asiat hoidetaan. Mutta jos niin ei tapahdu, niin ei ole muuta keinoa kuin panna vaalit aikaisemmin toimeen.

3.12. Jugoslaviaan nimitetty uusi lähettiläs Niskanen luonani.

Lausui toivomuksen, että hän tulisi nimitetyksi myös Bulgariaan.

Niskanen kertoi tutustuneensa Jugoslaviaa koskevaan kirjallisuuteen ja oli saanut sen käsityksen, että siellä ei ole vapauden puute niin suuri kuin oli ensin luullut. Oli puhunut New Yorkissa Jugoslavian ulkoministerin kanssa ja myös Jugoslavian USA:n suurlähettilään kanssa.

Pyysin lähettämään minulle kirjallisuutta.

5.12. Vesterinen luonani – jatkamassa keskustelua 3.12.47.

Vesterinen kertoi ottaneensa selvää asiasta ja oli tullut siihen käsitykseen, että se on vakava, mutta ei toivoton. Oli puhunut Gabrielsonin kanssa.

Liikkuva poliisi on seula, jonka kautta kaikki poliisimiehet seulotaan, ja vähitellen koko poliisi muuttuu kommunistiseksi. Liikkuvaan poliisiin nähtävästi otetaan miehiä ainoastaan kommunistisen puolueen tai metsäkaartilaisten suosituksen mukaan. Vesterinen oli keskustellut asiasta Törngrenin, Hiltusen ja Vidingin kanssa.

Vesterisen mielestä on paras menettely, että eduskunta ottaa tämän asian käsiinsä ja budjettimietintönsä perusteluissa ja ponsissa antaa täsmälliset määräykset tästä asiasta. Vesterinen aikoo saattaa asian eri ryhmissä esille.

Vesterinen sanoi, että ei voi luottaa Kalliseen. Kilpikin on myös epävarma, sillä hänen rouvansa joka ilta ottaa selvän mieheltään, mitä on tekeillä.

Törngren oli sanonut, että liikkuvan poliisin määrärahoista olisi osa otettava pois.

Vesterinen mainitsi myös Fagerholmin, jonka puoleen voisi kääntyä.

Minä sanoin jo esittäneeni Fagerholmille samaa, että eduskunta tekisi asiassa selvät ponnet.

Vesterinen lupasi hoitaa asiaa ja ilmoittaa minulle. Sovimme, että minun nimeni ei asiassa saa esiintyä.

Puhuimme myös vaaleista. Vesterinen sanoi pelkäävänsä, että tilanne tulisi hyvin vaikeaksi ja vakavaksi, jos vaalit pidettäisiin ennen määräaikaa. Silloin pitäisi olla luja hallitus, joka pystyisi tilanteen hallitsemaan. Yhteiskunnan kaikki voimat olisi silloin koottava. Armeijaan ei voi luottaa, kun puolustusministeri Kallinen ei ole luotettava.

Karjalaisten vaalioikeus olisi saatava käytäntöön, sillä he valitsevat 10 edustajaa, jotka ovat luotettavia.

Minä sanoin, että minä mielelläni tahtoisin, että vaalit tulisivat määräaikana. Ainoa syy, joka voi aiheuttaa vaalien pitämisen ennen määräaikaa, on taloudellinen tila. Jos se muodostuu kestämättömäksi, niin ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin pitää uudet vaalit. Mutta toivon, että se voidaan välttää.

5.12. Kommunistit ja SKDL:n lehdet kirjoittavat vaaleista kovin arveluttavasti. He puhuvat myös samalla tavalla.

Ilta-Sanomat 4.12.47:

»VAALIVAPAUS

Eilen jo lausuimme tällä paikalla paheksumisen sen johdosta, että nyt toimitettavien kunnallisvaalien propagandaan on vasemmiston taholla pyritty sekoittamaan ulkopolitiikkaa tavalla, jota ei voida selittää muuten kuin tarkoitukselliseksi provokatioksi. On harjoitettu peloittelua uskottelemalla, että jos vaalin tulos ei ole jollekin äärimmäisryhmälle mieleinen, niin kansan mielenilmaus muka voidaan selittää vihamielisyydeksi jotakin kansaamme ystävällisissä suhteissa olevaa suurvaltaa vastaan, tai ·että porvariston vaalivoitosta muka seuraisi levottomuuksia, jotka saattaisivat aiheuttaa sekautumista maamme sisäisiin asioihin. Niinikään on nimeltäkin lueteltu joukko ääni- ja vaalioikeutettuja kansalaisia, joiden ehdokkaana oleminen muka on jopa rauhansopimuksen vastaista.

Se seikka, että tätä samaa taktiikkaa on käytetty varsin vaikutusvaltaiselta viralliseltakin taholta, antaa aiheen palata erikseen tähän asiaan. Olisi saattanut odottaa, että hallituksen taholta olisi sopivalla tavalla annettu tuollaisten maataan vahingoittavien väärinpelaajien tietää, ettei sellainen ole sopivaa ainakaan hallituspuolueille. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan päinvastoin on hyvin arvovaltaiselta taholta annettu tukea sellaiselle käsitykselle, että meidän vaalivapautemme ei muka ainakaan käytännöllisesti katsoen olisikaan täydellinen. Tuollainen käsitys ei kuitenkaan voi olla oikea, ja sen esittäminen toivottomassakin vaalipropagandassa on päättävästi tuomittava. Kansalaisilla onkin nyt siihen tilaisuus vaaliuurnilla. Se tapahtuu parhaiten karttamalla äärimmäisyyksiä ja antamalla kannatuksensa kansanvaltaisille, rakentaville voimille, sillä äärimmäisainesten temmellyksestä meillä on saatu jo enemmän kuin tarpeeksi ikäviä kokemuksia puolelta ja toiselta. Mitkään peloittelut eivät saa estää äänestysoikeuden käyttämistä rakentavan rauhantyön hyväksi.»

Vapaan Sanan pääkirjoitus 5.12.47:

»MITÄ MERKITSEE VOITTO, MITA TAPPIO?

–– Mutta enemmästäkin on kysymys joulukuun 4. ja 5. päivän kunnallisvaaleissa. Ranskan, Englannin ja Norjan esimerkit osoittavat, että taantumus on tehnyt kunnallisvaaleista ei vain ilmapuntarin, joka osoittaa valtiollisen mielipiteen kehitystä näissä maissa ja viitoittaa tietä seuraaville valtiollisille vaaleille, vaan on tulkinnut ne myös suoranaisesti valtiollisiksi ratkaisuiksi, joiden nojalla – kuten Englannissa – valtion johdossa olevalle työväenpuolueen hallitukselle on tiuskaistu: väistykää: tai – kuten Ranskassa – ei vain tyydytty vaatimaan kansalliskokouksen hajoittamista ja uusien eduskuntavaalien järjestämistä vaan myös ryhdytty suoranaisiin kaappausvalmisteluihin demokraattisen järjestelmän lopulliseksi syrjäyttämiseksi. Määrätietoisesti on meikäläinen oikeisto viitannut näihin Länsi-Euroopassa, dollari-imperialismin varjossa, suoritettuihin vaaleihin esittäen ne rohkaisevana ja noudatettavana esikuvana myös täällä. Ja kun on seurannut yhtyneitten porvarillisten ja sosdem. puolueen vaalitaistelutunnuksia ja ennenkaikkea nähnyt lakkautettujen fasististen järjestöjen ja asekätkösalaliiton tukilinjan koko maata käsittävän esiinmarssin näiden puolueiden vaalilistoilla, ei ole epäilystä siitä, että tavoitteet eivät ole ainakaan vähemmät kuin Länsi-Euroopan taantumuksella. Päämääränä on demokraattisen kehityksen pysäyttäminen, sodanjälkeisen hallitussuunnan kukistaminen, vasemmiston eristäminen ja tukahduttaminen, palautuminen Kivimäen ja Rytin kauden valtio- ja talouspolitiikkaan, suurpääoman luokkavaltaan.

On kuitenkin ero Suomella ja esim. Ranskalla. Uljaasti taisteleva Ranskan demokratia on dollari-imperialismin varjostama saareke keskellä taantumuksellista ympäristöä. Suomi sijaitsee välittömästi Neuvostoliiton, maailman vahvimman demokraattisen linnakkeen, kupeella ja on äskeisen sotansa jälkeen monella tavoin siitä riippuvainen. Läntisen suurpääoman sekaantuminen on täällä pikemmin taantumuksen toiveuni kuin todellisuus. Suomen demokraattisella kansalla on täten kaikki mahdollisuudet lyödä takaisin taantumuksen hyökkäysvyöry, jos se vain niin tahtoo. Suomen kansa on lisäksi rauhansopimuksessa sitoutunut säilyttämään täällä demokraattisen järjestelmän ja estämään fasistisen ja Neuvostoliiton vastaisen toiminnan uudelleen esiintymisen. Ei ole lupa vaipua uneliaisuuteen, ei ole lupa ajatella: toiset sen tekevät.

Vanhan järjestelmän voimien esiinmarssi olisi meillä poliittisesti ja geopoliittisesti sitä kohtalokkaampi, kun se ei vain johtaisi sisäisten olojemme kärjistymiseen, työtaistelujen vyöryyn ja ehkäpä kansalaissodan uhkaan (Tässä on selvä kapinan uhka. Hirmuista!) vaan myös – iskuna rauhansopimusta vastaan – arvaamattomiin ulkopoliittisiin selkkauksiin, Suomen kansan kytkemiseen jälleen Neuvostoliiton vastaiseen uhkapeliin. Ei ole provokatoorista tästä varoittaa, se on kansalaisvelvollisuus, isänmaallinen ja kansallinen velvollisuus.

Porvarillisen taantumuksen ja oikeistososialidemokratian vaalivoitto merkitsisi sisä- ja ulkopoliittista vaaraa, SKDL:n voitto merkitsee sodanjälkeisen hallitussuunnan vakaantumista, suhteiden jatkuvaa parantumista Neuvostoliittoon. Linjat ovat selvät. Valinnan ei pitäisi olla vaikea. Myös Matti ja Maija Myöhäsen pitäisi voida tehdä ratkaisunsa.»

Kunnallisvaalit 4.–5.12.47.

Vaaleissa kommunistit hävisivät. Oikeisto ja sosialidemokraatit saivat voittoja.

Tämä oli hyvä muistutus kommunisteille.

6.12. Itsenäisyyspäivä.

Kovin raskas. – Kl. 12 jumalanpalvelus, kl. 2 i.p. valtioneuvoston järjestämä juhla Messuhallissa, jossa minä pidin puheen. Kl. 7 illalla suuri vastaanotto ja juhla linnassa.

Kun kl. 1O:n aikaan tulin ylös, olin kovin väsynyt enkä tahtonut saada unta. Myös seuraavana päivänä olin kovin väsynyt.

Ulkomailta sähkeitä: Shvernik, Kuningas Kustaa, Kuningas Fredrik, Presidentti Truman, Presidentti Björnson (Islanti), Turkin presidentti, Argentiinan presidentti ym. pienempiä herroja.

The Times 1.12.47 kirje, erään entisen unkarilaisen Bene’n, Englannin kansalaisen, sisältää erään uuden ajatuksen. Itä­ Euroopan maissa existing moral and cultural conditions of people¹ on otettava huomioon. Barbarization of people² niissä maissa on sellainen, että länsimainen demokratia ei niissä ole mahdollinen, koska se heti joutuisi fasismin armoille. Vaihtoehdot ovat joko nyt esiintyvä itäinen muoto demokratiaa tai fasismi. Jokainen englantilainen, giving facility of language and the necessary knowledge for assessing the limits of Civilization evident in the capital cities, would reach the same conclusion.³

¹ kansan olemassa olevat moraali- ja kulttuuriolosuhteet

² Kansan barbaarisuus

³ edellyttäen että hänellä on kielitaito ja tarpeellinen tieto ymmärtääkseen sivistyksen rajat, jotka ovat ilmeisinä nähtävissä pääkaupungeissa.

4.12. Presidentin istunto linnassa. Sen jälkeen puhuin Eino Pekkalan kanssa. Sanoin, että Ramsay, joka on ollut vankeudessa yli puolet aikaansa, pitäisi päästää vapaaksi. Nyt tulee joulupyhät, olisi sopiva.

Eino Pekkala sanoi itsekin sitä ajatelleensa.

Minä pyysin häntä harkitsemaan asiaa. Hän lupasi.

8.12. Kekkonen luonani.

1) Kysyin, onko Kekkonen suostuvainen tulemaan Hynnisvainajan tilalle ritarikunnan kapituliin jäseneksi.

Kekkonen suostui.

Ilmoitin asian puhelimella Tulenheimolle.

2) Kysyin, mitä muuten kuuluu.

Kekkonen vastasi, että kunnallisvaalit ovat menneet niinkuin on edellytetty. Hertta Kuusinen on niiden johdosta pettynyt. Leino on nolo. Neuvostoliiton lähetystö on ymmällään, koska »demokratia» menee taaksepäin.

3) Kysyin Kekkoselta, milloin voimme ruveta ajattelemaan antaa amnestian sotasyyllisille.

Kekkonen vastasi: »Vaalien jälkeen.»

8.12. Svento ja Takki kertomassa Moskovan kauppaneuvotteluista.

Takki: Venäläisten tavarain hinnat ovat kohonneet, mutta suomalaisten tavarain hinnat ovat kohonneet jotenkin samassa suhteessa.

Takki antoi kirjelmän, joka oli annettu Mikojanille sotakorvauksen helpoituksista. Asia ratkaistaan sitten kun Molotov palaa.

Sakkokorot viime toimintavuodelta on pyyhitty pois.

Puolustusliittoasian esille ottaminen.

Oli luullut, että asia oli minun kanssani sovittu, sillä muuten ei ymmärtänyt, että Pekkala olisi voinut sitä kosketella.

Svento oli sanonut Pekkalalle, että venäläiset eivät ota sitä asiaa esille. (Se on myös minun mielipiteeni.)

Svento kysyi, mistä Pekkala ja Leino tiesivät, että venäläiset ovat siitä intressoituja.

Minä vastasin, että asia oli nähtävästi järjestetty meidän kommunistiemme ja Pekkalan kanssa.

Svento sanoi myös, että Pekkala oli viimeksi lausunut Molotoville voivansa antaa pian vastauksen puolustusliittoasiassa.

Minä sanoin, että ei ollut Pekkalan kanssa asiasta puhuttu muuta kuin että varoitin kovasti, kuten muistiinpanoistani näkyy, jotka luin Sventolle ja Takille.

Refl. Pekkala on hirmuisen epäluotettava ja kevytmielinen mies. Ei hänestä ole mihinkään.

8.12. Kymmenen talousjärjestön edustajat Oksalan johdolla kävivät luonani ja jättivät kirjelmän taloudellisista asioista.

Keskustelin heidän kanssaan ja huomautin vaikeuksista, joita hallituksella on ollut, koska poliittisia tekijöitä ei voi unohtaa. Työlakot yms. – Lupasin saattaa kirjelmän valtioneuvoston tietoon.

9.12. Maaherrat Pehkonen ja Heikkinen toivat maaherrojen kokouksen tervehdyksen.

Puhelimme vähän aikaa, mm. eduskuntavaaleista. Sanoivat, että yleensä muut kuin kommunistit tahtoisivat vaalit niin pian kuin mahdollista. Mutta jos niitä ei voi pitää ennen kuin huhtikuussa, niin silloin ne voi pitää yhtä hyvin ensi kesänä.

9.12. Hannula luonani. Kiitti nimityksestään. Kertoi jälleenrakennustyöstä Lapissa. Siitä on suoritettu n. 70 %. Tänä vuonna olisi saatu loppuun, mutta ei ole saatu rakennusaineita. Köyhimmät paikat on rakentamatta.

Hannula kertoi, että tarvittaisiin lastensairaala Rovaniemelle. Oli puhunut Reinikaisen kanssa. Minä lupasin myös puhua Reinikaisen kanssa. Punainen Risti sen kenties voisi rakentaa.

Lapin läänissä on maalaisliitolla valta­asema. Mutta Kemin kaupungissa ja joissakin yhdyskunnissa on kommunisteilla valta hallussaan.

9.12. kl. 11–12.30 yksityinen neuvottelu valtioneuvostossa taloudellisista asioista.

Minä esitin huolestumiseni ja kerroin, mitä asiantuntijat Tuomioja, Fieandt ja tri Waris olivat minulle esittäneet. Seuraavat pääasiat:

Olin huolestunut taloudellisen tilan kehityksestä. Uusia lakkoja on edessä – inflatio – palkkapäätös 3.10.47 – hintojen järjestely – valtion budjetti.

1946 meillä oli linnarauha. Saimme luottoa USA:sta niin paljon kuin meni sotakorvauksiin. Tänä vuonna on vienti 300 milj. dollaria vientitavarain hintojen korkeuden vuoksi. Sotakorvaus on 70 milj. doll. Hyvä ylijäämä. Mutta vaikka on ollut näin hyvät vuodet, emme ole voineet hoitaa rahaolojamme. Nyt voi olla huonompi aika edessä. Viittasin Englannin ja Ruotsin ponnistuksiin.

Minun mielestäni olisi yritettävä löytää uusi tasapaino taloudellisissa oloissa: palkoissa, hinnoissa ja rahanarvossa, ja valtion budjetti saatava tasapainoon – koetettava saada se vakautetuksi.

Palkkapäätös 3.10.47 lisää uutta ostovoimaa 20 mrd. – Ylikompensatio.

Sanoin, että valtioneuvostossa olisi harkittava, olisiko lokakuun palkkapäätöksen ja palkkojen johdosta yleensä jotain tehtävä ja mitä.

Hinnat olisi saatava vastaamaan todellisia oloja. Esitin Finlaysonin laskelman. Kehoitin valtioneuvostoa harkitsemaan, olisiko hintoihin nähden jotain tehtävä ja mitä.

Valtion budjetti olisi välttämättä saatava tasapainoon, ei ainoastaan muodollisesti, vaan vältettävä lisäbudjettia.

Myös Suomen Pankin ohjesääntö olisi tarkistettava, josta on ollut puhe valtioneuvostossa. Se tosin ei vaikuta, ellei ole asiallista tasapainoa.

Esitin, eikö olisi syytä käyttää asiantuntijoita apuna – lähinnä Tuomiojaa (ym.).

Olisi saatava ohjelma ja sen takana pitäisi valtioneuvoston yksimielisesti seisoa ja saada myös ne puolueet, jotka ovat hallituksen takana, sitä kannattamaan.

Lopuksi sanoin, että minun mielipiteeni on ollut ja on edelleen, että olisi paras, jos eduskuntavaalit voitaisiin pitää säännölliseen aikaan ensi kesänä. Toivoisin, että näin voisi tapahtua ja että nykyinen hallitus istuisi siihen asti. Mutta edellytys on, että taloudelliset asiat voidaan hoitaa niin, että talous ei mene retuperälle. Jos taloudelliset asiat menevät retuperälle, ei voi välttää muutoksia. Mutta ennen hallituksen muutosta täytyy saada uusi eduskunta ja silloin ei ole muuta keinoa kuin uudet vaalit ennen määräaikaa. Orkamon p.m:n mukaan voi vaalit toimittaa ensi huhtikuussa, jos tahdotaan, että siirtoväki saa ottaa osaa omana vaalipiirinä. Jos sitä ennen tahdotaan panna vaalit toimeen, niin siirtoväen on äänestettävä muissa vaalipiireissä.

Asiasta syntyi lyhyt keskustelu.

M. Pekkala puhui Suomen Pankin luottopolitiikasta, joka hänen mielestään voi estää tuotantoa, jonka voimassa pitäminen on tärkeä.

Hiltunen: Valtioneuvoston valiokunta olisi voinut tehdä ohjelman, mutta ei saanut aikaa. Se voisi nyt jatkaa työtään ja valmistaa ohjelman.

Härmä katsoi, että elintarpeet olisi kaikki jälleen pantava säännöstelyn alaiseksi.

Vesterinen katsoi, että Härmän ajatus ei ole mahdollinen.

Murto puhui ulkomailta tuotavain tavarain hinnoista.

Tähän päättyi keskustelu. Minä pyysin uudestaan valtioneuvostoa ottamaan nämä kysymykset harkittavaksi. Katson, että Hiltusen valiokunta voisi asiantuntijain avulla valmistaa asian.

Hufvudstadsbladet 8.12.47:

»FINLAND KAN FIRA TRETTIOÅRSMINNET MED TILLFÖRSIKT

Expressen kommenterar vårt jubileum. Stockholm, söndag.

(FNB-L) I sin första ledare på lördagen hyllar Expressen Finlands självständighet och skriver bl.a.:

Förutsättningen för återuppbyggnadsarbetet och självständighetens bevarande har varit en radikal omläggning av den utrikespolitiska kursen och en slutlig avskrivning av alla de överborna storfinska fantasterierna. Den operationen har inte varit lätt att genomföra, och till en del är detta förklaringen till de häftiga politiska brytningar, som nu senast framträtt vid de i går avslutade kommunalvalen, som av samtliga partier gjordes till en rikspolitisk angelägenhet och av folkdemokraterna därjämte ansågs ha en utrikespolitisk innebörd, som hade föga eller intet att skaffa med valens egentliga uppgift.

Tidningen konstaterar vidare att inga större förskjutningar inträffat, vilket vittnar om den finländska väljarkårens stabilitet även under krigstidens väldiga påfrestningar.

Den stabiliteten är, slutar Expressen, i själva verket lika betydelsefull som att valresultatet vittnar om att den helt övervägande delen av Finlands folk bestämt avvisar de kommunistiska diktaturanhängarna. Sovjetunionen har fått ett nytt tillfälle att bli övertygad om att Finlands folk verkligen står samlat kring president Paasikivis strävanden att skapa ett vänskapligt och gott förhållande tili den mäktiga östra grannen utan att därför vilja uppge sin ställning som demokratisk rättsstat i västerländsk mening. Därför bör Finland kuona fira trettioårsminnet av sin självständighet med tillförsikt om en framtid fylld av fredligt arbete och fri från utrikespolitiska äventyr.»¹

¹ »SUOMI VOI LUOTTAVAISENA VIETTÄÄ 30-VUOTISMUISTOJUHLIAAN

Expressen kommentoi juhlaamme. Tukholma, sunnuntaina.

(STI-L) Lauantain ensimmäisessä pääkirjoituksessaan Expressen kunnioittaa Suomen itsenäisyyttä kirjoittamalla mm.:

Edellytyksenä jälleenrakennustyölle ja itsenäisyyden säilyttämiselle on ollut ulkopoliittisen suunnan perusteellinen muuttaminen ja lopullinen irtisanoutuminen kaikista yltiöisänmaallisista Suur-Suomi-kuvitelmista. Tehtävä ei todellakaan ole ollut helppo, ja tämä osaltaan selittääkin kiihkeät poliittiset erimielisyydet, joita viimeksi on ilmennyt eilen päättyneiden kunnallisvaalien yhteydessä. Kaikki puolueet pitivät niitä valtakunnanpoliittisesti merkityksellisinä, ja sen lisäksi kansandemokraatit katsoivat niillä olevan ulkopoliittista sisältöä, jolla on vähän tai ei ollenkaan yhtymäkohtia vaalien varsinaisen tehtävän kanssa.

Lehti toteaa edelleen, ettei mitään suuria siirtymiä ole tapahtunut, mikä osoittaa suomalaisen äänestäjäkunnan vakiintuneisuutta, jota edes sota-ajan suunnattomat rasitukset eivät ole horjuttaneet.

Tämä vakiintuneisuus on, Expressen päättää, itse asiassa yhtä merkityksellistä kuin se, että vaalitulos osoittaa selvän enemmistön Suomen kansasta lujasti torjuvan kommunisti­sen diktatuurin kannattajat. Neuvostoliitto on jälleen kerran voinut vakuuttua siitä, että Suomen kansa todella tukee presidentti Paasikiven pyrkimyksiä luoda ystävälliset ja hyvät suhteet mahtavaan itäiseen naapuriin haluamatta kuitenkaan siitä syystä luopua asemastaan demokraattisena oikeusvaltiona länsimaisessa mielessä. Näin ollen Suomi voinee viettää itsenäisyytensä 30-vuotisjuhlia luottaen tulevaisuuteen uurastuksen merkeissä ja ilman ulkopoliittisia seikkailuja.

10.12. Vapaan Sanan päätoimittaja Palmgren kirjoittaa pakinassaan seuraavaa, joka näyttää, että kommunistit alkavat vähän ajatella kunnallisvaaleissa kärsimiensä tappioiden johdosta:

»Pääsyyt SKDL:n tappioon ovat ilmeisesti ulkonaisia, kuten edellä jo on todettu. Mutta analyysi on täysin riittämätön, jos ei myös omia tekemisiä ja tekemättäjättämisiä alisteta ankaran itsekritiikin alaisiksi. Ja siinä olisi paljonkin pohtimista. Mainitsemme vain yhden: ilmeisesti SKDL:n politiikka on ollut liian vähän kansallista ja valtakunnallista, tai paremmin sanoen: emme ole kyllin selvästi sanoneet sitä julki – käytännössähän meidän politiikkamme kyllä on ollut kansallista ja valtakunnallista ennen muita. Tunnuksemme ja ilmaisumme ovat pyrkineet rajoittumaan luokkapoliittisiksi. Ja tulos on ollut, että olemme joutuneet sos.dem. puolueen kanssa kilpailemaan – työväenluokasta.

Mutta koko kansakunnastahan meidän pitäisi taistella! Kansan kaikkien demokraattisten, työtätekevien voimien yhteistyöjärjestöksihän SKDL kerran perustettiin! Se on siksi myös tehtävä.

Hapan»

Olisi hyvä, jos kommunistit tosiaan huomaisivat asioiden oikean laidan ja tulisivat suomalaisiksi patriooteiksi eivätkä olisi suomea puhuvia venäläisiä.

Ruotsin lehdet Dagens Nyheter, Stockholms Tidningen ja Morgontidningen ym. kirjoittivat pääkirjoituksen Suomen kunnallisvaaleista ja kommunistien tappiosta.

11.12. Enckell luonani.

1) Ensin puhui edustuksen asettamisesta Saksaan sekä itä- että länsivyöhykkeelle. – Seppälä. – Minä hyväksyin.

2) Virolaiset:

Enckell oli, pyyntöni mukaisesti, puhunut Scottin kanssa. Scott oli lähettänyt kirjeen, jossa ilmoitti Englannin hallituksen olevan sitä mieltä, että Suomi ei ole velvollinen lähettämään Neuvostoliittoon pakolaisia.

Minä sanoin, että on noudatettava tarkasti Tarjanteen lausuntoa.

Sitten puhuimme Valpon pöytäkirjojen lähettämisestä Neuvostoliiton lähetystöön, jota venäläiset olivat pyytäneet.

3) Abramov oli puhunut Enckellille kunnallisvaaleista. Enckell oli sanonut, että näillä vaaleilla ei ole mitään ulkopoliittista merkitystä. Siihen oli Abramov sanonut, että när den stora frågan blir avgjord¹, niin silloin nähdään, miten asiat ovat.

Refl. Tämä oli ikävästi sanottu. Pekkala on saattanut meidän asiamme ikävään tilaan. Hän ei kelpaa suuria asioita hoitamaan. Jäniskosken rajapöytäkirjojen allekirjoittamisen johdosta venäläinen edustaja Majevski oli lausunut, että nyt Neuvostoliiton ja Suomen välisten rajojen käynti on loppunut. Hän oli puhunut om дружба² Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Enckell kertoi venäläisten antaneen nootin, että Pansiossa oli laivassa, joka annettiin venäläiselle merilaivaväelle, ollut lasia. – Sisäministeri tutkii asiaa.

Puolan täkäläinen ministeri oli valittanut, että häntä kohdellaan täällä huonosti, kylmästi. Ei kutsuta eikä pidetä yhteyttä hänen kanssaan. Sanotaan, että hän on kommunisti, ja sentähden häntä vältetään.

Minä sanoin, että häntä on kohdeltava kuten ystävällisissä suhteissa olevan valtion edustajaa. Ulkoministeriön täytyy pitää huolta siitä.

Tässä syntyi Enckellin kanssa ikävä keskustelu.

Refl. Enckell on tullut vanhaksi. Hän on 5 1/2 vuotta minua nuorempi, mutta todellisesti hän on yli 10 vuotta minua vanhempi.

¹ kun suuri kysymys on ratkaistaan

² ystävyydestä

12.12. Fieandt luonani.

Fieandt: Inflatio on hyvin tärkeä, myös psykologisessa suhteessa. Sen johdosta luottamus katoaa. Lokakuun palkkojenkorotus tiesi 30 % palkkojenkorotusta. Viime keväänä oli palkkojenkorotus miltei yhtä suuri.

Eräs sosialidemokraattien johtomies (Hakulinen) oli äsken sanonut hänelle, että tähän asti talouspolitiikka on ollut mahdollisimman tylsä. Mutta nyt on velvollisuus laatia taloudellinen ohjelma. Kokoomuspuolue ei tätä voi tehdä. Maalaisliitto on epäkypsä. Sosialidemokraattinen puolue on ainoa, joka sen voi tehdä koko kansan edut huomioon ottaen.

Fieandt esitti numeroita sotakorvauksesta – Meinanderin kirjoitus s. 46–

Kansalaistulo oli v. 1944 – 60 miljard. mk Prof. Lindberg: v. 1945 – 101 mrd. mk.

Nyt tuotanto on noussut, mutta rahanarvo on muuttunut niin, että on vaikea tehdä arviota kansalaistulosta.

Meinander s. 46–47: Sotakorvaus oli ensimmäisinä vuosina 17 %, sitten 12 % kansalaistulosta. Sotakorvaus on todellisuudessa 12 mrd.

Sotakorvaus on n. 1/4 viennistä.

Sotakorvaus oli

v. 1947 n. 1/5 koko viennistä

V. 1946 » 1/3 » »

v. 1945 enemmän kuin koko vienti.

Teollisuuden tuotanto oli v. 1938 – 21 mrd. mk = 430 milj. doll.

Sotakorvaus 35 milj. doll. = n. 8 % teollisuustuotannosta.

1945 teollisuustuotanto oli 61 mrd. mk

» sotakorvaus oli 8 mrd. mk = 13 % teollisuustuot.

1946 teollisuustuotanto oli 81 mrd. mk, mutta hintojen nousun vuoksi 121 mrd. mk. Sotakorvaus v. 1946 oli n. 7,3 %.

1947 sotakorvaus oli n. 7 % teollisuustuotannosta.

1947 koko vienti on n. 60 % v. 1937–38 viennistä.

Tuonti oli:

1935 – 5,3 mrd. mk.

1937 – 9,3 mrd. mk.

Vienti oli:

1935 – 6,2 mrd. mk

1937 – 9,4 mrd. mk (huippu)

1938 – 8,4 mrd. mk.

Maatalouden tuotanto on nyt kenties 60 % tuotannosta ennen sotaa.

1947 – teollisuuden tuotanto oli n. 80 % huippuvuosista ennen sotaa.

1947 – maatalous n. 60 % huippuvuosista ennen sotaa.

Tästä pois sotakorvaus = n. 7 % teollisuuden tuotannosta.

Aikakautta – vuosia – ennen sotaa on pidetty tavoitteena.

Jäisi ihmisten käytettäväksi n. 2/3, jolla siis on maksettava myös sijoitukset:

voimalaitokset ym., jälleenrakennus, siirtoväki ym.

Nyt on siis n. 1/3 vähemmän käytettävissä kuin huippuvuosina ennen sotaa.

Svenska Dagbladet 13.12.47:

»FINSK FRIHETSVILJA BEUNDRAS I FRANKRIKE.

Paris, 12 dec. (TT-Reuter)

Den oavhängigt konservativa Paristidningen Le Monde, som ofta återspeglar det franska utrikesdepartementets åsikter, kommenterade på fredagen möjligheten av ryska repressalier mot Finland med anledning av kommunistpartiets kraftiga nederlag vid kommunalvalen.

– Kommunisterna förlorar stadigt mark, framhöll tidningen och erinrade om att de moderata och konservativa partierna fick 59 procent av rösterna. »Tendensen är inte karakteristisk bara för Finland; den har också iakttagits i Norge, Danmark, Frankrike och ltalien. Men man måste understryka dess vikt i ett Iitet land som gränsar till den allsmäktiga Sovjetunionen. Trots att Finland liksom de andra drabantstaterna befinner sig i den ryska inflytelsesfären, är det den enda drabantstat som har bevarat sina demokratiska institutioner från förkrigstiden intakta, den enda där folket får rösta fritt och där den demokratiska socialismen fortfarande har fullständig autonomi trots de starkaste påtryckningar. Finland erbjuder sålunda ett märkligt exempel på politisk mognad och medborgerligt mod.

Man frågar sig hur de finska kommunisterna och Sovjetunionen själv kommer att reagera på det kommunistiska valnederlaget. Vi har hört talas om det rysk­finska handelsavtalet, som förutser leveranser till Finland av tillräckligt med spannmål för att täcka hela det finska behovet under 1948. Men där finns också frågan om den föreslagna rysk-finska militäralliansen och vänskapsfördraget. Kommer det finska folkes att bestraffas för att det har röstat på fel valsedel? frågade Le Monde till sist.»¹

¹ »RANSKASSA IHAILLAAN SUOMEN VAPAUDENTAHTOA.

Pariisi 12. jouluk. (TT-Reuter)

Riippumaton konservatiivinen pariisilaislehti Le Monde, joka usein kuvastelee Ranskan ulkoministeriön kantoja, kommentoi perjantaina mahdollisuutta, että Venäjä ryhtyisi vastatoimiin Suomea kohtaan kommunistipuolueen kunnallisvaaleissa kärsimän suuren tappion johdosta.

– Kommunistit menettävät jatkuvasti kannatustaan, lehti korosti ja muistutti maltillisten ja konservatiivisten puolueiden saaneen 59 prosenttia äänistä. »Suuntaus ei ole vain Suomelle ominainen; se on havaittu myös Norjassa, Tanskassa, Ranskassa ja Italiassa. Sen merkitystä on kuitenkin erityisesti tähdennettävä kaikkivaltiaan Neuvostoliiton pienen rajanaapurin kohdalla. Siitä huolimatta, että Suomi muiden satelliittivaltioiden tavoin kuuluu Venäjän vaikutuspiiriin, se ainoana satelliittivaltiona on säilyttänyt koskemattomina sotaa edeltäneen ajan demokraattiset instituutionsa, ja se on ainoa, missä kansa saa vapaasti äänestää ja missä demokraattisella sosialismilla yhä on täydellinen autonomia erittäin voimakkaasta painostuksesta huolimatta. Suomi tarjoaa näin ollen erinomaisen esimerkin poliittisesta kypsyydestä ja kansalaisrohkeudesta.

Voi kysyä, miten Suomen kommunistit ja Neuvostoliitto itse tulevat suhtautumaan kommunistien vaalitappioon. Olemme kuulleet puhuttavan venäläis-suomalaisesta kauppasopimuksesta, jonka puitteissa on tarkoitus Suomeen toimittaa viljaa riittävästi kattamaan Suomen koko vuoden 1948 tarpeen. Esillä on kuitenkin myös kysymys ehdotetusta venäläis­-suomalaisesta sotilasliitosta ja ystävyyssopimuksesta. Tullaanko Suomen kansaa rankaisemaan siitä, että se on äänestänyt väärillä vaalilipuilla? kysyi Le Monde lopuksi.»

Suomen Sosiaalidemokraatti 14.12.47:

»HALLITUSKIN HUOLESTUI TALOUDELLISEN TILANTEEN JOHDOSTA

Kun maan huomattavimpia taloudellisia järjestöjä edustava lähetystö viime maanantaina kävi tasavallan presidentin luona esittäen vetoomuksen inflaation pysäyttämiseksi, ilmoitti presidentti saattavansa asian valtioneuvoston tietoon.

Presidentti olikin asian johdosta kutsunut valtioneuvoston ylimääräiseen istuntoon viime tiistaina ja selostanut siellä kantaansa nykyisen taloudellisen tilanteemme johdosta.

Ruotsinmaalainen Stockholms-Tidningen julkaisee kuluvan kuun 9 pnä asiasta uutisen, missä se sanoo presidentti Paasikiven mainitussa istunnossa moittineen terävässä äänilajissa hallitusta sen veltosta finanssipolitiikan hoidosta, joka on johtanut yhä etenevään inflaatioon.

STT:lle on asiaatuntevalta taholta ilmoitettu, että mainitussa valtioneuvoston ylimääräisessä istunnossa presidentti oli esittänyt huolestumisensa taloudellisen tilanteen johdosta, mihin nähden hallituksen jäsenet olivat yksimielisiä, ja esittänyt toivomuksensa taloussuunnitelman aikaansaamiseksi. Keskustelu istunnossa oli kuitenkin ollut rauhallista ja täysin asiallista, eikä presidentti ollut esiintynyt hallitusta vastaan.»

Stockholms Tidningen 12.12.47:

Ruotsiin saapuneet virolaiset pakolaiset ovat kertoneet: Virossa on nyt virolaisia ainoastaan 800.000. Ennen sotaa oli 1.100.000.

300.000 on venäläiset deporteeranneet¹.

Venäläisiä oli ennen sotaa 100.000, nyt on venäläisiä lähes 1 milj., siihen luettuna venäläinen sotaväki.

Siis: Virossa on nyt venäläisiä yhtä paljon ellei enemmän kuin virolaisia.

Tämä on hirmuista. Näin venäläiset menettelevät.

¹ karkottaneet

15.12. Metsäseura Tapion 40-vuotisjuhla Konservatoriossa.

Arvokas juhla.

Ruotsista oli edustajana Metsähallituksen pääjohtaja sekä Yksityismetsänomistajain Seuran edustajana kreivi Bernadotte.

Arbetarbladet 15.12.47:

»I förbigående.»¹ (Sokrates)

Kokoomuksen vaalipropaganda Vaasassa.

»Lappovindarna.

Högerns stora valplakat »mot kommunismen» på torget i Vasa. På plakatet: Soldater från inbördeskriget med gevär, trotsigt resande sig mot kommunismen som avbildas som röda förhärjande flammor.²

Toinen plakaatti där kommunismen avbildades som en drake mot vilken man med svärdet skyddade hem och barn.»³

Refl. Tämä menee nähtävästi liian pitkälle.

Puhuttava Ahon kanssa.

¹ »Ohimennen.»

² »Lapualaistuulia.

Oikeiston suuri vaalijuliste »kommunismia vastaan» Vaasan torilla. – Julisteessa: sisällissodan aikaisia sotilaita kivääreineen, nousemassa uhmaten kommunismia vastaan, joka kuvataan punaisina raivoavina lieskoina.

3 jossa kommunismi kuvattiin lohikäärmeeksi, jolta kotia ja lapsia suojeltiin miekka kädessä.»

17.12. Ulkoasiainvaliokunta. Kaikki läsnä.

Virolaisten asia.

Pyynnöstäni Enckell selosti keskusteluaan Englannin lähettilään Scottin kanssa:

 – Scott oli useamman kerran käynyt kansliapäällikön luona ja pyytänyt tietoja. Oli myös kääntynyt oman hallituksensa puoleen ja pyytänyt ohjeita. Oli ilmoittanut Enckellille kirjeessä hallituksen kannan, että rauhansopimuksen 9 artiklan b) ei pane mitään velvoituksia Suomen hallitukselle, ennenkuin vieras hallitus pyytää luovuttamaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat syypäitä tai joita syytetään. (Prima facie case = detaljanalys av förbrytelse.¹)

Enckell sanoi Molotovin syksyllä 1944 välirauhanneuvotteluissa ilmoittaneen, että venäläiset eivät luovuta sellaisia sotavankeja, jotka eivät suostu menemään. Mutta valvontakomissio on vaatinut kaikki luovutettavaksi, vieläpä pieniä lapsia.

Svento: On kaksi ryhmää: 1) sotavangit; 2) sellaiset, joita syytetään.

Pääministeri: Enckellin ilmoitus Molotovin kannasta on yllätys. Ei ollut siitä kuullut mitään. Vastavuoroisuus vaatisi, että me samalla tavalla.

Minä huomautin siitä ikävästä vaikutuksesta, minkä tämä asia tekee Suomessa ja muualla maailmassa.

Pekkala = J.K.P.

Enckell sanoi kerran puhuneensa tästä asiasta Ahon kanssa.

Pekkala: Virolaisten asema on kaikkein kamalin. He lähtivät saksalaisia pakoon ja Suomen hallitus velvoitti heidät menemään armeijaan. Tämä on kaamea paikka, oikeudentunto panee vastaan.

Heljas: Ikävä asia. Vangitsemiset ovat kovin painaneet minua. Valtiollinen poliisi on osoittanut liiallista virkaintoa. Ei ole saanut oikeita ohjeita. On kolme kategoriaa: a) sotavangit; välirauhansopimus ei ole enää niihinkään nähden voimassa. – b) pakkosiirretyt, jotka eivät ole vankeja, mutta muuten ovat tulleet tänne; asia riippuu heistä itsestään. – c) virolaiset rauhansopimuksen 9 artiklan b) mukaan on luovutettava, mutta Neuvostoliiton taholta on tehtävä kirjallinen demarche – kirjallinen vaatimus.

Leino esitti selonteon valtiollisen poliisin toiminnasta tässä asiassa.

Tarjanne ym. käyttivät vielä puheenvuoron, minkä jälkeen asia lykättiin huomiseen uuteen kokoukseen.

¹ Asia ensi katsannossa = rikoksen tarkka analyysi.

18.12. Ulkoasiainvaliokunta. Kaikki läsnä. Ikävä kokous.

Virolaisten asia.

Enckell teki selkoa, mitä Molotov oli sanonut sotavangeista maaliskuussa 1944 ja syyskuussa 1944.

Oikeuskansleri teki selkoa Haagin sopimuksen ja vuoden 1929 Geneven sopimuksen määräyksistä. Niistä kävi selville, että niissä ei ole sanottu, että sotavankeja ei saa palauttaa vastoin heidän tahtoaan.

Minä sanoin voivani yhtyä oikeuskanslerin lausuntoon tässä asiassa ja että hallituksen olisi noudatettava hänen esittämiään periaatteita ja sovellettava niitä esillä olevaan tapaukseen.

Pekkala huomautti jälleen, että tämä asia herättää poliittisesti suurta ja ikävää huomiota sekä kotimaassa että ulkomailla. Heljas = Pekkala. – Kolme ryhmää.

Ensimmäinen ryhmä sotavangit, ne herättävät vähemmän huomiota. Mutta on vaarallista hyväksyä, että välirauhansopimus olisi heihin nähden vielä voimassa, koska se voisi olla huono ennakkotapaus. Paras on nojautua Haagin sopimukseen heihin nähden.

Pekkala: Sotavankeihin nähden näyttää asia olevan selvä. Se ei kenties herätä niin suurta huomiota.

Enckell: 10 artiklan mukaan meillä on velvollisuus luovuttaa ainoastaan ne, jotka 19.9.44 olivat i vårt våld¹. Niitä ei, jotka ovat jälkeenpäin saatu kiinni. Paras olisi neuvotella kaikista ryhmistä venäläisten kanssa.

Svento: Zotovin nootti koskee ainoastaan sotavankeja. Muihin nähden venäläisten on otettava alote – ja syytettävä. 10 artiklaan nähden hyväksyy oikeuskanslerin tulkinnan.

Kilpi: Sotavangit ovat toisessa asemassa. Eikö voisi neuvotella venäläisten kanssa muista?

Heljas: On arveluttavaa meidän lähteä neuvottelemaan ja siten ottaa alote.

Pekkala: Eikö voisi neuvotella Abramovin kanssa?

Enckell sanoi puhuneensa kuukausi sitten Abramovin kanssa.

Leino: Sotavankeihin nähden on asia selvä = oikeuskansleri. Mitä tulee muihin, ei Neuvostoliitto voi nimittää määrättyjä henkilöitä, vaan määrättyjä ryhmiä. Niitä ei voi nyt päästää vapaaksi, koska karkaavat ja venäläiset tulevat meitä syyttämään.

Minä: Voisi pitää vangittuina jonkun aikaa, pari viikkoa. Ellei sillä välillä venäläisten puolelta tule vaatimusta luovuttamisesta, niin päästetään vapaiksi.

Enckell = Leino vapaaksi päästämiseen nähden.

Leino: Valvontakomissio oli sanonut, että niitä toimenpiteitä, jotka he olivat määränneet, on jatkettava. Olisi käytävä puhumassa Neuvostoliiton lähettilään kanssa.

Heljas: Me emme voi tehdä alotetta.

Minä sanoin, että tästä lähtien on vaadittava selvät nootit ja kirjeet venäläisiltä näissä asioissa, ei suullisia puheita. En luullut, että keskusteluista Abramovin kanssa tämä asia selviää. Huomautin, että asia olisi jo aikaisemmin pitänyt selvittää. Tämän Enckell otti itseensä ja hänen ja minun välillä syntyi hyvin ikävä keskustelu. Minä huomautin, että minun pitäisi saada ehdotus asioista, mutta tavallisesti minun pitää esittää ensin ajatukseni.

Tässä asiassa, joka kuului Enckellille, hänellä ei ollut mitään ehdotusta. Hän ainoastaan antaa selityksiä, huomautuksiaan ja tiedonantojaan, mutta konkreettista ehdotusta hänellä ei juuri koskaan ole.

Yleinen käsitys näytti olevan:

1) Oikeuskanslerin lausunto hyväksytään.

2) Sotavangit luovutetaan (oli se sitten Haagin sopimuksen tai 10 artiklan mukaan).

3) Muut pidetään jonkun aikaa vangittuina, odottaen, tekevätkö venäläiset vaatimuksia.

Tarjanne esitti, että venäläisille tästä annettaisiin tieto. – Tämä näytti saavuttavan kannatusta.

Asia tulee valtioneuvoston käsiteltäväksi.

¹ meidän hallussamme

16.12. Svento luonani:

Svento ilmoitti, että Pekkala oli hänelle sanonut aikovansa jättää erohakemuksensa vuodenvaihteessa. – Perustelut: Hallituksen arvostelu on yltynyt, hallituksessa ei ole hyvää yhteistoimintaa puolueiden välillä eikä sellaista yhteistoimintaa ole puolueiden välillä hallituksen ulkopuolella.

Svento lausui mielipiteenään, että antaa hallituksen mennä. Tämä hallitus on jo loppuun kulunut. Hallituksessa ei ole yhteishenkeä. Siellä ei ole kodikasta.

Minä uudistin, että mielestäni olisi hyvä, jos hallitus voisi pysyä aina vaaleihin asti.

Sitten keskustelimme puolustusliittoasiasta.

Svento katsoi, että venäläisille olisi ilmoitettava, että tämä hetki asian ajamiselle ei ole suotuisa. Asia tuskin menisi läpi. Molotov oli Moskovan neuvotteluissa asiasta intressoitu.

Kun minä lausuin, että eikö voisi venäläisiltä kysyä, haluavatko he asiaa, (kts. minun punktiani) niin he voivat vastata:

»Tehän itse Moskovassa puhuitte siitä». Sventon mielestä eduskunta vastaisi, jos asia sille esitettäisiin, että kun se istuu ainoastaan muutaman kuukauden, niin ei katso voivansa asiata ratkaista uusien vaalien aattona. Svento katsoi, että minä voin vedota eduskuntaan. Nyt siis olisi puhuttava ajasta, joka on sopimaton. Se rauhoittaisi Neuvostoliittoa.

Minä pyysin Sventoa miettimään tätä asiaa ja kirjoittamaan siitä minulle muistion. Svento lupasi.

19.12. Päivällisillä Norjan lähettilään Ditleffin luona. Jotenkin hauska ilta.

20.12. kl. 11 kadettien korotus.

20.12. kl. 2 Italian uuden lähettilään kreivi Rancollin virallinen vastaanotto Sventon kanssa.

20.12. Sain Enckelliltä hänen erohakemuksensa.

Lähetin hänelle kirjeen. Luin sen Sventolle, joka sen hyväksyi.

Ministeri Carl Enckell.

Hyvä veli,

Olen vastaanottanut erohakemuksesi.

Sanon suoraan, että en olisi sitä Sinulta tällä hetkellä odottanut.

Maamme on äskeisen Moskovan matkan johdosta joutunut hyvin vaikeaan asemaan. Miten tämä vaikeus voidaan selvittää, sitä olen näinä aikoina vakavasti miettinyt, mutta siitä minulla ei vielä ole käsitystä. Olen ollut sitä mieltä, että Sinä katsoisit asiaksesi olla mukana auttamassa syntyneen tilanteen selvittämisessä, mikä ei tule olemaan helppo.

Kysymys, miten kauvan nykyinen hallitus, joka on loppuun kulunut, tulee olemaan paikallaan, on vielä avoinna. Missään tapauksessa ei ole kysymys muuta kuin muutamista kuukausista, korkeintaan ajasta ensi kesään, jolloin viimeistään uudet vaalit toimitetaan. Hallituksen ero ehkä voi tapahtua jo aikaisemminkin. On jo käytännöllisistä syistä epämukavaa ruveta hallituksen kokoonpanoa näin viime kuukausien aikana muuttamaan.

Jos terveytesi vaatii lepoa ja hoitoa, minkä kyllä ymmärrän, voi sen järjestää riittävällä lomalla.

Näistä sekä muista syistä toivon, että luovut eronpyynnöstäsi.

Ystävyydessä

J.K.P.

20.12. Vesterinen luonani.

Kertoi ensin poliisiasiasta, josta hänen kanssaan oli aikaisemmin puhe. Hän sanoi puhuneensa siitä maalaisliittolaisille kansanedustajille ja luulee, että asiassa saadaan suuri enemmistö. Minun nimeni ei ole tullut millään tavalla tässä asiassa esille.

Vesterinen luuli, että tämä asia olisi vuotanut Pekkalan veljesten tietoon. He pyrkivät siihen, että hallitus hajoaa ja että uusi hallitus syntyisi ensi vuoden alussa. Nähtävästi tahtovat päästä hallituksesta ennen vaaleja. Mutta silloin SKDL tulisi tekemään kaikkensa vaikeuttaakseen uuden hallituksen toimintaa. Erityisesti, jos vaalit pannaan toimeen ennen määräaikaa. 

Mauno Pekkala oli ilmoittanut Vesteriselle, että hän tammikuun alussa jättää erohakemuksen. Hän oli siitä puhunut Vesteriselle kaksi kertaa, viimeksi eilen.

Leino ja kommunistit eivät tahdo lähteä hallituksesta eikä hajottaa hallitusta.

Puhuimme tästä asiasta jonkun aikaa Vesterisen kanssa. Vesterinen sanoi mm., että missään tapauksessa ei saisi asioita päästää siihen, että jälleen olisi pyydettävä Pekkalaa jatkamaan.

Minä sanoin, että uuden pääministerin kenties pitäisi olla sosialidemokraatti (esim. Fagerholm). Vesterinen hyväksyi sen. Minä lisäsin, että Kekkonen olisi saatava hallitukseen.

Sanoin myös, että kenties voisi ajatella, että nykyinen hallitus jäisi ja pääministeriksi = puheenjohtajaksi tulisi joku virkamies, esim. Kahra. (Oikeusministeriksi Kekkonen)

Tätä vastaan Vesterinen ei myöskään sanonut mitään.

20.12. Enckell luonani. Hän oli saanut kirjeeni.

Aluksi Enckell sanoi – auttaakseen maata ja minua – tarjoutuvansa menemään lähettilääksi Moskovaan. Luuli siten parhaiten voivansa palvella maataan. Sundström on mahdoton – perverssi – elää autonkuljettajansa kanssa. Venäläisetkin katsovat hänet mahdottomaksi. Ollut poliisiasioita yms. Enckell luuli, että hän Moskovassa voisi vaikuttaa Suomen hyväksi.

Minä vastasin, että Enckell kyllä olisi hyvä Moskovassa, mutta hänen pitäisi olla myös täällä erityisesti nyt, kun meillä on vaikea asia selvitettävänä venäläisten kanssa. Lupasin harkita asiaa.

Enckell sanoi, että meidän on vaikea olla antamatta vastausta venäläisille puolustusliittoa koskevassa asiassa. Venäläiset odottavat sitä sen keskustelun jälkeen, joka oli Moskovassa Molotovin kanssa.

Abramov oli kertonut Enckellille järjestäneensä niin, että Venäjän radio ei puhu Suomesta pahaa. Se on ollut vaiti jonkun aikaa.

Puhuimme puolustusliittoasiasta. Pyysin Enckelliä sitä harkitsemaan ja kirjoittamaan minulle siitä p.m:n. Enckell lupasi.

Enckell kertoi, miten vastenmielisyys venäläisiä ja venäläisyyttä vastaan on Suomessa noussut. Esim. professori Kiparskilla on ainoastaan 17 oppilasta. Venäläiset tuntevat olevansa Suomessa niinkuin vihollismaassa.

Lopuksi Enckell kertoi, että Svento on aivan kykenemätön hoitamaan ulkoministerin virkaa. Ulkoministeriössä on kaikki epäjärjestyksessä. Siellä on täydellinen desorganisatio.

22.12. Viding luonani.

Puhui Asutusasiainosaston päällikön virasta.

Kaksi hakijaa – Huhtanen ja Saarinen.

Viding kannatti Huhtasta.

Minä sanoin, että en vastusta Huhtasta, ellei huomattava enemmistö valtioneuvostossa häntä vastusta.

Sitten puhuimme karjalaisten maahan sijoittamisesta. Viding antoi tietoja.

Lopuksi puhuimme ruotsalaisten raivausvelvollisuudesta. Viding sanoi, että se on mennyt huonosti.

Minä lupasin puhua v. Bornin ja Kullbergin kanssa, että asia saadaan käyntiin. Se olisi tärkeää. Vaikuttaisi hyvästi ja vähentäisi animositeettia heitä vastaan.

Kysyin, eikö ole ruotsalaisille rintamamiehille annettu maata ruotsinkielisissä pitäjissä.

Viding vastasi, että ei ole rahoja toistaiseksi rintamamiehille. On ensiksi tahdottu pitää huolta karjalaisista. Mutta tuonnempana tulee rintamamiesten kysymys esille. He tarvitsevat tontteja.

22.12. Wuori luonani:

Wuori kertoi, että suurvaltojen riitojen johdosta Englannissa ollaan pessimistisiä. Englanti ei voi enää koettaa esittää välittäjän osaa Neuvostoliiton ja USA:n välillä. Englannin täytyy asettua toisen puolelle.

Wuori oli käynyt perm. undersekr. Sargentin puheilla. Sargent oli heti ottanut puheeksi hallituksen valtuuskunnan käynnin Moskovassa. Englannissa seuraavat suurella mielenkiinnolla, mitä suomalaiset keskustelivat Moskovassa. Sargent oli huomauttanut, että kaiketi Suomen hallituksessa muistetaan, että rauhan allekirjoittajana on myös Englanti.

Äsken Wuori oli ollut Foreign Officen korkean virkamiehen Wardin puheilla, jossa oli myös pohjoisen osaston johtaja läsnä. Ward otti puheeksi saman asian (Moskovan keskustelut). Oli sanonut, että he olivat occupied (kiinnostuneita) siitä ja he olivat jonkun verran huolestuneita siitä, olisiko tässä kysymys ensimmäisestä askeleesta, joka veisi Suomen liukkaalle tielle. Oli sanonut, että Suomi on pieni maa ja he ymmärtävät Suomen varovaisuuden, mutta olisi ikävä, jos Suomi joutuisi jollakin tavalla pitemmälle Neuvostoliiton holhoukseen. Scott oli käynyt Suomen ulkoministerin puheilla ja ottanut tämän asian esille, mutta ei ollut saanut mitään täsmällistä vastausta siitä, mitä Moskovassa tapahtui.

Wuori sanoi vastanneensa, että hänellä ei ollut mitään informatioita Moskovan keskusteluista.

Minä kerroin Wuorelle asian, Moskovan keskusteluita ja mitä siihen kuuluu.

Wuori esitti kysymyksen, missä määrin voitaisiin informoida ainakin Englanti. Englantilaiset tietävät minun politiikkani Venäjään nähden ja hyväksyvät sen. Englantilaiset ovat nyt huolissaan Suomesta ja pelkäävät, että me joudumme aivan venäläisten käsiin (kuten Balkanin ym. valtiot).

Sitten minä tein selvää meidän sisäisistä oloistamme ja miten erotan vanhasuomalaisuuden ja bobrikoffilaisuuden.

Palaamme näihin asioihin uudestaan uudenvuoden jälkeen.

23.12. Hvnninen luonani.

Kerroin hänelle Moskovan asian ja luin, mitä olin sanonut Pekkalalle ja Enckellille ennen heidän lähtöään Moskovaan.

Hynninen oli ihmeissään, että Pekkala minun selvien ohjeitteni jälkeen voi Moskovassa menetellä niinkuin hän teki.

31.12. Aleksis Kivi Seuran johtokunnan edustajat kävivät luonani ja pyysivät minua seuran kunniajäseneksi. Lupasin.

31.12. Sundström luonani.

Puhuimme mm. puolustussopimuksesta, jota koskevassa keskustelussa Moskovassa Sundström oli ollut läsnä. Sundström sanoi, että Molotov oli silloin sanonut, että hän vastaa nyt Mannerheimin ja J.K. Paasikiven esityksiin. Minä kerroin, miten asia on, ja luin muistiinpanoistani, mitä olin sanonut Pekkalalle ja Enckellille ennen heidän lähtöään Moskovaan.

Sundström sanoi, että Enckell (ja Svento) olivat Moskovassa vastustaneet sen kappaleen ottamista Pekkalan esitykseen, jossa puhuttiin poliittisten suhteiden vahvistamisesta ja joka aiheutti Molotovin ottamaan esille puolustusliittoasian.

Sundström valitti tiedoituksen puutteellisuudesta ulkoministeriöstä. Lupasin ottaa asian esille ulkoministerin kanssa.