1948

1.1. Pidin radiopuheen.

Hallituksen jäsenet ja eduskunnan puhemies Fagerholm sekä kenraali Sihvo olivat uudenvuoden tervehdyskäynnillä.

Gripenberg sähkötti 1.1.48, että USA:n suurlähettiläs käydessään Gripenbergin luona 31.12.47 oli pari kertaa hyvin kohteliaassa muodossa korostanut toivovansa, ettei Suomi tule tunnustamaan Kreikan kapinallisten Markosin johtamaa hallitusta (»Kuusisen hallitus»). Hän oli lisännyt, että joskaan ei usko sellaista mahdolliseksi, tahtoo kuitenkin huomauttaa, että Markosin hallituksen mahdollinen tunnustaminen tekisi erinomaisen valitettavan vaikutuksen Amerikkaan, jossa Suomi nauttii hyvin suurta myötätuntoa kaikissa piireissä. Hän piti todennäköisenä, että Balkanin hallitukset tunnustavat Markosin hallituksen, kuten Moskovakin, vaikka luultavasti jonkun ajan kuluttua.

Kreikan lähettiläs Tukholmassa oli puhunut samasta asiasta joku päivä sitten Gripenbergille ja pyytänyt tietoa, mitä Suomi tulee tekemään. Tähän ei ole annettu mitään vastausta.

Refl. Meidän kantamme voi kaiketi olla: Tulemme menettelemään kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaan.

5.1. Gräsbeck luonani.

Kertoi matkastaan USA:han ja Etelä-Amerikkaan sekä lainaneuvotteluista USA:ssa.

Kaikkialla oli hyvä vastaanotto. Suomen vaikeudet ymmärrettiin.

Martin oli kirjoittanut, että Suomessa oli paremmat olot kuin missään maassa, jossa hän oli matkallaan käynyt.

Myös Etelä-Amerikassa (Brasiliassa, Argentinassa ja Meksikossa) vastaanotto oli hyvä.

Kysyttiin kaikkialla meidän suhteistame Neuvostoliittoon.

Mutta sitten kun Martin oli palannut matkaltaan, oli hän lausunut, että nyt on muuttunut, emme tunne Suomen suhdetta Venäjään. Poliittinen asema vaikuttaa laina-asiaan.

Gräsbeck oli viitannut kunnallisvaaleihin, ne edistivät meidän laina-asiaamme. Gräsbeck oli optimistinen lainan saantiin nähden. Lupasi kirjoittaa minulle promemorian.

New Yorkin kenraalikonsulin paikka olisi järjestettävä. Sitä hoitaa nyt Numers. Mutta hän ei sovi siihen. Gräsbeck esitti Artturi Lehtistä, joka nyt on Washingtonissa, mutta Jutila ei tahdo häntä päästää.

Sitten Gräsbeck puhui sotakorvauksen lieventämisasiasta. Sitä pitäisi ajaa.

Gräsbeck sanoi, että hän ei nyt tahtoisi lähteä Moskovaan USA:n vuoksi. Puhuttava Takin kanssa.

Soravuon palkka on aivan riittämätön. Hänellä on sama palkka kuin v. 1938.

7.1. Enckell luonani.

Kertoi Abramovin tänään käyneen hänen luonansa ja ilmoittaneen, että hänet on kutsuttu pois täältä »av hälsoskäl»¹. Hän pyysi samalla agrementtia sijaiselleen kenraaliluutnantti Savonenkoville.

(Refl. Tämä on ikävä asia. Mitä aikomuksia venäläisillä mahtaa olla mielessä? Enckellin mielestä siis valvontakomissio palaa takaisin. Hirmuista!)

Sitten keskustelimme virolaisista ja sotavangeista.

Tänään oli tullut uusi nootti, jossa nimenomaan vaaditaan myös »изменники»2.

Abramov oli myös puhunut Airon kirjasta, jonka hän on julkaissut vankilassa ollessaan. Nyt on oikeusministeriö pannut sen takavarikkoon. Abramov oli sanonut, että siinä syytetään valvontakomissiota valheesta.

(Refl. Minä alan tulla pessimistiseksi meidän tulevaisuuteemme nähden.)

Enckell oli puhunut Abramovin kanssa myös virolaisista. Oli sanonut, että asia käsitellään tarkasti sen mukaan, mitä rauhansopimus ja laki määräävät. Siihen oli Abramov vastannut, että Suomen asema on toisenlainen kuin esim. Ruotsin, joka oli neutraali sodassa. Suomen kohdalta, joka oli sodassa, ei asiaa voi käsitellä yksinomaan juriidiselta kannalta, vaan on otettava huomioon myös poliittinen kanta. (Refl. Tämä on hirmuista: Venäläisillä on aivan toinen käsitys oikeudesta ja laillisuudesta kuin länsi- ja pohjoismaisilla kansoilla.)

Olimme Enckellin kanssa yhtä mieltä siitä, että Bobrikoffin aika oli idylli verrattuna nykyiseen aikaan ja nykyisiin oloihin.

¹ »terveydellisistä syistä»

² »pettureita»

7.1. Takki luonani.

Sotakorvausasia, josta on Moskovassa jätetty kirjelmä venäläisille.

Takin mielestä olisi kysyttävä venäläisiltä, milloin neuvottelut sotakorvauksista voidaan alkaa.

Minä pidin tällaisen kyselyn kyllä luonnollisena, mutta jos venäläiset vetävät siihen kysymyksen puolustusliitosta, niin se asia nousee sen kautta esille ja tämä hetki on vaikea puolustusliittoasian esille ottamiseksi. Oli onnettomuus, että Pekkala Moskovassa provosoi sen esiin.

Sovimme, että Takki keskustelee asiasta myös Enckellin kanssa ja että asiaa vielä harkitaan.

Sitten Takki puhui Kuita-yhtiön asiasta.

(On ikävä, että suomalaiset nostivat tämän asian esille.)

Minä ilmoitin Takille Abramovin erosta ja Savonenkovin tulosta hänen sijaansa.

Takki tuli vakavaksi kuultuaan tämän uutisen.

Minä kysyin, onko Suomen kansassa moraalista ja henkistä voimaa ja demokraattista henkeä kestääkseen siinä henkisessä taistelussa, missä nyt ollaan ja mikä nähtävästi tulee kestämään Jumala ties kuinka kauan.

Takki vastasi kysymykseen myönteisesti. Sanoi kyllä sitä kansassamme olevan.

2.1. Ilta-Sanomat kirjoitti tänään mm., että presidentti uudenvuodenpuheessaan »käytti myös inflatiosta puhuessaan sano­ja joiden on katsottava sisältävän hallituksen taloudellisen politiikan arvostelua».

Tämän johdosta soitin lehden päätoimittajalle Niiniluodolle ja protesteerasin tällaista väitettä vastaan. Luin puheestani kysymyksessä olevan kohdan ja sanoin, että se ei sisältänyt mitään hallitusta vastaan kohdistettua, vaan siinä puhutaan Suomen kansan yleisestä todellisuutta ymmärtämättömästä tavasta katsella asioita. Se on estänyt hallituksen tekemästä oikeita päätöksiä. Lisäsin, että presidentillä ei ole oikeutta sekaantua puolueiden ja eri ryhmien välisiin riitoihin.

Niiniluodolla ei ollut mitään perusteita esiin tuotavana.

8.1. Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Skog ja varapuheenjohtaja (?) Hakulinen luonani.

Skog: Sosialidemokraattisessa puolueessa ja kaikissa piireissä ollaan huolestuneita. Oli tullut neuvottelemaan minun kanssani, koska tahtoi hoitaa asioita yhteisymmärryksessä minun kanssani.

1) Taloudellisista asioista ja rahanarvosta. Toivotaan, että saataisiin aikaan taloudellinen parempi komento, jotta taloudellinen elämä saataisiin vakautetuksi.

2) On myös poliittisia ilmiöitä, jotka herättävät huolestumista. Poliisilaitos solutetaan kommunistien haltuun. On myös muita ilmiöitä, jotka pitäisi saada oikaistuiksi. Olisi välttämätöntä eduskunnan ja valtion korkeimman vallan puolelta tehdä jotain asioiden korjaamiseksi.

3) Epäilee, tokko nykyinen hallitus kykenee. Olisi ajateltava, onko mahdollista saada hallitus uudistetuksi. Jos se on mahdollista, niin sosialidemokraattinen puolue on valmis olemaan siinä mukana.

4) Tuleeko eduskunta työskentelemään loppuun asti vai tuleeko uudet vaalit?

Jos eduskunta ja hallitus pysyvät loppuun asti – ensi kesään – niin rahanarvo laskee, sillä ei luule toimenpiteitä saa­tavan aikaan.

Sosialidemokraattinen puolue on valmis työskentelemään mukana.

Mainitsi ohimennen, että Hertta Kuusinen ja Leino kuuluvat olevan Moskovassa.

Skog ja Hakulinen sanoivat, että sosialidemokraattisen puolueen asema on nyt vaikea, koska he ovat hallituksessa, mutta toiselta puolen eivät katso olevansa vastuussa hallituksen teoista.

Minä vastasin:

1) Olen keskustellut hallituksen kanssa taloudesta ja saanut sen käsityksen, että Hiltusen johtama hallituksen valiokunta työskentelee ja koettaa valmistaa ehdotuksia.

2) Kommunistien solutuksesta poliisiin olen puhunut eräiden hallituksen jäsenten kanssa ja myös eduskuntapiireissä ollaan asiasta tietoisia. Hallituksen ei-SKDL-jäsenet ovat luvanneet ottaa asiaan kiinni.

3) Uusi hallitus: On vaikea sanoa, onko uusi hallitus aikaansaatava. Olen sanonut hallitukselle, että haluaisin, että nykyinen hallitus on paikallaan vaaleihin asti, mutta edellytys on, että kykenee hoitamaan taloudelliset asiat.

4) Uudet vaalit. Minulle on ilmoitettu, että ne voidaan pitää vasta toukokuun alussa. Kun sillä voitettaisiin ainoastaan kaksi kuukautta, niin näyttää siltä, että ei olisi syytä pitää ylimääräisiä vaaleja. Vesterinen ynnä eräät muut katsovat, että jos ne pidetään, niin kommunistit katsoisivat sen olevan kohdistettu heitä vastaan ja voisivat korpilakoilla ym. rauhattomuuksilla häiritä ja tehdä vaikeuksia.

Kysyin, ketä on ajateltu pääministeriksi, jos uusi hallitus tulisi. – Ehdottivat Takkia. Minä sanoin, että minulla ei ole mitään Takkia vastaan. Minulla on hänestä hyvä käsitys erittäinkin taloudellisissa asioissa, joista nyt olisi kysymys. Mutta epäilen, tokko kommunistit suostuvat hallituksen uusimiseen.

Sovimme siitä, että he koettavat varovasti sondeerata kommunisteja, mille kannalle he asettuvat uuden hallituksen muodostamiseen nähden ja Takkiin nähden.

He ilmoittivat mm., että SAK:n vaalien jälkeen kommunistit kannattavat SAK:n politiikkaa, mm. kannattavat palkkasäännöstelyä. Ovat luopuneet entisestä kannastaan.

Sovimme, että tulevat uudestaan neuvottelemaan minun kanssani sitten, kun ovat saaneet sondeeratuksi kommunisteja ja saaneet jotain uusia tietoja.

9.1. Presidentin esittelyssä myönsin agrementin Savonenkoville.

9.1. Tarjanne antoi lisälausunnon viroisten asiassa ja tuli siihen päätökseen, että sitten kun Neuvosto-lähetystö on antanut uuden nootin 5.1.48, Suomi on rauhansopimuksen 9 artiklan b-kohdan mukaan velvollinen luovuttamaan 15 neuvostokansalaista (virolaista), joita syytetään siitä, että ovat taistelleet Suomen (ja kaksi Saksan armeijassa) Neuvostoliittoa vastaan ja on sentähden изменники¹.

Surullinen asia! Mutta emme voi siinä mitään tehdä.

Svenska Dagbladet 8.1.48 – pääkirjoitus »Bedrövlig början»².

Koski mm. Markos’in hallituksen tunnustamista.

»––– erkännande av Markos’ regering skulle vara ett farligt fredshot», och han varnade Greklands grannar för ett sådant steg. Den 2 januari anslöt sig en målsman från Foreign Office till Lovetts åsikt och betecknade ett erkännande av Markos »som ett brott mot folkrätten». Denna stadgar nämligen, att förutsättningarna för att en upprorisk regering skall kunna erkännas som legal äro, att den kan kontrollera en beaktansvärd del av landets territorium, besitta en organiserad civilförvaltning, som kan upprätthålla lag och ordning inom sagda område, samt äga tillgång till militärstyrkor, som äro i stånd att effektivt försvara detta.

Intet av dessa villkor kan uppfyllas av Markosrebellerna, vilka endast utgöras av gerillatrupper, baserade på utländska stater, utan att ens ha en enda grekisk stad i sin hand. Anloppet mot Konitza i Epirus har varit ett försök av Markos att skaffa sig ett regeringssäte med åtminstone egen postadress. Men då detta strandade, var nederlaget icke blott militärt utan även politiskt. Markos tycks fortfarande sakna fast bostad i Grekland, men det har icke hindrat Kominformtidningen i Belgrad att i sitt januarinummer förkunna, »att halva Grekland nu kontrolleras av frihetsrörelsen», vilket gladeligen hos oss utbasunerades med braskande löpsedelsrubri­ ker av de troende meningsfränderna i Ny Dag.»³

¹ pettureita

² »Surullinen alku»

³ ––– Markosin hallituksen tunnustaminen olisi vakava uhka rauhalle», ja hän varoitti Kreikan naapureita tällaisesta askeleesta. Tammikuun 2. päivänä eräs Foreign Officen edustaja yhtyi Lovettin mielipiteeseen nimittäen Markosin tunnustamista »rikokseksi kansainvälistä oikeutta vastaan». Siinä nimittäin säädetään, että kapinahallituksen lailliseksi tunnustamisen ehtoja ovat, että se pystyy valvomaan huomattavaa osaa maan alueesta, että sillä on järjestäytynyt siviilihallinto, joka pystyy ylläpitämään lakia ja järjestystä mainitulla alueella ja että sillä on käytössään sotavoimat, jotka kykenevät tehokkaasti puolustamaan aluetta.

Markosin kapinalliset, jotka koostuvat ainoastaan ulkovaltoihin tukeutuvista sissijoukoista ilman että niillä olisi ainuttakaan Kreikan kaupunkia hallussaan, eivät pysty täyttämään yhtään näistä ehdoista. Hyökkäys Epeiroksessa sijaitsevaa Konitsaa vastaan on ollut Markosin taholta yritys hankkia itselleen hallituspaikka, jolla olisi ainakin oma postiosoite. Mutta kun tämä epäonnistui, tappio ei ollut vain sotilaallinen, vaan myös poliittinen. Markos tuntuu edelleen olevan vailla pysyvää kotipaikkaa Kreikassa, mutta se ei ole estänyt Belgradissa ilmestyvää Kominformin sanomalehteä julistamasta tammikuun numerossaan, »että vapautusliike valvoo nyt puolta Kreikkaa», minkä Ny Dag -lehden samoin ajattele­ vat oikeauskoiset ilomielin ja kirkuvin otsikoin toitottivat.»

9.1. E. Pekkala lähetti minulle tänään erohakemuksensa. Hän lähetti minulle eilen vanhan ehdotuksen virkamiesten erottamisesta. Tervehtiessäni häntä aamulla sanoin, että minun mielestäni tämä asia ei ole verrattuna muihin valtion asioihin mikään tärkeä, vaan on toisarvoinen, sekä että minä edelleen olen Korkeimman hallinto-oikeuden lausunnon ja ehdotuksen kannalla. Nyt Pekkala kirjoittaa, että koska minä olen ilmoittanut, että en tule antamaan valtioneuvoston hyväksymää esitystä ja kun hän ei voi esitellä eikä varmentaa Korkeimman hallinto-oikeuden ehdotusta, niin hän pyytää eroa.

Huono mies näkyy olevan, huonompi kuin luulin. Ilman muuta keskustelua menettelee näin.

9.1. Kävin Ståhlbergin luona tänään ja olin lähes kolme tuntia. Kerroin ensin Savonenkovin agrementista.

Sitten virolaisista. – Ståhlberg ei hyväksynyt Tarjanteen kantaa, että välirauhansopimusta vielä olisi noudatettava. Hänen mielestään välirauhansopimus on lakannut olemasta voimassa, ja sentähden sitä ei voi noudattaa. Sitä vastoin hän katsoi, että rauhansopimuksen 9 artiklan b-kohdan mukaan luovutettaviin virolaisiin nähden emme voi mitään, koska se hänen mielestään oli selvä.

Sitten kerroin E. Pekkalan erosta ja virkamiesasiasta. Ståhlberg oli yleensä hyvin jyrkällä kannalla. Katsoi, että olisi hyvä, jos nykyinen hallitus kokonaisuudessaan eroaisi, sillä sen toiminnasta ei tule mitään. Pekkalaa erityisesti arvosteli nyt kuten ennenkin.

Minä sanoin ilmoittavani E. Pekkalalle, että en voi hyväksyä hänen ehdotustaan, mutta suostun siihen, että asia tällä kertaa raukeaa. Jos Pekkala eroaa ja hallitus jää paikoilleen muuten, niin ajattelimme uutta oikeusministeriä. Ståhlberg esitti mm. Esko Hakkilaa. Mutta Ståhlberg katsoi, että koko hallituksen olisi lähdettävä. Uudeksi pääministeriksi hän piti Takkia hyvänä. (Kerroin hänelle keskustelustani eilen sosialidemokraattien johtomiesten kanssa.) Lopuksi Ståhlberg suostui vielä käymään läpi asiakirjat ja ilmoittamaan minulle, onko hänellä jotain huomautettavaa.

Sitten kerroin Ståhlbergille puolustusliittoasiasta. Ståhlberg oli sillä kannalla, että meillä olisi paras koettaa välttää tällaista liittoa, koska se voisi viedä arvaamattomiin seurauksiin. Kun minä lausuin, että venäläiset sodan aikana joka tapauksessa tulevat meidän maahamme, niin Ståhlberg katsoi sen olevan aivan toisen asian, jos venäläiset tulevat vastoin sopimusta. Ståhlberg oli muuten sitä mieltä, että paras on, että me emme vastaa mitään, jos se vain on mahdollista, ja että siten koko asia raukeaa.

Kun minä kerroin ohimennen, että me olimme Enckellin kanssa olleet sitä mieltä, että Bobrikoffin aika oli idylli nykyiseen aikaan verrattuna, niin Ståhlberg siihen sanoi: »Ei silloin tehty muuta kuin »siivosti» erotti virkamiehiä.»

Ståhlberg oli yleensä sitä mieltä, että meidän on jyrkästi pidettävä kiinni oikeudestamme, sillä muuten me joka tapauksessa joudumme perikatoon.

Hallitukseen nähden hän oli sitä mieltä, että siihen ei tarvita muuta kuin että hallituksella on eduskunnan enemmistön kannatus ja että lakia ja oikeutta noudatetaan.

Ståhlbergin kanta oli, että puolustusliittoa olisi vältettävä. Sanottava, että taistelemme, niin paljon kuin voimme, mutta siihen piste. Ei sanottava eikä luvattava enempää.

(Ståhlberg ei täysin hyväksynyt minun haastattelulausuntoani helmikuussa 1947.)

Meidän poliittisesta tulevaisuudestamme Ståhlberg lausui, että meidän on pidettävä kiinni laista ja oikeudesta (incl.¹ sopimuksista).

¹ mukaan luettuna

10.1. Ståhlberg soitti seuraavaa:

Paras on pitää kiinni Korkeimman hallinto-oikeuden ehdotuksesta. Ellei se, niin ei mitään esitystä. Erityisesti on hallinto­oikeuden ehdotuksessa lisähyvä: valitusforum Korkein hallinto-oikeus.

Korkeimman hallinto-oikeuden ehdotus on torjunut huononnukset ja tehnyt parannuksia.

Ståhlberg oli siis sitä mieltä, että minun on pidettävä kiinni kannastani tai sitten antaa asian raueta.

10.1. Ministeri E. Pekkala.

Hyvä veli,

Olen saanut erohakemuksesi. En olisi odottanut, että Sinä tällä hetkellä, jolloin kysymys on sekä hallitukseen että eduskuntaan nähden muutamasta loppukuukaudesta, olisit ryhtynyt tällaiseen tekoon, varsinkaan ennen kuin olet edes siitä minulle ilmoittanut ja kanssani keskustellut.

Puheena oleva asia – virkamiesten erottamiskysymys – on niin perusteellisesti selvitetty ja valmisteltu, että luullakseni harvoin, ainakaan nykyisen hallituksen ja sitä edeltäneiden kahden muun hallituksenkaan aikana, asiata on näin tyhjentävästi harkittu. Siitä on lausunnot Presidentti Ståhlbergilta, Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Castrénilta, professori Kairalta ja vihdoin Korkeimmalta hallinto-oikeudelta (jätän pois lausunnon Virkamiesliitolta, koska sitä voi pitää jäävinä). Kaikki nämät lausunnot menevät samaan suuntaan. On luonnollista, että kukaan Tasavallan Presidentti ei voi jättää tällaisten parhaiden ja mitä pätevimpien asiantuntijain lausuntojen runsautta huomioon ottamatta ja käsitellä niitä niin kuin paljasta ilmaa. Minun, entisenä hallinto-oikeuden opettajana yliopistossa, oma mielipiteeni menee yhteen näiden lausuntojen kanssa.

Olen kuitenkin saatuani eronhakemuksesi uudestaan asiasta perin pohjin neuvotellut Presidentti Ståhlbergin, meidän kaikista ensimmäisen asiantuntijamme, kanssa. Hän on sen lisäksi pyynnöstäni uudestaan tarkastanut sekä ministeriön että Korkeimman hallinto-oikeuden lausunnon ja ehdotukset. Hän on tänään minulle ilmoittanut pysyvänsä entisellä kannallaan, että Korkeimman hallinto-oikeuden ehdotus on tyydyttävä ja hyväksyttävä, mutta ministeriön ehdotus epätyydyttävä ja että ellei Korkeimman hallinto-oikeuden ehdotusta hyväksytä, on hänen mielestään paras jättää asia tällä kertaa sikseen.

Näin ollen on minun mahdotonta hyväksyä ministeriön ja valtioneuvoston ehdotusta. Että valtioneuvosto on tässä asiassa ollut yksimielinen, ei minuun vaikuta, sillä tiedän kokemuksestani pääministerinä, että valtioneuvoston jäsenet eivät tällaisiin asioihin perehdy eivätkä voi perehtyä sillä tavalla kuin olisi välttämätöntä.

Mutta jotta Sinun ei tarvitse varmentaa minun ehdotustani, olen puolestani valmis antamaan asian raueta. Se on mielestäni muutenkin eri syistä paras. Tämä asia ei ole mikään elintärkeä. Meillä on paljon tärkeämpiä asioita nykyään hoidettavana. Eduskunta myös elää viime kuukausiaan ja sillä on liiankin paljon työtä. Edelleen olisi asian esille ottaminen, joka kaikkialla tulkittaisiin jonkunlaiseksi »puhdistuksen» alkamiseksi Balkanin maiden tapaan, meille tällä hetkellä poliittisesti epäedullinen (meillä on par’aikaa mm. käynnissä lainaneuvottelut USA:ssa). Ei ole syytä turhan päiten pilata mahdollisuuksiamme.

Näin ollen on kaikin puolin paras jättää tämä asia tällä kertaa. Nykyisessä lainsäädännössä on se aukko, että kykenemättömiä virkamiehiä on toisinaan vaikea saada pois. Tästä ei ole eri mieliä. Mutta on välttämätöntä, että erottamismenettelystä tulee sellainen, että mielivallan ja puolueellisuuden mahdollisuus kulloinkin istuvan, ehkä lyhytaikaisenkin, hallituksen puolelta estetään. Se on yleisvaltakunnallinen ja kansallinen intressi. Varsinkin meidän on nykyään oltava varovaisia, koska maamme maine oikeusvaltiona on maailman käsityksessä mennyt alaspäin ja on edelleen alenemassa. Lukiessani ulkomaalaisia sanomalehtiä, ei vain ruotsalaisia, vaan myös englantilaisia ja sveitsiläisiä, olen sen huomannut. Minun velvollisuuteni Tasavallan Presidenttinä on pitää tätä erityisesti silmällä.

Ystävyydessä

J.K.P.

P.S. Lisään, että olen valmis keskustelemaan näistä asioista kanssasi.

10.1. Vesterinen luonani.

Ensiksi kertoi, että Hiltusen valiokunta on ryhtynyt työhön.

Sitten esiintoi huoliansa. Pekkala oli edelleen kertonut tulevansa jättämään erohakemuksensa. Uuden hallituksen muodostaminen olisi vaikeata ja siihen voi vaikuttaa myös Savonenkovin tänne tulo. Kommunistit pitäisi saada olemaan hallituksessa. Olisi jollakin tavalla koetettava päästä lähikuukaudet vaaleihin asti. Muuten Vesterisellä ei ollut mitään ehdotuksia. Hänen mielestään hallituksen pitäisi jäädä ja kommunistien olla mukana hallituksessa.

Vesterinen kertoi, että antivenäläinen virtaus on lisääntynyt. Junissa lauletaan hävyttömiä lauluja venäläisistä. Tämä on ei ainoastaan järjetöntä, vaan se on rikos.

Minä sanoin, että olen alkanut epäillä, että nykyinen hallitus kykenisi taloudellisia asioita hoitamaan. Mutta siitä huolimatta katson, että olisi hyvä, jos se voisi olla vaaleihin asti ensi kesään; mutta edellytys on, että se hoitaa taloudelliset asiat. Mutta jos Pekkala jättää erohakemuksen, niin sille minä en mitään voi. Uusi hallitus on saatava ja minä toivon, että siinä on myös kommunisteja, mutta elleivät he tule, niin hallitus täytyy muodostaa ilman kommunisteja.

Vesterinen yhtyi tähän.

10.1. Ministeri E. Pekkala, Hyvä veli,

Unohdin merkitä tänään lähettämääni kirjeeseen, että se on »yksityinen».

Tahdon sen näin tehdä, vaikka olen varma, että ilman tätäkin olet niin käsittänyt.

Ystävyydessä

J.K.P.

11.1. Fagerholm luonani.

Kertoi Hiltusen eilen kertoneen, että Pekkala (M?) pyrkii pois hallituksesta. Syy olisi virkamiesten erottamisasia.

Minä ilmoitin E. Pekkalan erohakemuksesta ja luin Pekkalalle lähettämäni kirjeen.

Sitten puhuimme uudesta hallituksesta. Fagerholm sanoi mm., että eduskunnassa on mieliala mennyt jollakin tavalla alaspäin – sen johdosta, että se ei ole voinut vaikuttaa hallituksen kokoonpanoon. Mutta uusien vaalien jälkeen täytyy koettaa saada asiat paremmalle kannalle.

Minä kerroin myös, mitä Ståhlberg oli lausunut nykyisestä hallituksesta.

Puhuimme myös Savonenkovin tulosta.

11.1. Wuori rouvineen lounaalla. Sen jälkeen Wuori kertoi minulle seuraavaa:

Eilen 10.1. oli lähetystösihteeri Kotov soittanut hänelle ja pyytänyt häntä tulemaan Neuvostoliiton lähetystöön.

Siellä oli Kotov esittänyt hänelle erään venäläisen, jonka nimeä Wuori ei kuullut, mutta joka oli »Советник иностр. министерства»¹.

Собетник² oli sanonut Wuorelle, että hän haluaisi tietää, mitä mahdollisuuksia olisi Suomessa saada läpi договор дружбы³ sekä mitä mieltä Tasavallan Presidentti ja Enckell ovat tässä asiassa, sekä jos ovat myötämielisiä, onko luultavaa, että he voisivat ajaa läpi asian.

Wuori sanoi vastanneensa, että tämä asia riippuu kokonaan siitä, millä tavalla (sopimuksen kautta) Suomen asemaa voitaisiin keventää rauhansopimukseen nähden sekä siitä, millainen sopimuksen sisältö tulisi olemaan.

Советник² oli sitten kysynyt Wuorelta, onko Wuorella mahdollisuuksia saada selville Presidentin mielipide.

Wuori ei ollut antanut vastausta.

Wuori sanoi minulle luulevansa, että venäläisten tarkoitus on isoloida meidät muusta maailmasta ja saada meidät koko maailman edessä sidotuksi itäblokkiin.

Wuori katsoi, että jos venäläiset vaativat keskustelua puolustusliitosta, niin emme voi kieltää. Mutta nyt on koko hallitus poliittisesti hajoamistilassa ja sentähden on vaikea saada aikaan näin suuria ratkaisuja. Советник² oli, puheen tullen Sundströmistä, lausunut hänestä huonon käsityksen. Oli myös lausunut Suomen hallituksessa olleen käsiteltävänä Enckellin nimittämisen Moskovaan.

Vielä Wuori sanoi kuulleensa Gräsbeckiltä, että Jutila olisi valmis presidentin kandidaatiksi.

¹ ulkoasiainministeriön ulkoasiainneuvos

² neuvos

³ ystävyyssopimus

11.1. Enckell luonani.

Sanoi, ettei ollut puhunut Abramovin kanssa mitään puolustusliitosta.

Scott oli eilen Enckellin luona kl. 10–11.45.

Enckell oli puhunut Scottin kanssa puolustusliitosta. Scott oli sanonut, että Englannin hallitus panee suuren merkityksen siihen, että Suomi säilyttää täydellisen itsenäisyytensä. Enckell kertoi hänelle koko puolustusliittoasian historian alusta alkaen. Scott oli luullut, että kun Savonenkov tulee tänne, niin puolustusliitto allekirjoitetaan.

Enckell vastasi hänelle, että ei ole mitään neuvoteltu eikä valmistettu.

Enckell oli myös kertonut Scottille, joka oli maininnut minun lausuntoni, että jos tulisi sota, niin venäläiset tulisivat miehittämään Suomen. Heillä on Porkkala ja oikeus kauttakulkuun. Porkkalan kautta on meidän kohtalomme sodassa ratkaistu. Kysymys on, menevätkö venäläiset sodan jälkeen pois. Jos on sopimus, niin venäläisillä on velvollisuus mennä sodan jälkeen pois. Jos venäläiset miehittävät Suomen meidän tahtoamme vastaan, niin silloin he eivät mene sodan jälkeen pois, vaan jäävät maahan.

Scott tunnusti, että Enckellin puhe oli oikea, mutta ei lausunut omaa mielipidettään.

12.1. kl. 2. Neuvostoliiton ministeri Abramov jäähyväiskäynnillä luonani. Keskustelimme jonkun aikaa yleensä ei-poliittisista asioista.

Abramov oli miellyttävä mies yleensä.

12.1. kl. 3 Svento luonani. Toi minulle minun pyynnöstäni kirjoittamansa muistion puolustusliittoasiasta. – Kiitti nimityksestään.

Sitten kertoi luulevansa, että pääministeri M. Pekkala eroaa hallituksesta.

Svento oli sitä mieltä, että Pekkalaa ei olisi estettävä lähtemästä. Nykyinen hallitus on kypsä eroamaan. Hallituksella ei ole edellytyksiä jatkaa toimintaansa yhteishengessä »con amore». Kun vaalit lähestyvät, niin hallitus tulee yhä rikkinäisemmäksi. Mutta hallituksen uudistuksessa ei vasemmisto eikä kommunistit jäisi pois hallituksesta.·Sillä he rupeaisivat silloin rettelöimään. Sentähden kommunistien pitäisi olla hallituksessa kuten tähän asti. Siis uuden hallituksen pitäisi olla samalla tavalla kokoonpantu kuin nykyisen. Jos kommunistit eivät tule hallitukseen, niin se olisi vakava asia.

Kommunistit muuten eivät tahdo, että Pekkala eroaisi.

Svento mainitsi uutena pääministerinä Fagerholmin.

Jos kommunistit eivät tule uuteen hallitukseen, niin silloin Svento peruuttaa sen, mitä on sanonut. Silloin olisi nykyinen hallitus parempi.

Lopuksi Svento sanoi, että se mitä hän oli muistiossaan kirjoittanut, ei oikeastaan vastaa hänen mieltänsä. Hän on pienten valtioiden sotilaallisiin puuhiin nähden pessimistinen. On pacifisti. Sanoi, että Suomen pitäisi antaa maailmalle juhlallinen julistus, että Suomi ei tule sotimaan eikä osallistumaan sotiin ja tulee pitämään vihollisenaan jokaisen, joka ylittää sen rajoja; julistaa ikuisen puolueettomuuden kuten Sveitsi. (»Mutta tämä on idealismia», sanoi Svento.)

12.1. kl. 4 Kekkonen luonani. Oli huolissaan Savonenkovin nimityksestä. Se on huono merkki.

Luin hänelle Palinin raportin Tšekkoslovakiasta. Uudistin, mitä olin ennen puhunut, että meidän kansamme tulevaisuus riippuu kansamme moraalisesta voimasta. Kekkonen luuli, että Leinon ja hänen rouvansa matka Moskovaan on voinut aiheutua kunnallisvaalien tappiosta. Venäläiset ehkä katsovat, että on kommunisteille annettava tukea Savonenkovin avulla, joka on kova ja taipumaton mies.

Kekkonen pelkäsi, että Enckell on liian heikko ja hieno mies taistelemaan Savonenkovin kanssa. Pitäisi saada uusi ulkoministeri esim. Tuomioja. Enckell pelkäsi Savonenkovia, kun tämä oli täällä. Minä sanoin, että ei voi muuttaa ulkoministeriä nyt.

Minä kerroin Kekkoselle virkamiesten erottamisasiasta ja E. Pekkalan erosta.

Kekkonen tämän johdosta kertoi, että Leino joku aika sitten arvosteli ankarasti Eino Pekkalaa: asekätköasiassa ollut saamaton yms. Nähtävästi E. Pekkala nyt koettaa pelastaa asemansa yrittämällä saada edes jotain aikaan.

Leino oli myös ohimennen lausunut, että heillä, kommunisteilla, kyllä tulee olemaan valta maassa. Oli valittanut, että kommunistien kosketus muihin ryhmiin on viime aikoina vähentynyt. Kekkonen oli saanut sen käsityksen, että Leino tahtoo noudattaa laillista järjestystä eikä turvautua ulkoparlamenttaarisiin keinoihin.

Kekkonen kertoi myös kuulleensa, että Englannin sosialidemokraatit olivat neuvoneet Suomen sosialidemokraatteja, että he eivät saa, taistelussa kommunisteja vastaan, loukata Neuvostoliittoa.

13.1. Professori Kauppi luonani. Tuli luokseni entisen sopimuksen mukaan »orientoitumaan». Tiedusteli:

1) puolustusliittoasiasta. Pekkala oli ulkovaliokunnassa ilmoittanut, että siitä ei keskusteltu Moskovassa, mutta pelätään, että asiasta kuitenkin on jotain puhuttu.

2) virolaisista.

3) Leinon matkasta Moskovaan.

4) Neuvostoliiton lähettilään vaihdosta. Savonenkov. Onko Leinon käynnillä Moskovassa ollut yhteyttä tämän asian kanssa?

5) Taloudelliset asiat. Pitäisikö saada uusi hallitus?

Minä vastasin näihin kysymyksiin. Kun sanoin, että puolustusliittoasia on eduskunnan asia ja mitään ei tehdä ilman eduskuntaa, vastasi Kauppi, että jos hallitus neuvottelee ja sopii, niin eduskunta asetetaan fait accompli’nI eteen eikä kenties voi tehdä mitään.

Minä sanoin, että eduskunnan selän takana ei tehdä mitään.

Virolaisten asian selitin ja sanoin, että asia ratkaistaan lain ja sopimuksen mukaan.

Leinon matkasta Moskovaan en tiedä muuta kuin lehdistä.

Minä en voi ruveta vaihtamaan hallitusta, vaan se on eduskunnan asia.

Sanoin, että tilanne ei ole nyt oikein hyvä. Takana on kaiketi yleinen suurvaltojen välinen ristiriita, joka vaikuttaa meihinkin. Mutta merkit meille ovat nyt vähemmän ilahduttavat. Kehoitin eduskunnassa aina pitämään silmällä ensi sijassa meidän poliittista asemaamme ja sitä, millä itsenäisyys parhaiten turvataan. Kieliryhmien välit olisi saatava kerta kaikkiaan järjestetyiksi. En tiedä, mitä tarkoituksia Savonenkovin nimittämisellä on. Saamme nähdä, minkä asenteen hän ottaa.

Kaupin mielestä olisi hallitus koetettava saada paremmaksi. Asiantuntijoita. Ulkoasiainministerin tulisi jäädä paikoilleen, jotta ulkopoliittinen suunta nähtäisiin jäävän entiselleen.

¹ tapahtuneen tosiasian

14.1. Jäähyväislounas Abramoville. Läsnä: pääministeri Pekkala, ulkoministerit Enckell ja Svento rouvineen; Zotov, Kivikoski, Vaivanne ja adjutantit.

14.1. Paljon huhuja Savonenkovin nimittämisen johdosta ym. Myös E. Pekkalan eronpyynnön johdosta. Ruotsin lehdet spekuloivat kovasti. Stockholms Tidningenissä tänään rauhoittava kirjoitus.

15.1. Ulkoasiainvaliokunta + Tarjanne.

Virolaiset.

M. Pekkala sanoi ulkovaliokunnassa olleen keskustelua siitä, että pyydettäisiin Korkeimman oikeuden lausunto. Oli 3 < 3. Puheenjohtaja M. Pekkala oli lausunnon pyytämisen puolella.

Tarjanne epäili, tokko Korkein oikeus katsoo olevansa velvollinen antamaan lausunnon.

Svento: Silloin hallitus joutuu noloon asemaan.

Kilpi: Jos Korkein oikeus ei anna lausuntoa, niin hallitus ei joudu noloon asemaan, koska hallitus on ainoastaan tehnyt, mitä on voinut.

Minä: Olisi kenties syytä pyytää Korkeimman oikeuden lausunto ainoastaan luovutettavista, mutta ei sotavangeista.

Heljas: Sotavankikysymys on yksinkertaisempi, koska Haagin sopimuksen mukaan on myös vangit palautettava, eikä siinä puhuta mitään siitä, että vankien suostumus on tarpeen. Se on ainoastaan tulkintakysymys.

Asia lykättiin.

15.1. Puhuin Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Castrénin kanssa virolais-asiasta.

Castrén neuvoteltuaan professori Granfeltin kanssa sanoi mielipiteenään, että Korkein oikeus ei ole velvollinen antamaan lausuntoa paitsi niissä tapauksissa, joista HM:n 18 ja 19 §:ssä sanotaan tai jos jossakin laissa on määrätty.

Itse asiasta Castrén lausui, että ratkaisevaa on, ovatko liittoutuneiden kansalaisia, joita syytetään.

Mainitsi, että välirauhan jälkeen luovutettiin inkeriläisiä. Ei muistanut tarkemmin.

16.1. Presidentin esittelyn jälkeen ulkoasiainvaliokunta. Kaikki läsnä.

Virolaisten asia:

Minä ensin kerroin keskustelusta U. Castrénin kanssa: Korkein oikeus ei ole velvollinen antamaan lausuntoa.

Enckell: Eräs diplomaatti oli lausunut hänelle, että haitilaisten maiden kuuluminen Neuvostoliittoon oikeudellisesti ei ole selvä. USA:n kanta: ei ole tunnustanut.

Minä lausuin, että me tosin emme ole nimenomaan tunnustaneet vuoden 1940 tapauksia Baltian maihin nähden, mutta me emme voi asettua sille kannalle, että ne eivät kuuluisi Neuvostoliittoon.

Enckell sanoi vastanneensa samoin, ett­ emme ole med statsakt¹ tunnustaneet, mutta me olemme tosin asiallisesti tunnustaneet Baltian maiden kuuluvaisuuden Neuvostoliittoon.

Svento, kuultuaan U. Castrénin (ja Granfeltin) mielipiteen, oli sitä mieltä, että meidän ei olisi pyydettävä Korkeimmalta oikeudelta lausuntoa.

Enckell: Kaikki ne täkäläiset diplomaattipiirit, joissa hän oli liikkunut, ovat mielenkiinnolla seuranneet virolaisten asiaa, mutta sanoneet, että eivät ole tavanneet ketään ihmistä, joka ei ymmärtäisi sitä kantaa, jolle me virolaisten asiassa aiomme asettua. Venäläisten menettelyyn nähden, kun vaativat näitä luovutettavaksi, on toista mieltä, mutta ei Suomen kantaan nähden.

Enckell esitti myös, että samalla kun luovuttamispäätös tehdään, olisi käännyttävä venäläisten puoleen esittäen, että virolaisille annettaisiin nåd eller amnesti² – otettaisiin huomioon erittäin lieventävät asianhaarat ainakin eräisiin virolaisiin nähden.

Minä olin tässä suhteessa samaa mieltä kuin Enckell. Samoin M. Pekkala, Heljas ja Kilpi.

Leino oli eräässä suhteessa toista mieltä.

Päätettiin:

1) Esillä oleva ehdotus hyväksyttiin. Samoin kommunikea niin korjattuna, kuin oli esillä.

2) Kääntyminen Neuvostoliiton hallituksen puoleen: Hyväksyttiin. Ulkoministerin kirje Savonenkoville.

Milloin tieto om hänvändning³ saatetaan julkisuuteen, siitä päättävät ulkoministerit yhdessä pääministerin kanssa.

¹ valtiotoimen kautta

² armo tai amnestia

³ kääntymisestä (venäläisten puoleen)

16.1. kl. 4 Presidentin esittely, jossa hyväksyttiin edellä kohdat 1) ja 2).

Kommunistit Leino, Murto ja Janhunen olivat sitä mieltä, että mitään kääntymistä (2) ei olisi tehtävä.

Refl. Hirmuinen asia. Kaikissa minun pitää olla mukana.

17.1. Savonenkov jätti valtakirjansa (sekä Abramovin rapellikirjan).

Enckell läsnä. Keskustelimme 20 minuuttia epäpoliittisista asioista.

Poislähtiessään Savonenkov pyysi saada lähiaikoina keskustella minun kanssani. Lupasin ilmoittaa ajasta.

Refl. Savonenkov tietysti puhuu puolustusliittoasiasta. Saa nähdä, mitä tästä tulee.

Olisi paras, että minä pääsisin pois tältä paikalta ja sijaan tulisi toinen nuorempi mies.

17.1. Vesterinen, Hiltunen, Törngren, Leino ja Heljas luonani. Puhumassa virkamiesten erottamattomuusasiasta ja ristiriidasta minun ja E. Pekkalan välillä.

Vesterinen: Jo viime keväänä, kun huomattiin, että minä en hyväksy virkamiesten erottamisasiaa, asetettiin ministerivaliokunta, jossa oli pääministeri puheenjohtajana ja jäseninä nyt minun luonani olevat ministerit. Valiokunnan piti tulla minun kanssani neuvottelemaan, mutta asia jäi silleen. Nyt on valiokunta tullut minun luokseni neuvottelemaan, olisiko joku mahdollisuus saada kompromissi aikaan.

Törngren: Ei tahdota riitaa. Voisi esim. jättää koko asian lepäämään joksikin aikaa.

Minä esitin kantani. Pääasiassa samat näkökohdat, mitkä olin esittänyt kirjeessä E. Pekkalalle. Minä hyväksyn Ståhlbergin kannan. En voi desavueerata¹ Ståhlbergia ja muita asiantuntijoita, jotka ovat maan parhaita. Mutta olen valmis joko jättämään asian tällä kertaa sikseen, kuten olen kirjeessä E. Pekkalalle esittänyt, tai olen myös valmis siihen, että Ståhlbergilta pyydetään lausunto ja esitys koko 1926 v. virkamieslain mahdollisista muutoksista, josta nyt puheena oleva asia on yksi osa.

Ståhlberg on sitä mieltä, että 1926 v. laissa on se aukko, että kykenemättömiä virkamiehiä on vaikea saada pois. Minä olen samaa mieltä. Olen valmis kääntymään Ståhlbergin puoleen, koettaen häntä ylipuhua. En tiedä, suostuuko, sillä en ole hänen kanssaan asiasta puhunut.

Hiltunen: Ei ole tarkoitus painostaa presidenttiä. Hyväksyy minun ehdotukseni, että Ståhlbergilta pyydetään ehdotus.

Vesterinen: Ei ole tarkoitus painostaa presidenttiä eikä vaikuttaa minun asemaani. Käsittää, että tilanne on minulle raskas ja edesvastuu suuri. Hyväksyy, että käännytään Ståhlbergin puoleen, kuten minä esitin. Erottamattomuus on kovin mahdoton ja ahdas. Siihen olisi saatava muutos.

Heljas yhtyy Vesteriseen. Ei tahdo konfliktia presidentin kanssa.

Leino: Muuta tarkoitusta heidän käynnillään ei ole kuin sovittaa ristiriita. Ministerivaliokunnalle annettiin evästykseksi kuulla minun mielipiteeni ja saattaa se valtioneuvoston tietoon.

Tähän päättyi tämä asia.

Minä sanoin mm., että olin kovin väsynyt. En jaksa tätä kuormaa kantaa, jos alituisesti tulee tällaisia vaikeuksia ja turhanpäiväisiä rettelöitä. Tämä E. Pekkalan rettelöiminen on minuun kovasti vaikuttanut. Tämä käy minun voimilleni. Mutta vaalit on saatava toimitetuksi. Jos hallitusasiassa tulee selkkaus, niin on nimitettävä uusi väliaikainen hallitus ja samalla eduskunta hajoitettava ja määrättävä uudet vaalit. Määräys siitä voidaan antaa ensi helmikuussa, jolloin vaalit pidetään 1.–2.5. Mutta uudistin, että mieluimmin näkisin, että vaalit voitaisiin pitää säännöllisenä aikana ensi kesänä ja että nykyinen hallitus istuisi siihen asti. Mutta jos hallitus eroaa, niin minä en sille voi mitään.

Tästä asiasta ei ollut keskustelua.

¹ olla ottamatta huomioon

17.1. P.M.

1) Nyt on kova henkinen taistelu käynnissä ja tulee yhä kovemmaksi. Savonenkovin tulo tänne ei osota hyvää. Tämä on meidän joka hetki muistettava ja sen mukaan toimittava. Erityisesti on valtioneuvoston jäsenten sitä silmällä pidettävä.

2) Me emme voi luovuttaa yhtään tukikohtaa ja linnoitusta hyvällä.

3) Yksi meidän linnoituksiamme on lujasti istuva virkamieskunta. Sitä ei pidä heikentää enempää kuin mitä on aivan välttämätöntä.

4) Virkamiehiä voidaan erottaa, jos kommunistit ja muut uusdemokraatit pääsevät valtaan.

5) Mutta on suuri ero, erotetaanko heitä laittomasti vai laillisesti.

Bobrikoffin aikana se nähtiin.

6) Alemmat virkamiehet ja toimenhaltijat ovat erotettavissa.

Olen valmis harkitsemaan, miten niiden asema olisi turvattava. Yksit. työväkikin nykyään vaatii, että heidän erottamisensa ei ole vapaasti työnantajan määrättävissä.

7) E. Pekkalan (ja M. Pekkalan) menettely tässä asiassa osottaa, miten lähellä he ovat käsityksissään kommunisteja.

8) Minun pääministerinä ollessani puhuttiin valtioneuvoston eräiden jäsenten puolelta mm., että kolme maaherraa: Pehkonen, Hannula ja Kyttä olisi erotettava. Samoin koko sarja yliopiston professoreja.

Kesällä 1946 kuulin, että kommunistien ja SKDL:n piirissä puhuttiin, että syksyllä aletaan virkamiesten »puhdistus».

9) Luen kirjeeni E. Pekkalalle.

10) a) Palinin raportti Tsekkoslovakiasta.

b) Nagyn selonteko.

Sotakorvaukset (Takin lasku)

17.1. kl. 17.30 luonani aikaisemmin käyneet ministerit paitsi kommunisti Leino: Vesterinen, Hiltunen, Törngren ja Heljas.

Tahdoin puhua heidän kanssaan ilman kommunistia. Sanoin, että virkamiesten erottamisasiassa on sellaisia tärkeitä puolia, joita en voinut Leinon aikana kosketella. Sitten esitin heille edellä olleiden punktien mukaan sekä luin E. Pekkalalle kirjoittamani kirjeen. Edelleen selvitin heille yleistä kantaani.

Ensin puhuimme edelleen virkamiesten erottamiskysymyksestä.

Sitten minä otin esille poliisiasian, vaaran, joka on siinä, että poliisilaitos tulee kommunistien haltuun.

Vesterinen sanoi puhuneensa eduskunnan jäsenten kanssa, mutta eduskunta on heikko. Ei tiedä, tekeekö eduskunta mitään tässä asiassa.

Heljas: Eduskunta on yksinomaan kiinni taloudellisissa asioissa eikä ajattele riittävästi valtakunnan ja kansan tärkeimpiä asioita: laillisen järjestyksen ja lain turvan ylläpitämistä.

Uusi hallitus.

Hiltunen: Eikö uusi hallitus voisi istua vaaleihin asti, ensi kesään asti?

Vesterinen: Paras on pitää vaalit säännölliseen aikaan ensi kesänä ja että nykyinen hallitus istuu siihen asti. Kommunistit tekevät virheitä ja se heikentää heidän asemaansa vaaleissa. Kun on saatu vaalivoitto, niin silloin voidaan muodostaa parempi hallitus. Jos hajoitetaan eduskunta, niin kommunistit sanovat, että se on heitä vastaan.

Hiltunen: Väliaikainen hallitus voisi istua säännöllisiin vaaleihin asti. Pelkäsi kyllä lakkoja ja rauhattomuuksia.

Heljas pelkäsi, että SKDL ei tule hallitukseen, ellei saa pääministeriä. Luuli, että Savonenkovilla on taskussaan ystävyyden ja puolustussopimus. Jos tulisi uusi väliaikainen hallitus, niin asia saataisiin lykätyksi. Heljas kertoi Pariisissa Rauhankonferenssin aikaan tavanneensa eräässä coctailparty’ssä Bulgarian Dirnitrovin, joka oli sanonut: »Suomessa menee demokratia hitaasti. Me olemme tappaneet 2.700 (2.900 ?) ja 10.000 istuu vankilassa.»

(Hirmuista!)

Dimitrov oli myös sanonut, että Bulgaria ei voisi pysyä ilman suuren Neuvostoliiton tukea.

Hiltunen: Työväki on kyllästynyt korpilakkoihin.

Törngren: Paras olisi, jos hallitus pysyisi paikallaan normaaleihin vaaleihin asti. Mutta uusi hallitus kenties voisi hoitaa asioita paremmin kuin tämä hallitus. Uusi hallitus voisi saada eduskunnassa paremmin läpi ikäviä esityksiä. (Törngren tarkoitti nähtävästi puolustusliittoa t.m.s.)

Vesterinen: Virkamieshallitus ei ole mahdollinen.

Lopuksi minä kehoitin heitä tulemaan luokseni neuvottelemaan milloin tahansa kun asioita on.

 P.M. Ensi keskustelua varten Savonenkovin kanssa puolustusliitosta.

1) Onko Neuvostohallitus tästä asiasta intressoitu?

2) Kun Zdanov otti asian esille tammikuussa 1945 Mannerheimin kanssa ja toukokuussa 1945 minun kanssani, hän vaati, että asia on pidettävä salassa. Sen jälkeen hän ei ollenkaan kosketellut asiaa enempää minun kanssani kuin Mannerheiminkaan kanssa.

3) Asiata ei ole täällä ollenkaan tähän asti käsitelty, ei valtioneuvostossa eikä edes ulkoasiainvaliokunnassa, vielä vähemmin eduskuntaryhmien johtohenkilöiden kanssa. Asia vaatii eduskunnan hyväksymisen.

Asia on siis aivan valmistelematon.

4) Pekkala ja Enckell ovat minulle kertoneet keskustelusta Moskovassa. Ennen heidän lähtöään Moskovaan ei asiata ollenkaan harkittu eikä ollut puhetta siitä, että asia tulisi Moskovassa esille.

5) Näin ollen en ole valmis sanomaan asiasta enempää. Suomen kannalta on asiassa eri puolia, jotka on perusteellisesti harkittava.

Minun täytyy tutkia ja harkita asiaa, jonka jälkeen olen valmis jatkamaan keskustelua.

6) (Jos on tarpeen) olen periaatteellisesti entisellä kannallani, jonka olen julkisesti helmikuussa 1947 lausunut.

19.1. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti U. Castrén puhui siitä, olisiko mahdollista vapauttaa Kivimäki. Hänen rouvansa on huonossa kunnossa. U. Castrén oli tullut luokseni erityisesti Reinikan pyynnöstä. Epäili itsekin, olisiko ajankohta nyt sopiva.

Minä vastasin, että tämä asia samoin kuin kaikkien sotasyyllisten vapauttaminen on minulla joka päivä mielessä. Mutta tällä hetkellä ei ole ajankohta sovelias. Sillä suhteissamme Neuvostoliittoon näyttää olevan nyt huonoja merkkejä – Savonenkov – koko Euroopan kommunistien liikehtimiset ym.

20.1. Ministeri Kaijalainen luonani:

Kertoi Saimaan kanavan neuvotteluista venäläisten kanssa. Meidän puoleltamme oli esitetty, että kumpikin puoli rakentaa oman osansa ja sitten yhteisesti käytettäisiin. Mutta venäläiset sanoivat, että heillä ei ole mitään hyötyä kanavasta. Lopuksi suostuivat tekemään työn omalla puolellaan, mutta meidän pitäisi hankkia materiaali (n. 70 milj. mk.).

Keväällä venäläiset olivat suostuvaisia antamaan meille alueen Uuraalla, mutta jälkeenpäin ovat tahtoneet peräytyä.

Kanavataksoista on myös erimielisyyksiä. Venäläiset vaativat aivan liian suuria maksuja.

Myös ajasta on erimielisyyksiä. Venäläiset esittivät ensin yhtä vuotta – suomalaiset 50 vuotta. Sitten meidän puoleltamme oli ilmoitettu, että 12 vuotta on vähin aika.

Myös kolmansien maiden alusten kulku kanavalla on riidanaihe. Venäläiset eivät tahtoisi antaa ollenkaan lupaa kolmansien maiden aluksille. Mutta se on meidän kannaltamme välttämätöntä.

Venäläiset sanovat, että täytyy odottaa, kunnes Vyshinski palaa.

Minä kysyin, onko Saimaan kanava meille välttämätön.

Kaijalainen vastasi, että ei luule kunnollista sopimusta aikaan saatavan ja meidän täytyy järjestää asiamme toisella tavalla. Sitä paitsi ei voi venäläisiin luottaa.

Nevan kulkusopimus Tarton rauhassa on huono enne.

Olimme yhtä mieltä siitä, että neuvottelut on saatettava päätökseen, joko myönteiseen tai kielteiseen, aivan asiallisella taloudellisella pohjalla, ilman että asiaan sekotetaan mitään politiikkaa.

Venäläiset vaativat minimimaksuina: 1947–150.000 dollaria, 1948 ja ed. –300.000 dollaria. Meidän mukaamme voi tulla kysymykseen: 1947–36.000 dollaria, 1948–72.000 dollaria.

21.1. Enckell ja Svento.

Keskustelimme puolustusliitosta ja Savonenkovin audienssista luonani.

1) Sovimme, että otan Savonenkovin vastaan perjantaina 23.1. kl. 3 i.p.

2) Jos Savonenkov tuo sihteerin mukaansa, niin sovittiin, että minä sanon: »не лучше ли нам поговорить вдвоем?»¹

3) Sitten Enckell luki ensiksi kirjoittamansa minun punktieni johdosta sekä sen jälkeen ajatuksiaan puolustussopimuksen tekemisestä.

¹ »Eiköhän meidän olisi paras puhua kahden kesken?»

 21.1. Sosialidemokraattien puolueneuvoston puheenjohtaja Skog ynnä Aaltonen ja puoluesihteeri Leskinen luonani.

Skog:

1) Virolaisten luovuttaminen.

On tehnyt hyvin ikävän vaikutuksen kansassa ja myös sosialidemokraattisissa piireissä. Olisi ollut toivottavaa, että olisi voitu osottaa inhimillisyyttä. Ne katsotaan poliittisiksi vangeiksi.

On puhuttu olevan tulossa uusia vangitsemisia.

2) Puolustusliitto. Siitä on ulkomaalaisissa lehdissä kirjoitettu ja myös hallituspiireissä on keskusteltu. On kerrottu, että asia tulisi lähiaikoina esille.

Sosialidemokraattisen puolueen kanta on, että olemme olleet sodissa mukana ja meillä on niistä katkeria kokemuksia. Sentähden pitäisi niin paljon kuin mahdollista pysyä erossa sotilasliitosta. Tiukka puolueettomuus pitäisi olla meidän kantamme. Emme tiedä, missä vaiheessa asia on, mutta ei pitäisi mennä puolustusliittoon. Puolustusliiton tekeminen vahingoittaisi meidän asemaamme ja kovasti haittaisi taloudellisen tuen saamista lännestä, erityisesti USA:sta.

3) Virkamiesten erottamiskysymys. E. Pekkalan ero. Tähän aikaan tätä kysymystä ei pitäisi ottaa esille, vaan pysyä nykyisellä linjalla. Eräissä tapauksissa virkamiesten suoja on työväen etujen mukainen. (Esim. tuomarikunta)

Minä selitin ensiksi virolaisten asian ja ilmoitin, että hallitus päätti esittää Neuvostoliiton hallitukselle hänvändning¹ lievästä kohtelusta.

En tiedä uusista vangitsemisista. Lupasin puhua asiasta Pekkalan kanssa.

Puolustusliitosta sanoin, että asia ei ole ollenkaan käsitelty. Mitään ei tule tapahtumaan eduskunnan selän takana.

Oma mielipiteeni on myös, että paras olisi pysyä erossa puolustusliitosta.

Aaltonen huomautti, että olisi tärkeää, että eduskunta olisi asiassa mukana jo ennen kuin esitys annetaan, ettei joudu fait accompli’n eteen. Sotilasliittoa pelätään.

Minä vastasin, että se on myös minun mielipiteeni. Eduskuntaryhmien edustajain kanssa on otettava kosketus jo ennen kuin neuvottelut alkavat, jos sellaiset tulevat kysymykseen.

Lopuksi Leskinen kertoi keskustelustaan Foreign Officen Itä- ja Pohjois-Euroopan osaston johtajan kanssa. Hän oli mm. sanonut, että olisi ikävä, jos Suomi tekisi puolustusliiton Neuvostoliiton kanssa. Sen jälkeen Suomi luettaisiin itäblokkiin. Nyt Suomi on erikoisasemassa maailman käsityksessä.

¹ vetoomuksen

22.1. Uusi Suomi.

»Puolen vuosisadan takaa

U.S., tammik. 22. pnä 1898: Soraääneltä ei näytä säästyvän edes Topeliuksen juhlakaan. Nowoje Wremjan kirjeenvaihtaja arvostelee juhlan sankaria runoilijana. Parista Topeliuksen runosta, joissa puhutaan kansojen vapaudenharrastuksista, saa kirjeenv. aihetta Topeliuksen sättimiseen. Samalla yhtyy kirjeenv. erääseen venäläiseen, joka on valittanut, että »Maamme kirjaa» luetaan Suomen kouluissa, vaikka se on »tendenssillä» kirjoitettu ja vahingoittaa »hyvää käsitystä venäläisistä».

Refl. Tämä on aivan niin kuin nyt kommunistit puhuvat. »Vahingoittaa hyvää käsitystä venäläisistä». Ja vahingoittaa suhteita Neuvostoliittoon.

Allt går igen…¹

¹ Kaikki toistuu…

23.1. Ennen presidentin esittelyä sanoin Pekkalalle Savonenkovin tulevan tänään minun luokseni. Mutta en tiedä, mistä hän tulee puhumaan.

Kysyin Pekkalalta, onko virolaisia jälleen vangittu, niin kuin lehdissä kerrotaan. Sanoin, että minun mielestäni olisi paras, että nyt voitaisiin olla ryhtymättä uusiin toimenpiteisiin virolaisia vastaan.

Pekkala ei sanonut asiasta mitään tietäneensä, mutta lupasi ottaa Leinolta selvän ja puhua hänen kanssaan.

23.1. Savonenkov luonani.

Ilmoitin hänelle toissa päivänä, että voin ottaa hänet vastaan tänään kl. 15.– Keskustelu kesti 1 1/2 tuntia.

Ensin Savonenkov kysyi yleisestä tilasta Suomessa.

Minä vastasin, että meillä on nyt taloudelliset asiat ensi sijalla. Tein niistä selkoa – tuotannosta – taloudellisista vaikeuksista: sotakorvauksista, karjalaisten sijoittamisesta, voimalaitoksen rakentamisesta, maatalouden rappeutumisesta ym. Lausuin mm., että olemme viime vuoden loppuun maksaneet sotakorvauksia 291 milj. dollaria. Siitä oli pitempi keskustelu. Sitten hän kysyi vaaleista ja hallituksesta. Minä vastasin: Olisi hyvä, jos vaalit voisivat tapahtua säännölliseen aikaan ja että tämä hallitus voisi jäädä paikoilleen siihen asti.

Sitten Savonenkov tuli varsinaiseen asiaansa.

Hän sanoi: Neuvostoliitossa on olemassa tyytymättömyyttä poliittiseen asemaan nähden Suomessa. Viittasi rauhansopimukseen ja että kaikki ei mene sen mukaan. Esim. asekätköoikeudenkäynti. Siinä annettiin liian suuria vapauksia syytetyille. He voivat сговориться¹.

Airon broshyri jne.

Suomen politiikan yleinen kurssi on huonontunut, ei ole hyvä.

Tarvitaan улучшение Советско-Финляндских отношений.²

Ilman minun persoonallista tapaamistani Moskovassa Neuvostoliiton hallituksen jäsenten kanssa tuskin voidaan päästä umpikujasta.

 – Без личной Вашей встречи с членами правительства СССР в Москве едва-ли можно выйти из создавшегося тупика. Нужна Ваша встреча в Москве в ближайшее время –³

Minä vastasin, että asekätköprosessi menee meidän lakiemme mukaan. Airon broshyri-asiaa käsitellään painovapauslain mukaan.

Savonenkov: viittasi taas Airon broshyriin.

Sitten minä sanoin: Mitä yleiseen poliittiseen suuntaan tulee, niin meillä on rauhansopimus ja me täytämme sen tarkasti.

Savonenkov: Virolaiset. Niiden asia oli selvä, mutta niiden ympärillä nousi suuri возня⁴. Sanomalehdet kirjoittivat. Mielenosotuksia. On menty liian pitkälle.

Minä: Asia ratkaistiin lain ja sopimusten mukaan. Sanomalehtien kirjoittelu johtui siitä, että virolaisten joukossa on säälittäviä tapauksia. Meillä on painovapaus.

Minä: Kysymys matkastani Moskovaan on minulle aivan uusi asia. Mitä minä Moskovassa tekisin?

Savonenkov: On ряд вопросов⁵, joista pitäisi ystävällisesti keskustella. Matka on välttämätön.

Minä: Mitä kysymyksiä minun olisi Moskovassa käsiteltävä?

Savonenkov:

1) Poliittinen suunta.

2) Asekätköprosessi.

3) Общий курс Финляндии.

4) Дружба.

5) Репарации.

6) Улучшение отношений между Финляндии и СССР.⁶

Ilman minun läsnäoloani Moskovassa tuskin voi parantaa suhteita. Persoonallinen kosketus on aina paras. Viittasi persoonalliseen kosketukseen Zdanovin kanssa, jolloin asiat menivät hyvin.

Matkan pitäisi tapahtua в недалеком будущем⁷ (tammikuun lopussa tai helmikuussa) – когда Вам угодно⁸ – 

Minä: Teillä ei ole oikea käsitys meidän valtiollisesta järjestyksestämme. Meillä presidentti ei voi ratkaista asioita, vaan kaikki riippuu eduskunnasta.

Savonenkov: Te olette Глава государства – президент –, Разумное мhение президента⁹ pääsee vallalle ja menee läpi. Teillä on auktoriteettia. (Lausui minulle paljon kohteliaisuuksia).

Minä: Se on liioittelua. Valta on Suomessa eduskunnalla, joka edustaa kansaa. Eduskunta voi tehdä, jos tahtoo, sellaisenkin lain, että koko presidentinvirka hävitetään. Minulla on auktoriteettia ainoastaan sen vuoksi ja niin paljon, mikäli noudatan tarkasti lakia.

Savonenkov: Tietysti kaikki lain mukaan.

Minä: Kuten sanoin, matka Moskovaan on minulle aivan uusi asia. En voi sanoa siitä nyt mitään. Minä olen jo vanha mies, 77 vuotta vanha, ja tällaiset matkat ovat minulle raskaat. – Teettekö tämän ehdotuksen matkasta по поручению прав-а СССР¹⁰.

Savonenkov vastasi vältellen: Se on Мнение прав-а СССР и мнение друзей¹¹. On keskusteltu с друзьями¹².

Minä: Oletteko puhunut Molotovin ja Stalinin kanssa?

Savonenkov: En ole puhunut Molotovin enkä Stalinin kanssa. надо понимать что это мнение прав-а СССР. (выразил желательность что Я (президент) приехал в Москву)^13. Mutta hän (Savonenkov) ei ole saanut tehtävää esittää minulle matkaa.

Minä: Siis ei ole Neuvostohallituksen initiativi.

Vihdoin Savonenkov – minun pyytäessäni selvää vastausta, sanoi: Initiativi matkaan tulee olla minun, mutta Moskovassa matkani otettaisiin hyvin vastaan. (»душевно»¹⁴)

Refl. Tämä viittaa siihen menettelyyn, jota Hitler osotti Hacha’a kohtaan v. 1939. Analog.

Sanoin antavani vastauksen myöhemmin.

¹ sopia keskenään

² Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden parantamista.

³ Tuskin on mahdollista päästä umpikujasta ilman Teidän henkilökohtaista tapaamistanne SNTL:n hallituksen jäsenten kanssa Moskovassa. On tarpeellista tavata Teidät Moskovassa lähiaikoina.

⁴ hälinä

⁵ joukko kysymyksiä

⁶ 3) Suomen yleinen suunta

4) Ystävyys

5) Korvaukset

6) Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantaminen.

⁷ lähiaikoina

⁸ milloin Teille sopii.

 ⁹ valtion päämies, presidentti. Presidentin viisas mielipide

¹⁰ Neuvostoliiton hallituksen toimeksiannosta? 

¹¹ Neuvostoliiton hallituksen mielipide ja ystä­vien mielipide.

¹² ystävien kanssa.

¹³ Täytyy ymmärtää, että tämä on Neuvostoliiton hallituksen mielipide. (Ilmaisi toivomuksen, että minä (presidentti) tulisin Moskovaan).

¹⁴ »sydämellisesti»

23.1. Vesterinen, Törngren, Heljas ja E. Pekkala tulivat puhumaan E. Pekkalan erosta.

Vesterinen: Kenties on mahdollista päästä kompromissiin.

E. Pekkala: Virkamiesten erottamattomuudesta on olemassa kaksi ehdotusta: ministeriön ja Korkeimman hallinto-oikeuden. Kumpikaan ei ole Jumalan sanaa. Olisi kenties mahdollista sovitella näitä ehdotuksia yhteen. Korkeimman hallinto-oikeuden ehdotuksessa on joku kohta, joka voitaisiin ottaa huomioon. Oikeusministeriö voisi lainvalmistelukunnan avulla koettaa sovittaa yhteen. Voisi sitten pyytää lausuntoa myös presidentti Ståhlbergilta. Tällä tavalla hän, E. Pekkala, olisi valmis peruuttamaan erohakemuksensa.

Minä: Olisi syytä tarkastaa koko 1926 v. laki.

E. Pekkala: Kysymys erottamattomuudesta pitäisi saada järjestykseen ensiksi. Viittasi siihen, että häntä painostetaan tässä asiassa.

Minä lausuin, että en pidä tätä asiaa tärkeänä. Siinä olen eri mieltä E. Pekkalan kanssa. Sen pitäisi kyllä jäädä ensi syksyyn. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että menetellään niin kuin E. Pekkala on ehdottanut.

E. Pekkala: Milloin asia otetaan esille, se olisi valtioneuvoston asia.

Lopuksi sovittiin siitä, että menetellään, niin kuin E. Pekkala on esittänyt, että ministeriö koettaa sovittaa molempia ehdotuksia yhteen, ja sitten pyydetään lausunto mm. presidentti Ståhlbergilta.

E. Pekkala peruutti erohakemuksensa.

23.1. illalla Enckell luonani kutsustani.

Kerroin hänelle Savonenkovin kanssa käymästäni keskustelusta sen mukaan kuin edellä on merkitty.

Keskustelimme siitä jonkun aikaa. Sanoin, että minun mielestäni minä en voi lähteä Moskovaan. On formuloitava sopiva vastaus.

Refl. Enckell on tullut vanhaksi. Jonkun verran sterili. Hänellä on, kuten Kekkonen sanoi, Savonenkovin pelko. Respekt för fysisk övermakt.¹ Kun huomautin hänelle tästä, vastasi Enckell: Entiseen aikaan oli kunnioitus för rätt², mutta nyt ei sitä ole. – Minä sanoin, että kansainvälisissä asioissa ei kansainvälistä oikeutta ole koskaan noudatettu ensimmäisen luokan asioissa, vaan ainoastaan toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen luokan asioissa. Paraiten sitä noudatetaan dipl. etikettiasioissa.

Enckell kertoi M. Pekkalan sanoneen hänelle viime keskiviikkona, että nyt menee puolustusliittoasia läpi sekä valtioneuvostossa että eduskunnassa. Kun Enckell oli huomauttanut, että presidentin pitää olla tällaisissa asioissa mukana alusta alkaen, oli Pekkala vastannut, että meidän järjestyksemme mukaan valtioneuvostolla on oikeus yksin valmistaa asiat ja ehdotukset ja esittää ne sitten presidentille. Ulkoasiainvaliokunnan pöytäkirjasta 14.1.48 näen nyt, että M. Pekkala oli ottanut esille kysymyksen Suomen ja Neuvostoliiton välisestä ystävyyssopimuksesta sekä lausunut katsovansa, että tätä kysymystä olisi nyttemmin ryhdyttävä harkitsemaan.

Refl. Pekkala on tosiaan huono mies.

En olisi luullut häntä näin huonoksi.

¹ fyysisen ylivoiman pelko.

² oikeuteen

24.1. aamulla soitin Skogille ja kysyin, olivatko he ilmoittaneet sosialidemokraattisille valtioneuvoston jäsenille ja eduskuntaryhmien johtajille sen kannan, jonka minulle esittivät käydessään minun luonani puolustusliittoasiassa.

Skog vastasi, että ei ole tehty, mutta lupasi sen tehdä.

 24.1. Fagerholm luonani.

1) Sanoin, että poliisiasiassa ei tullut mitään eduskunnassa.

Fagerholm vastasi, että eivät uskaltaneet esittää varsinaista pontta, kun ei ollut varmaa materiaalia ja tietoja. Keskustelussa asiata kuitenkin kosketeltiin.

2) Sitten minä puhuin puolustusliitosta ja kerroin, mitä Enckell oli minulle sanonut M. Pekkalan hänelle lausuneen, että asia on otettava esille ja että se nyt menee läpi valtioneuvostossa ja eduskunnassa. Kerroin myös Skogin, Aaltosen ja Leskisen käynnistä luonani ja keskustelusta heidän kanssaan.

Sanoin oman mielipiteeni olevan:

a) että olisi koetettava saada tämä asia siirtymään siksi, kunnes tulee uusi eduskunta ja uusi hallitus. Minun mielestäni nykyiset edustajat tuskin voivat katsoa voivansa ottaa tällaista suurta asiaa esille aivan eduskunnan viimeisinä aikoina.

b) eduskunnan luottamusmiesten pitää olla mukana tässä asiassa aivan alusta alkaen, jotta eduskuntaa ei millään tavalla aseteta fait accompli’n¹ eteen. Pekkalan ja hänen kannattajainsa pitäisi huomata, että näin on asia.

Fagerholm oli samaa mieltä ja lupasi ryhtyä kosketukseen eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa.

Minä huomautin, että minun nimeäni ei saa tässä esiintyä.

3) Luin Fagerholmille keskustelusta Savonenkovin kanssa, mitä siitä edellä olen merkinnyt. Sanoin olevani sitä mieltä, että minun ei pidä mennä Moskovaan.

Fagerholm lausui säälittelynsä minulle siitä, miten minulla joka päivä on raskaita asioita.

Hän lausui myös, että Pekkalan tarkoitus kenties on erota, jos puolustusliittoasia ei mene läpi ja asettaa minut ikävään asemaan.

Olimme Fagerholmin kanssa samaa mieltä, että ei ainoastaan hallitus vaan myös eduskunta on nykyään kovin heikko. Minä sanoin, että on hirmuista, kun ei ole miehiä, joiden kanssa voisi neuvotella pyöreän pöydän ääressä tällaisista tärkeistä asioista. Eduskuntaan pitäisi ensi vaaleissa saada parempaa väkeä.

Fagerholm sanoi mm., että budjettikeskustelu on tehnyt kovin masentavan vaikutuksen. Ei mitään suurempia näköaloja sisältävää lausuntoa. Paljasta pientä nurkkapolitiikkaa. 

Minä lausuin mm., että presidentin toimi alkaa mennä yli minun voimieni – minä olen 77 vuotta vanha – kun minun pitää tällä tavalla pitää jokaisesta suuremmasta asiasta huolta eikä minulla ole juuri mitään apua. Toinen olisi asia, jos olisi kunnollinen hallitus, joka tekisi kunnollisia esityksiä.

¹ tapahtuneen tosiasian

25.1. Ståhlbergin luona 2 tuntia.

1) Kerroin, millä kannalla on kysymys puolustusliitosta Neuvostoliiton kanssa.

Ståhlberg oli edelleen sillä kannalla, että olisi koetettava päästä tästä sopimuksen tekemisestä, jos se on mahdollista. Hän luuli, että siitä tulee meille vahinkoa. Se tulisi sitomaan meidät Neuvostoliittoon ja antaisi heille tilaisuuden sekaantua meidän asioihimme. On vaara, että se veisi Balkanin kehitykseen. Myös Tšekkoslovakian esimerkki on huono, kuten Palinin raportti osottaa, jonka olin hänelle viime kerralla lukenut. Joka tapauksessa olisi asia nyt lykättävä, kun vaalit ovat edessä.

Pyysin Ståhlbergia lukemaan Enckellin p.m:n ja annoin ne hänelle. Ståhlberg lupasi lukea ja sen jälkeen mahdollisesti vielä uudestaan keskustelemme.

2) Sitten kerroin Ståhlbergille Savonenkovin kanssa käydystä keskustelusta ja esityksestä, että lähtisin Moskovaan.

Ståhlberg oli sitä mieltä, että minun ei pitäisi lähteä Moskovaan. Ståhlbergin mielestä voisin vastata seuraavaan tapaan: »Matka herättäisi kansamme keskuudessa suurta levottomuutta, mikä ei olisi edullista hyville väleille ja luottamuksen säilymiselle Suomen ja Neuvostoliiton välillä, johon nähden maassamme ja kansamme keskuudessa ja kaikissa puolueissa on yksimielinen kanta vallalla.»

Ståhlbergin mielestä voisin vielä lisätä, että kun minulla nyt on tilaisuus kaikista yksityisistä kysymyksistä keskustella Savonenkovin kanssa, niin olen varma, että kaikki asiat menevät hyvin ja mahdolliset väärinkäsitykset tulevat helposti selviämään.

26.1. Ståhlberg luonani. Oli lukenut Enckellin p.m. ja Heinrichsin lausunnon puolustusrevisiolle ja esitti niiden johdosta seuraavaa:

I. Sopimuksen vaikutus rauhan aikana:

1) Länsivaltoihin:

Sopimuksen vaikutuksesta länsivaltoihin on samaa mieltä kuin Enckell.

2) Sopimuksen vaikutus Suomessa:

On siinä suhteessa myös samaa mieltä kuin Enckell, että sopimus vahvistaisi kommunistien valtaa ja vallanhimoa.

Suomessa sopimus ei herättäisi luottamusta Venäjään, vaan päinvastoin epäluottamusta.

3) Pohjoismaissa ei vaikuttaisi edullisesti muuta kuin kommunisteihin.

II. Sodan aikana:

1) Venäjän etu sopimuksesta sodankäynnille olisi jotenkin yhdentekevä, sillä venäläiset tekisivät samalla tavalla, vaikka sopimusta ei olisi.

2) Suomen apu sodan aikana olisi rajoitettu rauhansopimuksen kautta. Heinrichsin selitys hänen muistiossaan on vanhentunut, koska hän edellytti, että Suomella olisi vapaus puolustusvoimien pitämiseen nähden.

3) Ehdotus, että venäläiset tulisivat suomalaisten pyynnöstä sodan aikana Suomeen: sellaisesta sopimuksesta Venäjä ei katsoisi itsellään olevan etua (eikä nähtävästi siihen suostuisi).

III. Ratkaisevaa tässä asiassa on Venäjälle nähtävästi sopimuksen vaikutus rauhan aikana. Se saisi aikaan Suomen eristämisen länsimaista. Siitä olisi meille haittaa. Joutuisimme Venäjän armoille. Se vahingoittaisi meidän luoton ja elintarpeiden saamistamme lännestä ja kauppaa lännen kanssa. Tämä tekee sopimuksen mieluisaksi Venäjälle. Lisäksi tulee Venäjän ambitio ja kiusanteko länsivalloille.

IV. Parhaassakin tapauksessa sopimus olisi Suomelle onnettomuus (vaikka jonkun verran riippuu siitä, minkälainen sopimus olisi sisällöltään).

V. Sopimusehdot:

1) Suomen ehdotus (s.o. että Suomi saisi vaikuttaa ehdotukseen):

a) ehtona, että ei saa sekaantua toisen sisäisiin asioihin. Tämä ei sisällä mitään sen lisäksi, mitä rauhansopimuksessa jo on. Se olisi aivan merkityksetön.

b) Sopimuksen hinta:

Enckell liiaksi luottaa siihen, että sotakorvauksen pyyhkiminen olisi mahdollinen.

c) Sotakorvausten pyyhkiminen olisi mahdollinen ainoastaan, jos Suomessa tulisi kommunismi valtaan.

2) Että sopimus tulisi Suomen toivomusten mukainen, ei ole luultavaa, vaan Venäjä sanelee sen, kuten

a) on sanellut Porkkalan kauttakulun, jonka mukaan matkustajia, myös ulkomaalaisia, kuljetetaan vanginvaunussa, mikä on nöyryyttävää. (Olisi ollut parempi, että tällaista sopimusta ei olisi tehty.)

b) Samoin on Venäjä sanellut satamain avaamisen Muurmanskia ym. varten.

c) Jos Suomi kieltäytyisi hyväksymästä

1) yksityisiä sopimuksen ehtoja, on se jotenkin sama kuin

2) jos Suomi kieltäytyy hyväksymästä koko sopimusta. Se aiheuttaisi kenties vielä pahempaakin.

VI. Onnellisinta olisi, ettei tämä asia tulisi ollenkaan vireille

1) ei nykyään eikä

2) myöhemminkään.

Ståhlberg sanoi mm., että olisi Jumalan onni, jos venäläiset eivät katsoisi voivansa esittää meille tällaista sopimusta.

VII. Kuluneeseen historiaan nähden Ståhlberg sanoi, että jos olisi lojaalisti pysytty Tarton rauhansopimuksen kannalla ja pidetty kurissa 1920-luvulla ja 1930- luvun alussa huonot ainekset, niin asiat olisivat voineet mennä hyvin. 1920-luvulla luottamus Suomen ja Venäjän välillä oli hyvä. Mutta kun ruvettiin Itä-Karjalan asiassa rettelöimään ja pääministerin (Erich?) hallituksen avulla ajamaan Itä-­Karjalan asiaa (Kansainliitossa ja kansainvälisessä tuomioistuimessa ym. koko maailmassa) ja lapualaisuus, niin silloin epäluottamus Venäjän puolelta alkoi. Tarton sopimusta täällä tahdottiin sabotoida. Mutta yhteistoiminta ja suhteet Neuvostoliittoon olivat hyvät.

Ståhlberg sanoi mm., että pitkän päälle hänen mielestään on paras, että ei käytetä liian vahvoja sanoja puheen ollessa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista. Hänen mielestään ei pitäisi käyttää sanaa ystävyys, vaan puhua luottamuksesta. Myös myötämielinen -sanaa hänen mielestään voi käyttää.

Ei-sekaantumisesta toisten sisäisiin asioihin Ståhlberg lausui, että nyt saadun kokemuksen mukaan se merkitsee venäläisille sitä, että jos he sekaantuvat toisten asioihin »fasisteja» yms. vastaan, niin venäläiset katsovat suojelevansa sillä tavalla toisen maan itsenäisyyttä. (Näin Balkanin maissa).

»Demokratia» on venäläisten mukaan itse asiassa menemistä todellista kansaa vastaan.

26.1. Enckell luonani.

Kerroin hänelle Ståhlbergin kannan.

Sitten kävimme läpi Enckellin ehdotuksen minun vastauksekseni Savonenkoville.

Sovimme, että otan Savonenkovin vastaan ylihuomenna keskiviikkona 28.1.48.

Vastaus Savonenkoville.

Я польщен Вашим заявлением, что благодаря тому доверию, которым я рад пользоваться со стороны руководящих членов Советского Правительства, их личный разговор со мною облегчил-бы разрешение текущих вопросов. Я однако надеюсь и даже уверен, что это совершится с успехом и без моей поездки в Москву. Советское Правительство неоднократно выражало свое одобрение по поводу лояльнаго исполнения Финляндией данных обязательств. Мы напрягая все силы выполним заключенный Мирный договор соблюдая притом наше законодательство, согласно которого действия правительства строго ограничены решениями парламента. Президент Республики может действовать лишь вместе с Правительством и Парламентом а в случае несогласия с последним обЪявить новые выборы. 

Экономические и Технические вопросы должны быть обсуждаемы специалистами обеих договаривающихся сторон до их решения.

Я не сомневаюсь что благодаря Вашему личному знакомству с условием страны все эти вопросы будут удовлетворительно разрешены сосредством доверчивых и дружественных переговоров с Вами.

Без сомнения моя поездка в Москву вызвала бы в общественном мнении большую сенсацию и безпокойсгво; что при нынешных условиях, принимая тоже во внимание уже начавшуюся выборную кампанию, следует безусловно избегать. 

Ко всему сказанному следует присовокупить, что состояние моего злоровия не допускает связанного с поездкой физического напряжения сил. По настоянию врача я должен соблюдать самую тщательную осторожность чтобы при моем 77-милетнем возрасте сохранить возможность исполнения моих обязанностей. Мой врач констатировал у меня слишком низкое давление крови и предписивал мне строгий режим и digitalis и другие лекарства для подкрепления действия моего сердца. Каждый вечер и в течение ночи я должен принимать усыпительные средства. У меня голова кружится. 

Я надеюсь, что благодаря Вашим всегда любезным отношениям ко мне тот факт, что я, –/несмотря на Ваш совет –/, не могу предпринять поездку в Москву не поведет к каким бы то ни было нежелательным толкованиям. Будьте уверены, что я всеми силами стараюсь упрочить дружбу между нашими странами и всячески стараюсь использовать эти силы для блага моей родины Я остаюсь верен убеждению, что счастливая будущность моей родины зависит от дружеских отношений и обоюдного доверия между Финляндией и Советским Союзом.¹

¹ Olen imarreltu Teidän ilmoituksestanne, että sen luottamuksen ansiosta, mitä minulla on Neuvostohallituksen johtavien jäsenten taholta ilo nauttia, heidän henkilökohtainen keskustelunsa kanssani helpottaisi esillä olevien kysymysten ratkaisua. Minä kuitenkin toivon ja olen jopa varma, että se tulee tapahtumaan menestyksellisesti myös ilman minun matkaani Moskovaan. Neuvostohallitus on monta kertaa ilmaissut hyväksymisensä siitä, että Suomi on lojaalisti täyttänyt velvollisuutensa. Kaikki voimamme keskittäen tulemme täyttämään rauhansopimuksen omaa perustuslakiamme noudattaen, jonka mukaan hallituksen toiminta on vahvasti rajoitettu eduskunnan päätöksillä. Tasavallan presidentti voi toimia ainoastaan hallituksen ja eduskunnan kanssa yhteistoiminnassa, mutta erimielisyyksien sattuessa eduskunnan kanssa hänen täytyy panna toimeen uudet vaalit.

Taloudellisia ja teknillisiä kysymyksiä täytyy pohtia yhdessä molempien sopimusmaiden asiantuntijain kanssa ennen näiden kysymysten ratkaisemista.

Koska Te henkilökohtaisesti tunnette maan tilanteen, en epäile, että kaikki kysymykset tulevat tyydyttävästi ratkaistuiksi Teidän kanssanne luottamuksellisten ja ystävällisten neuvottelujen avulla.

Epäilemättä minun matkani Moskovaan herättäisi yleisessä mielipiteessä suurta sensaatiota ja rauhattomuutta, mitä nykyisissä olosuhteissa, ottaen huomioon myös nykyisin jo alkaneen vaalikampanjan, täytyy ehdottomasti välttää.

Kaikkeen edellä olevaan täytyy lisätä, että minun terveydellinen tilani ei kestä matkan aiheuttamaa fyysillistä rasitusta. Lääkärin kehoituksesta minun täytyy noudattaa suurta varovaisuutta, että minä 77 vuoden ikäisenä voisin vielä täyttää kaikki minulle kuuluvat velvollisuudet. Lääkärini on todennut minulla olevan liian alhaisen verenpaineen ja on määrännyt minulle ankaran päiväjärjestyksen, jota minun pitää noudattaa, ja toisia lääkkeitä sydämeni vahvistukseksi. Joka ilta ja öisin minun täytyy ottaa unilääkkeitä. Minua pyörryttää.

Koska Te olette aina osoittanut minua kohtaan ystävällisyyttä, toivon, että se tosiasia, että minä (Teidän neuvoistanne huolimatta) en voi matkustaa Moskovaan, ei tule aiheuttamaan mitään epätoivottuja tulkintoja. Olkaa varma, että minä kaikin voimin yritän vahvistaa ystävyyttä maittemme välillä ja kaikin puolin yritän käyttää voimani kotimaani hyväksi. Olen vakuuttunut, että maani onnellinen tulevaisuus riippuu ystävällisistä suhteista ja molemminpuolisesta luottamuksesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

27.1. Tuomioja ja Fieandt. Keskusteltiin inflation estämisestä. 

Fieandt: On harkittu, voidaanko rahapoliittisin keinoin jarruttaa inflatiota. – Fieandt on sitä mieltä, että pitäisi nostaa korko 3 %. Suomen Pankki: kultaklausuli.

Tuomioja: On eri keinoilla koetettu järjestää niin, että helmikuun indeksi ei nousisi ja että palkkoja ei tarvitsisi nostaa. Työmarkkinoilla on jälleen liikehtimistä. Kaikki palkkasopimukset ovat nyt auki. Jos päästäisiin syksyyn asti eri konsteilla, niin syksyllä olisi paremmat taloudelliset edellytykset tasapainon saavuttamiselle. Sato tulee arvatenkin olemaan parempi kuin viime vuonna, kun maassa on paljon apulantoja. Hiltusen valiokunta on hyväksynyt nämät väliaikaiset keinot.

Fieandt: Olisi kyllä parempia keinoja, mutta nykyinen hallitus ei kykene panemaan niitä toimeen. Perussyyt inflatioon ovat:

1) budjetti;

2) liiallinen investointi: voimalaitokset, Soteva, karjalaiset. Sijoitetaan enemmän kuin säästetään;

3) vientiteollisuuden korkeakonjunktuuri; se näyttää kuitenkin nyt heikkenevän;

4) järjetön palkkapolitiikka.

Nämä neljä ovat taudin syyt. Ensi syksynä vasta voidaan nämät syyt parantaa.

Minä kehoitin heitä valmistamaan asioita niin, että ensi syksynä voidaan löytää tasapainotila.

27.1. Vesterinen, Hiltunen, Törngren ja Heljas.

Puhuin heille puolustusliittosopimuksesta. Sanoin, että olisi nyt koetettava saada se asia lykkäytymään siksi, kunnes tulee uusi eduskunta vaalien jälkeen. Nykyinen eduskunta ja hallitus on loppuun kulunut, jotta sille voisi antaa tämän ylen tärkeän kysymyksen. Toiseksi on välttämätöntä, että eduskunta, s.o. ryhmien luottamushenkilöt, on alusta alkaen mukana tässä tärkeässä asiassa, jotta sitä ei aseteta tapahtuneen tosiasian eteen.

Vesterinen kertoi, että kun hän ja Törngren olivat maaliskuussa 1946 Moskovassa Pekkalan valtuuskunnan mukana, olivat Pekkala ja Leino tahtoneet ottaa tämän asian esille, mutta he olivat jyrkästi sitä vastaan, ja siihen se raukesi sillä kerralla.

Vesterinen oli samaa mieltä, että tämä asia olisi lykättävä, niin että se ei tulisi esille ainakaan ennen ensi vaaleja. Oli samaa mieltä kuin minä.

Heljas: 14.1.48 Pekkala oli ottanut tämän asian esille ulkovaliokunnassa ja viitannut siihen, että kun Savonenkov tulee, niin pitäisi olla hänelle ehdotus tehtäväksi. Oli viitannut Zdanovin keskusteluihin Mannerheimin ja minun kanssani vuonna 1945.

Heljas ja Svento olivat olleet sitä mieltä, että tästä ei voi keskustella ilman presidenttiä. – Asiasta ei sen enempää keskusteltu.

Maalaisliiton ryhmässä ei mielellään nähtäisi, että tämä asia tulisi esille. – Oli yhtä mieltä kuin minä.

Samoin Hiltunen ja Törngren.

Törngren pelkäsi, että Pekkala ottaa tämän asian eron syyksi.

Minä kehoitin heitä pitämään varansa, jotta Pekkala ja kommunistit eivät pääse tekemään mitään yllätyksiä. – Lupasi­vat.

28.1. Savonenkov luonani.

I. Ensin puhuin eri asioista, joista hän oli viime kerralla puhunut, punktieni mukaan. Политический курс в Финляндии. Кажется есть какое-то недоразумение в этом отношении.¹–

I) Poliittinen kurssi Suomessa ei ole muuttunut. Kaikki puolueet ja kaikki kansankerrokset kannattavat sitä politiikkaa, jota on noudatettu ja noudatetaan välirauhan jälkeen.

Kaikki puolueet ja kaikki kansankerrokset pitävät kiinni ja kannattavat luottamuksen ja mitä paraimpien suhteiden politiikkaa Suomen ja Neuvostoliiton välilla.

2) Koko kansa on yksimielinen siitä, että rauhansopimus on täytettävä tarkasti.

Mutta selvää on, että Suomen kansa, samalla kun se tulee täyttämään meidän velvollisuutemme rauhansopimuksen mukaan, tietysti pitää kiinni rauhansopimuksesta myös niissä kohdin, jotka koskevat sopimuksessa vahvistettuja Suomen oikeuksia.

3) On pidettävä mielessä – ja se on myös Teidän muistettava – meidän laillinen sisäinen yhteiskunnallinen järjestyksemme. Meillä on useampia poliittisia puolueita ja niiden kesken kilpailua. Tämä on ainoastaan sisäpoliittinen asia. Meillä on poliittinen vapaus. Tämä sisältyy meidän perustuslakiimme ja se on myös rauhansopimuksen 6. artiklassa vahvistettu.

Sitten luin rauhansopimuksen 6. artiklan.

4) Asekätköasia.

Tämä oli ei ainoastaan säälittävä asia, vaan suorastaan rikos (преступление). Mutta tämä asia tapahtui jo syksyllä 1944 (lokakuussa), ja kaikki johtuu siitä ajasta.

Oikeudenkäynti tapahtui meidän lakiemme mukaan. On kyllä myönnettävä, että meidän prosessioikeutemme on eri suhteissa vanhanaikainen. Hitaus, asioita lykätään jne. Oikeudenkäyntilaitoksemme on peräisin Ruotsin ajalta. Sen reformeeraaminen on ollut jo 60 vuotta esillä, mutta aina on tullut jotain estettä.

5) Airon broshyri:

Se kuului osana hänen puolustuskirjelmäänsä. Oikeuden asiakirjat ovat meillä julkisia (mikäli ei ole julistettu salaisiksi), ja meillä on sanan ja julkaisemisen vapaus. Nyt on broshyria koskeva asia oikeuden käsiteltävänä.

Virolaiset:

Se ratkaistiin tarkasti rauhansopimuksen mukaisesti. Sanomalehdet kirjoittivat siitä, koska siinä oli säälittäviä tapauksia, mutta huomautan uudestaan, että meillä on sananvapaus.

II. Sitten luin vastaukseni Moskovan matkasta (edellä venäjänkielinen).

Savonenkov alkoi ensin jälleen puhua asekätköasiasta ja Airon broshyristä.

»Тайный доrовор»². Sanoi mm., että laissa ei ole sanottu, että syytetyt voivat сrовориться³ ja että syytetyillä on oikeus broshyrejä julkaista.

Eräs virkamies nukkui oikeudessa. комедия⁴. On myös vapautettu syytettyjä.

Savonenkov monesti sanoi, miten tärkeää olisi, että minä matkustaisin Moskovaan. Mitä tulee »sensatioon», jonka matka voisi vaikuttaa Suomessa, niin kun Suomen kansa on ystävyyden ja hyvien suhteiden puolella, niin miten voisi tulla sensatio, kun minä matkustan juuri suhteita parantamaan. – Argumentti, jolle Savonenkov pani suurimman merkityksen, oli minun terveyteni, vaikka tuskin oikein uskoi tähän argumenttiin. Huomautti, että matka ja olo Moskovassa järjestettäisiin, niin kuin minä haluaisin.

Puhuessaan ystävyydestä Savonenkov sanoi: »Ehkä olette antanut ministeri Enckellille tehtäväksi harkita – antaa lausunnon – о дружбе?»⁵

Minä vastasin, että meillä on Enckellin kanssa hyvin usein neuvotteluja Suomen ja Neuvostoliiton välisistä asioista, jotka kuuluvat hänen hoidettavikseen, ja minä soitan hänelle usein puhelimessa ja saan häneltä asiapapereita.

Lähtiessään Savonenkov pyysi minua vielä обсудить вопрос о поездке⁶.

Savonenkov oli hyvin ystävällinen ja »höyli» koko ajan. Hänessä ei esiintynyt pienintäkään itsetietoisuutta ja ylpeyttä tai »isännän ääntä». Kuunteli hyvin kohteliaana minun jotenkin selviä sanojani meidän laillisesta järjestyksestämme. Ei myöskään osottanut mitään pahaa tuulta minun kielteisen ilmoitukseni johdosta Moskovan matkaan nähden.

Refl. Kommunistit tai M. Pekkala ovat ilmoittaneet Savonenkoville, että Enckell on minun pyynnöstäni kirjoittanut lausunnon puolustusliitosta.

Tämä on hirmuista, että ei voi olla mitään luottamusta pääministeriin.

¹ Poliittinen suunta Suomessa. Näkyy olevan jonkinlainen väärinkäsitys siinä suhteessa.

² »Salainen sopimus»

³ sopia keskenään

⁴ Komedia

⁵ ystävyydestä

⁶ harkitsemaan matka-asiaa.

29.1. Enckell luonani.

Kerroin hänelle keskustelusta Savonenkovin kanssa.

30.1. Svento luonani.

Sovimme, että Svento lähtee Berniin toukokuussa ja eroaa silloin hallituksesta. Svento kertoi puhuneensa sosialidemokraattien kanssa ulkopolitiikasta. Oli sanonut, että sosialidemokraattisessa puolueessa on suuri enemmistö länsiblokin kannalla. Länsi on oikeata demokratiaa.

Minä kerroin, että Savonenkov tiesi minun pyytäneen Enckelliltä lausuntoa puolustusliitosta. Siis Pekkala tai kommunistit olivat kertoneet.

Se oli Sventon mielestä aivan käsittämätöntä menettelyä.

30.1. Eirik Hornborg luonani 1 1/2 tuntia. Puhuin hänelle luottamuksellisesti puolustusliitosta. Pyysin häntä lukemaan Enckellin muistiot ja annoin ne hänelle, jonka jälkeen jatkamme keskusteluja.

Hornborg lupasi.

Hornborg esitti minulle niiden piirien luottamuksen, joiden kanssa hän on kosketuksissa.

31.1. Gartz luonani. Hänet on määrätty Saimaan ja Vuoksen vesien suomalais­-venäläisen sekakomitean suomalaisten neuvottelijain puheenjohtajaksi. Tämä järjestelyasia oli esillä jo 1940–41, minun ollessani lähettiläänä Moskovassa. Gartz tiedusteli, olisiko pidettävä kiinni myös Vuoksen patoamisasiasta ja vaadittava korvausta meidän koskiemme patoamisesta.

Minä sanoin, että meidän on pidettävä kiinni kaikista oikeuksista, joita meillä on. Meillä ei ole varaa luopua mistään oikeuksista, me olemme köyhä maa.

1.2. Kansanavun avajaisjuhlat valtioneuvoston juhlahuoneistossa ja kahdessa muussa paikassa.

Allin kanssa olimme valtioneuvoston juhlahuoneistossa, jossa esitin vetoomukseni.

Helsingin Sanomat 1.2.48.

»PRESIDENTIN JA NEUVOSTOLIITON LÄHETTILÄÄN KESKUSTELUT

Tukholma, 31.1. (STT-L) »Dagens Nyheter» kertoo lauantaina ilmestyneessä numerossaan, että Neuvostoliiton Suomen-lähettiläs, kenraaliluutnantti Savonenkov olisi viime aikoina parikin kertaa käynyt puhuttelemassa tasavallan presidenttiä. Dagens Nyheter tekee tästä sen johtopäätöksen, että kyseessä ovat olleet erittäin tärkeät kysymykset, koska naapurimaan lähettiläs näin on kääntynyt valtion päämiehen puoleen. Lehti huomauttaa, että asiaan on Helsingissä ollut mahdotonta saada minkäänlaista lisävalaistusta.

Lopuksi »Dagens Nyheter» kertoo, että ulkopolitiikkaa koskevat asiat nykyisin valmistellaan hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa ja että ulkoasiainministeriö on niiden käsittelyssä jäänyt syrjään.

»Dagens Nyheter» esittää myös omia arvelujaan kenraaliluutnantti Savonenkovin ja tasavallan presidentin välisistä keskusteluista.

*

STT on edelläolevan johdosta asianomaiselta taholta saanut tietää, että Neuvostoliiton täkäläinen lähettiläs, kenraaliluutnantti Savonenkov on käynyt tasavallan presidentin luona, mutta että se on varsin luonnollista, koska kenraaliluutnantti Savonenkov toiminta-ajaltaan liittoutuneiden valvontakomission puheenjohtajana Suomessa on presidentti Paasikiven henkilökohtainen tuttava ja viimemainittu, oltuaan ennen presidentiksi tuloaan pääministerinä, joutui kosketukseen valvontakomission jäsenten kanssa.»

Savonenkovin käynti minun luonani on herättänyt suurta huomiota ja Suomessa melkein pelästymistä.

Dagens Nyheter’issä 1.2.48 oli pääkirjoitus Suomen asioista: »Finland pressas»¹.

Kirjoitus on tallessa.

¹ »Suomea painostetaan»

2.2. Kekkonen.

Kysyin, mitä kuuluu.

Kekkonen: Ei kuulu mitään, odotetaan, mitä täältä päin kuuluu.

Kekkonen oli ollut Ruotsissa ja Norjassa. Siellä oli ollut hirveitä huhuja Suomesta – enemmän Norjassa. Oli puhuttu vanhaa juttua, että suomalaiset sotilaat on puettava venäläisiin univormuihin yms. Rautaesirippu on pudonnut Suomen yli yms.

Oli tavannut Bramsdorffin, joka myös oli ollut huolestunut, mutta oli sanonut luottavansa minuun. Sanonut, että niin kauan kuin minä olen paikallani, selviämme asioista.

Minä kerroin Kekkoselle keskusteluni Savonenkovin kanssa sekä Pekkalan esiintymisen Moskovassa puolustusliittoasiassa ynnä Enckellin ja Ståhlbergin mielipiteen.

Sanoin myös, että eduskunnan jäsenten on asetuttava sille kannalle, että puolustusliittoasia, jos se tulisi esille, ei ole tässä eduskunnassa otettava käsiteltäväksi ja että eduskunnan tulee sitten olla aivan alusta asti mukana. Kekkonen kertoi Aaltosen (Aleksin) puhuneen hänelle olleensa Janhusen kanssa saunassa, jolloin Janhunen oli lausunut, että kyllä he kommunistit ottavat vallan tässä maassa ja että hän on kommunistien johtaja. (Kekkonen oli käsittänyt, että Janhunen ajatteli Suomen sisäasioita.)

3.2. Ensio Hiitonen luonani. Oli pyytänyt saada tulla luokseni.

Hän kertoi, että häneltä on eri kertoja tiedusteltu, eikö hän tahtoisi palata ulkoasiain karriäriin, mutta on kieltäytynyt (paitsi mitä minulle kerran puhui YK:sta). Nyt hän oli ollut valmis lainopilliseksi neuvonantajaksi, mutta oli kuullut, että minä olen asettunut vastaan ja perustellut sillä, että hän on liian radikaalivasemmistolainen. Sitten Hiitonen selitti kantaansa: Sos. yht.puolue on meillä hänen mielestään tärkeä. On välipuolue kommunistien ja muiden välillä. Hän tahtoo pitää yllä kosketusta myös länteen päin. Ei yksipuolisuutta.

Minä sanoin, että minun pääperusteeni oli se, että juriidiseksi avustajaksi tarvitaan hyvä ja kokenut juristi, mutta hän ei ole minun mielestäni sellainen juristi. Ulkoministeriössä on juriidinen puoli huonosti edustettuna, ja täytyy olla hyvä juristi. Sanoin myös, että olen lukenut hänen kirjoituksiaan Vapaassa Pohjolassa ja niiden joukossa on sellaisia, joista minä en ole pitänyt. Esitin joitakin esimerkkejä.

Keskustelimme laajasti. Tein selvää kannastani.

Keskustelu ei tehnyt minuun huonoa vaikutusta.

4.2. Eirik Hornborg luonani. Antoi minulle kirjoittamansa promemorian – Reflexioner¹ – puolustusliittoasiassa.

Sitten keskustelimme tästä asiasta. Sitten kun olen tarkemmin tutustunut kirjelmään, mahdollisesti vielä keskustelemme uudestaan asiasta.

Eirik Hornborg sanoi mm., että jos kommunistit vaaleissa häviävät, niin olisiko se paha asia. Minä sanoin, että jos häviävät paljon, niin se kenties ei ole hyvä. Mutta jos häviävät vähän, niin se on todellisuuden mukaan ja sille ei voi mitään.

E.H. sanoi, että siinä tapauksessa voisi olla hyvä, jos puolustusliittoasia – jos se ylimalkaan tulee esille vakavasti – pantaisiin esille uuden eduskunnan ja uuden hallituksen toimesta. Se olisi venäläisille todistus siitä, että Suomessa kaikki piirit kannattavat hyviä välejä, ja tällaiseen sopimukseen silloin voidaan aina viitata.

¹ Mietelmiä

5.2. Kreikan lähettiläs Panas jäähyväiskäynnillä. Kohteliaisuuden ohella puhelimme mm. Kreikan asioista ja kommunistien nykyisestä hyökkäyksestä. Panas selitti avonaisesti vaikeudet ja sanoi mm., että selkkaus hänen luullakseen tulee kyllä selviämään ennemmin tai myöhemmin.

5.2. Fagerholm luonani.

Tein selkoa Savonenkovin toisesta käynnistä luonani ja luin, mitä siitä on edellä tähän päiväkirjaan merkitty. Kerroin myös Ståhlbergin ajatukset puolustusliitosta sekä luin Eirik Hornborgin muistion.

Sitten Fagerholm kertoi olleensa yhteydessä eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa (oli puhunut niille yksitellen). Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että puolustusliittoasia on siirrettävä yli vaalien ja että sen pitäisi tapahtua jo hallituksessa tai hallituksen ulkovaliokunnassa. Oli lisännyt, että jos on pakko lopuksi tällaiseen sopimukseen mennä, niin sille ei voida mitään, mutta asiaa ei pidä ottaa esille ennen vaaleja.

Mielipiteen asian lykkäämisestä on ilmoittanut ministereille (hallituksen jäsenille).

Sitten Fagerholm pyysi minua ja Allia olemaan läsnä Ruotsin-viikon avajaisjuhlassa Messuhallissa. (Ruotsin hallituksen jäsen Danielson puhuu siinä).

Minä lupasin.

9.2. Ministeri Viding luonani.

M. Pekkalan pyynnöstä puhuin hänen kanssaan Vennamon kiertokirjeestä, joka koskee vapaaehtoisia maankauppoja ruotsinkielisillä seuduilla. Ruotsalaiset ovat nostaneet siitä kysymyksen ja katsovat, että se menee vastoin maanhankintalain henkeä. Pyysin Vidingin järjestämään asian sovussa tai ottamaan sen esille valtioneuvostossa.

Viding selitti asiaa ja katsoi, että ruotsalaiset ovat liian arkoja tässä asiassa. Lupasi esitellä asian valtioneuvostossa ja noudattaa valtioneuvoston päätöstä.

10.2. Professori Soisalo kertoi olleensa 3 kuukautta USA:ssa. Siellä on nykyään suunnaton ystävyys Suomea kohtaan. On nyt suurempi kuin koskaan ennen kaikissa piireissä – työmiesten, tiedemiesten, teollisuusmiestan ym. ym. kesken.

Suomen good will on suuri. Sanotaan, että Suomi on kärsinyt paljon ja Suomi on ollut uljas, parempi kuin Ruotsi. Ruotsin luotto Neuvostoliitolle on sen mainetta vahingoittanut.

Soisalo oli eri paikoissa kuullut, että Jutila on heikko, ei ole hyvä. Hän ei osaa englannin kieltä, ei ymmärretä mitä Jutila puhuu eikä hän ymmärrä mitä amerikkalaiset puhuvat.

Oli tavannut Tokoin, joka oli Jutilasta samaa mieltä. Pitäisi saada toinen ministeri. Soisalo mainitsi Kyllikki Pohjalan.

USA:ssa on kovin kiivas mieliala Neuvostoliittoa vastaan. USA:ssa on tähän asti uskottu yhteistyön mahdollisuuteen Neuvostoliiton kanssa, mutta nyt yleinen mielipide on, että ei mene ilman sotaa, paitsi jos Neuvostoliitto perääntyy. Sanovat, että on nyt opittu tuntemaan bolsevikit: Molotovin ja Vishinskin esiintyminen ja Balkanin tapaukset ovat avanneet silmät. On äärimmäinen viha Neuvostoliittoa vastaan. Pienten maiden kohtalo on vihaa vielä nostanut. Nyt ei enää sanota, että Suomi on Venäjän satelliitti, vaan kartoissa Suomi on = Skandinaviaa. Uskovat meidän tulevaisuuteemme.

12.2. Enckell luonani.

Ensin puhuimme E. Hornborgin reflexioneista. Enckell antoi kirjalliset huomautuksensa. Minä sanoin, että en ollut Enckellin kanssa yhtä mieltä eräistä kohdista. Neutraliteettia voi valtio kyllä noudattaa, vaikka ei aseilla voisikaan sitä puolustaa.

Myös Hornborgin ajatus, että tehtäisiin ero Suomen pohjoisen osan ja eteläosan välillä, jos sopimuksesta neuvoteltaisiin, on minusta huomioon otettava.

Sitten Enckell kertoi lounaasta Savonenkovin luona eilen 11.12. Enckell antoi minulle kirjallisen selostuksen (kts. sitä).

13.2. Presidentin istunnon jälkeen Enckell jäi luokseni.

Keskusteltiin nykyisestä asemasta – Suomen ja Neuvostoliiton välisestä suh­teesta.

Sitten Enckell sanoi Ranskan lähettilään Coulet’in hänelle kertoneen, että kun hän viime syksynä tuli Suomeen, niin hän 14.10.47 tapasi Beck-Friisin Tukholmassa, joka oli kondoleerannut Coulet’ia siitä, että hän menee maahan, joka on kadottanut itsenäisyytensä.

Refl. Tämä on hirmuista, jos on totta. En olisi uskonut Beck-Friisistä tätä.

Viime aikoina on taas ollut hirmuisia huhuja Suomesta – että Neuvostoliitto pakottaa Suomen sotilasliittoon ja muuten supistaa kovasti Suomen elämää ja oikeuksia yms.

13.2. Kutsuin luokseni Heljaksen ja kerroin hänelle, että Liitto, Oulu, oli puhunut defaitistisiä mielipiteitä siihen suuntaan, että Suomella ei ole mitään mahdollisuutta välttää sotilasliittoa, jos Neuvostoliitto sitä haluaa. Sanoin, että tällä tavalla ei saa kirjoittaa.

Heljas lupasi ottaa asiasta selvän ja ryhtyä toimenpiteisiin.

Heljas kertoi, että Pariisissa rauhanneuvottelujen aikana Pekkala ja Leino olivat yöllä menneet Neuvostoliiton lähetystöön Molotovin ja Vishinskin luo ottamaan vastaan ohjeita.

Refl. Tämä on hirmuista ja kuulumatonta!

17.2. sain kansliapäällikkö Voionmaan muistion keskustelustaan USA:n lähettilään kanssa.

Warren oli Oslossa keskusteluut Suomen tilanteesta ulkoasiainneuvos Andvordin kanssa. Andvord, joka oli aikaisemmin ollut lähettiläänä Moskovassa n. 5 vuotta ja oli tehnyt Warreniin erinomaisen vaikutuksen, oli suhtautunut varsin optimistisesti Suomen nykyiseen asemaan. Aivan päinvastaisen arvion oli Warrenille esittänyt kabinettisihteeri Beck-Friis.

Soitin Enckellille ja sanoin, että Beck­-Friisillä arvatenkin on joitakin perusteita näihin huonoihin arvioimisiinsa (kts. edellä, mitä hän oli puhunut Coulet’ille). Kehoitin Enckelliä käskemään Gripenbergiä ottamaan asiasta selvän.

Refl. Meidän suhteemme Ruotsiin ja erityisesti Gripenbergin suhde UD:hen ei näy olevan sellainen kuin sen pitäisi ja sellainen kuin se oli ennen. Sillä ennen olisi tällaiset asiat heti saatettu meidän tietoomme.

18.2. Enckell ja oikeuskansleri Tarjanne luonani.

Keskustelu venäläisten vaatimuksesta kuuden Venäjän alamaisen luovuttamisesta. Savonenkov oli jälleen pääministeri Pekkalalle esittänyt entisen vaatimuksen niiden luovuttamisesta. Venäläiset olivat ilmoittaneet katsovansa niiden olevan maanpettureita ja vaativat rauhansopimuksen 9 artiklan b.kohdan mukaan niitä luovutettavaksi.

Asiaa oli käsitelty ulkovaliokunnassa, joka oli päättänyt lykätä asian valtioneuvostoon ja esittää kysymyksessä olevien kuuden venäläisen luovuttamista.

Tarjanne, joka oli ollut läsnä ulkovaliokunnan kokouksessa, katsoi, että rauhansopimuksen 9 artiklan b.kohdan vaatimukset on täytetty, kun venäläisten puolelta on ilmoitettu syytettävän heitä maanpetoksesta.

Tarjanne oli neuvotellut professori Kairan ja tohtori Suontaustan kanssa, jotka olivat sitä mieltä, että rauhansopimus on lex spesialis¹ ja että rauhansopimuksen sanamuodon mukaan riittää Venäjän puolelta tehty ilmoitus, että heitä syytetään. Tällaisen ilmoituksen on Neuvostoliiton lähettiläs Savonenkov tehnyt. Sentähden kaikki nämä juristit ovat sitä mieltä, että meidän on nämät kuusi luovutettava.

Minä sanoin, että Tarjanteen ja Kairan on annettava lausuntonsa kirjallisesti ja kun he ovat yksimielisiä, niin minun mielestäni ei ole muuta tehtävissä kuin luovuttaa, niin ikävää kuin se onkin. Mutta kun venäläiset vaativat, niin me emme voi tässä tehdä mitään muuta.

Sitten Tarjanne meni pois ja me keskustelimme pitemmän aikaa Enckellin kanssa. Minä uudistin, että meidän on pidettävä oikeudestamme lujasti kiinni, koska se on meidän ainoa turvamme. Sanoin Enckellille, että en ole tyytyväinen kahteen kohtaan hänen keskustelussaan Savonenkovin kanssa, joissa hän oli liian pehmeästi esittänyt meidän kantamme.

Enckell sanoi, että hänen kirjallisessa selostuksessaan keskustelusta Savonenkovin kanssa ovat sanat saaneet liian kärkevän muodon. Hän ei käyttänyt niin teräviä sanoja.

Minä sanoin mm. Enckellille, että on humoristista, että minun, entisen »suomettarelaisen», täytyy oikealle ja vasemmalle entisille »passiivisen vastarinnan miehille» terottaa lujempaa kantaa meidän oikeuksiemme puolustamisessa. Kaikki tahtovat heittäytyä mahalleen venäläisten eteen, ja minun täytyy koettaa pitää heitä selästä yllä.

¹ erikoislaki

18.2. Kunnallisneuvos J. Koivisto, maalaisliiton ryhmän puheenjohtaja, tuli luokseni.

Hän puhui ensin siitä, että hallitus tekee miltei kaikissa kysymyksissä kabinettikysymyksen ja uhkaa erota. Nyt on puulaki. Kysyi, mitä on tehtävä. Jos hallitus eroaa, niin on taas vaikeuksia uuden hallituksen saamisessa.

Minä vastasin, että tietysti ei kukaan surisi tämän hallituksen eroamista. Mutta kun vaalit ovat lähellä, niin olisi paras, jos tämä hallitus voisi olla vaaleihin asti. Sentähden olisi hyvä, jos puuasiassa voisi löytää kompromissin. Jos hallitus eroaa, niin näyttää parhaalta samalla hajoittaa eduskunta ja uudet vaalit 1.–2.5. Mutta se olisi niin lähellä säännöllisiä vaaleja ja toukokuun alussa on kelirikko, niin että mieluummin näkisin, että voisi mennä säännöllisiin vaaleihin asti.

Koivisto myönsi tämän kannan oikeaksi.

Sitten Koivisto puhui Merikoiviston asiasta. Sanoi, että hän ei itse ole siitä asiasta innostunut.

Minä sanoin, että sillä asialla on yleispoliittista merkitystä, ja minä olen hyvin pahoillani, että se asia on otettu esille. En hyväksy sitä ehdotusta ja en tule sitä lakia vahvistamaan. Koivistolaisille on hankittava maata muualta.

Sitten Koivisto puhui puolustusliittoasiasta. Minä sanoin, että meidän on koetettava siitä asiasta päästä. Kun eduskunta on viime aikaa koossa, ei ole paikallaan, että tällaisia asioita otetaan esille. Asian on meidän puolestamme annettava raueta ja jäädä silleen.

Koivisto oli samaa mieltä. Sanoi, että eräät sotilaat ovat alkaneet keskustella tästä asiasta, mikä on aivan turhaa.

Minä olin samaa mieltä.

19.2. Enckell luonani.

Enckell oli minun pyynnöstäni keskustellut Englannin lähettilään Scottin kanssa venäläisten vaatimuksesta, joka koskee kuuden venäläisen luovuttamista. Enckell sanoi, että esittelijä Ahokas on luovutusta vastaan. Asia oli ollut valtioneuvostossa esillä, mutta oli lykätty.

Scott oli sanonut Englannin hallituksen olevan intressoitu niistä henkilöistä, joilla oli dubbel nationalität¹ (siis virolaisista, latvialaisista ja liettualaisista).

Enckell oli selittänyt Scottille asian juriidisen puolen ja Scott oli hyväksynyt meidän tulkintamme.

USA:n lähettiläs Warren oli 13.2.48 käynyt kansliapäällikkö Voionmaan luona ja kertoi mm.:

Warren oli Oslossa keskustellut Suomen tilanteesta ulkoasiainneuvos (kansliapäällikkö) Andvordin kanssa. Andvord, joka aikaisemmin on ollut maansa lähettiläänä Moskovassa n. 5 vuotta, ja oli tehnyt Warreniin erinomaisen vaikutuksen, oli suhtautunut varsin optimistisesti Suomen nykyiseen asemaan. Aivan päinvastaisen arvion oli Warrenille esittänyt kabinettisihteeri Beck-Friis. Tämän pessimistiset lausunnot nähtävästi antoivat Warrenille aiheen kysyä minulta tunsiko Beck-Friis todella Suomea, mihin minun luonnollisesti oli annettava myöntävä vastaus.

Tämän johdosta minä kehoitin Enckelliä antamaan Gripenbergille tehtäväksi mennä Beck-Friisin luo ottamaan selvää, onko B-Friisillä joitakin konkreettisia tosiasioita, joihin hän perustaa tämän käsityksensä, jonka hän oli kertonut myös Ranskan lähettiläälle Coulet’ille.

¹ kaksoiskansalaisuus

20.2. Helsingin Sanomissa sen Lontoon-kirjeenvaihtajan Petäjämäen pitkä tiedoitus, jossa sanotaan mm.:

»Mielenkiintoisin uutuus on oikeastaan niissä puheissa, joita ulkoministeri Molotov ja Unkarin pääministeri ovat sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa vaihtaneet keskenään. Molotov ei tämän sopimuksen, kuten Neuvostoliiton ja Romanian välisen sopimuksen yhteydessä, tee viittauksia imperialistiseen vaaraan. Hän toteaa nyt, että »ystävyys- ja molemminpuolisen avunantosopimuksen verkosto on Neuvostoliiton länsirajalla valmis Mustastamerestä Itämereen saakka».

Jos ajattelee tätä lausuntoa äskettäin Neuvostoliiton julkaisemain »historiallisten asiakirjain» valossa, joissa selostettiin Neuvostoliiton toimintaa itärajalla suojamuurin rakentamiseksi v. 1939 natsi-Saksaa vastaan, niin on todettava, että nykyisen suojamuurin eli Neuvostoliiton turvallisuusvyöhykkeen rakentaminen on tapahtunut päinvastaisessa järjestyksessä kuin v. 1939. Nyt on rakennettu ensin suojamuuri Itämerestä Mustaanmereen, v. 1939–1940 rakennettiin aluksi suojamuuri Itämeren maissa, sitten Neuvostoliiton luoteisrajalla Suomea vastaan, ja vasta sen jälkeen Bukovinassa ja Moldaviassa. Tällä hetkellä on suojamuuri rakentamatta vielä Neuvostoliiton luoteisrajalla eli siis Suomen osalta.

Mielenkiintoista on edelleen, että sopimuksen allekirjoituksen jälkeen vaihdetuissa puheenvuoroissa selostaa nyt Unkarin pääministeri »imperialistista vaaraa» eikä Molotov, kuten hän teki Neuvostoliiton ja Romanian välisen ystävyys- ja molemminpuolisen avunantosopimuksen solmimisen yhteydessä. Unkarin pääministeri puhuu nyt »imperialististen piirien olemassaolosta, jotka pyrkivät maailmanherruuteen ja joiden oleelliset periaatteet ovat sodan aikaansaaminen ja kansojen orjuuttaminen». Unkarin pääministeri vakuuttaa, että äsken solmittu sopimus on vakuutena siitä, että »me emme tule palvelemaan ulkomaalaisia ja imperialistisia intressejä». Unkarin pääministeri selittää puheessaan edelleen, että »ulkomaalaiset taantumukselliset voimat ovat halunneet muodostaa Unkarista tukikohdan Neuvostoliittoa ja kansandemokratioita vastaan. Tämä on nyt sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen mahdotonta.»

Tämän johdosta soitin Hiekkalalle ja lausuin jyrkillä sanoilla kummastukseni, että heidän kirjeenvaihtajansa Petäjämäki tällä tavalla vahingoittaa ja iskee maata. Eikö hänellä ole ollenkaan poliittista arvostelukykyä?

Hiekkala myönsi, että tämä oli kummallista ja vahingoittavaa. Tahtoi vetäytyä sen taakse, että hänellä ei ole valtaa määrätä.

Minä sanoin, että tämä on jo neljäs kerta, kun minä muutaman kuukauden aikana olen huomannut tällaista taitamatonta menettelyä heidän lehdessään. Vuoriston uutinen Reuterille Moskovan neuvotteluista. Niiniluodon pääkirjoitus Ilta-Sanomissa oli myös silloin. Kehoitin ilmoittamaan asiasta Erkolle.

20.2. Enckell.

Kuuden venäläisen luovuttamisasia. Enckell kertoi, että Pekkala on vihainen siitä, että Ahokas on esittelijä ja asettuu luovutusta vastaan.

Heljas oli sanonut, että Kaira muka ei tarkoita sitä, mitä on sanonut. Esittelijän kannan johdosta eräät valtioneuvoston jäsenet ovat tulleet ikävään asemaan.

Minä sanoin, että siitä pidetään kiinni, mitä Kaira on kirjoittanut.

Enckell: Pekkala tahtoo, että valtioneuvoston kaikkien jäsenten pitää olla yksimielisiä.

Minä sanoin, että minun mielestäni emme voi kieltää luovuttamista, kun oikeuskansleri ja Kaira ja Suontausta ovat sitä mieltä, että rauhansopimuksen 9 artiklan b.kohta meitä velvoittaa.

Lausuin Enckellille, että olin samana päivänä istunnon jälkeen Pekkalalle, Leinon ja Kilven läsnä ollessa, lausunut tämän mielipiteeni.

Enckell sanoi Pekkalan ilmoittaneen tästä minun mielipiteestäni hänelle.

Kävimme sitten läpi kommunikean ja teimme siihen eräitä korjauksia.

20.2. Fagerholm.

1) Kuuden venäläisen luovutus.

Fagerholm sanoi, että se on herättänyt ikävää huomiota ja vastustusta sosialidemokraattien keskuudessa.

Minä luin Tarjanteen ja Kairan lausunnon ja lausuin, että emme voi siitä asiasta päästä.

2) Fagerholm sanoi kerrottavan, että Valpo lähettää Neuvostoliiton lähetystölle suoraan luetteloita.

Minä: Se ei voi olla mahdollista. Lupasin ottaa selvän Enckelliltä.

3) USA:n lähettiläs Warren oli kysynyt häneltä, olisiko syytä, että hän, Warren, ryhtyisi toimenpiteisiin lainan myöntämiseksi Suomelle USA:sta. Olisi meille eduksi, että laina saataisiin. Warren oli sanonut olevansa valmis toimimaan, jos Enckell häntä pyytää, ja oli lausunut luulevansa, että hänen toimenpiteestään voi olla hyötyä laina-asiassa.

Minä: Laina olisi kyllä saatava lähikuukausina. – Lupasin puhua Enckellille, että hän kutsuu Warrenin luokseen ja pyytää häntä toimimaan.

4) Fagerholm kertoi, että kommunistit puhuvat, että vaaleista ei tule mitään. Ajatus on nähtävästi se, että he pitävät siitä huolta, että vaalien pitäminen estetään.

Tämä on hirmuista!

21.2. Tulenheimo:

Kyselin ensin Suomen Akatemian jäsenten ehdokkaiden vaalista, jossa Tulenheimo oli puheenjohtajana.

Tulenheimo sanoi, että yleensä oltiin yksimielisiä. Koskenniemi – 4 tyhjää. Mutta Tarkiainen, joka ei pidä hänestä, oli sitä mieltä, että Koskenniemi on nykyään pantava kaikkien muiden edelle.

Sitten Tulenheimo puhui Kansallis-­Osake-Pankin pääjohtajan viran täyttämisestä Honkajuuren jälkeen.

Minä sanoin, että nyt ei ole muita kuin Ilves, ja hänen jälkeensä sitten Virkkunen.

Tulenheimo oli samaa mieitä.

21.2. Mannerheim luonani kohteliaisuuskäynnillä. Puhelimme yhtä ja toista. Myös nykyisestä poliittisesta asemasta. Mannerheim katsoo, että ei ole epäilystä venäläisten aikomuksista myös meidän maahamme nähden, kun ottaa huomioon heidän menettelynsä muissa maissa. He tahtovat saada meidät aivan valtansa alle, kuten Balkanin ym. maat.

Minä kysyin: Mitä on meidän tehtävä?

Mannerheim: Sitä on vaikea sanoa. – Kerran sanoi, että on meneteltävä, niin kuin minä olen menetellytkin. On oltava varovaisia ja koetettava välttää ristiriitoja.

Puhuimme myös puolustusliitosta. Mannerheim katsoi, että kun meidän oikeutemme varustaa on rajoitettu, me emme voi tehdä mitään puolustusliittoa. Oli myös sitä mieltä, että meidän olisi koetettava välttää tällaista liittoa.

21.2. Enckell luonani.

Kerroin hänelle, mitä Warren oli puhunut Fagerholmille laina-asiasta, ja kehoitin Enckelliä puhumaan asiasta Warrenin kanssa, jotta tämä tekisi Washingtonissa demarchen meidän lainapyyntömme hyväksi.

Mainitsin Enckellille myös, mitä Fagerholm oli sanonut kommunistien puheista vaaliasiassa.

21.2. Vesterinen:

Puhui ensin venäläisten luovutuskysymyksestä. Sanoi, että siinä asiassa voi hallituksen sisällä esiintyä suuria vaikeuksia.

Minä lausuin, että kun juristit ovat asiasta antaneet lausunnon, valtioneuvosto voi noudattaa sitä lausuntoa.

Sitten Vesterinen puhui polttopuuasiasta. Pekkala tekee siitä asiasta kabinettikysymyksen silloinkin, jos asia äänestetään yli vaalien, vaikka se ei merkitse sitä, että hallituksella ei olisi eduskunnan enemmistön luottamusta. (Asia on perustuslakikysymys.)

Minä sanoin samaa kuin Koivistolle, että olisi paras selvittää asia kompromissilla ja koettaa päästä vaaleihin asti tällä hallituksella.

Sitten minä kerroin Vesteriselle, mitä Fagerholm oli puhunut kommunistien puheista vaalien estämiseksi. Vesterinen oli aivan kauhuissaan. Minä kehoitin Vesteristä asettumaan yhteyteen Fagerholmin kanssa kuullakseen itse, mitä kommunistit ovat puhuneet, sekä sen jälkeen yhdessä sopivien henkilöiden kanssa harkitsemaan, mitä asiassa mahdollisesti on tehtävissä.

Vesterinen lupasi.

23.2. Savonenkov pyysi päästä luokseni. Otin hänet vastaan kl. 3 i.p.

Hän antoi minulle Stalinin kirjeen puolustusliitosta (kts. sitä).

Minä sanoin, että tätä asiaa ei ole meillä ollenkaan harkittu eikä valmisteltu. Ajankohta ei ole nyt sopiva tällaisen tärkeän asian esille ottamiseksi. Eduskunta on koossa viimeisiä kuukausia. Edessä on vaalit. Tämä asia riippuu eduskunnasta ja eduskuntaryhmien edustajain mukanaolo alusta alkaen asiassa on välttämätön.

Savonenkov sanoi, että asia on sanomalehdissä käsitelty ja hän ei ymmärrä, että ajankohta olisi sopimaton.

Minä lupasin antaa vastauksen myöhemmin.

Savonenkov oli hyvin ystävällinen.

Kutsuin heti Enckellin ja näytin hänelle kirjeen. Totesimme, että kirje on hyvin kohtelias ja korrekti.

Kehoitin Enckelliä harkitsemaan asiaa.

23.2. illalla Neuvostoliiton lähetystössä vastaanotto Neuvosto-armeijan 30-vuotispäivän johdosta.

Olin siellä Allin kanssa.

23.2. illalla Kekkonen luonani.

Luin hänelle Stalinin kirjeen. – Keskustelimme vähän aikaa.

24.2. Ståhlbergin luona.

Luin Stalinin kirjeen.

Ståhlberg lausui ensiksi, että tullaan Balkanin maaksi. Sopimuksen sisällys, Unkarin ja Rumanian sopimus – olisi hirmuinen. Eikö olisi yritettävä päästä tästä asiasta? Olisi tehtävä ainakin yritys. Hyvien ja luottamuksellisten välien kehittämiselle olisi paljon parempi, jos sopimusta ei tulisi.

Unkari ja Rumania ovat toisessa asemassa – Saksan hyökkäys voidaan torjua ilman sopimusta.

Sotilassopimusta vaikeuttaa rauhansopimus, joka rajoittaa meidän puolustusoikeuttamme ja jota Suomi tulee noudattamaan.

Sopimuksen tekeminen riippuu eduskunnan hyväksymisestä. Erityisesti nyt ennen vaaleja asian keskusteltavaksi ottaminen ei olisi omansa hyviä ja luottamuksellisia välejä edistämään vaan niitä ehkäisemään – vaikeuttamaan – häiritsemään – herättämään rauhattomuutta ja pelkoa, vaikka aiheetontakin, mikä olisi epäedullista hyville ja luottamuksellisille väleille.

Jos otetaan keskusteltavaksi ja eduskunta ei hyväksy, niin pahentaisi tilannetta.

Sotien ja niistä aiheutuneiden suurten vaurioiden johdosta Suomen kansan suuri enemmistö on ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen on pysyttävä rauhan kannalla, sotaisten selkkausten ulkopuolella.

Siis olisi paras

että asiaa ei otettaisi keskusteltavaksi – myös ajankohdan vuoksi.

Tällainen sopimus ei olisi tarpeellinen eikä edullinen.

Olisi koetettava päästä alottamastakin neuvotteluja, sillä jos neuvottelut alotetaan, on asia paljon vaikeampi.

Hyvien ja luottamuksellisten välien säilyminen on paremmin saavutettavissa, jos tätä asiaa ei oteta neuvoteltavaksi.

Ryhtyminen neuvotteluihin vahingoittaisi – vaikeuttaisi – hyvien ja luottamuksellisten välien kehittämistä – edistämistä – päinvastoin herättäisi epäluottamusta ja pelkoa.

Vastausta ei kuitenkaan olisi kirjoitettava ultimatiiviseen muotoon. Ainoastaan, että neuvotteluja tästä asiasta ei alotettaisi, erityisesti myös ottaen huomioon nykyolot.

Neuvotteluihin ryhtyminen pilaisi välejä eikä niitä parantaisi.

Lopuksi minä pyysin Ståhlbergia panemaan paperille ajatuksensa. Ståhlberg lupasi.

Minä sanoin mm., että Ståhlbergin pitäisi olla nyt presidenttinä hoitamassa myös tämän asian.

Ståhlberg vastasi, että jos hän olisi 30 vuotta nuorempi, niin silloin sitä voisi ajatella, mutta ei nyt.

Minä pyysin myös Ståhlbergia tässä asiassa tekemään palveluksen maalle ja olemaan käytettävissä – myös valtuuskunnan jäsenenä, jos neuvottelu tulee. Lausuin, että asia on venäläisten kannalta mennyt niin pitkälle, että pelkään, että neuvotteluja ei voi välttää.

Ståhlberg vastasi, että se on myöhempi murhe. Mutta ei tuntunut olevan aivan vastaan.

Minä sanoin, että minun mielestäni on eduskuntaryhmien luottamusmiesten oltava mukana tässä asiassa alusta alkaen, jotta eduskuntaa ei aseteta fait accompli’n1 eteen.

Ståhlberg oli samaa mieltä ja katsoi tärkeäksi, että eduskunta on alusta alkaen mukana.

¹ tapahtuneen tosiasian

24.2. Fagerholm.

Luin hänelle Stalinin kirjeen.

Fagerholm huomautti, että hän oli jo ennen sanonut, että meidän on vaikea kieltäytyä neuvottelemasta, jos Neuvostoliitto tahtoo. Nyt on Neuvostohallitus ilmoittanut tahtovansa neuvotteluja.

Asia ei tule suurena yllätyksenä kansalle, koska asiasta on paljon puhuttu ja paljon huhuja on ollut liikkeellä. Jokainen kysyy: »Kas kun me olemme päässeet olemaan rauhassa!»

Fagerholm esitti kysymyksen, olisiko mahdollista, että minä kirjoittaisin Stalinille (minä kerroin Fagerholmille Ståhlbergin mielipiteen) ja esittäisin henkilökohtaisessa kirjeessä epäilykset sopimusta vastaan.

Fagerholm ei luullut, että me pääsemme tästä asiasta, jos Neuvostoliitto panee sille suuren arvon, niin kuin näyttää – pääasia on sopimuksen sisältö – ja lisäksi Suomen kansan henkinen voima.

Kun Neuvostoliitto nyt on osottanut tahtovansa tätä sopimusta, niin Fagerholm ei luullut Ståhlbergin ajatuksella siitä päästävän. Välimuoto olisi, jos minun yksityiskirjettäni voitaisiin käyttää.

Fagerholm huomautti, että Neuvostoliitto on nyt antanut perään kahdessa kohdassa: a) että me tekisimme initiativin ja b) luopunut siitä, että minä tulen Moskovaan. Nyt a) he ovat ottaneet initiativin, b) tulevat Helsinkiin.

Minä esitin myös, keitä olen ajatellut neuvottelukuntaan, Ståhlberg mukaan. Fagerholmin mielestä se olisi hyvä kansan moraalin kannalta.

24.2. Eirik Hornborg luonani.

Puhuin hänelle tämän asian. Hornborg lupasi kirjoittaa luonnoksen kirjeeksi Stalinille. – 25.2. lähetti sen minulle.

25.2. Honkajuuren hautajaiset.

Kestivät 2 1/2 tuntia.

25.2. Enckell ja Svento luonani.

Minä kerroin Ståhlbergin kannan ja miten asiata olisi hoidettava.

Svento: Nyt ei asiaa voi pitää salassa. – Presidentti ryhtyy asiata selvittämään: 1) ilmoitus hallitukselle; 2) eduskunnan puhemiehille ja eduskuntaryhmille. Asian edelleen kehittyminen riippuu eduskunnan kannasta. Niiden vastaus voi olla: a) myönteinen, b) kielteinen, c) asiaa ei oteta nyt esille, vaan vaalien jälkeen seuraavassa eduskunnassa. – Kirjeestä Stalinille Svento ajatteli, että minä nyt voisin vastata lyhyesti, että olen saanut kirjeen ja ryhtynyt toimenpiteisiin.

Svento ei hyväksynyt Ståhlbergin kantaa muuta kuin käsittelyn aikaan nähden. Vasta sitten kun asiaa koskeva koko aineisto on valmis, minä vastaan Stalinille asiallisesti.

Enckell: Tsekkoslovakian sopimus ei sisällä sellaisia pahoja määräyksiä kuin Unkarin ja Rumanian. Enckell oli taipuvainen siihen, että minä kirjoittaisin Stalinille.

Svento uudisti, että tämä asia on siirrettävä uudelle eduskunnalle ja uudelle hallitukselle. Luuli, että ryhmät tulevat sanomaan, että asia on lykättävä. Nykyinen eduskunta ei voi ottaa vastuuta tässä asiassa.

Enckell sanoi, että hänellä oli ehdotus kirjeeksi Stalinille sekä ehdotus sopimukseksi. Lupasi lähettää ne minulle.

Sovittiin, että huomenna kl. 11 ulkoasiainvaliokunta kokoontuu. Huomenna ilmoitetaan Stalinin kirje myös valtioneuvostolle. Ylihuomenna ryhmien edustajain kokous kl. 15.

26.2. Valtioneuvoston jäsenet luonani linnassa (vilustuin eilen hautajaisissa). Pääministeri oli sairas.

Luin heille Stalinin kirjeen. Kukaan ei käyttänyt puheenvuoroa.

Minä esitin kysymyksiä, joita syntynyt, kun olen tätä asiaa harkinnut.

1) En ymmärrä yleensä sitä, että Neuvostoliiton taholta kysymys puolustusliitosta on otettu esille ja sitä näin ajetaan.

Rauhansopimus on astunut viime syksynä voimaan ja nyt esitetään minulle uusi sopimus, joka menee pitemmälle.

2) Suomen oikeus puolustuslaitoksen pitämiseen nähden on rajoitettu. Nyt on kysymys, että maa, jonka oikeus pitää puolustuslaitosta ja jonka oikeus puolustaa itseään siis on rajoitettu, tekisi sotaliiton toisen valtion kanssa. Miten tämä menee yhteen?

3) Liitto olisi tehtävä Saksaa vastaan, s.o. Saksan puolelta tulevan hyökkäyksen torjuminen.

Että Saksa pitkään aikaan hyökkäisi tai edes kykenisi hyökkäämään, on tuskin mahdollista.

4) Rumanian ja Unkarin sopimusten sisältö, 1 art. ja 4 art., ovat kovin epämääräiset. Mitä ne tietävät? Miten pitkälle ne antavat oikeuden sekaantua toisen asioihin? Ja mihin tällaiset artiklat veisivät?

5) Mitä tällaisen sopimuksen tekeminen vaikuttaisi Suomen kansan enemmistöön, joka on puolustusliittoa vastaan, kuten on nähty, ja miten sopimuksen teko vaikuttaisi yleensä hyvien ja luottamuksellisten suhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä?

6) Tällainen sopimus olisi jotenkin yksinomaan Neuvostoliiton eduksi. Suomella ei ole vihollisia. Mitä hyötyä siitä olisi Suomelle?

7) Mitä tällaisen sopimuksen tekeminen vaikuttaisi Suomen kansainväliseen asemaan?

 – On myös muita kysymyksiä.

8) Minun lausuntoni helmikuussa 1947, jonka edelleen hyväksyn, sisälsi neljä kohtaa: 1) Suomi ei koskaan sotaan Neuvostoliittoa vastaan; 2) Suomi tahtoo pysyä ulkopuolella kaikkia sotilaallisia selkkauksia; 3) Jos Suomen alueelle hyökätään tarkoituksessa käyttää Suomea kauttakulkumaana hyökkäyksessä Neuvostoliittoa vastaan, niin Suomi puolustaa ja vastustaa sellaista niin paljon kuin voi; 4) Mikäli emme jaksa, niin saamme luonnollisesti apua Neuvostoliitolta, koska taistelemme yhteistä vihollista vastaan.

Tämä on tietenkin aivan toista kuin sellaisen sopimuksen tekeminen kuin Rumanian ja Unkarin.

Huomiseksi kl. 17 kutsutaan minun luokseni linnaan eduskunnan puhemiehet ja ryhmien puheenjohtajat yhdessä hallituksen jäsenten kanssa, jolloin minä ilmoitan asian eduskunnan luottamusmiehille.

Minä korostin sitä, että tässä tärkeässä asiassa eduskunnan luottamusmiesten tulee alusta alkaen olla mukana, jotta eduskuntaa ei aseteta fait accompli’n eteen missään kohdassa.

Kallinen pitää huolen, että kutsut toimitetaan.

Asia päätettiin pitää salaisena.

26.2. Fagerholm luonani.

Fagerholm kertoi eilen neuvotelleensa sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan, Skogin, varapuheenjohtajan Aaltosen ja puoluesihteeri Leskisen kanssa. Tsekkoslovakian tapaukset ovat tehneet suuren vaikutuksen. Nyt on tärkein asia, että meillä eduskuntavaalit menevät vapaasti.

He ovat sillä kannalla myös, että nykyinen hallitus ei voi käsitellä puolustusliittoasiaa. Kansa ei luota nykyiseen hallitukseen. Sosialidemokraatit menevät niin pitkälle, että voisi olla puhdas sosialidemokraattinen hallitus vaaleihin asti. Ei virkamieshallitus. Eduskunnan hajoittaminen on toisarvoinen asia, kun aika on mennyt niin pitkälle. Välirauhan takaaminen on a ja o. Nykyiseen hallitukseen ei voi luottaa.

Jos tämä hallitus istuu vaaleihin asti, niin sisäministerin salkku jäisi kommunisteille.

Jos puolustussopimus tehdään nykyisen hallituksen aikana, niin kansa ei sitä ymmärrä, vaan tulee suurta levottomuutta. Mutta jos tulee uusi hallitus, niin kansa paremmin ymmärtäisi puolustussopimuksen.

He luulevat, että sosialidemokraattinen hallitus voisi hoitaa joukot.

Puolustussopimuksesta ei tietysti pidetä, mutta jos siitä ei pääse, niin tämä olisi paras tapa hoitaa se asia, jotta kansa ei tulisi niin modfälld¹ kuin se muuten tulisi.

Sitten minä annoin Fagerholmin lukea luonnoksen kirjeeksi Stalinille. Fagerholm luuli, että siihen suuntaan sen voisi kirjoittaa. Mutta Fagerholm huomautti, että minun pitäisi saada Stalinilta vastaus, ennen kuin täällä tehdään virallinen päätös.

Nykyisen hallituksen kaataminen voi tapahtua puuasian yhteydessä, josta Pekkala on tehnyt luottamuskysymyksen siinäkin tapauksessa, että laki jää lepäämään 34 äänellä.

¹ masentuneeksi

27.2. presidentin esittely linnassa.

Sen jälkeen neuvottelimme Enckellin ja Sventon kanssa siitä, pitäisikö minun kirjoittaa kirje Stalinille Ja mitä se sisältäisi. Svento oli sitä mieltä, että minä voisin kirjoittaa Stalinille hyvin lyhyen kirjeeni joka sisältäisi ainoastaan ilmoituksen, että olen saanut hänen kirjeensä, sekä maininnan, että nyt istuva poislähtevä eduskunta mahdollisesti ei katso voivansa ottaa tätä asiaa esille. Mutta selvittääkseni tämän minä olen ottanut kosketuksen eduskuntaryhmiin. Sen jälkeen kirjoitan uuden kirjeen.

Minä pyysin Enckelliä ja Sventoa laatimaan ehdotuksen tähän lyhyeen kirjeeseen.

27.2. Enckell luonani. Hän kertoi puhuneensa nuorimman veljensä kanssa, joka oli sitä mieltä, että minun ei pitäisi millään muotoa kirjoittaa Stalinille. Stalinin prestige¹ on nyt kysymyksessä. Kirje voisi häntä kovin suututtaa ja aikaansaada mitä tahansa.

Enckellin veli oli katsonut, että pitäisi suullisesti keskustella asiasta Stalinin kanssa ja että minun pitäisi lähteä Moskovaan Enckellin kanssa.

Minä sanoin, että minä en voi lähteä Moskovaan.

Enckell ja hänen veljensä pelkäsivät, että täällä voi tapahtua venäläisvastaisia mielenosoituksia, jotka voivat johtaa mihin tahansa.

¹ arvovalta

27.2. Eduskunnan puhemiehet ja ryhmien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat sekä valtioneuvoston jäsenet luonani linnassa.

Minä luin heille Stalinin kirjeen. Sanoin, että puheena olevaa asiaa ei ole vielä käsitelty hallituksessa eikä hallituksen ulkovaliokunnassa. Ulkoministerien kanssa on asiaa jonkun verran alustavasti harkittu.

Jatkoin, että tämä asia riippuu eduskunnasta ja, kuten havaitaan, asia on erinomaisen tärkeä. Minä katson, että mitään ei saa tapahtua tässä asiassa eduskunnan selän takana eikä eduskuntaa saa edes osittain neuvottelujen eri vaiheissa asettaa tapahtuneiden tosiasiain eteen. Eduskuntaryhmien luottamusmiesten tulee heti alusta alkaen olla asian kaikissa vaiheissa yhdessä hallituksen kanssa mukana. Sentähden on eduskunnan puhemiehet ja ryhmien puheenjohtajat kutsuttu nyt, kun asia on aivan alussa, tähän kokoukseen.

Ilmoitin, että on ryhdytty toimiin juriidisen selvityksen hankkimiseksi siitä, mitä Rumanian ja Unkarin sopimusten määräykset todellisuudessa sisältävät ja tietävät. Tämä selvitys ei ole vielä valmis.

Kukaan ei pyytänyt puheenvuoroa.

Sen jälkeen minä esitin saman kuin valtioneuvoston jäsenille edellisenä päivänä (kts. ed.).

Fagerholm kiitti siitä, että kosketus eduskuntaryhmien kanssa on jo asian ensi vaiheessa otettu. Kun asia on uusi ja suuri, niin tällä hetkellä ei vielä voida mitään lausua siitä. Ryhmät ilmoittavat kantansa jonkun päivän perästä.

28.2. Huoltopäällikkö Kulo, SKDL:n puheenjohtaja, tuli luokseni.

Keskustelu poliittisesta asemasta ja myös menneistä ajoista.

Kulo sanoi, että puolustusliittoasiaa on heidän keskensä käsitelty ja tultu siihen päätökseen, että kun Neuvostoliitto ehdottaa neuvotteluja, emme voi kieltäytyä. Mutta eri kysymys on sopimuksen sisältö. Minä sanoin olevani sitä mieltä, että meille olisi paras, jos tällaista sopimusta ei olisi tarvis tehdä, mutta että kun Neuvostoliitto on sellaista ehdottanut, niin minunkaan mielestäni emme voi kieltäytyä neuvottelemasta. Sopimuksen sisältöön nähden olen sitä mieltä, että sen tulisi vastata sitä, mitä minä haastattelussani SNS-lehdessä helmikuussa 1947 lausuin. Tämä minun kantani tyydytti Kuloa.

28.2. Eino Pekkala luonani.

Rauhansopimuksen 7 artiklan toimeenpaneminen, mikäli se vielä ei ole toimeenpantu.

Olimme yhtä mieltä siitä, että olisi paras järjestää se ilman uutta lainsäädäntöä mm. armahduksen kautta. »Tarjanne on samaa mieltä», sanoi Pekkala.

Asekätköjuttu. Pekkala sanoi, että näyttää siltä, että liikekannallepanoasiasta kenties ei ollenkaan tuomita. Venäläiset panevat suuren huomion tälle oikeudenkäynnille.

Keskusteltuamme sovimme, että Pekkala puhuu oikeuden puheenjohtajan kanssa ja voi silloin mainita, että hän on keskustellut asiasta minun kanssani ja että minä panen asialle vakavan painon, niin että venäläiset eivät voi sanoa, että tässä asiassa on järjestetty farssi. Mutta muuten emme voi sekaantua oikeudenkäyntiin, vaan asia on tuomioistuimen käsissä.

Pekkala puhui vielä Korkeimman oikeuden oikeusneuvoksen paikan täyttämisestä. Ehdolla hov.neuvos Multanen, joka jo v. 1945 oli pantu ehdolle. Hän on nyt asekätköjutussa puheenjohtajana. Hän on saanut suuren vähemmistön ääniä Korkeimmassa oikeudessa. Pekkala katsoo, että hän olisi nimitettävä, mutta voi astua virkaan vasta huhtikuun alusta.

Olimme yhtä mieltä siitä, että tämän nimityksen voi lykätä jonkun verran.

28.2. Enckell luonani (illalla).

Kertoi Englannin lähettilään Scottin keskustelleen hänen kanssaan ja sanoneen, että puolustusliittoasian lykkääminen yli vaalien on hänen mielestään vaikea. Stalinin prestige¹ on kysymyksessä ja hän ja muut venäläiset kovin suuttuisivat.

Johansson, Ruotsin lähettiläs, oli puhunut minun matkastani Moskovaan keskustelemaan Stalinin kanssa. Ruotsalaiset katsovat, että puolustussopimus on aivan tarpeeton. Ruotsissa on suuri intressi tähän asiaan. Sopimus estäisi taloudellisen avun saamista USA:sta.

USA:n salainen tiedustelu on saanut tietää, että viime yönä olisi tullut aseita tänne kommunisteille. Pelkäävät, että me olemme kommunistisen kaappauksen edessä. Aikovat provosoida ylioppilaiden keskuudessa saadakseen häiriöitä aikaan.

Warren oli sanonut, että minun pitäisi lähteä ensimmäisellä junalla Moskovaan puhumaan Stalinin kanssa, koettamaan saada lykkäystä puoleksi vuodeksi. Kommunistit tahtovat saada jollakin tavalla venäläiset sekaantumaan meidän asioihimme.

Ranskan lähettiläs Coulet oli myös puhunut siitä, että minun tai jonkun muun pitäisi lähteä keskustelemaan Stalinin kanssa. Venäläisten mielestä on mahdoton se ajatus, että me antaisimme kieltävän vastauksen. Warren oli sanonut Coulet’lle, että USA:sta ei tämän jälkeen tule mitään dollareja Suomelle.

Enckell kertoi, että diplomaattien keskuudessa on suuri huoli ja pelko Suomen puolesta.

Minä kehoitin Enckelliä puhumaan Sventon kanssa, jotta Svento neuvottelisi esim. oikeusministeri E. Pekkalan kanssa. Enckell lupasi tehdä sen huomenaamulla.

¹ arvovalta

29.2. Ståhlberg lähetti minulle uuden muistion puolustusliittoasiassa siitä, miten meidän pitäisi vastata. Ståhlberg on edelleen sitä mieltä, että meidän pitäisi yrittää päästä neuvotteluittakin. Lähetin sen Enckellille ja pyysin häntä harkitsemaan yhdessä Sventon kanssa.

Kl. 5 i.p. Enckell ja Svento luonani.

Kommunistien aseista ja kaappauksen uhasta.

Svento: Jos tällaista tulee tietoon, olisi puhuttava sisäministeri Leinon kanssa. Mutta hän kysyy heti, mistä tiedot on saatu.

Keskusteltuamme sovimme, että minä otan asian puheeksi valtioneuvoston jäsenten kanssa ensi tilassa. (Obs!)

Sitten keskustelimme Ståhlbergin muistiosta. Enckell ja Svento eivät hyväksyneet Ståhlbergin kielteistä kantaa.

Minä huomautin, että meidän olisi esitettävä asia: Suomen etujen kannalta, mutta sanottava, että kun Neuvostohallitus haluaa neuvotteluja, niin emme kieltäydy.

Sopimuksen sisältöön nähden olimme sitä mieltä, jonka minä olin esittänyt.

Jos eduskuntaryhmien puolelta tullaan tiedustelemaan, mikä on minun kantani, niin minä voin sanoa:

1) Meille olisi paras, jos sopimusta ei tarvitsisi tehdä.

2) Kun venäläiset tahtovat neuvotteluja, niin me emme voi kieltäytyä.

3) Sopimuksen sisällön pitäisi olla ajatukseltaan sama, jonka minä haastattelussa helmikuussa 1947 lausuin.

Minä sanoin mm., että minä tunnen, että minulla ei ole edellytyksiä eikä riittävästi kykyä, mitä tällä hetkellä tarvittaisiin tasavallan presidentiltä.

1.3. Minun luonani neuvottelu: pääministeri Pekkala, ulkoministerit Enckell ja Svento, kenraalit Sihvo ja Heinrichs ja kenraali Enckell.

Minä luin Stalinin kirjeen.

Sihvo: Asia olisi ensin poliittisesti ratkaistava, koska meidän sotilaallinen apumme on vähäinen. Kykenemme tekemään jotain ainoastaan omassa maassamme.

Pekkala: Voidaanko estää lentokonehyökkäyksiä meidän maamme kautta? Tilanne maan pohjoisosissa?

Heinrichs: teki selkoa keskusteluista Mannerheimin kanssa tammikuussa 1945.

Kenraali Enckell: Suomen näkökannalta katsellen Stalinin kirjeessä puhutaan Saksasta. Saksaa ei ole nykyään olemassa. Ei ole myöskään olemassa Saksan allierattuja. Ei ole tietoa, koska Saksa voi tulla kysymykseen. Sentähden on ehdotus hyvä kummallekin. YK:n pitää katsoa, että Saksa ei koskaan pääse siihen tilaan, että voi hyökätä. Hela underlaget för förslaget är mer än haltande.¹

Suomella ei ole vihollisia, mutta ilman vihollisiakin voi maa tulla hyökkäyksen alaiseksi. Lentokoneet voivat lentää Suomen yli. Mutta joskus Saksan tapaus voi tulla todelliseksi ja siis Suomen puolustus voisi tulla kysymykseen. Mutta sitäkin varten Suomi ei tarvitse sopimusta. On riittävää, että me täytämme velvollisuutemme. Joka tapauksessa on kysymys liian aikaisin herätetty ja se on Suomen kannalta överflödig².

Mutta me emme voi kieltäytyä neuvottelemasta.

Mutta Romanian ja Unkarin sopimukset ovat aivan mahdottomia meidän niihin suostua. Se olisi olycksbådande³. Se olisi fällor⁴.

Mutta Venäjä on epäluuloinen. Sen täytyy saada meiltä vastaus, että me tulemme taistelemaan.

Sentähden meidän olisi ryhdyttävä neuvotteluihin ja tehtävä oma ehdotus siihen tapaan kuin Tšekkoslovakian ehdotus, mutta Suomen olojen mukaan sovitettuna. Kaiken tulisi koskea ainoastaan Suomen territoriota. Jos Venäjällä ei ole taka-ajatuksia, niin heidän pitäisi suostua tähän meidän ehdotukseemme. Jos heillä on taka-ajatuksia, niin se on heidän poliittinen kantansa.

T^sekkoslovakian sopimus on aivan vaaraton.

Mutta jokainen sotilassopimus vie keskusteluihin yliesikuntien kesken ja silloin venäläiset voivat saada position Suomessa. He vaatisivat tukikohtia Suomessa – siis tukikohtia (Ruotsia ym.) vastaan. Kenties venäläiset vaatisivat tukikohtia Pohjanlahden rannalta. Myös lentokenttiä t.m.s. Jokainen sotilassopimus vie tällaisiin seurauksiin. Hur vi än svänger frågan, så blir det illa för oss⁵.

Mutta pitemmälle kuin Tšekkoslovakian sopimus emme voi mennä.

Svento: Jos sopimus rajoittuu Suomen territorioon, niin mitä yhteistoimintaa se aiheuttaisi rauhan aikana?

Heinrichs: Rauhansopimuksen rajoitukset puolustuslaitokseen nähden tietävät periaatteellisesti aseistariisumista. Sillä mikään valtakunta ei voi rauhanaikaisilla voimilla käydä sotaa. Rauhanaikaiset voimat tietävät joko jatkuvaa kouluttamista tai symbolista puolustuslaitosta. On selvää, että Suomi ei voi rauhanaikaisilla voimilla olla minkäänlaisena asetoverina sotilasliitossa. Epäsuhde on absurdinen. Me saamme puolustaa ainoastaan vasemmalla kädellä, mutta toinen saa tehdä kai­ken muun. Siis Neuvostoliittoa ei kiinnosta meidän aseelliset voimamme, mutta meidän territoriomme. Venäjä tahtoo valmistaa meidän territoriomme sotasuunnitelmiaan varten. Sentähden Saksan mainitseminen Romanian ja Unkarin sopimuksissa riittää. Se on yhdentekevää. Tärkeätä Venäjälle on saada Suomen kamaralla tehdä tarpeelliset tukikohdat, linnoitukset yms., että Venäjän sotilasjohto pääsee organisoimaan Suomen maastoa.

Hyökkäys Venäjää vastaan voisi tapahtua joko Lapin kautta tai Etelä-Suomen rannikon kautta. Prologi: Tanskan salmet vihollisen hallintaan. Silloin vihollisvoi­mat voivat tulla Itämerelle. Mutta ensi tilassa on Suomen Lappi ja Norjan Atlantin rannikko. Siellä on vihollinen pysäytettävä.

Kysymys puolustusliitosta Neuvostoliiton ja Norjan välillä ei voi jäädä ulkopuolelle.

Jos me menemme puolustusliittoon, niin vaara, että Suomen alue joutuu sota­alueeksi, kasvaa suuresti.

Minä: –––

Pekkala yhtyy Heinrichsiin. Meidän joukoillamme ja aseillamme ei voi ollenkaan taistella.

Mutta mitä hyötyä Neuvostoliitolla olisi tästä sopimuksesta? Tähän ei muuta vastausta kuin Heinrichs. 1938 venäläiset sanoivat, että me annamme tarvikkeita ja apua suomalaisille. Heinrichsin analyysi on oikea. Ja siinä on tämän asian ikävä puoli. Lapissa alkaa kahina. Itämerellä tuskin. Nykyinen tilanne muistuttaa tilannetta v. 1939. Kun Neuvostoliiton taholta on tehty esitys, on suuren valtakunnan arvovalta kysymyksessä ja sen on vaikea perääntyä. Voi tulla vielä pahempaa. Neuvotella pitää, olkoon neuvottelujen tulos mikä tahansa.

Sihvo: Lapissa pystymme vastustamaan, jos saamme varustautua.

Kenraali Enckell: Tämä on poliittinen asia. Ei voi sanoa nej på rak arm⁶ Venäläisillä on nähtävästi valmis suunnitelma ja he tulevat jollakin tavalla ajamaan sen läpi. Jos sanomme nej, niin se herättää venäläisissä vihaa ja epäluulo meitä kohtaan kasvaa. Meidän täytyy pelastaa mitä voimme. Jos jotain varusteita täällä tullaan rakentamaan, niin venäläiset eivät saa tulla tänne, vaan me yksin sen rakennamme.

Mutta onko meillä oikeus neuvotella ainoastaan venäläisten kanssa? Eikö myös muiden, jotka ovat rauhansopimuksen allekirjoittaneet, pidä olla mukana?

Ministeri Enckell: Unkarilla ja Romanialla on myös samanlainen rauhansopimus eivätkä liittolaiset ole protestoineet.

Svento: Sopimuksen solmiaminen tietää sotilaallista yhteistoimintaa jo rauhan aikana. Kysymys on Suomen alueen hyväksi käyttämisestä. Kysymys on, miten voisimme garderata itsemme suunnitelmia vastaan ja tehdä vastaehdotuksen. Kysymys on rajoitettava ainoastaan Suomen territorioon.

Sihvo: Apua on saatava ainoastaan Suomen pyynnöstä. Meillä täytyy olla oikeus suunnitella liikekannallepanoa ja oikeus varustaa.

Heinrichs: Unkarin ja Romanian sopimuksen 1. artiklassa on määräys valmistamisesta sotaa varten.

Ministeri Enckell: Rauhansopimuksen artiklan 2 mom. ratkaisee Suomen aseman sodassa. Venäjällä on Suomeen nähden sotilaallinen intressi. Molotovin lausunto maaliskuussa 1940: Venäjä on täysin tyydytetty Suomen rauhalla. – Leningradin puolustus.

Pääministeri: Jos tällaiseen sopimukseen mennään, niin meidän on koetettava saada mahdollisimman suuria etuja.

Minä: Taloudelliset edut eivät vastaa niitä arvoja, joista nyt on puhe.

Sihvo: Venäjä tuskin etsii linnoitusalueita, vaan että Suomi on kytketty ja täyttää sitoumuksensa.

Sovittiin siitä, että kenraalit Heinrichs ja Enckell laativat muistion, jossa selvittävät niitä ajatuksia, joita on esitetty, ja käsittelevät asiaa myös muulta kannalta.

Sitten Pekkala, Enckell, Svento ja minä keskustelimme asian käsittelemisestä. Päätettiin, että asiaa ei viedä puolikypsänä hallitukseen eikä ulkoasiainvaliokuntaan.

Sventon mielestä ei ole erikoista kiirettä.

¹ Koko ehdotuksen lähtökohta on enemmän kuin ontuva.

² tarpeeton

³ onnettomuutta ennustavaa

⁴ ansoja

⁵ Miten kysymystä kääntelemmekin, niin meidän käy huonosti.

⁶ ei suoralta kädeltä.

2.3. Enckell kertoi:

Warren tänään Enckellin luona ja ilmoitti, että USA:n hallitus on synnerligen angelägen att¹ Suomen itsenäisyys bevaras². Vaikka me emme ole YK:n jäsenenä, niin meillä on 51. artiklan mukaan oikeus kääntyä sinne ja USA antaa kannatusta. Truman olisi valmis välittämään. Kysyi, miten on sisäinen asema.

Enckell oli vastannut, että ei ole epäilystä, että vaalit tulevat menemään säännöllisessä järjestyksessä. On tosin kommunistien taholta kuultu huhuja. Myös kommunistien aseista.

Warren oli kysynyt, voiko luottaa armeijaan.

Lopuksi Warren totesi, että me siis emme ole huolissamme sisäisestä asemasta.

Enckell ei ryhtynyt lähempään keskusteluun, sillä USA ei voi meitä auttaa.

¹ pitää erityisen tärkeänä, että

² säilyy

2.3. Kekkonen luonani. – Fagerholmin poissa ollessa hän hoitaa puhemiehen tehtäviä.

Minä kehoitin häntä hoitamaan eduskuntaryhmät, että käsittelevät asian, ennenkuin lähtevät viikon lopuksi pois.

Kysymys on neuvottelujen alkamisesta ja siihen vastaus: jaa tai ei. Sopimuksen sisältö on erikseen ja se tulee eduskunnan käsiteltäväksi aikoinaan.

3.3. kl. 11 SKDL:n lähetystö: Hertta Kuusinen, Kyllikki Kilpi, Myllymäki, Kujala, Pessi.

Antoivat ryhmän vastauksen puolustusliittoasiassa. Keskustelin n. tunnin ajan. Kävin läpi kohta kohdalta heidän vastauksensa.

3.3. kl. 2. Pekkala, ministeri Enckell, Svento, Sihvo, Heinrichs ja kenraali Enckell.

Jatkettiin eilistä kokousta.

Ensin luettiin kenraali Enckellin ja Heinrichsin lausunto.

Sihvo oli antanut minulle oman lausuntonsa ja hän luki sen ja esitti selvitykset.

Minä epäilin, eivätkö Sihvon ehdotukset mene yli rauhansopimuksen määräysten puolustusvoimien määrään nähden.

Svento oli samaa mieltä kuin minä. Englanti kenties tarttuisi asiaan, jos Sihvon ajatusta toteutettaisiin.

Pekkala = J.K.P. Sihvon esitykseen nähden. Rauhansopimus asettaa rajoituksia, jotka estävät Sihvon esittämän koneiston luomista.

Sihvo: Me emme tarvitse puolustussopimusta. Mutta jos meidän täytyy siihen mennä, niin silloin voi suunnitella niin kuin hän on esittänyt. Jos sota tulee, niin rauhansopimukset raukeavat.

Minä kerroin Ståhlbergin kannasta ja sanoin, että se lähtee samasta synkästä edellytyksestä kuin kenraalien lausunto, nimittäin siitä, että sopimus, oli se minkälainen tahansa, ei suojele meitä. Ståhlbergin mielestä olisi sentähden kieltäydyttävä neuvotteluista. Omasta puolestani olen edellyttänyt, että venäläiset kunnioittavat sopimusta, vaikka se olisi meidän kannaltamme hyväksyttävä.

Pekkala = J.K.P. Lappi eri asemassa.

Ei luullut, että päästään sopimuksesta. Stalinin kirje on kovin vakava. Emme voi kieltäytyä neuvotteluihin ryhtymästä. Hän ei pane suurta painoa eduskuntaryhmien mielipiteeseen. V. 1939 myös kaikki olivat vastaan, ja meni niin kuin meni.

»Ei tuumaakaan.» Olemme hyvin vakavan ja ikävän asian edessä.

Heinrichs myönsi, että heidän lausuntonsa sävy on aika synkkä. Mutta he ovat käsitelleet asiaa Unkarin ja Romanian sopimusten mukaisesti. Porkkalan alueen yhteydet Neuvostoliittoon on kovin tärkeä ja aktuaalinen kysymys. Se olisi selvitettävä.

Luettiin sopimusehdotus (minun ja Enckellin laatima).

Svento: Unkarin ja Romanian sopimukset johtavat synkkään johtopäätökseen.

»Analoginen» ei merkitse »samanlaista».

Jos Enckellin ja minun laatima sopimus onnistuisi menemään läpi, niin asia ei ole niin synkkä.

Neuvotteluihin on mentävä.

Meidän papereissamme ei saa näkyä Romanian sopimus. Meidän sopimuksemme täytyy olla sui generis.

Heinrichs: Meidän ehdotuksemme 1 artikla tekee vapauttavan vaikutuksen. Synkkyys ei riipu formuleerauksesta, vaan itse asiasta. Venäjä on pyrkinyt su­pistamaan meidän puolustusmahdollisuutemme minimiin. Tämän ohella Venäjän puolelta tuodaan esille huolestumista Suomen heikkoon puolustukseen. Suomea on puolustettava, mutta meillä ei ole Wehrfreiheit¹. Mutta puhutaan avuntarpeesta. Suomen omat puolustusvarat pidetään mahdollisimman pieninä ja varataan toi­ sille mahdollisuus varustaa Suomessa. Ensi sijassa pitäisi meidän esittää itsellemme oikeus puolustaa. Mutta Venäjä epäilee meitä.

Minä lausuin, että voi olla paras tuoda asiat esille rehellisesti.

Kenraali Enckell: Venäläiset ovat tällaisen sopimuksen tarpeessa – mutta ei Suomea varten. Sentähden venäläiset eivät anna perään, vaan tulevat viemään asian läpi. Joka tapauksessa venäläiset tulevat sekaantumaan, joka tapauksessa tulee inblandning i en eller annan form. Formuleringen kommer ej att skydda oss mot samarbete redan under freden.² – Hän ei kuitenkaan ole varsin pessimistinen, vaikka automaattisesti tulee konsekvenssina sopimuksesta konversationer³ ja jonkunlainen täytäntöönpanosopimus.

Men det är omöjligt att icke delta i förhandlingar.⁴ On otettava huomioon venäläisten epäluuloisuus. Jos näytämme hyvää tahtoamme, on meillä mahdollisuus sanoa stopp här⁵, ja antaa venäläisten katkaista neuvottelut.

Ministeri Enckell: Venäjä harjoittaa maailmanpolitiikkaa. Sopimusketjussa Suomi on aukko.

Päätimme jatkaa huomenna kl. 4. Heinrichs ja Enckell tarkastavat meidän sopimusehdotuksemme ja antavat lausunnon sen pohjalla.

Minä otan yhteyden Fagerholmin kanssa ja kehoitan ryhmiä käsittelemään asiaa ennen viikonloppua ja huomautan, että kysymys ei ole siitä, että sopimus olisi yhtäläinen kuin Unkarin ja Romanian sopimukset.

¹ puolustusvapautta

² sekaantuminen muodossa tai toisessa. Muotoilu ei suojele meitä yhteistyöltä jo rauhan aikana.

³ keskusteluja

⁴ Mutta on mahdotonta olla osallistumatta neuvotteluihin.

⁵ seis tässä

4.3. Enckellin sihteeri Tauren kertoi minulle, Enckellille ja Sventolle (antoi kirjallisen selostuksen):

»4-ro марта 1948 r. выйдя со службы ниже подписавшийся случайно встретил на Казарменнои площади с 3-ем секретарем Миссии СССР.

В разговоре секретарь Истомин сказал, что в ближайшем будущем отношения между СССР и Финляндией радикально изменятся и это из за того, что руководящие члены правых партий Финляндий заключили тайный договор с Америков и Англией против СССР. В этом принимали участие также векоторье члены Правительства Финляндии. Президент Паасякиви дал свое согласие на произшедшее. Одну из главнейших ролей играл Мин. Грвпенберг в Стокгольме, который ежедневно стоит в связи с Американским и Анrлиским посольством а также и с находящимися в Стокгольме Американскими и Авrлискими банкирами (Валленберг, Юнссон).

4.3.48 

Л. Таурен»¹

¹ »4 päivänä maaliskuuta 1948 allekirjoittanut tullessaan työstään tapasi sattumalta Kasarmintorilla SNTL:n lähetystön kolmannen sihteerin.

Keskustelun kuluessa sihteeri Istomin sanoi, että lähitulevaisuudessa SNTL:n ja Suomen suhteet tulevat radikaalisesti muuttumaan sentähden, että Suomen oikeistopuolueiden johtavat jäsenet ovat tehneet salaisen sopimuksen Amerikan ja Englannin kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Siihen ottivat osaa myös muutamat Suomen hallituksen jäsenet. Presidentti Paasikivi antoi tapahtuneelle suostumuksensa. Erästä tärkeintä osaa näytteli Tukholmassa oleva ministeri Gripenberg, joka on joka päivä yhteydessä Amerikan ja Englannin lähetystöihin, ja samoin Tukholmassa oleviin amerikkalaisiin ja englantilaisiin pankkiireihin (Wallenberg, Johnsson).

4.3.48

L. Tauren.»

Refl. Tämä on tosiaan hirmuista! Tällaisten kanssa meidän pitää olla yhteydessä ja koettaa tulla toimeen – ja aina tulevaisuudessa. Mikä tästä tulee?

3.3. Fagerholm luonani.

Pyysin häntä hoitamaan asian eduskuntaryhmien kanssa, että vastaavat ennen viikonloppua.

Luin Fagerholmille Ståhlbergin lausunnon.

Fagerholm sanoi, että Ståhlbergin kanta ei sovi. »Vi är för få.»¹

Fagerholm, joka oli samana päivänä palannut Tukholmasta Suomi-viikon avajaisista, kertoi, että Höglund oli eilen pitänyt puheen eräillä päivällisillä, hyvin kauniin puheen Suomelle, Suomen puolesta.

¹ »Meitä on liian vähän.»

3.3. illalla Kekkonen luonani.

Keskustelin hänen kanssaan puolustusliittoasiasta. Hän oli sitä mieltä, että minun kirjeessäni pitäisi sanoa jotain Suomen kansan mielialasta t.j.s.

Pyysin Kekkosta kirjoittamaan jonkun luonnoksen. Hän lupasi.

Luin Kekkoselle Ståhlbergin lausunnon.

Annoin hänen lukea myös Heinrichsin ja Enckellin lausunnon.

Kekkonen ei hyväksynyt Ståhlbergin lausuntoa. Kekkosen oma kanta oli: neuvotteluihin ryhtyminen ja sopimuksen tekeminen ei ole demokratian vastainen; ovathan Englanti, Ranska ym. tehneet tällaisia sopimuksia. Kun olemme pakon alaisena, niin sopimuksen tekeminen tuskin vähentää meidän good will’iämme. Mutta jos tähän sopimukseen nojaten tahdotaan koskea meidän demokr. laitokseemme, yrittää panna toimeen laittomat vaalit, vangitsemisia yms., niin silloin on meidän pantava lujasti vastaan. Muuten olisi neuvoteltava Suomessa, jotta ja sen kautta erilaisuus meidän ja eräiden muiden maiden välillä tulisi esille.

Kekkonen ei luottanut, että tämä sopimus pelastaisi meidät pitkäksi aikaa. Voi mennä siihen, että emme voi seurata tätä tietä. Mutta nyt tämä tie on laillinen ja demokraattinen.

4.3. Jern ja Meinander ilmoittivat ruotsalaisen ryhmän kannan. Pyysin saada sen kirjallisesti.

4.3. Pekkala, Enckell, Svento, Sihvo, kenraalit Heinrichs ja Enckell (jatkoneuvottelu).

Heinrichs luki lausuntonsa uudesta sopimusehdotuksesta.

Gen. Enckell: luki oman lausuntonsa. (kts. lausuntoja)

Minä luin uuden ehdotuksen 1 artiklaksi, jossa sanotaan, että Neuvostoliitto antaa apua meidän pyynnöstämme.

Heinrichs: Jos vihollinen tulee Pohjois-­Suomessa Päijänteen linjalle, niin Venäjän apu automaatt. Mutta me voimme pyytää jo sitä ennen. Lapissa venäläisille vapaat kädet.

Minä luin Ståhlbergin ehdotuksen vastaukseksi.

Svento: ei riskeeraisi käyttää Ståhlbergin lausuntoa ainakaan siinä muodossa. Se ei tule herättämään luottamusta. Venäläiset eivät luota meihin, muuten eivät tahtoisi tätä sopimusta. Ei hyväksy Ståhlbergin ehdotusta.

Heinrichs arvosteli Ståhlbergin lausuntoa.

Sihvo = Heinrichs.

Gen. Enckell: fullst. negativt svar skulle medföra för Finland svår kris.¹ Venäläisillä voi olla valmis suunnitelma Suomeen nähden. Meidän täytyy osottaa hyvää tahtoa. Meidän kantamme: asialliset ja psykologiset motiivit. On koetettava saada paras ulos huonosta tilanteesta. Venäläisillä on nyt maailman programmi, jota he panevat täytäntöön.

Ministeri Enckell: Tämä on prestige­kysymys Venäjälle. Olisi Venäjälle suuri loukkaus, jos Suomi kieltäytyisi neuvotteluista. Me emme voi olla suostumatta neuvotteluihin ja niissä on esitettävä ehdotus, joka meidän kannaltamme on hyväksyttävä. Venäjän sotilaalliset intressit.

Sihvo: Luonnoksen mukainen sopimus antaisi meille suhteellisen turvan. Tällä hetkellä emme tiedä, onko Venäjällä meitä kohtaan pahoja taka-ajatuksia.

Ministeri Enckell: Sopimus on registroit. YK:ssa. Sen kautta se saisi jonkunlaisen sanktion. Meidän täytyy olla sen verran optimistisia, että Venäjä tulee pitämään sopimuksen.

Gen. Enckell: Stalinin vastaus olisi 1939 politiikkaa. Ligger i ryska blodet², että katsoo Suomen kuuluvan heidän vaikutukseensa.

Heinrichs: Jos sopimuksesta saadaan tyydyttävä, niin kysytään, onko oletettava, että venäläiset tulevat toimimaan sen hengessä? Tähän ei voi antaa vastausta. Mutta Suomi on Neuvostoliiton luottamuksen tarpeessa, ja sen saavuttamiseksi voi sopimus olla välttämätön. Jos onkin pakko suostua neuvotteluihin, niin Romanian ja Unkarin sopimusta ei voi hyväksyä. Jos Romanian ja Unkarin sopimusta ei voi hyväksyä, niin myönteinen vastaus voi antaa aihetta vakaviin seurauksiin, ellei jo tässä vastauksessa ole selvästi esiintuotu, että me ryhdymme neuvotteluihin, mutta toisella kuin esitetyllä pohjalla. Jos vastataan yksinkertaisesti myöntämällä, voi käydä vaikeaksi neuvotteluissa. Sentähden olisi jo vastauksessa sanottava: 1) Pieni Suomi ei voi omaksua resiprositeetin ajatusta; 2) Yhteiset valmistelut rauhan aikana eivät tule kysymykseen; 3) Sotatapauksessa avun lähettäminen ei tapahdu automaattisesti, vaan jää riippumaan Suomen hallituksen pyynnöstä paitsi kenties erikseen määrättävässä tapauksessa. Silloin olisimme rehellisiä. Muuten voi olla, että menemme neuvotteluihin aivan toisilla edellytyksillä kuin Stalinin kirjeessä on tarkoitettu. Voi olla merkitystä, tukahtuuko vaalien käyttäminen puutteellisen ja väljän sopimuksen johdosta vai suoranaisena sopimuksen rikkomisena.

Ulkoasiainvaliokunnan kokous lauantaina kl. 2 linnassa.

¹ Kenr. Enckell: täysin kielteinen vastaus aiheuttaisi Suomelle vaikean kriisin.

² On venäläisellä veressä,

4.3. Enckell kertoi minulle keskustelleensa Scottin kanssa, joka oli sanonut, että on aivan samantekevää, mitä sopimukseen kirjoitetaan, sillä venäläiset tekevät mitä tahansa. Hän oli yleensä kansainvälisistä sopimuksista sitä mieltä, että niiden merkitys on pieni.

Scott oli lausunut, että hänen mielestään neuvottelujen pitäisi olla Helsingissä.

4.3. Sosialidemokraattisen ryhmän lähetystö: Peltonen, Lumme ja Leskinen – toi sosialidemokraattisen ryhmän vastauksen. Ilmaisivat tyytyväisyytensä, että olivat saaneet perehtyä asiaan ja esittää mielensä.

Ryhmä oli ollut yksimielinen kannastaan. Samoin myös sosialidemokraattinen työväki yksimielinen, samalla kannalla kuin ryhmä.

4.3. Kekkonen kertoi ryhmän neuvotteluista.

5.3. Kokoomuspuolueen ryhmän puheenjohtaja Salminen, varapuheenjohtaja Turja, Kyllikki Pohjala ja Ahmavaara toivat kokoomuspuolueen ryhmän lausunnon.

Ilmoittivat, että ryhmä oli ollut yksimielinen.

5.3. Tohtori Söderhjelm tuli luokseni: Oli keskustellut Fagerholmin kanssa.

Söderhjelm sanoi kiivastuneensa siitä, että kokoomus on neuvotteluja vastaan. Kokoomusryhmä ajattelee ainoastaan vaaleja. Asiat on hoidettava ulospäin joustavasti. Tämä on Venäjän puolelta maailmanpolitiikkaa. Pieni Suomi ei voi sanoa »ei». Jos sanotaan »ei», niin idästä tulee uusi korvapuusti. Ei voi mennä neuvotteluihin vastahakoisesti, vaan olisi mentävä »nätisti» ja koetettava tulla toimeen venäläisten kanssa. Silloin kenties saamme pitää autonomiamme, sillä muuta meidän itsenäisyytemme ei ole.

5.3. Koivisto, maalaisliiton ryhmän puheenjohtaja, ja Saukkonen sihteeri toivat ryhmän lausunnon.

Koivisto sanoi, että ryhmä tulee lojaalisti suhtautumaan eikä tule vetäytymään pois valtuuskunnan jäsenyydestä.

5.3. Edistyspuolueen ryhmän puheen­ johtaja Kauppi ja Heiniö toivat vastauksen.

Kauppi sanoi heidän pelkäävän sitä, et­tä mennään neuvotteluihin, mutta sitten ei tule tulosta.

Ilmoittivat, että ryhmä on ollut yksimielinen.

5.3. Enckell kertoi puhuneensa Savonenkovin kanssa Istominin ja Taurenin keskustelusta, mutta ei ilmoittanut heidän nimiään.

Savonenkov oli sanonut kuulleensa samasta huhusta, josta Istomin oli kertonut. Mutta ei ollut vastannut mitään, vaan sanonut ainoastaan, että: »без огня не дыма»¹ – Tätä oli toistanut ja samoin toistanut: »Itse tiedätte parhaiten, mitä täällä tapahtuu.»

Enckell oli voimakkaasti protestoinut tällaisia huhuja vastaan ja ilmoittanut, että niissä ei ole mitään perää, mutta Savonenkov ei ollut ollenkaan reagoinut, vaan ainoastaan toistanut edellä mainitut sanansa.

Savonenkov kieltäytyi sanomasta mitään: »посмотрите, что у вас делается.»²

Refl. Tämä on hirmuista! Miten tällaisten ihmisten kanssa voi tulla toimeen?

¹ ei savua ilman tulta.

² »Katsokaa mitä teillä on tekeillä.»

5.3. Österholm toi ruotsalaisen ryhmän vastauksen kirjallisesti.

Oli palannut juuri Ruotsista Suomen-­viikon alkajaisista. Ruotsissa on eri mielipiteitä Suomen kohtalosta – suuri huoli ja pelko, että menetetään kaikki. Mutta kaikki, joiden kanssa keskusteli Ruotsissa, olivat sitä mieltä, että Suomi ei voi kieltäytyä neuvotteluista.

6.3. Ulkoasiainvaliokunta linnassa: Pekkala, Enckell, Svento, Kilpi, Heljas ja Leino.

Minä luin ryhmien vastaukset.

Enckell lausui, että ei voi puhua Suomen neutraliteetista, koska rauhansopimuksen määräykset Porkkalasta tekevät sen mahdottomaksi. Suontausta ja Idman olivat olleet samaa mieltä. Siis Suomi ei voi olla absolut neutrat¹.

Minä sanoin, että en ole selvillä tästä kansainvälisestä probleemista. Se on selvitettävä. Nyt on otettava esille kysymys neuvotteluista.

Svento: Olisi mentävä neuvotteluihin ja tehtävä oma esitys.

Minä: Olen sitä mieltä, että neuvotteluihin mennään, ja teemme ehdotukset, jotka soveltuvat Suomen oloihin. Olen samalla kannalla kuin haastattelussani helmikuussa 1947. Meidän on lähetettävä valtuuskunta neuvottelemaan ja koetettava saada aikaan hyväksyttävä sopimus ja ajettava asia loppuun asti positiiviseen tulokseen.

Leino: Eduskunnan enemmistön kanta ei vastaa minun kantaani helmikuussa 1947. Tšekkoslovakian sopimus. Meillä täytyy olla jonkunlainen ehdotus mukanamme. On muuten= J.K.P.

Pekkala: Nykyisen hallituksen asema on tässä asiassa kestämätön. Stalin on tarkoittanut täyttä totta. Asia täytyy ottaa vakavasti. On muistettava vuoden 1939 tapaukset. Ainoastaan SKDL:n vastaus on tässä asiassa selvä. Kaikki muut ovat kielteisellä kannalla. Luonnollisin ratkaisu olisi, että ne, jotka ovat antaneet kielteisen vastauksen, tulisivat hallitukseen ja hoitaisivat asiat. Eduskunnan valtava enemmistö on jokaista sopimusta vastaan.

Kilpi: Ei ole aivan niin pessimistinen kuin Pekkala. Ryhmät ovat kiinnittäneet huomionsa ainoastaan Romanian ja Unkarin sopimuksiin. Ei ole ajateltu, että Suomi antaisi oman ehdotuksen. Vaalien läheisyys on vaikuttanut asiaan. On = Svento ja J.K.P.

Minä sanoin, että kahdelta taholta, joissa vastustetaan sopimusta, lähdetään siltä kannalta, että Neuvostoliitto ei tule pysymään sopimuksessa, vaan tulisi rikkomaan rauhansopimuksen, jos me emme tee niin ja niin. Tätä minä en hyväksy, ja se on loukkaus Neuvostoliittoa vastaan. Minä tahtoisin panna vastalauseen sellaista puhetta vastaan.

Pekkala: Ei pelkää, että venäläiset hyökkäisivät meidän päällemme. Se pahentaisi välejä ja venäläisillä on monta keinoa tehdä meille vaikeuksia. Ei myöskään pelännyt, että Neuvostoliitto ei pitäisi sopimusta, jonka tekee. Mutta pelkää, että eduskunta ei hyväksy sopimusta. Ei kuitenkaan vastustanut, että lähdetään neuvottelemaan.

Minä: Jos saamme kunnollisen sopimuksen, niin kyllä ajamme sen läpi eduskunnassa.

Heljas: Eduskunnan enemmistön kanta on puolueettomuuden kanta ja sotilasliittoa vastaan. Suurin syy kielteiseen kantaan on Romanian ja Unkarin sopimukset. Tällaisia sopimuksia eduskunta ei hyväksyisi. Ryhmät eivät voi sanoa lopullista kantaa, kun ei ole valmisteltu sopimusehdotusta. Maalaisliiton ryhmän kantaan vaikutti juuri Romanian ja Unkarin sopimukset.

Leino: Jos presidentti ja hallitus saavat aikaan sellaisen sopimuksen kuin on tarkoitus, niin eduskunta sen hyväksyy. Neuvostoliitto ei tänne hyökkää rauhansopimuksen jälkeen.

Enckell luuli vaalien vaikuttaneen ryhmien vastauksiin.

Res.

Päätettiin vastata myönteisesti kysymykseen neuvottelujen alkamisesta.

Neuvottelupaikka.

Minä: Moskovan puolesta puhuu se, että kaikki venäläiset suurmiehet ovat Moskovassa, ja on luultavaa, että jos neuvotellaan Helsingissä, niin tänne tulee pienempiä miehiä, joilla ei ole muuta oikeutta kuin seurata ohjeita, ja se haittaa oikeita neuvotteluja. Jos Helsinkiin tulisi suurempi herra, niin hän voisi olla täällä ainoastaan päivän tai pari ja se estäisi neuvotteluja. Toiselta puolen Helsingissä voisimme olla kosketuksissa koko neuvottelujen ajan.

Pekkala: Minun esittämistäni syistä on parempi neuvotella Moskovassa.

Heljas: Teknilliset vaikeudet ovat suuremmat Moskovassa. Myös psykologisesti Moskova tekee Suomen kansaan huonon vaikutuksen.

Mutta kuitenkin on kenties paras = J.K.P. ja Pekkala.

Res.

Kysymys neuvottelupaikasta lykättiin maanantaiksi.

Valtuuskunnan kokoonpano

maanantaiksi.

Leino tahtoo, että valtuuskunnassa olisi yksinomaan hallituksen jäseniä.

Sitten keskusteltiin Istominin häväistysasiasta, olisiko siinä ryhdyttävä toimenpiteisiin.

Jätettiin tällä kertaa.

¹ ehdottoman puolueeton

5.3. ennen presidentin esittelyä otin puheeksi huhut, joita levitetään siitä, että eduskuntavaaleja ei tulisi pidettäväksi. Sanoin, että tällaiset huhut ovat merkillisiä ja vahingollisia.

Pääministeri sanoi, ettei hän ollut kuullut mitään tällaisista huhuista. Pitäisi saada tietää, mistä ne ovat peräisin.

Leino sanoi, ettei hän ollut kuullut mitään tällaisista huhuista. Pitäisi saada tietää, mistä ne ovat peräisin.

Minä sanoin, että kun huhuja pannaan liikkeelle, niin ne pannaan liikkeelle sillä tavalla, että ei saa tietää, mistä ne ovat peräisin.

Hiltunen lausui, että hän on monelta taholta kuullut tästä asiasta ja häneltä on moni kysynyt näistä huhuista.

Minä pyysin pääministeriä kääntämään tähän asiaan huomionsa ja kehoitin sisäministeriä järjestysvallan päällikkönä pitämään silmällä tätä asiaa. Kehoitin myös kaikkia valtioneuvoston jäseniä tarkkaavaisesti seuraamaan näitä huhuja ja tarpeen vaatiessa ottamaan asian esim. iltakoulussa esille ja ryhtymään toimenpiteisiin, jos on tarve. Jos tällaisia huhuja esiintyy, voi valtioneuvosto esim. julkisesti ne kumota.

7.3. Enckell luonani. Kertoi ryövärijuttuja.

Wahlfors (tämä vanha juorukello) oli ollut eilen van der Vlugtin luona päivällisillä. Siellä oli ollut myös Warren, joka oli sanonut Vlugtille saaneensa juuri raportin siitä, että Savonenkov oli käynyt eilen minun, presidentin, luona, ja ilmoittanut, että on tarpeetonta lähettää valtuuskuntaa, koska sopimuksen teksti on valmis allekirjoitettavaksi.

Venäläiset levittävät samanlaisia huhuja kuin Istomin oli puhunut Taurenille.

Refl. Mitä tässäkin on takana? Savonenkov ei ole käynyt minun luonani. – Enckell oli aivan pelästyksissään.

7.3. illalla olin yli kaksi tuntia Ståhlbergin luona.

Keskustelimme ensin puolustussopimusasiasta.

Ståhlberg oli entisellä kannallaan, että neuvotteluihin ei olisi ryhdyttävä. Hän sanoi, että sopimuksen sisältö on toisarvoinen asia. Venäläiset tulevat kiristämään mitä tahansa. He tulevat tekemään, mikä heille on edullista, kuten olivat tehneet tähänkin asti, esim. sotakorvausasiassa. Mutta tällainen sopimus, joka sisältää aseellisen avun sopimuksen, on meille niin tuhoisa, että sitä ei pitäisi hyväksyä. Se erottaa meidät avunsaannista lännestä päin ja se antaa kommunisteille astinlaudan mennä yhä pitemmälle. Eduskunnan enemmistö on sotilassopimusta vastaan. Meidän olisi annettava kielteinen vastaus ja pyydettävä, että venäläiset ottaisivat takaisin tarjouksensa. Jos neuvotteluihin mennään, niin ei pidä suostua mihinkään sotilaalliseen sopimukseen. Rauhansopimuksessa venäläisillä on kaikki, mitä he tarvitsevat. Uusi sopimus toisi meille lisävelvollisuuksia sen lisäksi, mitä rauhansopimus sisältää: häiriöitä sisäisiin oloihin ja hävittäisi suhteemme länsivaltoihin ja Pohjolaan. On paljon vaikeampi kieltäytyä myöhempiä sopimuksia tekemästä, joilla tämä sopimus pannaan täytäntöön.

Minä esitin omia näkökantojani ja sanoin aikoneeni pyytää häntä jäseneksi valtuuskuntaan, joka menee Moskovaan.

Ståhlberg vastasi, että kun hän on sillä kannalla kuin oli sanonut, hänen on mahdotonta suostua valtuuskunnan jäseneksi. Sanoi, että sihteerien joukkoon kenties voisi tulla ja käyttää jossakin. Minä sanoin, että se ei hyvin käy päinsä.

8.3. Ulkoasiainvaliokunta. Kaikki läsnä.

Minä kerroin käynnistäni Ståhlbergin luona ja esitin Ståhlbergin mielipiteen.

Sitten keskusteltiin neuvottelupaikasta ja sen ohella asiasta yleensä.

Minä huomautin, että meidän pitää ottaa huomioon se mahdollisuus, että neuvotteluissa ei päästä tulokseen, vaan ne raukeavat. Omasta puolestani en voi mennä pitemmälle kuin mitä haastattelussa helmikuussa 1947 olen lausunut.

Svento myönsi, että asema tulee ikäväksi, jos neuvottelut raukeavat. Pitäisi jo ennakolta diplomaattista tietä antaa jotain tietoa meidän ehdotuksestamme.

Enckell katsoi, että analoginen ei ole = samanlainen. Molotov puhui Moskovan delegatiolle Tsekkoslovakian sopimuksesta ja myös Zdanov v. 1945. Stalinin kirjeessä sanotaan diskutera den tyska aggressionen¹. Sentähden voidaan päästä tulokseen.

Leino viittasi Kekkosen haastatteluun, joka on mm. tämän päivän Vapaassa Sanassa. – Meidän on mentävä Moskovaan ja siellä vasta voidaan todeta, mistä on kysymys. Sen jälkeen voidaan myös palata Helsinkiin saamaan uusia ohjeita. –

Olimme yksimielisiä, että pysytään eilisessä päätöksessä, että neuvotteluihin mennään.

Keskustelupaikka:

Katsottiin, että Moskova on paras.

Neuvottelukunta:

Pekkala: Ei voi lähteä, koska hänen täytyy joka päivä olla lääkärin hoidossa. Esitti, että minä, presidentti, menisin.

Enckell kannatti Pekkalan ehdotusta. Minun menoni olisi kohteliaisuus Stalinia kohtaan.

Leino kannatti myös Pekkalan ehdotusta. Tekisi hyvän vaikutuksen, jos presidentti menisi mukaan. Silloin voitaisiin maan ja kansan parhaaksi parhaiten hoitaa asia. Presidentti ei kuitenkaan valtuuskunnan puheenjohtajana.

Pekkala esitti Leinoa yhdeksi jäseneksi.

Leino pyysi päästä ja esitti Hertta Kuusisen, SKDL:n ryhmän puheenjohtajan.

Heljas: Pitäisi olla jäseniä kaikista ryhmistä ja että ryhmät itse valitsisivat.

Leino: Pääministerin pitäisi olla mukana.

Neuvottelukunnan kokoonpano lykättiin huomiseksi.

Sitten minä annoin kappaleen luonnosta kirjeeksi.

¹ keskustella Saksan aggressiosta

8.3. Valtioneuvosto. Kaikki läsnä. Minä esitin ensin Kairan lausunnon Suomen puolueettomuudesta.

Sitten otettiin esille kysymys neuvotteluihin ryhtymisestä:

Pääministeri: Ulkoasiainvaliokunta ja asiantuntijat myös olleet yksimielisiä siitä, että neuvotteluihin on mentävä.

Kallinen lausui, että hän, periaatteellisista syistä, on sotilasliittoa koskevia neuvotteluja vastaan.

Härmä: Neuvotteluihin on mentävä.

Takki, Kaijalainen, Vesterinen, Törngren, Hiltunen, E. Pekkala, Murto, Janhunen olivat samaa mieltä, että neuvotteluihin on mentävä.

Vilhula: Neuvotteluihin on mentävä, mutta ryhmien näkökohdat on otettava huomioon.

Viding: Rauhansopimuksen pitäisi olla riittävä. Mutta koska Neuvostoliitto haluaa lisäsopimuksia, niin ei voi kieltäytyä. Mutta maamme erikoisasema on otettava huomioon sopimuksen sisältöön nähden.

Yksimielisesti päätettiin mennä neuvotteluihin.

Minä sanoin ajatelleeni seuraavia: Fagerholm, pääministeri, Enckell, Svento, Leino, Kekkonen ja Söderhjelm.

Neuvottelupaikka:

Päätettiin yksimielisesti suostua Moskovaan.

Hiltunen kysyi, voisinko minä myös mennä Moskovaan.

Pääministeri, Törngren, E. Pekkala, Takki, Härmä toivoivat myös, että minä menisin Moskovaan.

Minä lausuin, että presidentin on vaikea mennä mukaan. On myös otettava huomioon se mahdollisuus, että ei synny mitään sopimusta. Presidentti ei voi olla valtuuskunnan jäsen. On paras, että presidentti on ulkopuolella neuvotteluja.

Vesterinen: Olisi kyllä hyvä, jos presidentti olisi mukana, mutta jos ei tule tulosta, niin syntyy ikävä tilanne.

Valtuuskunnan kokoonpano sekä kysymys minun menostani lykättiin.

Sitten minä luin luonnoksen vastauskirjeeksi Stalinille.

Istunnon jälkeen keskustelin Enckellin ja Sventon kanssa.

Huomautin, että jos ei tule tulosta, olisi kovin paha, jos minä olisin mukana. Sanoin, että heidän ei pidä kannattaa minun menoani. Ei myöskään ole varmaa, saisinko minä mitään aikaan Moskovassa.

9.3. Ulkoasiainvaliokunta. Neuvottelukunta:

Minä ilmoitin, että Fagerholm oli minulle ilmoittanut, että hän ei voi lähteä Moskovaan. Esitti tilalleen Peltosta.

Heljas katsoi, että myös kokoomuspuolueesta pitäisi olla jäsen.

Svento: Ei voi käsittää, minkälainen rooli olisi henkilöllä, joka lähtee Moskovaan vastustamaan kaikkia sopimuksia.

Jos Peltonen tulee, niin hänen pitää suostua kannattamaan ohjeita ja siis noudattamaan minun ohjelmaani.

Pekkala epäili, voiko hän lähteä terveytensä vuoksi. Epäili, tokko Peltonen voi tulla jäseneksi.

Kilpi = Pekkala.

Leino sanoi paremmin hyväksyvänsä Peltosen kuin Fagerholmin, joka on kovin paljon länteen kallistuva.

Minä: Jos pääministeri ei voi mennä, niin Enckell on puheenjohtaja. Sventon täytyy myös mennä.

Minä lausuin, että kun kokoomuspuolue on neuvotteluja vastaan, on vaikea ottaa heitä mukaan.

Leino oli samaa mieltä.

Sitten minä puhuin Peltosen kanssa, joka tuli linnaan. Peltonen sanoi, että hän ei kannata Unkarin ja Romanian sopimusta, mutta muuten hän, jos tulee valtuuskuntaan, kannattaa niitä ohjeita, jotka valtuuskunnalle annetaan.

Leino muuten pyysi päästä eroon valtuuskunnan jäsenyydestä ja ehdotti sijaansa SKDL:n ryhmän puheenjohtajaa Hertta Kuusista.

Minä sanoin, että ottaen huomioon kotimaan olot ja mahdollisuuden saada tämä asia läpi kotimaassa, jossa on suuria vaikeuksia, pidän Leinon tarkoituksenmukaisena.

9.3. Valtioneuvoston istunto.

Leino pyysi edelleen päästä pois valtuuskunnasta.

Murto ja Janhunen kannattivat häntä ja sanoivat että eduskuntaryhmän itse pitäisi saada määrätä, kuka siitä tulee valtuuskuntaan.

Minä vastasin, että minä määrään ja minä en ole ottanut huomioon maalaisliiton ryhmän ehdotusta, että siitä tulisi Heljas, vaan aion nimittää Kekkosen. Samalla tavalla minä määrään Leinon SKDL:n ryhmästä.

Sitten virallisessa istunnossa minä nimitin neuvottelukunnan:

Pääministeri Pekkala, Enckell, Leino, Peltonen, Kekkonen, Söderhjelm.

Lopuksi luin valtioneuvostolle vastauskirjeen Stalinille (kts. sitä).

10.3. Neuvottelukunnan kokous. (Linnassa)

Minä luin ohjeiden ensimmäisen luonnoksen.

Peltonen katsoi, että eduskunnan ulkovaliokunnalle olisi annettava tilaisuus esittää kantansa.

Idman lausui, että ohjeissa lausuttu kanta, että Neuvostoliitto voi antaa apua

»Suomen pyynnöstä», on aivan oikea periaate. Myös garantiasopimuksissa on periaate, että ainoastaan toisen pyynnöstä toinen lähettää sotavoimiaan toisen avuksi. – 

– Asian käsittely lykättiin seuraavaan päivään.

Keskusteltiin vielä asiantuntijoista ja valtuuskunnan henkilökunnasta.

10.3. Skog ja Aaltonen luonani.

Skog: Osa porvarillisista ryhmistä on jäänyt pois valtuuskunnasta. Se jakaa kansan kahteen osaan. Kokoomuspuolueen pitäisi olla mukana Moskovassa.

Sitten Skog kertoi, että Suomessa on aineksia, jotka koettavat johtaa asiat meille samaan suuntaan kuin Tšekkoslovakiassa. Valtiovallan pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että levottomat ainekset eivät pääse tekemään pahojaan. Poliisilaitoksella on avainasema. Kommunistien lähetystöjä on käynyt esittämässä vaatimuksiaan puolustussopimusasiassa ja esittänyt uhkauksia. Järjestyksen ylläpitämiseen olisi kiinnitettävä huomiota ja oltava valppaina.

Minä vastasin, että minä olen myös huolestunut, mutta minä en voi tehdä juuri mitään. Mutta lupasin puhua Vesterisen ja pääministerin kanssa.

10.3. Vesterinen luonani.

Puhuin hänelle siitä, mitä Skog ja Aaltonen olivat kertoneet ja puhuneet.

Vesterinen lupasi koettaa toimia asiassa.

11.3. Kekkonen luonani.

Kerroin hänelle, että Enckellin voimat ovat hyvin heikot, ja kehoitin häntä olemaan Moskovassa valveilla ja katsomaan, että asia ei siellä mene onnettomasti.

Huomautin, että nyt emme voi valtuuskunnalle esittää viimeisiä ehdotuksiamme, kun valtuuskunnassa on mukana kommunisti ja on pelättävissä, että hänen kauttaan kaikki tulee venäläisten tietoon.

Huomautin, että valtuuskunta ei saa mennä pitemmälle kuin ohjeet sisältävät. Jos on joitakin muodostuksia tehtävä, niin heidän on saatava uudet ohjeet Helsingistä, ennen kuin puhuvat venäläisille, ja vasta saatuaan uudet ohjeet esitettävä uusi ehdotus venäläisille tai vasta uudet ohjeet saatuaan voivat suostua venäläisten ehdotuksiin, jotka menevät alkuperäisten ohjeiden ulkopuolelle.

Myös huomautin, että jo Helsingissä on valmistettava lausunto, jonka ensiksi esittävät Moskovassa.

On myös syytä Moskovassa esittää, millainen eduskunnan ja kansan mielipide on. Siihen voi nojautua.

12.3. presidentin esittelyn edellä puhuin M. Pekkalalle siitä, mitä Skog ja Aaltonen olivat minulle kertoneet kommunistien valtauksen uhasta. (En maininnut Skogin ja Aaltosen nimiä.) Kehoitin häntä valvomaan tätä asiaa.

Pekkala lupasi ottaa asian esille iltakoulussa.

11.3. Valtuuskunnan kokous.

Käytiin läpi minun luonnokseni ohjeiksi

– II laitos.

2 kohta 3 mom. (joka on pääkohta):

Peltonen: Tämä kohta sisältää sotilasliiton. Se tulisi tekemään meille vaikeuksia läntisten maiden taholta taloudellisessa suhteessa. Sosialidemokraattien ryhmä on nimenomaan varautunut, että ei ole tehtävä sotilasliittoa. Sentähden hän ei voi olla mukana. Ainoastaan ystävyydensopimus voidaan tehdä. Voimme vakuuttaa, että tulemme taistelemaan oman maamme puolesta. Sotilassopimuksen tekeminen olisi kohtalokas.

Kekkonen: Jos asetutaan Peltosen kannalle, niin matka Moskovaan on tarpeeton. Tämän kautta asia tulee uuteen vaiheeseen.

Minä lausuin, että minäkin mieluimmin tahtoisin, että mitään tällaista sopimusta ei tarvitsisi tehdä. Mutta Stalinin kirje sisältää ehdotuksen neuvotteluista sotilassopimuksesta. Me emme voi mennä Moskovaan ja ilmoittaa, että emme tahdo siitä neuvotella. Jos saamme sentapaisen sopimuksen kuin me olemme suunnitelleet, niin saamme olla tyytyväisiä.

Peltonen huomautti, että hän oli sanonut minulle, että hän ei hyväksy Unkarin ja Romanian sopimusta.

Minä lausuin, että ohjeiden sisältämä sopimus ei ole Unkarin eikä Romanian sopimus, vaan on toisenlainen, Suomen erikoisten olojen mukaan suunniteltu.

Peltonen: Kun tämä sopimus olisi meille länsivaltoihin nähden vaarallinen, niin meidän ei pitäisi hyväksyä sitä. Emme saisi ulkomailta luottoa. Meidän tulee puolustaa itseämme hyökkäystä vastaan omilla voimillamme. Myös YK:n avulla ja kautta.

Idman katsoi, että jos sopimukseen tulee »meidän pyynnöstämme», niin se estäisi meitä saamasta luottoa.

Söderhjelm oli samaa mieltä kuin Idman.

Kekkonen: Ellei sopimukseen hyväksytä 2 kohdan 3 momenttia, niin matka Moskovaan on tarpeeton. Jos sopimukseen tulee »Suomen pyynnöstä», niin se on sellainen vakuutus meidän toimintavapaudestamme, että meidän asemamme länsi­valtojen silmissä vahvistuu. Meidän pitää pyytää sen valtion apua, jonka intressissä on, että vihollinen ei pääse läpi meidän maamme kautta.

Pekkala: Jos sota syttyisi ja joku hyökkäisi meidän kauttamme Neuvostoliiton päälle eikä meillä olisi sopimusta, niin Neuvostoliitto ei odottaisi kädet ristissä, vaan toimisi nopeasti oman harkintansa mukaan.

Peltonen: Joko on sopimus tai ei, niin Neuvostoliitto ajaa asiansa läpi mielensä mukaan. Mutta nyt sopimuksenteolla olisi suuri merkitys. Meillä ei ole syytä tarjota pitkälle meneviä ehdotuksia, vaan tehdä oma esityksemme (s.o. ilman sotaliittoa).

Kekkonen: Nyt on kysymys siitä, miten pitkälle voimme mennä Neuvostoliiton esitykseen nähden.

Peltonen: Neuvostoliitto ei välitä paljon meidän puolustusvoimistamme. Kenties Neuvostoliitto tyytyisi nyt jonkunlaiseen sopimukseen.

Leino: Jos on sodan syttyessä sellainen hallitus, joka ei pyydä apua Neuvostoliitolta. Sentähden tämä kohta pitäisi jollakin tavalla selventää.

Pekkala: Jos ollaan sillä kannalla, että mitään sopimusta ei ole tehtävä, niin asema on mahdoton.

Enckell: Jos sota syttyy, niin Venäjä ei voi odottaa Suomen hallituksen pyyntöä.

Heinrichs: Venäläiset eivät tällä alotteella eikä viittauksella Romanian ja Unkarin sopimuksiin tarkoita sitä, että he saisivat meidän sotavoimistamme apua. Suomen puolustusvoimat, rauhansopimuksen kautta rajoitetut, eivät kykene torjumaan suurta hyökkäystä Suomen kautta Neuvostoliittoa vastaan. Koko alotteen takana on venäläisten puolelta saada takeet siitä, että me sotatapauksessa otamme vastaan apua. Venäjä ei voi tyytyä siihen, että me tahdomme puolustaa, vaan sen täytyy olla vakuuttunut siitä, että meidän perustamme kestää.

Idman: Meidän olisi sotatapauksessa it­ se tehtävä pyyntö avusta, mutta olisi määrättävä, milloin pyyntö on tehtävä. Suomen hallituksella täytyy olla jotain määräysvaltaa.

Kekkonen hyväksyy minun ohjeeni 3. kohdan. Eduskunnassa on vaikea saada sitä läpi.

Enckell sanoi, että nykyiset sodat alkavat äkkiä, muutamissa tunneissa, mutta siihen vastasi Idman, että ennenkuin sota tulee meidän maahamme, ottaa se aikaa.

Lopuksi hyväksyttiin minun ehdotukseni 2 kohta, kaikki 3 mom.

Ohjeiden 3 kohta: Hyväksyttiin asiallisesti. 

4 kohta 2 mom. pois.

5 kohta

Hyvä.

6 kohta (konsultatio):

Söderhjelm: Olisi jätettävä sellainen mahdollisuus, että jotain tämäntapaista pitää ottaa ohjeisiin.

Päätettiin, että jos sopiva formuleraus löydetään, otetaan jotain neuvotteluista (konsultatiosta).

7 kohta

Hyvä. 

8 kohta

(Sopimuksen voimassaoloaika).

Suontausta: Mongolian sopimus on tehty 10 vuodeksi.

Harkitaan.

9 kohta

Selvä.

Sitten päätettiin valmistaa sopimusehdotus näiden ohjeiden perusteella ja asetettiin sitä varten alajaosto: molemmat ulkoministerit, Kekkonen ja Söderhjelm.

Suontausta laatii ehdotuksen.

12.3. Alajaoston kokous.

Enckell, Svento, Kekkonen, Söderhjelm, Suontausta, Heinrichs, kenraali Enckell.

Käytiin läpi Suontaustan laatima ehdotus sopimukseksi.

1 art. 2 kohta:

Kekkonen: Avun pitää tulla kysymykseen vasta kun meidän maahamme on hyökätty. Ei rauhan aikana. Hyväksyy formulerauksen »ilmeisesti» ja »yhteisymmärryksessä».

Kenraali Enckell: Suomen strateginen merkitys Venäjälle on noussut viime sodan jälkeen. On Suomen intressissä, että Suomen puolustus kestää. Molemmilla puolilla on intressi: toisella saada apua; toisella antaa apua. Neuvostoliitto ei suostu siihen, että sanotaan »Suomen pyynnöstä». Molemmilla on intressissä ratkaista, milloin apua on annettava. Venäjän tulee voida ehdottaa avun antamista ja Suomella on oikeus pyytää.

Heinrichs = Kekkonen. Apua ei voi meille tyrkyttää rauhan aikana. Apu koskee ainoastaan sotaa.

Keskusteltiin vielä sinne tänne 1 artiklasta, joka lopulta hyväksyttiin.

2 artikla:

Lisättiin selvennykseksi sana »sotilaallisen» (hyökkäyksen uhka).

3, 4, 5, 6, 7 ja 8 artikla

hyvät.

13.3. Neuvottelukunta. Ohjeet – 3 painos.

Heinrichsin ehdotuksesta lisätään 3 kohdan 1 momenttiin loppuun sanat:

»ennenkuin 2 kohdan 3 momentissa tarkoitettu sotilaallinen yhteistoiminta on alkanut.» –––

Muut artiklat hyväksyttiin.

Sitten keskusteltiin, miten menetellään, kun asia nyt annetaan eduskunnan ulkovaliokunnan käsiteltäväksi.

Päätettiin, että ei anneta kappaleita valiokunnan jäsenille.

13.3. Savonenkov toi minulle Stalinin vastauksen minun kirjeeseeni.

Stalin ilmoitti, että ovat valmiit alkamaan neuvottelut 22.3.48.

13.3. kl. 3. Valtioneuvosto. Kaikki läsnä. (Yksityinen istunto)

Esitin luonnoksen ohjeiksi, jotka neuvottelukunnassa oli käsitelty.

Härmä kysyi, oliko neuvottelukunta ollut yksimielinen.

Minä vastasin niin olleen asianlaidan.

Janhunen huomautti, että ehdotuksen mukaan sopimus tulisi voimaan ainoastaan sodan aikana. Mutta voi olla mahdollista, että tarvittaisiin yhteistyötä myös jo rauhan aikana.

Murto: Ohjeissa on poikettu Unkarin ja Romanian sopimuksista. Pyysi lykkäystä voidakseen perehtyä asiaan.

Minä sanoin, että ohjeet vastaavat sisällöltään sitä, mitä minä olen lausunut tunnetussa haastattelussa helmikuussa 1947.

Heljas lausui, että meidän pitäisi saada tästä sopimuksesta kompensatiota.

Vilhula oli myös sitä mieltä, että olisi otettava samalla esille myös taloudelliset asiat. Jos sopimus tehdään, niin Venäjän puolustuslinjaksi tulee meidän länsirajamme. Meillä tulee olemaan myös taloudellisia uhrauksia puolustuslaitoksesta. Sen­ tähden olisi taloudelliset asiat otettava esille yhdessä tämän kanssa.

Minä luulin parhaaksi, että taloudelliset yms. asiat otetaan esille erikseen vasta sopimuksen jälkeen.

Janhunen: Ei olisi paikallaan yhdistää kompensatiota tähän asiaan. Kun sopimus tulisi koskemaan ainoastaan Suomen manteretta, ei siitä voi korvausta vaatia, mutta taloudelliset asiat voi ottaa esille erikseen.

Vilhula huomautti, että eduskuntaryhmien vastauksissa asetutaan epäilevälle kannalle sotilassopimukseen nähden.

Minä huomautin, että Stalinin kirjeessä esitetään nimenomaan neuvotteluja sotilassopimuksesta. Sentähden jos menemme Moskovaan, niin emme voi kieltäytyä siitä neuvottelemasta.

Härmä: Länsivallat voivat, jos sopimus tehdään, vaikeuttaa myös sotakorvauksia varten raaka-aineiden ym. saantia. Silloin meidän pitäisi saada niitä Neuvostoliitosta.

Minä vastasin, että tietysti tämä sopimus voi tuoda meille vaikeuksia. Paras tietysti olisi Suomelle, että mitään tällaista sopimusta ei tarvitsisi tehdä.

M. Pekkala: Vasta sopimuksen jälkeen voidaan neuvotella muista asioista. Molotov oli sanonut viime syksynä, että Neuvostoliitto ottaa vakavaan huomioon sen, että Suomi ei ollut mennyt Marshall­ suunnitelmaan.

Päätettiin pitää uusi kokous kl. 4.30 i.p.

13.3. Valtioneuvoston uusi kokous kl. 4.30 i.p. (Yksityinen istunto)

Luin Stalinin vastauskirjeen, jossa ilmoitettiin Neuvostohallituksen olevan valmis neuvotteluihin 22.3.

Sitten keskusteltiin asiantuntijoista. Asia lykättiin.

14.3. Valtioneuvosto. Kaikki läsnä. (Yksityinen istunto)

Minä ilmoitin keskustelleeni Fagerholmin kanssa siitä, miten on meneteltävä eduskuntaryhmien lausuntoihin nähden. Olimme tulleet siihen päätökseen, että ryhmissä ei mitään äänestyksiä eikä lopullisia lausuntoja, mutta voi esittää mielensä ja tehdä huomautuksensa. Samoin eduskunnan ulkovaliokunnassa.

Valtioneuvoston jäsenet olivat samaa mieltä.

Sitten minä esitin Idmanin muistion Suomen neutraliteetista, joka meni osittain toiseen suuntaan kuin professori Kairan.

Sitten otettiin keskusteltavaksi ohjeet. 2 kohta:

Kallinen esitti oman mielipiteensä, jonka antoi pöytäkirjaan kirjallisesti. Hylkäsi kaikki sotilaalliset sopimukset.

Hiltunen: Suomen ei pitäisi tässä vaiheessa esittää sotilaallista sopimusta. Yhtyi Kalliseen.

Härmä oli myös= Kallinen.

Pääministeri huomautti, että Suomi ei ole tehnyt mitään ehdotusta, vaan sen on tehnyt Neuvostoliitto.

Hiltunen vastasi, että ohjeet sisältävät sotilasliiton ja siis Suomi on valmis siitä neuvottelemaan.

Takki ja Vilhula olivat = Kallinen.

Minä huomautin, että Kallisen kanta olisi hyvä, jos se olisi mahdollinen, mutta maailma on paha.

Kaijalainen oli samaa mieltä kuin J.K.P.

Janhunen oli myös samaa mieltä kuin J.K.P. Kallisen motiivit eivät kestä.

Maailma on jo jaettu kahteen osaan. Mutta onko sopimus laadittava niin, että se on yksipuolinen, kun Neuvostoliitto on esittänyt molemminpuolista. Sodat syttyvät nykyään nopeasti ja sentähden edellytetään jonkunlaista valmistelua.

Pääministeri huomautti, että jokaisen on otettava kanta tässä asiassa.

Svento: Oli pelännyt sitä, että asia otetaan esille tämän eduskunnan aikana, joka on poislähtevä eikä tunne edesvastuuta niin kovasti kuin uusi eduskunta. Että Moskova on ottanut asian nyt esille, ei ole onnistunut. Mutta meidän täytyy jollakin tavalla tämä asia järjestää. Me emme voi mennä sen pitemmälle kuin ohjeet sisältävät. Kysymys on, tahtooko Suomi sanoa, että sen sijaan, että olisi Venäjän vihollisen kanssa liitossa, se tahtoo torjua hyökkäykset Suomen kautta. Siihen kysymykseen emme voi sanoa »ei». Jos Suomen onnistuisi tällaisen pakkotilan edessä saada tällainen sopimus, niin se olisi kaikista pahoista teistä paras.

Minä: Mikäli koskee neuvotteluihin lähtöä myös sotilassopimuksesta, on asia siinä kohden lukossa.

Törngren: Kysymys neuvotteluista ja sotilassopimuksesta on lukossa kuten J.K.P.

Enckell = J.K.P.

Kilpi samoin. 20.3. ei kukaan ollut eri mieltä.

Hiltunen: 20.3. oli kysymys siitä, ryhdytäänkö neuvotteluihin vai ei. Nyt olisi kysymys, missä asiassa.

Härmä = Hiltunen.

Pääministeri: Tilanne on kovin omituinen. Ei ymmärrä sosialidemokraattien kantaa.

E. Pekkala: Jos katsoo asioita reaalipoliittisesti, niin muu kanta ei ole mahdollinen kuin suostua sotilaalliseen yhteistoimintaan. Suomen suverenisuus ja toimintavapaus säilyvät. Ohjeet ovat hyvät. Hyväksyy ne. – Muuten oli = Törngren ja Kilpi.

Murto = Janhunen. Olisi suotavaa, että sanottaisiin »molemminpuolinen avunanto».

Leino: myönteiselle kannalle.

Heljas: Olisi sanottava: »pyynnöstä».

Viding = Heljas. Sotaliitto on maalle turmiollinen. – On ensiksi ehdotettava: »pyynnöstä».

Vesterinen= Heljas ja Viding. Tämä asia tulee kireäksi ja vaikeaksi hoitaa.

Svento: Venäjä tuskin hyväksyy »pyynnöstä». Jos helpottaa asian hoitamista eduskunnassa, niin voi ensin esittää »pyynnöstä».

Leino: »Yhteisymmärryksessä» on parempi.

Res.

2 kohta hyväksytään siten, että sanotaan: »Suomen pyynnöstä ja yhteisymmärryksessä Suomen kanssa.»

3 ja 4 kohta

hyvät.

5 kohta (konsultatio)

Murto kannatti sitä, että otetaan konsultatiovelvollisuus, koska voi olla hyvä neuvotella Neuvostoliiton kanssa esim. kauppasopimuksesta yms.

Pääministeri: Tämä ei estä neuvottelemasta.

Takki: Olisi mahdotonta, jos kaikista kauppasopimuksista olisi neuvoteltava.

5 kohta hyväksyttiin.

6, 7 ja 8 kohdat

Ei muistuttamista.

Heljas: Koska hyöty sopimuksesta olisi ylivoimaisesti Venäjän puolella, pitäisi Suomen saada korvausta. Suomi tulisi olemaan Venäjän ulkovarustus. Tuottaisi Suomelle myös taloudellisia uhrauksia.

Pääministeri: Niistä asioista on neuvoteltava myöhemmässä vaiheessa.

Murto huomautti vielä, että valtuuskunnalle olisi varattava liikkumisalaa – sopimus on Suomelle tärkeä – voidaksemme suojata maata. Kompensatio toisessa yhteydessä.

Päätettiin, että valtioneuvoston ulkovaliokunta harkitsee, missä yhteydessä otetaan esille kysymys kompensatiosta.

15.3. julkaistiin minun vastauskirjeeni Stalinille. Moskovan radio oli julaissut sen sisällön 14.3.

Refl. Minun kirjeessäni mainitsin sopimuksen sisällöstä, että sen tulee olla vapaan harkinnan ja päätöksen alainen sen vuoksi, että Stalinin kirjeessä oli sanottu: »analog. Romanian ja Unkarin sopimusten kanssa».

15.3. Enckell, Svento, Heinrichs, kenraali Enckell luonani.

Keskusteltiin sotilasasiamiehistä. Heinrichs eri perusteilla katsoi, että hä­nen menonsa Moskovaan ei olisi hyödylli­nen.

Svento katsoi sotilasasiantuntijain läs­näolon Moskovassa välttämättömäksi. Oli myös sitä mieltä, että Heinrichsin olisi tultava.

Minä olin samaa mieltä kuin Svento.

Kenraali Enckell eri perusteilla katsoi, että hän ei voi ollenkaan tulla kysymykseen.

Olimme sitä mieltä, että kenraali Heinrichs tulee mukaan sotilasasiantuntijana.

Heinrichs katsoi, että jos hänen pitää mennä, niin hänen täytyy saada toiseksi esim. kenraali Tapola.

Svento ja Enckell katsoivat, että yksi kenraali riittää.

Ei mitään sitä vastaan, että Tapola tulee mukaan.

16.3. Olin kutsunut Heinrichsin kahdenkeskiseen neuvotteluun. Olin laatinut sopimusehdotuksen 1 artiklan 2 momentiksi erään luonnoksen ja kysyin Heinrichsiltä, mitä hän siitä arveli.

Heinrichs piti minun luonnostani vähän vaarallisena.

Esitti Idmanin ehdotuksen, jonka Idman oli antanut myös minulle. Katsoi, että sen voisi hyväksyä. Siinä on se ajatus, että Suomen on visseissä tapauksissa tehtävä pyyntö.

Sitten keskustelimme ristiriidasta puolustusrajoitusten ja sotilasliiton tekemisen välillä.

Annoin Heinrichsin lukea E. Hornborgin reflexioner¹.

Pyysin Heinrichsia miettimään, voisiko löytää jotain kompromissia 1 artiklaan nähden, jonka me voisimme hyväksyä ja joka mahdollisesti voisi enemmän tyydyttää venäläisiä.

¹ mietteet

17.3. Peltonen toi minulle eduskunnan ulkovaliokunnan pöytäkirjat. Ulkovaliokunta ei ollut tehnyt mitään päätöstä, mutta pöytäkirjaan oli otettu eri mielipiteet.

Valtuuskunnan istunto.

Kaikki läsnä paitsi M. Pekkala, joka sairas.

Kun Vapaassa Sanassa oli ollut perättömiä tietoja siitä, että Suomen puolelta oli otettu esille asia puolustussopimuksesta, luin minä päiväkirjastani keskustelut Zdanovin kanssa, joka oli ottanut asian esille sekä Mannerheimin että minun kanssani.

Ohjeet

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan pöytäkirjat luettiin.

Sitten käytiin ohjeet läpi uudestaan. Käytiin läpi minun laatimani ohjeiden IV painos.

1 kohta: Ei muistuttamista.

2 kohta, 3 ja 4 mom.

Minä: On ensiksi ehdotettava »pyynnöstä». Jos on välttämätöntä, niin voi mennä »yhteisymmärryksessä»-muotoon, kuten 4 momentissa on sanottu.

Peltonen: 4 momentin »yhteisymmärryksessä» olisi jätettävä pois. Peltonen puhui myös Karjalan kannaksen rajan siirtämisestä.

Minä vastasin, että ei voi jäädä pois.

Kun ulkovaliokunnan pöytäkirjoissa mainitaan tukikohdista, sanoin, että sellaisista ei voi olla puhetta. Venäläisillä on jo Porkkalan tukikohta. Muita emme voi antaa.

Lopuksi hyväksyttiin ohjeiden 2 kohta IV luonnoksen mukaan.

Ohjeiden 3, 4, 5 ja 6 kohta

Ei muistutusta.

7 kohta (voimassaoloaika).

Söderhjelmin ja Leinon mielestä oli se toisarvoinen.

Muuten ei muistuttamista.

Lopuksi minä huomautin lisänneeni ohjeiden loppuun »peräkaneetin» siitä, että ohjeita on noudatettava, mikäli hallitus ei anna valtuuskunnalle uusia ohjeita.

Sitten keskusteltiin asiantuntijoista.

Heinrichs sanoi, että hän ei voi lähteä yksin. Vaati toista mukaansa.

Hyväksyttiin asiantuntijoiksi: Suontausta, Heinrichs ja Sihvo.

18.3. Valtuuskunta. (Pekkala sairas)

Ilmoitettiin, että Sihvo on sairas eikä voi tulla mukaan. Hänen tilalleen: kenraalimajuri Oinonen.

Sitten käytiin sopimusehdotus läpi.

5 artikla.

Minä: »Kaupallinen» sijaan voisi kenties sanoa »taloudellinen».

Peltonen vastusti »taloudellinen»-sanaa.

Söderhjelm: Ero on pieni.

Kekkonen: Ei ole asiallista eroa. Voisi tässä vaiheessa sanoa »kaupallinen», mutta sitten mennä »taloudelliseen», jos on tarpeen.

Sovittiin siitä, että ehdotuksessa on »kaupallinen», mutta valtuuskunnalla on oikeus muuttaa se sanaksi »taloudellinen».

Muuten sopimusluonnos hyväksyttiin parilla muodollisella korjauksella.

Peltonen uudisti aikaisemman lausuntonsa, että ei olisi tehtävä sotilassopimusta.

Minä sanoin, että se asia on jo käsitelty.

Kompensatio

Minä lausuin, että alueellisia korvauksia, Karjalan rajan muuttamista yms. ei minun mielipiteeni mukaan voi saada.

Svento: Korvauksista ei voi puhua samaan aikaan kuin sopimuksesta. Se olisi vaarallista. Vasta sopimuksen jälkeen voidaan taloudelliset asiat ottaa esille erillisenä asiana.

Söderhjelm: Sotakorvausasiaa voi ajaa tässäkin tilaisuudessa. Me olemme tehneet siitä esityksen ja odotamme vastausta. Mutta tämä asia voidaan ottaa esille ainoastaan, mikäli on käynyt selväksi, että sopimusasia kehittyy positiiviseen suuntaan ja ilmapiiri on hyvä. Sotakorvausasia on hyvin raskas tällä hetkellä. Emme voi odottaa kansainvälisessä kaupassa yhtä hyvää vuotta kuin viime vuosina on ollut. Porkkalan ja Karjalan rajat eivät voi tulla kysymykseen.

Kekkonen: Sotakorvaus voi tulla jossakin yhteydessä esille, jos neuvottelut edistyvät. Sopimus aiheuttaisi Suomelle kustannuksia. Karjalaiset toivovat rajojen muutoksia. Kenties voidaan sopivassa yhteydessä ottaa asia puheeksi ja siitä jotain lausua.

Leino: Taloudellisia huojennuksia voidaan esittää. Mutta jos otamme esim. sotakorvausasian tässä yhteydessä esille, niin se voi aiheuttaa venäläiset lisäämään taakkaa sopimukseen heidän puoleltaan meidän rasitukseksemme. Vasta sopimuksen jälkeen voidaan ottaa sotakorvaus yms. esille.

Mitä tulee rajojen siirtoon, niin on meille jo kaksi kertaa ilmoitettu, että se ei tule kysymykseen – mm. Stalin v. 1946.

Minä = Leino.

Idman samoin.

Lopuksi sovittiin siitä, että jätetään neuvottelukunnan harkittavaksi ja päätettäväksi, missä yhteydessä taloudelliset asiat voidaan ottaa esille.

Minä lausuin, kuten jo ennen olin esittänyt, että valtuuskunnan olisi sopivalla tavalla esiintuotava seuraavat kolme seikkaa:

1) että eduskunnassa ja yleisessä mielipiteessä on vahva virtaus – enemmistö – sitä mieltä, että Suomen kannalta olisi paras, jos sotilassopimusta ei tarvitsisi tehdä.

2) kun Suomen puolustusvoimat on rauhansopimuksessa rajoitettu, niin syntyy kysymys, voiko Suomi tehdä sotilaallista liittoa, kun sillä ei ole oikeutta itseään puolustaa.

3) että sopimus, jos se tehdään, on laadittava Suomen erikoisolojen vaatimusten mukaan.

18.3. Presidentin istunto (virallinen). Kaikki läsnä paitsi pääministeri, joka on sairas.

Luin ohjeet, joista kappaleet oli jokaisen valtioneuvoston jäsenen edessä.

Heljas oli tarkistanut kantansa. Olisi lähdettävä minimiohjelmasta, joka olisi, että sotilassopimusta ei olisi tehtävä.

Vesterinen, Viding = Heljas.

Kallinen uudisti lausuntonsa valtioneuvoston yksityisessä istunnossa. Antoi kirjallisesti pöytäkirjaan.

Hiltunen, Takki, Härmä, Vilhula = Kallinen.

Siis 8 valtioneuvoston jäsentä oli vastaan.

9 oli neuvottelujen ja ohjeiden puolella.

Minä päätin vahvistaa ohjeet IV painoksen mukaisesti.

Asiantuntijat Suontausta Heinrichs Oinonen.

Minä: Ohjeet ovat tulleet tunnetuiksi. Niistä on tietoja Stockholms Tidningenissä.

Svento: Se on rikos.

E. Pekkala: Laissa on siitä selvä määräys.

Kaikki olivat sitä mieltä, että olisi otettava selville, kuka on syypää vuotoon.

Päätettiin:

1) ottaa asia esille ryhmissä

2) minä puhun Fagerholmin kanssa.

 18.3. presidentin istunnon jälkeen pyysin Leinoa jäämään. Keskustelin hänen kanssaan.

Minä viittasin siihen suureen vastustukseen, mikä eduskunnassa on esiintynyt puolustussopimusta vastaan. Nyt oli valtioneuvostossa 8 jäsentä ollut asiata vastaan. Myös ulkopuolella eduskuntaa on suuri vastustus asialla. Huomautin presidentti Ståhlbergin mielipiteen, joka on jyrkästi asiata vastaan. Ståhlbergin perustelut ovat:

1) tällainen sopimus ei sovi meidän asemaamme;

2) se on tarpeeton myös Venäjälle;

3) pelkää, että sopimus vie meille huonoihin johtopäätöksiin;

4) vahingoittaa ja pahentaa suhteita Neuvostoliittoon.

Tästä huolimatta minä olen asettunut tätä asiaa ajamaan. Mutta pitemmälle kuin minun ohjeeni sisältävät me emme voi mennä enkä minä voi sitoutua ajamaan pitemmälle menevää sopimusta. Se olisi myös vaikea ellei mahdotonkin saada eduskunnassa läpi. Meidän ehdotuksemme täyttää sen sotilaallisen tarkoituksen, jonka venäläiset sanovat olevan sopimuksen tarkoituksena. Olisi hyvin ikävää, jos neuvottelut raukeaisivat. Toivon, että venäläiset asettuvat jyrkälle kannalle ja ottavat huomioon myös meidän näkökantamme. Nyt on aivan toinen asema neuvottelijoilla kuin vuonna 1939, jolloin minä en voinut tehdä mitään ehdotuksia, vaan täytyi sanoa aina »ei».

Leino vastasi, että hänen mielestään meidän ehdotuksemme vastaa tarkoitustaan. Se menee jotenkin pitkälle ja hän, Leino, ajatteli, että tällä pohjalla päästään tulokseen. Venäläiset kenties tekevät joitakin sanamuodostusehdotuksia.

Minä sanoin, että niitä voidaan harkita, jos ne asiallisesti eivät mene pitemmälle. Lisäsin, että Leino voisi asiassa vaikuttaa, koska hänellä on venäläisten luottamus. Kehoitin Leinoa koettamaan saada asian suotuisaan tulokseen meidän ehdotuksemme pohjalla.

Leino: Ei pidä yliarvioida hänen vaikutustaan.

Minä: Sinä tapaat Moskovassa Kuusisen, jolla on huomattava asema siellä.

Minä lausuin lopuksi tyytyväisyyteni siitä, että Leino oli asiassa tällä kannalla.

Refl. Keskustelu teki minuun hyvän vaikutuksen.

Sitten Leino puhui vuoden 1945 tapauksesta, josta häntä moitittiin eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Asia kuuluu olevan jälleen jotenkin vireillä. Se voi saada aikaan ikävyyksiä.

Minä lupasin ottaa asiasta selvän ja mahdollisesti puhua Ahmavaaran kanssa. Katson, että tämä asia saisi jo jäädä.

18.3. Heinrichs luonani.

Keskustelimme uudestaan, mitä mahdollisuuksia olisi löytää ehdotuksia muutoksiksi meidän sopimusehdotukseemme siltä varalta, että venäläiset eivät sitä hyväksyisi.

Heinrichs sanoi harkinneensa asiaa perusteellisesti, mutta sanoi, että hänen mielestään on vaikea löytää uusia ehdotuksia.

Heinrichs sanoi, että nykyisessä tekstissä ei ole juuri ollenkaan peräytymismahdollisuuksia. Jos asiallisesti peräydytään, niin linja menee rikki. Lapissa voisi antaa venäläisille miltei vapaat kädet. Muuhun Suomeen nähden on pidettävä kiinni

»pyynnöstä» resp. ldmanin ehdotus. Olisi vakava asia, jos venäläisillä olisi koko Suomeen nähden oikeudet, silloin kun jossakin paikassa hyökätään.

Meidän pitäisi pitää kiinni:

1) »Pyynnöstä».

2) »Yhteisymmärryksessä».

3) Idmanin ehdotus. – Ainoastaan Pohjois-Suomessa voisi kenties antaa venäläisille vapaammat kädet, jos olisi välttämätöntä.

Me emme voi suostua siihen, että jos sodan aikana esim. länsivallat laskuvarjo­partioilla toimivat »Käsivarressa», venäläisillä olisi vapaat kädet toimia koko Suomessa.

Minä kehoitin Heinrichsia valppaasti seuraamaan Moskovassa asian menoa ja ottamaan osaa aktiivisesti neuvotteluihin.

19.3. Kutsuin Enckellin ja Sventon presidentin istunnon jälkeen viimeistä neuvottelua varten. Lausuin heille:

Kuten tiedätte, on sopimusta vastaan eduskunnassa ja sen ulkopuolella kovin suuri vastustus. Myös valtioneuvostossa oli kahdeksan asiaa vastaan. Minä puolestani koetan saada asian menemään eduskunnassa. Mutta en voi mennä pitemmälle kuin ohjeet osottavat. En myöskään luule, että eduskunnassa saisi sen pitemmälle menevää ehdotusta läpi.

Kerroin kaksi kertaa neuvotelleeni Heinrichsin kanssa pyytäen häntä harkitsemaan, voitaisiinko mennä pitemmälle. Mutta hänen mielestään ei voida mennä pitemmälle. Emme voi retirerata enempää ilman, että se muuttaisi Suomen asemaa.

Sitten kerroin keskustelustani Leinon kanssa.

Lopuksi huomautin, että Trumanin uusi puhe ja nykyinen kansainvälinen asema voi olla meille edullisin. Kenties se vaikuttaa, että venäläiset eivät halua kiristää meitä.

Kehoitin neuvotteluissa osottamaan lujuutta. Neuvottelijain asema on aivan toinen kuin vuonna 1939. Nyt on asiallinen ehdotus, joka täyttää sen sotilaallisen tarkoituksen, jonka venäläiset ovat ilmoittaneet. Vuonna 1939 me emme voineet tehdä mitään ehdotuksia.

Svento: Kansainvälinen konjunktuuri ei ole muodostunut meille huonoksi vaan hyväksi. Tsekkoslovakian tapaukset ovat kenties meille eduksi. Se on aikaansaanut suuren reaktion maailmassa. Kenties se saattaa venäläiset suostumaan meille suhteellisen hyvään sopimukseen. Mitä pelkää, on, että venäläiset tahtovat järjestää sotilaallista yhteistoimintaa jo rauhan aikana.

19.3. Vesterinen.

Vesterinen ja Janhunen ulkovaliokuntaan.

Vesterinen kertoi keskustelleensa Gabrielssonin kanssa, joka oli ilmoittanut, että hänellä on 70 à 80 % luotettavaa väkeä poliisimiehistössä. Alipäällystössä on epäluotettavaa ainesta, mutta hän järjestää niille sellaista työtä, jolla on vähin merkitys.

Vesterinen sanoi puhuneensa Kallisen kanssa, joka on järjestänyt, että asevarikkojen vartijat ovat luotettavia.

Onko kommunisteilla aseita varalla, sitä ei tiedä.

Vesterinen sanoi puhuneensa myös Leskisen, sosialidemokraattien puoluesihteerin kanssa, joka oli kertonut, että koettavat järjestää asiat niin, että työväen kokouksista ei tule mitään pahaa. Pahimmat kaupungit ovat Helsinki, Turku ja Tampere.

20.3. Akademiska Sångförening oli linnassa laulutervehdyksellä 110-vuotisjuhlansa johdosta.

Hauska tilaisuus.

20.3. Kristilliset piirit toivat minulle kirjelmän neuvottelujen johdosta.

Lupasin saattaa sen valtuuskunnan tietoon.

19.3. Kutsuin Söderhjelmin luokseni. Puhuin hänenkin kanssaan vielä. Huomautin, että Enckell on huonoissa voimissa ja sentähden heidän, muiden, on oltava valveilla ja aktiivisia ja valvottava, että neuvotteluissa tehdään mitä voidaan. Kehoitin myös Söderhjelmiä ottamaan osaa neuvotteluihin venäläisten kanssa silloin, kun huomaa, että siihen on aihetta. Ei voi luottaa Enckelliin. – Sanoin muuten samaa kuin Enckellille ja Sventolle (kts. ed.).

Söderhjelm lupasi.

Refl. Olen nyt pitänyt erityisen kotiopetuksen kaikkien muiden valtuuskunnan jäsenten kanssa kuin Peltosen (ja M. Pekkalan). Olen erikseen puhunut Kekkosen, Sventon ja Söderhjelmin kanssa. Olen tehnyt kaiken, minkä olen voinut. Saa nähdä, miten neuvottelut menevät. On todella surkeaa, että Enckell on niin heikko. Hän on terveenäkin aina ollut heikko, mutta nyt hänen fyysilliset voimansa ovat menneet niin paljon alaspäin.

22.3. Atos Wirtanen luonani.

Kertoi palanneensa matkaltaan Puolaan, Tšekkoslovakiaan, Saksaan ja Englantiin.

Lontoossa oli tavannut Wuoren.

Wuori oli ollut hyvin pessimistinen sekä yleiseen maailman asemaan että myös Suomen tulevaisuuteen nähden.

Wirtanen sanoi, että Lontoo ei sovi hyvin Wuorelle. Hän ei ole aktiivinen. Wuori oli sanonut, että jos tilanne kiristyy, meidän käy vaikeaksi välttää pitemmälle meneviä esityksiä Neuvostoliiton taholta. Oli ollut keskusteluissa venäläisten kanssa ja niistä saanut tämän vaikutuksen. Wuori ajattelee, että meiltä vaaditaan jotain poliittista sopimusta eikä ainoastaan sotilaallista. Syy on se, että kehitys Suomessa (mielialojen kannalta) on ollut vähemmän suotuisa Neuvostoliiton kannalta katsoen.

Puhuimme sitten sopimusneuvotteluista.

Minä lausuin, että kuten hän, Wirtanen, tietää, kansan enemmistö on sopimusta vastaan sekä eduskunnassa että kansassa. Kerroin, että myös Ståhlberg on sitä jyrkästi vastaan. Mutta minä ajan sitä ja jos venäläiset hyväksyvät meidän kantamme asiallisesti, niin toivon saatavan eduskunnassa sille enemmistön, mutta pitemmälle asiallisesti en voi mennä; elleivät venäläiset asetu järkevälle kannalle, niin tulee konflikti.

Wirtanen sanoi luulevansa, että venäläiset tyytyvät, niin että päästään sopimukseen. Ei luullut, että venäläiset ryhtyvät ajamaan jyrkkää politiikkaa. Kommunistien doktriini ei tosin estä heitä käyttämästä väkivaltaa, mutta yleispoliittisista syistä luuli, että venäläiset eivät siihen ryhdy.

Wirtanen sanoi saaneensa sen vaikutuksen, että Neuvostoliitto on päättänyt saada Saksassa valtaan kommunistisen järjestyksen, ja sen kautta päästä hallitsemaan koko Eurooppaa ja ehkä koko maailmaa, saada siis koko maailmassa kommunistinen järjestys. Tämä vie aseelliseen ristiriitaan s.o. sotaan. Neuvostoliitto nähtävästi luulee sodan syttyvän. Sentähden se ryhtyy kaikkiin toimenpiteisiin ja siitä johtuu myös sopimuksen vaatimus Suomessa.

Edelleen Wirtanen sanoi, että lisääntynyt jännitys maailmassa on herättänyt Suomessa revanshihenkeä.

Wirtanen sanoi itse olevansa pessimisti rauhaan nähden.

Minä sanoin, että jos Venäjän politiikka Suomea kohtaan olisi oikea, niin koko kansa olisi valmis kannattamaan ystävyyden politiikkaa.

Puhuimme sitten Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista yleensä. Minä sanoin, että Neuvostoliiton sotilaallinen intressi Suomessa meidän pitää tunnustaa, mutta mitä sen yli menee, se on meidän oma asiamme. Minä menen niin pitkälle, että jos syttyisi sota, jota en usko, niin vaikka olisimme vakuuttuneita siitä, että Venäjä häviää sodan, meidän sittenkin olisi mentävä Venäjän puolelle, koska se Suomen tulevaisuuteen nähden olisi paras ja oikein. Meidän ei koskaan pidä mennä Venäjää vastaan. Mutta meidän pitää olla suomalaisia. Olen edellyttänyt, että Neuvostoliitto kunnioittaa meidän itsenäisyyttämme. Kehoitin Wirtasta ja hänen hengenheimolaisiaan esiintymään suomalaisina.

Wirtanen vastasi aina niin esiintyneensä. Mutta hän ei tahdo mennä kommunisteja vastaan, vaikka on sosialidemokraat­. Hänen käsityksensä mukaan meidän kommunistimme tahtovat pysyä parl. demokraattien kannalla.

Minä sanoin, että se on minulle pääasia. Puolueiden välisiin riitoihin en tahdo sekaantua. Puhuin myös siitä, että me kuulumme pohjoismaihin. Meidän koko elämänkäsityksemme on pohjoismainen. Neuvostoliitto on meille vieras. Tämä ei ole kritiikkiä, vaan on ainoastaan toteamus.

Wirtanen tämän myönsi.

Huomautin mm. Neuvostoliiton menettelystä musiikkia, taidetta ja tiedettä kohtaan, Stalinin jumaloimisesta yms. Se on meille vierasta.

Wirtanen myönsi tämän.

22.3. luonani amerikkalaiset sanomalehtimiehet

Edv. Schanken, A.P.

William Attwood, New York Herald Tribune

John Walker, Time Magazine 

George Axelson, New York Times 

Mark Kauffman, Life magazine.

Huomautin heti alussa, että en voi antaa intervjuuta. Minun nimeäni ei saa mainita.

Sitten keskustelimme yli tunnin ajan. En puhunut mitään neuvotteluista. Puhuimme maailmanrauhasta (sanoin, että en usko sotaan lähiaikoina), YK:sta sekä paljon Suomen taloudellisista asioista, luotosta USA:sta ym.

23.3. lehdissä kirjeenvaihtajain lehdilleen lähettämät selonteot haastattelusta. Selonteot ovat sangen hyviin kokoonpantuja. (Lehdet tallessa)

22.3. Takki luonani.

Kertoi, että Kallinen oli ilmoittanut tulleen tiedon, että Bodenissa Ruotsissa on mobilisoitu (liikekannallepano tapahtunut).

Refl. Mitä perää tässä lienee?

23.3. Osastopäällikkö Vahervuori kertoi:

Eilen oli USA:n lähetystösihteeri Randolph kysynyt Vahervuorelta, voisiko USA:n lähetystö saada tietoja ohjeista, joita valtuuskunnalle oli annettu. Vahervuori oli vastannut, että ohjeiden yksityiskohtia ei voi ilmoittaa. Sopimus muuten riippuu eduskunnasta. Randolph oli lausunut, että Jutila oli ollut State Departementissa¹ Hitchersonin luona. H. oli sanonut, että jokainen vapaa kansa, joka pyytää apua, saa sitä, mutta USA ei tyrkytä. Pyytämättä ei USA sekaannu.

Vahervuori oli sanonut Randolphille lukeneensa eräästä amerikkalaisesta muistelmateoksesta, että Teheranissa Puola oli luovutettu Venäjän piiriin. Vieläpä oli ollut Suomikin luovutettu Venäjälle.

Randolph oli sanonut, että mikäli koskee Suomea, on se tieto väärä. USA ei katso, että Suomi kuuluu Neuvostoliiton piiriin. Randolph oli myös sanonut USA:ssa pelättävän, että jos eduskunta ei hyväksy sopimusta, niin venäläiset yhdessä kommunistien kanssa ryhtyvät toimenpiteisiin, jotta saadaan uusi eduskunta, joka hyväksyy.

Vahervuori oli tähän sanonut, että se ei käy päinsä. Randolph sanoi olevansa samaa mieltä.

Tänään Randolph oli ollut uudestaan Vahervuoren luona ja uudistanut puheensa USA:n avusta, jos pyydetään.

Minä sanoin, että Vahervuoren olisi pitänyt kysyä Randolphilta, minkälaista apua USA voi meille antaa. Jos Randolph tulee uudestaan puhumaan Vahervuoren kanssa, niin hänen on paras tehdä tämä kysymys.

Vahervuori ei ollut tehnyt tätä kysymystä eikä tiennyt, millaista avunantoa Randolph oli tarkoittanut.

Randolph oli mm. sanonut, että demokratioissa aina asiat menevät hitaasti, mutta nyt on USA:ssa kansan mielipide sellainen, että hallitus voi viivyttelemättä ryhtyä avunantotoimiin.

¹ Yhdysvaltojen ulkoministeriö

24.3. Puhuin tänään (samoin eilen) M. Pekkalan kanssa. Hän lähtee tänään Moskovaan. Venäläiset ovat asettaneet erikoislentokoneen hänen käytettäväkseen.

Huomautin Pekkalalle, että valtioneuvostossa oli esittelyssä minun ohjeitani kannattanut ainoastaan yhdeksän, mutta kahdeksan valtioneuvoston jäsenistä oli ollut vastaan. Tulee olemaan suuria vaikeuksia eduskunnassa ja hallituksessa saada läpi sellainen sopimus, joka on tehty minun ohjeitteni mukaan. Mutta minä koetan ajaa sen läpi, jos tarve vaatii uhkaamalla erota. Mutta sen pitemmälle ei voi mennä. Ohjeiden mukainen sopimus täyttää täydellisesti ne sotilaalliset tarkoitukset, jotka venäläiset ovat esiintuoneet. Sentähden venäläisten pitäisi tällainen sopimus hyväksyä.

Pekkala sanoi, että »täytyy sanoa se heille» (s.o. kaikki se, mitä minä hänelle lausuin).

20.3. tuotiin minulle kristillismielisten kansalaispiirien puolesta kirjelmä sopimusneuvottelujen johdosta. Siinä sanottiin, että »maamme laajat kristittyjen piirit kanssamme tukevat Teitä ja nyt matkustavaa valtuuskuntaa rukouksin rukoillen teille voimaa, kestävyyttä ja Jumalan siunausta järkähtämättä puolustamaan Suomen oikeusjärjestystä ja valvomaan isänmaamme oikeutta, vapautta ja parasta». Pyydettiin saattamaan tämä kirjelmä valtuuskunnan tietoon. Allekirjoittajat: Ester Ståhlberg, Yrjö J. E. Alanen, Werner Louhivuori, Aatos Alanen, Huugo Raninen, Margit Borg-Sundman, V.A. Heiskanen, Paavo Virkkunen, Martti Hela, Benj. Snellman, Kaisu Snellman, Fred. Runeberg, Alli Viherheimo, Juho Hämäläinen, Uuno Alanko, Martta Alanko, Eero Ilvonen, Osmo Tiililä, Lennart Segerstråhle, Ella Smeds-Grönroos, Toni Rundt, Joel Rundt.

25.3. Presidentin istunto.

Suomen Akatemian jäsenten nimitys. Ennen istuntoa yksityinen keskustelu Akatemialautakunnan ehdotuksesta.

Opetusministeri Kilpi: Tahtoi jättää pois Koskenniemen ja Kilpisen sekä poliittisista syistä että sen vuoksi, että ei ole riittävän ansioituneita, sekä myös Nevanlinnan ja Virtasen poliittisista syistä.

Heljas: On noudatettava yksinomaan lakia; poliittisia mielipiteitä ei ole otettava lukuun.

Valtioneuvosto ei voi arvostella ehdokkaiden pätevyyttä, sentähden yhtyy lautakunnan ehdotukseen.

Vesterinen = Heljas.

Janhunen: Asia on presidentin ratkaistava, eikä hänellä ole pätevyyttä, mutta katsoo, että poliittisiin näkökohtiin on pantava merkitystä. Tätä asiaa on ajettu myös poliittisena asiana. Mieluummin tahtoisi, että nimittäminen lykättäisiin, mutta jos presidentti ottaa asian esille, niin silloin Janhunen oli sitä mieltä, että Kilpinen, Koskenniemi, Virtanen ja Nevanlinna olisi jätettävä pois. Kilpinen ei hänen mielestään täytä mittaa, Nevanlinna ja Virtanen poliittisista syistä. Aika ei ole muuttunut siitä, kun Nevanlinnan katsottiin olevan sopimaton yliopiston rehtorin virkaan.

Vilhula yhtyi lautakunnan ehdotukseen (= Heljas).

Härmä: yhtyen Janhusen näkökohtiin katsoi, että Kilpinen, Koskenniemi ja Nevanlinna olisi jätettävä pois.

Viding yhtyi lautakuntaan (= Heljas).

Kallinen: Ainoastaan tieteelliset ansiot tulevat kysymykseen. Nevanlinna ja Virtanen ovat tieteellisesti ylivoimaisia. Mutta Koskenniemi ja Kilpinen eivät täytä korkeita vaatimuksia.

Kaijalainen = Heljas.

E. Pekkala = Härmä. Kilpinen, Koskenniemi ja Nevanlinna pois,

Takki: Koskenniemi ja Kilpinen pois, koska eivät täytä vaatimuksia.

Murto = Janhunen.

Törngren = Heljas.

Hiltunen= Kallinen.

Minä: Lain mukaan tulee kysymykseen ainoastaan tieteelliset ja taiteelliset ansiot. Poliittiset näkökannat eivät tule kysymykseen.

Virtanen ja Nevanlinna ovat tiedemiehinä kaiken kiistan yläpuolella.

Koskenniemi on ei ainoastaan nykyaikaisista runoilijoista ehdottomasti ensimmäinen, vaan hän tulee myös aina olemaan Suomen runouden ensimmäisiä.

Kilpinen on nykyajan laulusäveltäjistä ensimmäinen ja luultavasti Schubertin ja Hugo Wolfin kanssa maailman laulusäveltäjäin ensimmäisiä. Luin Evert Katilan arvostelun hänestä Kansallisesta Elämäkerrastosta, jossa Katila, joka oli meidän maamme kaikkein ensimmäisiä musiikkiarvostelijoita, esittää Kilpisen säveltäjänä erinomaisen korkealle.

Sitten luin englantilaisten lehtien ylistäviä arvosteluja Kilpisestä. Lisäksi minulla oli lukemattomia saksalaisia arvosteluja hänestä. Katsoin Kilpisen ilman epäilystä ansiokkaaksi Akatemian jäsenyyteen.

Mitä tulee asian poliittiseen puoleen, joka ei tosin tule kysymykseen, niin Koskenniemi ei ole kirjoittanut sellaisia herjausrunoja kuin E. Leino (Tarton tanssi ym.), joka nykyään asetetaan korkealle runoilijana. Samoin Uuno Kailas ja Hellaakoski, jota on esitetty Akatemiaan, on kirjoittanut ainakin yhtä pahoja ellei pahempia poliittisia Venäjää vastaan kohdistuvia runoja. Koskenniemen runoissa esiintyy ihmisyys, hän ei puhu pahaa vihollisista.

Nevanlinna suostui hallituksen s.o. ulkoministerin pyyntöön ryhtyessään suomalaisen SS-patalj. asioihin. Hän kannatti, kuten 99 % Suomen kansasta, valtakunnan silloista politiikkaa. Samoin muiden kysymyksessä olevien ehdokkaiden poliittinen kanta oli sodan aikana Suomen virallinen ja virallisten elinten omaksuma politiikka. Heitä ei voi syyttää siitä, että he asettuivat hallituksen pyynnöstä käytettäviksi.

Kilpi: Nyt ei ole meillä sellaisia kirjailijoita kuin oli tämän vuosisadan alussa (Aho, Arvid Järnefelt ym.). Ei ole ketään kirjailijaa, joka olisi ansioitunut Akatemiaan. – Lisäsi, että Koskenniemi ja Kilpinen natsiaikana joka vuosi oli kutsuvieraina Nürnbergin puoluepäivillä.

Virallisessa esittelyssä valtioneuvoston jäsenet esittivät saman kannan kuin yksityisessä keskustelussa, niin kuin edellä on kerrottu, paitsi että Takki ja Hiltunen eivät puhuneet mitään.

Minä hyväksyin Akatemilautakunnan ehdotuksen ja nimitin Akatemian jäseniksi seuraavat:

Professorit Väinö Aaltonen, Ilvessalo, Eino Kaila, Kilpinen, Koskenniemi, Okkonen, Toivonen, Virtanen, Nevanlinna, Palmén.

25.3. Vesterinen luonani:

Vahervuori oli kertonut Randolphin (USA:n lähetystön virkamies) sanoneen, että USA on valmis pyynnöstä antamaan apua. Vesterinen pelkäsi, että jos tällainen ajatus leviää, niin asema tulee vaikeaksi. Sentähden tämä pitäisi pitää salassa. USA ei voi antaa meille mitään tehokasta apua. Meidän pitää hoitaa sopimusasia itsenäisesti.

Randolph oli myös sanonut, että Teheranissa ei sovittu mitään Suomesta.

Minä sanoin olevani myös samaa mieltä, että USA ei voi antaa meille mitään todellista apua. Se spekulatio on jätettävä kokonaan pois laskuista. Meidän tulee hoitaa sopimusasia itse. On parempi, että Takki ei puhu tästä asiasta mitään. Lupasin puhua asiasta Takille.

Myöhemmin soitin Takille ja kehoitin häntä olemaan puhumatta tästä asiasta mitään kenellekään. Hän sanoi puhuneensa siitä Fagerholmille, mutta lupasi olla muille puhumatta.

26.3. Takki luonani.

Luin hänelle Moskovasta saamani sähkeen ja pöytäkirjat. Sanoin valtioneuvoston jäsenille voivan ilmoittaa, että minä olen ensimmäiseen kokoukseen Moskovassa tyytyväinen. Takki kertoi tavanneensa USA:n lähettilään Lerchen luona. Warren oli mm. lausunut, että »presidentti J. K. Paasikivi on hoitanut sopimusasian loistavasti».

27.3. Takki luonani.

Minä kerroin hänelle eilen illalla saamastani sähkeestä, että meidän ehdotuksemme on lähetetty Molotoville. Sanoin, että Takki voi valtioneuvoston jäsenille ilmoittaa tämän asian ja selittää, millainen meidän sopimusehdotuksemme on.

Sitten Takki kertoi, että Kulo oli tullut Skogin luo puhumaan puolueiden yhteistoiminnasta. Keskustelu oli kestänyt kolme tuntia. Kun Skog oli kysynyt: »Mitä te oikein ajattelette?», oli Kulo vastannut, että oikeistososialistit on poistettava kaikista asemista puolueessa ja muista asemista.

Skog oli sanonut, että siitä ei tule mitään. Tämä ei ole Tšekkoslovakia. Skog oli vastannut hyvin jyrkästi.

Kulo oli sanonut, että he tulevat menemään vaaleihin säännöllisessä järjestyksessä.

Sitten Takki puhui Vuoksen säännöstelyä koskevista neuvotteluista ja Romanian kauppasopimusneuvotteluista. Takki oli huomannut, että Itäblokin valtiot ovat tyytymättömiä Neuvostoliittoon, kun se ottaa niin korkeita hintoja tavaroista.

27.3. Tarjanne luonani.

Pyysin Tarjannetta ottamaan selvää, mitä määräyksiä on olemassa sellaisen tapauksen varalta, että syntyisi laillista järjestystä vastaan suunnattuja kaappausvaaroja maassa.

Tarjanne lupasi.

28.3. kl. 9 aamulla sain sähkeen valtuuskunnalta, jossa esitettiin venäläisten vastaehdotus 1 ja 2 artiklaksi.

Kun valtuuskunta ei lausunut mitään omaa mielipidettään, lähetin heti sähkeen, jossa pyysin valtuuskuntaa lausumaan mielipiteensä venäläisten ehdotuksesta.

28.3. Neuvottelu linnassa Moskovan valtuuskunnan sähkeen johdosta. Läsnä: Fagerholm, Vesterinen, Takki, Sihvo, 0. Enckell, Idman.

Minä esitin asiankulun Moskovassa ja kaikki ehdotukset. Kysymyksessä on saada sellainen sopimus aikaan, johon mekin voimme tyytyä.

Sihvo: Venäläisten ja valtuuskunnan ehdotus: 1 artiklan »yhdessä Neuvostoliiton kanssa» olisi jätettävä pois.

Vesterinen = Sihvo. 2 art. on venäläisten ja valtuuskunnan ehdotuksessa kovin laaja. Se olisi tarkemmin rajoitettava.

Sihvon mielestä 2 artikla venäläisten ja valtuuskunnan ehdotuksessa on kovin vaarallinen. Emme voi mennä siihen. Ei voi­da puhua toimenpiteistä, joilla uhka voidaan poistaa.

0. Enckell ei voinut ymmärtää, minkä tähden on lisätty »yhdessä Neuvostoliiton kanssa». Se tietää, että Neuvostoliitto olisi från första början med¹. Venäläisten pitäisi tulla mukaan vasta sitten, kun Suomen joukot eivät riitä. »Tämän sopimuksen mukaisesti» on epäselvä; mitä sillä tarkoitetaan: 2 art. on kovin yleisesti sanottu ja voi tuoda mitä tahansa mukanaan. Voisi ajatella, että venäläisten mielestä ainoa tapa uhan poistamiseksi olisi prevent. sota. Jos Skandinaviaan muodostettaisiin tukikohtia, pitäisi meidän siis taistella Skandinaviaa vastaan prevent.² sodassa. Pitäisikö meidän silloin olla mukana? Pitäisi kysyä venäläisiltä, mikä on 2 artiklan tarkoitus. Sisältääkö se, että venäläiset tulevat Suomessa valtaamaan tukikohtia. 2 art. ei acceptabel.³ Me puhuimme ehdotuksessamme konkr. tapauksista, mutta venäläisten ehdotus on toinen. – Mitä merkitsee: »Tämän sopimuksen mukaisesti»?

Fagerholm· Oli valitettavaa, että valtuuskunta jätti pois sanan »pyynnöstä». 2 artikla on tärkein, sillä mitä tapahtuu sodan sytyttyä, se on vähemmän tärkeää. Mutta 2 artiklan perusteella venäläiset voivat vaatia esim. tukikohtia. Me emme voi ottaa osaa sotaan Skandinaviaa vastaan. Myös sanat »yhdessä Neuvostoliiton kanssa» olisi saatava pois. Tämä olisi meille nöyryyttävää.

Idman katsoi, että olisi pidettävä kiinni »yhteisymmärryksessä»-sanasta.

Takki = Idman. 2 artikla on vaarallinen. Eduskunta ei hyväksy ehdotusta tässä muodossa.

Minä: Pitäisi saada kompromissi, jonka me voisimme hyväksyä.

Vesterinen: 2 artiklaa tässä muodossa ei saada eduskunnassa hyväksytyksi. Ei myöskään sanaa »yhdessä Neuvostoliiton kanssa».

Enckell: Meidän pitäisi saada sopimus toimeksi. Mutta pitäisi saada tietää, mikä on venäläisten tarkoitus.

Asia lykättiin ja harkitaan kompromissiehdotuksia.

¹ alusta alkaen mukana

² ehkäisevässä

³ hyväksyttävissä

28.3. Neuvottelun jälkeen puhuin Fagerholmin kanssa siitä, mitä Skog ja Leskinen olivat minulle puhuneet kommunistien kaappauksen vaarasta.

Fagerholm luuli, että kommunistien kaappaus ei tulisi onnistumaan. Jos kommunistit sellaista yrittäisivät, niin he tietysti ensi tilassa yrittävät eristää presidentin. Armeijaan luotetaan, mutta jos presidentti on eristetty, niin ei olisi, kuka antaa orderit. Fagerholm kysyi, voisiko kenraalien kanssa etukäteen puhua, että he itsenäisesti toimisivat, jos laittomuutta tulisi tapahtumaan.

Minä epäilen puhua tällaisesta asiasta etukäteen, koska voi tulla tunnetuksi.

Sanoin pyytäneeni Tarjanteelta selvitystä siitä, mikä on laillinen menettely.

29.3. Neuvottelukunta linnassa.

Tarkastettiin eri ehdotuksia, joita olivat valmistaneet Idman ja Enckell, I ja 2 artiklaksi.

Idman ja Sihvo olivat 2 artiklaan nähden sitä mieltä, että vasta todetun uhan jälkeen voi neuvottelut alkaa.

Enckell katsoi, että venäläiset voivat sanoa, että se on liian myöhäistä. On välttämätöntä valmistaa suunnitelmia jo ennen. Venäläiset tulevat joka tapauksessa vaatimaan neuvotteluja ajoissa.

29.3. Hallituksen ulkovaliokunta. Vesterinen, Takki, Kilpi, Heljas, E. Pekkala ja Janhunen. Keskustelimme asiasta yleisesti.

Takki valitti, että »pyynnöstä» oli jätetty pois.

Vesterinen = Takki. Huomautti, että sanaa »pyynnöstä» kannalla oli suuri enemmistö.

Asia lykättiin.

29.3. Neuvottelukunnan uusi kokous iltapäivällä.

Minä luin Moskovasta saamani pöytäkirjat ja Kekkosen kirjeen.

Asia lykättiin.

Kun valtuuskunnan lausuntoa ei tullut, niin lähetin 29.3.48 uuden sähkeen, jossa kysyin, minkä tähden lausunto ei ole tullut, ja kysyin, milloin voimme saada tämän lausunnon.

29.3.48 illalla kl. 21.30 sain sähkeessä valtuuskunnan lausunnon.

30.3. Neuvottelukunta koossa kl. 11 linnassa.

Luin valtuuskunnan sähkeen, jossa valtuuskunta esitti mielipiteensä.

Minä lausuin, että olisi lisättävä »tarpeen vaatiessa».

Fagerholm katsoi, että jos »tarpeen vaatiessa» lisätään, niin asia kenties voi mennä. Venäläisten ja meidän valtuuskuntamme ehdotusta eduskunta ei hyväksy.

Keskusteltiin laajasti eri ehdotuksista. Keskustelussa huomautettiin erityisesti, että meidän täytyy pitää silmällä sitä, minkä saamme läpi eduskunnassa (Vesterinen), venäläisten ehdotusta on vaikea saada läpi korjattunakaan.

Fagerholm: 2 artiklan lisäys »Suomen alueella» ei oleellisesti muuta vaan sisältää myös poliittisia vaatimuksia; lentokenttiä – kenties vielä joukkoja Suomeen.

Takki luulee, että jos 1 artiklaan lisätään »tarpeen vaatiessa» ja »yhteisymmärryksessä», niin saataisiin eduskunnassa läpi. Mutta »yhteisymmärryksessä» ei ole niin tärkeä, kun on lisätty neuvotellaan.

2 art. lisäys »Suomen alueella» rajoittaa paljon. Jos sanotaan »torjuu» ja »hyökkäyksiä», niin se olisi hyvä.

Fagerholm: 2 artikla on paha. Sillä aina kun »neuvotteluihin» ryhdytään, niin meidän kommunistimme katsovat, että venäläisten ehdotukset ovat hyvät, ja sanovat, että ellei niitä heti hyväksytä, niin tahdotaan saboterata sopimusta.

Lopuksi katsottiin, että olisi sanottava »sotilaallisista toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä aseellisen hyökkäyksen varalta Suomen alueella».

Lopuksi katsottiin, että olisi neuvoteltava ryhmien puheenjohtajien kanssa huomenna kl. 4 (mutta ei ulkoasiainvaliokunnan kanssa, sillä nyt on kysymys siitä, mikä voidaan saada eduskunnassa läpi, ja siitä voivat antaa selvyyttä ryhmät, mutta ei ulkoasiainvaliokunta).

30.3. kl. 15 hallituksen ulkovaliokunta. Kaikki läsnä.

Minä esitin neuvottelukunnan ehdotuksen. Lausuin, että Heinrichsin ehdotus on parempi, selvempi ja arvokkaampi.

1 art. 1 mom.

Heljas: Tämä on ristiriidassa kansallisen kunnian kanssa, koska Suomi joka tapauksessa puolustautuu.

»Yhdessä sen kanssa» pois.

Suomi on primääri ja Neuvostoliitto sekundääri.

E. Pekkala: Neuvottelut Moskovassa ovat hyvin hyvällä tolalla, sillä meidän ehdotuksemme on otettu neuvottelujen pohjaksi. Kun teemme korjauksia, niin on koetettava tehdä niin vähän kuin mahdollista. Hyväksyy 1 artiklan 1 momentin minun ehdottamassani muodossa. Siis lisättävä »tarpeen vaatiessa».

Kilpi: Heinrichsin ehdotus on huomattavasti parempi kuin venäläisten. Asiallisesti ei ole eroa. Mutta venäläisten muoto on kömpelömpi.

Päätettiin huomauttaa valtuuskunnalle, että Heinrichsin ehdotus on parempi.

Kaikki olimme myös sitä mieltä, että emme ymmärrä, mitä tarkoitetaan sanoilla »ja täyttäen velvollisuutensa tämän sopimuksen mukaisesti». Nämät sanat ovat tarpeettomat.

1 artikla 2 mom.

Hyvä valtuuskunnan lisäyksellä.

2 art.

Hyväksytään neuvottelukunnan ehdottamassa muodossa.

Sopimuksen voimassaoloaika jätetään valtuuskunnan harkittavaksi.

Hallituksen kokous pidetään huomenna kl. 11.

30.3. kl. 22 illalla sain valtuuskunnalta sähkeen, jossa pyydetään »tilanteen vakavuuden» huomioon ottaen jouduttamaan käsittelyä saadaksemme vastauksen keskiviikkona 30.3 ennen kl. 18 Moskovaan.

Siihen vastasin samana iltana kl. 1O:

Presidentti ilmoittaa: Kun lausuntonne 27 p. neuvotteluista saapui vasta eilen illalla, voitiin keskustelu alkaa tänä aamuna. Koska asia käsiteltävänä asiantuntijain, ulkovaliokunnan, hallituksen ja huomenna kl. 16 eduskuntaryhmien edustajain kanssa, voidaan vastaus lähettää aikaisintaan huomenillalla.

31.3. kl. 11. Valtioneuvosto. Kaikki läsnä.

Minä tein selvää Moskovan neuvotteluista pöytäkirjojen mukaan. Esitin neuvottelukunnassa valmistetun ehdotuksen, joka eilen oli käsitelty ulkovaliokunnassa.

1 art.

Heljas: Sanat »yhdessä sen kanssa» pois. – Suomi on primäärinen ja Neuvostoliitto sekundäärinen.

Vesterinen ja Hiltunen = Heljas. Janhunen vastusti Heljaksen ehdotusta. Jos sota tulee, niin yhdessä täytyy taistella. Käytäntö vie siihen.

Vilhula oli sotilaalliseen sopimukseen nähden samalla kannalla kuin ennen.

Viding: Olisi pidettävä kiinni meidän sanonnastamme »pyynnöstä». Olisi myös määrättävä, mitä lohkoa sodassa suomalaiset puolustavat ja mitä venäläiset. Ei saa sekottaa suomalaisia ja venäläisiä joukkoja.

Takki oli sotaliittoa koskevassa asiassa samalla kannalla kuin ennen. Luki papereista lausunnon. Ehdotus sisältää sotaliittoajatuksen, jota vastustaa. Eri ehdotukseen nähden kannatti Heijasta.

Kallinen viittasi entiseen lausuntoonsa. Jos sopimus tehdään, olisi se oleva mahdollisimman rajoitettu ja selvästi määrätty.

Hiltunen sotilassopimukseen nähden entisellä kannalla. Mutta kun nyt asia on toisella kannalla, niin = Heljas.

E. Pekkala hyväksyi minun ehdotukseni. Jos tahdomme saada muutosehdotuksemme läpi, on tehtävä ainoastaan välttämättömät.

Murto yhtyy Pekkalaan ja Janhuseen. Heljaksen ehdotus tarpeeton. On vaikea antaa valtuuskunnalle varmoja ohjeita.

Härmä = Takki.

Heljas: Yleisohjeiden 3 k. olisi myös huomioitava.

Päätettiin

1 art. hyväksyä

2 art. myös hyväksytään.

31.3. kl. 16 eduskuntaryhmien puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat sekä eduskunnan puhemies ja toinen varapuhemies sekä valtioneuvoston jäsenet.

Minä selvitin asiankulkua ja tehtyä ehdotusta, joka on valmistettu täällä. Huomautin, että asia on pidettävä salaisena.

(kts. punkteja eri paperilla)

Leskinen tiedusteli, mitä tämä asia käsittelee.

Kuusinen: Jos viedään ryhmiin, niin asia tulee tunnetuksi. Myös venäläisten ehdotukset.

Minä sanoin, että ryhmien luottamus­miesten pitäisi lausua käsityksensä, koska he tuntevat ryhmiensä kannan.

Lumme: Sosialidemokraattien ryhmä on edelleen kielteisellä kannalla sotilassopimukseen nähden. Tämä kanta on ryhmän jäsenten keskuudessa yhä vahvistunut.

Österholm: Minun ehdotukseni, että he nyt lausuisivat kantansa, asettaa ryhmän luottamusmiehet vaikeaan asemaan. Hän ei voi lausua mitään tästä laajakantoisesta kysymyksestä sen jälkeen, kun ryhmä on ollut siinä käsityksessä, että se saa esittää mielipiteensä ennenkuin mitään päätetään.

Kuusinen huomautti, että entisiä presidenttejä on moitittu siitä, että ovat asettaneet eduskunnan tosiasioiden eteen. Nyt on eduskunta saanut asiata seurata. Meidän ja Neuvostoliiton ehdotusten välillä ei ole suurta eroa. Kysymys on siitä, että rauhantila turvataan.

Sarlin oli sopimusta vastaan.

Myllykoski yhtyi minun esittämiini ehdotuksiin.

Koivisto ei voi vakuuttaa, että maalaisliiton kanta olisi muuttunut.

Niukkanen: Jos presidentti ja hallitus katsovat, että sopimus on tehtävä, niin 1 artiklaan olisi lisättävä, että suomalaiset joukot toimivat erillisinä ja oman johdon alaisina.

Lumme ei hyväksynyt, että valtuuskunta on mennyt muuttamaan 1 artiklassa sanan »pyynnöstä» sanaan »yhteisymmärryksessä».

Leskinen: Onko saatu selvää, mitä 2 artikla tarkoittaa? Se olisi avoin valtakirja.

Minä huomautin uudestaan, että siinä on kysymys neuvottelemisesta.

Sovittiin, että eduskuntaryhmät saavat tänään neuvotella asiasta ja antavat minulle kirjalliset lausunnot vielä tänä iltana.

Illalla kaikkien ryhmien puheenjohtajat toivat minulle lausuntonsa. (Kts. niitä.)

1.4. puhuin telefonissa pääministeri Pekkalan kanssa ja sovimme, että pari valtuuskunnan jäsentä saapuu Helsinkiin neuvottelemaan ja saamaan tiedon asemasta. Esitin Kekkosen ja toiseksi Sventon tai Söderhjelmin.

1.4. Valtioneuvosto. Kaikki läsnä.

(Kaikki nämä neuvottelut ja kokoukset pidetään linnassa.)

Luin ryhmien lausunnot.

Minä lausuin, että ryhmien lausuntojen jälkeen asia on mutkistunut. Ellei saada muutoksia venäläisten ehdotukseen vielä enemmän kuin valtuuskunta on esittänyt, on mahdollisuus, että eduskunta ei hyväksy. Ja silloin on harkittava, onko parempi, että neuvottelut raukeavat Moskovassa, kuin että eduskunta hylkää sopimuksen. Minun mielestäni on parempi, että neuvottelut raukeavat Moskovassa kuin että eduskunta hylkää esityksen. Ilmoitin sopineeni pääministeri Pekkalan kanssa, että kaksi valtuutettua tulee huomenna Helsinkiin.

E. Pekkala tiedusteli sosialidemokraattisilta ministereiltä, mikä on heidän tarkoituksensa. He vastustavat, mutta kuitenkin tekevät ehdotuksia. Ovatko he valmiit hyväksymään, jos tehdään ehdotuksia ja ne saadaan läpi?

Takki vastasi, että sosialidemokraattien vastaus noudattaa sosialidemokraattisen ryhmän entistä linjaa.

Minä huomautin, että kansan enemmistön mielipide sopimusta vastaan on jyrkentynyt. Siihen on minun mielestäni vaikuttanut se suuri hälinä ja kiivas propaganda ja kirjoittelu, jota SKDL:n ja kommunistien lehdistö on tässä asiassa viime aikoina esittänyt.

Murto katsoi, että pikemminkin on sopimusta vastaan vaikuttaneet ne, jotka ovat liioitelleet sopimusta vastaan. Erittäinkin ovat vaikuttaneet ulkomaisten lehtien kirjoitukset.

Janhunen: Olisi pysyttävä presidentin eilisessä ehdotuksessa. Mutta jos se on tarkistettava, niin onko vielä vietävä ryhmiin?

Minä: Ei enää ole vietävä ryhmiin.

Hiltunen: Jokaisen ryhmän pitäisi hyväksyä sopimus, jos se tulisi tehtäväksi.

Kilpi = Hiltunen. Puolueet lurpassaavat¹ toisiaan. Sosialidemokraattista ryhmää ei saada mukaan, ellei maalaisliitto tule mukaan.

Asia lykättiin. Odotetaan valtuuskunnan kahta jäsentä.

¹ väijyvät

2.4. Akatemian nimitetyt jäsenet luonani kunniakäynnillä.

2.4. kl. 16. Neuvottelukunta sekä Kekkonen ja Söderhjelm, jotka samana päivänä olivat saapuneet Moskovasta 4 tuntia myöhästyneinä.

Minä esitin, mitä asiassa täällä on tapahtunut. Selostin ryhmien lausunnot.

Kekkonen teki selkoa Moskovan kahdesta neuvottelukokouksesta venäläisten kanssa.

Ensiksi kokous alkoi kireänä, koska venäläiset puhuivat Unkarin ja Romanian ja Tšekkoslovakian sopimuksista ja selittivät, että anal. = samanlainen. Mutta sitten saatiin meidän ehdotuksemme pohjaksi, mikä oli suuri voitto.

2 kokouksessa venäläisten antamat ehdotukset muuttavat huomattavasti meidän suomalaisten ehdotuksia. Valtuuskunta on pitänyt tärkeänä, että kaikki sotilaalliset määräykset rajoittuvat Suomen alueeseen. Ei ole myöskään vastavuoroisuutta. Ei ole yleistä konsultatiovelvollisuutta, vaan se on paikallisesti ja asiallisesti rajoitettu.

Sitten Kekkonen teki selkoa Heinrichsin ja Suontaustan lausunnoista, jotka he olivat antaneet venäläisten ehdotuksesta.

Enckell oli käynyt Molotovin luona puhumassa siitä, että kaksi jäsentä matkustaa Helsinkiin. Molotov oli sen ymmärtänyt.

Söderhjelm sanoi pääministerin ja ulkoministerien mielestä neuvotteluissa Stalinin kirjeeseen nähden voitetun niin paljon, että pitäisi koettaa ajaa asia positiiviseen päätökseen.

Asiassa on kaksi vaikeata kohtaa: 1) venäläisten ehdotuksessa ei selvästi sanota, että Suomi taistelee primärisesti ja Neuvostoliitto sekundärisesti; 2) sana »uhka» on epämääräinen. – Katsoi, että 1 ja 2 art. ei voi uudestaan kirjoittaa, koska venäläiset eivät sitä hyväksyisi. Sentähden delegatio ei ottanut Heinrichsin ehdotusta kokonaisuudessaan. Valtuuskunta katsoo, että voidaan keskustella ainoastaan pienistä muutoksista.

Söderhjelm oli keskustellut USA:n ambassadin kanssa, joka oli sanonut, että USA ymmärtää, että teemme sopimuksen ja mahdollisimman hyvän. Se ei tule muuttamaan USA:n suhteita Suomeen. Samoin sanoivat eräät muut ambassadörit.

Söderhjelm:2. art. Kun sanotaan »Suomen alueella», niin meitä ei voi pakottaa prevent. sotaan Ruotsia ja Norjaa vastaan. Mutta aloite neuvotteluihin on Venäjän puolella. Tämä kysymys voi olla ambitio­asia.

Söderhjelm viittasi Neuvostoliiton ja länsivaltojen neuvotteluihin vuoden 1939 alkupuolella. Siinä on anal. sen kanssa, että sanoisimme »Suomen pyynnöstä».

Valtuuskunnan yksimielinen kanta on, että olisi tehtävä ainoastaan vähäisiä muutoksia.

Minä lausuin, että on otettava huomioon, että eduskunta kenties ei hyväksy ehdotusta. Sentähden on harkittava, eikö ole paras antaa neuvottelujen raueta Moskovassa, kuin että eduskunta hylkää ehdotuksen. Parempi minun mielestäni olisi, että neuvottelut raukeaisivat Moskovassa.

Fagerholm: Sellaisena kuin valtuuskunnan ehdotus on, ei ole mahdollisuutta ajaa sitä eduskunnassa läpi. Tässä muodossa se ei mene läpi.

1 art. ei ole niin tärkeä, mutta siitä pitäisi kuitenkin saada pois se ajatus, että Neuvostoliitto on ensimmäisestä päivästä alkaen mukana.

2 art. Myös valtuuskunnan ehdotus sisältää avoimen valtakirjan järjestää neuvotteluja ja rettelöidä heti ensi päivästä alkaen. Se on laaja ja voi koskea myös poliittisia asioita. Sosialidemokraattien ryhmässä on mahdotonta saada ehdotusta läpi tässä muodossa.

Minä huomautin, että aina kun venäläiset esittäisivät neuvotteluja ja ne alettaisiin, syntyisi kommunistien toimeenpanemia rettelöitä, jotka aina hyväksyvät kaikki Neuvostoliiton ehdotukset.

Söderhjelm: Venäläisten taholta on viitattu siihen, että tämän sopimuksen kautta venäläiset toivovat voivansa poistaa sodan uhan täällä pohjolassa. (Obs! puhe)

Vesterinen = Fagerholm. Tämän mukaista ehdotusta on jokseenkin mahdoton saada läpi ainakaan maalaisliiton ryhmässä. Ryhmä ei ylipäänsä hyväksy sotilassopimusta.

2 artiklaa pelätään kovasti. 2 art. pitäisi kokonaan poistaa.

Jos asia kaatuu, on myös parempi, että kaatuu Moskovassa kuin eduskunnassa. Sillä asia tulisi silloin kovin repiväksi.

Minä huomautin, että 2 art. kuitenkin tarkoittaa ainoastaan neuvotteluja.

Takki: Täällä Helsingissä on myös otettu huomioon, että on pyrittävä minimaalisiin muutoksiin. Mutta on otettava huomioon, mitä voidaan viedä läpi eduskunnassa. Kysymys on, mitä kovan ponnistuksen jälkeen voidaan saada läpi eduskunnassa. Kaikki muut ryhmät paitsi SKDL ovat sotilassopimusta vastaan. Erittäin vavahduttavan vaikutuksen teki, että yleisohjeiden 3 kohta on jätetty pois. Jos asia raukeaa, niin on parempi että raukeaa Moskovassa.

Kekkonen huomautti, että Moskovassa ei ole vielä neuvoteltu. Lausui myös, että sotilassopimus sisältyy jo presidentin yleisohjeisiin. Pitää mahdollisena, että Moskovassa voidaan saada muutoksia.

Sitten otettiin keskusteltavaksi 2 ehdotusta: Takin, Idmanin, 0. Enckellin ja Sihvon valmistama ja minun Heinrichsin ehdotuksen pohjalla laatimani ehdotus.

1 art.

Kekkonen: »Suomen rajojen sisällä» ei voi sanoa.

Söderhjelm: »Tarpeen vaatiessa» ei mene läpi Moskovassa, mutta voi koettaa.

»Hyökkäys Suomen alueelle» rajoittaa riittävästi. Sota on jo silloin olemassa. Toinen asia on, että sovitaan siitä, millä tavalla.

0. Enckell: Ryssarnas möjlighet att komma tili hjälp måste begränsas.¹ Avustus ainoastaan, kun on tarve.

Fagerholm: »Tarpeen vaatiessa» on hyvä.

Kl. 18 keskeytettiin neuvottelut ja päätettiin jatkaa kl. 19.30.

Keskustelimme vähän aikaa Kekkosen ja Söderhjelmin kanssa.

Minä huomautin vakavasti, että minä olen luvannut ajaa sopimusta, jos se tulee sellainen kun minun ohjeeni on, mutta jos se siitä asiallisesti muuttuu, niin en ole sitoutunut siihen. Minulla pitää olla vakaumus, että sopimuksen sisältö ei loukkaa Suomen elinehtoja, muuten en voi sitä hyväksyä. Muuten sitä ei myöskään saisi eduskunnassa läpi. Täytyy ottaa vakavasti huomioon mahdollisuus, että neuvottelut raukeavat, ja harkita, eikö ole parempi antaa niiden raueta Moskovassa kuin että asia menee kumoon Helsingissä.

Sanoin myös, että meillä on oikeus neuvotteluissa esittää ehdotuksemme. Me emme voi hyväksyä mitä tahansa. 2 art. on arveluttava.

¹ Venäläisten mahdollisuutta tulla avuksi täytyy rajoittaa.

2.4. kl. 19.30 neuvottelut jatkuivat. Neuvottelukunta ynnä Kekkonen ja Söderhjelm.

Minä olin aivan lopen uupunut. Poistuin sentähden kl. 20.30 ja pyysin muita jatkamaan työtä ja koettamaan saada aikaan ehdotus, joka olisi tyydyttävä.

Fagerholm, Kekkonen, Söderhjelm, Vesterinen, Takki, Idman, 0. Enckell ja Sihvo jatkoivat työtä yli kl. 22 ja valmistivat ehdotuksen molempien käsittelyn alaisena olevien ehdotusten nojalla.

3.4. kl. 11 a.p.

Neuvottelukunta (paitsi Idman) sekä Kekkonen ja Söderhjelm läsnä.

Otettiin käsiteltäväksi kahdeksan miehen (Fagerholm, Kekkonen, Söderhjelm, Vesterinen, Takki, Idman, 0. Enckell ja Sihvo) laatima ehdotus.

1 art.

Kekkonen: »Suomen rajojen sisällä» pois.

Söderhjelm: »Tarpeen vaatiessa» on sekä 2 että 3 momentissa. Esitti, että valtuuskunta saisi päättää, pannaanko se 2 vai 3 momenttiin.

Fagerholm katsoi, että sen pitäisi olla 2 momentissa.

Minä myös huomautin myöhemmin Kekkoselle ja Söderhjelmille, että sen pitäisi olla 2 momentissa.

Tässä kohden annettiin valtuuskunnalle kuitenkin oikeus harkita, mutta katsottiin, että pitäisi olla 2 momentissa.

Muuten 1 art. hyväksyttiin.

2 art.

Keskustelun jälkeen, jossa esitettiin muutosehdotuksia, art. hyväksyttiin.

Sitten sovittiin, että kirjalliseen vastaukseen, jonka valtuuskunta antaa, otetaan:

1) ohjeiden 3 kohdan asiat;

2) että Suomen armeijan johto sodan aikana on oleva suomalaisten hallussa ja erillisinä joukko-osastoina;

3) jos tulee vaikeuksia 1 art. 2 mom. sanojen »Suomen rajojen sisällä» johdosta ja jos on välttämätöntä, voi valtuuskunta harkita, voisiko ne sanat myös siirtää kirjalliseen vastaukseen.

Yhdessä Heinrichsin kanssa valtuuskunta harkitsee, miten näitä koskevan kirjelmän sanamuotoon laadittava.

Ingressi

Minä lausuin, että ingressiin on otettava lausunto, että Suomen pyrkimykset on pysyä ulkopuolella suurvaltojen eturistiriitoja.

Sitten minä otin esille kysymyksen, voisiko ryhmien edustajat kutsua uudestaan.

Fagerholm oli sitä mieltä, että tässä vaiheessa ei nyt enää tarvitse niiden kanssa keskustella.

Tästä olimme yksimielisiä.

Kekkonen katsoi, että 1 art. 3 momentissa olevat sanat »ja sopivat» on vaarallinen.

Minä: »Neuvottelevat» merkitsee tietysti sitä, että sovitaan. Sana »neuvottelevat» voi jäädä pois, mutta ei voi jäädä pois »sopivat». Neuvotteleminen on merkityksetön, ellei tarkoitus ole päästä sopimukseen.

3.4. kl. 15 valtioneuvosto.

Myös neuvottelukunnan jäsenet, paitsi Fagerholm, sekä Kekkonen ja Söderhjelm läsnä.

Minä esitin neuvottelukunnassa valmistetun uuden ehdotuksen 1 ja 2 artiklaksi. Huomautin, että tätä asiaa on perin pohjin harkittu ja on ollut monta ehdotusta ja lopuksi on tultu tähän.

Janhunen kysyi valtuuskunnan jäseniltä, mikä on heidän käsityksensä neuvottelujen kulusta.

Kekkonen vastasi, että varsinaiset neuvottelut eivät vielä ole alkaneet. Tähän asti on ollut kysymys, miltä pohjalta neuvottelu on alettava.

Valtuuskunnan käsitys on, että tähän asti on 4 kohdassa saavutettu tulos:

1) Kysymys on ainoastaan Suomen aluetta vastaan tehdystä hyökkäyksestä. Ei kuten Baltian maiden sopimuksessa.

2) Koneisto ei ala toimia, ennenkuin hyökkäys Suomea vastaan on tapahtunut.

3) Ei ole olemassa molemminpuolisuutta, vaan Suomi toimii ainoastaan silloin, kun sitä vastaan hyökätään.

4) Ei ole yleistä konsultatiovelvollisuutta, vaan se rajoittuu Suomen alueeseen ja asiallisesti sotilaallisiin velvollisuuksiin. Alkuperäisistä ohjeista ei voi kaikissa suhteissa pitää kiinni tällä hetkellä.

Kekkonen toivoi, että nyt esillä oleva vastaehdotus saadaan Moskovassa läpi ja kenties myös eduskunnassa.

Kilpi ja Pekkala pitivät nykyistä muotoa paljon parempana kuin edellistä. Hyväksyvät nykyisen ehdotuksen.

1 art. hyväksyttiin.

2 art.

Minä lausuin, että minun mielestäni ei ole syytä nyt kuulla ryhmien mielipidettä uudestaan, koska heidän mielipiteensä saatiin tietää.

Kallinen viittasi entiseen lausuntoonsa. Mutta jos sopimus tehdään, niin on huomattava, että 2 art. on vakavassa ristiriidassa sosialidemokraattien ryhmän kannan kanssa. Pitäisi olla tieto, minkälaisista toimenpiteistä on kysymys. 2 art. pitäisi olla enemmän definioitu.

Minä: Tässä on kysymys neuvotteluista ja me emme voi kieltäytyä neuvottelemasta.

Hiltunen: Sosialidemokraattinen ryhmä ei ole luopunut entisestä kielteisestä kannastaan sotilasliittoon nähden. = Kallinen.

E. Pekkala hyväksyi 2 art.

Murto: Ei olisi syytä muuttaa entistä ehdotusta.

Vilhula = Kallinen, mikäli koskee sotilaallista sopimusta.

Heljas huomautti ohjeiden 3 kohdasta ja että Suomen sotajoukot erillisinä.

Minä: Heljaksen asiat otetaan lausuntoon.

Kaijalainen katsoi, että tässä vaiheessa ei ole tarvis enää viedä lausuntoja pöytäkirjaan.

Valtioneuvoston jäsenet esittivät kaikki entiset kantansa.

Lopuksi näytti siltä, että ainoastaan neljä jäsentä oli asiassa myönteisellä kannalla ja muut vastaan.

3.4. Sitten oli virallinen presidentin esittely, jossa minä vahvistin uudet ohjeet 1 ja 2 artiklaksi sekä että kirjalliseen vastaukseen otetaan

1) ohjeiden 3 kohdan asiat

2) Suomen joukot oman johdon alaisina erillisinä sekä jos on välttämätöntä, »Suomen rajojen sisällä» voidaan siirtää artiklasta samaan kirjalliseen lausuntoon.

Härmä huomautti taloudellisista asioista.

Söderhjelm: Sitten kun sopimus on valmis, otetaan ne esille.

Istunnon jälkeen puhuin Kekkosen ja Söderhjelmin kanssa. Lausuin heille:

Suomen tarkoitus on sama kuin Neuvostoliiton­: estää hyökkäys tältä taholta ja poistaa sodan vaara tältä puolelta. Suomen ja Neuvostoliiton intressit menevät siis yhteen tässä suhteessa.

Suomessa on kansan suuri enemmistö sotilasliittoa vastaan. Samoin eduskunnassa. Ja tulee olemaan vaikeaa saada eduskunnassa sotilasliittosopimus hyväksytyksi. Tämä on otettava huomioon ja myös Suomen kansan psykologinen kanta tässä asiassa.

Minä lupasin tehdä mitä voin meidän aikaisemman ehdotuksemme puolesta. Olen myös valmis ajamaan nyt vahvistettuja ohjeita minkä voin. Saadaanko se eduskunnassa läpi, siitä ei voi mennä takuuseen. Yli tämän uuden ohjeen en lupaa mennä. Tällä uudella ehdotuksella saavutetaan kaikki, minkä venäläiset ovat ilmoittaneet heidän tarkoituksensa olevan. Se sisältää täsmälleen sen, mikä sisältyi minun haastatteluuni helmikuussa 1947.

Ingressi

On tärkeää Suomen kansaan nähden, että siihen otetaan lausunto, että Suomen pyrkimys on pysyä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Tämä deklaratio on Neuvostoliitonkin kannalta oikea ja hyödyllinen, sillä se vastaa Neuvostoliiton intressejä. Tämän deklaration voi ottaa, vaikka ei puhuta mitään Neuvostoliiton pyrkimyksistä. Sillä Suomi on pieni valtio, mutta Neuvostoliitto on suurvalta. Pienet valtiot ovat kansainvälisessä suurpolitiikassa objekteja, mutta suurvallat ovat suurpolitiikan subjekteja; suurvallat harjoittavat suurpolitiikkaa, mutta pienet valtiot eivät sellaista harjoita eikä niiden pidä sellaista harjoittaa. Suurvalta Neuvostoliitto ei voi sanoa, että se tahtoo pysyä suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Tällaisesta deklaratiosta Suomeen nähden ei ole Neuvostoliitolle mitään vahinkoa, vaan se, kuten sanottu, vastaa Neuvostoliiton tarkoituksia ja politiikkaa tällä taholla.

Kekkonen ja Söderhjelm merkitsivät tämän muistiin ja sanoivat, että kun puhutaan suurvaltojen eturistiriidoista, niin se heidän mielestään hyvin sopii.

Vielä minä sanoin, että »tarpeen vaatiessa» olisi otettava 1 art. 2 momenttiin paremmin kuin 1 art. 3 momenttiin.

Lopuksi minä kehoitin heitä käyttämään neuvotteluissa puheenvuoroja, koska Enckell on heikko. Sovimme siitä, että voi viitata siihen, että on keskustelleet minun kanssani ja että minä olen valmis tekemään mitä voin, jotta tämä uusi ehdotus tulee hyväksytyksi eduskunnassa.

5.4. Sihvo esittelyssä.

Sen jälkeen hän kertoi, että Leino oli kutsunut hänet päivälliselle ennen Moskovaan lähtöä ja kertonut pelkäävänsä kaappausta oikeiston taholta sekä huomauttanut, että asevarastoja olisi hyvin vartioitava.

Sihvo oli vahvistanut näiden asevarastojen vartioimista.

Äsken oli Turun valtiollinen poliisi kirjoittanut sikäläiselle sotaväen komentajalle ja pyytänyt tarkkoja tietoja aseiden vartioimisesta ym. sitä koskevista seikoista. Tämä oli Sihvon mielestä sopimatonta valtiollisen poliisin puolelta. Sihvo oli sen johdosta kutsunut valtiollisen poliisin päällikön Tuomisen luokseen ja sanonut, että tällainen menettely Turun valtiollisen poliisin puolelta on sopimatonta. Tuominen oli sen myöntänyt.

Sihvo oli tavatessaan Tokarjevin maininnut vahvistaneensa asevarastojen valvontaa, koska oli kysymys aseista, jotka meidän on luovutettava Venäjälle. T. oli sen hyväksynyt.

Edelleen Sihvo oli eräältä vanhalta lehtorilta kuullut, että täällä olevat Neuvostoliiton sotilasviranomaiset olivat tiedustelleet, »milloin täällä alkaa». (Pitäisi alkaa 15.4.)

Sihvo sanoi olevansa valmis estämään kaikki epäjärjestykset, tulivatpa ne miltä taholta tahansa.

Sihvo kertoi vielä, että hän oli kuullut Gabrielsonilta, että on tullut salaperäinen juna Venäjältä, jossa oli ollut miehiä. Siitä ei ole vielä saatu tarkempia selvityksiä.

Sihvo sanoi olevansa valmis estämään kaikki epäjärjestykset.

Minä vastasin, että on hyvä, että asevarastojen vartioiminen on vahvistettu ja että hän pitää tätä silmällä. Lisäsin, että minä en usko mitään olevan pelättävissä oikeiston taholta, mutta huhuja on, että kommunistit voivat panna toimeen kaappauksen. On hyvä, että Sihvo on valmis kaiken epäjärjestyksen varalta. Laillinen järjestys on voimassa pidettävä.

5.4. Hertta Kuusinen, Pessi ja Aaltonen (komm.) luonani.

Hertta Kuusinen puhui ensin yleisen mielipiteen valistamiseksi puolustusliittosopimuksen hyväksi. Olisi tärkeää, että yleistä mielipidettä propagandalla kehoitettaisiin sopimuksen hyväksymiseen.

Minä vastasin, että olen tätä asiaa ajatellut. Olen sillä kannalla, että sotilaallinen sopimus meidän olisi tehtävä Neuvostoliiton kanssa. Kansan enemmistö on sitä vastaan ja samoin eduskunnan enemmistö. Mutta asiasta ei voi ruveta puhumaan, koska sopimuksen hyväksyminen meidän puoleltamme riippuu siitä, millainen sopimuksen sisältö tulee olemaan. Minä tulen tekemään voitavani sellaisen sopimuksen hyväksymiseksi kuin meidän uudet ohjeemme sisältävät, mutta en lupaa ajaa sellaista sopimusta, joka menee sen yli. Ennenkuin saadaan tarkempi tieto, mille kannalle venäläiset asettuvat, on vaikea ruveta julkisuudessa mitään tekemään. Lisäsin, että kommunistien suuri hälinä tässä asiassa on minun mielestäni vahingoittanut asiaa.

Tästä jatkui sitten keskustelu jonkun aikaa.

Sitten Pessi sanoi, että viime aikoina on levitetty huhuja siitä, että muka kommunistit aikovat tehdä kaappauksen. Nämät huhut ovat kaikkea perää vailla. Näiden huhujen johdosta on ryhdytty toimenpiteisiin. Armeija on mobilisoitu ainakin osaksi. Tällaiset huhut ja toimenpiteet kuohuttavat heitä, kun väitetään, että he, jotka ovat tukeneet nykyistä politiikkaa, aikoisivat ryhtyä laittomiin toimenpiteisiin.

Minä lausuin, että mielihyvällä kuulen, mitä he sanovat siitä, että he tulevat noudattamaan laillista järjestystä ja että tällaisissa huhuissa ei ole mitään perää. Sanoin Sihvon minulle kertoneen, että hän on vahvistanut asevarastojen vartiointia senkin vuoksi, että ne ovat pääasiassa aseita, jotka meidän on luovutettava Neuvostoliitolle rauhansopimuksen mukaan. Sihvo on näistä toimenpiteistään maininnut mm. Tokarjeville.

Aaltonen: On kerrottu, että sotilaille on selitetty, että näiden toimenpiteiden syy on se, että kommunistit aikovat panna jotain toimeen. Työläiset ovat kertoneet, että on puhuttu sellaista, että kommunisteilla on tällaisia aikeita. Pitäisi selittää syy toimenpiteisiin armeijan taholta, jotta tällaiset huhut lakkaisivat.

Hertta Kuusinen: Pitäisi antaa selitys tästä asiasta. Vaasassa ja Porissa ovat nämä huhut aikaansaaneet sen, että siellä väestö odottaa evakuointia.

Aaltonen: On myös sellaisia huhuja, että kommunistit olisivat perustaneet punakaarteja. Siinä ei ole mitään perää. Tosiasia on, että kommunistit eivät ole mitään tämänsuuntaista toimintaa harjoittaneet. Puolueen organisatio on sama kuin se on ollut, mutta ei mitään muuta.

Pessi: Tämä on yleisvaltakunnallinen kysymys, sillä kaikki tämä herättää levottomuutta. Pitäisi pyrkiä rauhoittamaan.

Minä sanoin, että olen myös kuullut tällaisia huhuja. Ne saavat siitä vauhtia, että kommunistien teoriaan sisältyy väkivallan periaate – Lenin ja Marx. Itse en ole niihin huhuihin uskonut, vaan olen ollut vakuuttunut, että kommunistit tahtovat pysyä parlam. demokratian kannalla. Uudistin, että olen iloinen, kun nyt olen saanut vahvistuksen käsitykseeni.

Lupasin puhua asiasta Sihvon kanssa.

Refl. Ovatkohan kommunistit saaneet uusia määräyksiä Venäjältä? Olla enemmän alallaan?

6.4. Valtioneuvosto. Kaikki paitsi Heljas.

Esitin Moskovasta saamani sähkeen siitä, että sopimuksesta oli päästy yksimielisyyteen.

7.4. Kutsuin luokseni Salmisen, Turjan ja Ahmavaaran sekä Ahon (Uusi Suomi). Minä ensiksi sanoin, että en hyväksy kokoomuksen ryhmän kantaa sopimusasiassa. Olisi ollut vastattava, että mieluummin olisimme ilman sopimusta, mutta kun Neuvostohallitus on esittänyt, niin emme kieltäydy neuvottelemasta, mutta kanta sopimukseen riippuu siitä, millainen on sopimuksen sisältö.

Sitten esitin Moskovan neuvottelujen tuloksen.

Salminen selitti, mitä ryhmässä ajateltiin: pelättiin sellaista sopimusta kuin Romanian ja Unkarin. Mutta nyt hyväksytty sopimus on aivan toisenlainen kuin silloin oli kysymys.

Aho: Pelätään, että tämä sopimus antaa vasemmistolle aiheen jollakin tavalla harjoittaa epädemokraattista menettelyä.

Minä vastasin, että en ymmärrä, millä tavalla tämä antaa vasemmistolle mitään erikoista tilaisuutta.

Ahmavaara: Hyväksytyssä sopimuksessa on Suomen etuja valvottu yllättävän hyvin. Meidän kansamme on tottunut pelkäämään venäläisiä, sentähden me mieluummin olisimme ilman sopimusta. Kenties Venäjä ei noudata sopimusta. Venäjällä on kyllä täällä sotilaallisia etuja. Mutta Neuvostoliitto luottaa paremmin, jos täällä olisi kommunistinen järjestys. Sentähden meillä pelätään. Ja jos sopimuksen kautta meidät luetaan itäblokkiin, niin emme saa lainoja USA:sta eikä pohjolasta.

Minä selitin kantaani ja sopimuksen sisältöä ja merkitystä.

Sitten minä puhuin Ahmavaaralle huhtikuussa 1945 tapahtuneista vangitsemisista, joista 1945 v. kertomusta käsiteltäessä perustuslakivaliokunnassa on otettu kiinni.

Minä sanoin, että olisi paras jättää tämä asia. Kehoitin koettamaan hoitaa asian ilman että siitä tulee suurempi juttu. Asema oli huhtikuussa 1945 sellainen, että Leino ei voinut menetellä toisella tavalla. Kun asia valtioneuvostossa myöhemmin oli esillä, niin oltiin kaikki samaa mieltä.

Ahmavaara otti vielä esille kommunistien kaappausmahdollisuuden ja kertoi ajatuksesta, että olisi saatava ennen vaaleja uusi hallitus.

Minä vastasin, että en sekaannu siihen asiaan enkä lausu mitään hallitusasiasta.

7.4. Otin vastaan: Englannin ulkomaankauppaministeri Bottomley’n ja hänen apulaisensa Cohen’in. Heidän kanssaan oli ministeri Scott.

Keskustelimme taloudellisista asioista. Lausuin toivomuksen, että uusi sopimus Neuvostoliiton kanssa ei vaikuttaisi mitään Suomen ja Englannin kauppaan, jota me haluamme kehittää.

Bottomley hyväksyi tämän.

Scott jäi luokseni keskustelemaan. Puhuimme mm. uudesta sopimuksesta Neuvostoliiton kanssa. Pyysin häntä tutkimaan sopimusta ja itse katsomaan, mitä se sisältää.

8.4. Vesterinen.

Kertoi poliisiasioista ja keskustelustaan Gabrielsonin kanssa. Gabrielson oli kertonut koonneensa omalla vastuullaan aseita ja panneensa ne luotettavaan talteen ja luotettavien vahtien haltuun. Punaisilla on aseita ja he tahtoisivat saada lisää aseita. Gabrielson pelkää, kun Leino tulee kotiin Moskovasta. Kommunistit ovat koettaneet ottaa aseita asevarastoista. Gabrielson luulee, että »rähäkkää» valmistellaan, ellei sopimusta vahvisteta. Aärimmäiset vasemmistolaiset katsovat, että sopimus on meille liian hyvä. Jos sopimus ei mene eduskunnassa läpi, niin aikovat panna toimeen rauhattomuuksia. Kommunisteilla on ollut kaikki suunnitelmat valmiit Tšekkoslovakian tapaan.

Vesterinen sanoi puhuneensa Kallisen kanssa, joka on ehdottoman varma.

Minä kehoitin Vesteristä toimimaan yhdessä valtioneuvoston ei-SKDL:n kanssa ja olemaan varuillaan. Ja jos Leino aikoo tehdä jotain Gabrielsonille, niin valtioneuvoston pitää ottaa asiaan kiinni.

Vesterinen lupasi.

9.4. Kommunistit: Kujala, eduskunnan toinen varapuhemies, ja edustaja Tainio.

Kujala: Hallituksen toimintaa 1945 tarkastettaessa perustuslakivaliokunnassa on jälleen esillä huhtikuussa 1945 tapahtunut venäläisten vangitseminen ja luovuttaminen valvontakomissiolle. Valiokunnassa on tehty muistutus, joka voi viedä siihen, että Leino joutuu valtakunnanoikeudessa syytteeseen. Leinolla ei ollut silloin mitään muuta mahdollisuutta kuin noudattaa valvontakomission vaatimusta. Pyysi minua toimimaan niin, että tämä asia ei aiheuttaisi sen enempää hälinää ottaen myös huomioon, millainen aika oli huhtikuussa 1945. Valtioneuvosto oli myöhemmin hyväksynyt Leinon toimenpiteen. Valiokunnassa v. Born oli tehnyt ehdotuksen, että vaikka on tapahtunut Leinon puolelta muodollinen virhe, koska hänen olisi pitänyt esittää asia valtioneuvostolle, niin ottaen huomioon asianhaarat ja oikeusasiamiehen lausunnon eräiden valitusten johdosta, olisi ainoastaan todettava asiantila ja jätettävä asia sikseen.

Minä vastasin olevani myös sitä mieltä, että tämä asia olisi jätettävä sikseen eikä sitä enää ryhdyttävä pöyhimään.

Kujala lisäsi, että jos asiassa syntyy eduskunnassa keskustelua, tulee se olemaan kiusallinen.

Minä lupasin puhua asiasta Ahmavaaralle, valiokunnan puheenjohtajalle.

10.4. Fagerholm luonani.

Hän kertoi, että edistyksen ryhmä on sopimusasiassa jyrkällä kannalla eikä hyväksy sopimusta. Se voi vaikuttaa muihin porvarillisiin ryhmiin.

Kannisto (edistys) esittänyt, että asiaa ei ollenkaan tuotaisi eduskuntaan, koska oli kuullut, että oikeuskansleri Tarjanne oli selittänyt, että asian voisi presidentti ratkaista yksin.

Minä kerroin, että Tarjanteen sana oli puolileikillisesti sanottu.

Kutsuin Tarjanteen ja hänen tultuaan jatkoimme keskustelua.

Tarjanne lausui, että sopimuksessa sitoudutaan siihen, mikä on itsestään selvää: että puolustamme omaa aluettamme. Kaikkiin muihin toimenpiteisiin nähden edellytetään sovittavan asioista. Mutta Tarjanne pitää luonnollisena, että asia esitetään eduskunnalle, myös asian luonteeseen nähden. Hallitusmuodon 33 § edellyttää, että laajakantoiset kysymykset viedään eduskuntaan.

Sitten Tarjanne antoi minulle pyytämäni muistion järjestyksen ylläpitämisestä. Keskustelimme tästä asiasta.

Fagerholm sanoi, että hän ei luota kommunisteihin. Meidän kommunistijohtajiemme joukossa on »emigrantteja», joilla on täydellinen sotilaallinen ja vallankumouksellinen koulutus ja jotka eivät välitä mitään demokratiasta. Meidän pitää olla varovaisia siltä varalta, että kommunistit yllättävät ja eristävät presidentin, pääministerin ym. ja siten ei olisi ketään, joka antaisi määräyksiä. Jos kaikki siviili­ johtajat vangitaan, niin sotaväenpäällikköjen pitää itse ryhtyä toimeen järjestyksen ylläpitämiseksi.

13.4. Maalaisliiton ryhmän puheenjohtaja Koivisto ja varapuheenjohtajat Niukkanen ja Riikonen luonani kutsusta.

Minä sanoin tahtovani keskustella heidän kanssaan sopimusasian käsittelystä eduskunnassa. Lausuin seuraavaa aluksi:

Tosin minäkään en omasta puolestani olisi halunnut tätä sopimusta, vaan olisin mieluummin nähnyt, että tällaista sopimusta ei olisi. Mutta kun Neuvostoliiton hallituksen puolelta tehtiin aloite, niin me emme voineet olla neuvotteluihin ryhtymättä. Nyt on sopimus allekirjoitettu ja se on meidän kannaltamme minun mielestäni jotenkin hyvä ja hyväksyttävä. Se ei ole meille vaarallinen. Minun luullakseni se ei tule pahemmin vahingoittamaan meidän suhteitamme länsivaltoihin eikä pohjoismaihin. Sen vakuutuksen olen saanut niistä tiedoista, joita meillä on lähettiläältämme ja keskusteluistani englantilaisten kanssa ja myös keskusteluista amerikkalaisten kanssa, joita eräillä suomalaisilla on ollut. Luulen ja toivon, että kun sopimus saadaan voimaan, niin se voi vaikuttaa hyvästi Kremlin herroihin sikäli, että he huomaavat, että Suomessa voi hoitaa asioita myös muiden kuin kommunistien kanssa. Mutta jos sopimusta ei hyväksytä, niin se jotenkin varmasti saa Neuvostoliiton johtajat siihen käsitykseen, että Suomessa voi asioita hoitaa ainoastaan kommunistien kanssa. Ja silloin venäläiset arvatenkin ryhtyvät kaikin tavoin tukemaan ja avustamaan meidän kommunistejamme ja syttyy hermosota ym. ja se olisi meille sangen vaarallinen ja vaikea, vaikka venäläiset aluksi eivät rikkoisi rauhansopimusta. Näin ollen olisi eduskunnan hyväksyttävä sopimus ja hyvä olisi, jos eduskunnassa ei tulisi suurta hälinää tässä asiassa.

Koivisto: Jos kaikki ryhmät yhtyvät, niin sopimusasia voi mennä hiljaisin äänin läpi eduskunnassa. Koivisto esitti kysymyksen, voisiko presidentti ilman eduskunnan hyväksymistä ratifioida sopimuksen.

Minä selitin asian, että se ei käy päinsä.

Niukkanen: Kommunistit toivovat, että saisivat tästä asiasta käyttökelpoisen valtin, mutta heille ei ole sitä annettava. Sentähden sopimus olisi saatava nopeasti eduskunnassa läpi. Presidentin pitäisi antaa kokoomukselle ja edistykselle »orderi», että sopimus on hyväksyttävä ilman suurta mukinaa. Edistyksen ryhmän vuoksi olisi puhuttava Erkon kanssa, joka on sopimuksen kannalla. Jos kokoomus puhuu sopimusta vastaan, niin maalaisliiton ja sosialidemokraattien on vaikea hoitaa. Suomen armeijan pitäisi saada vapaasti järjestää liikekannallepano ja aseiden varastointi. Se on ainoa kiinnepiste, joka turvaa rauhan. Voisiko presidentti ilmoittaa tämän ryhmille?

Minä vastasin, että minun nähdäkseni tämä on itsestään selvä ja sisältyy rauhansopimukseen.

Koivisto sanoi, että minun pitäisi vaikuttaa toisiin ryhmiin. Kysyi, onko mitään salaista sopimusta tai selittäviä pöytäkirjoja.

Minä vastasin, että ei ole.

Niukkanen puhui vielä sotamateriaalista, joka on luovutettava Neuvostoliitolle, että sen pitäisi saada jäädä Suomen armeijalle.

Minä vastasin, että siitä on aikomus neuvotella.

10.4. valtuuskunta palasi Moskovasta.

11.4. Kekkonen kävi luonani selostamassa neuvottelujen kulkua.

12.4. koko valtuuskunta oli luonani. Keskustelimme valtuuskunnan neuvotteluista Moskovassa ylimalkaisesti.

13.4. Ahmavaara (eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja) luonani.

Puhuin hänelle siitä, mitä Kujala ja Tainio olivat kertoneet. Lausuin sen mielipiteen, että olisi paras, että asia huhtik. 1945 hoidettaisiin ilman hälinää ja että koko asia saisi raueta. Viittasin Bornin ehdotukseen perustuslakivaliokunnassa.

Ahmavaara kertoi, että asia oli ollut tänään esillä valiokunnassa ja siellä oli suu­ri enemmistö katsonut, että Leino oli mennyt toimivaltansa ulkopuolelle, kun oli luovuttanut venäläiset ennenkuin hallitus oli asian käsitellyt. Sentähden hän on kyllä edesvastuulain alainen. Mutta Ahmavaaran mielestä asian olisi annettava raueta. Oikeusasiamies oli 11 tapauksessa antanut sellaisen lausunnon, että Leino on mennyt toimivaltansa ulkopuolelle, mutta kun valtioneuvosto oli toimenpiteen hyväksynyt, niin oikeusasiamies ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.

Minä lausuin, että minun mielestäni valiokunnalla on oikeus myös esittää se mielipide, että asiassa ei olisi ryhdyttävä mihinkään toimenpiteisiin.

Ahmavaara sanoi, että Kaira on sitä mieltä, että sellaisen lausunnon antaminen on eduskunnan asia.

Ahmavaara kysyi lopuksi, saako hän valiokunnalle ilmoittaa minun mielipitee­ni olevan sen, että asian pitäisi antaa raueta.

Minä vastasin siihen myönteisesti.

13.4. sosialidemokraattisen puolueen ryhmän puheenjohtajat Peltonen ja Lumme luonani.

Puolustussopimusasia

Minä esitin heille ensin saman kuin maalaisliiton ryhmän puheenjohtajille (kts. ed.).

Peltonen sanoi, että sopimus on ohjeiden mukainen ja se voidaan hänen mielestään eduskunnassa hyväksyä. Hän lupasi koettaa vaikuttaa ryhmään niin, että sopimus menee läpi vähin puhein.

Lumme: On suuri vapauden tunne sen jälkeen kun sopimuksen lopullinen muoto tuli tunnetuksi. Se on rauhoittanut mieliä. Luuli, että suuri osa sosialidemokraattien ryhmää menee hyväksymisen puolelle. Muutamat sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet ovat sitä mieltä, että eduskunnassa ei pitäisi paljon puhua. Olisi hyvä, jos eduskunta saataisiin vähin äänin sopimus hyväksymään. Vielä ei ryhmässä ole neuvoteltu.

Peltonen sanoi, että vaikka hän oli ollut sotilassopimusta vastaan, niin ottaen kaikki asianhaarat huomioon hän hyväksyy sopimuksen.

13.4. Edistyksen ryhmän puheenjohtaja Kauppi ja varapuheenjohtaja Heiniö luonani.

Minä esitin saman kuin maalaisliiton ryhmälle (kts. ed.).

Kauppi: myönsi, että sopimuksen sisältö oli parempi kuin oli odotettu. Mutta 2 art.: Onko minkäänlainen jännitys suurvaltojen välillä sellainen sodanuhka kuin 2 artiklassa sanotaan? Kauppi viittasi Stalinin puheeseen, jossa viitattiin siihen, että tämä on jonkunlainen etappi Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa. Millaiset ovat venäläisten tarkoitukset?

Onko eduskunnan kanta vaikuttanut siihen, että sopimuksen sisältö tuli lievemmäksi kuin mitä oli edellytetty?

lngressin lause on hyvä. Mutta sotilaallisen liittosopimuksen tekeminen sijoittaa Suomen suurvaltojen välisiin ristiriitoihin ja asettaa Suomen suhteeseen toiseen suurvaltaryhmään.

Heiniö: Tällainen sopimus vie Suomen itäblokkiin. Siitä voi olla taloudellisia seurauksia. Sotakorvausten maksamiseen nähden; luotonsaantiin nähden; viljaan ym.

Ingressissä puhutaan yhteistoiminnasta yms. Sopimus velvoittaa yleisesikunnat neuvottelemaan. Jos länsivallat saavat lentokenttiä Skandinaviaan, niin meidän pitää rakentaa kalliita puolustuslaitteita. Tämä on sotilassopimus ja sentähden se on vaikea sulattaa.

Minä selitin asiaa. Sanoin, että jos Neuvostoliiton viholliset tulevat Skandinaviaan, ovat asiat menneet niin pitkälle, että silloin on neuvoteltava toimenpiteistä. Kauppi ja Heiniö esittivät epäluuloja sopimusta vastaan ja Neuvostoliiton aikeita vastaan.

Pyysin harkitsemaan hyvin asiaa ja koettamaan järjestää asian niin, että ei tulisi suurempaa hälinää.

14.4. Kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja Salminen, varapuheenjohtaja Turja ja edustaja Ahmavaara.

Minä esitin saman kuin maalaisliiton ryhmän puheenjohtajille (kts. ed.).

Salminen: Asia ei ole vielä käsitelty eikä sentähden voi ilmoittaa ryhmän kantaa. Tärkeä on länsimaiden suhtautuminen meihin tämän sopimuksen jälkeen. Vaikuttaako se USA:ssa meidän suhteisiimme? Joka tapauksessa suurissa kysymyksissä, niinkuin tämä, eivät taktilliset näkökohdat saa vaikuttaa, vaan asia otetaan täysin vakavasti.

Minä kerroin Times’in kolmesta kirjoituksesta.

Turja: Neuvostoliitto on monta kertaa pettänyt, ei ole pitänyt sanaansa. Varsinkin 2 art. herättää epäilystä. Mutta joka tapauksessa sopimus on parempi kuin mitä edellytettiin ja luultiin.

Minä: Neuvostoliitto on pitänyt välirauhasopimuksen. Esitin esimerkkejä, että myös muut suuret valtiot ovat rikkoneet sopimuksiaan pieniä kohtaan: München 1938, Boervaltio¹ 1899—1901; USA Panama; Grönlandin tukikohdat ym.

Salminen: luuli, että eduskunnassa asia menee läpi, mutta kysymys käsittelystä on eri asia. Venäläiset ovat osottaneet tavatonta myöntyväisyyttä ja kohteliaisuutta ja se herättää epäilyksiä. Mitä on sen takana? Tuleeko jotain tapahtumaan ennen vaaleja? Tämä sopimus voi lisätä venäläisystävyyttä työväen keskuudessa ja vahvistaa kommunistien asemaa. Onko siitä suurta hyötyä, että ystävällisyys lisääntyy Suomen kansan keskuudessa? niin kysytään. Se voi heikontaa Suomen kansan asemaa ja lisätä kommunismia, mikä olisi mieluisinta venäläisille. Jos ajatellaan kansan sielua, niin onko se paras, että eduskunta yleisen ilon ja tyytyväisyyden vallassa hyväksyisi sopimuksen.

Minä sanoin, että Suomen kansan tulevaisuus riippuu siitä henkisestä voimasta, mikä siinä on pysyä omana kansana ja pitää kiinni itsenäisyydestään ja säilyttää pohjoismainen rakenteensa ja elämänkatsomuksensa. Missään tapauksessa ei sopimusasiaa voi käyttää epäluulon vahvistamiseksi Suomen kansassa Neuvostoliittoa kohtaan. Omasta puolestani en pidä mahdottomana, että Neuvostoliitto antaa meidän olla rauhassa, kun vaan voi meihin luottaa. Asemamme olisi suhteellisen hyvä, jos meillä ei olisi omia kommunistejamme.

Salminen: Eikö olisi eduskunnassa syytä tuoda esiin ajatus, että sopimus ei ole meidän tahtomme, vaan että Suomi on olosuhteiden pakosta tämän kysymyksen edessä. Jollakin tavalla olisi eduskunnassa esilletuotava, että tämä asia ei ole meistä lähtenyt. Suomen kansa odottaa sitä.

Minä: Asian käsittelyn aikana on tullut sekä Suomen kansalle että koko maailmalle selväksi, että me mieluummin olisimme ilman sopimusta, jos olosuhteet sen sallisivat, ja että alote on lähtenyt Neuvostoliitosta.

Turja: Onko mahdollista, että kysymys sotakorvausten lieventämisestä tulee esille?

Minä: On.

Ahmavaara: Sopimus on pohjana erikoisille neuvotteluille. Neuvottelut voivat sisältää sellaista, joka vaatii eduskunnan hyväksymistä. Eikö ole hyvä, että eduskunta ei nyt anna vapaata valtakirjaa tulevaisuuteen nähden, vaan että neuvottelujen tulokset, jos on tarpeen, on esitettävä eduskunnalle.

Minä vastasin, että se on itsestään selvää, mutta että eduskunta perusteluissa voi kyllä tehdä tällaisen varauksen.

¹ Buurivaltio

14.4. Puhuin Vidingille uudesta laista, joka laajentaa maanluovutusvelvollisuutta ja jossa olisi korjattavaa.

15.4. Vesterinen luonani:

Vesterinen kertoi Gabrielsonin sanoneen, että tilanne on rauhallisempi kuin toista viikkoa sitten. Mutta huomenna mahdollisesti eduskunnan eteen suunnitellaan jotain mielenosotusta. Mutta järjestyksen piti olla taattu. Kommunistit kuuluvat siirtäneen päivänsä, jolloin jotain alkaisi. Vapunpäivänä voi tulla jotain juhlien yhteydessä. Mutta pitäisi jäädä 6. päivään, jolloin jotain tapahtuisi, mutta mitä, sitä ei Gabrielson tiedä.

Aseiden vartiointia ei lievennetä. Vesterinen sanoi omasta puolestaan, että tilanne ei näytä niin epävarmalta kuin joku aika sitten. Mutta jos sopimusta vastustaa suuri vähemmistö ja käytetään räikeitä puheenvuoroja, niin se voi herättää jotain kommunistien puolelta.

Minä kerroin samana päivänä ennen presidentinistuntoa puhuneeni M. Pekkalan kanssa kommunistien mahdollisista aikeista rauhattomuuksien toimeenpanemiseen ja että Hertta Kuusinen, Pessi ja Aaltonen olivat käyneet minun luonani vakuuttamassa, että heillä ei ole mitään pahoja aikeita. Pekkala oli vastannut minulle, että Hertta Kuusinen, Pessi ja Aaltonen ovat »kaikkein pahimpia», mutta että hän, Pekkala, ei ymmärtänyt, millä tavalla kommunistit voisivat luulla saavansa aikaan mitään kaappausta, sillä suurin osa poliisista on luotettavaa väkeä.

Vesterinen oli tyytyväinen siihen, että minä olin asiasta puhunut Pekkalalle.

15.4. Presidentin esittely. Esitys sopimuksen hyväksymisestä päätettiin antaa eduskunnalle.

17.4. Kevätmessujen avajaiset. Olin läsnä ja kävin koko näyttelyn läpi – n. 3 tuntia. Se oli raskas juttu, mutta minun täytyi käydä kaikkien luona, koska panevat sille arvoa.

19.4. Enckell luonani:

Enckell kertoi, että täkäläiset diplomaatit olivat hänelle kertoneet mielipiteenään, että Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus oli heidän mielestään tyydyttävä ja Suomen kannalta hyväksyttävä.

Ainoastaan USA:n lähettiläs Warren, joka aikaisemmin oli syynä paniikkimielialaan diplomaattien kesken ja joka oli puhunut kommunistikaappauksesta, edelleen puhuu ja levittää huonoa mielialaa. Hän on myös puhunut, että USA ei tule antamaan Suomelle mitään luottoa, »ei yhtään dollaria», tämän jälkeen. Tänään oli Ruotsin lähettiläs Johansson lausunut Enckellille, että »eräs täkäläinen diplomaatti» (Warren) oli sanonut, että ei tule vapaita vaaleja. Viime lauantaina Ranskan lähettiläs oli kertonut samaa Enckellille. Enckell sanoi, että Warren tulee hänen luokseen huomenna.

Minä sanoin, että on paras, että Enckell puhuu Warrenin kanssa asiat selvästi. Sopimus ei ole meille vaarallinen, vaan on tyydyttävä. Warrenin pitäisi katsella asioita objektiivisesti eikä sekottaa meidän asiaamme propagandaan, jota USA:ssa käydään Neuvostoliittoa vastaan. USA ei voisi meitä millään tavalla auttaa, jos joudumme konfliktiin Neuvostoliiton kanssa, sillä dollareilla me emme voi itseämme puolustaa. Kerroin, mitä Warren oli puhunut ldmanille. On valitettavaa, jos USA ei anna meille sitä pientä luottoa, jonka vielä tarvitsisimme, mutta jos niin kävisi, täytyy meidän tulla toimeen ilman USA:n luottoa. Me emme pyydä apua, vaan lainaa, jonka tulemme maksamaan takaisin.

Enckell lupasi puhua tähän tapaan.

19.4. Fagerholm luonani.

Hän näytti minulle kolme kertomusta kommunistien toiminnasta, joista sosialidemokraatit ovat saaneet tietää. Niiden mukaan kommunistit aikovat ennen vaaleja panna toimeen suurlakkoja palkka­asian perusteella: vaativat 30 %:n palkankorotuksia. Jos sosialidemokraatit sitä vastustavat, niin toivovat voivansa erottaa työväen sosialidemokraatit ja saada ne äänestämään puolestaan. Suurilla lakoilla on porvarilliset »pelotettava» ja siten saavat kommunistit vaalivoiton. Torikokouksia on pantava toimeen myös puukysymyksen johdosta, ja jos tulee hallituksen vaihto, niin olisi pyrittävä saamaan kommunistinen hallitus (!!) ja estämään, että tulisi sosialidemokraattinen hallitus.

Fagerholm sanoi, että sosialidemokraatit ovat varuillaan ja varustautuvat kaiken varalle. Kommunisteilla on Wärtsilä-yhtymän eräillä tehtailla suuri kannatus: Hietalahden laivatelakalla ja Turussa Crighton-Vulcanilla, jotka aina ovat ensimmäisinä lakoissa. Riippuu siitä, että sosialiset olot näillä Wärtsilän tehtailla ovat takapajulla.

Minä kysyin, olisiko minun syytä puhua tästä asiasta Wahlforsin kanssa, että koettaisi tulevaisuutta varten parantaa sosialisia oloja.

Fagerholm katsoi, että sen minä voisin tehdä.

Sitten Fagerholm kysyi, eikö sotasyyllisiä voisi vapauttaa.

Minä vastasin, että olen ajatellut, että se asia olisi otettava esille vaalien jälkeen.

Refl. Tämä on hirmuista, kun suurin osa kansaa elää pelon ja rauhattomuuden vallassa, kun ei voi luottaa siihen, että valtion järjestysvalta täyttää tehtävänsä.

20.4. Vesterinen ja Hiltunen tulivat luokseni.

Kertoivat, että Gabrielson oli heille ilmoittanut, että Leino on antanut määräyksen, että poliisin aseet, jotka on säilytetty uuteen paikkaan, Suurkirkon alle, on muutettava takaisin entiseen säilytyspaikkaansa. Epäilevät, että tässä on jotain takana.

Minä sanoin, että aseiden säilyttämistä ei saa helpottaa.

Kutsuin pääministeri Pekkalan ja Leinon luokseni. Keskustelimme sitten edelleen asiasta. 

Sitten kun minä olin selittänyt Leinolle ja Pekkalalle, mistä oli kysymys, Leino sanoi, että asiata on suurenneltu ja poliisin aseiden varikko on kallioluolassa kaupungin ulkopuolella, mutta että aseet väliaikaisesti siirrettiin sieltä, mutta että nyt ne olisi siirrettävä takaisin varsinaiseen paikkaansa. Suurkirkon kellarissa aseet eivät ole turvallisessa paikassa. Leino vakuutettu, että niin kauan kuin hän on tällä paikalla, ei mikään ase tule vallankaappaajien käsiin. Hän tulee valvomaan laillisen järjestyksen voimassa pitämistä.

Minä lausuin mielihyväni siitä, mitä Leino oli nyt lausunut. Mistään muusta ei ole kysymys kuin siitä, että laillinen järjestys pysyy yllä ja että vaalit tapahtuvat laillisessa järjestyksessä. Sanoin, että kansan suuri enemmistö pelkää täällä Tsekkoslovakian tapauksia. Huomautin, että Tšekkoslovakiassa presidentti Beneš estettiin pitämästä puhetta radiossa ja M.¹, joko teki itsemurhan tai murhattiin. Tällaista ei saa tapahtua Suomessa. »Me emme ole tšekkejä.» Minun velvollisuuteni on tehdä kaikki voitavani, jotta järjestys säilyy ja vaalit tapahtuvat säännöllisesti. Se on maallemme elinkysymys. Jos vaalit tapahtuvat lain mukaan ja kun sopimus on tullut sellainen kuin se on, niin maamme tulevaisuuteen voidaan katsoa luottamuksella. Minulle on pääasia perustuslakien ja muiden lakien voimassapito, mutta puolueiden välisiin sisäpoliittisiin asioihin minä en sekaannu. Mutta kaappausyritykset on estettävä, tulivatpa ne miltä taholta tahansa. Minä sanoin myös, että nykyinen tilanne on mahdoton, kun kansan suuri enemmistö ei luota siihen, että valtion järjestyslaitokset ja valtiovalta toimisivat laillisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

Lopuksi ehdotin, että he yhdessä harkitsisivat aseiden säilytystä koskevaa asiaa ja esittäisivät sen tarpeen tullen valtio­ neuvostolle, jotta turvallisuus tulee taatuksi.

Tämän he hyväksyivät ja toimivat sen mukaan.

¹ Masaryk

20.4. Kommunistisen puolueen lähetystö: Ville Pessi, Veikko Kumlin (?), Anna Suosalo, Kaarina Behm, Arvo Stenman, Paavo Janhunen, Olavi Pohjala (kommunistisen puolueen puolueneuvoston valtuuttamina) antoivat kirjelmän (kts. sitä).

Sitten keskustelimme n. tunnin ajan.

Pessi: Kirjelmässä on esitetty ainoastaan esimerkkejä sieltä täältä. Lisäksi: Crighton-Vulcanilla erotettiin luottamusmies joku aika sitten. Viime syksynä erotettiin luottamusmies valtion rautateillä Kotkassa. Tällaisia tapauksia on sattunut useissa eri paikoissa. Se on herättänyt suurta katkeruutta. Vasemmisto on koettanut hillitä omiaan, mutta oikeisto tekee toisin. Kommunistit toivovat, että kaikilla kansalaisilla on toimintavapaus lain puitteissa ja rajoissa. – Helsingin tapauksia ei ole mainittu (Pessin asuntoon heitetty pommi – samoin Hella Wuolijoelle pommipaketti).

Minä lausuin mielihyväni, että tahtovat pysyä lain kannalla. Kaikki laittomuudet, esiintyvätpä ne miltä taholta tahansa, on estettävä. Kerroin, että laajoissa ei-kommunistisissa piireissä pelätään laillisen järjestyksen häiritsemistä kommunistien taholta. Olisi hyvä, jos kommunistit jyrkästi sanoutuisivat irti kaikista laittomuuksista. He olisivat voineet esim. ottaa julkilausumaansa selvän ponnen tästä asiasta, jotta se olisi hälventänyt epäluuloja tässä suhteessa.

Pessi: Olisi tosiaan voitu julkilausumassa sanoa tämä. On harkittava, millä tavalla kommunistien kanta laillisuuden noudattamista koskevassa asiassa on tehtävä selväksi. Pessi lisäsi, että nykyinen tilanne on pannut heidät vakavasti harkitsemaan tätä asiaa, erittäinkin kun vaalit ovat edessä ja vaalien aikana tuulet puhaltavat kovemmin. Voi tulla kaikenlaisia ikävyyksiä (tarkoitti nähtävästi muiden taholta heitä vastaan). Asioiden pitää tapahtua laillisessa järjestyksessä – lain puitteissa. Kaikkien pitää saada olla saman arvoisia kansalaisia.

Minä: Se on itsestään selvää, että kaikkien täytyy saada nauttia samanlaisia laillisia oikeuksia. Jos terroria tai muuta laittomuutta esiintyy, on se estettävä ja rangaistava.

Eräs miesjäsen: Kommunistisen puolueen taholta on lähetetty piirisihteereille ym. toimitsijoille kehoitus, että on pysyttävä irti väkivallan politiikasta. Mutta toisten puolueiden täytyy myös olla lain­ kuuliaisia. Viranomaiset eivät suojele kommunisteja eivätkä ryhdy muuta kuin näennäisiin toimenpiteisiin kommunisteja vastaan tehdyissä rikoksissa.

Minä sanoin, että sellaisesta menettelystä viranomaisten puolelta on tehtävä loppu.

Eräs nainen: Viranomaiset ovat välinpitämättömiä kommunisteja koskevissa tapauksissa. Vappuna 1947 oli muistohetki v. 1918 kaatuneiden punaisten kunniaksi, oli asetettu eräs pommi, mutta syyllisiä ei löydetty. Myös Leninin museota vastaan on tehty ilkivaltaisuuksia. Leninin ja Stalinin kuvien päälle oli pantu lappuja, joissa oli hakaristi. Syyllisiä ei löydetty. Tämä kaikki vaikuttaa liian voimattomalta, mutta kun on kysymys toisista puolueista, niin syylliset löydetään.

Etelä-Pohjanmaan mies: Kun Pohjanmaan väestö lähtee liikkeelle, niin syntyy paljon pahaa. Siellä esiintyy voimakasta painostusta demokraattista väestöä vastaan. Vastuu tästä on oikeistolaisten sanomalehtien. Ilkka: eräässä kirjoituksessa »Lalli» puhutaan vieraasta sortajasta. Vaasa-lehti on yleisesti tunnettu. On valitettavaa, että tällaiset lehdet saavat myrkyttää mieliä. Saattaa tulla vakavia seurauksia, jos lehdet lietsovat intohimoja.

Viranomaiset Pohjanmaalla eivät nauti kansan luottamusta. He eivät kiinnitä huomiota ja käy käsiksi tällaisiin painostustoimenpiteisiin ja rikkomuksiin. Vaasan kaupungissa poliisimestari Somero ei nauti kansan luottamusta. Hän painostaa niitä poliisimiehiä, jotka ovat olleet tutkintaelimessä.

Työläiset eivät kunnioita sellaista esivaltaa, jossa on krimin. rikollisia. On välttämätöntä saada rauha ja järjestys ja ennen kaikkea laillisuus ylläpidetyksi.

Kommunistit pitävät kyllä huolta laillisuudesta omassa keskuudessaan. Olisi myös saatava aikaan, että erityisesti porvarillinen sanomalehdistö ja oikeiston toimitsijat propagandatyössään esiintyvät oikealla tavalla.

Eräs sosialidemokr. piirisihteeri ja eräs toinen sosialidem. toimitsija esittivät, että Neuvostoliitto on sopimustensa rikkoja ja on yksin syypää nykyiseen kansainväliseen tilaan. He olivat myös kertoneet, että kommunisteilla on aseita.

Minä sanoin, että sanomalehdet saavat toimia lakien mukaan ja että meillä on sananvapaus, jota me olemme sitoutuneet yllä pitämään, myös rauhansopimuksen 6. artiklassa. Virkamiehiin nähden on myös noudatettava lakeja. Vaasan poliisimestaria en tunne.

Hän jatkoi: On ihmetyttävää, että sosialidemokraatit ovat lähteneet tälle tielle. Tämän seurauksena talonpojat ovat tulleet huolestuneiksi ja ryhtyneet varokeinoihin. On syntynyt eräänlainen varusteluvimma: ostavat hirvikiväärejä yms. voidakseen muka vastustaa kommunistien toimintaa. Tällaisissa oloissa pienet kysymykset voivat johtaa siihen, että voi syntyä avoimia levottomuuksia. Laillisuus ja järjestys pitäisi säilyä.

Minä vielä korostin sitä, että kaikkien täytyy saada nauttia samanlaisia laillisia oikeuksia, kuuluvat he mihin puolueeseen tahansa, ja että kaikki »terrori» ja laittomuudet, tulivatpa ne miltä taholta tahansa, on estettävä ja viranomaisten täytyy suhtautua samalla tavalla kaikkiin kansalaisiin ja saattaa syylliset samalla tavalla rangaistukseen.

Lupasin neuvotella näistä asioista valtioneuvoston jäsenten kanssa.

Refl. Mistä tämä laillisuuden innostus on nyt tullut kommunisteille? Onko tässä jotain takana?

20.4. lähetin kirjelmän pääministeri Pekkalalle, lausuen kehotuksen, että otetaan selvää niistä asioista, joista kirjelmässä kerrotaan, ja että saan tiedon, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty tai katsotaan olevan syytä ryhtyä kirjelmän johdosta.

20.4. Fagerholm luonani:

Näytin hänelle kommunistien kirjelmän. Fagerholm sanoi, että kommunistit ovat hermostuneita, kun sosialidemokraattien on täytynyt ruveta sanomaan selvemmin. Kommunistit huomaavat, että heitä kansa vihaa. Sosialidemokraattien on ollut pakko sanoa puoluelaisilleen, että on pantava vastaan eikä suostuttava kaikkeen, mitä kommunistit vaativat.

Fagerholm sanoi, että hän ei ollut kuullut mistään pahoinpitelyistä. Jos sellaista olisi ollut, niin kommunistien lehdet olisivat niistä kyllä puhuneet.

Aina on selvästi sanottava, että ei kohdistu Neuvostoliittoa vastaan.

21.4. Sain Ruotsin lähettilään kautta kirjeen Ruotsin ulkoministeriltä Undénilta, jossa hän kysyi minun mielipidettäni, olisiko sosialidemokraattien yhteistyövaltuuskunnan kokous pidettävä tänä keväänä Helsingissä. Sinne tulisi kaikkien pohjoismaiden pääministerit, jotka pitäisivät julkisesti puheita. Suomen sosialidemokraatit ovat kutsuneet kokouksen nyt Suomeen ja Suomen vuoro olisi.

Kutsuin Fagerholmin luokseni ja näytin hänelle kirjeen. Keskustelimme asiasta, mutta päätimme lykätä asian ja miettiä sitä enemmän.

21.4. Amerikkalainen professori Emily G. Balch, joka on käymässä Suomessa, oli luonani. – Läsnä olivat rouva Thesleff ja rouva lversen.

Filosofeerasimme n. 1 tunnin nykyisestä asemasta ja rauhan asiasta yms.

Professori Balch sai v. 1946 yhdessä Mottin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän on 81 v. vanha.

22.4. Professorit Kaira ja Merikoski. Kaira kertoi, että professori Nijdal lähetti kirjeen, jossa kysyi, voisivatko he, ruotsalaiset, tehdä jotain Kivimäen armahtamiseksi.

Tiedekunnassa katsottiin, että olisi tärkeää, että Kivimäki pääsisi töihin tiedekunnassa, ja katsottiin, että jonkun tiedekunnan jäsenen olisi käytävä presidentin luona asiasta puhumassa. Myös norjalainen professori Seip tahtoisi tehdä jotain Kivimäen hyväksi.

Minä vastasin, että tämä asia sekä Kivimäkeen että muihin »sotasyyllisiin» nähden on koko ajan ollut minun mielessäni. Mutta minusta näyttää, että tämä asia olisi otettava harkittavaksi uusien vaalien jälkeen.

Kaira antoi minulle seuraavan luettelon:

Ryti 10 v. –  puolet 21.2.51

Rangell 6 » – » 21.2.49

Linkomies 5 1/2 » –» 26.11.48

Tanner 5 » – » 21.8.48

Kivimäki 5 » – » 21.8.48

Lopuksi Kaira ja Merikoski kutsuivat minut Lakimiesten päiville 22.5.48. – Minä lupasin mielihyvällä.

23.4. M. Pekkala luonani.

Minä puhuin niistä huhuista, joita on liikkeellä kommunistien kaappausaikomuksista. Liittyen keskusteluun 20.4.48 M. Pekkalan, Leinon, Vesterisen ja Hiltusen kanssa poliisin aseista sovimme, että minä kutsun valtioneuvoston yksityiseen neuvotteluun, jossa otetaan esille kysymys poliisin aseiden säilyttämisestä ym. laillisen järjestyksen ylläpitämistä koskevat asiat. Minä tahdon saada tietää, millä kannalla asia on. – Soitan ensi maanantaina 26.4. Pekkalalle, jolloin sovitaan kokouksen ajasta.

23.4. Sihvo luonani.

Minä näytin Sihvolle leikkeen Dagens Nyheteristä, jossa siteerataan Ny militär tidskriftiä, jossa kerrotaan valtiollisen poliisin toiminnasta Suomen armeijassa ja että valtiollisella poliisilla on armeijassa palkattuja ilmiantajia.

Sihvo sanoi, että se on liioiteltua. Sotilaallinen valvonta on kyllä siirtynyt valtiolliselle poliisille sen jälkeen, kun Paasonen ja Hallamaa pakenivat Suomesta. Oli kilpajuoksu päämajan valvontaosaston ja valtiollisen poliisin välillä: valvoivat toisiaan. Valtiollisen sotilastoimiston päällikkönä on eräs Pietarinen, joka boikotoitiin pois Kadettikoulusta.

Sitten keskustelimme kommunistien kaappausaikomuksista, joista on huhuja liikkeellä. Sihvo sanoi, että vartiointia on tehostettu, mm. presidentinlinnan vartiointia. Ylipäänsä on armeija varuillaan, jotta voi täyttää velvollisuutensa laillisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Sihvo sanoi ryhtyneensä toimenpiteisiin jo kaksi kuukautta sitten.

Sihvo mainitsi puhuttavan, että Suomessa on paitsi Lehén ym. 400 punaupseeria.

Minä korostin Sihvolle, että minä ja hän samoinkuin kaikki upseerit ja sotilaat ovat tehneet valan puolustaa laillista järjestystä ja hallitusta ja sanoin, että minä teen hänet, armeijan päällikön, vastuunalaiseksi siitä, että hän tekee velvollisuutensa laillisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

Sihvo vakuutti tekevänsä velvollisuutensa.

26.4. Sihvo luonani.

Sihvo kertoi olleensa kutsusta Leinon luona. Leino oli pyytänyt Sihvolta, että puolustusvoimien valmiustoimenpiteet peruutettaisiin. Se olisi tarpeen Leinon aseman vuoksi.

Sihvo sanoi vastanneensa Leinolle, että hänen täytyy harkita asiaa.

Minä sanoin, että se ei saa tulla kysymykseenkään.

Sihvo vakuutti, että jos laittomuuksia esiintyy, niin ne tullaan lyömään alas. Valpon sotilasosaston päällikkö Pietarinen on raportissaan kertonut armeijan valmiudesta.

Minä sanoin, että armeijan valmiutta ei saa heikentää vaan vahvistaa, jos siinä on vielä jotain tehtävissä. Minä tein Sihvon vastuunalaiseksi siitä, että kaikki tehdään, jotta laillinen järjestys ylläpidetään. Lisäsin, että Leinolla ei ole oikeutta antaa määräyksiä puolustuslaitokselle, vaan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Lisäsin, että Sihvon olisi pitänyt heti sanoa Leinolle, että hän voi ottaa määräyksiä ainoastaan presidentiltä.

Leino oli myös sanonut, että armeijan toimenpiteet ovat herättäneet venäläisten huomiota.

Sihvo sanoi mm., että hän on ryhtynyt toimenpiteisiin myös presidentin asunnon vartioinnin vahvistamiseksi.

26.4. Fagerholm.

Minä kerroin, mitä Sihvo oli kertonut keskustelustaan Leinon kanssa.

Fagerholm kertoi, että Gabrielson oli eräälle sosialidemokraatille sanonut pelkäävänsä ensi yönä jotain kommunistien taholta. Hän oli puhunut siitä Puskalalle. Puolueraportit eivät ole mitään tiedoittaneet.

Minä kutsuin Hiltusen ja Vesterisen, joille Fagerholm kertoi saman. Sovimme siitä, että Vesterinen ottaa Gabrielsonilta tarkemman tiedon.

26.4. illalla Vesterinen soitti, että Gabrielson ei sanonut tietävänsä mistään rauhattomuuksista, mutta pelkäsi, että huomenna, kun sopimus tulee eduskunnassa esille, voi jotain mielenosotuksia sattua. Illalla Fagerholm soitti, että Gabrielson oli myöhemmin saanut uusia tietoja joistakin kommunistien aikomuksista.

27.4. Kutsuin valtioneuvoston yksityiseen istuntoon – neuvottelemaan viime aikoina liikkuneiden huhujen johdosta, jotka koskevat sitä, että kommunistit aikovat yrittää toimeenpanna kaappauksen.

25.4. oli Suomen Sosialidemokraatissa suuri kirjoitus, jossa kerrottiin näistä kommunistien aikomuksista (kts. lehtiä).

Ensiksi minä otin esille kysymyksen poliisin aseiden säilyttämisestä.

Leino sanoi tämän olevan pienen asian.

M. Pekkala oli sitä mieltä, että kun Vesterinen ja Hiltunen, jotka olivat käyneet katsomassa aseiden nykyistä säilöpaikkaa, Suurkirkon alustaa, katsovat, että paikka on sopiva, ja kun voisi herättää rauhattomuutta, jos niitä nyt ruvettaisiin sieltä pois siirtämään, on paras jättää aseet nykyiseen paikkaansa.

Vesterinen ja Hiltunen sanoivat, että säilytyspaikka on hyvä, ja olivat samaa mieltä kuin M. Pekkala.

Minä sanoin olevani samaa mieltä, että aseet on paras pitää siellä, missä ne nyt ovat.

Sitten minä otin esille Suomen Sosialidemokraatin kirjoituksen 25.4.48, jossa kirjoitettiin, että kommunistien keskuudessa on osa sellaisia, jotka ovat suunnitelleet vallankaappausta. Huomautin myös, että Suomen Sosialidemokraatissa 22.4. oli mainittu Liikkuvan poliisin päällikön Hautajärven sanat: »Perustuslaki on pataljoona pistimineen eduskuntatalon edessä.» – Muistutin myös, miten eräs työväen johtohenkilö (vasemmistolainen) oli toista vuotta sitten sanonut mennessään Eduskuntatalon ohi halveksivasti:

»Nuo tuolla luulevat, että heillä on jotain sanottavaa.» (Se oli Välläri. En sanonut nimeä.) Lausuin, että on aivan mahdotonta, että tällainen tila jatkuu. Tähän laittomuuden asiaan on käytävä lujasti kiinni ja siitä on tehtävä loppu. Vaikka olen va­kuuttunut siitä, että tällainen vallankaappaus ei meillä tulisi onnistumaan, niin jo pelkkä yritys vahingoittaisi maatamme äärettömästi. On perusteellisesti tutkittava, mitä perää on vallankaappaussuunnitelmissa, joista Suomen Sosialidemokraatti kirjoittaa ja joista viime aikoina on paljon huhuja ollut liikkeellä, ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, joihin tutkimus voi an­ taa aihetta. Laillinen järjestys on ylläpidettävä ja kansalaisturva on lujitettava, niin että rauhalliset kansalaiset voivat tuntea itsensä ja elämänsä turvalliseksi. Kansamme elämästä ei tule mitään, ellei saada tämä rauhattomuus loppumaan ja olot turvallisiksi. Esitin, että asetettaisiin valtioneuvoston valiokunta, joka huolehtii tällaisen tutkimuksen toimeenpanemisesta. Sen valiokunnan pitäisi myös olla »turvallisuusvaliokuntana», joka valvoisi, että laillinen järjestys ylläpidetään ja erityisesti että kaikki, mikä voi häiritä vaalien säännöllistä kulkua, estetään.

Tähän valiokuntaan ehdotin:

1) pääministerin, 2) Leinon, 3) Vesterisen, 4) Hiltusen, 5) Törngrenin sekä 6) oikeuskansleri Tarjanteen.

Leino sanoi, että huhut kommunistien vallankaappaussuunnitelmista ovat täysin perättömiä. Niitä on pantu vireille puoluesyistä. Hautajärvi on kieltänyt sanoneensa mitään sellaista kuin Suomen Sosialidemokraatissa on kerrottu. »Mutta otetaan selvä näistä huhuista.»

Minä: Ei kukaan olisi iloisempi kuin minä, jos kaikki nämä huhut olisivat perättömiä.

Janhunen: Näissä vallankaappaushuhuissa ei ole mitään perää. Ne ovat törkeätä provokatiota.

Murto: Olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta sanomalehdet ja muut eivät saisi levittää tällaisia provokatorisia puheita. Suomen Sosialidemokraatin kirjoitus on selvää provokatiota. Olisi harkittava, millä tavalla lehdet estetään kirjoittamasta tällaisia.

Minä: Meillä on sananvapaus. Se on turvattu ei ainoastaan perustuslailla, vaan me olemme myös rauhansopimuksessa sitoutuneet ylläpitämään sananvapautta. Lisäsin, että kommunistilehdet ja SKDL:n lehdet kirjoittavat ei vain samalla tavalla kuin muut vaan vielä pahemmin. Lausuin myös, että erityisesti kommunistilehdet ja muut äärimmäisen vasemmiston lehdet uhkaavat ja pelottelevat Neuvostoliitolla – että Neuvostoliitto ei hyväksy sitä ja sitä. Tämä tietää sitä, että edellytetään Neuvostoliiton voivan rikkoa rauhansopimusta ja ryhtyvän joihinkin toimenpiteisiin rauhansopimuksen ulkopuolella. Sillä jos rauhansopimusta noudatetaan, niin me kyllä voimme elää ja tulla toimeen. Mutta minä olen vakuuttunut, että huolimatta siitä, mitä ennen on tapahtunut, Neuvostoliitto tulee noudattamaan rauhansopimusta ja pitämään sitä kunniassa. Kun esitetään sellaista mahdollisuutta, että Neuvostoliitto tulisi rikkomaan rauhansopimuksen, niin se on loukkaus, vieläpä solvaus, Neuvostoliittoa kohtaan ja minä panen vastalauseen sellaista kirjoittelua ja puhetta vastaan. Sanoin ajatelleeni ottaa tämän asian esille jossakin puheessani, mutta en ole sitä vielä tehnyt. Toivoin, että tällainen Neuvostoliittoa kohtaan loukkaava kirjoittelu loppuisi.

Hiltunen: Aärimmäisen vasemmiston lehtien kirjoitukset ovat, kuten minä olin sanonut, ei vain samanlaisia vaan pahempia kuin muiden puolueiden lehtien. Murto tahtoisi sananvapauden hävitettävän ja se osottaa, miten suuri ero on hänen ja muiden kannan välillä.

Pääministeri: Ei vastustanut valiokunnan asettamista, mutta epäili, mitä se voisi tehdä. Se ei voi itse tutkia.

Minä: Valiokunnan ei tarvitse itse tutkia, mutta sen tulee pitää huolta siitä, että ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Jo tällaisen valiokunnan olemassaolo voi vaikuttaa siihen, että laillista järjestystä noudatetaan ja että vallankaappausta ajattelevat varovat.

Vilhula: Tämä asia pitäisi selvittää perusteellisesti. Maalaisliiton valtuuskunnan kokouksessa oli käännetty huomio siihen, että poliisioikeuksia on annettu paljon n.s. apupoliiseille. Miten sen asian laita on? Oli myös huomautettu, että maahan on muuttanut paljon ihmisiä ulkomailta. Miten sen asian laita on?

Leino vastasi maahanmuuton johdosta.

Lopuksi sovittiin:

1) Asetetaan valiokunta: (pääministeri, Leino, Vesterinen, Hiltunen, Törngren, Tarjanne).

2) Valiokunnan tehtävänä on:

a) ottaa selvää, onko perää ja mitä vallankaappaussuunnitelmissa, joista Suomen Sosialidemokraatti 25.4. kertoo ja joista paljon huhuja on liikkeellä;

b) olla »turvallisuusvaliokuntana», joka valvoo, että laillinen järjestys ylläpidetään ja erityisesti että kaikki, mikä voi häiritä vaalien säännöllistä kulkua, estetään.

Minulle selostetaan, jos mahdollista, joka päivä asioita.

27.4. Kekkonen luonani. Kertoi, että USA:n lähetystön ensimmäinen sihteeri oli antanut amerikkalaisille sanomalehtimiehille tiedon, että muka Mannerheim oli lähtenyt ulkomaille perustaakseen emigranttihallituksen, ja kun tieto oli näin hyvältä taholta, niin kirjeenvaihtaja oli sen lähettänyt.

Uuden Suomen Juvaksen luo oli tullut tämä USA:n lähetystön ensimmäinen sihteeri ja sanonut, että jos Suomi tekee sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, niin USA ei auta Suomea taloudellisesti. Kun Kekkonen oli kertonut A. Pressin kirjeenvaihtajalle Shankelle, että USA:n Moskovan ambas. Bedel-Smith oli lausunut käsittävänsä, että Suomi on tehnyt tällaisen sopimuksen, niin Shanke oli vastannut, että se ei pidä paikkaansa.

Refl. Merkillistä väkeä amerikkalaiset.

He ovat koko ajan koettaneet estää meitä tekemästä sopimusta, mutta samalla ilmoittaneet, että he eivät voi meitä auttaa. Kekkonen toi minulle luettelon sanomalehtien levikistä helmikuussa 1948 ja 1947.

26.4. Wärtsilä-yhtymän johtokunnan lähetystö: Wahlfors, Enckell, Castrén, Gyllenberg, lahjoittivat linnaan taulun: Murtaja, jonka olivat ostaneet neiti Mecheliniltä ja jonka ruotsalainen laivaveistämö oli lahjoittanut Leo Mechelinille v. 1890. Kiitin taulusta ja annoin kahvia.

28.4. professorit Haataja ja Pihkala luonani. Pihkala antoi kirjelmän USA:n Ulkomaanvun toimikunnalle, jossa pyytävät apua raivausta varten. Pihkala teki selkoa raivausasiasta, mutta tarvitaan koneita USA:sta.

Minä lupasin puhua Tuomiojalle, miten asia olisi järjestettävä. Kun tahtoisi minulta puoltolausetta avustuksen saamiseksi, lupasin harkita asiaa.

Sitten otti puheeksi uuden »radikaalisemman maanhankintalain» (Vidingin ehdotus). Sanoi, että jos sellainen tulee esille, niin presidentin pitäisi hankkia siitä lausunto asiantuntijoilta. He lupasivat apuaan.

Minä mainitsin rintamamiesten maa­asian.

Haataja sanoi, että ei jokaisen rintamamiehen tarvitse saada maata, vaan ainoastaan, jos maata saadaan riittävästi maanhankintalain mukaan. Raatajan mielestä ei ole syytä pirstoa maata, kun teollisuus tulee ottamaan työväen.

Pihkala sanoi, että rintamamiehille olisi annettava maata raivatuilla alueilla. Sen kautta se asia voidaan ratkaista.

Minä lupasin ottaa asiasta selvän, ennenkuin asia tulee valtioneuvostoon.

Res. Refl. Tämä asia olisi harkittava asiantuntijain kanssa, erityisesti miten rintamamiesten maakysymys voitaisiin järjestää.

Täytyy puhua Vidingin ja Vesterisen kanssa.

Sitten Haataja puhui yksin minulle Kivimäen asiasta.

Minä sanoin, että olen ajatellut olevan paras, että tämä asia otetaan esille vaalien jälkeen.

Refl. Minun on tästä puhuttava Enckellin kanssa kaikkien sotasyyllisten armahtamisesta rest. amnestiasta.

28.4. Ystävyyssopimus hyväksytty eduskunnassa 157<11 äänellä.

Refl. Tulevaisuus on osottava, onko tämä päätös onnellinen ja mitä seurauksia siitä tulee maalle olemaan. Sopimus on mennyt minun arvovallallani läpi. Maalaisliittolaiset perustelivat sillä, että kun sopimus jo on allekirjoitettu, niin eduskunta ei voi tehdä mitään muuta kuin hyväksyä.

Salminen sanoi puoluekokouksessa, että ellei eduskunta hyväksy, tulee paha kriisi presidentin kanssa.

Lukuunottamatta H. Kuusisen ja Ryömän puheita keskustelu eduskunnassa oli mukiinmenevä. Mutta kun luin eilen keskustelupöytäkirjat, tuntui siltä, kuin olisi eduskunnassa ollut hautajaistunnelma. Maalaisliiton Koivisto sanoi, että kun asia on mennyt näin pitkälle, eivät voi muuta tehdä kuin hyväksyä.

Kokoomuksen edustajakin sanoi: ellei hyväksytä, niin tulee kriisi eduskunnan ja korkeimman hallitusvallan välillä.

Sosialidemokraatit (kts. pöytäkirjoja).

28.4. Vuorineuvokset Kivinen ja Kanto luonani.

Kertoivat, että koneiden saanti USA:sta on vaikeutunut. Isohaaran voimalaitos valmistuisi heinäkuussa 1948. Generaattori tilattu Westinghouselta USA, mutta ei ole saatu lisenssiä.

Voimalaitos on tähän asti maksanut 1.700 milj. Jokainen myöhästynyt päivä tuottaa vahinkoa 2 milj. Ilmoittavat syyksi lisenssin kieltämiseen kauppaministerivaihdon. Mutta syynä voi olla poliittinen tila (sopimus Neuvostoliiton kanssa). Voima on tärkeä sotateollisuudessa.

Myös muille voimalaitoksille, joita on tekeillä, on tilattu generaattoreja ja muita koneita USA:sta (Imatran Voima, Enso­Gutzeit, Oulu Oy).

Esittivät, että USA:han matkustaisi Gräsbeck ja kenties Lehtinen koettamaan selvittää asiaa.

Jutila on heikko. Hän ei voi tehdä mitään, siitä ovat kaikki talousmiehet yhtä mieltä.

Lupasin puhua asiasta valtioneuvoston kanssa.

27.4. Leino piti radiossa puheen, joka oli ikävä kuten hänen puheensa aina. Hän tosin puhui laillisuudesta ja laillisista vaaleista ja laillisen järjestyksen ylläpitämisestä. Se oli hyvä, mutta sitten hän kommunistien tapaan hyökkäsi »oikeistoa» ym. vastaan aivan sopimattomalla tavalla. Jos hän olisi oikea mies, niin hän olisi puhunut aivan toisella tavalla. Hänen olisi pitänyt varoittaa vasemmistolaisia. Sitä­ paitsi hän hyvin tietää, että »oikeisto» ei ajattele mitään vallankaappausta.

30.4. Enckell luonani:

Ensiksi kerroin Enckellille, mitä Sihvo oli minulle kertonut, nimittäin että Suomeen saapunut paljon suomalaisia kommunisteja Venäjältä. Pitäisi olla täällä n. 500 suomalaista kommunistia, jotka ovat saaneet upseeriopetuksen Venäjällä, mm. oli joku aika sitten saapunut junallinen niitä. Asuvat entisissä saksalaisten taloissa, jotka ovat siirtyneet venäläisten haltuun. Eivät anna laissa määrättyjä tietoja itsestään.

Kehoitin Enckelliä perehtymään tähän asiaan, ottamaan selvää, eivätkö saksalaisten taloissa asuvat kommunistit tee asetuksissa määrättyjä ilmoituksia henkikirjoituksessa ym. ilmoituksia, jotka on tehtävä.

Enckell lupasi ottaa asiasta selvän. Sitten sanoin, että Enckellin pitäisi valmistaa p.m. Suomen poliittisesta asemasta ja sopimuksista niille, jotka lähtevät USA:han koettamaan saada tilatut koneet, generaattorit ym. aikanaan tulemaan Suomeen.

Keskustelimme myös Jutilasta. Enckell oli sitä mieltä, että Jutila ei kykene täyttämään paikkaansa. Myös M. Pekkala oli tästä puhunut Enckellille.

Myöskään Sundström ja Wuori eivät vastaa tehtäväänsä.

Sitten minä puhuin Enckellille sotasyyllisten vapauttamisesta tai armahtamisesta. Sanoin, että minun omatuntoni kärsii ja syyttää siitä, että sotasyylliset istuvat vankilassa, vaikka he eivät ole mitään syyllisiä. Pitäisi harkita, mitä niiden suhteen voisi tehdä. Kerroin, että minun luonani on käynyt useita puolueiden ja yliopistojen johtomiehiä puhumassa tästä asiasta. Olen vastannut, että minun mielestäni kenties olisi paras ottaa tämä asia harkittavaksi uusien vaalien ja uuden hallituksen jälkeen. Mutta olisi myös harkittava, voitaisiinko tämä asia ratkaista jo nykyisen eduskunnan ja hallituksen aikana. Olisi paras, että kaikkia koskeva asia otetaan yhdellä kertaa. Huomautin, että sopimuksen johdosta on maassa laajalti begravningsstämmning¹. Sopimus on hyväksytty pääasiallisesti minun arvovaltani nojalla, vaikka enemmistö olisi tahtonut sopimuksen hylätä. (Enckell myönsi sen.) Jos sotasyyllisten asia järjestettäisiin, niin se nostaisi mielialaa. – Pyysin Enckelliä harkitsemaan tätä asiaa.

Enckell sanoi tätä asiaa paljon ajatelleensa. Oli samaa mieltä, että kaikkia tuomittuja koskeva asia olisi otettava yhdellä kertaa. Enckell katsoi, että olisi oikea päätös ensimmäiselle ajanjaksolle järjestää tämä asia.

Pyysin sitten Enckellin hankkimaan minulle kaikki Marshall-suunnitelmaa koskevat raportit ja asiapaperit, mitä on saatavissa.

Lopuksi otin puheeksi Wärtsilä-yhtymän tehtaiden sosialiset olot, koska Enckell on Wärtsilän johtokunnan jäsen. Minun huomiotani on herättänyt se seikka, että Wärtsilä-yhtymän laivatelakka Helsingissä ja Crichton-Vulcan Turussa ovat aina ensimmäisinä korpilakoissa. Useat sosialidemokraattien johtomiehet ovat sanoneet syynä tähän olevan sen, että sosialiset olot ovat niissä huonot tai eivät ole ajan tasalla. Wahlfors käyttää yhtymän voittoja ostamalla osakkeita Arabiassa, Helsingin pankeissa, FÅA:ssa, jotka eivät kuulu sille. Pitäisi käyttää varoja työväen sosialisten olojen parantamiseen.

Enckell lupasi ottaa asian esille.

¹ hautajaistunnelma

3.5. Kansliapäällikkö Voionmaa luonani.

Kertoi viikko sitten palanneensa Genevestä, jossa oli ollut huomioitsijana YK:n konferenssissa, »informatio-toimintaa» s.o. sanomalehdistön, uutistoiminnan yms. vapautta käsittelevässä konferenssissa.

Voionmaan mielestä konferenssi oli »pöyristyttävä», vaikka sanoi, että se oli »säyseä», verrattuna YK:n kokoukseen. Kaikista asioista oli riitaa toiselta puolen länsivaltojen ja toiselta puolen Neuvosto­ liiton ja sen satelliittien »kansandemokraattisten» valtioiden välillä. Neuvostoliitto ja sen kannattajat äänestivät kaikkia ehdotuksia vastaan. Perusteet olivat: itävaltojen valtiomuodossa on taattu vapaus ja heillä on maailman vapain sanomalehdistö ja radio. On ainoastaan yksi rajoitus: sotakiihoitus ja fasistiset aatteet on kielletty, koska voivat vaarantaa turvallisuutta. Neuvostoliitossa ja muissa kansandemokratioissa lehdistö kuuluu kansalle: poliittisille puolueille, ammattijärjestöille ja muille sivistysjärjestöille. Mutta länsivalloissa lehdet kuuluvat yksityisille, jotka käyttävät lehtiä omaksi hyödykseen.

Konferenssissa länsivallat vastasivat hyvin vähän näihin syytteisiin, vaan ainoastaan äänestivät. Aänestyksissä oli aina 25 ääntä 5 vastaan.

Voionmaa kertoi, että kaikki tietävät, millainen maa Suomi on. Mehlen, NZN, kirjoittaa objektiivisesti.

Keskustellessaan sopimuksesta Voionmaa sanoi kaikkien lausuneen ihmetyksensä siitä, että Neuvostoliitto kohtelee Suomea niin hyvin.

Voionmaa kertoi, että keskustellessaan nykyisestä maailman poliittisesta tilasta eri henkilöiden kanssa hän oli saanut sen vaikutuksen, että mitä paremmat tiedot heillä oli, sen vähemmän uskoivat maailmansodan alkavan lähitulevaisuudessa s.o. 2–3 ensimmäisen vuoden aikana. Mutta oli myös paljon sellaisia, jotka katsoivat, että sotaa ei voi välttää jo lähitulevaisuudessa. Ratkaisevaksi katsottiin atomiase. USA:ssa on 10 000 à 15 000 atomipommia valmiina. Viiden vuoden kuluttua on Neuvostoliitolla myös atomiase. Katsoivat, että sitä ennen pitäisi saada ratkaisu.

4.5. Urheiluliiton lähetystö: eversti Karikoski, sosiaalijohtaja Kaskela ja toimitusjohtaja Santala luonani.

Antoivat minulle Suomen Suurkisojen muistoplaketin ja kultamitalin.

4.5. Vesterinen ja Viding.

Keskustelimme ensin raivausasiasta, josta Pihkala ja Haataja olivat jättäneet minulle kirjelmän. Kehoitin heitä miettimään, eikö olisi syytä asettaa komitea eli neuvottelukunta, joka harkitsisi ja tekisi ohjelman:

a) raivausasiasta: jotta se saataisiin nopeampaan käyntiin.

Tämä koskisi sekä Keski- ja Etelä-Suomen raivattavia että Pohjois-Suomen soita;

b) koneiden hankkimisesta, miten niitä saadaan ja mistä;

c) miten rahoitetaan: olisiko pyydettävä avustusta USA:sta ja ellei saada, niin miten asia rahoitetaan;

d) olisiko mahdollista järjestää rintamamiesten maakysymys tämän yhteydessä s.o. rintamamiehille annettaisiin maata ainakin pääasiassa raivattavilla alueilla.

Olimme sitä mieltä, että minun ei sovi panna nimeäni avunpyyntöön millään tavalla.

Vesterisen ja Vidingin ollessa soitti Hiltunen ja puhui Gabrielsonin asiasta. Oli pantu toimeen tutkintoja Gabrielsonin alaisten komissaarien luona Gabrielsonin toimenpiteestä.

Kehoitin Vesteristä ottamaan selvän.

Vesterinen sanoi Gabrielsonin tulevan hänen luokseen tänään.

4.5. Skog, Peltonen. Aaltonen ja Pusa.

Antoivat kirjelmän, joka koskee väkilantamiljardia pienviljelijöille, jota Törngren vastustaa. Pyysivät, että minä vahvistaisin sen.

Minä lupasin harkita asiaa.

Sitten keskustelimme maanhankintalaista ja sen koventamisesta.

Skog puhui vielä siitä, että kun E. Kilpi on siirtynyt toiseen puolueeseen, niin sosialidemokraateilla on liian vähän paikkoja hallituksessa.

Minä vastasin, että se on kyllä tosi, mutta kun vaaleihin on ainoastaan vähemmän kuin kaksi kuukautta, niin on vaikea ruveta hallitusta remontteeraamaan.

4.5. Vesterinen tuli illalla luokseni ja kertoi keskustelleensa Gabrielsonin kanssa. Gabrielson oli kertonut, että eräs alhainen lääninhallituksen virkamies oli tullut häntä kuulustelemaan ja sitten kuulustellut hänen alaisiaan Gabrielsonin toimenpiteistä joku päivä sitten. Gabrielson oli ollut hyvin pahoillaan ja katsonut, että hänen arvovaltansa tällä tavalla alenee. Näitä tutkintoja oli tänään ja eilen.

Minä soitin heti Leinolle ja kysyin, mitä tutkimuksia nämä olivat. Leino vastasi, että hän ei ollut antanut käskyä näiden tutkimusten toimeenpanemiseen. Minä sanoin, että nämä tutkimukset on heti lopetettava. Leino, joka oli hyvin »alamainen», lupasi heti soittaa maaherralle. Minä sanoin, että myös tämä asia on käsiteltävä valtioneuvoston valiokunnassa ja sen on päätettävä näistä tutkimuksista, mutta ilman sitä ei saa niitä toimeenpanna. Kehoitin Vesteristä huomenna aamulla menemään pääministerin luokse ja vaatimaan valiokuntaa kokoon ja ottamaan siellä tämän asian esille. – Vesterinen lupasi.

5.5. Fagerholm.

Kertoi, että sosialidemokraattien vaalitoiveet ovat hyvät. Kommunistit näyttävät olevan sekaisin.

Fagerholm oli keskustellut Gabrielsonin kanssa. Gabrielson oli ollut alakuloinen ja puhunut eroamisestaan. Fagerholm oli häntä rohkaissut. Juuri kun Gabrielson oli Fagerholmin luona, oli hänelle ilmoitettu, että tutkimukset hänen toimistaan oli keskeytetty. Gabrielson oli kertonut, että nämä tutkimukset olivat sellaisia, että jokaisen piirikomissaarin luo oli tullut tutkija tiedustelemaan, mitä hän tiesi kertoa Gabrielsonista. Gabrielsonia oli tullut kuulustelemaan pieni esittelijä lääninhallituksesta.

Keskustelimme vielä poliittisista oloista. Fagerholm oli tyytymätön ruotsalaiseen kansanpuolueeseen. Se on koko sodanjälkeisen ajan pitänyt ensi sijassa silmällä kommunisteja ja tahtonut välttää kommunistien loukkaamista, koska on katsonut sen parhaaksi ruotsalaisten kieliasian kannalta. He kuten monet muutkin ovat näinä vuosina luulleet, että sosialidemokraattinen puolue on hävinnyt ja hajonnut ja että sillä ei ole tulevaisuutta eikä siitä tarvitse välittää. Ruotsalaisen kansanpuolueen johtaja Törngren ei ole pitänyt yhtään poliittista puhetta näinä vuosina. Se on aivan tavatonta. Mutta nyt nähdään, että sosialidemokraattinen puolue on noussut. Fagerholm luuli, että sosialidemokraattinen puolue tulee olemaan ensi vaalien jälkeen suurin puolue. Minä sanoin myös toivovani sitä.

Fagerholm valitti, että sosialidemokraattien ehdokaslistoista päättäen ei tule riittävästi uusia voimia esille. Tähän vaikuttaa osaksi se menettely, mitä he noudattavat ehdokkaita asettaessaan, osaksi se, että kun eduskunta istuu läpi vuoden, heidän puolueeseensa kuuluvat kunnalliset ym. virkamiehet eivät voi asettua ehdokkaiksi.

Minä sanoin, että tästä menettelystä pitäisi luopua. Kuntien, osuuskuntien yms. velvollisuus olisi päästää palveluksessaan olevat henkilöt eduskuntaan.

5.5. Kutsuin Gabrielsonin luokseni.

Hän kertoi, että »pantiin poikakloppi kuulustelemaan häntä», vaikka tavallinen menettely on, että pitää olla ainakin yhtä astetta ylempi mies kuulustelemassa toista. Kuulustelija oli apulaisnimismies, joka on pienenä esittelijänä lääninhallituksessa s.o. v.t. poliisitarkastajana Uudenmaan läänissä. Sitten on kuulusteltu Gabrielsonin alaisia ja tiedusteltu Gabrielsonin käskyistä viime viikolla. Tämä on kaikkia periaatteita vastaan. Jos poliisi on varuillaan ja osottaa valppautta, niin sitä ei ole koskaan moitittu, vaan sen on tietysti hyvä ja kiitettävä asia. Gabrielson sanoi olleensa 20 vuotta poliisissa eikä ole koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen.

Minä kiitin Gabrielsonia ja sanoin täysin hyväksyväni Gabrielsonin toimenpiteet ja olevani hyvin tyytyväinen hänen toimintaansa ja kehoitin häntä edelleen osottamaan samanlaista valppautta ja varovaisuutta. Sanoin, että hän voi olla huoletta, häntä kannattaa sekä valtioneuvoston enemmistö että minä, presidentti, jonka velvollisuuksiin ennen kaikkea kuuluu valvoa, että laillinen järjestys ylläpidetään. Tässä ei ole mistään muusta kysymys kuin lain ja laillisen järjestyksen ylläpitämisestä. Lisäsin, että meidän kaikkien velvollisuus on pysyä paikallamme, niin ikävää kuin se voikin olla, ja meidän tulee valvoa laillisen järjestyksen voimassa pitämistä.

Gabrielson oli tästä hyvin kiitollinen ja sanoi minun sanani häntä hyvin rohkaisevan.

Lopuksi. Gabrielson pyysi siltä varalta, että hänelle jotain tapahtuisi, että minä pitäisin huolen siitä, että hänen perheensä saisi passit Ruotsiin. Hän sanoi hänellä olevan paljon hyviä ystäviä Ruotsissa ja muissa pohjoismaissa, jotka pitävät huolta hänen perheestään.

Minä lausuin, että toivottavasti ei hänelle mitään tapahdu. Mutta jos jotain tapahtuu, niin lupasin tehdä voitavani hänen perheensä hyväksi.

Stockholms Tidningen 7.5.48 sisälsi suuren kirjoituksen kommunistien edustajien neuvottelusta Oslossa 21.2.48. Siinä esitettiin hirmuisia asioita erityisesti Hertta Kuusisesta. Hertta Kuusinen oli syyttänyt kovasti pohjoismaiden kommunistisia puolueita siitä, että ne eivät ole puolustaneet riittävän lujasti Neuvostoliiton ulkopolitiikkaa, erityisesti Suomeen ja Tšekkoslovakiaan nähden. »Moskva kräver att de nordiska kommunistpartierna vid givet tillfälle skall stödja Finlands och Tjekkoslovakiens fullständiga inlemmande i Sovjetunionen.»¹ (Tämä tapahtui niinä päivinä tai vähän ennen Tšekkoslovakian tapauksia. Ne olivat 21.–25.2.48.). Kokouksessa oli myös ollut läsnä Joel Toivola (Urho Toivolan poika), attashea meidän Köpenhaminan lähetystössämme. (Tämä oli väärä tieto: Toivola oli kyllä Oslossa silloin, mutta ei kokouksessa.)

Soitin ensin Enckellille, että Toivolalta on vaadittava selitys ja jos asia on tosi, eikä hän voi esittää riittäviä syitä, on hänet erotettava.

Sitten soitin Leinolle. Kerroin Stockholms Tidningenin kirjoituksesta ja sanoin, että siinä oli hänen rouvastaan pahoja asioita. Luin hänelle edellä olevan kohdan sekä kehotin häntä lukemaan Stockholms Tidningenin kirjoituksen ja harkitsemaan, mitä asiassa on tehtävä.

Leino myönsi, että se on vakava asia, ja lupasi lukea kirjoituksen.

Refl. Joka päivä minulla on tällaisia kovin ikäviä asioita. Mitä tästä tulee?

¹ »Moskova vaatii, että pohjoismaiset kommunistipuolueet tietyssä tilanteessa antavat tukensa Suomen ja Tšekkoslovakian täydelliselle liittämiselle Neuvostoliittoon.»

8.5. Valtioneuvosto peruutti 3.5.48 polttopuun säännöstelyä koskevan lakiesityksen, jonka piti tulla eduskunnassa kolmanteen käsittelyyn 4.5. Siten vältettiin hallituspula, koska hallitus oli tehnyt asiasta aikaisemmin luottamuskysymyksen. Eilen sosialidemokraattien ryhmä sanoi irti kolmen sopimuksen, mutta antaa olla miehensä hallituksessa.

Refl. Tällaisia hallituspulia on ollut tavan takaa. Mutta olisi paras, jos tämä hallitus voisi istua vaaleihin saakka.

8.5. Sosialidemokraattien ryhmä sanoi irti 3-sopimuksen vuodelta 1945 (kts. Suomen Sosialidemokraattia 9.5.48).

Refl. Tällä sopimuksella on ollut vissi merkitys, koska se on jossakin määrässä vaikuttanut kolmen puolueen hallituksen pysymiseen näinä kuluneina vuosina. Itse sopimuksen sisältö on suureksi osaksi lorua.

7.5. Vesterinen luonani: Kerroin hänelle Stockholms Tidningenin tiedoista.

Vesterinen kertoi, että kun hän maanantaina 26.4. tuli iltakouluun, kuuli hän, miten Leino telefonissa puhui poliisiasiasta, antaen määräyksiä. Leino oli sanonut Vesteriselle, että amerikkalaiset aikovat panna Hietalahdessa toimeen joitakin epäjärjestyksiä. Hän oli siltä varalta antanut määräyksiä. Vesterinen oli jyrkästi sanonut, että siinä ei ole perää ja vaati Leinoa peruuttamaan määräyksensä, jonka Leino oli tehnyt. (Tästä on otettava tarkempi selvä.)

8.5. Tarjanne luonani.

Minä sanoin hänelle, että Hallitusmuodon mukaan presidentin velvollisuus on ylläpitää laillista järjestystä ja lakia. Pyysin häntä selvittämään, millä tavalla presidentti voi ryhtyä toimenpiteisiin näiden velvollisuuksiensa täyttämiseksi.

Tarjanne lupasi antaa minulle siitä muistion.

Tarjanne kertoi, että kun liikkuvan poliisin päälliköksi nimitettiin tunnettu kommunisti? valtioneuvostossa, niin kukaan valtioneuvoston jäsenistä ei puhunut mitään. Yleensä valtioneuvoston jäsenet eivät seuraa yleisiä asioita, vaan antavat niiden mennä miten tahansa.

Minä sanoin, että tämä on tosiaan paha asia, kun pääministeri ei ole näissä asioissa luotettava.

11.5. Karjalaisten lähetystö: Niukkanen, Luukka, Leppälä ja Pusa.

Leppälä muistutti, että he kesällä 1947 kävivät minun luonani puhumassa Karjalan asiasta, sen rajakysymyksen esille saamisesta. Karjalan asiaa ei ole kuitenkaan otettu esille.

Nyt on puolustussopimus saatettu päätökseen. Eikö voisi nyt ottaa Karjalan rajakysymystä esille? Enkö minä voisi lähteä Moskovaan puhumaan asiasta Stalinin kanssa. Karjalaiset eivät rauhoitu, ennenkuin jotain tässä asiassa on yritetty. Jos Neuvostoliitto tässä asiassa suostuisi, niin se olisi paras toimenpide hyvien välien lopulliseksi vahvistamiseksi.

Minä vastasin, että en ole nyt juuri asiaa ajatellut. Suomalainen lähetystö on asiata Moskovassa kosketellut jo 1947 ja on ilmoittanut, että Stalin on kaksi kertaa antanut siihen kieltävän vastauksen. Asia on vaikea, ja muodollisesti rajat on Neuvostoliitossa korkeimman neuvoston vahvistamilla laeilla vahvistettu ja nämä lait olisi purettava. Asiallisesti: sopimus on tehty 10 v. ja vaikka se voidaan pidentää, niin se on aina ajallisesti rajoitettu. Mutta kun on maa hallussaan, niin se on iänkaikkinen. Sitäpaitsi mitkään valtiot eivät anna hyväntahtoisesti maa-alueita toiselle. Myös: nykyinen raja on 1721 v. raja ja historiassa usein se mitä on ollut, heittää varjonsa ei vain vuosikymmenien vaan vieläpä vuosisatojen yli. Kun Karjala v. 1812 jälleen yhdistettiin muuhun Suomeen, niin silloin ei ollut kysymys kahdesta vieraasta valtiosta, vaan samaan valtakuntaan kuuluvista osista, ja se oli oikeastaan samaan valtakuntaan kuuluvien alueiden rajajärjestelyä. Jos olisi ollut kysymys luovuttaa Karjala vieraalle valtiolle, niin se ei olisi tullut kysymykseen. Mutta Moskovassa sopimusneuvotteluissa oli ollut puhe siitä, että sopimuksen ratifioimisen jälkeen ryhdytään neuvotteluihin, mutta silloin oli edellytetty nähtävästi taloudellisia asioita. – Lupasin kuitenkin harkita tätä asiaa, voisiko Karjalan asian ottaa jollakin tavalla esille näissä neuvotteluissa. Lisäsin, että minun matkani ei sanottavasti hyödyttäisi, sillä tällaiset asiat ratkaistaan asiallisten syiden nojalla. Mieskohtaiset seikat eivät siinä vaikuta.

Niukkanen: Venäläiset ovat perustelleet tätä asiaa aina strategisilla perusteilla. Taloudellisesti Karjalalla ei ole heille merkitystä, paitsi koskilla. Kun Suomen asema on nyt niin muuttunut, että se on pakotettu olemaan yhdessä Venäjän kanssa, niin strateginen ja sotilaallinen syy on poistunut.

Minä vastasin, että epäilemättä Niukkasen näkökohdat on Venäjän taholla harkittu, mutta he katselevat asiata omalla tavallaan. Jos me otamme O.V. Kuusisen presidentiksi ja Äikiän, Lehénin ym. hallitukseen ja panemme täällä voimaan kommunismin ja liitämme Suomen jollakin tavalla Neuvostoliittoon, niin silloin luultavasti saisimme Karjalan. Mutta sillä ehdolla me emme tahdo Karjalaa ostaa.

Leppälä: Ei kaupankäyntiä. Huomautti vielä, että minun pitäisi mennä Moskovaan ja ystävällisessä keskustelussa Stalinin kanssa ottaa tämä asia esille.

Lopuksi: minä lupasin harkita asiaa ja ottaa sen esille hallituksen jäsenten kanssa.

12.5. Tämä »edustus» on hirmuista!

9.5. – Äitienpäiväjuhla Kansallisteatterissa.

11.5. – M.M. 70-vuotisjuhla. Kävivät laulutervehdyksellä minun luonani. En voinut mennä heidän konserttiinsa.

12.5. – Ehrensvärd-seura viettää Sveaborgin 200-vuotisjuhlaa. Kieltäydyin menemästä Suomenlinnaan. Seuran lähetystö kävi luonani ja antoi minulle ensimmäisen kappaleen juhlamitalia.

13.5. – Maamme-laulun 100-vuotisjuhla.

14.5. – Brittil. lavastustaidenäyttely kl. 13.

Savonenkovilla vastaanotto kl. 18.

15.5. – Taideakatemian 100-vuotisjuhla.

16.5. – Kaatuneiden juhla.

12.5. Ehrensvärd-seuran lähetystö luonani ja ojensi minulle seuran mitalin Viaporin 200-vuotispäivän johdosta.

11.5. Sen johdosta että Tukholmassa on lehdistä päättäen suurenmoinen taidenäyttely (Wienin galleriojen parhaita teoksia), soitin opetusministeri Kilvelle pyytäen harkitsemaan, eikö olisi hyödyllistä järjestää suomalaisille taiteilijoille tilaisuus matkustaa Tukholmaan näkemään tämä näyttely. Se olisi nähtävästi paras ulkomainen opintomatka.

Kilpi piti ajatusta hyvänä ja lupasi neuvotella asiaan kuuluvain kanssa.

12.5. Elias Erkko luonani. Lähtee huomenna USA:han. Tuli keskustelemaan.

Minä esitin:

1) On hyvä, että hän menee USA:han ottamaan selvää oloista siellä ja tekemään selvää meidän asioistamme.

2) Puolustussopimus: ei ole meille vaarallinen. – Ei muuteta mitään. Ottaa huomioon meidän erikoisasemamme. Ei koske meidän demokraattista järjestystämme, joka pidetään voimassa. Vaalit tulevat olemaan vapaat. Me emme luovu pohjois-länsimaisesta järjestyksestämme: jos Venäjä sitä loukkaisi eikä noudata sopimuksia, vetoamme YK:hon ja maailman mielipiteeseen. – Sopimuksen 2 art. ei ole vaarallinen. Se rajoittuu molemmin puolin todettuun hyökkäyksen uhkaan Suomen aluetta vastaan. Silloin on luonnollista, että neuvotellaan. Vaikka mitään sopimusta ei olisi, ei Venäjä jäisi odottamaan sellaisessa tapauksessa.

Erkko kertoi, että Warren on nyt rauhoittunut. Hän oli ensin paniikin vallassa.

3) Olisi hyvä ottaa selvää, mihin USA ulkopolitiikallaan pyrkii. Mitä aikomuksia sillä on? Ja mitä se luulee voivansa tehdä Euroopan asiassa ja mitä se tahtoo tehdä? Sen ja Englannin ulkopolitiikka on vuodesta 1918 alkaen ollut paljasta erehdystä. Neuvostoliitto on politiikassaan onnistunut. Nykyiset seuraukset sen todistavat. 2/3 Euroopasta on Neuvostoliiton vaikutuksen alla, ja v. 1939–41 se valloitti pienillä ponnistuksilla 23 milj. asukasta.

4) Edelleen kehoitin Erkkoa ottamaan selvää USA:n taloudellisesta tilasta ja mitä luullaan sen tulevaan kehitykseen nähden. On koko maailmalle elintärkeää, että USA:ssa ei tule sellaista kriisiä kuin v. 1929.

5) USA:n pitäisi katsella järkevästi Suomen oloja, ei estää meidän taloudellista kehitystämme. Jos se suopeasti suhtautuu meihin, niin me sitä paremmin selviämme vaikeuksistamme ja pysytämme demokraattisen järjestyksemme.

6) Kun minä sanoin, että jos – teoreettisesti – ajattelee, että sota syttyisi USA:n ja Venäjän välillä, niin minun mielestäni meidän olisi oltava Venäjän puolella, vaikka luulisimme, että Venäjä häviää.

Tähän Erkko vastasi olevansa samalla kannalla.

Refl. Tämä oli hauska kuulla. Sitten puhuimme vielä siitä vaarasta, mikä meillä on, että jäämme eristettyyn asemaan toiselta puolen Neuvostoliiton ja sen satelliittien ja toiselta puolen Länsi-Euroopan ryhmän välillä. Tulisimme olemaan yksinämme omana ryhmänämme, pienenä saarena kaiken muun maailman välissä.

14.5. Kekkonen luonani:

Puhumassa Leinon asiasta, jota vastaan perustuslakivaliokunta on tehnyt muistutuksen, että hänen menettelynsä 20.4.45, vangitessaan ja luovuttaessaan venäläisille 21 venäläistä ja osaksi Suomen kansalaisia, oli lainvastainen, koska asia olisi pitänyt käsitellä valtioneuvostossa, mutta hän yksin ratkaisi asian.

Kekkonen sanoi, että kommunistit aikovat pyytää Vapaaseen Sanaan lausunnot minulta, Pekkalalta ja Kekkoselta Leinon puolesta. Kekkonen oli sitä mieltä, että tällaiset intervjut eivät ole paikallaan, mutta että hän aikoo eduskunnassa esiintyä Leinon puolesta, jota hän pitää parhaimpiin kuuluvana kommunistina. Kekkonen sanoi, että Leinon puheen johdosta on mieliala eduskunnassa jyrkkä Leinoa vastaan ja että tuskin tulee jättämään asiaa. Kekkonen pyysi minun etsimään muistiinpanoistani, miten asia oli. Hän muisti, että Leino oli tullut ensin hänen luokseen ja että Kekkonen oli kehoittanut Leinoa menemään minun luokseni ja että asia oli käsitelty sitten ulkoasiainvaliokunnassa ja yksityisesti valtioneuvostossa ja että oli oltu sitä mieltä, että asiassa ei ollut mitään tehtävä. Omasta puolestaan hän, kuten minä, oli sitä mieltä, että Leino kyllä olisi voinut sanoa Savonenkoville, että asia on valtioneuvoston ratkaistava ja että hän esittää sen heti seuraavana aamuna valtioneuvostolle. Hän olisi voinut pidättää ja vangita syytetyt, mutta ei luovuttaa heitä venäläisille. On myös huomattava, että niiden joukossa oli yksi suomalainen, Boman, ja eräitä venäläisiä, jotka oli otettu Suomen kansalaisiksi.

Minä lupasin ottaa esille muistiinpanoni ja asiaan palataan, kun Kekkonen palaa matkalta ensi keskiviikkona 19.5.

14.5. Vastaanotto Savonenkovin luona suomalaisen neuvotteluvaltuuskunnan kunniaksi. Olin siellä kl. 18.20–20.30. – Paljon ruokaa. Nukuin huonosti.

15.5. Taideakatemian 100-vuotisjuhlanäyttely Ateneumissa. – Mielenkiintoinen näyttely.

15.5. Refl.

Kommunistien menettely Balkanin maissa ja erityisesti Tšekkoslovakian tapaukset ovat suuresti järkyttäneet koko sivistyneen maailman mieltä. Se on myös meillä Suomessa herättänyt ihmiset. Nyt ollaan valveilla. Tämä kommunistien röyhkeä toiminta on johtunut nähtävästi Kominformin perustamisesta ja sen hyökkäystoimista. Koko sivistynyt maailma on kuohuksissaan kommunistien toiminnasta. Tšekkoslovakian surkeilla tapauksilla on näin ollen jotain hyötyä.

18.5. maaherra Koroleff luonani:

Puhui Ahvenanmaan itsehallintoa koskevasta asiasta, joka on eduskunnassa. Perustuslakivaliokunta ei ehdi saada asiaa valmiiksi. Siellä on kysymys, onko parempi, että asia ei ehdi valmiiksi, vai että antavat eduskunnalle mietinnön, jonka eivät luule menevän läpi.

Koroleff oli sitä mieltä, että olisi parempi antaa asian nyt raueta ja antaa uusi esitys heti uudelle eduskunnalle, ottaen huomioon tehdyt muistutukset. Tosin kummassakin tapauksessa Ahvenanmaalla herättää mielipahaa.

Minä sanoin puhuneeni Ahmavaaran kanssa tästä asiasta ja olevani sitä mieltä, että on paras antaa asian raueta. Minä sanoin tekeväni voitavani, jotta uusi esitys annetaan heti uuden eduskunnan kokoonnuttua ja että perustuslakivaliokunta asettaa heti alussa jaoston asiata valmistamaan, niin että asia saadaan valmiiksi ellei tänä syksynä niin heti ensi vuoden alussa.

Olisi asetettava heti komitea asiata valmistamaan.

Tämä tyydytti Koroleffia. Hän esitti, että komiteaan otetaan myös Ahvenanmaan edustajia – Johansson ja Brenning.

19.5. Kekkonen luonani. – Puhumassa Leinoa vastaan perustuslakivaliokunnassa tehdystä muistutuksesta, joka koskee 20.4.45 vangittuja ja luovutettuja venäläisiä.

Minä luin, mitä oli muistiinpanoissani. Sovimme, että Kekkonen eduskunnassa saa esittää lausunnon, jossa vetoaa minuun ja Enckelliin.

Kekkosen lausunto 19.5.48 eduskunnassa.

Vapaa Sana 20.5.48:

Pres. Paasikivi:

Luovuttamista ei voitu välttää

»Kun minä toimin oikeusministerinä silloin, kun nyt kyseessäoleva sisäministeri Leinon virkatoimi on tapahtunut, on silloinen pääministeri, tasavallan nykyinen presidentti, valtuuttanut minut täällä ilmoittamaan, että samana päivänä, jolloin sisäministeri Leino oli hänelle tehnyt selkoa valvontakomission puheenjohtajan kirjeessä mainittujen henkilöiden pidättämisestä ja luovuttamisesta, hän, siis silloinen pääministeri Paasikivi neuvotteli asiasta ulkoasiainministeri Enckellin kanssa ja että he silloin totesivat, että käskyn noudattamista ei olisi voitu välttää. Kun asia sitten selostettiin hallituksen ulkoasiainvaliokunnalle ja yksityisessä neuvottelussa valtioneuvostolle, yhdyttiin molemmissa pääministerin ja ulkoministerin käsitykseen.»

19.5. Eduskunta totesi Leinon menetelleen lainvastaisesti, mutta ei päättänyt mitään syytteestä.

Mutta myöhemmin hallituksen kertomuksen yhteydessä eduskunta päätti, että Leino ei nauti eduskunnan luottamusta.

19.5. Santeri Jacobsson luonani.

Viitaten Sventon lausuntoon ilmoitti mielellään menevänsä diplomaatt. tai konsulitehtävään johonkin slaavilaiseen maahan.

Minä sanoin, että Svento tulee pian kesälomalle ja silloin minä puhun hänen kanssaan.

Mainitsin mm. Gdynian konsulin.

20.5. Maaherrain kokouksen lähetystö kävi tervehtimässä.

Minä kiitin ja huomautin ajan rauhattomuuksista ja huhuista, joita on ollut liikkeellä joku aika sitten. Sanoin, että maaherroilla on velvollisuus valvoa, että laillista järjestystä ja lakia noudatetaan ja että he ovat siitä vastuunalaisia. Sanoin olevani vakuuttunut, että maaherrat tekevät velvollisuutensa tässä suhteessa. Pyysin saattamaan sen, mitä täten sanoin, maaherrojen tietoon.

20.5. Kouluhallituksen pääjohtaja Ruutu.

Kertoi, että eduskunnassa on tehty aloite, että kansakoulukomitean ehdotus päätettäisiin. On myös toinen hänen komiteansa ehdotus ja näitä tarkastellaan nyt kouluhallituksessa. Sentähden ei pitäisi eduskunnassa tehtyä aloitetta hyväksyä, ennenkuin koko asia on harkittu. Ruutu katsoi, että jos eduskunta päättää asian, niin presidentti voisi käyttää vetoansa.

Minä lupasin harkita asiaa.

Sitten Ruutu puhui Jacobssonin asiasta.

19.5. Morgon Tidningenissä oli Lindhin ikävä kirjoitus Suomen-Neuvostoliiton sopimuksesta. Lähetin kirjoituksen eilen Enckellille, joka tänään lähetti minulle kirjallisen arvostelunsa Lindhin kirjoituksesta. Itse myös panin paperille mietteitäni tästä huonosta kirjoituksesta.

20.5. Fagerholm luonani. Pyysin Fagerholmia kirjoittamaan Morgon Tidningenin päätoimittajalle tästä asiasta ja annoin hänelle Enckellin ja omat huomautukseni.

Fagerholm lupasi sen tehdä, mutta katsoi, että olisi kenties paras kirjoittaa Erlanderille.

Fagerholm oli eilen palannut eräästä kokouksesta Oslosta, jossa oli ollut n. 50 henkeä. Siellä oli yleensä ollut se mielipide, että Suomi oli sopimusasiassa pärjännyt hyvin. Siellä oli ollut myös Tanskan Politikenin päätoimittaja, joka oli valittanut, että on niin vaikea saada oikeita tietoja Suomen asioista.

Fagerholm oli sitä mieltä, että meidän lähettiläittemme pitäisi olla aktiivisempia tässä suhteessa. Lupasin ottaa asian esille.

Refl. Puhuttava Enckellin kanssa.

21.5. SKDL:n ryhmän lähetystö: Hertta Kuusinen, Pessi, Ryömä, Murto, Atos Wirtanen.

Tulivat puhumaan Leinon erosta ja hänen jälkeläisestään. Ensin tahtoivat puhua Leinon erosta.

Minä sanoin: Minä en ole sitä tahtonut, mutta nyt kun eduskunta on antanut hänelle epäluottamuslauseen, niin siitä ei voi puhua. Nyt on asia menevä lain mukaan ja hänen on erottava. Minun asiani on katsoa, että laillinen järjestys säilyy. Siitä minä olen tehnyt valani. Ja siitä minä tulen pitämään huolen. Vaalien tulee mennä lain mukaan.

Lähetystön jäsenet lausuivat sitten, että he myös tahtovat, että vaalit menevät lain mukaan. Heidän väkensä on levoton siitä, että järjestys ei tule säilymään. Heitä vastaan on tehty väkivaltaa.

Hertta Kuusinen puhui siitä, että heidän puolueensa osuus hallituksessa vähenee. Heidän pitäisi saada sisäministerin paikka edelleen, se on tae siitä, että järjestys säilyy.

Minä sanoin, että otin Leinon sisäministeriksi, vaikka oli kova vastustus häntä vastaan. Hänellä on se ansio, että asekätköasia on otettu esille, vaikka voi panna kyseeseen, onko se hoidettu aivan onnellisella tavalla. Balkanin maiden tapaukset panevat minut ajattelemaan ja Tšekkoslovakian tapaukset ovat tehneet minuun kovin pahan vaikutuksen. Minulla on siitä selontekoja. Siellä 300 poliisia ja 800 milisiä valtasi sosialidemokraattien keskustoimiston yms. Sellaista ei saa tapahtua Suomessa, eikä se tapahdu, ennenkuin minut on ammuttu. Suomessa on noudatettava laillista järjestystä.

Murto sanoi, että kommunistit hallituksessa ovat ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, että elämä on meillä mennyt rauhallisesti. Siihen on erityisesti vaikuttanut se, että sisäministerin paikka on ollut kommunisteilla. Jos nyt tulee muutos, se tulee vaikuttamaan työläisiin ja herättää levottomuutta – tuottaa rauhattomuuksia. – Nyt olisi hallituskysymys järjestettävä niin, että ei tule mitään muuta muutosta kuin mitä laki vaatii. Hallitukseen pitäisi tulla yksi kommunisti lisää.

Minä sanoin, että ei pitäisi ottaa hallitukseen ketään lisää, kun ei ole kuin 1 kuukausi 10 päivää vaaleihin.

Hertta Kuusinen: He ovat kannattaneet »presidentin politiikkaa». Kommunistinen sisäministeri on valvonut lakien ja laillisen järjestyksen ylläpitämistä. He eivät voi suostua siihen, että kommunisti ei tulisi sisäministeriksi – voivat mennä oppositioon.

Ryömä: Vastapuolueen lehdet valehtelevat heistä, että he ajattelevat kaappausta. He eivät voi mitään sille. Oikeisto vastustaa koko hallitussuuntaa ja tahtoo palaamista vanhaan suuntaukseen.

Atos Wirtanen: Asiat menevät huonosti, ellei heidän ryhmänsä ole mukana vaikuttamassa ja kasvavassa määrässä. On saavutus, että on saatu kommunisteja mukaan asioiden hoitoon. Hallitus olisi säilytettävä nykyisissä voimasuhteissa.

Pessi: Murto olisi nimitettävä sisäministeriksi.

Minä: Laissa ei ole sanottu, että sisäministerin pitää olla kommunisti.

Hertta Kuusinen: Sisäministerin pitäisi olla kommunisti.

Pessi: Jos muutoksia hallituksen voimasuhteissa, niin sitä ei voi katsoa muuta kuin poliittiseksi muutokseksi. On kysymys poiitiikasta. Ei ole mitään todistuksia esitetty siitä, että kommunistit ovat tahtoneet laittomuuksia.

Minä: Ei ole kysymys mistään politiikan muutoksesta. He voivat myös olla vakuuttuneita siitä, että saavat kyllä nauttia täydellistä vaalivapautta.

Murto: Maaseudulla on kommunistien ehdokkaita painostettu. On sanottu irti lainoja yms. Kommunistien paikat hallituksessa ovat vähänmerkitseviä, paitsi sisäministerin.

Minä: SKDL:stä on pääministeri ja oikeusministeri ja nyt myös opetusministeri (Kilpi). Heillä on ollut kaikki tärkeät paikat hallituksessa.

Wirtanen: Ryhmän kokouksessa eilen ryhmä pani erittäin suuren painon sisäministerin paikalle. Tämä on erittäin tärkeää. Leino on hoitanut toimensa mallikelpoisesti. On selvää, että he eivät voi tyytyä siihen, että suunta muuttuu.

Minä: Suunta ei tule muuttumaan. Hallitus riippuu eduskunnasta. Eduskunnasta riippuu, kutka hallituksessa tulevat olemaan. Jos rehellisesti harkitsee eduskunnan päätöstä, niin se sisälsi ei ainoastaan epäluottamuksen Leinoa vastaan, vaan myös sen, että eduskunnan enemmistö tahtoi, että sisäministerinä on ei­kommunisti. Kansan suuren enemmistön tulee voida luottaa siihen, että järjestyslaitos toimii joka tapauksessa. Leinoa vastaan voi muistuttaa sen, että hän ei ole riittävästi koettanut pitää poliisia puolueiden ulkopuolella, ja se on aivan välttämätöntä.

Lopuksi sanoin, että en ole vielä tästä asiasta puhunut pääministerin kanssa.

21.5. M. Pekkala luonani.

Hän esitti, että Leinolle annetaan ero huomenna ja että seuraaja nimitetään ensi viikon alussa. Tilanne on muodostunut ikäväksi. Kommunistit voivat ruveta liikehtimään. Turussa on ollut tänään torikokous – 5.000 henkeä. Tilanne voi tulla vaikeaksi. Hän, Pekkala, ei ole nyt kommunistien asialla, vaan isänmaan asialla ettei tule ikävää liikehtimistä. Monella taholla on syntymässä palkkaliikkeitä, niitä kommunistit voivat helposti järjestää. Sisäministerin paikalla pitäisi olla sellainen mies, joka nauttii työväen luottamusta. Hiltunen ei nauti työväen luottamusta. Eikö voisi ajatella, että Kilpi hoitaa toistaiseksi?

Minä sanoin, että en pane vastaan Kilpeä vakinaiseksi, vaikka hän on heikko mies. Voisi ajatella myös Kallista.

Sovittiin, että huomenna Leinolle annetaan ero ja jälkeläinen nimitetään ensi viikon alussa.

Kallinen on nyt Roomassa osuuskongressissa.

21.5. Vesterinen.

Leinon sijainen – maalaisliiton ryhmä on kommunistia vastaan.

Minä kerroin keskustelusta Pekkalan kanssa.

Vesterinen näkyi kannattavan Kallista. Oli tavannut Gabrielsonin, joka oli sanonut, että hän epäilee, että sosialidemokraattisen hallituksen asema voisi kestää – se ei voisi pitää järjestystä työpaikoilla.

Vesterinen pyysi sitten, että minä puhuisin Kauppalehden toimittajalle, että hän ei kirjoittaisi niin räikeästi ja mahdottomasti.

Minä lupasin.

21.5. Peltonen: sanoi puhuvansa sosialidemokraattisen ryhmän puolesta. Ryhmän valmistusvaliokunta oli keskustellut hallituskysymyksestä ja päättänyt esittää, että kun Leino eroaa, niin sisäministerin paikalle ei ole nimitettävä kommunistia. Ei ketään kommunistia. Toivovat, että Hiltunen nimitetään sisäministeriksi. Tämä on ryhmän yhteinen kanta.

Minä kerroin keskustelusta Pekkalan kanssa ja että kommunistit panevat toimeen torikokouksia.

Peltonen ei niitä pelännyt. »Niin ne aina tekevät, mutta sitä ei saa pelätä.»

21.5. presidentin istunnon jälkeen pyysin Leinon pääministerin huoneeseen. Pääministerin läsnäollessa puhuin hänelle eduskunnan epäluottamuslauseesta. Luin Hermansonin Suomen valtiosääntö pääpiirteittäin siv. 77–78 ja sanoin puhuneeni asiasta myös Ståhlbergin kanssa, joka katsoi asian selväksi. Eduskunnan päätös on pantava nopeasti täytäntöön ja kehoitin sentähden Leinoa jättämään erohakemuksensa ja sanoin, että asia on ratkaistava huomenna kl. 11, koska se ei tullut tänään esille.

Leino vastasi, että hän ei tee vaikeuksia.

Käsitin asian niin, että hän jättää erohakemuksensa tänään.

22.5. Ikävä päivä.

Aamulla Leino tuli luokseni ja lausui, että »maan kannalta» olisi tärkeää, että hänen tilalleen sisäministeriksi tulisi kommunisti, ja ehdotti siihen Janhusta. Jos kommunistia ei nimitetä, niin siitä syntyy levottomuuksia työläisten kesken.

Minä vastasin, että minä kyllä pidän Janhusesta, hän on hoitanut tehtävät hyvin sosialiministerinä, mutta jos vilpittömästi harkitsee eduskunnan päätöstä, niin täytyy katsoa sen sisältävän, ei ainoastaan epäluottamuslauseen häntä kohtaan, vaan se sisälsi myös sen, että eduskunnan enemmistö tahtoo, että sisäministeri on ei-kommunisti.

Leino vastasi, että epäluottamuslause on kohdistettu yksinomaan häntä vastaan. Minä lisäsin, että sosialidemokraattisen ryhmän puolelta oli minulle käyty ilmoittamassa, että sosialidemokraattinen ryhmä katsoo, että sisäministeriksi on nimitettävä ei-kommunisti. Näin ollen 3/4 eduskunnasta on sitä mieltä.

Leino pyysi vielä, että hänen eroasiansa lykättäisiin siksi, kunnes hän ehtisi neuvotella ryhmänsä kanssa.

Minä vastasin, että hänen eroasiansa on selvä. Se on eduskunnan päätöksen täytäntöönpanokysymys. Eri asia on hänen jälkeläisensä nimittäminen.

Olin siinä luulossa, että hän oli jättänyt erohakemuksensa pääministerille.

Kun tulin valtioneuvoston taloon, kuulin Pekkalalta, että Leino ei ollut jättänyt erohakemustansa. Sanoin siihen, että asia on nyt ratkaistava. Se on jo viipynyt kolme päivää. Asia on käsiteltävä ilman Leinon erohakemusta.

21.5. Presidentin esittely kl. 11.

Ainoa asia: Leinon ero.

Ennen esittelyä ikävä keskustelu.

Janhunen pyysi puheenvuoroa ja lausui, että SKDL on menettänyt jo yhden paikan (Sventon), sentähden se ei voi suostua siihen, että nyt menettäisi toisen paikan. Epäluulot kommunisteja vastaan kaappauksesta ovat täysin perusteettomia. Vasemmiston puolelta ei ole mitään sellaisia aikomuksia. Mutta toiselta puolen on levottomuutta. Vaalivapaus työväelle on turvattava. Sentähden olisi, ennenkuin Leinolle myönnetään ero, kysymys hänen jälkeläisestään sovittava SKDL:n kanssa.

Minä vastasin, että tämä on selvä lakiasia. Kysymys on eduskunnan päätöksen täytäntöönpanemisesta. Sitä ei voi enää lykätä. Olin odottanut Leinolta erohakemusta, mutta vaikka hänellä on ollut kolme päivää aikaa, hän ei ole pyytänyt eroa.

Murto = Janhunen. SKDL:n eduskuntaryhmä pitää kiinni sisäministerin paikasta. Suhteet hallituksessa eivät saa muuttua.

Minä luin sosialidemokraattien puoluetoimikunnan kirjeen 2.4.48 minulle, jossa ilmoitettiin, että Kilpi ei edusta sosialidemokraatteja hallituksessa. Siten sosialidemokraateilla ei ole kuin neljä jäsentä nykyään hallituksessa.

Murto: Nyt on tarkoitus saada aikaan sellainen tilanne, että vapaita vaaleja ei voi toimittaa. Tapahtunut terroritekoja, työväen järjestöjen toimintavapauden loukkaamista. Työväestö ei voi tuntea turvallisuutta vaaleihin nähden, ellei kommunisteilla ole sisäministerin paikkaa.

Minä vastasin, että vaalivapaus on kaikille taattava. Työväen ei tarvitse pelätä, että heidän vaalivapauttaan häiritään. Jos sellaista tapahtuu miltä taholta tahansa, on se jyrkästi estettävä.

Pääministeri: Tilanne voi muodostua ikäväksi, ellei koeteta ottaa huomioon sitä, mitä SKDL:n taholta esitetään.

Janhunen: Kommunistipuolueella on nyt ainoastaan kaksi paikkaa, vaikka heitä on 1/5 eduskunnasta. Tahtoo, että asia siirretään.

Minä vastasin, että SKDL on aina esiintynyt yhtenä ja sillä on vielä neljä paikkaa, niiden joukossa pääministeri ja oikeusministeri. + Kilpi? Kysymys paikan täyttämisestä ei ole nyt esillä, se tulee myöhemmin.

E. Pekkala: kannatti sitä, että asia siirretään maanantaiksi ylihuomiseksi. Leinon eroamisvelvollisuus on selvä. Sisäministerin paikka kuuluisi kommunisteille.

Hiltunen: Jos asia siirretään, niin ei kauemmaksi kuin myöhemmäksi tänä päivänä.

Janhunen ja Murto korostivat vielä, että Leinon seuraaja olisi selvitettävä.

Tämän jälkeen asia esiteltiin ja minä tein seuraavan päätöksen:

»Koska valtioneuvoston jäsenten hallitusmuodon 36 §:n mukaan tulee nauttia eduskunnan luottamusta, mutta eduskunta on kuluvan kuun 19 päivänä päättänyt, että ministeri Yrjö Kaarlo Leino ei nauti eduskunnan luottamusta, vapautan ministeri Leinon valtioneuvoston jäsenyydestä.» Kilpi, joka on ollut Leinon sijainen, hoitaa toistaiseksi sisäministerin tointa. Istunnossa oli Leino läsnä. Ilmoitti, ettei hän jätä erohakemusta, ennenkuin hänen jälkeläisestään on sovittu. Eikä jättänyt erohakemustaan tai suullisesti pyytänyt eroa.

Refl. Tämä on kuulumatonta menettelyä hallituksen jäsenen puolelta. Uhmaa selvää perustuslakia ja laillista järjestystä. Paljastaa kommunistien todellisen asenteen ja katsantokannan.

22.5. Kun menin valtioneuvostoon jalkaisin, oli kadulla linnan edessä paljon työväkeä. Olivat pyrkineet minun puheilleni, mutta minä olin ilmoittanut, että en ota vastaan, vaan saavat antaa kirjallisesti. Eräs heidän johtomiehiään tahtoi ruveta puhumaan kanssani kadulla, mutta minä sanoin, että en rupea puhumaan.

Kun tulin pois valtioneuvostosta, oli valtioneuvoston alaporraskäytävä täynnä väkeä. Eivät puhuneet minulle mitään. Minä menin heidän ohitseen autoon.

Refl. Kyllä tämä on raskasta. On epäilyttävää, että kommunistit niin kiivaasti pitävät kiinni sisäministerin paikasta. Heillä on siinä takana omat tarkoituksensa.

22.5. kl. 14–15.30.

Lakimiesliiton juhla Yliopiston juhlasalissa. Sormusten jako.

23.5. Vapaa Sana kirjoittaa:

»Sisäministeri Leino erotettu» —

»Kysymyksessä oli erottaminen, sillä ministeri Leino kieltäytyi jättämästä eroanomustaan ennenkuin sisäministerin paikan täyttämisestä oli päätetty sillä pohjalla, minkä hallituskokoomus ja hallitussuunta edellyttävät. —»

22.5. i.p. Vesterinen, Hiltunen ja Fagerholm luonani.

Hiltunen kertoi Pasilan konepajan mielenosotuskokouksesta Leinon asian johdosta. Sosialidemokraatit sanoivat, että tämä asia ei kuulu tähän kokoukseen ja olivat menneet pois. Siellä on enemmistö kommunisteja.

Keskustelimme sisäministerin paikan täyttämisestä.

Minä sanoin, että sekä sosialidemokraattien että maalaisliiton pitäisi ryhty:ä aktiviseen propagandaan sitä vastaan, että kommunisti ei saa tulla sisäministeriksi.

Fagerholm: On paras ottaa taistelu nyt yhtä hyvin kuin tuonnempana. Ei luullut, että kommunistit saavat suurta liikettä aikaan.

Minä lausuin, että ehdokkaana sisäministeriksi voi olla: Hiltunen, Kilpi, Kallinen, sekä että pääministeri M. Pekkala ottaa hoitaakseen sisäministerin toimen. Myös voidaan sisäministeriö jakaa kahteen osaan niin, että poliisiasiat tulevat toiselle ja muut asiat toiselle.

Fagerholm esitti: 1) Paras olisi Hiltunen. 2) Hiltunen poliisiasiat ja kommunisti muut asiat. 3) Kallinen. 4) Pekkala koko ministeriön. – Jos Pekkala ottaisi ainoastaan poliisiasiat, niin se olisi vaarallista, sillä hän jättäisi kaikki kommunistisen toisen ministerin hoidettavaksi.

Vesterinen: Jos kommunistit tyytyvät Kilpeen, niin ei olisi tehtävä riitaa. Kallinen olisi myös hyvä, jos hän tyydyttää kommunisteja.

Lopuksi katsoimme:

1.

Jos kaksi sisäministeriä

a) Hiltunen poliisiasiat

b) Kommunisti muut asiat

tai

a) Kallinen poliisiasiat

b) kommunisti muut asiat

taikka

Kilpi sisäministeri

Heljas opetusministeri

Kommunisti Heljaksen sijaan sosialiministeriöön.

II.

Jos hallituskriisi, niin Fagerholm on valmis muodostamaan sosialidemokraattisen hallituksen.

III.

Yleisessä mielipiteessä on saatava vahva virta, joka osottaa, että kansan suuri enemmistö ei tahdo kommunistia sisäministeriksi. Se voi tulla esille maalaisliiton ja sosialidemokraattien lehdissä pian.

Maalaisliiton ja sosialidemokr. ryhmien resp. puoluetoimikuntien taholta sen on tultava esille.

Vesterinen ja Fagerholm lupasivat ryhtyä toimiin.

23.5. Vesterinen luonani. Kertoi seuraavaa:

Oli neuvotellut tilanteesta heikäläisten kanssa. Huolestuminen on suuri siitä, miten tästä tilasta päästään. Ryhmä kaikkein viimeksi kannattaa sosialidemokraattista hallitusta. Se saisi aikaan rauhattomuutta. Sitäpaitsi sosialidemokraattinen hallitus pyrkii siihen, että meillä tulisi samanlainen asema kuin Ruotsissa: sosialidemokraatit tulisivat määräämään kommunistien kannatuksella. Hallituksen maalaisliittolaiset jäsenet ovat myös samaa mieltä, että voidaanko rauha säilyttää sosialidemokraattisen hallituksen kautta. Kestääkö sosialidemokraattien ote, vai meneekö samalla tavalla kuin Tšekkoslovakiassa? Paras ratkaisu olisi Kilpi sisäministeriksi ja Heljas opetusministeriksi ja Heljaksen tilalle kommunisti sosiaaliministeriksi.

Vesterinen kertoi edelleen, että Janhunen oli tänään kysynyt häneltä, saavatko kommunistit oman miehen sisäministeriksi. Vesterinen oli vastannut: »Ei. Mutta Kilpeä voidaan ajatella. Enempää te ette saa.»

Janhunen oli sitten kysynyt, onko Vesterinen tänään iltapäivällä tavattavissa, mihin Vesterinen oli vastannut myöntävästi.

Minä sanoin, että tästä ehdotuksesta oli eilen puhe ja minä en pane Kilpeä vastaan. En myös sitä vastaan, että uusi kommunisti tulee Heljaksen tilalle.

Vesterinen sanoi tavanneensa Gabrielsonin, joka oli sosialidemokraattisesta hallituksesta lausunut samaa kuin ennen, että työmaita ei voi hallita.

Sitten hän oli puhunut, että poliisilaitos tarvitsee lisää rahaa, jotta voi pitää 100 miestä varalla. Muuten se ei käy päinsä, kun lomat alkavat.

Vesterinen oli luvannut hoitaa asian.

23.5. puhuin telefonissa Fagerholmin kanssa. Kysyin, mitä tietää.

Fagerholm kertoi, että eilen oli heidän keskensä ollut neuvottelu ja oltiin sitä mieltä, että »ei pidä päästää samanlaista miestä». Olivat lausuneet, että jos otetaan uusi kommunisti hallitukseen, niin pitäisi ottaa myös uusi sosialidemokraatti.

Fagerholm oli eilen tavannut E. Pekkalan ja puhunut hänelle Kilvestä sisäministeriksi.

E. Pekkala ei pitänyt Kilpeä mahdottomana, mutta silloin täytyisi ottaa uusi kommunisti lisää.

Fagerholm lausui omana mielipiteenään, että Kilpi kenties voitaisiin taivuttaa, jos minä puhun hänelle.

Lakoista ei Fagerholm ollut kuullut mitään uutta.

23.5. M. Pekkala luonani.

Minä lausuin, että kun Hiltusella sisäministeriksi näyttää olevan suuri vastustus, niin minun mielestäni olisi paras, että Kilpi tulisi sisäministeriksi ja Heljas opetusministeriksi. Jos kommunistit tahtovat, en vastusta yhden kommunistin nimittämistä Heljaksen tilalle.

Pekkala sanoi ajatelleensa samanlaista ratkaisua.

Minä kehoitin Pekkalaa koettamaan järjestää tämän asian ensi tilassa, niin että huomenna iltapäivällä voitaisiin toimittaa nimitykset.

Pekkala lupasi heti huomenna aamulla ryhtyä asiaan.

Pekkala oli hyvin vihainen kommunististen ministerien menettelystä, kun olivat antaneet valtioneuvostolle kirjelmän siitä, että ryhdyttäisiin neuvotteluihin sotakorvausasiassa. Sillä tämä asia on otettu jo kauan ennen esille. Pekkala luuli, että venäläiset ovat kommunististen ministerien menettelyn takana.

Minä kerroin karjalaisten edustajain käynnistä luonani ja että he olivat esittäneet, että minä menisin Moskovaan, puhumaan Stalinin kanssa Karjalan asiasta, että saisimme sen takaisin joko kokonaan tai osittain.

Pekkala lausui, että minun pitäisi kirjoittaa Stalinille siitä »avoin kirje». Pekkalan mielestä Karjalan asia olisi otettava esille jossakin muodossa.

Refl. Jos minä kirjoitan Stalinille ja hän vastaa enemmän tai vähemmän selvästi – että siitä asiasta voisi keskustella sittenkun Suomessa on sellainen järjestys, johon hän voi luottaa. Ja sitten venäläiset julkaisevat tämän kirjeenvaihdon. Silloin meidän asemamme huononee ja kommunistit saavat vettä myllyynsä. Tässä asiassa pitää olla varovainen.

24.5. Sähkösanomia ja kirjelmiä kommunistisilta järjestöiltä ja kokouksilta eri puolilta maata saapuu minulle paljon, Leinon virastavapauttamisen johdosta. Niissä vaaditaan: että sisäministerin paikka on täytettävä SKDL:n miehellä ja että puoluesuhteita ei ole hallituksessa muutettava; että sisäministerin paikka on annettava edelleen kommunisteille; että Leino on jälleen asetettava virkaansa; että Sventon paikka on täytettävä SKDL:n miehellä. Toiset ilmoittavat, että on alkaneet lakon siksi, kunnes hallitusasia on järjestetty.

24.5. Hertta Kuusinen, Pessi ja Kulo SKDL:n lähetystönä.

Hertta Kuusinen kertoi, että pääministeri oli kutsunut heidät luokseen puhumaan hallitusasiasta Leinon jälkeen. Leinon eroasia on selvä, siihen eivät koske. Mutta sisäministerin paikan he vaativat, siitä eivät voi luopua. Tahtovat kommunisteille. Kilpi on ilmoittanut, että hän ei missään tapauksessa sitä ota vastaan.

Kulo: SKDL tahtoo, että sisäministerin paikka tulee kommunisteille.

Minä viittasin ensin Pasilan työväen luottamusmiehen Lepistön solvaukseen, kun hän oli väittänyt »tasavallan presidentin ja hallituksen törkeällä tavalla loukanneen perustuslakia erottamalla syyttömän Leinon». Sanoin, että se on kuulumatonta ja tällaisia henkilöitä on kommunistipuolueessa toimipaikoissa.

Hertta Kuusinen: Voi olla väärinkäsitys ja väärin sanomalehdissä referoitu.

Minä sanoin, että mitä itse asiaan tulee, niin minä en olisi toivonut tätä epäluottamuslausetta, vaan olisin pitänyt parempana, että hallitus olisi ollut sellaisenaan vaaleihin asti. Mutta asia meni toisin. Eilen minä ilmoitin pääministerille, että minä voin hyväksyä Kilven sisäministeriksi ja jos kommunistit tahtovat, niin voi tulla yksi kommunisti lisää. Eduskunnan suuri enemmistö (3/4) on sitä mieltä, että sisäministerin paikalle olisi nyt tuleva ei-kommunisti. Sitä tietää myös eduskunnan päätös, jos sitä rehellisesti ja vilpittömästi tulkitsee. Ja minun velvollisuuteni on noudattaa eduskunnan enemmistön kantaa tässä asiassa. Parhaiten vastaisi eduskunnan enemmistön kantaa, että siihen tulisi Hiltunen. Mutta minä olen sovitteleva mies – se on minun heikkouteni. Niin myös tässä asiassa. Jos Kilpi tulisi, niin minun mielestäni ei eduskunnan enemmistön puolelta voi sitä vastaan tehdä vakavia muistutuksia.

Kulo: Se ei ole heikkoutta, mutta on ollut hyvä näinä aikoina. Heidän puolellaan pelätään, että heitä tultaisiin sortamaan, sillä heitä on ennenkin sorrettu, heillä ei ole ollut kansalaisoikeuksia. Sentähden heidän piirissään on epäluuloja. Se olisi kommunistien diskriminoimista, että kommunisti ei voisi tulla sisäministeriksi. Sventon tilalle pitäisi ottaa sosialidemokraatti, niin se olisi sovitteluratkaisu.

Minä sanoin, että ei se ole mitään kommunistien diskriminoimista ja aliarvioimista. Minä olisin heiltä odottanut, että he olisivat sanoneet, että koska kansan suuri enemmistö on sitä mieltä, että kommunisti ei ole paikallaan sisäministerinä, niin on paras ottaa siihen joku toinen. Muuten SKDL on ollut liian vahvasti edustettuna hallituksessa. Heillä pitäisi olla 5. Lisäksi heillä on ollut pääministeri, oikeusministeri ja sisäministeri: siis kaikki tärkeimmät paikat.

Pessi: Numerollisesti on hallituksessa ollut hiukan suurempi edustus heillä kuin numerollisesti pitäisi. Mutta sosialidemokraateilla on eduskunnan puhemies.

Keskustelu jatkui tunnin. Minä huomautin mm., että ellei asiaa voida selvittää, täytyy tulla hallituskriisi.

24.5. Uuden Suomen päätoimittaja Aho luonani kutsusta.

Minä puhuin hänelle Leinon asiasta. Sanoin, että en ymmärrä, mitä kokoomuspuolue tarkoitti, kun se viisi viikkoa ennen vaaleja pani toimeen epäluottamuslauseen Leinolle – sai aikaan tällaisia ikävyyksiä. Eikö siellä harkittu asiaa loppuun asti? Kerroin asian nykyisen tilan.

Aho kertoi puhuneensa Salmisen kanssa kaksi kertaa tästä asiasta, viimeksi pari tuntia sitten. Salminen oli asettunut sille kannalle, että epäluottamuslause on kohdistettu Leinoon eikä ole estettä nimittää toinen kommunisti hänen tilalleen. – Aho oli sanonut Salmiselle, että tämä oli siinä tapauksessa kommunistien suuri voitto. Aho oli myös hyvin tyytymätön kokoomusryhmän menettelyyn ja ihmetteli Salmisen kantaa. Valitti kokoomuksen ryhmän ja yleensä kokoomuspuolueen heikkoa kokoonpanoa. Heillä ei ole henkisiä voimia.

Minä yhdyin Ahoon ja sanoin, että mitä sellaisella »yhteiskuntaa säilyttävällä puolueella» tekee, joka tällä tavalla menettelee. Turha sellaista puoluetta on ylläpitää.

Lopuksi puhuin Aholle Kauppalehden kirjoitustavasta ja pyysin häntä esittämään minun ajatukseni sinne.

Huomautin myös, että meidän asemamme ei ole sellainen kuin kaikkein vapaimpien maiden. Jos kommunistit panevat toimeen provokation Porkkalan rajalla, niin voi syntyä paha tilanne.

24.5. Fagerholm, Skog ja Al. Aaltonen. Kerroin tämän päivän tapahtumista ja kysyin, mitä kuuluu.

Fagerholm: Lakkotilanne ei ole aivan huono. Hän esitti lakkonumeroita. Tilanne oli suhteellisen hyvä.

Aaltonen: Sisäministerin paikkaa ei pitäisi antaa kommunisteille. Olisi paras, että hallitusasia järjestetään ilman, että otetaan ulkopuolelta lisää miehiä. Mutta jos otetaan, niin olisi otettava myös sosialidemokraateista.

Skog: Sosialidemokraatit eivät olisi toivoneet tätä kriisiä, mutta kun tuli, niin heidän mielestään paras sisäministeri olisi Hiltunen. Jos kommunistit saavat yhden paikan lisää, niin olisi otettava myös sosialidemokraatti. Kommunistia ei sisäministeriksi.

Aaltonen: Puoluetoimikunta on ollut tänään koolla ja päättänyt, että ei-kommunisti sisäministeriksi.

Kaikki kolme olivat yksimielisiä seuraavasta:

1) Sisäministeriksi ei-kommunisti.

2) Lakot voidaan hoitaa. SAK:n miehet ovat vielä optimistisempia kuin he kolme.

24.5. soitin Ståhlbergille.

Puhuin Pasilan tehtaan luottamusmiehen Lepistön solvauksesta. Sanoin aikovani panna hänet vastuuseen. Kysyin, onko erityistä lakia valtionpäämiehen loukkaamisesta.

Ståhlberg piti aivan selvänä, että Lepistö pannaan syytteeseen, ja oli hyvillään siitä, että ei anneta asioiden mennä miten tahansa. Hän ei muistanut mitään erikoislakia, vain viranomaisten loukkaamisesta. Hänen mielestään on tärkeää, että tulee tuomio.

Sitten puhuimme lakoista. Ståhlberg vaati jyrkästi, että viranomaisten on ryhdyttävä toimenpiteisiin sellaisten lakkojen kuin satamalakkojen lopettamiseksi. Hän sanoi, että viranomaisilla täytyy olla keinoja siihen. Hän oli hyvin jyrkkä ja sanoi, että meillä on asioiden annettu mennä aivan liian veltosti.

24.5. M. Pekkala soitti.

Kertoi koettaneensa esittää kompromissia SKDL:lle, mutta ei ole vielä onnistunut.

Sovimme, että hän tulee huomenna minun luokseni kl. 11.

25.5. M. Pekkala luonani kl. 11. Pekkala kysyi, enkö minä suostu nimittämään Janhusta sisäministeriksi. Sanoi, että SKDL:n ryhmä pitää kiinni siitä, että sille paikalle olisi nimitettävä kommunisti.

Minä vastasin, että kysymys on saanut yhä vakavamman luonteen sentähden, että nyt on kysymys valtiovallan auktoriteetista – siitä, kumpiko tässä asiassa ratkaisee: perustuslain mukainen valtiovalta, presidentti, hallitus ja eduskunta vai ulkoparlamenttaariset voimat, jotka tahtovat pakottaa laillisen valtiovallan antautumaan heidän käskyjensä mukaan. Minun velvollisuuteni perustuslain ja tekemäni valan mukaan on puolustaa loppuun asti laillista valtiovaltaa ja laillista järjestystä. Siinä minä en voi antaa perään. On myös tunnettua, että eduskunnan ja kansan suuren enemmistön mielipide ja tahto on, että sisäministerin paikkaan tulee ei-kommunisti.

Mutta minä olen muuten kuten aina valmis kompromissiin. Ellei Kilpi tule sisäministeriksi, niin esitän seuraavan uuden kompromissin:

Pääministeri ottaa itse sisäministerin paikan ja vapautuu puolustusministerin paikasta. Jos Pekkala katsoo sen liian rasittavaksi, niin voisi hän ottaa ainoastaan poliisiasiat, ja muut sisäministerin toimet (kunnat, sairaalat ym.) annetaan joko Vesteriselle tai Hiltuselle. Jos kommunistit tahtovat, niin voidaan ottaa yksi kommunisti lisää. Silloin sosialidemokraatit vaativat myös yhden lisää. Heljas voi tulla ulkoministeriöön, ja toinen uusista tulla Heljaksen tilalle ja toinen salkuttomaksi. – Tämän kompromissin pitäisi kaikkia tyydyttää. Olisi kuulumatonta, jos kommunistit asettuisivat pääministeriä vastaan.

Pekkala sanoi menevänsä ryhmän kokoukseen ja esittävänsä tämän. Lupasi ilmoittaa minulle myöhemmin.

Minä lausuin, että mielestäni tällainen järjestely voitaisiin tehdä ilman enempiä neuvotteluja, mutta Pekkala katsoi, että hänen täytyy asiasta neuvotella ryhmän kanssa.

Pekkala valitti, että hänelle tulisi paljon työtä. Minä sanoin, että kysymys on viidestä viikosta, ja Pekkalan pitää ajatella minun, 77 vuotta vanhan miehen, työtä ja huolia. Pekkala myönsi sen.

Minä kerroin Pekkalalle keskusteluni Ståhlbergin kanssa ja miten Ståhlberg oli ollut suorastaan kiivas siitä heikosta tavasta, millä valtiovalta on asioita hoitanut ja johtanut maan tällaiseen tilanteeseen.

Pekkala sanoi, että valtiovallalla ei ole keinoja lakkojen estämiseksi.

Kerroin, että minä olin sanonut Ståhlbergille samaa, mutta Ståhlberg oli vastannut, että valtiovallalla täytyy olla keinoja laillisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja valtiovallan auktoriteetin turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Refl. Tärkein tekijä Suomen tulevaisuuden turvaamiseksi on sosialidemokraattisella puolueella. Heidän voimansa lisääntymisestä riippuu maamme kohtalo. Kokoomus- ym. puolueet ovat toisarvoisia. Tämän sanoin telefonissa Aholle 25.5.48.

25.5. »HATTU PAASTÄ PAASIKIVELLE!

(Hels. Sanomain kirjeenvaihtajalta)

Lontoo, 24.5. (Petäjäniemi)

»Kuten huomaatte, en käytäkään tällä viikolla hattua. Olen ottanut sen päästäni tervehtiäkseni sodan jälkeisen Euroopan taitavinta poliitikkoa, Suomen presidentti Paasikiveä.» Näillä sanoilla Daily Expressin mainio Euroopan asioiden tuntija Sefton Delmer aloittaa tänään pitkän selostavan artikkelinsa Suomen poliittisista tapahtumista, jonka jatkona hän käsittelee myös Norjan ja Ruotsin viimeisiä ulkopoliittisia virtauksia.

Mainittakoon, että Delmerin artikkelien ohella julkaistaan tavallisesti hänen kuvansa, jossa hän aina esiintyy hattu päässä. Tänään Delmeriltä puuttuu hattu.»

25.5. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Österholm ja varapuheenjohtaja Jern luonani.

Österholm ilmoitti, että ruotsalainen ryhmä äänesti Leinon epäluottamuslauseen puolesta. Olisi tahtonut lykätä asian, koska vaalit ovat lähellä, mutta kun asia tuli esille, niin ryhmä katsoi pitävänsä sitä kannattaa.

Kun nyt on kysymys täyttää paikka Leinon jälkeen, niin ryhmä on yksimielinen siitä, että siihen ei pidä nimittää kommunistia. Epäluottamuslause on tosin Leinoa vastaan, mutta se sisälsi epäluottamuksen koko hänen edustamaansa suuntaa vastaan. Se käsitys on jälleen vain yhä selvinnyt, että olisi onnetonta, jos sisäministerin paikalla olisi edelleen kommunisti. Jos sisäministeriksi nimitetään joku folkdemokrat¹, joka ei ole kommunisti, niin ryhmällä ei ole sitä vastaan. Mutta ei olisi mitään voitettu, jos sisäministeriksi tulisi uusi kommunisti, sillä Leino on kenties paraimpia kommunisteja. Kun kommunistit ovat toimeenpanneet lakkoja, niin on syntynyt taistelu mellan 2 principiella åskådningar². Tekisi huonon vaikutuksen kansan mielipiteeseen, jos nyt kommunistit voittaisivat.

Minä sanoin tulkinneeni epäluottamuslauseen samalla tavalla kuin ruotsalainen ryhmä: Lisäsin, että tämä asia on nyt kommunistien ulkoparlamenttaarisen toiminnan kautta saanut paljon syvemmän merkityksen, sillä nyt on kysymys valtiovallan, eduskunnan, presidentin ja hallituksen auktoriteetista ja siitä, onko määräävänä laillinen valtiovalta ja perustuslaki vai vallankumoukselliset laittomat voimat. Sentähden olen asettunut jyrkälle kannalle. Lisäsin myös, että olin odottanut, että eduskunnan suuri enemmistö, joka on laillisen järjestyksen kannalla, olisi heti selvästi tuonut kantansa esille ja tukenut laillista valtiovaltaa. Minä olen yhdessä sosialidemokraattien kanssa taistellut, ja on onni, että sosialidemokraattien vaikutus on lisääntynyt ja että sillä on eräitä hyviä johtajia, Fagerholm i spetsen³. Olen tyytyväinen, että olen nyt saanut tietooni ruotsalaisen ryhmän selvän kannanoton.

¹ kansandemokraatti

² kahden periaatteellisen näkemyksen välillä

³ etunenässä

25.5. olin valtioneuvoston jäsenten kanssa päivällisellä valtioneuvoston juhlahuoneessa. Tarkoitus oli, että hallitusasia silloin ratkaistaisiin.

Keskustelin M. Pekkalan ja Kilven kanssa. He ilmoittivat, että SKDL:n ryhmä on jyrkästi sillä kannalla, että Janhunen olisi nimitettävä sisäministeriksi. Kysyivät, enkö minä voisi siihen suostua.

Minä vastasin, että en voi siihen suostua niistä syistä, jotka olin useasti ilmoittanut. Kehoitin Kilpeä ja M. Pekkalaa suostumaan ja että nimitys heti suoritettaisiin.

Kilpi ja Pekkala vastasivat, että he eivät voi vastoin ryhmän yksimielistä päätöstä suostua. Pekkala pyysi lykkäämään asian huomiseksi. Minä suostuin siihen, mutta sanoin, että huomenna on asia ehdottomasti ratkaistava.

Asia siten lykkääntyi huomiseksi.

Illalla 25.5. soitin Fagerholmille ja kerroin tästä keskustelusta. Sanoin, että Fagerholmin pitää olla valmis muodostamaan hallitus, ellei huomenna asia selviä nykyisen hallituksen kanssa. Fagerholm lupasi.

26.5. aamulla soitin J. Koivistolle, maalaisliiton ryhmän puheenjohtajalle. Hän sanoi asian olleen eilen ryhmässä esillä, ja ryhmä on sillä kannalla, että sisäministeriksi olisi nimitettävä ei-kommunisti.

25.5. MAALAISLIITON JULKILAUSUMA.

»Maalaisliiton eduskuntaryhmällä oli tiistaina klo 18 kokous, jossa ryhmä hyväksyi nykytilannetta koskevan seuraavan julkilausuman:

»Käsiteltyään ministeri Leinon erottamisen johdosta syntynyttä tilannetta maalaisliiton eduskuntaryhmä antaa täyden hyväksymisensä niille toimenpiteille, joihin tasavallan presidentti on asiassa ryhtynyt. Samalla ryhmä tuomitsee jyrkästi sen lakkokiihoituksen, jonka äärimmäinen vasemmisto on kautta maan aloittanut. Ryhmä kehoittaa kaikkia lakejamme kunnioittavia kansalaisia noudattamaan rauhallisuutta ja tukemaan laillisen järjestyksen ylläpitämistä maassa. Niinikään ryhmä katsoo, että eri puolueiden voimasuhteiden hallituksessa muututtua sisäasiainministerin paikka kuuluisi sosiaalidemokraateille.»

26.5. Aho soitti, että kokoomuksen ryhmä oli eilen käsitellyt asiaa ja katsonut, että niinkuin asiat nyt ovat kehittyneet, ei sisäministerin paikalle ryhmän mielestä voi nimittää kommunistia.

26.5. M. Pekkala luonani kl. 13.30.

Pekkala ilmoitti, että SKDL:n ryhmä on lopulta suostunut siihen, että Kilpi tulee sisäministeriksi, mutta tahtoo Hertta Kuusisen opetusministeriksi.

Minä vastasin, että koska opetusministeriöön kuuluu myös kirkon asiat, en voi suostua siihen, että Hertta Kuusinen tulee opetusministeriksi. Se olisi isku vastoin Suomen kansan enemmistön kasvoja. Opetusministeriksi täytyy tulla Heljas. Heljaksen paikka sosialiministeriössä on siten käytettävissä. Edelleen salkuton sosdem. Peltonen.

Sanoin, että asia on nyt ratkaistava. Ellei päästä ratkaisuun, niin on nykyisen hallituksen erottava, jotta voidaan muodostaa uusi hallitus.

Pekkala sanoi, että hän ei voi antaa tähän vastausta, ennenkuin on puhunut ryhmän kanssa, joka on paraikaa koossa. Pekkala soitti heti Pessille, puolueen sihteerille. Jonkun ajan kuluttua Pekkalalle ilmoitettiin telefonissa, että SKDL suostuu, mutta jotta ei tule kahta kommunistia sosialiministeriöön, esittää, että Hertta Kuusinen salkuttomaksi ja Peltonen toiseksi sosiaaliministeriksi.

Minä ilmoitin suostuvani siihen.

Heti tämän jälkeen pidettiin presidentin esittely linnassa, ja minä nimitin:

Sisäasiainministeriksi Kilven 

Opetusministeriksi Heljaksen 

Toiseksi sosiaaliministeriksi Peltosen

Salkuttomaksi ministeriksi Hertta Kuusisen.

Istunnon jälkeen minä sanoin valtioneuvostolle, että lakot on ensi tilassa lopetettava. Ellei lakkoja lopeteta, on tämän hallituksen paras erota, ja muodostetaan uusi hallitus.

26.5. Annoin E. Pekkalalle määräyksen suostua Linkomiehen pyyntöön, että hän saa käydä maanjakotoimituksessa, josta hän oli lähettänyt minulle kirjeen.

26.5. Ilmoitin Fagerholmille hallitusasian ratkaisemisesta ja että hän pääsi tällä kertaa rauhaan. Fagerholm oli harkinnut hallituslistaansa, niin että se olisi ollut heti valmis, jos nykyinen hallitus olisi eronnut.

Myöhemmin sain Fagerholmilta kauniin kirjeen, jossa hän onnitteli sen johdosta, että hallitusasia oli selvitetty ja kiitti minua siitä, että en ollut antanut kommunisteille perään.

Minä lähetin Fagerholmille kiitoskirjeen.

(Kirjeet salkussa)

26.5. Leinon jutun johdosta olen saanut hirmuisen määrän sähkeitä ja kirjoitelmia kommunistisilta järjestöiltä, kokouksilta ym. kommunistien kannattajilta.

En ole ehtinyt niitä edes lukea, vaan panen ne suuriin kuoriin.

Tämä on Neuvostoliiton mallin mukaan, mutta sillä erotuksella, että Neuvostoliitossa tällaisia mielenosotuksia saadaan toimittaa ainoastaan hallituksen töiden kannattamiseksi, mutta ei vastustamiseksi.

Ilta-Sanomat 24.5.48:

»400 kommunistia lakossa Pasilan konepajalla

Pasilan konepajan seinille ilmestyi aamulla ilmoitus, jossa työläisiä kehoitettiin saapumaan kokoukseen, koska »taantumus on noussut työtätekeviä vastaan». Kutsu oli SKDL:n allekirjoittama. Pidetyssä kokouksessa, johon osallistui noin nelisensataa työläistä – kolmasosa kone­ pajan työväestöstä – käytti ensimmäisen puheenvuoron pääluottamusmies Lepistö, joka väitti »tasavallan presidentin ja hallituksen törkeällä tavalla loukanneen perustuslakia erottamalla syyttömän Leinon.» Muuan kokouksessa läsnäollut sosialidemokraatti käytti puheenvuoron, jossa hän toi julki paheksumisensa sen vuoksi, että Lepistö näin röyhkeästi loukkasi tasavallan päämiestä ja jossa puhuja huomautti, ettei sosialidemokraateilla ole mitään tekemistä kommunistien lakkohankkeiden kanssa.

Kokous päätti aloittaa lakon klo 11 ja jatkaa sitä niin kauan, kunnes sisäministerin paikka on jälleen täytetty kommunistiministerillä. 

Konepajan päälliköltä saamiemme tietojen mukaan töitä tullaan konepajalla jatkamaan entiseen tapaan ja pyörät tulevat niin rautateillä kuin konepajallakin pyörimään normaalisti lakosta huolimatta.»

Annoin oikeuskansleri Tarjanteen tehtäväksi toimittaa tästä tutkimuksen ja ryhtyä sen aiheuttamiin toimenpiteisiin syytteen nostamiseksi, jos tutkimus osoittaa, että siihen on aihetta.

26.5. Kommunistien lakot ja mellakat Leinon asian johdosta ovat herättäneet ulkomailla suurta huomiota ja vahingoittaneet maata. 26.5.48 Ivalo sähkötti Haagista: »Suomen uutiset lehdissä kautta linjan etusivun juttuja. Otsikoinnin aiheena ja selitystaustana yleisesti vertaus Tsekkoslovakiaan. Toimintakomiteoista huolestuneita mainintoja. Kommunistien ääniautojen väitetään Helsingin kaduilla puheissa uhkaavan konekivääreillä.»

(Kommunistien kokouksessa Hakaniemen torilla päätettiin asettaa kolmimiehinen komitea johtamaan lakkoja.)

Palin sähkötti 26.5. Prahasta: »Täällä julkaistu hälytysuutisia Suomen lakoista, levottomuuksista yli maan, mahdollisesti yleislakosta Leinon eron johdosta.»

Nya Pressen 26.5.48:

»SPORSMÅLET GÄLLER NU GRUNDLAGENS AUKTORITET

Uttalande av svenska riksdagsgruppen Svenska riksdagsgruppen sammanträdde i går och behandlade den situation som har uppkommit genom inrikesminister Leinos avskedande och kommunisternas krav på att i fortsättningen få besätta inrikesministerposten, vilket krav de söker genomdriva med hjälp av vilda strejker. Riksdagsgruppen beslöt bringa till presidentens kännedom sin enhälliga åsikt att det så mycket mindre bör komma i fråga att inrikesministerposten överlämnas till kommunistema som de tillgripit utomparlamentariska påtryckningsmedel och frågan därigenom utvidgat sig till ett spörsmål om grundlagens auktoritet.

Vid ett besök hos republikens president på tisdagen kl. 18 framfördes denna åsikt av gruppens ordförande och viceordförande, riksdagsmännen John Österholm och Levi Jern.

Ledarkommentaren har de svenska tidningama i allmänhet uppenbarligen önskat skjuta upp tills situationen klarnat. Den enda kommentaren på onsdagsmorgonen återfinnes i Svenska Morgonbladet, som bl.a. skriver:

För ett demokratiskt samhälle som Finland och dess parlamentariska majoritet vore det ju under normala förhållanden en enkel sak att hålla kommunistema på mattan och tillbakavisa deras ohemula anspråk. Men med vetskap om det kommunistiska partiets förbindelser med den bolsjevikisk stormaktsgrannen i öster och den ömtåliga ställning Finland intar efter det senaste kriget förstår man att den fasta och klart författningsenliga och parlamentariska hållning, som presidenten och riksdagen visat i denna konflikt, varit och är ett demokratiskt styrkeprov. Hur regeringskompletteringen än kommer att ordnas har dock den finländska republiken genom den gamle Paasikivis resoluta handlingssätt än en gång visat att den vill bestämma över sig själv och icke vika från demokratins väg.»¹

¹ Nya Pressen 26.5.48:

»KYSEESSÄ ON NYT PERUSTUSLAIN ARVOVALTA

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän lausunto

Ruotsalainen eduskuntaryhmä kokoontui eilen käsittelemään tilannetta, joka on syntynyt sisäministeri Leinon erottamisen takia ja kommunistien vaadittua itselleen vastedeskin sisäministerin paikkaa, jonka vaatimuksen he yrittävät ajaa läpi korpilakkojen avulla. Eduskuntaryhmä päätti saattaa presidentin tiedoksi yksimielisen käsityksensä, jonka mukaan on vieläkin vähemmän syytä luovuttaa sisäministerin paikkaa kommunisteille, koska he ovat ryhtyneet käyttämään ulkoparlamentaarisia painostuskeinoja ja asia on siten laajentunut perustuslain arvovaltaa koskevaksi kysymykseksi.

Ryhmän puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kansanedustajat John Österholm ja Levi Jern, toivat esille tämän käsityksen käydessään tasavallan presidentin luona tiistaina klo 18.

Ruotsalaiset sanomalehdet ovat yleensä ilmeisesti halunneet lykätä pääkirjoituskommentaarejaan siihen saakka kunnes tilanne on selkiytynyt. Ainoa keskiviikkoaamun kommentaari on luettavissa Svenska Morgonbladetista, joka mm. kirjoittaa:

Suomen kaltaiselle demokraattiselle yhteiskunnalle ja sen parlamentin enemmistölle olisi tietenkin normaalioloissa yksinkertainen asia pitää kommunistit aisoissa ja torjua heidän perusteettomat vaatimuksensa. Mutta kun tunnetaan kommunistisen puolueen yhteydet idän bolševistiseen suurvaltanaapuriin ja Suomen arkaluonteinen asema viime sodan jälkeen, on ymmärrettävissä, että presidentin ja eduskunnan tässä kiistassa osoittama järkähtämätön ja ehdottoman perustuslaillinen ja parlamentaarinen asennoituminen on ollut ja on todiste demokratian voimasta. Miten hallituksen täydentäminen järjestettäneenkin, on Suomen tasavalta kuitenkin iäkkään Paasikiven päättäväisen menettelyn avulla vielä kerran osoittanut, että se haluaa itse päättää asioistaan eikä aio poiketa demokratian tieltä.»

27.5. Soitin Pekkalalle, että sisäministeri Kilven sijaiseksi ei saa esittää kommunistia.

Pekkala oli samaa mieltä. Esitti Hiltusta. Minä hyväksyin.

27.5. Vesterinen luonani.

Keskustelimme Vesterisen kanssa nykyisestä asemasta. Vesterinen ei pitänyt siitä, että Hertta Kuusinen tulisi hallitukseen.

Minä luin muistiinpanoistani kaiken, mikä koskee hallituskysymystä.

Vesterinen pelkäsi, että Kuusinen tulee urkkimaan ja olemaan vakoojana hallituksen toimissa.

Minä myönsin sen, mutta samanlaisia ovat kaikki kommunistit.

28.5. Presidentin esittely. – Sitä ennen, tullessani pääministerin huoneeseen, oli siellä Hertta Kuusinen, joka keskusteli Pekkalan kanssa. Minun astuessani huoneeseen Hertta Kuusinen meni pois. Pekkala sanoi, että SKDL:n ministerit vaativat sisäministeri Kilven sijaiseksi kommunistin.

Minä vastasin, että en voi siihen suostua. Sitäpaitsi asia sovittiin hänen, Pekkalan, ja minun välillä eilen telefonissa. Se on siis selvä. Minä nimitän Hiltusen, kuten sovittu oli.

Kun menimme sisään istuntosaliin, kuiskasi Pekkala Kuusiselle jotain, arvatenkin ilmoitti, että minä en ollut suostunut.

Refl. Heti Hertta Kuusinen on alkanut intrigoimisensa hallituksessa.

27.5. Refl.

Leinon erolla ja hallituksen järjestelyllä on voitettu se, että nyt on sisäministerin paikka saatu irroitetuksi kommunisteilta. Se on siirtynyt kommunisteilta ei-kommunistiselle SKDL:n jäsenelle, Kilvelle, joka on rehellinen ja luotettava mies. Seuraava aste on otettava vaalien jälkeen, jolloin sisäministeriksi on määrättävä minun mielestäni sosialidemokraatti.

Kysymys on, eikö olisi nyt tässä yhteyessä ollut taistelu vietävä loppuun, sitä olisi jatkettava niin kauan, kunnes lakot olisi lyöty alas ja hallituksen kokoonpanoa olisi enemmän muutettu. Mutta se tehtävä on paremmin suoritettava vaalien jälkeen. Nyt ei ole eduskunnan kokoonpano muuttunut, vaan on sama kuin se on ollut, ja on luonnollisempaa, että hallituksen kokoonpano järjestetään sitten, kun vaaleissa on nähty, millaiseksi eduskunnan kokoonpano muodostuu.

Fagerholm sanoi, että työpaikoilla ollaan tyytymättömiä tulokseen, sillä katsovat, että olisi ollut paras suorittaa lakkotaistelu loppuun, kun vasta nyt on sosialidemokraattinen työväki alkanut nousta vastustukseen. Fagerholm sanoi myös, että sosialidemokraattinen maaseudun lehdistö on tyytymätön siihen, että Hertta Kuusinen on otettu hallitukseen.

31.5. Fagerholm luonani.

1) Näytin Fagerholmille Koroleffin kirjeen ja ehdotuksen haastatteluksi. Teimme pari korjausta. Fagerholm hyväksyi sen. Asia koskee Ahvenanmaan lainsäädännön revisiota.

2) Fagerholm ilmoitti, että eduskunta päättää työnsä 11.6.48. Kokoontuu sitten 5.7.48. Valtiopäivien päättäjäiset ovat joko keskiviikkona 14.7. tai torstaina 15.7.48.

Uusien edustajien valtakirjat päivätään 15.7.48.

Uusi eduskunta kokoontuu tiistaina 20.7.48.

Fagerholm kysyi, tulisimmeko minä ja Alli Ruotsalaiseen teatteriin ensi viikolla jonakin päivänä.

Sovimme perjantaista 11.6.48. – Teatterin jälkeen illallinen.

1.6. Suviranta.

Antoi uuden kirjansa Sotakorvaukset.

Norden-yhdistyksellä on Helsingissä kokous 22.8.48. – Tervehdyskäynti presidentin luona. – Lupasin ottaa vastaan.

1.6. Huhtamäki ja Harima puhuivat SN-Seurasta, joka on epäonnistunut, koska ei saa Suomen kansaa mukaan. On muodostunut kommunistien apuelimeksi.

Harima kertoi, että seura oli ollut suomalais-venäläisen kauppakamarin perustamista vastaan, mutta kun venäläiset olivat sen perustamisen puolella, niin perustetaan.

Kysyivät, onko syytä olla seurassa mukana, koska seura ei saa Suomen kansaa kokonaisuudessaan mukaan. Pitääkö porvarien olla mukana? On ollut kysymys perustaa uusi järjestö, joka olisi samalla pohjalla kuin seura, mutta johon myös porvarilliset saataisiin mukaan.

Minä vastasin, että ei olisi nyt ryhdyttävä perustamaan uutta järjestöä, ennenkuin nähdään, miten asiat tulevat menemään. Kehoitin heitä edelleen olemaan seurassa mukana ja työskentelemään kauppakamarissa samalla tavalla kuin tähän asti. Vasta myöhemmin voidaan asiata uudestaan harkita.

1.6. Enckell.

Puhui ensin siitä, että 10.6. illalla olisi pidettävä vastaanotto juhlahuoneistossa

Lupasin ja Alli tulee myös.

Sitten puhuimme neuvotteluista venäläisten kanssa sotakorvauksista ym. Kerroin karjalaisten käynnistä luonani. Kehoitin valtioneuvoston ulkovaliokunnassa valmistamaan tätä asiaa, minkä jälkeen minä tulen mukaan ulkovaliokunnan kokoukseen.

Sotasyylliset

Enckell tunnusti, että olisi kyllä soveliasta selvittää tämä asia nyt, kun puolustussopimus on astunut voimaan. Mutta se on vaikea sisäpoliittinen asia ennen vaaleja. Oli puhunut siitä Törngrenin kanssa, joka oli katsonut, että sitä ei olisi otettava esille ennen vaaleja.

Sitten puhuimme ulkoministeriön virkamiehistä.

Enckell arvosteli kovasti Sventon toimintaa, sanoi, että hän oli päästänyt ministeriön kokonaan pilalle.

Keskustelimme sitten vielä eräistä asioista: ulkomaalaisten omaisuudesta. Sanoin: Lain ja sopimuksen mukaan.

Englantilaisten saatavat: sanoin: lain ja sopimusten mukaan.

Enckell sanoi, että Venäjältä tulevien passeja ei ollenkaan tarkasteta.

Selvitettävä.

2.6. Viding luonani.

Oulun läänin talousseuran 120-vuotisjuhla 7.–8.7.48. Tahtovat minut sinne.

Vastasin, että mielelläni tulisin, mutta nyt se on minulle mahdotonta.

Sitten Viding puhui karjalaisten asiasta.

Kerroin karjalaisten käynnistä ja mitä olin vastannut. Neuvotteluissa venäläisten kanssa olisi se kosketeltava.

2.6. Dr Kihlberg, Dagens Nyheter.

(Keskustelusta myöhemmin selonteko)

3.6. Takki luonani. Kemian koneopin professuuri Teknilliseen Korkeakouluun.

Minä olin käynyt läpi asiakirjat ja sanoin tulleeni siihen päätökseen, että Ståhlberg on asetettava Murron edelle ja nimitettävä virkaan.

Takki sanoi ehdotettavan Ståhlbergia.

3.6. kl. 14–17 venäläisten kanssa teollisuusnäyttelyssä. Katselimme veturit ja vaunut, lentokoneet ym. Enckell oli mukana.

Kolmessa paikassa olimme pakotetut juomaan sampanjaa ym.

Palattuani linnaan keskustelin taiteilija Lönnbergin kanssa minun kuvani maalaamisesta.

3.6. Neuvostoliiton hallitus ilmoitti, että vähentävät sotakorvausta 50 % jäljellä olevasta määrästä, alkaen 1.7.48.

Savonenkov ilmoitti suullisesti Pekkalalle ja sitten kirjallisesti Enckellille.

5.6.48 lähetin kiitossähkeen Stalinille.

Obs! Kommunistiministerien kirjelmä valtioneuvostolle, että ryhdyttäisiin neuvotteluihin sotakorvauksista.

Vaaliote.

4.6. lähdimme Kultarantaan.

Keskustelu tri Kihlbergin kanssa 2.6.48. Kihlberg viittasi ensin Dagens Nyheterin kirjoituksiin ja kantaan, jotka tarkoittavat Ruotsin yhtymistä länsivaltojen kanssa puolustusliittoon. Kysyi minun mielipidettäni, mitä sellainen politiikka voisi vaikuttaa Suomen asemaan ja etuihin.

Vastasin, että »var och en är sig själv närmast».¹ Omasta puolestani en luule sodan syttyvän lähiaikoina ja lähivuosina. Sentähden ei se asia luullakseni ole brådskande². Muuten on vaikea sanoa, mitä se vaikuttaisi Venäjän suhteeseen Suomeen. Sellaisen politiikan vaaroja ja vaikutuksia Suomeen on kenties liioiteltu.

Kihlberg sanoi sitten, että Dagens Nyheterin mielestä on tärkeää, että USA:n ja länsivaltojen intressi Skandinaviaan ei kylmene, mikä voisi tapahtua, jos Skandinaviassa osotettaisiin välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä. Sen vuoksi asia on tärkeä, vaikka – kuten Kihlbergkin luuli – lähiaikoina ei sotaa syttyisi.

Minä vastasin, että luonnollisesti on hyvä, että USA:n ja länsivaltojen intressi Skandinaviaan ja tähän maailmanosaan ei häviä. Se on minun mielestäni hyvin ymmärrettävää.

Sitten minä puhuin meidän asemastamme ja politiikastamme. Lausuin ensin tyytyväisyyteni siitä, että Dagens Nyheter, kuten lehdet yleensäkin Ruotsissa, on intresseerattu meidän asioistamme. Toivoin sen jatkuvan tulevaisuudessakin. Sanoin ruotsalaisten olevan mera ängsliga³ meidän kohtalostamme kuin me itse.

Tšekkoslovakian tapaukset eivät täällä minun käsitykseni mukaan ole mahdollisia. Tšekkoslovakian ja Suomen välillä on suuria eroavaisuuksia:

1) Tšekkoslovakia on tulevaisuuteensa nähden riippuvainen Neuvostoliitosta, koska ainoastaan Neuvostoliiton avulla se voi puolustautua Itä-Saksaa vastaan. Sillä Saksa tuskin koskaan tulee unohtamaan, että Tšekkoslovakia on karkoittanut 3 ½ milj. sudeettisaksalaista ja ottanut heidän maansa ja omaisuutensa. Tämän vuoksi koko Tšekkoslovakian kansa on syvästi vakuuttunut Neuvostoliiton sotilaallisen avun välttämättömyydestä ja sen johdosta pro-venäläinen mieliala on yleinen Tšekkoslovakiassa.

Suomi ei ole tällä tavalla ollenkaan riippuvainen Neuvostoliitosta. Me emme tarvitse sotilaallista apua Venäjältä emmekä sitä odota. Kukaan ei uhkaa Suomea, edellyttäen että Venäjä ei uhkaa. Sentähden kansan mieliala Suomessa ei ole sillä tavalla suosiollinen Neuvostoliitolle kuin Tšekkoslovakiassa.

2) Kommunisteilla on Tšekkoslovakiassa toinen asema kuin Suomessa. Nationalisoimalla sudeettisaksalaisten teollisuuden on suurin osa teollisuudesta (60 %) tullut valtion haltuun. Marxilaisuudella on sentähden siellä vahva asema.

3) Tšekit ovat slaaveja. V.1938 ei siellä ammuttu yhtään laukausta, kun Hitler ja natsit hyökkäsivät, vaikka heillä oli suuri armeija ja hyvät aseet (Skoda) ja linnoitukset. Suomalaiset eivät olisi menetelleet niin. Churchill lausuu sotamuistelmissaan, jotka juuri on julkaistu, että jos tšekit olisivat silloin taistelleet, olisi se jo silloin johtanut suureen sotaan.

4) Sosialidemokraatit Tšekkoslovakiassa ovat nähtävästi aivan toisenlaisia kuin Suomen sosialidemokraatit. Meidän sosialidemokraattimme ovat luotettavia. He eivät antaisi perään niinkuin Tšekkoslovakiassa.

Kysyin tässä yhteydessä, mitä he tietävät oppositiosta Tšekkoslovakiassa ja muissa »uusdemokratioissa».

Kihlberg vastasi, että tiedot ovat nedslående⁴. Sitten minä puhuin meidän sopimuksestamme Neuvostoliiton kanssa. Kerroin Zdanovin keskustelusta Mannerheimin ja minun kanssani tammi-toukokuussa 1945. – Sanoin kenraali Heinrichsin ja ministeri Enckellin ym. tätä asiaa paljon harkinneen. Sopimus on meidän ehdotuksemme mukainen. Meidän mielestämme se ei ole meille vaarallinen. Ei vaarallisempi kuin jos ei olisi mitään sopimusta. Venäläiset hyväksyivät sopimuksen tässä meidän ehdottamassamme muodossa seuraavista syistä: 1) se menee niin pitkälle, että se täyttää Venäjän realiset edut tällä puolella; 2) venäläiset tiesivät, että me emme menisi pitemmälle, vaan olisimme antaneet asian mennä konfliktiin. Minä olin sen sanonut meidän kommunisteillemme; 3) konflikti olisi muodostunut koko maailman huomion esineeksi, erittäinkin myös Skandinaviassa, världsskandal⁵, ja Neuvostoliitto olisi tuottanut myös itselleen suuria vaikeuksia Suomessa, ilman että sillä olisi siitä mitään todellista hyötyä.

Puhuimme laajasti tästä asiasta (konfliktista).

Minä otin myös puheeksi Lindhin kirjoituksen Morgon Tidningenissä ja lausuin ihmettelyni sellaisesta kirjoittelusta, mikä ei ole oikeaa eikä hyödytä Ruotsin etuja, mutta on meille vahingollinen. Kihlberg sanoi lukeneensa Lindhin kirjoituksen eikä näyttänyt sitä hyväksyvän.

Leinon asia: Minä sanoin, että en olisi tahtonut sitä selkkausta viisi viikkoa ennen vaaleja, mutta kun se syntyi, niin se oli hoidettava. Tulos on, että sisäministerin paikka on otettu pois kommunisteilta; Kilpi ei ole kommunisti ja on hederlig karl⁶. Rouva Kuusinen on konsult⁷, ja sosialidemokraatti Peltonen on jyrkkä mies. Kihlberg kertoi, että Tuominen, joka on Ruotsissa ja tuntee hyvin venäläiset kommunistit, oli sopimusneuvottelujen aikana sanonut, että venäläiset hyväksyvät millaisen sopimuksen tahansa, koska heille on pääasia, että saivat sopimuksen. Mutta Leinon kriisin aikana Tuominen oli ollut huolissaan, miten se päättyy, sillä hän luuli kommunistien koettavan saada sen johdosta aikaan yleisen kommunistisen nousun ja viedä asiat, jos mahdollista, Tsekkoslovakian päätökseen. Tuominen katsoi, että Neuvostoliiton tarkoitus on saada Suomessa kommunismi vallalle.

Minä sanoin, että tietysti Kremlin herroille olisi mieluista, jos Suomessa tulisi kommunismi. Mutta kommunismin aikaansaamisella Suomessa olisi heille pieni merkitys, joten he tuskin sentähden ryhtyvät suuriin vaikeuksiin. Lenin sanoi aina, että tärkeää on saada kommunismi yhdessä tai kahdessa Euroopan suurvaltiossa, sillä silloin se menee kaikille. Mutta Suomen merkitys tässä suhteessa on pieni.

Minä lausuin mm., että pessimistisillä kirjoituksilla ulkomaiden lehdissä on se huono seuraus, että a) Suomessa se vaikuttaa deprimerande⁸, b) venäläiset voivat tulkita sen siten, että ulkomaailma on resignerautunut Suomeen nähden, koska pitää itsestään selvänä, että Venäjä voi tehdä Suomessa mitä tahansa ja että Suomen käy huonosti. Me Suomessa emme odota Skandinaviasta eikä lännestä mitään sotilaallista apua. Suomen tulevaisuus riippuu Suomen kansan henkisestä ja moraalisesta voimasta. Sitä edistää meidän yhteenkuuluvaisuutemme muuhun pohjolaan. Ja tällä tavalla se moraalinen ja henkinen tuki, minkä saamme Skandinaviasta, on meille henkisessä taistelussamme hyödyksi.

Kihlberg lausui tämän yhteydessä, että Amerikka voi tulevaisuudessa, jos ei tällä hetkellä, antaa meille sotilaallistakin tukea.

Minä sanoin, että mitä kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtuu, sitä ei voi nyt ottaa lukuun.

Minä sanoin myös, että suhteissa kommunisteihin ei minun mielestäni pääpaino ole se, että Venäjä heitä aseellisesti tai muuten aktiivisesti tukisi, vaan se, että heillä on eräissä teollisuustyöläisten osissa suuri kannatus, ja voi sentähden saada aikaan lakkoja tärkeillä aloilla. Mutta sosialidemokraatit sanovat, että heidän vaikutuksensa on lisääntymässä teollisuustyöväen keskuudessa (transportarbetarena⁹).

Kihlberg sanoi, että myös Ruotsissa kuljetustyöläisten keskuudessa kommunisteilla on suuri kannatus. Mutta se on erityisesti Pohjois-Ruotsissa, missä on suomalaisia. Mutta myös metallityöläisten keskuudessa heillä on kannatusta.

¹ »jokainen on itseään lähinnä»

² kiireellinen

³ huolestuneempia

⁴ masentavia

⁵ maailmanlaajuinen skandaali

⁶ rehellinen mies

⁷ (valtioneuvoston) neuvotteleva jäsen

⁸ masentavasti

⁹ kuljetustyöläiset

10.6. Helsinkiin, jossa olin kaksi päivää. Palasin 12.6. Kovin paljon työtä. Kun on ainoastaan pari päivää viikossa Helsingissä, niin kasaantuu paljon töitä ja asioita niiksi päiviksi.

11.6. Hakulinen, Sumu ja Liljeström (SAK:n miehiä) luonani:

Puhuivat SAK:n työvaliokunnan hallitukselle jättämästä kirjelmästä vakauttamisasiassa. Pelkäsivät, että kommunistit koettavat saada aikaan lakkoja ennen vaaleja. Olisi sentähden välttämätöntä, että hallituksen puolelta tehtäisiin jotain. Esittivät, eikö pääministeri voisi vaikuttaa, kutsua luokseen eri puolueisiin kuuluvia henkilöitä ja esittää, että tehtäisiin »vakauttamisrauha» ainakin lähiviikoiksi. Tästä keskusteltiin ja minä sanoin olevani samaa mieltä kuin he ja lupasin joko puhua Pekkalalle tai, ellen häntä tapaa ennen lähtöäni, kirjoittaa hänelle kirjeen tästä asiasta ja kehoittaa häntä ryhtymään toimenpiteisiin vakauttamisrauhan aikaansaamiseksi lähiviikoiksi.

Ennen lähtöäni Kultarantaan puhuin telefonissa Pekkalan kanssa ja esitin hänelle asian. Pekkala oli samaa mieltä, että lakkoja ei saisi syntyä lähiaikoina, ja sanoi siitä puhuneensa myös omassa piirissään. Kehoitin häntä miettimään asiaa. Hän lupasi.

11.6. SKDL:n puheenjohtaja Kulo ja SKP:n sihteeri Pessi luonani.

Kulo puhui Lepistön jutusta, jota vastaan huomenna alkaa oikeudenkäynti siitä, että hän oli sanonut minun rikkoneen perustuslakia erottaessani Leinon. Kulo sanoi Lepistön kieltävän sanoneensa mitään loukkaavaa, ja hänellä on todistajia siihen. Lakon johdosta kaikki toimenpiteet on sovittu raukeavan. Kulo kysyi, olisiko mahdollista, että asian voisi jättää sikseen.

Minä sanoin, että nimenomaan lausuin, että tämä asia ei kuulu niihin lakkoasioihin, jotka saavat raueta. Jos Lepistö on sanonut, niinkuin sanomalehdissä on kerrottu, on se hyvin paha rikos. Itse puolestani siitä en välitä, sillä minä en välitä siitä, mitä ihmiset minusta puhuvat, mutta presidentti on eduskunnan rinnalla korkein valtion orgaani ja en voi sallia, että sitä liataan ja sen päälle heitetään lokaa. Sanoin puhuneeni tästä presidentti Ståhlbergin kanssa, joka oli tässä asiassa ollut jyrkästi samaa mieltä. Asia on oikeuskanslerin hallussa ja tämä asia ei ole asianomistajarikos, vaan se kulkee automaattisesti.

Pessi puhui »provokatorisista» huhuista, että kommunistit olisivat aikoneen vallankaappausta. Tätä asiaa on tutkittu ja olisi tärkeää saada ne nopeasti suoritetuiksi ja tulokset julkaistuiksi. Kommunistiset kansanedustajat ovat tehneet välikysymyksen ja Kilvellä (sisämin.) on valmis vastaus. Se pitäisi pian julkaista.

Minä vastasin, että Kilven vastaus nähtävästi on annettava eduskunnalle, mutta sanomalehdissä on vaikea vastata eduskuntakyselyyn. Eri asia on saattaa tutkimuksen tulokset julkisuuteen esim. haastattelussa, jos Kilpi ei ehdi antaa vastausta eduskunnalle, joka huomenna menee lomalle. Lupasin puhua asiasta Kilvelle.

Minä puhuin mm. siitä, että vasemmistolehdet ovat hyökänneet Gabrielsonin kimppuun siitä, että hän oli varuillaan huhujen johdosta. Gabrielsonille on päinvastoin annettava tunnustus, sillä järjestysviranomaisen on aina parempi varoa kuin katua. Kommunistien taholta on paljon puhuttu kaappausaikeista oikeiston taholta. Myös niitä vastaan on poliisin oltava varuillaan.

Pessi sanoi, että vasemmistopiireissä ei ole suunniteltu mitään kaappaussuunnitelmia, ja sentähden poliisin toimenpiteet ovat herättäneet arvostelua. Pessi pyysi, että minä vaikuttaisin siihen, että asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

Kulo: Meidän vasemmistopuolueemme eivät ole verrattavissa minkään muun maan vasemmistopuolueisiin (tarkoitti Tšekkoslovakiaa).

Minä lupasin soittaa Kilvelle tästä asiasta.

Ennen lähtöäni Kultarantaan puhuin asiasta telefonissa Kilven kanssa.

11.6. Helo luonani.

Puhuin hänelle, miten katselen meidän ulkopolitiikkaamme. Keskustelimme tunnin ajan.

Helo toi esiin ajatuksen, että hän tulisi akkreditoiduksi myös Portugaliin. Kertoi Portugalin lähettilään Pariisissa siitä hänelle puhuneen.

Lupasin puhua asiasta ulkoministerin kanssa.

10.6. Helsinkiin lentokoneella Turusta kl. 2 i.p.

10.6. kl. 5 i.p. Par. Bicole kunniatervehdyksellä. Johtaja Berma toi minulle viime sodan historian.

10.6. Pekkalan iltakutsut diplomaateille.

11.6. illalla olimme Ruotsalaisessa teatterissa Allin kanssa.

12.6. kl. 11 lensimme Turkuun ja sieltä autolla Kultarantaan.

Hirmuinen urakka; kun on pari päivää Helsingissä, niin kasaantuu kovin paljon asioita.

15.6. Refl.

Kiivas vaalitaistelu käynnissä. SKDL on julkaissut minun puheeni, jonka pidin ennen viime vaaleja 1945. Siitä on syntynyt sanomalehtiväittely. Maakansa, Helsingin Sanomat ym. ovat kirjoittaneet.

Humoristista! Kommunistit ja niiden kannattajat eivät enää minusta pidä. Sillä ovat huomanneet, että minä taistelen laillisen järjestyksen puolesta heidän vallankumouksellisia puuhiaan vastaan. Mutta nyt minä näyn olevan heidän paras agitaattorinsa heidän puolestaan vaalitaistelussa.

Muuten minun puheeni 1945 ei ole huono. Se ei sisällä mitään sellaista, jota en nytkin hyväksyisi. Maakansa siteerasi siitä eräitä kohtia, jotka ovat hyvät. Puheeni näkyy olleen sangen varovasti kokoonpantu.

14.6. Svenska Dagbladetissa on minun lausuntoni kuningas Kustaan 90-vuotispäivän johdosta. Lähetin myös sähkeen. Pekkala kirjoitti onnittelukirjeen. Fagerholm lähtee ja onnittelee persoonallisesti. Skandinavian maiden ulkoministerit esittävät hallitustensa onnittelut. Enckell katsoo parhaaksi olla poissa. Sentähden Fagerholm menee.

18.6. illalla lentokoneella Helsinkiin.

19.6. kl. 11 presidentin esittely.

kl. 14.15 Erkko kertomassa USA:n matkastaan. Oli tavannut paljon ihmisiä. Käsitys Suomesta oli ollut liian »alarmistinen»¹, mutta Washingtonissa on nyt rauhoituttu.

Lisenssien saaminen USA:sta. Presidentinvaalit on suurin vaikeus. – Vetureja ei tahdota antaa, kun ne voidaan viedä Venäjälle. – Suomen goodwill on hyvä USA:ssa läpi koko kansan, mutta informatiota pitäisi tehostaa.

Jutilasta olivat USA:n lehtimiehet sanoneet, että hän on liian vähän yhteydessä amerikkalaisten kanssa. Hän ei myöskään osaa hyvin englantia. Procopéta moni kysyi.

Uutta sotaa ei USA luule tulevan, mutta tahtoo vahvistaa omaa ulkopoliittista asemaansa. Myöntävät nyt, että oli suuri virhe, että ovat heikontaneet sotalaitostaan.

¹ »hälyttynyt»

19.6. kl. 15 otin vastaan Islannin uuden ministerin Möllerin.

19.6. kl. 16.30 laulu- ja soittojuhlien avajaiset. Pidin siellä puheen.

20.6. kl. 11.45 Stockholms Körförbunds mindre kör, joka oli laulanut juhlilla, laulutervehdyksellä linnassa.

20.6. kl. 12 lounas Helolle ja hänen rouvalleen. Enckell, rouva Wuolijoki, Kekkonen, Kivikoski ja adjutantit myös vieraina.

Lounaan jälkeen keskustelu Enckellin kanssa.

Enckell kertoi, että Savonenkov on osottanut hänelle erinomaista kohteliaisuutta.

Karjalaisten asia. Enckell oli hankkinut tietoja siitä tilaisuudesta, josta karjalaiset olivat minulle puhuneet. Enckellin mielestä me emme voi tehdä mitään. Olemme saaneet vastauksen jo aikaisemmin venäläisiltä Karjalan asiassa.

Kulku rajan yli Venäjältä Suomeen.

Enckell kertoi, että Porkkalaan meneviin vaunuihin venäläiset eivät päästä tarkastajia. Sen vuoksi ei passitarkastusta. Porkkalan vaunuissa voi tulla kuka tahansa ja kuinka paljon tahansa. Mitään privattrafik (henkilö-) ei ole ollenkaan Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Kaijalainen on koettanut saada asiaa järjestykseen, mutta vielä siitä ei ole mitään tullut.

Enckell kertoi, että Puolan ministeri oli puhunut hänelle, että tehtäisiin Suomen ja Puolan välillä sopimus, koska myös Puola tahtoo vastustaa Neuvostoliiton vaikutusta. Enckell oli huomauttanut Puolan erikoisesta asemasta, koska se on riippuvainen Neuvostoliitosta voidakseen puolustaa länsirajaansa Saksaa vastaan. Enckell oli asettunut kielteiselle kannalle tällaiseen sopimukseen nähden.

Minä olin samaa mieltä. Sanoin, että meidän ei pidä sekaantua »kansandemokraattisten» valtioiden kanssa sopimuksiin.

Enckell sanoi, että Viipuri on nyt liitetty Leningradin alueeseen. Ei kuulu enää Suom.-Karjal. neuvostovaltioon.

Enckell kertoi myös, että Stalin Moskovassa neuvottelujen aikana oli sanonut, että Suomen armeijan pitää olla vahva, koska me olemme nyt »Союзники»¹. Enckell huomautti, että avonaisia kysymyksiä on Porkkalan meriliike ja utlevereringen av sovjetmedborgare², jotka ovat vangittuina.

¹ liittolaisia

² neuvostokansalaisten luovuttaminen

21.6. kl. 2 palasin lentokoneella Kultarantaan.

20.6. Minä huomautin Enckellille Stalinin ja Molotovin sähkeestä Gottwaldille presidentinvaalin johdosta. Siinä sanotaan:

»примите наше серд. поздравление в связи с победой народной: демократии и избранием Вас Президентом Чех. Республики.»¹

Huomautin, että tästä sähkeestä näkyy, mitä ovat Neuvostoliiton hallituksen todelliset ajatukset. Kysyn itseltäni, onko heillä samat tarkoitukset meihin nähden ja tulevatko he niitä kaikin keinoin ajamaan ja miten Suomen kansa tulee sen taistelun kestämään.

Enckell tapansa mukaan ei vastannut mitään.

¹ Ottakaa vastaan meidän sydämellinen tervehdyksemme kansandemokratian voiton ja Teidän valitsemisenne Tšekkoslovakian tasavallan presidentiksi johdosta.

22.6. Sundströmin raportissa on Vanamon selonteko professori Iljinskin esitelmästä, jonka hän äsken piti Moskovassa Suomesta. Sama Ilj. kirjoitti v. 1940 kirjan Suomesta, joka on täynnä törkeitä valheita. Esitelmä sisältää selvästi, mihin venäläiset pyrkivät Suomessa: »uusdemokratiaan» ja kommunismiin. – Tämä on todellista sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin. (kts. rap.)

Refl. 22.6.48: Vaalitaistelu on kiivas. Suuri hälinä. Saa nähdä, millainen on tulos. (kts. lehtiä)

26.6. Lehdissä hirmuinen asia. Sen johdosta, että Hämeenlinnan raastuvanoikeus on tuominnut Vällärin 4 kk. vankeuteen kolmen yksityisen herjauksesta, on merimiesunioni ilmoittanut alkavansa yleisen lakon, ellei hovioikeus kumoa raastuvanoikeuden päätöstä.

Tämä osottaa tavatonta yhteiskunnan rappeutumista.

(Kts. Hufvudstadsbladetin 26.6.48 pääkirjoitusta.)

Refl. Meidän kansamme elinkysymys on saada lakien kunnioitus jälleen voimaan. Ellei sitä saada aikaan, ei kansallamme ole tulevaisuutta, vaan se tulee sortumaan ja häviämään.

30.6. illalla Helsinkiin kl. 16. Merikadettien ylentäminen upseereiksi.

30.6. kl. 16.30 Matti Virkkunen puhumassa Kotilaisen asiasta, jonka tahtoisi Rauma-Raahen toimitusjohtajaksi. Mutta hän on Ruotsissa, koska häntä venäläiset syyttävät hänen toimistaan Itä-Karjalassa 1941–42. – Lupasin puhua M. Pekkalan ja Enckellin kanssa.

1.7. Ensimmäinen vaalipäivä. Vaalitaistelu on ollut hyvin kiivas. Vapaa. Kommunisteja ei ole säästetty. On puhuttu aivan vapaasti.

Olisi kyllä ollut parempi, jos vaalitaistelu olisi voitu käydä siten, että kommunismia – Neuvostoliiton uskonkappaletta – olisi varovammin käsitelty. Mutta se ei ole ollut mahdollista ja syy siihen on meidän kommunistiemme. Sillä he alkoivat tavattoman räikeän hyökkäyksen ja siihen oli pakko vastata samalla tavalla.

Kommunistit ovat syypäät tässäkin tapauksessa siihen, että suhteita Neuvostoliittoon ei voi hoitaa, niinkuin olisi paras.

1.7. kl. 10 kävimme Allin kanssa äänestämässä.

Kl. 14.30 valtioneuvoston istunto.

Sen jälkeen puhuin Pekkalan ja Enckellin kanssa Kotilaisen asiasta. Enckell lupasi ottaa selvää.

1.7. kl. 15.45 Mannerheim luonani. Hän oli tänään palannut ulkomailta. Keskustelimme mm. politiikasta.

Mannerheimin kanta oli täysin steriili ja aivan pessimistinen Suomen tulevaisuuteen nähden. Hänen mielestään venäläisillä on pahat ajatukset Suomeen nähden. Ryssarna kan vänta¹, on illusio luulla heistä hyvää. Mutta he eivät vetäydy käyttämästä edes sotilaallista väkivaltaa, kun sopiva aika tulee. He eivät välitä siitä, tuleeko Suomessa vaikeuksia heille. Suurvalta ei siitä välitä eikä luovu aikomuksistaan. Hän ei näkynyt luottavan siihenkään, että Suomen kansalla olisi moraalista ja henkistä voimaa vastustaa venäläisiä, vaikka he eivät käyttäisi aseellista väkivaltaa – ottaen huomioon ihmisen luonteen.

Minä sanoin sen johdosta, että minä kyllä olen tunnetusti pessimisti. Mutta täytyy olla arbetshypotes², muuten ei voi elää. Kysyin, mitä meidän olisi Mannerheimin mielestä tehtävä ja miten meneteltävä.

Siihen ei Mannerheim osannut sanoa mitään. Lausui jotain siihen suuntaan, että täytyy katsoa asioita niinkuin ne ovat, vaikka niille ei voikaan mitään tehdä.

Minä toistin, että asettumalla hänen kannalleen ei voi elää. Täytyy olla jokin ohjelma ja linja. Lausuin mm., että jos asettuu hänen kannalleen, niin ei ole muuta tehtävää kuin mennä metsään ja ampua kuula otsaan.

Mannerheim ei osannut sanoa mitään. Hän näyttää olevan aivan sterili. Ei mitään konstr., positiivista ajatusta. On aivan tarpeetonta keskustella hänen kanssaan.

Tultuamme illalla Kultarantaan kerroin Grönvallille Mannerheimin pessimistisesä kannasta. Grönvall vastasi, että Mannerheim oli ennen lähtöään ulkomaille puhunut hänelle samaa ja lausunut, että on illusio edellyttää Suomen voivan saada elää rauhassa venäläisiltä.

¹ Venäläiset osaavat odottaa

² työhypoteesi

1.7. kl. 16.30 pohjoism. talonpoik.järjestön lähetystö. Puhuin heidän kanssaan jonkun aikaa.

1.7.48 kl. 15 Dr Bo Enander luonani. Keskustelimme yli tunnin politiikasta. Esitin hänelle samaan suuntaan kuin tri Leif Kihlbergille aikaisemmin.

1.7.48 kl. 19 lähdimme Malmin lentokentältä Kultarantaan.

4.7. Svento luonani Kultarannassa. Oli samana päivänä tullut laivalla lomalle.

Svento kertoi, että Sveitsissä yleisesti sekä diplomaattikunnassa että sen ulkopuolella katsotaan, että me olemme onnistuneet hoitamaan politiikkamme tyydyttävästi tai hyvästi.

Svento kertoi käyneensä tapaamassa Mannerheimiä Lausannessa. Mannerheim oli hänelle puhunut samalla tavalla pessimistisesti Suomen kohtalosta kuin minulle.

Puhuin Sventon kanssa sotasyyllisten vapauttamisesta. Svento sanoi, että se asia olisi hoidettava niin, että rakennus, jonka olemme saaneet rakennetuksi (s.o. hyvät suhteet venäläisten kanssa) ei säry. Pyysin Sventoa miettimään tätä asiaa.

7.7. Vaalien tulos. (Muutokset vuoden 1945 vaaleihin):

Maalaisliitto 56 (+ 7)

Sosialidemokraatit 54 (+ 4)

SKDL 38 (- 11) Mutta kun niillä oli viimeksi 51, niin vähennys on – 13.

Kokoomuspuolue 33 (+ 5)

Ruotsalaiset 14 (- I)

Edistys 5 (- 4)

Siis: porvarit 108 (101)

vasemmisto 92 (99)

11.7. Enckell luonani Kultarannassa.

Keskustelimme paljon Suomen politiikasta ja Suomen tulevaisuudesta.

Minä lausuin mm., että pelkään, että venäläiset voivat tehdä meille taas uusia esityksiä ja vaatimuksia. Venäläisten politiikka keski- ja kaakkois-Euroopassa näyttää heidän pyrkimyksensä. Erityisesti on minuun tehnyt suuren vaikutuksen Tšekkoslovakian tapaukset. Nähtävästi Suomen kommunisteilla oli viime talvena saanlaisia. aikomuksia Suomessa, mutta ne estettiin. Mutta minä en näe, missä asiassa me enää voisimme antaa venäläisille perään ja tehdä myönnytyksiä. Tehtyämme puolustussopimuksen olemme menneet niin pitkälle kuin voimme. Kaikki muu on meidän omia asioitamme, joihin emme voi sallia venäläisten koskea. Meidän täytyy sanoa »ei» ja pahimmassa tapauksessa antaa mennä konfliktiin. Venäläisen radion esitykset Suomen asioista ovat arveluttavia. Siellä siterataan ainoastaan meidän kommunistisia lehtiämme ja esitetään se ikäänkuin Suomen kansan kannaksi ja käsitykseksi. Se on sekaantumista meidän sisäisiin asioihimme ja sitä vastaan meidän on tulevaisuudessa ajateltava protestia Moskovassa.

Enckell oli optimistisempi. Hän luuli, että venäläiset eivät tule meille tekemään uusia vaatimuksia. Hän ei tiennyt mitään konkreettisia seikkoja, jotka viittaisivat siihen suuntaan. Mutta meidän pitää välttää konflikteja.

Minä vastasin, että jos näin olisi asia, niin kaikki menisi hyvin. Jos venäläiset antavat meidän olla rauhassa, niin asiat menevät hyvin ja suhteet Neuvostoliittoon tulevat olemaan hyvällä ja oikealla kannalla. Tulevaisuus on näyttävä, miten venäläiset menettelevät. Minun mielestäni meidän ei myöskään pidä tehdä pienistä asioista suuria, vaan vältettävä konflikteja. Mutta tärkeissä asioissa, jotka kosevat meidän elinetujamme, emme voi antaa perään enää, sillä olemme menneet niin pitkälle kuin voimme.

Enckell oli tässä suhteessa samaa mieltä, mutta, kuten sanottu, hän ei luullut venäläisillä olevan meihin nähden pahoja aikeita eikä uusia vaatimuksia.

12.7. illalla Helsinkiin.

13.7. presidentin esittely kl. 14.30.

13.7. kl. 16 Fagerholm luonani.

Puhuin hänelle hallitusasiasta. Ryhmien pitää olla selvällä kannalla siitä, että kommunisteja ei saa ottaa sisäministeriksi eikä muihin avainasemiin. Tämä kanta on ryhmien lujasti esitettävä. Minä sen sitten hyväksyn.

Fagerholm sanoi, että heidän ryhmänsä ja puolueensa ovat siitä aivan selvillä ja lujalla kannalla.

13.7. kl. 17.30 Vesterinen.

Puhuin Vesteriselle samaa kuin Fagerholmille. Vesterinen oli myös samaa mieltä. Lupasi valvoa asiaa heidän ryhmässään.

Vesterinen sanoi, että M. Pekkalan äänet näissä vaaleissa hirmuisesti vähenivät: 5.000:lla. Hädin tuskin tuli valituksi. Hänen, Vesterisen, äänet lisääntyivät samassa suhteessa.

14.7. Vuoden 1947 valtiopäivien juhlalliset päättäjäiset. – Saarna: piispa Gulin.

Huom. USA:n lähettilään Warrenin käynti äsken Kivikosken luona ja keskustelu hänen kanssaan. USA:n käsitys Suomesta: että me olemme demokratia. (Kts. Kivikosken p.m. keskustelusta.)

Warren kertoi, että USA:n hallitus 30.6. on päättänyt asettaa Suomen vientiasioissa eri asemaan kuin muut itäblokkiin kuuluvat maat, koska Suomi on osottanut haluavansa ja tahtovansa säilyttää vapaan demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen. Warren oli sanonut: »We desire to maintain and increase if possible the degree of Finlands independence»¹. ja »ln view of the Finnish elections in early July we now particularly in maintaining our normal support feel that it is important to continue to demonstrate our interest in Finland’s welfare.»²

Warren lisäsi, että tieto mahdollisesta 40 milj. dollarin tuotosta johtuu tästä päätöksestä. Suomen tultua YK:n jäseneksi meillä lienee mahdollisuus saada sen kautta 100 milj. laina, jota USA luultavasti puoltaa.

¹ »Haluamme ylläpitää ja mahdollisuuksien mukaan vahvistaa Suomen itsenäisyyttä.»

² »Ottaen huomioon Suomen vaalit heinäkuun alussa meistä ylläpitäen normaalia tukeamme tuntuu nimenomaan nyt tärkeältä jatkaa Suomen hyvinvointiin kohdistuvan mielenkiintomme osoittamista.»

10.7. Sain Wuorelta kirjeen Lontoosta. Foreign Officessa oli sanottu Wuorelle, että heidän pyrkimyksensä on vaikuttaa lehdistöön siten, ettei Suomen vaalien tuloksista nosteta kovin suurta riemunääntä. Tarkoituksena on välttää ärsyttämästä venäläisiä sen enempää, kuin mitä vaalien tulokset jo sinänsä mahdollisesti tekevät. – Wuori antoi ymmärtää, että heidän menettelytapansa oli oikea.

19.7. (Kultarannassa).

Arkkipiispa Lehtonen rouvineen luonani. Kertoi matkastaan Englantiin Lambeth-kokoukseen.

19.7.

Vaalit

Äänimäärät:

Sosialidemokraatit 494.542 (1945 425.948)

Maalaisliitto 455.529 (» 362.662)

SKDL 375.648 (» 398.618)

Kokoomuspuolue 319.372 (» 255.394)

Ruotsalaiset 145.323 (» 142.298)

Edistys 73.030 (» 87.868)

Muut 27.449 (» 37.473)

yht. 1.890.942 (» (1.710.251)

= 77,2 % äänioikeutetuista.

Edustajapaikat

Sosiaalidemokraatit 54 (50)

Maalaisliitto 56 (49)

SKDL 38 (49, valtiopäivien lopussa 51)

Kokoomuspuolue 33 (28)

Ruotsalaiset 14 (15)

Edistys 5 ( 9)

yht. 200

19.7. Suunnitelmia. Hallituskysymys.

Kolmen puolueen koalitio

+ 1 ruots. + 1 ammattimin. (ulkoministeri).

16 paikkaa jaetaan kolmen puolueen kesken.

Maalaisliiton edustajia

56 = 37,83 % 148 paikasta. 

Sos.dem.

54 = 36,48 % (s.o. kolmen puolueen yhteisestä määrästä

SKDL:n 38 = 25,67 %

148 99,98 %)

16 paikasta tulee tämän mukaan:

Maalaisliitolle 6,0528 eli siis 6 paikkaa

Sos.dem.:lle 5,8368 » » 6 »

SKDL:lle 4,1072 » » 4 »

16 paikkaa

+ 1 ruots. + 1 ammattimin., siis yhteensä 18 paikkaa.

Taikka voisi ajatella, jos hallitukseen tulisi ainoastaan yhteensä 16 paikkaa: Maalaisliitolle 5 paikkaa

Sos.dem.:lle 5 »

SKDL:lle 4 »

14 paikkaa

+ 1 ruots. + 1 ammattim., yht. 16 jäsentä

SKDL:lle Opetus: Kilpi 

Kommunisti: Sosiaaliministeri

» : Kansanhuoltoapul.min.

» : Valtiovar.apul.

Siis kommunisteille yhteensä 3 paikkaa + 1 Kilpi = yhteensä 4. 

Sisäministeri: sosialidemokraatti 

Puolustusministeri: sosialidemokraatti

Oikeusministeri: sosialidemokraatti tai maalaisliittolainen

Valtiovarainministeri: ruotsalainen

Ulkoministeri: ammattiministeri

Pääministeri: Joko maalaisliitosta: Kekkonen tai Sukselainen taikka sosialidemokraateista Fagerholm.

Voisin antaa hallitustehtävän esim. seuraavasti:

»Mieluimmin kokoomushallitus samalla pohjalla kuin kaksi edellistä hallitusta.»

20.7. Sukselainen piti puheen 18.7. Koskella T.l. Hän esitti, että hallitus muodostetaan kolmen puolueen pohjalla. Mutta jos SKDL ei suostu siihen, että sen asema hallituksessa määritellään vaalien tulosta vastaavalla tavalla, vaan vaatii itselleen suurempaa osaa kuin vaalit osottavat, niin olisi muodostettava nopeasti kahden suurimman puolueen hallitus. Jos sosialidemokraatit eivät tähän suostu, niin ei ole muuta mahdollisuutta kuin että maalaisliitto muodostaa hallituksen yksinään. Valtioneuvoston jäsenten lukumäärä: 15 à 16.

20.7. Ilkka esittää, että pääministeriksi sosialidemokraatti, koska niillä on enemmän ääniä, ja eduskunnan puhemieheksi maalaisliittolainen. Pääministeri ja sisäministeri ei SKDL:stä.

21.7. Kultarannasta Helsinkiin.

21.7. Puhuin telefonissa Fagerholmin kanssa.

Fagerholm kertoi, että maalaisliiton ryhmässä oli äänestys eduskunnan puhemiehestä. Kekkonen sai 25 ääntä, Koivisto 18 ja Kalliokoski 10. Kun Kalliokoski ei kieltäytynyt, niin osa Koiviston ääniä meni hänelle. Muuten Koivisto olisi saanut 28 ääntä.

Maalaisliiton ehdokas on siis Kekkonen.

Maalaisliitto katsoo, että puhemiehen paikka kuuluu sille, koska se on suurin ryhmä. Sosialidemokraatit hyväksyvät sen ja kannattavat Kekkosta.

Maalaisliitto katsoo, että pääministerin paikka kuuluu sosialidemokraateille, ja kannattavat Fagerholmia.

Fagerholm sanoi, että maalaisliittolaiset ovat valmiit yhdessä sosialidemokraattien kanssa muodostamaan hallituksen. Sosialidemokraattien mielestä ei kokoomus nyt voi tulla mukaan hallitukseen.

Åbo Underrättelser 15.7.48:

»RIKSDAGEN HAR AVTRÄTT.

I går avslutades den riksdag, som kanske haft viktigare problem att lösa än någon riksdag sedan de händelsefulla åren, då vår självständighet grundlades. Det har gällt så att säga, att grundlägga den på nytt. Läget var oerhört osäkert då den­na riksdag sammankom. Den lagliga och normala samhällsordningen var djupt skakad och som högsta lag gällde i vissa fall vapenstilleståndsfördraget och som högsta organ också i vissa fall kontrollkommissionen. Freden var icke sluten och, även om man i huvudsak var på det klara med vad den komme att innebära, var den dock ett stort frågetecken. Samhällslivet karakteriserades av samma osäkerhet. Den yttersta vänstern kom på grund av förhållandena att spela en oproportionerligt stor roll, och föreställningen om vilken vår ställning egentligen var var hos den stora massan ganska grumlig. Yttersta vänstern, som otvivelaktigt hoppades på en revolution, gick fram med ohämmad energi. De ärenden, som den avgående riksdagen haft att taga befattning med, äro till stor del av första rangens natur. Det gällde inte hara uppgörelsen med det som varit utan även att skapa en viss ekonomisk ordning och att samtidigt ordna Finlands internationella ställning. Vi behöva endast göra en summarisk uppräkning av de viktigaste av de frågor riksdagen haft att taga befattning med för att förstå vilket inferno den haft att genomvandra: samarbetet med kontrollkommissionen, krigets slutförande i norr, krigsskadeståndets erläggande under oerhört svåra omständigheter, inflationens frammarsch, frågan om de krigsansvariga och lagen om deras dömande, vapensmusselaffären, lagen om krigsförbrytarna, de stora svårigheterna i anledning av priserna och lönerna inom lantbruket, försöken att mildra fredsvillkoren, fredsslutet med dess konsekvenser, löneproblemet och de stora strejkerna och framför allt tjänstemannastrejken samt vår inställning till Marshallplanen. Därtill kommer den oerhört långa och till intet ledande regeringskrisen och slutligen den förtvivlade men kanske icke alldeles resultatlösa kampen för penningevärdets räddande till den del detta möjligen kunde räddas.

Att alla dessa frågor skulle lösts fullt tillfredsställande kan naturligtvis inte påstås, men man kan dock ge riksdagen det vitsordet att den i stort sett dock lyckats – med regeringens bistånd, förstås – föra landet något så när lyckligt genom en del av svårigheterna. Av den allra största betydelse har varit, att riksdagen sist och slutligen genom det misstroendevotum den gav inrikesministern, åter kunnat hävda sin rätt beträffande regeringens sammansättning. När riksdagsmännen nu återvända kunna de göra det i medvetandet om att förhållandena hålla på att ordna sig och att en ny period i vår inrikespolitik står för dörren. Av stor betydelse, åtminstone ur borgerlig synpunkt, är att de vittsvävande planerna på socialisering tillsvidare icke lett till någonting och synbarligen heller inte komma att göra det inom den närmare framtiden. Landets ekonomiska förhållanden ha varit så hårt pressade att man icke vågat sig på osäkra och okloka företag. Särskilt har därvid hänsynen för krigsskadeståndet varit av avgörande betydelse. Riksdagen har även kunnat genomdriva att censuren och skyddslagen för republiken avskaffats.

Ur speciell svensk synpunkt har den avslutade riksdagen varit betydelsefull. Det är den första riksdag då nationalismen inte gjort sig bred, och då icke endast skyddsparagraferna för den svenska jorden utan även den tidigare så oerhört upprivande universitetslagen kunnat genomdrivas i en för svenskarna godtagbar form. Det svenska länet i Österbotten är icke förverkligat men vissa utsikter finnas för att saken skall kunna föras i hamn i enlighet med grundlagens föreskrifter. Merikoivistomotionen torde heller icke vidare komma att spela någon större roll. Beklagligt är att lagen om Ålands självstyrelse icke kunnat slutbehandlas. Huruvida detta berott på avsiktligt förhalande eller andra orsaker, är svårt att uttala sig om.»¹

Lisäksi: Ystävyydensopimus, karjalaisten ja muun siirtoväen asuttaminen.

¹ »Valtiopäivät ovat päättyneet.

Eilen päätettiin valtiopäivät, joilla on kenties ollut ratkaistavanaan tärkeämpiä ongelmia kuin millään valtiopäivillä sitten niiden vaiherikkaiden vuosien, jolloin itsenäisyytemme perusta luotiin. Kysymys on ollut niin sanoaksemme sen perustamisesta uudelleen. Tämän eduskunnan kokoontuessa valtiopäiville tilanne oli ennenkuulumattoman epävarma. Laillista ja normaalia yhteiskuntajärjestystä oli syvästi järkytetty ja ylimpänä lakina toimi tietyissä tapauksissa välirauhansopimus ja ylimpänä toimielimenä niin ikään eräissä tapauksissa valvontakomissio. Rauhaa ei ollut solmittu, ja vaikka pääpiirteissään oltiinkin selvillä siitä, mitä se toisi tullessaan, se oli kuitenkin suuri kysymysmerkki. Yhteiskunnallista elämää luonnehti sama epävarmuus. Äärivasemmisto tuli olosuhteista johtuen esittämään suhteettoman suurta roolia, ja mielikuva siitä millainen asemamme oikeastaan oli, oli suuren yleisön keskuudessa melko hämärä. Äärivasemmisto, joka epäilemättä odotti vallankumousta, eteni esteettömällä voimalla.

Asiat, joiden kanssa eroava eduskunta on joutunut tekemisiin, ovat suurelta osin merkitykseltään ensiarvoisen tärkeitä. Kysymys ei ollut vain tilinteosta menneeseen nähden, vaan myös tietyn taloudellisen järjestyksen luomisesta ja samanaikaisesti Suomen kansainvälisen aseman järjestämisestä. Meidän on tarpeen esittää vain summittainen luettelo tärkeimmistä asioista, joiden kanssa eduskunta on joutunut tekemisiin, ymmärtääksemme, millaisen infernon läpi se on joutunut kulkemaan: yhteistyö valvontakomission kanssa, sodan päättäminen pohjoisessa, sotakorvausten maksaminen suunnattoman vaikeissa oloissa, inflaation eteneminen, sotasyyllisyyskysymys ja laki sotasyyllisten tuomitsemisesta, asekätkentäjuttu, sotarikollislaki, suuret vaikeudet maatalouden hinta- ja palkkakysymyksissä, yritykset lieventää rauhanehtoja, rauhanteko siitä aiheutuneine seurauksineen, paikkaongelma ja suuret lakot, niistä ennen kaikkea virkamieslakko sekä suhtautumisemme Marshall­suunnitelmaan. Tähän voi vielä lisätä ennenkuulumattoman pitkän ja hyödyttömän hallituskriisin ja viimein epätoivoisen, muttei kenties aivan tuloksettoman kamppailun rahanarvon pelastamiseksi siinä määrin kuin se suinkin oli mahdollista.

Ei tietenkään voida väittää, että kaikki nämä kysymykset olisi ratkaistu täysin tyydyttävällä tavalla, mutta eduskunnasta voi silti an­taa sen arvion, että se on suurin piirtein onnistunut – tietysti hallituksen avulla – viemään maan jotakuinkin onnellisesti monien vaikeuksien läpi. Kaikkein merkityksellisintä on ollut, että eduskunta on loppujen lopuksi sisäministerille antamallaan epäluottamuslauseella jälleen kyennyt pitämään kiinni oikeudestaan päättää hallituksen kokoonpanosta. Kun nyt kansanedustajat palaavat takaisin, he voivat tehdä sen tietoisina siitä, että olot alkavat järjestyä ja että sisäpolitiikassamme on alkamassa uusi vaihe. On ainakin porvarilliselta kannalta hyvin merkityksellistä, että suurisuuntaiset sosialisointisuunnitelmat eivät ole toistaiseksi johtaneet mihinkään eivätkä ilmeisesti tule lähitulevaisuudessa johtamaankaan. Maan taloudelliset olot ovat olleet niin ankarasti rasitetut, ettei epävarmoihin ja epäviisaisiin yrityksiin ole tohdittu ryhtyä. Erityisesti tässä suhteessa on ratkaisevan tärkeää ollut sotakorvausten huomioonottaminen. Eduskunta on kyennyt myös saamaan aikaan sensuurin ja tasavallan suojelulain lakkauttamisen.

Erityisestä ruotsalaisesta näkökulmasta katsoen ovat päättyneet valtiopäivät olleet merkitykselliset. Nämä ovat olleet ensimmäiset valtiopäivät, joilla nationalismi ei ole mahtaillut ja joilla ei ole voitu toteuttaa vain ruotsalaisen maan suojapykäliä, vaan myös aikaisemmin niin valtavia kiistoja aiheuttanut yliopistolaki ruotsalaisten kannalta hyväksyttävässä muodossa. Ruotsalaista Pohjanmaan lääniä ei ole toteutettu, mutta tiettyjä toiveita on olemassa, että asia voitaisiin viedä päätökseen perustuslain säädösten mukaisesti. Merikoivisto-aloitteella ei myöskään liene enää mitään suurempaa merkitystä. Valitettavaa on, että lakia Ahvenanmaan itsehallinnosta ei ole voitu käsitellä loppuun. On vaikea sanoa, missä määrin tämä on johtunut tahallisesta viivyttämisestä, missä määrin muista syistä.»

22.7. Pääministeri Pekkala lähetti minulle hallituksen erohakemuksen.

22.7. Eduskunnan uusi puhemies Kekkonen luonani.

Haliitusasia:

Kekkonen sanoi, että hän ei ole ottanut osaa neuvotteluihin hallituksesta. Ei sen­ tähden sanonut siitä mitään.

Minä sanoin olevani sillä kannalla, että hallitus olisi muodostettava samalle pohjalle kuin edelliset kaksi hallitusta.

Kekkonen oli samaa mieltä.

Sitten puhuimme poliittisesta tilanteesta.

Kekkonen sanoi, että on ikävä, että hallituksen muodostaminen sattuu samaan aikaan kuin kansainvälinen tilanne on niin kireä.

Minä vastasin, että kenties voi olla meille hyvä se, että kansainvälinen tilanne on kireä. Kenties venäläiset eivät sentähden tahdo täällä saada aikaan vaikeuksia. Me olemme muuten sopimuksilla menneet niin pitkälle kuin meille on mahdollista. Minä en näe, missä asioissa me voisimme antaa venäläisille enää perään. Meidän täytyy pitää kiinni sopimuksista. Kerroin Mannerheimin pessimismistä. Lausuin, että venäläisten imperialismi on hirmuinen ja näyttää siltä, että venäläiset muualla kuin Suomessa katsovat, että he eivät voi luottaa muuhun kuin kommunistiseen hallitukseen. Antavatko meidän olla rauhassa vai koettavatko väkivallalla myös meillä saada aikaan kommunismin, sen näyttää tulevaisuus. Nyt minulla ei ole tiedossa mitään konkreettisia tosiasioita, jotka osottaisivat, että venäläisillä on meitä kohtaan pahoja aikomuksia. Enckell on samaa mieltä.

Kekkonen tuntui olevan samaa mieltä kuin minä, että meidän on pidettävä kiinni sopimuksista.

 22.7. kl. 19 maalaisliiton ryhmän edustajat J. Koivisto, Sukselainen ja Ikonen luonani kutsuttuina neuvottelemaan hallituskysymyksestä.

Minä sanoin, että haluaisin saada tiedon ryhmän kannasta

a) mille pohjalle uusi hallitus on muodostettava sekä

b) ketä ehdotetaan pääministeriksi.

Koivisto: Vaalit antaisivat aihetta muodostaa hallituksen laajemmalle pohjalle. Porvarillista hallitusta ei kuitenkaan pidetä suotavana. Se mahdollisuus on jätetty pois. Hallitus olisi koetettava muodostaa nykyiselle pohjalle, mutta kommunistit on syrjäytettävä pois tärkeiltä paikoilta. Sosialidemokraattien kanssa on saatava tärkeät ohjelma-asiat selvitetyksi jo edeltäpäin. Eräät maalaisliittolaiset epäilevät, että kommunisteja otettaisiin mukaan hallitukseen. Mutta enemmistö kannattaa kolmen puolueen hallitusta. Mutta jos kommunistit eivät tule hallitukseen kohtuullisilla ehdoilla, niin maalaisliitto on valmis yhdessä sosialidemokraattien kanssa muodostamaan hallituksen. Sosialidemokraatit ovat ilmoittaneet olevansa siihen valmiit (siis: kahden puolueen hallitukseen). Nyt pitää olla vakava ja jäykkä kommunisteja vastaan, että he eivät pääse määräämään hallituksen kokoonpanoa. SKDL:lle 3 à 4 paikkaa.

Pääministeri: sosialidemokraatti.

Ikonen: Maalaisliitto mielellään tahtoisi myös kokoomuksen mukaan, mutta luulevat, että se ei olisi muihin puolueisiin nähden hyvä.

Koivisto mainitsi, että kokoomus (?) ei ole halukas hallitukseen.

Sukselainen: Kommunisteille olisi sanottava, että otamme heidät mielellään mukaan, mutta heidän ei ole annettava määrätä.

Tulos: Maalaisliiton ryhmä kannattaa hallituksen muodostamista entiselle pohjalle, s.o. maalaisliiton, sosialidemokraattien ja SKDL:n pohjalla. Paikkojen jako on eri asia.

Pääministeri: sosialidemokraatti. Henkilö riippuu sosialidemokraattien ryhmästä.

23.7. Vuoden 1948 valtiopäivien juhlalliset avajaiset. Saama: piispa Malmivaara.

23.7. kl. 17. Fagerholm ja Lepistö (sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja) neuvottelemassa hallituskysymyksestä.

Fagerholm lausui, että sosialidemokraattisen ryhmän mielestä pitäisi yrittää muodostaa hallitus nykyiselle pohjalle: siis kolmen puolueen hallitus ynnä mahdollisesti joku ammattiministeri ja ruotsalainen. Mutta vaikka pohja olisi vanha ja SKDL:n pitäisi olla mukana, niin hallituksen kokoonpanossa olisi otettava huomioon ne muutokset, joihin vaalit antavat aihetta. Ellei tämä onnistu, niin se on eri asia. Joka tapauksessa asia pitäisi saada nopeasti ratkaisuun.

Lepistö: Jos pääministeri tulee sosialidemokraattien ryhmästä, niin ryhmä esittää puheenjohtajaa Fagerholmia.

Minä lausuin, että maalaisliiton ryhmä on molemmissa kohdissa samaa mieltä kuin sosialidemokraatit.

Minä kysyin, oliko jotain tietoa SKDL:n kannasta.

Fagerholm: Ei ole tietoa. Ei ole oltu neuvotteluissa. Omasta puolestaan luuli, että SKDL:llä on halua olla mukana ja koettavat saada itselleen mieluisen pääministerin. Vaikeuksia voi olla myös hallituksen paikkojen jaossa. Sosialidemokraattien mielestä eräitä paikkoja hallituksessa ei pitäisi heille antaa. Mutta jos SKDL tahtoo määrätä koko muusta eduskunnasta, niin sitä tietä ei päästä mihinkään. Maalaisliitto on valmis muodostamaan hallituksen myös yhdessä sosialidemokraattien kanssa.

Minä totesin, että sosialidemokraatit ja maalaisliitto ovat samalla kannalla sekä siihen, millä pohjalla uusi hallitus olisi muodostettava, että pääministeriin nähden.

23.7. SKDL:n edustajat: Hertta Kuusinen, Atos Wirtanen ja Hietanen.

Hallituskysymys:

Hertta Kuusinen: SKDL on koko ajan, sekä hallitukseen että politiikkaan nähden, kannattanut sitä linjaa, jota minä olen viitoittanut. On pyrkinyt yhteistoimintaan muiden ryhmien kanssa tämän politiikan ajamiseksi. SKDL teki 3 v. sitten alotteen tähän politiikkaan. Valitettavasti 3-sopimus on irtisanottu. Meillä ei mikään puolue voi yksin asioita johtaa eikä hoitaa. Myös SKDL katsoo, että myös kansandemokraatit eivät yksin voi asioita hoitaa hyvästi. Samaa linjaa olisi jatkettava. Hallitus olisi sentähden muodostettava samalle kokoonpanolle kuin tähän asti. Nyt on tullut uusia velvollisuuksia: uuden sopimuksen täyttäminen Venäjään nähden. Siis: Hallitus olisi muodostettava kolmen puolueen pohjalle, samoin kuin kaksi edellistä hallitusta.

Pääministeri: joka taholta on vakuutettu, että politiikan perussuuntaa ei saa muuttaa. Sentähden ei olisi välttämätöntä muuttaa pääministeriä. Nykyinen pääministeri takaisi entisen suunnan. Siis: M. Pekkala pääministeriksi. Lisäsi (jos oikein ymmärsin): riippuu tietysti muista ryhmistä.

Minä: Maalaisliitto on sitä mieltä, että pääministeri olisi oleva sosialidemokraatti. Sosialidemokraatit ovat samaa mieltä.

Hertta Kuusinen: On tärkeää, että henkilö on sopiva.

Atos Wirtanen: M. Pekkala on ollut kokoava voima näinä vuosina. Sentähden olisi hyvä, että hän saisi jatkaa. Kun nykyään on maailmassa niin epävakaista, olisi parempi, että ei kokeiltaisi uusilla voimilla. Näissä oloissa Pekkala olisi paras ratkaisu. Lisäsi jotain siihen suuntaan, että mahdollisesti tulevaisuudessa tulee uusi hallitus, mutta näissä oloissa olisi paras jatkaa entisellä pääministerillä.

Hietanen = Hertta Kuusinen. – Tämä tie tuntuu paraalta ja ainoalta mahdolliselta.

Atos Wirtanen: Periaatteessa voimme ajatella toistakin pääministeriä, jos voidaan asettaa toinen parempi ehdokas. Mutta nyt on pääministerikysymys arkaluontoinen asia. Ulkopoliittisista asioista on eduskunnassa ollut erimielisyyttä myös viime aikoina. Onko ystävyyssopimuksen jälkeen mieliala muuttunut, sitä ei tiedä. Eduskunnassa katsellaan hyvin monella tavalla Suomen asemaa ja mahdollisuuksia. Sävy ja henki, missä toimitaan, on tärkeä. On kysymys teoista. Sentähden täytyy punnita jokainen henkilö.

Hertta Kuusinen: Pääministerin täytyy olla kaukonäköinen. Pääministeri on näinä vuosina saanut hyvän kokemuksen. Pekkala olisi sentähden varmin pohja.

Minä: Suhteista Neuvostoliittoon on Suomen kansa yksimielinen, kuten minä puheessani tänään lausuin. Tapaukset myös olleet Suomen kansalle hyvä koulu.

Koko Suomen kansa on sen ulkopolitiikan takana, jota viime vuosina on noudatettu. Suomessa ei voisi tätä ulkopolitiikkaa saada menestymään, ellei kansa ole siinä mukana. Mutta nyt se on. Me noudatamme sopimuksia. Mutta me pidämme myös kiinni sopimuksista, mikäli on kysymys meidän oikeuksistamme. Linja on selvä, siitä ei ole eri mieliä.

Sitten puhuimme paljon yleispolitiikasta – myös talvisodasta ym.

Hertta Kuusinen: Kansa tarvitsee kasvatusta, jotta uusi suunta menestyy. Valtiovallalla on siinä suuri tehtävä. Komplimentoi minua – mitä muut ryhmät ajattelevat.

Minä uudistin, että maalaisliitto kannattaa sosialidemokraattia pääministeriksi, ja sosialidemokraatit katsovat myös, että pääministeri on oleva heiltä.

Atos Wirtanen on hyvin pessimistinen siitä, onko Suomen kansa mitään oppinut historian kulusta. Tosin kokemuksia on ollut raskaita, mutta oppi, mikä siitä on otettu, on ollut hyvin pieni. Vanha henki, mutta esitetään hienommassa muodossa. Neuvostoliittoa pidetään sanomalehdissä yksinään rauhanrikkojana. Tosin vähemmän kuin Ruotsin lehdet, jotka ovat kuin sotaleiri. Sentähden hän on kovin pessimistinen.

Hietanen: Vaalitaistelu käytiin yksinomaan kommunisteja ja SKDL:ää vastaan. Tähän liittyi asenne Neuvostoliittoa vastaan. Tämä voitaisiin hälventää, jos tulee sellainen pääministeri, josta ei voi olla epäilystä.

Siis: SKDL

1) kannattaa entistä kokoomusta hallitukseen nähden

2) pääministeriksi M. Pekkala.

Keskustellessamme ulkopolitiikasta minä lausuin mm.: Meidän ulkopolitiikkamme on viime vuosina asetettu kokonaan uudelle linjalle. Näkyvänä osotuksena siitä on seuraava: Ennen sotia meidän ulkopolitiikkamme päätarkoitus oli varustaminen ja puolustaminen Neuvostoliittoa vastaan, koska siltä taholta pelättiin vaaraa. Nyt ei ole kysymystä siitä, että varustaisimme rajamme Neuvostoliittoa vastaan.

24.7. Hallituskysymys. kl. 10.30 Kokoomuksen ryhmän puolesta: Ahmavaara, Turja ja Tuurna.

Ahmavaara: Kokoomuksen ryhmä on kannattanut kokoomushallitusta mahdollisimman laajalle pohjalle. Vaalien tuloksen johdosta hallituksen pohjan pitäisi mennä jonkun verran enemmän oikealle. SKDL:n edustus hallituksessa olisi rajoitettava siihen, mitä sen edustajain määrä edellyttää. Heille ei ole annettava liian suurta valtaa. Nyt on sopiva tilaisuus palauttaa SKDL parlamenttaarisen järjestelmän pohjalle, sillä ei ole odotettava, että he toista kertaa kärsisivät näin suurta vaalitappiota.

Kokoomuspuolue ei tahdo kieltäytyä vastuusta, jos on tarpeen, mutta sen pitää saada niin suuri edustus hallituksessa kuin vastaa sen asemaa eduskunnassa.

Turja: Sisäministerin paikkaa ei saa antaa SKDL:lle (kommunisteille).

Tuurna: Sanomalehdissä ollut uutinen, että kokoomuspuolue tahtoisi vetäytyä oppositioon, ei ole oikea, vaan puolue on valmis ottamaan osansa vastuusta.

Pääministeri: siitä ei ole keskusteltu, mutta jos maalaisliitto tulee kysymykseen, niin Kekkonen, tai jos sosialidemokraatti, niin Fagerholm.

Tuurna: Fagerholm on kasvanut ja sosialidemokraattien asenne on ilahduttavan myönteinen.

Turja: Koska eduskunnassa on porvarillinen enemmistö, niin pääministerin paikalla pitäisi olla maalaisliittolainen. Ellei se ole mahdollista, niin sosialidemokraattien Fagerholm, joka nauttii luottamusta myös porvarillisten taholta.

Tuurna: Valtiovarainministerin pitäisi olla sellainen, joka voi työskennellä menestyksellä rahan arvon vakauttamiseksi, ja kansanhuoltoministeri ei saisi olla kommunisti.

Huhdan paikka olisi täytettävä pätevästi.

Pekkala ei pääministeriksi.

24.7. kl. 11.15. Ruotsalaisesta kansanpuolueesta Österholm ja Jern.

Österholm· Regeringen i huvudsak på samma grund som hittills¹, koska olot eivät vielä ole normaalit. Regeringsbasen borde vara bred². Tosin on heidän ryhmässään lausuttu se mielipide, että hallituksessa pitäisi olla porvarillinen enemmistö, koska eduskunnassa on porvarillinen enemmistö, mutta ryhmän enemmistö ei sitä hyväksy. Kun eduskunnassa on porvarillinen enemmistö, niin se voi johtaa asioita ja estää asiain menemästä pois raiteiltaan. Aärimmäisen vasemmiston väheneminen vaaleissa edellyttää, että heille annetaan vähemmän paikkoja hallituksessa.

Pääministeriksi kannattaa Fagerholmia.

Ruotsalainen ryhmä on valmis olemaan mukana hallituksessa ajamassa viime hallitusten ohjelmaa, joka vielä ei ole täytetty. Tahtoisi kaksi paikkaa hallituksessa.

Pekkala ei pääministeriksi.

¹ Hallitus pääasiassa samalle pohjalle kuin tähänkin asti

² Hallituspohjan tulisi olla laaja.

24.7. Hallitusneuvottelut.

kl. 11.40. Edistys: Kauppi.

Kauppi: Ryhmä on aikaisemmin katsonut, että poikkeuksellisten olojen vuoksi olisi kaikkien puolueiden kokoomushallitus paras. Mutta mitä enemmän olot tulevat normaaleiksi, sitä enemmän tarvitaan myös oppositiota. Nyt ei siis kaikkien puolueiden kokoomus ole perusteltu.

Kun suurimman puolueen edustaja on puhemies, niin pääministeriksi pitäisi parhaiten tulla sosialidemokraatti. Se ilmentäisi vaalien tulosta. SKDL:n vaikutusvalta on ollut liian määräävä, sitä olisi vähennettävä. Sille ei pitäisi antaa enemmän paikkoja kuin mitä vastaa sen asema eduskunnassa.

Pääministeriksi Fagerholm; myös Takki voisi tulla kysymykseen.

Jos SKDL:n kanssa ei päästä sopimukseen, niin sosialidemokraatit voisivat muodostaa yksin hallituksen.

Siis:

1) Suurempi koalitio (kolmen puolueen). Fagerholm pääministerinä.

2) Elleivät kommunistit ole resonabelia¹, niin sosialidemokraatit yksin.

3) Ellei sitä, niin koalitio ilman kommunisteja. – Pekkala ei pääministeriksi.

¹ kohtuullisia

24.7. Fagerholm luonani.

Kerroin hänelle keskusteluista ryhmien edustajain kanssa. Sanoin ryhmien kannan johtavan selvästi siihen tulokseen, että minun on annettava hänelle, Fagerholmille, tehtäväksi hallituksen muodostaminen.

Fagerholm oli suostuvainen. Keskustelimme sitten vähän paikoista. Fagerholm kysyi ulkoministerin paikasta.

Minä vastasin, että mielestäni Enckellin jälkeen Hynninen olisi paras.

Söderhjelmistä puhuimme. Hänen tyhmä lausuntonsa on vaikeuttanut hänen asemaansa. Fagerholm ajatteli häntä oikeusministeriksi.

Minä vastasin, että minulla ei ole mitään sitä vastaan.

Valmistimme seuraavan tiedonannon STT:lle.

»Tasavallan Presidentti on, lopetettuaan neuvottelut eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa, antanut edustaja Fagerholmille tehtäväksi hallituksen muodostamisen, lausuen toivomuksenaan, että uusi hallitus olisi oleva mieluimmin kokoomushallitus samalla pohjalla kuin nykyinen.»

Maakansa 24.7.48

Pakinoitsija Paavonpoika »Keskustan katsauksia» oli m.m. seuraava tietämättömyyttä osottava loru:

»Kirkonmenojen jälkeen valtakunnan päämies avasi valtiopäivät jämerällä puheellaan, johon Kekkonen yhtä jämerästi ja loogillisesti vastasi.

Panimme merkille, että Kekkonen ei lukenut puhettaan ruotsiksi, joten seremoniat lyhenivät sillä kohtaa huomattavasti.

Tarpeeton ruotsinkielisyys eduskunnassa, kuten yleensäkin virallisissa menoissamme, tuntuu joskus aika kiusalliselta. Olisipa aika tässäkin suhteessa harjoittaa hiukan järkeistämistä.»

Mitä tästä tulee, kun puolueen päälehti osottaa tällaista ahdasmielisyyttä ja tietämättömyyttä: Eivät ymmärrä ollenkaan meidän asemaamme. Lukisivat esim., mitä The Times kirjoittaa meistä esim. 21.7.48.

Ei mitään selvää käsitystä, mitä meidän maamme tarvitsisi. Meidän ainoa ystävämme on pohjoismaat, ja sen ystävyyden tahtovat hävittää.

Tästä täytyy puhua Sukselaisen kanssa.

25.7. Fagerholm luonani.

Fagerholm kertoi keskustelleensa Hertta Kuusisen kanssa. Kuusinen oli lausunut, että Fagerholm on liian »länsimainen». Pekkalan pitäisi saada jatkaa. Tahtovat sisäministerin paikan, johon Fagerholm oli sanonut, että se ei voi tulla kysymykseen. Myös oli Hertta Kuusinen sanonut, että eivät tahdo ottaa vastaan toisarvoisia paikkoja.

Sitten Fagerholm kosketteli minun kanssani kysymystä, mitä paikkoja heille (SKDL:lle) voisi antaa. Opetusministeri (Kilpi). Sisäministeriön voi jakaa ja antaa heille muut paitsi poliisiasiat, jotka annettaisiin luotettavalle miehelle.

Sitten Fagerholm kysyi, voisiko heille antaa toisen ulkoministerin paikan.

Minä vastasin, että se on vaikea – paitsi Sventon. Fagerholm lausui, että häntä eivät hyväksy. Sitten minä sanoin: Luultavasti panisivat siihen Hertta Kuusisen, ja se olisi vaarallinen ja herättäisi koko maailmassa ihmetystä ja veisi meidät vielä enemmän itäblokkiin ja pois meidän erikoisasemastamme. Luultavasti Hertta Kuusinen saisi Venäjän asiat hoitaakseen, sillä hän ei voi hoitaa muita asioita. Ei osaa edes kieliä. Ulkoministeriössä ei myös tarvita kahta ministeriä.

Fagerholm sanoi itse myös olevansa samaa mieltä. Sanoi USA:n lähetystössä katsottavan, että koska ulkopolitiikka on selvä, niin ei olisi vaarallista, vaikka kommunisti tulisi ulkoministeriksi.

Sitten Fagerholm sanoi, että sosialidemokraattien omassa piirissä on voimakas kannatus sillä ajatuksella, että ellei tule sopimusta SKDL:n kanssa, niin olisi muodostettava puhdas sosialidemokraattinen hallitus eikä kokoomushallitusta maalaisliiton kanssa. Sillä pelätään, että sosialidemokraatit tulisivat sellaisessa hallituksessa vaikeaan asemaan työväkeen nähden ja voisivat menettää kannatusta siellä. Fagerholm kysyi, mitä mieltä minä olen. Minä vastasin, että tietysti olisi parempi, että hallituspohja olisi niin suuri, että sillä olisi enemmistön kannatus, mutta minä hyväksyn sekä maalaisliiton ja sosialidemokraattien yhteisen hallituksen että myös puhtaan sosialidemokraattisen hallituksen, jos he, sosialidemokraatit, katsovat olevansa pakotetut sellaisen muodostamaan. Sanoin ymmärtäväni, että he, muodostamalla hallituksen yhdessä maalaisliiton kanssa, voivat joutua ikävään asemaan työväkeen nähden ja että kommunistit voivat saada työväen keskuudessa asiat heitä vastaan. On tärkeätä, että sosialidemokraatit eivät menetä kannatustaan teollisuustyöväen keskuudessa, vaan saavat sen lisääntymään.

26.7. Fagerholm soitti. Kertoi hallitusneuvotteluista.

SKDL:lle on ilmoitettu, että heille voidaan myöntää hallituksessa neljä paikkaa: sosialiministeriössä ja opetusministeriössä pääpaikka; kansanhuoltoministerin paikka; sisäministeriössä tai valtiovarainministeriössä toinen paikka. Jos mieluummin tahtovat, niin E. Pekkala voi jäädä oikeusministeriksi (Kilven sijasta).

SKDL:läiset ovat puhuneet siitä, että Pekkala olisi parempi pääministeriksi, mutta eivät ole sanoneet, että Fagerholm olisi mahdoton.

Huomenna kl. 10.30 on sosialidemokraattien ja SKDL:n edustajilla yhteinen neuvottelu.

27.7. Fagerholm luonani. Hallituskysymys:

Fagerholm kertoi: SKDL hyväksyy Fagerholmin pääministeriksi. Myös ohjelmasta nähtävästi voidaan päästä sopimukseen.

Mutta salkkujen jako tuottaa vaikeuksia. Vaativat viisi paikkaa. Myös tahtovat SKDL:stä sisäministerin. (Ei käy päinsä, enempää Fagerholmin kuin minunkaan mielestäni.)

SKDL tahtoo myös ulkoministerin salkun (ainakin toisen) sekä kauppaministerin salkun ja opetusministerin salkun.

Fagerholm oli kysynyt, ketä ajattelevat ulkoministeriksi, johon Hertta Kuusinen oli maininnut Caj Sundströmin, mutta toiset SKDL:läiset olivat ilmoittaneet, että he tahtovat siihen Hertta Kuusisen.

Fagerholm luuli, että SKDL tyytyisi sosiali-, opetus-, kansanhuolto- ja toiseen ulkoministeriin. He näyttävät tahtovan, että Hertta Kuusinen tulee hallitukseen, mutta eivät löydä hänelle paikkaa.

Minä sanoin, että kommunisti ei kelpaa ulkoministeriksi.

Fagerholm kysyi, mitä minä ajattelen Kilvestä toiseksi ulkoministeriksi, jolloin Hertta Kuusinen tulisi opetusministeriksi. Minä sanoin, että Kilpi ei kelpaa ulkoministeriksi, ja Hertta Kuusinen ei sovi opetusministeriksi, jolla on myös kirkko. Leinon kriisin jälkeen ehdotti Hertta Kuusista opetusministeriksi, mutta minä en sitä hyväksy.

Fagerholm kysyi, mitä ajattelen Tuomiojasta ulkoministeriksi.

Minä vastasin, että olen omasta puolestani häntä ajatellut ja hyväksyn hänet. Myös yksi ruotsalainen pitäisi olla hallituksessa.

Minä sanoin, että minun mielestäni voisi tehdä kompromissin antamalla SKDL:lle viisi paikkaa, jos se mahtuisi 18:aan, mutta ei mahdu, ellei sosialidemokraatti tai maalaisliittolainen voi tulla ulkoministeriksi. Kysyin, eikö sosialidemokraateilla ole ketään ulkoministeriksi.

Fagerholm: Ei ole.

Minä lausuin, että maalaisliittolaisista voisi tulla kysymykseen Heljas, joka osaa englantia ja venäjää.

Sitten keskustelimme siitä, että hallituksessa olisi 5 + 5 + 4 = 14 + 1 ruotsalainen + ammattiministeri.

27.7. Fagerholm ja J. Koivisto. 

Fagerholm: SKDL tahtoo Kuusisen ulkoministeriksi. Sosialidemokraatit ja maalaisliitto ovat valmiit antamaan hänelle toisen ulkoministerin paikan. Sosialidemokraattien valmistusvaliokunta myös puoltaa sitä ratkaisua. Olisi tärkeä saada kolmen puolueen hallitus, jotta kommunistit tulevat sidotuiksi. Asia näyttää olevan kommunisteille ambitiokysymys, jotta saisivat jonkun näkyvämmän paikan. Myös Takki oli katsonut, että vaikka asia on ikävä, niin siihen voidaan mennä, jotta saadaan aikaan kolmen puolueen kokoomus.

Minä sanoin, että kommunistin tuleminen ulkoministeriksi olisi onnetonta. Mutta jos ryhmät tekevät tämän esityksen, niin minä en voi tehdä muuta kuin hyväksyä sen, mutta tässä yhteydessä minä ilmoitan vakavasti harkitsevani erota ensi syksynä presidentin toimesta. Johonkin hänelle sopivaan paikkaan hallituksessa Hertta Kuusisen voisi nimittää.

Lausuin mm., että jos Hertta Kuusinen tulee ulkoministeriksi, niin hänen osalleen tulee Venäjän asiat, koska hän muita asioita ei kykene hoitamaan, kun ei osaa edes mitään kieltä. Kun hän on ministeri, niin se on miltei sama kuin että hänen isänsä istuisi ulkoministerinä. Isä tulee johtamaan asioita. Ei voi tietää, mitä Hertta Kuusinen tulee esittämään ja tekemään tässä toimessa. Ensimmäinen asia on sotasyyllisten vapauttaminen. Voi olla mahdollista, että Hertta Kuusinen tulee siinäkin asiassa intrigoimaan venäläisten kanssa niin, että venäläiset sekaantuvat siihen asiaan. Hän voi viime sopimuksen johdosta ottaa esille monta asiaa. Edelleen on otettava huomioon, että me nimittämällä kommunistin ulkoministeriksi menetämme sen pienen maineen, mikä meillä vielä on.

Tosin minun asemani tulee helpommaksi, jos saadaan kunnollinen hallitus, mutta tämä toimi tulee minulle joka tapauksessa tällaisten tapausten jälkeen liian raskaaksi kantaa. Viime talvi on ollut minulle hyvin raskas ja tämä kesäkin on mennyt suureksi osaksi pilalle. Täytän syksyllä 78 vuotta ja minulla on laillinen syy erota milloin tahansa.

Fagerholm: SKDL kieltäytyy hallituksesta, koska tarjotut paikat liian näkymättömiä ja toisarvoisia.

Fagerholm luuli, että kenties olisi mennyt, jos olisi saanut toisen ulkoministerin paikan. Takki, Österholm, Peltonen ja Hiltunen ovat sitä mieltä, että se olisi voitu heille antaa, koska ei olisi vaarallinen. SKDL:stä ulkoministeriksi tulisi Hertta Kuusinen.

Minä ilmoitin pitäväni vaarallisena, että Hertta Kuusinen tulisi ulkoministeriksi, vaikka toiseksikin. Minä uudistin, että en kieltäydy häntä nimittämästä, mutta pidätän itselleni oikeuden harkita eroani syksyllä.

Lisäsin, että tilanne voi olla sellainen, että siihen on suostuttava, mutta minä olen jo väsynyt ja vanha mies, niin että minulla täytyy olla oikeus omalta kohdaltani harkita menettelyäni.

Annoimme STT:lle kommunikean, jossa sanotaan, että Fagerholm on tehnyt selvää presidentille hallitusneuvotteluista ja presidentti on kehoittanut häntä jatkamaan yrityksiään hallituksen muodostamiseksi.

28.7. illalla kl. 21. Fagerholm. Fagerholm ilmoitti, että SKDL on kieltäytynyt tulemasta hallitukseen. He vaativat sisäministerin, ulkoministerin ja kauppaministerin paikat. Tähän ei mikään ryhmä ole suostunut. Näin ollen Fagerholm ilmoitti, että hän ei voi muodostaa hallitusta sillä pohjalla, minkä minä olin hänelle ohjeeksi antanut.

Fagerholm kertoi:

SKDL oli vaatinut, että Valpoa ei saa puhdistaa ja että radion suuntaa ei saa muuttaa.

Kommunistit tahtovat, että tehtäisiin kaksi ohjelmaa – toinen julkinen ja toinen privaattiohjelma sosialidemokraattien ja SKDL:n kesken.

Fagerholm oli vastannut, että kahta ohjelmaa ei voi tehdä. Se olisi petosta maalaisliittoa vastaan, joka tulisi olemaan yksi hallituspuolue.

Fagerholm oli tehnyt kommunisteille kaksi vaihtoehtoa: oikeusministeri (E. Pekkala) tai opetusministeri (Kilpi), sosialiministeri ja toisen miehen paikka kansanhuollossa ja sisäministeriössä.

Fagerholm oli vielä esittänyt senkin ehdotuksen, että SKDL saisi viisi paikkaa: sosialiministerin + opetusministerin + kolme toisen miehen paikkaa. – H. Nysten ja Gräsbäck olivat soittaneet Fagerholmille, että kommunisteille ei pidä antaa ulkoministerin paikkaa.

Hertta Kuusinen oli ilmoittanut heidän vaativan ulkoministerin, sisäministerin ja kauppaministerin salkut.

Ryhmän kokouksen jälkeen Hertta Kuusinen oli ilmoittanut, että eivät voi hyväksyä Fagerholmin esitystä, koska heille oli tarjottu mitättömiä salkkuja.

Hertta Kuusinen oli myös esittänyt, että sosialidemokraatit ja he muodostaisivat työväen hallituksen.

Fagerholm oli vastannut, että siihen ei ole nyt edellytyksiä.

Sosialidemokraattien ryhmä oli päättänyt, että kommunistien vaatimukseen ei voi suostua. On etsittävä uusi pohja. Puhdas sosialidemokraattinen hallitus. Ei voi mennä sosialidemokraattien + maalaisliiton hallitukseen.

Fagerholm kertoi, että sosialidemokraattien ryhmä ei katso poliittisista syistä voivansa muodostaa yhdessä maalaisliiton kanssa hallitusta. (Hertta Kuusinen oli esittänyt, että SKDL ja sosialidemokraatit muodostaisivat yhdessä hallituksen.) Jos sosialidemokraatit nyt muodostaisivat maalaisliiton kanssa hallituksen, niin se antaisi kommunisteille aseen sosialidemokraatteja vastaan. Mutta sosialidemokraatit ovat valmiit muodostamaan puhtaan sosialidemokraattisen hallituksen. – Minä vastasin hyvin ymmärtäväni sosialidemokraattien kannan.

Minä kutsuin maalaisliiton ryhmän puheenjohtajan J. Koiviston, varapuheenjohtajat Sukselaisen ja Ikosen luokseni. He saapuivat vähän ajan kuluttua. Keskustelimme sitten yhdessä – myös Fagerholm oli mukana – asemasta.

Minä kerroin, mitä Fagerholm oli minulle esittänyt, ja lausuin mielipiteeni, että hallitus olisi saatava nopeasti muodostetuksi, jotta turha hälinä estetään.

Oli puhe siitä, olisivatko maalaisliittolaiset valmiit muodostamaan hallituksen vanhalle perustalle. Keskustelussa ei käynyt ilmi, että sillä yrityksellä olisi onnistumisen mahdollisuutta. Maalaisliittolainen yrittäjä ei voisi tarjota kommunisteille enempää kuin Fagerholm.

Sukselainen: Fagerholm oli esittänyt viidelle maalaisliittolaiselle suunnitelman puhtaasta sosialidemokraattisesta hallituksesta. He olivat esittäneet sen ryhmälle, mutta kun asia oli äkkinäinen, niin ryhmä ei tehnyt päätöstä, vaan lykkäsi asian huomiseksi kl. 11. Mutta jos presidentti katsoo sellaisen hallituksen olevan muodostettava, niin Sukselainen edellytti, että maalaisliitto ei asetu sitä ennakolta vastaan, vaan tulee arvostelemaan hallitusta sen tekojen mukaan.

Koivisto: Hallitus olisi muodostettava nopeasti. Oli sosialidemokraattiseen hallitukseen nähden samalla kannalla kuin Sukselainen: maalaisliitto hänen luullakseen ei asetu sitä vastaan ennakolta, vaan arvostelee tekojen mukaan. Valitti, että sosialidemokraatit eivät katso voivansa muodostaa hallitusta yhdessä maalaisliiton kanssa.

Fagerholm: Jos sosialidemokraatit menisivät yhdessä maalaisliiton kanssa, niin kommunistit sanoisivat, että he tarjosivat yhdessä työväen hallitusta, mutta sosialidemokraatit eivät suostuneet. Niin pian kuin laajempi hallituspohja tulee mahdolliseksi, voidaan muodostaa uusi hallitus.

Ikonen: = Sukselainen. – Maalaisliiton ryhmässä oli kyllä esiintynyt myös jyrkempi kanta. Mutta enemmistö oli sillä kannalla, että sosialidemokraattiseen hallitukseen nähden ei asetuta ennakolta vastustavalle kannalle.

Minä lausuin, että meillä ja muissa pohjoismaissa on ollut usein vähemmistöhallituksia. Minä katson, että hallitus on nopeasti muodostettava, ja sentähden haluaisin ratkaista tämän asian jo tänä iltana, niin että uusi hallitus, jos mahdollista, voidaan muodostaa huomenna.

Sitten kun maalaisliiton edustajat olivat poistuneet, annoin Fagerholmille tehtäväksi muodostaa hallituksen toisella pohjalla.

Annoin STT:lle seuraavan tiedonannon:

»Edustaja Fagerholm ilmoitti eilen illalla Tasavallan Presidentille, ettei hänen ole onnistunut muodostaa hallitusta presidentin aikaisemmin toivomalla pohjalla. Tämän johdosta Presidentti on antanut Fagerholmille tehtäväksi muodostaa hallituksen toisella pohjalla.»

29.7. Fagerholm tuli kl. 13 ja esitti minulle hallituslistan. Se oli seuraava:

Pääministeri: K. A. Fagerholm 

Ulkoasiainministeri: C. Enckell 

Oikeusministeri: Lakit. tri Tauno Erl. Suontausta

Sisäasiainministeri: Lakit. kand., varatuom. A. E. Simonen

Puolustusministeri: E. Skog 

Valtiovarainministeri: 0. A. Hiltunen 

Opetusministeri: Työväen Akatemian johtaja, fil. kand. R. H. Oittinen

Maatalousministeri: pienviljelijä Matti Lepistö

Apulaismaatalousministeri (siirtoväki): J. Raatikainen

Kulkulaitosministeri: 0. E. Peltonen 

Apulaiskulkulaitosministeri: E. H. Härmä

Kansanhuoltoministeri: 0. K. Toivonen 

Kauppa- ja teollisuusministeri: U. K. Takki

Sosiaaliministeri: Metallityöväenliiton puh.joht. W. Liljeström

Apulaissosiaaliministeri: Kansanedustaja, Sosiaalimuseon hoitaja Tyyne Lilja Leivo-Larsson

16. Salkuton ministeri: Aleksi Aaltonen 

Minä hyväksyin listan.

29.7. Valtioneuvostossa esittely kl. 14, jossa vapautin valtioneuvoston jäsenet ja nimitin uudet.

KJ. 15.45 vanha valtioneuvosto jäähyväiskäynnillä luonani.

Pekkala puhui; minä vastasin.

Kl. 17 uusi hallitus tervehdyskäynnillä luonani. Fagerholm puhui; minä vastasin.

29.1. Refl.

Hyvä, että hallitusasia saatiin pian päätökseen. Saa nähdä, mitä kommunistit yrittävät, kun asia on mennyt tällä taval­la: heille nolosti. Mutta, kuten Fagerholm sanoi eilen, tämä taistelu on ennemmin tai myöhemmin edessä. On paras, että se otetaan nyt.

30.7. Fagerholm soitti. Kertoi:

Hyviä uutisia. Merimiesunioni oli ilmoittanut peruuttavansa lakkouhkauksensa. Kuljetustyöläiset samoin. Takaavat työrauhan.

Hertta Kuusinen oli käynyt Fagerholmin luona ja kysynyt, mitä merkitsee hänen sanansa, että ovi on auki neuvotteluille. Fagerholm oli vastannut, että hän ei ole pyrkinyt yhden puolueen hallitukseen, vaan kolmen puolueen hallitukseen. Mutta sisäministerin paikkaa hän eikä kukaan muukaan voi heille luovuttaa.

Fagerholm kertoi, että kommunistipuolueessa on ollut vakavia sisäisiä ristiriitaisuuksia. Uusi hallitus oli nähtävästi heille pommi.

30.7. palasimme Kultarantaan.

1.8. Kommunistipuolue on julkaissut törkeän julistuksen Fagerholmin hallitusta vastaan. Tämä on aivan siivoton sanamuodoltaan.

3.8. SKDL:n liittoneuvoston kokous julkaissut myös julkilausuman Fagerholmin hallitusta vastaan.

5.8. Refl.

Tässä asiassa ei ole nyt kysymys enää Fagerholmin hallituksesta, mutta tässä on kysymys laillisen parlamentarisen järjestyksen ja demokratian voimassa pitämisestä Suomessa.

Monet ei-kommunistiset lehdet ovat kirjoittaneet kommunistien menettelyä vastaan. Hyvä, että huomaavat, mistä on kysymys.

Mikä on kommunistien tarkoitus? Arvatenkin luulevat, että voivat johtaa asioita Suomessa samalla tavalla kuin Itä-Euroopan »kansandemokratioissa». – »Tšekkoslovakian tie». – Kommunistit odottavat tietysti apua Venäjältä. Luultavaa on, että he myös sen saavat.

Venäläiset lehdet ovat julkaisseet kommunistien ruokottomuudet, mutta eivät kiinnitä ollenkaan huomiota Suomen kansan valtavan enemmistön kantaan.

Politiikassa Venäjään nähden uuden hallituksen pitää menetellä varovaisesti – osottaa teoilla, että noudattaa viime vuosien poliittista suuntaa järkähtämättä.

Sosialidemokraattien eduskuntaryhmä on valinnut, Fagerholmin tilalle, ryhmän puheenjohtajaksi Väinö Hakkilan. Siitä kommunistit ovat nostaneet hirmuisen metelin.

5.8. Olen lukenut Pravdasta Tonavan konferenssin keskusteluja Belgradissa – Vishinskin laaja puhe ym.

Se osottaa sitä mahtavuuden tuntoa, mitä nykyään Neuvostoliiton johtomiehissä (ja kansassa) on vallalla. Eivät hyväksy englantia viralliseksi kieleksi, vaan venäjän ja ranskan (koska ranskankieltä on käytetty diplomatiassa). Eivät myöskään hyväksy sitä, että länsivallat saisivat pitää v. 1921 sopimuksen kautta saamansa »saavutetut oikeudet», eivätkä sitä, että päätöksiä ei tehtäisi yksinkertaisella enemmistöllä, eivätkä myös sitä, että v. 1921 sopimuksen muuttamiseen vaadittaisiin kaikkien allekirjoittajien suostumus, kuten sopimuksessa on sanottu. Vishinski vastasi pitkässä puheessaan kyllä sangen tehokkaasti ja perusteellisesti länsivaltojen vaatimukseen.

Vishinski sanoi länsivaltojen (Englannin, Ranskan ja USA:n) edustajille: »Ovi on ollut teille auki astua sisään konferenssiin, mutta se on myös teille auki astua täältä ulos»!! – »Täällä ei oteta vastaan teidän ultimaattumianne, sillä tämä ei ole mikään Benelux’in maiden kokous, vaan tämä on itsenäisten maiden kokous»!! (kts. Pravdaa, yleispol.)

Tavatonta ylpeyttä ja röyhkeyttä!

Miten me tulemme tällaisen kopean ja mahtavan suurvallan kanssa toimeen?

4.8. Ainon ja Jaakon luona heidän huvilassaan. Siellä oli Koskenniemi ja Eino Koskimies rouvineen.

Puhuimme politiikkaa. Minä puhuin aitosuomalaisuutta vastaan. Sanoin myös, että venäläisten pitäisi pystyttää suuri muistopatsas Hitlerille, joka oli politiikallaan ja menettelyllään valmistanut edellytykset Venäjän nykyiselle mahtavuudelle ja sen suurille saavutuksille viime sodassa.

Kosk. kuunteli eikä lausunut juuri mitään vastaan.

6.8. Presidentin esittely Kultarannassa.

Fagerholm, Enckell, Suontausta, Liljeström ja Raatikainen läsnä.

Esittelyn jälkeen syötiin suurus. Pidettiin myös neuvottelu (Fagerholm, Enckell ja Suontausta) eräistä ulkoasioista. Mm. sotasyyllisten asiasta. Katsottiin, että Kivimäki vapautetaan (oikeusministeriön asia) sitten, kun hän on suorittanut puolet tuomitusta ajasta 22.8.48. Sitten kun Tannerin ajasta puolet on kulunut 22.11., otetaan kysymys kokonaisuudessaan esille.

Fagerholm kertoi, että 4.8.48 Hertta Kuusinen ja Sukselainen olivat olleet hänen luonaan puhumassa hallitusasiasta. Hertta Kuusinen oli lausunut, että he eivät olleet luulleet, että neuvottelut hallitusasiasta olisivat niin äkkiä loppuneet. Näyttää siltä, kuin kommunistit olisivat katumapäällä, että eivät päässeet hallitukseen. Ovat kenties saaneet moitteita venäläisten taholta.

Vapaa Sana 6.8.48 sisälsi suuren uutisen, että Fagerholm aikoo ottaa hallitukseen V. Hakkilan oikeusministeriksi – sekä myös Varjosen ja Leskisen. Sentähden muka oli hallitukseen otettu ainoastaan 16 jäsentä, että olisi vapaita paikkoja. Tämä kaikki on paljasta lorua.

Fagerholm otti esille kysymyksen, pitäisikö hänen matkustaa Moskovaan teollisuusnäyttelyyn kauppaministeri Takin ohella, joka matkustaa sinne. Hän tekisi sen mielellään.

Minä lausuin, että se kyllä olisi hyvä. Mutta jos meidän kommunistimme saavat sen aikaan, että Moskovassa ei oteta Fagerholmia vastaan kaikin kunniamenoin, jotka kuuluvat pääministerille, tai muuten osottavat mieltään, niin se pilaisi asian. Esitin ajatuksen, että Takin kanssa kenties voisi mennä Moskovaan Enckell. Pyysin heitä harkitsemaan tätä ajatusta.

Ryömä lausui 6.8.48 eduskunnassa, käsiteltäessä hallituksen kertomusta vuodelta 1947:

»Niin Export-lmport Bank kuin amerikkalaiset yksityispankitkin ovat luottojen ehdoksi asettaneet ainakin sen, että suuryritysten kansallistamista tai sosialisoimista tarkoittavista toimenpiteistä on luovuttava, kuten Kauppalehti 28.2.1947 kertoi.»

Refl. Tarkoittaa arvatenkin Matti Virkkusen tyhmää lausuntoa. Mitään sellaisia ehtoja ei ole pantu.

Tämä asia pitäisi peruuttaa kerta kaikkiaan.

7.8. Pusa, Niukkanen ym. ovat taas tehneet eduskunnassa alotteen Merikoivisto-asiasta.

Refl. Eivät ymmärrä mitään meidän asemastamme ja sen vaatimuksista.

7.8. Kultaranta. Ministeri U. K. Takki, Helsinki,

Hyvä veli,

Luin lehdistä, että Ryömä on eduskunnassa eilen kosketellut mm. Suomen USA:sta saamia luottoja ja lausunut:

»Niin Export-Import Bank kuin amerikkalaiset yksityispankitkin ovat luottojen ehdoksi asettaneet ainakin sen, että suuryritysten kansallistamista tai sosialisoimista koskevista toimenpiteistä on luovuttava, kuten Kauppalehti 28.2.1947 kertoi.»

Olen luonani käyneelle kommunistien lähetystölle, jossa oli sekä Hertta Kuusinen että Ryömä, tästä asiasta puheen ollen sanonut, että minä en tunne mitään sellaisia ehtoja ja että sellaisia ehtoja me emme olisi hyväksyneet, jos niitä olisi amerikkalaisten puolelta esitetty.

Ryömä viittasi Matti Virkkusen johonkin esitelmään. Virkkunen nähtävästi oli puhunut joko omiaan tai jonkun yksityisen amerikkalaisen sanoja.

Pyydän Sinua ottamaan tarkan selvän tästä asiasta ja antamaan minulle tiedon, onko Ryömän väitteessä mitään perää. Minä en olisi mitään sellaisia ehtoja hyväksynyt.

USA on antanut Englannille suuria luottoja, mutta se ei ole estänyt Englannin nykyisen hallituksen toimenpiteitä erinäisten yritysten valtiolle ottamisesta.

Pyydän myös Sinua yhdessä pääministerin ja ulkoministerin ym. kanssa harkitsemaan, olisiko tässä asiassa, jos Ryömän väitteet ovat perättömät, annettava jonkunlainen dementia.

Parhain terveisin 

Ystävyydessä 

J.K.P.

11.8. Refl.

The Times 5.8.48, ensimmäisen pääkirjoitus Jugoslavian asiasta. Times katsoo, että Neuvostoliiton politiikan tarkoituksena on sitoa »kansandemokratiat» (keski­ ja Balkanin valtiot) lujasti kiinni Neuvostoliittoon, erityisesti taloudellisesti ja ideologisesti (kommunismin kautta) ja saada ne tavalla tai toisella liittymään Neuvostoliittoon. Stalinin lause »формально – национально по содержанию –»¹

(sanamuoto tarkistettava). Tätä politiikkaa pannaan nyt täytäntöön Keski- ja Etelä-Euroopan satelliittimaissa. Tässä on ollut kirjoitus Morgontidningenissä 9.8.48.

Meidän kommunistimme koettavat ajaa täällä samaa politiikkaa. a) Ovat koettaneet saada kommunisteille yhä suurempaa valtaa. Venäläiset ovat heitä kannattaneet ja kannattavat edelleen. Venäläiset lehdet siteeraavat kaikkea, mitä esitetään Fagerholmin hallitusta vastaan Suomen kommunistisissa lehdissä ja Vapaassa Sanassa, sen mitä kommunistit (Hertta Kuusinen, Ryömä, A. Wirtanen) puhuvat Fagerholmin hallitusta vastaan. – b) kommunistit koettavat saada Suomen ulkomaankaupan niin paljon kuin mahdollista suuntautumaan Neuvostoliittoon, jotta Suomi tulisi siitä riippuvaiseksi. (Obs! Viron kohtelu v. 1925.)

Meille on tärkeää, että emme tule taloudellisesti riippuvaiseksi Neuvostoliitosta, jotta se ei voi käyttää sitä poliittisena pakotuskeinona.

Tästä on puhuttava Fagerholmin, Takin ja Enckellin kanssa.

Olemme käyneet viime vuosina ja käymme paraikaa ja tulemme käymään henkistä taistelua olemassaolomme puolesta suomalaisena omien ihanteittemme mukaan elävänä kansana. Tämä taistelu on meitä uhkaavaa vierasta olemusta vastaan. Tämä taistelu tulee ratkaisemaan kansamme tulevaisuuden ja kansamme kohtalon.

Tämä taistelu on meidän kommunistejamme ja niiden takana olevaa Neuvostoliiton imperialismia vastaan, jotka kaikki tahtovat muuttaa Suomen Neuvostoliiton alusmaaksi sekä henkisesti että realisesti.

Tätä taistelua on meidän kansamme aina muistettava. Uppoaminen slaavilaisuuden syliin on meille kuolema. Sillä me kuulumme pohjoismaihin ja pohjoismaiden ja länsimaiden sivistyspiiriin.

Tätä ei meillä muisteta. Eivät maalaisliittolaiset, ei kokoomus eikä kaikki sosialidemokraatitkaan.

Bismarck sanoi, että Euroopassa ei voi perustaa enää uusia valtioita. (lngrinin teos) Euroopan valtiojärjestelmään ei voi enää saada sijoittumaan uusia valtoja. Ingrin huomauttaa, miten vaikea oli saada Saksa sopeutumaan Eurooppaan.

Näyttääkin siltä, että uudet Euroopan valtiot eivät ole viime vuosikymmenien aikana menestyneet.

Kaakkois- ja keski-Euroopan kansat, jotka ovat koettaneet perustaa uusia valtioita, eivät ole menestyneet. Ennen ensimmäistä maailmansotaa perustetut Balkanin valtiot olivat Venäjän johdon alaisia, osaksi kuuluivat silloin itävaltoihin. Eivät menestyneet siellä itsenäisinä valtioina. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustetut valtiot eivät ole menestyneet. Ovat olleet itsenäisinä vähän aikaa, sitten hävinneet pois. Sekä Keski-Euroopan valtiot (Tšekkoslovakia, Puola) että Balkanin valtiot (Romania, Bulgaria, Unkari, Jugoslavia, Albania) ovat joutuneet Neuvostoliiton vallan alle. Neuvostoliiton systeemiin – sitten kun ovat joutuneet Neuvosto-Venäjän vasallivaltioiksi. Eivät ole mitään itsenäisiä valtioita.

Refl. Miten tulee olemaan Suomen asema? Voiko Suomi harjoittaa sellaista politiikkaa, että se ei joudu myös Venäjän vasalli- ja siirtomaaksi ja Venäjästä niin riippuvaksi, että sen itsenäisyys kokonaan häviää?

Kysymys on: Voiko puolustusliittosopimus täyttää ja korvata sen, että Venäjän edut tulevat tyydytetyiksi?

Voiko Suomi säilyttää välittävän asemansa? Voiko Suomi puolustusliittosopimuksen kautta tyydyttää Neuvostoliiton intressit, jotka Venäjä sai entisinä aikoina sen kautta, että sillä oli mahdollisuus ja oikeus pitää Suomessa joukkoja ja linnoituksia ja tukikohtia?

Pienten valtojen asema on tosiaan käynyt kovin vaikeaksi.

¹ muodollisesti – kansallinen sisällöltään

13.8. Kommunistit harjoittavat törkeätä ja hirmuista taistelua ja panettelua Fagerholmin hallitusta vastaan. Murron puhe toissa päivänä ja Hertta Kuusisen puhe samana päivänä. Se on mitä suurinta valhetta ja epäisänmaallista menettelyä.

Nyt kommunistit koettavat saada jälleen, kuten aina, Neuvostoliitolta apua. Ovat siinä onnistuneetkin.

Literaturnaja Gazeta kirjoittaa Fagerholmin hallituksesta Hufvudstadsbladetin mukaan: »som helhet karakteriseras finl. regeringen sammansatt av ‘1939 års män, vilka kastade Finland in i vinterkriget mot Sovjet’».¹

Moskovan radiossa 12.8.48 Maksimovin pitkä esitys: »Fagerholmin kolmas tie». Mitä törkeintä valetta ja parjausta. Puhutaan »1939 vuoden miehistä». (kts. Tiedoituskeskuksen selontekoa)

Refl. Nyt siis venäläiset ja meidän kommunistimme alkavat puhua vuoden 1939 miehistä. Tämä on heidän kannaltaan merkillistä. Meidän täytyy harkita, pitääkö meidän tarttua tähän ja jollakin tavalla kosketella vuoden 1939 tapauksia, Ribbentropin-Molotovin sopimuksia

23.8.39 ja venäläisten hyökkäystä Suomea vastaan 30.11.39, osottaa, missä ovat todelliset 1939 vuoden miehet: Moskovassa jotka rikkoivat kaikki moninkertaiset sopimukset.

¹ “Luonteenomaista Suomen hallitukselle kokonaisuutena on, että se koostuu ‘vuoden 1939 miehistä, jotka viskasivat Suomen talvisotaan Neuvostoliittoa vastaan'”·

13.8.

Tuomari Elias Erkko, Helsinki.

Hyvä veli,

Sain pari päivää sitten kirjeen herra Edmond Demaitrelta, New York, sanomalehtimieheltä ja eräiden ulkomaalaisten lehtien kirjeenvaihtajalta, joka sodan aikana kävi luonani. Lähetän kirjeen ynnä siihen liitetyt 4 kopiota Sinulle ja päätoimittaja Niiniluodolle lähettämistään kirjeistä. Hän kertoo olevansa saamassa Helsingin Sanomilta kirjeenvaihtajapalkkiota 1 565 dollaria ja pyytää minun välitystäni saadakseen maksun.

Minä en tunne tätä asiaa enkä tietenkään voi ryhtyä siinä mihinkään toimenpiteisiin. Saatan tämän Sinun tietoosi. Sinä tietenkin toimit asian ja oikeuden mukaan.

Kun minun on herra Demaitrelle vastattava, pyydän Sinulta jotain tietoa asiasta.

Parhain terveisin

Ystävyydessä

J.K.P.

P.S. Pyydän aikanaan palauttamaan myö­täseuraavat paperit.

(Kirje lähetetty 16.8.48)

13.8. Takki luonani Kultarannassa. Hän on tarkastusmatkalla saaristossa.

Takki antoi minulle selvityksen USA:n luotoista. Ryömä oli eduskunnassa lausunut, että amerikkalaiset ovat panneet ehtoja, että ei saa nationalisoida. Takki oli ottanut selvää, että mitään sellaisia ehtoja ei ole. Matti Virkkunen oli esitelmässään helmikuussa 1947 puhunut tästä asiasta tyhmyyksiä. Takki lupasi budjettikäsittelyssä syksyllä eduskunnassa kosketella asiaa ja esittää, miten asia on, että mitään ehtoja ei ole olemassa ja että hallitus ei olisi sellaisia hyväksynyt.

Takki sanoi, että Arabian lakkoasia on selvitetty. Myös Turun lakko nähtävästi selviää.

Automiehet eroavat kuljetustyöläisten liitosta. Se liike on menemässä ympäri maata.

Minä puhuin Maksimovin kirjoituksesta Literaturnaja Gazetassa ja Moskovan radiossa. Kehoitin miettimään asiaa. Jos tätä jatkuu, niin on harkittava, onko jotain tehtävä. Kehoitin välttämään äkkinäisiä päätöksiä.

18.8. Eilen valtioneuvoston tiedoitustilaisuudessa sanomalehdille julkaistiin Ahlbäckin komitean mietintö valtiollisen poliisin toiminnasta, josta komitean puheenjohtaja Ahlbäck teki selvää, sekä samassa tilaisuudessa oikeuskansleri Tarjanteen puheenjohdolla toimineen komitean mietintö Sotevan toiminnasta, mikä koskee Wärtsilä-yhtymää.

Tänään on lehdissä laajat selostukset näistä mietinnöistä sekä lehdissä pääkirjoitukset.

On mielestäni hyvä, että hallitus on antanut julkisuuteen nämä mietinnöt.

Valtiollisen poliisin toiminta on tosiaan ollut ala-arvoinen monessa suhteessa. Mutta Vapaa Sana kirjoittaa, että Ahlbäckin komitean mietintö on »täydellinen fiasko». Kommunisteilla ei tosiaan ole edes mitään häpyä.

Refl. Ahlbäckin komitean mietintö on tasapuolinen ja hyvä.

Tämä kaikki puhdistaa ilmaa. Jälleen voi hengittää vapaasti ja helpommin, niinkuin eilen Sosialidemokraatin pakinoitsija kirjoitti.

19.8. Menimme Helsinkiin Turusta lentokoneella.

19.8. Hirmuinen kirjoittelu lehdissä Valpon Ahlbäckin mietinnön johdosta.

Vapaa Sana täynnä sitä. (Myös Työkansan Sanomat) Kommunistit ovat myös saaneet Moskovan radion hyökkäykseen Fagerholmin hallitusta vastaan. (Sv.D. ym. Ruotsin lehdet 18.8.48)

Vapaassa Sanassa tänään Atos Wirtasen kirjoitus Ny Tid:ssä, jossa Wirtanen esittää, että hajoitettujen yhdistysten jäsenten esiintyminen mm. kokoomuspuolueessa on vastoin rauhansopimuksen 8 art. (sekä välirauhansopimuksen 21 art.). Vapaa Sana pääkirjoituksessaan pauhaa myös, että Valpon kortisto osottaa, että hajoitettujen yhdistysten jäsenet ovat mukana kokoomuspuolueessa, ja se on rauhansopimuksen loukkaamista. Vapaa Sana vaatii, että presidentti ja hallitus valvovat, että rauhansopimusta noudatetaan, »ennenkuin meitä vahvemmat voimat sekaantuvat asiaan».

Refl. Tämä on hirmuista epäisänmaallisuutta.

Minun täytyy puhua Tarjanteen kanssa ja pyytää hänen lausuntoaan tästä asiasta. Minun nähdäkseni ei aseveliliiton ym. hajoitettujen yhdistysten entisiltä jäseniltä voi kieltää perustuslakien niille takaamaa oikeutta liittyä mihin puolueeseen tahtovat ja toimia niissä lakien mukaan.

Minun täytyy myös käydä Ståhlbergin luona keskustelemassa tästä ym. asioista.

19.8. Svento, lähtee huomenna Berniin. – Puhuimme mm. Novoje Vremjan hyökkäyksestä Fagerholmin hallitusta vastaan.

Svento: Sekä venäläisten että muiden pitäisi antaa Fagerholmin hallituksen osottaa, että on luopunut viime vuosien ulkopolitiikasta, ennenkuin ruvetaan sitä haukkumaan.

Minä: Pitäisikö tehdä virallinen protesti tällaista venäläisten kirjoittelua ja radiota vastaan?

Svento: Venäläiset sanovat, että he eivät sekaannu Suomen asioihin, ainoastaan arvostelevat.

Minä: Hallitus ei voisi erota, jos tahtoisi, ennenkuin venäläiset kirjoittelut loppuvat.

Svento: = J.K.P. – Svento luuli, että kommunistien päätarkoitus on saada hallitukseen »ohranaksi» omaa väkeä, joka kertoo heille kaikki – erittäinkin mitä ulkovaliokunnassa tapahtuu.

Minä: Hallitus ei voi erota, ennenkuin eduskunta osottaa sille epäluottamuksensa.

Svento = J.K.P.

Svento piti sen ymmärrettävänä, jos sanomalehdet alkavat reagoida venäläistä kirjoittelua vastaan.

19.8. Fagerholm luonani. Antoi lukea puheen, jonka huomenna pitää Tampereella ja joka radioidaan.

Sitten keskustelimme Valposta.

20.8. presidentin esittelyn jälkeen pyysin Tarjanteen laatimaan minulle p.m. sen johdosta, että Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat olivat väittäneet, että on rauhansopimuksen vastaista, kun lakkautettujen järjestöjen jäseniä ottaa osaa puolueiden ym. järjestöjen toimintaan.

Enckell kertoi, että Istomin oli kutsunut Koistisen (?) luokseen ja kertonut hänelle nykyisen hallituksen jäsenistä aivan samaa kuin kommunistilehdet, moittinut ja solvannut nykyisen hallituksen jäseniä jokaista yksitellen. – Tämä ei tietenkään ollut tapahtunut Istominin omasta tahdosta, vaan käskystä.

Kun Enckell oli ottanut Savonenkovin kanssa puheeksi Literaturnaja Gazetan kirjoitukset, oli Savonenkov kehoittanut Enckelliä lukemaan sanotun kirjoituksen.

Tämä on hirmuista! Meillä on käymässä henkinen taistelu Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliiton tarkoituksena nähtävästi on saada asiat menemään täällä samalla tavalla kuin Tšekkoslovakiassa ym. »Itädemokratioissa».

20.8. Mannerheim luonani.

Ei mitään erinomaista puhuttu. Puhuttaessa nykyisestä hallituksesta sanoi Mannerheim, että Fagerholmin ei pitäisi puhua niin paljon pohjoismaisuudesta, koska se ärsyttää venäläisiä. Kaikki tietävät, että Fagerholm on lujasti pohjoismaisella kannalla.

20.8. Hertta Kuusinen, Murto ja Virtanen. Pitkä keskustelu.

Hertta Kuusinen: Kuten he ovat ennustaneet, on hallituksen muodostamisen jälkeen tilanne poliittisessa (ulkopoliittisessa) suhteessa huonontunut. Novoje Vremjan kirjoitus ym. venäläiset mielenilmaisut. Sisäpolitiikassa myös Valpon asia. Tämä hallitus ei ole onneksi maalle. Olisi ollut jatkettava entistä hallituspohjaa. Nyt nähdään meillä pyrkimyksiä, jotka ovat vallalla muissa maissa kuin Neuvostoliitossa.

Minä: Tunnen täysin nykyisen hallituksen ja erityisesti Fagerholmin kannan Suomi-Neuvostoliiton politiikassa ja se on sama kuin viime vuosina noudatettu. Olen hämmästyksellä lukenut Novoje Vremjan, Lit. Gazetan kirjoitukset ja Moskovan radion esitykset. Se kaikki menee hyvin lähelle sitä, mikä ystävyyssopimuksen 6 artiklassa on juuri kielletty. Mieleeni on tullut ajatus, mitä syytä on tehdä sopimuksia, ellei niitä noudateta.

Atos Wirtanen: Hallituksessa on sotapolitiikkoja. Sellainen hallitus on huono eikä saa aikaan sitä, mitä kaksi edellistä hallitusta. Nyt tahdotaan jatkaa entisillä sotapolitiikoilla. Mutta 1945 on sama kuin 1948.

Minä: Hallituksen jäsenet eivät ole mitään sotapolitiikkoja. Tästä väiteltiin välillä. –  Minä sanoin lukeneeni hämmästyksellä Vapaan Sanan eilisen kirjoituksen, että lakkautettujen järjestöjen entiset jäsenet eivät saisi olla puolueissa ym. mukana. Suomen perustuslait eivät tunne tällaista. Ja rauhansopimuksen 6 art. nimenomaan turvaa oikeudet kaikille kansalaisille. Kun Vapaa Sana eilen puhui, että hajoitettujen järjestöjen jäseniä on puolueissa ym., olen pyytänyt oikeuskanslerilta lausunnon tästä asiasta.

Hertta Kuusinen: Puhuin hallituksen muodostamisesta. Fagerholm katkaisi neuvottelut, vaikka he pyysivät miettimisaikaa. Neuvottelut olivat kesken, kun Fagerholm ne katkaisi. Se oli sanan rikkomista, sillä sovittiin, että asiaan palataan. Hallituksen muodostamisessa on myös eduskuntaryhmät syrjäytetty. – Kun Zdanov otti vastaan ryhmien edustajat, niin hän sanoi, että Neuvostoliitto ei puutu siihen, mikä hallitus Suomessa on, mutta Neuvostoliitto reagoi sen mukaan, millainen hallitus Suomessa on. Venäläisillä on oikeus arvostella meidän hallitustamme. Mutta meillä pitäisi olla hyvät suhteet Neuvostoliittoon.

Minä: Se kielenkäyttö, mikä on esiintynyt Venäjällä, menee pitemmälle kuin arvostelu.

Murto: Kun hallitus muodostettiin, niin eduskuntaryhmät eivät sitä käsitelleet. Jos olisivat saaneet käsitellä, olisivat tahtoneet toiset miehet. Ei myöskään maalaisliiton ryhmä sitä käsitellyt. Kansandemokraatit eivät voineet sanoa käsitystään, ennenkuin heidän asianomainen instanssinsa, joka kokoontui kolmen päivän perästä, oli asian päättänyt. Oli tarkoitus alusta alkaen siepata käsiin tilaisuus.

Ulkopolitiikkaan nähden ei eduskunta voi asioita hoitaa – esim. ystävyyssopimus. Hallituksesta on jo nyt ollut vahinkoa. Valpon puhdistus. Siinä on kysymys yhden ryhmän poisheittämisestä. He ovat huolestuneita siitä, miten maan asiat tulevat menemään.

Fagerholmilla ei ollut tarkoitus muodostaa kolmen puolueen hallitusta.

Minä: Fagerholmilla oli vakava tarkoitus muodostaa kolmen puolueen hallitus, mutta SKDL oli syynä siihen, että siitä ei tullut mitään. Hallitus on laillinen ja parlamenttaarinen hallitus ja on luonnollista, että se istuu niin kauan, kunnes eduskunta osottaa, että se ei nauti eduskunnan luottamusta. – Mitä ulkopolitiikkaan tulee, on selvää, että on odotettava, tekeekö se jotain, joka menee väärään suuntaan, ja sitten arvosteltava. Ulkopolitiikassa Fagerholm ja hallitus ja minä olemme aivan samalla kannalla.

Wirtanen: puhui sotapolitiikoista. Hallitus kuuluu aikovan vapauttaa Tannerin.

Minä: 8 § sotasyyll.laissa.

Wirtanen: Tämä hallitus vie huonoihin tuloksiin.

Minä uudistin, mitä jo ennen sanoin, ja hallitus istuu niin kauan, kunnes ei ole saanut epäluottamusta eduskunnalta. – Hallituksen muodostaminen on meidän oma asiamme. Me emme voi alistua siihen, että Moskova määrää, keitä hallitukseen tulee. Minä presidenttinä en voi siihen suostua, koska se on vastoin Suomen perustuslakia.

Kysyin, mikä on heidän tarkoituksensa. Hertta Kuusinen: a) Kun heillä ei ollut tilaisuutta esittää minulle mielipidettään hallituksen muodostamisen jälkeen, niin ovat tahtoneet nyt tulla selvittämään kantaansa. Tahtovat osottaa, että heidän kantansa ei ole vienyt hallitusasiaa karille. b) Ovat tahtoneet puhua myös ulkopoliittisista seurauksista, jotka eivät ole hyvät. Ovat tahtoneet esittää sen minulle. Nyt on eduskunta poissa. Kansainvälinen tilanne on hyvin kireä. On vaara, että tullaan palvelemaan muiden maiden intressejä.

Murto vielä lopuksi: Rauhansopimuksen fasistiluontoiset järjestöt kielletty. Nyt on sellaista toimintaa Suomessa, vaikka on naamioitu.

Minä: Eduskunta palaa 28.9., siis jonkun viikon perästä. Eduskunnan puhemies voi kutsua eduskunnan kokoon sitä ennen, jos katsoo olevan syytä. Mitään fasistista toimintaa ei Suomessa ole eikä sitä tulla sallimaan.

21.8. Fagerholm luonani.

Minä kerroin hänelle Hertta Kuusisen, Murron ja A. Wirtasen eilisestä käynnistä luonani. Luin, mitä edellä olen kirjoittanut.

Fagerholm kertoi:

Kivimäki päästetty tänään ehdonalaiseen vapauteen – vankilan viranomaisten toimesta.

Ruotsin lähettiläs Johansson oli eilen ilmoittanut Fagerholmille saaneensa Undénilta tiedon, että Ruotsin ja muiden Skandinavian maiden liittymisestä länsiblokkiin ei ainakaan tällä kertaa tule mitään.

Siitä asiasta oli Fagerholm mielipiteenään lausunut, että Ruotsin ei pidä ottaa Suomen asemaa ratkaisevaksi, vaan Ruotsi tekee tietysti ratkaisun omien etujensa mukaan. Mutta eilen oli Fagerholm lausunut Johanssonille, että Undénin ilmoittama kanta, että Ruotsi ei liity länsiblokkiin, on meille suomalaisille mieluinen, koska se helpottaa pohjoismaisen suuntauksen ajamista. Jos Ruotsi olisi liittynyt länteen, niin se olisi tehnyt meille vaikeaksi ajaa pohjoismaista yhteistyötä.

Minä huomautin Fagerholmille, että hänen pitää olla varovainen puhuessaan pohjoismaisesta suuntauksesta ja yhteistyöstä, ja kerroin, mitä Mannerheim oli minulle eilen lausunut.

Fagerholm sanoi myös itse olevansa samaa käsitystä.

21.8. palasimme Kultarantaan.

26.8. Perjantaina 20.8. Fagerholm piti suuren puheen Tampereella sosialidemokraattien kokouksessa.

Hyvä puhe. Tästä puheesta tuli suuri hälinä. Ei-kommunistiset lehdet ovat siitä yli maan kirjoittaneet. Kommunistiset lehdet ovat tietysti myös yrittäneet parastaan, mutta eivät ole paljon saaneet irti.

Sunnuntaina 22.8.48 oli 30 paikassa sosialidemokraattisen työväen kokouksia, joissa hyväksyttiin sosialidemokraattisen hallituksen perustaminen ja luvattiin sille kannatusta ja hyväksyttiin paheksumislauseet kommunisteja vastaan.

Refl. Tämä on hyvä, että sosialidemokraatit myös ovat valveilla, jotta kommunistit eivät yksin saa peuhata.

Atos Wirtanen puuhaa myös lehdessään Fagerholmin hallitusta vastaan. Kirjoitti myös letkauksen minulle. (Lehti tallessa)

26.8. Helsinkiin.

26.8. Fagerholm luonani.

Puhuimme: 1) Köpenhaminasta tilattujen aseiden myymisestä Israelille.

Olimme yhtä mieltä, että ei ole myytävä, koska tahdomme noudattaa YK:n periaatteita, ja se on puolueeton juutal. ja Arab. sodassa.

2) Valpon uudistamista harkitsemaan asetettu tänään valtioneuvostossa komitea.

3) Sotasyyllisten vapauttamisesta.

Fagerholm: Tanner on vaikein. Jos hänet päästetään, ennenkuin on ollut puolet ajasta vankeudessa, niin siitä tehdään suuri numero. Puolet ajasta tulee kuluneeksi ensi marraskuussa.

Fagerholm sanoi käyvänsä Tannerin luona.

27.8. Ministeri Orasmaa luonani. Keskustelimme Brasilian asioista. – Siellä on meillä hyvä nimi ja sympatiat.

28.8. Ministeri Järnefelt, Varsovasta, luonani.

Keskustelimme Puolan asioista. Järnefelt sanoi joku kuukausi sitten tavanneensa Bulgarian Dimitrovin (pääministerin), kun tämä oli Varsovassa. Silloin oli kysymys puolustusliitosta. – Dimitrov oli kysynyt: Käykö Suomelle nyt samalla tavalla kuin Tšekkoslovakialle? – Järnefelt oli vastannut, että eivät tule asiat niin menemään meillä. – Dimitrov oli siitä vastauksesta iloinen.

Järnefelt sanoi huomanneensa, että Dimitrov oli ilman taka-ajatuksia iloinen.

Järnefelt ei osannut sanoa, mikä tähän oli syynä.

28.8. tohtorit Heinonen ja Kalliola sekä toimitusjohtaja Olsson luonani kutsumassa Hämeenlinnan lyseon 75-vuotisjuhlaan. Pääjuhla 10.9. ja lisäjuhla 11.9. – Lupasin tulla, jos vain pääsen.

Suomen Kommunistipuolueen 30-vuotisjuhla oli 28.–29. p. elokuuta.

29.8. Pessi piti juhlapuheen, jota kuuntelin radiossa. Siinä Pessi sanoi mm., että uudet kansandemokratiat (Tšekkoslovakia, Puola ja Balkanin maat) ovat osottaneet, että kommunismi voidaan panna toimeen muullakin tavalla kuin »klassillisella», jota bolševikkien Venäjällä käytettiin. Tämä on myös Suomen kommunistien päämäärä.

Refl. Tässä siis on selvästi sanottu, että kommunisteilla on tarkoitus täällä käyttää samaa menettelyä ja päästä samaan päämäärään kuin »uusdemokratioissa». – Tämä on hyvä pitää mielessä.

Kommunistien puheet Messuhallissa olivat hirmuista kieroutta ja valhetta kuten tavallisesti.

Pessi sanoi myös, että Kuusisen hallitus 1939 oli saada Suomessa kansanhallitus Helsingin sotahallitusta vastaan, jotta sota lopetettaisiin ja »Suomen itsenäisyys turvattaisiin». – Tavatonta häpeämättömyyttä!

30.8. Puhuin telefonissa Fagerholmin kanssa. Hän kertoi, että kommunistipuolueen 30-vuotisjuhla on mennyt ilman välikohtauksia. Idästä ei ole juhlissa ollut mitään edustajia. Neuvostoliiton lähettiläs on ollut poissa kaupungista.

Suomen teollisuusnäyttelyn avajaiset Moskovassa ovat menneet ohjelman mukaan. Vastaanotto on ollut asianmukainen. Mikojan oli Sundströmin vastaanotolla.

Fagerholm oli tyytyväinen.

Refl. Tämä on hyvä asia.

2.9. lensin Helsinkiin.

3.9. Presidentin esittely.

Sitä ennen puhuin Fagerholmin kanssa. Hän kertoi ensin matkastaan Köpenhaminaan. Tukholmassa oli tavannut »Poika Tuomisen» (Arvo Tuomisen, entisen kommunistin, mutta sitten siitä eronneen). Tuominen kertoi Fagerholmille joku aika sitten keskustelleensa erään amerikkalaisen sanomalehtimiehen kanssa, joka oli ihmetellyt, miten hyvin me suomalaiset olemme viime aikoina järjestäneet kolme vaikeaa asiaa: 1) sopimuksen Neuvostoliiton kanssa; 2) Leino-kriisin ja 3) uuden hallituksen.

Sitten minä otin Fagerholmin kanssa puheeksi Kaijalaisen kirjoituksen Pohjolan Sanomissa (kts. kirjoitusta). Se on kuulumaton kirjoitus. Vapaa Sana on tänä päivänä tehnyt siitä suuren jutun. Mikä on Kaijalaisen tarkoitus?

Refl. Minun täytyy kenties keskustella Sukselaisen kanssa meidän poliittisesta asemastamme.

3.9. Jäntti ja eräs toinen kutsumassa minut ja Allin Werner Söderströmin 70-vuotisjuhlaan 2.10.48 Yliopiston juhlasalissa.

Lupasin.

3.9. Professori Saari pyysi minua ensi vuonna 1949 pidettävän metsäkongressin suojelijaksi.

Lupasin myös lausua avajaisjuhlassa joitakin sanoja. Saari lupasi tehdä ehdotuksen.

4.9. Suontausta kl. 14.30.

1) Kivimäen annonanomus päästä vapaaksi ehdonalaisuudesta, mikä olisi tarpeen, jotta hän voisi viedä vaimonsa Italiaan terveyttään hoitamaan sekä itse harjoittaa tieteellisiä tutkimuksia.

Minä sanoin olevani asiassa mukana, jos hallitus tekee siitä yksimielisesti esityksen.

Olisi kyllä parempi, jos asia voisi lykkääntyä joitakin kuukausia, mutta Kivimäen esittämistä syistä se nähtävästi ei ole mahdollista.

2) Kivimäki oli myös anonut, että hän saisi eläkettä varten lukea hyväkseen vankeusajan.

Suontausta sanoi, että sitä asiaa tutkitaan.

Minä huomautin, että se asia on valtioneuvoston ratkaistava.

3) Suontausta näytti Karjalan Maan, joka on kirjoittanut sopimattomia Zdanovin kuoleman johdosta. Oli kirjoittanut niin, että sen voi katsoa sisältävän, että Stalin olisi likvidoinut Zdanovin.

Suontausta katsoi, että tästä olisi nostettava painokanne.

Minä luin kirjoituksen ja olin samaa mieltä kuin Suontausta, että syyte on nostettava.

Kun ei saatu kokoon valtioneuvostoa tänään, lauantaina, päätimme, että presidentin esittely on ylihuomenna, maanantaina, kl. 11, jolloin asia ratkaistaan.

4.9. päivällisillä Allin kanssa Hollannin lähettilään luona Julianan valtaistuimelle nousemisen johdosta. Siellä oli suomalaisia, paitsi doyen Lerche rouvineen.

5.9. Suitian aivoinvalidikodin vihkiäisissä.

Hyvin miellyttävä tilaisuus. Onnistunut. Ilma oli syksyisen ihana. Juhla oli ulkoilmassa. (Tuli oltua ulkona 3–4 tuntia).

5.9. Enckell luonani. Hän kertoi: Enckellin veli oli ollut mukana Moskovassa teollisuusmessuilla ja oli kertonut, että näyttely onnistui hyvin. Venäläiset olivat huomaavaisia. Mikojan oli ollut läsnä kutsuilla ja osottanut suurta ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Venäläiset talousmiehet olivat sanoneet, että heidän ja suomalaisten kauppaherrojen pitäisi useammin tavata. Heidän pitäisi tulla useammin Suomeen ja suomalaisten Moskovaan. Sympati för handelskamma riden¹.

Sundströmin kutsuilla oli Abramov, joka oli puhunut kovin hyvää Carl Enckellistä. Sanonut mm. »имею предчувствие»² att jag ännu kommer att avhandla viktiga frågor med minister Enckell, sedan Finland får en bättre regering³. Oli myös sanonut, että suhteet ovat korrekt och bra, men Finland borde ordna sin ekonomi så att det skulle kunna undgå att ta utländska lån. Förhållandet till Sovjet­union så att det skulle vara exempel för skandinaviska länderna.⁴

Зорин⁵ oli sanonut Carl Enckellille paktineuvottelujen aikana, että koettakaa lugna edra skandinaviska vänner⁶. Enckell luuli, että venäläiset panevat merkitystä sille, että Suomen asiat eivät herättäisi Skandinaviassa pahaa verta.

Enckell kertoi Gartzin, joka myös oli ollut Moskovassa, olleen hänen luonaan. Gartz oli sanonut, että Moskovassa till det yttre var allt bra, men en underton av missnöje⁷. Hallitusasia.

Kun Enckell oli vastannut, että hallitus tulee olemaan niin kauan kuin saa epäluottamuslauseen, oli Gartz vastannut, että hallitus pitäisi uudelleen muodostaa jo aikaisemmin.

Minä sanoin Enckellille, että suoma­laisten pitäisi reagoida venäläisten tällaisia puheita vastaan ja selittää suomalaista kantaa. Sanoin myös, että Enckellin pitäisi itse tehdä jotain, jotta suomalaiset itse ymmärtäisivät, mistä on kysymys, että kysymys on Suomen nykyisen itsenäisyyden säilyttämisestä siinä laajuudessa, missä se on meillä olemassa.

Enckell valitti maalaisliittolaisten menettelyä. (Kaijalaisen kirjoitus Pohjolan Sanomissa)

Minä kehoitin Enckelliä erityisesti selittämään näitä asioita suomalaisille talousmiehille, jotka eivät ole niin suurella poliittisella intelligenssillä varustettuja.

¹ Myötämielisyyttä kauppakamariajatusta kohtaan.

² »minulla on aavistus»

³ että neuvottelen vielä tärkeistä asioista ministeri Enckellin kanssa, sitten kun Suomi saa paremman hallituksen.

⁴ korrektit ja hyvät, mutta Suomen pitäisi järjestää taloutensa niin, että se välttyisi ottamasta ulkomaisia lainoja. Suhde Neuvostoliittoon sellainen, että se voisi olla esimerkkinä Skandinavina maille.

⁵ Zorin

⁶ rauhoittaa skandinaavisia ystäviänne.

⁷ ulkonaisesti kaikki oli hyvin, mutta tyytymättömyyden tunteen saattoi vaistota.

9.9. lensin Helsinkiin kl. 15.30 presidentin esittelyyn.

Sisäministeri julkaisi dementian kommunistilehtien valheesta, että Laihialla olisi suojeluskunta alkanut toimintansa. Iljinskin valheellisessa Moskovan radioselostuksessa oli puhunut samaa. Poliisi ja Valpo ovat tutkineet asian ja tutkimus on osottanut, että asiassa ei ole mitään perää. (kts. dementiaa)

9.9. Pitkä keskustelu Englannin lähettilään Scottin kanssa, joka pyysi päästä luokseni, koska lähtee kahden kuukauden lomalle Englantiin.

Miellyttävä keskustelu.

10.9. Hämeenlinnan lyseon 75-vuotisjuhla.

Olin siellä. Kaikin puolin miellyttävä juhla ja päivä.

Olimme Tavaststjernan luona suurusaikana 5 luokkatoveria (Tavaststjerna, Solmu Nyström, E. Groundström, ja Wallinheimo ja minä)

Kl. 11.30 jumalanpalvelus kirkossa.

Kl. 15 juhla koulun juhlasalissa. Kaunis juhla.

Oli hauska tavata vanhoja luokkakumppaneja.

Juhla jatkuu illalla ja huomenna. Minä palasin Helsinkiin heti juhlan jälkeen.

10.9. Eräissä ruotsalaisissa lehdissä, mm. Aftonbladet: »Moskova tiukentaa sävyään Suomea kohtaan». Iljinskin radiohyökkäyksen johdosta. »Fagerholmin hallituksen elinaika on tullut yhä yleisemmäksi keskustelun aiheeksi. Mitään virallista suoranaista toimenpidettä ei odoteta venäläiseltä taholta, mutta arvellaan Fagerholmin itsensä, ulkopoliittiset näkökohdat huomioon ottaen, tulevan hallituksineen perääntymään. Tämä ei kuitenkaan tapahdu aivan lähitulevaisuudessa.»

Journal de Genève’ssä on pääkirjoitus »La Finlande se defend»¹ – ystävällinen, mutta eivät tunne oikein meidän asemaamme.

Refl. Nämä kirjoitukset, joissa esiintyy pessimistinen käsitys Suomen tulevaisuudesta, eivät ole hyväksi. Ne edellyttävät itsestään selvänä, että Venäjä voisi myös ilman sotilaallisia väkivaltatoimenpiteitä meidät kukistaa. Mutta me olemme riippumattomia Venäjästä, jos Venäjä noudattaa sopimuksia.

¹ »Suomi puolustautuu»

11.9. kl. 11 Belgian opetusministeri Huysman luonani. Hän on tullut avaamaan belgialaisen taidenäyttelyn.

Kl. 2 näyttelyn avajaiset.

Illalla Belgian ministeri Gallet’in luona päivälliset. Keskustelin Huysmanin kanssa.

Huysman sanoi olevansa skeptillinen saksalaisiin nähden. Niissä on vanha henki. Katsovat, että heitä on pahoin kohdeltu.

H. oli tuntenut hyvin myös Leninin. Hän sanoi, että Lenin oli un homme à courtes idées¹. Luuli, että 1917 vallankumouksen toimeenpanossa oli Stalin ollut päätekijä.

H. sanoi mm. myös, että sodan jälkeen hän ja muut Suomen ystävät olivat olleet Suomesta désesperés². Eivät luulleet Suomen pelastuvan. Mutta nyt ovat ihmetelleet, miten hyvin Suomi on selvinnyt. Kysyi, miten me olemme voineet »envouter»³ venäläiset.

¹ lyhytnäköinen mies

² epätoivoissaan

³ »lumota»

12.9. lensin Kultarantaan.

13.9. Punkteja keskustelua varten Sukselaisen ym. kanssa nykyisestä asemasta.

Esitän ajatuksiani mietittäväksi, mutta minun asemani vuoksi minua ei saa mainita.

1) Päätehtävä meidän politiikassamme nyt ja tulevaisuudessa on tietysti itsenäisyyden ja demokraattisen järjestyksen turvaaminen. Näissä molemmissa suhteissa ei ole vielä varmuutta.

2) Meidän politiikkamme Neuvostoliittoon nähden on tietysti oleva sama kuin se on ollut viime vuosina.

Solmittuamme rauhansopimuksen ja ystävyyssopimuksen olemme suhteissamme Neuvostoliittoon menneet niin pitkälle kuin meille on mahdollista.

Olemme tyydyttäneet Venäjän sotilaalliset intressit 100-prosenttisesti. Minä en näe, missä asioissa nyt voisimme mennä pitemmälle ja antaa perään.

Nyt meidän täytyy pitää lujasti kiinni oikeudestamme sopimusten mukaan ja vaatia, että myös Neuvostoliitto ei mene sopimusten sisältämän rajan yli. Kaikki, mikä on rajalinjan tällä puolella, kuuluu meille.

Jos venäläiset pyrkivät menemään sopimusten yli, niin se osottaa, että heillä on muita tarkoituksia, kuin mitä he tähän asti ovat monesti ilmoittaneet. Ne tarkoitukset silloin tähtäisivät meidän kansamme ja valtakuntamme elinhermoihin ja henkeen.

3) Tähän asti vapaaehtoisissa »ystävyystöissä», kulttuuri- ja taloudellisella alalla, asetumme myönteiselle, positiiviselle kannalle. Voimme vielä kehittää kauppaamme Neuvostoliiton kanssa, mutta me emme saa tulla taloudellisesti riippuvaisiksi Neuvostoliitosta.

Kulttuurialalla tulokset tuskin voivat tulla niin huomattaviksi kuin kommunistien ym. taholla odotetaan. Kulttuuri- ja yhteiskunnallinen elämä Neuvostoliitossa on toinen kuin meillä, venäjän kieli on – onneksi – meille tuntematon, ja koko elämäntyyli ja ihanteet ovat meillä toiset kuin Neuvostoliitossa. Se on meille vieras maailma. Me kuulumme pohjoismaihin ja länsimaihin.

4) Ennen kaikkea meidän tulee pitää kiinni siitä, että me itse s.o. eduskunta ja presidentti, mutta ei Moskova, määrää, kutka henkilöt tulevat hallituksen jäseniksi.

Jos tässä annamme perään, niin se on meidän loppumme. Ainoastaan jossakin vähäisemmässä määrässä voimme ottaa huomioon venäläisten mielipiteet. Me olemme tässä kohden vaikeassa asemassa sen vuoksi, että venäläisten halu on saada niin paljon kuin mahdollista kommunisteja hallitukseen tärkeille paikoille, mutta kommunistit eivät ole lojaaleja Suomen kansan valtavaa enemmistöä kohtaan eivätkä he hyväksy Suomen kansan ihanteita ja päämääriä, vaan tahtovat viedä olot diktatuuriin.

5) Sentähden venäläisten lehtien kirjoittelut ja Venäjän radion puheet, jotka ovat meidän kommunistiemme inspiroimat, eivät voi ratkaista meidän hallituksemme kokoonpanoa.

Tässä suhteessa on meillä kaikkien ei­kommunistien reagoitava vakavasti jokaista yritystä vastaan vaikuttaa hallituksen kokoonpanoon ja muihin meidän sisäisiin asioihimme.

Sentähden minä en ymmärrä Kaijalaisen menettelyä.

Jos tässä annamme perään, tietää se, että valtiovalta joutuu meidän kommunistiemme käsiin, ja heidän välikappaleenaan on Venäjän lehdet ja radio.

Tämä on meille elinkysymys.

6) Minä en ole havainnut Neuvostoliiton hallituksen taholta mitään konkreettista uhkaa tällä hetkellä meitä vastaan. Minä luulen, että Neuvostoliitto tyytyisi tehtyihin sopimuksiin, jotka takaavat Venäjän realiset intressit tällä taholla, ja että Neuvostoliitto antaisi meidän olla rauhassa, jos meidän omat kommunistimme olisivat lojaaleja maatamme kohtaan eivätkä kaikin keinoin ja täysin valheellisella ja epäisänmaallisella tavalla harjoittaisi yllytystä omaa maataan vastaan.

Merkit osottavat, että kommunistien toiminta on koko Euroopassa ja koko maailmassa viime aikoina tehostunut.

On käynnissä kaikkialla kommunistien kampanja Kominformin johdolla. Tarkoituksena näyttää olevan saada kaikki »itädemokratiat» juotetuiksi yhteen yhdeksi taistelublokiksi Neuvostoliiton alaisena. Kysymys on, että me voimme pysyä tästä erillään.

Pahin vaara uhkaa meitä meidän omien kommunistiemme taholta.

On todennäköistä, että meidän kommunistimme koettavat saada meilläkin asiat menemään samalla tavalla kuin Tšekkoslovakiassa, Puolassa, Unkarissa ja muissa Balkanin maissa, s.o. että kommunistit voisivat sopivan hetken tullen panna toimeen kaappauksen ja kommunistisen diktatuurin.

Heidän menettelynsä on muissa maissa ollut: ensin kansan rintama ja kokoomushallitus, jossa kommunistit ovat mukana, sitten saada kommunistien vaikutus hallituksessa yhä suuremmaksi ja ylivoimaiseksi, saada sosialidemokraatit johtoonsa ja lopuksi kommunistien diktatuuri.

Meillä kommunistien tarkoitusperä on jälleen ilmaistu jotenkin selvästi SKP:n äskeisessä julistuksessa; että Neuvostoliitolla ei olisi mitään tällaista kehitystä vastaan, on tuskin epäiltävissä.

7) Meidän on vakavasti pidettävä kiinni oikeudestamme. Jos Neuvostoliiton puolelta esitetään meille vaatimuksia, jotka menevät sen yli, mitä sopimukset sisältävät, on meidän pantava vakavasti vastaan.

Me käymme nyt ja olemme jo kuluneina aikoina käyneet henkistä taistelua Suomen kansan ja valtakunnan elämästä ja olemassaolosta.

Me tuskin voimme odottaa lähitulevaisuudessa meille edullisempaa konjunktuuria. On aihetta edellyttää, että Neuvostoliiton hallitus ei tällä hetkellä ryhdy tällä taholla sotilaallisiin väkivaltatoimenpiteisiin, mihin sillä ei ole mitään reaalista syytä ja mistä sillä ei olisi mitään reaalista hyötyä, vaan ainoastaan vaikeuksia.

8) Meillä näyttää katsottavan, että kun kommunistit ovat eduskunnassa vähemmistönä ja kun niiden kannatus vaaleissa väheni, niin ei ole mitään hätää. – Tämä ei ole nähdäkseni oikein.

Unkarissa oli kommunisteja 7 %, Romaniassa, Puolassa, Tšekkoslovakiassa ynnä Balkanin maissa kommunistit olivat vähemmistöinä, toisissa maissa hyvin pienenä vähemmistönä. Mutta se ei ole estänyt heitä ottamasta valtaa käsiinsä, ja kehitys on mennyt kuten tiedetään. Meillä kommunisteja on 17 % ja SKDL:n kanssa 19 %. Se on riittävän suuri määrä, jotta he voisivat kukistaa demokraattisen järjestyksen ja panna toimeen diktatuurin, jos he saavat asiat järjestymään tarkoitustensa mukaan.

10) Minä luulen, että meidän kommunistimme viime talvena Tšekkoslovakian tapausten jälkeen ajattelivat kaappausta. Se estettiin valppaudella. Minä, Vesterinen, Fagerholm, Hiltunen, Gabrielson toimimme sangen tarmokkaasti koko kevättalven.

Voin sanoa, että viime talvi oli minulle niin raskas, että epäilen, tokko enää jaksaisin kestää toista sellaista talvea.

(Beneš ei voinut viime helmikuussa tehdä mitään, vaikka olisi tahtonut.)

11) Kommunistien merkitys on suurempi kuin mikä vastaa heidän määräänsä eduskunnassa.

Eduskunnan on vaikea ratkaisevasti estää kommunistien kaappausta, vaikka eduskunnassa on suuri enemmistö ei-kommunisteja.

Kommunisteilla on vielä eräissä teollisuustyöväen piireissä huomattava vaikutusvalta.

SAK:ssa on 40 % < 60 %.

Jos kommunistit saavat sen lisäksi määräysvallan myös eräissä valtion laitoksissa: poliisi, armeija, kulkuneuvot yms., niin kaappauksen vaara on ilmeinen.

12) Tärkein tehtävä meillä on – paitsi estää kommunisteja pääsemästä tärkeille paikoille – saada kommunistien kannatus vähenemään varsinkin teollisuustyöväen keskuudessa.

Siinä voidaan vaikuttaa ja toimia ainoastaan työpaikoilla ja ammattiyhdistyksissä. Ja siellä voivat toimia vain sosialidemokraattiset työläiset. Muut puolueet eivät siellä voi saada tuloksia aikaan.

13) Hallituskysymys. Vaikka tulevaisuudessa jälleen muodostettaisiin kokoomushallitus, on tärkeätä estää kommunisteja pääsemästä sellaisille hallituspaikoille, missä he voivat vaikuttaa suunnitelmiensa hyväksi.

14) Hallituksessa on viisi paikkaa, joihin ei kommunisteja eikä muita, jotka toimivat heidän ohjeidensa mukaan, voida minun mielestäni päästää.

Ne ovat:

I) pääministeri

II) sisäministeri

III) puolustusministeri

IV) ulkoministeri

V) kauppaministeri.

I. pääministerin paikka on itsestään selvä.

II—III. sisäministeri ja puolustusministeri ovat myös selvät.

IV. ulkoministeri: siihen kommunistit tahtovat Hertta Kuusisen.

Jos kommunisti on ulkoministerinä, niin

a) se alentaisi meidän maamme arvoa koko maailman silmissä.

b) kommunisti ulkoministerinä olisi ainoastaan Neuvostoliiton lähetystön ja Neuvostoliiton, vaan ei Suomen edustaja. Hän ei pitäisi silmällä Suomen, vaan Neuvostoliiton intressejä.

Yhdessä venäläisten kanssa kommunisti ulkoministerinä voisi vaikuttaa meidän ulkopolitiikkaamme ja tehdä tekoja, joita sitten olisi vaikea korjata. Presidentti ei voisi suorittaa tehtäviään hallitusmuodon mukaan.

V. Kauppaministeri: kommunisti kauppaministerinä (Enne!!) koettaisi vaikuttaa siihen suuntaan, että Suomi tulisi taloudellisesti riippuvaksi Neuvostoliitosta, ja hän laiminlöisi meidän taloudelliset suhteemme länteen, mikä meille on kuitenkin tärkeämpi kuin Venäjän kauppa.

15) Kun jälleen tulevaisuudessa tulee kysymys kokoomushallituksesta, niin kaikkien ei-kommunistien olisi jyrkästi pidettävä kiinni siitä, että näihin viiteen paikkaan ei saa tulla kommunisti.

On tärkeätä, että ryhmät ja eduskunta ovat tässä asiassa lujia, sillä presidentti ei voi yksin tätä asiata hoitaa.

16) Vaikka viime hallituksessa ei ollut kommunistia ulkoministerinä, ovat kokemukset ulkopolitiikan hoitamiseen nähden olleet huonot.

Pekkala esiintyi neuvotteluissa Moskovassa kommunistien vaikutuksen alaisena sivuuttaen sen, mitä minun kanssani oli sovittu.

Hallituksessa ja ulkoasiainvaliokunnassa ei voitu avonaisesti keskustella asioista, koska aina oli pelättävä, että asiat saatetaan venäläisten tietoon.

Minulla on siitä kouriintuntuvia koke­uksia. – Tieto Savonenkoville sopimusasiassa.

Anal. Jägerhorn – Buxhövden Wiaporissa 1808.

17) Nykyinen hallitus:

Minä kannatin kolmen puolueen hallitusta ja Fagerholm koetti saada sen aikaan.

Mutta minun mielestäni on pelättävä, että jos nykyisessä hallituksessa olisi kommunisteja mukana, hallituksen olisi vaikea, etten sano mahdotonta, suorittaa niitä uudelleenjärjestelyjä ja puhdistuksia, jotka on tehtävä, jotta laillisen demokraattisen järjestyksen voimassapitäminen tulisi turvatuksi.

Tämän työn suorittamiseen on hetki nyt vaalien ja ystävyyssopimuksen solmiamisen jälkeen sopiva.

Jos edellisen hallituksen komento olisi jatkunut kauemmin, niin asiat olisivat menneet vaaralliselle kannalle.

Omasta puolestani minä nykyään tunnen suoranaista helpotusta, kun voin luottaa hallituksen kaikkiin jäseniin.

Minun mielestäni nykyisen hallituksen olisi saatava suorittaa ne tehtävät, jotka nykyinen tilanne on asettanut.

18) Hallitusta muodostettaessa oli myös kysymys maalaisliiton ja sosialidemokraattien yhteisestä hallituksesta. Minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan. Kommunistit nähtävästi olisivat sen mielellään nähneet, sillä se olisi antanut heille propaganda-aseen sosialidemokraatteja vastaan ja tehnyt heille mahdolliseksi yrittää heikentää sosialidemokraattien kannatusta teollisuustyöväen keskuudessa. Kommunistien vaikutuksen heikentäminen teollisuustyöväen keskuudessa on maan kannalta ylen tärkeää ja, kuten edellä olen sanonut, se voi tapahtua ainoastaan sosialidemokraattien kautta.

Kommunistit olisi saatava alenemaan ainakin 10 %:iin ja sekin on vielä paljon.

19) Minulla ei ole sitä vastaan, että tulevaisuudessa jälleen harkitaan kolmen puolueen hallitusta.

Kommunistien puoluekokous osottaa heidän päämääränsä. Tämä tosiasia sekä heidän vaatimuksensa saada yksi tai useampia edellä mainituista viidestä hallituspaikasta, joita he pitävät tarkoituksiansa varten välttämättöminä, tekee luullakseni sopimukseen pääsemisen heidän kanssaan hallitusasiassa vaikeaksi.

20) Joka tapauksessa on, kun on kysymys hallituksen kaatamisesta, samalla oltava selvillä, miten uusi hallitus saadaan aikaan.

21) Berlinin tapaukset ovat pelottava merkki. Berlinissä kommunistit koettavat estää kaupungin valtuusmiesten kokoukset ja tekevät kaiken järjestyksen toiminnan mahdottomaksi. Siinä nähtävästi ovat venäläiset takana.

Mikäli tiedetään, ovat kommunistit niin Berlinissä kuin koko itävyöhykkeellä vähemmistönä, mutta he ovat väkivallalla estäneet laillisesti valitut valtuusmiehet toimimasta.

Anal. voivat meillä ryhtyä eduskuntaa ja presidenttiä vastaan pakkotoimiin, jos saavat eräät valtiovallan elimet käsiinsä.

22) Ne asiat, joita tässä olen kosketellut, ovat maan elinkysymyksiä. Kaikki muut: taloudelliset, puolueasiat yms., joihin minä presidenttinä en sekaannu, ovat näiden rinnalla toisarvoisia. Sillä jos näissä elinkysymyksissä epäonnistutaan, niin taloudellisilla yms. toisarvoisilla asioilla ei ole merkitystä.

Sentähden eduskunnan ja ryhmien olisi aina ensi sijassa otettava huomioon nämä valtakunnan ja kansan elinkysymykset.

23) On raskasta esittää tällaisia ajatuksia ja miettiä, miten valtakunnan ja kansan tulevaisuus on turvattava, kun ei voi luottaa koko kansan lojaalisuuteen. Tietysti meidän on toivottava, että myös kommunistit tulevaisuudessa saadaan liitetyksi yhteiskuntaan niin, että he tulevat olemaan solidaarisia oman kansan kanssa maan elinkysymyksissä. Mutta meidän on nyt otettava asiat sellaisina kuin ne ovat.

24) Tämä minun kantani ei tiedä mitään vihamielisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan. Päinvastoin minun kantani on periaatteellisesti ja perusteellisesti ystävällinen Neuvostoliitolle ja hyville suhteille meidän ja Neuvostoliiton välillä. Jos venäläiset noudattavat sopimuksia ja antavat meidän rauhassa hoitaa asioitamme sopimusten pohjalla, niin asiat menevät hyvin.

17.9. Åbo Akademin 30-vuotisjuhla. Olin siellä läsnä. Kaunis juhla.

18.9. Promotio Åbo Akademissa. Olin siinäkin läsnä. Tämä oli myös kaunis juhla.

20.9. Muodostin lopullisesti p.m:n nykyisestä asemasta edellä olevain punktien mukaan.

Esitän sen Fagerholmille 22.9.48 ja 23.9.48 Sukselaiselle, kenties myös muille.

(P.M. säilytet. kirjeiden salkussa)

20.9. Refl.

Kommunistien menettely on suorastaan pirullista – epäisänmaallista. Vaikka heidän väitteensä osotetaankin aivan perättömiksi ja valheellisiksi, niin he jatkavat. Ja Venäjän radio ja lehdet toitottavat Työkansan Sanomain ja Vapaan Sanan valheita.

Kommunistien tarkoitus on – venäläisten kannatuksella – yrittää saada Suomessa nykyinen järjestys kumotuksi ja saada voimaan diktatuuri.

Riippuu Suomen kansan henkisestä voimasta, onnistuvatko kommunistit tarkoituksissaan vai eivät.

22.9. Helsinkiin kl. 14.30.

22.9. Fagerholm luonani kl. 17.

1) Fagerholm kertoi, että kun venäläiset radioherrat palasivat kongressista Köpenhaminassa, niin Hella Wuolijoki ja hallituksen jäsenet olisivat halunneet kutsua heidät juhlahuoneistoon. Venäläiset ottivat vastaan kutsun (viime maanantaina 20.9.). Mutta Savonenkov kielsi venäläisiä tulemasta ja siten koko asia raukesi. (Suomalaiset olisivat tahtoneet puhua venäläisten kanssa venäläisistä radiolähetyksistä.)

Tämä on kuvaavaa. Minä sanoin, että Savonenkov tuskin olisi näin menetellyt, ellei olisi neuvotellut Moskovan kanssa.

2) Sitten minä kysyin, eikö Fagerholm ole ajatellut lähetekeskustelussa esiintyä ja kosketella siinä myös hallituksen Venäjän politiikkaa ja selvittää asiaa uudestaan.

Fagerholm sanoi valmistavansa sitä asiaa.

3) Sitten minä luin p.m:n (kts. sitä). Kysyin, mitä Fagerholm ajatteli. Olisiko minun esitettävä se Sukselaiselle ja mahdollisesti Koivistolle, kenties myös muille.

Fagerholmilla ei ollut mitään lisättävää ja piti hyvänä, että minä esittäisin sen Sukselaiselle ym.

Hän huomautti, että nykyisellä hallituksella pitäisi olla riittävästi aikaa Valpon, Liikkuvan poliisin ym. asiain järjestämiseen. Hänkin oli huomannut, että kansa ei ajattele suurpoliittista asiaa, vaan katsoo, että ei ole mitään hätää. Myös Eirik Hornborgille olisi minun puhuttava ja Österholmille.

4) Fagerholm kertoi, että Kaijalaisen kirjoitus Pohjolan Sanomissa oli syntynyt jossakin tilaisuudessa, jossa Kaijalainen oli ollut yhdessä kommunistien kanssa ryypiskelemässä.

5) Fagerholm katsoi, että lähetekeskustelussa kaikkien ei-kommunististen ryhmien pitäisi antaa hallitukselle kannatus sen ulkopolitiikassa. Silloin eivät venäläiset voisi vedota siihen, että Suomen kansa on hallituksen ulkopolitiikkaa vastaan.

6) Kivimäen asia. Huomautin, että jos Kivimäen pitää pyytää virkavapautta konsistorilta, niin asia ei pysy salassa.

7) Fagerholm kertoi, että palkkarintamalla on hallituksella suuria vaikeuksia. SAK toivoo 5 %:n palkankorotuksia voidakseen vastustaa kommunisteja. Kommunistit eivät nyt ollenkaan yritä poliittisia lakkoja, mutta sen sijaan palkkalakkoja.

Indeksistä puuttuu pari prosenttia. Huhtamäen lakko: hallitus olisi tahtonut antaa lakon jatkua, kunnes itsestään mätänisi, mutta Huhtamäki ajoi toista kantaa ja tahtoi, että palkankorotuksiin suostutaan. Välitysmies teki sitten ehdotuksen.

8) Fagerholm kertoi, että hän oli antanut heidän lehdilleen sellaisen kehotuksen, että ei pidä kärjistää välejä maalaisliittolaisten kanssa. On mahdollista, että heidän täytyy yhdessä muodostaa tulevaisuudessa hallitus.

23.9. Sukselainen luonani (kutsusta).

Minä: esitin hänelle maalaisliiton puolueen puheenjohtajana ajatuksiani p.m:n mukaan, huomauttaen, että minun nimeni ei saa näkyä.

Sukselainen lupasi tämän. Sittenkun minä olin lopettanut esitykseni, sanoi Sukselainen, että minun esittämäni ajatukset vastaavat hänen ajatuksiansa.

Kaijalaisen kirjoituksesta hän sanoi, että se oli Kaijalaisen yksityinen mielipide, joka ei vastaa maalaisliiton käsitystä.

Sukselainen sanoi olevansa huolestunut siitä, että sosialidemokraattien lehdistö on esiintynyt epäonnistuneesti maalaisliittoa kohtaan, puhunut mm. siitä, että maalaisliitto ja kommunistit ovat toimineet yhdessä. Siinä ei ole mitään perää. Sosialidemokraattisten lehtien kirjoittelu voi vaikuttaa huonosti maalaisliittoon.

Minä sanoin Fagerholmin minulle lausuneen, että sosialidemokraattisten lehtien ei pitäisi kirjoittaa niin, että loukkaavat maalaisliittoa.

Minä sanoin mm., että Suomen tulevaisuus riippuu paljon maalaisliitosta ja sosialidemokraateista. Ei pitäisi toimia niin, että mahdollinen maalaisliiton ja sosialidemokraattien yhteishallituksen muodostaminen vaikeutuisi. Sellainen mahdollisuus voi tulevaisuudessa olla edessä, vaikka ajankohta ei vielä ole siinä.

Sukselainen näkyi hyväksyvän tämän.

Minä lausuin myös mielihyväni siitä, että Sukselaisen ajatukset ovat näissä maan elinkysymyksissä samalla linjalla kuin minun.

Kehoitin Sukselaista tulemaan minun luokseni milloin tahansa, kun hänellä on jotain keskusteltavaa.

23.9. Ranskan lähettiläs Coulet luonani kutsumassa minua ja Allia Ranskan teollisuusnäyttelyyn 15.10. Myös Annikki.

Lupasin. – Keskustelimme sitten jonkun aikaa.

23.9. professori Öhman ja eräs toinen professori kutsumassa minua Suomalaisen Tiedeakatemian 40-vuotisjuhlaan 10.10. kl. 19 Yliopiston pienessä juhlasalissa. – Lupasin.

24.9. Tulenheimo.

Hämäläinen osakunta haluaa kutsua minut kunniajäsenekseen. Lupasin. Lähetystö tulee ensi torstaina. Perjantaina on vuosikokous.

24.9. Oksala.

Keskuskauppakamarin 30-vuotisjuhla.

29.11.48 kl. 11 muotokuvien paljastus. KI. 15.30 esitelmätilaisuus – Harald Nordeman ja Hiltunen. – Illall. päivällinen.

Lupasin tulla kahteen ensimmäiseen tilaisuuteen. Mutta päivällisestä en vielä antanut vastausta. Lupasin antaa sen myöhemmin.

24.9. Österholm.

Luin hänelle saman esityksen kuin Sukselaiselle.

Österholm oli huolissaan hallitukseen nähden siitä, että maalaisliittolaiset lehdet kirjoittavat hallituksesta pahasti. Niukkanen valtiovarainvaliokunnassa myös puhunut jotain.

Omasta puolestaan lupasi ottaa huomioon sen, mitä minä olin esittänyt. Luuli myös, että ruotsalainen eduskuntaryhmä ei tee vaikeuksia.

24.9. Enckell lähetti Savonenkovin jättämän kirjallisen lausunnon (ei ole nootti) Laihian ampumisista.

25.9. Refl. Suomessa ei ymmärretä politiikasta eikä meidän maamme asemaa ja vaikeuksia.

Suomen Kuvalehden viime numerossa oli jotenkin räikeä kirjoitus: hyökättiin Suomen ruotsinkielisiä vastaan (niiden johtajia vastaan). Kyllä sen täytyy olla tyhmä ihminen, joka ei ymmärrä hyvien välien ja kielirauhan merkitystä meille nykyisessä ja tulevassa ulkopoliittisessa asemassamme. Kieliasiasta ei ole meille suomalaisille mitään vahinkoa, mutta ruotsalaisille se tietysti on elinkysymys. Me suomalaiset voimme olla siinä hyvin generösejä¹.

¹ jalomielisiä

26.9. Enckell luonani. Luin hänelle p.m:n maamme poliittisesta asemasta. Kysyin, oliko Enckellillä jotain huomauttamista siitä ja mitä hän ajatteli minun ajatuksistani.

Enckell vastasi, että hän hyväksyy minun ajatukseni ja kantani. Sanoi, että jonkun kohdan hän olisi valmis lausumaan vielä kovemmin.

Sitten Enckell kertoi, että kommunistit ovat eduskunnassa tehneet motionin¹ siitä, että rauhansopimuksesta sen 6–8 art. ei ole täytetty ja että hallituksen pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin siinä suhteessa. Se on nyt kommunistien trikki. 

Enckell sanoi, että vi måste med bestämhet hålla på våra rättigheter.²

Sitten puhuimme Savonenkovin käynnistä Laihian asiassa. Savonenkov oli sanonut, että oli ammuttu sotilaskivääreillä ja sotilaalliseen tapaan (tarkoitti kenties, että maalit olivat miehenkuvia.).

Enckell mainitsi myös, että Titon jutun jälkeen meidän kommunistimme ovat yhtyneet Kominformin kantaan. Tähän asti he ovat tahtoneet olla isänmaallisia, mutta nyt nähtävästi ovat hyväksyneet venäläisten kommunistien kannan. Enckell luuli, että meidän kommunistimme ovat saaneet vakavia nuhteita ja moitteita venäläisten taholta.

Enckell oli sitä mieltä, että nykyisen hallituksen pitäisi saada olla rauhassa voidakseen tehdä työnsä loppuun.

Enckell antoi sitten minulle Ivalon kirjeen keskustelusta Haagissa Neuvostoliiton edustajan kanssa Kaijalaisen asiasta. Minä otin kirjeen haltuuni.

¹ aloitteen

² meidän täytyy päättäväisesti pitää kiinni oikeuksistamme

26.9. Sukselainen luonani. Minä annoin hänen lukea Ivalon kirjeen Kaijalaisen asiasta. Korostin uudestaan sitä, että nyt ei ole kysymys ulkopolitiikasta, josta ei ole mitään eri mieltä, mutta nyt on kysymys meidän yhteiskunnallisesta pohjoismaisesta järjestyksestämme ja sen säilyttämisestä, vaikka kommunistit tahtovat käyttää ulkopolitiikkaa hyväkseen saadakseen siitä keinon kansamme ja maamme bolsevisoimiseen.

Sukselainen sanoi sen kaiken huomaavansa.

27.9. Rouva Hjelt-Cajanus. Puhui Suomi-toimistosta. Hän luovuttaisi sen, jos saisi eläkkeen.

Kehoitin häntä puhumaan pääministerin kanssa.

28.9. Haataja.

Puhui Kivimäen asiasta ja antoi minulle p.m:n.

Sanoin, että asia on muistissa.

30.9. Fagerholm luonani kl. 11. Antoi minun lukea esityksen, jonka hän tänään pitää eduskunnassa ulkopolitiikasta ja kommunistien hyökkäyksistä hallitusta vastaan.

Minä en ehtinyt kääntää huomiota esityksen muodolliseen puoleen, mutta sisältöön nähden en tehnyt huomautuksia.

Refl. On välttämätöntä, että kommunisteille vastataan.

30.9. Fagerholm esitti eduskunnassa lausuntonsa, joka oli mielestäni kommunisteille murhaava.

Hänen jälkeensä sisäministeri Simonen esitti selvityksen ampuma- ja metsästysneuvoista.

1.10. Professori Virtanen kutsumassa Suomen Akatemian vihkimisjuhlaan 29.11.48 Yliopiston juhlasalissa kl. 19. Samana päivänä on Keskuskauppakamarin 30-vuotisjuhla, mutta kun se loppuu kl. 17, niin lupasin.

Tulee kyllä siitä minulle raskas päivä.

Lupasin myös pitää puheen, jos tekevät minulle ehdotuksen.

1.10. Hämäläis-osakunnan 80-vuotisjuhla. Olin siinä läsnä. Osakunta kutsui minut kunniajäsenekseen.

Pidin pienen puheen juhlassa.

1.10. Kommunistit ovat jättäneet eduskunnassa välikysymyksen ulkopolitiikasta. Se on heille tavallista valheellisuutta ja väärennystä.

Fagerholm ilmoitti minulle, että välikysymys oli kirjoitettu jo ennen, mutta hallitus ehti ennen. Kommunistit tekivät joitakin muutoksia ja jättivät välikysymyksen. Fagerholm sanoi, että hallitus vastaa siihen pian, ensi viikolla.

Refl. Voi olla hyvä, että tämä välikysymys tehtiin. Siten saadaan eduskunnassa aikaan keskustelu ja eduskunnan päätös ulkopolitiikasta.

Muuten Fagerholm 30.9. vastasi kaikissa osissa jo siihen, mitä kommunistien välikysymyksessä esitetään.

2.10. kl. 15 on Werner Söderströmin 70-vuotisjuhla, johon menemme Allin kanssa.

Huomenna on Turussa Mikael Agricolan 400-vuotisjuhla.

Tämä kaikki on minulle raskasta, mutta sille ei voi mitään.

3.10. Mikael Agricolan juhla Turussa.

Kaunis juhla. – Kesti koko päivän. Raskas päivä, mutta mieluisa.

4.10. Kultarannasta Helsinkiin.

27.9. Eirik Hornborg luonani. (Merkitty muistipaperilta tähän.)

Minä huomautin v. Bonsdorffin kirjoituksesta Nya Argus’ssa joku aika sitten.

Hornborg sanoi, että v. Bonsdorff on nuori virkamies Valtionarkistossa – teoreetikko.

Sitten minä luin Hornborgille p.m:n.

Hornborg lausui, että hän allekirjoittaa kaiken, mitä on minun muistiossani.

Poislähtiessään komplimentt. minua (on nyt vielä enemmän vakuuttunut, että Suomen presidentin virka on i värdiga händer¹).

¹ arvoaan vastaavissa, arvokkaissa käsissä

28.9. Juho Koivisto (maalaisliiton ryhmän puheenjohtaja) luonani.

Minä luin hänelle p.m:n.

Koivisto lausui, että samoja ajatuksia on liikkunut hänen mielessään. Hän lausui, että ei ole suunniteltu mitään ratkaisevaa hyökkäystä hallitusta vastaan maalaisliiton piirissä.

4.10. Kekkonen luonani.

Esitin hänelle p.m:n mukaan mielipiteeni politiikasta. En lukenut p.m. kokonaan hänelle.

Kekkonen sanoi, että minun periaatteellinen kantani, jonka olin hänelle esittänyt, on hyvä. Hän hyväksyy sen. Mutta hänen mielestään taistelu on alettu liian aikaisin. Kommunistien tarkoitus on aina ollut vallankumous. Mutta ei olisi vielä pitänyt alkaa tätä taistelua. On käytävä viivytystaistelua. Tilanne on nyt kiristynyt. Valitti, että hallitus muodostettiin tällä pohjalla. Hänen tietojensa mukaan kommunistit olisivat antaneet perään. Mutta Fagerholm keskeytti neuvottelut. Rauhallisen kehityksen kautta olisi päästy siihen, että voidaan tulla toimeen ilman kommunisteja hallituksessa. Kommunisteja olisi pitänyt ottaa hallitukseen, mutta ei tärkeille paikoille. Luuli, että he olisivat suostuneet tulemaan mukaan tällaisilla ehdoilla. Ei ole hyvä, että välit Venäjän kanssa huonontuvat. Murto oli sanonut, että he tulevat hyökkäämään tätä hallitusta vastaan joka päivä.

4.10. Fagerholm luonani.

Fagerholm kertoi kuulleensa, että kommunisteilla ja maalaisliittolaisilla on ollut neuvottelu venäläisten kanssa. Hella Wuolijoki oli kutsunut päivälliselle Kekkosen, Sukselaisen, Niukkasen, Hillilän ja Hertta Kuusisen sekä kaksi Neuvostoliiton lähetystön virkamiestä.

Skog oli tänään soittanut Fagerholmille, että Sukselainen halusi selvittää tätä juttua.

Sukselainen ja Miettinen olivat tänään tulleet valtioneuvoston juhlahuoneistoon.

Sukselainen ensin ei ollut puhunut mitään.

Fagerholm oli sanonut saaneensa tietää eräästä neuvottelusta kommunistien kanssa, jossa oli myös Neuvostoliiton lähetystön edustajia ja jossa oli puhuttu Suomen hallituskysymyksestä. Fagerholmin tiedon mukaan venäläiset olivat kysyneet, voisiko muodostaa sellaisen hallituksen, jossa olisi maalaisliitto, kommunistit ja ruotsalaiset.

Sukselainen oli ollut torjuvalla kannalla Fagerholmin ilmoitukseen nähden. Ei ollut antanut selvää vastausta, mikäli Fagerholm oli käsittänyt.

Sitten oli puhuttu välikysymyksestä.

Sukselainen oli sanonut, että se on sosialidemokraattien ja kommunistien välinen asia.

Fagerholm oli sanonut, että asia ei ole niin, vaan hallitus vaatii eduskunnalta selvää kantaa tähän maan ulkopolitiikkaa koskevaan kysymykseen.

Silloin Sukselainen oli peräytynyt. (Fagerholm sanoi minulle, että Kaijalaisen kirjoitus oli syntynyt samanlaisessa seurassa kuin tämä päivällinen oli.)

5.10. Sukselainen pyysi päästä luokseni. Otin hänet vastaan kl. 11.

Sukselainen kertoi, että Hella Wuolijoki oli puhelimessa kutsunut hänet päivälliselle ja ilmoittanut, että sinne tulisi kaksi Savonenkovin lähintä miestä.

Sukselainen oli ollut sitä mieltä, että on hyvä, että muutkin kuin kommunistit pitävät yhteyttä venäläisten kanssa.

Päivällinen oli viime perjantaina 1.10. Siellä oli lähetystöneuvos Feodorov ja eräs toinen, jonka nimeä hän ei kuullut. Suomalaisia Hertta Kuusinen sekä Kekkonen, Niukkanen ja Sukselainen. Siellä oli lausuttu epäystävällisiä sanoja nykyisestä hallituksesta.

Sukselainen ei sanonut minulle, mitä oli puhuttu, sanoi, että ei ymmärtänyt venäjää. (Tulkki kuitenkin oli.) Itse puolestaan Sukselainen ei ollut sanonut mitään – ja oli valittanut sitä, että hän ei lausunut mielipidettään. Sukselainen, nojaten minun aikaisemmin antamaani lupaukseen ottaa hänet vastaan, halusi saada minulta neuvoa, miten venäläisiin nähden on suhtauduttava.

Minä sanoin, että minun mielestäni kosketus venäläisiin on kyllä hyväksyttävä. Mutta keskusteluissa heidän kanssaan on oltava varovainen. Olen varma siitä, että päivällinen oli järjestetty tarkoituksessa kaataa nykyinen hallitus, sillä mitä muuta tarkoitusta sillä voisi olla. On selvää, että rouva Wuolijoki oli järjestänyt tämän tilaisuuden yhteistoimin venäläisten kanssa. Mutta kun hallitusasiasta alettiin puhua, olisi suomalaiselta taholta ollut ilmoitettava, että Suomen hallituskysymystä ei voi käsitellä siinä forumissa. Tällaisissa tilaisuuksissa olisi meidän puoleltamme otettava esille mm. venäläisten lehtien ja radion menettely ja koetettava oikaista niiden vääriä tietoja.

Sukselainen tuntui hyvin avuttomalta ja nähtävästi hän oli kokemattomuudesta joutunut Hella Wuolijoen ja venäläisten juoniin. Hän ei ilmoittanut mitä päivällisillä puhuttiin. Sanoi sen olleen ainoastaan »löysää päivällispuhetta».

(Refl. Jotain siellä oli puhuttu ja koetettu keittää kokoon.)

(Obs. Kekkonen, kiero mies, ei maininnut mitään tästä päivällisestä eilen.)

Sitten Sukselainen kertoi keskustelustaan Fagerholmin kanssa valtioneuvoston juhlahuoneessa, jossa hän oli ollut maalaisliiton puoluesihteerin kanssa. Fagerholm oli sanonut, että maalaisliittolaiset juonittelevat hallitusta vastaan, vieläpä yhdessä venäläisten kanssa. Se oli Sukselaista kovasti loukannut. Sukselainen viittasi myös siihen, että sosialidemokraattiset lehdet kirjoittavat maalaisliittoa vastaan. Hänen mielestään pitäisi saada parempi yhteistoiminta maalaisliiton ja sosialidemokraattien välillä.

Minä sanoin olevani samaa mieltä yhteistoiminnasta näiden kahden puolueen välillä. Sanoin tietäväni, että myös Fagerholm sitä toivoo.

Mitä välikysymykseen tulee, niin minä sanoin, että minun mielestäni on selvää, että siinä kaikki ei-kommunistit ja heidän kannattajansa äänestävät luottamuslauseen puolesta ja kommunisteja vastaan. Nykyinen hallitus noudattaa samaa ulkopolitiikkaa kuin minä ja jokainen hyökkäys tätä ulkopolitiikkaa vastaan on myös hyökkäys minua vastaan. Jos eduskunta tässä asiassa alkaa horjua, niin sillä voi olla suuria poliittisia seurauksia. Minä kysyin Sukselaiselta mm., antoivatko he päivällisellä joitakin lupauksia hallituskysymyksessä. Sukselainen kielsi.

5.10. Sain Kekkoselta kirjeen, jossa hän selvittää kantaansa eilisen keskustelun johdosta.

5.10.

Eduskunnan Puhemies U. Kekkonen,

H.V.

Olen saanut kirjeesi tältä päivältä. Minun ei ole syytä palata eiliseen keskusteluun, koska esitin kauan harkittuani kantani jotenkin selvästi.

Kun kirjeesi lopussa koskettelet hallituksen muodostamista, olen käynyt läpi tarkat pikakirjoitusmuistiinpanoni hallitusneuvottelujen eri vaiheista. Olen täysin varma siitä, että syy kokoomushallituksen epäonnistumiseen oli SKDL:n vaatimukset, joihin ei Fagerholm enkä minä voinut suostua. Me molemmat toivoimme kokoomushallitusta, mutta oli raja, jonka yli emme voineet mennä.

Mitä tulee mainitsemaasi tri Sukselaisen asiaan – asia kaiketi liittyi teidän päivälliseenne venäläisten ym. kanssa – niin siitä en tiedä muuta kuin mitä tänään olen kuullut. (Asia näyttää olevan kaupungilla yleisesti tunnettu.) En sentähden voi sanoa siitä mitään.

Ystävyydessä

J.K.P.

5.10. Fagerholm vastasi kommunistien välikysymykseen. Keskustelu eduskunnassa kesti kl. 1.30 yöllä.

6.10. äänestys välikysymyksestä: 

yksinkert. siirtymisl. 147 ääntä 

kommunistien epäluottamusl. 35 »

Siis: kaikki muut, paitsi SKDL, äänestivät luottamuslausetta. (Hyvä tulos.)

7.10. Gripenberg luonamme suuruksella.

Suuruksen jälkeen keskustelimme politiikkaa.

Minä sanoin mm., että meidän on ollut ratkaistava kysymys, otammeko riskin, että Neuvostoliitto ryhtyy sotilaallisiin väkivaltatoimiin meitä vastaan ja siten väkivaltatöillä kannattaa meidän kommunistejamme. Mutta me emme voi ilman muuta antaa asioiden mennä Tšekkoslovakian tapaan. Minä olen ottanut tämän riskin.

Gripenberg sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että Neuvostoliitto ei tätä nykyä ryhdy Suomea vastaan sotilaallisiin vastatoimenpiteisiin. Jos Suomi noudattaa sopimuksia, niin Neuvostoliitto pysyy alal­laan.

Gripenberg kertoi engl. lähettilään Hendersonin aikaisemmin sanoneen, että Suomea ei voi pelastaa. Mutta siitä voi heille olla se hyvä, että kun Neuvostoliitto ottaa Suomen, niin Ruotsi tulee silloin länsivaltojen puolelle. Mutta äsken oli Henderson lausunut olevansa toista mieltä ja katsovansa, että jos Neuvostoliitto tekee väkivaltaa Suomelle, niin siitä voi tulla suuria kansainvälisiä selkkauksia.

13.10. Fagerholm luonani.

Fagerholm kertoi, että lakkorintamalla kommunistit pääsevät huonosti eteenpäin.

Rautateiden konepajassa lakko näyttää menevän huonosti.

Samoin Arabian lakko. Kenties järjestyy. Samoin elintarvealalla.

Kommunistien sisärenkaalla on ollut kovia riitoja. Laihian juttu on siellä huomattu perättömäksi ja huonoksi propagandakeinoksi.

Iisalmen kommunistisessa osastossa on keskusteltu siitä, onko ryhdyttävä provokatorisiin tekoihin. Kommunistien keskusjohto on varottanut.

Tyrväällä on eräs kommunisti puhunut, että parin kuukauden aikana alotetaan hyökkäys asevarikkoja vastaan. (Simonen ryhtyy toimenpiteisiin.)

Muuten tiedot sisärintamalta eivät ole järin pahoja. Palkkarintamalla on vaikeuksia. Mutta hallitus koettaa ne hoitaa. Huomenna on asiasta neuvottelu SAK:n edustajain kanssa.

Sellulosan hinta-asia on vaikea. Ruotsin hallitus poisti 20 dollarin maksun, jolloin Ruotsin teollisuus on alentanut hintoja 20 dollarilla. Se on suomalaisille vaikea. Valuuttakurssien korottaminen on vaikea, koska se nostaisi hintoja ja palkkoja.

Minä luin Fagerholmille Kekkosen kirjeen ja minun vastaukseni siihen.

Fagerholm huomautti, että kommunistit ovat puheissaan ja julistuksissaan sanoneet, että he tahtovat sisäministerin paikan.

Fagerholm kertoi, että Hella Wuolijoki oli kutsunut hänet päivälliselle ja oli kysynyt, eikö voisi järjestää työväen hallitusta kommunistien ja sosialidemokraattien kanssa.

Fagerholm oli vastannut, että he eivät voi mennä siihen. Ainoa, jota voi ajatella, on kolmen puolueen hallitus.

Hella Wuolijoki on sanonut, että ampumaseurajuttu on pötyä. Mutta venäläiset tahtovat, että kommunistit ovat mukana hallituksessa. Hän oli myös kysynyt, tahtooko Fagerholm, että hän saattaa hänet yhteyteen Savonenkovin kanssa.

Fagerholm oli vastannut, että hän ei puolestaan sitä tahdo, mutta jos Savonenkov tahtoo, niin Fagerholm on valmis tulemaan.

Minä sanoin tähän, että tämä on epäilyttävää. Tässä ei ole kysymys sopimusten noudattamisesta, vaan venäläisillä on joku muu tarkoitus.

Hella Wuolijoki oli sanonut ymmärtävänsä, että Fagerholmin hallitus täyttää sopimukset paremmin ja tarkemmin kuin joku muu hallitus.

Hella Wuolijoki oli pahotellut välikysymystä. Myös maalaisliitossa oli sitä pahoteltu.

Fagerholm sanoi, että kommunistit olivat välikysymyksen vuoksi olleet yhteydessä ruotsalaisen ryhmän kanssa ja pyytäneet siltä tukea. Nähtävästi olivat myös olleet yhteydessä maalaisliittolaisten kanssa.

Sitten puhuimme Atos Wirtasesta. – Fagerholm lupasi hankkia minulle Atos Wirtasen kirjoituksia sodan ajalta.

Minä huomautin valtiollisen poliisin tilannekatsauksesta No 8 siv. 9. Kehoitin ottamaan selvää, onko siinä mitään perää. Fagerholm lupasi puhua Simoselle.

Lopuksi minä lupasin miettiä, voisinko pitää puheen 6.12.48. Lupasin palata siihen asiaan myöhemmin.

Puhuin myös Atos Wirtasen hyökkäyksistä reserviupseeriliittoa vastaan. Sanoin, että se asia oli ollut  esillä edellisen hallituksen aikana. Tarjanne voi siitä antaa tietoja.

15.10. Ranskan teollisuus- ja kulttuurinäyttely avattiin.

Olin siellä Allin kanssa. Katselin kaksi tuntia. – Kaunis näyttely.

18.10. Tuomioja luonani. Oli juuri palannut USA:sta.

Tuomioja kertoi: USA:ssa on Suomella suuri good will. Olivat hyvin ystävällisiä myös kansainvälisessä pankissa, jonka kokoukseen otti osaa.

Sellulosan vienti on käytännöllisesti katsoen lopussa USA:han. Oma tuotanto ja tuonti Kanadasta on sen vaikuttanut. Kanadassa on sellulosan tuotanto lisääntynyt. Tämä kehitys alkoi elokuussa. Ruotsalaiset poistivat vientimaksun 20 doll. ja ruotsalaiset alensivat hintoja 20 doll. Me teimme myös samalla tavalla. Nyt menee tuotanto meillä kustannusten rajalla ja sen allekin, mutta siitä huolimatta ei ole saatu myydyksi tälläkään hinnalla. Ruotsi ei myös ole myynyt. Ruotsi aiheutti hintojen alennuksen koko maailmassa.

Koska sellulosa on tuottanut suurimman osan dollareita, niin tämä vähentää meidän dollarivarastojamme.

Tämä on tehnyt bensiinin tuonnin vaikeaksi. Ellemme saa bensiiniä punnilla, niin meidän täytyy koettaa saada Venäjältä. Ellemme saa Venäjältä, niin olemme pulassa. Mutta on epätietoista, mitä Venäjä tekee.

Belgia ja Länsi-Saksa ovat myös kovan valuutan maita. Länsi-Saksa on meille tärkeä. Sieltä meidän pitäisi saada koksia, mikä on vaikeaa meidän teollisuudellemme. Olemme sinne velkaa 4 milj. doll. Tänään on pyydetty 1 milj. doll. maksua. Siellä on sellulosan hinnat kovin alhaiset, sentähden emme voi myydä sinne sellulosaa.

Belgia on tärkeä rautamaa. Sielläkin on vaikeuksia valuuttaan nähden.

Dollaritilanne on vaikeutunut hyvin äkkiä.

Lainat: International Bankilta pyydetty suurempaa lainaa. Lähettävät tänne delegation. Mutta se asia vie ainakin kaksi kuukautta. Sentähden kääntyi Ex.lmp.pankin puoleen. Martinilla, pankin johtajalla, joka kävi täällä, on hyvä käsitys maamme oloista. Vaikka pankki ei enää anna lainoja, koettavat asettaa Suomen eri asemaan.

Sitten puhuimme valuuttakursseista. Tuomioja sanoi tavanneensa Jelisejevin.

Jelisejev oli sanonut, että ei luota Fagerholmiin. Mutta ei ollut sanonut syytä, minkätähden ei luota.

Minä vastasin, että on kyllä mahdollista, että venäläiset tahtovat käyttää meidän asemaamme poliittiseen painostukseen. Mutta silloin meidän on koetettava saada laina USA:sta.

19.10. soitin Tuomiojalle. Jos venäläiset tekevät poliittisista syistä vaikeuksia, niin meidän on suoraan se ilmoitettava USA:lle, pyytäen siltä apua. Luulisin heidän antavan meille lainan, joka USA:n oloihin nähden on pieni.

Tuomioja sanoi mm.: Enkö minä voisi tavata Stalinia tai kirjoittaa hänelle ja selittää meidän olojamme ja meidän politiikkaamme Neuvostoliittoon nähden, jotta saisi oikean käsityksen. Venäläisille olisi saatava selväksi, että meidän sisäisiin oloihimme eivät voi koskea ilman että se vie sotilaalliseen väkivaltaan venäläisten puolelta.

Minä vastasin, että venäläiset sen kyllä tietävät. Minun on vaikea menetellä niinkuin Tuomioja sanoi.

19.10. Ranskalaisen teollisuusnäyttelyn johdosta oli järjestetty Messuhalliin fete¹, jossa ensin oli päivällinen ja sitten Madame Carvenin mannekiininäytös.

¹ juhla

20.10. Kävin Ståhlbergin luona.

Minä kerroin ensin Ståhlbergille asemasta – hallituskysymyksestä ja kommunistien hyökkäyksistä hallitusta vastaan sekä venäläisten lehtien ja radion yhtymisestä kommunistien hyökkäykseen. Kerroin myös Tuomiojan lausunnosta minulle bensiinin, koksin ja raudan saamisen vaikeuksista. Luin Kekkosen kirjeen minulle hallitusasiassa.

Ståhlberg: Ennenkuin on nähty, mitä venäläiset virallisesti lausuvat ja mille kannalle asettuvat, ei voi mitään sanoa. Tähän asti venäläiset ovat vaatineet kaupan lisääntymistä Suomen ja Venäjän välillä. Missään tapauksessa ei nyt pitäisi ryhtyä uutta hallitusta puuhaamaan.

Että kokoomushallitus raukesi, se oli hyvä asia. Oli Jumalan onni, että raukesi kommunistien kautta. Jos kommunisteja tulisi nyt hallitukseen, niin he komentaisivat kaikkia. Sekä sisä- että ulkopolitiikka tulisi rempalleen. Kommunistit ovat nyt paljon voimakkaampia kuin jos olisivat hallituksessa. Jos olisivat hallituksen jäseninä, niin voisivat komentaa vielä pahemmin kuin nyt, niinkuin tekivät Pekkalan hallituksen aikana. Voimme kiittää Jumalaa siitä, että tekivät kokoomushallituksen tyhjäksi. Jos olisi kommunisteja hallituksessa, saisivat he vielä paremmin Venäjän lehtiin ja radioon vääriä juttuja ja voisivat saada aikaan vielä pahempaa.

On ilahduttavaa, että SAK on ryhdistäytynyt korpilakkoihin nähden. Jos SAK pysyy nykyisellä kannallaan, niin kommunistien vaikutus heikentyy.

Maalaisliittolaiset eivät kaikki ole kekkoslaisia.

Nyt me emme voi mennä pitemmälle (hallituskysymyksessä). Jos tulevaisuudessa tulee pakkotila (hallituskysymyksessä), niin se on eri asia.

Nykyisen hallituksen pitää olla paikallaan niin kauan kuin eduskunnassa on selvästi päätetty, että on tarkoitus antaa epäluottamuslause hallitukselle.

Meillä on luja hallitusvalta parlamentin rinnalla.

Sitten puhuimme presidentinvaalista.

Ståhlberg: Presidentinvaalia ei missään tapauksessa saa antaa eduskunnalle. Paras olisi, että presidentti valittaisiin välittömillä vaaleilla eikä valitsijamiesten kautta. Se olisi alkuperäinen tarkoitus.

Tämä muutos olisi hyvä saada aikaan. Ståhlberg katsoi, että se turvaisi myös sen, että epäisänmaalliset miehet (Pekkala!) eivät tulisi valituiksi.

Toinen muutos, joka olisi aikaansaatava, olisi suurempi suhteellisuus valtiollisissa vaaleissa.

22.10. Kommunistit koettavat korpilakoilla saada sekaannusta aikaan. Arabian lakko. Siellä oli eilen ja tänään poliisin ja lakkohuligaanien välillä selkkaus.

Eilen 21.10. valtioneuvosto lähetti kirjelmän työmarkkinajärjestöille.

Fagerholm sanoi minulle telefonissa, että palkankorotuksiin hän ei mene. Jos se tulisi välttämättömäksi, niin silloin on saatava hallitus laajemmalle pohjalle, jotta edesvastuu tulee laajemman piirin kannettavaksi.

22.10. Annikki kertoi Allille, että jossakin piirissä (kommunistien yms.) oli sanottu, että kahden vuoden perästä Neuvostoliitto määrää Suomessa.

Refl. Tämä kuvaa kommunistien kantaa ja osottaa, mikä nyt on kysymyksessä.

22.10. SKDL:n lähetystö luonani: Hertta Kuusinen, Eino Kilpi, Pessi, Murto ja Kulo (kl. 17.30–19.15).

Hertta Kuusinen: Oli puhunut Arabian lakosta Fagerholmin kanssa. Tilanne on vakava.

Se käsitys on vakaantunut, että tämä hallitus ei pysty hoitamaan asioita maan hyväksi, ei ulkopoliittisesti eikä sisäpoliittisesti. Ei voi hoitaa asioita niinkuin aikaisempi hallitus. Nykyinen hallitus ei selviydy. Se ei voi käyttää muita keinoja kuin väkivaltakeinoja. Tyytymättömyys leviää läpi maan.

Hallituksen pitäisi itse käsitellä työväen asioita. Arabiassa on tapahtunut pahoinpitelyjä. Siellä on käytetty poliisivoimia. Entinen hallitus ei käyttänyt poliisivoimia. Hallituksen takana ei ole kannatusta.

Minä: En tunne työoloja Arabiassa. Siihen asiaan en minä sekaannu. Se on asia erikseen. Mutta minulle presidenttinä kuuluu, että lakia ja järjestystä noudatetaan. Se on välttämätön vaatimus. Siitä tässä on ensi sijassa kysymys. En ole ollut omin silmin näkemässä Arabian epäjärjestystä. Mutta on ilmoitettu, että lakkolaiset hyökkäsivät poliisin päälle. Ei ole edellytettävissä, että poliisi olisi tahtonut mitään muuta kuin että epäjärjestystä ei tapahtuisi. En pidä mahdollisena, että poliisi olisi kenenkään päälle hyökännyt. Niiden, jotka tahtovat tehdä työtä, pitää saada olla rauhassa.

Hertta Kuusinen: He tahtovat myös, että laillista järjestystä noudatetaan. Kansalaisten oikeuksia ei saa supistaa väkivallalla. Kansalaisilla on oikeus olla lakossa, jos tahtovat. Arabiaan oli varattu 200 poliisia kansalaisten oikeuksien loukkaamiseksi. Olisi tutkittava, kuka on syypää siihen, että sellaiseen on ryhdytty. Lakkolaiset eivät hyökänneet poliisia vastaan. Valokuvaajan koneen rikkominen.

Minä: uudistin, mitä edellä sanoin järjestyksen ylläpitämisen välttämättömyydestä. Järjestysvallan ja poliisin velvollisuus on olla varuillaan, ja kun jo eilen Arabiassa oli epäjärjestystä, niin oli poliisin velvollisuus olla varuillaan tätä päivää varten.

Mitä tulee hallituksen kannatukseen, niin välikysymys eduskunnassa osoitti, että hallitusta kannatti niissä asioissa, mistä nyt on kysymys, kaikki muut paitsi te (38 ääntä). Taloudellisissa asioissa on tietysti eri mieliä, mutta siitä ei ole nyt kysymys. Hallituksen pysyminen riippuu eduskunnasta. Jos eduskunta tahtoo kaataa hallituksen osottamalla, että sillä ei ole eduskunnan luottamusta, niin hallitus eroaa. Eduskunta yksin tässä ratkaisee.

Murto: Arabian lakko ei ole kommunistien lakko, vaan siinä on myös sosialidemokraatteja mukana. Sillä ei ole mitään poliittista tarkoitusta.

SAK ei ole ollut oikeutettu julistamaan, että Arabiassa työssä olevat eivät ole rikkureita. Korkeintaan 150 on palannut työhön, vaan ei 800, kuten on ilmoitettu. Lakkolaiset eivät hyökänneet poliisin päälle. Jakoivat ainoastaan lappuja, joissa kehotettiin olemaan lakossa, se on yleinen länsimainen periaate, että saa kehottaa lakkoon. SAK:n ilmoitus loukkaa vapaata lakko-oikeutta. Arabiassa on ollut epäkohtia työssä ja niitä on jo tämän vuoden alusta alkaen käsitelty myös edellisen hallituksen aikana.

Minä: Säännöllinen lakko-oikeus on tietysti työväellä, eikä sitä kukaan tahdo kieltää. Mitä tulee Arabian asiaan, niin jos sen oloja koskeva asia on ollut aina tämän vuoden alusta alkaen esillä, niin miten sitten edellinen hallitus ja Murto ja E. Kilpi, jotka olivat hallituksessa 8 kuukautta tänä vuonna, ovat sitä asiaa hoitaneet.

E. Kilpi: Hän luuli ollessaan hallituksessa, että epäkohdat olisi korjattu, mutta nähtävästi niitä ei ole korjattu. Ellei olisi epäkohtia, niin työväki, johon kuuluu paljon naisia, ei lähtisi lakkoon.

Entinen hallitus otti nopeasti kiinni asioihin Arabiassa. Nyt ovat eräät hallituksen jäsenet sanoneet, että hallitus ei tule sekaantumaan asiaan, vaan jättää sen SAK:lle. Nyt on työväki kuohuksissaan erittäinkin tämän päivän selkkauksen johdosta. Hallituksen olisi pitänyt heti kun lakko puhkesi, ottaa yhteys molempiin puoliin ja korjata epäkohdat. Työläisiä ei saada työhön ainoastaan sillä, että luvataan korjata epäkohdat.

Myös muilla työpaikoilla on kuohunta suuri. Työväki on solidarista.

Kaiken pohja on se tapa, millä tämä hallitus muodostettiin. Myös maalaisliittolaiset olivat kummastuneita hallituksen muodostamisesta. Sentähden hallitus olisi muutettava. Tulos on tästä myös ollut se, että työväen eri ryhmät ovat kovassa riidassa keskenään. Sentähden hallitus pitäisi saada muutetuksi.

Minä: Sekä minä että Fagerholm toivoimme saavamme aikaan kokoomushallituksen ja Fagerholm koetti saada sen aikaan. Mutta SKDL:n vuoksi se epäonnistui. Siitä asiasta on aikanaan keskusteltu, niin että en kajoa siihen. Uudistin, että hallitusmuutos riippuu eduskunnasta, jolla on ratkaiseva valta Suomen valtioelämässä.

Kulo: Arabiassa oli kahdenlaisia poliiseja. Toiset olivat ymmärtäväisiä, mutta toiset näyttivät mielellään toimivan työläisiä vastaan.

Korpilakkoja on aina esiintynyt, mutta SAK ei ole sekaantunut samalla tavalla niihin kuin nyt. Lakko-oikeus on työläisillä ja myös lakkovahteja on oikeus asettaa. Näin on myös nyt Arabiassa toimittu, mutta ei ole tehty mitään enempää.

Fagerholm oli myöntänyt, että Arabiassa on epäkohtia.

Arabiassa 1–1 1/2 vuotta sitten 40 pist. sama palkka kuin nyt 60 pist. Hukkaprosentti on nyt suuri. Turunen on kertonut, että tehtaan johdon taholla toivotaan lakkoa. Wahlforss oli sanonut, että tässä on kysymys periaatteesta.

Pitäisi koettaa päästä kompromissiin ja saada pahimmat epäkohdat parannetuiksi.

Se kanta, että työväen pitäisi ensin kokonaan alistua ja antautua ja sitten vasta tutkitaan epäkohdat, on vanhanaikainen kanta, joka ei nyt sovi.

Minä: Siinä mitä Kulo sanoi nykyaikaisen työväen asenteesta, on perää. Lakko­-oikeus kuuluu työväelle nykyaikaisessa kapitalistisessa järjestelmässä. Siitä ei nyt ole kysymys. On naurettavaa väittää, että Fagerholm ja hänen hallituksensa sortaisivat työväen lakko- ym. oikeuksia. En tunne työoloja Arabiassa. Lupasin keskustella asianomaisten hallituksen jäsenten kanssa epäkohtien poistamista koskevasta kysymyksestä. Kehoitin heitä toimimaan siihen suuntaan, että epäjärjestykset lakkolaisten puolelta lakkaavat ja järjestystä noudatetaan. Kun jo on asetettu komitea epäkohtien tutkimiseksi, niin se asia tulee ensi tilassa selvitetyksi.

Hertta Kuusinen: On hyvä, että minä puhuin asiasta. Joku sanoi, että huomenna kenties taas tulee selkkauksia Arabiassa; tarkoitti, että olisi jotain tehtävä jo tänään.

Minä: Tänään en tapaa ketään. Mutta huomenna on kl. 11 presidentin esittely ja silloin tapaan.

Pessi: Häiriöitä ei olisi päässyt syntymään, jos aseistettuja poliiseja ei olisi lähetetty. Poliisit ovat jossakin tapauksessa menetelleet sopimattomasti.

Kommunistit ja muut SKDL:läiset tahtovat yksimielisesti, että laillinen järjestys säilytetään. On huhuja, että Suomessa valmistellaan kaappausta. Armeijassa on jotain toimenpiteitä. Kaappaushuhuissa ei ole mitään perää, se on mielikuvitusta, että he ajattelisivat kaappausta.

Minä: Kuulen mielihyvällä tämän vakuutuksen. Mutta kommunistien kesken näkyy olevan sellaisia, jotka puhuvat toista.

Hertta Kuusinen: Sosialidemokraatit valehtelevat.

Minä: Ei ole ihme, että tällaista puhutaan. Heidän lehtensä kirjoittavat räikeästi sellaista, mikä ei ole totta. Ja sitten heidän juttunsa toistetaan Venäjän lehdissä. Syytetään hallitusta siitä, että se ei noudattaisi sopimuksia. Kaikki tapaukset on osotettu perättömiksi. On itsestään selvää, että jos mikään hallitus niin Fagerholmin hallitus erityisen tarkasti noudattaa sopimuksia. Se on noudattanut niitä tarkemmin kuin Pekkalan hallitus. Sillä kaikki, mistä nykyistä hallitusta on syytetty, on edellisen hallituksen ajalta. Jos olisi syytä, niin se olisi edellisen hallituksen syytä. Mutta mitään perää ei ole syytöksissä. – Luin heille HoBoe BpeMH¹ kirjoituksen (Hels. San.) Lause lauseelta osotin, että se oli kaikkea perää vailla. Jos tällaista kirjoittelua jatkuu, niin minä en voi panna mitään painoa venäläisille lehdille. Sillä minä en voi tunnustaa väärää oikeaksi, enkä oikeata vääräksi. – Sitten puhuin vielä paljon politiikasta ja meidän suhteistamme Neuvostoliittoon. Hallitus ja me kaikki tulemme täyttämään sopimukset ja minä edellytän, että myös Neuvostoliitto ne pitää. Kun uhataan Neuvostoliitolla, kuten teidän lehtenne tekevät, niin se on loukkaus Neuvostoliittoa kohtaan, koska se sisältää sen viittauksen, että Neuvostoliitto rikkoisi sopimukset. Kaiken tämän johdosta kansalaiset kysyvät: Mikä on oikein takana tässä? Ei ole myöskään unohdettava sitä, mikä on tapahtunut Itä-Euroopan maissa. Erityisesti ovat Tšekkoslovakian tapaukset viime helmikuusta alkaen herättäneet ja pelottaneet ihmiset meillä kuten muuallakin. Yleinen on pelko, että kommunistit myös meillä ajattelevat samanlaista menettelyä täällä kuin Tšekkoslovakiassa. Mutta Suomen kansan valtava enemmistö ei hyväksy itädemokratiaa, vaan tahtoo pitää kiinni meidän omasta demokratiastamme. Minä olen samalla kannalla ja minun velvollisuuteni perustuslakien mukaan on ylläpitää ja suojella peruslakeja. Tämä pelko ei häviä muuta kuin vähitellen. Kommunististen lehtien kirjoittelu vahvistaa sitä käsitystä, että jotain on heillä aikomuksena. Minä kehoitan heitä noudattamaan samanlaista menettelyä ja toimin­ taa kuin muutkin puolueet: toimimaan rauhallisesti lakien mukaan ja koetta­ saada puolueelleen kansan kannatusta laillisessa järjestyksessä. Silloin syntyisi vähitellen vakaumus, että he tahtovat noudattaa laillista järjestystä niinkuin muutkin kansalaiset ja puolueet.

Hertta Kuusinen: Neuvostoliitto ei riko sopimuksia, mutta hyvän ymmärryksen pitäisi jatkua. Mutta nyt leviää kansan keskuuteen vihamielisyys Neuvostoliittoon ja tahdotaan palata entisyyteen. Hallituksen tarkoituksena on syrjäyttää SKDL mm. kaikista viroista. Pitkän päälle nykyinen hallitus ei ole hyvä.

E. Kilpi: Kaikki ne henkilöt, jotka ovat olleet vuodesta 1945 asti mukana, tahdotaan syrjäyttää ja palata entiseen kantaan ja entiseen suhteeseen Neuvostoliittoon. Ne, jotka kuuluvat rauhanoppositioon, katsotaan epäluotettaviksi.

Minä: Luulen, että päinvastoin kansa kokonaisuudessaan on jo mukana uudessa politiikassa, ja se onkin välttämätöntä, jotta uusi suhde Neuvostoliittoon saadaan vakavaksi. Jos Venäjä noudattaa sopimusten mukaista politiikkaa, niin kaikki menee hyvin.

Joku heistä sanoi mm., että kolme hallituksen jäsentä Aaltonen, Skog ja Simonen olivat olleet Huysmanin kanssa Tannerin luona vankilassa. Se ei osota, että hallitus tahtoo erityisesti noudattaa varovaisuutta.

¹ Novoje Vremjan

22.10. päivällisillä Lastenlinnan valmistumisen johdosta Savoyssa.

23.10. presidentin esittely. Sen jälkeen keskustelin Fagerholmin, Huunosen (SAK), Lindbomin (posliinityöntekijäin ammattiyhdistys) ja Karikosken (Työnantajain liitto) kanssa Arabian asiasta.

Kerroin SKDL:n lähetystön käynnistä luonani ja heidän ehdoistaan kompromissin aikaansaamisesta.

Huunonen: On ratkaistava kaksi kysymystä: 1) kestääkö yhteiskunta tämän lakon loppuun asti; 2) ellei kestä, niin kompromissi.

Lindbom oli esittänyt, että kompromissi voisi tapahtua sillä pohjalla, että uuninlämmittäjien asia luvataan ratkaista yhdessä päivässä ja luovutaan kanteesta yksityisiä työläisiä kohtaan, joka kanne on pantu vireille. Työväki palaa työhön. Mitään ei saa tehdä niille, jotka ovat jääneet töihin.

Karikoski: katsoi, että asian olisi annettava mennä loppuun asti, sillä jos tehdään kompromissi, niin silloin on SAK:n auktoriteetti mennyt. Ei myöskään estäisi lakkoja, joita syntyisi pian uusia, myös Arabiassa.

Minä lausuin, että kun on asetettu komitea tutkimaan oloja Arabiassa ja kun siellä nähtävästi on korjauksen varaa, niin siinä voisi olla jonkunlainen mahdollisuus päästä ratkaisuun, joka ei koskisi SAK:n auktoriteettiin, mikä on tärkeä. Olen myös edellyttänyt, että lakot lakkaisivat tai ainakin vähenisivät tämän kautta.

Sitten minä poistuin ja he jäivät jatkamaan neuvotteluja.

23.10. Eilen luonani ollut lähetystö lähetti minulle tänään kirjelmän siitä, mitä Arabian asiassa olisi tehtävä.

Lähetin sen Fagerholmille.

Kl. 17 Fagerholm soitti. Kertoi, että Pessi oli soittanut hänelle ja tiedustellut, saadaanko neuvotteluja aikaan Arabian asiassa.

Fagerholm oli saanut käsityksen, että kommunistit ovat hermostuneita Arabian asiassa. Sitä osottaa myös heidän minulle lähettämänsä kirjelmä.

Fagerholm sanoi kutsuneensa tänään kl. 19 luokseen Arabian luottamusmiehen Hautalan kysyäkseen häneltä, mitä he oikein tarkoittavat.

Fagerholm ilmoittaa minulle keskustelun tuloksista.

24.10. Olen jälleen saanut kommunistien kokousten päätöslauseita hallitusta ja sisäministeri Simosta ja Gabrielsonia vastaan.

Mutta eilen ja tänään on alkanut tulla päätöslauseita sosialidemokraattien kokouksista hallituksen ja sisäministerin ja Gabrielsonin ja laillisen järjestyksen ylläpitämisen puolesta. Jyrkkiä päätöksiä.

Refl. On hyvä, että tässäkin asiassa saadaan aikaan tasapaino.

(Sähkeet ovat tallessa – kts. niitä)

24.10. Koko iltapäivän on tullut sähkeitä sosialidemokraattien kokouksista, joissa kannatetaan ja tuetaan hallitusta sen johdosta, että se Arabian lakon aikana on ylläpitänyt laillista järjestystä, ja tuomitaan korpilakot ja kommunistien vaatimukset ministeri Simosen ja poliisikomentaja Gabrielsonin erottamisesta. Sähkeitä on tähän asti tullut yhteensä 65 kpl.

Kun Fagerholm on matkalla, niin, keskusteltuani Aleksi Aaltosen kanssa, lähetin ne hänelle, jotta hän harkitsee, miten ne on julkaistava.

Edellisinä päivinä olen saanut muutamia (harvoja) kommunistien lähettämiä sähkeitä (Kemistä pääasiassa), joissa vaaditaan, että hallitus on heti erotettava yms.

Refl. On hyvä, että on alkanut vastaliike.

25.10. Hallitusta kannattavien kokousten sähkeitä lisää 13 + edelleen 13.

KJ. 13.30: tähän asti sähkeitä: 65 + 13 + 13 = 91 + 2 = 93

25.10. Vapaassa Sanassa tänään selonteko Kulon puheesta eilen lakkolaisten kokouksessa, jossa sanottiin minun heidän lähetystölleen sanoneen Arabian lakosta:

»Presidentti ei hyväksy tuollaista työläisten nujertamista (rubr.) sekä tekstissä:

»Sanoimme, että on ensin neuvoteltava asiat selväksi ja vasta sitten voidaan lopettaa lakko. Presidentti sanoi olevansa samaa mieltä ja mainitsi nykyisestä tilanteesta: »Tuollainen työläisten nujertaminen on sitä vanhaa kapitalismia, jota minä en ymmärrä.»

Soitin tämän johdosta E. Kilvelle, kun en tavannut Kuloa, ja huomautin, että selostus on väärä. Minä teroitin koko ajan laillisen järjestyksen ja sopimusten noudattamista myös lakoissa. »Jos sitä noudatetaan, on kaikilla työläisillä oikeus lakkoon.»

E. Kilpi sanoi asian niin olevan ja minun niin puhuneen. Hän katsoi, että ei ole oikein tällaisesta keskustelusta julkisuudessa kertoa. Lupasi puhua Kulolle.

Iltapäivällä Kulo soitti ja sanoi referentin väärin referoineen hänen sanansa. Hän oli heti aamulla nuhdellut kovasti referenttiä ja luki minulle oikaisun, jonka hän julkaisee Vapaassa Sanassa. Minä kehoitin häntä niin tekemään.

Myös Fagerholm puhui tästä asiasta telefonissa minulle aamulla.

25.10. Näinä päivinä olen saanut 16 sähkettä kokouksista Fagerholmin hallitusta vastaan. Ne ovat Kemin ja Oulun puolelta ja niissä »vaaditaan, että hallitus on heti erotettava». Hyökätään sisäministeri Simosta ja Gabrielsonia vastaan.

26.10. Tuli vielä 12 sähkettä hallituksen puolesta, siis yhteensä 105.

26.10. Fagerholm ilmoitti, että Helsingin satamatyöläiset olivat tänään pitäneet kokouksen lakosta. Avonaisessa äänestyksessä oli yksi ääni lakkoa vastaan, mutta sitten pidettiin lippuäänestys ja siinä oli 100 lakkoa vastaan (osanottajia n. 500–600).

Tämä on merkillinen tapaus Helsingin satamatyöläisten kokouksissa. Satamatyöläiset ovat aina olleet kaikkein pahinta kommunistijoukkoa.

Eilen oli Työväentalolla suuri sosialidemokraattien kokous. Fagerholm, Härmä ja Hiltunen puhuivat. – Fagerholm piti kovan ja hyvän puheen ja selvän.

Fagerholm on toiminut tarmokkaasti ja lujasti viime päivinä.

Wuoren raportti 19.10.48.

Kertoi käyneensä Foreign Officessa European Recovery Departementin toimintaa valvovan apulaisvaltiosihteerin luona, joka oli mm. lausunut: »Suomi ei heidän käsityksensä mukaan muutenkaan kuulu »Satellite Countries’iin».¹

¹ »Satelliittimaihin»

30.10. Professori Korhonen luonani. Pyysin häntä lukemaan läpi muistelmieni II osan. Hän lupasi.

Keskustelimme jonkun aikaa. Korhonen sanoi, että maamme asiat ovat viime vuosina menneet aivan odottamattoman ja aavistamattoman hyvin. Mutta hän on huomannut, että ihmiset alkavat unohtaa, että olot eivät ole sellaisia kuin 1920-luvulla. Katsovat, että nyt ei ole mitään huomioon otettavaa. Korhonen sanoi huomauttaneensa niille, että meidän on asemassamme meneteltävä järkevästi.

Minä kehoitin Korhosta niissä piireissä, joissa hän liikkuu, terottamaan, että meidän ei pidä turhan päiten ärsyttää venäläisiä.

Keskustelun kuluessa Korhonen lausui olevansa sitä mieltä, että venäläiset eivät ryhdy meitä vastaan sotilaallisiin toimenpiteisiin. He luultavasti ymmärtävät, että siitä ei heille olisi mitään hyötyä, vaan vaikeuksia. Korhonen luuli, että meidän sotiemme, erittäinkin talvisodan johdosta, venäläiset kunnioittavat meitä.

31.10. Olin läsnä Raittiusviikon avajaisjuhlassa Vanhassa Ylioppilastalossa. – Kaksi tuntia.

31.10. Alli on ollut 23.10. asti Salus­-sairaalassa – pääsee huomenna kotiin.

31.10. Minusta on viime aikoina maalattu kaksi kuvaa. Toisen maalaa Lönnberg valtioneuvostoon presidentin istuntosaliin.

Toisen on maalannut Eero Snellman Keskuskauppakamarille.

Näistä on minulle ollut paljon vaivaa.

31.10. Refl. Kommunistit ovat kovasti koettaneet saada aikaan lakkoja ja muuta häiriötä. Mutta heidän menestyksensä on ollut pieni. Arabian lakko on ollut suurin, mutta sekin on pienentynyt. Muita pieniä lakkoja on ollut eri tahoilla. Saa nähdä, mitä he lähiaikoina aikovat koettaa.

1.11. Kansanedustaja, kouluneuvos Österholm tuli luokseni.

Österholm tiedusteli, miten minä katselen ja arvostelen maamme nykyistä asemaa, sekä taloudellisesti että ulkopoliittisesti. Tilanne on nyt toisenlainen kuin tavallisesti. Arabian lakko on lyöty alas. Sekä taloudellisesti että ulkopoliittisesti tilanne herättää huomiota.

Minä esitin ensin taloudellista tilaa. Sellulosan viennin vähenemisen USA:han. Sitten puhuin yleispolitiikasta. Kommunistien hyökkäyksistä koko Euroopassa. Kominformin toimenpiteistä.

Österholm: Maalaisliitossa eräät henkilöt tahtovat saada aikaan uuden hallituksen niin pian kuin mahdollista – joko maalaisliitto muodostaisi yksin hallituksen tai yhdessä muiden kanssa. Itse puolestaan Österholm oli sitä mieltä, että Fagerholmin hallituksen pitäisi saada aikaa panna toimeen saneringen i poliskåren¹ ym. asioissa. Vasta sitten uusi hallitus leveämmälle pohjalle. Maalaisliiton aktiivisimmat piirit tahtovat forcera fram avgörandet i regeringsfrågan² ensi tilassa.

Minä: Niukkanen tietysti.

Österholm myönsi, että Niukkanen on hallituksenkaatamispuuhissa.

Minä: Myös minun mielestäni Fagerholmin hallituksen pitäisi saada aikaa. Ei pidä nyt ruveta hallitusta kaatamaan. Fagerholmin hallitus on pätevä hallitus ja toimii hyvin. Se istuu niin kauan kuin eduskunta selvästi ilmaisee sille epäluottamuksensa. Mutta silloin pitää uusi hallitus olla selvä.

Österholm: Läget till Sovjetunionen?³ Voidaanko nykyistä hallitusta pitää yllä ottaen huomioon suhteet Neuvostoliittoon? Sietääkö tilanne?

Minä selitin kantaani samalla tavalla kuin olin hänelle jo aikaisemmin esittänyt. Tietysti on paha, että venäläiset lehdet kannattavat meidän kommunistisia lehtiämme ja meidän kommunistejamme. Julkaisevat heidän lausuntonsa, mutta eivät kansamme suuren enemmistön kantaa. Mutta meidän tulee pitää kiinni siitä periaatteesta, että eduskunnasta riippuu, kutka tulevat hallituksen jäseniksi, eikä Moskovasta. Muuten joudumme kommunistien käsiin kokonaan.

Österholm: Grundvillkoret är att under tillräcklig tid fullständig fred och ordning har rått i landet⁴, ennenkuin mitään hallituksenmuutosasiaa voi alkaa harkita. Ettei voi sanoa, että hallitus kaatuu sen johdosta, att man ger efter kommunisternas högljuda krav⁵.

Sitten Österholm puhui Korsholman läänin asiasta.

Minä sanoin mm., että jos uusi esitys eduskunnalle annetaan, niin minä tulen siihen panemaan myös Korsholman läänin.

Sanoin myös, että minä en hyväksy Merikoivisto-asiaa, jos eduskunta sen päättää, vaan se menee yli vaalien.

Österholm kertoi kuulleensa eräältä luotettavalta henkilöltä om samtal mellan Marshall och Undén i Paris6. Se oli ollut tvänne monolog⁷: Marshall oli esittänyt situation och Skandin. Sveriges läge⁸.

Sitten Undén oli esittänyt kantansa.

Undén oli mm. sanonut, että Ruotsin hallitus, kieltäytyessään från militärpakt⁹, on mm. ottanut huomioon Suomen intressit. Venäjän politiikka Suomeen nähden on sellainen, että Ruotsi voi hyödyttää Suomea genom sin politik¹⁰.

Marshall oli siihen vastannut, että USA ei tahdo forcera¹¹ Ruotsin päätöstä. USA on intresserat vad händer i Sverige¹². Hän ymmärtää, että Ruotsi tahtoo antaa tukea Suomelle. Marshall hyste sympati för Finland¹³ ja toivoo, että Finland kunde bevara sin frihet och att Norden icke skulle behöva komma i farazon och fatta tunga beslut¹⁴.

Österholm: Tämä Marshallin lausunto osotti selvästi sympati för Finland¹⁵.

¹ saneeraus poliisikunnassa

² jouduttaa hallituskysymyksen ratkaisemista

³ Tilanne Neuvostoliiton suhteen?

⁴ Perusedellytyksenä on, että maassa on vallinnut riittävän pitkän ajan täydellinen rauha ja järjestys

⁵ että suostutaan kommunistien kovaäänisiin vaatimuksiin

⁶ Marshallin ja Undénin Pariisissa käymistä keskusteluista

⁷ kaksi monologia

⁸ (yleis)tilanteen Skandinavian ja Ruotsin aseman.

⁹ sotilasliitosta 

¹⁰ politiikallaan 

¹¹ jouduttaa

¹² kiinnostunut siitä mitä Ruotsissa tapahtuu.

¹³ tunsi myötätuntoa Suomea kohtaan

¹⁴ Suomi voisi säilyttää vapautensa ja että Pohjolan ei tarvitsisi joutua vaaravyöhykkeeseen ja tekemään raskaita päätöksiä.

¹⁵ myötätuntoa Suomea kohtaan

2.11. Sihvo esittelyllä.

Sihvo kertoi, että Suomenlinnassa on murtauduttu varikkoon rautaoven kautta ja viety 8 000 konepistoolinpanosta.

Viime keväänä oli Nokialle tullut kommunisteille joukko automaattisia ampuma-aseita. Mutta ne ovat nyt luotettavissa käsissä (»Noskeilla»).

Sihvo sanoi kuulleensa, että marraskuussa kommunistit aikovat yrittää kaappausta, jos voivat.

Minä käskin ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin varikkojen vartioimiseksi ja jotta kaappaus lyödään alas, jos sellaista yritetään.

Sihvo sanoi ryhtyneensä kaikkiin toimenpiteisiin, mitkä ovat mahdollisia.

Minun kehoituksestani hän lähti Fagerholmin luo kertomaan tästä asiasta.

2.11. Enckell luonani.

Minä ensin kerroin Enckellille, mitä Sihvo oli puhunut. Enckell puhui Jutilan siirtämisestä toiseen paikkaan. Budapestiin ja Bukarestiin.

Kuka sijaan?

Enckell mainitsi, että paras olisi Ivalo, mutta kun hänellä oli juttunsa, niin kenties ei vielä sopiva. Mainitsi myös Washingtonin kauppa-attashean.

(Minun sähkeeni Moskovaan lokakuun vallankumouksen johdosta.)

Fagerholm oli ajatellut Holger Nysteniä. – Enckell epäili, koska Nysten on ruotsalainen ja puutavaramies.

Lerchen lähtö 1.12.48. Enckell ehdotti, että minä panisin toimeen päivälliset hänelle ja hallituksen jäsenille. Esim. 27.11.48.

Lupasin miettiä.

Sitten puhuimme aseiden luovuttamisesta rauhansopimuksen mukaan.

Annoin luonnoksen puheeksi 6.12.48 ja pyysin Enckelliä sen lukemaan.

4.11. Gripenbergin kirje Enckellille 20.8.48, selonteko Gripenbergin keskustelusta Undénin kanssa.

Undén oli kertonut mm. keskustelusta Marshallin kanssa Pariisissa. Undén oli sanonut, että Tukholmassa toivovat, että voitaisiin muodostaa pohjoismainen neutraliteettiblock¹, joka olisi vapaa ja riippumaton muihin valtioihin ja poliittisiin ryhmiin nähden. Pohjolassa tahdotaan muodostaa enhet², joka noudattaisi sentapaista ulkopolitiikkaa kuin Sveitsi, ja pohjoismaat luulivat voivansa parhaiten edistää rauhaa sen kautta, että täällä pohjolassa ei syntyisi spänningscentrum³. Jos pohjolan maat yhtyisivät suurempaan ryhmään, niin ne joutuisivat kansainväliseen oroszon’iin⁴.

Marshall oli vastannut, että luonnollisesti olisi miellyttävää noudattaa neutralitetspolitik⁵ ja myös USA tahtoisi noudattaa sellaista politiikkaa, mutta miten olisi silloin asiat Euroopassa. Neuvostoliiton agressionin edessä on välttämätöntä, että Länsi-Eurooppa puolustaa vapautta. On käynyt selväksi, että on mahdotonta att komma överens med östern⁶, kaikki idän utfästelser⁷ eivät ole minkään arvoisia, ei voi olla pienintäkään luottamusta itään, ja jos Ruotsi toivoo saavansa tunnustuksen omalle ja muiden skandinavisten valtioiden puolueettomuudelle, niin se varmasti huomaisi, että sen puolueettomuutta kunnioitettaisiin niin kauan kuin soveltuisi toiselle puolelle, mutta ei minuuttiakaan kauemmin. Mutta tietysti jokainen maa noudattaa sitä ulkopolitiikkaa, minkä se katsoo parhaaksi.

Marshall siten ei ollut tuominnut Ruotsin politiikkaa. Mutta Amerikan Tukholman lähettiläs oli kyllä sanonut, että USA:n hallitus ei hyväksy politiikkaa, joka koetti toteuttaa ehdottoman puolueettomuuden.

Undén oli sanonut, että mitään virallista demarchia USA:n puolelta ei ole tehty Ruotsiin nähden eikä siis ole mitään painostusta.

Gripenberg oli eri tahoilta kuullut ylistettävän Fagerholmia, erityisesti hänen viime aikoina esittämäänsä menettelyä korpilakkoihin nähden. Samaa oli hän kuullut Norjasta.

¹ puolueettomuusblokki

² kokonaisuus

³ jännityskeskusta

⁴ levottomuusvyöhykkeeseen

⁵ puolueettomuuspolitiikkaa

⁶ päästä sovintoon idän kanssa

⁷ sitoumukset

4.11. Niskanen kirjoitti 20.10.48 Beogradista, että USA:n Charge d’affaires Beogradissa Mr. Reams oli lausunut, että USA:n sotilaspiirien käsityksen mukaan Berlinin ja Saksan asioista ei selvitä ilman uutta sotaa. Myöhemmin toisessa keskustelussa Reams oli sanonut, että USA:n sotilaspiirien kanta oli vielä vahvistunut. State Dep. oli vähän toivorikas, että sota vältettäisiin. Atomit voisivat hävittää kaikki Venäjän tärkeät paikat (yksi pommi koko Moskovaan). Neuvostoliiton armeija voisi kyllä vallata koko Euroopan mannermaan (paitsi Pyreneitten niemimaata, Italiaa ja Skandinaviaa), mutta se olisi suhteellisen lyhytaikainen. Ei ole epäilystä, että Neuvostoliitto tulisi perusteellisesti ja lopullisesti lyödyksi.

Operatiot eivät tulisi koskemaan Suomea, joten Suomen ei tarvitsisi sekaantua sotaan. Suomen ainoa politiikka voisi olla sisäisen rauhan säilyttäminen ja sopimuksilleen uskollisena sivustakatsojana odottaa loppuratkaisua. Se toisi menetetyt alueet takaisin Suomelle.

Titon politiikka on valmistanut Jugosla­ vialle samanlaisen mahdollisuuden pysyä sodan ulkopuolella.

5.11. Ilmoitin telefonissa Eino Kilvelle, että hänen kertomassaan jutussa, että kolme hallituksen jäsentä oli Huysmanin kanssa Väinö Tannerin luona vankilassa, ei ole mitään perää.

Kilpi vastasi, että hän luki siitä uutisen Ruotsin lehdissä ja että sama tieto oli sitten myös Venäjän radiossa. – Ihmetteli, ettei sitä ollut peruutettu.

4.11. Idman luonani. Puhuimme Mantshurian asioista, jossa kommunistiarmeija on saanut suuren voiton. – Valloittanut Mukdenin.

4.11. Fagerholm luonani.

Fagerholm: kertoi kuljetustyöläisten lakosta. Fagerholm sanoi, että hallitus aikoo murtaa sen sosialidemokraattisten työläisten voimalla. Palkkapäätös ei salli palkkojen lisäämistä. On saatava pois se luulo, että kuljetustyöläiset hallitsevat yhteiskuntaa. He eivät saa terrorisoida yhteiskuntaa. Voi tulla kova ottelu, joka voi kestää pari viikkoa. Hallituksen puolella olevilla autoilijoilla on 7 000–8 000 autoa, joilla järjestetään kuljetus, niin että tärkeimmät kuljetukset tulevat suoritetuiksi. SAK on tänään kieltänyt lakkoluvan. Myöntäminen olisi palkkapäätöstä ja sopimuksia vastaan. Sopimuksista on pidettävä kiinni.

(Refl. Fagerholm ja hänen hallituksensa hoitaa hyvin asioita. Ei mikään muu hallitus voisi näin asioita hoitaa.)

Fagerholm: Yleinen palkka-asia. Siitä on neuvoteltu jo kuukausia. Indeksi ei ole vielä noussut niin paljon, että palkkoja olisi nostettava. Mutta ensi tammikuun 1 päivänä indeksi nähtävästi on noussut niin, että palkat olisi korotettava. Nyt on kysymys inkassera¹ tämä nousu ja antaa nyt 1 1/2 kk. korotus. (Indeksi on noussut 114:een 110:stä). Jos nyt korotetaan, olisi saatava rauha 1/2 vuodeksi.

Fagerholm: Se suuri etu on taistelusta saatu, että on julkisesti tehty selväksi ja sanottu, että palkkoja ei voi ilman muuta nostaa. Sosialidemokraattien joukot ymmärtävät vakauttamisen välttämättömyyden.

Fagerholm: Vallankumoushuhuihin hän ei rakenna. Ei luule niissä olevan perää. Vallankumouksista ei puhuta etukäteen.

Fagerholm kertoi, että tänään oli saanut kutsun Neuvostoliiton lähetystöön vallankumouksen juhlan johdosta. Savonenkov oli sairaana poissa, Feodorov Charge d’affaires. Savonenkov oli kirjoittanut ja puhunut telefonissa Enckellille ja ollut hyvin kohtelias ja ystävällinen. Enckell tulkitsi tämän jonkunlaiseksi peräytymiseksi. Yhdeksän hallituksen jäsentä on saanut kutsun.

Sitten minä kerroin Niukkasen puuhasta hallituksen kaatamiseksi. Minä kerroin myös, mitä olin kuullut siitä, että eräissä piireissä kenties liian rohkeasti esiinnytään. Viittasin professori Korhosen lausuntoon ja erääseen uutiseen Vapaassa Sanassa, jossa sanottiin jossakin paikassa kutsutun kokoon entisen aseveliliiton jäseniä. Tässä yhteydessä minä lausuin, että hallituksen pitäisi olla varovainen tehdessään luottamuskysymyksiä asioissa.

Puhuin myös Korsholman läänistä. – Fagerholm sanoi siitä iltakoulussa keskustellun ja valtioneuvosto oli ollut asiasta yksimielinen.

Sitten puhuimme Merikoivisto-asiasta. Maatalousvaliokunta oli pyytänyt Fagerholmia esittämään mielipiteensä. Hän sanoi menevänsä puhumaan asiasta v. Bornin ja Kullbergin kanssa.

Minä kehoitin häntä puhumaan myös raivausasiasta. Huomautin, että maanhankintalain 92 §:n mukaan ruotsalaiset maanomistajat eivat saa saada taloudellisia etuja, vaan heidän täytyy kantaa samanlaiset rasitukset kuin muidenkin.

Fagerholm lupasi.

Sitten minä luin muistiinpanoistani keskustelun SKDL:n edustajien: Hertta Kuusisen, E. Kilven, Pessin ja Kulon kanssa.

Lopuksi keskustelimme lähettiläiden paikoista – Washingtonista Jutila Budapestiin ja Bukarestiin.

Washingtoniin: Voionmaa (ei sopiva). Fagerholm ehdotti: Holger Nysténiä – Söderhjelm – Gripenberg.

Minä huomautin, että Frietsch olisi hyvä lähettiläs pohjoismaissa.

Asiat lykättiin.

¹ tässä: tunnustaa

7.11. Refl. Aleksanteri I esitti v. 1863 valtiopäivillä valtiopäiväpuheensa ranskankielellä.

Ilona Jalava: Antti Jalava, siv. 49: Julius Krohnin kirje A. Almbergille Wiesbadenista 30.4.1869: »Kaikista hauskin sanoma oli tietysti kuitenkin se, että valtiopäiväsääntömme on vahvistettu ja sillä kansamme tulevaisuudelle uusi, luja turva suotu. Sinä päivänä kun sen tiedon saimme, tuntui raskaammalle kuin tavallisesti, on niin kaukana omasta maastaan. Olisi tahtonut purkaa sydämensä kaikille ihmisille ja ottaa yhteisestä riemusta osaa. Mutta meitä oli vain muutamia, jotka täällä keskenämme iloitsimme. Me joimme päivällisellä putellin Hochheimeriä jalon Keisarimme terveydeksi.» ––– »(Ylioppilaat ovat tehneet jotain tyhmää.) Paitsi sitä loukkausta, jonka he ovat tehneet itse keisarille, he eivät yhtään muista, että vastainen kohtalomme enimmästi kuitenkin riippuu Venäjän kansasta, jota loukkaus etupäässä koskee ja on vimmastuttava –––»

(Refl.: Huoli Suomen kansan tulevaisuudesta on meillä aina ollut ensimmäisenä. Suomen kansa ei koskaan ole saanut elää huolettomana.)

Antti Jalava, s. 138. Yrjö-Koskisen kirje 1874 Antti Almbergille, joka silloin oli Pragissa. (Unk. lehdessä Reform oli ollut kirjoitus Suomesta, oli esitetty venäläisten lehtien kirjoituksista.).(A.A. oli aikonut kirjoittaa siihen vastauksen ja oli lähettänyt sen Helsinkiin tarkastettavaksi.)

Yrjö-Koskinen kirjoitti: »Minun mielestäni voi hyvin jättää koko asian sillensä. Mutta ei ole myös vahingoksi, jos oikaisemisena tai muuna panet kirjoituksesi Reformiin. Ainoastaan se pitää tapahtuman rohkealla ja turvallisella äänellä. Ei se mitään tee, vaikka venäläiset rupeisivat vähän pauhaamaan. Emme kuitenkaan voi ikinä äänettömyydellä heitä lu­moa –––

Yrjö veljesi.»

Refl. Se on analog. nykyisiin oloihin. Samalla äänellä meidän on nytkin puhuttava.

7.11. vastaanotto Neuvostoliiton lähetystössä lokakuun vallankumouksen vuosipäivän johdosta. Olin siellä n. 2 tuntia.

8.11. SAK:n valtuusto eilen koolla. Tuomitsi jyrkästi korpilakot 63 äänellä 39 vastaan ja hyväksyi jyrkän julkilausuman. 

Refl. Tämä on hyvä asia. Mikään muu hallitus kuin sosialidemokraattinen ei voisi näitä asioita hoitaa.

Samoin hyväksyttiin 64 < 39 Suomen Autoalan työntekijäinliitto SAK:n jäseneksi. Kommunistit vastustivat. Tämä uusi liitto on sosialidemokr.

Myös hyväksyttiin 61 < 38 SAK:n työ­ valiokunnan ehdottama päätöslauselma palkka-asiasta, joka sisälsi mm., että olisi ennakoitava 5 1/2 % palkankorotus.

7.11. Takki luonani.

Takki lähtee tänä iltana Moskovaan kauppaneuvotteluihin.

Takki kertoi välikäsien kautta kuulleensa, että mieliala Moskovassa on kylmähkö ja että neuvottelut tulevat olemaan raskaanpuoleiset. Mikojan oli kyllä hänelle ollut näyttelyn aikana ystävällinen, vaikka silloin jo uusi hallitus oli muodostettu.

Rikka (kommunisti) palattuaan Moskovasta oli kertonut, että näyttelyn lopussa oli mieliala kylmä, eivät tahtoneet ostaa näyttelystä. Mutta eilen oli Rikka sanonut, että kauppaneuvottelut tulevat olemaan korrekteja.

Karvonen (kommunisti), joka on asiallinen eikä tuulihattu, tulee mukaan Moskovaan.

Takki sanoi, että meidän kauppamme ensi vuonna toivottavasti nousee 50 + 50 = 100 milj. doll., mutta olemme valmiit menemään 70 + 70 = 140 milj. dollariin.

1948 kauppa on 45 + 45 = 90 milj.

10.11. Aarne soitti Allille Tukholmasta ja kertoi, että Suomen asema hänen kohtaamissaan piireissä ei ole enää sama kuin ennen, vaan on mennyt paljon alaspäin siitä, mitä se oli aikaisemmin. Suomea ei enää pidetä sellaisessa arvossa kuin ennen.

11.11. Kekkonen kertomassa Englannin matkastaan (eduskunnan 8 jäsenen matkasta).

Tukholmassa oli Gripenbergin luona tavannut Dr. Järten. Järte oli ollut sitä mieltä, että Ruotsin on pysyttävä ulkopuolella länsiliittoa ja että myös Suomen etu sitä vaatii.

Kekkonen oli = Järte. –  Järte kysyi, eikö olisi hyvä esim. haastattelu Ruotsin lehtiin, jossa tämä kanta Suomeen nähden esitettäisiin. Kekkonen oli luvannut puhua asiasta Suomessa. – Minä sanoin, että tässä asiassa on paras olla varovainen. Sillä Ruotsi menettelee tietysti siten, kuin sen oma intressi vaatii. Ja jos tällainen intervju tulee ja Ruotsi sitten kuitenkin menee liittoon länsivaltojen kanssa, niin haastattelusta voi olla meille ainoastaan vahinkoa.

Englannissa ei puhuttu politiikasta. Kekkonen oli tavannut Foreign Officen Venäjän, Skandinavian, Suomen, Tšekkoslovakian ja Puolan asiainhoitajan Lord Hankeyn. Hankey oli sanonut, että Suomen olisi noudatettava varovaista, mutta lujaa politiikkaa. Se on kyllä vaikea tehdä samalla kertaa.

Sota: Hankey oli sanonut, että merkit ovat pahat. Länsivaltojen asema Berlinissä on hyvin paha. Eivät tienneet, mitä heidän pitäisi tehdä. Jos sota syttyy, niin Englanti ei voi Euroopassa tehdä mitään. Mutta luottaa siihen, että sotaa ei syty.

Kekkonen oli kuullut meidän sotilasasiamieheltämme majuri Ekiltä, että amerikkalaiset ovat ryhtyneet hyvin suuriin sotavalmisteluihin. Kekkonen oli käynyt Parisissa ja tavannut Jalannin, joka kertoi amerikkalaisista piireistä kuulleensa hälyyttäviä tietoja sodasta. Amerikkalaiset eivät näe muuta mahdollisuutta kuin prev. sodan. Myös Englannissa varustaudutaan sotaan. Sotaa ei pidetä mahdottomana.

Kekkonen oli kuullut sen käsityksen, että venäläiset koettelevat, missä on heikoin kohta, ja menevät siinä eteenpäin niin pitkälle kuin pääsevät.

Wuori oli myös puhunut sodan vaarasta ja että meidän asemamme on vaikea. Meidän politiikastamme Wuori näytti olevan samaa mieltä kuin Kekkonen, mikäli voin päättää Kekkosen kertomuksesta.

Hankey oli sanonut myös, että »kansandemokraatit» eivät missään voi pitää yllä valtaansa ja regimiään muuta kuin poliisin vallalla. Sentähden on tärkeää, että kommunisti ei tule sisäministeriksi.

Sitten puhuimme vielä Suomen politii­kasta samaan suuntaan kuin edellisellä kerralla.

11.11. Hiidenheimo puhui rakennusneuvoksen tittelin myöntämisestä rakennusmestari Otto Wuoriolle, jolle sitä ovat useat järjestöt ehdottaneet.

Lupasin puhua pääministerin kanssa.

12.11. Työtehon suurnäyttely Messuhallissa. Olin siellä ja messukentällä. Kylmä ilma. Palelin kentällä.

12.11. Fagerholmin hallitus ei suostu SAK:n esittämiin 5 1/2 prosentin palkankorotuksiin.

Hallitus hoitaa hyvin asiat. On saanut sosialidemokraattien ryhmän ja sosialidemokraattisen puolueneuvoston omalle kannalleen, palkankorotusta vastaan. (Kommunistit vaativat SAK:ssa 20 %:n yleistä palkankorotusta.)

Hallituksen otteet ovat tosiaan rohkeita.

14.11. Holma suuruksella.

Hän kertoi mm. Ranskan nykyisen ambasadin Roomassa kertoneen Holman rouvalle, että kun Helo tuli Parisissa hänen luokseen ensimmäisen kerran (hän oli silloin ulkoministeriön korkea virkamies), niin hän oli sanonut Helolle jotain siitä, että Neuvostoliitto on »kiusannut, vaivannut, tehnyt pahaa» Suomelle.

Siihen oli Helo vastannut, että Neuvostoliitto ei ole tehnyt pahaa eikä vaivannut, kiusannut Suomea, vaan Suomi on tehnyt pahaa, kiusannut, vaivannut Neuvostoliittoa. Ambasadi oli lausunut ihmettelynsä, että Suomen lähettiläs voi sellaista puhua.

Tämä juttu kuuluu olevan Parisin diplomaattipiireissä tunnettu.

Refl. Tämä on hirmuista Suomen lähettiläältä!

Holma sanoi kuulleensa, että suomalaisiin porvarillisiin nähden, jotka käyvät Parisissa, Helo tahtoo näyttää olevansa miltei porvari. – !!!

14.11. Yksityisyritteliäisyysviikon alkajaisjuhla Yliopiston juhlasalissa.

Olin siellä.

Refl. Tämä representatio on toisiaan aivan hirmuista!

15.11. Vesterinen luonani.

Vesterinen tuli luokseni juttelemaan asioista. Sanoi mm., että Fagerholmin hallitus on onnistunut paremmin kuin hän oli alussa luullut. On hoitanut asiat jotenkin hyvin.

Minä sanoin, että mikään muu hallitus ei olisi niin hyvin hoitanut asioita kuin nykyinen. – Sitten luin hänelle p.m:n nykyisestä asemasta, jonka olen esittänyt eräille eduskunnan jäsenille.

Vesterinen sanoi, että heidän puolueensa piirissä on kysytty usein, miten on käsitettävä se, että maalaisliitto, joka sai suurimman vaalivoiton, on jäänyt pois hallituksesta.

Vesterinen kysyi edelleen, miten venäläiset katsoisivat sellaista tapausta, että tulisi porvarillinen hallitus: maalaisliitto muodostaisi yksinään hallituksen.

Minä vastasin että mikään hallitus tietysti ei ole ikuinen. Jos nykyinen hallitus eduskunnan epäluottamuksen johdosta, minkä pitää tulla selvästi eduskunnan puolelta esille, kaatuu, niin uusi muodostetaan ja minä olen kyllä ottanut huomioon sen mahdollisuuden, että maalaisliitto yksin muodostaisi hallituksen. Olen puhunut siitä mm. Kekkoselle. En panisi vastaan sellaista hallitusta, jos kolmen puolueen hallituksen aikaansaamisessa olisi vaikeuksia ja jos maalaisliiton hallitus voisi hoitaa mahdolliset lakot. Mutta nyt pitäisi nykyisen hallituksen saada jatkaa työtänsä ja suorittaa sillä olevat asiat. Uusi hallitus voi tulla kysymykseen vasta sitten, kun eduskunta on selvästi antanut ilmi, että nykyinen hallitus ei nauti sen luottamusta. Vesterinen oli myös sitä mieltä, että ei ole kysymys hallituksen kaatamisesta nyt, vaan hänen esittämänsä asia on tulevaisuuden asia.

17.11. Heljas luonani pyynnöstäni:

Olen pyytänyt Heljaan luokseni kertomaan Englannin matkasta.

Heljas kertoi käynnistä Churchillin luona: Tämä käynti oli tullut toimeen siten, että edustaja Pohjala (kokoomuksesta) oli esittänyt konservatiiveille toivomuksen, että Churchill ottaisi lähetystön vastaan. Sitten Churchill oli ilmoittanut ottavansa vastaan.

Churchill oli puheessaan lähetystölle lähtenyt siitä, että nykyisessä ajassa on suurena kysymyksenä suhtautuminen omaisuuteen, kysymys siitä, tuleeko valtion puuttua omaisuuden käyttöön. Vaikka hän on sitä mieltä, että valtion ei pitäisi paljoa puuttua omaisuuden käyttöön, niin siitä huolimatta voidaan elää sellaisessa järjestelmässä, jossa omaisuuden käyttö on järjestetty toisin kuin nyt. Mutta vapaus on välttämätön: puheen vapaus, arvostelun vapaus ja vaalivapaus ja muut poliittiset vapaudet. Me voimme elää köyhempinä, mutta ilman vapautta elämä ei ole ihmisarvon mukainen. Se on orjuutta, ja mieluummin kuolema kuin orjuus.

Churchill sanoi myös, että hän ei ihaile sellaista demokratiaa, jossa kaikki pakotetaan olemaan samanlaisia ja jossa kyvyille ei anneta merkitystä.

Sitten Churchill puhui Suomen asiasta ja sanoi: Te ette ole sodan aikana tehneet niin kuin me olisimme toivoneet. Mutta me emme syytä teitä siitä. We don’t blame you.

Sitten Churchill siirtyi Euroopan yhdysvaltoihin. Kaikkien kansojen, jotka kuuluvat länsimaiseen sivistykseen, tulee yhtyä Euroopan yhdysvaltoihin. Toivoi, että myös Suomi ja Skandinavian valtiot voisivat siihen yhtyä. Hän tietää kyllä, että tässä vaiheessa eivät kaikki voi siihen yhtyä, mutta ovi on avoinna.

Sitten hän puhui Euroopan rauhoittamisesta: vihan politiikka ei voi jatkua. Saksan pitää nousta. Ilman Saksan nousua ei saada tuloksia aikaan. Toivoi, että Ranska ottaa aloitteen Saksaan nähden.

Heljas: Mitään keskustelua ei ollut Churchillin kanssa. Sanaa Neuvostoliitto ei mainittu eikä myöskään sanaa kommunisti.

Heljas sanoi, että hän antoi parlamentin jäsenille selostuksen Suomen sodanjälkeisestä politiikasta, jälleenrakennustyöstä ym. Parlamentin jäsenet tekivät kysymyksiä: Onko Suomella mahdollisuutta yhtyä Pohjolan puolustusliittoon? – Vastaus: Ei.

Minkä vuoksi emme yhtyneet Marshall-­suunnitelmaan? – Heljas oli vastannut: koska Neuvostoliitto tulkitsi sen olevan tähdätty itseään vastaan.

Kysyivät myös, onko Suomessa sensuuria, saako kuunnella radiota vapaasti, saako matkustaa vapaasti, ulkomaankaupasta ym. Heljas vastasi suorasti.

Englantilaiset ymmärsivät hyvin. Olivat korrekteja. Suhtautuminen oli hyvin ystävällistä meihin.

Kaikissa tilaisuuksissa englantilaiset lausuivat, että mitä vahvemmaksi saadaan länsivallat, sitä pienempi on sodanvaara.

Englantilaiset ja USA koettavat saada Ruotsin mukaan länsiliittoon.

Heljas kertoi, että Wuori on nyt länsimaalaistunut paljon enemmän kuin ennen.

Englantilaiset sanoivat, että demokratiat eivät hyökkää, mutta varustautuvat.

Berliniin nähden olivat aivan neuvottomia: pitääkö jäädä sinne vai lähteä sieltä.

Sitten puhuimme meidän politiikastamme.

Heljas sanoi, että heidän ryhmänsä on ulkopolitiikassa hallituksen takana, mutta talouspolitiikassa on eri mielta.

Heljas kertoi ollessaan äsken Roomassa parlamenttiliiton kokouksessa havainneensa, että länsimaissa on hyvin yleinen seuraava käsitys Suomesta: Ovat hyvin iloisia Suomen kehityksestä sodan jälkeen, mutta kysyvät, kuinka kauan Venäjä sallii Suomen saavan nauttia tätä suhteellista vapautta.

(Refl. Tämä on hirmuinen tällainen käsitys.)

Heljas oli sitä mieltä, että meidän taholtamme ei pitäisi esittää julkisesti sitä kantaa, että Ruotsin neutralisuus on meidän turvamme. – Minä sanoin olevani samaa mieltä.

Minä puhuin Heljakselle myös oman kantani erinäisistä asioista, osittain niistä, jotka ovat p.m:ssä, jota kuitenkaan en hänelle lukenut.

19.11. Heljas pitänyt maalaisliiton Helsingin paikallisosastossa tilannekatsauksen. Puhui siinä osittain samaa kuin minulle politiikasta. – Maalaisliittolaisten keskuudessa kysytään, minkä tähden maalaisliitto ei ole hallituksessa, vaikka on suurin puolue. Kysymykseen ei ole helppo vastata, kun hallituksen muodostaminen tapahtui niin nopeasti.

Porvarillisissa piireissä ollaan tyytyväisiä siihen, että sosialidemokraattinen puolue on sisäisesti lujittunut. Se on kansallisesti arvokas saavutus.

Hallituksen tielle on alkanut kasaantua vaikeuksia. Kommunistit väittävät, että ne ovat ulkopoliittisia. Ei ole tiedossa konkreettisia tapauksia tästä. Ensimmäisenä koetinkivenä on kauppasopimusneuvottelut Moskovan kanssa, joiden tuloksista nähdään, onko kommunistien arvostelussa mitään perää.

Obs! Refl. Tämä oli varomaton sana. Se ikäänkuin provosoi kommunistit toimintaan venäläisten kanssa.

Heljas jatkoi: Poliittisissa kysymyksissä hallitukselle tuskin tulee vaikeuksia. Suurimmat vaikeudet ovat taloudellisia, mikäli hallitus antaa porvarillisen enemmistön hoitaa talousasiat. – Ennustamme hallitukselle pitkää ikää.

Refl. Tämä oli myös varomaton sana. Se antaa hallituksen vastustajille mahdollisuuden hyökätä hallituksen kimppuun. Niinkuin sitten onkin käynyt.

Refl. Heljas olisi hyvä mies muuten, mutta puhuu varomattomuuksia. Tämä ei ole ensi kerta.

Wuoren raportti 17.11.48 Lontoosta.

Ruotsin ambas. Hägglöf oli äsken kertonut Wuorelle, että hänen käydessään Mr. Bevinin luona ensimmäisellä tervehdyskäynnillään Mr. Bevin oli maininnut suuresti ihailevansa suomalaisten tapaa hoitaa asioitaan ja että hän tuntee suurta mielenkiintoa Suomea kohtaan.

Hägglöf oli myös sanonut tuntevansa suurta huolestumista sen johdosta, että Englannissa ja vielä enemmän USA:ssa puhutaan liian paljon Skandinavian ja nimenomaan Ruotsin saamisesta länsivaltojen sotilaalliseen yhteistoimintaan. Hän on puolestaan englantilaisille huomauttanut, että jos Ruotsi sallisi esim. tukikohtien rakentamisen alueelleen, niin on aihetta pelätä, että Neuvostoliitto vaatisi vastaavanlaisia oikeuksia Suomessa. Ja Ruotsin hallituksella on aina mielessä huoli siitä, mitä Suomelle voi sattua.

Hägglöf kysyi, oliko tämä oikeata puhetta. Wuori kertoi, että Suomessa ollaan erittäin kiitollisia tästä Ruotsin asenteesta, koska se ilmeisesti on eräs tärkeä selitys siihen, että Neuvostoliitto ei ole esittänyt Suomelle pitemmälle meneviä vaatimuksia.

Hägglöf sanoi, että tämä asia tulee kriitilliseen vaiheeseen ensi vuoden alussa.

19.11. sain Fagerholmin kautta seuraavan Väinö Hakkilan selostuksen keskustelusta, joka hänellä oli Lontoossa, jossa hän oli eduskunnan valtuuskunnan jäsenenä Englannin parlamentin vieraana:

»Keskustelu suomalaisen parlamenttaarisen valtuuskunnan jäsenten Hakkilan, Salmela-Järvisen ja Turusen sekä Labour-puolueen pääsihteerin Morgan Phillipsin ja kansainvälisen sihteerin Dennis Heanleyn välillä 6.10.1948.

1) Suomalaisten taholta tiedusteltiin työväenhallituksen asemaa. Englantilaiset selittivät, että työväenpuolue ei ole koskaan historiansa aikana ollut voimakkaampi, kuin mitä se nyt on. –––

2) Sodan mahdollisuudet: Englantilaiset lausuivat, että välitöntä sodanvaaraa ei muutamaan vuoteen ole näkyvissä. Heanley mainitsi: Ei ainakaan kolmeen neljään vuoteen. Mutta aina saattaa sattua onnettomuus, joka voi viedä avoimeen selkkaukseen.

Ranskan tilanne on huolestuttava.

3) Jos de Gaulle pääsisi valtaan, niin länsieurooppalainen yhteistoiminta, brittiläisen työväenpuolueen ajama kolmas tie, olisi pyrittävä perustamaan Britannian, Hollannin, Belgian, Luxemburgin sekä kolmen Skandinaavian maan varaan. Englantilaiset arvelivat, että Ruotsin on vaikea loputtomiin pysyä puolueettomana.

4) Suomen asema: Suomalaiset huomauttivat, että Suomessa ei voi tapahtua samaa kuin Tšekkoslovakiassa, mikäli se Suomen kansasta riippuu. Neuvostoliittoon nähden on pyritty noudattamaan riitoja välttävää politiikkaa, joskin on myös pyritty pitämään kiinni sopimusten takaamista oikeuksista.

Englantilaiset sanoivat tämän olevan oikeata politiikkaa. Suomen asema ei ole heidän mielestään suoranaisesti vaarallinen ennenkuin sodan välittömästi uhatessa. Englantilaiset sanoivat myös, että he ovat suositelleet Suomelle varovaista politiikkaa Neuvostoliiton suhteen, koska he eivät olisi voineet auttaa Suomea, jos jotain olisi sattunut.

Tässä yhteydessä huomauttivat englantilaiset edelleen, että on todennäköistä, että Amerikan presidentinvaalin nyt tultua selväksi länsivaltiot tulevat läheisessä tulevaisuudessa määrittelemään kantansa niihin problemoihin, joiden ratkaisemisessa ei voi antaa perään Neuvostoliitolle. On hahmottumassa asenne, että Neuvostoliitolle on ilmoitettava jonkinlaisen ultimaattumin muodossa »viimeiset ehdot». Tällä hetkellä on mahdollisempaa kuin vielä joitakin aikoja sitten, että Neuvostoliiton avoimen Suomen asioihin sekaantumisen vastustaminen sisällytetään näihin ehtoihin. Kuitenkin he korostivat, että tästä ei vielä ole tehty mitään päätöstä.

Hakkila huomautti, että Suomen kannalta olisi ratkaisevan tärkeätä, että maa ei kukistuisi taloudellisiin vaikeuksiinsa, joita sille aiheuttavat siirtoväen asuttaminen ja sotakorvausten suorittaminen. Senvuoksi olisi tärkeätä, että Englantikin suhtautuisi suopeasti Suomen vaikeuksiin kaupankäynnissään sen kanssa. Tämän sanoivat englantilaiset käsittävänsä.

Sotilasasiamies Miettisen selonteko

29.10.48.

Oli Tšekkoslovakian itsenäisyyden 30-vuotisjuhlan johdosta järjestetyssä illanvietossa 28.10. tavannut neuvostoarmeijan yleisesikunnan päällikön sijaisen kenr.luutn. N. V. Slavinin, jonka kanssa syntyi seuraavanlainen keskustelu.

Suomen Neuvostoliitolle ja Englannille luovutettavista aseista.

Slavin vastasi, että asia ei ole vielä ratkaistu. Antoi ymmärtää, että asian lopullinen ratkaisu riippuu lähinnä Neuvostoliiton ja Suomen keskinäisten suhteiden kehityksestä.

Miettinen mainitsi havainneensa Neuvostoliiton lehtien viime aikoina kirjoittaneen paljon Suomen nykyistä hallitusta vastaan ja lisäsi, että Suomessa tätä ei käsitetä, koska laajat piirit pitävät siellä maan nykyistä hallitusta työläishallituksena.

Tämän ajatuksen, että Suomen nykyinen hallitus olisi työläishallitus, kenraali Slavin torjui lyhyesti.

Miettinen sanoi mm., että valtaosa Suomen työläisistä kuuluu sosialidemokraattiseen puolueeseen, joka eduskunnassa on toiseksi suurin puolue. Slavin vastasi mm.: Hallitus, joka ei aja työläisten etuja, ei voi olla työläishallitus. On mahdollista, että Suomen nykyinen hallitus pyrkii yhteistoimintaan Neuvostoliiton kanssa, mutta sellaiseen ystävyyteen, joka perustuu hävittyjen sotien aiheuttamaan pakkoon, ei voi luottaa. Neuvostoliitto voi suhtautua luottamuksellisesti vain niihin piireihin, jotka jo sotien aikana osoittautuivat sen luottamuksen arvoisiksi.

»Tiedustellessani, onko kenraali Slavinin sanat käsitettävä niin, että Suomessa ei voida muodostaa Neuvostoliiton luottamusta nauttivaa hallitusta ilman, että Suomen sotaa vastustaneet piirit, lähinnä Suomen kommunistinen puolue, on siinä edustettuna, vastasi kenraali Slavin välittömästi sen olevan ilman kommunistista puoluetta mahdotonta.»

Merkillepantavaa ylläesitetyissä kenraali Slavinin lausunnoissa on se, 

1) että aseiden luovuttamisasian katsotaan kytkeytyvän Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisten suhteiden kehitykseen;

2) että myös Suomen aseellisten voimien kannalta edullinen kehityssuunta Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa pidetään mahdollisena vain kommunistisen puolueen ollessa osallisena hallituksessa ja

3) että niinkin virallisessa asemassa oleva henkilö kuin yksi neuvostoarmeijan yleisesikunnan päällikön sijainen esittää käsityksensä – tosin yksityisluontoisessa keskustelussa – keskustelun aiheena olleista kysymyksistä siinä määrin suoraan, kuin mitä nyt tapahtui.

Refl. Miettinen ei näy ollenkaan ymmärtävän, mistä meille on kysymys. Hän ei myös ollenkaan osaa keskustella poliittisista asioista. Tämä ei ollut mikään keskustelu, sillä Miettinen ei osannut sanoa mitään eikä hän esiintynyt Suomen etujen ja Suomen puolesta, vaan suorastaan provosoi ja antoi keskustelulle sopimattoman suunnan. Miettisen ei pidä koskaan ryhtyä poliittiseen keskusteluun.

Kyllä Suomessa tiedetään, että venäläiset tahtoisivat kommunisteja hallitukseen mahdollisimman tärkeille paikoille, voidakseen tuhota Suomen vapauden ja Suomen yhteiskunnallisen järjestyksen. Sitä ei tarvinnut lähteä kysymään. Mutta olisi pitänyt esittää suomalainen näkökanta.

16.11. Enckell luonani.

Puhelimme ensin sodanvaarasta. Enckell ei sanonut kuulleensa hälyyttävää. Genom olyckshändelse¹ kenties Balkanilla voi syttyä vaara.

Minä sanoin, että vaikka minäkään en luule sodan syttyvän lähiaikoina, olisi kenties syytä meidän keskustella sotilasasiantuntijain kanssa, millaiseksi Suomen asema sodan uhatessa ja sodan aikana voisi muodostua. Lausuin, että Enckellin, Heinrichsin, kenr. Enckellin ja minun olisi syytä yhdessä keskustella ja pyytää sotilaita miettimään asiaa.

Enckell oli samaa mieltä ja hän lupasi ottaa selvän, onko Heinrichs kotimaassa.

Sitten keskustelimme vielä erinäisistä juoksevista asioista.

¹ Vahingossa

22.11. Kirje Takilta Fagerholmille ja Nykopilta Enckellille Moskovasta kauppaneuvotteluista.

Nykopp: Alku on katsottava ganska tillfredställande. Bemötandet från rysk sida varit förekommande o. sakligt.¹

Nykopp liitti Vyshinskin puheen Parisissa: Pakt innehåller en intressant passus om icke-inblandning i grannarnas inrikespolitik.2

¹ melko tyydyttäväksi. Kohtelu venäläisten taholta ollut kohtelias ja asiallinen.

² Sopimus sisältää mielenkiintoisen kohdan sekaantumattomuudesta naapureiden sisäpolitiikkaan.

25.11. Hakkila (sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja), J. Koivisto (maalaisliiton ryhmän puheenjohtaja), Ahmavaara (kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja), v. Born (ruotsalaisen ryhmän puolesta, hän ei ole puheenjohtaja) ja Kauppi (edistyksen ryhmän puheenjohtaja) tulivat luokseni.

Hakkila: Sosialidemokraattinen ryhmä on sitä mieltä, että vankilassa olevat Ryti ja Rangell olisi vapautettava, jotta tämä asia saataisiin pois päiväjärjestyksestä. Se on välttämätöntä sekä meidän että kansan vuoksi. Nyt olisi sopiva aika joko ltsenäisyyspäiväksi tai jouluksi. Paras olisi jouluksi. – Kaikki muut olivat samaa mieltä ja yhtyivät Hakkilaan.

Minä kysyin, puhuivatko he ryhmiensä puolesta.

Vastasivat puhuvansa ryhmiensä puolesta, paitsi v. Born, joka ei ole ryhmän puheenjohtaja. Hän sanoi, että heidän ryhmänsä on asian takana, jos presidentti on samaa mieltä.

Minä sanoin, että tästä asiasta on ollut alustavasti puhetta pääministeri Fagerholmin kanssa. Minusta on tärkeätä, että asiassa kaikki eduskuntaryhmät (paitsi ei tietystikään SKDL) sekä hallitus ynnä presidentti ovat yksimielisiä, koska silloin venäläiset luultavasti asian paremmin ymmärtävät ja panevat painoa Suomen kansan mielipiteelle. – Hakkila luuli, että sittenkun Tanner on vapaa, niin tämä asia menee hiljaisesti.

Lupasin puhua asiasta Fagerholmin kanssa.

Sitten puhuimme professorien Kivimäen ja Linkomiehen professoriviroista, joita he eivät voi saada niin kauan kuin ovat ehdonalaisia.

26.11. Ylioppilaskunnan 80-vuotisjuhla.

Olin läsnä. Sain yhdessä Ståhlbergin kanssa Ylioppilaskunnan kunniamerkin.

27.11. Esittelyn jälkeen keskustelin Fagerholmin ja Enckellin kanssa (pääministerin huoneessa) Hakkilan ym. esittämästä asiasta.

Enckellin mielestä pitäisi Rangell vapauttaa vasta sitten, kun hän on suorittanut puolet vankeusajastaan s.o. ensi helmikuussa. Enckell pelkäsi venäläisten reaktiota. Erityisesti oli pahoillaan siitä, että Tanner oli puhunut politiikkaa. Joku ulkomaalainen lähettiläs oli sitä myös ihmetellyt ja kummastellut, että Tanner ei hiljaisuudessa nauttinut vapauttaan tekemättä itsestään mitään melua.

Lykkäsimme enemmän keskustelun tuonnemmaksi.

27.11. v. Born soitti adjutantille ja pyysi ilmoittamaan minulle, että ruotsalainen ryhmä on yksimielinen siitä asiasta, josta eilen oli ollut minun kanssani puhe (s.o. jäljellä olevien sotasyyllisten vapauttamisesta).

27.11. Päivälliset linnassa Lerchelle ja hänen rouvalleen. Koko hallitus rouvineen oli läsnä. Minä pidin puheen Lerchelle ja hän vastasi.

Sitten minä puhuin myös hallitukselle, joka oli ensi kertaa vaimoni ja minun vieraina.

Hauska ilta.

29.11. Kova päivä.

Kl. 11 Keskuskauppakamarin tilaisuus, jossa paljastettiin minun sekä Honkajuuren ja K. Järvisen muotokuvat.

Sitten suurus Oksalan luona.

Kl. 15 esitelmätilaisuus KKK:ssa. Hiltunen ja ruotsalainen Nordeman pitivät esitelmät.

Sitten minä lepäsin vähän aikaa.

Kl. 19 Suomen Akatemian vihkimisjuhla Yliopiston juhlasalissa. Minä pidin vihkimispuheen. – Kaunis juhla.

Virtanen piti avajaispuheen ja Eino Kaila juhlaesitelmän. Kvartettimusiikkia ja Kilpisen lauluja.

Koskenniemen juhlarunon lausui näyttelijä Somersalmi.

30.11. Lerche jätti rapellikirjansa.

30.11. Hallituksella on ollut vaikeuksia eduskunnassa veroasiassa. Hallitus oli esittänyt verohelpotusta ainoastaan palkkatyöläisille. Maalaisliitto tahtoi sen muillekin, ainakin maanviljelijöille.

24.11. Fagerholm soitti minulle ja kertoi, että tämä voi viedä vaikeuksiin SAK:n kanssa, joka vaatii 5 1/2 prosentin palkankorotusta. Oli aikomus verohelpotuksen kautta päästä SAK:n kanssa sopimukseen. Sillä hallitus vastustaa palkkojen korotusta, koska se edistää inflatiota. Iltakoulussa olivat jotkut valtioneuvoston jäsenet tahtoneet tehdä tästä asiasta luottamuskysymyksen.

Minä sanoin Fagerholmille, että minun mielestäni hallituksen ei pitäisi tehdä luottamuskysymyksiä tästä asiasta, vaan koettaa hoitaa asia. Sillä jos tulee hallituksen vaihto, se on vaikea selvittää eikä tiedä, millaiseen hallitukseen se vie. Fagerholm lupasi harkita. – Eduskunta hyväksyi maalaisliittolaisten ehdotuksen, mutta hallitus ei tehnyt luottamuskysymystä eikä eronnut.

Asia oli muuten liian pieni.

28.11. Hjörne (Göt. Posten) luonani. – Pitkä keskustelu poliittisesta asemasta ja Suomen oloista.

Ruotsin puolueettomuus tai Atlannin pakti.

Minä lausuin Hjörnelle, että on vaikea sanoa, millainen olisi Neuvostoliiton reaktio, jos Ruotsi luopuisi puolueettomuudestaan. Mutta 1) politiikassa on aina paras, että ei tapahdu muutoksia. Sentähden me mieluummin näemme, että Ruotsin ulkopolitiikassa ei tapahdu muutoksia. – 2) jos Ruotsi tekee sotaliiton länsivaltojen kanssa ja jos vielä antaa tukikohtia tai lentokenttiä länsivaltojen käytettäväksi ja silloin sotablokin raja tulee kulkemaan Suomen länsirajalla, niin on mahdollista, että Neuvostoliitto sopimuksen mukaan esittää neuvotteluja, olisiko joihinkin toimenpiteisiin ryhdyttävä tällä puolella. Ja sitä me tietysti tahtoisimme välttää. Sentähden me tietysti mieluimmin näemme, että tällaista muutosta ei tulisi tapahtumaan. (Vi skulle hellre se, att Atlantblockens strategiska gräns icke framskjutes till Bottenhavet och Torneå älv.¹)

Minä huomautin myös siitä, että Ruotsin lehdet kirjoittavat toisinaan ja Fredborg kirjassaan siinä äänenlajissa, että on aivan all right ja legitim² ja käsitettävä ja hyväksyttävä, että Neuvostoliitto tekee mitä tahtoo Suomessa, kun ja vain tuhoaa Suomen. Tällä tavalla eivät pienten maiden lehdet saa kirjoittaa, vaan selvästi osottaa, että se ei ole hyväksyttävää ja sitä vastaan on protestoitava. Sillä Venäjä voi katsoa, että sen on otettava puolet Skandinaviaa ja Atlantin rannikko, mikä valtapolitiikan kannalta olisikin ymmärrettävissä ja mikä olisikin Venäjän valtiomiehille loistava tavoite.

Hjörne sanoi, että hän ei ole tullut sitä harkinneeksi, mutta pani sen muistiin.

¹ (Näkisimme mieluummin, ettei Atlantin liiton strategista rajaa siirrettäisi Perämerelle ja Tornionjoelle.)

² laillista

30.11. Joku päivä sitten hylkäsi eduskunta ehdotuksen läänien jaosta ja Korsholman läänistä. Tämän johdosta eduskunnassa oli tyhmiä aitosuomalaisia lausuntoja (Kallioniemi?, Annala ja Virtanen kaksi typerää pappia.)

Eduskunnan enemmistö ei ymmärrä mitään politiikasta eikä meidän maamme asemasta. Eivät sitä, mikä merkitys on meille, että pohjoismaissa meidän asiamme ymmärretään ja että meitä kannatetaan. Pohjoismaiden kannatus on meille tärkeä sekä itsessään että sen kautta, että Skandinavian kanta vaikuttaa koko maailman lehtien kantaan ja sen kautta menee tietoja maailmalle.

Eivät myöskään ymmärrä, mikä merkitys on sillä, että meidän maastamme voidaan sanoa, että se on järjestänyt kansallisen vähemmistön kysymyksen niin, että siitä ei ole mitään kuulunut.

Eivät myöskään ymmärrä, mikä merkitys ruotsalaisella väestöllä on meille. Olisi parempi, jos ruotsalaisia olisi 1 milj. Meidän on pidettävä ruotsalaisia niin, että he eivät vähene, vaan mieluummin lisääntyvät.

1.12. Vapaassa Sanassa typerä ja mieletön pakina Akatemian juhlan johdosta.

Kommunistit ovat täysin psykopaatteja. He ovat aivan manian vallassa. Epäsolidarisia Suomen kansan kanssa.

2.12. Takki kirjoittanut Fagerholmille kauppaneuvotteluista.

Takki ilmoittaa, että neuvottelut ovat tähän asti kulkeneet normaalisesti ja kaikin puolin korrektisti. Tähän asti ei ole ilmaantunut mitään epäkohteliaisuutta tai muuta epänormaalia. Oli ollut kosketuksessa Ruotsin ja Norjan lähettiläiden kanssa. Tämän johdosta Takki lausuu, että ilmeisesti Moskovassa on aikaisemmin vallinnut yleisesti se käsitys, että kommunisteilla on Suomessa todellisuutta suurempi jalansija ja vaikutusvalta sekä lisääntyvä kannatussuunta. Tämän käsityksen ovat vaalit osottaneet vääräksi. Kun hallituskin on muodostettu ilman kommunisteja, on se nähtävästi horjuttanut Suomesta saatuja informatioita. Uskoa kommunistien vallan kasvuun on heikentänyt se, että poliittiset lakot ovat epäonnistuneet ja että SNS-seuran toimintapohja on kaventunut, kun muut paitsi kommunistit ovat jääneet siitä pois. Vielä ovat kommunistit jääneet isoleeratuiksi.

Suomesta julkaistut Tassin uutiset (mm. Tannerista ja Linkomiehestä) ovat ainoastaan suomalaisten kommunististen lehtien uudelleen julkaisemista. Pravda ja Izvestija eivät ole julkaisseet omia kirjoituksia niistä. Ruotsin ja Norjan lähettiläät ovat tästä päättäneet, että viralliselta taholta ei ole todettavissa muuta kuin normaalista korrektisuutta ja suhteiden vakiintumista. Niin kauan kuin rauhallisuus Pohjolassa jatkuu, tulee tilanne Suomen kohdalta jatkumaan. (Tämä oli Ruotsin ja Norjan lähettiläiden mielipide, kirjoitti Takki.).

2.12. professori Korhonen luonani. – Toi takaisin käsikirjoituksen II osan ynnä muistutuksensa.

Keskustelimme politiikasta.

Minä mm. kehoitin häntä omassa piirissään huomauttamaan siitä, että meidän on otettava huomioon asemamme niin että mitään rabulismia ei esiinny. Sillä ei pidä luulla, että meidän asemamme olisi samanlainen kuin se oli 1920-luvulla.

Puhuin myös suhteesta ruotsalaisiin – Korsholman läänistä. Sanoin, että meidän pitäisi se ynnä muut ruotsalaisia koskevat asiat ratkaista liberalisesti, koska sillä on suuri merkitys vaikutukseen Ruotsissa ja pohjoismaissa ja sen kautta koko muuhun maailmaan. Meidän kannattaa kyllä olla liberaaleja tässä asiassa, koska se ei millään tavalla vahingoita suomalaisuuden asiaa.

Korhonen ei pannut vastaan.

3.12. Vesterinen luonani.

Vesterinen antoi minulle muistiinpanonsa. Siitä myöhemmin selonteko.

Vesterinen sanoi, että minun ei pidä laskea päiviä, jotka minulla on jäljellä presidentinvirassa. Ei ole muuta miestä sille paikalle. Tarkoitti, että minun pitää vielä uudestaan ottaa vastaan presidentintoimi.

Minä sanoin, että minä en pyri siihen virkaan uudestaan. Sitäpaitsi on vielä toista vuotta jäljellä. Täytyy olla uusia miehiä, sillä emme me vanhat voi iänkaiken olla remmissä.

Sitten Vesterinen kertoi, että yleinen mielipide muokkautuu Neuvostoliittoa vastaan. Mieli on menossa siihen, missä se oli ennen sotia 1939. Se on vaarallista. Juopa on syntymässä Neuvostoliiton kanssa, mutta se on vaarallinen asia.

Maalaisliitossa on tapahtunut käänne eräissä piireissä. Toiset sanovat, että meillä pitää olla samanlainen suhde Neuvostoliittoon kuin ennen sotia. Toiset katsovat, että nyt mennään liikoihin. Se suunta voittaa, että suhde Neuvostoliittoon on pidettävä vieraana.

4.12. Kahma luonani.

Kahma puhui Ulkomaankauppaliitosta. Tuomioja pyrkii pois puheenjohtajan paikalta. Sijaan on ajateltu Henrik Ramsaytä. Kysyi minun mielipidettäni. 

Minä sanoin, että Henrik Ramsay olisi kyllä hyvä, mutta nyt olisi paras, että Tuomioja olisi ainakin vielä vuoden (hän on ollut vasta kaksi vuotta). Ramsayn voisi valita työvaliokuntaan. Ensi vuonna Ramsay sitten voisi tulla puheenjohtajaksi.

6.12. ltsenäisyyspäiväjuhlat. Kova päivä minulle.

Kl. 12 jumalanpalvelus kirkossa (Salomies piti hyvän saarnan). Kl. 14 juhla Messuhallissa, jossa Oittinen piti tervehdyspuheen ja minä pidin juhlapuheen.

Illalla suuri vastaanotto ja illanvietto linnassa. (1 600 henkeä kutsuttu.) Ilta tuntui olevan onnistunut.

7.12. Enckell luonani.

Viime päivinä kaksi ikävää asiaa. Venäläisten nootti siitä, että sirkuksessa oli kaksi venäläistä viety poliisilaitokseen.

5.12. uusi nootti siitä, että näytellään Jääkärin morsianta ja Likaiset kädet, jotka kumpikin ovat vihamielisiä Neuvostoliittoa vastaan.

Enckellin kutsusta Feodorov Enckellin luona.

1) Ensin oli puhunut ylijäämäaseista, jotka on luovutettava venäläisille. Venäläiset tahtovat suomalaisten mielipidettä.

Minä sanoin, että tehkööt sotilasasiantuntijat ehdotuksen, mitä meidän sallittu armeijamme tarvitsee. Muut pitäisi saada mieluummin romuttaa ja meidän saada romu.

2) Sirkus-juttu.

Fedorov oli ollut hyvin vakava siitä asiasta ja vaati, että poliisi pannaan syytteeseen. Venäläiset eivät olleet juovuksissa.

Enckell oli ilmoittanut, että asia on annettu oikeuskanslerin tutkittavaksi.

Minä sanoin, että nähtävästi venäläisiä kohtaan ei ole menetelty oikein. Kerroin puhuneeni Fagerholmin kanssa asiasta. Sirkuksen henkilöt ja poliisit eivät ole menetelleet tarkoituksenmukaisesti. Gabrielson on käynyt anteeksipyytämässä venäläisiltä.

Tällaisissa asioissa on meneteltävä med lämpor¹ ja varovasti, erityisesti kun on kysymys venäläisistä.

3) Näytelmäkappaleet. Enckell ilmoitti, että Likaiset kädet on kielletty. Jääkärin morsianta ei näytellä enää.

4) Enckell kertoi sanoneensa Fedoroville: Meidän politiikkamme on aivan muuttamaton, on sama kuin presidentin ja entisen hallituksen. Enckell oli lausunut sen toivomuksen, että lähetystö ja hallitus yhdessä työskentelisivät tämän politiikan hyväksi yhteiseen päämäärään. Enckell oli myös huomauttanut että nootissa oleva sana »враждебный»² ei ole oikea.

Fedorov oli vastannut siihen, että se sana ei ole niin tarkasti tarkoitettu.

5) Minä kerroin, mitä Vesterinen oli sanonut, että on nousemassa eräissä piireissä uusi henki. Sanoin, että hallituksen pitää johtaa yleistä mielipidettä. Fagerholmin ja Enckellin pitää esiintyä julkisesti ja minä teen samoin.

6) Sitten puhuimme Rangellin ja Rydin vapauttamisesta. Jatkamme Fagerholmin kanssa.

7) Enckell sanoi, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on pyytänyt häneltä ja M. Pekkalalta vastausta kysymyksiin: a) noudattiko rauhanvaltuuskunta minun ohjeitani? – b) oliko Parisissa ollut kulissien takana jotain toimintaa? – c) tekikö hallitus Venäjälle deporterattuja hallituksen kohtalosta?

¹ soveliaasti

² »vihamielinen»

8.12. Mikkelin maalaiskunnan kunnallislautakunnan puheenjohtaja maanviljelijä Riepponen ja Juvan kunnallislautakunnan puheenjohtaja pankinjohtaja, maanviljelijä Roikonen luonani. Molemmat maalaisliittolaisia.

Riepponen luki p.m:n Mikkelin läänin maaherran viran täyttämisestä. Siinä sanottiin:

1) Mikkelin lääni on pienviljelijävaltainen maatalousalue. Tämän vuoksi maaherran tulisi nauttia juuri tämän väestön täyttä luottamusta. Samoin hänen tulisi tuntea maakunnan olosuhteet.

2) Kun tähän mennessä julkisuudessa mainitut ehdokkaat eivät parhaimmalla tavalla vastaa näitä edellytyksiä, niin lausumme toivomuksen, ettei ketään vasemmistoon lukeutuvaa henkilöä virkaan nimitettäisi.

3) Kun nykyisen hallituksen aikana ei tässä esittämiämme näkökohtia mahdollisesti oteta huomioon ja kun maaherra Jatkola nähdäksemme toistaiseksi voi viran edelleenkin hoitaa, pyydämme, että Mikkelin maaherran nimittäminen siirrettäisiin toistaiseksi.

Minä sanoin, että tämä p.m. sisältää sellaista, joka ei ole oikein eikä sopivaa. Siinä sanotaan, että hallitus muka ei ota huomioon niitä näkökohtia, jotka asiaan kuuluvat, mutta se ei ole oikein. Hallitus ja minä harkitsemme asian sen mukaan kuin asia vaatii. Puoluenäkökohdat eivät tule kysymykseen, mutta jos niitä katsellaan, niin teidän puolueellanne, maalaisliitolla, on nyt neljä maaherranpaikkaa – melkein puolet kaikista. Julkisuudessa on mainittu ainoastaan ministeri Hiltunen, joka on sosialidemokraatti, ja sentähden epäilemättä ottaa huomioon pienviljelijäin edut ja asiat. Hän olisi kyllä hyvä maaherra. Muuten tämä nimitysasia ei nyt ole esillä. – Sanoin, että asiaa harkitaan kaikilta puolilta ja ratkaistaan parhaan ymmärryksen mukaan.

9.12. Atos Wirtanen i Ny Tid kirjoittaa minun puheeni johdosta 6.12.78. Kirjoittaa sopimattomuuksia. Hän näkyy tulleen aivan huligaaniksi.

Vapaa Sana 9.12.48:

»Sanat ja teot

NY TID kirjoittaa itsenäisyyspäivän tapahtumia tarkastellen: »Presidentti Paasikivi rajoittui Messuhallin juhlassa pitämässään puheessa toistamaan sen, mitä hän eräässä aikaisemmassa tilaisuudessa oli sanonut suhteistamme Neuvostoliittoon. Näissä selityksissä ei ole mitään muuta virhettä kuin se, että niihin liittyy vastaavaa toimintaa. Korkea-arvoinen puhuja ei itse ole vähäisessä määrässä vastuussa siitä, että asioiden kehitys on saanut onnettoman käänteen. Mikäli ollaan niin arvostelukyvyttömiä, että annetaan tunnettujen sotapolitiikkojen muodostaa hallitus, saadaan myöskin vastata seurauksista. Vaikuttaa pahalta korviin kaiken tämän jälkeen kuulla, että »meidän tärkeimpänä sodan jälkeisenä tehtävänämme on ollut määrätä ulkopolitiikkamme suunta ja pitää se». Luullaanko, että tämä voisi tapahtua sotapolitiikkojemme avulla, jotka elämäntehtäväkseen ovat ottaneet kommunismin vastaisen toiminnan?

Porvarillisen politiikan epäonnistuminen – voidaan todellakin puhua epäonnistumisesta kahden viimeisen neuvostonootin jälkeen ja sen jälkeen, kun neuvostoedustajat loistivat poissaolollaan itsenäisyysjuhlista – perustuu siihen, että yritetään yhdistää uusi asennoituminen Neuvostoliittoon (niissä tapauksissa, jolloin todella sellaista yritetään) sen kanssa, mitä juhlapuheissa on tapana nimittää »perinteelliseksi suomalaiseksi demokratiaksi». Se »demokratia» on ollut äärimmäisen taantumuksellista, työläis- ja neuvostovihamielistä. Kuinka se ja ystävällinen asennoituminen työläisten hallitsemaan Neuvostoliittoon voidaan liittää yhteen?

Ei, mikäli meidän porvarimme todella haluavat harjoittaa uutta politiikkaa Neuvostoliittoa kohtaan, on heidän nopeasti muutettava suuntaa, vapauduttava sotapolitiikoista ja toteutettava todellista demokratiaa sisäpolitiikassaan sen sijaan, että naamioivat perinteellisen taantumuksellisuuden muka demokratiaksi. Ja sen on tapahduttava nopeasti, sillä merkit viittaavat siihen, että kärsivällisinkin on menettämässä kärsivällisyytensä perinteellistä suomalaista härkäpäisyyttä kohtaan. Se ei todellakaan olisi ihmeellistä.»

Refl. Atos Wirtanen on siis sitä mieltä, että meidän täytyy omaksua Itä-Euroopan »kansandemokratia» ja hylätä pohjoismainen perinteellinen demokratiamme, jotta voisimme tyydyttää Neuvostoliittoa. Merkillisesti on Wirtanen, joka on ruotsinkielinen, kadottanut sekä suomalaisuuden että kaiken ruotsalaisen ja pohjoismaisen. Pitkälle on mies mennyt alas henkisesti rappiolle.

Dagens Nyheter 10.12.48:

»RYSK VARNING CHOCKERAR HELSINGFORS KOMMUNISTERNA ALLTMER AGGRESSIVA

Från Dagens Nyheters Helsingforskorrespondent

Helsingfors, torsdag.

De finsk-ryska förhållandena är f.n. ganska skärpta. En ännu allvarligare sak än de två protestnoter som Finland nyligen fått motta anser man vara artikeln i Novoje Vremja, vari görs gällande att försök förekommit att blanda in Finland i diskussionerna om Atlantpakten, emedan

»Brommaflygfältet och örlogsbasen i Karlskrona uppenbarligen är för avlägsna baser för angrepp mot Sovjetunionen».

I synnerhet fäster man sig i Helsingfors vid varningen att »Finlands folk under en generation två gånger varit nära undergångens brant». I Finland är man helt enkelt chockerad över dessa beskyllningar, särskilt som ju Finland och Sovjetunionen har undertecknat en vänskaps-, samarbets- och biståndspakt, som utstakar Finland väg, vilket också president Paasikivi underströk i sitt hälsningstelegram till Stalin på ryska oktoberrevolutionens årsdag.

Justitiekanslern har fått i uppdrag att verkställa en undersökning angående intermezzot i Hippodromen, då två ryska tjänstemän avlägsnades och fördes till polisstationen efter bråk med vaktmästaren. Kansallisteatteris direktör, Eino Kalima, har till undervisningsminister Oittinen inlämnat en förklaring i vilken han framhåller att det aldrig fallit honom in att Sartreskådespelet kunde rikta sig mot Sovjetunionen. Likaså tillbakavisar han den kommunistiska beskyllningen att »general Hoederer» i skådespelet skulle ha burit Stalins mask. Det kan nämnas att de finska kommunisternas främste kulturkritiker, Raoul Palmgren, varmt försvarat skådespelet och vägrar att tro att det skulle innehålla Sovjetfientlig propaganda.

De finska kommunisternas ton har under den senaste tiden blivit mycket aggressiv. Myndigheterna studerar för eventuellt åtal en artikel i Ny Tid av redaktör Atos Virtanen, som anklagat president Paasikivi för att bära en icke ringa del av ansvaret för att de finsk-ryska förhållandena fått en olycklig vändning. Om man är så omdömeslös, skriver tidningen, att man låter välkända krigspolitiker bilda regeringen får man själv också svara för följderna. Tidningen påstår också att Sovjetrepresentanten lyste med sin frånvaro på självständighetsfesten. Detta är en direkt lögn, ty charge d’affairen Fedorov med sin svit var närvarande vid festen i Mässhallen. Det väckte t.o.m. uppseende att han trots polisintermezzot i Hippodromcirkusen vid entren skakade hand med polismästare Gabrielsson och två andra polisofficerare.

Förre presidenten K. J. Ståhlberg, som hittills varit tabu även för kommunisterna, stämplas nu som reaktionens hantlangare i Vapaa Sana på grund av en artikel som han skrivit med anledning av framstegspartiets 30-årsdag. Ståhlberg anser att framstegspartiet inte borde inlåta sig på taktiskt köpslående med ytterlighetsriktningen, utan i stället ge sitt stöd åt den socialdemokratiska regeringens kamp mot folkdemokraterna.

H.»¹

¹ VENÄJÄN VAROITUS KUOHUTTAA MIELIÄ HELSINGISSÄ

KOMMUNISTIT YHÄ AGGRESSIIVISEMPIÄ

Dagens Nyheterin Helsingin-kirjeenvaihtajalta

Helsinki, torstaina.

Suomalais-venäläiset suhteet ovat tällä hetkellä melko kireät. Vielä vakavampana asiana kuin Suomen äskettäin saamia kahta vastalausenoottia pidetään Novoje Vremjassa julkaistua kirjoitusta, jossa väitetään, että on esiintynyt yrityksiä sekoittaa Suomi mukaan keskusteluihin Atlantin sopimuksesta, koska »Bromman lentokenttä ja Karlskronan laivastotukikohta ovat ilmeisesti liian kaukana sijaitsevia tukikohtia soveltuakseen Neuvostoliittoa vastaan suuntautuviin hyökkäyksiin».

Helsingissä kiinnitetään erityistä huomiota varoitukseen, jonka mukaan »Suomen kansa on yhden sukupolven aikana ollut kaksi kertaa tuhon partaalla». Suomessa ollaan täysin tyrmistyneitä näistä syytöksistä, varsinkin kun Suomi ja Neuvostoliitto ovat tunnetusti allekirjoittaneet ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen, joka viitoittaa Suomen tien, kuten myös presidentti Paasikivi korosti Venäjän lokakuun vallankumouksen vuosipäivänä Stalinille lähettämässään tervehdyssähkeessä.

Oikeuskansleri on saanut tehtäväkseen toimeenpanna tutkimuksen, joka koskee Hippodromilla sattunutta välikohtausta, jossa kaksi venäläistä virkamiestä poistettiin paikalta ja vietiin poliisiasemalle vahtimestarin kanssa syntyneen riidan jälkeen. Kansallisteatterin johtaja Eino Kalima on jättänyt opetusministeri Oittiselle selvityksen, jossa hän korostaa, ettei hänen mieleensä ole koskaan juolahtanut, että Sartren näytelmä voisi kohdistua Neuvostoliittoa vastaan. Samoin hän torjuu kommunistien syytöksen, jonka mukaan näytelmän »kenraali Hoedererilla» olisi ollut Stalin-naamio. Voinee mainita, että Suomen kommunistien tunnetuin kulttuurikriitikko Raoul Palmgren on lämpimästi puolustanut näytelmää ja kieltäytyy uskomasta, että se sisältäisi neuvostovastaista propagandaa.

Suomen kommunistit ovat viime aikoina käyttäytyneet hyvin aggressiivisesti. Viranomaiset tutkivat mahdollista syytteen nostamista varten Ny Tid -lehdessä julkaistua toimittaja Atos Virtasen kirjoitusta, jossa hän on syyttänyt presidentti Paasikiveä siitä, että tämä olisi suurelta osin vastuussa suomalais-venäläisten suhteiden kokemasta onnettomasta käänteestä. Lehti kirjoittaa, että jos on niin arvostelukyvytön, että antaa tunnettujen sotapoliitikkojen muodostaa hallituksen, saa myös itse vastata seurauksista. Lehti väittää myöskin Neuvostoliiton edustajan loistaneen poissaolollaan itsenäisyyspäivän juhlassa. Tämä on suoranainen valhe, sillä asiainhoitaja Fedorov seurueineen oli läsnä Messuhallin juhlassa. Huomiota herätti jopa, että hän huolimatta Hippodromin poliisivälikohtauksesta kätteli sisään tullessaan poliisimestari Gabrielssonia ja kahta muuta poliisiupseeria.

Entinen presidentti K. J. Ståhlberg, joka tähän saakka on ollut tabu jopa kommunisteille, leimataan nyt Vapaassa Sanassa taantumuksen kätyriksi hänen edistyspuolueen 30-vuotispäivän johdosta kirjoittamansa artikkelin vuoksi. Ståhlberg katsoo, ettei edistyspuolueen pitäisi antautua taktiseen kaupankäyntiin äärisuuntauksen kanssa, vaan sen sijaan antaa tukensa sosiaalidemokraattisen hallituksen taistelulle kansandemokraatteja vastaan.

-H.»

3.12. esittelyn jälkeen keskustelimme Fagerholm, Enckell ja minä Rangellin ja Rydin asiasta.

Fagerholm ei mielellään ottaisi asiaa nyt esille, vaan odottaisi, kunnes RangelIin ajasta puolet on mennyt umpeen.

Enckel = Fagerholm.

Minä sanoin olevani samaa mieltä.

Minä pyysin Fagerholmia puhumaan tästä ryhmien puheenjohtajien kanssa.

Fagerholm lupasi.

13.12. Gräsbeck kertomassa Amerikan matkastaan.

Gräsbeck: Talvela haluaisi tulla kotiin. Minä lupasin puhua Enckellin kanssa. Gräsbeck antoi minulle p.m:n matkastaan ja neuvotteluista. USA:ssa ja Kanadassa on sellulosan tuotantokustannukset 40 % alemmat kuin meillä.

Halot ovat halvemmat. Työpaikka on tunnilta korkeampi, mutta työteho on suurempi. Tehtaat ovat paremmat kuin meidän. Meidän tehtaamme tarvitsevat korjauksia sodan jälkeen. Sitä varten me tarvitsemme koneita USA:sta.

Ruotsin tehtaat eivät ole niin modernt anlagda¹ kuin meidän.

Voima on Amerikassa halvempi kuin meillä.

Sodan johdosta meidän tehtaamme eivät ole niin effekt² kuin USA:n ja Kanadan.

Washingtonissa är stor respekt för vår nuvarande regering³, sekä kokoonpanoon että ohjelmaan nähden. Vår good will i USA⁴ on hyvin suuri.

Mutta tarvittaisiin siellä parempi ministeri.

Nykopp olisi hyvä. Gartz olisi myös hyvä.

¹ nykyaikaisesti rakennettuja

² tehokkaita

³ tunnetaan suurta kunnioitusta nykyistä hallitustamme kohtaan

⁴ Hyvä maineemme USA:ssa

14.12. Fagerholm luonani.

1) Valtiollinen poliisi on lähettänyt Stella Polaris’en asiakirjat syytettä varten.

Minä kehoitin pyytämään lausunnon oikeuskanslerilta.

2) Kolme maaherranpaikkaa.

Ouluun: agronomi Määttä (maal.) 1.4.48.

Turkuun: Härmä 1.4.49.

Mikkeliin: Hiltunen ei halua. Eduskunnan ensimmäinen varapuhemies Lumme 1.4.48.

Minä suostuin.

3) Fagerholm kertoi, että kommunistit ovat pyytäneet venäläisiltä aktiivista apua hallituskysymyksessä, mutta venäläiset ovat kieltäytyneet. Mutta tästä on johtunut nootit – näytelmistä ja sirkusasiasta. 

Pessi ja Aaltonen olivat käyneet Moskovassa pyytämässä aktiivista apua kommunisteille, mutta heille oli vastattu, että sitä ei voi odottaa. Oli myös vastattu, että »Tšekkoslovakiassa kommunistit ovat hoitaneet asian itse; jos te ette voi hoitaa asioitanne itse, niin venäläiset eivät voi sille mitään. Te, Suomen kommunistit, olette tehneet tyhmyyksiä.» – Pessi ja Aaltonen olivat tulleet synkkinä takaisin.

Arabian lakkojen yhteydessä oli myös käyty Venäjän lähetystössä pyytämässä apua, mutta oli vastattu, että eivät voi antaa apua.

Fagerholm oli sanonut Österholmille, että seläntakaiset intrigit eivät ole sallittuja. »Tulkaa sanomaan selvästi ja suoraan, että hallituspohjaa on laajennettava, jos sitä haluatte.»

15.12. Korkeimman hallinto-oikeuden 30-vuotisjuhla. Yksinkertainen. Olin siellä läsnä.

Samana päivänä Ulkomaankauppaliiton esitelmätilaisuus, jossa myös olin läsnä.

15.12. Vesterinen luonani. Maalaisliiton puolueneuvoston kokous joku päivä sitten. Siellä oli mieliala ollut sellainen, että hallitus on liian kapealla pohjalla. Pitäisi saada hallituspohja laajennetuksi, jotta hallitus voisi kestää. Oli ollut suuri huoli taloudellisista asioista, miten voidaan tulla toimeen.

Vesterinen kertoi myös, että on liikkeellä huhuja, että eduskunta hajoitettaisiin, jos hallitus kaatuu. Se olisi heidän mielestään vaarallista, koska osottaisi, että maa on heiluvassa tilassa; vaikuttaisi huonosti koko maailman edessä.

Minä vastasin, että en ole ajatellut eduskunnan hajoittamista.

Vesterinen sanoi myös olevan pelkoa, että ulkopoliittinen tila Venäjään nähden muodostuu yhä vaikeammaksi.

Minä sanoin, että meidän kommunistimme koettavat pilata ja vahingoittaa suhteita Neuvostoliittoon, mutta me emme voi antaa meidän kommunistiemme määrätä, millainen hallituksen kokoonpano on oleva.

Vesterinen = minä. – Hän sanoi, että jos hallitus kaatuu, niin silloin maalaisliitto on valmis yksin muodostamaan hallituksen.

Minä vastasin, että minun asiani on katsoa, että laillinen parlamenttaarinen järjestys ylläpidetään, mutta minä en tahdo millään tavalla sekaantua eduskuntaryhmien välisiin asioihin. Omasta puolestani olen tyytyväinen nykyiseen hallitukseen eikä minulla olisi mitään sitä vastaan, että hallitus istuisi niin kauan kuin minäkin. Jos hallitusvaihto tulee laillisessa järjestyksessä, niin minä en voi olla nimittämättä hallitusta, josta eduskuntaryhmät ovat sopineet, mutta sellaisen hallituksen kanssa kuin oli viime talvena, minä tuskin jaksaisin kestää. Vesterinen itse hyvin muistaa viime talven ja meidän yhteisen toimintamme.

Vesterinen sanoi ymmärtävänsä minun kantani.

16.12. ministeri Simonen luonani. Ensin keskustelimme kolmesta maaherranpaikasta.

Simonen sanoi, että Härmä ymmärtää ruotsia ja tulee puheessa toimeen.

Minä pyysin kehoittamaan Härmää vielä parantamaan ruotsinkielen taitoaan, koska Turun lääniin kuuluu myös ruotsinkielisiä kuntia.

Sitten puhuimme suojelupoliisista. Nyt tulee sen johtajan nimittämään presidentti. Minä sanoin, että se on hyvä. – Simonen sanoi, että siihen on ajateltu vanhempaa hallitussihteeriä Aatto Virtaa, joka ei ole puoluemies, vaan puolueeton. Hän on lähinnä liberaalinen porvari, on täysin puolueeton. – Minä sanoin, että hän nähtävästi on hyvä.

Sitten Simonen kertoi: kommunistit ovat kallella päin. Väitetään, että kommunistien taholla on kerrottu, että Neuvostoliitto ei ryhdy aktiivisesti heitä tukemaan. Neuvostoliiton tärkein tavoite on taloudellinen jälleenrakennus ja että Neuvostoliitolle on tärkeämpää Suomen myötävaikutus taloudellisella panoksella kuin kommunistien poliittinen vaikutus Suomessa. Kommunistien omassa keskuudessa kerrotaan näin.

Viime päivinä on liikkunut huhuja (sitä olisi puhunut myös Neuvostoliiton täkäläinen konsuli), että Neuvostoliiton tarkoitus olisi kääntyä minun, Tasavallan Presidentin, puoleen esiintuomalla huolestuneisuus suhteiden huononemisesta ja esitettäisiin toivomus (vaatimus?) hallituksen muodostamisesta niin, että hallitukseen tulisi 3 à 4 kommunistia sekundääripaikoille.

(Tästä puhui minulle pari päivää sitten telefonissa Fagerholm.)

17.12. Refl.: Kommunistit alkavat hyökätä minua vastaan.

Atos Wirtanen kirjoitti Ny Tid‘issä minun puheeni johdosta Itsenäisyyspäivänä hyökkäyksen minua vastaan. (Kts. kirjoitusta, josta ote on Vapaassa Sanassa.) – Tassin täkäläinen kirjeenvaihtaja lähetti siitä referaatin Moskovaan ja 15.12. se oli mm. Pravdassa. Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat ovat tavan takaa letkauttaneet minua. Kommunistit huomaavat, että minä olen pahin este heidän aikeilleen, ja siinä he nähtävästi ovat oikeassa. En olisi uskonut Atos Wirtasen olevan niin vailla moraalia, sillä hänen pitää tietää, että hänen kirjoittelunsa minusta on täydellistä valetta.

Ikävä on muuten, että eduskunta on nykyään kokoonpanoltaan heikko. 1910–13 oli eduskunnassa ruotsalaisessa ryhmässä mm. L. Mechelin, R. A. Wrede, Aug. Nybergh, professori J. V. Runeberg, Emil Schybergson, veljekset Rosenqvist ym. Jos olisi sellaisia miehiä nytkin, niin voisi niiden kanssa neuvotella. Silloin oli myös vanhasuomalainen puolue aivan toisenlainen kuin nykyinen kokoomus. Ja ulkopuolella eduskuntaa oli hyviä miehiä: Ståhlberg, Edv. Hjelt ynnä monet muut. – Onko meidän kansamme mennyt alaspäin, mikäli koskee henkisiä voimia?

21.12. Budjetti v. 1949 käsiteltiin loppuun eduskunnassa. Fagerholmin hallitus teki kahdessa kohdassa luottamuskysymyksen ja molemmissa sai voiton. – Eduskunta lähti lomalle 25.1.49 asti.

Oli hyvä, että asia meni näin ja hallitus jäi paikoilleen. Maalaisliittolaiset koettivat kaataa hallituksen ja kommunistit olisivat myös sen mielellään nähneet, mutta eivät onnistuneet.

Fagerholm hoitaa asiat hyvästi myös eduskunnassa.

21.12. Kolme uutta maaherraa: Härmä, Lumme ja Määttä olivat luonani kiittämässä nimityksistään. Keskustelin heidän kanssaan jonkun aikaa. Huomautin laillisen järjestyksen säilyttämisen välttämättömyydestä ja se on erityisesti maaherrojen asia.

22.12. Ministeri Suontausta luonani. Puhui sotasyyllisten asiasta.

Suontausta mainitsi ensin vastauksestaan kyselyyn, jonka SKDL:n edustajat olivat tehneet eduskunnassa Tannerin ja Linkomiehen vapauttamisesta, sitten kun olivat suorittaneet puolet vankeusajastaan.

Sitten Suontausta puhui Kivimäen ja Linkomiehen armahtamisesta ehdonalaisuudesta. Heidät tarvittaisiin Yliopistoon.

He eivät voi saada palkkaansa niin kauan kuin ovat ehdonalaisia. Suontaustan mielestä kolme ehdonalaista Tanner, Kivimäki ja Linkomies olisi vapautettava nyt, jo huomisessa esittelyssä. Ryti ja Rangell sitten yhdellä kertaa. Antoi minulle professori Soisalon todistuksen Rydin terveydestä. Ryti on Kivelän sairaalassa nyt.

Minä vastasin, että huomiseksi ei asiaa voi saada valmiiksi. Tästä asiasta on neuvoteltava Fagerholmin ja Enckellin kanssa.

22.12. Svento luonani. On käymässä kotona. – Keskustelimme politiikasta.

Svento kertoi, että Sveitsissä on Suomella hyvä maine. Hän lausui mm., että hänen luullakseen Neuvostoliitto ei nyt tahdo ryhtyä Suomea vastaan karkeampiin toimenpiteisiin, vaan tahtoo osottaa maltillista politiikkaa. Merkkinä siitä on mm. äsken solmittu kauppasopimus. Myös Pohjolan vuoksi tahtovat venäläiset säilyttää meidän kanssamme rauhan.

Svento kertoi, että aikaisemmin Sveitsissä oli se käsitys, että nyt on Suomen vuoro ja että venäläiset ryhtyisivät Suomea vastaan toimiin. Mutta nyt on siellä käsitys muuttunut. Katselevat yhä optimistisemmin Suomen asiaa.

Sovimme, että Svento rouvineen tulee 27.12. meille lounaalle.

23.12. Valtioneuvostossa paljastettiin minun muotokuvani. Fagerholm piti minulle kauniin puheen. – Minä vastasin (kts. lehtiä).

Istunnon jälkeen keskustelimme Fagerholm, Enckell, Suontausta ja minä sotasyyllisten asiasta.

Päätettiin, että ehdonalaisten asia otetaan esille vasta tammikuussa. Minä lausuin olevani kyllä sitä mieltä, että Kivimäen ja Linkomiehen täytyy päästä virkaansa Yliopistoon.

Minä sanoin, että Rydin, joka on sairas, pitäisi olla sairaalassa siksi kunnes hänen asiansa otetaan esille. Sanoin pelkääväni melua venäläisten puolelta.

Suontausta oli sitä mieltä, että jos tämä asia yhdellä kertaa selvitetään, niin siitä ei tule sen suurempaa melua. Ehdonalaisuusasian ei tarvitse tulla julkisuuteen.

Minä: Asia ei pysy salassa.

Enckell katsoi, että on oltava varovaisia venäläisten vuoksi.

24.12. Vapaassa Sanassa on taas kommunisteille kuvaava kirjoitus »Itsetilityksen joulu». Kaikki syy on suomalaisissa viime sotiin, emmekä ole tehneet synnintunnustusta emmekä ole tulleet synnintuntoon. »Mitään syvällistä, rohkeaa, armotonta kansallista itsekritiikkiä siihen (Suomen uuteen poliittiseen linjaan) ei liittynyt taholla, joka muodosti suuren ja edelleen vaikutusvaltaisimman osan kansastamme.» jne. – »Kansallinen omatunto on tullut täysin turraksi likaisimmillekin teoille». »Kansalliset valheet» – »jättiläisvalhe» – »Kansallisen omantunnon turtuminen» – »tehdä valheesta elämänohje». »Quo vadis, Finlandia»?¹

Refl. Tämä on hirmuista!

Järnefeltin raportti Varsovasta 15.12.48, jossa hän kertoo puolalaisissa lehdissä 13.12.48 olleesta pitkästä kirjoituksesta Suomen poliittisista oloista ja jossa hyökätään kuulumattomasti minua ja Fagerholmia vastaan. (kts. rap.)

Refl. Tämä on tosiaan kuulumatonta. Se on tietysti meidän kommunistiemme inspiroima. He huomaavat, että minä olen pahin este kommunistien pyrkimyksille saada täällä voimaan »kansandemokratia» ja kumous. Kommunistiset maat eivät ole mitään sivistysmaita ja heidän menettelynsä ja kielenkäyttönsä on raakalaisten tapaista.

Enckell sanoi tänään 28.12. puhuneensa asiasta Puolan lähettilään kanssa.

Minä pyysin Enckelliä miettimään, eikö hänen olisi syytä esiintyä julkisesti.

Sanoin Enckellille, että nyt on kysymys ulkopolitiikasta. Suomen hallitusta syytetään:

1) siitä, että emme noudata sopimuksia;

2) että harjoitamme Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa ja menettelyä;

3) että Suomen hallitus tahtoo viedä Suomen dollari-imperialismin ja Marshall­ politiikan alaiseksi.

Ulkoministeri on vastuunalainen siitä, että sopimuksia noudatetaan ja ulkopolitiikkaa hoidetaan oikealla tavalla. – Sentähden voi olla hyvä, jos Enckell esiintyy julkisesti.

Enckell lupasi harkita.

¹»Minne menet Suomi?»

28.12. Refl.: Nyt meillä ei ole kysymys suhteista Neuvostoliittoon ja luottamuksellisista väleistä Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet on ratkaistu sopimuksilla: rauhansopimuksella ja ystävyyssopimuksella. Mutta nyt on kysymys aivan toisesta. Kommunistit eivät tyydy näihin sopimuksiin, vaan heidän tarkoituksensa on saada Suomen demokraattinen valtiollinen ja yhteiskunnallinen järjestys kumotuksi ja sijalle kommunistinen järjestys niinkuin Tšekkoslovakiassa, Puolassa ja Balkanin maissa. Siitä käy taistelua ja sitä tulee käymään myös tulevaisuudessa. Tämä taistelu tulee olemaan nähtävästi kova ja siinä kysytään Suomen kansan henkistä voimaa.

Jos olisi kysymys ainoastaan Suomen ja Neuvostoliiton välisestä politiikasta, niin kommunistien ja venäläisten pitäisi olla tyytyväisiä siihen, että Fagerholmin hallitus ja Suomen kansa ulkopuolella kommunisteja saadaan mukaan ystävyyden politiikkaan. Silloin tämä politiikka on lujasti ankkuroitu. Mutta kommunistien tarkoitukset ovat toiset. Arvatenkin tässä on takana myös Kominformin politiikka.

Tämä on tosiaan hirmuista, kun oman kansan keskuudessa on tällaisia aineksia kuin kommunistit.

30.12. Iljinski Moskovan radiossa jälleen haukkuu Suomea.

Joulun aikana Novoje Vremja ja Literaturnaja Gazeta ja Iljinski hyökkäsivät Suomea vastaan. Paljasta valetta, kuten aina.

Nya Pressenissä oli 30.12. siteerattu Västra Nylandin (Österholmin) kirjoitus, jossa suorastaan annetaan vettä meidän kommunistiemme myllyyn. »Vi måste beklaga att man vill se på Finland på det sättet, men det lär inte båta till mycket att – som man på sina håll börjat göra – sluta ögonen för ett dylikt faktum. Vi får allt ta hänsyn till att om det senaste riksdagsvalet väl i sin mån förändrat våra inrikespolitiska konstellationer, därmed de utrikespolitiska realitetema ingalunda förändrats.» ––– » ––– de måste väl ––– se något annat o. mycket allvarligare i de senaste sovjetryska kommentarerna än blott o. bart en återspekling av vad hemma kommunisterna framkastat.»¹

Refl. Tästä minun pitää puhua Österholmin kanssa. Tämä on hyökkäys selkään.

¹ »Meidän kannaltamme on valitettavaa, että Suomeen halutaan suhtautua sillä tavoin, mutta ei paljon hyödyttäne sulkea silmiäänkään tältä tosiasialta – niin kuin eräillä tahoilla on alettu tehdä. Me joudumme kyllä ottamaan huomioon, että jos viimekertaiset eduskuntavaalit ehkä osaltaan ovatkin muuttaneet sisäpoliittisia asetelmiamme, niin eivät ulkopoliittiset realiteetit sen takia suinkaan ole muuttuneet.» ––– » ––– he varmaan näkevät ––– jotain muuta ja paljon vakavampaa viimeisimmissä neuvostoliittolaisissa kommentaareissa kuin vain ja ainoastaan heijastusta kotikommunistien heittämistä väitteistä.»

30.12. Refl. edell. Österholmin kirjoituksen johdosta;.

Kysymyksiä Österholmille:

1) Venäläisten kirjoitukset ja radiopuheet ovat olleet alusta loppuun valhetta. Väitteet perustuvat valheisiin. Pitääkö meidän siis alistua ja mukautua venäläisten ja heidän lehtiensä perättömiin väitteisiin ja tunnustaa ne oikeiksi? Mihin tämä päättyy ja mikä on tämän tien loppupää?

2) Me emme saavuta näiden venäläisten ja meidän kommunistiemme mielisuosiota ja tunnustusta, ellemme rupea täällä kulkemaan samaa tietä kuin Puola, Tšekkoslovakia ja Balkanin maat, s.o. sovjetisoimisen tietä. Tämä on heidän tarkoituksensa ja päämääränsä. – Onko Österholmin tarkoitus, että meidän on mentävä tälle tielle?

3) Se olisi toista politiikkaa kuin minun politiikkani on. Minä en voi mennä tälle tielle, sillä se olisi kuoleman tie. Täytyy tulla toinen presidentti, jos tälle tielle lähdetään.

4) Kommunistit ja heidän mukaansa venäläiset puhuvat Fagerholmin »kolmannesta tiestä», jota he eivät hyväksy. Heillä on vain kaksi tietä: kommunistien tiet ja reaktionärit ja fasistit. Mutta me emme voi kulkea kumpaakaan näistä teistä, vaan juuri kolmatta tietä, omaa pohjoismaista, mutta samalla täyttäen sopimuksemme Neuvostoliittoa vastaan. Mutta ei pitemmälle.

30.12. Esittelyn jälkeen neuvottelin Enckellin ja Tarjanteen kanssa (Fagerholm on matkoilla).

Puhuin kommunistilehtien ja venäläisten lehtien ja radion syytöksistä, että Suomi ei täytä rauhansopimusta – mm. Ilmailuliittoa koskeva, joka muka on hajoitetun ilmapuolustusliiton jatkaja. Ilmailuliiton asia tutkittiin 1946 (?). Kehoitin Tarjannetta perehtymään tähän asiaan uudestaan (hän oli antanut siitä lausuntonsa 1946) sekä samoin kaikkiin niihin asioihin, joissa tehdään syytöksiä rauhansopimuksen täyttämättä jättämisestä. Samoin kehoitin Enckelliä seuraamaan kommunistien ja venäläisten syytöksiä. Sanoin, että meidän on aina reagoitava ja oikaistava, kun tällaisia syytöksiä tehdään.

Molemmat lupasivat.

27.12. Svento rouvineen luonamme suuruksella. Keskustelimme jonkun aikaa Sventon kanssa kahden kesken. Svento luki uudenvuoden puheeni ja ehdotti pari pientä korjausta. Muuten hyväksyi sen.

Svento kertoi istuneensa illan Pekkalan veljesten kanssa. Hän kertoi (mahdollisesti Pekkaloilta saamansa tiedon mukaan), että »vuorineuvokset» ovat huolissaan venäläisten lehtien ja radion hyökkäysten johdosta.

Minä selitin kantani hänelle.

30.12. luin radioon puheeni 1.1.49. Puheeni on lukenut, paitsi Svento, Enckell, joka esitti pieniä muutoksia, sekä myös Tuomioja, joka hyväksyi sen.

30.12. Iljinski taas Moskovan radiossa puhui tavallisia valheita Suomesta meidän kommunistiemme mukaan.

Refl. Se on tosiaan kurjaa menettelyä. Hän on ilman mitään moraalia.

31.12. Ståhlberg soitti. Toivotti omasta ja rouvansa puolesta hyvää uutta vuotta.

Onnitteli minua siitä, että tämä vuosi on mennyt jotenkin hyvin (suhteellisen hyvin).

V. 1948 oli tärkeimpiä tapauksia Tšekkoslovakian kumous helmikuussa. Kommunistinen kumous Thomas Masarikin demokr. maassa. Se herätti koko maailman ja myös meidän kansamme huomaamaan, mistä oli kysymys. Vapaus oli hävitetty Tšekkoslovakiassa.

Tšekkoslovakian kaappaus oli tärkein tapaus v. 1948.

Reaktioner mot händelserna i Tšekkoslovakia¹ nousi kaikkialla: USA:ssa se hioi yhteen USA:n ja länsivallat.

¹ Reaktioita Tšekkoslovakian tapahtumiin

Pravdassa 14.12.48 julkaistu Ny Tid’in kirjoitus minun puheeni johdosta 6.12., jossa hyökättiin minua vastaan.

»Высоко составленный оратор сам в немалой степени винован в неудачном повороте событий. Если он настолько слаб, что поручил финским реваншистам сформировать правительство, то он за это и отвечает. –

Провал буржуазной политики объясняется тем что пьrrались объединить новую политику в отнош. Сов. Союза с тем, что в торжественных ре1 зз 1 чах обычно называется »традиционной финской демократией». Эта »демократия» всегда была suuremmassa miiiiriissa реакционной, враждебной раб. классу и Сов. Союзу.»¹

¹ »Korkeassa asemassa oleva puhuja itse on varsin suuressa määrin syypää tapahtumien epäonnistuneeseen käänteeseen. Jos hän on niin heikko, että hän antoi suomalaisille revanshisteille hallituksen muodostamisen, niin hän siitä myös vastaa – 

Porvarillisen politiikan romahtaminen selittyy siitä, että yritettiin yhdistää uusi politiikka suhteessa Neuvostoliittoon siihen, mitä juhlavissa puheissa tavallisesti sanotaan »traditionaaliseksi suomalaiseksi demokratiaksi». Tämä »demokratia» on aina ollut suuremmassa määrässä taantumuksellista ja vihamielistä työläisluokkaa ja Neuvostoliittoa kohtaan.»
Refl. Tämä Atos Wirtasen kirjoitus on hirmuinen, vastoin kaikkea Suomen kansan katsantokantaa. Hänen mielestään meidän pitäisi omaksua kommunistinen järjestys ja luopua vapaudesta ja kaikesta pohjoismaisesta elämänkannasta.