10/4 ’20 Olin Presidentti Ståhlbergin luona. Erich oli siellä myös (kl. ½ 9 – kl. 11 illalla). Puhuttiin rauhanneuvottelujen alkamisesta Wenäjän kanssa.
1. Puolalaiset olivat valinneet Bonsovin neuvottelupaikaksi, koska se on lähellä rintamaa, jossa puolalaiset voittoisasti taistelevat. Eivät tahdo päästää bolshevikkeja omaan maahansa.
2. Demarkationilinja Suomen ja Wenäjän välillä. Näytti minulle.
3. Liittosopimus Suomen ja Puolan välillä. Tästä keskustelimme. Minä huomautin, että jos se tarkoittaa koko tulevaisuutta eikä ainoastaan taistelua bolshevikkeja vastaan, niin sen kautta voidaan joutua vedetyksi Puolan ja Wenäjän + Saksan välisiin taisteluihin. Ståhlberg luuli, että Wenäjä ja Saksa tekevät liiton ja Puola joutuu heidän väliinsä. Luuli kuitenkin, että Kansojen liitto tässä tulee Puolalle avuksi.
4. Ukrainan itsenäisyys: puolalaiset ja rumanialaiset koettavat edistää tätä. Mikä tulevaisuus sillä on, ei tiedä.
5. Puolalaiset ottavat rauhansopimukseen, että Wenäjän kansalliskokouksen tulee se hyväksyä. Olimme sitä mieltä, että tällainen klausuuli voi olla kaksiteräinen miekka. Sillä jos me teemme sen ehdoksi, niin sopimuksella ei ole merkitystä, vaan tuleva kansalliskokous voi ruveta sitä arvostelemaan ja hylätä sen. Minä: Rauhansopimuksella bolshevikkien kanssa on merkitys. Bolshevikit ovat tosiasiallisesti Wenäjän hallitus, koska heillä ei enää edes ole Wenäjän rajojen sisällä mitään vastustajia. Rauhansopimus ja sen resultaatit (esim. Itä-Karjalan valtaaminen) on fait accompli, jolla on Wenäjän tulevillekin hallituksille merkitys. Ståhlberg: Toivottava, me pääsemme Kansainliittoon ilman ehtoja ja silloin Kansainliitto takaa meille meidän alueemme koskemattomuuden.
6. Ståhlberg: Kysymykset on järjestettävä eri ryhmiin tärkeyteensä katsoen: a) Suomen entisen alueen turvaaminen. (Torjuttava vaatimukset Ahvenanmaahan, torjuttava vaatimukset Kannakseen nähden y.m.) b) Petsamon kysymys. Laillinen oikeus meillä siihen. Huom! Reskripti 15/2 1864: “Voi antaa gradeerauksen mukaan muuta maata. Selvitettävä! c) Uudet alueet: Aunus ja Itä-Karjala. Kansojen itsemääräysoikeus. Näille vaadittava oikeus päästä eroon Wenäjästä ja itse hoitaa asiansa sekä sitten itse päättää, miten he tahtovat asiansa järjestää: Tahtovatko he liittyä Suomeen tai Wenäjään tai muulla tavalla asiansa järjestää.
7. Suomenlahden ja Itämeren neutralisoiminen. Tämä ei tosin tule voimaan ennen kuin kaikki Itämeren ympärillä olevat valtiot ovat sen hyväksyneet.
8. Muurmanin rautatie. Kansainväliseksi. Eri konsortio. Kansainvälinen konsortio.
Kysymyksiä: 1. Punasten amnestia. Ei kuulu tähän. 2. Sotatila Wenäjän kanssa. Miten sosialistit tähän suhtautuneet? 3. Sotasaalis arvioitava. Suomen omaisuus Wenäjällä. 4. Suomen valtion ja yksityisten saatavat Wenäjän valtiolta ja yksityisiltä. 5. Suomenlahden ja Itämeren neutralisoiminen. 6. Petsamo. 7. Itä-Karjala ja Aunus. Muurmanin radan internatsionaliseeraaminen. 8. Kauppasopimuksen perusteet. 9. Bolshevikkiagitatsionin estäminen. Kielto agiteerata. Holmström 10. Liikenteen järjestäminen Suomen ja Wenäjän välillä rauhan jälkeen. Transiteeraus 11. Wenäjän kansalliskokouksen ratifioiminen. 12. Saatava luonnos, joka on tehty Judenitschin edustajan kanssa ja joka oli Erichin ehdotuksen pohjana. 13. Saatava Wiron rauhansopimus Bolshevikkien kanssa. 14. Selvitys Suomen ja Wenäjän välillä voimassa olleista tulliasetuksista, kauppa-asetuksista, Suomalaisten asemaa Wenäjällä koskevista asetuksista, Wenäläisten asemaa Suomessa dito. Tanskalaisten sähkölennätinsopimus.
8/6 ’20 Keskustelu Puolan lähettilään Sokolnickin kanssa. Sokolnick: Puolalaiset toivovat 2‒4 viikon kuluessa pääsevänsä siihen rajaan, johon pyrkivät. Sitten tekevät rauhantarjouksen Bolshevikkihallitukselle. Toivovat voivansa jollakin tavalla yhdessä neuvotella Suomen kassa. Puolalaiset eivät tarkoita “ristiretkeä“ bolshevikkeja vastaan, vaan he tarkoittavat saada itsensä ja rajansa turvatuksi Wenäjää vastaan. Sen vuoksi Wenäjää heikennettävä. Ukraina eroon. Muuten aikoivat bolshevikit hyökätä, minkä vuoksi Puolan hyökkäys oli defensiivinen. Wenäjällä tulee kerran “réaction terrible“. Alkanee juutalaisvastaisesta liikkeestä. Wihan juutalaisia vastaan täytyy purkautua kerran. Juutalaiset niin menettelevät nykyään. Eräässä kaupungissa Wenäjällä on 14 vuotta vanha juutalaispoika komissaarina ja ammuttaa ihmisiä ja vangitsee ja tekee muita hurjuuksia. Tällaisen täytyy johtaa suureen vihanpurkaukseen juutalaisia vastaan. S. kysyi, minkä vuoksi sosialistit ovat yhteistoimintaa vastaan Puolan kanssa? Wastasin: 1) Puolan hyökkäys sotaisena toimena on heille vastenmielinen. 2) Pelkäävät että bolshevikkien väkivaltaisen kukistamisen kautta Wenäjällä tulee valtaan reaktioni. Tahtoisivat antaa asiain vähitellen kehittyä jotta voisi Wenäjällä tulla tulokseksi demokratia. S: Sen hän ymmärtää, myös Puola pelkää reaktionia Wenäjällä ja haluaisi demokratiaa siellä. S. pyysi minua vaikuttamaan sosialistisiin jäseniin, että tulisivat suosiollisemmiksi Puolalle. Lupasin puhua. Keskustelu ‒ ranskaksi ‒ oli miellyttävä.
9/6 20 kl. 10 lähdimme Eläköön-laivalla Helsingistä Rääveliin. Kansliahenkilökunta paisui suureksi huolimatta ponnistuksistani pitää se pienenä. Keskusteluissa Tönisonin, Rein, Birkin, Seljamaan ja Pyymanin [kanssa] (2 viimemainittua rauhanneuvottelijoita Wenäjän kanssa) kaikki sanoivat, että wenäläisiltä on vaadittava paljon, että on tinkimisen varaa. Yleisistunnoissa, joissa pidetään pöytäkirjaa, ei tullut mitään tulosta, koska bolshevikit tahtoivat puhua agitaatiotarkoituksessa. Wasta kun päästiin komissioneihin pieneen piiriin ilman pöytäkirjaa, alkoi asiat sujua. Kehottivat tekemään samoin meitä.
Päivälliset perustavan kokouksen ravintolassa. Puhelin ennen päivällistä ja päivällisen aikana Tönisonin kanssa. Minä: Ettekö pelkää bolshevismia. T: Emme. Noudatamme radikaalista politiikkaa, jaamme maat, kansa näkee, että bolshevismilla ei voitaisi saavuttaa enempää. Koetamme tyydyttää radikaliset ainekset. T. piti puheen päivällisillä. Hän on “kansanpuhuja“; puhuu voimakkaasti ja terävästi. Wastasin. Neuvotteluissa wenäläisten kanssa kehotti asettumaan venäläisten kauppiaiden kannalle, tinkimisen varaa.
Tönison ei kuulu oikein olevan Suomen ystävä (sanoo Wennola). Wirolaiset pelkäävät ylipäänsä että suomalaiset tahtovat eksploateerata heitä, ja estää heidän teollisuuttaan kehittymästä ja tehdä heidän maansa alusmaakseen. Sen vuoksi eivät tahdo suosia suomalaisten liiketoimintaa Wirossa
Tarttoon saavuimme illalla ylimääräisellä junalla. Matka Tallinnasta Tarttoon: Paljon on Wirossa taloudellisella alalla tehtävää, takapajulla. Samoin Tallinnan ja Tarton kaupungit. Wenäläistä sluskisuutta ja rappeutumista. Syynä, sanoo Tanner, omaisuuden epätasainen jako. Ehkä baltian saksalaiset ja Wenäjän kurja hallinto. (Ellei ole suuri hyvinvoipa yleisö, niin ei talous mene eteenpäin. Wirossa oli liian suuri osa maata harvojen käsissä). Tartossa kuten muualla virossakin tosiaan ollaan miespolvi jälessä Suomestakin taloudellisella alalla ainakin. (Sotilasautot, joita käytimme, oli kurjat).
Asuimme Hotelli Peterburgissa, henkilökunta Livoniassa. Tartto on minusta odottamattoman rappeutunut ulkonaisesti. Kadut kurjat, talot korjaamatta. Hotellit rappeutuneet myös. Wirolla on paljon tehtävää taloudellisten asioidensa saamiseksi järjestykseen. Heidän pitäisi nyt kääntää suuri huomio taloudellisiin oloihinsa. He ovat nähtävästi tähän asti eläneet samaa ajanjaksoa kuin meillä oli 1870‒1880-luvuilla. Kansanrunot, koulut, sivistys. Nyt taloudelliset asiat, kun vaan ei liian paljon jäisi kiinni politiikkaan. Siinä heillä on vaara. Toinen vaara heillä on siinä, ettei Wenäjä tule vetämään heitä kovin paljon puoleensa, taloudellisien asiain kautta sekä sen kautta, että heidän nykyinen nuorisonsa on saanut venäläisissä kouluissa kasvatuksen ja osaa venäjän kieltä.
10/6 ’20 Olimme kl. 12 Ylioppilaitten Seltsin huoneistossa, mutta venäläiset eivät olleet. Lähetin telefonipuhelun Ulkominsteriöön Helsinkiin. Suurusta syötiin Wanemuisessa. Armas Lindgrenin piirtämä. Jonkunverran nykyaikainen paikka. Wirolaisten työn tuloksia. Ruoka helppoa: Soppa + 2 suurta piirakkaa, suuri siankotletti, kahvi + 2 leivosta maksoi juomarahoineen 56 Wiron markkaa = 56/7,16 = cirka 8 Smk!
10/6 1920 illalla venäläiset saapuivat.
11/6 1920 kl. 3 kohtaus Bersinin kanssa. Siivon näköinen, vieläpä sympaattisen näköinen mies.
12/6 1920 kl. 11 konferenssin avajaiset. Meni asiallisesti ja hyvin. Bersinin puhe tosin agitaattorinen.
Woionmaa kuten “hysteerinen nainen“. Tanner huomautti, että häntä ei saa ottaa aina aivan vakavalta kannalta.
19/6 1920 ajelimme, kuten jo aikaisemmin, ympäristöllä autolla. Hyvät maanviljelysmaat. Erinomainen maaperä. Punertava hiekka, joka kasvaa. Kävimme eräässä moisiossa: “Revald“. Katarina II:n rakennuttama päärakennus Potemkinia varten. Bolshevikit hävittäneet. Ihana tila, puut, allee. Omistaja von Kraub, murhattu. Jäi leski ja lapset. Osti 1914 keväällä 350 000 ruplalla. Nyt otetaan maa ilman. Inventaareista suoritetaan mitätön hinta. Ei ole oikea menettely.
20/6 20. Hauska automatka Peipus-järvelle. Uimme ja olimme koko päivän liikkeellä. Yhteissopu on meillä hyvä. Toivon sen pysyvän edelleen.
Joku päivä sitten oli täällä ulkoministerin apulainen Virgo. Päivälliset, joissa hän oli läsnä. Puhelin hänen kanssaan paljon m.m. Suomen ja Wiron välisistä taloudellisista suhteista. Virgo sanoi, että nyt ruvetaan kauppasopimusta puuhaamaan Suomen ja Viron välille. Virgo on paljon kehittynyt siitä, kun hän ennen vallankumousta kulki pankissa halkoasioissa. Sanoin hänelle ajatuksistani, jotka ovat: Suomen ja Viron suhteiden päämerkitys on kulturellisella alalla. Kauppa tulee toisella sijalla. (Se ei merkitse meille niin paljon). Kulturisuhteita ei saa turmella taloudellisilla vaatimuksilla. Sen vuoksi Suomen puolelta pitää olla varovaisia, ettei herätetä epäluuloja virolaisissa, jotka ovat arkoja ja epäluuloisia. Kauppasuhteet on järjestettävä niin, että virolaiset saavat ja tuntevat saavansa hyötyä, eikä olevansa eksploateerattuaja. Ensisijassa, kuten sanottu, kulturelliset suhteet. Esimerkiksi sivistyneen suomalaisen pitäisi ymmärtää virolaista kirjallisuutta ja virolaisen suomalaista. Yliopistojen kesken vuorovaikutusta: professorit ‒ ylioppilaat, opiskelu kummassakin yliopistossa. Tämä laajentaisi suomalais-virolaista kultuurialuetta, joka muutenkin on niin ahdas kummassakin maassa. (Virgo sanoi virolaisia olevan yhteensä 2 miljoonaa. Wirossa 1 200 000‒1 300 000, Wenäjällä 700 000 à 800 000. Nämät Venäjällä asuvat virolaiset aikovat palata kotimaahan.
23/6 1920 Saimme Erichiltä sähkötyksen, että bolshevikit hyökkää Wuokkiniemeen ja sikäläinen väliaikainen hallitus on vaarassa joutua saarretuksi. Erich pyysi meitä kääntymään täällä venäläisten puoleen.
21/6 oli koko illan keskustelu Holstin kanssa. Waltioneuvosto istui ulkoasiainministeriössä ja me Hugheskoneen luona. Koskien välirauhaa. (kts. sähkösanomaa!). Hallitus käskee meidän “puolustamaan kylä kylältä Itä-Karjalaa“, sen sijaan että se itse ei tee mitään. Se ei tahdo itse taistella, mutta asettaut meidät taisteluun. Meillä ei ole muita aseita kuin suu, mutta tässä tarvittaisiin miekka. “Kansojen itsemääräämisoikeus“ on bolshevikkien suussa tyhjä fraassi. Olisi ryhdyttävä toimiin, mobilisointia valmisteltava ja, jos tarve vaatii, ajettava bolshevikit pois Wuokkiniemeltä ja Uhtualta. Sekä lopetettava rauhan neuvottelut, jos ei tule selvää ryssien kanssa. Minä antaisin seuraavan neuvon hallitukselle: “Hallituksen on ratkaistava kysymys, tekeekö se rauhan luopumalla Itä-Karjalasta, jos se on välttämätöntä. Jos niin, on jonkun päivän väittelyn jälkeen se asia jätettävä silleen. Jos taas ItäK:sta ei luovuta, on lähetettävä jyrkkä sähkösanoma wenäläisille. Elleivät venäläiset lakkaa sotatoimista Itä-Karjalassa, on ryhdyttävä valmistelemaan mobilisatiota ja, jos tarve vaatii, ajettava ryssät pois Wuokkiniemeltä ja Uhtualta sekä keskeytettävä rauhanneuvottelut. Muuta kuin ampumista ryssät ei ymmärrä ja kunnioita..“ Muuten näyttää siltä, että kentiesi voimme saada bolshevikkien kanssa rauhan pohjalla Petsamo mutta tuskin Itä-Karjalaa.
