1918 vuoden tapaukset. [Kirjoitettu nähtävästi vuonna vuoden 1922 alussa]
1. Hallituksen ulkopolitiikan päämäärä. a) Suomen itsenäisyyden säilyttäminen ja turvaaminen b) Karjalan asian ratkaiseminen. Mailman sota: Vältettävä sekaantumista mailman sotaan. Pidettävä yllä suhteita ententeen. Senvuoksi oltiin kosketuksessa koko ajan Englannin hallituksen kanssa. Kts. noottien vaihtoa. Saksan taholta ei myöskään tehty ehdotuksia, että Suomi sekaantuisi sotatapausten uusiintuessa. Itäänpäin – Wenäjää vastaa – näkyy ajatellun Suomea mukaan.
Minun ajatukseni kulkivat seuraavaan suuntaan: Tiedettiin, että Saksan Oberkommando der Heresleitung koettaa saada sodan ratkaisuun vuoden 1918 kuluessa. Sota voi tosin vielä jatkua vuonna 1919, mutta tuskin kovin kauvaa. Siis jo vuonna 1918 lopulla käy asema selville s.o. miten sota päättyy. Heti keväällä 1918 rupesimme järjestämään armeijaa. Se vei useita kuukausia. Ennen kuin se oli loppuun suoritettu, oli jo syksy ja vuoden loppu käsissä ja sodan päätös nähtävissä. Saksalaiset joukot oli maassa turvana bolshevikkejä vastaan sillä aikaa, kuin omaa armeijaa järjestettiin.
Kesällä 1918 yhteen aikaan ei ollut omaa sotaväkeä juuri ollenkaan, kun vapausarmeija oli laskettava hajalleen, eikä uutta armeijaa vielä ollut ehditty muodostaa. Näin ollen ei saksalaisten puolelta kysymys Suomen [asioihin] sekaantumisesta edes voinut tulla esille, ennen kuin sodan päätös jo oli selvä. Ainoa mahdollisuus meidän joutua mukaan oli minun mielestäni se, että saksalaiset hyökkäisivät Wenäjälle (Pietariin) kukistamaan bolshevikit O.H.L. sitä ehdotti (kts. Ludendorff: Krieg und Politik). Silloin mahdollisesti meidän oli oltava mukana Karjalan kysymyksen ratkaisun vuoksi. Siinä mylläkässä me kentiesi olisimme voineet vallata Karjalan ja sitten saada se rauhanteossa itsellemme, jos Saksa meitä olisi rauhanteossa kannattanut. Saksan kannatuksen taas olisi parhaiten meille hankkinut saksalainen ruhtinas Suomen valtaistuimella.
Mutta asiat ei menneet tähän. Sillä Saksan poliittinen hallitus ei hyväksynyt sisäisten syiden vuoksi sotilashallituksen ehdotusta bolshevikkien kukistamisesta (kts. Ludendorffin ilmoitusta), vaan päinvastoin rupesi bolshevikkien kanssa neuvotteluihin, vieläpä huomioonottamatta meidän etujamme (Karjalan asiassa kts. Saksan ja bolshevikkien sopimus elokuussa 1918 Berlinissä).
Vuoden 1918 hallitus voi välttää sekantumisen sotaan ja säilyttää puolueettomuutensa. Englannille ilmoitettiin Karjalan asiassa nimenomaan, että ei haluta joutua sotaan Ententen kanssa ja vedetään pois sotajoukot Repolasta, jos entente tahtoo ja ottaa vastatakseen järjestyksestä Karjalassa.
Kuningaskysymys.
Monarkkia: Mielestäni meille ainakin parempi kuin tasavalta. Kun niin suuri muutos maan valtiollisessa elämässä, niin olisi mielestäni ollut parempi, jos ei olisi samalla tehty muutosta valtiomuodossa, vaan pysytty siinä suhteessa entisellä vuosisatojen aikana koetetulla ja vakiintuneella alalla. Kansamme elämässä tuli muutenkin itsenäisyyden johdosta niin tavattoman suuri muutos, uutuus, ettei pitänyt kompliseerata uutuuksilla. (Teoreettiseti voi resoneerata loppumattomiin eri valtiomuotojen eduista ja haitoista).
Monarkkia myös mielestäni parempi meille koska se tuo lujemman hallitusvallan. Tietysti nykyaikana ei enää mitään “autokraattista“ vaan hallitsijan valta on suuresti rajoitettu, kuten nykyaikaisissa monarkioissa. Mutta monarkki-institutsioni vaikuttaa kuitenkin enemmän vakavuutta, tasapainoa kuin tasavalta. Monarkin perinnöllinen asema antaa jonkun verran lujuutta. Presidentti, vaikka hänellä onkin lain mukaan oikeuksia, niitä tuskin voi käyttää. Joutuu itse helposti (ja helpommin kuin monarkki) pois paikalta, kts. Ranskan esimerkkiä. Meillä erityisesti, kun on yksi kamari, puuttuu kokonaan tasapaino valtioelinten välillä. Lisäksi meidän puolueoloissamme voi presidentinvaali mennä hullusti. Ensi vaali onnistui hyvin, mutta kuka sanoo, miten tulevat vaalit menevät.
Näin ollen ei ole meillä yhtään valtio-organia, joka olisi ulkopuolella vaihtelevia mielialoja ja agitatsionia. Lisäksi ulkopoliittiset seikat. Meillä täysi kokemattomuus. Ulkomainen ruhtinas edellytettiin tuovan siinä joitakin mahdollisuuksia, jotka meille olisi voineet olla hyödyksi. Erittäin myös sitten jos, kuten mahdollista, Wenäjällä jälleen monarkia, olisi monarkkiasta meillä voinut olla jotain hyötyä.
Mutta saksalainen prinssi? Tosin ei edellytetty Saksan siten sortuvan kuin se sortui. Ei edellytetty vallankumousta tai ainakaan, että monarkkia Saksassa häviäisi. Tosin edellytettiin, että jos Saksa häviää niin Keisari Wilhelm kadottaa “kappansa“ (kruununsa). Sillä se otettiin lukuun, että Saksa kentiesi ei voita sotaa, vaan häviää.
Harkittiin tässä asiassa kyllä molemmat puolet: a) uuden kuninkaan kannatus omassa maassa b) hänen vaalinsa vaikutus ententeen. c) Kaikki “monarkistit“ olivat sitä mieltä, että uusi kuningas ei voisi pysyä valtaistuimellaan ellei hänellä olisi kansan enemmistön kannatusta. Minun mielipiteeni oli, että kuningasta ei olisi vuonna 1918 valittava, ellei silloinen vajaa eduskunta olisi jotenkin yksimielinen ynnä todistaisi, että hyvin suuri enemmistö porvarillisista (porvarilliset jotenkin kokonaan) kannattaisi monarkkia.
Toiset arvelivat, että vaali voidaan toimittaa, koska se on täysin laillinen, ja että kuninkaan kannatus – – – ?? (tulee itsestään kyllä myöhemmin?). Kansa kyllä ymmärtää asian myöhemmin. Koetettiin saada hallitusmuoto hyväksytyksi, mikä jo olisi todistuksena siitä, että monarkkialla oli silloisen eduskunnan miltei yksimielinen kannatus. Hallitusmuotoasiaa ei kuitenkaan saatu ratkaisuun. (Huom. minun keskusteluni kesäkuussa 1918 Edv. Hjeltin kanssa. Hjelt tahtoi että me tekisimme kabinettikysymyksen vaalista: uhkaisimme ero-ta, ellei eduskunta toimittaisi heti vaalia. Minä ilmoitin sitä vastustavani. Huom! myös väittely H.G. Paloheimo vainaan luona Rantakarin kanssa.)
Silloin tuli kysymys, onko vaali toimitettava. Minä olin aluksi entisellä kannallani, ettei voi vaalia toimittaa kun eduskunta oli niin erimielinen. Harkitsin pitikö minun erota. Eroni olisi silloin aikaansaanut suurta sekaannusta. Silloin tulin siihen, että olisi meneteltävä samalla tavalla kuin Norjassa 1905, että kansanäänestyksellä vaali vahvistetaan, ellei vaali ole jotenkin yksimielinen. Tällä edellytyksellä katsoin voitavan vaali suorittaa. Kun vaali oli toimitettu ja enemmistö oli ollut niin pieni, ehdotin monarkkistien edustajaryhmän delegatsionin kokouksessa senaatissa [kansanäänestystä]. Enemmistö oli sitä mieltä, että prinssin pitäisi tulla ja tehdä jäämisensä riippuvaksi uusien [eduskunta]vaalien tuloksista.
Eikö minua voida syyttää siitä, että minun olisi pitänyt tehdä mielipiteeni tunnetuksi? Syyt vastaan.
Prinssin saksalaisuus ja sukulaisuus Hohenzollerniin. Sopii kysyä, eikö olisi ollut parempi valita Meklenburgin prinssi, joka ei ollut niin lähellä Hohenzollernia? Huom! Edv. Hjelt ei kesäkuussa 1918 keskustelussa edes viitannut siihen, että Meklenburgin Adolf olisi parempi sen vuoksi, ettei olisi ententelle niin vastenmielinen. Hänen kanssaan oli puhe Oskar prinssistä, ja E.H. sanoi, että on varmaa ettei häntä saada. (Huom Prinssi Oskarin kandidatuuri oli jo sodan aikana nostettu). Sen minäkin uskoin. Huomautin, että hänen kandidatuurinsa voisi Suomessa saada yleisempää kannatusta. Mutta Svinhufvudia ja minua ei Meklenburgilaisen kandidatuuri miellyttänyt. Hän oli kovin kärkäs tälle valtaistuimelle. Vähän epäedullisia tietoja hänestä. Sitä paitsi, jos joku pikkuprinssi, niin eikö paras odottaa ja koettaa saada neutralisesta maasta (Tanskasta?)? Siitä olisi ollut muita etuja.
Tätä asiaa harkittiin. Prinssi Friedrich Karlesta saatiin hyvät tiedot. Hyvä mies ja hyvät pojat. Kaikki “monarkistit“ olivat sitä mieltä, että prinssi ei voinut astua Suomen valtaistuimelle, ilman että oli selvittänyt välinsä Ententin kanssa. S.o. että hänen tulonsa ei vaikuttanut mahdottomia selkkauksia ententin kanssa. (Oli myös otaksuttava, että ententi ja erittäin Ranska ei hyväksyisi paremmin Meklenburgilaista kuin Wilhelmin lankoa. Jokainen saksalainen prinssi oli sille samanarvoinen. Muuten saksalaiset ja muut prinssit tultuaan vieraille valtaistuimille, kadottavat entisen “kansalaisuutensa“ ja katsovat itsensä uuden kansansa jäseniksi. Kuten Romaniassa saksalainen kuningas. Belgian kuninkaan rouva saksalainen. Kreikan Konstantiinin, Wilhelmin langon, Englanti ja nyt koko ententi hyväksynyt, tosin happamin naamoin. Wenäjällä Nikolai II:n puoliso oli saksalainen, mutta Saksan vihaaja.) Friedrich Karl luuli voivansa järjestää välinsä ententin kanssa. Ei pitänyt sitä asiaa niin vaikeana. Waikeampana piti kysymyksen kannatuksestaan Suomessa.
Tammikuun lopussa tai helmikuun alussa 1922 kuuli Ilves Seurahuoneen eteisessä seuraavan keskustelun. Eräs helsinkiläinen liikemies keskusteli hollantilaisen kanssa ja kysymys oli takuun asettamisesta. Hollantilainen halusi K.O.P:n takuuta. Suomalainen (ruotsalainen) liikemies esitti, että takuu asetettaisiin Yhdyspankin kautta, huomauttaen K.O.P on kärsinyt suuria tappioita, erityisesti Waltamerentakaisen kautta; ja todistuksena on sekin, että KOP. ei voi jakaa enempää kuin 17 % osinkoa. (Näin katsoo suomalainen voivansa ulkomaalaiselle parjata KOP:ia! Alhainen moraali!).
Helsingin Sanomat vatkuttavat alituisesti, että “oikeiston“ ulkopolitiikka teki vuoden 1918 lopulla haaksirikon. Ulkopolitiikka vuonna 1918 tarkoitti: Johtaa Suomi sodan läpi α) niin että ei sekaantuisi sotaan β) päästämättä, mikäli mahdollista, katkeamaan kosketusta ententin (Englannin) kanssa, γ) pitäen silmällä mahdollisuutta saada Karjalan asia ratkaistuksi, jos tilaisuus siihen esiintyisi (ilman Saksan apua tuskin voisi tapahtua). Tämä kaikki saavutettu paitsi Karjalan asiaa, joka jäi kesken.
Monarkia on sisäinen asia. Siinä ei saavutettu, koska ei saatu porvareja sitä yksimielisesti kannattamaan. Tämä asia on erikseen esitettävä. Saksalainen Prinssi. Edellytys, että selvittää välinsä ententin kanssa. Saksalainen prinssi myös olisi ollut, jos Saksa olisi voittanut, ollut paras tuki Saksan ylivoimaista painostusta ja vaikutusta vastaan.
Sekaantumista sotaan tahdottiin välttää useammasta syystä, mutta m.m. siitä, että emme olleet vakuutettuja Saksan voitosta. Sodan päätös oli epävarma. Tosin emme uskoneet sellaista Saksan katastroffia kuin tapahtui, mutta emme myöskään Saksan täydelliseen voittoon. Erehdys oli oikeastaan siinä, etten voinut edellyttää sotakiihkon ja sotamentaliteetin olevan ententissä ja Ranskassa niin hurjan kuin se oli. Emme luulleet voittamattomia esteitä tulevan saksalaisen prinssin valitsemiselle, ja jos tulisi sellaisia, se ei mielestäni voinut vahingoittaa meidän asiaamme. Päin vastoin olin – naivia kyllä – sitä mieltä, että menettelymme voisi herättää jotakin kunnioitustakin meitä kohtaan. Sitä se olisikin luullakseni herättänyt, jos olis Ententi-maissa oikeat informaatsionit olleet saatavissa. Ainakin ne ulkomaalaiset – englantilaiset – joiden kanssa olen puhunut, ovat meidän kantamme ymmärtäneet.
10/2 ’22 olin Warkaudessa uusien tehtaiden vihkiäisissä. Siellä m.m. Hannes Wasastjerna Yhdyspankista puhui ja huomautti, että samhället sätter ej värde på sådant arbete, som Walter Ahlström m.m.: stor industriel verksamhet. Tämä oli tosi sana. Meillä ei huomata, että työ, jonka kautta saadaan aikaan esimerkiksi sellainen suuri tehdaskompleksi kuin Warkauden, on maalle paljon tärkeämpää kuin useimman politiikon y.m.s. W Ahlström ei tarvitse Warkautta ansaitakseen rahaa itseään varten, hän voisi hyvin elää koroillaan mukavaa ja ylellistä elämää. Warkaus tuottaa hänelle paljon huolia, myös nykyisen työväenliikken vuoksi. Lisää paljon työmiehiä, kommunisteja, joiden kanssa vaikeuksia. W. Ahlströmin terveys, hermot ei hyvät, vaan pilaantuvat ja rasittuvat tällaisten uusien liikkeiden kautta. Mutta W. Ahlström on oikea liikemies ja suurikatseinen; halu toimia, saada aikaan uutta ja suurta, jättää jälkeensä tuloksia, merkkejä toiminnastaan. Tällainen on oikea liikemies ja sellainen toimintahalu vie mailmaa ja kehitystä eteenpäin. Tätä meillä ei ymmärretä, vaan epäillään ainoana tarkoituksena olevan personallisen rahanhimon.
Thiers, Ranskan hallituksen päämies vuonna 1870, oli ancien orléaniste rallié à la Republique.
Huom! Prinssi Friedrich Karlin vaali todellisuudessa tuskin olisi ollut voittamaton este ententin puolesta. Ei ainakaan niin voi edellyttää. Sillä monarkit eivät ole entisyyteensä sidottuja. Rumaniassa saksalainen kuningas. Englannin kuningasperhe läheisesti Saksan Hohenzollernien kanssa lieerattuja j.n.e. Konstantin, Wilhelm II:n lanko, palasi Kreikkaan eikä kohdannut voittamattomia vaikeuksia j.n.e.
Sosialidemokratissa huhtikuussa 1922 ulkopoliittinen kirjoitus, jossa puolustettiin Suomen ehdotonta puolueettomuutta. Werrattiin Hollannin, Belgian, Tanskan ja Sveitsin puoluettomaan politiikkaan. Wastaus: Ei mikään kansa saavuta itsenäisyyttä puolueettomuudella, vaan, paitsi omalla taistelulla, muiden, suurempien avulla. Balkanin vallat 19. vuosisadalla. Samoin Hollanti y.m. Suomi tuskin vielä on muuta kuin päässyt alkuun itsenäisyydessään. Muilla ei ole myös Wenäjän tapaista naapuria. Sitä paitsi Hollannin ja Belgian itsenäisyyden turvana on ollut suuresti se, että suurvaltojen, Englannin mutta myös Ranskan edut ovat vaatineet näiden säilymistä itsenäisinä tai niiden säilymistä Saksan valtauksesta. Ainoastaan suurvaltojen kannatus suojelee meitä Wenäjän imperialismilta. Tämä kannatus voi kyllä tapahtua sillä tavalla että sellainen yleinen henki – katsantotapa – kansainväliset periaatteet vallalle, että suuret ei saa ahdistaa pieniä. S.o. kansainliitto t.m.s. Tämäkin sisältäisi meille suurten kannatuksen ja se olisi paras, jos se olisi effektiivinen.
Maanantaina 10/4 ’22 olin Erichin kanssa kutsuttu suurukselle Puolan lähettilään Sokolnicin luo. Muita ei ollut. Puhuttiin Suomen-Puolan sopimuksesta. Sokolnic sanoi, että – – – Wenäjällä menee eteenpäin, eikä sitä voi estää. Senvuoksi voi tapahtua mitä tahansa Wenäjän puolelta. Wenäjä kokoaa sotaväkeä 500000 miestä rajoilla, 350000 Puolaa ja Rumaniaa vastaan.
Erich ja minä: Liittoasiaa taitamattomasti hoidettu. Saksaa vastaan emme voi mennä mukaan. Erich huomautti erityisesti, että Holstin kanssa ei asia mene. Holstin pitäisi erota.
Minä: En koske Holstin asiaan, joka on sisäinen suomalainen asia. Jos liittoasian tahtoo saada menemään, olisi jollakin tavalla autentisesti selitettävä, että ei tarkoita muuta kuin Wenäjää. Niinhän muuten asia onkin selitetty sekä Helsingin Sanomissa että Puolassa. Eikö voisi esimerkiksi noottien vaihdon kautta fastställa, että sopimus tarkottaa ainoastaan uhkauksia ja vaaraa Wenäjän puolelta.
Sokolnic vastasi, että se käy hyvin päinsä. Asiasta ei pitäisi julkisesti paljon puhua, jotta ei katsottaisi provokatsioniksi Wenäjää vastaan, ja herättäisi bolshevikeissä vihaa. Tästä asiasta paljon keskusteltiin.
22/4 ’22 Ingman sanoi tänään, että meidän hallituksemme olisi hankkinut kolmelta hallitukselta sellaisen selityksen kuin edellä on puhe.
25/4 ’22 Saksalais-Wenäläisessä Rapallon sopimuksessa on yksityisten saamisia Wenäjältä koskeva säännös samanlaisena, kuin se on Tarton sopimuksessa (joskin toisilla sanoilla lausuttuna). Tämäkin osottaa, että meidän sopimus, jota on moitittu, on puolustettavissa. Kun saksalaiset eivät voineet saavuttaa Wenäjältä enempää, niin miten sitten me. (Saa nähdä mitä Entente Genovassa saavuttaa.)
25/4 ’22 Pankkiliikkeessä periaatteena Risikoverteilung. Ei pitäisi yhteen paikkaan panna kiinni enempää kuin 2 % bilanssin loppusummasta – ja sellaisiakin liikkeitä pitäisi olla vähän – hyvin harvoja. Toiseksi: On vaadittava riittävän suuret omat varat kundien liikkeiltä, muuten pankki joutuu kundien käsiin.
Elokuun alussa 1918 (2. tai 3. päivä elokuuta) kävin Danielsonin luona: Pitkä keskustelu. Pyysin häntä lausumaan mielipiteensä siitä, vaikuttaisiko meidän menettelyymme se eventualiteetti, että Saksa mahdollisesti häviäisi sodassa. Keskustelimme kauvan tästä asiasta. Esillä oli silloin hallitusmuoto ja monarkiakysymys. Danielson-Kalmari oli varmasti sitä mieltä, että se ei voisi vaikuttaa meidän menettelyymme. Rantakari oli myös saapuvilla.
25/4 ’22 Ryti soitti, ja toruin häntä Mikkelin puheestaan. Hän sanoi, ei moittineensa vuoden 1918 hallituksen finanssihallintoa, muuta kuin yhdessä kohden: Gutzeitin asiassa. Päämotiivi oli hänellä, että kun oli uusi valtio perustettava ja oli paljon “perustamismenoja“ ei olisi pitänyt ryhtyä näin suureen kauppaan. Sanoi myös, että hinta oli liian korkea, ja että Kymi olisi voinut saada osakkeet halvemmalla ja Suomen rahassa. (Tämä on minulle, ja myös Arajärvelle se oli, tuntematonta.)
Syksyllä 1911 oli meitä muutamia koolla Santamäellä, H. G. Paloheimo-vainaan luona. Kairamo, Gebhard, Haataja ja minä. Keskusteltiin miten torppari-asiaa olisi eteenpäin ajettava silloisissa oloissa. Keskustelujen jälkeen tultiin yksimielisiksi siitä, että oli säädettävä laki, joka oikeutti torpparit lunastamaan torppansa, ellei isäntä halunnut heitä pitää. Keskusteltiin kaikista pääkysymyksistä ja päästiin yksimielisiksi. Prosedyyriin nähden, mitä asian ajamisessa oli noudatettava, päätettiin kääntyä Senaatin oikeustoimituskunnan silloisen päällikön puoleen pyytäen häntä toimimaan niin, että asetettaisiin komitea tekemään ehdotusta lakiesitykseksi. Myös tehtiin lista komitean jäsenistä, puheenjohtajana Kairamo. Tämän johdosta asetti senaatti komitean, joka alkoi työnsä keväällä 1912 ja sai ehdotuksensa valmiiksi vuonna 1914(?). Komitean ehdotus on rakennettu kaikissa oleellisissa kohdissa niille periaatteille, joista sovittiin Santamäellä vuonna 1911. Tämän komitean ehdotuksen pohjalle rakentuu torpparien vapauslaki vuodelta 1918.
Wenäjän tulevaisuus. Ennen mailmansotaa Wenäjä, mit seinem Geburtenüberschuss von 1 ½ bis 2 Millionen jährlich, mit der Entwicklung seiner Industrie u. d. Bildung grosser Handelszentren, kam ausserst schnell voran und wäre bald der Mittelpunkt der europäischen Politik geworden. (Nitti sivu 22.) Pelättävä on, että Wenäjä suurine mahdollisuuksineen taas tulevaisuudessa kehittyy, suhteellisen nopeasti ja tulee vaaraksi myös Suomelle. Sen vuoksi on paras, mitä kauvemmin bolshevismi saa hävittää Wenäjää. Meidän ei ole syytä toivoa anarkian loppumista Wenäjällä.
27/5 ’22. Karhula O/Y:n vuositilinkaronkka Kämpissä. Walter Ahlström kovin pessimisti. 2 à 2 ½ vuoden päästä Suomessa seuraava kriisi. Aikoo vähentää sahausta paljon. Ei voi näin epävarmoissa oloissa jatkaa täydellä tarmolla työtä. Myös kovin katkera Suomen taloudellisen politiikan johtoon. Erityisesti Ståhlbergiin. Hävittää koko elämän amnestialla. Taloudellisen elämän työntekijöille (johtomiehille) ja yleensä teollisuudelle ei anneta mitään arvoa. Eikä niiden sanoille ja ajatuksille mitään merkitystä. Tämä näkyi Ahlströmiä kovin katkeroittavan. Luuli, että kyllä vielä joskus kuitenkin heidänkin merkityksensä huomataan. Näytti aikovan maksaa velat ja sijoittaa ne ulkomaille (ainakin toistaiseksi).
La politique est l’art des possibilités.
5/7 ’22 Pankin näkyvät reservit eivät merkitse oikeastaan juuri mitään. Niiden pitäisi olla luottamuksen ylläpitäjänä pankkia kohtaan. Mutta jos tulee tappioita ja ne ovat näkyvillä reserveillä peitettävä, niin se on jo niin suuri kolaus pankille, että se järkyttää luottamuksen. Sen vuoksi on pääasia, että pankilla on salaisia reservejä niin paljon kuin mahdollista. Niillä on tappiot peitettävä.
Illustrierte Zeitung heinäkuussa 1922 kirjoittaa automobileista. “Motorfahrzeugen als Kulturfaktor“. “Die Verbreitung und Zahl der Kraftwagen in der einzelnen Ländern ist auch noch in der Alten Welt ein Kennzeichen der Kultur und des Wohlstandes der einzelnen Völker.“ Kaikkiaan mailmassa on 12,5 miljoonaa autoa. Amerikan Yhdysvalloissa yli kolmasosa autoista dienen der Landwirtschaft, in Iowa, einem reinen Agraarstaat, 1920 85 % von allen Landwirthen waren Automobilbesitzer.
14/7 ’22 Keskustellessamme Tartossa Woionmaan kanssa 1918 vuoden tapauksista ja erittäin kapinallisten rankaisemisesta. Hän sanoi että Pohjois-Amerikassa sisällissodan lopussa voittajat laskivat vangitut heti vapaiksi, vieläpä antoivat heille hevosia, jotta pääsivät pian kotiin. Svinhufvud sanoi, kun kerroin tämän hänelle, että päin vastoin Pohjoisvaltiot kurittivat kovasti etelävaltioita. Antoivat m.m. neekereille äänioikeuden ja muutenkin pitivät kovaa kuria kauan aikaa. Miten on tämän asian laita? Woionmaa sanoi myös Ranskan armahduksen viipyneen vuoteen 1879 asti, sentähden että vasta silloin toimitettiin uudet vaalit. Heti kun tuli uusi eduskunta, ajettiin armahdus läpi. Miten oli tämän laita.
15/7 ’22 Yleinen väitös edistysmielisten ja maalaisliittolaisten puolella: Sekä vasemmisto että oikeisto (1918) oli saattanut asiat umpikujaan, josta keskusta ne nosti ylös. Lorua. Puolalainen lehti (siteerattu) 15/7 22 Hufvudstadsbladetssa): Suomalaisten myötätunto ja kiitollisuus saksalaisia kohtaan är måhända öfverdrifven, men det är ridderligt.
Kirjoitettu muistiin 19/7 ’22 Tartossa keskustelin eräänä päivänä Behrsinin kanssa Itä-Karjalan asiasta. Behrsin sanoi: “Te suomalaiset teette vaatimuksia ikäänkuin olisitte käyneet voittoisan sodan Wenäjää vastaan. Mutta Suomi ei ole käynyt mitään voittoisaa sotaa Venäjää vastaan, vaan päin vastoin ovat sen aseelliset yritykset Itä-Karjalaan päättyneet tappiolla. Mihin te senvuoksi voitte perustaa suuret vaatimuksenne?“
Wastasin: “Kansojen itsemääräämisoikeuteen, jonka Teidänkin hallituksenne on juhlallisesti ja julkisesti tunnustanut”.
B: “Me tunnustamme kansojen itsemääräämisoikeuden, mikäli se ei ole ristiriidassa Wenäjän valtakunnan realististen etujen (intressien) kanssa.“
Siis aivan vanhan Wenäjän imperialistinen katsantokanta.
30/9 ’22 Geheimrat Penck oli luonani. Sanoi m.m. että hänen ajatuksensa mukaan Suomi voi elättää 7 miljoonaa henkeä, johon siis väkiluku voisi nousta. Epävarmaa, onko Suomessa mineraaleja. Voi olla yksinäisiä kuten Outokumpu. Ruotsin rikkaat mineraalit ovat “luonnon oikku“, jonka ei tarvitse ulottua Suomeen. Ei ole Norjassakaan.
27/11 ’22 Pankkikrachit Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa. Kirjoitetaan paljon siitä, että pankit ovat antaneet liian paljon luottoa. Ja että Ruotsin ja yleensä Pohjoismaiden pankit ei ole noudattaneet Englannin pankkien periaatteita, vaan liiaksi tulleet osallisiksi teollisuuksiin (eikä ainoastaan luoton antajiksi). Affärsvärlden 22/11 22:
Mutta otetaanko huomioon, että ainoastaan tällaisen suuremman vaaranalaisen pankkitoiminnan kautta Ruotsissa ja myös Saksassa on saatu teollisuus nousemaan niin suuresti, kuin se on tehnyt näissä maissa. Ennen sotaa ja sodan alussa kuului Englannissa valituksia, että syynä siihen, että Saksan teollisuus oli noussut ankarasti kilpailemaan Englannin teollisuuden kanssa vähässä ajassa, oli juuri se, että saksalaiset pankit sitä enemmän tukivat. Tai asetettiin vaatimuksia, että myös englantilaisten pankkien olisi noudatettava samanlaista menettelytapaa. Suomessa on saatu aikaan teollisuuden ja myös kaupan y.m. taloudellisella alalla se, mitä on saatu aikaan, juuri sen kautta, että pankit ovat suuresti tukeneet teollisuutta. Meillä ei ole paljoa edes sellaisia bilansseja kuin Ruotsissa. Toisenlainen, englantilainen menettely olisi pankeille paljon turvallisempi, mutta tähän asti olisi seuraus ollut, että maan taloudellinen elämä ei olisi menestynyt. Mahdollista on, että tästä lähtien pankit alkavat noudattaa enemmän englantilaista menettelyä.
20/12 ’22 oli Kalevala-seuran illanvietto Suomalaisessa Klubissa. Noin 30 henkeä, taiteilijoita, professoreja ym. Gallen-Kallela, puhuessani että hän maalaisi KOP:n uuteen saliin kuvan, sanoi olevansa intresseerattu, mutta kuvaava lause: “Ennen pankit katsottiin olevan kaikkea pahaa, mutta nyt…“ Sekosi sanoihinsa. Tässä kuvastui meikäläinen katsantokanta. Muuten oli se tilaisuus “föreningen för inbördes beundran“. Kovin isot ja kerskailevat käsitykset itsestään ja toisistaan.
24/12 ’22 Väärin laskelmat, luulo vuonna 1918:
1. Saksa ei sortuisi sillä tavalla, kuin kävi. Tosin en ollut vakuutettu, että Saksa voittaa. Mutta en uskonut sen niin suureen Zusammenbruch. (Tästä ei Edvard Hjelt mitään tietänyt.)
2. En luullut Wenäjän jäävän niin kauvaksi aikaa heikkouden ja alennuksen tilaan (bolshevikkien alle), vaan luulin ja pelkäsin sen nousevan ja järjestyvän suhteellisen pian. Jo vuonna 1918 Denikin ja Koltshak. Luulin Venäjän kansaakin paremmaksi, kykenevämmäksi ja voimakkaammaksi. Nyt on Suomi saanut erityisen pitkän varustautumisen ja kokoamisen ja valmistautumisajan.
Tammikuun 12 päivänä 1923 tuli Ryti luokseni ilmoittamaan, että Stenroth eroaa Suomen Pankin pääjohtajan toimesta ja pyytäen minua siihen hänen sijaansa. Vastasin että tuskin voin ottaa tointa vastaan, mutta lupasin ajatella asiaa kuitenkin.
Sunnuntain 14/1 istui K. J. Ståhlberg luonani ja kehoitti minua kovasti ottamaan toimi vastaan. Esitin vastasyitä ja ehdotin von Collania. KJS sanoi, että von Collan on “liian heikko“. Ståhlbergilla näkyi olevan laaja käsitys Suomen Pankin tehtävästä. Hän katsoo, että Suomen Pankin tulee johtaa ja valvoa maan koko taloudellista elämää. Hänen mielestään Suomen Pankin tehtävä käsittää 3 osaa: 1) Suomen rahan varmuuden ylläpitäminen 2) Valtioluoton hoito 3) Maan taloudellisen elämän johtaminen ja valvominen.
15/1 tuli luokseni Nevanlinna puhumaan samasta asiasta ja 16/1 Basilier samoin.
16/1 olin Rydin luona ja ilmoitin hylkäävän päätökseni seuraavilla motiveilla: Myönnän, että Suomen Pankin pääjohtajan toimi on tärkeä ja on hoidettava. Se toimi ynnä Yhdyspankin ja KOP:n pääjohtajan toimet ovat 3 tärkeätä johtopaikkaa maan raha-asiain alalla. Olen sitä mieltä, että tuskin tulisin toimeen S.P:n pääjohtajan paikalla. En ole tottunut virkamiehen asemaan. SP:n johtokunta ja valtuusto on kokoonpanoltaan monimielinen ja heterogeeni. Menettely O. Stenrothia kohtaan viime syksynä osottaa olojen SP:ssä olevan mahdottomat ja ainakin sellaiset, että minä en niissä voi toimia. Hyökkäys O Stenrothia vastaan toimeenpantiin erään johtokunnan jäsenen toimesta ja yhdessä eräiden valtuutettujen kanssa sanomalehdessä “Suomen Sosialidemokraatissa“. Valtuustossa on kaikenlaisia aineksia edustettuna ja sen “yläpuolella“ on Schauman y.m. “asiantuntijat“. Pankkivaliokunta ja eduskunta, sanomalehdistö ja koko muu mailma. Näitä kaikkia on “hoidettava“ kuten kaikenlaisissa poliittisissa asioissa parlamentaarisia voimia on hoidettava. Olen jo kokonaan pois tottunut puolue- y.m.s. elämästä. Sen vuoksi luultavaa, että ehkä piankin joutuisin ristiriitaan näiden heterogeenisten ainesten kanssa ja sen johdosta epäonnistuisin. Jos ei olisi absoluuttisesti ketään, joka olisi mahdollinen SP:n pääjohtajan paikalle, voisin katsoa olevani siihen velvollinen, tekemään tämän uhrauksen huolimatta kaikesta edellisestä. Mutta puhumatta siitä, että kukaan ei ole korvaamaton, en tässä tapauksessa katso olevani velvollinen tekemään tätä uhrausta sen vuoksi, että on olemassa henkilö, nimittäin entinen SP;n pääjohtaja von Collan, joka on vapaa, ja joka on pitkät ajat SP:ia hoitanut. Ei ole oikein jättää käyttämättä häntä, samalla kun on suuri voimien puute olemassa. Minulla on riittävästi tehtävää KOP:n pääjohtajana, joka tehtävä on myös yksi tärkeimpiä maassa. Minun tietääkseni ei missään maassa ole katsottu olevan yleisten etujen mukaista, että suurimpien ja johtavien pankkien pääjohtajat siirtyvät pois niistä keskuspankkien johtoon. Sivuasia on se suuri taloudellinen uhraus, jonka olisin pakotettu tekemään. Muita ehdokkaita olisi Frey, ja Leo Ehrnrooth.
Ryti mainitsi, että “joltakin taholta“ tullaan kaiketi esittämään Lavoniusta. Kysyi mieltäni. Lausuin epäilyni. Ryti mainitsi myös Hannes Wasastjernan nimen. Kysyi, oliko minulla ketään ehdotettavana Frenckellin tilalle. En sanonut vielä sitä ajatelleeni.
13/2 ’23 Suomen Raakasokeritehdas O/y:n luotto. Johtokunnassa on ollut koko ajan luja vastustus tätä luottoa vastaan, koska ei ole vielä selvitetty, kannattaako tämä tehdas s.o. raakasokerin viljelys Suomessa, vai ei. Waadittiin, että koettaisivat saada Suomen Pankista luoton, ainakin osaksi. S.P. kuitenkin kieltäytyi antamasta luottoa. Pitkäniemi, Soinenranta ja Sarjakoski ovat käyneet täällä useita kertoja puhumassa.
Tänään asia esillä johtokunnassa. Suurin osa johtokunnan jäseniä oli edelleen vastaan. Minä puolustin asiaa, mutta ainoastaan auttaakseni asiaa. Itse puolestani minäkin tahtoisin luottoasiana katsoen päästä koko asiasta, koska siitä voi tulla sangen ikävä juttu. Suurella vaivalla sain johtokunnan suostumaan siihen että myönnämme anotun luoton 2.8 miljoonaa markkaa. Minä ajoin asiaa ainoastaan auttaakseni maanviljelijöitä saamaan tämän eksperimentin loppuun suoritetuksi. Affäärikannalta olisi tietysti ollut paras vetäytyä pois, kun hyvin olisimme päässeet, mutta tahdoin auttaa saattamaan asian loppuun.
Huom! Taitava ja viisas pankinjohtaja voi melkein aina nähdä edeltäpäin mistä ajatuksesta ei voi tulla tappiota ja mistä voi tulla, ja vetäytyä ajoissa pois. Mutta yleensä yleisistä tai muista syistä kuitenkin tuetaan liikettä edelleen, ilman affääri-intressiä.
16/2 23 Svinhufvudin kanssa Wenäjän oloista. Svinhufvud puhui vanhasta ajatuksestaan, että wenäläiset ovat saatavat pois Pietarista. Jos jäävät sinne, niin eivät voi olla hyökkäämättä meidän päällemme kun pääsevät jaloilleen. Samoin Wiron ja muiden baltilaisten valtioiden päälle, joiden itsenäisyyden säilymisestä taas myös meidän itsenäisyytemme riippuu (ainakin suureksi osaksi). Svinhufvud lausui: Jälkipolvet tulevat syyttämään nykyistä polvea, ellei se koeta saada Karjalan ja Pietarin kysymystä ratkaisuun, koska epävarmaa on, milloin tulevaisuudessa jälleen tulee tällaiset suotuisat olosuhteet, jollaiset nyt näinä wuosina – Wenäjän rappeutumisen vuoksi – on ollut olemassa.
24/3 ’23 Kenraali H. Ignatius kirjoittaa Uudessa Suomessa Ruhrin adressia vastaan. Itse adressiin nähden olen taipuvainen hänen mielipiteeseensä. Hän omalla sopimattomalla ja toisia ymmärtämättömällä tavallaan koskettelee 1918 tapauksia. “Olisi jouduttu parhaassa tapauksessa Saksasta täydellisen riippuviksi, Saksan sortuessa oli viemäisillään maan perikatoon. Saksalaisriippuvaisuus: Turhaa puhetta. Saksalainen kuningas olisi päin vastoin meidät auttanut tästä riippuvuudesta. Monarkit eivät ole “saksalaisia“ tai antavan maan maanlaisia.
1918 politiikka: Jos Wenäjä on pystyssä ja Saksa olisi jäänyt paikoilleen. Sellainen konstellationi oli edellytys. Mistä turva Wenäjää vastaan? Puhuttu paljon sotilassopimuksen ehdotuksesta. Siinä Saksan oli edellytetty sitoutuvan takaamaan Suomen alueen koskemattomuuden ja itsenäisyyden (Wenäjää vastaan). Ehdot: Että Suomi pitää 1 % suuruisen armeijan ja sitoutuu menemään sotaan Wenäjää vastaan, jos sota lähestyy meidän rajojamme. Tämä olisi ollut meille kallisarvoinen.
Riippuvaisuus Saksasta olisi kait vahingoittanut meitä taloudellisessa suhteessa. Mutta importti näkyy olojen pakosta tulevan Saksasta. Niin nytkin ja ennen sotaa vaikkei ole mitään riippuvaisuutta. Tuskinpa tavarain kulkuun olisi voitu mitään muutosta saada aikaan.
Harry Holman kirje Erichille 23/3 23. Mainitsee, että vapaaherra von Maltzau oli lausunut Holmalle:
“Ich bin ausserordentlich beunruhigt wegen der Reise des Grafen von der Goltz nach Finnland. Können Sie sie nicht verhindern?“ (Jälkimmäisellä hän luonnollisesti ei tarkoita teknillisiä esteitä, viisumikiellon muodossa, vaan vaikuttamista meikäläisiin piireihin, jotta Goltzin matka estyisi.) Sanoin tähän sellaisen olevan nyttemmin mahdotonta ja joka tapauksessa ulkopuolella Lähetystön toimivallan. Hän jatkoi siitä seuraavaan tapaan: “Me olemme teille sydämestä kiitolliset juristien ja professorien adresseista, mutta tämä on toinen. Näemme tähän asti mielihyvällä, että Suomi ei täydellisesti itse festlegt poliittisesti ententeen, sillä 20 vuoden perästä me toivomme taas näyttelevämme osaa Europan politiikassa. Mutta onko syytä tätä toitottaa. Emme mekään Te ja me, jotka lakkaamatta neuvottelemme, emme mekään pidä pitkiä puheita toisillemme, vaan suoritamme asiamme lyhyesti ja asiallisesti. Tämä ei tuota meille vaikeuksia, kun tietää, että sympatiat ovat olemassa. Sitä, kuten sanoin, ei tarvitse alituiseen alleviivata. Saksan hallitukselle, joka käsittää kaikki puolueet paitsi Deutschnational ja kommunistit, ei ole tämä matka mieleinen. Tähän asti ei lähetystömme Helsingissä voi häntä täysin ignoroida, mutta olemme huolestuneet. Sen lisäksi tulee nyt juuri sellainen matka sisäpoliittisesti meille hyvin sopimattomasti. (Vaikka Goltz olisikin varovainen puheissaan Helsingissä, tullaan täällä vasemmistopiireissä ja keskustassa, joissa mieliala tämän Roschbachin ja muidenkin tapahtumien johdosta nyt on hyvin hermostunut, matka tulkitsemaan deutschvölkisch ja siis katsomaan Einheitsfrontin heikentämiseksi.
Tätä Maltzau tarkoitti. Tähän suuntaan Maltzau puhui ja sain sen käsityksen, että 1) Zech on saanut tarkat instruktiot. 2) Maltzau haluaisi saada tämän käsityksen epävirallisesti Helsinkiin. Kuitenkin olen luonnollisesti kirjoittanut keskustelusta virallisesti Wennolalle. Maltzaun ja Saksan hallituksen kannan ymmärtämiseksi on vielä lisättävä, että Maltzau minulle juristien protestin jälkeen sanoi ei antavansa sitä Wolfille, vaan käsittelevänsä koko asian “als eine Familienangelegenheit zwischen unseren zwei Ländern?“ Itse asiassa ei ole kummastakaan paljon puhunut. Minä olen katsonut velvollisuudekseni ilmoittaa tästä jolle kulle kokoomuspuolueen johtomiehistä ja käännyn sentähden ensikädessä Sinun puoleesi.
(Pyytää antamaan tiedon muille: H. Suolahdelle, Setälälle, JKP:lle, K. Koski-miehelle ja ehkä muille.) Sitten vielä yksityisesti pari sanaa. Itse asiassa minun täytyy sanoa, että minkäänlaisia sympatioja nyky-Saksassa Goltzin matka ei tule herättämään. Sanottakoon tähän: Se ei ole tarkotuskaan, sillä Suomi on kiitollisuuden velassa vanhalle eikä uudelle Saksalle. Tähän pyydän huomauttaa, että 1) se joka nykyään täällä elää, tietää ja tuntee, että vanha Saksa ei koskaan entisessä muodossaan palaa 2) että se Saksa, joka nyt taistelee taisteluaan Ruhrissa on yhtä paljon uusi kuin vanha, ja silloin me itse asiassa protesteillamme olemme antaneet tunnustuksemme. Aivan huomioonottamatta me emme nykyistä Saksaa ja sen hallitusta näin ollen voine jättää. Ja se tuntee itsensä loukatuksi, jos juhlilla kotona liiaksi alleviivataan Wilhelministä aikaa. Cui bono tämä silloin tapahtuu? Luulen, että ymmärrät, mitä tarkoitan, ja toivon, että kotona käsitettäisiin tämäkin kanta. Omasta personallisesta puolestani olen pahoillani siitä, että Goltz, jonka epäkohteliaisuus Lähetystöä kohtaan viime aikana on käynyt suorastaan loukkaavaksi, ei ole personallisesti pyytänyt visumia, vaan lähetti passinsa viseerattavaksi Lähetystön palveluksessa olevan neiti Hahlin kautta! Tämä kaiketi on selitettävissä siten, että Goltz ei ymmärrä, kuinka minä olen voinut nähdä ententen edustajia luonani ja etten ole katsonut voivani mennä Ruhr-juhliin täällä. Goltz tässä suhteessa ei lainkaan ymmärrä, mitä neutraliteetti vaatii.
Illanvietossa Zechin luona maaliskuun alussa 1923 (siinä, jossa Räävelissä oleva Saksan edustaja Hertig? piti esitelmän) kääntyi Zech puoleeni, huomauttaen, että Norjan ylioppilaat olivat äsken pitäneet protestikokouksen Ruhrin valtausta vastaan. Kun Norjasta, joka on ja on aina ollut niin ententemielinen, on tällainen protesti esiintynyt, on omituista, ettei mitään mielenilmausta ole täällä Suomessa esiintynyt. Minä jouduin vähän hämilleni ja vastasin, että täällä tulee pantavaksi toimeen rahankeräys Saksan hätää kärsivien hyväksi ja siitä kehoitus. (Seuraavana päivänä oli juristien protesti lehdissä. En tiennyt siitä mitään.)
Tämä Zechin lausunto on merkillinen, kun ottaa huomioon edellä olevan Maltzaun puheet. Saksan edustaja täällä toimii protestien hyväksi, mutta hallitus Berlinissä ei niitä päästä edes Wolffin kautta julkisuuteen eikä katso niitä juuri hyödyllisiksi – tuskimpa suotavaksi. Lisäksi seuraava: Tammikuussa oli kokouksessa Mauritz Gripenbergin luona. Siellä ehdotettiin vastalauseadressia Ruhrin vuoksi. Minä vastustin ja ehdotin, että jos joku sympatialausunto olisi tarpeen, se kohdistettaisiin kannattamaan rahankeruuta Suomessa kaatuneiden Saksan soturien perheille ja invalideille, joka keruu par’aikaa oli vireillä. Huomautin myös, että hallituksemme täytyy olla varovainen Ranskan y.m. suhteen, ja että meidänkin on sentähden oltava varovaisia. Huomautin sitäkin, että tuollaisista protesteista ei ole hyötyä. Gripenberg silloin vastasi, että saksalaiset näkyvät panevan tällaisiin mielenosoituksiin suuren merkityksen ja odottavat niitä.
Kysymys: Miksi ei Zechille anneta selviä instruktioita ja hän vaikuta täkäläisiin saksalaisiin piireihin siihen suuntaan kuin Saksan hallituspiireissä katsotaan parhaaksi? (Goldbeck-Löwe epäilemättä noudattaisi, mitä Auswärtiges Amt intrueeraa.)
Holma 24/3 ’23 lisää, että täälläkin lienee koetettu vaikuttaa Goltziin, jotta hän hieman sordineeraisi sanansa eikä loukkaisi täkäläisiä hallituspiirejä. Ruhrin Einheitsfront on muutenkin siksi arka kohta, että kaikki mikä sitä heikentää, on epätervetullutta. Ja kuten sanottu, vanhojen aikojen ihailu ei ole maltillisessa oikeistossakaan tällä hetkellä kurssissa.
5/4 ’23 Goltz, Brüch ja Menser tulivat. 5/4 ’23 Goldbeck-Löwellä päivälliset. Tultuamme puhelimme Goltzin kanssa. Goltz mainitsi ei käyneensä Holman luona helpottaakseen Holman asemaa, ettei hän olisi mahdollisesti joutunut hänelle ehkä ikävään keskusteluun. Holma on hyvin korrekti. Gotzilla oli se ajatus, että Saksan hallituspiireissä katsotaan, että viralliset suhteet ovat “korrektit“ mutta kylmät. G. tuntui saaneen sen käsityksen, että Saksassa eräissä, kuten ehkä hallituspiireissä, katsotaan, että “vanhat“ saksalaisystävälliset piirit ovat “ausgesehaltet“, siis vaikutuksesta poissa, kun eivät ole hallituksessa. G. sanoi myös kuulleensa, että teollisuuspiirit ovat ententemielisiä. Sanoi muuten ymmärtävänsä sen, että meidän eksportti-intressimme Entente-maihin, (Ranskaan ja Englantiin) on meille tärkeä, ja että se voi vaikuttaa reserveeraavasti meidän julkiseen esiintymiseemme. G. sanoi muuten, että ainakin oikeistolehdet, joita hän lukee, ovat kyllä hyvin huomanneet juristien ja professorien adressit.
14/4 ’23 Jakob Wallenberg oli luonani: Puhuttiin m.m. om bankernas tysta reserver. Kun huomautin, että on tärkeää, että pankilla on salaisia reservejä, sanoi Wallenberg: “De äro de enda som hafva värde. De öppna reserverna äro ej mycket värda, ty de kunna ej tillgripas, utan att att skandalen är färdig. Det är med tysta reserver som banken kan tryggas.”
16/5 ’23 Neuvottelu Suomen Pankissa. Ramsay, Lavonius, Nevanlinna, Tanner, Ryti, J.O. Wasastjerna ja JKP.
Ramsay: Kysymykset: 1) Suomen markan kurssin stabilisoiminen. Olisiko pyrittävä saamaan nykyiset kurssit stabilisoiduiksi? 2) Lori-tilit. Ovatko vaarallisia? Olisiko koetettava saada vähenemään tai konverteratuksi oblikatsiolainaksi?
J.K.P.: Olisi koetettava saada Smk stabilisoiduksi nykyiseen kurssiinsa. Suomen Pankin pitäisi koettaa pitää se siinä. Ei antaa Smk:n nousta. Lori-tilit: Ei niin vaarallisia kuin miltä näyttää. Sillä ulkomaalaiset luultavasti tarvitsevat niitä nyt enemmän kuin ennen sotaa, jolloin olimme Wenäjän yhteydessä. Sitä paitsi ei ole helppo viedä niitä pois. Me tarvitsemme niitä voidaksemme pitää teollisuutemme käynnissä. Meillä on rahan puute.
Wasastjerna: Smk:aa ei saa korottaa. Sitä ei voisikaan korottaa muuten kuin ajaksi. Tämän vuoksi ei ole hyvä. Tuonti tulee suureksi, maksubilanssi ei tule hyvä. Paperitehtaat menee jo nyt tappiolla ja kaiketi tulevat vähentämään tuotantonsa. Smk:n pitäisi voida pitää stabilina. SP voi estää sen aina nousemasta. Niin kauan kuin ei ole rajaa alas Suomen markan kurssille. on SP ainoa reservoaari valuutoille. Kukaan muu ei uskalla pitää valuuttaa niin kauan kuin kurssi on niin epävarma. Jos kurssi tulee stabiliksi, niin pankit myös ostavat valuuttaa. Lori-kontti = JKP. Ei halua niiden lisääntymistä, mutta me emme myöskään voi tulla ilman niitä toimeen. Vaikeuttavat kyllä Smk:n kurssin ylläpitämistä.
Lavonius: SP:ssa on noudatettu näitä samoja periaatteita. On pantava pian raja, ja SP voi kyllä pitää siitä kiinni. Epävarmuus on hyvin paha asia. Joku oli hänelle puhunut, että S.P:n tulisi antaa garantia, ettei Smk 2 vuoden aikana mene alle 150 mk. Rajan voi panna alaspäin, mutta ylöspäin eivoi panna rajaa. Smk:n pitäisi vielä vähän parantua, jotta sen kurssi tulisi yhtäpitäväksi hintatason kanssa. Lori-kontit ovat vaaralliset. Niitä pitäisi vähentää ja korko alentaa 4 %:iin. S.P. voisi rediskontata alemmasta korosta sen määrän, minkä lori-kontit alenevat koron alenemisen kautta. Jos lori-kontin korko alenee, voi ne sitä paremmin muutattaa oblikationeiksi. SP:n valuuttavarasto 700 miljoonaa on niin suuri, että S.P. voisi sitä vähentää.
Keskustelu jatkui vielä ja sitä jatkettiin illallisella Seurahuoneella.
Res: Kaikki sitä mieltä, että olisi asetettava dollarille alin raja, respektive Smk:lle korkein raja, josta sitä ei saisi päästää nousemaan. Lavonius ja Tanner sitä mieltä, että dollarin alin raja olisi 34–35 mk. Wasastjerna, JKP ja Nevan-linna nykyinen dollarikurssi. Ei pitäisi päästää alenemaan.
27/5 ’23 Luen Isvolskijn memoareja. Isvolskij sanoo, että Witte pani liian suuren painon taloudellisille (aineellisille) asioille, kysymyksille, katsoi niiden vaikutuksen kansojen elämään ja keskinäisiin suhteisiin tärkeimmäksi. I. taas katsoo aatteellisten motiivien, seikkojen vaikutuksen tärkeimmäksi ja niiden todellisesti ratkaisevan historian kulun.
Erittäin vaikeata on arvostella, mikä merkitys on pantava taloudellisille kysymyksille – asioiden taloudelliselle puolelle kansan elämässä. Milloin sille pantava suuri merkitys, milloin on se sysättävä toiseen sijaan. Witte loi valtion avulla suurteollisuuden, ja toi sen kautta bolshevismin edellytykset Wenäjälle. Sama on meilläkin asianlaita teollisuuden suhteen. Taloudellisesti edullisin, mutta yhteiskunnallisesti? Tuo bolshevismin – ja 1918 kapinan.
11/6 ’23 Moititaan 1918 hallitusta siitä, että käytti ainoastaan Suomen Pankin setelejä (s.o. lainoja S.P:sta) menojen maksamiseen, eikä ottanut lainoja yksityisiltä ja yksityispankeilta ajoissa, kun siihen olisi ollut tilaisuus suurten käteisten kassojen aikana (Hoppu). Tämän kautta sai aikaan inflation, kuten myös Gutzeitin y.m. ostojen kautta.
Lorua: 1. Waltion obligatsionilainoja otettiin niin paljon kuin saatiin obligatsioneja myydyksi. Yksityispankit eivät voineet sitoa kassojaan valtion obligatsioneihin. Kulkulaitosobligatsionit otettiin, nimenomaisella ehdolla. Lyhyttä luottoa annettiin ja otettiin yksityispankeista 1918 niin paljon kuin voitiin.
2. Luotto Suomen Pankista vuonna 1918 ei ollut liian suuri. Huhtikuun lopussa 1918 oli valtion velka S.P:lle 147 miljoonaa. 30/11 1918 se oli 287 miljoonaa ja 31/12 se oli 330 miljoonaa. Meidän aikanamme siis nousi ainoastaan 140 miljoonaa ja vuoden loppuun 183 miljoonaa. 31/12 19 valtion velka S.P:lle oli 428 miljoonaa ja 30/6 20 se oli 474 miljoonaa. Lisääntyi siis vuonna 1919 98 miljoonaa ja 30/6 20 asti 144 miljoonaa. Vuoden 1918 luotto S.P:sta oli oikeutettu, koska verolait olivat valmisteltavina ja lokakuussa annettiin eduskunnalle ehdotukset. Esityksen valmistelu tapahtui vuonna 1918 niin nopeasti, että tuskin koskaan on niin tarmokkaasti työtä tehty. Kaikki esitykset oli alusta alkaen tehtävä. Oli aivan hyväksyttävää käyttää SP:n luottoa sen lyhyen ajan kunnes verotus saatiin järjestykseen.
3. Gutzeitin ym osto ei lisännyt inflatiota. Vasta 1919 syksyllä maksettiin ensimmäinen erä Gutzeitin velkaa ja toinen vasta 1920 syksyllä. Waluutan tarve Gutzeitin annuiteettien maksamiseksi ei vaikuttanut inflatioon mitään. Siihen vaikutti muut syyt. Tornator taas maksettiin obligationeilla, eikä siis voineet vaikuttaa mitään.
4. Obligationeja ei voida myydä, vaikka pankkien kassat olisikin suuret. Obligationeja ei yleisö osta eikä voi ostaa, ellei ole varmuutta, että ne voi myydä tappiotta. Meillä ei ole obligationimarkkinoita. Että yleisö on oikein arvostellut, sen näyttää kokemus: Ne jotka ovat ostaneet valtion obligationeja, ovat tehneet suuria tappioita. Kun talletuksista saa suuren koron, ei obligationeja osteta.
12/6 ’23 Suomen raha pilattiin vasta vuosina 1919 ja 1920 ja 1921. Erityisesti 1919. Vasta 1919 ja 1920 taloudellinen politiikka – liian suuri kulutus, tuonti, vientiin verraten – pilasi Suomen markan ja rahan. Gutzeitin ostossa ei kurssia laskettu väärin. Sitä paitsi sen omaisuus on noussut samassa suhteessa, kuin Suomen rahan arvo on laskenut. Mutta uudet laitokset ovat sille tulleet kalliiksi, kuten monelle muullekin. (Diesen, Rauma Wood)
10/9 ’23 Japanin maanjäristyksen johdosta ilmoitettiin erityisenä onnellisena asiana, joka antoi lujan perustuksen vaurioiden korjaamiseen ja Japanin kansan elpymiseen, se että pankit olivat jääneet suhteellisesti vahingoittumattomiksi. Ja pian voitiin ilmoittaa, että pankit olivat voineet avata konttorinsa ja alottaa toimintansa. Pankit ovat ne kanavat ja valtimot, joita myöten veri juoksee, ja joita ilman ei elämä ole mahdollinen, ja jotka ensiksi ovat saatavat kuntoon, jotta nykyaikainen elämä voi päästä kulkemaan. Ne on yhtä tärkeitä, kuin kulkunevot (maantiet y.m.). Tästä kaikesta näkee pankkien merkityksen.
21/9 ’23 Yliopiston rehtori H. Suolahti katsoi tarpeelliseksi Yliopiston lukukauden avauspuheessa polemisoida maalaisliittolaislehtien kanssa, todistella, että Suomen ei pidä eristäytyä muusta mailmasta, vaan tarvitsee yhteyttä sivistyskansojen kanssa. Kuvaavaa, että tällaista “Binsenwahrheit“on tarve noin juhlallisesti puolustaa.
27/9 ’23 Mietelmä. Suomessa ei koko minun pankkiaikanani ole ollut ketään ulkomaisen suurpankin pääjohtajaa. Ei edes ruotsalaisten suurpankkien, lukuun ottamatta Friskiä, joka vuonna 1915 tai 1916 poikkesi Helsinkiin matkallaan Pietariin. Tämäkin kuvaa, miten pieni merkitys Suomella on suurissa asioissa. Toukokuussa 1924 kävi Rydbeck.
27/9 ’23 Yhtenä pääasiallisena syynä siihen, että meidän maksubilanssimme vuonna 1922 ja jotenkuten myös vuonna 1923 on mennyt umpeen on, että vientitavarain hinta, verrattuna vuoden 1913 hintaan on melkoista suurempi kuin tuontitavarain. (Wrt. Suomen Pankin bulletiinien indeksejä.) Wientitavarain noin 1100 ja tuontitavarain noin 900. Tämän hintaeron kautta siis korvataan venäläisten huvila-asukasten y.m. pois jäämisen kautta syntynyt vajaus maksubilanssissa. Mutta miten sitten tullaan toimeen, kun vientitavarain hinta alenee tuontitavarain hinnan tasalle? Silloin tulee vaikeudet.
27/9 ’23 Neuvottelu Suomen Pankissa. Läsnä: Suomen Pankin johtokunta, paitsi Heurlin, sekä von Pfaler, Wasastjerna (J.O.) ja J.K.P.
Ramsay kysyi meidän mielipidettämme seuraavista: Import, Export, Lorikonti, Penningetillgång
JKP: Huolestuneita ensi talven suhteen: miten voidaan pitää teollisuustuotanto yllä. Raha-asema kovin kireä, vaikka ei ole annettu luottoa importöreille, vaan päin vastoin niiltä vähennetty, vaan ainoastaan exportöreille. KOP:n luotonanto ei ole lisääntynyt juuri ollenkaan kesän kuluessa. Mutta sisäänlainauksen tilit ovat vähentyneet. Exportörit luulevat rahaa vielä tulevan syksyn kuluessa. Myös suuria etumaksuja on tekeillä. Myös tuonti voi jatkua suurena.
von Pfaler = JKP. Lisäsi: Motser vintern med bekymmer. Föreningsbankens rediskonter ganska betydliga (noin 150 miljoonaa). Depositioner minskats, uttagningar å lorikonti betydande, beroende på naturliga orsaker, betalning för props. Ny ökning af lorikonti ej ägt rum. Utskeppning kan knappast bli så stort att alla lager kunna realiseras. Frågor om stora förskott anhängiga, men ej färdiga. Beror på utsikterna för Fmk kursens gestalting, huruvida exportörerna vilja taga nu redan förskotter. Pappersindustrin dålig, och har kräft ny kredit under de senaste tiderna. För allt detta är man i Föreningsbanken ganska bekymrad för vintern. En del af pappersbruk står och risken för de öfriga är ganska stor. Penningeefterfrågan stor, men förskotter äro möjliga.
Wasatsjerna: Smk:n kurssia ei voida pitää nykyisellä kohdalla, sillä esimerkiksi paperiteollisuus ei voi käydä nykyään voitolla. Palkkoja ei voida alentaa. Jos lock out, niin se alentaa Smk:n kurssia. Smk:n kurssi on ollut liian korkea. Se on edistänyt importtia ja kulutusta, men arbetskostnaderna hafva ej nedgått. Wi hafva arbetat under 6 sista månaderna ytterst oförmonligt med afseende å produktion. Afgörande är de fabrikers förhållande, som arbeta oförmonligast, men äro dock nödvändiga för landet. Wi behöfva lägre index än Sverige, som är ett rikt land, men vi äro utfattiga. Wi har öfverskattat vår förmåga att uppehålla fmk:en. Finlands Bank borde ej lämna kursen sig själf, men dock låta den variera mera än hittills.
von Pfaler: Så länge man har pappersvaluta, kan man ej hålla kursen stabil.
Gråsten: Finlands Banks uppgift måste tillsvidare inskränka sig till att afskära topparna. Stabiliseringen förutsätter stor valutareserv. Sådan reserv hafva vi ej ännu. Därför måste F.B:s program inskränkas.
von Pfaler: Wielä emme voi ratkaista stabilisoimiskysymystä, ennen kuin suurissa maissa palataan kultaan.
26/9 ’23 Setälän luona päivällisillä maalla. Zech, professori Hermelink, professori Goehen, Wennola, H. Suolahti, Anders Donner ja Minä. Pitkä keskustelu Zechin kanssa. Hän oli kovin surullinen ja pessimistinen Ruhrin asian vuoksi: Lausui m.m.
1. Englanti on kehottanut Saksaa jatkamaan passivista vastarintaa luvaten myöhemmin auttaa. Cuno oli itse sanonut sen Zechille. (Tämä sama on esitetty Hamburger Nachrichtenissä 28/9 23 N:o 453 pääkirjoituksessa “Frankreich als Sieger.“) Zech ei voinut käsittää Englannin menettelyä.
2. Zech lausui huolestuneensa myös omasta asemastaan. Saksan hallitus voi olla pakotettu milloin tahansa lakkauttamaan Suomen lähetystönsä rahallisista syistä. Silloin ei Zech sanonut tietävänsä, mihin hän joutuu. Hänen perheensä privaattiomaisuus on sulanut pois.
3. Reininmaakunnissa voi tapahtua mitä tahansa. Kansa on kyllä separatismia vastaan, mutta taloudellinen hätä ja ranskalaisten lupaukset helpotuksista voivat saada aikaan, että reiniläiset antavat perään separatistien vaatimuksille.
22/10 ’23 Päivällisellä Nelsonin kanssa Kämpissä. Puhuimme m.m. Amerikan Yhdysvaltojen sekaantumisesta sotaan. Nelson sanoi propagandan ja agitatsionin olleen kovin vaikuttavan. Amerikalaiset saatiin yllytettyä vihaan preussilaista militarismia ja junkereja vastaan.
Kysyin: Miten selitettiin, että “demokraattinen“ Yhdysvallat menivät sotaan autokraattisen Wenäjän ja Nikolai II:n rinnalla ja auttajana?
Nelson: “Ei sitä ollenkaan mainittu, eikä kansa sitä edes tietänyt eikä ajatellut.“
“Kansaan“ voi yllyttäjät ajaa, mitä humbugia tahansa. Ei ole juuri “rekommendeeraavaa“ demokratialle. Oli tosiaan onni, että Saksa ennätti musertaa Wenäjän, ennenkuin Yhdysvallat ehtivät tulla sotaan ententin avuksi. Miten olisi “vapauden“ y.m.s. laita ollut, jos Nikolai II olisi ollut mukana Wersaillesissa?
8/11 ’23 päivällisillä Stenrothin luona. Siellä myös Ruotsin lähettiläs Elmqvist, jonka kanssa minulla oli pitkä kahdenkeskinen keskustelu.
Elmqvist: 1. Ruotsissa suuri harrastus Suomea kohtaan, närmande till Finland. Armeijan upseerit ovat puolustusliiton kannalla. Ruotsissa voitaisiin saada paljon aikaan Ruotsin ja Suomen lähestymisen hyväksi.
2. Suomen politiikka on ollut huono. “Reunavaltiopolitiikka“ huono ja tarkoitukseton. “Mitä hyötyä odotatte konferensseistanne reunavaltioista ja Puolasta ja konferensseista niiden kanssa? Menetätte prestigenne alituisilla konferensseilla, joista ei mitään tulosta.“ Puolan kautta sekaannutte sen taisteluihin. Wiron ja Latvian tulevaisuus huono.
3. Ståhlbergin matka Ruotsiin: Kun Ståhlberg ei ole siihen suostunut, sitä tehnyt, on se herättänyt katkeruutta ja kylmentänyt välejä. Ruotsin puolelta mentiin hyvin pitkälle – huolimatta Ahvenanmaan asiasta – kun kunigas kutsui Ståhlbergia. Pitemmälle ei voi mennä. Ståhlberg kieltäytyi. Se loukkasi Ruotsissa.
Minä selitin Ståhlbergin vastenmielisyyden seremoniioja vastaan.
Elmqvist: Kun St. otti presidentin viran, niin on hän velvollinen täyttämään virkaa seuraavat velvollisuudet.
4. Suomi voi kuulua Skandinaviaan, jos se tahtoo. Se kuuluukin todellisuudessa Skandinaviaan. Edellytys: Historialliset rajat, luovuttava Itä- Karjalan asiasta. “Finland får ej öfverskatta sin kraft.“ Myös reunavaltioista luovuttava. Ruotsi antaa Suomelle kannatusta: ensin moraalista ja diplomaatista. Ennen kuin vaara Wenäjän puolelta tulee uhkaavaksi, kuluu 20 vuotta, sillä aikaa Suomen asema vahvistuu, sen itsenäisyys katsotaan yhtä selväksi, kuin muiden Skandinavian valtioiden. Ruotsissa on harrastusta ja sympatiaa Suomea kohtaan. Ruotsista saatu lainoja. Siellä tunnetaan Suomi.
5. Wennolan loru “sekä Skandinaviaan että reunavaltiohin päin“, on mahdoton. Ei sovi: Joko Ruotsiin tai reunavaltioihin.
3/12 23 Nelson, Köpenhamina. Ollut Helsingissä toista viikkoa. Matkan tarkoitus seuraava: Waltion uudet obligatsionit alenneet Lontoossa 87 à 88 %:iin (emissioni kurssi 90 %). Kun samalla punta laskenut, niin dollareilla voi ostaa Lontoossa obligationeja à 78 %. Sen vuoksi newyorkilaiset myyvät siellä Suomen obligationit ja ostavat Lontoosta. Se painaa kurssia alas New Yorkissa. Nelson oli sen vuoksi tullut ehdottamaan, että valtio alkaisi tukea kurssia New Yorkissa. Tähän asti oli National City Trust itse pitänyt yllä kurssia 90 %:ssa. Ryti oli osottanut ymmärtävänsä asian, jos vaan saa voimia siihen. Nelson katsoi, että olisi varattava 2 miljoonaa dollaria, jolla tuettaisiin kurssia. (2 miljoonaa dollaria = 20 % lainan määrästä). Nelson) lähtee huomenna pois.
21/12 ’23 Gutzeitin asia, Castrénin ero, Thunströmin ero ja sosialistien ja eduskunnan puuhat ja sotkemiset osottavat, miten sopimaton valtio on hoitamaan liikelaitoksia.
14/1 ’24 Olin Annan kanssa eilen päivällisillä Professori ja Rouva Mikkolan luona osakuntatalolla. Läsnä m.m. Puolan ministeri Filippovitz rouvineen, Latvian ministeri Zarine rouvineen ja TshekkoSlovakian konsuli Hodek.
Kl. ½ 11 menin Kämppiin Mannerheimin supeelle. Läsnä kenraali Linder, Ig-natius, Walden, Renvall, Setälä, Åkerman Harald, Kaj Donner, H. Holma, Wuolle. Hauska ilta. Mannerheim hyvällä tuulella. Puhuttiin m.m. 1918 tapauksista.
Mannerheim: Suomen olisi pitänyt olla kosketuksessa myös ententen kanssa, kuten Puolan ja TsekkoSlovakian. Ainakin heti Wenäjän vallankumouksesta, ainakin bolshevistisesta asti.
Minä: Mahdoton jääkäripataljoonan vuoksi. Ei myös 1918 ollut kaksimielisen politiikan mahdollisuutta, kun ainoastaan Saksasta saatiin apua. Ero Puolan ja Tsekkoslovakian ja Suomen välillä. Puola ja TsekkoSlovakia taistelivat sekä Wenäjää että keskusvaltoja vastaan. Suomi ainoastaan Wenäjää ja ainoastaan Saksan avulla mahdollista. Puola ja TsekkoSlovakia tarvitsivat Saksan apua Wenäjää vastaan, ja entenin apua Saksaa ja Itä-Valtaa vastaan.
Mannerheim: Toukokuussa 1918 saksalaiset lähettivät kirjeen senaatille kysy-en pitääkö jäädä? Mannerheim lausui kysyttynä, sotilaalliselta kannalta ei tarvita, koska Suomen armeija kykenee puolustamaan. Poliittiselta kannalta ei löydy mitään. Svinhufvudin ratkaisu, että pyydettiin jäämään. Erehdys. Hallituksen olisi pitänyt deklareerata kiittäen avusta, että ei enää tarvita saksalaisia, vaan voivat lähteä pois.
Minä: Syynä hallituksen menettelyyn oli useampia seikkoja. Luulen, että oli syynä militariset seikat.
1) Oma armeija oli aivan järjestymätön. Ei tunnettu (luotettu) sen voimaa. 2) Wenäjän kysymys. Mitä tuli Wenäjältä? Pelättiin Wenäjän nousevan uudestaan pian. 3) Olen vakuutettu, että saksalaiset eivät missään tapauksessa olisi lähteneet pois, huolimatta heidän kirjeestään. Syyt: Kts. Ludendorff (Eivät suinkaan pahimmalla aikaa lähettäneet yhtä divisjoonaa hyvää väkeä ainoastaan meidän vuoksemme.) Olisi siis syntynyt paha konflikti saksalaisten kanssa.
Mannerheim katsoi, että hän olisi kyennyt voittamaan myös venäläisen laivaston, koska sen moraali oli aivan huono, eikä olisi kyennyt vastustamaan voittoisaa armeijaa, jonka moraali oli suuri.
Puhuttiin paljon myös Suomen nykyisestä puolustuslaitoksesta.
Mannerheim: Puolustuslaitos on nykyään aivan retuperällä. Ei ole mennyt eteenpäin. Suomi voi puolustaa itseään Wenäjää vastaan siten, että se tekee puolustuslaitoksensa niin lujaksi ja täydelliseksi, että Wenäjä ymmärtää. että Suomen valloittaminen on kova pala. Silloin se moneen kertaan ajattelee, ennen kuin ryhtyy siihen. Siten Suomi voi olla turvassa.
30/10 ’24 Englannin vaalit eilen. Waaliagitatiossa: Vuosi sitten, kun vanhoilliset oli vallassa, maksoi liha niin ja niin paljon. Nyt, kun sosialistit ovat hallinneet, 2 shillinkiä enemmän (joltakin painolta. Kuva: lihapala). Se on sosialistien vika!! Sellaista syötetään valitsijoille.
6/12 ’24 Hugo Suolahti kertoi: Tänään (6/12 24) Ylioppilaskunta kävi ensi kerran tervehdyksellä Ståhlbergin luona. (Samoin ruotsinkielinen ylioppilaskunta.) Ylioppilaskunnan puheenjohtaja lääketieteiden kandidaatti (tri?) Auer (Senaattori Kyösti Auerin poika) kävi ilmoittamassa siitä Yliopiston rehtorille (Suolahdelle).
Suolahti kysyi: Miksi nyt menette Ståhlbergin luo. Ståhlberg ei ollut ollut itsenäisyysmies, ei sen harrastaja eikä sen puolesta toiminut?
Auer (ihmetellen): “Eikö hän ollut?!!“
Suolahti: “Ståhlberg ei sympatiseerannut jääkäriliikken kanssa.“
Auer: “Todellako? Eikö St. sympatiseerannut jääkäriliikkeen kanssa.“
Ylioppilaskunnan puheenjohtaja siis ei sen vertaa tuntenut itsenäisyysliikettä ja Suomen viimeaikaista historiaa!! Sellainen oli tilanne silloin ylioppilasnuorison keskuudessa. Svinhufvud oli 6/12 24 Helsingissä mutta häntä ei ollut kutsuttu edes juhlanäytäntöön oopperaan. Me muutamat hänen toverinsa pidimme hänelle pienet päivälliset Pörssiravintolan takahuoneessa. Niin pian “yleisö“ unohtaa! Svinhufvud tosin ei muistelemista kaipaa.
25/12 ’24 Vuoden 1918 tapauksiin: “Jos hallitus olisi odotellut (miten Saksan käy), ja epäröinyt, lykännyt, oli se vaara tarjolla, että se olisi voinut herättää epäluottamusta saksalaisissa. He olisivat katsoneet meidät epäluotettaviksi. Kiittämättömiksi. Intriganteiksi. Nimittäin ainakin ne saksalaiset, jotka olivat meidän ystäviämme ja meitä auttoivat. Se oli vältettävä. Olisi vahingoittanut meitä paljon tulevaisuudessa, jos Saksa olisi sodasta selviytynyt parti remi.
Obs. Lloyd Georgen kirjoitus kesäkuussa 1924. Saksa olisi voinut tehdä “kunniallisen rauhan“, jos sillä olisi ollut Clemencau’n tapainen mies johtajana. Olisi vetäytynyt Rheinille, ja pysähtynyt siihen. Englanti ja Amerikka ei olisi jatkaneet sotaa pienten asioiden vuoksi.
28/12 ’24 Snellman, Läran om Staten sivut 987–988. Monarkkisen hallitusmuodon edut tasavaltaisen ja vaalimonarkkian edellä.
18/3 ’25 Suomen pienet ja kehittymättömät olot: Täällä ei vaikuta kaikki finanssi-“lait“, joista luetaan ulkomaalta. Esim. korkea korko ei saa tänne rahaa virtaamaan. Loritilit 1921 suuret 1321 miljoonaa (spekulatio). Sitten virtasi pois, niin että vuoden 1924 lopussa 449 miljoonaa vaikka korko täällä oli ulkomaihin verraten kovin korkea (loritileille maksettiin 6 à 7 %). Englannissa ja muualla tarvitsee vaan korottaa korkoa, jolloin rahaa tulee riittävästi.
18/3 ’25 Beneshin pöytäkirja Kansainliitossa hylätty. Englanti puuhaa eri sopimuksia Kansainliiton sivulla (“viiden sopimus“). Samoin Yhdysvallat (aseiden riisumiskonferenssi). Kansainliitto on menossa arvottomaksi. Mistä Suomi saa turvan itsenäisyydelleen? Kaksi tietä. 1) Kansainliitto?. 2) Nojautuminen johonkin suurvaltaan. 1918: Saksa. Entä nyt? Kansainliiton heikkeneminen osottaa, että se on huono tuki. Mikä ententen valta antaa turvan? Nyt ollaan menossa siihen, ettei Suomella ole mistään tukea.
13/5 ’25 Cassel; Theoretische Sozialekonomie s. 156–157 hyviä sanoja Unternehmergewinnestä. Sopii memoaareihin KOP:stä. Suuri osa liikkeistä häviää, ei anna mitään Untergenehmergewinn. Suuri yleisö ei tiedä niistä, ei ajattele niitä, vaan katsoo muutamia harvoja onnistuneita (KOP). Onnistuminen on usein tulos etevästä johdosta, ja pitkäaikaisen työn tulos. Mutta nykyaikana tämä edullinen asema helposti menee hukkaan, ja sen vuoksi on pakko aina yhtämittaa unaufhörliches Anstrengung, nie versagende Aufmerksamkeit, jotta asema ja menestys säilyy. Siis aina etevä johto.
3/6 ’25 “Ilkka“ kirjoittaa, että a) Holsti osotti mailmansodan aikana suurinta kaukonäköisyyttä ja b) 1918 Lontoossa vaikutti, että Suomelle ei tullut “Saksan kohtalo“.
a) Holsti ei ollut kaukonäköinen, sillä uskoi lujasti ententiin (joka tosin voitti lopullisesti) ja luuli Suomen kohtalon parantuvan ententin voitosta. Tahtoi uskoa Suomen kohtalon ententin turviin. Erehdys. Me “saksalaisen orienteerauksen miehet“ odotimme Suomen kohtalon kääntymistä ainoastaan Saksan voitosta Wenäjän yli. Siis: Suomen kohtalo riippui ainoastaan Saksan voitosta. Tämä osottautui oikeaksi. Sen vuoksi (liityimme) nojasimme Saksaan.
b) 1918 ei Suomi joutunut sotaan Englannin ja ententin kanssa. 1918 hallituksen periaate, ettei sotkeuduta sotaan. Huom! Englannin tunnustus 1919 (sananmuoto).
Karjalan asia 1918. Ymmärrettiin, ettei Karjalaa voida saada ilman sotaa. Mutta Englantilaiset oli Muurmanilla. Niiden kanssa ei sotaan. Wait and see. Miten sodan loppu muodostuisi. Toivottiin tosin, että jos mahdollista Saksa antaisi kannatusta ja painostaisi Wenäjää meidän hyväksemme Itä-Karjalan asiassa.
7/7 ’25 Eilen päivälliset Wirthille, Midland Bankin Representative. Mailmaa nähnyt ja tietorikas mies. Käynyt juuri Baltian maissa:
1) Wiro. Wenäjän vaara aina latentti. Kuinka suuri, vaikea sanoa. Wenäjä luultavasti haluaa Räävelin. Wiro suuremmassa vaarassa kuin Latvia ja Liettua, (tämä on merkillistä) koska Wiro (sotilaallisesti) Wenäjälle tärkeämpi. Wiro tarvitsisi pääomaa, mutta Wenäjän vaaran vuoksi ulkomaalaisten vaikea sinne sijoittaa. Suomi eri asemassa, koska on enemmän “syrjässä“.
2) Räävelissä oli tavannut m.m. erään 20-vuotiaan bolshevikkilähetystön virkamiehen, joka oli ollut tavaton fanaatikko. “Kommunismi on ihanne, onnellisuus. Mutta koko maailman täytyy tulla bolshevikiksi, erityisesti Englannin.” Wirth pelästynyt, kun ajatteli että sellaisia fanatikkoja oli paljon kouluissa Wenäjällä kasvatettu.
3) Itävalta mahdoton: Joko a) sen täytyy saada yhtyä Saksaan tai b) sitä on autettava, niinkuin vanhusta, vuosittain “elätettävä“, jos ei sallita sen yhtyä Saksaan.
4) Puolan korridoori on mahdoton. Puola voisi saada “korridorin“ Memelin kohdalle.
22/11 ’25 suuruksella maaherra Jalanderin luona, jossa m.m. Presidentti Relander. Keskustelin kauvan Relanderin kanssa, m.m. seuraavista asioista: 1) Relander yhtyi minun esitelmässäni esiintuomaani valitukseen hallitusten vaihteluista. Puolueet liiaksi moittivat toisiaan. Pitäisi kohdistaa huomio oman positiviseen esittämiseen, eikä toisen puolueen moittimiseen.
2) Ulkopoliittiseen asemaan ei käännetä huomiota. Esimerkiksi nyt on kieliriidan kautta suureksi osaksi menetetty se asema, mikä meillä joku aika sitten oli.
Minä: Waasassa Setälän alustusta vastaan kieliasiassa nousi maalaisten puolelta kova vastarinta. Radikalisia mielipiteitä. Siihen luulisi vaikuttavan maalaisliiton pohjalaisten keskuudessa levitetyn katsantokannan. Relander: Niin Ilkka! Minä olen aina ollut kieliasiassa toisella kannalla kuin maalaisliitto.
Minä kehoitin vaikuttamaan Alkioon. Relander näytti olevan samaa mieltä, vaikkei sanonut selvästi.
Minä: Miten on sotaväen päällikön laita? Muutetaanko? Olisi syytä olla varovainen.
Relander: Ei nyt. Mutta Wilkama ei ole sopiva. Häntä ei saa uudistuksiin. Tahtoo nyt muuttaa kaikki takaisin, mitä hänen poissaollessaan on tehty. Esi-merkiksi aikoi komentaa 17 upseeria esikunnasta pois, mutta Relander pääsi väliin. Wilkama kuten Enckell ja muut vanhat upseerit ovat sillä kannalla, että kaikki on perustettava suuriin massoihin. Meillä ei ole suuria massoja, mutta meillä täytyy perustaa siihen, että teknillinen valmennus on hyvä, niin että yksityinen sotamies voi parhaiten kyetä taistelemaan ylivoimaa vastaan. Paras nuorista on Oesch, joka palaa vuoden perästä Ranskasta. Sihvo on tosin karjalainen, kuten Relander itse, mutta hän on hyvä. Sen näytti vuosi 1918.
Hallituksesta lausui Relander, että näyttää siltä, että budjetti ei kaada sitä. Se pitäisi täydentää porvarillisista ryhmistä.
Minä kehoitin Relanderia koettamaan viedä puolueiden johtomiehet yhteen, yksimielisyyden aikaansaamiseksi.
Relander mainitsi “laivastoasian“ aikana kutsuneensa luokseen 4 hallituksen jäsentä ja porvarillisten ryhmien edustajia ja silloin asia selvisi.
Minä kysyin m.m. eikö Mannerheimiä voi käyttää sotalaitoksen hyväksi (sotaneuvosto).
Relander sanoi ei hyväksyvänsä sotaneuvostoa, joka vain viivyttäisi asioita. Mannerheimiä ei voi käyttää, m.m. senvuoksi että “silloin tulisi Gnatte Ignatius mukaan“, ja se olisi mahdotonta.
21/12 ’25 Pankkimiehille meillä Suomessa pannaan tosiaan ankarat vaatimukset. Wuodesta 1910 à 1911 alkaen on seuraavat pääjohtajat olleet pakotetut eroamaan senvuoksi, että pankit ovat kärsineet tappioita: Alfred Norrmén (Yhdyspankki), Nybom, Aksel Ehrnrooth (Privatbanken) Berger (Wasa Bank) Hemmer, Arth. Neovius (Unionbanken), Hallio (Käsityöläispankki), Hynninen (LuottoPankki), Lönnblad (Åbo Bank). Lisäksi eräät uudet pankit (Utrikes-banken, Diskontobanken) hävinneet jo ennen. Edelleen Rantakari.
16/1 ’31 Myöhemmin: Ekholm (Unionbanken), E. Tulenheimo, G. Walldén (Maakuntainpankki) Solin (Maakuntainpankki). (Kivimäki y.m. Maakuntainpankin johto kuuluu oikeastaan tähän).
Hyvä että pannaan suuret vaatimukset. Niin pitääkin olla.
Mutta muissa liikkeissä ei panna näin suuria vaatimuksia, vaan pankit tukevat huonosti meneviä liikkeitä, ja pitävät niiden entiset johtajat paikoillaan.
10/1 ’26 Hallituksen ulkomainen orientointi vapaussodan jälkeen 1918. Sitä moittii H. Ignatius y.m. “Ei ole silloin siihen enää pakkoa eikä se ollut Suomelle hyödyllinen.“ Suomen itsenäisyys ei vielä vapaussodan jälkeen ollut lujalla pohjalla (ei ollut ratkaistu). Sillä jos syntyi valkoinen Wenäjä, joka yhdessä Muurmanin englantilaisien kanssa jatkoi sotaa, niin mitä puolustusta siltä oli odotettava? Tai jos bolshevikit hyökkäisi Suomeen, niin ei Suomi olisi niitä yksin kestänyt, kun Puola töin tuskin kesti sen vuonna 1920. Asema oli meille epävarma, meidän täytyi saada tukea ulkoa, ja silloin oli se lähinnä Saksasta, kun ottaa lukuun, minkälainen asema silloin oli. Saksalaiset ei muuten luottaneet Mannerheimiin kesällä 1918. Pelkäsivät nähtävästi Muurmanin englantilaisia, niiden puolelta hyökkäystä; pelkäsivät myös ententin vaikutusta Suomessa, ja että siitä voisi tulla heille vaikeuksia. von der Goltz myös katsoi saksalaisien avustaneen paljon suomalaisia ja hänelle olisi upprörande ajatus, että suomalaiset voisivat olla niin kiittämättömiä.
Jos Suomi nyt poistuisi, niin lukuunottamatta Sibeliusta, ei ihmiskunnan sivistys henkisesti kärsisi sanottavasti. Pääasiallinen aukko olisi taloudellinen. Puutavaran ostajat tuntisivat. Meillä nyt 7 kansantalouden professoria, ja lukuisa joukko dosentteja. Men ej en tillstymmelse till vetenskap! Ei kukaan niistä katso asiakseen kirjoittaa esimerkiksi korkokysymyksestä. Ei ole lainopillista, lääkeopillista y.m. tiedettä. Tärkeimpää olisi nostaa yliopisto alhaisesta tilastaan. Lääkärit heikot. Saavat ainoastaan alkeisopetusta. Luulevat olevansa korkealla kannalla. Kaikki Suomessa föreningen för inbördes beundran.
15/2 ’26 ulkopoliittinen neuvottelukokous meillä. Läsnä: Danielson-Kalmari, H. Suolahti, Setälä (ulkoministeri), Erich, professori Brotherus, lakitieteiden kandidaatti S. J. Pentti, Honkajuuri, Kaarlo Koskimies (Uuden Suomen päätoimittaja), Arajärvi, ministeri L.Ingman, E. Railo, Eino Suolahti, R. Walden ja A.Tulenheimo.
Erich alusti kysymyksen Suomen ulkopoliittisesta orientoimisesta ja Pohjois-maiden turvallisuussopimuksesta. Esitti aluksi eri mahdollisuudet. 1) Skandinaavinen orientointi: Siihen ei Ruotsi suostu. 2) Reunavaltiot. Puola?? 3) Englantiin nojautuminen: Englanti ei siihen suostu. 4) Wenäläinen orientointi (non-aggressio). Tosin vältettävä riitaa, mutta muuten se olisi kohtalokas. (Itämeren neutralisoiminen: ei mahdollinen.) 5) Kansainliiton kautta ja avulla pyrkiminen saamaan turvaa. 6) Eristäytyminen. Tämä ajan pitkään kestämätön.
Kansainliitto ei vielä anna riittävää tukea. Mikään valtio ei anna tukea ilman sitoumusta siihen. Sitä paitsi puolustusliitto nykyään kysymyksen alainen asia: mahtava harjoittaa kaikenlaista painostusta heikompaan liittokumppaniin. Konklusioni: Wain negativinen suhtautuminen ei ole ajan pitkään mahdollinen. Olisi aktiivisesti koetettava saada aikaan turvasopimus edellytyksillä a) että se tapahtuu Kansainliiton turvissa b) että suurvallat (ensi sijassa Englanti) antavat takeita ja c) että ainakin Ruotsi tulee mukaan. Itse puolestaan Erich kuitenkin kannattaisi asiaa, vaikkei Ruotsi olisi mukana, jos suurvaltain takeet saadaan.
Koskimies: Nämät kysymykset tulevat esille aseistariisumiskonferenssin yhteydessä. Silloin on vaadittava takeita turvallisuudesta ennen kuin mennään mukaan. Turvallisuussopimuksessa pitäisi Wenäjän olla mukana, muuten voi olla puutteellinen ja mahdoton saada aikaan.
Brotherus: Erichin ehdotuksen ydin “entente“ eräiden valtojen kanssa Venäjän puolelta uhkaavaa vaaraa vastaan. Se siis ei ole “Locarno“. Kysymys meidän orientoimisestamme. Selkänojan saaminen suurvalloilta; Englannilta. Se olisi kyllä hyvä. Mutta, jos syntyy venäläis–englantilainen konflikti, niin se voi olla meille vaarallinen. Wenäjä voisi katsoa, että itsenäinen Suomi ei ole Wenäjän kannalta tolereerattava, kun joutuu Wenäjän vihollisten vaikutuksen alaiseksi. Itsenäinen “an sich“ Suomi on Wenäjälle merkityksetön, mutta jos se joutuu Wenäjälle vihamielisen kombinatiohin, niin Wenäjä voi katsoa sen todistukseksi, että itsenäinen Suomi Wenäjän rinnallla ei ole siedettävissä. Wenäjä siis heti miehittäisi Suomen. Olisiko siis voitto turvallisuussopimuksesta suurempi kuin riski? Englannin laivasto tosin kykenee, mutta maa-armeija. Saksan laita oli toinen. Sillä ei ollut ristiriitoja Wenäjän kanssa. Saksa oli myös Wenäjän välitön naapuri, ja kykeni meitä auttamaan.
Erich: Teoreettisesti ei Suomi tulisi velvolliseksi tekemään palveluksia, mutta tietysti käytännössä riski voisi lisääntyä, mutta riski pienempi kuin hyöty. Englantilais–venäläisessä konfliktissa Suomi ei kuitenkaan voisi pysyä ulkopuolella.
Koskimies: Jos Wenäjä on mukana, on vaara pienempi Englannin–Wenäjän konfliktin sattuessa.
Danielson-Kalmari: Suhtautuu turvallisuusliittosopimuksiin skeptillisesti. Sellaisen aikaansaamisessa ovat vaikeudet voittamattomat. Wenäjää ei saada mukaan liittoon, joka oikeastaan on suunnattu sitä vastaan. Suurvallat: Ainoastaan, jos Englanti ja Ranska saavuttaisivat niin paljon, että vastenmielisyys liittoja vastaan Englannissa katoaisi, menisi Englanti mukaan. Tuskin Ranskakaan suostuisi. Aseistariisumiskonferenssissa nousee kysymys, millä ehdolla Suomi ja reunavallat supistaisivat varustuksiaan. Silloin Suomen taholta kysytään, mitä Kansainliitto ja takaajavaltiot ovat valmiit lupaamaan. Siinä selviää, ovatko suurvallat valmiit sitoumuksiin. Jos Wenäjä suostuu, niin silloin Englanti ja Ranska voi taata. Wenäjä taas ainoastaan silloin, jos se huomaa välttämättömäksi ryhtyä muiden valtioiden seuraan ja antaa takeita rauhasta saadakseen taloudellista apua Europalta. Wasta sitten voi turvallisuussopimus syntyä. Nyt sillä ei ole mahdollisuuksia. Nyt olisi Länsi-Europassa esitettävä, mikä merkitys rauhan säilymisellä on tällä kulmalla. Jos rauha täällä rikkoontuu, voi tästä muodostua uusi Balkan. Olisi suurvaltojen valtiomiehiltä saatava lupauksia status quon säilyttämisestä täällä, (se = rauhan säilyminen) ja että Länsivallat täten estävät Wenäjän hyökkäyksen.
Koskimies ei luule Wenäjän yhtymistä mahdottomaksi, syystä, että Wenäjä voi havaita olevansa pakotettu siihen voidakseen saada muulta mailmalta taloudellista apua. Ei pidä tehdä non-aggressiosopimusta Wenäjän kanssa, vaan aseistariisumiskonferenssissa kaikkien Itämeren valtioiden + Wenäjän kesken sopimus.
Tulenheimo: Reunavaltiot + Suomi ei anna turvaa. Vaara suurenee. Wenäjän pitäisi tulla mukaan. Wasta sitten toiset mahdollisuudet. Läheinen yhteys Ruotsiin. Sieltä paljon apua erityisesti laivastolla.
Ingman: Ei saa ryhtyä yrittämään tällaista sopimusta, ellei ole vakaumus, että onnistuu. Alote tuo riskimomentteja. Positiviinen ohjelma: 1) Hyvät välit Wenäjän kanssa. 2) Valistustoimintaa Europassa ja Amerikassa, jotta saavat tietoja meistä. (Eikö laivojen teko ole hyvä keino myös saavuttaa kannatusta ulkomaalla.)
Lopuksi päätettiin jatkaa kokouksia.
Minä esitin kysymyksiä: Suomen suhde Wenäjään: 1) Taloudellinen suhde ja sen vaikutus poliittisesti. 2) Itä-Karjalan kysymys. 3) Suursaaren kysymys.
8/5 ’26 Ståhlbergin lausunto Diesenin lampuotiasiassa. Diesenin asia osottaa, miten tärkeätä on pysyä erillään asioista valtion kanssa – niin kaukana kuin mahdollista – meidän nykyisissä oloissamme. Asioissa valtion kanssa yksityinen ei saa oikeutta.
17/12 ’26 Kiitollisuutta ei saa odottaa, ainakaan pankkiasioissa. KOP:n apu sosialistiselle OTK:lle luvattiin 1917 luotto 6 miljoonaa Tannerin pyynnöstä. Pankin etu olisi ollut kieltää. Sillä vastustusta KOP:n ystävien puolelta. Porvarillisten puolelta katsottiin olevan sosialistien auttamista. Ei ehtinyt käyttää luottoa, ennen kuin alkoi 1918 kapina. Toukokuussa 1918 Tanner tuli minun luokseni ja kysyi pysyykö pankki lupauksessaan. Sanoin että pysymme, mutta ei saa olla kapinoitsijoita mukana. Syy että yleensä annettiin, oli yleinen, yleisisänmaallinen. Antaa sosialisteille tilaisuus ja mahdollisuus käytännölliseen taloudelliseen toimintaan ja saada heidät mukaan yhteiskunnalliseen elämään ja toimintaan. KOP:tä on edelleen paljon moitittu porvarillisten ja ystävien puolelta. Ja hallintoneuvosto. Mutta siitä ei huolittu, vaan edelleen avustettu OTK:ta. Mutta palkaksi sosialistien soimaukset ja häväistykset (erittäin vuosina 1926 ja 1925 y.m.).
Pankkiliikkeessä näkee ihmisten huonouden. Kateus, y.m. Jos kundin asiat menee hyvin, niin voi olla tyytyväinen. Mutta jos huonosti, niin syy pankin. Ja muuten kateus, nimettömät kirjeet y.m. “Gör ej godt åt människor“, sanoi Knut Dahlberg minulle 11/12 26 Tukholmassa.
3/1 ’27 Alkion merkilliset, etten sanoisi hullunkuriset kirjoitukset Ilkassa “Kolmannesta järjestelmästä“. Helsingin Sanomat: Tekee “masentavan vaikutuksen“. Suurimman porvarillisen puolueen johtava lehti puhuu tällaisia tosissaan. Osottaa miten kehittymättömät olot ja vähän tietoa. Alkio näytellyt huomattavaa poliittista rollia meillä. Miten vähätietoiset voivat meillä sen tehdä! Osotus, että hyvä sattuma ja onni on ohjannut meidän olojamme onnellisesti. Ilman meidän ansiotamme.
