Siirryttyään eläkkeelle kesällä 1941 J. K. Paasikivi pääsi aloittamaan toisen maailmansodan alkuvaihetta koskevien muistelmiensa laatimisen. Työ, jota hän lyhyyden vuoksi kutsui »Moskovan kirjaksi», oli pääosaltaan valmis välirauhan tullessa 1944, vaikka vanhus vielä presidentinlinnassakin usein palasi käsikirjoituksen ääreen sitä tasoitellakseen.
Kaksiosainen kirja ( J. K. Paasikivi, Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-41. WSOY.) julkaistiin keväällä 1958, lähes kaksi vuotta laatijansa kuoleman jälkeen. Ensi sijassa teos pohjautuu nyttemmin osittain painettuihin sodanaikaisiin päiväkirjamuistiinpanoihin ja kirjeenvaihtoon.
Jatkosodan kausi oli kuitenkin pitkä, ja ennusteet poikkesivat sen loppuvaiheessa suuresti Hitlerin Barbarossa-operaation alkujakson näköaloista. Tämä kuvastuu selvästi Paasikiven muistelmateksteistä ja hänen myöhemmin niinikään tarkistamistaan päiväkirjamerkinnöistä, joissa sodanjälkeisen tilanteen vaikutus on jo kiistatta havaittavissa.
Näissä oloissa on entistäkin tärkeämpää pyrkiä näkemään Paasikivi poliittisena vaikuttajana oman aikansa taustakokonaisuudessa, jonka kaikkia piirteitä hän ei muuttuneessa tilanteessa enää halunnut sisällyttää muistelmiinsa.
Tutkimustehtävää ovat helpottaneet arkistojen avautuminen ja toisen maailmansodan historiaa valaiseva laaja kansainvälinen kirjallisuus, joiden ansiosta edellytykset Suomen ulkopolitiikan arviointiin ovat nyt kokonaan toiset kuin Paasikiven työstäessä tekstiään 1940- ja 1950-luvulla. Venäjän osalta on lisätietoa vielä odotettavissa ns. Kremlin ja KGB:n arkistojen tultua aikanaan toivottavasti rajoituksitta tutkimuksen käyttöön.
Venäjän-matkoillani saamastani suuriarvoisesta tuesta ja vieraanvaraisuudesta olen kiitollinen suurlähettiläs Arto Mansalalle (Moskova) sekä pääkonsuli ja rouva Markus Lyralle (Pietari).
Aineiston keräyksessä ja muokkauksessa saamastani avusta kiitän FT Hannu Immosta, joka on myös laatinut henkilöhakemiston. »Sihteerin» ja tietokoneasiantuntijan tehtävissä ovat ansiokkaasti jatkaneet fil. yo:t Sari ja Merja Polvinen.
Teoksen valmistumisen on tehnyt mahdolliseksi Suomen Akatemian akatemiaprofessuuri, mistä täten esitän kunnioittavan kiitokseni.
Helsingissä, elokuussa 1995
