PUHE UUDENVUODENPÄIVÄNÄ 1949
Kansalaiset!
Jälleen on vuosi siirtynyt historiaan ja uusi on alkamassa. Menneestä vuodesta voimme tehdä tiliä, mikäli se näin läheltä katsellen on mahdollista, ja edessä olevaan nähden yritämme tähystellä, mitä se saattaa mukanaan tuoda, vaikkakin tulevaisuus, varsinkin nykyisenä aikana, on hämärän peitossa.
Kuluneeseen vuoteen liittyy tärkeitä poliittisia tapauksia. Ulkopoliittisesti merkittävin on viime keväänä Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta. Sisäpoliittisesti tärkein tapaus on viime heinäkuun alussa suoritetut valtiolliset vaalit, joissa Suomen kansa vapaasti perustuslakien mukaisessa järjestyksessä valitsi edustajansa käyttämään kansalle kuuluvaa oikeutta javaltaa. Uuden eduskunnan valitseminen aiheutti hallituksen muutoksen.
Taloudellisella alalla on kuluneena vuonna ilahduttavana myönteisenä tosiasiana merkittävä kehitys entistä suurempaa taloudellista tasapainotilaa kohti, mistä eräänä todistuksena on rahan arvon edellisiin sodan jälkeisiin vuosiin verraten huomattavampi vakavuus. Ponnistelumme sodan jälkeen ovat alkaneet tuottaa tuloksia ja luoda edellytyksiä taloudellisen elämämme vakautumiselle, jos järkevästi osaamme asioitamme hoitaa. Sotakorvauksen väheneminen Neuvostoliiton hallituksen viime keväänä tekemän myötämielisen päätöksen johdosta, maatalouden tuotantokyvyn vahvistuminen, mikä yhdessä viime vuoden suotuisien sääsuhteiden kanssa antoi tyydyttävän sadon, useampien voimalaitosten joko viime vuonna tai lähitulevaisuudessa valmistuminen, joilla Karjalassa menetetyt laitokset korvataan, sodan aiheuttamien erinäisten taloudellista tuotantoa haittaavien puutteiden korjaaminen – kaikki tämä alkaa antaa tuloksia. Nämä tulokset, joiden saavuttamista viime vuosina ulkomailta saamamme luotto on helpottanut, ovat myönteisiä tekijöitä taloudellisessa elämässämme. Toiselta puolen meille tähän asti suotuisain kansainvälisillä markkinoilla vallinneiden hintojen viime kuukausina aleneminen ja sen johdosta taloudellisen kilpailukykymme heikkeneminen on. tuonut tällä haavaa talouteemme epävarman tekijän. Ulkomaankauppamme on kuitenkin viime vuonnakin laajentunut. Kauppasopimuksia on tehty ja niiden joukossa on erityisesti mainittava Neuvostoliiton kanssa äsken solmittu sopimus, joka ilahuttavasti laajentaa ja kehittää kauppavaihtoa itäisen naapurimme kanssa. Ottaen huomioon ei vain kehityksen viimeisinä sodan jälkeisinä vuosina, vaan myös kokemuksemme ensimmäisen maailman sodan jälkeiseltä ajalta, ei ole syytä epäillä, ettemme, olojen pysyessä säännöllisinä, voisi taloudessamme selviytyä.
Taloudellisen toiminnan päämäärä ei ole varallisuuden kerääminen joillekin kansan vähälukuisille piireille, vaan riittävän toimeentulon turvaaminen kansalle kokonaisuudessaan, sen kaikille kerroksille. Mutta kysymys, millä tavalla taloudellisten tulosten saavuttamiseksi on meneteltävä, vaatii oman harkintansa. Menestyksellinen taloudenpito riippuu järkevästä ajattelusta ja asiainhoidosta. Niinsanotut »taloudelliset lait» eivät tosin ole samanlaisia kuin lait luonnonmaailmassa, mutta on kuitenkin olemassa eräitä tällaisia »lakeja», eräitä »taloudellisia välttämättömyyksiä», joita ei voida sivuuttaa. Viime vuosien kokemuksista näyttää Suomen kansa oppineen ymmärtämään sen tosiasian, että pelkällä palkkojen rahamääräisellä korottamisella ei palkannauttijain oloja voida parantaa. Kaikista tärkeimpiä »taloudellisia lakeja» on se yksinkertainen totuus, että kansa – enempää kuin yksityinenkään – ei voi kuluttaa enempää kuin tuottaa, mikäli ulkopuolista luottoa ei ole käytettävissä. Paljonko kansa voi tuottaa, se riippuu monista realiteeteista: maan luonnonrikkauksista, ilmanalasta, työn tehokkuudesta ym. Maamme pohjoinen asema ja pääosalta karu maaperä sekä luonnonrikkauksien niukkuus ovat saattaneet täällä elämisen ehdoksi kovan ja uutteran työn. Mutta sitä onkin Suomen sitkeä kansa vuosisadan toisensa jälkeen tehnyt niin, että täällä on voitu tulla toimeen, vieläpä käsivarren ja hengen yhteistyöllä luoda tänne arvonsa ansainnut kulttuurimaa. Suomen kansa on myös historiansa aikana osannut taidon panna suun säkkiä myöten.
Valitettavasti tässäkään niinkuin muissakaan kansamme elämää koskevissa asioissa emme voi välttää meistä riippumattomien tekijöiden vaikutusta. Meidän taloudellemme on ulkomaankauppa elintärkeä ja sen vuoksi jo taloudellisista syistä tähystelemme, mitä kansainvälisen tilan kehitys voi tuoda mukanaan.
Maailman menoa tarkasteleva ei voi nykyään sanottavasti löytää ilon aihetta. Maailma ei vielä elä todellista rauhan aikaa, vaan jonkunlaista välitilaa: »Kylmä sota» on edelleen käynnissä. Keskusteltaessa rauhantilan vakauttamisesta palataan alituisesti uuden sodan mahdollisuuteen, niin vaikeata kuin se, varsinkin näin pian kahden maailmanhistorian suurimman sodan jälkeen järkevälle ajattelulle onkin käsittää. Mutta kaikki vakuuttavat olevansa rauhan vilpittömiä ystäviä ja tarkoittavansa vain omaa puolustustaan. Eikä ihmiskunta mitään niin pelkää kuin uutta hirvittävää sotaa. Tämä on niitä kansojen ja valtakuntien välisiä järjenvastaisia ristiriitaisia tilanteita, joita, varsinkin viime vuosisadan aikana tapahtuneen valtavan henkisen ja aineellisen edistyksen jälkeen, ihmiskunnan on luultu voivan välttää ja joiden mahdollisuuden toivottiin kadonneen sivistyskansojen historiasta. Murhemielin on todettava, että ihminen ei ole sisäisesti eikä moraaliltaan muuttunut siitä, mitä hän on entisyydessä ollut. – Me viime polven ihmiset olemme nähneet, että historia on pelottava näytelmä, jossa intohimot hallitsevat ja jossa järkevällä ajattelulla ei näy olevan sanan sijaa. Ihmiskunta ponnistelee kuitenkin nykyään sodan välttämisen ja rauhantilan turvaamisen puolesta. Varsinkin äsken kestettyjen hirmuisten kokemusten jälkeen ei voi sittenkään olla toivomatta, vieläpä luottamatta siihen, että rauhan valoisat voimat loppujen lopuksi pääsevät, ihmiskunnan onneksi, intohimoista ja sodan synkistä voimista voitolle.
Kansamme ponnistukset sodan seurausten korjaamiseksi ovat saavuttaneet tunnustusta myös maan rajojen ulkopuolella. Olemme kuitenkin vielä kaukana siitä, että voisimme vähentää ponnistuksiamme ja tyytyä saavutettuihin tuloksiin. Suuria tehtäviä on suoritettavana taloudellisella, sosiaalisella ja sivistyksellisellä alalla. Maan nuorisolla on kiitollinen työala tänä jälleenrakennuksen ja uudestaluomisen aikakautena. Kannustakoon rikas työkenttä jokaista kansalaista asetta maan päämääränsä korkealle ja tekemään hellittämättömästi työtä rakkaan isänmaan hyväksi.
Suomen kansan kehitys sivistyskansaksi on tapahtunut kiitos sen työteliäisyyden, säästäväisyyden ja lannistumattoman eteenpäinpyrkimyksen. Kansamme on historiallisen kehityksensä aikana kokenut hengenvaarallisia kohtaloja, joista se on, joskin suurilla kärsimyksillä, selvinnyt. Historioitsija ja valtiomies Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen sanoi: »Jumala on nähnyt niin paljon vaivaa Suomen kansan vuoksi, että Hän ei voi tätä kansaa tulevaisuudessakaan hyljätä.» Siihen on meidän luotettava. Tarmokkaasti ponnistellen ja työtä tehden kansamme on Kaitselmuksen avulla vaikeuksista vastaisuudessakin selviävä. Siinä vakaumuksessa toivotan, vanhan tavan mukaisesti, kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta.
