PUHE VALTIOPÄIVIEN PÄÄTTÄJÄISISSÄ TAMMIKUUN 31 PÄIVÄNÄ 1950
Herra Puhemies!
Suomen kansan edustajat!
Eduskunta on jälleen kuluneena vuonnakin, kesälomaa lukuunottamatta, työskennellyt läpi vuoden. Jatkuvat, osittain vielä poikkeukselliset olot lisäävät Eduskunnan samoinkuin Hallituksen työmäärää sekä lainsäädännön että valtiotalouden alalla. Entiseen verraten laajempi valtion toiminta talous- ja yhteiskuntaelämän eri aloilla näyttää muutenkin nykyaikana kaikkialla olevan yleinen ilmiö.
Julistaessani viime vuoden alussa edellisen vuoden valtiopäivät päättyneiksi sekä avatessani nyt työnsä lopettaneen eduskunnan lausuin, että Suomen ulkopolitiikkaa oli edelleen johdettu säilyttämällä sama yhtäjaksoisuus ja jatkuvaisuus, mikä sillä on ollut koko sotien jälkeisen ajan, sekä että pyrkimyksenä ulkopolitiikassamme on, noudattaen tehtyjä sopimuksia niiden kirjaimen ja hengen mukaisesti, ylläpitää ja kehittää hyviä ja luottamuksellisia suhteita kaikkien maiden, mutta varsinkin itäisen naapurimme Neuvostoliiton kanssa. Lisäsin, että sama on tulevaisuudessakin oleva ulkopolitiikkamme päämäärä.
Näitä periaatteita on kuluneen vuoden aikana maamme ulkopolitiikassa noudatettu ja seurattu.
Huolimatta sodan jälkeisen ajan vaikeuksista on valtiovalta kuluneina vuosina mahdollisuuksien mukaan ryhtynyt useihin lainsäädäntö- ynnä muihin toimenpiteisiin sosiaalisten olojen parantamiseksi. Viime vuonna on Eduskunta hyväksynyt lait asutuskeskusten asuntorakennustuotannon tukemisesta ja edistämisestä. Näillä laeilla, jotka vaativat huomattavia valtion varoja viiden vuoden aikana, on voitu ryhtyä erääseen tärkeään sosiaaliseen jälleenrakennustehtävään, joka on saanut odottaa vuoroaan.
Taloudellisella alalla kulunut vuosi osoittaa sekä valoa että varjoa. Mielihyvällä on todettava, että inflaatio on voitu pysähdyttää ja kaiken terveen talouden perusedellytys, rahan arvon vakavuus, kuluneen vuoden aikana pääasiallisesti säilyttää. Viime kesään asti oli hintataso vuoden ajan vakava, osaksi laskevakin, mutta viime kuukausien aikana ovat eräät hinnat olleet noususuunnassa. Oikeiden suhteiden löytäminen eri tavararyhmien – maatalous-, metsä- ja teollisuustuotteiden – hintojen välillä, jotta sekä tuotannon edellytykset että sosiaaliset näkökohdat tulevat tyydytetyiksi, on ongelma, joka toivottavasti selviytyy siten että yhteiskunnan kokonaisuuden ja eri puolien edut tulevat tasapuolisesti varteenotetuiksi.
Vienti, josta meillä suhdannekehitys huomattavasti riippuu, on, keväällä ja kesällä tapahtuneen taantumisen jälkeen, parantunut, osaksi suoritetun devalvaation johdosta. Vuoden loppukuukausina on vienti noussut sodan jälkeisiin ennätysmääriin.
Varjopuolelle on ennen muuta merkittävä määrätyillä tuotannon alueilla esiintyvä työttömyys sekä eräitä seutuja kohdannut kato. Valtiovallan puolelta on tämän johdosta ryhdytty toimenpiteisiin, joita varten Eduskunta on myöntänyt tarpeelliset määrärahat. Joskin työttömyyden torjuminen vaatii suuria varoja, on välttämätöntä tehdä nämät uhraukset.
Olosuhteista johtuu, että verorasitus on edelleen raskas. Tämä tosiasia yleisesti käsitetään ja tunnustetaan, mutta verojen alentaminen on monimutkainen tehtävä, koska valtion menojen huomattavasti vähentäminen on vaikeasti toimeenpantavissa. Välillisen veron osalta on liikevaihtoveroa kuitenkin voitu keventää, mikä täydentää sitä alennusta, joka välittömässä tulo- ja omaisuusverotuksessa tuli voimaan vuoden 1949 alussa.
Joskin taloudelliset olomme ovat sodan jälkeen vaikeuksien keskellä vuosi vuodelta edistyneet, ei ole unohdettava, että tarvitaan edelleen harkintaa ja ponnistuksia, jotta taloudellinen ja yhteiskunnallinen tasapainotila voidaan saavuttaa.
Maamme valtiolliselle elämälle on viime aikana antanut leimansa se tosiasia, että meillä puolentoista vuoden ajan on ollut yhden puolueen vähemmistöhallitus, joka on voinut nojautua kapealle parlamentaariselle pohjalle. Tietenkin on pyrittävä siihen, että hallituksella on Eduskunnassa mahdollisimman laaja kannatus. Kun meillä on kuusi puoluetta, joista suurimmillakaan ei ole enempää kuin vähän yli neljännes Eduskuntaa takanaan, ja kun sopimukseen pääseminen eri ryhmien kesken hallituksen muodostamisessa toisinaan tuottaa vaikeuksia, niin esiintyy tilanteita, joissa vähemmistöhallitus, milloin yhden, milloin toisen puolueen johdolla muodostettuna, ei ole vältettävissä, niinkuin kokemus meillä, samoinkuin muissa maissa on osoittanut. Eduskunnalla on tietenkin mahdollisuus, kieltämällä luottamuksensa, saada milloin tahansa hallituksen vaihdos aikaan. Tällainen asiaintila aiheuttaa hankaluutta parlamentaarisen elämän kululle. Mutta kun ensi sijalle asetetaan maan menestys ja silmälläpidetään sitä, mikä yhdistää, eikä sitä, mikä erottaa, sekä muistetaan, että kaikki olemme samassa veneessä, voitetaan vaikeudet niin tässä kuin muissa asioissa.
Kiitän Eduskuntaa sen näillä valtiopäivillä maan ja kansan hyväksi suorittamasta työstä ja julistan vuoden 1949 valtiopäivät päättyneiksi.
