PUHE TASAVALLAN PRESIDENTIN ASTUESSA VIRKAANSA UUDELLEEN VALITTUNA MAALISKUUN 1 PÄIVÄNÄ 1950
Herra Puhemies!
Suomen kansan edustajat!
Uudelleen valittuna Suomen Tasavallan Presidentiksi perustuslain mukaisessa järjestyksessä ryhdyn, annettuani Eduskunnan edessä juhlallisen vakuutuksen, edelleen hoitamaan Tasavallan Presidentin tointa. Tunnen syvästi vakavan vastuun, jonka kansan luottamus minulle asettaa. Tulen ponnistamaan voimani täyttääkseni Tasavallan Presidentille hallitusmuodon ja muiden lakien mukaisesti kuuluvat tehtävät yhteistoiminnassa Kansaneduskunnan ja sen luottamusta nauttivan Hallituksen kanssa.
Kiitän Teitä, Herra Puhemies, ystävällisistä sanoistanne ja onnentoivotuksestanne.
Minun kantani maamme sekä sisä- että ulkopolitiikkaan nähden on tunnettu. Olen sen puheissani syksystä 1944 alkaen useasti julkituonut ja teoissa osoittanut.
Maamme politiikan päämääränä sodan jälkeisenä aikana on ollut ylläpitää ja turvata kansamme oman elämän edellytykset, samalla kun Suomen maantieteellisestä asemasta johtuvat reaaliset tosiasiat huomioidaan.
Lainalainen kansanvaltainen ja parlamentaarinen järjestys on Suomen valtio- ja yhteiskuntaelämän perustus. Se on myös Suomen kansan onnellisen elämän ehdoton edellytys. Sen noudattaminen ja ylläpitäminen on, niinkuin äsken antamassani vakuutuksessa sanotaan, Tasavallan Presidentin ensimmäinen velvollisuus. Tulen kaikissa toimissani täyttämään tämän velvollisuuden.
Ulkopolitiikassa, joka Hallitusmuodon mukaan kuuluu Tasavallan Presidentin huolenpitoon, on tehtyjen sopimusten rehellinen ja tunnontarkka täyttäminen sekä hyvien ja luottamuksellisten suhteiden ylläpitäminen ennen kaikkea Suomen jaNeuvostoliiton välillä ollut päämäärämme koko sodan jälkeisenä aikana. Näitä periaatteita tulemme tulevaisuudessakin noudattamaan. Tasavallan Presidenttinä olen niistä järkähtämättä pitävä kiinni. Sen ohella on pyrkimyksenä oleva perinteellisten hyvien suhteiden ylläpitäminen muidenkin maiden kanssa.
Pienten kansojen asema suurvaltojen valtapolitiikan aikana ei ole kadehdittava. Niiden osallistuminen maailman politiikkaan on tekniikan kehityksen ja olosuhteiden muutosten johdosta olennaisesti kadottanut merkityksensä, mutta niiden vaara joutua suurpolitiikan uhreiksi on lisääntynyt. Pienten valtojen tehtävät ovat oman kansan henkisen ja aineellisen elämän kohottaminen, kansan olojen ja elintason parantaminen ja henkisen sivistyksen kehittäminen sekä voimiensa mukaan osuutensa antaminen ihmiskunnan sivistyksen yhteiseen aarreaittaan. Itse asiassa tällainen rauhantyö on kaikille kansoille jalointa ja hedelmällisintä. Siinä on meidänkin kansallamme riittävästi ylevää tehtävää. Tyydytyksellä voimme todeta, että huolimatta pohjoisesta asemasta ja luonnon tuottamista vaikeuksista, olemme kovalla työllä ja sitkeällä kestävyydellä tällä alalla saavuttaneet tunnustusta ansaitsevia tuloksia.
Tulevaisuus on hämärän peitossa. Kansan tulevaisuus riippuu kuitenkin viime kädessä kansasta itsestä; sen siveellisestä ja henkisestä voimasta; sen uskollisuudesta itseänsä, omia ihanteitansa, omia valtiollisen ja kansallisen elämänsä perusarvoja kohtaan; eikä vähimmin siitä, kykeneekö se erottamaan maan elinkysymykset toisarvoisista ja yksimielisenä kokoontumaan kansan javaltakunnan elinarvojen ympärille.
Luottaen lujasti siihen; että Suomen kansassa on näitä henkisiä ja siveellisiä voimia, jotka takaavat sille pysyväisesti paikan vapaiden kansojen joukossa, lopetan Runebergin vanhan krenatöörin sanoilla:
»Jumala synnyinmaata varjelkoon.»
