Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikiven (1870-1956) päiväkirjojen toinen osa ulottuu keväästä 1944 kevääseen 1956. Se käsittää siten hänen ensimmäisen presidenttikautensa viimeisen vuoden ja koko hänen toisen, kuusivuotisen presidenttikautensa. Hänen muistiinpanonsa kuvastavat kiintoisalla tavalla niin moninaisia asioita ja henkilöitä, jotka kuuluivat valtiopäämiehen arkipäivään, ja ulko- ja sisäpoliittisesti “hirmuista aikaa. Siirtyminen sodanjälkeisten vuosien sopeutumisvaikeuksista normaalimpiin oloihin näkyy muistiinpanoista, mutta nuo vuodet eivät silti olleet vailla dramaattisiakaan jaksoja ja tapahtumia.
Päiväkirjassaan Paasikivi tilittää omia tuntojaan ja käsityksiään Suomen asemasta, suomalaisista poliittisista vaikuttajista, ja rakentaa pala palalta kokonaisuudeksi omaa poliittista linjaansa. Monta monituista kertaa hän päiväkirjassaan “ajattelee ääneen” ulkopoliittista linjaansa ja ennen muuta sitä, onko hänen käsityksensä Neuvostoliiton pyrkimyksistä Suomen suunnalla oikea ja kelpaako se hänen ja koko Suomen kansan linjan perustaksi. Kun sitten vuonna 1955 Porkkalan tukikohta päätetään luovuttaa takaisin Suomelle ennen vuorokauden päättymistä, on se Paasikivelle itselleen osoitus sekä hänen hypoteesinsa pitävyydestä että hänen linjansa kestävyydestä.
Päiväkirjan sivuilla astuvat vastaamme kaikki Suomen sodanjälkeisten vuosien merkittävät vaikuttajat. Paasikivi purkaa tunnettua temperamenttiaan karakterisoidessaan heitä; harva säästyy hänen purevilta kommenteiltaan. Paasikiven päiväkirjojen toinen osa sisältää laajan henkilöhakemiston, jossa on pyritty identifioimaan jokainen päiväkirjoissa ohimennenkin mainittu henkilö, sekä niinikään kirjan käyttöä helpottava asiahakemisto.
Paasikiven päiväkirjat ovat ilmestyneet ensimmäisen kerran Werner Söderström Osakeyhtiön julkaisemina vuosina 1985 ja 1986. Ne on julkaistu tällä sivustolla WSOY:n luvalla.
