1950

1.1. pidin radiossa puheen.

1.1. hallitus luonani uudenvuoden onnitteluilla.

Tänään tullut Moskovan lähetystöltä sähkeellä nootti, jonka Gromyko (jotenkin mahtava herra) eilen jätti Sundströmille. Se loppuu: »Neuvostoliiton hallitus tahtoisi tietää, miten Suomen hallitus ei ole tähän saakka luovuttanut mainittuja rikollisia (yli 300 Neuvostoliiton kansalaisiin kuuluvaa sotarikollista) Neuvostoliiton viranomaisille, rikkoen siten rauhansopimusta sekä Neuvostoliiton ja Suomen kesken huhtikuussa 1948 tehtyä sopimusta ystävyydestä –––, jossa Suomen hallitus vahvisti päätöksensä työskennellä yhteistoiminnan ja ystävyyden hengessä.»

Pidimme yksityisen neuvottelun minun luonani ja päätettiin heti selvittää, millainen tämä asia on, sekä pitää huomenna kl. 11 hallituksen ulkoasiainvaliokunnan kokous.

Fagerholm ilmoitti, että porvarillisten ryhmien edustajia oli eilen käynyt hänen luonaan ja virallisesti esittänyt, että hallitus, ennenkuin päättää palkankorotukset, kutsuu eduskunnan kokoon ja jättää sen päätettäväksi asian. Ellei hallitus sitä tee, niin ryhmät tulevat kutsumaan kokoon eduskunnan ja ottamaan siellä esille palkka-asian. Fagerholm ilmoitti, että tätä kysymystä ei ole vielä hallituksessa käsitelty.

Keskustelimme kahden kesken Fagerholmin kanssa. Minä sanoin, että nähtävästi venäläisten nootti on yhteydessä presidentinvaalin kanssa. Pyysin Fagerholmia miettimään, olisiko löydettävissä joku toinen mies presidentiksi minun sijaani.

Fagerholm sanoi, että ei ole. Hän sanoi, että porvarillisten ryhmien demarchi on nähtävästi Tuomiojan ja Kekkosen järjestämä. Arvatenkin aikovat työntää esille Tuomiojan presidentiksi ja Kekkosen pääministeriksi.

Minä puhuin Rydmanista.

Fagerholm katsoi hänet heikoksi, vaikka muuten hyvä mies.

Olimme yhtä mieltä siitä, että tätä asiaa ei voi ottaa esille ennen valitsijamiesvaaleja, vaan vasta sen jälkeen harkitaan tätä asiaa.

2.1. Hallituksen ulkoasiainvaliokunta,

jossa olin läsnä.

Käsiteltiin venäläisten noottia, joka koskee Neuvostoliiton alamaisten luovuttamista.

Ulkoministeriöstä ja sisäministeriöstä saatiin asiapapereita, jotka selittivät asiaa.

Luonnos vastausnootiksi valmistetaan niin pian kuin mahdollista.

3.1. Turkin lähettiläs jätti valtakirjansa.

3.1. Kommunistit hyökkäävät hirmuisesti minun kimppuuni. Työkansan Sanomissa on aivan siivoton kirjoitus (luin otteen Kauppalehdestä). Samoin Vapaassa Sanassa pääkirjoitus.

3.1. Puhuimme tänään Enckellin kanssa. Enckell pelkää, että venäläiset sanovat irti ystävyyssopimuksen. Tänä päivänä Ruotsin lehdissä on pääkirjoituksia, jotka ovat minulle ystävällisiä, mutta jotenkin vakavia.

(Saa nähdä, mitä tästä tulee.)

3.1. Porvarilliset ryhmät ovat pyytäneet eduskuntaa kokoonkutsuttavaksi käsittelemään palkka-asiaa.

4.1. Kommunistit (= neuvostovenäläiset lehdet) esittävät propagandassaan mitä räikeimpiä ja uskomattomimpia valeita tahansa. Nyt meidän kommunistiset lehdet esittävät mm., että minä olen aina ollut Neuvostoliiton vastustaja.

(Tämä on hirmuista!)

(Mutta voiko tällainen vaikuttaa täällä meillä?)

Lehti tallessa.

Kommunistien kirjoittelu ja menettely on niin tavattoman sivistymätöntä ja raakaa.

5.1. Wuori käymässä kotona Lontoosta.

Wuori kertoi: Englannin hallituksen suhde meihin on suopea. Englantilaiset sotilaspiirit, hahmotellessaan Atlantin paktin johdosta toimenpiteitä, on keskustellut Suomesta. Suomen vuoksi ei ryhdytä aseellisiin toimenpiteisiin, mutta katsovat, että Suomi voisi olla häiriöksi Venäjälle, koska Suomi on antivenäläinen. Jotkut piirit alkavat vetää tästä käytännöllisiä johtopäätöksiä, että Suomessa pitäisi tehdä jotain. Suomen sotilasasiamies ei ole tähän sekaantunut. Foreign Officessa1 on edelleen se käsitys, että eivät voi tehdä mitään Suomen hyväksi sotilaallisesti. Suomen pitää noudattaa Neuvostoliittoon nähden varovaista politiikkaa. Mutta samalla pitää kurissa kommunistit. Sitten Wuori kertoi, että Neuvostoliiton ambasadi2 on alkanut olla aktiivisempi meihin nähden. Kun sotilasasiamies Ek oli käynyt manöövereillä lännessä – Saksassa – oli venäläinen sotilasasiamies kysynyt, mitä siellä oli tapahtunut. Ek oli vastannut jotain epämääräistä.

Viime viikolla oli Wuori ollut lounaalla venäläisen sotilasasiamiehen luona. Venäläinen lähetystöneuvos oli sanonut, että Wuori oli Helsingissä ollessaan hallituksessa antanut luotettavia tietoja. Kysyi, onko Wuori halukas omasta halustaan antamaan heille, venäläisille, informatioita, joita hän (Wuori) saa Englannissa.

Wuori oli silloin kysynyt, minkälaisia hän tarkoittaa.

Neuvos oli vastannut: 1) sosialidemokraattien kansainvälisestä organ!!sta!!3, jossa myös Suomi on mukana. (Tähän Wuori oli vastannut, että ei tunne sitä asiaa.)

2) Uudesta ammattiyhdistyksestä (johon Suomi ei vielä kuulu). Venäläinen neuvoa oli kysynyt, mitä amerikkalaiset ovat siinä tehneet ja millä tavalla amerikkalaiset yrittävät painostaa eurooppalaisia. – Wuori ei tästäkään mitään.

3) Kuinka pitkälle on Skandinavian blokki kehitetty?

Wuori oli sanonut ei tietävänsä.

Venäläinen neuvos oli sanonut, että he tietävät, että Skandinavian maat tahtovat muodostaa blokin. Venäläinen tahtoo, että Wuori omasta alotteestaan antaisi heille tietoja.

Wuori kysyi, mitä hänen on tehtävä.

Wuori kertoi vielä, että 1945 meni Lontooseen, niin venäläiset täällä pyysivät häntä olemaan hyvässä yhteistyössä venäläisten edustajain kanssa.

Wuori sanoi puhuneensa Enckellin kanssa, joka oli sanonut, että diplomaatit vaihtavat informatioita keskenään.

Minä lausuin, että Wuoren on nyt meneteltävä diplomaattisesti. Hänen ei pitäisi menettää venäläisten luottamusta, mutta ei menetellä niin, että kompromettoi itse englantilaisten silmissä. Tämän periaatteen mukaan hänen pitäisi koettaa menetellä antaessaan tietoja venäläisille.

Sitten minä puhuin siitä kohteliaisuudesta, jota Savonenkov 27.11.49 ja Feodorov 1.1.50 ovat minulle osottaneet, lähettämällä kukkia ja lahjoja minulle. Kysyin, mitä Wuori luuli tässä olevan tarkoituksena.

Wuori luuli, että meidän kommunistiemme sekä heidän takanaan olevien venäläisten tarkoituksena on saada rikki yhteisrintama presidentinvaalissa, jonka lippu minä aluksi olin, mutta hän ei luullut, että tarkoituksena oli asettua minua vastaan. Mutta jos venäläiset lehdet rupeavat puhumaan minusta, niin sitten voi asia olla toisin.

Minä sanoin mm., että  me emme voi mennä siihen, että venäläisset määräävät meidän presidentinvaalimme.

Wuori oli samaa mieltä.

1 Englannin ulkoministeriössä

2 suurlähetystö

3 järjestöstä

7.1. Wuori suuruksella. Sen jälkeen keskustelimme. Wuori oli eilen ollut lounaalla ministeri Scottin luona. Eivät olleet voineet paljon puhua politiikasta, koska oli muita läsnä. Sen verran kuitenkin, että Scott oli sanonut, ettei hän ymmärrä Kekkosen tarkoituksia ja hänen politiikkaansa.

Wuori oli puhunut siellä Magillin (Englannin sotilasasiamiehen) kanssa. Magill oli sanonut puhuneensa suomalaisille, että Suomi ei voi odottaa mitään sotilaallista apua länsivalloista. Hän on puheissaan suomalaisten kanssa edustanut varovaista kantaa. Jotkut upseerit ovat toisinaan alkaneet puhua jyrkästi venäläisiä vastaan (nähtävästi juovuksissa). Suomea ei pitäisi sotkea kylmään sotaan.

Minä sanoin, että tämä on hyvää ja oikeata puhetta.

Keskustelimme myös muusta politiikasta. Minä selitin vanhan kantani ja luin muistelmistani (kirjoit. 1942–43), joissa esiintyi sama kanta, jota viimeisten viiden vuoden aikana olen esittänyt. Kysyin, mitä Wuori ajatteli minun kannastani, jonka hän hyvin tuntee.

Wuori hyväksyi sen. Sanoi, että jos mennään pitemmälle kommunistien tielle sisäisissä asioissa, niin emme voi pysähtyä, vaan asiat menevät loppuun asti kuten Tšekkoslovakiassa ym. kansandemokratioissa. Jos Kekkonen luulee voivansa venäläisten kanssa tulla toimeen tekemällä kommunisteille myönnytyksiä, niin hän erehtyy.

Minä sanoin, että minä en voi mennä pitemmälle kuin olen mennyt. Annamme venäläisille perään kaikessa missä se on mahdollista, mutta elinkysymyksissä emme voi antaa perään.

Syntymäpäivänäni 27.11.49 Savonenkov lähetti minulle kukkia ja lahjoja. Samoin Feodorov, joka hoiti Savonenkovin poissa ollessa lähettilään virkaa, lähetti 1.1.50 uudenvuoden onnittelun ja suuren joukon lahjoja.

Mitä tämä kohteliaisuus merkitsee?

8.1. Presidentinvaalit.

Kekkonen on tarmokkaasti matkustellut ympäri maata pitämässä vaalipuheita presidentti-kandidaturinsa puolesta. Tätä amerikkalaista tapaa vastaan ei demokraattiselta kannalta voi mitään sanoa. Mutta kysymys on, onko se meillä presidentinvaalissa tarkoitustaan vastaava. Presidentin tärkein ominaisuus ei ole puhujalahjat ja kyky tehdä propagandaa, vaan viisaus ja kokemus. Ståhlberg ja Svinhufvud eivät ole olleet hyviä puhujia, vaan huononpuoleisia, mutta he ovat molemmat olleet meidän parhaita presidenttejä. Presidentin tehtävä vaatii aivan toisenlaisia kykyjä kuin kansanpuhujan taitoa.

Ero USA:n ja Suomen välillä on myös siinä, että USA:ssa presidentti on samalla pääministeri ja lisäksi itse ottaa ja valitsee kaikki hallituksen jäsenet. Hänen vaikutuksensa maan politiikkaan on paljon suurempi kuin Suomen. USA:ssa ei myöskään ole parlam. järjestelmää.

Nyt on presidentinvaaliin sotkettu sellaiset asiat, jotka siihen eivät kuulu – sisäpoliittiset asiat. Niillä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Ne ovat eduskunnan ja siitä riippuvan hallituksen asioita. Presidentin ei pidä niihin sekaantua.

9.1. 24.6. kirjoitin seuraavan blokille, jonka nyt merkitsen tähän muistiin:

»Koko vuoden ajan olen ollut jonkun verran pelossa, että venäläiset, rikkomalla sopimukset, ryhtyvät väkivaltaisiin tekoihin. Sillä heihin ei voi luottaa, koska heillä ei ole mitään moraalia. Mutta siitä huolimatta en ole voinut muuttaa politiikkaani, sillä tätä politiikkaa on noudatettava ja riski otettava. Muu politiikka veisi maamme tuhoutumiseen ja kansamme kuolemaan.

Toinen vaihtoehto – todennäköisempi – on, että venäläiset koettavat viidennen kolonnan avulla valloittaa maamme sisältä päin.»

»Venäjän vallan aikana me puolustimme itseämme hyvästi – venäläisiä ja venäläisyyttä vastaan. Venäjän vallan aikana, 1808–1917, me etäännyimme – loitonnuimme Venäjästä.»

9.1. Rouva Kuusinen julkaisi joku päivä sitten suuren kirjoituksen minua vastaan. Kirjoitus oli hirmuisen hävytön, valheellinen, räikeä.

Tänään on Pravdassa siitä suuri Tassin selonteko kolmella palstalla, myös hyvin räikeässä muodossa.

Samassa lehdessä on selostus Pekkalan Mäntsälässä pitämästä puheesta. Tassin kirjoitus on myös julkaistu Izvestijassa ja muissa Venäjän lehdissä.

Olen miettinyt, pitääkö minun lopuksi käyttää sitä ehtoa, jonka olen pannut, että ellen saa yleistä kannatusta, kieltäydyn. Puhuin tästä Enckellin ja Fagerholmin kanssa. Pyysin Enckelliä miettimään, jotta puhumme sitten kun valitsijamiesvaalit ovat menneet.

Refl. Mutta minun on vaikeata luopua, koska se tietäisi vaarallista precedenssitapausta1: antaisimme venäläisille vallan määrätä, kuka tulee olemaan Suomen presidenttinä. Menen puhumaan asiasta Ståhlbergin kanssa.

Fagerholmille jälleen mainitsin, että hänen olisi mietittävä jotain toista miestä, kuten olen hänelle jo monilukuisia kertoja puhunut. Mutta se asia voidaan harkita valitsijamiesvaalien jälkeen.

1 ennakkotapausta

11.1. Enckell soitti ja puhui Kiinan tunnustamisesta. Vahervuori oli pannut arkistoon Gripenbergin jo kauan sitten saapuneen kirjeen, jossa ilmoitettiin, että Kiinan puolesta oli tehty anomus tunnus­tamisesta, ja oli unohtanut asian. Nyt vasta asia on muistettu.

Sovimme Enckellin kanssa, että asia esitellään ylihuomenna, perjantaina 13.1.50.

12.1. Venäläiset lehdet julkaisevat Tassin sähkeitä Työkansan Sanomien ja Vapaan Sanan kirjoituksista presidentinvaalista ja minua vastaan. Koettavat vaikuttaa vaaliin. Tämä on sekaantumista meidän sisäisiin asioihimme. Venäläiset ja Tass voivat tietysti sanoa, että he eivät ole sekaantuneet vaaliasiaan, kun ovat ainoastaan siteeranneet meidän kommunistilehtiemme kirjoituksia. Mutta Tassin sähkeet on väritetty niin, että käy ilmi, että on meidän kommunistiemme puolella.

12.1. Viime yönä kl. 5 äänestys eduskunnassa palkka-asiassa ja luottamuslauseesta. Fagerholmin hallitus sai luottamuslauseen. 97 äänesti kokoomuksen ehdotusta, jonka Fagerholm hyväksyi. Vastaan oli 90, jotka olivat yksinkertaisen päätöslauseen puolella. Siis kumpikin ehdotus loppuäänestyksessä oli Fagerholmin hyväksymä. Kommunistit äänestivät loppuäänestyksessä yhdessä sosialidemokraattien kanssa.

Fagerholm puhui rauhoittavasti ja korosti uuden hallituksen muodostamista niin, että sillä on enemmistön kannatus.

Se äänestys, jossa varsinainen luottamus ratkaistiin, oli 90 < 69, s.o. luottamuksen puolesta äänesti 90 ja sitä vastaan 69.

13.1. Reinikka luonani.

Puhuimme presidentinvaalista. Reinikka ei ollut enää niin optimisti kuin edellisellä kerralla. Katsoi kyllä, että vaali menee »hyvin», s.o. että minä tulen valituksi. Mutta puhui nyt 160 à 170 äänestä (Edellisellä kerralla oli vakuuttunut, että minun puolestani annetaan 220 ääntä.) Saa nähdä, miten menee.

14.1. Presidentin valitsijamiesvaalit lähestyvät ja vaaliagitatio kiihtyy. Kommunistit ovat panetelleet ja parjanneet minua hirmuisesti, sekä Vapaa Sana että Työkansan Sanomat.

Tanner on pitänyt kaksi puhetta: Tampereella ja Oulussa. Siinä hän puhui myös presidentinvaalista. Hän kritiseerasi minua, mutta esitti myös hyviä puolia ja sanoi mm., että minusta, Kekkosesta ja Pekkalasta ei voi puhua samana päivänä. Ellei sopivampaa ehdokasta löydetä, niin sosialidemokraattien on äänestettävä minua. Maakansa siteerasi eilen Tannerin Tampereen puheesta ainoastaan hänen kritiikkinsä minusta. Se oli suoranainen väärennys. Minä luin ensin Maakansan sitaatin ja tulin sen johdosta Tannerille vihaiseksi. Puhuin siitä eilen Fagerholmille. Tänään Fagerholm lähetti minulle Kansan Lehden ja Pohjol. Työn, joissa Tannerin puheesta on tarkempi selostus. Nyt huomaan, että hänen puheensa ei ollut niin paha kuin Maakansasta päätin. Muuten on hyvä, että Tanner kritikoi minua eikä suoralta kädeltä kannata. Se on hyvä kommunisteihin ja itään päin.

Eilen Fagerholm piti Messuhallissa puheen, jossa hän puhui hyvästi ja kauniisti minusta. (kts. lehtiä)

14.1. Tänään soitti kokoomuspuolueen ja edistyspuolueen puolesta Hiekkala ja pyysi saada julkaista seuraavan:

»Kun julkisuudessa tahdotaan tietää Presidentti Paasikiven henkilökohtainen suhtautuminen uudelleen valitsemiseensa, ilmoitetaan virallisesti, ettei Presidentti Paasikivi katso voivansa kieltäytyä uudelleen vastaanottamasta presidentin tehtävää, jos Suomen kansa vaaleissa ilmaisee sitä tahtovansa.»

19.1. Presidentinvaali Äänimäärät (tarkistamattomat)

Kokoomus 322.806 v. 1948 320.429

Maalaisliitto 304.699 » » 455.635

Edistys 83.735 » » 73.634

Ruotsalaiset 136.269 » » 145.202

Sos.demokraatit 334.419 » » 494.719

SKDL 332.928 » » 375.820

yht. 1.514.856 » » 1.893.837

J.K.P.:n ryhmä

Kokoomus 322.806

Edistys       83.735

Ruots.      136.269

yht.          542.810

Sos.dem. 334.419

yht. 877.229

877.229 on = 57,9 % kaikista äänistä

57,9 % 300:sta olisi = 173,7. Siis näin monta valitsijamiestä vastaisi äänimäärää.

Todellisuudessa on saatu 171 valitsijamiestä.

18.1. Yhdysvaltojen eroava ministeri Warren lähtökäynnillä. Sitten lounas hänelle rouvineen y.m.

Annoin Warrenille valokuvani. Hän näkyi olevan tyytyväinen.

Pyysin häntä esittämään tervehdykseni presidentti Trumanille.

19.1. ministeri Raatikainen luonani.

Ensin puhuimme Petsamon siirtoväen asiasta. Raatikainen oli itse käynyt siellä ja järjestänyt asioita. Oli »sanoutunut irti» niistä valituksista, joita minun luonani käynyt lähetystö oli esittänyt.

Sitten Raatikainen puhui asutustoiminnan uudestaan järjestämisestä. Eduskunta oli vähentänyt määrärahoja 100 milj. Jotta järjestely voitaisiin panna toimeen, olisi Vennamo asetettava lakkautuspalkalle, sillä hän on vastaan. Sitäpaitsi hän on epäluotettava, ei tee niinkuin on sovittu. Raatikainen sanoi puhuneensa eräiden siirtoväkeen, maalaisliittoon, kokoomukseen ja sosialidemokraatteihin kuuluvien kansanedustajien kanssa, jotka olivat olleet samaa mieltä.

Minä sanoin, että nykyinen hetki tuskin on sopiva tällaista toimenpidettä varten. Sitäpaitsi on asiassa oltava varovainen, koska Vennamon kannattajat sanovat, että häntä vainotaan sentähden, että hän on niin tarmokkaasti ajanut siirtoväen asiaa.

»Suurmaanomistajien ja kapitalistien kannattajat» vainoavat häntä.

Raatikainen puhui Vennamon korvausasiasta, jolloin hän ja hänen äitinsä olivat nostaneet paljon enemmän kuin oli oikeutettu, vaikka on sitten maksanut sen takaisin.

Minä sanoin, että ensin olisi tämä korvausasia tutkittava, niin että on kirjallinen selvitys olemassa. Toiseksi olisi paras, että Raatikainen kutsuisi neuvottelukunnan, jossa olisi eri puolueisiin kuuluvia kansanedustajia, harkitsemaan yhdessä Raatikaisen kanssa, miten eduskunnan päätöksen johdosta uusi järjestely pantaisiin toimeen. Siitä on tehtävä pöytäkirja. Silloin ei voi peräytyä asiasta, minkä nyt voi tehdä kun on ollut ainoastaan suupuheita.

Raatikainen lupasi ryhtyä näihin toimenpiteisiin.

21.1. Kommunistit jatkavat taistelua minun valitsemistani vastaan.

(Tämän ja seuraavan olen kirjoittanut miettiessäni vaaliasiata. Kumpaakaan en ole päättänyt.)

Refl. Saa nähdä, sekaantuuko Neuvostoliiton hallitus asiaan. Jos se ilmoittaa selvästi, että minun valitsemiseni katsotaan epäystävälliseksi teoksi Neuvostoliittoa vastaan, niin minä tuskin voin ottaa vaalia vastaan. Silloin minä ilmoitan esim. seuraavaa:

(Tätä tuskin on käytettävä)

»Niinkuin yleisesti on tunnettu, on minun pyrkimykseni ja toimintani aina tarkoittanut rauhan sekä hyvien ja ystävällisten suhteiden aikaansaamista ja ylläpitämistä Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Kun Neuvostoliiton hallituksen taholta on virallisesti ilmoitettu minun uudelleen valitsemiseni Tasavallan Presidentiksi katsottavan epäystävälliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan ja kun minä periaatteitteni ja vakaumukseni vuoksi en tahdo millään tavalla olla esteenä hyvien suhteiden ylläpitämiselle maidemme välillä, kieltäydyn Tasavallan Presidentin ehdokkuudesta.

Tämä kieltäytymiseni on minulle sitä mieluisempi mieskohtaisesti, kun viimeisten yli viiden vuoden yhtämittaisten ponnistusten ja rasitusten jälkeen hyvin vastahakoisesti ja kauan epäröityäni suostuin valitsijamiesten vaalin edellä olemaan kieltäytymättä ehdokkuudesta.»

21.1. Vaihtoehto:

Refl.:»Olen aikaisemmin ilmoittanut, että jos kansan huomattava enemmistö katsoo minun palveluksiani maan hyväksi vielä tarvittavan, pidän moraalisena velvollisuutenani olla kieltäytymättä edelleen vastaan­ ottamasta presidentintointa, siitä huolimatta, että viimeisten yli viiden vuoden yhtämittaisten rasitusten jälkeen kuin myös ikäni perusteella olisin oikeutettu vetäytymään rauhallisempaan elämään.

On käynyt ilmi, että paitsi kansandemokraatteja maalaisliitto ja osa sosialidemokraatteja eivät kannata minua. Kun näin ollen kannatukseni ei ole niin suuri, että pitäisin velvollisuutenani edelleen jäädä Tasavallan Presidentiksi, kieltäydyn ehdokkuudesta.»

22.1. Valitsijamiehiä:

kokoomus – 68

edistys – 15

ruotsalaiset – 24 – 107

sosialidemokraatit – 64 – 64 – 171 

maalaisliitto – 62

SKDL – 67

300

23.1. Professori Haavio ja eräs toinen toivat minulle W. Söderströmin kustantaman kirjan Suomen presidentit. Kekkonen on kirjoittanut minusta. Se on sangen hyvin kirjoitettu. Jäntti kysyi aikaisemmin, hyväksynkö minä Kekkosen kirjoittajaksi, ja minä vastasin myöntävästi. Kekkonen kysyi myös, tahdonko lukea käsikirjoituksen ennen painattamista, mutta minä vastasin, että en tahdo.

23.1. Antti Tulenheimo ym. pyysivät minua ja Allia suojelijaksi rahankeräykseen Syöpätaudin vastustamiseksi.

Lupasimme Allin kanssa.

23.1. Mannerheim luonani. 

On käynnillä Suomessa Sveitsistä, lähtee huomenna takaisin. Keskustelimme 2 tuntia mm. presidentinvaalista.

Mannerheim sanoi toivovansa, että minä tulisin valituksi.

Minä puhuin mm. kommunistien hyökkäyksestä minua vastaan ja että venäläiset lehdet siteeraavat meidän kommunistiemme kirjoituksia. Puhuin myös siitä mahdollisuudesta, että venäläiset tekevät suoranaisen demarchin minun valitsemistani vastaan.

Mannerheim sanoi koettavansa miedontaa muistelmiaan.

26.1. Kirje. Eduskunnan Puhemies 

Tohtori U. Kekkonen, 

Hyvä veli,

Olen juuri lukenut Sinun kirjoituksesi minusta äsken ilmestyneessä teoksessa Suomen presidenteistä.

Kirjoituksesi, joka on hyvästi laadittu, osottaa kauttaaltaan hyväntahtoisuutta ja ymmärtämystä minua kohtaan. Tästä pyydän kiittää Sinua sydämellisesti.

Parhain terveisin

Ystävyydessä

Sinun

J.K.P.

28.1. Ståhlberg 85 vuotta.

Lähetin seuraavan sähkeen

»Maan ja kansan hyväksi suuria palveluksia suorittaneelle valtiomiehelle lähettää lämpimät onnentoivotukset merkkipäivän johdosta.

Tasavallan Presidentti. »

27.1. presidentin esittelyn jälkeen sisäministeri Simonen kertoi minulle poliisin saaneen tietää, että kommunistit suunnittelevat suuria mielenosotuksia ensi helmikuun puolivälissä. Mikä on tarkoitus, ei ole vielä saatu selville. Luultavasti joko presidentinvaalin tai hallituksen muodostamisen johdosta. Tahtovat siis vaikuttaa ulkoparlamenttaarisilla keinoilla asioiden kulkuun.

27.1. puolustusministeri Skog ja kenraali Sihvo luonani.

Skog puhui puolustuslaitosta koskevista lakiehdotuksista. Hän haluaisi antaa esitykset eduskunnalle helmikuun lopussa. – Asevelvollisuusaika 8 kk (Ruotsissa on 9 kk.). Mutta teknilliset erikoismiehet, joita on n. 1/4, 11 kuukautta.

Pääesikunta on 1 vuoden kannalla.

Lyhennykset, jos rauhansopimuksen määräyksiä noudatetaan, annettaisiin erikoislaeilla, kuten viime vuosina on tehty. Käytännössä on nykyään ollut 8 kk:n aika voimassa.

Sihvo: olisi pysytettävä 12 kk. ja rauhansopimuksen vaatimukset hoidetaan erikoislailla. Mutta käytännössä kyllä tultaisiin samaan tulokseen (8 kk.). Mutta jos hallitus esittää 8 kk., niin Sihvo ei »kinastele».

Sovimme siitä, että esitykset annetaan helmikuussa eduskunnalle.

Sitten Sihvo puhui samaa kuin minulle aikaisemmin, että on alkanut tuntua »ikäviä virtauksia» lännestä päin. Jotkut puhuvat, että olisi paras, jos Suomi miehitettäisiin idästä tai lännestä päin, jotta voitaisiin alkaa sissisota. Se on suomal. desperadoja1.

Minä: Länsivallat ovat meitä kehoittaneet hoitamaan asiamme sovussa Neuvostoliiton kanssa. Ilmoittaneet, että Suomen ei pidä odottaa apua lännestä.

Minä: Meidän politiikkamme ja asennoitumisemme on selvä: sopimusten mukaan. Ne, jotka toista ajattelevat, ovat tosihulluja.

Skog: Se mitä Sihvo kertoi, on yhteydessä länsivaltojen vakoiluverkoston kanssa. Ne esittelevät omia suunnitelmiaan. Mutta puolustuslaitos on terveiden miesten hallussa. Skog oli samaa mieltä kuin minä.

1 toivottomia hurjia

28.1. Talousneuvos Kuoppala Ylistarosta puhui taloll. Juho Asu’n (Ylistaro) arvonimestä: hänelle on annettu talousneuvoksen arvonimi (erehdyksestä). Kysyi, eikö voisi muuttaa kunnallisneuvokseksi, sillä hänellä ei ole mitään taloudellisia ansioita, mutta on paljon kunnallisia ansioita.

Lupasin ottaa selvän.

30.1. olin Ståhlbergin luona. Puhuimme presidentinvaalista. Minä kerroin, mitä Simonen oli minulle puhunut kommunistien aikomuksista panna toimeen mielenosotuksia, heidän törkeästä kirjoittelustaan minua vastaan, joita venäläiset lehdet siteeraavat Tassin mukaan, vaikka itse eivät tähän asti ole suorastaan kirjoittaneet minua vastaan. Selvä on, että venäläiset eivät tahtoisi minua enää presidentiksi. Puhuin, mitä Svento oli minulle kertonut E. Pekkalan puheista. Jos venäläiset virallisesti sekaantuvat kuten syksyllä 1940.

Ståhlberg: Hänen mielestään ei todennäköistä, että venäläiset virallisesti sekaantuvat. Vaalit osottavat, ketä Suomen kansa tahtoo presidentiksi. Valitsijamiehillä ei ole oikeutta tehdä muuta kuin toimeenpanna kansan tahto. Jos kommunistit ryhtyvät joihinkin mielenosoituksiin, niin se vain muita terästää. Vaalin tulos on selvä. Kommunisteille ei voi mitään järkeä saada. Niiden ei saa antaa vaikuttaa vaaliin, muuten tulemme Tšekkoslovakian asemaan. Venäläiset eivät voittaisi mitään, jos he vaalien johdosta rikkoisivat välinsä Suomen kansan kanssa. Asian on annettava mennä laillista menoaan loppuun asti.

Jos kommunistit tässä asiassa saisivat tahtonsa läpi, niin me joudumme onnettomaan tilanteeseen – että he määräisivät, kuka Suomen presidentiksi.

Ståhlberg: Ei usko, että valitsijamiehet antavat itseänsä säikyttää (kuten E. Pekkala edellytti).

Kaikki mahdollisuudet huomioon ottaen on paras antaa asian mennä maltillista menoa niinkuin tähän asti.

Venäläiset tietävät Suomen kansan mielipiteen vaalissa. Vaikka venäläiset menisivät pitemmälle, s.o. tekisivät virallisen demarchen, niin se ei saa meihin vaikuttaa. Meidän tulee pitää kiinni sopimuksista, joiden mukaan presidentinvaali on Suomen oma asia. Me emme voi antaa perään, sillä se veisi meidät tuhoon.

Sosialidemokraatit menivät vaaleihin »sammutetuin lyhdyin» ja kärsivät suuren tappion. Kansa on vaalissa ilmaissut mielensä. Kommunisteja sisäministerin pitää olla valmis pitämään kurissa, jos on tarve.

Kemissä on hyvä esimerkki.

Minun pitää antaa asian mennä loppuun asti.

Valitsijoilla ei ole vapaa harkintavalta, koska kansan enemmistö on ilmaissut mielensä. Valitsijain on pantava toimeen kansan mielipide ja valittava kansan tahdon mukaan.

Sitten puhuimme hallituskysymyksestä.

Ståhlberg katsoi, että olisi hyvä, että vältettäisiin nykyisen hallituksen kaatuminen. Annettaisiin nykyisen hallituksen täydentää itsensä – s.o. minä antaisin Fagerholmin täydentää hallituksen muilla paitsi kommunisteilla, joita Ståhlbergin mielestä ei pidä ottaa hallitukseen.

Minä viittasin siihen, että maalaisliittolainen tulisi pääministeriksi.

Ståhlberg katsoi, että maalaisliittolaista ei pitäisi ottaa pääministeriksi. Hän katsoi, että Valitsijamiesten vaalien tuloksiin on pantava joku merkitys myös hallituskysymyksessä. Hänen mielestään ei uutta pääministeriä vaan muuten hallitus täydennettävä eduskunnan kokoonpanoa vastaavaksi (paitsi ei saa ottaa kommunisteja hallitukseen). Presidentin, pääministerin ja ulkoministerin tulee olla entiset. Silloin on jatkuvaisuus taattu.

Olisi hyvä, jos hallituksen muodostaminen voisi tapahtua ilman että Fagerholmin hallituksen erohakemusta tulee – mutta kuitenkin hallitus voi jättää paikkansa käytettäväksi.

Minä: Neuvotteluissa ryhmien puheenjohtajien kanssa minä pyysin vastausta kahteen kysymykseen: a) millä pohjalla hallitus on muodostettava?, b) mistä puolueesta pääministeri? Jos ryhmät tai niiden enemmistö ovat yhtä mieltä pääministeristä, niin minun voi olla vaikea panna vastaan.

Ståhlberg luuli, että ryhmien enemmistö ei kannata maalaisliittolaista pääministeriksi.

Minä lausuin lopuksi, että valitsijamiesten puolelta voidaan tulla minulta kysymään, miten on meneteltävä vaaleissa venäläisten kannan vuoksi

Ståhlberg vastasi, että minun ei pidä millään tavalla antaa tietää, että mahdollisesti kieltäydyn.

Valitsijain on suoritettava vaali lakien mukaisesti. Ståhlberg lisäsi, että minun olisi vielä sanottava, että jos valitsijat minut valitsevat, niin otan vastaan.

Minä huomautin, että minusta näyttää olevan vaikeata sanoa tätä viimeistä lausetta. En tahtoisi antaa mitään neuvoa valitsijoille.

Ståhlberg: Pääasia on, etten kieltäydy.

Kun minä puheissamme hallituksen muodostamisesta ohimennen viittasin siihen, että venäläisiin nähden voisi olla hyvä, jos kommunisteja olisi hallituksessa vaikka toisarvoisilla paikoilla, vastasi Ståhlberg jotain sellaista, että se asia on erikseen harkittava, mutta ei sanonut sitä jyrkästi vastaan.

31.1. Vuoden 1949 valtiopäivien päättäjäiset. Neuvostoliiton edustajia ei ollut ketään eduskunnan päättäjäistilaisuudessa. Se oli tietysti mielenosoitus. Ketä vastaan? (Joko minua tai eduskuntaa vastaan.)

31.1. Ståhlbergilta sain kirjeen jatkoksi eiliseen keskusteluun hallituskysymyksessä. Siinä hän korostaa sitä, että nykyisen hallituksen ei pitäisi erota, vaan sitä täydennettäisiin siten, että ne eroavat, joiden paikalle on nimitettävä toisia (kts. kirjettä). (Ståhlbergin järjestely edellyttää, että kommunisteja ei tule hallitukseen.)

30.1. Ståhlberg keskustelun kuluessa sanoi mm. olevansa hyvin iloinen huomatessaan, että länsivallat ovat olleet meille hyväntahtoisia ja suosiollisia.

Minä sanoin tähän länsivaltojen kohtelevan meitä ikäänkuin me kuuluisimme heidän joukkoonsa. Kerroin prinssi Wilhelmin keskustelusta Churchillin kanssa.

Ståhlberg sanoi myös, että Neuvostoliitto on sodan jälkeen kohdellut meitä korrektisti, toisella tavalla kuin satelliitteja.

Ståhlberg lähti siitä, että venäläiset johtajat ovat järkeviä ja antavat sen ratkaista heidän toimintansa meihin nähden. Mm. Ståhlberg sanoi, kun puhuimme kauppasopimusneuvotteluista: Tahtovatko venäläiset ajaa meidät kokonaan länsivaltojen syliin?

1.2. Lähetystö: piispa Sormunen, hallintoneuvos Ahla, toimitusjohtaja widing, toimitusjohtaja Laakso, talousneuvos Heikkilä ja pääsihteeri Tujunen pyytämässä, että suostuisin Yhteisvastuu-keräyksen suojelijaksi. – Lupasin.

2.2. Vuoden 1950 valtiopäivien avajaiset.

3.2. Syöpää vastaan keräyksen avaus valtioneuvoston juhlahuoneistossa. –  A. Tulenheimo, minä ja ministeri Simonen puhuimme.

4.2. Takki luonani.

Kertoi Moskovan kauppaneuvotteluista: Takki kertoi, että seuraavat valtuuskunnat Moskovassa kesäkuun puolivälistä 1949 alkaen:

1) Englannin neuvottelut. Neuvottelut yleissopimuksesta raukesivat. Kauppa viljasta 1 milj. ton. ja 100.000 st. sahatav. tehtiin.

2) Ranskalainen valtuuskunta kesäkuusta elokuuhun asti. Ei sopimusta, ei kauppoja. Tulokseton.

3) Puola tuli Moskovaan 12.9.49. Päättyi 25.1.50.

4) Belgian-Luxemburgin neuvottelijat tuli 21.9.49, kesti 2 kk. Ei sopimusta.

5) Ruotsin valtuuskunta tuli 2.11.49. 5 viikon kuluttua palasi Ruotsiin ilman tulosta. Lähtöpäivänä venäläiset antoivat ehdotuksen, josta piti myöhemmin keskustella, mutta ei ole tullut sopimusta.

6) Tšekkoslovakia alotti lokakuun alkupuolella neuvottelut, eivät ole vielä päässeet sopimukseen. Valtuuskunta on vielä Moskovassa.

7) Albanian valtuuskunta saapui 30.11.49 – neuvottelut jatkuvat. Vielä ei tulosta.

8) Romanian neuvottelijat saapuivat lokakuun loppupuolella 1949. Valtuuskunta saapui 6.12.49. Jatkuu.

9) Bulgarian valtuuskunta saapui joulukuun alussa 1949. Jatkuu.

10) Unkari: neuvottelut alotettiin lokakuussa 1949. Ministeri saapui 30.12.49. Jatkuu.

11) Norja: saapui 22.12.49. Aluksi neuvottelut sujuivat, sitten hidastui, ei vielä tulosta. Lähti pois.

12) Mongolia: neuvottelut alkoivat jo aikaisemmin syksyllä 1949. Palasi kotiin 17.12.49. Sopimus oli tehty, kesti n. 1 1/2 kk.

13) Suomi: valtuuskunta saapui 18.11.49. Alussa meni hyvästi, mutta sitten pysähtyi.

Takki: Diplomaattipiireissä arvelevat, että syynä tähän hitauteen on Kiinan neuvottelut. Moskovassa on suuri Kiinan valtuuskunta, saapui 17.12., on vielä Moskovassa. Diplomaatit luulevat, että venäläiset tahtovat ensin myydä Kiinalle ja vasta sen jälkeen muille, mitä jää.

Minä lisäsin sen epäilyksen, että kenties koko koneisto Venäjällä on mennyt sekaisin.

Takki sanoi, että meidän puolestamme on jäänyt Moskovaan kaksi miestä: Nykopp + 1. Myös muiden valtuuskuntien jäsenet ovat tyytymättömiä, myös ne ovat supistaneet jäsenistöjä. Mutta satelliittimaiden edustajat eivät uskalla sanoa mitään, pelkäävät.

Sitten puhuimme neuvotteluista Englannin kanssa, jotka alkavat pian. Sinne: Wuori (ellei Nykopp pääse), Gräsbäck.

Saha: Pelkonen. – Koneet: Paavola. – Valio: Juuramo.

Sitten puhuimme siitä, että olemme ostaneet Argentinasta 15.000 tonnia vehnää, kun venäläiset eivät ole antaneet vastausta.

Sitten Takki kertoi, että OTK:n hallintoneuvostossa on tehty päätös, että hänen täytyy palata sinne takaisin, kun on ollut niin kauan pois. Mutta hän ei aio jättää yleisiä asioita.

Minä lausuin kummastukseni sellaisesta OTK:n menettelystä.

5.2. Refl. siltä varalta, jos tulen valituksi uudestaan, puhettani varten aineksia:

1) Kantani on tunnettu:

a) ulkopolitiikka: (6.12.44 ym.) olen sen lukuisia kertoja julkilausunut ja sitä noudattanut.

b) sisäpolitiikka: demokr., parlamentt. vapaus (kts. puheitani).

c) pienten valtojen asema nykyaikana: niiden merkitys kansainvälisessä politiikassa on ollut ja mennyt.

d) niiden tarkoitus sisäisten olojen kehittäminen, sivistyksen eteen työskenteleminen ja sen kautta antaa osansa ihmiskunnan sivistyksen aarreaittaan.

e) rauha on pienten kansojen elinehto. Sentähden ne ovat rauhan kannattajia. Sitä ne toivovat ja sen hyväksi työskentelevät mikäli voivat. Ne ovat rauhan ystäviä. – Erityisesti Suomen kansa sekä sydämensä syvyydestä että omien etujensa kannalta halajaa rauhaa. Toivoo, että vihdoin löydetään tie ja keinot, joilla rauhantila kansojen kesken turvataan, mitä ihmiskunnan suuret henget ovat toivoneet ja ikävöineet ja edelleen toivovat.

f) Lopuksi lausun Runebergin vanhan grenadöörin kanssa:

»Jumala synnyinmaata varjelkoon.»

Lisäystä edellä olevaan puheeseen:

»Minä olen miespolven ajan ajanut – kannattanut – ja tehnyt voimieni mukaan työtä rauhan ja sovinnon ylläpitämiseksi Suomen ja itäisen naapurimme Neuvostoliiton välillä. Se on oleva myös tulevaisuudessa minun ponnistusteni päämäärä. Kaikkinainen seikkailupolitiikka on täydellisesti vastoin minun periaatteitani ja luonnettani.»

Edelleen lisäystä puheeseen (kuulunee b)-kohtaan):

»Pommi.

Viime aikojen rauhattomuus, josta on ollut meidän oloissamme ennen tuntemattomia ilmaisumuotoja – 

Toivottava: rauhoittuminen ja meidän kansamme ominaisuuksien mukainen ––– sellainen, mikä soveltuu meidän kansamme ominaisuuksiin ja kansanvaltaiseen järjestykseen ––– Määräävä, vaaleissa annettu äänilippu. (Hyvässä yhteistyössä eduskunnan ja siitä riippuvan hallituksen kanssa.)

Ylin valta kuuluu vapailla vaaleilla valitulle kansaneduskunnalle, joka on meidän valtioelämämme peruselin.

Neuvostoliiton hallituksen taholta on koko sodanjälkeisen ajan sopimuksia noudatettu ja osotettu Suomea kohtaan suopeutta.»

Edelleen viittaus seuraavaan:

Puhe, jos tulen valituksi presidentiksi.

»Seikkailupolitiikka on vastoin Suomen kansan ja valtion elinehtoja. Mitä minuun mieskohtaisesti tulee, on kaikkinainen seikkailupolitiikka täydellisesti vastoin minun periaatteitani ja luonnettani.

Sopimusten rehellinen ja vilpitön täyttäminen on Suomen perusehtojen mukainen – on edellytys Suomen itsenäisyyden kunnioittamiselle ja edellytys, että itse voimme vaatia sopimusten kunnioittamista toisten puolelta.»

8.2. Aamulla kl. 9.30 Kansallis-Osake-Pankin johtokunta ja hallitusneuvosto luonani kunniakäynnillä sen johdosta, että tänään on Kansallis-Osake-Pankin 60-vuotisjuhla.

Virkkunen piti puheen, pienen (ja hyvän). Tulenheimo hallintoneuvoston puolesta yhtyi Virkkusen sanoihin. Pyysi saada antaa muovailla minun kuvani lahjoitettavaksi yliopistolle. – Minä kiitin ja suostuin.

Virkkunen lausui minulle:

»Herra tasavallan presidentti! 

On luonnollista, että päivänä, jolloin Kansallis-Osake-Pankki tulee toimineeksi 60 vuotta, pankin piirissä nykyisin työskentelevien ajatukset liikkuvat menneissä vuosissa ja vuosikymmenissä, seuraavat pankin monivaiheista kehitystä niiden aikana. Niistä henkilöistä, jotka tällöin tulevat mieleen, erottuvat luonnollisesti selvimpinä niiden miesten hahmot, jotka pankissa sen eri vaiheissa ovat peräsintä pitäneet. Niiden joukossa olette myös te, herra presidentti, ja sen vuoksi pankin hallintoneuvosto ja johtokunta ovat pyytäneet saada tänään saapua esittämään teille kiitollisen ja kunnioittavan tervehdyksensä.

Ne päivälleen kaksikymmentä vuotta, jotka te, herra presidentti, toimitte Kansallis-Osake-Pankin johdossa, olivat pankille suuren ja – haluaisin sanoa – loisteliaan menestyksen aikaa. Teidän johdollannehan pankki kehittyi todelliseksi suurpankiksi. Tämä on sitäkin merkittävämpää, kun se aika, jonka te olitte pankin pääjohtajana, oli miltei yksinomaisten pulien, kriisien aikaa. Teidän tarmokkaalla ja kaukonäköisellä johdollanne pankki niistä ei ainoastaan hyvin selvinnyt, vaan myös niistä huolimatta paransi asemaansa. Mutta teidän toimintannehan, herra presidentti, sen jälkeen kun te Kansallis-Osake-Pankin jätitte, on vielä selvemmin osoittanut, että te olette todellinen suurten kriisien mies.

Osottaakseen kiitollisuuttaan teidän Kansallis-Osake-Pankissa suorittamastanne erinomaisen merkityksellisestä työstä ja sitä kunnioittaakseen, pankki pyytää saada kuvanveistäjä Liipolalla muovailuttaa teidän kuvanne lahjoitettavaksi Helsingin Yliopistolle, jonka opettajana te aikoinaan toimitte.»

8.2. Vesterinen luonani. – Keskustelimme mm. presidentinvaalista.

Vesterinen ei ymmärtänyt maalaisliiton menettelyä eikä Kekkosen ym. menettelyä. Sanoi vaalien maksaneen 3 milj. mutta puolue ei ole antanut paljon rahaa. Mistä rahat ovat tulleet, sitä ei Vesterinen tiennyt. Vesterinen sanoi olevansa iloinen, että minä en ole kieltäytynyt.

Uudesta hallituksesta: Maalaisliitto tulee luultavasti esittämään Kekkosta pääministeriksi.

Minä sanoin, että jos minä tulen jäämään presidentiksi, niin minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Kekkonen tulee pääministeriksi. Sanoin myös, että on otettava harkittavaksi, olisiko kommunisteja jälleen otettava hallitukseen.

Vesterinen sanoi sosialidemokraattien taholla puhuttavan siitä, että sosialidemokraatit ja maalaisliitto muodostavat hallituksen kahden kesken. Kokoomukselainen Leikola oli hänelle tänään sanonut, että pitäisi ottaa myös kommunisteja ja kokoomukselaisia hallitukseen.

Minä sanoin, että minulla ei ole myös mitään sitä vastaan.

Vesterinen kertoi myös, että kun viimeksi muodostettiin hallitusta, niin viime tingassa hänelle kommunistien taholta soitettiin ja sanottiin, että he tulevat hallitukseen, vaikka saisivat ainoastaan kolme toisarvoista paikkaa. Mutta Vesterinen oli vastannut, että hän ei silloin enää voinut sitä tietoa välittää muille. Se oli juuri niinä hetkinä, kuin lopullinen ratkaisu hallituksesta tehtiin.

9.2. Suomen Sosialidemokraatissa on tänään kolmas kirjoitus »Onko kommunismin nimellä esiintyvä liike työväenliikettä?», kirj. Arvo Tuominen (entinen kommunistijohtaja, asuu nyt Tukholmassa).

Hän kirjoittaa mm.:

»Kommunistinen puolue on nyt, alkuperäisen kommunismin linjalta pois luisuttu­, ottanut sen roolin, mikä sortovuosina oli suometarlaisella puolueella ja lapualaiskautena IKL:llä. Se pelottelee muita puolueita vieraan vallan voimakeinoihin vedoten. Se on puolue, joka tällä hetkellä nauttii etuoikeuksia. Sen jäseneksi liittyneen tai kansanedustajaksi antautuneen ei tarvitse enää pelätä vankilaa tai muita vainotoimenpiteitä. Päinvastoin hän voi uhata, ja uhkaakin, muitten puolueiden jäseniä samalla tavalla kuin bobrikoffilaiset sortovuosina. Kommunismista on tullut Suomessa vieraitten tekijäin tuella voimatekijä, joka vetää heikkoja ihmisiä ja poliittisia keinottelijoita puoleensa.»

6.2. Sihvo.

Kysyin mm. Sihvolta tarkemmin, mistä hän oli saanut tietää siitä, mistä hän oli viime kerralla minulle kertonut, että olisi sellaisia aineksia, jotka haluaisivat täällä sekaannuksia. Sihvo kertoi, että eräs suomalainen upseeri oli yhdessä tiedustelutoimistossa olevan everstiluutnantin kanssa tullut Sihvon luo ja esittänyt, että lähetettäisiin partio rajan yli Neuvostoliittoon ottamaan selvää sieltä.

Sihvo oli heti jyrkästi kieltänyt tällaisen mielettömän tuuman. Sihvo luuli, että tässä saattaa olla takana länsivaltojen vakoiluhommia, tosin hyvin lapsellisia.

6.2. Kivikoski puhui siitä, että hän haluaisi päästä ulkoministeriöön kansliapäälliköksi, koska oli kuullut, että Voionmaa aikoo siirtyä toiseen paikkaan.

Minä sanoin, että presidentin kansliapäällikön paikka on korkea paikka ja että minun mielestäni hänen pitää jäädä siihen paikkaan.

10.2. Tri Puntila luonani (omasta pyynnöstään).

Puntila puhui ensin Kulttuurirahaston vuosijuhlasta 27.2.50 kl. 19.30 Yliopiston juhlasalissa. Pyysi minua ja Allia. – Lupasin.

Sitten Puntila puhui intrigeistä, joita harjoitetaan presidentinvaalin johdosta. Eilen hän oli ollut kahden sosialidemokraattien johtomiehen parissa (Hakkila ja Tanner), jotka olivat sanoneet, että ei ole mitään perää siinä, että sosialidemokraatit äänestäisivät Takkia tai jotain muuta, vaan he tulevat äänestämään minua ensi äänestyksessä.

Lopuksi Puntila puhui siitä, että Reinikalle annettaisiin ministerin titteli (KOP:n 60-vuotispäivä). – Minä sanoin, että minulla ei olisi mitään sitä vastaan.

Mutta on harkittava, onko mitään, joka tällä hetkellä poliittisesti haittaa sellaista toimenpidettä.

Refl.

11.2. Tämän päivän Vapaassa Sanassa väitetään, että minä menin valtuuksieni ulkopuolelle, kun keväällä 1948 estin tutkimasta Gabrielsonin toimenpiteitä »kaappausprovokation» johdosta.

Refl. Tässä minä en mennyt valtuuksieni ulkopuolelle, kun pidin huolta siitä, että Gabrielsonia ei estetty ylläpitämästä järjestystä ja laillista menoa ja tekemästä tyhjiksi kommunistien salaiset tarkoitukset

Mutta minä olen sitten 1944 syksyn tehnyt kyllä itseni syypääksi monessa tapauksessa valtuuksieni ylittämiseen.

1) Syksyllä 1944 tein sotakorvauksista venäläisten kanssa sopimuksen, jonka mukaan tavarain hinnat ovat vuoden 1938 hintoja. Tästä ei ollut mitään sanottu välirauhansopimuksessa eikä mikään kansainvälinen tai muu tuomioistuin olisi tällaisia hintoja määrännyt. Tämä oli selvästi toimivallan ylittämistä.

2) 1945 ennen vaaleja sekaannuin ja vaikutin eduskuntavaaleihin. Se oli ennenkuulumatonta menettelyä vapaassa demokraattisessa maassa, josta olisi voinut asettaa minut vastuuseen.

3) Sotasyyllisyysasiassa useammassa suhteessa menettelin tavalla, joka ei sovellu oikeusyhteiskuntaan. Sekaannuttiin – myös minä – tuomioistuimen vapauteen. Kuulumatonta. (Venäläisten tulkinta 13 artiklaan nähden ei ole pätevä.)

4) Valtioll. pol. Sallin sen toimia. Vasta kun eduskunta sekaantui asiaan, asetettiin Ahlbäckin komitea, joka totesi koko sarjan laittomuuksia. On muitakin laittomuustapauksia. Koko aika syksystä 1944 alkaen oli yhtämittaista laittomuuden rajalla kulkemista. – Laillisuuden kannalta olisi siihen nähden paljon muistuttamista.

Nykoppin kirje Moskovasta Enckellille 7.2.50 kauppaneuvotteluista.

»Våra svårigheter äro av rent politisk natur.1 Muille valtuuskunnille ovat venäläiset antaneet konkreta förslag (svenskar o. norrmän).

I vårt fall ligger saken tyvärr helt annorlunda till. Ryssarna ha tigit ihjäl våra förslag. Inga motbud har vi fått.2 Min. Menshikov otti Takin vastaan kaksi kertaa ja sanoi ainoastaan, että meidän ehdotuksemme »обсуждаются в подкомиссиях»3. Eräs toinen sanoi Nykoppille »все остается по прежнему»4. Verkar inspirerat fr. högre håll.»5

Nykopp katsoo, että olisi paras palata Helsinkiin palataksemme sitten, kun venäläiset ovat tagit ställning till våra förslag.

Den polit. bakgrunden. – Ambas. Sohlman: Ryssarna misstänker Sverige. Ökat finsk-svenskt samarbete6: venäläiset epäilevät, että suomalaiset pyrkivät till kursförändringar7, joka ei vastaisi ystävyyssopimuksen henkeä. Venäläiset epäilevät Suomen tahtoa försvara sitt torritorium mot angripare från väster8. Sentähden ryska trygghetssynpunkter börja göra sig gällande betr. Finland o. militärbefälets åsikter börja vinna mera gehör i Sovjetunionen.

Dessa omständigheter skall enl. Sohlman vara den fundamentala orsaken till 

ryssarnas missnöje med vår regerings politik. Att detta missnöje fick sitt utlopp just före presidentvalet, var taktik.

Ryssarnas motvilja mot en alltför intim svensk-finsk kontakt kom till synes i en artikel i Izvestija 16.1.50, där Finland varnas taga råd av Sverige som bl.a. vid paktförhandlingar 1948 gav dåliga råd.9

1 »Meidän vaikeutemme ovat luonteeltaan puhtaasti poliittisia.

2 konkreettisia ehdotuksia (ruotsalaisille ja norjalaisille).

Meidän tapauksessamme asianlaita on ikävä kyllä aivan toisin. Venäläiset ovat vaienneet ehdotuksemme kuoliaaksi. Mitään vastatarjouksia emme ole saaneet.

3 »käsitellään komission alaosastoissa»

4 »Kaikki jää ennalleen.»

5 Vaikuttaa siltä, että on saatu ohjeet korkeammalta taholta.

6 ottaneet kantaa ehdotuksiimme.

Poliittinen tausta. – Suurlähettiläs Sohlman: Venäläiset epäilevät Ruotsia. Lisääntynyt suomalais-ruotsalainen yhteistyö

7 suunnanmuutoksiin

8 puolustaa aluettaan lännestä tulevia hyökkääjiä vastaan.

9 Venäjän turvallisuusnäkökohdat alkavat tulla esille suhteessa Suomeen, ja sotilasjohdon mielipiteet alkavat saada enemmän kannatusta Neuvostoliitossa.

Nämä seikat ovat Sohlmanin mukaan perussyynä venäläisten hallituksemme politiikkaa kohtaan tuntemaan tyytymättömyyteen. Se että tämä tyytymättömyys purkautui juuri ennen presidentinvaaleja, oli taktiikkaa.

Venäläisten vastenmielisyys liian läheistä ruotsalais-suomalaista yhteydenpitoa kohtaan ilmeni Izvestijassa 16.1.50 olleesta artikkelista, jossa Suomea varoitetaan ottamasta vastaan neuvoja Ruotsilta, joka mm. vuoden 1948 sopimusneuvottelujen yhteydessä antoi huonoja neuvoja.

Sundströmin kirje Enckellille 7.2.50.

»Vi komma ej ur nuvarande allvarliga läge så länge SKDL står utanför regeringen. ––– Har vi en regering på vars lojalitet ryssarna litar, kan den låta frågan (om utlevering av ryska krigsbrottsliga) förfalla.»1

1 »Me emme selviydy nykyisestä vakavasta tilanteesta niin kauan kuin SKDL on hallituksen ulkopuolella. ––– Jos meillä on hallitus, jonka lojaalisuuteen venäläiset luottavat, se voi antaa kysymyksen (venäläisten sotarikollisten luovuttamisesta) raueta.»

14.2. Pääkonsuli Schauwecker (Bern) luonani. Puhuimme kaikenlaista.

Schauwecker on suuri Suomen ystävä, joka on ei ainoastaan sanoissa, vaan myös teoissa auttanut Suomea.

14.2. USA:n entinen lähettiläs Mr. Warren luonani. Hän on määrätty Pakistaniin ja on ollut kaksi viikkoa USA:ssa ja on nyt matkalla uuteen virkapaikkaansa.

Warren esitti minulle presidentti Trumanin »oral message»1, jonka Warren pyynnöstäni antoi seuraavana päivänä kirjallisesti. (Kts. sitä. – Se on kartongissa »Kirjeitä».)

1 »suullisen viestin»

15.2. Presidentinvaali. Tulos: 

J.K.P. 171 ääntä 

Pekkala 67 »

Kekkonen 62 »

300 ääntä.

Minä siis tulin valituksi ensi äänestyksessä.

15.2. kl. 16.30. Hallitus luonani onnittelemassa. Fagerholm puhui kauniita sanoja. Minä vastasin. Koska läsnä oli sosialidemokraattien puoluetoimikunnan puheenjohtaja (Skog) ja jäseniä, lähetin heidän kauttaan kiitokseni sosialidemokraattiselle puolueelle asianomaisille organeille siitä, että olivat minua kannattaneet. Se että kokoomuspuolue, ruotsalainen ja edistyspuolue minua kannattavat – niin lausuin – ei ole niin kummallista, mutta panen sille suuren arvon, että sosialidemokraattinen puolue on minua kannattanut. Kun minulla on ollut niin eri tahoilta kannatusta ja olen tullut ensi äänestyksessä valituksi, niin teen siitä sen johtopäätöksen, että kansan enemmistön tahto on minua kannattanut ja vaali on siten ollut asiallisesti välitön. Hallituksen mukana oli oikeuskansleri ja apulainen sekä armeijan päällikkö Sihvo rouvineen.

Sen jälkeen kävi kokoomuspuolueen valitsijamiesten lähetystö (Salminen, maaherra Kyttä, Pekka Pennanen, Tuurna ym.) onnittelemassa.

Sen jälkeen tuli ruotsalaisen puolueen valitsijamiesten lähetystö (Österholm, Meinander ja kaksi muuta) minua onnittelemaan.

Sen jälkeen oli edistyspuolueen ja keskiluokan lähetystö onnittelemassa.

Vastasin kaikille.

Sitten tuli paljon sanomalehtimiehiä ja -naisia valokuvaamaan. En antanut mitään haastattelua.

Refl. 15.2.50 Maakansan pääkirjoitus presidentinvaalista vivahtaa kommunistien kirjoituksiin, sisältää jonkunlaisen uhkauksen, että kun minut valitaan, niin siitä ei tule hyvät tulokset.

15.2. Vaalin jälkeen soitti Vesterinen ja onnitteli sydämellisesti ja sanoi olevansa iloinen vaalin tuloksesta ja että kyllä pian minun ja maalaisliiton välit tulevat hyviksi. Minä kiitin ja sanoin toivovani, että Vesterisen ja minun välit edelleen tulevat olemaan hyvät niinkuin ne ovat olleet tähänkin asti.

15.2. Refl. Kyllä tämä elämä tuntuu raskaalta, mutta en ole voinut menetellä toisin. Täytyy tehdä parastani.

15.2. kl. 20.15 Laulumiehet laulutervehdyksellä luonamme linnassa (suuressa salissa).

Keskustelimme laulujen jälkeen laulajien kanssa. Lehtori Kaukoranta kertoi Allille seuraavaa:

Ennen presidentinvaalia oli Suomalaisessa Yhteiskoulussa luokalla opettaja puhunut presidentinvaalista. Eräät oppilaat olivat sanoneet, että Paasikivi tulee valituksi. Silloin oli eräs poika viitannut ja kun opettaja oli antanut hänelle puheenvuoron, oli hän sanonut: »Paasikivi ei tule presidentiksi. Presidentin määrää Neuvosto-Venäjä ja se tulee estämään Paasikiven vaalin ja määräämään, kuka tulee presidentiksi.»

Refl. Tämä on hirmuista. Poika puhui sitä, mitä oli kuullut kotona puhuttavan.

On hirveätä, että tällaista puhutaan suomalaisessa kodissa, vaikka se onkin kommunistinen. Todellinen suomalainen reagoisi tällaista edellytystä vastaan. Mutta kommunistit hyväksyvät sen, vieläpä pitävät sen suotavana.

Mitä tästä kansasta tulee, kun tällaista esiintyy?

16.2. Puhuin telefonissa Reinikan kanssa. Mainitsin siitä, että yksikään maalaisliittolainen ei äänestänyt minua presidentinvaalissa.

Reinikka sanoi, että maalaisliitossa pitävät nyt johdon ja kuria Kekkosen, Virolaisen yms. kannattajat, jotka olivat vaatineet, että kaikkien oli äänestettävä Kekkosta. Oli sanottu, että jokainen, joka ei äänestä, erotetaan puolueesta. Sentähden, puoluekurin vuoksi, kaikki äänestivät Kekkosta, nekin, jotka olisivat muuten kannattaneet minua. Reinikka oli myös kuullut, että tässä piirissä on puhuttu, että maalaisliittolaiset eivät mene uuteen hallitukseen. Mutta Reinikka toivoi, että näin ei tapahtuisi. Vanhemmat maalaisliittolaiset ovat toisella kannalla. Mutta kuten sanottu, johtoa pitävät nykyään toiset (Kekkonen ja hänen kannattajansa).

16.2. soitin Vesteriselle.

Hän puhui osittain samaa kuin Reinikka, nimittäin että Kekkosen kannattajat ovat päässeet määräämään puolueessa.

Vesterinen kuitenkin sanoi koettavansa ajaa asiat toiselle kannalle, nimittäin että maalaisliitto tulee hallitukseen ja että pääministeriksi tulisi Kekkonen. Hän sanoi puhuneensa Suomen Pankissa Kekkosen kanssa ja sanoneensa hänelle, että ellei Kekkonen tule pääministeriksi ja hoida sitä »joitakin vuosia» kunnollisesti, ei hän voi tulla presidentiksi. Kekkonen oli vastannut, että »se asia ansaitsee harkintaa».

Vesterinen sanoi myös puhuneensa hallitusasiasta Tuomiojan kanssa, joka oli sitä mieltä, että maalaisliiton on mentävä hallitukseen.

Vesterinen sanoi toimivansa tähän suuntaan.

17.2. Esittelyn jälkeen puhuin Fagerholmin kanssa. Esitin hänelle seuraavaa:

Sosialidemokraattien ei pitäisi kokouksessaan ylihuomenna sitoa kovasti käsiään, vaan antaa valtuudet hallituskysymystä käsiteltäessä ottaa kaikki eri alternatiot1 harkittavaksi.

I) Minun tietojeni mukaan maalaisliitossa johtaa nykyään Kekkosen, Virolaisen yms. ryhmä, jotka määräävät puolueen asioista. Vanhoilla maalaisliittolaisilla (Koivisto ym.) ei ole paljon sanottavaa eikä merkitystä. (Ylipäänsä kaikissa puolueissa määräävät nuoremmat, jos niitä on riittävän paljon ja ovat yksimielisiä. Se on yleinen ilmiö.) Presidentinvaalissa ilmoitettiin valitsijamiehille, että joka ei äänestä Kekkosta, niin se erotetaan puolueesta.

II) Hallituskysymys. Nämä maalaisliitossa määräävät voivat asettua sille kannalle, että maalaisliitto ei mene hallitukseen, tehdäkseen siten vaikeuksia. Loppujen lopuksi he myös luottavat venäläisten tukeen: että venäläiset tekevät vaikeuksia, joista hallitus (ja minä) emme selviydy. Siis kuten kommunistit.

Etteivät kieltäydy tulemasta hallitukseen, niin voivat panna ehtoja: a) pääministeri heille (Kekkonen); b) kommunisteja mukaan hallitukseen.

Jos näin on, eikä tällä pohjalla saada hallitusta, niin vaihtoehtona on: 1) hallitus muodostetaan sosialidemokraateista ja muista porvarillisista ilman maalaisliittoa; 2) sosialidemokraatit edelleen yksinään hallituksessa. – Mutta kumpikin näistä vaihtoehdoista on sosialidemokraattiselle puolueelle epäedullinen ja vähentää sen kannatusta. Viittasin Sumun lausuntoon minulle, että osuusliikkeiden vaalit ja muut merkit osottavat, että heidän puolueensa kannatus on menossa alaspäin.

Fagerholm sanoi, että pääministeriksi maalaisliitosta pitäisi tulla ennen Kekkosta Koivisto. Sosialidemokraatit eivät voi jäädä yksin hallitukseen enää eivätkä sosialidemokraatit voi muodostaa hallitusta porvarien kanssa ilman maalaisliittoa.

Fagerholm sanoi myös, että sosialidemokraatit yksinään olivat hallituksessa yli 1 1/2 vuotta; on ollut epäedullinen puolueelle.

III) Minä sanoin, että ellei hallitusta saada aikaan, niin täytyy panna toimeen eduskuntavaalit. Mutta tuoko se muutosta eduskunnan kokoonpanoon ja miten sosialidemokraatit vaaleissa menestyvät?

Fagerholm sanoi, että vaaleihin kenties on mentävä, jos hallituskysymys mutkistuu. Vaikka ei tule suurempia muutoksia, niin se »puhdistaa ilmaa».

IV) Minä sanoin myös, että me emme voi aivan negligerata2 venäläisiä. Ei tiedä, mitä ne tekevät. Kommunistien ottaminen hallitukseen: ajankohta siihen olisi eräissä suhteissa edullinen, koska nyt on poliisilaitos puhdistettu ja oikeusturvallisuus palautettu ja säännöllisiin vaaleihin on ainoastaan 1 v. 3 kk. Vaalitoiminta alkaa jo ensi syksynä. Sittenkun uusi eduskunta on kokoontunut, eletään sen mukaan. 

Tästä ei sen enempää keskusteltu.

V) Lopuksi minä luin Fagerholmille Ståhlbergin kirjeen hallituskysymyksestä. Olimme kumpikin sitä mieltä, että Ståhlbergin kanta on »teoreettinen» – sanoi Fagerholm.

Minä huomautin, että vaikka panen suuren arvon Ståhlbergille, olen kahdessa suuressa asiassa ollut pakotettu hylkäämään hänen mielipiteensä: Marshall-plan -asiassa, jossa Ståhlberg katsoi meidän olevan siihen ryhdyttävä, ja ystävyyssopimuksessa, jota Ståhlberg ei olisi hyväksynyt. – Myöhemmin on Ståhlberg minulle sanonut, että hän erehtyi ja että minä olin oikeassa.

Fagerholm sanoi, että sosialidemokraattien aikomus on puolueneuvoston kokouksessa ylihuomenna jättää täysi valta ottaa hallituskysymyksessä kaikki puolueet harkittavaksi eikä sitoa käsiään. – Fagerholm sanoi yksityisesti kuulleensa Ruotsista huhun, että venäläiset eivät aio sanoa irti ystävyyssopimusta, mutta että aikovat antaa meille nootin, jossa esitetään, että suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä olisi saatava paremmiksi.

1 vaihtoehdot

2 jättää ottamatta huomioon

16.2. Moskovan radiossa, suomeksi:

»New York: Newyorkilainen sanomalehti New York Post on pannut liikkeelle huhun muka edessä olevasta Suomen ja Neuvostoliiton sopimuksen irtisanomisesta. Taantumuspiirit ja marshalloitu lehdistö eräissä Skandinavian maissa on epäilyttävällä valmiudella kaapanneet tuon valheen, joka on kokoon kyhätty Washingtonissa, ja levittävät innolla sitä ollen uskovinaan tuohon ilkeämieliseen keksintöön. Tuo parjaus on amerikkalaisen taantumuksen yritys kylvää epäluottamusta Suomen yhteiskuntapiireissä Neuvostoliittoa kohtaan, saada aikaan epäsopua Suomen ja Neuvostoliiton välille. Tuo Amerikan taantumuksen häikäilemätön provokatoorinen yritys on herättänyt Suomessa suuttumusta. Suomen lehtiin ilmaantuu kirjoituksia, joissa osoitetaan, että moisia huhuja voi levitellä vain sellaiset piirit, jotka pyrkivät huonontamaan Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita ja tuottamaan vahinkoa Suomelle. Tästä esimerkistä Suomen kansa voi havainnollisesti todeta, että Amerikan taantumus ja sen lehdistö harjoittavat myyräntyötä kansojen välistä rauhaa ja ystävyyttä vastaan.»

Refl. Tämä on hauska ja ilahduttava tieto.

Palin kirjoittaa Enckellille Prahasta 8.2.50:

»På ett sammanträde en av de senaste dagarna av ett av det tjeckoslov. kommunistpartiets utskott redogjorde en av partiets förgrundsfigurer för det nuvarande internat. läget. Genom en av de närvarande personerna har jag erfarit, att föredragshållaren bl.a. sagt, att Sovjetunionen inom den närmaste framtiden kommer att skrida till åtgärder för att göra slut på de »sovjetfientliga machinationerna» i Finland o. Turkiet – särskilt i sistnämnda land, varifrån föredragshållare påstod att västmakternas spioner och agenter insmugglas i Sovjetunionen. Också mot Jugoslavien skulle en mer effektiv politik än hittills komma att följas.

På andra håll har det talats om ryska trupprörelser i Viborgstrakten o. Murmansk, naturligtvis i syfte att intimidera och oroa Finland.»1

1 »Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen erään komitean äskeisessä istunnossa selosti muuan puolueen eturivin henkilö nykyistä kansainvälistä tilannetta. Erään läsnä olleen henkilön kautta olen saanut tietää, että esitelmöitsijä oli mm. sanonut Neuvostoliiton lähiaikoina ryhtyvän toimenpiteisiin tehdäkseen lopun »neuvostovastaisista juonitteluista» Suomessa ja Turkissa – etenkin viimeksi mainitussa maassa, josta esitelmöitsijä väitti länsivaltojen vakoilijoita ja asiamiehiä salaa lähetettävän Neuvostoliittoon. Myös Jugoslaviaa kohtaan tultaisiin noudattamaan tähänastista tehokkaampaa politiikkaa.

Muilla tahoilla on puhuttu Venäjän joukkojen liikehtimisestä Viipurin seudulla ja Murmanskissa, tarkoituksena tietenkin pelotella ja herättää levottomuutta Suomessa.»

18.2. Enckell Takki Svento luonani.

1) Kauppaneuvottelut Neuvostoliiton kanssa: 

Takki: Sovittu, että hän, Takki, lähtee Moskovaan, kun Nykopp tulee pois ja lähtee Lontooseen neuvotteluihin Englannin kanssa.

Svento tulee rouvansa kanssa yksityisenä Moskovaan, jossa heidän tyttärensä on kipeä.

Minä hyväksyin. Mutta ei saa esiintyä siten, että venäläiset saavat sen käsityksen, että me olemme tästä kauppasopi­muksesta riippuvaisia. Asiallisesti sopimus ei ole meille ratkaiseva, mutta olisi ikävä poliittisesti, jos siitä ei tulisi mitään.

Enckell: On muutamia tavaroita, joita olisi edullista saada Venäjältä: öljy, vilja, fosfaatti. Venäläisten täytyy olla varmoja siitä, että ellei Venäjältä saada, niin USA kyllä antaa meille tavaroita. Kun Takki tulee pois, niin Svento hänen tilalleen, jotta venäläiset eivät saa sitä käsitystä, että me tahtoisimme katkaista neuvottelut.

Takki: Olisi ollut hyvä valuutan vuoksi saada eräitä tavaroita Venäjältä.

Minä: Sittenkun Takki tulee pois, niin Svento hänen tilalleen.

2) Minä sanoin, että Sventon pitäisi tulla lähettilääksi Moskovaan ja että se asia olisi otettava keskusteltavaksi tämän kevään kuluessa.

Takki ja Enckell olivat samaa mieltä.

3) Venäläisten memor. sotarikollisista.

Takki kertoi: Neuvostoliiton Washingtonin sotilasasiamies (korkea sotilas) oli Suomen lähetystössä, nähtyään minun kuvani, sanonut: »Se mies on pelastanut Suomen.»

19.2. Helsingin Sanomat

»New York Times presidentinvaalista.­

New York 18.2. (U.P.) – New York Times antaa pääkirjoituksessaan tunnustusta Suomen poliittiselle asenteelle lausuen:

»Pitänee paikkansa, että Suomi näyttää esimerkkiä maille, jotka ovat pienemmässä määrässä välittömän vaaran uhkaamia ja vähemmän rohkeita, mikä tälläkin kyynillisyyden ja materialismin aikakaudella yhä vielä merkitsee jotakin.»

19.2. Svento luonani suuruksella. Keskustelimme politiikasta.

Svento: Hallitukseen pitäisi tulla SKDL mukaan. Olemme presidentinvaalissa osottaneet, että tahdomme hoitaa asiamme itse. Nyt voi ottaa huomioon venäläiset, jotka haluavat kommunisteja hallitukseen.

Elleivät kommunistit halua tulla hallitukseen, niin se on heidän asiansa, mutta olisi heille tarjottava paikkoja. Se olisi Neuvostoliittoon nähden hyvä. Silloin he lopettaisivat tai ainakin vähentäisivät metelöimistä.

Svento sanoi, että hän Moskovassa koettaa päästä Stalinin luo.

Minä uudistin, että en vastusta kommunistien tuloa hallitukseen, vaan katson, että nyt olisi jälleen tehtävä yritys ja otettava heidät hallitukseen.

20.2. Vesterinen luonani. 

Vesterinen kertoi puhuneensa Kekkosen kanssa hallitusasiasta. Kekkonen on nyt pääministerinpaikasta enemmän intressoitu kuin puhuessaan hänen kanssaan viime kerralla. Hallitukseen pitäisi saada SKDL:n miehiä. Pekkala toiseksi ulkoministeriksi. Se olisi parempi kuin Hertta Kuusinen.

Minä: Fagerholmin hallitus ei jää, sen on Fagerholm minulle sanonut. Elleivät eduskuntaryhmät saa aikaan hallitusta, niin ei ole muuta tehtävissä kuin hajoittaa eduskunta.

19.2. oli sosialidemokraattien puolueneuvoston kokous, jossa päätettiin hallitusasiasta, että sosialidemokraatit menevät mukaan hallitukseen, jos heidän vaatimuksiaan otetaan hallituksen ohjelmaan.

21.2. Juho Koivisto, v. Born ja Ahmavaara luonani. Puhuivat rakennuslakiesityksestä, joka on valmistettavana valtioneuvostossa. Siinä on uusia periaatteita, eikä ole otettu huomioon maaseudun intressejä, vaan on laadittu kaupunkiliiton mielipiteen mukaan. Siitä olisi hankittava Korkeimman hallinto-oikeuden lausunto.

Minä sanoin, että minunkin mielestäni on Korkeimman hallinto-oikeuden lausunto hankittava.

20.2. Kiitin Ståhlbergia hänen onnitteluistaan presidentinvaalin johdosta. Sanoin kirjeessäni mm.: »Edessä oleva pitkä taival minua huolestuttaa – etten sanoisi hirvittää.»

22.2. Matti Virkkunen luonani. Puhui pankkilain esityksestä. Sanoi, että Pankkiyhdistykseltä on vaadittu lausunto ensi lauantaiksi. Kirje tuli 13.2. Sanoi, että eivät ehdi hankkia tietoja pohjoismaista, niinkuin olisi tarpeen. Tarkoitti, että minä hankkisin heille pitemmän ajan.

Minä vastasin, että minä en voi sekaantua asiaan. Se kuuluu niihin asioihin, jotka on hallituksen hoidettava ja eduskunta ratkaisee. Minun asemani tässä asiassa on arka. Minulla on muutenkin nyt paljon ikävyyksiä ja vaikeuksia. Pankkimiesten olisi ollut tätä asiaa valmistettava jo kauan sitten ja hankittava materiaalia. Sanoin myös, että olisi paras järjestää asia ja päästä erilleen.

Virkkunen sanoi, että Rauma-Raahe on niin hyvässä tilassa, että se voi maksaa 10 % 2 000 milj. pääomalle osinkoa. Jos he myyvät osakkeet 20 varakkaalle miehelle, niin ne tulevat pian upporikkaiksi.

Minä kehoitin järjestämään asian niin, että pankki pääsee vapaaksi. Vaikeus on tietysti, mihin sijoittaa uudet rahat.

21.2. Ministeri Oittinen luonani kiittämässä nimityksestään kouluhallituksen pääjohtajaksi.

21.2. Kristillisen Kulttuuriliiton lähetystö – prof. Heiskanen ynnä kolme muuta – esitti onnittelun presidentinvaalin johdosta ja kutsui liiton vuosijuhlaan 25.3.50 Allin kanssa. Antoi kirjelmän. – Lupasin.

Gripenbergin kirje Enckellille 16.2.50.

Siinä sanotaan mm.:

»Såsom Du säkert sett i tidningarna har President Paasikivis återval inom alla kretsar i detta land – med undantag naturligtvis av de kommunistiska – väckt stor tillfredsställelse. Någonting annat var ju ej heller att vänta, eftersom han överallt i Sverige, och icke endast i tidningspressens spalter, åtnjuter utomordentligt stora sympatier och anses vara en av de mest betydande statsmän Norden ägt.

Den 14. ds., alltså dagen före valet, hade jag ett samtal med Kronprinsen, som bl.a. sade till mig, att Paasikivi väl skulle omväljas. Då jag svarade, att därom icke kunde råda någon osäkerhet, anmärkte Kronprinsen, att detta ju vore mycket glädjande. ––– » konstaterar man här – också på officiellt håll – att den internationella spänningen endast tilltagit och att man icke ser några tecken på en möjlig detente. Man har också ett intryck av att den gentemot de västliga staterna avvisande ryska attityden blivit mera pronon­ cerad.»

P.S. ––– Såsom jag framhållit, har man här, också från officiellt håll, sagt sig ha intrycket av att den ryska attityden gentemot Wästmakterna hårdnat. Man medger emellertid, att detta är endast ett intryck, som likväl torde ha: bekräftats av amerikanska observatörer, och att man endast på spekulativ väg kan komma till en uppfattning om Sovj. regeringens avsikter. I går hade jag ett samtal med en person i framskjuten offic. ställning. ––– Min sagesman som uppgav sig för ung. en månad sedan ha haft ett långt och uppriktigt samtal med en rysk diplomat ––– sade sig vara övertygad om, att de nordiska länderna – alltså också Finland – icke hotas av aggressiva åtgärder från ryskt håll. Moskva-regeringen har inga som helst avsikter att riskera ett krig, ty därtill känner den sig alltför svag i förh. till Amerika, betr. vars politik den likväl hyser den största misstänksamhet. Den ryska diplomaten hade också sagt, att en avspänning mellan Sovjet och Västmakterna skulle komma att småningom inträda och att man kunde beräkna, att efter ungefär två år skulle ett bestående modus vivendi mellan Ost och Väst ha uppnåtts (!). Han hade uttryckt sin förvåning över den svenska misstänksamheten gentemot Ryssland, för vilken ––– det icke funnes någon som helst grund.»

»Min sagesman var också för sin del övertygad om, att då Churchill ––– i ett valtal uttryckte sin avsikt att ––– göra en energ. framst. för att få tillst. en uppgörelse med Sovjet, så berodde detta uttalande på ngt direkt eller indirekt meddelande fr. ryskt håll. Min sagesman var alltså åtminst. för de de närmaste åren och särskilt betr. Nord-Europa mycket optimistisk.»1

1 »Kuten varmasti olet lehdistä nähnyt on presidentti Paasikiven uudelleenvalinta herättänyt suurta tyytyväisyyttä tämän maan kaikissa pii reissä – tietenkin lukuun ottamatta kommunisteja. Muuhan ei ollut odotettavissakaan, koska hän saa osakseen kaikkialla Ruotsissa, eikä ainoastaan sanomalehtien palstoilla, erittäin suurta myötämielisyyttä, ja häntä pidetään eräänä kaikkein huomattavimpana valtiomiehenä, mitä Pohjolalla on ollut.

Tämän kuun 14. päivänä, siis päivää ennen vaaleja, keskustelin Kruununprinssin kanssa, joka mm. sanoi minulle, että Paasikivi kaiketi valittaisiin uudelleen. Kun vastasin, ettei siitä voinut olla epäilystäkään, huomautti Kruununprinssi, että sehän olisi hyvin ilahduttavaa. –––» todetaan täällä – myös virallisella taholla – että kansainvälinen jännitys on vain lisääntynyt ja ettei ole näkyvissä  merkkejä mahdollisesta detente’ista (jännityksen lievenemisestä). On myös saatu se vaikutelma, että Venäjän torjuva asenne länsivaltoja kohtaan on korostunut.»

P.S. ––– Kuten olen korostanut on täällä, myös virallisella taholla, sanottu saadun sellainen vaikutelma, että Venäjän asennoituminen Länsivaltoja kohtaan on tiukentunut. Myönnetään tosin, että se on vain vaikutelma, jonka kuitenkin amerikkalaiset tarkkailijat lienevät vahvistaneet, ja että neuvostohallituksen aikeista voi saada käsityksen vain spekulaatioiden avulla. Eilen keskustelin korkeassa virallisessa asemassa olevan henkilön kanssa. ––– Tietolähteeni, joka sanoi noin kuukausi sitten käyneensä pitkän ja vilpittömän keskustelun erään venäläisen diplomaatin kanssa ––– lausui olevansa vakuuttunut siitä, etteivät Pohjoismaita – siis myöskään Suomea – uhkaa Venäjän taholta aggressiiviset toimenpiteet. Moskovan hallituksella ei ole minkäänlaisia aikeita ottaa sodan riskiä, sillä siihen se tuntee itsensä liian heikoksi Amerikkaan verrattuna. jonka politiikkaa kohtaan se kumminkin tuntee mitä suurinta epäluuloa. Venäläinen diplomaatti oli myös sanonut, että Neuvostoliiton ja Länsivaltojen välinen jännitys tulisi vähitellen lievenemään ja että voitiin arvioida, että noin kahden vuoden kuluttua olisi saavutettu idän ja lännen välinen muuttumaton modus vivendi (suhteiden järjestely) (!) Hän oli ilmaissut hämmästyksensä Ruotsin Venäjää kohtaan osoittamasta epäluulosta, johon ––– ei ollut minkäänlaisia perusteita.»

»Tietolähteeni oli myös omasta puolestaan vakuuttunut siitä, että kun Churchill ––– eräässä vaalipuheessaan ilmoitti aikovansa ––– pyrkiä tarmokkaasti sopimuksen aikaansaamiseen Neuvostoliiton kanssa, niin tämä lausunto johtui jostakin Venäjän taholta tulleesta välittömästä tai välillisestä viestistä. Tietolähteeni oli siis ainakin lähivuosien osalta ja eritoten Pohjois-Euroopan suhteen hyvin optimistinen.»

Ivalon kirje Haagista Enckellille 10.2.50.

»––– Moskovan tehostunut päättäväisyys ja voimantunto ––– on varsin selvästi havaittavissa täkäläisen neuvostoambasaadin taholta jokaisen kosketuksen aikana, mikä minulla joulun jälkeen on sanottuun tahoon ollut. Tavallisesti on ollut kysymyksessä pitkähkö kahdenkeskinen keskustelu asiainhoitaja Vetrovin ––– ja allekirjoittaneen välillä – viimeksi eilen.

Tämän virkaveljeni yhä alleviivatumpana teemana on keskusteluissa mm. ollut, että länsivallat eivät voi tai eivät tahdo olennaisesti supistaa sotatarvikkeiden tuotantoa ja että siihen pohjautuva politiikka Marshall-apuineen, läntisine sotaliittoineen ja asetoimitussopimuksineen ei voi olla johtamatta sotaiseen purkaukseen. Länsi-Saksaa militarisoidaan eri tavoin ––– Francoa lähennellään. Washingtonissa ei enää rajoituta julistamaan taistelua kommunismia vastaan, vaan sanotaan valmistauduttavan sodan varalle »tiettyjä valtoja vastaan».

––– Kun keskustelu ––– on joutunut sivuamaan Suomea, on puhekumppanini kulmat rypyssä selittänyt, että meillähän on sopimus, joka luo välillemme selvät suhteet – kunhan tuo sopimus vaan pidetään kunniassa. »Puolueettomuus ei nykyisenä aikana ole mikään politiikka – on oltava jompaa kumpaa puolta.» ––– Hän on antanut ymmärtää, että Ruotsin pahat teot on tarkoin pantu kirjaan, myös Suomelle sodissa annettu apu, ja otetaan esille tilaisuuden ja tarpeen mukaan.»

24.2. Bankdirektör H. Sten, Stockholm 

Kära vän,

Bland gratulationer, som jag emottagit i anledning av presidentvalet, var blomsterhälsningen från vännerna i Svenska Handelsbanken en av dem som särdeles gladde mig. Jag tackar Dig för denna vänlighet och ber Dig framföra min tacksägelse till andra vänner i Banken.

Odet har nu fogat så att jag får lov att åter sitta här på Slottet. »Slott» är på finska »linna», vilket ord i folkligt språk betyder icke allenast »slott» utan även »fängelse» – en reminiscens från forna tider då stormännen hade fängelset – ett för regerandet behövligt »verktyg» – i förening med sina slott. Det är alltså »i fängelse» jag på gamla dagar råkat. – Nu har Du fått en lektion i finsk filologi.

Med hjärtliga hälsningar till eder alla.

Din tillgivna vän

J.K.P.1

Pankinjohtaja H. Sten,

Tukholma

Rakas ystävä,

Presidentinvaalien johdosta saamieni onnittelujen joukossa oli ystäviltä Svenska Handelsbankenista tullut kukkastervehdys yksi niistä, jotka minua erityisesti ilahduttivat. Kiitän Sinua tästä ystävällisyyden osoituksesta ja pyydän, että välität kiitokseni muille Pankissa oleville ystäville.

Kohtalo on nyt määrännyt niin, että minun on taas istuttava täällä Linnassa (alkutekstissä: på Slottet). »Slott» on suomeksi »linna», mikä kansankielessä ei tarkoita pelkästään »linnaa», vaan myös »vankilaa» – muistuma vanhoilta ajoilta, jolloin suurmiehillä oli vankila – hallitsemisessa tarpeellinen »työväline» – linnansa yhteydessä. »Vankilaan» minä siis olen vanhoilla päivilläni joutunut. – Tässä nyt sait suomalaisen filologian oppitunnin.

Sydämelliset terveiset teille kaikille.

Uskollinen ystäväsi

J.K.P.

24.2. Esittelyn jälkeen puhuin ensin Fagerholmin ja Simosen kanssa rakennuslaista, josta Koivisto ym. minulle puhuivat. Simonen ilmoitti, että oli päätetty pyytää Korkeimmalta hallinto-oikeudelta lausunto. Asia on siis selvä.

Sitten puhuimme Vapaassa Sanassa olleen uutisen johdosta, että Koivisto, v. Born ja Ahmavaara olivat minun luonani keskustelemassa hallituksen muodostamisesta. Minä sanoin antavani demention sen johdosta.

Sitten keskustelimme Fagerholmin kanssa.

Kerroin Vesterisen kanssa keskusteluista. Sanoin, että Vesterinen itse on sitä mieltä, että maalaisliiton on mentävä hallitukseen, mutta että »teknikkojen» kesken on toisia mielipiteitä. Sanoin myös saaneeni vaikutelman, että maalaisliitossa Kekkosella on suurin kannatus, kuten äänestivät häntä presidentiksi kaikki valitsijamiehet, nekin jotka olivat sanoneet kannattavansa minua.

Fagerholm sanoi, että »teknilliset» maalaisliittolaiset kyllä tulevat hallitukseen.

Sitten minä sanoin olevani huolissani siitä, että sosialidemokraatit pitkän hallituksessaolonsa johdosta mahdollisesti ovat menettäneet kannatusta työväen keskuudessa. Jos kommunistit saavat työväen ja SAK:n keskuudessa lisäkannatusta sosialidemokraattien kustannuksella, niin se on katastrofi maalle. Se voi myös tuoda mukanaan defaitistisen mielialan1 kansassa – kuten Tšekkoslovakiassa helmikuussa 1948.

Fagerholm sanoi, että meidän maamme sosialidemokraatit eivät seuraa Tšekkoslovakian sosialidemokraatteja.

1 tappiomielialan

24.2. Enckell luonani.

Enckell kertoi: Nykopp, joka on juuri tullut Moskovasta, oli vakuuttunut, että meidän kauppaneuvottelumme ovat keskeytyneet puhtaasti poliittisista syistä. Nykopp on saanut paluuviisumin 18.3. saakka. Oli kirjoittanut kirjeen Neuvostoliiton kauppaministerille ja ilmoittanut matkustavansa временно1. Takki lähtee tänään Moskovaan. Enckell puhui om allvarligt läge2. Luki pääkirjoituksen Dagens Nyheterissä tänään, jonka piti vaaallisena meille.

Nykopp oli ollut orolig3 asemasta ja katsonut, että venäläiset odottavat hallituksen muodostamista. Nykoppin mielestä pitäisi ottaa kommunisteja »på några obetydliga platser»4. Tästä keskustelimme kauan. Luin Enckellille p.m:n syksyltä 1948.

Enckell sanoi, että Nykopp pelkää, att den inre fronten brister och ger efter5. Nykopp ei ole puhunut kenenkään kanssa ja on tehnyt itse päätelmiään.

Enckell sanoi pelkäävänsä, att ryssarna blandar in trygghetsproblem6 ja vaativat toimenpiteitä ystävyyssopimuksen pohjalla. »Fredsadresserna.»7 Venäläiset lehdet kirjoittavat, että se joka ei kirjoita siihen, är emot Sovjet8.

Enckell jatkoi: Efter revolutionen 19179 tahtoivat meidän kommunistimme venäläisten avulla saada aikaan sosial. omvälvning10. Nyt Fagerholmin hallituksen aikana ovat kommunistit samoin venäläisten avulla koettaneet saada aikaan kumouksellisia liikkeitä. Enckell sanoi myös, että meidän pitää päästä ulos tästä tilanteesta ottamalla kommunisteja hallitukseen vaarattomille paikoille. Hän kehoitti minua toimimaan siihen suuntaan. Se olisi valtiomiehen teko, varsinkin kaiken sen solvauksen jälkeen, minkä alaiseksi minä vaalien aikana olin joutunut kommunistien taholta.

Minä sanoin useamman kerran, että minä en ole periaatteessa vastaan kommunistien ottamista hallitukseen eräille asiaa.

Enckell puhui sitten Työkansan Sanomain kirjoituksesta Ahv. kysymyksessä.

1 väliaikaisesti

2 vakavasta tilanteesta

3 huolestunut

4 »joillekin merkityksettömille paikoille»

5 että sisäinen rintama murtuu ja antaa periksi.

6 että venäläiset sekoittavat mukaan turvallisuuskysymyksiä

7 »Rauhanadressit»

8 on Neuvostoliittoa vastaan.

9 Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen

I0 yhteiskunnallisen mullistuksen.

27.2. USA:n uusi lähettiläs antoi valtakirjansa.

27.2. illalla Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhla ja stipendienjako Yliopiston juhlasalissa.

28.2. kl. 10.30 Puolan uusi lähettiläs antoi valtakirjansa.

28.2. kl. 12 Ylioppilaiden kunniakäynti luonani. Lähetystö sisällä. Professori Laurila puhui. Minä vastasin.

Sitten ulkona ylioppilaat lauloivat. Minä lausuin muutamia sanoja suomeksi ja ruotsiksi. Eläköön-huuto Suomelle.

Lopuksi Maamme. – Kaunis tilaisuus.

28.2. Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kansanrunokokoelmien järjestämisen johdosta tilaisuus Kirjallisuuden Seuran talolla. – Hauska tilaisuus.

28.2. Gromyko ottanut tänään vastaan Sundströmin. Antanut vastauksen meidän memorandumiimme, joka koskee väitettyjen venäläisten sotarikollisten palautusasiaa.

Enckell oli tänään puhunut Sundströmin kanssa telefonissa, joka oli sanonut, että venäläisten uusi memorandumi on polemiikkia meidän vastaustamme vastaan, mutta ei tee mitään vaatimuksia.

1.3. Refl. Hallituskysymys. 

Uusi hallitus

1) laajalle pohjalle – mahdollisimman laajalle pohjalle.

2) pääministeri:

Maalaisliittolainen (Kekkonen?)

3) Kommunistien mukaantulo hallitukseen:

Olen samalla kannalla kuin p.m:ssä syksyllä 1948 ja kirjeessäni Wuorelle 4.9.47: s.o. että niitä voi tulla jälleen hallitukseen, mutta ei eräille paikoille.

Minusta näyttää, että nyt voisi olla mahdollisuus tehdä jälleen yritys ottaa heitä hallitukseen. Syyt:

a) Fagerholmin hallituksen aikana on laillinen turvallisuus ja järjestys palautettu, poliisi järjestetty ym. Jos on kunnollinen pääministeri ja sisäministeri, eivät kommunistit voi tehdä tässä asiassa mitään sanottavaa.

b) Voiko kommunistien tulo hallitukseen vaikuttaa sen, että heidän kannatuksensa lisääntyy? Vaikka kommunistit olivat hallituksessa vv. 1945–48, he kärsivät vaaleissa 1948 tappion. Tämä näyttää osottavan, että heidän olonsa hallituksessa ei lisää heidän mahdollisuuksiaan.

c) Kommunistien tulo hallitukseen olisi venäläisiin nähden hyvä. Tosin se vaikeuttaa kommunistien ottoa hallitukseen, että he ovat koko ajan uhkauksilla venäläisiin koettaneet saada muut ryhmät pelotetuiksi, ja se vaikeuttaa kyllä heidän ottamistaan hallitukseen. Mutta siitä huolimatta voisi nyt tehdä jälleen yrityksen heidän kanssaan.

Tosin heidän mukanaolonsa hallituksessa estää vapaasti keskustelemasta asioista, koska he heti ilmoittavat kaikki venäläisille, mutta siitä huolimatta voi olla syytä tehdä yritys.

4) Se seikka, että kommunistit ovat minua aikanaan törkeästi herjanneet ja lianneet, ei vaikuta asiaan, sillä persoonalliset näkökohdat eivät minulle merkitse mitään, kun kysymys on maan yhteisestä asiasta.

5) Ellei hallitusta saada aikaan, täytyy panna toimeen uudet vaalit.

1.3. Juhlallisuudet uuden presidenttikauden alkaessa. Eduskunnassa. – Linnassa ulkomaan lähettiläitä ja virkamiehet.

Puheita.

1.3. Juhlallisuuksien jälkeen Fagerholm antoi kirjelmän siitä, että hallitus asetti paikkansa käytettäväksi.

Sitten keskustelimme kauemman aikaa. Fagerholm katsoi, että on paras, että alan huomenna neuvottelut ryhmien puheen­ johtajien kanssa.

Uusi hallitus:

Fagerholm: Suurimmat mahdollisuudet on saada aikaan sellainen hallitus, jossa maalaisliitto ja sosialidemokraatit muodostavat rungon ja vastaavat asioista. Lisäksi pari kolme lautamiestä. Aikaisemmin sanoi ajatelleensa myös kokoomuspuoluetta, mutta jos kommunistit eivät tule mukaan, niin on paras jättää myös kokoomus pois.

Pääministeri: olisi oikein, että maalaisliitosta pääministeri. Mutta ei halua sanoa vielä nimeä. Siis Fagerholm on taipuvainen siihen, että pääministeri on maalaisliitosta.

Kommunistit hallitukseen: Fagerholm sanoi, että minun pitäisi olla hyvin varovainen kommunistien hallitukseen tuloon nähden. Jos minä esitän sitä, niin voi käyttää sitä väärin. Se asia tulee luultavasti esille ryhmien välisissä neuvotteluissa. Kommunistit nyt luultavasti vaativat tärkeitä paikkoja. – Jos kommunistit tulevat hallitukseen, niin myös kokoomuksen pitäisi silloin tulla hallitukseen. Mutta hallituksen pitäisi rakentua kahteen puolueeseen.

Minä: Maalaisliittolaiset luultavasti kannattavat Kekkosta.

Fagerholm: Annala sanoi eilen, että Kekkonen ei ryhdy pääministeriksi.

Fagerholm: Ellei Kekkonen, niin Koivisto. Jos Kekkonen olisi pääministeri, ja kommunisteja on hallituksessa, niin se aiheuttaisi suurta hermostuneisuutta kansassa.

Minä: Miten on kommunistien suhteen meneteltävä?

Fagerholm: Jos kommunistit tulevat mukaan hallitukseen, niin se tapahtuu ainoastaan propagandamielessä eikä rakentavassa mielessä. Kommunistit ovat huomanneet, että Suomesta ei tule kansandemokratiaa sillä tavalla kuin muissa satelliittimaissa. Jos kommunistit tulevat hallitukseen, niin esittävät joka asiassa omia ehdotuksiaan. Mutta jos muu hallitus on luotettava, niin heistä ei ole vaaraa. Tosin lännessä pääsisi se käsitys vallalle, että nyt olemme jälleen polvillamme kommunistien edessä.

Minä: Olen huolissani suhteista Neuvostoliittoon. Hyvä, jos jotain voitaisiin tehdä niiden parantamiseksi. Jos kommunistit tulisivat toisarvoisille paikoille, niin he eivät voisi olla vaaraksi. Kun 1948 vaaleissa hävisivät, vaikka olivat olleet hallituksessa kolme vuotta, niin tuskin se nytkään heidän kannatustaan lisäisi.

Fagerholm: Minä voisin sanoa, että jos ryhmät tulevat siihen tulokseen, että kommunisteja pitäisi olla hallituksessa, niin minä voisin sanoa, että minun puoleltani ei olisi estettä. Jos kokoomus olisi mukana, niin se helpottaisi kommunistien ottamista mukaan.

Minä ilmoitin, että Sukselainen tulee luokseni tänään kl. 16 keskustelemaan hallitusasiasta. Sovimme Fagerholmin kanssa siitä, että kommunistien tulemisesta hallitukseen sanon, että jos ryhmät katsovat heitä olevan otettava hallitukseen, niin minä en vastusta. Viittaan myös p.m:ään syksyllä 1948, josta minun kantani käy ilmi.

1.3. kl. 16 Sukselainen luonani. Oli kirjoittanut minulle kirjeen ja pyytänyt saada tulla keskustelemaan minun kanssani.

Sukselainen kertoi eilen olleen ryhmien puheenjohtajien kokouksen ja siellä oli ollut vallalla hyväntahtoisuuden ilmapiiri.

Minä otin esille hallituskysymyksen. Hallitus olisi perustettava laajalle pohjalle ja pääministeri maalaisliitosta.

Sukselainen sanoi eilisestä keskustelusta huomanneensa, että sosialidemokraattien keskuudessa oli kolmenlaisia mielipiteitä:

a) Tanner oli ollut sitä mieltä, että olisi niin laaja kokoomus kuin mahdollista, mutta ei kommunisteja. Porvarienemmistö ja porvaripääministeri. Hakkila oli ollut samaa mieltä kuin Tanner. Mutta Sukselainen ei tiennyt, miten laaja kannatus tällä mielipiteellä on sosialidemokraateissa.

b) Leskinen oli sanonut, että sosialidemokraattien keskuudessa on vaikea saada kannatusta siihen. Kommunismi menee eteenpäin työpaikoilla. Maalaisliiton kanssa on myös sosialidemokraattien vaikea saada aikaan sopimus.

c) Kolmas suunta on epämääräinen. Kajala oli sanonut, onko viisasta antaa kommunistien jäädä oppositioon. (Siis ei ole vieras se ajatus, että kommunistit tulisivat mukaan hallitukseen.)

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Vilhula oli sanonut, että vaalijulistuksessa oli sanottu, että kommunistit eivät hallitukseen. On tasavallan presidentin asia harkita, onko tarpeellista saada kommunisteja hallitukseen.

Sukselainen katsoi, että kunkin ryhmän pitäisi saada itse harkita, keitä henkilöitä tulee ryhmästä hallitukseen.

Sitten minä esitin kantani, että presidentin pitää olla lojaali istuvaa hallitusta kohtaan. Sentähden olen ollut varovainen, mutta en ole kieltäytynyt vastaanottamasta ketään, joka on tahtonut minua tavata.

Sukselainen: oli merkinnyt minun p.m:stäni syksyllä 1948 kaksi kohtaa: a) kommunismi pitäisi saada vähenemään b) Neuvostoliiton kiinnostus Suomessa on sotilaallista laatua.

Viime syksystä asti on merkkejä, että kommunismi on Suomessa vahvistunut. Kysymys on, miten voidaan kommunismin vahvistuminen estää. Kommunismia on vahvistanut se usko, että Fagerholmin hallitus on saanut kokoomuspuolueen tukea.

Sukselainen luuli, että kommunistit eivät tule hallitukseen. Oppositio-asema on heille hyvä. Erittäinkin on Lapissa kommunisteja paljon. Heillä on rahaa niin paljon kuin tarvitsevat.

Toinen kysymys (B): Neuvostoliiton lähetystön jäsenet epäilevät kaikkia länsimaita. Epäilevät myös meitä suomalaisia.

Minä: esitin kantani, mikä minun mielestäni on meidän kommunistiemme ja heidän venäläisten kannattajainsa tarkoitus.

Sukselainen kertoi myös, että Fagerholm ei ole kutsunut kommunisteja neuvotteluihin muiden ryhmien kanssa.

Yleinen mielipide on kyllä kommunistien hallitukseen ottamista vastaan.

Kekkonen pääministeri. Mutta muuten kukin ryhmä itse päättää, kutka ryhmästä tulisivat hallitukseen.

1.3. kl. 20.30. Suuri laulutervehdys linnan suuressa salissa: Sulasolin ja Työväen musiikkiliiton sekakuorot maisteri Pesolan johdolla. Sulasolin johtokunnan puheenjohtaja johtaja Elis Karjalainen puhui. Minä vastasin.

2.3. Iranin lähettiläs Kazemi luonani lähtökäynnillä. Palaa kotimaahan. Enckell läsnä. – Puhelimme paljon Iranin sivistysoloista, kielestä yms.

Hallitusneuvottelut

Aloin 2.3.50

2.3.50 Eduskunnan puhemies Kekkonen.

Minä kysyin, mitä Kekkonen ajattelee hallituksen muodostamisesta.

Kekkonen: Ei osaa vielä mitään sanoa. Maalaisliiton ryhmässä oli paljon haluttomuutta. Maaseutulehdet ja maaseudun edustajat ovat haluttomia. Eikö Fagerholm voisi jatkaa?

Minä: Fagerholm ei tule jatkamaan, vaan eroaa. Ellei hallitusta saada aikaan, niin uudet vaalit. Mutta minä tahtoisin välttää vaaleja ennen määräaikaa 1951.

Kekkonen: Uudet vaalit ei olisi hullumpi. Hän on entisellä »Paasikiven linjalla». Meidän olisi yritettävä koettaa löytää sellainen tie, jota Neuvostoliitto ei aprikoi tahtoa selittää vastustukseksi – että koetamme sitä menettelyä, joka saa tasapainon aikaan. Jos kommunistit taipuvat ottamaan vastaan hallituksessa sen määrän sijoja, joka vastaa heidän osuuttaan eduskunnassa, niin sitä voisi yrittää. Minun (presidentin) pitäisi tätä ajaa. Maalaisliitossa Kekkonen luuli saavansa tämän kannan läpi, mutta sosialidemokraatit? Mieliala maassa on sellainen, että jokainen, joka uskaltaa sanoa, että kommunisteja pitää tulla mukaan hallitukseen, on huono mies.

Minä: Jos kukaan niin minä olen edelleen »Paasikiven linjalla». En vastusta kommunistien tuloa hallitukseen, kuten mm. p.m:ssä syksyllä 1948 esitin. Mutta hallituksen kokoonpano on ryhmien sovittava ja tehtävä minulle ehdotus.

Kekkonen: Asia ei mene läpi, ellen minä aja sitä, että kommunisteja tulee hallitukseen.

Minä: Minun kantani on kyllä tunnettu. Sosialidemokraattien keskuudessa on sillä minun tietääkseni myös kannatusta.

Kekkonen: Kommunistien asema olisi paras, jos saisivat pysyä oppositiossa. Pohjois-Suomessa on kommunisteilla suuri kannatus.

Minä: Jos uudet vaalit, niin olen ajatellut pääministeriksi Tuomiojaa väliaikaisessa hallituksessa.

Kekkonen: Tuomioja on hyvä. Mutta paras olisi, että ei tulisi vaaleja ennen säännöllistä aikaa.

Kekkonen kysyi, saako hän ilmoittaa minun kantani heidän kokouksessaan ensi maanantaina.

Minä suostuin siihen.

Maalaisliiton ryhmän edustajat: Vilhula ja Sukselainen.

Vilhula: Maalaisliitto on tyytymätön Fagerholmin hallituksen talouspolitiikkaan. Maalaisväestöllä on nyt suuret vaikeudet. Maalaisliitto ei erikoisesti halua hallitukseen, mutta kun maalaisliitto on suurin ryhmä, niin ei voi torjua osanottoa hallitukseen. Mutta heillä on erityisiä toivomuksia erityisesti maatalouteen nähden. Hallitus olisi muodostettava laajalle parlamentariselle pohjalle.

Pääministeri: jos maalaisliiton taholta, niin ei kieltäydytä.

Sukselainen: Laaja pohja ja yhteistoiminta sosialidemokraattien kanssa.

Minä: Jos vielä laajempi pohja kuin maalaisliitto ja sosialidemokraatit, niin millainen sen pitäisi olla?

Sukselainen: Maalaisliitossa on siihen kannatusta, että olisi otettava hallitukseen edustajia oikealta päin. Mutta sallivatko ulkopoliittiset seikat ottaa kokoomuspuoluetta mukaan?

Vilhula: Puolueneuvosto päätti, että kommunisteja ei saa ottaa mukaan hallitukseen.

Sukselainen: Emme ole ulkopolitiikasta perillä. Sitä ei ole heidän keskuudessaan vielä harkittu.

Minä: Eduskuntaryhmissä tulee hallituksen kokoonpano sopia. Minulla ei ole sitä vastaan, että kommunisteja tulee mukaan eri paikoille.

Sukselainen: Kommunistien mukaantuloa ei ole heidän keskuudessaan vielä harkittu. Se asia on kenties sosialidemokraateille tärkeämpi asia. Me emme halua kommunisteja hallitukseen, mutta onko se ulkopoliittisesti tärkeä, sitä ei osaa sanoa.

Minä: Minulla ei ole kommunisteja vastaan.

Vilhula: Kommunistien tulo hallitukseen on ulkopoliittinen kysymys ja se on presidentin asia.

Sukselainen: Luottamuksellinen suhde presidentin ja pääministerin välillä on tarpeen.

Minä huomautin, että ulkolaiset eivät saa määrätä meidän hallituksemme kokoonpanoa.

Sukselainen: Meidän pitää välttää sitä, että venäläiset määräisivät meidän omissa asioissamme. Jos tulisi vaatimuksia, niin meidän on pidettävä kiinni oikeuksistamme, vaikka faktillisesti otamme huomioon.

Res.

1) Hallitus laajalle pohjalle. Sosialidemokraattien pitää olla mukan

2) Maalaisliitto ei kieltäydy asettamasta pääministeriä.

3) Kommunistien mukaantulosta ei ole mitään päätetty.

Vilhula lausui vielä, että maalaisliitto on ollut tyytyväinen presidentin ja hallituksen ulkopolitiikkaan.

Sen johdosta minä lausuin, että presidentillä ei ole ollut mitään muuta omaa sisäpolitiikkaa kuin että laillinen järjestys on ylläpidetty. Muuta sisäpolitiikkaa ei presidentillä ole eikä saa olla.

(Maalaisliiton puoluevaltuuskunnan kokous on 6.3.).

2.3. Sosialidemokraattisen ryhmänedustajat: Hakkila ja Kajala.

Hakkila: Kuten puolueneuvosto on päättänyt, tulisi uudella hallituksella olla parl. enemmistö, siis: enemmistöhallitus. Kun eduskunnassa on porvarillinen enemmistö, niin hallitus porvarillisella johdolla ja hallituksen enemmistö porvarillinen, mutta sosialidemokraatit olisivat mukana, jos ohjelmasta sovitaan.

Pääministeri: maalaisliittolainen. 

Minä: Kuinka pitkälle oikealle? 

Hakkila: Mahdollisimman monet, mutta molemmilta reunoilta olisi pudotettava pois. Hakkilan oma kanta: »Omnes minus communes»1.

Kajala: Hänellä ei ole mitään kantaa, millainen hallituksen enemmistön tulisi olla. Hänellä ei myös ollut mitään kantaa vielä kommunistien mukaantuloon nähden. Ryhmässä on se kanta vahva, että kommunistit eivät saa jäädä oppositioon.

Hakkila: Kommunisteilla on pitkälle tähtäävä ohjelma meillä kuten kaikissa maissa. Heillä on selvät ohjeet Kominformilta, joita he noudattavat.

Kajala: Tulisi vaikea tilanne, jos kommunistit jäävät pois hallituksesta. Yleinen mielipide heidän ryhmässään on, että sosialidemokraattien ei pidä missään tapauksessa mennä hallitukseen, jos kommunistit jäävät pois. Kajala sanoi myös, että kommunistit ollessaan hallituksessa olivat hallitusta kohtaan jotenkin lojaaleja – »lojaalisempia kuin me».

Res.

1) Hallitus laajalle pohjalle niin että voi nojautua eduskunnan enemmistöön.

2) Pääministeri maalaisliitosta.

3) Kommunistien mukaantulo: kahdenlaista ilmaa.

(Hakkila on kommunistien mukaantuloa vastaan.)

1 »Kaikki paitsi kommunistit.»

2.3. SKDL:n edustajat: H. Kuusinen, Atos Wirtanen ja Hietanen.

Kuusinen esitti pitkän lausunnon heidän kannastaan. Samaa kuin on Vapaassa Sanassa (kts. sitä).

Sentähden kolmen ryhmän yhteistoiminta: SKDL, sosialidemokraatit ja maalaisliitto. Sillä pohjalla ovat mukana.

Pääministeri: ei ole käsitelty. Mieluimmin: Mauno Pekkala tai Eino Kilpi.

Hietanen ja Wirtanen = Kuusinen

Res.

1) Hallitus olisi muodostettava kolmen ryhmän pohjalle (SKDL, sosialidemokraatit ja maalaisliitto).

2) Pääministeri: ei keskusteltu. Mieluimmin heidän ryhmästään: M. Pekkala tai E. Kilpi.

2.3. Kokoomuksen ryhmän edustajat Ahmavaara, Turja, Tuurna.

Ahmavaara: Hallitus mahdollisimman laajalle pohjalle. Nyt on erityisesti kysymys taloudellisesta vakauttamisesta: verot, rahan arvo, palkat, asuntokysymys ym. Voimien kokoaminen ja hallitukseen pystyviä miehiä.

Minä: Kuinka laajalle pohjalle?

Ahmavaara: Kommunistit – suhteet Neuvosto-Venäjään – saataisiinko suhteet parannetuksi Neuvostoliittoon. Jos saataisiin parannetuiksi, niin voisi ajatella kommunistien ottamista hallitukseen. Tätä kysymystä on ryhmässä harkittu, mutta on tultu negatiiviseen tulokseen. Sama provokatsioni Neuvostoliiton taholta tulisi jatkumaan, ellei kommunisteille annettaisi ratkaisevaa asemaa hallituksessa. Mutta siihen ei voi mennä. Jos kommunistit ovat hallituksessa vähemmän merkittävillä paikoilla, niin ne eivät lakkaa rettelöimästä. Hallituksessaolo antaisi kommunisteille mahdollisuuksia seurata asioita ja sen kautta vaikuttaa. Sentähden kommunisteja ei hallitukseen.

Pääministeri olisi annettava suurimmalle puolueelle, maalaisliitolle, jos heillä on sellainen mies, johon voidaan yhtyä.

Kokoomuspuolue ei kieltäydy hallituksesta, mutta ymmärtää, jos katsotaan, että kokoomuspuolue jää edelleen oppositioon (esim. ulkopoliittisista syistä).

Turja = Ahmavaara. On tärkeätä, että kommunistit eivät osallistu hallitukseen. Se on maalla yleinen mielipide.

Tuurna: Fagerholmin hallitusta on kutsuttu »presidentin hallitukseksi». Sentähden kokoomus on sitä kannattanut. Fagerholm on melkein viikoittain pitänyt yhteyttä ryhmien kanssa. Se on ollut suureksi hyödyksi. Jos kommunisteja tulee hallitukseen, niin ne eristäytyvät muista hallituksen jäsenistä, esim. jos tulee työrettelöitä. Ei ole solidarisia, vaan antavat rettelöitsijöille tietoja.

Minä: Kommunisteilla on eduskunnassa 38 edustajaa ja heitä äänesti muistaakseni 375 000 äänestäjää eduskuntavaaleissa. Sentähden heitä ei voi negligerata1. Myös tässä tulee kysymykseen ulkopoliittiset seikat: suhde Neuvostoliittoon.

Turja: Presidentinvaalit eivät anna oikeata kuvaa kommunistien vaikutuksesta. Ulkopolitiikka: mahtaisiko mitään vaikuttaa, jos muutamia kommunisteja olisi vaatimattomilla paikoilla.

Ahmavaara: Mauno Pekkalan siipi on lisännyt kommunistien kannatusta.

Res.

1) Hallituspohja laaja – porvarillinen enemmistö.

2) Pääministeri kernaimmin maalaisliittolainen.

3) Kommunisteja ei hallitukseen.

1 vähätellä

2.3. Ruotsalaisen kansanpuolueen ryhmän edustajat: Österholm ja Jern.

Österholm: Regeringen på bredare bas.1 Myös minä olen puheissani eduskunnassa lausunut, että hallituksella pitäisi olla enemmistö.

Minä: Mitkä ryhmät mukaan hallitukseen?

Österholm: Borgerliga partien + sosialdemokr.2

Minä: Entä kommunistit?

Österholm: motsätter sig ej, om det av utrikespol. skäl anses nödvändigt. – Det skulle bero på presidenten. Ledningen i regeringen bestämmes av president. Men de grupper som är med, säger även sin mening.3

Minä: Hallituksen kokoonpano ei ole presidentin asia.

Österholm: At kommunister ej någon nyckelställning4.

Jern = Österholm kommunisteihin nähden.

Minä: En vastusta kommunistien mukaantuloa.

Österholm: statsmin. ur borg. part.5, koska eduskunnassa on porvarillinen enemmistö.

Minä: Pääministeri agraareista?

Osterholm: Sitä kysymystä ei ole harkittu. Agraren ligger närmast till.6 Voisi olla joku ulkopuolinen, joka ei ole ollut mukana politiikassa.

Res.

1) Så bred bas som möjligt.7

2) Kommunistien mukaantulo: Om utrikespol. skäl gör det önskvärt, så motsätter sig ej. Men ej nyckelposter.

 3) Statsmin. ur borg. grupper.8

1 Laajapohjaisempi hallitus.

2 Porvarilliset puolueet + sosiaalidemokraatit

3 ei vastusta, mikäli ulkopoliittisista syistä katsotaan välttämättömäksi. –  Riippuisi presidentistä. Presidentti määrää hallituksen johdon. Mutta mukana olevat ryhmät sanovat myös mielipiteensä.

4 Kommunisteille ei avainasemia.

5 pääministeri porvarillisista puolueista

6 Agraari tulee lähinnä kyseeseen.

7 Mahdollisimman laajapohjainen.

8 Mikäli ulkopoliittisista syistä toivottavaa, niin ei asetu vastustamaan. Mutta ei avainpaikoille.

9 Pääministeri porvarillisista ryhmistä.

2.3. Edistys: Kauppi ja Kannisto. Kauppi: Hallitus lavealle pohjalle. Työkykyinen hallitus. Maalaisliitto ja sosialidemokraatit + kokoomus + ruotsalaiset + edistys. – Kommunistit: on vaikea löytää pohjaa työlle kommunistien kanssa. Siis: kommunisteja ei. Kommunistien koko pyrkimys menee ristiin muiden kanssa.

Luottamukselliseen toimintaan heidän kanssaan on vaikea päästä.

Pääministeri: maalaisliiton ja sosialidemokraattien pitäisi ratkaista pääministerikysymys.

Kannisto: Jos ulkopoliittiset syyt vaativat, niin pienempään kokoomukseen.

Res.

1) Porvarit + sosialidemokraatit.

2) Pääministeri: maalaisliitto + sosiali demokraatit sopivat.

3) Kommunisteja ei.

3.3. Esittelyn jälkeen puhuin Fagerholmin kanssa uudesta hallituksesta. Kerroin, mitä ryhmien edustajat olivat lausuneet minulle. Sanoin, että maalaisliitossa ei ole pääministeriksi muilla kannatusta kuin Kekkosella.

Kommunistien hallitukseen ottamiseen nähden huomautin seuraavista kolmesta seikasta:

1) Jos sosialidemokraatit menevät hallitukseen porvarien kanssa ja jos kommunistit jäävät oppositioon, niin se voi vahingoittaa sosialidemokraatteja ja vähentää niiden kannatusta ensi vaaleissa.

2) Ulkopoliittiset syyt: vaikutus Neuvostoliittoon.

3) Kansandemokraateilla on eduskunnassa 38 (37) edustajaa (= 19 %). Heitä ei voi negligerata1, vaan heitä kohtaan on osotettava fair play2.

Fagerholm sanoi, että hän ei ole kommunistien hallitukseentuloa vastaan, vaikka ei ole varma, onko se menettely oikea.

1 jättää huomioon ottamatta

2 reilua peliä

4.3. Yhteenveto ryhmien edustajien lausunnoista:

1) Hallitus laajalle pohjalle.

2) Miten kauas oikealle?

Maalaisliitto: myös kokoomus mukaan. Sosialidemokraatit: Hakkila samoin.

3) Miten kauas vasemmalle? Kommu- nistit?

Kommunisteja vastustaa:

a) osa sosialidemokraatteja

b) kokoomus

c) edistys.

4) Ruotsalaiset: Jos ulkopoliittiset syyt vaativat ottamaan mukaan kommunisteja, ei vastusta.

5) Pääministeri maalaisliitosta.

4.3. Kekkonen kutsumanani luonani.

Minä tarjosin Kekkoselle pääministerin paikkaa. Hallitus olisi muodostettava niin laajalle pohjalle kuin mahdollista.

Tein selvää neuvotteluista ryhmien edustajain kanssa.

Kommunistit: En vastusta. mielestäni olisi nyt syytä yrittää ottaa kommunisteja hallitukseen, ei-avainasemiin.

Kokoomus: minun mielestäni voisi niitä ajatella myös mukaan.

Päteviä miehiä pitäisi olla.

Kekkonen: Ei ota virallisesti vastaan tehtävää, sillä sosialidemokraatit eivät hyväksy häntä pääministeriksi. Hän (Kekkonen) tahtoo olla eduskunnan puhemies, jolla paikalla saa olla enemmän sivulla ja joka on mieluisa paikka. – Sosialidemokraattien aikomus: Kekkonen ensin, kun hän on poissa, niin sitten uusi mies.

Nykyinen hallitus muodostettiin liian aikaisin, nyt on otettava askel takaisin, kun on otettava kommunisteja mukaan – Kysymys on, ovatko kommunistit lojaaleja ulkonaisesti. Ollessaan hallituksessa kommunistit pelkäsivät isolerausta1.

Minä: Nykyinen hallitus ilman kommunisteja ei ollut liian aikaisin. minä olisin kyllä ollut valmis ottamaan kommunisteja mukaan, mutta nyt olen sitä mieltä, että oli hyvä, että kommunisteja ei tullut mukaan. Jos niitä olisi tullut, niin olisi ollut vaikea suorittaa valtiollisen poliisin ym. puhdistustyöt ja laillisuuden palauttaminen.

Minä lisäsin, että kukaan ei saa katsoa omaa mukavuuttaan. Luulen, että sosialidemokraattien enemmistö ei tule panemaan Kekkosta vastaan.

Kekkonen: Miten minä olen ajatellut siinä tapauksessa, että hallitusasiasta ei tule mitään tällä pohjalla?

Minä: En ole sitä tapausta varten ajatellut mitään, sillä olen edellyttänyt, että tällä pohjalla hallitus muodostetaan.

Kekkonen pyysi, että asiasta ei anneta minkäänlaista kommunikeaa lehtiin. Se vaikeuttaisi hänen asemaansa.

Minä vastasin mielelläni noudattavani hänen toivomustaan.

Kekkonen kysyi, saako hän ilmoittaa minun mielipiteeni olevan:

a) että hallitus mahdollisimman laajalle pohjalle,

b) että minä kannatan SKDL:n tuloa hallitukseen.

Minä suostuin tähän. 

Puhuimme myös eri henkilöistä:

Ulkoministeri: Enckell, Hynninen (Svento lähettilääksi Moskovaan).

Minä: mainitsin myös Heljaksen ja Söderhjelmin, mutta Kekkonen ei heitä hyväksynyt.

Kekkonen: Tuomioja finanssiministeriksi.

Minä: Se olisi hyvä.

Kekkonen kysyi, mitä ajattelen siitä, että M. Pekkala tulisi apulaisulkoministeriksi.

Minä vastasin, että minulla ei ole mitään sitä vastaan.

Sisäministeri: Kekkonen ajatteli itse ottaa sen.

Minä sanoin, että jos sisäministerin paikka kokonaan on liian suuritöinen, niin voisi sen jakaa: a) poliisiasiat, b) muut, – ja Kekkonen ottaisi poliisiasiat.

Puhuimme myös Janhusesta sosialiministeriksi. 

Myös Eino Kilpi voisi tulla mukaan.

Minä sanoin, että pitäisi saada hyvä oikeusministeri. Eino Pekkala on rehellinen mies, mutta ei ole oikein hyvä juristi.

Minä huomautin myös, että olisi hyvä saada kirkollisasiat sellaisen haltuun, joka on kirkon jäsen. Kekkonen oli samaa mieltä.

1 eristämistä

6.3. Kekkonen luonani kl. 16.15.

Kertoi maalaisliiton puoluevaltuuskunnan kokouksesta. Pitkä ja sekava keskustelu hallituspohjasta.

Kekkonen oli vienyt kokoukselle minun viestini, että SKDL:n pitäisi tulla mukaan. Maaseutulaiset olivat olleet kovasti kommunistien ottamista hallitukseen vastaan. Mutta monet myös ymmärsivät, että kommunisteja olisi otettava mukaan.

Enemmistön mielipide oli, että jos sosialidemokraatit suostuvat ottamaan kommunisteja, niin maalaisliitto suostuu.

Hallituksessa pitäisi olla porvarillinen enemmistö (s.o. porvareja ja sosialidemokraatteja yhtä paljon, mutta porvarillinen pääministeri).

M. Pekkala oli soittanut Kekkoselle ja Kekkonen sai sen kuvan, että SKDL tyytyy kolmeen paikkaan.

Kekkonen ajatteli: ulkoministeri, opetus- ja sosialiministeri riippuu miehistä.

Kekkonen haluaisi Kujalan, E. Kilven + kolmannen.

Pohjois-Suomen edustajat olivat sanoneet, että kommunisteja ei saa päästää oppositioon.

Kekkonen: Yleinen mielipide oli kokouksessa ollut, että Kekkonen on ainoa mahdollinen pääministeriksi.

Kekkonen sanoi myös, että ilman minun viestiäni ei olisi saatu edes sellaista päätöstä SKDL:ään nähden. Kekkonen lisäsi, että minun kannanilmaisuni ja varma asenteeni oli huomattava valtiomiehen teko.

Sovittiin, että ei mitään kommunikeaa julkisuuteen, vaan Kekkonen toimii ja pitää minut tietoisena.

Kekkonen pyysi minua puhumaan Fagerholmille kommunistien hallitukseen ottamisesta.

Lupasin.

6.3. kl. 17 Fagerholm luonani.

Minä kerroin keskustelusta Kekkosen kanssa. Mainitsin myös, että Kekkonen oli minun luvallani maalaisliiton valtuuskunnan kokouksessa ilmoittanut minun kannattavan SKDL:n ottamista hallitukseen.

Fagerholm: Hän on julkisesti lausunut, että ei ole SKDL:n mukaantuloa hallitukseen vastaan. Sydämessään oli sitä mieltä, että tämä ei ole hyvä. Se on perääntymistä. Se tulee tekemään huonon vaikutuksen lännessä ja omassa kansassa. Tullaan ajattelemaan, että nyt taas Pekkalan komento alkaa.

Minä: sanoin olevani edelleen sillä kannalla, jonka esitin 3.3.50 (3 punktia) hänelle. Sosialidemokraattien täytyy asettaa hallitukseen hyviä miehiä, jotka seuraavat asioita, niin että kommunistit eivät voi tehdä mitään pahaa hallituksessa.

Fagerholm: Sosialidemokraattien ryhmässä katsotaan, että Kekkonen + kommunistit hallituksessa on liian paljon. Liian suuri taka-askel.

Minä: Tässä ei ole kysymys taka-askeleesta. Fagerholm itse tahtoi ottaa kommunisteja hallitukseen, jos olisi tullut kokoomushallitus. Pääasia on, että myös kommunistien tulee noudattaa parlament. pelisääntöjä. Viittasin Kajalan lausuntoon hänen ollessaan Hakkilan kanssa luonani.

Fagerholm toisti, että ei tule itse vastustamaan kommunistien tuloa hallitukseen, vaikka ei siitä pidä.

Minä sanoin, että minäkään en pidä kommunistien tulosta hallitukseen, mutta katson sen olevan nyt tarkoituksenmukaista. Valitin, että minun taas täytyy asettua breschiin ja ottaa edesvastuu, kuten niin monesti ennenkin.

6.3. Sukselainen luonani.

Kertoi maalaisliiton valtuuskunnan kokouksesta.

Sukselainen kertoi, että kokouksen jäsenet eivät tahtoneet aluksi hyväksyä maalaisliiton osanottoa hallitukseen, mutta kun ilmoitettiin, että presidentti »vaatii», niin asia otettiin käsiteltäväksi. Etelä-Suomen miehet olivat sitä mieltä, että maalaisliiton ei pitäisi mennä hallitukseen. Katoalueiden miehet sanoivat siihen, että »te ette ole oppositiossa saaneet mitään aikaan». Yleinen mielipide oli ollut, että jos taloudellisissa asioissa sovitaan ohjelmasta, niin maalaisliiton tulee mennä hallitukseen mukaan.

Kommunistien tulo hallitukseen:

Pohjois-Suomen miehet olivat sitä mieltä, että jos maalaisliitto menee hallitukseen, niin kommunisteja pitäisi tulla mukaan, jotta tulisivat kiinni sidotuiksi.

Kalliokoski oli vastaan kommunistien tuloa hallitukseen, mutta jos presidentti katsoo, että kommunisteja pitäisi tulla hallitukseen ja sosialidemokraatit myös sen hyväksyvät, niin ei vastusta.

Ei tehty päätöstä, mutta kaikki olivat tietoisia siitä, että jos olosuhteet niin vaativat (s.o. jos presidentti niin katsoo), niin maalaisliitto voi suostua kommunistien tuloon hallitukseen.

Sukselainen jatkoi: Maalaisliiton valtuuskunta katsoi, että Kekkonen on ainoa pääministeriehdokas, jos se tulee maalaisliitosta. Mutta hänen ei pidä ottaa vastaan tehtävää, ennenkuin on saanut selville, onnistuuko.

Kokouksessa oli myös keskusteltu puhtaasta maalaisliittolaisesta hallituksesta. Se ajatus esitettiin eikä sitä vastustettu, ellei saada aikaan hallitusta laajalla pohjalla.

7.3. kl. 13.45 Kekkonen soitti ja sanoi, että Mauno Pekkala haluaisi puhua minun kanssani, mutta ei tahdo itse pyytää päästä puheilleni, mutta jos minä ilmoittaisin haluavani, niin antaisin siitä ilmoittaa.

Minä käskin eversti Grönvallin kutsumaan Pekkalan luokseni kl. 16 tai 17.40 s.p. Pekkala ilmoitti tulevansa.

7.3. SKDL:n Uudenmaan läänin piirisihteeri V. Mononen ja valistussihteeri Eino Lankinen luonani. Jättivät kirjelmän kosk. Kemin asioita ja painokanteita.

Mononen puhui myös uudesta hallituksesta. Kansan hallitus – että presidentti vaikuttaisi siinä asiassa. Puhui kansan käsityksestä ym.

Minä sanoin mm., että tietysti kaikille kansalaisille turvataan heidän kansalaisvapautensa. Se on selvä. Ne on myös turvattu. Mutta presidentillä ei ole valtaa puuttua tuomioistuimen toimintaan (Kemin ym.). Jos presidentti sitä yrittäisi, olisi se lainvastaista ja valtioneuvoston velvollisuus olisi se estää hallitusmuodon 45 §:n mukaan.

7.3. Ministeri Hiltunen luonani minun kutsumanani.

Keskustelimme pankkilain 13 § muutosehdotuksesta.

Minä olin tarkastanut asiakirjat. Sanoin, että asiaa ei ole riittävästi valmisteltu; pankkitarkastuksen lausunto, jossa tehdään useita muistutuksia. Mutta sillä ei ole ollut aikaa valmistaa asiaa riittävästi. Minä sanoin, että en pane asiaa vastaan, mutta se on hyvästi valmisteltava: esim. pankkitark. yhdessä Pankkiyhdistyksen edustajain kanssa valmistaisi asian.

7.3. kl. 17.40 M. Pekkala. 

Pekkala lausui, että SKDL:ää ei pitäisi jättää hallituksen ulkopuolelle. Eri asia on, kuinka paljon edustajia ja mihin paikkoihin. Eduskunnan voimien mukaan. Kokoomusta ei vielä pitäisi ottaa mukaan. Mutta ruotsalaiset mukaan. Sosialidemokraattien pitäisi myös olla mukana.

Niukkanen ei vastusta SKDL:n hallitukseen tuloa. Niukkanen hyväksyy Kekkosen pääministeriksi.

Pekkala sanoi, että maaseutulehdet kirjoittavat Neuvostoliitosta tyhmästi.

Minä sanoin olevani myös sitä mieltä, että SKDL olisi otettava hallitukseen ja toimin sen hyväksi.

7.3. Fagerholm soitti minulle illalla ja kertoi, että maalaisliittolaiset olivat hallitusneuvotteluissa samana päivänä kl. 18 ilmoittaneet, että he katsovat, että hallituksessa tulisi olla 8 maalaisliittolaista ja 8 sosialidemokraattia. Jos sosialidemokraatit haluavat, voivat he antaa osastaan SKDL:lle paikkoja.

Siis: Fagerholm sanoi, että maalaisliittolaiset eivät halua kommunisteja ja niin ollen kommunisteja ei tule hallitukseen.

Tämän johdosta minä soitin Sukselaiselle, joka kertoi, että hän oli tehnyt tämän ehdotuksen, mutta se on väärin ymmärretty. Hän oli ainoastaan sanonut, että paikat olisivat 8 ja 8, mutta jos SKDL tulee mukaan, niin niiden paikat on otettava sosialidemokraateilta, jossa tapauksessa myös porvarien (ruotsalaisten ja edistyksen) paikat vähennetään maalaisliiton paikoista. Sukselainen edellytti, että SKDL saisi 3 paikkaa ja samoin ruotsalaiset ja edistys yhteensä 3 paikkaa.

Minä sanoin, että luonnollisesti kysymys SKDL:n tulosta hallitukseen on maalaisliiton ja sosialidemokraattien yhdessä ratkaistava. Tämän Sukselainen myönsi.

Minä sanoin mielipiteeni olevan, että olisi tarkoituksenmukaista, että SKDL tulee mukaan hallitukseen. Tämän Sukselainen saisi neuvotteluissa ilmoittaa.

8. 3. Kekkonen soitti: puhui tämänpäiväisistä hallitusneuvotteluista, joihin hän oli ottanut osaa.

Minä kerroin eilisestä keskustelusta Sukselaisen kanssa ja uudistin, että Kekkonen (ja Sukselainen) saavat ilmoittaa neuvottelijoille minun mielipiteeni SKDL:n tulosta hallitukseen. Sanoin myös, että olin Fagerholmille ilmoittanut kantani.

Kekkonen sanoi, että Fagerholm ei ole selvästi sanonut minun kantaani, vaan ainoastaan, että minä en pane vastaan SKDL:n tuloa hallitukseen. Kekkonen kysyi myös, miten jyrkästi hän saa minun kantani ilmoittaa.

Minä vastasin, että minä en voi painostaa ryhmiä, joiden asia on sopia hallituksen kokoonpanosta, ja että Kekkonen siis saa ainoastaan ilmoittaa, että minä katson tarkoituksenmukaiseksi, että SKDL tulee mukaan hallitukseen.

Minä sanoin myös olevan ilmeistä, että eivät enempää maalaisliittolaiset kuin sosialidemokraatitkaan tahdo ottaa asiaa esille, jotta asiaa ei panna heidän syykseen. Lisäsin, että minä otan tämänkin asian niskoilleni.

8.3. kl. 18.50 Kekkonen soitti: Tämänpäiväisissä hallitusneuvotteluissa sosialidemokraattien kanssa oli mieliala positiivisempi. Suurin osa ajasta oli keskusteltu ohjelmasta. – Sitten tuli esille kysymys kommunistien tulosta hallitukseen.

Hakkila oli vastustanut.

Leskinen (sosialidemokraatti) oli myös enemmän vastustavalla kannalla. Oli sanonut, että ei ole mitään perusteluja esitetty kommunistien hallitukseentulon puolesta. Tahtoi käsitellä ainoastaan ohjelmaa.

Kekkonen oli sanonut, että kommunisteja koskeva asia on tärkeä. Se on ratkaiseva. Sosialidemokraateilla on huomenna kl. 14 ryhmäkokous, jossa heidän kantansa ratkaistaan. Kekkonen ehdotti, että minä puhuisin sosialidemokraattien kanssa (neuvottelijain + Fagerholmin kanssa). Syyksi voisin ottaa sen, että Leskinen oli sanonut, että ei ole perusteltu sitä asiaa. – Sosialidemokraattien neuvottelijat: Hakkila, Kajala, Leskinen, Tervo (Skog?).

Minä sanoin epäileväni, onko oikein, että minä enemmän koetan painostaa tässä asiassa. Minun mielipiteeni on saatettu neuvottelijain tietoon. – Kekkonen pyysi miettimään.

8.3. kl. 19. Soitin Fagerholmille iltakouluun.

Kerroin, mitä Kekkonen oli minulle ilmoittanut ja ehdottanut.

Fagerholm kertoi, että maalaisliittolaiset olivat neuvotteluissaan esittäneet juuri sitä, mitä Fagerholm oli minulle kertonut (kts. ed.). Asia on, niinkuin hän, Fagerholm, on ajatellut: maalaisliittolaiset tahtovat panna kaiken minun niskoilleni.

Minä: Ymmärrän tämän, mutta minä olen tottunut ottamaan vastuun.

Fagerholm ilmoitti, että sosialidemokraattien neuvottelijat olivat juhlahuoneistossa ja tänä iltana iltakoulun jälkeen he neuvottelevat yhdessä.

Näin ollen minä katsoin, ettei minun keskusteluni huomenna heidän kanssaan ole tarpeen ja että se olisi myöhäistä. Pyysin Fagerholmia esittämään neuvotte­lijoille minun periaatteeni ja kantani, jonka olin hänelle esittänyt (3 punktia).

Fagerholm lupasi esittää tämän neuvottelijoille. Hän sanoi neuvottelijain olevan pessimistejä neuvotteluihin nähden. Ohjelmasta kenties päästään tulokseen, mutta epäilevät, tokko pääsevät tulokseen kommunistien ottamisesta hallitukseen.

8.3. kl. 21. Soitin uudestaan valtioneuvoston juhlahuoneistoon Fagerholmille.

Sanoin olevani huolestunut siitä, jos SKDL:ää ei oteta hallitukseen. Jos he jäävät pois, niin venäläiset luultavasti tulevat katsomaan sen pahaksi mielenosoitukseksi. Minun mielestäni eivät kommunistit voi tehdä hallituksessa pahaa, jos heitä tulee hallitukseen kolme sellaisille paikoille kuin on ollut puhe ja jos sosialidemokraatit panevat hallitukseen hyviä miehiä ja sen lisäksi myös muita hyviä miehiä tulee hallitukseen. Pyysin vakavasti harkitsemaan asiaa, ennenkuin tekevät päätöksen.

Fagerholm vastasi, että he eivät luota Kekkoseen. Kun häneltä tänään oli kysytty, mitä mieltä hän itse oli kommunistien tulosta hallitukseen, niin hän vastasi, että hän ei tahdo sitä sanoa, ennenkuin hän virallisesti ja lopullisesti on ottanut vastaan tehtävän hallituksen muodostamisesta.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, minkälainen mies hän on. (Kekkonen esiintyy nyt yksinomaan minun selkäni takana ja panee kaikki minun tililleni.)

Fagerholm sanoi sosialidemokraattien mielestä olevan liian paljon tarjota heille yhtä aikaa Kekkonen ja kommunistit. Jos joku muu olisi pääministerinä, niin he voisivat paremmin sulattaa kommunistit.

Minä mainitsin Fagerholmille, että myös Enckell on minulle lausunut vakavan mielipiteensä olevan, että kommunisteja olisi otettava hallitukseen.

Tämän johdosta Fagerholm sanoi Enckellin hänelle lausuneen, että hän tahtoo nyt vetäytyä pois hallituksesta.

8.3. Kl. 23 puhuin Kekkosen kanssa telefonissa ja ilmoitin hänelle, mitä edellä on muistiin merkitty, sekä että katson, ettei minulla ole syytä huomenna ryhtyä keskusteluihin sosialidemokraattien neuvottelijain kanssa.

9.3. kl. 20.45 Kekkonen luonani. Hän kertoi: Esitti eilen molemmille ryhmille kysymyksen, miten suhtautuvat SKDL:n tuloon hallitukseen. Sosialidemokraatit olivat kysyneet, mikä on hänen, Kekkosen, oma kanta. — Tänään sosialidemokraatit olivat vastanneet, että kun heille ei ole esitetty virallisen toimeksiannon perusteella tehtyä ehdotusta hallituspohjaksi, niin sosialidemokraattisella ryhmällä ei ole aihetta kannan määrittelemiseen kommunistien hallitukseentulon nähden. Presidentin pitäisi antaa jollekin tehtäväksi muodostaa hallitus, joka ottaa sen vastaan ja joka sitten esittää hallituspohjan.

Kekkonen sanoi, että hänelle ei ole virallisesti toimeksi annettu tätä tehtävää. 

Sosialidemokraatit eivät anna vastausta SKDL:n suhteen. Maalaisliitto pelkää sosialidemokraatteja ja sosialidemokraatit pelkäävät maalaisliittoa.

10.3. Kekkonen luonani.

Minä: Nyt on saatava ratkaisu SKDL:n hallitukseen mukaantuloon nähden.

Kekkonen ehdotti seuraavaa kommunikeaa, jotta asia saataisiin liikkeelle (eräillä minun muutoksillani):

»Tasavallan Presidentti, joka pitää tarkoituksenmukaisena hallituksen muodostamista laajalla parlamenttarisella pohjalla ja siten, että SKDL olisi siinä mukana, on pyytänyt eduskunnan puhemiestä muodostamaan hallituksen tällä pohjalla. Puhemies Kekkonen on ottanut tänään tehtävän vastaan.»

Kekkonen sanoi ottavansa asian esille ryhmässään tänään.

Minä sanoin tämän sisältävän minun mielipiteeni. Ja jos asian viemiseksi eteenpäin on tarpeen tämän kommunikean antaminen, en sitä vastusta. Mutta sovimme siitä, että ennenkuin kommunikea julkaistaan, siitä erikseen sovimme.

10.3. illalla Fagerholm soitti. – Luin hänelle kommunikean. Fagerholm piti kommunikean julkaisemista »hengenvaarallisena» – vakavana. Kehoitti minua olemaan sitä julkaisematta.

Minä: Kommunikea vastaa sitä, mitä minä olen koko ajan esittänyt ja mikä on minun mielipiteeni. Se on yleisesti tiedossa. Ellei asiaa saada muuten menemään eteenpäin, niin miksi ei voi sitä julkaista.

Fagerholm: Kommunikea on epätavallinen, kun siinä puhutaan yksityisestä puolueesta. Kysymys SKDL:n osanotosta hallitukseen on selvitettävä neuvotteluissa ja hän oli sitä mieltä, että se asia kyllä selviää. Hänen mielestään olisi puhuttava ainoastaan hallituksen muodostamisesta »laajalla parlamenttarisella pohjalla.»

10.3. kl. 16 Mauno Pekkala soitti. – Kertoi olleensa eilen SKDL:n ryhmän kokouksessa. Siellä oli mieliala ollut jyrkentymässä. Ei ole mitään erityistä halua hallitukseen. Pekkala huomautti, että hän puhui yksityisesti.

Minä sanoin toimineeni niin paljon kuin minulle on mahdollista siihen suuntaan, että SKDL tulisi hallitukseen. Mutta sekä maalaisliitossa että sosialidemokraateissa näyttää olevan kova vastustus heitä vastaan.

Pekkala toivoi, että asia menisi siihen päätökseen, että SKDL tulee mukaan hallitukseen.

10.3. kl. 16.15. Kekkonen luonani.

Kertoi: Ryhmässä tänään 1 1/2 tunnin keskustelu. Ryhmä päätti, että Kekkonen voi ottaa vastaan tehtävän sillä edellytyksellä, että kommunikea julkaistaan.

Minä luin Kekkoselle kirjeeni Wuorelle syyskuussa 1947.

Kekkonen sanoi hyväksyvänsä, mitä kirjeessä Wuorelle olen kirjoittanut, ainoastaan sillä poikkeuksella, että hän, Kekkonen, ei ollut niin luottavainen kommunistien lojaalisuuteen nähden.

10.3. Fagerholmin lausunnon johdosta olen harkinnut kommunikea-asiaa. Soitin Kekkoselle ja ehdotin, että kommunikean sijasta minä lähetän hänelle tänään päivätyn seuraavasti kuuluvan kirjeen:

»Eduskunnan Puhemies 

Lakit. tri U. Kekkonen, 

Helsinki.

Välillämme käydyissä hallituskysymystä koskevissa neuvotteluissa olen mielipiteenäni esiintuonut pitäväni tarkoituksen­ mukaisena hallituksen muodostamista laajalla parlamenttaarisella pohjalla sekä siten, että SKDL olisi siinä edustettuna.

Viitaten näihin keskusteluihin pyydän Teitä muodostamaan hallituksen edellämainitulla pohjalla.»

Lausuin Kekkoselle, että tämä kirje ja hänen vastauksensa minulle voidaan julaista tuonnempana sopivana ajankohtana, niinkuin siitä yhdessä sovitaan.

Kekkonen lupasi palata ensi tilassa asiaan. Asiassa ei tehdä mitään, ennenkuin olemme asiasta sopineet.

9.3. Partiolaisten lähetystö (rovasti Louhivuori, insinööri Strandström, pastori Kuula, ylilääkäri Donner, varatuomari Törmälä, metsänhoitaja Merikallio, järjestösihteeri Valtonen ja varatuomari Kaspi) esitti minulle onnentoivotuksensa presidentinvirkaan astumiseni johdosta.

9.3. Kenraaliluutn. Lundqvist luonani. – Sanoi kärsineensä kauan siitä, että oli tuottanut minulle mielipahaa, ja olleensa sen johdosta masentunut. Puhelimme.

13.3. Maantarvitsijain (maanhankintalain mukaan maan saantiin oikeutettujen) Tampereella 12.3.50 pidetyn kokouksen lähetystö – puheenjohtaja Olavi Rinne (nähtävästi rintamamiesten edustajia) – luonani. Jättivät kirjelmän. Puheenjohtaja sanoi heti alussa mm., että »meiltä ei kysytty, kun meidät lähetettiin sotaan».

Sen johdosta minä vastasin vakavasti. Kun isänmaa on vaarassa, ei silloin keltään kysytä, vaan jokaisen on täytettävä velvollisuutensa isänmaan puolesta lakien mukaan. Ei kenelläkään ole oikeutta vaatia korvausta tämän velvollisuuden täyttämisestä. Jos joku on joutunut invaliidiksi tai on sotaleski, sotaorpo, niin silloin on autettava niin paljon kuin voidaan. Samoin jos on menettänyt luovutetulla alueella omaisuutta, niin se korvataan. Näin on tehty. Mutta jos helsinkiläinen, turkulainen, vaasalainen t.m.s. on palannut sodasta terveenä ja kärsimättä mitään vahinkoa, niin hänellä ei ole oikeutta vaatia korvausta. 16 % (?) kansasta oli mobilisoitu; onko kaikille niille maksettava korvaus? Maa on köyhä. Teemme mitä voimme. – Sanoin, että tämä on hallituksen asia. Lupasin puhua asianomaisten hallituksen jäsenten kanssa. Muuta en voi luvata.

13.3. Kekkonen luonani.

Annoin hänelle kirjeen 10.3.50 (kts. ed.).

Kekkonen sanoi huomenna ottavansa asian esille ryhmissä. Sanoi antavansa jäljennöksen minun kirjeestäni ja ilmoittaa yhtyvänsä minun kantaani. On ajatellut, että hallitukseen tulee maalaisliitosta 5, sosialidemokraatteja 5, SKDL:stä 3 ja porvareista 3.

Sitten minä sanoin, että ellei tästä suunnitelmasta tule tulosta, niin minun mielestäni olisi koetettava muodostaa maalaisliiton ja sosialidemokraattien yhteinen hallitus. Sillä pelkään, että jos sosialidemokraatit jäävät ulkopuolelle, niin palkka- ja lakkoasiat tulevat vaikeiksi hoitaa. Kun sosialidemokraatteja olisi ainoastaan vähemmistö, niin en luule siitä olevan ulkopoliittisesti haittoja.

Minä: Vasta jos tästä toisesta suunnitelmasta ei tule mitään, olisi muodostettava yksin maalaisliiton hallitus (»keskustahallitus»).

Kekkonen ei pannut tätä vastaan.

Sitten Kekkonen sanoi ajatelleensa, että hän pääministeri ottaisi myös ulkomi nisterin paikan. Kajala sisäministeriksi.

Minä sanoin pelkääväni, että hän ei eh­ di hoitamaan ulkoministerin tehtäviä. On tärkeää, että pohjois- ja länsivaltojen asiat ja niiden ministerien vastaanotot eivät jää kommunisteille.

Kekkonen lausui siihen, että sitten hän koettaa saada Tuomiojan ulkoministeriksi (Tuomioja tahtoisi kauppaministeriksi).

13.3. M. Virkkunen luonani. – Puhuin hänen kanssaan Kansallis-Osake­Pankin teollisuus- ym. yrityksistä. Kehoitin häntä ajattelemaan, miten ne saataisiin järjestetyksi pois pankin hallinnasta.

M. Virkkunen sanoi heidän sitä suunnitelleen. Lupasi ilmoittaa minulle asian kulusta.

14.3. »Kokkolan piirin demokraattiset naiset».

Lähetystö: Viivi Mäki, Anna-Liisa Kallio ja Toini Valkama. – antoivat kirjelmän. – Sen johdosta pitempi keskustelu.

Minä sanoin mm.:

1) Kaikilla on kansalaisoikeudet, joita jokainen saa käyttää vapaasti lakien mukaan.

2) Kemin asia: Se on tuomioistuimen käsiteltävä. Presidentillä ei ole oikeutta sekaantua oikeudenkäyntiin, ainoastaan armahtaa, sitten kun tuomio on voittanut lainvoiman.

3) Työttömyys, ulosmittaukset veroista. – Lupasin puhua asianomaisen ministerin kanssa.

Kun minä sanoin, että kaikki tehdään, mikä on mahdollista, mutta maa on köyhä: olemme menettäneet Karjalan, joka oli hyvä maanviljelysmaa, 1/3 vesivoim., teollisuutta, saaneet siirtoväen asutettavaksi, sotakorvaukset, niin sanoi lähetystön puheenjohtaja, että me aloimme sodan 1939 ja olimme syynä siihen. Siihen minä sanoin, että asia ei ole niin, vaan meidän päällemme hyökättiin. Me emme olleet syypäät. – Siitä syntyi pitempi keskustelu. – Lähetystön puheenjohtaja väitti kovasti, että me aloimme sodan 1939 ja että venäläiset olivat syyttömiä. Minä vastasin, että minä tunnen sen asian. Mutta lisäsin, että Neuvostoliitto menetteli samalla tavalla kuin suurvallat usein ovat menetelleet.

Puheenjohtaja sanoi myös, että olisi saatava aikaan uusi suunta politiikassa eikä jatkettava Fagerholmin hallituksen suuntaa ja sopimuksia Neuvostoliiton kanssa olisi noudatettava. Neuvostoliitto on antanut kaksi noottia. Siihen minä sanoin, että Fagerholmin hallitus on noudattanut sopimuksia niin tarkasti kuin mikään hallitus voi niitä noudattaa. Niitä ei ole rikottu. Nooteissa esitetyt asiat eivät pidä paikkaansa. Se on tähdätty Enckelliä vastaan, joka aivan hengentarkasti on noudattanut ja tahtonut noudattaa sopimuksia ja hyviä välejä Neuvostoliiton kanssa. Tätä vastaan puheenjohtaja intti kiven kovaan. »Tietysti se mitä Neuvostoliiton nooteissa sanotaan, on oikein», hän sanoi.

Refl. Näytti siltä, että puheenjohtaja ja muut lähetystön jäsenet aivan tosissaan uskoivat, mitä sanoivat, mm. että Venäjä on aina oikeassa. Mitä olisi tässä asiassa tehtävä.

Lähetystön puheenjohtaja sanoi, että heillä kommunisteilla ei ole oikeutta ja lain turvaa – lakko-oikeutta ym.

Minä: Eikö kommunistit ole saaneet käyttää vapauttaan? Miten kommunistilehdet ovat minua lianneet ja solvanneet presidentinvaalin aikana? Eikö ole ollut kommunistilehdillä vapautta riittävästi? Tavallisissa oloissa tällaisesta kirjoittelusta tuomittaisiin kuritushuoneeseen, mutta minä olen sanonut, että siitä mitä vaalin aikana on tapahtunut, ei saa tehdä asiaa. Myös lakkoja on saatu tehdä aivan vapaasti, niinkuin oikein onkin, ja niitä on kyllä ollut, eikä kukaan niitä ole estänyt. Mutta tietysti on noudatettava ammattiyhdistysten sääntöjä ja sopimuksia. Se on työväen oma asia.

Lupasin lopuksi puhua heidän kirjelmässään mainituista asioista asianomaisten hallituksen jäsenten kanssa.

Lähetystön puheenjohtaja puhui myös, että Neuvostoliitto ei tee kauppasopimusta meidän kanssamme, kun on huono hallitus, ja me joudumme kärsimään puutetta sentähden.

Minä vastasin, että me haluamme kehittää kauppaa Neuvostoliiton kanssa, mutta jos Neuvostoliitto ei tahdo tehdä kauppasopimusta meidän kanssamme, niin meidän täytyy lisätä kauppaamme muiden maiden kanssa.

Lähetystön puheenjohtaja sanoi, että me emme voi myydä tavaroitamme muualle. Siihen minä vastasin, että kyllä voimme myydä tavaroitamme muualle ja niin myös teemme, jos olemme siihen pakotetut sentähden, että Neuvostoliitto ei tahdo tehdä meidän kanssamme kauppaa. Tämä näytti ihmetyttävän kovasti lähetystön jäseniä, koska he näkyivät luulevan, että me olemme aivan riippuvaisia Neuvostoliiton kaupasta.

14.3. Takki luonani. Oli eilen illalla palannut Moskovasta.

Takki kertoi olleensa viime lauantaina neuvotteluissa kauppaministeriössä. Valittivat, että kauppaministeri Menshikov oli matkoilla. Takki puhui hänen apulaisensa Kumikinin kanssa.

Takin kysymykseen, oliko jo valmiit vastaukset meidän ehdotuksiimme, oli Kumikin vastannut »пока нет»1. Takki oli ilmoittanut, että kun neuvottelut ovat näin pitkittyneet, me olemme ostaneet muualta tavaroita, joita olimme edellyttäneet saavamme Neuvostoliitosta. Myöskään emme voi enää täyttää niin paljon kuin meidän ehdotuksessamme on mainittu.

Takki kertoi, että Svento oli käynyt Vishinskin luona.

Vishinski oli lausunut, että Neuvostoliitto pyrkii ehdottomasti kaikessa rauhaa vakiinnuttamaan ja he uskovat rauhan säilyvän.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin nähden Vishinski oli lausunut, että sillä on kaksi yhteistä fundamenttia: Rauhansopimus ja Ystävyydensopimus. Mikäli näitä sopimuksia noudatetaan, niin on turvallista elää.

Vishinski oli ollut hyvin ystävällinen. Mutta sihteeri oli ollut läsnä ja tehnyt muistiinpanoja. – Myös Takille oli oltu kauppaministeriössä hyvin ystävällisiä.

1 »Ei vielä»

15.3. Ministeri Leivo-Larsson puhumassa esityksestä huoltolaiksi, josta on hallituksessa ollut erimielisyyttä.

Minä sanoin, että on paras antaa esitys eduskunnalle, kun asiaa on pitkän aikaa valmisteltu ja sangen monipuolisesti.

Wuoren kirje kansliapäällikkö Voionmaalle 13.3.50.

Ensin Wuori kertoi keskustelustaan Neuvostoliiton Lontoon ambasadin erään johtavan jäsenen kanssa. Siinä tuli ilmi jälleen venäläisten syvä epäluulo Skandinavian maiden keskeistä yhteistoimintaa kohtaan. Hän väitti, että Ruotsilla toiselta puolen ja Norjalla ja Tanskalla toiselta puolen on tekeillä ei ainoastaan poliittinen vaan myös sotilaallinen blokki.

Wuori oli tämän johdosta keskustellut Hägglöfin kanssa, joka väitti, että Ruotsi on edelleen puolueettomuuden kannalla.

Hägglöf oli kertonut Wuorelle, että Izvestijassa tammikuussa julkaistu kirjoitus Suomen asioista oli Stalinin kirjoittama. Niin oli Ranskan ambassadöri Moskovassa sanonut. (Tämän arvelun olemme jo ennen täällä kuulleet.)

Wuori oli keskustellut Foreign Officen pohjoisen osaston päällikön Mr. Harrisonin kanssa Suomen uudesta hallituksesta ja kommunistien mahdollisesta mukaan tulosta hallitukseen, mistä mm. Times oli maininnut. »Hän, (Harrison) sanoi puhuvansa vain omissa nimissään, mutta halusi kuitenkin huomauttaa, että kommunistien mukaantuloa ei täällä todennäköisesti tultaisi helposti ymmärtämään.» Hän huomautti, että »perääntyminen» tässä asiassa tulkittaisiin siten, että Suomi on luisumassa vaaralliselle tielle. Puolestani huomautin, että ––– se tapahtuisi tarkoituksessa lieventää Suomen ja Neuvostoliiton jännitystä, jonka johdosta hän arveli, että jos sellainen jännityksen laukeaminen tapahtuisikin, jäisi se vain tilapäiseksi kommunistien tullessa myöhemmin vaatimaan enemmän. Huomautin lisäksi, että kysymyksessä olisi joka tapauksessa vain toisarvoisten paikkojen antaminen kommunisteille – jos siitä yleensä tulee mitään – jolloin hän lausui, ettei se paljonkaan muuttaisi sitä vaikutelmaa, mikä länsimaissa syntyisi.

Joka tapauksessa hän oli varma siitä, että täkäläinen lehdistö ––– tulisi kirjoittamaan kommunistien hallitukseen osallistumisesta siihen suuntaan kuin hän oli kuvaillut. – Kuitenkin hän samalla korosti, että »U.K.1 ei halua sekaantua Suomen sisäpolitiikkaan, jonka suhteen suomalaiset itse vain ovat pätevät tekemään päätöksiä.»

1 United Kingdom = Yhdistyneet Kuningaskunnat

16.3. Takki soitti. Kertoi, että USA:n uusi lähettiläs oli ollut hänen luonaan ja oli keskustellut 1 1/2 tuntia. Takki oli hänelle selittänyt meidän ulkomaankauppasuhteitamme ja kertonut myös kauppaneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa ja mitä vaikeuksia Neuvostoliitto tekee. Hän oli myös kertonut, mitä tavaroita me tarvitsemme y.m. asiaa koskevaa.

Lähettiläs oli sanonut, että jos tulee vaikeuksia, niin ne järjestyvät, kun me vaan otamme yhteyden hänen kanssaan. Takki piti keskustelua hyvänä.

Lähettilään keskustelu meni siis samaan suuntaan kuin hänen keskustelunsa Enckellin kanssa ja siihen suuntaan, mitä Trumanin message1 minulle sisälsi.

(Refl. Tämä on hauska kuulla.)

1 viesti

16.3. kl. 15 Fagerholm soitti:

Kertoi: Oli ollut juuri puoluetoimikunnan kokous hallitusasiasta. Päätös siinä oli ollut, että eivät mene tällä pohjalla s.o. kommunistien kanssa hallitukseen. Mutta eivät halua vastustaa Kekkosen tuloa pääministeriksi ja menevät siis Kekkosen hallitukseen toisella pohjalla. Kehottavat Kekkosta muodostamaan hallituksen toisella pohjalla. Ovat valmiit menemään hallitukseen maalaisliiton kanssa.

Minä: Ettekö pelkää mennä porvarillisten kanssa hallitukseen ja jättää kommunistit oppositioon?

Fagerholm: Sitä on perusteellisesti pohdittu, mutta on tultu tähän päätökseen.

Ryhmäkokous on tänään, jossa asia tuee esille.

14.3. Kekkonen. Kekkonen kertoi: Sosialidemokraattien ryhmä odottaa, että hallituksen muodostajan oma ryhmä ensin määrittelee kantansa (presidentin ehdotukseen) ja sitten vasta sosialidemokraatit määräävät kantansa. Maalaisliiton ryhmä pahastui tästä. Maalaisliiton ryhmä päätti, että saatuaan tutustua minun kirjeeseeni, ei katso voivansa olla ottamatta osaa hallitukseen, jos sosialidemokraattien ryhmä omaksuu presidentin kannan. Mutta tätä maalaisliiton kantaa ei ole saatettu sosialidemokraattien tietoon. Kekkonen sanoi huomenna saattavansa sen sosialidemokraattien tietoon.

16.3. Kekkonen.

Kekkonen kertoi: Sosialidemokraatit olivat antaneet vastauksen: ryhmä ei voi myötävaikuttaa tri Kekkosen johdolla tapahtuvaan hallituksen muodostamiseen esitetyllä pohjalla.

Kekkonen sanoi keskustelleensa eräiden oman ryhmän miesten kanssa. Huomenna maalaisliiton ryhmä kokoontuu kl. 10.30. Käsitys on, että pitäisi muodostaa porvarillinen keskustahallitus. Kekkonen sanoi puhuneensa M. Pekkalan kanssa ja sanoneensa hänelle, että ei enää tule keskustelemaan sosialidemokraattien kanssa, vaan ajattelevat maalaisliittolaista keskustahallitusta.

M. Pekkala sanoi, että se on paras vaihtoehto ja he (kansandemokratit) koettavat sivulta tukea sitä.

Minä: Kun Kekkonen ei ole saanut ai­kaan hallitusta minun esittämälläni pohjalla, pyysin Kekkosta muodostamaan hallituksen muulla pohjalla. Minä huomautin samalla, että minun mielipiteeni on, että nyt olisi koetettava saada aikaan maalaisliiton ja sosialidemokraattien yhteinen hallitus. Se olisi sisäpoliittisista syistä paras, koska on pelättävissä, että palkka- ja lakkoasiat muuten voivat tulla vaikeiksi hoitaa.

Kekkonen: Neuvottelujen aikana ovat välit sosialidemokraattien kanssa menneet niin pahoiksi, että nyt ei voi muodostaa yhteistä hallitusta sosialidemokraattien kanssa.

Minä lisäsin, että hyväksyn myös maalaisliittolaisen keskustahallituksen, jos sitä minulle esitetään, mutta minun mielestäni olisi koetettava saada aikaan laajemmalle pohjalle (s.o. maalaisliitto ja sosialidemokraatit).

Kekkonen kysyi, mitä minä ajattelin Gartzista ulkoministeriksi.

Minä vastasin hyväksyväni hänet. Vaikka hän v. 1945 palkka-asiassa osoitti epäluotettavaisuutta, sanoin luulevani, että Gartz on hyvä.

Kekkonen sanoi muistavansa Gartzin menettelyn v. 1945.

Sitten minä luin Kekkoselle Wuoren kirjeen Voionmaalle.

Kekkonen ei vielä ollut saanut Gartzilta, joka oli kieltäytynyt »yksityisistä syistä», suostumusta. Sen johdosta minä soitin Gartzille. Hän sanoi, että asia oli tullut hänelle shokkina.

Minä sanoin, että nyt ei hyväksytä »yksityisiä syitä». Keskustelun jälkeen Gartz suostui.

17.3. kl. 17.30 Kekkonen toi ministerilistan.

Pää- ja sisäministeri: lakit. tri Kekkonen.

Ulkoministeri: Åke Gartz.

Oikeusministeri: kansanedustaja, pormestari Heikki Kannisto.

Toinen sisäministeri: kansanedust., varatuom. Lauri Riikonen.

Valtiovarainministeri: kansanedust., fil. tri V. J. Sukselainen.

Toinen valt.var.ministeri: kansanedust., fil. maist. Nils Meinander.

Puolustusministeri: kansanedustaja, maanvilj. K. Tiitu.

Opetusministeri: kansanedustaja, kirkkoherra Lennart Heljas.

Maatalousministeri: kansanedust., maanvilj.neuvos T. N. Vilhula.

Toinen maatal.ministeri: kansanedust., kunn.neuvos Emil Luukka.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri: kansanedustaja, maataloustekn. Martti Miettunen.

Toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri: kansanedust., agronomi Kauno Kleemola.

Kauppa- ja teoll.ministeri sekä ministeri ulkoasiainministeriössä: pääjohtaja Sakari Tuomioja.

Sosiaaliministeri: kansanedust., fil. maist., pääjohtaja Ralf Törngren.

Toinen sosiaaliministeri: kansanedust., maanvilj. Vihtori Vesterinen.

17.3. kl. 19 istunnossa vapautin Fagerholmin hallituksen jäsenet ja nimitin uuden hallituksen.

18. 3. kl. 14.30 Fagerholmin hallitus lähtökäynnillä luonani. Fagerholm piti lyhyen puheen. Minä kiitin hallitusta puheella (kts. lehtiä).

18.3. kl. 15 uusi hallitus luonani tervehdyskäynnillä. Kekkonen puhui lyhyen tervehdyksen. Minä vastasin. Huomautin mm., että olen vakuuttunut, että yhteistyö tulee olemaan hyvä, koska ei ole erimielisyyttä pääasiasta: ulkopolitiikasta ja sisäisistä oloista, demokr. laill. järjestyksen yllä pitämisestä. Mitä tulee muihin moninaisiin sisäasioihin, niin ne on hallituksen hoidettava ja hallitus on niistä vastuussa eduskunnalle. Presidentin pitää olla varovainen sekaantumiseensa niihin. Presidentin ensimmäisiä velvollisuuksia on olla lojaali istuvaa hallitusta kohtaan ja uuden hallituksen jäsenet voivat olla vakuuttuneet siitä, että minä tämän velvollisuuden tulen täyttämään. Sanoin myös, että uusi hallitus on hyvin kokoonpantu, siinä on hyviä voimia. Pääministeri on useamman kerran ollut hallituksessa, hän on tietorikas ja lahjakas. Toivon sentähden, että hallitus tulee suoriutumaan vaikeuksista.

19. 3. Svento luonani suuruksella. – Hän palasi toissa päivänä Moskovasta.

Svento: Stalinin palvonta on mennyt aivan huippuunsa Neuvostoliitossa.

Svento oli käynyt Vishinskin luona. Sihteeri oli ollut läsnä. Svento oli kysynyt Vishinskiltä, mistä johtuu, että kauppa neuvottelut menevät niin hitaasti.

Vishinski sanoi, että ne asiat eivät kuulu hänelle, sentähden ei voinut sanoa niistä mitään.

Suhteista Suomeen Vishinski sanoi, että ne riippuvat yksinomaan teistä (Suomesta). On kaksi fundamenttia1: a) rauhansopimus, b) ystävyyssopimus. Näissä sopimuksissa on hyvin paljon ja hyvin selviä määräyksiä. Siitä riippuu suhteet.

Svento: Minä toivon, että sopimukset on täytetty. Siis suhteet voivat jatkua normaalisti. Nyt on hallituksenvaihto esillä ja minä (Svento) toivon ja odotan, että hallitus tulee laajemmalle pohjalle ja että SKDL tulee mukaan.

Vishinski: Me emme sekaannu teidän asioihinne. Hallituksen muodostaminen on teidän asianne. – Vishinski alleviivasi, että se on teidän asianne. »Конечно мы раньше»2 ymmärsimme  toinen toistamme. Me löysimme yhteisen kielen.»

Svento: Toivomme, että löydämme tämän yhteisen kielen.

Vishinski: Me olemme rauhan puolustajia ja teemme kaiken vahvistaaksemme rauhan ja puolustaaksemme rauhaa.

Tähän keskustelu loppui.

Vishinski oli hyvin varovainen – itse ei ottanut esille Suomen asioita.

Sitten Svento kertoi tavanneensa Jelisejevin, joka oli ennen Suomessa.

Svento alotti keskustelun Jelisejevin kanssa kauppaneuvotteluista. – Jelisejev vältti puhumasta kaupasta. Sanoi, ettei tiennyt mitään kauppaneuvotteluista.

Jelisejev kysyi Suomen oloista.

Svento sanoi puhuneensa suunsa puhtaaksi venäläisten hyökkäyksistä minua presidenttiä vastaan.

Svento huomasi, että oli Jelisejeville odottamatonta, että Svento niin kovasti reagoi.

Jelisejev ei osannut sanoa muuta kuin että SKDL:llä päättäen heidän kirjoituksistaan ja puheistaan on toinen käsitys presidentistä.

(Svento sanoi, että Jelisejev on Berijan palveluksessa.)

Svento oli sanonut, että ellei tule kauppasopimusta, niin me olemme pakotetut hoitamaan asiat muualla. 

Sundström oli kertonut Sventolle, että eräissä kutsuissa satelliitit olivat seisoneet eräässä nurkassa, mutta eivät puhuneet hänen kanssaan. Kaksi satelliittien edustajaa tuli Sundströmin luokse ja toinen kysyi, mihin blokkiin Suomi kuuluu. Toinen oli siihen sanonut, että Suomi kuuluu »K западному блоку»3 –.

Sundström oli kertonut, että häntä ei kutsuta satelliittien kutsuihin. Nyt hän ei saa enää nähdä rouva Kollontaita.

Moskovan huomioistaan Svento kertoi, että nuoriso nauraa, mutta 40—50 v. vanhat ihmiset ovat vakavia.

Svento katsoi omana mielipiteenään, että venäläiset eivät voi erottaa meitä Skandinaviasta. Jos olisi suuri meri Suomen vieressä, niin olisimme jo tuhotut. Mutta kun vieressä on Ruotsi, niin meidän tuhoamisemme olisi рискованное предприятие4.

Keskustelimme myös meidän politiikastamme. Sventon mielestä sanomalehdet olisi pidettävä kurissa.

Minä sanoin, että meidän lehtemme eivät kirjoita mitään pahaa Neuvostoliitosta. Sitävastoin venäläiset lehdet kirjoittavat meistä pahaa.

Svento: Lehdet panevat otsikoita, jotka loukkaavat venäläisiä. Venäläiset lehdet kirjoittavat kyllä pahaa meistä, mutta se on toinen asia, koska Venäjä on suurvalta ja sille me emme mitään voi.

Svento: Meidän politiikkamme päämääränä, kun tilanne on sellainen kuin se on, pitäisi olla:

1) voittaa aikaa, mutta Sventonkaan mielestä me emme voi mennä myöntyväisyydessä yli rajan. – Minä kysyin: Missä on raja? – Svento vastasi: Sopimusten täyttäminen, mutta ei sen yli. – Minä sanoin, että siinä olen yhtä mieltä, mutta se on tehty, mutta se ei kommunisteja ja heidän kannattajiaan Venäjällä tyydytä.

2) Svento sanoi, että jos suurvallat pääsevät sovintoon keskenään, niin silloin toivoo meidänkin saavan modus vivendi5. Jos tulee suursota, silloin on asia toisin. Silloin meidän asemaamme ei voi pelastaa.

Svento sanoi mm., että meidän itsenäinen asenteemme (Neuvostoliittoon nähden ja muutenkin) nähtävästi imponeeraa venäläisiin.

Minä sanoin mm., että en usko Neuvostoliiton ryhtyvän käyttämään sotilaallista väkivaltaa meitä vastaan.

Svento oli samaa mieltä. Niin kauan kuin rauha on vallalla, ei Neuvostoliitto ryhdy väkivaltatöihin, mutta voi tehdä kaikenlaista muuta kiusaa ja vaikeuksia.

Minä: Jos Neuvostoliitto pitää sopimukset kunniassa ja niitä noudattaa, niin ei meillä ole mitään hätää. Me olemme siitä riippumattomia.

1 perustusta

2 »Tietysti me aikaisemmin»

3 »länsiblokkiin»

4 riskialtis yritys

5 suhteiden järjestely

20.3. Kirje ministeri Sukselaiselle.

Lähetän tämän ohella pankkilain 13 §:n muuttamista koskevat asiakirjat, jotka juuri ennen edellisen hallituksen eroamista otin läpikäydäkseni. Sanoin Hiltuselle, että se kaipaa mielestäni vielä valmistelua ja että paras kenties olisi, että Pankkitarkastus saisi yhdessä Pankkiyhdistyksen edustajain – ynnä mahdollisesti joidenkin muiden asiantuntijain – kanssa valmistella asiaa. Sekä Pankkitarkastus että Pankkiyhdistys valittavat lausunnoissaan, että heillä ei ollut riittävästi aikaa asian harkitsemiseen.

Lähetän myös Kokkolan demokraattisten naisten lähetystön minulle antaman kirjelmän – sellaisia minulla muuten on suuri kasa. Maksamattomien verojen aiheuttamat pakkohuutokaupat voisivat aiheuttaa harkitsemista.

Kunnioittaen

J.K.P.

21.3. Porkkalan rajavartioston lipun luovuttaminen ja vihkiminen Linnan suuressa salissa.

23.3. Nuorten Miesten Kristillisten Yhdistysten yleissihteeri englantilainen Forrester-Paton ja maisteri Cedergren (Ruotsi) kunniakäynnillä luonani. Puhelimme 1/2 tuntia.

23.3. Fordin Euroopan johtaja Sir Cooper ja johtaja Rydman luonani kunniakäynnillä. Puhelimme 1/2 tuntia.

23.3. Metsämarssin järjestäjien puolesta lähetystö: kansanedustaja kunnallisneuvos Juho Koivisto, professori N. A. Osara, metsäneuvos Ilmari Kalkkinen, metsänhoitaja Einar Malmström ja kansanedustaja maanviljelijä Eino Pusa pyytämässä minua Metsämarssin suojelijaksi. Lupasin. Toivotin menestystä hyvälle asialle.

Puhelimme sitten 1/2 tuntia. Osara sanoi, että voisimme lisätä metsien tuottoa 50 % = 20 milj. m3. Lisäys tulisi kokonaan teollisuuden hyväksi.

24.3. Tidaholms Kyrkokör (Ruotsista) laulutervehdyksellä linnassa. Antoi lahjan: lippaan, käsityötä (Smålannista). Lauloi kolme laulua ja johtaja puhui minulle. Minä vastasin.

25.3. kl. 14 Pohjoismaiden taidenäyttelyn avajaiset Ateneumissa. – Minä avasin sen pienellä puheella.

Kl. 15 Kristillisten Kulttuuripäivien avajaiset Yliopiston juhlasalissa. – Hyviä puheita ja esitelmiä.

28.3. kl. 10. XXII metsäviikon yleiskokous (Metsäviikon avajaiset) Messuhallissa. – J. 0. Söderhjelm piti hyvän esityksen.

28.3.50 kl. 19.30 päivällinen Ruotsin lähettilään Johanssonin luona.

Hauska ilta. – Hyvä päivällinen ja hyvää musiikkia: Anja Ignatius ja Mary Hannikainen.

30.3. Ministeri L. Heljas.

Lähetän tämän mukana radiologian professorinviran täyttämistä koskevat paperit. Asian ratkaisu on vaikea, koska molemmat hakijat ovat eteviä.

Kun radiologian molemmat haarat: radiodiagnostiikka ja radioterapia ovat muodostuneet toisistaan aivan erillisiksi tieteenhaaroiksi – niin suuresti erillään oleviksi, että yksi henkilö niitä ei kykene hallitsemaan – ja kun kummankin edustaminen yliopistossa olisi tärkeä, olisi hyvä, jos puheena oleva professuuri voitaisiin jakaa kahteen virkaan.

Pyydän harkitsemaan, olisiko tämän nimitysasian yhteydessä mahdollista tehdä aloite viran jakamista koskeviin toimenpiteisiin ryhtymiseksi. Asia on tietysti budjettikysymys.

Kunnioittaen

J.K.P.

Wuoren kirje Gartzille 20.3.50.

Suhteissamme Neuvostoliittoon havaitaan selvää kiristymistä. Kotona toivotaan saatavan aikaan jonkunlainen laukeaminen. En muuten käsitä pyrkimystä saada mukaan kansandemokraatteja uuteen hallitukseen. Mutta täällä (Lontoossa) kansandemokraattien mukaantulo hallitukseen olisi huomattavasti huonontanut Suomen asemaa sekä tässä maassa (Englannissa) että USA:ssa. Olisiko se, että sellaista askelta ei näissä maissa olisi ensinkään ymmärretty, vaikuttanut esim. kaupallisiin suhteisiin, jää nyt näkemättä. Mutta ennakkoreaktio oli joka tapauksessa merkillisen voimakas.

Täällä sanottiin, että paikkojen antaminen kommunisteille ei kuitenkaan olisi pysyvästi parantanut Suomen suhteita Neuvostoliittoon, sillä parin kolmen paikan antaminen ei olisi muuttanut Neuvostoliiton käsitystä Suomesta, vaan se olisi tullut aikanaan vaatimaan parempia takeita. Toiselta puolen olisi muodostunut erittäin vaikeaksi päästä eroon kommunisteista toisen kerran, jos sitä vaativa tilanne olisi syntynyt. Sekä suomalaiset kommunistit että Moskovat olisivat olleet psykologisesti valmistautuneet v. 1948 kokemuksen jälkeen vastatoimenpiteisiin. Täällä siis ollaan puheenalaisia myönnytyksiä vastaan. Todistukseksi esitetään viimeaikaiset tapaukset muissa Itä-Euroopan maissa. Se, että uudessa hallituksessa ei ole kommunisteja, lasketaan hallitukselle hyväksi.

Kansainvälinen politiikka:

»Idän» asema on ilmeisesti voimistunut (atomipommi ja Kiinan asiat) – »länsi» on kohtaamassa monenlaisia vaikeuksia. Vuosi sitten oli läntisessä leirissä erittäin toivorikas mieli, mutta nyt on länsi monien epäilysten ja kiistojen runtelema.

»Lännen» leirissä vallitsee suuri epävarmuus.

Useat länsieurooppalaiset maat ovat poliittisesti heikossa tilassa. Englannissa hallituksen asema heikko. Ranskassa asiat huonolla kannalla. Belgia. Eräs norjalainen lausui, että heitä hermostuttaa se mahdollisuus, että he joutuvat maksamaan kasvavia veroja voidakseen varastoida Amerikasta tulleita aseita. Tanskassa samanlaisia mielipiteitä.

Neuvostoliiton asema on monessa suhteessa vahvistunut siitä, mitä se oli pari vuotta sitten. Mutta se näyttää olevan valmis neuvottelemaan »lännen» kanssa.

Lippmanin suunnitelmat:

Neutraalinen alue molempien leirien välille (Saksa, Itävalta, Sveitsi, Skandinavian maat, Italia, Jugoslavia, Kreikka. Suomesta ei Lippman mainitse mitään.)

Suomen asema on vaikeutunut »idän» ja lännen» välisen kylmän sodan kiristyessä. Erittäin heittää varjonsa Suomen tulevaisuuteen se määrätietoisuus, jolla itäinen blokki nykyään puhdistaa rivejään kaikista epävarmoista aineksista. »Satelliittimaat» etenevät kohti puhtaampaa kommunistisuutta, etten sanoisi neuvostoliittolaista systeemiä. Satelliittimaissa periaate on uskollisuus ja luottamus Neuvostoliittoon ja sen politiikkaan. Lähin vaihe on satelliittimaiden eristäminen länsimaista ja kenties sulattaminen Neuvostoliittoon. Sodan päättyessä Neuvostoliiton vaikutuspiiriin jätetyn Suomen asema voi muodostua arkaluontoisemmaksi.

Jos Lippmanin ajatus puolueettomuusvyöhykkeestä tulisi esille, niin myös Suomen kysymys tulisi esille. Neuvostoliitto katsoo Suomen kuuluvan sen vaikutuspiiriin ja luultavasti siinä määrin, että Suomen pääseminen puolueettomuusvyöhykkeeseen voi olla hyvin vähän mahdollinen.

Jos Suomen kansa luottaa siihen, että sen sisäistä itsenäisyyttä ei uhkaa erikoisempi vaara, jos muutamia kommunisteja otetaan hallitukseen, niin setie ei ole hylättävä. Mutta lännessä sanotaan, että se leimaisi Suomen kuuluvaksi itäblokkiin Suomen kansan omalla suostumuksella eikä vain ystävyyssopimuksen pohjalla tai Jaltan – lännen silmissä vanhentuneen – päätöksen perusteella. – Mutta voiko Suomi sitten pyrkiä puolueettomuusasenteeseen? Englannissa väitetään, että Neuvostoliitto ei voi Suomelle välittömästi mitään paitsi toimittaa sotilaallisen okkupation1 . Siihen se ei ryhdy, koska se provosoisi koko »lännen» jälleen jaloilleen. Eikä Neuvostoliitto hevillä tartu suoranaisiin sotilaallisiin toimenpiteisiin. Taloudellisesti syntyisi kenties vaikeuksia, mutta kauppaa voidaan käydä muualla.

Tämä vuosi (1950) voi tuoda merkittäviä tapauksia suurpoliittisella alalla. Nyt näyttää, että »itä» ja »länsi» pyrkivät kosketukseen toistensa kanssa päämääränä tauko »kylmässä sodassa».

Suomen on pidettävä silmänsä auki.

1 miehityksen

30.3. Gartz luonani.

Kävimme läpi eilen ulkoasiainvaliokunnassa esillä olleet asiat.

Mm. venäläinen filmi – ulkoasiainvaliokunnan jäsenet olivat olleet katsomassa sitä. Gartz sanoi, että filmi on raaka ja törkeä. Tarkastustoimikunta antaisi sen näyttää, jos 20 mtr. otetaan pois. Muut ulkoasiainvaliokunnan jäsenet antaisivat sen mennä, mutta Gartz sanoi olevansa vastaan. Hän tahtoisi, että 20 mtr. poistetaan, jotta meillä tulevaisuudessa olisi oikeutemme säilytettynä.

Itä-Saksan Demokraattisen Tasavallan tunnustaminen.

Heikkilä oli ottanut sen asian puheeksi tasavallan ulkoministerin kanssa, mikä osoitti suurta tyhmyyttä. Gartz piti parhaana, että Heikkilä kutsutaan tänne neuvottelemaan.

Sitten minä luin Gartzille kirjeeni Wuorelle syyskuussa 1947 sekä p.m:n syyskuussa 1948 ja selitin kantaani.

Vielä keskustelimme kauppaneuvotteluista Venäjän kanssa. Gartz esitti luonnoksen sähkeeksi Sundströmille. Minä esitin siihen muutoksia kahteen kohtaan, jotka mielestäni olivat liian serviilejä1 ja vaarallisia, koska siinä liiaksi korostettiin, miten elintärkeä kauppasopimus meille on. (Sillä mitä enemmän me korostamme sopimuksen elintärkeyttä, sen pahemmin venäläiset voivat sitä käyttää meidän vahingoksemme.) Sanoin, että on mahdollista, että meidän täytyy tulla toimeen paljon pienemmällä Venäjän kaupalla.

1 nöyristeleviä

1.4. Siviili-ilmailuliiton 30-vuotisjuhla Teknillisellä korkeakoululla.

2.4. Kauppakorkeakoulun uuden talon vihkimisjuhla. Kaunis juhla. Talo on erinomainen.

3.4. Promotio Kauppakorkeakoulussa. Promoveerattiin 45 kandidaattia maistereiksi – 3 tohtoreiksi. Alvar Niklander, joka oli säveltänyt »Salutatio Mercurio», kutsuttiin kunniajäseneksi. Promoveerattiin 5 kauppatieteiden kunniatohtoria: John Grundström, Eino Hirvonen (pääkonsuli), kansliapäällikkö R. R. Lehto, U. K. Takki sekä minä.

Kaunis juhlatilaisuus. (Louhivuori piti minulle komean puheen.)

4.4. Tuomiojan ja Rouvan suurus Kauppakorkeakoulun juhlan johdosta valtioneuvoston juhlahuoneistossa. Hauska tilaisuus. Tapasin jälleen professori Wederwangin, Norja, jonka kanssa olimme pohjoismaisessa yhteistyössä 1930-luvulla.

4.4. Allin luokse on tullut viime vuosina mm. 3 työväen naista, kommunisteja, pyytämään apua. Hän on mm. järjestänyt joulujuhlia yms. Noin kolme viikkoa sitten tulivat he taas Allin luo pyytämään apua, ja Alli hankki Barkerilta kankaita n. 14.000 markan edestä. Olga vei ne tänään heille. Olga kertoi, että asunto, jossa hän kävi erään naisen luona, ei ollut niin huono. Siellä oli Stalinin suuri kuva seinällä ja pöydällä Neuvostoliiton lippu ja embleemi1.

Refl. Kommunistit pitävät Neuvostoliittoa isänmaanaan. Suomi on heille toisella sijalla. Heillä ei ole yhteisyydentuntoa oman kansan kanssa. Tämä on tosiaan surkeata.

1 tunnus

5.4. Ranskan lähettiläs Coulet jätti rappellikirjansa. Muuttaa Iraniin.

Lounas Coulet’lle ja rouva Coulet’lle.

Pidin pienen puheen ja annoin Leijonan suurristin. (Puhe kirjeiden joukossa.)

Lounaan jälkeen keskustelussa Coulet sanoi mm., että Ranskan diplomaateista kaikki vanhemmat 40–50 vuodesta ylöspäin pitävät Talleyrandia esikuvanaan: hyväksyvät Talleyrandin moraalittomuuden ja kyynillisyyden ohjeeksi politiikassa ja diplomatiassa. Coulet sanoi, että hän ei sitä hyväksy. Minä sanoin olevani samaa mieltä kuin Coulet.

5.4. Litterat. Gazetassa aivan hävytön kirjoitus Kekkosen hallituksesta ja Suomen oloista.

Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen kanssa tästä kirjoituksesta. Kirjoituksessa sanotaan mm., että Tuomioja on hankkinut USA:sta Suomelle »isoja lainoja». Huomautin, että olisi harkittava, eikö olisi aika tähän valheeseen reagoida.

Kekkonen lupasi puhua Tuomiojalle, että hän kenties eduskunnassa sopivassa tilaisuudessa ottaisi asian esille.

Sanoin myös Kekkoselle, että meillä nähtävästi taas eletään illusonien1 vallassa. Luullaan rajattomalla myöntyväisyydellä voitavan lepyttää venäläiset. Aivan niinkuin Chamberlain luuli voivansa lepyttää Hitlerin. Sanoin, että venäläiset eivät ole tyytyväisiä meihin ennenkuin otetaan kommunisteja hallitukseen sellaisille paikoille, joissa heillä on ratkaiseva vaikutus.

Kekkonen tuntui olevan yhtä mieltä minun kanssani.

1 harhakuvien

6.4. Kaksi vuotta kulunut ystävyyssopimuksen allekirjoittamisesta. Sen johdosta oli pääministeri Kekkonen järjestänyt vastaanoton kl. 17 juhlahuoneistossa, jossa oli läsnä paljon väkeä mm. Neuvostoliiton lähettiläs Savonenkov ym. Neuvostoliiton lähetystön jäsenet sekä kansandemokratioiden lähettiläät ja lähetystöjen edustajat. Minä olin myös läsnä (Alli lähti eilen Sveitsiin).

Kekkonen piti radiossa puheen.

Illalla kl. 20.30 oli Savonenkovilla myös vastaanotto. Olin myös siellä.

Kekkosen vastaanotolla Savonenkov keskustelun kuluessa lausui minulle mm.: »Sovjettidiplomatia puhuu aina totuutta, sanoo suoraan. (Toisin kuin porvarillinen diplomatia.) Esim. suoraan vaatii aseistariisumista ja atomipommin valvontaa.» Tämän hän toisti omalla vastaanotollaan minulle. Minä vastasin: »Salainen diplomatia on kaikissa valtakunnissa ja maissa.» Savonenkov ei sanonut siihen mitään.

8.4. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran järjestämä juhla Konservatoriossa ystävyyssopimuksen 2-vuotisjuhlan johdosta. – Olin siellä. – Muuten hyvä juhla; musiikkia. Rouva Sylvi Kilpi, seuran puheenjohtaja, piti puheen, jossa hän puhui tavalliseen tapaansa ylisanoja ja yksipuolisesti.

9.4. Raittiuden Ystäväin Nuoriso, joka viettää Helsingissä talvipäiviä, luonani linnassa laulutervehdyksellä. Antoi minulle talvipäivien merkin. Pidin pienen puheen. Hauska tilaisuus.

31.3. (Kts.  edellä keskustelua Gartzin kanssa 30.3.50): Hallitus lähetti Moskovaan seuraavan sähkeen:

»Новое прав-во Фивл., поставивши на первое место в своей программе твердое стремление .к развитию хороших дружественных отношений .к Сов.Союзу, с сожалением и озабоченностью констатирует, что начатые в ноябре 1949 r. переговоры о товарообороте в 1950 r. остались до сих тор безрезультатными. Финл. Прав-во искренно надеется. что торговля с Сов.Союзом будет продолжаться и развиваться. Ввиду этого Прав-во предлагает, чтобы Сов. Правительство не отказалось обсудить вопрос о возможности продолжения в ближайшем будущем торг. переговоров щ1я достижения положительных результатов и удовлетворительного соглашения. Следует еще учесть, что вследствие запоздания соглашения, план поставок финск. промъппленности останется неопределенным и сроки поставок удлинятся.»1

1 Suomen uusi hallitus, jonka ohjelmassa on vakava pyrkimys hyvien ja ystävällisten suhteiden kehittäminen Neuvostoliittoon ensimmäisenä asiana, toteaa valittaen ja huolestuneena, että vuoden 1949 marraskuussa aloitetut vuoden 1950 tavaranvaihtoa (kauppaa) koskevat neuvottelut ovat toistaiseksi jääneet tuloksettomiksi. Suomen hallitus toivoo vilpittömästi, että Neuvostoliiton kanssa käytävä kauppa jatkuu ja kehittyy edelleen. Tämän vuoksi hallitus ehdottaa, että neuvostohallitus ei kieltäytyisi uudestaan pohtimasta kysymystä kauppaneuvottelujen mahdollisesta jatkamisesta lähitulevaisuudessa näkyvien tulosten ja tyydyttävän sopimuksen saavuttamiseksi. Lisäksi on otettava huomioon, että sopimuksen myöhästymisen johdosta Suomen teollisuuden tavaratoimitusten suunnitelma jää määrittelemättä ja toimitusten määräajat pitenevät.»

8.4. Sundströmiltä sähke:

»Vishinsky ilmoitti suullisesti lähettiläälle, Neuvostohallitus valmis suostumaan Suomen hallituksen ehdotukseen kauppaneuvottelujen uudelleen aloittamiseksi, joten delegatio voi koska tahansa saapua tänne.»

Refl. Tämä on hyvä asia. Mutta tämä osottaa, miten Neuvostohallitus käsittelee taloudellisia asioita. V. 1948 syksyllä teki Fagerholmin hallituksen kanssa kauppasopimuksen, mutta 1949 kieltäytyi poliittisista syistä. Tulevaisuudessa voi taas milloin tahansa kieltäytyä poliittisista syistä. Sentähden on oltava varovaisia kaupankäymiseen nähden Neuvostoliiton kanssa. Sitä ei pitäisi laajentaa. Pitäisi harkita, miten asiat järjestetään, jos kauppa Neuvostoliiton kanssa vähenee. – Tästä huomautin Gartzille.

Kun meidän kommunistimme ja heidän kannattajansa Venäjällä – Litterat. Gazeta – solvaavat ja parjaavat nykyistä hallitusta, niin näyttää neuvostohallituksen suostumus kauppaneuvottelujen jatkamiseen, että he ainakaan tällä kertaa eivät pane ratkaisevaa painoa meidän kommunistiemme ja heidän kannattajiensa puheisiin ja mielipiteisiin. – Tämä olisi hyvä merkki, jos se olisi pysyväinen.

10.4. Refl. Mietteitä suhteestamme Neuvostoliittoon:

1) Neuvostoliiton politiikka kansandemokratioissa on pitää kiinni periaatteista, että muutokset on toimeenpantu asianomaisen maan oman kansan kautta ja »laillisessa» järjestyksessä. Niin on asia ollut Romaniassa, Bulgariassa, Unkarissa, Puolassa, Tšekkoslovakiassa, Albaniassa. Neuvostoliitto on harjoittanut painostusta, mutta ei sotilaallisesti sekaantunut väkivallalla.

2) Mielellään tietysti Neuvostoliitto näkisi, että asiat menisivät samalla tavalla meillä. Mutta se ei mene meillä samalla tavalla. Meidän kansamme on toisenlainen kuin edellä mainitut. Meillä on pohjoismainen oikeusvaltion käsitys luja. Kommunistit eivät täällä onnistu.

3) Neuvostoliitolle jäisi siis ainoastaan, että käyttäisivät meillä avonaisesti sotilaallista väkivaltaa meitä vastaan.

En luule, että se siihen ryhtyy ainakaan rauhan aikana.

a) Se tietää, että se täällä saisi pysyviä vaikeuksia, sillä Suomen kansa ei helposti alistuisi.

b) Se olisi skandaali koko maailman edessä ja sitä Neuvostoliitto, joka suuriäänisesti saarnaa olevansa rauhan ja pienten kansojen kannattaja, tahtoo välttää.

c) Tämä sitä enemmän kun Neuvosto­liitolla ei ole siihen mitään syytä eikä se sillä menettelyllä mitään voittaisi.

Sillä Venäjän intressit Suomessa ovat ja ovat aina olleet ainoastaan sotilaalliset – s.o. että Suomi ei muodostu place d’armes’ksi1. Vuosisatojen historia tämän osottaa. Taloudellisesti, sosialisesti, kulttuurisesti, kielellisesti, historiallisesti Suomi kuuluu pohjoismaihin ja länteen. Neuvosto-Venäjä on aivan vieras maailma meille.

Mutta tämä Neuvostoliiton intressi on ystävyyssopimuksen kautta 100-prosenttisesti tyydytetty. Ja jos venäläiset noudattavat fair play -politiikkaa Suomeen nähden, niin heidän etunsa tällä taholla on parhaiten turvattu.

4) Olisi vielä irrationalinen intressi: heidän uskontonsa (mohamettilaisuus) – kommunismin levittäminen, joka on Neuvosto-Venäjän suuri intressi.

Mutta siinäkin suhteessa Suomen merkitys on pieni. Lenin sanoi, että kommunismi täytyy saada leviämään Euroopan suurvaltoihin: Saksaan ja Ranskaan. Silloin muut tulevat perässä.

5) Meillä on omia kommunisteja, jotka ovat tulleet Venäjältä ja jotka ovat, kuten suomalaiset, tarmokkaita ja sitkeitä, ja heillä on Neuvostoliitossa kannattajia ja tietysti neuvostohallituksella ei olisi mitään sitä vastaan, että asiat menisivät meillä samoin kuin Tšekkoslovakiassa ym. – Mutta me olemme vakuuttuneita, että voimme pitää kommunistimme kurissa.

6) Minulla ei ole mitään faktoja tiedossa, jotka osottaisivat, että Neuvostoliitolla on nykyään mielessä pahoja aikomuksia meitä vastaan. – Päinvastoin: kauppaneuvottelut.

7) Muuten en luule, että lähitulevaisuudessa tulee sotaa. Neuvostoliitto ei luullakseni ala hyökkäyssotaa ja vielä vähemmän länsivallat.

Neuvostoliitto tahtoo harjoittaa imperialistista politiikkaa nykyiseen tapaansa: 5:nnen kolonnan avulla ja »laillisessa» muodossa. Neuvostoliitolla on omissa asioissaan riittävästi tehtävää.

Mutta kysymys on: Minkätähden Neuvostoliitossa harjoitetaan hirmuista propa gandaa amerikkalaista imperialismia ja sodan valmistusta vastaan? Esitetään, että länsivallat valmistavat hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan. Mikä on tähän syy?

Kenties voidakseen pitää Neuvostoliiton kansat hallituksen ja järjestelmän alaisena – pitää kansa yhtenä, koska muka sitä uhkaa hyökkäys – ja kenties myös, jotta kansa ei tule tyytymättömäksi huonoihin oloihin – ja pitääkseen yllä kansan ponnistuksia kaikilla aloilla. Samaa tarkoittaa ulkomaisten olojen esittäminen huonoiksi verrattuna Neuvostoliiton oloihin – sekä myös kaiken yhteyden estäminen Neuvostoliiton ja muun maailman välillä.

Millaisia heikkouksia on Neuvostoliitossa olemassa kansan elämässä ym.? Se olisi hyvä tietää.

1 aseistettu tukikohta

Sundströmin kirje Gartzille 7.4.50.

»När jag till Gromyko framförde regeringens meddelande (kauppaneuvottelujen jatkamisesta) föreföll han överraskad. Jag hade på känn att han ett ögonblick tvekade skulle han taga emot regeringens skr. meddelande då han sade frågan hör närmast till handelsmännen. Jag påpekade att regeringens deklaration har icke blott en ekonomisk utan även en politisk sida ––– samt att regeringen önskade dess deklaration skulle framföras även till honom, Gromyko. Han tog så emot pappret o. sade: »är det allt Ni önskar säga? » Jag svarade: »Ärendet är visserligen kort, men frågan stor.» Gromyko svarade: »Det har Ni rätt i.»

–––

»Betr. utvecklingen av förbindelserna mellan våra båda länder måste jag erkänna att jag icke anser förutsättningarna goda. Den sovjetryska inställningen till den nya regeringen blev klar för mig efter det Pravda publicerade en résumé av Aimo Aaltonens intervju om regeringen. Dylika saker äro här den bästa barometern.

Sedan har det varit tyst tills Litt. Gazetas artikel den 5 april kom. Man kan konstatera att samma kretsgång som under Fagerholms tid synes börja: först skriver Litt. Gazeta – en första signal, ett första tecken till missnöje – och sedan går det högre o. högre dvs. till Pravda o. Izvestija.

Jag har under dessa år hunnit sätta mig in i den sovjetryska tankegången och om jag i korthet återger den vore den följande: Den amerikanska politiken i Europa går ut på att utestänga kommunisterna från regeringarna och andra ansvarsfulla poster. Varje regering som följer denna politik, följer den »amerikanska linjen». Ergo: då man i Finland bildar en ny regering utan folkdemokrater och kommunister följer man den »amerikanska linjen» (medvetet eller omedvetet). Av den reaktion man hittills sett förefaller det mig som vi skulle stå inför samma utveckling som under Fagerholms tid. Jag påpekade denna sovjetryska uppfattning och inställning redan hösten 1948, efter Litt. Gazetas första angrepp, för statsmin. Fagerholm och min. Enckell samt vid mitt besök i Helsingfors i januari 1949 för regeringen. Jag tror att mellan oss icke råder meningsskiljaktigheter i orsakn till rådande läge mellan Finland o. Sovjet. Det olyckliga är emellertid, att  riksdagen ej synes fatta lägets allvar o. därför kommer regeringen i en svår mellanhand. Legationens möjlighet här att verka reduceras är igenom till noll.»

»Jag hade väntat, att härv. tidningar den 6 eller 7 april hade kommenterat 2-årsdagen av vänskapsfördragets undertecknande, som de gjorde senast år på årsdagen o. som de gjort detta år med de folkdemokrat. staternas vänskapsfördrag. Tillsvidare har ingenting skrivits, medan man däremot ––– omnämnde mötet där Aimo Aaltonen talade o. i dagens tidningar Karvonens o. Hietanens uttalanden om vänskapsfördraget. Jag hörde att statsministern skulle tala den 6. april. Därom ej ett ord i tidningarna här, På detta sätt gick man tillväga under Fagerholms tid. Härigenom frestas man att draga en paralell mellan inställningen till Fagerholms o. nuvarande regering. Den officiella reaktionen här följer tillsvidare samma linjer som under Fagerholms tid. Under Pekkalas tid var reaktionen en annan; statsministers tal återgavs städse i korthet, i synnerh. hans utrikespol. uttalanden.

––– Genom att följa med reaktionen i härv. press får man ett begrepp om den officiella inställningen, ty pressen här är ju en tolk för regeringens uppfattning. I detta avseende är den sovjetryska utrikespolitiken öppen o. klar. Den personliga kontakten, som inskränker sig till officiella besök på U.M., är icke givande; ryssarna är mycket reserverade i sina uttalanden. Undantag är en regeringsdelegation, då landets ansvariga statsmän har tillfälle samtala mera intimt med de härvarande ledarna. –––

Högaktningsfullt Cay Sundström.»1

1 »Kun esitin Gromykolle hallituksen tiedoksiannon (–), hän vaikutti yllättyneeltä. Minulla oli tunne, että hän epäröi hetken, ottaisiko hän vastaan hallituksen kirjallisen tiedoksiannon, koska hän sanoi kysymyksen lähinnä kuuluvan kauppamiehille. Huomautin, että hallituksen deklaraatiolla on taloudellisen lisäksi myös poliittinen puolensa ––– ja että hallitus toivoi, että sen deklaraatio esitettäisiin myös hänelle, Gromykolle. Niinpä hän otti paperin vastaan ja sanoi: »Tässäkö on kaikki mitä haluatte sanoa?» Minä vastasin: »Asiani tosin on lyhyt, mutta kysymys on laaja.» Gromyko vastasi: »Siinä Te olette oikeassa.»

»Maittemme välisten suhteitten kehitykseen nähden minun on tunnustettava, etten pidä edellytyksiä hyvinä. Neuvostoliiton kanta uuteen hallitukseen selvisi minulle Pravdan julkaistua tiivistelmän Aimo Aaltosen hallitusta koskevasta haastattelusta. Tällaiset seikat ovat täällä paras ilmapuntari.

Sen jälkeen on ollut hiljaista, kunnes Literaturnaja Gazetan huhtikuun 5. päivän artikkeli ilmestyi. Voi todeta, että näyttää alkavan samanlainen kiertokulku kuin Fagerholmin aikana: ensin kirjoittaa Lit. Gazeta – ensimmäinen signaali, ensimmäinen tyytymättömyyden merkki – ja sitten noustaan korkeammalle ja korkeammalle, ts. Pravdaan ja Izvestijaan.

Olen näinä vuosina ehtinyt paneutua neuvostoliittolaiseen ajattelutapaan, ja lyhyesti kuvaillen se olisi seuraavan kaltainen: Amerikan politiikka Euroopan suhteen tähtää kommunistien estämiseen pääsemästä hallituksiin ja muille vastuunalaisille paikoille. Jokainen tätä politiikkaa noudattava hallitus noudattaa »Amerikan linjaa». Siis: kun Suomessa muodostetaan uusi hallitus ilman kommunisteja ja kansandemokraatteja, noudatetaan »Amerikan linjaa» (tahallisesti tai tahattomasti). Tähän asti havaitsemastani reaktiosta päätellen minusta tuntuu, että edessämme on sama kehitys kuin Fagerholmin aikana. Minä korostin tätä neuvostoliittolaista käsitystä ja suhtautumistapaa jo syksyllä 1948, Lit. Gazetan ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen, pääministeri Fagerholmille ja ministeri Enckellille, sekä käydessäni Helsingissä tammikuussa 1949 hallitukselle. Uskon, ettei meidän välillämme ole mielipide-eroja Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsevan tilanteen syystä. On onnetonta kuitenkin, ettei eduskunta näytä tajuavan tilan­teen vakavuutta, ja tästä syystä hallitus joutuu pahaan välikäteen. Lähetystön vaikutusmahdollisuudet täällä siten supistuvat nollaan.»

»Olin odottanut, että täkäläiset huhtikuun 6. tai 7. päivän lehdet olisivat kommentoineet ystävyyssopimuksen allekirjoittamisen 2-vuotispäivää, kuten ne tekivät viimevuotisen vuosipäivän yhteydessä ja kuten ne ovat tehneet tänä vuonna kansandemokraattisten valtioiden ystävyyssopimusten yhteydessä. Toistaiseksi ei mitään ole kirjoitettu, sen sijaan ––– mainittiin kokous, jossa Aimo Aaltonen puhui ja tämän päivän lehdissä Karvosen ja Hietasen lausunnot ystävyyssopimuksesta. Kuulin että pääministerin oli määrä puhua 6. huhtikuuta. Siitä ei ole sanaakaan täkäläisissä lehdissä. Tällä tavoin meneteltiin Fagerholmin aikana. Tämä houkuttelee rinnastamaan toisiinsa suhtautumisen Fagerholmin hallitukseen ja nykyiseen hallitukseen. Täkäläinen virallinen reaktio noudattaa toistaiseksi samaa linjaa kuin Fagerholmin kaudella. Pekkalan aikana reaktio oli toisenlainen; pääministerin puheet selostettiin lyhyesti aina, varsinkin hänen ulkopoliittiset lausuntonsa.

––– Täkäläisen lehdistön reaktiota seuraamalla saa käsityksen virallisesta mielipiteestä, sillä täkäläinen lehdistöhän on hallituksen käsityksen tulkki. Tässä mielessä Neuvostoliiton ulkopolitiikka on avointa ja selväpiirteistä. Henkilökohtaiset kosketukset, jotka rajoittuvat virallisiin käynteihin ulkoministeriössä, eivät ole antoisia; venäläiset ovat lausunnoissaan hyvin varautuneita. Poikkeuksia ovat hallitusvaltuuskunnat, jolloin maamme vastuunalaisilla valtiomiehillä on tilaisuus tuttavallisemmin keskustella täkäläisten johtajien kanssa. –––

Kunnioittaen Cay Sundström.»

12.4. Gartz ja Gripenberg (Tukholma) lounaalla luonani.

Lounaan jälkeen keskustelimme politiikasta. Minä esitin mm. politiikkaamme sen mukaan kuin edellä Refl:ssä on muistiin pantu.

13.4. Luukka luonani.

Kutsui Karjalan Liiton 10-vuotisjuhlakokoukseen 20.4.50 kl. 13 Kauppakorkeakoulun ylioppilastalon juhlasalissa. – Lupasin.

Sitten puhuimme siirtoväen asioista. Luukka sanoi, että siirtoväen mieliala olisi kyllä hyvä, mutta puuttuu rahoja.

Luukka sanoi Helsingin Sanomien kirjoitusten pahottaneen siirtoväen mieltä. Luukka pyysi, että minä puhuisin Erkolle, että Helsingin Sanomat muuttaisi menettelyään. Siirtoväkeä on vaikea hoitaa. Kommunistit agiteeraavat ja jos tulee tyytymättömyyttä, niin kommunistit saavat helposti kannatusta siirtoväen keskuudessa.

Lupasin puhua Erkolle.

Sitten puhuimme vielä Vennamosta ja hänen ja hänen äitinsä menettelystä, kun olivat nostaneet Valtiokonttorista kumpikin 300.000 mk enemmän kuin lautakunta oli päättänyt. (Sitten maksoivat takaisin.) – Minä sanoin, että en tunne asiaa enemmän kuin mitä olen lukenut lehdistä.

14.4. Sir Ince (valtiosihteeri Englannin työministeriössä) luonani ministeri Scottin kanssa.

Lähetin Crippsille terveisiä.

Puhelimme 1 t. enimmäkseen taloudellisista asioista.

14.4. Pääministeri U. Kekkonen,

H.V.

Unohdin tänään puhua Sinulle seuraavasta asiasta:

U.M:n sanomalehtitoimiston tiedonannossa 13.4. kerrotaan Pravdan kirjoituksesta, jossa mm. sanotaan, että monissa Helsingin elokuvateattereissa on useiden viikkojen aikana esitetty amerikkalaista filmiä »Kolmas mies», joka levittäisi »alhaista valheellista propagandaa Neuvostoliitosta ja sen ihmisistä».

Olisi otettava selvää, mitä perää tässä on. Tietääkseni ei saa esittää Neuvostoliittoa loukkaavaa.

Tuus

J. K. P.

15.4. Tohtori Puntila luonani puhumassa ministerin tittelistä Tyko Reinikalle. Hän oli siitä puhunut jo aikaisemmin.

Minä sanoin, että en ollut asiata tarkemmin ajatellut, kun oli tapahtunut hallituksenvaihdos. Ministerin  arvonimeä ei ole annettu muille kuin Fieandtille sentähden, että hän hoiti neuvotteluja valtion puolesta saksalaisten kanssa sodan aikana. Sitäpaitsi on otettava huomioon, että meidän kommunistimme ja heidän venäläiset kannattajansa luultavasti tulisivat hyökkäämään taas tämän asian johdosta. Minun periaatteeni on, että koetamme välttää kaikkea mikä on mahdollista, koska meillä on tavan takaa asioita, joissa meidän täytyy sanoa »ei» ja niitä varten on säästettävä resurssimme.

Lupasin puhua asiasta Kekkosen kanssa.

Puntila sanoi jättävänsä asian. Jos minä katson siinä olevan jotain tehtävissä, niin hän pyysi minua adjutantin kautta siitä hänelle ilmoittamaan.

Puhuin myös koko paljon ulkopolitiikastamme ja suhteista Neuvostoliittoon. Huomautin, että nuoremman polven asia on niitä asioita ajatella. Ei pidä luulla, että me nyt voimme elää samalla tavalla kuin 1920-luvulla ja 1930-luvun alkupuolella. Mutta esim. maalaisliitto ei näy kääntävän juuri mitään huomiota muihin kuin sisäpoliittisiin asioihin – ikään kuin meillä ei olisi mitään vaaraa.

17.4. professori Väinö Sola, tohtori Engelberg ja amerikansuomalainen rouva Mäki luonani puhumassa Amerikan asioista.

USA:ssa on eräitä suomalaisia vanhoja pappeja, jotka ovat kovin huonossa taloudellisessa tilassa. Samoin eräitä sanomalehtimiehiä. Kysyivät, voisiko heille saada jotakin avustusta.

Minä kehoitin puhuma ministeri Heljaksen kanssa.

Sitten sanoivat, että rouva Holsti on hyvin sairas, puutteellisessa tilassa. Hänen kaksi lastansa, 7 ja 8 vuoden vanhoja, – on eräiden professorien hoidossa.

Minä lupasin ilmoittaa rouva Holstin tilasta ministeri Gartzille ja pyytää häntä harkitsemaan asiaa.

En voinut luvata mitään.

Sundströmin kirje Gartzille 11.4.50 kauppaneuvotteluista:

»Vilka slutsatser kan man draga med anledning av min. Vyshinskis meddelande? Jag skulle varna för alltför stor optimism. När en regering vänder sig till en annan med en dylik anhållan är det naturligt att – om normala förhållanden råda – den tillfrågade regeringen svarar jakande. Hade den amerikanska eller engelska regeringen gjort en liknande förfrågan eller anhållan hade svaret även varit jakande. Hurudant fördraget sedan blir är en annan fråga. Personligen vågar jag ej uttala mig. Det sovjetr. missnöjet med vår politik kan ta sig uttryck i form av fördragets begränsade omfång, ofördelaktiga pris osv. Intressant blir. att se om det bygger på rubel eller dollar.

Det har glatt mig – o. jag tror ryssarna även uppskattat det – att regeringen på allvar tagit itu med krigsförbrytarfrågan. Tyvärr finns där ännu mycket att göra. Har regeringen tänkt sig något svar på den sista Gromyko-pro-memoriam? –––»1

1 »Mitä johtopäätöksiä voi tehdä ministeri Vyshinskin tiedonannosta? Varoittaisin liiallisesta optimismista. Kun jokin hallitus kääntyy toisen puoleen esittäen tällaisen pyynnön, on luonnollista – jos suhteet ovat normaalit – että hallitus, jolle pyyntö on osoitettu, vastaa myöntävästi. Mikäli Amerikan tai Englannin hallitus olisi esittänyt vastaavanlaisen tiedustelun tai pyynnön, niillekin olisi vastattu myöntävästi. Millainen sopimuksesta sitten tulee, on toinen asia. Henkilökohtaisesti en uskalla lausua käsitystäni. Politiikkaamme kohtaan tunnettu neuvostovenäläinen tyytymättömyys voi ilmetä sopimusmäärien rajoittamisena, epäedullisina hintoina jne. Mielenkiintoista on nähdä, perustuuko se rupliin vai dollareihin.

Minua on ilahduttanut – ja uskon venäläistenkin sitä arvostaneen – että hallitus on tosissaan käynyt käsiksi sotarikolliskysymykseen. Valitettavasti siinä suhteessa on vielä paljon tekemättä. Onko hallitus aikonut jotenkin vastata Gromykon viimeiseen promemoriaan? –––»

Skog piti 16.4.50 laajan puheen Uudenmaan sosialidemokraattien piirikokouksessa ja lausui presidentinvaalista seuraavaa:

»Oli varsin ymmärrettävää, että työväestö ei voinut olla erikoisen innostunutta J. K. Paasikiven valitsemiseen, vaikka se maan kannalta tajuttiinkin välttämättömäksi. Sosialidemokraatit suhtautuivat kuitenkin lojaalisti tähän välttämättömyyteen.» (Suomen Sosialidemokraatti 17.4.50)

19.4. Gartz luonani.

1) Gripenberg kirjoitti, että oli vienyt minun tervehdykseni Undénille, joka oli mieluisasti ottanut ne vastaan ja pyytänyt kiittämään minua niistä.

Undén oli lausunut yleisestä poliittisesta asemasta mielipiteenään, että ei luullut nyt olevan sodan vaaraa.

2) Gartz puhui sitten Timosen kirjoituksesta Litt. Gazetassa 14.2.50, jossa minua vastaan hyökättiin arvottomalla ja sopimattomalla tavalla. Palin oli kirjoittanut, että 22.3.50 sama Timonen oli Prahassa julkaissut samanlaisen kirjoituksen. Kirjoitus oli pääasiassa sama kuin Litt. Gazetassa. Palin oli ehdottanut, että protesterattaisiin.

Kekkonen on sitä mieltä, että kun ei protestoitu Litt. Gazetan kirjoitusta vastaan ja Prahassa julkaistu kirjoitus on sama kuin Litt. Gazetassa ollut, niin ei pitäisi protesterata Prahassa.

Minä sanoin olevani samaa mieltä kuin Kekkonen.

Gartz sanoi sitten puhuneensa Cabotin (USA:n lähettiläs) kanssa Fulbright-sopimuksesta. Cabot oli sanonut ymmärtävänsä meidän kantamme (että nykyinen hetki ei ole sovelias sen tekemiseen) ja katsoi, että asian voi jättää toistaiseksi.

Gartz oli sanonut Cabotille, että me toivomme heidän ymmärtävän, jos esim. venäläisissä filmeissä esitetään jotakin, jo­ ka on jossakin suhteessa vähemmän sopivaa.

Cabot oli sanonut sen hyvin ymmärtävänsä.

Gartz katsoi, että Figuiredolle olisi annettava SVR1-suurristi (eikä Leijonan), koska hän teki meille suuren palveluksen brasilialaisessa laina-asiassa. Figuiredo lähtee pois joko toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa, viimeistään 10.6.50.

Minä sanoin olevani samaa mieltä kuin Gartz.

Minä puhuin Sundströmin kirjeestä, että hänelle olisi huomautettava, että hänen tulee tehdä ehdotus, mitä sähkeitä ja muita huomionosotuksia on meidän suoritettava, koska hän paikan päällä parhaiten ne asiat ymmärtää.

Sitten minä puhuin rouva Holstista.

Gartz lupasi ottaa asiasta selvän Jutilan kautta.

Sitten minä lausuin, että meidän olisi omassa mielessämme ajateltava erilaisia mahdollisuuksia, mitä voi esiintyä ystävyyssopimuksen johdosta. Kerroin, että olimme Enckellin kanssa ajatelleet keskustella kenraali Heinrichsin ja kenraali Enckellin kanssa tästä asiasta, mutta asia sitten jäi.

Lausuin myös, että jos tulee kysymykseen Euroopan (ja maailman) jakaminen itä- ja länsiblokin välillä, meidän on pidettävä jäykästi kiinni siitä periaatteesta, että me emme kuulu kumpaankaan blokkiin ei itäiseen eikä läntiseen vaan meidän asemamme on sui generis2 erikoisasema. Tämä asema meidän on koetettava säilyttää.

Pyysin Gartzia harkitsemaan näitä asioita, että ollaan valmiit jos esiintyy sellainen tilanne.

1 Suomen Valkoinen Ruusu

2 oman laatuisensa

19.4. Illalla olin Messuhallissa »Suuressa rauhanjuhlassa». »Rauhanviesti» ym. siellä oli. Oli Neuvostoliitosta ynnä monesta muusta maasta edustajia. Yhtä ja toista vähemmän sopimatonta siellä puhuttiin, mutta ei kukaan aivan pahaa. Viestin tuoja, nuori mies, lausui kuitenkin hirmuista: hän sanoi, että »10 vuotta sitten meitä vieteltiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan, mutta nyt me tiedämme asiat paremmin».

(Tämä on hirmuista. Eikö hän tunne talvisotaan johtaneita tosiasioita? Näin epäisänmaallista puhuu.)

Refl. Koko tämä tilaisuus Messuhallissa perustui valheelle. Rauhan asia on hyvä ja tärkeä, mutta tämä oli kommunistien tilaisuus  ja tarkoitus nähtävästi oli heidän kannatustaan lisätä. Mutta arvatenkin oli paljon niitä, jotka olivat aivan vakavissaan. Messuhalli oli aivan täysi ja vielä ulkonakin oli väkeä.

Obs! Journal de Genèven kirjoitus 13.4.50. Messuhallin juhlassa oli paitsi minä, pääministeri Kekkonen ja ulkoministeri Gartz, Savonenkov ym.

20.4. Karjalan Liiton 10-vuotisjuhla Kauppakorkeakoulun ylioppilastalon juhlasalissa.

21.4. Kalevalaisten Naisten lähetystö: kirjailija rouva Elsa Heporauta, maisteri rouva Elsa Vuorjoki ja taiteilija Inez Laitinen-Sandberg antoi Allille ja minulle ensi kappaleen yhdistyksen 15 v. olemassaolon johdosta lyöttämää hopeamitalia.

21.4. Minun luokseni pyrki tänään lähetystö, jossa oli kommunisti Matti Janhunen ym. ja joiden tarkoituksena oli pyytää minua kirjoittamaan nimeni »rauhanadressiin». Adjutantti eversti Grönvall ilmoitti tästä minulle. Minä käskin vastaamaan, että minä en asemani vuoksi kirjoita nimeäni minkäänlaisiin adresseihin.

22.4. Gartz soitti minulle aamulla. Kertoi, että kun hän eilen oli Kekkosen ja eräiden muiden hallituksen jäsenten kanssa Savonenkovin vastaanotolla, niin Savonenkov, juodessaan hänen kanssaan maljan, oli sanonut, että ulkoministeri ei vielä ole kirjoittanut nimeään rauhanadressiin, mutta tekee sen kaiketi. Gartz kertoi myös, että eilen hänelle oli soittanut neiti Gerich (kenraalin veljentytär) ja pyytänyt hänen nimeään rauhanadressiin. Gartz kysyi, mitä hänen on tehtävä. Pelkää, että jos ei kirjoita, niin se voi hänen suhdettaan venäläisiin kylmentää. Omasta puolestaan olisi kirjoittamatta.

Minä sanoin, että kun miltei koko hallitus on kirjoittanut adressin alle, niin on vaikea sanoa, onko plus tai minus merkitykseltään suurempi, jos hän ei kirjoita. Jos hän kirjoittaa, niin minä en häntä moiti. Siitä voi olla jotain hyötyä hänen suhteissaan venäläisiin, vaikka adressin allekirjoittaminen kyllä on ikävä asia.

Myöhemmin Gartz ilmoitti kirjoittaneensa.

Refl. Tämä myös osottaa, miten vaikea meidän asemamme on. Joka asiassa meidän täytyy ottaa huomioon venäläiset. Mutta tämä asia on kuitenkin pieni. Jos tällä pääsemme, niin hyvä.

25.4. Professori Hugo E. Pipping ja professori Leppo luonani. Valtiotieteellinen tiedekunta on päättänyt myöntää minulle tohtorin arvon honoris causa. Kysyivät, tahdonko minä ottaa sen vastaan. – Minä kiitin ja suostuin.

26.4. Gartz luonani.

Gartz puhui ensin Kreikan ja Ranskan uusien ministerien agrementista. Selvät.

Sitten antoi Punaisen Ristin esityksen julistuksesta atomiaseen kieltämisestä. (Tämä on hyvä sen johdosta, että hallituksen jäsenet kirjoittivat alle kommunistien samanlaisen julistuksen.)

Tšekkoslovakian lähettiläs on ilmoittanut, että Tšekkoslovakian parlamentti esittää rauhanvetoomuksen kaikille parlamenteille, myös meidän eduskunnallemme. Jättää sen ulkoministerin kautta. Tšekkoslovakian ministeri tahtoo, että siitä tulee juhlallinen tilaisuus.

Gartz oli sanonut, että hän ottaa sen vastaan, jos Tšekkoslovakian ministeri sen tuo hänelle.

Sitten puhuimme yleispolitiikasta. Olimme yhtä mieltä siitä, että maan ydinkysymyksissä emme voi antaa perään, mutta muuten tahdomme välttää ristiriitoja Neuvostoliiton kanssa.

Minä sanoin, että keskusteluista Kekkosen kanssa olen saanut sen käsityksen, että hän on myös samalla kannalla.

Venäläinen rauhanfilmi: Gartz sanoi, että venäläiset näyttävät lopulta suostuvan siihen, että filmistä poistetaan 23 metriä.

Sitten puhuimme Brotheruksesta, jota vastaan kommunistit ovat hyökänneet. Gartz sanoi, että Brotherus on muuten hyvä, mutta on impulsiivinen ja fjäskaa.1

Puhuimme myös hallituksen täydentämisestä, josta Iltasanomat sisältävät tänään uutisen, nimittäin että olisi aikomus ottaa 2–3 kommunistia hallitukseen.

Gartz sanoi, että jos kansandemokraatti tulee apulaisulkoministeriksi, niin hän ei sitä hyväksy, vaan eroaa.

Sitten puhuimme Lehenin ottamisesta Suomen kansalaiseksi.

Gartz: Eikö voi sanoa »ei»?

Minä vastasin, että jos hallituksen enemmistö on sillä kannalla, niin minä yhdyn hallituksen enemmistöön. Mutta minun on vaikea muuten asiata ratkaista kielteiseen suuntaan, jos hallituksen enemmistö on sen puolella.

Pyysin Gartzia perehtymään asiaan, myös sen juridiseen puoleen. Olisiko laissa jotain perustetta kieltävään päätökseen?

Sitten Gartz luki Sundströmin kirjeen minulle. Sundström sanoo siinä, että uuden hallituksen aikana on huomattavissa »en viss avspänning»2.

1 hutiloi

2 »tiettyä jännityksen lievenemistä»

28.4. Raskas päivä.

Aamulla parturi. Kl. 11–12 esittely. Kl. 4 Helsingin Kamarikuoro laulutervehdyksellä. – Kuoro on juuri palannut laajalta matkaltaan Sveitsiin, Italiaan, Ranskaan ja Tanskaan. Sai hyvät arvostelut. Lauloi minulle 6 laulua.

Sen jälkeen oli kuvanveistäjä Liipola valokuvaajan kanssa. Otti valokuvia, jotta Liipola voi alkaa valmistaa rintakuvaa minusta Yliopistoa varten (KOP kustantaa).

Sen jälkeen rouva, tohtori Enäjärvi­-Haavio ja varatuomari v. Hertzen pyysivät Väestöliiton kansainvälisen kokouksen suojelijaksi. Kokous pidetään tänä vuonna Helsingissä. – Lupasin.

28.4. ennen esittelyä Kekkonen ja Gartz näyttivät sähkeen Ruotsista, jossa sanottiin, että Morgonbladetin Englannin kirjeenvaihtaja on ilmoittanut, että Foreign Office1 on saanut tietoja, että Neuvostoliitto on vaatinut Suomelta ryhdyttävän ystävyyssopimuksen 1 ja 2 artiklan edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tästä meillä ei ole mitään tietoa. Käskimme Wuoren ottamaan selvää asiasta Foreign Officessa.

Wuori ilmoitti, että Foreign Office ei tiedä mistään tällaisesta asiasta.

(Refl. Vapaa lehdistö on monesti aivan vaara. Se koettaa saada aina vain tietoja, joilla on »kaupallista arvoa» – jotka menevät kaupaksi.)

1 Englannin ulkoministeriö

29.4. Tri Frietsch luonani. Hän lähtee Washingtoniin sanomalehti-attasheaksi. Minä esitin hänelle poliittisen kantani. 

Frietsch sanoi, että koko pohjolassa on yleinen mielipide tyytyväinen siitä, että minä tulin jälleen valituksi presidentiksi.

Frietsch kertoi useasti tavanneensa Tukholmassa Neuvostoliiton virkamiehiä, joille hän oli esittänyt saman kannan kuin minä nyt esitin Frietschille (nimittäin että me tahdomme täyttää sopimukset ja olla hyvissä väleissä Neuvostoliiton kanssa, mutta että me tahdomme olla oma itsemme). Erityisesti Frietsch oli sanonut, että me tahdomme noudattaa »Paasikiven linjaa». Venäläiset olivat vastanneet, että he ymmärtävät, että Suomi kuuluu pohjolaan. Eivät olleet puhuneet mitään Frietschin käsitystä vastaan.

Minä sanoin, että tämä on hauskaa kuulla.

Lähetin terveisiä Jutilalle ja Sulzbergille.

1.5. Tanskan Studenter-Sangforening1 laulutervehdyksellä luonani.

1 Ylioppilaiden Lauluyhdistus

3.5. Veturimiesten lakko alkoi viime yönä kl. 24.

Riita koskee eläkekysymystä. Veturimiehet vaativat 90 %, hallitus lupaa 75%.

Paljon palkkakysymyksiä on vireillä. Saa nähdä, miten niistä selvitään.

3.5. Eilen tuli Helsinkiin 65 amerikkalaista koulumiestä ja -naista. Heljas oli järjestänyt vastaanoton juhlahuoneistoon tänään. Minä olin siellä myös. Amerikkalaiset pitävät siitä, että saavat puristaa presidenttiä kädestä. Oli muuten hauska hetki, paitsi että minulle on niin vaikeaa puhua englantia.

4.5. SAK julisti eilen illalla, että jos palkka-asioita ei saada selvitetyksi 7.5. iltaan mennessä, niin SAK julistaa yleislakon alkaen 8.5.50.

Gripenbergin kirje Enckellille 15.3.50.

Amerikkalaisissa lehdissä on ollut kirjoituksia, että Neuvostoliitto pyrkisi sopimukseen länsivaltojen kanssa tarkoituksessa, että maailma jaettaisiin kahteen intressipiiriin: siis uusi jonkunlainen Jalta-sopimus. Suomi skulle då uppenbarligen komma att tillhöra den ryska intressesfären1. Nämä huhut oli julkaistu mm. New York Times ja Christian Science -lehdissä, jotka ovat vakavia lehtiä.

Tämän johdosta Gripenberg oli käynyt UD:n2 poliittisen osaston johtajan Dahlmanin luona kysymässä, olivatko he kuulleet näistä mitään.

Dahlman sanoi, että eivät olleet saaneet mitään tietoja, jotka vahvistaisivat nämä huhut. USA:ssa oli kyllä en vis oro3 ja halu, että olisi koetettava päästä sopimukseen Neuvostoliiton kanssa.

1 tulisi silloin ilmeisesti kuulu intressipiiriin.

2 Ruotsin ulkoministeriön

3 tiettyä levottomuutta

5.5. Sihvo antoi kirjelmän armeijan huonosta vaatetustilasta. Lähetin kirjelmän pääministeri Kekkoselle seuraavan kirjeen ohella:

Helsinki 5.5.50

Pääministeri U. Kekkonen,

Hyvä veli,

Lähetän tämän mukana kenraali Sihvon minulle tänään antaman kirjelmän, joka koskee armeijan huonoa vaatetustilaa.

Pyydän Sinua tutustuma asiapaperiin ja antamaan sen sitten puolustusministerille. Pyydän Hallitusta ottamaan selvän puheena olevasta asiasta ja harkitsemaan, mitä mahdollisten epäkohtien korjaamiseksi voidaan tehdä.

Pyydän saada aikanaan tiedon asian kulusta.

Ystävyydellä

J.K.P.

6.5. kl. 17 Työnantajaliiton puheenjohtaja vuorineuvos Solin ja SAK:n puheenjohtaja Sumu tulivat luokseni.

Solin: Kun on vakava tilanne, he olivat tulleet minulle kertomaan, millainen tilanne on. Neuvotteluissa Työnantajainliiton ja SAK:n edustajain kesken kl. 16 todettiin, että ei päästy yksimielisyyteen. Neuvottelut ovat siis katkenneet ja yleislakko on edessä. Ottaen huomioon, miten vakava asema on, olisi heidän mielestään kuitenkin vielä tehtävä yritys. Olisi saatava mahdollisimman arvovaltainen mies välittäjäksi. Sellainen heidän mielestään olisi eduskunnan puhemies Fagerholm.

Minä: Yleislakko olisi saatava estetyksi ja sopimus aikaan. Mutta olen kuullut, että on mainittu oikeuskansleri Tarjanne välittäjäksi. Tarjanne on ennen toiminut näissä asioissa.

Solin: Myös he ovat kuulleet Tarjannetta ajateltavan, mutta eivät luule Tarjanteen onnistuvat. Tarjanne ei tunne oloja ja mielialoja.

Sumu: Tarjanteen toiminta ei ollut positiivinen. Hän ei ole tarpeeksi joustava eikä ripeä.

Solin: Tilanne on niin vakava ja vaarallinen, että olisi saatava pois päiväjärjestyksestä. Hän ymmärtää, että tehtävä on Fagerholmille epämieluinen.

Minä: Fagerholm olisi kyllä minunkin mielestäni hyvä, mutta hallitukselle ja maalaisliitolle on luullakseni vastenmielistä kääntyä Fagerholmin puoleen.

Solin: Jos asiata ei saada pois päiväjärjestyksestä ja tulee yleislakko, on se hallitukselle vielä karvaampi pala.

Sumu: Ei lehtiin, että he ovat kääntyneet minun puoleeni.

Minä: Presidentin täytyy olla lojaali istuvaa hallitusta kohtaan. Se ei voi ajaa personapolitiikkaa hallituksen selän takana. Tämä asia riippuu hallituksesta. – Lupasin puhua pääministerille.

Sovimme, että minä voin sanoa Kekkoselle:

Kun neuvottelut ovat katkenneet, ovat he katsoneet asiakseen tulla esittämään aseman minulle. Heidän mielestään olisi koetettava jatkaa neuvotteluja arvovaltaisen välitysmiehen avulla. Katsovat, että sellainen olisi eduskunnan puhemies.

Tarjanteesta heidän mielipiteensä on kuten edellä on sanottu.

Kekkonen, jota olin hakenut kertoakseni hänelle Solinin ja Sumun tulevan luokseni, soitti ja sovimme, että hän tulee luokseni kl. 17.15.

Minä huomautin Solinille ja Sumulle, että tästä keskustelusta ei julkisuuteen.

6.5. kl. 17.15 Kekkonen luonani.

Minä kerroin, mitä Solin ja Sumu olivat minulle sanoneet, ja että olivat esittäneet Fagerholmia välitysmieheksi.

Kekkonen kertoi, että työnantajat olivat neuvotteluissa tarjonneet 10 % korotusta palkkoihin. Työläiset olivat vaatineet 3.000 markkaa kuussa, joka on 20–25 %.

Kekkonen lausui, että jos sekä työnantajat että SAK esittävät Fagerholmia, niin »kait siihen on mentävä».

Minä kehoitin omasta puolestani hyväksymään Fagerholmin välitysmieheksi.

Kekkonen: pelkäsi, että Fagerholm menee liian pitkälle. Täytyy neuvotella työnantajain kanssa.

Refl. Oli hauskaa havaita, että Kekkonen ei ollut vastaan, vaan otti asian järkevältä kannalta.

(Refl. Tämä voi viedä hallituksen uusimiseen – että sosialidemokraatit tulevat hallitukseen.)

6.5. Illalla Kekkonen soitti ja ilmoitti hallituksen menetelleen siten kuin meidän kesken oli ollut puhe ja kääntyneen Fagerholmin puoleen, koska häntä sekä työnantajat että SAK kannattavat.

Fagerholm oli ilmoittanut ottavansa vastaan tehtävän.

Kekkonen ilmoitti myös, että hallitus oli peruuttanut veturinkuljettajille annetun kutsun YH:hon.

7.5. Gartz luonani.

Gartz: Itä-Saksan tunnustaminen. – Heikkilä, joka siellä on Suomea edustanut, on puhunut liikoja. Olemme tehneet kauppasopimuksen, joka on valmis allekirjoitettavaksi, mutta nyt Itä-Saksan hallitus tahtoo, että perustettaisiin lähetystö. Silloin he myös lähettäisivät tänne lähettilään. Tämä on arkaluontoinen asia. Herättäisi ei-kommunistisissa maissa pahaa huomiota.

Gartz esitti, että ei lähetetä Heikkilää takaisin eikä tehdä mitään enempää. Asia ainakin siten lykätään. Meillä on siellä Siren, joka hoitaa juoksevia asioita.

Minä olin samaa mieltä, että olemme valmiit allekirjoittamaan kauppasopimuksen, mutta ei tehdä enempää.

8.5. Viime yönä kl. 2 saatiin aikaan sopimus Fagerholmin johdolla työnantajien edustajien ja SAK:n välillä palkoista ja yleislakko siirtyi. Jos SAK:n kokous hyväksyy sopimuksen, niin asia on selvä.

Mutta kallis asia se on. Saa nähdä, mitä se vaikuttaa Suomen markan arvoon.

Myös virkamiesten palkat korotetaan. Hintoja myös nostetaan yms.

Mutta oli kuitenkin hyvä, että yleislakko vältettiin.

(Refl. Kun ajattelee, miten vakavat olot on Skandinavian maissa ja Englannissa, joka käy läpi yhtä suurta kriisiä historiassa (menettäneet merentakaiset maansa, kärsineet paljon yms.), niin tahtoo tulla pessimistiksi täällä Suomessa. – Oli kuitenkin paras, että yleislakko saatiin pois päiväjärjestyksestä, mutta kyllä tässä on olemista. Ei tämä Suomen presidentin virka ole kaikkein hauskimpia.)

Holman kirje Gartzille 26.4.50.

Holma kirjoittaa olleensa yhteydessä korkeassa asemassa olleen kiinalaisen diplomaatin kanssa, jonka hän on tuntenut jo pian 30 vuotta. Kiinalainen diplomaatti (nimeltä Victor Hoo) on ollut varaulkoministerinä useamman vuoden vanhassa Kiinassa ja on nyt YK:ssa yksi 8:sta varapääsihteeristä Trygve Lie’n alaisena.

»Hoo’n käsityksen mukaan ei ole puhettakaan siitä, etteikö Indokiina ja sen jälkeen Birma joudu kiinalaisten kommunistien saaliiksi, jolloin tietysti Intian ja Indoneesian kohtalo tulee erittäin vaaran alaiseksi. Näin ollen voi sanoa jo nyt, että suurin osa Kauko-Aasiaa on tai tulee pian olemaan kommunistien käsissä. Näissä olosuhteissa Neuvostoliitolla ei ole mitään erikoista syytä ryhtyä sotaan, koska se on jo saanut tai on saamassa kaiken sen, minkä haluaa. Mutta jos syntyisi sota Lännen ja Idän välillä, niin Hoon käsityksen mukaan USA tulee alussa kokonaan menettämään hermonsa eikä kykene Eurooppaa puolustamaan. Toiselta puolen hän on yhtä varma siitä, että kun niin on tapahtunut, USA herää paniikistaan ja tulee uskomattoman voimakkaasti ryhtymään todelliseen sotaan pelastaakseen itsensä ja toisessa sijassa myös Länsi-Euroopan ei voi jatkaa enää montakaan vuotta; en tahdo sanoa sitä, että sota ei olisi vältettävissä ja etteikö rauhanomainen ratkaisu olisi mahdollinen. Sanon vain, että näin ei voi jatkua.»

Hoo’n arvostelu varsinkin USA:n, mutta myös Englannin politiikasta Itä-Aasiassa oli verinen. »Olemmehan me kiinalaisetkin tehneet erehdyksiä, mutta ne kalpenevat niiden hirvittävien erehdysten rinnalla, joihin varsinkin USA on tehnyt itsensä syypääksi. Kun esim. me tulimme Moskovaan neuvottelemaan Mandsuriasta ja rautatiestä, olivat amerikkalaiset ja englantilaiset meille sanaakaan sanomatta jo pari viikkoa aikaisemmin allekirjoittaneet sopimuksen Moskovan kanssa. Ja silloin olimme liittolaisia! Ja koko Marshallin toiminta oli loppumaton sarja vääriä laskelmia ja naiviteettia.»

Hoo oli myös kertonut äskettäin pidetystä Haagin konferenssista. Siellä oli huomautettu, että Franco voisi yhteiseen puolustukseen antaa 500.000 miestä ja Länsi-Saksa 150.000 miestä. Francoa vastusti Englannin edustaja, ja julkinen salaisuus on, että syy on, että Labour menettäisi 40 paikkaa, jos suostuisi Francon asiassa. Saksan armeijaa vastusti Ranska, joka myös pelkäsi, että Saksan armeija voisi mennä itäisen hyökkääjän puolelle.

9.5. Kärkevä polemiikki lehdissä Fagerholmin ja Kekkosen välillä palkkasopimuksen johdosta.

9.5. Vuorineuvos Wahlfors luonani. Oli saapunut juuri Moskovasta ja kertoi kauppaneuvotteluista. Hän kertoi:

Lauantaina Moskovaan tulon jälkeen olivat Tuomioja, Pekkala ja Nykopp käyneet Menshikovin luona. Vastaanotto »ej ovänligt men dystert»1.

Sitten Pekkala kirjoitti kirjeen Mikojanille, jossa lausui, että hän haluaisi tehdä kohteliaisuuskäynnin Mikojanin luona, jonka oli ennen tavannut. Sen jälkeen oli koko valtuuskunta kutsuttu Menshikovin luo. Vastaanotto oli hyvin ystävällinen. Neuvottelut alkoivat. Kutsu oopperaan. Onnistunut vastaanotto lähetystössä, jossa oli läsnä Gromyko, Menshikov ym. venäläisiä. Sen jälkeen olivat neuvottelut jatkuneet. Venäläiset ehdottivat 5 v. sopimusta. Suomalaiset tekivät ehdotuksen à. 34 milj. doll. Venäläiset tahtoisivat enemmän: on kuultu mainittavan 60 milj. dollaria vuodessa. Hinnat määrättäisiin joka vuosi – sopimus olisi ramavtal2. Määrä joko dollareissa tai i kvantitet3. Mutta kun nyt Suomessa palkat ja hinnat tulevat nousemaan, niin miten voidaan täyttää sopimus, jos hinnat ovat dollareissa, mutta Suomen markan arvo on horjuva.

Tuomiojalla on hyvä nimi Moskovassa.

Minä: Mikä on syy siihen, että venäläiset ehdottivat 5 vuodeksi?

Wahlfors: Venäjällä on suuri tarve laivoista. Venäläisten omat telakat ovat kiinni sotalaivaston töissä. Tahtovat ostaa Suomesta, josta saavat hyviä laivoja. Myös venäläiset tarvitsevat puutaloja.

Wahlfors viittasi siihen, että Tuomiojan pitäisi muodostaa hallitus, koska nykyinen hallitus ei kykene hoitamaan asioita.

Wahlfors: Vaikeampi on löytää tuontitavaroita. Venäläiset Wahlforsin mielestä tahtovat saada ordentlig handel i gång. De vill visa vänlighet nu4.

Minä: On siis poliittinen momentti mukana. Se on juuri vaikea asia, että sotkevat politiikkaa kauppaan. Voivat tehdä sen milloin tahansa ja sanoa irti sopimukset.

Wahlfors myönsi tämän.

Minä: Mitä tulee teollisuuden tuotantokustannuksiin, niin olisi ensin tehtävä laskelma, mitä palkkasopimus tulee vaikuttamaan. Jos teollisuus tahtoo saada vakuutta, niin silloin pitäisi olla valtion kurssigarantia5. Mutta se on vaikea asia.

Wahlfors: Tuomioja tulee ensi perjantaina Helsinkiin pariksi päiväksi.

Minä: Silloin on paras neuvotella asiasta hänen ja Suomen Pankin kanssa.

Minä: Pitäisi saada sopimukseen force majeure -klausuli, mutta Wahlforsin mielestä se oli mahdoton.

Wahlfors sanoi Tuomiojan luulevan, että inflatio kommer att rulla vidare6.

1 »ei epäystävällinen mutta ankea»

2 puitesopimus

3 määrän mukaan

4 kunnollisen kaupan käyntiin. He haluavat osoittaa ystävällisyyttä nyt.

5 kurssitakuu

6 tulee edelleen vyörymään

10.5. Kekkonen tuli luokseni.

Ensin puhuimme palkkasopimuksen vaikutuksesta.

Kekkonen: Törnqvistin laskelmien mukaan yksityisten tuotantokulut nousevat 35 à 40 miljardiin. – Maatal. 16 à 18 miljardia. Kompensatio maataloudelle: maidon hinta nousee 4–5 mk (nyt on 18–19 mk).

Voi vastaavasti.

Rukiin hinta nousee 6–7 mk kg (nyt 20 mk).

Kekkonen sanoi, että par’aikaa tehdään tarkempia laskelmia.

Sitten Kekkonen puhui poliittisesta asemasta:

Vähemmistöhallituksella on suuria vaikeuksia. Sosialidemokraatit eivät taivu siihen, että SAK ei ole mukana hallituksessa. Kokoomus on tyytymätön yhtiöverotukseen. Jos sosialidemokraateilta pyydetään 5. miestä hallitukseen, niin he eivät suostu siihen. Jos hallitus muutettaisiin siihen suuntaan, niin se huonontaisi asemaamme Venäjään nähden. Jos tulisi tällainen yhteistyö aikaan hallituksessa, niin Kekkonen ei halua olla mukana, sillä hän luultavasti on porvarillisista se henkilö, joka voisi vaikeuksien tullen parantaa suhteita Venäjään. (Jos oikein ymmärsin, niin hän haluaa säästää itseään siihen.) Maalaisliitossa mieliala sosialidemokraatteihin nähden viime tapauksen jälkeen ärtynyt ja huonontunut. Sentähden Kekkonen on tullut siihen käsitykseen, että nykyisen hallituksen olisi jäätävä paikalleen, kunnes eduskunta antaa epäluottamuslauseen.

Minä lausuin olleeni nykyisen hallituksen muodostamisen aikana sitä mieltä, että tämän hallituksen pitäisi olla ainakin ensi eduskuntavaaleihin asti. Olen edelleen samaa mieltä. Mutta asia riippuu eduskunnasta. Jos eduskunta antaa epäluottamuslauseen, niin se on eri asia. Omasta puolestani luulin, että eduskunta tuskin antaa epäluottamuslausetta, sillä uuden hallituksen muodostaminen olisi vaikea. Venäläisiin nähden on nykyinen hallitus parempi – sillä venäläiset lehdet ovat olleet aivan hiljaa: eivät ole kirjoittaneet pahaa nykyisestä hallituksesta (paitsi Timosen kirjoitus alussa Litt. Gazetassa). Myös kauppaneuvottelut osottavat sen.

Sitten esitin eri mahdollisuuksia uudesta hallituksesta: kolmen puolueen hallitus, jossa kommunistit olisivat mukana, kuten viime maaliskuussa ajattelimme. Mutta nyt ovat kommunistit tehneet itsensä niin vihatuiksi, että se olisi nyt vielä vaikeam­paa kuin viime maaliskuussa.

Sitten Kekkonen kertoi, että Tuomioja oli lausunut sen ajatuksen, että jos kauppasopimuksesta tulee tulos, niin Kekkosen pitäisi tulla Moskovaan sitä allekirjoittamaan. Kysyi minun mielipidettäni.

Minä vastasin, että minun mielestäni hänen olisi noudatettava Tuomiojan ajatusta. Sellaisissa asioissa meidän pitää tehdä mitä voimme. Venäläiset kenties kärsivät vielä alemmuuskompleksia ja panevat tällaisille asioille merkitystä. Kerroin, että keväällä 1940 minä sain Kotilaisen tulemaan Moskovaan allekirjoittamaan kauppasopimusta, kun huomasin, että venäläiset panivat sille painoa. Mutta on varottava, että ei koskettele mitään, mikä koskee elinkysymyksiä. – Siihen nähden Kekkonen oli samaa mieltä.

Suomen Sosialidemokraatti 10.5.50 sisältää toisessa (»kolmen nuolen») kirjoituksessa mm. seuraavaa:

Olemme saaneet haltuumme erään SKP:n »Erittäin salaiseksi» merkityn kiertokirjeen (presidentinvaalin ajalta), joka koruttomalla tavalla kertoo kommunistien Kekkoseen kohdistamista toiveista. Siinä sanotaan mm.:

»Suomen kypsyessä Kerenski-asteelle on suotava joustava ja neuvottelutaitoinen presidentti. Tämä voi olla vain maalaisliittolainen, jonka henkilökohtaista kunnianhimoa puolue toteuttaa tukemalla hänen vaaliaan sovittuja vastapalveluksia vastaan tulevaisuudessa ja toisarvoiset tavoitteet syrjäyttäen.»

Refl. Tämä on arveluttava asia. On kyllä selvää, että kommunistit panevat tällaiset toiveet Kekkoseen. Mutta minä sittenkin luulen, että he erehtyvät Kekkosesta. Kekkonen ei olisi antautunut heidän käytettäväkseen. Maalaisliitto ei sitä myös olisi sallinut. Mutta kommunistit tahtovat täällä pelata samaa peliä kuin Puolassa ym. maissa, joissa he ensin olivat yhteistyössä agraarien kanssa (Mikolanzik, ym.).

11.5. Tukholman Kuninkaallisen oopperan vastavierailu: Oopperassa antoi »Figaron häät». Lauloivat ja näyttelivät hyvin.

Olin siellä. Kesti 4 tuntia.

12.5. Kl. 16 prom. kandidaattien lähetystö kutsumassa Allin ja minut promotion 31.5.50.

12.5. kl. 17.30–19.30 neuvottelu Kekkosen, Gartzin ja Tuomiojan kanssa, joka viimeksi mainittu oli tänään tullut Moskovasta, jossa on kauppaneuvotteluissa.

Gartz kertoi olleensa tänään Savonenkovin luona lounaalla – kts. hänen laatimaansa selontekoa siitä.

Kauppaneuvottelut.

Keskustelimme kauppaneuvotteluista. Kun jotenkin kaikki tavarat, jotka on tarkoitus myydä Venäjälle, ovat sellaisia, jota ei voi myydä mihinkään me sitä mieltä, että ei ole varaa tarjota sitä Venäjälle paljon. Hinnat jäävät auki. Venäjältä ei ole meille saatavia tavaroita kuin korkeintaan 40 milj. doll. (Tuomioja), mutta kolmikantasopimuksella Puolan ja Tšekkoslovakian kanssa voidaan saada asia järjestykseen taloudelliselta kannalta.

Olimme myös yhtä mielä siitä, että vaikka meidän on koetettava saada mahdollisimman edullinen kauppasopimus Neuvostoliiton kanssa, niin on pidettävä silmällä, että meidän itsenäisyydellemme ei tule siitä »kuolemanvaaraa».

Sitten minä kerroin tänään Sundströmiltä saamastani Вопросы Истории1

Kalinin kirj. Suomen talvisodasta on aivan hirmuinen valheellisuudessaan ja vääristelyssään.

Minä sanoin, että meidän on ajateltava, olisiko jonkun meidän historikuksemme kirjoitettava tästä asiasta Historialliseen Aikakauslehteen – vaikka se ei tulekaan tunnetuksi Venäjällä.

Päätimme miettiä sitä asiaa.

Refl. Asialla on kaksi puolta: onko siitä hyötyä vai ainoastaan vahinkoa? Mutta kun venäläiset jatkavat tätä valheellista kirjoittelua aina vaan.

Sitten keskustelimme Jutilan asiasta. Jutila kirjoitti minulle ja hänellä on ollut kirjeenvaihtoa Gartzin kanssa. Jutila ei tahdo jäädä diplomaattiuralle, van palata Suomen Pankkiin.

Tuomioja ei tahdo häntä takaisin Suomen Pankkiin, koska hän ei siellä voi tehdä mitään hyötyä.

Asiaa harkitaan.

1 Historian Kysymyksiä

14.5. Äitien päivän juhla Kansallisteatterissa. Olin siellä.

15.5. Kekkonen, Gartz ja Tuomioja luonani keskustelemassa kauppaneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa.

Ensin Gartz lausui, että kansanedustaja Rantamaa, piispa Salomies ym. lähtevät USA:han. Olivat pyytäneet minulta kirjallista tervehdystä a) USA:n suomalaisille, b) Trumanille.

Kun minä äsken olin lähettänyt tervehdyksen Trumanille ja saanut häneltä vastatervehdyksen, niin en nyt voi lähettää uutta tervehdystä. USA:n suomalaisille voi suullisesti esittää minun terveiseni.

Sitten Gartz puhui YK:n taloon mahdollisesti annettavasta lahjasta ja Aaltosen patsaasta, jotka asiakirjat lähetin Oittiselle.

Lausuin, että olisi hyvä, jos me voisimme olla mukana YK:n rakennusta kaunistamassa ja kehoitin Gartzia perehtymään ja miettimään asiaa.

Sitten neuvottelimme kauppasopimusneuvotteluista venäläisten kanssa.

Venäläiset ovat tehneet ehdotuksen 5-vuotiseksi sopimukseksi, jonka mukaan v. 1953 alkaen Suomen vienti Neuvostoliittoon olisi 100 milj. dollaria (kts. ehdotusta).

Minä: Käytin eilisen päivän (sunnuntain) tutkiakseni venäläisten ehdotusta ja harkitsin sitä. Laskin, että meidän vientimme v. 1949 (sekä vapaa vienti että sotakorvaus) nousi ainakin 100 milj. dollariin. Meidän teollisuutemme (myös koneteollisuuden) kapasiteetti siis riittää siihen. Missään tapauksessa ei koneteollisuutta saa lisätä tämän sopimuksen johdosta, mutta sitä ei tarvitsekaan lisätä. Näin ollen voimme tällä pohjalla neuvotella, joskin olisi varovaisempaa saada loppusumma 100 milj. doll. pienemmäksi. Hintakysymystä on tietysti myös harkittava. Samoin tuontia Neuvostoliitosta, jotta voimme sieltä sen kolmikantasopimuksen kautta saada meille tarpeellisia tavaroita.

Tämä sopimus on mielestäni kolmessa suhteessa hyödyllinen:

1) kone- ja metalliteollisuus saa työtä;

2) sopimus olisi omiaan edistämään Suomen ja Neuvostoliiton välien paranemista;

3) se vahvistaisi nykyisen hallituksen asemaa.

Mutta aina on otettava huomioon huonoin alternatiivi: tässä tapauksessa siis se, että venäläiset tulevaisuudessa jälleen sotkisivat poliittisia seikkoja tähän asiaan ja mahdollisesti parin vuoden perästä irtisanoisivat sopimuksen tai jättäisivät sen yksinkertaisesti täyttämättä, niinkuin on poliittisista syistä kieltäytyneet tekemästä tätä sopimusta Fagerholmin hallituksen kanssa. Mutta se ei meidän asemaamme taloudellisesti huonontaisi.

Minä kehoitin siis työskentelemään sopimuksen aikaansaamiseksi näillä linjoilla.

Gripenbergin kirje Gartzille 11.5.50.

Neuvostoliiton uusi suurlähettiläs Tukholmassa amiraali Radionov on kutsunut sekä virallisia että suurteollisuuspiirejä aamiaisille ja päivällisille. Hän on osottanut ruotsalaisille huomiota herättävää kohteliaisuutta, josta käy ilmi, että Neuvostoliiton hallitus entistä paljon tarmokkaammin tulee pyrkimään entistä sydämellisempien suhteiden aikaansaamiseen Ruotsiin. Mutta ei saa tehdä johtopäätöstä, että venäläisten entinen epäluuloisuus olisi häipynyt. Mutta lähetystön entinen passiivisuus on muodostunut aktiivisuudeksi.

Bohemanin käynti Tukholmassa. Ruotsin hallitus ei missään tapauksessa voi liittyä sotilaspoliittisiin järjestöihin. Bohemanin toiminta USA:ssa on ollut erittäin menestyksellinen.

Kansainväliseen kehitykseen suhtaudutaan melkoisella optimismilla. Neuvostoliiton viranomaiset ovat kyllä vakuuttuneita siitä, että USA valmistelee hyökkäyssotaa, mutta omasta puolestaan Neuvostoliitto luottaa siihen, että kommunistinen liike tulee omalla voimallaan murtamaan ne esteet, jotka vastustavat sen voittokulkua. Kun USA:lla ei ole mitään hyökkäyssuunnitelmia, niin ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole odotettavissa mitään kansainvälisiä sekaannuksia.

Tukholmassa katsotaan kyllä niissä huhuissa olevan perää, joiden mukaan neuvostohallitus mielellään näkisi sopimuksen syntyvän USA:n kanssa Euroopan ja koko maailman jakamisesta kahteen intressipiiriin, mutta ollaan varmoja siitä, että USA ei koskaan hyväksy tällaisia suunnitelmia.

16.5. Ministeri Caj Sundström, Moskova.

Minun on pyydettävä Teiltä anteeksi laiminlyöntiäni. Sain Teiltä aikoinaan suuren Stalin-teoksen. Kiitän Teitä tästä ystävällisyydestä, jota olette jälleen minulle osottanut. Kirjoja otan aina mielelläni vastaan.

Joku päivä sitten sain »Вопросы Истории»1 jossa on mm. Kalininin kirjoitus talvisodasta. Kiitän myös tästä Teitä.

Olen lukenut Kalininin kirjoituksesta vasta osan. En ole jaksanut lukea sitä vielä kokonaan. Olen itse asiakirjojen ja omien päivittäisten muistiinpanojeni nojalla käsitellyt vielä julkaisemattomissa muistelmissani talvisodan. Olen myös tutustunut suursodan jälkeen eri maissa julkaistuihin asiapapereihin ja siten kontrolloinut faktat. Voin sentähden sanoa tuntevani nämä asiat perinpohjaisesti.

On murheellista lukea Kalininin kirjoitusta, varsinkin kun se on otettu sentapaiseen julkaisuun, jollaisten tarkoituksena muualla on palvella historiallista totuutta.

Toivotan Teille kaikkea parasta.

Kunnioittaen

J.K.P.

1 »Historian Kysymyksiä»

16.5. Teekkarien delegatio yli-insinööri Harkin johdolla selostamassa teekkarikylän suunnitelmia.

19.5. Tuomioja luonani. On tullut tänään Moskovasta äitinsä hautajaisiin.

Kertoi kauppaneuvotteluista Moskovassa.

Heti kun Tuomioja äsken oli palannut Moskovaan, oli Kumykin, entinen neuvottelija, soittanut Tuomiojalle ja pyytänyt luokseen. Tämän vuoden kaupasta tehdään heti eri sopimus, sen oli Kumykin luvannut. Myös oli luvannut vehnää etukäteen. 1950 hinnoista on suurin osa sovittu, mm. puutalojen hinnat, jotka ovat tyydyttävät. Auki on viljan hinta, ero on 5 doll. tonnilta. Samoin on auki hinaajien hinnat, jossa ero on suuri: me vaadimme 520.000 doll., venäläiset tarjoavat 400.000 doll.

Viisivuotissopimuksesta on suomalainen valtuuskunta esittänyt: 1951 loppusumma 55 milj. dollaria, 1954–55 65 milj. dollaria. – Mitä venäläiset tästä ajattelevat, ei ole vielä tiedossa.

Minä uudistin, mitä olin aikaisemmin sanonut, että jos hintakysymys ja tuotantokustannukset voidaan järjestää, niin olisi hyvä saada 5 v. sopimus: 1) se olisi hyvä meidän metalliteollisuudellemme; 2) se olisi hyvä suhteiden edistämiseksi Neuvostoliiton kanssa; sitä paitsi se 3) vahvistaisi nykyisen hallituksen asemaa.

Sitten puhuimme nykyisestä hallituksesta. Minä lausuin, että olisi hyvä, jos se voisi pysyä aina ensi vaaleihin asti 1951. Luulen myös, että eduskunta sitä ei kaada, koska tietää, että uuden hallituksen aikaansaaminen on vaikea.

Puhuimme myös Kekkosen matkasta Moskovaan allekirjoittamaan kauppasopimusta.  Minä kerroin, mitä Kekkosen kanssa oli keskusteltu. Tuomioja lausui sen ajatuksen, että jos venäläiset ottaisivat Kekkosen kanssa joitakin asioita esille, niin voisi olla hyvä, että Kekkonen heille selvittäisi suomalaisia näkökohtia ja katsantokantoja, vaikka ne menisivät venäläisten toivomuksia vastaan. Tuomioja lausui sen käsityksen, että Kekkonen kyllä tulisi sen tekemään ja että siis Kekkoseen voi suomalaiselta kannalta luottaa.

19.5. Ennen esittelyä Kekkonen kertoi, että Savonenkov oli kutsunut hänet lounaalle. Feodorov, Sysojew ynnä joku vielä oli läsnä. Venäläiset olivat kysyneet, voiko nykyinen hallitus pysyä vai tuleeko se eroamaan ja sijaan jälleen sosialidemokraattinen hallitus joko yksin tai joidenkin muiden kanssa.

Myös olivat tiedustelleet, eikö Kekkonen mene Moskovaan allekirjoittamaan kauppasopimusta. Kekkonen oli vastannut, että häntä ei ole kutsuttu Moskovaan.

Sitten olivat kysyneet, mitä presidentti ajattelee tällaisesta Kekkosen matkasta Moskovaan.

Kekkonen oli vastannut, että hän ei ole puhunut siitä presidentin kanssa, mutta luulee, että presidentti ei tulisi sitä vastustamaan.

Olimme Kekkosen kanssa yhtä mieltä siitä, että olisi parempi, jos Kekkosen ei tarvitsisi mennä Moskovaan, koska ei tiedä, mitä venäläiset ottavat Moskovassa esille. Sentähden meidän ei pidä ottaa initiativia tässä asiassa. Mutta jos venäläiset ottavat initiativin, niin Kekkosen ei ole hyvä kieltäytyä menemästä Moskovaan.

20.5. Maaherrat Manner ja Mattsson maaherrain kokouksen puolesta esittämässä minulle tervehdyksensä. Tekivät selvää kokouksen asioista.

22.5. Ylioppilaaksituloni 60 vuotispäivä. Olin kutsunut lounaalle elossa olevat toverit: Solmu Nyströmin, Onni Tavaststjernan, Artur von Bonsdorffin, Edv. Groundstroemin, J. W. Wallinheimon. Lounas Goottilaisessa huoneessa. Iltapäivällä olimme Tamminiemessä ja söimme sitten pienen päivällisen ylhäällä privaattihuoneistossa.

Luin Toini Yrjö-Koskisen minulle lähettämän Eino Yrjö-Koskisen muistelman Hämeenlinnan Normaalilyseosta.

Hauska päivä.

23.5. v. Fiendt luonani puhumassa taloudellisista asioista. Fieandt lausui, että yleinen taloudellinen kehitys on mennyt hyvin, mutta rahapolitiikka on ollut huonoa.

Palkkojen korotus aiheuttaa inflatiovyörymän. Suomen Pankin politiikka ei ole ollut oikea. 1) valtio on lisännyt velanottoaan Suomen Pankista; 2) Suomen Pankin lainananto yleisölle myös suhteettomasti noussut. Ennen II maailmansotaa oli 900.000 milj., nyt on 15.000 milj.

Suomen Pankin johto on tyhjä. Fieandtin ohjelma:

1) valtion menoja on vähennettävä.

2) kireä rahapolitiikka (korkoa nostettava ja luotonantoa supistettava).

Fagerholmin palkkakompromissi on järjettömyyttä. Mutta sitä asiaa kenties ei voida hallita. Sentähden täytyy se rahapolitiikalla korvata. Tuomiojan ei olisi pitänyt mennä hallitukseen, kun Suomen Pankissa ei ole nyt ketään.

Suomen Pankin johto olisi järjestettävä. – Lähiviikot ovat kriitillisiä.

Fieandt sanoi Tuomiojan luulevan, että nykyinen hallitus ei voi tätä asiata hoitaa.

Palkankorotukset vievät suureen inflatioon. Paras olisi hoitaa asiat tukipalkkioilla, mutta ei ole rahaa.

Valtion menoja voitaisiin vähentää, jos hallitukseen ja eduskuntaan saataisiin uusi henki.

Esitti Unitaksen tulevasta numerosta tietoja: I nelj. 1950.

Kotimainen teollisuus viime vuonna 193, nyt 210.

Vientiteollisuus viime vuonna 98, nyt 101.

23.5. Kenraali Sihvo ja puolustusministeri Tiitu.

Keskusteltiin 4.6.50 paraatista.

Sihvo: 4.6. on armeijan lipunpäivä. Silloin on kaikissa joukoissa paraateja.

Tiitu valittaa, että ei ajatellut asiaa, kun telefonissa vastasi Sihvolle, että hänellä ei ole mitään suuren paraatin järjestämistä vastaan. Luuli, että kysymys oli armeijan sisäisestä juhlasta. Gartz oli puhunut Tiitun kanssa, kun oli kysymys ulkomaisten sotilasasiamiesten kutsumisesta. Pääministeri mielellään näkisi, että tätä juhlaa ei pidettäisi.

Keskustelun tuloksena oli, että juhla järjestetään samalla tavalla pienemmässä muodossa, kuin on ollut viime vuosina. Presidentti ei tule olemaan läsnä.

24.5. Brasilian lähettilään Figueiredon luona iltapäivällä vastaanotolla. Figueiredo lähtee pian pois.

25.5. Pohjoismaiden lainopinlukijain (Pohjoismaiden ylioppilaskäräjien) päivien avajaiset Yliopiston pienessä juhlasalissa.

25.5. äänestys palkka-asiassa SAK:n järjestöissä. Fagerholmin ehdotuksen puolesta 95.468 = n. 58 %

sitä vastaan 66.447 = n. 40 %

hylättyjä 3.289 = n. 2 %

yhteensä 165.204

Refl. Paljon oli vastaanäänestäneitä.

26.5. Argentinan lähettiläs Crespo lähtökäynnillä – siirtyy Portugaliin. Käynnin jälkeen lounas.

27.5. Venäläisessä lehdessä Trud tänään kirjoitus Vaxholmissa pidetystä Suomen talvisotaan osallistuneiden ruotsalaisten vapaaehtoisten kokouksesta. »Talvisota, Suomen sotilaspiirien kunniaton seikkailu (minun alleviivaama) 1939–40, joka päättyi ikävästi Suomelle. Suomalaisten sotaurhojen takana olivat kansainvälinen taantumus ja fascistit.»

Refl. Että venäläiset kehtaavatkin tällaista puhua! »Kunniatonta ja häpeällistä» oli Neuvostoliiton menettely kokonaisuudessaan ja sen sodankäynti oli kehnoa.

Tällaisten kanssa meidän täytyy koettaa tulla toimeen. Kyllä meidän kohtalomme on raskas.

29.5. Uuden Suomen päätoimittaja Aho luonani – kutsusta.

Minä sanoin haluavani puhua hänen kanssaan hallituksen asemasta. Viittasin Maakansan kirjoitukseen siitä, että ellei hallituksen esityksiä hyväksytä, olisi pantava toimeen uudet vaalit, sekä Kekkosen lausuntoon eduskunnassa siitä, että hallitus eroaa, jos sen esityksiä ei eduskunnassa hyväksytä.

Minun mielestäni olisi vältettävä eduskunnan hajoitusta ja uusia vaaleja. Niiden toimeenpaneminen osottaisi, että olot eivät ole vakiintuneet, ja ne eivät tekisi hyvää vaikutusta. Sentähden olisi paras, että Kekkosen hallitus olisi paikallaan aina säännöllisiin vaaleihin asti, siis ensi kesään 1951. Uutta hallitusta olisi vaikea saada aikaan ja vaalit tuskin muuttaisivat paljon eduskunnan kokoonpanoa. Kenties kommunistit lisääntyisivät ja silloin niiden vaatimuksia hallitusta muodostettaessa olisi vielä vaikeampi torjua. Nykyinen hallitus on venäläisille suhteellisen mieluinen, josta todistuksena on, että venäläiset lehdet eivät ole sitä vastaan hyökänneet, niinkuin tekivät Fagerholmin hallitusta vastaan. Näyttää myös siltä, että Neuvostoliiton kanssa saadaan aikaan kauppasopimus, joka on erityisesti suhteissa Neuvostoliittoon hyvä asia. Pyysin sentähden Ahoa toimimaan kokoomuspuolueessa asian hyväksi tähän suuntaan. Sanoin luulevani, että hallitus pitää erityisesti kiinni virkamiesten palkka- ja eläke-esityksistä sekä yhtiöiden verotuksesta.

Aho kertoi, että kysymys hallituksen eroamisesta on tullut esille vasta viime päivinä. Sitä ennen ei siitä mitään puhuttu. Mutta kyllä on rakennettu sille pohjalle, että jos hallitus kaatuu, niin tulee uudet vaalit. Luullaan, että sosialidemokraatit ovat vaalien jälkeen mieluummin halukkaat yhteistoimintaan. Sosialidemokraatit pelkäävät mennä hallitukseen ennen vaaleja yhdessä porvarillisten kanssa. – Fagerholm oli sanonut, että he eivät tahdo kaataa hallitusta. Vaaleissa sosialidemokraatit voivat hävitä jonkun verran. Heidän kova oppositionsa johtuu vaalien pelosta. Fagerholm oli myös sanonut, että kun porvarillinen hallitus on tehnyt esityksen yhtiöiden verotuksesta, niin sosialidemokraatit eivät tule sitä vastustamaan. Tässä asiassa siis hallitus ei kaadu. Mitä tulee virkamiesten palkka- ja eläkeasiaan, niin kokoomuksen edustaja valiokunnassa oli sanonut, että hallituksen esitys on hyväksyttävä. Eräs sosialidemoksaatti oli sanonut, että kommunistit ovat menneet eteenpäin ja että jos vaalit ovat vasta 1951, niin sosialidemokraatit voivat kärsiä vielä suuremman tappion kommunisteille.

Aho lupasi puhua tästä asiasta kokoomukselaisille.

Minä sanoin, että ylipäänsä ei saa minuun vedota. Mutta saa sanoa kyllä sen, että minun mielestäni olisi paras välttää eduskunnan hajoittamista. Tarpeen tullen voi myös sanoa, että minä mielelläni tahtoisin, että Kekkosen hallitus voisi olla aina säännöllisiin vaaleihin asti 1951.

31.5. Promotio. – Raskas päivä. Minut vihittiin valtiotiet. tohtoriksi h.c.

1.6. Siemenjalostusyhdistyksen lähetystö, puheenjohtaja maanviljelysneuvos Nieminen, toi yhdistyksen kultaisen mitalin. Puhelimme tunnin ajan.

2.6. Esittelyn edellä puhelin Kekkosen kanssa palkka- ja hintakysymyksistä sekä Tassin kirjeenvaihtajan Kiirasen valheellisesta kirjoituksesta Pravdassa. Kiiranen näyttää olevan puolisivistynyt tai sivistymätön henkilö, joka koettaa puhua Suomesta niin pahaa kuin voi – mm. talvisodasta, sanoi sitä »kunniattomaksi seikkailuksi».

Sanoin Kekkoselle mm., että meidäntalvisotamme oli aivan kuin »helleenien taistelu persialaisia vastaan». Siihen ei saa koskea.

3.6. Figueiredo lähtöaudienssilla. Sen jälkeen lounas. Annoin Figueiredolle SVR suurristin.

3.6. Figueiredon lounaan jälkeen keskustelin Kekkosen ja Gartzin kanssa.

Ensin rouva Rooseveltin saapumisesta Suomeen ja hänen vastaanottamisestaan.

Pyysin Kekkosta ja Gartzia harkitsemaan tätä asiaa. Minä olen valmis siihen, mikä on tarpeen.

Sitten puhuin siitä, että Kadettikouluun ei saada oppilaita. Nyt on ainoastaan 20 pyrkijää, jotka kaikki on otettu. – Lähivuosina suuri joukko upseereja eroaa, kun on paljon samanikäisiä. Sihvo on tästä minulle puhunut. Syynä alakuloisuus ja pessimismi, kun armeijan tarpeita ei ollenkaan tyydytetä. – Pyysin harkitsemaan asiaa.

4.6. Armeijan lippupäivä. Kadettien ylennys. Kaunis tilaisuus linnan suuressa salissa.

6.6. Meidän kommunistimme ovat kokonaan erottuneet muusta Suomen kansasta. Vapaa Sana esim. kirjoitti promotiosta aivan kuin Suomen kansan vihamies, sen sijaan, että olisi ottanut osaa muun Suomen kansan kanssa näihin isänmaallisiin juhliin. Venäläisiin lehtiin inspiroivat aivan valheellisia kirjoituksia Suomesta ja meidän oloistamme.

Ranskalaisessa France Illustration oli 20.5.50 R. Branellecin ja F. Gigon’in kirjoitus: »Onko Suomi  Anschlussin1 partaalla?»

Refl. Surullista, että tällaisia kirjoituksia esitetään. Mutta vapaan lehdistön musta puoli on, että niiden täytyy koettaa löytää kirjoituksia, joita ihmiset ostavat.

1 (naapurivaltioon) liittämisen

6.6. Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi, että tänään oli Savonenkov kutsunut hänet lounaalle. Läsnä oli Feodorow ynnä vielä eräs kolmas venäläinen.

Kekkonen kertoi, että Tuomioja oli Moskovasta soittanut ja ilmoittanut, että kolmeen päivään siellä ei ole ollut mitään kosketusta venäläisten kanssa. Siitä Tuomioja oli huolissaan.

Savonenkov oli tänään heti kysynyt, muistiko Kekkonen heidän viimeistä keskusteluaan, joka koski kauppasopimuksen allekirjoittamista. Kekkonen oli sanonut sen muistavansa. Sitten Savonenkov oli lausunut, että neuvostohallitus virallisesti kutsuu Kekkosen allekirjoittamaan sopimuksen.

Kekkonen oli vastannut, että hän keskustelee asiasta presidentin kanssa. Luulee, että presidentillä ei ole mitään vastaan. Savonenkov oli lisännyt heidän toivovan, että Kekkonen olisi ensi perjantaina Moskovassa.

Kun Kekkonen oli sanonut, että hän tulee olemaan läsnä sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa, oli Savonenkov sanonut, että tarkoitus on, että hän allekirjoittaa sopimuksen.

Minä sanoin, että Kekkosen on mentävä Moskovaan. Lisäsin, että on hyvä, että Kekkonen on yhteydessä venäläisten kanssa; kehoitin häntä edelleen pitämään yllä kosketusta venäläisten kanssa.

Sovimme, että huomenna kl. 11 on presidentin esittely valtuuden antamista varten Kekkoselle.

Kekkonen kertoi edelleen, että Savonenkov oli kysynyt hallituksen asemasta ja sen pysymisestä. Kekkonen oli vastannut, että hallituksen asema on yhtä hyvä kuin yleensä hallitusten asema meillä.

Venäläiset olivat kysyneet, mitä mieltä presidentti on hallituksen asemasta.

Kekkonen oli vastannut, että presidentti on sitä mieltä, että nykyisen hallituksen pitäisi pysyä ensi vaaleihin asti ensi vuonna.

Siitä olivat venäläiset olleet tyytyväisiä.

Kekkonen pyysi minua puhumaan Elias Erkon kanssa siitä, että Helsingin Sanomat hyökkää hallituksen kimppuun – mm. 3.6.50 oli pääkirjoitus hallitusta vastaan.

Lupasin.

Sitten kerroin keskustelustani Ahon kanssa ja että Aho oli ilmoittanut puhuneensa hallituksen asiasta kokoomuksen valtuuskunnan työvaliokunnassa, jossa oli ollut läsnä mm. neljä kokoomuksen kansanedustajaa, niiden joukossa Ahmavaara.

7.6. Kekkonen lähtee tänä iltana Moskovaan Savonenkovin mukana. Savonenkov ilmoitti Gartzille, että Vainikkalassa on salonkivaunu Kekkosta vastassa.

Hyvä, että osottavat tällä tavalla huomiota ja että nähtävästi pitävät Kekkosesta. Se on hyvä maan kannalta.

8.6. 1) Meksikon lähettiläs Bosques jätti valtakirjansa.

2) Kreikan lähettiläs Androulis samoin.

9.6. Kekkonen otettu Moskovassa vastaan juhlallisesti. Mikojan ym. vastassa, kunniakomppania. Mikrofoniin puhe. – Tämä on hyvä asia, jos vaan venäläiset eivät tahdo käyttää tätä muihin tarkoituksiin.

9.6. Argentiinan Suomen lähettiläs Soravuo luonani.

Keskustelimme yli tunnin. Soravuo kertoi paljon Argentiinasta ja Chilestä.

11.6. Helsingin 400-vuotisjuhla Stadionilla.

12.6. Helsingin 400-vuotisjuhlat jatkuvat.

Kl. 9 jumalanpalvelus Suurkirkossa. Kl. 15 kaupunginvaltuuston juhlakokous.

Kommunistit käyttivät hyväkseen tilaisuutta pitääkseen propagandapuheita vastustamalla esitystä vanhojen asuntotarpeen auttamiseksi, josta kaupunginhallitus oli tehnyt esityksen.

13.6. Brasilian uusi lähettiläs da Cunha jätti valtakirjansa.

13.6.50. Kirje Kekkoselta Moskovasta. Viisivuotissopimusehdotus mukana.

Kekkonen kirjoitti, että hänet on otettu hyvin vastaan ja että mm. Stalin piti hänelle päivällisen.

Sopimus allekirjoitetaan tänään kl. 22.

13.6. Elias Erkko pyynnöstä luonani.

Minä puhuin hänelle Helsingin Sanomien asenteesta nykyiseen hallitukseen nähden. Erittäinkin kirjoitus Helsingin Sanomissa 3.6. Selitin hänelle kantani: nykyisen hallituksen pitäisi saada olla säännöllisiin eduskuntavaaleihin asti, jotka pidetään ensi vuonna 1951. Perustelin kantani. Ei uusia vaaleja. Perustelin sitä.

Erkko: oli myös sitä mieltä, että ei pitäisi panna toimeen uusia vaaleja ennen määräaikaa. Hallitus on kyllä tehnyt psykologisesti vääriä laskelmia. »Siinä rytäkässä» syntyi kirjoitus 3.6. Virkamiesasia ei ole sellainen asia, jonka pitäisi viedä kriisiin. Erkko sanoi, että hänen mielestään ei ole aihetta kaataa hallitusta. Lupasi omasta puolestaan hoitaa asiat niin, että ei tule kriisiä. Sanoi ollensa ja olevansa sitä mieltä.

Sitten puhuimme vielä politiikkaa jonkun aikaa.

14.6. Rouva Roosevelt lounaalla linnassa. Läsnä myös kenr. Roosevelt (Rooseveltin poika) ja USA:n lähettiläs Cabot – sekä rouva Rooseveltin sihteeri Thomson.

Lounaan alussa pidin seuraavan pienen puheen:

»In accordance with an old custom in the northern countries my wife and I beg to welcome our honoured guest in our home.

It is for both of us a great pleasure to greet you, Mrs. Roosevelt, and to tell you how welcome you are in our country and in this home. You are all the world over known and respected as a champion for human rights and justice – for the high ideals the realisation of which mankind so badly needs.

I include in my greeting also General Roosevelt and the official representatives of the United States of America, Mr. Cabot.1

Lausun vaimoni ja omasta puolestani myös muut vieraamme tervetulleiksi.» Rouva Roosevelt vastasi ystävällisillä sanoilla ja kiitti kestiystävyydestä. Pöydässä puhelimme paljon. Rouva Rooseveltin kanssa oli hauska puhella. En tahtonut vain kaikkea ymmärtää, vaikka rouva Roosevelt puhui hyvin selvästi, mutta hiljaisella äänellä.

1 »Vanhan pohjoismaisen tavan mukaisesti vaimoni ja minä pyydämme saada toivottaa kunnioitetut vieraamme tervetulleiksi kotiimme.

Meille molemmille on suuri ilo saada tavata Teidät, rouva Roosevelt, ja kertoa Teille, miten tervetullut olette maahamme ja tähän kotiin. Teidät tunnetaan ja Teitä arvostetaan kaikkialla maailmassa ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden esitaistelijana – niiden korkeiden ihanteiden, joiden toteuttamista ihmiskunta niin kipeästi kaipaa.

Osoitan tervetulotoivotukseni myös kenraali Rooseveltille ja Amerikan Yhdysvaltojen viralliselle edustajalle, herra Cabotille.

14.6. Kauppasopimus sekä vuodeksi 1950 että yleissopimus 1951–55 allekirjoitettiin Moskovassa. Kekkonen ollut m.m. Stalinin luona ja Stalin antanut päivälliset. Kekkonen sähkötti, että Stalin ei puhunut mitään muuta kuin kauppasopimuksesta. Tämä on hyvä merkki.

Refl. On hyvä, että tämä sopimus on saatu aikaan. Sopimuksen sisältö näyttää olevan myös tyydyttävä.

15.6. Metsämarssin alkajaispäivä. Olin Järvenpäässä mukana. Hyvä ilma ja hauska matka. Sain marssin kultaisen kunniamerkin.

16.6. Kekkonen ja Tuomioja palasivat eilen illalla Moskovasta, jossa allekirjoittivat tämän vuoden ja 5-vuotisen kauppasopimuksen.

Ennen esittelyä Kekkonen kertoi, että Stalin ja Molotov ja Mikojan olivat olleet hyvin ystävällisiä ja hauskoja. Stalin lähetti minulle terveisiä. Samoin Mikojan, joka oli lausunut kauniita sanoja minusta. Oli sanonut, että kun minä olin Moskovassa, he kunnioittivat ja edelleen kunnioittavat minua.

Minä kerroin, mitä Wahlfors oli puhunut minulle: että Pekkala oli kirjoittanut Mikojanille ja että sen jälkeen vasta neuvottelut olivat alkaneet kulkea. Kekkonen kertoi, että Tuomiojan ilmoituksen mukaan asia ei ollut niin. Pekkala ei saanut edes vastausta Mikojanilta ja Pekkala oli ollut siitä »murtunut». Nähtävästi venäläiset tahtoivat osottaa, että he eivät ole yhteydessä muiden kuin virallisten henkilöiden kanssa.

Kekkonen lupasi minulle muistiinpanonsa matkalta.

Kekkonen kertoi huomanneensa, että venäläiset vihaavat kovasti sosialidemokraatteja. Stalin oli mm. kysynyt, tuleeko eduskunta vahvistamaan kauppasopimuksen. Kekkonen oli siihen vastannut myönteisesti. Stalin oli siihen sanonut, että Tanner tulee sitä vastustamaan. Vaikka hän julkisesti sitä kannattaisi, niin silti tulee toimimaan sitä vastaan.

Refl. Kommunistit vihaavat enimmin sosdemoja.

18.6. Karjalaisten nuorisojuhla Pallokentällä. 3 1/2 tuntia. Kaunis ilma. Onnistunut juhla.

19.6. Lähdin Kultarantaan. Alli meni jo toissapäivänä. Naantalissa kuoro vastassa. Enqvist lausui tervehdyssanat. Minä vastasin muutamilla sanoilla.

Maalaisliiton puoluekokous 17.–18. p. Lappeenrannassa.

Kekkonen piti juhlassa siellä puheen. Hän lausui mm., että enemmistöhallitus olisi paras. Puolueiden välinen epäluulo olisi saatava pois. Kauppasopimus luo osaltaan lujittuvan pohjan Suomen ja Neuvostoliiton väliselle keskinäiseen luottamukseen ja arvonantoon perustuvalle politiikalle. »Minulla on vakaumus, että kansallisten etujemme valvominen meille ominaisen valtiollisen järjestelmän puitteissa on yhdistettävissä luottamuksellisen naapurisovun politiikkaan Neuvostoliiton kanssa. Maiden välille, joilla on ystävyyssopimus ja pitkäaikainen kauppasopimus, ei kuulu ’kylmä sota’. Tämä on paikallaan sanoa siltä varalta, jos joku onnellisesti solmitun kauppasopimuksen jälkeen kenties muuta kuvittelisi. – Harva maailman kansa sitä (rauhaa) toivoo hartaammin kuin Suomen kansa.»

Maalaisliiton puoluekokouksen julkilausuma:

Siinä sanottiin mm.: Sen johdosta, että oppositio hallitusta vastaan toimiessaan on turvautunut ulkoparlamenttaarisiin voimiin, puoluekokous tuomitsee sellaisen menettelyn. Mikään poliittinen ryhmä ei saa etujaan ajaessaan lähteä laittomuuden tielle, vaan on asiat ratkaistava laillisessa järjestyksessä eduskunnan ja sen enemmistön luottamusta nauttivan hallituksen toimenpitein. Laillinen järjestys on turvattava ja yritykset sen horjuttamiseksi on torjuttava, tulivatpa ne miltä taholta tahansa.

Suomen ja Neuvostoliiton välillä aikaansaatu kauppasopimus on omiaan edistämään näiden maiden välisiä taloudellisia ja ystävällisiä suhteita. Puoluekokouksen yhteydessä pidettiin jumalanpalvelus, jossa Heljas saarnasi. Sen jälkeen puoluekokouksen osanottajat kävivät Lappeenrannan sankarihaudoilla, jossa laskettiin seppeleet.

Refl. Tämä oli hyvä asia. Sen kautta maalaisliitto osoitti kommunisteille olevansa isänmaallinen ja Suomen kansan kanssa solidarinen puolue.

22.6. eduskunta lähti kesälomalle.

Suuret väittelyt. Mutta Kekkosen hallitus ei kaatunut. Minun puheeni kokoomuksen (Ahon) kanssa luultavasti vaikutti. Puhuin myös 18.6. karjalaisten juhlassa Pallokentällä Tuuman ja Paavolaisen kanssa näistä asioista, huomauttaen, että hallitusta ei pitäisi kaataa.

26.6. Helsinkiin.

27.6. kl. 10.30 Pohjoism. maatal. tutkijain kongressin avajaiset Yliopiston juhlasalissa.

Korean asia. Sota siellä.

27.6. kl. 14.30 esittely.

Mm. kauppasopimus Neuvostoliiton kanssa hyväksyttiin.

Sen jälkeen puhuin Kekkosen kanssa.

1) Kerroin Enckellin kanssa meidän aikoneen neuvotella Heinrichsin ja kenr. Enckellin kanssa ystävyyssopimuksen toimeenpanemisesta, jos sellainen tulisi tarpeelliseksi. Mutta neuvottelut jäivät pitämättä. Kehoitin Kekkosta ajattelemaan niitä asioita. Kekkonen lupasi asettua yhteyteen Heinrichsin kanssa.

Sitten kysyin Kekkosen muistiinpanoja Moskovasta. – Kekkonen lupasi ne pian toimittaa, kun saa ne valmiiksi.

Minä kysyin vielä, miten virkamiesten eläkelain laita on, joka pantiin lepäämään.

Kekkonen vastasi, että kommunistien kannatus oli heille yllätys eikä hän tiedä, mikä kommunistien tarkoitus oli. Heti syyskuussa annetaan uusi esitys eduskunnalle. – Kekkonen luuli, että kesän aikana ei tule tapahtumaan mitään erityisiä vaikeuksia eläkelain johdosta.

27.6. kl. 17. Engl. Colonel1 Sheldon teellä. Läsnä myös Gräsbeck, Walden ja Gartz. Sheldon on suuri Suomi-ystävä. On osottanut Sinikalle ystävällisyyttä.

Annoin valokuvani Sheldon Sen jälkeen keskustelimme Gartzin kanssa nimityksistä ulkoasiain alalla: Alustavasti.

1 eversti

28.6. Norjan lähettiläs Ditleff antoi rapellikirjansa1. Sen jälkeen lounas. Annoin SVR:n suurristin sekä valokuvani.

Pidin puheen lounaalla – Kts. sitä – Ditleff vastasi kauniisti.

1 takaisinkutsukirjansa

28.6. kl. 15 amer.suomalalainen Laine Duluthista. Toi tervehdyksen Duluthin kuvernööriltä Jonssonilta (ruotsalaista sukuperää).

28.6. kl. 16 VII pohjoism. puutarhanäyttelyn lähetystö: puutarhaneuvos Collan, kauppaneuvos Koskinen, johtaja Luotonen (näyttelyn komissaari) toivat minulle näyttelyn johdosta lyötetyn kultamitalin.

Numelinin kirje Brysselistä Kivikoskelle 19.6.50. Iso-Britannian uusi suurlähettiläs Brysselissä lähetti minulle terveisensä ja puhui minusta kauniita sanoja Numelinille. Suurlähettiläs oli Moskovassa samaan aikaan kuin minä.

30.6. esittely valtioneuvostossa.

Ennen esittelyä annoin Kekkoselle Utrikespolitik’in viime numeron, jossa on kirjoitus Benesh’ tragedi1. Kirjoitus antaa meille ajattelun aihetta. Beneshin periaate oli, että demokraattinen Tšekkoslovakia voisi elää ystävyydessä Neuvostoliiton kanssa. Mutta se oli erehdys. Venäläisiin ei ole luottamista.

Sanoin Kekkoselle: Meidän politiikkamme periaate on sama. Muuta työhypoteesia ei meillä ole. Mutta vaikka Tšekkoslovakia ei onnistunut, ei ole sanottu, että se meille olisi mahdotonta. Sillä meidän asemamme on toinen ja toivottavasti myös kansamme on toisenlainen kuin tsekit. Mutta Tšekkoslovakian kohtalo osottaa, miten tärkeää on, että kommunistit eivät pääse ratkaisevaan asemaan. Jos ne siihen pääsevät, on kaikki myöhäistä.

Kekkonen antoi minulle muistiinpanot Moskovan matkaltaan.

1 Benešin murhenäytelmä

1.7. Gripenberg luonani.

Gripenberg kertoi, että Assarsson oli sanonut UD:ssa asemaa Korean sodan johdosta pidettävän vakavana.

Minä selitin kantaani. Korean tapauksia koettavat kaiketi saada lokalisoiduksi. Mutta se osottaa täydellistä amatörimaisuutta USA:n politiikassa. Tietysti on tiedetty, miten varustettu Pohjois-Korea on, mutta eivät ole ollenkaan pitäneet huolta, että Etelä-Korea voisi pitää puoliaan. Sanoin pitäväni mahdollisena, että USA kärsii Koreassa täydellisen fiaskon. Sanoin paljon ajatelleeni, onko nyt alkamassa uusi historiallinen aikakausi: kommunismin kausi. Sanoin myös ihmetteleväni sitä huonoa politiikkaa, mitä USA ja Englanti ovat viime vuosina ja jo ensimmäisen maailmansodan alusta alkaen osottaneet. Englannissa kolme sellaista pääministeriä kuin Chamberlain, Baldwin ja MacDonald – kolme kyvytöntä miestä.

Mitä tästä tulee?

2.7. palasin Helsingistä Kultarantaan.

2.7. Svento tullut lomalle, oli luonani Kultarannassa. Puhelimme mm. politiikasta. Svento ei luullut, että Korean sota leviää suursodaksi. Venäjä ei luultavasti tahdo sitä. Koettaa olla siihen sekaantumatta.

6.7. Refl.

Neuvostoliitto (ja tietysti myös sen satelliitit) eroaa Yht. Kansakunnista, niinkuin näyttää mahdolliselta. Meidän anomuksemme päästä YK:n jäseneksi on odottamassa käsittelyä. Jos Neuvostoliitto ja sen alaiset valtiot eroavat, niin meidän anomuksemme tulee heti hyväksytyksi, sillä ainoastaan Neuvostoliitto on sitä vastustanut ja estänyt sen hyväksymisen. Mutta miten silloin tulee olemaan meidän asemamme YK:ssa? Voimme joutua vaikeisiin tilanteisiin. Neuvostoliitto voi myös katsoa, että YK on Neuvostoliittoa vastaan suuntautuva yhtymä, ja katsoa, että Suomi rauhansopimuksen mukaan ei saa siihen liittyä.

Tätä asiaa on harkittava. Kun Kekkonen ja Tuomioja (v.t. ulkoministeri) huomenna tulevat Kultarantaan, puhun heidän kanssaan.

7.7. Esittely Kultarannassa. Hallituksen jäseniä läsnä Kekkonen, Törngren, Heljas, Vilhula, Meinander ja Tiitu ynnä tarpeelliset virkamiehet Kultarannassa. Tuomioja ei ollut mukana.

Esittelyn jälkeen puhuin Kekkoselle ja Heljakselle Suomen mahdollisesta jäsenyydestä Yht. Kansakuntiin. Jos Neuvostoliitto ja kansandemokratiat eroavat YK:sta, niin kysymys on, miten me sitten menettelemme. On myös otettava huomioon rauhansopimuksen määräys, että Suomi ei ole oikeutettu liittymään yhtymiin, jotka on kohdistettu Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliitto luultavasti katsoo, että YK, jos se siitä eroaa, olisi kohdistettu sitä vastaan.

Kekkonen sanoi, että he menevät Gartzin luo maalle saunaan yms. Pitävät ulkoasiainvaliokunnan kokouksen siellä. Voivat ottaa asian esille siellä.

Kekkonen sanoi myös puhuneensa Heinrichsin kanssa ystävyyssopimuksen mahdollisesta soveltamisesta, josta minä hänelle puhuin viikko sitten. Heinrichs oli luvannut laatia siitä p.m:n Kekkoselle.

USA:n lähetystön bulletinissa 6.7.50

(Washingtonista lähetetty 5.7.) on luettelo siitä, kuinka paljon Marshall-apua Euroopan maat ovat saaneet tähän asti

(tuhansissa dollareissa):

Cumulatives total

30.6.50 asti saanut

1950 kaikkiaan

U.K. 948.494 doll. 3.563.094 doll.

France 696. 919 » 3.010.019 »

Italy 390.837 » 1.058.137 »

Germany 389.738 » 895.538 »

Netherlands     306.631 » 874.131 »

Belgium &

Luxembourg 238.995 » 489.995 »

Austria 168.354 » 441.453 »

Greece 168.634 » 360.584 »

Denmark 83.808 » 306.806 »

Norway 95.007 » 195.507 »

Ireland 45.073 » 130.673 »

Turkey 69.683 » 103.483 »

Sweden 51.567 »   96.767 »

Portugal 31.444 »   31.444 » 

Trieste 10.534 »   27.334 »

Iceland 7.066»   15.366 »

Yht. doll.  3.592.090.000 9.501.390.000

15.7. Vapaassa Sanassa oli 12.7. lähetetty kirjoitus, jossa kehoitettiin minua allekirjoittamaan kommunistien »rauhanvetoomus». (En ole lukenut sanottua kirjoitusta.) Tämän johdosta Atos Wirtanen kirjoittaa Ny Tid’issä s.p.: »Det skulle i hög grad stärka o. stimulera fredsarbetet om rikets åldriga president kunde hörsamma denna behjärtansvärda vädj an.»1(Sv. Dem” sitaatti). 1.8.50 Litteraturnaja Gazeta kirjoitti tästä pääkirjoituksen minua vastaan. (kirj. tallessa)

Refl. Minun kantani tässä asiassa on seuraava:

»Katson, että maamme valtionpäämiehen asemaan ei sovellu (että maamme valtionpäämies ei voi) allekirjoittaa kansalaisadresseja.

En luule kenenkään Suomen miehen tai naisen olevan suuremman rauhanystävän ja rauhan asian kannattajan kuin minä olen.

Jos minua pyydettäisiin allekirjoittamaan julistus tai vetoomus, jossa selvästi sanottaisiin, että jokainen valtio, joka alkaa hyökkäyssodan – käyttämällä atomipommeja tai mitä tahansa muita aseita – on julistettava ihmiskunnan viholliseksi, harkitsisin perinpohjaisesti, enkö – huolimatta asemastani – voisi sittenkin allekirjoittaa tällaista (Y. Kansojen peruskirjan mukaista) vetoomusta.

1 »Rauhantyötä vahvistaisi ja innostaisi suuresti, jos valtakunnan iäkäs presidentti voisi noudattaa tätä kannatettavaa vetoomusta.»

15.7. Olimme Allin kanssa Turun seudun maatalousnäyttelyn avajaisissa Turussa. Olimme siellä melkein 4 tuntia— Hauska päivä.

21.7. Esittely Kultarannassa. Kuusi hallituksen jäsentä saapuvilla: Tuomioja, Luukka, Heljas, Meinander,  Törngren ja Miettunen.

2.7. Pääministeri U. Kekkonen,

H.V.

Sain tänään kenraali Heinrichin muistion ja luin sen tarkasti.

Pyydän antamaan siitä kappaleen Gartzille. Sitten teidän pitäisi aluksi pienessä piirissä (esim. Sinä, Gartz ja Tuomioja) harkita muistiossa esitettyjä asioita, jonka jälkeen meidän on yhdessä neuvoteltava aluksi omassa piirissämme ja sitten mahdollisesti Heinrichsin kanssa. Siitä voimme myöhemmin sopia.

Oikeastaan muistio olisi annettava kaikille ulkovaliokunnan jäsenille, mutta silloin on vaara, että se tulee tunnetuksi ulkopuolisille. Sentähden on se kenties jätettävä toistaiseksi. Miten on Tiitun laita? 

Pyydän Sinua myös yhdessä Gatzin ja Tuomiojan kanssa miettimään, eikö meillä olisi mahdollisuutta käyttää Heinrichsiä tärkeällä virallisella paikalla. On puolustamatonta, että meidän paras sotilaamme pidetään kaikesta syrjässä. Tässä kysymyksestä olisi myös neuvoteltava ja tietysti harkittava, liittyykö asiaan pahempia poliittisia näkökohtia sekä milloin se asia olisi esille otettava.

M. Pekkala kannatti kovasti Heinrichsiä ja lausui useamman kerran, että Heinrichs olisi saatava takaisin armeijaan.

Ystävyydessä

J.K.P.

24.7. Sain Kekkoselta kirjeen. Siinä Kekkonen kirjoitti olleensa neuvotteluissa taloudellisen kehityksen johdosta. Sosialidemokraatit, erityisesti Tanner, olivat esittäneet, että pelkästään taloudellinen yhteistoiminta ei vie perille, vaan tarvitaan poliittista yhteistyötä s.o. hallitus laajemmalle pohjalle, jotta F-sopimus saataisiin kumotuksi.

Sosialidemokraatit katsovat: 1) SKDL ei mukaan; 2) sosialidemokraatit + maalaisliitto yhteistoimintaan; 3) Kekkosta ei toivota hallitukseen johtavalle paikalle, mutta hätätilassa Kekkonen kelpaa.

Kun Kekkonen tähän lausui, että ulkopoliittinen tilanne ja myös sisäpoliittinen edellyttäisivät SKDL:n mukaan hallitukseen, oli sosialidemokraateilla täysin toinen käsitys.

Kekkonen kirjoitti, että hän ei asetu vastustamaan maalaisliiton kantaa, jos puolue katsoo, että maalaisliiton + sosialidemokraattien hallitus on talouspoliittisten syiden vuoksi muodostettava, mutta Kekkosella on se kuva, että hän ei tule olemaan mukana tässä hallituksessa. Sillä kun nykyisen hallituksen toimesta on saavutettu suhteiden stabilisointi itään, ei olisi opportunia ryhtyä kokeilemaan hallituksella, joka voisi saada ikävämmän vastaanoton idästä. Lisäksi tämän voisi tulkita sen merkiksi »jäykistymisestä».

Kekkosesta tuntui, että sosialidemokraattien taholla olisi vallalla vanha tunneperäinen ajattelutapa ulko- ja osittain sisäpolitiikassa. Jos se pääsee vallalle hallituspolitiikassa, jää Kekkonen syrjään, sillä hän (Kekkonen) ei voinut olla siinä mukana.

27.7. Refl. Kekkosen kirjeen johdosta.

Hallitusasia.

1) Nykyisen hallituksen pitäisi jäädä paikoilleen ensi vaaleihin asti.

2) Kun venäläiset sietävät nykyistä hallitusta, jossa ei edes ole kommunisteja, olisi ulkopoliittiset suhteet huomioon ottaen lyhytnäköistä politiikkaa ruveta muuttamaan hallitusta.

3) Eikö taloudellisia asioita voida hoitaa hallitusta muuttamatta? Indeksin ohjaaminen?

4) Jos hallituksen muutos tapahtuu – jota olisi kaikin mokomin vältettävä – niin ulkopoliittisista syistä olisi kyllä harkittava SKDL:n mukaantuloa.

Mutta se on kyllä pelottavaa ottaen huomioon kommunistien nykyisen agressiivisen politiikan.

5) a) Eikö ole pelättävä, että kommunistien tulo hallitukseen veisi maamme ja kansamme tuhoon?

b) Mitä Kekkonen tästä ajattelee? Eikö hän pelkää kommunistien tuloa hallitukseen?

c) Montako kommunistia tulisi hallitukseen?

d) Keitä?

6) Kommunistien tavoitteet käyvät ilmi Kommunistin kirjoituksesta.

Ulkopol. Tämä kaikki on: olla amerikkalaisten sodanlietsojain avoimia aseenkannattajia.

a) Suomi kokonaan ei vain erilleen länsimaista vaan kokonaan niitä vastaan.

Esimerkkejä:

I. Ei Gatt-sopimukseen.

II. Asevelvollisuuslaki (8 kk:n palvelusaika).

III. Ei yleisradio länsim. kansainvälis. järjestöön.

IV. Ei skandin. kongresseihin.

V. Ei »länsimaista vieraita».

Sisäpol.

VI. Suopo pois (ent. valt.poliisi sijaan).

VII. Kommunistien eristys lopetettava. Heitä on otettava valtion tehtäviin, valtion toimiin (virkoihin) ja komiteoihin. (siis infiltreraus1)

VIII. »Demokr.edistyksellinen liike» vallan päälle. »Demokratioita», »Rauhanpolitiikka» kunnollinen elintaso työtätekeville.

IX. »Todella demokraattinen hallitus».

7) Jos tulisi hallituksen muutos, eikä SKDL mukaan, niin Kekkonen sanoo jäävänsä pois. Tätä saattaa paljon harkita.

I. Kekkonen säästäisi siten itsensä tulevaisuuden varalle.

Tosin tällä voisi olla puolensa.

Witting: mitä minä sanoin hänelle elokuussa 1918. Meillä pitäisi olla kaksi garnityriä hallitusmiehiä. Toinen olisi på is2, toinen virassa.

Mutta:

II. Jos Kekkonen kieltäytyisi sen vuoksi, että kommunisteja ei tule mukaan, niin hän kadottaisi kannatuksensa oman kansan keskuudessa ja hänen mahdollisuutensa toimia tulevaisuudessa suuresti vaikeutuisi.

Anal. Vanha-Suomalaiset routavuosien ensi jaksolla. Emme saaneet mitään aikaan, kun kansan enemmistö oli meitä vastaan.

Minä ja Kekkonen saimme 1944–46 aikaan tuloksia (olivatko hyviä?), sentähden että silloin kansa tappion pelästyttämänä oli meidän mukanamme. Mutta nyt on asia toisin – Suomen kansa on löytänyt itsensä.

III. Ainoa mahdollisuus: Kekkonen voisi toimia yhdessä kommunistien kanssa venäläisen sotaväen pistimien nojalla ja turvassa ja kommunistien terrorin avulla, kuten Tšekkoslovakiassa, Unkarissa, Puolassa, Romaniassa, Bulgariassa.

Mutta: Silloin on kysymys sellaisesta toiminnasta (bolševisoimisesta ja demokr. tuhoamisesta), jossa Kekkonen ja minä ym. isänmaalliset miehet eivät voi olla mukana. Sitäpaitsi: Ottaisivatko kommunistit silloin enää isänmaallisia miehiä mukaan? Tuskin. Heittäisivät pois, kuten ovat tehneet »kansandemokratioissa». Miten kohtelivat minua presidentinvaalien aikana ja sen jälkeen, kun olivat huomanneet, että minä tulen vastustamaan kommunismia enkä tule olemaan mukana sen voimaanpanemisessa.

Voi siis kysyä, eikö Kekkosen velvollisuus isänmaata kohtaan ole olla loppuun asti mukana.

Joka tapauksessa ei ole niin selvä, että Kekkosella olisi maan kannalta katsoen oikeus vetäytyä syrjään.

1 solutus

2 jäissä

27.7. Kenraali E. Heinrichsin muistio.

1) Ilmatorjunta ja liikkuva rannikkopuolustus.

Millainen on ja mitä voidaan tehdä sen vahvistamiseksi?

2) Onko vaatteita ja aseita reserveille?

3) Maihinnousuyritykset ilmasta käsin.

4) Porkkalan alue.

Jos tieyhteyksiä Neuvostoliitosta Porkkalaan pommitetaan, miten reagoimme?

5) Porkkalan vuokra-alueen palauttaminen (nykytärkeä tavoite). (Tämä on tuskin mahdollista.)

6) Ellei tämä ole mahdollista, niin, että Venäjä julkisesti sitoutuisi olemaan käyttämättä Suomen alueen ja ilma-alueen kautta yhteyksiä Porkkalaan. (Myös tämä näyttää vaikealta saada aikaan.)

28.7. Esittely Kultarannassa. Kekkonen, Gartz, Luukka, Meinander ja Tiitu läsnä. Lounaspöydässä otin puheeksi La Cite intern. des Arts. Sanoin, että minun mielestäni meidän olisi oltava mukana alusta alkaen ja varattava ateliereja. Se on tärkeää. Idea, joka on saanut suuren kannatuksen, on suomalaisen, E. Snellmanin.

Kukaan hallituksen jäsenistä ei vastustanut, vaan oli asian puolella.

Esittelyn jälkeen keskustelimme Kekkosen ja Gartzin kanssa Heinrichsin muistion johdosta.

Sovimme siitä, että otetaan selvää ilmatorjunnan tilasta sekä onko vaatteita ym. varustuksia riittävästi. Samoin tutkat. Liikkuvaan rannikkopatteriin nähden pelättiin, että jos sitä ryhdytään lisäämään, niin herättää huomiota. Päätettiin puhua Tiitun kanssa.

Myös keskustelimme armeijan päällikön paikasta sekä siitä, että Heinrichs pitäisi saada armeijaan.

Sitten kutsuimme Tiitun sisään ja hän oli myös samaa mieltä ilmatorjuntaan, vaatteisiin ym. varusteihin ja tutkiin nähden. Kehoitimme Tiitua pitämään niistä huolta.

Tiitu oli myös sitä mieltä, että Sihvon tilalle olisi saatava toinen mies sotaväen päälliköksi. Sihvoon ei voi luottaa. Tiitu sanoi, että upseerien mielestä Heinrichs on N:o 1. Hänet olisi saatava sotaväen päälliköksi. Toisessa sijassa on kenraali Tapola, mutta hän ei ole yhtä hyvä kuin Heinrichs. Hän on »pikkupiirteinen».

Päätimme harkita asiaa.

Sitten me keskustelimme Kekkosen kanssa kahden kesken ensin hinta- ja inflatiokysymyksistä.

Kekkonen kertoi niistä toimenpiteistä, mitä hallituksessa on harkitty. Hän luuli, että tämän kautta päästään tämän vuoden loppuun.

Sitten keskustelimme hallitusasiasta.

Kekkonen kertoi tavanneensa Tannerin työnantajain päivällisillä. Oli keskustellut Tannerin kanssa kahden kesken hallitusasiasta. Kun Kekkonen oli viitannut venäläisten asenteeseen, oli Tanner vastannut, että ulkopoliittinen »juttu» ei tässä ole tärkeä (vaan asia on yksinomaan sisäpoliittinen).

Kun Kekkonen oli lausunut, että myös presidentti panee merkitystä ulkopoliittiselle puolelle, oli Tanner siihen sanonut: »Paasikivi on paniikin vallassa.»

Karikoski ja Solin (Työnantajaliitosta) olivat olleet sitä mieltä, että nykyistä hallitusta on jatkettava.

Minä esitin kantani Kekkoselle edellä olevien muistiinpanojen mukaan (kts. edelle).

Kekkonen sanoi, että Pohjois-Suomessa kannatetaan kommunistien mukaantuloa hallitukseen.

Kekkonen: Jos otetaan hallitukseen kolme kommunistia, ei se voisi viedä meitä onnettomuuteen. Hallituksessa olisi sisärengas, johon kuuluisi maalaisliiton + sosialidemokraattien edustajat hallituksessa, ynnä ne ei-kommunistit, joita mahdollisesti olisi hallituksessa. Ne kyllä voivat hoitaa asiat. Mutta jos nyt kommunisteja tulisi hallitukseen, niin ulkomaailma saisi sen käsityksen, että Suomi on antanut perään kommunisteille, ja se vahingoittaisi meitä.

Minä ilmoitin olevani valmis puhumaan esim. Fagerholmin ja Väinö Hakkilan kanssa hallituskysymyksestä, jos se on tarpeen. Joka tapauksessa hallitusasia on lykättävä siksi, kunnes eduskunta tulee kokoon syyskuussa.

Kekkonen sanoi mm., että maalaisliitto ei tule hyväksymään sosialidemokraattien kantaa, että maalaisliitto ja sosialidemokraatit muodostaisivat yhdessä hallituksen. Miettunen, maalaisliiton puoluesihteeri, oli sitä mieltä, että ei sellaista hallitusta voi muodostaa tällä hetkellä.

Asia jäi tällä kertaa tähän.

(Totesimme, että olemme hallitusasiassa yhtä mieltä. Nykyisen hallituksen pitäisi olla paikallaan ensi vaaleihin asti. On toimittava sen tarkoituksen saavuttamiseksi.)

31.7. Kultarannassa oli kenraali Sihvo esittelyllä (rouva mukana), ministeri Aarno Yrjö-Koskinen ja sisar, ministeri Jutila + rouva sekä Asko Ivalo + rouva ynnä kenr. konsuli Kaarlo Brusiin. Lisäksi eversti Grönvall (ynnä majuri Suninen) rouvineen.

Sihvon esittelyn jälkeen lounas.

Sihvo puhui mm. meidän valmisteluistamme sodan varalta. Tiedustelutoiminta olisi saatava kuntoon. Puhui myös pommisuojista: niitä varten pitäisi tehdä suunnitelma. Sihvo kertoi, että Moskovassa ministeri Orlov oli puhunut meidän sotilasasiamiehemme kanssa siitä, että meidän pitäisi neuvotella.

Minä sanoin puhuneeni näistä asioista pääministeri Kekkosen kanssa kaksi kertaa. Kehoitin Sihvoa pitämään huolta siitä, että ilmatorjunta on niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Myös tiedoitustoiminta on järjestettävä. Kun tulen Helsinkiin, niin voidaan asiasta neuvotella tarkemmin.

Politiikkaa emme puhuneet paljon ministerien kanssa, kun oli niin suuri seura.

2.8. Pääministeri U. Kekkonen, 

Hyvä Veli,

1) Lähetän samalla kertaa tämän kanssa Sinulle maanvilj. luutn. Rautalahden armonanomusta koskevat asiakirjat, jotka olen käynyt läpi.

Kun asia on mutkikas, pyydän Sinun tutkimaan asiakirjat, ennenkun asia otetaan ratkaistavaksi. Tosin papereihin syventyminen vie aikaa – minä käytin siihen koko päivän – mutta kun on kysymys miehestä, joka on urhoollisesti maan puolesta taistellut ja sodassa haavoittunut, ei voi olla asiaa huolellisesti käsittelemättä.

Kuten mainitsin Sinulle, saavun Helsinkiin ensi viikolla torstaina iltapäivällä ja olen siellä esittelyssä perjantaina kl. 11.

2) Olen lukenut Gartzin muistion ulkoministeriötä koskevasta menojen supistamisehdotuksesta.

Minun mielestäni Gartz on mennyt muistiossaan äärimmäiselle rajalle. Joitakin menojen siirtoja saattaa panna kysymykseen. Mutta minä en ole voinut ajatella, että meidän ulkomaanedustuksessamme, joka on minimaalinen, olisi supistamisen varaa. Sen laajentaminen on tarpeellinen. Jos haluamme ylläpitää jonkunlaista itsenäisen valtakunnan asemaa, mikä on välttämätöntä, emme voi muodostaa edustustamme aivan mitättömäksi. Eristäytyminen maailmasta on meille minun mielestäni valtiollisesti vaarallinen. Pyydän Sinua pitämään tätä asiaa silmällä.

Ystävyydessä

J.K.P.

2.8. Maanviljelijä, luutnantti Rautalahti oli tuomittu sotavangin murhaamisesta. Oli 2 1/2 vuotta paossa, mutta tuli sitten itse vastaamaan. Pyysi armoa. Oikeudenkäynnissä hän selitti pakoaan mm. seuraavasti (kuvaa mielipidettä laajoissa piireissä):

Välirauhan jälkeen tapahtui täydellinen kuperkeikka sekä moraalisen että poliittisen kansalaiskunnon arvioinnissa. Ne kansalaiset, jotka sotien aikana aktiivisemmin joutuivat täyttämään velvollisuuttaan isänmaataan tai sen puolustusvoimia kohtaan, tavalla, joka ei miellyttänyt maan alta tirkistävää äärimmäistä vasemmistoamme, joutui välirauhan jälkeen sekä rikollisten että vainonalaisten kirjoihin, samalla kun heiltä näytti puuttuvan takeet siitäkin, tulisivatko maan vanhat laitkaan enää tarjoamaan heille turvaa. Samalla tapahtui paljon outoa ja hämäräperäistä. Kaikennäköisiä tietoja levisi, huhut kiertelivät ja laajenivat eikä kukaan voinut ratkaista, mikä oli totuus, mikä ei.

Liittout. valvontakomissiolle tehtiin ilmianto Rautalahtea vastaan. Ennustettiin Rautalahden luovuttamista Neuvostoliiton viranomaisille.

Näihin aikoihin kierteli paljon hälyyttäviä tietoja. Mm. kerrottiin varmana tietona, että kommunistinen sisäministeri olisi luovuttanut Neuvostoliiton viranomaisille kymmenittäin suomalaisia miehiä, joille tahdottiin saada sellaisia rangaistuksia, joihin eivät omat lakimme riittäneet. Näiden miesten kerrottiin hävinneen tietämättömiin. Vainikkalan asemalta oli tullut tietoja, joiden mukaan useita piikkilangalla ympäröityjä umpivaunuja oli öiseen aikaan viety venäläisissä junissa itään päin. Vaunuista oli kuulunut suomenkielistä valittelua. Miehikkälään koottiin suomalaisia miehiä Neuvostoliiton luettelon mukaisesti, juuri sellaisia henkilöitä, jotka olivat kommunistiemme erikoisvihan kohteena.

Tällaisia huhuja liikkui kansan keskuudessa. Toisille tiedoille tuli virallista vahistusta.

Sentähden Rautalahti lähti pakoon, koska pelkäsi muuten tulevansa Neuvostoliitolle luovutettavaksi.

Heti kun Rautalahti oli saanut kuulla, että sisäministeri Leino oli viimeinkin tullut kukistetuksi, hän otti salaisen yhteyden asiamieheensä. Mutta ministeri Kilven nimittäminen sisäministeriksi sai hänet vielä kerran vetäytymään takaisin, samalla kun päätti odottaa eduskuntavaaleja ja tilanteen niiden nojalla vakiintumista. Tämän tapahduttua ja uuden hallituksen tultua nimitetyksi katsoi Rautalahti hetken tulleen saapua oikeuteen vastaamaan.

(Refl. Tämä on kuvaavaa laajojen suomalaisten piirien mielipiteelle.)

6.8. Ministeri V. J. Sukselainen,

Arvoisa Herra Ministeri,

Olen saanut kirjeenne eilispäivältä.

Mitä tulee kirjaajan poistamiseen presidentinkansliasta, olen hämilläni, kun minun täytyy vastata, että en tosiaan osaa siitä sanoa yhtään mitään. Minun pitäisi saada neuvotella Kivikosken kanssa, mutta hän ei nyt ole saavutettavissa. Olen sentähden lähettänyt Teidän kirjeenne hänelle kehottaen häntä asettumaan Teidän kanssanne yhteyteen. Esimerkkinä tämä poistaminen voisi kyllä olla hyvä, mutta jos Kivikoski, jonka täytyy  pitää huolta kanslian asioista, ei katso sitä mahdolliseksi, on minun vaikea sekaantua asiaan.

Kirjeessä antamanne tiedot budjetin muodostumisesta ovat ilahduttavia. Onnittelen Teitä jo etukäteen tästä saavutuksesta.

Toivon Teidän, Herra Ministeri, ikävien budjettinumeroiden keskellä voivan ainakin jonkun verran nauttia näistä kauniista ilmoista.

Parhain terveisin,

kunnioittavasti,

J.K.P.

6.8. Ministeri B. Kivikoski, 

Hyvä veli,

Lähetän myötäseuraavan ministeri Sukselaisen kirjeen Sinulle pyytäen Sinua harkitsemaan asiaa ja asettumaan yhteyteen ministeri Sukselaisen kanssa ja sopimaan asiasta. Minä vastasin Sukselaiselle, että esimerkkinä tällainen presidentinkanslian henkilökunnan supistaminen voisi olla hyvä, mutta että minä en voi sanoa yhtään mitään, koska en ole neuvotellut Sinun kanssasi, jonka hoidossa kanslian asiat ovat.

Toivotan Sinulle hyvää kesän jatkoa.

Ystävyydessä

J.K.P.

9.8. Refl. hallituskysymyksestä.

1) Nyt puhutaan ja kirjoitetaan paljon siitä, että hallitus olisi uudestaan muodostettava niin, että tulisi enemmistöhallitus. 

Eivät ota huomioon, että jos uutta hallitusta aletaan panna kokoon, niin kommunistien mukaantulo on lähellä. Jos sosialidemokraatit yksin tulisivat mukaan ja kommunistit jäisivät pois, niin alkaisi jälleen Venäjältä kovat hyökkäykset hallitusta ja meidän maatamme vastaan.

Emme voi jättää tällä hetkellä venäläisten kantaa ja asennetta meitä kohtaan kokonaan huomioon ottamatta. Kun nyt on hallitus, jossa ei ole kommunisteja, ei ole syytä eikä viisasta ruveta sitä muuttamaan. Tällä hallituksella olisi koetettava päästä aina tuleviin eduskuntavaaleihin asti. Jos kommunistit ensi vaaleissa saisivat jälleen jonkun verran vähemmän edustajia, niin silloin voisi muodostaa enemmistöhallituksen ilman kommunisteja. Jos kommunistit ensi vaaleissa lisääntyvät, niin on vaikea heitä jättää pois hallituksesta.

2) Näyttää siltä, että meillä ei ollenkaan ymmärretä, mistä oikein on kysymys. Meillä pitäisi kansan ymmärtää asiat, ilman että niistä selvästi puhutaan. Sillä meillä on sellaisia asioita, jotka koskevat suhdettamme kommunisteihin ja Venäjään, joista ei voi julkisesti ja selvästi puhua, vaan jotka tulee ymmärtää ilman puheitakin.

3) Eirik Hornborgin kirjoitus Hufvudstadsbladetissa Demokr. o. anständighet1. Edustajain moraali ja anständighet. Siitä on monessa lehdessä ollut kirjoituksia. Siihen on vedetty kysymys »suurista miehistä». Mutta ei tarvitse olla »suurmies», ollakseen rehellinen ja moraalinen ja anständig2. Paras kirjoitus siitä oli Uudessa Suomessa.

1 Demokratia ja säädyllisyys

2 säädyllinen

Sundströmin kirje Gartzille 27.6.50.

Sundström kirjoitti käynnistään Bukarestissa. Stämningen i Bukarest var en annan än senaste höst. Finland var återigen populär.

Diplomatkåren lever i Bukarest i isolering. Betr. Sundström har man gjort ett undantag dela tiden. Sundström f. d. kolleger fr. Moskva, akademiker Jordan o. prof. Vludescu-Racosa togo genast kontakt med Sundstöm, voro hos Sundström på frukost och sammanföra Sundström ånyo på middagar hos sig med andra akademiker. Intresset för Finland varit stort o. man uttalade sin tillfredsställelse med att Finland fått en förnuftig regering1, joka osaa oikealla tavalla hoitaa suhteita Neuvostoliittoon. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä Sundströmille.

Kapital. valtioiden diplomaatit olivat myös hyvin ystävällisiä – folkdemokr. ser man icke – kapit2. maiden diplomaattien suhtautuminen on tröttande negativ3.

Kiiranen i Pravda följer noggrant med inrikespol. utvecklingen hos oss. »Detta skola vi icke negligera och tro att det är bara en journalists vis att skriva. Hade Fagerholms regering förstått att noga följa med dylika artiklar, hade många dumheter blivit ogjorda.»4

(Mitä Sundström tarkoittaa tällä?)

1 Tunnelma Bukarestissa oli toisenlainen kuin viime syksynä. Suomi oli jälleen suosiossa.

Bukarestissa diplomaattikunta elää eristyksissä. Sundströmin kohdalla on koko ajan tehty poikkeus. Sundströmin entiset kollegat Moskovasta, akateemikko Jordan ja professori Vludescu-Racosa ottivat heti yhteyden Sundströmiin, olivat Sundströmin luona aamiaisella ja tutustuttavat jälleen kotonaan järjestämillään päivällisillä Sundströmin muihin akateemisiin henkilöihin. Suomea kohtaan on tunnettu suurta mielenkiintoa ja on ilmaistu tyytyväisyys siitä, että Suomi on saanut järkevän hallituksen,

2 kansandemokraatteja ei näe – kapitalististen

3 väsyttävän kielteinen.

4 Kiiranen seuraa Pravdassa huolellisesti meidän sisäpoliittista kehitystämme. »Tätä ei meidän pidä jättää huomiotta ja luulla sitä vain sanomalehtimiehen tavaksi kirjoittaa. Jos Fagerholmin hallitus olisi ymmärtänyt tarkoin seurata tällaisia kirjoituksia, monet tyhmyydet olisivat jääneet tekemättä.»

Sundströmin kirje Gartzille 6.7.50.

Bland västmaktdiplomater tror man att kriget ej växer ut till världskrig1, koska luullaan, että Neuvostoliitto ei tule sekaantumaan sotaan. Mitä Kiina tekee, siitä keskustellaan. Trumans dumhet att inblanda Formosa2 – USA:n voitto Korealla skulle ej lugnt åses af Kina o. Sovjet. På västmakthåll är man övertygad om att Amerika måste vinna kriget3, koska sen prestige on kysymyksessä. Tavallinen venäläinen on vakuuttunut,  että Pohjois-Korea voittaa sodan. Möten landet runt för Korea.4

Suomen lehtien asenne Korean sotaan. Ei-kommunisti (SAK)-lehtiä voi moittia siitä, että ovat rikkoneet såväl mot neutraliteten som mot vänskapsfördragets anda. Domineras av antisovjetryska propaganda.5

(Refl. Neuvostoliitto ei ole osallistunut Korean sotaan. Suomen lehdet ovat olleet jotenkin tasapuolisia. Ovat julkaisseet tietoja molemmilta puolin. Muuta ei voi vaatia.)

1 Länsivaltain diplomaattien keskuudessa ei uskota sodan laajentuvan maailmansodaksi

2 Trumanin tyhmyyttä sekoittaa Formosan asia

3 eivät Kiina ja Neuvostoliitto tyynesti katselisi. Länsivaltojen taholla ollaan vakuuttuneita siitä, että Amerikan täytyy voittaa sota, (–) arvovalta (–).

4 Kokouksia Korean puolesta kaikkialla maassa.

5 sekä puolueettomuutta että ystävyyssopimuksen henkeä vastaan. Niissä on hallitsevana neuvostovenäläisvastainen propaganda.

Gripenbergin kirjeitä Gartzille:

8.7.50 Ruotsin UD:ssa seuraavaa:

USA:n apulaisulkoministeri Freeman Matthews selitti Bohemanille olevan aivan varmaa, että USA tulee ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin, jotka Korean sodan onnellinen lopettaminen saattaa vaatia. Washingtonissa optimistisia.

3.8.50: Ruotsin UD:ssa: sotaisia selkkauksia ei ole nyt odotettavissa Itä-Aasian ulkopuolella. Eräs keskustelu tuttavan kanssa: Eräs henkilö X, joka äsken palasi USA:sta, oli kertonut, ettei Euroopan rauha tänä vuonna tule häiriintymään. Siis: Neuvostoliitto ja Satelliitit eivät tänä vuonna tule ryhtymään sotilaallisiin toimenpiteisiin. Tämän käsityksen oli Acheson esittänyt X:lle. USA:n jyrkkä reaktio Pohjois-Korean hyökkäyksen johdosta oli kommunistivaltioille suuri yllätys. USA:n täydellinen yksimielisyys Korean sodasta. Menetetyt alueet Koreassa valloitetaan takaisin. Optimismia sodan lopputulokseen nähden. Neuvostoliiton paluu YK:hon. On huomannut, että sen kielto osallistua Turvallisuusneuvoston kokoukseen oli kohtalokas erehdys.

USA:ssa pidetään mahdollisena, että Neuvostoliitto tulee koettamaan saada Kiinan puuttumaan Korean sotaan. Sen kautta USA kietoutuisi suureen sotaan Aasiassa eikä voisi antaa apua Euroopalle. Silloin – kenties jo ensi vuonna – olisi hetki tullut Eurooppaan kohdistuvien iskujen lyömiseen. Mutta on epävarmaa, tokko Kiina ryhtyy sotaan USA:n kanssa. Mutta kansainvälinen tilanne tulee pysymään kauan, monta vuotta, yhtä levottomana kuin tähän asti. (Tämä kaikki on X:n kertomusta.) – Ruotsin sotilaspiirit: Ei mitään merkkejä siitä, että sotaisia selkkauksia olisi odotettavissa Euroopassa. Kommunistivaltojen öljyvarastot ovat pienet.

Gripenbergin kirje Gartzille 7.8.50.

Denna sommar eller höst inga krigiska förvecklingar i Europa. Man tror icke, att Östmakterna kommer att angripa1 tai on sellainen käsitys i Washington o. State Dep.2 – Tukholman brittiläispiirit samaa mieltä. Mutta international situation3 tulee tillskärpas4, mutta uskotaan, että ei tule maailmansotaa – icke ännu5. Syyt:

Neuvostoliitto ja pohj. Korea luulivat, että länsivallat tyytyisivät protesteihin. Että niin ei tapahtunut, oli suuri yllätys Neuvostoliitolle. Ruotsin sotilaspiirit katsovat, että satelliitit eivät ole – psykologisesti eikä materiellt6 – valmistautuneet suureen sotaan tänä vuonna (ei ole öljyä.)

Mutta amerikkalaiset ja englantilaiset diplomaatit katsovat, että vaikka vaara Euroopalle – ehkä ensi kevääseen asti – ei ole uhkaava, kan vad som helst ske i Asien7. Neuvostoliitto koettaa saada Kiinan sekaantumaan Korean sotaan. Malik koettaa valmistaa propagandalla sitä. Den stora planen: USA skall invecklas8 pitkällisiin ja kalliisiin operatioihin Aasiassa ja myöhemmin, kenties ensi vuonna, kun USA blött tillräckligt9, kun Englannissa elintaso on alentunut, kun siis taloudellinen tila Euroopassa on huonontunut, skall polit. o. militära slagen riktas också mot Väst-Europa10. Jos kommunistivaltiot ovat valmiit aseilla koettaa revolutionera världen, så blir antagligen nästa år avgörande. Ty 195211 ja vielä suuremmassa määrässä 1953 kommer västmakternas upprustning att ha framskridit så långt, att anfall på ngn europ. stat kan betraktas som mera än osannolikt. USA är mycket beslutsamt och in a grim mood.

Norske Charge d’aff. i Stockholm sade, att man numera i Oslo är betydligt lugnare för den närmaste framtiden.12 Irlannin ministeri sanoo samaa mielialasta i Dublin.

1 Tänä kesänä ja syksynä ei sotaisia selkkauksia Euroopassa. Itäryhmän maiden ei uskota hyökkäävän

2 Washingtonissa ja (Yhdysvaltain) ulkoministeriössä.

3 kansainvälinen tilanne

4 kiristymään

5 ei vielä.

6 materiaalisesti

7 voi Aasiassa tapahtua mitä tahansa.

8 Suuri suunnitelma: Yhdysvallat vedetään

9 USA on tarpeeksi vuodattanut vertaan

10 suunnataan poliittiset ja sotilaalliset iskut myös Länsi-Eurooppaa vastaan

11 tehdä maailmanvallankumouksen, niin ensi vuosi on luultavasti ratkaiseva. Sillä 1952

12 on länsivaltojen varustautuminen edennyt niin pitkälle, että hyökkäystä jotain Euroopan valtiota vastaan voidaan pitää erittäin epätodennäköisenä. USA on hyvin päättäväinen ja asenteiltaan tiukka.

Norjan Tukholman-asiainhoitaja sanoi, että Oslossa ollaan tätä nykyä huomattavasti levollisempia lähitulevaisuuteen nähden.

10.8. (torstaina) Helsinkiin.

11.8. esittely valtioneuvostossa.

Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen kanssa hallituskysymyksestä. Uudistin, että puhun Fagerholmin ja V. Hakkilan kanssa, kun he tulevat Helsinkiin.

11.8.50 kl. 3 Sihvo. Antoi kaksi muistiota nykyisestä tilanteesta ja meidän valmistustoimenpiteistämme. Niistä hän on antanut kappaleen myös pääministerille.

11.8. Gartz. Keskustelimme virkamiesten siirroista UM:ssä ja sen alaisissa.

Sen jälkeen minä huomautin, miten tärkeää meille on taistelu kommunistejamme vastaan. Kehoitin myös häntä pitämään sitä asiaa silmällä.

Gartz sanoi, että hänellä ei ole läheistä yhteistyötä Kekkosen kanssa. Sanoi Kekkosen olevan liian nopean päätöksissään.

Hallituskysymys. Gartz: Sosialidemokraattien ei pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin, jotka tarkoittavat tuottaa vaikeuksia hallitukselle.

Kiinaan lähettiläs: Minä: Olisi kyllä hyvä, jos Kiinaan saataisiin lähettiläs.

Tarjanteen käynti Islannissa: Minä: Olisi paras, että Tarjanne ei mene Islantiin, koska siellä voi tulla kysymykseen Björnsonin matka mm. Suomeen. Meidän ei ole syytä ottaa sitä esille, joskin olisi hyvä, että Björnson tulisi Suomeen, jos menee Ruotsiin.

12.8. ministeri Numelin.

Puhui siirtämisestä Prahaan. Ei halua sinne, on koko ikänsä ollut länsimaissa eikä luule voivansa hyvästi suorittaa työtään itäisissä maissa.

En antanut mitään lupausta. Tahtoisi päästä Osloon Tarjanteen sijaan.

Numelin kertoi mm., että USA:n entinen ambasadöri Moskovassa oli kertonut, että Suomella on Moskovassa paljon, ellei goodwill, niin respektiä, sillä Suomi tahtoo täyttää velvollisuutensa. Ambas. oli myös sanonut olevan hyvä, että Suomi koettaa pitää luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon. Suomella pitäisi aina olla Moskovassa niin hyvä diplom.edustus kuin mahdollista. Näin oli ambas. sanonut.

15.8. Pääministeri U. Kekkonen,

H. Veli,

Sain Sihvolta viime kerralla kaksi kirjelmää (päivätyt 10.8. ja 12.8.50), joista merkinnän mukaan kappaleet on annettu Sinulle. Aikaisemmin olin saanut Sihvolta kolme kirjelmää, päivätyt 25.1.49, 19.2.49 ja 16.5.50.

Lähetän Sinulle kaksi viimeksi mainittua luettavaksesi. Ensimmäinen (25.1.49) ei ole minulla täällä.

Pyydän Sinua lukemaan nämä asiakirjat. Tultuani ensi maanantaiksi Helsinkiin voimme keskustella, olisiko niiden johdosta jotakin tehtävä.

Parhain terveisin Ystävyydessä

J.K.P.

16.8. v. Fieandt (Yhdyspankista) luonani. Söimme lounaan ja keskustelimme yhteensä 3 tuntia.

Fieandt kertoi, että taloudellinen konjunktuuri on nyt hyvä, sillä tavara menee kaupaksi ja hinnat ovat hyvät, mutta inflatio uhkaa. Siinä pitäisi tehdä jotain. Fieandtin mielestä pitäisi saada uusi hallitus (enemmistöhallitus). Jos se ei ole mahdollinen (ulkopoliittisista syistä ym.), niin olisi koetettava saada sosialidemokraatit rauhoittumaan ja lopettamaan hyökkäyksensä. Heidän pitäisi ymmärtää, että he tulevat mukaan hallitukseen vaalien jälkeen ja silloin he saavat korjata, mitä nyt rikotaan.

Minä sanoin aikovani puhua Fagerholmin ja mahdollisesti jonkun muun sosialidemokraatin kanssa juuri tähän suuntaan.

16.8. Kiivas keskustelu hallituksesta.

Sosialidemokraatit tahtovat hallituksen muuttamista siten, että he tulevat hallitukseen yhdessä maalaisliiton kanssa (ratkaiseviin asemiin).

Useat ammattiliitot ovat antaneet lakkovarotuksia ja vaativat suuria palkankorotuksia, joita teollisuuden ei katsota kestävän.

Useita lakkoja on sentähden uhkaamassa.

17.8. Kekkonen, Törngren ja Tuomioja luonani Kultarannassa keskustelemassa nykyisestä poliittisesta tilanteesta.

Kekkonen kertoi: 21.7. oli neuvotellut työnantajain kanssa. Saapuvilla myös sosialidemokraatit Aaltonen, Varjonen, Lehtinen, Tanner. Keskustelu hallituksesta. Sosialidemokraatit olivat sitä mieltä, että hallitukseen ei kommunisteja, mutta sosialidemokraatit ovat valmiit tulemaan hallitukseen. Lehtinen oli toista mieltä kommunistien tulosta. Kekkonen oli luullut, että sosialidemokraatit odottaisivat, kunnes eduskunta kokoontuu. Maalaisliitto ei tee ratkaisua sitä ennen. Mutta asiat kiristyivät, ja silloin hallitus suunnitteli taloudellista neuvostoa. 2.–3.8. sen puheenjohtajaksi pyydettiin Härmää, joka suostui, mutta sosialidemokraattinen puolue kielsi osanoton tähän neuvostoon. 4.8. Suomen Sosialidemokraatissa kirjoitettiin, että tämä ei riitä, vaan tarvitaan poliittista yhteistyötä. Seuraavana päivänä Suomen Sosialidemokraatissa sanottiin samaa ja esitettiin Kekkoselle kysymykset. 6.8. Leskinen piti puheen Karkkilassa. 13.8. Fagerholm Joensuussa ja Leskinen piti puheen, joka sisälsi uhkauksia. 16.8. Kekkonen soitti Varjoselle huomauttaen mm., että eduskunnan täytyy saada tulla koolle ja puolue-elinten käsitellä asioita. Tämä uhkailu ja hoputtaminen vaikeuttaa asioita.

Varjonen oli sanonut mm., että tarkoitus on pakottaa hallitus vastaamaan hallituspohjasta. Hän oli myös sanonut, että ei ole varmaa, että he voivat hillitä SAK:ta. »Ei tiedä mitä tässä tulee.»

Eilen oli Fagerholm keskustellut Gartzin kanssa. Fagerholm oli moittinut siitä, mitä Törngren oli puheessaan sanonut ulkopolitiikasta. Fagerholm oli sanonut, että vaikka tietää Neuvostoliiton kannan, niin sosialidemokraatit ovat hallituskelpoisia. Ovat intressoituja tulemaan hallitukseen ja vastustamaan palkankorotuksia, jotka ovat kohtuuttomia.

Gartz oli kysynyt, voivatko määrätä SAK:ssa, johon Fagerholm oli vastannut, että ei ole varmaa, totteleeko SAK heidän linjaansa. Mutta ovat valmiit hallituksessa vastustamaan palkkavaatimuksia. SAK:ssa on myös taloudellisesti kypsymättömiä. Sosialidemokraatit ovat valmiit pyöreän pöydän neuvotteluihin, mutta Kekkonen ei tahdo. Kommunistien kanssa eivät sosialidemokraatit tule hallitukseen.

Kekkonen lausui, että metallityöläisten palkkavaatimukset merkitsee n. 50—70 %:n palkankorotuksia. Liljeström oli sanonut neuvotteluissa, että on aikomus osittain toteuttaa Fagerholmin sopimus, osittain mennä sen ohi.

Toissa päivänä oli SAK antanut monelle ammattiyhdistykselle luvan lakkoon. Sosialidemokraatit aikovat viedä vaatimuksensa päätökseen. Nämä vaatimukset ovat samat kuin kommunistien aikaisemmat vaatimukset.

Sosialidemokraattien tarkoitus: osittain poliittinen tyytymättömyys, osittain näyttää, että ilman heitä ei voi hallita.

Kekkonen sanoi hallituksen yksimielisen käsityksen olevan, että ulkopuolinen tekijä on niin tärkeä, että ei pitäisi lähteä kokeilemaan maalaisliittolais-sosialidemokraattisella hallituksella.

Sitten Kekkonen kertoi, että Vesterinen oli kutsuttu Feodorovin luo lounaalle. Koko keskustelu koski sitä, tuleeko uusi hallitus, jossa on sosialidemokraatteja mukana. Oli kysynyt, mikä on pääministerin mielipide siitä. Oli käynyt ilmi epäluulo, että Kekkonen ja hallitus olisivat mukana tässä asiassa. Feodorov oli sanonut, että he eivät käy kauppaa vihamiehen kanssa samalla tavalla kuin ystävän kanssa.

Törngren: hän oli kutsuttu Feodorovin luokse yksin 13. tai 15. pnä heinäkuuta 1950. Keskustelu koski samaa asiaa kuin Vesterisen kanssa. Feodorov ei ollut yhtään osottanut intressiä, tuleeko kommunisteja mukaan hallitukseen. Venäläiset luulevat, että sosialidemokraatit ovat amerikkalaisten kätyreitä.

Tuomioja: Elokuun alussa oli ollut Feodorovin luona. Sisujin läsnä. Keskustelu meni täysin samaan suuntaan kuin Törngrenin kanssa.

Törngren: oli ennen hallituksen muodostamista ollut Feodorovin ja Sisujinin luona – kutsuttuna. Feodorov oli kysynyt, minkä tähden ruotsalainen ryhmä tukee Fagerholmin hallitusta. Törngren oli vastannut, että he eivät katso olevan syytä sitä kaataa. Oli huomauttanut, että Suomi on itsenäinen maa ja meillä on oikeus itse määrätä hallituksesta. Siihen Feodorov oli lausunut: »Tietysti. Mutta Neuvostoliitto on myös itsenäinen maa. Jos Suomessa on hallitus, johon me luotamme, niin me menettelemme toisella tavalla kuin jos on hallitus, johon emme luota: silloin menettelemme toisella tavalla. Me emme luota Fagerholmin hallitukseen.» Tämä meni Törngrenin mielestä liian pitkälle. Sentähden äänestää Fagerholmin hallituksen puolesta.

Kekkonen kertoi sitten, että hallitus on päättänyt, ettei hallitusta hajoiteta, vaan jatketaan edelleen. Ainoa motivi on ulkopoliittinen. Asema on sentähden vaikea, koska sitä ei voi julkisesti sanoa. Ellei olisi ulkopoliittista motivia, niin mielellään ryhtyisi neuvottelemaan sosialidemokraattien kanssa uudesta hallituksesta.

Mutta palkkatilanne on vakava. Huomenna alkaa sähkömiesten lakko. 28.8. alkaa metallityöläisten lakko. Eduskunta kokoontuu 5.9.

Hallitus on päättänyt pyytää eduskuntaa koolle viimeistään 25.8. Siihen mennessä hallitus laatii vakauttamissuunnitelman ja antaa siitä tiedonannon eduskunnalle. Sen sisältö: pyritään jatkamaan samaa tietä kuin hintasulku. Ensi vaaleihin mennessä ei palkankorotuksia, mutta valtio takaa, että hinnat eivät nouse. Tämä periodi kestäisi syyskuuhun 1951.

Jos eduskunta kieltää luottamuksen, niin hallitus eroaa ja se on eduskunnan asia.

Eduskunnalle esitys palkoista ja hinnoista. Se voi olla perustuslain luontoinen. Ellei eduskunta sitä pikaisena hyväksy, niin uudet vaalit.

Eduskunnan pitäisi olla koossa vaaleihin asti valmistamassa budjettia.

Kekkonen luuli, ettei tarvitse mennä eduskunnan hajoittamiseen, mutta se on otettava lukuun.

Kekkonen sanoi, että hän ei voi olla mukana uudessa hallituksessa, jos tämä hallitus hajoitetaan ja sosialidemokraatit tulevat mukaan uuteen. Eri asia on hallituksen muodostaminen uusien vaalien jälkeen. Hallituksessa on yksimielisyys ulkopoliittisen tekijän tärkeydestä.

Kekkonen sanoi edelleen, että sosialidemokraatit pitävät palkkavaatimuksia väärinä, mutta »politiikassa ei merkitse järki». SAK:hon ei voi vaikuttaa. SAK:n sosialidemokraattien keskuudessa Lindblom on sitä mieltä, että olisi mentävä hallitukseen kommunistien kanssa.

Törngren: Kommunistien mukaantulo hallitukseen tällä hetkellä vaikeuttaisi meidän asemaamme länteen päin. Muuten kansa ei ota ollenkaan huomioon ulkopolitiikkaa.

Minä: Ulkopoliittisia näkökohtia ei voi jättää syrjään. Olen edelleen sitä mieltä, että tämän hallituksen pitäisi istua ensi vaaleihin asti ensi kesänä 1951. Mikä on sosialidemokraattien kampanjan takana? Kysyin myös, mikä on tulos vaaleista.

Kekkonen: Vaalit antaisivat toiminta­ aikaa. Pelkää, että sosialidemokraatit eivät tule voittamaan, vaan häviämään. Porvariston ja vasemmiston välinen suhde tulisi jäämään entiselleen. Kommunistit luultavasti voittaisivat sosialidemokraattien kustannuksella. Ruotsalaisella alueella molemmat häviäisivät.

Tuomioja: Vaalien jälkeen joku hallitus voisi hoitaa asioita. Syyskuun lopussa on suuria lakkoja käynnissä. Silloin ollaan suurissa työtaisteluissa: 100.000 miestä lakossa. Lakot menevät eteenpäin. Hinnat nousevat. Asema menee yhä huonompaan suuntaan.

Kekkonen: Eräät hallituksen jäsenet neuvottelevat kokoomuksen kanssa ja työnantajain kanssa ja esittävät samaa kuin hän on minulle esittänyt. Ellei mitään tehdä, niin suuri inflatio alkaa ja sen vauhti lisääntyy. Mielellään suostuisi sosialidemokraattien ehdotukseen, mutta ulkopoliittinen pakko on ylivoimainen. Jos taas kommunistit syrjäytetään, niin se ei vahvistaisi ulkopoliittista asemaa.

Fagerholm oli sanonut, että nykyinen hallitus linkkaa kommunistien kanssa. Kekkonen: Se ei ole totta.

Fagerholm oli sanonut Gartzille, että Kekkonen on oikea paikallaan.

Tuomioja: Sosialidemokraatit ilmoittaneet, että ovat valmiit hyväksymään Kekkosen.

Kekkonen: Jos metallilakko tulee, niin hallitus voisi kieltää lakon siltä osalta, mikä koskee sotakorvausta ja kauppasopimuksen toimituksia tältä vuodelta.

Tuomioja: Jos palkat pääsevät irti, niin ei voida tehdä sopimuksia Venäjän kanssa ensi vuodeksi.

Kekkonen: Hallitusohjelmasta olisi vaikea päästä yksimielisyyteen sosialidemokraattien kanssa.

Tuomioja kertoi venäläisten kertoneen, että heillä on tietoja sosialidemokraattien salaisista kiertokirjeistä, jotka sisältävät Neuvostoliittoa vastaan vihamielisyyttä ja muuta pahaa. Jelisejev oli Moskovassa puhunut Neuvostoliiton ja Suomen intresseistä samalla tavalla kuin minä: Neuvostoliitolla on täällä ainoastaan sotilaallinen intressi, ettei hyökätä Suomen kautta.

Kekkonen sanoi venäläisten katsovan, että Kekkonen ei ole partisaanisodan kannalla, niinkuin sosialidemokraatit. Sentähden hyväksyvät Kekkosen.

Kekkosen ja hallituksen ohjelma on seuraava:

1) Nykyinen hallitus jää vaaleihin asti.

2) Eduskunta koolle 25.8.50.

3) Taloudellinen suunnitelma eduskunnalle.

4) Eduskunnan päätös luottamuksesta tai epäluottamuksesta hallitukselle.

5) Jos epäluottamus, niin hallitus eroaa. (Tätä ei tarvitse ottaa huomioon.)

6) Jos luottamus, niin esitys eduskunnalle laiksi, jolla palkkojen ja hintojen korotukset kielletään.

7) Ellei eduskunta hyväksy tätä lakia, niin eduskunta hajoitetaan.

Minä sanoin, että tämä ohjelma lähtee siitä, että nykyinen hallitus istuu vaaleihin asti, jonka minä myös katson parhaaksi. Näin ollen en vastusta tätä linjaa.

Lupasin puhua Fagerholmin kanssa ensi sunnuntaina tai maanantaina.

Lupasin puhua myös kokoomuksen edustajain (Ahon) kanssa.

17.8. Kenraali A. Sihvo. 

Hyvä veli,

Lähetän tämän mukana nähtäväksesi sosialidemokraattisissa lehdissä tänään julkaistun kirjoituksen, joka koskee mm. puolustuslaitosta, siltä varalta, että et olisi siihen tutustunut.

Parhain terveisin

Ystävyydessä

J.K.P.

18.8. Pääministeri U. Kekkonen,

Hyvä veli,

Harkitessa lakia, jolla palkankorotukset kielletään, on huomioon otettava, että laki voidaan saada asianomaisten noudatettavaksi.

Muistelen aikanaan, ollessani pääministerinä (?), tutkineemme, mitä keinoja hallituksella olisi valtalain nojalla kiellettyjen lakkojen estämiseksi tai lopettamiseksi. Neuvottelin siitä myös Tarjanteen kanssa. Muuta keinoa ei löydetty kuin panna yksityiset lakkolaiset syytteeseen tuomioistuimessa. Mutta siitä voi tulla pian Kemin juttu.

Tätä asiata teidän olisi mietittävä.

Fagerholm tulee luokseni ensi maanantaina kl. 7. Sunnuntain hän on puhematkalla.

Parhain terveisin

Ystävyydellä

J.K.P.

19.8. Kekkonen kääntynyt eilen eduskunnan puhemiehen Fagerholmin puoleen ja pyytänyt eduskunnan kokoonkutsumista ennen syyskuun 5. päivää, jona sen piti kokoontua. Hallitus antaa eduskunnalle ilmoituksen sen kokoontuessa.

Fagerholm on kutsunut eduskunnan koolle 24.8.50.

20.8. Helsinkiin.

21.8. Esittely. Sen jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa. Kuten ennen olin luvannut, sanoin puhuvani Fagerholmin ja jonkun kokoomukselaisen kanssa tällä matkallani. Kekkonen esitti minulle, millainen hänen tietensä taloudellinen asema oli. Minä huomautin, että metallimiehet olivat sosialidemokraattisissa lehdissä esittäneet toisenlaisia numeroita palkkavaatimuksista kuin mitä porvarien lehdissä on ollut.

Kekkonen sanoi, että metallimiesten palkkavaatimukset ovat 49,2 % korkeammat kuin mitä heidän palkkansa nyt on. Vaatimukset ovat samat kuin kommunistien viime keväänä.

21.8. kl. 14.20 Pohjoismaiden kemistien kongressin avajaiset Yliopiston juhlasalissa. Kesti 2 tuntia.

21.8. kl. 19 Fagerholm luonani.

Minä puhuin nykyisestä palkkataistelusta. Metallityöläisten palkkavaatimukset ovat 49 % lisäys.

Fagerholm: Metallimiehet kieltävät, että olisi sellaisia palkankorotusvaatimuksia. Liljeström oli sanonut, että pääasia on saada palkkajärjestelmä yksinkertaiseksi: päästä kaikenlaisista lisistä yms. Korotus ei ole suuri.

Sitten minä puhuin lakkojen uhasta.

Fagerholm: Hallitus ei pysty keskustelemaan ja hoitamaan neuvotteluja. Se välitys, jota sosialidemokraattisen hallituksen aikana heidän puoleltaan harjoitettiin, on loppunut. Se vaikuttaa työläisten kantaan.

Minä: Jos tämä hallitus kaatuu, on vaikea saada mitään hallitusta.

Fagerholm: Hallitus pitäisi uudestaan muodostaa ilman, että sitä kaadetaan.

Minä: Minun mielestäni tämän hallituksen pitäisi olla aina eduskuntavaaleihin asti ensi kesään. Kun on nyt sellainen hallitus, jossa ei ole kommunisteja, ja venäläiset ovat asettuneet siihen nähden suvaitsevalle kannalle, ei ole maan edun mukaista tätä hallitusta kaataa. Jos tulee sellainen hallitus, jota venäläiset eivät suvaitse, niin ensimmäinen seuraus voi olla, että kauppasopimus Neuvostoliiton kanssa menee mitättömäksi, sillä venäläiset voivat tehdä tyhjiksi sopimukset eri vuosia varten. Nyt he nähtävästi ovat valmiit järjestämään ainakin kaupan ensi vuodeksi 1951. – Jos venäläiset tahtovat tehdä meille vaikeuksia, niin he voivat myös estää satelliittimaat (Puolan ja Tšekkoslovakian ja Itä-Saksan) tekemästä meidän kanssamme kauppaa. Voivat myös ottaa jälleen esille venäläisten sotarikollisten luovutusasian. Edelleen voivat nostaa kysymyksen Suomen puolustamisesta viitaten nykyiseen kansainväliseen asemaan. Minun mielipiteeni on, että meidän kyllä täytyy lujasti pitää kiinni oikeuksistamme ja oikeudesta muodostaa hallitus, niinkuin itse katsomme parhaaksi, mutta meidän ei pidä ehdoin tahdoin herättää ristiriitoja silloin, kun niitä voimme välttää ilman, että luovumme oikeuksistamme. Viittasin Ranskan menettelyyn 1871. (Jacques Bainville). – Ranska 1905 erotti Delcassen luullen sillä lepyttävänsä Saksaa. Minun mielestäni meidän on ensi vaalien jälkeen muodostettava uusi hallitus, jossa epäilemättä sosialidemokraatit tulevat olemaan vaikuttavana osana. Nyt ei ole syytä muuttaa hallitusta.

Fagerholm: Villeimmät sosialidemokraattien joukossa ovat sillä kannalla, että ei pidä mennä hallitukseen. Fagerholm itse on toisella kannalla. Nykyinen hallitus auttaa kommunisteja. Törngrenin lausunto viime sunnuntaina, että sosialidemokraatteja ei hallitukseen, koska se herättäisi epäluottamusta Venäjällä.

Minä: Törngrenin lausunto oli kenties huonosti muodostettu, mutta hän tarkoitti myös, että jos kommunisteja tulisi hallitukseen, niin se herättäisi epäluottamusta lännessä.

Fagerholm: Tilanne on paljon pahempi kuin mitä hän on odottanut.

Minä: Teidän velvollisuutenne on toimia vaikeuksien helpottamiseksi.

Fagerholm: Hallitusasia ja lakot eivät ole sidotut toisiinsa. Tämä hallitus alkoi heti pahasti haukkua edellisen hallituksen toimia. Kekkosen hallitus on menettänyt kaiken luottamuksensa. Sentähden uusi hallitus.

Minä: uudistin useamman kerran, että minun mielestäni tämän hallituksen pitäisi istua aina ensi vaaleihin asti ensi kesään.

Lopuksi Fagerholm sanoi, että Prins Wilhelm saapuu Helsinkiin Norden-yhdistyksen kokoukseen pitämään puheen. 5.10.50–7.10.50 on Turussa.

Minä lupasin tarjota lounaan 6.10.50.

Fagerholm sanoi mm., että ensi vaalien jälkeen, kun uusi hallitus muodostetaan, on venäläisten puolelta sama vaara kuin nyt olisi.

Minä: Se on kyllä niin. Mutta meidän täytyy aina päästä vain vuodesta toiseen. Tällä hallituksella nähtävästi saadaan aikaan kauppasopimus venäläisten kanssa vuodeksi 1951 ja se on jo hyvä asia. Millainen tilanne on ensi vuonna kesällä uutta hallitusta muodostettaessa, sitä ei nyt voi sanoa.

22.8. kl. 10.30 Sukselainen luonani.

Teki selkoa vuoden 1951 budjetista.

kl. 14.30 Kokoomuspuolueen edustajat Salminen, Tuurna, Ahmavaara, Viherheimo, Heikkilä ja Hetemäki luonani:

Salminen: Eilen oli puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteinen kokous. Kekkonen antoi heille selostuksen lähinnä ulkopoliittisista asioista. Nykyinen tila olisi saatava rauhallisesti selvitetyksi. Kysymys on, mikä heidän ryhmänsä puolelta olisi oikea. Heidän ryhmänsä kannalla saattaa olla ratkaiseva merkitys. Sentähden olivat tulleet minun luokseni pyytämään valistusta ja ohjeita (!!). Erityisesti olisi nykyisen hallituksen pohjaa laajennettava niin, että ainakin sosialidemokraatit tulisivat hallitukseen Kekkosen ja Gartzin kanssa.

Minä selitin kantaani. Nykyisen hallituksen pitäisi saada istua ensi vaaleihin asti ensi kesään. Ei ole syytä muuttaa hallitusta, kun on hallitus, jonka Neuvostoliitto sietää, vaikka siinä ei ole edes kommunisteja. Meidän tulee kyllä pitää jyrkästi kiinni oikeuksistamme ja myös oikeudestamme muodostaa hallitus, mutta meidän ei pidä tehdä vaikeuksia, ellei se ole aivan välttämätöntä. Me kyllä joka vuosi joudumme sellaisten kysymysten eteen, joissa meidän täytyy sanoa: »ei». Mutta jos voimme sitä välttää, niin meidän on se tehtävä. Viittasin Ranskaan ym. (Bainville). Sitäpaitsi uuden hallituksen aikaansaaminen voi olla hyvin vaikea, koska maalaisliittolaiset tuskin siihen tulisivat mukaan. Paras olisi myös välttää uusia vaaleja.

Hetemäki tai Viherheimo: Kokoomuksen piirissä on monissa piireissä käsitys, että tämä hallitus ei kykene toteuttamaan taloudellista vakauttamista. Ohjelma tulee olemaan hyvä, mutta voiko hallitus kerätä ne yhteiskunnalliset voimat, jotka tarvitaan ohjelman toteuttamiseen. Tämän viikon lopulla tulee olemaan 100.000 lakossa. Sosialidemokraatit eivät tule auttamaan. Hallituksessa pitäisi myös olla kokoomuspuolue edustettuna, koska kokoomuspuolueessa on kokemusta ja vaikutusvaltaa työmarkkinoilla. Hallitus joutuu turvautumaan pakkokeinoihin, mutta elleivät työntekijät tottele, niin asia tulee ylivoimaiseksi. Tämän vuoksi kokoomuspiireissä ollaan vakavasti huolestuneita.

Ulkopolitiikkaa: Jos lakot ja levottomuudet synnyttävät kurittomuutta, niin tästä syntyy ulkopoliittinen vaara, suurempi kuin jos hallituksessa olisi vähemmän suosittuja puolueita edustettuina. Nykyisen hallituksen pohja on kapea, hallituksella ei ole luottamusta.

Minä sanoin mm., että jos hallitusta nyt muutetaan, nousee kysymys kommunistien mukaantulosta hallitukseen.

He lausuivat, että jos Kekkonen jää pääministeriksi, niin eikö se riitä ulkopoliittista puolta turvaamaan.

Minä: Jos sosialidemokraatteja ym. tulee mukaan, niin hallitus saa kyllä niin paljon toisen värin, että on luultavaa, että venäläiset katselevat sitä toisin kuin nykyistä hallitusta. Tietysti me emme sitä voi tulevaisuudessa välttää, mutta minun mielestäni olisi nyt käytettävä tätä hallitusta ensi vaaleihin asti.

Ahmavaara: Ulkoparlamenttariset voimat myös suuret. Nykyinen hallitus ei kykene niitä hoitamaan. Sentähden pitäisi sosialidemokraatit saada mukaan. Ulkopoliittisesti Kekkonen on hyvä. Jotta vakaannuttaminen ja valtion budjetti tulisi hyvä, tarvittaisiin enemmistöhallitus.

Minä kerroin, että Sukselainen oli tehnyt minulle selkoa budjetista ja se näyttää tulevan hyvä.

Viherheimo (tai Hetemäki): Nyt on kysymyksessä hinta- ja palkkasulku. Eduskunta hyväksyy sen. Mutta sen jälkeen on päätös pantava täytäntöön. Mutta työläiset eivät tottele, vaan syntyy kenties yleislakko, joka silloin tulee kohdistumaan hallitusta ja eduskuntaa vastaan. Hallituksen ja eduskunnan arvovalta joutuu vakavaan kriisiin. Sosialidemokraatit pelkäävät, että hekään eivät kykene hallitsemaan tilannetta. Sentähden olisi hallitusta sovinnolla täydennettävä. Sentähden Kekkosen hallitusta olisi täydennettävä ja hallituspohjaa laajennettava. Kompromissit olisi tehtävä hallituksen sisällä.

Minä: Pääministeri ja hallitus ovat kyllä harkinneet sitä mahdollisuutta, että työläiset eivät noudata laillisia määräyksiä, joskin sellaisen mahdollisuuden lukuun ottaminen on demokraattiselle järjestelmälle ja sen kannattajille kovin surullinen ja vaarallinen.

Tuurna: He tahtovat tukea presidenttiä vaikeassa tehtävässä. Ajankohta on erinomaisen vaikea. Hallitus olisi muodostettava laajemmalle pohjalle ja jotta se saataisiin aikaan, siihen tarvittaisiin minun (presidentin) auktoriteettia. Sentähden ovat tulleet minun luokseni, jotta minä ryhtyisin toimiin hallitusasiassa.

Minä: Presidentin täytyy olla lojaali istuvaa hallitusta kohtaan. Se on meidän valtiosääntömme mukaista. Ellei presidentti ole lojaali hallitusta kohtaan, niin parlamenttaarisesta ja demokraattisesta valtioelämästä ei tule mitään.

Tämän lähetystön jäsenet myönsivät oikeaksi.

Minä korostin useamman kerran käsitystäni, että nykyisen hallituksen pitäisi saada olla ensi vaaleihin asti ensi kesään. Perustelin käsitystä samalla tavalla kuin muille.

22.8. Pääministeri Kekkonen,

Hyvä veli,

Kun en tavannut Sinua puhelimessa, ilmoitan lyhyesti, että kokoomuksen miehet (6 miestä) olivat juuri luonani ja keskustelin heidän kanssaan 1 1/2 tuntia samaan suuntaan kuin eilen Fagerholmin kanssa.

Kokoomuslaisten päävastaväite ja pääpelko oli, että kun syntyy suuria lakkoja ja palkkaliikehtimisiä, niin vähemmistöhallitus ei voi niitä hillitä eikä saada annettuja määräyksiä käytännössä toteutetuiksi s.o. ei saa lakkolaisia noudattamaan palkkamääräyksiä ja lopettamaan lakot. Siis sama asia, josta minä kirjoitin Sinulle.

He myönsivät asian ulkopoliittisen puolen tärkeyden.

Tuus

J.K.P.

Kun olin tämän kirjoittanut, soitti Kekkonen ja luin hänelle tämän kirjeen, joten minun ei tarvinnut sitä hänelle lähettää.

24.8. Tänään eduskunnassa esillä hallituksen tiedonanto palkka- ym. taloudellisista asioista (kts. lehtiä).

25.8. Keskustelu eduskunnassa pääministeri Kekkosen ilmoituksen johdosta. (kts. lehtiä)

Hallitus sai luottamuslauseen 101 < 85. Kaikki porvarit äänestivät luottamuslauseen puolesta. Sosialidemokraatit ja kommunistit äänestivät vastaan.

27.8. Helsinkiin (sunnuntai).

28.8. Metallityöläisten lakko alkoi. Eilen illalla soitin Kekkoselle ja kehoitin vakavasti koettamaan saada neuvotteluilla aikaan sopimuksen metallityöläisten ja työnantajain kesken.

Kekkonen sanoi taas tänään (maanantaina) kutsuvansa kummankin puolen edustajat luokseen.

28.8. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen ja Gartzin kanssa.

1) Lakot. – Kekkonen sanoi, että ne ovat samalla kannalla.

2) Savonenkov antanut Gartzille aidememoire1 Ahvenanmaan asiassa – että ei saa ottaa lakiin tai päätökseen mitään ulkomaisista garantioista.

Gartz ei ole vielä ehtinyt harkita tätä asiaa.

3) Kommunistit tehneet kyselyn sosialidemokraattien osanotosta Comiscon kokoukseen Köpenhaminassa.

Gartz vastaa. Hän tutkii asiaa.

4) Kiinan edustus kansainvälisessä pankissa.

Gartz harkitsee.

5) Sitten puhuttiin vielä valtion tilintarkastajain lausunnosta ministeri Järnefeltin menettelystä Varsovan lähetystössä.

Esittelyssä oli esillä vuoden 1951 tulo- ja menoarvio, joka päätettiin antaa eduskunnalle.

1 muistion

29.8. soitin Kekkoselle. Kehoitin häntä vakavasti ja tarmokkaasti koettamaan saada välityksen aikaan lakkoasiassa.

Kekkonen sanoi, että molemmat puolet ovat ehdottaneet oikeusneuvos Kurt Kairaa välittäjäksi. Kekkonen koettaa järjestää tämän asian.

30.8. Kekkonen soitti, että Kaira on suostunut välittäjäksi lakoissa.

Minä sanoin, että se on hyvä asia. Kekkonen oli jonkun verran optimistinen.

1.9. Intian lähettiläs Nehru kävi jättämässä uuden valtakirjan, kun Intia nyt on tullut itsenäiseksi tasavallaksi.

1.9. Keskustelu Gartzin kanssa Nehrun audienssin jälkeen.

Minä puhuin ensin nykyisestä lakkotilanteesta.

Gartz sanoi, että Kekkonen on toivorikas, mutta hän Gartz ei ole toivorikas. Gartz sanoi, että suurimmissa asioissa hallituksessa ja maalaisliitossa nykyään Kekkonen määrää. Mutta Kekkonen ei osaa hoitaa tällaisia asioita. Vielä ei ole päästy siihen, että vakavasti olisi keskusteltu lakon selvittämiseksi. Lakko on enemmän kohdistettu hallitusta kuin työnantajia vastaan. Se on 75-prosenttisesti poliittinen lakko.

Minä sanoin, että lakko olisi saatava selvitetyksi. Kehoitin Gartzia iltakoulussa ottamaan myös tämän asian esille. Ellei lakko lopu lähiaikoina, niin minun täytyy myös yrittää tehdä asiassa. Aion kutsua ensiksi Kairan luokseni saadakseni selvän, millä kannalla asia on.

Sitten puhuimme ministeri Järnefeltin asiasta (valtion tilintarkastajain muistutukset).

Sanoin, että minulla ei ole vielä varmaa mielipidettä.

Palataan asiaan.

Pääkonsuli Salen Tukholmasta tulee luokseni maanantaina 4.9.

Diplomaattiset suhteet Irlannin kanssa. – Suostutaan.

Samoin Portugalin kanssa. – sovittu periaatteessa.

Hallituksen päivällinen Kekkoselle 50-vuotispäivän johdosta kesk. kl 19.30 iltakoulun jälkeen.

Diplomaattiset suhteet Kiinan kanssa – Gartz esitti Sundströmiä Kiinaan, mutta kuka Moskovaan.

Minä: Svento. 

Harkitaan.

5.9. Professori Vilho A. Pesola

Jokioinen.

Sain aikanaan kappaleen kirjoittamaanne viime aikojen historiaa. Kiitän tästä ystävällisyydestä. Kiitokseni on myöhästynyt, koska tahdoin jonkun verran perehtyä kirjoitukseen ennen kiitostani.

Kirjoituksenne on mielenkiintoinen sen kautta, että siinä olevat selonteot aina syksystä 1943 alkaen antavat hyvän kuvan siitä mielikuvituksen maailmasta, jossa Suomessa elettiin. Että Te »Jokioisissa kirjoituspöydän ääressä» näin ajattelitte, on ymmärrettävää. Pahempi oli, että armeijamme ylin kenraalisto arvosteli sotilaallisia oloja ja voimasuhteita aivan täysin erheellisesti ja sen kautta vaikutti myös valtion ylimmän johdon kantaan. – Saksan etevimmät sotapäälliköt ja diplomaatit, mm. Moskovan ambasadi v. Schulenburg, jonka hyvin tunsin ja jonka Hitler sitten tappoi, olivat toisella kannalla ja varottivat Hitleriä sodasta Venäjää vastaan.

Minulla olisi paljon huomauttamista esitystänne vastaan, mutta se ei tässä ole mahdollista. Vain joitakin ajatuksia:

Teidän historian filosofianne on täysin materialistinen (Te kutsuitte sitä biologiseksi, mutta se on sama asia). Materialismi, joka samalla on fatalismia, on johtavana filosofiana kommunistisessa Neuvostoliitossa ja muissa samaan ryhmään kuuluvissa maissa. Eikä se aikaisemminkaan ollut tuntematon – sehän lienee jo ensi vuosituhannella e.Kr. ollut pitkälle kehitetty oppi. Mutta ihmiskunta ei ole voinut tunnustaa sitä johtavaksi aatteeksi. Jos se on ratkaisevana ihmisten keskinäisissä suhteissa, niin se mielestäni hävittää elämän rohkeuden ja elämän toivon. Sillä sen periaate on – niin kuin Tekin huomautatte – sama kuin metsäpetojen: suurempi ja vakavampi peto tappaa ja syö suuhunsa heikomman. Niinkuin kirkkoisä Augustinus kirjoitti 1 500 vuotta sitten: »Remota justitia quid sunt regna nisi magna latrocinia», »Jos oikeus, oikeudenmukaisuus (justitia) häviää, niin mitä on valtakunnat muuta kuin suuria rosvojoukkoja.» – Eikä se näy Teitäkään tyydyttävän, sillä kosketellessanne pieniä kansoja ja erittäinkin Suomea puhutte moraalista, oikeudesta yms. Valtion sisäisissä oloissa suojellaan ja autetaan heikkoja, vähäväkisiä, sairaita, vanhuksia jne., mikä kaikki on toista kuin mitä luonnossa tapahtuu.

Historian kulku ei ole yksioikoinen, vaan hyvin monimutkainen. Että, kaikesta nykyajan henkisestä kurjuudesta huolimatta, moraaliset voimat eivät ole merkitystä vailla kansainvälisessäkään elämässä, siitä on meidän kansamme todistukse­a – se tosiasia, että meidän kansamme vielä on olemassa. Me voimme taistella urhoollisesti, mutta me, enemmän kuin muut pienet kansat, emme voi emmekä ole voineet aseilla itseämme puolustaa. (Jos Venäjä olisi 30.11.1939 alkanut yhtä voimakkaan hyökkäyksen kuin 1.2.40, olisi talvisota kaiken todennäköisyyden mukaan ollut joulukuun lopussa 1939 päättynyt.) Urhoollinen taistelumme on hankkinut meille arvonantoa ja moraalista, mutta ei fyysillistä, kannatusta. – Suomi on ollut kolme kertaa Venäjän miehittämä: Isonvihan aikana vuosikymmenen, Pikkuvihan aikaan 1741–43 lähes pari vuotta ja vuodesta 1809 alkaen yli 100 vuotta. Mutta vielä elämme. Materialistiselta kannalta katsellen oli minun ymmärtääkseni Snellmanin, Lönnrotin, Runebergin ym. herätystyö tarkoitukseton: olisi kai ollut biologisesti katsellen järkevämpää antaa Suomen kansan 100 vuotta sitten venäläistyä. Mutta Snellman perusti ajatuksensa senaikaiseen idealiseen filosofiaan.

Minä olen »realipolitiikko» – usein väärin käsitetty sana. Mutta material. filosofia, jonka mukaan fyysillinen voima ja tekniikka, tuo ihmiskunnan hyväntekijä, mutta samalla pahantekijä, yksin määräävää, ei anna minulle elämiseen välttämätöntä rohkeutta ja henkistä voimaa.

Minun mielestäni on väärä se usein esitetty väite, että Saksa oli »nälkäisiä» kansoja. Saksa ei ole koskaan elänyt niin onnellista ja kukoistavaa aikaa kuin vuosikymmenet ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sillä ei ollut mitään mahdollisuutta saada laajempaa »elintilaa» taajaan asutussa Euroopassa. Merentakaisten imperiumien aika oli ollut ja mennyt. Oli vain ajan kysymys, milloin Englanti sen menettäisi. Kyvytön hallitus 1914 ja hourupäinen Hitler, jonka ideat olivat sekä ulko- että sisäpoliittisesti mahdottomia, ovat vieneet ei ainoastaan Saksan vaan koko maailman siihen kurjuuteen, missä nyt ollaan. Että Saksan kansan suuri osa hyväksyi Hitlerin, se johtui mielestäni siitä, että tämä muuten monessa suhteessa lahjakas kansa on, kuten Bismarck sanoi, »ein ganz unpolitisches Volk»1. Englannissa ja pohjoismaissa ja USA:ssa ei sellaisella miehellä kuin Hitler olisi ollut mitään mahdollisuuksia.

Esityksenne viimeisen pessimistisen kappaleen johdosta huomautan, että me emme ole nykyään – ainakaan sanottavasti – enemmän Venäjän »armoilla» kuin ennen 1939. Meillä on valta noudattaa millaista politiikkaa tahdomme, myös erheellistä, yhtä hyvin kuin sitä teimme ennen 1939. Ero on siinä, että 1920- ja 1930-luvuilla Venäjän reaktio tuli hitaammin, koska Venäjä oli ohimenevästi heikossa tilassa, mutta nyt on Venäjä voimakas ja sen reaktio tulee nopeasti. Muuten ei mikään valtio ole vapaa. Vuoden 1871 jälkeen Ranska kauan aikaa alituisesti piti silmällä, »ettei Bismarck suuttuisi». Vielä 1905 Delcassé – eräs Ranskan etevimmistä ulkoministereistä – erotettiin hallituksesta Saksan lepyttämiseksi – erään esimerkin mainitakseni.

Minun mielestäni historia on ihmisten työtä, vaan ei mitään luonnontapauksia tai ilmiöitä. Ihmiset yhtä usein erehtyvät kuin osuvat oikeaan. Viime vuosikymmenien historia on tulos ja samalla kouluesimerkki jatkuvasta sarjasta suurvaltojen johtomiesten tekemiä poliittisia erehdyksiä. Onnettomuus on siinä, että valtioiden johtomiehet katsovat omien subjektiivisten mielijohteidensa, vieläpä kunnianhimonsa yms., olevan = raison d’Etat2, mitä ne eivät hyvin usein ole.

Lopuksi: Englanti ja Churchill sekä USA ja Roosevelt samoin kuin Ruotsi koettivat viime sodan aikana pelastaa meidät katastrofista, johon tiesivät Saksan joutuvan. Siitä heidän demarchensa.

Ennen venäläisten hyökkäystä keväällä 1944 olisimme saaneet rauhan »kohtuullisilla» sotakorvauksilla, mutta ennen kaikkea ilman Hankoa ja Porkkalaa, mikä on meille kaikkein pahin asia.

Parhain terveisin ja kunnioittaen

J.K.P.

1 »täysin epäpoliittinen kansa»

2 valtion etu

4.9. Suomen uusi pääkonsuli Salén, Tukholma, luonani käynnillä. Keskustelimme3/ 4 tuntia yhteisistä tuttavista ym.

Ministeri Järnefelt Varsovasta luonani. Kertoi Puolan oloista, jotka menevät vähän ikävämmäksi. Lopuksi puhuimme valtion tilintarkastajien Järnefeltiä vastaan tekemästä muistutuksesta. Kehoitin häntä puhumaan edelleen siitä asiasta Gartzin kanssa, joka on asiasta neuvotellut myös oikeuskanslerin kanssa.

5.9. Ranskan uusi lähettiläs Lecompte-­Boinet jätti valtakirjansa. – Hauska keskustelu sen jälkeen. – Gartz läsnä

Sen jälkeen keskustelimme Gartzin kanssa. Ahvenanmaan itsehallintolaki eduskunnassa. Savonenkovin demarche 28.8.50.

Kehoitin Gartzia harkitsemaan tämän asian sekä juriidisesti että poliittisesti, mitä tässä asiassa olisi paras tehdä. Asiallisesti meillä ei olisi sitä vastaan, että ei puhuttaisi mitään kansainvälisestä takeesta, mutta ahvenanmaalaiset sitä vaativat.

Gartz lupasi tutkia asiaa.

6.9. Olin päivällisillä hallituksen kanssa iltakoulun jälkeen Kekkosen 50-vuotispäivän johdosta.

Vesterinen piti puheen sekä minulle että Kekkoselle. Kekkonen vastasi ja puhui myös puolestaan minulle ja hallituskumppaneilleen.

Päivällisen jälkeen tulivat eduskunnan jäsenet, puhemiehistö, ryhmien valtuuskunnat ym. juhlahuoneistoon. Istuttiin sen jälkeen jutellen.

7.9. Engl. prof. Seton-Watson ja Englannin lähetystön asiainhoitaja luonani. Watson on Itä-Euroopan historian tuntija.

Puhelimme tunnin ajan.

8.9. esittely. Kekkonen estetty. Vesterinen vanhin jäsen valtioneuvostossa.

Esittelyn alkaessa huomautin, että kenties on budjetissa poliiseja vähennetty liikaa. On pidettävä huolta siitä, että järjestysvalta on riittävä. Viittasin Tšekkoslovakian tapauksiin helmikuussa 1948 ja oloihin meillä keväällä 1948 ja myös Kemin tapaukseen 1949.

Esittelyn jälkeen puhelin Vesterisen kanssa. Hän sanoi puhuneensa järjestyksen ylläpidosta Gabrielsonin kanssa ja myös Kekkosen kanssa, samaan suuntaan kuin minä äsken. Kekkonen oli ollut hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että järjestys on ylläpidettävä ja kaikki kaappausyritykset estettävä.

Refl. On hyvä, että Kekkonen on tätä mieltä ja että nykyinen hallitus on varuillaan.

8.9. i.p. Aarno Yrjö-Koskinen luonani. Lähtee ylihuomenna takaisin Ankaraan. Sanoi sopineensa Gartzin kanssa, että hän muuttaa Haagiin.

9.9. Oikeusneuvos Kurt Kaira, välitysmies metallilakoissa, luonani kutsumanani.

Kaira teki ensin selkoa asian tähänastisesta kulusta; Fagerholmin sopimus 8.5.50: 15 % korotus. Keskusliittojen piti lähemmin neuvotella sen toimeenpanemisesta.

25.5. SAK ja Työnantajain Keskusliitto antoivat yhteisen paperin. Lisiä vähennetään ja selvä palkkajärjestely aikaansaataisiin ensi tilassa, missä se on mahdollista. Muissa olisi väliaikainen sopimus käytännössä.

12.6. väliaikainen sopimus metalliteollisuuden kanssa: ryhtyvät välittömästi neuvottelemaan, että sopimus yksinkertaiseksi ja palkkataso pysytetään. – ryhtyivät sitten neuvottelemaan, mutta eivät päässeet tulokseen.

31.7. työntekijät sanoivat irti sopimuksen, kun ei ollut päästy sopimukseen. Työntekijät esittivät silloin sopimuksen, joka ylitti Fagerholmin sopimuksen – Työnantajat sanoivat, että tämä ei nojautunut Fagerholmin sopimukseen.

10.8. lakko uhkaa. Lakko 28.8. – Sitten min. Kleemolan komitea, joka kokoontui ensi kerran 15.8. – Kun SAK sai tietää, että hallitus aikoi panna palkkasulun, se lopetti neuvottelut.

30.8. Kaira otti vastaan välitystehtävän.

Samana päivänä 30.8. Kaira neuvotteli Liljeströmin kanssa (metallityöväen edustaja). Kaira esitti hänelle, että lakko peruutettaisiin, mutta Liljeström vastasi, että ei ole mahdollista. Liljeström sanoi, että Metallityöväen Liitossa on 45 % kommunisteja ja 55 % sosialidemokraatteja. Jos lakko peruutettaisiin, niin tulisi levottomuuksia ja kommunistit saisivat enemmistön. Sitten oli ensimmäinen neuvottelu 4.9., edelleen 5. ja 6. syyskuuta, jolloin tarkasteltiin työväen ehdotuksia. 8.9. oli neljäs neuvottelu. Seuraava neuvottelu oli 11.9.

Työväen sopimus on aivan uusi sopimus ja uudet määräykset.

Työnantajat ovat valmiit sovitteluun Fagerholmin sopimuksen perusteella.

Työväen ehdotus on sama kuin oli ennen Fagerholmin sopimusta. Nyt ovat uudistaneet sen + 15 %. – Työväki sanoo, että muuten ei sopimus vastaa nykyistä elintasoa. Sellaisissa teollisuuslaitoksissa (yleensä pienempiä), jotka eivät kuulu Metalliliittoon, maksetaan nyt enemmän.

Työnantajat sanovat, että tätä ei ole todistettu.

Työväki tahtoo: a) Fagerholmin sopimuksen sekä b) siitä vielä palkankorotusta.

Työnantajat sanovat noudattavansa Fagerholmin sopimusta, mutta eivät tahdo mennä sen yli.

Minä: Miten on muualla näiden sopimusten laita?

Kaira selitti Ruotsin oloja. Siellä on hyvä yksityiskohtainen sopimus.

Minä: Voi olla vaikeata saada aikaan sopimusta ilman jonkunlaista palkankorotusta. Se kenties on välttämätöntä. Työnantajain olisi pitänyt heti keväällä, Fagerholmin sopimuksen jälkeen, ryhtyä tarmokkaasti käymään neuvotteluja ja saattamaan ne pian päätökseen. Nyt on jätetty kaikki avonaiseksi. Tällaista minä en ymmärrä.

Kaira: Karikoski on sanonut, että teollisuus ei voi korottaa palkkoja enää.

Sitten Kaira esitti sen ajatuksen, että jos Sotevan töissä voisi maksaa jonkunlaista lisäpalkkaa.

Minä: Siitä en voi sanoa mitään. En ole sitä ajatellut. Se voisi viedä yleiseen palkkojenkorotukseen.

Kaira lausui myös työväen edustajain pari kertaa viitanneen jonkunlaiseen välitysehdotukseen.

Minä sanoin, että minä en voi presidenttinä sekaantua tähän asiaan, sillä vastuu on hallituksen. Minulla ei ole vastuuta. Mutta voin neuvotella pääministerin kanssa. (Tästä vielä soitin Kairalle 11.9. väärinkäsityksen välttämiseksi.)

Pyysin lopuksi Kairaa pitämään minut tietoisena neuvottelujen kulusta.

12.9. Eilen alkoi Yliopiston ja Kauppakorkeakoulun lukukausi. Rehtorien puheet lehdissä. – Obs! Vapaa Sana ei sanallakaan mainitse yliopistojen alkamisesta, vaikka se aina meillä on lehdissä suuresti huomattu. Kommunistit ovat kokonaan eristäytyneinä Suomen kansasta. Se on kuvaavaa. Ne eivät tahdo kuulua Suomen kansaan.

15.9. Marsalkka Mannerheim luonani. Tullut äsken käymään Suomessa Sveitsistä. Keskustelimme n. 2 tunnin ajan.

Mannerheim on pessimistinen sodan mahdollisuuteen nähden ja yleensä nykyiseen tilaan nähden.

Minä sanoin olevani nyt vähän optimistisempi kuin pari-kolme viikkoa sitten, sillä minusta näyttää mahdollisuus suursodan välttämiseen nähden olevan vähän suurempi. Mannerheim ei hyväksynyt optimismiani.

Keskustelussa ei esiintynyt mitään erityisen merkillepantavaa.

Mannerheim on mennyt alaspäin, on laihtunut ja näyttää huonolta.

Mannerheim puhui adjutanttinsa majuri Lindemanin ylentämisestä everstiluutnantiksi, josta jo edellisellä kerralla puhui.

Minä vastasin, että Sihvo sanoo, että on paljon muita Lindemanin edellä. Mannerheim: »Se ei merkitse mitään. Lindeman on Suomen marsalkan adjutantti.»   – Mannerheim lupasi puhua Sihvolle asiasta.

Mannerheim puhui Suomen Akatemiasta ja katsoi, että kenraali Nenonen olisi pitänyt valita Akatemian jäseneksi. Ranskassa on eteviä sotilaita valittu Akatemian jäseniksi. Nenonen on luonut Suomen armeijan tykistön aivan tyhjästä.

Minä vastasin, että meidän Akatemiamme on toisenlainen kuin Ranskan, jossa tietääkseni Akatemian jäsenillä ei ole mitään palkkaa eikä muita etuja, vaan se on yksinomaan kunnipaikka. Huomautin, että Nenonen (ja Öhqvist) oli nimitetty kunniatohtoreiksi Promotiossa.

Mannerheim: »Öhqvist, joka koko sodan ajan teki ainoastaan erehdyksiä.»

Minä: »Hän kirjoitti teoksen, joka on paljon luettu.»

Mannerheim: »Teoksen, jossa Öhqvist mm. sanoo, että hän talvisodan aikana joka päivä to upp temperaturen och antecknade det1

1 mittasi lämpötilan ja kirjoitti sen muistiin

15.9. Suomen Rauhanpuolustajat r.y. (allekirj. Meltti, puheenjohtaja ja Mirjam Vire-Tuominen, sihteeri) pyytää minut ja Allin 17.9.50 pidettävän »Kansallisen rauhankongressin» suojelijaksi.

Harkitsin asiaa ja panin paperille mielipiteeni, jonka tarpeen tullen ilmoittaisin Meltille, seuraavasti:

Asemaani Tasavallan Presidenttinä vastaa, että pysyn syrjässä, vaikka olenkin rauhanasian vilpitön kannattaja ja sodan sen kaikissa muodoissa – jyrkkä vastustaja.

Voin lisätä, että minua ei tyydytä Tukholman vetoomus, koska siinä ei selvästi sanota, että jokainen valtio, joka alottaa hyökkäyssodan – käyttämällä atomipommia tai mitä tahansa muita aseita – on pidettävä ihmiskunnan vihollisena. Tämä olisi ollut vetoomuksessa selvin sanoin ilmituotava.

Kutsuin Gartzin luokseni ja keskustelin hänen kanssaan tästä asiasta. Hän oli samaa mieltä kuin minä, että minä presidenttinä en voi suostua kokouksen suojelijaksi. Gartz katsoi sen aivan sopimattomaksi, että valtakunnan päämies sotkeutuu tällaisiin asioihin. Hän piti paraimpana, että hän kutsuisi Meltin luokseen ja ilmoittaisi hänelle tämän kannan.

Minä suostuin siihen.

Myöhemmin Gartz pyysi saada soittaa asiasta Kekkoselle. Suostuin. – Kekkonen vastasi Gartzille olevansa samaa mieltä kuin Gartz. Kekkonen sanoi seuraavana päivänä tapaavansa Meltin ja myös omasta puolestaan puhuvansa tästä asiasta Meltille.

16.9. Aamulla Gartz soitti puhuneensa tänään Meltin kanssa, joka oli myöntänyt olevan sopimatonta, että presidentti sotketaan tähän asiaan. Oli luvannut tehdä mitä voi, jotta asia jää sikseen.

Eilen illalla minä puhuin vielä telefonissa Kekkosen kanssa asiasta ja Kekkonen vahvisti, mitä oli Gartzille sanonut.

15.9. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

Lausuin haluavani neuvottelua Sihvon ja Heinrichsin muistioiden johdosta seuraavien hallituksen jäsenten kanssa: Kekkonen, Gartz, Vesterinen, Tuomioja, Tiitu, Törngren. – Neuvottelu pidetään minun luonani linnassa torstaina 21.9.50 kl. 15. – Kekkonen lupasi antaa tiedon kaikille yllä mainituille hallituksen jäsenille.

Sitten puhuin lakoista. Kekkonen sanoi oikeusneuvos Kairan harkitsevan välitysehdotusta (kompromissia), jonka pohjalla kumpikin puoli metallilakossa voisi antaa perään.

Minä kerroin keskusteluista Kairan kanssa. Lausuin tyytyväisyyteni, että voitaisiin esittää kompromissiehdotus.

Sitten lausuin Kekkoselle, että meidän olisi oltava mukana Cité intern. des Arts -asiassa alusta alkaen (Eero Snellmanin alote). Kekkonen sanoi ei tietävänsä tästä asiasta. Minä vastasin, että Heljas tuntee asian.

Kekkonen ilmoitti, että oikeuskansleri Tarjanne on ilmoittautunut Korkeimman oikeuden presidentin virkaan pyrkijäksi. Korkein oikeus yksimielisesti vastustaa.

Minä sanoin että Tarjanne on niin ansioitunut mies, että meidän on vaikea häntä sivuuttaa. Mutta mistä saadaan uusi oikeuskansleri.

Kekkonen mainitsi Enäjärven, joka hänen mielestään on hyvä mies ja juristi.

Keskustelu lykättiin.

16.9. Konsulimme Stettinissä Sant. Jacobson luonani.

Jacobson kertoi, että Puolassa taloudelliset olot menevät eteenpäin: ihmisillä on ruokaa ja vaatteita. Mutta vapaus on täydellisesti poissa ja sen Puolan kansa tuntee. Alakuloisuus on kansassa vallalla. Pelkäävät, mutta näyttää siltä, että myös toivovatkin sotaa, koska luulevat siitä jotain heille tulevan hyvää. Rokossovski ja venäläiset hallitsevat maassa. Mutta eivät luule, että puolalaisten vanha itsetunto ja kansallinen henki tulee häviämään. Kansakouluissa luetaan venäjän kieltä, mutta kun Puolan kansa on suuri, 28 milj., niin puolan kieli ei häviä. Itärajan pysyväisyyttä epäilevät.

17.9. Olin Hämeenlinnassa. Rintakuvani paljastettiin Lyseon juhlasalissa. Lyseon entisten oppilaiden yhdistys on sen toimittanut. Taiteilija, rouva Renvall on sen tehnyt, ilmaiseksi koululle. – Valettu pronssiin.

Pormestari Kivikari piti luovutuspuheen yhdistyksen puolesta. Rehtori Valve otti vastaan. Sitten minä puhuin.

Kaunis ilma, hauska tilaisuus. Olin ensin maaherra Mattssonin luona kahvilla. Maaherra oli tullut läänin rajalle minua vastaan.

18.9. Neuvostovenäläisen taiteen näyttelyn avajaiset. Olin läsnä. Katselin näyttelyn: 1 1/2 tuntia.

(Minä pidän tällaisesta vanhanaikaisesta taiteesta. Se on samanlaista kuin minun nuoruudessani, paitsi että on suurikokoista ja aiheet ovat neuvostovenäläisestä elämästä.)

19.9. Korkeimman oikeuden eronnut presidentti Möller jäähyväiskäynnillä luonani.

19.9. Ministerinrouva Valvanne luonani. Toi lahjan (krokodilinnahkaisen lompakon).

Vapaa Sana 20.9.50.

Muut lehdet: Työkansan Sanomat kirj. eilen (19.9.): »Imperialistiset rosvot, amerikalaiset varkaat ja murhamiehet, joille kymmenientuhansien ihmisten henki ja kokonaisten kansojen vapaus ei merkitse mitään, kun kysymyksessä on tina, kupari, öljy ja uudet hyökkäystukikohdat, ovat laskeneet Korean rannikolla maihin 40.000 miestä käsittävän fasistiarmeijan.»

21.9. Kokous luonani linnassa. Läsnä: Kekkonen, Gartz, Vesterinen, Tuomioja, Törngren ja Tiitu.

Ensiksi minä selostin kenraali Heinrichsin muistiota 18.7.50 sekä kenraali Sihvon muistioita 14.12.49 – 16.5.50 – 10.8.50 – 12.8.50 ja elokuun lopusta 1950, jotka koskivat toimenpiteitä, joihin olisi ryhdyttävä nykyisen kansainvälisen tilanteen johdosta.

Kaikissa näissä muistioissa esitettiin, että olisi ryhdyttävä erinäisiin toimenpiteisiin puolustusvalmiuden tehostamiseksi sekä jotta voisimme täyttää, mitä ystävyyssopimus meille asettaa velvollisuuksia.

Minä selostin edellä mainitut muistiot.

Lisäsin: 1) Meidän täytyy täyttää velvollisuutemme tekemiemme sopimusten mukaan.

2) Minkä tehokkaammin itse kykenemme täyttämään velvollisuutemme sopimusten mukaan, sen suurempi on mahdollisuus meillä pitää asiat omissa käsissämme.

3) Sentähden armeijan pitäisi voida mahdollisimman tehokkaasti suorittaa tämä tehtävä.

4) Armeijan varustamisen pitäisi tapahtua niin, ettei herätä paniikkia ja hälyä.

5) Me emme saa herättää venäläisten epäluuloja toimenpiteillämme. Jos niihin suuremmassa määrässä ryhdytään, niin olisi jollakin tavalla saatettava venäläisten tietoon toimenpiteidemme tarkoitus.

Tiitu: Keskustelun johdosta Kultarannassa kesällä oli sotilasjohdon kanssa neuvoteltu näistä asioista. Tutkia ei kukaan enää myy. Voisimme omassa maassa valmistaa niitä n. 2 vuodessa. Maksaisivat 10 milj. mk. kappale.

Armeijan vaatetukseen nähden tehdään mitä ehditään.

Väestönsuojelu herättäisi paljon hälyä. Mutta se ei ole niin vaativa tehtävä, että siihen ei tarpeen tullen helposti oppisi.

Hevosenotto (1.500 kpl) on niin pieni asia, että sen pian voi järjestää. Samoin autojen otto. Niihin ei tarvitse nyt ryhtyä. Liikekannallepano: sen suunnitelma olisi valmistettava. Jos tulee kriitillinen tilanne, niin Sihvo ei kykene sitä hoitamaan, vaan olisi saatava uusi sotaväen päällikkö.

Gartz: Heinrichsin ja Sihvon muistioiden aineellinen puoli olisi hyvä ja tarpeellinen. Mutta asian poliittinen puoli on tarkasti harkittava. Jos ryhdymme tällaisiin toimenpiteisiin, niin siitä voisimme saada paljon vaikeuksia. Venäläiset epäilisivät, että toimenpide voi mennä heitä vastaan. Näitä epäluuloja on vaikea saada pois. On hyvä esittää vaatimuksia, mutta tällä hetkellä ei voi saada täytäntöön läheskään sitä mitä tahtoo. Sotatavaroiden saanti ulkomailta on vaikeutunut. Voitaisiin saada ainoastaan Neuvostoliitosta ja satelliittimaista. Mutta se käsitettäisiin lännessä kohdistuvan heitä vastaan! Saattaisi meidät riippuvaisiksi itsestään. Meidän asemassamme meidän täytyy ottaa se riski, mikä johtuu siitä, että meidän sotavarustuksemme ovat sellaisia kuin ovat. Vaatteita olisi hankittava niin paljon kuin mahdollista. – Gartz ei vielä nyt voi ottaa lopullista kantaa.

Kekkonen: Sotalaitoksen valmeuskysymys on ollut hallituksessa esillä jo viime keväästä. Myös väestösuojeluasia. Helsingin E. Rydman on esittänyt pommisuojien rakentamista taloihin. Se maksaisi 2 miljardia. Meillä ei ole nyt varoja ryhtyä repäiseviin toimenpiteisiin liikekannallepanovalmisteluun, hankkimaan sotamaterialia jne., niin on varmaa, että Neuvostoliitto kiinnittää siihen suurta huomiota ja kenties venäläiset ryhtyvät toimenpiteisiin omalta kannaltaan. (Esim. lentokenttä Olympialaisia varten, siitä venäläiset lehdet sanoivat, että se on amerikkalaisia varten. Venäläisten epäluulo on suuri.) – Toinen syy on rahan puute. Vaatetusta varten on otettu määrärahoja. Mutta kaikki muu on budjetista pois ja vaatisi paljon varoja, joita meillä ei ole. Meidän pitäisi turvautua Neuvostoliiton apuun. Meidän täytyy ottaa tietoisina riski. – On yhtä mieltä Gartzin kanssa siinä suhteessa.

Voisi asettaa ministerivaliokunnan harkitsemaan tätä asiaa. Ei julkisuuteen. – Voisi myös ajatella epävirallisen puolustusneuvoston asettamista (Heinrichs puheenjohtajana) suunnittelemaan näitä asioita.

Törngren = Gartz ja Kekkonen. – Hän on pelännyt, että Venäjän taholta tehdään esitys neuvotteluista ystävyyssopimuksen 1 ja 2 artiklan nojalla. Jos me nyt ryhtyisimme suuriin toimenpiteisiin ja jos venäläiset sitten tekevät meille ehdotuksia, niin emme voisi niitä vastustaa, sillä venäläiset voivat sanoa: »Olette itse sitä mieltä, että sodan vaara on olemassa.»

Tiitu kannatti Kekkosta ministerivaliokunnan asettamisessa. Toimenpiteet on tähän asti pyritty rajoittamaan siihen, että ne eivät menisi sotilasportaiden ulkopuolelle.

Gartz: Asia on käsiteltävä varovaisesti, sillä se ei pysy salassa. Suurvalloilla on hyvä vakoilujärjestelmä. Pienen hallituksen valiokunnan voi asettaa, mutta puolustusneuvosto on jo suuri toimenpide.

Tuomioja: Toistaiseksi ei voi tehdä mitään. Kaikki on pidettävä salassa. Suuret toimenpiteet ovat jo taloudellisesti mahdottomia. Asiata olisi tutkittava hiljaisuudessa.

Vesterinen = Kekkonen, Gartz ja Tuomioja. Me emme voi tehdä suurta, kun rauhansopimus sitoo meidän kätemme ja rajoittaa toimintamahdollisuuksiamme. Meillä on vaikeuksia sekä itään että länteen. Venäläisten luottamus on vaikea saada. Tilanne on vaikea. Puolustuslaitoksen piirissä on tehtävä se vähä mitä voidaan tehdä.

Minä: Asia on kyllä vaikea, mutta meidän täytyy ajatella erilaisia mahdollisuuksia ja meillä pitää olla ohjelma, vaikka se olisi pääasiassa negatiivinen. Mitä tulee sotaväen päällikön vaihtamiseen, on sen toimeenpaneminen myös suuri asia, joka herättäisi hyvin suurta huomiota ja voisi aiheuttaa monenlaisia ikävyyksiä. Sitä asiaa pitää paljon harkita.

Vesterinen: Asiat on harkittava pienessä piirissä, että pysyvät salassa.

Tuloksena päätettiin, että asetetaan hallituksen valiokunta harkitsemaan asiaa. Pidetään salaisena. Sitten jatketaan.

23.9. Taideakatemian 3-vuotisnäyttelyn avajaiset Taidehallissa. Pidin avajaispuheen. Näytteillä oli myös taiteilija Renvallin valmistama muotokuvani (Hämeenlinnan lyseosta).

23.9. Kenr. Valve ja Martola luonani. Esittivät, että minä ottaisin vastaan Vapauden ristin suurristin. Mannerheim on esityksen mukana. Hän haluaa ojentaa sen minulle. – Suostuin.

Sotainvaliidien liitto aikoo perustaa 1941–44 sodan muistomitalin, jota myydään invaliidien hyväksi sodassa mukana olleille. Mannerheim kannattaa asiaa. – Minä sanoin, että minulla ei ole mitään sitä vastaan. – Puolustusministeri Tiitulle myös puhuttu.

Valve kiitti Sotainvalidien Veljesliiton puolesta minua harrastuksestani.

24.9. Sotainvalidien viikon avajaiset. – Minä pidin puheen radiossa.

25.9. Oikeusministeri Kannisto luonani puhumassa Korkeimman oikeuden presidentin viran täyttämisestä.

Kannisto: Tarjanne on ilmoittautunut halukkaaksi tähän virkaan. Turun hovioikeuden presidentti Jaatinen on myös halukas. Ei ole saanut Turussa asuntoa.

Korkein oikeus katsoo, että presidentti olisi nimitettävä sen piiristä. Siellä on kaksi mielipidettä: Hakulinen ja Kekomäki. Kekomäkeä ei siellä kukaan vastusta, mutta Hakulista toiset jyrkästi vastustavat.

Kannisto: Oma mielipide: Jaatinen ei voi kilpailla, jää siis pois. Asettaa Kekomäen ensi sijalle, on jur. tri. Kekomäen ansiot juristina ovat suuremmat kuin Tarjanteen.

Ministeri Meinander on kääntynyt Granfeltin puoleen, joka oli kannattanut Kekomäkeä. Ahmavaara ja Lehtonen kannattavat myös Kekomäkeä ennen Tarjannetta, samoin Suontausta.

Kanniston mielestä Kekomäki on ansiokkain.

Minä sanoin, että mieluimmin haluaisin, että Tarjanne jäisi oikeuskansleriksi. Hän on ollut suureksi tueksi hallitukselle viimekuluneina vaikeina vuosina. Mutta jos hän pitää kiinni siitä, että haluaisi Korkeimman oikeuden presidentiksi, niin minun mielestäni häntä ei voi sivuuttaa, sillä hänellä on niin suuret ansiot.

Sovimme, että Kannisto saa tämän minun mielipiteeni ilmoittaa Tarjanteelle.

25.9. Dr. Bo Enander luonani. – Keskustelimme tunnin politiikasta.

Dr. Enander kysyi, onko minun mielestäni Suomen kannalta hyvä, että Ruotsi noudattaa neutraliteettipolitiikkaansa kuten tähän asti.

Minä vastasin, että minun mielestäni se on. Jos Ruotsi muuttaisi politiikkaansa, niin ei voi tietää, miten Venäjä reagoisi sitä vastaan. »Quieta non movere.»1

Lausuin myös, että en luule, että Venäjä tahtoo antaa asiain mennä suursotaan.

Puhuimme myös Suomen sisäpolitiikasta. Minä sanoin mm., että minun mielestäni on hyvä, jos päästään Kekkosen hallituksella ensi vaaleihin asti.

Bo Enander oli tavannut min. Kekkosen.

1 »Levossa olevia ei pidä liikuttaa.»

25.9. Kekkonen luonani.

Ensin puhuimme Korkeimman oikeuden presidentinviran täyttämisestä ja Tarjanteesta. Lausuin Kekkoselle samaa kuin Kannistolle.

Sitten keskustelimme palkkaneuvotteluista metalliteollisuudessa ja lakosta.

Kekkonen sanoi, että Kairan ehdotus on n. 2 1/2 % korkeampi kuin Fagerholmin sopimuksen, mutta pienempi kuin työnantajain ehdotukset. Työnantajain on 99 mk tunnissa. Työntekijäin vaatimus on 139 mk.

Kekkonen kertoi, että maaseudulla lakko on epäpopulääri. Myös Aleksi Aaltonen oli arvostellut lakkoa ja SAK:ta ankarasti. Sosialidemokraattien poliittinen johto ei ole ollut selvillä asioista. Sumu arvostelee Liljeströmiä ja päinvastoin. Liljeström oli pyytänyt, että Kaira tekisi mahdollisimman korkean ehdotuksen.

Minä sanoin ajatelleeni, että palkoissa olisi mentävä pitemmälle kuin 2 1/2 %:n korotukseen.

Kekkonen sanoi, että kauppasopimus Neuvostoliiton kanssa ei kestä suurempaa korotusta. Mekanisessa puuteollisuudessa on erimielisyys pieni. Näyttää siltä, että siinä päästään sopimukseen.

Minä: Se on ilahduttavaa.

Kekkonen: Pahin on indeksisidonnaiuus. Siihen pitäisi saada muutos ja korjaus.

Sitten Kekkonen kertoi hallituksen suunnitelmista indeksin ohjaamisessa: »pisteiden ostamiseksi», jotta lokakuussa ei indeksi nousisi, ja sitten olisi indeksilasku uudistettava. Jos epäonnistutaan, niin eduskunnan avulla olisi asia koetettava korjata.

5 %:n palkankorotus tuottaa valtiolle menoja lisää 3 1/2 mrd. 

Uudet vaalit. Niistä on ainakin puhuttava.

Waris, Aura ja Törnqvist valmistavat ehdotusta uudeksi indeksiksi ja he ovat yhteydessä myös sosialidemokraattien kanssa.

Kekkonen: Törngren oli viime perjantaina (22.9.) ollut Savonenkovin luona lounaalla. Törngren antaa siitä kirjallisen selostuksen.

26.9. Törngren lähetti selonteon keskustelustaan Savonenkovin ja Feodorovin kanssa (kts. sitä). Se on ikävänlainen paperi. Sellainen tutkisteleminen ei sovellu.

Myöhemmin puhuin siitä Kekkoselle ja Gartzille.

27.9. Wiener Philharmoniker -orkesterin konsertti Furtwänglerin johdolla – Suurenmoinen konsertti.

28.9. Itävallan ministeri Heine, Bundesrat Lehner ja Dr. Dozent1 Koch, jotka ovat täällä itävaltalaisten kanssa, tekivät minun luokseni kunniakäynnin ja antoivat teoksen Österreich.

Itävallan pääkonsuli Kivilahti mukana.

1 tri, dosentti

30.9. Suomen Messujen avajaiset: ensin Kauppakorkeakoulussa ja sitten Messuhallissa katselin näyttelyä. Hyvä näyttely.

30.9. Esittely:

Oikeuskansleri Tarjanne nimitettiin Korkeimman oikeuden presidentiksi. Valtioneuvosto oli yksimielinen. Riikonen, joka on nimitetty Kuopion maaherraksi, sai eron. Tilalle Virolainen. Lisäksi hallitukseen Aura.

Tuomioja vapautettiin kauppaministerin toimista. Hoitaa ainoastaan ulkomaankauppaa.

30.9. Esittelyn jälkeen neuvottelu:

Kekkonen, Gartz ja minä, Ahvenanmaan itsehallintolaista. Savonenkovin demarche kansainvälisiä takeita vastaan.

Gartz oli laatinut muistion.

Päätimme jatkaa neuvottelua myöhemmin.

Sen jälkeen minä otin puheeksi Törngrenin p.m:n keskustelusta Savonenkovin ja Feodorovin kanssa Savonenkovin lounaalla. Sanoin, että Törngrenin p.m. osottaa, että venäläiset ovat pitäneet jonkunlaista tutkintaa Törngrenin kanssa. Huomautin, että venäläisten tapa kutsua erikseen milloin pääministeri, milloin ulkoministeri, milloin ministeri Törngren tai joku muu ministeri menee liian pitkälle. On niinkuin he katsoisivat olevansa täällä jonkunlaisia »päällysmiehiä». – Pyysin Kekkosta ja hallituksen jäseniä harkitsemaan tätä asiaa. Viittasin Venäjän lähettilään menettelyyn viime vuoden aikana Ruotsissa.

Gartz huomautti, Savonenkov kutsuu hallituksen jäseniä yksikseen eikä useampia yhdessä. Se ei ole miellyttävää.

Tämän jälkeen kehoitin Gartzia aina kun on tärkeämpi asia ottamaan asian esille hallituksen istunnossa, jotta koko hallitus on asian takana. (Tämä johtui Gartzin vastauksesta kommunistien kyselyyn sos. dem., Comiscosta ym.).

1.10. Kunnallisvaalit. Olin äänestämässä kl. 12 heti, kun äänestys alkoi.

1.10. Merimieslähetyksen 75-vuotisjuhla Johanneksen kirkossa. – Hyviä puheita.

2.10. Norjan uusi lähettiläs Seippel jätti valtakirjansa.

Kunnallisvaalit 1947

Sosdem. 377.816 = 24,4 %

SKDL. 315.412 = 20,4 %

Maal. 

Kokoom. 700.501 = 53,5 %

Ruots.kans. 

Edistys  

1.393.729

Edusk.vaalit 1948

Sosdem. 494.719 = 26,3 %

SKDL. 375.820 = 20,0 %

Maal. 455.635 = 24,2 %

Kokoom. 320.366 = 17,1 %

Ruots.kans. 145.455 = 7,7 %

Edistys 73,444 = 3,9 %

Pres. valits. 1950

Sosdem. 343.417 = 21,9 %

SKDL. 337.265 = 21,5 %

Maal. 308.212 = 19,6 %

Kokoom. 358.285 = 22,8 %

Ruots.kans. 139.418 = 8,9 %

Edistys 83.852 = 5,3 %

6.10. Kunnallisvaalit 1950 (6.10.): 

Sosialidemokraatit 370.995 = 25,6 % 

Kommunistit 335.561 = 23,2 %

Porvarilliset 742.832 = 51,93 %

yht. 1.449.418

6.10. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen ja Gartzin kanssa:

1) Sihvon matka ulkomaille terveydellisistä syistä. Olimme yhtä mieltä, että Sihvon ei pidä mennä Pyreneitten niemimaalle, kuten on aikonut.

Samana päivänä oli Sihvon esittely. Myönsin hänelle kolmen viikon loman oikeudella viettää se Ruotsissa ja Tanskassa.

2) Minä puhuin Työkansan Sanomien hyökkäyksestä Gartzia vastaan. Syy oli Gartzin vastaus heidän kyselyynsä, joka koski sosialidemokraattien osanottoa Comiscon kokoukseen Köpenhaminassa ja yleensä sosialidemokraattien menettelyä »sodanlietsojien» ja »Amerikan renkeinä». Vaatii hallituksen toimenpiteitä.

Minä huomautin, että Gartzin vastaus oli koko hallituksen puolesta annettu ja sen hyväksymä, sillä yksityinen ministeri ei anna vastauksia omasta puolestaan asioissa, jotka sisältävät hallituksen kannan. Maalaisliiton lehtien pitäisi sopivassa tilaisuudessa tästä huomauttaa.

Kekkonen sanoi lukeneensa vastauksen ja katsoi, että se oli hyvä.

6.10. Dr. Leif Kihlberg (Dagens Nyheter) luonani. Meillä oli pitkä keskustelu.

Kihlberg otti puheeksi Ruotsin Atlantinpakti-politiikan. Tiedusteli minun mielipidettäni siihen nähden Suomen kannalta.

Vastasin, että Suomen kannalta on minun mielestäni paras, että Ruotsin politiikka jatkuisi samalla tavalla kuin tähänkin asti. Jos tulisi muutos Ruotsin politiikassa, niin ei tiedä, miten Venäjä siihen reagoisi. Quieta non movere.1

Sitten puhuimme Ahvenanmaan asiasta. Selitin Kihlbergille, millä kannalla se on sekä venäläisten demarchen.

Sitten puhuimme Tannerin muistelmista.

Kihlberg sanoi, että Suomen nykyinen sanomalehtiattashea Tukholmassa ei hallitse riittävästi ruotsia. Muuten on nähtävästi hyvä mies.

1 Levossa olevia ei pidä liikuttaa.

10.10. Korkeimman oikeuden presidentin nimityksestä on eräissä juristipiireissä kova hälinä. Sanomalehdissä on ollut uutisia. Asia kuuluu saaneen alkunsa eräiden Korkeimman oikeuden jäsenten puolelta. Tahtovat kaiketi tehdä Tarjanteen aseman ikäväksi, kenties saada hänet eroamaan. Mutta siitä ei tule mitään. Tämä on muuten kuulumatonta menettelyä. Lehtiuutisissa esitetään niinkuin minä olisin ehdottanut Tarjannetta. Tosiasia on, että minä olisin tahtonut, että Tarjanne olisi jäänyt nykyiselle paikalleen, missä hän on tehnyt suuria palveluksia maalle ja ollut hallituksen tukena. Mutta kun hän tahtoi päästä toiseen rauhallisempaan paikkaan, niin minä en voinut häntä sivuuttaa, koska hän on minun mielestäni ansiokkain.

10.10 Kekkonen luonani puhumassa uudesta oikeuskanslerista.

Kekkonen ilmoitti että Möller on ilmoittautunut. – Kannisto on etsinyt ehdokkaat. Esittää:

hallintoneuvos Olavi Honka, s. 1894

hallintoneuvos Kuuskoski, s. 1907.

Kanniston mielestä Möller tuntee liian vähän yhteiskuntaelämää. Kapseloitunut virka-asioihin. Näköalat ahtaat.

Honka: Hyvä virkamies, perehtynyt hallintotehtäviin. Sopiva mies.

Kuuskoski yhteiskunnalliseen perehtyneisyyteen nähden hyvä mies. Kirjoittaa väitöskirjaa.

Kekkonen kannatti Kuuskoskea. Ruotsalaiset luultavasti Mölleriä.

Minä: Eikö Korkeimmassa oikeudessa ole sopivia?

Kekkonen vastasi, että Korkeimman oikeuden jäsenet ovat liian ahtaita näkökannaltaan. Möller on sota-aikana Huttusen sairauden aikana hoitanut oikeuskanslerin tehtäviä.

Minä: On ikävä sivuuttaa Mölleriä. Hän on ollut vuodesta 1933 alkaen oikeuskanslerin apulainen. Hän on 62-vuotias, jäljellä 5 v.

Kekkonen: Jos Möller tulee, niin apulaiseksi tri Hannikainen, s. 1910.

Minä: Hän voi tulla Möllerin jälkeen oikeuskansleriksi 5 vuoden perästä.

Päätettiin palata asiaan huomenna.

9.10. Ulkoasiainvaliokunnan kokous minun luonani Ahvenanmaan itsehallintolain ja Savonenkovin demarchen johdosta. Läsnä myös oikeusministeri Kannisto ja Törngren sekä Voionmaa.

Minä: Idmanin p.m. koskee linnoittamattomuutta, mutta siitä ei ole nyt kysymys. Se asia on jätettävä kokonaan sivulle eikä siitä nyt puhuta. Nyt on kysymys garantia-laista1, s.o. ahvenanmaalaisille annetusta garantiasta maaherran nimittämiseen ynnä eräisiin muihin asioihin nähden.

Sitten minä selitin 46 §:n v. 1946 esityksessä kohtalon ja luin muistiinpanoistani, miten sen asian laita on ja että minä olin siitä puhunut 7.12.46 Ahvenanmaan edustajain kanssa.

Gartz: Ruotsin lähettiläs Johansson oli tänään ollut hänen luonaan ja tiedustellut tätä asiaa. Johansson antoi ymmärtää, että jos on tarkoitus poistaa garantia-lain 6 §, niin se on asia, joka koskee myös Ruotsia, koska Ruotsi on ollut mukana hankkimassa takeita Ahvenanmaalle. Gartzin mielestä olisi esitys peruutettava. 6 §:n poistaminen tekisi huonon vaikutuksen länsimaissa. YK päätti, että se voi ottaa hoitaakseen KL:n tehtäviä.

Minä: Esitystä ei pitäisi peruuttaa. Viittaus 6 §:ään olisi jätettävä pois. Sitten olisi Ahvenanmaan maakuntapäivien asia ratkaista, tahtovatko antaa asian raueta.

Kekkonen = J.K.P. Ahvenanmaalaiset olisi informoitava.

Heljas: Ei peruuttaa. Asia hoidettava joko eduskunnassa 1 käsittelyssä tai suuressa valiokunnassa. Suurvaliokunta voisi antaa asian odottaa ja lykätä sen.

Törngren: Päättäen hänen keskustelustaan Savonenkovin kanssa venäläiset eivät jätä tätä asiaa. Ahvenanmaalaiset myöntävät, että 6 §:llä ei ole mitään merkitystä, mutta ovat siihen takertuneet. Asia on hoidettava pitäen silmällä Suomen valtakunnan kokonaisuutta. Esityksen peruuttaminen olisi huonoin menettely. Yhtä huono olisi, että asia haudattaisiin eduskuntaan. Eduskunnassa olisi asia korjattava. Korolevin mielestä olisi paras keskustella Ahvenanmaan edustajain kanssa asiasta. Se osottaisi luottamusta heihin. venäläinen konsuli oli puhunut Korolevin kanssa ja keskustelusta oli käynyt ilmi suuri epäluulo venäläisten taholla.

Tuomioja= Kekkonen.

Vesterinen= J.K.P. ja Kekkonen

Kannisto: Ei peruuteta.

Minä: Voidaan kyllä Ahvenanmaan edustajia informoida.

Res.:

1) Ei oteta takaisin.

2) 6 § pois, s.o. loppukappaleesta siihen viittaavat sanat pois.

3) Asia hoidetaan suuressa valiokunnassa tai muuten – presidentin mielipiteen saa yksityisesti ilmoittaa.

4) Minä: Asia olisi ajettava Eduskunnassa loppuun (tähän yhtyivät Kekkonen ja Törngren).

5) Neuvoteltava Ahvenanmaan edustajien kanssa. Seuraavat edustat: Johansson, Brenning, Karlsson, Larsson, Strandfält.

1 takuulaista

10.10. Ensin kokouksen jälkeen keskustelin Kekkosen ja Gartzin kanssa.

Minä: Ilmoitin, että Dr. Leif Kihlberg oli minulle lausunut, että nykyinen sanomalehtiattashea Tukholmassa ei ole onnistunut. Ei osaa ruotsia riittävästi.

Kekkonen oli kuullut samaa Dr. Bo Enanderilta. Lisäksi oli saanut tietää, että Kaarne on umpimielinen, voi olla tuntikausia äänetönnä.

Olimme yksimielisiä siitä, asia on arkaluontoinen, koska Kaarne on sosialidemokraattien kannattama.

Asia lykättiin ja sovittiin, että asiassa ei tehdä mitään, ennenkuin asiasta uudestaan sovitaan. 

11.10. New York Herald Tribunessa on ollut useampia kirjoituksia, jotka on kirjoittanut eräs entinen saksalainen ylioppilas, joka on palannut USA:han, mutta oli käynyt salaa Itä-Saksassa tapaamassa sukulaisiaan ja erästä tyttöä, jota rakasti. (»Secret Trip to Red Germany»1) (Viimeinen kirjoitus oli 28.9.50.) Se loppuu seuraavasti:

»All my friends and relatives had changed, except my beloved »Aunt» Helene. Even the girl, whom I had most of all come to visit had changed too.» – I thought: »Those people who told me I was crazy to make this trip were right. I will never do it again.»2

Refl. Siis terrorilla on ollut vaikutus saksalaisiin. Onko sillä kaikkiin ihmisiin vaikutus? Vai ovatko saksalaiset huonompia ja heikompia kuin muut? – Kenties.

Tässä on alistumisen vaara.

1 (»Salainen matka punaiseen Saksaan»)

2 »Kaikki ystäväni ja sukulaiseni olivat muuttuneet paitsi rakas »tätini» Helene. Jopa tyttö, jota ennen muuta olin tullut tapaamaan, oli hänkin muuttunut.» ––– Ajattelin: »Ne jotka sanoivat minulle, että olen hullu tehdessäni tämän matkan, olivat oikeassa. En tee sitä koskaan uudestaan.»

11.10. Gartz luonani.

Kertoi: Ruotsin lähettiläs Johansson oli käynyt tänään Gartzin luona ja ilmoittanut saaneensa ministeri Undénilta New Yorkista sähkeen, jossa Undén ilmoitti, ettei ole mahdotonta (icke uteslutet), että Suomi voisi muista odottajista separat1 tulla valituksi Yhdist. Kansakuntiin jo tänä syksynä. Undén oli pyytänyt Johanssonia selostamaan Suomen hallituksen kantaa tässä suhteessa.

Jos Suomen hallitus suhtautuu myönteisesti kysymykseen Suomen valitsemisesta YK:hon jo nyt, olisi Undénin tarkoitus luottamuksellisesti ottaa selkoa suurvalloilta, voidaanko asia todella järjestää heidän kannattamanaan ja siinä tapauksessa toimimaan asian järjestämisen hyväksi.

Minä kysyin, voidaanko saada myös Neuvostoliiton suostumus.

Gartz ei sitä tiennyt, mutta edellytti sen.

Minä: Meille on ollut hyvä, että emme ole olleet mukana YK:ssa, koska meidän ei ole tarvinnut ottaa osaa Länsi- ja Itä­blokin välisiin riitoihin YK:ssa. Jos tulemme YK:n jäseneksi ja jos Neuvostoliitto eroaa siitä, niin meidän asemamme tulisi ikäväksi.

Minä: Meidän politiikkamme pyrkimys on pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella, kuten ystävyyssopimuksessa sanotaan. Itä- ja Länsiblokin välinen ristiriita on kärjistynyt viime aikoina (Korean sota ym.) ja tämä ristiriita on keskittynyt YK:hon. Meidän etujamme vastaisi, että voisimme pysyä tämän ristiriidan ulkopuolella. Kun olemme pyytäneet päästä YK:hon, emme voi kieltäytyä, jos meidät valitaan YK:n jäseneksi, koska emme voi peruuttaa anomustamme. Tällä hetkellä voisi kuitenkin olla paras, jos toistaiseksi edelleen voisimme pysyä erillään YK:sta. YK:ssa tulemme myös vaikeuksiin, koska meidän on otettava kanta Neuvostoliiton ja länsivaltojen välisissä ristikohdissa. Neuvostoliitto tietysti odottaisi, että kannattaisimme sitä niinkuin satelliitit, mutta sitä me emme joka asiassa voisi tehdä. Joskin me kannatamme Neuvostoliittoa kaikessa missä se on mahdollista, olisi meidän määrättävä kantamme kussakin kysymyksessä asiallisten perusteiden mukaan ja tehtävä niiden pohjalla päätöksemme.

Sovimme, että Gartz harkitsee asiaa, ja palataan siihen myöhemmin.

1 erillään

13.10. Esittelyn jälkeen Kekkonen sanoi, että ruotsalaisten ryhmä Ahvenanmaan asiassa näyttää asettuvan kielteiselle kannalle. Österholm oli ollut jyrkkä. Ryhmällä on tänään uusi kokous ja Kekkonen pyysi minua puhumaan Österholmin kanssa sitä ennen.

Kutsuin Österholmin kl. 14 luokseni ja puhuin hänelle asiasta s.o. garantialain 6 §:stä.

Österholm sanoi, että saattaa olla mahdollista, että YK päättää, että suorittavat kaikki ne tehtävät, jotka ennen kuuluivat KL:lle. Silloin 6 §:llä voisi olla merkitystä.

Minä sanoin, että joka tapauksessa siihen tarvitaan eri sopimus Suomen, Ahvenanmaan ja YK:n välillä.

Österholm ei muuten asettunut aivan vastaan, mutta sanoi, että asia olisi edus kunnassa hoidettava hiljaisesti, ettei kovin jyrkästi näytä, että myönnymme venäläisten ja kommunistien vaatimuksiin.

Minä sanoin, että menettelytapaa on hallituksen ja heidän harkittava. Yksityisesti .saa ilmoittaa minun kantani. Korostin, että minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että kansainvälinen intressi Suomeen nähden vahvistuu, mutta tässä on niin pieni asia ja kun 6 § on kadottanut merkityksensä eikä Ahvenanmaan oikeuksia siten vähennetä, niin tässä voidaan välttää ristiriidan syntymistä Venäjän kanssa.

13.10. Polyteknikkojen kuoro, joka lähtee USA:han huomenna, oli laulutervehdyksellä linnassa minulle ja Allille. – Yli-insinööri Harki puhui. Minä vastasin.

13.10. Esittelyn jälkeen minä puhuin Kekkosen kanssa myös oikeuskanslerin viran täyttämisestä Tarjanteen jälkeen.

Sanoin, että on kovin vaikea sivuuttaa Möller, joka on ollut Oikeuskanslerinvirastossa ensin virkamiehenä 10 vuotta ja sitten oikeuskanslerin apulaisena 17 vuotta ja jolla on myös muita ansioita.

Kuuskoskea vastaan ei minulla muuten olisi mitään, mutta hän on Möllerin rinnalla kovin nuori (synt. 1907). Kun hän esitti sotasyyllisyysasiassa esittelijänä eri mielipiteen, niin se teki minuun hyvän ja mieluisan vaikutuksen. Mutta Kuuskoski voi tulla Möllerin jälkeen oikeuskansleriksi 5 vuoden perästä.

Kekkonen sanoi, että Kuuskoski kirjoittaa väitöskirjaa ja hallintoneuvoksena hän voisi sitä paremmin valmistaa. Kekkonen lupasi miettiä asiaa. Muodollisesti Möller on ylivoimainen», sanoin Kekkonen.

Kekkonen sanoi, että eduskunta ja hallitus pyytävät saada järjestää kansalaisjuhlan minun 80-vuotispäivänäni minun kunniakseni.

Minä vastasin, että en halua juhlia. Kiitin ystävällisyydestä. Perusteluni on sama kuin 5 vuotta sitten, kun hallitus pyysi saada järjestää juhlan minun 75-vuotispäiväni johdosta: »En halua kuunnella Teidän tyhmiä puheitanne minulle.» Lisäsin, että on vaarallista pitää juhlia vielä toimessa olevan miehen kunniaksi, koska ei voi tietää, mitä tyhmyyksiä minä vielä ehdin tehdä.

16.10. Gartzin ehdotus vastaukseksi Johanssonille (kts. edellä 11.10.50)

Ensin kiitokset Undénille.

»Finland uppskattar till fullo värdet av att bli medlem i Förenta Nationerna, varom framställning gjorts för åratal sedan. När invalet framdeles skerr kommer detta att mottagas med stor tillfredsställelse. Då saken emellertid dröjt och en tillfredsställande provisorisk kontakt under mellantiden uppstått, är det för Finland icke nödvändigt att frågan forceras och att hoppas är att när invalet sker, detta kan verkställas i fullt samförstånd medlemstaterna emellan. I nuvarande ömtåliga läge synes det ur Finlands synpunkt icke vara anledning att driva på saken utan bättre att låta den naturliga utvecklingen av frågan hava sin gång.»1

16.10.50 ilmoitin Gartzille hyväksyväni tämän ehdotuksen.

1 »Suomi antaa täyden arvon pääsylleen Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi, mistä on tehty esitys vuosikausia sitten. Kun jäseneksi otto vastaisuudessa tapahtuu, siitä tunnetaan suurta tyytyväisyyttä. Kun asia kuitenkin on viivästynyt ja tyydyttävä väliaikainen kontakti tällä välin on syntynyt, ei Suomen kannalta ole välttämätöntä, että asiaa kiirehditään, ja toivottavaa on, että kun jäseneksi otto tapahtuu, se voitaisiin toteuttaa täydessä yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kesken. Nykyisessä arassa tilanteessa ei Suomen kannalta näytä olevan aihetta jouduttaa asiaa, vaan on parempi antaa luonnollisen kehityksen kulkea omaa rataansa.»

16.10. Informatiotilaisuus ahvenanmaalaisille. Läsnä: Kekkonen, Gartz ja Törngren sekä Ahvenanmaa maakuntakäräjäin puhemies Johansson, maaneuvos Strandfält ja Ahvenanman edustajaa eduskunnassa Arthur Larsson. 

Minä tein selkoa Ahvenanmaan itsehallintolakiesityksen käsittelystä ja garantia-

lain 6 §:stä samalla tavalla kuin hallituksen ulkoasiainvaliokunnan jäsenille joku päivä sitten. Ilmoitin, että on katsottu, että loppusäännös olisi niin muodostettava, että 6 § myös kumotaan. Se on jo menettänyt merkityksensä. – Kerroin Savonenkovin demarchesta Gartzin luona. Ilmoitin, että yksi hallituksen ulkoasiainvaliokunnan jäsen oli sitä mieltä, että lakiehdotus olisi peruutettava. Enemmistö on toista mieltä. Sanoin, että olemme tahtoneet hålla ålänningarna au courant1 tässä asiassa ja informerata heitä.

Johansson kysyi, vaatiiko Neuvostoliiton lähettiläs, että 6 § on kumottava.

Minä vastasin, että hän teki asiasta saman vaatimuksen kuin 26.11.46. Käänsin Savonenkovin lausunnon.

Gartz ilmoitti, että Savonenkov oli nimenomaan maininnut 6 §:n.

Minä: Miten eduskunnassa prosederataan2, sen hallitus harkitsee.

Törngren: Hallituksen pitäisi jo huomenna heti käsittelyn alussa esittää kantansa, ennenkuin kommunistit ehtivät. Tämä on formsak3. Österholm ja v. Born ovat toista mieltä. (Myöhemmin Törngren sanoi minulle, että Österholm ja v. Born tahtoisivat, että ruotsalaiset eroaisivat hallituksesta tämän asian vuoksi.)

Johansson: Saken är klar. Vi kan dock ej fatta ställning. Tråkigt att denna samma sak nu igen framträder som 1946 med avs. å 46 §. Man kan säga att 6 § ej har betydelse, men på Åland tillmäter man detta stadgande stor betydelse.4

Strandfält = Johansson. Om propos. förfaller.

Minä: Silloin jää kaikki entiselleen.

Minä huomautin myös, että tämä keskustelu on luottamuksellinen. Erityisesti ei saa tulla julkisuuteen, mitä presidentti on lausunut.

Lupasivat pitää salassa.

1 pitää ahvenanmaalaiset ajan tasalla

2 edetään

3 muotoseikka

4 Asia on selvä. Emme kuitenkaan voi ottaa kantaa. Ikävää, että tämä sama 46. pykälää koskeva asia kuin vuonna 1946 tulee taas esille. Voidaan sanoa, että 6. pykälällä ei ole merkitystä, mutta Ahvenanmaalla tälle säännökselle annetaan suuri merkitys.

5 Jos esitys raukeaa.

18.10. Gartz luonani Ahvenanmaan asiassa.

Gartz oli tehnyt seuraavan ehdotuksen vastaukseksi Savonenkoville hänen demarchinsa johdosta:

»Käyntinne johdosta luonani viime elokuun 26. päivänä, joka koski kansainvälisiä takeita koskevan artiklan poistamista eduskunnan käsiteltävänä olevasta uudesta lakiesityksestä Ahvenanmaan saarten itsehallinnosta, minulla on kunnia ilmoittaa Teille, että Suomen hallitus tulee eduskunnan seuraavassa istunnossa kantanaan ilmoittamaan, että sen mielestä Ahvenanmaan itsehallintoesityksen voimaantulon yhteydessä olisi poistettava 11. päivänä elokuuta 1922 annetun eräitä Ahvenanmaan väestöä koskevia säännöksiä sisältävän lain 6 pykälä.»

Minä hyväksyin tämän.

Gartz ilmoitti, että hallitus on päättänyt heti perustuslakivaliokunnan mietinnön käsittelyssä eduskunnassa esittää tämän kantansa. Kekkonen esittää sen hallituksen puolesta.

18.10. Korkeimman oikeuden uusi presidentti Tarjanne kunnianosotuskäynnillä. Puhelimme Korkeimman oikeuden töistä. Hän kertoi, että kaikki olivat Korkeimmassa oikeudessa olleet korrekteja häntä kohtaan.

18.10. Ivar Roth luonani. Piti eilen esitelmän Ekonomiska Samfundetissa. v. Fieandt oli mukana. Keskustelimme Ruotsin taloudellisista oloista ym.

19.10. Eilen illalla päästiin sovintoon lakkoasiassa: Metallimiesten uuden palkkasopimuksen perustelut hyväksyttiin. Lakot vältettiin.

Illalla kl. 21.30 Kekkonen ilmoitti minulle telefonissa tästä. Lausuin suuren tyytyväisyyteni ja onnittelin Kekkosta ja pyysin esittämään onnitteluni hallitukselle, joka par’aikaa oli iltakoulussa.

Kekkonen sanoi, että sopimus tietää n. 4 %:n palkankorotusta. Minä vastasin, että sopimus on minun mielestäni hyvä. On otettava huomioon SAK:n johdon vaikea asema kommunistien vuoksi, jotka tahtovat ajaa asiat yleislakkoon ja kumoukseen.

Refl. Tämä on tosiaan hyvä asia.

20.10. Esittelyssä Möller nimitettiin oikeuskansleriksi.

Valtioneuvostossa äänestys:

Möller 7 ääntä

Kuuskoski 6  »

Oikeusneuvos Honka 3  »

(häntä kannatti oikeusministeri Kannisto)

22.10. Kommunistit koettavat saada suurlakkoa edelleen. Tänään on SAK:n valtuuston kokous. Hakaniementorilla kommunistien kokous: 5.000 henkeä. Päätöksiä. Lähetettiin lähetystöjä SAK:n valtuuston kokoukseen.

Kekkonen soitti, että näyttää siltä, että kommunistien puuhista tulee fiasko.

Refl. Kyllä on hirmuista, kun meillä on kommunisteilla niin paljon kannatusta. Saa nähdä, miten menee ensi eduskunta vaaleissa.

22.10. SAK:n valtuuston kokous: 66 äänellä 35 vastaan hyväksyi Auran komitean välitysehdotuksen palkka-asiassa.

Kommunistit koettivat estää tällaista päätöstä, mutta eivät onnistuneet. He olivat kutsuneet Hakaniemen torille kokouksen (5.000 henkeä) ja lähettivät lähetystöjä esittämään vaatimuksiansa, että palkkapäätöstä ei saa hyväksyä, mutta eivät onnistuneet. Nyt seuraa äänestys metalli­ ym. työläisten kesken ehdotuksen hyväksymisestä.

Refl. Jos asia järjestyy, niin sosialidemokraatit ovat tehneet suuren työn maan hyväksi.

25.10. Uusi oikeuskansleri Möller kunniakäynnillä.

25.10. maaherra Manner, hallintoneuvos Ahla, kirkkoherra Tuomi, taloustirehtööri Hopeavuori kiittivät ja toivat tilityksen kirkon suorittamasta rahankeräyksestä, jonka suojelija minä olin. Keräys onnistui hyvin.

25.10. Kolumnisti Walter Lippman luonani. On käymässä täällä suurella kiertomatkallaan. – Keskustelimme nykyisestä kansainvälisestä asemasta. Minä selitin hänelle omaa kantaani, hänen kysymyksestään myös Suomen asemaa. Hän kysyi, luulemmeko, että Suomi saa olla rauhassa Venäjältä. – Keskustelu kesti noin 40 minuuttia. Saksan yhteydestä hän sanoi, että se voi riippua siitä, mitä saksalaiset tahtovat. Siihen minä sanoin: Kysymys on, millä kannalla itävyöhykkeen saksalaiset ovat. Ovatko ne kommunisteja? – Minä lausuin mm, että Korean tapauksen jälkeen minulla on sentiment de plus grand equilibre politique sanoin myös mm., että kun Korean retki alkoi, minä olin huolestunut »teidän vuoksenne» ja sen johdosta koko maailman vuoksi, koska pelkäsin, että Neuvostoliitto tai Kiina interveneraa2 Koreassa oikealla sodalla. Nyt näyttää siltä, että ne eivät tee sitä s.o. ei interveneraa valtioina ilmisodalla. Lausuin, että tietysti USA on ottanut huomioon sen mahdollisuuden, että Kiina interveneeraa ilmisodalla. Lippman epäili, oliko asia niin, s.o. oliko ottanut sen huomioon.

1 tunne, että maailmassa vallitsee suurempi poliittinen tasapaino ja

2 sekaantuu

28.10. Suomen Kuvanveistäjäliiton 40-vuotisnäyttelyn avajaiset Taidehallissa. Olin siellä läsnä.

29.10. Raittiusviikon avajaiset Kauppakorkeakoulussa. Olin siellä läsnä.

29.10. Kuningas Kustaa kuoli. Kondoleeraussähkeet1 ja eversti Grönvall Ruotsin lähettilään luona. Annoin lehdille lausunnon kuninkaan kuoleman johdosta.

1 surunvalittelusähkeet

30.10. Minä sanoin Gartzille, että haluaisin saada tietää, mitä hallitus ajattelee minun matkastani Tukholmaan hautajaisiin. Gartz kertoi, että 30.10. hallitus piti kokouksen eduskuntatalossa, jossa Kekkonen kertoi minun matkastani. Kaikki hallituksen jäsenet olivat yksimielisesti kannattaneet matkaa ja puolustaneet sitä, jos minä vaan voin sen tehdä.

31.10. Jugoslavian uusi lähettiläs Zdravskovski jätti valtakirjansa.

31.10. Gartz puhunut Gripenbergin kanssa kuninkaan hautajaisista. Tänään Gripenberg kertoi, että Kabinettsekreterare1, jonka kanssa hän tänään aamulla oli puhunut, oli kosketellut minun tuloani Tukholmaan kuninkaan hautajaisiin. Myöhemmin hän oli soittanut ja sanonut ulkoministeri Undénin ilmoittaneen, että minä olisin mycket välkommen2 hautajaisiin. Gartz oli puhunut Kekkosen kanssa, joka oli kannattanut matkaa. Minun mukanani tulisi Gartz ja yksi kenraali ynnä adjutantti Grönvall.

Lupasin miettiä tänään. – Gartz puhui myös, että Alli tulisi. Minä pyysin siitä keskustelemaan Gripenbergin kanssa. – Gartzin rouva tulee, mutta se on eri asia.

1 kabinettisihteeri

2 hyvin tervetullut

31.10. Joukko Ruotsissa asuvia virolaisia lähetti minulle kirjelmän, jossa anotaan, että virolaista kapteeni Treialia ei luovutettaisi Neuvostoliitolle, koska hän on poliittinen pakolainen. – Lähetin kirjelmän Gartzille.

31.10. päätin lähteä Tukholmaan kuninkaan hautajaisiin.

31.10. Hämäläisosakunnan lähetystö: inspehtori prof. Simola, kuraattori metsänhoitaja Leiwo, emäntä neiti Pirkko Kivekäs pyytämässä, että kuvanveistäjä Tohka saisi tehdä minusta rintakuvan osakuntaan. – Lupasin.

3.11. Sihvo esittelyllä. Antoi minulle p.m. armeijan asioista, joka on jaettu valtiovarainvaliokunnan jäsenille.

Sitten Sihvo kertoi, että Tiitu, puolustusministeri, on sitä mieltä, että puolustusvoimien komentajan eroamisikä on 60 vuotta, jonka Sihvo on täyttänyt. Viime vuonna oli asiaa tutkittu ja mm. oikeuskansleri oli sitä mieltä, että se ei koske puolustusvoimien komentajaa ja että hänen ikänsä on 67 vuotta. Sentähden Sihvo ei pyytänyt dispensia, jonka silloin olisi saanut.

(Kenraalien eroamisikä on 60 vuotta.)

6.11. Svenska Dagen1 -juhla Messuhallissa. – Olin siellä läsnä Allin kanssa. Juhlapuhuja professori af Hällström lausui mm. kauniita sanoja minulle. – Miellyttävä juhla.

1 Ruotsalaisuuden päivä

7.11. Esittely linnassa. Hallituksen esitys palkkojen ja hintojen vakauttamiseksi esiteltiin.

8.11. Lähdimme Allin kanssa Tukholmaan kuningas Gustaf V:n hautajaisiin. – Gartz, kenraali Sundman ja eversti Grönvall mukana. Koko hallitus ja diplomaattikunta Savonenkov saattamassa Malmilla. Kunniakomppania.

Brommassa oli vastassa kuningas Gustaf VI sekä prinssi Bertil ja Wilhelm. Lisäksi pääministeri Erlander ja ulkoministeri Undén ja suuri joukko muita vastaanottajia.

Kuningas tuli lentokoneeseen asti tervehtimään. Ajoimme kuninkaan kanssa autossa linnaan, jossa asuimme.

Pian saavuttuamme oli lounas linnassa, jossa oli muita kuninkaallisia vieraita. (kts. istumajärjestys)

Lounaan jälkeen kävin tapaamassa Mannerheimiä på Sofiahemmet1. Istuin Mannerheimin luona 3/4 tuntia. Mannerheim oli aika heikko, ei ole voinut syödä ja sentähden on laihtunut. – Mannerheim sanoi lukevansa Tannerin kirjaa. Ei ollut siihen oikein tyytyväinen, mikäli siinä puhutaan hänestä. – Keskustelimme Mannerheimin kanssa kaikenlaista.

Illalla oli päivällinen linnassa, jossa oli edellisten lisäksi välillä saapuneita uusia vieraita. Päivällisen jälkeen oli minulla kuninkaan kanssa pitkänpuoleinen keskustelu politiikasta. Kuningas kysyi minun mielipidettäni poliittisesta asemasta erityisesti Venäjään nähden. Esitin hänelle mielipiteeni. Kuningas sanoi olevansa Suomen ystävä ja tekevänsä, mitä voi Suomen hyväksi. »Men det är ju ej så mycket jag kan»2, sanoi hän.

1 Sofiahemmetissa

2 »Mutta kovin paljonhan minä en voi»

9.11. Kuningas Kustaa V:n hautajaiset. Kulkue linnasta Riddarholmin kirkkoon. Arkun jäljessä kulki ensin kuningas, sitten prins. Bertil ja Wilhelm, sitten Norjan ja Tanskan kuninkaat ja minä rinnakkain. Matka, joka kesti n. tunnin ja sitä ennen toimitukset linnan kirkossa ja sitten Riddarholmin kirkossa, oli kyllä minulle rasittavia, mutta kestin ne hyvin.

Hautajaisten jälkeen oli suuri lounas linnassa n. 600 hengelle. Kunniapöydässä oli n. 40.

Illalla oli päivällinen en famille1: kuningas ja kuningatar ja muut kuninkaalliset olivat hyvin ystävällisiä meitä kohtaan. Ruotsi on meidän todellisten ystäviemme maa ja kansa.

1 perhepiirissä

10.11. oli Gripenbergillä suurus. Siellä oli Assarsson ja Ruotsin lähettiläs Johansson sekä pankkituttujani: Lagercrantz, Brovaldh ja Marc. Wallenberg.

Lähdimme kl. 15 lentokoneella. Kuningas, prins. Bertil ja Wilhelm olivat jälleen meitä saattamassa Brommassa. Kuningas otti sydämellisesti jäähyväiset. Sanoi jälleen, että me olemme ystäviä. Myös pääministeri Erlander ja ulkoministeri Undén olivat saattamassa.

Malmilla oli jälleen koko hallitus vastassa ja koko diplomaattikunta – kunniakomppania. Oli jo pimeä, kun saavuimme. Savonenkov oli lentokoneen luona vastassa, muut diplomaatit olivat hallissa. Savonenkov osoitti jälleen erityistä ystävällisyyttä.

Refl. Kenties tahtoi osoittaa, että he hyväksyvät minun matkani.

12.11. Refl. Matka Tukholmaan oli onnistunut. Ruotsin lehdet kirjoittivat ystävällisesti myös minusta. Oli erinomainen asia, että minä sain tällaisen aiheen käydä Ruotsissa, varsinkin kun en ole siellä voinut tähän asti käydä.

11.11. lähetin kirjeen kuningas Gustaf VI Adolfille, jossa kiitin häntä ja kuningatarta suuresta ystävällisyydestä, jota vaimolleni ja minulle osoitettiin Tukholmassa.

11.11. Lähetin presidentti Trumanille sähkeen sen johdosta, että häntä vastaan oli tehty murhayritys. Tänään sain Trumanilta hyvin ystävällisen kiitossähkeen: »Please accept my heartfelt thanks for Your Excellencys thoughtful message prompted by the recent unfortunate occurrence at Blair House. I appreciate more than I can say not only the friendly sentiments expressed but also the generous impulse which inspired Your message.

Harry S. Truman»1

1 »Pyydän Teitä ottamaan vastaan sydämelliset kiitokseni Teidän Ylhäisyytenne lähettämästä äskeistä valitettavaa Blair Housen tapausta koskevasta huomaavaisesta sanomasta. Annan erittäin suuren arvon sekä ilmaisemillenne ystävällisille tunteille että sanomanne virikkeenä olleille yleville vaikuttimille.

Harry S. Truman»

14.11. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa Tänään alkaa eduskunnassa keskustelu hallituksen vakauttamisohjelmasta. Kekkonen ilmoitti esiintyvänsä ja koska tuskin voi välttää kysymystä hallituksen laajentamisesta, hän oli ajatellut lausua, että hallitusta olisi laajennettava, niin että se käsittäisi kaikki eduskunnan puolueet niillä eduskunnassa olevien voimasuhteiden mukaisesti. Hän ajatteli lausua tämän eduskunnan istunnossa. Kekkonen kysyi, voisiko hän samalla lausua minun olevan samaa mieltä.

Minä vastasin, että minusta tällainen lausunto näyttää viisaalta. Sanoin, että Svento on minulle useamman kerran esittänyt samanlaista ajatusta, että kaikki ryhmät olisivat edustettuina hallituksessa. Sovimme, että mietin asiaa ja myöhemmin samana päivänä annan hänelle vastauksen.

Myöhemmin vähää ennen eduskunnan istunnon alkamista Kekkonen soitti ja luki, miten hän aikoi tämän ajatuksen esittää.

Minä sanoin, että hän voi ilmoittaa, että minä olen samaa mieltä.

13.11. Gartz.

Sovimme siitä, että Aarno Yrjö-Koskinen siirtyy Haagiin 1.2.1951.

Yrjö-Koskinen kenties myös Irlantiin. Irlantilaiset eivät tahdo, että Lontoon lähettiläs akkreditoitaisiin myös Irlantiin. Mutta Yrjö-Koskinen sanoo, että hän ei puhu oikein hyvin englantia. Mutta Yrjö­Koskinen myös Portugaliin.

Minä sanoin, että Kekkoselle sekä Fagerholmille ja M. Pekkalalle olisi annettava SVR Suurristi. Mutta Fagerholmilta ja Pekkalalta on tiedusteltava, ottavatko vastaan.

14.11. eduskunnassa piti alkaa hallituksen vakauttamisesitysten käsittely. Heti keskustelun alussa Ahmavaara kokoomuspuolueen puolesta teki ehdotuksen selvästä epäluottamuslauseesta.

Soitin Uuden Suomen Aholle ja kysyin, mitä se on. – Aho vastasi, että tämä ehdotus tuli hänelle aivan yllätyksenä. Myös Salminen, valtuuskunnan puheenjohtaja, ei ole siitä tiennyt mitään. Aho on tänään kuullut, että ryhmän valtuuskunta on viikon ajan käsitellyt asiaa, ilmoittamatta siitä mitään ryhmälle. Vasta tänään oli ryhmälle ilmoitettu ja ainakin eräs ryhmän jäsen oli Aholle kertonut olevansa siitä suuresti epäilevä. Sosialidemokraattien edustajat ovat hyvin vihaisia siitä, että tällainen ehdotus epäluottamuslauseesta tehtiin ilman, että heidän kanssaan siitä ollenkaan keskusteltiin. – Minä sanoin, että en ymmärrä tällaista menettelyä. Kekkosen hallituksen olisi pitänyt saada hoitaa asioita ensi vaaleihin asti ensi kesänä.

Aho sanoi, että on kyllä yleinen tyytymättömyys nykyiseen hallitukseen.

Minä vastasin siihen, että on otettava huomioon, että tyytymättömyyden syyt ovat eri puolueissa erilaiset. Sosialidemokraattien tyytymättömyys perustuu aivan toisiin syihin kuin kokoomuksen ja kommunistien. Yhteisen hallitusohjelman aikaansaaminen on vaikea sentähden, että sosialidemokraattien, kommunistien, maalaisliiton ja kokoomuksen mielipiteet siitä, millä tavalla talouspolitiikkaa on hoidettava, ovat aivan erilaiset.

Jos uusi hallitus, niin nousee kysymys kommunistien mukaantulemisesta. Tämä hallitus olisi hyvä hoitamaan eräitä asioita, varsinkin kauppaneuvottelut Venäjän kanssa.

Hallituksessa on ollut esillä kysymys puolustusministeriön ja puolustuslaitoksen viroista. Siitä oli valmis esitysehdotus, mutta Sihvon ja P.E:n taholta tehtiin sitä vastaan ankaria muistutuksia.

13.11. puolustusministeri Tiitu ja kenraalimajuri Olenius olivat luonani keskustelemassa asiasta. Päätettiin, että 15.11. pidetään neuvottelu, jossa on sekä puolustusministeriön että P.E:n edustajia.

 15.11. oli tämä neuvottelu minun luonani.

Puolustusministeriöstä: 

Puolustusministeri Tiitu 

Kenraalimajuri Olenius 

Kenraali Lako

Eversti Reivinen

Pääesikunnasta: 

Kenraali Sihvo 

Kenraalimajuri Oinonen 

Eversti Kuusela

Laajan keskustelun jälkeen päätettiin:

1) Valtiovarainvaliokuntaa pyydetään lykkäämään 9 PL:n käsittelyä myöhemmäksi.

2) Pääesikunta antaa lausunnon ministeriön ehdotuksesta viikon sisällä.

15.11. Ministeri Meinander luonani puhumassa Pankkilain 13 §:n muuttamisesta. Koskee osakkeiden ym. omaisuuden pankin haltuun joutumisen estämistä.

Minä esitin laajasti kantaani, selitin miten asia käytännössä on. Lopuksi sanoin, että katson, että joko nykyinen laki olisi jätettävä paikoilleen tai otettava samanlainen määräys kuin on Ruotsin laissa. Ilmoitin kuitenkin, että en tule vastustamaan esityksen antamista eduskunnalle, jos hallitus sitä tahtoo, koska tämä asia ei minun mielestäni ole sellainen, johon presidentin pitäisi sekaantua.

17.11. asia oli presidentin esittelyssä. Esitys hyväksyttiin (minä muutin kolme vuotta viideksi vuodeksi, aika jonka kuluessa pankin on myytävä tällainen omaisuus). Tätä kannattivat Meinander ja Törngren. Sanoin, että en pidä tätä esitystä asian- enkä tarkoituksenmukaisena, mutta en katso tätä asiaa sellaiseksi, että minun pitäisi estää sen meneminen edus­ kuntaan, kun hallitus sitä tahtoo.

17.11. Keskustelu ja äänestys eduskunnassa kokoomuspuolueen esittämästä epäluottamuslauseesta Kekkosen hallitukselle.

Hallituksen puolesta 102 ääntä. Hallitusta vastaan (s.o. kokoomuspuolueen epäluottamusehdotuksen puolesta) 89 ääntä.

Hallituksen puolesta äänestivät: maalaisliitto, ruotsalaiset, edistys 4, SKDL.

Hallitusta vastaan: kokoomus ja sosialidemokraatit.

17.11. Professori Reenpää ja tohtori Puntila Kulttuurirahaston puolesta luonani pyytämässä, että minä Sibeliuksen 85-vuotispäivänä 8.12.50 luovuttaisin hänelle kultamitalin. – Lupasin.

18.11. Herra Carl Johan Bernadotte luonamme teellä – Alli ja minä ja Grönvall. Bernadotte on ollut täällä järjestämässä televisionia, jota on tarkoitus käyttää Olympialaisissa 1952.

Juttelimme tunnin ajan. Carl Johan on hauska ja miellyttävä nuori mies. On nyt liikemiehenä, kun meni naimisiin erään ruotsalaisen sanomalehtinaisen kanssa ja sen johdosta luopui oikeudestaan Ruotsin kruunuun. Hän on Ruotsin nykyisen kuninkaan poika.

20.11. Järnefeltin kirje Gartzille11.11.50.

Puolan armeijaa valmistetaan kaikessa hiljaisuudessa sodan varalta. Asevelvollisuusaika korotettu 18 kuukaudesta 24 kuukauteen. Nyt ei vapauteta niitäkään asevelvollisia, jotka ovat palvelleet. Kerrotaan, että Neuvostoliitto on ottanut suuren määrän Puolan rautateiden liikkuvaa kalustoa omaan käyttöönsä sotilastarkoituksia varten. Rokossovskin johdolla on Puolan armeijan upseeristo miltei kokonaan uusittu. Vanhat upseerit erotettu ja sijaan kommunistisen koulutuksen saaneita nuoria upseereja. Kapteenista korkeammat upseerit on suurimmaksi osaksi venäläisiä tai Neuvostoliitossa koulutettuja.

Myös Puolan siviilihallinnossa on Neuvostoliitossa koulutetut saaneet yhä enemmän jalansijaa. Eräitä hallitukseen kuuluvia eturivin kommunisteja on poistettu. Tilalle Neuvostoliitossa koulutettuja. Sisäministeri Volski erotettiin ja kerrotaan, että varapääministeri Zawaddski on pidätetty. Entinen jälleenrakennusministeri kenr. Spychalski on kuollut vankeudessa. Entinen pääministeri Gomulka on saanut mitättömän toimen.

Itä-Saksa liitetään kansandemokraattien puolustusjärjestelmään. Itä-Saksan armeija yhdenmukaistetaan kuten Puolassa. Itä-Saksan hallinnossa myös samanlainen muutos kuin Puolassa ym: johtoon venäläiset ja Neuvostoliitossa koulutetut.

21.11. Tanskan lähettiläs Steensen-Leth toi Tanskan kuninkaan minulle myöntämän Elefantti-ritarikunnan suurristin.

22.11. Kekkonen luonani.

Kertoi luulevansa, että ei ole mahdollista saada yhteisymmärrystä vakauttamissuunnitelmiin nähden, mutta on koetettava. Mutta tässä yhteydessä olisi tehtävä yritys, joka estäisi venäläisiä väittämästä, että heidän ystävänsä on sivuutettu. Sentähden Kekkonen on ajatellut antaa haastattelumuodossa huomisiin lehtiin seuraavan lausunnon, joka on samanlainen kuin aikaisemmin minun kanssani oli puhe.

»Pääministeri Urho Kekkonen on antanut STT:lle seuraavan haastattelulausunnon:

Eri eduskuntapiirien taholta on esitetty käsitys, että hallituksen esittämää taloudellista vakauttamisohjelmaa ei voida toteuttaa, jollei hallituspohjaa laajenneta. Jotta nykyisenä sisä- ja ulkopoliittisesti vakavana aikana voitaisiin riittävän tehokkaasti turvata kansakunnan yhteinen etu, pitäisin suotavana, että hallitus tässä poikkeuksellisessa tilanteessa uudistettaisiin, eduskunnan kaikkia ryhmiä niiden parlamenttaristen voimasuhteiden mukaisesti edustavaksi laajaksi kokoomushallitukseksi. Minulla on oikeus lisätä, että tämä käsitys vastaa myös tasavallan presidentin kantaa siinä tapauksessa, että hallituksen vaihdos vakauttamisohjelman toteuttamiseksi käy välttämättömäksi. »

Minä sanoin, että edellä oleva haastattelun sanamuoto on samanlainen kuin se, mistä aikaisemmin keskustelimme ja sovimme. Minä hyväksyin Kekkosen ehdotuksen.

Kekkonen: Jos kommunistit eivät tule kokoomuksen kanssa hallitukseen tai jos kokoomus ja sosialidemokraatit eivät tule kommunistien kanssa, niin Kekkonen alkaa neuvottelut sosialidemokraattien kanssa.

Kekkonen kertoi, että hän ja erikseen Törngren ja Kannisto ovat olleet Savonenkovin luona suuruksella. Savonenkov oli ollut kaikille hyvin ystävällinen. Venäläiset tahtovat kannattaa nykyistä hallitusta, ellei tule kolmen puolueen (maalaisliiton, sosialidemokraattien ja kommunistien yhteinen) hallitus, mutta sosialidemokraatteja ilman kommunisteja eivät tahdo hallitukseen

22.11. Tarjanne, uusi kansliapäällikkö UM:ssä, luonani tervehdyskäynnillä. Samoin lakit. tohtori Hannikainen, uusi oikeuskanslerin apulainen.

22.11. professori K. Haataja luonani. Toi kaksi julkaisuaan minulle. Sitten hän puhui Helasen armahdusasiasta. Minä en voinut hänelle antaa mitään lupauksia siinä asiassa.

23.11. Reserviupseerien lähetystö, 19 miestä – puheenjoht. lakit. tohtori Ollinen – kävi luonani ja jätti kirjelmän sotalaitoksen nykyisestä tilasta ja tarvittavista korjauksista. Menevät myös puolustusministerin ja kenraali Sihvon puheille.

Lupasin saattaa heidän mielipiteensä hallituksen tietoon. Itse puolestani en mitään luvannut, koska sitä en voinut tehdä, mutta myönsin heidän esittämiänsä puutteita olevan olemassa.

23.11. Dagens Nyheterin toimittaja – kirjeenvaihtaja Thunberger – luonani 80-vuotispäivän johdosta. Sanoin, että mitään poliittista haastattelua en voi antaa, mutta kerroin hänelle elämäni vaiheista. Hän lähettää huomenna minulle kirjoituksensa tarkastettavaksi. 24.11. minä tarkastin ja korjasin Thunbergerin kirjoituksen.

23.11. Nya Pressenin aputoimittaja rouva Lindman 80-vuotispäivän johdosta. – Kerroin hänelle myös yhtä ja toista elämästäni. Hän tahtoi tietää privaattielämästäni. Minä sanoin, että minulla on hyvin vähän privaattielämää, koska sitä tässä virassa ei juuri voi olla.

23.11. Illalla puhuin telefonissa Kekkosen kanssa. Hän kertoi, että heidän ryhmässään oli keskusteltu hallituksen laajentamisesta Kekkosen lausunnon mukaisesti eikä kukaan ollut vastustanut. Tämän johdosta Kekkonen sanoi kääntyvänsä muiden ryhmien puoleen tiedustellen heiltä, mitä mieltä he ovat tästä ehdotuksesta. Kekkonen oli jo puhunut sosialidemokraattien puheenjohtajalle V. Hakkilalle, joka oli luvannut huomenna vastauksen. Myös ruotsalaisille on Kekkonen antanut tiedon vastaukseksi ruotsalaisen ryhmän kysymykseen. Muiden ryhmien puoleen kääntyy ensi tilassa.

24.11. Englannin ministeri Scott luonani. Oli ollut kaksi kuukautta lomalla Englannissa. Keskustelimme monesta asiasta. Scott sanoi olevansa kansainvälisen politiikan kehitykseen nähden enemmän optimisti kuin pessimisti. Katsoi, että Kiina enempää kuin Neuvostoliittokaan eivät tule sekaantumaan Korean asiaan.

24.11. Tohtori Poijärvi ja Erkki Salonen toivat minulle ensimmäisen kappaleen Otavan uutta julkaisua Mitä, Missä, Milloin kansalaisvuosikirja 1951. Poijärvi piti pienen puheen, johon minä vastasin. Antoi Otavan puolesta, joka on kustantaja.

25.11. Annikki kuoli tänään aamulla kl. 9.15 Diakonissalaitoksella. Hän on ollut yhtä mittaa sairaana Diakonissalaitoksella tämän vuoden alusta. Jo viime huhtikuussa professori Kalaja ilmoitti minulle, että hänellä oli syöpä selkäluustossa. Sitä ei voitu parantaa. Viime vuorokaudet Annikki on nukkunut koko ajan. Alli on käynyt hänen luonaan joka päivä, mutta viime päivinä Annikki ei ole enää tuntenut ihmisiä.

Minulle sattuu nyt monta raskasta tapausta yhteen aikaan – matka Tukholmaan, Annikin kuolema, minun syntymäpäiväni ja Itsenäisyyspäivä 6.12. Tosiaan raskas aika.

26.11. Ruotsin kuningas Gustaf Adolf ja kuningatar lähettivät minulle osanottosähkeen Annikin kuoleman johdosta.

27.11. Minun 80-vuotispäiväni.

Raskas päivä. Suuruksella: Aino, Jaakko, Irma, Sinikka, Aarne, Kaija, Matti ja Ritva.

kl. 14 Eduskunnan puhemiehistö: adressi (kaunissisältöinen).

kl. 14.30 Hallitus – pääministeri Kekkonen puhui kauniisti.

kl. 15 Ylin sotapäällystö – Sihvon johdolla.

kl. 15.30 Korkeimman oikeuden presidentti Tarjanne ja Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti U. Castrén ja kummastakin vanhin neuvos.

kl. 16 Norjan lähettiläs toi Olavin ritarikunnan suurristin ketjun kanssa. Sähkeitä, lahjoja, kirjeitä paljon.

Eilen illalla kl. 23.50 Ylioppilaskunnan tervehdys radiossa.

Tänään Fagerholm puhui minusta ruotsiksi radiossa. kl. 19.50 Kaira piti esitelmän radiossa minusta. kl. 20.05–20.20 M. Pekkala, Fagerholm ja Kekkonen puhuivat radiossa »presidentti J. K. Paasikivi pääministeriensä silmillä». kl. 19.30 ilta hartaus – piispa Gulin puhui koko ajan minusta.

Refl. Kyllä on minua nyt kehuttu – aivan että hävettää. Mutta se kuuluu tähän virkaan.

30.11. Annikin hautajaiset, Hietaniemen kappelissa. – Juhlallinen tilaisuus. Jälleen kahvit meillä linnassa. Alli oli järjestänyt kaiken hautajaisia varten.

30.11. Syntymäpäiväni johdosta sain sähkeitä mm.:

1) Stalinilta

2) Schvernik’iltä

3) Ruotsin kuninkaalta ja kuningattarelta

4) Norjan kuninkaalta

5) Tanskan kuninkaalta ja kuningattarelta

6) Englannin kuninkaalta

7) Ranskan presidentiltä

8) Italian presidentiltä

9) Itävallan presidentti Renneriltä

10) Paavilta

11) Israelin presidentti Weizmannilta

12) Kreikan kuninkaalta

13) Prinssi Wilhelmiltä, prinssi Carlilta + Ingeborgilta, prinsessa Sibyllalta, Axel o. Margareta (Danmark)

14) Erlanderilta Ruotsin hallituksen onnittelut

15) Arkkipiispa Eidemiltä

16) Mannerheimilta

17) Ståhlbergilta.

Lisäksi lukematon joukko muilta. Samoin järjestöiltä yms.

Refl. Stalinin sähke oli hyvä asia.

2.12. Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi hallitusneuvotteluista.

Sanoi, että hänen haastattelulausuntonsa lehdissä oli erinomainen toimenpide. On herättänyt rauhoittumista. Kaikki ryhmät ovat nyt vastanneet hänelle.

Eilen oli hänellä neuvottelu sosialidemokraattien kanssa. Kekkonen oli sanonut, että ensin olisi selvitettävä, onko yhteinen hallitusohjelma mahdollinen.

Lehtinen (sos.dem.) ja Fagerholm olivat lausuneet, että ensin on sovittava hallituspohjasta. Sosialidemokraatit eivät halua hallitukseen keitään kokoomuslaisia eikä kommunisteja. Heidän ehdoton kantansa on, että eivät tule hallitukseen, jos siihen tulee myös kommunisteja. Tämän kannan vahvistivat uuteen kertaan. »Kuka suomalainen tulisi hallitukseen yhdessä kommunistien kanssa?»

Kekkonen oli esittänyt kantansa, että olisi saatava kaikkien puolueiden hallitus, jossa olisi sekä kommunisteja että kokoomukselaisia mukana. Oli sanonut vielä keskustelevansa minun kanssani, mutta sanonut sen olevan hänen kantansa.

Kekkonen oli keskustellut myös SKDL:n kanssa. He sanoivat, että tosin taloudelliset asiat ovat heillekin tärkeät, mutta pääasia on, että säilytetään edellytykset rauhanpolitiikan jatkamiseen ja hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan, jos SKDL on mukana hallituksessa. Kekkosen kysymykseen, eikö kokoomuspuolue voi olla mukana, SKDL:n edustajat vastasivat, että teoreettisesti asia voisi olla niinkin, mutta viime sunnuntaina oli Vaasassa ollut kokoomuksen kokous, jossa puheenjohtajaksi oli valittu entinen kiivas IKL:läinen, Reino Alakulju, joka osoittaa, että kokoomus on jälleen asettunut aivan toiselle kannalle, kuin mitä minä aikoinani ajoin kokoomuspuolueessa. On luopunut minun linjastani.

Kekkonen luuli, että jos sopiva henkilö saataisiin kokoomuspuolueesta, niin kommunistit eivät kenties panisi lopullisesti vastaan.

Niukkanen oli neuvotteluissa sosialidemokraattien kanssa lausunut sosialidemokraateille, minkä vuoksi joku kommunisti ei voisi olla hallituksessa. Olisi helpompi hoitaa asioita, jos kommunistit olisi siinä edustettuina. Mutta jos sosialidemokraatit asettuvat sille kannalle, että kommunisteja ei hallitukseen, niin maalaisliitto ei voi asettua sitä vastustamaan, vaikka heillä on suuria epäilyksiä ulkopoliittisessa suhteessa.

Kekkonen kertoi, että sosialidemokraatti Kajala oli aikaisemmissa neuvotteluissa lausunut, että jos sosialidemokraatit eivät tule hallitukseen kommunistien kanssa, niin Kekkosen ei pitäisi olla silloin pääministerinä siinä tapauksessa, koska maassa ei ole henkilöitä, jotka ovat venäläisille mieluisia ja joita voitaisiin käyttää. (Siis Kekkonen olisi asetettava varalle.) Silloin pitäisi jonkun toisen maalaisliittolaisen tulla pääministeriksi, esim. Mattsson tai Heikkinen.

Minä muistutin, mitä vuonna 1918 lausuin Wittingille (2 garnityria, på is1).

Minä sanoin, että ulkoministerinä pitäisi olla Gartz.

Kekkonen kertoi, että sosialidemokraattien vaatimukset taloudellisissa asioissa ovat mahdottomat. Ne koskevat: 1) Indeksi; 2) 5 % palkankorotus; 3) Maataloustuotteiden hintojen alennus; 4) Vientitavaroista maksut.

Kekkonen sanoi, että jos laajemmasta hallituksesta ei tule mitään, niin nykyinen hallitus jää paikoilleen.

Kekkonen ehdotti, että minä puhuisin Fagerholmin kanssa laajan hallituspohjan puolesta.

Minä lupasin ajatella.

1 2 kokoonpanoa, jäissä

3.12. Vesterinen luonani.

Vesterinen tuli luokseni puhuakseen seuraavista asioista (myös eräät muut maalaisliittolaiset olivat häntä kehoittaneet tulemaan luokseni puhumaan tästä asiasta): Jos eduskunta hajoitettaisiin ja tulisi uudet vaalit, niin se ei olisi Vesterisen mielestä hyvä. Se voisi johtaa siihen, että seuraava eduskunta olisi vasemmistoenemmistöinen. Sitä pitäisi välttää, sillä silloin meillä voisi käydä niin kuin Tšekkoslovakiassa. Meille voisi tulla Tšekkoslovakian kohtalo. Vesterinen sanoi puhuneensa tästä myös Kekkosen kanssa kehoittaen häntä välttämään vaaleja. Maalaisliittolaisten usko vaalivoittoon on Vesterisen mielestä toiveajattelua. Maalaisliitolla ei ole vaaliasioita, joita voisi heittää esille vaaleissa. Maalaisliitto voi hävitä.

Kekkonen oli vastannut Vesteriselle, että kenties se olisi terveellinen Suomen porvareille, että tulisi vasemmistoenemmistö. Vesterinen oli sanonut olevansa aivan toista mieltä ja olleensa kauhistunut tästä Kekkosen sanasta. Kekkonen oli jäänyt miettimään. Tämä keskustelu Kekkosen kanssa on Vesteristä huolestuttanut.

Minä sanoin olevani samaa mieltä kuin Vesterinen, että uusia vaaleja ei olisi pidettävä, varsinkin kun säännölliset vaalit ovat niin lähellä, ensi kesänä.

Vesterinen katsoi, että presidentin olisi tässä asiassa otettava vakava ote ja estettävä ennenaikaiset vaalit.

Minä: Meidän on päästävä säännöllisiin vaaleihin asti ensi kesänä. Kerroin keskustelustani Kekkosen kanssa eilen ja että Kekkonen oli lausunut sen olettamuksen, että tämä hallitus istuu ensi kesään asti.

Vesterinen: Ulkopoliittinen tilanne ei paranisi, jos tulisi uusi hallitus. Siinä tapauksessa venäläiset voisivat ottaa esille ystävyyssopimuksen. Vesterisen mielestä, jos kommunisteja olisi pari-kolme hallituksessa, he eivät saisi mitään vaaraa aikaan. Pahempaa voisi saada aikaan hallituksen ulkopuolella. Vesterinen siis ei pelkää 2 à 3 kommunistin tuloa hallitukseen. Minä: Todennäköiseltä minusta näyttää, että ellei tule kaikkien puolueiden hallitusta, niin nykyinen hallitus jää paikoilleen.

Sitten puhelimme vielä maalaisliiton puolueoloista ja Kekkosesta.

Vesterinen sanoi, että maalaisliitossa on pieni piiri, joka määrää kaikista asioista, mutta vanhemmilla ei ole mitään sanomista. Pelkäsi tämän järjestyksen vievän maalaisliiton rappiolle ja vähentävän sen kannatusta. Tämän pienen piirin johdossa on Kekkonen.

Minä sanoin, että Kekkonen on tällä hetkellä se mies, joka minun jälkeeni olisi paras presidentiksi. Mutta hänen pitäisi hillitä kunnianhimoansa niin, että se ei sokaise hänen ajatustaan. Hän panee miltei yksinomaisen painon venäläisten kannatukselle. Omassa kansassa hänellä ei ole nykyään kannatusta muuta kuin omassa puolueessaan eikä siinäkään kokonaisuudessaan. Mutta Suomen presidentti ei ole eikä saa olla ainoastaan venäläinen kuvernööri. Kekkosen pitäisi hankkia kannatusta oman kansan keskuudessa.

Vesterinen oli samaa mieltä kuin minä.

4.12. Fagerholm pyynnöstäni luonani.

Minä puhuin Fagerholmille hallitusasiasta. Sanoin olleeni sillä kannalla, että nykyisen Kekkosen hallituksen pitäisi saada olla ensi vaaleihin asti ensi kesänä. Jos muutos tapahtuu, sanoin olevani sitä mieltä, että pari kolme kommunistia resp. kansandemokr. voisi ottaa hallitukseen, kuten Kekkonen on ilmoittanut. Se olisi suhteisiimme Venäjään nähden hyvä ja myös kauppasuhteiden vuoksi. Huomautin mm. nykyajan yleispoliittisesta tilanteesta.

Fagerholm: Sosialidemokraatit (samoin kuin kokoomus) ovat sillä kannalla, että kommunisteja ei voi ottaa mukaan hallitukseen. Suomen kansan suuri enemmistö on myös samalla kannalla.

Minä: Eikö nykyinen hallitus voisi istua ensi kesään asti?

Fagerholm: Sosialidemokraattien joukkoja ei saada ymmärtämään asioita, ellei heillä ole vastuu kannettavanaan. Jos nykyinen meno jatkuu 4 kuukautta, niin se tulee kalliiksi.

Fagerholmin mielestä ei pitäisi uusia vaaleja panna toimeen ennen määräaikaa. Sosialidemokraateilla on lähiaikoina hoidettavana SAK:n vaalit ja TUL:n vaalit. Eduskuntavaalit pitäisi toimittaa määräaikana ensi kesänä. Taloudellisesta ohjelmasta päästään sosialidemokraattien ja maalaisliiton kanssa yksimielisyyteen. Eilinen neuvottelu osoitti sen.

Hallituksesta pitäisi muodostaa keskustahallitus: maalaisliitto + sosialidemokraatit ynnä ruotsalaiset ja edistys. Kansan valtava enemmistö odottaa tällaista hallitusta. Kekkosen pitäisi olla pääministeri. Tannerin puhe Kekkosta vastaan Turussa ei merkitse mitään. Se oli hänen yksityistä puhettaan

Ei saada järjestystä ja kuria maassa eikä mitään vakauttamista, ellei tule tällainen hallitus.

Fagerholm: Osuuskauppaliikkeiden vaalit menivät hyvin. Hän oli eilen ollut puhumassa Lahdessa. Kokous oli hyvä, samoin siellä pidetty puolueen toimitsijain kokous. Kommunismi ei ole lisääntynyt maassa. Vakava käsitys maassa on, että hallitus pitäisi muodostaa maalaisliittolaisten ja sosialidemokraattien + ruotsalaisten ja edistyksen kanssa. Kekkosen pitäisi olla pääministeri. Hallituksessa olisi porvarillinen enemmistö. Demokratian kannalta on tärkeää, että sosialidemokraatit ja maalaisliitto toimivat yhdessä.

Kommunistien osanotto hallitukseen on mahdoton. Kansa on niihin väsynyt. Kommunisteja vastaan on kansassa muuri.

Minä: Jos Kekkonen ei suostu jäämään pääministeriksi?

Fagerholm: Perjantain neuvotteluissa Kekkonen ei esiintynyt aggressiivisesti.

4.12. Antti Tulenheimo esitteli kunniamerkit 6.12.

4.12. Sihvo. Esittely.

4.12. Gartz.

Ensin keskustelimme hallitusasiasta. Gartz oli neuvotellut siitä ruotsalaisen ryhmän edustajain kanssa. Oli huomauttanut heille, että pitäisi saada työrauha. Kekkonen pitäisi saada jäämään pääministeriksi. Se olisi tärkeä erittäinkin, jos sosialidemokraatit tulevat mukaan hallitukseen. 

Minä sanoin olevani samaa mieltä.

5.12. Ylimääräinen esittely valtioneuvostossa. Sen jälkeen puhuin Kekkosen kanssa. Kekkonen ilmoitti eilen illalla, että hänen yrityksenä saada aikaan hallitus laajalla pohjalla, kuten hän oli yrittänyt, ei ole onnistunut. Sentähden hän esittää asian maalaisliiton ryhmälle tänään (5.12.). Ryhmä harkitsee, onko enemmistöhallitusta koetettava saada aikaan muulla pohjalla.

Kekkonen sanoi, että sosialidemokraatit hyväksyvät vakauttamisohjelman. Hallitusasia tulee esille maalaisliiton ryhmän kokouksessa tänään kl. 12. Kekkonen epäilee, voiko hän jäädä pääministeriksi.

Minä sanoin, että jos ei saada aikaan laajaa kaikkien puolueiden hallitusta ja jos kommunistien mukaantulo hallitukseen on mahdoton muiden puolueiden vastustuksen vuoksi, Kekkosen olisi ajateltava hallitusta, jossa olisi sosialidemokraatteja mukana. Asiat täytyy hoitaa ja nyt on tilanne muodostunut sellaiseksi, että ilman sosialidemokraatteja asioita ei voida hoitaa. Meidän täytyy ottaa oman kansan mielipide huomioon eikä antaa venäläisten määrätä eikä kommunistien. Kun kommunistit sanoivat Kekkoselle, että ilman heidän tuloaan hallitukseen ei voida saada aikaan hyviä välejä Neuvostoliiton kanssa, niin sillä perusteella ja sillä tavalla he voisivat aina määrätä hallituksen kokoonpanon. Siihen me emme voi alistua.

Kekkonen ei sanonut varmasti vastaan. Asia, kuten sanottu, tulee esille heidän ryhmänsä kokouksessa tänään.

5.12. Maalaisliiton ryhmä ilmoitti tänään, että sen mielestä nykyoloissa olisi ollut paras saada aikaan yhteishallitus laajalla pohjalla, kuten Kekkonen oli suunnitellut. Mutta kun sen aikaansaaminen ei ole mahdollinen, niin ryhmä katsoo, että olisi koetettava saada aikaan hallitus ahtaammalla pohjalla ja neuvoteltava sosialidemokraattien kanssa. Samalla ryhmä ja puolueen keskushallitus nimitti neuvottelijat.

7.12. Vesterinen tuli luokseni. Oli tullut luokseni Kekkosen kehoituksesta ja tieten.

Vesterinen kertoi, että hallitusmuutos tapahtuu. Sosialidemokraatit ja maalaisliitto voivat sopia ohjelmasta. Vesterinen on koettanut taivuttaa Kekkosta jäämään pääministeriksi, mutta hän on vastaan. Hän pelkää, että menettää asemansa. Tulee ulkopoliittisia vaikeuksia (Venäjän kanssa). Vesterinen sanoi, että kommunistit ovat kauhuissaan, jos tulee sellainen hallitus, jossa on sosialidemokraatteja ja maalaisliittolaisia, mutta ei kommunisteja – kommunistit sanovat, että Venäjän puolelta tulee suuria vaikeuksia. Vesterinen luuli, että kommunistit tulevat tekemään kaiken mitä voivat vastustaakseen sellaista hallitusta. Hän oli eilen puhunut kommunistien kanssa. Kekkonen pääministerinä olisi hyvä tuki itään päin.

Vesterinen sanoi, että hänellä ulkopoliittisista syistä on suuria epäilyksiä sosialidemokraattien ja maalaisliiton yhteishallitusta vastaan ilman kommunisteja. Maalaisliitossa sellainen hallitus hyväksytään (ensi maanantaina on puolueneuvoston kokous). Sisäpoliittisesti tällainen hallitus olisi hyvä, mutta Venäjään nähden se voi tuottaa suuria vaikeuksia. Venäläiset eivät kenties pidä kauppasopimusta ja tekevät muita vaikeuksia.

Vesterinen: Sosialidemokraatit ovat heille ilmoittaneet, että he eivät mene hallitukseen kommunistien kanssa. Eilen täällä juhlassa Palmgren oli kovasti kysynyt Vesteriseltä, miten hallitusasia menee. Palmgren oli sanonut, että maalaisliiton ja sosialidemokraattien yhteinen hallitus vie voittamattomiin vaikeuksiin Venäjän kanssa. Tulee mahdottomaksi hoitaa asioita Venäjälle päin. Vaara Venäjältä kehittyy uhkaavaksi.

Vesterisen mielipide oli, että niin kuin asiat ovat kehittyneet, maalaisliiton täytyy mennä hallitukseen sosialidemokraattien kanssa, mutta Kekkosen pitää tulla pääministeriksi. Mutta sosialidemokraattien ei pitäisi asettaa »oikeistolaisia». Samoin myös maalaisliiton. Sosialidemokraateilla on Kajala sopiva mies.

Minä kysyin, keitä kansandemokraateilla on.

Vesterinen mainitsi E. Kilpi ja Eino Pekkala.

Minä kerroin keskustelustani Fagerholmin kanssa. Sanoin olevani sitä mieltä, että

joko nykyinen hallitus istuu ensi kesään asti

tai hallitus maalaisliiton ja sosialidemokraattien kanssa ja Kekkonen pääministeri.

Lausuin, että olisi pitänyt hoitaa asiat kommunistien kanssa niin, että ei olisi sovittu ohjelmasta. Mm. olisi pitänyt jyristä kovasti laillisesta parlamenttarisesta demokraattisesta järjestyksestä ohjelmassa, siinä ottaa oikein jyrkät sanat ohjelmaan.

Kenties kommunistit olisivat eronneet ohjelman vuoksi.

Lopuksi minä sanoin olevani samaa mieltä, että

a) Kekkonen pääministeriksi

b) joko tämä hallitus istuu vaaleihin asti tai uusi hallitus.

Eilen 6.12.50 (Itsenäisyyspäivä) oli minulla kova päivä.

kl. 12 jumalanpalvelus Suurkirkossa. kl. 14.30 valtioneuvoston järjestämä juhla Kansallisteatterissa. Loppui 16.30.

kl. 19 vastaanotto linnassa. Minä olin kl. 22.30:een asti. Jaksoin kuitenkin hyvästi.

7.12. Lounas Aarnen ja Kaijan 10-vuotishääpäivän johdosta. 21 henkeä.

8.12. Sibeliuksen 80-vuotispäivä. Kävin hänen luonaan Järvenpäässä. Tulenheimon kanssa annoin hänelle Suomen Valkoisen Ruusun suurristin jalokivet ja Kulttuurirahaston johtajien kanssa Kulttuurirahaston adressin ja kultamitalin. Puhelimme kauan aikaa Sibeliuksen kanssa. Intelligentti mies.

Olen kylmettynyt. 10.–12.12. olen ollut sängyssä – Aarnen määräyksestä.

12.12. Kekkonen luonani. Puhui hallitusneuvotteluista. Kekkonen sanoi olevansa haluton ryhtymään hallitusta muodostamaan, mutta Maalaisliiton Keskusliitto vaatii häntä siihen. Kekkonen on taipunut. On ajatellut hallitukseen: 7 maalaisliitosta, 7 sosialidemokraattia, 2 ruotsalaista + 1 edistyksestä – yhteensä 17.­

Ohjelmasta: suunnilleen hallituksen ehdotuksen pohjalla, paitsi että 5 %:n palkankorotus pitäisi antaa. Nyt on jo kolme palkankorotusta näköpiirissä, mutta tämän mukaan päästäisiin yhdellä. Sosialidemokraatit haluavat hallitukseen Varjosen ja Tervon. Muut sosialidemokraatit ovat 0. Peltonen, Huunonen, Hiltunen, Lepistö, Skog. Tervoa venäläiset kovasti haukkuvat. Kekkonen katsoi, että Varjosta ja Tervoa ei voi ottaa yhtä aikaa hallitukseen. Sosialidemokraateilla on hyvä mies Kajala, juristi, Lahden kaupunginjohtaja. Kekkonen aikoo vaatia häntä oikeusministeriksi – Tervon sijaan. Kekkonen pyysi minun kannatustani Tervon asiassa.

Kekkonen kertoi, että venäläiset Краснов ja Отемкин1 olivat käyneet Auran luona ja vaatineet, että kaikki tänä vuonna kauppasopimuksessa sovitut leveranssit on suoritettava. Muuten keskeytyvät toimitukset Venäjän puolelta. Tähän asiaan Kekkonen ei pannut niin suurta painoa.

Mauno Pekkala oli soittanut Kekkoselle ja sanonut, että Tervo on mahdoton. Muuten oli Pekkala kehottanut Kekkosta panemaan hallituksen kokoon tällä pohjalla.

Nykyisestä hallituksesta jäisivät pois maalaisliittolaiset Vilhula, Luukka ja Tiitu.

Kekkonen kertoi, että Aho ja sitten Karikoski olivat käyneet hänen luonaan ja sanoneet, että he ovat valmiit toimimaan niin, että hallitukseen tulee kaksi heidän puolueestaan, vaikka ei kiivaita puoluemiehiä hallitukseen, jotta se voi olla vaaleihin asti, ellei uutta kokoonpanoa nyt saada aikaan.

Minä sanoin, että minun mielestäni meidän pitää välttää sellaisia asioita ja toimenpiteitä, jotka ovat venäläisille vastenmielisiä, mikäli ei ole kysymys meille ensiarvoisista tärkeistä kysymyksistä. Tällaisissa toisarvoisissa kysymyksissä meidän on vältettävä sitä, mikä on venäläisille vastenmielistä. Se kysymys, onko hallituksessa Tervo tai joku toinen sosialidemokraatti, ei ole meille ensiarvoinen, elinkysymys, ja sentähden tällaisessa asiassa meidän pitää sovitella. Kekkosella on järkevä syy saada juristi sosialidemokraattien puolelta, koska heillä sellainen on. Olen siis Kekkosen kanssa yhtä mieltä.

Kekkonen sanoi myös, että sosialidemokraattien osanotto Oslon kokoukseen ja Korean asiaan oli tarpeeton. Siitä venäläiset ja meidän kommunistimme ovat tehneet suuren jutun. Minä olin samaa mieltä ja sanoin, että minä olisin Oslon kokouksessa ollut ottamatta osaa Korean asiaan.

1 Krasnov ja Otemkin

12.12. Kekkosen poismentyä Fagerholm soitti ja kysyi, mitä hallitusasiasta tulee.

Minä sanoin Kekkosen olleen noin tunti sitten luonani. Olin saanut sen vaikutuksen, että pitäisi olla mahdollisuuksia päästä positiiviseen tulokseen hallitusasiassa, sitten kun ohjelmasta on voitu päästä sopimukseen.

Sitten minä otin puheeksi Oslon kokouksen, jossa sosialidemokraatit (Fagerholm ym.) olivat olleet pohjoismaiden yhteistyökokouksessa, että minun mielestäni on hyvä, että Suomen sosialidemokraatit pitävät yllä pohjoismaista yhteistoimintaa, kun Korean asiassa minun mielestäni he olisivat voineet olla ottamatta osaa päätökseen. Huomautin, että venäläiset katsovat, että Korean asia on muodostunut suurvaltojen väliseksi riitakysymykseksi, johon siis Suomen ei pidä sekaantua. Suomi sitäpaitsi ei ole YK:n jäsen.

Fagerholm vastasi, että heille siellä kyllä tarjottiin tilaisuutta näin menetellä, mutta että se heistä tuntui ikävältä. Muuten hän sanoi, että referaatit lehdissä päätöksestä ja neuvotteluista olivat aivan puutteellisia. Lupasi lähettää minulle päätöksen.

13.12. Gartz lähetti minulle kirjeen, jossa esittää vaikeuksia, joita hänellä yksityisten asiainsa vuoksi on jäädä ulkoministeriksi.

Refl. Aion pyytää häntä jäämään ainakin ensi eduskuntavaaleihin asti.

Gartz suostui jäämään hallitukseen. Minä sanoin, että hän ei voi lähteä pois hallituksesta.

13.12. Kekkonen ilmoitti telefonissa hallitusneuvotteluista. SAK ei tahdo hyväksyä kaikkia kohtia vakauttamisasiassa. Henkilökysymykseen nähden (Tervo) Kekkonen ei luullut tulevan vaikeuksia, sillä sosialidemokraatit hyväksyvät sen kannan, että pääministerillä on tässä asiassa sananvalta.

Sosialidemokraatit ovat ensi sunnuntaiksi (17.12.) kutsuneet kokoon puolueneuvoston asian johdosta.

15.12. Oslon uusi lähettiläs Palin luonani. Keskustelimme Tšekkoslovakian oloista.

15.12. Mauno Pekkala tuli luokseni. Keskustelimme 2 tuntia hyvin ystävällisesti ja keskustelu oli miellyttävä. Hän otti puheeksi hallituksen kokoonpanon. Viittasi siihen, että esim. 3 kansandemokraattia ei tekisi pahaa, vaan olisi hyvä Venäjään nähden, ja etteivät kansandemokraatit katsoisi itseään asetetuksi poikkeusasemaan, ellei Kekkosen hallitus voisi jäädä paikalleen.

Minä lausuin mm., että alunperin minä olin ollut sitä mieltä, että Kekkosen hallitus istuisi vaaleihin asti. Ellei, niin Kekkonen sitä mieltä, että kaikkien puolueiden hallitus. Minä hyväksyin tämän mielipiteen. Mutta sosialidemokraatit eivät sitä hyväksyneet. Jos sosialidemokraatit ja maalaisliitto pääsevät sopimukseen, niin hallitus syntyy.

Keskustelimme paljon myös vanhoista asioista.

Pekkala huomautti, että routavuosina olot olivat toiset kuin nyt. Silloin menettely (terrori) ei ollut ollenkaan niin suuri kuin nyt. Eivät myöskään vaarat olleet sellaiset kuin nyt.

Minä: Routavuosina oli idylli verrattuna nykyaikaan.

Pekkala puhui myös sosialidemokraattien osanotosta Oslon kokouksen päätökseen, joka koskee Korean asiaa, ja oli sitä mieltä, että sosialidemokraattien olisi pitänyt olla ottamatta osaa sellaiseen päätökseen.

Minä sanoin olevani samaa mieltä ja lausuneeni sen Fagerholmille. Sanoin yleisen kantani olevan, että meidän tulee välttää kaikkea, mikä on vastenmielistä venäläisille, mikäli kysymys ei ole meille elinkysymyksestä.

16.12. Gartz luonani.

Minä puhuin ensin Gartzin kirjeestä, että hän ei tahtoisi jäädä ulkoministeriksi. Sanoin, että hän ei voi nyt erota, vaan hänen täytyy olla ainakin ensi vaaleihin asti. Sitten voidaan puhua uudestaan.

Gartz sanoi, että jos hänelle tulee vaikeuksia Ahlströmin paikassa, niin hän toivoo, ettei hänen tarvitse ollenkaan palata Ahlströmille. Hän ajatteli Bernin lähettiläspaikkaa Sventon jälkeen.

Minä vastasin olevani siihen suostuvainen.

Sitten puhuimme Y-K:lle1 pidennyksestä yhdellä vuodella. Kekkonen ja oikeuskanslerin apulainen Hannikainen olivat katsoneet, että asian esille ottaminen nyt voi olla liian aikaista.

Göteborgin pääkonsuli, kun se on lakkautettu. Hjelt jäisi kunniakonsuliksi. Saisi disponibil.palkan ja sporttelit2. Mahdollisesti jotain lisää.

Minä: hyvä.

Sitten puhuttiin Vallilasta Prahassa. Hoitanut hyvin, mutta alkoholi. Mutta kahtena viime vuonna on käyttäytynyt hyvin. Sentähden vakinaiseksi.

1 Yrjö-Koskiselle

2 toimituskirjatulot

18.12. Dr. Ralph Bunche (Yht.Kans.) luonani. Keskustelimme tunnin yleispoliitiikkaa.

Bunche piti mahdollisena, että sota kuitenkin vältetään.

Bunche pitää tänä iltana esitelmän Yliopistolla.

18.12. illalla. Tri Bunche piti Yliopistolla esitelmän YK:n toiminnasta. Olin siellä läsnä.

18.12. Telefonissa Kekkonen ilmoitti:

sosialidemokraattien puoluevaltuuskunnan kokous 16.12. oli ollut myrskyinen. SAK:n edustajat olleet arvostelevalla kannalla hallitusneuvotteluihin, taloudelliseen ohjelmaan nähden.

Kekkonen kertoi, että venäläiset ovat lähettäneet kirjeen, jossa vaativat, että kauppasopimuksen mukaiset toimitukset suoritetaan täydellisesti. Lakkojen vuoksi jää 2 1/2 milj. dollarin vajaus. (Venäläisten menettely tarkoittaa kaiketi painostaa hallitusneuvotteluja.)

Kekkonen kertoi, että sodan uhkan johdosta on pidetty tavaroiden inventointi maassa. Tulos ei ole aivan hyvä, mutta ei niin huono kuin luultiin. Viljaa on tähän asti luovutettu puolet siitä kuin viime vuonna.

19.12. Professori Jäntti (WSOY) luonani. Puhui minun muistelmistani, joita oli tiedusteltu myös Ruotsista.

Minä sanoin, että niin kauan kuin olen presidenttinä minun on vaikea julkaista. Kenties ensi osan: vuosisadanvaihteesta ensimmäiseen maailmansotaan. Lupasin palata asiaan.

Sitten minä kerroin ajattelevani puheitteni julkaisemista. Jäntti oli siihen nähden positiivisella kannalla.

19.12. Kesk. KK:n delegatio toi minulle adressin ja kultamitalin.

19.12. Annikin testamentti avattiin. Läsnä minä, Alli, professori Levón ja tuomari Veisterä. – Levón oli hyvin tyytyväinen.

20.12. Kadettien ylennys.

20.12. Kekkonen telefonissa kertoi, että hallitusneuvotteluja tosin jatketaan, mutta voi katsoa, että ne ovat todellisesti katkenneet. Sosialidemokraatit epäilevät hyväksyä indeksiehdon poistamista palkkoihin nähden. Myöntävät, että olisi kyllä niin meneteltävä, kuin hallitus esittää, mutta ensi huhtikuussa on SAK:n vaalit ja pelkäävät niitä.

Minä sanoin, että ehkä nykyinen hallitus voi olla ensi kesään vaaleihin asti. Se olisi paras.

Kekkonen oli samaa mieltä. Ei tiennyt, mitä ruotsalaiset tekevät.

Minä: Jos ruotsalaiset eroavat hallituksesta, niin erotkoon. Kekkonen oli samaa mieltä.

21.12. Henrik Ramsay toi uuden kirjansa Nordenskiöldistä. Puhuimme politiikkaa.

Sodan vaarasta Ramsay sanoi, että hänen luullakseen Neuvostoliitto ei alota sotaa. Ellei USA sitä alota, niin sotaa ei tule.

Minä sanoin, että USA ei tule alottamaan sotaa.

Meidän suhteemme Venäjään: Ramsay oli sitä mieltä, että meidän oltava Venäjään nähden hyvin varovaisia. Siis samaa mieltä kuin minä.

Minä sanoin: Meidän kommunistimme voivat saada sen aikaan, että venäläiset antavat tietää, että he eivät luota Suomeen, ellei ole kommunisteja hallituksessa.

Ramsay sanoi, että hän ei pidä sitä mahdottomana, että kommunisteja olisi hallituksessa, joskin se olisi ikävää. Hänen mielestään siis kommunisteja voisi ottaa hallitukseen, jos se näyttää välttämättömältä.

Ramsay luuli, että niin kauan kuin olot maailmassa ovat epävarmat ja on trouble1, meidän asemamme on parempi. Mutta kun tulee rauhallinen aika, niin silloin meistä ei kukaan välitä ja meidän asemamme voi tulla pahemmaksi.

1 pulmia

22.12. Professori Osara toi minulle kertomuksen metsämarssista 1950, jossa minäkin olin mukana.

Keskustelimme metsätaloudellisista asioista. Osara valitti, että hallitus ei riittävästi tue metsätaloutta. Se riippuu siitä, että hallituksessa ei ole metsämiehiä. Maalaisliitossa agronomit eivät sitä riittävästi harrasta.

Minä lausuin sen mielipiteen, että toinen maatalousministeri pitäisi olla metsätaloutta varten.

Osara vastasi, että sellainen järjestys olisi kovin hyödyllinen ja sellaisen ministerin olemassaolo vaikuttaisi innostavasti ja kohottavasti metsänhoitoon.

Minä sanoin, että tätä asiaa täytyy miettiä.

Osara sanoi myös, että maalaisliitossa vanhemmat ja varsinaiset talonpojat ymmärtävät tämän asian (J. Koivisto ym.), mutta niillä ei nykyään ole maalaisliitossa määräysvaltaa. Valta on nuoremmilla agronomeilla ja muilla sellaisilla.

26.12. Kekkosen kanssa telefonissa. Lähtee huomenna Italiaan lääkärin määräyksestä 2 à 3 viikoksi.

Sanoi, että hallitusneuvotteluja jatketaan vasta sitten, kun hän puolivälissä tammikuuta on palannut.

27.12. Gartz luonani.

Ensin puhuimme Bellin kunniamerkistä. Tulimme siihen päätökseen, että asia saa jäädä.

Sitten puhuin minä Sventon erosta ja hänen tulostaan Moskovaan, josta aikaisemmin on ollut puhe.

Sundström Pekingiin.

Gartz lupasi puhua Sventon kanssa, ennen kuin hän matkustaa takaisin Berniin.

Gartz kertoi, että Ruotsin pääkonsuli Nordling Pariisista oli puhunut Gartzin kanssa Helosta. Nordling otti itse esille Helon asian, Helo ei ole persona grata Quai d’Orsaylla1. Gartz luuli, että Nordling ei olisi ottanut tätä asiaa esille, ellei hän olisi saanut Quai d’Orsaylta kehoitusta. Helon suhteet Pariisissa ovat yksipuolisia (kansandemokr.). Myös hänen ja erittäinkin rouva Helon alkoholinkäyttö on herättänyt huomiota. Enckell oli v. 1949 kääntänyt asiaan huomiota. –

Gartz: Gripenberg on kirjoittanut, että Undén ei luule sodan syttyvän.

1 mieluinen henkilö (Ranskan) ulkoministeriössä

29.12. esittelyn jälkeen puhuin Vesterisen kanssa, joka on vanhin valtioneuvoston jäsen ja Kekkosen matkalla ollessa hoitaa pääministerin tehtäviä, että olisi harkittava sitä mahdollisuutta, että tulee sota ja miten meidän maamme talous silloin muodostuu. Kerroin puhuneeni Kekkosen kanssa tästä asiasta. Kekkonen oli sanonut, että on toimeenpantu inventeeraus.

Vesterinen lupasi ottaa asian hallituksen kanssa puheeksi.

26.12. Svento suuruksella. Sen jälkeen keskustelimme politiikasta, Sventon kirjeen johdosta, jonka hän kirjoitti lokakuun alussa minulle.

Svento luuli, että sitten kun Suomessa poliittiset johtomiehet ovat menneet alas siitä, mitä ne olivat entisinä aikoina (Mechelin, Wrede, Danielson ym.), niin se voi viedä meidän arvoamme alas venäläisten silmissä.

Minä sanoin, että siihen ei voi mitään, että meillä nyt ei ole politiikan johdossa sellaisia voimia kuin entisinä aikoina. Sitten puhuimme myös Moskovan lähettilään paikasta, johon olemme ajatelleet Sventoa. Sanoin, että asia on pysähtynyt siihen, että Moskovan paikka ei ole tullut avoimeksi, koska Sundström ei enää ole puhunut mitään erostaan.

Svento eroaa ensi keväänä Bernistä.

Minä sanoin, että jos Moskovan paikka tulee avoimeksi, niin käännymme hänen puoleensa. Mutta on epäedullista erottaa Sundström, ellei hän itse eroa, niinkuin Enckellille puhui. Svento sanoi Sundströmin puhuneen erostaan myös hänelle.

Gripenbergin kirje Gartzille 1.12.50.

Gripenberg keskustellut M. Wallenbergin kanssa, joka oli syksyllä Washingtonissa. USA ei anna itseään pelottaa. »Tälä kertaa ei tule München.» USA tulee käymään sotaa Koreassa lisääntyvällä tarmolla. Kiinalaiset kommunistit eivät tule ryhtymään neuvotteluihin. Euroopassa tulee paljon vaikeuksia, mutta Wallenberg luuli, että Neuvostoliitto ei ryhdy sotaan vielä. Venäjän armeijat eivät vielä ole valmiit. Wallenberg sanoi: »Den här gången sitter vi i samma båt.»1 Gripenberg sanoi: »Vi blir således icke ensamma olyckkorna.» »Just det», svarade M Wallenberg.2

1 »Tällä kertaa istumme samassa veneessä.»

2 »Emme siis tule olemaan vastoinkäymisissä yksin.» »Aivan niin», vastasi M. Wallenberg.

29.12. esittelyn jälkeen puhuin Vesterisen kanssa, joka on vanhin jäsen Kekkosen matkalla ollessa. Huomautin sodan vaarasta ja sanoin keskusteleeni Kekkosen kanssa joku aika sitten huoltotilanteesta, jos sota syttyisi. Kekkonen oli kertonut inventoinnista, joka oli tehty. Kehoitin Vesteristä ajattelemaa asiaa. Vesterinen lupasi ottaa asian valtioneuvoston yksityiskokouksessa esille.

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.