1953

1.1. pidin radiopuheen.

Hallitus oli in corpore toivottamassa hyvää uutta vuotta. Kekkonen esitti tervehdykset. – Minä vastasin. – Sitten lasi samppanjaa.

4.1. Suomen Sosialidemokraatissa kirjoitus allekirjoituksena »Vanha porvari». (Kirjoitus tallessa).

Refl. Ajatukset ovat minun mielestäni oikeita. Samoja ajatuksia minä olen useamman kerran puhunut.

7.1. ilmoitin ryhtyväni jälleen hoitamaan presidentin tointa.

9.1. Esittely valtioneuvostossa. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Minä kysyin Kekkoselta, mitä merkitsee kommunistien keskeiset tapaukset (Palmgrenin ero ym.).

Kekkonen vastasi Palmgrenin käyneen hänen luonaan ja kertoneen, että kommunistipuolueessa meillä nyt on ylivalta »venäläisellä» aineksella. He nyt kokonaan johtavat ja määräävät kommunistipuolueessa. Kommunistipuolue tulee olemaan täysin viides kolonna Suomessa.

Minä kysyin vielä, onko meidän poliisilaitos järjestyksessä.

Kekkonen vastasi: »On.»

Sovimme, että ensi viikolla keskustelemme vielä näistä asioista.

14.1. Helsingin Hovioikeuden Presidentti Hakulinen luonani. Puhui Helsingin hovioikeuden vihkimisestä ensi kuus­sa. Pyysi minua pitämään vihkimispuheen. Lupasin. – Puhui, että Ruotsista kutsuttaisiin vieraaksi Svean hovioikeuden presidentti (tai oikeusministeri). Kertoi, että Kekkonen oli vastaan poliittisista syistä.

Minä sanoin, että minä en katso poliittisten syiden olevan vastaan. Lupasin puhua Kekkoselle.

Hakulinen kutsui myös Allin juhlaan.

15.1. Ulkoministeri Törngren luonani. Pitkä keskustelu.

1) Niskanen Belgradissa osoittautunut mahdottomaksi. Esiintyy, ikäänkuin Suomi olisi satelliitti. Myös hänen menettelynsä vaimonsa suhteen on mahdoton.

Päätettiin, että Niskanen disponibiliteettiin.

2) Wuori poliittiseen osastoon. Selvä.

3) Orasmaa Belgradiin. Minä: En vastusta.

4) Köpenhamina ja Rooma tulevat vapaaksi ensi keväänä.

Holmalle myönnetään 3 kk pitennystä.

4) Palin Köpenhaminaan. Minä: En pane vastaan.

5) Nordiska Rådet1, kokous Köpenhaminassa 13.2.53. Hedtoft kirjoittanut kirjeen, jossa ilmoittanut siitä.

Törngren: Kun tilanne on viime aikoina kiristynyt, niin kenties olisi paras, jos ei lähetettäisi tällä kertaa huomioitsijaa. Olisi paras olla poissa tällä kertaa.

Minä: Olen samaa mieltä kuin Törngren.

6) Helsingin Hovioikeuden vihkiminen. Minä kerroin, mitä Hakulinen oli minulle sanonut.

Törngren katsoi, että ei voi olla mitään poliittista estettä. Tällaiset tilaisuudet ovat juuri sopivia. Luuli, että Kekkonen oli ajatellut säästäväisyyttä.

Huomenna esittelyn jälkeen keskustelemme Kekkosen kanssa.

7) Törngren kertoi, että Lebedev oli kutsunut hänet ja rouvan päivällisille äskettäin. Mieliala oli hyvä ja hilpeä. Sen jälkeen Lebedev kesken kaiken keskusteli Törngrenin kanssa. Kysyi mm. Leskisestä. Törngren oli vastannut, että Leskinen on samalla linjalla kuin muu hallitus. Sitten Lebedev oli sanonut, että meillä on kriisejä yhtä useasti kuin Ranskassa.

Törngren oli vastannut, että meidän kriisit on helposti hoidettu.

Lebedevillä ei ollut tällä haavaa mitään varsinaista esitettävää. Mutta hän pani suuren painon sille, että kaupallisia yhteyksiä ylläpidetään. Hän oli sanonut, että kauppapolitiikka on osa varsinaista politiikkaa. Jos se menee hyvin, niin se osoittaa, että Suomen ja Neuvostoliiton välit ovat niin kuin niiden tulee olla.

Törngren sanoi, että samaan aikaan olivat kauppaneuvottelut Moskovassa pysähtyneet – hinnoista ei tahdottu päästä sopimukseen. Nyt on asia selvä. Törngren katsoi, että vaikka hinnat saattavat jossakin suhteessa tulla epäedullisiksi, niin asia on sekä poliittisesti että työllisyyden kannalta hyvä.

Minä olin samaa mieltä.

9) Törngren: Suomessa on vielä inkeriläisiä, jotka ovat Neuvostoliiton alamaisia, 3 748. Lisäksi 370 naista, jotka ovat naimisissa suomalaisten kanssa. Alkuaan oli 46.889. Niistä ovat toiset palanneet Neuvostoliittoon, toisten mentyä länsimaihin.

Venäläiset voivat vaatia nämä luovutettavaksi. Se olisi ikävä asia. Törngren pitää asian vihreän veran alla, ei ota sitä itse esille.

Minä olin samaa mieltä. Paras olisi, jos inkeriläiset menisivät pois Suomesta.

10) Tarjanne oli ehdottanut, että venäläisten kanssa olisi tehtävä sopimus Porkkalan liikenteestä meritse ja ilmassa.

Törngren oli toista mieltä. Ei tiedä, mitä neuvottelujen aikana voi nousta esille.

Minä olin samaa mieltä kuin Törngren.

11) USA:n lähettiläs McFall ystävällinen energinen mies. Oli puhunut Wihuri-­laivasta, joka oli vienyt öljyä Itä-Aasiaan. Meni luultavasti Pohjois-Koreaan. Siihen oli McFallille vastannut, että se on yksityinen liike eikä valtiolla ole mitään mahdollisuuksia siinä tehdä.

McFall oli sen ymmärtänyt. Mutta sitten hän oli tullut ja ilmoittanut, että Valtion yhtiön omistama laiva menetteli samalla tavalla. McFall oli sanonut, että tämä voi aikaansaada, että kauppaneuvotteluissa USA:n ja länsivaltojen kanssa Suomi joutuu vaikeuksiin.

Törngren kertoi, että kumpikin laiva oli Time Charterilla2 ulkomaalaisille.

Minä sanoin: Me koetamme pysyä ulkopuolella suurvaltojen riitoja. Se on meidän politiikkaamme. Valtion yhtiöille voidaan antaa määräys, että sen on meneteltävä niin, että emme joudu vaikeuksiin. Myös Wihurin kanssa voisi puhua ja selittää asian.

Törngren lupasi tehdä sen.

1 Pohjoismaiden neuvosto

2 aikarahtauksessa

16.1. Dagens Nyheterin kirjoitus Suomen kommunisteista (kts. myöh.)

23.1. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Inkeriläiset:

Minä kerroin, mitä Törngren oli sanonut Suomessa vielä olevista inkeriläisistä. Siitä voi meille tulla ikävä asia.

Kekkonen: Niin voi tulla.

Minä: Millainen on asian oikeudellinen puoli? Olemmeko velvolliset luovuttamaan?

Kekkonen: Tähän asti olemme asettuneet sille kannalle, että emme ole velvollisia luovuttamaan.

Minä: Meidän on selvitettävä itsellemme, mille kannalle lopullisesti asetumme. Onko juriidinen puoli luja? Paras olisi, jos inkeriläiset hiljakseen poistuisivat maasta. Muuten voi yht’äkkiä tulla ikävä tilanne.

Kekkonen: Me voimme aina asiata viivyttää niin kauan, että saamme aikaa.

Minä pyysin Kekkosta miettimään asian valmiiksi.

Minä kysyin Kekkoselta, miten kauppaneuvottelut venäläisten kanssa menevät.

Kekkonen vastasi, että asia on melkein valmis, mutta sitten tuli joistakin hinnoista vielä keskustelu. Toivoi asian menevän järjestykseen.

26.1. Sain Sventolta kirjeen ynnä asiapapereita, jotka koskivat hänen vävynsä, eversti Miettisen asiaa.

Lähetin paperit Kekkoselle, jotta hänen kanssaan neuvottelemme asiasta

27.1. Dr. Fredborg, entinen Svenska Dagbladetin ulkom. kirjeenvaiht., nykyään Ruotsin Työnantajaliiton ulkomainen neuvonantaja, luonani. Tiedusteli minun mielipidettäni nykyisestä maailman poliittisesta asemasta.

Fredborg kertoi, että vakavat amerikkalaiset puhuvat siihen suuntaan, että Eisenhowerin 4 v. presidenttiaikana täytyy saada selvä lännen ja idän välisistä suhteista. Ellei Neuvostoliitto suostu sopimukseen, niin se voi viedä sotaan USA:n ja Neuvostoliiton välillä.

Minä sanoin, että en luulisi amerikkalaisten olevan niin hulluja. He johtaisivat maailman vielä suurempaan turmioon kuin missä se nyt on.

Puhuimme 45 min.

28.1. Lontoon lähettiläs Soravuo luonani.

Hän kertoi: Morduch, tunnettu viljakauppias, juutalainen (tunsin hänen isänsä pankkiajalta), joka on ollut asioissa ympäri maailmaa ja joka nyt asuu Englannissa, oli Soravuon luona kertonut, mitä hän (ja luultavasti yleensä juutalaispiireissä) ajattelee Neuvostoliiton tapauksista. Neuvostoliiton hallitus katsoo, että juutalaiset, joilla on suhteita ympäri maailmaa ja jotka ovat »kansainvälisiä», kosmopoliitteja, ovat suurimmaksi osaksi mahdollisia »Qvislingejä». Kreml katsoo, että sillä ei ole varaa pitää sellaista Qvisling-joukkoa valtakunnassa. Juutalaisia on Neuvostoliitossa miljooneja (2 milj.). Sentähden tahtovat nähtävästi tehdä nämä mahdolliset Qvislingit vaarattomiksi. Morduch katsoo, että tämä tietää sitä, että Neuvostoliiton hallitus pitää suursodan mahdollisena. (Se oli Morduchin tärkein johtopäätös.) Soravuo luuli, että Morduch oli kertonut tämän hänelle, jotta se tulisi yleiseen tietoon.

Minä sanoin, että minun luullakseni venäläiset ovat koko ajan ottaneet lukuun sodan mahdollisuuden. Kysyin, onko hän kertonut tämän Törngrenille.

Soravuo sanoi tänään kertoneensa sen Törngrenille.

Sitten Soravuo kertoi, että Foreign Officen1 pohjoismaisessa osastossa oli hänelle huomautettu, että suomalaiset laivat harjoittavat sotatavaroiden kuljetusta. Oli viitattu siihen, että Suomen täytyy määrätä­ kantansa, mille puolelle kuuluu.

Minä vastasin tietäväni tämän asian.

Törngren oli kertonut siitä minulle. Lisäsin, että Suomi ei kuulu kumpaankaan blokkiin. Se on meidän politiikkamme suunta. Länsi ei voi meitä riittävästi sotilaallisesti auttaa. Emme ole koskaan saaneet todellista ja riittävää apua sieltä päin. Ne eivät voi sitä meille antaa, vaikka haluaisivatkin.

Sitten Soravuo puhui jonkun kunnianosoituksen antamisesta Bellille. Minä kehoitin puhumaan siitä asianomaiselle viranomaiselle.

Refl. Saa nähdä, mitä vaikeuksia meillä on edessä.

Foreign Affairs, January 1953, s. 301–309, kirjoitus Suomesta. Arthur Spencer: Finland maintains Democracy2. (Hyvä kirjoitus.) Koskee meidän politiikkaamme viime sodan jälkeen aina tähän asti.

1 Englannin ulkoministeriön

2 Suomi pysyy demokratiana.

30.1. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

Kekkonen: 1) Ev. Miettisen asia. Oli keskustellut Skogin kanssa. Oli sitä mieltä, että Skogin on annettava määräys, että Miettinen on tuleva merisotakoulun opettajaksi. Sen jälkeen on ups. kunniatuomioist. antanut päätöksen. Kekkonen antoi minulle paperit.

2) Kekkonen: Palmgren oli käynyt hänen luonaan (siitä jo mainitsin ennen) ja kertonut, että kommunistien johdossa on päässyt se mielipide vallalle, että kommunistit eivät pääse täällä valtaan rauhallisella tavalla, vaan he laskevat uuteen maailmansotaan ja sen aikana Suomi bolševisoidaan venäläisen sotaväen avulla. Sitä mielipidettä kannattavat Ryömä, Aimo Aaltonen ja Yrjö Murto. Ryömä on aivan fanaatikko ja hän ajattelee tulevassa sovjet-Suomessa korkeimpia paikkoja (presidentin). Hertta Kuusinen, Pessi ja Hulkkonen (?) olivat olleet toista mieltä, he ovat »suomalaisia», ja kannattaneet Palmgrenia.

Kekkonen lausui myös, että kommunisteja olisi voitu paremmin hoitaa, jos he olisivat olleet mukana hallituksessa.

Minä lausuin epäileväni sitä. Ei olisi voitu esim. selvittää valtiollisen poliisin asiaa ja uudistaa sitä laitosta.

3) Kekkonen: Puhuttiin McFallin demarchesta suomalaisia laivoja koskevassa asiassa (josta Törngren oli puhunut minulle). Kekkonen kertoi esimerkkejä, että Etelä-Amerikan laivat vievät suoraan USA:n satamista Pohjois-Koreaan sotatarpeita. Vieläpä USA:n omat laivat vievät kiinalaisille sotatavaroita. Niitä ei voi estää, mutta nyt ahdistavat pieniä valtoja. McFall tulee Kekkosen luo ensi maanantaina.

4) Sitten puhuimme vähän USA:n uudesta politiikasta (Eisenhowerin puheesta) koskien Neuvostoliiton satelliitteja. Kekkonen lisäsi, että se on samanlaista kuin eräiden meikäläisten piirien menettely 1920-luvulla itäkarjalaisiin, joita yllytettiin kapinaan Venäjää vastaan.

Kekkonen lausui mm., että kommunisteja olisi voitu paremmin hoitaa, jos ne olisivat olleet mukana hallituksessa.

5) Kekkonen oli huolissaan työttömyydestä ja yleensä taloudellisesta tilasta maassa. Se antaa kommunisteille mahdollisuuksia lisätä kannatustaan. Olimme yhtä mieltä, että työllisyysasia on hoidettava.

6) Kekkonen kertoi, että Sihvo puuhaa jotta saisi pidennetyksi oikeuden olla puolustusvoimien päällikkönä. Upseerien kesken on kova agitatio.

Kekkonen katsoi, että kenr. Heiskanen olisi pian nimitettävä päälliköksi. Tapola Yleisesikunnan päälliköksi.

Minä olin samaa mieltä.

2.2. Jugoslavian uusi lähettiläs Zore jätti valtakirjansa.

3.2. Valtiopäivien avajaiset.

4.2. Sihvo esittelyn jälkeen: Puhui ensin omasta erostaan. Hän jäisi pitemmäksi kuin ensi toukokuuhun (»jos presidentti haluaa»).

Minä: Se asia ratkaistaan presidentin istunnossa valtioneuvostossa uuden lain mukaan. Minun on siitä neuvoteltava pää­ministerin ja puolustusministerin kanssa.

Sihvo: Valtioneuvostossa kuuluu olevan eri mieliä.

Minä kerroin juuri lukevani ev. Miettisen asiaa, kunniatuomioistuimen asiakirjoja. Sanoin olevani ihmeissäni sellaisesta asiasta. Majuri Tehola oli skandaalin jälkeen 6.12.51 mahdoton Moskovaan ja yleensä mahdoton, ellei muuta juomatapojaan. Häneen ei voi luottaa, sillä juovuspäissään hän voi tehdä mitä tahansa. Kunniatuomioistuimen asia ei tietysti kuulu minulle, mutta luettuani paperit minä en hyväksy kunniatuomioistuimen päätöstä. Ihmettelen, että Tehola sen jälkeen, mitä Moskovassa tapahtui, voi panna tällaisen alkuun. Olen saanut sen vaikutuksen, että intrigoivat ja koettavat saada Miettisen pois ja vahingoittaa häntä. Tämä asia tulee helposti venäläisten tietoon (luultavasti se jo on jo heidän tiedossaan), ja se ei ole hyvä.

Miettisen asiasta puhuttiin kauan.

Lopuksi Sihvo sanoi: »Pyydän kuuden viikon lomaa.» Hän nähtävästi tarkoitti, että hän sen jälkeen eroaa.

Minä: Sinulla on ensi toukokuuhun asti aikaa. Mutta jos tahdot pyytää lomaa tai muuta sitä ennen, niin tee se kirjallisesti. 

Sihvo huomasi, että en ollenkaan reagoinut hänen ilmoitukseensa, että haluaa jäädä yli ensi toukokuun. Hän sanoi mm., että Olenius oli saanut oikeuden olla 65 vuoden ikään asti.

Minä: Oleniuksen virka on toimistovirka.

5.2. Skog ja kenraalim. Olenius luonani:

1) Kaksi ylennysasiaa.

2) Sihvo oli pyytänyt saada jäädä edelleen.

Skog ehdotti – yhteismielessä Kekkosen kanssa – että Sihvon anomukseen ei suostuta. Uudeksi puolustusvoimien komentajaksi kenr. l. Heiskanen ja pääesikunnan päälliköksi kenr. Tapola.

Minä olin samaa mieltä.

3) Sitten minä puhuin ev. Miettisen asiasta. Skog tunsi sen hyvin. Minä sanoin olevani hämmästynyt asiasta. Puhuin samaan suuntaan kuin eilen Sihvolle. – Skog oli samaa mieltä asiasta kuin minä.

Lopuksi minä sanoin, että ev. Miettiselle on annettava täysin tyydyttävä paikka. Kunniatuomioistuimen päätös (jota minä en hyväksy, vaikka se tietysti ei kuulu minulle) ei vaikuta mitään Miettisen asiaan ja karriääriin. Kaikki sopimaton menettely häntä kohtaan on ehdottomasti lopetettava.

Skog lupasi pitää huolta.

(Minä käytin jotenkin kovia sanoja. Sanoin olevani todella vihainen. Majuri Teholasta lausuin myös mielipiteeni. Skandaalin jälkeen 6.12.51 hänen olisi pitänyt itse heti erota ja hänen pitäisi olla kauan aikaa hiljaa, sovittaakseen tekonsa.)

6.2. Esittelyn jälkeen Kekkosen kanssa:

Kekkonen kertoi, että kauppasopimusneuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa ei tahdo tulla päätöstä. Venäläiset esittäneet aina uusia kysymyksiä. Kekkonen luuli, että siihen vaikuttavat muut kuin taloudelliset asiat. Luuli vaikuttavan sen, että Suomen lehdet (Helsingin Sanomat) ovat kirjoittaneet siitä tappiosta, minkä Suomi on saanut myymällä venäläistä viljaa ulkomaille. Kekkonen sanoi, että olemme valuutan hankkimiseksi saaneet ostaa ulkomaista valuuttaa 54 % tappiolla sen sijaan, että tappio venäläisestä viljasta oli 10 %.

Minä kehoitin Kekkosta puhumaan Erkon kanssa. Kekkonen lupasi.

Sitten puhuimme USA:n painostuksesta Viima-laivan matkan johdosta Kiinaan. Kekkonen sanoi, että Englannista kulkee kymmenittäin laivoja Kiinaan, mutta niitä ei USA ole estänyt. Mutta meitä pientä ahdistavat. Suurvaltojen menettelyä!

Dagens Nyheter 16.1.53: »Kamp rasar på liv och död bland Finlands kommunister

Helsingfors, torsdag. UP. Kampen mellan de mera nationellt inriktade och de ortodoxt Moksvatrogna bland Finlands kommunister har lett till en kris som hotar att spränga det folkdemokratiska förbundet, vilket bildades efter kriget för att stärka och bredda den marxistiska fronten. Redan 1948, då förre inrikesminister Yrjö Leino avpolletterades, tillskansade sig den av Moskva utsända »emigrantgruppen» den reella makten.

Ledande finska kommunister som Hertta Kuusinen och Ville Pessi förvandlades till rena marionetter, och för de s.k. enhetssocialister som lockats med i alliansen blev rörelse- och yttrandefriheten med tiden endast illusorisk.

Detta avslöjande om spelet bakom den röda fronten i Finland lämnas av en person som brutit med partiet efter att ha bevittnat den hemliga palatsrevolutionen på nära håll. Av politiska skäl önskar han inte få sitt namn publicerat.

Det är betecknande att de som nu signerar order till Finlands kommunister är ryska medborgare och följaktligen i lag förbjudna att aktivt delta i politiska organisationen här. De tre ledarna, som går under beteckningen »emigranttriumviratet», är Ture Lehen, Inkeri Lehtinen och Armas Äikiä, en gång medlemmar av Otto Ville Kuusinens sorgligt beryktade Terijokiregering under vinterkriget.

Enligt UP:s sagesman, vars tillförlitlighet står över alla tvivel, tog det endast ett år för Lehengruppen att genomföra den omvälvning som Moskva givit order om. Folkdemokratiska förbundet fick kvarstå som täckorganisation.

Den »nationella» gruppen hävdar att målet för kommunistpartiet – en nationell revolution – bör nås med finska krafter utan inblandning av röda armen. Emigranterna och deras anhängare vill följa det östeuropeiska schemat och räknar med en rysk intervention som enda tänkbara möjlighet, omtalar UP:s källa.

Grupperingen för och emot är överraskande såtillvida att både Hertta Kuusinen och Ville Pessi – den senare allmänt betraktad som Moskvas man – slagit in på den »nationella» linjen och för en ojämn kamp mot emigranterna.

De stöds av en del mindre betydande kommunister samt majoriteten av enhetssocialisterna. Hit hör främst enslingen och filosofen Atos Virtanen, förre chefredaktören för socialdemokratiska partiets huvudorgan Eino Kilpi och hans maka Sylvi Kyllikki Kilpi, alla medlemmar av riksdagen, samt kulturpolitikern och advokaten Eino Pekkala, bror till förutvarande statsministern, och den mindre betydande ordföranden i folkdemokratiska förbundet, Kusti Kulo.»1

1 »Taistelu elämästä ja kuolemasta raivoaa Suomen kommunistien keskuudessa

Helsingissä, torstaina.

UP. Taistelu kansallismielisempien ja oikeaoppisten Moskovalle uskollisten suomalaisten kommunistien välillä on johtanut kriisiin, joka uhkaa hajottaa kansandemokraattisen liiton, joka perustettiin sodan jälkeen vahvistamaan ja laajentamaan marxilaista rintamaa. Jo 1948, jolloin entinen sisäministeri Yrjö Leino erotettiin, kaappasi Moskovan lähettämä »emigranttiryhmä» tosiasiallisen vallan.

Johtavat suomalaiset kommunistit kuten Hertta Kuusinen ja Ville Pessi muuttuivat pelkiksi marioneteiksi, ja liittoon mukaan houkuteltujen ns. yhtenäisyyssosialistien toiminta- ja ilmaisuvapaus muodostui ajan mittaan pelkästään kuvitteelliseksi.

Tämän Suomen punaisen rintaman taustalla pelattavasta pelistä kertovan paljastuksen on tehnyt henkilö, joka on katkaissut välinsä puolueeseen seurattuaan lähietäisyydeltä salaista palatsivallankumousta. Hän ei poliittisista syistä halua nimeään julkisuuteen.

On kuvaavaa, että ne, jotka nyt allekirjoittavat määräyksiä Suomen kommunisteille, ovat Venäjän kansalaisia, joita laki niin ollen kieltää aktiivisesti osallistumasta poliittisten järjestöjen toimintaan täällä. Johtokolmikkoon, jota nimitetään »emigranttitriumviraatiksi», kuuluvat Ture Lehén, Inkeri Lehtinen ja Armas Äikiä, kaikki aikoinaan Otto Ville Kuusisen surullisen kuuluisan Terijoen hallituksen jäseniä talvisodan aikana.

UP:n käyttämän lähteen mukaan, jonka luotettavuutta ei voi epäillä, Lehénin ryhmältä kului vain vuosi Moskovan määräämän kumouksen suorittamiseen. Kansandemokraattinen liitto sai jäädä peitejärjestöksi.

»Kansallinen» ryhmä korostaa, että kommunistipuolueen tavoite – kansallinen vallankumous – tulee saavuttaa suomalaisin voimin ilman punaisen armeijan sekaantumista. Emigrantit kannattajineen haluavat noudattaa itäeurooppalaista mallia ja pitävät Venäjän väliintuloa ainoana ajateltavissa olevana mahdollisuutena, kertoo UP:n lähde.

Ryhmittyminen puolesta ja vastaan on siinä suhteessa yllättävä, että sekä Hertta Kuusinen että Ville Pessi – jälkimmäistä pidetään yleisesti Moskovan miehenä – ovat suuntautuneet »kansalliselle» linjalle ja käyvät epätasaista taistelua emigrantteja vastaan.

Heitä tukee joukko vähemmän merkittäviä kommunisteja ja yhtenäisyyssosialistien enemmistö. Heihin kuuluvat ensimmäisten joukossa erakko ja filosofi Atos Wirtanen, sosialidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattajan entinen päätoimittaja Eino Kilpi ja hänen puolisonsa Sylvi Kyllikki Kilpi, kaikki eduskunnan jäseniä, sekä kulttuuripoliitikko ja asianajaja Eino Pekkala, entisen pääministerin veli, ja vähämerkityksellinen kansandemokraattisen liiton puheenjohtaja, Kusti Kulo.»

Nya Pressen 17.1.53:

»Fagerholm: »Fjolåret var en vändpunkt för Finland»

Göteborg, lördag. (FNB från TT) Fjolåret var en vändpunkt för Finland, förklarade talman Fagerholm i sitt anförande inför Göteborgs arbetarkommun på fredagskvällen. Pessimisternas förutsägelser har kommit på skam. Finland har inte endast betalat skadeståndet till sista penni utan även kunnat upprätthålla en tämligen hygglig levnadsstandard och genomföra sociala reformer och främst av allt bevarat friheten.

Nu kan man med tillförsikt se framtiden an. Det faktiska värdet av det nu slutbetalade skadeståndet har varit 570 miljoner dollar. Men Finland totala kostnader på grund av krigen har – frånsett de egentliga krigskostnadern – uppgått till icke mindre än 892 miljarder mark. Det har varit en jätteuppgift att från de 12 procent av det finländska territoriet, som avträddes till Sovjetunionen, överflytta 480.000 människor. Även den uppgiften är nu slutförd. För dessa människor har 1.950.000 hektar jord anskaffats, 43.160 jordbruk har uppstått och 250.000 hem skapats. På dessa områden har uppförts 110.800 nya byggnader och 5.700 gamla byggnader har reparerats.1

1 »Viime vuosi oli käännekohtaSuomelle»

Göteborg, lauantaina. (STT-TT) Viime vuosi oli Suomelle käännekohta, julisti puhemies Fagerholm puhuessaan Göteborgin sosialidemokraattisessa paikallisyhdistyksessä perjantai-iltana. Pessimistien ennustukset ovat joutuneet häpeään. Suomi ei ole ainoastaan maksanut sotakorvauksiaan viimeistä penniä myöten, vaan on myös pystynyt ylläpitämään melko kohtuullista elintasoa ja toteuttanut yhteiskunnallisia uudistuksia sekä ennen kaikkea säilyttämään vapautensa.

Nyt voidaan luottavaisina kääntää katse tulevaisuuteen. Juuri loppuun maksettujen sotakorvausten todellinen arvo oli 570 miljoonaa dollaria. Mutta Suomelle sodasta aiheutuneet kokonaiskustannukset ovat – varsinaisia sotakustannuksia lukuunottamatta – nousseet peräti 892 miljardiin markkaan. On ollut jättiläistehtävä siirtää 12 prosenttia Suomen alueesta käsittäneeltä Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta muualle 480.000 ihmistä. Tämäkin tehtävä on nyt suoritettu loppuun. Näitä ihmisiä varten on hankittu 1.950.000 hehtaaria maata, 43.160 viljelmää on perustettu, 250.000 asuntoa on syntynyt. Näille alueille on rakennettu 110.800 uutta rakennusta ja 5.700 vanhaa rakennusta on korjattu.

Fagerholm talar i Oslo

OSLO, lördag. (FNB:s korr.) Stortingets och regeringens medlemmar har inbjudits till det föredrag som riksdagens talman K.-A. Fagerholm håller i Oslo nästa tisdag. Föredraget anordnas av den norska föreningen Nordens osloavdelning och heter »Finlands väg från krig till fred».

Enligt vad föreningens kontor i Oslo uppger är intresset för mötet stort. Föredraget hålles i universitetets aula.»1

1 Fagerholm puhuu Oslossa

OSLO, lauantaina. (STT:n kirjeenvaihtajalta) Suurkäräjien ja hallituksen jäsenet on kutsuttu kuuntelemaan esitelmää, jonka eduskunnan puhemies K.-A. Fagerholm pitää ensi tiistaina Oslossa. Esitelmätilaisuuden järjestää Norden-yhdistyksen Oslon-osasto ja esitelmän otsikkona on »Suomen tie sodasta rauhaan».

Yhdistyksen Oslossa olevan toimiston antaman tiedon mukaan kokousta kohtaan tunnetaan suurta kiinnostusta. Esitelmä pidetään yliopiston juhlasalissa.»

7.2. Suomalaisen Viima-laivan (Wihurin omistama) asia ulkomailla yleisen huomion esineenä.

Laiva on aikarahdattu ja on ottanut öljyä Romaniasta vietäväksi Kiinaan. USA:n hallitus on siihen kiinnittänyt huomiota (kts. keskusteluani Törngrenin kanssa edellä). Täällä Suomessa ovat kommunistiset lehdet pitäneet asiasta suurta ääntä: USA on laittomasti koettanut pakottaa meitä – näin kirjoittavat Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat näinä päivinä joka päivä.

–––

Ankaran lähetystön sähke 5.2. (asia) melkoisen huomion kohteena Ankaran lehdissä. (Viima-laiva oli kulkenut Bosporin salmen kautta.)

Washington 5.2.53 (sähke): Ulkomaisissa lehdissä tänään huomattavalla paikalla uutinen Viimasta. Lehtikommentareissa viitataan mahdollisuuteen, että kansalliset kiinalaiset estäisivät matkan ja kaappaisivat aluksen. Senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Wileyn lausuttua lehtimiehille USA:n hallituksen toivovan kansallisten kiinalaisten pommittavan Kiinan rautateitä, sotatoimien uhka Kiinan rannikkoalueilla lisääntynyt. Ajateltavissa, että laivanvarustaja aluksen ja miehistön turvaamiseksi määräisi lastin purettavaksi puolueettomaan satamaan, mihin merilain 63, merimieslain 36 § oikeuttavat päällikönkin.

Ulkoministeriö Washingtoniin, sähke 31.1.:

»Antanette ymmärtää, tankkereita ei enää aikarahdata eikä edes kertamatkoille. Kappaletavaroillekaan ei arkoja aikarahtauksia ja kertarahtauksiakin vain klausulein lawful merchandise1. Viiman rahtaus loppumassa. Nesteen kontrahti ei näytä olevan purettavissa.»

1 edellyttäen niiden olevan laillista kauppatavaraa

Washingtonin sähke 6.2.53:

»New York Timesissa Viimasta pääkirjoitus, jonka viimeinen lause: »Is it too much to hope that a close watch will he kept by all friendly nations on the Viima’s progress and that the Chinese nationalist navy will be able to intercept her.»1

1 »Onko liiallista toivoa, että kaikki ystävällismieliset kansakunnat tarkoin seuraavat Viiman kulkua ja että Kansallisen Kiinan laivasto pystyy kaappaamaan sen.»

Ulkoministeriön sähke Washingtoniin 6.2.53:

»Tänään totesimme lehdille hallituksemme ei ole voinut luvata tankereita ei rahdata. Meidän sähkeemme (tark. ed. olevaa sähkettä 31.1.53) tarkoitti tietenkin mitä kuultu varustajilta.»

Refl. Tämä on kenties esimakua siitä, millaiseen vaikeaan asemaan me voimme joutua, jos suurvaltojen välit vielä kärjistyvät.

Sähke Washingtonista 6.2.53:

»Korostaessani tänään Statelle1 hallitukseltamme puuttuu oikeudelliset edellytykset estää laivanomistajia tekemästä uusia rahtaussopimuksia Staten taholta lausuttiin vakava toivomus, että Suomen hallitus koettaisi taivuttaa laivanvarustajiansa vapaaehtoisesti luopumaan tällaisista sopimuksista. State viittasi New York Timesin tämänpäiväiseen pääkirjoitukseen, joka päättyy toivomukseen että kansalliset kiinalaiset kaappaisivat Viiman.

Nykopp.»

1 Yhdysvaltojen ulkoministeriö

10.2. Lahden hiihtoseuran lähetystö (puh.joht. johtaja Wahlfors) kutsui minut seuran kunniajäseneksi. – Kiitin. Keskustelimme hiihtourheilusta.

12.2. Suomen Partiopoikajärjestön lähetystö (rovasti Verneri Louhivuori, tri Y. Hongisto, tuomari Törmälä, tuomari Kaspi, toiminnanjoht. Uusitalo ynnä kaksi partiopoikaa) kutsumassa minut kunniapartiolaiseksi. – Louhivuori puhui. – Minä vastasin. Suostuin. Sain partiolaismerkin. – Puhelimme jonkun aikaa.

12.2. Suomen Messut Oy:n johtokunta: vuorineuvos Grundström, kaupunginjoht. v. Frenckell, kauppaneuv. Einar Ahlström ja Arno Hohenthal, prof. G. Palmgren, varatuom. Olavi Sohlberg, toimitusjoht. Herold, joht. 0. Parkkinen – pyysivät minut Messujen suojelijaksi. – Lupasin.

Antoivat teoksen: Harry Röneholm, Markkinat, Messut ja Näyttelyt. Keskustelimme jonkun aikaa.

17.2. Ohjelma neuvotteluun Kekkosen kanssa.

1) Moskovan kauppaneuvottelut.

2) Wihurin laivat.

Kiinaan matkalla muitakin suomalaisia laivoja.

3) Mitä Palmgren kertoi meidän kommunisteista?

4) Yleispoliittinen asema. Mennyt huonommaksi – kiristynyt Eisenhowerin tultua presidentiksi. Hirmuinen varustaminen. USA:ssa ajatellaan Kiinan täydellistä blokaadia.1 Miten me siihen suhtaudumme? – Olen enemmän huolestunut: Suursota? – Fredborg: Amerikkalaiset voivat alkaa suursodan, jos huomaavat, että asiat eivät muuten selviä.

5) Katynin murharaportti jätetty Tryggve Lielle, että hän esittää sen YK:n kokoukselle.

6) Mahdollisesti Neuvostoliitto ja kansandemokraatit eroavat YK:sta.

Meidän asemamme.

7) Neuvostoliitto voi ajatella, että parempi sittenkin on ehtiä edelle. Alottaa sodan.

8) Meidän asemamme, jos sota syttyy. Luulen tosin olevan ainakin yhtä suuret mahdollisuudet siihen, että »kuuma sota» ei synny, mutta sittenkin.

9) Sihvon ja Sundmanin promem. (viime marraskuulta). Olisi harkittava. Kekkosen pitäisi uudestaan lukea se ja miettiä.

Myös Törngrenin olisi se luettava sekä Skogin, ellei ole lukenut. – sitten kun he ovat lukeneet ja miettineet, niin meidän olisi neuvoteltava ja otettava kanta. Jos tällaisiin toimenpiteisiin ryhdytään, niin siitä on sovittava venäläisten kanssa, että eivät tee jälkeenpäin asiaa – mm. rauhansopimuksen eräiden pykälien julistaminen kumotuksi.

10) Venäläiset voivat yhdessä meidän kommunistiemme kanssa järjestää provokatio-insidentin2. (Mainilan  tapauksen. Miten on Mainilan tapauksen tutkimus?)

11) Onko varikoiden asia selvä? Sihvo kertoi minulle, että venäl. sotilasasiamies oli hänelle sanonut, että me saamme tehdä niiden kanssa mitä tahdomme.

12) Ulkoministeriö: olisi vahvistettava, jotta saataisiin sinne sellaisia, jotka ajattelisivat yleispolitiikkaa.

Wuori, kuten on ollut puhe. Hän on hyvä. Mutta hän on pessimistinen ja arka. Sentähden olisi hyvä saada hänen lisäkseen esim. Svento neuvottelevaksi jäseneksi.

Hän yhdessä Wuoren kanssa voisi täydentää toisiaan.

Kekkosen olisi tätä ajateltava. En tee ehdotusta.

(Svento ja Wuori olisi hyvät olemassa mukana neuvottelemassa nyt puheena olevista asioista.)

13) Nordiska rådet.3

14) Taloudelliset asiat. (Kansamme talous, ostamme kovin paljon elintarpeita.)

15) Kommunistien hälinä  reservin kertausharjoituksista.

1 saartoa

2 järjestetyn välikohtauksen

3 Pohjoismaiden neuvosto

17.2. Helsingin hovioikeuden presidentti Hakulinen.

Sovimme, että hovioikeuden vihkimistilaisuus on 21.3.53 kl. 14 hovioikeuden huoneustossa. 

Ohjelma: Hovioikeuden presidentin puhe. Minun puheeni. Tervehdyksiä.

17.2. Kekkonen luonani.

Kekkonen esitti, että minä ottaisin Neuvostoliiton sanomalehtimiehet vastaan. Sovimme, että otan vastaan huomenna kl. 14.30.

Moskovan kauppaneuvottelut: Kekkonen: Neuvottelujen johtaja Palmroth, joka kävi näinä päivinä Helsingissä, kertoi, että näinä päivinä luultavasti päästään tulokseen. Palmroth oli kertonut, että venäläinen varakauppaministeri Losakob oli viitannut suomalaiseen sanomalehtikamppanjaan, että Neuvostoliitto tyrkyttää tavaroita Suomelle. Tämän jälkeen kielletään viemästä ulkomaille mitään Venäjältä ostettuja tavaroita.

Erkko oli lausunut Kekkoselle, että syynä venäläisten vaikeuksiin on, että Leskinen on tullut hallitukseen ja Tanner ryhmän puheenjohtajaksi sekä kunnianosoitus Rydille yliopiston puolelta.

Palmroth oli kuitenkin sanonut, että venäläisten reaktio oli jo aikaisemmin kuin Leskinen oli tullut hallitukseen.

Wihurin laiva ja muut suomalaiset laivat, jotka ovat matkalla Kiinaan.

Kekkonen kertoi, että Wihuri teki kontrahdin puolalaisten kanssa ja luuli, että kaikki oli all right.

McFall kävi Törngrenin luona ja pyysi anteeksi, että asia oli USA:ssa tullut julkisuuteen.

Wihuri on ilmoittanut, että lasti puretaan merilain nojalla sekä tarjonnut puolalaisille Viimaa ostettavaksi.

Asia on tällä kannalla.

Kekkonen: Palmgren kertoi hänelle: Kommunistien joukossa on äkkijyrkät päässeet johtaviksi. Häntä puolustivat Pessi, H. Kuusinen ja eräs lisäksi. Ryömä on päässyt suureen valtaan: hän aikoo Sovjetti­Suomen presidentiksi; hän ja emigranttikommunistit1 – barrikadilinja2 – on johdossa. He ovat nähneet, että eivät pääse Suomessa valtaan rauhallisilla keinoilla niin kuin luulivat v. 1945, vaan että ainoastaan suursodan aikana he voivat venäläisten joukkojen avulla panna toimeen kaappauksen.

Minä: Onko kommunisteilla joitakin tietoja siitä, että suursota olisi lähellä?

Kekkonen: Kun kommunistien kesken on suuntariitoja, niin nähtävästi heillä ei ole mitään sellaisia tietoja sodan alkamisesta.

Kekkonen: Miettunen keskusteli Neuvostoliiton lähetystön lähetystöneuvos Zenihovin kanssa. Z. oli kertonut kuulleensa, että Tuomioja oli lausunut Suomen tarvitsevan viljaa sodan varalta. Z. oli kysynyt, mitä Suomen hallitus tietää sodasta. (Tuomioja ei ole tällaista sanonut.)

Z. oli kysynyt, minkä tähden Leskinen oli tullut hallitukseen. Leskinen voi kontrolloida hallituksen toimintaa.

Minä: Uskovatko venäläiset itse tällaista toden teolla, mitä he puhuvat?

Kekkonen: Kyllä uskovat.

Yleispoliittinen asema:

Minä lausuin käsitykseni siitä ja annoin Kekkoselle Sihvon p.m:n. Pyysin Kekkosta lukemaan sen ja antamaan myös Törngrenin lukea sen sekä Skogin, ellei hän ole sitä lukenut. Sitten meidän täytyy yhdessä keskustella asiasta.

Mainilan tapaus v. 1939. Kommunistien kertomus siitä, josta aikaisemmin olin puhunut Kekkoselle ja pyytänyt häntä ottamaan asiasta selvän.

Kekkonen sanoi, että asia on tutkittu ja se on aivan selvä. Lupasi toimittaa minulle selonteon.

Minä: Kommunistit voivat panna toimeen täällä Mainila-provokation.

Kekkonen: Kommunistit olivat joku aika sitten hyvin hiljaa, mutta nyt ovat kovasti toimessa ja ovat toivokkaita, kun työttömyys on lisääntynyt ja taloudelliset olot kiristyneet.

Varikot:

Minä kysyin, millä kannalla se asia on. Sihvo oli ilmoittanut minulle, että venäläinen sotilasasiamies oli sanonut, että suomalaiset voivat tehdä niillä mitä tahtovat.

Kekkonen kertoi erään liikemiehen Branderin ehdottaneen Leskiselle, että nämä vanhat aseet myydään Neuvostolii­ Kiinaa varten ja ostetaan meille uusia aseita.

Minä epäilin tällaista liikemiehen puuhaa. Asia jätettiin toistaiseksi.

Ulkoministeriö: Kekkonen: Wuori on kieltäytynyt.

Sovimme, että minä puhun Wuoren kanssa.

Minä: Wuori on hyvä, mutta liian pessimistinen ja arka. Sentähden voisi Svento olla hyvä neuvottelevana asiantuntijana. En tee mitään ehdotusta, mutta pyysin Kekkosta miettimään asiaa.

Kekkonen kertoi, että hänen käsityksensä on, että Neuvostoliiton edustajien suhtautuminen Suomen hallitukseen on muuttunut huonompaan suuntaan. Esim. kauppasopimusneuvottelut ym.

Rouva Lebedev oli jossakin tilaisuudessa kysynyt Kekkoselta, miten hän voi.

Kekkonen oli valittanut ulkopuolisia suruja.

Rouva Lebedev. oli siihen lausunut ymmärtävänsä, että niitä kyllä on.

Kekkonen ajatteli matkaa Moskovaan 6.4.53, ystävyyssopimuksen 5-vuotisjuhlapäiväksi. Hän järjestäisi siellä kutsut. Olisi kuitenkin otettava selvää, tuleeko kutsuihin joitakin huomattavia venäläisiä (Molotov).

Kekkonen kertoi, että kun Tšekkoslovakian näyttelyssä hän ja Lebedev katselivat nukkenäyttelyä, Lebedev oli osoittanut nukkeja, joita toiset vetävät narusta, »mutta kyllä narut näkyvät».

Taloudelliset asiat:

Kekkonen: sellulosan hinnat ovat kovin huonot. Oli puhunut Kajaanin Kannon kanssa. Tonni maksaa 34 à 36.000 mk, hinta 25.000 mk. Sahatavara: tyydyttävä hinta, paperi samoin.

Minä: Sellulosa on paperin raaka-aine. Jos paperi kannattaa, täytyy myös sellulosan jälleen alkaa kannattaa.

Kekkonen: Maatalousasiat menevät järjestykseen. Sundström Moskovassa on laiska ja muuten mahdoton. Ei uskalla mennä ulkoministeriöön. Pelkää. Ei nauti mitään arvoa venäläisten luona. Hänet pitäisi saada sieltä pois, mutta mihin hänet pannaan. Kuka sijaan? Ivalo?

Minä: Olin samaa mieltä Sundströmistä. Hän kenties Bukarestiin. Moskovaan pitäisi saada hyvä mies.

1 maanpaossa olleet kommunistit

2 katusulkulinja

18.2. Neuvostoliiton sanomalehtimiesvaltuuskunta luonani.

Valtuuskunnan johtaja: Trudin päätoimittaja Strepuhov.

Jäsenet: Poltoratskirj. Izvestijan kirjallisuus- ja kulttuuriosaston toimittaja. Sai 1952 Stalinin palkinnon eräästä kirjoituksestaan. Gorpinov, Komsomolskaja Pravdan päätoimittaja. Komarov, Novoje Vremjan ruotsinkielisen laitoksen toimittaja, ollut sodan jälkeen 4 vuotta ensimmäisenä sihteerinä Neuvostoliiton Tukholman lähetystössä, josta ajasta yli vuoden v.t. asiainhoitajana.

Puhelimme 40 minuuttia.

Minä lausuin tyytyväisyyteni siitä, että he olivat tulleet käymään Suomessa. Toivoin, että he olivat nähneet Suomessa »Косчто»1.

Strepuhov, valtuuskunnan johtaja, lausui, että heidät oli kaikkialla otettu ystävällisesti vastaan ja että he olivat havainneet, että Suomen kansa haluaa rauhaa.

Minä: Siinä asiassa, rauhan kannatuksessa, Suomen kansa on aivan yksimielinen. Sota olisi meille niin kuin koko maailmalle suurin onnettomuus.

Minä kyselin Neuvosto-Venäjän kirjallisuudesta ym. Kerroin, että Gogol on minun mielikirjailijani ym. – Vastasi, että Gogol on myös Neuvostoliitossa suuresti arvostettu. Siitä on äsken otettu uusi painos.

Ym. ym. puhelimme.

1 »yhtä ja toista»

20.2. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

Minä viittasin Tanskan sotilaskapinaan (myteri). Kysyin, miten meillä on armeijan laita. Onko luotettava järjestys?

Kekkonen vastasi, että on.

Minä: Meillä on paljon enemmän kommunisteja kuin Tanskassa. Kommunistit voivat provosoida insidentin1 – Mainilan tapauksen, esim. Porkkalan rajalla. Jos tulee rauhattomuuksia, niin venäläiset joukot Porkkalasta voivat sekaantua asiaan.

Kekkonen myönsi, että tämä on vaarallinen perspektiivi.

Kekkonen sanoi, että venäläiset lehtimiehet olivat olleet tyytyväisiä käyntiinsä minun luonani toissa päivänä.

Minä olin aikaisemmin puhunut Viipurilaisen osakunnan pyynnöstä saada käydä minun luonani kunniatervehdyksellä osakunnan 300-vuotisjuhlan johdosta. Olin kysynyt Kekkoselta, tunteeko hän tätä osakuntaa. Kekkonen vastasi, että se on kyllä olemassa ja hän oli luvannut mennä juhlaan. Nyt minä mainitsin, että Vapaussodan Invalidien Liitto panee toimeen rahankeräyksen ja on pyytänyt minua suojelijaksi. Minä olin luvannut. On saanut valtioneuvostolta luvan keräykseen. Kekkonen sanoi, että hänen mielestään on paikallaan, että minä olen lupautunut. Keräysluvan on antanut sisäministeriö, jolle asia kuuluu.

1 järjestää välikohtauksen

21.2. illalla Kekkonen soitti ja kysyi, olenko minä ajatellut hänen matkaansa Moskovaan (kts. ed.). Kysyi, mitä minä siitä ajattelen.

Minä sanoin ajatelleeni asiaa. Ensimmäinen kysymys on, mikä näkyvä aihe on matkalla.

Kekkonen: Ystävyyssopimuksen 5-vuotispäivä, mutta pääaihe on, että Kumykin oli täällä viime syyskuussa. Kekkosen matka olisi vastaus siihen ja tämä hetki olisi sopiva ystävyyssopimuksen 5-vuotis­päivä.

Minä: Olisi sondeerattava varovaisesti, mitä venäläiset tästä matkasta ajattelevat. Jos he ottavat sen hyvin vastaan, niin minä kannatan matkaa.

Kekkonen: Maisteri Mäkinen lähtee Moskovaan ja hän voisi yrittää sondeerata.

23.2. Gartz luonani. On käymässä kotona Ahlström Oy:n tilinpäätöstä varten.

»Hyvä tilinpäätös», Gartz sanoi.

Minä esitin hänelle mielipiteeni poliittisesta asemasta. Sanoin, että suhteemme Neuvostoliittoon ei ole huono, mutta on viilentynyt siitä, mitä se oli esim. viime vuonna.

24.2. Rumanian uusi lähettiläs Mihail Dalea jätti valtakirjansa. (Hän ei puhu muuta kieltä kuin rumaniaa – vähän venäjää.)

24.2. Wuori oli kirjoittanut minulle kirjeen, jossa hän perusteli, minkä tähden ei voi ottaa vastaan poliittisen osaston päällikön virkaa UM:ssä. Sen johdosta minä olin kutsunut Wuoren luokseni.

Minä: Wuorella ei ole moraalista oikeutta kieltäytyä. Perustelin laajemmin.

Wuori: Ajatus oli häntä kiinnostanut. Hän käyttää nykyään aikansa suureksi osaksi lukemiseen. Aluksi hän oli luullut kysymyksen olevan muusta kuin poliittisen osaston päällikön paikasta. Hän ei ole pätevä. Tarvitaan dispanssi1. Se on ikävä asia. Herättäisi virkamiesten keskuudessa pahaa mieltä.

Minä selitin laajemmin kantaani. Lopetin: »Sinun täytyy tulla.»

Sovimme, että palaamme asiaan lähitulevaisuudessa.

1 erivapaus

24.2. Moskovassa allekirjoitettiin tänään kauppasopimus vuodeksi 1953.

Refl. Oli hyvä, että asia meni lukkoon.

25.2. Pellervo-Seuran johtokunnan edustajina maanviljelysneuvos Hirvensalo, kunnallisneuvos Tarkkanen, kauppaneuvos Pessi, toimitusjohtaja Mantere toivat minulle ensimmäisen kappaleen Kuva-Kalevalaa, jonka Pellervo-Seura on kustantanut.

25.2. Vapaussodan invaliidien Liiton lähetystö: varapuh. joht. Onni Nisonen, toimiston esimies Georg Ekström, liiton toiminnanjoht. ev.luutn. evp. Viljasalo pyysi minua 15.3.53 alkavan n.s. suurkeräyksen suojelijaksi. (Invaliideja on lähes 2 000 ja niistä 1 000 on vaikeassa taloudellisessa asemassa.) – Lupasin.

27.2. Esittelyn jälkeen. Keskustelu Kekkosen ja Törngrenin kanssa:

1) Soravuon raportti 20.2.53, jossa hän kertoo, että Englannin lähettiläs täällä Sir Noble oli valittanut, että häntä ei kohdella täällä riittävän hyvin. (Tämä on merkillinen raportti. Siinä ei tietysti ole mitään perää.)

Kekkonen ja Törngren olivat huomanneet tämän. Minä kehoitin Törngreniä pitämään tätä silmällä. Ketään lähettilästä ei täällä tahdota kohdella paremmin kuin Englannin. Siitä olimme yhtä mieltä.

Minä viittasin USA:n hallituksen viimeaikaiseen hyökkäävään politiikkaan Neuvostoliittoa vastaan. Sanoin, että tämä ei voi viedä hyvään tulokseen, vaan pikemminkin huonoon.

Kehoitin Kekkosta ja Törngreniä miettimään mahdollisuuksia meidän politiikkamme kohdalta.

26.2. Kekkonen luonani.

Kekkonen jätti minulle suojapoliisin raportin. – Ilmoitti Gripenbergin saapuvan ensi viikolla Helsinkiin. Silloin puhutaan mm. minun matkastani Tukholmaan.

Sitten Kekkonen puhui mahdollisesta matkastaan Moskovaan. Hän lausui: Yleispoliittinen tila on huonontunut ja vaikeutunut. Kommunistien toiminta on työttömyyden johdosta kovasti tehostunut. Kommunistit katuvat, että Pekkalan hallituksen aikana eivät käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja tehneet kaappausta ja ottaneet valtaa. Atos Wirtanen oli ollut Kekkosen luona ja kertonut, että kommunistien joukossa on barrikadilinja täysin voitolla. Kekkonen ajatteli, että voisi olla hyvä, jos hän kävisi Moskovassa ja jos vielä Stalin ottaisi hänet vastaan. Se voisi vaikuttaa meidän kommunistiemme menettelyyn.

Minä: Matka Moskovaan ei olisi hullumpi. Luulisi, että venäläiset ottaisivat mielellään vastaan. Mutta ensin olisi sondeerattava, millä tavalla venäläiset suhtautuvat tähän matkaan.

Kekkonen: Tuomioja kannattaa matkaa.

Lebedev tulee ensi viikolla.

Sovittiin, että Kekkonen puhuu asiasta Lebedevin kanssa, kun hän palaa Helsinkiin.

Kekkonen: Asekauppa, josta hän puhui aikaisemmin. Sveitsi ostaisi 5 milj. doll. italialaisia aseita, jotka meillä on ja ovat meidän omiamme. Ei kuulu rauhansopimukseen. Sveitsiläiset myisivät ne Egyptille.

Minä: Näitä aseita käytettäisiin siis Englantia vastaan?

Kekkonen myönsi. Englantilaiset ovat olleet meille kylmiä kauppa-asioissa.

Minä: Paras on olla tässäkin asiassa varovainen.

Minä: Ei myydä.

Wuoren asia

Minä kerroin keskustelusta Wuoren kanssa.

Kekkonen: järjestää dispanssiasian, jos se on tarpeen.

1.3. Viipurilaisen osakunnan laulajat ja johtaja prof. Art. Wirtanen sekä kuraattori ym. kunniatervehdyksellä 300-vuotisjuhlan johdosta. Antoivat historiikin I ja mitalin.

Wirtanen puhui. Minä vastasin.

3.3. Sihvo esittelyllä.

Hän esitti ev. Miettisen – entisen Moskovan sotilasasiamiehen – nimittämistä opettajaksi Sotakorkeakouluun.

Lykkäsin tämän asian johdosta esittelyn ylihuomiseksi.

4.3. Kekkonen soitti kl. 8–9 aamulla ja ilmoitti, että Stalin on saanut toissa yönä ankaran halvauksen. Hän ajatteli puhua radiossa, jos Stalin kuolee. Minä hyväksyin hänen ajatuksensa.

Refl. Saa nähdä, mitä tämä tulee vaikuttamaan meidän suhteisiimme Neuvostoliittoon ja yleensä meidän oloihimme.

Minä olin ajatellut, että Stalin, joka on 9 vuotta minua nuorempi, eläisi minun aikani.

5.3. aamulla bulletin, että Stalinin sairaus ei ole tullut paremmaksi.

5.3. Suomalainen Suomi – aikakauskirja – joka sisältää ainakin toisinaan hyviä kirjoituksia, esittää kyllä merkillisiä filosofiaa. Se ei voi olla meidän pienten kansojen elämän mukaista – se on synkkää pessimismiä. Merkillistä, että toiselta puolen lehti esittää suomalaista shovinismia.1 – N:o 2 v. 1953 s. 124; (kirjoitus on Sventon mietelmiä vastaan): »Kymmenet tiedemiehet Huinzingasta ja Ostega y Gassetista alkaen ovat arvioineet aikaansa osapuilleen Sventon näkökulmasta. Ukkosta pelkäävä säätieteilijä on yleisen käsityksen mukaan tragikoomillinen olento, mutta sotapsykoosin ja pasifistis-internatiolistisen toiveajattelun pökerryttämät historianselittäjät herättävät piispojen, professorien ja valtiollisten vapaamuurarien keskuudessa kauhistunutta hartautta. Maailmanparantajan ja edistysoptimistin silmissä totaalisen ratkaisuottelun Stalin–Eisenhower nykyvaihe on rannatonta mielettömyyttä.

Machiavellin ja Nietzchen opetuslapset näkevät sen yksityiskohtiaan myöten mielekkäänä, nerokkaan loogisena kokonaisuutena, maailmannäytelmänä, niin suurenmoisena, että kaikkien menneisyyden ja tulevaisuuden historiantutkijain uskoo kadehtivan nykypolvelta sen hengenvaarallisia katsomopaikkoja.» Tämän luulee olevan syvämielistä, mutta se on pintapuolista kyynillisyyttä. Kyynillisyys on helppo kanta.

1 kiihkokansallismielisyyttä

5.3. Kirjoitin Arvi Korhoselle, kiitin Eerikki Antinpojasta. Liitin kirjeeseen: Siteerasin ed. olevan alkaen sanasta:

»Maailmanparantajan jne.» – Sitten kirjoitin:

»Opetetaanko nykyään nuorisolle tällaista historian filosofiaa? Tunnen sen hyvästi. Kirjoittaja luulee sen olevan syvämielistä ajattelua. Minusta se on pintapuolista kyynillisyyttä. – Kyynillisyys on – ja on aina ollut – helppo kanta. Sen mukaan ei meillä Suomen pienen kansan edustajilla ole muuta tehtävä kuin mennä metsään ja ampua kuula otsaan. Mutta onneksi asia ei ole niin. Olen maininnut Sinulle tästä sentähden, että olen havainnut Sinulla olevan kosketusta sanottuun lehteen.

Ystävyydessä

J.K.P.»

4.3. Sundström sähkötti: »Huomioon ottaen tilan kriitillisyyden lähettiläs kirjeessään Malikille esitti myös presidentin hallituksen kansan toivotukset tervehtymisestä. Ennakkoilmoittanette tiedoksemme suunnittelemistanne toimenpiteistä.»

4.3. ministeri Skog ja kenraali Olenius luonani.

1) Ensin keskustelimme Miettisen asiasta. Skog sanoi, että Sotakorkeakoulun opettajanvirka on Miettisen asemaa vastaava. Skog kertoi, että Kunniatuomioistuimen päätös on voimassa ja se nähtävästi pitää panna täytäntöön, paitsi jos presidentti voi antaa »armoa».

Minä käskin ottamaan selvän siitä asiasta. Minä joka tapauksessa teen kaiken, mitä voin, jotta tuo vääryys Miettistä kohtaan poistetaan. Jos on tarve, niin korotan hänet kenraalimajuriksi antaakseni hänelle hyvitystä kärsitystä vääryydestä.

2) Italialaisten kiväärien myynti Sveitsille. – Skog sanoi, että saataisiin 5 milj. doll., yli 1 mrd. mk. Tarvittaisiin rahaa sotalaitokseen. Kekkonen oli myynnin puolella, mutta sanoi, että minä epäilin. Ei koske rauhansopimusta.

Minä vastasin, että ymmärrän kyllä, että olisi hyvä saada 5 milj. dollaria. Minä kysyin Kekkoselta, mihin nämä aseet menevät, ja Kekkonen vastasi, että ne menevät Egyptiin. Minä: Silloin niitä käytetään Englantia vastaan ja se voi meille tuottaa ikävyyksiä. Meillä ei ole varaa joutua kaikkien kanssa riitaan. Wihurin öljylaivan vuoksi olemme jo USA:n kanssa riidassa. Ulkomaalaiset voivat katsoa, että meidän ulkopolitiikassamme ei ole päätä eikä häntää. Kehoitin miettimään tätä asian puolta. – Skog sanoi, että hän ei ollut tätä puolta ajatellut, vaan oli luullut, että minä olin pelännyt venäläisten vuoksi. Lupasi harkita.

5.3. Toivola luonani. Kiitti siitä, että oli asetettu en disponibilite1. Kysyi, voiko hän ajatella vielä voivansa palata diplomatiaan tai ulkoministeriöön.

Minä käskin siitä puhumaan Törngrenin kanssa. – Puhuimme myös politiikkaa.

1 ulkoministeriön käytettäväksi

5.3. Sihvon esittely.

Miettinen nimitettiin Sotakorkeakouluun opettajaksi. Minä kysyin, onko se riittävän korkea paikka. Sihvo vastasi, että se on everstin paikka.

Minä: Jos Miettinen korotetaan kenr.majuriksi, voiko jäädä opettajaksi korkeakouluun?

Sihvo: Silloin tuskin, vaan silloin hänen täytyy saada uusi paikka.

6.3. Stalin kuoli viime yönä.

Lähetin sähkeen Schvernikille. Kekkonen piti radiossa puheen.

Puhuin Kekkosen kanssa. Kekkonen sitä mieltä, että lähetystö menisi Moskovaan hautajaisiin – pääministerin johdolla. Minä sanoin, että minulla ei ole mitään vastaan.

6.3. Esittely valtioneuvostossa. – Kekkonen vielä sairas.

Esittelyn jälkeen puhuin Törngrenin kanssa. Sanoin, että lääkärini ei salli minun matkustaa Tukholmaan kuninkaan vastavierailulle. Mielelläni tekisin sen, mutta pelkään, että en kestä rasitusta.

Oli kysymys myös presidentin edustamisesta Stalinin hautajaisissa. Minä lausuin, että Kekkonen, pääministeri, edustaisi minua. – Törngren oli samaa mieltä.

6.3. annoin lehdille lyhyen lausunnon Stalinin kuoleman johdosta.

6.3. Gripenberg luonani. (kts. myöh.)

7.3. Valtioneuvostossa (kokous linnassa) nimitin Kekkosen, Törngrenin ja Oittisen edustamaan hallitusta Stalinin hautajaisissa 9.3.53. – Päämin. Kekkonen edustaa myös minua, Tasavallan presidenttiä.

7.3. Valtioneuvoston istunnon jälkeen keskustelin Skogin kanssa.

Kerroin hänelle, että eilen illalla oli eversti Grönvall tullut luokseni puhumaan eversti Miettisen asiasta (hän oli nähtävästi ollut upseerien kanssa ja oli jonkun verran nauttinut). Grönvall esitti, miten huono mies Miettinen on (hän on mm. kommunisti) ja että upseerien kesken ollaan tyytymättömiä siihen, että minä kannatan Miettistä.

Skog kertoi, että hänelle oli puhuttu, että jonkun pitäisi selvittää minulle, etten niin kannattaisi Miettistä. Skog sanoi, että Miettinen ei ole mikään kommunisti, vaan on porvari. Skog kertoi myös, että hänen luonaan oli käynyt Reserviupseeriliiton lähetystö esittämässä paheksumisensa ja huolestumisensa siitä, että eversti Miettistä näin vainotaan. Reserviupseerit, jotka olivat palvelleet sodassa Miettisen alaisina, ovat kaikki sitä mieltä, että Miettinen on parhaita upseereja.

Minä sanoin, että armeijassa järjestys ei näy olevan hyvää.

Skog myönsi. Ylemmät upseerit ovat hyvää väkeä, mutta heillä on yksipuolisuutta, joka sotilailla usein on. Tässä Miettisen asiassa ei pidä antaa perään. Kun ollaan lujia, niin asia kyllä menee.

Skog kertoi syyn ajojahtiin Miettistä vastaan olevan seuraava (olen kuulut tämän jo ennen): Asekätköoikeudenkäynnissä Miettinen oli ollut tuomarien joukossa. Hän oli esittänyt sen mielipiteen, että alemmat upseerit eivät olisi omasta päästään ryhtyneet asekätköihin, ellei heillä olisi ollut korkeampien ja korkeimpien suostumusta. Sentähden kannattanut ylimpien (mm. Airon) tuomitsemista, mutta lieviä tuomioita alemmille upseereille. Hän oli ollut sitä mieltä, että myös kenr.luutn. Airo oli syyllinen ja olisi ollut tuomittava. Tästä ovat eräät upseeripiirit hänelle vihaisia ja koettavat saada hänet pois.

Skog sanoi, että upseeristo on kyllä hyvä ja uskollinen, mutta jo jääkäriliikkeen ajoilta siinä on jonkun verran yksipuolinen henki, joka ei aina sovellu säännöllisiin oloihin. Nyt on tärkeää, että ei anneta heille perään.

6.3. Gripenberg luonani. Minun vastavierailuni Tukholmaan Ruotsin kuninkaan luo.

Gripenberg: keskustellut useamman kerran Ekebergin kanssa. Ekeberg oli kertonut Gripenbergille kuninkaan sanoneen keskustelleensa Tanskan kuninkaan käynnistä Tanskan kuningattaren (Ruotsin kuninkaan tyttären) kanssa. Tämä oli sanonut, että koska he olivat vierailleet jo vanhan kuningasvainajan luona, niin eivät nyt tule Tukholmaan – ja koska muutenkin ovat olleet Ruotsissa niin useasti. Kuningas oli Ekebergin kysymykseen sanonut, että Suomen presidentti voi tulla ennen Tanskan kuninkaan matkaa. Gustaf Adolf oli myös sanonut, että hän olisi iloinen ja panisi suuren arvon, jos presidentti tulisi, mutta hän pelkää, että matka olisi presidentille rasittava, eikä hän tahdo presidenttiä rasittaa. Kun presidentti kävi Tukholmassa kuninkaan syntymäpäivänä, niin voi katsoa, että se oli jo jonkunlainen vastakäynti. Jos minä tulen Tukholmaan, niin ainoa aika olisi 21.—23.5. Sen jälkeen ei sovi kuninkaalle ennen syksyä. Kuningas oli lisännyt, että ainoastaan sillä ehdolla, että tämä ei ole liian rasittava presidentille. Kuningas oli sanonut, että hän ei millään tavalla misstycker1, jos presidentti ei tule.

Gripenberg oli kysynyt Ekebergiltä, onko varmaa, että kuningas tarkoittaa, mitä hän sanoo.

Ekeberg: Kuningas on sitä mieltä, että presidentti ej nonchalerar2, jos ei tule, koska matka on rasittava.

Minä: kerroin terveydentilastani ja mitä lääkärini on sanonut (kehoittanut luopumaan tällaisesta suuresta matkasta).

Gripenberg: Jos kuningas kuulisi tämän, mitä minä nyt sanoin, niin hän sanoisi, että presidentti ei saa tulla.

Gripenberg lisäsi, että minä olen charmeerannut kuninkaan ja kuningattaren. – Kuningas: Pääasia on, että presidentti ei rasita itseänsä. »Olisi kauheaa, jos hän täällä käydessään tai sen jälkeen olisi rasittunut.»

Gripenberg lupasi käydä Ekebergin luona ja kertoa, että ainakaan toistaiseksi minä en voi tulla. Toistaiseksi.

Minä pyysin Gripenbergiä kirjoittamaan ehdotuksen minun kirjeeseeni kuninkaalle.

Gripenberg lisäsi, että minulla on Ruotsissa varma asema ystävänä. Kun Tanskan kuningas ei tule, niin se myös on asia.

Sitten puhuimme Suomen ja Venäjän kaupasta. Gripenberg kertoi, että uusi kauppasopimuksemme on herättänyt huomiota. Kysyvät: »Eikö ole vaarallinen?» Mm. Tanskan ambassadööri oli sanonut, että vienti Venäjälle on kovin suuri. Suomi tulee riippuvaiseksi Venäjästä. Oli lisännyt, että lännen pitäisi auttaa meitä. Kabinettis. Lundberg oli kysynyt, mitä merkitsee uusi sopimus Neuvostoliiton kanssa – Venäjälle 30–35 % koko viennistä. Länsivaltojen kanssa on keskustellut, että tekisivät jotain, jotta vientimme Venäjälle ei kasvaisi liian suureksi. Mutta englantilaiset ovat panneet vastaan. Sanotaan, että Venäjä koettaa liittää Suomea lujemmin itseensä. Tämä kaikki voi vaikuttaa sympatioihin myös USA:ssa.

Minä selitin asiaa: Tietysti mielellämme teemme kauppaa länsivaltojen kanssa.

Mutta ne ovat supistaneet kauppaansa. Venäjän kauppaan tulee nyt lisäksi sotakorvaukset, jotka olemme tähän asti luovuttaneet Venäjälle ilman korvausta.

Lopuksi Gripenberg pyysi siirtoa Roomaan.

1 pahastu

2 ei ylenkatso

9.3. SNS:n järjestämä muistojuhla B-­Messuhallissa Stalinin kuoleman johdosta.

Puheita piti: Ryömä ja v.t. ulkoministeri Sukselainen. Kaupunginorkesteri soitti. – 

Sukselaisen puhe on tallessa. (Salkku 1941–44) (Sukselainen kosketteli mm. »Paasikiven linjaa».) – Olin siellä.

12.3. Sain kirjeen Voionmaalta, jossa hän pyrkii Roomaan lähettilääksi, kun se ensi keväänä tulee avonaiseksi.

12.3. Haataja luonani.

30.6.53 kl. 15 Osuuskassojen 50 v.juhla Messuhallissa. – Kutsui minut ja Allin juhlaan. – Puoleksi lupasin.

(2.7.53 Seinäjoella Pohjanmaan maatalousseuran juhla.)

12.3. Kekkonen luonani.

Palasi eilen illalla Moskovasta Stalinin hautajaisista (yhdessä Törngrenin ja Oittisen kanssa).

Kekkonen kertoi, että heillä oli siellä hyvä vastaanotto. Sekä Molotov, jonka luona he kävivät eilen, että Mikojan, joka oli heitä vastassa ja saattamassa lentokentällä, lähettivät minulle terveisiä. Molotov oli sanonut, että hän hyvin muistaa minut ja että minä olen »varovainen mies».

Minä kysyin, minkälainen mies on Malenkov.

Kekkonen: Ruotsin Sohlman oli lausunut, että yleinen käsitys on, että Venäjä kiristää Suomea. Oli puhunut Karjalan vaihtamisesta, josta jo viime vuonna oli huhuttu. Sohlman tahtoi tietää, mitä on takana. Kekkonen oli vastannut, että me emme tiedä siitä asiasta mitään.

Sundström ja Enckell olivat olleet sitä mieltä, että Kekkosen pitäisi tulla Moskovaan 6.4. ystävyyssopimuksen 5-vuotispäiväksi ja silloin koettaa päästä Molotovin puheille. Kekkonen katsoi, että olisi saatava suomalaiset (n. 10–11) sotavangit pois Neuvostoliitosta.

Minä sanoin tähän, että sitä asiaa on harkittava. Jos Kekkonen menee Moskovaan ja joutuu keskusteluihin Malenkovin ja Molotovin kanssa, niin se keskustelu voi levitä tarpeettoman laajalle alalle. Malenkov voi vaikka sivumennen kosketella sitä, että hyvät välit vielä paranisivat, jos kommunisteja tulisi hallitukseen ja heidän diskriminoimisensa lakkaa. Edelleen voi Malenkov (ja Molotov) kosketella kysymystä ystävyyssopimuksen soveltamisesta, kun asema on kiristynyt ja jännittynyt – y.m. kysymyksiä voi ottaa esille. Kymmenen suomalaisen sotavangin asia on liian pieni, että hän sen vuoksi matkustaa Moskovaan. Minä kysyin, eikö Sundström voi sitä hoitaa.

Kekkonen: Sundström ei kelpaa mihinkään.

Minä: Mitä ajattelee Moskovan »valtataistelusta»?

Kekkonen: Yleisesti (Sohlman ym.) luulevat, että Venäjän politiikka ei tule muuttumaan. Stalinin kuoleman jälkeen oli Venäjällä ensin rauhaton mieliala, mutta kun hallitusasia järjestettiin niin pian, niin mielet rauhoittuivat. Malenkov on Stalinin hengen mies ja tulee ajamaan samaa politiikkaa. Uusi hallitus on niin moneen kertaan harkittu, että se on tarkan suunnitelman mukaan järjestetty. Malenkov ja Berija ovat yhtä mieltä. Kekkonen viittasi A. Tuomisen kirjoitukseen t.p. Suomen Sosialidemokraatissa.

Kekkonen oli saanut sen käsityksen, että Suomen ja Neuvostoliiton välit eivät muuttuneet, vaan ovat ennallaan. Ei ole välitöntä muutosta pelättävissä. Lopuksi minä huomautin, että minun keskusteluni Wuoren kanssa ei jää siihen, vaan että sitä jatketaan. Sovimme, että Kekkonen puhuu Wuoren kanssa hänen siirtymisestään ulkoministeriöön.

13.3. Ministeri Idman toi minulle uuden kirjansa.

Puhelimme politiikasta. Idman on tietorikas ja kokenut mies, mutta hänen ajattelunsa ei ole syvempää eikä keskustelusta hänen kanssaan ole paljon tulosta.

14.3. Tšekkoslovakian presidentti Gottwald = kommunistien johtaja 1948 helmik. kaappauksen toimeenpanossa – kuoli.

Lähetin sähkeen.

16.3.53 Grönvall kävi lähettilään luona esittämässä surunvalitukseni.

15.3. Gripenbergiltä kirje keskustelusta kuninkaan kanssa siitä, että minä en terveydellisistä syistä voi tulla Tukholmaan.

Lähetin kirjeen Kekkoselle ja Törngrenille luettavaksi. (kts. kirjettä)

20.3. Esittely:

Uudeksi puolustusvoimien päälliköksi nimitin kenraaliluutnantti Heiskasen. Valtioneuvosto oli yksimielinen. Tästä oli jo ennen sovittu.

Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen ja Törngrenin kanssa.

1) Lähetystö Englannin kuningattaren kruunajaisiin: päämin. Kekkonen, johtajana (Sir Noble oli viitannut siihen, että se olisi hyvä) sekä Tuomioja ja Wuori.

2) Minä lupasin puhua Wuoren kanssa ensi tilassa pol.osaston johtajan paikasta.

3) Törngren kertoi, että Radionov (Neuvostoliiton lähettiläs Tukholmassa) oli käynyt Undénin luona kysymässä, edustaako Nils Lindh Ruotsin ulkoministeriön kantaa. (Lindhin kirjoitus äsken, että Neuvostoliiton demarchit Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia vastaan olivat sen tähden, että Neuvostoliitto saisi tilaisuuden esittää vaatimuksia Suomelle.)

Undén oli vastannut, että Lindh ei ollenkaan edusta Ruotsin ulkoministeriön kantaa. (Tämä on hyvä asia.)

4) Minä viittasin The Timesin kirjoituksiin Tšekkoslovakian oloista, joista US:ssa oli selonteko. Lausuin, että jos siinä on perää, niin se olisi meille hyvä. Se luultavasti lisäisi mahdollisuuksia, että me saamme olla rauhassa.

21.3. Helsingin Hovioikeuden vihkiäiset.

Hov.oik.pres. Hakulinen puhui ensin. Sitten minä pidin suomeksi ja ruotsiksi lyhyen vihkimispuheen. – Sen jälkeen oli tervehdyksiä, mm. Svean hovioikeuden presidentti toi tervehdykset. Sitten kahvitarjoilua.

24.3. Wuori luonani pyynnöstäni. Minä sanoin kutsuneeni hänet keskustelemaan hänen siirtymisestään ulkoministeriöön poliittisen osaston päälliköksi, josta oli aikaisemmin ollut puhetta meidän kesken.

Wuori: Viime marraskuussa oli Skog ja Kekkonen puhuneet hänelle tästä asiasta. Tehtävä häntä miellytti. Sitten asia jäi toistaiseksi. Hänellä ei ole juridista pätevyyttä. Mutta sitten asia mutkistui, kun Leskinen (sosialimin.) oli puhunut Kekkosen kanssa Wuoren seuraajasta, jota Kekkonen ei hyväksynyt. Silloin asia jäi tois­taiseksi, kun osoittautui vaikeaksi täyttää paikkaa sosialiministeriössä. Wuori esitti, että kun Kekkonen on sairas, minä keskustelisin Leskisen kanssa.

Minä: Se on arka asia, että minä sekaannun asiaan, kun Kekkonen on sairas.

Wuori: Pääasia on nyt Wuoren nykyisen viran täyttäminen.

Sovimme: Minun keskusteluni Leskisen kanssa jää siksi, kunnes Kekkonen paranee.

Wuori mainitsi, että S. Jacobson, joka seuraa venäläisiä lehtiä, oli sanonut, että Stalinin kuoleman jälkeen ei venäläisissä lehdissä ole ollut mitään Suomesta.

Suomalaiset kommunistiset lehdet olivat arvostelleet Heiskasen nimitystä puolustusvoimien päälliköksi, koska hän oli sekaantunut asekätköjuttuun.

24.3. Törngren luonani.

1) Minä annoin »työläisten kirjeen» Törngrenille, jotta hän ottaa selvää asiasta (se koskee väärinkäytöksiä Neuvostoliiton uuden rakennuksen töissä).

2) Sitten annoin Törngrenille ehdotuksen kirjeeksi Ruotsin kuninkaalle käynnistäni Tukholmassa.

3) Törngren puhui Kekkosen mahdollisesta käynnistä Moskovassa 6.4.53.

Törngren sanoi olettaneensa, että asia jäisi, koska Stalinin kuolema tuli väliin ja suomalainen delegatio oli Moskovassa Stalinin hautajaisissa.

Kysymys: Onko Kekkosen kuitenkin matkustettava Moskovaan?

Törngren oli sitä mieltä, että nämä kaksi matkaa olisivat liian lähellä toisiansa. Olot Moskovassa eivät ole niin stabilit1, että Kremlin herrat voisivat ottaa osaa seurusteluun.

Koko opinioni2 katsoisi asiassa olevan vakavaa, jos pääministeri nyt jälleen lähtisi Moskovaan. Kekkosen matka antaisi aihetta huhuihin.

Moskovassa Törngren oli kuullut, että USA:han oli lähetetty sähke, että venäläiset ovat vaatineet Porin ja erästä muuta lentokenttää ja että nämät neuvottelut oli alotettu ennen Stalinin kuolemaa ja että niitä jatkettaisiin 6.4.

Törngren oli sitä mieltä, että Sundström pitäisi vastaanoton 6.4., mutta että pääministeri ei menisi Moskovaan nyt, vaan vasta jonkun toisen asian yhteydessä.

Törngren kertoi ulkoasiainvaliokunnassa esittäneensä tämän asian. Oittinen oli jyrkästi sitä mieltä, että pääministerin ei pidä mennä Moskovaan nyt. Sosialidem. ministerit olivat sitten neuvotelleet ’ja ilmoittaneet olevansa jyrkästi sitä mieltä, että mitään Moskovan matkaa ei nyt saisi tehdä.

Minä: Kerroin keskustelustani Kekkosen kanssa ja sanoin olevani myös sitä mieltä, että Kekkosen ei pidä nyt mennä Moskovaan.

4) Törngren sanoi, nyt on virallisesti Sundströmille nooteilla ilmoitettu uudesta hallituksesta.

Päätimme, että minä lähetän onnittelun Voroshiloville.

5) Lähetystö Englannin kuningattaren kruunajaisiin: Kekkonen, Tuomioja ja Wuori.

Schumanin tulo Suomeen pitämään esitelmän Ulkomaankauppaliiton kokouksessa.

Törngren: Kahma tahtoo tehdä tästä suuren jutun. Hallitus ei pidä päivällisiä, eikä muuta huomiota.

Törngren antoi minulle The Weekly Review -lehden, jossa on ikävä uutinen Suomesta. Se on täysin perätön.

1 vakaat

2 (yleinen) mielipide

26.3. Orasmaa, joka nimitetty Jugoslaviaan lähettilääksi, luonani. – Puhuin hänelle meidän politiikastamme ja lähettilään tehtävistä.

26.3. Ruotsin lähettiläs Engzell luonani.

1) Puhui Tukholman oopperan taiteilijain näytännöstä täällä Vaasan ruotsalaisen teatterin hyväksi. Kutsui minut ja Allin. Lupasin.

2) Stiftelsen för K. Sv. operas artister.1

Tahtoisi kutsua minut kunniajäseneksi. Tanskan kuningas siinä ym. – Lupasin.

3) Sitten minä puhuin käynnistäni Tukholmassa. Lääkärit kieltävät. Kirjoitan näinä päivinä kuninkaalle.

4) Sitten puhuin s.p. Stockholms Tidningenissä olevasta sensatiouutisesta, jossa puhutaan neuvotteluista Neuvostoliiton kanssa, että vaihdettaisiin osa Viipurin lääniä Lappiin. – Sanoin: Siinä ei ole mitään perää. Lisäsin, että olemme sopineet Kekkosen kanssa, että jos venäläiset tekevät jotain sellaista ehdotusta, niin vi hålla Sv. reg. underkunnig2.

Sanoin Engzellille: Om ryssarna gör några sådana förslag, så håller vi Svenska regeringen underkunnig.3

Puhuimme myös Lindhistä (Morgon Tidningen) ja hänen kirjoituksistaan. Sanoin Lindh noudattaa saksalaista: »Gesetze suchen wo es keine gibt.»4

1 Ruotsin kuninkaallisen oopperan taiteilijain avustussäätiö.

2 Pidämme Ruotsin hallituksen asiasta tietoisena.

3 Jos venäläiset tekevät joitakin sen suuntaisia ehdotuksia, niin pidämme Ruotsin hallituksen asiasta tietoisena.

4 »Lakien etsimistä sieltä missä niitä ei ole.»

26.3. lähetin kirjeen kuningas Gustaf Adolfille, että lääkärien määräyksestä en voi suorittaa matkaa Tukholmaan. – Kts. kirjettä.

27.3. Törngrenin päivälliset diplomaateille.

Keskustelin kauan monen diplomaatin kanssa. – Hyvä, että olin mukana. Näkivät, että vielä voin olla liikkeellä. Diplomaatit lausuivat tyytyväisyytensä minun hyvän terveydentilani johdosta. Olimme Allin kanssa 3 tuntia.

3.4. »YKSITOISTA MYÖNNYTYSTÄ NEUVOSTOHALLITUKSEN TAHOLTA

Lontoo, 2.4. (STT-Reuter) Stalinin kuoleman jälkeen maaliskuun 5. p  on kommunistien puolelta tehty seuraavat sovittelueleet, todetaan Lontoossa:

Maaliskuun 9. pnä Stalinin hautajaisissa Malenkov sanoi, että itä ja länsi voivat elää rinta rinnan.

Maaliskuun 15. pnä Malenkov sanoi, että kaikki kysymykset voidaan ratkaista neuvottelemalla.

Maaliskuun 17. pnä venäläiset ilmoittivat, että Berliinin ja Länsi-Saksan välinen kanava avataan uudelleen.

Maaliskuun 18. pnä Molotov lupasi auttaa brittiläisten siviilihenkilöiden vapauttamista Pohjois-Koreasta. 

Maaliskuun 19. pnä venäläiset ehdottivat neuvotteluja Saksan ilmaliikennekysymysten ratkaisemiseksi.

Maaliskuun 27. pnä Moskova myönsi 10 amerikkalaiselle lehtimiehelle viisumin Neuvostoliitossa käyntiä varten.

Maaliskuun 28. pnä pohjoiskorealaiset hyväksyivät YK:n ehdotuksen sairaiden ja haavoittuneiden sotavankien vaihtamiseksi.

Maaliskuun 30. pnä Kiina yritti saada käyntiin umpikujaan joutuneet neuvottelut Koreasta ehdottamalla, että jollekin puolueettomalle maalle uskottaisiin vastuu niistä vangeista, jotka kieltäytyvät kotiuttamisesta.

Maaliskuun 31. pnä Neuvostoliitto suostui Dag Hammarsköldin suosittelemiseen YK:n pääsihteeriksi.

Huhtikuun 1. pnä Molotov tuki Kiinan ehdotuksia sotavankikysymyksestä.

Huhtikuun 1. pnä Neuvostoliiton YK-valtuuskunta teki sensatiomaisen myönnytyksen aseriisuntakiistassa.»

Tämän jälkeen tapahtui vielä 4.4.53 pidätettyjen lääkärien vapauttaminen ja julistaminen syyttömiksi ja uusien pidättäminen, jotka olivat tehneet itsensä syypäiksi lääkärien vainoamiseen.

6.4. Refl.

Mitä tämä kaikki merkitsee? Mitä oikein tapahtuu Kremlissä?

Näyttää kuitenkin siltä, että suursodan vaara ei ole suurentunut, vaan pikemminkin se on pienentynyt. Ehkä ainakin minun aikani kestää rauha.

Aina 1944:stä asti olen laskenut, että lähitulevaisuudessa ei tule suursotaa. Nyt on kulunut lähes 9 vuotta ja laskelmani on tähän asti osoittautunut oikeaksi.

6.4. Ystävyyssopimuksen 5-vuotispäivä­. Lähetin Voroshiloville sähkeen. Sain siihen vastauksen.

Valtioneuvoston juhla Messuhallin B­-salissa. Törngren piti puheen. Hyvää musiikkia. Kaksi Neuvostoliiton taiteilijaa esiintyi. – Olin siellä.

Pravdassa 6.4.53 kirjoitus Suomen ja Neuvostoliiton suhteista. Ystävällinen kirjoitus. Minusta käytetään sanaa »вьщаюшийся Президевт»1. – (Vapaa Sana jätti tämän sanan pois, kun käänsivät kirjoituksen!!)

1 merkittävä presidentti

6.4. Sundströmillä oli vastaanotto Moskovassa. Läsnä mm. Molotov ja Mikojan. Olivat olleet hyvin ystävällisiä. (kts. lehtiä)

7.4. Sain vastauskirjeen (päiv. 1.4.) kuningas Kustaa Adolfilta kirjeeseeni, jonka lähetin hänelle 26.3. (kts. ed.).

7.4. Vastaanotto Neuvostoliiton lähettiläs Lebedevillä Ystävyyssopimuksen 5-vuotispäivän johdosta. – Kaunis musiikkiohjelma. Venäläisiä taiteilijoita.

9.4. Ulkomaankauppaliiton vuosikokouksen yhteydessä ranskalainen valtiomies Robert Schuman, U.L:n kutsumana, piti esitelmän »Länsi-Euroopan taloudellisista probleemeista». Olin läsnä ja tutustuin Schumaniin.

Schuman oli lausunut toivomuksen saada käydä minun luonani. Sanoin mielelläni ottavani hänet vastaan.

10.4. Schuman tuli luokseni. Mukana Ranskan lähettiläs Lecompte-Boinet ja Kahma.

Schuman hauska ja viisas mies. Keskustelimme tunnin. Schuman lausui mm.: Länsi-Saksa (Adenauer ym.) tietysti pitää selvänä, että Saksan tulee jälleen yhtyä. Mutta he eivät halua, että yhtyminen tapahtuisi nyt, sillä pelkäävät, että saisivat siitä maksaa liian suuren hinnan (Saksan neutralisuus, varustamattomuus, ero Länsi-Euroopasta ym.) He tahtovat lykätä sen tuonnemmaksi. He ovat kyllä varmat, että jos nyt tulisi vapaat vaalit, niin kommunistit eivät saisi edes 10 % ääniä. Luottavat myös siihen, että ainakin 10 à 15 vuoden aikana Saksan kansa on luotettava ja antikommunistinen. Mutta sitten kun uusi sukupolvi on kasvanut, silloin voi asia olla toisin. Mutta luulevat, että sitä ennen yhtyminen voidaan järjestää.

Schuman sanoi, että Länsi-Saksassa demokraattinen mielenlaatu on suuren enemmistön omaksuma. Hän luuli myös, että vanha antagonismi1 Ranskan ja Saksan välillä vähitellen saadaan pois. Hiili­ ja teräsliitto vaikuttaa siihen osaltaan.

Minä selvitin omaa kantaani ja Suomen asemaa. Hän sen hyvin ymmärsi.

Schuman on tosiaan miellyttävä ja intelligentti mies.

1 vastakohtaisuus

10.4. esittelyn jälkeen Kekkosen ja Törngrenin kanssa.

Wuoren asia on selvä. Hän tulee ulkoministeriöön. Puhuimme myös vähän Venäjän tapahtumista.

Törngren: Lebedev tuli hänen luokseen ja seisoaltaan juhlallisesti lausui saaneensa tehtäväksi esittää Voroshilovin kiitokset minulle, Presidentille, sähkeestäni, jonka lähetin Voroshiloville hänen astuessaan nykyiseen virkaansa. (Shvernikin tilalle.) Lebedev pyysi Törngreniä saattamaan Voroshilovin kiitoksen minulle.

(Tämä on myös jonkunlainen hyvä merkki. Kreml tahtoo osoittaa ystävällisyyttä.)

Refl. Tuntuu siltä, että Venäjällä nyt on jotain halua ylläpitää hyviä suhteita muuhun maailmaan – myös Suomeen. Tämä on ilahduttava asia.

12.4. Uusi Suomi

»SCHUMAN TYYTYVÄINEN

U.S. – Tukholma, lauantaina. – AFP. Saavuttuaan tänään lentokoneella Tukholmaan hra Schuman otti vastaan sanomalehtimiehet. Ensimmäinen kysymys koski hänen Suomen-matkaansa.

– Olen saanut syvällisiä vaikutelmia Suomen-matkallani, hän vastasi. – Opin ihailemaan Suomen kansan rohkeutta ja tahdonlujuutta. Presidentti Paasikivi, jota pitäisin Suomen tyypillisenä edustajana, herätti minussa hyvin suurta kunnioitusta. En voi kylliksi tähdentää sitä merkitystä, mikä Helsingin vierailullani on ollut minulle.»

15.4. aamulla kl. 10–12 Maalaisliiton IX kokouksen avajaisissa.

15.4. illalla kl. 19–21 Metsäyhdistyksen 75 v.-juhlassa Yliopiston juhlasalissa.

15.4. Alli lähti Nauheimiin.

16.4. Pravdassa tänään Smirnovin kirjoitus: »Robert Schuman, vierailunäytännöt Helsingissä.» Kiivas hyökkäys. Schumanin käynti yhteydessä äskeisiin hyökkäyksiin itäkauppaa vastaan. Käynnin aiheuttanut Atlannin piirin halu harjoittaa painostusta Suomeen.

16.4. Ylioppilaskunnan Laulajien lähetystö antoi minulle 70-vuotisjulkaisun. Mukana oli mm. maist. Turunen.

16.4. Ministeri Rantala puhumassa nuor. hallintosihteerin viran täyttämisestä. Takki ja Rantala kannattavat v.t. Knuutia. Minun mielestäni on lakk.palkalla oleva kruununvouti Seikku pantava etusijalle. Pitkä keskustelu. Minä valitin, että minun täytyy pitää kiinni laista ja panna Seikku etusijaan. Teen seuraavan päätöksen: »Ottaen huomioon HM 86:n säännöksen ylennysperusteista valtion virkoihin katson, että lakkautuspalkalla oleva entinen kruununvouti Seikku on asetettava muita viran hakijoita edelle, minkä vuoksi harkitsen oikeaksi nimittää hänet puheena olevaan virkaan.»

18.4. YL:n 70-vuotiskonsertti Messuhallissa B. Olin siellä. Se oli hauska konsertti. Vanhoja laulajia oli paljon.

20.4. Egyptin uusi ministeri Midhat Ziver jätti valtakirjansa. Pitkä ja komea mies, punainen fetsi päässä. Sanoi olevansa tserkessiläistä perhettä, joka pakeni, kun venäläiset valloittivat Tšerkenin maan. On jo monessa polvessa palvellut valtion viroissa – synt. 1898. Diplomat de Carriere1. Meillä oli hauska keskustelu.

1 karriääridiplomaatti

21.4. Tukholman oopperataiteilijat: E. Larsson, kapellmäst. L. Gardelli, hovsångerskan Hjördis Schymberg, operasång. S. E. Jacobsen, operasång. Hugo Hassle, operasångerska Bette Vernin, operasång. Gösta Björling1 pyytämässä minut Stiftelsen för Kungliga teaterns Solister2 kunniajäseneksi (ennen on siinä mm. Tanskan kuningas, prinssi Bertil). Antoivat kauniin diplomin. Kiitin.

1 kapellimestari L. Gardelli, hovilaulajatar Hjördis Schymberg, oopperalaulaja S. E. Jacobsen, oopperalaulaja Hugo Hassle, oopperalaulajatar Bette Vernin, oopperalaulaja Gösta Björling

2 Kuninkaallisen teatterin solistien avustussäätiö

21.4. illalla. Ruotsalaiset laulajat antoivat (Suomalaisen oopperan myötävaikutuksella) Rigoletton Wasa teaterin palaneen talon jälleenrakentamiseksi. – Olin läsnä. Kesti 3 tuntia, oli vähän raskas, mutta muuten kaunis esitys.

23.4. Välläri ja 3 muuta meriväen edustajaa. Puhuivat merimiesten työaikalakiesityksestä, joka oli annettu eduskunnalle viime viikolla. Se ei täytä heidän mielestään vaatimuksia.

Lupasin ottaa asiasta selvää.

23.4. puolustusministeri Skog yhdessä armeijan uuden päällikön kenr.luutn. Heiskasen kanssa esittelyllä. Sen jälkeen puhuin Skogin kanssa Vällärin lähetystön käynnistä ja annoin hänelle saamani paperin. Hän lupasi puhua asiasta myös Huunoselle.

26.4. sunnuntaina partiopoikien ja -tyttöjen paraati, jonka otin vastaan. Kesti 40 min. Toisen puolen seisoin, toisen istuin.

27.4. Tšekkoslovakian uusi ministeri Dr. Langer jätti valtakirjansa.

30.4. Entisten Kaartilaisten yhdistyksen puolesta eversti Spåre, talousneuvos Väänänen ja ent. kaartilainen Toivio ja vielä yksi antoivat minulle vanhan kaartin muistomitalin. – Puhelin heidän kanssaan jonkun aikaa.

30.4. Esittely. Vapautin eversti Miettisen sotakunniatuomioistuimen tuomitsemasta varotuksesta.

Olin käynyt jo ennen tarkasti läpi asiapaperit enkä voi hyväksyä tätä kunniatuomioistuimen menettelyä ja päätöstä.

1.5. Vapun päivänä kl. 11 Ylioppilaslaulajat Martti Turusen johdolla kävi luonani laulutervehdyksellä. – Hauskaa, että kävivät.

1.5. kl. 12 Thomaschorin (Leipzigin Tuomaskuoron) pojat, jotka ovat täällä konserttimatkalla, olivat luonani laulutervehdyksellä. Lauloivat 3 laulua: 2 Mozartin kevätlaulua ja Bachin Motetin.

Pidin pienen kiitospuheen heille. Vapunpäivänä on ollut kaunis ilma.

5.5. Varatuomari Pekkanen on jälleen (12.4.53) lähettänyt minulle kirjelmän, jossa hän anoo, että asetus 11.1.45, jolla vanhemman hallitussihteerin virka, jossa hän oli, lakkautettiin ja perustettiin uusi nuoremman hallitussihteerin virka, korjattaisiin, koska se ei ole eduskunnan päätöksen mukainen eikä siis laillinen. Pyysin siitä Oikeuskanslerin lausuntoa, joka antoi sen 2.5.53. Siinä esitettiin, että kysymyksessä oleva asetus vastaa eduskunnan päätöstä ja että sanottu päätös on laillisesti toteutettu.

Kutsuin pääministeri Kekkosen luokseni tämän asian johdosta. Kerroin hänelle asiasta.

Kekkonen kertoi, että viime viikolla kävi eräs mies, maist. Raikas, esittämässä hänelle, että tehtäisiin sovinto sillä pohjalla, että Pekkanen saisi vanhemman hallitussihteerin palkan, kunnes täyttää 67 vuotta. Korvaus, jota Pekkanen vaatii siitä, mitä hän on kärsinyt kuluneena aikana, olisi käsiteltävä erikseen.

Kekkonen oli vastannut, että Pekkanen voisi saada täyden eläkkeen.

Raikas oli myöhemmin ilmoittanut, että Pekkanen ei siihen suostunut. »Asia on hänelle oikeuskysymys.»

Kekkonen oli vastannut, että asia on myös hallitukselle oikeuskysymys. Kekkonen oli luvannut koettaa hankkia Pekkaselle korkeamman eläkkeen.

Raikas oli koettanut saada Pekkasen suostumaan, mutta Pekkanen ei suostunut tähän ehdotukseen.

Korkeimmassa Hallinto-oikeudessa on avoinna kolmannen sihteerin virka, mutta Castrén vastasi, että he eivät voi ottaa Pekkasta.

Pekkanen otti minulta paperit. Olimme sitä mieltä, että olisi presidentin päätöksellä kiinnilyötävä asian laillisuus.

2) Sitten keskustelimme väärinkäytöksistä, joita on esiintynyt. Nyt tämä puolustusmin. hallitussihteerin Rosenlöfin asia.

Kekkonen kertoi, että myös työttömyys on antanut tilaisuutta väärinkäytöksiin. On merkitty palkkalistoille työläisiä, joita ei ole ollut, ja annettu niiden palkat.

3) Keskustelimme lähettiläiden paikoista. Köpenhamina – Hynnisen jälkeen.

Rooma – Holman jälkeen.

Kekkonen kysyi, eikö Heljas voisi tulla Köpenhaminaan.

Minä: Jos Heljas, niin hän olisi parempi Tukholmaan. Gripenberg haluaa Roomaan. – Palin haluaa Köpenhaminaan.

Kekkonen (ja myös minä) olimme sitä mieltä, että Oslo on meille tärkeämpi paikka ja Palin on meidän parhaita lähettiläitämme.

Asia jäi tällä kertaa tähän alustavaan keskusteluun.

7.5. Danielson-Kalmarin 100-vuotis­ syntymäpäivä.

Kl. 14 professori Jaakkola ja neljä muuta luonani, toivat minulle ensimmäiset kappaleet Turun mustaa kirjaa.

Kl. 15 juhla Yliopiston juhlasalissa, järjestäjinä Yliopisto, Historiallinen Seura ja Histor. aikakauskirja.

Avauspuhe, Jaakkola.

Esitelmä: Danielson-Kalmarin käsitys Suomen ja Venäjän suhteista, professori Puntila.

Helsingin Kaupunginorkesteri soitti 3 kpl ja YL lauloi 3 laulua.

8.5. Tänään ratkaisin varatuomari Pekkasen asian. Hylkäsin hänen anomuksensa, että muuttaisin asetuksen 11.1.1945. Oikeuskansleri oli antanut lausunnon, jossa hän lausui, että asetus oli lainmukainen ja oikea. Valtioneuvosto esitti Pekkasen anomuksen hylättäväksi. Minä päätin:

»Huomioon ottaen, mitä oikeuskanslerin lausunnossa esitetään, hyväksyn valtioneuvoston esityksen.»

10.5. Muntra Musikanter, joka tänään ja huomenna viettää 75-v. juhlaa, laulamassa minulle (kl. 12). Seuran puheenjohtaja vakuutusneuvos v. Hertzen puhui minulle. Minä vastasin. Kuoron johtaja on Bergman. Läsnä oli pohjoismaiden kuorojen edustajia.

10.5. Ruotsin Prins Bertil, joka on ollut täällä moottoriajokilpailuja katsomassa, kävi luonani kohteliaisuuskäynnillä. Keskustelimme lähes tunnin – jonkun verran myös yleisistä asioista.

11.5. Esittely: Lisämenoarvio – 25 mrd – tuloja ei juuri yhtään, paitsi laina 5 mrd. – Yksityiskeskustelussa huomautin tästä hallitukselle.

Istunnon jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa Pekkasen asiasta.

12.5. Varatuomari Pekkanen on jälleen lähettänyt minulle paksun nipun papereja. Vaatii pantavaksi syytteeseen valtakunnanoikeudessa Tannerin ja oikeuskansleri Möllerin. Toisessa anomuksessa tahtoo, että ottaisin uudestaan harkittavaksi 11.1.45 annetun asetuksen laillisuuden, jonka kysymyksen ratkaisin jo viime istunnossa.

Huomenna 13.5. olen kutsunut oikeuskansleri Möllerin ja hänen apulaisensa Hannikaisen luokseni neuvottelemaan.

13.5. Kekkonen luonani: tahtoo keskustella lähettiläsnimityksistä.

Kekkonen kertoi, että Heljas ottaa Köpenhaminan paikan vastaan. Sosialistit vakovaliokunnassa tahtovat nyt Tukholman paikan itselleen ja siihen Wuoren, mutta Wuori on sanonut Kekkoselle, että molempia paikkoja, jotka tulevat auki, ei pidä ottaa karriärin ulkopuolelta. Tarjanne tahtoo päästä ulkomaille. Kekkonen sanoi sanoneensa, että presidentti ei suostu Wuoreen, jota tarvitaan UM:ssä ja on juuri tullut sinne. Tarjanteen tilalle Ivalo.

Sovimme:

1) Heljas Köpenhaminaan.

2) Tarjanne Roomaan.

3) Ivalo kansliapäälliköksi.

4) Mahdollisesti Lehtinen Ankaraan. Palmroth Lehtisen paikalle (hän on ruotsalainen).

13.5. olin kutsunut oikeuskansleri Möllerin ja apulaisoikeuskansleri Hannikaisen neuvottelemaan Pekkasen uudesta valituksesta.

Pekkanen antanut kaksi anomusta:

1) että Tanner ja Möller asetettaisiin syytteeseen.

Minä haluan saada lausunnon oikeuskanslerilta.

Sovimme, että pyydän lausunnon suoraan apulaisoikeuskanslerilta, kansleri on jäävi. Möller ilmoitti, että valtakunnanoikeusasiassa presidentti voi antaa päätöksen ilman valtioneuvostossa esittelyä. Tätä asiaa tutkittiin tarkasti aikoinaan Niukkasen asian yhteydessä. Myös Erich on sitä mieltä.

Sovimme, että minä annan päätöksen tässä asiassa, saatuani Hannikaisen lausunnon, ilman valtioneuvostossa esittelyä. Ilman varmennusta (ei myös kansliapäällikön varmennusta). Jos valtioneuvosto ottaa asian esille, niin se on sen asia.

2) Pekkasen anomus, että ottaisin asetusta koskevan asian uudestaan käsiteltäväksi.

Minä sanoin, että olin jo sen ratkaissut enkä ota sitä uudestaan esille. Miten on muodollisesti meneteltävä?

Möller sanoi, että minä voin joko panna asian ad acta1 tai ottaa sen vielä esille valtioneuvostossa. Mutta Pekkanen voi yhä uudestaan tehdä uusia anomuksia ja siten asia tulisi yhä uudestaan esille valtioneuvostossa.

Jos valtioneuvosto, jolle Pekkanen on myös lähettänyt asiassa anomuksen, ottaa sen esille, niin se on sen asia.

Minä: On paras, että minä panen ad acta. Jos Pekkanen tiedustelee, niin kansliasta ilmoitetaan hänelle, mutta muuten ei.

1 suoraan arkistoitavien asiakirjojen joukkoon

15.5. Helsingin hovioikeuden presidentti Hakulinen puhumassa hovioikeuden asioista. Ruuhka suuri ja yhä lisääntyy. Pitäisi saada kaksi jaostoa lisää entisten kolmen lisäksi vuoden 1954 alusta. On pyytänyt neljättä jaostoa jo ensi lokakuun alusta, mutta siihen ei ole suostuttu.

Lupasin puhua pääministerin kanssa.

Työtä lisää Sotaoikeus, jolla aina pitää olla suullinen käsittely. Se vie 1/2 jaoston työn – jää siis ainoastaan 2 1/2 jaostoa.

Hakulinen antoi tilastot minulle.

16.5. Vesterinen luonani. Ollut Suomen Pankin asioissa täällä. Puhelimme tunnin ajan. Vesterinen pelkäsi, että ensi vaaleissa tulee vasemmistoenemmistö eduskuntaan. Hänen mielestään taloudellisia asioita ei voi parantaa muu kuin devalvatio.

17.5. Kaatuneiden muistopäivä. Hietaniemen hautausmaalla seppelten lasku. Minä laskin tavan mukaan seppeleen. Juuri sinä aikana oli sadetta.

20.5. Ylimääräinen esittely. Sen jälkeen Kekkosen kanssa taloudellisista oloista.

Minä sanoin lukeneeni Törnqvistin papereita ja laskeneeni, että 1938, jolloin meillä oli hyvä aika, työväen palkat meillä olivat ainoastaan 65 % Ruotsissa maksetuista palkoista.

Kysymys: Voimmeko me siis menestyä ainoastaan, jos palkat ovat 2/3 Ruotsin ym. maiden palkoista?

20.5. Kotkan kaupungin edustajat vuorineuvos Jensen ja professori Niklander toivat minulle Kotkan kaupungin historian sen 75-vuotisjuhlan johdosta.

21.5. Lausuin Skogille, että olen ajatellut päiväkäskyin kiittää Sihvoa, kun hän 30.5. eroaa.

Skog pyysi saada ajatella ja keskustella Oleniuksen kanssa. Hän esitti, että antaisin Sihvolle Vapauden Ristin Suurristin.

Skog lähetti minulle ehdotuksen päiväkäskyksi. Siinä oli myös mainittu VR. Suurristi.

Eversti Grönvall kertoi, että V. Ristin johtokunta ei kannata.

22.5. Olen päättänyt antaa Suurristin Sihvolle.

22.5. Haataja ja Hyvönen kutsumassa minut Osuusk. Keskuslainarahaston 50-vuotisjuhlaan 30.6. – Lupasin – Allin kanssa.

22.5. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa taloudellisesta tilasta.

Minä: Mitä kuuluu?

Kekkonen lausui, että asiat eivät ole menneet eteenpäin ja ne ovat ikävällä kannalla. Voivat johtaa hallituksen eroon.

Minä: Tämän hallituksen pitäisi olla vaaleihin asti ja hoitaa asiat.

Mitä tulee taloudellisiin kysymyksiin, niin minä en ole katsonut tarkoituksenmukaiseksi ryhtyä mihinkään toimiin. En ole keskustellut kenenkään kanssa. Fagerholm on nyt matkoilla. Mutta olen valmis tekemään mitä vain, jos se on tarpeen.

Kekkonen vastasi, että hänen mielestään on paras, että minä tällä hetkellä en ryhdy toimenpiteisiin. Hän on kyllä ajatellut ja pitää mahdollisena, että hän kääntyy minun puoleeni. Ensi viikolla hän ottaa asian lujasti esille sosialidemokraattien kanssa. Helluntaina on SAK:n kokous ja sen jälkeen.

Minä: Luultavasti SAK lyö kantansa kiinni ja se vaikuttaa asiaan.

Kekkonen: On kyllä luultavaa, että SAK tekee kovia päätöksiä, mutta he saavat ryhtyä asiaan ja katsoa totuutta suoraan silmiin, vaikka kenties ovatkin tehneet päätöksiä.

27.5. Skog ja kenraali Olenius luonani:

Sihvon ero: Minä annoin korjattuna päiväkäskyn ja ilmoitin, että annan Sihvolle V.R. Suurristin.

Sitten oli kenr.luutn. Heiskasen korotus kenraaliksi ynnä muita korotuksia.

27.5. Belgradin entinen ministeri Niskanen luonani. Tahtoi puhua eroasiasta, mutta minä sanoin, että hänen on puhuttava niistä asioista ulkoministerille.

29.5. Kenraali Martola luonani. Kertoi: Ollut Sveitsissä Punaisen Ristin asioissa. Siellä Neuvosto-Venäjän edustaja puhui paljon hyvää meistä. Ihaili meidän politiikkaamme (hän on lääkäri).

30.5. Pohjoismaiden Mainosmiesten kongressin edustajat, 5 jokaisesta kolmesta maasta (Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta), sekä eräitä suomalaisia luonani tervehdyskäynnillä kongressin alkamisen johdosta. – Keskustelin heidän kanssaan jonkun aikaa.

30.5. Kenraali Sihvo ilmoittamassa, että on luovuttanut armeijan komentajan toimen kenraali Heiskaselle.

Minä kiitin ja ilmoitin sotilaskäskyssä esittäneeni kiitoksen sekä päättäneeni antaa hänelle V.R. suurristin miekkoineen ja rintatähtineen.

Ojensin hänelle kunniamerkin.

1.6. Kenraali Talvela luonani puhumassa siitä, että eversti P. Zilliacus saisi takaisin everstinarvonsa, joka on häneltä tuomittu 10 vuotta sitten.

Vastasin, että jos pääasiassa viranomaiset ym. puoltavat, minä en vastusta.

2.6. Suur-Britannian ministerin järjestämä juhlajumalanpalvelus Mikael Agricolan kirkossa kl. 10.30. Sir Noble ja Kanadan charge d’affaires1 ottivat vastaan. Olimme Allin kanssa. Kaunis juhla. – Sen jälkeen oli vastaanotto Kaivohuoneella. Siellä emme olleet.

1 asiainhoitaja

2.6. Refl.

Minulla on ollut monta suurta ja vaikeata asiaa, sen jälkeen kun marrask. 1944 jälkeen tulin mukaan, ensin pääministerinä ja sitten 9.3.46 alkaen presidenttinä. Mm. seuraavat:

1) Sopimus sotakorvauksesta, josta ei ollut tullut mitään. Mm. meidän teollisuusmiehemme pitivät sopimusta välirauhasopimuksen mukaan mahdottomana. Minä sanoin, että se on tehtävä.

2) Vaalit maaliskuussa 1945. Minun täytyi esiintyä julkisesti ja kehoittaa olemaan valitsematta sotapolitikkoja. Se oli raskas teko.

3) Sotasyyllisyysasia, josta emme päässeet, niin ankara asia kuin se olikin.

4) Marshall-suunnitelma 1947, josta meidän täytyi pysyä syrjässä, koska se olisi saattanut meidät vakavaan ristiriitaan Neuvostoliiton kanssa (Ståhlberg oli toista mieltä kuin minä).

5) Rauhanteko 1947 (siinä asiassa emme voineet tehdä mitään).

6) Ystävyydensopimus 1948. Sen sain ajaa läpi. – Kieltäydyin menemästä Moskovaan, josta Savonenkov esitti minulle kutsun. Sitten Stalin kirjoitti minulle ja minä ajoin asian läpi. (Ståhlberg oli tässäkin asiassa toista mieltä.)

7) Kevät 1948. – Kommunistit nähtävästi aikoivat panna täällä toimeen samanlaisen kaappauksen kuin Tšekkoslovakiassa helmikuussa 1948. – Koko kevään minä olin varuillani ja toimin vastaan.

8) Yrjö Leinon erottaminen hallituksesta. Se oli tehtävä, mutta se oli vaikea asia. Kommunistit panivat toimeen lakkoja ym. metelejä.

9) Kesällä 1948 Fagerholmin sosialidemokraattisen hallituksen muodostaminen. Se hajoitti kommunistisen valtiollisen poliisin ja perusti tilalle toisen.

Obs! Hertta Kuusinen sanoi minulle: »Tämä mieletön yritys. Se on saatava peruutetuksi. Miten kauan Fagerholmin hallitus istuu?» – Minä vastasi: »niin kauan, kunnes eduskunta antaa sille epäluottamuslauseen.»

10) Sitten Kekkosen maalaisliittolainen hallitus, myös ilman kommunisteja.

11) Sen jälkeen Kekkosen maalaisliittolais-sosialidemokraattinen hallitus.

12) Sotasyyllisten vapauttaminen toukokuussa 1949. Siitä kommunistit myös nostivat suuren huudon ja heidän mukaansa venäläiset lehdet.

Kyllä minulla on ollut paljon pahoja asioita.

Miellyttäviä tapauksia:1952: 

1) Ruotsin kuningasparin käynti Suomessa. (Tämä oli hyvä asia.)

2) Olympialaiset (tämä oli myös hyvä asia).

3) Minun kaksi käyntiäni Tukholmassa

a) 1950: Surullinen aihe: Ruotsin vanhan kuninkaan kuolema.

b) 1952 syksyllä käyntini Tukholmassa kuningas Gustaf Adolf VI:n 70-vuotissyntymäpäivän johdosta. – Tämä käyntini jossakin suhteessa korvasi minun vastakäyntini, jota en voinut tehdä.

3.6. Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Hirvisuo ja pormestari Kivikari toivat julkaisun: Hämeenlinna.

3.6. Ministeri Palin luonani. On käymässä Helsingissä. Keskustelimme politiikasta.

3.6. Uusi armeijan komentaja kenraali Heiskanen ensi esittelyllä. Sen jälkeen keskustelimme. Minä sanoin, että en tahdo nyt muuta hänelle huomauttaa kuin että armeijassa ei saa olla intriigejä, juonitteluja. Oikeus ja totuus on pidettävä johtotähtenä. – Heiskanen sanoi mielihyvin ottavansa tämän huomioon. Hän on omasta puolestaan ajatellut samaa.

4.6. Kadettien ylennys.

4.6. Riksmarsk.1 Ekeberg luonani. On täällä juriidisissa neuvotteluissa. Toi terveiset kuninkaalta ja kuningattarelta. Kuningas oli nimenomaan käskenyt sanomaan minulle, että minun on noudatettava lääkärien määräystä. Kun olen käynyt kaksi kertaa Tukholmassa, niin kuningas näkee, että minä olen tahtonut noudattaa kaikkia sääntöjä.

Keskustelimme Ekebergin kanssa 1 1/2 tuntia sekä politiikasta että muista asioista. – Pyysin viemään kuninkaalle ja kuningattarelle minun kunnioittavat terveiseni.

1 Valtakunnanmarsalkka

4.6. Ministeri Miettunen luonani. Sovimme, että maatalousministeriön kansliapäällikön virkaan nimitetään Lehtosalo, jota valtioneuvosto on yksimielisesti kannattanut.

5.6. Esittely. Sen jälkeen lähdin Kultarantaan. Alli oli mennyt ed. päivänä.

7.6. Pohjoismaiset emäntäpäivät Turussa. Aamulla kl. 9.30 juhlajumalanpalvelus tuomiokirkossa. Arkkipiispa Salomies saarnasi. Olin siellä Allin kanssa. Sitten palasin Kultarantaan. Alli oli koko päivän kongressin juhlissa.

10.6. Hynninen Kultarannassa. 

Hän kertoi, mitä Mannerheim oli lausunut, kun hän 6.1.41 luki minun poliittiset »punktini» Helsingissä.

Keskustelimme Hynnisen kanssa paljon politiikasta, Jääkäriliikkeestä ym. Hynninen kertoi suomalaisen puolueen valtuus­kunnan kokouksessa 1916 (huhtik.?) Danielson-Kalmarin ja Ingmanin lausuneen pöytäkirjaan jyrkän vastalauseen jääkäriliikettä vastaan. Pitivät sitä maalle vahingollisena (tästä otettava selvä).

Minä lausuin olleeni aina tietoinen jääkäriliikkeestä ja hyväksyneeni sen. Oli hyvä, että jääkäripataljoona oli, siltä varalta, että tulisi tilaisuus, jossa jääkärejä tarvittaisiin. Jos niin kävisi, että jääkärit eivät voisi palata Suomeen, silloin heidän täytyy jäädä ulkomaille ja etsiä toimeentulonsa sieltä. Kotimaasta oli heitä autettava niin paljon kuin voitaisiin. Tämän suuren riskin jääkärit ottivat. Jääkäriliike oli jo itsessään suurenmoinen asia, siitä huolimatta, että niiden joukossa oli sellaisiakin, jotka seikkailuhalusta olivat siihen yhtyneet. V. 1918 jääkärit olivat meille elinkysymys. Ilman niitä olisi vapaussota voinut epäonnistua.

Hynninen sanoi olevansa aivan samaa mieltä siinä, mitä edellä olen lausunut.

11.6. Puhelin kaksi kertaa Kekkosen kanssa. Hänellä on kova työ taloudellisten olojen järjestelyssä, kustannustason alentamiskysymyksessä. Illalla kl. 8 hän oli telefonissa pessimistinen siihen nähden, saako aikaan suotuisia tuloksia.

13.6. Pääministeri Kekkonen luonani Kultarannassa: keskusteltiin nykyisestä talouskriisistä. Kekkonen oli lähettänyt minulle asiapaperit, joita olen tutkinut.

Kekkonen kertoi: Leskinen, sosialidemokraatti, myönsi, että Kekkosen ohjelmassa ehdotetut toimenpiteet ovat välttämättömiä, mutta ei ole poliittisia edellytyksiä niihin suostua. Oli esittänyt, että Kekkonen yhtyisi heidän linjaansa ja myöhemmin ryhdyttäisiin todellisiin toimenpiteisiin. Kekkonen oli vastannut Leskiselle, että ei voi siihen suostua. Oli ehdottanut, että nyt toteutettaisiin muut Kekkosen ohjelman kohdat, paitsi palkan alennukset. Syksyllä harkittaisiin, onko palkkoja alennettava. Nyt olisi lapsilisä muutettava Kekkosen ohjelman mukaan. Siihen Leskinen ei ollut suostunut.

Kekkonen lausui näyttävän siltä, että ei voi jatkaa neuvotteluja enää.

Aura oli keskustellut Varjosen kanssa, joka oli sanonut, että sosialidemokraatit pelaavat leikkipeliä, mutta eivät voi mennä pitemmälle SAK:n vuoksi. Oli viitannut siihen, että pitäisi saada toinen hallitus, joka veisi toimenpiteet perille. Tanner hyväksyy Auran ohjelman. Olisi tahtonut alentaa lapsilisiä.

Minä kysyin, mitä kommunistien taholta nyt kuuluu.

Kekkonen kertoi, että kommunistit ovat hiljaisia. Kansainvälinen tilanne on ollut heitä vastaan. Mutta luultavasti voittavat vaaleissa jossakin määrässä.

Kekkonen kertoi viitanneensa Leskiselle uusista vaaleista. Vaalien jälkeen voisi suorittaa toimenpiteitä, sillä silloin olisi aikaa, kun uusiin vaaleihin olisi kolme vuotta.

Kekkonen oli myös sanonut Leskiselle, että hän esittää presidentille, että presidentti kehoittaa sosialidemokraatteja muodostamaan hallituksen. Leskinen oli vastannut, että he eivät voi ottaa sitä vastaan.

Kekkonen: Kaikki näkevät, että kustannustasoa on alennettava, mutta sosialidemokraatit eivät uskalla olla mukana.

Minä: Nyt on taloudelliset asiat selvitettävä ja ratkaistava. Kekkosen tulee se tehdä.

Kekkonen: Olisi hyvä, jos sosialidemokraateille tarjottaisiin tilaisuus muodostaa hallitus. Se olisi poliittisesti hyvä.

Minä: En pane sitä vastaan. Mutta kun sosialidemokraateilla ei ole ohjelmaa, tai on huono ohjelma, niin ryhmien neuvotteluissa olisi asia tehtävä heille selväksi, että eivät voi saada hallituksessa mitään aikaan eikä onnistua. Muuten he viivyttäisivät asiaa ja aika kuluisi.

Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.

Minä: Deflatio, johon nyt pyritään, on vaikea asia eikä se yleensä onnistu ainakaan suuremmassa määrässä. Suomen markan arvo olisi saatava vastaamaan sen todellista ostovoimaa, ostovoimapariteetin pohjalla. Jos sitä varten pieni, esim. 5 %:n korotus on tarpeen, se ei ole niin vahingollinen. Mutta se voisi auttaa taloudellisten olojen järjestelyä. Kenties voitaisiin palkkojen alennus rajoittaa 5 %:iin. Mutta olisi laadittava täydellinen ohjelma taloudellisten olojen vakauttamiseksi ja sellainen, jossa sitten voitaisiin pysyä.

Keskustelun kuluessa minä huomautin viime eduskuntavaalien jälkeen sanoneeni Kekkoselle, että ennen seuraavia vaaleja on taloudelliset asiat saatava järjestykseen. Kekkonen sanoi muistavansa tämän minun sanani.

Mitä tulee eduskunnan hajotukseen ja uusiin vaaleihin, niin Kekkosen ajatus, että saataisiin aikaa 3 v., ansaitsee huomiota. Minä en pane sitä vastaan. Kehoitin Kekkosta harkitsemaan asiaa ja neuvottelemaan muiden kanssa. Sovimme:

Kekkonen soittaa maanantaina. Minä tulen Helsinkiin tiistaina, jos on tarve.

Minä kysyin mm., mitä Tuomioja ajattelee. Kekkonen vastasi, että hänellä on ollut yleensä samanlaiset ajatukset kuin minulla (presidentillä).

Kekkonen kertoi myös kruunajaisista Lontoossa. Hän oli saanut hyvin huonon käsityksen Soravuosta ja hänen kykeneväisyydestään lähettilään toimeen Lontoossa.

15.6. Kekkonen soitti minulle Kultarantaan. Hän oli neuvotellut sosialidemokraattien kanssa. Sosialidemokraatit ovat suostuvaisia neuvotteluihin. Minun ei tarvitse tulla huomenna Helsinkiin.

Hallitus, tavallinen esittely, on Kultarannassa viikon lopulla.

17.6. Kekkonen soitti:

1) Neuvottelut kustannustasosta. Ei paljon toiveita, että päästään tuloksiin. Mutta Kekkonen ja hänen toverinsa katsovat, että on taktillisesti edullista, että yritetään neuvotteluja sosialidemokraattien kanssa ennenkuin mennään eduskunnan hajoittamiseen.

2) Hallitus tulee perjantaina Kultarantaan esittelyyn.

3) Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvoksen paikka. Rotkirch täyttää ensi marraskuussa 70 vuotta. Sentähden häntä eivät kannattaneet, vaan Alkiota.

Minä: Asialla on Rotkirchille merkitystä ainoastaan eläkkeen määrään nähden (ja hovioikeudenneuvoksen arvo olisi hänellä elämänsä loppuun asti).

19.6. Esittely Kultarannassa. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Kekkonen kertoi neuvotteluista kustannustason alentamisesta. Eiliset neuvottelut Auran johdolla työnantajain edustajien ja SAK:n edustajien kesken epäonnistuivat. Sosialidemokraatit eivät uskalla antaa perään palkkojen alentamiskysymyksessä. Luultavasti menee hallituksen hajoamiseen ja uusiin vaaleihin. Mutta vaalit pitäisi lykätä marraskuun alkuun.

Minä: Mutta eikö se ole liian pitkä aika? Asiat menevät huonolle kannalle. Miten ne hoidetaan?

Kekkonen: Se on kyllä harkittava asia. Mutta toiselta puolen kansa näkee, että vakavat asiat ovat edessä, joten sen paremmin se ottaa sen vaaleissa huomioon. Sen vuoksi hajoitus, jos se tapahtuu, pitäisi tapahtua vasta elokuussa. Nyt neuvottelut jatkuvat ja Kekkonen tietysti koettaa päästä tuloksiin. Mutta hän on epävarma onnistumisestaan.

Kekkonen kertoi, että Tuomioja oli palannut ulkomailta. Kekkosen mielestä olisi hyvä, jos minä keskustelisin Tuomiojan kanssa.

Minä lupasin huomenna soittaa Tuomiojalle ja sopia hänen kanssaan hänen tulostaan tänne. Kekkonen luuli, että olisi paras, jos Tuomioja tulisi vasta ensi viikolla.

Kekkonen huomautti uudestaan, että olisi tärkeätä, että sosialidemokraateille annetaan tilaisuus muodostaa hallitus. Mutta hän on varma, että sosialidemokraatit eivät siihen suostu.

Ennen esittelyä keskusteltiin mm. levyseppä Lepistön armonanomuksesta. Hänet on tuomittu 8 kk:n vankeuteen, koska keväällä 1948 sanoi julkisessa kokouksessa, että presidentti rikkoi perustuslakia vastaan, kun erotti Leinon valtioneuvoston jäsenyydestä.

Kaikki läsnä olevat ministerit (Kekkonen, Törngren, Högström, Miettunen, Tervo, Rantala) olivat sitä mieltä, että armonanomus on hylättävä.

The Times 19.6.53

Pääartikkeli »Sabotage»1 (koskee Etelä-Korean presidentti Rhee’n sotavankien vapauttamista):

»Communists are not usually so philosophical or broadminded.»

»The Americans and their allies went into Korea – an area not of great strategic importance to them – to »repel the armed attack» and »to restore international peace and security in the area.»2

1 »Sabotaasia»

2 »Kommunistit eivät tavallisesti ole kovin filosofisia eivätkä avarakatseisia.»

»Amerikkalaiset liittolaisineen menivät Koreaan – alueelle, joka ei ole heille strategisesti kovin tärkeä – »torjuakseen aseellisen hyökkäyksen» ja »palauttaakseen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden alueelle».

24.6. (Juhannuksena) Kultarannassa: tohtori ja rouva Reino Lagus, rva Karin Ramsay, Jaakko ja Aino (+lapset) + Juije1, joka oli tullut edellisenä päivänä.

1 Juhani Paasikivi

25.6. Tuomioja luonani Kultarannassa. Keskustelimme kolme tuntia.

Minä kysyin ensin, mitä Tuomioja ajattelee nykyisestä taloudellisesta tilasta.

Tuomioja: Tilanne on huolestuttava. Ellei ryhdytä toimenpiteisiin, niin tulee suuri työttömyys. Vähin on Kekkosen ohjelma. Sosialidemokraatit osittain eivät usko aseman olevan niin huonon, osittain pelkäävät kommunisteja eivätkä sentähden uskalla ryhtyä toimenpiteisiin.

Kekkonen esittää tänään sosialidemokraateille verotuksen alentamisen ja lapsilisän poistamisen ensimmäiseltä lapselta (se olisi n. 4 % palkoista). Muut asiat lykätään, jos sosialidemokraatit siihen suostuvat. Sitten syksyllä harkitaan, mitä muuta tehdään. Jos sosialidemokraatit hyväksyvät tämän, niin Kekkosen hallitus voi jatkaa. Tuomioja epäili, että sosialidemokraatit eivät hyväksy ja silloin Kekkosen asema on vaikea.

On kolme mahdollisuutta:

1) Sosialidemokraatit ottavat hallituksen. Se on mahdotonta. Heidän ohjelmansa on mahdoton.

2) Kekkosen johdolla muodostetaan porvarillinen kokoomushallitus kaikista puolueista. Mutta sosialidemokraattien kanssa on saatava aikaan sopimus, että eivät estä toimenpiteitä. (Tanner ja Varjonen ovat siihen valmiit.)

3) Uudet vaalit. – Tähän minä sanoin, että sosialidemokraattien on vaikea antaa sellaista lupausta. Se asia on käsiteltävä ainakin sosialidemokraattien ryhmän johdossa ja se tulee tunnetuksi ja silloin kommunistit käyttävät sitä hyväkseen sosialidemokraatteja vastaan.

Tuomioja: katsoo, että se olisi pidettävä salassa.

Minä: Se ei pysy salassa.

Jos uudet vaalit, niin virkamieshallitus, joka ei voi ajaa mitään läpi. Nyt on Tuomiojan mielestä ajettava jyrkkää kantaa. Ulkopoliittinen asema on nyt parempi. Nyt olisi olemassa edellytys valtion menojen vähentämiseksi. Devalvatio pilaisi aseman.

Minä: Onko Auran ja Törnqvistin numerot oikeat?

Tuomioja: Numerot ovat oikeat suurin piirtein. Hän on tarkastanut eräiden lai­ tosten tilaa. Veitsiluoto, Oulu, menevät huonosti. Enso voi mennä paremmin, on oma voima ja omat metsät.

Minä: Onko tällainen deflatio mahdollinen?

Tuomioja: Nyt ei ole kysymys Suomen rahan arvon nostamisesta. Mutta kustannuksia olisi alennettava, että tehtaat voivat käydä. Viime vuoden bilanssit olivat parempia sentähden, että viime vuonna oli 1/2 vuotta korkea konjunktuuri, mutta bilanssit ovat yhdessä vuodessa huonontuneet suuresti. Teollisuusmiehet pyrkivät devalvatioon.

Sosialidemokraattien ehdotuksen toteuttaminen ei vaikuttaisi juuri mitään parannusta asemaan.

Sitten keskustelimme myös talousmiesten poliittisesta ymmärryksestä. Olimme yhtä mieltä, että politiikasta he eivät paljon ymmärrä. Tuomioja sanoi mm: »Mutta taloudellisella alalla talousmiehemme ovat tarmokkaita ja eteenpäin pyrkiviä. He eivät ole uneliaita.» – Se on hyvä asia ja tärkeä.

Summeraus Tuomiojan ajatuksista:

1) Auran ja Törnqvistin laskelmat ja numerot ovat suurin piirtein oikeat.

2) Ellei Kekkosen hallitus säily, niin tarjottava hallitusta sosialidemokraateille (pääministeriksi Fagerholm).

3) Jos sosialidemokraatit kieltäytyvät, niin olisi koetettava muodostaa Kekkosen johdolla yhteisporvarillinen hallitus, joka toteuttaisi lapsilisän vähentämiset ja verotuksen alentamisen. (Siihen hallitukseen Aura mukaan, Junnila fin.min., kansanpuol. Kaitila (Kannisto naivi.)

4) Ellei sitä saada aikaan, niin eduskunta hajoitettava ja

5) toimitushallitus (pääministeriksi Aura tai ellei hän, niin Varis).

25.6. Kekkonen soitti, Tuomiojan ollessa luonani Kultarannassa, ja ilmoitti, että sosialidemokraatit eivät tänään hyväksyneet Kekkosen välitysehdotusta. Suurissa sosialisissa menoissa (lapsilisät) ei voi mitään vähennystä tehdä 

Asia on muodollisesti auki lauvantaihin asti.

Minä kysyin, mikä on sosialidemokraattien tarkoitus ja päämäärä.

Kekkonen: Sosialidemokraateilla ei ole mitään tarkoitusta. Tahtovat vetäytyä vastuusta.

Minä kysyin Tuomiojalta mm., mitä meidän kommunistimme nyt ajattelevat.

Tuomioja vastasi, että he ovat neuvottomia tällä hetkellä, mutta odottavat, että taloudelliset vaikeudet antavat heille mahdollisuuksia agitatioon ja menestykseen.

27.6. Kekkonen ilmoitti tänään (mm. radiopuheessa), että neuvottelut sosialidemokraattien kanssa eivät ole johtaneet tulokseen. Sentähden hallitus tulee ensi maanantaina 29.6. jättämään erohakemuksensa.

28.6. Lähdin Helsinkiin tänään (sunnuntaina) iltapäivällä. Huomenna on valtioneuvoston istunto.

26.6. Luin jälleen Sundströmin raportin hänen käynnistään Bukarestissa ja Sofiassa. Hän kertoo mietelmiään Romanian ja Bulgarian oloista. Se oli samanlaista kuin hänen raporttinsa Moskovasta. Hän ei näe mitään. Kaikkea hän katselee venäläisen silmillä. »Hän on täysi ryssä» (niin kuin Nybom sanoi Konst. Linderistä v. 1908 minulle). Sen tähden Sundströmin raportit ovat täysin hyödyttömiä. Hänestä ei ole mitään hyötyä Moskovassa ja kuitenkin meillä pitäisi siellä olla todellinen kyky.

28.6. Lehdet kirjoittavat hallituspulasta.

Refl. Sosialidemokraatit eivät näy voivan olla mukana järkevissä toimenpiteissä kommunistien pelosta ennen vaaleja. Mutta vaalien jälkeen he kenties voivat olla mukana paremmin. Silloin on parempaa rauhan aikaa ainakin kaksi vuotta. Sen tähden vaalit näyttävät olevan välttämättömät.

Ikävä, että taloudellisia oloja ei ole saatu järjestykseen kuluneiden kahden vuoden kuluessa.

Kysymys on:

Voidaanko taloudellista pulmaa ratkaista, jos sosialidemokraatit ovat vastaan? tai ilman että he ovat mukana?

Minusta tuntuu, että se tuskin käy päinsä, elleivät sosialidemokraatit ole mukana. Silloin siis vaalit olisi toimeenpantava.

28.6. Tulimme Kultarannasta Allin kanssa Helsinkiin.

29.6. Esittely. Sen jälkeen Kekkonen jätti minulle hallituksen eronpyynnön.

Keskustelimme sen jälkeen jonkun aikaa tilanteesta.

Kekkonen suositti, että hallituksen muodostamista tarjottaisiin ensin sosialidemokraateille.

Minä sanoin, että eduskunnan puhemies Fagerholm tulee tänään luokseni kl. 14.15.

29.6. kl. 14.15 Fagerholm yhden tunnin luonani:

Fagerholm: Hänellä on selvä linja. Ilman uusia vaaleja ei voida selvitä. Toimitushallitus hoitaisi väliaikaisesti. – Tämä eduskunta on työkyvytön. Kaikki asiat ovat eduskunnassa menneet huonosti. – Porvarillinen yhteishallitus: ei olisi viisas. Silloin olisi porvarillinen rintama ja ei­porvarillinen rintama vastakkain. Vaalien jälkeen olisi paremmat mahdollisuudet tehdä päätöksiä. Silloin olisi kolme vuotta aikaa.

Minä: Mitä kuuluu kommunistien taholta?

Fagerholm: Ei voi sanoa. Ei ole syytä edellyttää, että kommunistien vaikutus kasvaa. Mutta jos sosialidemokraatit olisivat olleet mukana tekemässä kaikkia päätöksiä, joita vakauttamisohjelma vaatii, niin se olisi ollut kommunisteille eduksi. SAK on jyrkästi vastaan Kekkosen ohjelmaa. Fagerholm on siis varmasti uusien vaalien puolella.

Minä: Eivätkö sosialidemokraatit ottaisi hallituksen?

Fagerholm: Se on ainoastaan teoreettinen mahdollisuus. Heidän ohjelmansa ei ole saanut kannatusta miltään taholta.

Minä: Onko Fagerholm valmis ottamaan muodostaakseen hallituksen? Teen hänelle tarjouksen.

Fagerholm: Ilman neuvottelujakin muiden kanssa hän voi antaa kieltävän vastauksen. Mutta järjestyksen vuoksi tahtoo neuvotella muiden kanssa ja antaa illalla minulle muodollisen vastauksen.

Sovimme siitä, että Fagerholm soittaa minulle illalla ja antaa vastauksen.

Fagerholm sanoi, että virkamieshallitus ei voi istua muuta kuin siksi, kunnes uudet vaalit on suoritettu. Siis: Ilman uusia vaaleja ja eduskunnan hajoittamista ei virkamieshallitus voi tulla kysymykseen.

Sellainen hallitus ei saisi eduskunnassa asioita läpi. Eduskunta voisi aina jättää asiat lepäämään. Uusi eduskunta on välttämätön. – Budjetin käsittelisi uusi eduskunta (marras-tammikuussa).

Minä: Voivatko sosialidemokraatit hoitaa vaalit menestyksellä?

Fagerholm: Tulevat tekemään parhaansa. Varojen puute kyllä haittaa, mutta eivät näe muuta mahdollisuutta.

Res.

Fagerholm antaa tänään minulle lopullisen muodollisen vastauksen, ottaako muodostaakseen hallituksen.

Annoin Grönvallille määräyksen kutsua ryhmien puheenjohtajat huomenna: kl 11, 11.15, 11.30, 11.45, 12, 12.15.

29.6. kl. 19 Fagerholm ilmoitti, että hän ei voi ottaa vastaan hallituksen muodostamista niistä syistä kuin edellä minulle mainitsi. Hän on neuvotellut puoluetoveriensa kanssa.

30.6. Hallitusneuvottelut.

Sosialidemokraattien ryhmä: puheenjoht. W. Tanner – varap. Antikainen ja Turkka.

Tanner: Ryhmän valtuuskunta ollut koossa. On tullut samaan tulokseen kuin hallitusryhmä ja puoluevaltuuskunta. Onnellisinta olisi uudet vaalit mahdollisimman nopeasti. Se voisi rauhoittaa mielialaa ja sen jälkeen olisi rauhallisempi tehdä työtä. Silloin voitaisiin aikaansaada parempia tuloksia kuin nyt. Jos nyt tulee uusi hallitus, se olisi porvarillisten puolueiden hallitus, jonka ohjelmassa voi olla sellaisia kohtia, joita sosialidemokraatit eivät voi hyväksyä.

Turkka = Tanner.

Antikainen: SAK:n mukanaolo on ollut hyvä, se on tehnyt ansiokasta työtä.

SAK:n pitäisi myös tulevaisuudessa olla mukana politiikassa. Sen ohjelma on hyvä, mutta sen taloudellinen ohjelma ja kysymykset on politisoitu.

Minä puhuin vaikeuksista, mitä syntyy eduskunnan hajoittamisesta.

Tanner: Vaalit ovat kyllä epämukavat: budjetin valmistamis- ja muut toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia.

Pitäisi saada eduskunta hajoitetuksi jo tänään, jotta vaalit voisivat olla syyskuun alussa.

Nykyisen hallituksen pitäisi olla niin kauan kuin vaalit on suoritettu ja hallituskysymys järjestetty.

Res. 

Siis: Rajoitus tänään. Vaalit syyskuun alussa. Nykyinen hallitus istuu toimitushallituksena yli vaalien.

30.6. Maalaisliitto: 

Kalliokoski ja Niukkanen. 

Kalliokoski: Ryhmä ei ole ollut koossa. Luonnollista olisi, että sosialidemokraatit ottaisivat hallituksen.

Minä: He ovat kieltäytyneet. 

Kalliokoski: Ei pitäisi järjestää kaksia vaaleja eri aikana lähellä toisiaan. – Voisimme ajatella porvarillistahallitusta.

Minä: (yksityisesti) Silloin tulisi kaksi fronttia1: porvarillinen contra2 sosialidemokraatit + kommunistit. Mitä seurauksia siitä voisi olla?

Niukkanen: Jos porvarillinen enemmistö olisi yhtenäinen ja luja, niin olisi mahdollista muodostaa porvarilliseen enemmistöön perustuva hallitus ja se voisi hoitaa asioita. Mutta pelkää – paitsi että enemmistö on pieni, neljä ääntä – että porvarit ovat hajanaisia. Niin ollen ei ole muuta keinoa kuin uudet vaalit. Vaalit pitäisi suorittaa samaan aikaan lokakuussa kunnallisvaalien kanssa. Silloin on jo niin paljon työttömyyttä, että tilanne vaatii ratkaisevia toimenpiteitä. Jos molemmat vaalit ovat samanaikaisesti, niin osanotto vaaleihin olisi vilkas. Porvarillinen enemmistö pysyy. Silloin on parempi hallituspohja. Nykyisen hallituksen pitäisi valmistaa budjetti- ja lakiehdotukset. Nykyisen hallituksen pitäisi jäädä vaalien yli (lokakuuhun).

Kalliokoski yhtyi Niukkaseen.

Vaalit voi kyllä panna toimeen samaan aikaan kuin kunnallisvaalitkin.

1 rintamaa

2 vastaan

30.6. SKDL: Hertta Kuusinen, V. Pessi, Eino Kilpi.

H. Kuusinen: Ryhmä on hajallaan. SKDL:n liittotoimikunnan konferenssi eilen. Oli sitä mieltä, että tärkein asia on ulkopolitiikka, joka on ratkaiseva. Nykyinen tilanne on epävakainen. Rauhanpolitiikka ja hyvät suhteet Neuvostoliiton kanssa. Se vaikuttaa myös ulkomaankauppaan, myös vientiteollisuuteen. Devalvointi yms. ei hyväksyttävää. – Pitäisi saada kolmen ryhmän hallitus, kuten Paasikiven ja M. Pekkalan aikana. – Ellei tällä pohjalla, niin ei sitä vastaan, että uudet vaalit. Siis ei vastusta uusia vaaleja.

Kilpi = Kuusinen. Kysymys ei ole ainoastaan taloudellinen, vaan se on luottamuskriisi. Muut pohjoismaat voivat myydä selluloosaa ym. ja olla tyytyväisiä. Onko Suomen selluloosateollisuus niin toisenlainen? Luottamus olisi palautettava kolmen suuren ryhmän hallituksen kautta.

Pessi = Kuusinen ja Kilpi.

30.6. Kokoomuspuolue: Ahmavaara ja Salminen.

Ahmavaara: Vaalit: kestää kuukausia ja aika kuluu. Vaalit eivät voisi muuttaa eduskunnan kokoonpanoa. Nykyisellä hallituksella olisi parhaat edellytykset hoitaa asioita, mutta ei uskalla. Sentähden olisi koetettava porvarillista enemmistöhallitusta. Mutta on kyllä vaikea saada järkeviä mukaan ja saada hyvä ohjelma. Lokakuu on liian myöhäinen vaaleihin. Asiat huononevat.

Salminen: Hajoittaminen tuntuu muodollisesti väärältä. Eduskunta ei ole ehtinyt tehdä mitään pahaa. Eikö olisi ensin yritettävä toista hallitusta – porvarillista enemmistöhallitusta?

Lokakuun alussa sattuu yhteen kunnallisvaalien kanssa. Ei voi suorittaa samalla kertaa. Myös kunnallisvaalit politisoidaan. Voisi tulla eduskuntaan vasemmistoenemmistö.

Res.

1) Porvarillinen hallitus.

2) Uusia vaaleja vältettävä, ellei enemmistöhallitusta saada aikaan.

30.6. Ruotsalaiset.

Österholm: Ei tavannut kollegojaan, vaan voi esittää oman mielipiteensä ja mitä ennen eduskunnan hajallemenoa keskusteltiin. Kysyi: Onko kaikki mahdollisuudet koetettu pysyttää nykyinen hallitus? Själva nuvar. koalitionsiden är riktig.1 Enkö minä voisi saada tätä hallitusta pysymään?

Minä: Epäilen sitä, paitsi jos kysymys olisi väliaikaisesta toimitusministeriöstä siksi kunnes vaalit on pidetty.

Sitten keskustelimme politiikasta ym. kaikenlaisesta.

Res.

1) Nuvarande regering borde fortsätta så långt som möjligt.2

2) Ei aivan vastaan vaaleja, mutta ei ennen kuin lokakuussa tai marraskuussa.

Vaalien tulos on epävarma.

1 Itse nykyinen koalitioajatus on oikea.

2 Nykyisen hallituksen tulisi jatkaa mahdollisimman kauan.

30.6. Kansanpuolue: professori Kaitila, maisteri neiti Karvikko.

Kaitila: Hallituksen hajoaminen on ilmaus hengestä, joka on ollut sodan jälkeen vallalla. Eripuraisuus yms. (Kaitila mielellään filosofoi.) Olisi saatava mahdollisimman laaja hallitus: kaikki muut puolueet edustettuna paitsi SKDL.

Minä: Sellaisesta hallituksesta tuskin tulee mitään.

Kaitila: Toisena mahdollisuutena olisi porvarillinen hallitus, mutta epäilee esittää sitä. Mutta mukana ei pitäisi olla ryhmiä, jotka tahtovat alentaa palkkoja. – Kolmannessa sijassa vaalit, ellei esityksestä tule mitään. Vaalit mahdollisimman pian.

30.6. kl. 15–18 olin Osuuskassojen Keskuslainarahaston 50-vuotisjuhlassa.

30.6. kl. 20 illalla Kekkonen luonani.

Luin hänelle selostuksen ryhmien esityksistä.

Kekkonen: Eduskunnan hajoittaminen tänään ei käy päinsä. Vaalit syyskuun alussa olisivat liian aikaisin. Ensin pitäisi puhua vielä sosialidemokraattien kanssa. Ellei saada heitä mukaan, neuvoteltava porvarillisten kanssa. Olisi heille esiteltävä ohjelma: Lapsilisän poistaminen ensimmäiseltä lapselta, liikevaihtoveron alentaminen 20 %:sta 15 %:iin ja valtion välittömän veron 10 % alennus. Tämä merkitsisi teollisuudelle n. 10 %:n alennusta tuotantokuluista. Jos yhdenkään näistä hylkäävät, niin ne johtaisi kaikkien hylkäämiseen. Jos nämät toimenpiteet eivät riitä palauttamaan työtä teollisuudessa, niin silloin otetaan esille syksyllä palkkojen alennus. – Eduskunta 20.7. koolle. Ellei hyväksy näitä toimenpiteitä, niin hajoitetaan. – Nykyinen hallitus ei voi jäädä paikoilleen, kuten Tanner on ehdottanut.

Kekkonen sanoi puhuneensa Niukkasen kanssa, joka oli sitä mieltä, että olisi koetettava porvarillista yhteistyötä.

1.7. Norjan lähettiläs Seippel antoi rapellikirjansa1 kl. 12.

Sitten lounas. Pidin pienen puheen ja annoin Seippelille Leijonan suurristin.

1 takaisinkutsukirjeensä

2.7. Kekkonen luonani.

Kekkonen: Hän on neuvotellut kaksi päivää sosialidemokraattien kanssa, jotta eivät voi sanoa, että hän ei olisi heidän kanssaan neuvotellut. Sosialidemokraatit vaativat, että työnantajat pitäisivät indeksin voimassa »toistaiseksi». – Hän oli kysynyt Leskiseltä, mitä toimenpiteitä he tahtovat ja ajattelevat taloudellisten olojen parantamiseksi. Leskinen vastasi: »Hinnantasausrahasto, josta annetaan lainoja teollisuudelle tappioiden korvaamiseksi.» Sosialidemokraatit tahtovat vaaleja. Eivät näy tietävän, mitä oikein tahtovat. Tanner oli sanonut Wuorelle, että sosialidemokraattien johtajat eivät ymmärrä mitään.

Kekkonen luulee, että sopimuksesta sosialidemokraattien kanssa ei tule mitään. Hän on sen ilmoittanut sosialidemokraateille.

Aho ja Salminen olivat sanoneet Kekkoselle luulevansa, että voisivat mennä hallitukseen, mutta pelkäävät kansanpuoluetta. Ellei kansanpuolue tule mukaan, niin kokoomus tuskin uskaltaa tulla mukaan.

Kekkonen jatkoi: Ellei saa kokoomusta ja kansanpuoluetta mukaan, niin hän täydentää hallitusta muutamilla talousmiehillä (Aura). Miikin sijaan Niukkanen tekemään budjetin ym. ynnä eräitä talousmiehiä.

Minä ilmoitin hyväksyväni Niukkasen hallitukseen sekä myös Auran.

Kekkonen: Eduskunta kokoon 20.7. Ellei eduskunta hyväksy hallituksen ehdotuksia, niin uudet vaalit. Hallitus hoitaisi asioita vaaleihin asti.

Minä sanoin hyväksyväni Kekkosen tämän ohjelman.

Kekkonen sanoi lopuksi, että minä voin hallituskysymyksen vuoksi mennä Pohjanmaalta palattuani Naantaliin.

Sovimme, että on paras antaa kommunikea huomenna julkisuuteen siitä, että minä olen antanut Kekkosen tehtäväksi hallituksen muodostamisen.

2.7. Kl. 8 illalla Kekkonen tuli luokseni ja sovimme lehtiin annettavan kommunikean muodosta: että minä olen antanut Kekkoselle tehtäväksi hallituksen muodostamisen ja että hän on ottanut sen tehtävän vastaan.

2.7. luonani kävi vuorineuvos Solin ja Walden (selonteko myöh.)

2.7. illalla lähdimme Allin kanssa Seinäjoelle Etelä-Pohjanmaan Maanviljelysseuran 90-vuotisjuhliin ja maatalousnäyttelyn avajaisiin. – Olimme siellä koko päivän 3.7. – Pidin avajaispuheen sekä illallispäivällisillä puheen.

Kaikin puolin hauska ja miellyttävä juhla ja päivä.

Lähdimme illalla kl. 9.15 ja tulimme Turkuun aamulla 4.7.53 ja sieltä Kultarantaan.

Oli hyvä, että voin tehdä tämän matkan. Kestin sen hyvin.

Kts. juhlan ohjelmaa.

4.7.53 Kultarannasta. 

Päätoimittaja Lauri Aho. 

Hyvä veli,

En voi olla valittamatta, että U.S. on kiirehtinyt kannattamaan läänikomitean kielteistä kantaa Korsholman läänin perustamiseen nähden. 

Komitea näkyy puhuvan, että Korsholman lääni ei olisi elinkelpoinen. Tähän vastaan, että monet voivat katsoa, että koko Suomi ei ole elinkelpoinen nykymaailman oloissa. – Jos Kastari on ollut se asiantuntija, joka on selittänyt HM 50 §, sanon, että hänen tulkitsemisensa on väärä. Määräys tuli minun toimestani (ja Svinhufvudin) HM:n esitykseen v. 1918 ja sananmuoto on R. A. Wreden laatima. Hän antoi sen minulle ja minä otin sen hallituksen esitykseen. Tarkoituksena oli, että ruotsinkielinen lääni perustetaan.

Pyytäisin, että U.S. ja muut kokoomuksen lehdet ja puhujat eivät ryhtyisi komitean kantaa ajamaan.

Minulla on tässä kysymyksessä varma kanta.

Ystävyydellä

J.K.P.

5.7. Puhuin Kekkosen kanssa telefonissa.

Minä kerroin, että Salminen (kokoomuksesta) oli halunnut puhua minun kanssani, mutta minä olin kieltäytynyt, koska hallitusasia on pääministerin tehtävä, enkä minä halua siihen hänen ohitsensa sekaantua. Kysyin Kekkoselta, oliko hänen mielestään jotain syytä minun puhua kokoomuksen miesten kanssa.

Kekkonen vastasi, että hänen mielestään ei ole syytä ja että oli paras, että vastasin niin kuin tein.

6.7. Kekkonen soitti.

Kokoomus oli vastannut hänelle, ilmoittanut, että Kekkosen ohjelmassa oli eräitä kohtia, jotka heidän mielestään eivät olleet hyvät, mutta kokoomus suostui tulemaan Kekkosen hallitukseen.

Ruotsalaiset (Törngren) myös suostuvat.

Kansanpuolue (Kaitila ja Karvikko): Kekkosen ohjelmassa oli palkanalennuksia, joita he eivät hyväksy.

Kekkonen oli kysynyt, mitkä kohdat ne ovat. Eivät olleet ilmoittaneet, mutta sanoneet olevansa valmiit neuvottelemaan.

Kekkonen kysyi minun mielipidettäni, mitä olisi nyt tehtävä.

Minä vastasin, että näyttää siltä, että vaalit on edessä. Minä mieluimmin haluaisin, että Kekkonen jatkaisi ja muodostaisi hallituksen, joka olisi vaaleihin asti. Kekkosen suunnitelma, että hallitus esittäisi ehdotuksensa eduskunnalle, joka kutsuttaisiin koolle (esim. 20.7.) ja jos se ei hyväksyisi, eduskunta hajoitettaisiin. Tämä suunnitelma näyttää minusta olevan hyväksyttävä. Jos Kekkonen katsoo, esim. puolueensa kannalta, olevansa pakotettu kieltäytymään, niin silloin olisi Tuomioja paras väliaikaisen hallituksen johtoon. Myös Auraa voisi ajatella, mutta hän ei olisi niin hyvä ja arvovaltainen kuin Tuomioja.

Kekkonen myös katsoi Tuomiojan parhaaksi. Kysyi, saako minun mielipiteeni ilmoittaa puolueen valtuuskunnan kokoukselle, joka kokoontuu tänään.

Minä vastasin, että kyllä saa ilmoittaa.

Kekkonen sanoi myös, että minun ei ole tarpeen tänään tulla Helsinkiin. Hän soittaa minulle jälleen kl. 3–4 i.p.

6.7. Kekkonen soitti.

Kekkonen: Kansanpuolueen vastaus merkitsee, että porvarillista hallitusta ei saada aikaan. Kansanpuolue voi antaa lopullisen vastauksen ohjelman eräisiin kohtiin vasta 2–3 päivän perästä.

Kekkonen kysyi, voiko tulla tänään minun luokseni kl. 7–8 illalla.

Minä: Hän on tervetullut.

6.7. Refl.

Venäläiset lehdet Izvestija ja myös Pravda kirjoittavat mm. kokoomuspuolueen hallitukseentuloa vastaan. Se on samanlaista meidän kommunistiemme provoseeraamaa, kuten tavallista. Mutta tietysti se on ikävää.

6.7. Kekkonen saapui luokseni Kultarantaan, illalla kl. 19.15.

Syötyämme lyhyen päivällisen keskustelimme 2 tuntia.

Kekkonen kertoi ensin eri ryhmien vastauksista hänelle.

Kokoomus: Oli valmis yhteishallitukseen, mutta teki seuraavat varaukset Kekkosen ohjelmaan:

a) Valtion menoja pitäisi vähentää enemmän.

b) 10 % palkkojen alentaminen shemaattisesti ei käy päinsä.

c) Asian järjestäminen olisi kiireellinen. Uusia vaaleja ei olisi pidettävä, koska se viivyttää asioiden hoitoa.

d) Hallituksen pitäisi perustua eduskunnan enemmistöön.

Ruotsalainen kansanpuolue, Österholm: hyväksyy Kekkosen ehdotuksen, jos kaikki porvarilliset puolueet tulevat mukaan ja sitoutuvat toteuttamaan ohjelman.

Kansanpuolue (prof. Saari ja Karvikko): Ei hyväksy Kekkosen ohjelmaa, mutta on valmis neuvottelemaan toisesta ohjelmasta. Voi antaa vastauksen 2 à 3 p. perästä. Saari oli sanonut, että ei ole varmaa, tuleeko heidän ratkaisunsa olemaan myönteinen.

Kekkonen oli maalaisliiton kokouksessa ilmoittanut mielipiteensä, että emme voi välttää vaaleja, mutta maalaisliitto voi järjestää hallitusasian, jos tahtoo. Toinen vaihtoehto oli, että maalaisliitto on hallituksen johdossa edelleen ja ottaa riskin siitä, mitä se vaikuttaa vaaleihin.

Yleinen mielipide maalaisliiton kokouksessa oli, että ei saa jättää laivaa, vaan kustannuskysymys on vietävä niin pitkälle kuin mahdollista. Voidaan jatkaa hallitusta täydennettynä sopivilla henkilöillä.

Kekkonen oli keskustellut Wuoren kanssa.

Wuori oli sitä mieltä, että olisi viisainta, että Kekkonen muodostaisi hallituksen ja hoitaisi asiat vaaleihin asti. Jos maalaisliitto kestää sen, että lapsilisäkysymys järjestetään, niin se olisi hyvä.

Kekkonen oli myös keskustellut Skogin kanssa. Hän oli kommunistien tähden ollut sitä vastaan, että kokoomuspuolue tulee mukaan hallitukseen. Indeksi oli Skogin mielestä välttämätön. Niin ollen ei keskustelusta Skogin kanssa tulosta.

Törngren ja Österholm: Ruotsalaiset tulevat mukaan hallitukseen. Toivovat 4 ministeriä. Ministereistä olisi neuvoteltava heidän kanssaan. Olisi puhuttava hallituksen »uudestaan järjestelystä». Eduskunta koolle heinäkuussa. Ellei hyväksy, niin hajoitus.

Minä: Izvestijan kirjoitus kokoomuksen tuloa vastaan hallitukseen. Sitä emme nyt voi ottaa huomioon. Hallituksen muodostaminen on meidän oma asiamme.

Kekkonen: oli samaa mieltä. Muuten kokoomuspuolue on ulkopolitiikassa kaikkea muuta kuin mitä Izvestijan kirjoittaja sanoo. Moskovan lähetystö oli ilmoittanut, että kirjoitus ei ole toimituksen (niinkuin oli kirjoitus Leskistä vastaan joku aika sitten). (Wuori oli ollut samaa mieltä, että emme voi panna Izvestijan kirjoitukselle ratkaisevaa merkitystä.)

Kekkonen: Eduskunta kokoon 21.7. Vaalit lokakuussa.

Aura oli ilmoittanut Kekkoselle, että työnantajat ovat kehoittaneet häntä, ettei mene hallitukseen. Tahtovat säästää häntä tulevaisuuden varalle.

Kekkonen sanoi, että hän ei haluaisi jäädä mukaan, mutta kun on ollut tähän asti, niin katsoo velvollisuudekseen jatkaa.

Kekkonen sanoi, että Törngren on osoittanut hyvää poliittista arvostelukykyä tässä asiassa.

Minä: Keitä hallitukseen?

Kekkonen: 3 ruotsalaista: Törngren, Österholm + 1. Maalaisliitosta: Miettunen, Sukselainen, Kleemola, Luukka jäisi. Pois: Miikki ja Murtomaa. Tilalle Niukkanen (hän on hyvä myös sen tähden, että hoitaa ryhmää). Tahtovat maalaisista jonkun naisen: Simosen. Yhteensä 13 ministeriä.

Kekkonen: Eduskunnan hyväksymä Arava-laki huolestuttava. Sen mukaan olisi joka vuosi 7,5 mrd. indeksiehtoineen. Hallituksen täytyisi esittää, että presidentti ei vahvista sitä. Uusi esitys: enimmäismäärä 6 mrd. Muodostettu indeksi (mahdollisen devalvation varalle).

Karjal. 10 mrd. takaisinmaksu. Olisi muutettava pakkolainaksi 5 vuodeksi, takaisin vuosittain 1/5. Jonkunlainen indeksitakuu.

Sitten Kekkonen puhui vielä verojen alentamisesta.

Sovimme: 

Res.

1) Kekkonen muodostaa hallituksen niin laajalle pohjalle kuin mahdollista.

2) Hallitus valmistaa esitykset eduskunnalle, joka kokoon 21.7.

3) Jos eduskunta hylkää, niin hajoitus. Vaalit lokakuun alussa.

4) Kekkosen uudelleen järjestetty hallitus jää yli vaalien.

Kekkonen: Sukselainen soitti Helsingistä, että kansanpuolueen kanssa ei tule mitään. Eivät suostu palkkojen alentamiseen.

Sitten keskustelimme nimityksistä lähettiläspaikkoihin.

Kekkonen tahtoisi saada Sundströmin pois Moskovasta, josta asiasta on monesti ollut puhetta. Sundström Prahaan. Numelinilla Prahassa on ollut joitakin selkkauksia. Moskovaan Gartz.

Minä suostuin.

Roomaan Holman jälkeen:

Kekkonen kannatti Gripenbergiä, joka haluaa Roomaan. Mutta kuka Tukholmaan?

Minä esitin prof. Erik Castrénia. Kekkonen hyväksyi.

Lopuksi sovimme, että minun ei tarvitse tulla Helsinkiin huomenna, mutta mahdollisesti ylihuomenna 8.7.53.

7.7. kl. 15 Kekkonen soitti, että on avautunut mahdollisuuksia neuvotteluihin sosialidemokraattien kanssa. He ovat luvanneet vastauksen kl. 18 tänään. Kekkonen soittaa minulle illalla ja ilmoittaa, tuleeko siitä jotain.

7.7. kl. 20 Kekkonen soitti. Sosialidemokraatit neuvotteluissa vaativat, että työnantajain täytyy antaa vakuutus pysyvästä indeksistä.

Kekkonen vastasi heille, että ei ole hallituksen asia, vaan työnantajain. Hän puhui vielä Karikosken kanssa, joka sanoi, että työnantajat eivät voi siihen suostua. Neuvottelut sosialidemokraattien kanssa siis eivät vieneet tulokseen. Näin ollen Kekkosen ohjelma pannaan täytäntöön, niin kuin eilen oli puhe.

Minä menen huomenna Helsinkiin.

Esittely on kl. 1/2 5 i.p.

8.7. Helsinkiin Allin kanssa. Saavuimme kl. 16.

Kekkonen luonani kl. 16.30. Kertoi: Törngren oli ilmoittanut, että jos Niukkanen tulee hallitukseen, niin ruotsalaiset eivät tule mukaan. Niukkanen on vielä tänä keväänä hyökännyt ruotsalaisia vastaan purkulain käsittelyssä eduskunnassa. Sitäpaitsi hän on ollut syytetty valtakunnanoikeudessa. Erityisesti Österholm oli ollut kiivas tässä asiassa. Österholm oli myös itse kieltäytynyt tulemasta hallitukseen.

Kekkonen oli vastannut Törngrenille, että Niukkasella on oikeus puhua purkulaista päästäkseen eduskuntaan. Valtakunnanoikeudessa asia on selvä. Niukkasta ei valtakunnanoikeus ole tuominnut.

Aura oli sanonut Kekkoselle, että jos ruotsalaiset jäävät pois, niin talousmiehet (ammattiministerit) eivät tule mukaan.

Kekkonen oli ilmoittanut Törngrenille, että hän ei muodosta puhtaasti maalaisliittolaista ministeriötä.

Kekkonen pyysi minua puhumaan Törngrenin ja Högströmin kanssa sekä soittamaan myös Österholmille, joka on maalla.

Minä lupasin.

Minä sanoin myös, eikö olisi paras hajoittaa eduskunta nyt heti.

Kekkonen: Minkä hallituksen aikana? Hän ei jää hallitukseen.

Kekkosen lista: 

Maalaisliitto: Kekkonen

Sukselainen

Miettunen

Kleemola

Niukkanen (fin.1)

Virolainen

nainen: Vieno Simonen

Kusti Eskola.

Ruotsalaiset: Törngren

Högström

Meinander

Asiantuntijat: E. Mäkinen antaa vastauksen 9.30 ill.

Aura

Kauppan. Hietanen (SOK)

Kekkonen ilmoitti: Ellei tästä hallituksesta tule mitään, niin hän luopuu. On paras, että Sukselainen muodostaa puhtaas­ti maalaisliittolaisen hallituksen, jossa Kekkonen ei ole mukana ja joka antaa eduskunnalle ehdotuksen. Jos eduskunta ei sitä hyväksy, niin hajoitus.

Kekkosen mielestä eduskunnan hajoitus olisi pantava toimeen vasta sen jälkeen, kun eduskunnalle on annettu esitys ja se on sen hylännyt.

Minä: Jos eduskunta ei hylkää, niin sitten taas menetetään aikaa.

Kekkonen: Annetaan myös lakiesitykset. Eduskunta ne varmasti hylkää.

1 (valtiovarain)

8.7. Törngren ja Högström luonani. Niukkasen asia.

Törngren: Ruotsalaiset ovat epäröiden mukana. Oli koossa ainoastaan 8 ryhmän jäsentä ja päätös 5 < 3. Kekkosen ajatukset hyväksytään. Hallitus olisi hajoitettava tässä kuussa. Ryhmä päätti, että mukanaolo riippuu hallituksen kokoonpanosta.

Niukkanen on eduskunnassa edustanut vanhaa aitosuomalaisuutta yhtä mittaa kaikkina niinä vuosina, jolloin sitä ei enää muilta tahoilta ole esiintynyt. Ryhmä voi eduskunnan kokoontuessa kutsua heidät pois hallituksesta ja siten syntyy uusia vaikeuksia. Niukkasen nimi vaikuttaa kuin salamanisku heihin. Sanoi, että on menty pitemmälle kuin on sallittu. Hän voi koettaa saada ryhmän jäsenet tänne huomenna. Niukkanen on huono nimi myös ulkopoliittisesti. Finanssiministerinä Niukkanen ei tulisi suhtautumaan objektiivisesti ruotsalaisten tarpeisiin. Jos hän olisi tullut muulle paikalle, ei olisi herättänyt samaa vastustusta. Kekkonen olisi paras pääministeri. Tuomioja olisi myös hyvä.

Minä: Niukkanen on ollut monessa hallituksessa. Viimeksi talvisodan aikana, jossa minäkin olin mukana ja jossa oli Ernst v. Born ja Söderhjelm ruotsalaisia. Politiikassa ei voi olla niin hienotunteinen ja arka. Esitin esimerkkejä. On tyhmää, jos ruotsalaiset nyt asettuvat Niukkasta vastaan. Se herättää vihamielisyyttä ei ainoastaan Niukkasessa, vaan yleensä maalaisliittolaisissa. Se vahingoittaa juuri ruotsalaisten asiaa.

Sitten minä puhuin ruotsalaisten asioista. Ne on pääasiallisesti ratkaistu paitsi Korsholman lääni. Kerroin kirjeestäni Aholle. Ruotsinkieliset paikannimet ja määrärahat. Ne asiat, joista Folktingetin viime kokouksessa oli puhuttu, olisi saatava ratkaistuksi, jotta kieliasia saadaan pois päiväjärjestyksestä. Ei pidä nyt turhan päiten kiristää tilannetta.

Minä jatkoin: Kun Kekkonen esitti Niukkasta, niin hän nähtävästi ei luullut, että se herättäisi vastustusta. Kun hän puhui siitä minulle, minä en osannut ajatellakaan tällaista vastustusta.

Sitten minä soitin Österholmille maalle.

Törngren lupasi seuraavaksi päiväksi kutsua koolle ryhmän niin paljon kuin saa kokoon ja antaa sen jälkeen Kekkoselle vastauksen.

Sitten puhuimme vielä, mitä mahdollisuuksia kommunisteilla on uusissa vaaleissa.

Törngren katsoi, että sisäpoliittisesti heillä on menestymisen mahdollisuuksia, mutta ulkopoliittisesti heillä on asema huonompi.

Siis: Törngren kutsuu ryhmäkokouksen seuraavaksi päiväksi 9.7.53.

9.7. Kekkonen soitti, että koettaa vielä saada sosialidemokraatteja mukaan hallitukseen. Siis, että nykyinen hallitus jäisi. Hän lähetti minulle kopion kirjeestä, jonka tänään on lähettänyt sosialidemokraateille ja pyytänyt vastausta tänään kl. 16.

9.7. kl. 15 Kekkonen ilmoitti, että sosialidemokraatit olivat kieltäytyneet uusista neuvotteluista. Ruotsalaiset ovat suostuneet tulemaan hallitukseen siitä huolimatta, että Niukkanen tulee mukaan. Sovimme, että kl. 17 on presidentin esittely, jossa minä vapautan nykyisen hallituksen ja nimitän uuden.

9.7. kl. 17 Esittely.

Vapautin nykyisen hallituksen ja nimitin uuteen hallitukseen seuravat:

10.7. Uuden hallituksen ensimmäinen presidentin esittely.

Aluksi pidin pienen puheen uudelle hallitukselle. Huomautin, että nykyhetken ja lähitulevaisuuden tehtävä on maan talouden saattaminen tasapainoon. Sen tehtävän edestä on muiden probleemien ja tehtävien väistyttävä, vaikka ne olisivat tärkeitä.

10.7. Moskovasta tieto, että Berija on erotettu ja pannaan syytteeseen как »враг народа»1 – Tämä on suuri asia. Saa nähdä, mitä seuraa.

1 »kansanvihollisena»

Göthe sanoi Eckermannille 1927 (siteerattu, G. Mattson, I dag, IV siv. 280):

»Um Prosa zu schreiben muss man etwas zu sagen haben, wer aber nichts zu sagen hat, der kann doch Verse und Reime machen, wo denn ein Wort das andere gibt, und zuletzt etwas herauskommt, das zwar nichts ist, aber doch ausieht als wäre es was.»1

Tämä Göthen sana sopii nykyaikaiseen runouteen, mutta muuten Göthe meni liian kauas, kun sovitti sen kaikkeen runouteen.

1 »Proosan kirjoittamiseksi täytyy olla jotain sanottavaa, mutta se jolla ei ole mitään sanottavaa voi toki sepittää säkeitä ja riimejä, sillä niissähän sana tuo mukanaan toisen, ja lopulta syntyy jotain, joka tosin ei mitään ole, mutta näyttää kuitenkin siltä kuin se olisi jotakin.»

Tämä jäi unohduksesta pois edellisestä vihosta:

2.7.53 Vuorineuvokset Solin ja Walden luonani.

Solin kertoi, että työnantajat olivat olleet Kekkosen luona. SAK vaati, että indeksi pitäisi olla aina voimassa. Siihen työnantajat eivät voi mennä. Nyt indeksi on työsopimuksissa. Työnantajat eivät usko palkkojen alentamisen mahdollisuuteen. Se on vaikea hoitaa. Palkansaajat vaativat, että hintojen on ensin alennuttava. Palkkojen alentaminen on tavattoman vaikea asia. Mutta palkkojen korotuksen estäminen on helpompi. – Devalvaation tie olisi kenties kaikille kevein.

Minä: Devalvatio voi nostaa hintoja ja se taas indeksin nojalla nostaa palkkoja.

Solin: ei vaikuta hintoihin. Aikaa on kulunut paljon, pitäisi toimia nopeasti.

Walden esitti samoja ajatuksia. Sanoi puhuneensa samaa Kekkoselle.

17.7. Arkkipiispa Ilmari Salomiehen 60 v. päivä. Olimme Allin kanssa Turussa onnittelemassa.

17.7. Hallituksen esittely Kultarannassa. Keskustelu Kekkosen kanssa.

Kekkonen kertoi, että maalaisliiton eduskuntaryhmä on eduskunnan hajoittamista vastaan. Heidän puolueneuvostonsa oli ollut aikaisemmin sen puolella. Nyt on Kekkonen myös sitä mieltä, että eduskuntaa ei kenties olisi hajoitettava. Sillä vaalien jälkeen eivät luultavasti sosialidemokraatit ole sen lievemmällä kannalla kuin nyt. Myös on pelättävissä, että vaaleissa tulee vasemmistoenemmistö eduskuntaan. Sentähden Kekkonen arveli, että eduskunnalle nyt annetaan 21.7. esitykset niistä asioista, joista on ollut puhe ja jotka kuuluvat ensimmäiseen osaan ohjelmaa. Ne muodostavat kokonaisuuden. Mutta jos eduskunta ei niitä hyväksy, niin eduskuntaa ei hajoitettaisi, mutta tämä hallitus jäisi ja valmistaisi budjetin. Jos eduskunta, palattuaan kesälomalta, asettuu hallitusta kovasti vastaan, niin asetettaisiin virkamieshallitus, joka hoitaisi asioita ensi kesän vaaleihin asti.

Kekkonen sanoi, että taloudelliset vaikeudet tulevat suuriksi. Voi tapahtua niin, että valtion kassa loppuu.

Minä sanoin miettiväni näitä asioita. Tulen ensi sunnuntaina Helsinkiin illalla ja sovimme, että Kekkonen, Tuomioja ja minä heti neuvottelemme illalla. Olen sitten maanantaina kl. 11 esittelyssä.

Minä uudestaan kysyin, ovatko kustannuslaskut oikeat. Sosialidemokraattiset lehdet väittävät, että ne eivät ole oikeat. Minä en ole niitä voinut kontrolloida muuta kuin että keskustelin niistä Tuomiojan kanssa, joka sanoi, että laskut ovat »suurin piirtein» oikeat.

Kekkonen vastasi, että laskelmat ovat oikeat. Nyt on tehty laskelma myöskin voimapaperista ja se osoittaa samanlaisia tuloksia.

(Seuraavana päivänä 18.7. sain siitä laskelman.)

Refl. Saa nähdä, miten ensi talven yli päästään.

19.7. Allin kanssa Helsinkiin iltapäivällä.

19.7. (heti saavuttuani Helsinkiin) kl. 1/2 8 illalla neuvottelu Kekkosen ja Tuomiojan kanssa – kustannusasiasta.

Kekkonen: Viime viikon aikana hän on ruvennut pelkäämään, että maalaisliitolle käy huonosti, jos tällä ohjelmalla mennään vaaleihin. Oli toivonut, että ohjelmasta voisi tulla parempi kuin mitä se oli tullut. Niukkanen on ottanut tämän asian vakavalta kannalta. Kekkonen oli ajatellut, että lapsilisien alentaminen ei olisi niin suuri. Mutta ei päästä pienemmillä alennuksilla tulokseen. Lapsilisät vievät kaikkiaan n. 19 (18,9) mrd. mk. Liikevaihtoveron alentaminen täytyy myös tehdä pienempi (10 % pro 25 %).

Kekkonen sanoi alkaneensa pelätä vaaleja. Jos nyt mentäisiin vaaleihin toivossa, että sen jälkeen saataisiin yhteinen ohjelma sosialidemokraattien kanssa ja jos vasemmisto voittaisi syksyn vaaleissa, niin yhteistä ohjelmaa sosialidemokraattien kanssa ei saada aikaan.

Kekkonen oli sentähden ajatellut, että nykyinen hallitus istuisi ja tekisi budjetin, vaikka eduskunta nyt ensi istunnossa ei hyväksyisi kaikkia ehdotuksia. Työnantajat vapautettaisiin nyt lapsilisistä (= 4 % palkoista). Jos syksyllä tulee riita eduskunnan kanssa, niin silloin Kekkosen hallitus eroaisi ja tulisi puolueeton hallitus, joka istuisi ensi kesään ja säännöllisiin vaaleihin asti.

Minä: Mitä hyötyä olisi, jos vaalit lykätään ensi kesään?

Kekkonen: pelkää, että jos nyt tulee vaalit, niin vasemmisto saa enemmistön. Ei luullut, että vaalit ensi kesänä menisivät pahemmin, kun kansa on nähnyt, miten vaikea tilanne on.

Tuomioja: Jos nykyinen hallitus istuu tämän tilan vallitessa, niin jännitys tulee niin suureksi, että tulevaisuudessa tulee vaikeaksi saada aikaan yhteishallitus maalaisliiton ja sosialidemokraattien välillä.

Kekkonen: Hän uskaltaisi olla hallituksessa ensi joulukuuhun asti. Nyt vielä kansa ei näe vaikeuksia. – Kekkonen muistutti, että minä olin aikaisemmin hänelle sanonut, että hänen radikaalinen ohjelmansa voi olla hänelle ja maalaisliitolle vaaleissa vahingoksi.

Minä: Jos Kekkosen hallitus syksyllä eroaa, niin Tuomiojan on muodostettava sen jälkeen puolueeton hallitus niin hyvistä miehistä kuin mahdollista.

Tuomioja ei pannut vastaan.

Kekkonen sanoi Niukkasen olevan yhtä mieltä kuin hän.

Kekkonen kertoi, miten lapsilisä tuli voimaan. 1947 SKDL vaati palkkojen korotuksia. Silloin joku keksi, että jos annetaan lapsilisää 600 mk, niin päästään palkankorotuksista. Mutta sitten nousi vaatimus, että kaikkien piti saada lapsilisää. 1950 se vielä korotettiin.

Res.

1) Esitykset annetaan eduskunnalle 21.7.

2) Jos eduskunta ei hyväksy, niin hallitus jää kuitenkin toistaiseksi. Tekee budjetin.

3) Jos syksyllä tulee eduskunnan kanssa vaikeuksia, niin silloin voi käydä niin, että Kekkosen hallituksen täytyy erota.

4) Tilalle Tuomiojan hallitus, joka istuu säännöllisiin vaaleihin asti ensi kesänä 1954.

19.7. Kekkonen kertoi hankkineensa minun huomautukseni johdosta hänelle tietoja Valtion puutavarayhtiöistä:

Veitsiluodosta ja Oulu-yhtiöstä uuden tilinpäätöksen 1952.

Veitsiluoto, 1952, tappiota 348 milj  (näyt. 14 milj.); tämän vuoden 4 kk. tappio 225 milj. (2 milj. vuorok.). Yhtiö voi toimia tällä tavalla yhden vuoden.

Oulu-yhtiö: (valtiolla 51 % osakkeista). 1952: tappio 443 milj. (näyt. 32 milj.) Velat lisääntyneet viime vuonna 377 milj. Oma pääoma 522 milj. (Tappio 2 milj. päivässä).

Enson velat ovat kovasti lisääntynet. 30.6.52 lyh. velkaa oli 107 milj. Nyt 2.342 milj.

Kekkonen aikoi esittää näitä numeroita puheessaan eduskunnassa 21.7.53. Kysyi, eikö se sovi.

Minä: Sopii. Juuri niin pitääkin menetellä, sillä muuten eivät ihmiset usko.

20.7. Esittely, jossa käsiteltiin ensi osaa kustannusten alentamisohjelmaa. Yksityisessä keskustelussa minä leikillisesti lausuin, että verotusesityksestä puuttui eräs pykälä: »kaikki verot, sekä valtion että kunnan, eivät saa nousta yli 100 % veronmaksajan tuloista». Siitä juteltiin yhtä ja toista. Lisäsin kuitenkin, että tässä kriisissä ei tätä asiaa voi ottaa esille, mutta kehoitin nuorempia tulevaisuudessa, kun tulee normaalit olot, ottamaan harkittavaksi omaisuusveroasian. Nyt on laki sellainen, että jos on suuri omaisuus, joka on sijoitettu parhaisiin pankkiosakkeisiin (KOP ja PYP), niin verot ovat n. 50 % tuloista ja se ei ole liian paljon. Mutta jos on sama omaisuus sijoitettuna Suomen Höyrylaiva Oy:n osakkeisiin, niin vero nousee 125 %:iin tuloista. Se ei ole oikein.

Kl. 11.45 oli armeijan päällikön kenr. Heiskasen esittely.

Sitten oli minulla vielä kirjoitettavaa: mm. kirje Hollannin Prinssi Bernhardille; kiitos, että hän oli lähettänyt meille valokuvansa.

Illalla 20.7.53 palasimme Kultarantaan.

23.7. Eilen kova lähetekeskustelu eduskunnassa taloudellisia asioita koskevien esitysten johdosta. Kekkonen piti laajan puheen. Vastattiin pahasti.

Refl. Elleivät sosialidemokraatit puhu taktillisista syistä (kommunistien vaikutuksen lisääntymistä peläten) niin kuin puhuivat, niin ovat he menneet taaksepäin, siihen tilaan päin, joka oli eduskunnan alkuaikana. Tämä tarkoitus (kommunistien vastustaminen) voi puolustaa sosialidemokraattien menettelyä, jos asia niin on.

28.7. Rapusuuruksella Jaakon ja Ainon luona. Läsnä: Eino Koskimies ja pankinjohtaja Mäki. Hauska tilaisuus.

31.7. Esittely Kultarannassa. Kekkonen + Miettunen, Högström, Kleemola, Eskola.

Ennen istuntoa keskustelin Kekkosen kanssa.

Kekkonen: Hallituksen esitykset eivät mene eduskunnassa läpi.

Minä: Mitä vaikuttaa, kun sosialidemokraatit ja kommunistit ovat nyt yhteistoiminnassa vastustamassa hallituksen esityksiä?

Kekkonen: Se ei vaikuta sitä, että sosialidemokraatit ja kommunistit voisivat yhtyä. Molemmat ovat toisiaan vastaan kiivaasti. »Festivaalit» yms. eivät vaikuta asiaan.

Kekkonen kertoi keskustelleensa Atos Wirtasen kanssa äsken. Wirtanen oli puhunut katkerasti kommunisteista. Ei voi enää olla mukana kommunistien kanssa. He ovat menneet barrikadien ryhmälle. Ovat täysin provokation kannalla. Ovat huomanneet, että eivät voi päästä Suomessa valtaan rauhallisilla keinoilla. Sentähden pyrkivät yllyttämään Neuvostoliittoa tarttumaan meidän asioihimme väkivaltaisilla keinoilla. Sentähden Atos Wirtanen kertoi, että aikovat erota kommunisteista ja perustaa oman lehden. Myös molemmat Kilvet aikovat erota.

Kekkonen lausui, että kommunistien vaikuttavana voimana on persoonallinen vallanhimo. Ryömä on huono mies. Hän ja muut kommunistien johtomiehet toivovat pääsevänsä korkeisiin paikkoihin, sitten kun kommunistien vallankaappaus on pantu toimeen.

Kekkonen ilmoitti, että esitykset tulevat eduskunnassa valmiiksi 11.8.53.

Minä kysyin, onko Kekkonen edelleen samalla kannalla nykyiseen tilanteeseen ja menettelytapaan nähden kuin viime kerralla.

Kekkonen vastasi olevansa samalla kannalla kuin ennen. Ei vaaleja tänä syksynä. Kekkonen lausui, että kun nyt tulee eduskunnassa tappio, niin hän on ajatellut antaa julkilausuman, jossa hän lausuisi, että 1) ei uusia vaaleja pitäisi järjestää, 2) budjetti 1954 on valmistettava ja 3) vaalien tulos ei voi vaikuttaa taloudellisiin kysymyksiin.

Sentähden tämä hallitus istuu ja valmistaa budjetin ja eduskunta joutuu käsittelemään samat kysymykset kuin nyt sen yhteydessä.

Mutta hallitus on valmis luopumaan milloin tahansa, jos saadaan aikaan enemmistöhallitus tai jos sosialidemokraatit muodostavat hallituksen.

Kekkonen kysyi, saako mainita, että minä olen vaaleihin nähden samaa mieltä. Minä: Kyllä. Kekkonen saa mainita, että se on minun mielipiteeni.

Kekkonen tekee ehdotuksen lausunnoksi.

Kekkonen sanoi puhuneensa Ahon kanssa, joka myös oli sitä mieltä, että vaaleja ei pitäisi panna toimeen nyt syksyllä.

Kekkonen kertoi Wuoren kirjoittaneen hänen pyynnöstään promemorian meidän ulkopoliittisesta asemastamme. Hän antoi minulle siitä kappaleen. – Omasta puolestaan hyväksyy sen päälinjat.

Kekkonen kertoi Sundströmin olleen eilen hänen luonaan.

Knorring Pekingissä on sairas ja operoitu. Ei voi jäädä Pekingiin. – Kekkonen tarjosi Pekingiä Sundströmille, joka vastustellen suostui.

Päätetiin pyytää Gartzille agremangi1 heti tänään Moskovaan.

Kekkonen kertoi: Sundström oli ollut metropoliitta Nikolain kanssa, joka on Suomessa, Lebedev oli lausunut toivomuksen, että Nikolai pääsisi presidentin luo.

Minä kerroin, miten oli ilmoittanut sanomalehdissä, että metropoliitta tulee presidentin luo Kultarantaan, ilman että oli mitään minulle puhuttu.

Sanoin voivani ottaa hänet vastaan Helsingissä ensi perjantaina tai lauantaina lähemmin ilmoittamallaan ajalla.

Hallituksen esittelyn jälkeen syötiin hyvä suurus: mm. paljon rapuja.

1 vastaanottosuostumus

4.8. Eilen sain Kekkoselta konseptin hänen lausunnokseen eduskunnalle annettuja esityksiä koskevassa asiassa (kustannustaso). Siinä on sanottu: »Tasavallan Presidentti on sallinut käsityksenään ilmoittaa, että eduskuntaa ei nykyisissä oloissa tulla hajoittamaan, vaan valtiolliset vaalit toimeenpannaan lain määrää mänä aikana heinäkuussa 1954.»

Tänään Kekkonen soitti ja minä ilmoitin, että on jätettävä pois lauseen jälkiosa (»vaan valtiolliset vaalit toimeenpannaan jne.»). Muuten hyväksyn sanonnan. Huomautin, että ei pidä sanoa enemmän kuin mikä on välttämätöntä. Asia koskee tätä hetkeä. Myöhemmin voivat olot muuttua. Esim. jos Tuomioja tulee pääministeriksi ja tapahtuu muutoksia, niin vaalit voivat olla välttämättömät. Tätä nykyä minä kyllä pidän parhaana, että vaalit tapahtuvat säännölliseen aikaan.

Tänään Kekkonen esitti lausunnon eduskunnassa.

Ilmoitin Kekkoselle tulevani huomenna 5.8.53 iltapäivällä Helsinkiin. – Illalla voidaan pitää valtioneuvoston istunto.

4.8. Neuvoteltava Kekkosen, Wuoren ja Törngrenin kanssa:

1) Wuoren p.m. meidän ulkopolitiikastamme.

Meidän asemamme ei ole enää länsivalloissa yhtä hyvä kuin se oli ennen.

2) Vuorimaan raportti 29.7.53. Suomen asema ei ole USA:ssa enää ensimmäinen kuten oli ennen. Nyt ovat Alankomaat ensi sijalla.

3) Helge Giverholtin kirjoitus i lnternasjonel Politik1. Suomen suhteet Neuvostoliittoon.

4) Meidän asemamme vahvistamiseksi olisi kielikysymyksen jätteet selvitettävä:

a) Korsholman lääni

b) ruotsalaiset paikannimet

5) Taloudelliset asiat olisi  saatava järjestetyksi.

6) Kauppa Neuvostoliiton kanssa. Paisuuko liian suureksi?

1 Kansainvälinen politiikka -lehdessä

5.8. Eilen eduskunnassa suuri keskustelu. Kekkonen ilmoitti mm. eduskunnan hajoituksesta, mitä olimme sopineet.

5.8. Viime aikoina on sanomalehdessä ollut hirmuinen jupakka taloudellisista asioista.

Minä saan kuten tavallista nimettömiä kirjeitä. Se on suomalaisten tapa. Eilen eräässä oikein uhattiin. Sanottiin, että Kekkonen suosii maataloutta. Maatalous on hyvässä tilassa muiden kustannuksella yms. pötyä.

5.8. Saavuimme Allin kanssa Helsinkiin kl. 19.

Kl. 20 oli esittely valtioneuvostossa, jossa päätettiin peruuttaa eduskunnalle annetut esitykset.

Ilta-Sanomat:

»Helsingissä, elokuun 5 pnä 1953.

SIINÄ SITÄ OLLAAN…

Eduskunnan eilinen istunto selvensi tilannetta muussakin suhteessa kuin siinä, että saatiin tietää pääministerin viimeaikaisena lukemistona olleen parooni Münchhausenin seikkailut.

Ensinnäkin vahvistui tieto siitä, että hallitus peruuttaa kaikki esityksensä, jos suuri valiokunta tänään asettuu kielteiselle kannalle lapsilisäesitykseen nähden. Mikäli ei aivan yllättävää satu, täytyy tätä toimenpidettä tai ilmoitusta siitä odottaa jo tämän päivän aikana.

Toiseksi kävi ilmi, että hallitus aikoo esitystensä kokemasta vastatuulesta piittaamatta jäädä paikoilleen ja koetella uudelleen kepillä jäätä talousarvioesityksensä yhteydessä. Jos esitykset otetaan takaisin, ei hallituksen kaatamiseen ole muuta mahdollisuutta kuin välikysymystie, jota sosialidemokraatit lienevät aikaisemmin harkinneet. Eräästä pääministerin puheen käänteestä päättäen hallitus ei aio luopua paikoiltaan muuta kuin siinä tapauksessa, että oppositio saa aikaan uuden, eduskunnan enemmistön kannatusta nauttivan hallituksen. Tämä lausuma herätti syystä ihmetystä, koska se näytti edellyttävän samanaikaisesti kahta hallitusta maassa. Tavanomaisen parlamentaarisen käytännön mukaanhan ei uutta hallitusta voida muodostaa, ennenkuin vanha on pyytänyt eroa. Nähtävästi pääministerin sanat onkin käsitettävä niin, että nykyinen vähemmistöhallitus on valmis jättämään paikkansa, jos on olemassa varmuus siitä, että enemmistöön nojautuva hallitus voidaan muodostaa.

Kolmanneksi kävi selväksi, että uusia vaaleja ei tänä syksynä toimiteta. Hallitus on itse niitä vastaan ja tasavallan presidenttikin on samalla kannalla. Pääministeri teki tämän ilmoituksen asianomaisella luvalla. Ei liene kuitenkaan sopimatonta kysyä, onko paikallaan tällä tavoin sitoa korkeimman tahon käsiä ja rajoittaa sen toimintavapautta tilanteessa, joka jonkin ajan perästä saattaa olla toinen kuin nyt.

Kuten totesimme alussa, hallituksen ilmoitus eduskunnalle selvensi tilannetta, mutta se ei tuonut näköpiiriin mitään ratkaisua. Ainoa tulos on, että voitetaan aikaa tai hävitään aikaa, riippuen siitä, katsotaanko asiaa hallituksen kannalta vai maan kannalta. Mutta sillä aikaa uppoaa Münchhausen yhä syvemmälle suohon, eikä pysty nostamaan itseään tukasta ylös.»

Tämän johdosta on huomautettava, että minä ilmoitin »nykyisissä oloissa» ei hajoiteta. Ilmoitukseni ei senvuoksi koske myöhempää tilannetta, vaan minulla on vapaat kädet siihen nähden. Ilta-Sanomain lausunto on senvuoksi aiheeton.

6.8. Tanskalainen taiteilija Christensen piirsi minusta kuvan Berlingske Tidendeä varten. – Lupasi piirroksen myöhemmin minulle.

6.8. Amerikansuomalaiset.

Pankinjohtaja ja sanomalehtimies Havela (Duluthista), toimittaja Syrjäniemi (hänen sihteerinsä) ja prof. V. Sola luonani.

Puhelimme n. tunnin. Lopuksi tuli myös Alli mukaan. Keskustelimme myös USA:n oloista. Suomalaiset ovat republikaaneja, Eisenhowerin kannattajia. Havela sanoi pian menevänsä Eisenhowerin luo. Minä pyysin viemään minun parhaat tervehdykseni Eisenhowerille.

7.8. Esittely. Vähän asioita.

8.8. Venäläinen metropoliitta Nikolai, joka on käynnillä Suomessa, oli luonani kunniakäynnillä. Hänen mukanaan Suomen NL-seuran puheenjohtaja rouva Kilpi ja toimittaja Pasuri.

Puolen tunnin keskustelu, ylimalkainen.

8.8. Intian lähettiläs Desai lähtökäynnillä.

Sen jälkeen lounas, jossa oli läsnä tavalliset (11 henkeä). Annoin Desaille valokuvani. Pidin hänelle tavallisen pienen puheen lounaalla.

13.8. Sosialidemokraatit ovat tyytymättömiä siihen, että minä en hajoittanut eduskuntaa niin aikaisin, että vaalit olisi voitu pitää syyskuussa. Minun olisi siis pitänyt hajoittaa eduskunta 30.6.53, samana päivänä, jolloin kuulin eduskuntaryhmien mielipiteet. Mm. Fagerholm 9.8. puhui Inkoossa tästä näin.

Tähän huomautettava:

1) Kaikki porvarilliset olivat sitä mieltä, että missään tapauksessa vaaleja ei syyskuussa, vaan jos vaalit tulevat, niin aikaisintaan lokakuussa.

Minkä tähden sosialidemokraatit eivät hoitaneet asiaa niin, että hallituskysymys olisi tullut esille ainakin kesäkuun puolivälissä, jos kerta ajattelivat uusia vaaleja.

2) Vaaleja vastaan olivat kaikki porvarilliset, siis enemmistö.

3) Minun mielestäni ei ole varmaa, miten vaalit olisivat menneet juuri sosialidemokraateille. Mahdollisesti kommunistit olisivat voittaneet.

4) Eduskunnan hajoituspäätöksen tekeminen 30.6., aivan äkkiä, ei ollut mahdollinen. Päätöksen olisi tietysti voinut kirjoittaa, mutta asia vaatii harkitsemista enemmän kuin muutamassa tunnissa oli mahdollista.

5) Eduskunta olisi pitänyt hajoittaa jo huhtikuussa tai ainakin toukokuussa, jolloin olisi vaalit voitu pitää elokuussa ja uusi eduskunta kokoon syyskuussa.

13.8. Lehdet ja puhujat, mm. Fagerholm Inkoossa, ovat väittäneet, että ei ollut parlamenttarismin mukaista, että Kekkosen hallitus ei eronnut, kun eduskunta ei hyväksynyt sen esityksiä äsken. 

Tämä väite ei pidä paikkaansa.

Eduskunnalla olisi ollut mahdollisuus kaataa Kekkosen hallitus ja saada se eroamaan. Olisi antanut epäluottamuslauseen. Mutta sitä ei tehty. Eduskunta tosin ei hyväksynyt hallituksen esityksiä, jotka kuuluivat hallituksen ohjelmaan. Sen johdosta Kekkonen olisi voinut erota, koska hänellä ei ole eduskunnan luottamusta. Mutta tapahtuu usein, että eduskunta ei hyväksy hallituksen tärkeitä esityksiä, mutta hallitus ei sen johdosta eroa.

Presidentin olisi ollut mahdoton erottaa Kekkosen hallitus sen johdosta, että sen esitykset eivät tulleet eduskunnassa hyväksytyiksi. (Minä en muuten tahtonutkaan, että Kekkosen hallitus olisi eronnut.)

Moskovan lähetn sähke 9.8.53:

»H e l s i n k i

212 Korkeimman neuvoston istunnossa (8.8.53) pitämässään puheessa pääministeri Malenkov lausui Suomen kohdalta seuraavan: Suhteissaan Suomeen Neuvostoliitto pitää lähtökohtanaan molempien maiden etuja. Viisivuotisen taloudellisen sopimuksen allekirjoittaminen vuonna 1950 jota sopimusta sittemmin on täydennetty sopimuksella tavaranvaihdosta vuosina 1952–55 on johtanut Neuvostoliiton ja Suomen välisten taloudellisten suhteiden huomattavaan laajentumiseen. Sopimus ystävyydestä yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta Neuvostoliiton ja Suomen välillä vastaa molempien maiden etuja sekä edistää rauhan ja turvallisuuden vahvistumista Euroopan pohjoisosassa. Sopimus on hyvänä pohjana hyvien naapuruussuhteiden järjestämiselle. Sen horjumaton toteuttaminen käytännössä on välttämätöntä ei ainoastaan meidän hallituksemme vaan myös Suomen hallituksen toimesta.»

Viime lause venäjäksi:

»Необходимо его неутmонное проведение в жизнь не только нашим Правительством но и Правительством Финляндии».

14.8. Fagerholm soitti Helsingistä.

Kertoi: Englannin entinen ulkoministeri Morrison on Erlanderin (Ruotsin pääministerin) vieraana ja haluaisi käydä Suomessa tämän kuun lopulla. (Luultavasti 30.8.53.) Fagerholm tiedusteli, onko minulla mitään hänen tuloaan vastaan.

Minä vastasin, että ei ole mitään vastaan ja että mielelläni minäkin tapaisin hänet, jos hän tahtoo käydä minun luonani. Tulen Helsinkiin sitä varten, jos vielä silloin olen täällä Kultarannassa.

18.8. Fagerholm soitti.

Fagerholm ilmoitti, että Morrison tulee jo 21.8. (perj.) ja lähtee pois sunnunt. 23.8. ja lähtee illalla sunnunt. 20.45. Morrison tulee Kultarantaan Wuoren kanssa, jos minä voin ottaa heidät vastaan.

Minä vastasin, että Morrison on tervetullut Kultarantaan sunnuntaina 23.8. kl. 3 i.p. Wuoren kanssa. Tarjoan teetä.

23.8. Entinen Englannin ulkoministeri ja M. P.1 Morrison luonani Kultarannassa kl. 15–16.20 – Wuori mukana.

Keskustelimme nykyisestä poliittisesta asemasta. Hauska mies. Hän lähtee tänään kl. 20.45 Helsingistä Tukholmaan. (Pyydän Wuoren laatimaan selonteon keskustelustamme.)

1) Lausuin hänet tervetulleeksi ja olevani tyytyväinen, että hän on tullut Suomeen.

2) Morrison toi terveisiä Erlanderilta. Minä pyysin häntä sanomaan Erlanderille terveiseni.

3) Morrison sanoi Suomen olevan Englannissa kunnioitetun ja meillä olevan hyvän goodwill’in siellä.

4) Minä: valitin Churchillin ja Edenin sairautta etenkin, kun nyt on suuria ja tärkeitä probleemoja selvitettävänä: Saksan kysymys; Malenkovin puhe: jyrkkä ja bousting2.

1 parlamentin jäsen

2 mahtipontinen

26.8. Svenska Dagbladet.

Palattuaan Tukholmaan Morrison sanoi sanomalehtimiehille: »Sedan sade Morrison många vackra ord om de nordiska demokratierna, som står de brittiska närmare än andra länder, och talade i varma ord om Finlands folk och president – »they are tough» – sade han och menade tydligen både folket och presidenten. »1

1 »Sitten Morrison lausui monta kaunista sanaa pohjoismaisista demokratioista, jotka ovat lähempänä brittiläisiä kuin muut maat, ja puhui lämpimin sanoin Suomen kansasta ja presidentistä – »he ovat sinnikkäitä» – sanoi hän tarkoittaen selvästi sekä kansaa että presidenttiä.»

26.8. illalla Allin kanssa Helsinkiin.

27.8. kl. 14.30 Raittiuden Ystäväin lähetystö toi minulle Raittiuden Ystäväin ja raittiusliikkeen 100-vuotismuistomitalin (tri Holmström ja tri Tuominen ynnä eräs rouva).

Kl. 15–17 Yliopiston juhlasalissa Raittiuden Ystäväin 100-vuotisjuhla. Avauspuhe tri Tuominen, juhlapuhe prof. Uunia Saalas, säveltäjä Sonnisen juhlakantaatti, orkesterisoittoa y.m. Kaunis ja arvokas juhla. – Muiden pohjoismaiden edustajia läsnä.

28.8. aamulla kl. 11 oli esittely valtioneuvostossa. Sen jälkeen keskustelin vähän aikaa Niukkasen kanssa.

Niukkanen näytti minulle suunnitelmia budjetiksi. Hän koettaa saada suuret supistukset.

Minä kysyin, luuleeko hän saavansa sen menoarvion läpi eduskunnassa.

Niukkanen vastasi, että valtiovarainvaliokunnassa asiat käsitellään järkevämmin. Mahdollista hänen mielestään on, että siellä voi saada enemmistön.

Minä kysyin, pelkääkö hän lakkoja ja muita häiriöitä, kun tulee työttömyyttä yms. Mitä hän tietää kommunisteista?

Niukkanen vastasi, ettei hän pelkää sellaisia. Kommunistit ovat neuvottomia. Myös Neuvostoliiton tapaukset ovat vaikuttaneet heihin. Kommunisteilla on kyllä paljon rahaa käytettävissään. Nähtävästi he saavat sen venäläisistä yhtiöistä: Seximo ja Waldhof, mutta siitä ei saa tarkkaa selvää.

28.8. kl. 12.30 Argentinan ministeri Arean lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas hänelle.

29.8. Pakistanin ministeri Mir Khan lähtökäynnillä. Annoin hänelle valokuvani. Mutta ei ollut lounasta, kun oli eilen ja minulla ei ollut aikaa. Lähdin heti Kultarantaan.

9.9. Palasimme Kultarannasta Allin kanssa iltapäivällä.

9.9. kl. 8 illalla Kekkonen luonani. Kekkonen: 1) Budjetista tulee kova, »aivan sietämätön». Jos eduskunta hyväksyy puolet, niin se on jo suuri asia. Samat esitykset tulee annettavaksi eduskunnalle kuin kesällä annettiin.

2) Uusi hallitus.

Kekkonen on asialle suopea, mutta on ehtoja (indeksiehto). Tämä hallitus antaa budjetin. Sitten neuvotellaan kustannustasosta. Uudesta hallituksesta ei tule mitään. SAK ja Leskinen ovat vastaan.

Minä: Millainen on tilanne?

Kekkonen: Valmet tuottaa 2 mrd. tappiota. Söderhjelm oli Kekkoselle sanonut, että kaikki puheet, että olisi tapahtunut nousua, ovat vääriä. (Tuomioja oli kertonut, että tehtaat sanovat, että jos palautetaan suhdannerahastosta 4.000 mk tonnilta, niin tehtaat pannaan työhön. Se merkitsisi 4 mrd. vuodessa.)

Kekkonen: Ei deflatio. Liikevaihtoveron alennuksilla 800 mk. Lapsilisät 4 % = 1.200 mk, yht. 2.000 mk tonnilta. Kustannukset ovat nousseet (30.000 mk t., hinta 21.000 mk, tappio 9.000 mk).

Kekkonen: Itävallassa ovat palkat nousseet 8-kertaisiksi. Hinnat samoin 8-kert. Saksassa on tila sellainen, että se, joka tekee työtä, se elää hyvin. Kova työtahti, tehtaat ovat uudet. Sosiaaliseen huoltoon ei kiinnitetä huomiota.

Kekkonen sanoi muuten, että hänen ja hallituksen ohjelma on kuten ennen. – Työttömyys tulee pahaksi ja vaikeaksi hoitaa.

Gartzin asia. Ei vastausta Moskovasta. Mutta Venäjällä on normaalia, että kestää kauan.

Venäjän kauppaneuvottelut.

Minä: On pidettävä silmällä, miten kehittyvät. Nyt kauppamme Neuvostoliiton ja kolmikantasopimuksen kanssa 31 %.

Kekkonen: = minä. Kaupan Itä-Euroopan kanssa ei pitäisi enää nousta. Meidän pitää huomauttaa länsimaille, että ostavat meiltä enemmän.

Annoin Kekkoselle Numelinia koskevan kirjeen, jonka sain Prahasta. – Sitten puhuin Palinin kirjeestä, jossa hän pyrkii Tukholmaan Gripenbergin jälkeen. Kekkonen kertoi saaneensa myös samanlaisen kirjeen.

10.9. Meinander Iuonani.

1) Asetus avonaisten virkojen täyttämisestä. – Vanha asia.

Minä hyväksyin ehdotuksen.

Sitten puhuimme kustannustasosta. – Törnqvist oli sanonut, että sellul. kust. on 30.000 mk ja hinta 23.000 mk. tonnilta.

14.9. Konsuli Lazacis, Ateenasta, oli luonani. Puhelimme 1/2 tuntia.

14.9. ministeri Tarjanne (Köpenhaminasta) oli luonani.

Keskustelimme Tanskan asioista ym.

15.9. Kansakoulunopettajien Liitto (maist. Engström, opettajat Järvi, Pulkki, Jussila ja nti Korhonen) puhumassa kansakoulujen opettajien palkka-asiasta ym.

Minä sanoin, että se on budjettiasia ja sentähden hallituksen asia.

16.9. Norjan uusi lähettiläs Olav jätti valtakirjansa.

16.9. Niukkanen selvittämässä 1954 v. budjettia, joka on valmis. – Niukkanen lausui, että olisi hyvä, jos minä keskustelisin Fagerholmin ja Tannerin kanssa ja kehoittaisin heitä vaikuttamaan sosialidemokraatteihin niin, että hyväksyvät budjetin. – Minä lupasin puhua Fagerholmin kanssa.

17.9. SNS:n järjestämä juhla B-Messuhallissa – välirauhansopimuksen 9-vuotisjuhla. – Olin siellä läsnä. Ministeri Virolainen piti puheen. – Hyvää musiikkia.

18.9. Esittely. Niukkasen »köyhän miehen budjetti» esitettiin ja päätettiin antaa eduskunnalle.

18.9. ministeri Asko Ivalo oli luonani. Hän on lomalla Suomessa. – sen jälkeen juotiin kahvia: Alli, rouva Ivalo, Asko ja minä.

19.9. Merikadettien ylennys.

21.9. Eduskunnan puhemies Fagerholm luonani minun kutsumanani. – Keskustelimme tunnin ajan.

Minä kysyin, mitä ajatellaan asemasta sosialidemokraattien piirissä ja mitä Fagerholm ajattelee.

Fagerholm vastasi, että ollaan hyvin synkällä mielellä.

Minä puhuin sosialidemokraattien ohjelmasta kustannustason alentamiseksi.

Jos heidän ohjelmansa olisi effektiivinen1 ja ja tuloksiin johtava, sen kaikki hyväksyisivät. Mutta minä en ymmärrä, miten se ohjelma voisi mitään tuloksia tuottaa. Minä esitin esimerkin: Diesen Wood C:o – joka tuotti 3 vuonna tappiota n. 70 milj. (1920-v. lopussa). – Sanoin, että nyt on välttämättömästi suoritettava kaksi asiaa: 1) valtion budjetti on saatava tasapainoon; 2) on ryhdyttävä sellaisiin toimenpiteisiin, että vientiteollisuus kannattaa ja pysyy toiminnassa. – Tämä on eduskunnan mielessä pidettävä.

Keskustelimme n. tunnin ajan.

1 tehokas

22.9. Erottaja 1–3:n osakkeiden neuvottelu minun luonani talon korjauksista ja yhtiön sääntöjen muuttamisesta ym. Läsnä Urho Castrén (KHO), Matti Virkkunen (KOP) ja Jaakko Arajärvi sekä minä. Kaikki osakkeet edustettuina.

Sen jälkeen keskustelin kahden kesken Virkkusen kanssa. Kyselin Yhtyneiden ja Rauma-Repolan asioita. Virkkunen sanoi, että Rauma-Repola menee huonosti kuten muutkin tehtaat: selluloosatappio 9.000 mk tonnilta. Toivoo voivansa niin parantaa, että tappio alenisi 4.500 markkaan. – Yhtyneet menee paremmin, koska valmistaa sellaista paperia, joka kannattaa paremmin. – Kajaanin tappio per 1.7.53 oli 400 milj. Elokuun alkuun 430 milj. Oulu per 31.7. – 411 milj. – Myllykoski kuuluu menevän huonosti. Keskustelevat Kymin kanssa yhtymisestä. – Rauman tappio 375 milj.

Virkkunen lausui yleisestä taloudellisesta asemasta:

Palkkoja ei voi alentaa. On pakko mennä devalvatioon. Mutta nykyinen Kekkosen hallitus ei voi asioita johtaa. Sosialidemokraatit eivät luota Kekkoseen. Virkkunen oli puhunut Leskisen kanssa. Virkkunen katsoi, että olisi saatava uusi hallitus ja uusi pääministeri. Hän mainitsi pääministeriksi Widingin ja hallituksessa eri puolueista (mainitsi myös Tannerin ym.). Jos he ilmoittaisivat minulle, että sellainen hallitus on aikaansaatavissa, niin enkö minä voisi vaihtaa hallitusta.

Minä vastasin, että minä en voi olla mukana siinä asiassa. Hallituskysymys on eduskunnan asia. Hallitus riippuu eduskunnan luottamuksesta. Hallitus nauttii eduskunnan luottamusta niin kauan kuin eduskunta ei ole antanut sille epäluottamuslausetta. Presidentin tulee olla lojaali istuvaa hallitusta kohtaan.

25.9. Esittelyn jälkeen Kekkosen kanssa:

Minä ensin näytin hänelle Messukylän SNL-osaston minulle lähettämää sosialidemokraattien kunnallisvaalimainosta, jossa oli kuvia ja tekstiä Neuvostoliiton ja kansandemokraattien asioista.

Olimme molemmat sitä mieltä, että vaikka lehtiset sisältävät totuutta eikä niitä voi estää, olisi parempi, että tällaista ei tehtäisi.

Kekkonen kertoi sen johdosta, että nyt on yleinen käsitys, että Neuvostoliitto »on lyöty» ja että sitä ei tarvitse ottaa huomioon. Heljas oli kertonut hänelle siitä. Tanner oli Tuomiojalle puhunut myös samaa ja että meidän ulkopolitiikkamme pitää mennä aina Neuvostoliittoa vastaan. (Sentähden myös Kekkonen ei ole enää tarpeellinen, vaan on nyt rasitukseksi.)

Refl. Tämä on hirmuista. Eivät ole oppineet mitään.

Kekkonen puhui myös sosialidemokraattien välikysymyksestä. Hallituksessa oli sosialidemokraattisen puolueen enemmistö ollut välikysymyksen tekoa vastaan, mutta Leskinen oli saanut ryhmässä sen puolelle enemmistön.

Kekkonen luuli, että epäluottamuslause kenties ei saa enemmistöä.

25.9. Eino Leinon patsastoimikunta; Reenpää, Puntila, Suomi ym. ja taiteilija Leppänen toivat Allille ja minulle pienen mallin Leinon patsaasta ja uuden julkaisun Leinon teoksesta.

25.9. Ruotsalaisen Kauppakorkeakoulun puolesta: kauppaneuvokset Grönblom ja Krogius ja professori Stadius ja kaksi Yliopistosta kutsumassa uuden rakennuksen vihkiäisiin ja ensin promotioon (myös Allin). – Lupasin.

26.9. Eino Leinon patsaan paljastus. Olimme Allin kanssa. Kaunis tilaisuus. – Ilma oli onneksi hyvä.

29.9. Agraarikylän vihkiäiset. Olimme Allin kanssa. Sen jälkeen Tikkurilan museossa. – Ilma oli kaunis. Hauska päivä.

30.9. Professori Auer kertomassa Argentinassa olostaan.

30.9. Törngren luonani.

Törngren oli äsken käynyt Kansainvälisen pankin kokouksessa New Yorkissa. Kertoi: State Departmentin1 miehet olivat ottaneet hyvin ystävällisesti vastaan, puhuneet Suomesta hyvin ystävällisiä sanoja, myös Dulles, joka oli tahtonut ottaa hänet vastaan. 15–20 min. keskustelu. Hän puhui kauniita sanoja Suomesta. Sitten kysyi olojen kehityksestä Neuvostoliitossa. Oli kysynyt, oliko henkilönvaihdot Neuvostoliitossa loppuun suoritettu. Törngren oli vastannut, että ei luule sitä. – Dulles oli kysynyt, mitä Törngren luulee Venäjän rauhanpropagandasta. Onko se merkki jonkunlaisesta rauhantahdosta?

Törngren vastasi, että tietysti siinä on propagandaa, mutta ennen kuin sisäiset järjestelyt on suoritettu, ei tule rauhan rikkomista tapahtumaan.

Sitten Dulles kysyi, luuliko Törngren, että länsivaltojen kovalla politiikalla oli osuutta siihen, että Venäjä on muuttanut politiikkaansa.

Törngren vastasi, että kovalla politiikalla on kyllä ollut osuutta. Mutta jos kova politiikka menee liian pitkälle, niin se voi synnyttää ja vahvistaa Venäjällä nationalismia.

Sitten Dulles puhui Suomesta. Suomen merkitys on ollut suuri. He suuresti ihailevat Suomea.

1 Yhdysvaltain ulkoministeriö

Törngren oli tavannut myös Bedell-­Smithin, joka oli tahtonut tavata häntä. Oli Tuomiojan ja Nykoppin kanssa.

B-S. oli myös sanonut, että USA ihailee Suomea. Sitten oli kosketellut Viiman kysymystä.

Yleisvaikutus:

1) McArthurin merkitys on USA:ssa suurempi kuin täällä luullaan.

2) Amerikkalaiset ovat kyllä selvillä siitä, että uusi Kiina on otettava YK:hon ym. ennemmin tai myöhemmin.

Sitten Törngren kertoi pankin kokouksesta.

Törngren kertoi, että olemme ajatelleet lainaa Länsi-Saksan markoissa. Se on periaatteessa selvä. Mutta sitä ei ole vielä lopullisesti käsitelty.

Sitten puhuimme vielä yleispolitiikasta.

Sovimme siitä, että Knorring tulee Berniin.

Puhuimme Numelinin asiasta. Kekkonen oli esittänyt, että Isä Toivola nimitetään Roomaan. Minä epäilin. – Lykättiin.

Törngren luuli, että välikysymys ei johda epäluottamuslauseeseen. – Sosialidemokraatit haluavat hallitukseen. (Eikö se heikennä heidän asemaansa kommunisteihin nähden.)

Lopuksi minä sanoin, että voi tulla pessimistiseksi meidän kansamme tulevaisuuteen nähden. Kaiken sen jälkeen, mitä Neuvostoliiton kommunistit ovat meille tehneet, meillä on vielä satoja tuhansia kommunisteja.

1.10. Ateneumissa 3-vuotisnäyttely – Olin siellä.

1.10. Hämäläis-osakunnan 85-vuotisjuhla. Olin juhlan ensimmäisessä osassa Allin kanssa.

2.10. Werner Söderströmin edustajat luonani. Werner Söderström viettää huomenna 3.10. 75-vuotisjuhlaa. Antoivat minulle ensimmäisen kappaleen kirjasta, joka sisältää luettelon liikkeen julkaisemista teoksista.

2.10. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

Hän kertoi neuvotteluista, joita on ollut sosialidemokraattien ja kokoomuksen ja kansanpuolueen kesken – koskien hallitusta ja välikysymyskäsittelyä eduskunnassa ensi viikolla.

Kekkonen sanoi, että hänen ulkopolitiikkaansa moititaan. Hän, Kekkonen, ei kuitenkaan ole tehnyt muuta kuin koettanut noudattaa presidentin ulkopolitiikkaa.

Refl. On tosiaan merkillistä, jos moititaan Kekkosen ulkopolitiikka

3.10. Werner Söderström Oy:n 75-vuotisjuhla Yliopistolla. Olin siellä. Alli oli estetty.

4.–5.10. Kunnallisvaalit.

5.10. Kauppaneuvottelut Neuvostoliiton kanssa vaikeutuvat sen kautta, että meidän vientimme Neuvostoliittoon on suurempi kuin meidän tuontimme.

Kts. promemorioja.

Palmroth on koettanut saada aikaan kolmikantasopimuksia, joissa olisi mukana myös Englanti ja Ranska, mutta ne eivät näy onnistuvan.

6.–7.10. Välikysymyskeskustelu eduskunnassa. Sosialidemokraatit tahtovat saada epäluottamuslauseen hallitukselle.

Äänestys 7.10.53.

Yksinkertainen päiväjärjestys hyväksyttiin – sen kautta että kommunistit kannattivat sitä – äänestys: 106 < 83.

7.10. Kekkonen luonani illalla kl. 19.

Kekkonen kertoi kuulleensa Aholta (Uuden Suomen päätoimittaja) neuvotteluista sosialidemokraattien, kokoomuksen ja kansanpuolueen välillä. Aho oli sanonut, että hallituksesta oli keskusteltu sillä edellytyksellä, että maalaisliitto tulee myös mukaan. Kekkonen piti tätä ihmeellisenä, että maalaisliitosta luullaan voitavan päästä ilman että sen kanssa neuvotellaan.

Kekkonen sanoi, että sen jälkeen kun kokoomus äänesti hallitusta vastaan, niin on siitä johtopäätös, että kustannuskriisiä ei ole. Ei siis ole syypää, mitä siinä suhteessa tekee.

Minä viittasin Tervon lausuntoon eduskunnassa, jossa hän numeroilla esitti, että tilanne ei ole sellainen kuin hallitus on esittänyt. Minä lausuin, että olisi saatava oikea selvyys siitä, millainen tilanne on.

Nyt on kaksi asiaa:

1) valtion budjetin saattaminen tasapainoon;

2) talouselämän saattaminen tasapainoon, niin että vienti voi toimia. Kustannuskriisi.

Olisi saatava luotettava selvyys, millainen tilanne on ja mitä toimenpiteitä se vaatii. Valtion budjetin saattaminen tasapainoon, mikä on välttämätöntä, ei yksin ratkaise kustannustasoasiaa. Kehoitin miettimään. Kekkonen lupasi.

Venäjän kauppaneuvottelut.

Kekkonen kertoi Palmrothin matkasta Geneveen, Lontooseen ja Pariisiin.

Englanti: Heillä ei ole objekteja kolmikauppaan Neuvostoliiton kanssa. Eivät tarvitse viljaa. Heillä ja Commonwealthin1 maissa on tullut hyvä sato.

Ranska saa viljaa kauppasopimuksen kautta, joka heillä on Neuvostoliiton kanssa.

Siis länsivaltojen triangeli tuo vähän apua.

Kekkonen sanoi, että Neuvostoliiton kanssa on sovittu n. 25 % koko meidän viennistämme. Hinnat ym. ovat selvät.

(metallitavaraa, laivoja)

1 Kansainyhteisön

Kunnallisvaalit

Kekkonen: Kaupungeissa ja kauppaloissa sosialidemokraatit ovat vähän voittaneet.

Kommunistit ennallaan tai vähän hävinneet.

Kansanpuolue voittanut, kokoomus hävinnyt, maalaisliitto vähän voittanut. Maalaisliitto on tyytyväinen: on selvinnyt kommunisteista juuri pahimmilla paikoilla: pohjoisessa ja idässä.

8.10. Pakistanin uusi ministeri Burke toi valtakirjansa. Törngren läsnä. Sen jälkeen keskustelimme Törngrenin kanssa. Minä puhuin hänelle samaa kuin eilen Kekkoselle.

9.10. Esittelyn jälkeen Kekkosen kanssa:

Minä puhuin jälleen taloudellisten olojen järjestämisestä. Huomautin jälleen, että meillä on nyt kaksi tehtävää:

1) Valtion budjetin saattaminen tasapainoon.

2) Kustannustason alentaminen, s.o. taloutemme saattaminen tasapainoon.

Kekkonen sanoi, että budjettiesitykset merkitsevät 3 200 (?) mk kustannusten alenemista tonnilta. (En muista oikein numeroa.) Tosin se ei riitä, mutta on kuitenkin jotain.

Minä myönsin sen. Sanoin, eikö Tuomioja voisi neuvotteluissa asianomaisten kanssa koettaa löytää ohjelmaa kustannustason alentamiseksi.

Minä: Neuvostoliiton hallituksen rauhallisempi asenne nyt avspänning1 – meidän olisi käytettävä niin, että saisimme taloutemme järjestykseen. Kun Kreml taas palaa entiseen politiikkaansa, mikä on todennäköistä, niin silloin sen suhde meihin jälleen voi tulla ikävämmäksi. Meidän taloutemme pitäisi saada siihen asti järjestykseen, muuten venäläiset voivat helpommin tehdä meille vaikeuksia. Talousolojen järjestäminen vie 2 à 3 vuotta, mutta kenties Neuvostoliiton nykyinen asenne sekä meitä että muita maita kohtaan kestää sen ajan.

Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä. Huomautti erityisesti, että jos meidän taloutemme on huonossa kunnossa, niin me olemme venäläisten käsissä. Ne voivat tehdä meille paljon vaikeuksia.

1 liennytys

9.10. Yliopistolla Antti Wihurin rahaston apurahojen jako. Ensimmäisen kerran Sibelius-palkinto jaettiin Sibeliukselle ­ (7,5 milj. mk). – Kaunis juhla.

10.10. aamulla soitin Lauri Aholle (U.S.). Huomautin lehden tämänpäiväisestä pääkirjoituksesta, joka koskee Kekkosen hallitusta, että Uuden Suomen ja kokoomuksen pitäisi paremmin ajatella asioita: heidän pitäisi saada selvitys siitä, millainen taloudellinen ja tuotannollinen tila on ja miten se olisi parannettava. Eduskunnassa Tervo välikysymyskeskustelussa esitti aivan toisenlaisia numeroita kuin teollisuusmiehet ovat itse antaneet. Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton palveluksessa oleva edustaja Hetemäki oli läsnä, mutta ei puhunut mitään. Se on merkillistä. Hänellä pitää aina olla numerot päässä tai taskussaan ja hänen pitää heti oikaista, jos kuulee vääriä numeroita.

Minä sanoin, että kokoomuspuolueen ei pidä sillä tavalla hyökätä Kekkosta ja hänen hallitustaan vastaan, kun heillä ei ole mitään parempaa ohjelmaa.

Aho lupasi miettiä asiaa.

10.10. vuorineuvos Wahlfors luonani.

Aluksi minä onnittelin sen johdosta, että Wärtsilä on saanut suuren laivatilauksen Kiinaan (yli 8 000 tonnia).

Wahlfors puhui sitten Neuvostoliiton tilauksista. Heillä on niitä 12,2 mrd. markan edestä. He ovat fullbokad1 (66 000 työmiestä). Heillä ei ole ollut mitään vaikeuksia venäläisten kanssa. Neuvostoliiton tilaukset ovat välttämättömät: 80.000 metalliteollisuudessa beror på Ryssland2.

Kun meidän kauppamme lännen kanssa vähenee, niin pelkää, että ei saada valuuttaa, mikä on välttämätöntä raaka-aineiden ym. vuoksi metalliteollisuudelle. Wahlfors on saanut viime aikoina sen käsityksen, että sosialidemokraatit eivät ole oikein intresserade för rysshandeln. De borde fås intresserade.3 Sosialidemokraattien pitäisi tulla jälleen hallitukseen yhdessä porvarien kanssa. (Pääministeri voi olla maalaisliittolainen, mutta ei Kekkonen, sillä sosialidemokraatit eivät hyväksy Kekkosta. Esim. Widing.)

Minä vastasin, että mitään estettä ei ole sosialidemokraattien hallitukseen tulolle. Mutta ensiksi on välttämätöntä saada effektiivinen ohjelma, mutta siitä ei ole voitu sopia. Minun, presidentin, asia ja oikeus ei ole muuttaa hallitusta, se on eduskunnan asia. Presidentin tulee olla lojaali istuvaa hallitusta kohtaan. Mutta mitä tulee siihen, että Kekkosta ei hyväksytä, vaan hänet tahdotaan heitää pois vaikka hän on voimiensa mukaan ja käytettävissä olevien asiantuntijain avulla tehnyt työtä asioiden parantamiseksi, se minun mielestäni ei ole oikein. Jos Kekkonen menee pois, niin on pelättävissä, että hän vie maalaisliiton mukanaan, ja sitten taas olemme umpikujassa. Widing ei minun mielestäni kelpaa pääministeriksi, mutta kyllä tavalliseksi ministeriksi, niin kuin hän on ennen myös ollut.

Wahlfors sanoi, että Kekkosella on nyt niin paljon vastassaan. Oli se oikein tai väärin, niin asia on niin, hän on kadottanut ihmisten luottamuksen.

Minä huomautin vielä, että minä en voi Wahlforssin kanssa ruveta keskustelemaan hallituksen muuttamisesta. Se on, kuten sanottu, eduskunnan asia.

Minä sanoin myös lopuksi, että tämä on kahdenkeskinen keskustelu.

Puhelimme vielä devalvatiosta.

Wahlfors katsoi, että ilman sitä ei päästä selville. Ellei Smk:n sisäinen ostokyky vastaa sen ulkomaista arvoa, emme voi kilpailla maailman markkinoilla. Nyt menetämme markkinat ulkomaalaisille. Tämä päättyy huonosti. Deflatio vie turmioon.

Minä: On pelättävissä, että devalvatio nostaa indeksitavarain hintoja ja sen kautta palkkoja.

Wahlfors vastasi, että se ei ole välttämätön. Hän on siitä keskustellut kotimarkkinateollisuusmiesten kanssa.

Lopuksi Wahlfors sanoi: »Tilanne on vaarallinen.» Sellulosateollisuus työskentelee 60 %:lla kapasiteetistaan. Vaikeudet voivat tulla ylivoimaisiksi. Voi tulla samanlainen tila kuin Fagerholmin hallituksen aikana, jolloin työväki uhkasi lakoilla yms. ja kiristi ja sen kautta vei koko talouden vinoon.

Wahlfors sanoi myös, että ellei hallitus olisi valtalain nojalla määrännyt palkkapäätöstä voimaan, niin palkka-asiat käsiteltäisiin työjärjestöjen välillä. Se olisi parempi.

1 tilauskirja täyteen merkitty

2 ovat riippuvaisia Venäjästä.

3 kiinnostuneita Venäjän-kaupasta. Heidät olisi saatava kiinnostumaan.

12.10. Kekkonen luonani.

Aluksi minä kerroin puhelinkeskustelustani Lauri Ahon sekä vuorineuvos Wahlforsin kanssa.

Kekkonen kertoi tiedustelleensa työnantajain keskusliitolta, että palkkapäätös kumotaan ja että palkka-asiat jäävät järjestöjen väliseksi asiaksi. Eivät ole vielä antaneet vastausta.

Kekkonen: Palmroth palaa Moskovasta ylihuomenna. Kauppaneuvotteluista ei mitään uutta.

Venäläisten neuvottelija Цеклин1 on vaikeampi kuin edellinen (Losakov).

Amerikkalaiset lehtimiehet olivat äsken palanneet Venäjältä ja kertoneet, että siellä ei ole mitään tyytymättömyyttä.

Sovimme, että esittely huomenna kl. 11.

Kekkonen: Roomaan lähettilääksi Ivalo. Ivalon sijalle Toivola.

Lupasin tuumia.

1 Tseklin

13.10. Pohjoismaiden kauppakokouksen puhemiehistö: Harima – Dr. Nordenson, Ruotsi – Dir.1 Thaulov, Tanska – Generalkons.2 Lind, Norja – luonani kunniakäynnillä.

1 Johtaja 

2 Pääkonsuli

13.10 Tuomioja luonani.

Tuomioja: Kekkosen linja on loogillinen, mutta hän ei saa sitä läpi. Kekkonen luulee itse, että saa budjetissa suuren supistuksen. Jos budjetti menisi läpi, niin pyörät pyörisivät. Tuomioja luuli, että ostovoimaparit.1 on noin 1 kr = 55 mk.

Tuomioja: Eduskunnassa eivät hallituksen lakiehdotukset mene läpi. Pitäisi saada sosialidemokraatit mukaan hallitukseen. He eivät hallituksessa ennen vaaleja tekisi paljon, mutta vaalien jälkeen tekisivät enemmän. Sosialidemokraatit sa­ novat, että jos tämä hallitus saa jatkaa, niin kommunistit saavat paljon kannatusta.

Tuomioja: Hallitusneuvotteluissa, joita juuri käydään, koetetaan saada hallitukseen porvarilliset + sosialidemokraatit.

Jos tällainen hallitus saataisiin aikaan, niin se olisi paras. Muita sitä ei saada aikaan, sillä maalaisliitto ei tule siihen (se ei jätä Kekkosta).

Tuomioja kertoi, että viime elokuussa sosialidemokraatit (Skog ja Fagerholm) olisivat hyväksyneet Kekkosen, mutta nyt sosialidemokraatit sanovat, että Kekkosta on vaikea hyväksyä.

Kekkonen sanoo, että hän ei voi mennä hallitukseen, jolla on aivan toisenlainen ohjelma. Jos Kekkonen jää pois, niin maalaisliitto ei tule mukaan. Sentähden Kekkonen sanoo, että ei saada uutta hallitusta aikaan.

Tuomioja: Animositeetti2 Kekkosta vastaan on suuri. Eduskunta ei hyväksy hallituksen ehdotuksia. Nyt ei ole muuta tehtävää, kuin että Kekkosen hallitus jatkaa. Sitten kun budjetti tulee eduskuntaan, saadaan nähdä, miten käy. Luultavaa on, että Kekkonen silloin eroaa (joulukuussa).

Minä kehoitin Tuomiojaa nyt jo miettimään valmiiksi hallituksen kokoonpanon. Sillä kuten kesällä oli puhe, hänen täytyy silloin muodostaa hallitus.

Res.

1) Kekkonen pysyy edelleen hallituksessa.

2) Jos Kekkonen eroaa, joko joulukuussa tai sitä ennen, niin

3) Tuomioja muodostaa hallituksen. Hän miettii hallituksensa kokoonpanon valmiiksi, niin että hallitus voidaan muodostaa nopeasti.

1 valuuttojen arvosuhde ostovoimalla mitattuna

2 nurjamielisyys

15.10. Teollisuusmiehet Ekholm – Serlachius – Söderhjelm luonani.

Ekholm: puhui vientiteollisuuden kustannusasiasta: tri Kivialhon numerot ovat oikeat. Sellulosa menee 7.000 mk:n tappiolla tonnilta. Pitäisi tehdä jotakin, muuten on vaara suuri.

Muut yhtyivät Ekholmiin.

Hallituksen budjettiehdotukset pitäisi saada hyväksytyiksi. Hinnantasausrahastosta pitäisi saada 4 mrd., josta on ollut puhe. Silloin voitaisiin päästä kenties talven yli.

Minä: Teollisuus on huonosti hoitanut asian sikäli, että yleisöllä ei ole oikeita tietoja. Teollisuuden olisi pidettävä huolta, että saadaan oikeat tiedot.

16.10. Esittelyn jälkeen puhuin Niukkasen ja Törngrenin kanssa (Kekkonen on ulkomailla, Italiassa). Niukkanen kertoi budjetin käsittelystä eduskunnassa.

Keskustelu kosketteli myös Neuvostoliiton kauppaa. Minä sanoin, että Neuvostoliiton hallitus ei pidä erillään politiikkaa ja kauppaa, vaan sotkee ne yhteen. Niukkanen oli samaa mieltä.

23.10. Svenska Handelshögskolans nya hus invigdes.1

Kaunis juhla uudessa talossa. Olin läsnä. Minulle annettiin ensi kappale mitalia, joka on lyötetty tapauksen kunniaksi. Dr. Olin piti minulle kauniin puheen. – Olin liikutettu.

1 Ruotsalaisen kauppakorkeakoulun uusi talo vihittiin.

24.10. Svenska Handelshögskolan ensim. promotio. Olin läsnä. Kaunis juhla. Vihittiin myös viisi kunniatohtoria. Sen jälkeen katselin uutta taloa. – Miellyttävä juhla.

28.10. Högforsin johtaja G. Arppe toi minulle Högfors Bruk I 1820–1874 ja II 1874–1950.

28.10. Gartz – Moskovan uusi lähettiläämme – luonani.

Keskustelimme politiikasta ym.

30.10. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

Kekkonen luuli, että Arava-laki vie hallituksen eroon.

Minä: Siinä tapauksessa minä käännyn Tuomiojan puoleen, kuten puhe oli ollut.

Obs! Kekkonen kertoi, että eräs ulkomaalainen sanomalehtimies – kirjeenvaihtaja – oli kertonut että kokoomuksen edustaja Ahmavaara oli jossakin seurassa sanonut, että nyt on tehtävä muutos ulkopolitiikkaan. On päästävä ystävällisiin suhteisiin länsi-Saksan kanssa. Sentähden on saatava hallituksen muutos.

Kekkonen sanoi, että tällaisesta mielialasta on eri tahoilta tietoja.

Kekkonen oli huolestunut kaikesta tästä. Se tulee venäläisten tietoon ja vaikuttaa huonosti.

Minä: Minun täytyy puhua Ahon kanssa saadakseni selvää tästä asiasta.

Kekkonen kertoi, että on saatu selvä vakoilusta, jota meillä on toimitettu venäläisten hyväksi. Sen johdossa on eräs suomalainen upseeri (rahan edestä). Kekkonen lupasi käskeä Sukselaisen kertomaan asiasta minulle.

30.10. Y.L. Kuoro, joka huomenna lähtee Yhdysvaltoihin, kävi laulamassa minulle ja antoi lahjan. – Kiitin ja pyysin viemään amerikansuomalaisille tervehdykseni. (Samoin Tokoille)

31.10. »Amerikkalainen koti» -näyttelyn avajaiset Taidehallissa. Olin siellä.

31.10. Kekkonen luonani. 

Kertoi: Eräs henkilö, jonka nimeä ei saanut ilmoittaa (kävi ilmi sitten, että hän oli Neuvostoliiton lähetystöstä), kävi Kekkosen luona ja sanoi, että jos Suomessa säilyy hallitus, johon Neuvostoliitto luottaa, niin Suomi tulee saamaan lainan Neuvostoliitosta. Myös se Suomen pyyntö, että Neuvostoliitto maksaa yliviennin länsivaluutoissa, tulee täytetyksi. Suomi tulee myös saamaan apua Neuvostoliitosta.

Lähettiläs Lebedev on valmis ilmoittamaan kaiken tämän jo tänä päivänä.

Kekkonen oli kysynyt, saako puhua tästä presidentin kanssa. Vastaus; Kyllä.

Kekkonen kertoi kirjoittaneensa Itävallasta Tuomiojalle lainasta Neuvostoliitosta. Tuomioja on luultavasti puhunut Hella Wuolijoen kanssa, joka oli sanonut, että Neuvostoliitto voisi antaa kultaa meille lainaksi. Tuomioja oli katsonut, että kulta on yhtä hyvää kuin dollarit.

Minä: Poliittisesti vaarallinen asia, kun on liittänyt tähän taloudelliseen asiaan hallituskysymyksen. Hallituskysymys on eri asia, joka kuuluu meille. Kun se tulee tunnetuksi, niin se vaikuttaa Venäjän ystävyyttä vastaan. Tähän hallitusjohtoon nähden meidän täytyy asettua vakavalle kannalle, torjua venäläisten sekaantuminen meidän asioihimme. Hallitus riippuu eduskunnasta, siihen eivät saa venäläiset sekaantua.

En ole ajatellut mitään lainan pyytämistä ja ottamista Neuvostoliitosta. Se vie meidät yhä enemmän Neuvostoliiton syliin. Neuvostoliitto ei ole siinä asemassa, että se voisi esiintyä luotonantajana. Tietysti voi niin pienen määrän antaa, kuin tässä on kysymys, mutta sen Neuvostoliitto tekee poliittisista syistä – vaikuttaakseen meillä poliittisesti. Minun mielestäni ei meidän taloudellinen asemamme ole niin toivoton, että meidän täytyy pyytää luottoa Neuvostoliitosta.

Länsivaluutan saaminen on luonnollinen ja oikea asia, se kuuluu kauppasopimukseen ja on maksua meidän viennistämme, johon me tarvitsemme länsivaluuttaa voidaksemme hankkia tarpeelliset raaka-aineet ja osat länsimaista.

Minä huomautin myös, että täytyy edellyttää, että tämäkin asia tulee yleiseen tietoon. Kun se tapahtuu, niin tämä asia tulee vaikuttamaan hyvin pahasti koko »ystävyyden suuntaan» Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Tämä asia jälleen osoittaa, miten kömpelösti venäläiset hoitavat politiikkaansa Suomeen nähden. He eivät ymmärrä suomalaisia. Toiselta puolen: jos tästä asiasta tulisi jotain tulosta, niin se tulee vahingoittamaan meitä lännessä, jos siihen mentäisiin.

Kekkonen katsoi, että hän ei voinut olla menemättä Lebedevin luo. Kekkonen voi aluksi sanoa: »Hän on tullut Lebedevin luo keskustelemaan (kauppaneuvotteluista), mutta hän, Kekkonen, edellyttää ja lähtee siitä, että keskustelu ei tule koskemaan hallituskysymystä.» Sen jälkeen voi jatkaa kauppa-asioista ym. Kekkonen jatkoi, että luultavaa on, että jos hallitus kaadetaan ja tulee toinen hallitus, josta venäläiset eivät pidä, niin kauppaneuvottelut katkeavat.

Minä: Minä olen ollut koko ajan sitä mieltä, että näin käy. Meillä on kokemusta: U. Takin kauppaneuvottelut. Tämä olisi meidän puoluemiesten otettava huomioon, vaikka siitä ei julkisesti puhuta. Jos niin käy, että kauppaneuvottelut raukeavat, meidän on se kestettävä. – Tämä kaikki jälleen osoittaa, miten vaarallista on tulla Neuvostoliitosta riippuvaiseksi taloudellisesti. Kekkonen ja minä emme voi julkisesti esiintyä ja sanoa, että ellei venäläisten mieltä hallituskysymyksessä noudateta, niin kauppaneuvottelut raukeavat ja muuta voi tapahtua. Tämä pitää politiikkojen itse ymmärtää. Nyt on elettävä lakien ja säännöllisen elämän vaatimusten mukaan. Lausuin, että Kekkosen käynti ja hänen edellä mainitut sanansa olisivat hyvät. Toinen tapa olisi olla vaiti. Mutta tämäkin asia on hoidettava niin, että venäläiset eivät ärry ja välit Neuvostoliiton kanssa sen kautta huonone.

Kekkonen katsoi, että on vaikea olla käymättä Lebedevin luona. Venäläiset voisivat siitä pahemmin ärtyä.

Sovimme siitä, että Kekkonen tulee ensi maanantaina uudestaan minun luokseni tästä asiasta neuvottelemaan.

1.11. Sain Kekkosen promemorian hänen keskustelustaan Lebedevin kanssa. (kts. sitä)

1.11. Refl. Kekkosen muistion johdosta (koskee hänen keskusteluaan Neuvostoliiton lähettilään Lebedevin kanssa).

I.

Lebedev terotti monta kertaa (3 kertaa), että lähtökohta on, että ystävyyden politiikka 1948 sopimuksen hengessä säilyy.

Tämä kaiketi tarkoittaa hallituskysymystä (ja ettei ylipäänsä täällä tule muunlaista hallitusta kuin jonka he hyväksyvät).

Mutta: Me emme voi tehdä mitään hallitusasiassa. Emme voi sanoa eduskuntaryhmille, että jos nykyinen hallitus pysyy paikallaan, niin saadaan se ja se. Mutta jos hallitus kaatuu, niin kauppaneuvottelut ym. menevät karille.

Obs! Ovatko meidän kommunistimme tämän takana?

Työkansan Sanomain kirjoitus 31.10.53 (refer. Suomen Sosiaalidemokraatissa).

Miksi tämä asia on juuri nyt otettu esille?

II.

Eri kysymykset: Kauppasopimuksen aikaansaaminen (1950).

1) Länsivaluutat: on luonnollinen asia.

2) Laina: »Jos Kekkonen pyytää lainaa Neuvostohallitukselta, niin myönnetään.»

Tämä on epäilyttävää. Tarvitsemmeko lainaa?

Neuvostoliitto ei ole siinä tilassa, että se voisi esiintyä luotonantajana. Tietysti se voi antaa tällaisen pienen lainan, mutta siinä on politiikkaa takana. Se on politiikkaa eikä taloutta.

3) Lisää ostoja (paperia ym.).

(Paperia me voisimme myydä ulkomaille, länteenkin, mutta hintamme ovat liian korkeat.)

(Maksaisiko Neuvostoliitto korkeamman hinnan kuin maailmanhinnan?)

Mutta jos vientiä Neuvostoliittoon lisätään, silloin tasapaino yhä enemmän järkkyy. Balanssi yhä pahemmaksi.

Riittääkö 10 à 15 % länsivaluutat tasottamaan tämän lisätyn viennin?

4) Saimaan kanava. Se on monimutkainen asia. Pelkäsin sen vaikeuksia jo silloin, kun se oli esillä.

a) Meidän kaiketi olisi korjattava kanava myös Neuvostoliiton alueella. Se maksaa hyvin paljon rahaa (aikaisemmin oli puhe sadoista miljoonista).

b) Miten laivaus ja lastauspaikat Uuraassa? Salliiko Neuvostoliitto ulkomaisten laivojen tulla sinne noutamaan tavaraa?

c) Kanavan käyttäminen tulisi olemaan riippuvainen Neuvostoliiton mielivallasta. Voisi milloin tahansa sulkea ja käyttää sitä pakotuskeinona, jos meidän taloutemme olisi suuntautunut tämän mukaan ja se olisi siitä riippuvainen.

5) Muita asioita.

Mitä ne ovat?

III.

1) Mikä on kaiken tämän takana?

2) Jos tästä tulisi suurempi tulos, niin mihin se johtaisi? Eikö siihen, että me joutuisimme yhä suurempaan riippuvaisuuteen Neuvostoliitosta ja he voisivat käyttää sitä hyväkseen häikäilemättä?

3) Eikö tulos olisi myös se, että kommunistit on otettava hallitukseen yms.?

IV.

Paras olisi pysyä niin kaukana Neuvostoliitosta kuin mahdollista, mutta samalla hoitaa asiat niin, että välit eivät kylmene vaan pysyvät hyvinä.

2.11. kl. 11 Kekkonen luonani.

Kekkonen sanoi, että eilisestä keskustelustaan Lebedevin kanssa hän valmistaa laajemman promemorian.

Kekkonen sanoi mm. lausuneensa Lebedeville, että hän oli ollessaan 3 ½ vuotta hallituksen pääministerinä todennut mielihyvällä, että suhteet Neuvostoliittoon olivat kehittyneet hyvään suuntaan. – Lebedev vastasi heidän myös panneen tämän merkille. – Kekkonen teki tästä sen johtopäätöksen, että venäläiset eivät ajatelleet kommunistien tuloa hallitukseen välttämättömäksi. Kekkonen katsoi »suurten asian» tarkoittaneen Karjalan rajojen muuttamista.

Minä luin refleksini (kts. edellä). Voimeko tehdä mitään hallituskysymyksessä?

Kekkonen: Sitten kun hänen hallituksensa on kaatunut ja uusi hallitus tullut, niin meidän kommunistimme tekevät selväksi, että ennen hallitusmuutosta on ollut tiedossa, että venäläisten puolelta olisi ollut saatavissa paljon etuja, mutta siitä huolimatta on hallitus ja sen suunta muutettu. Kekkonen kysyi, onko tässä niin tärkeä asia, että presidentin tulisi puuttua asiaan.

Kekkonen piti sen, että venäläiset puhuivat Saimaan kanavasta, olevan tärkeän myös siinä suhteessa, että he siis voisivat sallia meidän pääsevän heihän alueelleen (Viipuriin – Uuraaseen).

Minä: Jos puhun W. Tannerille tai Leskiselle ja ilmoitan näistä asioista, niin se olisi heille niin kuin punainen vaate.

Kekkonen: Mutta enkö voisi puhua Fagerholmille.

Kekkonen huomautti tämän päivän lehdissä olevasta Itävallan kanslerin Raabin lausunnosta Itävallan tulevasta politiikasta. Puolueettomuutta ja kauppaa molemmille tahoille. Ei kommunistikumousta.

(kts. lehtiä)

Minä: Voin puhua Fagerholmin kanssa (ja myös, jos on tarve, Ahon kanssa) ja esittää heille seuraavaa:

1) Ystävälliset suhteet Neuvostoliittoon ovat välttämättömät. Sitä ei saa unohtaa. Tietysti siten, että meidän elinehtomme turvataan. (Olemme nyt ne saavuttaneet.)

2) Olisi paras, että Kekkosen johdolla entisentapainen hallitus edelleen.

3) Tällainen hallitus voisi saattaa kauppaneuvottelut Neuvostoliiton kanssa suotuisaan päätökseen.

4) Sellainen hallitus voisi hoitaa paraiten muitakin asioita Neuvostoliiton kanssa.

2.11. kl. 14.30 Kekkonen, Törngren ja Niukkanen luonani.

Kekkonen: Pitääkö antaa asiain mennä ja pitää omana salaisuutenamme? Olemme tulleet siihen tulokseen, että venäläiset voivat myöhemmin syyttää meitä siitä, että on annettu asian mennä menojaan. – Pääministeri ei voi puuttua asiaan. Mieliala Kekkosta vastaan on maassa kovin kiivas. On myöskin sellainen mieliala, että ulkopolitiikkaa pitäisi muuttaa.

Minä: Mitä muutoksia tahdotaan?

Niukkanen: Ei ole selvää. Mutta muutosta länteen. Ei pitäisi olla riippuvaisia venäläisistä.

Minä muistutin Niukkaselle, mitä sanoin pari viikkoa sitten kauppavaihdosta venäläisten kanssa.

Kekkonen: Hallitus ei voi tehdä mitään. Presidentin pitäisi yrittää. Jos ei mitään tehdä, niin se ei ole edesvastuullista. Olisi paras kutsua kaikkien porvarillisten ryhmien edustajat koolle yhdellä kertaa ja esittää heille asema. Presidentti voisi sanoa saaneensa selvän siitä ja siitä. Lainasta ei pitäisi puhua.

Minä: Epäilen puhua Saimaan kanavasta.

Kekkonen: Voi sanoa yleensä, että on keskusteltu myös muista asioista.

Niukkanen: Voi sanoa, että presidentti on saanut tietää.

Minä: En voi sanoa, että olen saanut venäläisiltä tietää.

Törngren: Voi sanoa mainitsematta Saimaan kanavaa, että on mahdollisuus ottaa esille eräitä kysymyksiä.

Sovimme, että minä keskustelen

1) sosialidemokraattien: Fagerholmin ja Skogin kanssa,

2) kaikkien porvarillisten ryhmien edusjien kanssa: Kalliokoski, Ahmavaara, Österholm, Kaitila.

2.11. Fagerholm ja Skog.

Minä esitin – korostaen kauppasopimusneuvotteluja.

Fagerholm: Pitääkö venäläisten siis saada määrätä meidän hallituksestamme?

Minä: Ei, mutta kauppasopimus tekee meidän asemamme heikoksi niin kauan kuin Venäjän kauppa on niin suuri.

Fagerholm: Se on liian suuri.

Minä: kerroin keskusteluista ulkomaisten pankkimiesten kanssa 1920-luvulla, jolloin he sanoivat: »Se on erinomaisen hyvä», kun minä mainitsin, että meidän vientimme Venäjälle on ½–2 %. 

Skog: Ulkopolitiikka hyväksytään, mutta Kekkosen pitäisi hoitaa sisäpolitiikka paremmin.

Fagerholm: Ei ollut Kekkosta vastaan. Mutta tilanne on nyt muodostunut sellaiseksi, että Kekkosta vastassa on suuri vastustus. Ei ole mahdollista, että Kekkonen jatkaa. Tuomioja pääministeriksi, Kekkonen oikeusministeriksi.

Sitten Skog ja Fagerholm kertoivat neuvotteluista viime elokuussa. Sopivat ohjelmasta. Kekkonen oli Itävallassa. Mutta kun Kekkonen palasi kotiin, ei hän tehnyt mitään, vaan jätti asian hoitamatta. Aura puhui hänelle asiasta, mutta Kekkonen ei vastannut mitään.

Minä uudistin, että olisi muodostettava Kekkosen johdolla uusi hallitus.

Minä: Miten neuvottelut olisi alotettava? Arava-laki olisi jätettävä esittelemättä tiistaina.

Fagerholm epäilee, voidaanko Arava-­laki jättää esittelemättä.

Skog ilmoitti lopuksi, että presidentin toivomus viedään puoluetoimikuntaan.

3.11. Kutsusta luonani: Kalliokoski (maalaisliitto), Ahmavaara (kokoomus), Österholm (ruotsalainen) ja Kaitila (kansanpuolue).

Minä ilmoitin puhuneeni sosialidemokraattien edustajien kanssa. Esitin asian, korostaen kauppaneuvotteluja Neuvostoliiton kanssa.

Jos hallitus muuttuu ja Kekkonen ei tule pääministeriksi ja jos sen johdosta kauppaneuvottelut menevät karille, niin miten herrat ovat ajatelleet järjestää tämän Venäjän kauppa-asian?

Kukaan ei ollut halukas vastaamaan. Vähän ajan kuluttua Ahmavaara lausui, että ei ole mitään sellaisia yksityiskohtia neuvotteluissa ajateltu. Lisäsi, että venäläiset voisivat vaatia, että Hertta Kuusinen tulee pääministeriksi. – Hallitusasia on sisäinen asia.

Minä: Tietysti hallitusasia on meidän asiamme. Me voimme tehdä mitä tahdomme = mitä tyhmyyksiä tahdomme. Mutta venäläiset voivat myös olla ostamatta meidän tavaroitamme. Meillä pitää olla selvillä, miten asian järjestämme, jos siihen mennään.

Kaitila: Jos olisi muodostettu kesällä uusi hallitus, niin olisiko se ollut vaikeuksissa?

Minä: En voi siihen sanoa sitä enkä tätä.

Österholm: Jos on niin, että ei ole ketään muuta kuin Kekkonen, joka voi hoi­taa neuvottelut venäläisten kanssa, niin ensi vuonna on sama asia edessä ja Kekkonen olisi ikuinen pääministeri.

Minä: Miten asiat ovat ensi vuonna, sitä ei nyt voi sanoa. Nyt on meidän harkittava asiaa tällä hetkellä. Kun on pääministerinä Kekkonen, joka osaa hoitaa asiat venäläisten kanssa, niin ei ole syytä muuttaa pääministeriä, joka on eräs meidän ensimmäisistä politiikoistamme. Hänen johdollaan pitäisi muodostaa hallitus, niin sillä on eduskunnan enemmistön kannatus.

Kalliokoski: Heidän ryhmänsä on kannattanut hallituksen talouspolitiikkaa. Demokraattiseen järjestelmään kuuluu, että pitäisi olla vaihtamisen mahdollisuus, mutta maalaisliitto ei halua pääministerin vaihtoa.

Österholm: Neuvotteluissa joku aika sitten oltiin yksimielisiä siitä, että nykyinen hallitus ei pysty tehtäväänsä. Myös sosialidemokraattien pitäisi olla mukana.

Minä: Olen samaa mieltä, että sosialidemokraattien pitäisi olla mukana.

Minä pyysin harkitsemaan niitä näkökohtia, jotka olen esittänyt ja harkitsemaan, eikö hallitusneuvotteluja olisi jatkettava Kekkosen johdolla tarkoituksessa  saada aikaan hallitus, jolla on laaja kannatus eduskunnassa.

3.11. Kokouksen jälkeen pyysin Ahmavaaraa jäämään luokseni.

Luin hänelle edelle merkityn.

Ahmavaara vastasi, että se on aivan väärin. Hän on hyväksynyt täysin nykyisen ulkopolitiikan eikä ole kenellekään sanonut mitään sellaista.

Neuvotteluissa hallituksesta eri puolueiden edustajien kanssa hän oli sanonut, että meidän olisi pidettävä huolta puolustuksestamme, koska ystävyyssopimuksen mukaan me olemme velvolliset puolustamaan maatamme Saksaa vastaan. Länsi-Saksa tulee nyt varustautumaan. Siinä yhteydessä oli maininnut Länsi-Saksan, mutta aivan päinvastaisessa tarkoituksessa. Hänen lausuntonsa oli siten tarkoittanut aivan päinvastaista kuin mitä ulkomainen sanomalehtimies oli kertonut.

4.11. Skog luonani.

Antoi heidän päätöksensä hallituskysymykseen: »Nykyisen sisä- ja talouspoliittisen kriisin selvittämiseksi  sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on valmis myötävaikuttamaan laajapohjaisen hallituksen muodostamiseen edellyttäen, että hallituksen ohjelmasta ja uudesta pääministeristä voidaan sopia.»

Sitten keskustelimme n. tunnin ajan.

Minä kysyin, mitä tarkoittaa sanat että »uudesta pääministeristä voidaan sopia».

Skog vastasi, että he eivät hyväksy Kekkosta.

Minä: Mitä syytä on tehdä suuri asia riippuvaiseksi sellaisesta henkilökysymyksestä?

Skog: Tämä on luottamuskriisi. Kekkoseen ei luoteta. Jos Kekkonen tekee sopimuksen, niin hän sitä muuttelee. Ei pysy siinä, mistä on sovittu. Neuvottelee yhteen päin ja sitten rupeaa neuvottelemaan toisten kanssa. Kyllästyminen Kekkoseen on laaja. Pääministerinä pitäisi olla toinen henkilö, joka on ulkopoliittisesti samalla kannalla kuin Kekkonen. Kekkonen voi tulla hallitukseen. Pääministeri on yhteinen ja häneen pitää voida luottaa. Kekkonen voisi olla hallituksessa ministerinä.

Minä: Tässä on kaksi vaikeutta:

1) Maalaisliitto pitää kunnia-asianaan pitää kiinni Kekkosesta. Sentähden voi kieltäytyä tulemasta hallitukseen. Ei tahdo jättää johtajaansa.

2) Kekkonen itse voi myös kieltäytyä ja asettua sivulle.

Skog: Maalaisliiton lähetystö on käynyt heidän luonaan ja sanonut, että jos tämä hallitus kaatuu, niin he tulevat uuteen hallitukseen. Mutta se oli Vilhulan miehiä.

Viime elokuussa Kekkosen tieten Aura neuvotteli heidän kanssaan uudesta halli­tuksesta Kekkonen pääministerinä. Kun Kekkonen palasi Itävallasta, niin ei teh­nyt mitään – pani pilkaksi. Kekkonen pelaa sinne ja tänne. Ei ole minkäänlaista luottamusta Kekkoseen.

Minä: Minä en ole huomannut mitään sellaisia puolia Kekkosessa. Hän on aina pitänyt sanansa minulle.

Skog: Tunnettua on, että Kekkonen on hoitanut hyvin asiansa presidentin kanssa. Kekkonen tahtoo pelata pimeässä kulissien takana. Kaksi vuotta sitten Kekkosen arvo oli korkealla, mutta nyt on matalalla. Tuomiojan johdolla saataisiin syntymään laaja hallitus. Nykyisen hallituksen täytyy ensin kaatua. Tuomiojalla pitäisi olla kaksi entistä pääministeriä mukana hallituksessa: Fagerholm ja Kekkonen. Skog sanoi itse hyvin sopineensa Kekkosen kanssa.

Skog: Hallitukseen pitäisi tulla kaikki muut paitsi kommunistit. Pääministeri ei sosialidemokraateista eikä maalaisliitosta. Ohjelma on valmis kokoomuksen ja kansanpuolueen kanssa. Skog on tänään ilmoittanut Kekkoselle sosialidemokraattien kannan.

Minä: Eikö se, mitä Skog on kertonut, ole syntynyt väärinkäsityksestä Kekkosen kanssa?

Skog ei vastannut tähän mitään.

4.11. kl. 19 Kekkonen tuli luokseni ja toi hallituksen eronpyynnön. Se on perusteltu – kts. sitä. Suuri valiokunta on tänään hyväksynyt eduskunnan päätöksen Arava-lakiin nähden, joten se on asiallisesti päätetty.

Kekkonen kertoi maalaisliiton keskushallituksen olleen koossa. Oli päättänyt olevansa valmis neuvottelemaan uudesta hallituksesta, mutta ei voi luopua Niukkasen budjetista ja taloudellisesta linjasta. Sen lisäksi päätti, että maalaisliitto ei alistu muiden päätökseen, vaan määrää itse, kuka tulee pääministeriksi – mikäli liiton myötävaikutus on kysymyksessä.

Kutsuin Fagerholmin, tuli kl. 19.40. Ilmoitin hänelle Kekkosen eronpyynnön. Siihen Fagerholm sanoi, että nähtävästi maalaisliitto tahtoo antaa asian mennä tähän suuntaan, sillä se olisi suuressa valiokunnassa voinut saada asiaan muutosta.

Minä pyysin Fagerholmia lausumaan mielipiteensä:

1) Mille pohjalle s.o. millainen uusi hallitus?

2) Kuka pääministeriksi?

Fagerholm vastasi: Mahdollisimman laajalle pohjalle. Taloudelliset asiat vaativat ratkaisua. Kaikki muut puolueet mukaan hallitukseen paitsi kommunistit. Siis viiden puolueen hallitus. Joka tapauksessa on enemmistöhallitus välttämätön.

Kun suurpuolueiden (sosialidemokraattien ja maalaisliiton) välit ovat niin kireät, niin pääministerin ei pitäisi olla kummastakaan niistä vaan ulkopuolelta.

Tuomiojalla olisi edellytyksiä nyt pääministeriksi.

5.11. Hallitusneuvottelut. Sosialidemokraatit: Tanner, Antikainen, Turkka (Tanner tuli vähän myöhemmin).

Antikainen: Heidän ryhmänsä on valmis osallistumaan laajapohjaiseen hallitukseen, s.o. hallitukseen, jossa on muut puolueet paitsi kommunistit. Kysymys on, saadaanko yhteinen ohjelma. Ryhmässä ei ole vielä käsitelty kysymystä pääministeristä. Siitä olisi saatava neuvotella, myös muiden puolueiden kanssa.

Tanner: Ei ole neuvoteltu pääministerin henkilöstä. Ryhmällä on tänään kokous.

Res.

Antavat pääministerin henkilöstä tiedon minulle illalla tai ainakin huomenaamulla.

Maalaisliiton ryhmä: Kalliokoski, Kerttu Saalasti ja Luukka.

Kalliokoski: Ei voi esittää ryhmän kantaa. Hallituspohja mahdollisimman laaja, mutta ei kommunisteja. Ei voi sanoa, tuleeko maalaisliitto olemaan mukana, riippuu ohjelmasta. Pääministeristä ei voi sanoa mitään, varsinkin kun ei ole tietoa, tulevatko he mukaan.

Saalasti ja Luukka = Kalliokoski. Ryhmällä on kokous tänään.

SKDL·n ryhmä: Hertta Kuusinen, Eino Kilpi, Hietanen.

Kuusinen: Luki kirjelmän, jonka antoi minulle.

Hallitus: kolme suurinta ryhmää, kuten ennen. – Pääministeriksi Eino Kilpi.

Kilpi: On levottomuutta, koska hallituksen muutos voi merkitä poliittisen linjan muutosta (viittasi Hels. Sanomien kirjoitukseen eilen). 

Pääministeri, ulkoministeri ja kauppaministeri ovat tärkeät. Niihin pitää voida luottaa. On vastoin rauhansopimusta, että SKDL on johdonmukaisesti jätetty ulkopuolelle hallituksen.

Hietanen = Kuusinen. Puhui työllisyyskysymyksestä. Kaikille on turvattava työtä.

H. Kuusinen: Ulkopolitiikka on tärkeä. Sentähden he ovat tukeneet Kekkosen hallitusta, vaikka eivät ole hyväksyneet sen talouspolitiikkaa.

Kokoomus: Ahmavaara, Heikkilä, Helena Virkki.

Ahmavaara: Hallituspohja mahdollisimman laaja (paitsi ei kommunisteja). – Pääministeri: ei ole käsitelty ryhmässä. Mutta sen tulee olla porvari. Omasta mielestään: Kekkosta ei kannateta, mutta Tuomioja. Muut yhtyivät myös Tuomiojaan.

Tulevat käsittelemään tätä asiaa tänään ryhmässä. Antavat minulle tiedon henkilöstä (pääministeristä).

Ruotsalaiset: Österholm, Jern.

Österholm: Så bred som möjligt. (Alla, med undantag av kommunister.) –Statsminister: Tuomioja1.

Jern = Österholm.

(Fråga om statsmin. har ej behandlats i gruppen.2)

1 Mahdollisimman laaja. (Kaikki, lukuun ottamatta kommunisteja.) – Pääministeri: Tuomioja.

2 (Ryhmässä ei ole käsitelty pääministerikysymystä.)

Suomen Kansanpuolue: Kaitila ja Karvikko.

Kaitila: Hallituspohja: mahdollisimman laaja. Kaikki muut paitsi kommunistit. Mutta ellei saada niin laajaa, niin kuitenkin joka tapauksessa enemmistöhallitus.

Pääministeriksi sellainen, joka edustaa jotain eduskunnan ryhmää (ei irrallinen) ja sellainen, joka ei ole vastuussa tähänastisesta talouspolitiikasta. Jos maalaisliito tulee mukaan, niin pääministeri siitä tai muusta keskustaryhmästä; vaikka ruotsalaisista Törngren, joka takaa ulkopoliittisen suunnan jatkuvaisuuden.

Minä: Tuomioja.

Karvikko: Tuomioja on ollut mukana ja on vastuussa nykyisestä talouspolitiikasta.

Minä: Törngren on myös sen hyväksynyt. Hän on yhtä paljon vastuussa,

Siitä sitten puhuttiin jonkun verran.

Jokaisen ryhmän edustajat olivat 15 minuuttia (kl. 11–12.15–30

6.11. Tanner soitti.

Neuvotteluissa ei ole saatu aikaan yhteistä ehdokasta. Maalaisliitolla ei ole mitään ehdokasta.

Sosialidemokraatit eivät vastusta Tuomiojaa.

Kokoomus ja ruotsalaiset ovat samalla kannalla.

Kaitila soitti: Suomen kansanpuolueen enemmistö ei ole Tuomiojaan nähden kielteisellä kannalla.

Österholm soitti: vahvisti eilisen lausunnon. Svenska gruppen ej mot Tuomioja.1

1 Ruotsalainen ryhmä ei Tuomiojaa vastaan.

6.11. kl. 11.40. Kutsuin heti Tuomiojan.

Kehoitin häntä muodostamaan hallituksen, joka nauttii eduskunnan enemmistön mahdollisimman suurta luottamusta.

Tuomioja halusi ensin sondeerata, mitä mahdollisuuksia hänellä on. 

Valmistimme uutisen lehtiin (kts. sitä).

6.11. Wiener Sängerknaben oli laulutervehdyksellä linnassa. – Ei laulanut oikein hyvin.

7.11. Vastaanotto Neuvostoliiton lähetystössä lokakuun vallankumouksen johdosta. Olin siellä. (Alli ulkomailla.)

9.11. Tuomioja lähetti luonnoksen hallituksen ohjelmaksi.

10.11. Italian lähettiläs Vita-Finzi lähtökäynnillä. – Lounas. – Annoin Leijonan Suurristin.

10.11. Alli palasi illalla ulkomailta.

12.11. Assarsson lounaalla. Muita vieraita Hynninen, tri Hintze, Ahola.

12.11. Törngren pyynnöstäni luonani.

Ensiksi Törngren kertoi neuvotteluista ennen hallituksen eroa (Tuomioja, Skog, Fagerholm, Wuori). Törngren oli esittänyt, että Tuomioja muodostaisi ei-poliittisen hallituksen, jolla oli kosketusta ryhmiin – ilman ohjelmaa. Tuomioja oli suostunut, mutta Skog sanoi, että sosialidemokraatit eivät tule hallitukseen, ellei poliittiset puolueet ole virallisesti edustettuina.

Nyt on ruotsalaisessa puolueessa yleinen kanta – lojaali oppositio, mutta ei ole mukana Tuomiojan hallituksessa, sillä Tuomiojan ohjelma on aivan päinvastainen kuin heidän tähän asti hyväksymänsä. Lauantaina kokoontuu ruotsalaisen kansanpuolueen neuvosto.

Tuomioja on tahtonut nähdä, miten kauppaneuvottelut Moskovassa menevät. Palmroth ilmoitti, että ei voida allekirjoittaa kauppasopimusta tällä viikolla. Se jälleen osoittaa, että venäläiset sekottavat politiikan ja kaupan yhteen.

Törngren: Lebedev sanoi hänelle 7.11., että hänen keskustelunsa Kekkosen kanssa voi saattaa muiden tietoon. Sitten Lebedev oli sanonut tahtovansa puhua »ei­-virallisesti». He (venäläiset) ovat huolestuneita kehityksen johdosta Suomessa.

Törngren: Tuomioja on saanut tehtäväksi muodostaa hallituksen ja hän edustaa samaa linjaa kuin nykyinen hallitus.

Lebedev: Tuomioja tulee olemaan keulakuva hallituksessa. Samoin tulee Törngren olemaan keulakuva.

Tässä Törngren kertoi, että Savonenkov oli kerran ottanut esille Suomen hallituskysymyksen. Siihen Törngren, joka silloin oli sosiaaliministeri, oli vastannut, että Suomi on vapaa maa, se saa asettaa minkä hallituksen tahtoo. Siihen Savonenkov sanoi: »Myös Neuvostoliitto on vapaa maa. Se voi suhtautua hallitukseen, johon se luottaa, toisella tavalla kuin hallitukseen, johon ei luota.» (Tämä oli Kekkosen ensimmäisen hallituksen aikana.)

Törngren: Eilen oli Zenihov kutsunut Wuoren päivällisille. Oli kysynyt Wuorelta, tunteeko hän, mitä Lebedev oli puhunut Kekkoselle. Kun Wuori kielsi, niin Z. oli kertonut, mitä Lebedev oli sanonut Kekkoselle. Oli ilmoittanut, että siitä ei ole annettu tietoa julkisuuteen. (!!!)

Metallityöväen liiton edustaja oli kysynyt Törngreniltä, millä kannalla ovat kauppaneuvottelut Moskovassa. Törngren oli vastannut, että ei voi antaa muita tietoja kuin mitä oli annettu eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.

Eduskuntatalossa oli Törngrenin puoleen kääntynyt eräs kommunistiedustaja. Oli kysynyt kauppaneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa. Törngren vastasi samalla tavalla. Silloin kommunistiedustaja oli kysynyt, tietääkö Törngren, että Neuvostoliitto on valmis antamaan ulkomaan valuuttaa, lainaksi kultaa, on valmis keskustelemaan Saimaan kanavasta (samat asiat kuin Lebedev oli puhunut Kekkoselle). Törngren oli vastannut, ettei rupea siitä keskustelemaan.

Sitten Törngren kosketteli Molotovin vastaanottoa Gartzille. Se oli aivan poikkeus. Ei kukaan puhunut mitään pahaa.

Törngrenillä on kaksi ikävää asiaa:

Zenihov oli kertonut Wuorelle, että Norjan ulkoministeri Lange oli v. 1952 ehdottanut Trumanille, että USA antaisi garantian1 Suomelle, jos Venäjä hyökkäisi Suomen päälle. – Truman oli vastannut, että Suomen asema vaarannettaisiin, jos USA antaisi tällaisen garantian. Norjan täkäläisen lähetystön sotilasasiamies (joka todellisuudessa on Norjan päävakoilija Suomessa) on vahvistanut, että Lange on tehnyt tällaisen ehdotuksen. Ei ole tietoa, onko Norja uudistanut sen.

Vakoilu juttu:

Törngren sanoi, että sen yhteydessä on käynyt ilmi, että toiset vakoilijat ovat antaneet tietoja Ruotsin sotilasasiamiehelle.

Hallitusasia:

Minä: Venäläisten sekaantuminen meidän asioihimme on hirmuista. On ollut paha asia, että olemme nykyään niin paljon riippuvaisia kaupasta Neuvostoliiton kanssa. On pidettävä tarkasti silmällä, että riippuvaisuutemme Neuvostoliitosta taloudellisessa suhteessa ei lisäänny vaan vähenee. Muistutin, että minä olen useamman kerran puhunut siitä vaarasta, mikä sisältyy taloudelliseen riippuvaisuuteen Venäjästä.

Minä: Ruotsalaisen ryhmän (niin kuin kaikkien muiden ryhmien) on ratkaistava asia ja kantansa, selvitettävä itselleen, miten asioita ja hallitusta on heidän mielestään hoidettava, ellei synny Tuomiojan hallitusta.

Törngren: Tilanne on nyt sellainen, että olisi parempi, että Tuomioja muodostaisi virkamieshallituksen, jolla olisi suhteita eduskuntaryhmiin, mutta ei hallitusta, jonka ulkopuolella olisi maalaisliitto ja kommunistit. Ruotsalaisen puolueen mukanaolo ei parantaisi asiaa. Törngren on kahden vaiheilla, mitä esittää ryhmälle. 

Minä: Mitä virkamieshallitus voi saada aikaan?

Törngren sanoi Niukkasen olevan samalla kannalla kuin hän. Tuomiojan toimitushallituksessa maalaisliitto voisi olla mukana.

Minä: Voisiko se hallitus olla ensi kesään asti?

Törngren: Ei usko sitä, vaan vaalit olisi pidettävä sitä ennen. Tuomioja on ainoa mies, joka voi muodostaa hallituksen, mutta kysymys on, millä linjalla hallitus on muodostettava.

Törngren sanoi menevänsä huomenna tapaamaan Tuomiojaa.

Minä sanoin Törngrenille mm., että minusta on alkanut näyttää, että meidän poliitikkomme ovat nykyään heikkoa väkeä. Eduskunta on aivan heikko ja vailla kykyjä. Vertasin ruotsalaista ryhmää v. 1910–13. Olemme hoitaneet taloudelliset asiamme aivan huonosti ja ajaneet itsemme tähän tilaan, vaikka äsken meillä oli hyvät konjuktuurit ja sotakorvaukset ovat loppuneet. Tämä johtuu puuttuvasta kyvystä.

T: Vuosipalkat kansanedustajille on huono asia.

1 takuun

13.11. esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

Minä kerroin, mitä olin eilen Törngreniltä kuullut. Sanoin: Meidän tärkeimpiä tehtäviämme lähitulevina aikoina on saada taloudellinen vapaus turvatuksi. On jälleen käynyt selville, miten vaarallinen taloudellinen riippuvaisuus Neuvostoliitosta on. Meidän on kuitenkin meneteltävä ottaen huomioon nykyiset taloudelliset tarpeemme sekä mahdollisuuksien mukaan vältettävä suhteiden huonontamista Neuvostoliiton kanssa s.o. niin paljon kuin mahdollista vältettävä suhteiden huonontamista. Lisäsin, että venäläisten menettely yrittäessään painostaa meitä on hirmuista.

Sitten puhuimme hallitusasiasta. Kekkonen oli sitä mieltä, että Tuomiojan olisi muodostettava toimitusministeriö, jossa on huomattavia edustajia eri ryhmistä (s.o. porvarillisista ryhmistä), mutta josta puolueet eivät ole vastuussa. Sillä hallituksella ei tarvitse olla ohjelmaa, vaan se saa elää päivästä päivään. Sillä olisi koetettava päästä ensi kesään asti. Uusia vaaleja ei Kekkosen mielestä olisi pidettävä ennen ensi kesää.

Kekkonen oli tyytymätön Tuomiojaan siitä, että hän on tehnyt »sellaisen ohjelman», vaikka hän keskusteluissa meidän kanssamme aina oli ollut samalla kannalla kuin me. Hänen nykyinen ohjelmansa ei tuota välttämätöntä hyötyä ja tulosta taloudellisen elämän parantamiseksi ja tuotantokustannusten alentamiseksi.

14.11. Tuomioja luonani.

Tuomioja: Hallituskysymyksessä on 3 puoluetta (sosialidemokraatit, kokoomus ja kansanpuolue) selvät. Ruotsalaisilla on kokous tänään kl. 14. Näyttää siltä, että tulevat kieltäytymään.

Maalaisliittolaiset ovat painostaneet ruotsalaisia jäämään pois. Jos maalaisliittolaiset ovat painostaneet ruotsalaisia jäämään pois, maalaisliittolaiset ovat tehneet sellaisia ehtoja, joita sosialidemokraatit eivät hyväksy. Myös paikkojen jaossa on syntynyt erimielisyyksiä. Kekkosen tarkoitus on ajaa hallitusasia karille. Maalaisliitto koettaa viivyttää asiaa.

Minä: On kolme alternaatiota1:

1) uudet vaalit

2) Tuomiojan hallitus

3) Kekkosen hallitus jatkaa.

Sitten keskustelimme siitä, että Tuomioja muodostaisi toisenlaisen: asiantuntijahallituksen, jossa olisi eri puolueista. Maalaisliiton politiikot jäisivät pois. Tuomioja on vaaleja vastaan tällä hetkellä. Tullaanko ne toimittamaan myöhemmin, se on sen ajan asia.

Sitten puhuimme venäläisten toiminnasta, Lebedevistä ym. Tuomioja: Venäläisten toimintaa ei voi ottaa huomioon.

Res.

On odotettava ruotsalaisten päätöstä tänään.

1 vaihtoehtoa

15.11. kl. 15.

Tuomioja: Ei saa viiden eikä neljän puolueen hallitusta. Ruotsalaisten eilisestä päätöksestä seuraus.

Eilen illalla oli neuvottelu yhtä aikaa Niukkasen, Leskisen, Sukselaisen, Salmi­ sen ja Hetemäen kanssa.

Vaikeuksia:

Sosialidemokraatit vaativat vähintään 7 paikkaa, maalaisliitto vaatii ainakin yhtä paikkaa vähemmän kuin sosialidemokraatit. Muille ei jäisi juuri mitään. On muitakin vaikeuksia, jotka tekevät asian mahdottomaksi. Ohjelmasta kenties voitaisiin sopia.

Niukkanen tahtoo Kekkosen ulkoministeriksi. Sosialidemokraatit eivät hyväksy Kekkosta ulkoministeriksi, mutta kyllä muuksi ministeriksi. Tuomioja tietää kuitenkin, että Kekkonen ei suostu ei ulkoministeriksi eikä muuksikaan ministeriksi.

Ruotsalaiset konstailevat. Tuomioja luulee niiden tarkoituksena olevan viivyttää asiaa. Kekkosen tarkoitus on, että hän voisi tulla takaisin pääministeriksi.

Tuomioja ilmoitti luopuvansa yrityksestä muodostaa iso koalitio sekä viiden että neljän puolueen hallitus. Ei saa sitä aikaan. On valmis muodostamaan hallituksen sillä pohjalla, että olisi mukana pienet puolueet (kokoomus, kansanpuolue ja ruotsalaiset, Törngren ulkoministerinä). Sellaisella hallituksella olisi se vahva puoli, että kun maalaisliitto pelkää vaaleja, niin uusi hallitus voisi uhkaamalla vaaleilla pakottaa porvarilliset puolueet järkevään menettelyyn. – Se voisi estää eduskunnan pahemmista päätöksistä. Presidentti voisi käyttää veto-oikeutta ja budjetin määrärahoja ei tarvitsisi käyttää. Vaalien uhka pakottaa maalaisliiton tukemaan hallitusta.

Sitten Tuomioja teki selkoa, keitä hän ajatteli uuteen hallitukseen.

Minä: Eikö voisi saada hallitusta kaikista porvarillisista?

Tuomioja: Kekkosen tarkoitus on ajaa karille. Maalaisliitto on kieltäytynyt sellaisesta hallituksesta, jossa olisi napamiehiä, mutta ei ryhmän vastuulla (= Törngrenin ehdotus minulle).

Tuomioja: luuli, että tämä hallitus voi istua aina säännöllisiin vaaleihin asti. Tällä hallituksella olisi myös se hyvä, että kokoomuksen karanteeni tulisi murtumaan. Maalaisliitto tahtoo viivyttää asiaa, 1) jotta Kekkonen voisi jäädä ja 2) jotta vaara eduskunnan hajottamisesta poistuisi.

Kokoomus ja kansanpuolue eivät ole jyrkästi vaaleja vastaan. Maalaisliitto on niitä vastaan. Sosialidemokraatit kannattavat jyrkästi vaaleja. Nyt ajetaan valtiopäiväjärjestyksen muutos läpi, jotta vaalien väliaika tulisi 4 vuodeksi. Ensi vaalien jälkeen on siten 4 vuotta aikaa.

Tuomioja oli keskustellut myös Tervon ja Leskisen kanssa. Nämä olivat sitä mieltä, että Tuomiojan hallitus on ainoa mahdollinen. (Maalaisliiton ryhmä ei tule mukaan.)

Minä: Haluan puhua Törngrenin kanssa ruotsalaisten kannasta.

Tuomioja pyysi saada olla siinä mukana. Minä suostuin.

Sovimme: Tänään kl. 20 neuvottelu Tuomiojan ja Törngrenin kanssa.

15.11. kl. 20 Tuomioja ja Törngren.

Minä viittasin ensiksi Hufvudstadsbladetin tämänpäiväiseen kirjoitukseen, joka oli epäselvä. Kysyin, mikä on ruotsalaisten kanta. Tein selvää keskusteluistamme Tuomiojan kanssa. Lausuin, että viiden tai neljän puolueen hallitusta ei saada aikaan. Nyt on kysymys, että Tuomioja muodostaa hallituksen asiantuntijoista, jotka tosin kuuluvat eri puolueisiin, mutta eivät tule hallitukseen puolueiden vastuulla.

Törngren: Heidän ryhmänsä mielestä paras olisi viiden puolueen hallitus. Neljän puolueen hallitukseen nähden ollaan erimielisiä, sillä maalaisliiton poissaolo, mutta sosialidemokraattien mukanaolo ei olisi hyvä. (Tämä on ryhmän enemmistön kanta.) Vasta vaalien jälkeen päästään normaaleihin oloihin, mutta paras olisi, että vaalit eivät tulisi lähiaikoina, vaan vasta esim. toukokuussa.

Epäpoliittinen hallitus (ylimenokauden hallitus), joka olisi sidottu ryhmiin, ei saavuttanut kannatusta.

Tuomioja: on keskustellut tänään kokoomuksen kanssa. Ei tule mukaan porvarilliseen hallitukseen, jossa sosialidemokraatit eivät ole mukana.

Minä esitin mahdolliset vaihtoehdot. Mitä ruotsalaiset pitäisivät siitä, että nykyinen Kekkosen hallitus jäisi paikalleen?

Törngren: Nykyinen hallitus ei voi jatkaa. Se vasta olisi ikuista taistelua. Törngren ei voi olla mukana nykyisessä Kekkosen hallituksessa. Nykyisen hallituksen jatkamista ei voi ajatella. Ainoa mahdollisuus on Tuomiojan epäpoliittinen hallitus, jolla on riittävästi kosketusta eduskuntaan.

Minä: Mitä se tietää?

Törngren: Pitäisi ottaa ryhmien keskuudesta hallitukseen jäsenet.

Tuomioja: Maalaisliiton ryhmästä ei tule kukaan hallitukseen. Sukselainen ilmoitti sen. Mutta ulkopuolelta ryhmän voi saada maalaisliittolaisia.

Minä: Ruotsalaisten pitää tulla mukaan. Ulkoministeriksi Törngren.

Törngren: suostuu ulkoministeriksi, mutta hänen täytyy siitä ilmoittaa ryhmälle.

Sovimme, että Tuomioja huomenna esittää listan.

16.11. kl. 15 Tuomioja toi hallituslistan:

Päämin. Tuomioja (puolueeton) 

Ulkomin. edust. Törngren, (ruots.)

Oikeusmin. hallintoneuvos Kuuskoski (maalaisl.)

Sisämin. kunnallisporm. Kannisto (kansanpuolue)

Puolustusmin. edust. Hetemäki (kokoomus)

Valtiovar.min. edust. Junnila (kokoomus)

Opetusmin. edust. Salminen (kokoomus)

Maatalousmin. ent. prof. Jutila (maalaisl.)

Toinen maatalousmin. edust. Kullberg (ruots.)

Kulkul.min. vuorineuvos Serlachius (ruots.)

Toinen kulkul.min. toim.joht. Junttila (puolueeton)

Kauppa- ja teoll.min. pääjoht. Aura (puolueeton)

Toinen kauppa- ja teoll.min. edust. Viherheimo (kokoomus) 

Sosialimin. ja toinen fin.min. edust. prof. Esa Kaitila (kansanp.)

Toinen sosialimin. edust. Irma Helena Karvikko (kansanp.)

4 kokoomuksesta, 3 kansanpuolueesta, 3 ruotsalaista, 2 maalaisliitosta, 3 ulkopuolista (Tuomioja, Aura ja Junttila).

17.11. hallituksen istunto

Annoin eron Kekkosen IV hallitukselle ja nimitin uuden Tuomiojan hallituksen. Sen jälkeen Kekkonen piti minulle puheen.

Minä vastasin: kiitin hallitusta työstään ja hyvästä yhteistyöstä. Erityisesti kiitin Kekkosta hyvästä yhteistyöstä ja tarmokkaasta toiminnasta.

17.11. Uusi hallitus kävi luonani linnassa kl. 15.30 tervehdyskäynnillä. Tuomioja piti pienen puheen, jossa hän mm. huomautti, että tänään 17.11.53 on kulunut tasan 9 vuotta siitä, kun minä sodan jälkeen pääministerinä muodostin hallituksen (17.11.44).

17.11. kl. 14.30. Entinen ulkoministeri Günther luonani. Hän on täällä käymässä ja pitää tänään esitelmän Ruotsin ulkopolitiikasta talvisodan aikana Ruotsalaisella klubilla.

18.11. Ensimmäinen esittely uuden hallituksen kanssa kl. 11. Juoksevia asioita.

18.11. Esittelyn jälkeen keskustelin Tuomiojan ja Törngrenin kanssa. – Puhuimme siitä, että Kekkonen tänään Maakansassa julkaisee laajan haastattelun keskusteluistaan Lebedevin kanssa. (Se on sama kuin edellä on kerrottu). Sekä Törngren että Tuomioja luulevat, että tämä tulee vahingoittamaan Kekkosta.

Keskustelimme myös eduskunnan hajoittamisesta, josta lehdet puhuvat. Tuomioja kertoi, että paitsi sosialidemokraatit myös kokoomus on sen puolella. Se on muuten tänään lehdissä. Kansanpuolueessa on enemmistö nähtävästi myös eduskunnan hajoittamisen puolella.

Asia ei ole vielä tällä hetkellä polttava.

19.11. Gartz luonani, käymässä Moskovasta.

Ensin puhuimme Molotovin illanvietosta lokakuun vallankumouksen johdosta. Gartz sanoi, että se oli vähemmän ylellinen kuin oli ennen ollut.

Kauppaneuvottelut hidastuneet, mutta Palmroth ei luule, että se on tahallista. Palmroth ei voi luulla, että hallituksen muutos vaikuttaa kauppaneuvotteluihin.

Käynti Molotovin luona: Molotov kysyi uutisia Suomesta. Gartz oli sanonut, että kysymyksessä ei ole mikään suunnanmuutos, vaan henkilökohtaista. Presidentti (J.K.P.) pitää huolen, että suunta ei muutu. Molotov: »Minä tunnen Paasikiven.» – Kauppa on mennyt hyvin ja muut asiat menneet hyvin.

19.11. kl. 15 Fagerholm.

Sanoi tulleensa puhumaan tilanteesta. Eduskunnan hajoittaminen on hänen mielestään välttämätön. 1907 ja 1945 oli vaalit maaliskuussa.

Fagerholmin mielestä olisi vaalit pidettävä joko helmi- tai maaliskuussa (1954). Ei mene muuten.

Minä: Miten vaalit tulevat menemään?

Fagerholm: ei usko, että kommunistit tulevat voittamaan. Sosialidemokraateilla on reipas mieli. Työttömyys tietysti on ikävää, mutta edellyttää, että hallitus tekee voitavansa.

Fagerholm sanoi, että kommunistit eivät halua vaaleja. Vaalien jälkeen saamme 4 vuoden väliajan (valtiopäiväjärjestys kun tulee muutetuksi).

Budjetti on käsiteltävä tämän hallituksen aikana. Vaalien jälkeen uusi laaja hallitus.

20.11. Maatalouskerholiiton lähetystö (prof. Pihkala, Eino Pusa, Tavaila).

Antoivat minulle liiton 20-vuotishistorii­kin. ·

20.11. Tukholman lähettiläs Gripenberg.

Undén luulee, että Berijan ja Malenkovin välillä on ollut valtataistelu. Malenkov huomasi Berijan tuumat ja iski kohta. (Undén) Ruotsissa luulevat, että taloudellinen tila Neuvostoliitossa on huono ja täytyy tehdä jotain. Mutta ei tule mitään sotaa, mutta kylmä sota jatkuu. Undén hyväksyy USA:n politiikan, mutta pelkää, että se kömpelyydellään tekee vahinkoa.

20.11. Esittelyn jälkeen puhuin Törngrenin ja Jutilan kanssa (Tuomioja oli poissa).

Törngren sanoi, että Lebedev keskustelussaan Tuomiojan kanssa oli »viileä».

23.11. Dagens Nyheter (pääkirj.)

»Mellan »röd pest» och »svart död»1 (kos­kee Varsovan kapinaa kesällä 1944).

Puolalainen runo kirjoitettu silloin:

»Vi väntar på dig, du röda pest, som skall befria oss från den svarta döden.»2

D.N. »En sådan sinnesförfattning vittnar om politisk inkompetens, oförmåga att anpassa sig efter de faktiska förhållandena, ovillja att ta hänsyn till de reella maktfaktorerna. I verkligheten talar här en desperation som bottnar i det faktum att de frihetsförkvävande krafterna visat sig vara friheten övermäktiga.»3

1 »’Punaisen ruton’ ja ’mustan surman’ välissä»

2 »Odotamme sinua, punainen rutto, joka vapautat meidät mustasta surmasta.»

3 »Tuollainen mieliala todistaa poliittisesta epäpätevyydestä, kyvyttömyydestä mukautua tosiasiallisiin olosuhteisiin, haluttomuudesta ottaa huomioon todellisia valtatekijöitä. Itse asiassa tässä puhuu epätoivo, joka perustuu siihen tosiasiaan, että vapautta tukahduttavat voimat ovat osoittautuneet ylivoimaisiksi vapaudelle.»

23.11. Tuomioja luonani.

Tuomioja kertoi keskustelustaan Lebedevin kanssa. Lebedev oli ollut hyvin armollinen ja sanonut, että hänen täytyy ilmoittaa asiasta hallitukselleen. Tuomioja oli sanonut, että hän on ilolla todennut sen, mitä Kekkosen haastattelusta oli ilmennyt. Nykyinen hallitus tulee seuraamaan entisen hallituksen poliittista suuntaa. Lebedev ei sanonut mitään ja lupasi ilmoittaa hallitukselleen.

Vaalit

Tuomioja antoi hallituksen kokoomuspuolueen jäsenten kirjeen hänelle. Siinä he kirjoittivat tilanteen muodostuneen sellaiseksi, että eduskunnan hajottaminen ja uusien vaalien järjestäminen olisi kiireellisesti toimeenpantava.

Tuomioja: on neuvotellut Tannerin ja Leskisen kanssa. Nämä ovat jyrkästi uusien vaalien kannalla. Vaalien jälkeen olisi heille mahdollista ryhtyä perusteellisiin toimenpiteisiin taloudellisten olojen parantamiseksi, etenkin kun seuraavat vaalit tulisivat vasta neljän vuoden perästä. Vaalien jälkeen uskaltaisivat mennä paljon pitemmälle kuin nyt. Jokainen kuukausi lisää kommunistien mahdollisuuksia ja vähentää heidän chanssejaan. Ellei uusia vaaleja tule, niin sosialidemokraattien täytyy asettua jyrkkään vastarintaan nykyisen hallituksen toimenpiteitä vastaan. Syntyy suuria ristiriitoja niiden ryhmien välillä, joiden nojaan seuraava hallitus on aiottu rakentaa. Vaalien viivyttäminen tulisi vahingoittamaan kunnollisen hallituksen aikaansaamista vaalien jälkeen. Siinä hallituksessa pitäisi olla kaikki muut paitsi kommunistit. Ellei maalaisliitto silloin tule mukaan, sosialidemokraatit menevät ilman heitä.

Kokoomuksen kanta on selvä (vaalien puolella).

Kansanpuolueessa erilaista ilmaa. Kannisto pelkää, että porvarillinen enemmistö menetetään.

Ruotsalaisten piirissä suuria epäilyjä, että porvarillinen enemmistö voi mennä.

Kommunistit ovat myös vaalien kannalla, ellei synny kolmen puolueen hallitusta.

Tuomioja itse on muuttanut mielensä. Tulevaisuus on rakennettava sille pohjalle, että sosialidemokraatit tulevat mukaan hallitukseen = kannattaa vaaleja.

Maalaisliitto on jyrkästi vastaan. Talvi on heille epämukava aika. Kulkuyhteydet.

Tuomioja: Mutta samat esteet on kaikilla.

Minä: Olisi puhuttava maalaisliiton kanssa. On ikävää ja haitallista, jos ne suuttuvat. Heille olisi selitettävä asia. Sosialidemokraattien menestys kommunisteja vastaan on tärkeä. Kysyin, eikö Tuomioja voisi puhua maalaisliiton kanssa.

Tuomioja lupasi puhua Kalliokosken ja Sukselaisen kanssa.

23.11. Tuomioja, Törngren ja Kannisto.

Ahvenanmaan maaherra

Minä: Ennen on ollut kaksi maaherraa ahvenanmaalaisia. Olisi hyvä, jos voitaisiin hyväksyä Brenning, joka on ahvenanmaalaisten ehdokas.

Törngren: Brenning on hyvä mies (kuten myös Johansson).

Tuomioja = Törngren.

Kannisto: Tiedot Brenningistä hyvät. Hyväksyy.

Minä: hyväksyn myös.

Siis: Kaikki olimme yhtä mieltä. Brenning hyväksytään.

25.11. Tri Urho Kekkonen. 

Hyvä veli,

Kiitos kirjeestäsi. Kun tavataan, voidaan puhua tarkemmin. Nyt sanon vain, että mielestäni ei ole syytä panna merkitystä sanomalehtien karkealle kirjoittelulle Sinua vastaan.

Parhain terveisin

J.KP.

Eduskuntavaaleja pidetty talvella

1) v. 1907 maaliskuussa

v. 1.–2.7. 1908

v. 1.–3.5. 1909

2) 1.–2. helmik. 1910

3) 2.–3. tammik. 1911

4) huhtik. 1. p. 1924

5) maalisk. 1945.

25.11. Armeijan komentajan kenr. Heiskasen esittely.

Puhuin vakoilujutusta. Lausuin ihmettelyni, että suomalaisten upseerien joukossa on ollut vakoilijoita. Kaiken sen jälkeen, mitä viimeisten 15 vuoden kuluessa venäläiset ovat meille tehneet, en olisi luullut, että upseerien joukossa voisi olla vakoilijoita Neuvostoliiton hyväksi.

Heiskanen sanoi, että ei ole ideologisista syistä, vaan rahan vuoksi.

25.11. kl. 15 Tuomioja luonani. Tuomioja kertoi puhuneensa maalaisliiton Kalliokosken ja Sukselaisen kanssa. He olivat sitä mieltä, että ennenaikaisvaaleilla ei mitään voiteta, sen vuoksi ovat vaaleja vastaan. Maalaisliitossa on kuitenkin sellaisia (Tarkkanen, Juho Koivisto), jotka ovat vaalien kannalla.

Tuomioja on tänään puhunut Skogin kanssa. Skog on jyrkästi uusien vaalien kannalla. Porvarillisten ei tarvitse pelätä menettävänsä enemmistöä eduskunnassa. Sosialidemokraattien asema kommunisteihin nähden on nyt parempi kuin myöhemmin kesällä. Jos mennään normaaleihin vaaleihin, niin uusi hallitus tulee elokuussa. Mm. 1955 v. budjettivalmistelu voisi alkaa vasta sen jälkeen, mutta jos uusi hallitus tulee huhtikuussa, on aikaa rauhassa suunnitella talouspolitiikkaa.

Skog oli edelleen lausunut, että ellei vaaleja, niin heidän ryhmänsä ei voi hyväksyä mitään. Vaalien jälkeen voi jättää taktilliset näkökohdat syrjään.

Tuomioja jatkoi: Oma mielipide on hänellä nyt se, että on järkevämpää mennä uusiin vaaleihin. Sosialidemokraatit voi saada tulevaisuudessa mukaan ja uudet vaalit helpottavat sitä. Tilanne tulee yhä vaikeammaksi.

Minä: Ikävä, että maalaisliittolaiset ovat vastaan. En ymmärrä, minkä tähden maalaisliitto on niin vastaan.

Tuomioja: Sosialidemokraatit puhuvat positiivisista otteista, mutta maalaisliittolaiset ovat sterilillä kannalla. Heillä ei ole mitään positiivista.

Kysymys uusista vaaleista olisi otettava esille joulukuun puolivälissä. Mutta sitä ennen pitäisi saada joillekin sosialidemokraateille ilmoittaa asiasta. Vaalit maalisk. 7. ja 8. päivänä.

Minä: En näe syytä vaaleja vastaan.

Sitten Tuomioja puhui lääkintöhallituksen päälliköstä.

Ylilääkäri Larmola. – Lääkäripiirit kannattavat. Kekkosen ehdotus. Prof. Soisalo kannattaa. Tuomioja myös kannattaa. – Minä sanoin hyväksyväni hänet.

27.11. Syöpärahaston, joka kantaa minun nimeäni, apurahojen jako.

27.11. Esittelyn jälkeen. Tuomiojan kanssa:

Minä: Eikö kommunistit lisäänny vaaleissa. Maaliskuussahan juuri työttömyys on suurin.

Tuomioja: Sosialidemokraatit katsovat, että joka kuussa, jonka vaalit siirtyvät eteenpäin, kommunistit lisääntyvät.

Minä: Vaaleja kyllä on pidetty ennenkin talvella.

Minä: Lehdissä oli mainittu, että hallitus aikoi ottaa Kekkosen hallituksen antaman lisämaalain esityksen takaisin eduskunnasta. Sanoin, että minun mielestäni ei pitäisi ottaa edellisen hallituksen tällaisia esityksiä takaisin. Antaa eduskunnan käsitellä ne ja päättää, niin kuin tahtoo.

Tuomioja sanoi olevansa samaa mieltä. Ilmoitti, että heillä oli aikomus maanantaina ottaa tämä asia esille hallituksessa, mutta kuultuaan minun mielipiteeni asia saa jäädä sikseen.

Refl.

Vaaleja vastaan (maalisk.):

1) Maalaisliitto vastaan (minkä tähden?)

2) Talvi maaliskuussa vaikea aika.

3) Maaliskuussa työttömyys suurimmillaan. Se vaikuttaa kommunistien hyväksi.

4) Ennenaikaisilla vaaleilla ei saavuteta mitään. Sentähden tarpeetonta.

5) Ylipäänsä on vältettävä tällaisia poikkeuksellisia toimenpiteitä.

Vaalien puolesta:

1) Sosialidemokraatit jyrkästi vaativat.

2) Talvella on pidetty monet vaalit (1907, 1910, 1911, 1924, 1945).

3) Sosialidemokraatit katsovat, että jokainen kuukausi, jonka vaalit lykkääntyvät, lisää kommunistien kannatusta.

4) Vaaleilla saavutettaisiin, että voitaisiin muodostaa enemmistöhallitus (ja saada sosialidemokraatit mukaan saataisiin 4 V.) (4 V. 3 kk.)

5) Uusi hallitus pääsisi 4 kk. aikaisemmin työhön (budjetti 1955 ym. töihin).

6) Nykyinen tila tulee yhä vaikeammaksi. »Kuollut välitila.» – Jos asiat menevät yhä vaikeammiksi myös eduskunnassa, niin nykyinen hallitus voi erota. Sosialidemokraatit ryhtyvät jarruttamaan ja vastustamaan sen toimenpiteitä.

7) En näe, mikä tekisi mahdottomaksi tai edes vaikeaksi vaalit maaliskuussa.

(Maalaisliiton vastustuksesta: Maakansa: »Ei laillisia edellytyksiä». [Ei pidä paikkaansa.] – Ilkka: »Asioita jää kesken.»)

28.11. Ahvenanmaan maakäräjien puhemies – talman – Johansson maaherranvaihdon johdosta.

Maapäivät ja hän ehdottavat pankinjohtaja, varatuomari Brenningiä. – Minä vastasin, että olen ottanut selvää hra Brenningistä och anser honom lämflig och jag är beredd att utnämna honom1.

Sitten keskustelimme vähän aikaa muista asioista. Johansson sanoi, että Ahvenanmaalla on myös vaikeuksia budjetin kanssa.

Johansson esitti, että Koroleff määrättäisiin till viceordförande i Alands delegation i st. för Brenning2.

Brenning voi ottaa maaherranviran vastaan vasta 1.1.1954. Koroleff eroaa 12.12.53. Sen vuoksi kenties määrättävä viransijainen 12.12.53–1.1.54. Länsrådet3 Johansson.

Tästä neuvoteltava Kanniston kanssa.

1 ja pidän häntä sopivana ja olen valmis hänet nimittämään

2 Ahvenanmaan valtuuskunnan varapuheen johtajaksi Brenningin sijasta

3 Lääninneuvos

30.11. Tuomioja.

Tuomioja kertoi: Törngren oli ilmoittanut, että ruotsalaisessa ryhmässä ei ole yhtenäistä kantaa uusiin vaaleihin nähden, on eri mieliä. Yleensä ollaan sitä mieltä, että ruotsalaiselle puolueelle on yhdentekevää, onko vaalit maaliskuussa vai vasta ensi kesänä. Tuomioja on omasta puolestaan sitä mieltä, että vaaliasiaa ei voi ratkaista yhden puolueen vaatimuksen johdosta (s.o. sen perusteella, mitä maalaisliitto katsoo).

Minä: Tietysti ei yhden puolueen kanta tule kysymykseen. Mutta sentähden ruotsalaisen ryhmän vastaus ei ole asianmukainen, sillä kysymys ei ole siitä, mikä on ruotsalaiselle puolueelle hyvä tai paha, vaan kysymys on, päästäänkö ilman vaaleja eteenpäin.

Tuomioja: Maalaisliittolaiset sanovat, että he kyllä selviävät, vaikka tulee uudet vaalit.

Tuomioja itse on edelleen uusien vaalien puolella. Ellei tule uusia vaaleja, niin siirtyy suurten asioiden hoito monta kuukautta eteenpäin (budjetti 1955 ym.). Sosialidemokraatit estävät asian käsittelyn eduskunnassa. Välit kiristyvät sosialidemokraattien kanssa ja se tulee haittaamaan yhteistyötä tulevaisuudessa. Sitten keskustelimme myös siitä mahdollisuudesta, että jos asiat menevät kovin huonosti, niin nykyinen Tuomiojan hallitus voi joutua eroamaan.

1.12. Maalaisliiton ryhmä (puh.joht. Kalliokoski ja varapuh.joht. Luukka ja rva Saalasti) luonani puhumassa eduskunnan hajoitusasiasta.

Kalliokoski on keskustellut pääministeri Tuomiojan kanssa ja ilmoittanut hänelle kantansa. Olisi kaikin keinoin vältettävä eduskunnan hajoittamista ja talvivaaleja. – Eduskunnan hajoittaminen ei ole heidän mielestään välttämätöntä, kun on hallitus, joka on hallitusmuodon mukainen ja jolla on mahdollisuus toimia. Eduskunnassa on useita tärkeitä lakeja valmistumassa: verolaki, tielaki, maankäyttölaki; jos niitä ei nyt saada valmiiksi, voivat ne lykkäytyä pitkäksi ajaksi. – Talvivaaleista on huonoja kokemuksia. Ei saada äänestäjiä liikkeelle. Porvarillinen enemmistö eduskunnassa on pieni ja se voidaan menettää. Jos maalaisliitto menettää 3 paikkaa, niin porvarillinen enemmistö on mennyt.

Minä: Minun osalleni näkyy elämäni loppuun asti tulevan ikävien ja epäpopuläärien asiain hoito. Lausuin, että olisin mielelläni toivonut, että ei tarvitsisi uusia vaaleja. Sen sanoin useamman kerran Kekkoselle. Nyt olen ollut pakotettu uudestaan asiaa harkitsemaan. Sitten esitin vaaleihin nähden pro et contra (kts. edelle).

Kalliokoski: He ovat ottaneet muihin porvarillisiin puolueisiin kosketuksen. Ovat huomanneet, että vaalien vaatimus ei ole jyrkkä. He jatkavat kosketusta. Luulee, että muutkin porvarilliset voivat antaa tietää, että eivät jyrkästi vaadi vaaleja. Valtiojärjestys edellyttää, että vaalit ovat kesällä ja uusi hallitus elokuussa. Talvi haittaa enemmän maalaisia kuin kaupunkilaisia. Tuomioja oli heillekin sanonut, että hän voi erota. Sen johdosta Kalliokoski huomautti, että Tuomioja tunsi ne edellytykset, kun muodosti hallituksen.

Saalasti: Sosialidemokraatit laskevat väärin, kun luulevat pitävänsä puolensa kommunisteihin nähden, jos vaalit tulevat maaliskuussa. Kun silloin työttömyys on suuri, niin se auttaa kommunisteja. Tämä pelottaa maalaisliittolaisia.

Sitten Saalasti lausui, että nyt ei ole varmaa asiaa, joka aiheuttaisi eduskunnan hajoittamisen kuten 1924.

Minä: Nyt on paljon tärkeämpi asia: eduskunta on osoittautunut kykenemättömäksi saamaan aikaan hallituksen, jonka kaikki pitävät välttämättömänä ja jolla olisi eduskunnan enemmistön kannatus. Tämä on eduskunnan bankrutti. Se on arveluttava ja se on paljon tärkeämpi asia kuin 1924 ja silloin, kun Mantereen hallituksen aikana eduskunta hajoitettiin virkamiesten palkka-asian johdosta.

3.12. ministeri Junnila luonani selittämässä lisämenoarviota (v. 1953 toinen), josta esitys annetaan eduskunnalle.

3.12. Prof Puukko toi minulle toisen osan Raamatunselitysoppia.

3.12. Tuomioja. Eduskunnan hajoittaminen.

Tuomioja on edelleen kannallaan, että vaalit välttämättömät. Tuomioja kertoi, että asia oli eilen ollut iltakoulussa. Äänestyksessä 9 vaalien puolella. 3 vastaan (Törngren, Kuuskoski, Jutila), 2 (Karvikko ja Kannisto) epävarmoja.

Tuomioja kertoi, että Törngren pelkää, että porvarillinen enemmistö häviää. Ruotsalaiset eivät tahdo asettua varmalle kannalle. Ruotsalaisessa ryhmässä on enemmistö vaaleja vastaan.

Tuomioja jatkoi: Nykyinen hallitus ei voi toimia. Asema tulee vaikeaksi, hallituksen on pakko erota. (Tätä mieltä ovat hallituksessa olevat kokoomuksen jäsenet, Kaitila, Aura ja kaikki 9 jäsentä.) Toissa päivänä Tuomioja oli tavannut Skogin ja Leskisen ja Sumun. He olivat sanoneet, että heidän täytyy ajaa asiat vaaleihin. Luulevat, että voittavat kommunisteilta, mutta eivät tiedä, miten asema on kesällä.

Minä: Ruotsalaiset nähtävästi eivät tahdo suututtaa maalaisliittolaisia.

Tuomioja: Valtion asioita ei voida hoitaa, ellei saada eräitä asioita läpi eduskunnassa, m.m. 4 mrd. suhdannerahoja. Sosialidemokraatit voivat ajaa sen yli vaalien. Luukka oli tänään sanonut Tuomiojalle, että ymmärtää kyllä, että asioita ei voi hoitaa ilman vaaleja. Maalaisliitossa on muitakin (Kalliokoski, Sukselainen), jotka ovat samalla kannalla.

Tuomioja lisäsi vielä, että jos elintarvikeindeksi nousee yli 105, niin myös sen kautta tilanne tulee mahdottomaksi.

Lopuksi Tuomioja katsoi, että päätös olisi pian tehtävä (ensi tiistaina klo 11) jo vaalivalmistelujen vuoksi.

Tuomioja puhui sitten lääkintöhallituksen pääjohtajasta. Tri Larmola on kieltäytynyt. – Nyt ehdotetaan anatomian prof. Pesosta.

Rakennushallituksen pääjohtajaksi raatimies, arkkitehti Lappi-Seppälä.

Häntä kannattaa muut kuin arkkitehdit.

Hän on hyvä organisaattori, mutta ei taiteellinen.

4.12. Esittelyn jälkeen keskustelu Tuomiojan ja Törngrenin kanssa.

Minä otin Törngrenin kanssa esille kysymyksen vaaleista ja ruotsalaisen ryhmän suhtautumisesta siihen.

Törngren sanoi, että heidän ryhmänsä ei tahdo nyt valita kahden suuren ryhmän, maalaisliiton ja sosialidemokraattien välillä. Katsoo, että tämän hallituksen olisi jatkettava.

Minä: Tämä hallitus ei selviä asioista. Tuomiojan kanssa on siitä paljon puhuttu. Ei voi lykätä asian ratkaisua, sillä ellei tässä kuussa päätetä, niin vaalit menisivät huhtikuuhun, mutta se on huono kuukausi vaalien pitämiseen. Toukokuussa ei enää kannata pitää vaaleja.

Tuomioja huomautti, että tarvitaan välttämättä 4 mrd., mutta sitä ei saada.

Törngren: Ellei eduskunta sitä hyväksyisi, niin sitten hajoitus.

Minä: Ei voi mennä vaaleihin sellaisella asialla.

4.12. Vaalien puolella on siis:

sosialidemokraatit   53

kokoomus   28

kansanpuolue   10

  91

kommunistit   43

134

Vastaan:

maalaisliitto 51

ruotsalaiset ? 15

66

6.12. ltsenäisyysjuhla.

Linnassa vastaanotto. Meni helposti, kun en kätellyt kuten ennen.

Ennen vastaanottoa kävi luonani ylioppilaskunnan lähetystö: Ylioppilaskunnan puheenjohtaja tri Suomela, varapuh.joht. maist. Patrik Lilius, Ylioppilaskunnan hallituksen puh.johtaja Stolpe, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan puh.joht. dipl.ins. Salmio, Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan puh.joht. ekonomi­ Westerling, Svenska Handelshögskolanin ylioppilaskunnan puh.joht. Starck, Opettajakorkeakoulun puh.joht. Vapaavuori, Yhteiskunnallisen korkeakoulun puh.joht. Hailuoto, Eläinlääketieteellisen korkeakoulun ylioppilaskunnan puh.joht. Sippo. Vastasin heidän puheeseensa.

Refl. Bermudan kokous ym.

Näyttää olevan mahdollista, että suurvallat jakavat Euroopan vaikutusintressialueihin. On pidettävä vara, ettei Suomea jätetä Neuvostoliiton vaikutusalueisiin.

8.12. Esittely.

Päätin valtioneuvoston enemmistön esityksestä hajoittaa eduskunnan: uudet vaalit 7.–18.3.1954, eduskunta hajoaa 29.3.54.

Avoin kirje. Minä sanoin, että olin toi­vonut, että ei tarvitsisi hajoittaa eduskuntaa, ja olin toivonut, että päästäisiin ilman uusia vaaleja ensi kesään ja säännönmukaisiin vaaleihin. Mutta olin tullut siihen päätökseen, että vaaleja  ei voida välttää. Emme pääse eteenpäin ilman vaaleja. 

Vähemmistö: Kuuskoski (perustelu pätemätön). Häneen yhtyi: Törngren, Kannisto ja Karvikko.

Enemmistö: 9 ministeriä (Jutila oli poissa, matkalla).

Siis 9 > 4

Esittelyn jälkeen keskustelu Tuomiojan kanssa.

1) Sanoin, että olisi seurattava, että jos suurvallat tekevät sopimuksen, vaikutuspiireistä (status quo’n perusteella), Suomea ei aseteta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.

2) Tukholman lähetystö: olisi hyvä, jos Gripenberg jäisi sinne.

3) Helo Pariisissa: Tuomioja sanoi, että hänellä ei ole mitään yhteyttä pohjoismaisiin lähettiläisiin. Suomalaiset eivät häntä moiti. Minä sanoin, että en halua muuttaa Heloa pois Pariisista. Herättäisi turhaa melua.

Tuomioja mainitsi Tukholmaan Kekkosen. Minä sanoin, että Kekkonen tarvitaan kenties paremmin Suomessa. Olisi myös nyt vaikea tarjota Kekkoselle lähettilään paikkaa. Tuomioja sanoi, että Kekkonen on katkera nykyään. Hänelle olisi hyvä olla jonkun aikaa poissa täältä. Minä sanoin, että Kekkonen on meille tärkeä mies, maalaisliitossa ei ole ketään johtomiestä muuta kuin hän.

9.12. Refl.

Sanomalehdet kirjoittavat eduskunnan hajoittamisesta ja uusista vaaleista. Vapaa Sana: Kokonaan ulkopoliittinen asia. Kommunistit tahtovat panna ulkopolitiikan etualalle.

9.12. Ahvenanmaan uusi maaherra Brenning kävi luonani. Kiitti nimityksestä. – Keskustelimme erilaisista Ahvenanmaata koskevista asioista.

11.12. Esittelyn jälkeen keskustelin Tuomiojan kanssa.

Pyysin ilmoittamaan Gripenbergille, että syy, minkä vuoksi emme häntä ajattele Roomaan, on, että meidän on vaikea saada sopivaa miestä Tukholmaan. Hän on karriäärissä ehdottomasti N:o 1.

­12.12. Syyrian lähettiläs Farra jätti valtakirjansa. – Miellyttävä mies.

12.12. Puhuimme Tuomiojan kanssa.

Tuomioja kertoi, että Tarkkanen oli hänelle sanonut, että asiat ovat menneet kyllä parhaiten. (Tarkoitti eduskunnan hajoittamista.)

Tuomioja mainitsi, että sosialidemokraatit ovat asettuneet asioiden hoitoon nähden järkevälle kannalle. Tuomioja katsoo, että eduskunnan hajoittaminen on oikein. – Kekkonen on katkera.

Minä sanoin, että luulen, että Kekkonen kyllä aikaa myöten tasaantuu. Minun ja Kekkosen välit ovat aina olleet hyvät. Minulla ei ole ollut mitään valittamista. Kekkonen on tarpeellinen mies, sillä meillä ei ole liiaksi kykyjä.

13.12. Tuomioja ilmoitti telefonissa, että Lebedev oli käynyt hänen luonaan ja ilmoittanut, että Neuvostoliiton hallitus on valmis neuvottelemaan Suomen hallituksen kanssa niistä asioista, joista Tuomioja oli hänelle puhunut.

14.12. Neuvostoliiton lähettiläs Lebedev pyysi päästä luokseni. Ensin puhelimme hänen rouvansa terveydestä ym. Sitten hän esitti seuraavaa:

»За последние годы в развитии политич., экономич. и культурных отношений между Фивл. и Сов. Союзом имеется известный прогресс, что по мнению Сов. Правительства, отвечает стре шениям обеих сторон. Это соответствует заключенному в 1948 r. Договору о дружбе сотрудничестве и взаимопомощи, которым во взаимоотношениях между Сов. Союзом и Финл. были созданы условия для успешного разрешения вопросов, интересующих как Финл. так и Сов. Союз. 

Вам извесrно, Г-н президент, что Сов. Союз готов и дальше развивать эти отношения в соответствии с тем, как это бьшо в последние годы Я надеюсь, что это отвечает интересам и Финляндии. И если Сов. Союз готов считаться с интересами Финляндии то, само собои разумеется, он разчитьmает на то, что и Финл. учитьmает важность и значение хороших отношений с Сов. Союзом. 

Однако, нельзя не отметить, что в последнее время некоторые факты свИдетельствуюr о том что на политическую жизнь Финляндии иачинаюr усиленно влиять представители кругов, которые известны своими недоброжелательными отношениями к сотрудничеству Финляндии и Сов. Союза. 

Я считаю возможным затронуть этот вопрос в частности потому, что сейчас делаются попыrки некоторых иностранных кругов оказать влияние на Финляндию в направлении ухудшения ее добрососедских отношений с Сов. Союзом. 

Разумеется, мы как и всякое другое государство, придаем значение тому, как в действительности складываются отношения, а не тем или иным отдельным декларативным заявлениям, подявляющимся в некоторых случаях. Мы исходим из тоrо, что наши обе страны заинтересованы в том, чтобы отношения между Сов. Союзом и Финляндией и в дальнейшем развивались так, как это соответствует позиции НЗШИХ МИрОЛIООИВЫХ стран».1

Lebedev luki tämän paperista, jonka otti taskustaan.

Minä sanoin olevani tyytyväinen siitä, että suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä olivat viime vuosina kehittyneet suotuisasti, ja toivon ja olen vakuuttunut, että ne myös tulevaisuudessa tulevat kehittymään samalla tavalla.

Mitä tulee niihin ilmiöihin, joista ministeri Lebedev mainitsi ja jotka viittaavat siihen, että meillä olisi piirejä, jotka eivät tahdo ylläpitää hyviä suhteita Suomen ja Neuvostiliiton välillä, vaan tahtovat niitä huonontaa, minä lausuin, että en ole sellaisia huomannut. Luulin, että Lebedevin tiedot eivät ole oikeita. Minä tosin olen hyvin vähän kosketuksissa ihmisten kanssa paitsi virallisten henkilöiden kanssa. En ole havainnut sellaista, mitä ministeri Lebedev mainitsi.

Lebedev: Esim. sanomalehdet kirjoittavat Neuvostoliittoa vastaan.

Minä: Luen ainoastaan helsinkiläisiä lehtiä. En ole huomannut niissä kirjoituksia siihen suuntaan. Kenties Lebedev tarkoittaa, että on ulkomaisia uutisia, joita voi selittää siihen suuntaan?

Lebedev vastasi vältellen.

Minä pyysin paperin Lebedeviltä. Hän antoi sen. Lausuin, että tulen harkitsemaan tätä asiaa ja keskustelemaan Tuomiojan ja Törngrenin kanssa. Palaan sen jälkeen asiaan.

1 »Viimeisten vuosien aikana on Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallinnut havaittava edistys poliittisten, taloudellisten ja kultturellisten suhteiden kehityksessä, mikä neuvostohallituksen mielestä vastaa molempien maiden pyrkimyksiä. Se vastaa vuonna 1948 tehtyä ystävyys- ja avunantosopimusta, joka on luonut Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa edellytykset sekä Suomea että Neuvostoliittoa yhteisesti kiinnostavien kysymysten menestykselliseksi ratkaisemiseksi.

Te, Herra Presidentti, tiedätte, että Neuvostoliitto on valmis kehittämään näitä suhteita edelleen viime vuosien tapaan. Toivon, että tämä vastaa myös Suomen intressejä. Ja jos Neuvostoliitto on valmis ottamaan huomioon Suomen intressit, niin on itsestään selvää, että Neuvostoliitto olettaa myös Suomen ottavan huomioon hyvien Neuvostoliiton-suhteiden tärkeyden ja merkityksen.

Kuitenkaan ei voi olla huomaamatta, että muutamat viimeaikaiset tosiasiat osoittavat, että Suomen politiikassa, sen poliittisessa elämässä alkavat yhä voimakkaammin vaikuttaa niiden piirien edustajat, joiden tiedetään olevan pahansuopaisia Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden ja yhteistyön suotuisalle kehitykselle.

Pidän mahdollisena käsitellä tätä kysymystä muun muassa sen vuoksi, että nyt muutamien ulkomaalaisten piirien taholta yritetään vaikuttaa Suomeen sen ja Neuvostoliiton hyvien naapuruussuhteiden huonontamiseksi.

Tietysti, kuten mikä tahansa valtio, annamme arvoa sille, minkälaisiksi suhteet todellisuudessa muodostuvat, emmekä yksille eli toisille erillisille julkilausumille, joita muutamissa tapauksissa esiintyy. Me lähdemme siitä, että me molemmat maat olemme kiinnostuneita siitä, että suhteet Neuvostoliiton ja Suomen välillä edelleenkin kehittyisivät sellaisiksi, että ne vastaavat meidän rauhaarakastavien maittemme asemaa.»

14.12. Prahaan nimitetty lähettiläs Toivola luonani. Lähtee pian Prahaan.

Puhuin hänelle mielipiteeni.

14.12. Sveitsiin nimitetty lähettiläs v. Knorring luonani. On käynnillä kotimaassa.

Refl.

Mikä on venäläisten nykyisen demarchen takana?

1) Onko tarkoitus vaikuttaa vaaleihin ja kommunistien hyväksi?

2) Mitä tosiasioita tarkoittaa, kun sanoo, että факты1 osoittaa, että Suomen poliittiseen elämään on alkanut vaikuttaa sellaisten piirien edustajat, jotka ovat tunnetut hyvien suhteiden vastustajina? – Tarkoittaako kokoomuspuoluetta, jonka edustajia on nyt hallituksessa?

3) Mitä tarkoittaa ulkomaisilla piireillä, jotka vaikuttavat Suomessa suhteiden huonontamiseksi Neuvostoliittoon?

4) Tämä on arveluttavaa sekaantumista meidän oloihimme.

1 tosiseikat

15.12. Vesterinen luonani.

Minä selitin eduskunnan hajoitusasiaa.

Vesterinen kysyi, mitä minä ajattelen Kekkosesta. Olisiko hän sovelias presidentiksi: Voiko luottaa, että hän, kun on tärkeä ratkaisu tehtävä, ottaa huomioon ainoastaan isänmaan edun?

Minä: Minun välini Kekkosen kanssa ovat olleet erittäin hyvät koko ajan. Minä katson, että hän on meidän ensimmäisiä miehiämme ja että hän on edelleen presidenttikandidaatti N:o 1.

15.12. Tuomioja ja Wuori pyynnöstä luonani.

Minä kerroin Lebedevin käynnistä ja annoin Lebedevin p.m:n. Wuori luki sen ja käänsi suomeksi Tuomiojalle.

Minä selitin kantani. Kysyin, mitkä ovat ne faktat, joita Lebedev tarkoittaa.

Wuori: Ulkomaiset piirit tarkoittaa amerikkalaisia, jotka ovat viime aikoina olleet kiinnostuneita Suomen asioista. USA:n sanomalehdissä on ollut paljon kirjoituksia Suomesta. Kirjoitukset ovat koskeneet meidän taloudellisia suhteitamme Neuvostoliittoon. On ilmennyt epäilystä, että Suomi on ajautumassa Neuvostoliiton valtaan kauppasuhteissa. Tälle ulkomaiselle kohdalle ei panna niin suurta arvoa kuin kotimaiselle. Kotimaisia kohtia koskeva Lebedevin kohta on tärkeämpi.

Tuomioja: Venäläiset nähtävästi ovat nielleet nykyisen hallituksen, mutta ajattelevat tulevaisuutta. Ovat levottomia, jos jatkuu tähän suuntaan ja tulee vielä pahempi hallitus.

Minä: Simosen haastattelu USA:ssa. Onko totta?

Wuori luulee, että on totta.

Tuomioja: Venäläiset tahtovat käydä hallituksen kimppuun, ilman että voi sanoa, että se olisi vastoin sopimuksia.

Minä: Kekkonen kertoi, että meillä on eräissä piireissä se mielipide vallalla, että Venäjää ei nyt enää tarvitse ottaa huomioon.

Tuomioja ei luullut niin jyrkkää mielipidettä olevan, mutta on kyllä se ajatus, että nyt on poliittinen ilmapiiri helpompi.

Wuori: Lebedevin demarche on liian aikainen vaaleja varten.

Minä: Meidän on kaikkia asioita, myös taloudellisia, katsottava poliittiselta (s.o. ulkopoliittiselta) kannalta.

Minä: Eikö Wuori voisi ottaa selvää siitä, mitä »faktoja» Lebedev tarkoittaa. Voi sanoa, että minä olen puhunut Wuoren kanssa.

Sovimme siitä, että Wuori ottaa selkoa venäläisiltä, mitä Lebedev tarkoittaa »faktoilla».

Tuomioja ilmoitti olevansa halukas menemään Moskovaan käymään kauppaneuvottelujen aikana. Ajatteli, että siellä voisi myös saada jotain selvää mielialasta ym.

Minä: En pane vastaan.

16.12. Luonani kunniakäynnillä Neuvostoliiton ulkom.kaup.min. Kabanov ja eräs toinen, jotka ovat olleet täällä hallituksen kutsumina jäänmurtajan vesillelaskun johdosta. Lebedev mukana, esitteli minulle. Vanamo myös mukana.

Keskustelimme puoli tuntia.

Eilisessä jäänmurtajan vesillelaskussa Kabanov piti puheen, jossa hän esitti samoja ajatuksia kuin Lebedev minulle p.m:ssään. Puhui ystävyyssopimuksesta yms. (»Man versteht die Absicht.»1)

1 »Kyllä yskä ymmärretään.»

17.12. Gartz luonani. On käymässä täällä Moskovasta, palaa huomenna.

Minä kysyin, oliko Tuomioja tai Wuori kertonut Lebedevin käynnistä minun luonani.

Gartz oli lukenut Lebedevin minulle antaman paperin. Omasta puolestaan lausui: Tämä demarche on hyvin ikävä. Jonkinlainen varoitus, että vaalien jälkeen hallitus ei tule heidän kannaltaan sopimattomasti.

Minä: Nähtävästi venäläiset luulevat, että me olemme taloudellisesti heistä riippuvaisia. Siihen olemme antaneet asiain mennä. Meidän ei pitäisi olla vaikea hoitaa metalliteollisuutta, koska olemme sotien jälkeen hoitaneet ne: metalliteollisuus on tehnyt kovasti työtä, mutta työt on saatu antaa ilmaiseksi venäläisille sotakorvauksena. Meidän pitäisi kyllä voida hoitaa metalliteollisuus nyt, vaikka pantaisiin eläkkeelle 20.000 työmiestä.

Meidän pitää aina joka asiassa ensi sijassa ajatella, mitä se merkitsee ulkopoliittisesti, s.o. Suomen itsenäisyyden säilymiselle ja turvaamiselle.

Gartz: Laina olisi vaarallinen. Venäjän kauppa ei saa paisua niin, että emme voisi hoitaa asioita, jos se lakkaa. Puunjalostusalalla prosentti ei ole suuri. Metalliteollisuus??

­17.12. Wuori palautti Lebedevin paperin ja lähetti p.m. Oli eilen puhunut Zenihovin kanssa, joka oli sanonut, että paperi, joka jäi minulle, on Neuvostohallituksen tärkeän harkinnan tulos. Se on otettava vakavasti, koska ministeri Lebedev ei turhan vuoksi ole käynyt pitkiin aikoihin tasavallan presidentin luona. Zenihov pyytää uutta tapaamista ensi viikolla. Omasta puolestaan Wuori ajatteli, että paperi on varoitus suoraan presidentille poliittisten olojemme vastaisen kehityksen suhteen ehkä lähinnä vaalien jälkeistä hallitusta ajatellen.

Zenihov oli tiedustellut, lähetämmekö tarkkailijan Berlinin konferenssiin. Wuori vastasi: ei.

18.12. Esittelyn jälkeen Tuomiojan kanssa.

Minä: sanoin, että meidän on käsiteltävä Lebedevin paperi hallituksen ulkoasiainkomiteassa sitten kun Törngren on palannut.

Tuomioja sanoi, että Aura ja kaksi kokoomuspuolueen hallituksenjäsentä on saanut tiedon Lebedevin paperista. Tuomioja ja muut neuvottelijat Venäjällä tuntevat, mistä on kysymys ja hoitavat asian sen mukaan. Meidän on hänen mielestään kyllä otettava laina Neuvostoliitosta, mutta katsottava, että siitä ei tule meille vahinkoa. Klaus Waris, joka menee Moskovaan, hoitaa sen asian. Kun me ensi keväänä otamme lainan USA:sta, niin meidän on hoidettava asia Neuvostoliiton kanssa.

Minä hyväksyin tämän menettelyn.

18.12. Helsingin Sanomat kirjoittaa Venäjän kaupasta, mutta ei tiedä Lebedevin paperista minulle mitään.

Tuomioja sanoi, että voi olla hyvä, että me saamme tilaisuuden Lebedevin paperin johdosta lausua mielipiteemme venäläisille sillä tavalla, että se saattaa heidät ajattelemaan asiaa myös toiselta kannalta.

18.12. Enckell luonani.

Minä annoin Enckellin lukea Lebedevin paperin. Annoin Enckellin lukea myös Kekkosen selonteon keskustelusta Lebedevin kanssa.

Enckell kertoi: Jonkun päivän jälkeen lokakuun vallankumouksesta Lebedev kysyi, tahtoiko Enckell käydä hänen luonaan. Illalla klo 7 Enckell meni Lebedevin luo. Oli kahden kesken hänen kanssaan. Söivät päivällistä kahden kesken. Lebedev kysyi, mitä Enckell ajatteli politiikasta. Enckell vastasi, että on ulkopuolella politiikan nykyään – hän ei pidä om jäkten o. pers. intressen1.

Lebedev oli sanonut, että hän on hyvin bekymrad över vad som sker här. Indig nerad över regeringsbråket2. Siinä on syynä pyrkimys fördärva förhållandet till Sovj. Unionen3.

Enckell oli vastannut, että hallituskriisit ovat ainoastaan sisäisiä asioita. On ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä hallituksen politiikkaan omien intressiensä vuoksi.

Lebedev oli sanonut Enckellille, että här finns krafter som vill fördärva förhållandet till Ryssland4. Lebedev oli lisännyt, että Neuvostoliitto on valmis maksamaan ulkom. valuutassa.

Enckell oli vastannut, että mitään aikomusta muuttaa politiikkaa ei ole.

Enckell katsoo, että tämä kaikki oli johtunut meidän kommunistiemme valheiden johdosta. Meidän kommunistit ovat syyttäneet nähtävästi myös minua.

Enckell oli sanonut Lebedeville, että niin kauan kuin minä olen presidenttinä, politiikka ei tule muuttumaan.

Lebedev oli sanonut jotain siihen suuntaan, että J.K.P. ei ole ikuinen. Lebedev oli sanonut Enckellille jotenkin saman, mikä on hänen minulle jättämässään paperissa.

Enckell luuli, että tämä démarche on syntynyt Lebedevin alotteesta, siitä mitä hän on Moskovassa käydessään puhunut.

Pyysin Enckelliä harkitsemaan asiaa ja  tekemään minulle ehdotuksen vastaukseksi.

Enckell lupasi.

1 kiireestä ja henkilökohtaisten etujen tavoittelusta.

2 huolestunut siitä mitä täällä tapahtuu. Harmistunut hallitusriidasta.

3 pilata suhteemme Neuvostoliittoon.

4 täällä on voimia, jotka haluavat pilata suhteemme Venäjään.

21.12. professori Puntila luonani.

Puhuimme Danielsonin rintakuvasta Lahteen. Lupasin kehotuksin rahojen keräykseen.

Sitten puhuimme minun muistelmistani ja muistiinpanoistani. Sovimme, että minä kerron Puntilalle ja pikakirjoittaja on saapuvilla ja kirjoittaa muistiin.

22.12. ministeri Kannisto.

Puhuttiin lääkintöhallituksen päälliköstä. Prof Pesonen. Lääkäriliitto kannattaa häntä. Mutta Korkein Oikeus on v. 1946 tuominnut hänet 8 kk. vankeuteen, josta kärsi 6 kk. ja sitten armahdettiin.

Prof. Uotila oli v. 1941 pyytänyt, että päämaja toimittaisi sotasairaalasta ruumiita ja irrallisia päitä. Päämaja antoi määräyksen lähettää näitä. Mutta ei ole saatu selville mitään papereita näistä määräyksistä. Pesonen käski lähettää Viipurista 25 ruumista ja 20 päätä Anatomiseen laitokseen –sotavankien ruumiita. Pesonen oli siinä käsityksessä, että oli toiminut lain mukaan (Sen. kirje 1919). Sotaylioikeus tuomitsi (30.4.46). Korkein Oikeus 5.6.46 muutti tuomion: »tahallinen virkavelvollisuuden rikkominen, joka sisälsi yllytyksen hautaamattomien ruumiiden luvattomaan silpomiseen» (8 kk. vank.).

Vapaa Sana oli pari päivää sitten kirjoittanut, että Pesonen oli ollut Helasen hallituslistalla syksyllä 1944.

Suopo: Ei ole tietoa, että Pesonen olisi ollut Helasen hallituslistalla. Helanen oli kertonut keskustelleensa Pesosen kanssa vastarintaliikkeestä. Pesonen kieltää keskustelleensa Helasen kanssa.

Yleinen mielipide on, että Pesonen on hyvä mies.

Minä sanoin kuulleeni myös ainoastaan hyvää Pesosesta.

Kannisto: on sitä mieltä, että pääsyyllinen on päämajassa. Tavallisissa oloissa Pesosta ei olisi tuomittu, hän on »sijaiskärsijä», 1946 tarvittiin tuomittavia. (Pesonen professoriksi v. 1946.)

Minä: Millaiset ovat kansainväliset määräykset ja tavat näissä asioissa?

KKO: »hautaamattomien ruumiiden luvaton silpominen».

Minä kehoitin Kannistoa pyytämään prof. Kairan lausuntoa a) kansainvälisistä säännöistä ja tavasta, b) Suomen lakien ja määräysten kannasta tämäntapaisessa asiassa.

23.12. Esittelyn jälkeen.

Törngren palannut Köpenhaminasta. Oli tavannut päämin. Hedtoftin ja ulkomin. Hansenin. He olivat kertoneet:

1) Ranska on aivan hajoamistilassa.

2) Ranska ei vahvista Euroopan armeijaa. Perustetaan Saksaan ym. kansallisia armeijoita.

3) Berlinin konferens. (Saksan kysymys ym.) ei odota mitään.

4) USA oli antanut Kremlille tiedon ennakolta Eisenhowerin atomipuheesta.

5) Sotaa ei luultavasti tule kenties 10 vuoteen.

6) Neuvostoliitossa on tilanne huonompi.

7) Suomen pitäisi tulla mukaan Pohjoismaiseen neuvostoon.

Törngren lupasi ottaa Lebedevin kanssa puheeksi sen, mitä Lebedev oli minulle lausunut.

23.12. Pappisliiton toimik. toi minulle uuden pappismatrikkelin (Björklund ym.)

23.12. Prof. Heiskanen luonani.

23.12. Sain tänään tri Seitkarin ja prof. Halilan lausunnon maisteri Veilahden väitöskirjasta, joka koskee ystävyyden sopimusta 1948. Katsovat, että se tuo Suomelle suuren vaaran.

Refl. Eivät ymmärrä asioita. Olisiko parempi, että sopimusta ei olisi? Sopimus ei sisällä mitään, mikä sodan syttyessä ei itsestään tulisi kysymykseen. Mutta ellei sopimusta olisi, menisivät venäläiset paljon pitemmälle. – Sopimuksen kautta on tahdottu rajoittaa Neuvostoliiton toimenpiteitä.

Eric Scavenius: Kun on kysymys suurvallasta ja pienistä valtioista, on oikeata politiikkaa koettaa rajoittaa aiheita niiden välisiin ristiriitoihin. Ellei sopimusta olisi, niin Neuvostoliitto todennäköisesti katsoisi olevansa pakotettu ryhtymään tarmokkaisiin sotilaallisiin toimenpiteisiin. Nyt on sopimuksessa tahdottu rajoittaa näiden alaa ja rajoittaa tiloja, joissa tällaiset voisivat tulla kysymykseen.

Sopimus on voimassa 10 vuotta – loppuu v. 1958. Silloin voi sen lopettaa, jos voidaan ja jos tilanne on sellainen, että se voidaan tehdä.

Halila ja Seitkari eivät näytä ymmärtävän Suomen asemaa ja mitä me realipol. voimme tehdä. Meidän asemamme tulee aina olemaan prekääri1. Kaikkien pienien valtioiden asema on prekääri, mutta meidän on enemmän kuin useimpien muiden. – Neuvostoliiton »maailmanvaltasuunnitelmat». Kaikilla ideologioilla on sellainen, mutta voidaanko se toteuttaa, on eri asia. Suunnitelmat voivat muuttua.

Meidän on päästävä eteenpäin. Miten meidän tulevaisuudessa käy, se riippuu yleisestä kehityksestä, tuleeko pienillä valtioilla olemaan tulevaisuutta lähimpien vuosisatojen aikana.

Ystävyyssopimuksen avulla päästään eteenpäin. Se ei ole vahingollinen, kuten Halila ja Seitkari sanovat, vaan on hyödyllinen. Jos suursota tulee, menee kaikki sekaisin.

Jos Venäjä luottaa meihin, niin voimme pienemmät vaikeudet sodan aikana selvittää, se on kun sotatapaukset eivät tule tänne.

1 tukala

27.12. Enckell luonani: Lebedevin muistio.

Enckell katsoo, että kun hän oli lukenut Tassin kommunikean, on sitä mieltä, että ei tule kysymykseen, että minä, presidentti, vastaisin Lebedeville, vaan pääministerin on se tehtävä. Enckell oli tehnyt ehdotuksen vastaukseksi, jonka antoi minulle.

Sitten puhuimme politiikasta. Enckell sanoi edelleen olevansa sitä mieltä, että syy, minkä tähden venäläiset antavat meidän olla erikoisasemassa, on se, että he tuntevat suurta kunnioitusta ja arvonantoa meitä kohtaan. He kunnioittavat meidän lagtrohet1 ym. hyveitä.

Sitten puhuimme Enckellin muistiinpanoista. – v. 1917–18 -neuvotteluista venäläisten kanssa Berlinissä 1918 kesällä. Minä olen ohjeena sanonut: koko raja Karjalan kannaksella on epätyydyttävä – siitä ovat venäläiset aina puhuneet – olisi se otettava keskustelunalaiseksi tarkoituksessa muuttaa rajaa Kannaksella korvausta vastaan Petsamossa Jäämeren luona.

1 laillisuususkollisuuttamme

29.12. ministeri Hetemäki luonani.

Keskustelimme hallitusneuvoksen paikan täyttämisestä.

Minä olin sitä mieltä, että Söderlundia on vaikea sivuuttaa.

30.12. Tšekkoslovakian lähettiläs Langer ja Tšekkoslovakian lasiteollisuuden edustaja ins. Nogol toivat minulle lahjaksi suurenmoisen lasiserviisin. Kiitin lämpimästi. Kirjoitan Glasexportille kiitoskirjeen.

Kl.. 11.45 puhuin radioon uuden vuoden puheeni.

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.