1951

1.1. Hallituksen jäsenet olivat luonani toivottamassa uutta vuotta. Samoin Sihvo ja oikeuskansleri + apulainen.

1.1. Pidin puheen radiossa.

4.1. Eric v. Frenckell luonani.

Frenckell tuli puhumaan kanssani hallitusasiasta. Kertoi olleensa sitä mieltä, että ruotsalaisten ministerien olisi erottava hallituksesta, mutta oli alkanut epäillä, kun Fagerholm pani ehtoja sosialidemokraattien hallitukseenmenolle.

Minä esitin kantani, että Kekkosen hallituksen pitäisi olla ensi vaaleihin asti, ensi kesään 1951. Se olisi minun mielestäni paras. Jos hallituksen muutos tulee kysymykseen, niin nousee myös kysymys kommunistien tulosta hallitukseen. Venäläiset hyväksyvät Kekkosen hallituksen, vaikka siinä ei ole kommunisteja. Kauppa Venäjän kanssa – Puolan hiilet. Ei ole syytä nyt ruveta muuttamaan hallitusta.

Frenckell lupasi muuttaa kantansa.

4.1. Vesterinen ja Gartz luonani. SAK:n kirjelmä hallitukselle.

Vesterinen kertoi keskustelleensa Fagerholmin ja Skogin kanssa. He olivat olleet hyvin myönteisiä ja hyväntahtoisia. Fagerholm kehotti neuvottelemaan rautatieläisten kanssa lakosta, jonka pitäisi alkaa 6.1.51. Vesterinen koettaa saada Törngrenin ja Auran jatkamaan neuvotteluja.

Minä: Rautatielakko olisi selvitettävä.   – SAK:n kirje (palkkasulku) olisi selvitettävä hallituksen esitysten yhteydessä.

Sovimme:

1) SAK:n kirjelmässä kosketeltu asia olisi lykättävä, kunnes esitykset palkoista ym. tulevat eduskunnassa esille ja Kekkonen palaa.

2) Rautatieläisten lakko: asia on koetettava järjestää ja lakko estää.

Sitten keskustelimme sodan vaarasta ja sen aiheuttamista toimenpiteistä. Huoltotilanne.

Gartz: Nyt ei voida varastoida: a) ei ole valuuttaa, b) tavaroita on vaikea saada ulkomailta.

Tästä asiasta on ollut jo ennen useampia kertoja puhe. On pantu toimeen inventointi.

Sovittiin, että toimivat mitä on mahdollista.

5.1. kansanedustaja Österholm pyynnöstä luonani.

Minä esitin kantani hallitusasiasta. Lausuin, että minun mielestäni olisi paras, että nykyinen hallitus istuisi ensi vaaleihin asti. Jos uusi hallitus, niin nousee esille kysymys kommunistien mukaantulosta hallitukseen. Venäläiset aksepteeraavat tämän hallituksen, mutta pitävät sosialidemokraatteja vihamiehinään. Kun Venäjän kauppa on meille tätä nykyä tärkeä: metalliteollisuus, vilja, Puolan hiili, jonka venäläiset voivat estää – tämä hallitus on ilman kommunisteja – sentähden ei ole mitään syytä panna toimeen hallituksen muutosta ennen ensi vaaleja. Vaalien jälkeen uusi hallitus silloin eduskunnan kokoonpanon mukaisesti.

Ohimennen puhuin myös SAK:n vaaleista ja niiden tärkeydestä.

Österholm: Kekkosen hallitus ei ole hyvä. Talous menee huonosti. Inflatio menee eteenpäin. 1950 indeksi 883, nyt yli 1 000. Hallituksella ei ole mitään anseende. Kritiseras överallt.1 Sen päätöksiä ei noudateta. Sen auktoritet2 on poissa. Bristande förtroende mot regeringens främsta man.3 Häneen nähden ovat mielipiteet delade4. Kekkonen ei ole valtiomies vaan partipolitiker5. Ellei saada aikaan enemmistöhallitusta utan utrikespolitiska komplikationer6, niin olkoon agrarregeringen, men utan små partier7. Ruotsalainen puolue ei tahdo ottaa vastuuta asiain menosta.

Minä lausuin, että ruotsalaisen ryhmän ei pitäisi aikaansaada muutoksia hallituksessa, vaan antaa edustajansa olla hallituksessa. Jos sosialidemokraattien tointen johdosta tulee nykyiselle hallitukselle mahdottomaksi jatkaa, niin silloin on tämä asia harkittava uudestaan.

Kesken minun keskusteluani Österholmin kanssa soitti Törngren ja sitten Vesterinen minulle ja ilmoittivat, että rautatieläisten kanssa oli sovittu palkka-asiasta ja että lakko oli estetty.

1 arvonantoa. Arvostellaan kaikkialla.

2 arvovalta

3 Luottamus hallituksen ensimmäistä miestä kohtaan puuttuu.

4 jakaantuneita

5 puoluepoliitikko

6 ilman ulkopoliittisia selkkauksia

7 agraarihallitus, mutta ilman pieniä puolueita

5.1. Maakansa:

»MUUT LEHDET

Hyökkäyksen presidenttiä ja hallitusta vastaan tekee sosialidemokraattinen Kansan Lehti kirjoittaessaan uudenvuoden puheiden johdosta.

»Inhimillisen vanhuuden rasittamalle tasavallan päämiehelle, joka lisäksi on ainoa elossa oleva sen komitean jäsen, joka vuoden vaihteessa 1905–1906 valmisti ehdotuksen valtiopäiväjärjestykseksi ja vaalilaiksi, joilla nykyinen valtiojärjestyksemme saatettiin voimaan ja henkisesti kuollut sääty-yhteiskunta lakkautettiin, on tietenkin sallittava oikeus jälleen kerran muistella tuota tapahtumaa. Mutta kuitenkaan eivät nykyistä yhteiskunnallista kehitystämme seuraavat kansalaiset, jotka kaikkinaisella toiminnallaan rakentavat vastaista yhteiskuntaamme, voi sivuuttaa puhetta näin vähäisellä. Heidän mieliinsä jäi puheesta lähinnä se vaikutelma, että arvoisa tasavallan presidentti oli valinnut aiheensa jonkinlaisen puolustautumistarpeen vuoksi.

Tasavallan presidentti ilmoitti, ettei hän »väheksy taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten merkitystä», mutta, että »niiden yläpuolella on asioita, jotka ovat vielä tärkeämpiä». Näihin asioihin presidentti mainitsi kuuluvan »maamme valtiollisen itsenäisyyden säilyttäminen ja vapauteen perustuvan demokraattisen parlamentaarisen valtiojärjestyksen sekä lain ja oikeuden ylläpitäminen». Mutta juuri siinä suhteessahan kansamme valtavan enemmistön keskuudessa vallitsee enemmän tai vähemmän avoin epäluottamus nykyistä hallitusta kohtaan. Kansamme enemmistö ei yksinkertaisesti luota sen mahdollisuuksiin ja tuskinpa edes kykyynkään ajan mittaan taata näiden perusarvojen säilyminen loukkaamattomana. Eikä tältä epäilykseltä puutukaan perustaa. Päättyneen vuoden yritykset kurjistaa työväenluokan asemaa ovat aiheuttaneet siksi monta vaarallista yleislakkouhkaa, ettei niitä käy sivuuttaminen olan kohauksella. Väheksyä ei myös sovi sitä menestystä, minkä jokaisessa tilaisuudessa ja joka hetki kumoukseen pyrkivä kommunismi saavutti viime syksyn kunnallisvaaleissa sen katkeroituneen mielialan avulla, minkä hallituksen onnettomat talouspoliittiset toimenpiteet ja tasavallan presidentin suostumuksella tapahtunut yhteiskunnallinen vallansiirto olivat työväenluokan keskuudessa aiheuttaneet.»

Kirjoitus on sekä tökerö että siivoton. Odottaisi sentään suurempaa harkintaa ja asiallisuutta lehdeltä, jonka artikkeleista vastaa edellisen pääministerin sihteeri.

6.1. illalla soitin Fagerholmille Kansan Lehden kirjoituksen johdosta, jossa lehti oli hyökännyt minun päälleni. Sanoin, että kuten Fagerholm tiesi, minä en ollut pyrkinyt presidentin virkaan ja että Fagerholm oli suuresti vaikuttanut siihen, että minä suostuin presidenttiehdokkaaksi. Kommunistit ovat minua vastaan, maalaisliittolaiset olivat kannattaneet omaa ehdokastaan. Jos sosialidemokraatit ovat minua vastaan, niin se on vakava asia. Minusta kyllä päästään, minä voin erota milloin tahansa. En tee sitä kuitenkaan ennen eduskuntavaaleja. Kansan Lehti oli puhunut minun iästäni. Fagerholm oli uudenvuodenpuheessaan puhunut minusta kauniisti ja minä olen siitä hänelle hyvin kiitollinen. Mutta minun intelligenssini toimii vielä täydellisesti ja minä olen nyt paljon viisaampi kuin 40, 50 ja 60 vuoden ikäisenä.

Fagerholm vastasi, että hän ei tunne Kansan Lehden kirjoitusta, mutta ottaa siitä selvän. Yhteen kirjoitukseen ei ole pantava arvoa.

Minä vastasin, että en panekaan sille sanottavaa arvoa, mutta jos sosialidemokraatit ovat minuun tyytymättömiä, niin se vaikuttaa minuun. Kansan Lehti oli huomauttanut mm., että minä olen nimittänyt Kekkosen vähemmistöhallituksen. Sanoin, että minä olen nimittänyt myös Fagerholmin vähemmistöhallituksen ja se pysyi paikoillaan luultavasti sentähden, että kokoomuksen johtajat tiesivät, että minä sitä toivoin ja kannattivat Fagerholmin hallitusta. Sen Fagerholm myönsi.

9.1. Österholm soitti. Lausui, että hänen on vaikea, ellei hän saa ilmoittaa puoluetovereilleen mitään keskustelustaan minun kanssani. Hän katsoi, että hänen pitäisi saada diskret1 (?) esittää, mitä minä olin sanonut.

Minä vastasin, että hän voi sopivasti ilmoittaa, mitä minä olen sanonut, mutta sitä ei pitäisi levittää.

Österholm sanoi, että missään tapauksessa ei sitä lehdissä publiseerata2.

Minä lisäsin, että nykyisenä kansainvälisenä jännittyneenä aikana olisi minun mielestäni hyvä, että täällä ei tapahtuisi muutoksia, vaan että nykyinen hallitus istuisi ensi vaaleihin asti edellyttäen, että se voi joten kuten hoitaa asioita. Ellei asioita voida hoitaa, niin silloin on asiaa harkittava uudestaan.

1 hienotunteisesti

2 julkaista

9.1. Wuoren kirje Daily Mailin törkeästä menettelystä, koskien Kekkosen matkaa Italiaan.

Kts. Lontoon sanomalehtiavustajan raporttia No 1 tammikuun 2. päivältä 1951. (tallessa) Kauheata lehtimoraalia.

9.1. Ministeri Caj Sundström.

Arvoisa Herra Ministeri, Kiitos kirjasta »Русско-Английские отношения при Петре»1.

Se mitä siinä sanotaan Venäjän tarpeesta päästä merelle, on samaa, mitä me vanhasuomalaiset aina olemme ajatelleet. Danielson-Kalmarin kanssa oli näistä asioista puhetta ja hän siitä kirjoittikin routavuosien aikana. Minä sentähden aina olin skeptillinen Baltian valtioiden itsenäisyydestä, josta herätin tyytymättömyyttä tuttavien keskuudessa. Mutta Suomen asema on erilainen. Siitä myös Danielson kirjoituksessaan puhui. Siitä on olemassa juuri Pietari Suuren oma todistus. Vuonna 1713, ryhtyessään Suomea miehittämään, Pietari Suuri selitti tarkoituksensa seuraavasti: »Vaikka Suomi ei ole meille ollenkaan tarpeellinen, meillä täytyy olla käytettävissä joku alue luovutettavaksi rauhaa tehtäessä ja tämä maakunta on Ruotsin paras maa (la matria).» (P. Miljukov, Histoire de Russie I siv. 345–6). Myös Aleksanteri I ryhtyi vastahakoisesti Suomen valloittamiseen.

Tämä kaikki pitää tietysti vieläkin paikkansa.

Näin minä katselen Suomen suhteita Venäjään.

Toivottaen onnellista uutta vuotta

Teidän J.K.P.

1 »Venäläis-englantilaiset suhteet Pietari I:n aikana»

9.1. Valtiokonttorin 75-vuotisjuhla. Valtiokonttorin johtokunta ynnä kamreeri Toini Yrjö-Koskinen kävivät luonani ja antoivat adressin.

Kl. 15 olin Valtiokonttorin juhlassa.

11.1. Lahden kaupunginjohtaja Kalaja luonani, pyysi suostumustani siihen, että eräs uusi katu Lahdessa nimitetään »Paasikiven kaduksi». – Kiitin ja suostuin.

Sitten Kalaja puhui hallitusasiasta.

Esitin mielipiteeni, että olisi paras, jos nykyinen hallitus voisi olla ensi kesään 1951 asti s.o. vaaleihin asti. Silloin ei nousisi ikäviä asioita: kommunistien ottamista mukaan hallitukseen, ja venäläiset ovat hyväksyneet tämän hallituksen ja asiat menisivät ilman ikävyyksiä.

Kalaja oli sitä mieltä, että jos hallitusta muutetaan, olisi kommunisteja otettava mukaan.

11.1. Professori Saari ja lähetystöneuvos Leppo toivat minulle viime vuonna pidetyn metsäkongressin julkaistut asiakirjat.

12.1. esittelyn jälkeen puhuin Vesterisen kanssa.

Vesterinen ilmoitti: Kekkosen pitäisi palata ensi maanantaina 15.1. – Silloin alkavat hallitusneuvottelut. Oli puhunut Fagerholmin kanssa. Puhunut Fagerholmille, että nyt ei olisi hallitusta muutettava. On ainoastaan muutama kuukausi jälellä vaaleihin. Fagerholm oli sitä mieltä, että hallitusta olisi muutettava. Vesterinen oli sanonut, että tänä keväänä ei voi taloudellisia oloja parantaa ja jos sosialidemokraatit tulevat hallitukseen, niin he saavat ottaa siitä vastuun ja se vahingoittaa heitä vaaleissa. Vesterinen sanoi, että Fagerholm ei ole selvillä minun kannastani hallitusasiasta. Fagerholm ei tahdo kommunisteja hallitukseen.

Minä lupasin puhua Fagerholmin kanssa sitten kun Kekkonen on palannut

13.1. Vesterinen luonani.

Vesterinen tuli puhumaan yleisistä asioista. Sanoi, että ensi viikon alussa, kun Kekkonen palaa kotiin, nousee paljon asioita. Törngren oli kertonut, että Österholm, joka käytyään minun luonani oli muuttanut mieltänsä, on nyt jälleen muuttanut mieltänsä ja lausunut, että minä olin telefonissa lausunut muutetun kantani.

Tämän johdosta minä soitin Österholmille ja ilmoitin, että minä en muuttanut kantaani. Österholm sanoi käsittäneensä siten, koska minä olin lausunut telefonissa, että ellei hallitus voi hoitaa asioita, niin silloin voi tulla kysymys muutoksesta. Minä vastasin, että minä olin lausunut, että ellei hallitus voi hoitaa asioita, niin on asiaa uudestaan harkittava.

Vesterinen kertoi, että ruotsalaiset ajattelevat, että vaalit olisivat toukokuussa ja eduskunta hajotettaisiin helmikuussa. Vesterinen sanoi, että toukokuu ei sovi vaaleiksi. Keski-Suomessa on silloin vielä järvet jäässä.

Vesterinen jatkoi, että keväällä työtaistelut tulevat ankariksi.

Minä kerroin, mitä Alsop-veljekset ovat kirjoittaneet New York Heraldissa, että Tito odottaa hyökkäystä päällensä ensi huhti-toukokuussa. – Kysyin, miten hinnat menevät.

Vesterinen: Hintoja ei voi valvoa. Kahvi on loppunut. Se on paha asia.

Minä kysyin, voiko nykyinen hallitus selviytyä taloudellisista vaikeuksista.

Vesterinen epäili sitä. Vaikeudet tulevat olemaan suuret. Tämä sen puolesta, että vaalit tulisivat aikaisemmin. Jos sosialidemokraatit tulisivat hallitukseen, ja saisivat asiat hoidetuksi, niin vaalit voisi pitää kesällä. Vesterinen ottaisi kommunisteja hallitukseen, mutta sosialidemokraatit eivät suostu siihen.

Minä: Jos syttyy sota ja nyt muodostetaan hallitus uudestaan ja jätetään pois, sitten on kommunisteja otettava hallitukseen vähän ajan perästä, niin se ei ole hyvä.

Sitten puhuimme vielä yleisistä asioista ja Kekkosesta ja hänen hyvistä ja huonoista puolistaan.

Lopuksi minä otin puheeksi Työkansan Sanomien kirjoituksen siitä, että amerikkalainen lentokone oli käynyt Kauhavalla.

Vesterinen sanoi puhuneensa siitä Tiitun kanssa ja käskeneensä Tiitun ottamaan asiasta selvän.

14.1. Törngren luonani (kutsuin):

Törngren kertoi: Fagerholm oli sanonut hänelle, että hallitusasia menee pian tulokseen. Sitten keskustelimme uusista vaaleista, joista ruotsalaisen puolueen julkilausumassa puhutaan. Heidän kokouksessaan esitettiin, että vähemmistöhallitus ei voi hoitaa stabilisoimista, vaan pitäisi olla enemmistöhallitus. Ulkomainen hintakehitys nostaa hintoja. Heidän kokouksessaan oltiin yleensä tämän hallituksen uudestaan muodostamista vastaan. Sentähden esitettiin, että jos tämä hallitus ei voi hoitaa asioita, niin olisi uudet vaalit pidettävä ensi toukokuussa.

Minä: Jos uusi hallitus, niin nousee kysymys kommunistien ottamisesta hallitukseen. Mitä mieltä he olivat siitä? Törngren: Siitä ei puhuttu mitään. Törngren itse on sitä mieltä, että kommunisteja pitäisi ottaa, vaikka se on kovin ikävää.

Minä: Voiko tämä hallitus hoitaa asiat ensi kevääseen asti?

Törngren pelkäsi, että ei voi. Muuten Törngren luuli, että kommunistit lisääntyvät vaaleissa. Raitiotieläisten vaaleissa äsken olivat kommunistit saaneet 2/3 äänistä ja sosialidemokraatit 1/3 äänistä. Tähän asti siellä on ollut sosialidemokraattinen enemmistö. SAK:n miehet ovat sitä mieltä, että jos sosialidemokraatit tulevat hallitukseen, niin sosialidemokraatit menettävät vaaleissa.

Minä: Onko Suomen kansassa sitä moraalista voimaa, että se voi pelastua, eikä käy niinkuin kansandemokratiassa?

Törngren: Meillä ei mene niinkuin kansandemokratiassa. Meillä ei tule yhtenäispuoluetta. Meidän kansassamme on sisua. Kuitenkin maaseudulla viime kunnallisvaaleissa voitto meni kommunisteille. Tosin kommunisteja on vähän: 6–7 %. Kommunistinen Ny Tid ilmestyy edelleen kuusi kertaa viikossa. Eduskuntavaaleissa kommunistit voivat saada pari kolme paikkaa lisää. Heidän menetyksensä viime vaaleissa 1948 oli kenties liian suuri ottaen huomioon olosuhteet.

Puhelimme vielä paljon nykyisestä asemasta.

14.1. soitin Fagerholmille Helsingin raitiotieläisten asiasta. – Hän otti selvän asiasta ja ilmoitti, että asia on kyllä oikein. Raitiotieläisten ammattiliitossa on vielä voimassa se järjestys, että vaalit toimitetaan kokouksessa. Kokouksessa oli läsnä 150 kommunistia. Kaikkiaan on henkilökuntaa 1 400. Luultavasti kommunistit olivat kaikki läsnä, mutta muut eivät olleet.

Fagerholm katsoi, että myös yleinen tyytymättömyys työläisten kesken vaikut­ti vaalin tulokseen. Fagerholm oli sitä mieltä, että ellei tule hallituksen uudistusta, on paras pitää uudet vaalit huhti- tai toukokuussa.

15.1. Kekkonen palasi Italiasta. Hallitusneuvottelut maalaisliiton ja sosialidemokraattien välillä jo ennen Kekkosen palaamista. Vesterisen puheesta päättäen neuvottelut menevät eteenpäin. Sosialidemokraateilla on hyvä halu saada hallituskysymys positiiviseen ratkaisuun.

14.1. Ayrshire-yhdistyksen edustajat antoivat 50-vuotiskertomuksen ja mitalin (puheenjohtaja agronomi Sorsimo, varapuheenjohtaja varatuomari v. Hausen, toiminnanjohtaja Brotherus).

14.1. Sihvo esittelyllä.

1) Asekätköjuttuun sekaantuneiden upseerien asia.

2) Komentajakurssin harjoitus Inarinjärven puolella.

Lupasin palata asiaan.

14.1. Taiteilija Eero Snellman puhumassa Art Univers.1 Samoin että yksityiset lahjoittajat saisivat verovapauden kuten tieteen, urheilun ja elinkeinoelämän hyväksi lahjoittaneet. – Kehoitin odottamaan, kunnes Tuomioja palaa, jotta hän ajaa asiaa ja asetus muutetaan.

1 Pariisin tait.kaup.

15.1. Kekkonen luonani.

Kekkonen oli eilen ollut Gripenbergin luona suuruksella: läsnä Erlander sekä kaksi muuta hallituksen jäsentä, Assarsson, Järte.

Toi terveisiä Erlanderilta ja Assarssonilta ynnä Järteltä. Erlander oli lausunut tyytyväisyytensä siitä, että olin kuninkaan hautajaisissa. Erlander oli vakuuttunut, että Ruotsin ulkopolitiikka ei tule muuttumaan. Hän mainitsi venäläisten lehtien ja radion hyökkäykset Ruotsia vastaan, mutta se ei tule vaikuttamaan heidän politiikkaansa. Erlander luuli, että venäläisten hyökkäykset Ruotsia vastaan on yhtä paljon tarkoitettu Suomen sosialidemokraatteja vastaan.

Kiinan asiassa luultavasti Ruotsi tulee lausumaan, että Kiina on syypää, mutta ei ryhtymään sanktioihin. Norja: Jos kysymys yhtymisestä Atlantin sopimukseen nyt olisi edessä, niin kenties Norja ei siihen liittyisi. Norjan sotilasmenot kovasti suuret.

Assarsson oli lausunut, että venäläiset kenties pelkäävät, että heidän päälleen tullaan hyökkäämään. On ollut monta invasiota Venäjälle. Assarsson pelkäsi erityisesti Länsi-Saksan varustamista.

Hallitusasia:

Kekkonen kertoi, että maalaisliiton ehdotus on 10 % palkankorotus, mutta se olisi viimeinen ennen vaaleja. Näyttää, että tällä pohjalla voidaan päästä hallitusasiassa tulokseen. Fagerholm: hänen miehensä ovat hallitukseenmenon kannalla tällä pohjalla, mutta SAK ei tyydy tähän, vaan tahtoo enemmän palkankorotuksia.

Hallitukseen tulisi 7 maalaisliittolaista, 7 sosialidemokraattia, 2 ruotsalaista, 1 edistyksestä, yhteensä 17.

Pois jäisivät Vilhula, Tiitu ja Luukka.

Kekkonen sanoi puhuneensa Eino Kilven kanssa, joka oli sanonut, että jokainen pelaa nyt omaa peliänsä. Tämä tuottaa vaikeuksia. Jos viime keväänä SKDL olisi tullut mukaan hallitukseen, niin (Eino Kilpi sanoi) ei olisi tullut tällaisia taloudellisia vaikeuksia.

Kekkonen sanoi, että tutkimukset osoittavat, että taloudellinen asema ei ole huono.

Hallitusneuvotteluja jatketaan tänään kl. 16.

Kekkonen sanoi, että jos uusi hallitus syntyy, niin hän pitää radiossa puheen, jossa hän mm. mainitsee olleensa ja olevansa edelleen sitä mieltä, että olisi paras, jos olisi saatu aikaan laaja kokoomus, jossa kaikki puolueet olisivat olleet edustettuina – sekä että myös presidentti on sitä mieltä – mutta kun se ei ole onnistunut, on muodostettu tämä uusi hallitus, koska se taloudellisten asiain hoitamiseksi on välttämätön.

Sitten minä puhuin Sihvon mainitsemista asekätköasioista (annoin luettelon) sekä harjoituskurssin toimeenpanemisesta Inarinjärven luona. Pyysin Kekkosen miettimään asiaa ja annoin hänelle luettelon. Palaamme sitten asiaan.

Lopuksi kerroin Kekkoselle amerikkalaisten lehtien kirjoituksista, josta sanomalehtiattashea on kirjoittanut raportin. Pyysin Kekkosen tutustumaan.

15.1. Gartz luonani.

1) Espanjan asia (meidän edustuksemme siellä). – Lykätään.

2) Pidennyksen myöntäminen Yrjö­ Koskiselle. – Oikeuskansleri on sitä mieltä, että ei voi näin kauan ennen ottaa sitä asiaa esille. – Lykätään.

3) Jutila ollut I luokan lähettiläs, Nykopp tulee III luokan, Sventon jälkeen II luokkaan.

Wuori tulee huomenna tänne. Gartz on kutsunut hänet, jotta saadaan neuvotella.

Minä sanoin, että se on hyvä.

Lopuksi Gartz mainitsi, että ulkomailla on tapa, että valtion päämies on frakissa, kun ottaa vastaan ulkomaisia lähettiläitä ensimmäisen kerran. Jos valtion päämies on shaketissa, niin myös lähettiläs on shaketissa.

Minä käskin Grönvallia ottamaan selvää, miten meillä on menetelty ennen sotia.

Soitin Enckellille. Hän kertoi, että Ståhlberg oli aina frakissa ja läsnä oli useampia korkeampia virkamiehiä ja sotilaita. Enckell kertoi, että kun hän meni ensimmäistä kertaa Ranskan presidentti Poincaren luo, niin hän samoinkuin presidentti oli »diplomaattisurtoutissa», ja seremoniamestari ja plutona ratsuväkeä tuli häntä hakemaan hotellista. Oi myös musiikkia.

17.1. Kekkonen luonani. Hallitusasia selvä.

Kekkonen toi hallituksen eroahakemuksen.

Esitti listan uudeksi hallitukseksi:

Pääministeri: Urho Kekkonen

Kanslia: Johannes Virolainen

Ulkoasiainministeri: Åke Gartz

Oikeusministeri: Teuvo Ensio Aura

Sisäasiainministeri: Vieno Sukselainen

Valtiovarainministeri: Onni Hiltunen

-»- : Ralf Törngren

Puolustusministeri: Emil Skog

Opetusministeri: Lennart Heljas 

Maatalousministeri: Martti Miettunen

-»- : Leevi Lepistö

Kulkulaitosten ja yleisten 

töiden ministeri: Onni Peltonen

-»- : Rafael Paasio

-»- : Kauno Kleemola

Kauppa- ja

teollisuusministeri: Penna Tervo

Sosiaaliministeri: Vihtori Vesterinen

-»-: Eemil Huunonen

-»- : Rafael Paasio1

Maalaisliittolaisia 7

Sosialidemokraatteja 7

Ruotsalaisia 2

Edistys 1

yht. 17.

Minä hyväksyin listan. Nimitys tänään ko. 18

1 Paasio oli sekä 2. yleisten töiden ministeri että 2. sosiaaliministeri.

17.1. Refl. Oli oikein hyvä, että hallitusasia saatiin päätökseen.

17.1. kl. 18. Myönsin vanhalle hallitukselle eron ja nimitin uuden (kts. ed.).

18.1. Vapaa Sana kirjoittaa hallituksen muutoksesta, että hallituksenvaihdos on tapahtunut »lännen pakotuksesta». Kekkosen ulkomaanmatkan aikana ovat länsimaiset voimat harjoittaneet painostusta mm. »presidentinlinnassa ja maalaisliiton päämajassa», joten kotiinpalaava pääministeri on asetettu tapahtuneen tosiasian eteen. Presidentti Paasikivi ja pääministeri Kekkonen ovat taipuneet painostuksen edessä ottamaan hallitukseen ne voimat, joista Neuvostoliiton julkinen sana yhä uudestaan on varoittanut, ja täten vaarantavat sen luottamuksen, jota he, lähes ainoina maamme porvarillisina poliitikkoina ovat idässä nauttineet.

(Refl. Tämä on hirmuisen matalaa ja tietoista valhetta.)

Iltasanomat 18.1. referoi tämän ja lisäsi: »Mene tiedä, miten tämänkin asian todellinen laita lienee.»

Tämä on hirveätä. Soitin Erkolle. Hän oli aluksi hävytön tapansa mukaan. Lopuksi tuli vähän paremmaksi. – Huono mies!!

18.1. Uusi hallitus tervehdyksellä luonani.

19.1. Wuori suuruksella luonamme. Puhelimme suuruksen jälkeen politiikasta ym.

Wuori kertoi: Jos Suomen hallitukseen tulisi kommunisteja, niin Englannissa tekisi siitä sen johtopäätöksen, että Suomi on suuressa vaarassa mennä kuten Tšekkoslovakia ja muut satelliitit.

Minä sanoin, että englantilaiset tekevät vääriä johtopäätöksiä. Jos hallitukseen tulisi esim. kolme SKDL:stä ei-tärkeille paikoille, niin ne eivät siellä voisi tehdä pahaa. Tietysti se olisi ikävää, myös sen vuoksi, että he ilmoittavat kaikki venäläisille eikä voisi puhua vapaasti, mutta asiallista pahaa he eivät voisi tehdä. Meillä myös ministeriöt eivät ole itsenäisiä, vaan tärkeimmät asiat ratkaistaan valtioneuvostossa tai presidentti ne ratkaisee.

Wuori kertoi myös, että sodan varalta englantilaiset ajattelevat, että jos länsivallat saavat tukikohtia Norjassa, niin he luulevat, että venäläiset tahtovat siirtää läntisen rintamansa Suomen länsirajalle.

Muuten Englannissa Suomen-ystävyys on suuri ja suhteet hyvät. Englantilaiset viralliset piirit ovat pelänneet, miten Suomen taloudelliset asiat menevät, ovat siitä huolissaan. Nähtävästi heidän tietonsa perustuvat Scottin raportteihin.

Minä sanoin, että Suomen taloudellisia vaikeuksia liioitellaan. Luultavasti Scott on kosketuksissa meidän suurliikemiestemme kanssa, jotka turhan päiten valittavat. He ovat koko sodanjälkeisen ajan valittaneet, mutta liikkeet ovat menneet erinomaisesti. On ollut julkaistuna paljon bilansseja, jotka osoittavat, että liikkeet ovat voittoina vuodessa ansainneet koko osakepääoman.

The Economist 30.12.50 kirjoittaa: »Back to Diplomacy.»1 Siinä puhutaan konferenssidiplomatiasta, joka on tullut käytäntöön ensimmäisestä maailmansodasta alkaen ja jota arvostellaan ja katsotaan, että se ei kelpaa. Sanotaan mm.: Diplomacy by Conference »promoted unrealistic ideas of equality between states of vastly different strengths.»2

Refl. Koko Kansainliiton idea ja toiminta perustui siihen, että kaikki, suuret ja pienet, olivat samanarvoisia ja samanveroisia. Tämä oli eräs perusperiaatteita kansainvälisessä elämässä ja valtioiden välisissä suhteissa. Nyt näyttää siltä, kuin palattaisiin vanhempiin periaatteisiin ja menettelyihin. Meille pienille näyttää joka taholta lähestyvän ikävä ja huono aika.

1 »Paluu diplomatiaan.»

2 Konferenssidiplomatia »edisti epärealistisia tasa-arvoaatteita voimiltaan suuresti erilaisten valtioiden välillä.»

22.1. Unkarin uusi ministeri Dömötör jätti valtakirjansa.

Hän puhui ainoastaan vähän venäjää, muuten ei muuta kieltä kuin unkaria. Puhuimme venäjää, jota hän hiukan osasi.

22.1. Olympiakisojen johtokunta (puheenjohtaja Erik v. Frenckell) luonani, pyysi minua Olympiakisojen suojelijaksi. – Lupasin.

Keskustelimme: Frenckell sanoi, että heillä on periaate, että ketään ei diskriminoida. Luulevat, että kisat voidaan järjestää. Myös asuntokysymys tulee järjestymään.

Gripenbergin kirje Gartzille 20.1.51.

Ruotsin asenne USA:n ehdotukseen, että Kiina julistettaisiin hyökkääjäksi. Ruotsin edustaja ei ota osaa äänestykseen USA:n ehdotuksesta. Undén on puheissaan lyönyt kiinni, että Kiina on hyökkääjä, mutta YK:ssa Ruotsi ei ole valmis sitä sanomaan, koska se voisi viedä pakotteisiin. »On siis todettava, että Ruotsin hallitus, noudattaen perinnäistä puolueettomuuspolitiikkaansa, on valmis leimaamaan pienen valtion (Pohjois-Korean) hyökkääjäksi, mutta ei suurvaltaa.»

Boheman on koettanut saada Ruotsia hyväksymään USA:n kannan että Kiina on julistettava hyökkääjäksi.

24.1. Islannin lähettiläs Jacob Möller oli lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas. Kekkonen, Gartz, Tarjanne, Kivikoski, Välikangas, Juuranto (Islannin pääkonsuli) + adjutantit.

Lounaan ·aikana Gartz kertoi Englannin täkäläisen sotilasasiamiehen kertoneen jollekin suomalaiselle, että venäläisillä on Kannaksella 20 divisionaa sotaväkeä. (Lieneekö tämä totta?)

25.1. Gartz luonani.

Gartz: Cabot oli kysynyt, voiko YK:n elin kääntyä Suomen hallituksen puoleen asiassa, joka koskee Korean pakolaisten ja arabipakolaisten avustamista.

Kekkonen oli tätä asiaa päättävästi vastaan.

Minä sanoin, että me emme voi nyt antaa mitään avustusta. Tämä olisi ainoastaan mielenosoitus meidän puoleltamme. Olisi paras, ettei meidän puoleemme käännytä.

Sovimme, että Gartz vastaa niin Cabotille.

Gartz otti esille Koistisen kuoleman Budapestissä. Sovimme, että Vanne v.t. asiainhoitajana hoitaa asian ilman hälinää.

Stettinin konsul. Puolan rahareformi nostaa kustannukset kovin suuriksi. Keskusteltiin Jacobsonnin asemasta. Mutta asia lykättiin.

Gartz sanoi, että Nykoppin tilalle on ajateltu Lehtistä (Washingtoniin), toisessa sijassa Seppälää (New York). – Minä sanoin, että en vastusta Lehtistä.

26.1. Neuvottelu linnassa nykyisestä poliittisesta asemasta ja sen vaatimuksista. – Läsnä: Kekkonen, Gartz, Vesterinen, Törngren, Skog ja Tervo.

Minä esitin Heinrichsin ja Sihvon muistiot. Sihvo on äsken antanut minulle (ja pääministerille ja puolustusministerille) uuden muistion, jossa hän tekee kolme ehdotusta. Minä luin myös muistiinpanoistani selonteon viime syyskuussa pidetystä kokouksesta minun luonani. Huomautin, että meidän on nyt ensi sijassa harkittava asian poliittista puolta.

Kekkonen: Ministerivaliokuntaa, josta oli ollut puhe edellisessä kokouksessa, ei ole asetettu. Hän on asiasta keskustellut Tuomiojan ja Tiitun kanssa. Meillä on kaksi estettä: 1) Varojen puute. Ehdotukset vaatisivat miljardeja menoihin. Niitä ei saada eduskunnalta. Se veisi suureen poliittiseen kriisiin. Erityisesti nyt, kun muutenkin on taloudellisia vaikeuksia. – 2) Toinen este on poliittinen puoli. Neuvostoliitto on käsitellyt satelliittivaltioita aivan toisella tavalla kuin meitä. Meiltä Neuvostoliitto ei ole vaatinut sotilaallisia toimenpiteitä. Päinvastoin meidän kommunistimme vastustavat kaikkia sotilaallisia toimenpiteitä ja varustamista. Se tapahtuu tietysti kommunistien saaman käskyn mukaan. Sentähden: jos tilanne menee sotaan, niin meille nähtävästi esitetään vaatimus, että koska Suomi ei pysty puolustautumaan, niin sen on pyydettävä apua Neuvostoliitolta. Mutta tätä asiaa ei voi auttaa. Meidän täytyy hyvin varovaisesti toimia tässä suhteessa. Olisi kyllä tärkeätä, että voisimme parantaa varustustilaa armeijassa. Se on tehty, mikäli on voitu. Väestösuojelu olisi myös hyvä, mutta siinäkin kommunistit vastustavat kaikkia toimenpiteitä. Kekkosen mielestä sentähden olisi toimenpiteet lykättävä toistaiseksi.

Minä lausuin, että meidän täytyy harkita kaikkia näitä kysymyksiä ja muodostaa itsellemme kanta, vaikka se kanta harkinnan tuloksena olisi negatiivinen, s.o. että emme voi juuri mitään tehdä. Sanoin olleeni kuluneet vuodet, aina vuodesta 1944 alkaen, siinä luulossa, että uutta sotaa ei näin pian tulisi, ja olen perustanut politiikkani sille edellytykselle. En ole vieläkään menettänyt kaikkia toiveita siitä, että uusi maailmansota voidaan välttää, vaikka tulevaisuus näyttääkin synkältä.

Skog yhtyi Kekkoseen siinä, mikä koskee sitä, mitä voidaan tehdä, mutta yhtyi J.K.P:hen siinä, että jonkunlainen kanta olisi otettava siihen, miten sotalaitokseen suhtaudutaan. Armeijaa ei saa romuttaa eikä päästää rappeutumaan. Sentähden on kiinnitettävä huomiota huolto- ja asunto-oloihin. Asepuoli: tällä hetkellä olisi saatava tutkalaitteita, kenties Ruotsista. Lentokoneita on 60 ja ne olisi kunnossa pidettävä. Laivasto-ohjelma ei ole mahdollinen. Muita aseita on tarpeeksi. Olisi myös hyvä saada pieniä tykkiveneitä, mutta siihen ei nyt ole rahaa. Liikekannallepanosuunnitelmia voi tehdä. Puolustusneuvosto olisi tarpeellinen, mutta ei sotilashenkilöistä. Sen pitäisi olla ministereistä kokoonpantu. Armeijan päällikköön nähden myös yhtä mieltä kuin muut, että Sihvo ei ole kykenevä, mutta olisi epäviisasta ottaa se asia nyt esille.

Minä yhdyin Skogiin siinä, että armeijaa ei saa romuttaa.

Gartz: Armeijan ylläpitämisellä on suuri psykologinen merkitys kansaan. Erittäinkin olisi vaatetuksesta yms. pidettävä huolta. Defensivistä laatua ja rauhansopimuksen sisällä.

Minä: Hallituksen pitäisi asettaa keskuudestaan puolustusvaliokunta (= puolustusneuvosto siviileistä).

Kekkonen kannatti puolustusvaliokuntaa ja että siellä otetaan Sihvon esitys esille.

Sovittiin, että hallituksen keskuudesta asetetaan puolustusvaliokunta, joka harkitsee näitä asioita.

27.1. Professori Langenskjöld ja toiminnanjohtaja Ailio luonani: eduskunta hyväksyi 25 milj. ehdollisen määrärahan kuuromykkien opetusta varten. Hallituksessa sitä kannatettiin, mutta nähtävästi erehdyksestä se presidentin esittelyssä hylättiin. Hiltunen on sanonut, että jos presidentti ottaa sen uudestaan esille, niin hän kyllä kannattaa.

Minä: On tutkittava, voidaanko asia ottaa enää esille. Se on juriidinen kysymys. Lupasin harkita asiaa.

Soitin Ståhlbergille, joka oli sitä mieltä, että asiaa ei voi ottaa uudestaan esille, kun se kerran on ratkaistu. Presidentin päätökset ovat lopullisia. Täytyy olla eduskunnan uusi päätös. Minä olen samaa mieltä.

Ilmoitin telefonissa professori Langenskjöldille, että asiaa ei voi ottaa esille.

28.1. Mannerheim kuoli viime yönä Lausannessa; Tänään kl. 14.35–16.30 radiossa surulähetys tämän johdosta.

Minä lausuin ensiksi lyhyet muistosanat. Myös puhuivat Kekkonen ja Sihvo ja ruotsalaisessa lähetyksessä Eirik Hornborg. Lisäksi oli paljon musiikkia.

Liput olivat useimmissa taloissa puolitangossa.

Refl. Tämä juhla herättää kansaa. Se on siitä hyvä.

30.1. Viime aikoina olen saanut paljon kommunistien kokouksien päätöksiä, jotka koskevat nykyistä hallitusta. Ne on kaikki laadittu samaan suuntaan ja ovat nähtävästi määräysten mukaan tehtyjä.

Kaikki kulkee siihen suuntaan, että nykyinen hallitus on muodostettu, jotta hallitus »nykyistä paremmin noudattaisi Neuvostoliitolle vihamielistä suuntaa ja sodanvalmistelijoille palveluksia tekevää politiikkaa». »Maamme oikeistoherrojen hallituskipeys on täysin yhdistettävissä länsimaiden sodanvalmistelijoiden sodanvalmistelukuumeeseen.» Vaaditaan, että presidentti toimii niin, että maahan muodostettaisiin »todella demokraattisen yhteistyön hallitus ilman sodanlietsojia» ja siten, että kansandemokraatit ovat siinä mukana (20.12.50).

Useimmissa vaaditaan, että nykyisen hallituksen tilalle saadaan toisenlainen hallitus (11.12.50).

Maahan on saatava »Suomen rauhanpuolustajain vaatima rauhahallitus» (19.12.50).

»Hallitus, jossa SKDL on voimakkaasti edustettuna» (21.12.50).

»Ne voimat, jotka nyt uutta hallitusta suunnittelevat, eivät nauti meidän luottamustamme» (21.12.50). (Pihlavan työläiset)

»Vaatimuksella, että Te Herra Tasavallan Presidentti ette antaisi muodostaa sellaista hallitusta, joka nojautuu sotapolitiikkaan» (19.12.50 Sysmän SKDL).

Kokkolan työtätekevät: »Sotaisten Corniskalaisten vetäminen valtioneuvoston jäsenyyteen vaarantaa maamme rauhan, kauppasuhteet Neuvostoliittoon ja kansandemokraattisiin maihin – että Herra Presidentti vapauttaa U. Kekkosen tehtävästään pääministerinä ja muut hallituksen jäsenet ja muodostaa demokraattisen hallituksen.»

Hollolan kunnan Okeroisten kylän asukkaat pyytävät vaikuttamaan niin, että saadaan uusi hallitus Kekkosen hallituksen tilalle jossa on jäseniä, jotka »eräässä Köpenhaminan kokouksessa ovat sitoutuneet taistelemaan Neuvostoliittoa ja kansandemokraatteja vastaan» (26.1.51).

Kommunistisen Puolueen Ulvilan osasto käsitteli 21.1.51. »Maahamme muodostettu hallitus on vaarana Suomen ja Neuvostoliiton luottamuksellisten ja ystävällisten suhteiden kehitykselle.» »Hallitukseen on nimitetty vannoutuneita neuvostovihamielisiä.»

»Vaadimme nykyistä hallitusta hajoitettavaksi ja sen sijaan ––– »

Pihlavan työläiset 21.1.51 – Penna Tervoa vastaan erityisesti. Sosialidemokraatit ovat kieltäytyneet allekirjoittamasta Tukholman atomivetoomusta –––

»että Te ryhtyisitte kiireellisesti toimenpiteisiin nykyisen hallituksen toimivallan lopettamiseksi ja sellaisen hallituksen muodostamiseksi» –––

Uuden Koiviston demokraattinen järjestöväki 22.1.51 – » Vaadimme», että muodostetaan uusi hallitus.

Porin automiehet 21.1.51 ––– »että hallituksen toimiaika nopeasti päättyy ja tilalle muodostetaan toinen hallitus, joka nauttii kansan luottamusta». »Koska maalaisliittolais-sosialidemokraattinen hallitus on muodostettu palvelemaan sodan tarkoitusperiä ja kansan elintason laskemiseksi –––»

30.1. Porin Toejoen asukkaat 24.1.51- – – »Vaadimme hallituksen heti hajoitettavaksi ja tilalle –––»

Rauman demokraattinen kunnallisjärjestö 19.1.51 ––– »Amerikan Yhdysvaltojen agressiopolitiikka» ––– »toivomme, että nykyisen hallituksen tilalle saataisiin hallitus –––» myös kansandemokraatteja mukaan hallitukseen.

Reposaaren Demokraattiset Nuoret 21.1.51 ––– »että nykyinen hallitus kiireellisesti vaihdettaisiin ja uuteen hallitukseen valittaisiin henkilöitä, jotka ajavat rauhan ja ystävyyden politiikkaa kaikkia kansoja ja erityisesti Neuvostoliittoa kohtaan».

Harjavallan Demokraattiset Nuoret 21.1.51: Nykyinen hallitus on mahdollisimman pian vaihdettava uuteen. –––

Ulvilan Demokraattiset Nuoret 21.1.51: »Kokoomuspuolueen toivomuksesta muodostettu hallitus on vaarana Suomen ja Neuvostoliiton ystävällisten suhteiden kehitykselle.» Vaadimme nykyistä hallitusta nopeasti hajoitettavaksi. 

Nimetön kirjelmä (Juuka 16.1.): valittaa suurista veroista ym. »Työ olette Presidenttinä kuten isäntä talossa, lyökää vihdoinkin nyrkki pöytään Hallituksen ja eduskunnan edessä.» (Tämä menee toiseen suuntaan.)

SKP:n Lahden Metsäpellon osasto (28.12.50). »Sosialidemokraattien yksinomaisena ja läpinäkyvänä tarkoituksena on sellaisen hallituksen muodostaminen, joka nykyistä paremmin noudattaisi Neuvostoliitolle vihamielistä ja sodanvalmistelijoille palveluksia tekevää politiikkaa.» »Oikeistoherrojen hallituskipeys on täysin yhdistettävissä länsimaiden sodanvalmistelijoiden sodanvalmistelukuumeeseen (= edellä). – todella demokr. yhteistyöhallitus».

Lahden Demokraattiset Naiset 7.1.51: Hallitusneuvottelut on suunnattu uuden sotahallituksen muodostamiseksi: ––– niin että hallituksessa on mukana myös kansandemokraatit.

Tahmelan Demokraattiset naiset 11.12.50.

Suomen Naisten Demokraattinen Liitto, Vaasan piiritoimikunta – 8.12.50

Työn naiset Huutoniemellä – 29.12.50.

Reposaaren Demokraattiset Nuoret 21.1.51: että nykyinen hallitus kiireellisesti vaihdettaan ja uuteen hallitukseen –––

Harjavallan Demokraattiset Nuoret 21.1.51: että nykyinen hallitus nopeasti vaihdetaan uuteen ja muodostetaan –––

Ulvilan Demokraattiset Nuoret 21.1.51: Kokoomuspuolueen toivomuksesta muodostettu hallitus on vaarana ––– vaadimme nykyistä hallitusta nopeasti hajoitettavaksi –––.

(Refl. Tätä lokutiota1 käytetään useassa kirjelmässä. Se on kielellisesti omituinen, osoittaa, että malli on lähetetty.)

Kutomotyöväen liiton Oravaisten osasto 28.1.51: ––– hallitus, jolla olisi täydellisesti demokraattisen kansan luottamus.

Kokemäen demokraattinen väki 25.1.51: uusi hallitus on suuri vaara kansallemme. Uusi hallitus on tarkoitettu kiristämään kansan elintasoa ja se on myötämielinen amerikkalaisten imperialistien harjoittamalle sotapropagandalle. Vaatimus: 1) Sotahallitus viipymättä hajoitetaan ja tilalle demokr. yhteistyöhallitus. 2) Työläisten palkat nostetaan hintojen tasalle ja hintasulku. 3) Maatalouden veroperusteet muutetaan. 4) Edellä esitetty on toimeenpantava viipymättä.

SKP:n Porin puolueväki 21.1.51: hallitus, jossa Tervo ja Skog ovat mukana, ei toivo suhteita Neuvostoliittoon. Tällainen hallitus merkitsee uuden sodan valmistelua Neuvostoliittoa vastaan ja työläisten elinehtojen kurjistumista. Vetoaa minuun, että tämä hallitus heti hajoitetaan.

Ykspihlajan työläiset 29.1.51: Hallitusuudistus on suoritettu Amerikan imperialistien äänitorvien viitoittamaa tietä. Tämä sotaisten oikeistososialidemokraattien porvarien kanssa hallitukseen vetäminen vaarantaa maamme rauhan ja suhteemme Neuvostoliittoon. Esitämme, että presidentti ensi tilassa vapauttaa tämän koko kansallemme ja maallemme vaarallisen hallituksen – demokr. yhteistyöhallitus.

Vallilan ja Kallion Demokraattiset Naiset 17.1.51 ottivat uuden hallituksen kokoonpanon hämmästyksellä vastaan. Sivuutettu kokonaan suurten työtätekevien joukkojen eritoten naisten vaatimus yhteisestä rauhanhallituksesta. Hallitukseen otettu henkilöitä, jotka avoimesti ovat tuoneet julki vihamielisen kantansa Neuvostoliittoon. Toivomus 1) pois sodanlietsojat hallituksesta; 2) kaikkinainen sotapropaganda kiellettävä.

1 sanontaa

30.1. Refl. Mannerheimin kuoleman johdosta on lehdissä ja muuten kaikissa ei-kommunistisissa piireissä kauniisti ja suuresti huomattu. On hyvä, että tämä on muodostunut suureksi kansalliseksi asiaksi. Se herättää kansaa ja nostaa isänmaallista mieltä ja isänmaallista henkeä. Sitä me tarvitsemme. Että lehtikirjoituksissa liioitellaan ja ammutaan yli, ei tee mitään. Se on tavallista ja tässä tapauksessa se voi olla hyvä.

30.1. Refl. Mannerheim ei osoittanut aivan suurta kaukonäköisyyttä.

1) 1917–18 jokaisen suomalaisen piti ymmärtää, että Suomi ainoastaan Saksan avulla ja Saksan nojalla voi saavuttaa itsenäisyyden.

2) Saksa kasvatti jääkärit ja antoi meille aseet. Saksa pakotti bolševikit hyväksymään meidän itsenäisyytemme.

3) Olisi ollut kevytmielisyyttä olla ottamatta Saksalta apua – Goltzin divisiona – sellaisessa aivan epävarmassa asemassa, jossa Suomi silloin oli. » Det var ett under, att vi lyckades»1, sanoi minulle kerran Mannerheim. Sellaisissa oloissa ei saa riskeerata kansan kohtalolla. Mannerheimin sähke Thesleffille. Ei tiedetty, mitä apua punaiset saisivat Venäjältä. Historia osoittaa paljon esimerkkejä siitä, että valtiot ovat saavuttaneet itsenäisyytensä muiden avulla. Niin mekin saavutimme 1917–18. Kreikka – Italia Ranskan avulla. Itä- ja Keski-Euroopan uudet valtiot 1918. Balkanin valtiot aikaisemmin. Itse piti kuitenkin tehdä parastansa kuten mekin teimme. – Wienin kongressi.

4) Mannerheim erosi 1918, kun suuttui siihen, että hallitus, jossa minä silloin vielä en ollut, oli hankkinut saksalaisilta esityksen armeijan uudistamiseksi. Hän sitäpaitsi ei oikein tullut toimeen saksalaisten kanssa.

5) Hannes Ignatius kertoi minulle, että kesällä 1918 Mannerheim aikoi mennä käymään Saksassa, mutta ei ehtinyt lähteä. Kun Zusammenbruch2 oli tapahtunut, niin Mannerheim oli sanonut, että något har brustit hos tyskarna3 (tästä ei voi julkisesti mainita, koska se on todistamatonta).

6) Kun Saksa luhistui syksyllä 1918, oli hyvä, että Mannerheim oli käytettävissä. Se oli maalle hyvä. (Minun sanani Wittingille 1918, 2 garnityrer4.) Hänelle itselleen onni. (Historiassa sattumalla ja onnella on suuri merkitys.)

7) Kesällä 1919, kun eduskunta oli hyväksynyt uuden hallitusmuodon, ajatteli Mannerheim olla sitä hyväksymättä, jos saisi hallituksen, joka olisi hänen mukanaan, mutta häntä neuvottiin olemaan sitä tekemättä.

Tämän kertoi minulle silloin Kaarlo Castrén!

8) Syksyllä 1919 hän antoi Ranskasta julistuksen ja lähetti Ståhlbergille sähkeen, josta ylipäänsä ei puhuta mitään.

9) 1920-luvulla hän laski siihen, että bolsevikit kukistuisivat Venäjällä.

Zakari Castrén muistutti, miten hän ja minä olimme R. Waldenin luona ainoat, jotka olimme sitä mieltä, että Suomelle olisi parempi, että bolsevikit pysyisivät vallassa.

10) Vielä 1949–50 Mannerheim sanoi minulle, että hän vastusti sotaa 1939 sentähden, että puolustuslaitos ei ollut meillä kunnossa.

Hän vielä nyt katsoi, että me voisimme kestää sodan Venäjää vastaan, jos puolustuslaitoksemme olisi kunnossa. Tämä on merkillinen ajatus – lapsellinen!

Totta kyllä on, että hän 1939 syksyllä oli sotaa vastaan.

11) V. 1941 alkupuolelta lähtien hän oli lujasti vakuuttunut siitä, että Saksa tulee lyömään Venäjän lyhyessä ajassa. Hynnisen kertomus tammikuun alussa käynnistään Helsingissä ja minun punktini. Samoin oli Mannerheim jyrkällä kannalla Petsamon nikkelin asiassa. Hynninen sai sen käsityksen, että suhteille Venäjään eivät Mannerheim ja hänen miehensä panneet enää suurta painoa, sillä olivat varmat, että Saksa kyllä pitää meistä huolen. 

12) Jos Mannerheim olisi ollut v. 1941 vakavasti sotaa vastaan, niin me olisimme menetelleet toisella tavalla. Mutta hän oli sitä mieltä, että meidän tulee mennä mukaan. Beckerin sana: Mannerheim sanoi hänelle: »Kun me kestimme 3 kuukautta Venäjää vastaan, niin kuinka on mahdollista, että Venäjä voisi kestää Saksan suurta armeijaa vastaan.» – Mannerheimin päiväkäsky 15.6.41, jossa hän asetti Siilasvuon armeijakunnan Falkenhorstin alle.

13) Ennen sotaa (1941 alkuvuodesta) Mannerheimin ja minun välit olivat erittäin hyvät. Usein istuimme R. Waldenin kanssa yhdessä ja söimme päivällistä. Sodan alusta 1941 aina syksyyn 1943 Mannerheim ei yhtään kertaa soittanut minulle kaupungissa käydessään eikä muutenkaan millään tavalla ottanut kosketusta minuun, sillä hän tiesi, että minä olin sotaan nähden toisella kannalla kuin hän. 

Tämä on merkillistä. Se johtui siitä, että Mannerheim päinvastoin kuin monet luulevat, oli hyvin kunnianhimoinen ja itserakas ja omakeskeinen. Hän ei myöskään millään tavalla tahtonut ryhtyä epäpopulärisiin asioihin. Hän oli kovasti kansansuosion tarpeessa.

14) Talvella 1944 olin hänen kanssaan kosketuksessa, kun puuhasin rauhaa. Maaliskuussa 1944 palattuammme Enckellin kanssa Moskovasta olimme hänen luonaan hänen vaunussaan. Hän oli silloin yhtä mieltä minun kanssani rauhan tarpeellisuudesta. (Jo syyskuussa 1943 olimme puhuneet rauhasta ensimmäisessä kokouksessa Seurahuoneella päivällisellä R. Waldenin kanssa.) Mutta hän ei ryhtynyt sitä ajamaan. (Obs! Minun kirjeeni hänelle. Se olisi ollut epäpopulääri asia.)

15) Syksyllä 1944 hän koetti välttää minua niin paljon kuin mahdollista. Hän puuhasi ensin pääministeriksi Hackzellin (!!) ja sitten U. Castrénin (!!). Kun ei päästy mihinkään, niin eduskuntapiirit Wäinö Hakkilan johdolla kääntyivät suoraan minun puoleeni ohi presidentin. (Se tosin ei ollut oikein.) He tulivat minun luokseni Espoonkadulle. Vasta se pakotti Mannerheimin kääntymään minun puoleeni. Mutta meillä oli kova taistelu hallituksen kokoonpanosta. Minä katsoin, että silloisissa aivan muuttuneissa poliittisissa oloissa oli välttämätöntä ottaa yksi kommunisti (Leino) hallitukseen. Sitä hän vastusti (mahdollisesti myös eräitä muita – kts. muistiinpanoja). Minun täytyi pakoittaa Mannerheim suostumaan. »Lika litet som Du har jag trängt mig hit. Adjö!»5)

16) Minua Mannerheim  ei kelpuuttanut edes rauhanneuvottelukunnan jäseneksi syksyllä 1944. (Oli tosin minulle hyvä, että en ollut Moskovassa, koska siten minulla ei ollut mitään osaa välirauhansopimukseen.)

Tämä kaikki oli kyllä minua kohtaan törkeätä menettelyä, mutta minä en pane sellaiselle mitään merkitystä.

17) 1944–45 Mannerheim hyväksyi minun politiikkani. Minun täytyi ottaa kaikki vastuu ja esittää sellainen politiikka. Minä kysyin Mannerheimilta, hyväksyykö hän minun politiikkani tai onko hänellä joku muu politiikka. Hänellä ei ollut mitään muuta politiikkaa esitettävänä. Minä pyysin, että hän kannattaisi minua, että hän julkisesti sopivassa tilaisuudessa lausuisi kannattavansa hallituksen politiikkaa. Hän kieltäytyi siitä. Minä pyysin, että hän edes yksityisesti joillekin vaikutusvaltaisille miehille ilmoittaisi kannattavansa minun politiikkaani. Siitäkin hän kieltäytyi. Se olisi ollut epäpopulääristä ja sitä hän tahtoi välttää.

Tämä oli tosiaan puolustamatonta menettelyä hänen puoleltaan. Mahdollisesti hän ajatteli, että minä ajaisin itseni karille ja kun hän ei olisi sitonut käsiään, niin hän esiintyisi jonkunlaisena pelastajana. Myöhemmin 1945 hän alkoi huomata, että muu politiikka kuin minun ei ollut mahdollinen. Vieläpä hän eronpyynnössään presidentinvirasta viittasi siihen, että mm. sotasyyllisyysasia oli loppuun käsitelty. Siinä asiassa hän ei tehnyt mitään.

18) Käydessään luonani presidentinvirasta erottuaan Mannerheim esitti niin pessimistisiä ajatuksia Suomen tulevaisuudesta, että minä kerran sanoin hänelle: »Jos noin ajattelee, ei ole muuta tehtävää kuin mennä metsään ja ampua luoti otsaansa.»

Hän oli muuten taipuvainen pessimismiin.

Vuoden 1945 alussa hän kerran sanoi minulle, että hän oli vakuuttunut siitä, että venäläiset eivät anna meidän pitää eduskuntavaaleja maaliskuussa 1945. Minä vastasin, että muita vaaleja me emme pidä ja että vaalit tulevat kyllä olemaan vapaat. Pahempi oli, että Mannerheim Sveitsissä kertoi pessimismiään sveitsiläisille. (Kts. Sventon kertomus, joka on muistiin merkitty.)

19) V. 1944 ja 1945 Mannerheim puhui, että Suomen pääkaupunki olisi muutettava Turkuun – Porkkalan vuoksi etusijassa. Ajatus oli aivan teoreettinen eikä sillä voinut olla mitään käytännöllistä merkitystä.

20) Mannerheim ajoi keväästä 1918 alkaen Itä-Karjalan yhdistämistä Suomeen. Hänen päiväkäskynsä huhtikuussa 1918 ja heinäkuussa 1941. V. 1935 hän sanoi minulle kiivaasti, kun puhuin ylioppilaiden Suur-Suomi-agitatiosta: »Du skall icke säga så. Ungdomen måste ha ideal.»6 (Obs! v. d. Goltzin sana minulle 1918:

»Jättäkää Itä-Karjala. Jos sen nyt saisitte, niin Venäjä, kun on jälleen voimiinsa tullut, ottaa sen takaisin ja silloin on Suomen itsenäisyys vaarassa.»)

Mutta kaikesta tästä huolimatta meidän tietysti on tunnustettava, että Mannerheim on tehnyt suuria tekoja Suomen hyväksi. Suurin kenties on se, että hän v. 1918 kukisti kapinan. Sillä jos punaiset olisivat voittaneet, niin Suomen kohtalo olisi voinut olla aivan toinen. Myös talvisota on hänelle suuri arvo, vaikka itse sodassa hävisimme ja menetimme Karjalan ym. Mutta kun siihen jouduimme, niin se oli käytävä.

Vielä kuolemansa jälkeen Mannerheim tekee palveluksen maalle, sillä hänen kuolemansa johdosta Suomen kansan mieli käännetään isänmaallisiin asioihin ja sitä me tarvitsemme. Myös hänen hautansa Hietaniemen hautausmaalla tulee olemaan »toivioretkeläisten» ja muun kansan huomiossa ja se tulee siten aina muistuttamaan kansallemme heroisesta ajasta ja vaikuttamaan isänmaallisen mielen ylläpitämiseksi. Sentähden on Hietaniemi hyvä paikka hänen haudalleen. Turun tuomiokirkko ei ollenkaan vastaisi tarkoitusta.

1 »Oli ihme, että onnistuimme.»

2 luhistuminen

3 jokin on saksalaisissa särkynyt

4 ( – 2 miehistöä)

5 »Yhtä vähän kuin Sinäkään en ole minäkään tänne väkisin tunkeutunut. Hyvästi!»

6 »Et saa sanoa noin. Nuorisolla täytyy olla ihanteita.»

1.2. Mannerheimin ruumis on suurilla kunnianosoituksilla tuotu Lausannesta lentokoneella. Sekä Sveitsin valtiovalta että Ruotsi on osoittanut hänelle suurta kunniaa.

Vapaassa Sanassa tänään Palmgren kirjoittaa vihamielisesti sekä happamesti Mannerheimia kohtaan osoitetuista kunnianosoituksista ja hänen työnsä arvostamisesta. Kommunistit ovat aina erillään Suomen kansasta.

2.2. Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen kanssa. Eilen eduskunnassa, kun ensimmäinen varapuhemies Kalliokoski lausui muistosanoja Mannerheimista, niin kommunistit ja heidän kannattajansa kaikki menivät ulos istuntosalista mielenosoituksellisesti. Minä sanoin, että olen alkanut epäillä Suomen kansan tulevaisuutta, kun kaiken sen jälkeen, mitä venäläiset ovat meille viimeisten 12 vuoden aikana tehneet, täällä vielä on niin paljon kommunisteja. Ensi maaliskuussa pidettävät SAK:n vaalit – sanoin – ovat yhtä tärkeät kuin eduskuntavaalit. Jos kommunistit saavat SAK:n vaaleissa enemmistön, niin miten sitten voimme tässä maassa elää?

Kekkonen myönsi SAK:n vaalien tärkeyden, mutta sanoi, että huonolta näyttää. Tampereella Valmetin tehtaissa on kommunistit saaneet luottamusmiehen paikan, joka tähän asti on ollut sosialidemokraateilla.

Minä: Oli tyhmyys, että sosialidemokraatit tulivat hallitukseen.

Kekkonen oli samaa mieltä.

Svenska Dagbladet 1.2.51.

Kring Magiska tal: »Några få män talade om frihet, medan hela England talade om öl, har Chesterton sagt.»1

1 Maagisista luvuista:» Vain muutamat miehet puhuivat vapaudesta, kun koko Englanti puhui oluesta, on Chesterton sanonut.»

2.2. Nykopp kiittämässä nimityksestä Washingtoniin lähettilääksi.

Minä esitin hänelle politiikkaa.

Ensin puhuimme kauppasopimuksesta – mm. siitä, että Neuvostoliitto aina sotkee politiikkaa mukaan kauppaneuvotteluihin. Niin viimeksi meillä.

Sitten minä lausuin, että meillä nähtävästi on Amerikassa paljon good will’iä, mutta siellä esiintyy lehdissä epäilyksiä meidän tulevaisuuteemme nähden. Kenties myös jotain jäähtymistä sen johdosta, että me emme kuulu Marshall-suunnitelmaan eikä Atlantin sopimukseen.

Sitten minä puhuin, että Neuvostoliitolla on sotilaallisia intressejä täällä, mutta ei mitään muuta. Sotilaalliset intressit on ystävyyssopimuksella täytetty. Sopimukset täytämme tarkasti, mutta ei sen yli, sillä Venäjä on meille vieras maailma.

Tämän johdosta Nykopp kertoi Voroshilovin lausuneen kerran, että kun hän oli aikanaan aseita hankkimassa Suomesta, niin hän huomasi, että Suomi oli ulkomaata, mutta Puola oli sama kuin Venäjä. Voroshilov sanoi, että he saivat Suomen rajalla aseita.

3.2. Lapin näyttely Messuhallissa.sänmaalle 

Olimme siellä Allin kanssa – yli 3 tuntia. Siellä oli lappalaisia.

Edellisenä päivänä 2.2.51 lappalaisten lähetystö kävi luonani – antoi minulle poroyhdistyksen merkin ja kaksi poroa.

­4.2. Mannerheimin hautajaiset Suurkirkossa ja sen jälkeen Hietaniemen hautausmaalla. Minä laskin kirkossa seppeleen, jonka nauhoissa oli: »unohtumattomia palveluksia suorittaneen suuren sotilaan ja valtiomiehen muistoa syvästi kunnioittaen – Tasavallan presidentti.»

Toimitus oli kaikin puolin arvokas ja kaunis. Kommunistit ovat kirjoittaneet surkeasti ja häpeämättömästi Mannerheimista ja hautajaisista. Kommunistit yhä enemmän eristäytyvät omasta kansastaan.

Ilma oli selkeä, mutta kylmä.

Fagerholm piti hyvän puheen, joka tosin kulki yläkantilla, mutta se on tällaisissa tilaisuuksissa tavallista.

5.2. Svento rouvineen lounaalla.

Lounaan jälkeen keskustelimme Sventon kanssa politiikasta. Svento arveli, että ei synny nyt uutta sotaa. Stalin tahdo siihen riskiin lähteä.

Svento oli saanut myös vävyltään Moskovan sotilasasiamieheltä sen käsityksen, että venäläisten reaktio Kekkosen uutta hallitusta vastaan on ollut heikko. Näyttää siltä, että venäläiset tämän hallituksen hyväksyvät.

Tulevaisuuteen nähden Svento muistutti minun useasti esittämää sanaani, että lailla ja sopimuksilla ei nyt kansainvälisissä suhteissa ole merkitystä, mutta että »vi krångla oss igenom»1. Se on meillä myös tulevaisuudessa edessämme. Ehkä sitten tulevaisuudessa voimasuhteet Euroopassa muodostuvat niin, että Venäjä ei tahdo tai ei voi meitä pahoinpidellä. Sillä tavalla meidän on koetettava päästä eteenpäin ja kenties pääsemmekin.

Totesimme, että olemme aina siihen asti, kun 1940-luvun alussa tulimme lähemmin kosketuksiin, olleet politiikasta ja erityisesti suhteistamme Neuvostoliittoon yhtä mieltä.

Svento oli muuten sitä mieltä , että meidän lehtiemme ei pitäisi kokonaan vaieta venäläisten lehtien (ja meidän kommunis­ tiemme) hyökkäyksestä ja valeista meitä vastaan – niinkuin siitä, että me muka täällä kuljemme amerikkalaisten ohjeiden mukaan yms. Pitäisi aina sopivassa tilan­teessa kirjoittaa sellaisia väitteitä vastaan.

1 »me luikertelemme läpi»

6.2. Mannerheimin tyttäret ja sisarpuoli (rouva Gripenberg) luonani kiittämässä minun osanotostani suruun Mannerheimin kuoleman johdosta.

New York Herald Tribune kirjoitti 29.1.51 Mannerheimin kuoleman johdosta:

»Baron Mannerheim, a controversial figure in recent history, spent most of his career defending his country’s independence against what he was convinced was the menace of revolutionary Russia.»

»He led Finland’s armies against the Russians in three wars, but the over­whelming strength of the Soviet ground him to defeat. –––»1

1 »Vapaaherra Mannerheim, lähihistorian kiistanalainen hahmo, uhrasi suurimman osan elämästään maansa itsenäisyyden puolustamiseen, kuten hän oli vakuuttunut, vallankumouksellisen Venäjän uhkaa vastaan.»

»Hän johti Suomen sotajoukkoja kolmessa sodassa venäläisiä vastaan, mutta Neuvostoliiton ylivoima aiheutti hänelle tappion. –––»

7.2. Mannerheimin hautajaisten johdosta kommunistien ja SKDL:n lehdet kirjoittaneet törkeästi, herjanneet Mannerheimia ja hänen elämäntyötänsä. Olen lukenut Vapaan Sanan, jossa on ollut useita kirjoituksia.

6.2. Izvestijassa Tassin sähke Helsingistä, joka on häpeällinen ja valheellinen. Siinä sanotaan: Suomen taantumus käytti Mannerheimin hautajaisia revanshihenkisen propagandan lietsomiseen. ––– Ruotsista ja Norjasta »oli kutsuttu henkilöitä, jotka osallistuivat Suomen armeijan puolella sotaan Neuvostoliittoa vastaan». – Uusi Suomi tähdentää Mannerheimin toiminnan Neuvostoliitolle vihamielistä luonnetta, Sihvon päiväkäsky, Fagerholmin puhe, – ja toteaa, että Mannerheim on tuottanut Suomelle vain verta ja kärsimyksiä. Suomen Kommunistisen Puolueen puoluetoimikuntakin on julkaissut päätöslauselman: Kolmen maailmansodan valmistelijat yrittäneet luoda Suomesta tukikohdan Neuvostoliittoa vastaan. – »Ylistäessään Mannerheimia Suomen taantumus ylistää epäoikeudenmukaisia sotia.»(!!)

Suomen Kommunistisen Puolueen julkilausuma »Historiallinen totuus Mannerheimista» (julkaistu Vapaassa Sanassa 3.2.51). Se on aivan hirmuinen – valheellinen alusta loppuun.

Kun eduskunnassa ensimmäinen varapuhemies Kalliokoski lausui muistosanoja Mannerheimista 1.2.51, lähtivät kaikki kommunistit ja muut SKDL:n edustajat pois istuntosalista. Sekin oli kurja mielenosoitus.

7.2. Ylioppilaskunnan järjestämä juhla Mannerheimin kuoleman johdosta Yliopiston juhlasalissa. Miellyttävä, lyhyt, kesti ainoastaan 1 tunnin.

9.2. Esittelyn jälkeen kysyin Kekkoselta mm., miten on meidän järjestyslaitoksen ja poliisilaitoksen laita. Kekkonen vastasi sen olevan kunnossa.

Kekkonen sanoi saaneensa sen vaikutuksen, että venäläiset eivät ryhdy pahempiin hyökkäyksiin nykyistä hallitusta vastaan. Kauppa kulkee säännöllisesti, viljaa tulee Venäjältä, venäläiset olivat pyytäneet (eikä vaatineet) meitä kiirehtimään puutalojen leveransseja, jotka ovat myöhästyneet.

Minä sanoin Sventon keskusteluista vävynsä, meidän sotilasasiamiehemme (Moskovassa) kanssa saaneen sen käsityksen, että venäläiset aksepteeraavat tämän hallituksen.

9.2.Wuolle ja Oiva Sohlberg toivat minulle Sohlbergin firman historiikin, jonka Wuolle on kirjoittanut.

Ulkoasiaindebatissa 7.2.51 Ruotsin valtiopäivillä lausui Ture Nehrman (sos.) sin förhoppning att USA skall gå vidare »på maktens väg», på den militära vägen som leder till slutlig seger. Våldsvälden förstår bara maktspråk.»1 (Svenska Dagbladet 8.2.51.)

1 toivomuksensa, että USA kulkisi edelleen »vallan tietä», sotilaallista tietä, joka johtaa lopulliseen voittoon. Pakkovallat ymmärtävät vain mahtikäskyjä.»

Helsinki 11.2.51.

Ministeri Caj Sundström, Moskova.

Arvoisa Herra Ministeri,

Suuri kiitos lähetyksestä Дипломагвческий словарь II»1

Olen tästä Teille kiitollinen. Olen tutustunut teokseen mielenkiinnolla.

Minua koskevassa artikkelissa on pahoja virheitä, joita tässä ei ole mahdollista tarkemmin kosketella. Vain eräs kohta:

Siinä sanotaan, että minä »оправдывал»2 Suomen-Venäjän välisen (toisen) sodan, kunnes Stalingradin jälkeen muutin politiikkani. Jos se tarkoittaa, että pidin viisaana ja hyväksyttävänä tuon sodan, on se erehdys. Minä olin jo ennen Hitlerin hyökkäystä 22.6.41 vakuuttunut siitä, että jos Hitler hyökkäisi Venäjälle, hän häviäisi sellaisen kahden rintaman sodan. Kirjeessäni 1.3.41 Tasavallan Presidentille lausuin mm., että Neuvostoliiton lyöminen »menisi vahvan Saksankin voimien yli». Palattuani 12.6.41 Helsinkiin olin seuraavana päivänä presidentin luona ja varoitin luottamasta Saksan voittoon. – Kesällä ja syksyllä 1941 – samoin kuin myöhemminkin – olin jatkuvasti kosketuksessa Sventon ja useasti myös Mauno Pekkalan kanssa ja olimme tästä asiasta yhtä mieltä. Mutta silloin ei ollut mitään tehtävissä. Joulukuussa 1941 olin Tukholmassa ja sain ulkoministeri Güntherin kautta Madame Kollontailta sanan, että olisi hyvä päästä kosketukseen, vaikka se silloin ei veisikään rau­haan. Vastasin omasta puolestani olevani siihen valmis, mutta katsoin olevani velvollinen, ennen kohtaamista, ilmoittamaan siitä Helsinkiin. Täällä oltiin kuitenkin kielteisellä kannalla. Presidentinvaalin aikana meidän kommunistit ja heidän mukaansa muistaakseni jotkut venäläiset lehdet vetosivat minua vastaan erääseen puheeseeni Moskovan ensimmäisen rauhan toisena vuosipäivänä, 12.3.42. Minulla ei ole puhetta nyt käsillä. Sitä laatiessani oli tietenkin otettava huomioon silloin käynnissä oleva sota ja ettei sodankäyntiä vahingoitettaisi. Mutta samalla ajattelin kyllä, että puheen tulisi pitää paikkansa myös sodan jälkeen. Sen pääajatukset olivat:

1) Moskovan rauha 12.3.40 oli Venäjän etujenkin kannalta Suomelle tarpeettoman ankara, »niinkuin voittajan sanelema rauha, historian todistuksen mukaan, miltei aina on», lausuin. Todistus: Sodan kulku osoitti, että Suomen Karjala ja Viipuri sekä Hanko eivät vastanneet Neuvostoliitolle tarkoitustaan.

2) Neuvostoliiton politiikka Suomea kohtaan 1940–41 ei ollut viisasta. – Siitä esitin monta esimerkkiä. Se oli samaa, mitä sini-valkeassa kirjassa oli kerrottu.

3) Ajattelin sitäkin, että voittoisa Venäjä korjaisi Karjalan rajan. Se oli kyllä naiivi ajatus. Emme mekään Tarton rauhassa olleet niin kaukonäköisiä, että olisimme sanoneet venäläisille: »Me emme tahdo vanhaa rajaa Rajajoella, vaan luovutamme Neuvostoliitolle puolet Kannaksesta – Suvannon linjaa myöten.» Näin olisimme menetelleet, jos oli valtioviisaita.

4) Puheeni lopussa viittasin Hitlerin sodanjulistuksessaan esittämään lausumaan, jossa puhuttiin Suomea koskevista neuvotteluista Molotovin käydessä Berlinissä marraskuussa 1940. Niistä ei minulla sodan aikana ollut täsmällisiä, mutta kuitenkin eräitä tietoja. Englannin lähettiläs Sir Cripps sanoi minulle ollessani hänen luonaan lähtökäynnillä toukokuussa 1941: »Siitä asti kuin Molotov kävi Berliinissä, Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ovat parantuneet. Kriitillisin aika oli loka-marraskuussa» (1940). Saksan ambassadöri kreivi von der Schulenburg oli vaitelias, mutta Saksan lähetystön vanhempi lähetystöneuvos Hilger, joka oli tulkkina läsnä Berlinissä, sanoi minulle kerran Moskovassa talvella 1941: »Führer puhui lujasti Suomen puolesta. Suomi voi olla tyytyväinen.» – Lisäksi sain ulkoministeriltä eräitä tietoja. Näiden sekä Hitlerin julkisten puheiden perusteella kirjoitin sodan aikana muistelmissani, että ajatuksenjuoksu Molotovin sanoissa Hitlerille voi olla seuraava: »Sopimuksessa 23. elok. 1939 sovittiin, että Suomi kuuluu Neuvostoliiton etupiiriin. Tämä ei ole vielä toteutunut. Kreml haluaa, että sopimus nyt pannaan täytäntöön, ja sen vuoksi katsoo, että Saksan joukot on poistettava Suomesta.» – Nyttemmin julkaistut asiakirjat (Nazi-Soviet Relations 1939–41), jotka sisältävät myös »erittäin salaisen» mm. Suomea koskevan pöytäkirjan, osottavat, että johtopäätelmäni oli oikea. Ne osottavat myös, että Hitler Suomen asiassa esiintyi jyrkemmin kuin Suomessa luultiin.

Katson edelleen, että minun puheeni 12.3.42 pitää, historiallisen totuuden kannalta arvostellen, paikkansa. Se ei myöskään sisällä mitään suurvalta-Neuvostoliittoa loukkaavaa. – Oliko siinä joku onnistumaton sana, en voi nyt päättää, kun puhe ei ole käsillä.

Olen näin seikkaperäisesti esittänyt tämän asian, koska se valaisee kantaani mielestäni ja koska on hyvä, että Moskovan lähettiläs tuntee sen.

Kuulin ministeri Gartzilta, että olette ollut sairaana. Toivon, että olette jo terve.

Parhain terveisin

J.K.P.

1 »Diplomatian sanakirja II»

2 hyväksyin

13.2. Kekkonen luonani kl. 18.

Kekkonen teki selkoa vakauttamisneuotteluista. Taloudell. asiantuntijalautakunta: puheenjohtaja Tuomioja, jäsenet: Varjonen, Korpela (maat.) ja Törnqvist, on yksimielisesti pisteiden ostoa vastaan.

Hallituksen sosialidemokraattiset jäsenet pitävät silmällä SAK:n vaaleja. He katsovat, että hintatason kohoamisen estämiseksi olisi pisteitä ostettava. Heillä on ehdotus, joka maksaisi 24 miljardia. – Kekkonen sanoi ymmärtävänsä sosialidemokraattien kannan SAK:n vaalien johdosta. Suostuisi pisteiden ostoon n. 8 miljardin edestä. Alennettaisiin voin hintaa, juuston hintaa, margariinin ja sokerin hintaa. Lapsilisiä nostettaisiin 250 kuussa. Kekkonen luuli, että tällä selvittäisiin. Mutta sitten on virkamiehet, jotka vaativat 20–25 % korotusta.

Sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet sanoivat eilen, että menevät siinä 8 % korotukseen ja maataloustyöläisille 8 % korotukseen ja sen johdosta maataloudelle kompensatio.

Maalaisliittolaiset ovat virkamiesten palkankorotuksia vastaan, mutta Kekkonen lupasi esittää ryhmälle ehdotuksensa, että asiasta tehdään luottamuskysymys ja että maataloudelle kompensatio, virkamiesten palkankorotus vie maataloustyöläisten palkankorotukseen.

Tänään on sosialidemokraattien ryhmän kokous vaatinut 10 % sekä virkamiehille että maataloustyöläisille eikä sosialidemokraattinen ryhmä suostunut antamaan kompensatiota maataloudelle muuta kuin 3,5 miljardia (maalaisliitto vaatii 7 miljardia).

Maalaisliiton ryhmä päätti tämän johdosta tänään: Ei taivu mihinkään palkankorotukseen – hyväksyy palkkasulun asiantuntijalautakunnan ehdotuksen mukaan.

Kekkonen kertoi, että SAK oli vastustanut sosialidemokraattien menoa hallitukseen, mutta sosialidemokraatit siitä huolimatta tulivat hallitukseen. Nyt sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet eivät voi hoitaa SAK:ta.

Minä kysyin: Mitä vastustajien mielestä on nyt tehtävä?

Kekkonen: Kukaan ei voi sanoa mitään. – Maataloudessa ovat palkat nousseet 15 % ilman että mitään kompensatiota siitä on annettu.

Huomenna kl. 9 on uusi kokous asiasta. Minä lausuin sen ajatuksen, että jos tämä hallitus hajoaa, niin Kekkosen pitäisi jatkaa hallituksessa maalaisliittolaisten kanssa vaaleihin asti ensi kesänä. Ei ole syytä nyt hajoittaa eduskuntaa, sillä uudet vaalit pitäisi olla toukok. 6–7 p. Tästä neuvotellaan myöhemmin.

Refl. Virkamieshallitus: nykyajan virkamieskunta on käynyt niin heikoksi, että sen joukosta on vaikea löytää ketään pääministeriä. Entisinä aikoina oli toisin. Meitä oli: Edv. Hjelt, E. G. Palmen, Y. K. Yrjö-Koskinen, Aug. Hjelt, Rautapää, E. Nevanlinna, J.K.P., Svinhufvud (tuomari), Julius Grotenfelt, Listo, ym., ym. Nyt ei ole ketään. Kahra, mutta hän on sairas.

14.2. Israelin uusi lähettiläs jätti kreditivikirjansa. – Keskustelu.

14.2. Fagerholm soitti – vakauttamisneuvotteluissa ei ole päästy tulokseen. Kysymys on virkamiesten ja maataloustyöläisten palkoista.

Minä sanoin, että virkamiesten ym. palkankorotuksiin tietysti kyllä suostuttaisiin, mutta mistä saadaan rahat. Lausuin mm., että kenties ei ollut hyvä, että sosialidemokraatit tulivat hallitukseen.

Fagerholm vastasi, että heidän gallup­tutkimuksensa ovat osoittaneet, että mieliala on rauhoittunut ja tullut paremmaksi sen jälkeen kun he tulivat hallitukseen. Sentähden se oli hänen mielestään hyvä.

Fagerholm kysyi, miten nyt päästään eteenpäin.

Minä sanoin, että minun mielestäni ei ole syytä panna toimeen uusia vaaleja en nen ensi kesää, sillä jos uudet vaalit nyt määrättäisiin, niin ne olisi suoritettava 6.–7. toukokuuta. Siihen ei ole syytä.

Myös virkamieshallituksen aikaansaaminen on vaikea. Ei ole miehiä.

14.2. Kekkonen soitti: vakauttamisneuvotteluista. Ilmoitti, että maalaisliitto ei kannata subventiolinjaa – neuvotteluista ei ole tullut mitään. Sosialidemokraatit vaativat 10 % palkankorotusta virkamiehille ja maataloustyöläisille. Maalaisliitto ei hyväksy mitään palkankorotusta.

Kekkonen oli toissa päivänä esittänyt 8 % korotusta, mutta ryhmä ei suostunut siihenkään.

14.2. Minä soitin Tuomiojalle, joka on ollut suunnittelukomitean puheenjohtaja. Tämä komitea oli ollut jyrkällä kannalla. Olen tänään lukenut sen promemoriat. Nyt Tuomioja oli huolissaan ja oli sillä kannalla, että pitäisi päästä kompromissiin, joka on jotenkin lähellä sosialidemokraattien kantaa. Sillä jos asia menee karille, joudumme kovin onnettomaan tilanteeseen. Jos hallitus menee nurin, niin kommunistit käyttävät tilannetta hyväkseen, panevat toimeen lakkoja ja muuta epäjärjestystä ja rauhattomuutta. Tuomioja pelkäsi kommunistien vaaraa. Kekkonen ei voi hallita ilman sosialidemokraatteja. Jos tehdään sovinto, vaikka huono, päästään joku aika eteenpäin, »niinkuin Sinunkin toimiesi kautta on päästy». Ehkä tulee sitten paremmat olot, kenties sellaiset, että me itse voimme pitää kommunisteja paremmin kurissa.

Sitten suunniteltiin telefonissa, millainen ratkaisu voisi olla. Jotenkin sellainen kuin 14.2.51 saamani »Valtion tulo- ja menoarviossa huomioon otettavat hintatukipalkkiot ja palkankorotukset». Yhteinen summa 28.890 milj. Sen voisi Tuomiojan mielestä saada alenemaan n. 23 miljardiin.

15.2. puhuin Fagerholmin kanssa, joka oli luonani sen jälkeen, kun oli sotainvalidien lähetystössä Allin luona. Minä sanoin Fagerholmille, että olisi koetettava päästä sopimukseen sosialidemokraattien ja maalaisliittolaisten kesken. En tunne tämän asian yksityiskohtia ja laskelmia enkä siitä tahtonut sanoa mitään.

Fagerholm valitti, että oli kaikki päästetty lehdissä julkisuuteen. Se oli pahentanut asiata.

Minä sanoin, että ei ole syytä pitää uusia vaaleja ensi toukokuussa, johon Fagerholm vastasi, että sekin voi olla välttämätöntä, koska siten voitettaisiin n. 2 kuukautta.

(Tässä suhteessa Fagerholm oli siis muuttanut mielensä.)

Muuten Fagerholm sanoi, että heidän tietojensa mukaan mieliala on ollut sellainen heidän piirissään, että sosialidemokraattien tulo hallitukseen on hyväksytty, koska on toivottu, että sen kautta saadaan jotain tuloksia aikaan.

Fagerholm lupasi tehdä mitä voi, jotta asiat voitaisiin hoitaa.

15.2. Kekkonen soitti. Sanoi, että virkamiesten edustajat tahtovat tavata Törngrenin antaakseen hänelle tärkeän ilmoituksen. Kekkonen pyysi minua puhumaan virkamiesten johtohenkilöjen kanssa. Käskin Grönvallin kutsumaan heidät luokseni kl. 15.

14.2. kl. 20.30 soitin Kekkoselle juhlahuoneistoon.

Minä kerroin Kekkoselle puhuneeni Tuomiojan kanssa ja esitin hänen ajatuksensa. Sanoin hänen olevan vakuuttunut, että tulee kovin suuria vaikeuksia, jos hallitus hajoaa. Lakkoja ym. rauhattomuuksia.

Kekkonen oli samaa mieltä, että vaikeudet tulisivat olemaan suuret, jos ei päästä sopimukseen. Kekkonen lisäsi, että on avautunut eräs mahdollisuus, josta puhuu minulle myöhemmin.

Sovimme, että minä sanon huomenna Fagerholmille ainoastaan, että olisi päästävä sopimukseen, mutta en ole niin tutustunut yksityiskohtiin, että voisin sanoa mitään varmempaa. En siis koskettele ratkaisumahdollisuuksia.

15.2. kl. 15 luonani kutsustani virkamiesten lähetystö: puheenjohtaja yli-insinööri Suvanto, varapuheenjohtaja johtaja Saloila, hallituksen jäsen neiti Hämäläinen, toimistopäällikkö Heinström, rautatiekirjuri Pellikka, Liiton pääsihteeri Mattila.

Minä esitin ensin seuraavan ohjelman mukaan:

1) Olen huolestunut asiaintilasta virkamiesten keskuudessa ja suunnasta, joka virkamieskunnassa on esiintynyt.

2) Ymmärrän virkamiesten taloudellisen aseman ja että sen palkkauksessa on parantamisen varaa.

3) Virkamiehet voivat olla vakuuttuneita, että hyvää tahtoa hallituksen taholta – oli se miten tahansa kokoonpantu – ei puutu. Mielellään tietysti tehdään mitä voidaan virkamiesten aseman parantamiseksi.

4) Virkamieskunta ei ole enää eikä ole ollut pitkään aikaan mikään aristokraattisen ylimyksellisen luokan edustaja. – Ne piirit, jotka meillä johtavat maan asioita – hallitus, eduskunta ym. kuuluvat samaan yhteiskuntakerrokseen kuin virkamieskunta. Sukulaisuus, ystävyys ym. suhteet sitovat niitä yhteen.

5) Mielellään tehtäisiin mitä voidaan virkamiesten hyväksi. Mutta mikä ei ole mahdollista, sille ei mitään voida.

60 % koroitus viime keväästä. Minulla on luettelo edessäni, jonka mukaan tarvittaisiin 30 miljardia valtion varoja asioiden järjestämiseksi, mutta mistä se saadaan.

6) Maamme on sodan jälkeen ollut tavattomissa vaikeuksissa. Sen jokainen tietää. Vaikeudet eivät ole vielä voitetut. Virkamiesten täytyy ottaa tämä lukuun.

7) Virkamiehillä on erinomaisia etuja ja oikeuksia:

Työpäivä

Työn laatu

Lomat

Eläkkeet

Erottamattomuus.

8) Lakolla uhkailu. Lakko-oikeus. (Luin Tarjanteen lausunnon.)

Virkamiehiä on n. 75.000. He tahtovat määräysvallan yhteiskunnassa. Sillä lakollaan he voivat saada yhteiskunnan kaaokseen.

9) Virkamieskunnan pitää olla yhteiskunnan ja valtion tuki ja selkäranka. Heidän pitää olla solidarisia maan ja kansan kanssa.

Jos virkamiehet tekevät lakon, niin se vie koko yhteiskunnan sekasortoon ja tuhoon. Virkamiehet kärsivät siitä ei vain yhtä paljon vaan enemmän kuin muut kansanluokat.

10) Kehoitin virkamieskuntaa osoittamaan malttia ja luopumaan lakosta yms. keinoista. Siten he myös parhaiten edistävät omaa asiaansa ja etuaan.

Lakko pahentaisi heidän asiaansa.

Insinööri Suvanto: huomautti alussa 4 vuotta sitten olleensa minun luonani ja silloin saikin minun myötävaikutuksellani asiaan ratkaisun. Toivoi, että nyt kävisi samoin.

Virkamiesten palkat ovat sodan jälkeen jääneet muista palkoista jälkeen. Viime kevään ratkaisu teki 15–16 % korotuksen todellisesta kuoppakorotuksesta. Silloin sovittiin hallituksen kanssa, että virkamiesten palkkojen tulee pysyä samassa suhteessa muihin palkkoihin. Viime syksynä virkamiesliitto kääntyi hallituksen puoleen vedoten tähän sopimukseen, koska A-sopimuksen perusteella oli palkkoja korotettava. Nyt niitä on korotettu mm. eräissä valtion työlaitoksissa. Ammattimiesten palkkojen korotus on ollut 20–40 %. Virkamiehet katsovat, että heidän tulisi saada yhtä suuri korotus kuin ammattimiesten (n. 20 %). – Ministeri Törngren oli ilmoittanut, että ministerivaliokunta on sitä mieltä, että virkamiesten tulisi saada A-korotus. Mutta hallituksen keskuudessa ei ole päästy yksimielisyyteen.

Tänään oli Törngren ilmoittanut, että neuvottelut ovat umpikujassa. Siihen oli vaikuttanut maalaisliiton kanta.

Virkamiesten piirissä on suuri tyytymättömyys ja ärtyneisyys. On tänään jättänyt valtioneuvostolle lakkoilmoituksen, mutta siinä ei ole määrätty aikaa. Nyt on ammattitekijöillä suurempi palkka kuin työnjohtajilla ja päällysmiehillä.

Virkamiesten pitäisi saada oikea osuus kansantulosta. Kun oikeusministeri on vahvistanut eräiden virkamiesyhdistysten säännöt, joissa myönnetään lakko-oikeus, niin virkamiehet katsovat heillä olevan oikeuden lakkoon.

Minä: Lakko ei sovi virkamiehille. He voisivat vaatia vaikka 50–100 % korotuksia ja muita etuja ja lakolla pakottaa ne läpi. Se vie koko maan elämän turmioon.

Suvanto kertoi, että eilen oli maataloustuottajain lähetystö (Jännes ym.) ilmoittanut, että jos maatyöläisten palkat korotetaan, niin maanviljelijät eivät kylvä ensi keväänä muuta kuin mitä itse tarvitsevat.

Virkamiesten elintaso ei ole pysynyt muiden tasalla. Korkeampien virkamiesten palkat ovat nousseet 8-kertaisiksi, muiden virkamiesten 11–12-kertaisiksi. Maataloustyöläisten palkat ovat nousseet 20-kertaisiksi.

Heinström: Kolme tämän hallituksen jäsentä oli mukana sitoutumassa, että kaikki ne korotukset, jotka tulevat muille, tulevat myös virkamiehille. Tästä virkamiehet pitävät kiinni. Muuten virkamiesten ja maataloustyöläisten palkat eivät kuulu yhteen. Toivoi, että lakkoa ei tarvitsisi tulla.

Heinström oli myös ollut minun luonani neljä vuotta sitten.

Minä: Maataloustyöläisten palkat olivat ennen sotia kovin alhaiset. Sentähden tämä vertaus ei sovi.

Minä lopuksi uudistin kehoitukseni virkamiehille, että osoittavat malttia. Sanoin, että heidän lakkouhkansa on pahentanut heidän asiaansa.

Keskustelu oli ystävällistä. Loppui kl. 4.50 i.p.

15.2. kl. 18.45 Kekkonen soitti. Minä ilmoitin, että virkamiesten lähetystö oli ollut minun luonani.

Kekkonen ilmoitti keskustelleensa Skogin ja Tervon kanssa. Päätettiin vasta ensi viikon alussa uudestaan jatkaa keskusteluja.

16.2. Lehdet kirjoittavat hallitusasiasta ja taloudellisista kysymyksistä hirmuista roskaa. Banaaleja ajatuksia ja truismeja. Ikäänkuin niitä ei hallituksessa ymmärrettäisi. Eilen pyysin Fagerholmia puhumaan Amos Anderssonin kanssa, sillä eilen oli Hufvudstadsbladetissa aivan törkeä ja tyhmä kirjoitus. Eivät näy ollenkaan ymmärtävän tai edes aavistavan, mistä oikein on kysymys. 

Tänään minä sain anonymin paperin:

Allekirj. »Joukko julkilausumia halveksivia talousmiehiä» – ilmoittivat, että eri talouspiirejä edustaen on meitä kokoontunut huomattava joukko henkilöitä, joista Te useimmat meistä. tunnette – Useat puhujat lausuivat ihmettelynsä siitä, että minä en vielä ole katsonut ajankohtaa sopivaksi lausua painavaa sanaani. Ymmärtää, että minä murheellisena seuraan talouselämämme katastrofalista kehitystä, jossa luokkapuolueet kilvoittelevat, kuka joukoilleen voi eniten tarjota. Mutta maan vakavamielinen kansa katsoo minuun. »Teillä on valta kutsua maan asioita hoitamaan miehet, jotka eivät alistu huutokauppatavaraksi. Siis maan asiat voidaan asettaa järjestykseen Teidän ja n.s. virkamieshallituksen avulla.»

»Teidän on jo aika lyödä nuijanne pöytään tavallista lujemmin.

Helsingissä 15.2.51.»

Refl. Talousmiehen ammatti ei ollenkaan sovellu kouluksi valtiolliselle alalle ja politiikolle. Se tekee ihmiseen tyhmäksi.

Minun pankkimiesaikani ei ollut mikään hyvä koulu minulle valtiolliselle alalle. Minun täytyy suurin osa siitä unohtaa, sillä se olisi minua vain vahingoittanut valtiollisessa toiminnassa.

19.2. Mr. Hurja luonani. Toi minulle kauniin lahjan: kuvat USA:n kaikista presidenteistä ja heidän omakätisistä allekirjoituksistaan.

Puhelimme tunnin ajan. Minä kerroin jonkun verran Suomen asioista ehdolla, että »se ei ole intervju1». Hurja kysyi, voisinko minä sanoa hänelle jotain, mikä on sydämelläni. Minä pyysin viemään Trumanille terveisiä ja sanoin, että meille on ei vain hyödyllistä vaan tärkeää, että meillä on good will USA:ssa. Nyt en tiedä mitään konkreettisia tosiasioita, jotka viittaisivat siihen, että Venäjällä olisi meitä vastaan pahoja aikomuksia. Mutta jos jotain pahaa Venäjän puolelta meitä kohtaan esiintyisi, niin olisi hyvä, jos se aiheuttaisi USA:ssa niin kuin muissakin maissa kovan reaktion. 

Minä puhuin myös USA:n sanomalehdistön kirjoittelusta Suomen asiassa. Sanoin: »Ne pelkäävät enemmän kuin me itse.» Lehtien ei pitäisi esittää sellaista mahdollisuutta, että Venäjä voisi tuhota meidät, vaan lehtien pitäisi lähteä siitä, että sellainen ei ole mahdollista. Muuten venäläiset ajattelevat, että ulkomaan lehdet pitävät sen mahdollisena ja luonnollisena, all right. Kirjeenvaiht. Axelson Ruotsissa kirjoittaa toisinaan tyhmyyksiä. Sen Hurja tiesi. Hän lupasi pitää nämä asiat mielessään.

Hurja sanoi, että Roosevelt teki erehdyksiä ulkopolitiikassaan. Hänen pelkonsa oli, että Stalin tekisi separaattirauhan2 Hitlerin kanssa, ellei hänen toivomuksiaan täytettäisi. Sentähden hän antoi kaikessa Stalinille perään. Ei uskaltanut asettua Stalinia vastaan missään asiassa.

Minä: Siitä johtui Euroopan nykyinen surullinen tila: yli puolet on kommunistien hallussa. Rooseveltin pelko oli aivan liioiteltu. Hitlerin vaatimukset Venäjällä olivat niin suuret, että separaattirauha ei olisi niin helposti syntynyt.

Hurja luuli, että ensi presidentinvaaleissa republikaanit voittavat. Luultavasti Taft tulee valituksi. Taft on viisas ja hyvä mies. »Amerikkalainen.» – Stassen on myös hyvä mies. Hän on nuori mies ja ehtii vielä. (Stassenille pitäisi antaa suomalainen kunniamerkki, Hurja sanoi.)

Hurja kysyi venäläisten suhtautumista Suomeen.

Minä selitin oman kantani: Venäjän intressit ovat aina olleet sotilaalliset. Nyt ne on järjestetty sopimuksella 1948.

Hurja: Ei kukaan hyökkää Suomen kautta Neuvostoliiton päälle. Jos sota syttyisi, niin ei se tule kulkemaan Suomen kautta.

Minä sanoin olevani samaa mieltä kuin Hurja. Luulen, että venäläiset sen myös ymmärtävät ja sentähden he suostuivat meidän ehdotukseemme ystävyyssopimukseen nähden, joka ei sisällä muuta kuin että me puolustamme omaa maatamme, jota muutenkin tekisimme. Ainoastaan lentokoneet voivat lentää korkealla meidän maamme yläpuolella.

Pois lähtiessään Hurja sanoi: »Pitäkää kiinni itsenäisyydestänne niinkuin tähänkin asti.»

Minä: »Siitä ei ole epäilystä.»

1 haastattelu

2 erillisrauhan

20.2. Islannin uusi lähettiläs Pálson Briem audienssilla, jätti valtakirjansa.

Hän on Ruotsissa ollut Charge d’affaires1 (tulee sinne lähettilääksi) sekä myös Moskovaan. Näyttää kovin nuorelta, mutta on jo 49-vuotias.

1 asiainhoitaja

23.2. Sihvo, Skog ja kenraali Oinonen luonani.

Sihvo kertoi, että »simputus» vieläpä sangen törkeässä muodossa on edelleen käytännössä eräissä joukko-osastoissa. Sihvo sanoi ryhtyneensä ankariin toimenpiteisiin sen johdosta. Mikkelissä mm. on esiintynyt pahoja ilmiöitä. Sihvon mielestä olisi rykmentin päällikköä rangaistava ankarammin kuin mitä hän voi sääntöjen mukaan määrätä, sentähden esittää, että minä valtuuttaisin hänet antamaan nämä ankarammat rangaistukset.

Skog = Sihvo. Huomautti, että olisi myös valistustyöllä koetettava vaikuttaa asian parantamiseen.

Minä: Hyväksyn 1) Sihvon ehdotuksen kovistaa rangaistuksia 2) valistustoiminnalla on koetettava saada parempi henki joukkoihin.

 3.2. SNS:n johtokunnan jäsenet: puheenjohtaja Sylvi Kilpi, Hella Wuolijoki, Mauno Pekkala, Ryömä, Karvonen luonani.

Rouva Kilpi esitti asian ja antoi minulle kirjallisen esityksen. Se koski sitä, että Suomessa on viime aikoina päässyt valtaan Neuvostoliitolle vihamielinen henki ja Amerikalle ystävällinen. Filmeissä, avoimissa puheissa, radiossa ym.

Minä luin kirjelmän.

Rouva Kilpi lisäsi, että SNS:aa sorretaan, mustataan. Toista vuotta sitten porvarilliset lehdet vaativat, että oli erottava seurasta. Nyt on samanlainen hyökkäys, johon on yhtynyt mm. Ernst v. Born.

Toivoi, että minä sanoisin jonkun sanan seuran puolesta.

Minä sanoin, että sellaista vihamielisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan, mitä he ovat kirjelmässään esittäneet, ei luonnollisesti saa esiintyä. Se linja, joka heidän kirjelmässään esiintyy, on minun mielestäni oikea. Lupasin perehtyä asiaan ja ottaa sen esille hallituksen asianomaisten jäsenten kanssa.

Ryömä: Stalinin lausunnosta äsken lehdet sanoivat, että Stalin valehtelee.

Rauhanpuolustajat alkavat julkaista lehteä. Pyytävät, että minä lausuisin mielipiteeni lehdessä seuraaviin kahteen kysymykseen:

1) Miksi Suomen etu vaatii rauhan säilyttämistä?

2) Miten Suomen kansa voi parhaiten edistää rauhan säilyttämistä?

Minä: Katson, että presidentin asemassa en yleensä voi antaa haastatteluja. Sen tähden en ole antanut mitään haastattelua sitten helmikuun 1947 SNS-lehdelle. Ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen olisi banaalia truismia1, sillä kaikki suomalaiset ovat selvillä siitä, että rauha on Suomen etu.

Toiseen kysymykseen vastaaminen on sentähden vaikea, että Suomi ei voi tehdä mitään rauhan säilyttämiseksi. Se riippuu kokonaan suurvalloista.

Lupasin harkita asiaa ja palata siihen.

Wuolijoki kertoi keskustelustaan Zorinin kanssa Moskovassa. Zorin oli kysynyt, mistä johtuu suomalaisten lehtien asenne. Eikö täällä ymmärretä, että sanomalehtien pitää ottaa huomioon jotain meidän ystävyyssopimuksestamme ja muuttaa äänensävyä. Zorinille annetaan joka päivä meidän lehdet ja otsikot käännetään hänelle. Wuolijoki selitti hänelle asiaa. Huomautti mm., että oli 1 milj. allekirj. rauhanadressissa. – Sillä on ollut meille Venäjällä hyvä vaikutus. Sen sanoi Zorin Wuolijoelle.

Minä huomautin, että meillä on sananvapaus ja ainoastaan yksityisesti voidaan jotain yrittää, niinkuin pääministeri Kekkonen oli äsken tehnyt. Lisäsin, että asema tässä suhteessa paranisi, jos venäläiset lehdet noudattaisivat meihin nähden pidättyväisyyttä. Meidän lehtemme eivät arvostele Neuvostoliiton oloja, mutta venäläiset lehdet yhtä mittaa kirjoittavat pahaa meistä. Asemamme paranisi myös, jos venäläiset teokset kirjoittaisivat meidän oloistamme objektiivisesti. Mutta sitä eivät tee. Esitin esim Диплом. словарь2 artikkelin minusta. Samoin heidän historialliset julkaisunsa. Вопросы Истории3 viime keväänä talvisodasta – ym. ym. – Meillä voidaan vastata huomautukseen, että Suomen lehdet eivät kritiseeraa Neuvostoliiton oloja, mutta venäläiset lehdet tavan takaa kirjoittavat pahasti meidän oloistamme.

Rouva Kilpi valitti vääriä tietoja venäläisissä teoksissa, mutta kyllä meidän tietosanakirjoissamme ja Pikku-Jättiläisessä (julkaistu sodan jälkeen) on paljon vääriä tietoja Neuvostoliitosta. Helsingin Sanomien filmi. Siinä ei puhuta mitään Neuvostoliitosta, niinkuin sitä ei olisi. Pitäisi saada aikaan kosketusta Suomen ja Neuvostoliiton välillä, silloin tietämättömyys poistuisi. SNS:sta on sivistyneistöä eronnut.

Wuolijoki: Viime vuonna oli täällä Neuvostoliiton tiedeakatemian nykyinen puheenjohtaja ja sai hyvin huonon vastaanoton täällä.

Karvonen: Jos valtioneuvosto tahtoo lisätietoja niistä asioista, joita kirjelmässä käsitellään, niin SNS:lla on aineksia. Erityisesti kouluissa opetetaan vihaa Neuvostoliittoa vastaan. Estetään sivistyneistön liittymistä seuraan. Painostetaan.

Lopuksi minä uudistin, että otan tämän asian esille hallituksen kanssa.

Rouva Wuolijoki toi terveisiä Kollontailta minulle. Oli Ruotsin lehdistä nähnyt minun kuvani kuninkaan hautajaisissa.

1 lattean itsestäänselvyyden toteamista

2 Dipl. sanakirja

3 Historian kysymyksiä

26.2. Ryömä soitti majuri Suniselle ja tiedusteli minulta haastattelua.

Minä käskin vastaamaan, että minä presidenttinä en voi antaa sellaista haastattelua.

Olen myös pääministeriltä kuullut, että hän on antanut lausunnon. Se riittää.

24.2. Italian lähettiläs kreivi Roncalli lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas – vain herroja, koska Alli oli sairas.

Pidin pienen puheen ja annoin Roncallille Leijonan Suurristin, sekä kahvipöydässä valokuvani, jota oli pyytänyt.

24.2. Lounaan jälkeen keskustelin Kekkosen ja Gartzin kanssa SNS:n johtokunnan eilisestä käynnistä luonani.

Tein selkoa ja annoin Kekkoselle johtokunnan minulle antaman kirjelmän.

Sitten puhuin Ryömän pyynnöstä, että antaisin haastattelun Rauhan lehteen. Sekä Kekkonen että Gartz olivat samaa mieltä kuin minä, että minun ei pidä antaa sellaista haastattelua. Gartz: »Ei missään tapauksessa.»

Kekkonen sanoi, että hän on antanut lausunnon siihen lehteen, ja se riittää. Sen voin sanoa Ryömälle.

Toinen syy: Presidentin ei sovi antaa poliittisluontoisia haastatteluja.

Kekkosen mielestä nämät perustelut riittävät. Olimme myös sitä mieltä, että ellei Ryömä käänny minun puoleeni ja tiedustele asiaa, saa asia jäädä siihen. Minun ei pidä ottaa alotetta.

Ilta-Sanomat 24.2.51:

»RÖYHKEYS HUIPUSSAAN

Kommunistilehtemme julkaisivat eilen mielikuvituksellisen jutun sotilasneuvotteluista Suomen ja Ruotsin välillä. Uutinen oli niin paksu, että Vapaa Sanakin varusti sen kaikin mahdollisin reservatioin, mutta julkaisi kuitenkin, kommunistien päämajasta tullutta käskyä totellen.

Tämä uutinen tarittiin kommunistilehdissämme päivää myöhemmin kuin heidän sanomalehtimiesliittonsa oli pitänyt kokouksen, jossa puhuttiin paljon ja pitkälti uutispalvelun objektiivisuudesta sekä totuudenmukaisuudesta.

Mutta ei siinäkään kylliksi. Samana päivänä kuin tämä ennennäkemätön journalistinen törkeys näki päivänvalon Työkansan Sanomien ja Vapaan Sanan palstoilla, kävi SKDL:n lähetystö tasavallan presidentin luona ilmiantomatkalla, esitellen hänelle »näytteitä» porvarillisten lehtien uutisista ja vaatien toimenpiteitä näitä lehtiä vastaan. Ei ole vaikea esittää tällaisia leikkelekokoelmia, niitä voidaan yhtä hyvin saksia kommunistilehtiemme palstoilta, myös länsivaltojen propagandasta puheen ollen. Mieleen tulevat vanhat Bobrikovin ajat, kun tällaista tapahtuu rauhansopimuksessa taatun sananvapauden aikana.»

Helsingin Sanomat 27.2.51:

»SN-SEURAN LÄHETYSTÖN

käynnistä ilmiantomatkalla tasavallan presidentin luona kirjoittaa Turun Sanomat:

Neuvostoliiton kanssa solmimamme sopimukset edellyttävät luonnollisesti, ettei täältä käsin harjoiteta propagandaa Neuvostoliittoa vastaan. Sama velvollisuus on meillä rauhansopimuksen perusteella esimerkiksi läntisiä suurvaltoja kohtaan. Miten vasemmiston lehdistö ja sen puhujat noudattavat siihen sisältyviä velvollisuuksia, tiedämme päivittäisistä kuulemistamme ja lukemistamme vasemmiston väitteistä.

Kun samaan aikaan toimeenpannaan edellämainitunlaisia käyntejä, voidaan siitä käyttää sanontaa tekopyhä. Ja kun käynnin syvin merkitys ja sen perimmäinen tarkoitus käsitetään, tajuamme myös, minkälaista aikaa kansamme keskuudessa eletään ja mihin kaikkeen sen eräät ryhmät voivat alentua.»

27.2. Refl.

1) Meidän asemamme kommunistivaaraan nähden on paljon suurempi kuin muiden vapaiden maiden. Kaikissa pohjois- ja länsimaissa ryhdytään lainsäädännöllisiin ym. toimenpiteisiin kommunisteja vastaan (viidettä kolonnaa vastaan). Mutta me emme voi niihin ryhtyä. Jo rauhansopimus sen estää. Meidän täytyy luottaa ainoastaan kansan moraaliseen voimaan. Siitä riippuu kaikki. (Ja kuitenkin on asia kuten Chesterton sanoi:

»Englannissa muutama harva mies ajattelee vapautta, samalla kun koko kansa ajattelee ja puhuu oluesta.»)

2) Nyt on asema meillä seuraava: On edessä kolmet vaalit: SAK:n, STU:n (työväen urheiluliittojen) ja ensi kesänä eduskuntavaalit. SAK:n vaalit ovat nähtävästi asiallisesti yhtä tärkeät kuin eduskuntavaalit. Sillä jos kommunistit saavat SAK:n haltuunsa, niin silloin tulee elämä meillä vaikeaksi. Sosialidemokraatit eivät SAK:n ja myös eduskuntavaalien vuoksi voi palkka-asioissa asettua kannattamaan toimenpiteitä, jotka vaikuttavat työväen palkkoihin alentavasti tai muuten huonontavasti. Se edistäisi kommunistien vaikutusta SAK:n vaaleissa. Sentähden rohkean vakauttamistoimenpiteen aikaansaaminen nyt vaikea. Nyt pitää päästä tämän väliajan ohi. Vasta eduskuntavaalien jälkeen voidaan toivoa todellista vakauttamista.

Tätä eivät ihmiset meillä yleensä ymmärrä.

3) Meidän on myös vaikea estää kom­ munisteja tulemasta tänne Venäjältä, koska Porkkalan kuletus on venäläisille vapaa rauhansopimuksen mukaan. Emme sentähden voi kontrollerata1 suomalaisten kommunistien kulkemisia Neuvostoliitosta Suomeen ja päinvastoin. Tämä suuresti vaikuttaa meidän toimintaamme kommunismin vastustamiseksi.

1 valvoa

27.2. Yliopiston juhlasalissa oli Suomen Kulttuurirahaston juhla, jossa jaettiin apurahat. Siinä oli myös muuta hyvää ohjelmaa.

Siellä oli mm. Ryti, rahaston kunniaesimies. Tervehdin häntä sekä tullessa että lähtiessäni juhlasta. Ryti oli kalpea ja laiha. Tapasin eteisessä mm. Linkomiehen, jota tervehdin.

1.3. Antti Tulenheimo luonani.

1.3. Sihvo ja Oinonen esittelyllä, koskee »simputusta» joukko-osastoissa. Sen johdosta on ryhdytty ankariin toimenpiteisiin.

1.3. Ministeri Orasmaa, joka äsken on palannut Brasiliasta, tulokäynnillä. Kertoi oloista Brasiliassa.

2.3. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen ja Gartzin kanssa.

Minä esitin seuraavat asiat:

1) Vapaan Sanan pääkirjoitus 27.2.51, jossa esitettiin täysi ohjelma siitä, mitä toimenpiteitä kommunistien kannalta on tarpeen, jotta voidaan ryhtyä puolustustoimiin maassamme.

Sen yhteydessä luin kohdan Neuvostoliiton nootista Englannille 24.2.51. Siinä puolustettiin Tšekkoslovakian kumousta helmikuussa 1948: Tšekkoslovakian muutokset (s.o. kumous helmikuussa 1948) »aiheutuu siitä, että amerikkalaisten ja muiden ulkomaalaisten agenttien, niiden joukossa USA:n Tšekkoslovakiassa olevien virallisten diplomaattien edustajien, johdolla Tšekkoslovakiassa valmisteltiin valtiollista kumousta tarkoituksessa riistää Tšekkoslovakian kansalta sen kansallinen riippumattomuus ja saattaa Tšekkoslovakia Amerikan diktaatin alaiseksi».

Lausuin, että aivan samanlaisia syytöksiä kommunistit (ja venäläiset lehdet) ovat pitkän aikaa tehneet ja edelleen tekevät suomalaisia vastaan.

Meidän täytyy olla varuillamme. Miltei kaikissa demokraattisissa maissa ryhdytään toimenpiteisiin kommunisteja vastaan. Me olemme huonommassa asemassa kuin muut maat, sillä me emme voi ryhtyä lainsäädäntötoimiin – jo rauhansopimus sen estää. Sitäpaitsi on Porkkala. Meillä kaikki riippuu ainoastaan kansan moraalisesta ja henkisestä voimasta. (Jos me säilymme itsenäisinä, niin se osoittaa, että meidän kansamme on parempi kuin muut kansat.) Kehoitin pitämään silmällä näitä asioita: poliisia ym. Kehoitin myös Kekkosta maalaisliiton johtomiehille ja sanomalehtien toimittajille huomauttamaan, mistä on kysymys.

3) Kerroin Walter Lippmanin kirjoituksesta New York Herald Tribunessa 26.2.51, jossa hän pitää mahdollisena, että Venäjä, huomattuaan, mitä vaikeuksia sillä tulee olemaan, vetäytyy pois Euroopasta Aasiaan, kuten on ennenkin tehnyt.

4) Sitten puhuin asevarikkojen vartioimisesta, josta pääesikunnan vuosiraportissa siv 4 kerrotaan. Kehoitin Kekkosta puhumaan asiasta Skogin kanssa.

Kekkonen lupasi.

5) Sitten otin puheeksi SNL-seuran edustajien kirjelmän. Lisäsin, että rouva Kilpi oli kertonut, että seuraa sorretaan ja mustataan. On käynnissä hyökkäys seuraa vastaan, vaaditaan, että porvarillisten on erottava seurasta. Rouva Kilpi toivoi, että minä puhuisin seuran puolesta.

Minä kerroin keskustelusta Huhtamäen ja Hariman kanssa, joita oli kehoitettu jäämään seuraan.

6) Sitten kerroin Hurjan käynnistä luonani ja että hän oli lausunut, että olisi hyvä, jos Stassenille voisi antaa suomalaisen kunniamerkin. Taftilla kuuluu olevan suomalainen kunniamerkki. Gartz lupasi ottaa selvän, milloin Taft on sen saanut ja miten voitaisiin saada aihe antaa kunniamerkki Stassenille.

5.3. kenraaliluutnantti Öhqvist käynnillä sen johdosta, että eroaa täytettyään 60 vuotta.

Kertoi viime sodan ajalta kertomuksia mm. kohtauksestaan Hitlerin kanssa.

7.3. Refl.

1) Jos Neuvostoliitto eroaa YK:sta, niin meidän on otettava harkittavaksi, eikö meidän ole otettava takaisin anomuksemme päästä YK:n jäseneksi. Neuvostoliitto katsoo ja väittää, että YK on Neuvostoliittoa vastaan suunnattu yhtymä. Ja me olemme jo rauhansopimuksen mukaan velvolliset pysymään siitä erillämme.

2) Jos Neuvostoliitto muodostaa oman organisation, oman »YK»:n satelliittiensa (ja kenties Kiinan) kanssa, niin se tietysti tahtoo, että me myös siihen liitymme. Mutta sitä meidän pitää välttää. Meidän olisi pysyttävä irti ja pois siitä yhtymästä. Me tulisimme olemaan molemmista blokeista erillämme.

8.3. esitin edellä olevan Gartzille ja pyysin häntä kaiken varalta harkitsemaan näitä kysymyksiä.

Puhuin myös Gartzille Moskovan lähettilään paikasta: Jos Sundström menee Pekingiin, niin Svento Moskovaan.

Gartz sanoi puhuneensa Sventon kanssa, kun hän äsken oli täällä, ja sai sen käsityksen, että Svento ei mene.

Minä sanoin luulevani toisin.

8.3. Italian uusi lähettiläs Vita Finzi jätti valtakirjansa.

Finzi kertoi, että Italian vaikein probleema on 2 milj. työtöntä. Emigratio on suuresti supistunut. Väestönlisäys 400.000 vuodessa.

8.3. Tänään alkoi lakko jäänsärkijöillä. (Kts. tästä lehdissä, jotka on otettu talteen.)

8.3. Suomen naisten demokraattinen liitto lähetti minulle kirjelmän, jonka on antanut myös hallitukselle ja jossa pyytää, että hallitus lähettäisi 4 suurvallan edustajille Parisiin tiedon, että Suomen hallitus kannattaa rauhaa ja vastustaa Saksan aseistamista. (Naurettavaa puuhaa!)

9.3. Esittelyn jälkeen Kekkosen kanssa.

1) Puhuin Kekkoselle sen, mitä on edellä »refl.» (jos Neuvostoliitto eroaa YK:sta ja jos se se perustaa oman YK:n).

Kekkonen sanoi ajatelleensa samaan suuntaan kuin minä.

Mainitsin Kekkoselle puhuneeni asiasta myös Gartzin kanssa.

2) Sitten puhuin Sundströmin siirtymisestä Pekingiin ja Sventon Moskovaan. Pyysin ajattelemaan tätä asiaa. Se on tietenkin hoidettava sovinnossa Sundströmin kanssa, etteivät kommunistit rupea huutamaan, että tahdomme pakottaa Sundströmin pois Moskovasta.

Sanoin puhuneeni asiasta Gartzin kanssa.

9.3. Tanskalainen kommunistilehti Land og folk’in kirjoitus (tallessa), minusta, Procopésta ja Ståhlbergista. Kirjoitus on tietysti lähetetty täältä Suomesta.

Alusta loppuun valetta. Kommunistien toiminta perustuu på »absolut lögn»1.

Puhuin myös tästä tänään Kekkoselle. Hän oli myös täysin indigneerattu2 tällaisesta. »Ja sellaisten kanssa meidän täytyy aina elää», sanoi hän tarkoittaen myös Neuvostoliiton kommunisteja.

1 »täydelliseen valheeseen»

2 närkästynyt

9.3. Kekkosen kanssa. Maatalouden kompensatiosta, josta maalaisliiton ryhmäkokouksessa oli ollut puhe ja jossa eräät edustajat olivat olleet tyytymättömiä. Maataloustuottajain organisatio oli antanut hallitukselle valituskirjoituksen.

Kekkonen luuli, että asia voidaan hoitaa ja että siitä ei tule sen suurempia seurauksia. Hallitus voinee istua vaaleihin asti.

10.3. Työväen Urheiluliiton (TUL) vaalit huomenna ja ylihuomenna. Kommunistit ponnistavat kaikkensa sosialidemokraatteja vastaan. Syyttävät sosialidemokraatteja TUL:n varojen kavalluksista yms. Tästä puhuin Fagerholmin kanssa telefonissa, kysyin, miten vaalit menevät. Hän kertoi, että kommunistien syytteissä ei ole mitään perää. Sosialidemokraatit ovat myös liikkeellä ja Fagerholm luuli, että vaalit tulevat menemään tyydyttävästi. Kommunisteja (ainakin Enne) heitetään pois.

10.3. Luin Urheilun Kuva-aitassa Lauri Pihkalan kirjoituksen Suomen urheilun nykyisestä tilasta. Kirjoitus on hyvin pessimistinen. Katsoo, että Suomen urheilijat Olympialaisissa epäonnistuvat. Soitin kenraali Martolalle, Olympialaisten johtajalle. Hän luuli, että Pihkala jonkun verran liioittelee – tarkoituksessa saada urheilua menemään eteenpäin. Lupasi ottaa selvää ja tulee luokseni myöhemmin puhumaan.

Soitin sitten Paavo Nurmelle. Hän oli myös pessimisti. Ei ole näkyvissä meillä nyt suuria urheilijoita. – Ei ole sitä henkeä, mikä oli entisinä aikoina. Suojeluskunnat oli hyvä koulu, jonka kautta saatiin etevät ainekset esille. Nurmen mielestä nykyään on urheilutulosten saamisen kannalta kovin hajaantunut: harjoitetaan kovin monta lajia (erittäinkin erinäisiä pallourheiluja). Olisi keskitettävä meille soveltuviin lajeihin.

Olympialaisiin on nyt ainoastaan yksi vuosi jäljellä ja sinä aikana ei voi paljon saada aikaan.

Nurmi luuli, että ensi Olympialaisissa emme tule saamaan mitään huomattavia tuloksia.

Refl. Tämä on ikävä asia. Sillä jos me urheilullisesti emme kykene kunnollisiin tuloksiin, niin se on meille huono asia.

12. 3. Antti Tulenheimo. – Puhuimme kunniamerkistä amerikkalaiselle Stassenille. Tulenheimo mainitsi, että eikö voisi antaa kunniamerkkiä myös Hurjalle.

Lupasin puhua Gartzille.

12.3. Sanomalehtiattashea Vartia luonani.

Hän toi Wuoren kirjeen.

Minä kysyin, mitä Englannissa ajatellaan asemasta.

Vartia: Sodan ajatus on tullut lähemmäksi. Englanti on kyllä aivan haluton sotaan. Tosin viime aikoina kuulee sanottavan: Mahdollista on, että Neuvostoliitto ei halua sotaa. Mutta kun varustelut ovat menneet näin pitkälle, on vaikea saada keskusteluja ja rauhallista ratkaisua. Kummallakin puolella on tavaton epäluulo toista vastaan. Moskova luulee, että länsi alkaa sodan, ja länsi luulee, että Moskova alkaa sodan. Molemmat valmis­ tautuvat prev. sotaan1.

Minä: Onko mahdollista, että länsivallat alkavat prev. sodan?

Vartia: Englanti ei ala sotaa. Mutta USA? Ei Truman, mutta esim. MacArthur voi ajaa asiat sotaan. Seuraava presidentti voi myös olla toista mieltä kuin Truman.

Minä: USA:ssa voi tulla republ. presidentti, mutta alkaako hän sodan?

Vartia: Sotapsykosi on kova. Jännitys suurvaltojen välillä on niin suuri, että joku välikohtaus voi viedä sotaan.

Minä: Sen resonemangin2 kuulee usein. Mutta välikohtaus ei johda sotaan eikä sen tarvitse johtaa sotaan, ellei jompikumpi puoli tahdo sotaa (Pearl Harbour, Mainila 1939 ym.).

Vartia: USA:ssa on katkeruus venäläisiä vastaan kansan keskuudessa kovin voimakas. Saksan aseistaminen on se askel, joka voi aiheuttaa sodan.

Sitten Vartia puhui Korean sodasta. USA:n tiedoituslaitos on aivan alapuolella arvostelun. Myös Korean sodassa eivät ole tienneet, miten asiat ovat.

Sitten puhuimme Suomen asioista. Vartia sanoi, että englantilaiset sanomalehtimiehet ovat hyvin tyytyväisiä matkaansa Suomeen.

Vartia sanoi, että Englannissa usein kysytään, mistä johtuu, että Neuvostoliitto suhtautuu niin erikoisella tavalla Suomeen. Usein sanotaan syynä siihen olevan Ruotsin puolueettomuus.

Minä selitin oman kantani.

Vartia sanoi, että minulla on Englannissa hyvä nimi, mutta Kekkosella ei ole niin hyvä nimi. Rauhan-adressin allekirjoittaminen mm. on ollut siihen syynä.

Minä: Me emme ottaneet rauhan-adressia täällä niin vakavalta kannalta alussa. Kekkosen täytyy pitää silmällä, että voisimme pitää prestigen Neuvostoliitossa. »Lever le chapeau est toujours bien et côute rien.»3

Lopuksi Vartia puhui Lontoon lähetystön suhteesta Neuvostoliiton edustajiin sekä länsimaiden edustajiin. On toisinaan vaikeassa asemassa.

Minä: On koetettava ylläpitää hyvät välit sekä Neuvostoliiton että länsimaiden edustajiin.

1 ehkäisysotaan

2 päättelyn

3 »Hatunnosto on aina hyväksi eikä maksa mitään.»

13.3. Viime aikoina ova kommunistit harjoittaneet hirmuista agitatiota Työväen Urheiluliiton vaaleissa, jotka olivat toissa päivänä ja eilen. Mutta siitä huolimatta kärsivät vaaleissa suuren tappion. Sosialidemokraatit voittivat. Viime päivinä on mm. Vapaa Sana sisältänyt joka päivä räikeltä vaaliagitatiokirjoituksia ja kommunistit ovat tehneet häpeällisiä syytöksiä sosialidemokraatteja vastaan – vieläpä kavalluksista TUL:n asioissa yms. törkeätä. Mutta tänään, vaalien jälkeen, ei Vapaassa Sanassa ole sanaakaan enää vaaleista.

Refl. Tämä on erinomainen asia, että kommunistit menettivät pahasti. Kunpa nyt sosialidemokraatit jaksavat jatkaa samalla tavalla SAK:n vaaleissa, jotka ovat 25.3.–15.4., ja ensi kesän eduskuntavaaleissa.

Eilen 12.3.51 V. Tanner täytti 70 vuotta. Minä en – ikävä kyllä – poliittisista syistä katsonut voivani lähettää sähkettä. Tanneria juhlittiin suuresti. Kommunistit ovat siitä kiukuissaan. He eivät ollenkaan tahdo ymmärtää omaa kansaansa.

Tämä on kommunisteille kuvaavaa:

Vapaa Sana 11.3.51:

»ELANTOLAISTEN VAROILLA

tapahtuva Tanner-tarjoilu on liikkeen sääntöjen vastaista

Osl. Elannon hallintoneuvoston kansandemokraattiset jäsenet K. L. Kulo, Martti Malmberg, Mauri Ryömä ym. ovat lähettäneet liikkeen hallintoneuvostolle kirjelmän, jossa kiinnitetään huomiota siihen varojen tuhlaukseen, joka aiotaan käyttää sellaisen henkilön juhlimiseen, joka on tullut tunnetuksi sotakiihkoisten pyrkimysten henkilöitymänä. Kun liikkeen säännöissä kehoitetaan säästäväisyyteen ja kun Elanto, edistysmielisen osuuskauppaliikkeen jäsenenä, on sitoutunut noudattamaan pyrkimyksiä kansojen välisen rauhan ja ystävyyden edistämiseen ja kun sotasyyllisenä tuomitun Väinö Tannerin juhlinta ei suinkaan edistä näitä pyrkimyksiä, koska Tanner ei millään tavoin ole osoittanut katuvansa rikollista toimintaansa, pyytävät kirjelmän lähettäjät edustajiston kokousta kiinnittämään huomiota tähän sääntöjen rikkomiseen.»

15.3. päivällisellä Englannin ministeri Sir Scottin luona. Läsnä: Alli ja minä, Kekkonen ja rouva, Gartz ja rouva, Tulenheimo ja Päivikki, Korkeimman oikeuden presidentti Tarjanne ja rouva, Enckell, Kivikoski, rouva Hackzell, rouva Nykopp, Grönvall ja rouva, ––– lähetystösihteeri Kellas, Evl. Walsch ja rouva, rouva Forge.

Hauska ilta. Olimme kl. 19.30–22.30.

16.3. Helsingin Sanomat

»VAPAUDENRISTIN SUURRISTI TASAVALLAN PRESIDENTILLE

Tasavallan presidentti otti Vapaudenristin ritarikunnan suurmestarina eilen iltapäivällä vastaan ritarikunnan hallituksen, johon kuuluvat kenraalit Valve, Martola ja Olenius sekä eversti Grönvall.

Tässä tilaisuudessa ritarikunnan kansleri, kenraaliluutnantti Valve luovutti presidentti Paasikivelle Vapaudenristin ritarikunnan suurristin miekkoineen, minkä kunniamerkin entinen poismennyt suurmestari, Suomen Marsalkka, oli pyytänyt presidenttiä vastaanottamaan.

Suurristiin liittyy Marsalkan allekirjoittama seuraavansisältöinen kunniakirja:

»Vapaudenristin ritarikunnan suurmestarina on minulla kunnia antaa Teille, Herra Tasavallan Presidentti ja Puolustusvoimain Ylipäällikkö Juho Kusti Paasikivi, Vapaudenristin ritarikunnan suurristi miekkoineen tunnustuksen osoituksena niistä valtiomiesteoista, joita Te olette suorittanut maan hyväksi Suomen Puolustusvoimain arvon ja merkityksen säilyttäjänä ja kohottajana kohtalokkaina aikoina. Helsingissä lokakuun 9. p:nä 1950. Suomen Marsalkka G. Mannerheim.»

16. 3. Esittelyn jälkeen.

Törngren sanoi puhuneensa Ahvenanmaan maakuntapäivien puhemiehelle Johanssonille Ahvenanmaan lippuasiasta sekä kertoneensa, että minä olin maininnut lippuun otetuista Ruotsin väreistä. Johansson oli lausunut, että heidän tarkoituksensa ei ole separatistinen ja että valtakunnanlippu aina tulee olemaan ensi sijalla. Oli pyytänyt päästä selittämään minulle asiaa.

Minä sanoin, että meidän tulee olla aivan lojaaleja Ahvenanmaata kohtaan ja täyttää kaikki heille kuuluvat oikeudet ja olla liberaaleja. Mutta me emme voi luopua siitä, että Ahvenanmaa kuuluu Suomen valtakuntaan ja että sen tulee aina myös näkyä. Sitä ei saa peittää. Meillä ei ole oikeus siihen suostua.

Sittenkun olen tutustunut lippuasiaan, joka nyt on Korkeimmassa oikeudessa, palaan siihen.

16. 3. Kekkonen ennen esittelyä sanoi kuulleensa, että Tanner aikoo asettua ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa. Sanoi kuulleensa sen varmalta taholta.

16.3. Helo luonani.

Minä selitin Helolle kantaani Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Lausuin, että Suomessa ei ole ketään, joka ajattelisi sotaa, vaan kaikki toivovat (sitä) (rauhaa) ja pitävät sen Suomen eduille välttämättömänä. Jos sota syttyisi, niin me täytämme tarkasti velvollisuutemme sopimusten mukaan.

Helo kysyi, luulenko minä, että kansa tulisi tälle linjalle.

Minä sanoin olevani vakuuttunut, että niin on asianlaita.

Sitten puhuimme Ranskan oloista. Helo selitti sitä. Sanoi mm., että diplomaattipiireissä ei uskota, että sota syttyisi.

Minä luin Helolle, mitä tanskalainen kommunistilehti Land og Folk on kirjoittanut mm. minusta (Kts. Köpenhaminan sanomalehtiattashean raporttia 27.5.51. Raportti tallessa.)

Minä lausuin mm., että jos venäläiset asettuisivat asialliselle kannalle ja jos meidän kommunistimme (ja heitä seuraavat Venäjän lehdet) pysyisivät totuudessa, niin suhteita olisi paljon helpompi hoitaa.

17.3. Mauno Pekkala luonani.

Pekkala: Tulee omasta tahdostaan. On kovin levoton politiikasta. Jos ottaa minkä julkaisun tahansa, niin siitä rivien välistä voi nähdä, että Neuvostoliiton oloja ja johtohenkilöitä halvennetaan. Sen jälkeen kun SNS:n lähetystö kävi minun luonani, on tilanne pahentunut. Esim. kirjoitukset Tannerista ovat olleet mielenosoituksellisia. Neuvostoliitossa kiinnitetään siihen huomiota.

Neuvostoliiton lehdissä ei ole kirjoitettu mitään viime aikoina. Se on paha merkki (Pekkalan mielestä), että lehdet ovat hiljaa. Onko virallisesti tehty mitään huomautuksia Neuvostoliiton puolelta?

Hallituksen pitäisi antaa julkilausuma sanomalehdille, että olisivat varovaisia – etteivät kohdista kirjoituksia Neuvostoliittoa vastaan.

Sitten Pekkala viittasi Hooverin kantaan, joka sanoo, että jos USA lähettää sotaväkeä Eurooppaan, niin sota voi syttyä milloin tahansa. Hollannissa on hallituspula, koska on taloudellisissa vaikeuksissa. Hollanti ei pysty asettamaan sotajoukkoja.

Norjassa on vaikeuksia samalla tavalla. Belgia samoin.

Ranskassa: välit Länsi-Saksan kanssa on vaikeat järjestää. Siellä on paljon kommunisteja. – Espanjassa on kommunistivaikeuksia. – Italiassa on 1 ½ milj. kommunistia.

Pekkala luuli, että Neuvostoliitolla ei ole mitään pyrkimyksiä meitä vastaan, kun vain me emme anna siihen aihetta.

Stalin ei Pekkalan luulon mukaan halua sotaa.

Kekkosen pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin erityisesti lehtiin nähden. (Hänellä on hyvä nimi Neuvostoliitossa kauppasopimuksen aikaan, mutta nyt hänen nimensä ei ole yhtä hyvä.)

Minä sanoin lukevani ainoastaan Helsingin lehtiä. En ole lukenut niin tarkasti, mutta en ole huomannut, että niissä arvosteltaisiin Neuvostoliiton oloja. Sitävastoin venäläiset lehdet yhtä mittaa kirjoittavat meidän oloistamme pahaa. Kyllä venäläiset lehdet ovat viime aikoina – samoinkuin radio – puhuneet meistä. Juuri eilen ja toissapäivänä on ollut sellaista.

Pekkala: Maaseutulehdet ovat paljon pahempia kuin Helsingin lehdet. Helsingin lehdistä on paras Uusi Suomi. Helsingin Sanomat kirjoittaa joka päivä kiittäen länsivaltoja erityisesti USA:ta ja sen oloja. Suomen Kuvalehti kirjoittaa aivan loukkaavasti Neuvostoliitosta.

Minä lupasin ottaa tämän asian esille Kekkosen kanssa.

Pekkala: Kommunistit tulevat voittamaan ensi eduskuntavaaleissa. Ne ovat saaneet olla oppositiossa kauan ja se on ollut heille edullista. Pekkala kertoi olleensa äsken Jyväskylän puolella puhumassa kahdessa paikassa ja keskustelleensa ihmisten kanssa. Oli ollut paljon väkeä. Oli saanut sen käsityksen, että kommunistit tulevat voittamaan vaaleissa.

Pekkala: Kommunistit olivat saaneet myös TUL:n vaaleissa äänten enemmistön.

Minä sanoin Suomen Sosialidemokraatista saaneeni toisen käsityksen – että sosialidemokraatit olivat saaneet äänten enemmistön.

Pekkala: Sosialidemokraatit eivät ole oikaisseet kommunistien tietoa. Pekkala kertoi, että Fagerholm äsken käydessään Ruotsissa oli koettanut saada sieltä viljaa, mutta oli epäonnistunut.

Minä: En ole siitä kuullut mitään enkä usko siinä olevan perää. Me olemme tehneet Venäjän kanssa sopimuksen mm. viljasta ja kun sieltä saamme, emme tarvitse muualta.

Pekkala luuli Fagerholmin viljajutussa olevan perää. Sen pohjalla puhutaan, että sosialidemokraatit tahtovat viljan ostonkin pois Neuvostoliitosta.

Minä luin Pekkalalle Köpenhaminan sanomalehtiattashean raportin, mitä Land og Folk kirjoitti minusta. Valetta alusta loppuun.

Pekkala oli vakuuttunut, että Neuvostoliitto antaa meidän olla rauhassa, jos me vaan emme heitä provoseeraa. Hän kertoi myös, että Ryti on kovin katkera. Ei juuri tervehdi Pekkalaa. Myös Kivimäki ajattelee vanhalla tavalla. Oli tavannut heidät äsken. Rangell ei tervehdi häntä. Reinikan kanssa on hyvissä väleissä.

Minä kerroin puhuneeni useamman kerran Zdanoville, että sotasyyllisten rankaiseminen on poliittinen erehdys – »marttyyreja». 

Pekkala oli samaa mieltä, että sotasyyllisten tuomitseminen oli venäläisten puolelta erehdys. Se on vaikuttanut huonosti meidän kansamme keskuudessa. Lausui, että myös muissa maissa tällaiset toimenpiteet ovat olleet suuria erehdyksiä. (Petain, Laval, saksalaisten kenraalien rankaiseminen yms.)

Lopuksi Pekkala kertoi olevansa erovuorossa Enso-Gutzeitin hallintoneuvostosta. Pelkää, että Tervo hänet toimittaa pois. Kun on ollut niin kauan, haluaisi olla siellä edelleen, kunnes eroaa kaikista toimista.

Minä lupasin puhua Kekkoselle.

17.3. Sundström luonani.

Minä luin Land og Folkin kirjoituksen minusta. Valetta alusta loppuun.

Sundström kertoi: Viime vuosina on yleinen mielipide Neuvostoliitossa ollut, että sotaa ei tule. Mutta nyt luentotilaisuuksissa esiintyy epäilyksiä mm. kuulijain kysymyksissä. Mutta ne ovat epävirallisia tilaisuuksia. Sundström luuli, että USA ei voi ryhtyä sotaan. Länsivaltojen diplomaatit ovat myös sitä mieltä, että ei tule sotaa. – Mitään sotavalmisteluja ei Neuvostoliitossa nähdä. Myös sotilasasiamiehet vakuuttavat niin.

Minä sanoin myös olevani samaa mieltä, että ei tule sotaa. Ei kukaan hyökkää.

Sundström kertoi tavanneensa Orlovin ennen lähtöään. Sundström oli kysynyt häneltä, mitä hän ajattelee Suomesta. Orlov vastasi, että seurataan hyvin tarkasti olojen kehitystä Suomessa, mutta ei jatkanut keskustelua. Ylipäänsä venäläiset eivät puhu mistään.

Minä: Sosialidemokraatit (Fagerholm ym.) eivät ole Neuvostoliiton vihamiehiä, kuten venäläiset väittävät. Minä sanoin useamman kerran Fagerholmille hänen hallituksensa aikana, että he koettaisivat keksiä joitakin tekoja, jotka osoittaisivat, että he eivät ole Neuvostoliiton vihamiehiä. Fagerholm vastasi, että hän on sitä miettinyt, mutta hän ei voi löytää mitään tekoja, sillä he tekevät jo kaiken, mikä on tehtävä ja täyttävät kaikki sopimukset ja velvollisuudet. Hän ei voinut löytää mitään, mitä he voisivat tehdä.

Sundström: Todellinen syy venäläisten vihaan Fagerholmia ym. vastaan on se, että he ovat sosialidemokraatteja.

Minä: Juuri niin. Sosialidemokraatit ovat mensevikkejä ja kommunismin pahimpia esteitä. Se on todellinen syy.

Minä esitin sitten uudelleen vanhan kantani Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Täällä kaikki tahtovat hyviä välejä. Jos venäläiset lehdet eivät kirjoittaisi, kuten tähän asti, perusteettomia meistä, niin asiat menisivät kyllä hyvin. Mutta jos venäläiset edelleen sekottavat politiikkaa kauppa-asioihin, kuten äsken, kun eivät tehneet sopimusta Fagerholmin hallituksen kanssa, mutta heti Kekkosen hallituksen kanssa, vaikka Takki oli kuukausimääriä Moskovassa ja tarjosi samoja tavaroita ja ehtoja kuin Kekkonen, niin meidän on ryhdyttävä ajattelemaan kauppamme supistamista Venäjän kanssa, vaikka minä ja muut Suomessa emme sitä haluaisi. Mutta me emme voi tehdä muuta, elleivät venäläiset tahdo käydä kauppaa meidän kanssamme.

17.3. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puolesta professorit Rapola ja Anttila ilmoittamassa, että seura on päättänyt valita minut kunniajäseneksi, ja pyysivät, että minä otan sen vastaan.

Vastasin mielihyvällä ottavani vastaan tämän kunnianosoituksen, jolle panen suuren arvon.

17.3. kl. 17 Vanhassa kirkossa Päivikki Tulenheimon ja asessori Sohlbergin vihkiäiset. – Olimme Allin kanssa läsnä. Paavo Virkkunen vihki. – Kaunis tilaisuus. Kirkko oli täynnä väkeä, sukulaisia ja tuttavia.

18.3. Karjanhoitajien Liiton 15-vuotisjuhla Messuhallissa. Olimme siellä Allin kanssa. – Hauska juhla.

19.3. Eino Leinon juhla Yliopiston juhlasalissa. Olimme siellä Allin kanssa. – Kaunis juhla.

20.3. Eduskunnassa hallituksen esitys huoneenvuokrista ei tullut hyväksytyksi. Asia oli perustuslakiasia ja se kiireellisesti hylättiin, minkä jälkeen koko esitys hylättiin. Esitys tarkoitti, että vuokrien korotus (43 %), jonka piti astua voimaan 1.4., lykättäisiin 1.8. asti.

Äänestys eduskunnassa: Kiireellisyyden puolesta 138, kiireellisyyttä vastaan 36.

Kiireellisyys siis raukesi. Sosialidemokraatit olivat eilen päättäneet, että jos hallituksen esitystä ei hyväksytä, niin heidän miehensä tulee erota hallituksesta. Tänään heti eduskunnan istunnon jälkeen sosialidemokraattinen ryhmä päätti, että sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet jättävät huomenna eronhakemuksensa.

Kekkonen soitti tästä minulle heti eduskunnan istunnon jälkeen. Hän ajatteli, että annettaisiin eduskunnalle uusi esitys, joka sisältäisi, että nyt pantaisiin 10 % toimeen ja 1.8. 33 %. Hän toivoi, että sosialidemokraatit tämän hyväksyisivät.

Heti sen jälkeen soitti minulle Fagerholm. Oli hyvin vihainen, varsinkin sentähden, että ruotsalaisia oli 7 ja edistysmielisiä 2 (à 3), siis hallituspuoluelaisia, äänestänyt hallitusta vastaan.

Minä pyysin, että sosialidemokraatit eivät tekisi äkkinäisiä päätöksiä, ennenkuin kaikki mahdollisuudet oli yritetty. Sanoin, että kun vaaleihin ei ole kuin 3½ kuukautta, on näiden jäätävä. Jos virkamieshallitus, niin silloin pitäisi eduskunnan hajota, mutta se ei nyt enää ole koska vaalit eivät voisi olla kuin kesäkuussa.

Fagerholm kysyi, onko minulla valmis virkamieshallitus. Minä sanoin, että ei ole enkä ole sitä ajatellutkaan. Meillä on vaikea saada aikaan virkamieshallitusta, sillä virkamiehet ovat tulleet heikoiksi. Sitäpaitsi hallituksen on istuttava niin kauan, kunnes saadaan uusi hallitus ja meillä hallituksen muodostaminen kestää aina kauan.

Minä ilmoitin tästä keskustelusta Kekkoselle.

Sitten minä puhuin telefonissa Ahmavaaran, kokoomusryhmän puheenjohtajan, kanssa. Tässä asiassa on kokoomus ollut johtavana voimana. Minä kysyin, mitä he ajattelevat, miten heidän mielestään on asioita hoidettava eteenpäin. Huomautin myös, että sosialidemokraatit taistelevat yksin kommunisteja vastaan, sillä porvarilliset eivät voi siinä taistelussa mitään tehdä, koska se on käytävä työpaikoilla ja ammattiyhdistyksissä.

Ahmavaara ei osannut mitään sanoa. Sanoi aamulla olleensa toisella kannalla, mutta ryhmä oli ollut jyrkkä. Ahmavaara sanoi, että vuokrien korotus jää kyllä 1.8. toimeenpanematta. Minä sanoin, että jokaisella hetkellä on omat tehtävänsä ja nyt on pääasia päästä yli vaalien. Silloin hallituksella on vapaammat kädet, kun vaalit ovat ohi.

Minä: Sakkiko siis teilläkin määrää?

Ahmavaara: Niinhän se on. – Hän katsoi, että hallituksen olisi annettava sellainen kompromissiesitys, että puolet korotuksista tehdään nyt ja puolet 1.8.51.

Minä: En luule, että sosialidemokraatit tällaiseen ehdotukseen suostuvat. Kehoitin kokoomukselaisia harkitsememaan, miten eteenpäin päästään, ja antamaan minun tietää, jos keksivät jotain. Sanoin, että ainakaan nykyoloissa ei saa tehdä mitään, ennenkuin on harkittu, miten sitten asiat eteenpäin viedään. Keskustelimme koko kauan.

Sitten puhuin Törngrenin kanssa siitä, että ruotsalaiset olivat äänestäneet hallitusta vastaan.

Törngren ihmetteli sitä ja luuli, että ne ruotsalaiset eivät uskoneet, että tämä veisi hallituskriisiin. Lupasi puhua muiden ruotsalaisten kanssa.

20.3. Sitten puhuin jälleen Kekkosen kanssa telefonissa. Kekkonen sanoi puhuneensa Skogin kanssa. Hän oli saanut sen vaikutelman, että sosialidemokraatit ovat valmiit koettamaan järjestää asiaa, jos se vain heille on mahdollista. Huomenna asettavat paikkansa käytettäväksi, mutta Kekkonen jättää koko asian pääsiäisen jälkeen. (23.3. on pitkäperjantai.)

21.3. Puhuin telefonissa Ahon kanssa kokoomuksen menettelystä. Lausuin siitä mielipiteeni – että se oli kokoomuksen puolesta puolustamatonta menettelyä, jota minä en ollenkaan ymmärrä.

Aho ei myöskään tuntunut olevan tästä asiasta hyvillään.

21. 3. Lounas pian poislähtevälle Suur-­Britannian lähettiläälle Sir Oswald Scottille ja Lady Scottille.

Pidin puheen, joka oli valmistettu ulkoministeriössä. – Scott vastasi. – Läsnä: Kekkonen + rouva, Gartz + rouvansa, Kivikoski, kansliapäällikkö Tarjanne + rouva, Enckell, lähetystösihteeri Kellas, adjutantit rouvineen.

21.3. Sosialidemokraattiset ministerit jättivät erohakemuksensa eduskunnan eilisen päätöksen johdosta.

Sovimme Kekkosen kanssa siitä, että minä pyydän, että Kekkonen ei jätä koko hallituksen erohakemusta ennen pääsiäistä. (Siten saadaan aikaa harkita ja järjestää asiata.)

Puhuin Kekkoselle myös urheilumme nykyisestä tilanteesta, Pihkalan kirjoituksesta ja Paavo Nurmen mielipiteestä.

Kekkonen sanoi, että hänen mielestään asiat eivät ole niin huonolla kannalla. Hän oli äsken ollut kokouksessa, jossa näistä asioista keskusteltiin. Päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin mihin voidaan – mm. Tanskaan lähetetään valmistautumaan joukko urheilijoita, koska he siellä voivat alkaa harjoitukset aikaisemmin kuin Suomessa.

Minä olin tyytyväinen.

21.3. kl. 19.30 Kekkonen soitti ja ilmoitti, että hänestä näyttää mahdolliselta, että päästään kompromissiin. Myös kokoomus ja ruotsalaiset näyttävät pyrkivän järjestämään asian.

Refl. 5/6-enemmistön vaatimus perustuslakiasiassa vie merkilliseen tulokseen: nyt on 36 kaatanut hallituksen, jonka takana on 138 eduskunnassa. Tämä on nurinkurista. – Täytyy kaiketi ottaa esille kysymys tämän määräyksen jollakin tavalla muuttamisesta.

21.3. puhuin aamulla telefonissa Uuden Suomen päätoimittajan Ahon kanssa kokoomuspuolueen menettelystä vuokra­asiassa. Sanoin, että Uuden Suomen pääkirjoitus 21.3. ei minun mielestäni ole hyvä. 

Näyttää, että Aho ei myöskään kokoomuspuolueen menettelyä oikein hyväksynyt.

22.3. Kekkonen luonani.

Minä luin selostuksen keskustelusta Mauno Pekkalan kanssa (17.3. kts. ed.)

Kekkonen: Tannerin juhliminen ja hänen asettumisensa eduskuntaehdokkaaksi vaikuttaa venäläisiin. Ehdokasäänestyksessä Uudenmaan läänissä Tanner on asetettu kolmannelle sijalle.

Mitä tulee sanomalehtien kirjoitteluun, niin Kekkonen myöskään – niinkuin minäkään – ei ole huomannut, että lehdet kirjoittaisivat arvostelevasti Neuvostoliitosta. Tosin uutismateriaalia on länsivaltojen taholta, mutta lehdet ottavat myös uutisaineistoa Neuvostoliitosta.

Kekkonen tulee puhumaan radiossa 6.4.51 (ystävyyssopimuksen johdosta) ja esittää siinä vetoomuksen lehdille.

Kekkonen katsoi, että Gartzin asia olisi esiintyä näissä ulkopoliittisissa asioissa, mutta hän ei tee mitään. Hän on liiaksi virkamies. Gartz ei seuraa ulkopolitiikkaa, nimittäin suurta ulkopolitiikkaa, ei syvenny siihen. Sanomalehtimiehet ovat Gartziin tyytymättömiä, koska hän ei tahdo olla heidän kanssaan missään tekemisissä.

Siis: Kekkonen pitää radiopuheen 6.4. ja esittää siinä vetoomuksen.

Fagerholmin vilja-asia Ruotsissa:

Nykopp oli ehdottanut, että kun meillä viljavarastot ovat aivan pienet – mikä johtui osaksi siitä, että viljaluovutukset kotimaassa olivat paljon pienemmät kuin oli laskettu – Ruotsi ostaisi 100.000 tonnia viljaa ja varastoisi sen meidän laskuumme ja me saisimme ostaa sitä tarpeen mukaan.

Kekkonen: Kun Fagerholm meni Tukholmaan muissa asioissa, pyydettiin häntä sondeeraamaan asiaa. Ruotsissa viljavaraston hoitaja (?) oli myötämielinen. Asia on kuitenkin vielä auki. Mutta me emme tahdo luopua Venäjän viljasta.

Tämä asia on siis pantu alkuun virkamiesten puolelta. Juorut siitä ovat täysin pötyä. Kekkonen ei tiennyt, mistä se on tullut tunnetuksi. Asiasta tiesivät ainoastaan Tuomioja, Nykopp, Tervo ja Kekkonen. Luultavasti myös Kopola ja viljavaraston miehet.

Argentiinasta on ostettu 20.000 tonnia viljaa. Meillä ei ole mitään varmuusvarastoja. N. 1 1/2 kuukauden kulutus turvattu. Varastot ovat nyt pienemmät kuin viime vuonna. Jokainen hallitus olisi tehnyt saman. Asia oli keksitty virkamiesten taholla.

Sovimme, että minä puhun tästä asiasta uudestaan Pekkalan kanssa.

Kekkonen kertoi Sundströmin kysyneen häneltä, mikä vaikutus sosialidemokraattisen hallituksen jäsenillä on ollut meidän ulkopolitiikkaamme.

Kekkonen oli vastannut, että he eivät ole millään tavalla vaikuttaneet eivätkä koettaneet vaikuttaa ulkopolitiikkaan.

Kekkonen: Tuomioja, joka on kosketuksissa Rydin kanssa, oli kertonut, että Ryti on katkera. Ryti oli sanonut, että taloudelliset asiat eivät Suomessa selviä, ennenkuin Tanner on pääministeri.

Minä puhuin Kekkoselle Pekkalan asemasta Enso-Gutzeitin hallintoneuvostossa.

Kekkonen sanoi Pekkalan puhuneen siitä sekä hänelle että monelle muulle. Kekkonen lupasi seurata asiaa.

Minä kysyin Kekkoselta mm., onko hän saanut tietää, että Suomessa olisi jyrkempi henki viime aikoina esiintynyt (niinkuin Pekkala väitti).

Kekkonen vastasi, että hän on kuullut jotain siitä, että esim. upseeripiireissä sellaista olisi havaittavissa. Kekkonen sanoi huomanneensa, että suuri osa niitä, jotka sodan tappion jälkeen olivat menneet ja pudonneet toiseen äärimmäisyyteen, nyt, kun asiat eivät ole menneet niin kuin he luulivat, ovat »ryhdistäytyneet ja siirtyneet toiseen äärimmäisyyteen.

23.3. Helsingin Sanomat

»Mr. Ashley jatkaa vaikutelmiaan

(Hels. San. kirjeenvaihtajalta) Lontoo, 22.3. (Vuoristo)

»Mies voi luottaa siellä naapuriinsa ja voi sanoa, mitä ajattelee», kirjoittaa Daily Telegraphin diplomaattitoimittaja Herbert Ashley jatkaessaan kertomustaan Suomessa saamistaan vaikutelmista. Hän tarkoittaa nimenomaan Helsinkiä, joka on »vanhan, mutta pienen demokratian vapaa pääkaupunki. Sen asukkaat elävät ja sen työ tehdään tavalla, jota me täällä pidämme niin normaalina, että sen siunaukset joskus unohdetaan.»

Mr. Ashley on tullut siihen tulokseen, että englantilainen ei suinkaan tunne Suomessa liikkuessaan olevansa ulkomailla, koska englantia puhuvia tapaa paitsi pääkaupungissa, myös esim. Valkeakosken paperitehtailla ja jopa Ylöjärven kuparikaivoksen työläisten keskuudessa. Tämän kielihelpotuksen lisäksi on hänen mielestään lämmittävää se, että suomalaisten mieli on samassa vireessä kuin lännen. »Sanat sellaiset kuin ’vapaus’ ja ’demokratia’ merkitsevät samaa kuin Englannissa eikä aivan toisenlaista, niin kuin rautaverhon takana.»

Kirjoituksensa otsikossa Mr. Ashley kysyy: »Säilyttääkö Suomi riippumattomuutensa», ja tekstissä hän jatkaa sellaisia kysymyslauseita kuin: »Miksi Neuvostoliitto sallii sen nauttia vapautta, joka on täydellinen sisäisesti ja yllättävän suuri ulkoasioissa?», ja toiseksi: »Kuinka kauan tämä vapaus voidaan säilyttää?»

Kirjoittaja on poiminut Suomen matkansa aikana mieleensä useitakin eri vastauksia, joita hän artikkelissaan luettelee. Edelliseen kysymykseen esim. tällaista: »Suomi on ’okainen karhu’. Sitä pidetään suuressa arvossa Euroopassa ja erittäinkin Amerikassa. Mikä tahansa hyökkäystoimi sitä vastaan voisi panna alulle sen, mitä tahdikkaasti kuvataan ’Euroopan riidaksi’. Kirjoittajalle on mainittu myös sellainenkin olettamus, että Neuvostoliitto haluaa pitää kaikin mokomin Ruotsin puolueettomana, sillä jos Suomi miehitettäisiin, niin Ruotsi luultavasti liittyisi Atlantin puolustussopimukseen. Vielä uskottavampana selityksenä hän pitää Venäjän ihailua tai ainakin kunnioitusta Suomea kohtaan, koskapa mm. Stalinin kerrotaan lausuneen rauhanneuvotteluissa v. 1940: »Kohotan maljani Suomen armeijalle. Teidänlaisenne kansa ansaitsee itsenäisyytensä.» Tätä kirjoittaja sanoo erinomaiseksi maljapuheeksi, jonka ei kuitenkaan tarvitse merkitä Neuvostoliiton politiikan muuttumattomuutta, jos politbyroo niin päättää. Mr. Ashleyn mielestä tämä maljapuhe sisältää kuitenkin totuuden ytimen sikäli, että Kreml ei ole voinut unohtaa suomalaisten luonteen riippumattomuutta eikä sitä sisukkuutta, joka teki venäläisten ajatteleman marssin v. 1940 kalliisti ostetuksi voitoksi. »Neuvostoliitto oivaltaa ehkä, ettei sorto koskaan onnistu Suomessa.»

Ratkaisevimpana vastauksena kysymykseensä Mr. Ashley pitää sitä, että Neuvostoliitto voi joka tapauksessa valvoa Suomea. »Miksi pitäisi siepata käsiinsä piikkisika?» Lopullisena vastauksena hän pitää diplomaattista asemaa, johon vaikuttavat alueluovutukset, Porkkalan tukikohta ja loppujen lopuksi v. 1948 solmitun keskinäisen avunantosopimuksen määräykset. Kysymykselle ratkaisua etsiessään Mr. Ashley pitää suurena tekijänä presidentti Paasikiveä, jonka tiedetään kerran sanoneen: »Minulla on vain yksi politiikka, ja se on tarkoituksenmukaisuuden politiikkaa ja mahdollisuuden taitamista, mikä on tähän asti onnistunutkin.»

Suomen mystillisin mies on pääministeri Kekkonen, jonka englantilaiset lehtimiehet näkivät myös eduskunnassa hoitamassa tehtäviään siellä. »Hän ei ole yleisesti pidetty», hän toteaa, mutta viittaa samalla niihin erikoisoloihin, joissa Suomen pääministerin on tehtävä työtään. Pääministeriä on lehtimiesten saamien tietojen mukaan arvosteltu erityisesti kahdesta teosta. Ensinnäkin siitä, että hän teki Moskovassa kauppasopimuksen, joka on tosin sinänsä Suomelle edullinen sotakorvausten jälkeisten kaupallisten toimitusten kannalta, mutta jossa hänen väitetään tehneen venäläisille tarpeettomia myönnytyksiä, joita nämä eivät vaatineet. Näiden vientitavarain hintakysymysten ratkaisu ei ole kirjoittajan saaman käsityksen mukaan kaikkein edullisimpia Suomelle, sillä venäläiset voivat määrätä hinnat, koska Suomella ei ole mahdollisuuksia viedä näitä artikkeleita muualle.

Toinen seikka, josta Kekkosta mainitaan moititun, on se, että hänen hallituksensa jäsenet allekirjoittivat Tukholman ’rauhanvetoomuksen’. Loppujen lopuksi kirjoittaja myöntää, että Kekkosen pääministeriksi tulon jälkeen Neuvostoliiton ja Suomen suhteet ovat parantuneet huomattavasti.

Suomen yleisön huomaa olevan vähemmän kiinnostuneen kolmannen maailmansodan mahdollisuudesta kuin minkään muun maan ja varmasti vähemmän kuin Yhdysvaltojen ja Ranskan, toteaa kirjoittaja lopuksi ja päättää artikkelinsa sanoihin: »Tämän tyynen, lujasti työtä tekevän ja rohkean maan tulevaisuus ei riipu yksinomaan Moskovasta. Suomi ansaitsee moraalista ja aineellista apua lännestä. Jos sitä annetaan, niin me enintään auttaisimme ystäviämme ja vähintään itseämme.»

Maakansa 23.3.51:

»KRIISIN SELVIÄMISESTÄ TOIVEITA

Hallitus antaa kompromissiesityksen vuokrien korotuksesta

Eduskunta kutsuttu tätä varten koolle ensi torstaiksi

Eduskunnan puhemies on hallituksen toivomuksesta kutsunut eduskunnan koolle ensi viikon torstaiksi eli maaliskuun 29. päiväksi. Eduskunta palaa näinollen pääsiäislomaltaan vuorokautta aikaisemmin kuin oli sovittu.

Edellämainittu toimenpide merkitsee sitä, että hallituskriisi koetetaan saada selvitetyksi antamalla eduskunnalle uusi esitys vuokrien korottamisesta. Kun sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet eivät ole asettuneet vastustamaan kompromissiesityksen jättämistä näyttää ilmeiseltä, että jos annettava esitys hyväksytään eduskunnan ja sosiaalidemokraattisen ryhmän keskuudessa, sos.dem. ministerit katsovat voivansa jäädä hallitukseen.

Eduskunnalle jätettävän esityksen sisällöstä ei ole hallituksen taholta annettu tietoja. Kysymyksessä ei voine olla voimassaolevan lain säätämän 43 pros. suuruisen korotuksen jakamisesta kahtia, koska tällainen ehdotus tehtiin jo kerran eduskunnassa, sen tyydyttämättä sosialidemokraatteja. On todennäköistä, että vuokria ehdotetaan korotettavaksi huhtikuun tai kenties toukokuun alusta 10 pros. ja elokuun alusta 33 pros.

Mikäli eduskunta ei asetu vastusta maan tällaisen lainmuutoksen kiireellisyyttä, mitä vaaraa tuskin enää on olemassa, se voitaneen hyväksyä lopullisesti huhtikuun 2. p:nä. Asian toinen käsittely voi tapahtua jo samana päivänä, jolloin eduskunta kokoontuu, mutta kolmas käsittely voidaan suorittaa vasta kolmantena päivänä toisen käsittelyn jälkeen. Sellainenkin mahdollisuus on olemassa, että eduskunta istuisi sunnuntaina, huhtikuun 1. p:nä ja suorittaisi kolmannen käsittelyn silloin. Todennäköisempää kuitenkin on, että lopullinen käsittely tapahtuu maanantaina huhtikuun 2. p:nä ja että laki säädetään tulemaan voimaan takautuvasti huhtikuun alusta lähtien.

Hallituksella ei eilen ollut istuntoa, vaan suurin osa ministereitä matkusti kotiseudulleen pääsiäistä viettämään. Sensijaan pääministerillä oli sos.dem. ministereiden kanssa neuvotteluja, joiden tuloksena oli eduskunnan puhemiehelle esitetty toivomus eduskunnan koollekutsumisesta. Näin ollen näyttää siltä, että mahdollisuuksia hallituksen pelastamiseen on ole massa. Selvää on, että lopullinen ratkaisu riippuu paitsi eduskunnasta kokonaisuudessaan myös sos.dem. eduskuntaryhmästä. Sen on annettava hyväksymisensä kompromissiratkaisulle ja peruutettava ministereittensä kutsuminen hallituksesta. Suostuuko sos.dem. ryhmä tähän, se nähdään vasta sitten kun eduskunta on kokoontunut. Joka tapauksessa kriisin selviämiseen suhtauduttiin eilen varsin toivorikkaasti.

Suomen Tietotoimisto on antanut asiasta seuraavan tiedonannon:

Hallituspiireissä kerrotaan, että valtioneuvoston jäsenten kesken on periaatteessa päästy yksimielisyyteen aikaisemmin kerrotusta kompromissiehdotuksesta, jonka mukaan vuokrat kohoavat huhtikuun p:nä 10 prosenttia ja myöhemmin loput vaadituista 43 prosentista. Kokoomuksen otaksutaan antavan tälle ehdotukselle siunauksensa, koska sen perusteella voidaan hallituksen vakauttamisohjelmaa sen enempää järkyttämättä saavuttaa vuokranantajien oikeuksille periaatteellinen tunnustus konkreettisessa muodossa. Sen sijaan sosialidemokraattisten ministerien jääminen hallitukseen on asia erikseen, sillä puolue ratkaisee sen ja voi pysyä tekemässään päätöksessä, vaikka kompromissiehdotus hyväksyttäisiinkin.

Samassa yhteydessä kerrottiin, että hallituksen ulkopuolisten henkilöiden kanssa ole vielä ollut näissä merkeissä kosketusta. Niin kokoomuksen kuin sosialidemokraattien eduskuntaryhmien kanta käynee selville lopullisesti vasta eduskunnan kokoontuessa, sillä ryhmillä ei luonnollisestikaan ole sitä ennen »virallisia» kokouksia.»

26.3. Ernst von Born kirjoitti i Östra Nyland1 Stella Polaris -asian käsittelystä perustuslakivaliokunnassa, jossa kommunistit vaativat edesvastuuta silloiselle oikeuskansleri Tarjanteelle: »Kommunisternas yrkande framstår därför också närmast blott som ett försök att chikanera justitiekanslern, och dock borde de ju räkna honom till förtjänst, att han i tiden icke utan en viss iver, säkerligen värd en bättre sak, drev målet mot de s.k. krigsansvariga.»2

(Nya Pressen 19.3.51.)

1 Östra Nyland -lehdessä

2 »Kommunistien vaatimus osoittautuukin näin ollen lähinnä vain yritykseksi saattaa oikeuskansleri huonoon valoon, ja pitäisihän heidän kuitenkin lukea hänelle ansioksi se, että hän tuonnottain varsin innokkaasti, mikä kaiketi on enemmänarvoista, ajoi juttua ns. sotaansyyllisiä vastaan.»

27.3. Sundström sähköttää: »Zorin kutsui tänään (26.3.) luokseen pyytäen agremangia Viktor Lebedeville, joka vuodesta 1945 suurlähettiläänä Puolassa.»

Tämä tuli meille aivan yllätyksenä. Sundström äsken ollessaan täällä ei tiennyt tästä asiasta mitään.

Kekkonen telefonissa sanoi lukeneensa Järnefeltin raportin viime helmikuulta (Varsova). Lebedev oli ollut Puolassa ennen Rokossovskia määräävässä asemassa. Kenties venäläiset ajattelevat täällä yrittää samanlaista menettelyä kuin Puolassa. Saa nähdä, mitä tämän takana on.

Kun M. Pekkala sanoi, että hän pitää huonona merkkinä sitä, että venäläiset lehdet ovat hiljaa, ja kun hän kysyi minulta, tiedämmekö me jotain,  niin Kekkonen pani tämän yhteyteen Lebedevin asian kanssa. Kekkonen luuli, että M. Pekkalalle joku oli vihjannut ja kertonut jotain ja sentähden Pekkala oli tullut minun luokseni.

Minä rupesin myös ajattelemaan samalla tavalla.

28.3. Alli lähti ulkomaille Ainon ja neiti Karvosen kanssa.

28.3. Englannin lähettiläs Sir Scott oli lähtökäynnillä. Keskustelimme kaikenlaisista asioista.

Sen jälkeen keskustelimme Gartzin kanssa.

Ensin Lebedevin nimityksestä Neuvostoliiton lähettilääksi tänne.

Minä lausuin olevani huolestunut tästä nimityksestä. Kerroin, että myös Kekkonen on huolestunut. Minä pelkään, että Neuvostoliitolla on joitakin pahoja aikomuksia meitä vastaan. Kysyin, mitä Gartz ajatteli asiasta.

Gartz: Ensi vaikutelma hänellä oli, että tässä on jotain ikävää takana. Tämä luultavasti merkitsee Neuvostoliiton taholta aktiivisempaa ja meille ikävämpää menettelyä. Moskovassa ovat kauppaneuvottelut tyrehtyneet hintakysymysten vuoksi.

Gartzin mielestä olisi ensin tehtävä loppu sisäisestä kriisistä – varsinkin maalaisliiton ja sosialidemokraattien välillä.

Minä sanoin, että meidän on kaikkien vakavasti ja huolellisesti pidettävä silmällä ulkopolitiikkaa. Myös kaikkien hallituksen jäsenten on sitä seurattava ja oltava selvillä yleisestä linjasta ja harkittava, miten venäläisten mahdollisia hyökkäyksiä on vastustettava.

Gartz: Kun me emme saa lisätä sotaväkeä eikä suojeluskuntia, niin olisi poliisilaitos pidettävä hyvässä kunnossa. Pienissä asioissa meidän pitää venäläisten kanssa jämkata1, mutta suurissa asioissa emme voi antaa perään, sillä se olisi lopun alku. Gartz valitti, että Kekkosen kanssa hänen on mahdoton saada oikeata keskustelua aikaan. Kekkonen ei neuvottele hänen kanssaan.

Minä kehoitin Gartzia iltakoulussa ym. tilaisuuksissa pitämään esillä ulkopoliittisia asioita, niin että hallituksen jäsenet ymmärtävät, mistä on kysymys, ja että ulkopoliittiset asiat ovat tärkeimmät. Sillä jos ne menevät huonosti, niin silloin sortuvat myös sisäpoliittiset asiat.

Gartz valitti, että maalaisliittolaiset ovat kovin vähän intressoituja ulkopolitiikasta. Kaikki heidän ajatuksensa ja toimensa tarkoittavat sisäpolitiikkaa. He näyttävät toimivan ja ajattelevan ikäänkuin ulkopolitiikkaa ei olisi olemassa, vaan ainoastaan sisäpolitiikka. 

Minä lupasin puhua jälleen näistä asioista Kekkoselle. Sitten puhuimme Lebedevin agremangista. Gartz oli sitä mieltä, että sen asian hyvin voi siirtää ensi viikon puolelle.

1 sovitella

28.3. Soitin Fagerholmille. – Kysyin, miten SAK:n vaalit menevät.

Fagerholm vastasi, että niistä ei voi vielä sanoa mitään. Hän lisäsi, että olisi överraskning – yllätys – jos ne menisivät huonosti. Sosialidemokraatit tekevät kovasti työtä ja pitävät huolta eri tasoilla asian hoitamiseksi. Fagerholm oli siis optimistinen.

28.3. M. Pekkala pyynnöstä luonani.

Minä kerroin keskustelusta Kekkosen kanssa ja että Kekkonen pitää 6.4. radiossa puheen ja siinä esittää vetoomuksen lehdille.

Pekkala sanoi olevansa siihen hyvin tyytyväinen.

Minä kysyin, oliko Pekkalalla joitakin tietoja venäläisten aikeista.

Pekkala vastasi, että hänellä ei ole mitään tietoja muita kuin että venäläiset lehdet ovat olleet hiljaa ja se on hänestä epäilyttävä merkki. Ei ole myöskään kuullut mitään kommunistien taholta. Kommunistit eivät hänelle kerro.

Sen Pekkala tiesi, että kommunistit toivovat voittoa, ja Pekkala luulee, että kommunistit eduskuntavaaleissa saavat voiton. Luuli, että maalaislaisliitto tuskin häviää. Kokoomus voittaa. Sosialidemokraatit häviävät hänen luulonsa mukaan eduskuntavaaleissa. Kommunisteilla on edullinen asema, kun on ollut oppositiossa kauan. Hallituksessa olo on aina epäedullinen, siellä saa tehdä kompromisseja. Toista on olla oppositiossa.

Minä sanoin, että kommunistien pitäisi olla lojaaleja, kannattaa laillista järjestystä. Se on minun velvollisuuteni ja siitä minä tulen pitämään kiinni. Kaikkien muutosten tulee tapahtua eduskunnan kautta. Siinä me emme voi antaa perään. Mutta kommunistit katsovat, että vallankumous on heille oikea menettely.

Kun puhuimme Tannerin mahdollisesta eduskuntaehdokkuudesta, niin olimme kumpikin samaa mieltä siitä, että siihen asiaan ei voi sekaantua eikä sitä ruveta estämään.

29.3. Ylimääräinen esittely.

Esitys vuokra-asiassa, kompromissi, jonka maalaisliittolaiset, sosialidemokraatit sekä ruotsalaiset ja edistys hallituksessa ovat hyväksyneet, päätettiin antaa eduskunnalle.

Iltaradiossa kerrottiin, että asiaa vastustivat eduskunnassa kommunistit ja E. von Born (!).

(Saa nähdä, tokko kommunistit uskaltavat lykätä asian yli vaalien, johon heidän voimansa eduskunnassa riittää.)

Esittelyn edellä keskustelin vähän aikaa Kekkosen kanssa Lebedevin nimittämisestä. Sanoin, että tietysti ei vielä voi sanoa, mitä hänen nimityksensä tänne tarkoittaa, mutta siitä voi olla varma, että hän ei tule tänne tukeakseen meidän demokraattista valtiojärjestelmäämme. Siitä oli Kekkonen samaa mieltä. – Sitten huomautin, että meidän on mietittävä, miten vastustamme kommunistien hyökkäämistä, jos sellainen tulee. On seurattava tarkasti, että kommunistista työväkeä ei aseisteta, mikä on Tšekkoslovakiassa ym. ollut ensimmäinen askel – Kekkonen sanoi, että poliisi on siinä suhteessa varuillaan. – Sitten huomautin, että meidän tärkein vastustuksemme on henkinen ja moraalinen voimamme. Pitäisi saada kansa pysymään hereillä. Kansa pitäisi saada ymmärtämään meidän vapaudenjärjestelmämme arvo ja merkitys ja pitämään sitä kansamme kalleimpana omaisuutena. Johtomiesten täytyy tästä olla selvillä ja olla varuillaan, vaikka siitä ei voida julkisesti varsin paljon puhua.

Kekkonen oli samaa mieltä.

31.3. Kiinan lähettiläs (asuu Tukholmassa) jätti valtakirjansa. Toi Maotsetungin nimikortin minulle tervehdykseksi. – Ei puhu muuta kuin kiinan kieltä. Tulkki mukana, joka tulkitsi englanniksi.

Hän on kenraali Keng Piao.

Keskustelimme puoli tuntia kaikenlaisista asioista – ei politiikasta. Kohtelias mies. Kumarsi syvään; hänellä on mukanaan viisi sihteeriä.

31.3. Sovimme Kekkosen ja Gartzin kanssa, että Lebedeville minä myönnän agremangin ja se heti ilmoitetaan Moskovaan, mutta otetaan virallisesti pöytäkirjaan valtioneuvostossa vastamyöhemmin.

Gartz kävi Savonenkovin luona, jossa hän mm. kysyi, ottaako hän vastaan kunniamerkin. Savonenkov oli ollut (Kekkosen sanan mukaan) »nolo». Nähtävästi hänen eronsa on tapahtunut ilman hänen tietoaan ja pyyntöään. Savonenkov oli vastannut, että kysymys kunniamerkistä »on hallitusten välinen asia». Sentähden kysymme asiaa Moskovassa, samalla kun ilmoitamme agremangin myöntämisestä.

31.3. Järnefeltin sähke (30.3.51) Lebedevistä:

»Ystävällinen mutta (aina) sarkastinen reserveerattu toiminnassa voimakasotteinen vaativainen aikaisemmin ollut kaupallisissa asioissa Yhdysvalloissa Englannissa kuitenkin käyttää keskustelukielenä vain venäjää suhtautunut keskusteluissamme Suomen poliittiseen asenteeseen usein arvostelevasti osoittanut lähettiläällemme huomaavaisuutta joka johtunee tämän venäjänkielen taidosta. Käsitykseni vaikeasti käsiteltävissä.»

1.4. olin »Ylioppilas tänään» -viikon alkajaisjuhlassa Yliopiston juhlasalissa (kl. 13–15).

1.4. Soitin Fagerholmille ja kysyin, miten SAK:n vaalit menevät. Hän sanoi, että vielä ei voi tuloksista sanoa, mutta hän on vakuuttunut, että ne menevät hyvin.

2.4. Eduskunta hyväksyi esityksen vuokra-asiassa. Minä vahvistin sen tänään. Siten vältettiin hallituksen ero. – Sosialidemokraattisten hallituksen jäsenten eronpyyntö peruutui.

3.4. M. Pekkala tuli tänään luokseni.

Pekkala kertoi, että »rauhanpuolustajain» puolesta lähetystö menee Kekkosen luo pyytämään häntä ja hallituksen jäseniä allekirjoittamaan sen. On myös ajateltu tulla minun luokseni, mutta Pekkala oli estänyt ja luvannut itse käydä minun luonani. Pekkala jätti minulle julkilausuman, pyytäen minua toimittamaan sen Kekkoselle, että hän voi ajatella asiaa ennakolta.

»Maailman Rauhanneuvoston Vetoomus.

Täyttääksemme ne toiveet, jotka ovat yhteisiä miljoonille ihmisille kautta maailman katsomatta siihen, millaiset mielipiteet heillä lieneekään maailmansodan vaaran synnyttävistä syistä, rauhan lujittamisen ja kansainvälisen turvallisuuden takaamisen nimessä me vaadimme rauhansopimuksen solmiamista viiden suuren – Amerikan Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton, Kiinan Kansantasavallan, Iso-Britannian ja Ranskan kesken.

Jos minkä tahansa suurvallan hallitus kieltäytyy osallistumasta neuvotteluihin tällaisen rauhansopimuksen aikaansaamiseksi, tulemme pitämään sitä todistuksena tämän hallituksen hyökkäysaikeista.

Kehoitamme kaikkia rauhantahtoisia kansoja tukemaan vaatimusta tästä rauhansopimuksesta, johon kaikilla valtioilla olisi mahdollisuus yhtyä.

Allekirjoitamme tämän vetoomuksen ja kehoitamme kaikkia hyvän tahdon ihmisiä ja kaikkia järjestöjä, jotka toivovat rauhaa, allekirjoittamaan sen.»

(Tämä hyväksyttiin kokouksessa Berlinissä äsken.)

Minä lupasin saattaa tämän vetoomuksen Kekkoselle. Omasta puolestani en katso voivani allekirjoittaa tällaisia papereja. Asemani presidenttinä estää sen. Lausuin myös, että vetoomuksessa oleva »vaatimus» suurvalloille ja heidän leimaamisensa hyökkääjiksi ei sovellu minulle (eikä yleensä meille).

Sitten Pekkala kertoi, että kansanedustaja Koski (Kokoomus) oli erään firman kokouksessa puhunut sopimattomia Stalinista yms. Hänen puheistaan oli saanut sen käsityksen, että Neuvostoliitto on meidän pahin vihollisemme ja että muut valtiot ovat paljon vahvempia kuin Neuvostoliitto.

Keskustelimme vielä Pekkalan kanssa politiikasta, mutta se oli enimmäkseen entisiä.

2.4. Metsäpäivien alottajaiset Kansallisteatterissa. Olin siellä. (Pitkiä puheita.)

4.4. Metsänhoitajien sormusten jako Yliopiston juhlasalissa. Kaunis juhla.

5.4. aloitin kylpyni.

5.4. Vesterinen luonani.

Minä esitin hänelle ensin huoliani nykyisestä poliittisesta tilanteesta. Mikä on venäläisillä aikomuksena meitä kohtaan? Lebedevin nimitys. Lausuin, että meidän paras puolustuksemme on henkinen ja moraalinen voimamme ja on katsottava, että se pysyy lujana.

Vesterinen: Pelkää, että ensi eduskuntavaaleissa eduskuntaan tulee vasemmistoenemmistö. Jos niin käy, niin on pelättävä, että sosialidemokraatit eivät voi vastustaa painostusta, vaan menevät äärimmäisten kanssa. Kommunisteja vastaan on ankarasti taisteltava, mutta sosialidemokraattien taistelutapa ei sovi meille porvareille. Vesterinen ei ole toivoton. Pelkäsi myös, että kommunistit aikovat tehdä häiriötä ennen vaaleja. Ei ole nyt puhunut Gabrielssonin kanssa, mutta Gabrielsson oli viime keväänä luottavainen. Mutta jos syntyy rauhattomuuksia, niin se voi viedä mihin tahansa. Luuli, että kommunistit puuhaavat jotain, mutta ei tiedä mitä. Mutta meidän on koetettava varustautua niin, että rauhattomuudet eivät pääse alkuun. Pitäisikö hänen puhua Gabrielssonin kanssa?

Minä: Vesterisen ei pidä puhua Gabrielssonin kanssa Kekkosen selän takana, vaan hänen on puhuttava Kekkosen kanssa.

Vesterinen lupasi.

6.4. Esittelyn jälkeen puhelin Kekkosen kanssa. Kekkonen oli myös pessimistisellä mielellä. Ei voi tietää, mikä venäläisillä on mielessään. Hän sanoi, että poliisi kyllä valmiina. Kekkonen huomautti, että kun Sundström 2.4. oli Zorinin luona mm. ilmoittamassa Lebedevin agremangista ja jätti muistion erään Stepanovin palauttamisesta, niin Zorin kysyi, onko mitään uutta Gromykon muistion johdosta 31.12.49, joka koskee venäläisiä sotarikollisia. Kekkonen kertoi, että tästä Zorinin kysymyksestä oli Työväen Sanomissa uutinen, vaikka asiasta ei ole kenellekään mainittu. (Refl. Voi siis olla niin, että meidän kommunistimme ovat järjestäneet tämän Zorinin kyselyn. Se olisi heidän tapaistaan, heillä kun ei ole mitään isänmaallisuutta. ––– Voi tietysti olla myös niin, että heidän miehensä Moskovan lähetystössä Pasuri tai joku muu Moskovassa on heille siitä ilmoittanut.)

6.4. Ystävyyssopimuksen kolmas vuosi päivä. Kekkosella ja hänen rouvallaan oli kl. 17.30 vastaanotto juhlahuoneistossa. Olin siellä. Siellä oli satelliittimaiden edustajia sekä Savonenkov ym. Neuvostoliiton lähetystöstä.

Kl. 20.30 oli vastaanotto Savonenkovilla. Olin myös siellä n. 2 tuntia. Ei puhuttu mitään politiikasta eikä Savonenkovin poislähdöstä.

6.4. Maaherra Mattsson luonani puhumassa jäännösrahasta yli 900.000 mk, joka oli koottu minun syntymäpäiväkseni. Päätimme, että se saadaan käyttää Hämeen historian valmistamista varten.

6.4. Lähetin tavanmukaisen sähkeen Schvernikille, Korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtajalle (joka hoitaa Neuvostoliiton presn tehtäviä, kuten Kalinin-vainaja). Sain tavanmukaisen kiitoksen.

Kekkonen lähetti sähkeen Stalinille (»pääministerille») ja sai myös tavanmukaisen vastauksen.

8.4. Tass julkaisi tiedon Savonenkovin erosta ja Lebedevin nimittämisestä.

9.4. ylimääräisen esittelyn jälkeen Kekkonen sanoi Tuomiojan kertoneen tavanneensa Lebedevin Varsovassa ja Lebedev oli tehnyt Tuomiojaan hyvin huonon vaikutuksen.

9.4. esittelyn jälkeen minä yksityisesti otin valtioneuvostossa puheeksi kommunistien kyselyn siitä, että muka on ryhdytty sotilaallisiin valmistuksiin itärajalla.

Skog selvitti asiaa. Tosiaan oli kysytty mm. kunnanvaltuusmiesten puoluekantaa. Se oli tietysti suuri tyhmyys. Muuten toimenpide perustui lakiin.

Minä sanoin, että tällaisiin toimenpiteisiin ei pitäisi ryhtyä, ennen kuin on neuvoteltu puolustusministerin ja tarpeen tullen pääministerin ja ulkoministerin kanssa.

10.4. Fagerholm soitti – sen johdosta että minä olin hänelle soittanut eilen, mutta en tavannut häntä – ja sanoi heti, että »vaalit menevät hyvin». Se ilahdutti minua.

Minä sanoin, että uudesta Neuvostoliiton lähettiläästä on tiedot huonoja. Fagerholm sanoi siihen: »Me kyllä kestämme.» Minä sanoin olevani samaa mieltä.

Helsingin Sanomat 9.4.51:

»Saamamme tiedon mukaan Neuvostohallitus pyysi uudelle lähettiläälle agremangia Helsinkiin parisen viikkoa sitten. Toistaiseksi ei ole tietoa lähettiläsvaihdoksen tarkasta ajankohdasta eikä siitä, mihin tehtäviin kenraaliluutnantti Savonenkov siirtyy. Lähettiläs V. A. Lebedevin otaksutaan kuitenkin saapuvan Suomeen jo kuluvan kuun aikana.

Kenraaliluutnantti G. M. Savonenkov nimitettiin tammikuussa 1948 Neuvostoliiton lähettilääksi maahamme.

Lähettiläs Viktor Zaharovitsh Lebedev on syntynyt v. 1900. Suoritettuaan tutkinnon Moskovan yliopistossa hän joutui diplomaattiuralle. V. 1940 hänet nimitettiin Neuvostoliiton Jugoslaviassa olevan lähetystön palvelukseen ja vuodesta 1943 hän toimi maansa edustajana Lontoossa olevassa liittoutuneiden yhteisessä elimessä.

Tammikuun 18. p:nä 1944 hän nimitettiin Neuvostoliiton lähettilääksi Lontoossa tri Benešin johdolla toimivan Tšekkoslovakian luokse. Lublinin puolalaisen vapautusvaliokunnan julistauduttua Puolan vapautettujen alueiden väliaikaiseksi hallitukseksi 1.1.1945 ja Neuvostoliiton tunnustettua tämän hallituksen 5.1.45 V. Z. Lebedev nimitettiin maansa suurlähettilääksi Puolaan. Tässä tehtävässä hän oli aina v:n 1951 maaliskuuhun saakka, jolloin hänen tilalleen tuli suurlähettilääksi A. Sobolev. 

V. Z. Lebedev toimi tarmokkaasti mm. Puolan ja Neuvostoliiton uuden kauppasopimuksen aikaansaamiseksi.»

11.4. Kekkonen tuli luokseni.

Kekkonen kertoi keskustelleensa Skogin ja Gartzin kanssa ja eilen kenraali Sundmanin kanssa armeijan liikekannallepanoasiasta, josta kommunistit ovat tehneet suuren asian. Sundman oli sanonut, että kortistoa tehdään presidentin v. 1948 (maaliskuussa) antaman luvan perusteella. Kyselyn eräiden kuntien valtuustojen jäsenten puoluekannasta on eräs luutnantti tehnyt (omasta puolestaan).

Skog on esittänyt, että määräys peruutetaan.

Minä sanoin, että en muista enää v. 1948 tapausta, mutta minä olen monta kertaa Sihvolle terottanut, että meidän on niin meneteltävä sotalaitoksessa, että emme herätä venäläisten epäluuloja.

Kekkosen läsnäollessa minä soitin ensin kenraali Sundmanille ja sanoin, että minä en ole koskaan antanut lupaa liikekannallepanoon. Sitten soitin Kivelään Sihvolle, joka on siellä sairauden vuoksi, ja muistutin hänelle, että minä olen yhtä mittaa ja monta kertaa korostanut, että meidän ei pidä ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka voivat herättää epäluuloja venäläisissä, ja että tästä on meidän kesken useasti ollut puhe. Sihvo myönsi sen ja sanoi tulevansa ensi maanantaina pois sairaalasta ja selvittävänsä asian.

Kekkonen kertoi: Eräs suomalainen oli tavannut erään englantilaisen vakoiluosaston jäsenen, joka oli kertonut seuraavaa:

Englannissa on tehostettu vakoilua ja korotettu määrärahoja suuresti. Englannin vakoilun ja USA:n välillä on hyvä yhteistoiminta. Amerikkalaiset puuhaavat Suomessa maanalaista armeijaa. Englannin hallitus luulee, että sota syttyy kahden vuoden kuluessa. Jos Venäjä hyökkää, niin se hyökkää Keski-Itään, koska sen öljyvarastot ovat pienet, niin että se voi sotia ainoastaan yhden vuoden. Englanti tahtoo saada Ruotsin sotaan mukaan. Hyökkäys Ruotsiin sitoisi Venäjältä 40–50 divisionaa. Amerikka laskee, että silloin syttyy Suomessa sisällissota. Se pakottaa Venäjän okkuperaamaan Suomen ja sitä tietä tulee Ruotsi mukaan. Gromyko on sanonut, että Englanti ei voi kestää monta vuotta raskaita sotilasmenoja ja sentähden Englanti tahtoo, että syttyy sota pian. Kekkonen sanoi, että myös meidän sotilaamme osoittavat aktivisuutta. Venäläiset tuntevat kaiken tämän. Eräs eversti oli kertonut, että asekätköt eivät ole selvitetyt, vaan että meidän maassamme on säännöllisesti varastoituja asekätköjä. Hillilä on tullut USA:sta ja oli tavannut siellä tri Järvisen, joka oli sanonut, että kun sota syttyy, niin Suomen armeija saa aseistuksen 24 tunnin kuluessa (Neuvostoliittoa vastaan).

Kekkonen sanoi, että kun kaikki nämä yhdistää, niin sitä enemmän pelkää sotilaallisia toimenpiteitä (tarkoitti: meidän armeijamme puolelta).

Minä ihmettelin, että meillä olisi sotilaiden tai muiden kesken näin ajattelevia ihmisiä. Lisäsin: Jos tahtoo fantiseerata1, niin minun mielestäni se kulkee seuraavaan suuntaan:

Minä en luule sodan syttyvän lähiaikoi­ na tai kenties lähivuosina. Mutta jos se syttyy, niin se päättyy joko siten, että USA ja länsivallat voittavat, tai Neuvostoliitto voittaa, taikka kumpikaan ei voita.

Jos länsivallat voittavat ja me olemme täyttäneet sopimuksenmukaiset velvollisuutemme, siis olleet Venäjän puolella sopimuksen mukaan, niin me voimme tulla toimeen länsivaltojen kanssa. Sillä kenelle ne voisivat meidät antaa? Venäjä olisi maahan lyöty. Mitä ne voisivat ja tahtoisivat meille tehdä? On myös muistettava, että Venäjä lyödään maahan ainoastaan ajaksi, kuten 1914–17, mutta se nousee, koska siellä on suuren valtakunnan edellytykset: laaja ja rikas alue ja suuri kansa.

Jos taas Venäjä voittaa, niin silloin meidän asenteemme on selvä.

Jos ei kumpikaan voita, niin silloin tulee vahva Venäjä olemaan ja meille on edullisinta, että olemme olleet sen puolella.

Loppuneuvotteluissa voimme kenties ottaa esille kysymyksen, että Viipurin läänin rajaa korjattaisiin.

Tämä on minun fantasiaani ja se päättyy siihen, että meille on joka tapauksessa paras, että emme ole Venäjää vastaan.

Kekkonen: »Minä olen aivan samalla kannalla.»

1 kuvitella

13.4. Ministeri Valvanne luonani. Lähtee huomenna Intiaan. Keskustelin hänen kanssaan ja hän kertoi Intian ja Kiinan oloista.

13.4. Lauri Hjelt luonani. Lähtee pian Budapestiin, johon on määrätty asiainhoitajaksi.

13.4. Toimitusjohtaja M. Rydman, kenraalimajuri Ekman ja eversti Ehrnrooth pyytämässä minua ensi kesänä Helsingissä toimeenpantavien pohjoismaisten ratsastuskilpailujen suojelijaksi. Lupasin.

13.4. Esittelyn jälkeen Kekkosen kanssa:

1) »Laki sodanlietsomista vastaan», jonka kommunistilähetystö esitti Kekkoselle. Kekkonen sanoi, että heidän ehdottamansa vetoomus (Berlinin kokouksen) on mahdoton allekirjoittaa, mutta että hän on saanut sosialidemokraatit siihen, että annetaan kommunikea, että hallitus tulee olevien lakien rajoissa estämään toiminnan rauhaa vastaan.

2) Minä sanoin, että en ole muistiinpanoistani löytänyt mitään 1948, joka koskee liikekannallepanoa. Silloin (maaliskuussa 1948) ei vielä puhuttu sodasta. Muistelen jotain sellaista, että Sihvo puhui jotain sellaista, että puolustuslaitoken johdon pitäisi saada pitää paperinsa järjestyksessä ja sentähden suorittaa sisäisiä toimenpiteitä, jotka aina rauhankin aikana on suoritettava. Minä aina varoitin Sihvoa sellaisista toimenpiteistä, jotka voivat herättää venäläisten epäluuloja.

3) Sosialidemokraattien keskuspaikasta T-miehille lähetetty »ohjekirje» (Vapaa Sana 13.4.51)

Kysyin Kekkoselta, mikä asia se on.

Kekkonen sanoi SNS:n sihteerin Karvosen lähettäneen hänelle siitä jäljennöksen. Kekkonen piti sitä kovin pahana. Hän antoi sen minulle luettavaksi. (Sen alkuosa on Englannin lähetystön tiedonannoista otteita ja lopussa on 20 kysymystä, jotka kaikki on kohdistettu Neuvostoliittoa vastaan.)

4) Sitten puhuimme vielä siitä Vapaan Sanan uutisesta, että suomalaisia on värvätty USA:n joukkoihin.

Kekkonen sanoi, että eversti Marttinen on nähtävästi mennyt USA:n joukkoihin, mutta hän on tullut USA:n alamaiseksi eikä se siis ole mitään rikollista. Epäili, tokko suomalaisia sotilaita olisi 200 värvätty.

14.4. Lähtölounas Savonenkoville.

Läsnä venäläisiä: lähetystöneuvokset Vladimirov ja Poselianov. Meikäläisiä: Kekkonen, Gartz, Heljas, Enckell, Kivikoski, Tarjanne, Nykopp, Välikangas, Grönvall ja Suninen.

Minä pidin puheen Savonenkoville ja annoin hänelle Leijonan Suurristin. Neuvostoliiton hallitus ilmoitti, että ei ole estettä siihen, että Savonenkoville annetaan kunniamerkki.

14.4. lounaan jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

Kekkonen kertoi, että sisäpoliittinen kriisi on uhkaamassa. Indeksi noussut maaliskuussa 1 037:ään (siis yli 1 032). Sentähden SAK:n sosialidemokraatit vaativat 5 %:n palkankorotusta. On sovittu sosialidemokraattisten hallituksen jäsenten kanssa, että ennen vaaleja ei uutta palkankorotusta. Mutta SAK:n miehet sanovat, että he eivät voi luopua palkankorotuksesta, mutta suostuvat siihen, että vuoden loppuun asti tulee olemaan linnarauha – ei uusia korotuksia.

Kekkonen sanoi, että maalaisliitossa ei saada tätä läpi. Eduskuntaryhmä on jo raivoissaan siitä, että on menty näin pitkälle.

Hän ei voi ajaa tätä läpi maalaisliiton ryhmässä.

Sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet eivät pysty pitämään kiinni sopimuksista, jotka tehtiin hallituksen muodostamisessa.

Minä sanoin, että linnarauha vuoden loppuun asti olisi hyvä ja melkein vastaisi 5 %:n korotusta.

Kekkonen piti sitä myös hyvänä ja tuntui siltä, että hän itse puolestaan ei olisi niin vastaan, mutta sanoi, että maalaisliiton ryhmä ei mene tähän.

Asia jäi tällä kertaa tähän. Sitten Kekkonen kertoi:

Hän oli saanut kolmannen käden kautta tiedon seuraavasta: Sveitsin lähettiläs Ganz oli lähettiläänä Varsovassa ja tapasi siellä Lebedevin ja puhui usein hänen kanssaan. Ganz oli lausunut, että Lebedev on aivan mahdoton mies. Hän oli todellinen Puolan diktaattori. Hän on paha mies.

Päätettiin, että Gartz ottaa selvää, mitä perää on tässä asiassa. Puhuu Ganzin kanssa.

Vielä Kekkonen kertoi:

Neuvostoliiton lähetystön ensimmäinen sihteeri Zenihov, joka puhuu suomea, oli lausunut äsken Vilhulalle: »Teille tulee hyvin vaikea kesä.» Vilhula oli kertonut tämän Heljakselle, jolta Kekkonen oli sen kuullut.

Minä pyysin Kekkosta ottamaan Vilhulalta selvää tästä asiasta.

(Refl. Kenties venäläiset tahtovat meitä pelottaa, kuten heidän tapansa on.)

Refl.

Puolustuslaitoksen asian käsittelyssä on tehtävä muutoksia. Ei mennä niinkuin tähän asti. Toistaiseksi esim. seuraavasti, siksi kunnes järjestetään lailla:

1) Minä ratkaisen kuten tähän asti nimitykset ev.luutn. inclusiv1.

2) Everstin ja korkeammat nimitykset: neuvottelen pääministerin ja puolustusministerin kanssa.

3) Senvuoksi: Everstien ja korkeammista nimityksistä esityslistat on kirjoitettava erikseen.

4) Muut asiat, elleivät ne ole vähäpätöisiä, ratkaisen neuvoteltuani pääministerin ja puolustusministerin, ja tarpeen vaatiessa, ulkoministerin kanssa.

Kun Sihvo tulee terveeksi, kutsun hänet luokseni yhdessä Sundmanin kanssa. Ilmoitan edellä olevan. Myös 1948 v. asia on selvitettävä.

1 mukaanlukien

16.4. Suomen Sosialidemokraatissa selostaa Sumu (SAK:n johtaja) SAK:n edustajiston vaaleja, jotka loppuivat eilen. Hän ilmoittaa sosialidemokraattien saaneen n. 2/3 ja kommunistien 1/3 (150 < 70).

Refl. Jos tämä on lopullisesti oikea tulos, niin tämä on erinomainen asia. Mutta ei ole ilmoitettu, paljonko ääniä kummallakin puolueella on. Sillä useimmissa am­mattiliitoissa on ollut enemmistöäänestys. Ainoastaan pienessä osassa on ollut suhteellinen äänestys.

Eduskuntavaaleissa riippuu kaikki äänestäjäin määrästä. Mutta joka tapauksessa on hyvä, että SAK ei joutunut kommunistien haltuun.

17.4. Kekkonen soitti Lebedevistä.

Kekkonen kertoi: Stockholms Tidningenin kirjeenvaihtaja Nordfors oli kuullut Sveitsin lähettiläältä Ganzilta, joka oli ollut Varsovassa ja siellä usein tavannut Lebedevin, että Lebedev, joka oli diplomaattikunnan vanhin, oli ollut hyvin ylimielinen, lyönyt nyrkkiään pöytään diplomaateille ja oli ollut Puolan todellinen diktaattori aina siihen asti, kunnes Rokossovski tuli Puolaan.

Siis hyvin huonoja tietoja Lebedevistä. Kekkonen lisäsi, että me kuitenkin kyllä tulemme toimeen.

17.4. SNS-seuran lähetystö: kansanedustaja rouva Sylvi-Kyllikki Kilpi, kansanedustaja P. Leskinen, herra Nyman, insinööri Hiltula ja rouva Christina Porkkala esitti rouva Kilven kautta seuran valtuuston kokouksen tervehdyksen. Siellä oli päätetty käydä minua tervehtimässä. Sitten istuimme salissa pöydän ympärille.

1) Rouva Kilpi sanoi, että oli ollut puhe siitä, että olisi syytä solmia kulttuurisopimus Neuvostoliiton kanssa.

Minä sanoin, että Eino Kilven ollessa opetusministerinä oli siitä ollut puhe, mutta se oli rauennut jostakin syystä.

Rouva sanoi Istominin olleen sitä mieltä, että silloinen hetki ei ollut sovelias, minkä vuoksi asia oli jäänyt.

Minä lupasin puhua asiasta Heljaksen kanssa.

2) Sitten rouva Kilpi puhui siitä, että pitäisi saada yliopistojen välillä kosketusta. Ensi syksynä vihitään Moskovan yliopiston uusi rakennus ja siihen tilaisuuteen pitäisi myös Suomesta mennä yliopiston edustajia.

Minä lausuin, että se kyllä minun mielestäni on oikein. Mutta lausuin äsken lukeneeni käännökset Litter. Gazettan kirjoituksesta, jossa eräs biologian professori, joka oli käynyt Suomessa, puhui eräissä kohdissa hyvin pahasti Suomen oloista. Hän oli kyllä kertonut myös hyvistä keskusteluistaan eräiden Suomen professorien kanssa. Hän oli sotkenut kirjoituksessaan tieteen. biol. riidan Мичурин – Лысенко1 – Morgan jolla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa. Lupasin puhua myös tästä asiasta Heljaksen kanssa.

3) Vielä rouva Kilpi puhui siitä, että meillä levitetään vihamielisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan. Sosialidemokraattien kiertokirje ja 20 kysymystä.

Minä sanoin, että pääministeri Kekkonen käsittelee tätä asiaa, jolle he olivat antaneet siitä kirjelmän.

P. Leskinen, joka oli ollut SNS:n varapuheenjohtajana, puhui Berlinin kokouksen rauhanvetoomuksesta suurvalloille ja esitti, että minä sen allekirjoittaisin ensimmäisenä.

Minä vastasin, että minun ei sovellu presidenttinä allekirjoittaa adresseja, ja sentähden olen niistä kieltäytynyt.

Lisäsin, että tämän adressin sanamuoto ei minua tyydytä. Meidän ei sovellu vaatia suurvalloilta; ja sitten 2 kohdassa sanotaan, että ellei täytä meidän vaatimustamme, niin me pidämme sen hyökkääjänä. Se ei ole sopivaa.

Lisäsin myös, että Tšekkoslovakian vetoomuksen sanamuoto ei minua tyydyttänyt. Siinä olisi pitänyt sanoa, että se valtio, joka hyökkää toisen päälle, käyttämällä joko atomipommia tai mitä tahansa muita aseita, on julistettava ihmiskunnan viholliseksi. Silloin se olisi vastannut ihmiskunnan toivomuksia. Niin luultavasti ihmiset sen vetoomuksen käsittivät, mutta se ei sisältänyt sitä.

Leskinen myönsi, että sellainen oli Tšekkoslovakian vetoomuksen tarkoitus.

Minä: Mutta sen sisältö ei ollut se.

1 Mitsurin – Lysenko

17.4. Aleksis Kivi Seuran edustajat kauppaneuvos Kaarlo Urpelainen ja fil. maist. Vilho Suomi puhuivat Aleksis Kiven Seuran asioista ja pyysivät minulta haastattelua seuran julkaisuun.

Minä kerroin intressistäni Aleksis Kiven teoksiin. Suomi teki muistiinpanoja ja lupasi tehdä ehdotuksen lausunnoksi.

18.4. Kenraali Sihvo ja kenraali Sundman kutsuttuina luonani

Minä sanoin kutsuneeni heidät liikekannallepanon johdosta, josta kommunistilehdet pitävät suurta ääntä.

Kun kenraali Sundman oli pääministerille sanonut, että liikekannallepano perustuu minun maaliskuussa 1948 antamaani suostumukseen, huomautin, että silloin maaliskuussa 1948 oli puhe ainoastaan pienemmistä toimista pääesikunnan sisällä. Sihvo oli siitä useasti minulle puhunut ja minä siihen suostuin. Tarkoitus oli niin sanoakseni, että paperit sitten pidetään järjestyksessä.

Sihvo: Tarkoitus on ollut ryhtyä valmistelutoimiin pientä, 41.000 miestä varten, minkä rauhansopimus sallii. Muuta ei ole kysymyksessä.

Minä: Mutta kun on teollisuuslaitoksille yms. lähetetty kirjelmiä ja kyselyjä, on aikaansaatu suuri hälinä, jota meidän kommunistimme ja heidän venäläiset kannattajansa käyttävät meitä vastaan. Lisäsin, että meidän on tietysti noudatettava sopimuksia sekä kirjaimen että hengen mukaan.

Sihvo: Armeijassa ollaan vilpittömästi selvillä, että ainoa tie meillä on se, minkä minä olen esittänyt ja minkä sopimukset sisältävät. On tapahtunut virhe liikekannallepanon täytäntöönpanon valmistelussa. Mutta pääesikunta työskentelee vilpittömässä mielessä. Puolustusministeri on nyt antanut määräyksen, että nämä työt lakkautetaan.

Sitten minä asioiden käsittelyyn lausuin, että ei ole oikein, että hallituksella ei ole juuri mitään tietoa puolustuslaitoksen asioista (paitsi budjetti) ja että minä olen sivilisti. Puolustusneuvostoa ei voi nyt poliittisista syistä asettaa. Sentähden minä ilmoitin asiain käsittelyssä tulevani noudattamaan uutta järjestystä. Esitin sen, mitä edellä on kirj.

19.4. Skog ja ev.luutn. Reilinen esittelivät uusia virkapukuja.

Sitten Reilinen meni pois ja minä keskustelin Skogin kanssa.

1) Liikekannallepanoasia:

Luin Vapaasta Sanasta t.p. Skog sanoi puhuneensa majuri Sorrin kanssa (josta Vapaa Sana puhuu). Sorri oli sanonut, että se oli pääasiassa valetta. Muta Sorri oli myöntänyt neuvotelleensa kansanedustajain kanssa. Oli puhunut myös ystävyyssopimuksesta ja sen täyttämisestä. Hän oli saanut sellaisia neuvoja. Viime syksynä oli Kouvolassa pidetty neuvottelupäivät, joilla oli pidetty esitelmiä (eversti Eino Kuusela ym.). Niissä oli annettu sellaisia ohjeita, että kentällä on puhuttava mm. ystävyyssopimuksesta ja sen velvoituksista.

Sitten Skog valitti, että armeija on ai­van sivussa hallituksesta. Hallitus ei saa olla missään kosketuksessa armeijan kanssa.

Mitä tulee uuden armeijan päällikön asettamiseen Sihvon sijaan, niin siihen ei nyt pitäisi ryhtyä. Kommunisteille on ilmoitettu, että sellaisia ajatuksia on, ja kommunistit ovat sanoneet Sihvolle, että »nyt on Sinun vuorosi».

Minä sanoin olevani samaa mieltä, että Sihvoa ei nyt pidä ryhtyä poistamaan, paitsi jos hänen terveytensä tekee hänen olonsa mahdottomaksi. Kysyin, keitä armeijassa on hänen tilalleen.

Skog: Tapalasta ja Poppiuksesta tulee hyvä aikaa myöten.

Skog kertoi Sihvon eilen puhuneen sotilasasiamies Rybakovin kanssa. Rybakov oli sanonut, että heillä ei ole mitään näitä toimenpiteitä ja järjestelyjä vastaan. Paikalliset kommunistit ovat tehneet siitä jutun.

Lopuksi kysyin SAK:n vaaleista. Skog vastasi, että tulos on vähän edullisempi kuin mikä on ollut vallalla SAK:ssa. Äänestäjiä sosialidemokraateilla 55 %, kommunisteilla 45 %. Jos otetaan lukuun myös kaksi ammattiliittoa, jotka on erotettu, niin asema on jotenkin sama kuin edellisellä kerralla – nimittäin äänimäärät ovat jotenkin samat kuin edellisellä kerralla.

Sitten Skog sanoi, että sosialidemokraattien puolueorganisatio on nyt hyvä.

19.4. kl. 11. Savonenkov lähtökäynnillä. Matkustaa tänä iltana.

19.4. Professori M. Pihkala, ev. Karikoski, kenraali Martola ja . . . Sassola (?) luonani puhumassa Olympiakisojen asiasta. Minä sanoin lukeneeni Pihkalan kirjoituksen äsken ja se oli hyvin pessimistinen meidän mahdollisuuksiimme nähden saavuttaa tuloksia ensi olympialaisissa. Sanoin, että olympialaisten pitäisi onnistua ei ainoastaan ulkonaiseen järjestykseen, vaan myös urheiluun nähden meidän kannaltamme.

Pihkala esitti laajasti kantaansa: Urheilullisesti emme onnistu edes niin hyvästi kuin Lontoossa, jossa meni huonosti. Olisi pantava toimeen laaja kansan urheilu, niin että koko kansa saataisiin urheilemaan. Silloin myös »edustusurheilu» taas menisi eteenpäin. Kenties sen kautta saataisiin jako kahteen urheiluliittoon pois, sillä se on meille pahimpana esteenä urheilussa.

Minä: Jos nyt ryhdytään kansanurheilun suureen asiaan, niin se haittaa Olymp.työtä.

Karikoski = J.K.P. Ei ollut yhtä pessimistinen meidän saavutuksiimme nähden ensi olympialaisissa kuin Pihkala.

Martola = Karikoski.

Sovimme siitä, että Olympialaisiin nähden tehdään mitä voidaan myös urheilullisessa suhteessa. Pihkala antaa muistion kansan urheilusta. – Sitten neuvotellaan, miten sitä asiaa on ajettava.

20.4. Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen ja Heljaksen kanssa:

1) SNS:n lähetystön käynnistä ja kulttuurisopimuksesta Neuvostoliiton kanssa. Pyysin Heijasta ajattelemaan asiaa.

2) Moskovan yliopistorakennuksen vihkimisestä ensi syksynä, josta myös SNS:n lähetystö oli minulle puhunut.

Pyysin Heijasta harkitsemaan myös sitä asiaa.

3) Kerroin keskustelusta lähetystön kanssa rauhanadresseista.

20.4. kl. 14.50. Professori Bertil Ohlin luonani. Hän pitää tänään esitelmän Ulkomaankauppaliiton kokouksen yhteydessä.

Puhelimme taloudellisista asioista.

20.4. kl. 15.30 Ohlinin esitelmä Pörssitalolla. Olin siellä. Hyvä esitelmä.

20.4. Luin Pravdasta 3 palstalla: »Вербовка финских фашистов в амери:к. армию в Корее.»1

Soitin Kekkoselle, joka juuri oli hallituksen yksityisessä kokouksessa, ilmoittaen tästä ja pyytäen harkitsemaan, olisiko dementerattava.

Pyysin myös harkitsemaan, eikö olisi ylipäänsä meidän kommunistiemme ja venäläisten valheita dementoitava, vai onko ne edelleen jätettävä »omaan arvoonsa». Kumpi menettely on parempi?

Kekkonen lupasi ottaa asian esille hallituksen jäsenten kesken.

1 »Suomalaisten fasistien värvääminen amerikkalaisarmeijaan Koreaan.»

21.4. Mauno Pekkala julkaisee Vapaassa Sanassa laajan kirjoituksen »Suomen kansa tahtoo rauhaa».

Siinä hän mm. sanoo: »En puolestani ole koskaan voinut ymmärtää, että Neuvostoliitolla olisi joitakin hyökkäysaikeita USA:ta vastaan, joka on tuhansien kilometrien päässä merten takana. ––– Hyökkäysuhka Länsi-Eurooppaankin Neuvostoliiton taholta on mielestäni aiheeton, sillä mitä Neuvostoliitto siitä hyötyisi. Sillä on kaikkea riittämiin itsellään, ei sen tarvitse lähteä ryöstöretkille mihinkään. Eivätkä mitkään merkit viittaa siihen, että sillä olisi hyökkäysaikeita. Se aggressiivisuus, jota USA:n taholta viime aikoina on maailmanpolitiikassa harjoitettu ––– ei voi riippua mistään muusta kuin USA:n pyrkimyksestä alistaa herruuteensa muut kansat. ––– Korean urhoollinen kansa, huolimatta siitä, että osa kansasta onkin liittynyt julkeisiin maahan hyökkääjiin, joiden tavoitteena tosiasiallisesti ovat olleet vain Kiinan valtavat markkinat, on osoittanut maailmalle, kuinka on meneteltävä maahan hyökkääjää vastaan. Imperialismin näkyvimmän satraapin, yksipäisen, poliittisesti tyhmän kenraalin, on täytynyt poistua paikaltaan ja hyökkääjä on jo kauan aikaa ollut häpeän tahraama.»

Refl. Mauno Pekkala siis on kokonaan YK:n ja länsimaailman yleistä mielipidettä vastaan. Hän katsoo, että Etelä-Korea on hyökännyt Pohjois-Koreaa vastaan (!!). Hän katsoo, että USA tahtoo saada muut kansat allensa. Neuvostoliitto ei tahdo hyökätä USA:han. Mutta hän ei ajattele Neuvostoliiton imperiumin leviämistä satelliittimaihin eikä hän ymmärrä sitä kansainvälisten valtasuhteiden muuttumista, mikä jo tämän johdosta on tapahtunut ja yhä edelleen tapahtuu ja että se koskee kaikkia muita valtoja. Mauno Pekkala on mennyt tosiaan kauas.

21.4. Lounaalla Henrik Ramsayn luona Espoon kartanossa. Muut vieraat: B. Ohlin, Suviranta, Hugo E. Pipping, J. Kahma, Birger Krogius, Grönvall.

H. Ramsay oli kutsunut sen johdosta, että B. Ohlin on ollut täällä Ulkomaankauppaliiton toimesta esitelmöimässä (kaksi esitelmää).

Hauska tilaisuus.

23.4. Hallitus neuvottelee eri järjestöjen kanssa ja koettaa saada aikaan linnarauhaa – 5 kuuk. ensi syyskuun alkuun, siis yli vaalien.

Tänään valtioneuvosto määräsi yleisen palkkasulun ja kaikki tavarat hinnansäännöstelyn alaisiksi.

Kekkonen telefonissa sanoi olevan toiveita, että linnarauha saadaan aikaan

24.4. Maataloustyöläiset uhkaavat lakolla, elleivät saa palkankorotusta. Uittotyöläiset uhkaavat kannatuslakolla. Kyllä on vaikeuksia joka askeleella.

Huunonen piti radiossa puheen, jossa selvitteli hallituksen toimenpiteitä. (Puhe on tallessa.)

24.4. Egyptin uusi lähettiläs SamiAboul Fetouh Bey jätti valtakirjansa.

24.4. Autoklubin johtokunta Erik v. Frenckell ja kaksi muuta luonani. Pyysivät minua Liikenneturvallisrahaston keräyksen suojelijaksi. Lupasin.

Sen jälkeen antoivat minulle klubin kultaisen merkin, joka kiinnitetään autoon.

Keskustelimme jonkun aikaa.

Frenckell sanoi minulle lopuksi yksityisesti, että Neuvostoliitto on ilmoittanut ottavansa osaa Olympiakisoihin ja haluavansa tulla olympiakomiteaan. Tämä on hyvä ja huomattava asia. Frenckell katsoi sitä suureksi diplomaattiseksi voitoksi. Hän lähtee huomenna ulkomaille valmistamaan asiaa.

Minä lausuin myös tyytyväisyyteni. Kysyin, tuleeko Neuvostoliiton liittymisestä olympiakomiteaan joitakin vaikeuksia muiden maiden puolelta.

Frenckell vastasi, että ei tule esiintymään mitään vaikeuksia.

Refl. Tämä näyttää myös osoittavan, että Neuvostoliitolla ei ole meihin nähden mitään pahoja aikomuksia. (Obs! Ks. myöhemmin olevat tiedot.) Tämä kaikki on miellyttävää.

Sundströmin kirje Gartzille 17.4.51:

Inställningen till regeringen har fortsatt att vara positiv; uppskattningen av statsministerns tal på 3-årsd. av vänskapspakten, Izvestijas art. om pakten Sovj. regeringens accepter. att min. Savonenkov får emottaga finsk orden. Men toisella puolen missnöje ryssarna visa med vissa företeelser inom vårt polit. liv, o. som måste uppfattas som uppmaning till regeringen att icke förbise dessa o. även säga sitt ord. Nyheter om värvning i Finland av frivilliga till Korea mm.

13 denne var Lebedev och Orlov på frukost. Lebedev är mycket jovialisk o. pratsam o. »jag vågar tro han genom sitt omedelbara väsen kommer att ha framgång i Finland».1

1 Asennoituminen hallitusta kohtaan on ollut edelleen myönteinen; pääministerin ystävyyssopimuksen 3-vuotispäivänä pitämän puheen arviointi, Izvestijan artikkeli sopimuksesta, neuvostohallituksen suostuminen siihen, että min. Savonenkov saa ottaa vastaan suomalaisen kunniamerkin. Mutta (–) tyytymättömyys, jota venäläiset osoittavat poliittisen elämämme eräitä ilmiöitä kohtaan ja joka on käsitettävä hallitukselle osoitetuksi kehotukseksi ottaa ne huomioon ja sanoa myös sanansa. Uutiset vapaaehtoisten värväyksestä Suomessa Koreaan ym.

Tk. 13. päivänä Lebedev ja Orlov olivat aamiaisella. Lebedev on hyvin leppoisa ja puhelias ja »rohkenen uskoa, että hänellä välittömän luonteensa ansiosta on menestystä Suomessa».

29.4. Ministeri V. J. Sukselainen, Valtioneuvosto

Roomalaiskatolisen kirkon edustajat Holtzer ja Olsson kävivät toissapäivänä luonani puhumassa koulurakennusasiasta ja jättivät minulle mukana seuraavat asia­ paperit. Sanoin heille, että minulla ei ole päätösvaltaa tässä asiassa, mutta ilmoitan sisäministerille.

Lähetän nyt nämä asiapaperit pyytäen Teitä perehtymään asiaan ja tekemään, mitä siinä asiassa on tehtävissä.

Kunnioittaen

J.K.P.

29.4. Tuomari R. Veisterä,

Kansallis-Osake-Pankki

Helsinki

Olen saanut herra Paavoselta mukana seuraavan kirjeen, jonka lähetän Teille.

Minulla ei ole mitenkään aikaa perehtyä näihin asioihin eikä ylipäänsä Jukolan asian selvittämiseen. Olen joka päivä aamusta iltaan kiinni valtakunnan asioissa.

Pyydän Teitä asettumaan tohtori Ant-­Wuorisen kanssa yhteyteen ja hoitamaan nämä asiat oikeuden ja kohtuuden mukaan.

Pyydän Teitä puhelimessa ilmoittamaan minulle tarkemmin tästä asiasta.

Kunnioittaen

J.K.P.

26.4. Tanskan lähettiläs Steensen-Leth jätti rapellikirjansa. – Sen jälkeen lounas, jossa oli läsnä tavalliset viralliset henkilöt.

27.4. Piispa Bonsdorff luonani. Kertoi ylimääräisen kirkolliskokouksen töistä ja toi sen tervehdyksen minulle.

Kirkolliskokouksessa oli ollut kaksi asiaa:

1) Papiston ja kanttorien eläkeasia. Minä ilmoitin, että juuri samana päivänä oli esitys annettu eduskunnalle.

2) Kirkollisverojen ennakkoperiminen. – Siitä oli puhuttu finanssiministerille ja asia lykätty professori Rekolan verotuskomitealle.

Minä lupasin seurata asiaa.

27.4. Katolisen kirkon edustajat monsignore kreivi Holtzer ja tireht. ? Olsson puhuivat englantilaisen koulun rakennusasiasta. Antoivat kirjelmän ja Helsingin kaupunginvaltuuston kokouspöytäkirjan.

Lupasin puhua asiasta sisäministerin kanssa.

29.4.51 lähetin nämä asiapaperit ministeri Sukselaiselle (kts. kirjettä edellä).

27.4. Neuvottelu linnarauhasta.

Läsnä: Kekkonen, Skog – Svartström, Korpela, Kaltio (maataloustuottajain edustajia) – Karikoski (työnantajaliiton edustaja), tohtori Puhakka (Liiketyönantajain Keskusliitosta) – Järnefelt (Henkisen työn tekijäin edust.) – Sumu ja Lindblom (SAK) sekä Antikainen (maataloustyöntekijät).

Minä lausuin kutsuneeni heidät kokoukseen keskustelemaan linnarauhan aikaansaamisesta, joka on kohdannut vaikeuksia. Olin lukenut neuvotteluista syntyneet asiapaperit ja huomannut, että erimielisyydet koskevat sellaisia kohtia, joilla ei ole merkitystä. Maataloustyönantajat tahtovat liittää tähän sellaisia määräyksiä sellaisista seikoista, jotka koskevat aikaa linnarauhan jälkeen, mutta ne kysymykset olisi jätettävä pois, koska linnarauhan aikana juuri tehdään uusi ehdotus kaikista kysymyksistä.

Kekkonen: Kaikki osapuolet kannattavat periaatteessa linnarauhaa ja hallituksen sitä varten tekemää suunnitelmaa. Mutta se on kohdannut eräitä esteitä: työsopimus maataloustyöläisten ja -tuottajien kesken. Viittasi hallituksen esityksen 8. kohtaan. Jos kaikki toivovat, että linnarauha saadaan aikaan, voidaan myös uusi indeksisysteemi saada aikaan, joten riidanalaisilla kysymyksillä ei ole käytännöllistä merkitystä.

Minä lisäsin, että indeksi maatalouden alalla ei koskisi kuin 5 kk., koska maataloustuottajat ovat valmiit linnarauhan, 5 kk + 2 kk. sen jälkeen, noudattamaan nykyisiä määräyksiä.

Skog: Jos vakauttamissuunnitelma menee, niinkuin on ajateltu, niin nykyisellä indeksillä ei ole merkitystä. Mutta kun kaikissa sopimuksissa on indeksiehto, niin se on pantava myös maataloustyöläisten sopimukseen. Indeksiä ei voi jättää pois siitä.

Sumu: J.K.P. on oikein käsitellyt linnarauhan ja koko asian. Linnarauhan aikana indeksi lepää. Sinä aikana ei muita palkankorotuksia kuin A-sopimuksen mukaiset. Kysymys uudesta järjestelmästä ei ole vielä ratkaistu, vaan siitä neuvotellaan. SAK on valmis keskustelemaan uudesta indeksistä. 1 kuukausi indeksin määrärajana on kenties liian lyhyt. Muissa maissa on 3 kuukautta ja myös, että indeksin sisältö uudestaan harkitaan. Tämä asia on selvitettävä linnarauhan aikana. SAK ei ole antanut kirjallista vastausta, mutta on suullisesti ilmoittanut kantansa.

Maataloudessa on annettu lakkovarotus. Se kysymys on järjestettävä ensi sijassa.

Karikoski: Käsittänyt asian samalla tavalla kuin J.K.P.

Järnefelt: Henkisen Työn tekijät eivät vaikeuta linnarauhaa, toivovat, että uudessa järjestelmässä otetaan HTT:n edellytykset huomioon. – Apteekkialalla on riita uhkaamassa. – Linnarauha olisi saatava aikaan.

Antikainen: Ei ole muita vaatimuksia kuin että työehtosopimus olisi satava aikaan entisessä muodossaan ja valtioneuvoston vahvistamat palkat. Linnarauha mitätöisi sopimukset.

Kaltio: Maataloustuottajat ovat yksimielisiä siitä, että jos sovitaan F-sopimus vuodeksi, niin voi olla pakko maksaa palkat ilman kompensatiota. Epäsuhde palkkojen ja hintojen välillä on niin suuri, että ei ole varaa maksaa ind. mukaan. Indeksijärjestelmä olisi saatava kokonaan pois.

Puhakka: Ehdotus linnarauhaksi voidaan hyväksyä. Joitakin yksityiskohtia voi olla, mutta se on pieni asia.

Minä: Maataloustuottajat ovat valmiit maksamaan linnarauhan aikana ja 2 kk. sen jälkeen nykyiset palkat. Näin ollen on kysymys korkeintaan viidestä kuukaudesta, josta on riita.

Kekkonen: Nyt jo on tieto, että linnarauhan aikana indeksi voidaan harkita uudestaan ja saada se voimaan uudessa muodossa. Sumu on lausunnossaan esittänyt indeksin uudessa muodossa – joko 3 kk. perustuksella – sekä että indeksi sisältö uudestaan harkitaan. Tämän jälkeen maataloustuottajat eivät voi mennä indeksin taakse ja estää linnarauhan aikaansaamista.

Korpela: Maataloustuottajat ovat tehneet myönnytyksiä, mutta eivät katso voivansa sitoutua pitemmäksi ajaksi kuin linnarauhan ajaksi.

Minä: Meidän kansamme ei voi elää, ellei meillä ole jonkun verran optimismia. Minä olen pessimisti, mutta en voi elää ilman optimismia. Nyt on kysymys siitä optimismista, että luotamme linnarauhan aikana saavamme aikaan suunnitelman taloudellisten olojen vakauttamiseksi. Tämän verran optimismia meillä pitää olla. Tämä ei ole mahdotonta. Sillä meidän taloudelliset olomme eivät ole huonot, vaan suhteellisen hyvät, paremmat kuin monessa muussa maassa. Tämä siitä huolimatta, että meillä on ollut hirmuiset vaikeudet sodan johdosta (menetetty Karjala ja kaikki mitä se sisältää, sotakorvaukset, karjalaisten sijoittelu, jälleenrakennus ym.) ja tämä on tehty ilman että me olemme saaneet yhtään dollaria – Tanska on saanut 400 milj. dollaria lahjaksi ja muut maat sen mukaan. – Mitä muuten tulee indeksiin, ei ole sanottu, onko se poistettava vai pidettävä. Jos indeksi on oikein perustettu ja rakennettu ja sen lähtökohta sovitettu taloudellisen tasapainotilan mukaan, voi se olla rauhallisen taloudellisen toiminnan pohja ja olla sille hyödyksi. Professori Ohlin, joka äsken oli täällä Suomessa ja on etevä taloustieteen tuntija ja poliitikko, lausui täällä ollessaan, kuten lehdissä mainittiin, katsovansa indeksin tarpeelliseksi. Mutta kaikki indeksiä koskevat seikat on harkittava linnarauhan aikana, nyt ei ole siitä kysymys. Lindblom: SAK:ssa ollaan vakuuttuneita siitä, että kykenemme saamaan aikaan ohjelman talousolojen vakauttamiseksi. Ollaan optimisteja kuten J.K.P.

SAK tahtoo peittää sopimuksilla koko alueen. Maataloustyönantajain epäilykseen nähden viittasi Kekkosen lausuntoon. Korpela: Indeksisidonnaisuus ensi syksystä lähtien pelottaa heitä.

Minä lopetin kokouksen lausuen sen vakaumuksen, että linnarauhan aikaansaaminen on välttämätön, ja kehoitin vakavasti toimimaan niin, että se pian saadaan aikaan.

28.4. Sain Jännekseltä tästä asiasta kirjeen. Se ei sisältänyt mitään painavia seikkoja (kts. kirj.). 29.4.51 lähetin sen Kekkosen luettavaksi.

29.4. Soitin aamulla Uuden Suomen Aholle tästä asiasta (Kaltio on kokoomukselainen) kehoittaen häntä koettamaan vaikuttaa niin, että linnarauha saadaan aikaan. Sanoin, että se ryhmä, joka estää linnarauhan, olisi julistettava isänmaan vahingoittajaksi.

28.4. Lounas Prinssi Wilhelmille, joka on täällä luentomatkalla. Hän piti eilen Pen­klubissa esitelmän Karlfeldtistä ja Zornista ja pitää 28.4. esitelmän filmikuvien kanssa Ruotsista.

Lounaalla oli 22 henkeä: Prins Wil­helm, Fagerholm, Kekkonen, Gartz, Enckell, Törngren, Heljas, Env.1 Johansson, Tulenheimo, Leo Ehrnrooth, Tervo, Yliopiston rehtori Lönnroth, ministeri Välikangas, Eino Kilpi, Kivikoski, professori Zilliacus, Dir.2 Yrjö Soini, Kalliala, maisteri Tallqvist sekä adjutantit.

Minä pidin puheen prinssille.

Prinssi toi minulle ja Allille terveisiä kuninkaalta ja kuningattarelta ja lähetti omasta puolestaan lämpimät terveiset Allille. Poislähtiessään (lounas alkoi kl. 12.30 ja loppui kl. 15) sanoi, että »presidentin luona on aina niin hauska olla».

Illalla olin prinssin esitelmää kuulemassa Yliopistolla (kl. 19–21).

1 Envoye = lähettiläs

2 johtaja

29.4. Partiolaisten ohimarssi. Otin sen vastaan. Ilma oli hyvin kaunis. Kesti 45 minuuttia.

Refl. Kyllä tämä on ollut raskasta.

1.5. Vapunpäivä.

YL:n vahvistettu kvartetti kävi laulamassa minulle (joht. Viinikainen). Ylioppilaskunnan varapuheenjohtaja maisteri Dufholm puhui kauniita sanoja (puheenjohtaja tri Juva oli sairas). Minä vastasin.

Ilma oli kaunis. Aurinko paistoi.

2.5. Syöpäsäätiön ja Syöpäyhdistyksen edustajat Antti Tulenheimo, professori Mustakallio, kauppaneuvos Ahlqvist ja maisteri Voipio tekemässä selkoa keräyksestä.

Syöpäsairaala Espoonkatu 4–6 avataan virallisesti. Pyysivät minua ja Allia olemaan läsnä. – Lupasin sitten kun Alli palaa kotiin.

2.5. Osastopäällikkö Artturi Lehtinen kertoi USA:n poliittisista oloista. Ei mitään uutta.

2.5. Metsätieteellisen Seuran kokouksen jälkeen Cajander-mitalien jako Metsätalolla.

Olin siellä läsnä. Mitaleja saivat Mauno Pekkala, professorit Lukkala ja Saari, Aminoff (Mustialan omistaja), Kansallis-Osake-Pankki (otti vastaan Nevanlinna) ja Veitsiluoto.

3.5. Hynninen suuruksella.

Sen jälkeen puhelimme politiikasta ym. Hynninen pelkäsi, että pitkän päälle Tanskassa voi tulla jonkunlainen kylmeneminen Suomea kohtaan sen johdosta, että me emme kuulu länsivaltojen liittoon ja että meidän on noudatettava toisenlaista politiikkaa kuin Tanskan.

Keskustelun kuluessa minä mm. kerroin lukevani uusia saksalaisia kirjoja Hitlerin ajasta yms. Niistä käy ilmi, että etevimmät Saksan sotapäälliköt olivat Hitlerin sotia vastaan, koska katsoivat, että Saksa ne häviää lopullisesti. Erityisesti oli (Brauchitz ym.) sitä mieltä, että Saksan hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan ei onnistu. Koko sodan ajan oli Saksan sotilaiden kesken vastustusrintama Hitleriä vastaan. Minä kysyin: Miten on mahdollista, että tällaisesta mielipiteestä ei meillä ollut 1941 ja sen jälkeen mitään tietoa? Jos siitä olisi meille ilmoitettu, niin meidän sotilaamme eivät olisi voineet olla niin lujasti vakuuttuneita, että Saksa lyö Venäjän lyhyessä ajassa. Kysyin, mitä meidän sotilasasiamiehemme Saksassa tekevät. Eivätkö he saaneet näistä mitään tietoa?

Jos meillä sotilaspiireissä ja hallituksessa olisi ollut tällaisia tietoja, niin se olisi vaikuttanut meidän politiikkaamme.

Hynninen oli samaa mieltä kuin minä. Hänen mielestään olisi meidän virallisten piiriemme pitänyt voida saada näistä tietoa ja ilmoittaa siitä meille.

Hynninen oli kuullut huonoja tietoja Venäjän uudesta lähettiläästä Lebedevistä, samanlaisia kuin Ganz (kts. ed.).

5.5. Linnarauha on sovittu 5 kk. s.o. 30.9.51 asti. Allekirjoitus tapahtui 2.5.51.

Tämä on hyvä menestys Kekkosen hallitukselle. Se on kaikin puolin hyvä asia. Nyt on tarmokkaasti valmistettava suunnitelma taloudellisten olojen vakauttamiselle tämän linnarauhan aikana.

Gripenbergin kirje 20.4.51 Gartzille.

Gripenberg oli 19.4. ollut lounaalla Neuvostoliiton suurlähettiläs Rodionovin luona. Läsnä myös Etiopian, Intian, Itävallan, Kanadan ja Uruguayn lähetystöpäälliköt sekä muutamia ambas.n virkamiehiä. Mieliala oli hilpeä, keskustelu hyvinkin vilkasta.

»Suurlähettiläs (Rodionov) osoitti minulle mitä suurinta rakastettavuutta, kehui minun »yleistä asemaani» Tukholmassa, puhui Suomen Ruotsissa nauttimista sympatioista, jopa meni niin pitkälle, että väitti minua »hyvin vaikutusvaltaiseksi» yms. Hänen minuun kohdistamansa sanat olivat todellakin yllättävän ystävällisiä ja mairittelevia.»

Lounaan jälkeen Rodionov otti Gripenbergin syrjään ja antautui Suomen sisäpolitiikkaa koskevaan keskusteluun. »Suomen tilanne on kai nyt hyvin rauhallinen», hän sanoi. Vastasin asianlaidan olevan niin. »Teillähän on uusi hallitus», hän sanoi. Huomautin, että meidän uusi kokoomushallituksemme on jo ollut vallassa yli kolme kuukautta. »Kuinka se tulee toimeen», hän kysyi. – »Minun ymmärtääkseni mainiosti», vastasin. »Sisäpoliittinen tilanne Suomessa ei siis ole missään suhteessa levoton?» – »Ei missään suhteessa», vastasin. »Mutta muutamia kuukausia sitten se oli kai kriitillinen?» »Kriitillinen on minun mielestäni liian jyrkkä sana.»

Tämän jälkeen suurlähettiläs sanoi: »Kertokaa minulle Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisistä suhteista. Ovatko ne täysin tyydyttävät?» – Vastasin, ettei niissä ole mitään toivomisen varaa. »Siis tällä hetkellä ei ole mitään Neuvostoliiton ja Suomen välisiä riitakysymyksiä?» Vastasin hänen olevan aivan oikeassa: mitään riitakysymyksiä ei ole olemassa. Suurlähettiläs lausui tyytyväisyytensä tähän asiaintilaan. Hän kertoi pikkupoikana usein käyneensä Suomessa ja varsinkin Perkjärvellä. »Mutta siihen aikaan suomalaiset eivät pitäneet meistä.» – Kysyin, mitä hän tarkoitti. Hän kertoi kerran olleensa läsnä venäläisten omistaman huvilan tulipalossa, »mutta suomalaiset kieltäytyivät auttamasta huvilan omistajaa. He istuivat vain piippua polttamassa». Sanoin tämän hämmästyttävän minua. Herra Rodionov selitti: »Ensiksikin oli sunnuntai ja sunnuntaina suomalaiset eivät tee mitään. Ja toiseksi huvilan omistaja oli venäläinen, mutta» hän lisäsi »tämä tapahtui Bobrikovin aikana.» Huomautin, että Suomessa vastustettiin Bobrikovin politiikkaa, minkä suurlähettis sanoi tietävänsä.

Tavattuani tänään Itävallan lähettilään sanoin hänelle eilen erikoisesti panneeni merkille herra Rodionovin osoittaman ystävällisyyden ja rakastettavuuden. Parooni Winterstein vastasi, että se oli pistänyt hänenkin silmäänsä.»

9.5. USA:han nimitetty uusi lähettiläs Nykopp luonani. Lähtee näinä päivinä Washingtoniin.

Minä esitin hänelle politiikkaani, kuten muillekin olen tehnyt. Sitten minä puhuin USA:n myöntämistä tullien alennuksista eräille maille, myös Ruotsille. Pyysin ottamaan tästä asiasta selvää. Sitten minä puhuin USA:n ulkopolitiikasta, MacArthurin eduista ja Achesonin erosta, josta lehdet puhuvat, Islannin varustamisesta ym.

Sitten minä puhuin meidän taloudellisesta asemastamme, joka minun mielestäni ei ole huono varsinkaan verrattuna eräiden muiden maiden asemaan.

Nykopp kertoi heidän äsken laskeneen Suomen ulkomaan velan. Suomen ulkomaan velka oli viime vuoden 1950 lopulla 312 milj. doll., 1930 ulkomaan velka oli 200 milj. doll. 1930 oli sellulosan hinta 40 doll. tonni. Ulkomainen velka oli siis = 5 milj. sellul.tonnia.

Nyt on valkaisemattoman sulfaatin hinta 200 doll. ja ulkom. velka vastaa siis 1 1/2 milj. doll.1 (Tosin nykyään sellulosan hinta on korkea, mutta joka tapauksessa meidän ulkomainen velkamme ei ole reaalisesti yhtä suuri kuin v. 1930.)

Refl. Tämä on mielenkiintoinen asia.

1 p.o. tonnia

10.5. Neuvostoliiton uusi lähettiläs Lebedev jätti valtakirjansa.

Keskustelu tavallista konversatiota. Politiikkaa ei kosketeltu.

10.5. Svento suuruksella.

Keskustelimme suuruksen jälkeen politiikkaa. Svento luulee, että nykyinen tilanne jatkuu pitkän aikaa, mutta että sotaa ei tule.

Ilmoitin Sventolle, että olemme tarjonneet Sundströmille. Pekingin paikkaa, mutta hän on kieltäytynyt terveydellisistä syistä. Ilman Sundströmin omaa suostumusta emme voi häntä erottaa. – Svento oli siitä yhtä mieltä.

11.5. Esittelyn jälkeen keskustelimme Kekkosen kanssa. Kekkonen kertoi konemestarien lakosta, jonka valtioneuvosto on valtalain nojalla kieltänyt.

Minä sanoin mm., että minun nähdäkseni on jonkunlaisia parempia merkkejä suhteissamme Neuvostoliittoon. Ne ovat seuraavat:

1) Venäläiset lehdet eivät ole hyökänneet Kekkosen eikä hallituksen kimppuun.

2) 5-vuotiskauppasopimus, joka viime keväänä tehtiin, on sellainen merkki.

3) Se seikka, että sallivat Savonenkovin ottaa vastaan meidän kunniamerkkimme. Hynninen kertoi, että tanskalaiset olisivat tahtoneet antaa Neuvostoliiton eronneelle lähettiläälle tanskalaisen kunniamerkin, mutta venäläiset eivät ottaneet sitä vastaan.

4) Neuvostoliitto on ilmoittanut yhtyvänsä Olympialaiskisojen komiteaan ja ottavansa osaa ensi vuonna olympialaisiin Helsingissä.

Kaikki nämä ovat hyviä merkkejä. Kekkonen oli samaa mieltä. Hän kertoi Tšekkoslovakian lähetystössä äsken puhuneensa Venäjän lähetystön virkamiehen kanssa, joka puhuu suomea, ja sanoneensa hänelle, että on ikävää, että Venäjän radio ja lehdet puhuvat pahaa Suomesta. Siihen tämä ei ollut vastannut mitään, mutta oli sanonut, että olette kaiketi huomanneet, että Teistä itsestänne, s.o. Kekkosesta, ei Neuvostoliiton radio eikä lehdet ole puhuneet mitään pahaa. Kekkonen oli vastannut sen huomanneensa.

Sitten minä kysyin taloudellisesta suunnittelukomiteasta.

Kekkonen vastasi, että sen kokoonpano ei ole vielä lopullisesti selvä. Hän oli ehdottanut, että siihen nimitettäisiin kaksi kommunistia. Oli pelännyt, että sosialidemokraatit panevat vastaan, mutta he eivät ole panneet vastaan. H. Kuusinen oli ehdottanut M. Janhusta ja Murtoa. Janhunen oli Kekkosen mielestä sopiva, mutta Murto ei. Mutta hänet on kuitenkin hyväksyttävä.

Minä sanoin Kekkoselle mm., että vakauttaminen olisi tehtävä niin, että ei suoriteta devalvatiota tässä yhteydessä ainakaan.

Kekkonen: Se on aivan välttämätöntä.

Minä: Saa nähdä, käykö vakauttaminen päinsä myös ilman deflatiota, joka olisi meidän taloudelliselle elämällemme kovin raskas, ellei ylivoimainen tehtävä.

13.5. Sunnuntai. Äitien päivä. Juhla Kansallisteatterissa. Olin siellä.

15.5. Sihvo esittelyllä, mm. asiain käsittelyn uudistamisesta. Sihvo antoi ministeri Skogin kirjeen luonnoksen. Lupasin harkita asiaa.

16.5. Ministeri Skog luonani.

Minä kysyin ensiksi, miten he sosialidemokraatit luulevat eduskuntavaalien menevän.

Skog (sosialidemokraattien puoluetoimikunnan puheenjohtaja) vastasi, että heidän keskuudessaan on hyvä mieliala.

Minä kysyin, vaikuttaako kommunistien »rauhan kampanja» jotain.

Skog vastasi, että ensimmäinen rauhan kampanja (Tukholman vetoomus) vaikutti sentähden, että siinä oli mukana myös muita kuin kommunisteja, mutta tämä uusi kommunistien yritys on aivan toisenlainen. Tällä ei ole sitä kantovoimaa kuin oli edellisellä.

Minä: Sosialidemokraatit eivät vastaa kommunistien valheisiin.

Skog vastasi, että he katsovat, että ei ole syytä, mikäli valheet koskevat sotalaitosta, nyt käsitellä. Mutta vaalien jälkeen he aikovat ottaa puolustusasian esille. Hänen mielipiteensä on, että armeijaa ei pidä romuttaa, vaan se on pysytettävä kunnossa rauhansopimuksen rajoissa. Sentähden on sille annettava varoja: lisää n 1 000 milj.: 500 milj. vaatetukseen ja asuntoihin ja 500 milj. teknillisiin välineisiin (lentokoneita, tutkia yms.)

Skog kertoi, että Valpon palveluksessa oli armeijassa toistasataa tiedottajaa, niiden joukossa yksi eversti. Luultavasti kommunisteilla vieläkin on joitakin »vasikoita» armeijassa, mutta armeija on nyt hyvin terve.

Sitten keskustelimme asian käsittelyn muuttamisesta eräissä suhteissa. Minä lupasin palata asiaan.

Skog katsoi, että olisi parempi, jos presidentti antaisi asianmukaisen määräyksen.

18. 5. Allmänna sången (Uppsala Studentkårs Allmänna sångförening1) laulutervehdyksellä luonani kl. 15. Johtaja Veman. Lauloivat neljä laulua, sitten puheenjohtaja professori Sven Hörstadius piti minulle puheen. Minä vastasin (seuraavaan tapaan) muutamilla sanoilla. – Sitten lauloivat Björneborg. marsch.2, minkä jälkeen minä keskustelin heidän kanssaan. – Miellyttävä tilaisuus.

1 Upsalan Ylioppilaskunnan Yleinen lauluyhdistys

2 Porilaisten marssi

18.5. kl. 20 olin Yliopiston juhlasalissa konsertissa. Brasilialainen Heitar Villa-Lobos, säveltäjä, johti omia ja erään toisen brasilialaisen säveltäjän, Fernandezin, teoksia. Orkesteri soitti hyvin vaikeita kappaleita ja Lea Piltti lauloi.

Intressantti konsertti.

18.5. kl. 23.30 Alli palasi ulkomailta.

20.5. Kaatuneiden päivä (sunnuntai).

Seppelten lasku Hietaniemen sankarihaudalle.

22.5. Luovutin tarkastaja Tyyne Maria Luomalle Nightingalen muistomitalin, jonka kansainvälisen Punaisen Ristin johto oli hänelle myöntänyt.

Reinikainen oli läsnä myös.

22.5. Uusi Tullihallituksen pääjohtaja Saarnio oli luonani käynnillä nimityksensä johdosta.

22.5. maisteri Seitkari luonani.

23.5. Gripenberg luonani. Gripenberg kertoi, että Neuvostoliiton Tukholman suurlähettiläs on Gripenbergille mielenosoituksellisesti ystävällinen.

UD:ssa oli kerrottu, että Ruotsilla ei ole mitään vaikeuksia Neuvostoliiton kanssa siitä huolimatta, että venäläiset lehdet ja radio soimaavat Ruotsia ja sen hallitusta.

Gripenberg kertoi, että Ruotsissa ei uskota, että lähitulevaisuudessa syttyisi sota. Undén ja muut UD:n herrat ovat tätä mieltä. Eräs majuri Ternberg oli Gripenbergille viime vuonna kertonut olevansa sitä mieltä, että pienet sodat (Korean ym.) tulevat jatkumaan, mutta hän ei uskonut, että Neuvostoliitto itse alkaisi sodan.

Minä esitin sitten Gripenbergille politiikkaani.

Gripenberg sanoi, että Undénia vaivaa ja kiusaa venäläisten lehtien hyökkäykset. Gripenberg kysyi, saisiko hän Undénille esittää myös minun mielipiteeni olevan sen, että me toivoisimme, että Ruotsi ei liittyisi Atlantin sopimukseen, vaan jatkaisi neutralit. politiikkaa.

Minä vastasin, että Gripenberg kyllä voi sen myös minun puolestani esittää.

24.5. Olen näinä aikoina käynyt taiteilija Tohkan luona, joka valmistaa minun rintakuvaani Hämäläiselle Osakunnalle. Tänään olin kolmannen kerran. Vielä on käytävä yksi kerta.

25.5. Esittelyä ennen Kekkosen kanssa.

Minä sanoin, että Ahvenanmaan lain 6 §, jonka suurivaliokunta on päättänyt pysyttää, voi tuottaa meille vaikeuksia ja ikävyyksiä. (Minä tarkoitin minulle ja Kekkoselle.)

Kekkonen sanoi myös sanomalehdistä lukeneensa suuren valiokunnan jaoston ehdotuksesta. Kekkonen oli sitä mieltä, että lakiesitys olisi peruutettava.

Esittelyn jälkeen Kekkonen sanoi Tuomiojan tahtovan häntä mukaan Pohjoismaisten Keskuspankkien kokoukseen Köpenhaminaan. On ollut ennen näissä kokouksissa. Kysyi minun mieltäni.

Minä vastasin, että hänen asemansa pääministerinä on sellainen, että hänen tuskin pitäisi mennä.

Kekkonen sanoi itse haluavansa olla poissa kokouksesta ja oli siis samaa mieltä kuin  minä.

25.5. kenraali Martola esittelyllä Suomen Vapaudenristin ritarikunnan asioissa.

25.5. Professorit Meurman ja Alvar Aalto ja kenraali Ohqvist puhumassa Kaartin kasarmin asiassa.

Keskustelimme kauan.

Minä sanoin, että asia on budjettiasia ja siis hallituksen ja eduskunnan.

Lupasin puhua Kekkosen kanssa.

­26.5. kl. 13 Työväen mieskuoro tervehdyksellä Allille ja minulle. – Kuoro lähtee ulkomaille lauluretkelle.

Hauska tilaisuus.

26.5. kl. 14 Työterveyslaitoksen vihkiminen.

Olimme Allin kanssa siellä. – Miellyttävä ja mielenkiintoinen tilaisuus. On hyvä, että tämä laitos on saatu aikaan.

27.5. Reserviupseeriliiton 20-vuotisjuhla Kauppakorkeakoulun juhlasalissa. Olimme siellä Allin kanssa.

Kaunis ja hauska juhla. Mutta puheenjohtajan, majuri, tohtori Ollisen puheessa oli tyhmä kohta. Hän lausui kysyttävän, minkä vuoksi me pidämme armeijaa. Ollinen jatkoi: »Perustettaessa puolustuslaitosta ei tiedä, mitä vihollista vastaan sitä tarvitaan.» Tämä oli liian epäselvästi sanottu. – Osara juhlapuheessaan lausui selvästi, että meillä täytyy olla puolustuslaitos voidaksemme täyttää sopimuksemme: rauhansopimuksen ja ystävyyssopimuksen.

28.5. Gartz tuli luokseni puhumaan Ahvenanmaan lakiesityksen käsittelystä. Suurivaliokunta on ehdottanut, että takuulain 6 §, jonka hallitus on (Kekkosen kautta eduskunnassa) esittänyt kumottavaksi, jäisi paikalleen. Gartz kysyi minun mielipidettäni.

Minä lausuin, että ei ole tarkoituksenmukaista eikä meillä ole varaa aiheuttaa konfliktia venäläisten kanssa, vaan meidän on koetettava välttää konflikteja, mikäli se on mahdollista. Ellei siis asioita voida järjestää, niinkuin olemme aikoneet, niin on tarkoituksenmukaista jättää asiat entiselleen. Jos tämän kautta ahvenanmaalaisille tapahtuisi vääryyttä, niin se olisi toinen asia – silloin ei asiata voisi näin järjestää – mutta minun esittämässäni tapauksessa ahvenanmaalaisten oikeudet jäävät entiselleen. Muuten takuulain 6 § on säädetty ainoastaan meitä suomalaisia vastaan siltä varalta, että me emme noudattaisi lakeja, mutta sellainen tapaus ei tule kysymykseen.

Procedure1: 1) peruutetaan esitys (Kekkonen oli tällä kannalla) tai 2) sitten kun eduskunta on esityksen päättänyt, sen annetaan raueta (tai minä en vahvista).

Gartz: Meidän ei pitäisi luopua kannastamme. Olisi koetettava saada eduskunta hyväksymään meidän kantamme. Ellei näin, niin 1) peruutus, mutta se herättäisi ulkomailla huomiota, 2) annetaan raueta, mikä on parempi.

Minä: Meidän olisi pitänyt menetellä toisella tavalla, ei koskea ollenkaan 6 §:ään eikä koko takuulakiin, vaan jättää se paikalleen ja muuttaa kohdat itsehallinto laissa.

Gartz puhui vielä Intian lähettilään Nehrun lähtövisiitistä. Sanoin, että minulle sopisi parhaiten 29.6.51.

1 menettelytapa

29.5. Hiitonen pyysi päästä luokseni. Keskustelimme 2–3 tuntia.

Hiitonen sanoi tulleensa puhumaan kanssani yleisestä tilanteesta, niinkuin oli usein ennenkin ollut luonani puhumassa asioista.

Hiitonen: SKDL on ollut poissa hallituksesta ja ylipäänsä ulkopuolella asioiden johtoa, joten siitä on yhtenä seurauksena ollut, että jyrkkä siipi on päässyt johtoon. Suunta on jyrkentymässä. Vastakohdat ovat jyrkentyneet sekä sisäisissä että ulkopoliittisissa asioissa. Nyt ei tahdo tietää Skandinaviasta mitään, mikä on jyrkentyneen suunnan ilmaus. Hiitosen tiedon mukaan kommunistit eivät saa ohjeita Venäjältä. Kun puuttuu ohjeet Venäjältä, niin on (varmuuden vuoksi) jyrkempiä. Ovat epävarmoja siitä, mitä heidän (kommunistien) pitäisi tehdä. Maan kannalta ei ole terveellistä, että suunta jyrkkenee. Kommunistit luottavat vähemmän omiin voimiinsa, koska näkevät, että omin voimin eivät pääse perille. Katsotaan, että apua pitää tulla muualta. Se on epätervettä kehitystä.

Minä kysyin, eikö lähestyvät vaalit sotke asioita ja vaikuta tilanteeseen.

Hiitonen: Kyllä, mutta tämä suunta on ollut jo aikaisemmin. Yhteistyö kommunistien ja sos. yht.puolueen välillä ei ole enää niin kitkatonta kuin aikaisemmin. Nyt ei kommunisteilla ole halua vedota meidän piireihin ja mm. ehdokkaita asetettaessa on heitä syrjäytetty. Ennen kommunistit ottivat huomioon Pekkalan veljesten ym. sanan, nyt on toisin.

Minä: Nyt ovat vaalit edessä ja kun ne ovat ohi, on elettävä niiden tuloksen perusteella.

Hiitonen: Vaalit eivät paljon muuta asemaa. Eduskunnan kokoonpano ei paljon muutu. Kansandemokraatit saavat kenties 40 edustajaa. Tämä kaikki sai alkunsa siitä, kun Y. Leino, joka oli maltillinen, joutui pois. Myös Hertta on menettänyt vaikutustaan. Nyt myös vaikuttavat Aimo Aaltonen ja Inkeri Lehtinen. Myös Mauri Ryömä (joka on fanatikko) merkitsee. Pessi merkitsee vähemmän. Kommunisteilla on kova kuri. Pessi on enemmän taipuvainen kompromissiin. Vaaleissa ei tule suuria muutoksia. Pääkysymys tulee olemaan, otetaanko SKDL:n jäseniä hallitukseen. Siis hallituskysymys, joka tulee esille vaalien jälkeen, on tärkeä.

Minä kysyin, miten Y. Leino nyt elää ja missä hän on.

Hiitonen kertoi, että Y. Leinolla ei nyt ole juuri mitään toimeentuloa, paitsi eduskunnasta, josta jää pois vaaleissa. Hänellä on johtokunnasta n 12.000 mk kuussa.

Monet SKDL:n jäsenet ovat tulleet jyrkemmiksi, kun ovat menettäneet toimeentulonsa. Hölttä (suuri perhe), Erkki Vala, jolla ei ole mitään muuta tuloa kuin käännöstyötä.

SKDL:llä ei ole paljon rahoja kuten luullaan. Heillä on aina puutetta. Piirisihteerit yms. ovat huonosti palkattuja. Verottavat kaikkia jäseniä ankarasti. Samoin kaikki agitaattorit ovat huonosti palkattuja, usein ilman palkkaa. Eräät heistä on asetettu niin listalle, että pääsevät eduskuntaan ja saavat sen kautta korvausta.

Minä: Pääasia on, tulevatko kommunistit noudattamaan laillista järjestystä. Se on myös tärkeä asia, kun tulee kysymys hallituksen muodostamisesta.

Hiitonen: Kommunistien rivimiehet ovat jyrkkiä työläisiä ilman että tuntevat kommunistioppeja. Heidän kantansa on:  1) hyvät suhteet Neuvostoliittoon, 2) pitää parantaa pieneläjien oloja. Nykyisissä oloissa on olennaisia vikoja, jotka heidän mielestään on korjattava. Sentähden ovat liittyneet kommunisteihin. Jos näihin päämääriin päästään, niin voisivat yhtyä yhtä hyvin muihin puolueisiin. Heillä ei ole mitään halua väkivaltaisuuksiin. Mutta jos syttyy vallankumous, niin menevät mukaan niinkuin v. 1918. Rivimiehistölle on pääasia, onko henkilökohtaista tyytymättömyyttä ja miten paljon on taloudellisia vaikeuksia. Erityisesti on maaseudulla se mielipide vallalla, että siellä on paljon sorronalaisuutta. Suurmaanomistajien, lääkärien, virkamiesten yms. suuri merkitys. Eivät tunne olevansa tasavertaisia kansalaisia, sanovat mm., että eivät uskalla vapaasti äänestää.

Minä: En ymmärtänyt, että tällaista voisi olla. Jos kansa on näin kehittymättömällä kannalla, niin tulee pessimistiseksi. 

Hiitonen on optimistinen, mutta tuo katsantokanta on syöpynyt syvälle. Suojeluskunnat – terrori maaseudulla. Siellä on pienillä vaikea käyttää oikeuksia, joita laki antaa – ovat riippuvaisia.

Sitten puhuimme n.s. sivistyneen luokan vaikeuksista. Minä kerroin nuoruudenaikaisia kokemuksiani.

Hiitonen: On myös pidettävä mielessä, että venäläiset tekevät suurta propagandaa oloistaan. Meillä on epäilemättä paremmat olot myös työläisillä kuin Venäjällä, mutta me emme tee siitä sellaista propagandaa kuin venäläiset. Yksinkertainen kansa luulee, että Venäjällä sillä on paremmat mahdollisuudet kuin meillä.

Lopuksi Hiitonen uudestaan sanoi, että jos kansandemokraatit pidetään ulkopuolella hallitusta ja virkoja, niin he tuntevat heikkoutensa ja koettavat saada apua Neuvostoliitosta. Mutta jos kansandemokraatit tulisivat mukaan hallitukseen, niin Hiitonen luulisi heidän paremmin sopeutuvan yhteiskuntaan. Kansandemokraateista on meillä n. 50 % kommunisteja ja 50 % muita. Mutta kommunistit päättävät ja johtavat koko puoluetta. Esim. eduskuntapaikoista on kokonaan päättänyt. Sentähden eduskuntaan tulee suuri enemmistö ryhmästä kommunisteja, vaikka on fifty fifty.

Minä: Kommunistien pitäisi olla solidarisia Suomen kansan kanssa ja lojaaleja maata kohtaan. Säätyeduskunnan tärkeä tehtävä oli saada talonpoik. maanomistajaluokka inlemmad1 yhteiskuntaan. Uuden eduskunnan aikana on sosialidemokraatit – jotka v. 1901 ja sen jälkeen olivat aivan samanlaisia kuin nykyään kommunistit – saatu »sisäänrakennetuksi» yhteiskuntaan. Tulevaisuuden tehtävä on koettaa saada kommunistit inlemmade yhteiskuntaan. Kysymys on: Onnistuuko se? – Mutta niin kauan kuin kommunistit selvästi asettuvat ulkopuolelle laillisen järjestyksen kannattajain eivätkä tässä suhteessa ole solidaareja ja lojaaleja kansaa kohtaan, vaikeuttaa se heidän hallitukseen ottamistaan ja yhteistyötä heidän kanssaan.

Hiitonen myönsi tämän. Luuli, että suuri osa kommunistien rivimiehistä ei ajattele vallankumousta. Tosin suuren naapurin esimerkki sotkee heidän käsityksensä ja vaikeuttaa asioita.

(Refl. Uhrasin niin paljon aikaa tähän keskusteluun, koska en ole pitkään aikaan ollut tilaisuudessa kuulemaan oloista kommunistien keskuudessa ja esittämään omia ajatuksiani.)

1 mukautetuksi

29.5. Sibelius-viikon puolesta kaupunginjohtaja Railo, maisteri Ringbom ja maisteri Korosuo luonani pyytämässä minua viikon suojelijaksi. – Lupasin ja keskustelimme hetken aikaa.

30.5. Soitin Kekkoselle.

Puhuin Ahvenanmaan itsehallintolakiesityksen käsittelystä eduskunnassa. Sanoin, että tämän asian vuoksi ei pitäisi saada aikaan konfliktia venäläisten kanssa. Kysymys on, miten prosedera1: 1) peruuttaa tai 2) jättää raukeamaan.

Kekkonen huomautti, että jos jää raukeamaan, niin eduskunta voi vaalien jälkeen ottaa asian uudestaan esille ja silloin ei tarvita vahvistusta.

Minä vastasin, että tosiaan peruuttamisen kautta voi sen estää.

Kekkonen tuntui olevan sitä mieltä, että eduskunta olisi saatava hyväksymään hallituksen kanta. Lupasin ottaa asian esille tänään iltakoulussa.

Sitten minä puhuin Kaartin kasarmista ja kerroin lähetystön (professorit Meurman ja Alvar Aalto sekä kenraali Ohqvist) käynnistä minun luonani. Mainitsin sanoneeni lähetystölle, että asia on budjettikysymys, siis eduskunnan ja hallituksen, ja luvanneeni puhua siitä pääministerin kanssa. Olen siten tämän lupaukseni täyttänyt.

1 menetellä

31.5. Ehrensvärdin Seuran lähetystö: yliarkkitehti Välikangas (puheenjohtaja), arkkitehti Brunila, Valtion arkeologi Nordman, johtaja Bertel Stigzelius, fil. tri Lars von Bonsdorff, fil. trit Hans Hirn ja L. Pettersson, sota-arkistonhoitaja Kujala, ilmoittivat Seuran kutsuneen minut kunniajäseneksi. Antoivat kauniin adressin. – Kiitin. Sitten puhelimme jonkun aikaa.

31.5. Puolustusministeri Skog ja kenraali Sihvo esittivät korkeimpien upseerien nimityksiä.

Esittivät: kenraaliluutnanteiksi kenraalimajurit Sundman, Tapola, Poppius, Heiskanen ja Järvinen. Kun on niin monta kenraalinimitystä, niin minä ja Skog (samoinkuin Kekkonen) katsoimme parhaaksi, että Poppiuksen nimitys lykätään joulukuuhun.

1.6. »Ystävien Tuki» -rahaston lähetystö: fil. tri Martti Hela, raatimies Niko Oksanen, pastori Eero Pielola ja teol. lis. T. Virkkunen (lehtori) pyytämässä minua ja Allia rahaston suojelijoiksi. – Lupasimme.

1.6. Syöpäyhdistyksen ja Syöpäsäätiön kerätyillä varoilla hankitun Sairaala Radiumin vihkiäiset. – Antti Tulenheimo puhui sekä professori Saxen ja minä.

1.6. Esittelyn jälkeen kerroin Kekkoselle, mitä Hiitonen minulle oli puhunut.

Kekkonen sanoi kuulleensa Atos Wirtaselta samaa, kommunistisen puolueen sisäisistä asioista: että jyrkin siipi on saanut määräysvallan. Kekkonen kertoi myös, että Y. Leino oli käynyt hänen luonaan kertomassa taloudellisesta asemastaan. Kekkonen sanoi koettavansa valmistaa Leinolle jonkun paikan Valmetissa, jotta hän saisi toimeentulonsa enemmän turvatuksi.

Minä sanoin siihen kannattavani tätä Kekkosen ajatusta, että koetettaisiin helpottaa Leinon taloudellista toimeentuloa.

2.6. kl. 11 Englannin uusi lähettiläs Sir Andrew Noble jätti valtakirjansa.

2.6. Neuvostoliiton teollisuusnäyttelyn avajaiset kl. 13. Olin siellä läsnä, Alli oli Jyväskylässä. – Avajaisten jälkeen kävin (2 tunnin ajan) tarkasti läpi näyttelyn. Se on hyvä ja monipuolinen.

Sen jälkeen oli järjestetty suurus, hyvä ja hauska.

Koko tämän päivän olin Neuvostoliiton uuden lähettilään Lebedevin parissa. Hän on hauska seuramies. Hän oli hyvin kohtelias ja kaikin puolin moitteeton.

Hallituksen jäsenet olivat menneet pois niin että heitä ei ollut suuruksella. Lebedev kaipasi.

Palasin kotiin kl. 16.

4.6. Kadettien ylennys.

4.6. Jutila luonani. On palannut juuri äsken Washingtonista lähettilästoimestaan. – Toi terveiset Trumanilta, kertoi USA:n oloista.

Suomella on USA:ssa hyvä nimi ja good will.

5.6. Kultarantaan.

7.6. Naantalin ja Naantalin maaseurakunnan valt. puheenjohtajat insinööri Koskinen ja maanviljelijä Luikkio tervehdyskäynnillä luonamme Kultarannassa.

12.6. Vuoden 1951 Metsämarssin alkajaiset Kultarannassa.

Sen jälkeen lounas meidän luonamme Kultarannassa, n. 80 henkeä. – Hauska ja miellyttävä tilaisuus.

Hallituksen jäsenet ja eduskunnan jäsenet eivät voineet tulla, koska juuri tänään on eduskunnassa ja hallituksessa esillä »Lex Vilhula» – toinen käsittely.

13.6. Helsinkiin.

13.6.51. Sibelius-viikon ensi konsertti Yliopistolla, johtaja Eug. Ormandy – unkarilaisamerikkalainen. – Kaunis konsertti.

14.6. Intian lähettiläs Nehru lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas. – Pidin pienen puheen, johon Nehru vastasi kau­niisti.

14.6. keskustelu Gartzin kanssa lounaan jälkeen.

Gartz oli äsken käynyt Tukholmassa – Gripenbergin luona lounas, jossa Undén, Hammarskjöld (nykyään hallituksen jäsen) ja kab.sihteeri Lundberg.

 ndén oli sanonut Gartzille, että on mahdollista, että kuningas, joka valmistelee käyntiä Tanskaan ja Norjaan, ottaa puheeksi käynnin Suomessa. Undén oli kysynyt, mitä hänen on vastattava.

Gartz oli omana mielipiteenään lausunut, että jos kuningas ottaa puheeksi käynnin Suomeen, niin Undén voi vastata: »Mielihyvin.» Gartz lupasi kirjoittaa Undénille sitten, kun on puhunut minun kanssani.

Minä sanoin olevani yhtä mieltä kuin Gartz. Kysyin, onko Gartz puhunut Kekkosen kanssa.

Gartz vastasi puhuneensa Kekkoselle, mutta Kekkonen oli ollut hiljaa. Ei sanonut mitään.

Minä sanoin puhuvani Kekkosen kanssa. Asia on otettava esille ulkoasiainvaliokunnassa ja sitten minä otan sen esille hallituksessa.

Gartz kertoi lounaalla Gripenbergin luona puhuneensa Undénille myös Ahvenanmaan lakiehdotuksen 6 §:stä. –  Undén ei pannut sille asialle merkitystä ja sanoi ymmärtävänsä meidän kantamme. Gartz sanoi, että asialla ei ole Ahvenanmaalle mitään käytännöllistä merkitystä. Undén ymmärsi sen.

Sitten puhuimme Haagin lähettilään paikasta, joka on tullut avonaiseksi Yrjö­Koskisen kuoleman johdosta. – Gartz sanoi siihen ilmoittautuneen Kivikosken ja Vuorimaan. Vuorimaan paikalla UM:ssä pitäisi olla juristi. Gartz kannatti Vuorimaata.

14.6. Kultarantaan.

15.6. Sain Kultarantaan Kivikosken kirjelmän, jossa hän ilmoittautuu Haagin lähettiläspaikkaan.

15.6. Eduskunta päätti lähteä lomalle ja palata 17.7.51.

Eduskunnan lopettajaiset ovat 23.7.51.

Uusi eduskunta kokoontuu 24.7.51.

Avajaiset 26.7.51.

[Lyijykynämerkintöjä lehtiössä:]

30.6.51 kl. 11 esittely.

30.6. kl. 12.45 Johanssonin lähtökäynti. kl. 13 lounas Johanssonille.

2.7. kl. 11 Portugalin lähettilään tulokäynti.

2.7. illalla päivällinen Ranskan lähetystössä (uusi talo).

16.6. Puhuin telefonissa Kekkosen kanssa tämän eduskunnan lopettamisen ja uuden eduskunnan alkamisen johdosta sekä hallituskysymyksestä.

Kekkonen kertoi, että tarkoitus on, että nykyinen eduskunta 17.7.–23.7. käsittelee lex Vilhulaa. Uusi eduskunta, joka kokoontuu 24.7. ja avataan juhlallisesti 26.7., menee heti kotiin ja tulee vasta syyskuun alussa. Fagerholm oli sanonut hänelle eilen, että hallituksen pitäisi heti uuden eduskunnan kokoonnuttua jättää erohakemus, mutta Kekkonen oli sitä mieltä, että se tapahtuisi vasta eduskunnan kokoonnuttua syyskuun alussa.

Minä lausuin sen ajatuksen, että nykyisen hallituksen pitäisi olla paikallaan siihen asti, kunnes sen tekeille panema ja sen valmistelema esitys taloudellisesta vakauttamisesta on käsitelty, koko linnarauhan ja sen jälkeen vielä, kunnes asiat ovat selvät.

16.6. Iivari Wanajan hautakiven paljastus Turun hautausmaalla·. Olin siellä läsnä. Kaunis juhla.

20.6. Gartzilta kirje Ruotsin kuninkaan mahdollisesta käynnistä Suomessa.

Skog ja nähtävästi muut sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet ovat positiivisella kannalla. Kekkonen ja Heljas, joiden kanssa Gartz on puhunut, eivät ole ottaneet asiaan nähden kantaa, vaan odottavat minun tuloani Helsinkiin.

22.6. Kirje Gartzille.

H.V.

Olen saanut kirjeesi 19.6.

Asiata ei voi hyvästi selvittää telefonissa, vaan täytyy sen jäädä siksi, kunnes tulen Helsinkiin 28. t.k.

Lähetän tämän mukana luonnoksen puheeseen, jonka pidän eduskunnan lopettajaisissa. Pyydän Sinua lukemaan sen ja esittämään minulle huomautuksesi sen johdosta.

Parhain terveisin 

Sinun J.K.P.

22.6. Pääministeri U. Kekkonen.

H.V.

Lähetän tämän mukana luonnoksen puheeksi, jonka aion pitää eduskunnan lopettajaisissa. Pyydän Sinua lukemaan sen ja tavatessamme Helsingissä esittämään huomautuksesi sen johdosta.

Saavun Helsinkiin 28. p. t.k.

Parhain terveisin Sinun J.K.P.

22.6. Hitlerin Neuvostoliittoon hyökkäyksen 10-vuotispäivä.

Luin juuri Vapaan Sanan tämän päivän numeron. Hirvittävää! Kaikkia mahdollisia valheita on koetettu käyttää hyväksi vaaliagitatiota varten kommunistien hyväksi. (Numero on tallessa.)

Refl. Jos tällainen valhe ja epäisänmaallinen törkeys vaikuttaa Suomen kansaan, niin meidän tulevaisuuteemme nähden on syytä olla pessimistinen. Saa nähdä, onko tällä valheellisuudella ja törkeällä oman kansan herjaamisella vaaleissa kommunisteilla menestystä.

28.6. Helsinkiin autolla kl. 13.

29.6. kl. 10.30 pitkä esittely valtioneuvostossa. Sen jälkeen keskustelu Gartzin kanssa.

29.6.51 kl. 14 Sveriges Körförbund – de blandade körernas i Sverige riksorganisation – representationskör, 50 sångare – ja Svenska Sångförbundet – manskörernas i Sverige riksorganisation. – representationskör 70 man1 ( edellisessä: ordförande förste folkskolinspekt. i Stockholm fil. dr. Bror Jönzon, dirigent konserthusdirekt. fil. mag. Johannes Nornby2 –jälkimmäisessä: ordförande landshövd. Erik Nylander, dirigent prof. Einar Ralfin3) laulutervehdyksellä linnassa Allille ja minulle.

Maaherra Nylander puhui. kumpikin kööri lauloi kaksi laulua. Lauloivat hyvin.

1 Sveriges Körförbund (Ruotsin Kuoroliitto) – Ruotsin sekakuorojen valtakunnanjärjestön – edustuskuoro, 50 laulajaa – (–) Svenska Sångförbundet (Ruotsin Laulajien Liitto) – Ruotsin mieskuorojen valtakunnanjärjestö – edustuskuoro 70 miestä

2 puheenjohtaja Tukholman ensimmäinen kansakouluntarkastaja fil. tri Bror Jönzon, Kuoronjohtaja konserttitalon johtaja fil. maist. Johannes Norrby

3 puheenjohtaja maaherra Erik Nylander, kuoronjohtaja prof. Einar Ralfin)

30.6. Ruotsin eroava lähettiläs Johansson jätti rapellikirjansa. Sen jälkeen lounas kl. 13 – 20 henkeä. Lounaan jälkeen istuttiin ja keskusteltiin kl. 15. 45 asti.

Minä pidin pienen puheen, johon Johansson vastasi. Miellyttävä yhdessäolo.

1.7. Finlands elfte allmänna svenska sång- och musikfest1 on ollut menossa kolmatta päivää. Olimme Allin kanssa läsnä kl. 14–16 Stadionilla. – Kaunis juhla. Ruotsinkieliset ovat aina hyvin kohteliaita ja kiitollisia.

1 Suomen yhdennettoista yleiset ruotsinkieliset laulu- ja musiikkijuhlat

2.7. Kova päivä.

Kl. 11 Portugalin uuden lähettilään de Mattas’in vastaanotto. Anto kreditiivinsä.

2.7.51 kl. 12 äänestys.

2.7.51 kl. 19.30 päivällinen Ranskan lähettilään luona uudessa talossa. Tupaantulijaisjuhla. Miellyttävä ilta. Lähettiläs Lecompte-Boinet piti pienen puheen. Minä vastasin.

2.7.51 kl. 14.30 Kekkonen luonani.

1) Ruotsin kuninkaan käynti Suomessa. 

Minä: Olisin mieluimmin nähnyt, että tämä asia ei olisi ollenkaan tullut esille. Mutta se olisi voinut olla tulematta esille ainoastaan, jos kuningas ei menisi Tanskaan eikä Norjaan. Jos hän tekisi käynnit Tanskassa ja Norjassa ja kokonaan negligeraisi1 Suomen, olisi se ikävä. Kun nyt asia tulee esille, niin meidän on minun mielestäni mahdotonta vastata, että emme ota kuningasta vastaan, jos hän tahtoo tulla. Meidän on edellytettävä, että tämä tulee tunnetuksi. Kielteinen vastaus herättäisi ikävää huomiota 1) Ruotsissa, 2) kaikissa länsimaissa, 3) omassa kansassamme masennusta. Sitäpaitsi venäläiset eivät voi tällaisessa asiassa asettua meitä vastaan, ja jos asettuvat, niin sille emme voi mitään. Meidän itsenäisyytemme olisi aivan mennyt, jos tällaisessa asiassa emme voi ja uskalla toimia itsenäisesti. Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.

Lausui sen toivomuksen, että kuninkaan sotilasseurue olisi niin vähäinen kuin mahdollista ja että siinä ei olisi yleisesikunnan upseereja.

Minä sanoin olevani samaa mieltä kuninkaan seurueeseen nähden kuin Kekkonen. Käynnin pitää olla niin siviili kuin mahdollista.

Minä lisäsin, että YK.2 katsoi, että me olimme päässeet Venäjän aikana Nikolai I ym. taantumuks. ajan läpi noudattamalla »politique d’effacement»3 YK oli Mecheliniin ym. tyytymätön siinä, että he rupesivat liian suuriäänisesti esiintymään. Minun mielestäni on tällä hetkellä meille hyvä edelleen noudattaa tällaista politique d’effacement’iä, jota se nyt on – välttää tarpeetonta esiintymistä.

Sitten puhuttiin Gartzin asiasta.

Olimme sitä mieltä, että niin kauan kuin nykyinen hallitus on pystyssä, Gartzin on oltava täällä nykyisellä paikallaan.

Minä lausuin sanoneeni Gartzille, että jos häntä tarvitaan uudestaan ulkoministeriksi, niin hänen tulee olla siihen valmis. Sitten puhuttiin Haagin lähettiläspaikasta.

Kekkonen: Vuorimaa; Kivikoski; Pakaslahti on myös ilmoittanut haluavansa.

Kekkonen esitti myös Heijasta, kun Jutila oli poissa ja maalaisliitossa ei ole siten ketään.

Minä: Pakaslahdella ei ole arvostelukykyä. Heljaksesta luulin aikaisemmin paljon, mutta nyt minulla on hänestä heikompi käsitys.

Kekkonen ei myöskään pannut Heijasta korkealle kykyyn nähden.

Kekkonen katsoo panevansa Vuorimaan ensi sijaan.

Minä samoinkuin Kekkonen. Vuorimaa on tietääkseni maalaisliitosta.

Sitten keskustelimme vaaleista. Kekkosella oli hyvät toiveet maalaisliittoon nähden. Hän kertoi seuraavaa: Suonenjoen asemalla hän kuuli, kun paikkakunnan kommunistiset nuoret saattoivat venäl. delegatiota laululla. Suomalaiset lauloivat: »Ei ole toista maata jossa ihminen on niin vapaa kuin Venäjällä.» (jotain siihen tapaan) (Hirmuista!)

Kekkonen sanoi vaalien jälkeen aikovansa pitää puheen, jossa käsittelee mm. ulkopolitiikkaa. Tahtoisi, että minä lukisin puheen läpi. – Minä lupasin.

Hallituskysymys:

Kekkonen aikoo ilmoittaa uuden eduskunnan ryhmille, että vasta myöhemmin hallitus jättää erohakemuksensa.

Minä sanoin hyväksyväni tämän menettelyn.

Kekkonen: Myös Fagerholm on samaa mieltä.

Kekkonen: 1) Ensin on saatava aikaan taloudellinen ohjelma.

2) Sitten kaikille ryhmille tarjottava osanottoa hallitukseen tämän taloudellisen ohjelman pohjalla. – Nähtävästi kommunistit eivät sitä hyväksy.

1 jättäisi kokonaan huomioonottamatta

2 Yrjö-Koskinen

3 »syrjäänvetäytymisen politiikkaa»

3.7. Gartz lähetti luonnoksen kirjeeksi Undénille kuninkaan käyntiasiassa. Minä tein erään muutoksen ja hyväksyin sen sitten.

3.7. Lääkärien vastaanotto Allin luona. Minä olin läsnä. Keskustelin erään ranskalaisen kanssa politiikasta.

3.7. Vuorineuvos Wahlforss kävi luonani kiittämässä Suomen Leijonan suurrististä.

3.7. Ministeri Numelin luonani. Keskustelimme Wienin ja Prahan asioista. (ks. myöh.)

Numelin sanoi, että Tšekkoslovakiassa ei ole mitään toiveita eikä mahdollisuuksia, että siellä esiintyisi mitään vastarintaa nykyiselle järjestelmälle. Tsekit ovat alistuvaisia. He alistuivat Hitlerin terroriin ja järjestelmään ja nyt he kiltisti alistuvat bolsevikkien järjestelmään ja terroriin.

3.7. Kultarantaan.

4.7. Svento palaa Sveitsistä, luonamme Kultarannassa. Suuruksella.

Keskustelimme jonkun verran politiikkaa.

7.7. Pääministeri U. Kekkonen,

Sain pari päivää sitten varatuomari Emil Pekkaselta sähkeen, joka koskee hänen tunnettua asiaansa. Lähetin sen valtioneuvostolle.

Eilen illalla sain häneltä samasta asiasta kirjeen, jonka tämän mukana lähetän pääministerille otettavaksi huomioon, mikäli siihen lakien ja asetusten mukaan on aihetta.

J.K.P.

7.7. Pääministeri U. Kekkonen,

Sain taas tänään varatuomari Pekkaselta kirjeen ja sitä seuraavan muistion, jotka asiapaperit lähetän tämän mukana. Olisi kenties Oikeuskanslerilta hankittava lausunto siitä, onko ja että on tässä asiassa kaikinpuolisesti lakia ja oikeutta noudatettu.

Minulla ei ole täällä maalla mahdollisuutta asiaan tarkemmin perehtyä.

Pyydän Pääministeriä perehtymään asiaan ja valvomaan, että lakeja noudatetaan.

J.K.P.

11.7. Eduskuntavaalien tulokset:

Äänioikeutettuja otti osaa 

1948 78,2 %

1951 73,3 %

Edustajia:

sosialidemokraatteja 53 (1948 – 54)

maalaisliitto 51 (1948 – 56)

SKDL 43 (1948 – 38)

kokoomus 28 (1948 – 33)

ruotsalaiset 15 (1948 – 14)

kansanpuolue 10 (edistys 5)

Refl. Vaalit menivät huonosti: kommunistit voittivat paikkoja. Syy oli 1) että muut puolueet eivät äänestäneet, paljon oli poissa, 2) kommunistit saivat kannattajansa menemään äänestämään.

Kommunistit pitävät hirvittävän suurta ääntä voitostaan. Vaativat päästä hallitukseen. Siitä tulee ikävä kysymys.

Kyllä on vaikeata tämän kansan kanssa tulla toimeen, kun eivät edes viitsi mennä äänestämään; eivät ymmärrä, mistä on kysymys ja millainen meidän asemamme on.

2.7. ministeri Numelin luonani (jo edellä mainittu). Wienissä menee eteenpäin. Miehitysjoukot, myös venäläiset, ovat hiljaisia.

Tšekkoslovakian tilanne on kärjistynyt ja tullut vaikeammaksi myös elintarpeisiin nähden. Kaikki on kortilla. Myös poliittinen tila on vaikea. Suomen edustajan vielä katsotaan olevan toisessa asemassa kuin muiden. Tšekkoslovakian kansa on passiivinen, liian suuri Anpassungsfähigkeit1. Samoin siellä oli Hitlerin regimen2 aikana: palvelivat saksalaisia, nyt palvelevat venäläisiä. Regimen vastustajia on hyvin vähän. Ei ole mitään vastarintaa.

Venäläinen marsalkka Konjev oli käydessään Prahassa sanonut mielihyvällä toteavansa, että Suomi koettaa rakentaa korrektit suhteet Neuvostoliittoon.

Numelin sanoi, että Suomi kuuluu de facto länsimaiden seuraan, mutta kutsutaan myös itämaiden diplom. seuraan.

Tšekit odottavat uutta sotaa toivossa, että sen kautta pääsevät vapa

1 sopeutumiskyky

2 hallinnon

13.7. Pääministeri Kekkonen luonani Kultarannassa. (ks. myöh.)

14.7. Pääministeri U. Kekkonen,

 H.V.

Olen taas saanut Pekkaselta papereja, jotka lähetän tämän mukana Sinulle.

Lähetän myös puheeni Eduskunnan alkajaisissa, pyytäen Sinua sen lukemaan ja tekemään huomautuksesi.

Parhain terveisin

Sinun J.K.P.

14.7. Gartzille. 

H.V.

Lähetän tämän mukana puheeni Eduskunnan alkajaisissa pyytäen Sinua sen lukemaan ja tekemään huomautuksesi.

Ystävyydellä

J.K.P.

13.7. Hallituksen istunto Kultarannassa – Kekkonen, Gartz, Törngren, Miettunen, Aura (ynnä Tuomioja).

Kekkonen tuli aikaisemmin. Keskustelimme hänen kanssaan:

Pekkasen asia:

Kekkonen kertoi, että asia on tutkittu yhä uudestaan hallituksessa. Korkein hallinto-oikeus antanut uudestaan päätöksen, jolla hylännyt Pekkasen anomuksen. Asia on käsitelty tarkasti lain mukaan. (Pekkasen oma asia on, tahtooko syödä vai ei.)

Sitten puhuimme hallitusasiasta vaalien jälkeen.

Kekkonen: Hallitus jättää ryhmille, sitten kun uusi eduskunta on kokoontunut, ilmoituksen, että tulee jättämään erohakemuksensa syyskuussa, sitten kun uusi eduskunta alkaa varsinaisen työnsä.

Uuteen hallitukseen nähden Kekkonen: Kommunistit tahtovat tulla kovasti hallitukseen.

Kekkonen oli keskustellut joku päivä sitten Skogin kanssa, joka oli sanonut, että on jotenkin varmaa, että sosialidemokraatit eivät suostu tulemaan hallitukseen yhdessä kommunistien kanssa.

Kekkonen kertoi, että kommunistit kuuluvat tehneen ehdotuksen, että heitä tulisi hallitukseen kolme: Mauno Pekkala, Eino Kilpi ja Hertta Kuusinen. Kekkonen oli kuullut, että kommunistien jyrkin siipi (Lehén ym.) on kommunistien hallitukseen menoa vastaan. Hertta Kuusinen on toista mieltä; hän ei kuulu jyrkimpiin.

Kekkonen on itse sitä mieltä, että pitäisi ottaa SKDL:n edustajia hallitukseen. Hän tulee tämän mielipiteen esittämään, mutta luuli, että kommunistit eivät hyväksy yhteistä taloudellista ohjelmaa, jo ka on välttämätön, ja sentähden itse kieltäytyvät hallitukseen tulemasta. Kun myös sosialidemokraatit ovat kommunistien tuloa vastaan, niin Kekkonen luuli, että asiasta ei tule mitään.

Minä lausuin, että ottaen huomioon suhteet Venäjään olen myös sitä mieltä, että olisi otettava kommunisteja ja SKDL mukaan hallitukseen ja koetettava jonkun aikaa sellaista hallitusta. Kenties venäläisten epäluulo jonkun verran hälvenisi, jos heillä olisi vahti hallituksessa. Sanoin olevani entisellä vanhasuomalaisen puolueen kannalla, että voimme antaa perään kaikessa, mikä ei ole hengenvaarallinen.

Kekkonen luuli kuten minä olin aikaisemmin lausunut, että ellei kommunistit tule mukaan, niin he tulevat yhä enemmän nojautumaan venäläisiin ja hakemaan apua sieltä.

Asia jäi tällä kertaa siihen. Minä luin Kekkoselle Wuoren kirjeestä Gartzille, joka koski kommunistien mahdollista tuloa hallitukseen.

Ulkoministeri uudessa hallituksessa:

Kekkonen sanoi, ettei ole tyytyväinen Gartziin. Mm. Ahvenanmaan asiassa suurvaliokunnassa Gartz ei ole esiintynyt selvästi. Pitäisi saada uusi ulkoministeri.

Minä: Hynninen.

Kekkonen piti myös Hynnistä paraimpana. Jos hänet saadaan sopimaan hallitukseen, pitää olla kaksi ruotsinkielistä.

Minä: Hynninen tulisi ammattiministeriksi.

Haagin ministeri: oli ajateltu Vuorimaata, mutta Kekkonen kertoi, että maalaisliittolaiset ministerit tahtovat Heijasta. – Lykättiin.

Lopuksi Kekkonen kertoi, että Lebedev on kutsunut luokseen mm. Vesterisen. Hän oli lausunut mm., että on huomannut, että täällä on sellaisia, jotka eivät kannata ystävyyden politiikkaa. Neuvostoliitto on niinkuin suuri eläin, joka ei välitä pienistä ikävyyksistä, mutta jos huomaa, että on suurempi vaara, niin lyö kovasti selästä. Lebedev oli lyönyt kädellään pöytään.

Muuta Kekkonen ei ole kuullut Lebedevistä.

15.7. Pääministeri U. Kekkonen. 

Hyvä veli,

Olen jälleen saanut pinkan asiapapereja varatuomari Pekkaselta.

Olen lukenut tarkasti hänen Korkeimmalle Hallinto-oikeudelle 21.6.51 jättämänsä anomuksen.

Kysymys on: Onko tässä asiassa alusta alkaen noudatettu tarkasti lakia ja oikeutta? Se olisi perinpohjin selvitettävä (oikeuskanslerin kautta tai muulla tavalla).

Pekkanen väittää mm.:

1) Eduskunnan budjettipäätöksellä ei voida virkamiehen virkaa lakkauttaa ja hän esittää tuekseen tutkijain lausuntoja.

Miten tämän asian laita on?

2) Pekkanen väittää, että asetus 11.1.45 ei vastannut eduskunnan budjettipäätöstä, vaan meni pitemmälle kuin sanottu päätös sisälsi ja että jos asetus olisi tarkasti budjettipäätöksen mukainen, tulos häneen nähden olisi ollut toisenlainen. Vaatii asetuksen muuttamista tarkasti eduskunnan budjettipäätöksen mukaiseksi.

Miten on tämän asian laita?

Olisiko sillä asiallista merkitystä, jos asetus olisi sisältänyt ainoastaan, että virka muutetaan?

Minä olen ollut siinä käsityksessä, että asetus sisältää juuri sen, mitä eduskunnan budjettipäätös tarkoitti. Tällaisia budjetin toimeenpanoasetuksia virkoihin nähden annetaan vuosittain useita.

Pekkanen väittää, että Korkein Hallinto-oikeus ei ole päätöksissään esittänyt perusteita, eikä antanut lausuntoa hänen asiaan tuomistaan väitteistä, vaan lausunut ainoastaan, että »ei katso olevan syytä» jne.

Minun mielestäni KHO:n on esitettävä syyt, joihin päätöksen perustaa.

On tärkeä, että lakia ja oikeutta tarkasti noudatetaan.

Pyydän Sinua edelleen harkitsemaan tätä asiaa. Minä en voi täällä maalla siihen tarkemmin perehtyä.

Ystävyydessä

J.K.P.

Kiiraksen kirjoitus Pravdassa 14.7.51.

Tavalliseen tapaan valhetta.

Kertoo mm., että Suomen Sosialidem. vajauksesta 35 % maksaa Työnantajain Keskusliitto ja 24 % Enso-Gutzeit. Kansan Lehden finansoi Emil Aaltonen ja Yhtyneet  Paperitehtaat. Vähän ennen vaaleja puuteollisuuden johdon puheenjohtaja antoi 1 1/2 milj. mk jne.

Refl. Tästä täytyy puhua Fagerholmille. Eikö olisi dementoitava?

19.7. Helsinkiin.

20.7. Vuoden 1950 valtiopäivien lopettajaiset.

20.7. Gartz luonani.

1) Gartz antoi vedokset amerikkalaisten julkaisuun, jotka koskevat mm. aikaa ennen talvisotaa.

Gartz sanoi puhuneensa Cabotille, että olisi paras, että ei julkaisisi, koska siinä on mm. Erkon, silloisen ulkoministerin, luottamuksellisia tietoja.

Minä lupasin käydä läpi.

2) Venäläiset ovat koettaneet Suomen kautta transiteerata lyijyä, joka on ilmoitettu olevan tarkoitettu Suomeen.

Minä: Meidän pitää olla varovaisia, sillä muuten emme saa tavaroita.

Gartz oli samaa mieltä.

 ) Länsi-Saksan juttu.

Hallitus oli katsonut, että ei ole aihetta ryhtyä käsittelemään.

Minä: Paras, että emme puhu mitään.

Gartz: Länsi-Saksa on meille kaupallisesti tärkeä.

4) Haagin lähettiläspaikka:

Kekkonen oli ilmoittanut, että Heljas on valmis menemään Haagiin. UM:n virkamiehet ovat tyytymättömiä.

Meidän 19 lähettiläästä on neljä karriärin ulkopuolelta.

Gartz sanoi, että Heljaksella ei ole moraalista rohkeutta.

Asia otetaan tuonnempana esille.

20.7. Kekkonen luonani. Pekkasen asia:

Minä olin ajatellut kirjoittaa Oikeuskanslerille Pekkasen asiassa: »Liittäen varatuomari E. Pekkasen ––– pyydän ensi tilassa antamaan lausunnon Pekkasen valitusten johdosta.

Katson aihetta olevan huomauttaa, että Pekkasen koskettelema asetus 11.1.1945, jonka tarkoitus oli eduskunnan v. 1945 budjetin yhteydessä tekemää asiaa koskevan päätöksen toimeenpaneminen, ei voinut mennä pitemmälle kuin mitä eduskunnan päätös sisälsi eikä sillä siis ollut eikä saattanut olla sitovaa voimaa yli sen mitä eduskunta päätöksessään lausui.»

Annoin tämän luonnoksen Kekkoselle eduskunnan lopettajaisten jälkeen kahvitarjoilussa.

Tätä luonnosta kirjeeksi Kekkonen ei hyväksynyt. Asetus 1945 oli aivan oikea ja sisälsi juuri sen, mikä oli välttämätön. Asetus annettiin eduskunnan päätöksen täytäntöön panemiseksi ja siinä täytyi sanoa selvästi, miten eduskunnan päätös oli toteutettava. Se on sama menettely kuin aina on, kun hallituksen asiaksi jätetään antaa tarpeelliset määräykset lain tai eduskunnan muun päätöksen toimeenpanemiseksi.

Sovimme Kekkosen kanssa, että Oikeuskansleri antaa asiasta uuden lausunnon. Sitten oikeusministeri kirjeellä ilmoittaa Pekkaselle.

Hallitusasia: Jää syksyyn.

Haag: Kekkonen ilmoitti, että Heljas on hyvin halukas menemään sinne.

Tulee myös uusi paikka Pekingiin. Sosialidemokraatit tahtoisivat saada Wuoren Mannion sijalle Sosialiministeriöön.

Jos Lontoo tulee vapaaksi, niin sinne Gripenberg.

Tukholma: Minä esitin Törngreniä. Kekkonen: Vesterinen oli esittänyt Törngreniä ulkoministeriksi.

21.7. Ruotsin uusi lähettiläs antoi kreditiivikirjansa.

21.7. Palasimme Kultarantaan.

23.7. Kävimme Allin kanssa moottoriveneellä Rymättylässä. Katselimme kirkon, hautausmaan (Sankarihaudan ym.), terveystalon ym.

Kirkkoherra Suominen ja kunnallislautakunnan ja valtuuston puheenjohtajat (Koisaari ja ?) näyttivät meille oppaina. – Mielenkiintoinen retki.

4.7. Olen eilen ja tänään puhunut usean kerran Kekkosen kanssa Pekkasen asiasta. Sain tänään Oikeuskanslerin apulaisen lausunnon, jossa hän esittää, että asetus 11.1.45 on eduskunnan päätöksen ja lain mukainen.

Kekkonen kertoi, että KHO antoi eilen jälleen päätöksen Pekkasen valituksen johdosta ja entisillä perusteilla hylkäsi.

Kekkonen kertoi myös, että asia oli tänään jälleen valtioneuvostossa esillä ja päätettiin, että oikeusministeri kutsuu sanomalehtimiehet ja tekee heille selvää asian koko kulusta.

Minä huomautin Kekkoselle, että minä puolestani olen valmis tekemään mitä muutoksia tahansa, jos laki ja laillinen järjestys sitä vaatii. Me tietysti olemme lain kannalla ja katsomme, että lakia ja laillista järjestystä noudatetaan. Jos laki vaatii, niin minä olen valmis muuttamaan asetusta, kuten aikaisemmin olen Kekkoselle esittänyt. Mutta minä ja muut viranomaiset emme voi laista poistua. Pekkasella on ollut tilaisuus käyttää kaikkia lain antamia oikeuskeinoja oikeuden valvomiseksi ja hän on niitä käyttänyt: Oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies ja KHO ovat antaneet useampia lausuntoja hänen valituksistaan. Mutta nyt hän näyttää katsovan, että hänelle tulee olla vielä lain ulkopuolelle menevä keino (olla syömättä) pakottaakseen lain ja viranomaiset noudattamaan hänen vaatimuksiaan. Mutta tähän me emme voi suostua, sillä meidän on valvottava, että lakia noudatetaan. Me emme voi antaa perään, silloin kun on kysymys lain ja laillisen järjestyksen noudattamisesta. Tätä olisi myös hallituksen kommunikeassa terotettava. Me olemme lain ja oikeuden valvojia, mutta Pekkanen tahtoo ne sivuuttaa.

Kekkonen hyväksyi tämän.

25.7. Helsinkiin.

26.7. Uuden eduskunnan avajaiset.

26.7.51 illalla kävimme Allin kanssa Lahdessa maatalousnäyttelyn ja »Paasikivenkadun» avajaisissa. – Kaunis vastaanotto.

Paljon ihmisiä. – Valtuuston puheenjohtaja Numminen piti minulle puheen, kun saavuimme alueelle.

27.7. Paasikivenkadun avaaminen. Kaupunginjohtaja Kajala piti puheen minulle. Minä vastasin. Sitten Alli leikkasi nauhan poikki.

Sitten näyttelyn avajaiset puheineen ja soittoineen ja lauluineen.

Kaupungin tarjoama suurus n. 30 hengelle. Kajala puhui ja minä vastasin. – Katselimme näyttelyä.

Illalla palasimme Helsinkiin. – Hauska matka, mutta rasittava.

28.7. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen ja Törngrenin kanssa Pekkasen asiasta.

1) Minä kehoitin Törngreniä ottamaan selvän lakkautuspalkkojen määrästä, joista ei makseta indeksikorotusta. – Törngren lupasi.

2) Jos Pekkanen lähettää minulle jälleen kirjoituksiaan, niin minä lähetän ne valtioneuvostolle. Tästä sovittiin.

Minä huomautin mm., että Pekkasen menettely, että hän 1946–48 vaati kovasti Tanneria syytteeseen törkeästä rikoksesta samaan aikaan kuin Tanner oli vankilassa maan yleisen asian johdosta, eikä mistään yksityisestä rikoksesta – 1945 – että Pekkanen ajatteli ainoastaan omaa pientä asiaansa, samaan aikaan kuin me taistelimme maan menestyksen puolesta. Pekkasella oli ainoastaan oma pieni asiansa.

28.7. palasimme illalla Kultarantaan.

28.7.51 M. Pekkala luonani (selonteko myöhempänä).

28.7. Tänään lehdissä:

»Hallitus on tiedustellut eduskunnan mielipidettä, onko hallituksen eronpyyntö suoritettava nyt eduskunnan kokoonnuttua järjestäytymistä varten vai siirrettävä ensi syyskuuhun, jolloin eduskunta alottaa varsinaisen työskentelynsä. SKDL:n ryhmää lukuunottamatta ovat eduskuntaryhmät ilmoittaneet käsityksenään, että hallituksen eronpyyntö ja uuden hallituksen muodostaminen olisi siirrettävä ensi syyskuuhun. Tämän mukaisesti hallitus jättää eronpyyntönsä vasta ensi syyskuussa. Tasavallan presidentti on hyväksynyt tämän menettelyn.»

29.7. Valtioneuvostolle.

Myötäseuraavat varatuomari E. Pekkasen minulle toimittamat asiakirjat, jotka olen tänään saanut, lähetetään Valtioneuvostolle asianmukaista harkitsemista varten.

J. K. Paasikivi

28.7. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen ja Törngrenin kanssa Pekkasen asiasta.

1) Lakkautuspalkat. – Niitä ei ole korotettu indeksin mukaan.

Törngren lupasi harkita asiaa.

Minä sanoin, että jos virka lakkautetaan, niin pitäisi antaa sen johdosta paikkansa menettäneelle täysi eläke samoinkuin muille eläkettä nauttivillle. Pekkasen pitäisi saada indeksikorotukset.

2) Lehtien kirjoitukset Pekkasen asiasta.

Ruotsalaiset lehdet: Hufvudstadsbladet, Aho Underrättelser, Västrä Nyland ym. kirjoittavat umpimähkään Pekkasen puolesta. Hallitus on syytettyjen penkillä, vaikka tosiasia on, että Pekkanen ja hänen kannattajansa ajavat laittomuutta, mutta hallitus laillisuutta. Yksityisellä ei ole muuta oikeutta kuin saada asiansa tutkituksi laillisessa tuomioistuimessa. Mitä ylin tuomioistuin (tässä tapauksessa Korkein Hallinto-oikeus) päättää, siihen on tyydyttävä. Sitä ei voi hallitus eikä presidentti mennä kritiseeraamaan ja muuttamaan. Ei voi asettaa komiteaa tutkimaan, onko ylimmän tuomioistuimen päätös oikea – presidentti ei voi tehdä muuta kuin antaa armonrikosasiassa, mutta siitä ei ole nyt kysymys.

Törngren sanoi jo puhuneensa eräille ruotsalaisille lehtimiehille tästä asiasta ja aikoo vielä puhua eräille muille.

28.7. Mauno Pekkala luonani.

Ensin Mauno Pekkala puhui vuorineuvoksen tittelistä Einar Ahlströmille. Kertoi E. A:n ansioita.

Minä sanoin, että en pane vastaan, jos komitea esittää. Sitten M. Pekkala lausui, että kenraali Sundman ei hänen mielestään ole hyvä. Tapola on parempi esikuntapäälliköksi.

Minä sanoin, että tällä hetkellä tuskin voi ottaa tätä asiaa esille. Mutta jos Sihvo sairauden vuoksi poistuu, niin silloin on tilanne toisin.

Sitten puhuimme politiikasta. M. Pekkala sanoi, että kommunisteja jäi vaaleista pois ainakin yhtä paljon kuin muita.

Minä epäilin sitä.

Hallitusasia:

M. Pekkala: Kekkosen pitäisi tulla edelleen pääministeriksi. SKDL:n jäseniä joitakin mukaan. Ettei diskriminoida. – Tannerista ei ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa.

Minä: Myös sitä mieltä, että Kekkonen pääministeriksi. Minulla ei ole vastaan sitä, että SKDL olisi edustettuna hallituksessa. Valitin sitä, että kommunistit eivät ole isänmaallisia ja solidarisia muun kansan kanssa suurissa asioissa. Sanoin myös olevani sitä mieltä, että Tanner ei pitäisi tulla ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi.

M. Pekkala sanoi Kekkosen luvanneen pitää huolta siitä, että Tanner ei tule puheenjohtajaksi.

Sitten keskusteltiin eduskunnan uudesta kokoonpanosta.

Minä sanoin mm.: »Onko uudessa eduskunnassa sellaisia voimia, jotka ymmärtävät Suomen ulkopoliittista asemaa?»

M. Pekkala vastasi siihen, että J.K.P:n sanalle pannaan kyllä suuri paino näissä asioissa. 

M. Pekkala sanoi myös, että hallituksen pitäisi nyt heti erota, niinkuin parlamentt. tapa aina on ollut – vaikka sama hallitus tulisikin uudestaan nimitetyksi.

Minä: Sen kautta että Kekkonen on tiedustellut eduskuntaryhmiltä, onko ero jätettävä nyt heti vai vasta syyskuussa, on periaate, että vaalien jälkeen tulee uusi hallitus toteutettavaksi ja sitä on noudatettu. Nyt on erikoisia syitä, jotka tekevät sen, että nykyinen hallitus jää toistaiseksi paikalleen välttämättömänä. Tämän hallituksen täytyy saada valmistaa ehdotukset taloudellisten olojen vakauttamiseksi, joka työ on nyt kesken. Jos nyt Kekkonen jättäisi erohakemuksen, olisi vaikea harkita hallituskysymystä muuta kuin nimittää nykyinen hallitus uudestaan. Mutta on syytä harkita hallituskysymystä kokonaisuudessaan ja se voi tapahtua syksyllä.

29.7. Refl.

Olemme selvillä siitä, että noudatamme tehtyjä sopimuksia Neuvostoliiton kanssa. Siitä minäkin olen useasti puheissani mieleni lausunut. Se asia on selvä.

Mutta jos Neuvostoliitto ei pidä sopimuksia, vaan hyökkää päällemme jonkunlaisen verukkeen varjolla? Mainilan tapaus. Meidän kommunistiemme rauhattomuus, johon venäläiset sekaantuvat t.m.s. – kuten 1939. – Meillä pitäisi olla selvillä, miten siinä tapauksessa menettelemme.

Julkaisu Nazi-Soviet relations sisältää selonteon Molotovin vaatimuksista ja keskusteluista Berlinissä marraskuussa 1940. Hänen ensimmäinen vaatimuksensa oli, että »Suomen kysymys» oli ratkaistava ja että Neuvostoliitto saisi vapaat kädet siinä asiassa s.o. lopun tekemiseksi Suomesta. Ja kuitenkin oli 7 kk. aikaisemmin tehty Moskovan rauha 12.3.40, jolla kaikki asiat järjestettiin. Hitler silloin pelasti meidät.

Tämä Molotovin esiintyminen Berlinissä marraskuussa 1940 teki minuun raskaan ja masentavan vaikutuksen, kun 1949 luin julkaistut asiapaperit. Kun vertaan Molotovin esiintymistä minun kanssani ennen Berlinin matkaansa – vaikka hän tekikin vaatimuksia ja oli vaikea neuvottelija – en olisi voinut ajatella, että hän samaan aikaan vaati Hitleriltä vapaita käsiä tehdä Suomesta loppu.

Minulla ei ole nyt erikoista aihetta luulla, että venäläisillä olisi nyt aikomuksia meitä vastaan. Mutta hyvä on, jos Kekkonen ajattelee tätäkin asiaa.

4.8. Turun yliopiston ylioppilastalon peruskiven laskeminen.

Kaunis juhlatilaisuus.

4.8. Gartz luonani Kultarannassa.

Puhuimme vähän politiikasta. Gartz sanoi olevansa samaa mieltä kuin minä, että on vältettävä kaikkea, mitä voidaan, jotta venäläiset eivät saa syytä, mutta asiallisesti emme voi enää tärkeimmissä asioissa antaa perään.

Gartz kertoi, että kun lehdissä oli mainittu venäläisten luovuttamisesta, niin USA:n lähettiläs ja Sveitsin lähettiläs kävivät Gartzin luona tiedustelemassa, onko noudatettu rauhansopimuksen määräyksiä vai onko toimittu venäläisten vaatimusten mukaan. Olivat sanoneet, että on tärkeää, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan, siitä riippuu Suomen maine oikeusvaltiona.

Gartz oli vakuuttanut asiassa toimitun ainoastaan sopimusten mukaan.

Gartz kertoi myös, että suomalaisten keskuudessa viha venäläisiä vastaan on kasvamassa. Sanotaan: Ei kannata noudattaa venäläisten mieltä, sillä se meitä ei kuitenkaan pelasta, koska venäläisiin ei voi luottaa. He toimivat yhdessä meidän kommunistiemme kanssa ja tukevat heitä.

Sitten keskustelimme Englannissa ilmestyneestä kirjasta, jossa kerrotaan Zdanovin lausuneen, että Suomi kuuluu erottamattomasti Neuvostoliittoon eikä ole itsenäinen. On kuitenkin huomautettava, että kirjan kirjoittaja on venäläinen avhoppare1 eikä sentähden ole oikein luotettava.

Sitten keskustelimme Haagin lähettiläspaikan täyttämisestä.

Gartz ajatteli, että Heljas menisi Belgradiin ja Wuorimaa Haagiin.

Gartz: Niskanen ei ole sopiva, vaan hänet olisi kutsuttava pois Belgradista. 

Gartz: Jos Heljas nimitetään Haagiin, syntyy siitä sanomalehtipolemiikkia.

Keskustellaan Kekkosen kanssa.

Lopuksi oli puhe siitä, että Gartz tulee olemaan ulkoministerinä niin kauan kuin nykyinen hallitus on paikallaan.

1 loikkari

5.8. Suomen vanhan sotaväen 50 vuotta sitten tapahtuneen lakkauttamisen johdosta juhla Turussa. – Kenttäjumalanpalvelus. Tarkastus. Ohimarssi. – Mieluisa juhla.

9.8. Pääministeri Kekkonen rouvineen Kultarannassa.

Suuruksen jälkeen keskustelimme kahden kesken politiikasta.

Minä esitin mm. sen, mitä edellä on esitetty refl. ja pyysin häntä tuumimaan myös sitä mahdollisuutta.

Olimme kyllä molemmat siinä käsityksessä, että mitkään konkreettiset tosiasiat eivät tällä hetkellä osoita, että venäläisillä olisi pahoja aikomuksia meitä vastaan – »että venäläiset mielellään näkisivät kommunismin myös meillä pääsevän vallalle, siitä ei ole epäilyksiä», sanoi Kekkonen, mutta jos noudatamme samanlaista politiikkaa kuin tähän asti (»J.K.P:n politiikkaa»), niin Kekkonen luuli, että pääsisimme eteenpäin.

Puhelimme myös taloudellisten olojen vakauttamisesta. Kekkonen katsoi, että nyt on inflatiosta tehtävä loppu. Minä olin samaa mieltä. Kekkonen oli puhunut asiasta Skogin kanssa. He olivat molemmat sitä mieltä, että nyt on saatava taloudelliset asiat järjestykseen, vaikka se vaatisi uhrauksia nyt, mutta kolmen vuoden perästä (kun on taas uudet vaalit) ollaan ylöspäin menossa ja kansa sen ymmärtää. – Kekkonen luotti siihen, että SAK voi hoitaa teollisuustyöväen niin, että asiat saadaan menemään.

Hallituskysymys: 

Kekkonen oli sitä mieltä, että kommunisteja olisi otettava hallitukseen, mutta ei sisä-, ei ulko-, ei puolustusministereiksi (eikä tietysti myöskään pääministeriksi). Olisi valmistettava talousohjelma ja tarjottava sitä heille. Mutta sosialidemokraatit eivät suostu hallitukseen yhdessä kommunistien kanssa ja sentähden ei siitä tule mitään.

Muuten Kekkonen sanoi, että sosialidemokraatit suurimpana puolueena vaativat pääministerin paikan itselleen, mutta suostuvat maalaisliittolaiseenkin = häneen.

Puhelimme ulkoministeristä.

Minä sanoin, että Hynninen olisi hyvä. Mainitsin myös Sventon.

Kekkonen piti myös Hynnistä hyvänä, mutta pelkäsi, miten sopisi hallituksen puitteisiin. Sventoa kommunistit kovasti vastustavat. Kekkonen oli sen kuullut aivan ensi lähteestä.

Kekkonen mainitsi, että Enckellin terveys on hyvin parantunut, ja ajatteli, että hän voisi uudestaan tulla ulkoministeriksi.

Minä sanoin hyvin suostuvani siihen.

Muuten Kekkonen oli sitä mieltä, että uuden hallituksen, joka muodostetaan, pitäisi istua koko kolmen vuoden ajan, aina uusiin vaaleihin asti.

Minä: Se olisi erinomainen asia.

Kekkonen kertoi, että Väinö Tanner ei tervehdi häntä. Antaisiko kätensä, jos Kekkonen oikein sitä tarjoaisi? Kekkonen välttää Tanneria, kun huomaa hänen kantansa.

Kivimäki on toisenlainen mies. Ei ollenkaan katkera. On hyvin järkevä. On puhunut hänen kanssaan useamman kerran. Minä sanoin halunneeni keskustella Kivimäen kanssa, mutta en ole tahtonut kutsua häntä linnaan, kun luulen, että palvelusväen kesken on kommunistien vakoilijoita.

Puhelimme myös Haagin paikasta.

10.8. Olimme Allin ja Aarnen ja Kaijan sekä Matin ja Ritvan kanssa suuruksella Jaakon ja Ainon luona Kuusistossa.

12.8. Amos Anderson lähetti minulle kirjelmän Villa Lante’sta ja Suomen tulevasta Rooman instituutista ja sen valtionapurahasta. Tämän johdosta kirjoitin Kekkoselle seuraavan kirjelmän ja lähetin hänelle Andersonin kirjelmän.

12.8.51.

Pääministeri U. Kekkonen. 

Hyvä veli,

Professori Amos Anderson on lähettänyt minulle myötäseuraavan kirjelmän, jonka lähetän tämän mukana Sinulle.

Minun mielestäni Rooman instituutti -hanke on sellainen, että meillä ei olisi varaa antaa sen raueta. Villa Lante, joka monien ponnistusten jälkeen on saatu meille turvatuksi, olisi myös kaikin mokomin pidettävä.

Meille on tärkeää, että voimme olla mukana tällaisessa kulttuuriasiassa. Sentähden toivon vakavasti, että valtio voisi auttaa asiaa ja että puheena oleva 4,6 milj. mk, joka on suhteellisen pieni määrä, otettaisiin· budjettiin. Sillä jos tämä asia nyt pääsee raukeamaan, ei sitä helposti tulevaisuudessa saada korjatuksi.

Pyydän Sinua seuraamaan asiaa ja johtamaan sen positiiviseen tulokseen.

Parhain terveisin

Sinun J.K.P.

16.8. Professori Laitakari ja vuorineuvos Mäkinen tulleet Kultarantaan.

Laitakari: Kauppa- ja teollisuusministeri esittänyt 100 milj. budjettiin laboratorion rakentamiseen mineralien etsimistä varten, mutta valtioneuvosto on pyyhkinyt pois. (Koko tarve on 150 milj.) Katsoo laboratorion välttämättömäksi, jotta mineralien etsiminen saataisiin tehostetuksi.

Mäkinen samaa mieltä. Mäkinen esitteli läpileikkauskartan, joka valaisi mineralien esiintymistä. Mineraaleja on kalliossa, syvällä, meidän maassammekin, samoin kuin Skandinaviassa, Kanadassa ynnä eräissä muissa paikoissa. Magneetti­ menetelmällä voidaan, lentokonetta käyttäen, tutkia (aeroprospektoiminen). Meidän maamme on vielä miltei tutkimaton. Olisi järjestelmällisesti tutkittava. Mäkinen antoi kaksi p.m.

Laitakari uskoo, että mineraleja on meidänkin maassamme, niinkuin niitä on Suomen länsipuolella Skandinaviassa ja itäpuolella, Venäjän rajan takana. Henkisiä ja hyviä voimia on meillä tähän työhön käytettävissä riittävästi.

Minä lupasin ottaa asian huomenna yksityisesti esille. Sanoin omasta puolestani, että mineralien etsintä on meidän tär­keimpiä tehtäviämme.

16.8. Refl.

Faktat:

I. 1) Korean neuvottelut menevät huonosti. Kiinalaiset (ja siis Neuvostoliitto) eivät siis aio päästä sopimukseen.

2) Saksan asia (jälleenvarustaminen).

3) Itä-Saksan pääministerin kommunisti Ulbrichtin puhe.

4) Puolassa ja Tšekkoslovakiassa täysi mobilisatio ja sodan valmistelu. (Stockholms Tidningenin kirjoitukset puolalaisten kertomuksista.)

5) Neuvostoliiton hirmuinen »rauhan» agitatio.

II. Voiko tämä selvitä ilman sotaa? Neuvostoliitto on valmis »rauhaan», mutta sellaisilla ehdoilla, joita länsivallat eivät voi hyväksyä.

III. On pelättävä, että Neuvostoliitto alkaa hyökkäyksen tai aikaansaa sodan muulla tavalla.

IV. Jos sota syttyy, niin meidän käy huonosti. Neuvostoliitossa esitetään meistä valheita (kts. broshyriä, josta Enckell on raportissaan kirjoittanut ja jossa sanotaan, että Suomi julisti sodan 30.11.39 Neuvostoliittoa vastaan). (Tämä on hirmuista valhetta.)

V. Me olemme silloin Neuvostoliiton käsissä. Me noudatamme sopimuksia, mutta Neuvostoliitto tuskin niin tekee. Olemme sodan aikana jo elintarvikkeiden ym. tarpeiden saamiseksi Neuvostoliiton vallassa.

VI. Onko meidän kohtalomme tuhoutua, jotta historian pyörä voi kulkea menoaan?

17.8. Presidentin esittely Kultarannassa. Läsnä: Kekkonen, pääministeri, sekä Vesterinen, Gartz, Törngren, Miettunen, Aura, Tervo sekä yliopiston rehtori Lönnroth (kanslerin sijasta).

Ennen esittelyä keskustelimme Kekkosen kanssa.

Kekkonen kertoi, että hallituskysymys jää ensi viikon alkuun.

Minä mainitsin H. Kuusisen puheesta Turussa. Se oli hirmuinen.

Kekkonen sanoi, että ei ole tavannut H. Kuusista, joka oli soittanut hänen vaimolleen ja kysynyt Kekkosta.

Kekkonen sanoi puhuneensa hallitusasiasta sosdem. Skogin ja Tervon kanssa ja ilmoittanut kannattavansa kommunisteja hallitukseen. Sosialidemokraatit olivat vastanneet ymmärtävänsä Kekkosen kannan, mutta ovat päättäneet, että eivät tule hallitukseen kommunistien kanssa.

Hallitus antaa erohakemuksensa syyskuussa, kun eduskunta kokoontuu (11.9.51).

Sitten minä esitin Kekkoselle mietteeni, mitkä ovat edellä refl. Lisäsin, että jos sota syttyy, me, kuten olen usein lausunut, noudatamme sopimuksia, mutta kohtalomme on kamala. Meillä on pieni teoreettinen mahdollisuus säilyä, jos saamme Neuvostoliiton viholliset pysymään pois meidän maastamme, niin että sota ei ulotu tänne.

Kekkonen viittasi Ralph Enckellin raporttiin Moskovasta 9.8.51, jossa tehdään selkoa I. F. lvaskin broshyristä: Toisen maailmansodan syyt ja SNT-Liiton ulkopolitiikka, jossa puhutaan myös talvisodasta. Ensimmäisen kerran nyt sanotaan mm., että »30. pnä marraskuuta 1939 Suomen hallitus julisti sodan». Tähän asti venäläiset ovat sanoneet, että Neuvostoliitto oli pakotettu alkamaan sodan Suomea vastaan, kun Suomi ei suostunut heidän välttämättömiin vaatimuksiinsa. Kekkonen lisäsi, että tämä kuitenkin osoittaa, että venäläiset tahtovat puhdistaa itsensä – eivät tahdo ottaa päällensä hyökkääjän mainetta.

17.8. Vesterinen Kultarannassa.

Kertoi Lebedevin puheesta hänelle, josta edellä on mainittu.

Lebedev tuli Vesterisen luo ministeriöön tutustumiskäynnille. Se oli jo ennen vaaleja. Lebedev otti politiikan puheeksi. Sanoi, että he tietävät, että Suomessa on henkilöitä, jotka eivät ole Neuvostoliiton ystäviä. Neuvostoliitto on niinkuin suuri eläin: Ei pienistä välitä, mutta voi tulla hetki, että lyö suurella käpälällään kovasti. Lebedev oli lausunut, että »meillä on atomipommi».

Vesterinen oli vastannut, että Suomen kansa on rauhaa rakastava. Maassa voi olla joitakin yksityisiä, joilla on oma mielipide, mutta ne eivät muodosta vaaraa.

Lebedev oli myös lausunut, että »me pidämme huolta Suomen elintarpeista, jos Suomen kansa on Neuvostoliiton ystävä».

Siihen Vesterinen oli sanonut, että se on hyvä, mutta me koetamme tulla omillamme toimeen.

Vesterinen lausui, että kun Lebedev puhui atomipommista, niin Vesterisen mieleen tuli ajatus, että kenties Neuvostoliitolla ei olekaan sitä.

Muuten Lebedev esiintyi miellyttävästi.

18.8. Gartzille.

H.V.

Raportissa N:o 17 elok. 9. 1951 va. asiainhoitaja Ralph Enckell, Moskova, selostaa erästä broshyria. Sarjassa SNT-Liiton ulkopolitiikasta ja nykyisistä kansainvälisistä suhteista tämän sarjan 7. kirjassa, jonka tekijä on I. F. Ivashin ja nimenä Toisen maailmansodan alku ja SNT-Liiton ulkopolitiikka, on mm. esitys Suomen talvisodasta. Siinä sanotaan mm.: »30. p. marraskuuta 1939 Suomen hallitus julisti sodan.»

Haluan lukea tämän broshyrin ja pyydän Sinua antamaan määräyksen, että lähettävät minulle 5 kpl tätä broshyriä.

Hyvä olisi saada koko tämä broshyri-sarja. Voi olla hyödyllistä tutustua siihen.

Parhain terveisin

Sinun

J.K.P.

24.8. Hallituksen istunto Kultarannassa. – Kekkonen, Gartz, Skog, Aura ja Virolainen. Lisäksi Wuori. 

Ennen istuntoa keskustelinKekkosen ja Gartzin kanssa.

1) Tanskalaisen Hedtoftin ehdotus, että muodostettaisiin pohjoismainen (resp. Skandinaavian) yhteinen »parlamentti», jonka jäsenet valitsisivat kansaneduskunnat. Gartz antoi minulle Hedtoftin esitelmän asiasta.

Kekkonen katsoi, että Suomi ei voi mennä tähän mukaan. Hän on epäilevällä kannalla.

Minä sanoin olevani myös epäilevällä kannalla. Lupasin lukea Hedtoftin esityksen.

2) Ruotsin esitys, että Suomi tulisi mukaan komiteaan, jonka tarkoitus on käsitellä kysymyksiä liikenneyhteyksien edistämisestä ym. käytännöllisiä kysymyksiä pohjoismaiden välillä.

Kekkonen oli tähän asiaan nähden myönteisellä kannalla. Minä samoin.

Sitten keskustelimme kahden kesken Kekkosen kanssa.

Hallitusasia:

Kekkonen kertoi, että hän on sopinut sosialidemokraattien kanssa siitä, että hallitusneuvottelut lykätään siksi, kunnes työvaliokunta saa valmiiksi ehdotuksensa taloudelliseksi suunnitelmaksi. Ovat luvanneet antaa Kekkoselle esitykset 4.9. mennessä. Sitten Kekkosella on viikko aikaa niitä harkita. Syyskuun puolivälissä tietää, miten maa makaa.

24.8. Neuvottelu Kekkosen, Skogin ja Gartzin kanssa.

Skog: Sotaväellä on ollut meriharjoituksia lähellä rajaa ja eräs sotilas on erehdyksestä mennyt yli rajan. Venäläiset ovat ottaneet hänet kiinni. Skog viittasi aikaisempiin neuvotteluihin minun kanssani, että minä kirjoittaisin armeijan päällikölle, että mm. harjoituksista olisi annettava puolustusministerille etukäteen tieto. Minä lupasin järjestää asian, kun palaan Helsinkiin.

Sitten neuvottelin Kekkosen ja Skogin kanssa.

Skog kertoi: Katsoen nykyiseen kiristyneeseen kansainväliseen tilanteeseen esikuntapäällikkö Sundman on tehnyt laajan esityksen toimenpiteistä, joihin olisi ryhdyttävä siltä varalta, että sota syttyy. Skog teki selvää tästä ehdotuksesta. Sen johtava periaate oli, että Ruotsia ja Venäjää vastaan ei olisi ryhdyttävä mihinkään toimenpiteisiin, mutta kun Norja kuuluu Atlantin liittoon, niin olisi ryhdyttävä toimiin siltä varalta, että Norjan kautta hyökätään Suomeen. Erityisesti Pohjois-Suomi on tärkeä. Ehdotus sisälsi myös muita ehdotuksia. Ehdotukset olivat sangen laajoja.

Kekkonen jyrkästi vastusti tämäntapaisen suuren suunnitelman toimeenpanoa. Korkein sotapäällystö voi itsekseen ylimmässä portaassa valmistella, mutta jos tällaista suunnitelmaa ryhdytään julkisesti toimeenpanemaan, niin se herättää Venäjällä epäluuloja.

Skog: Ymmärsi, että sotaväen päällikkö on tehnyt suunnitelmia, jotta häntä ei voitaisi syyttää huolimattomuudesta. Mutta Skog yhtyi Kekkoseen. Emme voi ryhtyä näin suureen hommaan. Ainoastaan rauhansopimuksen mukainen armeija on ylläpidettävä. Pääesikunta voi tehdä suunnitelmia, mutta ne eivät saa vuotaa ulos.

Minä yhdyin myös Kekkosen mielipiteeseen. Jos tällaiseen suunnitelmaan ryhdytään, niin venäläiset todennäköisesti puuttuisivat asiaan sillä perusteella, että me suomalaiset itse katsomme sodan vaaran olevan uhkaamassa (ystävyyssopimus 1 ja 2 art.). Tämä suunnitelma vaatisi myös paljon varoja, joita meillä ei ole ja jotka olisi eduskunnassa myönnettävä. Siitä tulisi suuri keskustelu.

Res.: Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että tällaiseen suunnitelmaan ei nyt voida ryhtyä.

24.8. Wuori kertoi, että Huunonen oli esittänyt, että hän, Wuori, tulisi sosialiministeriöön Mannion paikalle, joka iän vuoksi pian eroaa. Mannion tehtävät ovat positiivisia ja hän, Wuori, tulisi kyllä mielellään kotiin. Mutta hän tekee, niin kuin täällä parhaaksi katsotaan. Ei kukaan haluaisi tulla sosialiministeriöön sillä tavalla, että herättäisi mm. virkamiehissä pahaa mieltä.

Minä sanoin, että olen ollut Wuoreen tyytyväinen hänen Lontoon toimessaan. Sanoin, että harkitsemme asiaa ja ilmoitamme hänelle.

Sitten keskustelimme vielä jonkun aikaa yleispolitiikkaa.

26.8. Luin Tanskan entisen pääministerin kansanedustaja Hans Hedtoftin esityksen pohjoismaiden parlamenttien yhteisen edustuselimen asettamisesta käsittelemään yhteisiä asioita. Tämä olisi siis jonkunlainen pohjoismainen yhteinen parlamentti.

Valitettavasti me emme voi olla tässä mukana poliittisista syistä. Me jäämme siten entistä enemmän isoleeratuiksi muista pohjoismaista. Tähän asti olemme ottaneet osaa tähän yhteistyöhön, kun se on aina koskenut erityisiä kysymyksiä, joita varten on ollut eri komiteoita. Mutta tätä asiaa ei nyt voi auttaa.

Hedtoft viittasi norjalaisen Arbejderbladetin kirjoitukseen, jossa oli puhuttu, »at nedryck gamle skrankor og laegge tingene till rette for at bedra och mere til lidsfuld samarbejde»1. Hedtoft sanoi, että mikään ei tällä hetkellä voi niin suuressa määrässä tätä edistää kuin »om de nordiske landes riksdage (den finske vel dog, for øjeblikket icke2) (nämä sanat oli sitten käsikirjoituksessa pyyhitty pois) kunne beskette sig for under en eller anden form at skabe et folkesorgan».3

Refl. Hedtoft siis myös ymmärsi, että me emme nyt voi olla tässä mukana.

1 »vanhojen esteiden raivaamisesta ja asioiden järjestämisestä siten, että voitaisiin paremmin ja luottavaisemmin tehdä yhteistyötä».

2 »jos Pohjoismaiden valtiopäivät (tällä hetkellä ei kaiketi kuitenkaan Suomen)

3 voisivat toimia kansainvälisen elimen luomiseksi muodossa tai toisessa».

5.9. Presidentin esittely Kultarannassa. Hallituksen jäsenistä olivat läsnä: pääministeri Kekkonen, Hiltunen, Aura, Kleemola ja Tervo (hallitusneuvos Takki ja tuomari nti Lönnroth).

V. 1952 budjetti esitettiin.

Lounaan jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa

Hallituskysymyksestä:

Kekkonen oli keskustellut hallitusasiasta sosialidemokraattien kanssa. Sosialidemokraattien kanta on, että hallitus tulee entiselle pohjalle. Kekkonen pääministeriksi.

Menettelysuunnitelma, josta Kekkonen oli neuvottelut sosialidemokraattien kanssa, on seuraava: kun minä tulen 12.9. Helsinkiin, niin Kekkonen jättää hallituksen eronpyynnön.

Sosialidemokraatit eivät halua mennä hallitukseen yhdessä kommunistien kanssa. Sen olivat Kekkoselle sanoneet Lehtinen, Tervo ja Skog. Sosialidemokraatit olivat lausuneet toivomuksen, että minä, presidentti, lausuisin Kekkoselle, että koska vaaleissa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia eduskunnan kokoonpanoon ja koska tämä hallitus on pannut alulle vakauttamistyön ja linnarauhan, niin pyydän, että entinen hallitus jää paikoilleen. Siihen Kekkonen vastaisi, että hän keskustelee eduskunnan ryhmien kanssa ja odottaa heidän vastaustaan. Sosialidemokraatit olivat ajatelleet mahdolliseksi, että kommunistit, vaikka ovat taloudellisissa asioissa kokonaan toisella kannalla, mahdollisesti kuitenkin tulisivat hallitukseen.

Kekkonen: Suunnitteluneuvosto tulee koolle ensi tiistaina, torstaina. Siihen kuuluu myös kaksi kommunistia. Silloin kommunistien täytyy esittää taloudellisesta vakauttamisesta kantansa, jota muut eivät voi hyväksyä. Sen jälkeen kommunistien on vaikea luopua tästä ilmoittamastaan kannasta. Keskiviikkona minä ilmoittaisin Kekkoselle, kuten edellä on mainittu.

Omasta puolestaan Kekkonen katsoo, että kommunisteja pitäisi olla hallituksessa mukana, mutta sosialidemokraatit eivät sitä tahdo. Mutta sosialidemokraatit eivät tahtoisi tyrmätä kommunisteja pois.

Minä: Sosialidemokraatit tahtovat siirtää kommunistien estämisen hallituksesta minun tehtäväkseni. Jos se olisi maan eduksi, niin minä sen kyllä tekisin. Mutta maan kannalta ja suhteissamme Neuvostoliittoon on parempi, että hallituskysymys ja kommunistien mahdollinen poisjääminen tapahtuu tavallisessa parlamentarisessa järjestyksessä siten, että ryhmät neuvottelevat hallituksen kokoonpanosta ja sopivat siitä. Omasta puolestani minä en tule panemaan vastaan kommunistien tuloa hallitukseen, niin kuin useasti olen lausunut. Tällainen yritys voitaisiin nyt tehdä. Sitten nähtäisiin, miten se onnistuu.

Sanoin myös, että olen yhtä mieltä, kuten useasti olen sanonut, siitä, että Kekkosen on jäätävä pääministeriksi. Keskustelimme myös, mitä muuta lausuisin hallituskysymyksessä. Mm. seuraavaan suuntaan: Pyydän Kekkosta jäämään pääministeriksi ja tutkimaan – ottaen huomioon tehtävät, jotka hallituksella on suoritettavanaan – sekä ulkopoliittiset että taloudelliset vakauttamistehtävät – tutkimaan, voiko nykyinen hallitus jäädä paikoilleen vai onko ja millä tavalla sitä muutettava. (Kekkosen ajatus)

Hallituskysymys

Pyydän pääministeri Kekkosta pääministerinä ja ottaen huomioon taloudellisen ja poliittisen aseman valtiovallalle (hallitukselle) asettamat tehtävät muodostamaan Eduskunnan enemmistön kannatusta nauttivan (parlamenttaarisen) hallituksen – ottaen huomioon taloudellisen ja poliittisen aseman.

Hallituksen kokoonpano

Kekkonen: Sosialidemokraatit tahtoisivat yhden paikan lisää, koska ovat vaaleissa menettäneet vähemmän kuin maalaisliitto.

Ulkoministeri: Kekkonen oli siitä puhunut Törngrenin kanssa ja ilmoittanut, että eivät tahdo Gartzia ulkoministeriksi. Törngren oli sanonut, että hänen kielitaitonsa ei ole sellainen, että voisi ottaa vastaan ulkoministerin paikan.

Kekkonen oli kysynyt sosialidemokraattien mieltä Wuoresta, mutta sosialidemokraatit olivat sanoneet, että tahtovat Wuoren sosialiministeriöön Mannion tilalle.

Kekkonen sanoi, että maalaisliitolla ei ole miestä, sillä Heljas ei sovi. Sentähden kenties täytyy ottaa diplomaatti ja hyväksyi minun mainitsemani Hynnisen, joka tulisi olemaan ammattiministeri. Silloin ruotsalaisia olisi ainoastaan yksi. Törngren oli katsonut, että se olisi aliedustus.

Minä: Entä Svento tai Tuomioja ulkoministeriksi, jos Tuomioja voi lähteä Suomen Pankista.

Kekkonen pelkäsi, että Svento ei tule toimeen. Lupasi kirjoittaa Tuomiojalle, joka on juuri USA:ssa.

Minä: Suomen Pankkia pitäisi vahvistaa, koska se on heikko.

Kekkonen: Hiltunen Kansaneläkelaitokseen Janhusen tilalle.

Kekkonen: Sosialidemokraatit tarjoavat Hiltusen tilalle Simosta, mutta Kekkonen ei voi hyväksyä häntä ulkopoliittisista syistä.

Sosialidemokraatit esittävät hallitukseen myös Varjosta. Kekkonen on häntä vastaan.

Kekkonen: Vesteristä ei voi enää ottaa hallitukseen, koska on jäänyt pois eduskunnasta. Ryhmä on Vesteristä vastaan – Törngren sosialiministeriksi, Virolainen pois ja tilalle talonpoika.

Kekkonen katsoi, että SKDL voisi olla kolmella mukana hallituksessa: Kilpi, M. Pekkala ja H. Kuusinen. Hän tulisi kyllä ne hoitamaan niin, että eivät voisi tehdä pahaa.

Minä: Vaikka se olisi ikävää, minä en vastusta.

H. Kuusinen salkuttomaksi.

Muuten Kekkonen sanoi, että hänellä on ryhmässä vahva asema. Myös on tullut toimeen sosialidemokraattien kanssa.

Aura oli puhunut Tannerin kanssa, joka oli hyväksynyt tasapaino-ohjelman, vieläpä eräässä kohdassa menisi pitemmälle.

Kekkonen sanoi, että taloudelliset neuvottelut ovat menneet paremmin kuin oli edellyttänyt, mutta on kaksi pahaa asiaa:

a) otetaan 30 miljaardia kulutukseen,

b) subventiot 15 miljaardia.

6.9. Hallitusasia:

(Minä Kekkoselle)

Tasavallan Presidentti, samalla kuin hän kehoitti Valtioneuvostoa toistaiseksi hoitamaan tehtäviään, pyysi Pääministeri Kekkosta edelleen jäämään pääministeriksi­ ja muodostamaan Eduskunnan enemmistön kannatusta nauttivan hallituksen huomioon ottaen taloudellisen ja poliittisen aseman vaatimukset.

Refl. Minä en voi presidenttinä hallituksen muodostamiseen nähden esittää sellaista lausuntoa, joka voidaan tulkita siten, että minä en tahtoisi kohdella kommunisteja samalla tavalla kuin muita eduskunnan ryhmiä ja en olisi lojaali myös heihin nähden. SKDL on laillinen ryhmä eduskunnassa ja se oli ainoa, joka viime vaaleissa menestyi (kansanpuolue on mitätön). Tämä on myös otettava huomioon. Hallituksen muodostamisen täytyy tapahtua eduskunnan ryhmien välisillä neuvotteluilla ja niiden välisellä sopimuksella.

Dagens Nyheter’in 6.9.51 pääkirjoitus »Stabiliseringspolitiken i Finland»1. – Hallitus muodostetaan niin, että någon egentlig ombildning inte sker. – Kommunisterna stannar utanför.2 – Kommunistit eivät ole välttämättömiä hyviä suhteita varten Neuvostoliiton kanssa. Heidän puheensa on tomt prat3. Myös Kekkonen, som länge ivrade för kommunisternas återinträde i regeringen, tycks ha funnit att detta krav från hans sida var tämligen onödigt. Någon rysk inblandning har inte förekommit under valrörelsen eller i regeringsdiskrn –. Arbetshypotesen att Finland är ett fritt land är att förstå och den inre politiken dirigeras i överensst. härmed, i saklikt såväl som personligt hänseende, vilket bl.a. åskådliggöres med V. Tanners återval. En annan sak är att den utrikespolitiska fraseologin liksom uppträdandet i utrikespolitiska förhandlingssammanhang präglas av omisskännlig strävan att vara ryssarna till lags, att inte göra dem irriterade eller misstänksamma. En av de försiktigaste i detta hänseende är nuvarande Statsministern – varemot Fagerholm tillät sig ett o. annat kantigt ord.4

Refl. Tämä on kaikki oikein, mutta tällainen kirjoittelu voi provosoida meidän kommunistejamme ja heidän kannattajiaan Venäjällä. Sentähden tällainen kirjoittelu ei ole oikein hyvä.

1 »Vakauttamispolitiikka Suomessa»

2 mitään varsinaista uudelleenmuodostamista ei tapahdu. – Kommunistit jäävät ulkopuolelle.

3 tyhjää puhetta

4 joka kauan intoili kommunistien hallitukseen paluun puolesta, näyttää huomanneen, että tämä hänen esittämänsä vaatimus oli melkoisen tarpeeton. Mitään asioihin puuttumista Venäjän taholta ei ole esiintynyt vaalikampanjan aikana eikä hallituskeskusteluissa –––. Työhypoteesi, jonka mukaan Suomi on vapaa maa, on ymmärrettävä, ja sisäpolitiikkaa johdetaan sen mukaisesti, sekä asiallisesti että henkilöiden suhteen, mistä on mm. osoituksena V. Tannerin uudelleenvalinta. Toinen asia on, että ulkopoliittista fraseologiaa samoin kuin esiintymistä ulkopoliittisissa neuvotteluyhteyksissä leimaa ilmeinen pyrkimys miellyttää venäläisiä, olla ärsyttämättä heitä tai herättämättä heissä epäluuloja. Eräs varovaisimpia tässä mielessä on nykyinen Pääministeri – jotavastoin Fagerholm salli itselleen toisinaan särmikkäitä sanoja.

12.9. Palasimme Helsinkiin Kultarannasta.

12.9. iltapäivällä Kekkonen luonani.

Jätti hallituksen eronhakemuksen. Hallituksen jäsenten paikat käytettävissä. Perustelu: sen jälkeen kun viime vaaleissa oli valittu uusi eduskunta ja tämä eduskunta on ryhtynyt hoitamaan tehtäviään, niin hallitus jättää paikkansa käytettäväksi.

Sitten keskustelimme Kekkosen kanssa.

Kekkonen kertoi neuvotelleensa sosialidemokraattien kanssa. Näyttää, että taloudellisesta ohjelmasta saadaan sopimus. On tosin vielä eräitä vaikeita kohtia:

1) Suhdannepidätys.

Sosialidemokraatit vaativat 30 miljardia, josta puolet käytettäisiin kuoletuksiin.

Teollisuus voi maksaa 20 miljardia.

2) Pyöreän puun vienti kontrollin alais. ja  siitä myös vientimaksu.

3) Maatal. hinnat entiselleen  ja se olisi järjestettävä lailla (anal. Lex Vilhula).

4) Subventiot: maalaisliitto vaatii pois. Sosialidemokraatit: poistettava asteittain tämän vuoden loppuun mennessä.

Minä: Suhdannerahasto. Ei pidä kuluttaa kaikkia reservejä.

Kekkonen: Toinen puoli jäisi teollisuuden omaksi, maksettaisiin takaisin 10 vuoden kuluessa. SAK vaatii palkankorotuksia. Näillä varoilla ostetaan pois palkankorotukset.

Hallitusasia:

Kekkonen: Sosialidemokraatit ovat sitä mieltä, että minä pyytäisin nykyistä hallitusta jäämään. Se olisi sosialidemokraattien mielestä paras. Kekkonen kutsuisi sitten ryhmien edustajat ja kysyisi heidän mieltään tästä asiasta.

Toinen menettely on tavallinen, että minä kuulen kaikkien ryhmien mieltä.

Minä: Minun on presidenttinä vaikea asettua sille kannalle, joka voidaan selittää, että minun mielestäni kommunistit on poissuljettava hallituksesta. Nyt on sanomalehdissä kirjoitettu, että minä ryhdyn neuvotteluihin ryhmien edustajien kanssa tavalliseen tapaan. Lausuin, että minusta näyttää olevan paras menetellä tavalliseen tapaan, kuulla kaikkien ryhmien mieltä, jotta ei voida jälkeenpäin sanoa, että olen menetellyt puolueellisesti.

Kekkonen piti myös parhaana, että menetellään tavalliseen tapaan.

Sovimme siitä, että minä vielä tänään illalla keskustelen Fagerholmin kanssa ja huomenna ammupäivällä ryhmien edustajien kanssa seuraavasti:

kl. 10.45 sosialidemokraatit

kl. 11.00 maalaisliitto

kl. 11.15 SKDL

kl. 11.30 Kokoomus

kl. 11.45 Ruotsalainen kansanpuolue

kl. 12.00 Kansanpuolue

12.9. kl. 18 Fagerholm. Hallitusasia:

Fagerholm: Vanhalla pohjalla edellyttäen, että vakauttamisohjelmasta sovitaan.

Pääministeri: Sosialidemokraateilla ei ole mitään ambitiota siinä suhteessa. Hyväksyy Kekkosen, mutta se on hänen oma mielipiteensä, Lehtinen esittää ryhmän mielipiteen.

Nykyisellä parlamenttaarisella pohjalla.

Kansanpuolue: kenties saisi odottaa.

Sosialidemokraatit ovat kommunistien mukaantuloa vastaan.

UIkoministeri:

Fagerholm katsoi Hynnisen parhaaksi. Sitten puhuttiin ehdotuksista pohjoismaisen yhteistyön tehostamiseksi – parlamenttien valitsema yhteinen komitea. Lupasi lähettää professori Herlitzin ehdotuksen.

Sitten minä viittasin lehdissä olleeseen uutiseen, että Fagerholm haluaisi lähettilääksi Ruotsiin. Sanoin, että hän olisi sinne kyllä hyvä. Mutta täytyy osata joko ranskaa tai englantia. Mutta vakavin asia on, että Fagerholmia ei voi päästää täältä pois. Hän on täällä tärkeämpi kuin Ruotsissa, vaikka olisi sielläkin hyvä.

13.9. Neuvottelut ryhmien edustajien kanssa hallitusasiasta:

kl. 10.45 Sosialidemokraattien ryhmä: Leskinen, Antikainen, Turkka.

Minä pyysin kuulla heidän mielipiteensä kahdesta kysymyksestä:

1) Miten laajalle pohjalle uusi hallitus olisi muodostettava?

2) Kuka pääministeriksi?

Leskinen: 1) Hallituksen tulisi rakentua samalle parlamenttaariselle pohjalle kuin nykyinen hallitus, edellyttäen, että tasapaino-ohjelmasta päästään yksimielisyyteen.

2) Kommunisteja ei mukaan hallitukseen.

3) Nykyinen pääministeri Kekkonen tulisi kysymykseen, jos ohjelmasta päästään yksimielisyyteen.

Lopuksi kysyin: Onko heillä muuta esiintuotavaa?

Leskinen: Tasapaino-ohjelma on tärkeä, mutta on avoinna suuria vaikeuksia.

Minä: 30 miljardin pidätykset. Niitä ei pitäisi kaikkia kuluttaa. Tarvitsemme jälleenrakennukseen.

13.9. Maalaisliiton ryhmä: Kalliokoski, Luukka, Murtomaa.

Minä tein heille samat kysymykset.

Kalliokoski: Hallituspohja voisi olla laaja. Jos vakauttamisesta voitaisiin sopia, niin olisi hyvä saada laaja hallituspohja. Mutta vielä on epävarmuuksia taloudellisesta pohjasta. Edellyttää, että ohjelmasta voidaan sopia, ja silloin hallitus pitäisi olla samalla pohjalla kuin nyt. Ei usko, että hallituspohjaa voidaan laajentaa.

Luukka = Kalliokoski.

Murtomaa do1

Kalliokoski: Pääministeriksi Kekkosella on suurin mahdollisuus.

Jos taloudellisissa asioissa päästään yhteisymmärrykseen, niin luuli, että kyllä muissa asioissa myös päästään siihen.

SKDL: Eino Kilpi ja Hietanen. Minä tein samat kysymykset.

Kilpi: Hallitusasiasta oli alustavasti keskusteltu ryhmässä. Ryhmä oli samalla kannalla kuin ennen, että ryhmä on valmis vissillä edellytyksellä olemaan mukana hallituksessa

Eduskuntavaalit ovat viitanneet siihen, että SKDL:n on oltava hallituksessa ja että palattaisiin »Paasikiven linjaan» 1945–48, mutta riippuu taloudellisesta ohjelmasta. Suunnitteluneuvoston ehdotus ei ainakaan kaikilta kohdiltaan voi olla ohjelmana hallitukselle, jossa SKDL on mukana. Hinnat ovat kohonneet, mutta palkat eivät. Palkkojen pitäisi saada kohota vastaavasti.

Pääministeri: ei ole ollut keskustelua. – Omasta puolestaan lausui, että kun tämä hallitus muodostettiin, niin ryhmä oli valmis olemaan mukana Kekkonen pääministerinä.

Hietanen = Kilpi.

Kysyin, onko heillä muuta esiintuotavaa.

Kilpi: Tilanne yleensä. Teollisuustyöväen keskuudessa on suurta levottomuutta – johtuu palkkasulusta ja hintojen kohoamisesta. Myös ulkopoliittisesti yleinen asema on huonontunut. Olisi maan rauhoituksen kannalta hyvä, jos voitaisiin muodostaa hallitus, jossa SKDL on mukana. Vaikuttaisi hyvästi myös Venäjään ja antaisi luottamusta taloudellisessa suhteessa. On vaara, että jos SKDL diskriminoidaan, niin suuri osa työväestä menettää uskonsa parlamenttaariseen järjestykseen ja se olisi paha, koska parlamenttaarisella järjestyksellä on saatu aikaan hyviä tuloksia 1945–48.

Hietanen = Kilpi. Olisi yritettävä muodostaa hallitus laajemmalla pohjalla. Siitä olisi maalle etua.

1 dito = samoin

13.9. Kokoomus: Ahmavaara, Salminen, Tuurna, Heikkilä.

Tein samat kysymykset.

Ahmavaara: Taloudellinen vakauttaminen on nyt tärkein asia. Siihen on lopulta päästävä käsiksi. Edellytykset ovat hyvät. Nyt olisi vakauttaminen saatava aikaan. Sitä edistäisi mahdollisimman laajapohjainen hallitus. Aärimmäinen vasemmisto on kuitenkin siinä suhteessa epävarma tekijä. Kun nykyinen hallitus on valmistanut vakauttamista, niin ei pitäisi tehdä järin perusteellisia muutoksia nykyiseen hallitukseen. Nykyistä pääministeriä vastaan ei ole mitään erikoista muistuttamista. – Kommunisteja ei hallitukseen mukaan »muuta kuin äärimmäisessä tilanteessa». Hallituksen jäsenten ei tarvitse aina olla kansanedustajia, vaan nyt voisi olla talousmiehiä.

Tuurna: Minä olin aikaisemmin sanonut, että kokoomuksen pitäisi esittää aktiivisempaa politiikkaa. Nyt on sellainen hetki, jonka vuoksi kokoomuksen pitäisi päästä hallitukseen.

Heikkilä = Ahmavaara ja Tuurna. 

Salminen = Ahmavaara ja Tuurna. 

Salminen: Olisi voitu odottaa, miten tämä hallitus voi vakauttamisen toimeenpanna. Hallituksen vaihto voi jarruttaa vakauttamisasiaa. Nykyistä hallitusta ei pitäisi paljon muuttaa, mutta jos tulee muutos, niin kokoomuksen pitäisi tulla mukaan, koska se voi tuoda asiantuntemusta.

13.9. Ruotsalaisen kansanpuolueen ryhmä: Österholm ja Jern.

Österholm: Ei ole keskustellut vielä, mutta omana mielipiteenään, att regeringsbasen ej borde vara mindre, även sådan har förutsätt att genomföra stabiliseringen. Krafter som lojalt understöder stabiliseringsplanen o. är villiga att göra uppoffringar för alla för planens genomförande. Regeringsbasen bibehålles.1

Minä: Entä kommunistien mukaantulo hallitukseen?

Österholm: Kommunisternas har uteslutit sig själva. Har ej accepterat borgfreden och motsatt sig förslag till stabiliseringen.2

Statsminister3: Jos maalaisliittolaiset ja sosialidemokraatit sopivat ohjelmasta, niin he sopivat myös pääministeristä. Kekkosta vastaan ei ole muistuttamista.

Jern = Österholm.

Österholm: Ruotsalainen puolue on ollut hallituksessa koko ajan sodasta asti. On lojaalisti kannattanut ja tehnyt työtä. Samoin tahtoo myös tulevaisuudessa. Katsoi, että sen olisi edelleen saatava kaksi paikkaa.

1 että hallituspohja ei saisi olla suppeampi, tällaisella on myös edellytyksiä toteuttaa vakauttaminen. Voimia, jotka lojaalisti tukevat vakauttamissuunnitelmaa ja ovat halukkaita tekemään kaikkia koskevia uhrauksia suunnitelman läpiviemiseksi. Hallituspohja jätetään ennalleen.

2 Kommunistit ovat itse sulkeneet itsensä pois. Eivät ole hyväksyneet linnarauhaa ja ovat vastustaneet vakauttamisehdotuksia

3 Pääministeri

13.9. Kansanpuolue: Kannisto ja Kaitila.

Kannisto: Taloudellinen tilanne on sellainen, että inflatio on lopetettava. Siihen on edellytyksiä olemassa. Sentähden taloudellinen vakauttaminen on pääasia. Uusi hallitus on muodostetta tällä pohjalla. Kun SKDL on asettunut vastustamaan vakauttamisesta esitettyä kantaa, ei se tule hallituksessa kysymykseen.

Uusi hallitus voidaan muodostaa parhaiten keskustaryhmien ja sosialidemokraattien varaan.

Pääministeri: Kekkonen lienee sopivin.

Kaitila = Kannisto.

13.9. Kekkonen luonani.

Minä kerroin Kekkoselle neuvotteluistani ryhmien edustajien kanssa. »Pyysin pääministeri Kekkosta muodostamaan Eduskunnan enemmistön kannatusta nauttivan hallituksen huomioon ottaen taloudellisen ja poliittisen aseman vaatimukset.» (Tämä oli kommunikean sanamuoto.)

Kekkonen sanoi neuvottelevansa eduskuntaryhmien kanssa ja antavansa minulle vastauksen niiden päätyttyä.

Sitten Kekkonen ilmoitti saaneensa Tuomiojalta sähkeen ja kirjeen vastauksena Kekkosen kysymykseen, voisiko Tuomioja tulla ulkoministeriksi.

Tuomioja oli vastannut, että toivoi, että hänen ei tarvitsisi ryhtyä ulkoministeriksi, mutta jättää asian Presidentin ratkaistavaksi. Kun minä olin Kekkoselle lausunut, että Suomen Pankkiin pitäisi saada vahvistusta, etenkin jos Tuomioja tulee hallitukseen, niin Tuomioja oli kirjoittanut haluavansa saada tohtori Wariksen Suomen Pankin johtokuntaan.

Minä lausuin, että vaikka Hynninen on mielestäni myös hyvä, niin arrangemangi Tuomiojan kanssa on poliittisesti parempi. Kun minä huomautin, että kommunistit ovat puhuneet Tuomiojan matkasta USA:han, jossa hän nyt on, vastasi Kekkonen: »Hella kyllä pitää huolen siitä, että kommunistit hyväksyvät Tuomiojan.»

Kekkonen huomautti myös, että jos Hynninen tulee ulkoministeriksi, niin ruotsalaiset eivät voi saada kuin yhden paikan, josta he ovat tyytymättömiä. Sillä hallituksessa ei voi olla kuin 17 ilman lainmuutosta. Jos Tuomioja tulee, niin Aura voi jäädä pois, sillä Tuomioja on edistysmielinen. Ruotsalaiset voivat saada oikeusministerin paikan toiseksi. Heillä on kyllä sopivia oikeusministerejä.

14.9. Italian teollisuusnäyttelyn avajaiset Messuhallissa. Olimme siellä Allin kanssa.

14.9. Iltapäivällä esittely.

15.9. Ajoimme Kultarantaan iltapäivällä.

16.9. kl. 10 juhlajumalanpalvelus Turun Tuomiokirkossa arkkipiispa Salomiehen virkaanastumisen johdosta.

Sen jälkeen lounas Hamburger Börssissä, jossa mm. minä pidin pienen puheen. Sen jälkeen kahvit piispantalossa.

Miellyttävä juhlatilaisuus. Iltapäivällä palasimme Helsinkiin.

17.9. Raportissa 6.9.51 Numelin kertoi mm., että Egyptin lähettiläs »puhui Israelista samaan tapaan kuin suursaksalaiset sodan aikana Tanskasta (»ein lächerliches Ländchen»1).

Refl. Todellista saksalaista poliittista filosofiaa ja yleensä suurvallan tapa katsella asioita.

Vrt. Treitschken lausuntoa (Politik).

1 »naurettava pikkumaa»

18.9. Refl.

Lukiessani Ylioppilaslehteä, Suomalaista Suomea ym. julkaisuja olen havainnut, että nuorisossa on jonkunlainen pessimismi, melankolia yms. mieliala.

Siirtolaisuus on lisääntynyt (Kanada). Etevimmät tiedemiehet ym. ovat muuttaneet maasta.

Jonkunlainen pessimismi Suomen tulevaisuuteen nähden on olemassa.

Kekkosen kanssa keskusteltava:

1) Olisi kenties sopivissa tilaisuuksissa tähän seikkaan koskettava ja vahvistettava ja ylläpidettävä rohkeata mielialaa.

Suomen kansalla on samat mahdollisuudet kuin useimmilla pienillä kansoilla. Nyt on paljon laajemmat olot ja mahdollisuudet kuin esim. minun nuoruudessani.

Kekkonen voisi puheessaan kosketella näitä kysymyksiä.

2) Nuoriso tarvitsee ihanteita ja tointa ja tarmoa (YK).

19.9. Eilen Suomi-Neuvostoliitto-­Seura oli järjestänyt juhlan sen johdosta, että 7 vuotta on kulunut välirauhasta 1944. Minä ilmoitin olevani estetty tulemasta. Siellä piti seuran sihteeri T. Karvonen pitkän puheen. Se on tänään Vapaassa Sanassa (tallessa). Sen pääteema on: Kaikki syy on meidän. Neuvostoliitto on ollut meille kaikin puolin hyvä ja ystävällinen. (kts. puhetta)

Refl. Tämä on hirmuista! Tämä oman kansan syyttäminen. Aivan vihamielistä.

20.9. Aamulla Fagerholm soitti. Sanoi, että sosialidemokraatit eivät hyväksy Tuomiojaa ulkoministeriksi. Hän ei voi lähteä Suomen Pankista, jossa hän on välttämätön. Hän on myös »kantig»1. Kannattavat Hynnistä.

Minä: Vastasin, että minä tietysti hyvin mielelläni näkisin Hynnisen ulkoministerinä, mutta tässä yhteydessä pidän Tuomiojaa parempana. Hänellä on hyvä nimi sekä lännessä että idässä. Kauppaneuvottelujen aikana venäläiset hänestä pitivät. Suomen Pankissa häntä kyllä tarvitaan ja se on vaikea asia. Mutta Suomen Pankkiin täytyy saada vahvistusta. Ei voi tietää, miten venäläiset ottaisivat Hynnisen tällä hetkellä. Hän on hyvä mies ja hänellä on komea menneisyys, sillä hän oli jääkäriliikkeen alkuunpanijoita, hänen luonaan pidettiin ensimmäinen kokous syksyllä 1914. Kommunistit tulevat kovasti hyökkäämään tämän hallituksen kimppuun. Sitäpaitsi jos Hynninen tulee hallitukseen, niin ruotsalaisille ei voi antaa kuin yhden paikan, koska ei ole tilaa.

Fagerholm katsoi, että kansanpuolue (edistys) ei tarvitse paikkaa hallituksessa.

Minä vastasin, että Kekkonen katsoo, että kun he ovat olleet tässä hallituksessa, niin heidän täytyy olla mukana myös tulevassa hallituksessa.

1 särmikäs

20.9. Kekkonen luonani (kl. 14)

Hallitusasia:

Kekkonen: Ohjelma on asiallisesti selvä.

Paikat:

Ruotsalaiset tahtovat kaksi paikkaa. Silloin Aura täytyy jättää pois. Se on ikävä asia.

Ulkoministeri: Sosialidemokraatit tahtovat Hynnistä. Mutta Kekkonen on sopinut Tuomiojan kanssa keskustelun jälkeen minun kanssani. Jos Aura jää pois, niin Tuomioja on välttämätön talousmiehenä.

Minä kerroin keskustelustani Fagerholmin kanssa telefoonissa.

Kekkonen: Ruotsalaisilla pitäisi kyllä olla sopivia juristeja oikeusministeriksi.

Minä: Ulkoministerinä minä mielelläni näkisin Hynnisen, joka on vanha ystäväni ja avustajani Moskovasta ja on samalla poliittisella kannalla kuin minä, mutta nykyisissä oloissa on Tuomioja parempi sekä poliittiset että taloudelliset asiat huomioon ottaen.

Refl. Sosialidemokraatit eivät nähtävästi tahdo Tuomiojaa sen tähden, että hän on kova talousmies.

20.9. kl. 19.

Uuden hallituksen nimitys.

Hallitukseen tuli: 

Pääministeri: Kekkonen 

Ulkoministeri: Tuomioja 

Oikeusministeri: avoinna. Toistaiseksi hoitaa pääministeri 

Sisäministeri: Sukselainen 

Valtiovarainministeri: Rantala 

Toinen d0: Matti Miikki 

Puolustusministeri: Skog 

Opetusministeri: Oittinen 

Maatalousministeri: Miettunen 

Toinen d0Lepistö

Kolmas d(Asutus): Luukka

Kulkulaitosministeri: Peltonen

Toinen d0: Kleemola

Kauppa- ja teollisuusministeri: Tervo

Sosialiministeri: Törngren

Toinen sosialiministeri: Huunonen

Kolmas sosialiministeri: Murtomaa

17.

Kekkonen sanoi minulle esittelyn jälkeen, että maalaisliiton kohdalla tämä uusi hallitus on heikompi kuin nykyinen hallitus. Mutta kun on puhuttu »asfalttimaalaisliittolaisista», niin hän on tahtonut tehdä siinä suhteessa muutoksen.

20.9. Esittelyn jälkeen keskustelin vähän aikaa Kekkosen kanssa. Huomautin Karvosen puheesta SNL-seuran juhlassa toissa päivänä välirauhansopimuksen 7-vuotispäivän johdosta.

Myös Kekkosen mielestä se puhe oli hirmuinen ja valheellinen ja epäisänmaallinen.

21.9. Eronnut hallitus kävi jäähyväiskäynnillä luonani kl. 14.30.

21.9. Uusi hallitus kunniakäynnillä luonani kl. 14.45.

22.9. Esittely.

Oikeusministeriksi nimitettiin Tammisaaren pormestari Högström.

Esittelyn jälkeen minä sanoin Kekkoselle, että kommunistiset lehdet pitävät suurta ääntä hallituksesta ja ulkoministeristä (Tuomiojasta).

Kekkonen vastasi soittaneensa aamulla Palmgrenille (Vapaan Sanan päätoimittajalle) siitä asiasta ja lausuneensa, että »Tuomioja on meidän ulkopolitiikastamme samalla kannalla kuin presidentti ja minä (s.o. Kekkonen)». Palmgren oli vastannut, että »se ei ole niin vakavaa».

Kekkonen kertoi myös (esittelyn jälkeen) edellisenä päivänä kutsuneensa Neuvostoliiton lähettilään Lebedevin päivälliselle valtioneuvoston juhlahuoneeseen. Hän oli antanut Lebedeville p.m:n raaka-aineiden saannista, koska meillä on vaikeuksia saada niitä länsimaista, jotka eivät anna raaka-aineita tavaroihin, jotka viedään Neuvostoliittoon.

Päivällisellä ei ollut muita kuin he kaksi ja tulkki. Lebedev oli ollut hyvin ystävällinen ja hyvällä päällä. Oli istunut kl. 1.30:een yöllä ja juonut konjakkia.

Minä sanoin, että on hyvä, että Kekkonen pitää tällaista yhteyttä Lebedevin ja venäläisten kanssa.

25.9. Reserviupseerien Liiton lähetystö tri Ollinen ja kaksi muuta toi minulle heidän julkaisemansa kirjan, joka koskee maanpuolustusta. Minä kiitin ja sanoin lukevani kirjan.

Keskustelin heidän kanssaan jonkun aikaa. Ollinen kysyi mm. minun mielipidettäni meidän maamme asemasta, jos syntyisi sota lännen ja Neuvostoliiton välillä.

Minä vastasin, että me tietysti koettaisimme pysyä sodasta erillään, mutta ellei se olisi mahdollista, niin meidän tulee täyttää sopimuksemme. Se on meidän velvollisuutemme, mutta se on meille myös parasta ja edullisinta politiikkaa.

Muuten sanoin myös mm., että minun mielestäni meidän ei pidä päästää sotalaitostamme rappioitumaan, mutta meillä on sodan jälkeen ollut niin paljon tehtäviä.

Ollinen ja muut sanoivat, että kirja on kirjoitettu suurella varovaisuudella, niin että siinä ei pitäisi olla mitään pahaa.

Minä lausuin keskustelun kuluessa, että Itä-Karjalan asia on meille tehnyt paljon pahaa. Se herätti venäläisissä epäluuloa meitä kohtaan. Kerroin v. d. Goltzin minulle v. 1918 sanoneen:

»Jos sallitte antaa ystävän neuvon: Pysykää Itä-Karjalasta poissa. Jos sen nykyisenä sekasorron aikana saisittekin, niin Venäjä tultuaan jälleen voimakkaaksi tahtoo ottaa sen takaisin ja silloin Suomen itsenäisyys on vaarassa.»

Minä lisäsin reserviupseereille, että meidän pitää muistaa, että aina tulee ole­ maan suur-Venäjä, koska on olemassa suuri kanssa ja rikas maa, ja tämä valtakunta tulee aina olemaan meidän naapurimme.

Reserviupseerit sanoivat olevansa samaa mieltä.

25.9. Vesterinen luonani jäähyväiskäynnillä.

Hän lähtee ylihuomenna kotiinsa Laukaaseen. Hän ei tullut valituksi edustajaksi eikä ole enää hallituksen jäsen. Hän on ollut eduskunnassa vuodesta 1919 asti. Hän oli alakuloisella mielellä ja katsoi, että häntä kohtaan on menetelty vähemmällä égardilla1.

Hän kertoi, että Kekkonen käyttää edelleen paljon alkoholia. Samoin eräät hallituksen jäsenet. Oli siitä kovin pahoillaan. Pelkäsi, miten maalaisliiton moraalisessa suhteessa käy, jos sen johto ei ole hyvissä käsissä. Hän kertoi ikäviä asioita.

Vesterinen pyysi minua olemaan presidenttinä niin kauan kuin vain jaksan. Sanoi, että minulla on kansan luottamus.

Minä vastasin olevani niin kauan kuin jaksan.

Vesterinen kertoi, että ryhmässä ja puolueessa Kekkosen kannatus ei ole varma. Hän esiintyy liian käskevästi.

Refl. On ikävä asia, että Vesterinen on nyt joutunut syrjään sekä eduskunnasta että hallituksesta.

1 hienotunteisella tavalla

28.9. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa. Huomautin Hertta Kuusisen puheesta Rautatietorilla (26.9.), jossa hän syytti hallitusta sodan valmisteluista. Sanoin, että olisi ajateltava, olisiko ryhdyttävä lehdissä tästä puhumaan. Pelkään, että ellei mitään puhuta kommunisteja vastaan, niin se voi vaikuttaa propagandana kansan keskuudessa kommunistien hyväksi.

Kekkonen kertoi, että julkaisussa Kansamme Talous, jota julkaisee Suomen Pankki, Postisäästöpankki ja Kansaneläkelaitos, (puolueeton taloudellinen viikkolehti) N:o 30, 26.9.51 Yrjö Murto kirjoitti: »Maamme talouspolitiikka ja hallituksen ohjelma tähtäävät siihen, että työläisten elintason kustannuksella luotaisiin suuret pääoma- ja tavarareservit, jotta voitaisiin liittyä amerikkalaisten suunnittelemaan sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Mutta hallituksen ohjelmassa ei puhuta mitään tästä heidän tärkeimmästä tavoitteestaan, vaan päinvastoin sen peittämiseksi on keksitty monia korulauseita ja annettu lupauksia, joita ei koskaan tulla täyttämään.» (Hirmuista!!)

Kekkonen oli tästä kovin suuttunut. Hän sanoi, että hän toimittaa, että maalaisliittolaiset lehdet kirjoittavat tästä asiasta.

29.9. Norden-juhla Messuhallissa. Tänä päivänä vietetään näitä juhlia kaikissa pohjoismaissa monilla paikoilla (1.9.51 Moskovan radio puhui pahaa tästä juhlasta sekä yleensä pohjoismaisesta yhteistyöstä.)

1.10. Hämäläisosakunnassa paljastettiin minun rintakuvani. – Pidin puheen.

2.10. Kekkonen kertoi telefonissa, että Lebedev oli antanut vastauksen Kekkosen promemoriaan (kts. edellä 22.9.).

»Neuvostoliiton hallitus on valtuuttanut minut ilmoittamaan Teille, että se on valmis täyttämään Teidän pyyntönne, ja kat soo, että SNT-Liitosta Suomeen toimitettavien raaka-aineiden määristä ja lajittelusta tullaan sopimaan Moskovassa olevan suomalaisen kauppavaltuuskunnan kanssa.»

Refl. Tämä on hyvä asia. Se viittaa siihen, että Neuvostoliiton hallitus ei yritä painostaa meitä taloudellisilla asioilla (vaikka hallituksessa ei ole kommunisteja)

2.10. Lähetystö (puheenjoht. maisteri V. Procope, kenr. maj. Palojärvi, ev. Fogelholm, professori Meurman ja eräs vielä) kävi puhumassa Kaartin Kasarmin asiasta.

Minä sanoin, että se on hallituksen asia, mutta lupasin yksityisesti puhua hallituksen asianomaisten jäsenten kanssa.

3.10. Suomen Akatemian vuosikokous Yliopiston pienessä juhlasalissa.

Uusi jäsen professori Väisälä piti esitelmän pienistä planeetoista. – Olin siellä läsnä.

5.10. Esittelyn jälkeen.

Kekkonen ilmoitti esiintyvänsä eduskunnassa s.p. sen johdosta, että kommunistit ovat syyttäneet – lainanottovaltuuksia koskevan asian yhteydessä – hallitusta siitä, että se valmistelee sotaa. Hän sanoi mainitsevansa, että hän oli katsonut yleispoliittisista syistä suotavaksi, että SKDL olisi mukana hallituksessa, ja kysyi, saako hän mainita, että minä olen samaa mieltä. Minä annoin siihen suostumukseni.

Kekkonen sitten eduskunnassa antoi lausunnon ja kosketteli myös Murron törkeätä kirjoitusta, josta edellä on mainittu.

Mutta Ryömä käytti tätä Kekkosen lausuntoa vain lisäaiheena hyökkäykseen eduskunnassa. (kts. keskusteluja)

7.10. kävin Ståhlbergin luona (pitkästä aikaa). Ståhlberg oli hyvissä voimissa.

Viime eduskuntavaalit:

Minä: Ne menivät huonosti. Kommunistit saivat enemmän ääniä ja edustajia. Se on huono asia. Olisiko ajateltava vaalipakkoa?

Ståhlberg: Kenties kommunistit tulevissa vaaleissa saavat vähemmän ääniä, kun tekevät paljon tyhmyyksiä. Kun ei heitä kurtiseerata niin, että kansa ei saa sitä käsitystä, että he ovat välttämättömiä. – Epäili vaalipakkoa, jota ei ole Euroopassa muualla kuin Belgiassa. Ei kannattanut sitä. Kansa olisi saatava äänestämään vapaaehtoisin keinoin.

Ståhlberg lausui mm., että on hyvä, että vähemmistöhallitusten aika nyt on ohi. Sitten minä esitin käsitykseni suhteistamme Neuvostoliittoon. Hyviä merkkejä:

1) Venäläiset lehdet eivät hauku nykyistä hallitusta, vaikka siinä on sosialidemokraatteja. Eivät hauku myöskään pääministeri Kekkosta.

Näyttävät, että aksepteeraavat minut (Stalinin onnittelusähke), vaikka minun nimeni kyllä toisinaan esiintyy venäläisissä lehdissä huonossa yhteydessä.

2) On tehnyt nykyisen hallituksen kanssa 5-vuotiskauppasopimuksen myös raaka-aineasiassa.

3) Näyttää siltä, että tulevat Olympialaisiin.

4) Savonenkovin kunniamerkki.

Minä: Yleensä ei ole tiedossa konkreettisia faktoja, jotka viittaavat pahaan suuntaan.

Huonoja merkkejä:

1) Lebedev Savonenkovin tilalle. Lebedev oli Puolassa huono mies. Täällä hän ei ole vielä esiintynyt pahasti. (Hänen sanansa Vesteriselle: Täällä on ihmisiä, jotka eivät tahdo ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto on kuin suuri ja voimakas eläin: ei välitä pienistä, mutta kun näkee, että mitta on täysi, niin lyö kovasti.)

2) Venäläisten lehtien ja muiden julkaisujen kirjoittelu. Valetta Ja vääristelyä. Luin broshyrista Иващин1 siv. 10, että Suomi julisti sodan 30.11.39. – Luin Trudin ja Litter. Gazetan kirjoituksen.

Meidän kommunistiemme ja venäläisten hyökkäys Suomen pohjoismaista suuntausta vastaan.

Kommunistit luultavasti ajattelevat ulkoparlamenttaarista toimintaa.

Tähän asti emme ole näihin paljon vastanneet.

Ståhlberg: Samanlaista haukkumista on jatkunut kaikki nämät vuodet, mutta virallisesti ovat venäläiset olleet korrekteja. Tietysti meidän kommunistimme levereeraavat2 ainekset venäläisille lehdille. Kun välit virallisesti pysyvät normaaleina, niin se painaa enemmän. Voimme olla tyytyväisiä, että meillä asiat ovat menneet näin hyvin. Vertaa meidän maamme oloja satelliitteihin: Tšekkoslovakia – Puola – Unkari – Rumania – Bulgaria.

Ståhlbergin mielestä tuskin on syytä heidän valheistaan ja haukkumisistaan tehdä suurta numeroa. Mutta kun välit pysyvät siedettävinä ja Neuvostoliitto pysyy virallisesti korrektina, niin se on pääasia. Siis hänen mielestään ei suurta melua lehdissä. Joskus tilaisuuden tullessa voi huomauttaa.

Minä: Haukkumisesta emme välitä. Mutta Venäjällä on keinoja meitä painostaa. Metalliteollisuus: ennen sotaa 40.000 työmiestä, nyt yli 80.000 miestä.

Ståhlberg luuli, että venäläiset kyllä tahtovat käydä kauppaa meidän kanssamme kuten tähänkin asti.

Minä huomautin, ettei tehnyt kauppasopimusta Fagerholmin hallituksen kanssa, mutta kyllä Kekkosen.

Minä: Jos kansainvälinen asema kiristyy ja venäläiset eivät välitä ei-kommunististen kansojen mielipiteestä, voivat he järjestää Mainilan tapauksen, vaikka Porkkalan rajalla. Ja jos syttyy sota, silloin meidän ulkomaankauppamme voi tulla rajoitetuksi pääasiallisesti Neuvostoliittoon.

Ståhlberg toivoi ja luuli, että sotaa ei tule.

Sitten minä puhuin pohjoismaisesta yhteistyöstä, josta kommunistit ja venäläiset lehdet puhuvat pahasti.

Ensin kerroin Ruotsin kuninkaan mahdollisesta käynnistä Suomessa ja sanoin, että olemme ilmoittaneet mielihyvällä ottavamme hänet vastaan.

Ståhlberg piti sen kannan luonnollisena ja oikeana.

Minä puhuin sitten suunnitellusta uudesta pohjoismaiden eduskuntien valittavasta organista ja Herlitzin sääntöehdotuksesta.

Ståhlberg: Tällainen uusi järjestelmä ei olisi hyvä, vaan voisi olla vaarallinen. Olisi parempi ja onnellisempi, että pohjoismainen yhteistyö jäisi entiselleen. Se olisi parempi sekä asiallisesti että venäläisiin nähden. Uusi orgaani muistuttaa yleiseurooppalaista parlamenttia, joka on epäiltävä asia. Voi syntyä ristiriitoja, koska maiden välillä on erikoisuuksia. Asiallisesti on parempi, että on eri asioissa asiantuntijain komiteoja. Tällainen orgaani voi vahingoittaa pohjoismaista yhteistoimintaa. Nyt on vapaata yhteistoimintaa, mutta uusi järjestys tulisi enemmän sitovaksi.

Jos tällainen pohjoismaiden »parlamentti» syntyisi ja me menisimme siihen, niin venäläiset voisivat saada uuden pohjan hyökkäyksilleen meitä vastaan, ja Neuvostoliiton hallitus voisi esittää virallisesti vastalauseensa, ja meidän olisi vaikea silloin venäläisten vaatimuksista peräytyä. Ståhlberg ajatteli, eikö pohjoismaiden parlamenttien välistä kongressia voisi kehittää niin, että se tekisi saman mitä on odotettu uudelta orgaanilta. Ståhlbergin mielestä uusi orgaani olisi perin epäkäytännöllinen laitos.

(Ståhlberg lausui mm., että Ruotsin neutralisuus on meille hyvä ja tärkeä.)

Minä: Olisin ollut tyytyväinen, jos tämä asia ei olisi tullut esille. Olen kyllä sitä mieltä, että meille olisi ainakin tällä hetkellä paras olla poissa tästä uudesta organista. Tietysti se olisi ikävä, jos muut pohjoismaat sen perustavat ja me jäämme pois.

Ståhlberg: Silloin siitä tulisi skandinaavinen yhteistyö, jollaista nytkin on olemassa. Suomi voisi olla mukana asioista neuvottelemassa kuten nytkin. Pohjoismainen yhteistyö on tärkeä. Mutta odotettava on, että Ruotsi ja muut pohjoismaat eivät katkaisisi yhteistyötä Suomen kanssa.

Puhelimme myös muistakin poliittisista asioista. Ståhlberg näkyi olevan luottavainen tulevaisuuteen nähden. Hän oli tyyni ja rauhallinen. Näkyi luottavan siihen, että kun me noudatamme lakia ja sopimuksia, niin selviydymme. Kommunisteihin nähden oli jyrkkä.

(Ohimennen hän lausui, että jos joku kommunistilehtien toimittajista, jotka ovat meidän ulottuvillamme, tuomittaisiin kuritushuoneeseen, niin se kenties vaikuttaisi heidän kirjoitteluunsa.)

Olin Ståhlbergin luona 2 tuntia.

1 Ivaštšin

2 toimittavat

8.10. lähetin Ståhlbergille professori N. Herlitzin p.m:n. Palauttaessaan sen 9.10.51 Ståhlberg ilmoitti: »Epäilykseni tästä vain lisääntyneet.»

8.10. Turun Ylioppilaskunnan edustajat professori Meretoja ja maisteri ? pyysivät minut »Soihtukillan» kunniajäseneksi ja antoivat merkin ja diplomin. – Kiitin ja keskustelin jonkun aikaa heidän kanssaan.

8.10. Dr Per Jacobson luonani. Keskustelimme lähes 2 t. pääasiassa taloudellisista kysymyksistä, mutta myös poliittisista.

Hän katsoi kenties liiaksi asioita finanssikannalta.

9.10. Tanskan uusi lähettiläs Duurloo antoi valtakirjansa. Ulkoministeri Tuomioja läsnä.

Odottaessamme Tanskan lähettilään tuloa keskustelimme Tuomiojan kanssa. Minä kerroin, miten venäläiset historiankirjoittajat ja lehdet väärentävät ja valehtelevat viime ajan historiaa (broshyyrissä, että Suomi julisti sodan 30.11.39 Neuvostoliitolle) ym.

Esitin vähän pessimistisiä ajatuksia. Kerroin Mannerheimin pessimismistä Suomen tulevaisuuteen nähden.

Tuomioja katsoi, että nyt meillä on syytä optimismiin, kun ajattelemme, miten vaarallisessa tilassa olimme joitain vuosia sitten ja miten ne vaarat ja vaikeudet olemme selvittäneet. Tuomioja kertoi myös, että ulkomailla (hän on äsken ollut USA:ssa ja Englannissa) on meistä hyvä käsitys ja suuri good will meitä kohtaan.

11.10. Fagerholm luonani puhumassa ehdotuksesta pohjoismaisesta neuvostosta. Sanoi Hedtoftin kutsuneen komitean, jonka pitäisi valmistella asiaa, kokoon Köpenhaminaan.

Minä kerroin Ståhlbergin mielipiteestä. (kts. ed.). Sanoin omasta puolestani olevani samaa mieltä. Mutta meidän kantamme olisi esitettävä niin »nätisti» kuin mahdollista. Minusta ei ole syitä mitkä estäisivät Fagerholmia lähtemästä esittämään meidän kantaamme.

Fagerholm oli itse myös epäilevällä kannalla.

Kysyin, miten sosialidemokraattien asema nykyään on.

Fagerholm vastasi, että olisi muuten hyvä, mutta heidän puolueellaan on liian vähän varoja. Vaalien jälkeen heidän täytyi lopettaa 60 toimitsijaa, jotka olivat olleet puolueen palveluksessa vaalitoiminnassa, mutta heidän puolueellaan on niin vähän varoja. Kommunisteilla on rahoja niin paljon kuin tahtovat. Heidän hallussaan on lukuisia liikkeitä, entisiä saksalaisia, kuten Seximo, jonka kautta he voivat saada varoja. Heillä on paljon palkattuja toimitsijoita.

12.10. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen ja Tuomiojan kanssa kutsuista itsenäisyysjuhlaan 6.12.51, nimittäin Rydin kutsumisesta. Pyysin heitä miettimään ja sitten viikon kuluttua jatketaan keskustelua.

13.10. Tuomioja toi luokseni Etelä-Afrikan kauppaministeri Loce’n, joka on ollut käymässä meidän maassamme. Hauska keskustelu hänen kanssaan. – Hän kertoi olevansa itse buuri. Siellä on 2,5 milj. valkoisia, joista 51 % buureja ja 49 % englantilaisia.

9 milj. neekerejä, 1 milj. intialaisia ym. Hän sanoi heidän tarkoituksensa olevan säilyttää valkoisen miehen ylivalta. Kohtelevat mustia kyllä hyvin, mutta valta on valkoisilla.

14.10. Alli lähti Taorminaan.

17.10. Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi: Everstiluutn. Lehmus, tiedoitusosaston päällikkö, oli kertonut Kekkoselle (myös Tuomiojalle, joka oli läsnä): Amerikkalaiset, ranskalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset toimivat täällä vakoilutarkoituksessa. Täältä on lähetetty rajan yli Neuvostoliittoon suomalaisia partioita sekä tiedustelemaan että sabotagetarkoituksissa. Kaikki partiot eivät ole palanneet, joten osa niistä on joutunut venäläisten vangiksi. Näitä partioita ovat suomalaiset lähettäneet, mutta antaneet sen luulon, että Suomen yleisesikunta on ne lähettänyt. Tämän johdosta voimme odottaa noottia Venäjältä. Tämä on huolestuttava asia. Lehmus oli sanonut, että ensimmäinen tieto tästä on jo viime vuoden puolelta. RP 4 on lähettänyt kaikille miehille jo viime vuonna varotuksen, mutta siitä huolimatta on näin menetelty.

Tähän liittyy eräs toinen juttu:

Kaupungilla kerrottiin, että meidän korkein upseerikuntamme on alituisesti USA:n ja Ruotsin sotilasasiamiesten vieraina. Menevät hyvin pienten miesten kutsuihin useasti. Kerran oli USA:n sotilasasiamiehen luona jonkun joukko-osaston koko upseeristo. Sihvo on sairas ja on mitätön mies. Sentähden näyttää, että armeijassa ei ole oikeata järjestystä.

Kekkonen ehdotti, että minä kutsun Skogin luokseni ja puhun hänelle. Illallisten syöminen on rajoitettava normaaliin.

Rajavartioille on annettu käsky, että ei saa sallia rajan ylitystä. »Kylmä sota» jatkuu, USA ei katso meidän etuamme.

Minä lupasin puhua Skogille.

18.10. Skog luonani kutsusta.

Minä kerroin, mitä Kekkonen oli kertonut minulle (kts. ed.).

Skog: Sotilasasiamiesten kutsut:

Skog luuli, että on liioiteltu. Lienee kansainvälinen tapa, että mennään sotilasasiamiesten kutsuihin, vaikka ovat alempia kuin kutsutut. Myös venäläiset ovat järjestäneet tällaisia kutsuja ja niihin on mennyt suomalaisia korkeita upseereja. Mutta esikunnan päällikkö ei käy pikkukutsuissa. Voi olla mahdollista, että on menty liiaksi kutsuihin. – Skog lupasi kiinnittää sotilaiden huomiota tähän asiaan.

Partiojuttu:

Lehmus käy Skogin luona kerran viikossa, mutta ei ole puhunut hänelle, että sellaista olisi tapahtunut kuin Kekkonen kertoi minulle. Viime keväänä olivat norjalaiset järjestäneet partion rajan yli Neuvostoliittoon. Sen suorittivat suomalaiset norjalaisten toimesta, mutta ne eivät olleet sotamiehiä.

Toinen tapaus oli ollut Kannaksella. Oli nähty jälkiä, mutta ei saatu selvää. Se tapahtui pari vuotta sitten.

Suomalaisten upseerien seurustelua amerikkalaisten ym. kanssa ei ole havaittu. Mutta armeijan ulkopuolella olevat miehet ovat voineet pitää kokouksia keskenään kun muutenkin kokoontuvat.

Skog jatkoi: Ulkomaalainen vakoilu Suomessa on hyvin laaja. Sekä länsimaiden että venäläisten vakoiluverkosto on olemassa. Mutta aktiivipalveluksessa olevat sotilaat eivät ole siihen sekaantuneet. Radiolähettimiä on olemassa maassa, mutta ei ainoastaan länsimaisia vaan myös venäläisiä. Sentähden kommunistit siitä älähtivät.

Armeija ei ole sekaantunut vehkeilyyn ulkomaalaisten kanssa. Kuri on mallikelpoinen.

Minä puhuin väestösuojeluasiasta.

Skog: Se on sisäministerin alainen. – Keväiset jutut on loppu.

Sitten Skog puhui hallitusneuvoksen paikan täyttämisestä puolustusministeriössä Pippingin jälkeen. Hän oli hyvä mies.

Juridinen osasto:

vanhin: Söderlund 57 v. Mutta kaikki pitävät häntä mitättömänä miehenä.

Tuomari Suhonen, n. 40 v., hän olisi nimitettävä.

Tuomari Vilanko

Tuomari Katajarinne.

Skog sanoi, että Söderlund voisi tulla vanhemmaksi hallitussihteeriksi, joka paikka tulee vapaaksi.

Lopuksi minä kysyin, millä kannalla ovat sosialidemokraattisen puolueen asiat.

Skog vastasi, että he ovat tyytyväisiä. Puolueen asiat ovat hyvät. Tosin maaseudulla ei ole niin hyvin, siellä on tehty liian pieniä tiloja. Mutta teollisuuspaikoilla ja kaupungeissa on sosialidemokraattien asema hyvä.

19.10. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen ja Tuomiojan kanssa.

Minä kerroin ensiksi keskustelusta Skogin kanssa. Kekkonen sanoi, että partioita on kyllä lähetetty Neuvostoliittoon. Minä kehoitin Kekkosta keskustelemaan Skogin kanssa, jotta saa tarkemman selvän siitä, mitä Skog tietää.

Sitten puhuimme, onko Ryti kutsuttava 6.12.51 itsenäisyysjuhlaan.

Tuomioja: Jos Ryti tulee, niin on mahdollista, että Neuvostoliiton lähettiläs (ym. kansandemokr. edustajat ynnä heidän kannattajansa) lähtevät mielenosotuksellisesti pois juhlasta. Tällaisen pienen asian vuoksi ei ole syytä ottaa riskiä

Kekkonen oli samaa mieltä kuin Tuomioja.

Minä sanoin olevani myös taipuvainen samaan mielipiteeseen kuin Tuomioja ja Kekkonen.

19.10. Ruotsin lähettiläs Engzell toi minulle Uppsalan Allmänna Sången´in1 puolesta lahjaksi Allmänna Sångenin historiikin ja Gluntarna.2

Hauska ja ystävällinen lahja.

1 Upsalan Yleisen Laulun

2 gluntit

23.10. eversti Grönvall otti puheeksi Rydin kutsumisen. Minä sanoi keskustelleeni pääministerin ja ulkoministerin kanssa ja olevani heidän kanssaan yhtä mieltä siitä, että on varovaisinta olla kutsumatta Ryti.

23.10. Intian uusi ministeri Desai jätti valtakirjansa.

26.10. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen, Tuomiojan ja Sukselaisen kanssa väestösuojelusta, jota sisäministeriö on ryhtynyt toimeenpanemaan ja josta kommunistit ja venäläiset lehdet ovat nostaneet suuren metelin.

Sukselainen selitti, millainen asia on. Se on viatonta puuhaa. Jos tahdotaan keskeyttää toimenpiteet, niin voisi asettaa komitean tarkastamaan puheena olevaa lainsäädäntöä ja tekemään uusia ehdotuksia.

Minä: Me olemme ottaneet sen riskin, että olemme asettaneet politiikkamme sille edellytykselle, että sotaa ei nyt tule. Onko se oikea vai ei, sen näyttää tulevaisuus. Me emme ole puolustuslaitosta vahvistaneet, vaan se on väliaikaisessa tilassa. Kun väestösuojelu, joka ulottuu ympäri maan, saa aikaan ikävyyksiä, niin minun mielestäni olisi paras se sopivalla tavalla saada keskeytetyksi.

Kekkonen ja Tuomioja olivat samaa mieltä. Myös Sukselainen ei sitä vastustanut.

Olimme siis yksimielisiä.

Minä pyysin heitä yhdessä miettimään, miten tämä asia olisi käytännössä paraiten järjestettävä.

27.10. Valtioneuvosto asetti komitean tarkastamaan väestösuojelulainsäädäntöä ja määräyksiä ja tekemään tarpeellisia ehdotuksia. Toistaiseksi toimenpiteet on keskeytetty.

Tämä toimenpide suoritettiin Kekkosen, Tuomiojan ja Sukselaisen keskustelun johdosta minun kanssani. (Viimeksi eilen.) Komiteassa on yksi kommunisti tai SKDL:läinen.

30.10. Prof Eli Heckscher luonani kl. 15–16. Oli hauska tavata häntä. Hän on täällä luentomatkalla.

31.10. Otavan pääjohtaja Reenpää ja Schildtin joht. maist. toivat minulle ensimmäiset kappaleet Mannerheimin muistelmia.

5.11. Itävallan lähettiläs parooni von Winterstein lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas tavallisuuden mukaan.

6.11. Arkkipiispa Salomies esitteli Tanskan kirkon primaksen Fuglsaag Damgaardin ja Englannin Fulhamin piispan Ingle’n, jotka olivat olleet Mikkelissä piispa Simojoen installatiossa1.

Puhelimme runsaan 1/ 2 tuntia.

1 virkaanasettajaisissa

6.11. Vuorineuvos Walden ja Kansallis-Osake-Pankin Matti Virkkunen luonani puhumassa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n asioista, sen jaosta Waldenin ja Björnbergin välillä.

6.11. Suomi-Neuvostoliitto-seuran juhla Messuhallissa Lokakuun vallankumouksen 34 v. juhlan johdosta.

Muuten mukiinmenevä juhla, mutta sihteeri Läpevän avajaispuhe oli löperöä. Mahtaako hän itse uskoa sitä, mitä hän puhui Neuvostoliitosta, mm. siitä, että Neuvostoliitto on aina ollut rauhaa rakastava eikä koskaan ole hyökännyt eikä hyökkäyssotaa ajatellut?

Refl. Entä 1939 marraskuun 30. p. ja sopimus Hitlerin kanssa 23.8.39, jossa Neuvostoliitolle luovutettiin saaliiksi mm. Suomi?

6.11. Refl. Olen lukenut Mannerheimin Muistelmien ensi osan. Teki ikävän vaikutuksen. Tahtoo osoittaa, miten hän oli aina oikeassa (yksinään oikeassa ja kaikki muut väärässä). Nostaa omaa häntäänsä. Ne ovat hyvin häntä kuvaavat.

7.11. Ministeri Lebedevillä illalla vastaanotto lokakuun vallankumouksen johdosta.

Olin siellä (frakissa ja kunniamerkit). Kekkonen, Tuomioja ym.

Mukava ilta.

16.11. Belgian ministeri Gallet lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas.

(Pidin pienen puheen Galletille. Gallet tullut eläkeikään 65 v.)

16.11. oli aamulla esittely. Sen jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa. Kysyin, mitä kommunistit ajattelevat. Kekkonen vastasi, että »kommunistit ovat laimeita». Eivät pidä suurta hälinää itsestään.

16.11. Lounaan jälkeen keskustelu Kekkosen ja Tuomiojan kanssa.

1) Amerikkalainen radiomies Henry J. Taylor oli käynyt Suomessa viime kesänä ja hän esitti USA:n radiossa kokemuksiaan. Hän tietysti fantiseerasi paljon. Hänen esityksensä oli kovasti Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kohtaan kyllä ystävällinen, mutta puhui omiaan, sellaisia, jotka meitä vahingoittavat. Hän sanoi tavanneensa mm. esikuntapäällikön kenraali Sundmanin, joka oli hänelle kertonut kaikenlaista. Myös sanoi hän tavanneensa Matti Virkkusen, joka oli kertonut, että rupla on 10-kertaisesti yliarvioitu sen realiseen arvoon nähden ja että venäläiset aliarvioivat satelliittien valuutan saadakseen itselleen etuja satelliittien kustannuksella.

Tämän ohella keskustelimme siitä, että kenraali Tapola oli Reserviupseeriliiton julkaisussa kirjoittanut mm. siihen suuntaan, että ei tiedä, ketä vastaan armeijaa tarvitaan.

Sovittiin, että Tuomioja puhuu Sihvon, Tapolan ja Sundmanin kanssa ja huomauttaa heille tällaisen kirjoittelun vahingollisuudesta.

Minä puhun Matti Virkkusen kanssa, kun tapaan hänet.

2) Assarsson oli kirjoittanut minulle pyytäen; että Ateneumin hallussa oleva byroo1 tai jotain sellaista, joka Tukholmasta joutunut meille Sinebrykoffin kokoelmien kautta, deponeerattaisiin2 UD:n uuteen huoneustoon. – Tuomioja ottaa selvän.

3) Pohjoismaiden parlamenttineuvosto: Olimme sitä mieltä, että Suomi ei mene siihen mukaan.

1 lipasto

2 annettaisiin säilytettäväksi

19.11. Kreikan lähettiläs Androulis lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas. Pidin tavallisen pienen puheen, johon A. vastasi.

Lounaan jälkeen keskustelin Kekkosen ja Tuomiojan kanssa. Pyysin hallitusta harkitsemaan kysymystä siirtolaisuudesta, joka viime aikoina on huolestuttavasti lisääntynyt. Voisiko siinä asiassa jotain tehdä?

Kekkonen lupasi ottaa asian esille.

21.11. Alli palasi ulkomailta.

21.11. Hinshaw, amerikkalainen, luonani. Hän teki alotteen siihen, että meidän velkamme USA:lle järjestettiin stipendeiksi.

Keskustelimme n. 1 tunnin ajan.

Hänen kanssaan oli Suomen Huollosta Murto(?).

Merkillinen kirje Gripenbergiltä 17.11.51. 

Gripenberg kertoo keskustelustaan erään virallisessa asemassa olevan henkilön kanssa, joka oli kertonut: Neuvostoliitto nootillaan Norjalle ym. koettaa vaikuttaa siihen, että Norja ja Tanska luopuisivat Atlantin sopimuksesta. Neuvostoliiton Tukholman suurlähetystön taholta on tiedusteltu mahdollisuutta, että ruvettaisiin uudestaan harkitsemaan pohjoismaiden puolustusliittoa, mihin liittoon Suomikin liittyisi. Suomen nimi oli lausuttu tässä yhteydessä »n. 2 v. sitten».

Köpenhaminassa ilmestyvä ulkopoliittinen Udenrigspolitisk Information – sitä ei myydä, mutta leviää yksityistä tietä – on julkaissut kirjoituksen tästä asiasta, missä myös kosketellaan mahdollisuutta, että Suomea kehoitettaisiin liittymään suunniteltuun puolustusliittoon. Lehden toimittaja on eräs Steinmetz.

Omasta puolestaan Gripenbergin kertoja arveli, että pohjoismaiden puolustusliiton aikaansaaminen ei enää ole mahdollinen. Norja ja Tanska eivät luovu Atlantin liitosta.

Refl. Tämä osoittaisi sitä, että Neuvostoliitolla ei ole ainakaan nykyään pahoja aikomuksia meitä kohtaan, vaan että se antaisi meidän olla rauhassa ja elää omaa elämäämme.

24.11. Insinööritalon vihkiäiset. Sen on Suomalaisten Teknikkojen Seura itselleen rakennuttanut. Olin siellä ministeri Fagerholmin kanssa.

24.11. Ahvenanmaan laki, jonka eduskunta on hyväksynyt, on Ahvenanmaan maakäräjien käsiteltävä. Siellä on erimielisiä.

Tänään on lehdissä:

Stockholm: I anledning av debatter om den nya åländska självstyrelselagen har UD på TT:s förfrågan meddelat att svenska regeringen givetvis fasthåller vid sin till Finlands regering både 1945 o. 1950 framförda uppfattning att oavsett föreslagna lagstiftningen de uttryckliga förpliktelser, som Finland den 27 juni 1921 i Genève iklätt sig även gentemot Sverige, alltjämt består.»1

Gripenberg sähkötti tänään: » UD ilmoitti 23.11. luottamuksellisesti minulle: »Sen TT:n kautta julkaisema Ahvenanmaata koskeva tiedonanto tarkoittaa itsehallintolain käsittelemisen aiheuttaman mielialan rauhoittamista. Ymmärsin, UD mielellään näkisi maakäräjät hyväksyisivät esityksen.»

1 Tukholma: Ahvenanmaan uutta itsehallintolakia koskevien keskustelujen johdosta ulkoministeriö on TT:n asiaa tiedusteltua ilmoittanut, että Ruotsin hallitus luonnollisesti pitäytyy Suomen hallitukselle sekä 1945 että 1950 esittämässään käsityksessä, että riippumatta ehdotetusta lainsäädännöstä ne nimenomaiset sitoumukset, joista Suomi on 27. kesäkuuta 1921 Genevessä ottanut vastatakseen myös Ruotsiin nähden, ovat edelleen voimassa.»

25.11. Annikin kuolinpäivä.

Teknillisen Korkeakoulun laulukuoro oli laulamassa haudalla. Rehtori Levón ja professori Meurman pitivät puheet.

Alli oli läsnä ja vastasi.

Minä en uskaltanut mennä, kun oli niin huono ilma.

26.11. Reuterin toimiston pääjohtaja Sir Christoffer Chancellor luonani. Eero Berg mukana.

Keskustelimme 3/4 tuntia. Hauska mies ja käynti.

Minä selitin hänelle meidän poliittisen asemamme ja miltä kannalta me sitä katselemme. Sanoin mm., että sitten kun Englanti on luopunut splendid isolation1-politiikasta, me olemme ottaneet sen omaksemme. Tämä kovasti huvitti Sir Chanceloria.

Poismennessään Berg sanoi, että tämä käynti oli hyvä.

1 loistavan eristyneisyyden

27.11. Ulkoasiainvaliokunnan kokous. Läsnä: Kekkonen, Tuomioja, Skog, Törngren, Oittinen.. /.1 Tarjanne.

Pohjoismaiden Neuvosto:

Tuomioja: Tämä asia on ollut esillä ulkoasiainvaliokunnassa ja yksimielisesti katsottiin, että Suomen on oltava siitä poissa. Silloin olivat läsnä Fagerholm, Österholm ja Heljas, jotka olivat samaa mieltä. – Tuomioja luki sitten ehdotuksen lausunnoksi meidän kannastamme.

Minä sanoin olevani samaa mieltä, että meidän on oltava poissa tästä. Se on viisainta. Lausuin lisäksi, että tällaisen neuvoston perustaminen on minun mielestäni tarpeeton. Niitä asioita, jotka mainitaan ehdotuksen 7 sivulla, tuskin voi käsitellä neuvostossa, vaan on ne käsiteltävä erityisissä komiteoissa, joissa on asiantuntijoita niin kuin tähänkin asti.

Mutta kun nyt neuvosto perustetaan, on se vaara, että me jäämme enemmän kuin tähän asti syrjään pohjoismaisesta yhteistyöstä. Tämä olisi ikävä asia. Meidän on kaikin keinoin koetettava pysyä mukana tässä työssä kaikissa muodoissa, missä se on mahdollista.

Sitten minä kerroin keskustelusta Ståhlbergin kanssa.

Oittinen: On olemassa kulttuuritoimikunta, joka meidän puoleltamme ei ole voinut toimia tarmokkaasti. Siitä olisi pidettävä huolta.

Kekkonen kertoi, että Fagerholm oli kokouksessa ilmoittanut minun ja Kekkosen mielipiteen, että tällaista uutta organia ei olisi perustettava ja että me emme voi olla siinä mukana. Mutta siitä huolimatta oli päättänyt sen perustaa. Tämä on ikävä asia. Ei luullut tästä uudesta elimestä tulevan tuloksia.

Skog: Tanskassa ja Norjassa on jonkunlaista pessimismiä ulkopoliittisten asioiden johdosta. Halutaan vahvistaa tällä tavalla pohjoismaista yhteistyötä ja saada turvallisuuden tunnetta. Heidän kannaltaan on tämä ymmärrettävissä. Mutta suomalaisten on liian uskallettua lähteä tähän. Tämä uusi ei estä entistä yhteistyötä. Meidän on jatkettava vanhaa yhteistyötä.

Res. Olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että me emme tällä hetkellä voi mennä mukaan tähän yritykseen.

1 poissa

27.11. Jaettiin ensimmäisen kerran apurahoja J. K. Paasikiven rahastosta syöpätutkimusta varten. Minä jaoin ja jako tapahtui täällä linnassa.

29.11. Tuberkuloosiliitto Tuberkulosförbundet »Elämä voittaa» -suurkeräyksen puolesta Reinikainen, rouva M. Björklund ja maisteri ? pyytämässä minua ja Allia keräyksen suojelijoiksi.

Suostuimme.

2.12. Refl.

»Edustus» presidentinvirassa vie kaikki voimat. Minä kieltäydyn kaikesta, mistä on mahdollista, mutta sittenkin tämä on aivan liikanaista. Itse asioiden hoito, jonka pitäisi olla pääasia, vie vähemmän voimia. Nyt alkava viikko on kovin raskas, erityisesti itsenäisyyspäivä. Kunpa se olisi ohi!

28.11. Salovaara kävi puhumassa siitä, että ev. Weggelle annettaisiin kenraalimajurin arvo, kun hän on täyttänyt 70 v. – Tämä olisi ainoastaan huomionosoitus.

30.11. Esittelyn jälkeen neuvottelu Kekkosen ja Tuomiojan kanssa:

Wuoren sijaan Lontooseen: Ehdolle Soravuo.

Minä sanoin, että meidän pitäisi saada tärkeimpiin paikkoihin sellaisia, jotka ymmärtävät politiikkaa – kauppa-asioiden hoitaminen ei riitä – sellaisia, jotka koettavat ottaa selvää siitä, mitä oikein tapahtuu ja mikä voi olla omiaan meidän maatamme koskemaan sekä mikä voi vaikuttaa meidän kohtaloomme, jotta meillä olisi heistä ja heidän neuvoistaan jotain apua. Nykyään meillä ei ole sellaisia miehiä muuta kuin Wuori (ainakin osittain). Soravuo ei myös siihen kelpaa. Kaikki meidän diplomaattimme ovat tavallisia virkamiehiä, eivät ymmärrä, mistä on kysymys.

Tuomioja: Koko meidän sivistynyt säätymme on sellaista, ei se ymmärrä ollenkaan, mistä on kysymys ja mistä meidän kohtalomme riippuu. Meillä ei ole sellaisia ihmisiä, jotka pystyisivät siihen, mitä minä sanoin.

Asia lykättiin.

3.12. Yhteisvastuu-keräyksen (kirkkojen) puolesta piispa Malmivaara, maaherra Manner, hallintoneuvos Ahla ja kirkkoherra Suomi (?) jättivät minulle tilin viime vuoden keräyksestä (61 milj.).

Minä lupasin olla suojelijana myös ensi vuoden keräyksessä.

4.12. Pakistanin uusi ministeri Mohamed Mir Khan jätti valtakirjansa.

1.12. Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyneet eduskunnan hyväksymän esityksen Ahvenanmaan uudeksi itsehallintolaiksi.

Vastustajia oli (10 + 1 kans.dem.), siis sangen suuri vähemmistö.

Refl. Oli tosiaan hyvä, että tämä laki nyt on saatettu päätökseen.

5.12. maaherrat Koroleff ja Mikkelin Lumme tuomassa tervehdykset maaherrain kokoukselta.

Koroleff ilmoitti kysymykseeni, että hänellä on vielä 2 vuotta jäljellä maaherra-­aikaa. Hän on nyt 68 vuoden vanha ja on saanut oikeuden olla virassa 70 vuoteen.

Siis nyt ei ole kysymyksessä Ahvenanmaan maaherran vaihto.

6.12. Itsenäisyyden päivä. Kova päivä! 

Kl. 12 jumalanpalvelus Johanneksen kirkossa. Arkkipiispa Salomies saarnasi.

Kl. 18.30 ylioppilaiden lähetystö. Pidin pienen vastauspuheen tohtori Juvan tervehdykseen.

Kl. 19 alkaen suuri vastaanotto. Lähes 2 000 vierasta, joita kädestätervehdin. Ståhlberg oli läsnä, vireänä kuten aina. 

Kestin kuitenkin illan rasitukset hyvin.

8.12. Salpausselän hiihtokilpailujen edustajat luonani. Pyysivät minua suojelijaksi ja saapumaan mäenlaskukilpailuihin 8.3.52. – Lupasin suojelijaksi. – Palaan kysymykseen, voinko tulla 8.3.52.

9.12. Kirkkoherra Siljamäen virkaanasettajaiset Paavalin kirkossa. – Miellyttävä tilaisuus.

8.12. Toivola luonani. Hän on määrätty Pekingiin lähettilääksi.

Toivola kertoi, että hänen vaimonsa odottaa synnytystä ensi kesäkuussa. Sentähden hänen on vaikea mennä Kiinaan.

Minä kehoitin häntä puhumaan Tuomiojan kanssa asiasta. Sitten täytyy asia ottaa uudestaan esille.

(Toivola on jo nimitetty Pekingiin. Emme tienneet tästä perheasiasta.)

11.12. Aura luonani. (kts. myöhemmin)

12.12. Sir Denys Lowson, ent. Lontoon Lord Mayor, luonani – Englannin lähettilään Sir Noblen kanssa.

Keskustelin mm. Englannin taloudellisista oloista. Lowson puhui vähän pessimistisesti: ei voi hankkia koko väestölle ruokaa ja mm. Intiassa on menettänyt puolet sijoituksistaan (noin 500 milj. £) eikä voi siellä toimia nyt niin kuin ennen.

14.12. Professori J. Jäntti, professori Saarimaa, tohtori Matti Sadeniemi ja vielä yksi luonani, toivat minulle I osan Nykysuomen sanakirjaa.

13.12. Ministeri Peltonen luonani. Puhui Rautatiehallituksen tilasta – osastonjohtajan paikasta Varjosen jälkeen. Sosialidemokraatit tahtoisivat siihen tuomari Laisaaren.

Lupasin tuumia.

14.12. esittelyn jälkeen Kekkosen kanssa.

Kekkonen puhui Valtalain asiasta, jota kommunistit eduskunnassa vastustavat. Kekkonen esitti suunnitelman, mitä on tehtävä, jos laki ei saa 5/6:n enemmistöä. – Eduskunnan hajoittaminen ja uudet vaalit. Kekkonen sanoi, että kansa on kyllästynyt vaaleihin. Hän tahtoisi niitä välttää. Esitti sitä varten suunnitelman. Ei tiennyt, mitä kommunistit tekevät.

Minä sanoin, että minun mielestäni olisi myös vaaleja vältettävä, jos se on mahdollista.

Valtalaki on lopullisesti esillä 15.12.51. Sitten puhuimme Laisaaren asiasta.

Kekkonen kannatti häntä.

Minä sanoin, että minun on ikävä joka viikko asettua virkanimityksissä hallitusta vastaan. Tässä on kysymys johtajanpaikasta, ja sentähden voi olla vapaampi sitä täytettäessä.

11.12. Pääjohtaja Teuvo Aura luonani. Valtalaki: Kekkonen on täysin epävarma, miten kommunistit tulevat suhtautumaan tähän asiaan. Tulevatko äänestämään sen kiireellisyyttä vastaan?

Suhdannevarat:

Minä pelkään, että syödään suuhun ja sitten meillä teollisuuskoneisto ei ole ajanmukainen eikä kykene kilpailemaan, kun konjunktuurit huononevat.

Aura: Se kyllä ei ole hyvä. Mutta hinnantasausrahasto oli poliittisesti välttämätön. Osa siitä tullut kuluttajain hyväksi (n. 11–12 mrd.). Mutta kun suhdannevarat ovat kaikkiaan 23 mrd., niin siitä jää kyllä teollisuuden hyväksi. Teollisuus kyllä parantaa koneistoaan.

Hinnat ja palkat:

Aura: Vaikka voin subventio on poissa ja maidon hintaa nostetaan, niin indeksi ei tulisi nousemaan. Hinnoissa myös tasaantumista ja aleneva suunta. – Korjaamatta on vuokrat ja tukipalkkio viljasta ja maidosta. Tämä nostaisi 2 1/2 pist. uuteen indeksiin.

Budjetti:

Aura: Siinä on paljon parannusta saatu aikaan. Mutta ei tule ylijäämää, paitsi että valtiovelan kuoletukset ovat suuremmat kuin uusi velka.

Minä: Mutta valtiovelan kuoletus ei vähennä ostovoimaa.

Aura myönsi tämän. Mutta valtiontalous kevenee. 1952 ei ylijäämää. Mutta v. 1953 jää menoja pois. Silloin vielä voidaan keventää.

Minä. Hintojen romahdus.

Aura: Puutavaran kulutus maailmassa lisääntyy. Vaikeudet kenties tulevat olemaan ainoastaan tilapäisiä, jos hinnat alenevat. Nykyinen tilanne ei ole hauska. SAK katsoo, että kun he ovat uhranneet palkankorotukset, niin pyöreä puu on otettava mukaan. Ellei koko ohjelmaa toteuteta, niin SAK on myös vapaa.

Sitten puhuimme, millainen tilanne tulee olemaan, jos valtalakia ei hyväksytä ja tulee uudet vaalit. Syntyy 3 kuukauden väliaika.

Sopimusteitse voisi kenties järjestää, kunnes vaalit on toimitettu.

Sosialidemokraatit eivät pelkää, että heidän asemansa vaaleissa heikkenisi. (Vilhula ja Vennamo ovat pahoja miehiä.)

15.12. Svinhufvudin 90. syntymäpäivän johdosta pieni juhlatilaisuus eduskuntatalossa suuren valiokunnan huoneessa. Olin siellä. Ståhlberg oli myös. Rouva Svinhufvud oli myös. – Kaunis yksinkertainen juhla.

16.12. Eilen eduskunnassa valtalaki hyväksyttiin: 149 < 37.

Kommunistit eivät äänestäneet kiireellisyyttä vastaan, ainoastaan lain hyväksymistä vastaan.

Refl. Tämä on hyvä asia. Se on myös Kekkoselle voitto. Hän onkin tarmokkaasti ajanut tätä asiaa.

20.12. Kadettien nimittäminen upseereiksi.

21.12. Vuoden 1951 eduskunnan lopettajaiset. Minä puhuin hallituksen puolesta ja lausuin iloni, että Ahvenanmaan laki oli selvä. – Kahvikutsuilla puhelin mm. Englannin ministerin Noblen kanssa. Hän tuntui olevan hyvin varma siitä, että jos syttyisi sota, niin länsi siitä suoriutuisi, myös siitä, että Ruotsi ei voisi jäädä ulkopuolelle sotaa.

21.12. Moskovassa allekirjoitettiin sopimus tulevan vuoden kaupasta Neuvostoliiton kanssa. – Tyydyttävä.

22.12. Kekkonen luonani. 

Vakauttaminen:

Kekkonen: Kun subventiot vuoden alusta poistetaan, niin nousee 

maidon hinta 2 mk 

ruis 8 mk kg

vehnä 14 mk kg

Tämä merkitsee kaikkiaan 8 à 9 mrd:n vähennystä valtion menoissa (ensi vuoden budjetissa ei olekaan varoja näitä varten). Tämä subventioiden poistaminen ja siitä aiheutuva hintojen nousu on pahin asia, mikä on edessä. Se hermostuttaa sekä sosialidemokraatteja että heitä maalaisliittolaisia.

Se merkitsee 1,53 pisteen nousua uuteen indeksiin, ei kuitenkaan enemmän.

Marraskuun indeksi oli 99,8, joulukuussa samanlainen.

Näyttää siltä, että indeksi ei tule vielä huhtikuussa nousemaan niin paljon, että palkkoja olisi korotettava.

Vientiliikkeet ansaitsevat kovasti.

Ulkopolitiikka:

Kekkonen sanoi kahdelta taholta saaneensa tietoja siitä, että venäläiset koettavat vaikuttaa Ruotsin kautta, jotta saisivat Norjan ja Tanskan eroamaan Atlantin liitosta. Tukholmassa on Neuvostoliiton lähetystössä Tarabrin (näyttää olevan samanlainen tyyppi kuin Jartzev oli). Hän on pitänyt läheistä yhteyttä UD:n Neuvostoliiton osastopäällikön Åströmin kanssa. Tarabrin oli puhunut Pohjoismaiden puolustusliitosta. Eikä olisi sitä vastaan, että Suomikin siihen liittyisi. Tarabrin oli lausunut ihmettelynsä siitä, että me emme ole menneet pohjoismaiseen parlamenttineuvostoon mukaan.

Tarabrin oli myös puhunut Saksan yhdistymisestä Åströmille. Kenties tämän johdosta Undén on tehnyt YK:ssa ehdotuksensa. Väitetään, että Erlanderin matka Parisiin on tämän asian kanssa yhteydessä. Professori Vilkuna on käynyt Ruotsissa ja saanut sieltä tällaisia tietoja.

Tuomioja on saanut täkäläisiltä englantilaisilta samanlaisia tietoja.

Myös Vanamo Tukholmassa on ollut venäläisten kanssa kosketuksissa.

Kekkonen kertoi kuulleensa, että venäläiset katsovat, jos sota syttyy, siinä olevan kolme rintamaa: Persia, Balkan ja Keski-Eurooppa. Neljäntenä rintamana olisi Pohjois-Eurooppa (pohjola). Mutta venäläiset katsovat, että heillä ei ole voimia neljää rintamaa varten. Sentähden tahtovat eliminoida pohj. rintaman pois.

Norjassa ja Tanskassa on paljon haluttomuutta Atlantin liittoon nähden. Mutta he ovat USA:n puristuksessa. Eivät pääse pois.

Kekkonen oli kuullut, että kommunistilehdet Norjassa ja Tanskassa ovat myös kirjoittaneet tähän suuntaan näistä asioista. Samoin oli meidän kommunistilehdissämme ollut kirjoitus tähän suuntaan.

Minä: Tahtovatko venäläiset, että me jotain tekisimme tässä asiassa?

Kekkonen: Eivät ole mitään puhuneet siitä. – Hän on aikonut pitää uuden vuoden jälkeen radiossa puheen rauhan asiasta ja kenties siinä voisi tehdä jonkun viittauksen.

Vilkuna oli kertonut Kekkoselle huomanneensa Ruotsissa, että siellä ollaan tyytyväisiä Suomen asemaan. Katsovat, että meidän asemamme on vakaantunut – antavat arvon meidän politiikallemme ja meidän poliittisille saavutuksillemme.

Minä lausuin, että tämä venäläisten asenne ja suhtautuminen on ilahduttava merkki. Minunkin mielestäni on asemamme ollut viime aikoina rauhallisempi. En ole mitään pahaa huomannut. Mitä tulee pohjoismaiseen puolustusliittoon, johon mekin yhtyisimme, olisi se minun mielestäni hyvä asia. Voi katsoa, että se olisi hyvä ei ainoastaan meidän kannaltamme, mutta myös länsi- ja itäblokkien kannalta voisi pitää hyvänä, että täällä Pohjolassa olisi suhteellisen suuri neutraal. alue, joka olisi ulkopuolella suurvaltojen riitoja. Täällä ei suurvalloilla muuten ole mitään erityisiä tavoitteita, eikä meillä pohjoismailla ole mitään tavoitteita muuta kuin että saamme olla rauhassa omissa oloissamme. Mutta Tanskaa ja Norjaa on vaikea saada pois Atlantin liitosta, kun kerran ovat siihen menneet. Siinä on sentähden vaikea mitään tehdä. Mutta meidän olisi kenties syytä sonderata, miten maa makaa. Olisi lähettiläät Gripenberg, Hynninen ja Palin kutsuttava tänne ja heidät asetettava asioiden tasalle, jotta he voisivat koettaa jotain sonderata, esim. keskusteluissa heittää esiin ajatuksen, että meidän mielestämme olisi ei vain meidän kannaltamme, mutta yleiseltä kannalta paras, että tämä Pohjois-Eurooppa olisi rauhallinen kolkka. Se olisi kaikille hyödyksi. Sitten nähtäisiin, miten tähän reagoidaan.

Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä näissä suhteissa.

Kekkonen sanoi, että kaikki näyttää siltä, että venäläiset antavat meidän olla rauhassa (Kauppaneuvottelut. Valtalaki.) Nähtävästi venäläiset antoivat meidän kommunisteillemme käskyn olla estämättä sitä.

Kekkonen sanoi, että Tage Erlander tulee tänne Fagerholmin syntymäpäiväksi – se on 31.12.51 – mutta Erlander tulee 30.12.51. Erlander oli lausunut haluavansa tavata Kekkosta.

Minä sanoin, että mahdollisesti silloin Kekkosella on tilaisuus jollakin tavalla kosketella tätä asiaa.

Jos Erlander tulee minun luokseni, niin minä voin tehdä samoin.

Kekkonen sanoi lopuksi, että Tuomioja on hyvin intressoitu ulkopolitiikasta. Sentähden hänen kanssaan on hyvä ja hyödyllinen keskustella. Hän on paljon intressoidumpi kuin Gartz.

Halstin kirje Suomen Kuvalehdelle

(sisältää H:n kannunvalantaa):

Minä sanoin, että ei ole syytä meidän aloittaa julkista keskustelua tästä asiasta (se oli amerikkalaisten lehtien kirjoituksen johdosta).

Olimme samaa mieltä. Halstin kirjoitusta ei julkaista.

Venäläinen vakuutusyhtiö:

Kekkonen kertoi, että meidän yhtiömme tahtoisivat päästä venäläisistä vakuutuksista, koska ne tuottavat ainoastaan haittaa, mutta jos venäläiset saavat oikeuden harjoittaa vakuutusliikettä, niin englantilainen Lloyds tulee myös tänne, kuten on mennyt Norjaan ja ottanut kaikki merivakuutukset. Kekkonen ajatteli, että kenties voisi löytää jonkun välitysehdotuksen.

22.12. Refl.

Se mitä Kekkonen esitti, on meille miellyttävää. Siihen viittaa mm. myös se, että Lebedev ei ole osoittanut mitään pahoja aikomuksia.

22.12. The Economist 3.11.51 sisältää kirjoituksen »The Results Analysed»1. Siinä sanotaan mm. »the total poll dropped from 84,0 (1950 v. vaaleista) to 82,6 per cent of the electorate»2.

(Edelliset vaalit oli helmik. 1950)

s. 1027. Total: (osanottajia) 

1945 73,0 %

1950 84,0 %

1951 82,6 %

(Lehti tallessa. Siinä on paljon muuta tietoa.)

(Ed. refl.)

 1 » Tulosten tarkastelua»

 2 »kokonaisäänimäärä putosi 84,0:sta (–––) 82,6 prosenttiin äänioikeutetuista»

23.12. Professori Korhonen luonani.

Olin lähettänyt hänelle luonnoksen puheeksi 1.1.52. Hän teki siihen eräitä ehdotuksia, jotka hyväksyin.

Korhonen kertoi, että ylioppilasnuoriso on kyllä isänmaallista ja luotettavaa.

Korhonen ei luullut, että kommunismi ajan pitkään vakiintuu Kiinaan. Vetosi erääseen keskusteluun Ramstedtin kanssa, joka tuntee Kiinan oloja.

Kun minä mm. sanoin, että nyt on rauhallista Venäjän puolelta, että ei kuulu mitään pahaa, vaan päinvastoin, sanoi Korhonen siihen, että Neuvostoliiton huomio on nyt käännetty toiselle taholle.

Puhuimme· myös vähän Mannerheimin muistelmista. Korhonen sanoi, että Emerik Olsoni myös oli n. 1/2 v. Mannerheimin luona. Siihen työhön otti moni osaa. Kun oli puhe saksalaisten kutsumisesta tänne, jota Mannerheim kovasti kritisoi, sanoi Korhonen mm., että se on sama kuin jos on tulipalo, että ei saisi pyytää palon sammuttajia. Hän ei hyväksynyt Mannerheimin kantaa tässä eikä eräissä muissakaan suhteissa.

31.12. Ruotsin pääministeri Erlander luonani. Hän on täällä Fagerholmin 50- vuotispäivän johdosta.

Minä kysyin ensiksi, minkä vaikutuksen Erlander oli saanut Pariisissa YK:n kokouksesta, jossa hän äsken oli ollut.

Erlander vastasi, että hän oli saanut dyster1 vaikutuksen. Mm. Saksan kysymys on kovin vaikea selvittää.

Sitten Erlander otti puheeksi Pohjoismaiden Neuvoston asian. Sanoi, että he olivat toivoneet, että Suomi olisi mukana, jolloin tulisi suurempi tasapaino: Ruotsi­–Suomi < Tanska–Norja. Pohjoismainen neuvosto ei ole tärkeä asia.

Minä kerroin neuvotelleeni tästä asiasta perusteellisesti myös Ståhlbergin kanssa, joka oli ollut vakavasti vastaan. Annoin Ståhlbergille luettavaksi Herlitzin pm:n. Kun hän palautti sen, hän liitti visiittikortin, johon oli kirjoitettu, että on vielä bestämdare2 vastaan. – Se näkyi vaikuttaneen Erlanderiin. Minä lausuin, että kenties Suomi voi jossakin muodossa olla mukana, ainakin eri asioissa. Säännöissä on pykälä, jonka mukaan poissa oleva pohjoismaa voi ottaa osaa eri asioihin.

Erlander toivoi myös sitä. Sitten lausui, että venäläiset toivovat, että Tanska ja Norja luopuisivat Atlantin liitosta ja että tämä yhteiselin voisi siinä tehdä jotain.

Mutta se on toiveajattelua, että Tanska ja Norja luopuisivat Atlantin liitosta. Se ei ole mahdollinen.

Sitten minä kerroin, että meidän suhteemme Venäjään ovat viime aikoina olleet tyydyttävät, jotenkin hyvät. Esitin siihen tosiasioita (nykyistä hallitusta venäläiset eivät hauku, kauppasopimukset, venäläisten osanotto Olympialaisiin, Lebedev ollut aivan korrekti ja ystävällinen).

Sitten Erlander puhui meidän taloudellisista oloistamme. Hän katsoi meidän otteemme rohkeiksi. Hintoja on nostettu ym.

Minä: Subventiot on poistettu. Mainitsin, että nämä hinnannostot eivät tee kuin 2 1/2 pistettä indeksissä. Tämä kaikki on mahdollista sen johdosta, että sosialidemokraatit ovat järkevällä kannalla.

Sitten puhuimme Ruotsin subventioista.

1 synkän

2 päättäväisemmin

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.