1952

1952

1.1. Kl. 12 pidin radiossa puheen.

Kl. 14 hallitus ja Sihvo uuden vuoden onnittelulla.

Kekkonen puhui minulle ja minä vastasin. Sitten juotiin lasi shampanjaa.

3.1. Vapaa Sana moitti minun puhettani 1.1.52. – Kuvaavaa.

3.1. Brasilian lähettiläs da Cunha lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas. – Annoin hänelle kuvani. – Mukava mies.

3.1. Tuomioja antoi minulle G. Palmrothin laatiman kertomuksen kaupallisista neuvotteluista Moskovassa syksyllä 1951. (Tallessa)

7.1. kl. 14.30 Kadettikunnan lähetystö: everstit A. Ehrnrooth (puh. joht.), Huhtala ja Reponen, kom.kapt. Kivikuru ja majuri Tuori toivat minulle kadettikunnan matrikkelin.

7.1. kl. 15 professori Tudeer ja rehtori Steinby toivat minulle Steinbyn kirjoittaman Suomi ikuisessa kaupungissa – Suomen Rooman instituutin perustamisen johdosta.

9.1. Kekkonen luonani.

1) Kekkonen kertoi keskustelusta Lebedevin kanssa venäläisten pyynnöstä saada harjoittaa Suomessa vakuutusliikettä. »Ingostrah».

Kekkonen oli tehnyt ehdotuksen, että venäläinen yhtiö saisi harjoittaa kuljetus-­ ja vakuutusliikettä, mikäli koskee venäläisten omistamien liikkeiden asioita.

Tähän meidän vakuutusmiehemme ovat hyvin suostuvaisia.

2) Kun Kekkonen rouvineen oli Lebedevin luona, oli hän kysynyt, mitä Erlander oli tänne tullut. Oliko pohjoismaisesta parlamenttineuvostosta kysymys?

Kekkonen oli vastannut: Ei. Me olemme siitä kieltäytyneet.

Lebedev oli sanonut, että se oli loogillinen seuraus ystävyyssopimuksesta.

Kekkonen oli lisännyt, että pohjoismainen yhteistyö (myös poliittinen) olisi meille hyödyllinen. Sen kautta Ruotsin puolueeton asema tulisi lujemmaksi.

Lebedev ei ollut siihen sanonut mitään.

3) Kekkonen kertoi, että Arvo Tuominen (»Poika Tuominen») on kirjoittanut tänne, että Suomen pitäisi nyt yrittää lähempää vuorovaikutusta Ruotsin kanssa. Kuninkaan pitäisi vierailla täällä ja minun mennä vastavierailulle Ruotsiin.

Myös Kekkosen pitäisi käydä virallisella käynnillä Ruotsissa. (Kts. Kekkosen kirjettä minulle. Siinä Kekkonen ei puhu minun käynnistäni Ruotsissa.)

Tämä asia on meidän puoleltamme selvää, mikäli koskee Ruotsin kuninkaan käyntiä täällä.

Kekkonen: Tuominen oli pitänyt oikeana sen, että olimme kieltäytyneet parlamenttineuvostosta.

Minä: Luin muistiinpanoni Erlanderin käynnistä luonani.

4) Sitten keskusteltiin Kekkosen puheesta, jonka hän aikoo pitää. Hän lähetti sen toissa päivänä minulle. Siinä hän koskettelee ulkopolitiikkaa, pohjoismaista puolustusliittoa ja Suomen ja Ruotsin poliittista yhteistoimintaa ym.

Kekkonen katsoi, että kun nyt näyttää avautuneen mahdollisuuksia, että voimme puhua ulkopolitiikasta, niin pitäisi sitä käyttää. Se olisi hyvä myös oman kansan vuoksi, kun se osoittaisi, että meillä nykyään voi olla omaa ulkopolitiikkaa.

Minä sanoin, että hyväksyn puheen sisällön ja linjan. – Mutta pitäisi olla joku syy, ettei tule kovin à propos.

Kekkonen myönsi tämän. Sanoi lykkäävänsä sen joka tapauksessa pari viikkoa.

Minä lupasin käydä puheen läpi tarkemmin.

(Kekkonen oli siihen jo ajatellut muutoksia ja poisjättämisiä.)

5) Kekkonen kertoi puolustuslaitoksen tahtovan hajoittaa keskusvarikot ja siirtää aseet aluevarikkoihin. Keskusvarikot sisältävät kukin ainoastaan yhtä lajia aseita. Kontr.komissio oli niin vaatinut. Aluevarikot sisältäisivät jokainen kaikkia aselajeja.

Minä sanoin, että kysymys aseiden luovuttamisesta venäläisille rauhansopimuksen mukaan ei ole vielä selvä. Sentähden meidän ei pidä yksipuolisesti, ilman että asia on selvitetty venäläisten kanssa, ruveta aseita siirtelemään, sillä venäläiset voivat tehdä siitä jutun.

Kekkonen oli samaa mieltä.

6) Kekkonen kertoi, että puolustusvoimien päällystö vaatii uudestaan saada asettaa kaikki liikekannallepanosuunnitelmat täytäntöön (hevosenottolautakunnat, teollisuustyöväen luettelot yms.), Kekkonen pelkää, että se taas herättää huomiota, kommunistit ja venäläiset sanovat, että me valmistelemme sotaa varten.

Minä olin samaa mieltä kuin Kekkonen. Ei pidä nyt tällä hetkellä ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin.

18.1. Fagerholm luonani.

Fagerholm kysyi, millä kannalla on Ruotsin kuninkaan matka Suomeen.

Minä selitin, millä kannalla se on.

Fagerholm oli sanonut kuulleensa Tukholman suomalaisista piireistä (Fredr. Wahlroos ja Arvo Tuominen), että kenties Gartzin kirjeen on väärin käsittänyt.

Minä epäilin sitä. Lupasin lähettää hänelle Gartzin kirjeen ja Undénin vastauksen siihen.

Sovimme, että Fagerholm kirjoittaa Undénille asiasta ja mainitsee puhuneensa asiasta minun kanssani. Asettaa sanansa niin, että Undén vastaa.

Fagerholmin mielestä kuninkaan pitäisi tulla Suomeen ennen kuin menee Englantiin.

Sitten minä kysyin, miten ovat sosialidemokraattisen puolueen asiat.

Fagerholm sanoi: Hyvin. On voitettu kaikissa luottamusmiesvaaleissa työpaikoilla. Mutta vakauttaminen on tietysti kova asia heille. Mutta jos tulee hyvä lopputulos, niin ensi vaalit voivat mennä hyvin ja kommunistit häviävät.

Minä: Indeksi ei ole noussut.

Fagerholm: Uusi indeksi on siten laadittu, että kun esim. verokahvin hinta laskee, vaikuttaa indeksiin, mutta verokahvia ei tavallinen työmies osta.

18.1. Tuomioja luonani.

Tuomioja puhui Kekkosen puheesta, jonka hän aikoo pitää. Nyt, kun Kekkonen on sairastunut ja on sairaalassa, hän ajattelee antaa lausunnon Maakansalle.

Tuomioja kertoi Lebedevin puhuneen Kekkoselle venäläisestä vakuutuslaitoksesta. Poismennessään Lebedev oli puhunut pohjoismaisesta puolustusliitosta. Oli sanonut Kekkoselle, että Suomen asenne Pohjoismaiden parlamenttineuvostoon oli ollut loogillinen seuraus meidän sopimuksestamme Neuvostoliiton kanssa. Mutta oli lisännyt, että jonkunlainen järjestys pohjoismaisessa puolustuksessa saattaisi olla merkityksellinen rauhanasialle.

Kekkonen oli silloin maininnut aikomuksestaan pitää puheen ja selostanut niitä ajatuksia, jotka on puheessa.

Lebedev oli siihen sanonut, että olisi hyvä rauhan kannalta, jos Kekkonen antaisi sellaisen lausunnon.

Kekkonen aikoo nyt antaa tämän lausunnon Maakansalle.

Minä lupasin uudestaan lukea Kekkosen luonnoksen ja palata asiaan.

Keskustelimme myös poliittisesta tilanteesta. Tuomioja oli optimistinen. Hän katsoi, että Suomessa ei sisäisen infiltrauksen¹ kautta saada kumousta aikaan. Suomen kansaa ei saada sitä tietä tuhotuksi. Ainoa keino olisi venäläisillä sotilaallinen väkivalta, mutta hän ei luullut venäläisten sitä ajattelevan, sillä se saisi mm. Ruotsissa aikaan vahvan reaktion ja ajaisi Ruotsin Atlantin liittoon ja Venäjän vastustajiin. Se olisi Neuvostoliitolle epäedullinen. Luuli, että Neuvostoliitto ei siihen ryhdy.

¹ solutuksen

19.1. Lähetin Tuomiojalle ehdotuksen eräiksi muutoksiksi Kekkosen puheeseen (kts. papereja)

19.1. Minä kävin uudestaan Kekkosen puheen läpi ja tein siihen muutoksia. Lähetin sen sitten Tuomiojalle, joka antoi sen Kekkoselle sairaalaan.

22.1. Sen johdosta, että Washingtoniin on nimitetty karriääridiplomaatti, Nykopp, ja nyt Lontooseen (Wuoren jälkeen) Soravuo, ovat lehdet, ensin Helsingin Sanomat ja tänään Uusi Suomi, kirjoittaneet ja esittäneet tyytyväisyytensä siitä, että »poliittisista nimityksistä» on luovuttu ja nimitetty ulkoministeriön virkamiehiä.

Tämän johdosta soitin Aholle ja lausuin; että lähettiläillä on kaksi aivan erilaista tehtävää:

1) Esittää yleispoliittisia tietoja ja jos mahdollista, antaa neuvoja, saada selvää, mitä oikeastaan tapahtuu. Esitin esimerkkejä: Arthur Nicolson, Bompard, Jules Camden ym. Tähän eivät tavalliset diplomaatit kykene. Wuori on siinä suhteessa ollut kenties paras meidän lähettiläistämme.

2) Toinen tehtävä on hoitaa käytännölliset asiat. Sen kykenee tavallinen virkamies tekemään.

Me tarvitsisimme pääpaikoissa, Moskovassa, Lontoossa ja Washingtonissa ja tulevaisuudessa myös Berlinissä juuri sellaisia miehiä, jotka voisivat olla meille ulkopolitiikan johtajille apuna maan yleistä politiikkaa määrättäessä. Sellaiseen eivät tavalliset ulkoministeriön virkamiehet pysty. Sentähden minun mielestäni ei ole oikein, että lehdet niin jyrkästi ottavat tässä kannan.

Aho myönsi sen, mitä olin sanonut.

Refl. Meillä sekä ulkoministeriön virkamiehet että lehdet katselevat tätä asiaa liiaksi virkamiesten kannalta. Meillä ei ole nyt sellaisia lähettiläitä (Gripenberg on poikkeus), jotka ymmärtäisivät tämän lähettilään suurimman tehtävän.

23.1. Kekkosen lausunto Maakansassa, josta edellä oli puhe. Hän on siihen ulkopolitiikkaa koskevan osan ottanut siinä muodossa, minkä minä esitin (kts. edellä keskustelua Tuomiojan kanssa).

Nya Pressenissä on siitä tänään pääkirjoitus (kts. sitä).

24.1. Lehdet kirjoittavat Kekkosen lausunnosta meidän ulkopolitiikastamme (kts. lehtiä).

24.1. Lounas Svenska Handelsbankin herrojen käynnin johdosta. Läsnä Browald, Melin ja Sundström sekä lähettiläs Engzell. Suomalaisia: Tuomioja, Kivialho, Fieandt, Ehrnrooth (Yhdyspankista), Virkkunen ja Nevanlinna (KOP:sta), Makkonen (Hels. Pankista), Kalliala, Kivikoski.

Pidin puheen – muistoja Svenska Handelsbankista.

Minun muistoni liikkuu 44 v. ajalta: Frenckellistä Browaldiin.

28.1. Muistojuhla Mannerheimin kuolinpäivän johdosta Messuhallissa. – Kaunis juhla, Heinrich oli juhlapuheessaan jotenkin maltillinen.

28.1. Alli lähti Köpenhaminaan ristimään SHOY:n uutta laivaa »Aallotar» Helsingörissä.

29.1. Olen lukenut Kennanin kirjan American Diplomacy¹. Siinä on ikäviä ajatuksia. Hän katsoo:

1) että ulkopolitiikkaa ei saa katsella, niin kuin USA on katsellut, moraaliselta kannalta. USA on katsonut ulkopolitiikkaa from legalistic point of view², joka johtuu siitä, että USA on katsonut moraalisten näkökohtien vaikuttavan ulkopolitiikkaan. »Association of legalistic ideas with moralistic ones.»³ (s. 100 ym.)

2) että on doubtfull⁴, onko pienten valtioiden osanotto omiaan lisäämään paljon suurten valtioiden mahdollisuutta saada kansainvälinen elämä vakaantumaan.

3) siis: Vanha suurvaltojen konsertti on edelleen se, joka on pääasia ja ratkaiseva.

Refl. Tämä on meille pienille tosiaan hirmuista oppia. Siis myös USA, kun on tullut suurvallaksi, palaa entiselle suurvaltojen tielle.

¹ »Amerikkalaista diplomatiaa»

² lainmukaisuutta korostavalta kannalta

³ »Lainmukaisuutta korostavien käsitysten liittäminen yhteen toiminnan siveellistä moitteettomuutta painottavien kanssa.»

⁴ epävarmaa

31.1. Alli palasi Köpenhaminasta. – Hyvä matka.

2.2. Valtiopäivien juhlalliset avajaiset.

Fagerholm vastauspuheessa letkautti Kekkosta (Mynämäen puheen johdosta). Fagerholm nojasi minuun. Ajatteli arvatenkin minun asennettani viimeksi pohjoismaiseen parlamenttineuvostoon. (kts Fagerholmin puhetta)

2.2.52. Refl.

Kekkosen Mynämäen puheesta suuri hälinä sosialidemokraattien keskuudessa.

Fagerholm tänään puheessaan eduskunnan avajaisissa kosketteli sitä. (kts. papereita)

5.2. Tšekkoslovakian lähettiläs Otto Klicka lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas.

Annoin hänelle Leijonan suurristin. En voinut puhua Klickan kanssa juuri mitään sellaisista asioista, joista olisin halunnut puhua. Oli ainoastaan yleistä konversatiota. On tosiaan ikävää, että näiden kommunististen lähettiläiden kanssa ei voi puhua mistään poliittisista asioista.

5.2. Edellä mainitun lounaan jälkeen keskustelu Tuomiojan kanssa:

1) Kekkosen juttu. – Tuomioja kertoi, että Kekkonen on ottanut pahakseen sen, että hänen Mynämäen puhettaan ovat sosialidemokraatit arvostelleet ja että Fagerholm eduskunnan avajaisissa siitä häntä letkautti. Kekkonen oli jo kirjoittanut erohakemuksensa. Tuomioja luuli, että Kekkonen myös näkee suuria vaikeuksia olevan edessä (taloudellisia) ja että mielellään siirtyisi pois. Kekkonen on kirjoittanut Skogille uuden kirjeen. Tuomioja katsoi, että jos Kekkonen eroaa suurpolitiikan vuoksi, niin asema tulee aivan mahdottomaksi.

Minä: En ollut luullut, että tästä kehittyisi näin vakava ja »juhlallinen» asia. Fagerholmin puhe eduskunnan avajaisissa oli minunkin mielestäni sopimaton. Aion hänelle sanoa. Mutta ei voi tulla kysymykseen, että hallitus nyt eroaisi. Tämän hallituksen pitäisi olla aina ensi vaaleihin asti 1954 ja sen tulisi viedä vakauttamisasia loppuun. Nyt se jäisi aivan kesken. Kekkosella ei ole oikeutta nyt lähteä pois. Tuomioja sanoi huomenna Skogin kanssa lähtevänsä Kekkosen luo. Hän koettaa saada asian järjestykseen.

2) Sitten keskustelimme Toivolan asiasta. Hän on eilen lähettänyt minulle erohakemuksensa Ottawan ministerin paikasta. Tuomioja oli sitä mieltä, että asiaa ei voi muuttaa, vaan Toivolan täytyy saada erota. Toivola on esiintynyt aivan mahdottomalla tavalla.

3) Minä kysyin, miten vakauttaminen menee.

Tuomioja vastasi, että se menee koko hyvin. Sosialidemokraatit ovat hermostuneet, sillä kommunistit agiteeraavat kovasti vastaan. Sosialidemokraatit tahtovat, että joitakin hintoja olisi alennettava. Tuomioja katsoi, että liikevaihtoveroa voisi alentaa ja sen kautta hintoja myös alentaa.

6.2. Vesterinen luonani, kiittämässä ministeriarvonimestä. Puhelimme myös poliittisista asioista.

Vesterinen kertoi yhtä ja toista mm. Kekkosesta. Vesterinen kertoi, että viime syksynä olivat Kekkosen ja maalaisliittolaisen ryhmän välit kovin kireät ja huonot. Kekkonen oli esiintynyt aivan liian diktatoorisesti, vaatinut yksimielistä hyväksymistä ja kannatusta, johon ryhmä oli vastenmielisesti mennyt. Vesterinen sanoi, että Kekkosen kannatus ei ole hyvä, mutta heillä ei ole ketään muutakaan. Oli kuullut myös Kekkosen nykyisestä tyytymättömyydestä sosialidemokraatteihin hänen puheensa johdosta. Pelkäsi, että Kekkonen äkkipikaisuudessaan voisi erota ja silloin asiat menevät sekaisin, koska ei ole ketään muuta. Kertoi, että Kekkonen edelleen käyttää alkoholijuomia liikaa. Oli kuullut sen ryhmän puheenjohtajalta (Kalliokoskelta), joka istuu Kekkosen vieressä eduskunnassa ja oli kertonut, että Kekkonen haisee koko päivän alkoholilta. Vesterinen oli myös kuullut ikäviä juttuja Kekkosen suhteesta erääseen leskirouvaan (Snellmaniin), joka on luultavasti vakoilija ja jolle Kekkonen puhuu asioita.

Minä sanoin, että Kekkonen ei nyt voi erota, sillä hänen pitää olla pääministerinä ja viedä vakauttamisasia päätökseen.

Sosialidemokraattien ja Fagerholmin esiintyminen Kekkosta vastaan on minunkin mielestäni epäoikeutettua ja sopimatonta. Muuten sanoin, että en ole huomannut enkä kuullut, että Kekkonen käyttäisi alkoholijuomia sopimattomasti. Muuten on minun ja Kekkosen välit olleet ja ovat erinomaisen hyvät. Sanoin myös, että minä olin hyväksynyt Kekkosen Mynämäen puheen ja tehnyt siihen erään korjauksen, jonka Kekkonen otti huomioon. Myös Leskinen oli sen lukenut. Joka tapauksessa Kekkonen on välttämätön mies ja hänen on pysyttävä hallituksen johdossa. Muuten kaikki menee sekaisin.

6.2. Tuomioja ilmoitti käynnistään Kekkosen luona (siellä oli Skog ja Leskinen?) Forssassa. Oli sovittu, että sosialidemokraatit ilmoittavat hyväksyvänsä hallituksen ulkopolitiikan. Kekkonen tyytyy siihen.

Siten siis tämä asia on selvitetty.

6.2. Ministeri Peltonen oli luonani erään nimitysasian johdosta. Kysyin häneltä lopuksi tästä riita-asiasta. Hän sanoi sen olevan selvitetty. 

Minä sanoin, että tämän hallituksen pitäisi olla aina tuleviin eduskuntavaaleihin asti.

Peltonen kertoi minun kerran jossakin neuvottelussa, jossa oli läsnä mm. H. Kuusinen ym., lausuneen: »Kyllä hallitus helposti voidaan kaataa, mutta uuden hallituksen aikaansaaminen ei ole yhtä helppoa. Sentähden on aina ajateltava, mitä tulee sen jälkeen.» – Peltonen sanoi pitävänsä tätä aina muistissa ja kertoneensa sen useasti.

8.2. Skisma Kekkosen puheen (»Mynämäen puhe») johdosta on selvitetty. Tänään on lehdissä julkaistu seuraava tiedonanto: »Eräissä sanomalehdissä olleiden harhaanjohtavien väitteiden sekä sen julkisen keskustelun johdosta, joka on syntynyt pääministeri Kekkosen äskettäin julkisuuteen saattaman Suomen ulkopolitiikkaa koskevan lausunnon johdosta, ministeri Skog on sosialidemokraattisen hallitusryhmän puolesta katsonut aiheelliseksi ilmoittaa, että hallitusryhmä hyväksyy hallituksen ohjelmajulistuksessa ilmaistun ja hallituksen noudattaman ulkopoliittisen suunnan. Ulkopoliittisissa peruskäsityksissä ei hallituksessa enempää kuin hallitusryhmien keskuudessa ole erimielisyyttä.»

Res. On erittäin hyvä, että tämä riita on nyt selvitetty.

8.2. Englannin kuningas Yrjö VI on toissa päivänä kuollut. Hautajaisissa edustamaan pyydetään Enckelliä. Jos hän sairauden johdosta ei voi mennä, niin ulkoministeri Tuomioja menee edustamaan Suomea.

Enckellin lääkäri on kieltänyt Enckelliä lähtemästä. Siis Tuomioja menee.

8.2. Rautatiehallituksen Liikenneosaston johtajan virka tänään. Valtioneuvostossa 8 ääntä Rintalalle, 7 Tervolle.

Tarkastin asiapaperit ja nimitin Tervon.

Asiapapereissa oli Järvisen pitkä valituskirjelmä, jossa tehtiin jyrkkiä väitteitä ja syytöksiä rautateiden hoitoa vastaan. Sentähden tänään pyysin Peltosta tarkastamaan, onko niissä perää.

Peltonen sanoi tutustuneensa ja tutkineensa asian ja voivansa sanoa, että Järvisen väitteissä ei ole mitään perää.

Läsnä olivat myös Luukka ja Tuomioja.

11.2. professori Puntila (kts. myöhemmin).

12.2. Englantilainen teatteriseura Old Vic esitti Ruotsalaisessa teatterissa King Lear’in. Olin läsnä. Miellyttävä ilta. – Väliajalla otin vastaan päänäyttelijät. – Lasi samppanjaa. – Mielenkiintoisia.

13.2. Merkitsen muistiin: Valtiopäivien avajaisissa 2.2.52 Ruotsin lähettiläs Engzell esitti saaneensa tehtäväksi tiedustella, sopiiko ensi toukokuun viimeinen viikko Ruotsin kuningasparin käynnille Suomeen.

Vastasin sen erinomaisesti sopivan.

14.2. Kauppa- ja teollisuuspäivien avaus Kauppakorkeakoulussa. – Olin siellä läsnä.

15.2. Englantilainen surujumalanpalvelus Vanhassa kirkossa Englannin kuninkaan Yrjö VI:n kuoleman johdosta.

16.2. Lyons International Organisation’in johtajia, amerikkalainen Nutter, kävi luonani. Mukana ruotsalainen? ja suomalainen Kivijärvi. – Keskustelin heidän asioistaan.

16.2. Tuomiorovasti Santavuori, professori Martti Ruuth ja johtaja Salomaa toivat minulle Helsingin seurakuntien puolesta Ruuthin kirjoittaman Suurkirkon historian.

17.2. Suurkirkon 100-vuotisjumalanpalvelus Suurkirkossa. Piispa Gulin saarnasi suomeksi ja v. Bonsdorff ruotsiksi.

17.2. Merkitsen muistiin eräästä paperista, jonka löysin tänään:

25.10.49 Kommunisti Pessi (puolueen yleissihteeri) piti puheen Tampereella presidentinvaalin johdosta ja sanoi mm.: »On valittava sellainen presidentti, joka heti erottaa Fagerholmin hallituksen ja estää porvarillis-sosialidemokraattisen hallituksen muodostamisen.»

Refl. Kyllä on tämä kuulumatonta. Se on puhumista meidän hallitusmuotoamme vastaan, sillä hallituksen kokoonpano riippuu eduskunnasta – sen luottamuksesta.

11.2. professori Puntila luonani. 

Kiitti ensiksi professorinnimityksestään.

Sitten Puntila kertoi, että hänen seminaarissaan käsitellään meidän  omien valtiomiestemme elämäkertoja. Tahtoo myös käsitellä minun elämäkertaani. Kysyi, suostunko siihen.

Minä suostuin. Lisäsin, että olen valmis keskustelemaan elämääni koskevista kysymyksistä. Selitin, miten minä olen asioita katsellut.

Lopuksi Puntila pyysi minua saapumaan Kulttuurirahaston vuosikokoukseen Yliopiston juhlasalissa 27.2.52 kl. 19. Alli mukaan. – Lupasin omasta puolestani.

18.2. Mauno Pekkala luonani. Tuli keskustelemaan, ilman että oli mitään erikoista asiaa.

Ensiksi Pekkala teki selkoa Enso-Gutzeitin vuosituloksesta 1951. Erittäin hyvä. Esitti numeroita.

Yhtiön hallintoneuvostosta on erovuorossa Tuomioja ja Hiltunen. Pelkää, että Tervo ei kannata Hiltusta. Pekkalan mielestä olisi hyvä, että Hiltunen valitaan.

Minä lupasin puhua Kekkosen kanssa.

Sitten Pekkala lausui, että SKDL:n väkeä ei hallitus nimitä mihinkään epäpoliittisiinkaan toimikuntiin. Hänen mielestään voisi heitä päästää tällaisiin toimikuntiin mukaan.

Minä olin samaa mieltä ja lupasin puhua myös tästä asiasta Kekkosen kanssa.

Sitten puhuimme Hiitosen erottamisesta Suomi-Filmistä.

Minä sanoin lukeneeni siitä lehdissä enkä ymmärtänyt sitä. Lupasin kysyä Kekkoselta.

Sitten puhuimme diplomaateista. Pekkala sanoi, että Helo pelkää, että hänet erotetaan Pariisista.

Minä vastasin, että siitä ei ole ollut kysymystä ja että minä en siihen suostuisi. Niin kauan kuin minä olen presidenttinä, Helo voi olla rauhallinen, ellei itse pyydä eroa. Minun mielestäni Helo kyllä toimittaa tehtävänsä Pariisissa.

19.2. Kekkonen luonani.

On palannut toipumislomalta ja ryhtynyt virkaansa hoitamaan.

Ensin puhuimme Kekkosen Mynämäen puheesta. Minä sanoin, että Halsti kirjoitti US:ssa pohjoismaisesta puolueettomuudesta saman ajatuksen kuin oli siinä minun lauseessani, jonka Kekkonen jätti pois. Sanoin olleen kyllä hyvä, että se lause jäi pois, sillä siitä ei olisi ollut käytännöllistä tulosta ja sitäpaitsi se olisi voinut herättää lännessä tyytymättömyyttä.

Kekkonen sanoi jättäneensä sen pois sen johdosta, että kun se oli sosialidemokraattien nähtävänä, niin hän voi sanoa, että hän oli jättänyt siitä sen lauseen pois.

Minä: Lehdet vaativat Kekkosen puheen johdosta kirjoituksissaan, että me menemme pohjoismaiseen neuvostoon mukaan.

Kekkonen vastasi kehoittaneensa Heljasta ym. menemään keskustelemaan asiasta ulkoministerin kanssa ja kuulemaan hänen mielipiteensä.

Sitten minä puhuin Kekkoselle Suomen Kuvalehden kirjoituksesta »juutalaisesta» Bonnierista ja »saksalaisesta» Kreugerista. Stockholms Tidningen on aina ollut meille suosiollinen. Meidän ei pidä turhanpäiten loukata ystäviämme.

Kekkonen lupasi puhua Kuvalehden toimittajalle.

Sitten puhuin, mitä Pekkala oli lausunut Hiltusen valitsemisesta Enson hallintoneuvostoon. – Kekkonen lupasi valvoa asiaa.

Minä sen jälkeen kerroin, mitä Pekkala oli sanonut SKDL:n jäsenien valitsemisesta epäpoliittisiin toimikuntiin sekä Hiitosen erottamisesta. Lausuin, että meidän ei pidä hankkia turhanpäiten itsellemme vihamiehiä. – Kekkonen vastasi, että sosialidemokraatit vihaavat niin kommunisteja ja SKDL:ää, että tahtovat ne kaikkialta pois. Lupasi seurata asiaa.

Minä kerroin myös keskustelusta Pekkalan kanssa Helosta – sen että minä olin sanonut Pekkalalle, että Helon erottamisesta ei ole ollut puhe ja että minä en siihen suostuisi, vaan että Helon pitää saada olla rauhassa. Jos Helaa alettaisiin ajaa pois, niin siitä nousisi hirmuinen hälinä täällä Suomessa ja luultavasti myös venäläisissä lehdissä. – Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.

Kekkonen sanoi lopuksi, että oli hyvä, että hän oli sairaana. Jos kuukausia sitten asiat olisivat menneet ratkaisuun, niin SAK olisi vaatinut kompensatiota palkankorotuksina. Nyt ovat vientitavarain hinnat laskeneet ja nyt on sentähden helpompi vastustaa palkkavaatimuksia.

21.2. Sveitsin päivien johdosta avattiin sveitsiläisen grafiikan näyttely Taidehallissa. – Mielenkiintoinen näyttely.

22.2. Ministeri Gartz luonani. Keskustelimme yleispolitiikasta ja Sveitsin oloista ym.

25.2. Ministeri Skog ja kenraali Sihvo luonani.

Ensin puhuimme paraadin järjestämisestä jälleen 4.6.52 lipun päivänä.

Skog lausui: Helsingissä ei ole pitkään aikaan ollut paraatia, ei sodan jälkeen. Nyt olisi, myös puolustusvoimien mielialan ylläpitämiseksi, järjestettävä paraati lipunpäivänä.

Sihvo yhtyi. Oli puhunut Kekkosen kanssa, joka ei ole vastaan.

Minä sanoin, että minulla ei ole myöskään mitään vastaan. Minä otan sen vastaan.

Sihvo sanoi, että muuta paikkaa täällä ei ole kuin Suurtori, joka on paras.

Paraatia tulisi komentamaan kenr.maj. Oinonen.

Sihvo ilmoitti lähtevänsä 7.3.52 Zürichiin silmälääkärin luo opereerattavaksi. Kestää n. 4 viikkoa. Sijainen kenr.luutn. Blick. – Suostuin.

Skog lausui, että puolustuslaitokseen olisi yleistä mielipidettä käännettävä. Sen tähden olisi siitä lehdissä kirjoitettava. Sihvo on kirjoittanut kirjoituksen, jonka Skog antoi minulle pyytäen minua lukemaan sen. Kekkonen oli lukenut ja tehnyt eräitä poistoehdotuksia. – Minä lupasin lukea.

(Luin sen sitten ja hyväksyin Kekkosen ehdottamilla poistoilla. 29.2. annoin käsikirjoituksen Kekkoselle. Ilmoitin Skogille.)

Skog kertoi vielä, että Ruotsista haluavat lähettää ensi syksynä laivaston vierailemaan meille. Tuomiojalla ja Kekkosella ei ole mitään vastaan.

Minä olin samaa mieltä. Minulla ei myöskään ole mitään vastaan.

Vielä Skog puhui upseeriston jälkikasvusta. Ei saada Kadettikouluun riittävästi. Tulee vuosittain ainoastaan 40–50. Pitäisi saada lähivuosina 120 vuosittain. Sentähden on ajateltu Kadettikouluolojen kehittämistä.

Minä kehoitin harkitsemaan ja ajamaan asiaa.

Tekee aikanaan ehdotuksen.

25.2. yli-insinööri Harki, insinööri Kaskiala, teekkari Mutrio ja eräs toinen puhumassa Teekkarikylän rahoittamisesta. Jättivät kirjelmän.

Minä kehoitin asianomaisille hallituksen jäsenille myös antamaan saman kirjelmän. Lupasin puhua asiasta hallituksen jäsenten kanssa.

29.2. esittelyssä puhuin Polyteekkarien kylästä ja sen rahoittamisesta. Pyysin hallitusta harkitsemaan asiaa.

27.2. Kulttuurirahaston vuosijuhla Yliopiston juhlasalissa. Kaunis juhla. Olimme Allin kanssa.

28.2. Kalevalan juhla Messuhallin B-salissa. Karjalaisten järjestämä. Hyvä juhla. Olimme Allin kanssa.

Väliajalla keskustelin Paavolaisen ja (karjalaisen edustajan) Moilasen kanssa – mm. Pekka Pennasesta, joka ei enää ole eduskunnassa. Moilanen sanoi, että valitsijat eivät v. 1945 enää valinneet Pennasta enempää kuin häntäkään. Minä kerroin, että uuden eduskunnan alkuaikaan »yleisiä edustajia» maalaiset mielellään valitsivat, esim. Ingman ja minut pantiin aina 3 miehen listalla 2^lle sijalle.He vastasivat, että nyt on asia toisin. Nyt ei enää valita muuta kuin sellaisia, jotka agiteeraavat kovasti. Nyt on yhden miehen listat. »Yleisiä edustajia» on nyt vaikea saada. On paljon pyrkijöitä.

1.3. Aarnen väitöstilaisuus med. ja kir. triksi.

Olin Allin kanssa läsnä.

Illalla päivälliset Aamen kotona – 36 henkeä. Hauska ilta. Pidin pienen puheen.

3.3. Societas Gerontologica Fennican edustajat prof. Eeva Jalavisto, prof. Saltzmann sekä kaksi muuta toivat minulle seuran vuosikirjan 1949–51. – Se ajaa vanhojen asiaa sekä medisinisesti että sosialisesti.

5.3. Tukholmasta Gripenberg luonani:

Kuninkaan käynti.

Minä esitin täällä laaditun luonnoksen ohjelmaksi. Gripenberg katsoi, että se oli pääasiassa hyvä.

Sovimme siitä, että Gripenberg ottaa selvän tarkemmin ajasta, milloin kuningas tulee. – Asia on selvä siten kuin Engzell puhui asiasta minun kanssani valtiopäivien avajaisissa.

Gripenberg esitti kysymyksen, eikö minun pitäisi käydä vastavierailulla, mikä kuitenkin voisi tapahtua ensi vuonna.

Minä sanoin, että olen ajatellut, että käyntini hautajaisissa kenties olisi riittävä. Mutta jos on välttämätön, niin minä kyllä sen suoritan.

Gripenberg sanoi mm., että minä olen hyvin populäri ja arvossapidetty Ruotsissa. Sanovat, että pohjoismaisista valtiomiehistä minä olen suurin. 

Minä: Se on hyvin mairittelevaa.

Gripenberg sanoi aina käyntinsä jälkeen täällä käyvänsä Undénin luona viemässä minun terveiseni. – Minä pyysin häntä nytkin viemään minun sydämelliset terveiseni.

Selitin sitten meidän poliittista tilannettamme. Suhteemme Venäjään ovat hyvät ja ovat parantuneet. Esitin siitä esimerkkejä.

Sitten puhuimme Kekkosen puheesta:

Gripenberg sanoi, että se on tehnyt hyvän vaikutuksen Ruotsissa. Norjan ambassadöri oli Gripenbergille sanonut, että ainoastaan yksi lehti, Arbeiderbladet, oli sitä arvostellut. Muut lehdet ovat ainoastaan selostaneet.

Ruotsi on tyytyväinen, että pohjoismaisesta puolustusliitosta ei tullut mitään. 

Kolme syytä:

1) Olisi ollut Ruotsille taloudellisesti raskas.

2) Tanskan asema on kovin vaarallinen

3) Puolueettomuus on mennyt läpi Ruotsin kansaan sen pitkän ajan kuluessa, minkä on ollut puolueeton.

(Gripenberg. Eric Scaveniuksen muistelmat. Hauskat.)

6.3. Tuomioja.

Puhuin ensin siitä, että uusiin metallirahoihin ei ole pantu ruotsinkielistä kirjoitusta.

Minä en sitä ollenkaan huomannut ennen esittelyä, kun rahan kuvat olivat takapuolella. Vasta silloin kun kirjoitin alle asetuksen, niin sen huomasin. Nyt on Nya Pressen ottanut asian esille. Tämä on hyvin ikävä asia. Se on tyhmää aitosuomalaisuutta. – Pyysin Tuomiojaa harkitsemaan asiaa, voisiko asetusta muuttaa. Myönsin, että se on ikävä asia.

Kuninkaan käynti:

Tein selvää Grönvallin paperien mukaan. Pyysin pitämään huolta, että komitea asetetaan: joko ulkoministeriö tai valtioneuvosto asettaa, samalla tavalla kuin on tehty ennen.

Tuomioja katsoi, että Erkon voisi kutsua sentähden, että hän on ollut entinen ulkoministeri.

Minä sanoin, että silloin pitää kutsua myös Tanner

Minä: Myös Ryti on kutsuttava.

Tuomioja oli samaa mieltä. Rytiä ei voi jättää kutsumatta. Sitten minä pyysin valmistamaan ehdotuksen minun puheekseni kuninkaan päivällisillä. Pyysin lähettämään minulle entiset puheet.

Sitten Tuomioja otti puheeksi Kollontayn 80-vuotispäivän.

Minä sanoin aikovani lähettää hänelle kirjeen. – Tuomiojan mielestä se oli hyvä. Hän ajatteli, voisiko antaa Kollontaylle suomalaista kunniamerkkiä.

Minä vastasin, että minä en ole sitä vastaan. Pyysin Tuomiojaa harkitsemaan asiaa.

6.3. Wuori luonani.

On palannut näinä päivinä Lontoosta. Wuori kertoi Englannin oloja.

Wuori: Edenin lounas ei ollut niin häntä varten kuin Suomea varten.

Wuori kertoi kuulleensa Hägglöfiltä, että kun Churchill ja Eden olivat äsken Washingtonissa, kohtelivat amerikkalaiset heitä »isäntämäisesti». Myös Acheson oli esiintynyt käskevästi.

Atlanninvaltojen kesken on ristiriitoja. Edenillä on se käsitys, että pitäisi saada parempi modus vivendi¹ Neuvostoliiton kanssa. Venäläisten kanssa pitäisi päästä keskustelusuhteisiin.

Englannin ja USA:n välillä on erimielisyyttä mm. kaupasta idän kanssa.

Minä kysyin, mitä ajattelevat Korean sodasta.

Wuori: Foreign Officessa² toivovat, että päästään aselepoon.

Minä: Ellei tule aselepoa??

Wuori: Kiinalaiset tahtovat kenties pitää avoinna neuvotteluja niin kauan kuin mahdollista, mutta eivät hyökkää. Estävät sen kautta Euroopan armeijan perustamista. Ainakin vaikeuttavat sitä.

Minä: Mitä ajattelee Euroopan tulevaisuudesta? Neuvostoliitolla on 2/3 Eurooppaa hallussaan. Saksan kysymys?

Wuori sanoi tehneensä saman kysymyksen eräälle Foreign Officen korkealle virkamiehelle. Vastaus oli: Koettavat liittää Länsi-Saksan Länsi-Eurooppaan (Atlantinliittoon) niin kiinteästi kuin mahdollista: yhteistyöhön, jotta se tulee noudattamaan länsivaltojen päätöksiä. Sitten kun länsivaltojen voima on saavut­ tanut vissin tason, niin syntyy voimien balanssi, joka voi jatkua. (Epäselvä kanta.)

Minä: Entä Englannin asema ja tulevaisuus?

Wuori: Englannissa on hyvä sosial. asema: Ei ole mustaa pörssiä, ei lakkoja (ainoastaan pieniä). Ei ole kommunisteja. Toivoo saavansa maksutaseen balanssiin³

Meidän asemamme: Kekkosen puhe.

Englantilaiset ymmärtävät meidän asemamme ja katsovat, että asiat ovat meillä menneet hyvin. Suomen täytyy pitää hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Ruotsin puolueettomuus on Suomelle edullinen. Aikaisemmin Churchill oli puhunut Hägglöfille siitä, että Ruotsin pitäisi liittyä Atlantin-liittoon, mutta viime aikoina ei ole enää ollut niin innokas siinä asiassa.

Minä kiitin Wuorta siitä 6 1/2 vuoden työstä, jonka hän on suorittanut Lontoossa. Sanoin, että olisin mieluummin nähnyt, että hän olisi jäänyt Lontooseen.

¹ suhteiden järjestely

² Englannin ulkoministeriössä

³ tasapainoon

7.3. Esittely.

Minä sitä ennen otin esille seuraavan asian:

29.2.52 vahvistin asetuksen uusien metallirahojen muodosta. Se oli minulta erehdys. Olin lukenut ainoastaan asetuksen rubriikin. Myöhemmin huomasin, että asetuksessa oli määrätty, että rahoissa ei ole ruotsinkielistä tekstiä, on ainoastaan »Suomen Tasavalta». Tämä oli erehdys, sillä ruotsi on Suomen kansalliskieli, sentähden se on oleva myös rahoissa, kuten se on seteleissä. Myös poliittisesti on tyhmää, että ruotsin kieli on jätetty pois. En ollut kääntänyt asiaan esittelyssä huomiota, kun valtioneuvosto oli yksimielinen eikä siis ruotsalaiset ministerit olleet esittäneet eri mieltä. Mutta on ikävä muuttaa asetusta heti. Sentähden pyysin hallitusta harkitsemaan asiaa. Esitin, että nyt lyötäisiin pienempi määrä metallirahoja ja sitten asetus muutettaisiin.

Esittelyn jälkeen Kekkonen sanoi minulle, että uusien metallirahojen muoto on ruma.

Minä sanoin, että on käytettävä taiteilijoita apuna, niin että muoto tulee kauniiksi.

9.3. Madame Kollontay kuollut Moskovassa.

Annoimme Sundströmille tehtäväksi laskea seppeleen Suomen hallituksen puolesta.

11.3. Tuomioja piti päivälliset ulkomaiden diplomaateille valtioneuvoston juhlahuoneustossa. Minä ja Alli, Fagerholm + rouva, Kekkonen rouvineen ym. hallituksen jäseniä sekä eräitä muita oli läsnä. Hauska ilta. Istuimme päivällisen jälkeen kauan Lebedevin ja hänen rouvansa (erittäin miellyttävä) kanssa ja juttelimme hauskoja juttuja.

11.3. Pohjoism. maatal.tutkijain yhtymän lähetystö (Valle, Björkenheim, Keränen) luonani. Antoivat viimevuotisen kongressin asiakirjat.

17.3. Kreivi Aminoff ja lähetystöneuvos Hackmann kutsumassa Allin ja minut Aatelisten juhlatanssiaisiin 29.3.52 kl. 9 illalla (Ritarihuoneelle).

19.3. Polyteknikkojen kuoro ja Akademiska Sångföreningen laulutervehdyksellä Allin ja minun luona. Lähtevät ulkomaille konserttimatkalle.

Lauloivat kumpikin kuoro kaksi laulua. Sitten kummankin kuoron puolesta puhuttiin. Lopuksi minä vastasin sekä suomeksi että ruotsiksi.

Akademiska Sångföreningenin johtaja oli säveltäjä Erik Bergman ja puhuja kuoron puheenjohtaja dipl.ekon. Tor H. Krause.

Polyteknikkojen kuoron johtaja oli Elokas, puhuja dipl.ins. Martti Merenmies.

20.3. ylimääräisen esittelyn jälkeen Kekkosen ja Tuomiojan kanssa.

»Suomen rauhanpuolustajat» oli lähettänyt minulle pyynnön, että suostuisin Suomen Rauhankokouksen suojelijaksi (allekirj. Meltti ja Vire-Tuominen). Omasta puolestani katsoin, että kun tämä asia on muodostunut puolueasiaksi, presidentin on pysyttävä siitä syrjässä. – Kekkonen ja Tuomioja olivat samaa mieltä. Sovimme siitä, että Tuomioja ilmoittaa tämän Meltille ja puhuu hänen kanssaan (Samoin teki Gartz eräässä samanlaisessa asiassa.)

Minä mainitsin mm. siitä, että Ryti on kutsuttava Ruotsin kuninkaan juhlapäivällisille ja että olin keskustellut siitä Tuomiojan kanssa. Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä ja Tuomioja, että Rytiä ei voi jättää pois.

Sain tänään: Den internationella Tidskriften maalisk. 1952. Siinä on mm. kirjoitus: Harry Hjörne, Presidenter och andra¹. – Mm. minusta on sympaattinen kirjoitus. Siinä sanotaan mm.; »Detta kunnande har emellertid inte som hos Ståhlberg styrts av fasta principer. Han har kunnat orientera sig åt olika håll därför att han haft anknytning till allt och alla, länder, partier, människor, idéer och problem. En del kalla det principlöshet. Men är det icke bredd och mäsklighet? ––– »² (Kts. tekstiä, joka on tallessa.)

Refl. Tämä ei ole aivan oikein. Minulla on kyllä ja on aina ollut »fasta principer».³

1) Yksi periaate minulla on aina ollut: meidän pitää koettaa tulla toimeen Venäjän kanssa, mutta sillä tavalla, että ei mennä pitemmälle kuin mitä meidän oman elämämme ja kansamme olemuksen edellytyksille on välttämätöntä. Jos vaaditaan menemään niitä pitemmälle, niin silloin on sanottava: ei, tuli mitä tuli.

2) Toinen periaate on ottaa huomioon realiset tosiasiat: koettaa tulla toimeen niissä oloissa, jotka kulloinkin ovat olemassa.

¹ Presidenttejä ynnä muita.

² »Tätä osaamista  eivät kuitenkaan kuten Ståhlbergilla ole ohjailleet lujat periaatteet. Hän on kyennyt suuntautumaan eri tahoille, koska hänellä on ollut kosketus kaikkeen ja kaikkiin, maihin, puolueisiin, ihmisiin, aatteisiin ja ongelmiin. Jotkut nimittävät sitä periaatteettomuudeksi. Mutta eikö se ole avarakatseisuutta ja inhimillisyyttä? –––»

3 »lujia periaatteita»

21.3. Esittelyn jälkeen Kekkonen kertoi, että hänellä on vaikeuksia oman ryhmänsä kanssa. Ryhmässä vasemmisto hyökkää häntä vastaan kiivaasti väittäen, että hän ei vakauttamisohjelmaa täyttäessään osoita maanviljelykselle riittävää huomiota. Tämä asenne tuottaa hänelle ja hallitukselle suuria vaikeuksia. Sentähden hän ei katso voivansa jatkaa hallituksessa, jos tätä ryhmässä jatkuu. Tämän vuoksi Kekkonen jätti minulle eronhakemuksen. Täytyy saada ryhmässä selvyys ja hallituksen täytyy saada kannatus ryhmältä. Muuten ei hän voi hoitaa asioita. Hän lähettää tänään ryhmälle kirjeen, jossa ilmoittaa eronhakemuksestaan.

Minä lupasin tänään keskustella maalaisliiton puheenjohtajien kanssa asiasta.

Palattuani linnaan käskin adjutanttini, majuri Sunisen kutsumaan maalaisliiton puheenjohtajat Kalliokosken, Niukkasen ja Soinisen luokseni kl. 15.

21.3. Riksdagsman¹ Kurt Nordfors – Stockholms Tidningenin kirjeenvaihtaja Helsingissä – lähetti minulle kirjan Arvet efter Ivar Kreuger². – 26.3.52 lähetin hänelle seuraavan kiitoskirjeen:

»Riksdagsman Kurt Nordfors.

Det var vänligt av Eder att tillsända mig boken Arvet efter Ivar Kreuger. Tusen tack!

Jag har med stort intresse läst boken. Den innehåller många överraskande fakta, som jag ej känt till.

Jag träffade Ivar Kreuger flera gånger på min bank Kansallis-Osake-Pankki, där jag var chefdirektör, och vi hade mycket angenäma o. intressanta samtal såväl om ekonomiska som om andra äm­nen.

Jag begagnar tillfället att ge uttryck åt min tillfredsställelse och tacksamhet över den välvilja och förståelse som Stockholms Tidningen alltid visat Finland och med vilken tidning även nu behandlar allt som berör vårt land.

Med utmärkt högaktnin

J.K.P.»³

¹ Kansanedustaja

² »Ivar Kreugerin perintö»

³ »Kansanedustaja Kurt Nordfors.

Olitte ystävällinen lähettäessänne minulle kirjan Arvet efter Ivar Kreuger (Ivar Kreugerin perintö). Tuhannet kiitokset!

Olen hyvin kiinnostuneena lukenut kirjan. Se sisältää monia yllättäviä tosiseikkoja, joista minulla ei ole ollut tietoa.

Tapasin Ivar Kreugerin useita kertoja pankissani Kansallis-Osake-Pankissa, jonka pääjohtaja olin, ja meillä oli hyvin miellyttäviä ja kiintoisia keskusteluja niin taloudellisista kuin muistakin aiheista.

Käytän tätä tilaisuutta ilmaistakseni tyytyväisyyteni ja kiitollisuuteni siitä hyväntahtoisuudesta ja ymmärtämyksestä, jota Stockholms Tidningen on aina osoittanut Suomea kohtaan ja jota osoittaen lehti nytkin käsittelee kaikkea maahamme liittyvää.

Erinomaisella kunnioituksella

J.K.P.»

21.3. Maalaisliiton ryhmä: puheenjohtaja Kalliokoski ja varapuh.joht. Niukkanen ja Soininen luonani.

Minä: Pääministeri Kekkonen on tänään aamulla minulle antanut seuraavan kirjelmän: luin Kekkosen erohakemuksen. –

Lausuin, että minun mielestäni pääministeri Kekkonen on nykyään paras ja ainoa mahdollinen pääministeri ja nykyinen hallitus on nykyään myös paras ja maan etuja vastaava. Nykyinen hallitus on niinikään ainoa mahdollinen. Hallitus on hoitanut asiat hyvin. Vakauttaminen on mennyt hyvin. On mahdotonta ryhtyä hallitusta muuttamaan. Se vahingoittaisi maan ja valtakunnan asioita. Minun mielestäni nykyisen hallituksen pitäisi pysyä aina ensi vaaleihin asti. Sekä ulko- että sisäpoliittiset asiat ovat menneet hyvin. Pääministeri on valittanut, että hänellä on ryhmässä vaikeuksia ja hyökätään hänen ja nykyisen hallituksen kimppuun. Minun mielestäni ryhmä voi olla vakuuttunut siitä, että pääministeri ja hänen maalaisliittolaiset hallituskumppaninsa tekevät maa­talouden hyväksi kaiken, mikä tehtävissä on. Minä lausuin sen toivomuksen, että ryhmä järjestää välinsä pääministerin ja hallituksen kanssa ja antaa heille sen kannatuksen, minkä pääministeri ja hallitus tarvitsevat voidakseen hoitaa maan asioita.

Kalliokoski: Kekkosen kirjelmä tuli ryhmälle yllätyksenä. Ryhmässä on kyllä esitetty kritiikkiä erinäisiin hallituksen ratkaisuihin nähden, mutta tämä kritiikki ei ole tarkoitettu pääministeriä kohtaan. Se on kohdistunut yksityisiin toimenpiteisiin. Vakauttamissuunnitelma on toteutettu suurin piirtein paremmin kuin oli odotettu. Kritiikki ei ole tarkoitettu epäluottamuslauseeksi pääministerille ja hallitukselle. Ei ole tarkoitus, että pääministeri ja hallitus nyt muuttuisivat. – Ryhmän valtuuskunnalla on ollut tänään pieni neuvottelu, mutta vielä ei ehditty asiaa loppuun käsitellä. Kalliokoski toivoi, että pääministeri ja hallitus jäävät paikalleen.

Niukkanen = Kalliokoski. Ryhmän valtuuskunta yksimielisesti toivoo, että pääministeri ottaisi takaisin erohakemuksensa. Valtuuskunta oli sitä mieltä, että Kekkonen ei ole menettänyt ryhmän kannatusta. Tilanne on yht’äkkiä muodostunut tällaiseksi. Myös hänen mielestään nykyisen hallituksen pitäisi istua vaaleihin asti.

Soininen: Kun valtuuskunnan asema ja asiat ovat menneet niinkin hyvin sekä vakauttamiseen nähden että muuten, ja on vakuuttunut, että maalaisliittolaiset hallituksen jäsenet tekevät parhaansa maatalouden hyväksi, niin toivoi, että pääministeri ja hallitus jatkavat työtänsä.

Minä lausuin lopuksi olevani iloinen kun havaitsen, että me kaikki olemme yhtä mieltä. Pyysin heitä hoitamaan asiat ryhmässä hyvin päin. Huomautin, että pääministerille samoin kuin hallituksen maalaisliittolaisille jäsenille on tärkeätä, että heillä on ryhmän kannatus.

Niukkanen sanoi lopuksi, että minun, presidentin, on saatava pääministeri ottamaan takaisin erohakemuksensa.

Minä lupasin tehdä voitavani.

21.3. Kekkonen luonani kl. 19.15.

Minä luin muistiinpanoistani keskustelun maalaisliiton ryhmän puheenjohtajien kanssa.

Kekkonen kertoi, että ryhmä on ilmoittanut hänelle: On ollut yksimielinen siitä, että hänen pitäisi peruuttaa erohakemuksensa. – Kekkonen oli vastannut, että asia on nyt presidentin ja hänen välinen asia.

Sitten Kekkonen kertoi, että tämän asian johdosta on puoluevaltuuskunta kutsuttu 2.4. Hän tahtoo, että puoluevaltuuskunta käsittelee tämän asian, jotta saadaan selvyys ja »ilma puhdistetuksi». Sentähden tahtoisi pitää tämän asian auki siihen asti. Hänen vastustajansa ryhmässä ovat saaneet pahaa aikaan maaseudulla. Nyt täytyy asia selvittää. Oli puhunut mm. Miettusen ja Sukselaisen kanssa tästä asiasta ja he ovat samaa mieltä kuin hän, että »ilma on saatava puhtaaksi» ja että sentähden asia on käsiteltävä puolueneuvostossa.

Sovimme, että asiasta annetaan seuraava kommunikea:

»Tasavallan Presidentti on kutsunut pääministeri Kekkosen luokseen tänään kl. 19.15. Puoli tuntia kestäneen keskustelun jälkeen on annettu seuraava tiedotus: 

Sen jälkeen kun pääministeri Kekkonen on ilmoittanut Tasavallan Presidentille, että maalaisliiton puoluevaltuuskunta on, pääministerin presidentille osoittaman kirjelmän johdosta, kutsuttu koolle ensi huhtikuun 2. päiväksi päättämään toimenpiteistä pääministerin presidentille osoittaman kirjeen johdosta, kehoitti Tasavallan Presidentti pääministeri Kekkosta hoitamaan pääministerin tehtäviä tähän kokoukseen saakka.»

22.3. Lehdissä suurilla rubriikeilla tietoja Kekkosen erohakemuksesta ja kaikista, mitä sen kanssa on yhteydessä (kts. lehtiä)

22.3. Ministeri Idman luonani.

Oli käynyt Mehiläisessä Enckellin luona, joka on siellä sairaana. Enckell oli puhunut eläkkeestään. Oli ollut sitä mieltä, että hänen pitäisi saada sama eläke kuin lähettiläät.

Lähettilään eläke on: 

Brutto mk. 589.000:-

Vero mk. 91.800:-

netto 497.700:-

Enckellin eläke on:

Brutto 460.725:- 

Vero 64.380:-

netto 396.345:-

Lupasin puhua Kekkoselle ja Tuomiojalle. Idman sanoo lähtevänsä ulkomaille 11.4.52, palaa 19.5.52.

Idman ilmoitti, että Ruotsin kuningas laskee seppeleen Sankarihaudalle.

Kuningas tulee edell. iltana sotalaivalla – on yön laivalla – tulee sitten aamulla – kuningattaren terveyden vuoksi.

26.3. Helsingin kaupungin palveluksessa olevat teknikot tekivät lakon. – Pääministeri Kekkonen ja hallitus uhkaavat ryhtyä ankariin toimenpiteisiin.

28.3. Kevätmessujen avajaiset. Olimme Allin kanssa läsnä. Hyvät messut.

29.3. Ritariston ja aatelin tanssiaiset Ritarihuoneella. Olin siellä yksin. Alli ei voinut tulla. – Jotenkin hauska tilaisuus. Olin kl. 21–23.

31.3. Alli lähti Sveitsiin. Aarne, Kaija ja Ritva ja Matti menivät mukana. – Aarne harjoittaa tutkimuksia Zürichissä.

30.3. Olen valmistanut puheen luonnoksen Ruotsin kuninkaan ja kuningattaren käynnin johdosta. Lähetin sen Eirik Hornborgille, joku päivä sitten. Tänään sain sen takaisin ja kirjeen, jossa E.H. lausuu pitävänsä puhetta hyvänä. Teki erään lisäysehdotuksen. Harkitsen asiaa. Pelkään, että se voi loukata ruotsalaisia.

31.3. Minä alotin kylpyni. Perinpohjainen tutkimus Saluksessa. Halonen sanoi, että minulla on erinomaisen terve organismi.

1.4. Svenska Finlands Folktinget’in presidium: Talman¹ Ernst v. Born, Gudrun Mörne ja kommunalrådet² Haga toivat Folktingetin tervehdyksen. – v. Born piti minulle kauniin puheen. – Minä vastasin.

¹ Suomen ruotsalaisten kansankäräjien puhemiehistö: Puhemies

² kunnallisneuvos

1.4. SNS:n lähetystö: seuran puheenjohtaja Sylvi Kyllikki Kilpi, varapuheenjoht. ev. Ahonen, tri Mauri Ryömä, Neuvostoliitto-instituutin johtaja tri Väinö Kaukonen ja pääsihteeri Toivo Karvonen luonani puhumassa seuran taloudellisesta tilasta.

Kilpi: Seura on rahallisissa vaikeuksissa. Venäläisten kulttuurilähetystöjen hoitaminen täällä Suomessa vaatii paljon varoja. Voks hoitaa meidän valtuuskunnat Neuvostoliitossa, mutta seuran on kustannettava venäläisten valtuuskunnat ja seurueet täällä. Se on saattanut seuran vaikeaan taloudelliseen tilaan. Sentähden olisi saatava valtion avustusta korotettavaksi. Heljas ja Oittinen esittivät valtion avustuksen korotettavaksi 4 miljoonasta 5 miljoonaan, mutta hallitus ei hyväksynyt.

Karvonen: Taiteilijavierailut tulevat kalliiksi. Erittäinkin matkakulut ovat pahimmat menot. – Pjatnitski-seuran matkakulut olivat 70.000 mk päivässä. Pitäisi olla vapaat matkat.

Ahonen: Tärkeää olisi työ tiedemiesten kanssa. Heillä ei ole asiantuntijoita eikä varoja tätä varten.

Kilpi: Seuran virkailijoiden palkat ovat pienet.

Kaukonen: Neuvostoliitto-instituutti on koettanut olla mukana. Mutta se on alkava laitos eikä sentähden voi olla tehokkaasti mukana. Keskuskirjasto on kasvanut kolmessa vuodessa n. 50 %. Kirjojen määrä noussut 10.000:sta 15.000:een. Vanha slaavilainen kirjasto, joka on kenties paras maailmassa, on kuulunut Yliopiston kirjastoon. Instituutin pitäisi saada enemmän varoja. Kaikki toimet instituutissa ovat sivutoimia.

Kilpi: Tukholmassa vastaava laitos saa tukea. Meillä pitäisi saada teollisuudelta tukea. Instituutin lakkauttaminen olisi epäpoliittista ja muutenkin huono toimenpide. Tarvittaisiin enemmän varoja.

Kaukonen: Suurin osa kirjoista on SNS:n omia, mutta on luovutettu instituutin käyttöön.

Minä katselin viime vuoden tuloja ja menoja. Tulojen puolella oli paljon lahjoituksia (11.710.963 mk).

Kilpi ilmoitti, että Gartz oli hankkinut suuren lahjoituksen (Ahlströmiltä). Mutta Gartz on nyt poissa.

Minä lupasin puhua pääministerin, Tuomiojan ja Oittisen kanssa siitä, voisiko valtion avustusta lisätä.

Vapaat matkat venäläisille seurueille.

Minä: Rautatiet tahtovat saada tuloja. Tarvitaan »momentti».

Kilpi: Tänä vuonna tulee paljon vieraita. Olympialaiskilpailijoista Olympialaiskomitea pitää huolta. Mutta tulee muitakin delegatioita.

Seuran pitäisi myös saada joskus tunnustusta työstään. Erityisesti kulttuurityö on tärkeä.

Karvonen: Sanomalehdet eivät tue – vaikeneminen on samaa kuin vastustaminen.

Ahonen: Vastustushenkeä on paljon, vaikka ei tule esille julkisesti. Esim.: hän on hakenut itselleen retrettipaikkaa, kun tulee pian eläkkeelle sotaväestä, mutta hänen on annettu ymmärtää, että niin kauan kuin hän on SNL-seuran jäsen, ei saa tointa. Suurimpana esteenä on erittäinkin sivistyneiden kesken se käsitys, kun sotavuosina puhuttiin isänmaallisuudesta, siihen kuului viha Neuvostoliittoa kohtaan. Katsotaan, että on epäisänmaallista, jos suhtautuu myötämielisesti Neuvostoliittoon.

Kilpi: Jäsenyys SNS:ssä on makulointi¹.

Minä: Seura on toiminut tarmokkaasti. Suuressa osassa kansaa on pelkoa Neuvostoliiton aikomuksiin nähden – analogisesti 1809 jälkeen oli samanlainen pelko. Suhteet Neuvostoliittoon pitää olla ystävälliset ja hyvät. Venäjän intressit ovat tällä puolella aina olleet sotilaalliset. Ne on järjestetty ystävyyssopimuksen ja rauhansopimuksen kautta. Mutta sisäisissä asioissa meidän tulee saada hoitaa asiamme itse omien lakiemme ja järjestyksemme mukaan. Meillä on toinen järjestys kuin Venäjällä, kuten aina on ollut. Historia on toinen, sosialiset olot ovat toiset, sivistys on toinen, meillä ei ole venäjän kieltä puhuvaa vähemmistöä. Elämänkatsomus on toinen – pohjoismainen. Tämä kaikki ei estä hyviä suhteita Neuvostoliittoon. Mutta suuressa osassa kansaa pelätään, että emme saa hoitaa omia sisäisiä asioitamme vapaasti. Siitä johtuu pelko. Viime aikoina ovat suhteet Neuvostoliittoon olleet normaalit ja rauhalliset. Jos niin jatkuu, niin vastustushenki yms. häviää. Kauppa Neuvostoliiton kanssa lisääntyy niinkuin sen pitää lisääntyä. Jos, kuten minä toivon ja uskon, Neuvostoliiton puolelta noudatetaan järkevää politiikkaa meitä kohtaan, niin suhteet muodostuvat hyviksi ja pelko haihtuu.

Karvonen: Olisi hyvä, jos presidentti antaisi lausunnon SNS:n merkityksestä, siihen tapaan kuin jonkun kerran aikaisemmin.

Minä lupasin ajatella sitä asiaa, kun tulee sopiva tilaisuus.

Kilpi puhui Moskovan talouskonferenssista.

Minä: Pääministerin, Tuomiojan ja minun välillä siitä oli jo kauna sitten puhe ja olimme yksimielisiä, että meidän pitää siihen osallistua. Suomesta lähtee Moskovaan delegatio. Kaukonen puhui Neuvostoliitossa esiintyneistä käsityksistä Kalevalasta ja sen alkuperästä.

Ryömä: Armeijassa esitetään Neuvostoliittoa kohtaan epäystävällisiä mielipiteitä.

Minä lupasin siitä puhua Skogin kanssa.

Ahonen: Jos armeijan pääesikunnan tietoon on tullut sellaisia mielipiteitä esitettävän, on aina tartuttu asiaan. 

Keskustelu kesti yli tunnin.

¹ leimautuminen

2.4. Vapaa Sana

SN-SEURAN SAATAVA TEHOKASTA VALTIOVALLAN TUKEA, 

lausui presidentti Paasikivi eilen SN-Seuran lähetystölle

(STT) Tasavallan Presidentti Paasikivi vastaanotti eilen SN-seuran lähetystön, jonka muodostivat seuran puheenjohtaja Sylvi Kyllikki Kilpi, varapuheenjohtajat, eversti Into Ahonen ja tohtori  Mauri Ryömä sekä Neuvostoliittoinstituution johtaja, tohtori Väinö Kaukonen ja pääsihteeri Toivo Karvonen. Pääsihteeri Karvonen jätti Tasavallan Presidentille seuran toimintakertomuksen kuluneelta toimintakaudelta.

Tutustuttuaan kertomukseen presidentti totesi, että seuran toiminta on ollut menestyksellistä ja että sen on saatava valtiovallan taholta mahdollisimman tehokasta tukea. Myös Neuvostoliittoinstituutti tekee arvokasta työtä. Keskustelussa, joka kesti yli tunnin kosketeltiin lisäksi lähestyvää Moskovan taloudellista konferenssia, jolla presidentti katsoi olevan merkitystä myös Suomen kannalta. Eräistä Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kannalta epäedullisista ilmiöistä presidentti lupasi keskustella hallituksen a.o. jäsenten kanssa. Presidentti korosti, että Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys on Suomen kannalta välttämätöntä ja että rauhantilan säilyminen on kaikille maille onnellisinta.

3.4. Eilen maalaisliiton puoluevaltuuskunta yksimielisesti hyväksyi hallituksen vakauttamispolitiikan sekä antoi pääministeri Kekkoselle ja maalaisliittolaisille ministereille täyden tunnustuksen siitä tavasta, millä he ovat puolueensa kantaa hallituksessa edustaneet. Puoluevaltuuskunta esitti, että pääministeri peruuttaa eronpyyntönsä ja jää edelleen hallituksen johtoon.

Illalla Kekkonen ilmoitti tästä minulle.

Refl. Tämä on hyvä asia. Erinomainen!

3.4. Kekkonen luonani.

Ensiksi Kekkonen peruutti eronhakemuksensa. Kertoi myös eilisestä maalaisliiton puoluevaltuuskunnan kokouksesta. Kerttu Saalasti (Kallion tytär) oli ollut aivan fanaattinen.

Minä: Sellaisia naiset ovat, kun joutuvat politiikkaan. Sitten minä kerroin SNS:n johtokunnan käynnistä luonani

1.4. Luin muistiinpanoistani keskustelun kulun.

Kekkonen kertoi, että myös Tuomioja (yhdessä Gartzin kanssa) oli hommannut lahjoituksia seuralle.

Minä luin mitä Y-K. oli kirjoittanut Venäjän kielestä 1879. Lausuin, että valtionavun voisi korottaa 4 miljoonasta 5 miljoonaan.

Kekkonen sanoi olevan erään tupakkapartian, jonka seura saisi myydä hyväkseen, jos saisi helpotuksia tullista ym. maksuista.

Minä sanoin, että minä sitä kannatan. Kekkonen lupasi puhua Rantalalle.

Sitten minä mainitsin, että t.p. Iltasanomissa oli tieto, että samalla kertaa kun Ruotsin kuningas tulisi myös Ruotsin laivasto vierailemaan. Sanoin, että se asia on minulle tuntematon.

Kekkonen vastasi, että hän ei myöskään tiedä mitään siitä asiasta. Lupasi ottaa selvää.

Sitten minä puhuin puheestani kuningasvierailun aikana. Kerroin E. Hornborgin ehdottamasta lisäyksestä, jonka luin.

Kekkonen katsoi, että olisi paras jättää lisäys pois.

Minä pyysin Kekkosta lukemaan puheeni tarkasti. Huomautin siitä kohdasta, jossa puhuin »kaikesta, mikä meille on kallista jne.». Voivatko venäläiset katsoa sitä letkaukseksi itselleen? Omasta puolestani sanoin, että se on kaikki oikeata ja minulle sen sanominen soveltuu. Se ei sisällä muuta kuin mitä olen useasti puheissani esiintuonut.

Kekkonen lupasi lukea puheen uudestaan ja miettiä asiaa.

5.4. Tuomioja luonani. Kuningaskäynti

Ulriksdalin koti. Minä mainitsin siitä. 

Ruotsin laivasto. Kuninkaan laivaa seuraa muutamia sotalaivoja. Ei sentähden tule mitään laivastovierailua syyskuussa.

Kuninkaan ajelu kaupungilla: Avonainen auto.

Tuomioja sanoi, että Gullichsenilla on hyvä avonainen auto. Lupasi ottaa selvän. Minä sanoin, että kaikki on tarkasti järjestettävä, ettei tule kommelluksia.

Miten tapahtuu esittelyt? Missä minun tulee olla läsnä? Tuomioja ottaa selvän.

Minä: Ohjelma näyttää olevan hyvä. Mutta ei saa tapahtua kommelluksia.

Minun puheeni: Luin E. Hornborgin ehdotuksen. Tuomioja katsoi, että voisi ottaa Hornborgin ehdotuksesta sen, mitä minä olin ajatellut. Muuten Tuomiojan mielestä on minun puheeni hyvä.

Sitten minä tein selvää SNS:n valtuuskunnan käynnistä luonani. – Olimme sitä mieltä, että valtio voisi antaa 5 milj.

Tuomioja puhui Espanjan, Länsi-Saksan ja Japanin edustuksesta.

Edustus Saksan kanssa on järjestettävä. Pitäisi saada Suomeen Saksan Handelsvertretung¹ Suomessa, kuten meillä on siellä. Samoin kaupallinen edustaja Japanille – Espanjassa meillä on konsuli, suomalainen liikemies.

Minä olin samaa mieltä kuin Tuomioja, että meidän on järjestettävä kaikki suhteet näihin maihin, jotka ovat välttämättömiä kaupallista toimintaa varten. Kaikki, mitä kaupalliset suhteet vaativat, on järjestettävä. Mutta me emme sekaannu poliittisiin asioihin.

Tuomioja sanoi mm., että me emme voi madella »ryssien» edessä. Me olemme mukana mm. Kansainvälisessä Pankissa, vaikka venäläiset eivät siitä pidä.

Tuomioja sanoi, että suhteet Venäjään ovat nyt hyvin rauhalliset.

¹ kaupallinen edustusto

6.4. SNS järjesti Yliopiston juhlasalissa tilaisuuden ystävyyssopimuksen 4-vuotispäivän johdosta. Kekkonen piti puheen. Olin siellä läsnä.

7.4. Neuvostoliiton lähettilään Lebedevin luona vastaanotto ystävyyssopimuksen 4-vuotispäivän johdosta.

Lebedev lausui muutamia sanoja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden johdosta ja esitti maljan minulle. Minä vastasin ja esitin maljan Stalinin kunniaksi.

8.4. Itävallan uusi lähettiläs Zeilleissen jätti valtakirjansa.

Tavallista keskustelua 1/2 tuntia.

Ennen ja jälkeen vastaanoton keskustelimme Tuomiojan kanssa. Tuomioja sanoi, että nyt on Neuvostoliiton puolelta niin rauhallista, että se on oikein omituista. Ei mitään pahaa kuulu.

Minä olin samaa mieltä.

9.4. Kansallisteatterin 50-vuotisjuhla teatteritalon perustamisen johdosta. Aristofanes Pilvet. Ei ollut oikein onnistunut kappale. Mutta muuten oli kaunis juhla.

Olin yksin, kun Alli on Luganossa.

12.4. Haataja luonani 2 1/2 t. Hän on lukenut käsikirjoituksen Vuokralaki ja teki eräitä muistutuksia. Keskustelimme asiasta.

15.4. Uppsalan Tuomiokirkon poikakuoro laulutervehdyksellä, johtaja musiikitirehtööri Oldermark. Pastori Inger puhui minulle. Minä vastasin.

16.4. Ylirabbiini Erlinger luonani lähtökäynnillä. Lähtee pois ensin Tukholmaan, sitten n. vuoden perästä Israeliin, jossa saa toimen, mikä häntä miellyttää. Puhelimme 1/2 tuntia. Hän on mielenkiintoinen mies. On ollut täällä lähes 6 v.

16.4. Tänään lehdissä tieto, että Edinburghin herttua saapuu 26.7. Olympialaisiin. Se on hyvä asia.

Ennen on ilmoitettu, että Hollannin prinssi Bernhard saapuu ja Ruotsista prinssi Bertil. Tanskasta tulee prinssi Axel ja prinsessa Margareta. Edelleen Monacon prinssi Rainier ja Liechtensteinin prinssi Frans Joseph ja prinsessa Gina.

Tämä on hyvä asia. Se tekee Suomea tunnetuksi ja voi hälventää juttuja, että  Suomi on rautaesiripun takana yms. vääriä huhuja.

Ilta-Sanomat 16.4.52:

»ERLANDER –––

Erikoisesti Ilta-Sanomille

UNITED PRESS

*) Washington, 16.4. (UP) Ruotsin pääministeri Tage Erlander sanoi tiistaina lehtimiehille, että »puolueettoman maan on tällä hetkellä miltei mahdotonta toimia sotilaallisesti yhteistyössä naapuriensa kanssa».

Erlander antoi lausuntonsa lehtimieskerhossa pitämänsä puheen jälkeen kysymyksille ja vastauksille omistettuna aikana. Eräs lehtimies kysyi häneltä haluaako Ruotsi toimia sotilaallisessa yhteistyössä Norjan ja Tanskan kanssa. Erlander muistutti, että hän oli ensimmäinen, joka on ehdottanut Skandinavian puolustusliittoa, mutta lisäsi että hänen ehdotuksensa mukaan pohjoismaat eivät toimisi yhteistyössä minkään suurvallan kanssa.

Erlander sanoi olevan kolme syytä, minkä vuoksi Ruotsi ei voi toimia yhteistyössä Atlantin liiton kanssa. Ne ovat:

1. Ruotsi ja Sveitsi ovat aina noudattaneet perinnäistä puolueettomuuspolitiikkaa.

2. Ruotsin on otettava huomioon Suomi. Muistamme, että Suomen ja Ruotsin kansat olivat yhdistettynä 600 vuoden ajan. Tämän vuoksi on luonnollista, että kaikki ruotsalaiset seuraavat Suomen tapahtumia suurella mielenkiinnolla.

3. Meillä on myös sotilaallinen syymme, koska vapaa ja riippumaton Suomi on meidän ja naapurisuurvallan välissä.

Kysymykseen, mitä Atlantin liitto tekisi siinä tapauksessa, että Ruotsi joutuisi hyökkäyksen uhriksi, Erlander vastasi: »Jätän teidän harkittavaksenne, mitä olisi viisainta tehdä.» Erlander sanoi, ettei Ruotsi vie sotatarvikkeita Neuvostoliittoon eikä sen liittolaismaihin. Hän korosti, että Ruotsin Itä-Euroopan maiden viennin ja tuonnin yhteismäärä on seitsemän prosenttia Ruotsin kokonaisviennistä. Pääministeri kertoi, että neuvottelut Neuvostoliiton ja Ruotsin välillä aluevesirajoista ovat parhaillaan käynnissä.

Ulkomaiseen lehtimiesklubiin, jonka vieraana Erlander oli, kuuluu lukuisia huomattavia amerikkalaisia radio- ja sanomalehtimiehiä, jotka ovat kiinnostuneita ulkomaiden asioista. Myöhemmin tiistai-iltana Erlander tapasi huomattavia amerikkalaisia ja ulkomaisia diplomaatteja Ruotsin lähetystössä järjestetyllä vastaanotolla, jossa pääministeri lähettilään sairastuttua toimi sekä isännän että vieraan ominaisuudessa. Tilaisuuteen olivat saapuneet mm. korkeimman oikeuden puheenjohtaja Fred Vinson, Tanskan lähettiläs de Kauffman, Suomen asiainhoitaja Johan Nykopp ja senaattorit Clinton Anderson, Warren Magnuson, Frank Carlson ja Edwin Johnson.»

16.4. Hammaslääkäriseuran 60-vuotisjuhla Yliopiston juhlasalissa. Olin siellä läsnä. Alli on vielä ulkomailla.

18.4. Esittelyn jälkeen kysyin Kekkoselta, mitä uutta?

Kekkonen vastasi, että ei ole mitään. Kaikki on rauhallista. Erityisesti mainitsi, että kun ei ole ollut lakkoja, niin ovat asiat menneet hyvin.

19.4. illalla Metsänhoitajain yhdistyksen 25-vuotisjuhla Yliopiston juhlasalissa. – olin siellä yksin, kun Alli on matkoilla. – Kaunis juhla.

19.4. Tuomioja luonani.

Ensin puhuimme Moskovan talouskongressista.

Tuomioja kertoi puhuneensa professori Wariksen kanssa, joka oli Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana. Kongressi oli ollut »enemmän tai vähemmän sekava». Keskustelu oli ollut teoreett. periaatteell. Tarkoitus ilmoitettiin olevan saada taloudellista yhteistyötä, mutta takana oli kyllä propagandaa samalla tavalla kuin rauhanliikkeellä. Ei mitään konkreettisia tuloksia. (Suomi on eri asemassa, koska meillä on kauppasopimukset ja kauppa­ suhteet Neuvostoliittoon.) Kongressi teki päätöslauselman, jossa päätti kääntyä YK:n puoleen. Asetett. permanentti¹ puhemiehistö.

Tuomioja luuli, että Neuvostoliiton tarkoitus on saada tälle toiminnalleen (kuten rauhanasialle) goodwilliä ei-kommunististen ihmisten keskuudessa.

Sitten puhuimme yleispolitiikkaa. Tuomioja luuli, että Neuvostoliitto ei nähtävästi tahdo sotaa nyt tai lähitulevaisuudessa.

Sitten minä luin puheestani kuningaskäynnin johdosta ne kohdat, jotka olin lisännyt E. Hornborgin ehdotuksesta.

Sitten keskustelimme kuningaskäynnin järjestelystä, kutsuvieraista ym.

¹ pysyvä

20.4. Wuori luonani lounaalla.

Lounaan jälkeen keskustelimme politiikasta.

Wuori sanoi, ettei ole vielä tavannut keitään kommunisteja, mutta huomenna tapaa.

Minä: En käsitä, miten meillä voi olla niin paljon kommunisteja kaiken sen pahan ja väkivallan jälkeen, mitä venäläiset meille ovat tehneet (Viipurin läänin ryöstäminen ym.). Ruotsissa on sama perustus kuin meillä, mutta siellä on vähän kommunisteja.

Wuori: Suuri osa, ainakin puolet, kommunistisista äänestäjistä, on kyllä suomalaisia (»Titolaisia» sydämessään). Kommunistien puolueessa kaaderit määrää. Nuoret miehet ovat voineet joutua kommunistien joukkoon persoonallisista syistä, ja kun sinne on jouduttu, on vaikea päästä pois, vaikea mennä muihin puolueisiin. Meidän maassamme on myös lain kunnioitus pienempi kuin Ruotsissa, Englannissa ym. Korruptio eri muodoissaan on päässyt meillä valtaan. Puolueet ajavat yksityisiä etujaan ja muita pieniä asioita enemmän kuin esim. Ruotsissa ja Englannissa ym., moraalinen taso on mennyt alas. Millä tavalla sitä voitaisiin parantaa, se on vaikea sanoa.

Minä: Olen kysynyt itseltäni, olenko minä ollut liian »myöntyväinen» suhteissa Venäjään. Luettelin kolme kysymystä, joissa menin yli lain (Sotakorvaus 1938 v. hinnat, Sotasyyllisyysasia, Kehoitukseni 1945 vaalien edellä, että ei eduskuntaan sotapolitikkoja). On varottava, että »kansan sielu» ei tuhoudu.

Wuori: Kaikki ei-kommunistit ovat kyllä riittävän jyrkkiä siinä asiassa, usein liian jyrkkiä, päästäkseen sanomalehtien kirjoituksista. Venäjän läheisyys tekee sen, että meillä on paljon kommunisteja.

Wuori sanoi mm., että Lontoossa Foreign Officessa kysyttiin, mihin me perustamme toivomme, että voimme säilyttää itsenäisyytemme. Hän oli vastannut, että Venäjällä on täällä ainoastaan sotilaallisia intressejä ja se on tyydytetty. Venäjällä ei ole mitään syytä yrittää tuhota meitä.

Wuori sanoi kysyneensä Foreign Officelta viime käynnillään, miten he ajattelevat asian Venäjän kanssa selviävän. Oli vastattu: 1) He luottavat siihen, että kun länsi on riittävästi varustettu, niin Neuvostoliitto luultavasti on valmis neuvottelemaan. 2) Luulivat, että Neuvostoliitossa ja satellittimaissa tulee tapahtumaan järjestelmän muutos.

Refl. Tämä kaikki voi olla toiveajattelua.

24.4. Vesterinen luonani.

Minä sanoin Vesteriselle mm., että nykyisen hallituksen pitäisi istua ensi vaaleihin asti.

Vesterinen kertoi pelkäävänsä, että kommunistien kannatus menee eteenpäin. Jos saavat aina vaaleihin asti olla oppositiossa, kuten nyt, niin he voivat saada niin paljon edustajia lisää, että eduskunnassa tulee olemaan vasemmistoenemmistö. Jos sosiaalidemokraatit lisääntyisivät, niin se ei olisi vaarallista, mutta jos kommunistit lisääntyvät, niin silloin sosialidemokraatit eivät voi harjoittaa itsenäistä politiikkaa. Kommunistit käyttävät hyväkseen asioita (esim. pyöreätä puuta yms.), joilla he saavat kannatusta.

Minä: Onko Suomen kansa niin kehittymätön ja sivistymätön, että se sellaisen asian vuoksi menee kommunistien kanssa. Eivätkö Venäjän pahat työt meitä kohtaan sitten 1939 ole vaikuttaneet?

Minun mielestäni ei kenenkään suomalaisen pitäisi voida olla kommunisti kaiken sen jälkeen. Eikö panna mitään arvoa vapaudelle ja omalle suomalaiselle olemukselle?

Vesterinen: Kansa on niin yksinkertainen.

Minä: Fagerholm joku aika sitten sanoi, että sosialidemokraattien kannatus lisääntyy työväen keskuudessa. Kysyin, mitä siis pitäisi tehdä.

Vesterinen: Sitä ei voi sanoa.

Minä: Emme voi puhua avonaisesti venäläisten vuoksi. Mutta kansan pitää ymmärtää itsestään.

Vesterinen: Siinä on vaikeus, että emme voi puhua avonaisesti. Mutta kansa ei ymmärrä itsestään. Kommunistit puhuvat avonaisesti omaan suuntaansa.

25.4. Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen ja Tuomiojan kanssa. Kerroin, mitä Vesterinen oli eilen puhunut kommunistien lisääntymisestä.

Kekkonen sanoi, että hänen tietääkseen eivät asiat ole niin kuin Vesterinen oli kertonut. Kekkonen oli pari päivää sitten keskustellut Tervon kanssa ja Tervo oli sanonut, että sosialidemokraatit pitävät kyllä puolensa kommunisteja vastaan. Nyt on kyllä vaikein aika. Mutta ennen ensi vaaleja ovat asiat paremmalla kannalla. Kekkonen ei luullut kommunistien menevän eteenpäin.

28.4. Mauno Pekkala soitti: Enso-Gutzeitin hallintoneuvostosta.

Lisätään jäseniä, jotta Väinö Tanner (ja Tervo) saadaan sijoitetuksi. Pekkala pelkäsi, että hänet sivuutetaan puheenjohtajanpaikalta. Siihen ei tahdo suostua. Pyysi puhumaan Luukan ja Tuomiojan kanssa.

28.4.52 puhuin asiasta Tuomiojan kanssa (Luukka on matkoilla). Lausuin sen käsityksen, että Mauno Pekkalaa ei pitäisi poistaa hallintoneuvoston puheenjohtajan paikalta. Se olisi kohtuutonta, herättäisi tarpeetonta huomiota.

Tuomioja oli samaa mieltä ja katsoi, että sellainen ehdotus ei tulisi hyväksytyksi.

30.4. Ruotsin lähettiläs Engzell luonani minun pyynnöstäni. Keskustelin kuningasparin tulosta tänne. Kahdelle viimeiselle lounaalle kutsutaan vieraita, ainoastaan herroja, ei naisia.

Minä sanoin mm., että tulen kutsumaan juhlapäivällisille Rydin rouvineen. Lisäsin: »Saa nähdä, tuleeko Lebedev tekemään jotain.» Sanoin, että olin neuvotellut pääministerin ja ulkoministerin kanssa ja olimme tulleet siihen päätökseen, että minä en voi jättää Rytiä pois.

Engzell oli intresseerattu tästä asiasta. Sanoi, että kuningas mielenkiinnolla tapaa Rydin.

Engzell kysyi suhteistamme Neuvostoliittoon.

Minä: Ne ovat hyvät ja rauhalliset. 

Engzell kertoi, että samaa oli sanonut Ruotsin lähettiläs Moskovassa Sohlman, joka joku päivä sitten matkusti Helsingin kautta Moskovasta Tukholmaan.

1.5. Y.L. kävi laulutervehdyksellä linnassa: minulle ja Allille.

3.5. Rintakuvani paljastustilaisuus yliopistolla. Suomalaisen Lakimiesliiton puolesta luovutti kuvan entinen korkeimman oikeuden presidentti Möller. Vararehtori Myhrberg puhui yliopiston puolesta. Sitten minä kiitin.

Rintakuvan on tehnyt professori Liipola. Alotteen teki Kansallis-Osake-Pankki, joka myös on kustantanut teoksen.

Lopuksi kahvit.

7.5. Belgian uusi lähettiläs D’Hondt jätti valtakirjansa.

7.5. Luin Sosialistisesta Aikakauskirjasta 1952 N:o 4 huhtik. kirjoituksen, jossa kerrottiin kommunistien maanalaisesta toiminnasta meidän maassamme.

Soitin Tuomiojalle ja pyysin ottamaan selvän, onko tässä asiassa perää.

8.5.52 Tuomioja soitti ja kertoi keskustelleensa sekä Skogin että Oittisen kanssa. Ne olivat lausuneet, että kirjoituksessa oli liioiteltu. Armeija on luotettava ja muutenkaan kommunistien toiminta ei ole niin vaarallista kuin kirjoituksessa mainitaan.

Puhuin telefoonissa myös Fagerholmin kanssa, joka lupasi ottaa asiasta selvää.

9.5. Fagerholm soitti ja kertoi puhuneensa yllä olevasta asiasta puolueen sihteerin kanssa. Hän oli sanonut, että se, mitä Sosialistisessa Aikakauslehdessä oli kirjoitettu, on kyllä totta. Kommunistit tekevät kovasti työtä. Heillä on mm. eräitä upseereja käytettävissään. Heillä on myös muita tietoja, joita lehdessä ei ole esitetty.

Minä lausuin, että tämä on vakava asia. Pyysin Fagerholmia ja sosialidemokraatteja olemaan varuillaan ja seuraamaan asioita.

Refl. On hyvä, että sosialidemokraatit ovat niin selvästi isänmaallisella kannalla ja että meillä on mm. sellainen mies kuin Fagerholm.

10.5. Ministeri Skog luonani.

Keskustelimme Sosialistisessa Aikakauskirjassa No 4 v. 1952 olleen kirjoituksen johdosta, joka koskee kommunistien toimintaa mm. armeijassa:

Skog kertoi, että tämä kysymys, mikäli koskee armeijaa, on ollut pitkän aikaa esillä. Kommunistinen Valpo loi armeijaan organisation vakoilemaan. Siitä on ollut vaikea saada selvää. Luettelo Valpon tiedottajista on suurelta osalta jälellä. Skog antoi minulle luettelon Valpon ja muista kommunistien vakoilijoista armeijassa – mm. kapt. Mäkinen ym. ovat saaneet rahapalkkioita vakoilutoimestaan. Vaikea asia on suuret varikot. Niillä on 1 500 työläistä, mm. Jyväskylän varikolla on paljon kommunisteja. Mutta asiata pidetään silmällä ja armeijasta voidaan kyllä vastata.

Sitten puhuimme paraadista 4.6.52. Venäläiset olivat pääministerin sihteerille sanoneet, että heillä ei ole mitään paraateja vastaan, he itsekin niitä pitävät, mutta kun paraati järjestetään Hitlerin päivänä, jolloin hän 10 v. sitten tuli Mannerheimin luo, niin se on sopimaton päivä.

Skog oli sitä mieltä, että nyt ei voi muuttaa paraatipäivää. Tuomioja oli samaa mieltä. – Minä yhdyin samaan mielipiteeseen.

10.5. v. Knorring, joka on nimitetty lähettilääksi Pekingiin, luonani kunniakäynnillä. – Puhelimme Kiinan oloista.

13.5. Otaniemen Teekkarikylän vihkiäiset.

Olimme siellä Allin kanssa. Hauska tilaisuus.

17.5. Puolan teollisuusmessujen avajaiset Messuhallissa. Olin siellä.

18.5. Kaatuneiden päivä. 

Olin Hietaniemen hautausmaalla ja laskin seppeleen. Kova sade koko ajan. Kylmetyin.

19.5. Pohjoism. Metsästäjien Liiton kongressin avajaiset. Kun minun täytyi olla sisällä, Suninen luki minun avajaispuheeni.

23.5. Refl.

On ollut kova puuha Ruotsin kuningasparin käynnin valmistamiseksi. Käynti alkaa 24.5.

Siinä on ollut paljon työtä. Ev. Grönvall on ollut menemäisillään aivan loppuun. Mutta nyt näyttää kaikki olevan valmista.

Puheet valmistettu ja ilmoitettu toisillemme.

Ohjelma on tiivis ja raskas. Toivottavasti sen kestän.

27.5. 24.–26.5.52 kuningas Kustaa Adolfin ja kuningatar Louisen vierailu Helsingissä. Katso ohjelmaa.

Rasittavat päivät. Mutta kaikki onnistuivat hyvin. Kuningas ja kuningatar olivat hyvällä mielellä. Kansa otti heidät hyvin vastaan. Yleinen innostus. Kommunistit eivät tehneet mitään skandaaleja, ainoastaan oli lehdissä jotenkin vaiti käynnistä. Neuvostoliiton lähettiläs Lebedev oli juhlapäivällisillä linnassa samoin kuninkaan vastaanotolla diplomaateille ja Helsingin kaupungin illanvietossa.

Kuningas antoi minulle Serafim-ketjut – lahjoitti Allille ja minulle kauniin maljan ja oman ja kuningattaren valokuvat.

Kaikki meni hyvin. Olen hyvin tyytyväinen.

(Katso muuten ohjelmaa ja minun ja kuninkaan puheita juhlapäivällisillä.) 

Promotio Yliopistolla oli kaunis tilaisuus.

27.5. Lontoon lähettiläämme Soravuo luonani. Soravuo kertoi audienssista kuningattaren luona, jättäessään valtakirjansa. Audienssi oli yksinkertainen ja sydämelliseltä vaikuttava – kesti 7–8 minuuttia. Vapaata keskustelua. Kuningatar oli vapaa ja naisellinen, mutta hänessä oli karaktääriä – kaunis ääni.

Sitten puhuimme politiikkaa. Soravuo sanoi, että Lontoota ei saa aliarvioida. Englantilaiset ovat meidän ystäviämme. Vaikka he eivät kenties ratkaise asioita, niin voivat vaikuttaa.

Minä sanoin olevani samaa mieltä. Kaikilla tavoilla on ylläpidettävä goodwilliä ja hyviä välejä Englannin kanssa. Se on Euroopassa ei-kommunistisista valtakunnista N:o 1.

Minä selitin suhteitamme nykyajan Neuvostoliittoon ja omaa politiikkaani Neuvostoliittoon nähden. Nykyään on rauhalliset ja hyvät suhteet.

Sitten Soravuo kysyi Skandinavian maiden yhteistoiminnasta, jota Venäjä on viime aikoina kannattanut. Mihin se voi johtaa?

Minä: Venäläiset ovat luulleet, että pohjoismaisen yhteistoiminnan kautta voitaisiin Norja ja Tanska saada pois Atlantin liitosta. Mutta se ei ole mahdollista. Kerroin keskustelusta Erlandin kanssa ja selitin asiaa.

28.5. Sain Ruotsin kuninkaalta kovin ystävällisen kirjeen. Alli sai samoin kuningattarelta hyvin ystävällisen kirjeen. (kts. kirjeitä)

28.5. Jugoslavian lähettiläämme Niskanen luonani.

Niskanen kertoi, että jugoslavialaisilla on pieni kateus: he tahtoisivat olla samassa asemassa kuin me, mutta heidän asemansa on erilainen. – Jugoslavialaiset tahtoisivat myös tehdä meidän kanssamme kauppaa, mutta hinnat eivät sovi. He vakuuttavat, että näissä asioissa ei ole mitään poliittista. Ovat hyvin kiinnostuneita meidän suhteistamme Neuvostoliittoon. Ihailevat meitä. Ymmärtävät, että meidän täytyy puhua hiljaa.

Jugoslaviassa on asukkaita 15,8 milj.: serbialaisia 7,5 milj., kroaatteja 2,5 milj., sloveneja 1,5 milj., edelleen makedonialaisia, montenegrolaisia ja serbialaisia.

Erilaisia uskontoja eri kansallisuuksilla.

Rajojen ulkopuolella on satelliittijoukkoja, mutta ne tuskin ajattelevat hyökkäystä.

Titolla ei ole vastustajia. Kansa ottaa mieluummin Titon kuin Moskovan.

70 % maanviljelijöitä, 24 % maasta on kolhooseja, maanpetturien maata. Kolhoosit eivät oikein mene. Tito luulee, että kolhoosien kautta päästään vähemmällä väellä ja väkeä saadaan teollisuuteen. Metsät ovat valtion omia. Sivistys: lukutaito 60 % (ennen sotaa 30 %), 5 yliopistoa, 18.000 ylioppilasta.

29.5. maaherra Koroleff. Puhui mm. Ahvenanmaan lipusta, joka asia on esillä KO:ssa.

Omröstning i Ålands deleg.¹ ahvenanmaal. tahtoisivat:

1) saada liputtaa på offentliga byggnader även med Alands flagga² valtakunnan lipun ohella.

2) Att enskilda inte på andra än allmänna flaggdagar behöver hissa riksflaggan.³ Minä puhuin sitten uuden lipun muodosta. Jos se tulee jotenkin samanlainen kuin Ruotsin lippu, niin se on permanent demonstration mot riket⁴. Vaaditaan, että minä olisin mukana genom lafstiftning etablera en sådan demonstration .

Sitten Koroleff puhui kunniamerkistä Mattssonille 70 v. 12.7.52. – S.L. komendör⁶. – Minä sanoin, että suostun, jos tehdään ehdotus.

¹ Ahvenanmaan valtuuskunnassa äänestys

² julkisissa rakennuksissa myös Ahvenanmaan lipulla

³ Ettei yksityisten tarvitse muulloin kuin yleisinä liputuspäivinä nostaa salkoon valtakunnanlippua

⁴ pysyvä mielenosoitus valtakuntaa vastaan

5 lainsäädännön avulla aikaansaamassa tällaista mielenosoitusta.

⁶ Suomen Leijonan komentajamerkki

29.5. Kenraali Valve esitteli Vapauden ristin kunniamerkkejä.

Valve oli tyytyväinen Ruotsin kuningasparin käynnistä. »Se ei ole merkitystä vailla.»

30.5. 1) Kl. 10 olin Suomalaisella Yhteiskoululla. – Sinikka sai ylioppilaslakin. (31.5. hauska kuva Uudessa Suomessa.)

2) Esittelyn jälkeen kerroin Kekkoselle keskustelusta Koroleffin kanssa Ahvenanmaan lipusta. Pyysin Kekkosta seuraamaan ja miettimään asiaa.

Kekkonen kertoi Sventon käyneen hänen luonaan ja kertoneen kuninkaan keskustelusta Lebedevin kanssa juhlapäivällisillä linnassa. Svento oli ollut tulkkina. Keskustelu oli ollut hyvin ystävällinen ja Lebedev oli käyttäytynyt hyvin. Lebedev oli ollut tyytyväinen. Kuningas oli keskustellut kauan aikaa – »tuli hyvä rap.¹». – Kekkonen sanoi, että »oli hyvä, että muita diplomaatteja ei kutsuttu kuin pohjoismaiden ja Neuvostoliiton. Se on vaikuttanut Lebedeviin.»

Kekkosen mielestä oli myös oikein, että emme menneet mukaan Pohjoismaiseen neuvostoon, kun Новое Время² nyt on kirjoittanut siitä ja sitä vastaan.

2) Kl. 14.30 maaherrat Määttä ja Riikonen toivat terveiset maaherrojen kokouksesta.

3) Kl. 15 Suomen Huollon lähetystö: maaherra Mattsson, edustaja Leivo-Larsson ja vuorineuvos Wahlfors, sen johdosta että Suomen Huolto lopettanut toimintansa. Jätti minulle kirjeen.

Kiitin kaikkia, jotka ovat tässä tärkeässä toiminnassa olleet mukana.

¹ raportti

² Novoje Vremja

31.5. Intialainen YK:n stipendiaatti V. Kalyanam luonani. Keskustelimme jonkun aikaa. Mukava nuori mies.

1.6. Kommunistit ovat nostaneet kovan agitaation puolustusvoimien paraatia vastaan armeijan lipun päivänä 4.6., koska muka 10 vuotta sitten Hitler kävi Mannerheimin luona hänen 75-vuotispäivänään ja koska se on Mannerheimin syntymäpäivä ja siten on sodan päivä.

3.6. Kommunistit ovat kutsuneet vastalausekokouksen Rautatietorille. Neuvostoliiton sotilasasiamiehet ovat kieltäytyneet tulemasta paraatiin. Ovat lähettäneet kutsukortit takaisin.

Refl. Hirmuista epäisänmaallisuutta, kuten aina.

2.6. Lähetin kuninkaalle seuraavan kirjeen:

»Helsingfors den 2. Juni 1952, Eders Majestät,

För Ed. Majestäts synnerligen vänliga brev av den 27. Maj som glatt mig mycket, ber jag att få tacka på det hjärtligaste.

Från alla håll har jag erfarit huru allmän glädjen och tillfredställelsen är över Eders Majestäters besök här i Finland. Vårt folk ger sällan uttryck åt sina känslor. Desto större betydelse måste man tillmäta de spontana ovationer, som kommo Eders Majestäter till del från den överallt tåligt väntande befolkningens sida.

Eders Majestäters officiella besök fattade vi i första hand som ett uttryck för omvårdnaden av de urgamla och nära förbindelserna mellan våra länder och folk. Detta är av vikt för oss. Men besöket var därjämte betydelsefullt såsom en uppmuntran för vårt folk. Besöket – i samband med den svenska eskaderns närvaro – har även – tror jag – varit egnat att rätta oriktiga uppfattningar om vårt lands politiska ställning, vilka gjort sig gällande på en del håll i utlandet.

De tre oförglömliga dagarna komma för oss personligen – för min hustru och mig – att utgöra ett av våra vackraste minnen. Jag tackar Eders Majestäter ännu en gång av hjärtat.

Med en lika vördsam som varm hälsning från oss båda till Eders Majestät och till Hennes Majestät Drottningen förblir jag städse.

Eders Majestäts mycket tillgivne

J.K.P.»¹

¹ »Helsinki kesäkuun 2. pnä 1952,

Teidän Majesteettinne,

Teidän Majesteettianne erittäin ystävällisestä kirjeestänne 27. päivältä toukokuuta pyydän saada sydämellisesti kiittää. Se on minua suuresti ilahduttanut.

Olen kaikilta tahoilta saanut kuulla, miten yleistä ilo ja tyytyväisyys Teidän Majesteettienne Suomen-vierailun johdosta on. Kansamme ilmaisee harvoin tunteitaan. Sitä suurempi merkitys on annettava niille spontaaneille suosionosoituksille, joita kärsivällisesti odotteleva väestö kaikkialla osoitti Teidän Majesteeteillenne.

Teidän Majesteettienne virallisen vierailun käsitimme ensi sijassa ilmaukseksi maittemme ja kansojemme välisten ikivanhojen ja läheisten suhteitten vaalimisesta. Tämä on meille tärkeätä. Mutta lisäksi vierailu oli merkityksellinen kansallemme kohdistettuna tunnustuksen osoituksena. Vierailu – yhdessä ruotsalaisen laivasto-osaston käynnin kanssa – on myös, niin uskon, ollut omiaan oikaisemaan vääriä käsityksiä maamme poliittisesta asemasta, joita on esiintynyt ulkomailla eräillä tahoilla.

Nuo kolme unohtumatonta päivää ovat meille henkilökohtaisesti – vaimolleni ja minulle – eräs kauneimmista muistoistamme. Kiitän vielä kerran sydämestäni Teidän Majesteettejanne.

Lopuksi esitän kunnioittavan ja lämpimän tervehdyksen meiltä molemmilta Teidän majesteetillenne ja Hänen Majesteetilleen Kuningattarelle.

Teidän Majesteettianne syvästi kunnioittaen

J.K.P.»

3.6. Kekkonen luonani.

1) Kotiutettujen sotavankien ja sivilistien kustannusten suorittaminen, jota Neuvostoliitto vaatii.

Hallituksen· ulkoasiainvaliokunta on käsitellyt asian ja on sitä mieltä, että huolimatta siitä, että meillä on oikeat jurid. perusteet kieltäytymiselle, saadaksemme asian pois päiväjärjestyksestä suostumme maksamaan. Summa yhteensä n. 40 milj., mutta siitä on 1/3 sivilimiesten kustannuksia, jotka me joka tapauksessa olemme velvolliset maksamaan.

Minä sanoin olevani samaa mieltä.

2) Paraati 4.6.52, josta kommunistit ovat nostaneet suuren metakan. Kekkonen sanoi, että Skog laatii siitä selonteon, jossa mm. huomauttaa, että paraati on joka vuosi pidetty, vaikka ei Helsingissä. 1948, Pekkalan hallituksen aikaan, oli Turussa jotenkin suuri paraati. Hallitus on kuitenkin sitä mieltä, että lehtien ei pitäisi tehdä asiasta numeroa.

3) Kemissä kommunistit aikovat panna toimeen lakon. Eivät vaadi palkkojen korotusta, mutta tahtovat osoittaa mieltä hallituksen yleistä palkkapolitiikkaa vastaan.

4) Englannin lähettiläs Sir Noble on käynyt Tuomiojan luona ilmoitamassa, että Edinburghin herttua tulee Olympialaisten aikana tänne ja että samaan aikaan tulee 8.000 tonnin sotalaiva »viralliselle käynnille». Herttua ei asu sotalaivalla, vaan omassa huvipurressaan.

Olimme Kekkosen kanssa yhtä mieltä, että me emme voi vastustaa sotalaivan tuloa, jonka aiheena nähtävästi on se, että Englannin kuningattaren aviopuoliso saapuu tänne, joskin privaattikäynnille.

3.6. Erik v. Frenckell keskustelemassa Allin ja minun kanssani Olympiakisojen yhteydessä olevista juhlallisuuksista.

Ensiksi kertoi venäläisten olympiaedustajan merkillisistä vaatimuksista. Oli tehnyt erilaisia vaatimuksia, jotka eivät sopineet sääntöihin. Frenckell oli vastannut, että jos hän tahtoo puhua politiikasta, niin Frenckell ei ole siihen pätevä, vaan on se puhuttava ulkoministerin kanssa. Mutta jos hän tahtoo puhua urheiluasioista, niin hän on valmis. Venäläinen oli valittanut Lebedeville ja Lebedev oli mennyt Kekkosen luo. Mutta sitten venäläinen oli perääntynyt ja keskustellut ystävällisesti ja kaikki oli selvinnyt hyvin.

Sitten käytiin läpi juhlallisuudet. Kisoihin saapuu 28 ruhtinaallista. Sovimme vastaanotoista ja että me pidämme päivälliset luultavasti 28.7.

4.6. Paraati armeijan lipun päivänä.

Ensin kl. 10 kadettien ylentäminen linnassa.

Sitten paraati kl. 11.

Meni hyvin. Minä pidin pienen puheen – »tervehdyksen» – puolustusvoimille.

Paraati kesti n. 1 tunnin. 

»TASAVALLAN PRESIDENTIN TERVEHDYS

puolustusvoimille lippujuhlan paraatissa

SOTILAAT!

Tervehdin tänä armeijan lipun päivänä valtakunnan puolustusvoimia, päällystöä, alipäällystöä ja miehistöä, jokaista erikseen ja kaikkia yhteisesti.

Isänmaan puolustus on kansalaisen ensimmäinen velvollisuus. Meidän kansamme on osoittanut olevansa valmis tämän velvollisuuden täyttämään. Suomen kansa tietää kuitenkin katkerasta kokemuksesta, mitä sota on ja mitä se tuo mukanaan. Olemme syvästi rauhaa rakastava kansa. Mutta olosuhteiden pakosta ja sopimuksissa ottamiemme velvollisuuksien täyttämiseksi voimme joutua isänmaatamme puolustamaan. Jos tämä onnettomuus kohtaisi, mistä Kaitselmus meitä varjelkoon, tulemme rehellisesti ja uskollisesti velvollisuutemme täyttämään.

Toivotan valtakunnan puolustusvoimille menestystä sen tärkeässä työssä maan ja kansan hyväksi. Kohottakaamme kolminkertainen eläköönhuuto rakkaalle isänmaallemme

Isänmaa eläköön!»

Kaikki ei-kommunistiset Helsingin lehdet kirjoittivat tänään lipunpäivästä asian puolesta kommunisteja vastaan.

Kommunisteilla oli toissa päivänä ja eilen kokouksia paraatia vastaan, koska se oli »sodanlietsojien» tointa ja oli Mannerheimin kunniaksi ja sen johdosta, että Hitler 10 vuotta sitten kävi Mannerheimia onnittelemassa. Tämä on ei vain järjetöntä vaan täysin mieletöntä väittämistä. Neuvostoliiton sotilasasiamiehet ilmoittivat joku päivä sitten, että he eivät voi olla läsnä paraatissa sinä päivänä. Краевая Звезда:n¹ siteeraus Työkansan Sanomissa, joka kirjoitti paraatia vastaan.

¹ Krasnaja Zvezdan

5.6. Paraati eilen meni hyvin. Tänään lehdissä ei juuri mitään pahaa. Kommunistien lakkopuuhat eivät onnistuneet.

5.6. Lähetystö: Jussi Lappi-Seppälä, Hannes Kolehmainen ja majuri Kekkonen (sotasokea, U. Kekkosen veli) antamassa minulle »Jussien kantakirjan N:o 1», jonka kautta hankitaan varoja sotasokeille.

6.6. menimme Allin kanssa Kultarantaan.

Naantalissa laulukuoro ja paljon kansaa oli vastassa. Enqvist piti puheen ja minä vastasin.

6.6. USA:n republikaanien presidenttiehdokas Taft lausui Eisenhowerin lausunnon johdosta, että »Euroopan merkitystä yliarvioidaan».

Refl. Se on pelottava lausunto. Jos se ajatus tulee USA:ssa vallitsevaksi ja USA siis jälleen asettuu isolationismin kannalle ja jättää Euroopan yksin, niin seuraukset voivat olla kauheat.

Eurooppa ja Aasia voivat joutua Neuvosto-Venäjän ja kommunismin valtaan. Toistaiseksi Amerikan manner jää heille. Koko maailma jakaantuu kahteen osaan. Mitä siitä seuraa?

USA on sekaantumisellaan Euroopan asioihin ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen saattanut tasapainon Euroopassa rikotuksi ja sitten poistui Euroopasta, josta seurauksena on ollut, että Venäjä ja kommunismi on saanut vallan Euroopassa. Parempi olisi ollut, että USA ei olisi sekaantunut Euroopan oloihin. Silloin olisivat vanha Itävalta ja Saksa olleet jälellä ja kommunismin ylivalta ei olisi päässyt esille.

14.6. Olen lukenut W. Tannerin uuden kirjan Suomen tie rauhaan 1943–44.

Sen motoksi voisi panna »Jag fattar ej så snart men det är så underbart att efteråt blir allting mig så klart».¹

Tanner on sitä mieltä, että hän on aina ollut oikeassa ja muut ovat olleet väärässä. Tämän hän esittää kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut ja mihin Suomi on joutunut. Vieläpä hän puolustaa sitä (kohtalokasta erehdystä), että keväällä 1944 ei tehty rauhaa, jolloin Porkkala olisi voitu pelastaa. Tanner ei ymmärrä ulkopolitiikkaa.

Kirjassa on myös minua vastaan sopimattomia valheita, vieläpä eräs hävytön valhe (että minä olisin pyrkinyt mukaan Moskovaan rauhanneuvotteluihin syksyllä 1944).

Tannerin karaktäärissä on eräänlainen alhaisuuden piirre.

Mutta Tanner on tehnyt minulle hyödyllisen palveluksen. Haukkuessaan minua hän on vahvistanut minun asemaani venäläisiin nähden ja se on ollut hyvä asia. Minun pitäisi antaa siitä Tannerille kiitos. Hän ansaitsisi sen.

¹ »En kovin oivalla mä nopsaan

vaan on niin ihanaa

se, miten jälkikäteen mulle kaikki selviää.»

16.6. Kekkonen soitti. – Pari päivää sitten katosi eräs ruotsalainen lentokone Gottlannin lähellä. Nyt ovat ruotsalaiset ilmoittaneet, että eräs ruotsalainen lentokone, joka oli lähetetty ottamaan selvää kadonneesta koneesta, on kadonnut. Kysymys on: Ovatko venäläiset sen ampuneet alas? – Ruotsalaiset ovat pyytäneet meidän apuamme etsimään viimeksi kadonnutta konetta.

Pyysin Kekkosen antamaan minulle edelleen tietoja tämän asian kulusta.

16.6. käynyt selväksi, että venäläiset ovat ampuneet alas tämän etsimään lähetetyn lentokoneen. Se oli vesitaso ja aseistamaton. Venäläiset ampuivat useita laukauksia ja kone laskeutui mereen. Miehistö, 7 henkeä, meni kumiveneisiin ja pian sen jälkeen lentokone vajosi. Eräs saksalainen laiva pelasti lentokoneen miehistön ja toi ne Hankoon, josta ne tulivat Turkuun. Kaksi miehistöstä haavoittui. Toinen haavoittuneista jäi Hankoon sairaalaan, toinen, saatuaan sairaanhoitoa Hangossa, voi muiden kanssa tulla Turkuun. Sieltä kaikki illalla menivät lentokoneella Tukholmaan.

17.6. Työkansan Sanomat – kommunistinen – kirjoittaa tänään, että tämä oli provokatio ruotsalaisten puolelta.

Refl. Hirmuista, kommunistien valheellisuus ja törkeys – he ovat tietysti saaneet määräykset Venäjältä. Miten me voimme tulla tällaisten kanssa

Tämänpäiväisissä tiedonannoissa on jälleen kauhistuttavaa valheellisuutta Suomea ja suomalaisia vastaan.

17.6. Ahvenanmaan maakuntapäivät ovat päättäneet lipusta: se on miltei aivan Ruotsin lipun mukainen.

Refl. Nähtävästi on tapahtunut erehdys, kun on tässä suhteessa annettu liian suuri valta Ahvenanmaalle.

Jos olisin osannut ajatella, että ahvenanmaalaiset ovat näin epälojaaleja (vieläpä epärehellisiä), en olisi ajanut heidän asiaansa niin kuin olen tehnyt. Tämä heidän menettelynsä on epälojaaliutta valtakuntaa kohtaan ja epähienoa minua kohtaan.

Ahvenanmaan erikoismääräykset tarkoittavat turvata heidän kielellisiä oikeuksiaan. Mutta se ei vaadi, että he käyttävät Ruotsin lippua, mikä on permanent demonstration mot riket¹.

¹ pysyvä mielenosoitus valtakuntaa vastaan

20.6. Esittely Kultarannassa. – Ahvenanmaan lippuasiat lykättiin siksi, kunnes Kekkonen palaa puoluekokouksesta.

 20.6. Kaksi kirjettä Gripenbergiltä: Toinen 14.6.52: kopio papereissa. Tukholmassa kaikenlaisia huhuja Suomesta. Gripenberg: Neuvostohallituksen suhtautuminen pohjoismaihin on muuttunut. Ruotsiin nähden on Neuvostoliitossa »ärtymystä». Epäilee Ruotsin politiikkaa – min. Erlanderin käynnin johdosta USA:ssa, Suomea koskevat huhut:

1) Neuvostoliitto on ilmoittanut Suomelle haluavansa keskustella sodanvaarasta.

2) Ruotsin hallitus on kehoittanut Suomea noudattamaan suurempaa varovaisuutta. (!!)

3) Neuvostohallitus olisi valmis määrätyillä ehdoilla luopumaan Karjalasta.

Näihin kysymyksiin on Ruotsi vastannut kieltävästi sekä huomautettu, että eivät voi nähdä, missä suhteessa Suomi voisi olla »varovaisempi».

Eräs ruotsalainen oli sanonut Gripenbergille, että jos Karjalaa koskevaa ehdotusta alettaisiin toteuttaa, se vaikuttaisi Ruotsissa niin, että alettaisiin vaatia liitottoman politiikan hylkäämistä.

Gripenbergin toinen kirje 18.6.52 koskee lentokoneen alasampumista. Venäläiset olivat ampuneet lentokoneen alas osoittaakseen koko maailmalle, kuinka päättävästi ja pelottomasti he tulevat puolustamaan intressejään.

23.6. Pääministeri U. Kekkonen, 

Hyvä veli,

Olen jälleen käynyt läpi Ahvenanmaan lippua ja sen käyttämistä koskevat asiakirjat ja harkinnut perinpohjin asiaa.

Minusta tuntuu vaikealta hyväksyä Ahvenanmaan maakuntapäivien päätökset tässä asiassa. Heidän menettelynsä on mielestäni epälojaalinen valtakuntaa kohtaan. Heidän tarkoituksensa on panna toimeen »permanent demonstration»¹ Suomen valtakuntaa kohtaan ja järjestää pysyväinen propaganda, joka sisältää, että he tahtovat päästä eroon Suomesta liittyäkseen Ruotsiin. Tämä ei ole lojaalista Suomen valtakuntaa kohtaan. Lojaalisuus on kuitenkin ollut edellytyksenä, että me – ja erityisesti minä – olemme vilpittömästi ja rehellisesti monen vuoden aikana pyrkineet järjestämään asiat niin, että ne turvaisivat ahvenanmaalaisille heidän kielensä ja kansalaisuutensa, mutta ei suinkaan avustaisi heidän pyrkimyksiään Suomen silpomiseen. Eivät myöskään Suomen suhteet Venäjään ja tehdyt sopimukset (sekä 1921 että 1940) salli meidän osottavan, ettemme välitä ja valvo Ahvenanmaan aseman pysyttämistä sellaisena kuin sen lakien ja sopimusten mukaan tu­lee olla. Tämä kaikki ei voi olla Neuvostoliitolle yhdentekevää. Pelättävissä on, että venäläiset eivät katsele tätä asiaa välinpitämättömästi eivätkä he sitä unohda. Asia siten koskee Suomen ulkopoliittisia suhteita ja valtakunnan turvallisuutta.

Esitän Sinun ja Tuomiojan harkittavaksi seuraavantapaisen ratkaisun, (edellyttäen, että valtioneuvosto sitä kannattaa):

»Emedan den flagga, som medelst förevarande landsting beslut fastställts att utgöra landskapet Ålands flagga, i allt väsentligt – väsentligen – är likformig med konungariket Sveriges flagga och enär användningen av en dylik flagga – den av landstinget godkända flaggan – vid sådant förhållande vore egnad att medföra missuppfattning om landskapet Ålands statsrättsliga ställning ty och förevarande av landstinget antagna lag sålunda berör rikets utrikespolitiska förhållanden och yttre säkerhet, anser jag mig, på grund av 14 § 2 mom. självstyrelselagen och i enlighet med Högsta Domstolens utlåtande och (på Statsrådets tillstyrkan – förslag) på tillstyrkan av Statsrådet – böra förordna, att ifrågavarande av landstinget antagna lag skall förfalla.»²

Ahvenanmaan maakuntapäivien päätös lipun käyttämisestä ei myöskään nähdäkseni ole sopusoinnussa valtakunnan lipun käyttämistä koskevan asetuksen kanssa siihen nähden, että se näyttää antavan oikeuden nostaa maakuntalipun myös virallisina liputuspäivinä valtakunnanlipun rinnalle, mikä ei sovellu yleiseen lippuasetukseen, jonka mukaan yleisinä liputuspäivinä ei saa nostaa muuta kuin Suomen lipun.

Harkitkaa nyt tarkasti tätä asiaa.

Tulen ensi torstaina 26.6. Helsinkiin kl. 17. Pyydän Sinua ja Tuomiojaa saapumaan luokseni linnaan neuvottelemaan s.p. kl. 17.30. Voimme pitää esittelyn Helsingissä 27.6.

Minua harmittaa tämä asia ja ahvenanmaalaisten menettely.

Parhain terveisin

J.K.P.

¹ »pysyvä mielenosoitus»

² »Sen tähden, että lippu, joka on esillä olevalla maakuntapäivien päätöksellä vahvistettu Ahvenanmaan maakunnan lipuksi, kaikilta olennaisilta kohdiltaan – olennaisesti – on yhdenmukainen Ruotsin kuningaskunnan lipun kanssa ja koska tällaisen lipun – maakuntapäivien hyväksymän lipun – käyttäminen näin ollen olisi omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksen Ahvenanmaan maakunnan valtio-oikeudellisesta asemasta ja koska esillä oleva maakuntapäivien hyväksymä laki niin muodoin koskettaa valtakunnan ulkopoliittisia suhteita ja ulkoista turvallisuutta, katson, itsehallintolain 14 §:n 2. momentin nojalla ja Korkeimman Oikeuden lausunnon mukaisesti ja (Valtioneuvoston puollettua asiaa – ehdotuksesta) Valtioneuvoston asiaa puollettua, oikeaksi määrätä, että kyseinen maakuntapäivien hyväksymä laki raukeaa.»

25.6. Amerikkal. Mormoonien lahkon johtaja McKapey luonani Kultarannassa. Vanha hauskannäköinen herra. Puhelimme 3/4 t kaikenlaista, mm. USA:n presidentinvaalista. McKapey oli kovasti Trumanin vastustaja ja Eisenhowerin kannattaja. Hän luuli, että jos republikaanit nimittävät Taftin ehdokkaaksi, niin demokraatit vaativat Trumania ehdokkaaksi ja hän siinä tapauksessa suostuu. Mutta jos republikaanit nimittävät Eisenhowerin, niin Truman ei suostu, vaan tulee toinen demokraattien ehdokas, joka ei tule valituksi, vaan silloin tulee Eisenhower.

McKapey sanoi, että USA:ssa on vähän ensiluokan miehiä mukana politiikassa ja siksi on ensiluokan politikoista puute. Politiikka on USA:ssa mennyt liiaksi demagogiaksi. Toivoi, että siinä tulisi parannus.

Hän lausui, että USA:n kansa on varmasti päättänyt taistella for freedom¹ myös Euroopassa eikä jätä Eurooppaa.

¹ vapauden puolesta

26.6. lähdimme Allin kanssa Helsinkiin.

26.6. kl. 17 Kekkonen ja Tuomioja luonani.

1) Ahvenanmaan lippuasia. Molemmat olivat samaa mieltä kuin minä. – Kekkonen kertoi Högströmin sanoneen, että hänen asemansa on vaikea. Muut valtioneuvoston jäsenet olivat yksimielisiä. Skog puhui voimakkaasti meidän kantamme puolesta.

2) Gripenbergin kaksi kirjettä. – Tuomioja kertoi tavan takaa kuulleensa kaikenlaisista huhuista, joista Gripenberg mainitsee: Karjalan takaisinsaamisesta – Vapaasatamasta Helsingin lähelle, jota muka venäläiset haluavat. Nähtävästi ulkomaiset diplomaatit niistä puhuvat. Karjalan asiaa pitävät arvatenkin yllä karjalaiset. – Tuomioja sanoi, että näissä huhuissa ei ole mitään perää. Venäläisten taholta ei ole mitään merkkiä kuulunut, ei mitään pahoja merkkejä.

3) Palinin raportti. Oslossa Handels- och Sjöfartstidn. kirjoittaa, että Neuvostoliiton väkivallanteot Ruotsia vastaan on tarkoitettu Suomeen. Kun Ruotsi jättää puolueettomuutensa, niin Neuvostoliitto muka saa aiheen ryhtyä toimiin Suomea kohtaan.

Tyhmää resonemangia norjalaislehden puolelta.

4) Kansainvälinen tilanne. – Kysyin, mitä kuuluu.

Tuomioja: Venäläisten taholta ei mitään.

Kekkonen kertoi, että viime aikoina on ollut eräitä rajaloikkareita

Osoittaa jonkunlaista aktiivisuutta. Näyttää siltä, että tässä olisi kysymys joistakin spioneista¹ (Venäjän hyväksi?).

Minä: Meidän politiikkamme on sellaista, että meillä ei ole mitään salattavaa.

5) Kekkonen kertoi, että Sundström oli ehdottanut, että hän kirjoittaisi Stalinille kirjeen suomalaisista sotavangeista, joita Venäjällä on vielä muutamia (10—11), – viitaten hänen keskusteluunsa Stalinin kanssa.

Kekkonen antoi minulle ehdotuksen kirjeeksi pyytäen minua lukemaan ja lausumaan mielipiteeni.

6) Kekkonen: Kun sotakorvaukset loppuvat, niin miten olisi sitä juhlittava? (että minä kirjoittaisin Stalinille??) – Lupasin miettiä.

¹ vakoilijoista

27.6. Esittely: mm. Ahvenanmaan lippuasia.

Korkeimman oikeuden lausunnon mukaisesti ja valtioneuvoston esityksestä, joka oli yksimielinen (myös Högström) päätin, että laki raukeaa. (kts. päätöstä)

27.6. Esittelyn jälkeen neuvottelu Kekkosen ja Tuomiojan kanssa.

Kekkosen kirje Stalinille:

Minä: a) Asia on pieni. Sundströmin pitäisi voida ne järjestää.

b) Kekkosen kirje olisi valitus Neuvostoliiton virkamiehiä vastaan.

c) Kirjeen luonnoksessa on parissa kohdassa liian alamaisia sanoja. (Meillä ei ole Neuvostoliittoa kiittäminen muusta kuin siitä, että se ei ole kohdellut meitä pahemmin kuin on tehnyt.)

Sitten puhuin Kekkoselle ja Tuomiojalle, että olisi hyvä, jos Sventoa voitaisiin käyttää asiantuntijana ja muissa tehtävissä jossakin komiteassa yms. Kerroin, miten Svento sodan aikana oli osoittanut oikeata ja varmaa poliittista arvostelukykyä.

1.7. Ahvenanmaalaiset järjestivät toissapäivänä laulujuhlan yhteydessä mielenosoituksen sen johdosta, että heidän lippulakiansa ei ollut hyväksytty. Olivat nostaneet ehdottamiansa lippuja juhlakentälle. Maaherra Koroleff poistui mielenosoituksellisesti, kun oli tämän havainnut. Se oli häneltä oikein tehty.

Eilinen Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksen tästä asiasta. Se oli hyvä. Tänään on Abo Underrättelserissa myös hyvä pääkirjoitus, jossa jyrkästi arvostellaan ahvenanmaalaisten mielenosoitusta.

1.7. Presidentti K. J. Ståhlberg,

H.V.

Kun en nytkään ollessani viikon lopulla Helsingissä voinut käydä luonasi, pyydän täten kirjeellisesti ilmoittaa, että esitin Kuningas Kustaa Adolfille Sinun tervehdyksesi sekä onnittelusi ja menestyksen toivotuksesi.

Kuningas oli siitä silminnähtävästi tyytyväinen ja pyysi minua Sinulle saattamaan kiitoksensa sekä esiintuomaan hänen sydämellisen tervehdyksensä.

Olemme täällä Kultarannassa, mutta 14.7. täytyy jälleen tulla Helsinkiin Olympialaisia varten. Pääsemme tänne jälleen aikaisintaan 4.8. – »Voi näitä virkamiehen vaivoja!» sanottiin ennen.

Parhain terveisin 

Toverillisesti

J.K.P.

2.7. Amerikkalaisten Times- ja Life­ -aikakauskirjojen kirjeenvaihtaja Laguerre (alkuaan ranskal.) luonani Kultarannassa erään toisen kanssa.

Keskustelimme yli tunnin. Hän kirjoittaa Suomesta Timesiin (painos n. 1.750.000 kpl.)

Hän lausui mm. luulevansa, että Eisenhower tulee valituksi presidentiksi.

Hän tiedusteli mielipidettäni maailman ja Euroopan politiikasta, Neuvostoliitosta ym.

Sanoin, etten anna intervieviä¹, mutta lausuin hänelle eräitä mielipiteitä.

Miellyttävä ja mielenkiintoinen mies.

¹ haastattelua

4.7. Hallituksen esittely Kultarannassa.

Keskustelu Kekkosen kanssa:

1) Kalastajat Suomenlahdella, jotka venäläiset ovat pidättäneet. Vielä ei vastausta.

2) Ulkopolitiikka:

Minä: USA:n kongressin valiokunta syyttää venäläisiä Katynin murhista, aikoo ottaa asian esille USA:n kongressissa. Ruotsin ja Neuvostoliiton välinen riita alasammutuista koneista. Ruotsin uusi nootti – aikoo viedä asian kenties YK:hon. – Kaikki tämä voi johtaa siihen, että Neuvostoliitto eroaa YK:sta. Siitä tulee meille uusia vaikeuksia. – Jos Venäjä eroaa YK:sta, me emme voi mennä sen jäseneksi.

Kekkonen oli aivan samaa mieltä.

Kekkonen ja Tuomioja sanoivat, että venäläisten puolelta ei ole kuulunut mitään pahaa meihin nähden.

7.7. Voionmaan raportti 19.6.52 Euroopan puolustussopimuksesta, jonka Belgia on allekirjoittanut. Oli keskustellut ministeri Scheyvenin kanssa (ulkoministeriöstä). Hän oli sanonut:

Belgia on jo vuosia pysynyt sillä kan­nalla, että rauhan paras takuu on lännen ja idän sotavoimien tasapainon palautta­minen. Mitä vahvempi on Länsi-Euroop­pa, sitä pienempi on hyökkäyksen riski. Länsi-Euroopan puolustus voi tulla vah­vaksi ainoastaan jos se on kollektiivinen.

Länsi-Euroopan uusi tavoite on oleva kolmannen suurvaltatekijän luominen USA:n ja Neuvostoliiton välille. Siihen onkin mahdollisuudet olemassa, koska jo CED:n 6 jäsenvallan kokonaisväestö on n. 156 milj. ja niiden yhdistetyt taloudelliset voimavarat vetävät varmaan vertoja Neuvostoliiton voimavaroille.

Refl.

Tämä on tosiaan suurisuuntainen idea, jonka tarkoituksena on korjata Euroopan onneton pirstoutuminen.

8.7. v. Fieandt luonani Kultarannassa.

Fieandt puhui Suomen Pankista. Oli huolissaan, kun Tuomioja on poissa ja Suomen Pankin johto on heikossa tilassa ja ensi syksynä on vaikea aika edessä. Tuomioja käy kaksi päivää pankissa ja ottaa vastaan kundeja ja antaa määräyksiä. Toiselta puolen Kivialho hoitaa v.t:nä, mutta hän, vaikka on hyvä mies, ei kelpaa pääjohtajaksi. Tri Waris on vielä nuori ja kokematon. Fieandtin mielestä Tuomiojan pitäisi palata takaisin pankkiin. Ulkoministeriksi esitti E. A. Wuorta.

Minä: Olen kyllä samaa mieltä, että Suomen Pankki tarvitsisi miehensä, mutta ulkoministeri on tärkeä. En ole varma, olisiko Wuori nykyoloissa hyvä. Hän on liian arka ja pelko, mutta muuten hyvä mies. Esitin seuraavaa järjestystä: Tuomioja käy Suomen Pankissa esim. 2 à 3 kertaa viikossa. Pitävät yhteisen neuvottelun: Tuomioja, Kivialho ja Waris. Keskustelevat asioista ja sopivat niistä.

Lupasin keskustella Helsinkiin tultuani Kekkosen ja Tuomiojan kanssa.

Keskustelimme Fieandtin kanssa pitkän aikaa eri asioista. Hän pelkäsi, että syksyllä tulee raskas taloudellinen aika. Suomen Pankin täytyy pitää kova johto. Nyt on Suomen Pankin johto heikko, kun on »kuolleita jäseniä» Jutila ja Raittinen, joista ei ole pankille hyötyä.

Minä puhuin Fieandtille myös taloudellisesta propagandasta (Vapaa Sana 2.7. ja 3.7.52).

Fieandt viittasi myös sivumennen Karjalan kysymykseen – että siinä jotakin tehtäisiin, kun sotakorvaus on maksettu. Minä en siihen tarkemmin syventynyt hänen kanssaan.

Refl. Mistä nämät huhut ja tämä Karjalan kysymys oikein ovat tulleet?

14.7. menimme Allin kanssa Helsinkiin Olympialaisia varten.

15.7. Kansainvälisen Olympiakomitean toimeenpanevan komitean (Comité exécutif) jäsenet ja yleissihteeri, useat rouvineen, luonani tervehdyskäynnillä. v. Frenckell, Karikoski, Rangell myös läsnä.

Minä pidin pienen puheen ranskan kielellä ja luovutin heille Croix de mérite olympique de Finlande¹.

Juttelimme 40 minuutin ajan.

Edström on yhtä hauska kuin ennenkin.

¹ Suomen Olympialaisten ansioristin

15.7. Kekkonen luonani.

Minä kerroin Fieandtin käynnistä ja keskustelusta hänen kanssaan, koskien Suomen Pankin johtoa. (kts. edelle)

Kekkonen: Hallitusneuvotteluissa sosialidemokraatit tahtoivat yhden paikan hallituksessa lisää, mutta se jäi silloin. On ollut puhetta kansanhuoltoministeriön perustamisesta uudestaan. Tähän asti Kekkonen on saanut sen asian lykätyksi. Nyt sosialidemokraatit ovat ottaneet asian esille. Kekkonen on luvannut, mutta ei tahdo antaa kansanhuoltoministeriöstä paikkaa sosialidemokraateille. Sosialidemokraatit ajattelevat Leskistä (puoluesihteeriä) hallitukseen. Aluksi sosialidemokraatit olivat ehdottaneet Simosta, mutta Kekkonen oli poliittisista syistä hylännyt sen. Näistä asioista keskusteltaessa Tuomioja oli ehdottanut Wuorta ulkoministeriksi, joten sosialidemokraatit saisivat yhden lisää. Mutta Skog ei luullut sosialidemokraattien Wuoreen suostuvan.

Kekkonen myös itse katsoi Wuoren olevan heikko. Kekkonen oli myös huolissaan Suomen Pankista.

Minä: Ainoa mahdollisuus näyttää olevan, että Kekkonen ottaa ulkoministerin poliittiset tehtävät ja Tuomioja kauppapoliittiset asiat, jotta voi enemmän omistaa aikaansa Suomen Pankille. Tällaisen järjestyksen aikana Tuomioja voisi kuitenkin olla avuksi ulkopoliittisten asioiden harkitsemisessa yhdessä Kekkosen kanssa.

Kekkonen lupasi harkita asiaa, jonka jälkeen palaamme siihen.

Sitten minä puhuin Karjalan asiasta ja mitä Fieandt oli siitä minulle puhunut. Kysyin, mistä nämät huhut ovat tulleet esille.

Kekkonen vastasi, että karjalaisilla on sellaisia ajatuksia, että sitten kun sotakorvaus on maksettu, niin tehtäisiin varsinainen ehdotus Neuvostoliitolle Karjalan takaisin saamisesta, koska muka Karjala on ollut panttina sotakorvauksesta, joka nyt on maksettu.

Minä huomautin, että v. 1940 rauhassa venäläiset ottivat Karjalan, vaikka ei ollut mitään puhetta sotakorvauksista. En uskonut, että venäläiset sen antaisivat meille ilman korvausta. Jos antaisivat, niin ehtona olisi sentapainen järjestys ja hallitus kuin 0. V. Kuusisen, jolle antoivat Karjalan takaisin vieläpä Itä-Karjalan.

Kysymyksen Karjalasta voisi meidän puolelta jollakin tavalla ottaa sitten esille, kun ystävyyssopimusta uudistetaan. Luulen kyllä, että silloinkin venäläisten kanta olisi sama kuin nyt. Vielä voi fantiseerata¹, että jos Venäjä joutuu suureen sotaan länsivaltojen kanssa ja me olemme olleet Venäjälle uskollisia, niin sen sodan yhteydessä voisimme ottaa esille kysymyksen jonkunlaisista muutoksista Karjalan rajoissa. Mutta olisi intressanttia ja kenties hyödyllistä, jos jossakin yksityiskeskustelussa voisimme sopivalla tavalla kosketella tätä asiaa, jotta nähtäisiin, miten venäläiset siihen reagoivat. Mutta he voivat sanoa, että ehdoilla, että todellinen ystävyys saadaan aikaan. Jos me sitten kieltäydymme, niin se voi meidän suhteitamme venäläisiin vahingoittaa.

Kekkonen lupasi miettiä tätä asiaa. Sitten minä kerroin, että eteläkorealaiset olympiaurheilijat tahtovat käydä minun luonani ja antaa minulle lahjan. Mutta pelkään, että se on poliittisesti vahingollinen, vaikka en ota heitä vastaan, vaan lähettävät lahjan.

Kekkonen vastasi, että heille olisi annettava ymmärtää, että eivät anna lahjaa. Kekkonen luulee, että tämä asia joka muodossaan olisi Venäjään nähden paha. (Korealaiset toivat lahjan Kivikoskelle, joka otti vastaan ja kiitti minun puolestani.)

¹ kuvitella mielessään

16.7. Olympialaiskongressin juhlalliset avajaiset Yliopiston juhlasalissa. – Juhlallinen tilaisuus.

16.7. Tanskan prinssi Axel puolisoineen (Prins Carl’in tytär Margareta) käynnillä luonani. – Puhelimme koko kauan. Hauskaa väkeä.

16.7. kl. 16 Lichtensteinin ruhtinas »Durchlaucht»¹ samoin käynnillä puolisoineen Sveitsin lähettilään Ganzin kanssa.

¹ Ylhäisyys

16.7. kl. 16.30 samoin Son Altesse Royale Le Prince Jean, Grand-Duc Heritier de Luxembourg, La princesse Marie Adelaide de Luxembour, La princesse Elisabeth de Luxembourg, Hollannin lähettilään v. d. Vlugtin kanssa ja rouva v. d. Vlugtin kanssa.

Refl. Tänään on ollut koko rasittava päivä.

¹ Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinssi Jean, Luxemburgin Perintösuurherttua, Luxemburgin Prinsessa Marie Adelaide, Luxemburgin Prinsessa Elisabeth

17.7. Uusi Suomi.

Lehden Lontoon kirjeenvaihtaja 16.7.52:

Evening News: »Olympialaisvalmistelut ovat niin virtaviivaisen tehokkaat, että Helsinki näyttää lyövän laudalta kaikki aikaisemmat kisakaupungit.»

Manchester Guardian: »Suomi on pysytellyt niin onnistuneesti syrjässä kylmästä sodasta, että se on joutunut syrjään myös lehtien palstoilta ja tästä syystä on esiintynyt kaikenlaisia harhakäsityksiä sen asemasta. Kisojen pitäisi todistaa vakuuttavasti, että minkäänlainen esirippu ei erota sitä muusta maailmasta. Suomi kuuluu siihen kapeaan puolueettomaan kaistaleeseen, joka vielä on olemassa idän ja lännen välillä, ja niihin harvoihin maihin, joihin matkustaminen ei ole vielä rajoitettu poliittisin perustein. Olympiakisat ovat osoitus itsenäisen Suomen elinkyvystä.»

17.7. Kreikan uusi lähettiläs Argyropoulos jätti valtakirjansa. – Keskustelimme 1/2 tuntia. Kyselin Kreikan historiasta turkkilaisten aikana.

17.7. Kreikan lähettilään vastaanoton jälkeen keskustelu Tuomiojan kanssa. – Tuomioja oli sitä mieltä, että minä en voi kieltäytyä ottamasta vastaan Korean urheilijain lahjaa. Mutta minä voin ilmoittaa, että en ehdi ottaa heitä vastaan, mutta Kivikoski ottaa heidät vastaan ja kiittää.

Minä suostuin tähän.

Tuomioja oli sitä mieltä, että minun pitäisi antaa lahja Norjan kuninkaalle 3.8.52, kun hän täyttää 80 vuotta. Brykin teos Keramiikkitaulu.

Tuomioja sanoi, että Fieandt oli liioitellut Suomen Pankin asiassa. Hän, Tuomioja, käy joka päivä Suomen Pankissa ja kyllä seuraa ja hoitaa sitä.

17.7. Egyptin kuninkaan sisar, prinsessa Faika, ja hänen miehensä, senaattori Fuad Sadek Bay luonani sekä Egyptin Charge d’affaires¹, joka asuu Tukholmassa, kunniakäynnillä minun ja Allin luona. – Puhelimme 1/ 2 tuntia.

1 asiainhoitaja

18.7. Norjan kruununprinssi Olav ja hänen kaksi tytärtään luonani kunniakäynnillä. – Puhelimme 1/2 tuntia kaikenlaista.

18.7. Kanadalainen entinen konsuli, suuri Suomen ystävä, Graham rouvineen ja Lady Easton luonani. – Puhelimme Kanadan asioista ym.

18.7. Suuri vastaanotto olympialaisten johdosta – noin 400 henkeä. Ihmiset näkyivät olevan tyytyväisiä ja iloisia.

19.7. Olympiakisojen avajaiset 

Ikävä vain, että oli sateinen ilma. Muuten tilaisuus meni hyvin, mutta ilma pilasi paljon asiaa.

20.7. YK:n yleissihteeri Trygve Lie luonani. On täällä Olympialaisissa yksityisenä henkilönä. Keskustelimme 40 min.

Lie kertoi luulevansa, että venäläiset kannattavat Koreassa aselepoa.

Minä: Mitä sitten tulee aselevon jälkeen?

Lie: Luultavasti sama tila kuin nyt on ollut. – Lie luuli, että venäläiset eivät tule aivan hyvin toimeen kiinalaisten ja pohjoiskorealaisten kanssa.

Sitten minä lausuin, että tärkein probleemi nyt on Saksan kysymys, Saksan yhdistyminen. En ole aivan varma, oliko se viisasta, että venäläisten ehdotus neutraalista Saksasta, vaaleista ja puolustusarmeijasta hylättiin. Jos Saksa jää näin jaetuksi, ei tule rauhaa. Saksalaiset eivät hyväksy tällaista tilaa. Koko viime vuosisadan oli Die Deutsche Frage¹ heidän pääasiansa. Voi kysyä, onko Länsi-Eurooppa nykyisessä muodossaan elinkelpoinen.

Lie vastasi, että hän ollut samaa mieltä. Amerikkalaiset tahtovat ensin varustaa ja sitten kenties parin vuoden perästä ajattelevat saavansa Saksan yhdistetyksi. Ottavat sitten esille sen asian venäläisten kanssa. Lie kertoi käynnistään Moskovassa 1946 (tai 1947) ja keskusteluistaan Stalinin ja Molotovin kanssa. Lie katsoo, että olisi heti kun siihen tilaisuus esiintyy, saatava aikaan kosketus Stalinin ja Molotovin sekä länsivaltojen ja USA:n johtajien kanssa. Piti sen mahdollisena. Eden on siihen taipuvainen, samoin ranskalaiset. Mutta Truman oli sanonut, että hän suostuu, jos Stalin tulee Washingtoniin. Lie ymmärsi Saksan kysymyksen tärkeyden. Länsivaltojen varustaminen johtaa kuitenkin suurempaan poliittiseen tasapainoon. Sen minäkin myönsin.

Sitten minä kysyin, onko ajatellut, että Neuvostoliitto ja sen satelliitit voivat erota YK:sta. Nyt on ammuttujen ruotsalaisten lentokoneiden asia, jonka Ruotsi tahtoo viedä YK:hon. USA:ssa on esillä Katynin murhat. Jos ne tulevat YK:hon, niin voi olla mahdollista, että Neuvostoliitto eroaa YK:sta. Jos eroavat, niin juopa lännen ja idän välillä tulee yhä suuremmaksi.

Lie vastasi, että hän on koko ajan ajatellut Neuvostoliiton mahdollista eroamista. Stalin ei ollut järin vakuuttunut YK:n hyödystä.

Minä: Olisi kuitenkin paras, että Neuvostoliitto ja sen satelliitit pysyvät YK:ssa, vaikka ne siellä pääasiassa trakasseeraavat². Jos Neuvostoliitto ja satelliitit eroavat, niin juopa tulee vielä suuremmaksi.

Lie oli samaa mieltä. Ajatteli, että kenties tämä asia voidaan saada esille jonkun ajan perästä.

Lie kertoi, että kaikkialla länsimaissa USA, Englanti ym.) ymmärretään Suomen varovainen politiikka. Suomella on hyvä arvo kaikkialla. Suomen politiikkaa ymmärretään ja hyväksytään.

Minä: Suomen täytyy koettaa tulla Venäjän kanssa toimeen neuvottelupolitiikalla. Me olemme neuvotteluilla saavuttaneet tuloksia.

Lie myönsi sen ja sanoi sen kaikkialla hyväksyttävän. Lopuksi Lie kysyi, voiko Neuvostoliiton nykyinen järjestelmä, joka perustuu kokonaan valheelle, pysyä.

Minä vastasin, että emme ole täällä Suomessa saaneet tietoa faktoista, jotka osoittaisivat, että Neuvostoliitossa järjestelmän luhistuminen olisi edessä. »Historia on kauhea näytelmä.» Historiallinen epookki kestää useita miespolvia tavallisesti. Venäjällä on institutiot jo stabilisoidut³ ja toimivat omalla voimallaan eteenpäin, esim. Stalinin kuoleman jälkeen. Se auttaa järjestelmän pysymistä.

¹ Saksan kysymys

² aiheuttavat hankaluuksia

³ vakiinnutetut

21.7. menimme Allin kanssa Kultarantaan.

24.7. Kultarannasta Allin kanssa Helsinkiin.

25.7. Jussi Björlingin konsertti.

25.7. Refl.

Olympialaiset menevät meille huonosti. Puhuin siitä tänään esittelyä ennen ja jälkeen Kekkosen ja valtioneuvoston jäsenten kanssa.

Kekkosen kanssa olimme samaa mieltä, että urheiluasia on otettava vakavasti esille, kun kisat ovat ohi. Tämä suomalaisten huono menestys osoittaa, että jotain on vinossa. Parannus on saatava aikaan. Kehoitin Kekkosta, vanhana urheilijana, ottamaan asian kunnia-asiakseen. Hän lupasi.

26.7. Edinburghin herttua, Englannin kuningattaren puoliso, saapuu tänään 0lympialaisiin.

Kl. 10.30 oli luonani Kentin herttuan kanssa. Keskustelimme 40 min. ja minä annoin hänelle Olympialaisten ansioristin. – Antoi minulle kuningatar Elisabetin ja oman yhteisen valokuvan. Kaunis kuva.

26.7. kl. 18 Hollannin prinssipuoliso Bernhard oli luonani. Oli saapunut tänään iltapäivällä Olympialaisiin. – Hauska mies.

27.7. Olimme iltapäivän Stadionilla. Marathon-kilpailu.

Hyviä ennätyksiä näillä Olympialaisilla.

28.7. Suuret juhlapäivälliset luonani linnassa Olympiakisoihin saapuneille kuninkaallisille ym. N. 90 henkeä. – Onnistuivat hyvin, paitsi että Kämp oli valmistanut huonon ruoan; Glace¹ oli hyvä, mutta se oli Fazerilta. Hedelmät olivat myös hyvät, mutta ne olivat Kultarannasta. – Muuten onnistunut ja hauska juhla.

¹ Jäätelö

29.7. Gartz luonani. On ollut viettämässä kesälomaa Suomessa. – Kertoi Sveitsin oloista. Hyvät olot. Kansa ahkera ja durabeli¹. – Sanomalehdet ovat hyvät ja hyvin informoidut maailman asioista.

¹ kestävä

30.7. Madeiran Matkailutoimiston johtaja toi minulle lahjaksi kaksi pulloa viiniä ym. Kertoi Madeiran oloista.

30.7. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Castrén ja korkeimman oikeuden presidentti Tarjanne kutsumassa minut ja Allin Pohjoismaiden hallintoliiton kongressin alkajaisiin 27.8.52 kl. 14 Yliopiston juhlasalissa. – Lupasin. Myös Alli lupasi.

31.7. Nykopp – ja sitten Lauri Hjelt luonani. Ovat käynnillä täällä. Keskustelimme poliittisesta asemasta.

Nykopp sanoi amerikkalaisten ajattelevan, että kun tulevat hyvin vahvoiksi, niin voivat tehdä venäläisille ehdotuksia, mm. satelliittien vapauttamisesta ja että venäläiset silloin antavat perään.

Hjelt kertoi, että Unkarin kansa tulee yhä tyytymättömämmäksi. Sodan jälkeen oli toisin: silloin kansa toivoi yleistä järjestystä, jotain parannusta. Mutta kaikki menee taaksepäin. Ei luule olevan hyökkäyssuunnitelmia Jugoslaviaa vastaan. Sotalaitoksen tarkoituksena on puolustus.

31.7. Edinburghin herttuan iltakutsut (supist.) Patricia-laivalla, jossa hän asuu.

Olimme Allin kanssa. Hauska ilta. Herttua oli hyvin ystävällinen ja herttainen. Ei mitään poliittista keskustelua, ainoastaan konversatiota.

1.8. Erik v. Frenckellillä päivälliset Olympia-kisojen johdosta. Prinssi Bernhard, Philip, Kentin herttua, Beaufortin herttua ym. läsnä. – Hyvää ruokaa. – Puhelin mm. USA:n ministeri Cabotin kanssa. Minä sanoin, että ulkomailla on oltu Suomen kohtalosta ja itsenäisyydestä enemmän rauhattomia kuin me täällä. Viittasin The Timesin kirjoitukseen Olympialaisten johdosta. Cabot myönsi sen. Hän sanoi, kohteliaasti, että Ludvig XIV sanoi: »L’Etat c’est moi.»¹ »Te voitte sanoa samoin, sillä Suomen itsenäisyys on riippunut Teistä.» Cabot sanoi Suomella olevan USA:ssa erinomaisen hyvä nimi. Cabot puhui kauniita sanoja Suomesta.

¹ »Valtio olen minä.»

1.8. Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen ja Tuomiojan kanssa.

Kekkonen kertoi, että venäläiset ovat hyvin tyytyväisiä olympialaisiin. Olivat sanoneet, että jos suomalaiset olisivat tuomareita, niin ei heillä olisi ollut mitään muistuttamista.

­Tuomioja sanoi, että Neuvostoliitto on ilmoittanut olevansa valmis ostamaan meiltä paljon lisää tavaraa.

Minä sanoin, että Fagerholmin ei pidä erota politiikasta, vaikka on nimitetty alkon pääjohtajaksi. Hän on sellainen voima, että sosialidemokraattisella puolueella ei ole varaa häntä menettää. On tärkeää, että sosialidemokraatit voivat pitää puolensa kommunisteja vastaan.

Kekkonen vastasi, että Fagerholm ei eroa politiikasta, vaikka mitä tapahtuisi.

2.8. Vastaanotto urheilijoille linnassa. N. 100 henkeä.

3.8. Olympialaisten lopettajaiset. Sitä ennen esteratsastuskilpailut Stadionilla. Kaunis päivä. Ilma hyvä.

Refl. Olympialaiset onnistuivat hyvin. Ulkomaalaiset, myös lehdet, ovat antaneet tunnustuksensa hyvästä järjestelystä. Tämä on kyllä meille hyvä asia ja reklaamia.

4.8. Kanadan ministeri Stone jäähyväiskäynnillä. Sen jälkeen lounas. Rouvat mukana. – Annoin Stonelle valokuvani.

5.8. lähdimme Kultarantaan.

6.8. Kaupunginjohtaja Erik von Frenckell.

Parahin veli,

Esitän Sinulle uudelleen kiitokseni ja onnitteluni Olympialaisten erinomaisesta onnistumisesta. Siinä on Sinulla suurin ansio. Olet tehnyt jättiläistyön ja ansaitset siitä koko kansamme kiitoksen. Voit olla tyytyväinen nyt, kun kaikki on ohi.

Tämän jälkeen eräs vähemmän miellyttävä asia.

Eilisessä tukholmalaisessa Morgon Tidningenissä – Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattajassa – on ikävä kirjoitus. Se koskee »fallet Ingemar Johansson»¹ – nyrkkeilykilpailua Messuhallissa. Siinä esitetään karkeita syytöksiä suomalaista yleisöä vastaan »Hetsiga finnar råkade i raseri». ––– »Den finska publiken hade säkerligen inte uppträtt som den nu gjorde om det varit någon annan än en svensk i ringen. Det är nämligen ett beklagligt faktum att Sverige och svenskar inte är populära i Finland. ––– Den svenskfientliga publikens ––– Våra fotbollsspelare kan berätta om samma sak.» o.s.v.²

Onko tässä perää? Minun on vaikea sitä uskoa. Nyrkkeily on raakaa sporttia – en ole koskaan ollut sitä katsomassa enkä tule sitä tekemään – ja se voi kiihoittaa intohimoja, mutta on sekä surullista että maamme eduille mitä vahingollisinta, jos se saa aikaan tällaista.

Pyydän Sinua lukemaan artikkelin. Se on Morgon Tidningenissä 5.8.52, ja harkitsemaan, olisiko sen johdosta jotakin tehtävä.

Lopuksi kiitän Sinua ystävällisistä sanoistasi, jotka olet lausunut Helsingin Sanomille minusta ja vaimostani.

Parhain terveisin meiltä molemmilta arv. rouvallesi ja itsellesi.

Ystävyydellä

J.K.P.

¹ »Ingemar Johanssonin tapausta»

² »Kiihtyneet suomalaiset joutuivat raivon valtaan». – »Suomalainen yleisö ei varmasti olisi käyttäytynyt samalla tavoin kuin nyt, jos kehässä olisi ollut joku muu kuin ruotsalainen. Valitettava tosiasia nimittäin on, että Ruotsi ja ruotsalaiset eivät ole Suomessa suosittuja. ––– Ruotsalaisvastaisen yleisön ––– Jalkapalloilijamme voivat kertoa samasta asiasta.» jne.

8.8. Kenraali Sihvo esittelyllä.

8.8. Hallituksen esittely Kultarannassa.

Keskustelu Kekkosen ja Tuomiojan kanssa.

Kekkonen kertoi, että pankkivaltuusmiesten kokouksessa Tanner otti esille kysymyksen, voiko Suomen Pankin pääjohtaja Tuomioja olla poissa pankista. Tanner katsoi, että Tuomioja ei voi olla poissa. Valtuusmiehet lähettivät Vesterisen puhumaan Kekkosen ja Tuomiojan kanssa. Tanner oli ajatellut, että valtuusmiehet lopettavat Tuomiojan virkavapauden. Tuomioja oli syönyt lounaan Tannerin kanssa.

Vesterinen (valtuusmiesten puheenjohtaja) käynyt keskustelemassa. Tuomioja oli vastannut, että hän itse kyllä haluaisi takaisin pankkiin, mutta asiassa on muitakin näkökohtia.

Kekkonen kertoi, että Vesterinen oli käynyt hänen luonaan. Kekkonen oli kysynyt, miten ulkoministerin paikka täytetään. Vesterinen ei ollut pitänyt välttämättömänä, että Tuomioja tulisi heti takaisin pankkiin.

Kekkonen oli puhunut sosialidemokraattien puoluesihteerin Leskisen kanssa. Hän ei ollut tiennyt mitään Tannerin aktiosta. Kekkonen oli kysynyt, mikä on heidän kantansa – sillä Tuomiojan täytyy jäädä hallitukseen.

Leskinen oli vastannut, että sosialidemokraattinen puolue ei voi hyväksyä Wuorta ulkoministeriksi. Kekkonen oli silloin sanonut, että Tuomiojan täytyy jäädä ulkoministeriksi. Leskinen oli luvannut pitää asiasta huolta.

Kekkonen sanoi, että myös Fagerholm on sitä mieltä, että ei muutosta ulkoministerin paikalla.

Minä kysyin, mitä yleensä ajatellaan.

Kekkonen: Mieliala on hyvä. Rahanarvo on vakiintunut, sato tulee hyvä, myynti ulkomaille on päässyt alulle, hinta- ja palkkataso näyttää pysyvältä. Pohja on hyvä. Sosialidemokraatit ovat puhuneet palkoista, mutta hän, Kekkonen, on ollut jyrkästi vastaan. Elleivät sosialidemokraatit tyydy, niin saavat lähteä hallituksesta, jos tahtovat.

Olympialaiset

Kekkonen: Venäläiset ovat olleet hyvin tyytyväisiä. Lebedev ja Romanov (venäläisten urheilijain johtaja) olivat kiittäneet kovasti.

Kekkonen: Kauppaneuvottelut Neuvostoliiton kanssa tulevat sopivaan aikaan.

Kekkonen puhui postihallituksen postiosaston johtajan viran täyttämisestä. Postihallitus ehdottanut Uotilaa, joka on sosialidemokraatti. (Kekkonen sanoi, että hän ei pane Postihallituksen pääjohtajalle mitään arvoa.) Grönroos on ylivoimainen. Kekkonen pyysi minua perehtymään asiaan. – Minä lupasin.

Minä puhuin Ruotsin kuninkaan syntymäpäivästä ensi marraskuussa. Olen alkanut ajatella, että minun pitäisi matkustaa Tukholmaan mieskohtaisesti onnittelemaan. Silloin tulee myös Alli mukaan. Sovimme siitä, että Tuomioja sondeeraa asiaa Gripenbergiltä.

Sitten minä puhuin Morgon Tidningenin kirjoituksesta ruotsalaisen nyrkkeilijän Johanssonin asiasta.

Kekkonen sanoi lukeneensa kirjoituksen. Se oli suureksi osaksi väärä. Sovimme, että Kekkonen puhuu Fagerholmin kanssa, että hän selittää asian Morgon Tidningenin päätoimittaja Elfvingille (ettei häiritse suhteitamme).

11.8. Pääministeri U. Kekkonen.

H.V.

Olen läpikäynyt Postihallituksen Postiosaston johtajan nimittämistä koskevat asiakirjat.

Olen samaa mieltä kuin Kahra. Grönroos on ylivoimainen ansioiltaan. Häntä ei voi syrjäyttää. Kysymys on, voiko Uotilaa asettaa kolmannelle sijalle, mutta sillähän kysymyksellä ei ole käytännöllistä merkitystä.

Ystävyydellä

J.K.P.

12.8. My dear Mr. Cabot,

My best thanks för Your kindness to send to me the copies of The New York Times.

I have with great interest and pleasure read the articles about the Games.

lt gives to me as to all our people great satisfaction that our country has, in connection with the Games, in the Newspapers of USA met so much benevolent interest.

With regards to You and to Madame Cabot from my wife and from myself, 

Yours truly

J.K.P.¹

¹ Hyvä herra Cabot,

Parhaat kiitokseni ystävällisyydestänne lähettää minulle New York Timesin numerot. 

Olen hyvin kiinnostuneena ja mielihyvällä lukenut Kisoja koskevat kirjoitukset.

Minulle kuten koko kansallemme tuottaa suurta tyydytystä, että maamme on Kisojen yhteydessä saanut Yhdysvaltojen sanomalehdissä osakseen niin paljon hyväntahtoista kiinnostusta.

Terveisin Teille ja Rouva Cabotille vaimoltani ja minulta,

Kunnioittavasti teidän

J.K.P.

17.8. Pääministeri U. Kekkonen,

Hyvä veli,

Kirjoitan Sinulle seuraavista asioista:

1) Viimeisessä Kommunistin numerossa 8. (elok.) tällä vuodella on kirjoitus »SKP:n yli 30 v. ajan taistelusta sodan vaaraa vastaan». Siinä sanotaan mm. siv. 414: »Yksinpä sellaisenkin tosiasian kertominen kuin että Valtioneuvoston kirjapainossa painettiin 16.3.40 kiertokirje poliisi- ja suojeluskuntapäälliköille, jossa myönnettiin »Mainilan laukaukset ikäväksi erehdykseksi meidän puoleltamme», todistaa kiertämättömästi Suomen hyökkäysvalmistelut ja sodan aloittamistoimenpiteet.»

Onko tässä hirveässä syytöksessä perää? Siitä on otettava selvää. Olisin kiitollinen, jos Sinä tahtoisit antaa sihteerisi tai jonkun muun virkamiehen ottaa selvän tuosta kiertokirjeestä (esim. Valtioneuvoston kirjapainosta tai muulla tavalla) ja antaisit lähettää siitä jäljennöksen minulle. Kaikki minun tähänastiset tietoni ovat olleet aivan toiset.

2) Pyydän Sinua lukemaan Kauppalehden pääkirjoituksen 15.8.1952. Onko perää, että vastauksissa kommunistien kyselyihin eduskunnassa on menetelty tällä tavalla?

Parhain terveisin

Ystävyydellä

J.K.P.

J.K. Lähetin eilen sähkeen Tuomiojalle Trumanin tyttären käynnin johdosta Helsingissä ja olisiko minun se huomattava. Olen valmis tulemaan Helsinkiin tarpeen vaatiessa.

Sama

21.8. menimme Allin kanssa Helsinkiin.

22.8. Miss Truman luonamme teellä. Läsnä: Tuomioja + rouva, Cabot + rouva, Miss Trumanin seuralainen Mrs. Horton, rouva Erkko (Erkko oli itse matkoilla), Aho + rouva , adjutantti Suninen.

1 1/4 tuntia. Keskustelin Miss Trumanin kanssa. Olin lukenut Hilmanin kirjan Mr. President.

Lähetin Trumanille terveisiä.

22.8. Esittely valtioneuvostossa.

22.8. palasimme iltapäivällä Kultarantaan.

19.7. The Times

Ensim. pääkirjoitus »Olympic Games».

»Justice has done doubly to-day at Helsinki. The great gifts of the Finns to athletics would by themselves be cause enough for delight at the opening of the XV modern Olympic Games in the Finnish capital, but there is a second reason for rejoicing. lt was in Helsinki that the twelfth Olympic Games, swept aside by war 12 years ago, were to have been held, and the maintenance of Finlands independence in the years between has been a modern miracle. She has been scarred by the incursions of Europe warring factions. She has been all but deafened by their threatening cries. Yet now, standing stoutly free on the rim of the eastern and western camps, with the iron curtain itself as a frontier, she makes open house for all the athletes of the world, Russians and Germans – and Chinese – no less than the rest. lt is a proper tribute to athletics – and to Finland.»¹

(kirjoitus tallessa)

¹ »Olympiakisat

Kaksinkertainen oikeus on toteutunut tänään Helsingissä. Suomalaisten suuret urheilijanlahjat riittäisivät jo yksinään ihastelun aiheeksi, kun XV nykyajan olympiakisat tänään avataan Suomen pääkaupungissa, mutta iloitsemiseen on toinenkin syy. Juuri Helsingissä oli 12 vuotta sitten määrä pitää kahdennettoista olympiakisat, jotka sota kuitenkin pyyhkäisi tieltään, ja Suomen itsenäisyyden säilyminen näinä välivuosina onkin ollut oman aikamme ihme. Maa on saanut arpia Euroopan sotivien joukkojen jäljiltä. Se on ollut vähällä menettää kuulonsa niiden uhkailevista sotahuudoista. Ja kuitenkin nyt, uljaana ja vapaana idän ja lännen leirien reunalla seisten, itse rautaesirippu yhtenä rajanaan, se tarjoaa vieraanvaraisuuttaan maailman urheilijoille, venäläisille ja saksalaisille – ja kiinalaisille – siinä kuin kaikille muillekin. Tämä on ansaittu kunnianosoitus urheilulle – ja Suomelle.»

26.8. Allin kanssa Helsinkiin.

27.8. Pohjoismaiden hallinnollisen liiton kongressin avajaiset Yliopiston juhlasalissa. Olin siellä. Alli oli estetty. Ståhlberg läsnä, oli hyvissä voimissa, mutta sanoi, että »tasapaino» pyrkii heikkenemään.

27.8. Nuorten lääkärien palkkariita selvitettiin. Kekkonen selvitti.

28.8. Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen kanssa.

Viljan hinnan korottaminen uhkaa hallituskriisillä. Sosialidemokraatit uhkaavat erota hallituksesta, jos viljan hintaa korotetaan. Kekkosen ehdotus, että tuottajille korotettaisiin hintaa 2 à 3 mk, mutta että kuluttajien ostohintaa ei koroteta. Myllyt saisivat ottaa sen kantaakseen.

Kekkonen sanoi, että hän koettaa järjestää.

Minä sanoin, että olisi hyvä, että tämä hallitus istuisi aina ensi vaaleihin asti.

Sitten puhuimme Suomen Pankin pääjohtajan toimesta. Pankkivaltuusmiehet aikovat peruuttaa loman Tuomiojalta. Tanner ajaa sitä kovasti.

Minä sanoin, että Tuomioja ulkoministerinä on tärkeä. Jos pankkivaltuusmiehet peruuttavat Tuomiojan loman, niin Tuomiojan ei pidä sitä noudattaa. Jos pankki­ valtuusmiehet esittävät, että Tuomioja vapautettaisiin virastaan, niin minä en sii­hen suostu.

Kekkonen lupasi hoitaa asiaa.

28.8. palasimme Allin kanssa Kultarantaan.

4.9. Helsinkiin.

5.9. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

1) Puhuin hallitusasiasta. Kekkonen kertoi, että sosialidemokraatit tahtovat nyt yhden paikan lisää hallitukseen, jotta heillä on yksi enemmän kuin maalaisliitolla. Se on Kekkosen mielestä perusteltavissa. Aikoo perustaa kansanhuoltoministerin ja sosialidemokraatit saavat yhden paikan lisää. Asia on vielä avoinna.

2) Sitten minä puhuin kommunistien puuhista, joista on ollut lehdissä uutisia. Kekkonen sanoi, että asiata seurataan. Uutiset ovat liioiteltuja.

3) Minä sanoin, että on kovin hyvä, että Olympialaiset menivät niin hyvin. Myös, että venäläiset olivat tyytyväisiä.

Kekkonen: Venäläiset olivat ennen Olympialaisia huolestuneita ja pelkäsivät, että tulee mielenosoituksia venäläisiä vastaan. Venäläiset olivat kysyneet Kekkoselta, onko hallitus varannut riittävästi poliiseja.

Kannaksella oli venäläinen ratsurykmentti varalta estämässä rajojen ylittämistä.

Kekkonen oli vakuuttanut venäläisille, että mitään mielenosoituksia ei tule tapahtumaan. Olympialaisten jälkeen oli Lebedev ja venäläiset olleet kovin tyytyväisiä, kun kaikki oli mennyt hyvin.

20.8. Sain Kekkoselta p.m. eräästä keskustelusta, joka oli ollut erään länsimaan Helsingin lähetystön virkamiehen kanssa. Hän oli ollut Tukholmassa ja kertoi siellä kuulleensa:

1) Tukholmassa on huhuja, että Neuvostoliitto tulee tarjoamaan Suomelle Karjalan ja vaatimaan tilalle Pohjois-Suomen. Ruotsi on siitä peloissaan. Ruotsissa arvellaan, että tätä huhua on levitetty Neuvostoliiton toimesta. Jos Ruotsi vie Catalina-koneen (alasammuttu) YK:hon, niin Neuvostoliitto uhkaa vastatoimenpiteillä ja on puhuttu yhteisestä maarajasta.

2) Suomen asemaa pidetään Ruotsissa hyvänä.

3) Suomen sosialidemokraattien asemaa pidetään Ruotsissa heikontuneena.

4) Ruotsissa on se käsitys, että Neuvostoliitto ei aloita sotaa.

5) USA:n Helsingin lähetystön entinen avustaja Ylitalo on ollut Helsingissä ja oli moittinut Kekkosta ja sanonut, että USA ei luota häneen.

6.9. Vuorineuvos Wahlfors soitti ja pyysi vastaanottoa karjalaisten lähetystölle, joka antaa minulle kirjelmän, joka koskee Karjalan asiaa.

Minä kehoitin kääntymään pääministerin ja ulkoministerin puoleen.

Wahlfors sanoi Kekkosen tuntevan asian.

Minä sanoin, että tulen pian Helsinkiin ja ilmoitan sitten, milloin voin ottaa vastaan.

Sitten minä soitin Kekkoselle asiasta ja kehoitin häntä tutustumaan kirjelmään ja miettimään asiaa.

Kekkonen lupasi kutsua Wahlforsin luokseen huomenna.

6.9. Sain Kekkoselta kirjeen ja jäljennöksen kirjelmästä, jonka aikoo antaa minulle. (Kirjelmä on papereissa. Kts. sitä)

Siinä sanotaan:

Sotakorvausten suorittaminen 19.9.52. Se voi luoda suotuisan mielialan maatamme kohtaan naapurimaassa ja sitä olisi käytettävä hyväksi rajantarkistuskysymyksen ottamiseksi uudelleen esille. Toivomus, että minä henkilökohtaisesti kävisin Moskovassa Stalinin luona. Nykyinen ajankohta on kenties viimeinen tilaisuus ja olisi motivoitavissa sen kautta, että Suomi loistavalla tavalla on suorittanut sotakorvauksen. Sen puolesta, että rajantarkistus toimitettaisiin ja Karjalan heimo pääsisi aikaisemmille asuinsijoilleen, voitaisiin esittää seuraavaa:

Jos Stalin suostuisi tähän valtiotekoon, niin se vakuuttaisi rauhan koko Luoteis-Euroopassa. Vaikka Karjalan heimo on tyynesti alistunut kovaan kohtaloonsa, sen keskuudessa elää takaisinpaluun ajatus. Mitä enemmän maailman poliittinen tilanne kärjistyy ja vastakohdat lännen ja idän välillä suurenevat, sitä otollisemmaksi saattaa käydä ulkopuolisille voimille työskennellä karjalaisen väestön mielialan muokkaamiseksi mahdollisia uusia spekulatioita havitellen. Kun karjalaiset ovat levinneet yli koko maan eikä siirtoväen muille väestönosille aiheuttamat vahingot ole mielistä häipyneet, voi tälläkin taholla olla olemassa levottomuuksille altista ajattelutapaa. Kaikki tämä voitaisiin eliminoida pois, jos k.o. toivomus karjalaisen väestön takaisinpaluusta pääsisi toteutumaan. Sen sijaan se varmasti aiheuttaisi erittäin kiinteiden ja vahvojen siteiden muodostumisen Suomen ja Neuvostoliiton kansojen kesken. Entiseen maaperäänsä istutettuna karjalaisväestö muodostaisi välittävän sillan itäisen naapurimaan ja koko oman valtakunnan asujamiston kesken.

Luovutetun Karjalan palauttaminen merkitsisi Neuvostoliiton ulkopolitiikalle suurvoittoa. Se vahvistaisi rauhan rintamaa ei vain Suomessa, vaan myös muissa pohjoismaissa ja vastaisuudessa voisi määrätä näiden asennoitumisen suurpoliittisissa tilanteissa. Näin poistuisivat ne strategiset syyt, jotka venäläisten mukaan ovat aiheuttaneet Karjalan liittämisen Neuvostoliittoon. Leningradin turvallisuus olisi paljon varmemmin taattu, jos koko Suomi ja ehkä koko Pohjola olisi puolueetonta aluetta. Leningradin turvallisuuden puolesta esitetyt strategiset syyt ovat poistuneet sen kautta, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä on olemassa avunantosopimus. Karjalan palauttaminen ei millään tavalla olisi Neuvostoliiton intressien vastainen, pikemminkin päinvastoin sille edullinen.

Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden turvaamiseksi mahdollisten konstellatioiden estämiseksi on kaikkinainen luottamus välttämätön. Viipurin läänin yhdistämisen (1811) seurauksena alkanut rauhan ja keskinäisen luottamuksen suhde ei olisi katkennut, ellei Tsaari-Venäjä lyhytnäköisesti olisi aloittanut hyökkäystä autonomiaa vastaan. Suomi voitiin johtaa v. 1941 alkaneeseen sotaan sen tähden, että siltä talvisodan jälkeen riistettiin Karjala. Ettei samaa syytä voisi käyttää Neuvostoliiton-vastaisen mielialan muokkaamiseen, olisi tämän estämiseksi tehtävä kaikki, mitä tehtävissä on. Me karjalaiset etsimme ainoastaan pysyvää rauhaa, koska parhaiten tunnemme sotien kauhut, me haluamme pyrkiä keskinäiseen luottamukseen ja kummankin valtion elinehtojen ja intressien huomioimiseen. Tätä tulosta vahvistaisi kysymys luovutetun Karjalan palauttamisesta Suomen suvereenisuuteen.

Helsingissä 6.9.1952.

E. Paavolainen. W. Wahlfors.

E. Pusa. J. Virolainen.

Refl. edellisen johdosta:

1 a) Karjalaiset tahtovat, että minä puheella ja kynällä korjaan sen, mitä miekalla on turmeltu. – Ei sen vähempää.

1 b) Sotakorvaus ei ole yhteydessä Karjalan kysymyksen kanssa, sillä Karjala menetettiin talvisodassa ja sen jälkeisessä rauhassa 13.3.40, jolloin ei mistään sotakorvauksesta ollut kysymys.

2) Ei ole oletettavaa, että Stalin ja venäläiset antaisivat Karjalan takaisin ilman vastiketta. Neuvostoliitto on valloittanut Karjalan (»verellä maksanut»).

3) Stalin on monesti sanonut viime sodan aikana Rooseveltille ja Churchillille, että sopimuksiin ei voi luottaa, vaan todellinen varmuus valtiolle on, että on reaalisia pantteja, territorioita, hallussa.

4) Stalin ilmoitti jo joulukuussa 1941, jolloin Saksan armeijat olivat voitollisia ja olivat Moskovan porteilla, Edenille Moskovassa, että Neuvostoliitto tekee rauhan Suomen kanssa ainoastaan 1940 vuoden rajoilla.

(Churchillin memorandum)

Stalin sanoi myös, että oli Neuvostoliitolle edullista, että se kesäkuussa 1941 voi alkaa puolustuksensa kaukana länsirajasta ja Viipurissa eikä lähellä Leningradia.

5) Aleksanteri I:n toimenpide v. 1811 merkitsee ainoastaan Suomen¹ valtakunnan sisällä tapahtuneita rajojenjärjestyksiä (kuten esim. jonkun kihlakunnan siirtäminen toisesta läänistä toiseen).

Jos Suomi olisi kuulunut v. 1811 Ruotsiin, ei se olisi tullut kysymykseen.

6) Asia on Venäjällekin suuri ja monimutkainen. Se vaatii monien hyväksymistä. Suomen-Karjala kuuluu Itä-Karjalan auton. tasavaltaan, 0. W. Kuusisen valtakuntaan. Myös siellä on asia käsiteltävä ja hyväksyttävä.

Se on Venäjän korkeimman sotilasneuvoston vaatima, Stalin lausui minulle v. 1939. Lait on muutettava.

Leninillä oli vaikeuksia saada Tarton rauhan Petsamoa koskeva määräys ja rajan jääminen lähelle Leningradia hyväksytyksi. Sitä kovasti vastustettiin Neuvostoliitossa.

7) Jos Stalin ollenkaan ryhtyy keskusteluun, hän luultavasti heti kysyy: »Mitä annatte korvaukseksi?» Mutta mitä maata me voimme antaa? (Pohjois-Suomi? !)

8) Taikka Stalin sanoo: Jotta voisi tulla mitään tällaista kysymykseen, meidän täytyy saada varmuus, että Suomessa valtiollinen järjestelmä muuttuu ja että Suomessa on »ystävällinen» s.o. kommunistinen hallitus (kuten hän vaati Puolaan nähden 1943–44). Kommunistinen Neuvostoliitto ei voi luottaa Suomen nykyiseen järjestelmään. Se voi luottaa ainoastaan hallitukseen, jossa kommunistit ovat johdossa, ja ylipäänsä kommunistiseen järjestelmään. – Että Suomesta tulee kansandemokratia, kuten Puola, Tšekkoslovakia, Unkari, Rumania, Bulgaria. – Satelliittimaa. Tai menettelee, niinkuin Viro, Latvia ja Liettua v. 1940. Yhtyy Neuvostoliittoon (»omana valtiona»). Huomauttaa, että Neuvostoliitto teki 0. W. Kuusisen kanssa sopimuksen joulukuussa 1939 ja lupasi Itä-Karjalan. Mitä siihen vastaamme?

9) Stalin voi myös sanoa: Karjalaiset itse poistuivat Karjalasta. He olisivat voineet sinne jäädä. – Kenties lisää: Karjalaiset voivat palata Karjalaan ja asua siellä Neuvostoliiton järjestelmän alaisena.

10) Sotakorvauksen loppuun suorittaminen ei ole mikään erityinen aihe, joka liittyisi Karjalan asiaan. Karjalan asia voidaan ottaa yhtä hyvin esille milloin tahansa.

11) Asia, joka voitaisiin tarjota jonkunlaisena vastikkeena, olisi kenties, että suostuisimme pitentämään ystävyyssopimuksen, esim. 20 à 30 vuodeksi. Mutta se olisi ehkä venäläisten mielestä liian pieni vastike. Venäläiset katsovat, että ystävyyssopimus on yhtä paljon Suomen etujen mukainen kuin Neuvostoliiton.

12) Stalin voisi myös vaatia, että suostumme venäläisten linnoitusten, tukikohtien yms. perustamiseen Suomeen. – Mutta se olisi mahdotonta.

13) Jotakin realista vastiketta olisi tarjottava ehdotuksen perusteeksi, jos haluamme tulosta.

14) Minun on vaikea lähteä Moskovaan. Matka olisi todennäköisesti tulokseton ja se tulisi koko maailman tietoon. Vaikuttaisi maailmassa meille epäedullisesti. Keskustelu voi muodostua meille vahingolliseksi ja herättäisi ihmetystä siitä, miten heikosti me ymmärrämme politiikkaa.

15) Kun asia on nyt tullut esille, voi olla mahdollista, että siinä karjalaisten vuoksi olisi koetettava jotakin tehdä, jotta voi heille sanoa, että on yritetty.

16) Voisiko kirje minulta Stalinille tulla kysymykseen? Se olisi kuitenkin jo suuri ja huomattava toimenpide. Venäläiset voisivat sitä käyttää sopivassa tilaisuudessa meidän vahingoksemme.

Voisiko tämän asian esille ottaminen myös kirjeellisesti vahingoittaa meitä ja meidän asiaamme?

17) Jos Tuomioja tai Kekkonen ottaisi asian esille Lebedevin kanssa? Antaisi hänelle tästä asiasta p.m:n.

18) Karjalaisten kirjelmän perustelu voi johtaa ikäviin seurauksiin. Siinä sanotaan, että mieliala sekä karjalaisissa että muussa Suomen kansassa odottaa Karjalan takaisin saamista. Ellei se toteudu ja jos maailmanpolitiikan tilanne kärjistyy ja jos ristiriita idän ja lännen välillä kiristyy, niin ulkopuoliset voimat voivat käyttää tätä hyväkseen aiheuttaen Suomen kansassa uusia spekulioita ja levottomuudelle altista ajattelutapaa.

Siis: revanssiajattelu.

Ellei Neuvostoliitto anna Karjalaa takaisin, niin Jumala tietää, mitä tulee tapahtumaan.

Myös sanotaan kirjelmässä:

Suomi voitiin johtaa sotaan v. 1941 ainoastaan sen tähden, »että siltä talvisodan jälkeen riistettiin Karjala. Ettei samaa syytä voitaisi käyttää» Neuvostoliittoa vastaan, olisi Karjala annettava takaisin.

Tämä on kyllä oikein, muta jos se sanotaan venäläisille, niin mitä se vaikuttaa.

Mutta mitä muuta perustetta voidaan esittää? Se on vaikea sanoa.

19) Kirjelmässä luvataan korvaukseksi ainoastaan se, että jos venäläiset palauttavat takaisin Karjalan, niin me tulemme elämään ystävyydessä. Mutta elleivät anna Karjalaa, niin emme tule.

20) Lopuksi kysymys: Ryhtyvätkö meidän kommunistimme tähän asiaan? He voivat hankkia venäläisiltä lupauksia, että jos Suomessa kommunistit pääsevät johtoasemaan yms., niin Karjala voidaan saada, ellei kokonaan, niin osaksi, takaisin.

He voivat käyttää sitä hyvänä agitatiokeinona ja sen nojalla koetta saada kommunismille kannatusta Suomessa.

21) Kuten jo ennen sanoin Kekkoselle, voitaisiin tämä asia kenties parhaiten ottaa esille, kun ja jos venäläiset ehdottavat ystävyyssopimuksen pidentämistä v. 1958.

Silloin se tulee esille venäläisten ottaman alotteen yhteydessä ja meidän asemamme on silloin parempi. Silloin voimme luonnollisesti esittää omia ehdotuksiamme. Tästä asiasta minun täytyy puhua, paitsi Kekkosen ja Tuomiojan, Ståhlbergin ja Enckellin ja mahdollisesti Sventon kanssa.

¹ po. Venäjän

8.9. Helsinkiin lopullisesti Kultarannasta.

9.9. Enckell luonani.

Olin lähettänyt hänelle luettavaksi Karjalan asiaa koskevan kirjelmän.

Enckell·ensin luki muistiinpanoistaan hänen ja minun keskusteluista Zdanovin kanssa samasta asiasta (16.9.45 ja 22.9.45). Karjalaiset olivat silloin jättäneet Orloville kirjelmän samasta asiasta 21.9.45 (kts. muistiinpanoja)

Nykyinen anomus.

Enckell kertoi, että Wahlfors on useasti puhunut Karjalan asiasta hänen kanssaan. Enckell sanoi aina huomauttaneensa vaikeuksista. Wahlfors oli sanonut: Stalin selvittää asian.

Enckell ensiksi katsoi, että anomuksen sanamuoto on lapsellinen ja vaarallinen: sisältää uhkauksen. Neuvostoliiton hallitus järjestetään uudestaan. Se vaikuttaa asian käsittelyyn. Naivt att offic. vända sig till Stalin.¹ Stalin on riippuvainen politbyrosta.

Minä: Voimme järjestää tämän muodollisen puolen; kysymys on: Voimmeko tähän demarcheen ryhtyä?

Enckell sanoi uudestaan, että anomus on råddig². Itse asiasta sanoi, että ei voi esittää asiata virallisessa muodossa; se vahingoittaisi meitä. Ainoastaan informellt³ jonkun yksityisen kautta (mainitsi Hella Wuolijoen tms.).

Enckell: Pietari Suuri perusti Pietarin ja katsoi, että Karjala oli välttämätön strategisista syistä. Enckellin mielipide oli:

1) President och regeringen kan ej ta upp saken officiellt. Presidenten kan ej resa till Moskva.⁴ Sen esille ottaminen vahingoittaisi meitä – huonontaisi meidän asemaamme. »Om vi bråkar med Karelen.»

2) Enskildt göra ryssarna uppmärksamma o. frammana dem att ta initiativ. Om vi tar initiativ och tigger, så måste vi ge kompensation.⁵

Minä: »Enskildt»⁶: Meillä on vähän kanavia, paitsi kommunisteja. Kenties Kekkonen, Tuomioja, Wahlfors (?) voisivat jossakin tilaisuudessa puhua Lebedevin kanssa. Kysyin, voisiko Enckell tehdä jotain.

Enckell vastasi, että hän tuntee hyvin vähän Lebedeviä.

3) Me emme voi sanoa venäläisille, että suhteet tulevat paremmiksi, jos saamme Karjalan. (1918 punaisten sopimus Itä­Karjalasta: tarkoitus, että Suomi tulisi sovjetti-Suomeksi.)

4) Officiellt⁷ voisimme ottaa asian esille ainoastaan, jos voisimme sanoa, että emme voi tulla toimeen ilman Karjalaa, emme voi sijoittaa karjalaisia jne.

Mutta nyt on karjalaiset sijoitettu.

5) Ystävyyssopimuksen pitentämisen yhteydessä voisi ottaa esille tämän asian – sanoa: »Te ette tarvitse tätä aluetta.»

Puhuimme myös politiikkaa yleisesti.

Enckell sanoi uudelleen, että meidän asemamme ei ole nyt parempi kuin Aleksanteri II:n aikana. Me olemme riippuvaisia Venäjästä niin kuin ennen. Ainoastaan sisäisissä asioissa meillä on suurempi vapaus. Mutta ulkopoliittisesti maantiede määrää.

¹ Naiivia kääntyä virallisesti Stalinin puoleen.

² tolkuton

³ epävirallisesti

⁴ Presidentti ja hallitus eivät voi virallisesti ottaa asiaa esille. Presidentti ei voi matkustaa Moskovaan.

⁵ »Jos pidämme melua Karjalasta.»

Yksityisesti kiinnittää venäläisten huomio asiaan ja saada heidät tekemään aloite. Jos me teemme aloitteen ja anelemme, niin meidän on annettava kompensaatiota.

⁶ »Yksityisesti»

⁷ Virallisesti

10.9. olin Ståhlbergin luona.

Olin lähettänyt eilen Ståhlbergille Paavolaisen ym. kirjelmän Karjalan asiassa. Hän oli sen lukenut ja harkinnut asiaa.

Ståhlberg: Tällainen demarche on arveluttava.

Suhteemme Neuvostoliittoon on ollut rauhallinen, olemme saaneet esiintyä itsenäisenä ja vapaana maana. On oltava varovaisia, että tätä meidän asemaamme ei turmella.

Neuvostoliitto on nyt mahtavimmillaan, kansalliskiihko siellä on ylimmillään. Ulkopoliittiset olot eivät ole nyt edulliset tällaiseen toimenpiteeseen. Neuvostoliitto ei ole nyt pulassa. »Kansandemokratiaa» on laajennettu joko niin kuin Baltian maissa, että kaikki maat on yhdistetty Venäjään, tai kuten Puolassa, Tšekkoslovakiassa, Unkarissa ym. siten, että on jätetty jossakin suhteessa jonkunlainen omalaatuisuus.

Neuvostoliitto on johdonmukaisesti laajentanut kommunistista ja kansandemokraattista järjestelmäänsä. Ei ole perääntynyt missään neliömetrilläkään. Että nyt ilman muuta luopuisi sovjetisoidusta Suomen Karjalasta, ei ole mahdollinen. Jos Suomi nyt tekisi aloitteen ja pyytäisi venäläisiä luovuttamaan Karjalan meille, niin venäläiset saisivat aiheen sekaantua meidän asioihimme ja yrittää täällä jotakin. Luultavasti ei luopuisi siitä, että »kansandemokr.» järjestys Suomen Karjalassa voi jäädä voimaan. Panisi kenties sen jonkunlaiseksi ehdoksi. Venäläisten politiikan vastaista olisi luopuminen kansandemokratiasta Suomen Karjalassa, jossa se on pantu voimaan. Venäläisten politiikka on ollut mennä joka paikassa eteenpäin. Jos me emme sitä hyväksyisi, niin meidän kommunistimme huutaisivat, että Venäjän jalomieliseen tarjoukseen ei suostuta.

Joka tapauksessa tällainen demarchi antaisi aiheen venäläisille käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen ryhtyäkseen häiritsemään meidän riippumattomuuttamme ja rauhaamme. Ei tiedä, mihin se veisi. Arveluttava panna liikkeelle levossa olevia voimia. Tulos voisi lopuksi olla meille Baltian maiden kohtalo tai satelliitin asema.

Kirjelmän sisältö mahdoton. Sisältää uhkauksen venäläisiä vastaan.

(Jos tällaisesta tulisi jotain, niin meidän pitäisi maksaa uusi sotakorvaus kaikesta, mitä on Karjalassa.)

V. 1811 asia oli aivan toinen. 

Kansandemokr. maiden valtionpäämiesten matkat Moskovaan eivät ole houkuttelevia.

Ståhlbergin mielestä minä voisin kieltäytyä ottamasta vastaan paperia. Parempi kuitenkin olisi, jos asia voitaisiin järjestää niin, että eivät toisi paperia minulle.

Lopuksi sovimme siitä, että minä puhun pääministerin kanssa, että hän koettaisi järjestää asian niin, että lähetystö ei tuo paperia minulle.

Asia ei saisi tulla julkisuuteen, koska muuten ei tiedä, mitä meidän kommunistimme siinä tekevät.

Ståhlberg sanoi mm., että on odottamaton onni, että Venäjä antaa meidän olla rauhassa.

Kaksi päivää tämän keskustelun jälkeen Ståhlberg sairastui vakavasti ja vietiin Diakonissalaitokseen. Hänen tilansa huononi päivästä päivään. (Tämä on merkitty 21.9.52.)

11.9. Kekkonen luonani.

1) Karjalaisten asia.

Minä kysyin, mitä Kekkonen siitä ajattelee.

Kekkonen vastasi, että hän jollakin tavalla hoitaa asian. Sen jälkeen minä kerroin keskustelustani Enckellin ja Ståhlbergin kanssa.

Kekkonen lupasi koettaa järjestää asian niin, että karjalaisten lähetystö ei tuo paperia minulle.

Kekkonen sanoi myös olevansa epävarma, voiko hän puhua tästä asiasta venäläisten kanssa.

2) Sotakorvauksen maksamisen johdosta juhla Messuhallissa 23.9.52.

Sundman pitää puheen.

Tervo puhuu myös hallituksen puolesta.

Kenties tulee joku korkea venäläinen virkamies.

Sitten puhuimme, olisiko diplomaattikunta kutsuttava. – Olisi paras, jos diplomaatteja ei tarvitsisi kutsua.

3) Postihallituksen postiosaston johtajan paikka. Kekkonen kertoi, että hallituksen sosialistiryhmä on päättänyt, että asiaa ei saa esitellä, vaan virka hoidetaan viransijaisella. Peltonen oli toista mieltä, mutta seuraa muiden mielipidettä.

Kekkonen: Tätä menettelyä ei voi hyväksyä.

4) Hallituksen uusiminen.

Kekkonen kertoi, että Sukselainen tulee Alkoholiliikkeeseen Fagerholmin tilalle.

Kansanhuoltom. Miettunen – Maat. Virolainen. Sosialisteista Leskinen uudeksi.

Kekkonen sanoi, että tämä ei häntä miellytä. Mutta tuskin sitä voi välttää.

12.9. Kekkonen soitti:

Oli puhunut Wahlforssin kanssa. Hän oli sanonut, että eivät jätä Karjalaa koskevaa paperia minulle, mutta tahtovat keskustella minun kanssani.

Kekkosen mielestä minun ei pitäisi ottaa heitä vastaan. Sovimme siitä, että minä ilmoitan Wahlforssille, että heidän käyntinsä minun luonani peruutetaan.

12.9. neuvoin ev. Grönvallia ilmoittamaan Wahlforssille seuraavaa:

»Viitaten keskusteluun, joka Pääministerillä oli tänään (12.9.52) vuorineuvos Wahlforssin kanssa, katson tarkoituksettomaksi karjalaisten lähetystön käynnin huomenna minun luonani.»

(Grönvall ilmoitti tämän Wahlforssille 12.9.52.)

12.9. Ståhlberg sairastui vakavasti. Vietiin Diakonissalaitokselle. (Minä olin hänen luonaan kaksi päivää ennen hänen sairastumistaan. Silloin hänen intelligenssinsä toimi kuten ennenkin.)

14.9. Yleisradiosta Koskiluoma soitti minulle, että Ståhlbergin tila on kriitillinen ja pyysi minua valmistamaan muistosanat hänestä radiossa. – Valmistin ne.

15.9. rovasti Leppä toi minulle Turun Tuomiokirkon historiikin (3 osaa).

16.9. Turkin lähettiläs Kavur luonani lähtölounaalla.

Pidin tavallisen pienen puheen ja annoin Kavurille S. Leijonan Suurristin.

17.9. Soravuo luonani. On lomalla. Minä esitin ajatuksiani poliittisesta tilanteesta. Nykyinen tila Euroopassa on hirmuinen. Neuvostoliitto on voittanut sodan, saanut allensa 2/3 Euroopasta. Ajattelevatko länsivallat saavansa tässä muutosta aikaan? Millä tavalla? Heidän tarkoituksensa näyttää olevan saada estetyksi Neuvostoliiton enempi eteneminen. Mitä tarkoituksia länsivalloilla oikeastaan on nykyisen tilanteen parantamiseksi? Minä en nähnyt, mitä he siinä voisivat tehdä.

Soravuo kertoi Foreign Officessa erään korkean virkamiehen (Nacken?) sanoneen, että venäläiset eivät hyväksy kansanäänestystä Itä-Saksassa nyt. He tahtovat kasvattaa nuoren polven kommunisteiksi. Sitä ennen eivät tahdo kansanäänestystä. Soravuo kertoi myös olleensa eräällä lounaalla alahuoneen ravintolassa ja siellä kysyivät eräät alahuoneen jäsenistä, pidetäänkö mahdollisena, että Neuvostoliitto luovuttaa takaisin Suomelle Karjalan. – Soravuo oli vastannut ei luulevansa.

Minä kerroin huhuista Ruotsissa.

19.9. Cabot luonani lähtökäynnillä. Menee Pakistaniin. Lounas. Pidin pienen puheen. Cabot vastasi. Annoin Cabotille valokuvani.

22.9. Argentiinan uusi lähettiläs Arean jätti valtakirjansa.

22.9. Olen joka aamu tiedustellut Ståhlbergin tilaa Diakonissalaitoksesta. Hänen tilansa on mennyt yhä huonommaksi. Tänä aamuna lääkäri ilmoitti hänen tuskin voivan elää tämän vuorokauden yli.

22.9. Ståhlberg kuoli tänään illalla kl. 20.15.

Kekkonen piti radiossa hänestä kauniin puheen.

23.9. a.p. luonani Neuvostoliiton kauppaministeri Kumykin, joka on saapunut tänne hallituksen kutsusta Sotakorvauksen suorittamisen juhlaan Messuhallissa.

Hän piti puheen juhlassa. (Muut puheet: Sundman, Tervo, Kekkonen.)

Mukana luonani oli myös Tuomioja. Kumykin on sivistyneen ja hauskan näköinen mies.

23.9. Sotainvaliidien Veljesliiton lähetystö: kenraali Valve, ev.luutn. Luoma (sotasokea), tri Pätiälä, toim.joht. Junes antoi minulle adressin ja liiton kultaisen ansiomerkin.

23.9. Holma luonani: puhui anomuksestaan, että saisi jäädä virkaan yli 67 v., jonka täyttää ensi huhtikuussa. 

23.9. kl. 18.30 Messuhallissa juhla sen johdosta, että sotakorvaus loppuun suoritettu. Puheita, mm. Neuvostoliiton ulkomaankaupan ministeri Kumykin puhui. Hyvä juhla.

23.9. illalla:

Radiossa Ståhlbergin kuoleman johdosta muistojuhla. Minä lausuin muistosanat ja sitten oli useampia puheita Ståhlbergin elämän ja toiminnan eri puolista.

Refl. Tuntuu siltä kuin olisi tässä kysymys vastapainosta Mannerheimin juhlimiselle. Prof. (lainopillisen tiedekunnan dekaani) siteerasi Masarykin sanaa: »Ei Caesar, vaan Kristus.» »Ståhlbergiin sovitettuna se kuuluisi» – professori sanoi – :»Ei miekka, vaan laki.»

Ylipäänsä lain ja oikeuden voimaa terotettiin. Se on kyllä hyvä, sillä sitä me tarvitsemme, koska me emme voi käyttää miekkaa. Meidän on toivottava, että laki auttaa. Maailmanmeno on kyllä ollut toisenlainen viime vuosikymmeninä.

26.9. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen ja Tuomiojan kanssa.

1) Tuomiojan ero.

Suomen Pankin valtuusmiehet olivat päättäneet, että Tuomiojan virkavapaus Suomen Pankista loppuu 31.12.52 ja hänen on silloin palattava virkaansa Suomen Pankissa.

Minä sanoin, että siinä tapauksessa Kekkosen on ryhdyttävä ulkoministeriksi. Mutta hänellä voi olla apulainen, joka ottaa vastaan ulkomaiset lähettiläät ja hoitaa muut asiat. Minä lisäsin, että meidän pyrkimyksemme on niin paljon kuin mahdollista »välttää ulkopolitiikkaa», mutta ulkoministeriössä pitää olla kuitenkin vakinainen mies, joka ottaa vastaan lähettiläät ja suorittaa muut asiat. 

Lykättiin asian käsittely.

2) Minun Ruotsinmatkani Ruotsin kuninkaan 70-vuotispäiville.

Päätettiin lykätä asian harkintaa siksi, kunnes Gripenberg palaa virkaansa.

3) Postihallituksen postiosaston johtajan viran täyttäminen. Hallituksen sosialidemokraattiset jäsenet ovat päättäneet, että Peltosen ei pidä esitellä asiaa, vaan Uotila hoitaa v.t:nä.

Minä sanoin, että jos minä käsken Peltosta esittelemään asian ja hän kieltäytyy (koska muut ministerit ovat sitä vastaan), niin minulla ei ole muuta tehtävää kuin vapauttaa Peltonen valtioneuvoston jäsenyydestä. Mutta mitä sitten tapahtuu?

Kekkonen lupasi hoitaa asian.

26.9. Yksityisessä neuvottelussa ennen virallista istuntoa (jonka aina pidän) esillä oli puolustuslaitoksen virkapalkkojen alentaminen budjetin yhteydessä, mm.: että ei pitäisi päästää puolustuslaitosta »romuttumaan» eikä »rappioitumaan». Lisäsin, että minun käsitykseni on, että jos tulisi sotaisia selkkauksia Euroopassa, meillä olisi sitä suurempi mahdollisuus välttää venäläisten okkupatio (miehitys), minkä paremmin me itse kykenemme puolustamaan maatamme. (Olen myös ennen useampia kertoja puhunut, että armeijaa ei saa päästää rappiolle.) 

Skog vastasi, että nyt kysymyksessä olevat vähennykset eivät puolustuslaitosta heikennä. Nyt meillä menee ehdottomasti suurin osa puolustusmenoista palkkaukseen eikä jää varoja riittävästi sotavälinei siin.

29.9. K. J. Ståhlbergin hautajaiset Suurkirkossa.

30.9. Ruotsin kuninkaan ensimmäinen hovimarsalkka Erik Wetter soitti Grönvallille: »He ovat ilokseen kuulleet Suomen presidentin tulevan Tukholmaan kuninkaan syntymäpäiville.» (Kts. Grönvallin selontekoa keskustelusta.)

1.10. Keskustelin Tuomiojan kanssa eilisestä asiasta, matkasta Tukholmaan kuninkaan syntymäpäiväksi.

Tuomioja katsoi, että asia on mennyt hyvin. Katsoi, että tämän kautta minä korvaan vastakäynnin kuninkaan käynnille täällä viime keväänä.

Neuvoteltuani Allin kanssa käskin Grönvallin ilmoittamaan Tukholmaan, että minä tulen 11.11. Tukholmaan, mutta Allin täytyy lähteä hoitamaan terveyttään ulkomaille ja on sentähden estetty.

Grönvall ilmoitti tämän 1.10. ensim. hovimars. Wetterille.

2.10. ministeri Miettunen luonani puhumassa Maanmittaushallituksen yli-insinöörin viran täyttämisestä.

3.10. Esittelyn jälkeen puhuin ministeri Oittisen kanssa professori Auerin asiasta, josta hän kirjoitti minulle.

6.10. Fagerholm luonani (magnetofon).

Fagerholm kertoi saaneensa kirjeen tohtori Frietschiltä Washingtonista. Se oli ollut hyvin pessimistinen ja alakuloinen kirje. Frietsch kirjoitti, että hänet on unohdettu. Ikävä kirje.

Minä sanoin, että minä en ole Frietschiä unohtanut, vaan olen ajatellut, että hän tulisi aikanaan lähettilääksi pohjoismaihin.

Fagerholm mainitsi, että Köpenhaminan paikka tulee ensi huhtikuussa vapaaksi Hynnisen jälkeen.

Minä sanoin, että Frietsch kyllä sopisi sinne.

Lupasin puhua Tuomiojan kanssa.

Sitten minä kysyin, miten puolueasiat menevät. Leviääkö kommunismi?

Fagerholm vastasi, että puolueolot näyttävät nyt hiljaiselta. Rauhan asiassa kommunistit ovat saaneet porvarillisia mukaan. Fagerholm valitti, että sosialidemokraateilla on kovin vähän varoja käytettävissään. Meillä ammattiliitot eivät tue sosialidemokraattista puoluetta, jo sen vuoksi, että niissä on kommunisteja. Ruotsissa ammattiliitot kannattavat puoluetta.

Lopuksi Fagerholm kertoi Eljas Erkon kysyneen häneltä, aionko minä erota. Niukkanen oli tullut Erkon luokse ja kysynyt, kannattaako Helsingin Sanomat maalaisliittolaista presidenttiehdokasta.

Minä vastasin, että minä en ole kenellekään puhunut erostani. Aion olla presidenttinä 1956 asti. Siis mandaattini loppuun.

Lopuksi Fagerholm lausui tyytyväisyytensä siitä, että minä menen 11.11. Tukholmaan Ruotsin kuninkaan syntymäpäiväksi.

Keskustelussa Fagerholm valitti myös sitä, että porvarilliset meillä eivät ymmärrä, miten vaikea taistelu kommunisteja vastaan meillä on. Sillä meillä ei voi julkisesti ja suuriäänisesti esittää esim. Neuvostoliiton oloja, niin kuin Ruotsissa ym. länsimaissa. Sentähden meillä tarvittaisiin paljon työvoimia, jotka yksityisesti ja sopivalla tavalla voisivat vastustaa kommunistien propagandaa. Kommunisteilla on riittävästi rahaa (Seximo ym.).

7.10. Olympial. edustajat Erik v. Frenckell, kenraali Martola ja eversti Karikoski luonani. Pyysivät minua ottamaan vastaan Olympia-ansiomerkin. – Lupasin.

Kiitin heitä työstä olympialaisten hyväksi, jotka olivat onnistuneet hyvin.

Lopuksi Martola ja Karikoski puhuivat kunniamerkin antamisesta Frenckellille. Vastasin siitä jo puhuneeni Rydmanille, joka oli ollut sitä mieltä, että olisi paras se antaa tavallisella ajalla 6.12. He sanoivat, että olisi hyvä, jos se annettaisiin nyt pian, se saisi suuremman arvon.

Sovimme, että puhuvat Rydmanin kanssa asiasta. Minä sanoin olevani valmis antamaan sen myös nyt lähitulevaisuudessa.

7.10. professori Kyösti Haataja luonani.

1) Maanmittaushallituksen yli-insinöörin virka. Haataja oli käynyt läpi asiakirjat.

Haataja sanoi: Ei tunne mieskohtaisesti kumpaakaan. Yli-insinööri ottaa osaa kollegioon. Se on tärkeä virka. Siinä pitää olla varsin taitava mies – aloiterikas. Niskanen on pätevämpi kuin Isotalo. Ei ymmärrä, miten Isotalo on voitu panna ensi sijaan ja ehdottaa häntä. Käytännöllinen praktiikka on hyvin tärkeä.

Varatuomarin arvo on erityisen tärkeä maanmittaushallituksessa. Esille tulee hyvin tärkeitä jakoprosesseja. Ovat antaneet heikkoja lausuntoja KO:lle, joka niitä noudattaa, ja sentähden on tullut huonoja päätöksiä.

Nyt on juristi Aminoff.

Pääjohtaja on juristi ja on hyvä mies, mutta juriidinen pätevyys on pieni. Sen­ tähden Niskanen myös olisi tarpeellinen. Niskaselle maanm.kunnassa pannaan suuri arvo. Sen on kuullut.

Isotalolla on hyvä virka maanmittaushallituksessa: esittelijä. Hän voi tulla maanmittauskonttorin päälliköksi.

Haatajan mielestä Niskanen on ehdottomasti edellä.

Minä kysyin, eikö Isotalon toiminta tarkastajana vastaa kenttätyötä. Haataja vastasi, että se ei vastaa. Tarkastaja tarkastaa paperit, mutta se ei ole samaa kuin että itse omalla vastuullaan suorittaa työt.

2) Kunniakonsuli Graham, Torontossa, tehnyt paljon Suomen hyväksi. Hänen pitäisi saada kunniamerkki.

Lupasin ottaa selvän.

3) Torppari-asia.

Eduskunnan kirjastossa on Maanvuokrakomitean pöytäkirjat 1912–1914.

Minä: Pyydän ne nähtäväkseni.

4) Gebhardin elämäkerta. Pellervo ja Keskuslainarahasto mukana.

KOK:n 50-v. juhla ensi kesänä.

Jutikkala kirjoittaa. Komitea tahtoisi haastatella minua (maist. Valden). – Lupasin.

8.10. Artturi Hiidenheimo tuli luokseni. Puhui ministeri Tervon esiintymisestä Messuhallissa sotakorvausjuhlassa, kun oli juovuksissa pitäessään puhetta. Sanoi sen herättäneen kovin paljon pahaa verta. Asiasta on huomautettu useampia kertoja Kekkoselle, mutta hän ei ole ottanut niitä huomioon. Arvatenkin itsekin on heikko alkoholiin nähden. Hiidenheimo katsoi, että minun pitäisi erottaa Tervo, sanoa, että hän ei nauti minun luottamustani.

Minä: En huomannut, että Tervo oli juovuksissa. Vasta lehdistä luin kommunistien syytöksistä. Olin puhunut Tuomiojan kanssa asiasta (Kekkonen oli ollut poissa) ja saanut häneltä selonteon asiasta. Jos Tervon menettelyssä katsotaan olevan jotakin, niin se olisi sosialidemokraattisen puolueen ja ryhmän johtomiesten hoidettava. Jos minä erottaisin Tervon, niin siitä voisi tulla suuri asia. Sosialidemokraatit voivat erota hallituksesta ja asia saa laajoja mittasuhteita. Ja jos Kekkonen ei ole asian puolella, niin hänkin voi lähteä pois. Täytyy aina ajatella nenäänsä pitemmälle. Sitäpaitsi hallituksen ei tarvitse nauttia presidentin luottamusta, vaan sen täytyy nauttia eduskunnan luottamusta. Se on laissa säädetty.

Ikävä keskustelu.

10.10. Suomen Työn Liiton edustajat – Toivat minulle uuden ansiomerkin.

14.10. Yhteisvastuukeräyksen puolesta piispa Elis Gulin, hallintoneuvos Eino Ahla ynnä kaksi muuta. Toivat selonteon tämän vuoden keräyksestä. Pyysivät minua myös tulevan vuoden keräyksen suojelijaksi. – Lupasin.

14.10. Professori Puntila toi minulle uuden kirjansa Bismarckin Ranskan-politiikka.

Keskustelimme jonkun aikaa

15.10. Louhivuori kiittämässä nimittämisestä kanslerin virkaan.

1) Minä sanoin muistavani, että 1918 senaatissa armahdusasia oli jo aikaisin kesällä 1918 esillä neuvotteluissa, mutta katsottiin olevan odotettava, kunnes valtiorikosoikeudet saivat tehtävänsä loppuun. Arajuuri sanoi: »Ei käy päinsä, että yksi suomalainen vahtii toista.»

Louhivuori: Tästä asiasta keskusteltiin jo hänen aikanaan. Hän erosi senaatista kesäkuun puolivälissä 1918.

2) Vankien ruoka; H. G. Paloheimo sanoi, että vangit saavat samanlaista ruokaa kuin armeija.

Louhivuori: Kaikki näkivät silloin nälkää.

3) Puheet aikomuksista viedä vankeja Saksaan.

Minä: En ollut mukana koskaan sellaisessa keskustelussa.

Louhivuori: Siitä ei ollut koskaan hallituksessa keskustelua. Jo ennen kuin minä tulin senaattiin, Talas kertoi jonkun saksalaisen puhuneen siitä jotain Talaalle. Siitä ei vakavasti keskusteltu. Edellytys oli, että vangit itse suostuisivat. Mutta asia jäi alkuunsa. Siitä ei vakavasti keskusteltu.

16.10. Refl.

Stalin piti eilen puheen Neuvostoliiton kommunistipuolueen yleisessä kokouksessa. Stalin kehoitti eri maiden kommunistipuolueita jatkamaan taistelua kapitalismia vastaan ja lupasi, että Neuvostoliiton mahtava kommunistipuolue (s.o. Neuvostoliiton valtio) tulee heille antamaan apua. Hän lausui myös, että kommunistit tulevat voittamaan kaikissa maissa.

Sens moral¹: henkinen taistelu kommunismia vastaan tulee jatkumaan samoin kuin kylmä sota.

Kysymys on: Miten meidän maassamme tulee menemään henkinen taistelu kommunismia vastaan?

Se riippuu sosialidemokraattien voimasta, sillä kommunisteja vastaan eivät porvarilliset puolueet voi taistella tehokkaasti. Mutta mistä he saavat varoja?

Meidän kommunisteillamme on ja tulee olemaan riittävästi varoja – siitä voimme olla varmoja.

Ståhlberg sanoi minulle, että hän luottaa siihen, että Suomen kansa tulee painamaan kommunistit alas vaaleissa. Hänen mielestään meidän kommunistiemme menettely on sellaista epäisänmaallista, että Suomen kansa sen ymmärtää.

Mutta onko asia näin?

¹ Mitä tästä opimme?

17.10. Esittelyä ennen keskustelin

Kekkosen kanssa hallituskriisistä.

Kekkonen sanoi sosialidemokraattien kannan voivan ymmärtää ja hän hyväksyi sen. Mutta maalaisliitossa on jälleen sama klikki (Vilhulan klikki), joka tahtoo sotkea asiat. He ovat myös olleet mukana maataloustuottajain kokouksessa ja niiden kesken agiteeraamassa. (Vilhula pyrkii pääministeriksi. Hänellä kuuluu olevan valmis hallituslista!!! Myös Heljas on siellä mukana. Toivoo pääsevänsä jälleen hallitukseen!!)

Minä: Nykyisen hallituksen tulee jatkaa. Ei vaaleja.

Kekkonen: Maalaisliitto myös pelkää vaaleja. Hän oli sanonut heille, että jos tulee vaalit, niin eduskuntaan voi tulla vasemmistoenemmistö.

Olimme yhtä mieltä siitä, että jos Kekkonen pyytää eroa, niin minä ryhdyn sondeeraamaan ryhmiä, mutta asian pitäisi päättyä samalla tavalla kuin aikaisemmin

M. Pekkalan aikana, että minä pyydän nykyistä hallitusta jäämään paikoilleen.

17.10. Ahvenanmaan maak.päivien puhemies Johansson luonani.

Ahvenanmaan valtuuskunnan varapuhemies: ehdotti pankinjohtaja Brenningiä. Minä sanoin neuvottelevani asianomaisen hallituksen jäsenen ja pääministerin kanssa.

17.10. Olimme Allin kanssa katsomassa SHOY:n uutta laivaa Aallotarta.

17.10. Kekkonen tuli luokseni.

Hän kertoi: Eilen maanantaina Maataloustuottajat kokouksessaan 15 < 8 päättivät, että eivät hyväksy vakauttamissopimusta, joka kuului hallitussopimukseen.

Tänä aamuna maalaisliiton ryhmä päätti, että koska maataloustuottajat kieltäytyvät hyväksymästä hallituksen sopimuksen asianomaista kohtaa, ryhmä ei voi suositella puheena olevan (maatalouden tukemista koskevan) ehdotuksen antamista eduskunnalle. Äänet 26 < 15. Kekkonen oli ilmoittanut ryhmälle, että ellei yksimielistä päätöstä ehdotuksen hyväksymisestä ryhmässä tehdä, niin on paras antaa kulkea kriisin tietä. Ellei kolmen viikon perästä ryhmä suostu, niin uudet vaalit. Mutta kuten sanottu, ryhmässä ei yksimielisyyttä, vaan 26 < 15.

Kekkonen: Tarkkanen ja Vilhula johtavat vastustusta. (Tarkkanen vihaa Kekkosta.) – Tämän jälkeen sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet jättivät ero­hakemuksen.

Näin ollen Kekkonen antoi minulle hallituksen erohakemuksen. Minä pyysin hallitusta hoitamaan asioita toistaiseksi.

Kekkonen kertoi kuulleensa sellaisia huhuja, että kokoomus oli tässä myös takana. Kekkonen kertoi, että sosialidemokraatit eivät kommunistien vuoksi uskalla mennä hallitukseen yhdessä kokoomuksen kanssa. Niin on »balanssi», kun hallituksesta on poissa toiselta puolen kokoomus, toiselta puolen kommunistit. Maalaisliitto pelkää vaaleja.

Sovimme: 

Minä ryhdyn neuvottelemaan ryhmien edustajien kanssa. Uhkaan vaaleilla. Asia on niin hoidettava, että lopulta totean, että uutta hallitusta ei saada aikaan ja sentähden nykyisen hallituksen pitää jäädä paikoilleen.

18.10. Refl. hallituksen erosta:

Kekkosen hallitus on eronnut, vaikka eduskunta ei ole antanut sille epäluottamuslausetta eikä muutenkaan ole käynyt ilmi, että hallitus ei nauttisi eduskunnan enemmistön luottamusta.

Tämä ei ole parlamenttaarisen järjestelmän periaatteiden mukaista. (Harkittava.)

Obs! Ståhlbergin Suomen Parlamenttarismi. – Katsottava, mitä Ståhlberg sanoo.

(Tästä kenties puheeseen tämän eduskunnan lopettajaisissa.)

Obs! Sivulliset järjestöt: SAK ja Maataloustuottajain Keskusliitto vaikuttaneet ratkaisevasti asiaan – hallituksen eroon.

18 10. Eduskunnan puhemies Fagerholm kutsusta luonani neuvottelemassa hallituskysymyksestä:

Fagerholm lausui: Ei ole mahdollisuuksia muunlaiseen kokoomukseen kuin nykyinen hallitus. Maalaisliitto on pakotettava pysymään kiinni hallitusohjelmassa.

Tämä ohjelma tehtiin pitkien neuvottelujen jälkeen. Puolueet eivät saa luopua siitä tai jostakin sen osasta mielensä mukaan. Kaikista ohjelman kohdista on pidettävä kiinni.

Nykyisen hallituksen pitäisi jatkaa Kekkonen pääministerinä. Muuta mahdollisuutta ei ole. Maalaisliitolle voi tarjota hallituksen muodostamista, mutta siitä ei tule mitään.

Uudet vaalit eivät ratkaise mitään. Sosialidemokraattinen ryhmä on hyväksynyt vuokrien korotuksen vastoin SAK:ta.

Siis Fagerholmin mielipide:

1) Hallituksen pohjana edelleen sosialidemokraatit ja maalaisliitto.

2) Nykyinen hallitus ja nykyinen pääministeri paikallaan.

Sitten puhuimme Tervon asiasta – hänen puheensa Sotakorvausjuhlassa.

Fagerholm sanoi, että Tervo ei ota yleensä liikaa alkoholia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Fagerholm on sen huomannut. Sosialidemokraattinen ryhmä on antanut Tervolle ankaran varotuksen.

Fagerholm katsoo, että asia voi hänen mielestään jäädä tähän.

20.10. Kekkonen soitti ja kertoi, että maalaisliiton piirissä jotkut ajattelevat kokoomusta mukaan hallitukseen. Sosialidemokraatit eivät kommunistien vuoksi uskalla mennä hallitukseen yhdessä kokoomuksen kanssa. Kekkonen sanoi, että minun olisi puhuttava maalaisliittolaisille, jotka tänään tulevat luokseni, ulkopolitiikasta – kommunisteista – ja uhata vaaleilla.

20.10. kl. 19 Kavur, Turkin lähettiläs, lähtökäynnillä. Pyysi minun valokuvaani. Lupasin.

20.10. kl. 11.30.

Svenska Folktingetin¹ lähetystö: kanslichef² Antell, prof. Palmgren o. red.³ Gudrun Mörne toivat minulle Folktingetin perust. kultaisen ansiomerkin. Antell piti puheen. Minä vastasin.

Sitten puhelimme kauan aikaa yhtä ja toista.

Minä kerroin nationalitetsbest.⁴ v. 1918 hallitusmuotoesityksessä.

¹ Ruotsalaisten kansankäräjien

² kansliapäällikkö

³ ja toimittaja

⁴ kansallisuusmääräyksistä

 20.10 kl. 15. Maalaisliittolaisen ryhmän puheenjohtaja Kalliokoski, varapuheenjohtajat Niukkanen ja Soininen luonani hallitusasiassa.

Kalliokoski: Oli ollut matkoilla, ei tiedä ryhmän kannasta, sillä ei ollut kokousta uudestaan. Ei ole käsitellyt asiaa, mutta voi sanoa, että ryhmässä ei toivota suurempaa muutosta hallituksen kokoonpanossa: ryhmä tahtoisi Kekkosen pääministeriksi ja että enemmistö hallituksessa jäisi entiselleen.

Omana käsityksenään lausui, että kokoomus tulisi mukaan, jos presidentti ja pääministeri harkitsevat sen suotavaksi. Riitakysymys: Maatalouden kannattaminen. Tätä kysymystä ei ohjelmaa tehtäessä oikein riittävästi harkittu. Siinä suhteessa tilanne on vaikea.

Niukkanen = Kalliokoski: On vaikea löytää toista pääministeriä. Kun sosialidemokraatit antoivat ultimaattumin ja Maataloustuottajain Keskusliitto ei hyväksynyt, niin se asia on tullut vaikeaksi. Hallituskriisi pitäisi saada nopeasti pois (budjetti esillä). Siis: nykyinen pääministeri. Hän alkaisi neuvottelut maat.lakisuunnitelmasta. Sitä olisi ainakin jossakin määrässä korjattava. Esim.: että maatalouden tulon ja kustannusten väliseen suhteeseen sovellettaisiin samanlaista indeksiä kuin muihin (että olisi 5 % marginaali).

Soininen: On ollut sitä mieltä, että sopimuksesta olisi ollut kiinni pidettävä. Vuosi sitten ryhmän valtuuskunta hyväksyi sen. Ulkovaltoihin nähden on saatu aikaan hyvät suhteet, mm. Neuvostoliittoon. Niitä vastaan eivät edes kommunistit ole voineet sanoa mitään. Myös sisäpoliittinen tila on hyvä. Inflatio pysähtynyt. Myös kompromissattava toisten kanssa. Maataloudessa voitaisiin joutua vielä huonompaan asemaan (kansainvälinen hinta). Nyt on meillä yleinen rauha hyvä, parempi kuin monessa muussa maassa. Sentähden entinen pääministeri ja entinen hallituspohja. Jos on mahdollista, niin joku kokoomuksesta lisää. Puhuu omassa nimessään. Ryhmässä on osa hänen kannallaan. – Hallitukseen nähden = Niukkanen. Hallitusasia pois niin pian kuin mahdollista, jotta kommunistit eivät pääse sotkemaan. Jos vaalit nyt tulevat, niin kommunistit voittaisivat.

Minä: Sanoin olevani yleensä samalla kannalla kuin Soininen. Minulla ei tietysti olisi mitään kokoomusta vastaan (= Kekkonen), mutta Kekkosen hallitus on saanut kauppa- ja muut suhteet Neuvostoliittoon hyvälle kannalle. Kun asiat siten menevät hyvin, niin ei pidä muuttaa hallitusta.

Sitten puhuin suhteiden Venäjään tärkeydestä. Esimerkkejä historiasta: Ranska 1871 jälkeen; Oma historiamme Nikolai I:n aikana ym. – Ei mikään valtio ole riippumaton toisesta – ei nytkään.

Kalliokoski: Ryhmä tiedusteli Maataloustuottajain Keskusliitolta sen mielipidettä ja liitto vastasi.

Maalaisliiton ryhmän puheenjohtajat: 

Res. yksimielisesti

1) Kekkonen edelleen pääministeriksi.

2) Hallitus entisellä pohjalla.

21.10. kl. 11.

Sosialidemokraattien ryhmän edustajat: toinen varapuh.joht. Turkka ja sihteerit Raunio ja Niemi (puheenjoht. Leskinen ja ensimmäinen varapuheenjoht. Antikainen matkoilla ulkomailla).

Turkka: Ryhmä ei pakene hallitusvastuusta. Valmis tulemaan mukaan hallitukseen. Olisi jatkettava nykyistä hallitussuuntaa. Voisi myös laajentaa pohjaa, mutta ei kommunisteja, niiden kanssa sosialidemokraatit eivät halua hallitukseen. Ryhmän enemmistö luultavasti kannattaa nykyistä kokoonpanoa.

Pääministeriksi ei sosialidemokraatti. Heillä ei ole Kekkosta vastaan.

Raunio = Turkka. Mieluimmin näkisi tämän hallituksen jatkavan. Asiat ovat menneet hyvin tämän hallituksen tiellä.

Niemi oli samaa mieltä kuin minkä Fagerholm ilmoitti. Nykyisen hallituksen pitäisi jatkaa. Nykyisen hallituspohjan tulisi säilyä.

Raunio: Ulkopoliittisista syistä olisi paras, että kokoomus jäisi syrjään.

Res.

1) Hallitus nykyiselle pohjalle.

2) Pääministerinä Kekkonen.

21.10. kl. 11.30. SKDL:n ryhmän edustajat Hertta Kuusinen, Eino Kilpi, Esa Hietanen.

Kuusinen luki paperille pannun esityksen (kts. sitä). Se sisälsi ohjelman.

Siis: Kolmen ryhmän hallitus niin kuin sodanjälkeisinä vuosina. Se olisi paras.

Pääministeri: Mieluimmin kansandemokraatti. Heidän ehdokkaansa Eino Kilpi (Kilpi torjui).

Kilpi: Kolmen ryhmän hallituksen arvostelu on hiljentynyt. Työväen keskuudessa ei ymmärretä diskriminointia, jonka alaiseksi SKDL on joutunut (erityisesti sen kautta, että sitä ei ole otettu mukaan hallitukseen). Tällainen menettely kasvattaa vihamielisyyttä valtiota vastaan. Koko työväen pitäisi saada olla hallituksessa mukana. Nyt tulee sitä koskevia asioita hoidettavaksi (työttömyys).

Hietanen: Työttömyys herättää huolestumista työväen keskuudessa. Sentähden pitäisi koko työväen edustajien olla mukana hallituksessa sitä asiata hoitamassa. Samoin budjettiasioiden hoitamisessa.

Kuusinen: Olisi vahingollista, jos hallitukseen lisättäisiin sellaisia aineksia, jotka eivät ole työväen edustajia (tarkoitti Leskistä. Puhui myös Tervon asiasta.).

Kilpi: Sosialidemokraattisessa puolueessa on sellaisia, jotka toivovat, että työväki kulkisi yhdessä. Myös maalaisliittolaisten joukossa on kolmen ryhmän hallituksen kannattajia. Hietanen sanoi, että mm. Heljas on sillä kannalla.

Res.

1) Kolmen puolueen hallitus + ruotsalaiset.

2) Pääministerinä mieluimmin Kilpi.

3) Ohjelma paperilla.

21.10. kl. 14.30.

Kokoomuksen ryhmän edustajat: Ahmavaara, Helena Virkki ja ed. Hetemäki.

Ahmavaara: Hallitus olisi saatava laajalle pohjalle niistä piireistä, jotka kannattavat rehellisesti vakauttamista, siis: muut paitsi kommunistit.

Eduskunnan merkitys on vähentynyt. Eduskunta seuraa muualla tehtyjä ratkaisuja. Ammattijärjestöt ratkaisevat asiat. Poliittiset puolueet ovat ammattijärjestöjen edustajia, niistä riippuvaisia. Hallituksessa ovat suuret puolueet vaikeasti sopineet yhteen. Kokoomuspuolue hallituksessa voisi auttaa tasapainon pysyttämiseksi ja olla hallituksessa hyödyllinen.

Presidentti on lausunut, että kun SKDL on pois hallituksesta, niin kokoomuksen pitää myös olla poissa. Tätä ei pitäisi ottaa enää huomioon. Me olemme itsenäinen valtio. Kommunistien kannalta oikeastaan sosialidemokraatit ovat vielä epämieluisempia kuin kokoomus.

Hetemäki: Vakauttamisasiassa on usein esiintynyt kriisejä. Jos hallitukseen saataisiin kahden ryhmän välille iskunvaimentaja, voisi se lieventää ja estää kriisejä. Se edistäisi tasapainotilaa. Jos tulisi suurempi hallitus, päästäisiin ensi vaaleihin asti.

Ahmavaara: Vähemmistöhallitus olisi vaarallinen.

Virkki = Ahmavaara. Maaseudulla katsotaan, että syyt tähän hallituspulaan ovat liian pienet. On siitä huolestuneita. Kokoomus viisariksi hallitukseen.

Hetemäki: Kokoomuspuolueen kannattajien väheneminen johtuu siitä, että puoluetta ei ole otettu hallitukseen. Se on ollut puolueelle epäedullista. Mutta tämä ei ole pääasia. Pelkää uutta kriisiä. Maalaisliiton oppositio kannattaa kokoomuksen hallitukseentuloa.

Res.

Hallitus laajalle pohjalle. Kaikki, paitsi kommunistit, mukaan. Kahden suuren puolueen väliin hallitukseen »iskunvaimentaja».

21.10. kl. 15 Ruotsalainen kansanpuolue: puheenjoht. Österholm ja varapuh.joht. Jern.

Österholm: Majoritetsregering o. så sammansatt att den kan sköta ekonomiska angelägenheter o. bringa stadga i ekonomin.

Regeringen huvudsakligen av två stora partier. – Om det finns möjligheter till så bred bas att Samlingspartiet kan komma i regeringen, så har ingenting emot.¹

Mutta siitä ei ollut keskusteltu.

Minä: Entä kommunistit?

Österholm: Ej diskuterat, men under senare år har de varit borta. Man har förutsatt att² kommunistit eivät tule mukaan. Gruppen ej för kommunisternas inträde i regeringen.³

Jern: Jos kommunisteja tulisi mukaan, niin hallituksen työ vaikeutuisi.

Statsminister:

Österholm: Finns ej någon annan än Kekkonen. Han har lyckats.

Samlingspartiet:

Osterholm: lngenting emot men svårt att realisera.

Jern: Sos.dem. är emot för kommunisternas skull.⁴

Res.

1) Nuvarande statsministe

2) Basen för regeringen densamma som nu.

¹ Enemmistöhallitus ja koostumukseltaan sellainen, että se pystyy hoitamaan talousasiat ja vakiinnuttamaan talouden.

Hallitus pääosin kahdesta suuresta puolueesta. – Jos on mahdollisuuksia niin laajaan pohjaan, että kokoomuspuolue voi tulla hallitukseen, niin ei ole mitään sitä vastaan.

² Ei ole keskusteltu, mutta viime vuosina he ovat olleet poissa. On edellytetty että

³ Ryhmä ei ole kommunistien hallitukseen tulon kannalla.

⁴ Pääministeri:

Österholm: Ei ole ketään muuta kuin Kekkonen. Hän on onnistunut.

Kokoomuspuolue:

Österholm: Ei mitään sitä vastaan, mutta vaikea toteuttaa.

Jern: Sosialidemokraatit vastustavat kommunistien takia.

⁵ 1) Nykyinen pääministeri.

2) Hallituspohja sama kuin nyt.

21.10. kl. 15.30.

Kansanpuolue: Kaitila ja neiti Karvikko.

Kaitila: Taloudellinen tila on huonontunut. Hallitus mahdollisimman laajalle pohjalle. Kaikki ryhmät mukaan, jotka pyrkivät vakauttamiseen rehellisesti. Siis kaikki muut paitsi kommunistit.

Hallituksen jäsenten pitäisi olla perehtyneitä taloudellisiin asioihin. Puoluetunnusten on väistyttävä. Niin laaja pohja kuin suinkin, mutta ei kommunisteja. Siis: porvarit + sosialidemokraatit. Enemmän ammattiministerien kaltaisia.

Pääministeri: Koetettava löytää sellainen, joka ei ole ollut kovin aktiivisesti mukana politiikassa.

Minä: Entä Kekkonen?

Karvikko: Jos maalaisliitossa ei voida yksimielisesti hyväksyä Kekkosta, niin hän ei olisi hyvä pääministeri, vaan pitäisi saada toinen.

Kaitila: On pelättävissä, että muutaman kuukauden perästä on samanlainen kriisi.

Karvikko: Tämän riidan jälkeen on entistä vaikeampi saada sovinnollista yhteistyötä. Sekä maalaisliitossa että sosialidemokraateilla on sisäisiä riitoja hyvin paljon.

Res.

1) Laajalle pohjalle hallitus, myös vä­ hemmän poliitikoista kokoonpantu.

2) pääministeri: vähemmän poliitikko. Sellainen, joka ei ole ollut paljon mukana politiikassa.

21.10. kl. 19.30 Kekkonen kutsusta luonani.

Luin hänelle muistiinpanot keskusteluista ryhmien edustajien kanssa.

Kekkonen kertoi juuri tavanneensa Fagerholmin. Fagerholm oli lausunut, että hallitus pitäisi saada vanhalle pohjalle. Muuten tulee uusia ja suuria vaatimuksia sekä maalaisliiton että SAK:n taholta. SAK on jättänyt laajan muistion eri asioista. Jos hallitusasia viipyy, niin se vaikeutuu.

Neuvoteltuamme laadimme huomisiin lehtiin seuraavan tiedonannon:

»Keskusteltuaan eduskuntaryhmien kanssa Tasavallan Presidentti kutsui tänä iltana pääministeri Urho Kekkosen luokseen ja nykyiseen hallituskokoomukseen kuuluvien eduskuntaryhmien taholta esitettyihin mielipiteisiin nojautuen kehoitti pääministeri Kekkosta ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, että nykyinen hallitus voisi tähänastisen hallitusohjelman pohjalla jatkaa toimintaansa.»

23.10. Kekkonen soitti ja kertoi keskustelustaan Maataloustuottajain Keskusliiton puheenjohtajan Jänneksen ja toimitusjohtaja Korpelan kanssa.

Kekkonen pyysi minua keskustelemaan heidän kanssaan ja selittämään heille asemaa.

Kutsuin Jänneksen ja Korpelan luokseni illalla kl. 19.

23.10. Professori Jännes ja toim.joht. Korpela luonani.

Minä: Kerroin mielipiteeni hallituspulasta. Huomautin, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin nykyinen Kekkosen hallitus tai uudet vaalit. Ne veisivät luultavasti vasemmalle. Kommunistien lisääntyminen on pelättävissä, sillä he tekevät kovasti työtä. Olot ovat heille nyt suotuisat, kun taloudellinen tila ei ole vielä entisellään. Kekkosen hallitus on saavuttanut tuloksia. Huomautin myös, että SAK:n asema on paljon vaikeampi kuin Maataloustuottajain Keskusliiton, sillä SAK taistelee koko ajan kommunisteja vastaan. Samoin sosialidemokraatit työpaikoillaan. Kukaan muu kuin sosialidemokraatit eivät voi taistella kommunisteja, työläisiä, vastaan. Eivät porvarilliset voi siinä tehdä mitään, eivät he voi työpaikoillaan taistella. SAK:n asema on sentähden paljon vaikeampi kuin MTK:n, jonka ei tarvitse ottaa huomioon sellaisia seikkoja kuin SAK:lla on. Sentähden olisi tärkeää, että tämä hallitusasia nyt saataisiin järjestykseen ja entinen hallitus jäisi paikoilleen. Pyysin Maataloustuottajain Keskusliittoa pitämään silmällä asiaa yleiseltä kannalta ja avustamaan hallituskysymyksen järjestymisessä.

Jännes sanoi pääministerin kertoneen ehdottaneensa sosialidemokraateille, että asia järjestettäisiin ilman lakia asiallisesti samalla tavalla kuin mitä lakiehdotus sisältää. Se olisi hyvä menettely.

Maataloustuottajain Keskusliitto on tahtonut pysyä tarkasti epäpoliittisena järjestönä. Sentähden ei myöskään tahtoisi sekaantua hallituskysymykseen.

Minä: Nyt politiikka koskee suureksi osaksi taloudellisia asioita ja juuri maatalouden kysymyksiä. Ne ovat juuri Maataloustuottajain Keskusliitolle kuuluvia asioita. Sentähden Maataloustuottajain Keskusliitto ei ole erillään politiikasta. Heidän asiansa on tällä hetkellä juuri poliittisia asioita. Se pitää heidän aina muistaa. He eivät pääse politiikasta irti, eivät voi pysyä siitä erillään, vaikka kuinka tahtoisivat.

Keskustelumme kesti tunnin.

Tulos oli:

Kekkosen ajatus, että kummastakaan asiasta (maatalouden tukemisesta ja vuokra-asiasta) ei eduskunnalle lakia, vaan toimitaan ilman sellaista esim. vuoden ajan sopimusten perusteella, jotka sisältävät saman kuin lakiehdotukset. Käytännössä suostuvat noudattamaan tätä.

Jännes huomautti, että maatalous ei yksin voi sitoutua kolmeksi vuodeksi. Muilla aloilla on hinta määrätty tuotanto kustannusten mukaan + yrittäjävoitto.

Ilmoitin tästä Kekkoselle, joka toivoi, että asia saadaan järjestymään.

4.10. Kekkonen kl. 17 luonani.

Kekkonen kertoi tutkineensa, eikö riidanalaisena olevia asioita voitaisi järjestää valtalain nojalla. On tullut positiiviseen tulokseen.

Sosialidemokraatit hyväksyvät tämän menettelyn.

Kl. 16 kaikki ryhmät ovatyksimielisesti hyväksyneet tämän menettelyn. Maalaisliitto pyysi, että Kekkonen peruuttaisi eroanomuksen.

Kekkonen siis peruutti hallituksen erohakemuksen.

Hallitusasia on siis selvä.

Näytin Kekkoselle Palinin kirjeen 22.10.52 (kts. sitä).

Minä: Asia, josta Palin kirjoittaa, voi tulla tunnetuksi. Siitä voi meille tulla vaikeuksia venäläisten kanssa.

Minä lausuin, että en luule, että USA ja länsivallat voisivat meitä auttaa, jos tulisi sellainen tilanne kuin ne edellyttävät.

Päätimme miettiä asiaa.

Esittelyn jälkeen neuvottelu: Kekkonen, Tuomioja, Högström: Ahvenanmaan valtuuskunnan varapuheenjohtajaksi pankinjohtaja Brenning. (Olimme yhtä mieltä.)

Sitten minä uudestaan ilmoitin, että en aio 6.12.52 pitää suurta vastaottoa linnassa, kun meillä tänä vuonna on ollut niin paljon edustusta ja olimme pitäneet vastaanoton kuutena vuonna perätysten.

25.10. Nimitetty kansleri Myrberg luonani kiittämässä. Keskustelimme yliopiston asioista. Myrberg kertoi siellä olevan paljon tehtävää. Tarvittaisiin määrärahoja.

25.10. Ritarikunnan v.t. kansleri, ylipormestari Rydman luonani. Ensin esittely.

Rydman: Nyt pitäisi nimittää uusi kansleri. – Lisäksi pitäisi nimittää Wrede-vainajan tilalle uusi jäsen. Ehdotti: Arno Solin. Sitäpaitsi kun Valve asuu maaseudulla, pitäisi nimittää lisäjäsen. Ruotsalaiset tahtoisivat yhden heidän miehiään. – Ehdotti Törngreniä. Lupasin ottaa asian esille.

26.10. Refl.:

Ståhlberg suoritti paljon maan hyväksi. Mutta hänen tehtävänsä oli kuitenkin suhteellisen helppoa, niin kuin hän asioita katseli.

Tasavalta – monarkia.

Ståhlberg katseli asiaa kokonaan liberal.demokratian kannalta. Se oli suhteellisen yksinkertainen ja helppo tehtävä. Ståhlberg ei ottanut osaa Suomen itsenäisyyden perustamiseen eikä sen valmisteluihin; Jääkäriliike oli hänelle vieras ja hän katseli sitä laillisuuden kannalta ja lausui toisinaan sen yhteydessä, mitä rikoslaki sellaisesta toiminnasta säätää.

1917 perustuslakikomitean työ, hallitusmuodon valmistelu, oli myös suureksi osaksi teknillistä, lain kirjoittamista.

1918 Ståhlberg ajaessaan tasavaltalaista hallitusmuotoa ei ajatellut, miten Suomen itsenäisyyttä oli puolustettava Venäjää vastaan. Hän piti sitä pääasiassa lainsäätämiskysymyksenä. Kun bolševikit pysyivät vallassa Venäjällä eikä sieltä päin toistaiseksi uhannut vaara, oli Ståhlbergin kanta, niin kuin olot muodostuivat, oikea. Mutta jos valkoiset kenraalit olisivat Venäjällä voittaneet, niin – ? Mutta sitä Ståhlberg ei ajatellut.

Mannerheim, Svinhufvud ja minä ajattelimme sitä mahdollisuutta.

Mannerheim ajatteli auttamalla Venäjän valkoisia kenraaleja saavuttaa heidän mielisuosiotaan ja sentähden saada jotain Suomen hyväksi tulevaisuudessa. Se tuskin olisi auttanut, mutta olisi ollut jotakin.

Svinhufvud ja minä ja muut meidän kanssamme ajattelimme saada tukea Saksalta. Edellytimme Saksan pysyvän pystyssä ja siellä monarkian jäävän. Sentähden monarkia ja saksalainen prinssi kuninkaaksi toivossa, että sen kautta voisimme saada jonkunlaista tukea itsenäisyydellemme. Emme suinkaan sitä apua yliarvioineet, mutta emme nähneet meillä olevan mitään muutakaan. Edellytyksenä:

1) bolševismin kaatuminen, 2) että Saksassa ei tulisi Zusammen¹ 3) että siellä monarkia pysyisi. Asiat menivät sitten niin, että edellytykset eivät toteutuneet.

Näin ollen passiivinen kanta – ettei tehty mitään itsenäisyyden turvaamiseksi – joka oli Ståhlbergin, osoittautui oikeaksi, niin kuin asiat menivät.

(Mutta jos bolševikit olisivat kaatuneet ja olot muodostuneet toisin Venäjällä, niin miten olisi silloin mennyt.)

Ståhlbergin tehtävä ensimmäisenä presidenttinä oli myös suhteellisen helppo ja itsestään selvä: a) pyrimme KL:ään; b) eräät lait, jotka olivat tarpeen. Siihen oli Ståhlberg hyvin sovelias; c) Tarton rauha. Näin ollen Ståhlbergin tehtävä oli helpompi kuin Svinhufvudin itsenäisyyden alkuunpano ja Mannerheimin voitto vapaussodassa mutta tämä ei vähennä Ståhlbergin ansioita.

¹ Zusammenbruch = luhistuminen

² Kansainliittoon

27.10. Gripenberg luonani (lounaalla). Keskusteltiin matkastani Tukholmaan

11.11.52 kuninkaan syntymäpäiville.

28.10. Psykologisen Seuran lähetystö: prof. v. Fieandt, Bruun, Lehtovaara pyysi psykologikongressin suojelijaksi. Kongressi alkaa 4.8.53. – Lupasin. Myös olen läsnä avajaisissa, jos se vain on mahdollista minulle.

28.10. Brasilian ministeri Vahervuori luonani. Vahervuori on lomalla Suomessa. – Kyselin Brasilian oloista.

29.10. Kanadan uusi lähettiläs Matthews antoi valtakirjansa.

30.10. Ulkom.kaupallisen osaston johtaja Artturi Lehtinen kiittämässä minua arvonimestään. Kyselin ulkomaankaupastamme.

Lehtinen kertoi, että ensi vuonna menee Neuvostoliittoon n. 20 %, Englantiin n. 25 %, USA:han n. 7 % viennistämme. Tähän asti kauppa Neuvostoliiton kanssa on mennyt hyvin.

Minä sanoin, että ei ole hyvä, että tulemme kovin riippuvaisiksi yhdestä maasta. Tämä koskee kaikkia maita. Kun Englanti supisti paljon tuontiaan, olisi ollut meille vaikea, jos esim. koko vientimme olisi mennyt Englantiin. Sitäpaitsi Neuvostoliitto voi antaa poliittisten seikkojen vaikuttaa kauppa-asioihin.

Lehtinen oli samaa mieltä ja katsoi, että vientiä Neuvostoliittoon ei pitäisi enää lisätä 20 %:sta.

30.10. tohtori Frietsch luonani.

Frietsch puhui omista asioistaan. Ulkoministeri on esittänyt, että hänet nimitettäisiin jaostopäälliköksi ulkoministeriöön. Frietsch katsoi sen olevan pienemmän paikan kuin mikä hänellä nyt on, ja sanoi Tuomiojan ottavan hänet huomenna 10.30 vastaan, jolloin hän puhuu siitä.

Minä lupasin ottaa asian pois listalta. 

Frietsch sanoi, että hän on niin vanha ja on tullut valtion virkaan niin myöhään, että hän ei voi olla mukana säännöllisessä rotationissa¹. Hän luuli, että mm. hänen 10 vuoden olonsa eduskunnassa voisi olla jonakin ansiona.

Puhuimme vain vähän yleisistä asioista. Frietsch katsoi, että meillä pitäisi olla Washingtonissa kulttuuriattashea. Nyt on tullut lisäksi suomalaiset stipendiaatit. Itse puolestaan hän ei katsonut siihen pystyvänsä, koska ei tunne niitä asioita riittävästi. Hän katsoi jonkun verran tuntevansa politiikkaa ja taloutta. Toivoi pääsevänsä asiainhoitajaksi johonkin.

Ohimennen hän lausui, että meillä on erittäin hyvä good will USA:ssa, jota on hoidettava. Mutta Suomi ei ole itse USA:lle mikään probleemi, niinkuin Suomi on esim. Ruotsille. USA:n intressi Suomeen on yleistä moraal. laatua ja se on meille tietysti tärkeä, myös Neuvosto­liittoon nähden. USA:ssa ovat suomalaiset alkaneet herätä. Niitä olisi hoidettava.

¹ kierrossa

31.10. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen ja Tuomiojan kanssa:

Ensin keskustelimme Frietschin asiasta. Tuomioja sanoi, että nimitys jaostopäälliköksi on Frietschille ylennys. Jos on tarkoitus, että Frietsch tulee johonkin itsenäiseen paikkaan, niin hänen täytyy olla joku aika täällä kotona. Tuomioja sanoi, että Frietschillä on huonot hermot.

Sitten minä kerroin Lehtisen sanoneen, että meidän vientimme Neuvostoliittoon ensi vuonna tulee olemaan 20 % (à 25 %), Englantiin 25 % ja USA:han 7 % koko viennistä. Pidimme kaikki 20 %:n vientiä Neuvostoliittoon riittävänä. Ei olisi hyvä nostaa sitä korkeammalle, jos vaan voidaan sitä johtaa.

31.10. Partiopoikaliiton johtajat: rovasti Louhivuori, maisteri Uusitalo ja varatuomari Kaspi puhumassa liiton raha-asioista. Antoivat kirjelmän ja muuta paperia.

Lupasin puhua opetusministerin kanssa.

3.11. Meksikolaiset pojat laulamassa linnassa.

Hyvät äänet ja melodisia lauluja.

4.11. Svento lounaalla. – puhui siitä, että hän haluaisi jotain työtä ulkoasian alalla, josta on kaksi kertaa minulle kirjoittanut.

Vastasin puhuneeni Tuomiojan kanssa. Lupasin puhua uudestaan.

Keskustelimme pitkän aikaa ulkopolitiikasta. Svento katsoi meillä olevan mahdollisuuksia säilyttää itsenäisyytemme. Sanoi täällä olevan pessimistejä, jotka epäilevät Suomen itsenäisyyden pysymistä siinä tapauksessa, että tulee suursota. Sen aikana Venäjä valtaisi Suomen.

Svento kertoi Mannerheimin keskustelusta kanssaan. Mannerheim oli kysynyt, Sventon mieltä Suomen asemasta ja tulevaisuudesta. Kun Svento oli sanonut, että Suomen asiat olivat menneet suhteellisen hyvin ja että Suomella oli mahdollisuuksia selvitä tulevaisuudessa, oli Mannerheim siihen sanonut: »Kanske».¹ Svento katsoi, että Mannerheim oli siis jonkun verran muuttanut mieltänsä Suomen tulevaisuuteen nähden. Hän oli ollut paljon pessimistisempi sitä ennen.

¹ »Ehkä.»

­7.11. Ennen esittelyä Kekkosen kanssa:

1) Minä lausuin, että – kuten jo ennen olen esittänyt – ottaen huomioon suhteemme Neuvostoliittoon täytyy Kekkosen ottaa myös ulkoministerin virka apulaisenaan Törngren. Kekkonen oli samaa mieltä. Sosialiministeriksi sos.dem. Leskinen.

Päätettiin antaa eduskunnalle esitys lain muutoksesta, jotta tämä voi tapahtua. Tämä asia oli esittelyssä.

Esittelyn jälkeen

2) Minä: Jos Tukholmassa ottavat esille kysymyksen huhuista Pohjois-Suomen vaihtamisesta Karjalaan, niin minä vastaan: Meille ei ole tehty venäläisten puolelta ehdotuksia eikä sonderauksia. Jos tehdään, niin me tulemme pitämään Ruotsin hallituksen siitä tietoisena.

Kekkonen hyväksyi tämän menettelyn.

3) Puhuimme vielä minun mahdollisesta matkastani Tukholmaan vastauksena Ruotsin kuningasparin käyntiin täällä viime keväänä. Siitä ovat Ruotsin johtavat piirit puhuneet mm. Gripenbergille. Kts. Gripenbergin kirjettä.

Olimme molemmat sitä mieltä siitä, että tätä minun käyntiäni pitäisi välttää. Matkani kuninkaan syntymäpäiville 11.11. on toinen matkani (ensimmäinen oli vanhan kuninkaan hautajaisiin 1950).

Asia jäi tällä kertaa avonaiseksi.

6.11. Ruotsalaisten juhla pienessä Messuhallissa. Olin siellä.

6.11. Puolustusvoimien pääesikunta antoi laajan esityksen minulle, pääministerille ja puolustusministerille siitä, miten he katselevat Suomen asemaa ja puolustusvoimien tehtäviä eri vaihtoehdoin. – Läsnä Sihvo, Sundman, Olenius ja Viljanen.

Pyysin saada kirjallisen esityksen, jonka Viljanen esitti. Sitten kun olen siihen tutustunut, jatketaan asiaa.

7.11. annoin Erik v. Frenckellille Leijonan Suurristin. Rydman läsnä. – Sen jälkeen keskustelimme kansallisista asioista.

7.11. Lokakuun vallankumouksen juhla Neuvostoliiton lähetystössä.

Venäläiset taiteilijat esittivät kauniin ohjelman lähetystön suuressa salissa heidän uudessa rakennuksessaan.

Refl. Nämä päivät ovat olleet raskaat. Nyt on vielä edessä matka Tukholmaan.

12.11. Palasin tänään Tukholmasta Ruotsin kuninkaan 70-vuotispäiviltä.

Matkustin eilen 11.11.52 lentokoneella. Grönvall mukana.

Brommassa oli prinssi Bertil ym. vastassa. Saavuin kl. 11 Ruotsin aikaa.

Kl. 11.40 kuningas tuli minua tapaamaan asunnossani Kuninkaallisessa linnassa. Minä onnittelin ja annoin lahjaksi Eero Järnefeltin taulun 1907 Vårflöde¹.

Asiantuntijain kanssa oli se valittu.

Kl. 12 oli valtiosalissa juhlallisuus, jossa kuninkaalle annettiin kansalaislahja 5 milj. kruunua. Juhla oli kaunis.

Kl. 12.45 oli suuri lounas, jossa oli paitsi vieraat, keräystoimikunnan jäsenet. Minä istuin kuninkaan vieressä. Keskustelimme myös vähän politiikkaa.

Kl. 18.30 oli familjemiddag² jossa oli läsnä kuninkaan vieraat, sukulaiset Norjasta ja Tanskasta sekä minä. Sen jälkeen valokuvaus.

12.11.52 kl. 12.15 olin sanomassa jäähyväiset kuningattarelle.

Kl. 12.30 lounas Gripenbergin luona.

Siellä oli parikymmentä vierasta.

Kl. 15.15 lähdin Brommasta. Kuningas oli saattamassa, samoin Prins Bertil, Erlander, Ekeberg ym. – Pyysin Gripenbergiä keskustelemaan Ekebergin kanssa, sondeeraamaan, pitääkö minun tehdä virallinen käynti. Sanoin, että mieluimmin olisin tekemättä kolmatta matkaa. Mutta jos se on tarpeen, niin suoritan sen.

Kaikki puhuivat Allista ja lähettivät terveisiä.

Rasittava matka, mutta miellyttävä. Kuningas, kuningatar ym. erinomaisen kohteliaita.

Ekebergin kanssa puhuin politiikkaa Gripenbergin luona. Samoin puhuin jonkun verran politiikkaa Erlanderin kanssa.

¹ Kevättulva

² perhepäivällinen

15.11. Rasittava päivä.

Kl. 11 uusi USA:n lähettiläs McFall jätti valtakirjansa. – Keskustelimme 1/2 tuntia. Kekkonen, v.t. ulkoministeri läsnä. 

Kl. 12.15 Turkin uusi lähettiläs Yenissey jätti valtakirjansa.

Kl. 18 Suomen Mieskuoroliitto – n. 1.000 laulajaa – lauloi minulle. Suuri sali oli aivan täysi laulajia. – Lausuin muutamia sanoja kiitokseksi.

18.11. Egyptin ministeri Samy Aboul Fetouh lähtökäynnillä. – Sen jälkeen lounas, kuten tavallisesti.

Luukka, joka hoitaa Kekkosen tointa hänen ollessaan sairaalassa ja joka oli lounaalla, kysyi, saako hän eduskunnassa puheessaan mainita, että minä haluan Kekkosta ulkoministeriksi Tuomiojan jälkeen.

Minä vastasin, että minun puolestani hän saa sen tehdä, mutta että minä en ota harkitakseni, minkä vaikutuksen se eduskunnassa tekee.

Luukka mainitsi sen sitten eduskunnassa.

Refl.

18.11.52. Yhtyn. Kansojen kriisi – Lien ero ja kaikki, mitä siihen kuuluu – alkanut kuulua ääniä YK:ta vastaan. Paljon pahoja kysymyksiä! Vähän onnistumisia.

Jos YK hajoaa, niin se on meille pienille ikävä asia. Tosin YK ei ole onnistunut, niinkuin Kansainliittokaan ei onnistunut. Mutta meille pienille on kuitenkin jotakin merkitystä sillä, että on tällainen forum, jossa saamme edes äänemme kuuluville ja asiamme esille. Sen kautta voimme vaikuttaa maailman mielipiteeseen. Kun meillä ei ole aseellista voimaa suuria vastaan, niin on meidän turvauduttava jokaiseen oljenkorteen, mikä on olemassa. Jos YK häviää, niin jäämme enemmän orvoiksi ja yksinäisiksi kuin mitä muutoin olemme.

19.11. Uusi Suomi:

»HALLITUSREMONTTILAKI –––

Eduskunnalla oli eilen vaihteleva täysistunto, joka aloitettiin ns. hallitusremonttilain kolmannella käsittelyllä. Laki hyväksyttiin äänestyksen jälkeen, eikä sen lepäämään jäämisestä tehty lainkaan ehdotusta. Kolmannessa käsittelyssä hyväksyttiin myös valmisteverolait. Istunto kesti alun viidettä tuntia, ja siinä käytiin pitkä keskustelu säästöpankkitarkastuksesta. 

Päiväjärjestyksen ensimmäisenä asiana oli hallituksen esitys laiksi valtioneuvoston ministeriöiden lukumäärästä ja yleisestä toimialasta annetun lain muuttamisesta. Ed. Viherheimo (kok) ehdotti ed. H. Miettusen (kp) kannattamana, että asia pantaisiin pöydälle eduskunnan ensi tiistain täysistuntoon. Tämän ehdotuksen vastapainoksi ed. Turkka (sos) ehdotti ed. Raunion (sos) kannattamana, että asian kolmas käsittely suoritettaisiin eduskunnan seuraavassa täysistunnossa. Näiden ehdotusten jälkeen luopuivat pyytämistään puheenvuoroista mm. vt. pääministeri Luukka ja ed. Kuusinen (kd). 

Suoritetuissa äänestyksissä ed. Turkan ehdotus voitti ed. Wiherheimon ehdotuksen äänin 103—85; tyhjiä 2, poissa 9. Tämän jälkeen äänestettiin käsittelyn jatkamisen ja ed. Turkan ehdotuksen välillä, jolloin ed. Tutkan ehdotus hävisi äänin 104—83; tyhjiä 2, poissa 10.

LAKI EI OLE VÄLTTÄMÄTÖN HALLITUSJÄRJESTELYISSÄ

Tämän jälkeen jatkettiin yleiskeskustelua asiasta.

Ensimmäisen puheenvuoron käytti vt. pääministeri Luukka, joka lausui seuraavaa:

On totta, että kun nykyisen hallituksen muodostamiseen johtaneita neuvotteluita syksyllä 1951 käytiin, sovittiin siitä, ettäi sosiaalidemokraatit saavat myöhemmin yhden lisäpaikan hallituksessa. Mutta nyt ehdotettu lainmuutos ei ole välttämätön siksi, että tämä sopimus voitaisiin panna täytäntöön. Tämä lakiesitys on laadittu sen vuoksi, että ulkoministeriön johto voitaisiin järjestää tavalla, jota maan ulkoasioista korkein vastuullinen taho pitää tarkoituksenmukaisena. Kuten tunnettua ministeri Tuomioja siirtyy Suomen Pankin valtuusmiesten tahdon mukaisesti takaisin Suomen Pankkiin, joten ulkoministeriön johto on järjestettävä uudelleen. Kun tässä yhteydessä on mainittu, että pääministeri Kekkoselle tulee myös ulkoministeriön johto, haluan oman tuntemukseni perusteella sanoa, että pääministerillä on kyllä ennestäänkin työtä siinä määrin, ettei tähän järjestelyyn muuten mentäisi, ellei sitä pidettäisi maan kannalta tärkeänä. Niille, jotka ovat tämän lakiesityksen hyväksymistä vastustaneet, on syytä sanoa, etteivät he tämän asian yhteydessä osoittamallaan vastustuksella voi millään tavoin vaikuttaa hallituspuolueitten keskinäisten voimasuhteitten järjestelyyn hallituksessa, mutta sen sijaan he vaikeuttavat valtakunnalle tärkeimpien asioiden hoidon tarkoituksenmukaista järjestelyä.

KYSYMYS ON LESKISESTÄ

Seuraavan puheenvuoron käytti ed. Kuusinen (kd). Hän lausui mm. seuraavaa: 

On suorastaan eduskunnan arvovallan vastaista, jos se ryhtyisi lakien muuttamiseen sen vuoksi, että joku kunnianhimoinen henkilö pyrkii hallituksen jäseneksi. Ulkoministeriön johto voidaan aivan varmasti järjestää tarkoituksenmukaisella tavalla muutoinkin kuin lakia muuttamalla. Hallituksen sisäiset ja hallituspuolueiden keskeiset erimielisyydet eivät kuulu eduskunnalle, mutta eduskunnalla on syytä vaatia, että hallitukseen ei vedetä henki­löitä, jotka eivät vastaa hallitusmuodon varsin lievästi määrittelemiä edellytyksiä, vaan joista laajoissa kansalaispiireissä on se käsitys, että he taitamattomuudellaan ja muilla poliittisilla tai henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan vahingoittaisivat maan etua. – Lopuksi puhuja ehdotti lakiesityksen hylättäväksi.

Ed. Kujala (kd) kannatti tätä ehdotusta. Hylkäämisen kannalla oli myös ed. Kaitila (kp), joka selitti, että naapurimaissa, jopa Länsi-Saksassakin tullaan toimeen 13 ministerillä, mutta meillä täytyy hallituksessa olla 17 jäsentä. Puhujan mielestä hallituksen olisi annettava uusi esitys, jossa ehdotetaan ministerien lukumäärää vähennettäväksi. Lain hylkäämisen puolesta puhui myös ed. Pasanen (kp).

Suoritetussa äänestyksessä laki kuitenkin hyväksyttiin suuren valiokunnan ehdottamassa muodossa äänimäärin 111–76; tyhjiä 2, poissa 10. – Lain jäämisestä lepäämään yli vaalien ei tehty ehdotusta.»

Helsingin Sanomat 19.11.52:

»MINISTERIEN LUKUMÄÄRÄÄ

koskeva hallituksen esitys, joka oli tarpeen suunnitellun hallitusremontin toteuttamiseksi, hyväksyttiin eduskunnassa tavallaan kivuttomammin kuin oli odotettu. Ehdotusta vastaan oli tosin huomattava oppositio, mutta vetoaminen »korkeimpaan tahoon» ja ulkopoliittisiin välttämättömyyksiin sai aikaan sen, että ehdotusta lakiesityksen jättämisestä lepäämään yli vaalien ei ollenkaan tehty.

Kansandemokraatit olivat selittäneet vastustavansa uudistusta nimenomaan ulkopoliittisilla syillä, estääkseen puoluesihteeri Väinö Leskisen tulon hallitukseen. Nyt heidän oli otettava lusikka kauniiseen käteen, kun myös hallitus puolestaan vaati lakiehdotuksen hyväksymistä ulkopoliittisilla syillä, s.o. saadakseen pääministeri Kekkosen muodollisestikin vastaamaan ulkopolitiikan hoidosta.

Päätellen esitystä vastaan äänestäneiden suuresta lukumäärästä oppositiolla oli mahdollisuudet saada estetyksi hallituksen suunnitelmat, jos se piti niitä niin vaarallisina kuin annettiin ymmärtää. Se osoittautui kuitenkin tälläkin kertaa lopulta yhtä »hampaattomaksi» kuin monesti aikaisemmin.»

Maakansa 19.11.52:

»Helsinki, 19.11.-52.

PERÄÄNTYIVÄT

Valtioneuvoston sisäistä työnjakoa koskeva lakiesitys hyväksyttiin eilen lopullisesti, joten tarkoitettuihin järjestelyihin hallitussalkkujen suhteen voidaan nyt ryhtyä. Kuten on kerrottu, aikomuksena on siirtää vapautuva ulkoasiainministerin salkku pääministerin hoitoon sekä nimittää nykyinen ruotsalaiseen kansanpuolueeseen kuuluva sosiaaliministeri toiseksi ulkoasiainministeriksi ja jättää näin vapautuva paikka sosiaaliministeriössä sosiaalidemokraattien miehitettäväksi, jotta he saisivat aikoinaan luvatun lisäpaikan.

Ulkoasiain hoidon uudelleen järjestelyyn tähtäävä lakiesitys kohtasi eduskunnassa vastustusta oppositiopuolueiden, niin hyvin kommunistien kuin myös kokoomuksen ja kansanpuolueen taholta. Näihin ryhmiin kuuluvat edustajat äänestivät eilen paria poikkeusta lukuunottamatta lakiesityksen hyväksymistä vastaan. Vieläkin pitemmälle oli opposition arveltu menevän, nimittäin yrittävän jättää lakiesityksen lepäämään yli vaalien. Hieman yllättävästi kylläkin enempää kommunistien kuin porvarillisenkaan opposition taholta ei kuitenkaan tehty lainkaan ehdotusta lepäämään jättämisestä.

Tämä perääntyminen johtui ilmeisesti siitä, että hallituksen taholta ilmoitettiin tasavallan presidentin, jolle maan ulkopolitiikan johto ensi kädessä kuuluu, toivovan lakiesityksen hyväksymistä ja siten ulkoasiainhoidon järjestämistä suunnitellulla tavalla. Olisi ollut ennenkuulumatonta, jos tämä tasavallan päämiehen taholta tullut toivomus olisi jätetty ottamatta huomioon. Jo nytkin opposition menettely oli vailla asiallisia perusteita sen äänestäessä lakiesityksen hyväksymistä vastaan. Merkitsihän se käytännössä esteiden asettamista ulkoasiain hoidon jättämiselle pääministerin huostaan. Kommunistit ovat väittäneet, että hallituksen sisäisissä uudelleenjärjestelyissä olisi kysymys ulkopoliittisesta suunnanmuutoksesta. Kun he ovat kuitenkin valmiit myöntämään, että juuri pääministeri Kekkonen edustaa noudatettua ulkopoliittista suuntausta, heidän menettelynsä, yrittäessään estää tarkoitetun järjestelyn, oli täysin nurinkurista. Myöskään porvarillisilla oppositioryhmillä ei ollut mitään asiallista syytä vastustaa järjestelyä, jota on pidettävä vain hallituksen sisäisenä asiana. Opposition esiintyminen muodostui täten vain arvottomaksi kiusanteoksi. On joka tapauksessa syytä panna merkille kommunistisen ja porvarillisen opposition esiintyminen samassa rintamassa. Se on jälleen osoitus siitä, että näiden ryhmien hallitusta kohtaan tuntema vastenmielisyys madaltaa näiden väliset raja-aidat.

Asia on nyt joka tapauksessa järjestyksessä. Pääministeri voi ottaa huostaansa ulkoasiainministerin tärkeimmät tehtävät ja samassa yhteydessä voidaan suorittaa myös muut hallituksen kokoonpanoa ja työnjakoa koskevat järjestelyt.»

19.11. The Economist’in toimittaja Spencer luonani. Keskustelin yli tunnin.

20.11. kl. 10 SNS:n kokouksen avajaiset Työväentalolla. Olin siellä. Siellä oli venäläinen valtuuskunta. Kekkonen, Oittinen ja Lebedev ym.

20.11. kl. 14.

Kansanopistojen opettajayhdistys: Erkki Paavolainen, rouva Kojonen ja rehtori Wahlros (ruots.) – kutsuivat minut yhdistyksen kunniajäseneksi ja antoivat kunniamerkin.

Tämä oli minulle hyvin mieluinen kunnianosoitus. – Keskustelin hetken heidän kanssaan. – Hauskaa.

Kl. 14.30 Sihvo esittelyllä:

Sihvo kertoi Skogin kehoituksesta joku aika sitten tiedustelleensa Neuvostoliiton sotilasasiamieheltä Rybokovilta sotamaterialivarastoista. – Rybokov oli joku aika sitten antanut vastauksen, että asia on selvä: Me saamme joko myydä tai romuttaa kaiken materialin, jota itse emme tarvitse.

Minä: Tämä on hyvä. Mutta meidän pitäisi saada kirjallisesti asia vahvistetuksi. – Kehoitin puhumaan Kekkosen ja Skogin kanssa.

20.11. kl. 15. Metsähallituksen uusi pääjohtaja professori Osara kiittämässä nimityksestä. – Keskustelimme puutavara-asioista.

21.11. Esittelyn jälkeen.

Hallituksen muutos.

Minä: Millainen on Leskinen?

Kekkonen: Leskinen on kovasti itseään täynnä.

Sitten Kekkonen kertoi, että Väinö Tanner oli n. kuukausi sitten puhunut Tuomiojalle siitä, että kun sotakorvaus oli suoritettu, niin hän aikoo ottaa Karjalan asian eduskunnassa esille.

Tuomioja oli varottanut ja pyytänyt häntä olemaan ottamatta sitä esille.

Kekkonen ja minä ihmettelimme tätä Tannerin aikomusta.

21.11. Varsovan lähettiläs Järnefelt luonani.

Järnefelt kertoi, että Puolassa kansa, vaikka on nykyistä järjestelmää vastaan, ei tule mitään tekemään, vaan alistuu. Siellä on kova terrori.

Minä esitin ajatuksiani poliittisesta asemasta.

Järnefelt kertoi eri tahoilla, joiden kanssa hän on kosketuksissa – myös puolalaisella taholla – ihmeteltävän, kuinka on mahdollista, että Suomi on niin voinut hoitaa asiansa Venäjän kanssa, jotta on voinut säilyttää itsenäisyytensä.

24.11. Suomi-Neuvostoliitto-seuran lähetystö: puheenjohtaja rouva Sylvi-Kyllikki Kilpi, eversti Ahonen, Rouva Mäenpää, opettaja Sundström, rouva Keski, johtaja Saarela, tohtori Kaukonen ynnä eräitä muita. – Noin 1 t. keskustelu.

1) Venäläis-suomalainen ja suomalais-venäläinen sanakirja puuttuu. Kijasen ja Ringvallin loppuunmyyty. Pitäisi saada uusi.

2) Seuran rautatiemaksut venäläisten seurueiden kuljetuksesta. Seuralla ei ole varoja.

3) SNS-instituutti tarvitsisi lisävoimia.

Minä lupasin puhua Kekkosen ja Oittisen kanssa.

25.11. Opettaja Kärnä ja tohtorinrouva Koski Rajaseutuyhdistyksen puolesta jätti minulle julkaisunsa. – Keskustelimme.

25.11. Belgian lähettiläs d’Hout. Pyysi

1) Rubens-näyttelyn suojelijaksi. Lupasin.

2) Pyysi näyttelyn avajaisiin 13.12. kl. 14 Allin kanssa. Lupasin.

3) Pyysi päivällisille minua. Ei voi kutsua naisia, kun ei ole huoneissa tilaa. – Lupasin.

25.11. Ministeri Voionmaa (Brysselistä) luonani. Keskustelimme n. 1 t.

Voionmaa kertoi, että Belgiassa on yleinen mielipide, että saksalaiset eivät tule suostumaan Saksan jakamiseen. Mutta ei ole vielä tietoa, miten se asia selviää. Voi viedä konfliktiin Neuvostoliiton kanssa. Yleensä luullaan, että Neuvostoliitto ei ajattele hyökkäystä.

Belgiassa esitetään Suomi esimerkkinä siitä, että Neuvostoliiton kanssa voi elää sovinnossa.

26.11. Gartz (Sveitsistä) luonani.

Gartz kertoi, että Sveitsissä pelätään Saksan kehitystä. Pelätään, että Adenauer kukistuu.

27.11. Eilen myönsin Tuomiojalle eron. Kekkonen ulkoministeriksi, Törngren apulaiseksi. Uusi ministeri sos.dem. Leskinen.

Tänään lehdissä Pravdan kiivas hyökkäys tämän johdosta. Leskinen ja sos.dem. amerikkalaisten imperialistien ja sodanlietsojien agentti. (kts. kirj.)

28.11. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa. Ensin Pravdan kirjoituksesta.

Minä sanoin, että se on ikävä. Jos se on Pravdassa johtavana kirjoituksena, niin se on »avertissement»¹, siis vielä pahempi. Suhteet Neuvostoliittoon ovat olleet hyvät, ja jos ne nyt pahenevat, niin se on paha asia.

Kekkonen oli samaa mieltä. Hän kertoi, että Neuvostoliiton lähetystön virkamies, joka puhuu suomea, oli pyytänyt saada puhua Miettusen kanssa, joka Kekkosen luvalla meni häntä tapaamaan. Hän oli lausunut, että Pravdan kirjoitus on lehden toimituksen kirjoitus ja se on sentähden huomattava. Hän oli Miettuselle kertonut, että venäläiset tietävät, että Suomen sosialidemokraatit – Milanon sosialidemokraattien kansainvälisessä kokouksessa – olivat äänestäneet myös balttilaisia maita koskevassa kysymyksessä. Kekkonen ihmetteli myös sitä, että Ylioppilaskunta oli 26.11. antanut Rydille kunnan korkeimman kunniamerkin.

Minä: Minkä tähden sosialidemokraatit eivät ehdottaneet jotain toista henkilöä hallitukseen?

Kekkonen: Se on sitä tannerilaisuutta.

¹ »oivallinen tiedonanto»

28.11. Keskustelu Kekkosen kanssa (jatkoa edelliseen):

Minä mainitsin Kopolan asiasta.

Kekkonen: Se on ikävä asia. Kopola tuskin voi jäädä virkaansa.

Minä kerroin myös Kekkoselle niistä asioista, jotka SNS:n lähetystö rva Kilven johdolla oli minulle esittänyt.

Kekkonen lupasi pitää ne muistissaan.

28.11. kl. 19.30 Kekkonen tuli luokseni. Ilmoitti oikeusasiamies Kastarin syytöskirjelmästä neljää sosialidemokraattista entistä ja nykyistä ministeriä vastaan: Raatikainen, Lepistö, Aaltonen ja Peltonen. Lepistö ja Peltonen ovat pyytäneet eroansa valtioneuvostosta.

Kekkonen puhui myös palkkariidoista, jotka nyt ovat esillä: veturimiehet, assistentit ym. – Kekkonen katsoi, että jos niihin suostutaan, niin se vie yleiseen palkankorotukseen.

29.11. Tänään esittelyssä vapautin Peltosen ja Lepistön valtioneuvoston jäsenyydestä. He olivat eilen pyytäneet eroa.

Refl.:

Ikävä juttu.

Kommunistit tänään lehdissä käyttävät tätä asiaa hyväkseen ja hyökkäävät sosialidemokraattien päälle. He tekevät »Fagerholmin hallituksen» kokonaisuudessaan vastuunalaiseksi kaikesta, mitä on tapahtunut.

29.11. Ruotsin pääministeri Erlander luonani. Hän on täällä sosialidemokraattien yhteistyövaliokunnassa, joka pitää kokouksensa tällä kertaa täällä Helsingissä. – Ruotsin lähettiläs Engzell oli mukana. Puhelimme n. 1 t.

Erlander kertoi: Undén palannut YK:n kokouksesta New Yorkista. Hän oli kertonut, että siellä on mieliala hyvin alakuloinen.

Mutta YK:n hajoittamista tai lopettamista ei ajatella. Erlander luuli, että Venäjä ei tule eroamaan, vaan katsoo YK:n olevan sopivan ja hyödyllisen forumin propagandan teolle.

Puhuimme myös Saksan asiasta. Erlander ei ollut tavannut saksalaista Ehlersiä, joka äsken kävi Tukholmassa. Hän oli puhunut optimistisesti Länsi-Saksan oloista. Erlander kertoi Ruotsin kuninkaan panevan arvon sille, että minä kävin Tukholmassa hänen 70-vuotispäivänään. Samoin oli hyvin tyytyväinen käyntiinsä täällä viime keväänä.

Erlander lähetti terveisiä Allille. Samoin Engzell.

Puhuimme myös nykyisestä hallitus kriisistä ja skandaalista. Sanoin sen olleen hyvin ikävän, myös sentähden, että kommunistit käyttävät sitä hyväkseen ja se voi heikontaa sosialidemokraattien kannatusta.

30.11. Veturinkuljettajat ovat ilmoittaneet alkavansa lakon tänään kl. 24, ellei heidän palkkavaatimuksiinsa suostuta. Kekkonen piti tänään radiossa voimakkaan puheen veturimieslakkoaikomuksia vastaan. Hän puhui myös yleensä taloudellisesta asemasta ja sen vaatimuksista. 

Illalla kl. 23 veturimiehet lykkäsivät lakon. SAK ei antanut lakkolupaa, vaan katsoi, että veturimiesten vaatimusten ja hallituksen ehdotuksen välillä oli niin pieni ero, että lakko ei ole selitettävissä.

Asia on nyt eduskunnassa budjetissa.

30.11. Sosialidemokraattien juhlassa Messuhallissa Tanner puhui jyrkästi valtioneuvostossa v. 1949 tapahtuneista väärinkäytöksistä. Hänen puheensa oli hyvä. On erinomainen asia, että sosialidemokraatit reageeraavat niin kovasti skandaalia vastaan.

Refl. Raatikainen on tosiaan suuri lurjus. Eikä Lepistökään ole hyvä mies (Hänen kasvonsa eivät ole suoran ja rehellisen miehen kasvojen näköiset.) – He ovat tehneet huonon palveluksen sosialidemokraattiselle puolueelle.

30.11. illalla kl. 23 veturimiehet ilmoittivat, että lakko lykätään. SAK ei ollut antanut lakkolupaa eivät halunneet ryhtyä lakkoon ilman sitä.

2.12. Suomen Hiihtoseuran lähetystö: johtaja Rolf Hohenthal, TUL:n huoltopäällikkö Lehtinen, Suomen Latu maj. Koskenmies – Ruotsalainen hiihtoliitto toim. Enzio Sevon – sihteeri Tarvanen – pyysi minua pohjoismaisten hiihtokilpailujen suojelijaksi. – Lupasin. – Antoi minulle kunniamerkin.

3.12. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa.

Tässä istunnossa nimitin uudet ministerit – kulkulaitosministeri E. Karjalainen ja maatalousministeri Tiainen – eronneiden jälkeen. – Sitten keskustelimme Kekkosen kanssa:

Kekkonen kertoi, että hän maalaisliiton kokouksessa huomenna aikoo ottaa kokouksen päätökseen:

1) että suhteet Neuvostoliittoon on pidettävä hyvinä;

2) pohjoismais. neutraliteetista (josta hänen aikaisemmin pitää puhua). Tämä olisi hyvä venäläisiin nähden.

Minä: Neutraliteettiasia: Kun on selvää, että siitä ei tule mitään, niin asian esille ottaminen herättäisi huomiota ja ihmettelyä sekä pohjoismaissa että muualla maailmassa. Mutta ohimennen voisi sitä koskettaa (huomauttaen, että se olisi meille ja Kekkosen mielestä muille pohjoismaillekin edullinen).

Mitä tulee suhteisiin Neuvostoliittoon, niin siitä minun mielestäni voisi puhua, mutta pitäisi välttää sitä, että siihen juuri nyt on saatu erityistä aihetta.

Kekkonen sanoi järjestävä neutraliteettiasian niin, että joku keskustelussa siitä mainitsee ja hän sitten sen johdosta lausuu asiasta.

Kekkonen kertoi, että sosialidemokraatit olivat tahtoneet hallitukseen Varjosta ja Simosta, mutta Kekkonen oli vastustanut niitä.

Kekkonen mielestä asema on nyt niin kiristetty, että ei voi enempää sitä kiristää.

4.12. Suuruksella Renvallin luona (4.12.17 muistoksi). Läsnä Louhivuori ja C. Enckell.

Istuimme lähes 3 tuntia.

5.12. Palatessani valtioneuvoston istunnosta rupesin kadulla pahoinvoimaan. Aarne oli sattumalta luonani. Antoi lääkettä. 6.12. tohtori Halonen ja Aarne luonani. Määräsivät täydelliseen lepoon toistaiseksi.

En voinut olla läsnä juhlallisuuksissa Itsenäisyyspäivän johdosta.

Kirjoitan tätä 26.12.52. Olen ollut tähän asti yleensä sängyssä. Halonen on käynyt joka toinen päivä, Aarne joka päivä. En voinut lopettaa valtiopäiviä 20.12. Pääministeri Kekkonen on hoitanut myös presidentin viran.