1954

1.1.

Hallituksen jäsenet, oikeuskansleri + apulainen ja puolustusvoimien komentaja kenr. Heiskanen uudenvuoden onnittelukäynnillä. – Tuomioja puhui. Minä vastasin. – Sitten istuimme, lasi sampanjaa ja keskustelimme.

1.1. Törngren jäi luokseni.

Minä annoin Törngrenille Enckellin ehdotuksen vastaukseksi Lebedeville.

Törngren kertoi tavanneensa Lebedevin ja sanoneensa hänelle, että meillä oppositio haukkuu hallitusta, mutta se ei koske ulkopolitiikkaa. Kokoomuspuolue on ulkopolitiikan takana. Lebedev aksepteeraa¹ sen kannan.

Törngren oli saanut sen käsityksen, että koko tämä asia on aiheutunut Lebedevin puheista Moskovassa.

Törngren: Tapaa pian Lebedevin. Kysyykö silloin, mitkä suomalaiset piirit ovat ne, joita hän tarkoittaa.

Minä vastasin, että olisi Lebedeviltä kysyttävä, mitä piirejä hän tarkoittaa.

Törngren kertoi, että New York Timesissa oli ollut uutinen, jonka rubriikki oli »Moscow’s new war against Finland».²

Sitten keskustelimme edelleen. Minä sanoin, että meidän kommunistiemme tarkoitus on johtaa asiat siihen, että he jälleen pääsevät hallitukseen. Jos he menestyvät vaaleissa, niin se asia tulee olemaan vaikea.

¹ hyväksyy

² »Moskovan uusi sota Suomea vastaan.»

5.1. Fagerholm luonani pyynnöstäni.

Minä kysyin ensin, mitä kuuluu vaaleista.

Fagerholm luulee, että suuria muutoksia ei vaaleissa. Mutta pienetkin muutokset ovat tärkeitä. Työttömyys ei ole niin paha kuin luullaan. Yleinen tilanne on kenties parempi kuin luultiin. Sosialidemokraatit eivät katso voivansa kovasti agiterata¹. Kyläagitatio on parempi.

Fagerholm lausui, että eduskunnan koko vuoden istunnot ovat huonoja. Tulee piirisihteerejä yms. paljon eduskuntaan.

Sitten minä kerroin Lebedevin käynnistä luonani ja luin Fagerholmille Lebedevin lausunnon minulle.

Siitä keskustelimme.

Minä korostin, että olin ilmoittanut tämän hänelle, Fagerholmille, mutta Lebedevin käynti minun luonani ja hänen lausuntonsa ei saa vaikuttaa vaaleihin.

¹ harjoittaa vaalikiihotusta

6.1. Hynninen suuruksella (Tapaninpäivä¹)

Keskustelimme pari tuntia Hynnisen kanssa. Annoin hänen lukea Lebedevin paperin.

Hynninen kertoi mm. uudestaan neuvottelusta, joka hänellä oli ollut tammikuun alussa 1941, kun hän tuli Moskovasta Helsinkiin ja toi minun punktini ja mitä Mannerheim oli sanonut, kun Hynninen oli lukenut minun punktini. Hynninen kertoi, että sen jälkeen Mannerheim oli pitkän aikaa ollut kylmä hänelle, vaikka heidän välinsä olivat siihen asti olleet hyvät.

¹ po. loppiainen

12.1. Törngren soitti minulle.

Törngren kertoi, että Lebedev oli eilen käynyt hänen luonaan Törngrenin kutsusta. Keskustelu oli hyvä. Ei mitään ikävää. Oli erityisen mieluisa keskustelu.

Myöhemmin sain Wuoren selonteon keskustelusta Lebedevin kanssa (kts. sitä).

12.1. ministeri Kannisto luonani puhumassa prof. Pesosen nimittämisestä Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi.

Kannisto antoi prof. Kairan lausunnon. – Kertoi: Valvontakomissio teki vaatimuksen Pesosta vastaan 5.4.45 – se tapahtui kommunistien ilmiannon johdosta. Hallitus on yksimielinen, että jos Pesoselle jää jotain syyksi, niin hän on sijaiskärsijä. Asiasta on jo pitkä aika kulunut (vanhentunut asia). Olympiakisojen aikana Pesonen hoiti venäläisiä ja oli hyvissä väleissä heidän kanssaan. Hallitus kannattaa yksimielisesti Pesosta. Kaira katsoi, että Pesosen voi nimittää.

Minä: Kun valtioneuvosto yksimielisesti kannattaa Pesosta, niin minä en vastusta.

13.1. ministeri Numelin luonani. Puhui Prahan riidoista, joiden vuoksi hänet kutsuttiin pois.

Numelin väitti, että se on kommunistien intriigejä. Hänellä oli melko hyvät suhteet Prahan viranomaisiin.

Numelin toivoi, että saisi paikan jälleen ulkomailla. On palvellut ulkoministeriössä 35 vuotta.

13.1. Maaherra Koroleff luonani. Lähtökäynti.

14.1. Porvoon piispa Max v. Bonsdorff luonani. Selitti syyt, minkä tähden haluaa erota, vaikka voisi vielä olla jonkun vuoden.

25.1. Törngren lähetti Lebedevin hänelle lähettämän »памятная записка»¹ keskustelusta Törngrenin kanssa 11.1.54, josta edellä on mainittu.

Записка² on oikea ja ei sisällä pahoja asioita. On hyvä (kts. sitä).

¹ »kirjallisen muistiinpanon»

² muistiinpano

26.1. Suomen ampujain liiton lähetystö, kenraali Österman ynnä kaksi muuta, pyytämässä minua liiton kunniajäseneksi. – Lupasin.

26.1. Puolustusministeri Hetemäki ja kenraali Heiskanen keskustelemassa aset. virkapukujen kantamisesta. Sovimme asiasta.

Luin Grönvallin muistiot. Myönsivät, että Grönvallin muistioissa on perää.

29.1. esittelyn jälkeen keskustelu Tuomiojan ja Törngrenin kanssa.

1) Saimaan kanava.

Minä: Meidän tulee jatkaa neuvotteluja. Voimme tehdä sopimuksen, mutta meidän on tehtävä se sillä tavalla, että emme joudu vaikeuksiin, jos venäläiset sanovat sen irti.

Tuomioja ja Törngren olivat samaa mieltä.

Törngren sanoi, että meidän pitäisi saada kanava-alue vaihdetuksi itsellemme – Minä: Se olisi tietysti hyvä, mutta siinä luullakseni on vaikeuksia, koska venäläisillä on aluetta kanavan länsipuolella.

Minä: Teidän nuorempien on pidettävä muistissa, että meidän tulee sopivassa tilaisuudessa ottaa venäläisten kanssa esille kysymys Karjalan rajan korjaamisesta. Milloin se tapahtuu, sitä ei voi nyt sanoa. Venäläiset luultavasti silloin sanovat, että antakaa korvausta Lapissa Norjan rajan puolella. Mutta se tietysti on vaikea tehdä.

2) Toinen kysymys, jota on minun jälkeeni ajateltava, on ystävyyssopimuksen jatkaminen tai uudistaminen v. 1958. Minulla on kaksi vuotta jälellä. Heti sen jälkeen on ystävyydensopimuksen jatkaminen kysymyksessä. Sitä on harkittava hyvissä ajoin ja siinä on irtisanomisaika, muuten jatkuu sellaisenaan. Arvatenkin on oletettava, että sopimusta jatketaan. Mutta on tarkasti harkittava, olisiko sopimuksen 1 ja 2 §:iin tehtävä joitain muutoksia. Sopimuksen tulee olla sellainen, että venäläiset eivät sen nojalla pääse sekaantumaan meidän asioihimme, ainoastaan meidän pyynnöstämme voi antaa meille apua, jos tarvitsemme. Tämä pitäisi tehdä aivan selväksi. On tutkittava eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietintöä, jossa esitetään, miten sopimusta on tulkittava. Olisi saatava tarpeelliset muutokset sopimuksen 1 ja 2 §:iin, kun sopimus uudistetaan.

3) Kolmas asia on puolustuslaitoksen asia. Puolustusneuvosto olisi hyvä saada aikaan. Se voi kyllä olla arka asia sen vuoksi, että venäläiset ovat kovin epäluuloisia. 1940 ja 1941 kun olin Moskovassa, Molotov tavan takaa otti esille sen, että me silloin aloimme varustaa uutta rajaa. Minä vastasin Molotoville, että hän itse maaliskuussa 1940 rauhanneuvotteluissa oli sanonut, että mitä me teemme rajan omalla puolellamme, se on meidän asia. Mutta se ei tehonnut Molotoviin, vaan hän yhä uudestaan otti esille sen, että me varustimme uutta rajaa. – Siis: Sotilaallisissa asioissa venäläiset ovat kovin epäluuloisia.

30.1. soitin Fagerholmille.

Minä: Miten vaalipuuhat ja vaalitoiminta menevät?

Fagerholm: Se menee hyvin.

Minä: Sepä hauskaa kuulla. Olin ollut vähän huolissani. Olin lukenut Vapaata Sanaa ja nähnyt, miten kovasti kommunistit tekevät työtä. Suomen Sosialidemokraatti puhuu paljon hiljempää. Olen pelännyt, että ette voi pitää puolianne niitä vastaan.

Fagerholm: Kommunistien peuhaaminen ei merkitse mitään. Heillä sosialidemokraateilla on hyviä tietoja. Kyllä pidämme puolemme.

Minä: Elkää vaan maatko!

Fagerholm: Sinun ei tarvitse sitä pelätä.

Minä: Erinomaista kuulla Sinulta tällaista!

2.2. Tuomioja luonani.

Ensin Tuomioja puhui tielaista, johon eduskunnan valiokunta on tehnyt muutoksia, jotka merkitsevät kertamaksuna lisäystä 3,1 mrd. ja vuosimenojen lisäystä useita satoja miljoonia vuodessa. Laki tulee täyteen voimaan v. 1958. Mutta valtioneuvosto katsoo, että jos tällä tavalla menetellään, niin ei päästä mihinkään parempaan tilaan valtion menojen suhteen. Tätä asiaa on käsitelty ilman vastuuntuntoa eduskunnan puolelta. Sentähden valtioneuvosto katsoo, että esitys pitäisi peruuttaa tai jättää vahvistamatta.

Minä vastasin epäileväni valtioneuvoston ehdottamaa menettelyä. Tämä on asia, joka täytyy antaa eduskunnan ratkaista. Tieolot ovat meillä kovin huonot ja niitä on parannettava. Esityksen peruuttaminen vaikuttaisi poliittisesti huonosti. Sentähden ei olisi peruutettava. Jätetäänkö vahvistamatta, se ehditään myöhemmin harkita. Sen asian voi jättää niin kauaksi, että vaalit on pidetty ja uusi hallitus on olemassa. Harkittava silloin asiaa.

Sovimme, että esitystä ei peruuteta. Vahvistamatta jättäminen harkitaan tulevaisuudessa.

Sitten Tuomioja ilmoitti, että Pakaslahti pyrki takaisin ulkoministeriöön.

Minä lausuin, että Pakaslahti ei minun mielestäni ole osoittanut sellaista kykyä ja ominaisuuksia, että hänestä olisi hyötyä ulkohallinnollemme.

Päätettiin jättää asia sikseen. Sitten puhuimme eduskunnan lopettajaisista. Ne lopetetaan ilman juhlallisuuksia. Niin on kerrottu sanomalehdissä. Minä sanoin, että se on hyvä. Ei oteta esille kysymystä juhlallisuuksista.

Minä kysyin, kuuluuko Moskovasta jotain.

Tuomioja vastasi, että laina on periaatteessa selvä: 10 milj. doll. 2 1/2 %:n korolla. Me ehdotamme, että ellemme tarvitse lainaa, voisimme olla sitä käyttämättä.

Saimaan kanava: pian lähtee komitea ottamaan selvää, missä kunnossa kanava on.

Minä: Meidän on neuvoteltava vakavasti tästä asiasta, mutta jos sopimus tulee voimaan, on se kirjoitettava niin, että emme joudu vaikeuksiin, jos venäläiset lopettavat ja sanovat irti sopimuksen.

Sitten minä otin esille kysymyksen meidän pääsystämme Yhtyneisiin Kansakuntiin. Tähän asti emme ole halunneet sinne. Nyt minusta näyttää, että vähitellen tulee aika, jolloin meidän olisi hyvä päästä YK:n jäseneksi. Se olisi jonkunlainen uusi merkki asemamme normalisoitumisesta. Sentähden meidän ei pitäisi enää asettua kielteiselle kannalle.

Lopuksi minä sanoin näyttävän siltä, että kun poliittinen tila on parantunut ja normalisoitunut, näyttävät suomalaiset katsovan, että olemme lopullisesti kaiken vaaran ulkopuolella ja että Venäjän puolelta ei tarvitse mitään enää pelätä. Meidän on kuitenkin, minun mielestäni, aina pidettävä mielessämme ulkopoliittiset seikat. Niitä ei saa unohtaa.

4.2. Lounas Gustav ja Rva Lagercrantzille, jotka ovat tulleet Runebergin-juhlia varten. Muita vieraita: Törngren, v. Born, Eirik Hornborg, Nordman, kaikki rouvineen. Sitäpaitsi eversti Grönvall rouvineen.

Minä pidin pienen puheen Lagercrantzeille.

5.2. Esittelyn jälkeen keskustelin Tuomiojan ja Törngrenin kanssa mm. Saimaan kanavan asiasta. Tuomioja huomautti, että meillä ei enää ole Saimaan lotjia paljon, joita olisi käytettävä kanavan liikkeessä.

Tuomioja sanoi, että Moskovasta ja Neuvostoliiton puolelta ei kuulu mitään pahaa.

Minä sanoin Törngrenille, että hän voi milloin tahansa tulla minun luokseni keskustelemaan asioista.

5.2. Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran Runebergin 150-v.juhla yliopiston juhlasalissa. Hyvä juhla. Gunnar Castrén piti hyvän esitelmän Maamme-laulusta.

6.2. Helsingin Sanomien Berliniin lähetetty kirjeenvaihtaja Petäjäniemi (Berlinin konferenssia varten) kirjoittaa mm.: Länsivaltojen edustajat Dulles, Eden, Bidault ovat ehdottaneet, että Saksan vapaita vaaleja valvomaan kutsutaan neutraaleja valtioita.» Ajatus on saanut myös saksalaisissa piireissä osakseen laajaa kannatusta, jopa tässä kysymyksessä on nähty eräänlainen mahdollisuus rakentaa silta lännen ja idän välille esim. siten, että mainittuun valvontakomissioon »kutsuttaisiin puolueettomina Skandinavian maiden edustajia myöskin Suomesta, joka omaa oman merkillisen asemansa Euroopan kansakuntien joukossa idän ja lännen välillä ja jonka sodanjälkeisiä vaaleja niin itä kuin länsikin on kunnioittanut vapaina ja demokraattisina.»

7.2. Meilahden uuden kirkon vihkiäiset. Gulin vihki. Olimme Allin kanssa. Miellyttävä tilaisuus.

7.2. Viime aikoina minulla on ollut vähän merkittävää muistiin. Se johtuu siitä, että aika on nyt rauhallinen. Suhteet Neuvostoliittoon ovat olleet hyvät.

7.2. Eilen allekirjoitettiin Moskovassa sopimus lainasta ja viennin maksamisesta länsivaluutoissa.

»Sunnuntaina, heinäkuun 7. pnä 1954.

VIRALLINEN SELOSTUS MOSKOVAN LAINASOPIMUKSESTA

Moskovassa eilen allekirjoitetusta Suomen ja Neuvostoliiton välisestä laina- ja vientiylijäämän maksusopimuksesta on annettu seuraava virallinen tiedonanto:

Tammikuun 26. päivästä helmikuun 6. päivään kuluvaa vuotta on Moskovassa käyty neuvotteluja taloudellisista kysymyksistä suomalaisen hallitusvaltuuskunnan ja SNTL:n ulkomaankauppaministeriön kesken. Neuvotteluissa osapuolet ovat pitäneet lähtökohtanaan Suomen ja SNTL:n välillä 6. pnä huhtikuuta 1948 tehtyä ystävyys-, yhteistoiminta- ja keskinäistä avunantosopimusta ja sitä merkitystä, minkä molempien maiden hallitukset antavat niiden välisten taloudellisten suhteiden lujittamiselle ja kehittämiselle. Neuvottelujen tuloksena on sovittu siitä, että Neuvostoliitto myöntää Suomelle Suomen hallituksen harkinnan mukaan käytettäväksi 40 milj. ruplan suuruisen lainan kullassa, USA:n dollareissa tai muussa sopimuspuolten keskenään sopimassa valuutassa. Laina-aika on määrätty 10 vuodeksi vuotuisen koron ollessa 2 ½ %. Sopimuspuolet ovat sopineet siitä, että lainasopimus on ratifioitava mahdollisimman pian ja että se tulee voimaan Helsingissä tapahtuvan ratifioimisasiakirjojen vaihdon päivänä. Neuvostoliiton hallitus on samalla suostunut maksamaan osan Suomen toimituksista SNTL:oon vuonna 1954 länsivaluutoilla ja kullalla. Sopimuspuolet ovat neuvottelujen kuluessa tyydytyksellä todenneet, että vuonna 1950 tehty viisivuotinen kauppasopimus on huomattavasti edistänyt SNTL:n ja Suomen välisen kauppavaihdon kasvua. Sopimuspuolet vakuuttivat molemminpuolisesti haluavansa edelleenkin kehittää molempien maiden välistä kauppavaihtoa ja sopivat tässä tarkoituksessa siitä, että kuluvan helmikuun lopulla aloitetaan neuvottelut uuden pitkäaikaisen tavaranvaihtosopimuksen solmimisesta.»

7.2. Suomen Sosialidemokraatissa on toinen kirjoitus »Siirtolaisuuden syvemmät syyt».

Siinä esitetään, että syynä viime vuosien siirtolaisuuteen ei ole taloudelliset syyt, vaan »turvattomuuden tunne, joka varsinkin sotien jälkeen oli luonnollinen». Kun kansamme on selvinnyt sellaisista vaikeuksista kuin 1940-luvulla, niin sen pitäisi herättää uskaliaisuutta, halua ottaa osaa tämän kansan kohtaloihin. Tarvittaisiin »tervettä luottamusta ja itsetuntoa. Vajotaan omituiseen epäilyn ja pessimismin suohon. Tarvitaan tervettä kansallista itseluottamusta.»

(Refl. Tässä on oikeita ajatuksia.)

Other Men’s Flowers

An Anthology of Poetry Compiled by A. P. Wavell (Field-Marshal Earl Wavell)

Memorial editions with introduction by his son Jonathan Cape.

Thirty Bedford Square, London.¹

¹ Toisten miesten kukkasia

Runoantologia. Koonnut A. P. Wavell (sotamarsalkka jaarli Wavell). Muistopainosten esipuheen laatinut hänen poikansa Jonathan Cape. 30, Bedford Square, Lontoo.

9.2. Lahden Hiihtoseuran lähetystö pyysi Lahden hiihtokisojen suojelijaksi ja läsnäolemaan kilpailuissa. – Lupasin uudestaan suojelijaksi, mutta en luvannut saapua.

9.2. Ministeri Aura luonani. Palannut delegation kanssa eilen Moskovasta, jossa tehty sopimus lainasta ym.

Ensin Aura toi minulle terveiset Mikojanilta. (Se oli hauskaa.)

Aura kertoi, että asiat eivät tosin olleet aivan valmiita alussa, mutta menivät ystävyydessä. Venäläiset ilmoittivat heti, että myöntävät lainan Suomelle.

Minä lausuin mielihyväni ja kiitin Auraa ja onnittelin häntä. Tämä sopimus Neuvostoliiton kanssa menee yhteen meidän politiikkamme kanssa.

Aura kertoi saaneensa Mikojanin puheista sen käsityksen, että Neuvostoliitolla on tavaton halu ekspanderata¹ ulkomaankauppaa.

Minä kysyin, miltä Moskovassa näytti.

Aura: oli vasta ensi kertaa Moskovassa, mutta kaikki sanoivat, että edistymistä on tapahtunut. Ihmiset kaduilla olivat hyvinpukeutuneita. He näkivät ravintolassa aivan nuorta väkeä, jotka joivat sampanjaa ja mässäsivät kovasti. He eivät ole voineet itse ansaita rahoja, vaan nähtävästi käyttelivät vanhempiensa rahoja. Yläluokkalaisia.

Mikojan, joka puhui paljon enemmän kuin muut venäläiset, sanoi pitävänsä suomalaisista. Sanoi panevansa arvoa suomalaisen talonpojan itsepäisyydelle.

Aura antoi minulle Moskovassa allekirjoitetut asiapaperit.

¹ laajentaa

10.2. Redaktör¹ Starkenberg (Expressen) Tukholmasta luonani.

Keskustelimme n. tunnin. Minä esitin mielipiteeni. Starkenberg sanoi, että Ruotsissa ei paljon toivota poliittisen aseman selviämistä (Berlinin konferenssissa), mutta toivotaan, että asema ei tulisi huonommaksi.

Hän kysyi, mitä minä ajattelen Ruotsin nykyisestä ulkopolitiikasta (alliansfrihet²) ja että pysyy ulkopuolella Atlantin Liiton ja luulenko minä sen vaikuttavan Neuvostoliiton politiikkaan Suomeen nähden.

Minä vastasin, että tietysti on vaikea sanoa, muuttuisiko venäläisten politiikka Suomeen nähden, jos Ruotsi muuttaisi politiikkaansa. Mutta minä olen tyytyväinen Ruotsin nykyiseen politiikkaan ja toivon sen jatkuvan. Sillä »man vet vad man har»³. Luulen sen olevan myös Ruotsin etujen mukainen.

¹ Toimittaja

² (liittoutumattomuus)

³ »on tiedossa, se mikä meillä on»

11.2. Ylikirjastonhoitaja prof Tudeer ja tri Salingre – Numismaattisen yhdistyksen puolesta – toivat minulle ensi kappaleen yhdistyksen lyöttämästä Runebergin muistomitalista.

13.2. Ritarihuoneella Mannerheimin patsaan kilpailutulokset nähtävinä. Olin siellä.

16.2. Helsingin Sanomat

»MINISTERI SAI NUHTEITA

»Tulitikkuäänestys» selvitetty – kolme edustajaa syyllisiä

Eduskunnan puhemiesneuvosto tutki eilen kahteen otteeseen huomiota herättänyttä »tulitikuilla äänestämistä» budjetin käsittelyssä viime torstain ja perjantain välisenä yönä ja tutkimuksen seurauksena valtiovarainministeri Tuure Junnila sekä ed. Niilo Kosola (k) ja ed. Lauri Solla(ml) saivat puhemiesneuvoston ehdotuksesta puhemieheltä nuhteet ja varoituksen valtiopäiväjärjestyksen 58 §:n mukaisesti.

Eduskunnan täysistunnossa puhemies luki seuraavan selostuksen tapauksesta ja puhemiesneuvoston päätöksen: » Kun tarkastettaessa täysistunnossa kuluvan helmikuun 11. ja 12. päivien välisenä yönä äänestyskoneen toimintaa on havaittu, että eräiden edustajien paikalla äänestysnappula oli kiilattu tulitikulla siten, että äänestettäessä kone antoi jatkuvasti äänestyksen tulokseksi eräiden edustajien kohdalla määrätyn »jaa»- tai »ei»-äänen, mikä järjestely voi myös aiheuttaa koneen vaurioitumisen, tähän nähden puhemiesneuvosto, jonka mielestä tällaista menettelyä siinäkin tapauksessa, että kysymykseen tuleva edustaja tapahtuneiden äänestysten aikana on istunut paikallaan tai ollut muualla eduskuntatalossa, on pidettävä sopimattomana ja äänestyksessä, joka on henkilökohtainen, noudatettavaa järjestystä rikkovana, ehdottaa, että edustajat Junnila, Kosola ja Solla, joiden on voitu todeta sanotulla tavalla menetelleen, ovat valtiopäiväjärjestyksen 58 §:n mukaisesti saava puhemieheltä nuhteet ja varoituksen.»

Puhemiehen luettua puhemiesneuvoston päätöksen pyysi Skdl:n ryhmän puheenjohtaja ed. Kuusinen puheenvuoron ehdottaen ed. Stenbergin (kd) kannattamana asian lähettämistä perustuslakivaliokuntaan, koska kysymyksessä on törkeä valtiopäiväjärjestyksen rikkominen ja koska tällaista on kerrottu tapahtuneen aikaisemminkin ja useammankin edustajan taholta. Ed. Stenberg (kd) ehdotti lisäksi ed. Ryömän (kd) kannattamana, että eduskunta suorittaisi uudelleen 14. pääluokan eli sosiaalimenojen käsittelyn. Ed. v. Born (r) oli sitä mieltä, ettei asia kuulunut perustuslakivaliokunnalle, jonne yleensä lähetetään vain sellaiset asiat, joissa eduskunta ei ole hyväksynyt puhemiehen menettelyä, ja ed. Pasanen (kp) katsoi asian täysin selvitetyksi ja valiokuntaan lähettämisen tarpeettomaksi. Samaa mieltä olivat myös ed. Jokinen (sd) ja ed. Leskinen (sd).

Äänestyksessä eduskunta hylkäsi ed. Kuusisen ehdotuksen 138 äänellä kommunistien 41 ääntä vastaan (3 »tyhjää» ja poissa 17). Ed. Stenbergin ehdotusta äänestyksen toimittamisesta uudestaan 14. Pl:n osalta puhemies ei suostunut ottamaan äänestettäväksi, koska oli selvitetty, ettei »tulitikkujuttu» ollut voinut vaikuttaa äänestyksen tulokseen ja koska asiasta ei oltu tehty eduskunnantyöjärjestyksen mukaista aloitetta. Puhemiehen menettely hyväksyttiin yksimielisesti. Tämän jälkeen – eduskunnan hyväksyttyä puhemiesneuvoston ehdotuksen – puhemies lausui: »Annan edustajille Junnila, Kosola ja Solla valtiopäiväjärjestyksen 58 §:n mukaisesti nuhteet ja varoituksen.» Asia oli loppuunkäsitelty.

Valtiopäiväjärjestyksen 58 §:ssä sanotaan: »Edustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti; älköön kukan käyttäköa loukkaavia, pilkallisia tahi muuten sopimattomia sanoja hallituksesta tahi yksityisistä henkilöistä. Jos joku tätä vastaan rikkoo, kutsukoon puhemies hänet järjestykseen sekä, ellei hän ota siitä ojentuaksensa, kieltäköön hänet puhumasta. Muuten olkoon eduskunnan asia tutkia, onko edustaja, joka on rikkonut järjestystä, puhemieheltä saapa nuhteet ja varoituksen taikka määräajaksi, enintään kahdeksi viikoksi, pidätettävä eduskunnan istunnoista taikka tuomioistuimessa saatettava syytteeseen, vai saako asia raueta.»

16.2. Puhuin tänään Junnilan asiasta sekä Fagerholmin että Tuomiojan kanssa. Olen nimittäin ottanut tämän asian vakavalta kannalta ja ajatellut, että Junnila ei voisi jäädä hallituksen jäseneksi tämän jälkeen.

Puhuin myös Ahon kanssa (U.S.), hän oli hyvin pahoillaan tästä.

Tuomioja sanoi Junnilan menettelyn olevan »uskomattoman». Samoin Fagerholm piti sitä kovin pahana, mutta katsoi, että julkinen nuhde eduskunnan edessä on niin kova rangaistus, että asia saisi hänen mielestään jäädä siihen.

Tuomioja keskusteltuaan Salmisen kanssa katsoi myös, että asia voisi jäädä siihen.

17.2. soitin uudestaan Tuomiojalle. Tuomioja sanoi puhuneensa edelleen asiasta Auran ja Hetemäen kanssa, jotka myös toivoivat, että asia saisi jäädä. Samaa mieltä oli edelleen Tuomioja.

Minä sanoin, että kun vaaleihin on ainoastaan 2 1/2 viikkoa ja sitten kokoontuu uusi eduskunta ja tulee uusi hallitus, niin suostun siihen, että asia saa jäädä. Mielipiteeseeni vaikuttaa myös se, että kommunistilehdet ovat alkaneet vaatia Junnilan eroa. Se tekee asian ikäväksi.

Asia saa siis jäädä.

18.2. Direktör¹ Gustaf Nobel Pariisista luonani. Meillä oli lähes tunnin hauska keskustelu. Alfred Nobel oli hänen setänsä.

¹ Johtaja

23.2. ruotsalainen kvartetti, joka on täällä matkalla antamassa konsertteja Vaasan palaneen teatterin hyväksi, oli laulutervehdyksellä Allin ja minun luonani.

25.2. Lounas Kivikosken kunniaksi, joka jättää presidentin kanslian päällikön paikan ja menee lähettilääksi Ankaraan.

Läsnä: Törngren, Rydman, Hynninen, Seppälä, Välikangas ja adjutantit.

Annoin Kivikoskelle Leijonan suurristin.

27.2. Gartz käynnillä täällä Moskovasta. Oli luonani. Puhuimme politiikasta.

Minä kysyin, mitä Neuvostoliittoon kuuluu. Sanoin, että meidän on pidettävä silmällä, että emme pysy vanhalla kannalla, vaikka kenties olot ja Venäjän politiikka ovat muuttuneet.

Gartz: Kuten minä tiedän, on Venäjällä vaikea saada tietoja. Länsivaltojen diplomaatit lukevat Pravdaa ja koettavat lukea siitä rivien välistä. Mutta he eivät ymmärrä mitään eikä heidän mietteisiinsä ole pantava merkitystä.

Gartzin mielestä Venäjällä yhteiskunta on vahva, mutta johtavassa luokassa on väsymystä sen painostuksen johdosta, jossa Stalinin aikana elivät – samanlainen kuin oli Ranskassa 1810. Kun johtava luokka on Venäjällä päässyt valtaan, niin se tahtoo nauttia asemastaan – sitä varten se tahtoo rauhaa. Tahtovat välttää sotia.

Ei voi puhua tyytymättömyydestä, jolla olisi jotain poliittista merkitystä. Mutta on kaiho parempiin, rauhallisiin ja vapaampiin oloihin.

Mahdollisesti huipulla on taktiikasta eri mieliä. Siellä voi olla liberalisempia ja voi olla stalinilaisia.

Gartz: Molotovin jyrkkä asema Berliinissä, kenties tilanne huipulla ei ole selvä. Naapurikansoja vastaan ei näy olevan suunnanmuutosta.

Minä: Mitä mahtavat ajatella suhtautumisesta meihin, Suomeen?

Gartz: Ei voi sanoa mitään varmaa. Suhteet meihin riippuvat siitä, mitä yleensä poliittinen tilanne vaatii:

1) Ei saa pelottaa muuta maailmaa (ei siis myös meitä ahdistaa).

2) Venäläisillä on meidän puolella se, mitä tarvitsevat. Siis ei voittaisi mitään toisenlaisella politiikalla. Niin kauan kuin me emme anna aihetta epäluuloihin, meillä on chance¹, että saamme olla rauhassa. Maailman tilanne vaatii, että on rauha kaikkialla.

Minä: Mitä venäläiset ajattelevat meidän kommunisteistamme? Minä kerroin keskustelustani Schulenburgin ja Crippsin kanssa 1940 ja 1941.

Gartz luulee, että venäläiset eivät ole lopullisesti luopuneet vanhoista tarkoituksistaan. On ainoastaan tauko. Jos venäläisten politiikassa tapahtuu todellinen muutos, niin silloin Molotov ei voi olla virassa. Venäläisillä ei ole välttämätöntä tehdä meille pahaa, heillä on tärkeämpiä asioita maailmassa nyt.

Gartz: Kenties seuraava venäläinen sukupolvi voi olla toista mieltä. Nyt on ainoastaan hetken aiheuttama muutos kysymyksessä.

Sitten minä puhuin armeijamme parantamisesta ja hoitamisesta. Mitä venäläiset ajattelevat, jos siihen vakavammin ryhdymme? Kerroin Molotovin keskustelut minun kanssani 1940 meidän rajojemme vahvistamisesta. Jos asetamme puolustus­ neuvoston, josta on ollut kysymys?

Gartz ei voinut sanoa nyt siitä mitään. Katsoi, että taloudellinen tila ei salli meille muuta kuin varustaa armeijaa ainoastaan sen verran, että voi saada, mitä on tarpeen harjoitusta varten.

Minä puhuin vielä ystävyyssopimuksen uudistamisesta 1958. On tarkastettava, olisiko sen määräyksissä jotain muutettava.

Lopuksi olimme yhtä mieltä siitä, että meidän ei pidä osoittaa pelkuruutta, pitää olla pelottomia, mutta ei ärsyttää venäläisiä, ei antaa heille aihetta sellaiseen, minkä he katsovat puolustuksensa kannalta olevan aiheellista.

¹ mahdollisuus

27.2. Suomen Kulttuurirahaston 15-vuotisjuhla.

Olin läsnä Yliopiston juhlasalissa. Kaunis juhla.

3.3. Madridiin nimitetty konsuli Brotherus luonani. Puhuin hänelle ajatuksiani meidän politiikastamme, suhteistamme Neuvostoliittoon ym.

4.3. Oikeusministeri Kuuskoski luonani.

Kertoi, että hänen ministeriössään oli useita lainsäädäntöasioita valmiina. Kysyi, voiko tämä hallitus käsitellä ne ja antaa eduskunnalle.

Minä: Kaikki nämä asiat ovat sellaisia, että ne voidaan antaa uudelle eduskunnalle.

Sitten Kuuskoski puhui kansalaisluottamuksen palauttamisesta armahdustietä. Hän tahtoisi olla liberaali, mutta korkein oikeus usein vastustaa.

Minä pyysin ottamaan selvää, miten Ruotsissa näissä asioissa menetellään.

Sitten puhuimme oikeuskanslerinviraston oikeussihteerinviran täyttämisestä. Päätettiin lykätä asia ja ottaa selvää eräistä seikoista.

5.3. Esittelyn jälkeen keskustelu Tuomiojan kanssa.

Tuomioja kysyi, voiko tämä hallitus valmistaa esityksiä uudelle eduskunnalle, kun hallitus on väliaikainen.

Minä: Mielestäni hallitus voi valmistaa esityksiä. Yksityistapauksessa on syytä harkita, onko joku asia sellainen, että sen antaminen ärsyttäisi puolueita ja eduskuntaa tai olisi muista syistä paras jättää se tämän hallituksen puolelta antamatta.

Sitten minä puhuin taloudellisesta tilasta. Sanoin, että laskelmat ja päätelmät, joita siinä aikaisemmin viime vuonna tehtiin, eivät ole osoittautuneet oikeiksi. Laskelmat oli kenties heikosti tehty.

Kun nyt tulee uusi eduskunta ja edessä on 4 vuotta seuraaviin vaaleihin, niin täytyy tarmokkaasti käydä asiaan niin, että taloudellinen tila saadaan hyvissä ajoissa ennen seuraavia vaaleja korjatuksi. Sanoin, että minä jo v. 1951 vaalien jälkeen puhuin Kekkosen kanssa siitä, että asia olisi saatava ennen vaaleja järjestykseen, mutta ei ole mennyt niin. Taloudelliset asiat eivät vaadi mitään neroutta, mutta järkevää ajattelua ja lujaa johtoa. Sitä täytyy meillä olla saatavissa.

6.3. Refl.

Toissa päivänä kommunisti Enne »vaalitentissä» radiossa selvästi sanoi, että kommunistien tarkoitus on aseellinen vallankumous. Siitä on hän otettu lehdissä kiinni.

Tänään on lehdissä suuri uutinen, että kommunistien pääsihteeri Pessi viime maaliskuussa Oslossa (Pohjoismaiden kommunistien kokouksessa) sanoi, että heidän tarkoituksensa on saada Suomen ulkomaankauppa riippuvaksi Neuvostoliitosta (40 à 50 % viennistä). Sitten yhtäkkiä kauppa lopetetaan, oikeistolaiset meillä antavat siihen syyn. Silloin tulee kriisi. Silloin kommunisteja täytyy ottaa hallitukseen ja sitten he eivät lähde sieltä pois, vaan ottavat vallan käsiinsä.

Obs! Minä olen monesti samaa puhunut Tuomiojalle ja Kekkoselle, että on onnettomuus, jos me tulemme riippuvaisiksi viennistä Neuvostoliittoon. Pessi sanoi kyllä totuuden.

8.3. Alli lähti San Remoon Italiaan lepäämään.

9.3. Eduskuntavaalien tulos:

Sosialidemokraatit 54 – nyt 53

Maalaisliitto 53 – nyt 51

SKDL 43 – nyt 43

Kokoomus 24 – nyt 28

Suomen Kansanpuolue 13 – nyt 10

Ruotsalaiset 13 – nyt 15

200

Porvareja 103.

Sosialidemokraatteja + kommunisteja 97.

Puhuin tänään aamulla Fagerholmin kanssa telefonissa.

Fagerholm oli vähän alakuloinen tai ei aivan tyytyväinen vaalien tulokseen sen johdosta, että kommunistit ovat pitäneet asemansa 43 edustajaa. Fagerholm ei osannut sanoa siihen mitään selitystä. Sanoi ainoastaan: »Sellainen on meidän kansamme.»

Keskusteluissa viime aikoina ennen vaaleja Fagerholm on ollut kommunisteihin nähden optimistinen. Luuli niiden edustajamäärän alenevan. – Minä sanoin Fagerholmille, että nyt ei saa kirjoittaa ja puhua sellaista, joka herättää eripuraisuutta puolueiden kesken. Sosialidemokraattien ja maalaisliiton täytyy muodostaa yhteinen hallitus. Sitä ei saa riidalla vahingoittaa.

Puhuin tänään myös Lauri Ahon (U.S.) kanssa telefonissa – kokoomuksen epäonnistumisesta – menettänyt 4 paikkaa. – Aho oli siitä myös hyvin pahoillaan. Minä kysyin, onko Suomen kansa vähälahjainen, kun se antaa tällaisen suurkannatuksen kommunisteilleen. Eikö se ymmärrä, mistä on kysymys?

Aho vastasi, että hänen mielestään Suomen kansan suuri enemmistö on yksinkertainen eikä ymmärrä, mistä oikein on kysymys. Katsoi, että kokoomuksen äänet ovat menneet Suomen Kansanpuolueelle, joka on uusi ja sentähden saa kannatusta. Mutta Aho oli huolissaan eikä osannut antaa oikeata vastausta.

Refl.:

7.10.51 olin Ståhlbergin luona, vaalien jälkeen. Sanoin, että vaalit (1951) menivät huonosti. Kommunistit saivat paljon ääniä ja edustajia (kts. muistiinpanoja). Se on huono asia.

Ståhlberg vastasi: »Kenties kommunistit tulevissa vaaleissa saavat vähemmän ääniä, kun tekevät paljon tyhmyyksiä.»

»Kun ei heitä kurtiseerata niin, että kansa ei saa sitä käsitystä, että he ovat välttämättömiä.»

Vahinko, että Ståhlberg ei ole enää elossa. Asia ei ole mennyt, niin kuin hän luuli. Kommunistit ovat kyllä tehneet tyhmyyksiä, mutta ovat siitä huolimatta saaneet yhtä paljon eduskuntaan edustajia kuin 1951, jolloin he saivat viisi enemmän kuin 1948.

Ei ole hyvä todistus meidän kansamme valtiollisesta älystä ja kyvystä, että he kaiken sen jälkeen, mitä venäläiset ovat meille tehneet (hyökkäsivät päällemme 1939, riistivät Karjalan ja Hangon, toisen sodan jälkeen vielä enemmän sotakorvauksia, estivät meidät Marshal-avusta ym.) että kaiken tämän jälkeen 400.000 suomalaista äänestää kommunisteja.

Svenska Dagbladet 9.3.54.

Nekrologi Hjalmar Procopésta, joka kuoli eilen äkkiä täällä. Siinä mm.: » –––följde för Hj. Procopé nya fyra år 1927–1931 på utrikesministerposten i fyra olika ministärer under president Relanders lyckliga och sorglösa tid, då irritationsmomenten i finländsk politik endast bestodo av den abderitiska förbudslagen och den aggressiva äktfinskheten».¹

Refl. Tämä on hyvästi sanottu. Se oli tosiaan sorglös tid², sen vuoksi että Venäjä ei ollut vielä ehtinyt nousta mataluuden tilasta, johon se oli joutunut sotavuosina ja 1917. Kesti vielä lähes 10 vuotta Relanderin jälkeen, ennen kuin Venäjä = Neuvostoliitto 1939 oli jälleen jaloillaan ja silloin »suruton aika» oli loppu.

¹ » ––– seurasi Hj. Procopén uusi nelivuotiskausi 1927–1931 ulkoministerin paikalla neljässä eri hallituksessa presidentti Relanderin onnellisella ja huolettomalla kaudella, jolloin ärsyttäviä asioita Suomen politiikassa olivat vain typerä kieltolaki ja päällekäyvä aitosuomalaisuus.»

² huoletonta aikaa

13.3. Refl. Mietittävää: (mm. Wuoren kanssa)

1) Ystävyyssopimuksen uudistaminen 1958. (Vuotta ennen irtisanottava.)

a) Olisiko uudistettava?

b) Jos uudistetaan, kuten lienee edullisinta, niin on harkittava, onko sopimuksen 1 ja 2 artiklaan tehtävä muutoksia siinä tarkoituksessa, että tulee selväksi, että venäläiset eivät voi vaatia laillista oikeutta sekaantua meidän asioihimme paitsi meidän pyynnöstämme ja meidän suostumuksellamme.

(Obs! Perustuslakivaliokunnan mietintö 1948 valtiopäivillä sisältää selonteon siitä, miten artiklat on tulkittava. Siitä on otettava ajatuksia harkitessa kysymystä.)

2) Mitä hyötyä meillä on ystävyyssopimuksesta?

Meidän turvamme Neuvostoliittoa vastaan. Miten sopimus vaikuttaa siihen?

3) Suurpoliittinen perspektiivi.

Voidaanko välttää suursota?

Lähivuosina ei näytä tulevan sotaa. Mutta Saksan probleema tuskin voi selvitä rauhanomaisin keinoin. Tuskin muilla kuin sodalla. – Miten meidän silloin käy?

4) Meidän puolustuslaitoksemme.

Ei pitäisi päästää rappeutumaan, vaan pidettävä hyvässä kunnossa. Harkittava, eikö sitä varten olisi asetettava

Puolustusneuvosto sekä

Varoja lisättävä puolustuslaitokseen.

Jos tähän ryhdytään, niin meidän kommunistimme nostavat suuren melun. Mitä venäläiset ajattelevat ja tekevät silloin?

5) Ylioppilaslehden »Karjalaisen» kirjoitus. Pessimismi nuorison ym. keskuudessa. Linkomiehen puhe Hj. Procopén hautajaisissa. Obs! Y-K:n sanat (»Näköaloja») pienen kansan vaikeudet: Ei ole toiminnan mahdollisuuksia. (Mutta meillä kyllä niitä on nyt paljon enemmän kuin ennen Venäjän aikana.)

6) Pääsymme Yhtyneisiin Kansakuntiin.

Nyt voi olla aika päästä sinne. Tähän asti emme ole siitä välittäneet, koska olemme pelänneet joutuvamme siellä vaikeuksiin Neuvostoliiton vuoksi. Obs! Ruotsin delegatio joku vuosi sitten tiedusteli meiltä, olisiko syytä, että he ryhtyisivät joihinkin toimenpiteisiin. Me vastasimme, että ei ole syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin.

Mutta nyt kenties olisi hyvä, jos pääsisimme jäseneksi. Se voisi olla omiaan vaikuttamaan kansaamme psykologisesti – vastustamaan pessimismiä ja alakuloisuutta.

Voisiko tässä asiassa mitään tehdä?

7) The Times’in kirjoitus. Vähän pessimistinen (meidän vaaliemme johdosta).

8) Ennen kuin ryhdytään mihinkään toimenpiteisiin, olisi pidettävä yhteinen neuvottelu, jossa olisi pääministeri, ulkoministeri ja Wuori. – Mutta se voi tapahtua vasta kun hallitusasia on selvä.

Ylioppilaslehti 12.3.54.

» Vapaa Sana –––

Vielä isänmaallisuudesta

Luettuani Pentti Linkolan vastineen, rohkenen esittää vielä muutamia ajatuksia, kuitenkin ottaen huomio toimituksen kainon vihjeen palstatilojen rajoituksista.

Valitettavasti en ole lukenut Russelin tuotannosta kuin yhden teoksen (Avioliitto ja moraali) enkä tiedä, millaisia ratkaisuja hän esittää tulevan maailmanvaltion hallinnollisista ym. järjestelyistä. Mutta ellei hänellä ole oleellisesti parempia ehdotuksia kuin – ottakaamme läheisin esimerkki – nykyinen neuvostojärjestelmä, niin ei kiitos.

Meillä syntyisi sotakiihkoilijoita kansainvälisen tilanteen muuttuessa. Kyllä varmasti. Enpä menisi takuuseen itsestänikään. Olisin täynnä »pyhää» vihaa, jos vähäisiä oikeuksiamme taas yritettäisiin polkea. Tavallinen ihminen kun on niin vaistojensa ja primitiivisten viettiensä vallassa (itsesäilytysvietti). Olkaamme me vähäpätöisen pikku tasavallan asukkaat – »myönnän kernaasti oman mitättömyytemme kulttuurielämän alalla useimpien Euroopan valtioiden rinnalla – vaatimattomienkin, mutta reaalisten aatteiden kannattajia ja jättäkäämme suuret aatteet suurille. Kyllä me sitten perässä tulemme, kuten pienten tapaan olemme tähänkin saakka tehneet. Ehkä piankin, sillä eihän voi kieltää, etteivätkö suurvallat varsin tarmokkaasti ajaisi maailmanvaltojen aatetta. Vahinko vaan kun eivät pääse keskenään yksimielisyyteen. Vaatimattomasta puolestani voisi jo riittääkin.

»Karjalainen»

Keskustelu isänmaallisuudesta keskeytetään toistaiseksi

Toimitus»

Helsingin Sanomat 11.3.54

»KUOLLUT TILANNE JATKUU

Lontoo, 10.3. (STT-Reuter)

Kommentoidessaan Suomen vaaleja Times kirjoittaa keskiviikkona: Valtiolliset vaalit, jotka aiottiin pitää heinäkuussa, siirrettiin tähän viikkoon toivossa, että vaaleissa saataisiin aikaan uusi poliittinen enemmistö, joka voimakkain ottein voisi käydä käsiksi vaikeaan taloudelliseen lanteeseen. Tähän päämäärään ei päästy, konservatiivien ja sosiaalidemokraattien välinen suhde jää ennalleen.

Sosiaalidemokraatit jäivät eduskunnan suurimmaksi puolueeksi, mutta kommunistien tukeminakin – mitä he aina vastustavat – eivät he pysty aikaansaamaan enemmistöä, sillä maalaisliittolaisilla on vain yksi paikka vähemmän ja nämä saavat myös kannatusta pienemmiltä konservatiiveilta puolueilta. Vaalimenestyksen hedelmät saattavat mennä sosiaalidemokraateilta hukkaan tehtaissa ja metsätöissä kommunistien käyttäessä hyväkseen vaikeata taloudellista tilannetta. Synkkä totuus Suomen nykyisestä kuolleesta tilanteesta on se, että suuren jättiläismäisen naapurin varjossa olevan pienen ja puolustuskykyä vailla olevan maan poliittisia ratkaisuja vaikeuttavat niiden mahdolliset valtavat seuraukset.»

15.3. Puolan uusi lähettiläs Jan Lato jätti valtakirjansa.

Lato ei puhu muuta kuin puolaa ja venäjää. – Puhuimme venäjää.

18.3. Metsäviikon pääkokous B-Messuhallissa. Olin siellä.

Prof. Ilvessalo piti esitelmän kolmannesta metsäinventoinnista 1951–53.

Rohkaisevia numeroita. Jälleenkasvu Oulunjoen eteläpuolella olevista metsistä on yhtä suuri, 35 milj. m³, kuin ennen so­ s.o. ennen alueluovutuksia.

24.3. esittelyn jälkeen puhuin Tuomiojan ja Törngrenin kanssa.

1) Sirola-opistosta. Ylioppilaslehdessä kirjoitus, jossa kerrottiin, että Sirola-opistossa opetetaan paljasta kommunismia karkeimmassa muodossa. Se toimii Suomen valtion kustannuksella.

Käskin ottamaan asiasta selvän.

2) Kauppaneuvottelut Neuvostoliiton kanssa.

Huomautin jälleen, että meidän pitää olla varuillamme, että emme tee sellaisia sopimuksia, jotta joudumme onnettomuuksiin, jos ja kun Neuvostoliitto lopettaa kaupan. (Obs! Pessin puhe Oslossa. Hän puhui kyllä totta, vaikka on tahtonut kieltää sen.)

3) Sitten puhuin siitä, että vaalit eivät menneet riittävän hyvin, sillä kommunistien äänimäärä lisääntyi ja he saivat saman määrän edustajia kuin ennen: 43. Se on hirveän suuri.

4) Minä: Puhuimme myös taloudellisista asioista, taloudellisesta vakauttamisesta. Minä sanoin, että Suomen markan sisäinen ja ulkomainen arvo pitää saada menemään yhteen. Muuten on vienti ja muu taloudellinen toiminta mahdotonta.

Tuomioja sanoi, että tehtyjen laskujen mukaan on kruunun arvo ostopariteetin mukaan 20 % = siis 52–54 mk – pro 44,50. Turistikurssit 78–80 ovat aivan ulkopuolella ja ovat niin korkeat, koska kysyntä on paljon suurempi kuin tarjonta, s.o. suomalaiset matkustavat paljon enemmän ulkomailla kuin ulkomaalaiset Suomessa.

25.3. Ministeri Aura luonani keskustelemassa kauppaneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa. Hän on Suomen neuvottelukunnan johtaja ja on palannut Moskovasta ja menee sinne takaisin.

Aura kertoi: Vastaanotto Moskovassa oli ystävällinen: Borisov ja Kuznin olivat vastassa. Aura piti puheen ja mainitsi ystävyyssopimuksen, jonka venäläiset nykyään sovittavat jokaiseen tilaisuuteen. Puhui taloudellisten suhteiden kehittämisestä ja toivoi, että päästään tyydyttäviin tuloksiin. Borisov yhtyi Auran sanoihin.

Vaikeudet ovat olleet maksutasapainossa. Suomessa on tutkittu, mitä voimme tuoda Venäjältä. Tuontimahdollisuudet ovat 420–450 milj. rupl. 1953 oli tuonti 380 milj. rupl., 1954 nousee n. 400 miljoonaan.

Aura sanoi hänen ilmoittaneen venäläisille, että emme voi ostaa tavaroita yli oman tarpeen, niin kuin teimme viime vuonna, mutta jouduimme siinä vaikeuksiin.

Kolmikantasopimukset ovat n. 100 milj. (Puola, Tšekkoslovakia, Itä-Saksa). Tätä ei voi lisätä kuin korkeintaan 120 milj.

Neuvostoliitto + kolmik. yhteensä 450 milj.

Minä kysyin, miten paljon Neuvostoliiton summa tekee.

Aura: Vienti Länsi-Eurooppaan = 52 % – Itä-Eurooppaan 29,9 % v. 1953. Neuvostoliittoon 25,4 %, Amerikkaan (pohj. ja etel.) 10,2 %, (USA 7,2 %).

Borisov sanoi, että he antavat vastauksen ja ehdotuksensa sitten, kun ovat tutustuneet suomalaisten listaan. Oli tyytymätön siihen, että Suomi ei ollut ostanut Neuvostoliitosta enemmän, varsinkaan ei ole ostanut venäläisiä koneita.

Aura vastasi, että venäläisten koneiden myynti Suomessa on vaikeaa, kun ei saa varaosia. Heidän täytyy ensin järjestää kaikki nämä kysymykset.

Wahlfors oli vahvistanut, että ei saa varaosia.

Borisov oli sanonut olevansa tyytyväinen, että oli saanut tietää syyt. Kysyi, eikö Suomi voi ostaa lisää kivihiiltä ja vehnää.

Aura: Meillä on hyvä sato. Emme tarvitse vehnää. Kivihiili: venäläisten hinnat ovat kalliimpia kuin muiden.

Aura:

1953 oli meidän vientimme Venäjälle 585 milj. = 25,4 % koko vuoden 1953 viennistä.

(Vienti Englantiin oli 22 %.)

Nyt on laatinut vähän suuremman vientilistan kuin 1953, yhteensä 600 milj. rupl., mutta siinä oli puutaloja ym. tavaroita, joita venäläiset luultavasti eivät osta. (190 milj. laivat, 30 milj. voimakoneet, 60 milj. puuteollisuuskoneita, 20 milj. kulet.laitteita, 20 milj. pieniä koneita, 25 milj. raaka-aineita, 255 milj. puu- ja paperituotteita) (kaikki ruplia), mutta tämä ei ole balanssissa vaan edellyttää erikoissopimuksia.

Borisov kysyi, voiko Suomi lisätä vientiä. Neuvostoliitto ostaa paljon lännestä: laivoja. Voiko Suomi lisätä näitä. Riippuuko Suomen viennin lisääminen maksun järjestämisestä? Neuvostoliitto tulee antamaan oman ehdotuksensa.

Aura sanoi saaneensa sen vaikutuksen, että venäläiset tulevat esittämään enemmän ja suurempia laivoja, mutta me emme voi laajentaa telakoitamme. Aura luuli, että oli venäläisille pettymys, he odottivat, että meidän listamme olisi ollut suurempi, kenties 700 à 800 milj. rupl. (vienti).

Borisov oli sanonut puheissaan, että venäläiset tahtovat laajentaa kauppaa muiden maiden kanssa. Eivät tahdo arvostella niiden taloudellisia järjestelmiä, vaan ainoastaan tehdä kauppaa.

Minä luin Auralle muistelmistani kauppaneuvottelut v. 1940. Minä sanoin, että taloudellisesti olisi tietysti edullisinta, että kauppamme Venäjän kanssa olisi niin suuri kuin mahdollista. Mutta ottaen huomioon poliittiset seikat meidän vientimme ei saa olla niin suuri, että joudumme onnettomuuteen, jos venäläiset katkaisevat ja tekevät vaikeuksia (Obs! Pessin lausunto Oslossa). 

Aura: Ei olisi huolissaan, jos vientimme on 600 milj. rupla. (s.o. sama kuin mikä se nyt on). 

Refl. Keskustelu Auran kanssa teki hyvän vaikutuksen minuun.

26.3. Englannin lähettiläs Sir Andrew Noble lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas kuten tavallista. – Noble menee Varsovaan.

30.3. ulkoministeri Törngrenin päivälliset diplomaateille juhlahuoneistossa. Olin siellä. Puhelin mm. Lebedevin sekä Ganzin ja Lecompte-Boinetin kanssa – Jotenkin hauska ilta.

31. 3. Suuri esittely valtioneuvostossa. Tuomiojan hallitus esitteli paljon esityksiä uudelle eduskunnalle, suurimmaksi osaksi sellaisia, jotka olivat jo olleet viime eduskunnassa, mutta eivät olleet ehtineet tulla käsitellyiksi.

24.5. Ministeri K. G. Idman, 

Hyvä veli,

Viime itsenäisyydenpäivänä kerroit minulle, että Eric Scavenius oli lausunut Sinulle ajatuksensa Suomen ja Neuvostoliiton välisestä ystävyydensopimuksesta vuodelta 1948.

Olisin kiitollinen, jos antaisit minulle tarkemman tiedon Scaveniuksen ajatuksista. Arvatenkin on Sinulla ne muistiin merkittynä.

Sopimus menee umpeen huhtikuussa v. 1958 ja on sanottava irti vuotta sitä ennen. Ratkaisu sen uudistamisesta ei siten tule minun presidenttiaikanani, mutta se asia askarruttaa ajatuksiani.

Ystävyydellä J.K.P.

(Lähetetty 24.5.54.)

1.4. Tuomioja jätti hallituksen erohakemuksen.

Tuomioja kertoi, että sosialidemokraatit ja maalaisliitto ovat neuvotelleet uuden hallituksen kokoonpanemisesta. Sosialidemokraatit ovat tarjonneet maalaisliitolle 8 paikkaa, itse tyytyväisiä 7:ään, mutta vaativat pääministerin (Fagerholmin). Maalaisliitto hylkäsi tämän ehdotuksen, tahtoo Kekkosta pääministeriksi.

Sosialidemokraatit eivät hyväksy Kekkosta pääministeriksi. Eivät tule hallitukseen Kekkosen johdolla.

V. Tanner pari viikkoa sitten esitti (Tuomiojalle), että Kalliokoski tulisi pääministeriksi.

Molemmat puolueet ovat yksimielisiä siitä, että pitää saada enemmistöhallitus.

3.4. Eduskunnan avajaiset.

Fagerholm vastasi minun puheeseeni huomauttaen mm., että politiikka Neuvostoliittoon ja hyvät välit, josta minä puhuin, kantoi »minun leimaani».

4.4. Keskustelu Fagerholmin kanssa. Hallituskysymys.

Ohjelma keskustelulle (kts. refl. 13.3.54)

I.

Hallitusasia.

(Minun mielipiteeni: sosialidemokraatit ja maalaisliitto yhdessä välttämätön.)

II.

Nykyisen eduskunnan aikana tulee poliittisia ratkaisuja ja harkintoja.

Olisi hyvä, jos näitä asioita ajattelisi ja niiden ratkaisuissa olisi mukana myös muu kuin nykyinen vanha presidentti. Pitäisi olla sellaisia nuorempia, jotka itse tulevat elämään näiden ratkaisujen tulokset. Eduskunta on heikentynyt – näihin asioihin nähden – viime vaaleissa.

1) Ystävyyssopimuksen uudistaminen. 3 vuoden perästä.

Onko muutoksia 1 ja 2 artiklaan? (Obs! Perustuslakivaliokunnan mietintö 1948)

III.

1) Suurpol. perspektiivi

(Suursota. Ei luultavasti lähiaikoina.)

2) Saksan probleema.

Selviääkö? Tuskin.

3) Meidän puolustuslaitoksemme.

a) Ei rappioitumaan.

b) Puolustusneuvosto.

c) Varoja lisättävä puolustuslaitokseen.

Mutta jos tähän ryhdytään, niin

d) meidän kommunistimme nostavat metelin.

Mitä tekevät venäläiset silloin?

e) Venäläiset näkyvät pelkäävän

1) Saksan militarisoimista,

2) Vetypommia.

Alkavatko venäläiset kenties tehdä meille vaatimuksia väittäen, että on olemassa sodan uhka?

IV.

Ylioppilaslehden »Karjalaisen» kirjoitus

Pessimismiä.

Linkomiehen puhe Hj. Procopén hautajaisissa.

V.

Pääsymme YK:hon.

Nyt voisi olla aika päästä sinne. Ruotsalaisten kysymys joku aika sitten. – Pääsymme YK:hon voisi vaikuttaa kansaamme psykologisesti – rohkaisevasti.

Voisiko tässä asiassa tehdä jotain?

VI.

The Timesin kirjoitus meidän vaaleistamme. Vähän pessimistinen. (Helsingin Sanomain selostus ei ole aivan oikea.)

4.4. Fagerholm luonani. Keskustelu edell. ohjelman mukaan.

Selostus hallitusasiasta aikaisemmin.

5.4. Ryhmien edustajat luonani hallitusasiassa. (kts. toisia muistiinpanoja)

Maalaisliiton ryhmä (Kekkonen) lausui, että 1948 ja 1951 neuvotteluissa ei ensiksi käännytty suurimman ryhmän puoleen, vaan 1948 suoraan Fagerholmin puoleen ja 1951 hänen, Kekkosen puoleen. – Lupasin tarkastaa asian.

Olen käynyt läpi muistiinpanoni. Asia on seuraava:

1948:

Maalaisliittolaiset (jotka olivat saaneet eduskunnan puhemiehen paikan) itse ehdottivat pääministeriksi sosialidemokraattia (ks. 22.7.48).

Ruotsalainen ryhmä ehdotti myös Fagerholmia.

(24.7.48) Kokoomus joko Kekkosta tai Fagerholmia. Edistys Fagerholmia (24.7.48).

Päiväkirja 22.7.48: Maalaisliiton valtuuskunta: Koivisto, Sukselainen, Ikonen. Pääministeriksi sosialidemokraatti. (Maalaisliitto oli katsonut, että koska se on suurin puolue, niin sille kuuluu puhemiehen paikka. Siihen valitt. Kekkonen.)

22.7.48: Maalaisliitto katsoo, että puhemiehen paikka kuuluu heille, koska he ovat suurin ryhmä. Sosialidemokraatit hyväksyvät sen ja kannattavat Kekkosta. – Maalaisliitto katsoo, että pääministerin paikka kuuluu sosialidemokraateille ja kannattavat Fagerholmia.

Päiväkirja 5.9.51: Kekkonen (esittelyn jälkeen Kultarannassa) oli keskustellut hallitusasiasta sosialidemokraattien kanssa. Sosialidemokraattien kanta, että hallitus tulee entiselleen – Kekkonen pääministeriksi.

5.4. Hallitus

I.

Kaikki: että enemmistöhallitus, jossa sosialidemokraatit ja maalaisliitto mukana.

II.

Pääministeri.

Sosialidemokraatit: Ei Kekkonen.

Sosialidemokraatit: Fagerholm. Kekkonen ulkoministeriksi.

Ellei sovita, vaan ryhmät esittävät eri henkilöitä, niin ensin käännyttävä suurimman ryhmän puoleen. (Ellei yksimielisiä, niin kenties löydetään kolmas mies.)

Maalaisliitto, Kekkonen: 1948, jolloin maalaisliitto oli suurin, käännyttiin sosialidemokraattien puoleen, 1951, jolloin sosialidemokraatit oli suurin, maalaisliiton puoleen.

Kun eduskunnassa on porvarillinen enemmistö, niin pääministeri porvarillisista. Kun maalaisliitto on suurin porvarillinen puolue, niin siitä pääministeri.

Kokoomus: Kaikki ryhmät, paitsi SKDL.

Pääministeriksi porvarillinen (tai ulkopuolelta Tuomioja) (24)

Ruotsalaiset: Pääministerikysymystä ei harkittu.

Kansanpuolue: Pääministeriksi porvarillinen. (13)

53

24

13

90

13 ruots.

103

6.4. Kekkonen kl. 11 kutsumana luonani.

Minä: Hallituksen muodostaminen on menossa pilalle, sillä sosialidemokraatit eivät hyväksy Kekkosta pääministeriksi ja maalaisliittolaiset eivät hyväksy muuta kuin maalaisliittolaisen pääministeriksi. Kysyin, eikö Kekkonen voisi tulla ulkoministeriksi (tai salkuttomaksi).

Kekkonen: Itse hän ei halua pääministeriksi, mutta puolue ja ryhmä eivät hyväksy muuta pääministeriä kuin Kekkosen.

Minä kysyin, keitä muita maalaisliittolaisia on, joita voisi ajatella pääministeriksi.

Kekkonen: Kalliokoski, mutta hän ei kelpaa. Sukselainen. Joku oli joskus hänelle ehdottanut Törngreniä pääministeriksi.

Minä sanoin hyväksyväni Törngrenin, jos Kekkonen tulee ulkoministeriksi.

Kekkonen sanoi, että kun porvarillisten ryhmä on eduskunnassa enemmistönä ja he kannattavat porvarillista pääministeriä, niin hänen, Kekkosen, pitäisi saada ensi sijassa »tunnustella», onko hänellä mahdollisuuksia muodostaa hallitus.

Minä: Ryhmien edustajain lausunto saattaa kyllä vaa’an painumaan Kekkosen puolelle, sillä kokoomus kannattaa porvarillista pääministeriä ja kansanpuolue ei hyväksy vasemmistolaista.

Kekkonen sanoi, että maalaisliitto ei tule hallitukseen, jonka pääministeri on sosialidemokraatti. Ei myöskään Tuomiojan hallitukseen.

Minä: On tarpeetonta panna toimeen 2 kierrosta (Kekkosen ja Fagerholmin kanssa), sillä niistä ei tule mitään tulosta. Sentähden olisi hypättävä näiden kahden kierroksen yli ja alettava heti kolmannesta kierroksesta. Eivätkö maalaisliitto ja sosialidemokraatit voisi yhdessä selvittää pääministerikysymystä? Minä olen ajatellut kehoittaa näitä ryhmiä selvittämään asian.

Kekkonen sanoi, että minä voisin kutsua Fagerholmin ja hänet yhtä aikaa neuvottelemaan asiasta.

Sovimme, että kokoonnumme tänään kl. 15.

6.4. kl. 15 Fagerholm ja Kekkonen. Minä: Eiliset neuvottelut osoittivat, että eduskunnan enemmistö on porvarillisen pääministerin puolella (maalaisliitto, kokoomus ja kansanpuolue). Kaikki kannattavat enemmistöhallitusta ja parlamenttaarista hallitusta, mutta pääministerikysymyksestä ovat erimielisiä. Sekä eilisistä neuvotteluista että ryhmien antamista julkilausumista käy ilmi, että Kekkonen tai Fagerholm ei saa aikaan sellaista hallitusta, sillä sosialidemokraatit eivät tule Kekkosen hallitukseen ja maalaisliittolaiset eivät tule Fagerholmin hallitukseen. Jos siis käännyn ensin Kekkosen puoleen, niin hän seuraavana päivänä ilmoittaa, että ei ole onnistunut. Jos sitten käännyn Fagerholmin puoleen, niin hän ilmoittaa pian, että ei onnistunut. Katsokaamme sentähden, että nämä kaksi tyhjää kiertoa on suoritettu, ja alkakaamme nyt heti kolmannesta kierroksesta. Näin ollen ehdotan, että Kekkonen ja Fagerholm (maalaisliitto ja sosialidemokraatit) ryhtyvät neuvottelemaan ja koettavat selvittää hallituksen muodostamiseen liittyvät erimielisyydet.

Fagerholm: ei vastusta tätä menettelyä, jos maalaisliitto sen hyväksyy.

Kekkonen: Tänään on ollut ryhmän kokous ja valtuuskunnan kokous ja ne ovat päättäneet, että eivät voi mennä muuhun kuin siihen päätökseen, minkä eilen esittivät.

Minä: Eikö ole paras, että kaksi suurta ryhmää ryhtyy neuvottelemaan yhdessä?

Kekkonen on siihen valmis.

Fagerholm yhtyi myös minun ehdotukseeni.

Sovittiin, että Kekkonen ja Fagerholm järjestävät sosialidemokraattien ja maalaisliiton ryhmien yhteisen kokouksen.

6.4. annoin sen jälkeen seuraavan kommunikean:

»Tasavallan Presidentin kutsusta olivat Eduskunnan puhemies Fagerholm ja Tohtori U. Kekkonen tänään iltapäivällä samanaikaisesti neuvottelemassa presidentin kanssa hallituskysymyksestä. Presidentin ehdotuksesta herrat Fagerholm ja Kekkonen kutsuvat sosialidemokraattien ja maalaisliiton ryhmien hallitusneuvottelijat yhteiseen kokoukseen hallituskysymyksen selvittämiseksi.»

6.4. kl. 20 Fagerholm ja Kekkonen luonani.

Ilmoittivat, että olivat pitäneet yhteisen neuvottelun sosialidemokraattien ja maalaisliiton hallitusneuvottelijain kanssa, mutta ei päästy tulokseen (kts. lehtiä 7.4.54).

Fagerholm ilmoitti, että sosialidemokraatit suostuvat neuvottelemaan yhteisestä hallituksesta jonkun toisen henkilön johdolla kuin Kekkosen.

Kekkonen ilmoitti, että maalaisliitto pysyy entisellä kannallaan. (Pitää siis kiinni Kekkosesta pääministeriksi.)

Keskustelimme asiasta. Minä sanoin, että nyt ei ole muuta mahdollisuutta kuin muodostaa Kekkosen johdolla hallitus.

Minä kehoitin Kekkosta muodostamaan hallituksen.

Seuraava kommunikea:

»Siihen katsoen, että eduskuntaryhmien enemmistön tasavallan presidentille esittämien lausuntojen mukaan hallituksen muodostaminen olisi uskottava porvarilliselle henkilölle, on tasavallan presidentti tänä iltana kehoittanut lakit. tri Urho Kekkosta ryhtymään toimenpiteisiin enemmistöhallituksen muodostamiseksi.»

Keskustelun kuluessa minä lausuin, että hallitusrintaman kulkeminen porvarillisten ja ei-porvarillisten väliltä ei olisi hyvä ja sitä olisi vältettävä.

7.4. kl. 14 Kekkonen soitti.

Kekkonen kertoi syöneensä tänään lounaan Leskisen kanssa ja esittäneensä hänelle ehdotuksen yhteisen hallituksen muodostamisesta.

Leskinen vastasi esittävänsä asian asianomaisten harkittavaksi. Leskinen oli sanonut, että voi käydä tarpeelliseksi heille pitää puoluevaltuuskunnan kokous; siinä tapauksessa he voivat antaa vastauksen vasta ensi viikolla tiistaina (13.4.).

Kekkonen piti sitä hyvänä asiana, että hän sai tilaisuuden syödä lounaan Leskisen kanssa ja keskustella hänen kanssaan.

8.4. Intian uusi lähettiläs Nambiar jätti valtakirjansa.

8.4. Luettuani t.p. lehtiä soitin Fagerholmille.

Sanoin: Tuomioja esitti maalaiskuntien liiton vuosikokouksessa synkän kuvan taloudellisesta asemasta ja jyrkän taloudellisen ohjelman. Koko ajan sen jälkeen hän piti kiinni näistä ajatuksistaan ja tästä ohjelmasta (nim. kustannuskriisistä). – Minä usein kysyin häneltä, onko hän ottanut selvää siitä, että laskelmat ovat oikeat. Hänellä on siihen tilaisuus ei ainoastaan sen kautta, että valtio omistaa Enson ym. tehtaita, vaan myös sen kautta että Tuomioja Suomen Pankin pääjohtajana voi tutkia teollisuuslaitosten bilanssit¹.

Tuomioja vastasi minulle ainoastaan, että Auran ja Törnqvistin numerot ovat oikeat. Myöhemmin hän sanoi: »suurin piirtein oikeat».

Kekkonen luotti Tuomiojan ym. lausuntoon.

Sitten minä sanoin, että Suomen Pankki pani v. 1949 toimeen kaksi kertaa devalvation, mutta ei ollut mitään suunnitelmaa, ja nämä devalvatiot eivät vieneet tulokseen. Minun mielestäni olisi pitänyt silloin tehdä selvä suunnitelma, jotta näiden kahden devalvation avulla olisi päästy selville vesille ja lopullisiin tuloksiin. (Refl. Se oli Suomen Pankin puolelta jotenkin epäselvää ja hataraa toimintaa.) Taloudellisten olojen järjestämisessä on Suomen Pankilla yhtä tärkeä asema ja tehtävä kuin hallituksella ja pääministerillä ja eduskunnalla.

Lopuksi lausuin, että Suomen Pankkia pitäisi nyt hoitaa kunnollisesti. Kuka sitä hoitaa? En tunne Warista. Mutta siellä tarvittaisiin pätevä hoito. – Lisäsin, että Rydin aikana siellä oli pätevä johto.

Huomautin Fagerholmille, että minulla ei ole mitään vastaan työskennellä yhdessä Tuomiojan kanssa, mutta asiain meneminen hyvin on tärkein asia.

¹ taseet

9.4. Uusi kansliapäällikkö Sohlberg tutustumiskäynnillä.

9.4. Kenraali Österman antoi Ampujaliiton kultaisen plaketin.

9.4. Porvoon hiippakuntaan nimitetty piispa Rosenqvist kiittämässä nimityksestään. Keskustelimme erilaisista asioista.

9.4. Kekkonen luonani, teki selvää hallitusasiasta.

Kekkonen kertoi: Oli syönyt sosialidemokraattien W. Lehtisen kanssa lounaan 1 1/2 t. Sitä ennen oli keskustellut luottamuksellisesti Fagerholmin kanssa. Fagerholm oli sanonut, että huonolta näyttää, mutta ellei kiirehditä, niin kenties menee. Sentähden Kekkonen sanoi Lehtiselle, että vastaus ensi viikolla. Sovittiin, että vastaus ensi tiistaina, mutta voi vielä lykkääntyä. On sanottu, että neuvotteluja ei saa kiirehtiä.

Mutta on mahdollista, että sosialidemokraattien vastaus on kielteinen. Silloin ei voi tulla muuta enemmistöhallitusta paitsi porvarillinen. Maalaisliitto ei mene Fagerholmin eikä Tuomiojan hallitukseen.

Leskisellä ja Simosella on persoonallista kaunaa häntä (Kekkosta) vastaan, Leskisellä on käytettävissä puolueorganisatio. 

Peltonen ja Kajala ovat myötämielisiä Kekkoselle.

Minä: Jos puhuisin Leskisen tai Skogin kanssa?

Kekkonen: Jos hän ei puolueen vuoksi pitäisi kiinni, niin menisi ulkoministeriksi. Hän (Kekkonen) on kolme kertaa suurella vaivalla taivuttanut ryhmän ja puolueen hyväksymään sosialidemokraattien vaatimuksia.

Minä kysyin, pitääkö Leskinen Kekkosta vastenmielisenä ulkopoliittisista syistä.

Kekkonen: Se kaiketi on syynä. – Kekkonen lisäsi, että jos hän tulee ulkoministeriksi, niin hän ottaa esille aluekysymyksen.

Sovimme, että minä puhun Skogin kanssa.

Käskin adjutanttia koettamaan saada Skogin käymään luonani. Mutta Skog oli lähtenyt Turkuun ja voi tulla luokseni vasta maanantaina 12.4.

12.4. Skog luonani.

Lausuin aluksi haluavani puhua Skogin kanssa hallituskysymyksestä. Ensiksi esiintoin mielipahani sen johdosta, että Suomen Sosialidemokraatti oli kirjoittanut ja insinieerannut¹, että minä tahdoin tunnustella vähemmistöhallitusta ja että siitä johtuu perustuslakiriita presidentin ja eduskunnan välillä. Sanoin, että siinä ei ole mitään perää. – Sitten kysyin, minkä tähden he niin kovasti vastustavat Kekkosta pääministeriksi.

Skog lausui ensiksi: On 3 à 4 miestä, jotka ajattelevat presidentinvaalia ja luulevat sen seikan, että pääsisivät nyt pääministeriksi, olevan heille edullinen presidentinvaalissa. Kekkonen on yksi heistä. 

Mitä tulee Kekkoseen, niin sosialidemokraatit katsovat, että Kekkonen on menetellyt liian töykeästi heitä kohtaan. Se on suututtanut sosialidemokraatteja niin, että he eivät tule Kekkosen hallitukseen.

Minä: Ei ole oikein, että sosialidemokraatit tahtovat syrjiä Kekkosta, joka on maalaisliiton johtaja. Kerroin Erlanderin suhtautumisesta Ruotsissa bondeförbundetin² johtajaan Hedlundiin, nähden, jota vaadittiin eroamaan viime vuonna, mutta kun bondeförbundetin enemmistö kannat­ti häntä, niin Erlander katsoi, että asia oli sen kautta ratkaistu muihin puolueisiin nähden ja Hedlund istuu hallituksessa, vaikka bondeförbundetissa oli vähemmistö häntä vastaan ja myös sosialidemokraatit olivat häntä vastaan. Kekkonen on meidän maamme ensimmäisiä politikkoja, häntä ei voi sivuuttaa.

Jos tahdotaan muodostaa kunnollinen hallitus, niin siinä tulee olla sekä sosialidemokraatteja että maalaisliittolaisia, mutta ilman Kekkosta ei maalaisliitto tule mukaan. Se hallitus, joka muodostetaan ilman maalaisliittoa, tulee olemaan heikko hallitus, vaikka sillä olisi pieni enemmistö eduskunnassa. Minä sanoin myös, että Kekkonen saa kantaa muiden synnit, ja kerroin, että kustannusasian alkamisen oli Tuomioja esittänyt maalaiskuntain liiton päivillä vuosi sitten. Sen jälkeen Aura ja Törnqvist esittivät laskelmat ja Tuomioja vakuuttaa, että ne ovat oikeat.

Skog oli samaa mieltä, että pitäisi saada molemmat suurimmat puolueet mukaan. Mutta sosialidemokraatit eivät tule Kekkosen hallitukseen. Keskustelun kuluessa Skog esitti, että pääministeriksi tulisi Törngren ja Kekkonen tulisi ulkoministeriksi. Minä sanoin, että minä en voi kääntyä Törngrenin puoleen nyt, sillä tehtävä on Kekkosella.

Skog: Mutta sen jälkeen, kun Kekkonen on ilmoittanut epäonnistuneensa.

Vielä minä puhuin, että tulee poliittisia asioita esille: Ystävyyssopimuksen uudistaminen, puolustuslaitos ym. – Niitä täytyy ruveta miettimään hyvissä ajoissa.

Skog sanoi mm., että heidän puolueessaan ei luoteta Kekkoseen poliittisessa suhteessa. Ei luoteta, että Kekkonen tarpeen tullen lujasti pitäisi kiinni Suomen itsenäisyydestä ja puolustaisi sitä ja puolustaisi Suomen oikeuksia Venäjää vastaan, jos tulisi kova paikka esille.

Minä sanoin, että Kekkonen on isänmaallinen mies ja minä luotan häneen.

Skog sanoi myös, että he laskevat sen Tuomiojalle eduksi, että hän luopui jyrkästä budjetista, ei pitänyt siitä kiinni niin kuin Kekkonen.

¹ vihjaillut

² talonpoikaisliitto

13.4. Kekkonen soitti kl. 20.30.

Kekkonen ilmoitti, että sosialidemokraatit ovat kieltäytyneet.

Kekkonen ilmoitti kirjoittaneensa porvarillisille ryhmille kysyen, miten he suhtautuvat porvarilliseen enemmistöhallitukseen. Pyytänyt vastausta 15.4. (ylihuomiseksi). – Kekkonen tulee luokseni huomenna kl. 11.

14.4. kl. 11 Kekkonen luonani:

Kekkonen viittasi sosialidemokraattien vastaukseen hallituskysymyksessä, joka on lehdissä. Asia on sosialidemokraattien kanssa loppuun käsitelty.

Minä kerroin keskustelustani Skogin kanssa. Kysyin Kekkoselta, mitä hän nyt ajattelee hallitusasiasta.

Kekkonen katsoi pitävänsä tiedustella porvarillisilta ryhmiltä porvarillisen hallituksen muodostamista. Itse hän epäilee, tuleeko siitä mitään. Myös kokoomuksella on epäilyksiä sellaisen hallituksen muodostamisesta. Österman ja Seppälä (kok.) ovat hänelle ilmoittaneet, että ei voi antaa vastausta ennenkuin ensi viikon keskiviikkona (21.4.54). Kekkosen mielestä voi odottaa siihen saakka. Jos tulee kielteinen vastaus, niin hän ilmoittaa minulle, että ei voi muodostaa enemmistöhallitusta. Sitten hänen mielestään voidaan antaa hallituksen muodostamistehtävä Fagerholmille ja sen jälkeen Tuomiojalle.

Kekkonen sanoi, että enemmistöhallitusta ei synny paitsi kun maalaisliitto on mukana. Sosialidemokraatit ja porvarilliset, ilman maalaisliittoa, eivät voi muodostaa hallitusta.

Kekkonen lisäsi, että jos sosialidemokraatit eivät olisi asettaneet sitä ehtoa, että Kekkonen ei saa olla pääministerinä, niin hallitus olisi valmis. Hän oli käynyt pohjoisessa ja siellä on mieliala jyrkästi hänen, Kekkosen, puolella.

Kekkonen sanoi Fagerholmin sanoneen, että sosialidemokraatit ottavat kenen tahansa pääministeriksi, mutta ei Kekkosta.

Minä viittasin siihen, että Kekkonen voisi tulla ulkoministeriksi hallitukseen.

Kekkonen lausui itse sen hyväksyvänsä.

Tulos:

1) Minä odotan Kekkosen vastausta 21.4. asti.

2) Jos kielteinen, niin käännyn Fagerholmin puoleen enemmistöhallituksen aikaansaamiseksi.

3) Jos Fagerholm ei onnistu, niin käännyn Tuomiojan puoleen, kehoitan häntä muodostamaan enemmistöhallituksen.

15.4. Partiopoikien kansainvälisen toimiston johtaja kenraalimajuri Spry luonani. Hän on käymässä Suomessa partiopoikien asioissa. – Keskustelin hänen kanssaan n. 1/4 tuntia. – Professori Sven Donner ja yliluutnantti Koho läsnä.

21.4. pääsiäisloman jälkeen Kekkonen tuli luokseni.

Kekkonen kertoi: Kansanpuolue on valmis hallitukseen.

Kokoomus: Olisi saatava sellainen hallitus, jossa olisi kaikki muut paitsi kommunistit. Ja kun sitä ei ole saatu, niin olisi koetettava, eikö jonkun muun henkilön johdolla (kuin Kekkosen) päästäisi siihen. Ellei päästä, niin kokoomus on valmis neuvottelemaan porvarillisesta hallituksesta.

Ruotsalaiset: Olisi muodostettava parlamenttaarinen enemmistöhallitus ja sentähden ovat valmiit olemaan mukana sellaisessa hallituksessa, jota Kekkonen on ehdottanut. Suosittelevat ytterligare prövning huruvida förutsättning för en regering med ännu bredare bas föreligger¹.

Kekkonen sanoi, että tämän jälkeen hänen piti luopua ja Fagerholm saisi koettaa muodostaa enemmistöhallituksen. Mutta sellainen enemmistöhallitus, jossa sosialidemokraatit ja porvarilliset paitsi maalaisliitto on mukana, ei ole mahdollinen,

Kekkonen kertoi, että Wuori on hänelle sanonut, että asia kulminoituu Kekkosen henkilöön. Kekkonen oli vastannut Wuorelle, että hän itse tahtoisi päästä pois, mutta puolue ei suostu.

Minä: Kekkosen pitäisi tulla ulkoministeriksi.

Kekkonen ei ollut sitä vastaan, mutta miten päästään siihen.

Res.:

Kekkonen ilmoitti luopuvansa yrittämästä hallitusta.

Olimme yhtä mieltä siitä, että nyt on Fagerholmin vuoro. Sen jälkeen tulee Tuomioja.

Annan STT:lle seuraavan:

»Sen jälkeen kun tri Kekkonen on Tasavallan Presidentille ilmoittanut luopuvansa hallituksen muodostamistehtävästä, on Presidentti kutsunut eduskunnan puhemiehen Fagerholmin luokseen huomenna kl. 11.»

¹ edelleen harkittavaksi, onko edellytyksiä vielä laajapohjaisempaan hallitukseen.

22.4. kl. 11 Fagerholm luonani.

Neuvoteltuamme n. ½ tuntia minä kehoitin Fagerholmia muodostamaan enemmistöhallituksen.

Fagerholm suostui yrittämään, vaikka epäili, onnistuuko.

22.4. Landsrådet¹ Strandfält luonani.

Strandfält puhui om familjepension², josta Ahvenanmaan maapäivät ehdotuksen, joka on kohdannut juriidisia vaikeuksia. – Lupasin ottaa selvän asiasta. (Westerholm, Kuuskoski). –

Ahvenanmaan edustaja Larson oli tehnyt eduskunnassa alotteen.

¹ Maaneuvos

² perhe-eläkkeestä

.4.24.-25 Islannin presidentti Asker Askersson ja hänen puolisonsa Dora Thorvallsdottir virallisella käynnillä. (kts. ohjelmaa)

Tosin väsyttävät päivät, mutta miellyttävät ja hauskat.

He lähtivät 26.4. aamulla autoilla Porvoon ym. kautta Turkuun, josta lähtivät laivalla kl. 19.

27.4. aamulla Kekkonen soitti.

Kertoi, että he olivat keskustelleet hallitusasiasta ja tulleet siihen päätökseen, että kansanpuolueen Kannisto kenties voisi muodostaa hallituksen, jossa olisi sekä maalaisliitto että sosialidemokraatit. Kekkonen sanoi puhuneensa Törngrenistä, mutta puolueessa oli se kohdannut vastustusta.

Kekkonen esitti, että minä keskustelisin sekä maalaisliiton ryhmän että sosialidemokraattien ryhmän puheenjohtajien kanssa ja antaisin hallituksen muodostamisen Kannistolle ilman että kääntyisin ensiksi Tuomiojan puoleen.

Minä sanoin neuvottelevani Fagerholmin kanssa, kun hän tulee luokseni.

Kekkonen lupasi ryhtyä neuvotteluihin sosialidemokraattien kanssa.

27.4. presidentin esittely.

Sen jälkeen Tuomioja kertoi, että USA:n ministeri McFall oli käynyt ulkoministeri Törngrenin luona ja ilmoittanut, että USA on valmis auttamaan Suomea sekä lainoilla että apurahoilla ym. missä muodossa tahansa ja milloin tahansa.

Refl. Meille tarjotaan nyt sekä oikealta että vasemmalta avustusta. Onpa se hauskaa.

27.4. kl. 19.

Fagerholm soitti ja ilmoitti, että maalaisliittolaiset ovat alkaneet antaa perään. Eivät hyväksy Tuomiojaa pääministeriksi, mutta tahtovat jonkun pienistä puolueista. Fagerholm luuli, että huomenna hallitusasia ratkeaa.

Fagerholm oli sitä mieltä, että hänen mielestään olisi paras välttää uutta kierrosta.

Minä vastasin, että myös minun mielestäni olisi paras, että sosialidemokraattien ja maalaisliiton pitäisi sopia pääministeristä, jotta hallitusasia saataisiin ilman turhia mutkia ratkaistuksi.

27.4. kl. 19.30 sain Kekkoselta kirjeen (kts. sitä). Oli pitänyt ryhmän kokouksen tänään. Ryhmä oli päättänyt, että pitäisi koettaa saada hallitusyhteistoimintaa maalaisliiton ja sosialidemokraattien kanssa. Sentähden oli pääministeriksi saatava kansanpuoluetta tai ruotsalaista kansanpuoluetta edustava henkilö. (Kts. päätöstä, joka oli liitetty Kekkosen kirjeeseen.)

28.4. kl. 11.40 Fagerholm kertoi: Tänään kl. 9 alkaen neuvotteluja sosialidemokraattien ja maalaisliittolaisten hallitusneuvottelijain välillä. Maalaisliitto esitti pääministeriksi Kannistoa.

Sosialidemokraatit katsoivat, että Kannisto ei ole sovelias. Esittivät Tuomiojaa.

Maalaisliitto ei hyväksynyt Tuomiojaa. Ei tahtonut edes keskustella Tuomiojasta. Sitten oli pidetty väliaika. Sen jälkeen sekä maalaisliitto että sosialidemokraatit hyväksyivät Törngrenin pääministeriksi. Fagerholm siis luopui hallitustehtävästä. Hänellä oli valtuutus ilmoittaa minulle, että molemmat ryhmät, sosialidemokraatit ja maalaisliitto, hyväksyvät Törngrenin pääministeriksi ja till presidenten framföra förslaget att Törngren skulle es uppdraget att bilda den nya regeringen¹.

Fagerholm lisäsi omasta puolestaan, että presidentti voisi antaa Törngrenille tehtäväksi muodostaa hallituksen (ei puhua enemmistöhallituksesta). Fagerholm mainitsi ulkoministeriksi Oittisen. Lisäsi, että jos maalaisliitto vaatii Kekkosta, niin asiaa on uudestaan harkittava.

¹ esittää presidentille ehdotus, että Törngrenille annettaisiin uuden hallituksen muodostamistehtävä.

28.4. Kutsuin Törngrenin luokseni kl. 14.

Minä kerroin Fagerholmin käynnistä ja tarjosin Törngrenille tehtävää muodostaa hallitus.

Törngren olisi toivonut, että Tuomioja voisi jatkaa. Mutta Törngren suostui yrittämään.

Sitten puhelimme paikkojen jaosta. Törngren tahtoisi myös kokoomuksen mukaan, koska hallituksen asema tulisi silloin varmemmaksi.

Törngren lupasi vielä tänään ilmoittaa ryhmille (paitsi kommunisteille) ja pyytää pikaista vastausta vielä tänään.

Törngren mainitsi, että on ollut kysymys, että Kekkonen ja Fagerholm tulisivat mukaan hallitukseen (Kekkonen ulkoministeriksi, Fagerholm salkuttomaksi).

Sitten valmistimme kommunikean STT:lle.

Minä kysyin tärkeimpiä tietoja USA:n ministerin McFallin käynnistä hänen luonaan, josta Tuomioja eilen kertoi minulle.

Törngren kertoi: McFall oli käynyt Törngrenin luona ja sitten Törngrenin pyynnöstä Tuomiojan luona. – McFall oli ensin lausunut ymmärtävänsä meidän kauppamme itään, että me sitä tarvitsemme, mutta lausunut sen toivomuksen, että meidän ei pitäisi enää laajentaa Venäjän kauppaamme.

Törngren oli vastannut olevansa samaa mieltä kuin McFall. Asia on meille myös työllisyyskysymys.

McFall: Ei pitäisi myydä tankkilaivoja Kiinaan.

Törngren: Hallituksen puolelta ei ole menty minkäänlaiseen takaukseen laivaleveranssista Kiinaan, mutta eräs yhtiö (Wärtsilä) oli tehnyt tarjouksen Kiinaan 2 500 t. tankkilaivasta. Vapaassa maassa hallituksen on vaikea sekaantua asiaan, sillä heti sanottaisiin, että hallitus vastus taa idän kauppaa. Mutta tuon laivan leveranssiaika on pitkä, 1 ½ à 2 vuotta. Sillä aikaa voi tapahtua kansainvälisiä muutoksia.

McFall sanoi, että me voisimme viivyttää laivan leveranssia, jos on tarpeen.

Sitten McFall sanoi, että jos meille syntyy vaikeuksia, niin he ovat valmiit auttamaan meitä siten, että tekisivät joitakin tilauksia – ilmoittaisimme edeltä päin heille, mitä aiomme viedä Neuvostovenäjälle ja Kiinaan, niin he voisivat edeltä päin järjestää. He ovat myös valmiit jopa lahjoittamaan dollarivaluuttaa Suomelle.

Törngren oli vastannut, että kun me emme ottaneet vastaan Moskovan valuuttaa, niin emme ota vastaan mitään lahjaa, mutta lainoja alhaisella korolla.

McFall oli siihen sanonut, että se on hyvä ajatus. Sitten McFall oli lausunut, että jos me teemme ehdotuksia, että amerikkalaiset ottaisivat osaa suomalaisiin yhtiöihin tai perustaisivat Suomeen amerikkalaisia yhtiöitä.

Törngren oli vastannut, että olisi paras, että kaikki tapahtuisi lainojen muodossa. Se herättäisi vähemmän huomiota. Saksalaisista yhtiöistä meillä oli ikäviä kokemuksia.

(McFall lähtee lähiaikoina Köpenhaminaan, jossa on amerikkalaisia eksperttejä.)

Törngren lisäsi, että kaikki tämä osoittaa, että amerikkalaisilla on suuri kiinnostus meitä kohtaan. Kun McFall joulukuussa 1952 tuli Suomeen, niin hän ei ymmärtänyt Suomen poliittista asemaa, mutta nyt hän ymmärtää meidän asemamme ja meidän poliittiset vaikeutemme.

30.4. Törngren luonani.

Kertoi hallitusneuvotteluista. Alku oli hyvä, kaikki olivat suhtautuneet Törngreniin pääministerinä hyvin. Mutta on syntynyt vaikeuksia. Hallituksen jäsenten lukumäärä on korkeintaan 15 laissa määrätty), ja sillä ei voi täyttää kakkien puolueiden toivomuksia. Lain muuttaminen ei ole miellyttävää ja kenties sen kautta tilannetta ei voisi pelastaa.

Kaksi suurinta puoluetta (sosialidemokraatit ja maalaisliitto) ajattelivat ensin, että olisi 7 + 7 + Törngren. Törngreniä se ei miellyttänyt. Sitten kaksi suurinta puoluetta suostui 6 + 6 = 12; jäisi 3 paikkaa: kokoomuksen pitäisi suuruutensa mukaan saada 2 paikkaa ja muiden à 1. Hallitus oli jo eilen ollut valmis, jos kokoomus olisi suostunut yhteen. Maalaisliittolaiset olisivat suostuneet viiteen, mutta sosialidemokraatit katsoivat, että 5 on liian vähän heille. Maalaisliittolaiset eivät suostu luovuttamaan yhtään paikkaa kokoomukselle, vaan tahtovat yhtä monta kuin sosialidemokraatit. Ennen heillä tosin oli yhtä vähemmän kuin sosialidemokraateilla, mutta heillä oli silloin pääministeri, joka on = 1 ½ paikkaa. 

Kokoomus ei voi päättää, ennen kuin tulee Helsinkiin vapun jälkeen.

Sosialidemokraatit sanovat, että heillä on sopimus kokoomuksen kanssa, että eivät jätä kokoomusta.

Törngren: tahtoisi mieluummin viiden puolueen hallituksen, mutta menee myös neljän puolueen hallitukseen.

Törngren jatkoi: Kekkosen viime hallitus ja Tuomiojan hallitus eivät ole voineet hoitaa eduskunnassa asioita.

Törngren: Kokoomus on siinä uskossa, että sosialidemokraatit olisivat toivoneet Tuomiojan pääministeriksi. Siis: jos Törngren epäonnistuu, niin Tuomioja voi muodostaa hallituksen. Mutta tähän on Tuomioja sanonut, että hänellä ei ole mahdollisuutta muodostaa hallitusta.

SAK:n Sumu tulisi hallitukseen.

Myös Hetemäki työnantajain puolesta olisi hyvä hallitukseen.

Kekkonen ulkoministeriksi.

Sitten Törngren sanoi, että Wuoren pitäisi tulla pääministerin sihteeriksi tai ulkoministerin sihteeriksi.

Minä: Minulla ei ole sitä vastaan, kun vaan katsotaan, että Wuorta ei aseteta sellaiseen sihteerin toimeen, johon muutkin kelpaavat, ja että Wuori ei joudu pois ulkoministeriöstä.

1.5. Ylioppilaskunnan edustajat (puh.joht. tri Suomela ym.) sekä Ylioppilaslaulajat laulutervehdyksellä linnassa, valtiosalissa. Tohtori Suomela puhui. Minä vastasin.

3.5. Törngren soitti: Hallitusneuvottelut näyttävät nyt valoisammilta.

4.5. aamulla. Törngren soitti: Kokoomus vastaa kl. 4:ään mennessä. Mieliala sovinnollinen. (4 puolueen hallitus.) Kenties nimitys voi tapahtua tänään kl. 8 à 9 illalla.

5.5. Törngren soitti. Oli pessimistisempi. Salkkujen jaossa vaikeuksia.

Samana päivänä iltapäivällä. Törngren soitti.

Ilmoitti, että asia menee ratkaisuun. Ilmoitti listan. Sovimme, että nimitys tapahtuu tänään kl. 9 illalla.

S.p. 5.5.54 Vanhan hallituksen ero ja uuden nimitys.

Uusi hallitus:

Pääministeri: pääjohtaja Ralf Törngren (ruots.).

Ulkoministeri: lakit. tri Urho Kekkonen (ml.).

Oikeusministeri: lakit. tri Y. W. Puhakka (ammattiministeri).

Sisäministeri: puoluesihteeri Väinö Leskinen (sd.).

Puolustusministeri: huoltotarkastaja Emil Skog (sd.).

Valtiovarainministeri: prof. V. J. Sukselainen (ml.).

Opetusministeri: agronomi, maat. ja metsät. tri Johannes Virolainen (ml.).

Maatalousministeri: maanviljelysneuvos Viljami Kalliokoski (ml.).

Toinen maatalousministeri: agronomi Hannes Tiainen (sd.).

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri: maatalousteknikko Martti Miettunen (ml.).

Toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri: SAK:n puheenjohtaja Aku Sumu (sd.).

Kauppa- ja teollisuusministeri: kansanedustaja Penna Tervo (sd.).

Sosiaaliministeri: museonhoitaja Tyyne Leivo-Larsson (sd.)

Toinen sosiaaliministeri: maanviljelijä Vieno Simonen (ml.).

6.5. Vanha Tuomiojan hallitus luonani

lähtökäynnillä.

Tuomioja puhui, minä vastasin. Huomautin, että eronneen hallituksen aikana oli merkittäviä tapauksia:

Ulkopoliittisia: sopimukset Neuvostoliiton kanssa.

Sisäpoliittisia: toiminta mm. säännöstelyn purkamisen alkamiseksi.

Uudet vaalit.

Uusi hallitus tervehdyskäynnillä. Törngren puhui kauniita sanoja minulle. Minä vastasin.

1) Tämän hallituksen muodostaminen ei ollut vaatinut niin paljon aikaa kuin lehdet väittävät. Tasan yhden kuukauden. Mutta siitä on mennyt n. puolet pääsiäislomaan, Islannin presidentin käyntiin ja Vapun päivä. Monta päivää, kun kokoomus ei voinut vastata. Siis on n. 2 viikkoa. Se ei ole paljon meidän tapamme mukaan. Mutta minun mielestäni siinä kyllä on yksi viikko liikaa. Pitäisi päästä siihen, että hallitus muodostettaisiin yhdessä viikossa.

2) Tämä on kahdeksas hallitus minun presidenttiaikanani. Toivon lujasti, että se on viimeinen ja että se istuu minun aikani = 1 v. 9 kk. 25 päivää. – Hallituksen täytyy selvittää taloudelliset asiat. Saada oma talomme kuntoon.

3) Myös yleismaailmalliset asiat ovat sekaisin ja niiden selvittämisyritykset eivät ole onnistuneet tähän asti.

Ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Sentähden on välttämätöntä, että oma taloutemme on kunnossa.

4) Toivotin kaikkea menestystä.

9.5. (sunnunt.). J. R. Danielson-Kalmarin muistopatsaan paljastus Lahdessa. Olin siellä eversti Grönvallin kanssa. Kaunis juhla. Laskin seppeleen. Paljastuksen jälkeen (kl. 14–15) oli kl. 17 juhlapäivälliset. Puheita, myös minä pidin pienen puheen.

Minun seppeleeni nauhoissa oli: »Tiedemiehen, valtiomiehen, unohtumattoman ystävän muistolle.»

Illalla palasin Helsinkiin.

10.5. Norjan ulkoministeri Lange luonani.

Lange on ollut täällä Pohjola-Nordenin kutsusta pitämässä esitelmän. Keskustelimme lähes tunnin enimmäkseen yleispolitiikasta. Norjan lähettiläs Olav oli mukana.

Lange sanoi mm. (kysymykseni johdosta): Jotkut Venäjän-tuntijat ajattelevat, että bolsevikkikommunismijärjestelmä Venäjällä kenties muuttuu ja kehittyy liberalisemmaksi 10 à 20 vuodessa.

Minä sanoin siihen, että Venäjän järjestys kyllä muuttuu, mutta se ottaa 100 à 150 vuotta. Nyt emme huomaa siitä mitään merkkejä. Neuvosto-Venäjällä jo institutiot automaattisesti toimivat, vaikka johtajat muuttuvat. Nykyinen järjestelmä on jo niin siellä stabilisoitunut¹. Mutta kenties tämä uusi polvi tahtoo nauttia heroisen ajan saavutuksista, tahtoo elää ja kenties antaa muun maailman elää. Se on paras mahdollinen tulevaisuuden perspektiivi. Mutta Neuvostoliitto ei luovu mistään, mitä sillä on hallussaan, tahtoo pitää puolet Eurooppaa allansa, niin kuin sillä nyt on. Sen vuoksi Euroopan ja maailman tila on vaikea, ilman tila on vaikea, förskräckligt². – Lisäsin: Mutta tietysti tulevaisuus on epävarma ja tuntematon.

¹ vakiintunut

² kankea

11.5. Saamelaisten Kristillisen kansanopiston oppilaat ja johtaja rovasti Itkosen laulutervehdyksellä. Rovasti Itkonen piti minulle pienen puheen. Minä vastasin.

Oli hauskaa nähdä heidät kauniissa kansallispuvuissa.

11.5. Lääkintöneuvos Mali, tri Pätiälä, tuomari Simonen (kaup. joht., entinen sisäministeri) + eräs lähetystönä. Panevat toimeen rahankeräyksen lapsihalvauksen vastustamiseksi (lääkintöneuvos Mali on itse lapsihalvattu). Pyysivät Allia ja minua suojelijoiksi ja minua avaamaan keräyksen radiopuheella. Alkaa 1.6.54. – Lupasimme.

12.5. Paavo Virkkunen kutsumassa minut ja Allin 27.5. helatorstaina kl. 15 Hietaniemen hautausmaalle. Silloin uusi sankaripatsas paljastetaan ja luovutetaan. – Lupasin. – Muistelimme entisiä asioita.

13.5. Hallintoneuvos Kuuskoski toi uuden painoksen teoksestaan Kunnallislait kommenteerattuna.

13.5. Kekkonen.

Kunniamerkkejä.

Sitten puhelimme muista asioista.

Kekkonen näytti Totuuden Torvi häväistyslehteä, jota eräs lurjus – rangaistu – toimittaa. Siinä on minusta sopimaton lausunto. Siinä on myös muuta solvausta, josta tulee asetettavaksi syytteeseen. Kekkonen kysyi, saavatko myös minua koskevasta kohdasta syyttää.

Minä suostuin.

Sitten Kekkonen puhui kauppaneuvotteluista Neuvostoliiton kanssa

Kekkonen kertoi, että kun ei löydetty riittävästi tuontitavaroita Neuvostoliitosta, niin Tuomioja, Aura ja Hetemäki antoivat Palmrothin tehtäväksi tiedustella, myisikö Neuvostoliitto meille 3 à 6 rea¹ – hävittäjäsotilaslentokonetta ja 3 radiolaitetta.

1 ½ viikkoa sitten Borisov vastasi Enckellille, että suostuvat tähän meidän puoleltamme tehtyyn ehdotukseen ja suostuvat myymään nämä lentokoneet. – Tästä asiasta ei Tuomioja ja nuo muut puhuneet mitään, vaikka asialla on myös poliittinen merkitys.

Kun sotilasviranomaiset saivat tietää tämän asian, he ovat tänään asettuneet kielteiselle kannalle tähän asiaan. Kekkonen luki sotilasviranomaisten kirjeen. Syyt olivat suureksi osaksi poliittisia.

Ulkoasiainvaliokunnassa eilen Kekkonen esitti, että nämä 3 konetta ostettaisiin, koska ei voi niitä palauttaa, kun itse olemme sitä ehdottaneet, mutta enempää ei osteta.

Skog oli = Kekkonen, mutta eräät sotilasviranomaiset ovat jyrkästi vastaan. Kenr. Heiskanen: Nämä 3 konetta voidaan ostaa yksinomaan koulutusta varten ja harjoituskalustoksi.

Törngren ei ole tiennyt mitään tästä asiasta. Kekkonen mainitsi, että 1952 oli sama asia hallituksessa esillä, mutta päätettiin, että ei osteta.

Minä sanoin, että on kuulumatonta, että Tuomioja ym. ovat neuvottelematta muiden ja presidentin kanssa ryhtyneet tällaiseen asiaan.

Sovimme, että Heiskasen ehdotus hyväksytään. Muuta ei voida tehdä.

Minä kysyin venäläisestä laivastovierailusta.

Kekkonen kertoi, että Hetemäki oli pyytänyt sitä, neuvottelematta ollenkaan muiden kanssa ja ilman muiden tietoa.

Minä: Myös tämä asia on kuulumaton – että Hetemäki (puolustusministeri) neuvottelematta muiden ja presidentin kanssa tekee tällaista. Se osoittaa, että Hetemäki on vailla arvostelukykyä. Itse asia: voi olla hyvä, mutta puolustusministerillä ei ole oikeutta yksin toimia.

Kekkonen oli = minä. Asiaa olisi pitänyt harkita, myös USA:n laivasto voi tulla.

Sitten minä puhuin yleisestä poliittisesta tilasta. Sanoin, että tilanne ei ole selviämään päin, vaan voi viedä vaikeuksiin. Sanoin, että vaikka en luule suursodan vaaran lähitulevaisuudessa olevan esillä, niin heidän, minua nuoremman polven, on otettava huomioon ja ajateltava myös sitä mahdollisuutta, että suursota syttyy. Luultavasti se voi syttyä vasta sitten, kun Saksa on varustautunut, mutta jos sota syttyy, niin miten silloin on meidän asemamme, jo elintarvikkeiden ja muun huollon kannalta, koska olemme täällä pussissa. Kaikkia näitä asioita pitäisi ajatella. Hyvä on, jos ei mitään sotaa synny.

¹ rea = suihku-

14.5. Esittelyn jälkeen Törngrenin kanssa.

Törngren sanoi vihastuneensa, kun sai tietää Tuomiojan, Auran ja Hetemäen venäläisten lentokoneiden ostotarjouksesta. Nyt kuuluu USA:ssa jo puhuttavan, että Suomen armeijaa aletaan inkorporeerata¹ Venäjän armeijaan. Törngren ottaa ensi maanantaina 17.5. USA:n lähettilään McFallin vastaan ja selittää hänelle asian.

¹ liittää

16.5. Kaatuneiden muistopäivä. Seppelten lasku Hietaniemen hautausmaalla.

20.5. kl. 15 Gartz luonani. (Käymässä Moskovasta)

Keskustelimme kauppaneuvotteluista, jotka ovat menossa.

Minä kysyin Gartzilta, kuinka paljon voimme ostaa Venäjältä ottaen huomioon, että emme joudu vaikeuksiin, jos Neuvostoliitto äkkiä lopettaa ostot poliittisista syistä.

Gartz: Puunjalostustuotteista voimme sitoutua niin suureen määrään, joka vastaa noin ¼ meidän puunjalostustuotannostamme. Sen ¼ voimme sijoittaa muualle, jos Neuvostoliitto kieltäytyy ostamasta sitä. – Mitä tulee metalliteollisuuteen, se on toinen asia. Niitä tuotteita emme voi myydä muualle. Mutta kysymys on, mitä voimme ostaa Venäjältä.

Minä: Se on eri asia, siinä suhteessa aina voimme sanoa, että emme voi ostaa enempää kuin mistä saamme maksun tai korvauksen tuonnilla.

Pyysin Gartzia laatimaan minulle promemorian Venäjän kaupastamme, ottaen huomioon sekä poliittiset että taloudelliset suhteet.

Gartz lupasi.

20.5. kl. 15.30 Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi: McFall oli eilen Kekkosen luona. Hän oli saanut tiedustelun, miten suhtaudutaan siihen, että USA:n laivasto-osasto käy elokuussa Helsingissä. Se käy Norjassa ja Tanskassa ja luultavasti Tukholmassa. McFall oli sanonut, että jos Kekkosella on jotakin sitä vastaan, niin hän McFall tulee neuvomaan, että laivasto ei tee pyyntöä meille käynnin johdosta.

Kekkonen vastasi McFallille, että hänellä ei ole mitään laivaston käyntiä vastaan.

Kekkonen kertoi, että Wuori oli tavannut Zenihovin, joka oli sanonut, että venäläinen laivasto, joka tulee myös meille on suhteellisen suuri.

Minä sanoin, että paras olisi, jos tällaisia käyntejä ei olisi. Mutta meidän on vaikea panna USA:n ja muita käyntejä vastaan. Jos USA:n laivasto käy Tukholmassa, niin me emme voi panna vastaan, että tulevat tänne. Sellainen käynti täällä Tukholman jälkeen osoittaisi meidän todellista puolueetonta asemaamme.

Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä. Sovimme, että Kekkonen vastaa näin.

Sitten minä puhuin yleispolitiikasta ja puolustuslaitoksen kunnossapitämisestä.

Sitten Kekkonen lausui Wuoren kertoneen, että eräässä seurassa, jossa oli ollut Tuomioja ja Aura, oli keskusteltu siitä, että nykyinen hallitus täytyy saada kaadetuksi. – Mm. vuorineuvos Arno Solin oli ollut mukana.

Kekkonen ehdotti, että minä sanoisin Solinille, että teollisuusmiesten pitää pysyä tästä asiasta poissa. – Minä lupasin tehdä sen – puhua Solinin kanssa.

20.5. Ministeri Sukselainen oli puhumassa lisäbudjetista.

21.5. Esittelyn jälkeen pääministeri Törngrenin kanssa.

Törngren kertoi myös siitä intrigoimisesta, joka on käynnissä nykyisen hallituksen kaatamiseksi ja josta Kekkonen minulle puhui. Törngren oli myös sitä mieltä, että olisi hyvä, jos minä puhuisin vuorineuvos Arno Solinin kanssa.

Sitten minä puhuin yleisestä politiikasta ja siitä, että puolustuslaitosta ei pidä päästää rappiolle.

Törngren kertoi, että he ovat asettaneet yksityisen puolustusneuvoston. Siihen kuuluu Törngren, Kekkonen, Skog, Leskinen, Wuori (Seppälä?), Heiskanen ja vielä yksi kenraali. Se on pitänyt kokouksen ja pyrkimys on saada puolustuslaitokselle määrärahoja ensi vuoden budjettiin. Aluksi 2 miljaardin ylimääräinen määräraha.

Minä lausuin tyytyväisyyteni tähän asiaan.

21.5. kl. 15. Maaherrain lähetystö – Hannula ja Määttä. Toivat maaherrain kokouksen tervehdyksen ja antoivat minulle kaksi ensimmäistä osaa Oulun läänin historiasta.

Keskustelimme jonkun aikaa sekä sisäpoliittisista että ulkopoliittisista asioista.

22.5. kl. 15. Merikadettikoulun reserviupseerien laulukunta laulutervehdyksellä luonani.

25.5. Ministeri Leskinen puhumassa esityksestä sairaalalaiksi.

Minä kehoitin neuvottelemaan ja sopimaan lääkintöhallituksen pääjohtajan Pesosen kanssa sanamuodostuksesta siinä kohdassa, josta on erimielisyyksiä.

27.5. Helatorstai.

Kl. 10 Suurkirkossa jumalanpalvelus, piispa Gulin saarnasi, Itäisen hiippakunnan 400-vuotisjuhla.

27.5. Helatorstaina kl. 15 kaatuneiden ja Mannerheimin muistomerkkien luovutus Hietaniemen hautausmaalla. – Kaunis juhla.

28.5. Esittelyn jälkeen Törngrenin ja Kekkosen kanssa.

Minä kerroin lukeneeni amerikkalaisen Journal of Central Europe Affairs’in kirjoituksen, jonka oli laatinut Benešin yksit. poliitt. sihteeri. Siinä hän kertoo, että Beneš muutama päivä ennen kuolemaansa lähetti kirjoittajalle message’n¹, jossa hän (Beneš) sanoo: »Minun suurin erehdykseni oli, että minä uskoin Stalinin puheisiin ja lupauksiin ja viimeiseen asti en tahtonut uskoa, että Stalin valehteli ja petti minua.» (kts. kirjoitusta)

Minä lisäsin, että tämä kaikki meidän on muistissa pidettävä.

¹ viestin

28.5. Max Sergelius luonani puhumassa säätiönsä veroasiasta. Lupasin puhua Sukselaisen kanssa.

Sitten Sergelius kertoi puhuneensa Poseljanovin kanssa om Karelska frågan¹, mutta P. oli vastannut, että siinä ei voi tehdä mitään. Sen asian vuoksi on »verta vuotanut» – »не моrу»².

Sergelius sanoi myös puhuneensa Saimaan kanavasta.

Minä sanoin, että Saimaan kanava -asia on Kekkosen hoidossa. Sergelius oli sitä mieltä, että Saimaan kanavasta ei tule mitään. Se olisi liian kallis juttu.

¹ Karjalan kysymyksestä

² »en voi»

1.6. Kl. 15 kenraali Valve esitteli SV¹ kunniamerkkejä.

Kl. 15.15 kenraali Heiskanen esittelyllä.

¹ Suomen Vapaudenristin

1.6. kl. 14.30 Törngren luonani. Törngren kertoi, että tänään Poseljanov (Neuvostoliiton lähetystöneuvos) (Lebedev on lomalla) pyysi päästä Törngrenin luo ja jätti jäljennöksen nootista, jonka tänään jättävät Ruotsin hallitukselle. (Törngren toimitti minulle kopion nootista, kts. sitä.)

Poseljanov ilmoitti, että nootti julaistaan huomenna. Poseljanov vetosi ystävyyssopimukseen: Neuvostoliitolla ja Suomella on tässä asiassa sama intressi.

Siihen oli Törngren lausunut, että meillä on sama intressi siinä, että Ruotsi pysyy puolueettomana.

Poseljanov kysyi, voisiko Suomen hallitus tukea tätä Neuvostoliiton démarchea Ruotsin hallituksen luona.

Törngren vastasi, että hallituksen tulee ilmoittaa asiasta presidentille ja neuvotella ulkoministerin (Kekkosen) kanssa.

Törngren sanoi minulle: Tähän asti Neuvostoliitto ei ole vedonnut ystävyyssopimukseen. Onko tämä katsottava uuden politiikan aluksi? Onko meidän tehtävä jotain tässä asiassa?

Wuori oli ollut sitä mieltä, että Gripenberg olisi kutsuttava tänne neuvottelemaan.

Minä olin myös sitä mieltä, että Gripenberg olisi kutsuttava tänne neuvottelemaan.

Mitä itse asiaan tulee, niin Neuvostoliiton epäluuloissa ei minun mielestäni ole mitään perää, mutta venäläiset ovat äärettömän epäluuloisia.

Sovimme, että Gripenberg tulee tänne perjantaiksi 4.6. kl. 15 minun luokseni.

Neuvostoliiton nootti Ruotsille 1.6.54.

Ilmoitus meille ja kysymys, voimmeko tukea sitä.

2.6. Refl.

I

» ––– известно, что прав. Швеции решило принять участии в расширение »военно-морской базы в раионе Тронхейма».¹

Onko tämä totta? Mitä sisälsi Ruotsin hallituksen kanta ja päätös?

Tuskin ottaa osaa sotilastukikohdan laajentamiseen.

¹ ––– tunnettua, että Ruotsin hallitus on päättänyt suostua osallistumaan laivastotukikohdan laajentamiseen Trondheimin alueella

II.

Ruotsin hallitus päätti myös laajentaa kuljetuksia tämän sotilastukikohdan ja Ruotsin välillä.

Miten tämä on?

Refl. Ruotsin hallitus kaiketi tarkoitti ainoastaan siviililiikenteen ja sitä palvelevan sataman rakentamista ja edistämistä.

Neuvostoliitto katsoo, että Ruotsi tämän kautta osallistuu tukemaan Atlantin liiton ja USA:n sotilaallisia varusteluja Norjassa. Näin ajattelee Neuvostoliitto. Neuvostoliiton mielestä tätä ei voi selittää taloudellisilla соображениями¹, vaan että Ruotsi siis ottaa osaa sotilaallisiin varusteluihin.

Mutta tämä ei kaiketi ole oikein.

Tämä ei ole Ruotsin hallituksen tarkoitus.

¹ syillä

III.

Meidän asenteemme venäläisten démarcheen.

Ruotsin todelliset tarkoitukset ei ole ottaa osaa sotilaallisiin toimenpiteisiin ja varusteluihin Norjassa??

Ruotsin politiikka on neutraliteetti.

IV.

Ystävyyssopimus.

1 art.

Hyökkäys Suomen alueen kautta.

2 art. –––

––– neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitettu sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu.

Venäläiset kenties voivat väittää, että Ruotsin ja Norjan toimenpiteiden kautta sotilaall. hyökkäyksen uhka on olemassa.

Voivat kenties ehdottaa, että on ryhdyttävä neuvottelemaan vastatoimenpiteistä.

V.

Meidän on kai ilmoitettava Ruotsin hallitukselle Nl:n démarchesta meillä. Pyydettävä Ruotsin hallitukselta tietoa, mitä se aikoo vastata.

VI.

Ruotsin hallitus kysyy, mitä me aiomme vastata Nl:lle.

Meidän on sanottava, että tahdomme asettaa menettelymme konformiteettiin¹ Ruotsin hallituksen menettelyn kanssa.

¹ yhdenmukaiseksi

VIII.

Gripenbergin pitäisi puhua Undénin kanssa ja sondeerata Ruotsin hallituksen menettelyä Neuvostoliiton nootin johdosta. Samalla saada selvyys, mitä Ruotsin hallituksen päätös näissä asioissa todella sisältää. – Erityisesti, että kysymys ei ole Ruotsin osallistumisesta Norjan ja USA:n ja Atl. liiton sotavarusteluihin, vaan toimenpiteisiin yksinomaan siviililuontoisessa tarkoituksessa.

3.6. kl. 11 Englannin uusi lähettiläs Creswell jätti kreditiivikirjansa.

Kl. 12 Bulgarian uusi lähettiläs Lukanov jätti kreditiivikirjansa.

Kl. 12.30 Axel Wenner-Gren luonani. Keskustelimme ½ tuntia. Wenner-Gren sanoi lopuksi aikovansa donationia¹ Suomeen. Kysyi minun mielipidettäni. Keskustelimme siitä. Palaamme asiaan.

Wenner-Gren sanoi lopuksi, että hän on kuullut, että minulla on joku »surprise»² hänelle. Minä vastasin, että olen päättänyt antaa hänelle SVR-suurristin. Olen allekirjoittanut diplomin. Kysyin, katsoiko hän paremmaksi, että ei vielä julkisuuteen. Wenner-Gren vastasi, että hänen mielestään olisi paras, että minä antaisin sen ensiksi ja hän sitten jonkun ajan perästä tekee donationin kiitokseksi.

Kl. 13 lounas 18 hengelle. – Minä pidin puheen ja ilmoitin siinä, että olen päättänyt antaa Wenner-Grenille SVR-suurristin.

Suuruksen jälkeen juotiin kahvia. Hauska tilaisuus. Wenner-Gren oli hyvällä päällä ja tyytyväinen.

¹ lahjoitusta

² »yllätys»

3.6. Refl. Poseljanovin antaman ilmoituksen johdosta.

Suomen hallitus on ottanut kosketuksen Ruotsin hallitukseen. Ruotsin hallitus on ennestään tietoinen siitä, että Suomi toivoo Ruotsin noudattavan entistä puolueettomuuspolitiikkaansa. Tätä on Suomen puolelta tässäkin yhteydessä Ruotsin hallitukselle huomautettu.

Ruotsin hallitus on näissä neuvotteluissa ilmoittanut, että se tulee edelleen pysymään tähänastisessa puolueettomuuden ja alliansfripolitiikassa¹.

Neuvottelut Norjan hallituksen kanssa tarkoittavat ainoastaan taloudellisia kysymyksiä. Myös sataman rakentaminen Trondjemiin on samanlainen kuin Narvikin satama ja kuletus sinne, ja tarkoittaa Ruotsin ulkomaankaupan turvaamista sen varalta, että liikenne Etelä-Ruotsin satamiin erittäinkin Göteborgin saarron t.m.s. kautta tulisi vaikeutetuksi. Mitään muutosta Ruotsin puolueettomuuden politiikkaan, josta Ruotsin kansan valtava enemmistö on yksimielinen, se ei tietäisi.

¹ liittoutumattomuuspolitiikassa

4.6. Neuvottelu luonani venäläisten antaman ilmoituksen johdosta, joka koskee heidän démarchiaan Ruotsille 1.6.54. Läsnä: Törngren, Kekkonen, Seppälä (ulkomin.), Wuori ja Gripenberg.

Törngren ilmoitti, että Ruotsista ei kuulu mitään. Venäläisten noottia (ilmoitusta) ei ole julkaistu, vaikka Poseljanov sanoi, että se tullaan tekemään. Onko jotain tapahtunut?

Minä: Paras keskustella, vaikka ei tehdä mitään päätöksiä. Meidän on pidettävä Ruotsin hallitus tietoisena kaikesta, mitä me teemme. Mutta meidän pitäisi saada tietää, mitä Ruotsi aikoo tehdä.

Gripenberg teki selkoa Ruotsin ja Norjan keskusteluista Trondjemin ym. asiasta.

Törngren: Poseljanov ei pyytänyt vastausta, sanoi ainoastaan heidän toivovan, että me voisimme heitä tukea.

Kekkonen: Venäläiset eivät ole vielä vedonneet ystävyyssopimuksen 2 artiklaan. Ystävyyssopimuksen nojalla eivät venäläiset­ voi meiltä vaatia mitään. Ruotsin hallituksen kanssa olisi asetuttava yhteyteen. Suomelle on tärkeätä Ruotsin puolueeton politiikka.

Wuori: On paras ilmoittaa Ruotsin UD:lle¹ asia kokonaan, mainita myös ystävyyssopimuksesta.

Sovittiin:

1) Gripenberg ilmoittaa UD:lle tämän asian kokonaisuudessaan, mainitsee myös venäläisten viitanneen ystävyyssopimukseen.

2) Pyytää saada tiedon, mitä Ruotsi aikoo vastata venäläisille.

3) Myöhemmin ilmoitetaan UD:lle, mitä Suomi ilmoittaa venäläisille.

Keskustelun kuluessa esitettiin kansliapäällikkö Seppälän p.m., jossa sanottiin 5 kohta:

Gripenbergin olisi UD:ssa todettava, »että vaikkakaan meillä ei ole täydellisiä tietoja Trondhjemin suunnitelmista, niin voi se, Neuvostoliiton kannan huomioon ottaen, häiritä Ruotsin puolueettomuuspolitiikkaa. Kun tämä politiikka on tärkeä Suomen eduille, niin emme voi olla kiinnittämättä huomiota Trondhjem-suunnitelmaa koskevaan asiaan.»

Toinen ehdotus meidän démarchiksi oli: »Suomen hallituksella ei ole edellytyksiä muodostaa käsitystä ns. Trondhjem­-suunnitelman luonteesta ja merkityksestä. Mutta niinkuin eri yhteyksissä on Suomen taholta sanottu, on Ruotsin puolueettomuus erinomaisen suurimerkityksellinen Suomen ulkopoliittiselle asemalle. Tästä seuraa loogillisesti, että Ruotsin puolueettomuutta ja liittovapaata ulkopolitiikkaa kohtaan tunnetun luottamuksen heikentyminen voi vaikuttaa myöskin Suomen asemaan.»

Näiden lauselmien johdosta minä sanoin:

1) Minä en ole koskaan katsonut edulliseksi painavasti korostaa, että Suomen itsenäisyys on riippuvainen Ruotsin puolueettomuudesta. Tosin mielestäni on meille hyvä, että Ruotsi noudattaa tällaista politiikkaa »quieta non movere»². Mutta miten paljon se vaikuttaa suhteisiimme Venäjään, sitä on vaikea sanoa. Joka tapauksessa Ruotsi ei anna Suomen asian ratkaisevasti vaikuttaa päätöksiinsä. »Sauve qui peut.»³ Jos Ruotsi muuttaisi politiikkaansa, meidän olisi tultava toimeen. Jos se mielipide on kovasti esillä, niin se voi eräissä piireissä Ruotsissa (Dagens Nyheter) nostaa sen ajatuksen, että on paras jättää Suomi oman onnensa varaan.

»Gränsen mellan Sverige och Ryssland har 100 år gått längs Bottniska viken och Torneå och Muonio älv, varför skulle den ej kunna gå där även framdeles.»⁴

2) Missään tapauksessa meidän ei pidä esittää Ruotsin hallitukselle pyyntöjä, kehoituksia, vaatimuksia siitä, miten Ruotsin on ulkopolitiikkaansa – Suomen vuoksi – johdettava. Ruotsin hallitus tietää, mitä me ajattelemme ja että me katsomme, että Ruotsin nykyinen politiikka on meille hyvä. Se riittää. Ruotsin hallitus voi vastata, että Ruotsin hallitus päättää siitä Ruotsin intressit huomioon ottaen.

 ¹ ulkoministeriölle

 ² »levossa olevia ei pidä häiritä»

 ³ »Pelastukoon ken voi.»

 ⁴ »Ruotsin ja Venäjän välinen raja on 100 vuotta kulkenut Pohjanlahtea ja Tornion- ja Muonionjokea pitkin, miksei se vastedeskin voisi kulkea siitä.»

5.6. Gripenberg oli kabin.siht. Lundbergin luona (Undén on matkalla). Gripenbergin raportti tuli 8.6.54. Kekkonen lähettää sen minulle kirjeen mukana.

5.6. Ruotsin lähettiläs Engzell antoi tiedon Radionovin démarchesta. Se ei ollut nootti eikä aide-memoire¹. Kun Radionov oli lopettanut lukemisensa, Unden esitti med stor skärpa² että hän oli högeligen överraskad över denna démarche³. Se perustui täysin vääriin tietoihin. Se oli sekaantumista Ruotsin oloihin. Ei koske Neuvostoliittoa, miten Ruotsi järjestää sina kommunikat. med Norge. Det var ej Sovjetun. som hade att bestämma vår neutralitetpolitik.⁴

¹ muistio

² hyvin painokkaasti

³ erittäin yllättynyt tästä démarchesta.

⁴ liikenneyhteytensä Norjan kanssa. Neuvostoliiton asia ei ollut määrätä meidän puolueettomuuspolitiikastamme.

6.6. Piispa Rosenqvistin inställatio ¹ Porvoossa. Olin siellä. Pidin pienen puheen päivällisillä. Mutta oli raskasta, erityisesti päivällinen, joka kesti 4 tuntia. 13 puhetta.

¹ virkaanasettajaiset

7.6. lähdin Kultarantaan. – Alli oli mennyt pari päivää aikaisemmin.

8.6. saapui Gripenbergin kirje selostuksineen käynnistään kabin.siht. Lundbergin luona. Undén oli matkoilla. (Kts. Gripenbergin kirjettä.)

16.6. Ison-Britannian lähettiläs Creswell tuli Wuoren luo. Hän viittasi Vapaassa Sanassa n. 4 päivää sitten olleeseen kirjoitukseen Kenyasta. Hän sanoi hämmästyneensä, että Englannille ystävällisessä maassa voidaan levittää niin perättömiä tietoja englantilaisesta siirtomaapolitiikasta. – Wuori vastasi, että meillä julkaistaan kovin epämiellyttäviä uutisia myös kommunistisista maista, emmekä niille paljon voi. Lehdistön vapautta ajatellen on vaikea puuttua tällaisiin kirjoituksiin. (Kts. Wuoren muistiota.)

18.6. Sähke Gartzilta. »Pushkin kutsuu luokseen kolmeksi.» Ilmoitti jättäneensä tekstinkin: »Viime aikoina on Suomessa havaittu faktoja Neuvostoliitolle vihamielisistä esiintymisistä, mikä varsinkin ilmenee erilaisten Suomen ja Neuvostoliiton hyvien naapuruussuhteiden vahingoittamiseen tähtäävien valheiden julkaisemisessa.

Neuvostoliitossa nämä esiintymiset asetetaan yhteyteen niiden piirien toiminnan kanssa Suomessa, jotka ovat tunnettuja pahansuopaisuudestaan Neuvostoliittoa kohtaan ja jotka pyrkivät vahingoittamaan neuvostoliittolais-suomalaisia ystävällisiä suhteita.

Minun tehtäväkseni on annettu kiinnittää huomionne edellä esitettyyn ja pyytää Teitä saattamaan tämä Suomen hallituksen tietoon.»

Sanoin, en tunne tällaisia tapauksia. Kysyin, mitä tarkoittavat. Vastattiin hallituksen tietäneen ja lukuisia esimerkkejä on. Tärkein lehtien yleisasenne. Ehkä syytä kutsua Lebedev selittämään. Informoinette ohjeenne.

Refl. Onko näillä démarcheilla jotakin yhteyttä? Ovatko venäläiset saaneet jotain tietoa Englannin lähettillään démarchesta?

Nyt nämä démarchet balanseeraavat toisensa.

20.6. Helsinkiin Allin kanssa.

21.6. kl. 15.30 Törngren ja Kekkonen luonani. Neuvostoliiton Pushkinin ilmoitus Gartzille.

Kekkonen: Ulkoasiainvaliokunnassa sovittiin siitä, että pääministeri keskustelee pääkaupungin ja maaseudun lehtimiesten kanssa ja kääntää niiden huomiota tähän asiaan. Meidän lehtemme ovat kirjoittaneet siten, että voi herättää huomiota Moskovassa. Venäjän lehdet ovat olleet aivan korrekteja viime aikoina meitä kohtaan, mm. hallituksen vaihdossa. Olisi hyvä, jos tämä olotila voisi jatkua. Olisi hyvä, jos voitaisiin tehdä jotakin lehtimiehille. Kekkonen ei pitänyt tätä démarchea kovin vakavana. Mutta on jo kulunut 4 viikkoa siitä, kun jätettiin ehdotus kauppasopimukseksi, mutta vielä ei ole saatu vastausta venäläisiltä.

Törngren = Kekkonen. Oli saanut sen käsityksen, että tämä on pieni muistutus, mutta sitä ei ole otettava niin vakavalta kannalta kuin démarche joulukuussa (Lebedevin minulle). Voi olla heijastus venäläisten démarchesta Ruotsille. Oli valmis puhumaan pääkaupungin lehtien päätoimittajien kanssa. Oli jollakin tavalla vaimennettava lehtiä. Wuori oli tavannut Zenihovin (Neuvostoliiton lähetystö­ neuvoksen) ja otti tämän puheeksi. Kysyi odottavatko joitakin toimenpiteitä. Zenihov oli sanonut, että tämä asia olisi pidettävä salassa.

Törngren kertoi Tukholmassa käydessään saaneensa tietää UD:n neuvokselta Jarringilta, että Radionovin UD:lle antamassa paperissa oli eräs kappale pois, mikä oli meille annetussa kappaleessa.

Minä: Kommunistilehdet meillä puhuvat pahaa länsivalloista ja kansoista. Pitääkö sanoa myös kommunistilehdille, että puhuvat paremmin?

Törngren: Hän voi kutsua myös kommunistilehdet, mutta ei samaan tilaisuuteen kuin muut lehdet.

Minä pyysin tuumimaan kommunistilehtiä koskevaa asiaa.

Kekkonen: Vaikka ei vaikuta mitään päätoimittajiin, niin voi olla hyvä, että on puhunut.

Törngren kertoi Erlanderin sanoneen, että Undénin matka Moskovaan aiheutui siitä, että Radionov oli hänelle huomauttanut, että olisi hyvä, jos Undén tulisi epäviralliselle matkalle itään.

Törngren ilmoitti, että USA:n sotilasasiamies on kutsunut lentovoimien päällikön käynnille USA:han.

Minä: On paras, että tästä käynnistä ei tule mitään. Siitä voi tulla ikävyyksiä.

Törngren ilmoitti, että Skog aikoo 4.7. puhua puolustusvoimien kohentamisesta.

Minä ja Kekkonen: Riippuu siitä, miten puhuu. Ylipäänsä on hyvä puhua vähän ja toimia muuten (»kirjoittaa vähän ja jakaa paljon» – Nybom Rantakarista – »tai kirjoittaa paljon, mutta jakaa vähän»).

22.6. Egyptin uusi lähettiläs jätti valtakirjansa.

22.6. Brasilian lähettiläs Latour lähtöaudienssilla. Sen jälkeen lounas, annoin S.L. suurristin.

22.6. kl. 16 Sinikka sulhasensa Mark Couchmanin kanssa, ja Juije morsiamensa Ellenin kanssa teellä. Sinikan sulhanen on miellyttävä, samoin on Ellen.

23.6. Sinikan ja Markin vihkiäiset Saksalaisessa kirkossa. Sen jälkeen lounas linnassa. – Minä pidin pienen puheen, johon Mark vastasi.

Illalla Kultarantaan.

21.6. Kiinan tasavallan kutsuilla pyysi Neuvostoliiton v.a. asiainhoitaja Poseljanov Kekkosen syrjään ja sanoi, että mitä hän Neuvostohallituksen puolesta oli ilmoittanut Törngrenille pitää edelleen paikkansa (s.o. että he toivovat, että Suomen hallitus puhuu Ruotsin hallitukselle siitä, mitä Radionovin esitys Undénille sisälsi).

28.6. (maanant.) Törngren ja Kekkonen Kultarannassa. Neuvottelut 5-v. kauppasopimuksista (alkaa 1956).

Kekkonen: Meidän ehdotuksemme oli jätetty venäläisille viime maaliskuussa. Se päättyi 600 milj. ruplaan kummallakin puolella. Venäläisten ehdotus oli 680 milj. rpl. ensi vuonna, nousisi sitten 870 milj. ruplaan.

Tuonti Venäjältä:

Venäjältä 407 milj. rpl.

Kolmansista maista 120 » »

527 milj. rpl.

Venäläiset tahtovat, että meidän pitäisi ostaa heiltä koneteollisuuden tuotteita, autoja ym., sekä vehnää 250.000 ton., puunjalostustuotteita ym. 255 milj. rpl. = 15 mrd. mk = 15 %. Meidän koko vientimme on 130 mrd. mk, vienti Venäjälle olisi siis n. 15 %.

Kekkonen (jatk.): Suomalaiset viejät tahtovat niin suurta vientiä ja niin paljon kuin mahdollista. Tuonnin vuoksi ei käy päinsä lisätä vientiä kovin paljon. Kekkonen ilmoitti, että Poseljanov oli viime lauantaina 26.6. sanonut Kekkoselle, että venäläiset ovat valmiit neuvottelemaan kauppasopimuksesta viideksi vuodeksi, samoin neuvottelemaan muista taloudellisista kysymyksistä ja vaihtamaan mielipiteitä muista aktualisista poliittisista kysymyksistä Suomen ja Neuvostoliiton välillä.

Kekkonen vastasi Poseljanoville voivansa lähteä mahdollisimman pian: tiistaina 29.6.

Laivat:

Kekkonen: Me voisimme melkein toteuttaa venäläisten ohjelman, mutta emme voi saada sitä vastaan tavaroita Venäjältä.

Voisimme ostaa venäläisiä tavaroita 440 + 120 = 560 milj. rpl. ynnä 45 à 50 milj.rpl. länsivaluutoissa tai kullassa yht. 610 milj. rpl.

Tämä 5 v. kauppasopimus pitäisi Kekkosen mielestä tehdä mahdollisimman pian, yleispoliittisen tilanteen vuoksi. Kiinan ja idän markkinat avautuvat muille. Meidän hintamme ovat 30 % korkeammat kuin maailmanmarkkinain hinnat. Pitäisi saada mahdollisimman paljon laivatoimituksia.

Kekkonen katsoo, että hänen pitäisi itse olla Moskovassa neuvotteluissa.

Törngren = Kekkonen.

Minä: Puunjalostustuotteiden määrä, 15 %, ei ole liian suuri. Siihen voimme mennä. – Mitä tulee metalliteollisuuteen ja laivatelakkoihin:

– Sitä ei saa laajentaa.

– Olisi koetettava saada vientiä länsimaihin – ja omaan maahan.

– Kaikki muu tuotanto voidaan myydä Neuvostoliittoon. Edellyttäen, että vastasuoritukset saadaan järjestetyksi.

Kekkosen laskelma 1955.

Vienti 140 à 150 mrd. mk.

Venäjälle vienti 32 à 36 mrd. mk = 22 % Venäjälle

satelliitteihin 8 %

yht. 30 à 32 % 1955 itäblokin maihin.

1953 oli vienti Venäjälle 35 %

1954 itäblokin maihin n. 33 %

Uusi 5-vuotissuunnitelma olisi ohjelma, ei kiinteä sopimus.

Neuvostoliiton démarchit viime aikoina.

Kekkonen: Neuvostoliitto on tehnyt 3 démarchia viime aikoina meitä vastaan. Kekkosen poika, joka on Moskovan lähetystössä, on kirjoittanut: jarruttavat kauppaneuvotteluja ja osottavat tyytymättömyyttä meitä vastaan; ensimmäisen kerran ovat vedonneet ystävyyssopimukseen. Olivat vedonneet demokraattisten lehtien kirjoituksiin (Vapaa Sana), mutta kun nyt aikovat tehdä kauppasopimuksen, niin se viittaisi toiseen suuntaan.

Sasunov oli käynyt Palmrothin luona ja puhunut Suomen lehtien kirjoittelusta Valmetin asiassa. Ne ovat tapahtuneet maailmanmarkkinain hintaan. Sen johdosta on lehdissä julkaistu dementia.

Törngren: Ruotsin asiassa sovittava Ruotsin hallituksen kanssa, miten vastataan. Törngren oli puhunut Erlanderille, että Ruotsin puolueettomuus on tärkeä Suomelle.

Kekkonen lausui, että aikoo kysyä, eikö Neuvostoliitto voisi antaa meille uuden kultalainan v. 1956, samanlaisen kuin ensimmäinen. On keskustellut Suomen Pankissa. Se olisi hyvä myös valuutan vuoksi. Uusi laina 12 à 15 vuodeksi. (Kansainväliseltä pankilta saadaan 10 à 12 milj. doll.).

Kekkonen: Enso tarvitsisi pääomaa laajentaakseen laitoksiaan.

Minä: Mitä tämä Neuvostoliiton avustus ja anteliaisuus vaikuttaa meidän kommunisteihimme?

Kekkonen: Kun tapahtuu porvarillisen hallituksen kautta, niin vaikuttaa meidän puolestamme.

Törngren: Kotimainen opinioni ei ole oikein suosiollinen lainoille.

Minä: Kuten ennen olen sanonut, en ole oikein tyytyväinen näihin lainapuuhiin. En rakasta näitä venäläisiä lainoja.

Kekkonen: Emme voi työttömyyttä poistaa ilman, että saadaan teollisuus laajenemaan. Erityisesti Pohjanmaalla.

Törngren: Meidän pitäisi vaatia kaikki maksut ulkomaan valuutassa, ja kenties venäläiset silloin esittävät lainaa.

Kekkonen: Enso tarvitsee lainaa ja pääomaa laajentaakseen laitoksiaan. Voimalaitoksia varten tarvitaan pääomaa. Pohjois-Suomen rakentaminen on tärkeä.

Minä: En tahdo panna lainaa vastaan.

Saimaan kanava.

Kekkonen: Kun Poseljanov sanoi, että voitaisiin keskustella aktualisesta politiikasta, niin Saimaan kanava voisi tulla puheeksi. Ainoastaan kanavan käyttöä ei voi vuokrata, vaan pitäisi saada osa alueesta – kanavan länsipuolella oleva alue. Voisi tiedustella, että keskusteltaisiin alueen luovuttamisesta tai vuokraamisesta. Tämä osoittaisi, tahtovatko keskustella ollenkaan Karjalan alueesta.

Minä: Mikä alue?

Kekkonen osoitti sen kartalla. Viipurinlahden länsipuolella oleva alue.

Kekkonen kysyi, voisiko hän presidentin puolesta tiedustella, sanoa: Minä olen sitä mieltä, että 1947 ajatelluilla ehdoilla ei käy päinsä, vaan pitäisi saada alue.

Minä: En tahdo olla vastaan sitä, että Kekkonen vetoaa minuun. Mutta me emme voi antaa mitään kompensaatiota siitä alueesta.

Kekkonen on samaa mieltä, että emme voi antaa mitään kompensaatiota (korvausta). Hän sanoisi: Olemme tutkineet kysymystä huolellisesti ja havainneet, että vuokraaminen sellaisilla ehdoilla kuin 1947 oli puheena, on taloudellisesti epävarma ja että siitä on luovuttava, mutta presidentti on sillä kannalla, että voisimme keskustella Saimaan kanavaan liittyvän alueen luovuttamisesta tai vuokraamisesta. Siitä haluaisimme saada tietää heidän mielipiteensä. Olisimme valmiit aloittamaan neuvottelut sillä pohjalla, että saadaan alue.

Minä annoin tähän ehdotuksen. Huomautin, että tämä alue ei ratkaise Viipurin läänin (Karjalan) asiaa, koska se on aivan pieni.

Törngren: Neuvotteluja nyt olisi rajoitettava kauppaneuvotteluihin. Niin kauan asia olisi lykättävä.

Minä suostuin siihen, että jos jotakin kanava-asiasta tulee, täytyy saada alue. Mutta tämä ei tiedä asiassa ratkaisua. Onko kanava meille hyödyllinen ja onko se otettava, jos saadaan, se kysymys on vielä asiallisella pohjalla harkittava perin­ pohjaisesti.

Sitten keskustelimme Ahvenanmaan maakuntapäivien päätöksestä, joka sisälsi maanvuokralain. – Olimme yhtä mieltä, että Korkeimman oikeuden kanta on oikea ja että Maak.lakia ei voi saattaa voimaan.

7.7. Gartz luonani.

Gartz oli hyvin pahoillaan siitä, että hänelle ei ollut ilmoitettu kauppaneuvottelujen alkamisesta Moskovassa ja että Kekkonen lähti sinne samana päivänä kun Gartz oli tullut Helsinkiin lomalle.

Minä vastasin, että sellainen menettely on puolustamatonta, mutta se on nähtävästi tapahtunut huomaamattomuudesta, kun Kekkosen lähtö tuli niin äkkiä.

Kerroin Gartzille Törngrenin ja Kekkosen käynnistä Kultarannassa ja mitä siinä oli keskusteltu (kts. edellä).

Gartz valitti myös, että häntä ei ollut pidetty asiain tasalla. Esim. Trondhjemin asiasta ja Neuvostoliiton démarchesta ei hänelle ollut ilmoitettu mitään.

Keskustelimme myös politiikasta.

Gartz luuli, että venäläiset tahtovat saada meidät itseensä sidotuiksi ja lännestä erotetuiksi ja lännen silmissä meidät komprometoiduiksi.

Refl. Siinä Gartz voi olla oikeassa.

6.7. tuli Moskovasta seuraava sähke:

»Vastaehdotuksen: mukaan vientimme 590/595/630/640/655. Tuontimme 550/555/590/600/615. Valmiit maksamaan vuotuiserotuksen eli 40 milj. rpl. kullassa länsivaluutoissa. Neuvottelut jatkuvat yksityiskohdista.»

Refl. 1955

Koko vientimme 140 mrd. mk.

Vienti Venäjälle 590 milj. rpl. x 57 = 33,6 mrd. mk eli noin 24 % koko viennistämme. (Tämä voinee käydä päinsä.)

8.7. Törngren ja Wuori luonani Kultarannassa.

Juuri ennen sain nipun papereja ja kirjeen Kekkoselta Moskovasta (Kts. niitä).

Tässä jälleen nähdään, että neuvostovenäläiset sotkevat politiikan taloudellisiin asioihin. – Tämä osoittaa, miten vaarallista on laajentaa kauppaa venäläisten kanssa – niin kuin minä alituisesti olen huomauttanut.

Molotovin ehdotus kommunikeaksi. Luettiin paperit ja Kekkosen kirje. Minä: Asiasta on keskusteltava hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa ja hallituksessa. Kenties eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa.

Törngren: Eduskunnan ryhmien puheenjohtajien mielipide kuultava.

Minä: Ellei Molotovin ehdotusta ainakin pääasiassa hyväksytä, niin venäläiset kenties eivät tee kauppasopimusta.

Törngren: Kun tehtiin viimeinen laina sopimus, venäläiset tahtoivat saada ingressiin asioita, mutta se saatiin supistetuksi. Mutta siinä viitattiin ystävyyssopimukseen.

Kekkonen soitti Törngrenille Moskovasta ja ilmoitti, että hänen puheensa julkaiseminen ei riitä (niin kuin hän oli ajatellut).

Törngren oli tänään sähköttänyt Kekkoselle, että menevät presidentin luo. Wuori ajatteli, olisiko ilmoitettava Engzellille.

Maaliskuussa kaikki satelliittivallat antoivat samanlaisen deklaration kuin Molotov nyt vaatii meiltä. Silloin Puolan taholta käännyttiin meidän puoleemme.

Wuori puhui nyt Kekkosen kanssa Moskovaan. Kekkonen oli sanonut, että meidän pitäisi tehdä vastaehdotus ja lähettää se huomenna hänelle Moskovaan.

Wuori sanoi heti alussa, että jos me hyväksymme Molotovin ehdotuksen, niin kenties Englanti sen antaa meille anteeksi, ottaen huomioon meidän vaikean tilamme, mutta USA ei antaisi sitä anteeksi.

Minä sanoin, että on ratkaistava:

I

Annetaanko poliittinen kommunikea ylipäänsä?

II

Jos annetaan: Mitä se sisältää?

Minä: Mutta Kekkosen pitäisi olla täällä mukana asiaa harkitsemassa. – Huomiseksi emme voi antaa uutta ehdotusta.

Lisäsin: Venäläiset tahtovat sitoa meidät heidän politiikkaansa ja erottaa meidät lännestä. Meillä ei ole kansainvälistä merkitystä. Kun Neuvostoliitto tahtoo meidät vetää mukaan, niin siinä on ainoastaan paha poliittinen tarkoitus takana.

Wuori sanoi, että Eden lausunnossaan alahuoneessa tuomitsi Molotovin ehdotuksen Berlinissä, joka on sama, mitä hän nyt tahtoo meidät kannattamaan. Molotov tahtoo saada Suomen itäblokkiin. Englanti voisi ymmärtää meidän menettelymme, mutta USA ei ymmärtäisi.

Minä sanoin, että en voi yksin ottaa kantaakseni vastuuta tästä ratkaisusta. Täytyy olla yhtenäinen kanta. Tässä on niin suuri asia kysymyksessä, että siinä täytyy eduskunnan luottamusmiehet olla mukana.

Sovimme:

1) Hallituksen ulkoasiainvaliokunta huomenna kokoon käsittelemään tätä asiaa. Sosialidemokraattien pitää olla mukana.

2) Siinä käsitellään, että Kekkosen pitää tulla tänne ensi tilassa.

3) Wuori koettaa kirjoittaa luonnoksen kommunikeaksi, jotta nähdään, voiko sellaista saada aikaan, johon me voimme mennä.

Sitten puhuin Eino Kilven kirjasta Paasikiven linja. Törngren ja Wuori lupasivat lukea käsikirjoituksen.

9.7. – Olen miettinyt eilistä asiaa (Molotovin ehdotusta).

Ehdotus kommunikeaksi:

»Neuvostoliiton ja Suomen välisen Kaupallisen sopimuksen vuosiksi 1956—1960 solmimisesta neuvottelevan Suomen hallitusvaltuuskunnan ollessa Moskovassa 29. kesäk…..heinäk. tapahtui mielipiteiden vaihto SNTL:n ulkoministeri V. M. Molotovin ja Suomen ulkominsteri Urho Kekkosen välillä.

Ystävällisessä hengessä tapahtuneissa neuvotteluissa osapuolet totesivat Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden kehittyneen suotuisasti rauhansopimuksen ja Ystävyyden sopimuksen pohjalla ja niiden hengessä. Todistuksena siitä on jälleen uuden 5-vuotisen kauppasopimuksen tekeminen.

Neuvostoliiton hallitus ja Suomen hallitus pitävät tärkeimpänä tehtävänä – päämääränä – muodostuneessa tilanteessa jännityksen vähentämistä kansainvälisissä suhteissa. Neuvostoliiton hallitus ja Suomen hallitus katsovat, että kansojen ja valtioiden yhteisellä ponnistuksella Yhdistyneiden Kansakuntain järjestön puitteissa ja niiden periaatteita vastaavasti rauha ja kansojen turvallisuus olisi saatava taatuksi.»

9.7. Wuori ilmoitti puhelimessa, että tänään on ollut ulkoasiainvaliokunnan kokous ja siinä päätettiin, niin kuin eilen sovittiin (s.o. että Kekkonen tulee kotiin neuvottelemaan).

10.7. (lauvant.) – Kekkonen tuli Moskovasta Helsinkiin.

Tänään on ulkoasiainvaliokunnan kokous.

Kekkonen soitti, että tulevat tänne maanantaina 12.7.54 kl. 12.

10.7. Refl.:

USA:ssa näyttää Suomeen nähden olevan vallalla jonkunlainen pessimistinen henki.

Foreign Affairs heinäk. 1954 numerossa professori Wuorinen (Columbian Yliopistosta) julkaisee kirjoituksen »Finland stands guard»¹.

Siinä sanotaan mm.: Puhutaan Suomen varovaisuudesta ulkopol. suhteessa. »Not to arouse Soviet suspicions in her relations to West»², erittäinkin sen jälkeen kun lännen ja idän konflikti on levinnyt.

»The result has at times been behavior and idiom which have invited the conclusion that Finland’s leaders are no longer men unafraid to speak freely and stand erect among the free.»³ s. 659–660.

Refl. 10.7.54.

The Scandinavian countries in international affairs by Folke Lindberg and John I. Kolehmainen (Minnesotan Yliop.)

»Defeated Finland, meanwhile, sacrificed a large measure of her freedom of action in the international realm in order thereby to preserve a precarious yet deeply cheriched national independence.»⁴ (siv. IV)

¹ »Suomi seisoo vartiossa»

² »Ollakseen herättämättä Neuvostoliiton epäluuloja suhteillaan länteen»

³ »Seurauksena on aika ajoin ollut käyttäytyminen ja kielenkäyttö, jotka ovat houkutelleet johtopäätökseen, että Suomen johtajat eivät enää ole miehiä, jotka pelotta uskaltavat puhua vapaasti ja seistä pystypäin vapaiden joukossa.»

4 Skandinavian maat kansainvälisessä politiikassa, kirjoittaneet Folke Lindberg ja John I. Kolehmainen. »Tappion kärsinyt Suomi uhrasi joka tapauksessa suuren osan toimintavapaudestaan kansainvälisellä alueella säilyttääkseen siten uhanalaisen mutta hartaasti vaalitun kansallisen itsenäisyytensä.»

11. tai 12. heinäk. 1954 oli Svenska Dagbladetissa ent. pres. Harry Trumanin haastattelu. 

Truman mm. ennusti, että bolševikkien valta tulee sisäisesti sortumaan. Historia osottaa, että sellainen vapauden puute ei voi kestää. Totalitäriset valtiot eivät voi pysyä pystyssä, vaan sortuvat. Esimerkkejä: Tsaari-Venäjä ja Ottomanien valtakunta. Ne olivat myös totalitäärisiä valtakuntia.

Refl.: Tämä on kyllä totta, mutta se kestää 100 à 150 à 200 vuotta. – Romanovien valtakunta kesti 300 v. ja Ottomanien myös vuosisatoja.

12.7. Törngren, Kekkonen ja Skog ynnä Seppälä ja Wuori Kultarannassa.

Kekkonen teki selkoa kauppasopimuksesta. Se on pääasiassa meidän ehdotuksemme mukainen. 1955 Vientimme 590 milj. rpl. = 35 mrd.

Koko vienti (tänä vuonna?) 150 mrd. mk.

Venäjälle vienti olisi siis alle 25 %.

Metalli- ja laivamiehet ovat hyvin tyytyväisiä.

Minä: Taloudelliselta kannalta sopimus on hyvä.

Kommunikea

Kekkonen oli koettanut päästä asiasta puheellaan vastaanotolla. Mutta se ei riitä.

Molotov kysyi Kekkoselta, mitä hän ajatteli kommunikeasta. Kekkonen vastasi, että siinä on kohtia, joita hän ei voi päättää, vaan hänen on neuvoteltava presidentin ja hallituksen kanssa. Molotov ei ollut siihen tyytyväinen, oli sanonut, että kommunikea vastaa ystävyyssopimusta.

Kekkonen oli ollut Zorinin puheilla, kun ilmoitti, että lähtee Helsinkiin. Z. kysyi, mikä syy. Kekkonen vastasi, että emme voi hyväksyä Molotovin ehdotusta kommunikeaksi. Teemme vastaehdotuksen. Voimme antaa kommunikean, mutta yleisessä muodossa.

Zorin oli sanonut, että yhteiskommunikealla on tietty merkitys.

Kekkonen sanoi, että kommunikeasta pitää ottaa pois kaikki, mikä liittyy ajankohtaisiin asioihin. Ystävyyssopimuksen ingressissä olevaa ajatusta, että emme sekaannu suurvaltojen riitoihin, emme voi myydä ja heittää pois.

Ulkoasiainvaliokunta oli ollut sitä mieltä, että meidän on tehtävä vastaehdotus. Kekkonen luuli, että kauppasopimus allekirjoitetaan myös ilman kommunikeaa. Kenties se luulo on väärä.

Ulkoministeriössä oli tehty ehdotus Molotovin ehdotuksen pohjalla. Kekkonen luuli, että venäläiset hyväksyvät tämän ehdotuksen.

Skog: Sosialidemokraateilla oli eilen puoluehallitus koolla. Siinä oltiin seuraavaa mieltä:

1) Kauppasopimusehd. on määrältään ylärajalla 25 %, mutta sen voi hyväksyä.

2) Julkilausuma-kommunikea

Olivat ensin tuskastuneita, nyt pitäisi tällaiset loppua. Mutta kun suurvalta on sen esittänyt, niin emme voi olla tekemättä vastaehdotusta.

Ulkoministerin ehdotus hyväksytään, paitsi että 3. kappaleen 2. lause pois.

Minä kysyin, luuliko Kekkonen, että venäläiset hyväksyvät, jos jätetään Eurooppa pois. Paras olisi, ettei mitään kommunikeaa annettaisi, mutta jos siitä ei päästä, niin on tehtävä vastaehdotus. Lännessä, varsinkin USA:ssa tämä kommunikea tulee herättämään pahaa verta ja vahingoittaa meitä. Nyt jo USA:ssa on voittamassa alaa pessimistinen käsitys meistä.

Törngren oli samaa mieltä kuin J.K.P.

Seppälä: Luultavasti täytyy kommunikea antaa ja tehdä niin vähän muutoksia Molotovin ehdotukseen kuin mahdollista.

Hyväksyttiin korjattu ehdotus, joka on eri paperilla.

12.7. Ambassadööri-asia.

Minä: En pidä tästä asiasta. Se on lapsellinen ellei naurettava. Eikö voisi sanoa Moskovassa, että presidentti on sitä mieltä, että ambassadöörin nimitys kuuluu vain suurvaltojen edustajille.

Kekkonen ilmoitti, että ulkoasiainvaliokunta hyväksyi tämän asian yksimielisesti.

Seppälä: USA on tiedustellut ja Englanti myös.

Törngren: On ainoastaan neljä maata, Sveitsi, Suomi, Portorico ja eräs vielä, joilla ei ole ambassadöörejä. USA on 1 ½ vuotta sitten ehdottanut ambassadööriä.

Kekkonen: Lebedev on näytellyt keskeistä osaa koko tässä offensivissa (myös kommunikea-asiassa). Jos kieltäydytään hyväksymästä ambassadööriä, niin hän voi luulla, että se on häneen suunnattu.

Minä: Tehkää niinkuin tahdotte.

Minä: Engzell on pidettävä au courant¹ tässä asiassa, s.o. sekä kommunikeaan että muuhun nähden.

Kekkonen: Heti kun on yksimielisyys Moskovassa, otetaan yhteys Engzelliin.

Saimaan kanava

Kekkonen: Ei ole puhunut mitään.

¹ ajan tasalla

15.7. Sähke Kekkoselta Moskovasta:

»Zorin kiinnitti huomiota ohimennen rauhaa rakastavien varsinaisesta Euroopan kollektiivisen järjestelyn toivottomuudesta kaikki yhtä mieltä, eri mieltä vain sen muodosta, josta ei tässä kysymys. Puhui Vishinskille. Olisiko äärimmäisyystapauksessa mentävä sanontaa kaikin keinoin kollektiivisen järjestelmän luomista Eurooppaan jne. Allekirjoitetaan todennäköisesti lauvantaina.»

15.7. Sähke Washingtonista:

»Raynor kutsui Makkosen tänään (14.7.54) Stateen¹ ilmoitti McFall raportoinut Suomen Neuvostoliiton kauppasopimuksen lähipäivinä valmistuvan merkitsevän kauppavaihdon laajentumista laivatoimitusten lisääntymistä. Raynor esitti Staten vakavan huolestumisen asian johdosta, josta huomauttaen 1) Suomi tulisi entistä suurempaan riippuvaisuuteen Neuvostoliiton kaupasta, 2) USA:n hallituksen mahdollisuudet tukea Suomea taloudellisesti vaikeutuisivat.»

¹ Yhdysvaltain ulkoministeriö

Keskustelu Törngrenin kanssa 16.7.54 on myöhemmin.

17.7. Törngren soitti. Oli puhunut Kekkosen kanssa Moskovaan ja sanonut, että me pysymme entisellään Molotoviin ja hänen kommunikeaansa nähden.

Kekkonen oli sanonut luulevansa, että kauppasopimus menee kuntoon. Tilanne Moskovassa verrattain hyvä.

17.7. Törngren soitti uudestaan kl. 19.30. Kekkonen ilmoittanut, että

1) Kauppasopimus on allekirjoitettu,

2) Kommunikea-deklaratio hyväksytty meidän alkuperäisessä muodossa.

Törngren kertoi puhuneensa mm. McFallin kanssa kauppasopimusasiasta ja selittänyt sitä. Törngren sanoi McFallin ymmärtäneen meidän kantamme.

17.7. allekirjoitettiin Moskovassa kauppasopimus ja kommunikea siinä muodossa, minkä me Helsingissä olimme hyväksyneet.

Palattuaan Kekkonen 23.7.54 laati selonteon Moskovan neuvottelujen loppuvaiheista (kts. sitä).

Lehdet ovat kirjoittaneet paljon näistä neuvotteluista. Kauppasopimusta ei yleensä ole moitittu, mutta kommunikeaa on kritikoitu (kts. lehtiä).

Myös Ruotsissa on Dagens Nyheter kirjoittanut asiasta ikävästi, mutta se oli odotettavissa. Muut Ruotsin lehdet eivät ole puhuneet hyvää eikä pahaa. The Economistissa on arvosteleva kirjoitus.

Sekä USA:n että Ruotsin ja Englannin lähettiläät on pidetty au courant¹, Törngren ilmoitti. He ovat ymmärtäneet meidän kantamme.

¹ ajan tasalla

21.7. saapui seuraava sähke:

Washingtonista (20.7.)

Keskusteluissani deputy undersecretary¹ Murphyn osastopääll. Raynorin kanssa ilmeni State suhtautuu ymmärtävästi selityksiimme – uusi kauppasopimus Neuvostoliiton kanssa stabilisoi itäkauppamme nykyiselle tasolle vuotuisen lisäyksen vastatessa ulkokauppamme odotettavissa olevaa yleistä kasvua. Laivaohjelma todettiin suureksi mutta myönsivät tankkialukset kokonsa puolesta rannikkotyyppisiä nopeus alittaa strategisen 15 solmun rajan. Poliittisista deklaratioista huomautin, samat periaatteet sisältyivät v. 1948 sopimukseen, joten ei uutta mikä tyydytyksellä noteerattiin. Myönsivät neuvottelutulos Suomelle kohtuullinen. Luottamuksellisesti ilmoittivat Eisenhower hyväksynyt Suomelle annettavan esityksen Helsingin lähettilään korottamisesta ambassadööriksi, josta ohjeet McFallille.

¹ apulaisalivaltiosihteeri

16.7. esittely Kultarannassa.

Törngren kertoi minulle kauppaneuvotteluista ja kommunikeasta.

20.7. Axel Wenner-Gren saapui rouvineen Kultarantaan. Päivällinen omin väin ynnä Grönvall.

21.7. Lounas (rapuja).

Erik v. Frenckell rouvineen ja Gartz rouvineen koko päivän. Syötiin myös päivällinen.

22.7. Wenner-Gren rouvineen lähti kl. 12 lentokoneella Turusta. – Lahjoitti 10 milj. käytettäväksi yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Sanoi järjestävänsä niin, että hänen perustamassaan laitoksessa myös Suomi ja suomalaiset tulevat olemaan mukana – Pohjoismainen yhteistyö.

16.7. sähke Soravuolta Lontoosta.

Keskustelussa torstaina (15.7.) Nutting tiedusteli Moskovan neuvottelujen tilaa. Sanoi Neuvostoliiton öljypolitiikan viime aikoina olleen aktiivisen aiheuttaen vaikeuksia mm. Tanskan Egyptin kohdalta. Katsoen tietoihinsa että Suomi aikoisi tuoda 98 % nestemäisistä polttoaineistaan Neuvostoliitosta esitti hallituksensa toivomuksen ettemme antaisi öljyntuonnin muodostua sitovaksi vivuksi jonka avulla Neuvostoliitto onnistuu lisäämään Suomen kauppaansa länsikaupan kustannuksella. Lisäksi ovat valmiit auttamaan jos tarpeellista, pitäisimme informoituna.

29.7. Kekkonen luonani Kultarannassa.

Kekkonen kertoi Moskovan neuvotteluista. Oli antanut niistä kirjallisen selostuksen. Kekkonen sanoi puhuneensa McFallin kanssa Uuden Suomen uutisen johdosta, jossa kerrottiin USA:n ulkoministeriön démarchesta. McFall oli ymmärtänyt meidän kantamme. Keskustelimme myös, mistä vuotaa ulkoministeriöstä. Kekkonen ihmetteli sitä kovasti. Ei voi sanoa, mistä vuotaa.

Kekkonen kertoi Molotovin lausuneen, että he luottavat minuun ja että Kekkonen on minun oppilaani (niinkuin Stalin oli Leninin oppilas) ja he luottavat myös Kekkoseen. Samoin olivat Vishinski ja Mikojan puhuneet minusta hyvää ja lähettäneet terveisiä. (Vishinski oli lentokentällä kysynyt, tokko minä muistan häntä. Kekkonen oli vastannut, että kyllä muistan.)

Vishinski oli eräässä yhteydessä sanonut, että he olisivat voineet valloittaa Suomen, mutta eivät tahtoneet sitä tehdä. Heidän tarkoituksensa on ainoastaan defensiivinen, että ovat tältä puolen turvattuja. Muita tarkoituksia heillä ei ole.

Olivat puhuneet kaikista näistä myös sos.dem. ministerin (puoluesihteeri) Leskisen kanssa, joka oli Moskovassa urheiluasioissa. Se oli tehnyt Leskiseen hyvän vaikutuksen.

29.7. Refl.

Nämät Kekkosen kertomat ovat hyviä uutisia. Se osoittaa, että meidän suhteemme Neuvostoliittoon ovat edelleen hyvät ja että Neuvostoliiton puolelta ei ole mitään pahaa odotettavissa.

Minä viittasin Skånska Dagbladetin kirjoitukseen (Morgon Tidn. 28.7.), joka koskee Kekkosen ja Molotovin kommunikeaa. Sanotaan, että »gör intryck av inställsamhet, som inte är klädsam»¹.

Kekkonen lupasi kirjoittaa Bondeförbundetin² johtajalle statsr. Hedlundille.

Keskustelimme myös siitä, että USA:ssa on meidän good willimme alenemassa.

Minä sanoin, että kaikkialla ei-kommunistisissa maissa nykyään vihataan bolševikkeja ja se vaikuttaa meihin, jotka tahdomme olla hyvissä väleissä Neuvostoliiton kanssa. Erittäinkin USA, joka naivisuudessaan uskoi, että Neuvostoliitto hyvän hyvyyttään luopuu satelliittimaistaan, nyt on huomannut erehtyneensä ja että eivät voi tehdä mitään ja siitä ovat suuttuneet.

Minä lausuin, että pitäisi miettiä, eikö USA:ssa voisi jotakin tehdä tässä asiassa.

Kekkonen lupasi harkita asiaa.

Kekkonen lupasi lukea Eino Kilven käsikirjoituksen, jonka hänelle annoin.

(Kekkonen tuli kl. 12 ja lähti kl. 16.)

¹ »tuntuu makeilulta, joka ei tee edullista vaikutusta»

² Talonpoikaisliiton

Edelle kuuluva tämä merkintä:

16.7.54 esittely Kultarannassa. Keskustelimme Törngrenin kanssa.

Törngren ilmoitti, että ulkoasiainvaliokunta ei hyväksynyt Kekkosen ehdotusta kommunikeaksi. Jos Kekkosen ehdotus hyväksytään, niin menetämme länsivaltojen kannatuksen. Lännen intressi meihin vähenee.

Minä: En voi ymmärtää Kekkosen ehdotusta. Jos yhteen kohtaan pannaan »Eurooppa», niin silloin se merkitsee samaa kuin jos se olisi kaikissa paikoissa.

Törngren: Gripenberg oli saanut kabinettisihteeri Lundbergilta sen käsityksen, että on paha, jos olemme keskustelleet Molotovin kanssa yleismaailmallisista oloista. Jos »Eurooppa»-sana jää, niin USA käsittää sen niin, että me olemme hyväksyneet Molotovin kannan. Katsoo, että olemme sitoutuneet aktiivisesti kannattamaan Neuvostoliiton kantaa.

Gripenberg oli sanonut, että ambassaööriasia tulee herättämään suurta huomiota pro et contra¹.

Lundberg oli sanonut, että tämä on tärkein, mitä on tapahtunut pohjoismaisessa politiikassa sodan jälkeen. Jos Molotovin ehdotus hyväksytään, niin se tietää, että Suomen ulkopolitiikka on täydellisesti liitetty Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan. Molotovin turvallisuusjärjestelmä ei ole vielä ollut vireillä. Tilanne voi muodostua niin, että Englanti asettuu USA:n kannalle.

Törngren sanoi, että meidän ehdotuksemme annettiin Engzellille, joka vielä ei ole vastannut.

McFall oli käynyt Törngrenin puheilla ja kertonut, että asiasta on levinnyt kaikenlaisia huhuja. Kekkosen matka Volgan kanavalle oli myös huomattu. Erkko oli soittanut Törngrenille ja Törngren oli kutsunut hänet päivälliselle ja kertonut hänelle avonaisesti koko asian. Erkko oli ollut tyytyväinen. Erkko hyväksyi meidän ehdotuksemme kompromissiksi. Uuden Suomen Aho on lomalla.

McFall oli kertonut Törngrenille, että USA:ssa on intressit, tahtoo tietää, mikä on totuus. Törngren oli vastannut, että luottamuksellisesti voi ilmoittaa. Sitten kertoi kauppasopimuksen sisällön, kauppa ei tule laajenemaan. McFall oli siihen tyytyväinen. USA ymmärtää myös laiva-­asian.

Törngren oli selittänyt McFallille myös kommunikeaa. McFall oli sanonut, että kun tulee kysymys rahan konvertibiliteetista², niin USA antaa Suomelle tarpeellsen lainan, jos Suomi tarvitsee. Törngren oli myös puhunut ambassadööriasiasta. Wuori esittää sen Creswellille.

Ilmoitetaan myös Ranskan lähettiläälle.

Törngren sanoi, että ulkomaiset lähettiläät eivät luota Kekkoseen – mm. Ganz oli kriitillinen Kekkoseen nähden. Oli valittanut, että kun lähettiläät käyvät Kekkosen luona, niin saavat sen käsityksen, että Kekkonen on siihen tyytymätön.

Minä: Se ei ole hyvä. Kerroin, että Tukholmassa oli yksi päivä viikossa varattu, jolloin lähettiläät voivat käydä Sandlerin luona keskustelemassa. Pitäisi ottaa selvää, miten on asia nyt.

Sitten sovimme, että Kekkosen muodostamaa ehdotusta, että puhuttaisiin Euroopasta yhdessä paikassa, ei voida hyväksyä.

Minä kehoitin ottamaan asian ulkoasiainvaliokunnassa esille, niin että kaikki ovat asiassa mukana.

Sitten Törngren sanoi, että hallitukseen tarvittaisiin lisävoimia, jotka ymmärtäisivät taloudellisia asioita. Karikoski ja Solin ovat jälleen viikko sitten pitäneet kokouksen. Karikoski vihaa Törngreniä. (Karikoski käyttää liiaksi alkoholia.)

Minä sanoin, että jos maalaisliittolaiset ja sosialidemokraatit hyväksyvät Törngrenin ehdotuksen ja tuumat hallituksen vahvistamisesta, niin minulla ei ole sitä vastaan. Törngren ajatteli Hetemäkeä tai Kivekästä (Emil Aaltosen vävy).

Lopuksi keskustelimme yhtä ja toista. Törngren sanoi, että ihmiset vihaavat Kekkosta. Kekkonen mielellään ärsyttää ihmisiä.

Ganz, doyen³, oli sanonut, että he eivät tahdo mennä Kekkosen luo, koska he luulevat, että Kekkonen pitää heitä vaivanaan. Ganz oli lisännyt, että suurin osa lähettiläitä on Suomen ystäviä. Heitä pitäisi kohdella hyvin.

¹ puolesta ja vastaan

² vapaasta vaihdettavuudesta

³ diplomaattikunnan vanhin

30.7. Kirje ja lahjakirja Wenner-Greniltä.

30.7. menimme Allin kanssa Helsinkiin.

31.7. Argentiinan lähettiläs Mouret jätti valtakirjansa kl. 11.

Kl. 11.45 Hollannin lähettiläs Noest samoin.

Kl. 12.30 Brasilian lähettiläs Conralves samoin.

Kl. 15 ministeri Skog ja kenraali Heiskanen, esittely.

Kl. 15.30 Turkin lähettiläs Yenisey toi Turkin presidentin kirjeen hänen valitsemisestaan presidentiksi uudestaan.

Kova päivä.

31.7. kl. 15. Kenraali Heiskasen ja ministeri Skogin esittely.

Ensin nimityksiä.

Sitten: Puolustusneuvosto, johon kuuluu ministerejä ja korkeita kenraaleja, on valmistanut ehdotuksen säännöiksi liikekannallepanon valmistelusta. Minulla on siitä p.m. Olisi syytä se panna toimeen.

Minä lupasin pian tutustua ja palata asiaan.

Sitten puhuttiin, että olisi saatava lisää varoja budjetissa puolustuslaitosta varten. Siitä olimme yksimielisiä.

31.7. Esittelyn jälkeen Turkin lähettiläs Yenisey toi uudestaan valitun presidentin ilmoituskirjeen valitsemisesta.

1.8. Wuori luonani lounaalla. – Sen jälkeen keskustelimme ensiksi Kilven kirjoituksesta Paasikiven linja. Sovimme, että Wuori keskustelee asiasta Kilven kanssa, jotta saadaan m.m. selvää, onko tällä kirjoituksella joitakin tarkoituksia. Kekkonen on lukenut Kilven käsikirjoituksen (kts. Kekkosen kirjettä), katsoo, että voidaan julkaista.

Sitten keskustelimme yleensä politiikasta. Wuori sanoi, että tärkeä tapaus meillä on presidentinvaali. Hän piti mahdollisena, että joku »musta hevonen» tulee. Mainitsi sellaisena korkeimman oikeuden presidentin Toivo Tarjanteen.

1.8. kl. 15. Ministeri Soravuo Lontoosta luonani. Pidin hänelle esitelmän meidän poliittisesta asemastamme.

2.8. (maanant.). Esittely. Sen jälkeen vähän aikaa keskustelin Törngrenin ja Kekkosen kanssa.

Sitten 2.8.54 lähdimme Helsingistä. Poikkesimme Gartzin luo, jossa söimme lounaan. Illalla Kultarantaan.

4.8. lounaalla Aino ja Jaakko ja Svento, joka on Naantalissa.

Svento sanoi, että hänellä on tuloja 40.000 mk kuussa ja se ei riitä. Sitä paitsi tahtoisi tehdä jotakin. Tiedusteli, eikö häntä voisi käyttää ulkoministeriössä neuvottelevana virkamiehenä tai m.s. – 30.000 à 40.000 mk kuussa tarvitsisi lisää. – Lupasin puhua Kekkosen ja Törngrenin kanssa.

Svento kertoi, että Mannerheim oli 1916, ensimmäisen maailmansodan aikana, puhunut kovia sanoja siitä, että suomalaisia vapaaehtoisia ei tullut Venäjän armeijaan, mutta Saksan armeijaan niitä oli mennyt. – Tästä on otettava tarkempaa selvää Sventolta.

3.9.54. Puhuin Sventon kanssa ministeri Ganzin lähtösuuruksen jälkeen.

Svento kertoi: Hän tuli Helsinkiin 1914, kun hänet erotettiin min.valt.siht. virastosta. Oli mukana perustamassa punaista ristiä sotaa varten. V. 1916 Etter, Gråsten ja hän olivat Pörssitalossa. Siellä oli myös Mannerheim. Mannerheim puhui tyytymättömänä, ettei Venäjän armeijaan tule suomalaisia vapaaehtoisia. Mutta Saksan armeijassa on jääkärejä, jotka ovat landsförrådare, maanpettureja. Mannerheim lupasi mennä puhumaan Ståhlbergin kanssa tästä asiasta. (Ståhlberg ei myöskään hyväksynyt jääkärejä, koska he olivat lainrikkojia.) He neuvoivat Mannerheimia olemaan menemättä Ståhlbergin luo.

Refl. Tämä osoittaa Mannerheimin kantaa ja että hän ei ymmärtänyt asemaa Suomessa. Mutta hän oli venäläinen upseeri, eikä häntä senvuoksi ole moitittava, vaan ymmärrettävä. Mutta se ei ole oikein, että hän muistelmissaan sanoo, että hän ei tiennyt mitään jääkäreistä ja tuli iloiseksi, kun Vaasassa 1918 sai tietää, että saa pataljonan harjoitettuja sotilaita.

13.8. Esittely Kultarannassa.

Keskustelin Törngrenin ja Kekkosen kanssa.

Keisari Haile-Selassien tulo Suomeen.

Törngren kertoi, että Smeds (kuka Smeds?) oli tehnyt esityksen kansliapäällikölle. Haile-Selassien neuvonantaja Spencer oli sanonut, että jos Haile-Selassie lähtee Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan, niin hän tulee myös Suomeen. Haile-Selassie on ilmoittanut, että jos Suomi kutsuu, niin hän tulee.

Spencer, joka on ollut ennen Suomessa, on kirjoittanut kenraali Sihvolle tästä asiasta.

Törngren oli itse sitä mieltä, että kun Haile-Selassie tulee Ruotsiin ym. pohjolaan, niin olisi meille jonkunlaiseksi eduksi, jos hän tulee myös Suomeen, meidät luettaisiin samaan piiriin kuin Pohjoismaat. – Samalla tavalla on tiedustelu tapahtunut Ruotsiin ym., jonne Haile-Selassie menee, kuin nyt meillä on tarkoitus.

Kekkonen: Kun Haile-Selassie menee Ruotsiin, niin se johtuu ja saa selityksensä siitä, että ruotsalaiset ovat vuosikymmenen ajan työskennelleet Abessiniassa. Mutta käynti meillä on keinotekoinen ja tarpeeton. Ei tosin käynnistä olisi vahinkoa, mutta ei mitään hyötyäkään.

Törngren: Kun Haile-Selassie käy kaikissa pohjoismaissa, niin voi olla ikävää, jos ei tule meille.

Minä: Jos on jotakin materialistista tai immaterialistista hyötyä, niin suostun. – Mutta jos ei mitään hyötyä, niin tarpeetonta.

Päätettiin, että Wuori ajattele vielä asiaa.

Pohjoismaiden Neuvosto.

Törngren ilmoitti, että Tuomioja ollessaan pääministerinä kysyi venäläiseltä (keitä?), mitä he ajattelevat osallistumisestamme Pohjoismaiden Neuvostoon. Venäläinen oli vastannut, että he eivät hyväksy Pohjoismaiden Neuvostoa. Se on amerikkalaisten asian ajamista. (tark.)

Refl. Tämä Tuomiojan menettely on hirmuinen virhe. Päätettiin ajatella kysymystä Neuvostoon liittymisestä.

Ambassadööri Lebedevin vastaanotto. Kekkonen ilmoitti, että sen täytyy tapahtua kaikilla kunniamenoilla.

Sveitsin lähettiläs Ganz lähtee pois. Hän on doyen. – Ensin tulee Ganzin lähdön tapahtua, sitten Lebedevin vastaanotto.

Sovittiin, että tulen Helsinkiin 2.9.54.

3.9.54 Ganzin lähtökäynti ja lounas.

4.9.54 Lebedevin vastaanotto.

4.9.54 Esittely valtioneuvostossa. Eduskunta kokoontuu 9.9.54.

Minä puhuin Kilven kirjoituksesta Paasikiven linja.

Kekkonen, joka on lukenut käsikirjoituksen, sanoi, että siinä korostetaan liikaa sodan aikaa. – Kekkonen katsoo, että kirjoituksen julkaiseminen on hänen mielestään yleispoliittisista syistä paikallaan.

Sitten minä luin Kauppalehdessä olleen pääkirjoituksen (eilisp.), joka koskee poliittista elämää.

Kekkonen sanoi, että hän ei ymmärrä, mitä se kirjoitus tarkoittaa. Sisäpoliittinen tilanne on vaikea, siksi kunnes maalaisliitto ja sosialidemokraatit pääsevät yksimielisyyteen.

Kekkosen täytyi lähteä pois, minkä jälkeen keskustelimme Törngrenin kanssa. – Törngren valitti, että tilanne Ulkoministeriössä on ikävä ja vaikea. Suurin osa niistä virkamiehistä, joista pitäisi lähiaikoina tulla lähettiläitä, on huonoja ja mahdottomia, yleensä juoppoja. Nyt on esillä Vallilan asia.

Keskustelimme myös yleispolitiikasta. Myös presidentinvaalista. Kandidaatteja Kekkonen, Tuomioja, Fagerholm. Törngren sanoi puhuneensa Wuoren kanssa korkeimman oikeuden presidentistä Tarjanteesta. Kekkosella on paljon vihamiehiä. Hänen toimintaansa vaikuttaa presidentinvaali. Tuomiojan otteet eivät osoita hyvää: Edellä mainittu kysely venäläiseltä Pohjoismaiden Neuvoston asiassa. Samoin, että ilman neuvottelua muiden kanssa ja ilman ajattelua ostaa venäläisiltä kolme sotilaslentokonetta – y.m.

19.8. Alli Helsinkiin. Sairastui siellä ja meni Salus-sairaalaan hoidettavaksi.

25.8. Sain ent. presidentti Hooverilta seuraavan kirjeen:

The Waldorf Astoria Tower

New York 22, New York

August 21, 1954

My dear Mr. President.

No message I received on my 80th birthday was more heartwarming that that which I received from Your Excellency.

My affections för Finland arose from my experience with her courage in adversity and the resolution with which she has carried the banner of free men through the world.

Please accept my admirations for the Finnish People and my high respect for yourself.

Yours faithfully Herbert Hoover.»¹

¹ »Parahin Herra Presidentti.

Yksikään 80-vuotispäivänäni saamistani onnitteluviesteistä ei siinä määrin lämmittänyt sydäntäni kuin Teidän Ylhäisyydeltänne saamani.

Kiintymyksentunteeni Suomea kohtaan heräsivät nähtyäni sen vastoinkäymisissä osoittaman rohkeuden ja sen päättäväisyyden, jolla se on kantanut vapaiden miesten lippua kautta maailman.

Suvaitkaa ottaa vastaan Suomen Kansaa kohtaan tuntemani ihailu sekä syvä kunnioitukseni Teitä itseänne kohtaan.

Kunnioittavasti Teidän

Herbert Hoover»

24.8. Kekkonen lähetti Nykoppin laatiman selonteon keskustelustaan USA:n kongressin ulkovaliokunnan puheenjohtajan Wileyn ja Kekkosen välillä. (kts. selontekoa)

Kekkosen vastaukset ja selitykset olivat pääasiassa hyviä. Mutta minun mielestäni olisi lisättävä: 

1) Neuvostoliitto alkaa olla yhä enemmän tavallinen suurvalta, joka katselee asioita suurvallan poliittiselta kannalta. Heroinen aika on siellä jo ohi. Nyt on toinen sukupolvi. Se tahtoo saada nauttia saavutuksista. Tämä on tavallista vallankumouksissa. Olot stabilisoituvat. lnstitutionit funktioneeraavat automaattisesti¹. Sentähden kenties tahtoo elää ja antaa elää. Kommunismin levittäminen alkaa olla keino puolustusnäkökohtia silmällä pitäen, niinkuin se suureksi osaksi on ollut alusta alkaen.

2) Mutta bolševikit eivät luovu siitä, mitä heillä on allansa.

3) Suomessa Venäjällä on, kuten aina on ollut, ainoastaan strategisia intressejä. Ne on tyydytetty. Ne ovat olleet kysymyksessä neuvotteluissa koko itsenäisyyden aikana.

4) Suomen saaminen kommunistiseksi ei merkitsisi mitään Neuvostoliitolle. Se ei veisi kommunismia eteenpäin maailmassa. Saksa on siinä pääasia. Leninin sana: Jos Saksa tulee kommunistiseksi, niin silloin menee koko Eurooppa.

5) Neuvostoliiton ei kannata ruveta sotaan Suomen vuoksi, vaikka se sota olisi sille pieni. Se merkitsisi sille prestigen tappiota.

6) Kekkonen sanoo, että syy, että Suomi pelastui, oli, että Suomi ei 1944 tullut miehitetyksi.

7) Neuvostoliitto ei tahtonut miehittää Suomea. Se olisi kyllä sen voinut tehdä kesäkuussa 1944 (samoin kuin 1940). Neuvostoliitto sai päämääränsä = strategiset tarkoituksensa tyydytetyksi ja vielä enemmänkin kuin oli välttämätöntä sille.

7) Kekkonen sanoi, että kommunismin eteenpäin ja takaisin meno riippuu yksinomaan taloudellisista syistä. Mutta 1948 vaaleissa kommunistit menettivät 13 edustajapaikkaa, vaikka silloin vielä oli taloudellinen tila heikko. Se riippui siitä, että kommunismin vaara otettiin vakavalta kannalta (Tšekkoslovakian »tie», valtiollisen poliisin komento, kommunistien ylimielisyys ym.).

8) Edistävätkö vieraskäynnit Neuvostoliitossa ja lisääntyvä vuorovaikutus ja kauppa Neuvostoliiton kanssa kommunismia meillä?

9) Kekkonen sanoi, että Suomi on ollut etuvartio, mutta ei ole nyt enää.

Refl. Suomi luuli olevansa etuvartio (1920-luvulla ja 1930-luvun alkupuolella), kun Venäjä oli maahanlyöty ja voimaton. Todellisesti Suomi oli »etuvartio» silloin, kun mitään »etuvartiota» ei tarvittu. Mutta todellisuudessa Suomi ei koskaan olisi pystynyt »etuvartioksi».

¹ Vakiintuneet laitokset toimivat itsestään.

28.8. Författaren Bertil Malmberg.

Högtärade Herr Författare,

Tusen tack från oss båda, min hustru och mig, för böckerna Ett stycke väg och Ett författarliv med de vackra – altför vackra – dedikationerna. Eder vänlighet och minnesgodhet har rört oss mycket.

Jag har läst böckerna med intensivt intresse – ända till den sällsamma och älskliga brevväxlingen med Z. Topelius.

Det var tankeväckande lektyr. Att hålla domedag över sig själv – det är ju Ibsens ord – om all diktargärning.

Med hjärtliga hälsningar även från min hustru.

Eder tillgivne

J.K.P.

¹ Kirjailija Bertil Malmberg.

Korkeasti Kunnioitettu Herra Kirjailija!

Tuhannet kiitokset meiltä molemmilta, vaimoltani ja minulta, teoksista Ett stycke väg (Kappaleen matkaa) ja Ett författarliv (Erään kirjailijan elämä) kauniine – liian kauniine – omistuksineen. Teidän ystävällisyytenne ja hyvämuistisuutenne ovat suuresti liikuttaneet meitä.

Kirjat olen lukenut herpaantumattomalla mielenkiinnolla – aina Z. Topeliuksen kanssa käytyä harvinaista ja ihastuttavaa kirjeenvaihtoa myöten.

Se oli ajatuksia herättävää luettavaa. Käydä itsensä kanssa viimeistä tuomiota – nehän ovat Ibsenin sanat – kaikesta runoilijantyöstä.

Sydämelliset terveiset myös vaimoltani.

Teidän

J.K.P.

30.8. Helsinkiin.

31.8. Washingtonin ministeri Nykopp luonani.

Minä kysyin aluksi, mikä on USA:n ulkopolitiikan päämäärä ja keinot.

Nykopp: Päämäärä on containment¹, siis sama kuin Trumanin. On aikaisemmin puhunut liberationista², mutta ei sotaa, ainoastaan rauhan keinoilla.

Sitten keskustelimme yleisestä ja Suomen politiikasta. Minä selitin kantaani.

¹ vihollisvoimien sitominen

² vapautuksesta

1.9. Törngren ja Kekkonen luonani.

1) Haile Selassien käynti Suomessa.

Minä sanoin, että vaimoni ankaran sairauden vuoksi emme voi ottaa vastaan.

2) USA:n senaattori Wileyn käynti Helsingissä.

Törngren kertoi keskustelusta hänen kanssaan. Ylipäänsä käsiteltiin samoja asioita kuin Kekkosen luona käynnillä.

Törngren: Wiley oli lisäksi kysynyt Baltian maiden oloista ja niiden kohtalosta. Wiley oli kysynyt, kannattaako USA:n taistella Baltian maiden puolesta.

Törngren oli vastannut, että meillä on vähän tietoja. Vaikka meille olisi tietysti hyvä, että Baltian maat tulisivat vapaiksi, ei ole reaalipolitiikkaa pitää kiinni Baltian maiden vapauttamisesta.

3) Suomen yhtyminen Yhtyneisiin Kansakuntiin, josta viime aikoina on ollut puhetta.

Törngren: Tähän asti olemme olleet iloisia siitä, että emme ole olleet siellä mukana.

Kekkonen: Ei pitäisi toimia sen hyväksi, että me tulisimme YK:hon. Mutta meidän ei pidä myöskään toimia vastaan. – Kekkonen luuli, että eivät valitse meitä, koska ristiriitaa blokkien välillä on edelleen olemassa.

Minä: Jos valitsevat meidät, niin me menemme.

Törngren: Ei merkitse niin paljon.

USA:n ulkoministeri ei tiennyt, että me emme ole YK:ssa, kun Törngren oli hänen luonaan mennä vuonna.

Omaan kansaan se vaikuttaisi jotain. Me olemme mukana kaikissa YK:n toimissa, mikä on mahdollista.

4) Minä puhuin Sventon asiasta.

Kekkonen sanoi, että voisimme antaa ylimääräisen eläkkeen. Törngren ja Kekkonen lupasivat neuvotella ja keskustella Sventon asiasta.

5) E. Kilven kirjoitus Paasikiven linja.

Sovimme, että minä annan sen Wuoren hoidettavaksi.

6) Törngren kertoi, että valtioneuvosto järjestää 19.9.54 juhlan Messuhallissa välirauhan 10-v. johdosta.

Minä kysyin, minkä vuoksi vielä nyt juhlitaan.

Törngren vastasi, että päätettiin viettää joka 5. vuosi, kun muutoin olisi pitänyt juhlia joka vuosi.

Lupasin tulla juhlaan.

7) Ambassadöörit.

Kekkonen: ambassadöörien täytyy asua Helsingissä.

Suostutaan: USA, Englanti, Ranska, Kiina, Neuvostoliitto sekä Skandinavian maat.

Sitten keskusteltiin ambassadöörien vastaanotosta.

Minä sanoin, että tässä voidaan mennä niin pitkään kuin voidaan.

Sovittiin:

a) Lippu

b) Adjutantti ottaa vastaan.

2.9. Raatimies Carlsson (Gösta Carlsson -vainajan veljenpoika) toi minulle kirjoittamansa teoksen.

2.9. ministeri Sukselainen toi budjetin 1955.

Keskustelimme siitä. Sovimme, että esittely on maanantaina 6.9.54.

5.9. Wuori luonani.

Annoin hänelle E. Kilven kirjoituksen Paasikiven linja. Hän lupasi hoitaa asian Kilven kanssa.

Wuori kertoi, että venäläiset ovat suosiollisia sosialidemokraateille, mm. Leskiselle. Leskinen oli kertonut sanoneensa Mikojanille Moskovassa (läsnä oli mm. myös Vishinsky ym.), että sosialidemokraatit ovat suhteissaan Neuvostoliittoon samalla kannalla kuin virallinen politiikka.

Zenihov oli eräillä päivällisillä sanonut Skogille, että Leskinen oli sanonut Mikojanille, että hän kannattaa ystävällisiä ja hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja on valmis vaikuttamaan siihen, että se tulee puolueen kannaksi.

Zenihov oli lausunut toivomuksen, että sosialidemokraattinen puolue ilmaisisi tämän uuden linjan.

Skog oli kysynyt Leskiseltä tästä asiasta, mutta Leskinen oli torjunut ajatuksen, että olisi kysymys jostakin muutoksesta politiikassa.

Viime viikolla eräässä tilaisuudessa Zenihov puhui Wuorelle samaa kuin Skogille.

Ensi viikolla järjestetään päivälliset, joilla on sosialidemokraatteja ja venäläisiä ja missä tämä asia selvitetään.

Minä: Eikö tämä vilkas yhteistoiminta ja vierailu ym. lisää meillä kommunismia?

Wuori: Moskova on osoittanut tahtovansa olla kosketuksessa myös muiden kuin kommunistien kanssa. Se voi vähentää kommunistien vaikutusta, kun kansa huomaa, että venäläiset ovat kosketuksessa myös muiden kuin kommunistien kanssa.

Wuori: Muutoin olisi hyvä, että epäluulo Kekkosta kohtaan vähenisi meillä kansassa. Olisi hyvä, että ymmärrettäisiin, että Kekkonen toimii yhteiseksi hyväksi.

Ulkopolitiikan pitäisi olla ulkopuolella puoluepolitiikan.

Kekkonen pitäisi saada pois siitä leimasta, joka hänellä nyt on.

Wuori: Suuri osa meidän kommunisteistamme ei halua kommunistista järjestelmää.

Yhteistyö maalaisliiton ja sosialidemokraattien välillä olisi saatava hyväksi. Se vaikuttaisi kommunisteihin ja vähentäisi niiden määrää.

6.9. Esittely: v. 1955 budjetti.

Minä: Ennen esittelyä lausuin, että nyt oli budjettiin otettu 1,8 mrd. puolustuslaitokselle perushankintoihin. Se on pieni alku. Mutta meillä on puolustusmenot 5 % valtion menoista. Se on vähemmän kuin missään maassa.

Sanoin: Meidän pitää tästä lähtien ottaa lukuun sodan mahdollisuus. Se nähtävästi ei tule vielä aivan lähiaikoina – ei minun aikanani, mutta on paras ottaa lukuun huonoin alternativ¹.

Jos sota syttyy, niin meidän asemamme tulee olemaan hyvin vaikea. Mutta minun käsitykseni taas on, että mitä parempi puolustuslaitos meillä on, sen suuremmat mahdollisuudet meillä on välttää venäläistä okkupatiota². Sentähden armeijaa ei saa päästää rappeutumaan.

Refl. On hyvä, että Skog, sosialidemokraattinen puolustusministeri, harrastaa todella puolustuslaitoksen asiaa

¹ vaihtoehto

² miehitystä

3.9. Sveitsin lähettiläs Ganz lähtökäynnillä. Senjälkeen lounas. Annoin Ganzille valokuvani.

4.9. Neuvostoliiton ambassadööri Lebedev, joka on nimitetty ensimmäiseksi ambassadööriksi, juhlallisella vastaanotolla.

4.9. Takaisin Kultarantaan.

13.9. Sain kirjeen Kekkoselta, jossa hän kertoo, että Lebedev oli häneltä ja Wuorelta (suuruksella Lebedevin luona) kysynyt, luuleeko he, että minä ottaisin vastaan Leninin kunniamerkin, joka on Neuvostoliiton korkein kunniamerkki.

Anto tapahtuisi 19.9., välirauhansopimuksen allekirjoituspäivänä.

Refl. Minä en voi kieltäytyä, kun olen vastaanottanut monta muiden maiden kunniamerkkiä. Mutta tämän Leninin merkin täytyy todella olla Neuvostoliiton korkein kunniamerkki.

Sitäpaitsi tämä asia voi olla maan kannalta hyvä. Se osottaa suosiota meitä kohtaan ja että he hyväksyvät »Paasikiven linjan». Voi myös olla, että tahtovat osoittaa, miten Neuvostoliiton kannalta »rauhallinen coexistenssi¹» kommunististen ja kapitalististen maiden keskeen voi jatkua hyvin.

¹ rinnakkaiselo

14.9. Kekkonen soitti ja kysyi mielipidettäni. Kysymykseeni Kekkonen vastasi itse olevansa sitä mieltä, että jos minä voisin sen ottaa vastaan, niin se olisi maan kannalta hyvä asia.

Minä sanoin suostuvani edellytyksellä, että se on Neuvostoliiton korkein kunniamerkki.

Kehoitin ilmoittamaan asiasta myös Törngrenille.

14.9. Helsinkiin.

15.9. Kl. 11 Suomen Kultamitalimiehet s.o. Olympiakisoissa kultamitalin voittaneiden yhdistys luonani kunniakäynnillä. Vuorineuvos Weckman (voittaja v. 1906) piti puheen. – Ojensivat juhlajulkaisun Olympiavoittajien testamentti sekä kultaisen kunniamerkin.

Vastasin ja keskustelin sitten heidän kanssaan.

Esittelyn jälkeen keskustelin Törngrenin ja Kekkosen kanssa mm. venäläisten lentokoneiden lentämisestä Suomen alueen yli.

15.9. esittelyn jälkeen Törngrenin ja Kekkosen kanssa.

Kekkonen sanoi, että Neuvostoliitolle esitetään aide-mémoire¹ sen johdosta, että Neuvostoliiton 3 suihkulentokonetta on lentänyt Suomen alueen yli.

Minä: Otettava selvää, mitä välirauhansopimus ja rauhansopimus määrää Porkkalaan liittyvästä sopimuksesta.

Kekkonen: Hän on tutkinut, mutta katsoo, että ei tarkoita tällaisten lentokoneiden lentoja.

¹ muistio

16.9. Iranin ministeri Nabil jätti valtakirjansa.

17.9. Kl. 11 Suurlähettiläs (uusi) Lecompte-Boinet (Ranskan) jätti valtakirjansa.

Kl. 11.45 USA:n uusi suurlähettiläs McFall jätti valtakirjansa.

Kekkonen, joka oli läsnä, kertoi minulle väliajalla, että Neuvostohallitus on valittanut lentokoneiden lennoista.

Refl. Tämä on hyvä asia myös siinä suhteessa, että saadaan siis todetuksi, että tällaiset lennot eivät ole Neuvostoliitolle oikeutettuja rauhansopimuksen määräysten nojalla.

Kekkonen kertoi myös, että Lebedev oli hyvin iloinen siitä, että minä olen ilmoittanut ottavani vastaan Lenin-kunniamerkin. Näkyi katsovan sen itselleen diplomaattiseksi voitoksi.

17.9. kl. 15.15 Aliupseeriliiton johtokunta toi minulle kultaisen kunniamerkin.

17.9. Kanadan konsuli Graham luonani. Toi lahjan, kirjoituspöydän laitteet.

18.9. kl. 15.

Ambassadööri Lebedev amb.neuvos Женихов¹ kanssa luonani. Ilmoitti, että Neuvostoliiton presidium on päättänyt antaa minulle Leninin kunniamerkin.

Lebedev puhui kauniita sanoja ja onnitteli.

Minä vastasin tähän tapaan:

»Прошу Вас, Г-н Посол, передать Президиуму Верховного Совета СССР мою глубокую благодарность за оказанную мне почесть. Я считаю это оказанное не внимание доказатель ством существующих между нашими странами добрых добрососедских отношений. Мое уверение бъmо и есть, что эта политика добрых и дружественных отношений соответствует реальным и действительным интересам и СССР и Финляндии. Я всегда буду придерживаться этой политихи. 

Искренно благодарю».²

Lehdissä oli 19.9.54 tämä uutinen:

»NEUVOSTOLIITON korkein kunniamerkki eilen tasavallan presidentille

Eilen klo 15 tasavallan presidentti vastaanotti Neuvostoliiton täysivaltaisen erikoissuurlähettilään V. Z. Lebedevin.

Suurlähettiläs ilmoitti presidentille, että SNT-Liiton Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö on, välirauhansopimuksen kymmenvuotispäivän johdosta sekä ottaen huomioon Suomen tasavallan presidentin merkittävän osuuden ystävällisten suhteiden kehittämisessä Neuvostoliiton ja Suomen välillä, joilla on tärkeä merkitys rauhan lujittamiselle, suonut presidentti Paasikivelle Leninin kunniamerkin.

Suurlähettiläs onnitteli sydämellisesti presidenttiä SNTL:n korkeimman kunniamerkin saamisen johdosta sekä toivotti hänelle hyvää terveyttä ja jatkuvaa hedelmällistä toimintaa ystävällisten suhteiden kehittämiseksi Neuvostoliiton ja Suomen välillä.»

¹ Zenihov

² »Pyydän Teitä, Hra Suurlähettiläs, välittämään Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston puhemiehistölle suuren kiitollisuuteni minulle osoitetusta huomaavaisuudesta. Pidän tätä minulle osoitettua huomaavaisuutta merkkinä maittemme välillä vallitsevista hyvistä naapuruussuhteista. Vakaumukseni oli ja on, että tämä hyvien ja ystävällisten suhteitten politiikka vastaa Neuvostoliiton ja Suomen reaalisia ja todellisia intressejä. Tulen aina puoltamaan tätä politiikkaa.

Kiitän vilpittömästi.»

19.9. Sain seuraavan sähkeen: 

»Ett mottagande av en rysk ordensförläning anser jag vara ett slag i ansiktet på all västerländsk demokrati.¹

Dan Houp.»

Refl. Mikä tyhmyys!

Helsingin Sanomat 20.9.54:

Leninin kunniamerkki ja presidentti Paasikivi

Moskovan lehtien lausuntoja

Moskova, 19.9. (UP) Kaikki Moskovan lehdet omistivat sunnuntaina etusivuillaan huomiota Leninin kunniamerkin myöntämiselle Suomen tasavallan presidentti J. K. Paasikivelle Suomen ja Neuvostoliiton välisen aselevon 10-vuotispäivänä.

Moskovan radio kertoi, että kunniamerkki oli myöskin »tunnustus siitä erin­ omaisesta työstä, jonka hän on suorittanut ystävällisten suhteiden kehittämisessä Neuvostoliiton ja Suomen välillä».

Pravda-lehdessä kirjoitti I. Alexandrov, että »kulunut vuosikymmen on vakuuttavasti todistanut sen kohtalon käänteen merkitystä Suomelle, joka tapahtui sen vetäytyessä syrjään Hitlerin Saksan rinnalla käymästään sodasta».

»Suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välillä tulevat yhä ystävällisemmiksi. Keskinäinen luottamus kahden naapurimaan välillä kasvaa, niiden ystävyys lujittuu ja tulee tärkeäksi tekijäksi Euroopan rauhan säilymisessä.»

Mainittakoon, että Leninin kunniamerkin suomalaisia saajia ovat presidentti Paasikiven lisäksi olleet aikaisemmin Toivo Antikainen, Anttila, 0. V Kuusinen ja Adolf Taimi.»

¹ »Venäläisen kunniamerkin vastaanottaminen on mielestäni isku vasten koko länsimaisen demokratian kasvoja.»

19.9. Valtioneuvoston järjestämä juhla Messuhallissa välirauhansopimuksen 10-vuotispäivän johdosta. 

Pääministeri Törngren piti puheen. Muuten musiikkiohjelmaa.

Pravda 19.9.54 (etusivulla):

УКАЗ ПРЕЗИДИУМА ВЕРХОВНОГО СОВЕТА СССР О НАГРАЖДЕНИИ ПРЕЗИДЕНТА ФИНЛЯНДСКОЙ РЕСПУБЛИКИ Ю. К. ПААСИКИВИ ОРДЕНОМ ЛЕНИНА 

В связи с десятилетием Соглашения о перемирии и отмечая выдающийся вклад Президента Финляндской Республики Ю. К. Паасикиви в дело развития дружественных отношений между Советским Союзом я Финляндией, имеющих важное значение для укрепления мира, наградить Юхо Кусти Паасикиви орденом Ленина. 

Председатель Президиума Верховного Совета СССР

К. ВОРОШИЛОВ.

Секретарь Президиума Верховного Совета СССР 

Н. ПЕГОВ. 

Москва, Кремль. 18 сентября 1954 r.¹

The Times 20.9.54:

»ORDER OF LENIN FOR FINLAND’S PRESIDENT

Surprise award

From our correspondent

Helsinki, Sept. 19.

The Soviet Ambassador, M. Lebedev, presented President Paasikivi with the Order of Lenin which the praesidium of the Supreme Soviet had awarded him on the occasion of the tenth anniversary of the Finno-Russian armistice and in acknowledgment of the prominent part played by the President in developing friendly relations between the two neighbours. The Ambassador warmly congratulated the President and wished him good health.

The award of a high Soviet distinction on Finland’s President, who does not sympathize with Communism, comes as a surprise. Communist newspapers point out less tactfully that the order has been awarded previously to four Finnish Communists living in exile in the Soviet Union.»²

¹ Neuvostoliiton Korkeimman neuvoston Puhemiehistön määräys Leninin kunniamerkin myöntämisestä Suomen tasavallan presidentille J. K. Paasikivelle.

Välirauhansopimuksen kymmenvuotispäivään liittyen Suomen tasavallan presidentille J. K. Paasikivelle on päätetty tunnustukseksi hänen suuresta panoksestaan rauhan lujittamisen kannalta tärkeiden Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyssuhteiden kehittämisestä myöntää Leninin kunniamerkki.

NL:n Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön puheenjohtaja

J. Vorosilov 

NL:n Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön sihteeri

N. Pegov

Moskova, Kreml 18. syyskuuta 1954.

² »LENININ KUNNIAMERKKI SUOMEN PRESIDENTILLE

Yllätyksellinen huomionosoitus

Kirjeenvaihtajaltamme.

Helsinki 19. syyskuuta 

Neuvostoliiton suurlähettiläs, herra Lebedev, luovutti presidentti Paasikivelle Leninin kunniamerkin, jonka korkeimman neuvoston puhemiehistö oli myöntänyt hänelle Suomen ja Venäjän välisen aselevon kymmenvuotispäivän johdosta ja tunnustuksena presidentin merkittävästä toiminnasta näiden kahden naapurimaan välisten ystävällisten suhteiden kehittämisessä. Suurlähettiläs onnitteli presidenttiä lämpimästi ja toivotti hänelle hyvää terveyttä.

Korkean neuvostoliittolaisen kunniamerkin myöntäminen Suomen presidentille, joka ei ole kommunismin suosija, tulee yllätyksenä. Kommunistiset sanomalehdet huomauttavat vähemmän tahdikkaasti, että kunniamerkki on aikaisemmin myönnetty neljälle maanpakolaisuudessa Neuvostoliitossa elävälle suomalaiselle kommunistille.»

21.9. Sain Oslosta seuraavan sähkeen:

»Mine ärbödige lykkönskninger. Må den store symbolske utmerkelse også bety adskillig for Norden.¹

Harry Fett.»

¹ »Kunnioittavat onnitteluni. Olkoon tällä suurella symbolisella kunnianosoituksella huomattavaa merkitystä myös Pohjolalle.

23.9. Rouva Rütli, Suomen entisen konsulin Tartossa, leski puhui kansalaisuusanomuksestaan.

Puhuin asiasta 24.9. esittelyn jälkeen Kekkosen ja Puhakan kanssa.

23.9. Reserviupseerikurssin lähetystö antoi minulle julkaisun. Vänrikit Sjöblom, Kataja, Svinhufvud, Kotiranta ja Konttinen.

24.9. Tukholman Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen kuoro laulamassa minulle.

25.9. Gartz luonani käymässä yksityisasioissa.

Toi terveisiä Gromykolta, s.o. hallitukselta.

Kertoi: Oli järjestänyt välirauhan 10-vuotispäivän johdosta päivälliset lähetystössä. Venäläisiä oli läsnä Gromyko ym. korkeita miehiä. Oli myös läsnä USA:n ja Englannin ja Ruotsin ambassadöörit.

Gartz piti puheen venäläisille, malja Suomen ja Neuvostoliiton ystävällisten suhteiden hyväksi.

Gromyko vastasi ja sanoi mm., että Suomessa on yksi mies, joka on tehnyt paljon Neuvostoliiton ja Suomen hyvien suhteiden hyväksi. Se on presidentti Paasikivi. Terveiset minulle.

Gartz sanoi, että Gromykon puhe oli tietysti sovittu. Tästä täytyy saada Gartzilta tarkempi selonteko. (kts. myöh.)

Keskustelimme sitten Gartzin kanssa politiikasta. Gartz luuli sen jotain vaikuttavan Neuvostoliitossa, että tietävät, että suhteet Suomeen otetaan huomioon muualla maailmassa.

Gartz mainitsi, että kaikenlaiset yksinkertaiset ihmiset käyvät Neuvostoliitossa ja pitävät puheita, jotka ovat sellaisia, että ne voisivat paremmin olla pitämättä.

26.9. Sunnuntaina pidin radiossa puheen Sotainvaliidien Viikon avajaisiksi.

27.9. Vapaussodan Invaliidien Liiton lähetystö: toimitusjohtaja Nisonen, ev.luutn. Viljasalo, maanviljelijä Huittinen, sen johdosta että keräys oli loppunut ja onnistunut – antoi summittaisen tilin.

1.10. Hämäläis-Osakunnan inspehtori prof. Simola ja kuraattori ynnä eräs naisosakuntalainen kävivät tervehtimässä: Osakunnan vuosijuhla, ja toivat minulle Kaikuja Hämeestä XI. (Siinä on tärkeä kirjoitus: Danielsson-Kalmarin muistiinpanoja routavuosilta.)

1.10. kl. 19 Edelfeltin muistonäyttely Ateneumissa. (100 vuotta Edelfeltin syntymästä.) Olimme siellä Allin kanssa.

5.10. Pernajan kirkkovaltuuston lähetystö rovasti Erikson ja kansliapäällikkö Antell toi minulle Pernajan kirkon 600-vuotishistorian.

5.10. Illalla Fagerholm kutsustani luonani. Keskustelimme yli tunnin. Minä kysyin, mitä kuuluu kommunisteista, meneekö kommunismi eteenpäin.

Fagerholm: Ei mitään muutosta tiedossa.

Minä: Lisääkö monenlainen yhteistyö Neuvostoliiton kanssa, lähetystöt yms. kommunismia meillä?

Fagerholm: Mahdollisesti yhteinen kansa voi saada käsityksen, että kommunismi ei ole niin vaarallinen.

Minä: Tekevätkö sosialidemokraatit työtä puolueensa hyväksi?

Fagerholm: Varojen puute on heillä suuri. Heillä ei ole varoja pitää jatkuvasti kenttätyömiehiä riittävästi. Ei ole varoja. Olisi kuitenkin välttämätöntä, että ei ainoastaan vaalien edellä tehdä työtä enemmän, vaan pitäisi jatkuvasti niin tehdä. Mutta siihen heillä ei ole mahdollisuutta.

Sitten puhuimme Lebedevin kutsusta Skogille ja sotilaille, että Suomen puolustuslaitoksen edustajat kävisivät Neuvostoliitossa.

Minä luin Fagerholmille Wuoren selonteon.

(Lebedev oli ⅒ kutsunut Skogin, Heiskasen, Oleniuksen ja Wuoren suurukselle ja esittänyt ajatuksen, että Suomen sotilaiden pitäisi käydä Neuvostoliitossa samoin kuin muitakin lähetystöjä siellä käy)

Minä sanoin, että se asia on hyvin harkittava. En ole sitä vielä ehtinyt miettiä.

Fagerholm kertoi eduskunnan lähetystön käynnistä Neuvostoliitossa. Siellä ei ollut puhuttu mitään politiikasta, paitsi että Ukrainan ulkoministeri oli valittanut, että Suomi ei ole Yhtyneitten Kansakuntien jäsen – länsivallat muka olivat estäneet. – Apulaisulkoministeri Zorin oli mm. puhunut, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä pitäisi saada aikaan myös poliittista yhteistyötä.

Sitten minä otin puheeksi hallitusasian. Lausuin, että olisi kovin ikävä – mahdoton – asia, että nyt taas tulisi hallituksen muutos esille. Se olisi kaikin mokomin vältettävä.

Fagerholm: Kekkonen haluaa tulla pääministeriksi, luulee sen auttavan hänen pääsemistään presidentiksi, koska pääministerinä »on enemmän esillä» kuin ulkoministeri. – Fagerholm lausui ohimennen huokauksen: »Kun olisi monarkia, ettei olisi tavan takaa presidenttikysymystä!» Se oli ohimennen.

Minä: Niin kyllä minunkin mielestäni – Tämä oli tietysti merkityksetöntä mietiskelyä.

Fagerholm: Viime päivinä on hallituksen keskuudessa ollut kysymys hallituksen muutoksesta esillä. Tahtovat uuden pääministerin.

Minä pyysin Fagerholmia toimimaan niin, että ei tulisi hallituksen muutosta.

Sitten Fagerholm kysyi, mitä ajattelin meidän yhtymisestämme Pohjoismaiden Neuvostoon. Venäläiset lehdet ovat siitä taas puhuneet.

Minä: Venäläiset tahtovat pysyttää meidät erossa pohjoismaista. Aivan niinkuin routavuosien ensi jaksolla (Plodnov ym.) Me voimme ottaa ja panna käytäntöön Neuvoston päätöksiä. Ajatukseni on, että jos Neuvosto jatkaa työtänsä ja saa aikaan tuloksia, niin ennemmin tai myöhemmin mekin siihen yhdymme. Kun Neuvosto on työskennellyt jonkun aikaa ja saanut tuloksia, jotka mekin hyväksymme ja panemme toimeen, niin me sinne menemme. Osoitamme venäläisille, että Neuvoston työ ei koske ulkopolitiikkaa, vaan käytännöllisiä asioita, jotka mekin olemme hyväksyneet. Huolimatta siitä, mitä venäläiset sanovat, toimimme oman harkintamme mukaan. Mutta nyt on asiaa vielä lykättävä. Omasta puolestani en vielä pidä tätä asiaa tärkeänä, vaan pienenä asiana.

6.10. Ministeri Skog, kenraali Heiskanen ja Olenius luonani.

Ensin keskustelimme eräistä sotilasnimityksistä, sitten kysymystä liikekannallepanoasetuksen toimeenpanemisesta. Sitten kun minä olen tutkinut esitykset, niin asia otetaan esille hallituksen puolustusvaliokunnassa. Minä kysyin, että jos 500 kunnassa valitaan henkilöitä tämän asian johdosta, niin eikö se voi edistää kommunismin lisääntymistä maassa. Skog sanoi, ettei hän ollut sitä ajatellut.

Sitten puhuimme Lebedevin esittämästä kutsusta sotilaille Neuvostoliittoon. – Minä sanoin, että se asia on harkittava. Paras olisi, jos siitä asiasta päästäisiin kokonaan. Mutta voi olla mahdollista, että ei päästä. Silloin on harkittava, missä muodossa se olisi toteutettava, jotta herätettäisiin lännessä niin vähän melua ja huomiota kuin mahdollista. Asia lykättiin.

6.10. Lääkintöhallituksen pääjohtaja professori Pesonen luonani. Kerroin hänelle Wenner-Grenin lahjoituksesta. Sovimme, että Pesonen harkitsee ja palaamme sitten asiaan.

9.10. Kivikoski, Ankaran lähettiläs, luonani. Kertoi mm., että kaikkialla siellä Suomella on kovin hyvä nimi ja suuri good will. Se johtuu meidän talvisodastamme.

Refl. Tämä oli talvisodan hyvä, positiivinen, tulos. Mutta kalliiksi se tuli.

12.10. Kekkonen luonani.

Oulun piispanvaali: Lestadiolaiset tohtori Tapanista, joka on lestadiolainen.

Olimme yhtä mieltä, että ei voi syrjäyttää vaalissa ensi sijan saanutta Heliövaaraa.

Sitten Kekkonen kysyi, saako ilmoittaa eduskunnan valiokunnille, että minä puollan ambassadööri-nimitystä.

Minä: Kyllä. – Huomautin, että esim. kaikki sotilasarvot: kenraali, eversti, kapteeni ym. ovat myös yhteisiä kansainvälisiä.

Sitten puhuimme hallitusasiasta. Kekkonen kysyi, saako heidän ryhmässään ilmoittaa, että minä en tahtoisi hallituskriisiä.

Minä: Mielelläni siihen suostun. Se vastaa minun käsitystäni. 

Kekkonen lausui, että neuvottelujen tarkoituksena on saada aikaan hallitus, joka istuisi vuoteen 1958 asti.

12.10. Yhteisvastuu-keräyksen johtokunta: arkkipiispa Salomies, hallintoneuvos Ahla, maaherra Manner, kirkkoherra Tuomi toivat minulle tilin keräyksen tuloksesta. Hyvä tulos.

Lupasin tulla myös tulevan vuoden keräyksen suojelijaksi.

12.10. professori Rekola toi minulle ensi osan sarjaa Ius Finlandiae¹ – ranskankielisen.

¹ Suomen oikeus

12.10. kl. 19 Törngren luonani. Kertoi neuvotteluista maalaisliiton ja sosialidemokraattien kanssa ja hallituskysymyksestä.

Törngren sanoi, että asiat eivät näytä varsin hyvältä. Kaksi suurta puoluetta eivät pidä siitä, että heidän välillään hallituksessa on pienen ruotsalaisen puolueen mies pääministerinä. Sitäpaitsi on tilanne sinänsä taloudellisten asioiden kohdalta vaikea.

Hän on vaatinut vastausta huomenna kl. 14. Kenties tulee pyytämään ajan pitennystä. – Onko siihen suostuttava? – Ruotsalaisten ryhmässä oli yksimielisesti päätetty, että Törngrenin ei ole lykkäyspyyntöön suostuttava. Olivat olleet kovin jyrkkiä ruotsalaisessa ryhmässä. Ryhmä sanoi, että Törngren antaa liian paljon perään.

Minä: Jos ilmoittavat, että eivät ole saaneet keskustelua loppuun ja pyytävät lisää aikaa päivän tai pari, niin siihen olisi suostuttava. Se ei olisi »lykkäys», kun vaan asia nyt tässä yhteydessä ratkaistaan. Se on kuin asia käräjillä siirretään johonkin seuraavaan päivään, mutta ei lykätä seuraaviin käräjiin.

Jos Törngren ei suostuisi antamaan aikaa päivän pari lisää, niin häntä moitittaisiin. Mutta asia on tässä yhteydessä ratkaistava eikä lykättävä pitemmälle.

Törngren pyysi minua soittamaan Österholmille, ryhmän puheenjohtajalle.

Minä soitin, en sanonut, että tein Törngrenin pyynnöstä. Selitin kantani Österholmille. Hän tuntui sen ymmärtävän.

13.10. Sain Gartzilta kirjeen, jossa hän selosti 18.9. järjestämäänsä päivälliskutsua välirauhan 10-vuotispäivän kunniaksi. Olin pyytänyt Gartzia lähettämään tämän selonteon.

Gromykon puhe kuului seuraavasti:

»Suomessa on yksi mies, joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden parantamiseksi ja ystävyytemme lujittamiseksi. Hän on yksi Suomen suurimpia merkkimiehiä, jota Neuvostoliitossakin suuresti arvostetaan. Tämä mies on Presidentti Paasikivi».

Gartz lisää: Sen jälkeen Gromyko pyysi minua viemään hänen ja hänen hallituksensa terveiset Sinulle kohottaen maljansa Sinun kunniaksesi.

13.10. kl. 14.15 Törngren luonani.

Törngren kertoi, että hänen oma ryhmänsä, ruotsalaiset, on jyrkällä kannalla ja vaatii, että mitään lykkäystä ei saa antaa sosialidemokraateille ja maalaisliitolle. Ryhmä tahtoo, että Törngren eroaisi pääministerintoimesta, koska muuten hänen maineensa kärsii. Törngren ei pane sille seikalle merkitystä, vaikka se on kiusallinen asia.

On saanut sekä sosialidemokraateilta että maalaisliitolta vastauksen. Kumpikin pyytää pitennystä, koska eivät ole ehtineet vielä asiata käsitellä. Maalaisliitto pyytää pitennystä huomiseksi kl. 13. Heidän keskushallituksensa ehtii vasta huomenna kokoontua.

Törngren sanoi näkevänsä, että sosialidemokraattien ja maalaisliiton ehdotuksia tuskin voi yhteen sovittaa. Sentähden kenties olisi paras, että hän nyt jättäisi erohakemuksen. Kenties neuvotteluja voisi senjälkeen jatkaa ja hän voisi peruuttaa eronsa myöhemmin. Jos hän jättää erohakemuksensa, niin se osoittaisi, että tosi on kysymyksessä. Joka tapauksessa hallitus tässä muodossa ei ole hyvä. Puhakan tilalle pitäisi saada toinen sekä vielä yksi lisää.

Törngren jatkoi, että teollisuusmiehet, jotka ennen ovat olleet häntä vastaan, ovat nyt ruvenneet kannattamaan häntä. Karikoski tahtoo, että Törngren jatkaisi.

Skog oli vedonnut siihen, että kenties erohakemus vaikuttaisi siihen, että päästäisiin yhteisymmärrykseen.

Fagerholm oli sanonut Törngrenille, että olisi annettava pidennystä huomiseksi.

Törngren: jos hän myöntää ajan pidennyksen, niin hänen pitäisi saada sanoa »neuvoteltuaan Tasavallan Presidentin kanssa».

Itse puolestaan Törngren tahtoisi nyt jättää erohakemuksen. Se olisi hänelle itselleen helpompaa.

Minä: En ymmärrä ruotsalaisen ryhmän kantaa. Ei voi kieltää pitennystä huomiseksi. Suostun siihen, että Törngren sanoo: »neuvoteltuaan Tasavallan Presidentin kanssa». – Voidaanko saada yhteinen ohjelma aikaan, se nähdään vasta sitten, kun vastaus on saatu. – Ellei saada sopimusta, niin minä haluan keskustella sosialidemokraattien ja maalaisliiton edustajien kanssa, ennen kuin Törngren jättää erohakemuksen. Aion vaatia heiltä tietoa, miten hallitusasia selvitetään, jos Törngren eroaa.

Törngren hyväksyi minun kantani.

14.10. kl. 15.30. Törngren luonani. – Erohakemus. – (keskustelu myöhemmin)

14.10. kl. 20 Fagerholm kutsusta luonani. Puhuimme hallituksen erosta.

Minä puhuin taloudellisesta asemasta. Onko ajatus ja katsotaanko mahdolliseksi, että »Korean konjunktuurit» voidaan ikuistaa. Taloudellisissa asioissa on tehtävä: 1) oikea analyysi siitä, millainen todellinen tila on; 2) mitä taloudellisesti katsoen olisi tehtävä; 3) mitä poliittisesti voidaan tehdä; kommunistien agitatio on otettava huomioon. Vaikka indeksi nousee, niin jos rauta, sellulosa, paperi ym. ulkomailla laskee, ei kotimainen indeksi siihen vaikuta.

Fagerholm: SAK:n asema on vaikea. Kun indeksi nousee, niin yksinkert. työmiehet vaativat palkankorotuksia.

Minä: Hallituksessa pitäisi olla molemmat suurimmat puolueet: sosialidemokraatit ja maalaisliitto.

Fagerholm: porvarill. poliitt. hallitusta ei pitäisi muodostaa. Paras olisi alkaa neuvottelut suurimmista puolueista.

15.10. Hallitusneuvotteluja.

Kl. 14 sosialidemokraattien ryhmä: Peltonen ja Malkamäki.

Asetin kaikille kaksi kysymystä:

1) Millainen hallitus?

2) Kuka pääministeriksi?

Peltonen: Hallitusasia olisi hoidettava nopeasti. Hallitus olisi perustettava kahden suurimman puolueen nojaan: sosialidemokraattien ja maalaisliiton. – Pääministeriksi Fagerholm. – Taloudelliset asiat olisi saatava pian järjestykseen.

Malkamäki: Pitäisi saada pitempiaikainen hallitus – mahdollisimman nopeasti.

Kl. 14.15 Maalaisliitto: Kleemola, rouva Saalasti, Palovesi.

Kleemola: sosialidemokraattien ja maalaisliiton yhteistyö on tarpeen. Kun kriisi on taloudellinen, tarvittaisiin neuvotteluja kahden ryhmän välillä ennenkuin hallituksen muodostaminen annetaan kenellekään. Sen vuoksi ryhmä esittää, että presidentti kutsuisi molempien ryhmien edustajat neuvottelemaan sekä esillä olevista asioista että myös henkilöistä ja vasta sen jälkeen annetaan jollekin tehtäväksi muodostaa hallitus. Jos nyt annetaan jollekin tehtäväksi muodostaa hallitus, niin hän epäonnistuu ja asia vaikeutuu.

Palovesi: Tämä olisi kyllä epänormaali menettely, mutta sen kautta päästäisiin nopeammin.

Kleemola: Budjettia varten tarvitaan suurimpien puolueiden yhteistoimintaa, muuten budjetti menee sekaisin. Kommunistit sekoittavat.

Minä lupasin harkita tätä ehdotusta.

Kl. 14.30 SKDL: H. Kuusinen, E. Kilpi, Hietanen.

Kuusinen: Ryhmä on käsitellyt tämän hetken asioita. Antoi promemorian. – Hallitus olisi muodostettava kolmesta suurimmasta puolueesta – parlamenttaarinen hallitus. – Pääministeriksi heillä ei ole kandidaattia; jos heidän ryhmästään, niin E. Kilpi.

Kilpi: Pääministeristä ei tule riitaa, jos muuten sovitaan.

Kl. 14.45 Kokoomus: Seppälä, Kyllikki Pohjala ja kolmas.

Seppälä: Laajapohjainen hallitus, kaikki muut puolueet paitsi kommunistit. – 5 + 5 + 5 (s.o. 3 pientä puoluetta: kokoomus, ruotsalaiset, kansanpuolue yht. 5.) Pääministeriksi joku muu kuin suurimmista puolueista. Esim. Salminen, Tuomioja tai muu.

Kl. 15 Ruotsalaiset: Österholm ja Nordfors.

Österholm: hallitus så många partier som möjligt utom kommunister. Törngrens regering hade för smal bas. Ledde till inre upplösn. Nu borde de mindre partierna få plats i regeringen.

Statsmin.: har ej diskuterats.¹

¹ mahdollisimman monta puoluetta lukuun ottamatta kommunisteja.

Törngrenin hallitus oli liian kapeapohjainen. Johti sisäiseen hajoamiseen. Nyt olisi pienempien puolueiden päästävä mukaan hallitukseen.

Pääministeri: ei ole keskusteltu.

Kl. 15.15 Suomalainen kansanpuolue:

2 edustajaa –––

Hallitukselle mahdollisimman laaja pohja, mutta ilman SKDL. Tärkeää, että pienet puolueet saavat yhteensä sellaisen edustuksen, että vastaa suuren puolueen edustusta (kokoomus, kansanpuolue, ruotsalaiset, siis yhteensä 5 paikkaa hallituksessa, jos 2 suurinta puoluetta saa saman määrän). –  5 + 5 + 5.

Henkilökysymykseen ryhmä ei ole ottanut kantaa.

Kenties olisi paras, että pääministeri olisi muista kuin kahdesta suurimmasta puolueesta. Mutta hänen pitää nauttia luottamusta. Ryhmä luulee, että ei ole mahdotonta saada sosialidemokraatteja tällaiseen hallitukseen.

Sosialidemokraattien ryhmässä on paljon erimielisyyksiä, ainakin henkilökysymyksissä.

Sitten kutsuin jälleen Fagerholmin. Kerroin hänelle maalaisliiton ehdotuksesta. Fagerholm sanoi, että maalaisliitto oli ehdottanut sitä heille, mutta heidän ryhmänsä oli sen hylännyt. Oli sitä mieltä, että minun pitäisi antaa hallituksen muodostaminen ensiksi hänelle, koska sosialidemokraattinen ryhmä oli suurin.

Minä sanoin, että maalaisliiton ehdotus on minusta hyvä. Jos Fagerholm yrittää, niin hän ei onnistu, sillä sosialidemokraatit eivät voi yksin hallitusta muodostaa ja maalaisliitto luultavasti kieltäytyy. Paras on ensin saada ohjelma selväksi. Minä olin aikaisemmin kerran ehdottanut samanlaista menettelyä. Lausuin myös, että sosialidemokraattien ja maalaisliiton pitäisi olla jatkuvassa kosketuksessa ja muodostaa ryhmä, joka johtaisi ja hoitaisi asioita eduskunnassa.

Kl. 20 kutsuin sosialidemokraattien ja maalaisliiton edustajia luokseni.

Sosialidemokraatteja: Leivo-Larsson, Leskinen, Peltonen.

Maalaisliitosta: Kekkonen ja Kleemola.

Esitin heille: Olen sitä mieltä, että uuden hallituksen tulisi perustua sosialidemokraattiseen ja maalaisliittolaiseen puolueeseen hallituksen runkona. Ensiksi olisi saatava selville ohjelma, jonka pohjalla hallitus toimisi. Sen vuoksi olen ajatellut, että näiden kahden ryhmän olisi ryhdyttävä neuvotteluihin 

a) asioista – s.o. tulevan hallituksen ohjelmasta,

b) hallituksen kokoonpanosta (incl.¹ pääministeriehdokkaasta).

Kekkonen hyväksyi ehdotuksen – valmis neuvottelemaan – kenties päästään tulokseen.

Peltonen kannatti neuvotteluja. – Asioissa on erimielisyyksiä.

Leskinen yhtyi siihen, että ryhdytään neuvotteluihin. Olisi paras, että Fagerholm olisi puheenjohtajana neuvotteluissa.

Minä: Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Siitä on neuvottelijain paras sopia.

Kekkonen: Maalaisliitto ei aseta ketään ehdokkaaksi. Paras, että ensin neuvotellaan ohjelmasta, sitten henkilöstä. Ei vastusta, että Fagerholm on puheenjohtajana näissä neuvotteluissa.

Kleemola: Kokemus osoittaa, että viime hallitusneuvotteluissa henkilökysymys on ollut vaikea.

Leivo-Larsson: Pitäisi päästä yhteisymmärrykseen. Fagerholmin pitäisi saada alkaa hallitusneuvottelut kuten tavallisesti.

Leskinen: Hallitusneuvottelut tavallisessa järjestyksessä: Fagerholmin pitäisi saada ensiksi yrittää.

Minä: Tähänastinen hallituksenmuodostamismenettely on minun mielestäni osoittautunut olevan vaikeuksiin viepä. Me tulemme maailman silmissä naurunalaisiksi alituisten hallituspuliemme kautta. Meidän asemassamme meillä ei olisi sellaiseen peliin varaa. – Lausuin, että kun meillä eduskunta on aivan hajanainen – kuusi puoluetta – niin sosdem. ja maalaisl. ryhmien pitäisi olla keskenään kosketuksissa ja muodostaa ryhmä, joka johtaisi ja hoitaisi asioiden kulkua eduskunnassa (samaa kuin lausuin Fagerhlmille, kts. ed.). 

Leivo-Larsson: Kansa on sellaista.

Minä: Kansanedustajien pitäisi osata ymmärtää asioita paremmin kuin jokaisen Matin ja Mikon. Muuten me menemme turmioon.

Sovittiin:

Sosialidemokraattien ja maalaisliiton edustajat ryhtyvät neuvottelemaan

1) tulevan hallituksen ohjelmasta

2) tekemään ehdotuksia pääministeristä (ja hallituksen kokoonpanosta)

Fagerholm johtaa puhetta näissä neuvotteluissa.

¹ mukaan lukien

15.10. SAK jätti valtioneuvostolle ultimaattumin, jossa vaatii ohjelman täytäntöön panemista uhaten yleislakolla.

Refl. Tämä on aivan lapuanliikettä

14.10. kl. 15.30 Törngren luonani. Saanut vastauksen molemmilta ryhmiltä. Maalaisliitto on valmis myönteisessä mielessä jatkamaan neuvotteluja. Heidän vastauksensa on maltillinen. Sosialidemokraatit ovat jyrkällä kannalla. Antoi minulle paperit.

Törngren kertoi puhuneensa Wuoren ja Fagerholmin kanssa. Kumpikin yhtyi nyt Törngreniin siinä, että erohakemus puhdistaisi ilmaa, puolueet näkevät, että tosi on kysymyksessä. Törngren lausui, että ei pääse nyt eteenpäin. Vastaukset ovat niin paljon toisistaan eroavia (toisilleen vastakkaisia).

Olimme yksimielisiä siitä, että sosialidemokraatit eivät voi jäädä pois hallituksesta. Heillä on työläiset ja SAK takanaan. Törngrenin mielestä hallituksessa pitää olla apumiehiä.

Törngren jätti erohakemuksen. Asiat eivät mene ilman erohakemusta.

Sitten Törngren kertoi, että Skogin käsitys, että hän ei olisi juuri pitänyt Skodsborgista, ei ole oikea. Lupasi antaa selityksen lehtiin.

19.10. Edustaja Peltonen, sos.dem. ryhmän puheenjohtaja, ja edustaja Kleemola, maalaisliiton ryhmän puheenjohtaja, tulivat luokseni ja ilmoittivat, että ryhmät ovat päässeet yksimielisyyteen hallitusohjelmasta ja pääministeristä.

Pääministeriksi Kekkonen, jonka sosialidemokraatit hyväksyvät. Sosialidemokraatteja hallitukseen 7, maalaisliittolaisia 6, lisäksi ammattiministeri.

Peltonen sanoi vieneensä ryhmälleen minun terveiseni, että olisi saatava näiden ryhmien yhteinen hallitus, joka olisi pitkäaikainen.

Kleemola: Oli hyvä, että annettiin tilaisuus yhteisiin neuvotteluihin. Luottamus näiden puolueiden välillä on vahvistunut.

20.10. kl. 11 a.p. Kekkonen luokseni.

Minä annoin Kekkoselle toimeksi muodostaa hallituksen.

20.10. kl. 19. Vanhan hallituksen istunto. Annoin eron vanhalle hallitukselle ja nimitin uuden.

Uusi hallitus: Pääministeri: Kekkonen

Ulkoministeri: Virolainen, Johannes, kansanedustaja, agronomi, maat.metsät. tri

Sisäministeri: Leskinen, Väinö, kansanedust., puoluesihteeri

Puolustusmin.; Skog, Emil Alb., huoltotark.

Valtiovarainministeri: Tervo, kansanedustaja, toimittaja

Apulaisvaltiovarainministeri: Vennamo, Veikko, kansanedustaja, ylijohtaja, varatuomari

Opetusministeri: Saalasti, Kerttu, maanviljelijä, agronomi

Maatalousministeri: Kalliokoski, Viljami, kansanedustaja, maanvilj.neuvos

Kulkulait.ministeri: Miettunen, Martti Juhani, kansanedustaja, maatal.teknikko

Apulaiskulkul.ministeri: Tiainen, Hannes, agronomi

Kauppa- ja teoll.ministeri: Simonen, Aarre Edvard, kansanedustaja, lakit.lis., varatuomari

Sosialiministeri: Peltonen, Onni Evert, kansanedustaja, veturinkuljettaja

Apulaissosialiministeri: Leivo-Larsson, kansanedustaja, Työväensuojelunäyttelyn johtaja

Oikeusministeri myöhemmin

Lausuin eroavalle hallitukselle kiitokset. Törngren vastasi.

21.10. kl. 11 Uusi hallitus tervehdyskäynnillä. Pääministeri Kekkonen puhui. Minä vastasin. Huomautin, että kuten jo pari kolme kertaa olin uudelle hallitukselle lausunut, taloudelliset asiat on saatava järjestykseen. Kun me olemme selviytyneet suurista sodan jättämistä probleemeista, ei pidä olla ylivoimaista järjestää taloutemme.

22.10. Ankarat arvostelut uuden hallituksen taloudellisesta ohjelmasta on oppositiolehdissä – professori Meinanderin puhe Porvoossa toissa päivänä – pääkirjoitus tänään Uudessa Suomessa – Auran esitys t.p. lehdissä. Hallituksen istunnon jälkeen tänään keskustelin Kekkosen kanssa. Kekkonen sanoi, että hallitus selviää. Jos konjunktuurit huononee, niin avustuksia alennetaan. Hän oli puhunut sos.dem. Tervon kanssa ja hän oli samaa mieltä.

25.10. Thailandin lähettiläs Khun Bibidh Virajjakar jätti valtakirjansa.

26.10. Oulun hiippakunnan uusi piispa Heliövaara kiittämässä nimityksestä. Kysyi, tulenko piispan virkaanasettajaisiin loppiaisena 1955. Minä vastasin, että piispanvihkiäiset on niitä tilaisuuksia, joissa presidentin olisi oltava läsnä. Ne ovat myös niin kauniita ja juhlallisia tilaisuuksia, että minä mielelläni olisin niissä läsnä. Mutta Ouluun on niin pitkä matka ja on keskitalvi, että en uskaltanut luvata.

25.10. Skog luonani. – Sotilasvaltuuskunnan lähettäminen Neuvostoliittoon, josta Lebedev oli puhunut. 

Skog: Lebedev on puhunut siitä uudestaan Virolaiselle. Ambassadineuvos Женихов¹ on puhunut siitä myös kommodori Enkiölle, päämajan ulkomaanosaston päällikölle.

Tänään on Женихов jäähyväispäivälliset – lähtee pois. Sinne tulee myös Lebedev + Virolainen ja Vuori. Mahdollisesti ottavat esille tämän asian. Venäläiset ovat pyytäneet myös vallankumousjuhlille, Enkiö menisi tarkastamaan Moskovan lähetystön sotilasasiamiehiä ja silloin olisi myös vallankumousjuhlilla ja keskustelisi näistä asioista.

Skog lausui, että venäläiset nähtävästi ajattelevat, että valtuuskunta olisi: kenraali johdossa ja 5 à 6 upseeria ja he olisivat suuressa paraadissa läsnä Moskovassa. Se herättäisi huomiota ja siitä puhuttaisiin maailman lehdissä.

Skog: Pääesikunta on sitä mieltä, että jos on pakko lähettää valtuuskunta, niin jonkun siviilivaltuuskunnan mukana: maatalousvaltuuskunnan t.m.s. mukana. Hallituksessa ollaan yleensä vastaan valtuuskuntien lähettämistä.

Skog: Tässä asiassa on kaksi osaa:

1) valtuuskunta suureen sotilasparaatiin kenraalin johdolla;

2) neuvoteltaisiin urheilullisesta ja taiteellisesta yhteistyöstä.

Minä lausuin, että tämä on asiallisesti niin pieni asia, että se olisi hoidettava niin, että venäläiset eivät siitä ota loukkaantuakseen. Jos on pakko, niin minun mielestäni voisi joku kenraalimajuri olla mukana. Tämä on ainoastaan spektaakkeli² asia.

Sovittiin, että asia otetaan esille ulkoasiainvaliokunnassa, kun minä olen läsnä.

¹ Zenihov

² teatterinomainen

26.10. Ulkoasiainvaliokunnan kokous minun luonani (esittelyn jälkeen). Päätettiin valtuuskunnasta Moskovaan, niin kuin Skog ja pääesikunta esittivät (kts. pöytäkirjaa).

Kekkonen katsoi, että tämä riittää ja sillä selviämme.

Virolainen: Lebedev oli ihmetellyt, että tiedemiehet eivät ole osallistuneet yhteistyöhön ja kosketukseen. Toivoi, että militärit olisivat yhteistyössä mukana – Virolainen oli vastannut, että me olemme rauhan kannattajia. – Lebedev: Voisi pitää yhteyttä kulttuurin alalla (myös sotilaiden kesken) – Skog: Ensimmäinen venäläisten ehdotus oli pumpuliin kääritty. Nyt ovat selvemmin esittäneet. Nyt venäläiset ovat kääntyneet pääesikunnan ulkomaanosaston johtajan puoleen.

Skog: Sotilasvaltuuskunnan lähettämiseen ei pitäisi mennä. Herättäisi ulkomailla huomiota. Enkiön matka olisi tavallinen tarkastusmatka.

Kekkonen = Skog: Sotilasvaltuuskuntaa ei pitäisi lähettää vallankumousjuhlaan. Mutta kommod. Enkiö voitaisiin lähettää sekä talvella urheilujoukko.

Simonen = Skog ja Kekkonen.

Seppälä = Skog. Urheilualalle. Delegatio herättäisi huomiota ulkomailla. Wuori: Meidän olisi jotakin tehtävä, kun venäläiset ovat niin intresseerattuja = Skog.

Res.

Näin sovittiin.

Minä: Tämä on ainoastaan spektaakkeliasia. Se pitäisi hoitaa niin, että ei tule mankemangia¹ venäläisten kanssa.

¹ tahdittomuutta

27.10. Lounas Marcus Wallenbergille, joka täällä pitää esitelmän Ekonomiska Samfundetin 60-vuotisjuhlassa. – Pidin Wallenbergille puheen ja annoin Leijonaritarikunnan suurristin.

30.10. esittelyn jälkeen tällä luonani. Keskustelu Kekkosen kanssa:

Kekkonen kertoi, että Virolainen oli antanut vastauksen Lebedeville hänen ehdotukseensa, että Suomen sotilasvaltuuskunta lähtisi Moskovaan (Ulkoasiainvaliokunta 26.10.54, kts. edellä). – Lebedev ei ollut ollenkaan tyytyväinen vastaukseen. Hän sanoi ajatelleensa, että 7—8 jäseninen valtuuskunta sotilaita menisi Moskovaan.

Kekkonen katsoi, että tämä asia menee järjestykseen siten, kuin me olemme ajatelleet.

Olimme Kekkosen kanssa yhtä mieltä siitä, että meidän täytyy pitää raja selvänä, miten kauas menemme.

Sisäpolitiikasta Kekkonen sanoi, että maalaisliiton ryhmässä ne, jotka olivat vastustaneet yhteissopimusta, ovat rauhoittuneet ja tulevat kannattamaan hallitusta.

31.10. kl. 12. – Raittiusviikon alkajaisjuhla Kauppakorkeakoululla. – Kl. 20 Giglin toinen konsertti Messuhallissa. Olin siellä. Kaunis konsertti.

1.11. Lääkintöhallituksen pääjohtaja professori Pesonen luonani. – Antoi ehdotuksen 5 milj. käyttämisestä Wenner­Grenin lahjarahoista.

Minä huomautin, että tuberkuloosiasiassa ei saa päästää otetta.

3.11. Soitin Kekkoselle ja Wuorelle Vilkunan jutussa. Se pitäisi saada loppumaan. Vahingoittaa meitä.

4.11. Kiinan suurlähettiläs jätti valtakirjansa.

5.11. Esittely – mm. takuu Neste Oy:lle öljynpuhdistamon rakentamisesta.

Kysymys siitä, että valtion omistama Neste Oy rakentaisi öljynpuhdistamon, jonka kautta säästettäisiin n. 35 % öljyn hinnasta, joka nyt menee ulkomaille.

Yksityisessä neuvottelussa ennen esittelyä minä huomautin, että tässä on siis kysymyksessä vain »affääri» eikä mikään sosiaalinen asia. En tahdo vastustaa. Mutta olisi katsottava, että asia hoidetaan taloudellisesti, affäärin kannalta, jotta siitä tulee tuloksia. Valtion affäärit eivät ole tähän asti menneet hyvin. Kerroin Enso­-Gutzeitin oston 1918. Se oli hyvä kauppa. Arajärvi ja minä ajoimme sen läpi senaatissa. Olin tarkastanut bilanssin ja se oli hyvä. Walter Ahlström ja Kramer olivat pankkimiesten kokouksessa. Ahlström ajatteli ostaa Enso-Gutzeitin ja heidän laskelmiensa mukaan olisi voitu maksaa 10 milj. Norjan kr. enemmän kuin mitä valtiolta vaadittiin. Valtio osti sen. Mutta affääri tuotti hirmuisen tappion, kunnes oli poistot tehty pohjaan asti ja saatu hyvä hoito: Kotilainen. Eduskunnassa haukuttiin hirveästi kauppaa ja senaatissa. Esitettiin, että se oli Wuorimaan erikoisasia. Nyt oli saatava tätä affääriä hoitamaan »tekijämies», joka aina ajattelee voitto- ja tappiotiliä. Sitä ei pidä ottaa »tutun kaupalla». Myöhemmin Kekkonen sanoi, että se oli hyvä läksy.

6.11. nimitin oikeusministeriksi Helsingin oikeuspormestarin Weijo Henrikssonin.

6.11. Svenska dagen Ruotsalaisessa teatterissa. Olin siellä. Kaunis juhla. Kanslichefen¹ Kurt Antell puhui minulle kauniita sanoja.

Ennen esittelyä 6.11.54 keskustelu Kekkosen kanssa.

Koskettelin eräitä kieliasioita. Kulkul. alueiden jako Pohjanmaalle – koulukomitean mietintö, jossa heikonnetaan ruotsin kielen asemaa.

Sanoin: Kaikki, mikä koskee ruotsin kieltä ja ruotsalaista vähemmistöä, sivuaa ulkopolitiikkaa. Meillä ei ole varaa heikontaa suhteita Ruotsiin. Siihen vaikuttaa ruotsalaisen vähemmistön asema Suomessa. On tärkeää, että goodwill Ruotsissa ja pohjoismaissa ja sen kautta koko länsimaailmassa säilytetään ja sitä vahvistetaan. Sitä ei saa heikentää. Suomen kielen asemasta ei nyt ole kysymys. Meidän pitää nyt suojella ruotsinkielistä vähemmistöä. Meillä pitäisi minun mielestäni saada kaksikielinen sivistynyt piiri lisääntymään. Suomalaisten pitää oppia paremmin ruotsia ei kouluopetuksen lisäämisellä, vaan käytännöllisellä harrastuksella. Tämä kaikki koskee ulkopoliittisia suhteita ja sentähden presidentin toimialaa. Minä en tule tässä suhteessa antamaan perään niin kauan kuin olen presidenttinä. En tule suostumaan mihinkään, mikä heikentää suhteita pohjoismaihin ja vähentää sympatiaa pohjoismaissa.

Kekkonen sanoi olevansa samaa mieltä. Menee Ruotsin bondeförbundetin² vuosikokoukseen. Virolainen menee Belgiaan ja Simonen Lontooseen, engl. yhdistyksen kokoukseen. Täten suhteet länteen päin, kun on riittävästi pidetty huolta itään päin.

Minä sanoin: Se on oikein hyvä.

¹ kansliapäällikkö

² talonpoikaisliiton

10.11. Pankinjohtaja Lilja luonani. Toi Wenner-Grenin lahjoituksen 10 milj. – Keskustelimme Wenner-Grenistä ja hänen asiastaan.

12.11. Matti Virkkunen luonani. Annoin hänelle ensiksi 10 milj. pantavaksi tilille KOP:ssa.

Sitten keskustelimme Rauma-Repolasta. Virkkunen teki selvää sen eri aloista. Koko liike menee voitolla, mutta sulfiittitehdas menee tappiolla 2.000 à 3.000 mk tonn., mutta toivoi, että kun on nostanut tuotannon 60.000 tonniin, niin tulee menemään ilman tappiota, vaikkei tuota voittoa.

Telakka menee Neuvostoliiton tilauksilla. Mutta omaan maahan ja länteen ei voi levereerata¹ mitään. On tehnyt usein tarjouksia, mutta heidän kustannuksensa ovat n. 30 % kalliimpia kuin ulkomaisten.

(Kerroin tämän Kekkoselle 14.11. telefoonissa.)

Sitten Virkkunen kertoi Yhtyneistä. Se on päässyt pahemmista vaikeuksista ja tulee kyllä menemään.

1 toimittaa

12.11. Esittelyn jälkeen. Keskustelu Kekkosen kanssa.

Kekkonen kertoi, että Tuomioja tahtoo pois Suomen Pankista diplomaatiksi. (Kekkonen: Lontooseen ambassadööriksi.) Lontoon nykyinen lähettiläs Varsovaan, josta Järnefelt tulee pian yli-ikäiseksi.

Minä: Jos Suomen Pankista Tuomioja voi lähteä, niin minulla ei ole mitään vastaan.

Minä kerroin Turjan kirjoituksesta Uudessa Kuvalehdessä. Karkeata aitosuomalaisuutta ja vahingoittaa meitä kaikissa pohjoismaissa. Kekkonen lupasi puhua Turjan kanssa.

Minä sanoin Kekkoselle, että kaikki, mikä koskee ruotsin kieltä, vaikuttaa meidän suhteisiimme Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin ja sivuaa sentähden ulkopoliittisia suhteita. Sentähden minä seuraan näitä asioita. En suostu mihinkään, mikä edes viittaa vanhaan kieliriitaan.

13.11. fil. tri Alhon merkillinen asia.

Hän kävi sisämin. Leskisen luona ennen murhaa ja kertoi, että hän pelkäsi Suomen miehittämistä (venäläisten kautta).

14.11. soitin Kekkoselle ja pyysin häntä ottamaan selvää, onko jotain tietoa, että meidän kommunistimme (venäläisten avulla) ajattelivat jotain kaappausta.

Kekkonen lupasi ottaa selvän ja seurata näitä asioita.

17.11. 10 vuotta sitten muodostin ensimmäisen Paasikiven hallituksen. Sen johdosta silloisen hallituksen jäsenet olivat tänään minua tervehtimässä. Poissa Helo, Gartz, U. Takki, jotka ovat ulkomailla. Kuolleita R. Walden, M. Pekkala ja Aura.

18.11. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston valtuuskunta luonani. Puheenjohtaja Volkov toi minulle Leninin kunniamerkin. Piti puheen ja luki marsalkka Voroshilovin kirjeen, hän on presidiumin puheenjohtaja. – Minä vastasin. Sitten tarjosin lasin samppanjaa. – Lebedev mukana. Esitteli.

Neuvostoliiton nootin 13.11.54 käsittely.

Nootti – päivätty 13.11.54 – saapui Helsinkiin 15.11. Sain venäläisen tekstin samana päivänä.

16.11. aamulla sain kansliapäällikkö Seppälältä

P.M. I 

sekä Seppälän ehdotuksen vastaukseksi

II

16.11. illalla Kekkonen luonani. Hän oli lähettänyt minulle aikaisemmin kirjeen: III, sekä 2 ehdotusta IV ja V

Seppälän vastausehdotuksesta: sanoo että kohdat 3 ja 4 eivät sopivia. Olisi poistettava.

17.11. Svento luonani lounaalla. Keskustelimme vastauksesta noottiin. Svento oli sitä mieltä että meidän ei pidä kieltäytyä neuvottelemasta. Se olisi оскорбление1 venäläisten mielestä.

1 loukkaus

17.11. Ulkoasiainvaliokunnan kokous minun luonani linnassa. Läsnä Kekkonen, Virolainen, Skog, Simonen, Wuori ja Seppälä.

Kekkonen jätti ehdotuksensa.

VI.

Kekkonen kertoi, että ulkoasiainvaliokunta oli käsitellyt. Ei yksimielisyyttä, sosialidemokraateilla oma ehdotuksensa.

Sosialidemokraattien ehdotus

VII.

Pitkä keskustelu.

Minä lausuin, että meidän ei ole syytä kieltäytyä neuvottelemasta. Jos kieltäydymme, se on samaa kuin: »Me emme tahdo neuvotella teidän kanssanne, elleivät länsivallat (= sodanlietsoja venäläisten mielestä) tule mukaan.» Se loukkaisi venäläisiä. Mutta me emme luovu siitä periaatteesta, että emme tahdo sekaantua suurvaltojen riitoihin. Sentähden voi käydä niin, että jos Neuvostoliitto pitää kokouksen satelliittien kanssa ja me olemme mukana, niin me emme yhdy päätökseen. Meidän ei pidä pilata hyviä välejämme Neuvostoliiton kanssa, jos on mahdollista se välttää ilman että me luovumme periaatteestamme, että emme sekaannu suurten riitoihin.

Kekkonen: 1. ja 3. kohta ovat jotenkin samanlaisia. 2. kohta: sosialidemokraatit tahtovat Seppälän ehdotuksen pohjalle sen.

Skog: 2. kohta: mennään mukaan, jos tulee muita mukaan. Samalla kannalla kuin viime kesänä. Elleivät suurvallat tule mukaan, niin asiasta ei tule mitään. Taistelu kommunisteja vastaan vaatii selvästi sanomaan, mihin Suomi pyrkii.

Minä esitin sen, mitä edellä on kirjoitettu minun mielipiteistäni.

Simonen: Jos länsivallat eivät tule mukaan, niin siitä tulee ainoastaan itävaltojen sotilasliitto.

Kekkonen: Vastaus pitäisi lähettää nopeasti ennen kuin muut ovat vastanneet. Neuvostoliitto voi luopua satelliittivaltojen kokouksesta ja asia siten raukeaa. On yhtä hyvä jo nyt sanoa kieltävä vastaus kuin antaa se Moskovassa.

Wuori: Neuvostoliiton tarkoitus on turvallisuusjärjestelmän aikaansaaminen. On luopunut neljästä suuresta konferenssista. Länsivalloissa edellytetään, että Neuvostoliitto pitää suppean konferenssin. Koti­ mainen mielipide ja yleinen asenne on sen puolella, että ei mennä sellaiseen suppeaan konferenssiin.

Minä: Ei voi ottaa huomioon kotimaista mielipidettä. Meidän täytyy ottaa vastuu.

Seppälä: Idän konferenssiin ei pitäisi mennä.

Simonen: Suuresta konferenssista ei tule mitään. Tuleeko pienestä, on epätietoista.

Kekkonen: Aina täytyy neuvotella.

Asia lykättiin edelleen valmisteltavaksi.

Yöllä 17.—18.11. muodostelin ehdotuksen vastaukseksi. Lähetin sen aamulla Kekkoselle.

VIII.

18.11. Kekkonen luonani aamupäivällä. Ilmoitti maalaisliitt. ministerien hyväksyvän minun ehdotukseni. Sosialidemokraatit, Skog ja Simonen, hyväksyvät, mutta »Eurooppa» pois. Mutta sitten sosialidemokraatit vaativat myös yleiseurooppal. pois.

Minä sanoin, että olisi otettava ystävyyssopimuksesta sanat »Y.K:n hengessä tai sopusoinnussa YK:n periaatteiden kanssa». Ystävyyssopimuksessa on 2 kohdassa mainittu YK:sta. Kehoitin lukemaan sen ja ottamaan sieltä sanat. – Päätettiin hyväksyä minun ehdotukseni ottaen siihen lisäksi ystävyyssopimuksesta 3 art. YK:ta koskeva kohta.

Päätettiin, että istunto tänään kl. 16.

Presidentin esittely 18.11. kl. 16.

Lopullinen ehdotus, johon oli otettu ystävyyssopimuksen 3 artiklasta »sopusoinnussa» jne.

IX.

Esittely 18.11.54 kl. 16.

Ulkoministeri Virolainen esitti ehdotuksen IX vastaukseksi.

Skog esitti muutoksia: »yleiseurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän» sijalle

»sellaisen turvallisuusjärjestelmän». 

– 3 kappale: lisättävä »kaikkien» kokoonkutsun jne. –––

Tähän yhtyivät Peltonen, Simonen, Leivo-Larsson, Tervo, Leskinen, Tiainen – siis kaikki sosialidemokraatit.

Minä yhdyin ulkoministerin ehdotukseen.

Onko asia vietävä eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan? Österholm oli ehdottanut eduskunnan ulkovaliokunnassa.

Kekkonen: Ei ole vietävä. Mm. Fagerholm oli sitä mieltä, että ei olisi vietävä ulkovaliokuntaan.

Leskinen: Pitäisi viedä eduskunnan ulkovaliokuntaan.

Muut eivät puhuneet mitään. Päätettiin, että tässä vaiheessa eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan.

19.11. Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Österholm ja varapuheenjohtaja Wickman tulivat luokseni.

Österholm: Op stora bekymmer över vad som hän händer. Behandlingen av ryska noten o. varet. Svenska riksdagsgruppen anser att hade varit tryggare hänvisa till vänskapspakten o. avvisa konferensen. Om man nu kommit över med formuleringen, så återstår svårigheter i framtiden. Finland har blivit indraget i stora makternas stridigheter. Regeringen har ej haft förbindelse med Riksdagens utrikesutskott.¹

Minä vastasin ja selitin asiaa.

Wickman: Om västmakterna är borta från konferensen och Finland är med. Vi håller på att isoleras från väst o. Skandinavien.

Vi är ej i Nordiska Rådet.²

Minä selitin Pohjoismaiden Neuvostoa koskevan kysymyksen.

Österholm puhui om Nordiska Rådet om ej behandlar polit. frågor. Känsla att vi ej hör till Norden, sprider sig.³

Wickman: I fall man i Svt1rige får uppfattning att Finland hör till Oster, så kan Sverige ändra sin politik, som delvis bestämts av hänsyn till Finland.⁴

Minä vastasin ja selitin.

Österholm: Den 2^a facen i konferensfrågan huru många skall vara med för att vi är med.⁵

Wickman: Vore bra att i framtiden konferera med Riksdagens utrikesutskott.⁶

Österholm: Vår anslutning till Nordiska Rådet skulle lindra effekten av vårt svar till noten.⁷ – Huomautti, että mielipide tätä nykyä Englannissa ja muualla lännessä on meille merkityksellinen.

Minä vastasin ja selitin ainoastaan. Lopuksi vakuutin, että minä en luovu periaatteesta, että Suomen ei tule sekaantua suurten riitoihin. Ei ole tapahtunut mitään, joka menisi sitä vastaan.

¹ Suurta huolestuneisuutta siitä mitä on tapahtunut ja tapahtuu. Venäjän nootin käsittely ja vastaus siihen. Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo, että olisi ollut turvallisempaa vedota ystävyyssopimuksen ja torjua konferenssi. Vaikka nyt on selvitty sanamuodosta, niin vaikeuksia on vielä edessäpäin. Suomi on vedetty mukaan suurvaltojen kiistoihin. Hallitus ei ole ollut yhteydessä eduskunnan ulkoasianvaliokuntaan.

² Wickman: Jos länsivallat ovat poissa konferenssista ja Suomi on mukana. Me olemme joutumassa eristyksiin lännestä ja Skandinaviasta. Me emme ole Pohjoismaiden neuvostossa.

3 Pohjoismaiden neuvostosta, joka ei käsittele poliittisia kysymyksiä. Tunne, että me emme kuulu Pohjolaan, leviää.

⁴ Mikäli Ruotsissa saadaan käsitys, että Suomi kuuluu itään, niin Ruotsi voi muuttaa politiikkaansa, joka on osittain määräytynyt Suomen huomioonottamisesta.

⁵ Konferenssikysymyksen toinen puoli: kuinka monet tulevat mukaan sen vuoksi, että me olemme mukana.

⁶ Vastaisuudessa olisi hyvä neuvotella eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kanssa.

⁷ Österholm: Liittymisemme Pohjoismaiden neuvostoon lieventäisi noottiin antamaamme vastauksen vaikutusta.

20.11. Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi: Venäläisissä lehdissä on meidän vastauksemme julkaistu ilman kommentaareja. Gartz kertoi, että Gromykon esiintyminen, kun hän antoi hänelle meidän vastauksemme, ei ollut paha.

Kekkonen sanoi, että Ruotsin ja lännen reaktio on ollut liian sympaattinen. Seppälä on pyytänyt USA:n asiainhoitajaa koettamaan vaikuttaa, että ei tulisi enempää suosion ilmaisuja USA:sta.

Kommunistilehdet tulkitsevat vastauksen myönteiseksi.

Kotov, Neuvostoliiton lähetystöneuvos, oli eilen puhunut Wuorelle, että Suomen kansa ei ollenkaan käsitä, kuinka kriitillinen asema on.

Eilen päivällisillä Kalastajatorpalla Lebedev piti hyvin lämminhenkisen puheen Suomelle Venäjän koreimman neuvoston lähetystölle pidetyssä juhlassa.

Kotov puhui Kekkoselle. Kysyi, miten suomalaiset suhtautuisivat pieneen satelliittimaiden konferenssiin.

Kekkonen oli vastannut, että meidän täytyisi kieltäytyä olemasta mukana. Toivoi, että venäläiset eivät aseta presidenttiä ja hallitusta tällaiseen asemaan.

Minä: Tämä kysymys, miten me suhtaudumme satelliittimaiden konferenssiin, on tärkeä. Sitä on meidän nyt tarkasti harkittava. Kotov oli mm. kysynyt, onko perää, että lähettäisimme pieneen konferenssiin (s.o. sateellittien kokoukseen) observatöörin – huomioitsijan.

(Refl. Tätä on harkittava.)

Volkov oli sanonut eilen puheessaan Kalastajatorpalla, että molempien puolten on pidettävä tinkimättä kiinni ystävyyssopimuksesta.

Lebedev oli kertonut, että 27.11. tulee edustava delegaatio jäänsärkijän vesillelaskuun. Mikojan kenties tulee mukaan.

Palmroth kertoi, että on 125 milj. ruplan vajaus. Täytet. 40 milj. kullassa ja 70 milj. 200.000 tonn. vehnää, jotka viemme Brasiliaan.

Kekkonen kertoi, että Meinander oli kovasti arvostellut vastausta noottiin. Minä puhuin om Nordiska Rådet¹. Jos me liitymme ja vaali tapahtuu suhteellisella vaalitavalla, tulee meiltä sinne kolme kommunistia. Jos tulee Ryömä, Hertta Kuusinen + vielä yksi, niin venäläisillä ei pitäisi olla syytä epäilyyn.

Sanoin luulleeni, että ruotsalaiset ja muut pohjoismaalaiset eivät tahdo kommunisteja sinne. Mutta Österholm sanoi minulle olevan selvää, että kaikkien ryhmien tulee olla edustettuina.

Kehotin Kekkosta puhumaan Fagerholmin kanssa tästä asiasta. Kenties näissä oloissa voisimme liittyä pian Pohjoismaiseen Neuvostoon.

Kekkonen lupasi harkita asiaa.

¹ Pohjoismaiden neuvostosta

26.11. Ylioppilaskunnan valtuuskunta, johtajana rehtori Ravila, toi minulle kultaisen tiilen uuden kirjastorakennuksen rahankeräyksen johdosta.

27.11. Neuvostoliiton varapääministeri Mikojan luonani.

Lebedev ja Borisov läsnä. Loikkanen läsnä. Kirjoitti pyynnöstäni selonteon keskustelusta. Se on myöhemmin.

27.11. Syöpäsäätiön stipendien jako.

Neuvostoliiton varapääministeri Mikojanin käynti 27.11.54 Tasavallan Presidentin luona

Neuvostoliiton varapääministeri Mikojan, jonka seurassa olivat ulkomaankaupanministerin sijainen Borisov ja suurlähettiläs Lebedev, kävi 27.11.54 klo 12.30 Tasavallan presidentin luona tervehdyskäynnillä, joka kesti yli puoli tuntia.

Vierailun aikana käydyssä keskustelussa vaihdettiin aluksi kohteliaisuuslauseita, tiedusteltiin eri henkilöiden vointia, kerrottiin yhteisistä tapaamisista jne. Tasavallan Presidentin mainittua uuden 5-vuotissopimuksen yksimielisestä hyväksymisestä eduskunnan toisessa lukemisessa keskustelu kääntyi maittemme välisiin suhteisiin, jolloin molemminpuolisesti todettiin aluksi kaupallisten suhteiden samoin kuin kultturellisen kanssakäymisen Suomen ja Neuvostoliiton välillä suuresti laajentuneen. Mikojan toivoi tämän olevan vain alkua vieläkin suuremmalle yhteistoiminnalle.

Tasavallan Presidentti, joka keskustelun kuluessa oli usein maininnut Stalinista, kertoi viimeksi mainitun kerran sanoneen hänelle, että Suomi ja Neuvostoliitto eivät voi mitään maantieteelliselle sijainnilleen. Se on vain todettava ja hyväksyttävä ja kansojemme on sen mukaisesti vain pyrittävä elämään rauhassa keskenään.

Mikojan yhtyen tähän lisäsi omasta puolestaan, että Stalin, jonka monikymmenvuotinen ystävä ja työtoveri hän oli, piti suuresti Tasavallan Presidentistä ja kunnioitti häntä. Tasavallan Presidentillä henkilökohtaisesti on mitä suurin ansio siinä, että asiat Suomen kohdalla ovat menneet niin onnellisesti. Presidentti osasi oikein lähestyä Neuvostoliiton johtajia ja voitti heidän luottamuksensa. Kaikkein kriitillisimpinä hetkinä hän sai tilanteet onnellisesti selvitetyksi. En puhu nyt kohteliaisuuksia, joita protokolla määrää esittämään Presidentille, vaan vilpittömästi sitä, mitä me Neuvostoliitossa sisimmässämme tunnemme.

Tasavallan presidentin kiitettyä näistä ystävällisistä sanoista Mikojan lisäsi, että Stalin ei ole enään elossa, mutta hänen oppilaansa ja työtoverinsa johtavat nyt Neuvostoliittoa ja he myöskin tuntevat Tasavallan Presidentin vilpittömänä Neuvostoliiton ja Suomen välisen ystävyydentoteuttajana. Väärinkäsitykset ja ristiriidat maittemme välillä, jatkoi hän, on nyt sivuutettu eikä niillä saisi olla enään sijaa. Miekat älköön enään koskaan iskekö toisiinsa (Mikojan iski tässä kuvaannollisesti käsivartensa ristiin), vaan olkoon meidän välillämme ikuisesti rauha. Sitä vaatii niin Suomen kuin Neuvostoliitonkin etu. Neuvostoliitto ei tahdo Suomelta muuta kuin sitä, ettei se asetu Neuvostoliittoa vastaan. Suomen valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään Neuvostoliitto ei tule koskaan puuttumaan. Se on Suomen oma sisäinen asia.

Mikojan lausui myös ilonsa siitä, että pääministeri Kekkonen on Tasavallan Presidentin noudattaman ystävyyspolitiikan uskollinen ja johdonmukainen toteuttaja.

Edelleen Mikojan mainitsi, että Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeri Hrushtshov samoin kuin pääministeri Malenkov, joita Tasavallan Presidentti ei henkilökohtaisesti tullut tuntemaan, tietävät hyvin Presidentin horjumattoman ystävyyden politiikan ja suhtautuvat suurella myötätunnolla hänen pyrkimykseensä maittemme välisten suhteiden lujittamiseksi.

(Edelläoleva on hra Loikkasen heti samana päivänä laatima. Hra Loikkanen oli läsnä vastaanotolla.)

29.11. Maanant. ylimääräinen esittely valtioneuvostossa. Verolakeja, jotka kuuluvat hallitusohjelmaan.

Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Minä kysyin Kekkoselta, luuleeko hän, että selviämme taloudellisista asioista.

Kekkonen vastasi, että lähitulevaisuudessa täytyy vähentää subsidioita.¹

Sitten puhuimme Molotovin nootista. Saa nähdä, kutsuvatko meitä uudestaan Moskovan konferenssiin kommunistien kanssa.

Kekkonen piti mahdollisena, että meitä ei kutsuta. Tosin venäläiset ovat puhuneet, että lähettäisimme observatöörin¹, mutta siitäkään ei nyt ole mitään kuulunut.

Kekkonen antoi minulle Lebedevin ehdotuksen kommunikeaksi Mikojanin käynnin johdosta.

Kekkonen kertoi, että Mikojan on ollut hyvin tyytyväinen käyntiinsä täällä.

¹ tukipalkkioita

² huomioitsijan

26.11. Soravuo luonani.

Oli käynyt Foreign Officessa¹, jossa olivat intressoituja Suomen asiain kehityksestä. Mitä merkitsee Mikojanin vierailu? Minä kerroin, että se ei merkitse poliittisesti mitään.

Soravuo: Foreign Officessa ei olla täysin rauhallisia. Suomi on kallistumassa itäänpäin, katsotaan Foreign Officessa. Oli tahtonut saattaa tämän minun tietooni. Öljyjuttu – oli lukenut Tervon puheen eduskunnassa öljynpuhdistamoasiassa. Se oli yllättävän kiihkeäsävyinen; kiihkokansallinen.

Minä: Sosialidemokraatit ovat valtiollisen toiminnan kannattajia. Mutta tässä asiassa ei ole mitään muuta erinomaista. Mitään kallistumista itään ei ole tapahtunut eikä tule tapahtumaan. Politiikka on sama kuin tähänkin asti.

Sitten Soravuo puhui omasta asiastaan. On pahoillaan – Virolainen oli sanonut hänelle, että hän on ollut liian passiivinen Lontoossa, pitäisi olla aktiivisempi.

Minä: Kun Tuomioja tarjoutui diplomatiaan, niin minun mielestäni hän on hyvin sopiva Lontooseen. Talousmies ym.

Soravuo myönsi tämän. 

Minä sanoin, että Varsovan paikka on tärkeä. Erityisesti olisi tärkeää saada selvää, mihin suuntaan Puolassa kehitys menee. Puolan kansalla on suuri historia – on aina ollut kansallisesti ylpeä ja itsetietoinen. Meneekö nyt alaspäin ja luopuu kaikesta entisyydestään? Mutta tietysti on asema Varsovassa vaikea. Vaikea saada tietoja – mutta sen intresantimpi. Joka tapauksessa se on tärkeä paikka.

Soravuo sanoi lopuksi, että ei ole vielä päättänyt, jääkö virkaan vai eroaa.

¹ Englannin ulkoministeriössä

30.11. Eilen kl. 1 yöllä mietin Lebedevin ehdotusta kommunikeaksi.

Sen viimeiseen kappaleeseen oli sotkettu jälleen kovasti politiikkaa – tahdottiin meidät kietoa kannattamaan Neuvostoliiton nykyistä politiikkaa. Paras olisi, että koko kappale jätettäisiin pois. Mutta se suututtaisi venäläisiä. Laadin sentähden seuraavan ehdotuksen viimeiseksi kappaleeksi:

»Vaihdettiin myös mielipiteitä Neuvostoliittoa ja Suomea kiinnostavien, kansainvälistä tilannetta koskevien yleisten kysymysten johdosta. Katsottiin, että olisi harkittava kysymystä rauhan lujittamisesta Euroopassa yleisen kollektiivisen järjestelmän kautta, johon ottaisivat osaa kaikki valtiot, niin suuret kuin pienet, niiden yhteiskunnallisesta ja valtiollisesta järjestelmästä huolimatta. Tämän yhteydessä todettiin Neuvostoliiton ja Suomen valmius antaa oma panoksensa tämän päämäärän saavuttamista tarkoittaviin pyrkimyksiin.»

Aamupäivällä kävi Kekkonen luonani tässä asiassa ja annoin hänelle tämän ehdotuksen. Sanoin, että tämä asia on tärkeä ja että hallituksen ulkovaliokunnan pitää huolellisesti harkita tätä asiaa.

Illalla Kekkonen ilmoitti telefoonissa, että ulkovaliokunta oli hyväksynyt minun ehdotukseni tehden siihen pieniä muutoksia.

1.12. Luonani Gartz, joka on ollut täällä Mikojanin käynnin johdosta.

Gartz on ollut koko ajan Mikojanin seurassa hänen matkallaan täällä.

Mikojan on puhunut vapaasti ja objektiivisesti. Eilen junassa Mikojan kosketteli vuoden 1939 tapauksia. »Näimme, että Saksa ennemmin tai myöhemmin hyökkää meidän (Neuvostoliiton) päälle. Meidän tuli puolustaa Leningradia, jossa oli tärkeitä teollisuuslaitoksia. Meidän täytyi turvata Leningrad. – Ikävä, ettei saatu sopimusta.»

Mikojan puhui ystävyydestä ja hyvistä suhteista maittemme välillä. Puhui hienotunteisesti. Toisella tavalla puhui hänen seuralaisensa.

Mikojan oli kehottanut meitä kehittämään raskasta teollisuutta.

»Ruotsi on hyvä, Suomi on vielä parempi», oli Mikojan sanonut. Pitäisi muodostaa pohjoismaisten kansojen liitto: Ruotsi, Suomi, Neuvostoliitto, samojedit (!!) ym. Mikojan jauhoi sitä energisesti.

Gartz kertoi rouvansa sanoneen telefoonissa, että Moskovassa valetaan kannuja Mikojanin käynnin johdosta.

1.12. Mikojan lähti paluumatkalle.

3.12. Helsingin Sanomat

»MUUT LEHDET

»Sätkyukkona» pitää Uusi Aura Suomea arvostellen voimakkaasti äskeistä suomalais-neuvostolaista tiedonantoa:

Ainakaan ulkopuoliset tarkkailijat eivät voine olla tiedonannon loppuosan luettuaan pitämättä »puolueetonta» Suomea sätkyukkona, jota vedetään narusta aina silloin, kun se sattuu sopimaan maailman mahtavien ja ehkäpä myös eräiden kotoisten ja ulkopolitiikkaa yksityisasioinaan pitävien tahojen suunnitelmiin. Hyviä suhteita kahden naapurimaan välillä luulisi voitavan hoitaa ja kehittää muutoinkin kuin kytkemällä niihin kansainvälispoliittisia tarkoitusperiä. Kun kommunikea kaiken lisäksi osoittaa oikeiksi aikaisemmat tiedot Suomen uusista lainoista Neuvostoliitolta, herää kysymys onko virallisella tahollamme lainkaan otettu huomioon mahdollisuutta joutua taloudellisesti entistä riippuvaisempaan suhteeseen ns. itäryhmän kanssa.

Suomen virallinen esiintyminen tällaisissa yhteyksissä osoittaa jo sellaista aktiivisuutta ulkopoliittisissa asioissa jonka nähdäksemme ei pitäisi lainkaan kuulua pienelle ja puolueettomalle maalle varsinkaan nykyoloissa, joissa vähäisemmätkin poikkeamat johdonmukaiselta linjalta voidaan tulkita ja tulkitaankin suuressa maailmassa kannanotoiksi ja lähentymiseksi itäblokin piiriä. Tietenkin esillä olevan kaltaisia eleitä voidaan pitää vaarattomina, mutta eri asia on, onko meillä itsenäisyydestä kiinnipitävänä maana ja kansana varaa sellaiseenkaan edes kohteliaisuuden varjolla.»

Refl. Ei tämän kirjoittaja eikä Helsingin Sanomat, joka on sen uudestaan julkaissut ja siis siihen yhtynyt, ymmärrä mitään Suomen ulkopoliittisesta asemasta eikä siitä, miten sitä on varjeltava.

1.12. Gartz luonani. Gartz on ollut täällä Mikojanin matkan johdosta ja kertoi Mikojanin olleen hyvin tyytyväisen. Hän oli ensin itse alkanut puhua talvisodasta ja sanoi, että he olivat siitä vakuuttuneita, että Saksa ennemmin tai myöhemmin hyökkää Neuvostoliiton päälle. Leningrad on tärkeä kaupunki, siellä on mm. paljon teollisuutta, on sellaista teollisuutta, joka on puolustukselle tärkeää. Sen tähden heidän täytyy saada Leningradin puolustus turvatuksi. Oli valitettavaa, että ei päästy sovintoon ja siten jouduttiin sotaan. Se oli hyvin ikävä asia.

2.12. Werner Söderströmin edustajat, Ilmari Melander, Jäntti nuor. ja Antti Aho, toivat kirjan Suomen Maa.

2.12. Skog, nimitysasia.

4.12. Unkarin uusi lähettiläs Szipka toi valtakirjansa.

Kl. 15 Israelin lähettiläs toi minulle Israelin presidentin lahjan Vanhan testamentin uuden painoksen ynnä englantilaisen käännöksen.

6.12. Suuri itsenäisyysjuhla kuten tavallista linnassa.

Kl. 12 juhlajumalanpalvelus Suurkirkossa. Piispa Rosenqvist piti hyvän saarnan.

Ylioppilaiden tervehdyskäynti kl. 19.10 ennen iltajuhlaa.

Ruotsin suurlähettiläs Engzell kertoi illalla minulle, että kun Mikojan oli täällä, niin ranskalaisten diplomaattien kesken oli suuri uho. Oltiin vakuuttuneita siitä, että Mikojan tulee tekemään Suomelle uusia ehdotuksia ja vaatimuksia. Minä sanoin, että siinä ei ole mitään perää. Mikojan tuli meidän kutsustamme ja hänen matkansa meni hyvin. Hän oli tyytyväinen ja me olimme myös tyytyväisiä.

11.12. Kekkonen ja Wuori luonani (kansliapäällikkö Seppälä matkoilla, Belgiassa).

Minä kerroin Sulzbergerin kirjoituksesta New York Times’ssa 8.12.54, jossa kolmessa kohdassa kosketeltiin Suomea. Kun tässä kirjoituksessa esitettiin samaa väärää käsitystä Suomen viimeaikaisesta politiikasta, mikä on esiintynyt mm. Saksassa ja Sveitsissä, olen ajatellut, että olisi syytä siihen reagoida. Kun tunnen Sulzbergerin ja hän on vaikutusvaltainen sanomalehtimies, niin olen ajatellut, että kirjoittaisin hänelle kirjeen. Olin valmistanut ehdotuksen kirjeeksi. Kysyin, mitä Kekkonen ja Wuori ajattelivat tällaisesta menettelystä.

Kekkonen ja Wuori hyväksyivät tuumani.

Wuori otti konseptini ja Kekkonen ja hän valmistavat sen pohjalla ehdotuksen kirjeeksi.

Sitten kun Wuori oli mennyt, keskustelimme Kekkosen kanssa Suomen Pankista. Sanoin olevani huolissani siitä asiasta. Kysyin, millainen mies on Tervo, jota sosialidemokraatit tahtovat Suomen Pankkiin.

Kekkonen vastasi, että Tervon toimeksi tulisi Suomen Pankissa setelipainatus ym., ja siihen hän pystyy.

Minä vastasin, että siihen hän kyllä pystyy, mutta miten on Suomen Pankin johto yleensä. En tunne Warista, mutta kykeneekö hän johtamaan valtiopankkia?

Kekkonen myös epäili sitä. Waris on itserakas ja itseänsä täynnä.

Minä: Se on huono asia.

Sitten keskustelimme, kenen muun saisimme Tuomiojan tilalle.

Minä: Ei Törngren.

Kekkonen: Hän ei osaa tehdä päätöksiä. Puhutaan, että hän tulee Helsingin Osakepankin pääjohtajaksi, kun Makkonen ensi vuonna eroaa.

Puhuimme myös v. Fieandtista.

Keskustelu jäi tällä kertaa siihen., Kekkonen sanoi, että hän ensi maanantaina, 13.12., syö suurusta Tuomiojan kanssa ja siinä kaiketi tästä asiasta tulee puhe.

12.12. Sunnuntaina aamulla soitin Kekkoselle. Sanoin, että jos v. Fiendt olisi saatavissa, se oli akvisitio¹. Hän on meidän pankkimiehistämme N:o 1, ja hänen, Fieandtin, haltuun voitaisiin Suomen Pankki turvallisesti jättää. Jos hän on saatavissa, on asia selvä ja hän on ehdottomasti nimitettävä. Jos saisimme Fieandtin Suomen Pankkiin, niin tekisimme maallemme hyvän palveluksen. Kenties on mahdollista saada Fieandt. Hänen pankkinsa, Pohjoismaiden Yhdyspankki, on nyt hyvässä kunnossa, ja hän on aina ollut yleisiä asioita harrastava; kenties hän tahtoo nyt suorittaa erikoisen työn maan hyväksi.

Kekkonen sanoi Kahman hänelle eilen kertoneen, että Fieandt oli lausunut olevansa kiinnostunut Suomen Pankin pääjohtajan toimesta ja huomauttanut, että Yhdyspankki on nyt hyvässä kunnossa ja että raha hänelle ei merkitse mitään.

Sovimme Kekkosen kanssa siitä, että Kekkonen kääntyy Fieandtin puoleen tiedustellen, ottaisiko hän vastaan Suomen Pankin pääjohtajan toimen.

Refl.: Olisi erinomaista, jos tämä asia järjestyisi.

¹ edullinen hankinta

11.12. Idman toi minulle uuden muistelmakirjansa. Keskustelimme ja Idman sanoi meidän vastauksemme Kremlin konferenssikutsuun olleen hyvästi kokoonpantu ja onnistunut.

Refl.: Tämä on hauskaa kuulla, sillä Idman on vanha ja kokenut diplomaatti ja ajattelee asioita.

11.12. Kons. Dr.¹ Schauwecker, Bernistä, luonamme. Juttelimme Alli, minä, Schauwecker ja Idman kahvin ääressä. Alli ja minä annoimme hänelle valokuvamme.

¹ Konsuli, tri

13.12. Soitin Kekkoselle. Puhelimme mm. Suomen Pankin pääjohtajasta, v. Fieandtista.

Kekkonen kysyi, saako sanoa Fieandtille, että minä nimitän hänet, jos hän suostuu.

Minä vastasin, että hän saa sanoa sen Fieandtille. Minä pitäisin erittäin tärkeänä ja hyvänä asiana, jos Fieandt suostuisi.

13.12. allekirjoitin kirjeen Sulzbergerille, New York Times, (Parisin konttori) hänen kirjoituksensa johdosta 8.12.54 New York Times’issä, jossa kosketellaan mm. Suomea.

14.12. ylimääräisen esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Kekkonen ilmoitti tänään puhuneensa v. Fieandtin kanssa Suomen Pankin pääjohtajan virasta. Fieandt oli suostunut.

Refl. Erinomainen asia. Nyt saadaan Suomen Pankkiin jälleen kykenevä ja oikea pankkimies, joka ymmärtää keskuspankin tehtävät ja sen asiat.

Kekkonen kertoi myös, että Virolainen, joka on palannut Brysselistä Suomen päiviltä, oli tavannut mm. Spaakin, joka oli kiittänyt Suomen ulkopolitiikkaa viisaaksi ja erinomaiseksi.

Refl. Ainoastaan täällä kotimaassa meidän politiikkaamme tahdotaan kritikoida.

Uusi Aura. Kekkonen sanoi, että sen uusi päätoimittaja on entinen SS-mies, ollut Helsingin Sanomissa.

Virolaisen selostuksessa 16.12.54 sanottiin: »Spaak lausui ylistäviä sanoja Suomen ulkopolitiikasta mainiten Herra Tasavallan Presidentin ja pääministerin nimet ja sanoi, että Belgiassa on pidetty Suomen vastausta Moskovan konferenssi­kutsuun hyvin taitavana.» (kts. selostusta)

15.12. Yliopiston kansleri Myrberg: puhui professori, arkkitehti Alvar Aallon nimittämisestä Suomen Akatemiaan, josta Akatemian hallitus on tehnyt esityksen.

Vastasin, että minä tulen kyllä Aallon nimittämään, jos ehdotus tehdään.

16.12. Tanskan ja Norjan suurlähettiläät jättivät valtakirjansa.

16.12. Vesterinen luonani. Puhuimme presidentinvaalista. Vesterinen sanoi, että hän ei kannata Kekkosta. Pelkää, että Kekkonen ei kestä, jos tulee kova paikka.

16.12. puhuin telefoonissa Uuden Suomen Ahon kanssa siitä, että kokoomus ajattelee estää Valtalain hyväksymisen. Se olisi erittäin vaarallinen teko ja se olisi myös vastoin perustuslain henkeä ja tarkoitusta. Se olisi lain väärinkäyttämistä. Odotan ja toivon, että kokoomus ei menettelisi tällä tavoin. Se myös vahingoittaisi kokoomuspuoluetta.

17.12. kl. 14.30 Kekkonen soitti Eduskuntatalolta ja ilmoitti, että oppositio (kokoomus, ruotsalaiset ja kansanpuolue) aikoo estää valtalain voimaantulon. (Se vaatii ⅚ äänistä ja siis 34 voi sen estää.) Kekkonen oli ilmoittanut eduskunnassa, että jos valtalaki ei tule voimaan, niin hallitus eroaa. Sen johdosta oli ehdotettu väliaika, ja oppositioryhmät pitivät nyt neuvotteluja. Kekkonen pyysi minua soittamaan kokoomuksen johtajalle Salmiselle ja ruotsalaisten Törngrenille.

Soitin heti Salmiselle Eduskuntataloon. Lausuin, että jos hallitus eroaa, niin asema tulee niin vaikeaksi, että minä en näe, miten selvitään. Niillä ryhmillä, jotka kaatavat hallituksen, pitää olla valmis uusi hallitus. Mutta oppositio ei voi muodostaa hallitusta eikä hoitaa asioita. Viime vuosina ovat taloudelliset prognoosit ja opposition väitteet osoittautuneet vääriksi. Taloudellinen tila on nyt hyvä, päinvastoin kuin on ennustettu. Nykyiselle hallitukselle on annettava aikaa. Jos sen ohjelma vie huonoihin tuloksiin, kuten oppositio on ennustanut, niin silloin on aika ryhtyä hallitusta muuttamaan ja silloin siihen voi olla edellytyksiä. Sitä paitsi estää valtalakia jäämästä voimaan on perustuslakimääräyksen väärinkäyttämistä. Tunnen hyvin asian, sillä olin sitä tekemässä perustuslakikomiteassa. Tarkoitus oli, että perustuslaki aina menisi yli vaalien, mutta siltä varalta, että asia olisi kiireellinen, otetaan tämä poikkeus ⅚ enemmistöstä. Mutta se koskee ainoastaan asian kiireellisyyttä. Ei voi olla epäilystä, että tämä asia on kiireellinen.

Pyysin ja varoitin mitä vakavimmin estämästä tämän asian viemistä positiiviseen päätökseen ja viemästä asioita umpikujaan. Ei käy päinsä aina muutaman harvan kuukauden perästä kaataa ja vaihtaa hallituksia.

Salminen sanoi olevansa yhtä mieltä kuin minä ja lupasi viedä nämä minun terveiseni ryhmälle.

Sen jälkeen puhuin telefoonissa Törngrenin kanssa samaa kuin Salmiselle. Törngren sanoi myös olevansa yhtä mieltä kuin minä ja lupasi viedä terveiseni ruotsalaiselle ryhmälle.

17.12. iltapäivällä Fagerholm soitti, että valtalain kiireellisyys oli hylätty. Sen johdosta soitin Törngrenille ja meillä oli sangen kiivas keskustelu. Puhuin jotenkin ankarasti heidän menettelystään. Törngren soitti, että Kekkonen oli esiintynyt »diktatoorimaisesti» eikä tahtonut neuvotella heidän kanssaan. Minä sanoin siihen, että Kekkosen esiintyminen ei vaikuta tähän asiaan mitään. Nyt on kysymys maan asioista.

17.12. kl. 19 Kekkonen luonani. Kertoi:

Aikaisemmin kansanpuolue ilmoitti, että estää kiireellisyyden, ellei hallitus hyväksy ainoastaan puoleksi vuodeksi valtalakia. SAK on ilmoittanut, että kun neuvotellaan uusista työsopimuksista, niin jos valtalaki, johon indeksiehto sisältyy, tulee voimaan ainoastaan puoleksi vuodeksi, on palkkasopimukset myös tehtävä puoleksi vuodeksi. Sentähden täytyy valtalain tulla voimaan koko vuodeksi. Kaiken tämän Kekkonen ilmoitti eduskunnassa. Tähän kokoomuksen Seppälä ilmoitti eduskunnassa, että he ovat kiireellisyyttä vastaan. Ruotsalaisten Nordström ilmoitti eduskunnassa, että he olisivat hyväksyneet puoleksi vuodeksi, mutta koko vuotta vastaan he äänestävät.

Sitten pidettiin väliaika, jolloin hallitus kokoontui. Sen neuvottelujen perusteella Kekkonen ilmoitti eduskunnassa, että valtalaki on välttämätön, sillä muuten kaikki lakkaa: vuokrasäännöstely, ulkomaankaupan säännöstely, hinta- ja palkkasäännöstely, maatalouden hinta- ym. säännöstely. Puolen vuoden lakia ei voi hyväksyä, koska työsopimukset tulisivat ainoastaan puoleksi vuodeksi. Kekkonen ilmoitti sen johdosta eduskunnassa, että hallitus pitää välttämättömänä valtalakia. Enempää maalaisliitto kuin sosialidemokraatit eivät tule ottamaan osaa uuteen hallitukseen muulla pohjalla kuin nykyisellä.

Henriksson, sosialidemokraattien puheenjohtaja, ilmoitti samoin. Sekä Kleemola, maalaisliiton puolesta, samoin.

Sitten eduskunnassa äänestys: 51 äänesti kiireellisyyttä vastaan.

Sitten hallitus piti neuvottelun, jossa päätettiin jättää erohakemus. Maa ei selviä vähemmistöhallituksella. Enemmistöhallitusta ei voida muodostaa, koska maalaisliitto ja sosialidemokraatit eivät mene siihen, jos oppositio sen tahtoo muodostaa. Taloudellinen valtuus on välttämätön.

Prosedyyristä Kekkonen esitti seuraavaa: Minä en vielä myönnä hallitukselle eroa. Ennen kuin teen ratkaisun, haluan neuvotella eduskuntaryhmien edustajien kanssa. Sosialidemokraattien ja maalaisliiton ryhmien puolelta tullaan ilmoittamaan, että enemmistöhallitus on välttämätön ja että sen tulee rakentua samalle pohjalle kuin nykyinen hallitus, jonka jälkeen uusi esitys valtuuksista. Sen jälkeen kun oppositioryhmät eivät ole voineet osottaa, millä tavalla enemmistöhallitus voidaan muodostaa, minä päätän, että nykyinen hallitus ei saa erota.

Minä hyväksyin tämän Kekkosen prosedyyriehdotuksen.

Kekkonen jätti erohakemuksen. Kommunikea (kts. lehtiä 18.12.).

18.12. Suomen Sosiaalidemokraatti

Pääministeri U. Kekkonen kävi eilen klo 19 tasavallan presidentin luona jättämässä hänelle hallituksensa näin kuuluvan eronpyynnön:

»Sen jälkeen kun eduskunnan vähemmistö on estänyt taloudellisen valtalain voimassaolon jatkumisen vuoden 1955 alusta ja kun hallitus ei voi ottaa näin syntyvää tilannetta vastuulleen, pyydän kunnioittavasti jättää paikkamme valtioneuvoston jäseninä herra tasavallan presidentin täytettäväksi.»

Tasavallan presidentti ilmoitti vastaan­ otettuaan eronpyynnön tekevänsä ratkaisun asiassa neuvoteltuaan syntyneestä ti­ lanteesta eduskuntaryhmien edustajien kanssa.

Kutsuin tänään vielä Fagerholmin. Ryhmät huomenna 18.12.:

kl. 11 sosialidemokraatit

kl. 11.15 maalaisliitto

kl. 11.30 SKDL

kl. 11.45 kokoomus

kl. 12 ruotsalaiset

kl. 12.15 kansanpuolue

17.12. klo 20 Fagerholm, pitkä keskustelu.

Minä kerroin keskustelun Kekkosen kanssa.

Fagerholm: Oppositio ei saa aikaan enemmistöhallitusta ja vähemmistöhallitus kaadetaan heti. Oppositio sanoo, että hallituksen puolelta ei ole otettu kosketusta oppositioon. Jos oppositio sanoo tahtovansa yrittää muodostaa enemmistöhallituksen, niin sille täytyy antaa tilaisuus yrittää, muuten voi syyttää, ettei saanut tilaisuutta. Minun pitäisi heiltä kysyä, luulevatko he, että he voivat saada aikaan enemmistöhallituksen. Jos he vastaavat tahtovansa yrittää, niin heille on annettava siihen tilaisuus. Mutta voi vaatia, että he pian antavat vastauksen.

Tämä ei ole todellinen hallituskriisi, sillä sen on saanut aikaan pieni vähemmistö. On hallitus, jolla on enemmistön kannatus.

18.12. kl. 11 sosialidemokraattisen ryhmän edustajat Henriksson, Antikainen ja rouva Malkamäki.

Henriksson: Nykyinen hallituspohja on ainoa kestävä ja mahdollinen. Vähemmistöhallitus ei hyväksyttävä. Sille ei myönnetä valtuuksia, jotka on kielletty enemmistöltä. Sillä ei olisi toimintamahdollisuuksia. Sosialidemokraatit eivät tule mukaan muuhun hallitukseen. Pääministeri: nykyinen. Muuta mahdollisuutta ei ole kuin nykyinen hallitus. Jos oppositiovähemmistö tahtoo yrittää muodostaa hallituksen, niin sille olisi annettava siihen mahdollisuus, mutta se ei onnistu.

Antikainen: Oppositio yrittää saada aikaan muutoksia hinta- ja palkkapolitiikkaan, mutta se ei onnistu. Talouselämää ei voi hallita ilman valtuuksia.

Malkamäki = Henriksson ja Antikainen.

18.12. kl. 11.15 maalaisliiton ryhmä: Kleemola, Simonen ja Palovesi.

Kleemola: Yhteistyö maalaisliiton ja sosialidemokraattien kanssa on ainoa mahdollinen. Pääministerinä Kekkonen. Vähemmistöhallitusta ei hyväksytä.

Simonen ja Palovesi = Kleemola.

Kleemola muistutti, että minä olin tätä hallitusta muodostettaessa kehoittanut maalaisliittoa ja sosialidemokraatteja vahvistamaan yhteistyötä, jotta he luovat sellaisen keskuksen, joka voi hoitaa maan asioita. Nyt oli yhteistyö näiden puolueiden kesken kehittynyt yhä paremmaksi ja hyvään päin, niin kuin minä olin kehoittanut.

Kl. 11.30 SKDL: Hertta Kuusinen ja Eino Kilpi.

Kuusinen: Vähemmistö, joka on kaatanut hallituksen ja toimeenpannut tämän sekavuuden, ei saa ottaa hallitusta. Valtalaki on välttämätön. On käynyt yhä selvemmäksi, että muu hallitus ei menesty kuin se, joka on perustettu kolmen suurimman puolueen pohjalle.

Olisi palattava sille pohjalle. 

Pääministeristä sovitaan. 

Kilpi = Kuusinen. Tämä on ollut poliittista vastuuttomuutta. Vanha kolmen ryhmän hallitus olisi paras. Nyt vallitsee poliittinen kuumetila. Hallitusohjelmasta voidaan sopia.

18.12. kl. 11.45 Kokoomus: Seppälä, Saura ja Pohjola.

Seppälä piti puheen. Toivoi sellaista enemmistöhallitusta, jossa on kaikki puolueet paitsi kommunistit. Tuomioja pääministeriksi. Sanoi, että olisi annettava Tuomiojalle tehtäväksi muodostaa tällainen hallitus, enemmistöhallitus. Ellei onnistu saada aikaan enemmistöhallitusta, niin vähemmistöhallitus.

Pohjola: Tilanne tuli yllätyksenä. Luultiin, että hallitus ei kaadu. Maaseudulla oli kuulunut huolestumista ulkopoliittisista suhteistamme. Pyysi saada siitä minulta jotain lausuntoa.

Minä sen johdosta lausuin, että meidän ulkopoliittinen asemamme on nyt hyvä eikä minun nähdäkseni ole aihetta luulla, että lähitulevaisuudessa siinä tapahtuu muutosta huonompaan päin. Mutta kansainvälinen asema on kiristynyt suurvaltain välisen jännityksen lisääntymisen vuoksi. Mutta miten kehitys menee tulevaisuudessa, sitä on nyt mahdoton sanoa, mutta tällaiset alituiset sisäpoliittiset selkkaukset, joita meillä on tavan takaa, eivät vahvista meidän asemaamme ulkopoliittisestikaan.

Saura = Seppälä.

Minä esitin sekä kokoomukselle että ruotsalaisille ja kansanpuolueelle mielipiteeni laajasti ja vakavasti. Tämän hallituskriisin toimeenpaneminen oli minusta puolustamatonta ja soveltumaton meidän parlamenttariseen järjestelmäämme. Vähemmistö oli kaatanut hallituksen, jolla on eduskunnan enemmistö takanaan. Viime vuosina on opposition taholta esitetty synkkiä prognooseja, mutta ne ovat osoittautuneet erheellisiksi. Nyt on taloudellinen tila hyvä. Oli siihen syy mikä tahansa, hallitukselle, jolla on eduskunnan enemmistön kannatus, on annettava aikaa toimia ohjelmansa mukaan. Jos tulos on  huono, kuten oppositio on ennustanut, niin silloin on aihe ryhtyä kaatamaan hallitusta ja koettamaan saada toinen hallitus. Eduskunnan komiteassa v. 1906, jonka jäsenistä minä olen ainoa elossa oleva, ei ollut tarkoitus ⅚ enemmistömääräyksillä, että sitä käytettäisiin tällä tavalla. Kysymys tässä on, onko valtalaki kiireellinen vai voiko sen lykätä yli vaalien 1958. Kukaan ei voi väittää, että valtalaki voitaisiin lykätä vaalien jälkeen 1958, vaan jokainen ymmärtää, että se on kiireellinen. Sentähden oli ⅚ määräyksen käyttäminen tässä tapauksessa tarkoituksen vastainen. – Vähemmistöhallitus on nykyoloissa mahdoton. Jos sellainen muodostettaisiin, niin parin viikon perästä olisi edessä samanlainen menettely kuin nyt.

18.12. keskustelut oppositioryhmien edustajien kanssa venyivät pitkälle, kun minä puhuin heille laajasti. Keskustelujen piti loppua 12.30. kestivät kl. 14:ään asti.

Ruotsalaiset: Österholm ja Wickman.

Österholm: Paras olisi laaja enemmistöhallitus, jossa olisi kaikki muut ryhmät paitsi kommunistit mukana. Mutta kun sosialidemokraatit ja maalaisliitto eivät tule mukaan, niin pitäisi muodostaa vähemmistöhallitus, siksi kunnes saadaan enemmistöhallitus.

Minä: Vähemmistöhallitus kaadettaisiin heti.

Österholm: Kolme puoluetta, jotka ovat kaataneet hallituksen, ovat velvolliset ja villiga bilda ny regering.¹

Wickman: Maktlagen är ej omtyckt.² Se ei sovi demokratiaan. Det är för undantagsförh.³, mutta nyt ollaan jo pääsemässä säännöllisiin oloihin. Sentähden valtalakia pitäisi ruveta poistaman. Sentähden olisi hyvä, jos se nyt hyväksytään 6 kuukaudeksi.

Minä: Ei vielä olla normaalioloissa.

Österholm: Pääministeriksi Tuomioja.

Minä: Vähemmistöhallituksella ei ole mitään mahdollisuutta toimia nykyoloissa.

Sitten minä pidin vakavan puheen. En olisi odottanut, että ruotsalainen ryhmä olisi ollut mukana tässä »skandaalissa». Puhuin samaa kuin kokoomuspuolueelle. Sanoin eilisestä alkaen olleeni »arg»⁴, niin että yöuneni oli hävinnyt. Olin muistellut Kustaa Vaasan sanoja till Riksens Ständer: » Må fan i helvetet vara eder konung.»⁵ (Se huvitti Österholmia. »i Westerås»⁶, hän sanoi.) Minä sanoin myös ajatelleeni, että määräys ⅚ oli kumottava, kun sitä käytetään väärin tällaisiin tarkoituksiin, joita varten se ei ollut laadittu. Tunsin asian, sillä se laadittiin eduskunnan komiteassa, jonka jäsenistä minä olen ainoa elossa oleva. Muistelen, että minä sen komiteassa ehdotin.

Wickman: He eivät olleet odottaneet tällaista kriisiä. Hallitus osoittanut sopimatonta överlägsenhet i att umgås med minoriteten⁷ . Hän on kuullut, että myös sosialidemokraattien kesken on paljon erimielisyyttä. 

Österholm: Määräys ⅚-enemmistöstä on hyvä. Se on ollut hyödyksi esim. kansallisuusasioissa. Sitä ei pitäisi poistaa, mutta myönsi, että sitä on käytetty liian usein.

Minä lupasin ottaa Österholmin esittämän näkökohdan harkittavaksi.

¹ halukkaat muodostamaan uuden hallituksen.

² Valtalaista ei pidetä.

³ Se on tarkoitettu poikkeusoloihin

⁴ kiukkuinen

⁵ valtiosäädyille: »Piru helvetissä olkoon teidän kuninkaananne.»

⁶ Vesteråsissa

⁷ ylimielisyyttä ollessaan tekemisissä vähemmistön kanssa.

18.12. Suomalainen Kansanpuolue: Pasanen ja Kyttä.

Pasanen: Hallituksen muodostaminen olisi annettava Tuomiojalle. Niin laajalle pohjalle kuin mahdollista.

Minä: Siis vähemmistöhallitus?

Pasanen: Ellei saada enemmistöhallitusta, niin vähemmistöhallitus.

Minä: Onko vähemmistöhallituksena mahdollisuuksia toimia?

Pasanen: Se voisi hoitaa asioita.

Kyttä: Ei ole sanottu, että suuret puolueet tahtovat kaataa tällaisen vähemmistöhallituksen.

Minä esitin samaa kuin kokoomukselle ja ruotsalaisille.

Pasanen: Jos asiat menevät tätä menoa, niin valtion kassa on pian tyhjä ja yksityisten kassat ovat myös tyhjiä. Nyt on helpompi korjata kuin myöhemmin.

Minä: En tahdo ennustaa, miten asiat tulevat menemään. Tähän asti Talouselämän, Mercatorin ja opposition ennustelut ovat olleet erheellisiä. Hallituksen pitäisi saada nyt jatkaa. Jos menee huonosti, niin silloin on aika ruveta ajattelemaan muutoksia ja uutta hallitusta.

18.12. kl. 16 Kekkonen luonani.

Selostin Kekkoselle neuvottelujen kulkua. Sitten esitin seuraavan refleksion:

Refl. Nyt on kaksi mahdollisuutta:

I:

Antaa Tuomiojalle tehtäväksi muodostaa enemmistöhallitus;

II:

Tai heti, kun enemmistöhallituksen muodostaminen, – koska nykyiset hallituspuolueet ovat ilmoittaneet, etteivät tule mukaan, – on mahdoton, kehottaa Kekkosen hallitusta jäämään. 

Kysymys: Selviääkö Kekkonen valtalain kaatumisen aiheuttamista vaikeuksista? Miten se tapahtuu?

Kekkonen vastasi jo alkaneensa neuvotella oppositioryhmien kanssa. Kokoomus sanoo, että jos valtalakia jonkun verran muutetaan, niin he tulevat sen hyväksymään.

Sovimme, että annan Tuomiojalle tehtäväksi muodostaa enemmistöhallituksen. Vähemmistöhallitus ei mene.

18.12. Kutsuin Tuomiojan ja kehoitin häntä muodostamaan enemmistöhallituksen. Vähemmistöhallitus ei voi nykyoloissa suorittaa tehtäväänsä.

Tuomioja sanoi, että hän ei voi saada sitä aikaan, kun kaksi suurinta puoluetta ei tule mukaan.

Minä kehoitin häntä kuitenkin sondeeraamaan ja konstateeraamaan, miten asia on, ja antamaan minulle siitä virallisen tiedon.

Tuomioja luuli, että ei voi saada aikaan sellaista hallitusta, mutta lupasi ottaa selvän.

Myöhemmin, kl. 17.30, Tuomioja soitti, että hän oli puhunut sosialidemokraattien puheenjohtajan Skogin ja Kekkosen kanssa, mutta he olivat kumpikin ilmoittaneet, että heidän puolueensa ei tule hallitukseen mukaan. Näin ollen Tuomioja ilmoitti, että hän ei voi muodostaa hallitusta.

Ilmoitin tämän kl. 18 telefoonissa Kekkoselle. Kutsuin hänet luokseni kl. 21.

18.12. kl. 21 Kekkonen luonani:

Kekkonen kertoi, että hän on neuvotellut opposition kanssa, joka on valmis hyväksymään valtalain vuodeksi pienillä muutoksilla. Julkaistavasta ponnesta neuvotellaan. Päästään tulokseen. Kehoitin näin ollen Kekkosen hallitusta jäämään. Kekkonen suostui. Kehoitin myös Kekkosta pitämään kosketusta opposition kanssa ja koettamaan pitää oppositiota hyvällä mielellä eikä sitä ärsyttämään.

Sitten sovittiin kommunikeasta. Esittely maanantaina 20.12. kl. 11. Eduskunnan työ loppuu torstaina 23.12. Juhlalliset lopettajaiset tammikuun lopulla.

Minä kehoitin Kekkosta kohtelemaan oppositioryhmiä huomaavaisemmin ja pitämään niitä hyvällä mielellä. Kekkonen lupasi.

19.12. Uusi Suomi:

»Tasavallan presidentti ilmoitti eilen illalla luokseen kutsumalleen pääministeri Kekkoselle, että hän ei katso hallituksen eroa nykyisissä oloissa suotavaksi ja kehoitti sen vuoksi hallitusta jatkamaan toimintaansa. Samalla presidentti kehoitti valtioneuvostoa valmistamaan uuden esityksen taloudelliseksi valtalaiksi.

Hallitus antaa uuden valtalakiesityksen eduskunnalle huomenna, maanantaina ja eduskunta aikoo saada sen käsitellyksi samana päivänä ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä, joten lain kolmas käsittely voisi tapahtua joulun aatonaattona ensi torstaina. Valtalain uudesta sanamuodosta ja sisällöstä käytiin eilen illalla pitkiä neuvotteluja pääministeri Kekkosen ja op­ positioryhmien neuvottelijain kesken.»

23.12. ylimääräisen esittelyn jälkeen linnassa keskustelin Kekkosen kanssa.

1) Sotilaslähetystö Moskovaan, jonka marsalkka Bulganinin kutsun esitti Mikojan sekä kenraali Heiskaselle että Skogille. (Sellaista pientä lähetystöä, jota me ensin ajattelimme, ei oteta vastaan.)

Minä sanoin, että tällainen asia, kutsun noudattaminen, on minun mielestäni sellainen, jonka vuoksi välejä ei pidä pilata venäläisten kanssa. Mutta sotilaslähetystön käyminen Moskovassa tulee lännessä herättämään suurta huomiota. Olen ajatellut yhtymistämme Pohjoismaiden neuvostoon. Jos neuvosto toimii menestyksellä, niin meidän täytyy siihen ennemmin tai myöhemmin liittyä. Neuvoton ensimmäinen kokous on tammikuussa 1955 Tukholmassa. Jos yhdymme siihen, niin se pitää tasapainon sotilaslähetystön käynnin kanssa Moskovassa. – pyysin Kekkosta ajattelemaan asiaa. Siinä on otettava huomioon, että kun me valitsemme edustajamme suhteellisella vaalitavalla, niin meidän edustajiksemme tulee kolme tai neljä kommunistia. Eiköhän venäläiset oikeastaan ole tyytyväisiä, että saavat tällä tavalla omiansa (Ryömä, H. Kuusinen ym.) neuvostoon. Eikö lopeta epäilyjänsä?

Kekkonen sanoi, että vuosi sitten venäläiset sanoivat Wuorelle (?) ajatuksensa Pohjoismaiden Neuvostosta, jota eivät ollenkaan hyväksy. Oli ajatellut, että Moskovaan menisi Skog yhtenä.

Minä: Jos Skog (sosialidemokraatti) menee, niin se parantaa asiaa. Mitä tulee meidän liittymiseemme Pohjoismaiden Neuvostoon, niin en katso sitä sellaiseksi asiaksi, jonka vuoksi meidän kannattaisi pilata välejämme venäläisten kanssa.

Kekkonen oli samaa mieltä.

2) Gartzin kirje Wuorelle 18.12.54. Gartz kirjoittaa, että »Neuvostoliitolla on liian hyvä ase ystävyyssopimuksessamme» (jotta se jättäisi sitä käyttämättä). 

Minä: Gartz ei näytä ollenkaan ymmärtävän asiaa. Ystävyyssopimus on meille turvana, sellaisena turvana kuin sopimus yleensä on, sillä sen mukaan vaaditaan aina meidän suostumuksemme toimenpiteeseen. Ellei olisi ystävyyssopimusta, niin venäläiset tekisivät toisenlaisia vaatimuksia ja ryhtyisivät toisenlaisiin toimenpiteisiin.

Kekkonen oli samaa mieltä. Sovimme, että Gartzille on kirjoitettava ja huomautettava asiasta.

3) Neuvostoliiton uusi nootti. En ole saanut sitä. Kekkosen mielestä meidän ei tarvitse siihen vastata.

4) Kekkonen otti puheeksi Vaasa-lehden tyhmän kirjoituksen, jossa sanottiin, että presidentille annetaan yksipuolisia tietoja ulkopoliittisista asioista. Se oli syytös, että Kekkonen menettelee tällä tavalla epärehellisesti.

Minä sanoin lukeneeni siitä. Se Vaasa­-lehden kirjoitus on kuulumaton ja häpeämätön menettely ja aivan perätön.

27.12. Professori Arvi Korhonen luonani. Hän suostuu jälleen lukemaan minun uudet muistelmani, kuten teki aikaisemminkin. Puhelimme politiikasta ja pienten kansojen asemasta ja vaikeuksista.

Minä sanoin mm. että meidän täytyy tulla toimeen venäläisten kanssa pääasiallisesti politiikallamme, sillä sotilaallisilla keinoilla emme kykene lyömään venäläisiä. Armeijamme on tietysti pidettävä niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista.

Korhonen oli samaa mieltä, että politiikka on tärkein keino. Hän luuli, että aina voi pienillä kansoilla olla mahdollisuuksia, koska koskaan tai hyvin harvoin rintamat ovat selvästi jakaantuneet. Korhonen luuli myös, että suursodan syttyessä meillä on mahdollisuuksia pysyä syrjässä, koska ei kukaan Suomen kautta hyökkää Venäjälle.

23.12. Virolainen antoi minulle P.M:n »Eräitä havaintoja Brysselin matkalta». (kts. sitä)

Siinä Virolainen kirjoittaa: »Spaak lausui sitten ylistäviä sanoja Suomen ulkopolitiikasta mainiten Herra Tasavallan Presidentin ja pääministerin nimet ja sanoi, että Belgiassa on pidetty Suomen vastausta Moskovan konferenssikutsuun hyvin taitavana.»

27.12. Sain vastauskirjeen Sulzbergeriltä. Ystävällinen. (kts. kirjettä)

30.12. Viimeinen esittely valtioneuvostossa. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa. Minä lausuin mm.:

Kun 1956–57 kysymys ystävyyssopimuksen uudistamisesta otetaan esille, on huomioitava seuraavaa:

1) Jos sopimus uudistetaan, on harkittava, mitä selvennyksiä resp.¹ muutoksia siinä mahdollisesti tarvittaisiin. Siinä on hyvänä apuna eduskunnan valiokunnan­ mietintö 1948 valtiopäivillä, jossa näitä asioita käsiteltiin. Muutokset on saatava uuteen sopimukseen, jos se tehdään.

2) Siinä yhteydessä on sondeerattava², olisiko mahdollisuuksia saada Karjalan raja korjatuksi ja joitakin alueita palautetuksi meille.

3) Olisi saatava pois rauhansopimuksesta rajoitukset tai osa niitä, jotka koskevat meidän puolustuslaitoksemme suuruutta ja laatua. (Mieluummin kaikki rajoitukset pois.)

Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.

1 tai vastaavasti

² tunnusteltava