1955

1.1. Hallitus oli tervehdyskäynnillä.

Kekkonen puhui ja minä vastasin.

3.1. Kekkonen lähetti Seppälän promemorian marsalkka Bulganinin kutsuun, että Neuvostoliittoon matkustaisi sotilaslähetystö, josta on ollut viime aikoina puhe. (kts. promemoriaa)

4.1. Tuomioja luonani. Kunniakäynnillä sen johdosta, että on nimitetty Lontooseen lähettilääksi.

Puhuin hänelle politiikkaa. Sanoin, että Lontoon, Washingtonin, Moskovan, Berliinin tuleva ja Tukholman paikat ovat meillä tärkeimmät. Me odotamme niissä olevilta lähettiläiltä ensi sijassa poliittisia neuvoja. Kaupalliset asiat ovat tietysti tärkeät, mutta ne voidaan hoitaa helpommin ja niihin määrätään eri valtuuskuntia. Tietysti Lontoossa ovat myös ne tärkeitä ja erityisesti voi Tuomioja sieltä antaa taloudellisia tietoja, mutta tärkeintä on, kuten sanottu, meille politiikka: mitä tapahtuu sen alla, mikä näyttää tapahtuvan.

6.1. ministeri Henriksson keskustelemassa Pekkasen valituksista, joita hän lähettää edelleen. Nyt on 6 kpl oikeusministeriössä.

6.1. professori Arvi Korhonen luonani. Oli käynyt läpi minun 7 kirjaani muistelmia. Keskustelimme niistä.

10.1. Puolan uusi suurlähettiläs Lato jätti uuden valtakirjansa.

10.1. Hiihtokilpailujen toimikunta pyysi maakilpailujen suojelijaksi. Lupasin.

Antoi minulle hiihtokilpailujen merkin. Erik v. Frenckell puhui prinsessa Sibyllan tulosta Suomeen ensi kesäkuussa. Minä sanoin, että pidämme Allin kanssa lounaan linnassa. Pyysin puhumaan Allin kanssa.

11.1. jäähyväislounas Jugoslavian lähettiläälle Zorelle. Annoin Suomen Leijonan suurristin.

11.1. Esittely (ylimääräinen). Sen jälkeen puhuin valtioneuvoston jäsenille puolustuslaitoksen tilasta ja että meidän pitäisi pitää huolta siitä, että se olisi niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Tästä olen puhunut valtioneuvostolle monta kertaa.

12.1. Kiinan suurlähettiläs rouvineen (ja suurlähetystön virkamiehineen) toi Allille ja minulle kauniin lahjan: kaksi suurta kiinalaista maljakkoa ja Allille norsunluisen linnun. – Tämä oli kovin ystävällisesti ja kauniisti tehty. Kiitin ja puhelimme ja tarkastelimme taideteoksia.

12.1. Eri maissa olevat Venäjän lähettiläät ovat meidän lähettiläillemme puhuneet siitä, miten Suomen ja Neuvostoliiton välit ovat hyvät. Tämä on kovin hyvä asia.

Kivikoski raportissaan 31.12.54 kertoo Karachista (Pakistan), että Neuvostoliiton suurlähettiläs A. G. Stetsenko »suurella innostuksella puhui siitä, miten Suomen ja Neuvostoliiton välit sodan jälkeen ovat aivan ihmeellisellä tavalla kehittyneet hyviksi ja läheisiksi».

12.1. Palinin raportti 9.1.55 keskustelusta Norjan ulkoministeri Langen kanssa.

»Kaikki tämä», sanoi Lange keskustelumme lopussa, »osoittaa, miten oikeassa Presidentti Paasikivi oli, kun hän jo viime keväänä, jolloin minulla oli kunnia keskustella hänen kanssaan, niin vakavasti ja huolestuneesti arvosteli kansainvälisen tilanteen kehitysmahdollisuuksia.»

13.1. Soitin Kekkoselle.

Minä: Huomenna on listalla Suomen Pankin jäsenen nimitys: Tervo, sosialidemokraatti. Kuten olen Kekkoselle lausunut, en pane vastaan, vaan nimitän. Setelien painattamisen hän tietysti kyllä osaa hoitaa, mutta sitä varten ei tarvitse muuta kuin joku faktori. Suomen Pankin johtokunnan jäsenen, vaikka hänellä onkin setelit erikoisasiana, pitää ottaa osaa kaikkiin johtokunnassa esille tuleviin asioihin. Mutta siitä huolimatta minä nimitän hänet. Mutta olisi parempi, jos tämä nimitys siirrettäisiin siksi, kunnes pankin pääjohtajan nimitys tapahtuu. Jos pääjohtajaksi tulee v. Fieandt, niin siinä menisi myös Tervon nimitys paremmin. Jos olisin varma, että voin nimittää Fieandtin, niin minulla ei ole mitään vastaan, että Tervon asia otetaan esille huomenna. Mutta jos pankkivaltuusmiehet yksimielisesti esittävät Warista, on kyseenalaista, voinko nimittää muuta.

Kekkonen sanoi, että Kastari tulkitsee lain niin, että minä voin nimittää toisen, vaikka pankkivaltuusmiehet ovat yksimielisiä.

Minä: Minä epäilen sellaista tulkitsemista. Mutta vaikka asia olisikin siten, niin jos pankkivaltuusmiehet ovat yksimielisiä Fieandtia vastaan, on Fieandtin vaikea mennä pankkiin kaikkia vastaan ja voi olla, että hän siinä tapauksessa ei mene sinne. Mutta Warista minä en pidä pätevänä ja hänen menettelynsä, kun hän luulee olevansa pätevä, osoittaa, että häneltä puuttuu itsekritiikkiä. Hänellä ei ole riittävästi pankkikokemusta. Wariksen pitäisi kynsin hampain kieltäytyä ottamasta vastaan pankin pääjohtajan paikka ja olla iloinen, kun Fieandt, joka on nykyajan pankkimies N:o 1, saadaan. Hänen rinnallaan Waris voi kehittyä ja muutaman vuoden perästä hän Fieandtin jälkeen voi tulla pankin pääjohtajaksi. Mutta Wariksen menettely osoittaa, että hänellä ei ole arvostelukykyä. Lisäsin, että minä en voi nimittää Warista, vaan jos pankkivaltuusmiehet yksimielisesti hänet nimittävät, niin minä ainoastaan totean sen, niin kuin teen budjettiin nähden. Mutta jos valtuusmiesten vähemmistö äänestää Fieandtia, niin minä nimitän hänet ja siihen minulla on selvä oikeus. Jos saan varmuuden, että vähemmistö esittää Fieandtia, niin silloin minulle olisi helpompaa nyt heti nimittää Tervo. – Lisäsin, että Suomen Pankkiin täytyy saada edes yksi jäsen, joka ymmärtää pankkiasioita.

Kekkonen lupasi toimia asiassa ja ilmoittaa minulle huomenna ennen esittelyä.

13.1. Lääkintöhallituksen pääjohtaja professori Pesonen Wenner-Grenin lahjoituksen käyttämisestä poliotutkimusten toimeenpanemiseen. Siitä Pesonen oli antanut minulle ehdotuksen.

Minä ilmoitin, että suostun myöntämään 5 milj. tähän immuniteettitutkimukseen.

Asiaa hoitamaan asetettava viisimiehinen toimikunta, josta Pesonen tekee ehdotuksen. Pesonen tekee myös ehdotuksen muista tätä asiaa koskevista seikoista.

13.1. Professori Aario ja maisteri Svento toivat minulle professori Auerin 60-vuotispäivän johdosta lyötetyn mitalin.

14.1. esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Minä viittasin Ruotsin puolustusmenoihin. Ne vastaavat noin 100 miljardia Suomen markkaa, s.o. puolta meidän budjetistamme. On hyvä, että Ruotsi vahvistaa kovasti puolustustaan. Se on omiaan estämään hyökkäykset Ruotsia vastaan. Puolustusasia meillä on vaikea. Me tulemme pitämään sopimuksemme ja jos saamme rauhassa jatkaa, niin hyvä on. Mutta meidän tulee ottaa se huomioon, että jos venäläiset eivät pidä sopimuksia, vaan ryhtyvät meitä vastaan väkivaltatoimiin, niin meidän täytyy menetellä toisin kuin tšekit, puolalaiset ym. ja sen täytyy olla venäläisille selvä. Mutta me tulemme tunnontarkasti pitämään sopimukset ja ylläpitämään hyviä välejä Venäjän kanssa. Se on meille hyvä ja se on myös Venäjälle hyvä. Mutta jos ne ovat niin kuin muhamettilaiset, että kaikkien pitää tulla islamin uskoon, niin sitä me emme hyväksy. Vaikea on se, että emme voi luottaa, että venäläiset pitävät sopimukset, vaan rikkovat ne.

Kekkonen: Kuten on nyt jo tehnyt 5-vuot. taloudelliset sopimukset. Kieltäytyvät ostamasta puutaloja, vaikka siitä oli sovittu viisivuotissopimuksessa. Myös kansainväliset suhteet ovat kiristyneet. Riippuu luultavasti siitä, että venäläiset eivät enää pidä kiinni kansan elintason parantamisesta, vaan lisäävät niitä aloja, Jotka vaikuttavat sotavarusteluun.

Minä: Teidän minua nuorempaan polveen kuuluvien täytyy keskenänne avonaisesti ja perinpohjaisesti harkita ja miettiä näitä asioita, erityisesti Suomen puolustusasiaa. Tietysti tärkeintä meille on noudattaa oikeata ja hyvää politiikkaa Venäjään nähden. Taistelussa emme voi lyödä Venäjän monimiljoonaista armeijaa. Mutta me lähdemme siitä, että myös venäläiset noudattavat sopimuksia eivätkä tahdo meitä hävittää. Mutta on myös ajateltava sitä mahdollisuutta, että venäläiset eivät pidä sopimuksia. Nykyaikana on maailmassa vallalla valta- ja voimapolitiikka (powerpolitics).

Kekkonen oli samaa mieltä.

15.1. Sotakorkeakoulun 30-vuotisjuhla Yliopiston juhlasalissa. Olin siellä.

17.1. Lahden Hiihtoseura pyytämässä minua Salpausselän kisojen suojelijaksi. Lupasin.

17.1. Lapsihalvaus- (polio-)keräyksen johtajat lääkintöneuvos Mali, ministeri Simonen, dosentti Pietilä ja varatuom. jättivät selvityksen keräyksen tuloksista.

18.1. Skog ja Heiskanen esittelyllä.

 – Kenraalinimityksiä. Sen jälkeen puolustuslaitoksen kehittämistä.

Tahtoisivat saada jokaiseen kuntaan asettaa puolustuslautakunnan, jonka sihteerin palkkaa valtio.

Minä kysyin, eikö tätä toimenpidettä voisi vielä jonkun aikaa lykätä, sillä se herättää suurta huomiota. Eikö tärkeintä ole aseiden hankkiminen armeijalle?

Skog vastasi, että voidaan lykätä.

Sitten puhuimme puolustuslaitoksen määrärahojen lisäämisestä. Minä sanoin, että en vastusta, mitä ensi vuoden budjettiin ehdotetaan. Skog sanoi, että Kekkonen ei nyt mielellään tahdo lisätä niitä määrärahoja.

Lopuksi minä jälleen lausuin, kuten monta kertaa ennen, että meidän ei pidä päästää armeijaa rappeutumaan. Tosin meille on tärkeintä, että noudatamme oikeata ulkopolitiikkaa, mutta hyvä vaikka pieni armeija on meille tärkeä, sillä mitä paremmin itse kykenemme täyttämään velvollisuutemme sopimuksen mukaan, sen paremmin voimme pitää asioiden johdon omissa käsissämme ja välttää vieraiden tänne tuloa. Sitä paitsi täytyy kaikilla olla se käsitys, että me emme tule ilman muuta alistumaan ja luopumaan vapaudestamme niin kuin tšekit, puolalaiset, unkarilaiset, romanialaiset ym.

21.1. Suomen Pankin pääjohtajan paikan täyttäminen Tuomiojan jälkeen on viime aikoina ollut huomion ja huolen alaisena.

Kuten edellä on merkitty, olimme Kekkosen kanssa olleet yhtä mieltä siitä, että v. Fieandt olisi erinomainen. Hän on taipuvainen (kts. edellä).

Eilen (20.1.55 kl. 19) tuli luokseni pankkivaltuusmiesten sisärengas: puheenjohtaja Eskola, W. Tanner ja Leikola.

Eskola kertoi, että kaikki pankkivaltuusmiehet olivat olleet sinä päivänä koossa ja keskustelleet pankin pääjohtajan viran täyttämisestä. Ennen kuin tekevät lopullisen päätöksen, tahtovat saattaa mielipiteensä presidentin tietoon.

Yleiskeskustelussa oli tri Wariksen puolella viisi, Fieandtin puolella yksi. Kommunistit (2) ilmoittivat vastustavansa Fieandtia, mutta eivät esittäneet omaa ehdokasta. Puheenjohtaja Eskola ilmoitti olevansa lojaalisesti presidentin kanssa.

Minä pyysin saada perusteista tiedon.

Tanner: Fieandt on pätevä mies, tuntee asiat hyvin. Hänellä on yhteiskunnallisia harrastuksia. 15 vuotta sitten Fieandt pyrki Suomen Pankkiin ja silloin oltiin valmiit järjestämään hänelle paikka, mutta jostakin syystä hän ei tullut. Jos hän silloin olisi tullut, niin hänen paikkansa Suomen Pankin pääjohtajana olisi Rydin jälkeen ollut selvä. Mutta nyt on hänen nimittämiselleen varjopuolia. Hän on vanha mies: ainoastaan kolme vuotta jäljellä eläkeikään 67 vuotta. Ei kolmea vuotta varten voi ottaa pääjohtajaa. Silloin asia tulee uudestaan esille. Vanhan miehen voi ottaa, jos on puute pätevistä miehistä, mutta nyt ei ole. Waris on pystyvä mies myös pankkialalla. Hän on ollut Yhdyspankissa. Hän on Suomen Pankin pääjohtajan sijainen, on lupaava mies. Hänelle olisi annettava tilaisuus. Mielellään välttäisi konfliktia tässä asiassa presidentin kanssa. Sentähden on tullut puhumaan minun kanssani.

Leikola: Waris on perehtynyt Suomen Pankin ulkomaisiin suhteisiin myös henkilökohtaisilla käynneillään. Fieandtilla ei ole näitä suhteita.

Minä: Mitä tulee ulkomaisiin suhteisiin, niin Fieandtilla on niitä monin kerroin enemmän ja lujempia kuin Wariksella.

Sitten esitin kantani: Waris ei ole pankkimies. Hänen olonsa Porin konttorin johtajana ei ole mikään meriitti pääjohtajan paikalle. Fieandt on nykyajan Suomen pankkimiehistä N:o 1. En ole uskaltanut ajatella, että hän jättäisi Yhdyspankin pääjohtajan paikan, joka on kenties paras paikka Suomessa, mutta kun hän sen on valmis tekemään harrastuksesta yleisiin asioihin, niin minun mielestäni hänet on otettava avosylin vastaan. Warista ei voi pankkimiehenä panna Fieandtin rinnalle. Minua on ihmetyttänyt, että Waris asettuu ehdokkaaksi, kun Fieandt on saatavissa. Warikselle on erinomaista, että hän saa olla yhdessä Fieandtin kanssa muutaman vuoden, Fieandtin jälkeen hän on valmis. Fieandt tulee tosin kolmen vuoden perästä 67 vuotta vanhaksi, mutta hän voi hyvin olla ainakin 70 vuoden ikään pankissa, vieläpä kauemmin, jos on tarve. Mutta se on sen ajan murhe. Sitten minä kerroin, että aina on koetettu saada pankkimiehiä Suomen Pankin pääjohtajaksi, mutta se ei ole aina onnistunut. V. 1923 Ståhlberg ja Ryti kääntyivät minun puoleeni ja koettivat kovasti taivuttaa minua, mutta minä en voinut ottaa vastaan. Sitten Ryti kääntyi Yhdyspankin Hannes Wasastjernan puoleen, mutta hän myös kieltäytyi. Muita pankkimiehiä silloin ei ollut, jotka olisivat voineet tulla kysymykseen. Silloin Ryti itse nimitettiin. Hänellä oli jonkun verran liikekokemusta ja sitten hänellä oli onnea, että v. 1925 alkoivat nousevat konjunktuurit. Rydistä kehittyi hyvä. Hän on paras kaikista Suomen Pankin pääjohtajista. Mutta hän ei hankkinut itselleen jälkeläistä ja kun hän jätti pankin, niin se on ollut heikossa tilassa. Kun nyt on saatavissa paras pankkimies Fieandt, niin minun mielestäni ei ole mahdollista olla häntä ottamatta ja mielestäni meidän tulee olla tyytyväisiä. Kysymyksessä ei ole valita jompikumpi, Fieandt tai Waris, vaan nyt voimme saada molemmat, sekä Fieandtin että Wariksen, Suomen Pankkiin. Kuinka voisimme olla niitä ottamatta. Meidän on niin hoidettava asia, että molemmat voimat tulevat olemaan pankissa. (Tanner sanoi, että Waris jää kyllä Suomen Pankkiin, vaikka ei tulisikaan pääjohtajaksi.)

Leikola: Kuinka Yhdyspankki voi päästää niin hyvän miehen pois?

Minä: Epäilemättä Yhdyspankin hallintoneuvosto ei tahtoisi päästää Fieandtia pois, mutta Fieandt ei ole kysynyt lupaa.

Leikola: Fieandt ei voi olla tasapuolinen Suomen Pankissa, kun on toisen suurpankin johtaja.

Minä: Minä olen Kansallis-Osake-Pankin mies. Mutta tässä suhteessa ei ole pelkoa. Ei Suomen Pankissa voi olla muuta kuin tasapuolinen kaikkiin pankkeihin nähden.

Tanner: Pankkivaltuusmiesten suuri enemmistö on Wariksen puolella. Tämä tekee esityksen hänen nimittämisestään.

Minä: »Ette te voi vaatia, että minä luopuisin siitä oikeudesta, mikä minulla on presidenttinä, vieläpä kun on kysymyksessä asia, jonka minä katson ymmärtäväni ainakin yhtä hyvin kuin kukaan teistä.»

Tanner: Ei suinkaan, mutta jos Fieandt kieltäytyy.

Minä: Minä en ole tavannut Fieandtia vuosikausiin, enkä ole tässä asiassa hänen kanssaan puhunut. Sen on tehnyt pääministeri Kekkonen. Mutta en voi kehoittaa Fieandtia luopumaan. Katson, että teemme valtiolle ja yhteiselle asialle suuren palveluksen, jos saamme Fieandtin Suomen Pankkiin, ja että on suuri tappio, jos häntä ei oteta. Siihen meillä ei ole varaa. Kun meillä on nyt mahdollisuus saada pankkiin kaksi voimamiestä – kaksi hyvää miestä – yhden sijaan, niin tietysti me emme torju tällaista mahdollisuutta, vaan ilomielellä käytämme tätä odottamatonta tilaisuutta valtion ja yhteisten asiain hyväksi. Muu menettely olisi enemmän kuin typerää.

Myöhemmin kl. 20 pankkivaltuusmiehet pitivät kokouksen, jossa seitsemän kannatti Warista ja kaksi (Eskola ja Korsimo) Fieandtia.

21.1. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Minä kerroin eilisestä keskustelusta pankkivaltuusmiesten kanssa.

Kekkonen: Eskola kertoi eilen kokouksen jälkeen olleensa yhdessä valtuusmiesten kanssa ja saaneensa sen käsityksen, että jos Fieandt nimitetään, niin valtuusmiehet tulevat suhtautumaan häneen korrektisti ja ystävällisesti.

Minä lausuin, että eilen joku (Tanner?) oli viitannut siihen, että Yhdyspankissa ei ole sopivia miehiä Fieandtin tilalle ja ehkä tulevat koettamaan saada Wariksen Fieandtin tilalle.

Minä vastasin, että edellytän, että Waris tulee jäämään Suomen Pankkiin. Jos hän närkästyksissään eroaa, hän on minun mielestäni huonompi mies kuin olen luullut ja silloin on paras päästä hänestä niin pian kuin mahdollista ja saada parempi mies hänen sijaansa. Mutta meidän tulee toimia niin, että molemmat miehet, Fieandt ja Waris, jäävät pankkiin ja käyttävät työnsä sen ja valtion hyväksi, jolloin asiat ovat hyvällä kannalla ja olemme tehneet hyvän työn.

Nyt meidän on saatava selvä, kuinka Fieandtin jälkeläiskysymys järjestyy, ja etteivät rupea Warista hommaamaan Yhdyspankkiin. Sellainen tulos olisi ikävä meille, minulle ja Kekkoselle, jotka olemme Fieandtia ajaneet.

Sovimme, että Kekkonen asettuu yhteyteen Fieandtin kanssa ja ottaa selvän tästä kysymyksestä.

21.1. iltapäivällä sain Kekkoselta kirjeen, jossa hän kertoi puhuneensa Fieandtin kanssa. Fieandt oli vastannut: »Ei kukaan tietenkään etukäteen voi sanoa, että Waris ei tulisi kysymykseen Pohjoismaiden Yhdyspankin pääjohtajan virkaa täytettäessä, mutta en usko, että Waris tälle paikalle tulee. Lisäksi teen kaiken voitavani, että Waris jäisi Suomen Pankkiin.»

Tämän lisäksi Fieandt ilmoitti, että hallintoneuvoston keskuudessa oli suunniteltu hänen seuraajakseen Eero Rydmania. Fieandt oli tänään ollut keskustelussa Rydmanin kanssa, joka oli ilmoittanut ottavansa pääjohtajan toimen vastaan. Fieandt oletti, että asia tällä pohjalla ratkaistaan hallintoneuvostossa yksimielisesti. – Fieandt katsoo, että asia olisi ratkaistava niin pian kuin mahdollista. 

Kekkosen kanssa sovimme telefoonissa, että esittely tapahtuu ensi maanantaina.

21.1. Vimpelin Sotakoulun historian toimituskunnan lähetystö: professori Sven Donner, kenraaliluutn. K. A. Tapola ja tarkastaja Mauno Saloranta toivat ensi kappaleen Vimpelin sotakoulun historiaa.

Församlingsbladet 21.1.55

Generallöjtn.¹ A. Blick – joka joku aika sitten tuli eläkeikään – höll vid en avskedsfestlighet till sina soldater ett tal. Talet har återgetts i Sotilasaikakauslehti² ja julkaistiin nyt ruotsinkielisenä käännöksenä.

Kenr. Blick sanoo mm.: Striderna på sommaren 1944 i juni avlöpte lyckligt tack vare vårt folks samfällda böner.³ Koko meidän kansamme kääntyi silloin hädässä Jumalan luo ja se oli Hän, joka silloin suojeli Suomen kansaa häviöstä.

»Närmare kom vårt folk den verkliga faran, den fullständiga undergången, först under åren 1945–47. Så nära undergången har vi inte varit sedan Stora ofredens dagar, inte ens under de mörkaste ofärdstidema vid sekelskiftet. Våra öden tog emellertid en lycklig vändning och vi får nu uppleva det tidsskede som har följt därpå. Vi skall hoppas att Vår Herre också framdeles skall höra de böner som uppsänds för vårt fosterland.»⁴

¹ Kenraaliluutnantti

² piti sotilailleen puheen erojaisjuhlassaan. Puhe on julkaistu Sotilasaikakauslehdessä

³ Näitä Församlingsbladetin käännöksenä julkaisemia kenraaliluutnantti Blickin puheenvuoron kohtia vastaavat seuraavat sanat hänen alkuperäisessä suomenkielisessä esityksessään:

»Ja eiköhän liene niin, että kesän 1944:n taistelut niinkuin ne päättyivät, kaiken sen jälkeen mitä elimme ja koimme saman vuoden kesäkuussa, päättyivät loppujen lopuksi onnellisesti kansamme yhteisten rukousten ansiosta.»

⁴ »Lähempänä todellista vaaraa, täydellistä kadotusta, oli Suomen kansa vasta vuosina 1945–1947. Niin lähellä tuhoamme emme ole olleet sitten isonvihan päivien, emme pimeimpinä sortokausinakaan vuosisadan vaihteessa. ––– Tapahtuneen onnellisen käänteen ajankohdassa saamme me nyt elää ja toivokaamme, että Herra isänmaamme puolesta esitetyt rukoukset jatkuvastikin kuulisi.»

25.1. Tänään oli Suomen Pankin pääjohtajan nimitys lopullinen. Asiasta on viime aikoina ollut paljon hälinää. Nimitin v. Fieandtin. Valtioneuvosto oli häntä puoltanut 5 < 3 äänellä.

Ennen virallista istuntoa kysyin oikeuskanslerilta hänen mielipidettään. Hän sanoi, että hän on sitä mieltä, että presidentti ei ole sidottu pankkivaltuusmiesten esitykseen.

Äänestyksessä sosialidemokraatit kannattivat Warista, mutta muut Fieandtia. Professori Merikoski on antanut kummallisen lausunnon, jossa hän ei tosin sano olevan selvää, että presidentti on sidottu valtuusmiesten esitykseen, mutta kallistuu siihen. Hänen mielestään menettely olisi sellainen, että jos presidentti ei hyväksy valtuusmiesten esitystä, niin asia palautuu takaisin valtuusmiehille, joiden pitäisi tehdä uusi ehdotus.

Tämä on kummallinen kanta. Jos tällainen merkillinen menettely olisi noudatettava, pitäisi siitä olla nimenomaan laissa määrätty. Mutta sellaista ei ole.

Nimitin myös ministeri Tervon Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi.

27.1. v. Fieandt luonani nimityksensä johdosta.

Keskustelimme tunnin Suomen Pankin asioista.

Fieandt: koettaa vetää mukaan neuvotteluihin pankkivaltuusmiestin puheenjohtajan Eskolan (hän ei tosin ole pankkimies) sekä Wäinö Tannerin ynnä Wariksen sekä, kun on tarpeen asioiden vuoksi, Kekkosen ja saada nämä kannattamaan yhteistä ohjelmaa.

Minä: Se on hyvä menettely ja ajatus.

Fieandt sanoi, että hän kyllä tulee toimeen Wariksen kanssa. Ensin Waris oli tyytyväinen, että Fieandt tulee pankin pääjohtajaksi, mutta sitten häneen nähtävästi vaikutettiin. Fieandtilla on Wariksesta hyvä käsitys.

Fieandt kertoi, että Yhdyspankin pääjohtajaksi on kysymyksessä kaksi miestä: Ehrnrooth, jota ruotsinkieliset kannattavat, sekä Toikka. – Eero Rydman pitää itseänsä liian vanhana pankkimieheksi. – Fieandt katsoi, että Waris ei tule kysymykseen.

Refl. Keskustelu Fieandtin kanssa teki hyvän vaikutuksen. Hän ottaa asian vakavalta kannalta ja koettaa saada asiat Suomen Pankissa järjestykseen.

Fieandt kertoi myös, että Rydin tila on huono. Aivoskleroosi ja kova reumatismi. Hänen muistinsa on mennyt. – Refl. Se on ikävää. Minä olin ajatellut, että Fieandt voisi saada Rydiltä hyviä neuvoja. Hän on ollut Rydin kanssa jatkuvasti kosketuksissa.

28.1. Vuoden 1954 valtiopäivien lopettajaiset.

Sen jälkeen kahvitarjoilun yhteydessä keskustelin ensin Lebedevin kanssa. Hän kertoi, että ei ole perää huhuissa, että Mikojan olisi menettänyt vaikutuksensa.

Sitten keskustelin Engzellin ja Ranskan suurlähettilään ja Belgian lähettilään kanssa. Yleistä keskustelua. Sanoin kuitenkin, että mielestäni on yleispoliittinen tila maailmassa mennyt huonoksi.

Maakansa 27.1.1955:

»Pääministeri Kekkonen Tukholmassa. Suomen ulkopolitiikassa ei ole tapahtunut muutosta.»

»Suhtautuminen Pohjoismaiseen Neuvostoon ennallaan.»

Pohjoismaisten talonpoikaispuolueiden yhteistyötoimikunnan kokouksessa Tukholmassa keskiviikkona pääministeri Urho Kekkonen esitti tilannekatsauksen, jossa hän lausui mm. seuraavaa:

Kuten tasavallan presidentti J. K. Paasikivi on usean kerran todennut, ovat Suomen suhteet Neuvostoliittoon kehittyneet viime aikoina erittäin suotuisasti. Kauppavaihto on ollut vilkas ja kesällä 1954 solmittu tavaranvaihtosopimus 1956–60 osoittaa tuotantokykymme kasvun mukaisesti tasaisesti nousevaa suuntaa, vaikka Iso-Britannia säilyttäneekin asemansa Suomen tuotteiden suurimpana ostajana. Poliittisesti Suomi suhteessaan Neuvostoliittoon jatkuvasti noudattaa rauhansopimuksissa ja v. 1948 ystävyyssopimuksessa osoitettua linjaa. Joissakin ulkolaisissa lehdissä kesän ja syksyn mittaan esitetyt spekulaatiot Suomen ulkopolitiikassa muka tapahtuneesta muutoksesta ovat kaikkea perää vailla. Sama vakaantuneisuus on leimaa antavana myös Suomen suhteille skandinavisiin veljesmaihin. Voimakas tunne läheisistä suhteistamme Skandinavian maihin on kansamme keskuudessa vallalla kuten ennenkin. Suomi ottaa osaa kiinteästi pohjoismaiseen yhteistoimintaan eri elämän aloilla.

Suhtautumisemme Pohjoismaiseen Neuvostoon on sama kuin neuvoston perustamisen aikana: Suomen ulkopoliittinen johto on katsonut maan etujen mukaiseksi Euroopan kehityksen nykyvaiheessa mahdollisuuksien mukaan välttää ratkaisuja, jotka toisivat mukanaan uusia probleemoja.

Olen havainnut, että eräissä Ruotsin lehdissä on viime syksynä kirjoitettu hieman ärtyneessä äänilajissa tietyllä suomalaisella taholla muka päätään nostavasta ruotsalaisvihasta. Olen seurannut varsin tarkkaan mielipiteiden kehitystä Suomessa, mutta mitään tuohon suuntaan viittaavaa en ole havainnut. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä voi olla mielipiteiden erilaisuutta eri kysymyksissä, mutta mitään kieliriitaa ei maassa ole olemassa eikä toivottavasti synnykään. Kehitys tällä alalla on ollut hyvin ilahduttavaa. Maalaisliiton piirissä on pantu suurella tyydytyksellä merkille, että yhteistyö maalaisliiton ja ruotsalaisen kansanpuolueen maaseutuedustajien välillä on maaseutua ja maaseutuoloja koskevissa asioissa vuosien mittaan kehittynyt läheiseksi ja turvalliseksi.»

Suomen Sosialidemokraatti 28.1.55:

Ministeri Väinö Leskisen puheesta Messuhallissa 27.1.55 pidetyssä »yhdistysviikon» päätökseksi järjestetyssä juhlassa.

»Kehitys ei pysähdy

Näin on tilanne todella muuttunut taloudellisesti ja sosiaalisesti. Mutta kehitys ei pysähdy tähän. Se ulottuu poliittiseen, jopa ulkopoliittiseenkin asemaamme.

Kun turvattomuuden tunne ja epävarmuus sodan jälkeen oli niin kouraantuntuva, että sen jokainen sananmukaisesti tunsi nahoissaan, me tänä päivänä tiedämme, että me olemme sisäisesti riippumaton, vapaa ja kansanvaltainen maa.

Ulkopoliittisesti olemme tosin paljon joutuneet reivaamaan purjeita. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin sanottava, ettei suinkaan kaikki tässä suhteessa tapahtunut ole ollut pahasta.

Olemme Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisten vuosikymmenien yliampuvasta ja epärealistisesta yli-itsenäisyysajattelusta oppineet suhtautumaan ulkopoliittiseen asemaamme realistisesti ja kiihkottomasti, ilman että itsenäisyystahtomme suinkaan olisi vähentynyt. Ulkopolitiikassamme olemme suurimpaan naapuriimme nähden myös onnistuneet tavalla, joka oikeuttaa sanomaan, että ystävällinen suhde vallitsee äskeisten vihollismaiden välillä.

Ja koko maailma tietää, ettei tuo ystävyys meidän taholtamme ole satelliitin uskollisuutta, vaan todellista ja vilpitöntä kahden naapurimaan rauhanomaista kanssakäymistä. Ilolla on todettava, että tämä kaikesta päättäen yhä paremmin ymmärretään myös Neuvostoliiton taholla.»

Refl. Leskisen ajatukset ovat hyviä ja oikeita.

29.1. Helsingin Sanomat:

»Kaltevalla pinnalla

Sosialidemokraattien taholta on useasti tähdennetty, että jollei puolue välirauhan jälkeisen tappiomielialan vallitessa olisi tinkimättömästi asettunut vastustamaan kommunismia, maamme olisi sortunut kansandemokratiaan. Joskin tässä väitteessä aliarvioidaan toisten kansalaispiirien merkitystä, on myönnettävä, että sosialidemokraatit suurena työväenpuolueena olivat tavallaan avainasemassa sodanjälkeisessä poliittisessa kehityksessä ja että he ryhdikkäästi puolustivat sisäisen ja ulkonaisen riippumattomuutemme perusarvoja. Tästä he saivat päälleen kommunistien vihat ja myöskin Neuvostoliitossa leimattiin sosialidemokraattinen puolue vihamieliseksi ryhmäksi, joka kulki lännen imperialistien asioilla. Fagerholmin sosialidemokraattisen hallituksen aikana saatiin monella tavoin kokea, että hallitukseemme suhtauduttiin karsaasti Moskovassa.

Viime kesästä alkaen on kuitenkin tilanteessa tapahtunut sikäli käänne, että sosialidemokraattimme ovat huolellisesti koettaneet välttää kaikkea sellaista, mikä voisi ärsyttää Neuvostoliittoa ja viimeksimainitun taholla on myös lopetettu tavan mukaiset hyökkäilyt sosialidemokraattista puoluettamme vastaan. Tämä on tietysti tyydytyksellä pantava merkille molempien maitten suhteitten kannalta. Ei kuitenkaan riitä, että sosialidemokraattinen puolue on lehdistössä ja puheissa omaksunut myönteisemmän sävyn Neuvostoliittoon päin. On tapahtunut eräänlaista ulkopoliittisen ajattelun tarkistustakin, joka on ollut havaittavissa siitä asti, kun puolueen nuoremman polven johtava poliitikko, ministeri Väinö Leskinen viime kesänä vieraili Moskovassa. Ensimmäisen kerran on tätä uutta ulkopoliittista ajattelua esitelty puolueen rivimiehille Messuhallissa torstaina pidetyssä kokouksessa. Ministeri Leskinen käytti siellä puheenvuoron, jota ulkopoliittiselta osaltaan ei voida sivuuttaa ilman reunahuomautuksia.

Vertaillen maamme nykyistä asemaa välirauhan jälkeiseen aikaan ministeri Leskinen toteaa, että silloinen turvattomuuden tunne on hävinnyt ja maamme on jälleen sisäisesti riippumaton ja vapaa maa. Huomiota herättää rajoitus, että riippumattomuutemme on vain sisäistä laatua. Tosin ulkopoliittinen liikkumavapautemme on rajoitettu, mutta jonkin verran yllättää puhujan sanoista tehtävä johtopäätös, että emme olisikaan ulkonaisesti riippumattomia. Valitettavasti puheen jatko vielä vahvistaa tätä johtopäätöstä. Itsenäisyysajan ensimmäisten vuosikymmenien itsenäisyysajattelun sosialidemokraattinen ministeri leimaa »yliampuvaksi» ja »epärealistiseksi», käyttääpä hän sanontaa »yli-itsenäisyys», ikäänkuin itsenäisyyttä voitaisiin porrastaa ilman että se muuttuu epäitsenäisyydeksi. Sisäministerin järkeilyä käyttäen joudutaan kaltevalle pinnalle ja tinkimään siitä, mikä kuuluu todellisen itsenäisyyden olemukseen. Tietysti kansat eri tilanteissa joutuvat ulkopoliittisesti nostamaan tai reivaamaan purjeitaan, voidaanpa yhtyä ministeri Leskiseen siinäkin, ettei tällainen pidättyväisyys aina suinkaan ole pahasta. Toista on kuitenkin, jos sodanedellinen itsenäisyytemme leimataan virheelliseksi. Sillä tavallahan joudutaan kommunistien ulkopoliittiseen ajatteluun. Puhujalla itsellään näkyy tässä suhteessa olleen omantunnon epäilyjä, koskapa hän itse torjuu ajatuksen, että tällainen asennoituminen olisi satelliittiutta.

Hyviä suhteita Neuvostoliittoon voidaan ylläpitää ja kehittää tasa-arvoisuuden pohjalta ja molemminpuolisen kunnioituksen pohjalta. Mutta miten voimme vaatia kunnioitusta muilta, jos tuhoamme oman itsekunnioituksemme. Sisäministerinkin ulkopoliittiseksi mietiskelyksi ministeri Leskisen uusajattelu vaikuttaa liian harrastelijamaiselta.»

2.2. Vuoden 1955 valtiopäivien avajaiset tavalliseen tapaan.

4.2. Hynninen luonani. Hän on käynyt läpi muistiinpanojeni ensimmäiset seitsemän kirjaa (1901–1914).

Hynnisellä ei ollut paljon muistutuksia. Tuntui kuitenkin pitävän lukua Bobrikovin murhasta huonona. Myös heti alun. (Refl: täytyy uudestaan harkita).

Katsoi myös, että sitaatteja muiden lausunnoista voisi lyhentää. – Lausui, että olen hyvin tasapuolisesti esittänyt asiat.

Erityisesti pitää hyvänä esitystä Yrjö-Koskisesta ja vanh.suomalaisesta puolueesta.

6.2. Olimme Allin kanssa johtaja Strandellin luona Kallvikissa suuruksella. Siellä oli Jaakko ja Aino ym.

7.2. Suomen Koristetaiteilijain Liitto »Ornamon» lähetystö luonani, antoi julkaisun Ornamo 1950–1954.

7.2. Arkkipiispa Salomies ja piispa Gulin kutsumassa Suomen kirkon 800-vuotisjuhlaan helatorstaina 19.5.55 Allin kanssa. Lupasin.

8.2. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran lähetystö (apulaisprofessori Göran v. Bonsdorff, sihteeri Karvonen, eversti Ahonen) puhumassa teknillis-tieteellisen yhteistyön Neuvostoliiton kanssa vilkastuttamiseksi, josta puhutaan kommunikeassa, joka annettiin Mikojanin täällä käynnin johdosta.

Minä sanoin, että annan asialle periaatteellisen kannatukseni, mutta muuten asia riippuu valtioneuvostosta ja, mikäli rahasta tulee kysymys, eduskunnasta. Puhuivat myös kulttuurisopimuksen tekemisestä Neuvostoliiton kanssa.

8.2. Malenkov eronnut Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtajan (päämiehen) toimesta. Nöyrä erohakemus. Tunnusti itsensä vikapääksi, aivan kuin heidän oikeudenkäynneissään. Bulganin tilalle.

Mitä tämä merkitsee? Arvattavasti sitä, että Neuvostoliiton suunta jyrkkenee. Malenkovin miedompi suunta on loppunut. Tämä ei ennusta hyvää. Kansainvälinen tilanne ei ainakaan parane.

Shukov sotaministeriksi.

Molotov piti suuren puheen ulkopolitiikasta. Hyvin jyrkkä. Mutta Suomesta oli kiitosmaininta.

»Сравните развитие отношений нашей страны с такими соседями как Финляндия и Норвегия. 

Наши отношения с Финляндией развиваются в соответствии с договором о дружбе и взаимопомощи 1948 года. Можно было бы отметить ряд фактов, свидетельствующих о развитии этих отношений как в экономической так и в политической областях. Визит финляндской правительственной делегации во главе с г-ном Кекконеном в Москву, состоявшийся в прошлом году, и ответный визит сов. прав. делегации во главе с тов-м А. И. Микояном в Финляндии содействовали дальнейшему улучшению Советско-Финляндских отношений, основанных на лучшем взаимопонимании.»¹

Sitten Molotov puhui suhteista Norjaan, joka kuuluu Atlannin liittoon (suhtautuu Neuvostoliittoa vastaan). Norjalaisten ei pitäisi unohtaa, että hyvien suhteiden ylläpitäminen Neuvostoliiton ja Norjan välillä on ei ainoastaan Neuvostoliiton vaan myös Norjan intressissä.

Refl.: Tämä on erinomaista, että Molotov puhui meidän maamme ja Neuvostoliiton suhteista näin kauniisti.

¹ »Verratkaa meidän maamme suhteiden kehitystä sellaisiin naapureihin kuin Suomi ja Norja.

Suhteemme Suomeen kehittyvät vuoden 1948 ystävyys- ja avunantosopimuksen mukaisesti. Voisi mainita joukon tosiasioita, jotka todistavat näiden suhteiden kehitystä sekä taloudellisella että myös poliittisella alalla. Suomen hallituksen valtuuskunnan vierailu Moskovaan herra Kekkosen johdolla viime vuonna ja Neuvostoliiton hallituksen valtuuskunnan vastavierailu toveri A. I. Mikojanin johdolla Suomeen olivat vaikuttamassa neuvostoliittolais-suomalaiseen hyvään yhteisymmärrykseen perustuvien suhteiden paranemiseen edelleenkin.»

11.2. Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen kanssa. Ensin Moskovan tapauksista. Kekkosen poika, joka on meidän lähetystössämme Moskovassa, oli kirjoittanut isälleen Kekkoselle, että Moskovassa ollaan ymmällä viime päivien tapauksista. Vieläpä lähetystön autonkuljettaja oli ollut tyrmistynyt Malenkovin erosta ja mitä sen yhteydessä on tapahtunut. Siis »kadun mies» on siitä hämmästynyt.

Minä: Eikö tällainen tapaus Moskovassa vähennä kommunistien kannatusta täällä Suomessa? Kysyin, onko perää siinä, mitä on lehdissä näkynyt, että kommunistien luku on Suomessa vähentynyt ja kannatus pienentynyt.

Kekkonen vastasi, että sosialidemokraatit niin puhuvat. Sanoi lähipäivinä saavansa lisätietoja tästä asiasta.

Sitten keskustelimme Kekkosen kanssa Moskovan asioista. Minä sanoin: »Me olemme ei ainoastaan saaneet pysyä syrjässä tästä Moskovan tulivuorenpurkauksesta, vaan vieläpä olemme saaneet Molotovin puheessa kiitosmaininnan. Se on erinomainen saavutus ja osoittaa, että politiikkamme on hoidettu mainiosti.»

Vielä puhuin Kekkoselle SNL-seuran lähetystön käynnistä luonani ja mitä sille vastasin, että annan periaatteessa kannatukseni asialle. Kekkosen mielestä vastaukseni oli hyvä.

11.2. Ylioppilaslehdessä oli 11.2.55 kirjoitus »Vaarallisia puheita». Siinä kerrottiin, että monet henkilöt ovat vakavissaan esittäneet ajatuksia, että Kekkosen presidentiksi valitseminen on estettävä vaikka poliittisella murhalla.

Soitin Uuden Suomen päätoimittaja Aholle tästä asiasta. Sen ohella lausuin, että Kekkonen on päätään pitempi kuin muut mainitut presidenttikandidaatit. Jos Kekkonen sysätään syrjään, niin voi käydä niin kuin minulle kävi 1944: Mannerheim ja hänen ystävänsä ja neuvonantajansa tahtoivat välttää minua niin paljon kuin mahdollista, kunnes lopulta oli käännyttävä minun puoleeni. Pääministerinä 1944–46 sain tehdä ja ponnistaa aivan yksin. Presidentti Mannerheim ei tehnyt mitään. Ei auttanut minua. Hän sanoi, että muu politiikka ei ollut mahdollinen. Mutta kun pyysin häntä kannattamaan minua julkisuudessa sanomalla olevansa yhtä mieltä hallituksen politiikasta tai edes yksityisesti Antti Tulenheimolle yms. ilmoittamalla olevansa samaa mieltä, niin Mannerheim kieltäytyi. Hän ei tehnyt mitään. Fantastisesti tuumi muuttaa pääkaupungin Helsingistä Turkuun Porkkalan vuoksi. Lopuksi Mannerheim oli niin pessimistinen, että minä kerran sanoin: »Jos on tuolla kannalla, niin ei ole muuta tehtävissä kuin mennä metsään ja ampua kuula otsaan.»

Tämän kerroin Aholle. – Kehotin kirjoittamaan siitä, mitä Ylioppilaslehti on kertonut murhayrityksistä Kekkosta vastaan.

Refl: Tämä on hirmuista! Minun täytyy ajatella, mitä lisäksi minun on tehtävä.

Ylioppilaslehti 11.2.55:

»Vaarallisia puheita

Viime aikoina on julkisuudessakin ollut mainintoja siitä, että eräissä piireissä haudotaan pääministeri Kekkosen surmaamista. Jo suppeatkin tiedustelut poliittisia asioita seuraavien henkilöiden keskuudessa osoittavat, että tällainen ajatus on yleisesti tunnettu. Monet henkilöt ovat vakavissaan esittäneet ajatuksia, että tri Kekkosen presidentiksi valitseminen on estettävä vaikka poliittisen murhan hinnalla. Ravintolakeskusteluissa kuulee esitettävän useinkin tällaisia uhkauksia. Eugen Schaumanin muistoa häpäistään rinnastamalla häneen mahdollinen murhaaja. Kerrotaan kolmesta liike-elämän johtomiehestä, jotka ovat ryyppylasin ääressä päättäneet, että yksi heistä tappaa Kekkosen, jos tämä valitaan presidentiksi ja eräässä mielisairaalassa kerrotaan olevan neljä sellaista hoidokkia, jotka hautovat tri Kekkosen murhaa.

Kenties nämä ovat kuulopuhetta, ja kieltämättä ne monesti perustuvat humalaisten juttuihin. Jos jonkinlainen suunnitelma pääministerin pään menoksi olisi olemassa, siitä varmastikin vaiettaisiin. On todennäköistä, ettei ole olemassa murhaan tähtäävää salaliittoa, mutta tämä ei poista sitä, että murhaamisajatus muodostaa vakavan vaaran, koska se riittävästi toistettuna saattaa muodostua päähänpinttymäksi jollekin psykopaatille tai mielisairaalle.

Jos Suomessa tapahtuu poliittinen murha tai sen yritys, se olisi yhteiskunnallinen onnettomuus, kansallinen häpeä, joka alentaisi maamme poliittisen maineen keski-amerikkalaiselle tasolle. On otettava huomioon, että meidän valtiollisessa elämässämme on entuudestaan riittävästi tahroja. Ståhlbergilaista sovintopolitiikkaa vapaussodan jälkeen edustanut ministeri Ritavuori murhattiin 1920-luvun alussa ja presidentti Ståhlberg muilutettiin kymmenkunta vuotta myöhemmin. Sodanjälkeisiltä vuosilta ovat Valpon laittomuudet vielä tuoreessa muistissa. Jos pääministeri yritetään murhata, on vastuu kaikkien niiden, jotka vakavissaan tai puolivakavissaan ovat esittäneet murhan tarpeellisuutta. Tämän asian kannalta on täysin yhdentekevää mitä mieltä ollaan tri Kekkosesta poliitikkona. Jos häntä vastustetaan, saattaa se tapahtua laillisin keinoin.

Kysymyksessä on vakava asia. Ei voida vedota siihen, että puheet kussakin yksityistapauksessa ovat vaarattomia. Kuiskutuskampanjan saama laajuus on todella pelottava, sitä ei voi kukaan kieltää. Ja vaikka luottaisimmekin Suomen kansan terveeseen järkeen, ei kukaan voi sanoa, etteikö joku fanaatikko voisi näiden puheiden kiihottamana murhaa suorittaa. Yhden poliittisen murhan suorittaminen saattaa helposti johtaa ketjureaktioon, aiheuttaa muita samanlaisia tekoja. Jotakin on tehtävä yleisen mielipiteen herättämiseksi kuiskutuskampanjaa vastaan.

Sutari.»

Lisäys edell. keskusteluun Kekkosen kanssa 11.2.55 esittelyn jälkeen:

Puhuimme Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista. Minä sanoin mm., että me jo sodanjälkeisinä vuosina vastustimme venäläisten vaatimuksia ja he antoivat perään. Esim. kun venäläiset vaativat saada osan Suomen suurteollisuuslaitoksiin – Mauno Pekkala, pääministeri, antoi perään. Kun minä siitä sain tiedon, asetuin jyrkälle kannalle ja venäläiset antoivat perään ja luopuivat vaatimuksistaan. 

Tähän sanoi Kekkonen: »Se oli yksi ratkaisevia vaiheita. »

Merkitsen tähän:

Olen useamman kerran puhunut Kekkosen ja muiden kanssa, että pian minun presidenttiaikani loputtua on edessä tärkeitä asioita: Ystävyyden sopimuksen uudistaminen. Sanottava irti maaliskuussa 1957, mutta kauan sitä ennen on alettava harkita:

1) Onko irtisanottava vai jatkettava?

2) Jos jatketaan, niin onko tehtävä joitakin muutoksia tai selvennyksiä sopimukseen (kts. perustuslakivaliokunnan mietintö 1948 valtiopäiville, jossa esitetään, miten sopimus on tulkittava).

3) Miten pitkäksi ajaksi sopimus on uusittava ja miten sen loppuminen on järjestettävä?

4) Olisiko sen yhteydessä puolustusvoimien rajoitukset rauhansopimuksessa muutettava?

5) Sen yhteydessä on sondeerattava Karjalan rajan muuttaminen ja korjaaminen. Ystävyydensopimuksessa voitaisiin antaa jonkunlaista kompensatiota.

12.2. Skog (puolustusministeri ja sosialidemokraattisen puoluetoimikunnan puheenjohtaja) luonani.

Ensin keskustelimme puolustuslaitoksen juoksevista asioista. Sitten keskustelimme kauan poliittisista asioista.

Skog sanoi, että nyt on »jyrkkiä» s.o. »sotahulluja» vähemmän kuin vuosina sodan jälkeen.

Minä esitin ajatuksiani asioista, jotka tulevat esille pian uuden presidentinvaalin jälkeen:

Ystävyyssopimuksen uusiminen. – Sanottava irti viimeistään maaliskuussa 1957. Sitä ennen on harkittava. Alettava tuumia syksyllä 1956.

Kysymykset:

a) Onko uudistettava vai ei?

b) Jos uudistetaan, niin olisiko koetettava saada siinä yhteydessä joitakin muutoksia tai selvennyksiä sopimuksen 1 ja 2 §:iin? (kts. perustuslakivaliokunnan mietintöä 1948).

c) Miten pitkäksi ajaksi? Miten sen loppuminen on järjestettävä?

d) Sen yhteydessä olisi koetettava saada puolustuslaitosta koskevat rajoitukset pois tai muutettua.

e) Sondeerattava, olisiko mahdollista saada Karjalan rajoihin korjauksia.

Lisäsin, että heidän, poliittisten johtomiesten, on mietittävä näitä asioita, sillä ne vaativat pitkäaikaista miettimistä. Sitten puhuimme presidentinvaalista.

Minä sanoin, että julkisuudessa mainituista presidenttiehdokkaista Kekkonen on N:o 1. Kysyin, mitä mahdollisuuksia Kekkosella on.

Skog: vastasi, että viha Kekkosta vastaan on lieventynyt sen jälkeen, kun nykyinen yhteinen hallitus on muodostettu ja on työskennellyt. Mutta sosialidemokraatit tulevat asettamaan oman ehdokkaansa: Fagerholmin.

Minä: Fagerholm on myös hyvä ehdokas. Nyt hänellä on parempi asema venäläisiin nähden kuin ennen. Venäläisiin nähden tietysti Kekkonen on parempi.

Skog: Ei ole varmaa, tuleeko kumpikaan näistä valituksi, sillä ei ole sanottu, että sosialidemokraatit kannattavat Kekkosta eikä maalaisliitto kannata Fagerholmia. Voi tulla lopulta esille aivan mitätön henkilö.

Skog kysyi, enkö minä suostuisi, jos niin kävisi, että se olisi tarpeen. En tietysti asettuisi ehdokkaaksi, mutta jos valitsijamiehet tulisivat siihen päätökseen, että se ratkaisu olisi paras.

Minä vastasin, että en ole sitä ajatellut enkä ottanut lukuun. Monta syytä, jotka esitin. Joskin presidentin päävaatimus on, että »intelligenssi» toimii; niin pitäisi kuitenkin saada nuorempi mies, joka kuuluu itse siihen sukupolveen, joka saa itse elää tehtävien päätösten vaikutusten alla. Vanhoista miehistä presidenttinä on eräitä huonoja kokemuksia: Hindenburg, Beneš (vaikka hän ei ollut kovin vanha, oli hänen terveytensä heikko, niin että hän itse asiassa oli vanha ja heikko mies). Olen sodan jälkeen saanut ottaa niin paljon ja raskaita edesvastuita, että en katso olevani velvollinen ottamaan niitä enempää. Nyt saa nuorempi sen tehdä.

Skog: Valitsijamiehet voivat tulla siihen päätökseen, että olisi käännyttävä minun puoleeni.

Minä: Maalaisliittolaisilla on varma kandidaatti, Kekkonen, joka jo oli vuonna 1950 heidän ehdokkaansa. Maalaisliitto on ratkaisevan tärkeä tekijä myös tässä asiassa. 

Skog: Jos käy selväksi, että ei sosialidemokraattien eikä maalaisliiton ehdokas tule valituksi, voi toiset toimenpiteet tulla esille.

Minä: Kuten sanoin, Kekkonen on minun mielestäni ehdokas N:o 1.

Skog: Kekkoseen ei luoteta, että hän kovan paikan tullen pitäisi. Ei myöskään Fagerholmiin oikein luoteta. Minuun luotetaan.

Minä: En anna edes puolta lupausta. En pienintäkään lupausta.

12.2. Kommunistien »rauhanvaltuuskunnan» puolesta kävi maisteri (Vire-Tuominen) Wuoren luona puhumassa, että minä presidenttinä ottaisin vastaan lähetystön niiden puolesta, jotka valmistavat ensi keväänä Helsingissä pidettävää maailman rauhankongressia (samanlaista kuin oli joku vuosi sitten Tukholmassa) ja että minä presidenttinä antaisin lausunnon tämän rauhankongressin johdosta – »lähtölaukauksen», jossa kannattaisin asia. – Wuori puhui asiasta Kekkoselle, joka kirjoitti minulle kirjeen ja ehdotti, että kieltäytyisin asiasta.

Tähän ilmoitin Kekkoselle telefoonissa, että olen samaa mieltä kuin hän. Sovimme, että Kekkonen puhuu Wuoren kanssa ja sopii, miten kielto perusteltaisiin. Wuori sitten ilmoittaa »rauhanvaltuuskunnan» edustajille.

16.2. Dr. Stangerup, Tanskasta, sanomalehtimies, luonani. Stangerupin kysymysten johdosta kerroin:

Minä: Suhteet Venäjään ovat meillä nyt hyvät. Sodanjälkeisinä vuosina oli suuria vaikeuksia, mutta nyt on useampia vuosia ollut hyvät ja ystävälliset suhteet.

Stangerup kysyi, riippuuko se siitä, että minun suhteeni venäläisiin ovat hyvät.

Minä: Venäläiset luottavat minuun, tietävät, että minä aina olen kannattanut hyviä ja ystävällisiä suhteita Venäjään. Mutta se perustuu asiallisiin syihin: Venäjän intressit Suomessa ovat aina olleet sotilaallisia. Se on täytetty ystävyydensopimuksen kautta.

Muita intressejä Venäjällä ei ole Suomessa.

Ulkomaalaiset sanomalehdet kirjoittavat usein tyhmyyksiä Suomen asemasta. Venäläiset eivät ole viime aikoina painostaneet Suomea. Suomi ei ole tullut suurempaan riippuvuuteen Venäjästä. Puhuin Suomen ja Venäjän taloudellisista suhteista.

Sitten puhuimme kieliryhmien suhteista toisiinsa Suomessa.

Minä: Ne ovat paljon parantuneet ja ovat nyt hyvät. Minun aikanani on suoritettu: 1) maanhankintalaki, jossa ruotsalaisten oikeudet hyvästi turvattiin; 2) yliopistoasia; 3) Ahvenanmaan laki. Minä puhuin ajattelustani tässä suhteessa. Kaksikielinen »sivistynyt» piiri pitäisi saada laajenemaan siten, että suomalaisista useammat oppisivat hyvästi ruotsia.

Stangerup sanoi, että nyt täällä puhutaan paljon paremmin ruotsia kuin hänen ensi käynnillään Suomessa.

Minä puhuin myös taloudellisista asioista. Meillä on nyt ja on ollut viime vuosina hyvät taloudelliset konjunktuurit.

Refl.: Dr. Stangerup teki hyvin miellyttävän vaikutuksen.

19.2. Lääkintöhallituksen pääjohtaja Pesonen luonani.

Ilmoitin, miten ja’an Wenner-Grenin lahjoittamat 10 milj.

20.2. Helsingin Sanomien pääkirjoitus: »Presidenttikysymys». Siinä sanotaan mm.: »Kukaan ei tiettävästi ole vielä tiedustellut nykyiseltä tasavallan presidentiltä, vieläkö hän katsoisi terveytensä sallivan jatkaa maan asioiden johtoa valtakunnan päämiehen paikalla. … Erittäin hyvin hän on kuitenkin kestänyt virkansa ja ikänsä painon eikä sen puolesta näyttäisi olevan estettä sille, että hän vielä voisi jatkaa korkealla paikallaan. On ollut syytä tässä vaiheessa kiinnittää huomiota tähän mahdollisuuteen, joka näyttää luovan selvyyttä varsin epäselvään tilanteeseen.»

21.2. Turun Yliopiston lähetystö: rehtori professori Järvi, professori Juva ja professori Klossner, kutsumassa yliopiston juhlaan 3.6.55. Promotio. Yliopiston uudet rakennukset valmistuneet. Lupasin vihkiä nämät rakennukset. – Kutsu koskee myös Allia.

22.2. Jaoin Wenner-Grenin lahjoitusvarat: 5 milj. lapsihalvauksen immuniteettitutkimusta varten, 2,5 milj. Mannerheimin lastensuojeluliitolle ja 2,5 milj. minun nimeäni kantavalle syöpäjärjestölle.

23.2. Rotary-piirin lähetystö: tohtori Huttunen, maisteri Parikka ja johtaja Tillander, toi tervehdyksen sen johdosta, että tänään on kulunut 50 vuotta Kansainvälisen Rotaryliikkeen perustamisesta. Antoivat kauniin lahjan, lasimaljan.

24.2. Tuomioja, joka lähtee 28.2. Lontooseen lähettiläspaikkaansa, luonani lähtökäynnillä.

Minä esitin hänelle (n. tunnin ajan) mielipiteitäni ulkopoliittisista asioista. Lausuin, että olin tähän asti ollut vielä sitä mieltä, että uutta suursotaa ei tule lähivuosina, mutta nyt olin alkanut epäillä, sillä kansainvälinen politiikka menee USA:n johtamana siihen suuntaan sekä Euroopassa että Itä-Aasiassa, että vielä voi viedä mihin tahansa, kenties sotaan aikaisemmin kuin tähän asti olen ajatellut. Olisi hyvä saada tietää, mitä Lontoossa hallituspiireissä ajatellaan, ja seurata tätä kysymystä, jotta me voisimme saada ajoissa tietää, jos sodan vaara on uhkaamassa, ainakin mitä Foreign Officessa¹ siitä ajatellaan.

Sitten kerroin Helge Krogiuksen kirjoituksesta eilisessä Nya Pressenissä, joka koskee erästä amerikkalaisen kirjailijan Linkerin esitelmää Brooklynissä käynnistään Suomessa. Krogius kirjoittaa, että meidän good will’imme on USA:ssa vähentynyt viime vuosina. Minä sanoin sen johdosta, että kun meidän politiikkamme menee ja sen täytyy mennä aivan toiseen suuntaan kuin USA:n, niin se vie pohjan pois »ystävyydeltä» meidän välillämme. Yhteinen vihollinen ainoastaan voisi olla semmoinen perusta. Nyt USA:ssa katsotaan, että se, joka ei vihaa Neuvostoliittoa, ei voi olla USA:n ystävä, vaan kuuluu USA:n vastakkaisiin leireihin. USA:n intressi Suomeen nähden· on sentähden heikolla pohjalla. Pysymmekö me itsenäisinä vai ei, sillä on USA:lle pieni merkitys. Sentähden ei tule olemaan oikeata perustusta »ystävyydelle» meidän ja USA:n välillä. Tähän tulee lisäksi, että USA:ssa eivät sinne muuttaneet suoma­laiset (siirtolaiset) vielä ole päässeet mihinkään vaikuttaviin asemiin USA:ssa. Suomalaisia ei ole yhtään kongressissa eikä senaatissa eikä muissa vaikutusvaltaisissa paikoissa eikä myös suurten teollisuusliikkeiden ms. johdossa niin kuin on svenskättlingar² kaikkialla USA:ssa vaikuttavissa asemissa. Meidän asemamme on sentähden USA:ssa kuten muissakin maissa heikko – paitsi Ruotsissa, jolla on erikoinen intressi Suomeen pääasiassa sentähden, että Suomessa on huomattava ruotsalainen vähemmistö. Meidän good willimme USA:ssa on sentähden heikolla pohjalla. Myöskään Englannissa meillä ei ole vaikutusvaltaisia puolesta puhujia. Good willimme siellä on samoin heikolla pohjalla. Mutta meille on tärkeää, että good willimme sekä Englannissa että USA:ssa pysyy ja mahdollisuuksien mukaan vahvistuu. Kehoitin Tuomiojaa pitämään tätä asiaa silmällä.

Ruotsalaisten (svenskättlingar) asenne USA:ssa Suomeen nähden on meille hyvä. He ovat tähän asti tietääkseni siellä yleensä puhuneet meistä hyvää. Myös Englannissa ruotsalaisilla on hyvä maine ja heidän asenteensa meihin nähden merkitsee paljon.

Sitten lausuin: Ulkomaalaisissa lehdissä – amerikkalaisessa New York Times ym. – esiintyy lausuntoja ja viittauksia siihen suuntaan, että Venäjällä kommunistien järjestys heikkenee ja voi muuttua. Kerroin, että norjalainen Tryggve Lie ja ulkoministeri Lange lausuivat minulle täällä käydessään, että heidän piirissään luullaan, että bolševismi kukistuu ja muuttuu 10 à 20 vuoden kuluessa. Kerroin keskustelustani heidän kanssaan. Meillä ei ole mitään tietoja, jotka puhuisivat tähän suuntaan. Kehoitin Tuomiojaa koettamaan ottaa selvää, mitä Englannissa tästä ajatellaan ja mihin he perustavat käsityksensä ja kantansa. On tärkeää, että me tiedämme kaiken, mitä tähän kuuluu. Se on meille vielä tärkeämpää kuin USA:lle ja Englannille.

Tämän yhteydessä puhuin terrorin merkityksestä. Sillä on nykyaikana verrattomasti suurempi merkitys kuin mitä me ennen luulimme ja edellytimme esim. passiivisen vastarinnan aikana. Esimerkkeinä on ei vain Baltian maat, vaan Puola ja Tšekkoslovakia, jossa terrorilla on kaikki vastarinta kukistettu ja kansat ovat täysin alistuneet kommunistien vallan alle. Näistä kysymyksistä olisi myös hyvä saada tietää.

Lopuksi lausuin, että näitä asioita, Suomen itsenäisyyden turvaamista, minä ajattelen aamusta iltaan asti, sillä ne ovat elinkysymyksiä, joista kaikki riippuu. Niitä ei Suomessa yleensä ajatella.

Tuomioja sanoi, että ei hän luule, että Suomessa kukaan niitä ajattelee.

¹ Englannin ulkoministeriö.

² ruotsalaisten jälkeläisiä

25.2. Kekkosen kanssa esittelyn jälkeen.

Puhuin ensin uudestaan ylimääräisen eläkkeen antamisesta Sventolle, josta jo aikaisemmin olin puhunut Kekkoselle. Kekkonen lupasi »järjestää» asian.

Sitten puhuin Kekkoselle samaa kuin olin puhunut Tuomiojalle, mm. että USA:ssa ei ole suomalaisperäisiä, jotka olisivat saavuttaneet vaikutusvaltaisia asemia, kuten on paljon svenskättlingar¹ ja muita pohjoismaalaisia.

Siihen sanoi Kekkonen, että nekin amerikansuomalaiset, joita siellä on, eivät meitä kannata – meidän nykyisen politiikkamme vuoksi.

Puhuimme myös Moskovan lähettiläästä. Sanoin, että Svento olisi sinne lähetettävä, mutta se taitaa olla vaikeaa, kun hän on pois virasta ja on yli-ikäinen.

Kekkonen mainitsi Gripenbergin.

Minä: Gripenberg ei osaa venäjää.

¹ ruotsalaisten jälkeläisiä

27.2. Kulttuurirahaston apurahojen jako Yliopistolla. Olin siellä. Hyvä juhla. Kesti 2 ½ tuntia.

1.3. Agraariylioppilaiden Latokartano-säätiön edustajat: maaherra Määttä, puheenjohtaja, professori Kivinen, professori P. Saarinen ja agronomi J. Piironen, jättivät minulle ja Allille valokuva-albumin ja selonteon säätiön tähänastisesta toiminnasta. Vastasin ja sen jälkeen keskustelimme ½ tuntia.

2.3. eduskunnan oikeusasiamies Kastari toi minulle uuden kirjansa Suomen Pankin oikeudellisesta asemasta. Sen jälkeen keskustelimme lähes 2 tuntia. Minä esitin ajatuksiani meidän poliittisesta asemastamme ym. Puhuimme myös Ståhlbergista. Minä jouduin sanomaan, että Ståhlberg on meidän ensimmäisiä miehiämme, mutta hän oli sisäpoliitikko. Ei ollut intressoitu ulkopolitiikasta, mikä kuitenkin on meille pääasia. Niin oli jo v. 1918 tasavallan asia. Minä katsoin silloin kuten aina kysymystä, millä tavalla meidän itsenäisyytemme saataisiin turvatuksi. Siitä johtui saksalainen asenteemme. Sillä muualta kuin Saksasta ei voinut toivoa apua Venäjää vastaan, jossa silloin kaikkialla edellytettiin restauratiota ja Romanov keisarina, joka ei panisi merkitystä Leninin hallituksen itsenäisyyden tunnustukselle. Mutta sitä eivät tasavaltalaiset, Ståhlberg ja muut, ajatelleet. He katsoivat, että heillä oli bolševikkihallituksen tunnustus ja se riitti. Samoin Ståhlberg presidenttinä toimi sisäasioissa. Se oli »Relanderin sorglös tid»¹ ja samoin oli Ståhlbergin aikaan. Se johtui siitä, että Venäjä oli maahan lyöty eikä silloin voinut tehdä mitään. Mutta tätä meillä ei huomattu. Me olimme vakuuttuneita, että Venäjän heikkouden tila oli ohimenevä siksi, kunnes Venäjä nousisi jälleen jaloilleen, mikä sitten tapahtuikin 20 vuoden perästä. Sen vuoksi Ståhlbergilla oli helpot asiat, sisäiset, ja niihin hän oli erittäin sopiva. Mutta Suomen itsenäisyyden turvallisuusprobleema jäi ratkaisematta. Olisi pitänyt jo 1920-luvulla alkaa noudattaa »Paasikiven linjaa». Mutta sen sijaan Itä-Karjalan asiaa kovasti ajettiin, vietiin kansainliittoon ja kansainväliseen oikeuteen. Se on enimmäkseen vahingoittanut meitä, sillä se oli venäläisten mielestä merkki siitä, että Suomi menisi Venäjää vastaan, jos tilaisuus tulisi.

Kastari myönsi, että Ståhlberg tosiaan ei koskaan puhunut ulkopoliittisista asioista ja Suomen ulkopoliittisesta asemasta, vaan sisäpolitiikasta.

Minä sanoin myös, että Tarton rauha oli onnistunut teko, mutta siinäkin me teimme virheen, kun emme siirtäneet rajaa Kannaksella paljon taaksepäin. Jätimme riidan siemenet, jotka 1939–40 antoivat aiheen onnettomaan sotaan Kastari kuunteli intressoitununa ja uudestaan mainitsi, että Ståhlberg, jonka kanssa hän oli paljon yhteistyössä, ei koskaan esittänyt ajatuksiaan näistä asioista.

Minä uudistin, että Ståhlbergilla oli helpot asiat, myös presidenttinä, sillä sisäasiat riippuivat meistä itsestämme ja niiden järjestäminen ja hoitaminen on helppoa. Mutta pääasia on suhteemme Venäjään ja itsenäisyytemme turvaaminen, jota meillä ei paljon ajateltu 1920-luvulla eikä 1930-luvun alkupuolella.

Tuntui, että nämä asiat olivat Kastarille uusia, joita hän ei ollut ajatellut.

¹ »Relanderin huolettomaan aikaan»

2.3. Neuvostoliiton ulkoministerin edustaja Semjonov kutsunut Gartzin luokseen, esitti neuvostohallituksen valittelun, että eräs Neuvostoliiton sotilaslentokone oli 21.2. huonon näkyväisyyden vuoksi lentänyt Suomen rajan yli Kotkan lähellä. Neuvostoviranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin tällaisten tapausten estämiseksi.

4.3. Esittelyn jälkeen keskustelu Kek­kosen kanssa. Moskovan lähettiläs Gartzin jälkeen.

Minä: Ivalo on heikko, mutta onko muuta? Lykkäsimme asian.

Minä: Moskovan lähettilään pitäisi koettaa saada selvää ja meille ilmoittaa:

a) Mihin Kremlin politiikka pyrkii ja mitä se tarkoittaa?

b) Mitä Venäjällä oikein tapahtuu? Mihin sen kehitys menee? Onko perää amerikkalaisten mielipiteissä, että kommunismi menee alaspäin ja voi muuttua?

Minä viittasin amerikkalaisten puheisiin ja lehtien kirjoituksiin. Esim. Dullesin puhe 29.11.54 (New York Times 30.11.54).

Minä lausuin myös, että tähän asti olin ollut sitä mieltä, että uutta suursotaa ei ole pelättävissä ja että mahdollista on, että sen alkaa Saksa sitten kun on päässyt jaloilleen ja varustautunut, mutta nyt olin alkanut pelätä, että amerikkalaisten politiikka voi viedä tapauksiin, joista seurauksena on suursota. Sekä Euroopassa että Aasiassa tapauksia.

Kerroin New York Timesiin lähetetystä kirjoituksesta (nähtävästi erään Nobel­-palkinnon saajan), jossa lasketaan historiasta, että toisen ja kolmannen maailmansodan välillä ei voi olla paljon yli 10 vuotta. Siis parin kolmen vuoden perästä.

Sanoin itse tehneeni historian pohjalla laskelmia meidän kohtalostamme ja olen tullut miltei taikauskoiseksi miettiessäni alituisesti meidän kansamme tulevaisuutta ja kohtaloa. Seuraava lasku:

1617 Stolbovan rauha sitä vastaa 1918

1721 s.o. 104 v. perästä sitä vastaa 1940 (Moskovan rauha)

Uudenkaupungin rauha siis 22 v. perästä eli

= 104

      5

1743 Turun rauha sitä vastaa 1944 välirauha

s.o. 22 v. perästä = 22 perästä

    5

1809 Haminan rauha Siis parin kolmen vuoden

s.o. 66 v. perästä 66 = 13 v. perästä.

  5

Siis menee yhteen amerikkalaisten laskeman uuden suursodan alkamisen kanssa.

Obs! Tämä on tietysti liiallista yleistämistä – generalisoimista, mutta minä olen tullut taikauskoiseksi miettiessäni aamusta iltaan Suomen tulevaisuutta koskevia kysymyksiä.

Huomautin, että Novaja Wremja on puhunut eduskunnan päätöksestä, että jatkosodan osanottajille on annettava muistomerkit. Katson omasta puolestani sen tarpeettomaksi. Meillä on tärkeämpiä asioita hoidettavana venäläisten kanssa, tällä ei ole todellista merkitystä. Mutta valtioneuvoston ja minun on ikävä kieltäytyä panemasta päätöstä täytäntöön.

Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä sekä tämän puuhan tarpeettomuudesta että siitä, että meidän on vaikea siitä kieltäytyä. Kertoi, että laskelmien mukaan se tulee maksamaan 60 milj. On ehdotettu, että mitalin mukana annettaisiin diplomi, jossa olisi presidentin nimi. Kirjoitus facsimile. Kekkonen piti varmana, että on kymmeniätuhansia, jotka eivät ota mitalia vastaan.

Olimme sitä mieltä, että on paras antaa tämän asian »hautua» eikä sitä kiirehtiä.

7.3. Vuorineuvos Wahlfors luonani. 

Ensin Wahlfors antoi promemorian heidän viennistään Venäjälle v. 1954. Se oli:

Wärtsilä-koncernen AB¹

USSR² Exportgarantiersättning³

Maskin och Bro⁴ 669.825.000:- –

Sandvikens

Skeppsdocka⁵ 1.957.950.000:­- –

Wasa Mek. Verkstad⁶ 103.336.248:- –

Crichton­Vulcan 4.716.300.193:- 878.589:-

7.447.411.441:- 878.589:-

7.III.1955

1955 v. tilaukset on selvät. Wärtsilän kaksi edustajaa on ollut Moskovassa 1956 tilauksia varten, mutta eivät voineet saada vielä selvyyttä. Venäläiset olivat olleet hyvin kohteliaita, mutta sanoneet, että eivät vielä voineet tehdä sopimuksia, koska ei ollut »beställare»⁷ eikä »beställningar»⁸.

Wahlfors ja hänen miehensä olivat sitä mieltä, että Moskovassa on nykyisin jotakin »råddigt» – visst kaos – oklarhet i egna kretsar⁹. Suomea vastaan ei ole mitään. Entisinä vuosina on jo tammikuussa kaikki »tilaukset» seuraavaa vuotta varten olleet selvillä. Venäläiset olivat sanoneet, että jonkun kuukauden kuluttua voi palata asiaan.

Sitten Wahlfors puhui, miten tärkeätä on, että metalliteollisuus saa työskennellä rauhassa. Sen tähden on vienti Venäjälle tärkeää. Metallityöväestö on intelligentsija työväen joukossa. Ne tekivät v. 1917 vallankumouksen Venäjällä (Putilov) ja ne ovat aina ensimmäisiä. Sen tähden on tärkeää, että metalliteollisuus saa tehdä työtä rauhassa. Meille on tärkeää, vem vi har i Moskva att sköta affärerna¹⁰. Palmrothilla on hyvin hyvä nimi Moskovassa. Sitten Wahlfors kertoi esimerkkejä, jotka osoittivat, miten venäläiset pitävät arvossa Palmrothia. Wahlfors katsoo, että jos Palmroth tulisi lähettilääksi Moskovaan, olisi se erittäin hyvä. Gartz on epäonnistunut. Sundströmkin oli parempi.

Vielä Wahlfors sanoi, että Mikojanin käynti oli hyvä. Alkuaan Wahlfors pani sen asian alulle.

Puhuimme vielä oloista Venäjällä. Millaiset ne ovat? Meneekö alaspäin vai ylöspäin? Sanoin, että puhuimme näistä asioista toisinaan Mannerheimin ja R. Waldenin kanssa. He väittivät, että olot tsaarin Venäjällä olivat taloudelliset – s.o. kansan elintaso oli parempi kuin bolševikkien aikana.

Wahlfors: Viime 5 à 6 vuotena elintaso ja olot ovat parantuneet Venäjällä, mutta elintaso on paljon alempi kuin esim. meillä. Mitä tulee varallisuuteen tsaari-Venäjällä, Wahlfors oli samaa mieltä kuin Mannerheim ja Walden. Hän tunsi niitä oloja, sillä heti tultuaan insinööriksi hän oli Venäjällä ja teki tehtaassa työtä ja tunsi työläisten olot. Silloin oli työmiehen elintaso parempi kuin nyt, Wahlfors sanoi.

¹ Wärtsilä-yhtymä Oy

² NL

³ Vientitakuukorvaus

⁴ Kone ja Silta

⁵ Hietalahden telakka

⁶ Waasan konepaja

⁷ »tilaajia»

⁸ »tilauksia»

⁹ »sotkuista» – jonkinlainen kaaos – epäselvyyttä omissa piireissä

¹⁰ kuka meillä on Moskovassa hoitamassa asioita

8.3. Gartz luonani. On yksityisellä käynnillä täällä.

Minä selostin hänelle meidän politiikkaamme. Gartz eroaa ensi kesäkuussa, kun täyttää 67 vuotta.

9.3. Skog esittelijän kanssa luonani. – Jalkaväen kenraalin arvon myöntäminen kenr.luutn. Tapolalle, joka eroaa. – Mietitään asiaa.

Jatkosodan mitali, josta eduskunta on tehnyt aloitteen.

Minä: En ole siitä innostunut. Ei asiallista hyötyä. Mutta valtioneuvoston ja minun on vaikea sitä hylätä.

Skog: 1.200.000 kpl maksaa 60 milj. Valtioneuvoston iltakoulussa kaikki, paitsi Virolainen, kannattivat. Asia lykätään.

Sitten keskusteltiin eräistä nimitysasioista armeijassa.

Sitten Skog jäi yksin luokseni ja keskustelimme kauan.

Minä kysyin, onko sotainto lisääntynyt kansassa.

Skog: Reserviups.liiton keskuudessa on jonkun verran toimintaa. Tahtoo ylläpitää maanpuolustushenkeä. – Juhla Ylioppilastalossa, jossa kenraali Blick piti puheen ja prof. Korhonen esitelmän.

Minä sanoin lukeneeni Korhosen esitelmän, se oli vähän doktrinäärinen (»tyhjiö-teoria»), mutta ei ollut minusta niin paha. Siinä oli mm. hyvä ajatus, että v. 1939 olisi pitänyt noudattaa nykyistä politiikkaa.

Skog kertoi Tannerin sanoneen, että Suomen Sosialidemokraatin olisi pitänyt myös kertoa maanpuolustusjuhlasta Ylioppilastalossa, niin kuin muut lehdet tekivät. Hän oli sanonut Skogille katuvansa, että 1930-luvulla oli ollut »puolustusnihilisti».

Minä kerroin mielipiteeni yleispolitiikasta. Se menee pahaan suuntaan. Sodan vaara on nyt suurempi kuin se on ollut sodan jälkeen. Meidän pitää ajatuksissamme ajatella myös sitä mahdollisuutta, että suursota syttyy.

10.3. Svento luonani suuruksella. Sen jälkeen keskustelimme. Svento kertoi olleensa muutamia päiviä sitten keskusteluissa ambasaadineuvoksen Loginovin ja ambas. Lebedevin luona. Kahden kesken. Lebedev oli kutsunut Sventon päivällisille. Loginov oli puhunut mm. presidentinvaalista. Lausunut mm., että riippuu Paasikivestä, suostuuko hän. Jos suostuu, niin asia on selvä. Antanut tietää, että luottavat minuun.

Lebedev oli myös puhunut presidentin­ vaalista. Kekkosesta sanonut, että hänellä on mm. teollisuusmiesten kannatus. Kertonut mm. Fagerholmista, että kun hän oli eräässä suomalaisessa piirissä puhunut matkastaan eduskunnan lähetystön kanssa Neuvostoliittoon, hän oli sanonut, että mitä hän puhui »siellä» (s.o. Moskovassa ja Venäjällä), se oli »pakko puhua» ja että se siis ei vastannut hänen mielipidettään.

»Meillä on tästä kirjallinen todistus», oli Lebedev sanonut Sventolle. (Siis Fagerholmin kuulijain joukossa oli joku, joka oli asiasta tehnyt raportin venäläisille.)

Svento sai Lebedevin puheista sen käsityksen, että ei oltu varmoja Kekkosen vaalista. Minusta ei Lebedev ollut puhunut mitään.

Svento haluaisi, että minä vielä jäisin ainakin joksikin vuodeksi presidentiksi.

Minä: Asia on minun puolestani selvä. Minä haluan päästä vapaaksi vuoden perästä. Sen kaikki ihmiset tietävät ja ymmärtävät. Mutta jos hyvin suuri enemmistö valitsijoista kääntyisi puoleeni pyynnöllä, että ottaisin vielä vaalin vastaan, niin minun olisi vaikea olla harkitsematta asiaa. Mutta se on hypoteettinen tapaus, jota tuskin tarvitsee ottaa huomioon, sillä maalaisliitto äänestää Kekkosta ja sosialidemokraateilla on myös oma miehensä. Sen vuoksi ei sellaista yksimielisyyttä tule olemaan, joka aiheuttaisi minut ajattelemaan asiaa. Asia siis järjestyy minun toivomukseni mukaan. Miksikään ehdokkaaksi en tietenkään suostu rupeamaan.

Svento katsoo asiaa jotenkin samalta kannalta. Hän pyysi vain, että en nimenomaan kieltäytyisi lopullisesti.

Minä vastasin, että toivottavasti ei minun puoleeni käännytä kysymyksellä, rupeanko ehdokkaaksi. Jos kysytään, on minun vaikea olla vastaamatta kieltävästi.

Svento: Voisi vastata, että asia ei ole aktuelli!

12.3. Romanian lähettiläs Rab jätti valtakirjansa.

12.3. Eduskunnan puhemiehen Fagerholmin päivälliset eduskuntatalolla.

Päivällisten jälkeen keskustelin mm. eräiden diplomaattien kanssa.

Neuvostoliiton Lebedev otti itsestään puheeksi sanomalehtien kirjoitteluja talvisodan 15 v. päättymisen johdosta. Mainitsi mm. Suomen Kuvalehden, joka oli kokonaan täynnä näitä kirjoituksia. Mainitsi mm., mitä Tanner oli kirjoittanut. Ei ymmärtänyt tällaista. Nyt ollaan ystäviä ja silloin ei muistella sotia. Perheessä mies ja vaimo voivat riidellessään muistuttaa menneestä, mutta niin ei saa olla kansojen kesken. Muistutti Mikojanin sanaa: Valitettavasti meillä on ollut sotia, mutta niitä ei muistella, vaan nyt eletään ystävyydessä.

Minä sanoin olevani aivan samaa mieltä kuin Lebedev. »Я совсем того же мнения как (и) Вы.»¹

McFall tuli pöytään ja keskustelimme jonkun aikaa. Minä sanoin mm., että meidän politiikkamme on paljon vaikeampi kuin USA:n ja Englannin, sillä me emme voi nojata politiikkaamme sotilaallisella voimalla, vaan meidän täytyy johtaa sitä toisilla keinoilla. McFall sanoi sen täysin ymmärtävänsä. Keskustelimme McFallin kanssa myös Aruba-laivasta. McFall sanoi, että ei ole perää, että englantilaisia laivoja olisi kulkenut samalla reitillä samanlaisissa kaupoissa. Englantilaisia laivoja on kulkenut ja kulkee, mutta ne ei kuleta sotakieltotavaroita. Ei myös ole perää, että englantilainen konsuli olisi suostunut Aruban matkaan. Minä: Meillä ei ole valtuutta tässä asiassa estää laivan matkaa. Täytyisi tehdä laki sitä varten, mutta silloin meillä olisi Neuvostoliitto ja Kiina niskassamme. – McFall sanoi sen hyvin ymmärtävänsä. Minä sanoin meidän panevan suuren arvon sille, että meidän good will’imme USA:ssa säilyy. Panemme suuren arvon sille, että USA meitä ymmärtää ja hyväntahtoisesti kohtelee.

Englannin Creswell vahvisti sen, että englantilainen konsuli ei ollut sanonut, että Aruba voi kulkea Kiinaan. Puhuin good willistä Englannissa samaa kuin McFallille.

Ennen lähtöäni keskustelin Kekkosen kanssa siitä, mitä Lebedev oli minulle sanonut. Kerroin sen Kekkoselle. Kekkonen sanoi, että lehdet ovat täynnä talvisodan asioita. Minä: Eikö voisi puhua lehdille, että ainakin nyt lopettaisivat. – Kekkonen lupasi neuvotella asiasta.

¹ »Olen aivan samaa mieltä kuin Te.»

13.3. Kaatuneiden muistojuhla Suurkirkossa. Olin siellä.

Tästä tuli jälkinäytös. Kutsuissa sanottiin selvästi, että juhla on kaatuneiden muistoksi. Mutta sitten oli lehdissä ilmoitus, että juhla oli »talvisodan muistojuhla» ja nyt juhlan jälkeen puhuttiin myös ainoastaan »talvisodan muistojuhlasta». Sen johdosta minä käskin eversti Grönvallin panemaan oikaisun. Puhuin myös Ahon kanssa (Uusi Suomi). Hufvudstadsbladet julkaisi oikaisun tiistaina 15.3. ja Uusi Suomi keskiviikkona 16.3. Helsingin Sanomat ei julkaissut. Suomen Sosialidemokraatissa ja Maakansassa oli oikea sanonta kuvien alla.

14.3. Wuori luonani kutsustani:

Keskustelimme ensin politiikasta. Sitten minä puhuin Moskovan lähettilään paikasta ja pyysin häntä siihen. Wuori vastasi, että hän on toivonut voivansa olla nykyisessä paikassaan. Kaksi syytä suostumusta vastaan: 1) Hänen on vaikea seurustella ihmisten kanssa. Moskovassa se kuuluu olevan tärkeää. 2) Suomessa erityisesti porvarillisissa piireissä toivotaan, että Moskovassa olisi sellainen, johon he luottavat. Moskovan lähettilään asema on arkaluontoinen kotona. Pelätään, että hän antaa väritettyjä tietoja: joko liian optimistisia tai liian pessimistisiä. Venäläisten kanssa tulee paraiten toimeen sellainen henkilö, jolla on suuri auktoriteetti kotimaassa. Pitäisi olla sellainen henkilö. Tosin olot ovat paljon normalisoituneet, mutta kuitenkin se kaikki vaikuttaa. Paras olisi, että lähettiläs olisi porvarillinen, jolla olisi nuo mahdollisuudet kuin hän sanoi.

Minä sanoin, että hänen puolustelunsa ei muuta minun käsitystäni. Seurustelu – representaatio – on tosin raskasta ja ikävää, mutta hän voi sitä supistaa niin paljon kuin se on mahdollista.

Wuori lupasi antaa vastauksen myöhemmin.

16.3. Palkka-asioissa asema menee yhä pahemmaksi. Rautatieläiset ovat julistaneet lakon. Puhuin telefoonissa Kekkosen kanssa. Hän oli hyvin pahalla mielellä. Ei voinut vielä sanoa mitään lopullista. Lupasi pitää minut asian tasalla.

17.3. soitin Kekkoselle. Hän ei voinut sanoa, miten nykyisestä rautatielakosta selvitään. »Näyttää pahalta», hän sanoi.

16.3. Jäntti ja Suolahti Werner Söderström Oy:stä puhumassa muistelmistani. Olivat lukeneet, mutta eivät tehneet mitään huomautuksia.

Jäntti: Kaksi osaa julkaistaan yhtä aikaa (keväällä 1956, sen jälkeen kun minä olen päässyt vapaaksi presidentinvirasta).

Jäntti esitti palkkioksi 20 %. Minä hyväksyin.

Minä: Olen ajatellut julkaista puheitani. Se voisi tapahtua syksyllä 1956. Kolmas osa muistelmia keväällä 1957. »Valtiolliset muistelmat».

17.3. puhuin telefoonissa Fagerholmin kanssa rautatielakosta. Minä sanoin, että meidän kansamme elämästä ei tule mitään, kun joka toinen kuukausi on epäjärjestystä. Fagerholm ei hyväksy SAK:n kantaa. Sanoi, että iltapäivällä on sosialidemokraattisen puoluevaltuuskunnan kokous. Minä kehoitin Fagerholmia toimimaan siihen suuntaan, että lakko selvitettäisiin.

Puhuin Kekkosen kanssa telefoonissa. Kekkonen sanoi aikovansa puhua radiossa. Viittasi siihen, että myös minun pitäisi puhua. Minä sanoin, että ilman jonkunlaista kompromissia voi olla vaikea tästä asiasta selvitä, sillä tavallisesti kompromissi tällaisissa tapauksissa on tarpeellinen. Keskustelu jäi siihen.

Illalla Kekkonen piti radiossa puheen.

Se oli hyvä (kts. sitä).

18.3. ennen esittelyä Kekkosen kanssa lakosta.

Kekkonen sanoi, että ei ole mitään uutta tapahtunut. Sanoi hallituksen keskuudessa yksimielisyyden olevan edelleen hyvä. SAK:ssa on sihteeri Lindblom se, joka on tämän lakon takana ja on sitä ajanut.

20.3. Rautatielakko jatkuu. Kekkonen puhui eilen Paltisessa.

20.3. Malmin seurakunnan kirkkoherran tohtori Huovisen virkaanasettaminen. Elis Gulin toimi virkaanasettajana. Olin läsnä. Kaunis juhla. Koululapsia oli vastaanottamassa molemmin puolin tietä.

21.3. professori Hildén ja professori Kauppi kutsumassa Kauppakorkeakoulun promotioon 21.5.55. Lupasin.

22.3. Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi Wuoren sanoneen, että »jää ei ole niin kova kuin pari päivää sitten». SAK tahtoo päästä lakosta. Wuori ei ollut vallan pessimistinen lakon loppumiseen nähden.

Kekkonen: Jonkunlainen kompromissi on välttämätön. Myös maataloustulokysymys on selvitettävä. Skog tahtoo, että hallitus pysyy pystyssä.

Minä: Olen ajatellut sanoa Kekkoselle ja hallitukselle, jos ne tuovat minulle erohakemuksen, että en hyväksy hallituksen eroa, koska se on maan edun kannalta vahingollinen. Olen miettinyt, onko minulla sellaista oikeutta.

Kekkonen: Sitä menettelyä on ajateltava.

Kekkonen teki selkoa valtion virkamiesten palkoista. Tänä vuonna siirtoväen meno 10 mrd. loppuu. Se helpottaa valtion budjettia.

Refl.: Koska katson, että nykyinen hallitus kokoonpanoltaan nykyään vastaa parhaiten maan asioiden hoitamisen kannalta maan etua ja koska tämä hallitus, joka ei ole saanut eduskunnalta epäluottamuslausetta, nauttii eduskunnan luottamusta, kehotan hallitusta jatkamaan toimintaansa.

23.3. Koskenniemi toi kolme osaa koottuja teoksiaan (kolme ensimmäistä osaa). Kaikkiaan tulee kaksitoista osaa.

Keskustelimme yli tunnin enimmäkseen politiikasta.

23.3. Sen jälkeen olin hetkisen »Kärkölän seuralaisten» luona, jotka olivat Allin vastaanotolla.

24.3. Kunnallisneuvos Juho Koivisto kiittämässä onnittelusta, jonka lähetin hänelle 70-vuotispäivän johdosta. Keskustelimme jonkun aikaa. Minä kysyin, mitä hän tietää kommunistien nykyisestä toiminnasta ja meneekö kommunistien kannatus eteenpäin vai taaksepäin. Koivisto vastasi, että hänen luullakseen kommunismi menee alaspäin hiljaisesti.

24.3. Kekkonen luonani. Lakkoneuvotteluissa ei ole mitään tapahtunut. SAK ei taivu mihinkään. Sanovat kyllä, että eivät tahdo hallitusta kaataa, koska eivät tiedä, mikä hallitus tulisi tilalle, mutta eivät voi antaa perään. Wuori jatkaa vielä tämän illan neuvotteluja. Kekkonen oli sitä mieltä, että hallituksen täytyy alistua, ei ole muuta mahdollisuutta. Maalaisliitto vaatii maataloustuotteiden hintojen uusimista. Virkamiesten palkkojen korotus maksaa yhteensä 4 mrd. = 11 %:n palkankorotus.

Minä sanoin, että tämä on nolo loppu.

Kekkonen oli samaa mieltä.

25.3. Ulkoministerin päivälliset diplomaateille juhlahuoneistossa. Olimme Allin kanssa siellä. Siellä oli hallituksen jäsenet ja diplomaatit.

26.3. rautatie- ym. lakko loppui. Hallitus antoi kaikissa perään.

Refl.: Surullinen loppu. Esimerkki siitä, millä tavalla asioita ei pidä hoitaa. Hallituksen olisi pitänyt nähdä, miten asia menee: antaa mennä lakkoon, kun kuitenkin muutaman päivän perästä täytyi antaa perään. Sellaisissa tapauksissa ei saa antaa asioiden mennä lakkoon.

27.3. Soitin Kekkoselle ja lausuin, että nolo loppu. Tämä ja erityisesti jäänsärkijä Voiman asia (välikysymys toissa päivänä perjantaina) osoittaa, että moraali kansasamme on mennyt surullisesti alaspäin. Minä sanoin, että nuoremman polven asia on koettaa nostaa lain ja oikeuden valtaa siitä matalasta tilasta, missä se nyt on. Viittasin Voiman asiaan. Österholmin puhe eduskunnassa oli minusta hyvä.

Kekkonen sanoi olevansa hyvin alakuloisella mielellä.

Minä: Olen miettinyt, olenko ollut liian passiivinen tällaisissa asioissa. Olen ollut sitä mieltä, että Suomen valtiomuodon hengen mukaista on, että presidentti ei sekaannu tällaisiin sisäisiin asioihin, jotka ovat puolueasioita ja jotka eivät koske ulkopolitiikkaa. Kenties minun olisi pitänyt aktiivisesti yrittää tehdä jotain. Tosin on luultavaa, että en olisi saanut sanottavia tuloksia, ja kenties se olisi vienyt siihen, että olisin joutunut eroamaan presidentin virasta, mutta kenties se olisi jotain voinut vaikuttaa.

Kekkonen sanoi aikovansa pitää radiossa puheen, jossa hän esittelee näihin asioihin liittyviä yleisiä näkökohtia.

26.3. Morgon Tidningen sisältää:

»Nya krav på Finland».¹ Köpenhamn Information kirjoittaa, että venäläisten kutsu Skogille voi tarkoittaa, että venäläiset vaativat Suomelta nya baser ex. för radarstat. och jaktplansbaser yms. baser².

Soitin 27.3. Kekkoselle ja kysyin tästä asiasta. Kekkonen vastasi, että ei ole mitään kutsua tai m.s. ollut tässä asiassa kuin se, mikä kauan sitten tapahtui.

Refl. Tämä sanomalehtimiesten menettely on kauhean edesvastuutonta ja he vahingoittavat muita kansoja ja valtoja tällaisella sensatiokirjoituksellaan. Esiintyvät niin kuin he erityisesti ymmärtäisivät ulkopolitiikkaa ja muita asioita. Me kaikki kuitenkin hyvin tiedämme, että ne eivät ole lahjakkaimpia, jotka menevät sanomalehtimiehiksi. Kyllä ne hyvin tunnetaan.

¹ »Uusia vaatimuksia Suomelle.»

² uusia tukikohtia esim. tutka-asemille ja hävittäjälentokonetukikohtia yms.

29.3. Kenraaliluutnantti K. A. Tapola, Helsinki

Lähetän lämpimät onnentoivotukset merkkipäivän johdosta.

Samalla kiitän joku aika sitten saamastani sukuselvityksestä. Havaitsin siitä, että en ole aivan niin yksinäinen ja ilman sukulaisia kuin tähän asti olen luullut. Äitini ja Teidän isoisänne olivat sisaruksia ja olen isävainajanne serkku, siis sangen läheisiä sukulaisia. Tämä oli minulle yllätys.

Toivotan sukulaisenakin sydämellisesti onnea 60-vuotiaalle.

Ystävyydellä

J.K.P.

29.3. Luin Gripenbergin kirjeen Wuorelle 19.3.55 »Ruotsin ja Suomen asemasta».

Siinä Gripenberg kirjoittaa ulkom.neuvos Jarringin lausuneen, että »Ison-Britannian hallituksella ei ole optimistista käsitystä Suomen tulevaisuudesta».

Sellaisia käsityksiä esitetään Lontoon poliittisissa piireissä, että Suomi vielä saattaa joutua rautaesiripun toiselle puolelle. »Juuri niin», Jarring vastasi. Epäilykset Suomen poliittiseen kehitykseen nähden eivät enää ole yhtä laajalle levinneet kuin aikaisemmin, esimerkiksi viime syksynä, mutta ne eivät ole vielä hävinneet ja aivan hiljattain niitä on uudestaan – Lontoossa – esitetty. »Engelsmännen har ju sina egna skäl för en sådan uppfattning.»¹

Soitin tämän johdosta Kekkoselle. Hän sanoi myös olleensa hämmästynyt tästä tiedosta. Hän oli lukenut Gripenbergin kirjeen. Kekkonen ei ymmärtänyt ollenkaan tätä asiaa.

Minä sanoin, että tämä asia on hyvin tärkeä. Olen aivan hämmästynyt, sillä olen luullut, että Englannissa meillä on asiat hyvällä kannalla ja että siellä on oikeat tiedot. Olen luullut, että Creswell, Englannin suurlähettiläs, on meidän ystävämme ja kykenee antamaan oikeita tietoja. Kehoitin pitämään ulkoasiainvaliokunnan kokouksen ja siellä selostamaan Gripenbergin kirjeen ja kuvittelemaan, miten asiassa on tehtävä. Gripenbergin kirje on lähetettävä Tuomiojalle.

Minä: Meidän suhteemme Ruotsiin ei ole aivan sellainen kuin sen minun mielestäni pitäisi olla. Minun nähdäkseni Ruotsin ulkopolitiikassa ei juuri voi olla mitään sellaista, jota ei voisi ilmoittaa Suomelle, eikä Suomen ulkopolitiikassa mitään sellaista, mitä ei voisi ilmoittaa Ruotsille. Niin pitäisi olla, jotta aina, jos jotain on joka koskee toista maata, niin se ilman muuta ilmoitetaan sille. Nyt on Ruotsin ulkoministeriö (ja hallitus) kauemman aikaa tiennyt näistä huhuista, jotka koskevat Suomea, mutta ei ole ilmoit­ tanut meille mitään, ennen kuin nyt kun Gripenberg meni keskustelemaan muista asioista, jolloin »vahingossa» Jarring tuli maininneeksi asiasta.

Edelleen lausuin Kekkoselle, että meidän asemamme on viime sodan jälkeen ja niiden katastrofien johdosta, mennyt alaspäin. Ruotsi pitää meitä »köyhänä sukulaisena» enemmän kuin olisi syytä.

Pyysin Kekkosta miettimään kaikkia näitä asioita ja olisiko jotain tehtävä ja mitä voitaisiin tehdä.

Oli myös puhe Kekkosen kanssa, että Gripenberg olisi kutsuttava tänne neuvottelemaan asiasta.

Refl. Meillä on myös ollut Lontoossa heikko edustaja – Soravuo – joka ei nähtävästi kyennyt asioita hoitamaan.

¹ »Englantilaisillahan on omat syynsä sellaiseen käsitykseen.»

30.3. Gripenberg Tukholmasta täällä – kutsusta – luonani.

Gripenberg esitti kuninkaan ja Undénin terveiset.

Lausuin: Gripenbergin kirje Wuorelle koskien ulk.neuvos Jarringia. Sanat Gripenbergille: Mikä on Jarringin vihjausten takana? Meidän suhteemme Ruotsin UD:iin ei ole oikein hyvä. Jarring ei ilmoittanut itsestään Gripenbergille mitä tiesi, vaan teki sen »vahingossa». Minun käsitykseni on, että Ruotsilla ja Suomella ei ole ulkopolitiikan alalla mitään sellaista, jota ei voisi ilmoittaa toisilleen, edellyttäen että ei tule vuotoa.

Suomen poliittinen asema on kahden viime sodan johdosta mennyt alaspäin. Talvisota herätti sympatiaa, mutta se samoin kuin jatkosota paljasti, millainen Suomen poliittinen asema realisesti on ja miten heikko se on. Se paljasti Suomen todellisen aseman. Olemme yksin. Emme voi saada apua (muuta kuin Ruotsilta, joka on heikko). Talvisodan aikaan Englanti ja Ranska tarjosivat apua ja me otimme sen vakavalta kannalta. Mutta on käynyt ilmi, että länsivaltojen tarkoitus oli estää malmin vienti Saksaan ja se oli heidän todellinen tarkoituksensa.

Ruotsin poliittinen asema on paljon parempi kuin Suomen. Se on hyvä. Ruotsi tahtoo pysyä neutraalina ja se on meille hyvä. Se on myös Ruotsille hyvä sen tähden, että Ruotsille on parempi, että on Suomi nykyisessä asemassa kuin että Venäjän tykit ja patterit olisivat Ruotsin rajalla. Mutta Ruotsi tietää, että jos Ruotsi ei voi säilyttää neutraalia asemaansa, vaan Venäjä hyökkää sen päälle, niin länsi tulee Ruotsin apuun, sillä Ruotsi on länsiblokille yhtä tärkeä kuin Norja. Mutta me olemme yksinäisiä. Meidän täytyy tulla Venäjän kanssa toimeen omalla politiikallamme. Suhteet Venäjään ovat nyt hyvät eikä ole mitään tietoa, että Venäjällä olisi pahoja aikomuksia meitä vastaan.

Minä tahtoisin, että suhteemme Ruotsiin olisivat mahdollisimman hyvät ja että olisi aivan luottamukselliset suhteet Ruotsin ulkoministeriöön.

Gripenberg: Luultavasti Jarringin lausuma on syntynyt siten, että Hägglöf Lontoosta on kirjoitellut jotakin keskustelusta jonkun englantilaisen (esim. parlamentin jäsenen tms.) kanssa Suomen asemasta ja Hägglöf on kirjoittanut luottamuksellisesti ja pyytänyt, että ei ilmoiteta. Pan kuukautta sitten Jarring kertoi, että Boheman oli pyytänyt antamaan yleiskatsauksen Suomen tilasta. Siihen aikaan amerikkalaiset lehdet olivat kirjoittaneet Suomesta. Jarring oli sanonut, että usein amerikkalaiset ja englantilaiset kysyvät UD:ltä, mitä ajatellaan siitä ja siitä asiasta.

Gripenberg lupasi ottaa asian puheeksi Jarringin kanssa. Minä sanoin, että Gripenberg voi käyttää minun lausuntoani, miten katsoo soveliaaksi.

Lopuksi Gripenberg sanoi, että minulla on Ruotsissa kaikissa piireissä ja puolueissa hyvä maine ja luottamus. Gripenberg mainitsi, että kuningas aina kysyy, miten minä voin. Samoin minusta puhuu hyvää Undén ja Erlander. Äsken Ekeberg, dr. Ohlin, Ja Sv. D:n¹ Anderson – SV. Handelsb.² Ernfrid ….. Viime syksynä Gripenberg kävi Etelä-Ruotsissa ja oli Syds. Dagb.:n³ päätoimittajan kanssa, joka oli myös lausunut kauniita sanoja minusta.

Viime vuonna oli Kekkosen maine ollut alempana, mutta nyt Kekkosen osakkeet ovat nousseet sen jälkeen, kun hän kävi Ruotsissa (ja Tanskassa).

¹ Svenska Dagbladetin

² Svenska Handelsbladet

³ Sydsvenska Dagbladetin

30.3. Wuori luonani illalla. Moskovan lähettilään paikka.

Wuori kertoi, että hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa on keskusteltu tästä asiasta. Sosialidemokraatit katsovat, että Wuoren pitäisi jäädä Helsinkiin, jotta voisi täällä olla mukana asioita valmistelemassa (erityisesti, että sosialidemokraatit voivat saada häneltä tietoja ja neuvoja ulkopolitiikasta). Sosialidemokraatit katsovat, että Moskovaan pitäisi lähettää ammattidiplomaatti.

Minä sanoin, että en hyväksy tätä sosialidemokraattien kantaa. Moskovan paikka on meille erinomaisen tärkeä. Lupasin puhua Skogin kanssa. Sitten palataan asiaan.

31.3. Metsäliiton vuosipäivä. Juhla Messuhallissa. Olin siellä.

31.3. Kekkonen luonani.

Kekkonen kertoi, että maataloustuotteiden hintakysymys ratkaistaan tänä iltana, Ero sosialidemokraattien ja maalaisliittolaisten hallituksen jäsenten kesken koskee 500 milj. Koko asia merkitsee 70 mrd. Toivoi, että asia selviää.

Minä sanoin, että jos hallitus pyytää eroa, niin minä en suostu siihen. Luin, mitä aion vastata, seuraavaa:

»Koska hallituksen muutos nykyisissä oloissa ei olisi maan etujen mukainen, vaan olisi omiaan häiritsemään ja vaikeuttamaan valtion asioiden hoitoa, niin ja koska eduskunta ei ole ilmaissut hallitukselle epäluottamustaan, katson oikeaksi kehoittaa hallitusta jatkamaan tehtäviään – toimintaansa.»

Kekkonen hyväksyi tämän minun kantani. Kekkonen sanoi, että luultavasti muut lakot järjestyvät.

Sitten minä kerroin keskustelustani Gripenbergin ja Wuoren kanssa. Kekkonen katsoi myös, että Wuori olisi nimitettävä Moskovaan.

Nykopp kirjoitti 25.3.55 Wuorelle mm. Kansainvälisen pankin lainasopimuksen allekirjoittamisesta. Pankin presidentti Mr. Black oli pitänyt pienen puheen ja lausunut siinä mm., että nyt oli ensimmäisen kerran kaksi yksityistä pankkia National City Bank ja Bank of America ottaneet osaa Suomen lainaan. Black oli tiedustellut muilta yksityispankeilta, haluavatko ne olla mukana, mutta ne olivat kieltäytyneet. »Ei suinkaan Suomen luottokelpoisuuden takia, vaan »because of your location»¹.

Refl. Tämä kuvaa, miten meidän poliittinen asemamme on kahden viime sodan jälkeen heikontunut, s.o. reaalinen todellisuus on tullut esille. Mutta tämä on tosiaan surullinen asia, 1920-luvulla ja 1930-luvulla tällainen vastaus ei olisi tullut kysymykseen.

¹ »teidän sijaintinne takia»

1.4. Esittelyn jälkeen Kekkosen kanssa. Minä huomautin edellä mainitusta Nykoppin sähkeestä ja mitä pankit USA:ssa ajattelevat meidän asemastamme. Kekkonen oli sen huomannut. Olimme yhtä mieltä, että edustuksemme Moskovassa on järjestettävä niin hyvin kuin voimme ja ilman että siinä ei saa olla muut näkökohdat estämässä. Kekkonen oli samaa mieltä.

1.4. Maataloustuottajain asia järjestettiin eilen illalla. Sosialidemokraattiset hallituksen jäsenet olivat vastaan. Enemmistö päätti. Tänään Kekkonen ilmoitti minulle, että sosialidemokraatit eivät kuitenkaan pyydä eroa hallituksesta. Kekkonen sanoi kertoneensa sosialidemokraattisille hallituksen jäsenille, että minä en tulisi hyväksymään hallituksen eroa.

1.4. Eilen 31.3.55 Fagerholm piti Hämeenlinnassa sosialidemokraateille hyvän puheen. (Kts. sitä – Suomen Sosialidemokraatti 1.4.55.)

1.4. alkoi postimiesten lakko. Kun toinen lakko loppuu, niin toinen alkaa. Tämä on tosiaan huono osoitus Suomen kansasta ja Suomen oloista.

6.4. SNS:n juhla ystävyyssopimuksen 7-vuotisen voimassaolon johdosta Yliopistossa. Kaunis musiikkiohjelma. Ulkoministeri Virolainen ja Neuvostoliiton ministeri Kairov pitivät puheet. Kairov lausui kovin kauniita sanoja minusta ja minun toiminnastani hyvien välien edistämiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Minua koskeva kohta oli seuraava: »В этот торжественный день мы отмечаем ту большую работу, которую проделал для укрепления дружественных отношений между СССР и Финляндией выдающийся государственный деятель Финляндии, ее президент Г-н Паасикиви. 

Эта плодотворная деятельность в интересах мира, была отмечена Указом Президиума Верховного Совета СССР о награждении президента Финляндии высшей наградой СССР – орденом Ленина.

Позвольте мне от лица советской делегации поздравить r-на Паасикиви с этой наградой, пожелать эму доброго здоровья и успеха в его большой и сложной государственной деятельнос933 ти на благо Финляндии и ее народа.»

Kairov lisäsi: »Важную роль в установлении и проведении в жизнь политики добрососедских отношений между Сов. Союзом и Финляндии также сыграл премьер-министр Финляндии г-н Кекконен и возглавляемое им правителъство» –¹

Puheen jälkeen minä kiitin min. Kairovia hänen sanoistaan sekä minulle että yleensä Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista. Auditorio nousi seisomaan ja taputti käsiänsä.

¹ »Tänä juhlapäivänä panemme merkille sen arvokkaan työn, jonka Suomen huomattava valtiomies, sen presidentti herra Paasikivi, on suorittanut Neuvostoliiton ja Suomen välisten ystävällisten suhteiden lujittamiseksi.

Tämän hyviä tuloksia tuottaneen toiminnan rauhan hyväksi on SNTL:n korkeimman neuvoston puhemiehistö palkinnut suodessaan antamallaan asetuksella Suomen presidentille Neuvostoliiton korkeimman tunnustuksen – Leninin kunniamerkin.

Sallikaa minun neuvostovaltuuskunnan puolesta onnitella herra Paasikiveä tästä kunniamerkistä, toivottaa hänelle hyvää terveyttä ja menestystä hänen arvokkaassa ja vaikeassa valtiollisessa toiminnassaan Suomen ja sen kansan hyväksi.

Kairov lisäsi: Tärkeä osa Neuvostoliiton ja Suomen välisten hyvien naapuruussuhteiden poliittisen elämän muotoutumisessa ja ohjaamisessa on ollut myös Suomen pääministerillä herra Kekkosella ja hänen johtamallaan hallituksella.

12.4. Ministeri Skog luonani.

Ensin otin puheeksi Wuoren nimittämisen Moskovaan lähettilääksi. Esitin kantani, minkä johdosta Wuori olisi paras mies sinne. Esitin käsitykseni meidän ulkopolitiikastamme. Tarvitsemme Moskovaan miehen, joka koettaa saada käsityksen, millainen poliittinen tila on, ja antaa hallitukselle tietoja ja neuvoja. Esitin esimerkkejä etevistä diplomaateista: Camden, veljekset Bompard Ranskassa, Arth. Nicolson Englannissa ym.

Skog: Wuori on hyvä mies. Hän on ainoa mies, joka on sosialidemokraattejamme lähellä ja on antanut heille neuvoja tärkeissä asioissa. Hän on nyt tärkeällä paikalla ulkoministeriössä. Sentähden tahtoisin, että Wuori jäisi tänne. Hän kykenisi tällä paikalla palvelemaan maata. Ulkoministeriössä on yleensä ainoastaan harrastelijoita.

Minä: Kukaan ei tahtoisi niin mielellään, että Wuori jäisi kotiin, kuin minä. Mutta Moskovan paikka on meille erinomaisen tärkeä. Kuka sinne? Ei ole ketään.

Skog: Seppälä on hyvä hallintomies, mutta hänellä ei ole poliittista kykyä nähdä asioita selvästi. Jos Wuori lähtee, niin ulkoministeriö jää tyhjäksi. Wuori tarvitaan myös ystävyyssopimuksesta neuvoteltaessa. Mutta jos presidentti katsoo, että asia on toisin, niin he harkitsevat uudestaan.

Skog: Svento ei ole enää työkykyinen. Nuori Enckell, joka tulisi Wuoren sijaan ulkoministeriöön, on poikanen.

Sovimme, että Skog esittää asian uudestaan hallitusryhmälleen ja palataan asiaan.

Sitten Skog luki saamansa kirjeen Tokoilta (USA), joka koskee entisiä suomalaisia upseereja, jotka tekivät itsensä syypäiksi asekätkentään ja muuttivat USA:han ja ovat sen armeijassa. Tahtoisivat käydä kotimaassa, mutta eivät voi, koska he tulisivat pidätetyiksi.

Minä vastasin, että asekätköasia on vanha asia eikä siihen enää pidä koskea. Se asia pitää olla unohdettu ja pois päiväjärjestyksestä. Ei saa ketään enää ahdistaa sen vuoksi. Se on ollut ja mennyt. Miten asia on juriidisesti järjestetty, sitä en nyt voinut sanoa. Eikö se jo ole vanhettunut?

Skog lupasi puhua Kekkosen ja juristien kanssa.

Sitten puhuttiin tulevan vuoden puolustusbudjetista.

Vielä puhuimme kenraali Heiskasen ja Tapolan väleistä. Minä sanoin, että asia on edelleen niinkuin ennen: on kaksi paikkaa, joissa juonitellaan, armeijassa ja teatterissa.

13.4. Ruotsalaiset kansankäräjät – Folktingetin puhemiehistö Ernst v. Born, kunnallisn. Hagnäs ja redakt.¹ Mörne luonani kunniakäynnillä. v. Born puhui.

Minä vastasin, seuraavaan tapaan:

Ensin kiitin ja lähetin tervehdykseni ja menestyksen toivotukseni folktingetille.

Med stor glädje har jag konstaterat att avspänningen emellan de finsk- o. svenskspråkiga folkgrupper ägt rum. Språkstriden hör inte mera till vår tid. Nu behövs positivt arbete. Därvid ha Folktinget o. Ni svenskspråkiga en uppgift. jag vore ej glad o. nöjd om den svenskspåkiga befolkningen i vårt land skulle minskas och minskas. Det vore enligt min mening icke lyckligt för vårt land.

Jag hittade nyligen en gammal anteckning om en artikel i Journal de Genève 1930. Tankegången i artikeln gick i den riktningen att det viktigaste är att en gemensam allvinnande patriotism, som kan uttryckas lika bra på tre språk som på ett. Jag tycker det är en bra tanke. –––²

Kiitän vilpittömästi.

¹ toimittaja

² Suuresti iloiten olen todennut jännityksen lieventymisen suomen- ja ruotsinkielisten väestöryhmien välillä. Kieliriita ei enää kuulu meidän aikaamme. Nyt tarvitaan myönteistä työtä. Siinä on tehtävä Kansankäräjille ja Teille ruotsinkielisille. Minä en olisi iloinen ja tyytyväinen, jos maamme ruotsinkielinen väestö vähenemistään vähenisi. Se ei olisi minun mielestäni maallemme onneksi.

Löysin äskettäin eräästä Journal de Genèvessä vuonna 1930 ollutta kirjoitusta koskevan vanhan muistiinmerkinnän. Kirjoituksen ajatuskulku oli sen suuntainen, että tärkeintä ovat hyvät ja oikeat ajatukset, ennen kaikkea yhteinen kaikkivoittava isänmaanrakkaus, jonka voi ilmaista yhtä hyvin kolmella kuin yhdellä kielellä. Minusta se on hyvä ajatus.

14.4. Ministeri Leskinen puhumassa Lääkintöhallituksen lääkintöneuvoksen paikasta.

Sanoin lopuksi, että en vastusta Kuusistoa, koska hän on 9 v. vanhempi lääkäri, vaikka Pätiälä on tieteellisesti häntä edellä. Kehoitin puhumaan Pesosen kanssa siitä, että asia Pätiälään nähden jollakin tavalla järjestetään niin, että hän ei katso olevansa sivuutettu epäoikeudellisella tavalla.

15.4. Esittelyn jälkeen Kekkonen kertoi, että eilen hän oli ollut Neuvostoliiton amb.neuvoksen Kotovin kanssa puheissa. Kotov oli kertonut Itävallan neuvotteluista Moskovassa, jotka juuri olivat päättyneet onnellisesti.

Sen johdosta Kekkonen oli sanonut Kotoville, että eikö olisi nyt sopiva tilaisuus ottaa esille kysymys Suomen Karjalan rajojen ja rauhansopimuksen muuttamisesta. Se tekisi erinomaisen vaikutuksen täällä Suomessa, mutta samalla koko maailmassa, koska se antaisi uuden esimerkin koexistenssistä¹ Neuvostoliiton kanssa. Edellytys tietysti olisi, että Neuvostoliiton turvallisuus ei siitä kärsisi.

Kotov oli vastannut, että se asia on kovin arka, ja pyytänyt, että Kekkonen ei mainitsisi kellekään, että oli ottanut sen asian esille. Oli kuitenkin pyytänyt Kekkosta tarkemmin esittämään ajatuksiaan.

Kekkonen oli selittänyt asiaa. Kekkonen sanoi, että hän ei tähän asti ollut ottanut tätä asiaa niin selvästi puheeksi venäläisten kanssa. Luuli, että Kotov vie asian muiden venäläisten tietoon. K. sanoi myös, että venäläiset ovat huomanneet, että täällä Suomessa on viimeisen puolen vuoden aikana into ja kiihko noussut, ja katsoi, että Suomen varustelut on kohdistettu heitä vastaan. K. viittasi Reserviupseerien Liiton toimintaan sekä eräiden kenraalien: Blick ym. puheisiin. Muuten K. ei luullut, että venäläisillä olisi mitään sitä vastaan, että me varustamme.

¹ rinnakkaiselosta

16.4. Olympiakisakomitean lähetystö toi minulle teoksen: XV Olympiakisat Helsingissä 1952.

Lähetystön puheenjohtaja: Erik von Frenckell, sekä kenraalimajuri Martola ja Valkama, toimitusjohtaja Suvanto, sosialijohtaja Kaskela, toimittaja Kolkka ja varatuomari Kotkas. Aleksi Aaltonen oli myös mukana.

Keskustelimme jonkun aikaa. Minä kysyin, miten urheilu yleensä menee Suomessa. Frenckell vastasi, että hän luuli, että pian olemme jälleen siinä suhteessa hyvässä asemassa. Minä lausuin myös, että urheilujärjestöjen yhteistoiminta olisi järjestettävä. Frenckell vastasi, että se asia kyllä järjestyy.

19.4. Ilta-Sanomissa Atos Wirtasen kirjoitus Suomen kommunistisesta puolueesta. Mauri Ryömä on kommunistien vahva mies ja hänen tarkoituksensa on saada Suomessa kommunistinen diktatuurijärjestelmä.

21.4. Karjalan Liiton 15-vuotisjuhla Kaupungintalossa. Olin siellä.

22.4. Keskustelu esittelyn jälkeen. Kekkonen kertoi, että sosialistiset hallituksen jäsenet eivät hyväksy Wuorta Moskovaan lähettilääksi. Simonen ja Leskinen erityisesti ovat vastaan, koska luulevat, että Wuori on liian peräänantava venäläisille. He tahtovat noudattaa jyrkkää politiikkaa. Skog olisi kuitenkin valmis hyväksymään Wuoren. Wuori on itse valmis menemään Moskovaan. Kekkonen ja muut maalaisliittolaiset hallituksen jäsenet kannattavat myös Wuorta.

Minä sanoin, että minä pidän kiinni Wuoresta, ja pyysin ottamaan asian esittelyyn ensi viikolla.

Kekkonen on yhtä mieltä minun kanssani.

24.4. Partiopoikien ja tyttöjen paraati. Otin sen vastaan. Yli 8.000 partiolaista. Kesti tunnin.

25.4. Etelä-Pohjanmaalta lähetystö puhumassa uuden hiippakunnan perustamisen puolesta. Kirkolliskokous on tehnyt esityksen. Ent. maaherra Lahdensuo – rehtori Ala-Kulju, tohtori Kantele – maanvilj. Antila, kouluneuvos Karttunen, maanvilj. Niemipynttäri. Keskustelimme jonkun aikaa.

25.4. Wuori luonani.

Sanoin, että agrementtipyyntö hänelle Moskovasta tulee esille ensi perjantaina. Keskustelimme jonkun aikaa. Wuori sanoi, että eräs Neuvostoliiton lähetystön virkamies oli hänelle puhunut siitä, että täällä mieliala Neuvostoliittoa vastaan on nousemassa.

27.4. Yliopiston prof Ravila ja prof Nikolainen kutsumassa kristinuskon 800-vuotisjuhlaan yliopistolle 17.5.55 kl. 13. Lupasin.

27.4. Neuvostoliitto ilmoitti olevansa valmis neuvotteluihin lentoliikennesopimuksesta.

Refl. Tämä on myös hyvä merkki sekä meidän ja Neuvostoliiton suhteiden kannalta että yleensä siitä, että Neuvostoliitto tahtoo irtautua ainakin osittain isoloimisestaan.

29.4. Kreikan lähettiläs (asunut Tukholmassa) lähtökäynnillä.

1.5. YL laulutervehdyksellä. Tohtori Suomela puhui. Minä vastasin. Lauloivat maisteri Turusen johdolla viisi laulua.

Gartzin kirje Moskovasta Seppälälle26.4.55:

Molotovin vastaanotolla puolalaisen valtuuskunnan kunniaksi Mikojan hyvin ystävällisesti keskusteli Gartzin kanssa. Mikojan mm. ilmaisi tyytyväisyytensä itävaltalaisen kysymyksen järjestelyyn kertoen, että itävaltalaiset olivat esimerkkinä siitä asemasta, mihin pyrkivät, esittäneet Suomen. Hän mainitsi tässä yhteydessä nimenomaan molempien maiden puolueettomuuden niiden asemaa karakterisoivana.

4.5. aloitin kylpyni.

5.5. Meksikon lähettiläs Madame de Castillo Ledón jätti valtakirjansa.

10.5. Italian suurlähettiläs Zappi jätti suurlähettilään valtakirjansa.

10.5. Suomen Kirkon Sisälähetysseuran lähetystö piispa Sormusen johdolla kävi luonani ja toi kaksi kirjaa.

11.5. Linkomies pyytämässä, että kirjoittaisin Oman maan uuteen painokseen Yrjö-Koskisesta. Sanoin olevani intressoitu, mutta en antanut kuin puolen lupauksen.

11.5. Kekkonen antoi promemorian taloudellisesta tilasta, josta olin puhunut Virolaisen kanssa.

Venäläisen Vasiljevin armahtaminen. Sanoin, että en pane vastaan.

Sitten Kekkonen puhui Hornborgin kirjoituksesta Hufvudstadsbladetiin. Kekkonen sanoi, että ei ollut mitään tappelua Jalannin kanssa. Katuu kyllä, että meni Jalannin huoneeseen. Aikoo pyytää, että Jalanti kirjoittaa kirjeen Hornborgille ja selittää asian.

Minä sanoin, että en ole kääntänyt erikoista huomiota Hornborgin kirjoituksiin. Sanoin myös, että Kekkosen ajatus, että Jalanti kirjoittaa kirjeen Hornborgille ja selittää asian on mielestäni hyvä. Oikeudenkäynti vain pilaisi asiaa, niin kuin aina oikeudenkäynti tekee tällaisissa asioissa.

Kekkonen sanoi myös, että hän on valmis vetäytymään syrjään politiikasta, jos se katsotaan välttämättömäksi.

Minä vastasin, että hän, Kekkonen, on tärkeä voima meidän poliittisessa elämässämme. Häntä tarvitaan eikä hän voi vetäytyä pois. Minä en ole sekaantunut presidentinvaaliin, mutta mikäli olen siitä puhunut, mikä on tapahtunut hyvin harvoin, olen sanonut, että esitellyistä kandidaateista hän, Kekkonen, on N:o 1.

Sitten minä luin Kekkoselle tohtori Fredborgin kirjeen. Sanoin, että kun sain kirjeen eilen, pidin asiaa utsiktlös¹. Venäläiset eivät siihen suostuisi, nimittäin luopuman Porkkalasta. Tänään on Ilta-Sanomissa Kremlin ehdotus länsivalloille rauhan ohjelmaksi. Siinä on kohta: »Kaikkien ulkomailla sijaitsevien sotilastukikohtien hävittäminen.» Olisi otettava selvää, mitä tämä merkitsee ja olisiko tämän johdosta sondeerattava Porkkalan asiaa. Venäläiset luultavasti vastaavat, että Porkkala perustuu yleiseen rauhansopimukseen ja Suomelle ei ole ollut Porkkalasta mitään haittaa. Kehoitin Kekkosta miettimään asiaa.

Kekkonen katsoi, että tässä ei saataisi mitään tulosta aikaan. Porkkalasta ei tosiaan ole ollut meillä vaikeuksia. Lupasi harkita asiaa.

Sitten puhuttiin yleispolitiikasta. Minä sanoin, että siinä on jotain lievennystä havaittavissa. Neuvostoliiton asenne on lievempi. Pyrkimystä jännityksen helpottamiseen. Mikä syy? Amerikkalaiset katsovat, että taloudellinen tila Venäjällä on vaikeutunut. Länsivallat katsovat yleensä, että lännen varustelu on vaikuttanut venäläisiin. Joka tapauksessa tilanne näyttää nyt paremmalta. Viime aikoina on myös alettu puhua enemmän kansojen itsemääräämisoikeudesta yms. Bandungin konferenssi. Niin kauan kuin tällaista puhutaan, on Neuvostoliiton vaikea ryhtyä ainakin pahoihin toimiin.

¹ toivottomana

13.5. Lähtölounas Brasilian ministerille Conçalves’ille.

15.5. Kaatuneiden päivä. Seppele kaatuneiden haudalle.

16.5. Sotainvaliidien Veljesliiton lähetystö toi lippuplaketin.

16.5. Ruotsin arkkipiispa Brilioth ja piispa Rosenqvist ynnä kaksi ruotsinkielistä pappia. Rosenqvist toi minulle ruotsinkielisten pappien kirjan kirkon 800-vuotisjuhlan johdosta.

16.5. Kekkonen luonani. Puhui Skandaalilehden asiasta. Jalanti ei tahdo lähettää kirjettä Hornborgille. Kekkonen luulee, että syy on se, että Jalannin rouva on puhunut tästä asiasta, siitä saanut alkunsa. Kekkonen sanoi heidän puolueensa keskuudessa ajatellun, että minä ottaisin vastaan puheenjohtajan Sukselaisen ja ryhmän puheenjohtajan Kleemolan ja lausuisin heille, että minun mielestäni ei olisi tarpeen tehdä mitään tässä asiassa. Minä vastasin, että minun on vaikea tähän asiaan sekaantua, koska en tunne asiaa. Lisäsin, että sen olen mm. äsken eräälle kokoomukselaiselle sanonut, että presidenttikandidaateista Kekkonen on N:o 1. Asia jäi siihen.

17.5. Teologien promotio ·Yliopistolla. Olin siellä läsnä. Kaunis juhla.

19.5. Suomen Kirkon 800-vuotisjuhla Turussa. Matkustin Turkuun 18.5. illalla.

19.5. oli kl. 10–12 juhlajumalanpalvelus Tuomiokirkossa. Kl. 14–16 päiväjuhla, mm. minä esitin tervehdykseni. Kl. 18–21 päivälliset. Sen jälkeen olin Suomalaisilla kahvilla (siellä oli myös Koskenniemi rouvineen). Palasin Helsinkiin samana iltana kl. 12.45. – Juhlat olivat kauniit ja arvokkaat. Tapasin siellä mm. Ruotsin arkkipiispa Briliothin, Tanskan Fuglsang Damgaardin, Norjasta Smemo. Oli myös Englannista piispa Allison ja Amerikasta prof. Kantonen ja Lundqvist Kristillisen Maailmanliiton neuvostosta.

Mutta kyllä se oli minulle raskas päivä.

21.5. Kauppakorkeakoululla promotio.

Vihittiin maistereja, tohtoreja ja kaksi kunniatohtoria Niklander ja Wihuri. Juhla kesti kl. 12–14.30. (Tämäkin oli kaunis juhla.) Promoottori professori Kauppi lausui mm. minusta kauniita sanoja.

23.5. Maaherrat Manner ja Härmä toivat maaherrojen kokouksen terveiset. Sen jälkeen keskustelimme vähän aikaa. Kysyin, tietääkö Manner, mitä hänen lääninsä rajan toisella puolella (Venäjän puolella) tapahtuu. Manner vastasi, että länsipuolella ei ole paljon asukkaita, itäisellä puolella on kolhooseja. Minä sanoin mm., että oli hyvä, että karjalaiset kaikki tulivat pois Suomen puolelle Viipurin läänistä, sillä meitä on muutenkin niin vähän. Nykyisin on fyysillisellä suuruudella suuri merkitys ja kun meitä ei ole kuin 4 miljoonaa, niin jos 10–12 % olisi jäänyt pois, olisi se ollut meille suuri isku. Tämän johdosta Manner sanoi jotain siihen suuntaan, että meidän itsenäisyyttämme kunnioitetaan, aina olemme pelastuneet. Siihen minä sanoin: »Mutta kyllä olemme kärsineet suuria onnettomuuksia. Meidän täytyy taitavalla politiikalla säilyttää itsenäisyytemme ja elämämme.»

26.5. Sirpon amerikkalainen naisorkesteri (16 jäsentä) oli soittamassa minulle linnassa. Soitti oikein hyvin. On suurella konserttimatkalla Euroopassa ja lähtee huomenna Tukholmaan. Sirpo oli ennen Viipurin musiikkiopiston johtaja.

26.5. Refl.

Saa nähdä, mitä Neuvostoliiton uusi politiikka merkitsee: Itävallan sopimus, suostumus neljän vallan konferenssiin ym. Amerikkalaiset tulkitsevat sen merkitsevän suurta muutosta Venäjän politiikkaan; Puhuvat siitä, että satelliittimaiden regime¹ olisi muutettava vapauden perusteelle. Pravda 22.5. kirjoitti sen johdosta kovan pääkirjoituksen. Saa nähdä.

Lieneekö asia niin, että Neuvostoliitossa ei nyt ole Stalinin jälkeläistä, joka voisi hallita totalitääristä valtakuntaa? Onko siellä suuria sisällisiä vaikeuksia, niin kuin amerikkalaiset väittävät, ja millainen on tosiaan tilanne satelliittivaltioissa? Tästä kaikesta pitäisi meidän saada selvä.

¹ järjestelmä

27.5. Varsovaan nimitetty uusi suurlähettiläämme Palmroth luonani, lähtee pian Varsovaan. Minä esitin hänelle käsitystäni politiikasta. Erityisesti sanoin ihmetteleväni sitä, että Puolan kansa, jolla oli suuri historia, joka oli 26 miljoonan suuruinen ja tunnettu kansallishengestään ja ylpeydestään, oli näin alistunut vieraaseen komentoon ja uuteen järjestykseen. Se on todistus siitä uudesta ilmiöstä, jota on esiintynyt erittäinkin viime sodan jälkeen, että väkivallalla saadaan aikaan paljon enemmän kuin entisinä aikoina luultiin. Kehoitin koettamaan ottaa selvää, miten asiat oikein ovat Puolassa.

31.5. Karjalan Liiton lähetystö, Tuurna ym., toi minulle kirjan Karjala elää uusilla asuinsijoilla.

31.5. Poliisikomentaja Gabrielsson. Pohjoismaiden poliisipäällikköjen kongressi 8.–10.8. Helsingissä. Toivoivat, että voisin olla läsnä. Mutta jos en voi olla läsnä, niin sähke. Avajaiset 8.8.55 kl. 11. Sanoin, että en voi luvata olla läsnä, kun olen silloin maalla, mutta sähkeen lähetän. Myös Alli, koska tulee rouvia.

Sitten minä puhuin tapauksista 1947–48, koska tahtoisin kontrolloida muistiinpanoni, haluaisin saada häneltä niitä tietoja. Gabrielsson sanoi, että hänellä ei ole muistiinpanoja, mutta lupasi kirjoittaa minulle, mitä muistaa.

Gabrielsson kertoi, että joku aika sitten oli Kalastajatorpalla eräässä tilaisuudessa ollut mm. Leino ja maaherra Meltti. Leino, joka oli nauttinut alkoholijuomia, oli sanonut Gabrielssonille: »Kyllä v. 1947 kaikki oli valmista. Tämä kommunistimaaherra Meltti sen tietää.»

Gabrielsson lupasi kirjoitta minulle, mitä muistaa liikkuvasta poliisista, Valposta ym. Antaa minulle promemorian.

Fagerholm luonani. Interparlamenttaarisen liiton kokous Helsingissä 25.8.55 Eduskuntatalolla. Pyysi minulta tervehdystä aikakauskirjaan ja avaamaan kongressin. – Lupasin. – Lisäksi vastaanotto linnassa noin 40 hengelle 25.8.55.

Sitten puhuimme Tannerin ehdokkuudesta presidentiksi. Fagerholm sanoi, että on luultavaa, että Tanner tulee heidän ehdokkaakseen.

Minä sanoin, että on tyhmää ja huonoa politiikkaa jo se, että Tanner asetetaan ehdokkaaksi; venäläiset katsovat sen provokatioksi. Sellaiseen menettelyyn meillä ei ole mitään syytä eikä meillä ole siihen varaa.

Lopuksi sanoin, että vaalin täytyy tietysti mennä lain mukaan vapaasti. Minä en sekaannu siihen.

2.6. Pohjoismaisten Rakennuspäivin avaus B-Messuhallissa. Olimme siellä Allin kanssa.

3.6. Turun Yliopiston juhlassa. Pidin siellä puheen. Palasin illalla Helsinkiin.

4.6. Kadettien ylennys.

4.6. Turkuun tuli eilen sähke kansliapäällikkö Sohlbergiltä, että suurlähettiläs Lebedev haluaa saada tavata minua niin pian kuin mahdollista. Ilmoitin, että otan hänet vastaan kl. 11.30 (4.6.55).

Lebedev sanoi tulleensa luokseni epätavallisessa asiassa. Se koskee presidentinvaalia.

Hän alotti sillä, että tietysti presidentinvaali on meidän oma asiamme, mutta Neuvostoliitto on tietysti siitä suuresti intressoitu. Hän on saanut käskyn saattaa minun tietooni, että Neuvostoliitto ja sen hallitus toivoi, että minä edelleen jäisin presidentiksi. Очень хотели¹ että minä jäisin presidentiksi. Neuvostoliitto toivoo, että asia järjestyisi näin. Tästä Lebedev esitti laajemmin. – Moskovassa беспокоятся² että Tanner on esitetty ehdokkaaksi.

Minä vastasin, että tässä asiassa minun täytyy olla varovainen ja välttää sekaantumista. Tannerin ehdokkuutta minäkään en katso muuta kuin tyhmäksi politiikaksi. Глупая политика.³ Sen mielipiteen olen saattanut erään sosialidemokraattien johtomiehen tietoon. – Mitä tulee minun kandidatuuriini, haluan päästä yksityiselämään jo ikäni johdosta. En voi asettua ehdokkaaksi. » En voi … встать и в речи сказать, что я считаю себя вужным»⁴ – sanoin leikillisesti. Lebedev nauroi ja sanoi sen ymmärtävänsä. – Olen kyllä kasvanut sellaisessa atmosfäärissä, että kellään ei ole oikeutta vetäytyä palvelemasta maata, jos hänen palveluksensa hyvin yleisesti katsotaan välttämättömäksi – jos hyvin yleinen mielipide sitä vaatii. Mutta tässä tapauksessa se on hyvin hypoteettinen tapaus. On ehdokkaita, joita puolueet äänestävät. Sentähden sellaista yleistä toivomusta tai vaatimusta ei tule esiintymään. Sen voin ainoastaan luvata, että en julkisesti etukäteen ilmoita kieltäytyväni. – Lebedev tuntui siihen tyytyvän. – Lisäsin, että olen sanonut mielipiteeni, että esitetyistä ehdokkaista Kekkonen on N:o 1. Muuta en voi sanoa tästä asiasta.

Lopuksi sanoin, että hänen demarchensa, vaikka se oli yllättävä, oli minulle sikäli mieluinen, että minä sen johdosta voin tehdä päätöksen, että minua ei Moskovassa pidetä vastustajana – противник.

Poislähtiessä sanoin Lebedeville, että kun hänen demarchensa oli erikoislaatuinen, niin minä olen myös puhunut jotenkin avonaisesti hänelle. Edellytin, että hän varovaisesti käyttää sitä, mitä minä olen hänelle sanonut.

Lebedev: Se on itsestään selvää.

¹ Toivoivat kovasti

² ollaan huolestuneita

³ Tyhmää politiikkaa.

⁴ »…nousta ja sanoa puheessa, että minä pidän itseäni tarpeellisena»

4.6. Kutsui Wuoren suurukselle samaksi päiväksi heti Lebedevin käynnin jälkeen. Kerroin Wuorelle, mitä Lebedev oli sanonut.

Wuori kertoi jo aikaisemmin saaneensa käsityksen, että venäläiset tahtoisivat, että minä jäisin presidentiksi. Wuori kysyi, aionko puhua Kekkosen kanssa.

Minä: Kekkosen pitää saada tietää, mutta kun asia koskee häntä itseään, niin minun on ikävä siitä puhua.

Sovimme, että Wuori puhuu asiasta Kekkoselle.

4.6. Esittelyn jälkeen puhuin Kekkosen kanssa. Wuori oli jo hänelle puhunut asiasta.

Kekkonen kertoi, että hän jo aikaisemmin on itse ajatellut minun jäämistäni presidentiksi ja että se olisi tehty eduskunnan kautta lailla. Hän sanoi, että 2 à 3 seuraavaa vuotta tulevat olemaan tärkeitä asioiden järjestämiseksi venäläisten kanssa. Hän sanoi ottavansa asiaan kiinni. Minä sanoin Kekkoselle, että minä olen laskenut kaikki asiani sillä edellytyksellä, että pääsen vapaaksi ensi maaliskuussa. Egoistiselta kannalta se olisi edullisinta, koska nyt voin luopua presidentinvirasta, kun presidenttikauteni on mennyt jotenkin hyvin, mutta ei voi tietää, mitä seuraavien vuosien aikana tulee tapahtumaan. Mutta minun mielestäni, jos yleisesti katsotaan tarvittavan minun palveluksiani, niin minulla ei ole oikeutta kieltäytyä niin kauan kuin terveyteni on kunnossa.

Kekkonen sanoi sen ymmärtävänsä.

Minä lisäsin, että minä en tässä asiassa tule tekemään mitään. En sekaannu siihen.

Keskustelumme oli hyvin ystävällistä.

6.6. Lounas Islannin poislähtevälle lähettiläälle Briemille. – Briem toi Islannin presidentin ja hänen puolisonsa valokuvat meille.

6.6. Briemin lounaan jälkeen keskustelin Wuoren kanssa.

Wuori kertoi, että Kekkonen, kun hän ilmoitti, mitä minä olin kertonut Lebedevin käynnistä, oli ollut hyvin myötämielinen ajatukselle, että minut jotenkin yksimielisesti valittaisiin uudelleen. Oli tullut siihen päätökseen, että ei olisi syytä ilmoittaa sosialidemokraateille vielä tästä asiasta – sosialidemokraateilla on par’aikaa puoluekokous – jotta ei voitaisi sanoa, että Venäjä on harjoittanut painostusta. Kekkonen oli katsonut, että kenties Törngren on paras ottamaan alotteen tässä asiassa, jos sellainen tehdään.

Minä uudistin Wuorelle, että minulle olisi henkilökohtaisesti kaikkein paras, että pääsisin vapaaksi. Silloin minun presidenttiaikani olisi mennyt suhteellisen hyvin ja persoonallisesti minulla on hyvät olot: olen riippumaton ja minulla on hyvä asunto ja riittävästi kirjallista työtä. Mutta jos jotenkin yksimielisesti käännytään minun puoleeni ja kun Neuvostoliiton hallituksen taholta on tehty tällainen ilmoitus, niin minun on mahdoton kieltäytyä, niin kauan kuin minulla on voimia jonkun verran jäljellä. Panen tärkeän merkityksen Neuvostoliiton hallituksen mielenilmaisulle. He tietävät minun kantani, johon sisältyy se, että minä en mene pitemmälle kuin mitä linjaani sisältyy. Kun he ovat tehneet tämän ilmoituksen, niin se tietää, että he tyytyvät siihen ja heillä ei ole pitemmälle meneviä aikeita. Se on vahvistanut minun asemaani. Neuvottelut 1957 ja 1958 tulevat olemaan vastuunalaisia. Mutta minusta näyttää, että minä saan sen aikaan kuin kuka muukin.

8.6. Suuri lounas prinsessa Sibyllan ja hänen kahden tyttärensä Birgittan ja Desiréen kunniaksi meillä linnassa. 51 pöydässä. Radio-orkesteri, Fougstedtin johdolla, soitti. Hauska tilaisuus.

9.6. Jugoslavian uusi lähettiläs Sardeliç jätti valtakirjansa.

9.6. illalla ensin Sibelius-viikon konsertti. Olimme siellä Allin kanssa. Ruotsalaiset prinsessat olivat läsnä. Kaunis konsertti – Jussi Jalas johti, VI sinfonia ym. Kekkonen puhui.

10.6. esittely. Sen jälkeen Kymin läänin lähetystö puhui uudesta maaherrasta Mannerin jälkeen. Esitti: Virolainen tai kaupunginjohtaja Tuulia.

10.6. Sen jälkeen Moskovan eronnut suurlähettiläs Gartz luona lyhyellä käynnillä.

Gartz oli käynyt Molotovin luona. Molotov pyysi tuomaan minulle terveisin. Oli puhunut hyvää minusta, sanonut: Paasikivi on умный¹ kaukokatseinen mies (дальновидный.)² Myös Mikojan oli lähettänyt terveisiä ja puhunut hyvää Suomesta.

Gartz lausui, että hänen mielestään Neuvostoliiton nykyinen politiikka: Neuvostoliitto oli koettanut kaikkensa estääkseen Länsi-Saksan liittymisen länsivaltoihin ja sen aseistamisen. Nyt on huomannut, että se on epäonnistunut. Nyt koettaa kaikin estääkseen Länsi-Saksan aseistamisen. Neuvostoliitto tekee kaikkensa estääkseen uuden sodan syttymisen. Onko siinä takana jotain sellaista, että Neuvostoliitossa olisi sisäisiä vaikeuksia, taloudellisia, sitä Gartz ei uskonut. Siitä on vaikea saada selvää. Minä sanoin, että olen maan kannalta iloinen siitä, että puhuvat hyvää minusta. Olen kuullut samaa muultakin taholta. Meillä on lähivuosina suuria neuvotteluja edessä ystävyydensopimuksen uudistamisen johdosta. Mainitsin eräitä kysymyksiä, jotka siinä yhteydessä voivat tulla esille. Keskustelu oli lyhyt, kun minulla ei ollut aikaa.

10.6.55 lähdin kl. 12.30 Kultarantaan. Alli oli mennyt aamulla aikaisemmin. Naantalin kaupungin ja maaseudun edustajat + laulukuoro oli vastas kuten ennenkin.

¹ viisas

² kaukonäköinen

17.6. Esittely Kultarannassa. Lounaalla paitsi hallituksen jäsenet myös Svento.

Keskustelu Sventon kanssa politiikasta. Minä kerroin Lebedevin käynnistä luonani. Svento kertoi keskustelustaan Lebedevin kanssa, joka myös koski presidentinvaalia.

20.6. Izvestia on kirjoittanut kenraali Hersalon tyhmästä puheesta. Täytyy puhua tästä Kekkosen kanssa.

25.6. Suomessa vierailevien englantilaisten laivojen päällikkö amiraali Denny ja ambas. Creswell kunniakäynnillä Kultarannassa. Keskustelimme tunnin ajan.

26.6. USA:n Korkeimman oikeuden presidentti Earl Warren ja amb. McFall rouvineen + lähetystöneuvos Wells käynnillä Kultarannassa. – Hauska keskustelu, n. 1 tunti.

29.6. Suomen Pankin johtaja v. Fieandt rouvineen luonamme Kultarannassa.

Keskustelin Fieandtin kanssa ja kerroin hänelle mm. niistä tärkeistä neuvotteluista, jotka meillä on edessä 1957–58. Fieandt kertoi matkastaan Moskovaan, jonka hän teki äsken venäläisten kutsumana.

29.6. Refl.

Olen paljon miettinyt ja jo kauan neuvotteluja, jotka meillä on edessä. Olemme keskustelleet niistä Kekkosen kanssa. Seuraavat:

1) Ystävyyssopimus menee umpeen huhtikuussa 1958. Sanottava irti vuotta ennen, siis maaliskuussa 1957. Sitä ennen on asiaa meillä valmistettava. Alettava ainakin syksyllä 1956.

2) Onko sopimusta, jos se jää voimaan, selvennettävä ja muutettava? Kts. perustuslakivaliokunnan lausuntoa 1948 eduskunnassa.

3) Tässä yhteydessä on meidän sondeerattava, olisiko mahdollista saada luovutetun Karjalan rajoja korjatuiksi. Mitä kaikkea siihen liittyy?

4) Kysymys puolustuslaitoksen rajoituksista, jotka on rauhansopimuksessa. Olisiko koetettava saada niihin muutoksia?

5) Porkkala?

6) Venäläiset kysyvät: Mitä annatte kompensatiota? – Me emme anna muuta kuin ystävyyssopimuksen jatkamisen. Ystävyys vahvistuisi, jos muita asioita korjataan.

7) Venäläiset voivat sanoa: Antakaa aluetta Lapissa. (Se olisi meille vaikeaa, koska se koskee Ruotsia ja Norjaa ja länsivaltoja. Ei sovi meidän puolueettomuuteemme.)

Meillä on tosiaan vaikeat asiat esillä.

Emme tosin huononna asemaamme, mutta kysymys on koettaa saada parannusta tilaamme.

30.6. Hallituksen istunto.

Sitä ennen keskustelu Kekkosen kanssa, joka oli tullut tuntia aikaisemmin. – Puhuin Kekkoselle, että olin saanut Varsovasta »nuorisofestivalin» johtokunnalta pyynnön, että antaisin tervehdyksen. Olimme yhtä mieltä Kekkosen kanssa, että minun ei sovi sellaista tervehdystä antaa. Annoin kirjeen Kekkoselle, joka lupasi hoitaa asian.

Kekkonen sanoi, että on suostuttu Kiinan tilaukseen (2 tankkilaivaa) Rauma­-Repolalta. Se on tärkeää, koska Rauma­Repolan muuten täytyisi vähentää työväkeä.

(Rauma-Repolan asiasta minun täytyy puhua Matti Virkkusen kanssa.)

Refl. Tästä asiasta luultavasti voi tulla protesti USA:n puolelta.

Sitten luin lausuntoni Ogonjokille.

Kekkosella ei ollut mitään sitä vastaan.

Ogonjokin toimittaja yhdessä attachea Felisonin kanssa haastattelemaan.

2.7. sain tarkastettavaksi Ogonjokin toimittajan kirjoittaman haastattelun. Siinä oli minun valmistamani kohta, jonka olin antanut Kekkoselle ja hän toimittanut haastattelijalle. – Hyväksyin haastattelun.

13.7. Helsinkiin Allin kanssa. Professori Artt. Virtanen piti nuorisoseurojen juhlassa Helsingin Stadionilla puheen (kts. sitä).

Pääministeri Kekkonen vastasi siihen puheessaan (kts. sitä). Tämän johdosta Virtanen 14.7. lehdissä vastasi Kekkoselle. Nämä puheet herättivät suurta hälinää.

14.7. aamulla telefoonissa Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Ahon kanssa pitkään. Sanoin, että Virtasen puhe sisältää naiiveja väitteitä ja voi tuottaa meille vahinkoa sen kautta, että se voi vähentää niitä pieniä mahdollisuuksia, mitä meillä on saada tuloksia aikaan edessä olevissa tärkeissä neuvotteluissa. Neuvotteluihin tulee valmistua heti kun presidentinvaali on ohi – ensi keväänä. Luettelin asiat: 1) ystävyyssopimuksen uudistaminen; 2) sen mahdollinen selventäminen, jos uudistetaan; 3) puolustuslaitosta koskevien rajoitusten muuttaminen tai poistaminen; 4) sondeerattava, onko mahdollista saada mitään muutosta Karjalan rajaan; 5) Porkkala (sondeeraus).

Pyysin, että Uusi Suomi ei jatkaisi kirjoittelua Virtasen ja Kekkosen puheista ja muusta, mitä siihen kuuluu.

Aho lupasi.

14.7. kl. 14.30 Kekkonen luonani. – Keskustelimme Virtasen puheesta sekä lehtien kirjoittelusta Porkkalan asiasta, josta Helsingin Sanomat alotti kirjoittelun. Olimme yhtä mieltä, että nämä kirjoitukset voivat vaikeuttaa neuvottelujamme ja asioiden hoitoa tulevissa neuvotteluissa. Ne herättävät naiveja ja epärealistisia ajatuksia meidän kansassamme.

15.7. Esittely kl. 11, mm. kirjailija Pekkanen nimitettiin Akatemian jäseneksi.

15.7. kl. 12.15 Ranskan ambassadi Lecompte-Boinet lähtökäynnillä. Sen jälkeen lounas hänelle ja rouva Lecompte-Boinetille. Ojensin Leijonan suurristin.

Hauska keskustelu. Lecompte-Boinet on hauska ja intelligentti mies.

Kl. 14.30 ministeri Skog ja kenraali Heiskanen esittelyllä.

Kova päivä.

16.7. Kl. 11 Kanadan lähettiläs Matthews lähtökäynnillä. Kun hän ei asu Helsingissä, ei mitään lounasta.

Kl. 12 Brasilian uusi lähettiläs Jobim jätti valtakirjansa.

Iltapäivällä lähdimme Allin kanssa Helsingistä. Poikkesimme Aarnen ja Kaijan luona heidän maapaikallaan.

Keskustelussa telefoonissa Ahon kanssa 14.7. lausuin mm.:

Neuvottelut venäläisten kanssa voivat kulkea seuraavaan tapaan:

Me teemme ehdotuksia ja esitämme toivomuksiamme alueista ym. Venäläiset: Mitä annatte korvaukseksi?

Me: Ei mitään. Ellette anna meille mitään, niin me emme rakasta teitä.

Venäläiset: Se olisi ikävää, sillä tahtoisimme mieluummin, että te rakastaisitte meitä. Mutta ellette sitä tee, niin me sen kuitenkin voimme kestää ja tulla toimeen ilman teidän rakkauttanne. Mutta jos meidän ystävyytemme teitä kohtaan muuttuu vihamielisyydeksi, niin se on teille ikävä asia.

Venäläiset voivat myös sanoa: Antakaa korvaukseksi alue Lapissa. (Ajattelevat, vaikka eivät sitä sano: jotta me saamme suuremman ja vapaamman alan toimia Atlantin valtoja vastaan.)

Me: Sitä emme voi antaa.

Venäläiset: Odotimme tätä teidän vastaustanne. Se osoittaa, että te olette sittenkin jonkun verran länsivaltojen puolella.

18.7. Wuoren kanssa neuvoteltava hänen nyt ollessaan Suomessa mm. seuraavasta:

I.

Asiat, jotka on mainittu edellä.

II.

Mutta

jos nyt tulee yleispoliittinen tila paremmaksi, niin pitäisikö meidän koettaa ottaa asiamme esille ennen kuin se tulee esille ystävyyssopimuksen määräämässä ajassa.

Milloin?

III.

Olisiko meneteltävä niin, että varaamme itsellemme ajan neuvotella s.o. ilmoitamme maalisk. 1957, mutta neuvottelut jäävät sen jälkeen?

Voisiko ystävyyssopimuksen pidentämisen ottaa esille ensi vuonna?

IV.

Miten on asioita valmisteltava?

V.

Mikä on venäläisten uuteen menettelyyn syy ja mikä on sen tarkoitus?

VI.

Miten on meidän meneteltävä niin, että emme menetä nykyistä hyvää asemaamme venäläisten luona?

Onko alotettava Helsingissä vai Moskovassa?

VII.

Mukaan valmisteluihin:

Svento

Wuori

Idman.

Eduskuntaryhmien edustajia??

19.7. Refl. (Eri paperilta tähän): »Jos nyt tulee yleisen poliittisen atmosfäärin paraneminen ja helpottuminen, niin meidän pitäisi koettaa käyttää sitä hyväksemme ja saada siitä hyötyä. Korjata ankarien rauhanehtojen seurauksia: 1) Karjalan raja; 2) Porkkala; 3) puolustuksen rajoitukset; 4) tulevaisuuden turvaaminen.»

23.7. Dagens Nyheterin toimittaja Oscar Rydqvist Kultarannassa. Haastattelu kanssani. Haastattelu julkaistu 31.7.55.

26.7. Helsinkiin. – Esittely 27.7.55.

27.7. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Kekkonen kiinnitti huomioni Fagerholmin puheisiin Suomen liittymisestä Pohjoismaiseen Neuvostoon. Kekkonen ajatteli, että hän esittäisi puheessaan jatkoa puheeseensa 1952, että pohjoismaat muodostaisivat neutraalin blokin. Tosin siitä ei tulisi mitään, mutta se olisi vastapainona Fagerholmin ym. Pohjoismaiseen Neuvostoon liittymiselle.

Minä sanoin, että on tarkasti harkittava, ennen kuin Kekkonen esittää yllä mainitun tuumansa. En sanonut siitä vielä mitään omaa mielipidettäni.

Keskustelu tästä asiasta jäi tähän. Minä koskettelin tulevia neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa ystävyyssopimuksen uudistamisen yhteydessä.

27.7. kl. 15 Wuori luonani.

Minä sanoin, että olisi koetettava saada käsitys mm. seuraavista seikoista:

1) Mikä on syynä Neuvostoliiton hallituksen uuteen politiikkaan tai ainakin uuteen taktiikkaan?

a) Sisäiset vaikeudet?

b) Aasian asiat?

2) Mitkä tarkoitukset on Neuvostoliiton nykyisellä politiikalla?

3) Onko mahdollista, että Venäjä tulee tekemään myönnytyksiä satelliittivaltioille?

4) Hrutshevin puhe Berlinissä eilen. (asettui jyrkälle kannalle Itä-Saksaan nähden. Ei tee myönnytyksiä.)

5) Dullesin puhe eilen. Tänään lehdissä. Kosketteli satelliittivaltioiden asemaa.

6) Kekkosen tuuma puhua pohjoismaiden neutraalista blokista.

7) Pohjoismainen Neuvosto. Fagerholmin puhe Suomen liittymisestä siihen.

Wuori kertoi ensin Voroshilovin, Mikojanin, Molotovin ym. asenteesta Suomeen nähden. Kaikki puhuivat Suomesta kauniita sanoja. (Molotov sanoi, että hänellä on hyvät muistot Suomen presidentistä.) Kaikki venäläiset viralliset piirit ovat ystävällisiä meitä kohtaan. – Moskovan länsivaltojen diplomaatit olivat hyvin tietoja vailla, mitä Kremlissä tapahtuu. Heidän keskuudessaan oli se käsitys, että Kremlissä on jonkinlainen kiista siitä, kuka on oikein ensimmäinen mies. Sohlman, Ruotsin lähettiläs, joka on ollut Venäjällä kauan, oli sitä mieltä, että on sikäli muutos menettelyssä Kremlissä, että on kollektiivinen johto siten, että voi helposti vaihtaa puheenjohtajan, jos on tarve. Kukaan ei voi sanoa, mistä tämä kaikki johtuu. Johtuuko sisäisistä vaikeuksista, se on tietämätöntä. Sohlman oli sitä mieltä, että Neuvosto-Venäjällä ei ole mitään sisäisiä suurempia vaikeuksia. Katsotaan, että sato tulee parempi kuin viime vuonna. Myös eri lähetystöjen sotilasasiamiehet katsovat, että Neuvostoliitto ei ole sotilaallisesti heikontunut. Kaikki näyttää osoittavan, että Neuvostoliitto tahtoo välttää sotaa. Ei ole myöskään vielä ideologisia erimielisyyksiä.

Meidän kannalta: joko Neuvostoliitto on heikompi tai vahvempi, se ei voi muuttaa meidän politiikkaamme. Venäjän ei tarvitse heikkoutensa vuoksi antaa meille perään, se on meihin nähden aina niin vahva.

Kaksi näkökohtaa:

Neuvostoliiton politiikka pohjoismaihin nähden: tahtoo pitää yllä status quon pohjoisessa. Se ei saa Norjaa ja Tanskaa eroamaan Atlantin liitosta. On myös tyytyväinen Ruotsin ja Suomen nykyiseen asemaan.

Pohjoismainen neuvosto:

Neuvostoliitto ei tahdo tässä pienessä asiassa Suomeen nähden antaa perään, jotta länsi ei voi sanoa, että Venäjä on pakotettu antamaan perään ja suostumaan Suomen liittymiseen Pohjoismaiseen Neuvostoon. Wuori ihmetteli, että Fagerholm on ottanut tämän asian esille. Se oli turha teko Fagerholmilta.

Sitten Wuori kertoi olleensa eilen lounaalla Lebedevin luona. (Wuori + rouva, Ingman, Lebedev + rouva, Kotov.) – Puheessaan lounaalla Lebedev oli sanonut, että virallinen politiikka ja suhteet Neuvostoliittoon ovat Suomessa sellaiset, että se on saanut Moskovan hyväksymisen.

Mutta täällä on esiintynyt myös muita mielipiteitä:

1) Kirjoitettu Porkkalasta:

Lebedev sanoi, että Porkkala ei ole vaara Suomelle, mutta se on välttämätön Leningradin puolustamiseksi. Sentähden se on Neuvostoliitolle tärkeä. (Saman ajatuksen oli Kotov aikaisemmin lausunut Wuorelle.)

2) Lebedev sitten kosketteli Fagerholmin puhetta Pohjoismaisesta neuvostosta. Se oli kumarrus Suomen oikeistolle. (Lebedev). – Pohjoismaisessa Neuvostossa on enemmistö Atlantin liitolla, Atlannin liiton valtioilla.

Lebedev oli vastustanut Suomen liittymistä Pohjoismaiseen Neuvostoon.

3) Lebedev sanoi, että me emme vielä olleet antaneet vastausta sotilasvaltuuskunnan menosta Moskovaan. (Tästä asiasta Lebedev oli puhunut Wuorelle jo ennen hänen menoaan Moskovaan.) Keskustelimme tästä asiasta. Wuori sanoi, että nyt on helpompi mennä, kun kaikkialta käy valtuuskuntia Moskovassa. Meidän pitäisi pian ilmoittaa, että valtuuskunta tulee. Skog voisi mennä mukaan.

Minä: Tämä asia on otettava esille ja koetettava saada järjestykseen.

Wuori sanoi vielä, että näyttää varmalta, että Neuvostoliitto tahtoo nyt välttää suursotaa.

28.7. Ministeri Leskinen puhumassa Kymen läänin maaherrasta. Ehdotti Imatran kauppalanjohtaja Rantaa. Sanoi puhuneensa Kekkosen kanssa, joka hyväksyy. Minä sanoin, että jos hallitus kannattaa Rantaa, en vastusta. 

28.7. Kultarantaan.

30.7. Lounaalla Jaakko ja Aino, Aarne ja Kaija sekä saksalaiset lääkärit Fressel ja rouva.

1.8. Kirje Virolaiselta. Venäläisten ehdotuksesta, että tehtäisiin sopimus teknillis- ym. kulttuurivaihdosta.

Ilmoitin tel., että meidän on vaikea kieltäytyä, jos sopimuksen sisällöstä tulee tyydyttävä.

Kehoitin käsittelemään asian valtioneuvoston ulkoasiainvaliokunnassa ja asiantuntijain kanssa.

Myöhemmin sain meidän vastaehdotuksemme, jonka ulkoasiainvaliokunta oli hyväksynyt. Minä sanoin, ettei minulla ollut mitään sitä vastaan.

5.8. Lounas Suomalaisilla huvilalla – Eino Koskimies, kauppaneuvos Kestilä ja johtaja Kataja läsnä, kaikki rouvineen.

10.8. Kekkoselta kirje, joka koskee Pohjoismaista Neuvostoa ja Suomen liittymistä siihen. (kts. kirj.)

10.8. Luin Bulganinin puheen korkeimman neuvoston kokouksessa 4.8.55 (Pravda 5.8.55).

Bulganinin puhe ei ole rohkaiseva länsivalloille ja USA:lle, mutta se on mielestäni sellainen kuin voi odottaa.

USA (Eisenhower – Dulles ym.) on odottanut, että Neuvostoliitto antaa perään tärkeissä asioissa: Saksan yhdistämisessä, kollekt. turvallisuusasiassa. Vieläpä on puhunut siitä, että satelliittien asema muuttuisi ja ne saisivat vapauden.

Kaikissa näissä asioissa Bulganin lausuu jyrkästi Venäjän kannan, joka on entinen (kts. Bulganinin puhetta).

Nähtävästi Neuvostoliitto ei tule luopumaan mistään olennaisesta. Asiat jäävät nykyiselleen – status quo. Coexistence pasif.¹ tapahtuisi siis nykyisten olojen perusteella. Eurooppa jää nykyiselleen repaleiseksi, Saksa jaetuksi jne. Tämä perspektiivi on tietysti terrible², mutta sitä ei voi auttaa: se on tulos viime vuosikymmenien politiikasta ja sen kehityksestä ––– ja länsivaltojen poliittisista virheistä.

On hyvä, että meidän nyt ei tarvitse tehdä tärkeämpiä poliittisia ratkaisuja. Nähdään sitten, miten yleispolitiikka menee.

¹ rauhanomainen rinnakkaiselo

² hirmuinen

12.8. Esittely Kultarannassa. Sitä ennen keskustelu Kekkosen kanssa.

Ensiksi puhuin ruotsin kielen asemasta ja ehdotuksista, että sen asemaa heikennettäisiin. En kannata näitä pyrkimyksiä enkä hyväksy sitä tarkoittavia ehdotuksia. Kekkonen sanoi, että asia ei ole ajankohtainen. Hänkään ei kannattanut ruotsin kielen heikentämistä tarkoittavia ehdotuksia.

Sitten puhuimme Pohjoismaisesta Neuvostosta ja Kekkosen kirjeestä minulle.

Minä: En pidä asiaa kiireellisenä eikä se ole meille nyt kovin tärkeä. Mitään takeitakaan me emme voi pyytää. Neuvoston säännöt ovat takeina. En myös katsonut, että presidentti vähän ennen uuden presidentin vaalia ratkaisisi tämän asian. Paras on lykätä asia. Kansainvälinen suurpolitiikka voi myös vaikuttaa Neuvostoliiton kantaan ja tähän asiaan.

Sitten puhuin Bulganinin puheesta korkeimmassa neuvostossa Genèven konferenssista. Kekkonen oli samaa mieltä kuin minä.

Sitten puhuin Atos Wirtasen kirjoituksista meidän kommunistiemme (johtajien) tarkoituksista: ajattelevat vallankaappauksen toimeenpanemista sopivalla hetkellä. – Kekkonen luuli myös, että Ryömän piiri edelleenkin sellaista ajattelee.

Minä sanoin ajatusteni kääntyneen meidän sotilasmenoihimme. Ennen sotaa olivat sotilasmenot 15 à 20 % budjetista = 30 à 40 mrd. nykyisin. Nyt on todellisesti 10 à 11 mrd. Siis »säästö» on 20 à 30 mrd. Se on meille suuri helpotus.

Kekkonen sanoi, että nykyään emme voisi kestää 30 à 40 mrd. sotilasmenoja. Hän sanoi kertoneensa, mitä minä olin hänelle lausunut akateemikko Virtasen puheesta, että pidetään »pää pensaassa», kun puolustuslaitoksesta ei pidetä huolta. Olin sanonut, että se olisi pään pistämistä pensaaseen, jos luulemme itsenäisyytemme olevan turvassa, jos lisäämme esim. 10 miljaardilla sotilasmenoja. Ne, joiden kanssa oli tästä puhunut, olivat samaa mieltä, että se olisi todellista pään pensaaseen pistämistä.

Olimme yhtä mieltä siitä, että jos yleispolitiikka vie siihen, että ·suurvallat vähentävät sotilasmenojaan, niin se vaikuttaa mielipiteisiin myös meidän maassamme.

Esittelyssä nimitettiin mm. Kymen läänin maaherraksi Imatran kauppalanjohtaja Ranta. (Kekkonen sanoi minulle, että eroava maaherra Manner oli kovasti kiittänyt Rantaa.)

16.8. Kekkonen soitti. Kertoi Lebedevin käyneen hänen luonaan ja ilmoittaneen, että hän pyytää tavata minua huomenna (aikaisintaan kl. 18) tai ylihuomenna jättääkseen minulle marsalkka Voroshilovin kirjeen (se tulee nähtävästi vasta huomenna, koska Lebedev vasta kl. 18:n jälkeen voisi tulla minun luokseni).

Sovimme, että otan Lebedevin vastaan huomenna kl. 19 sekä että Kekkonen tulee Kultarantaan ylihuomenna torstaina kl. 12.

17.8. Lebedev saapui Kultarantaan. Toi kirjeen Voroshilovilta, jossa Voroshilov kutsui minut Moskovaan.

Sen ohella Lebedev ilmoitti suullisesti seuraavaa (hänellä oli paperi – muistiinpanot – josta luki):

1) Neuvostoliiton hallitus haluaisi keskustella ystävällisten suhteiden lujittamisesta maidemme välillä.

2) Neuvostoliitto voisi luopua oikeuksistaan Porkkalaan.

(мог бы отказаться от своих прав относительно Порк.)

3) ) обменяться мнениями, чтобы договор дружбы слу-,киn. и дальше делу мира и укрепил отношения меЖдУ нашими странами – .¹

(Siis: että ystävyyden sopimus pitennettäisiin.)

4) Чтобы я приехал в Москву вместе с премьер-мкн. Кекконеном, (että tulisin Moskovaan pääministeri Kekkosen kanssa).

5) että tämä asia pidetään täysin salaisena. Se mitä hän suullisesti ilmoitti, saa tulla ilmi vasta Moskovassa.

Lisäksi Lebedev sanoi heidän toivovan, että matka tapahtuisi syyskuussa, jos mahdollista.

Minä lausuin olevani kiitollinen marsalkka Voroshilovin kirjeestä ja siitä, mitä Lebedev oli ilmoittanut. Sanoin minulle olevan välttämätöntä, että saan ilmoittaa asian pääministeri Kekkoselle ja neuvotella hänen kanssaan. Lebedev vastasi sen olevan luonnollista. Minä lisäsin Kekkosen tulevan huomenna luokseni – aikaisemman sopimuksen mukaan. Tulen hänen kanssaan neuvottelemaan tästä asiasta. Ensi viikon alussa tulen Helsinkiin. Niin pian kuin mahdollista tulen antamaan vastauksen kutsuun.

¹ vaihtaa ajatuksia, jotta ystävyyssopimus edelleen palvelisi rauhaa ja lujittaisi maittemme välisiä suhteita.

18.8 Kekkonen luonani Kultarannassa. Söimme yhdessä lounaan.

Minä kerroin Lebedevin käynnistä eilen luonani. Luin Voroshilovin kirjeen ja kerroin, mitä Lebedev oli ilmoittanut minulle (kts. ed.). Söimme yhdessä suuruksen. Alli oli mennyt Ainon ja Jaakon luo.

Keskustelimme asioista. Olimme sitä mieltä, että toistaiseksi ei puhuta kenellekään muulle.

Matka Moskovaan on tehtävä niin pian kuin mahdollista, mieluimmin syyskuun alussa. Porkkalan asia olisi saatava lukkoon niin pian kuin mahdollista.

Kekkonen valmistaa asioita. Hän miettii, olisiko ystävyyssopimukseen tehtävä joitakin selvennyksiä. Hän myös miettii ja valmistaa, miten olisi otettava esille kysymys Karjalan rajan muuttamisesta, Porkkalan asian lisäksi. Hän tuumii myös, keitä olisi otettava mukaan Moskovaan.

Minä sanoin, että haluaisin mukaan Sventon.

Kekkonen sanoi, että Lebedev oli eilen kysynyt, voisiko Kekkonen tulla hänen luokseen lounaalle tänään 18.8., mutta Kekkonen oli sanonut olevansa estetty ja kutsunut Lebedevin illallisille tänään 18.8.

Sovimme Kekkosen kanssa, että Kekkonen puhuu tänään Lebedevin kanssa tästä asiasta, jonka minä olin hänelle täysin esittänyt. Koskettelee myös varovasti Karjalan rajojen muuttamista koskevaa kysymystä.

Kekkonen sanoi tulevansa huomenna muuten Turkuun jalostusyhtiön kokoukseen. Sovimme, että Kekkonen sen jälkeen huomenna tulee luokseni Kultarantaan kertomaan keskustelustaan Lebedevin kanssa.

Lopuksi Kekkonen lausui aikovansa eduskunnan kokoontumisen jälkeen syyskuussa ottaa ryhmissä esille kysymyksen, että minut valittaisiin presidentiksi kuudeksi vuodeksi. Kysyi, mitä minä siitä ajattelen.

Minä vastasin, että mieluimmin haluaisin päästä vapaaksi – jo itsekkäistä syistä. Nyt voin jättää presidentintoimen suhteellisen hyvässä tilassa, mutta tulevaisuudesta ei kukaan voi tietää mitään. Mutta olen kasvanut sellaisessa ilmapiirissä, että kukaan kansalainen ei ole oikeutettu kieltäytymään palvelemasta maataan, jos jotenkin yleisesti katsotaan, että hänen palveluksensa ovat maalle tarpeelliset. Mutta tietysti ei voi edellyttää, että olisin kuusi vuotta presidenttinä, mutta pari vuotta. Jos nyt ystävyyssopimus tulee selväksi, niin tietysti minun jäämiseni ei olisi niin välttämätön.

Keskustelun kuluessa Kekkonen sanoi, että Lebedevin käynti kesäkuun alussa minun luonani on tullut tunnetuksi ja siitä on puhuttu.

Tämä on merkillistä, sillä minä en ole puhunut siitä muille kuin Wuorelle, joka on siitä puhunut Kekkoselle. Sen vuoksi katsoimme, että nyt ei olisi puhuttava mitään Lebedevin eilisestä käynnistä luonani vielä Wuorelle (niin kuin minä olin ajatellut).

Sanoin keskustelun kuluessa myös, että olin jo viime talvena sanonut sekä eräälle sosialidemokraatille että kokoomuslaiselle (Aholle), että esitetyistä presidenttikansidaateista Kekkonen on N:o 1.

Refl.: Olimme Kekkosen kanssa iloisia ja tyytyväisiä siitä, että nyt näyttää, että saavuttaisimme todellisen hyvän tuloksen, Porkkalan vapautuksen. Mutta meidän pitää koettaa vielä, olisiko mahdollista saada jotakin aikaan Karjalan rajoihin nähden.

19.8. Kekkonen jälleen luonani Kultarannassa.

Lebedev oli eilen ollut hänen luonaan illallisella kl. 19–22. Oli keskusteltu Moskovan matkasta.

Kekkonen oli sanonut, että minä olin lausunut tulevani Moskovaan niin pian kuin mahdollista.

Lebedev ei voinut aikaan nähden sanoa mitään, ennen kuin Adenauerin matkasta Moskovaan on selvä tieto – milloin se on. Lupasi ottaa selvän.

Keskustelun kuluessa oli Kekkonen sanonut, että Porkkala on tärkeä asia, mutta oli kosketellut myös Karjalan kysymystä, koska se on meille suomalaisille tärkeä. Se asia oli jäänyt tämän varaan. Ensi tiistaina 23.8. Kekkonen ja Lebedev tapaavat jälleen toisensa ja silloin jatkavat keskustelua.

Lebedev oli mm. lausunut, että tarvitseeko Moskovaan tulla muita kuin Kekkonen ja minä.

Tämän yhteydessä Kekkonen sanoi minulle, että hän on ajatellut, että Skog tulisi mukaan. Minä vastasin ajatelleeni myös Skogia mukaan. Matkan aikaan nähden Kekkonen katsoi, että se kuitenkin olisi siirrettävä syyskuun puolivälin toiselle puolelle, koska silloin eduskunta on koolla.

(Refl. Svento?)

Sovimme, että Kekkonen miettii kaikkia asioita, jotka liittyvät tähän matkaan. Tultuani Helsinkiin 23.8. jatkamme neuvotteluja.

Lopuksi Kekkonen sanoi, että kun kysymys Pohjoismaisesta Neuvostosta on edelleen esillä, niin hän on ajatellut haastattelua sen johdosta. Oli kirjoittanut ehdotuksen, tahtoisi, että voisi sanoa, että minä sen hyväksyn. Lupasi lähettää sen minulle. Minä uudistin, mitä ennen olin sanonut, että tämä asia ei minun mielestäni ole meille tärkeä. Eikö olisi paras antaa sen olla rauhassa?

19.8. Refl. Moskovassa:

1) Ystävyyssopimus – selvennetään, jos on tarve.

2) Sovitaan, että ystävyyssopimus on edelleen voimassa kuten se sisältää: s.o. jatkuu 5 vuodeksi 1958 lukien ja on sanottava sitten irti niin kuin siinä on sanottu.

Tämä olisi paras. Mutta jos venäläiset vaativat, että se on jälleen voimassa 10 vuotta, niin voisimme siitä sopia, jos saamme venäläisiltä riittävästi etuja.

3) a) Porkkalan

b) jotakin parannusta Karjalan rajoihin. (Servituutti¹ ym. kenties.)

4) Kysymystä puolustuslaitoksen rajoituksista harkittava.

Olisiko rajoitukset poistettava tai miten ainakin lievennettävä?

¹ käyttöoikeusjärjestely

21.8. Raision kirkon 650-vuotisjuhla.

Olimme Allin kanssa juhlajumalanpalveluksessa ja sen jälkeen kahvilla. Kaunis juhla.

23.8. Allin kanssa Helsinkiin.

23.8. kl. 20.30 Kekkonen luonani.

Keskustelin Voroshilovin kutsusta ja matkasta Moskovaan. Sovimme, että minä kirjoitan kirjeeni Voroshiloville suomen kielellä. Neuvostoliiton suurlähetystössä se käännetään venäjäksi ja minä luen käännöksen. Jotta asia pysyy salaisena, minä kirjoitan itse kirjeen omalla kädelläni enkä käytä puhtaaksikirjoittajaa.

24.8. kl. 11 uusi Ranskan suurlähettiläs Jouve jätti valtakirjansa.

Kl. 12 esittely valtioneuvostossa.

24.8. kl. 15 Nykopp Washingtonista luonani. Lomalla Suomessa.

Minä kysyin, mikä on USA:n ulkopolitiikan päämäärä ja mitkä ovat sen keinot.

Nykopp: USA haluaa palauttaa tasapainon Euroopassa ja Aasiassa. Nyt on tasapaino saavutettu. Euroopassa on Saksa liitetty Länsiliittoon ja Saksan ja Ranskan välillä on sovinto. Eurooppaa ei voida puolustaa ilman Saksaa eikä Ranskaa. Nyt on kaikki tämä saavutettu. Tasapainotila on olemassa.

Kaikki ovat sitä mieltä, että uusi sota olisi niin hirvittävä, että sitä ei voi ajatella.

Kerroin Nykoppille kirjeenvaihdostani Sulzbergerin kanssa ja näytin hänelle tämän kirjeenvaihdon.

Nykopp jatkoi, että USA ymmärtää, että ei voi toteuttaa liberation of Satellites¹, mutta puhuu siitä. Tällä puheella voi olla vetovoima satelliitteihin.

USA:ssa luulona, että Venäjällä on vaikeuksia maatalouden vuoksi. Venäjä ei ole enää niin mahtava kuin Stalinin huippuaikana. Nyt Venäjän valta ja voima ei enää kasva.

Minä: Mitä USA:ssa ajatellaan saksalaisista?

Nykopp: USA ymmärtää, miten vaarallinen Saksa ja sen asia on, mutta luulee voivansa pitää Saksan aisoissa.

Sitten puhuimme Aasian problemoista ym.

¹ satelliittien vapauttamista

25.8. Kl. 10 Interparlamenttaarisen Liiton konferenssin avajaiset Eduskuntatalolla. Pidin tervehdyspuheen ranskan kielellä. Presidentti Lordi Stansgate hauska herra. (kts. sanomalehtiä)

Sen jälkeen oli minulla Skogin kanssa neuvottelu ja sen jälkeen kenraali Heiskasen esittely.

Kl. 16 oli parlamenttiliiton ryhmien puheenjohtajien vastaanotto linnassa. Tapasin mm. Sandlerin.

25.8. Lähetin marsalkka Voroshiloville seuraavan vastauskirjeen (kirjoitin sen itse puhtaaksi, jotta asia pysyy salaisena):

»Hänen Ylhäisyydelleen Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkeimman Neuvoston Presidiumin puheenjohtajalle Marsalkka K. Voroshiloville.

Teidän Ylhäisyytenne.

Kiitän Teidän Ylhäisyytenne kirjeessä tämän kuun 16. päivältä minulle esitetystä ystävällisestä kutsusta saapua Moskovaan Korkeimman Neuvoston Presidiumin ja Teidän Ylhäisyytenne vieraana.

Mielihyvällä otan kutsun vastaan. Olen valmis saapumaan Moskovaan ensitulevan syyskuun jälkimäisellä puoliskolla Teille sopivana ajankohtana.

Olen tyydytyksellä pannut merkille, mitä Teidän Ylhäisyytenne lausuu sekä maidemme välisten suhteiden suotuisasta kehityksestä vuonna 1948 Suomen ja Neuvostoliiton välillä ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja molemminpuolisesta avunannosta solmitus sopimuksen pohjalla, että myös siitä, kuinka näiden suhteiden edelleen kehittäminen vastaa kansojemme pyrkimyksiä rauhaan ja ystävyyteen. Nämä Teidän Ylhäisyytenne esittämät ajatukset vastaavat minunkin käsityksiäni Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista ja niitä koskevista tulevaisuuden pyrkimyksistä.

Toivon, että edessä olevat neuvottelut Moskovassa ovat omiaan tätä suotuisaa kehitystä edistämään ja lujittamaan.

Vastaanottakaa, Teidän Ylhäisyytenne, syvän kunnioituksen vakuutus.

J. K. Paasikivi

Suomen Tasavallan Presidentti

Helsinki 25. elok. 1955.»

Lähetin kirjeen Kekkoselle, joka toimitti sen suurlähettiläs Lebedeville.

Kl. 18.30 Kekkonen luokseni. Toi venäjänkielisen käännöksen kirjeeseeni, jonka hyväksyin.

Keskustelimme Kekkosen kanssa vielä tästä asiasta. Kekkonen valmistaa asiaa. Minä lähden huomenna Kultarantaan. Kekkonen pitää minut asiain tasalla ja tulee Kultarantaan, jos on tarve.

Marsalkka Voroshilovin kirje oli seuraava (suomennos):

»Hänen Ylhäisyydelleen Herra J. K. Paasikivelle, Suomen Tasavallan Presidentille.

Teidän Ylhäisyytenne

Allekirjoittamalla vuonna 1948 Neuvostoliiton ja Suomen välillä sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja molemminpuolisesta avunannosta laskettiin luja perustus ystävällisille ja hyville naapuruussuhteille maidemme välillä. Sen ajan jälkeisinä vuosina on tapahtunut suuri edistys Neuvostoliiton ja Suomen välisissä suhteissa molempien maiden kansojen hyväksi.

Teidän mieskohtainen osanottonne, Herra Presidentti, sekä ystävyyden, yhteistoiminnan ja molemminpuolisen avunannon sopimuksen solmiamiseen että myös huomattava panoksenne, jonka Te olette antanut ystävällisten ja hyvien naapuruussuhteiden kehittämiseen maidemme välillä, arvostellaan suureksi Neuvostoliitossa. Katsoen, että näiden suhteiden edelleen kehittäminen vastaisi meidän molempien maidemme pyrkimyksiä rauhaan ja ystävyyteen, Neuvostotasavaltojen Liiton Korkeimman Neuvoston Presidiumi ja minä mieskohtaisesti olisimme iloiset ottamaan vastaan Teidät Moskovassa meidän vieraanamme, Teille sopivana aikana. Korkeimman Neuvoston Presidiumi on iloinen ottamaan vastaan myös ne henkilöt, jotka tulevat Teitä seuraamaan.

Teidän olonne aikana Moskovassa olisi mahdollista vaihtaa mielipiteitä niistä askeleista – toimenpiteistä – joihin olisi suotavaa ryhtyä maidemme välisen ystävyyden ja yhteistoiminnan edelleen lujittamiseksi.

Ottakaa vastaan, Teidän Ylhäisyytenne, syvän kunnioitukseni vakuutus.

K. Voroshilov. Neuvostoliiton Tasavaltojen Korkeimman Neuvoston Presidiumin Puheenjohtaja.

16. elokuuta v. 1955.»

30.8. kirje Kekkoselta. (Lebedev toi.) Siinä ilmoitettiin, että odottavat minua Moskovaan 15.9.55, ynnä muuta matkasta (kts. Kekkosen kirjettä).

Kekkonen tulee Kultarantaan ylihuomenna 1.9. keskustelemaan asioista.

1.9. Kekkonen Kultarannassa. Söimme suuruksen ja sen aikana ja sen jälkeen keskustelimme Moskovan matkasta.

1) Menemme lentokoneella 15.9.55.

2) Ulkoasiainvaliokunta kokoontuu 6.9.55 (tiistaina). Siinä minä ilmoitan asiasta. En ole katsonut aikaisemmin voivani ilmoittaa, koska se oli Neuvostoliiton hallituksen nimenomainen toivomus, kuten Lebedev ilmoitti.

3) Hallituksen istunto 6.9. kl. 15 valtioneuvostossa. Siinä teen saman ilmoituksen.

4) Julkisuuteen asia radiossa kl. 19 tai 22. Seuraavan päivän lehtiin.

5) Mukaani:

Kekkonen, Skog ja Svento.

Seppälä.

Tulkki.

Koskimies.

(Pahlsten).

6) Wuori Helsinkiin 7.9.55 (keskiviikko).

7) Minä ilmoitan Fagerholmille tiistaina 6.9. kl. 10 ap. saman kuin hallitukselle.

8) Asiat Moskovassa:

a) Jos venäläiset esittävät uusia toimenpiteitä, emme suostu mihinkään, mikä heikentää maamme asemaa.

b) Ystävyyssopimuksen voimassaoloaika.

Emme voi asettua sellaiselle kannalle, joka saattaisi venäläiset epäilemään, että me tahdomme perääntyä ystävyyssopimuksen määräyksistä, erittäinkin sen 1 ja 2 artiklasta. Emme voi riskeerata Porkkalan suurta asiaa.

Jos venäläiset esittävät, että sopimus olisi uudestaan voimassa 10 vuotta, niin emme voi vastustaa. Sanomme: » Все равно.»¹ On paras antaa sopimuksen olla sellaisenaan voimassa.

c) Porkkalan asia: Kekkosella oli pykälään ehdotus. Minä annoin hänelle oman ehdotukseni.

d) Ystävyyssopimuksen 1 ja 2 artikla ovat meidän mielestämme selvät. Voidaan pitää sellaisina.

e) Karjalan rajat. mitä esitetään. – Kekkonen miettii,

f) Puolustuslaitoksen rajoitukset:

Ei oteta nyt esille. Se asia voidaan ottaa koska tahansa esille. Se koskee myös monia muita valtioita, koska sisältyy rauhansopimukseen.

g) Banketit ja minun puheeni.

h) Kommunikea.

Kekkonen ehdotti lyhyttä sanamuotoa. Minä olin sitä mieltä, että olisi laajempi sanamuoto, johon sisältyy myös Voroshilovin ja minun kirjeeni. Asiasta olisi meidän tehtävä suurempi affääri.

Annoin Kekkoselle Voroshilovin ja omat kirjeeni. Kekkonen oli taipuvainen hyväksymään minun kantani.

Kekkonen valmistaa. Tavataan maanantaina 5.9.55 ja sovitaan.

Kekkonen lähti kl. 15.30.

¹ »Samantekevää.»

2.9. Kekkonen kirjoitti kommunikeasta, joka julkaistaan ensi keskiviikkona.

3.9. Hirmuisia juttuja hollantilaisissa lehdissä. (Kts. R. Enckellin kirjettä.

Meidän entiset korkeimmat upseerit suunnittelee vallankaappausta, ulkopolitiikan muuttamista, Atlantin liittoon liittymistä, Viipurin valloittamista ym.

Otettava perinpohjainen selvyys tästä.

5.9. Maanantaina lähdimme Helsinkiin Allin kanssa.

5.9. sain kirjeen Idmanilta (järkevä ja kokenut mies) – hän kirjoittaa mm.: Lupasi tulla luokseni – olin siitä hänelle kirjoittanut – »puhumaan Suomen ja Neuvostoliiton välisistä suhteista sitäkin suuremmalla syyllä, kun minulla on se tunne, etteivät ihmiset meillä nykyään aina suhtaudu Venäjään sillä varovaisuudella, joka mielestäni olisi välttämätöntä».

5.9. Kl. 20 saavuttuani Helsinkiin Kekkonen luonani.

Aluksi keskustelimme Haagista saamistamme hollantilaisissa, sveitsiläisissä ja saksalaisissa lehdissä olleista tiedoista vallankaappaussuunnitelmista Suomen kenraalien taholta (kts. Poliittisen osaston ilmoitusta ja lehtikirjoituksia). (Delftse Courant, Deutsche Woche, München, – Die Tat, Sveitsi)

Minä: Tästä asiasta on otettava selvä. Onko siinä perää? Onko kenraalit juonitelleet USA:n sotilasasiamiehen kanssa?

Kekkonen sanoi myös lukeneensa Poliittisen osaston raportin.

Sovimme, että neuvottelemme yhdessä: Minä, Kekkonen ja Skog huomenna valtioneuvoston istunnon jälkeen siitä, miten tämä asia on selvitettävä.

Sitten sovittiin, että ilmoitan huomenna Fagerholmille ja ulkoasiainvaliokunnalle (kl. 11) sekä valtioneuvostolle kl. 15. Sovittiin myös:

Ystävyyssopimuksen uudistaminen (johon liittyy Porkkalan asia) vaatii eduskunnan hyväksymisen. – Mutta me emme voi jäädä sitä odottamaan, vaan meidän täytyy ottaa riski ja allekirjoittaa ja saada eduskunnan hyväksyminen jälkeen päin.

6.9. Kl. 11 hallituksen ulkoasiainvaliokunta. Skog matkoilla.

Esitin:

Luin Voroshilovin kirjeen. Lebedev pyysi pitämään salassa. En voinut olla suostumatta, mutta pääministerin kanssa sanoin puhuvani. Sitä Lebedev ei vastustanut.

Katsoin, että en voinut kieltäytyä kutsusta. Voroshilovin kirje on hyvin kohtelias.

Luin vastaukseni.

Sovittu matka 15.9.55.

Pyydän mukaani Kekkosen, Skogin ja Sventon.

Seppälän ja lääkäriksi Koskimiehen.

En tiennyt, mitä asioita tulee esille, mutta voin sanoa kaksi periaatetta:

1) Suomen poliittinen asema ei saa huonontua eikä heikentyä. Siihen en suostu.

2) Eduskunnan oikeuksia ei sivuuteta.

Leskinen kysyi, voisiko seuraa laajentaa, jos heidän puolueensa tahtoisi myös muita mukaan. – Minä: En katso, että seuruetta voi suurentaa.

6.9. kl. 11.40 Fagerholm luonani. Esitin hänelle samaa kuin ulkoasiainvaliokunnalle. – Lopuksi puhuin Pohjoismaisesta Neuvostosta. Se on toisarvoinen asia. Sitä ei pidä ottaa· esille niin kauan kuin meillä on selvitettävänä venäläisten kanssa sodasta johtuneet tärkeät territorialiasiat (Porkkala ja Karjala). Meidän täytyy saada selville, onko niissä jotain saatavissa. Olen Fagerholmille kertonut, että minun mielestäni ne olisi otettava esille, kun tulee esille kysymys ystävyyssopimuksen uudistamisesta. Kun on selvitetty, saadaanko territorialiasiassa mitään aikaan, joko juu tai ei, voimme liittyä Pohjoismaiseen Neuvostoon. Tietysti me voimme pyytää venäläisiltä lupaa saada yhtyä Pohjoismaiseen Neuvostoon, mutta me itse päätämme sen.

Fagerholm oli hyvin ymmärtäväinen tälle kannalle. Meidän poissaolomme Pohjoismaisesta Neuvostosta on »kauneusvirhe», mutta ei mikään pääkysymys.

6.9. kl. 15 Valtioneuvosto. Esitin samaa kuin ulkoasiainvaliokunnalle.

Kukaan ei käyttänyt puheenvuoroa. Kalliokoski toivotti menestystä matkalle.

6.9. iltapäivällä Kekkosen kanssa sovittiin kommunikeasta, joka luettiin radiossa kl. 22 ja julaistaan lehdissä 7.9.55.

8.9. Kekkonen luonani.

Alkuharangi¹

Minä esitin luettelon asioista, jotka voivat tulla esille Moskovassa:

1) Ystävyyssopimuksen jatkaminen. – Ehto meidän puoleltamme.

2) Porkkalan palauttaminen.

3) Sotavangit:

1) Suomalaiset. – R. Enckellin mielestä ei ole otettava esille.

2) että sotilashenkilöt armahdettaisiin (R. Enckell).

4) Meidän hyväksymisemme Yht. Kansakuntiin.

5) Pohjoismaiseen Neuvostoon liittyminen. Emme ota esille.

6) Saimaan Kanava. Kuuluu Karjalan asiaan.

7) Karjalan asia.

8) Pohjoismainen puolueettomuus. – Suomen suhde siihen.

9) Teknillinen ja tieteellinen yhteistoiminta. (On järjestetty.)

10) Euroopan turvallisuus. – Suomen suhde siihen.

11) Loginov Seppälälle: Ulkoministerien neuvottelut.

Minä esitin paperieni mukaan 8.9.55

A – C

sekä

Karjala I-II

Jatkamme neuvottelua myöhemmin.

¹ Alkukohteliaisuudet

8.9. Tuomioja luonani.

Tuomioja: Lontoossa ollaan hiljaa. Näyttää siltä, että siellä on ote poissa. Lontoossa ollaan meidän politiikkaamme tyytyväisiä. Kehuvat aina kun meiltä ei kuulu mitään. Suomella on Englannissa kovin hyvä nimi.

Englanti pelkää, että USA ja Venäjä alkavat itse hoitaa asioita ilman Englantia.

Lontoolla ei näy olevan mitään linjaa.

Saksan uusi suurlähettiläs Lontoossa sanoi, että odotetaan nykyisen tilan jatkuvan kauan.

9.9. Luukka ja Laisaari Karjalan Liiton puolesta luonani. Sanoin, että otan heidät vastaan, mutta ei mitään julkisuutta. Tiedän, mitä heillä on sanomista. Tiedän sen aivan hyvin.

Luukka: Toivoisivat, että Moskovassa Karjalan asia tulisi esille. – Luki kirjelmän ja jätti sen ja joukon entisiä kirjelmiä. Että Karjala palautettaisiin Suomelle takaisin.

Minä: Ymmärrän Karjalan merkityksen. – Kysyin: Mitä perusteita heidän mielestään minä voisin esittää?

Laisaari: Ei vaatimuksia. Mutta jos ystävyyssopimuksen yhteydessä – Venäjän puolustusintressi on vähentynyt, kun on ystävyyssopimus ja hyvät välit – Suomen ja Neuvostoliiton suhteita voitaisiin parantaa siten, että alueet palautetaan.

Minä selitin historiallisia tosiasioita. Venäläiset luultavasti heti kysyvät: Mitä annamme korvaukseksi?

Laisaari puhui taloudellisesta korvauksesta, alueen demilitarisoinnista¹, ystävyyssopimuksesta.

Minä: Olen kyllä ajatellut servituutteja². En voi sanoa muuta kuin että Karjala ei ole minun mielestäni unohtunut. Minä en tiedä, mitä asioita tulee esille ja miten neuvottelut kulkevat.

¹ sotilaallisesta varustautumattomuudesta

² käyttöoikeuksia

9.9. Kekkonen ja Wuori.

Puhuimme menettelystä Moskovassa. Wuori sanoi menevänsä huomenna Lebedevin luo ottamaan selvää käytännöllisistä asioista Moskovan matkamme yhteydessä.

Wuori antoi minulle laatimansa kaksi ehdotusta puheeksi.

Wuori: Venäläiset voivat esittää jotain sellaista kuin Radionow 1951–52 pohjoismaiden puolueettomuudesta. Kun Saksa on Natossa voi tuoda laivastonsa s.o. USA:n laivaston Itämerelle. Silloin tilamme muuttuu. Se voi antaa aihetta venäläisille ehdottaa jotain Itämeren ja Pohjois­Euroopan neutralisoimista. Bulganin puhui garantiasta¹ sellaisessa tapauksessa.

Minä: Me voimme ottaa vastaan sellaisen garantian (Neuvostoliitolta, USA:lta, Englannilta ja Ranskalta).

Wuori: Jos tahtovat meitä sitä asiaa ajamaan.

Minä: Tuskin on meidän asiamme sitä ajaa. Me voimme sanoa: Hyväksymme ja voimme tiedustella Ruotsilta, mutta se on teoreettinen juttu, ei vie tulokseen.

Wuori: Meidän pääsemisemme YK:hon.

Minä: Vastaamme, että mielellämme näkisimme, että asia ratkeaisi meille myönteiseen suuntaan.

Wuori: Pohjoismainen neuvosto.

Minä: Venäläisten kanta ei oikea. Pohjoismainen neuvosto on puolueeton. Mutta venäläiset arvostelevat koko asian liian suureksi. Asia on toisarvoinen. Meidän kohdaltamme asia voi jäädä toistaiseksi.

Sitten Wuori puhui teknillisestä ja kultturellisesta yhteistyöstä. – Professori Vilkuna ehdottanut komiteaa tiedemiehistä, jotta suomalaiset tiedemiehet pääsisivät tutkimaan jotain venäläisten kokoelmia.

Minä: Meillä ei ole mitään sitä vastaan.

¹ takuusta

10.9. Kekkonen, Wuori ja Seppälä.

Wuori kertoi käynnistään Lebedevin luona. Lebedev voi antaa vastauksen vasta ensi tiistaina 13.9. saatuaan määräykset Moskovasta.

Seppele Lenin-Stalin -mausoleumiin; Lebedevin mielestä erinomainen asia. – Keskustelimme muodollisuuksista. Päätimme, että adjutantti, kenr.maj. Grönvall tulee mukaan.

Kekkonen tulee luokseni maanantaina12.9.55 kl. 14.30.

12.9. Kekkonen luonani (14.30).

Kekkonen oli ollut tänään Lebedevin luona lounaalla (2 tunt.).

Lebedev oli kertonut Adenauerin käynnin johdosta, että Neuvostoliitto ei pelkää Saksan yhdistymistä, mutta Saksan militarisointia. Venäjällä on siitä ollut riittävästi kokemusta. – Lebedev oli kysynyt, voiko Kekkonen kertoa, mitä aiomme Moskovassa esittää.

Kekkonen oli vastannut, että me tulemme olemaan rehellisiä ja olemme valmiit seuraavaan:

1) Ystävyyden sopimus. – Olemme miettineet sopimuksen sanamuotoa ja ajatelleet, olisiko sitä muutettava. Mutta katsomme sen selväksi emmekä tule tekemään ehdotuksia sen muuttamiseksi. Katsomme, että kun saamme Porkkalan takaisin, niin meidän mielestämme ei olisi viisasta tehdä muutosehdotuksia.

Lebedev oli tämän johdosta tyytyväinen.

2) Karjala.

Lebedev: Raja idässä on heidän lopullinen rajansa. Karjala on toisessa asemassa kuin Porkkala, joka on ulkopuolella valtakunnan aluetta ja on vuokra-alue. Lebedev toivoi, ettei otettaisi Karjalaa esille.

Kekkonen oli vastannut: Kun saamme Porkkalan ja kun pääsemme sinne, tule esille sisäpoliittinen asia: ruotsalaiset pääsevät takaisin, mutta suomenkieliset eivät pääse. Ellemme mitään edes puhu Karjalasta, tulee siitä poliittisesti vahinkoa. Meillä sanotaan, että emme ole edes yrittäneet tehdä mitään. Yleinen mielipide tulee meitä vastaan. Kekkonen oli lausunut toivomuksen, että venäläiset eivät estäisi, että minä esittäisin toivomuksen Karjalasta.

Kekkonen sanoi, että maksimi mitä voimme toivoa, on että löydettäisiin formula, jonka mukaan keskustelu jäisi avonaiseksi jatkettavaksi Saimaan kanava-asian yhteydessä.

Lebedev oli vastannut, että tarjous Saimaan kanavasta on edelleen avoinna. Sanoi esittävänsä hallitukselleen, mitä Kekkonen on sanonut. Lebedev ja Kekkonen jatkavat keskustelua ennen Moskovaan lähtöämme. 

Kekkonen lupasi harkita puolestaan, missä muodossa minä esittäisin sen asian.

3) Porkkalan asia.

Kekkonen on laatinut ehdotuksen sopimukseksi, jota tutkittiin ja harkittiin,

Kekkonen oli luvannut antaa Lebedeville meidän ehdotuksemme Porkkalan sopimukseksi. Lebedev oli siitä kiitollinen.

4) Sotilasvangit.

Minä voisin lausua esim.: – Olen tyytyväinen, että suomalaiset ovat päässeet palaamaan, ja toivon, että sama suhtautuminen jatkuisi ja että sotilaat armahdettaisiin jne. (kuten R. Enckellin muistiossa).

5) Suomen pääsy Yhtyneisiin Kansakuntiin.

Emme ota tätä asiaa esille. Jos venäläiset puhuvat siitä, niin vastaamme, kuten edellä on sanottu, että toivomme sen ratkeavan meille positiiviseen suuntaan, s.o. että hakemuksemme hyväksytään.

6) Pohjoismainen Neuvosto.

Emme ota esille tätä asiaa.

7) Saimaan kanava.

Karjalan asian yhteydessä tämä tulee esille.

8) Pohjoismaiden puolueettomuus.

Emme ota tätä asiaa esille. Jos venäläiset ottavat sen esille, niin vastataan niin kuin edellä.

9) Euroopan turvallisuusjärjestö.

(kts. muistiota)

10) Loginovin puhe Seppälälle: Ulkoministerien kokous vuosittain.

Paras on pitää sellainen neuvottelu vain silloin, kun on asioita.

Sovimme ensi keskiviikkona 

kl. 11.30 ulkoasiainvaliokunta

» 12 valtioneuvosto

(kl. 11 McFall jäähyväisaudienssilla)

13.9. Kekkonen luonani:

Kävimme läpi Porkkalaa koskevan sopimusluonnoksen. Korjasimme sen.

Samoin ystävyyssopimuksen – jatkuvaisuus 5 vuotta – kuten ennen.

Karjala:

Kotimaista mielipidettä varten olisi tärkeää, että me olemme esittäneet asian. Mutta nähtävästi venäläiset eivät suostu siitä asiasta keskustelemaan. – Tämä meidän pitäisi voida todeta.

14.9. Ulkoasiainvaliokunnan kokous.

Skog esitti sosialidemokraattisen ryhmän kannan, seuraavat kohdat, jotka olisi esitettävä Moskovassa:

1) Karjala palautettava. Niin paljon kuin mahdollista. 

2) Porkkala.

3) Sotavangit. 

4) Suomen suverenisuutta koskevat rajoitukset pois.

5) Eduskunnan oikeudet otettava huomioon.

Virolainen: Hallituksen jäsenet (maalaisliitto) luottavat, että asiat esitetään Moskovassa. Yhtyy Skogin esittämiin asioihin.

Skogin perustelut Karjalasta:

1) historialliset; länsi-Karjala on aina kuulunut Suomeen.

2) taloudelliset – Suomi tarvitsee taloudellisesti Karjalaa.

3) kohtuussyyt.

4) Suomi on ystävyyssopimuksen kautta tehnyt Neuvostoliitolle palveluksia.

Minä: Suomi on jo 13.3.40 ja sen jälkeen sitoutunut olemaan liittymättä Venäjän vihollisiin. Ystävyyssopimuksen 1 ja 2 art. ovat sen seurauksia – itsestään selviä.

Skogin esitys on ohjeet minulle. – Tietysti olen samaa mieltä, että olisi hyvä, jos niin suuri osa Karjalaa kuin mahdollista palautetaan. Mutta minun täytyy itse harkita, voinko ottaa Karjalan asian esille ilman että sen kautta katson maan etuja vahingoitettavan. Harkitsen myös itse, missä muodossa katson voivani ottaa esille Karjalan asian – sekä mitä katson meidän ehdotuksemme voivan sisältää.

Kaikki riippuu neuvottelujen kulusta.

14.9. hallituksen istunto linnassa.

Valtuutettu Kekkonen ja Skog allekirjoittamaan, mikäli joitakin sopimuksia syntyy Moskovassa.

Istunnon jälkeen Kekkosen kanssa. – Kekkonen menee Lebedevin luo illalla ja tulee sen jälkeen minun luokseni kl. 21.15. Silloin on saanut myös Lebedeviltä vastauksen Karjalasta.

2.10. En ole ehtinyt kirjoittaa muistiin koko Moskovan matkan aikana ja sen jälkeen palattuani kotiin olen aina tähän päivään asti 2.10. ollut kovin kiinni. Mutta nyt kirjoitan yhdellä kertaa niin paljon kuin muistan.

Torstai 15.9.55. Lähtö Moskovaan erikoisella venäläisellä lentokoneella. Mukava kone, ainoastaan 8 henkilölle. Lebedev matkusti meidän mukanamme.

Lähtö 9.30. Lentokentällä Seutulassa juhlallinen meno – kts. lehtiä. Eduskunnan puheenjohtaja Fagerholm, hallituksen jäsenet, kenraalit, diplomaatit, kunniakomppania, musiikkia. Lebedev seurasi mukana samassa koneessa.

Moskovassa juhlallinen vastaanotto. Suuri kunniakomppania, erinomainen soittokunta, diplomaatteja. Woroshilov, hauska mies, vanha herra. Minun täytyi häneltä kysyä neuvoa, miten menetellä. Sanoin olevani kokonaan sivilisti. Lausuin »Советские солдаты».¹ Molotov vastassa. Tervehdimme vanhoina tuttavina. Minä sanoin: Давно не видалисъ.»² (Kts. lehtiä vastaanotosta.) Puhuin radiossa, kuten siellä on tapana (kts. puheita ja lehtiä).

Asunto minulla oli 15 km:n päässä oleva huvila, suuri komea huvila. Siellä oli hauska olla, kun ilma oli koko ajan erinomainen, 26 à 27° lämmintä.

¹ »Neuvostosotilaat»

² »Emme ole tavanneet pitkään aikaan.»

15.9. kl. 15 kunniakäynti Woroshilovin luona Kremlissä, siellä oli läsnä Molotov ym., kenties n. parikymmentä henkilöä. Istuimme suuren pöydän ääressä ja juttelimme yhtä ja toista.

Sen jälkeen seppeleenlasku Leninin ja Stalinin Mausoleumissa. Kävimme Mausoleumin läpi. Leninin olin ennen nähnyt, mutta Stalinin nyt ensimmäistä kertaa. Nähdäkseni Stalin sangen hyvin entisen näköinen. Viivähdin häntä katselemassa jonkun hetken.

Sen jälkeen kokous lähetystössä – Kekkonen, Skog, Svento, Seppälä ja Wuori.

Kerroin koko asian: Lebedevin käynti 17.8., neuvotteluni Kekkosen kanssa ja valmistamamme ehdotukset, jotka oli toimitettu Lebedevin kautta Kremliin. Kekkonen lisäsi. Minä kerroin myös, että Karjalan asiasta on puhuttu Lebedevin kautta, ja Neuvostohallitus oli pyytänyt, että emme ottaisi Karjalan asiaa esille. Neuvostohallitus ei voi siinä tehdä myönnytyksiä.

Kekkonen lisäsi omasta puolestaan.

Valmistimme myös huomisen kokouksen alkulausumia.

16.9. (perjantai)

Kl. 11 yhteinen kokous Kremlissä. Kaikki läsnä. Voroshilov esitti ohjelmalausuman. Sitten minä samoin. Lopuksi asetettiin yhteinen komitea asioita valmistamaan, venäläisten puolelta Bulganin ym., meidän puoleltamme Kekkonen ym. (kts. lehtiä ja asiakirjoja).

Sen jälkeen lounas Kremlissä. Woroshilov puhui. Minä olin valmistanut vastauksen, mutta se ei sopinut Woroshilovin puheeseen. Sen tähden vastasin vapaasti.

W. oli puheessaan lausunut mm., että politiikka on ihmisten asia. Minä tartuin siihen kiinni ja sanoin 1945 eräässä puheessani käyttäneeni samoja sanoja: »политика – человеческое дело».¹

»Niin se on, mutta siihen kuuluu, että ihmiset käyttävät »свои разум»² –. Kun niin on, asiat ja erimielisyydet voidaan hyvin selvittää. Jos me, jotka olemme kokoontuneet, istumme saman pöydän ääreen ja järkevästi asioita harkitsemme, niin riidat ja erimielisyydet kyllä voidaan järjestää.» Siihen suuntaan puhuin. Wuori ja Kekkonen sanoivat pöydässä, että tämä ex tempore -puhe oli paljon parempi kuin se, minkä me olimme yhdessä valmistaneet.

Istuin pöydässä Woroshilovin ja Hrutschevin välissä.

Kahvia juodessa Hrutschev piti puheen erityisesti kääntyen Skogin puoleen. Skog vastasi (kts. Skogin kertomusta Suomen Sosialidemokraatissa).

Hrutschev sanoi selvästi ja siihen yhtyi Woroshilov, että kommunismi Suomessa on meidän oma asiamme, siihen he eivät sekaannu. Tämä lounas oli hyvin hauska ja keskustelu ja seurustelu miellyttävää. Läsnä oli Woroshilov, Hrutschv, Molotov, Malenkov ym. ym.

Molotov sanoi lähtevänsä seuraavana päivänä USA:han Yhtyneitten Kansakuntien kokoukseen. Sen johdosta minä sanoin, että meidän anomuksemme päästä Yhtyneitten Kansakuntain jäseneksi on ollut siellä jo 7–8 vuotta, ja mielellämme näkisimme, että asia ratkaistaisiin meille positiivisesti.

Molotov vastasi pitävänsä asian mielessään.

Svento oli tässä keskustelussa myös läsnä.

Illalla muut olivat oopperassa. Minä olin kotona vapaana.

¹ »Politiikka on ihmisten asia.»

² »omaa järkeään»

17.9. (lauvantai).

Komitea työskenteli.

Ennen kokousta Kekkonen keskusteli Bulganinin kanssa Karjalasta. Bulganin toisti, mitä Lebedev oli ilmoittanut Neuvostohallituksen kannasta Karjalan rajoihin nähden (kts. Kekkosen muistiota 26.9.55).

Komitean kokouksessa kl. 11 Bulganin uudisti Neuvostoliiton ilmoituksen, jonka Lebedev oli ilmoittanut minulle, että Porkkala luovutetaan ja että ystävyyssopimus on uudistettava (kts. Bulganinin lausumaa lehdissä).

Kokouksen jälkeen Kekkonen ja muut meikäläiset tulivat minun luokseni huvilaan ilmoittamaan asiasta.

Oli asetettu redaktiokomitea. Venäläiset hyväksyivät minun ja Kekkosen Lebedevin kautta toimittamat ehdotukset Porkkalan asiassa ja ystävyyssopimuksen pidentämiseksi, paitsi että ystävyyssopimuksen pidentämisestä tehdään pöytäkirja. Meidän ehdotuksessamme ehdotettiin ystävyyssopimuksen pidentäminen 10 vuodeksi, mutta venäläiset vaativat sen 20 vuodeksi.

Puhelimessa Kekkonen ilmoitti kaikesta tästä ja minä lausuin, että me emme voi vastustaa 20 vuotta, kun saamme Porkkalan.

Illalla olimme Suuressa Oopperassa – Prokovjevin »Tuhkimo». Olimme vanhassa keisarillisessa aitiossa. Woroshilov sanoi, että se oli Nikolai 11:n paikka. Minä: »Meidän ystävämme!» Woroshilov ja Hrutschev nauroivat.

Kun tulin sisään Woroshilovin ja Hrutschevin kanssa, yleisö taputti vilkkaasti käsiään. Soitettiin Maamme ja Neuvostoliiton kansallishymni.

Kaksi viimeistä näytöstä olimme sivulooshissa Woroshilov, Hrutschev, Kekkonen ja minä.

18.9. sunnuntai.

Redaktiokomitea kokoontui ja hyväksyi sanamuodot.

Lounaan jälkeen Ruotsin ambassadööri Sohlman luonani. Keskustelimme n. tunnin kahvikupin ääressä.

Illalla minun päivälliseni ja päivällisen jälkeen vastaanotto lähetystössä (kts. lehtiä).

Miellyttävä ja hyödyllinen. Pidin puheen ja luovutin Woroshiloville Suomen Valkoisen Ruusun suurristin ketjuineen, jonka Woroshilov oli suostunut vastaanottamaan, koska minä olin ottanut Leninin kunniamerkin.

19.9. maanantai.

Kl. 17 sopimukset allekirjoitettiin ja sen jälkeen Woroshilovin päivällinen Yrjön salissa Kremlissä. Istuin Woroshilovin ja Bulganinin välissä. Woroshilov piti puheen. Minä vastasin ex tempore. Minä lausuin olevani Moskovassa seitsemättä kertaa ja nyt lähden tyytyväisenä kotiin. Nyt en muista, mitä muuta puhuin, mutta lopuksi esitin maljan: »За вечную дружбу между Финл. и Сов. Союзом -»¹ (kts. Pravdaa).

¹ »Suomen ja Neuvostoliiton väliselle ikuiselle ystävyydelle»

Tiistaina 20.9.55 palasimme kotiin.

Lentokentällä Moskovassa jälleen juhlallinen lähtö samaan tapaan kuin tullessa. Minä lausuin muutamia sanoja mikrofoniin. Saattamassa: Woroshilov, Hrutschev, Bulganin, Malenkov ym. ym., diplomaattikuntaa. Sama komea kunniakomppania. Lebedev palasi meidän mukanamme.

Helsingissä myös juhlallinen vastaanotto. Ihmiset ja koululapset tervehtivät pitkin katujen varsia. Linnan edessä oli paljon kansaa. »Eläköön!» Näyttäydyimme Allin kanssa parvekkeella. Kuvasivat.

Keskiviikkona 21.9. valmistin radiopuhetta, jonka pidin torstaina 22.9.

(perj.) 23.9.55 Esittely

kl. 14 Messujen avajaiset (raskas päivä).

Ruotsin ambass. Engzell toi Ruotsin kuninkaan onnittelukirjeen 20.9. Porkkalan asian johdosta. Minä vastasin 26.9. – Kts. kirjeitä.

24.9. (lauvant.).

kl. 10.30 Venezuelan lähettiläs ja kl. 11.15 jättivät valtakirjansa.

Kl. 14 Ylioppilaskunnan uuden kirjastotalon vihkimisjuhla. Olin siellä Allin kanssa ja lausuin muutamia sanoja kirjaston vihkimiseksi. Sen jälkeen kahvit.

Tämä oli myös rasittava päivä.

25.9. (Sunnuntai)

Tunsin itseni väsyneeksi. Ei ihme kaiken tämän jälkeen. Lepäilin 26. ja 27. p.

28.9. (keskiv.)

Kalliokoski kl. 11 puhumassa maataloushallituksen pääjohtajan virasta. Esitti Perttulaa, mutta minun mielestäni kaksi muuta olisi pantava hänen edelleen. Asia jäi toistaiseksi.

Kl. 15 Agraariylioppilaiden lähetystö. Kirjailija Linna oli mukana ja antoi minulle kirjansa Tuntematon Sotilas.

kl. 15.30 Carl Enckell tuli onnittelemaan Porkkalan johdosta. Keskustelimme tunnin ajan.

29.9. (torst.)

kl. 15 SKDL:n lähetystö: Hertta Kuusinen, Eino Kilpi ja Aimo Aaltonen kiittämässä Moskovan matkan onnistumisen johdosta. Jätti adressin – kts. sitä.

Kekkonen toi kirjansa, puheita, Maan puolesta.

Korkeimman oikeuden presidentti Toivo Tarjanne toi Ruotsin kuninkaan terveiset. Tarjanne oli ollut Ruotsissa hallin. virkamiesten pohj. liiton kokouksessa.

30.9. Alli lähti ulkomaille. Ensiksi Wieniin.

1.10. (lauvant.)

kl. 15 Hämäläisosakunnan lähetystö prof. Puntila, inspehtori, pastori Salmenkallio, kuraattori, ent. emäntä neiti Helaseppä ja nyk. emäntä neiti Tarjanne toivat tervehdyksen osakunnan vuosijuhla­ päivänä. – Kiitin.

Kl. 18 Mellersta Nylands sång o. musikförbund¹ laulutervehdyksellä Porkkalan johdosta. Dirig². Jahnsson. Ordför.³ Jansson piti minulle kauniin puheen. Vastasin.

¹ Keski-Uudenmaan laulu- ja musiikkiliitto

² Johtaja

³ Puheenjohtaja

3.10. Suomen Akatemian vuosijuhla Yliopistossa. Uudet jäsenet Alvar Aalto ja Pekkanen pitivät esitelmät. Hyvät esitelmät, Aalto loistava puhuja, myös hyvä sisältö. Pekkasen esitelmä oli hyvä sisällöltään, mutta tottumaton julkinen puhuja.

4.10. kl. 14.30

kl. 15 Paavo Virkkunen puhui Moraalisesta varustamisliikkeestä. Sen lähetit: Näytelmäseura saapuu Suomeen tänä syksynä. Kysyi, yhtyisinkö minä suojelijana komiteaan, joka kutsuu ja järjestää matkan. Minä vastasin, että minun täytyy harkita asiaa, sopiiko se minulle presidenttinä.

5.10. kl. 11 Filippiinien uusi lähettiläs Guerrero toi valtakirjansa.

Kl. 11.30 Orasmaa, lähettiläänä Jugoslaviassa, luonani. Puhelimme Jugoslavian oloista.

Moskovan sopimukset

1.10. presidentin esittelyssä – annettiin eduskunnalle.

4.10. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti sopimukset – kts. käsittelyä eduskunnassa. Puhui kirjeistä ja moitti esitystä, että ei ollut eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa pidetty tietoisena.

7.10. Presidentin esittelyssä eduskunnan vastaus. Sopimukset vahvistettu.

7.10. Presidentin esittelyssä päätettiin esitys eduskunnalle Suomen yhtymisestä Pohjoismaiden Neuvostoon.

6.10. Vesterinen luonani. Vesterinen oli pahalla mielellä siitä, että hänet oli unhotettu. Kertoi saaneensa viikko sitten ruman kirjeen eräältä hallitushenkilöltä. oli siitä kovasti pahoillaan. 

Refl. Niin ihmiset unohtuvat. Vesterinen on kauan ollut mukana politiikassa ja ollut näkyvä henkilö, 7 kertaa ministerinä, eduskunnassa v. 1919–51 = 32 v., mutta nyt on joutunut sysätyksi syrjään.

7.10. Esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen ja Skogin kanssa.

Ulkomaan lehtien kirjoittelut eräistä suomalaisista kenraaleista ja heidän puuhistaan. Skog sanoi ottaneensa asiasta selvää ja voi sanoa, että kirjoituksissa ei ole perää. Kävimme läpi yksityiskohtaisen selonteon, jonka päämaja on toimittanut kuulustelusta. Skog sanoi, että se on oikea. Heiskanen on luotettava

Keskustelin ennen esittelyä Kekkosen kanssa.

Pohjoismaiden neuvostoon liittymisestä minä sanoin, että formuleraus esityksessä eduskunnalle on mielestäni onnistunut.

Keskustelimme Paavo Virkkusen pyynnöstä, joka koskee moraalista varustamista, ja minun asemaani siihen. Kekkonen oli sitä mieltä, että minun ei pitäisi mennä siihen mukaan.

8.10. Gripenberg Tukholmasta luonani. Keskustelimme ensin yleispolitiikasta. Minä esitin mielipiteeni. Minä kerroin Gripenbergille Porkkalan asian alusta alkaen. Minä puhuin myös Moraalisesta varustamisliikkeestä ja P. Virkkusen pyynnöstä. Gripenberg oli sitä mieltä, että minun ei pitäisi mennä siihen. Sanoin olevani samaa mieltä ja että myös Kekkonen oli sitä mieltä.

10.10. Professori Paavo Virkkunen.

Hyvä veli.

Olen harkinnut MRA:n asiaa, josta meidän kesken oli puhe. Olen neuvotellut pääministerin ja Tukholman suurlähettilään Gripenbergin kanssa, joka kävi luonani muissa asioissa.

Olen tullut siihen päätökseen, että asemani vuoksi minun useammasta syystä on paras pysyä tästä asiasta sivulla.

Valitan, että en voi antaa myöntävää vastausta ehdotukseesi.

Vanhassa ystävyydessä

J.K.P.

10.10. Lauri Hjelt, asiainhoitaja Budapestissä, luonani. Valitti, että Unkarissa on vaikea saada mitään varmoja tietoja oloista.

Esitin hänelle mielipiteeni poliittisesta asemasta. Lausuin mm., että suhteemme Neuvostoliittoon ovat nyt hyvät.

11.10. Hämeen Heimoliiton lähetystö: maaherra Mattsson, professori Jutikkala, kauppan. Kanto ja eräs toivat minulle ensimmäisen osan Hämeen historiaa.

12.10. Wilh. Assarssonille. 

Kära Broder,

Tusen tack för ditt mycket vänliga brev till min hustru. Enär hon är borta – i Venedig – tackar jag dig i hennes namn. Min hustru och jag minnas ofta dig och vår Moskva tid. Du var vår och vårt lands goda vän och har blivit det även efteråt.

Vi är dig tacksamma.

Jag tackar dig för dina vänliga känslor med anledning av vår senaste medgång i Moskva, såsom framgår av ditt brev. Det var verkligen den bästa Moskvaresa, jag någonsin företagit.

Med bästa hälsningar och tillönskan om allt gott

Din tillgivne

J.K.P.¹

¹ Rakas Veli!

Tuhannet kiitokset vaimolleni lähettämästäsi ystävällisestä kirjeestä. Koska hän on matkoilla – Venetsiassa – kiitän Sinua hänen nimissään.

Vaimoni ja minä muistelemme usein Sinua ja Moskovan-aikaamme. Sinä olit meidän ja maamme hyvä ystävä ja olet myöhemminkin sellaisena pysynyt. Me olemme Sinulle kiitollisia.

Kiitän Sinua niistä ystävällisistä tunteista, joita äskettäin Moskovassa saavuttamamme menestys on kirjeesi mukaan Sinussa herättänyt.

Parhain terveisin ja kaikkea hyvää toivottaen

Sinun

J.K.P.

14.10. Sain Woroshilovilta sähkeen, jossa ilmoitettiin, että Presidium on ratifioinut Moskovan sopimukset sekä lausuttiin onnittelut ja toivotukset sen johdosta. Vastasin tänään.

Bulganin lähetti Kekkoselle sähkeen, johon Kekkonen vastasi.

14.10. kl. 15 ministeri Simonen puhumassa kauppaministeriön hallitussihteerin viran täyttämisestä.

Sen jälkeen minä esitin hänelle kantani ja syyt, minkä vuoksi olin pitänyt salaisena Moskovan-matka-asian enkä ollut ilmoittanut eduskunnan valiokunnalle eikä hallitukselle siitä.

Simonen vastasi hyvin kauniisti, sanoi ihailevansa sitä, että minä otin mieskohtaisesti vastuun asiassa. Se oli suuri riski. Jos asia olisi mennyt huonosti, niin vastuuni olisi ollut suuri. Asia herätti ärtymystä eduskuntapiireissä. Ajateltiin, että olisi voinut informoida joku pieni eduskuntapiiri.

Minä: Tietysti on aina sekä helpoin että paras olla ottamatta yksin edesvastuu. Minä aina ilmoitan eduskunnan puhemiehelle. Mutta jos täytyy saada siihen venäläisten suostumus, Fagerholm ei olisi voinut muuta sanoa kuin esittää, että eduskuntapiireille asia ilmoitetaan.

Simonen esitti kauniita sanoja ja lausui, että kun tulos oli hyvä, niin se jää, mutta sivuasiat unohtuu.

15.10. Lähetystö Lahdesta antoi kuvakirjan Lahdesta ja kutsui kaupungin 50-vuotispäiville. En voinut luvata (lähetystö: valtuuston puheenjohtaja, kunnallisneuvos Numminen, kaupunginjohtaja Kajala, ministeri 0. Lehtonen ja tekn. kj Vornanen).

16.10. (sunnuntai)

Svento suuruksella. Puhelimme politiikasta. Minä esitin Svenska Dagbladetin kirjoituksen saksalaisen Stallugerin (?) kirjasta.

Svento: Nuo asiat eivät ole tuntemattomia. Neuvostoliitto ei luovu Saksasta eikä satelliiteista. Länsimaiden asema on huono, ne tahtovat muutosta, mutta se voidaan saada aikaan ainoastaan sodalla, jota länsi ei tahdo.

Neuvostoliiton asema on hyvä. Se pitää kiinni status quosta.

Neuvostoliitto ei tahdo sotaa. Sillä on omat vaikeutensa, mutta ne eivät järkytä sen asemaa.

17.10. prof. Saltzman ja v. Bonsdorff kutsuivat Folkhälsanin uuden rakennuksen vihkiäisiin 22.10. Lupasin, mutta Alli on ulkomailla.

17.10. kenraali Valve esitteli vapaudenristin kunniamerkkejä.

18.10. Yhteisvastuun keräyksen johto piispa Simojoki, oikeusneuvos Ahla, maaherra Manner ja pastori Tuomi toi tilityksen viimeisestä keräyksestä, joka onnistui hyvin.

18.10. Ahvenanmaan lähetystö, puhemies Ericsson ja maakär. puheenj. Ericsson. Puhuivat Vuoksenniskan yrityksistä malmien etsimisestä Ahvenanmaalla. Antoivat kirjelmän.

19.10. Lehmuksen nimitys puolustusministeriön kansliapäälliköksi.

Kekkonen: Heiskanen oli kertonut, että upseeriliiton johtokunta oli käsitellyt tätä asiaa ja katsonut, että tämä on alku poliittisille nimityksille ja vastustaa Lehmuksen nimitystä. Heiskanen ei puolusta Lehmusta. Kekkonen esitti, että minä puhuisin Heiskasen kanssa. Minä sanoin, että en tunne Lehmusta. Mutta paikka on taloudellinen, sotilasopetus ei ole tarpeen. Muistan, että talvisodan aikana Mannerheim ja R. Walden kerran puhuivat jostakin asiasta ja siinä yhteydessä kiittivät Lehmusta. En voi hyväksyä, että upseeriliitto sekaantuu tällaiseen asiaan, minkä voi puhua erikoisesti Heiskasen kanssa. Upseeriliiton menettely muistuttaa Etelä-Amerikan oloja. Se ei ole sallittua.

Muuten on hyvä puolustuslaitoksen ja maan kannalta, että sosiaalidemokraatteja tulee mukaan puolustuslaitokseen, kun niitä heidän kykynsä mukaan voidaan nimittää. Siten saadaan kansan osa intressoiduksi maan puolustusasiasta. Se on hyvin tärkeää.

20.10. kenraali Heiskanen esittelyn jälkeen puhui upseerikunnan mielipiteistä korkeimpien virkamiesten nimittämisessä. Antoi P.M:n. Kun näin, että siinä mainittiin eversti Miettisen nimi, sanoin, etten ota vastaan, ja annoin kirjelmän takaisin. Sanoin, että Miettistä vastaan on tehty vääryyttä, hän on paraimpia upseereja (Mannerheim-ristin ritari ym.). Ikävä siis. Minä sanoin, että minun toimintaani puoluesuhteet eivät vaikuta mitään. Minä tahdon tehdä oikeutta.

20.10. Rydman ja Elannon johtaja Heinimo toivat minulle Elannon julkaisun 50-vuotispäivän johdosta.

21.10. Suomalaisella Kauppakorkeakoululla iltajuhla Suomi-Ruotsi kummikuntain asian ajamisesta, perusteita yhteistoimintaneuvoston perustamisen johdosta. Kaunis ja hyvä juhla.

22.10. Folkhälsanin uuden rakennuksen vihkiminen. Kaunis ja hauska tilaisuus. Myös ruotsalaisia vieraita oli läsnä. Puhuin ylikäskynh. Haganderin kanssa kahvia juotaessa.

25.10. Ritarikuntien Kansleri Ylipormestari Eero Rydman, Helsinki.

H.V.

Haluan antaa tänä syksynä kunniamerkit molemmille lääkäreilleni

Sisätautiopin professorille Pentti Haloselle ja

Lääketiet. ja kirurgian tohtori Aarne Koskimiehelle.

He saavat kunniamerkit Tasavallan Presidentin lääkäreinä siitä huolimatta, ovatko he vuorossa.

Pyydän Sinua hoitamaan tämän asian.

Ystävyydellä

J.K.P.

27.10. Kreikan uusi lähettiläs Kindynis ja Hollannin de Smit jättivät valtakirjansa.

29.10. Kekkonen luonani.

Ensin keskustelimme Lehmuksen nimittämisestä. Kekkonen kertoi 3 viikkoa sitten kääntyneensä eri ryhmien puoleen presidentin vaalin johdosta ja ehdottaneensa että minun presidenttiaikani pitennettäisiin 6 vuodella.

Kaikki ryhmät olivat antaneet kielteisen vastauksen. Ryhmillä oli eri perusteet.

Junnila oli sanonut, että Kekkonen ei ole minun asiallani, vaan omalla. Kokoomus voisi suostua ehdolla, että Kekkonen ei koskaan tule presidenttiehdokkaaksi.

Sosial. Leskinen oli vastustanut.

Skog oli sanonut, että jos muut puolueet hyväksyvät, niin hän luulee, että sosiaalidemokraateilla ei ole vastaan.

Asia raukesi.

Huomautan, että minulla ei ole mitään osaa tässä asiassa enkä ole siitä mitään tiennyt.

31.10. Suurlähettiläs J. Helo, Paris.

Hyvä veli,

Sinun täytyy antaa anteeksi, että nyt vasta kiitän Sinua ystävällisestä kirjeestäsi 24.9. Porkkalan asian onnellisen päättymisen johdosta. 

Sinun kirjeesi kuului niihin, joihin mieskohtaisesti ja omalla kädelläni vastaan, ja vastaus niihin kirjeisiin aina viipyy. Se on syy. Viime aikoina minulla on ollut koko paljon puuhaa ja sitä paitsi, – itse sen aikanaan huomaat, kun tulet 85 vuoden ikään, – työpäivän pituus ei ole enää 15 à 16 tuntia, niinkuin se oli ennen.

Sydämelliset kiitokset.

Porkkalan palautus on tosiaan erinomaisen tärkeä asia. Suomi on tähän asti ollut kvasi-okkupeerattu maa. Venäläisten menettely on Porkkalassa ollut korrekti ja hyvä, mutta suuri alue siihen liittyvine vapaine kulkuoikeuksineen 18 km:n päässä pääkaupungista ei ole ollut mukava.

Sen ohella havaitsi Moskovassa, että suhtautuminen meihin on nyt erinomaisen ystävällinen ja asiallinen.

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää.

Ystävyydellä

J.K.P.

31.10. Suurlähettiläs S. Tuomioja, Lontoo.

H.V.

Kirjeesi johdosta 17.10. ilmoitan mielihyvällä suostuvani Anglo-Finnish Societyn¹ suojelijaksi.

Pyydän Sinua esittämään yhdistykselle lämpimät tervehdykseni. Toivotan yhdistykselle parhainta menestystä sen työssä Suomen ja Suur-Britannian vanhojen hyvien suhteiden ylläpitämiseksi ja lujittamiseksi.

Parhaat terveiset arv. Rouvallesi ja itsellesi

Ystävyydellä

J.K.P.

¹ Englantilais-Suomalaisen Yhdistyksen

Yhden viikon muistiinpanot ovat poissa. Minulla on ollut joka päivä edustustehtäviä aivan hirmuisesti! Tänä vuonna on minulla ollut näitä edustustehtäviä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Alli palasi ulkomailta.

29.10. Mor. Rearm.¹ -liikkeen edustajain delegatio piispa West ja1 luonani. Keskustelimme 1/ 2 t.

¹ Moral Re-Armament = Moraalinen varustautuminen (nimet epäselviä)

30.10. Raittiusviikon avajaiset Kauppakorkeakoulun juhlasalissa.

31.10. Professori Suviranta puhumassa siitä, että Kansantaloudellinen yhdistys tahtoisi kutsua minut kunniajäseneksi.

Lupasin.

1.11. Redakt.¹ Zilliacus, haastattelu Hufvudstadsbladetiin.

¹ toimittaja

3.11. Professori Martti Ruuth kiittämässä minua onnittelusähkeestä Ruuthin 80-vuotispäivän johdosta.

Toimittaja Palola haastatteli yksikamarisen eduskunnan alkuajoista.

4.11. Burman pääministeri U Nu luonani, on käynnillä Helsingissä, matkalla Moskovasta edelleen Tukholmaan ym.

Puhelimme Aasian asioista.

6.11. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran järjestämä lokakuun vallankumouksen juhla Yliopistolla. Puheissa minua kovasti ylistettiin (prof. von Bonsdorff ja rouva Kilpi) ja Neuvostoliiton sosialismia.

7.11. kl. 18 Neuvostoliiton v.a. asiainhoitaja Loginov järjesti suuren vastaanoton lokakuun vallankumouksen kunniaksi. (Lebedev on sairaana Venäjällä.) Kaunis musiikkiohjelma, kuten tavallista.

8.11. klo 15.15 Moraalisen jälleenvarustamisen edustajat luonani (150 henkeä). Esittivät monipuolisen ohjelman. Pitivät minulle puheen. Minä vastasin (englanniksi).

9.11. Kansantaloudellisen Yhdistyksen johtokunta pyytämässä minua kunniajäseneksi. Lupasin.

10.11. Fulhamin piispa Stopfort luonani.

11.11. Hufvudstadsbladetin toimittaja Zilliacus jälleen luonani haastattelun johdosta. Olin käynyt läpi hänen käsikirjoituksensa ja korjannut sen.

12.11. ministeri Skog. Nimitysasia – Everstit Ehrnrooth ja Miettinen.

Skog ilmoitti, että myös Ehrnrooth on Mannerheim-ritari ja kunnostautunut sodassa. Minä sanoin, että vaikka haluaisin nimittää Miettisen kenraalimajuriksi, en voi sivuuttaa Ehrnroothia, joka on myös Mannerheim-ritari ja 4 vuotta vanhempi eversti. Nimittäisin mielelläni molemmat samalla kertaa. Pyysin harkitsemaan, olisiko se mahdollista. – Asia lykättiin.

12.11. Suurlähettiläs Wuori. Puhuimme politiikkaa.

Wuori sanoi mm., että venäläiset sitoo poliittisen linjan henkilöön »Paasikiven linja» s.o. J. K. Paasikiven täytyy olla sitä johtamassa. Wuori katsoo, että venäläiset eivät hyvällä silmällä katso Tuomiojan valitsemista ja vielä vähemmän Fagerholmin.

15.11. Rakennusmestarien Liiton lähetystö toi juhlajulkaisun. – Juttelimme.

15.11. Valion lähetystö toi Valion 50-vuotisjulkaisun.

15.11. Atos Wirtanen luonani, menee huomenna Tukholmaan. Sanoi aikovansa koettaa saada SKDL:n s.o. kommunistit intressoiduksi pohjoismaisesta yhteistyöstä ja Suomen osallistumisesta siihen. Mainitsi sodan aikana kirjoittaneensa kirjan Pohjoismaisesta valtioliitosta. Tahtoi tiedustella minun mielipidettäni näistä asioista, jotta ei asia menisi Paasikiven linjaa vastaan. Minä lausuin mm., että mahdollisesta valtiollisesta yhteistyöstä ei pidä puhua. Se asia ei ole merkityksellinen eikä ajankohtainen. On vältettävä kaikkea, mikä voi herättää venäläisten epäluuloja ja ärtymystä ja vastalauseita yms. Meidän on oltava puheissamme hyvin varovaisia, sillä venäläiset ovat epäluuloisia. Viittasi muuten eiliseen Hufvudstadsbladetiin, mitä siinä sanoin pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Minä kysyin kommunisteista. Mitä he ajattelevat? Vallankaappaustako?

Wirtanen sanoi, että kommunistijohtajat meillä ajattelevat, että jossota tulee ja sekavat olot, niin kommunistipuolue silloin voi näytellä johtavaa osaa ja panna toimeen kaappauksen. Mutta he tietävät, että rauhallisissa oloissa he eivät voi saada kommunismia meidän maassamme aikaan.

Wirtanen sanoi eronneensa SKDL:stä juuri sen vuoksi, että kommunistien johtajat eivät ottaneet selvää kantaa tässä Suomen asiassa.

15.10. lähetti Kekkonen minulle kirjeen, jonka hän oli saanut vääpeli Matti Turuselta, Heikkilän kasarmi As. talo B 16, Turku (kirje oli päivätty 11.10.55).

Kirjeessä Turunen kertoo:

1950 hän joutui kuunteluosaston palvelukseen, jonka tehtäväksi heti määrättiin Neuvostoliiton sotilasliikenteen seuraaminen. Pääkohteena oli Itämeren laivasto. Nurmeksen ja Taivalkosken läheisyyteen sijoitetut suuntimoasemat eivät jääneet huomioimatta jossakin vaiheessa, samoin nyt Vaarajärvelle perustettava koekuuntelukeskus. Osastosta olen yrittänyt irrottautua, mutta en ole onnistunut.

Osastooni suoritti värväystä ev.luutn. A. Karkaus ja maj. Y. Palho, molemmat pääesikunnasta. Osaston nykyinen nimi on Pääesikunnan Viestiyhteystoiminta. Samannimisiä toimistoja on 2. Virallisen toimiston päällikkönä on ev.luutn. Pallasvuo ja nyt kysymyksessä olevan ev.luutn. A. Brandt.

Vuosi sitten jo liikkui osastossa huhu, jonka mukaan sanomamaterialia on mikrokuvattuna toimitettu Yhdysvaltain sotilasasiamiehelle.

18.11. esittelyn jälkeen keskustelu Kekkosen kanssa.

Minä: kerroin Alsopin kirjoituksesta New York Herald Tribunessa. Siinä väittää, että Kiina valmistaa sotaa Formosaa ja saaria vastaan. Täsmällisiä tietoja Kiinan sotavalmisteluista.

Sitten minä huomautin Vapaassa Sanassa olevasta kirjoituksesta, jossa vaadittiin »Kansanrintamaa» täydennyksenä ja johtopäätöksenä meidän ulkopolitiikastamme Neuvostoliittoon nähden. Minä sanoin, että siinä meille tulee vaikeuksia tulevaisuudessa, jos kansanrintamaa ei missään muussa maassa muodosteta. Ja kommunistit ovat meillä laillinen puolue ja sillä on suuri ryhmä eduskunnassa. Hallituksen muodostamisessa se voi tuoda vaikeuksia. Jos kommunistit tulevat solidaareiksi muun kansan kanssa, niin niitä on vaikea pitää erillään ja diskriminoida muista. Mutta tietysti hallituksen kokoonpano riippuu siitä, minkälaiselle hallitukselle saadaan aina eduskunnan kannatus.

Keskustelimme myös Turun vääpelin kirjeestä (kts. edellä). Kekkonen lupasi ottaa asiasta selvää.

21.11. Minun tervehdykseni Norjan kuninkaalle hänen 50-v. hallitusjuhlapäivänään. Kts. puhettani.

Juhlapäivä on 25.11.55.

22.11. Mm. Belgian lähettiläs toi Belgian kuninkaan kirjeen ja Leopoldin suurristin.

23.11. USA:n suurlähettiläs Hickerson toi valtakirjan.

24.11. Suomen Punaisen Ristin lähetystö: kenraali Martola puheenjohtajana, esitti Punaisen Ristin kokouksen tervehdyksen.

26.11. illalla yli 1 000 laulajaa tervehdyksellä luonani linnan suuressa salissa. Kuorolaulajien Liitto, joka samaan aikaan piti kokoustaan Helsingissä, tuli luokseni laulutervehdykselle. Paitsi lauluja puhe, tohtori Altti Järvinen Porista, puhui. Vastasin. Kaunis ja juhlallinen tilaisuus.

27.11. 85-vuotispäiväni.

Olin pyytänyt, että onnittelut supistettaisiin mahdollisimman vähiin. Onnittelemassa kävi ainoastaan Laulumiehet kl. 11, eduskunnan puhemiehistö kl. 11.30. Fagerholm puhui ja ilmoitti, että eduskunta oli päättänyt myöntää 5 milj. Syöpäjärjestölle. Pääministeri Kekkonen puhui kauniisti. Kts. lehtiä. Illalla radio-ohjelma. Fagerholm puhui ruotsiksi sekä professori Vilkuna ja Svento suomeksi.

Iltapäivällä Syöpäjärjestön kokous. Kansleri Myrberg puhui ja jätti kansalaisadressin.

Sähkeitä saapui paljon.

Puolan suurlähettiläs Lato toi lahjaksi gobelinin, Intian lähettiläs kauniita norsunluulahjoja.

Sinikka ja Mark olivat saapuneet pienen tyttärensä kanssa Englannista sekä Juije ja Ellen Tukholmasta.

Myös Calle Wessblad ja Ruth olivat saapuvilla.

Söimme päivällisen 26.11. sekä suuruksen 27.11. Ja 28.11. heidän kanssaan linnassa.

28.11. Kreikan uusi lähettiläs Kindynis jätti valtakirjansa, Hollannin uusi lähettiläs de Smit samoin.

29.11. sain Idmanilta Roomasta onnentoivotuskirjeen. Hän lisäsi mm.: »Tulevaisuus on hämärän peitossa ja mahdollista on, että kansainvälisessä politiikassa kovat ajat vielä koittavat. Uskon kuitenkin, että Neuvostoliiton kanssa tehty ystävyys- ja avunantosopimus, jota ilman Sinua tuskin olisi saatu tehdyksi, muodostaa sen pohjan, jolta lähtien ulkopolitiikkaamme on johdettava.»

30.11. Etelä-Afrikan Unionin uusi lähettiläs ministeri Jarvie jätti valtakirjansa

2.12. Kiitin radiossa onnitteluista.

Red. Starchenberg (Expressen) luonani. Ei intervjuta¹. Pyysi valokuvaani. Lupasin.

Ministeri Henriksson puhumassa Porkkalan asiasta. Henriksson kertoi professori Merikosken komitean ehdottaneen, että annettaisiin väliaikaiset hallintatodistukset toistaiseksi. Porkkalan edustajat katsovat, että tämän kautta ei heidän oikeutensa olisi turvattu.

Minä: »Asia on minun mielestäni selvä. Porkkalalaisten on saatava omistusoikeus turvatuksi sellaisena, kuin se oli heillä 1944, kun maa heiltä otettiin. (Omistusoikeudesta on annettava heti selvä määräys.) Siitä poikkeuksena:

1) laitteet yms., joita venäläiset ovat rakenteneet, tulevat valtiolle, mutta omistajille on maksettava korvaus maapohjasta;

2) porkkalalaisten saamat korvaukset on maksettava takaisin valtiolle.»

Henriksson oli tähän hyvin tyytyväinen. Hän ei ollut voinut hyväksyä komitean ehdotuksia.

¹ haastattelua

3.12. Neuvostoliiton Chargé d´affaires1 Loginov luovutti Neuvostoliiton hallituksen minulle lahjoittaman auton. Kiitin ja pidin pienen puheen.

¹ asiainhoitaja

3.12. Skog luonani. Hän kertoi mm., että upseeriliiton lähetystö oli ennen nimitystä käynyt hänen luonaan ilmoittamassa, että ei hyväksy Lehmuksen nimitystä puolustusministeriön kansliapäälliköksi. Skog sanoi vastanneensa heille jyrkästi.

Minä sanoin, että sellainen menettely upseerien puolelta oli kuulumatonta.

Nyt nimityksen jälkeen ovat Skogille kaikki hyvin alamaisia.

Keskustelimme korkeampien upseerien nimityksistä. On kaksi kenraalinvakanssia, toiseen eversti Ehrnrooth, Mannerheim-ritari – vanhempi kuin Miettinen.

Minä hyväksyin.

Toinen: Heiskanen esittää eversti Kuuselaa – everstiksi 1946. Ei ole Mannerheim-ritari eikä suurempia sotilasansioita.

Minä: En hyväksy. Eversti Miettinen on nimitettävä. Hän on tosin 2 vuotta nuorempi eversti kuin Kuusela, mutta on Mannerheim-ritari ja hänellä on suuria sotilasansioita. Ne vastaavat paljon enemmän kuin 2 virkavuotta. – Skog oli samaa mieltä. Hän hoitaa asian.

Skog esitti, että olisi asetettava Puolustustaloudellinen suunnittelukunta harkitsemaaan taloudellista asemaa, jos syntyy sotilaallisia vaikeuksia. – Puheenjohtajaksi kenraali Tapola ynnä 8 à 10 talousmiestä.

Minä hyväksyin ajatuksen.

6.12. Itsenäisyyspäivä.

Suuri vastaanotto linnassa. Kl. 12 jumalanpalvelus. Kl. 19.10 ylioppilasjärjestöt kunniakäynnillä.

8.12. Jean Sibeliuksen 90-vuotispäivä.

Pidin radiopuheen (kts. puhetta).

8.12. Portugalin ministeri Luis Norton de Mattos jäähyväiskäynnillä.

8.12. Ministeri Simonen luonani. Laiva- ja metalliteollisuuden tukeminen.

11.12. Lennätinlaitoksen 100-vuotisjuhla Kauppakorkeakoululla. Olimme Allin kanssa siellä.

14.12. Lainopillisen tiedekunnan promotio.

Minut vihittiin riemutohtoriksi. Pidin puheen (kts. lehtiä).

Illalla Kalastajatorpalla päivälliset. Olimme myös siellä. Eräät puheet olivat ikäviä, erittäinkin Kivimäen puhe kunniatohtorille V. Tannerille. Kivimäki ei elä ollenkaan tässä maailmassa, vaan jossakin toisessa. Myös eräissä muissa puheissa oli asemamme ymmärtämättömyyttä.

Arveluttavaa, että juristit kasvavat tällaisessa epärealistisessa hengessä.

15.12. Tuli tieto, että mm. Suomi on valittu YK:n jäseneksi.

Refl. Tietysti on hyvä, että tämä asia meni lukkoon, kun 16 otettiin jäseniksi. Mutta saa nähdä, tuleeko siitä enemmän ikävyyksiä ja vaikeuksia kuin hyötyä.

Lehdet 16.12. tyytyväisiä. Meidän kansamme rakastaa mielenosoitus- ja ulkonäköpolitiikkaa eikä ajattele, mitä todellista reaalista hyötyä toimenpide meille tuottaa.

Nyt on suuria menestyksiä:

1) Porkkala

2) Pohjoismaiden neuvosto

3) Yhtyneet Kansakunnat.

Niidenkin, jotka eivät näe syvemmälle, vaan ainoastaan pinnalle, olisi huomattava, että politiikka on tuonut heidänkin arvostamiaan tuloksia.

16.12. ministeri Käkelä ja kenraaliluutnantti Puroma esittelyllä Rajavartiolaitoksen johdosta. Puroma eroaa, sijaan kenraalimajuri Vaala.

18.12. Päätoimittaja L. Aho, 

Hyvä veli,

Liitän tähän tämänpäiväisessä Uudessa Suomessa olleen minua vastaan kohdistetun kuvan.

Tällaista solvausta en pitkän elämäni varrella ole kohdannut.

Olet tosiaan onnistunut hankkimaan toimitukseesi ala-arvoista, sivistymätöntä ja raakaa väkeä, sekä poliittisesti typerää. Ei ihme, että kokoomuspuolue on kadottanut merkityksensä.

Tuus

J.K.P.

Aho vastasi tähän kirjeellä, jossa hän kertoi, että vanha Uuden Suomen toimittaja, nyt eläkkeellä, oli tämän kuvan ottanut ulkomaalaisesta lehdestä eikä ollut ajatellut ollenkaan minun asemaani vaaliin. Aho pyysi anteeksi.

Refl. edelliseen Ahon selitykseen.

Minä aksepteeraaa¹ Ahon anteeksipyynnön, mutta minun on vaikea uskoa, että vanha sanomalehdentoimittaja voi olla niin yksinkertainen ja huomaamaton, että ei ajattele ja huomaa ollenkaan oman maan oloja ja asioita.

¹ hyväksyn

16.12. Esittelyn jälkeen keskustelin Kekkosen kanssa Kivimäen puheesta lainopillisen tiedekunnan promotiossa.

Kekkonen myös ihmetteli, mutta lisäsi, että Suomen kansa on aina sellaista, että heti kun olot tulevat vähän paremmiksi, niin se unohtaa kaiken.

20.12. Syöpäsäätiön kokous. Toivat kansalaisadressin – onnittelu 85-vuotispäivän johdosta. Päätimme, miten säätiön varat sijoitetaan.

23.12. Esittelyn jälkeen Kekkosen kanssa sovimme, että Gripenberg (Tukholmasta) tulee meidän edustajaksemme YK:hon. Gripenbergin sijaan Tukholmaan Kekkonen mainitsi Vahervuoren Rio de Janeirosta. Minä sanoin, että Wuorimaa Haagista olisi parempi. Kekkonen ei pannut vastaan. – Sosialistit ovat ehdottaneet Kouluhallituksen pääjohtaja Oittista. Minä sanoin, että hän kyllä olisi hyvä, mutta hänen pitää olla nykyisessä toimessaan.

Minä sanoin Kekkoselle, että venäläiset näkyvät tahtovan pitää yllä käsitystä, että »Geneven henki» ei ole hyvä. Arvatenkin se sopii heidän politiikkaansa, joka on status quo’n ylläpitäminen Euroopassa. Länsi tahtoo muuttaa status quota.

23.12. Refl. Hrutschev ja Bulganin palasivat Aasian matkaltaan. Moskovan lentokentällä Hrutschev piti puheen, jossa hän innostuneesti puhui Neuvostoliiton nykyisestä poliittisesta mahtavuudesta ja suuruudesta.

Fyysillinen suuruus vaikuttaa ja huomaa ihmiset. Neuvostoliitossa samalla tavalla kuin vanhassa Venäjässä. Asia on aina sama.

Huom. Ranken Die grossen Mächte¹ (Meinecken esipuhe).

¹ Suurvallat

28.12. Puhemies K. A. Fagerholm.

Hyvä veli,

Sydämellinen kiitos sekä vaimoni että omasta puolestani joulu- ja uudenvuoden toivotuksista. Toivotamme puolestamme Sinulle ja arv. Rouvallesi kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 1956.

Kiitän sinua kuluneesta vuodesta. Olet, kuten ennenkin, ollut altis ja valmis, kun olen Sinua vaivannut.

Niin – voimme olla kuluneeseen vuoteen tyytyväisiä. Valitettavasti lännen ja idän välit näyttävät taas huononevan. Suursodan vaaraa en kuitenkaan luule olevan. Molemmat puolet tahtovat sitä välttää. Vetypommi näyttää nyt olevan rauhan paras ja lujin ankkuri!! Tosiaan tragikoomillista! Mutta hyvä niinkin.

Parhain terveisin

Ystävyydellä

J.K.P.

27.12. Pääministeri U. Kekkonen. Hyvä veli,

Sulimmat kiitokset, sekä vaimoni että omasta puolestani, joulun ja uudenvuoden toivotuksista. Lähetämme ne yhtä lämpiminä takaisin Sinulle ja arv. Rouvallesi.

Kiitos myös ystävällisistä sanoista, joita kirjeessäsi esitit. Minun tulee sanoa, että olen Sinulle suuressa kiitollisuuden velassa kaikesta siitä voimakkaasta ja tehokkaasta työstä, mitä olet kuluneina vuosina tehnyt maan hyväksi, vaikka siitä et ole aina saanut tunnustusta.

Meidän yhteistyömme on ollut niin hyvä sen vuoksi, että katselemme maan elinkysymyksiä samalta kannalta ja ymmärrämme heti ensi sanasta toisemme.

Parhain terveisin

Ystäväsi

J. K. P.

30.12. Pääministeri U. Kekkonen.

Hyvä veli,

Kuulin Rouvaltasi, että palaat tänään illalla.

Lähetän tämän mukana uudenvuoden puheeni, pyytäen Sinua jälleen, kuten ennenkin, lukemaan sen ja lausumaan mielipiteesi, mitä siitä pidät, sekä tekemään huomautuksesi.

Kun olen luvannut lukea sen huomenna, lauvantaina, kl. 14.30 radionauhalle, olisin kiitollinen, jos huomenna aamupäivällä saisin tiedon ajatuksistasi.

Ystäväsi

J. K. P.

8.11.1955 Gripenberg kirjoitti Ralph Enckellille (osastopäällikölle) mm.:

Gripenberg kertoi keskustelustaan Undénin kanssa.

Molotov oli kutsunut Undénin lounaalle (New Yorkissa). Molotov oli kysynyt, eikö Undénilla ollut aikomusta puhua YK:n yleiskeskustelussa. Undén oli vastannut myönteisesti lisäten aikovansa ilmoittaa Ruotsissa yleisesti tunnetun tyytyväisyyttä Porkkalan palautuksen johdosta. Siihen oli Molotov sanonut hyvin mielellään näkevänsä, että hän puhuisi siihen sävyyn. 

Pari päivää myöhemmin Undén oli ollut päivällisillä, joilla Neuvostoliiton delegation varapuheenjohtaja Kuznetsov istui hänen vierellään. Kuznetsov oli lausunut Undénille ilonsa ja kiitollisuutensa sen johdosta, että Undén oli puhunut Porkkalan palauttamisen Ruotsissa herättämästä tyytyväisyydestä. Tämän jälkeen Kuznetsov oli lisännyt: »Minun täytyy sanoa Teille, ettei ollenkaan ollut niin helppoa saada muut suostumaan Porkkalan luovuttamiseen. Huomautettiin näet, että sitä voitaisiin pitää heikkouden merkkinä. Mutta asia järjestyi kuitenkin.» –

»Muut»-sanalla, Undén lisäsi, Kuznetsov ilmeisesti tarkoitti muita Neuvostohallituksen jäseniä.

28.12. suurlähettiläs Palmroth Varsovasta luonani.

Palmroth: Puolalaiset odottivat, että »Geneven henki» olisi tuonut jotain helpotusta Puolassa. Nyt ovat pettyneitä.

Minä: Millä perusteella odottivat, että olisi tullut helpoitusta?

Palmroth: Puolan kansa katsoo, että nykyinen tila on välitila Puolan historiassa. Nykyisellä järjestelmällä on Puolassa heikko perustus, sillä kansa ei kannata nykyistä systeemiä.

Puolan väkiluku on 28 milj. Vähemmistöjä on n. 300.000. Maanviljelijät ovat tyytymättömiä, eivät tahdo kolhooseja, niitä on nyt n. 12 % koko alasta.

Teollisuustyöväkeä on 58 %. Myös niiden kanssa on vaikeuksia.

Oma armeija on 550.000 miestä. Venäläisiä joukkoja on kenties 200.000. Venäläisiä upseereja on, mutta niitä on viime aikoina vähennetty.

Mutta paluuta vanhaan järjestelmään ei kukaan laske.

29.12. Kalliokoski puhumassa maataloushallituksen pääjohtajasta. Uusi ehdokas professori Viinikainen. Lykättiin.

30.12. oikeusministeri Henriksson. Oikeuskanslerin virka.

Ilmoitt.: apulaisoikeuskansleri Hannikainen ja hallintoneuvos Honka.

Skog oli ilmoittanut, että sosiaalidemokraatit kannattavat Suontaustaa.

Henriksson kannattaa lähinnä Hannikaista.

Honka on vanhin, mutta hänellä on ainoastaan oikeustutkinto. Pieni kirjallinen toiminta.