1.1. Pidin radiopuheen
Kl. 11 hallituksen jäsenet uudenvuoden toivotuksella. Armeijan päällikkö Heiskanen myös samalla ja apulaisoikeuskansleri Hannikainen. Kekkonen piti puheen. Minä vastasin.
3.1. Skog luonani.
Skog: On ehdotettu, että kenraalimajuri Hämäläinen korotettaisiin kenraaliksi sekä eversti Kukkonen kenraalimajuriksi.
Minä: Kun kumpikin on ollut ainoastaan 2 vuotta nykyisessä arvossaan, on vaikea korottaa vielä, vaikka hoitavat korkeampia virkoja.
Sitten keskustelimme eversti Ehrnroothin ja Miettisen korottamisesta. Kenraalimajureiksi! Kumpikin myös Mannerheim-ritareja.
Minä: Suostun ja kehoitan valmistamaan nämä asiat.
Vielä keskustelimme osastopäällikön virasta ministeriössä. Söderlund.
7.1. Norjan nykytaiteen näyttelyn avajaiset Taidehallissa.
Olin siellä. Hauska näyttely.
9.1. Kekkonen soitti.
Lebedev ilmoittanut, että Porkkala voidaan luovuttaa 20.–25.1.56. Kekkonen ehdotti, että luovutus tapahtuisi 20.1. Meidän puoleltamme Virolainen ja kenraali Vaala.
Minä vastasin, että se on erinomaista. Sovimme.
9.1. Evp.-upseerien lähetystö: eversti Lyytinen, everstiluutnantti Selinheimo ja majuri Pertamo.
Lyytinen: syksyllä 1944 välirauhasopimuksen määräysten mukaan vapautettu 650 upseeria. Se tapahtui kiireellisesti ja siinä tapahtui kohtuuttomuuksia. Nyt on Tuuman puheenjohdolla toiminut komitea ja se on tehnyt eräitä ehdotuksia asian korjaamiseksi. Puhui muiden puolesta.
Keskustelimme tästä asiasta. Minä sanoin, että ensi kuulemalta asia tuntuu kohtuulliselta.
10.1. Ministeri Virolainen esitti venäläisten laatiman ehdotuksen Porkkalan palauttamiseksi.
Sanoin, että minulla ei ole mitään sitä vastaan.
Presidentin esittely maanantaina 17.1. kl. 11, kl. 13 luovutuspaperien allekirjoitus Neuvostoliiton lähetystössä. Lupasin olla siinä läsnä.
Suomen hallituksen tilaisuus kl. 17 juhlahuoneistossa. Lupasin olla siinäkin läsnä.
Sitten puhuimme Tukholman lähettiläästä Gripenbergin jälkeen.
Minä sanoin, että olin Kekkoselle esittänyt Wuorimaata. Virolainen sanoi, että Wuorimaa ei ole vielä vastannut, suostuuko hän.
Minä: Olen nyt tarkemmin ajatellut asiaa. Tukholman lähettilään paikka on tärkeä. Siinä on ollut tähän asti erikoisesti valittuja miehiä, ensin Werner Söderhjelm, sitten Erich, sitten minä, sitten talvisodan aikana Erkko, sen jälkeen professori Wasastjerna, sitten Gripenberg. Ellei Wuorimaa suostu, niin olisi koetettava saada taas samantapainen mies kuin ennen. Mielestäni olisi hyvä, jos saataisiin joku Suomen ruotsinkielisistä, joka olisi objektiivinen. On mainittu sanomalehdissä Törngren. Hän olisi hyvä, mutta hänet kyllä tarvitaan kotimaassa. Mutta sitä asiaa olisi harkittava.
»En psykologisk lag: »Nothing succeeds like success»1 (engl. sanonta).
(Svenska Dagbladetin 21.10.55 alakerta.)
1 »Psykologinen laki: »Menestys tuo uutta menestystä»
26.1. Merkitsen tänään, vaikka en ole vielä ehtinyt kirjoittaa päivistä 11.–25.1. Ne ovat tuonnempana.
26.1. Porkkalan luovutuspöytäkirjojen allekirjoitus kl. 13 Neuvostoliiton suurlähetystössä. Paljon läsnä sanomalehtimiehiä ym. Pervuhin, Neuvostoliiton pääministerin ensimmäinen varamies piti puheen. Kekkonen vastasi.
Kl. 16 hallituksen vastaanotto Kalastajatorpalla. Istuin Pervuhinin ja Gromykon välissä. Mielenkiintoinen keskustelu Gromykon kanssa.
Minä kysyin, mitä Gromyko ajattelee nykyisestä kansainvälisestä asemasta.
Gromyko vastasi, että asema on sikäli parantunut, että suursodan vaara on tällä hetkellä pienentynyt. Sillä myös USA ei tahdo sotaa. Genèven päämiesten konferenssissa todettiin, että nykyaseet ovat kovia. Vetypommi pelottaa, deterrent1. Mutta he venäläiset eivät hyväksy sitä, että sota olisi kerta kaikkiaan tullut mahdottomaksi ja että sodan vaara siis olisi lopullisesti poistettu. Sillä kun atomi- ja vetypommeja valmistetaan ja kasataan yhä enemmän, on aina se vaara olemassa, että niitä jossakin yhteydessä käytetään. Voidaan provokatiotarkoituksessa heittää 4 à 5 pommia ja silloin on sota valmis. Sen vuoksi heidän mielestään on aina sodan riski olemassa. Sitä he tahtovat estää atomiaseen kieltämisellä ym. esittämillään toimenpiteillä. Mutta siihen ei USA ole suostunut. USA on rakentanut tukikohtia ympäri maailmaa. Luetteli maat, joissa on lännellä tukikohtia, ja varustautuu yhä enemmän.
Minä: Sanovat, että USA pelkää teitä, että hyökkäätte. Sen vuoksi rakentavat tukikohtia ja varustavat.
Gromyko selitti jotakin, jota en ymmärtänyt. Sanoi mm., että Neuvostoliiton koko politiikka osottaa toista (tai jotakin siihen suuntaan).
Minä: Syy, minkä vuoksi ei ole päästy sovintoon USA:n ja Teidän välillä, on se, että USA ei tahdo tunnustaa status quo’ta Euroopassa ja tilannetta Aasiassa.
Gromyko: Se on vain osa syistä ja osa selityksestä. Pääasia on, että suur-business USA:ssa ja suuret konsernit USA:ssa privaattiluonteisista syistä eivät tahdo maailman rauhoittuvan. – Jos maailma rauhoittuisi ja varustelu loppuisi tai suuresti vähenisi, vaikuttaisi se noiden korserneiden tuotantoon ja toimintaan ja aikaansaisi taloudellisen kriisi Sen vuoksi vaikka eivät tahdo suursotaa, tahtovat, että kansainvälinen jännitys ja varustelut jatkuu.
Minä: Olen lukenut tällaisia ajatuksia ja syitä (mm. ruots. MT2: Nils Lindh), mutta en ole uskonut siihen. Esim. Eisenhower tuskin on sillä kannalla. Onko teillä faktoja tämän perusteluksi?
Gromyko: On faktoja ja todistuksia. Gromyko sanoi, että Eisenhower ei ole mukana affääreissä, mutta johtavat poliitikot, alkaen Dullesista, ovat suuresti intressoituja suurten liikkeiden asioista.
Minä: Miten on demokraattisen puolueen?
Gromyko: Heidän johtajansa ovat myös samalla tavalla intressoituja, esim. Harriman (sanoi liikkeen nimen) ym. Amerikkalaisten kannan Stalin määritteli oikein: ei sotaa, ei rauhaa, vaan siinä välissä. Niin onkin.
Minä: USA:ssa muuten kaikki katsotaan presidentinvaalin kannalta.
Gromyko: Aivan niin. Sentähden koko tämän vuoden politiikka tulee jäämään samalle kannalle. Miten se ensi vuonna menee, on vaikea sanoa.
Minä: En ole voinut ymmärtää, että USA:ssa business-miehet katsovat asioita tältä kannalta. Sellainen kanta on kovin »некрасиво»3.
Gromyko: Se on tosiaan »некрасиво».
Minä: Siihen aikaan kun minä olin pankkimies, oli sodan vaara suurimpana pelkona pankkimiesten kesken. Sen huomasin matkoillani Euroopassa.
Gromyko selitti vielä kantaansa. Sain sen käsityksen, että venäläisten mielestä koko USA:n talous riippuu siitä, että varusteluteollisuus on käynnissä täydellä voimalla.
Minä: Olen ollut niin naivi, että en ole voinut uskoa sellaista, sillä se on minusta aivan lyhytnäköistä: USA:n talouselämä ei voi pitkän päälle perustaa varustelun jatkumiseen. Ennemmin tai myöhemmin on esillä vaihtoehto: vähentää varustelua tai antaa asiain mennä sotaan.
Gromyko: Amerikkalaiset eivät ajattele politiikassa pitkän päälle. Ajattelevat, että toistaiseksi varustelut ja niiden tuotanto vuodesta vuoteen jatkuu entisellään. Mitä kauempana tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, sitä eivät ajattele.
Kun puhelimme siitä, että amerikkalaiset eivät hyväksy status quo’ta Euroopassa, Gromyko naurahtaen sanoi, että amerikkalaiset tahtovat muuttaa rajoja Euroopassa, mutta samalla vakuuttavat, että eivät tahdo sotaa eikä siis sodalla saada muutoksia aikaan. Tätä kantaa ei Gromyko sanonut ymmärtävänsä.
(Niin myös minä ajattelen kuten Gromyko. En minäkään ymmärtäisi tätä kantaa.)
1 vaikuttaa ehkäisevästi
2 Morgen Tidningen
3 »ruma»
11.2. Suurlähettiläs S. Tuomioja, Lontoo.
Hyvä veli,
Olen viime aikoina ollut niin kiinni, että vasta eilen illalla ehdin lukea New York Herald Tribunen 31.1.56, jossa on kolumnistien, veljesten Alsop kirjoitus: »Decline of the West»1 (Yleisrubriikki Matter of Fact2). Kirjoitus koskee Englannin oloja.
Pyydän Sinua tutustumaan tähän kirjoitukseen ja lausumaan minulle, mitä siitä ajattelet.
Olen kyllä pelännyt, että Englannin historiassa uudistuu jollakin tavalla Espanjan historia, mutta en ole ollut Englantiin nähden läheskään niin pessimistinen kuin herrat Alsop.
Parhain terveisin
Ystävyydellä
J.K.P.
1 »Lännen taantuminen»
2 Totta puhuen
15.2. Presidentinvaali.
Ensi äänestyksessä saivat:
Kekkonen 88
Fagerholm 72
Tuomioja 57
Kilpi 56
Törngren 20
Rydman 7
300
Kl. 16.45 (ensimmäisen ja toisen äänestyksen välissä) Ahmavaara soitti ja sanoi puhuvansa kolmen porvarillisen puolueen puolesta: kokoomuksen, ruotsalaisen ja suomalaisen kansanpuolueen puolesta. Kysyi, saisivatko ne puolueet asettaa minut ehdokkaaksi.
Minä: Haluan päästä vapaaksi, mutta jos yleinen mielipide minua toivoo, niin en katso olevani oikeutettu kieltäytymään. Mutta Ahmavaaran takana olevat kolme pientä puoluetta ovat liian vähän.
Ahmavaara: SKDL kannattaa myös minua.
Minä: Se on sittenkin liian vähän. Maalaisliiton täytyy olla mukana, muuten en voi suostua. Maalaisliitto on niin suuri ja tärkeä tekijä, että ilman sen kannatusta en katso olevani velvollinen suostumaan.
Ahmavaara: Jaha, kiitos.
15.2. klo 18.
Ministeri Skog soitti sosialidemokraattien puolesta. »Tarkoituksessa, että minä jatkaisin presidenttinä.» Kysyi minun mielipidettäni.
Minä selitin: Haluan päästä vapaaksi. Mutta jos hyvin yleinen mielipide katsoo minun palveluksiani tarvittavan, niin en katso olevani oikeutettu kieltäytymään. Mutta täytyy olla suuri enemmistö, vaikka ei aivan 100-prosenttinen. Hämmästelin, että asian on annettu mennä näin pitkälle eikä ole sitä aikaisemmin hoidettu. Viittasin Kekkosen ehdotuksiin minun presidenttiaikani pitkittämisestä ryhmille, jotka eivät niitä hyväksyneet. Sekä sosialidemokraattiset että maalaisliittolaiset lehdet ovat koko ajan puhuneet siitä, että »ei mustaa hevosta» ja että pitävät kiinni omistaan loppuun asti. Sanoin, että ainoastaan maalaisliitto ja sosialidemokraatit voivat hoitaa sisäasiat. (Kekkonen on ollut minun lähin työtoverini 11 vuoden aikana.) Minä en voi mennä vastoin maalaisliittoa.
Skog sanoi nyt olevansa selvillä minun kannastani.
15.2. Ruots. valitsijaryhmän puheenjohtaja Öhman soitti kl. 18.15, kysyi »om vi kan räkna på att jag skulle ställa mig upp o. återväljas»1.
Minä selitin kuten Ahmavaaralle.
Öhman: Agrarerna meddelat, att de ej kan avstå från sin kandidat.2
Minä: Jag kan ej acceptera om agrarerna är emot mig. Det behöver ej vara 100 % understöd, men en betydande del av agrarerna bör understöda mig.3 – Lausuin lisäksi, että Kekkonen on ollut 11 vuotta minun läheisin työtoverini. Jos olisin valitsija, niin äänestäisin Kekkosta.
Öhman ei reagerannut tähän. »Man kan då ej göra något åt saken.»4
1 »voimmeko laskea sen varaan, että minä asettuisin ehdokkaaksi ja tulisin uudelleenvalituksi»
2 Öhman: Maalaisliittolaiset ovat ilmoittaneet, että he eivät voi luopua ehdokkaastaan.
3 En voi suostua, jos maalaisliittolaiset ovat minua vastaan. Ei tarvitse olla 100 %:n kannatusta, mutta merkittävän osan maalaisliittolaisista on kannatettava minua.
4 Silloin ei voi asialle tehdä mitään.
Äänet toisessa äänestyksessä:
Kekkonen1
Fagerholm2
Minä 84.
Luulin, että kommunistit olivat äänestäneet minua (ynnä heidän lisäkseen 28 muuta). (Mutta asia ei ollut niin.)
1 102
2 114
Äänet presidentinvaalissa:
Kekkonen 151
Fagerholm 149
Minä 841
1 Paasikivi oli mukana ainoastaan toisessa äänestyksessä.
15.2. Laamanni Ahmavaara, pankin johtaja Öhman, ruots. valitsijaryhmän puheenjohtaja, ja professori Kaitila, suomalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja luonani illalla kl. 10. Kertoivat, että 84 ääntä oli heidän ryhmiensä äänet. Olivat odottaneet, että sekä kommunistit että sosialistit ainakin osittain äänestäisivät minua, mutta niiltä ei tullutkaan yhtään ääntä, vaan kommunistit äänestivät Kekkosta.
Olivat pahoillaan tästä. Minä vastasin, että minunkin mielestäni oli ikävää ja sopimatonta, että minun nimeni oli tässä mukana, mutta oli hyvä tietää, miten 84 oli kokoonpantu.
Minä sanoin myös, että olen tyytyväinen vaalin tulokseen.
Kertoivat, kuten olen myös tänään kuullut, että Tanner on kannattanut minua valitsijamiestensä kokouksissa. Se on hauska kuulla sen vuoksi, että vanha ystävyys on ollut meidän välillämme.
16.2. Lähetin tänään STT:n kautta seuraavan tiedoituksen:
Presidentinvaali.
»Sen johdosta, että Tasavallan Presidentin nimi esiintyi äsken toimitetussa presidentinvaalissa, tiedoitetaan viralliselta taholta, että Tasavallan presidentti ei ollut antanut suostumustaan ehdokkaaksi asettamiseensa.»
16.2. Kekkonen luonani kl. 19. (Kekkonen soitti aamulla ja pyysi päästä luokseni.)
Kekkosen kanssa:
1) Eiliset äänestykset (Kts. muistiinpanoja. Venäläiset tietysti tyytyväisiä.)
2) Hallitusasia Kekkosen hoidettavaksi.
3) Alsop-veljesten kirj. 31.1.56, kirjeeni Tuomiojalle.
4) Asiakirjat: a) Ulkoministeriö, b) Valtioarkisto.
5) Y. Soinin kirja. – Vastaus.
6) Minun muistiinpanoni. Että Kekkonen lukee. Osanottomme Pohjoismaiden Neuvostoon, Yhtyneisiin Kansakuntiin, Parlamentin välis. Unioniin ym. Yliarvioidaan meillä. Meille niistä psykologista merkitystä, kun olemme niin isoleerattuja.
Vaarat:
Pohjoismaiden neuvosto ettei häviä Yhtyneet.
Vaarat.
16.2. aamulla soitin Salmiselle – selonteosta Uudessa Suomessa ja muissa lehdissä. – Iltapäivällä Öhman soitti, olen hakenut häntä. Koskee sanom. Hbl:ssä olevaa selontekoa.
24.3. Tasavallan Presidentti U. Kekkonen.
Parahin veli,
Luin vasta tänään Uudesta Suomesta avoimen kirjeen, jonka olet antanut presidentinkauteni päättymisen johdosta.
Tämä odottamaton kunnianosoitus on tuottanut minulle suurta iloa. Pidän sitä aivan erikoisena osakseni tulleena kunniana.
Lausun siitä Sinulle sydämellisimmän kiitokseni.
Parhain terveisin
Ystäväsi
J.K.P.
26.3. Länsrådet Ruben Kalm,
Mariehamn.
Herr Länsrådets skrivelse den 1. mars har först efter strejkens slut kommit mig till handa.
Jag ber Eder till Landstingets Talman och ledamöter framföra min varma tacksägelse för deras vänlighet och uppmärksamhet, som jag mycket uppskattar.
Det har för mig varit en stor tillfredställelse att jag kunnat medverka till avlägsnande av anledningar till missnöje i förhållandet mellan finsk- och svenskspråkiga folkgrupper, och därigenom till förstärkande av vårt folks samhörighet.
Jag tillönskar Alands landsting och befolkning lycka och framgång.
J.K.P.1
1 Lääninneuvos Ruben Kalm,
Maarianhamina.
Herra Lääninneuvoksen 1. maaliskuuta päivätyn kirjeen olen saanut käsiini vasta lakon päätyttyä.
Pyydän Teitä esittämään maakuntapäivien puhemiehelle ja jäsenille lämpimän kiitokseni heidän ystävällisyydestään ja huomaavaisuudestaan, joita pidän suuressa arvossa.
Minulle on tuottanut suurta tyydytystä, että olen voinut osaltani olla poistamassa suomen ja ruotsinkielisten väestöryhmien välisiä tyytymättömyydenaiheita ja siten vahvistamassa kansamme yhteenkuuluvuutta.
Toivotan Ahvenanmaan maakuntapäiville ja maakunnan asukkaille onnea ja menestystä.
J.K.P.
27.3. Gripenberg luonani. Toi kuninkaalta ja kuningattarelta lämpimiä terveisiä. Olivat puhuneet meistä, Allista ja minusta, kovin kauniisti. »Ovanligt sympatiska människor»1 – olivat sanoneet.
Gripenberg lähtee pääsiäisen jälkeen Yhtyneisiin Kansakuntiin New Yorkiin. Gripenberg pyysi minulta ohjeita toiminnalleen.
Minä vastasin: Olen ollut tyytyväinen, että meidän ei ole tähän asti tarvinnut olla siellä mukana. Olisimme joutuneet monta kertaa ikävään asemaan. Mutta kun nyt muut sinne menevät, niin me emme tietysti voineet jäädä pois.
Minä en odota YK:lta vielä suuria tuloksia. Esim. viime kokouksessa, 3 kuuk., se ei suorittanut juuri mitään. Journal de Genèven kirjoitus (Renè Payot).
Mutta kun YK nyt on olemassa, niin on katsottava, että se ei mene haaksirikkoon tyhmällä politiikalla. Kerroin keskusteluni Trygve Lien kanssa 1952. Katynin asia. Pidän mahdollisena, että USA politiikallaan voi saada aikaan pahaa YK:lle. Ottaa esille siellä esim. Itä-Saksan kysymyksen, satelliittiasian, kenties Viron, Latvian ja Liettuan asian, Lähi-Idän asioita ja saa aikaan jyrkän päätöksen. Tosin nyt venäläiset kenties nykyään sietäisivät paljon, mutta Neuvostoliiton politiikka voi jonkun vuoden perästä muuttua ja silloin he voivat esiintyä jyrkästi ja jättää seuralaisineen YK:n. Se olisi katastrofi. On parempi, että YK on olemassa kuin että se ei ole olemassa, vaikka se ei paljon teekään. Meidän on mielestäni perustettava menettelymme asiallisiin syihin. Jos sillä perusteella voimme kannattaa venäläisiä, on se hyvä. Ellemme voi asiallisilla syillä kannattaa venäläisiä, on meidän oltava äänestämättä, mikäli se on mahdollista. Ellei ole mahdollista, emme voi muuta kuin äänestää venäläisiä vastaan.
Gripenberg sanoi siihen, että hän on ajatellut samanlaista menettelyä ja luultavasti voimme mennä Ruotsin kanssa.
Minä hyväksyin sen.
Kerroin Gripenbergille keskustelustani Gromykon kanssa 26.1.56 (kts. edellä).
1 »Harvinaisen miellyttäviä ihmisiä»
28.3. Sain tänään seuraavan kirjeen
»1.3.56.
Kunnioitettu Tasavallan Presidentti Paasikivi.
Kuuntelin tässä juuri radiossa puhettanne. En voi yhtyä siihen suureen palvontaan ja loputtomaan kiitos tulvaan. Jumala se kait oli tätä kansaa johtanut, ei se yhden miehen varassa ole ollut.
Katkerana ajattelen että järjestitte oman palkkanne ja eläkkeenne miljonissa kun kansan nähden on vaan siirtyneet hoitamattomana. Ei se niin hyvä ole tään vanhemman väen kesken toimeentulo.
Kunnioittaen
Hilda Siikama
Tampere
» Refl. Kuvaava kirje. Oikein suomalaista. Minkä vuoksi hän kuluttaa 25 mk postimerkkiin tällaisen vuoksi, kun valittaa köyhyyttään. Tarkoitus saada vain sanoa pahaa ilman mitään tarkoitusta. Sellaisia ovat suomalaiset!
28.3. Arkkipiispa Ilmari Salomies,
Arvoisa Herra Arkkipiispa.
Saatuani vihdoin työhuoneeni ja työpöytäni sen verran järjestykseen, että siinä on tilaa kirjoittamiseen, esitän Teille, Herra Arkkipiispa, sydämellisen kiitokseni kukkatervehdyksestä ja kauniista sanoista. Olen tästä huomaavaisuudesta hyvin iloinen.
Kiitän kuluneiden vuosien aikana Teidän taholtanne osakseni tulleesta ystävällisyydestä. Toivotan Teille parhainta menestystä työssä Suomen kirkon hyväksi. Parhain terveiseni myös arvoisalle puolisollenne. Vaimoni on ulkomailla, mutta voin omalla vastuullani liittää hänenkin tervehdyksensä.
Valokuvani, josta oli puhe adjutantin kanssa, lähetän ensi tilassa.
Tosikunnioituksella,
J.K.P.
10.4. Stortingsman Lars Ramndal
Stortingets kontor
Oslo.
Högtärade Herr Stortingsman,
Tusen tack för Samtiden och för Eder ytterst vänliga artikel om mig.
Eder sympatiska och förståelsefulla inställning till min politiska verksamhet har bragt mig verklig glädje.
Det är nu fjärde gången jag lämnär statens ämbete. Nu är det definitivt.
Med alla goda önskningar,
Eder förbundne,
J.K.P.1
1 Suurkäräjäedustaja Lars Ramndal
Suurkäräjäin toimisto Oslo.
Kunnioitettu Herra Suurkäräjäedustaja!
Tuhannet kiitokset Samtiden-lehdestä ja Teidän minusta kirjoittamastanne erittäin ystävällisestä artikkelista.
Teidän myötämielinen ja ymmärtäväinen suhtautumisenne poliittiseen toimintaani on tuottanut minulle todellista iloa.
Eroan nyt neljännen kerran valtion virasta. Nyt ero on lopullinen.
Kaikkea hyvää toivottaen,
kiitollisena Teidän
J.K.P.
Suomen hallitukset 1944–56
5.3.1943–8.8.1944
EDWIN LINKOMIES (Kokoomus), pääministeri
Henrik Ramsay (RKP), ulkoasiainministeri sekä ministeri kansanhuoltoministeriössä
Oskari Lehtonen (Kokoomus), oikeusministeri
Leo Ehrnrooth (RKP), sisäasiainministeri
Rudolf Walden puolustusministeri
Väinö Tanner (SDP), valtiovarainministeri
Tyko Reinikka (Maalaisliitto), ministeri valtiovarainministeriössä
Kalle Kauppi (Edistyspuolue), opetusministeri
Viljami Kalliokoski (Maalaisliitto), maatalousministeri
N. A. Osara (Kokoomus), ministeri maatalousministeriössä
Väinö V. Salovaara (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Toivo Ikonen (Maalaisliitto), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä 5.3.1943–13.1.1944
Väinö Kaasalainen (Maalaisliitto), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä 13.1.1944–8.8.1944
Uuno Takki (SDP), kauppa- ja teollisuusministeri
K.-A. Fagerholm (SDP), sosiaaliministeri 5.3.1943–17.12.1943
Aleksi Aaltonen (SDP), sosiaaliministeri 17.12.1943–8.8.1944
K. J. Ellilä (Maalaisliitto), kansanhuoltoministeri
Jalo Aura (SDP), ministeri kansanhuoltoministeriössä
8.8.1944–21.9.1944
ANTTI HACKZELL (Kokoomus), pääministeri
Carl Enckell ulkoasiainministeri
Ernst von Born (RKP), oikeusministeri
Kaarlo Hillilä (Maalaisliitto), sisäasiainministeri
Eemil Luukka (Maalaisliitto), ministeri sisäasiainministeriössä
Rudolf Walden puolustusministeri
Onni Hiltunen (SDP), valtiovarainministeri
Olli Paloheimo (Kokoomus), ministeri valtiovarainministeriössä
Kalle Kauppi (Edistyspuolue), opetusministeri
Viljami Kalliokoski (Maalaisliitto), maatalousministeri
Väinö V. Salovaara (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Uuno Takki (SDP), kauppa- ja teollisuusministeri
Aleksi Aaltonen (SDP), sosiaaliministeri
K. J. Ellilä (Maalaisliitto), kansanhuoltoministeri
Jalo Aura (SDP), ministeri kansanhuoltoministeriössä
21.9.1944–17.11.1944
U. J. CASTRÉN (Kokoomus), pääministeri
Carl Enckell, ulkoasiainministeri
A. E. Martola, ministeri ulkoasiainministeriössä
Ernst von Born (RKP), oikeusministeri
Kaarlo Hillilä (Maalaisliitto), sisäasiainministeri
Eemil Luukka (Maalaisliitto), ministeri sisäasiainministeriössä
Rudolf Walden, puolustusministeri
Onni Hiltunen (SDP), valtiovarainministeri
Kalle Kauppi (Edistyspuolue), opetusministeri
Viljami Kalliokoski (Maalaisliitto), maatalousministeri
Väinö Salovaara (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Eero A. Vuori (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Uuno Takki (SDP), kauppa- ja teollisuus ministeri
K.-A. Fagerholm (SDP), sosiaaliministeri
K. J. Ellilä (Maalaisliitto), kansanhuoltoministeri
Jalo Aura (SDP), ministeri kansanhuoltoministeriössä
17.11.1944–17.4.1945
J. K. PAASIKIVI, pääministeri
Mauno Pekkala (SDP, sitten SKDL), salkuton ministeri 17. 11.1944–24.11.1944, ministeri valtioneuvoston kansliassa 24.11.1944–17.4.1945
Carl Enckell ulkoasiainministeri
Reinhold Svento (SDP, sitten SKDL), ministeri ulkoasiainministeriössä
Urho Kekkonen (Maalaisliitto), oikeusministeri
Kaarlo Hillilä (Maalaisliitto), sisäasiainministeri
Rudolf Walden, puolustusministeri 17.11.1944–1.12.1944
Väinö Valve, puolustusministeri 1.12.1944–17.4.1945
Johan Helo (ns. kuutosryhmä, sitten SKDL), valtiovarainministeri
Sakari Tuomioja (Edistyspuolue), ministeri valtiovarainministeriössä
Uuno Takki (SDP), opetusministeri
Eemil Luukka (Maalaisliitto), maatalousministeri sekä ministeri sisäasiainministeriössä
Eero A. Vuori (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri sekä ministeri sosiaaliministeriössä ja kansanhuoltoministeriössä 16.2.1945–17.4.1945
Onni Hiltunen (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Åke Gartz, kauppa- ja teollisuusministeri
Ralf Törngren (RKP), sosiaaliministeri
Yrjö Leino (SKDL), ministeri sosiaaliministeriössä
K. T. Jutila (Maalaisliitto), kansanhuoltoministeri
Jalo Aura (SDP), ministeri kansanhuoltoministeriössä
17.4.1945–26.3.1946
J. K. PAASIKIVI, pääministeri 17.4.1945–9.3.1946
Carl Enckell, ulkoasiainministeri
Reinhold Svento (SKDL), ministeri ulkoasiainministeriössä
Urho Kekkonen (Maalaisliitto), oikeusministeri
Yrjö Leino (SKDL), sisäasiain
Eemil Luukka (Maalaisliitto), ministeri sisäasiainministeriössä sekä maatalousministeriössä
Mauno Pekkala (SKDL), puolustusministeri, ja sen ohessa ministeri valtioneuvoston kansliassa 27.4.1945–26.3.1936
Sakari Tuomioja (Edistyspuolue), valtiovarainministeri 17.4.1945–17.7.1945
Ralf Törngren (RKP), valtiovarainministeri 17.7.1945–26.3.1946
Onni Hiltunen (SDP), ministeri valtiovarainministeriössä ja kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä, lisäksi ministeri sosiaaliministeriössä ynnä kansanhuoltoministeriössä 14.2.1946–26.3.1946
Johan Helo (SKDL), opetusministeri 17.4.1945–28.12.1945
Eino Pekkala (SKDL), opetusministeri 28.12.1945–26.3.1946
K. T. Jutila (Maalaisliitto), maatalousministeri 17.4.1945–29.9.1945
Vihtori Vesterinen (Maalaisliitto), maatalousministeri 9.11.1945–26.3.1946
Eero A. Vuori (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 17.4.1945–29.9.l945 sekä ministeri sosiaaliministeriössä ja kansanhuoltoministeriössä 27.4.1945–29.9.1945 ja ministeri valtioneuvoston kansliassa 7.8.1945–29.9.1945
Onni Peltonen (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 9.11.1945–26.3.1946
Yrjö Murto (SKDL), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Åke Gartz , kauppa- ja teollisuusministeriön päällikkö sekä ministeri ulkoasianministeriössä 27.4.1945–26.3.1946
Uuno Takki (SDP), ministeri kansanhuoltoministeriössä sekä lisäksi ministeri
kauppa- ja teollisuusministeriössä 15.6.1945–26.3.1946
Eino Kilpi (SDP), sosiaaliministeri, sen lisäksi ministeri valtioneuvoston kansliassa 15.9.1945–26.3.1946
Matti Janhunen (SKDL), ministeri sosiaaliministeriössä
Kaarlo Hillilä (Maalaisliitto), kansanhuoltoministeri sekä sen ohessa ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä ja sosiaaliministeriössä 22.11.1945–26.3.1946
26.3.1946–29.7.1948
MAUNO PEKKALA (SKDL), pääministeri, sen ohessa puolustusministeri 26.3.1946–27.3.46 ja ministeri puolustusministeriössä 27.3.1946–29.7.1948
Carl Enckell, ulkoasiainministeri
Reinhold Svento (SKDL), ministeri ulkoasiainministeriössä 26.3.1946–30.4.1948
Eino Pekkala (SKDL), oikeusministeri
Yrjö Leino (SKDL), sisäasiainministeri 26.3.1946–22.5.1948
Paavo A. Viding (Maalaisliitto), ministeri sisäasiainministeriössä ja maatalousministeriössä
Yrjö Kallinen (SDP), puolustusministeri 27.3.1946–29.7.1948
Ralf Törngren (RKP), valtiovarainministeri
Onni Hiltunen (SDP), ministeri valtiovarainministeriössä
Eino Kilpi (SKDL), opetusministeri 26.3.1946–26.5.1948, sisäasiainministeri 26.5.1948–29.7.1948
Lennart Heljas (Maalaisliitto), ministeri sosiaaliministeriössä 26.3.1946–26.5.1948, opetusministeri 26.5.1948–29.7.1948
Vihtori Vesterinen (Maalaisliitto), maatalousministeri
Lauri Kaijalainen (Maalaisliitto), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Erkki Härmä (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä, sen ohessa ministeri sosiaaliministeriössä ja kansanhuoltoministeriössä 12.4.1946–29.7.1948
Uuno Takki (SDP), kauppa- ja teollisuusministeri sekä ministeri ulkoasiainministeriössä
Matti Janhunen (SKDL), sosiaaliministeri
Onni Peltonen (SDP), ministeri sosiaaliministeriössä 26.5.1948–29.7.1948
T. N. Vilhula (Maalaisliitto), kansanhuoltoministeri
Yrjö Murto (SKDL), ministeri kansanhuoltoministeriössä
Hertta Kuusinen-Leino (SKDL), salkuton ministeri 26.5.1948–4.6.1948, ministeri valtioneuvoston kansliassa 4.6.1948–29.7.1948
29.7.1948–17.3.1950
K.-A. FAGERHOLM (SDP), pääministeri
Carl Enckell, ulkoasiainministeri
Tauno Suontausta (SDP), oikeusministeri
Aarre Simonen (SDP), sisäasiainministeri
sekä sen ohessa ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä 24.3.1949–17.3.1950
Jussi Raatikainen (SDP), ministeri maatalousministeriössä sekä sen ohessa ministeri sisäasiainministeriössä 30.7.1948–17.3.l950
Emil Skog (SDP), puolustusministeri
Onni Hiltunen (SDP), valtiovarainministeri
Unto Varjonen (SDP), salkuton ministeri 29.7.1948–19.8.1949, ministeri valtiovarainministeriössä 19.8.1949–17.3.1950
Reino Oittinen (SDP), opetusministeri
Matti Lepistö (SDP), maatalousministeri
Onni Peltonen (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Erkki Härmä (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä ja sosiaaliministeriössä 29.7.1948–30.6.1949 ja lisäksi kansanhuoltoministeriössä 30.7.1948–30.6.1949
Eemil Huunonen (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä sekä sosiaaliministeriössä 29.7.1949–17.3.l950 ja kansanhuoltoministeriössä 29.7.1949–31.12.1949
Uuno Takki (SDP), kauppa ja teollisuusministeri sekä ministeri ulkoasiainministeriössä 30.7.1948–17.3.1950
Valdemar Liljeström (SDP), sosiaaliministeri 29.7.1948–4.3.1949
Aleksi Aaltonen (SDP), salkuton ministeri 29.7.1948–30.7.1948, ministeri valtioneuvoston kansliassa 30.7.1948–18.3.1949
ja valtiovarainministeriössä 30.7.1948–17.3.1950, sosiaaliministeri 18.3.1949–17.3.1950
Tyyne Leivo-Larsson (SDP), ministeri sosiaaliministeriössä
Onni Toivonen (SDP), kansanhuoltoministeri 29.7.1948–31.12.1949 sekä ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä 11.11.1949–17.3.1950
17.3.1950–17.1.1951
URHO KEKKONEN (Maalaisliitto), pääministeri sekä sisäasiainministeri
Åke Gartz, ulkoasiainministeri
H. A. Kannisto (Edistyspuolue), oikeusministeri
Lauri Riikonen (Maalaisliitto), ministeri sisäasiainministeriössä 17.3.1950– 30.9.1950 sekä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä 24.3.–31.3.1950
Johannes Virolainen (Maalaisliitto), ministeri sisäasiainministeriössä 30.9.1950–17.1.1951
Kustaa Tiitu (Maalaisliitto), puolustusministeri
V. J. Sukselainen (Maalaisliitto), valtiovarainministeri
Nils Meinander (RKP), ministeri valtiovarainministeriössä
Lennart Heljas (Maalaisliitto), opetusministeri
T. N. Vilhula (Maalaisliitto), maatalousministeri
Eemil Luukka (Maalaisliitto), ministeri maatalousministeriössä
Martti Miettunen (Maalaisliitto), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Kauno Kleemola (Maalaisliitto), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä, sen ohessa sosiaaliministeriössä 24.3.–30.9.1950
Vihtori Vesterinen (Maalaisliitto), ministeri sosiaaliministeriössä, sen ohessa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä 31.3.1950–17.1.1951
Sakari Tuomioja (Edistyspuolue), kauppa- ja teollisuusministeri 17.3.–30.9.1950 sekä ministeri ulkoasiainministeriössä
Teuvo Aura (Edistyspuolue), kauppa- ja teollisuusministeri sekä ministeri sosiaaliministeriössä 30.9.1950–17.1.1951
Ralf Törngren (RKP), sosiaaliministeri
17.1.1951–20.9.1951
URHO KEKKONEN (Maalaisliitto), pääministeri
Johannes Virolainen (Maalaisliitto), ministeri valtioneuvoston kansliassa
Åke Gartz, ulkoasiainministeri
Teuvo Aura (aluksi Edistyspuolue), oikeusministeri
V. J. Sukselainen (Maalaisliitto), sisäasiainministeri
Emil Skog (SDP), puolustusministeri
Onni Hiltunen (SDP), valtiovarainministeri
Ralf Törngren (RKP), ministeri valtiovarainministeriössä
Lennart Heljas (Maalaisliitto), opetusministeri
Martti Miettunen (Maalaisliitto), maatalousministeri
Matti Lepistö (SDP), ministeri maatalousministeriössä
Onni Peltonen (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Kauno Kleemola (Maalaisliitto), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Rafael Paasio (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä sekä sosiaaliministeriössä
Penna Tervo (SDP), kauppa- ja teollisuusministeri
Vihtori Vesterinen (Maalaisliitto), sosiaaliministeri
Eemil Huunonen (SDP), ministeri sosiaaliministeriössä
20.9.1951–9.7.1953
URHO KEKKONEN (Maalaisliitto), pääministeri sen ohessa ulkoasiainministeri 26.11.1952–9.7.1953
Sakari Tuomioja (Edistyspuolue), ulkoasiainministeri 20.9.1951–26.11.1952
Sven Högström (RKP), oikeusministeri
V. J. Sukselainen (Maalaisliitto), sisäasiainministeri
Emil Skog (SDP), puolustusministeri
Viljo Rantala (SDP), valtiovarainministeri
Matti Miikki (Maalaisliitto), ministeri valtiovarainministeriössä
Reino Oittinen (SDP), opetusministeri
Martti Miettunen (Maalaisliitto), maatalousministeri
Matti Lepistö (SDP), ministeri maatalousministeriössä 20.9.1951–29.11.1952
Hannes Tiainen (SDP), ministeri maatalousministeriössä 29.11.1952–9.7.1953
Eemil Luukka (Maalaisliitto), ministeri maatalousministeriössä
Onni Peltonen (SDP), kulkulaitosten yleisten töiden ministeri 20.9.1951–29.11.1952
Eetu Karjalainen (SDP), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 3.12.1952–9.7.1953
Kauno Kleemola (Maalaisliitto), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Eemil Huunonen (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä sekä sosiaaliministeriössä
Penna Tervo (SDP), kauppa- ja teollisuusministeriön päällikkö
Ralf Törngren (RKP), sosiaaliministeri 20.9.1951–26.11.1952, ministeri ulkoasiainministeriössä 26.11.1952–9.7.1953
Väinö Leskinen (SDP), sosiaaliministeri 26.11.1952–9.7.1953
Lauri Murtomaa (Maalaisliitto), ministeri sosiaaliministeriössä
9.7.1953–17.11.1953
URHO KEKKONEN (Maalaisliitto), pääministeri
Ralf Törngren (RKP), ulkoasiainministeri.
Sven Högström (RKP), oikeusministeri
V. J. Sukselainen (Maalaisliitto), sisäasiainministeri
Kauno Kleemola (Maalaisliitto), puolustusministeri
Juho Niukkanen (Maalaisliitto), valtiovarainministeri
Nils Meinander (RKP), ministeri valtiovarainministeriössä
Johannes Virolainen (Maalaisliitto), opetusministeri
Martti Miettunen (Maalaisliitto), maatalousministeri
Eero Mäkinen, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 9.7.–27.10.1953 (kuollut)
Kustaa Eskola (Maalaisliitto), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä 9.7.1953–30.10.1953, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 30.10.–17.11.1953
Teuvo Aura, kauppa- ja teollisuusministeri
Lauri Hietanen, sosiaaliministeri
Vieno Simonen (Maalaisliitto), ministeri sosiaaliministeriössä
17.11.1953–5.5.1954
SAKARI TUOMIOJA, pääministeri
Ralf Törngren (RKP), ulkoasiainministeri
Reino Kuuskoski, oikeusministeri
H. A. Kannisto (Suomen Kansanpuolue), sisäasiainministeri
Päiviö Hetemäki (Kokoomus), puolustusministeri sekä ministeri sosiaaliministeriössä
Tuure Junnila (Kokoomus), valtiovarainministeri
Arvo Salminen (Kokoomus), opetusministeri
K. T. Jutila, maatalousministeri
Henrik Kullberg (RKP), ministeri maatalousministeriössä 17.11.1953–4.12.1953 (kuollut)
Nils Westermarck (RKP), ministeri maatalousministeriössä 18.12.1953–5.5.1954
R. Erik Serlachius, kulkulaitosten-ja yleisten töiden ministeri
Aulis Junttila, ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä
Teuvo Aura, kauppa- ja teollisuusministeri sekä ministeri ulkoasiainministeriössä
T. A. Viherheimo (Kokoomus), ministeri kauppa- ja teollisuusministeriössä
Esa Kaitila (Suomen Kansanpuolue), sosiaaliministeri sekä ministeri valtiovarainministeriössä
Irma Karvikko (Suomen Kansanpuolue), ministeri sosiaaliministeriössä
5.5.1954–20.10.1954
RALF TÖRNGREN (RKP), pääministeri
Urho Kekkonen (Maalaisliitto), ulkoasiainministeri
Y. W Puhakka, oikeusministeri
Väinö Leskinen (SDP), sisäasiainministeri
Emil Skog (SDP), puolustusministeri
V. J. Sukselainen (Maalaisliitto), valtiovarainministeri
Johannes Virolainen (Maalaisliitto), opetusministeri
Viljami Kalliokoski (Maalaisliitto), maatalousministeri
Hannes Tiainen (SDP), ministeri maatalousministeriössä
Martti Miettunen (Maalaisliitto), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri sekä ministeri valtiovarainministeriössä
Aku Sumu (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä sekä sosiaaliministeriössä 7.5.1954–20.10.1954
Penna Tervo (SDP), kauppa- ja teollisuusministeri
Tyyne Leivo-Larsson (SDP), sosiaaliministeri
Vieno Simonen (Maalaisliitto), ministeri sosiaaliministeriössä
20.10.1954–3.3.1956
URHO KEKKONEN (Maalaisliitto), pääministeri 20.10.1954–15.2.1956
Johannes Virolainen (Maalaisliitto), ulkoasiainministeri
Aarre Simonen (SDP), kauppa- ja teollisuusministeri, sen ohessa oikeusministeri 20.10.1954–6.11.1954
Weio Henriksson, oikeusministeri 6.11.1954–3.3.1956
Väinö Leskinen (SDP), sisäasiainministeri 20.10.1954-30.9.1955
Valto Käkelä (SDP), sisäasiainministeri 30.9.1955-3.3.1956
Emil Skog (SDP), puolustusministeri
Penna Tervo (SDP), valtiovarainministeri 20.10.1954-26.2.1956 (kuollut)
Veikko Vennamo (Maalaisliitto), ministeri valtiovarainministeriössä
Kerttu Saalasti (Maalaisliitto), opetusministeri
Viljami Kalliokoski (Maalaisliitto), maatalousministeri
Martti Miettunen (Maalaisliitto), kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Hannes Tiainen (SDP), ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä sekä sosiaaliministeriössä
Onni Peltonen (SDP), sosiaaliministeri
Tyyne Leivo-Larsson (SDP), ministeri sosiaaliministeriössä
Korjauksia 1. osaan:
palsta 7 alaviite 2: kysymättä po. kysytty
palsta 102 alaviite 10: po. rauhanpuolueesta
palsta 274 alaviite 1: po. riitaantua Venäjän kanssa
palsta 339 alaviite 1: mitätöity po. leimautunut (epäsuosituksi)
palsta 603: Refl. 11 vuoden po. Refl. 1 1/ 2 vuoden
palsta 617: esiintyy kaksi kertaa sama päätös po. petos palsta 623 16.6. 5. kappale 5. rivi: keskuudesta po. käskystä
palsta 935 alaviite 1: kapteeni po. kommodori; alaviite 2: kapteeni po. everstiluutnantti palsta 996 alaviite 3: … pääkaupungeissa po. suurissa kaupungeissa, päätyisi samaan tulokseen.
palsta 1345 alaviite 1 1. kappale: po. Amerikan varustelu on antanut Neuvostoliitolle rauhantahtoa.
