EI PIENILLÄ OLE MITÄÄN TURVAA

3/1 ’39 Ruotsin pressattache Helsingissä Dahlman oli luonani. Pitkänpuoleinen keskustelu. M.m. puhuimme Dagens Nyheterin (Dehlgrenin) ja Eskilstuna Kurirenin kannasta Ahvenan­maan asiassa. Dahlman katsoi, että niiden kantaan vaikuttaa osalta vanha isoleerattu absoluut­tinen neutraliteetti. Ruotsissa on sellaisia, jotka katsovat, että Ruotsin ei pidä lähteä läheisem­pään yhteistoimintaan muiden Pohjoismaidenkaan – ei siis myös Suomen – kanssa, vaan py­syä erillään yksin, se on Ruotsin etujen kannalta paras. Tämän kannan kannattajat ovat kui­tenkin vähentyneet.

3/1 ’39 Sain kirjeen Svinhufvudilta. Hän katsoo, että Ahvenanmaan asiaa on liioiteltu. Emme jaksa Ahvenanmaata niin linnoittaa, että suurvalta ei sitä voisi valloittaa. Mutta joka tapauk­sessa meidän pitää sitä puolustaa, ei saa luovuttaa ilman puolustamista. Svinhufvud myös edelleen sitä mieltä, että minua Suomessa paremmin tarvitaan Kokoomuspuolueen vuoksi.

3/1 ’39 Sain ulkoministeriöstä komiteamietinnön niistä asioista, jotka tulevat esille 5/1 alka­ vissa neuvotteluissa. Komitean oli Erkon toimesta asettanut Valtioneuvosto. Puheenjohtaja Idman. Tämä oli Erkolta hyvä toimenpide, niin olisi pitänyt Holstinkin menetellä asiain val­misteluissa. Lausuin tästä muistaakseni Erkolle mielipiteeni täällä Tukholmassa nimittäin siitä, että asiat ei olleet Holstin aikana riittävän hyvin valmistellut. Tästä olen jo aikaisemmin muistiin merkinnyt.

5/1 ’39 Tänään aamulla saapui Cajander, Erkko, Tanner ja Idman y.m. tänne Ahvenanmaan neuvotteluihin. Kokous kl. 11 kansliahuoneessa. Kl. 13.15 Hanssonin lounas Operakellarissa. Iltapäivällä hallitusten jäsenten kokous sekä juristidelegation kokous noottiluonnosten tarkas­tamiseksi. Illalla kl. 8 päivällinen meillä molempien delegatioiden jäsenille. Kaikki tuntuivat olevan jotenkin väsyneitä, minkä vuoksi päivällinen oli raskas. Useimmat herrat näkyvät ole­van huonoja seuramiehiä.

6/1 ’39 Neuvotteluja Ahvenanmaan asiassa. Kl. 12.30 lounas Drottningholmin linnassa Ku­ninkaan luona. Myös kruununprinssi läsnä. Sen jälkeen neuvotteluja, ensin kumpikin delega­tio yksin, sitten yhteinen kokous. Illalla kl. 8 päivälliset Sandlerin luona, jonka aikana kummankin maan hallituksen jäsenet neuvotteli kauvan riita-asiasta, s.o. paljonko joukkoja saa olla Ahvenanmaalla rajoitetulla alueella.

7/1 ’39 Jatkuvia neuvotteluja. Muista asioista päästy yksimielisyyteen paitsi lukumäärästä, minkä Suomi saa pitää rauhan aikana Ahvenanmaalla. Sotilaiden raportissa 8/7 ’38 se ehdotet­ tu 1500:ksi. Teknillisen valiokunnan mietinnössä puhuttiin 375 miehestä. Österman, merkil­listä kyllä suostui siihen. Kuuluu sanoneen, että Mannerheim sen hyväksynyt, kun Östermanin mielestä Ruotsi ei poliittisista syistä muka mene pitemmälle. Se on aivan liian pieni. Sotilaat katsovat yhden pataljonan olevan välttämätön (ja se on = 1200-1500). Erkko piti siitä kiinni. Ruotsalaiset ehdottivat aluksi sitä 375, eilen menivät 600:aan inclusive 375. Tänään vihdoin 1000 mieheen, johon edellä mainitut 375 ja jota vähennetään sen mukaan kuin ahvenanmaa­laiset asevelvolliset tulee harjoitetuksi.

Tämä hierominen sotaväen lukumäärästä on kuin keskustelu lihasopimuksesta ja lihakiloista 1937. Ruotsalaisten motiivina oli, että jos viedään 1500 miestä ruotsinkielisiä, niin se hävittää mannermaan ruotsinkieliset joukot, jotka ovat vähälukuiset. Cajander oli toissapäivänä ja ei­len taipuvainen hyväksymään 600 ja Mannerheim tänä aamuna puhelinkeskustelussa Airon ja Palojärven kanssa oli myös puhunut siihen suuntaan, että sekin olisi hyväksyttävä, ettei kes­kustelut katkeaisi.

Minä tänä aamuna lausuin jyrkästi, että meidän on pidettävä kiinni yhdestä pataljonasta (vä­hintäin 1000 miestä) ja Erkko myös edelleen samalla kannalla. Sanoin, että minun mielestäni toisarvoisissa asioissa, joihin mielestäni kuuluu m.m. ahvenanmaalaisten komentokieli ja hei­dän asevelvollisuutensa jäijestäminen, kieliasiat ym. on  annettava perään, mutta pääasiassa s.o. Ahvenanmaan neutraliteetin turvaamisessa on oltava tiukkoja. Sillä ei kannata, että me saamme oikeuden pitää niin vähän, että sillä ei ole effektiä puolustukseen nähden. Muutenkin se varustaminen, mikä on kysymyksessä, on minimi.

Tulos onkin jotenkin tyydyttävä. Ruotsi on luopunut aikaisemmasta politiikasta Ahvenan­maan saariin nähden. Meidän toimintavapautemme Ahvenanmaahan nähden on vuoden 1921 sopimuksella kovin rajoitettu. Nyt tehdyn sopimuksen mukaan meidän toimintavapautemme suuresti lisääntyy. Ja yhteistoiminnassa puolustusalalla on Ruotsin kanssa saavutettu huomat­tava konkreettinen tulos, joka on omiaan vahvistamaan yhteistoimintamahdollisuuksia muis­sakin suhteissa puolustuksen alalla. On senvuoksi aihetta olla tulokseen tyytyväinen.

Cajander ja Erkko ja muut suomalaiset lähtivät tännään 7/l ’39 laivalla kotiin.

Päivällisillä luonamme 5/1 ’39 otin vieressäni istuvan Sandlerin kanssa puheeksi pienten val­tioiden probleemin ja eikö siinä voisi mitään tehdä jonkunlaisella yhteistoiminnalla.

SANDLER: Emme voi mennä vain kielteisellä ohjelmalla protesteeraamaan suurvalloille. On vaikea löytää positiivista ohjelmaa yhteistoiminnalle. Pienet valtiot ovat niin erilaisissa ase­missa ja niiden intressit erilaiset.

MINÄ: Kansallisuusaate voi olla positiivinen aate.

SANDLER: Olisimmeko voineet sanoa viime syksynä, että Tshekkoslovakia on jaettava? Mi­ten Sveitsi, jossa on 3 å 4 kansallisuutta? ja Belgia?

MINÄ: Tshekkoslovakian kysymys oli vaikea ja Tshekkoslovakian asema oli heikko. Jos huomattavat kansallisuudet – vähemmistöt – itse tahtovat erota, ei sille voi mitään. Mutta jos eri kansallisuudet tahtovat elää yhdessä, on asia toinen, silloin niillä on oleva oikeus siihen. Niin Sveitsi.

SANDLER: Siis itsemäärämisoikeus.

MINÄ: Niin.

SANDLER: Mutta miten on Suomen ruotsinkielisten laita? Niiden itsemääräämisoikeus?

MINÄ: Jos Suomen ja Ruotsin välillä koko matkan olisi maaraja, niin pelkään, että voisi nous­ta kysymys rajan muuttamisesta Mutta nyt on meri – Pohjanlahti, Itämeri ja Suomenlahti – välillä ja rajakysymyksen nouseminen on mahdoton. Suomen ruotsinkieliset kuuluvat yhteen meidän kanssa. Niitä ei voi eroittaa.

SANDLER: Mutta entä Ahvenanmaalaiset? Niiden itsemääräämisoikeus?

MINÄ: Odotin juuri tätä väitettä. Kansallisuuksien itsemääräämisoikeus on kyllä pääperiaate. Mutta ei voi kokonaan unohtaa ”toisen asteen” – sivu-periaateita: taloudellisia , historiallisia ja sotilaallisia näkökohtia, joskin niihin nähden on oltava varovaisia.

1 ) Ahvenanmaan väestö on kielellisesti vain pieni  osa Suomen ruotsinkielisestä väestöstä.  Ei voi vähäiselle sirpaleelle – muutamalle kunnalle – tässä noin 25000:lle asukkaalle – myöntää oikeutta itsemääräämiseen.

2 )Toiseksi Ahvenanmaalla on sotilaallisesti strategisesti –  Suomelle oleellinen  merkitys. On verrattava toisiinsa näitä kahta näkökohtaa. Ahvenanmaahan nähden sotilaallinen on rat­kaiseva, mutta asia on järjestettävä niin, että väestön kielellisiä ym oikeuksia ei loukata. Kan­sallisen itsemääräämisen ja muiden – strategisten, historiallisten ja taloudellisten – näkökohti­en vertaaminen toisiinsa tuottaa kyllä yksityistapauksissa vaikeuksia. Minun mielestäni pitää sotilaallisten, historiallisten ja taloudellisten syiden olla hyvin painavia ja huomattavasti pai­navampia kuin kansallisten, ennen kuin niille voi antaa ratkaisun kansallisten edellä.

Kun mainitsin, että voisi ajatella, että Englannissa (samoinkuin Ranskassa ja Yhdysvalloissa) voisi saada ymmärrystä pienten kansojen asialle, sanoi Sandler, että Englantikin on niin ”yl­peä” ja itsekäs, että ei voi sieltäkään paljoa toivoa. Kansainliitossa mainitsi Sandler useasti pienten valtioiden joutuneen esiintymään yhdessä. Sandler tuntui yleensä olevan pessimisti­nen siihen nähden, olisiko mahdollista saada aikaan tuloksia pyrkimykselle koota pienet valti­ot yleisesti yhteen. Keskustelu jäi muuten kesken eikä ollut syvempää ja perusteellisempaa.

9/1 ’39 Ahvenanmaan asiassa minusta ei tulos rauhanaikaisen miehistön lukumäärään nähden ollut tyydyttävä siinä suhteessa, että ahvenanmaalaiset lasketaan mukaan 1000:een mieheen ja mannermaalta tuotavia vähennetään sen mukaan kuin ahvenanmaalaisia asevelvollisia lisään­tyy. Olisi tullut pitää kiinni 1000 miehestä ahvenanmaalaisia lukuunottamatta. Ahvenanmaa­laiset olisi pidettävä erillään muusta Suomen armeijasta – erikoisena miliisinä – jolle annettai­siin omia tehtäviään. Sen komentokielikin kun on ruotsi. Nyt tulevaisuudessa tulee rauhan aikana suurin osa Ahvenanmaalle sijoitetusta sotaväestä olemaan ahvenanmaalaisia ja vain 375 mannermaalta. (Tähän ei kuitenkaan kuulu Lågskärissä, Björkössä ja Kökarissa olevat joukot.).

Luulen, että ruotsalaiset olisi tähän suostuneet. Tämä joukkojen vahvuus Ahvenanmaalla on pääkysymys. Siinä on oltava lujia. Sitä vastoin ahvenanmaalaisten komentokieli, heidän mi­liisipalveluksensa muodostaminen yms on sivuasioita, joissa voi antaa perään. Tämä on koko ajan ollut minun kantani ja sitä olen ajanut. Muuten tässä asiassa on tilanne muutettu kummal­liseksi. Me suomalaiset tahdomme tehdä Ahvenanmaan neutraliteetin puolustuksen lujaksi ja me otamme sen kantaaksemme. Ruotsilta emme vaadi mitään muuta kuin suostumusta, mutta Ruotsi estää meitä vahvistamasta Ahvenanmaata niin lujaksi kuin me haluaisimme. Olisi odottanut, että Ruotsi olisi sanonut meille: ”Se ei riitä. Ahvenanmaata on varustettava lujem­min. Ellette jaksa sitä tehdä, me sen teemme tai avustamme.” Mutta nyt ruotsalaiset sanovat: ”Ahvenanmaata on varustettava, mutta ei saa varustaa niin paljon kuin te tahdotte.

On  kaksi mahdollisuutta:

a) Joko olla kokonaan varustamatta, ja siis pysyä entisellään.

b) Tai varustaa niin lujasti, että se on effektiivinen. Tämä oli Sandlerin kanta vuonna 1937. Nyt hän on tässä asiassa kokonaan muuttanut kantansa.

9/1 ’39 Sandler ilmoitti, että Ahvenanmaan asia tulee huomenna esille valtiopäivien ulko­asianlautakunnassa ja ensi perjantaina 13/1 esille valtiopäivien salaisessa istunnossa. Sitten alkaa diplomaattiset demarchit. Sandler  sanoi eilen Köpenhaminassa puhuneensa asiasta Munchille. Sandler sanoi myös heti antaneensa määräyksen Richertille Berliniin ilmoittaa Auswärtiges Amtille sopimuksen tekemisestä.

9/1’39 Puhuessaan Tukholman kokouksen sopimuksesta Ahvenanmaan asiassa Ruotsin lehdet panevat kovin suuren painon kieliasialle – aina puhuvat vain komentokielestä yms.

10/1 ’39 Ahvenanmaan sopimus. Mitä Ruotsi on positiivisesti tehnyt? Ei mitään. Se ei ole sitoutunut mihinkään. Se ei ole sitoutunut meitä auttamaan. Se on suostunut siihen, että me saamme rajoitetussa mitassa puolustaa Ahvenanmaata, mikä asia on Ruotsillekin tärkeä. Ruotsi on suostunut siihen, ettei se tahdo estää Suomea puolustamasta Ahvenannmaata s.o. suorittamasta tehtävää, mikä on Ruotsille hyvä. Ja Ruotsi on tämän suostumuksen antamiselle pannut ehtoja – kieliasia ym.

10/1 ’39 L’Illustration 7/1 ’39 kirjoitus Maginot-linjasta. Jo  1922-25  komissioni valmisti asiaa. Raportti valmistui 1926 ja tarkastettiin 1927. Sotaministeri Maginot’n laki 14/1 1930, jonka mukaan linnoitustyö oli toimitettava neljässä vuodessa (2900 miljoonaa frangia). Työ pantiin heti alkuun, siis Kansainliiton loistoaikaan, jolloin Ranska erityisesti siellä puhui ja esiintyi, Ranska valmisti linnoitustyönsä. Sen piti tulla valmiiksi jo vuosina 1930-33, siis ennen Hitlerin aikaa. Ranska ei siis luullut Europan rauhoittuvan. Ei ajatellut järjestää asioita Saksan kanssa sovinnon pohjalle, korjata Versaillesin rauha, vaan se tahtoi pitää Saksan al­haalla väkivoimalla.

Kun meillä oli päivälliset 5/1 ’39 molemmille Ahvenanmaan delegatioille, lausuin vieraat ter­vetulleiksi seuraavasti: ”A min hustrus och å mina egna vägnar ber jag att hälsa alla våra ärade gäster välkomna till bords. Jag ber tillägga att placeringen icke gjorts strikte enligt protokollet. Jag medger att det ej är rådligt att avvika från den diplomatiska etiketten, ty den har visat sig vara den fastaste och hållbaraste pelaren, eftersom den lär vara den enda resten som återstår från den beryktade Wiener-Kongressens vidlyftiga arbete. Men vi har ju funnit att man stundom måste frångå principer och bestämmelser vilka varit länge normgivande och gällande i den internationella rätten. Jag hälsar våra gäster välkomna.

12/1 ’39 Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin johtokunnan kokous. Ikävä asia. Pesonen oli pyytänyt eroaan, Kahma oli hänet siihen taivuttanut. Ei ollut muuta tehtävissä, kuin että Peso­nen erosi. Sillä olisi voinut viedä siihen, että Wenner-Gren, Lilja ym olisi eronneet johtokun­nasta, vieläpä ehkä jäseniäkin olisi eronnut ja asema siten tullut Pesoselle kuitenkin kestämät­tömäksi. Pesonen ei saanut kauppakamaria menemään. Ei olisi voinut jatkua näin, joko lope­tettava tai koetettava uudella miehellä. Jos hänkään ei saa menemään, niin lopetetaan. Sitä paitsi Pesonen ei saanut suhteitaan ruotsalaisiin hyviksi, mikä on välttämätön. Se osottaa että Pesonen ei ollut sopiva mies tälle paikalle.

12/1 ’39 Kuninkaan päivällinen lähettiläille ja heidän rouvilleen linnassa. Sangen hauska. Her­ tigen d’Otrante-Fouche’n jälkeläinen puhellessaan Allin ja minun kanssa lausui m.m melan­kolisena ajatuksen, että huru länge det här (tarkoitti omaa ja kaltaistensa elämää) må räcka. Det kan bli revolution. (Och då är det slut.) (Tämä osottaa, että niissäkin piireissä ajatellaan näitäkin ja siis vakavampia asioita.)

13/1 ’39 Ruotsinkielen taidon hankkiminen ja ylläpitäminen suomenkielisessä sivistyneessä luokassa on tärkeä probleemi. Se olisi koetettava ratkaista käytännöllisesti, ettei tarvitse kou­lussa käyttää ylen paljon aikaa siihen. Tämä käy päinsä Suomessa, jos saadaan nousemaan harrastus suomenkielisissä piireissä. Esimerkki: Minä en ole koskaan opiskellut ruotsin kieltä enkä käyttänyt siihen aikaa muilta opinnoilta tai muilta kieliltä. Olen oppinut ruotsin muiden töiden sivussa. (Joskin minulla on ollut paljon tilaisuuksia ruotsin kuulemiseen ja puhumi­seen. Mutta Suomessa sitä voi helposti hankkia.)

13/1’39 Kl. 1/2 5 i.p. kysyin telefonissa Bohemanilta, miten Ahvenanmaan asia tänään mennyt valtiopäivien salaisessa istunnossa. Erkko halusi jo tänään tietoa. Boheman vastasi, att sakens förlopp i riksdagen var tillfredställande (toisen kerran sanoi mycket tillfredställande). Alla partiledarena uttalade sig i positiv riktning. Boheman trodde att vid morgondagens konselj beslut fattas om vidtagande med de diplomatiska  demarcherna.

13/1 ’39 Päivälliset Kuninkaan kunniaksi meillä. Onnistuivat hyvin. Hyvä ruoka – hyvä pas­ saus. Amo [Arvo] Hannikainen soitti kauniin ohjelman.  Kuningas  oli  tyytyväinen,  samoin­ kuin muut.

Puhuin Westmanin kanssa, joka oli myös vieraiden joukossa. Westman ilmoitti, että Ahve­nanmaan asian käsittely valtiopäivien salaisesssa istunnossa tänään oli mennyt hyvin. Allt är klart och i morgon kommer att i konseljen beslutas vidtaga med diplomatiska demarchen.

Otin Westmanin kanssa puheeksi myös Sundblomin tulon Tukholmaan, missä hän pitää 23/1 esitelmän Ahvenanmaan asiasta på Frisinnade klubben. Lausuin, että olisi tärkeätä, että koko­uksessa, jossa keskustellaan asiasta, olisi läsnä myös sellaisia liberaaleja, jotka ovat asian puo­lella, ettei keskustelu muodostuisi yksipuoliseksi. Kun se arvatenkin refereerataan Dagens Nyheterissä, voisi se vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Westman oli samaa mieltä ja lupasi pitää huolta asiasta. Lupasi puhua Samuel Larssonille, että menee kokoukseen ja ehkä muita­ kin. (Samuel Larsson on ensi kamarin jäsen, förutvarande statsråd, generaldirektör ja folk­partietin jäsen.)

14/ 1 ’39 Boheman ilmoitti telefonissa, että Ahvenanmaan asia oli tänään ollut konseljissa ja  ”allt är klart”. Oli päätetty ryhtyä diplomaattisiin demarcheihin heti yhdessä Suomen edusta­jain kanssa. Suomen ja Ruotsin lähettiläät kussakin kaupungissa sopivat keskenään päivästä, jolloin he jättävät nootit hallituksille.

14/1 ’39 päivälliset prinssi Eugenin luona Le Nordin toimituksen kokouksen johdosta. Eng­bergin kanssa puhuin suomenkielen professurista Tukholman korkeakouluun. Engberg yhtä mieltä sen tarpeellisuudesta, mutta Tukholman korkeakoulu on yksityinen, valtio ei sitä talou­dellisesti kannata. Jos olisi valtion yliopisto, olisi suomenkielen professuuri kyllä jo perustettu. Nyt pitäisi saada lahjoitus sitä varten. Professorin palkka on 15000 kruunua. (Siis Ruotsin valtio ei sitä perusta.)

Päivällisen jälkeen Bagge rupesi puhumaan kanssani Ahvenanmaan asiasta. Asia mennyt hy­vin valtiopäivillä. Bagge saanut puoluessaan vastaanhangoittelijat olemaan ääneti. Mutta edel­leen on ahvenanmaalaisten saaminen mukaan, jotta asia lopullisesti menee lukkoon.

MINÄ: Kun ahvenanmaalaiset tietävät ja uskovat, että jos he ei suostu, niin panevat vastaan kaataakseen asian. Ruotsin ei pidä antaa ahvenanmaalaisien määrätä tässä suuressa asiassa, vaan otettava oma asiallinen kanta. Kun ahvenanmaalaisten kohtuulliset tarpeet tyydytetään, olisi Ruotsin sanottava ahvenanmaalaisille, että ”me emme noudata teidän orimliga kantaan­ ne, vaan asia ratkaistaan”. Me olemme menneet myönnytyksissä hyvin pitkälle, olemme suos­tuneet ruotsinkieliseen komentokieleenkin.

Bagge myönsi meidän menneen kieliasiassa pitkälle myönnytyksissä ja erityisesti ruotsinkie­len hyväksyminen komentokieleksi on Ruotsissa tehnyt erittäin hyvän vaikutuksen. Mutta olisi saatava Ahvenanmaan itsehallintolain tulkitsemista koskeva asia selvitetyksi pian sekä myös kysymys maanomistuksesta. Nämä ei ole Baggen mielestä tärkeitä asioita, mutta niiden merkitys Ruotsissa yleiseen mielipiteeseen on suuri. Toivoi hartaasti, että nämät asiat järjes­tettäisiin pian, jotta hyvä luottamus Ruotsin ja Suomen välillä pysyisi ja vahvistuisi. Sillä il­man lujaa molemminpuolista luottamusta ei yhteistoimita menesty.

Sanoin ottavani selvää, millä kannalla nämä asiat ovat.

Puhuin prinnsi Eugenin päivällisillä myös Bohemanin kanssa miehistön lukumäärästä, mikä rauhan aikana saadaan pitää (1000 miestä inclusive ahvenanmaalaiset). Kysyin minkä vuoksi ruotsalaiset tahtoivat rajoittaa. Boheman huomautti, että kyse on rauhan ajasta ja että Suomi saa heti kun pelätään sotaa, niin Suomi voi viedä lisää. Ahvenanmaalaiset pelkäävät suurta garnisonia. Muuta syytä ei Boheman lausunut.

Österman oli (teknillisen komitean puheenjohtajana) sitä mieltä, että ei tarvita muuta kuin 375 miestä. (Östermanin kanta oli tosiaan kummallinen.) Boheman sanoi, että frisinnade klube­ niin 23/1 on m.m. Unden ja hän saaneet kutsun. Sanoi kyllä hoidettavan sen asian. (Sundblom pitää siellä alustuksen Ahvenanmaan asiasta.)

15/1 ’39 lensin Helsinkiin. Suurus lasten kanssa. Asuin Kämpissä.

Telefonissa puhuin Kivimäen kanssa hänen esitelmästään Tukholmassa 5/2 ’39 Samfundetis­sa. Kivimäki sanoi, että Baggen kirjoitus Nya Dagligt Allehandassa vaikuttanut kovin pahasti. Aivan sopimaton kirjoitus. Kivimäki saanut paljon kirjeitä sen johdosta. Bagge tahtoo käyttää Ahvenanmaan asiaa ruotsinkielen etuoikeuksien ylläpitämiseksi Suomessa. Kysyin eikö voisi Suomessa saada rauhaa kieliryhmien välillä? Kivimäki oli koettanut, mutta ruotsinkieliset ovat mahdottomia. Oli puhunut E. von Bornille, että ruotsalaiset voisi saada kulttuuriau­tonomian ja esittänyt keskusteluja sovinnossa, mutta ruotsinkielisten on ymmärrettävä, että ei voi kaikilta virkamiehiltä sisämaassa vaatia ruotsinkielen taitoa. Born vastasi, että jos ruotsin­kielinen joutuu auttolla vahinkoon suomalaisella seudulla, pitää olla virkamies, joka ymmär­tää häntä. Siis mahdoton kanta.

Istuin kauvan Rantakarin kanssa. R puhui paljon omasta asiastaan. Hän on hyvin katkera. Sa­noi, että nykyinen hallitus on kovin saksalaisvihamielinen. Kertoi siitä esimerkkejä. Myös Mannerheim ja Walden ovat kovin Saksan vihamiehiä. Ovat muuttaneet kantansa. Eräs saksa­lainen emigranttiliikemies kertonut pahaa Hitleristä ja Saksasta. Mutta luulee sen vielä kestä­vän. Wenäjä menee alaspäin.

16/1 ’39 Helsingissä. Kl. 2 Teollisuus Hypoteekkipankin johtokunnan kokous. Illalla KOP:n hallintoneuvoston kokous. Kadulla tapasin Cajanderin joka kutsui kotiinsa. Puhelimme kauvan aikaa. Kerroin keskustelusta Baggen kanssa 14/1. Kyselin, millä kannalla on Ahvenan­ maan itsehallinnon lain tulkitsemisasia.

1. Cajander soitti komitean puheenjohtajalle U. Castrenille, joka ilmoitti, etä uusi lukeminen on valmis. Mietintö jätetään tämän kuun lopussa hallitukselle. Cajander sanoi asian otettavan heti esille ja toivoi saatavan se valmiiksi tänä talvena eduskunnan istuntokauden aikana.

2. Ahvenanmaan maanomistusmääräysten muuttaminen ei ole ollut kysymyksessä. Siitä an­nettiin Ahvenanmaan maakuntapäiväin suostumuksella laki huhtikuussa 1938.

Cajander huomautti, että Hemmerille oli annettu erivapaus suomenkielen taidosta. Osottaa miten liberaleja ollaan kieliasiassa. (Tästä minä kesällä puhuin Cajanderin kanssa ja kehotin antamaan.) Edelleen Cajander huomautti, että yliopistoon tulee kolmas professuuri bo­tanikassa, ja siihen tulee ruotsinkielinen Collander. (Siten ruotsinkielisiä opettajia tulee yli­opistoon yli määrättyjen 15:n.)

17/1 ’39 puhuin telefonissa Kivimäelle hänen esitelmästään Samfundetissa 5/2 (Kieliasiasta). Pyysin saada häneltä ”punktit”. Hän lähetti ne myöhemmin.

Kl. 4 ulkomaankauppaliiton johtokunnan kokous.

Illalla Erkon luona päivälliset. Läsnä myös Gripenberg (Lontoo) Y1jö-Koskinen (Moskova) ja Wuorimaa (Berlin) sekä kansliapäällikkö Woionmaa ja myöhemmin tuli Pakaslahti. Erkko kertoi keskustelustaan Blticherin kanssa. Lisäksi luuli Erkko, että Saksa tulee lähiaikoina pa­nemaan pääpainon taloudellisille asioille. Uusien 10 miljoonan saksalaisen hoitaminen on vaikeampi kuin on luultu.

Puhuin myös Rantakarin asiasta. Erkko sanoi sen häntä vaivaavan ja oli yleensä myötämielinen, mutta ei tiennyt, miten sen saisi järjestetyksi.

Ilmoitin eroavani 1/12 ’39.

Puhuin Erkolle Ahvenanmaan itsehallintolain tulkitsemisesta ja om jordegandet samaa kuin Cajanderille.
Aamulla 18/1’39 soitin Mannerheimille.

MANNERHEIM: Tärkein saada meillä rauha kieliasiassa, mikä edistäisi hyviä välejä Ruotsiin. Meidän pitäisi näyttää liberaalisilla gesteillä suomenkielisten taholta hyvää haluamme. Se vaikuttaisi erinomaisesti.

Mannerheim tyytyväinen, että on uusi ulkoministeri Erkko. Puhuin myös Mannerheimille Kivimäen esitelmästä Tukholmassa 5/2 ’39. Mannerheim oli tyytyväinen Ahvenanmaan asian tulokseen. Se, että rauhan aikana miehistön luku on pieni, on korjattava, kun nähdään, miten olot muodostuvat. Sodanvaaran uhatessa saadaan Ahvenanmaalle viedä lisää miehiä.

Kl. 1/2 12 olin Presidentti Kallion ja hänen Rouvansa luona suuruksella. Puhuin hänellekin:
1) Ahvenanmaan itsehallintolain selventämisestä.
2) Että olisi koetettava saada rauha kielirintamalla Suomessa.
Kallio kysyi, mitä syytä? Hän oli hyvin tyytyväinen oloihin ja omaan osuuteensa.

MINÄ: Eräät turhanpäiväiset riidat paikannimistä, ruotsalaisten muotojen poistaminen. Kallio koetti puolustaa, koska oli itse poistanut ruotsalaisten asemien nimiä.

Minä: On eräitä – tosin harvoja – historiallisia kaupunkien nimiä, joilla on ruotsinkielinen muoto, esimerkiksi Wiborg. Sitä ei voi poistaa. Mekin sanomme ”Tukholma” eikä Stockholm.

KALLIO: ”Aseman nimi on ’Wiipuri’, vaikka kaupungin nimi ruotsiksi ’Wiborg’.”

MINÄ: Aseman nimi on sama kuin kaupungin nimi. Edelleen sanoin, että yliopistoon pitäisi olla oikeus lahjavaroilla perustaa ruotsinkielisiä professuureja. Nyt ei ole sitä oikeutta.
Kallio luuli että sellainen oikeus on ja ettei laki sitä estä.

MINÄ: Laki tulkitaan toisin.

Kallio puhui ylioppilaiden kieliadressista. Hallitus olisi tahtonut, ettei Kallio olisi ottanut yli­oppilasten lähetystöä vastaan. Samoin Hakkila, eduskunnan puhemies. K oli tyytyväinen me­nettelyynsä. Kysyi, eikö hänen puheensa ollut hyvä. Minä myönsin sen vaikuttaneen Ruotsis­sa hyvin. K puhui tohtori Hemmerin dispenssista suomenkieliasiassa. Mantere oli sanonut, ettei hän koskaan ole puhunut Hemmerin kanssa muuta kuin suomea. Cajander ajanut Hem­merin dispenssiasiaa tarmokkaasti ja oli itse puhunut Hemmerin kanssa 1/2 tuntia ja havainnut Hemmerin kielitaidon hyväksi. Hemmerin veli Jarl Hemmer oli kirjoittanut Kalliolle kauniin kirjeen asian johdosta.

Ilmoitin eroavani 1/12’39. Kallio huomautti, että on vaikea saada jälkeläistä. Karriärissä ei ole muita kuin Holma ja Talas. Minä mainitsin Kivimäen.

Kallion puheessa esiintyy nationalistisen näkökannan ahtaus, vaikka nyt onkin kieliasiassa tullut vapaamielisemmäksi.

Kl. 2 Keskuskauppakamarin työvaliokunnan kokous. Sen jälkeen Solitander puhui Ruotsin ja Suomen välisestä kaupasta. Se asia on ollut keskustelun alaisena kauppasopimuskomiteassa. Solitander oli asiata tutkinut ja hän tulee Tukholmaan helmikuun alussa puhumaan Lundvikin ja Nylanderin kanssa.

19/1’39 Kävin v.t. ulkoministeri Westmanin luona toimittamassa kutsun ulkoministerien ko­koukseen 20-22/2’39 Helsingissä. Westman lupasi toimittaa kutsun Sandlerille Geneveen. Sandler palaa tämän kuun lopulla. Westman kiitti viimeisestä (päivällisestä ja illasta 13/1). Kertoi kuninkaan olleen tyytyväisen. Kuningas oli kahdesti Westmanille maininnut siitä. Oli sanonut, että ”vi träffades på den angenäma kvällen hos Finlands ministerpar”.

20/1’39 Grandell luonani. Palasi Oslosta Ramsayn kanssa komitean kokouksesta. Kertoi, että Ruotsi on nyt päättänyt esittää yhdessä Suomen kanssa asiantuntijakomiteaa suunnittelemaan sellaista selvitystä sotatarvikkeista, kuin on ollut meidän puoleltamme puhe. Grandell kertoi olleensa Bohemanin puheilla ja esittäneensä hänelle, että me haluamme:
a) Sopimuksen Ruotsin kanssa transito-oikeudesta. Boheman oli tyytyväinen, että niin selvästi oli hänelle asia sanottu, mutta sanoi, että se on militärallians.
b) Grandell sanoi edelleen, että haluamme sopimuksen siitä, että Ruotsi antaa meille aseita ja muita sotatarvikkeita, jos tarvitsemme. Boheman oli vastannut, että se on myös ”krigsallians”.

20/1 ’39 Henrik Ramsay istui luonani kauvan. Puheltiin. Aina hauska puhella hänen kanssaan. R luulee, että sotatarvikkeissa saadaan jotakin Ruotsilta. Myös transito on tärkeä. Mutta kummassakaan tuskin saamme sopimusta, mutta R luulee, että ilman sopimusta saadaan, jos Ruotsilla on sotatarvikkeita. Sopimuksen laatiminen, s.o. kirjoittaminen, olisi sangen vaikea. Edellytys on, että ollaan neutraleja tai että joudutaan oprovocerat krig.

MINÄ: Transito pitäisi saada järjestettyä. Sotatarvikkeisiin nähden olen skeptillinen, koska Ruotsilla ei ole paljon meille antaa, vaikka tahtoisi. Jos meidän pitää saada todellista apua Wenäjää vastaan, niin sitä voi meille antaa ainoastaan suurvalta. Ruotsi ei siihen kykene. Mutta me emme voi mennä Saksan kanssa liittoon. Pienvallalle ei ole hyvä sellainen liitto suurvallan kanssa. (Tshekkoslovakia) Sitä paitsi on epätietoista, ottaisiko Saksa meitä. Ruotsi ei mene sopimukseen kahdesta syystä:

1 ) Pelkää sotaa ja äventyr. Entinen isolerad neutralitet.

2 ) Ruotsalaiset panevat suuren arvon sopimuksilleen. Jos kirjoittavat, niin pitävät sen. Sen vuoksi he kovasti arvelevat ennen kuin allekirjoittavat jotakin.

Ramsay myönsi tämän.

Puhuimme  Ruotsin ja Suomen kaupasta.  Kauppatase.

RAMSAY: Meidän ei pidä puhua paljon tästä asiasta, sillä Englanti käyttää meitä vastaan sa­moja argumentteja kuin me käytämme Ruotsia vastaan. Ostot Ruotsista on meille edullinen ja edullisempi kuin osto Englannista. R luuli, että tulevaisuudessa kyllä taas päästään vapaa­ kauppaaan, mutta voi kestää kauvan.

21/1 ’39 Kl. 12 kävin Hanssonin luona kutsumassa hänet Helsinkiin ulkoministerien kokouk­seen Cajanderin vieraaksi. Hansson epäilevällä kannalla, kun Nygaardsvold ei tule ja on be­ tänksam.  Hansson antaa vastauksen  neuvoteltuaan Sandlerin kanssa.

21/1 ’39 Carl Enckell luonani suuruksella. Alli edelleen Suomessa. Pitkä keskustelu Enckellin kanssa m.m. Ahvenanmaan asiasta. Enckellin mielestä ruotsalaisten ei pitäisi loukata suo­menkielisten tunteita vaatimuksillaan (erittäin huono oli Dagens Nyheterin kirjoitus, jossa puhuttiin om svenskhetens bevarande), koska panee vaaraan Suomen pohjoismaisen orientoi­misen. Suomen politiikkana Enckellin mielestä pitää olla kuulua pohjoismaiseen neutraliseen blockiin.

Niin kauan kuin bolshevikit ovat Wenäjällä vallassa ei meillä ole mitään pelättävää, sillä We­näjä menee alaspäin eikä halua ulkomaisia selkkauksia. Mutta jos tulee valkoinen kenraali Franco, voi hän ruveta ajamaan entistä Wenäjän politiikkaa, että Wenäjän on päästävä Itäme­relle. Jos Wenäjä hajoaa, niin suurvenäläiset, joita on 60-80 miljoonaa, voivat tulla meille vaarallisiksi. Meidän on myös oltava puolueettomia Saksaan nähden. Ei niitä loukattava.

E huomautti, että liberalisella aikakaudella kunnioitettiin sopimuksia ja oikeutta. Routavuosi­na tiedemiesten adressi ja Europan yleisen mielipiteen reagoiminen Suomen hyväksi. (Mutta Puolan kohtalo 1863 ja Tanskan 1864. ”Europa kan ej tillåta sådant.”). Nyt on yleinen kanta kokonaan muuttunut.

ENCKELL: Tosiasia on, että Keski-Europassa Itämeren eteläpuolella on 80 miljoonan suurui­nen saksalainen kansa ja tulee aina olemaan, hallitsi sitä Hitler tai joku muu ja sillä on aina suuri (ratkaiseva?) merkitys Itämeren ja Keski- ja ltä-Europan oloihin. Se on meidän otettava huomioon. (Samoin on tosiasia, että Itä-Europassa Suomen rajalla on suuri venäläinen kansa. Siitä ei päästä.)

Enckellin mielestä Itämeri on kadottanut merkityksensä varsinkin Wenäjälle. Se on sisämeri. Wenäjän pyrkimys on Atlantin merelle. Sen vuoksi Petsamo – Pohjois-Suomi – ja Pohjois Skandinavia on vaarassa.

Sundblom piti illalla 24/1 ’39 alustuksen Frisinnade Klubissa Ahvenanmaan kysymyksestä. Sen jälkeen keskustelu. Hjelt oli läsnä.

24/1 ’39 diplomaattiset demarchit Lontoossa, Parisissa, Berlinissä ja Moskovassa ja Tallin­nassa Ahvenanmaan asiassa. Suomen ja Ruotsin lähettiläät jättivät yhdessä samansisältöiset nootit. Lontoosta vaikutus positiivinen. Halifax otti vastaan Collierin läsnäollessa Gripen­bergin ja Prytzin. Halifax lausui asian olevan hyvällä tolalla.  Parisissa secretaire general Leger onnitteli Suomea ja Ruotsia yhteisymmärryksestä. Ranskan hallitus ottaa asian heti tutkittavaksi vastatakseen kaikella mahdollisella suopeudella. Ranska ja Englanti, joka on samalla kannalla, valmiit tarpeen vaatiessa tekemään voitavansa Berlinissä ja  Moskovassa asian hyväksi. Moskovassa Yrjö-Koskinen ja Winther yhdessä jättivät nootit Litvinoville.

Litvinov kysyi m.m., onko tietoa Saksan kannasta.

VASTAUS: Ei tiedetä.

LITVINOV: Mitä takeita on Neuvostoliitolla, jolla on kokonaan toinen intressi kuin esimerkiksi Englannilla ja Ranskalla, siitä, että varustuksia käytetään yksinomaan saarten puolueettomuu­den turvaamiseksi, minkä tarkoitusperän hän ymmärtää. Kysymys ei ole Neuvostoliitolle teo­reettinen, vaan realipoliittinen, minkä vuoksi sillä tulee olla varmuus siitä, että Suomi ei sodan tullen tarjoa kolmannelle tilaisuutta linnoitusten haltuunsaantiin.

24/1’39 Että Suomi ja Ruotsi Ahvenanmaan asiassa näin toimivat ja esiintyvät yhdessä ja yk­simielisinä, se on omiaan osottamaan, miten suhteemme ovat hyvät  ja miten olemme tulleet yhä lähemmäksi toisiamme. Kuljemme käsi kädessä ja esiinnymme mailman edessä rinnak­kain. Se on tosiaan kaunis ja ilahuttava tulos.

25/1 ’39 Olimme päivällisillä Latvian lähettilään Salnaisin luona. Boheman (hyvä mies ja selväpäinen) kertoi keskustelusta Frisinnade Klubbenissa 24/1. Tuomitsi Godenhjelmin esiin­tymisen – ”landsförrädiskt”. Oli vastannut Palmstjernalle, että se mitä hän  oli  esittänyt  oli lögn. Siitä huolimatta Palmstjerna seuraavana päivänä Aftonbladetissa toisti samat väitteet. Huomautin eikö olisi syytä reageerata Aftonbladetin vääriin väitteisiin. Boheman sanoi, että Aftonbladetille ei kukaan pane mitään arvoa eikä mikään lehti sitä siteeraa,  mutta ehkä San­dler voisi jossakin puheessaan kosketella tällaisia väitteitä ja ne dementeerata viittaamatta juuri Aftonbladetiin. Lupasi puhua Sandlerille. Bohemanin mielestä asema Europassa on vii­me päivinä kovasti huonontunut.

Rouva Boheman sanoi, att hela Stockholm talar om finska ministe,parets fest för konungen 13/1. Den var så lyckad.

Puhuin kauvan kenraali Jungin kanssa yhteisistä puolustusasioista. Olimme yksimielisiä. Tanskaan nähden ei ole lähitulevaisuudessa mitään odotettavaa, Munch ja radikaalit on enti­sellä kannalla ja se määrää Tanskan hallituksen kannan. Nuorempi polvi kuuluu olevan puo­lustusystävällisempi, mutta kestää kauan ennen kuin voi toivoa tuloksia.  Olimme myös yhtä mieltä siitä, että Wenäjän puolelta ei ole lähitulevaisuudessa vaaraa. Wenäjä ei tahdo ulkonai­sia selkkauksia. Jung piti hyvin mahdollisena, että jos syntyy suursota, niin Etelä-Ruotsi voi joutua vaaraan, että sen sotaa käyvä puoli ottaa till flygbas.

Eilen 25/1’39 Sundblom alusti jälleen keskustelun Ahvenanmaan asiasta sosialidemokraattis­ten virkamiesten yhdistyksessä. Hjelt kysyi, voiko tulla saapuville,  mutta ilmoittivat,  että se on suljettu seura, eikä Hjelt voinut  tulla.

Puhelinsanoma. 26/1’39. Salainen. Ministeri Erkko. Kabinettisihteeri Boheman soitti juuri minulle kertoakseen eilisiltana sosialidemokraatisten virkamiesten yhdistyksessä tapahtunees­ta Ahvenanmaata koskevasta keskustelusta, jossa Sundblom jälleen esiintyi kysymyksen alus­tajana. Läsnäolevien ja erityisesti sosialidemokraattisten valtiopäivämiesten puolelta oli asias­  sa esiinnytty hyvin lujasti (bestämt) Sundblomia vastaan ja hallituksen kannan puolesta. Tämä oli tehnyt – kuten Sundblomin poika kokouksen jälkeen oli lausunut – syvän vaikutuksen ja antanut sen käsityksen, ”että asiassa ei ole mitään tehtävissä”.  Paasikivi.

31/1 ’39 tuli Soravuo.

1/2 ’39 Pakaslahti soitti Erkon puolesta. Pyysi käymään Sandlerin luona sitten kun Sandler tulee terveeksi. (Sandler ollut vuoteessa koko ajan palattuaan Genevestä.) Kerrotaan, että Sandlerin käydessä Berlinissä Weiszäckerin luona, Saksa olisi pyytänyt vakuutuksia Ahve­ nanmaan asiassa. Erkko pyytää ottamaan selvää Sandlerilta, miten asia oli.

Pakaslahti kertoi Maiskyn keskusteluista Halifaxin kanssa Ahvenanmaan asiassa kerrotun, että Maisky oli sanonut epäilevänsä, voiko Wenäjä hyväksyä Suomen-Ruotsin ehdotuksen Ahvenanmaan asiassa, sillä Suomi ja Ruotsi ovat liian heikot estämään Saksan valtaamasta Ahvenanmaata. Sitä vastoin Pakaslahti kertoi, että Englanti joka tapauksessa tulee hyväksy­mään ehdotuksemme. Wenäjän lähettiläs Parisissa käynyt Bonnet’n (ulkoministeri) luona ja puhunut samaa kuin Maisky. Bonnet vastannut, että asia ei ole kiireellinen(!l) (Siis aivan toiseen suuntaan kuin Leger aikaisemmin.) Latvia oli tehnyt sen reservation, että hyväksyy, jos muut hyväksyy!! (Mokomakin valtakunta.) Palin oli saanut määräyksen vaatia varauma­tonta vastausta. Samoin vaatii Ruotsin lähettiläs.

2/2 ’39 Päivälliset kenraali Jungin luona. Hyvä ruoka – hauska. Puhuin kauvan Kuceran kans­sa. Hän oli katkera, kertoi (ehkä yksipuolisesti):

1. Reinin itäpuolella ei kellään muulla ole mitään sanomista eikä valtaa kuin Saksalla. (Myös Puolalla ei.)

2. Hitlerin valta luja. Lähivuosina ei odotettavissa hänen kaatumisensa – muutoksia.

3. K ei koskaan uskonut, että Hitler todella ajattelee Ukrainaa. Sanonut sen useasti ulkominis­teriössä täällä. Karpato-Ukrainan kautta ei voi mennä Wenäjälle, sillä on korkeat vuoret – 2000 metriä – ahtaat laaksot, joissa jokia, ei mitään teitä. Siinä ei voi käsitellä suuria armeijo­ja, johon tarvitsee kaksiraiteisen rautatien.

4. Syy, miksi Hitler ei suostunut jakamaan Slovakiaa Unkarin ja Puolan kesken, on se, että sen kautta olisi tullut rengas Saksan ympärille: Puola, Unkari, Rumania, Jugoslavia. Tahtoo kuitenkin säilyttää tämän aukon, jotta myös Unkarin kautta pääsee Rumaniaan ym itään.

5. Saksaa vastaan ei Reinin itäpuolella voi kukaan vastustaa. Puolan asema jotenkin saman­lainen kuin Tshekkoslovakian. Beckin yritys noudattaa itsenäistä politiikkaa ei johda tulok­seen. Ei voi. Puola sitä paitsi yhtä hajanainen kansallisessa suhteessa kuin Tshekkoslovakia. Täällä Ruotsissa puhutaan, että Ruotsi haijoittaa ”itsenäistä” politiikkaa. Kun näytetään joku filmi, joka ei miellytä Saksan lähettilästä, tehdään huomautus ja seuraavana päivänä se katoaa ohjelmasta. Völkischer Beobachter tekee tavantakaa huomautuksia Ruotsin oloista, juuri äs­ken Saksan kielen opetuksesta. (Te, Suomi ja Skandinavia olette kaukana ja sen vuoksi vä­hemmän painon alaisena.)

6. Kaikki riippuu, kestääkö ”akseli”. Italialla on nyt vahva suurvalta rajallaan. Ennen sotaa oli heikko suurvalta, Itävalta rajallaan eikä sitäkään Italia voinut sietää. Miten pitkälle Saksa me­nee Italian etujen puolustamisessa, on mahdoton sanoa. Idässä ei Saksa rupea mihinkään suu­reen yritykseen lähitulevaisuudessa. Kucera on aina ollut sitä mieltä.

7. Englantiin ja Ranskaan ei ole luottamista. Ne ei anna apua täällä päin, sillä niiden edut ei sitä vaadi. Tshekkoslovakialla oli sopimukset Ranskan ym kanssa, mutta ei hyötyä.

8. Tshekkoslovakia ei voi tehdä mitään politiikkaa. Kaikki on sen jättäneet. Se ainoastaan tekee työtä saadakseen asemansa, taloutensa ym. parannetuksi. Suuria vaikeuksia raa­ka-aineiden saamisessa. Saksa ostaa kaikki, mutta maksaa Saksanmarkoissa, joilla ei voi ostaa pumpulia Amerikasta eikä rautaa ja terästä Ruotsista. Muuten menisi kohtuullisesti. Tshekko­slovakian asemalla on nyt se puoli, että ”me olemme käyneet läpi pahimman. Meidän ase­mamme ei voi huonontua, vaan jos se muuttuu, se voi parantua. Jos Italia luopuu akselista, voi Saksa tarvita Tshekkoslovakiaa.

9. Tshekkoslovakia on miltei kaikilta puolilta Saksan ympäröimä. Ei ainoastaan historialliset vaan myös luonnolliset rajat, vuoret, aiheutti ottamaan yli 3 miljoonaa saksalaista. Ei katsottu mahdolliseksi nykyisen muotoista Tshekkoslovakiaa – nykyisiä rajoja. Sudeettisaksalaiset olivat tyytyväisiä 18 vuotta kunnes kova propaganda – agitaatio – Saksasta alkoi. Nytkin on heidän joukossaan tyytymättömiä paljon, mutta ei voi asialle mitään.

10. Suuri virhe, erehdys Ranskan ja Englannin puolelta, ettei Weimarin Saksan kanssa tehty sovintoa ja kompromissia. Silloin olisi kehitys Saksassa ja Euroopassa mennyt toiseen suun­taan. Mutta sille ei enää voi mitään; Kucera oli hyvin katkera ja alakuloinen, mutta resignee­rautunut. Kun sanoin, että nyt on Tshekko-Slovakian asemassa se hyvä puoli, että kansa on homogeninen ja kukaan ei tahdo vallata sitä, vastasi Kucera, että niin kyllä olisi asian  laita, jos ei olisi poliittista ym painostusta Saksan puolelta.

11. Katkera Englannille ja Ranskalle. Lupasi taata uudet rajat Münchenin jälkeen, mutta ei näy sitä tekevän. Jos olisi taanneet, olisi Tshekkoslovakian ollut helpompi olla Saksaan näh­den, mutta ovat desinteresserautuneita.

3/2 ’39 Cajander läpimatkalla Köpenhaminaan pohjoismaisten liberalisten puolueiden koko­ukseen, jossa hän pitää esitelmän. Menin Cajanderia tapaamaan Grand Hotelliin ja puhelin hänen kanssaan junan lähtöön asti. Cajander kertoi, että Ahvenanmaan asia näyttää toivorik­kaalta. Luuli, että Wenäjä ei tule panemaan vastaan. Samoin Saksa näyttää suostuvan. Cajan­der oli tyytymätön Englannin hallituksen politiikkaan. Luuli, että sota tulee, nyt on ainoastaan levähdysaika. Hitlerin puheessa kaksi kohtaa: Saksa vaatii siirtomaita ja Hitler lupasi apua Italialle. Cajander katsoo, että Puola ei ole niin riippuvainen Saksasta kuin Kucera oli eilen minulle puhunut. Myös Rumania osottaa itsenäistä politiikkaa. Moskovaan täytyy saada toi­nen mies. Yrjö-Koskisen terveys on huono. Asko Ivaloa ajatteli. Pajulan nimittämiseen Köpenhaminaan vaikutti myös se seikka, että tahdottiin saada Pakaslahti poliittisen osaston vaki­naiseksi päälliköksi. Cajanderilla näkyy olevan hyvä käsitys Pakaslahdesta.

4/2 ’39 Kävin Sandlerin luona, joka juuri noussut vuoteesta, mutta vielä sairas, yski ja luulta­vasti kuumeessa.

1. Ulkoministerien kokous 20-22/2’39 Helsingissä. Sandler matkustaa lentokoneella 20/2 ja palaa lentokoneella 22/2. Oli tyytyväinen, että voi täten käyttää lentokonetta. Rouva Sandlerin tulo ”icke sannolik”. Sandler ilmoitti, että pääministerien läsnäolosta ei tule tällä kertaa mi­ tään, kun Nygaardsvold ei missään tapauksessa tule.

2. Ahvenanmaan asia. Sandler Berlinissä tavannut valtiosihteeri Weiszäckerin, joka sanoi, att han ej kan göra något uttalande i saken. Myöhemmin oli Ruotsin lähetystössä tavannut erään toisen ylemmän virkamiehen Auswärtiges Amtista, joka oli esittänyt Saksassa tunnettavan ymmärtämystä tähän asiaan, mutta ei voivansa sanoa mitään, hänkään.

Kysyin, onko kuullut jotakin Moskovasta. Kollontay oli juuri ollut S:n luona, mutta hän ei tuntenut Ahvenanmaan asiaa ollenkaan. Sandler vastasi ei kuulleensa ja kysyi, mitä me tie­dämme. Minä sanoin, etten tiennyt muuta kuin, että eilisessä Helsingin Sanomissa oli uuti­nen [, JONKA JKP NÄYTTI SANDLERILLE]. Sandler ei ollut kuullut mitään eikä näyttänyt panevan uutiselle suurempaa merkitystä. Pyysi antamaan tiedon, jos kuulen jotakin.
Esitin Sandlerille Soravuon.

4/2 ’39 Maisteri Nykopp luki puhelimessa minulle Englannin hallituksen vastauksen Ahve­nanmaan asiassa. Se sisälsi, että Englannin hallituksella ei ole no objection in principle to this proposal (meidän ehdotukseemme) ehdolla, että on understanding ”kuten te olette ilmoitta­neet” (mitä tämä merkitsee on vaikea sanoa) muut allekirjoittajavallat (signatäärivallat) suos­tuvat ja että myös Sovjetti, that also Sovjet Govemment Wenäjän hallitus tyytyy – suostuu – (that also Sovjet Government will be consented) ja että asia alistetaan sen jälkeen Kansainlii­ton harkittavaksi. Nykopp ilmoitti, että Gripenberg on saanut tehtäväkseen tiedustella Englan­nin hallitukselta, vaatiiko se myös Sovjettihallituksen suostumusta vai miten Englannin halli­tuksen vastaus on ymmärrettävä.

4/2’39 Wuolijoki saapui aamulla ja jatkoi matkaansa kl. 5 i.p. laivalla Suomeen. Oli väliajan meillä ja söi suurusta. Wuolijoki tullut vanhaksi. Puhuu koko ajan itsestään – skroppia, kuten aina on ollut taipuvainen ja mitä on tehnyt.

4/2 ’39 Nykopp telefonerasi, että Gripenbergin sähkösanomassa oli kirjoitusvirhe. Pitää olla ”that Sovjet government will be consulted” (eikä consented, kuten hän aikaisemmin ilmoitti). Sana: ”consulted” sopii lauseen ajatukseen. (Tämä oli hyvänpuoleinen tieto.)

6/2 ’39 Kl. 10.30 alkoi konsulien kokous. Illalla meillä suuret päivälliset konsulit ja monen rouva ym. Ilmari Hannikainen soitti pianolla kauniin ohjelman. (Erityisesti Bachin koraali oli kaunis.) Puhuin illalla Könsbergin, Malmö kanssa. Kysyin, mitä ajatellaan Bramstorpista. Könsberg sanoi, että bondeförbundetissa on häntä vastaan piirejä, erityisesti suurimmissa ja keskikokoisissa talonpoikien joukossa. Mutta hallituskoalitio tulee jatkumaan ainakin yli valtiopäivien ja sitten yli kesän. 1939 ei ole Ruotsissa mitään yleisiä vaaleja. Sosialidemokraatit [s.o.] Hansson tahtoo pitää hallituskokoomuksen yllä.

9/2 ’39 Kenraali Linder luonani Samfundetin asioissa. Linder (kuten ruotsalaiset yleensä) on kovasti saksalais-vastainen. Saksan taloudelliset olot ja raha-asiat ovat aivan hunningolla. Sentähden Hitlerin järjestelmä loppuu huonosti. Jos syntyy suursota, niin Saksa ja Italia hä­viävät sen. Niillä ei ole raaka-aineita, jotta voisivat käydä sotaa kauan aikaa. Ensin voi saada voittoja, mutta ajan pitkään häviävät. Kysyin Göhringin kunnimerkistä. Illalla Linder, otettua­an asiasta selvän, soitti ja kertoi, että Kuningas antoi Göhringille Svärdsordenin suurristin för det att Göhring visat stort tillmötesgående mot svenska flyget. Tillåtit att såväl chefen för svenska flyget som några officerare fått vara med vid övningar i Tyskland varemot Frankrike och England avslagit anhållan för svenska officerare att få närvara vid dyliga övningar. Fin­land har tidigare tilldelat Göhring storkorset av Vita Rosen och ”visat vägen jor Sverige”. Svenska regeringen har varit med i saken.

11/2 ’39 Sandlerin luona ulkoministerien kokouksen ohjelmaa jättämässä ja siitä puhumassa. Kävin myös Bohemanin luona.

1. Göhringin kunniamerkki: Poliittinen tarkoitus. (Sanoin, se oli viisas.) Mm Boheman oli sitä ajanut: Var besvärligt att få regeringen med. Boheman luuli, että nyt on rauhallisempia tietoja. Saksa ei näy menevän Italian kanssa mihin tahansa, ainoastaan jos Italian päälle hyö­kätään. Boheman oli äsken kuullut sen.

2. Huomautin Churchillin artikkelista tämän päivän Dagens Nyheterissä, että Saksassa kulete­taan sotatarpeita ym. Boheman ei ollut sitä lukenut eikä kuullut siitä mitään.

3. Ahvenanmaan asian luuli Boheman menevän kyllä hyvin. Englannin vastaus, että pitää Wenäjää konsulteerata, merkitsee kyllä sitä, että Wenäjän pitää suostua, mutta Boheman luuli Wenäjän siihen menevän. Ruotsissa ”ansvariga myndigheter” ansvariga håll s.o. hallitus ja valtiopäivät eivät peräydy, mutta on ikävä, että Dagens Nyheter ja sen ympärillä olevat kir­joittavat vastaan. Godenhjelmin menettely oli myös ikävä. Boheman sanoi, että hän on usein kysynyt, mikä on DN:n kanta positiivisesti, mutta ei saanut vastausta. Niillä ei ole positiivista kantaa. Ihmetteli myös Wasabladetin kantaa. DN oli kirjoittanut tunnetun kirjoituksen, jossa resigneerasi, sitten kun Boheman oli puhunut kauan DN:n toimittajan kanssa. Mutta nyt taas panee vastaan.

13/2 ’39 Päivälliset Palojärven luona. Keskustelin kenraali Thörnellin kanssa, joka lausui.

1. Ahvenanmaan asiaan tidningsskriverierna och möten [ei] voi mitään vaikuttaa. Asia menee loppuun. Olisi ”Riksskandal”, jos tapahtuisi toisin.

2. Auditorion kokouksen puhujat ovat mitättömiä. Thörnellin mielestä olisi kaiketi paras, jos ei ryhdytä vastustajien kanssa keskusteluun. Antaa niiden puhua yksin.

3. Sandleria pidetään liiaksi englanninmielisenä.

4. Kunniamerkin antaminen Göhringille oli Thörnellin mielestä hyvä asia.

14/ 2 ’39 Kirjoitin raportin Ahvenanmaan asia ja yleinen mielipide. Illalla Auditoriossa Ahve­nanmaan asian johdosta kansalaiskokous, jossa m.m. kaksi ahvenanmaalaista puhuu. Puhujat mitättömiä.

15/2 ’39 Ministeri E. Erkko, H. V. Sain jo toisen kirjeesi, jossa kehoitetaan ”viipymättä” pa­lauttamaan Idmanin komitean mietintö. Tämä hoputus minua ihmetyttää. Kun haluatte säilyt­tää mietinnön kappaleet salaisessa arkistossanne, niin tietysti minä sen palautan. Ei minulla ole oikeutta – eikä mitään aihetta – olla lähettämättä. Syy viipymiseen on yksinkertaisesti se, että haluan lukea mietinnön vielä kerran, koska siinä on eräitä kohtia, jotka herättivät mielen­ kiintoani. Parhaalla tahdollakaan en ole ehtinyt viime aikoina lukea sitä minun lukemiseni vie aikaa, kun olen tosiaan ollut kaiken aikaa kovasti kiinni. Ensin vei m.m. konsulien ko­kouksen esitelmät ja valmistelut paljon aikaa ja sitten kun ne viime tiistaina loppuivat, on uu­sia asioita m.m. pohjoismaisten yhteistyövaltuuskuntien puheenjohtajien kokouksen valmiste­lu (pidetään täällä) sekä Keskuskauppakamarin talvikokouksen esitelmän tuumiminen, (jos ehdin saada eräistä taloudellisista asioista selvää) ynnä jokapäiväiset vastaanotot ja ”represen­tatio” ym ym. Ja nähdäkseni on yhdentekevää, tuleeko paperi arkistoonne pari viikkoa aikai­semmin tai myöhemmin. Se on lukitussa laatikossani hyvässä tallessa. Tämä toimeni on tosiaankin rasittava. Sen vuoksi muistutan siitä, mitä olen Sinulle aikaisemmin puhunut, että ha­luan lähteä ensi joulukuun 1 päivänä. Kun tulee kesä, on rauhallisempaa ja syys-lokakuussa olen lomalla. Pyydän miettimään ajoissa jälkeläistäni. Kuten puhelimessa mainitsin, saavun – omalla kustannuksellani, kuten aina – Helsinkiin sunnuntaina 26/2. 27/2 on minulla erilaisia kokouksia ja käyn ministeriössä, 28/2 Ulkomaankauppaliiton ja pohjoismaiden yhteistyöval­tuuskunnan asioita ja 1/3 KKK:n talvikokous Tampereella. Sitten palaan takaisin ja 3/3 on minulla taas täällä puuhaa. Ystävyydessä JKP.

15/2 ’39 Boheman ilmoitti Ruotsin puolesta Helsingin ulkoministerien kokouksen kysymyk­set:

1 ) Valet av icke ständiga medlemmar i Nationemas Förbunds råd i september  1939.

2 ) Läget i flyktingsfrågan.

Boheman ilmoitti, että Nationalzeitungin artikkeli, jossa oli puhe Sandlerista, on, ”von unse­rem ständigen Mittarbeiter in Helsinki” ja allekirjoitus:”Helsinki in Februar 1939″. Tele­fonissa Boheman lausui edelleen olevansa optimisti Ahvenanmaan asiaan nähden. Kokouksil­la ym ei merkitystä. Sandler kommer antagligen att hålla ett ta däri han tillrättalägger allt, sanoi Boheman.

15/2 ’39 Munch ehdotti ulkoministerien kokouksessa keskusteltavaksi, että nämä konferensit muutettaisiin permanentiksi institutioksi, johon osallistuisi myös pääministerit ja valtiopäivä­miehiä. Ilmoitettu puhelimessa Bohemanille. Tällainen muodostelu ei kaiketi olisi hullumpi. Tällaisten kokouksien kautta voisi pienten valtioiden ja kansojen asia yleensä tulla esille ja sitä voitaisiin edistää näissä kokouksissa. Voitaisiin aina pienten kansojen asioista neuvotella ja siitä voisi olla hyötyä.

17/2 ’39 Pakaslahti telefonissa, että Munch ehdottaa ulkoministerien kokoukseen myös kysy­myksen: Pohjoismaiden välinen koordinatio rajoitetuilla sotilaallisilla aloilla. Ilmoitettu tele­fonissa Bohemanille.

17/2 ’39 Kenraali Grandell ja eversti Raatikainen täällä neuvottelemassa sotatarvikeasiassa kenraali Östermanin ja eversti Thorenin kanssa. Tarkoitus saada selvä teollisuuksien ”kapasi­teetista”. Grandell ja Raatikainen kertoivat, että ruotsalaiset ovat kovin varovaisia. Eivät us­kalla sanoa juuri mitään. Levinssoniin, Rikskomissionin uuteen pääjohtajaan, ei Grandell ollut tyytyväinen. Näyttää olevan passiivinen yhteistoimintaan nähden sotatarvikkeiden alalla. Hän näkyy myös määräävän asioista. Hänellä on hallituksen luottamus. Åkerman oli innostuneem­pi, mutta hänellä ei ollut hallitukseen vaikutusta.

21/2 ’39 Talvela matkalla Amerikaan, jossa ensin kaksi kuukautta sellulosa-asioilla ja sitten kaksi kuukautta sotilasasiamiehenä. Koettaa toimia Procopen kanssa, jotta saataisiin sodan sattuessa siviilitarvetavaroita, mutta erityisesti sotatarvikkeita ja myös lainoja. Mannerheim on asiasta kovasti innostunut, koska kokemus osotti viime syyskuun kriisissä, että Ruotsista emme saa sotatarvikkeita. Mannerheim siis katsoo, että meidän tarvitsisi saada apua joltakin suurvallalta. Talvela kertoi, että on tarkoitus saada jonkunlaisia ennakkosopimuksia aikaan.

Kysyin, onko ajateltu, mitä Saksa ajattelee, ja miten suhteemme Saksaan tulevat tämän jäl­keen, kun Yhdysvallat – Roosevelt ym – ovat asettuneet niin vihamieliselle kannalle Hitleriin ja Saksaan.

Talvela myönsi sen asian arveluttavaksi, mutta meillä ei ole mitään muuta tehtävänä. Ehkä Saksa ymmärtää.

25/2’39 Procope kertoi kuulleensa Tukholmassa, että Ruotsissa oikeistopiireissä pelätään Ah­venanmaan asiaa erityisesti laivastopiireissä. Jos sota syttyy, niin katsotaan, että Ruotsin täytyy mennä ententen puolelle, mutta Suomi ei mene Saksaa vastaan. Siten vaara Ruotsille, jos Ahvenanmaa linnoitetaan. Puhuimme Procopen kanssa myös Amerikan asioista. Procope kertoi, että Cajander ajattelee Amerikasta suurta lainaa finanssiavun korvaukseksi ja että saa­taisiin siitä jo rauhan aikana lupaus sodan varalta.

Sunnuntaina 26/2 ’39 lensin Helsinkiin. Suurus Kämpissä: Alli, minä ja lapset. Illalla Teol­lisuus- Hypoteekkipankin tilintarkastuspäivälliset Seurahuoneella. Päivällisten jälkeen keskus­teltiin. Läsnä: H. M. Relander, Clas von Collan, Witting, Frey, tuomari Castren, Polon ja tilin­tarkastaja Axel V. Ehrnrooth. Relander kertoi, että Suomen ruotsinkielisten joukossa on suuri katkeruus vallalla. Witting oli samaa mieltä.

Minä sanoin, että olin kuullut, että yliopistopiireissä on rauhallista. Witting sanoi, että ruot­sinkieliset professorit ovat erityisesti katkeria siitä, että he huomasivat yliopistolakiasiaa käsi­teltäessä yliopiston konsistorissa, että heidän ruotsinkielisten ehdotuksia ja ajatuksia ei otettu yhtään huomioon, asetuttiin aivan tylylle kannalle heitä kohtaan. Tämä on aikaansaanut huo­non stämmingin heidän keskuudessaan.

Frey sanoi, että hänellä on poika, nuori ylioppilas, opiskelee juridiikkaa ja hän kertoo tulevan­sa erinomaisen hyvin toimeen suomenkielisten ylioppilastoveriensa kanssa. Ei ole pienintä­kään ikävyyttä. Kuuntelee sekä ruotsin- että suomenkielisiä luentoja. On hyvin tyytyväinen.

Clas von Collan, jolla myös on poika, nuori ylioppilas, kertoi samaa. Professori on suomen­ kielen tutkinnoissa  aivan mahdoton.  Hänellä on knoppeja.

Maanantaina 27/2’39 aamulla pankissa. Kansainvälisen Kauppakamarin Suomen osaston ko­kous Kämpissä kl. 12. Kl. 2 Teollisuus Hypoteekkipankki. Kl. 7 KOP:n yhtiökokous. Yhtiö­kokouksen jälkeen puhelin kauvan Jalannin (ja Wirkkusen) kanssa Kämpissä (ja Rantakarin kanssa, jota tavoitin, mutta hänen pöydässään oli Jalanti ja Wirkkunen).

Jalanti näkyy olevan epämiellyttävä: röyhkeä ja typerä, luulee tietävänsä ja ymmärtävänsä kaikki asiat paremmin kuin muut. Itseviisas. Mitä hänestä tuleekaan, jos hän saa olla kauvan ulkoministeriössä ja kehittyy yhä pahemmaksi samaan suuntaan.  Ulkoministeriössä näkyy olevan intellektiltään heikkoa väkeä. Jalanti haukkui Ulkomaankauppaliiton – sen lausunnot huonoja y.m.s. Sen sijaan että olisi tyytyväinen, että on Ulkomaankauppaliitto ym. järjestöjä avustamassa yhteisten asioiden hoitamisessa, näkyy olevan jonkunlainen rivaliteetti ja on Ul­komaankauppaliittoa vastaan ja puhuu pahaa siitä. Kummallista! Jalanti puhui myös  Pro­ copéstä huonosti.

Jalanti on ikävä ilmiö. Puhuttiin mm. kaupan kehittämisestä Wenäjän kanssa, kun nyt aiotaan saada vienti Wenäjälle kovasti lisääntymään. Minä varotin. Aina olen ollut sitä mieltä, että meidän on pidettävä vientimme Wenäjälle pienenä, minun mielestäni 1 1/2 à 2 % koko viennis­tämme. Ei enempää. Olen paljon ulkomaalla kulkenut ja minulta on kysytty, paljonko viemme Wenäjälle ja kun olen sanonut että olemme taloudellisesti aivan riippumattomia Wenäjästä, niin se on kaikkiin tehnyt hyvän vaikutuksen.

Jalanti (ja myös Wirkkunen) oli toista mieltä. Vientimme Wenäjälle voi nostaa muka paljon suuremmaksi ilman, että on mitään vaaraa. Minä varotin, sillä Wenäjä voi millä hetkellä ta­hansa sotkea poliittiset asiat kaupallisiin. Lopettaa vientinsä ellemme täytä heidän ehtojaan. Ainoastaan sellulosa ja paperivarastojamme voimme myydä Wenäjälle niin paljon kuin osta­vat. Mutta jos esimerkiksi Itä-Suomen maanviljelijät tulevat riippuviksi Wenäjästä, niin se on paha.

Jalanti oli tyhmyydessäänja kopeudessaan toista mieltä ja oli kovin itseviisas.

Sanoin, että meidän on oltava reserveerattuja Wenäjään nähden myös kaupassa kuten muissa asioissa, jos meidän tulee olla Wenäjän kanssa hyvissä väleissä.  (Se on vanha suomettarelai­nen periaate.)

Matti Wirkkunen on hauska ja siivo mies, mutta hänkin näyttää mielestäni jo saaneen ulkomi­nisteriössä jonkun verran huonoja vaikutuksia. Saa nähdä, meneekö hänkin pilalle. Jalanti oli jotenkin juovuksissa. (Wirkkunen myös hiukan.)

Suuri probleemi, miten ulkoministeriö saataisiin tarkoitustaan vastaamaan. Sama koskee myös muita ministeriöitä. Kun valtion merkitys kasvaa, on virkamiehistöltä vaadittava aivan toisen­laisia ominaisuuksia, toisenlaista kykyä ja kokemusta sekä taitoja, kuin ennen. Mutta miten tämä asia saadaan järjestetyksi? Ryti sanoi oikein, että ulkoministeriön virkamiehet ovat ”suuruudenhulluja.”

28/2 ’39 Kl. 2 Kahman luona. Kerroin Kahmalle miten Jalanti oli puhunut halventavasti Ul­komaankauppaliitosta. Kahma kertoi ensin olleensa hyvissä väleissä Jalannin kanssa,  mutta sitten on välit menneet kylmiksi. Jalanti on expediitti mies, mutta ei ole käytöstä.  Kun on vä­hän ryypännyt,  tulee käytökseltään mahdottomaksi. Kun oli  ulkomaalaisia  täällä, niin Jalanti heidän kanssaan käyttäytynyt sopimattomasti ja Kahma oli sanonut Jalannille siitä ja että se ei sovi. Nyt on Jalanti vihainen Kahmalle ja Ulkomaankauppaliitolle.

(Jalanti ei osaa käyttäytyä, (on jonkun palvelijan poika, ei sivistystä), mutta on kyllä expediitti mies.)

28/2 ’39 Kl. 5.30 Seurahuoneella Talouselämän neuvottelukunnan toimeenpanema keskuste­lukokous Perä-Pohjolan ja Pohjois-Suomen asioista. Paljon läsnä m.m. pääministeri Cajander, ministeri Woionmaa, ministeri Koivisto, ministeri Hannula, Lapin Maaherra Hilli[lä] ym. Onnistunut ilta.

Päivällisillä istui Cajander vieressäni. Ahvenanmaan asia. Cajander sanoi, että saksalaiset puristavat ruotsalaisia. Ovat tyytymättömiä Ruotsin sanomalehtien kirjoitteluun. Puhuin Ca­janderin kanssa myös Wenäjän kaupasta. Varotin siitä, ettei kehitetä vientiämme Wenäjälle niin suureksi, että tule riippuvuus Wenäjästä. Jos Wenäjä olisi tavallinen valtakunta ja kansa ja meidän itsenäisyytemme olisi luja, niin olisi aivan luonnollista, että kauppamme Wenäjän kanssa tulisi niin vilkkaaksi kuin mahdollista ja niin laajaksi kuin mahdollista. Mutta sen pi­täisi kulkea ainoastaan taloudellisten periaatteiden mukaan. Mutta Wenäjä ei ole tavallinen maa ja valtakunta, vaan voi milloin tahansa sotkea politiikan kauppaan. Ja silloin me olemme vaikeuksissa, jos vientimme Wenäjälle on suuri. KOP:lla on esimerkki. Diesen Woodin tukki­en saanti Wenäjältä loppui yht’äkkiä. Samoin Repola Woodin. Wenäläisiin ei voi luottaa.

Cajander sanoi, että kyse ei ole niin suurista määristä. Ollut puhe 400 miljoonan markan vien­nistä. Sen ei pitäisi olla vaarallinen.

Minä sanoin Cajanderillekin, että minun mielestäni 1 1/2 à 2 % koko viennistä on kohtuullinen määrä Wenäjän  osalle.  Se ei saata meitä vaikeuksiin, vaikka venäläiset lopettaisivat ostot.

1/3 ’39 aamujunalla Tampereelle KKK:n talvikokoukseen. Onnistunut kokous. Pidin esitel­män ”Waltion ja talouselämän yhteistoiminta”. (Painettu kokonaisuudessaan Kauppalehteen, mistä laajat referaatit.) Illalla palasimme Frey, Ramsay, Järnström, Oksala ym Helsinkiin. Junassa H. Ramsay kertoi m.m. kokemuksiaan Ranskasta, jossa oli ollut äsken. Ranskassa tehdään loppu suurista liikkeistä, mutta pienet liikkeet menestyvät. Uudet lait ei koske sellai­sia liikkeitä, joissa ei ole muuta kuin oman perheen jäseniä. Ja niitä on nyt paljon. Ranska menee siis aikaisempaa tilaa kohden. Individualismia. Suurliikkeet menee alaspäin. Tulos on siis aivan toinen kuin sosialistit tarkoittivat. Englannista ei Ramsay osannut sanoa mitään. Luuli siellä nykyisen järjestyksen pysyvän voimassa. Siellä on ”kastijärjestelmä”. Saksa. R:n ystävät, liikkeenjohtajat oli olleet desillusionerattuja. Mutta siellä on työtä eikä kenenkään tarvitse kärsiä puutetta. Suuria liikeyrityksiä ei ole. R muuten luulee, että ennemmin tai myö­hemmin vielä tullaan takaisin vapaampaan kauppaan ja taloudelliseen vapauteen. Mutta se voi kestää kauan vielä.

2/3 ’39 olin 1/2 11 aikaan Erkon luona. Hän oli sekottanut vastaanottoajan, sillä samaan aikaan hän on kutsunut myös Puolan lähettilään. Se minua suututti. Erkko kertoi (pääasiallisesti mi­nun kysymysteni johdosta).

1. Ahvenanmaan asiasta. Saksa valmis vastaamaan. Vastauksen ehdotus on valmis, mutta sitä ei ole vielä näytetty Hitlerille. Letkaus Kansainliitolle. Wuorimaa oli juuri soittanut.

2. Wenäjä.  Ei tiedä mitään.  Ellei vastaa,  olkoon vastaamatta.

3. Ahvenanmaalaisten adressipuuha ja muu agitatio. Baggen lausunto ym. Itsehallintolain tulkitsemisasia käsitellään niin pian kuin mahdollista. Castrenin komitean mietintö on laaja. (E näytti sitä minulle.) Nordlingin vastalause ei ole paha, mutta asiaa ei ehditä loppuunkäsi­ tellä ennen vaaleja. Mietinnöstä on hankittava Korkeimman oikeuden lausunto. Ahvenanmaa­laisten oikeuksia ei supisteta. Kyse on ainoastaan selittää epäselviä kohtia.

4. Suomen puolelta pannaan Ahvenanmaan linnoittamisen yhteydessä painoa kolmelle asialle (edellyttäen että niissä päästään tuloksiin): a) Transitoasia b) Sotatarvikeasia c) Ruotsin ta­holta olisi jyrkästi ja täydellisesti desavuoitava kaikki puheet, että kysymys Ahvenanmaan Ruotsiin liittämisestä olisi otettava esille. Tästä Erkko sanoi puhuneensa Heidenstamille.

Ahvenanmaalaisten agitatio on tehnyt Suomessa hyvin pahan vaikutuksen ja on vaikea saada estetyksi tyytymättömyyden tulevan esille lehdissä. E kehotti minua toimimaan tähän suun­taan Ruotsissa.

5. Mannerheimin kanssa on ollut puhe siitä, että Ruotsille ei saa antaa enempää jalansijaa Ah­venanmaalla.

6. Ahvenanmaan asian käsittelyjärjestys. Yhdenmukaiset lausunnot ja ehdotukset Ruotsin ja Suomen valtiopäiville. Ruotsin pitäisi pian antaa oma ehdotuksensa minulle ja sen jälkeen Suomen ehdotus annetaan Ruotsille

7. Ahvenanmaalaisten asevelvollisuus. Tarkoitus on, heti kun signatäärivaltiot ovat antaneet vastauksensa ja suostumuksensa, antaa esitys Ahvenanmaan maakäräjille.

8. Wenäläisen lentokoneen rajan yli lento äsken. E:n mielestä tämä rajalento oli tarkoitettu rekognoscerauslento. Wenäläiset sanovat, että se oli harhalento, mutta Erkko ei sitä usko. Tä­nään annetaan nootti Wenäjän hallitukselle. Vaaditaan että syyllinen rangaistaan ja anteeksi­ pyyntö. Puolan ja Rumanian vastaisella Wenäjän rajalla tällaisia tapauksia on paljon, siellä on ollut oikeita ilmataisteluita.

9. Sandlerin Lontoon-matkasta Heidenstam ei tiedä muuta kuin mitä sanomalehdet ovat ker­toneet

10. Saksalais-puolalaiset suhteet. Ylioppilasten mielenosotukset ei ole vakavia. Sokolnicki oli juuri Erkon luona.

11. Wenäjän Suomen-kauppa. Lausuin mielipiteeni E:lle, että olen aina ollut sitä mieltä, että meidän ei ole koetettava laajentaa vientiämme  Wenäjälle suuremmaksi.  1 1/2 à 2 % koko vien­nistä on paras. Ulkomaalaiset, joille olen maininnut, että olemme Wenäjästä taloudellisesti vapaat ovat sen merkinneet Suomelle edullisena seikkana. Erkko samaa mieltä kuin minä, että emme saa tulla itse mitenkään riippuvaiseksi Wenäjästä. Tarkoitus on, että venäläiset ostaa meidän varastoja (paperi, sellulosa, nahka, tekstiiliivarastoja), mutta ei ole tarkoitus [mennä] mihinkään [sellaiseen], että se voisi tuottaa meille vaikeuksia. E mainitsi summan 500 mil­joonaa vientiä Wenäjälle. (Se on jo suuri summa.)

12. Espanja[n] tunnustaminen. Erkko kysynyt tänään Tanskalta, Norjalta ja Ruotsilta, että heti tunnustettaisiin. Norjalaiset ovat käytännöllisiä ja ovat valmiit. Tanska ei valmis.

13. Ruotsi saa muuttaa kantaansa Saksaan nähden. Saksalaiset ovat kovin tyytymättömiä Ruotsin sanomalehtien kirjoitteluun Saksasta. Ruotsin lehdet ovat ylimielisiä.

14. Esitin, että Ryti nimitettäisiin taloudellisen yhteistyövaltuuskunnan jäseneksi. Talouselä­män neuvottelukokouksessa puhuin siitä Rydin kanssa ja hän ei ollut kokonaan vastaan (oli 3/4 suostuvainen). Erkko lupasi puhua Rydin kanssa.

15. Puhuin myös kanslia-apulaisen tarpeellisuudesta ym. Niistä puhuin myös kansliapäällikkö Woionmaalle ja jätin Soravuon kaksi promemoriaa.

Erkon luota menin Tannerin luo. Puhuin lähetystön ehdottamasta määrärahasta ym. Samoin Rydin nimittämisestä valtuuskuntaan. Ellei Rytiä saada, olisi Henrik Ramsay hyvä.

Ramsay oli puhunut rautatiematkalla Tampereelta myös, että poliittisten rajojen merkitystä liioitellaan. Esimerkiksi elsassilaiset ovat siirtyneet edestakaisin Ranskalta Saksalle ja takai­sin. Mutta ei se ole vaikuttanut paljon heidän elämäänsä. Se on mennyt helposti. R oli samaa mieltä kuin Procope, että Pohjoismaat voisivat tehdä tulliunionin. Esimerkiksi että sitten kun on saatu pohjoismainen förbehållsklausul, tulleja alennettaisiin vähitellen 10 % useamman kerran. Mainitsin tämän Tannerille. Hän vastasi olevansa samaa mieltä, mutta silloin tanska­laiset myisi meille maanviljelystuotteensa, koska Tanskassa ei voida ylläpitää maataloustuot­teiden hintatasoa (vaan se on alhaisempi kotimaassa kuin Suomessa ja Ruotsissa). Ramsay ei tiedä tätä, vaan hän luulee, että Tanskassa ylläpidetään maanviljelystuotteiden hintoja kuten Suomessa ja Ruotsissa. Tanner sanoi tanskalaisien vastanneen, että heidän voinvientinsä on 150 miljoonaa kiloa ja he ei voi maksaa vientipalkkioita niin suuresta määrästä.

Puhuin 2/3 ’39 kauan telefonissa Mannerheimin kanssa. M oli pahoillaan Ahvenanmaalaisten agitatiosta. Sanoi aikovansa kirjoittaa Linderille sen johdosta, mitä hän oli sanonut kiittäes­sään Pelkosta esitelmän johdosta Samfundetissa.

Minä jälleen puhuin siitä, eikö voisi saada meidän ruotsinkielisiä rauhottumaan ja saada ai­kaan sovinto heidän kanssaan. Mannerheim myönsi tämän asian tärkeyden, mutta lisäsi, että aitosuomalaiset, erittäin ylioppilaat käyttävät joka tilaisuuden puhuakseen tyhmyyksiä. Nyt taas Kalevalanpäivänä suomenkielisten ylioppilaiden puhuja oli puhunut huonosti. Minä sa­noin, että olin siinä aivan samaa mieltä kuin Mannerheim, se oli svammel, siitä olimme yhtä mieltä.

Huomautin, että Linkomies on yliopiston opettaja ja siellä johtomiehiä. Pahempi aitosuoma­lainen on Koskenniemi, joka myös äsken piti Akateemisessa Karjalaseurassa kiihkoisen pu­heen. Linkomies on hyvin läheinen ystävä Koskenniemen kanssa.  Kysyin Mannerheimilta eikö hän voisi puhua taas kieliasiasta Linkomiehen (ja myös Pentin) kanssa ja sitä tietä vai­kuttaa myös Koskenniemeen. Mannerheim sanoi, että Linkomies oli sanonut, että hänelle kie­liasia ei enää pelaa mitään rollia. Mannerheim lupasi pitää asian mielessä.

Suuruksen söin pankissa. Illalla päivälliset Savoyssa lasten kanssa. Alli matkusti 1/3 Turkuun ja sieltä 2/3 Tukholmaan.

3/3 ’39 Lensin Tukholmaan. Kl. 7.45 Nordisk Fest i Stadshuset. Norjalainen ilta. Norjan oike­usministeri Lie piti puheen pohjoismaisesta yhteistyöstä lainsäädännön alalla. Supee illalla.  Lie mukava mies. Rouva vähemmän mukava. Lie sanoi Allille, että Ruotsi on nyt saavuttanut kehityksensä huipun.

Ahvenanmaan kysymystä koskevia neuvotteluja valmistavan komitean mietintö. Komitea asetettiin 22/12 38 ja mietintö on päivätty 1/1 ’39. Puheenjohtaja K.G. Idman, jäsenet S. R. Björksten, K. L. Oesch, A. F. Airo, Aaro Pakaslahti, sihteeri Nykopp.

Mannerheim kirjeessä Presidentille 13/12 38 ehdotti, että ahvenanmaalaisista muodostettaisiin omat yksiköt erillään mantereelta tuotavista asevelvollisista, jolloin heille voidaan komento­ kieleksi määrätä ruotsinkieli, mutta mantereelta tuotavilla joukoilla on komentokielenä suomi.

Tämä olisi säädettävä eri lailla Ahvenanmaan maakäräjien suostumuksella. Ruotsille on il­moitettu, että  Ahvenanmaalle  sijoitettavien joukko-osastojen kanta-aliupseerit  ja miehistö kuin myös sotilasvirkailijat otetaan Suomen ruotsinkielisestä väestöstä. Tämä kanta olisi tar­kistettava, koska niitä ei ole riittävästi. Pitäisi voida käyttää suomenkielisiä ruotsinkieltä taita­via henkilöitä, mikäli ruotsinkielisiä ei ole saatavissa. Komitea yhtyy Mannerheimin ehdotuk­seen, että on täysin kielentaitoisia, mieluimmin ruotsinkielisiä, mutta ahvenanmaalaisista ko­koonpannuissa yksiköissä palvelevat kanta-aliupseerit ja miehistö sekä sotilasvirkailijat ovat yksinomaan ruotsinkielisiä.

Raportti 30/7 38. 300 miestä rannikkotykistöhenkilökuntaa (för Lågskär, Björkskär och Kö­kar). Teknillinen valiokunta lisäsi tämän 375 mieheen. Warsinaisen suojamiehistön pääosan on teknillinen valiokunta korvannut (aikaisemmin tarpeelliseksi katsottu, mutta raportissa 30/7 38 avonaiseksi jätetyt 12000 miestä) siten, että se on erikseen määritellyt uhkamiehityk­sen laadun ja lähetystavat. (Tähän lisäksi oikeus 20 päivän kertausharjoituksiin.) Tähän tulok­seen valiokunta on tullut ei sotilaallisista, vaan siitä syystä, että Ruotsin hallitus ei olisi valmis myöntämään Suomelle suurempaa vapautta. Sotilaspromemoria 4-8/7 38 edottaa 1500 mies­ tä ilman ahvenanmaalaisia. Tähän sisältyi etelässä perustettavia kiinteitä pattereita sekä liik­kuvaa rannikko- ja ilmatorjuntatykistöä varten 500 miestä ja tämän lisäksi 1000 miestä, joka vastaisi yhtä sotavahvuista pataljonia. Mahdollisten ilmadesanttien ja yllätyksellisten maihin­ nousuyritysten torjumiseksi. Suomen puolelta on vaikea käsittää, minkä tähden Ruotsi pyrkii määrittelemään maximirajat. Päin vastoin olisi ymmärrettävää, jos Ruotsi vaatisi minimivah­vuudet. Herää ajatus, että Ruotsi katsoo etujensa mukaiseksi, ettei Suomi ilman Ruotsin apua kykenisi puolustamaan saaria. Suomen on tästä syystä pidettävä kiinni siitä, että puolueetto­malla alueella jo rauhan aikana voidaan pitää 1500 miestä (ilman ahvenanmaalaisia). Peruste­lut tähän:

1. Kokemus on osottanut. että nyt vihollisuudet alkaa ilman sodanjulistusta yhtäkkiä – yllä­tysmomentti  on suuri. Siis mahdollisimman vahva suojamiehistö jo rauhan aikana.

2. Ei saada pääsaarille panna kiinteää tykistöä. Liikkuvaa voidaan hankkia vasta pitkän ajan päästä. Sentähden  täytyy olla heti sitä enemmän miehistöä

3. Tähän asti on ajateltu, että Suomi ja Ruotsi ovat molemmat puolueettomia. Mutta jos Suo­mi joutuu sotaan ja Ruotsi on puolueeton, sentähden Suomella täytyy  olla vapaus asettaa riit­tävä miehistö saarille. Tähän koskee kysymys, mikä on Ruotsin kanta Ahvenanmaan puolus­tuksen suhteen, jos Suomi joutuu sotaan. (Wrt Sandlerin vastaukseen suuruksella Grandissa  31/7 ’38,”orimlig”) Myös voi sattua,  että  Ruotsi joutuu sotaan Saksan kanssa,  mutta Suomi on puolueeton. Määräävän sotilaallisen aseman saavuttaminen Ahvenanmaalla olisi Ruotsille tärkeä yllämainitussa sotatapauksessa (siitä syystä, että Suomi, jos se sotilaallisesti hallitsee saaria, voi käyttää tätä valttia hyväkseen) joten heikko suomalainen suojamiehistö voisi olla Ruotsille suotava. (Tähän minä olen merkinnyt: Yhteistoiminta edellyttää täydellistä luotta­musta Suomen ja Ruotsin välillä – avomielisyyttä – avointa suhtautumista.  Muuten ei tule mitään tästä yhteistoiminnasta.) Tämän mukaan ovat mahdolliset  ruotsalaiset motiivit.  (Ruot­sin päämotiivi, jos se tahtoo estää Ahvenanmaan linnoittamisen on, että se pelkää, että Suomi menettää itsenäisyytensä.)

4. 1500 miestä ei ole suuri.

5. Suomi on mennyt myönnytyksestä toiseen. (Ruotsi on tehnyt suuremmat myönnytykset, sillä se on luopunut  vanhasta Ahvenanmaan politiikastaan.)

6. Saksan ja Englannin laivastosuhteet:  Epävarma tila Itämerellä lisääntyy.  1921 sopimuksen 7 artiklan II kohdan mukaan Suomella on oikeus sodanuhan sattuessa ryhtyä tarpeellisiin toimiin. Suomella täytyy olla oikeus hyvissä ajoin ryhtyä sellaisiin toimiin, jotka edes jossain määrin voisi tehdä sille mahdolliseksi täyttää sitoumuksensa 1921 vuoden sopimuksen mu­kaan. Suomen suvereniteetistä johtuu, että Ahvenanmaan sopimuksen määräykset, jotka eräis­sä kohdin rajoittavat sen toimintavapautta, ovat tulkittavat restriktiivisesti. Olosuhteiden muuttuminen voi vaikuttaa sopimuksen tulkinnan muutokseen. (Olosuhteet ovat muuttuneet: Kansainliitto on menettänyt merkityksensä ja sen mukana 1921 sopimuksen takuu­ järjestelmä.) Ruotsi tahtoo, ettei luovuta tähänastisesta jäijestyksestä, että vuoden 1921 sopi­mus periaatteellisesti ja niin paljon kuin mahdollista ylläpidetään.

Vuoden 1921 sopimuksen järjestys, että yhden ainoan sopimusvallan kieltäytyminen vapaut­taa muut takaajat, on epäedullinen. Se on ristiriidassa yleisesti tunnustetun käsityksen kanssa, jonka mukaan kollektiivisesta takuusta kyseen ollen jonkun tai joidenkuiden takaajien kieltäy­tyminen täyttää sitoumuksensa ei vapauta muita. (1921 Suomi vaati tällaista tulkintaa, Ruotsi vastusti.) Ahvenanmaan saaria koskeva takuu on menettänyt suurimman osan merkitystään. Sentähden jos tila tulee niin kriitilliseksi, että Itämeri voi joutua sodan piiriin, niin Suomella täytyy olla oikeus ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, että ”nämät saaret ei tule aiheuttamaan vaaraa sotilaalliselta kannalta”. Sentähden on mahdoton, että Suomi sitoutuisi joka tapaukses­sa sopimaan Ruotsin kanssa seuraavien tuhansien miesten lähettämisestä tai edes esimerkiksi 1000 miehen kieliasiasta. Kertausharjoitus: Tätä komitea kannattaa. Ei kuitenkaan siinä mie­lessä, että tämän kautta korvataan rauhanaikainen suojamiehistö (1500 miestä) sekä sillä va­raukselle, että kertausharjoitusjoukon kielisuhteita ei määritellä. Teknillinen valiokunta val­misti myös ehdotuksen till ”Lag om grunderna för inbyggarnas i landskapet Aland delaktikg­het i fäderneslandets och landskapets försvar”.

5/3 ’39 Pelkosen esitelmä 5/2’39 Samfundet Sverige-Finlandin juhlassa. Muistutuksia:

1) Finnar-svenskar (sanoi Pelkonen)

2)Käytti sanaa ”inbördeskrig”

3)Wiron avustus 1918-19. ”Että me teimme samoin kuin ruotsalaiset.” Annoimme rahaa ja aseita heti. Meillä ei ollut antaa sotaväkeä. Jos olisimme voineet effektiivisesti auttaa, niin luultavasti olisimme sen tehneet.

5/3 ’39 Chamberlain ja Hitler leikkasivat Tshekkoslovakiasta paloja kansallisuusaatteen pe­rusteella. Hitler julistaa sitä periaatetta. Mutta paitsi kansallisuusperiaatetta on muita periaat­teita: sotilaallisia (strategisia), historiallisia ja maantieteellisiä. Hitler ei kiellä näiden periaat­teiden merkitystä. Hän on jättänyt saksalaiset etelätyrolilaiset Italialle ja Elsassin saksalaiset Ranskalle. Siinä esiintyy muita periaatteita. Jos Wenäjä esimerkiksi vaatisi meiltä Karjalan kannaksen, Suursaaren ym saaria ym ym. esimerkiksi sotilaallisista syistä, sopisi se hyvin Hitlerin ja Chamberlainin politiikkaan.

7/3 ’39 Puhuin Erkon kanssa telefonissa. Erkko ilmoitti:

1. Saksasta tulee pian vastaus Ahvenanmaan asiassa – ja positiivinen. Kansainliittoa ainoas­taan letkauttavat.

2. Wenäjältä ei ole kuultu mitään Ahvenanmaan asiassa. Ei ole pyydettykään vastausta.

3. Ahvenanmaan itsehallintolain tulkinta-asiat. Hallituksen komitea valmistaa asian, mutta se ei ehdi tänä keväänä tulla käsitellyksi eduskunnassa. Hankittava myös Korkeimman oikeuden lausunto. Tämä ilmoitettu Sandlerille.

4. Maanomistuskysymys Ahvenanmaalla tulee edellisen asian yhteydessä esille. Erkon pu­heesta sain sen käsityksen, että hallitus menee tähän 5-vuoteen.

5. Ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta annetaan esitys heti diplomaattisten demarchien selvittyä samaan aikaan eduskunnalle ja landstingille.

Lopuksi mainitsin, että täällä ahvenanmaalaisten y.m. agitatio vaikuttaa ja että täällä pannaan suuri paino Ahvenanmaan itsehallintolain tulkitsemisasialle. Erkko sanoi. että sitä ei voi saada valmiiksi tänä keväänä. Kun mainitsin, että muuta vaaraa tietysti ei ole, kuin että asia kohtaisi valtiopäivillä vaikeuksia, vastasi Erkko, että jos Ruotsin valtiopäivät ei hyväksy, niin sitten me panemme suurempia vaatimuksia seuraavalla kerralla. Siihen minä sanoin, että jos asia nyt kaatuu, on sitä vaikea saada enää uudestaan esille.

(E:n puhe osottaa, että meillä on liian suuret luulot asioista ja omista mahdollisuuksista. Me emme voi täällä Ruotsissa komentaa, vaan täällä on piirejä, ehkä paljon sellaisia, jotka mielel­lään näkevät, että Ahvenanmaan asia raukeaisi. Tämän sanoin Erkolle. Hän ei vastannut sii­hen mitään.)

7/3’39 Sain ulkoministeriöstä kopiat Yrjö-Koskisen sähkösanomasta ja vastauksesta siihen. (Koskee Suomenlahden saaria, jotka venäläiset tahtovat saada vuokratuksi 30 vuodeksi luva­ten antaa hyvät edut kauppasopimusasiassa.) Vastaus, joka meni Moskovaan Y-K:lle, oli jyr­kästi kielteinen. Hirveä asia. Tämä osottaa, miten oikeassa olen ollut, kun olen varottanut kaupasta Wenäjän kanssa ja kehottanut olemaan reserverattuja tässä asiassa Wenäjään näh­den. Siinä on liiaksi hosuttu. Wenäjä sekottaa kauppaan politiikkaa. Se on juuri vaara.

7/3 ’39 Gandhi voitti uhkaamalla paastota niin kauan kuin Englanti myöntyy hänen vaatimuk­siinsa, vaikka kuolemaan asti. Tässä siis esimerkki moraalisen voiman vaikutuksesta.

12/3 ’39 Wäinö Tanner, H. V. Olet saanut olla sopimattoman kauvan rauhassa minun kirjeil­täni. Nyt taas tulee yksi. Täällä alkaa päästä vallalle huolestuminen Ahvenanmaan asiassa. Agitatio Suomen ja Ruotsin sopimaa ratkaisua vastaan on kiihtymässä. Sekä Sandler että Bo­heman, joiden kanssa olen näinä päivinä puhunut, ovat alkaneet huolestua. Boheman pyysi minua toissa päivänä luokseen silmin nähtävästi Sandlerin tieten ja lausui aivan toivomuksen ”että koettaisin auttaa heitä”. Boheman huomautti, että Ahvenanmaan asia on ratkaistavissa myönteiseen suuntaan vain vasten ahvenanmaalaisten tahtoa. Sentähden on asema täällä Ruotsissa vaikea ja ikävä. Kysymys ahvenanmaalaisten ja Suomen välisistä suhteista on sen­ tähden arka. Boheman, samoin kuin Sandler, sanoo ymmärtävänsä, että Castrenin komitean ehdotuksien käsitteleminen tänä keväänä voi tuottaa voittamattomia vaikeuksia ajan vähyyden vuoksi. Mutta, sanoi Sandler ja Boheman on eräs kysymys, joka ei vaadi aikaa. Se on kysy­mys kiinteistön hankinnasta Ahvenanmaalla. Jos Suomen hallitus asettuisi sille kannalle että viiden vuoden oleskelu vaaditaan edellytyksenä kiinteistön ostamiselle – kuten on asian laita äänioikeuteen nähden (ahvenanmaalaisten vanha vaatimus) ja saattaisi julkaisuuteen tämän kantansa ennen kuin asia täällä tulee valtiopäivillä esille, niin asema täällä Ruotsissa suuresti helpottuisi,  jos kysymys lopullisesti tulee ratkaisuun vasta eduskunnassa.  Olen tullut siihen vakaumukseen, että meidän olisi tässä asiassa myönnyttävä. Tämä asia on mielestäni käytän­nöllisesti vailla sanottavaa merkitystä, erityisesti kun ottaa huomioon, miten 5 § vuoden 1923 laissa on tulkittava. Pyydän sen vuoksi Sinua vaikuttamaan siihen suuntaan, että hallitus niin pian kuin mahdollista käsittelee tämän asian ja jollain tavalla saattaa kantansa julkisesti tie­doksi. Täällä ajatellaan myös sitä huhua, että Castrenin komitean mietinnössä koetetaan rajoit­taa ahvenanmaalaisten oikeuksia. Tämän väitteen perättömyys olisi myös sopivalla tavalla saatettava tietoon, s.o. uudistettava, että hallituksen kanta on, kuten se aina on ollut, nimittäin että ahvenanmaalaisten oikeuksiin ei tahdota kajota. Olen näistä aisioista kirjoittanut kaksikin kirjettä Erkolle sekä myös puhunut hänelle. Olen edellyttänyt, että hän esittää, mitä olen kir­joittanut. Cajanderille en ole kirjoittanut, mutta kyllä puhuin hänelle Ulkomaankauppaliiton viimeisillä päivällisillä. Kun en ole nyt Erkolle maininnut kirjoittavani Sinulle niin kuin aina ilmoitin Holstille, on paras, että pidät tämän omana tietonasi. Pyydän mitä hartaimmin sinun hoitamaan tämän asian. Heidenstamin kuolema oli surullinen tapaus. Saa nähdä, kenen lähet­tävät hänen tilalleen. Parhain terveisin arvoisalle rouvallesi myös vaimoltani. Wanhassa ystä­vyydessä. Sinun JKP.

Erittäin salainen, edellä mainittu Yrjö-Koskisen sähkösanoma ulkoministerille 5/3 ’39 oli seuraava: Käydessäni kutsuttuna tänään Litvinovin luona, hän lausui: Maittemme välillä vi­reillä 2 tärkeätä kysymystä. Kaupalliset neuvottelut ja kysymys Ahvenanmaan linnoittamises­ta. Otollisen atmosfäärin luomiseksi näiden kysymysten suotuisalle ratkaisemiselle neuvosto­ hallitus ehdottaa: Suomi vuokraa Neuvostoliitolle 30 vuodeksi Suursaaren, Lavansaaren, Ty­tärsaaren ja Seiskarin. Neuvostoliiton tarkoituksena ei linnoittaa saaria, vaan käyttää niitä comme point d’observation pour surveiller la route de Leningrad. Jos Suomen hallitus suos­tuisi, parantaisi suuresti suhteita, vaikuttaisi erittäin kaupallisiin neuvotteluihin. Lupasin tie­dottaa hallitukselle. Huomautin samalla Suomen mahdoton suostua mihinkään, joka ristirii­dassa pohjoismaisen puolueettomuuspolitiikan kanssa. Hän vastasi tähän: ehdotus ei ristirii­dassa puoluettomuuden kanssa, koska saaria ei linnoiteta. Pyysi pikaista vastausta. Ehdotuskin täysin järjetön. Saanen tyhjentävät ohjeet.

Hallituksen vastaus Y-K:lle samana päivänä.

Kauppaneuvotteluja alotettaessa nimenomaan sovittu, että niihin ei kytketä mitään poliittisia kysymyksiä. Jos niin tehtäisiin, vaarannettaisiin neuvottelujen onnellista ratkaisua. Ahvenan­maan linnoittamisesta Suomi ottanut yhdessä Ruotsin kanssa kansainvälisesti käsiteltävä tar­koituksella tehostaa Ahvenanmaan puolueettomuuden turvaamista, jonka takaajina useat val­lat, mutta ei Neuvostoliitto. Ahvenanmaan linnoittaminen on lisätakuu Wenäjällekin Suomen puolueettomuudesta, josta äsken annettu virallinen vakuutus. Suomi aikoo torjua kaikin käy­tettävissä olevin keinoin jokaisen sen alueen loukkausyrityksen tulkoon se miltä taholta tahan­sa. Suomen hallituksen mahdoton ottaa keskusteltavaksi kysymystä Suursaaren, Lavansaaren, Tytärsaaren, Seiskarin vuokraamisesta toiselle vallalle. Kuuluvat erottamattomana osana Suo­men valtioalueeseen, jonka Neuvostoliitto itse tunnustanut ja vielä vahvistanut Tarton­ rauhassa. Neuvostoliiton vaatimuksesta saaret neutralisoitu eikä niihin sijoitettu mitään puo­lustuslaitteita. Suomi ratkeaisi puolueettomuudestansa, jos se suostuisi edes neuvottelemaan saarista. Itseänne varten: Koetettava vakuuttaa Litvinov hyvien suhteiden ylläpitämiseksi, jolle panemme suuren arvon. Ei pitäisi sekottaa polittisia kysymyksiä esillä oleviin asioihin. Tiedotus kohtalokkaasti vaikuttaisi Suomen yleiseen mielipiteeseen, joka hyvin herkkä.

Boheman soitti aamulla 10/3 ’39 ja pyysi luokseen. Kl. 4 olin hänen luonaan. Puhui Ahve­nanmaan asiasta. Huolestunut – agitatio lisääntyy. Tämän johdosta kirjoitin myös kirjeen 12/3 Tannerille, jonka konsepti on edellä.

10/3 ’39 puhuin telefonissa ensin Erkon kanssa ja ilmoitin meneväni Bohemanin luo. Kysyin, mitä kuuluu Saksan vastauksesta Ahvenanmaan asiassa. Erkko sanoi, että Auswertiges Amtis­sa on valmistettu ehdotus vastaukseksi, joka menee positiiviseen suuntaan ja joka on nyt Hit­lerillä. Eivät uskalla kiirehtiä Berlinissä. Erkko sanoi Heidenstamin käyneen juuri hänen luo­naan ja antaneen hänelle tiedon, mitä Sandler aikoo vastata valtiopäiville ensi viikon lopussa välikysymykseen Ahvenanmaan asiassa. Siinä on kuusi kohtaa:

1. Kumoaa väitteet salaperäisyydestä.

2. Esittää nootien sisällöt.

3. Ahvenanmaan väestön oikeuksia ei loukata.

4. Toistaa, mitä lausui esitelmässään sotilaille, että vanha Ahvenanmaan kysymys on haudat­tu.

5. Suomi haluaa pysyä puolueettomana

6. Ei katso voivansa välttää lausumasta, että Ahvenanmaan sopimuksen sovelluttaminen riip­puu siitä, miten Suomen ja Ahvenanmaan väestön välit selvitetään.

Pakaslahti Erkon pyynnöstä kehotti minua vaikuttamaan, että Sandler välttäisi kaikkea, mikä vaikuttaisi sekaantumiselta Suomen sisäisiin asioihin. Erkko puhuu 12/3 Edistyspuolueen puoluekokouksessa ulkopolitiikasta; myös ahvenanmaalaisten lakiasiasta. Sanoo, että hallitus on suopeamielisellä kannalla

Käydessäni Bohemanin luona 10/3, otti Boheman ensin puheeksi ahvenanmaalaisten asian ja sanoi, että agitatio kiihtyy ja että hän on huolestunut. Jos Suomen hallitus voisi asettua ah­venmaalaisten kiinteistönomistukseen nähden viiden vuoden kannalle ja saattaa sen julkisuu­teen ennen kuin asia Ruotsissa tulee valtiopäivillä esille, niin se suuresti helpottaisi asemaa ja vahvistaisi Sandlerin asemaa. Boheman pyysi, että minä ”auttaisin heitä”. Lupasin saattaa tämän hallituksen tietoon.

Sitten minä otin esille Sandlerin aikoman vastauksen valtiopäivillä ja esitin, att Sandler skulle undvika allt som skulle framkalla intrycket av inblandning i Finlands inre forhållanden samt även att Sandlers tal ej skulle uppmuntra ålänningarna i deras motstånd. Boheman vastasi, att jag skall se till att detta blir beaktat. Ilmoitin myös Bohemanille, että Erkko puhuu edis­tyspuolueen puoluekokouksessa ja käsittelee siinä frågan om tolkningen av Ålands självsty­ relselag samt nämner att regeringen behandlar med välvilja ställer sig välvillig men ej ännu  behandlat frågan.

Lopuksi otin Bohemanin kanssa esille Timesin artikkelin 7/3 0111 Tysklands propaganda här. Boheman sanoi, ettei täällä tiedetä mitään sellaisesta propagandasta. Ei myös, että Papen tulisi tänne i någon mission. Boheman ei ollut kuullut, että prins zu Wied eroaisi Saksan lähettilään paikalta,  joskin hän ollut viime aikoina sairaanlainen. Jos Papen tulisi hänen tilalleen, olisi se sanoi Boheman –  ikävä asia.

Ruotsin lähettiläs Helsingissä Carl von Heidenstam kuoli äkkiä kadulla Helsingissä 10/3 ’39. 11/3 kävin Sandlerin luona esittämässä surunvalituksen.

Svenska Dagbladet kirjoittaessaan von Heidenstamista lausui sekä eilen että tänään 12/3 pu­huessaan, miten Heidenstam toimi Ruotsin ja Suomen yhteistoiminnan hyväksi: ”För att upp­ rätthålla kontinuiteten i detta arbete har Carl von Heidenstam kvarstannat på sin post, ehuru han hade de bästa anspråk på någon av vår representations Fämsta befattningar.” (Siis lä­hettilään paikka Helsingissä ei kuulu till ”de främsta befattningarna”. Omituinen käsitys. Ruotsin ja Suomen suhteet lienevät Ruotsille niin kuin Suomellekin eri suhteissa kaikkein tärkeimpiä.)

12/3 ’39 The Times 23/2 ’39 pääkirjoituksessa ”The Task and the Cost” sanotaan: ”A situation in which we are compelled to spend one-eighth of our national income on preparations for war is a wry comment on human sympathy and human wisdom.”

12/3 ’39 Kirjoitin myös Cajanderille kirjeen samaan suuntaan kuin Tannerille Ahvenanmaan asiassa. Aftonbladetissa tänään kolmessa kohtaa puhutaan Ahvenanmaasta. Ahvenanmaalaiset agiteeraa kovasti. Tilanne rupeaa kehittymään pahaksi.

12/3 ’39 Jos voisi ilmaista Yrjö-Koskisen sähkösanoman, joka koskee venäläisien vaatimuksia saariin nähden vaikutusvaltaisille politikoille maalaisiliitossa ja kokoomuksessa, voisi se vai­kuttaa yksimielisyyden ja rauhan vahvistumiseen Suomessa, kielirauhan ja sovinnon kieliasi­assa. Samoin se voisi vaikuttaa ruotsinkielisillä taholla niin, että tulisi järkevälle kannalle. Mutta Y-K:n sähkösanomaa ei voi tehdä julkiseksi eikä voi kansassa herättää pessimismiä.

13/3 ’39 Erkko piti eilen edistysmielisten puoluekokouksessa esitelmän Suomen ulkopolitii­kan tehtävistä. Se herättänyt täällä suurta huomiota, mikäli koskee kysymystä ahvenanmaa­laisten oikeuksista. Puhuin aamulla Sandlerin kanssa telefonissa. Hän ilmoitti ensin esiinty­vänsä valtiopäivillä tidigast lördagen 18/3. Otti heti puheeksi Erkon esitelmän ja lausui, että Erkon lausunto om Finlands allmän politik siihen Sandler oli hyvin tyytyväinen. Mutta mitä Erkko sanoi om ålänningarna, kommer att framkalla pressuttalanden och underlättar ej sa­ken. Sandler ilmoitti aikovansa lukea valtiopäiville nootin till signatärmakterna, men den bor­ de då publiceras samtidigt i Helsingfors. Sandler kiitti för hedersbevisningen för Heidenstam.

Tämän johdosta puhuin Erkon kanssa telefonissa. Erkko sanoi, että Eduskunta kokoontuu perjantaina, ei lauvantaina. Ellei E voi lukea noottia perjantaina eduskunnassa, niin ehdottaa ensi viikon tiistaita. E pyysi puhumaan Sandlerin kanssa, voidaanko S:n mielestä asia ottaa esille, vaikka Saksan vastausta ei ole tullut. (Nootti luetaan – koko politiikka hyväksytään.) Siis kysymys koko Ahvenanmaan politiikan hyväksymisestä, jonka pitäisi tapahtua vasta sit­ten, kun on signataarivaltojen suostumus. Kerroin mitä Sandler oli sanonut E:n esitelmästä. Erkko vastasi, että hänen oli välttämätön ottaa ahvenanmaalaisten asia esille Helsingissä, kun sitä käsitellään ulkomaalla ja Suomeen saadaan ulkomaalta tietää ahvenanmaalaisten puheista. Muuten olisi asia tullut esille sanomalehdissä. Huomautin 5-vuoden asiasta, josta olin kirjoit­tanut. E sanoi hänen esitelmässään sitä asiaa käsiteltävän, ja että hänellä ei ole mitään sitä vastaan. Cajander on myös sen kohdan hyväksynyt.

Nya Dagligt Allehandassa 13/3 sekä selonteko Erkon esitelmästä että ensi artikkeli: ”Hr Erk­ko och Sveriges rätt'”. Siinä koetetaan näyttää, että Ruotsilla on Kansainliiton neuvoston pää­töksen nojalla ei ainoastaan oikeus vaan myös velvollisuus puuttua ahvenanmaalaisten oikeuksia koskevaan asiaan. Aftonbladetissa tietysti myös on kirjoitus. Aftonbladet sisältää joka päivä ainakin yhden kirjoituksen, mutta tavallisesti useampia Ahvenanmaan sopimusta vas­taan.

Doktor Ivar Öman pitää huomenna 14/3 Motalassa esitelmän ”Ålandsfrågans Kärnpunkt”. Siinä hän puhuu  Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisemisen  puolesta,  mutta  hänkin  sanoo m.m. : ”Vad man kan föreslå regeringen i denna sak (Ålandsfrågan) är att den icke påyrkat klarhet om revisionen av den åländska självstyrelselagstifningen innan hänvändelse skedde till signatärmakterna. Högern betraktar för sin del en omarbetning av självstyrelselagen i enlighet med ålänningarnas önskemål som en oavvislig förutsättning för Alandsavtalets god­ kännande”. Tässäkin siis asetutaan sille kannalle, että ahvenanmaalaisten vaatimuksien täyt­täminen on edellytys. Öman ilmoitti, että hän oli puoluejohdoltaan saanut tehtäväksi pitää tämän esitelmän Motalassa sen johdosta, että Linköpingissä ilmestyvän Östgö­ta-Correspondenten, Ahvenanmaan kysymyksessä jyrkällä kannalla olevan lehden päätoimit­taja majuri Ridderstad lehdessään ja muulla tavalla kirjoittaa Ahvenanmaan kysymyksessä aika voimaperäistä propagandaa, joka uhkaa puolueen yhtenäisyyttä Itä-Götanmaalla.

13/3 ’39 Kävin korkeakoulun rehtorin Tunbergin luona puhumassa suomenkielenlehtorin vi­ asta, kun kolmevuotiskausi, joksi se on jäljestetty nyt loppuu. Tunberg sanoi, että jos järjeste­tään samalle kannalle kuin nyt, niin hän voi luvata korkeakoulun puolesta 3000 kruunua vuo­dessa kolmeksi vuodeksi. Mutta on kysymys, että valtio rupeaisi antamaan varoja Tukholman korkeakoululle ja silloin korkeakoulu voisi ottaa koko asian hoitaakseen. Mutta siitä saa sel­vyyden vasta pääsiäisen jälkeen. Lehtorin palkkio on 55000 kruunua vuodessa,  eräillä lehtoreilla on vielä vähemmän. Italian ja Puolan lehtoraatit kustantavat sanotut valtiot. Toisia var­ten on lahjoituksia. Jos lehtoraatti  tulisi ylläpidetyksi valtion varoilla,  ei Bergh voisi jäädä, sillä on sääntö, ettei  ulkomaanlehtori voi olla yli kuutta vuotta.

13/3 ’39 Saa nähdä, mitä Erkon puheesta seuraa. Hän liikkui kuin norsu porsliinikaapissa. Ei ole diplomaatti. Ei ystäviä kohtaan – Ruotsia – saa käyttää niin teräviä sanoja. Niitä käytetään vihamiehiä vastaan, jos on voimaa riittävästi panna taakse.

13/3 ’39 Sandler on kirjoittanut hyvän kirjoitukseni Nordens kalender suomenkielen asemasta pohjoismaisessa yhteistyössä. Huomattava!

14/3 ’39 Kl 4 Sandlerin luona. Puhuttuamme ensin Slovakiasta ym., joista tänään sähkösano­ma, käännyin omiin asioihin.

1. Sandler esiintyy valtiopäivillä vasta ensi viikolla keskiviikkona kl 11.  Wastaa interpellati­oon. Seuraa keskustelu. Koskettelee ainoastaan handläggningen av Ålandsfrågan, ei sakfrå­gor. Asia ei siis tule lopulliseen käsittelyyn valtiopäivillä ja sen vuoksi katsoo voivansa sen tehdä, vaikka Saksan vastaus ei ole tullut. Wiittasi siihen promemoriaan, minkä oli Erkolle antanut ja josta minä sain tiedon. Kysyi, mitä Erkko aikoo sanoa. Minä sanoin en tietäväni. Aikoo lukea nootin, mutta luultavasti muuten rajoittaa lausuntonsa.  Helsingissä ei keskuste­ lua, vastaus kyselyyn.

2. Sitten minä huomautin, että Erkon esityksessä toissapäivänä oli om jordbesittningsfrågan lause, jonka käänsin. Sandler kovasti innostui, kysyi, miksi lähetetään epätäydellisiä referaat­teja. Eikö voisi referaatin täydentää. Piti Erkon lausetta hyvin tärkeänä Ruotsin kannalta, ja kysyi, eikö Erkko voisi klargöra saken vastatessaan kyselyyn valtiopäivillä med utgångspunkt från sitt föredrag ja å regeringens vägnar tehdä sen. Se olisi täällä Ruotsissa kovin tärkeä asia. Lupasin saattaa tämän Erkon tietoon. Sandler lupasi Kroneborgin avulla Helsingin Sa­nomista tutustua Erkon esitykseen ja erittäin ahvenanmaalaisten maanomistusta koskevaan kohtaan.

3. Keskustelussa selvitin suomalaisen teesin juriidiselta kannalta, mikäli koskee ahvenanmaa­laisten erioikeuksien noudattamista. Sanoin – kuten Erkko oli esittänyt että meidän käsityk­semme mukaan Kansainliiton neuvostolla on valvontaoikeus siihen nähden, että ahvenanmaa­laiset saa käyttää oikeuksiaan ja ahvenanmaalaisilla on oikeus valittaa KL:lle, mutta sen tulee tapahtua Suomen hallituksen kautta, joka on velvollinen lähettämään ahvenanmaalaisten vali­tukset KL:lle oman lausuntonsa kanssa. Mutta Ruotsilla ei ole oikeutta tässä suhteessa asiaan sekaantua.

Sandler vastasi lujasti, kiivaasti, att han ej kan för Sveriges del acceptera en sådan tolkning. Alänningarnas rättigheter ha formulerats tillsammans mellan Sverige och Finland enligt överenskommelse mellan Sverige och Finland, och Sverige måste ha rätt att med Finland tili prövning upptaga frågor angående ålänningarnas rättigheter. Men Sandler ansåg för bättre att Finland självmant reglerade dessa frågor och därför hade Sandler ej upptagit dem vid våra konferenser. Sandler huomautti myös, että hän ei ollut ruvennut lausumaan mitään Erkon esityksen johdosta. (Olimme molemmat samaa mieltä, että Suomen ja Ruotsin välillä juridi­sella puolella on vähäinen merkitys. Meidän maidemme suhteet ovat toiset kuin useampien muiden maiden.)

Boheman lentää tänään Helsinkiin von Heidenstamin kuoleman johdosta ja Erkko sanoo, että hän puhuu tänään Bohemanin kanssa. Se on hyvä.

14/3 ’39 Hjelt oli tänään Thorsingin (Utrikes Departementin sanomalehtiosaston päällikön) luona. Thorsing oli sanonut, että Erkon puhe ”var tråkig”. Eräs Hjeltin vanhoja tuttavia UD:ssä oli sanonut: ”Nu har din Erkko gjort det svårt för Sandler.” Oli sanonut myös, että sanomalehdet vila på hanen odottaen, mitä Sandler sanoo valtiopäivillä keskiviikkona ensi viikolla.

14/3 ’39 Tshekkoslovakia edelleen hajoamassa. Slovakit julistautuneet itsenäisiksi. Hitler kan­nattaa. Tiso, Slovakien erotettu pääministeri, telefonerasi Hitlerin työhuoneesta: ”Det är Hit­lers önskan att – -. Englanti asettuu sille kannalle, att affären icke angår England.

(Tämä kaikki on tosiaan hirmuista. Ei pienillä ole mitään turvaa.)

15/3 ’39 Tshekkoslovakian kohtalo hirmuinen. Hitler valtaa koko tshekkiläisen alueen, vaikka on sanonut, että hänen tarkoituksensa on ainoastaan yhdistää saksaa puhuvat kansat yhteen.

von Heidenstamin ruumis tuotiin tänään ”Ilmarisella” Tukholmaan. Hautajaiset Suurkirkossa. Toimituksen jälkeen Kruununprinssi-hallitsija, joka ynnä prinssi Gustav Adolf ja Prins Carl ynnä kuninkaan edustaja oli läsnä, tuli luokseni ja lämpimin sanoin ja liikutetuin mielin kiitti siitä kunnian osoituksesta, jota Suomi oli osottanut Heidenstamin kuoleman johdosta ja pyysi minun saattamaan hänen ja Ruotsin kiitokset Suomen Presidentille ja hallitukselle.

16/3 ’39 Tshekkoslovakian tragedia jatkuu. Hitler Pragissa vanhassa linnassa. Ei tosiaan pie­nillä kansoilla ole turvaa. Saa nähdä, mihin tämä kehitys päättyy. Nykyinen kehitys Euroopas­sa näyttää, että suuret tapaukset ei riipu äänestyksestä, vaan muut voimat sen määrää.  Saksa on nähtävästi lähitulevaisuudessa ratkaiseva valtakunta, Englanti ja Ranska ei merkitse tule­ vaisuudessa mitään. Ne jättävät Hitlerille vapaat kädet Euroopassa Ranskan rajan itäpuolella. Miten käynee Rumanian ja Jugoslavian ja ennen kaikkea Puolan, joissa kaikissa maissa on  paljon vähemmistöjä. Suurvaltojen sana ja lupaukset ei merkitse mitään. Englanti ja Ranska sekä Saksa ja Italia takasivat uuden Tshekkoslovakian rajat, mutta se ei merkitse mitään.

16/3 ’39 Ruotsin sotilasasiamies Kempf, joka täällä von Heidenstamin hautaamisen johdosta, kertoi Hjeltille puhuneensa Erkon kanssa, jonka kanssa hän on hyvä ystävä, sen jälkeen kun Erkko oli viime sunnuntaina pitänyt esitelmänsä edistyspuolueen kokouksessa, ja Erkko oli sanonut m.m. att du måste ta i betraktande, att vi ha nästa sommar allmänna val, och att jag måste ta hänsyn därtill i mitt andragande.

Uusi Suomi kirjoittaa 16/3 ’39 Tshekkosklovakian kohtalosta ”Tshekkoslovakian  loppu”. Sanoo m.m.: ”Me voimme ja meidän tulee yhä uudestaan terottaa itsellemme Tshekkoslova­kian kohtalon kaikille pienille kansoille antamaa opetusta suurvaltojen arvosta ja vilpittömän puolueettomuuden merkityksestä pienten kansain  ulkopolitiikan johtavana aatteena.”

Tämä on oikein, mutta vaikka Tshekkoslovakia olisi ollut miten puolueeton tahansa, ei ole sanottu, että Hitler olisi sitä säästänyt. Paras opetus on, että aitotsekkiläisyys vei valtion tur­mioon, kun ei osannut järjestää asioita ja yhteiselämää valtakunnan eri kansallisuuksien kes­ken. Siitä on meidän aitosuomalaisille opetus.

17/3 ’39 Tshekkoslovakian tragedia. Hitler muodostanut Böhmistä ja Mähristä protektoraatin historiallisten (ja maantieteellisten) periaatteiden nojalla. Siis luopunut kansallisuusaatteesta, jota tähän asti on toitottanut mailmalle. Nyt puhuvat saksalaiset vanhan Römisches Reich Deutscher Nation uudelleen perustamisesta. Hirmuista!

17/3 ’39 Tänään illalla kl 7 aik(aan) tuli seuraava salasähke:

Paasikivi Ottakaa heti yhteys Sandleriin. Meillä  epäilyksiä  Saksan vastauksen viipyminen voisi johtua Saksa haluaisi pidättää itselleen toimintavapauden. Ottaen huomioon mahdolli­suudet miehittää Danzig Memel ja Puolan Saksan kiristyneet suhteet, vaaran uhka Itämerellä voi äkkiä kasvaa. Vakavasti ajateltava varovaisuustoimenpiteitä. Lähinnä täällä ajateltavissa Ahvenan miehitystä Suomen ruotsinkielisin joukoin etupäässä desantin estämiseksi, myös ajateltava muita toimenpiteitä. Tämä ilmoitus äärimäisen salainen personallinen. Tärkeä saada tietää Sandlerin henkilökohtainen mielipide tilanteesta yleensäkin. Erkko.

Koetin heti tavata Sandleria. Hän oli Nothinin luona päivällisillä. Sain hänet telefoniin ja so­vimme, että tapaan  hänet vielä tänään sen jälkeen,  kun hän on tullut kotiin päivällisiltä. Kl. 23.15 menin hänen luokseen Blasieholmstorgin ministerihotelliin ja keskustelumme johdosta lähetin illalla seuraavan salasähkeen:

Salasähke 17/3 ’39 lähetetty kl. 2.15. 18/3. ”Erkko. Olin juuri Sandlerin luona. Hän pitää Me­melin miehitystä mahdollisena, mutta se ei tuota sodanvaaraa. Danzigista tietää vain yliko­misari tänään poistunut. Puolan Saksan välien kiristymisestä ei kuullut. Täten ei katso sodan­ vaaraa Itämerellä nyt uhkaavaksi. Kuullut Saksan vastauksen viipyvän, koska ehdotusta ei voitu ajan puutteessa esitellä Führerille. Sandlerin mielestä, kuten syyskuun kriisissä, oltava varovaisia huomiota herättäviin toimiin nähden. Kysyi onko meillä konkreettisia faktoja tilan­teen arvostelemiseksi. Paasikivi.”

Kirje Erkolle 18/3 ’39.

18/3 ’39 Iltapäivällä kl. 6 Boheman soitti, että Prytz Lontoosta ilmoitti, että iltapäivälehdissä m.m. Nya Dagligt Allehandassa oleva tieto Saksan vaatimuksista Rumanialle on pääasiassa oikea. Rumania pyytänyt Englannilta ja Sovjetti-Wenäjältä apua Saksaa vastaan. Luvanneet vastauksen ensi maanantaiksi. Boheman ilmoitti myös, että Sandler edelleen sitä mieltä, että toistaiseksi ei aihetta pelätä Itämeren ympärillä levottomuuksia. Hän saanut sellaisia tietoja.

18/3 ’39 päivällisillä G. Lagercrantzin luona Djursholmassa. Keskusteltiin viime päivien tapa­uksista, Tshekko-Slovakian kohtalosta, Hitlerin-Saksan aikomuksista. Rumanian asia. (Hitle­rin vaatimukset Rumanialle). Jälleen huomasin, miten ruotsalaiset, myös sellaiset piirit kuin Linder ym. vihaa Saksaa. Linder luuli Englannin ja Ranskan ja Yhdysvaltojen (Neuvosto We­näjän kanssa) asettuvan Saksaa vastaan myös sotatoimiin, jos se on tarpeen. (Neuvosto­ Wenäjän mukaan ottaminen oli Linderin mielestä ikävä, mutta ei ollut muuta tehtävissä.)

Lagercrantz lausui minulle, että Tshekko-Slovakian tapaukset har väl gjort stort och djupt intryck i Finland. Siitä kuulsi läpi se ajatus, että Suomi voi joutua samantapaisen kohtalon alaiseksi. Ja että siis Suomen valtiollinen asema on vaikea ja vaikeampi kuin Ruotsin. (Tämä lieneekin täällä ajatus, joka on levinnyt.)

20/3 ’39 Tshekkien liittyminen Saksaan. Tämä tapaus ei mene hetkeksikään ajatuksistani. Jos tsekit tulevat olemaan tulevaisuudessa tyytyväisiä, jos saksalaiset osottavat tshekkejä kohtaan liberalisuutta ja järjestävät heidän olonsa hyvin, tsekeiltä silloin tulisi puuttumaan ainoastaan oma ulkopolitiikka, omaat ulkomaalaiset lähettiläät ja oma armeija. Mutta muuten heidän elämänsä voisi muodostua hyväksi. Silloin nousee kysymys: Onko tämä se oikea tila? Onko ehkä niin, että ulkopolitiikka ei kuulu pienille valloille, vaan se on suurten asia. Pienet ei voi vaikuttaa mitään maailmanpolitiikkaan eikä maailman menoon. Obs! Baltian valtakunnat (Vi­ro, Latvia ja Liettua) ajatteli sodan jälkeen yhtymistä Wenäjään heti, kun Wenäjälle tulee oi­kea jäijestys. Pienten valtojen pitäisi yhtyä ja siten muodostaa suurempia. Tai olisi palattava takaisin liberalisiin ideoihin, että valtion rajat merkitsee vähän. Kun on vapaus, vapaa liikku­misoikeus, tulleja vähän ym rajoituksia, on yhdentekevää onko valtiot pieniä tai suuria. Ja ulkopolitiikka ei ole tärkeä eikä sillä ole suurta merkitystä.

20/3 ’39 Lehtien tietojen mukaan Englanti puuhaa suurta koalitiota Saksaa vastaan. Koalitioon kuuluisi Englanti, Ranska, Yhdysvallat ja Sovjetti-Wenäjä ynnä Puola, Rum nia, Jugoslavia ja Balkanin maat. Siis myös Wenäjä!!  Miten meidän on suhtauduttava tällaiseen liittoon? Me olemme neutraaleja vieläpä silloinkin, jos Ruotsi menee tähän koalitioon. Tuskin Ruotsi kui­tenkaan siihen menee. Mutta on surkea, että olot maailmassa ovat menneet  sellaisiksi,  että täytyy pyytää Wenäjää apuun Saksaa vastaan.

21/3 ’39 Päivällisillä kenraali Åkermanin luona. Alli sairas. Hauskan puoleinen päivällinen. Puhuin kauan Rumanian lähettilään Constantinescun kanssa polittisesta tilanteesta. C kysyi minulta, mitä Mussolini ajattelee?  Hänen mielestään Italia ei ole voittanut mitään, mutta Sak­sa on saanut kaikki Italian kustannuksella. Italia ei voi saadakaan paljon. Djibutin ja rautatien Abessiniassa, jos voi maksaa. Mutta Tunisisassa ei Ranska anna sille mitään. C puhui kovia sanoja Hitleristä ja Saksasta. Tshekkoslovakian anastaminen on provisoire. Tsekit ovat kadot­taneet kaiken moraalisen rohkeutensa. Rumania ei anna Saksalle mitään oikeuksia, muita kuin muille Suomelle, Ruotsille, Englanille ym. (enimmin suositun kansan oikeudet). Rumania on mobilisoinut 300000 miestä rajalle Unkaria vastaan.  Unkari ei voi vastustaa Saksaa. On pieni,  se joutuu Saksan vallan alle. Constantinescu puhui aivan yksipuolisesti kuten aina.

22/3 ’39 Tänään Sandler vastasi valtiopäivillä välikysymykseen Ahvenanmaan asiassa. Hän piti suuren puheen, jossa oli erinomaisia kohtia. Siinä hän kosketteli myös ahvenanmaalaisten oikeuksia laajasti. Se osottaa, että kansallisuusasiat ei ole mitään yksinomaan sisäisiä asioita. Ahvenanmaalaisien oikeuksien käsittely on koko ajan sen osottanut. Tänä päivänä Erkko myös vastasi kyselyyn Helsingissä eduskunnassa.  E:n puhe oli ohut eikä sisältänyt paljon.

Eilen soitin Tannerille. Sanoin, että hänen olisi pitänyt järjestää ahvenanmaalaisten maan­omistusasia (viiden vuoden aika). Olin jo samana päivänä puhunut telefonissa samasta asiasta Erkolle.  E sanoi ja samoin nyt Tanner, että hallituksessa on 2 a 3 jäsentä,  jotka ei suostu mi­hinkään nyt. Tanner sanoi, että itsehallintolain revisio jää syksyyn, mutta silloin menee kyllä läpi.

Kehoitin Tanneria telefonissa puhumaan Sandlerille (tai Hanssonille) ahvenanmaalaisien oi­ keuksista, nimittäin maanhankinnasta ja viiden vuoden ajasta ja sanoa Sandlerille sama kuin hän sanoi minulle, nimittäin että tämä asia kyllä syksyllä tullaan järjestämään.  Tanner lupasi.

Eräs kohta Sandlerin puheessa, jossa hän viittasi suullisiin keskusteluihin, näyttää johtuneen tästä. Täytyy kysyä Tannerilta.

Tanner sanoi minulle puhelimessa, että ruotsalaiset Ahvenanmaan asiassa menee meidän kanssa, eivät voi enää tehdä muuta.

Minä vastasin, että jos asian laita on niin, on tärkeä, että mieliala täällä Ruotsissa on ystävälli­nen ja suopea ja siihen vaikuttaa monet seikat ja tässä erityisesti, että välimme ahvenanmaa­laisten kanssa saadaan selvitetyksi.

Tämän Tanner myönsi.

Uusi Suomi 22/3’39. Liettua luovuttaa Memelin Saksalle. Liettuan hallitus taipui viime yönä Saksan ultimatumin edessä. Saksa myöntää Memelin satamassa liettualaisille oikeuden ja ta­kaa Liettuan itsenäisyyden(?) Liettuan kansa on äärimmäisen pelon vallassa, sillä on saatu  tietää, että ellei Liettua alistu Saksa miehittää Memelin, vieläpä ehkä koko Liettuan.  Saksa vaatii myös, että Liettuan tulee myydä suurin osa maataloustuotteita Saksalle.

Pienten valtojen kohtalo on tosiaan surkea.

22/3 ’39 Onko Englanti menossa alaspäin. Onko siellä dekadenssi alkanut. Symptoomeja:

1. Englannin politiikka on vienyt sen alas sodan jälkeen. Nyt on Englannin arvovalta alhaalla. Se ei ole voinut estää Saksaa nousemasta ensimmäiseksi. Englannin politiikka on tätä kehitys­tä auttanut kuten myös Ranskan.

2. Englannissa ei näy olevan nykyään eteviä miehiä. Second class.

3. Eduardin [Edward], kuninkaan menettely – epäenglantilaista. Kuningas pani omat halunsa maan ja valtakunnan etujen edelle.

3. Tshekkoslovakian-politiikka. Miten ei sanonut ajoissa 1 a 2 a 3 vuotta ennen Tsekeille, että Englanti ei tule heitä puolustamaan. Epärehellistä politiikkaa.

4. Nyt Englanti puuhaa suurta koalitiota. Se on aina ollut sen patentti. Nyt ottaa siihen myös bolshevikit. Se on kauheata. Kun Hudson (ministeri) lähti Lontoosta matkalle Puolaan, Wenä­jälle, Suomeen ja Ruotsiin, niin lentokentälle heitä kuvattiin yhdessä Maiskin kanssa ja oli pannut kätensä Maiskin olkapään ympärille. Maiski on nyt Lontoossa kovin ylösotettu henki­lö. Hänen vastaanotoissaan on Chamberlain ym.

5. Canterburyn arkkipiispa piti ylähuoneessa puheen, jossa hyväksyi ja kehotti ottamaan Bol­shevikki-Wenäjän mukaan liittoon Saksaa vastaan. Sama piispa kehotti paavia asettumaan moraalisen ristiretken johtoon. Canterburyn piispa ei näytä enää kykenevän ajattelemaan sel­västi. Hän tahtoo muodostaa rintaman: Paavi (katolinen) ja Canterburyn piispa (protestantti) ja bolshevikit (безбожные) [jumalattomat]. Piispan ajatukset ovat menneet aivan sekaisin.

6. Englannissa on kovin paljon sellaisia,  jotka ainoastaan elävät huvitellakseen (obs! country life etc.). Samalla  on 1800000 à kaksimiljoonaa työtöntä.

7. Yleinen politiikka on mennyt kaikissa asioissa Englantia vastaan. Abessinia – Espanja – Itävalta Tshekkoslovakia – Jaappani – Kiina. Englanti jäänyt kokonaan sivulle. (Versaillesin tyhmä politiikka.)

8. Foreign office ei näkynyt ollenkaan osanneen odottaa Tshekkoslovakian tapauksia. Oli hämmästynyt. Ennen oli Englannin ulkoministeriössä toinen järjestys.

23/3 ’39 Pakaslahti soitti.

1. Slovakian hallitukselta Bratislavasta tullut kirjallinen ilmoitus, ilmeisesti siis samassa muo­dossa kuin oli tehty ruotsalaisillekin, että valtio on konstituerautunut hallituksen jäsenistä, pyytää että Suomi tunnustaisi Slovakian uuden valtion ja hallituksen. Pyysi tiedustelemaan, mitä Ruotsi aikoo tehdä.

2. Saksan lähettiläs jättänyt kaksi noottia: toisen, joka sisältää Hitlerin julistuksen Böhmin ja Mährin ottamisesta sekä toisen nootin, joka sisältää Erlassin sananmuodon. Erlassissa on py­kälä siitä, että Saksan valtakunta huolehtii entisen Tshekko-Slovakian ulkomaisista suhteista ja sen ulkomaalla olevista kansalaisista. (Aikaisemmin oli Tshekko-Slovakian asiainhoitaja ilmoittanut suullisesti, että saanut hallitukselta määräyksen luovuttaa asiat Saksan lähetystön haltuun.) Suomen hallitus on tunnustanut vastaanottaneensa nämät ilmoitukset, mitään muuta sanomatta. (Samoin Suomi menetteli vuosi sitten Itävaltaan nähden.)

3. Pakaslahti ilmoitti, kauppaneuvottelut Wenäjän kanssa ovat katkenneet, koska Wenäjä tah­too yhdistää  politiikkaa poliittisia asioita  –  kauppaneuvotteluihin.  Delegatio lähtee tänään pois Moskovasta.

(Minä olen ollut oikeassa. Wenäläisten kanssa ei voi tulla toimeen. He sekottavat politiikkaa taloudellisiin asioihin. Olen sanonut sen jo alusta alkaen.  Paras olla niin erillään Wenäjästä kuin mahdollista ja taloudellisesti aivan riippumattomia. Mutta muuten pitää yllä hyviä välejä. On oikeastaan hyvä, että tästä asiasta ei näy tulevan mitään suurempaa tulosta.)

23/3 ’39 Nya Dagligt Allehanda 23/3: Völkischer Beobachter sanoo, että Saksa tekee fredsar­bete i Mellaneuropa ja että toiset valtiot koettavat häiritä tätä Saksan työtä. Lehti huomauttaa, miten perinpohjaisesti Englannin valtiomiehet väärin arvostelivat Abessinian ja Espanjan ky­symykset ja miten he erehtyivät niihin nähden. Saksalaiset lehdet kirjoittavat kiihkeästi Eng­lannista. 12 Uhr Abendblatt sanoi, että ”Saksan kärsivällisyys on lopussa”. Rosenberg kirjoit­taa i Völkischer Beobachter, että kun Chamberlain sanoi puheessa Birminghamissa, että kaik­ki epäoikeudelliset väkivallanteot saavat rangaistuksensa, niin se koskee erityisesti Versaille­sin sopimusta.

Dayly Telegraph 22/3 kirjoittaa: Eräs Saksan naapureista, jolla on todellista syytä huoleen, on Tanska. Sen pientä saksalaista vähemmistöä on aina kohdeltu hyvin, mutta Tanska ei kuinten­kaan ole immuni yhteiskuntaa hajoittavaa virtausta vastaan. Viittaa Tanskan saksalaisten joh­tajan sanoihin.

Evening Standard 22/3: Memelin ottamalla Saksa tarttuu lujalla kädellä Liettuan kurkkuun. Nazistien grepp om hamnen i Memel merkitsee, että Liettuan taloudellista politiikkaa johde­taan Berlinistä. Englanti otti Liettuan laskuun edellyttäen sieltä saavansa paljon bacon, meije­rituotteita ja timmer. Sodan syttyessä ei Englanti saa niitä tavaroita. Mikä koskee  Liettuaa, koskee samassa määrässä Estland, Lettland, Finland, Danmark, ja itse asiassa kaikkia skandi­nivisia ja baltilaisia valtioita.

23/3 ’39 Jossakin lehdessä luin tänään uutisen, jossa puhutaan Memelin luovuttamisesta Sak­salle, ja jossa sanottiin, että Liettua piti koko ajan Englannin, Ranskan ja Puolan (sekä Sovjet­ti-Wenäjän) lähettiläät tietoisina asioiden kulusta. Englanti ja Ranska oli ilmoittanneet Liettu­alle, että ”ne eivät moiti Liettuaa, jos se katsoo olevansa pakotettu luovuttamaan Memelin Saksalle”.

Hyvä lohdutus! Tämä on kuvaavaa Englannin ja Ranskan nykyiselle voimattomuudelle sekä niiden (samoin kuin suurvaltojen yleensä) kannalle pieniä valtoja kohtaan.

24/3 ’39 Uuden Suomen referaatissa minun esitelmästäni Tampereella KKK:n talvikokouk­sessa 1/3’39 oli jätetty pois m.m. se kohta, jossa sanoin, että työn takana on elävä ihminen. Nähtävästi itsetiedottomasti referaatin tekijältä. Tällainen ajatuskanta, joka tästä pilkahtaa esille, vie oikeiston häviöön.

24/3 ’39 Boheman oli sitä mieltä, että Englannin puuhaamasta koalitiosta ei tule mitään. Puola pelkää kovasti, että Saksa käy sen kimppuun joko ottamalla Danzigin tai koko korridorin. Jos Saksa ottaa Danzigin, ei tule sotaa, mutta jos korridorin, niin sota tulee. Boheman sanoi, että Unkari on jo Saksan lydrike. Rumanian  myönnytyksiä  pitää myös niin suurina,  että itsenäisen valtion ei sellaisia olisi pitänyt tehdä. Minä lausuin, että rumanialaisia on kuitenkin 18 mil­joonaa. ”Men hurudana miljoner?”, sanoi Boheman. Wrt tähän Rumanian lähettilään Cons­tantinescun ylpeätä puhetta minulle kenraali Åkermanin luona päivällisillä 21/3.

25/3 ’39 Puolan asema katsotaan täällä tulleen entisestä paljon vaikeammaksi sen kautta, että Saksa on ottanut Tshekko-Slovakian ja Memelin ja että Liettua, Unkari ja Rumania ovat sen vaikutuksen alaisia – ”lydländer”. Tämä on m.m Bohemanin mielipide.

26/3 ’39 Olin päivällisillä Englannin lähettilään luona. Koetin puhua Puolan lähettilään Pot­worovskin kanssa, joka kuitenkaan ei sanonut tietävänsä mitään tai ei tahtonut puhua. (On mahdollista, ettei hän tiedä muuta, kuin mitä on sanomalehdissä ollut.) Potworovski kuiten­kin vakuutti, että Puola ei tule luovuttamaan mitään aluettaan, vaan tulee taistelemaan, jos on tarpeen. Danzigissa on Puolalla oikeudet ja niistä se pitää kiinni. Korridoria ei luovuteta, ei myöskään autotietä.

27/3 ’39 Meillä suuri päivällinen, 50 henkeä. Onnistunut ja hauska ilta. Anja Ignatius ja Timo Mikkilä soittivat kauniin ohjelman. Puhelin m.m. Bertil Ohlinin kanssa, mutta keskustelumme jäi kesken. Ohlin kertoi:

1. Englanti (ja Ranska) ryhtyvät puolustamaan Hollantia ja Belgiaa sekä Sveitsiä, mutta ei Ruotsia eikä Suomea eikä muita Pohjoismaita. Sentähden on käsittämätöntä, että Ruotsissa on sellaisia, jotka kannattavat sitä, että Ruotsi yhtyisi suureen liittoon Saksaa vastaan. Ohlin oli ankaran puolueettomuuden kannalla.

2. Ohlin luuli, että Ruotsi voisi sodan aikana säilyttää puolueettomuutensa ja myydä malmia ym. sekä Saksalle että Englannille s.o. molemmille taisteleville puolille. Ei luullut, että Saksa ja Englanti vaatii, että Ruotsin pitäisi mennä jommalle puolelle.

3. Vielä vähemmän tulee kyseeseen, että Ruotsi menisi rauhan aikana minkään blokin puolel­le.

4. Ohlin luulee, että 2 à 3 vuotta vielä tulee olemaan hyviä konjunktureja. Sitten kun varuste­lut loppuu, niin voi tulla vaikeuksia siirryttäessä rauhanelämään ja toimiin, mutta vähitellen tehden se käy päinsä. Se, mitä nyt pannaan varustuksiin, pannaan silloin rauhantoimiin. Mutta jos nyt voitaisiin tehdä työtä rauhan kannalla, nousisi niin hyvä konjunkturi ja ihmisien elinta­so kohoaisi ja hyvinvointi lisääntyisi äkkiä.

28/3 ’39 Dagens Nyheter sisälsi tänään hävyttömän kirjoituksen ”Finlands officerare”. Sen johdosta neuvottelin Palojärven kanssa – ja puhuin Erkolle, että Suomen lehdet ottavat asian käsiteltäväksi. Lähetin lehden Mannerheimille ja kirjoitin seuraavaa:

Fältmarskalken, Friherre G. Mannerheim, Helsingfors. Högtärade Broder, Jag översänder Dig närslutna utklipp ur Dagens Nyheter för i dag. Det är ett perfidt försök att sabotera Ålandsuppgörelsen och samverkan mellan Finland och Sverige överhuvud. Jag anser att våra tidningar borde icke förbigå denna artikel utan behandla Fågan sakligt. Jag har även andra bekymmer. Igår fick jag mig tillsänt förslaget till samlingspartiets valprogram och däri finns  all gammal dumhet om ”suomalainen kansallisvaltio” och om universitetets totala förfinsk­ning m.m. som jag 1936 förgäves försökte få bort, men som jag tycker numera borde vara klart att utmönstras. Jag skriver idag till Pennanen och några andra men jag är skeptisk med avseende å resultatet. Våra äktfinnar borde ta lärdom då man har sett hurudana resultat ”äkttscheckerna” ha åstadkommit. Med vördsam hälsning Din tillgivne.

28/3 ’39 Kirjoitin Pekka Pennaselle, kokoomuspuolueen valtuuskunnan puheenjohtajalle, kir­jeen kokoomuspuolueen vaaliohjelmalehden kieli-  ja kansallisuuskohdasta. Lähetin siitä kopi­ot Oksaselle, joka on myös valtuuskunnan jäsen, sekä Rantakarille.

Puhuin myös telefonissa Hackzellille. Hackzell sanoi, että Oksalan ja hänen kesken oli tästä asiasta ollut puhe, mutta että katsottiin, ettei puoluekokouksessa voi asiata saada muuttumaan, vaan että on paras, että ohjelman  kohta jää entiselleen tällä kertaa ja että se seuraavalla kerral­la muutetaan.

Minä vastasin olevani toista mieltä ja katsoin vältämättömäksi, että asiasta tulee puoluekoko­uksessa keskustelua ja että pannaan jyrkkä protesti ja vastaväitteet toiselta puolen.

28/3 ’39 Rudolf Walden rouvineen läpimatkalla Tukholmassa. Menivät Rivieralle. Istuimme Oopperakellarissa illan Allin kanssa. W kertoi, että Stein, Wenäjän entinen lähettiläs Helsin­gissä ja nyt Roomassa, on Helsingissä. Esittänyt Wenäjän puolesta vaatimuksen Suomenlah­den saarista – luultavasti tyytyy kolmeen saareen siis ilman Suursaarta. Ulkoministeri vastan­nut, että ei voi keskustella edes siitä asiasta.

Hudson oli kysynyt Yrjö-Koskiselta Moskovassa, mikä on esteenä siihen, että ei ollut tullut voimaan kauppasopimusta Suomen ja Wenäjän välillä. Tämä on epäilyttävä asia. Se vaara on lähellä, että Hudson, s.o. Englanti ryhtyy jollakin tavalla kannattamaan venäläisien vaatimuksia saariin nähden. Walden lausui sen ajatuksen, että nuo kolme saarta voitaisiin vaihtaa We­näjälle (tai että niihin voitaisiin tehdä sopimus Wenäjän kanssa) jos voisimme saada korvauk­seksi strategisessa suhteessa meille hyvin tärkeitä etuja. Mutta silloin meidän täytyisi saada maa-alue, jolla olisi merkitys puolustuksellemme. Walitettavasti ei näy olevan sellaisia aluei­ta, niin että asiaa ei voi sillä pohjalla järjestää. Taloudellista korvausta vastaan emme voi saa­ria luovuttaa, sillä Saksa voisi katsoa sen olevan puolueettomuuden rikkomista. Blücherin käynti Erkon luona nähtävästi johtuu tästä asiasta.

Walden katsoo, että pohjoismainen suuntautuminen on meille ainoa mahdollinen siitä huoli­matta, mitä apua täältä saamme. Mutta hän on sitä mieltä, että meidän ei pidä rikkoa suhteita Saksaan. Meidän on vältettävä joutumasta sotaan ja jos joudumme,  niin on meidän mentävä niin myöhään kuin mahdollista. Silloin meidän pieni armeijamme merkitsee jotakin. Muuten tulevaisuutta ei voi nähdä eikä arvostella, mitä tulee tapahtumaan.

(Minä sanoin, että meidän ei ole odotettava Ruotsista liika paljon. Jos joutuisimme sotaan suurvallan kanssa ja meidän on saatava apua, niin sitä voi antaa ainoastaan suurvalta.)

Walden katsoo Memelin valtauksen suuresti muuttaneen aseman Itämerellä, kun Saksa on tullut meitä paljon lähemmäksi. Tämä tekee myös uhkan Saksan puolelta meille suuremmaksi. W pani suuren arvon sille, että mieliala Ruotsissa on tullut meille suopeaksi. Jos Ruotsin hal­lituksen mieliala 1918 olisi ollut meille suopea, olisi se suuresti helpottanut toimintaamme.

29/3 ’39 Päivällisillä Madame Kollontayn luona Puhelin Bohemanin kanssa. Boheman pelkä­si, että Hitler tahtoo ottaa Danzigin. Siitä taitaa olla käynnissä neuvotteluja. Se ei kaiketi joh­da sotaan. Englannin suunnittelemasta koalitiosta ei Bohemanin mielestä tule mitään. Rumania meni Bohemanin mielestä kovin pitkälle Saksan liittoon taloudellisen sopimuksen kautta. Saksan ja Ruotsin sotalaivojen kohtaaminen johti puhumaan[, että] Suomen lehdissä äsken ei ollut mitään. (Laivat olivat matkalla Memeliin.) Sillä ei ollut mitään merkitystä.

Völkischer Beobachterin kirjoitus Tunisista, joka oli tänään Svenska Dagbladetissa ja jota oli levittänyt Deutsche Nachrichtenbüro, näyttää olleen Saksan puolelta pantu alkuun. Siinä sano­taan, että Ranskan on annettava Tunis Italialle.  Saksa koettaa yllyttää Italiaa eteenpäin Rans­kaa vastaan ja koettaa saada se lisäämään vaatimuksia  Ranskaa vastaan. Boheman  ei tiedä, onko Italia mukana Tunisia vaatimassa itselleen.

Latvian lähettiläs Salnais oli koko päivällisien ajan kovin vakava ja miltei äänetön. Hän sanoi Allille, joka istui hänen vieressään, että hän (Salnais) ei saa yhdeksi sekunniksikaan pois mie­lestään maansa asemaa ja sitä uhkaavia vaaroja koskevia kysymyksiä ja asioita. Samoin oli Rumanian lähettiläs Constantinescu hyvin totinen.

Boheman otti puheeksi Dagens Nyheterin kirjoituksen Suomen upseereista, (että meidän ruot­sinkielisiä upseereja Suomessa sivuutetaan) ja Boheman sanoi, että se on puolustamaton ja salakavala kirjoitus, jonka tarkoituksena on koettaa tälläkin tavalla estää Ahvenanmaan asia ja luultavasti myös Suomen ja Ruotsin välisiä suhteita.

30/3 ’39 Kävi luonani ensin kaksi suomalaista upseeria, jotka olivat olleet täällä kenttäsairaa­loiden ostossa ja sitten eversti Airo ja kaksi muuta upseeria, jotka olivat olleet täällä tekemäs­sä loppuun Ahvenanmaan puolustussuunnitelman heinäkuun 1938 alternatiivi I, joka nyt on sovittu valmiiksi. (Se tarkoittaa sitä, miten Ahvenanmaata voitaisiin puolustaa ilman, että vuoden 1921 sopimusta muutettaisiin.)

Le Temps 17/3 ’39. Tshekko-Slovakian valloittamisen johdosta: Seuraava askel on Memelin valloittaminen ja Danzigin valloittaminen ja kaiketi baltilaisten valtioiden asettaminen Saksan holhouksen alaiseksi. Sillä tavalla Puola tulisi saarretuksi. Mutta Saksan pyrkiminen on Drang nach Osten Tonavaa pitkin.

1/4 ’39 Englannin ulkomaankaupan ministeri Hudson seurueineen ollut Helsingissä käytyään Varsovassa ja Moskovassa. Keskustellut Englannin viennin lisäämisestä. Hudson ajanut ko­vasti suurempaan vastavuoroisuutta kaupassa. Tänään Hudson saapui Tukholmaan. Was­taanotto täällä suuremmoisempi kuin Helsingissä. Boheman, Hägglöf, Thorsing ja Sandlerin sihteeri vastassa Brommassa silkkihatut päässä. Nya Dagligt Allehanda sanoi Hudsonia ”denna betydande man”. Kruununprinssi-hallitsija otti Hudsonin vastaan audienssissa.

1/4 ’39 Chamberlain ala-huoneessa antanut lausunnon, että Englanti auttaa Puolaa Saksaa vas­taan. Ranska tekee samoin. Merkillinen lausunto. Saa nähdä, mitä tästä tulee.

1/4 ’39 Luen Suomalainen Suomi -aikakauskirjasta N:o 3 1939 kirjoitusta ”Antti Jalavan Un­karin- harrastuksista”, että vuonna 1882 Unkarissa ilmestyi (juutalaisen) professori Armin Vambery’n tutkimus ”Unkarilaisten alkuperä”, jossa Vambery tahtoo todistaa, että unkarilai­set ei ole suomalais-ugrilaista alkuperää, vaan turkkilaista alkuperää. Suomessa ruotsinkiih­koiset iloisesti tarttuivat tähän väitteeseen.  Jalava pyysi Szinnyei’ltä  kirjoituksen Uuteen Suomettareen Vamberyn kirjasta, ja Szinnyei siinä kumosi Vamberyn väitteet. Arvostelussaan Szinnyei kumosi ne pääerehdykset, joihin Vambery oli tehnyt itsenä syypääksi. Mitä Szinny­ein kirjoitus vaikutti, se käy ilmi seuraavista sanoista: ”Artikkelisi luettiin mielihyvällä kan­sallismielisissä piireissä, mutta herätti tietysti harmia svecien joukossa,  jonka näytteeksi pa­nen tähän erään kirjoituksen viikingi-lehdestä ”Helsingfors”. ”Moisiin skandalilehden kirjoi­tuksiin kunniallisten ihmisten tietysti ei sovi vastata.”

Mainittu kirjoitus on ”Fennomanerne och Vambery”. Siinä koetetaan osoittaa Szinnyein ar­vostelu paikkansa pitämättömäksi ja mahdollisesti puoluekannasta johtuvaksi.  Aluksi tode­taan, että Vambery on kumonnut  suomalais-unkarilaisen sukulaisuuden. Kirjoitus jatkuu: ”Et­tä tämä uutinen herättäisi fennomaanien leirissä levottomuutta, sehän oli luonnollista. Eikä ihmeellistä olekaan. Sillä se suloinen tieto, että suomalaiset ovat  sukulaisia unkarilaisten kanssa, jotka Euroopassa ovat epäilemättä herättäneet jonkinlaista huomiota, oli nyt tuomittu saamaan ankaran kolauksen. Tässä sukulaisuudessa oli lekoteltu ja kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tapauksissa piti ottaa esimerkkiä uhkarilaisista.”

Samaan ilkeämieliseen sävyyn lehti kirjoittaa edelleen, miten suomalaiset nyt olivat sukua vain kuolemaan tuomituille lappalaisille, eestiläisille ym. kansoille sekä kuuluivat sellaisten aasialaisten heimojen joukkoon, joiden nimeä ihmisen kieli tuskin kykenee lausumaan. Koska suomalaiset näin olivat menettäneet maineikkaan sukulaisuutensa, keksittiin keino sen ta­kaisinsaamiseksi. ”Erästä suomalaista miestä (nim. Jalavaa) ei katsottu siihen kuitenkaan kel­volliseksi. Täytyy kääntää katseet ulospäin, mieluimmin Unkariin. Ja aivan oikein: sieltä löy­tyi mies, joka mielellään koetti yhdistää sen, minkä Vambery oli eroittanut, nimittäin täällä Suomessakin tavallaan tunnettu unkarilainen tohtori Josef Szinnyei. Häneltä Uusi Suometar tilasi kirjoituksen Vamberya vastaan, joka – luultavasti tulee kiertämään suomenmielisessä sanomalehdistössä Münchausenin silavankappaleena uutisesta toiseen.”

Tällaisella kirjoituksellaan ”Helsingfors” ei tietenkään kyennyt tukemaan Vamberyä eikä ku­moamaan Szinnyeitä.  Se osoittaa vain, mitä ruotsinkielisemme ajattelivat heimotyöstä.

Valvojassa 30/1 1883 A. Genetz kirjoitti myös, että ”Suomettaren” hommat Unkarin asioissa ”usein  ovat” näyttäneet naurettavilta. –  Sukulaisuuden menettämisestä tuskin koituisi muul­le kuin tieteelle vahinkoa. Unkari ei koskaan voi Suomelle merkitä sitä, mitä suuret sivistys­ maat Saksa, Ranska, Englanti ja Italia. – Unkarin ja Suomen kansan keskeinen ystävyys ei Valvojan mielestä ollut erittäin tärkeä asia. Valvoja kehottaa Uutta Suometarta luopumaan ”liiallisista magyarihommista”.

Muutkin maamme ruotsinkieliset lehdet olivat ilmaisseet ilonsa Vamberyn kirjan johdosta. ”Nya Pressen oli säälitellyt fennomaanien katkeraa kohtaloa, kun näiltä riistettiin armotta un­karilainen sukulaisuus. Peitetymmin kuvastuu vahingonilo ”Helsingfors Dagbladin” julkaise­masta kirjoituksesta ”Finnar och turkar, Bref till H.fors Dagblad, Budapest den 15. jan. 1883”. Nimimerkki U. R. selostaa lyhyesti Vamberyn kirjan ja toteaa lopuksi, että tämän väite unkarilaisten alkuperästä on epäilemättä tosi ”sillä, joka ennakkoluulottomasti arvostelee hä­nen todisteitaan, hänen täytyy antaa Vamberylle enemmän tunnustusta kuin ns. ’finnistit’ te­kevät, jotka eivät ota huomioon mitään muuta kuin kielisukulaisuuden ja joiden täytyy huo­mattavasti ponnistella tehdäkseen nämä kielisukulaisuudet ymmärrettäviksi niille harvoille henkilöille,  jotka käsittävät kirjainten muuttumisen  täydellisesti toisiksi.”

Näiden ruotsinkielistemme riemunpurkausten pohjimmaisena syynä oli jonkinlainen vahin­gonilo. Nythän Suomen kansa oli aivan hukassa, kun sen paljon kehuttu sukulaisuus unkari­laisten kanssa olikin pelkkää kuvittelua. Kuinka sellaisten kansanheimojen sukulainen,  ”joi­den nimeä kieli ei voi lausua”  saattoi enää vaatia  itselleen korkeampaa sivistystäkään, kun sillä ei ollut ainoatakaan muiden Euroopan kansojen arvoista heimolaista! Ja siksi toisekseen, unkarilaiset eivät olleet koskaan oikein pitäneet sukulaisuudestaan suomalaisten kanssa, sillä toistahan oli toki olla turkkilaisten veriheimolaisia. ”Helsingfors”, ”Nya Pressen” ym. unohti­vat tietenkin, että tämä ylistetty aasialainen kansa oli tulella ja miekalla hävittänyt Eurooppaa, jopa saanut paljon pahaa aikaan itse Unkarissakin. Tällaisia ajatuksia liikkui ruotsalaisleiris­sä.

Mutta ”finnistien” rintama ei pysynyt suinkaan asemissaan, vaan teki hyökkäyksen Vamberyn kannattajia vastaan. Vaimentaaksen maamme ruotsinkielisten iloa ja osoittaakseen, mihin suomalais-unkarilainen kielisukulaisuus perustuu, Szinnyei päätti julkaista suomeksikin unka­rilaisia varten kirjoittamansa kirjasen ”A magyar nyelv rokonai”. Jalavan välityksellä Szinnyei sai kustantajaksi Werner Söderströmin ja ”Suomen kielen heimolaisissa” tarkastellaan suoma­lais-ugrilaista kielisukulaisuutta suomen kielen kannalta. Kirjanen otettiin suopeasti vastaan. Jalava kirjoittaa siitä 1 .XII.1883: ”Kaikki ne, joitten kanssa olen siitä puhunut (Rohtsten, Go­denhjelm, Donner ym.) ovat sanoneet, että se on varsin hyvä ja tarpeellinen kirja, ja niin sa­noo myöskin Setälä, joka Valvojan viime numerossa on sitä arvostellut.”

Tämä on kuvaavaa Suomen ruotsinkielisten kannalle 1880-luvulla (ruotsalaisen puolueen syn­tymisen aikaan) ja sen jälkeen. Heistä oli mieluista se, mikä olisi ollut omiaan painamaan alas suomenkielistä kansaa ja epämieluista se, mikä oli omiaan kohottamaan suomenkielistä kan­saa. Tätä voi sanoa suorastaan epäisänmaalliseksi kannaksi. Itse asiassa ruotsinkielisien olisi pitänyt olla mukana kaikessa, mikä nosti ja kohotti ja itsenäistytti suomenkielistä kansaa, kos­ka isänmaan ja koko Suomen ja siis myös heidän oma kohtalo riippui siitä, miten suomenkie­linen kansan suuren enemmistön kohtalo ja elämä tulisi muodostumaan. Niin ajatteli Topelius ja Snellman, meidän parhaat ruotsinkieliset. Mutta V. M. von Born, R. A. Wrede, Freudenthal ym oli toista ja mitätöntä luokkaa, joiden politiittinen toiminta tietää ainoastaan pahaa.

1/4 ’39 Kovasti ruotsalaisetkin ovat pienestä iloisia. Suurentelevat asioita. Englannin ulko­maankauppaministeri Hudson tuli tänään Helsingistä ja Aftonbladet kirjoitti: ”Storpolitiskt främmande: mr Hudson kom i morse. Stockholm har fått storpolitiskt främmande idag och hr Sandler fick förnäm visit på förmiddagen.”   Pienestä nämät ruotsalaisetkin ovat iloisia.

2/4 ’39 Hyvä, ettei saatu Itä-Karjalaa vuonna 1920 Tartossa. Näin täytynee nyt ajatella. Jos se olisi saatu, olisi se ainainen riidan esine Suomen ja Wenäjän välillä ja mahdollisesti olisi sota Wenäjän puolelta uhkaava. Sillä Itä-Karjala on Wenäjälle monessa suhteessa tärkeä. Ja mei­dän voimamme on liian pienet voidaksemme sen pitää ja sitä aseilla puolustaa. Englanti ja muu Eurooppa (erityisesti Ranska) katsoisi oikeutetuksi ja luonnolliseksi, että Wenäjä sen ottaisi, kun se on Wenäjän ainoa pääsy jäättömälle jäämerelle. (Wrt Englannin ja Ranskan kantaa sudeettisaksalaisiin nähden.) Wenäjä vaatii meiltä nyt Suomenlahden saaria. (Tartossa 1920 olisi ehkä voinut nämät saaret paitsi Suursaarta, antaa Wenäjälle Repolaa ja Porajärveä vastaan, mutta K. J. Ståhlberg piti kovin kiinni siitä, että vanhoja rajoja ei saanut loukata. Tä­mä periaate ei ollut hyvä.

2/4 ’39 Luen uudestaan Ruotsin historiaa Oskar II:n ajalta alkaen. Ulkopolitiikka ei siinä mer­kitse mitään. Ainoastaan sisäpolitiikka (äänioikeusasia erityisesti ja Unioniriita). Oskar II:n valtaistuimelle tultua hän rupesi noudattamaan puolueettomuuspolitiikkaa. Karl XV:n Skan­dinavian-politiikka oli 1864 kärsinyt täydellisen haaksirikon. Sveriges historia XIII ei sisällä juuri mitään ulkopolitiikkaa. Sen mitä siinä puhutaan ulkopolitiikkaa, voi sanoa muutamalla sivulla. Sivulla 98 hyvästi esitetään se ”ulkopolitiikka”, johon pienet valtiot ottavat osaa ja voivat ottaa osaa. Kulturell samverkan, rättfärdighet och frid folken emellan. Tämä on pienten kansojen ”ulkopolitiikkaa”, sitä johon pienet valtiot voivat ottaa osaa. ”I detta slags världspo­litik – – tog Sverige del.” Geneve- konvenhonen angående Röda Korset, Telegrqfunionen, Världspostföreningen, Skydd för industriell äganderätt, Union med avsikt på litterära och konstnärliga arbeten.

Todellisuudessa ehkä onkin niin, että pienet valtiot voivat ottaa osaa ainoastaan tällaiseen kansainväliseen toimintaan. Kulturelliseen – mutta varsinainen politiikka jää suurvaltojen asiaksi. Me pienet emme voi mitään niissä asioissa tehdä. meidän ei sentähden pidä myös luulla liikoja itsestämme, vaan olla hiljaa nurkassa. Näihin pieniin kuuluu myös Ruotsi, Norja ja Tanska sekä Hollanti, Belgia ja Schweitsi. Kaikki me olemme samanlaiset. Kenelläkään ei ole syytä eikä perustetta olla ylpeä.

2/4 ’39 Dagens Nyheterissä oli joku päivä sitten taas paha kirjoitus Suomea vastaan. Siinä puhuttiin, miten ruotsinkielisiä upseereja Suomessa sorretaan ja loukataan. Puhuin siitä Erkol­le ja kirjoitin Mannerheimille [ja] lähetin hänelle kirjoituksen. Helsingin Sanomat kirjoitti kovasti vastaan. Se oli hyvä kirjoitus. Dagens Nyheter letkautti sen johdosta pahasti, pysyen väitteissään. Svenska Pressen ja Wasabladet (joka on olleet Ahvenanmaan asiaa vastaan) yh­tyivät Dagens Nyheteriin ja tänään Dagens Nyheterissä joku ”Finlandsvensk” asettuu aivan kannattamaan Dagens Nyheterin kantaa. (Suomen ruotsinkieliset ovat aina vain kieliasiassa. Niillä ei ole muuta asiaa. Miten on meitä suomenkielisiä loukattu!, jos me puhumme. Tämä on ikävä asia. Hjelt soitti asiasta Hufvudstadsbladetin toimitukseen (Sieversille) ja ne oli vä­hän luvanneet harkita kirjoittavatko omasta puolesta jotakin, mutta ei ole kirjoittaneet.

3/4 ’39 Sain kirjeen Haatajalta, jossa hän kertoi puoluekokouksesta kieli- ja kansallisuusasian käsittelystä. Siitä ei tullut mitään. Ei kokoomuspuolueesta ole mihinkään. Onni on, että sillä on niin pieni vaikutus nykyään. Saa nähdä, miten sen käy vaaleissa.

3/4 ’39 Hjelt puheli pari päivää sitten tohtori Brilliothin [Brilioth], Stockholms Tidningin pää­toimittajan kanssa Dagens Nyheterin kannasta Suomeen nähden. Brillioth oli ollut täysin sitä mieltä, että Dagens Nyheter – siis Dehlgren ja Kihlberg yms DN:n hengenheimolaiset – ovat sitä mieltä, että Ruotsin pitäisi luopua yhteistoiminnastaan ainakin puolustusalalla Suomen kanssa, koska se (myös Ahvenanmaan asiassa) johtaa Ruotsin sille vaarallisiin sitoumuksiin – engagemengeihin. Ruotsin on siis pysyttävä erillään ja noudatettava vanhaa puolueettomuu­den politiikkaa (”tystnadens politik”). Tämän mukaan yhteistoiminta Suomen (tai muiden Pohjoismaiden kanssa) rajottuisi kulturelliselle alalle ja arvatenkin Suomeen nähden pääasias­sa Suomen ruotsinkielisien kanssa (lukuunottamatta taloudellisia järjestöjä, mikä menee itses­tään).

4/4 ’39 Wuorimaan raportti 24/3 ’39 N:o 22 Memelistä. Saksa esitti vaatimuksen Memelin alueen luovuttamisesta ja Liettuan oli taipuminen, minkä kautta se pelasti ainakin toistaiseksi alueensa. Ribbentrop käytti voimakasta ja uhkaavaa kieltä Liettuan ulkoministeri Urbsysille, kun tämä kävi hänen luonaan Berlinissä. Liettuan hallitus tiedusteli Memelin statuutin takaa­jilta, miten he suhtautuvat asiaan ja oli silloin Englannin hallitus ilmoittanut, ettei Saksan vaatimuksiin missään tapauksessa saa taipua. Kun Kaunas kysyi, tuleeko Englanti auttamaan Liettuaa, annettiin kielteinen vastaus. Silloin Liettualla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin taipua. !! Tämä on Englannille kuvaavaa. (Wasta kun Puola, joka on suurempi valta, joutui uhkan alaiseksi, lupasi Englanti apua. Mutta pienille valtioille ei Englanti anna apua, paitsi kun on kyse sen omasta rannasta (Belgia ja Hollanti).

4/4 ’39 Kävin Sandlerin luona hänen yleisessä vastaanotossaan.

1. Ensin puhuin Hudsonin käynnistä ja sanoin, että englantilaisien kanta ulkomaankauppaan nähden voi olla meille ikävä myös Suomen-Ruotsin kauppaan nähden. Sandler ei näkynyt oikein ymmärtävän sitä. Sanoi, että Ruotsi (ja Suomi) voi ostaa enemmän Englannilta kun vain englantilaiset rupeavat taas paremmin toimimaan ja tekemään reklaamia ja myymään samoilla ehdoilla. (Voi olla mahdollista, että S:n käsitykseen tässäkin,  nimittäin että Ruotsi voi ostaa kyllä Englannista enemmän, vaikuttaa hänen yleinen sympatiansa Englantia kohtaan ja vastenmielisyytensä Saksaa kohtaa. Sandleriin näkyy vaikuttavan sosialistiset sym- ja anti­patiat yleensäkin. Olen sen ennen huomannut. Boheman on objektivisempi ja sentähden haus­kempi puhua.) Minä huomautin, että jos Englanti katsoo voivansa mennä yhä enemmän vas­tavuoroisuuteen, niin se on ikävä asia. Sandler vastasi, että kokemus on osottanut, että sellai­sissa tapauksissa se voi tulla Saksan hyväksi, koska kokemus on osottanut, että se maa, joka menee tällaisessa järjestelmässä pisimmälle, saa suurimman hyödyn, jos kerran luovutaan kaupan vapaudesta. Meidän on koetettavat saada englantilaiset tämä ymmärtämään.

2. Huomautin, että eilen Englannin alahuoneen keskustelussa mainittiin, että myös Pohjois­maat, Tanska ym. samoin kuin Hollanti, olisi saatava Chamberlainin puuhaamaan suureen liittoon. Sandler vastasi, että viralliselta taholta ei ole mitään sellaista esiintynyt, vaan se oli yksityisesti Daltonin. Minä myönsin ja sanoin, että se oli Daltonin alahuoneessa ja Times 1/4 myös, tosin hyvin ylimalkaisesti, siihen viittasi. Sandler sanoi, että tähän suuntaan ei ole mi­tään viittauksia tehty ja että Ruotsin kanta on neutraliteetti, kuten tietysti Suomenkin, minkä minä voin vakuuttaa. Hudsonin kanssa oli ollut ainoastaan ylimalkaisia keskusteluja, joissa Sandler oli tämän kannan esittänyt. Sandler oli sanonut Hudsonille että Englannin ilmoitus on täällä tehnyt hyvän vaikutuksen. Kun minä lausuin, että on hyvä, että Englanti nyt lupaa myös apua eikä vain kehoita panemaan vastaan, kuten mainittiin Englannin tehneen Memelin asias­sa, Sandler sanoi saaneensa toisia tietoja, nimittäin sellaisia, että Englanti ei kehottanut Liet­tuaa panemaan vastaan.

(Etuhuoneessa tapasin Gylusen, Liettuan lähettilään ja keskenämme syntyi keskustelu m.m. Memelin asiasta. Kysyin, eikö Liettuan hallitus ollut kosketuksessa Memelin hiisin aikanan Englannin hallituksen kanssa, johon Gylus vastasi, että oli kyllä. Kysyin, mitä Englanti sanoi. Gylus vastasi: Englannin hallitus sanoi, että Memelin statuutin mukaan Liettualla ei ole oike­utta luovuttaa Memeliä Saksalle. Mutta Englanti oli ilmoittanut, että se ei voi kuitenkaan Liet­tuaa auttaa. Wuorimaan kertomus on siis tässä muodossa oikea. Kysyin Gylusilta, mikä sitten oli Englannin tarkoitus? G vastasi, että Englanti tahtoi pidättää itselleen oikeuden tulevaisuu­dessa, jos siihen on aihetta, sanoin ja asiakirjoilla näyttää, että se on vastustanut Memelin luo­vuttamista ja pidättänyt itselleen kaikki oikeudet. Ranska, toinen Memelin statuuttien allekir­joittaja, sitä vastoin oli sanonut, että tehkää mitä parhaaksi katsotte, me emme voi mitään. Italia ja Japani ovat myös allekirjoittajia, mutta ne tietysti ovat Saksan kannalla. Memelin menetyksestä puhui Gylus alakuloisesti. Tietysti Saksan suostumus kunnioittaa Liettuan alu­eellista koskemattomuutta on hyvä asia, mutta Memelin kadotuksen kautta Liettua menetti paljon tuloja ja kun Liettuan vienti tulee yhä enemmän suuntautumaan Saksaan ei se voi saada ulkomaanvaluuttaa, jota se tarvitsee. Memeliin on sitä paitsi nyt jo ruvettu rakentamaan suurta sotasatamaa. Kaikki tämä ei ole Liettualle edullista enempää kuin koko tälle puolelle Itämeren rantoja.)

3. Sitten siirtyi keskustelu Ahvenanmaan asiaan. Sandler sanoi, että Saksan vastauksen saa­vuttua, jota voidaan odottaa milloin tahansa, hän on aikonut asettua yhteyteen Suomen halli­tuksen kanssa, ennen kuin mitään julkista tiedonantoa tehdään. Tuntui siltä, että hän arveli tässä jotenkin voivan olla ikävämpää. Sandler kysyi, eikö Suomen ja Wenäjän väliset neuvot­telut Ahvenanmaan asiassa pian johdapäätökseen. Hän tiesi, että Stein on Helsingissä ja sanoi Steinin neuvottelujen koskevan ensisijassa juuri Ahvenanmaan asiaa. Minä en voinut tästä asiasta sanoa mitään, kun en siitä mitään tiedä enkä tiedä miten paljon venäläisien vaatimuk­sista on ruotsalaisille ilmoitettu. En sentähden ryhtynyt asiaan, mutta lausuin, että koska We­näjälle ainoastaan ilmoitettiin asiasta, niin ehkä venäläiset jättävät kokonaan vastaamatta. Tämän johdosta Sandler huomautti, että nootti Wenäjälle päättyi vastauksen pyyntöön ja että Ruotsissa pannaan suuri painosille, että Wenäjän vastaus tulee myönteisessä muodossa ennen kuin asia tulee valtiopäivillä lopullisesti esille.

4. Puhuimme sitten jälleen yleisestä tilasta. Kysyin luuleeko hän, että sodan uhka on lähellä. Sandler vastasi, ettei hän sitä luule, mutta tietysti nyt ei voi mitään sanoa edes aivan lähem­mästä tulevaisuudesta. Rumanian hän katsoi menneen kauppasopimuksessa Saksan kanssa kovin pitkälle. Kun minä sanoin, että se oli melkein koloniasopimus, vastasi Sandler, että se oli kaiketi liian paljon sanottu. Kaikki riippuu siitä, miten sopimus pannaan täytäntöön. Tu­leeko Englannin puuhaamasta suuresta ”rauhanliitosta” tulos (johon kuuluisi Englanti, Rans­ka, Wenäjä, Puola, Rumania ja Balkanin valtiot) sitä ei Sandler osannut sanoa. (Sandler yleensä puhui hyvin varovasti.)

5. Lopuksi kysyin, Sandlerilta, milloin hän menee Suomeen. Hän sanoi, että Ahvenanmaan asian vuoksi hän ei vielä voi määrätä aikaa.

5/4 ’39 Pakaslahti ilmoitti Hjeltille telefonissa, että Tanskan armeijan päällystö on saanut kut­sun Hitlerin 50-vuotisjuhlaan. Tanska oli kysynyt, onko Suomi saanut sellaista kutsua. Pakas­lahti sanoi, että Suomi ei ole saanut sellaista kutsua. Ei tiedä, onko Ruotsin armeija saanut sellaisen kutsun. (Onko Saksan tarkoitus koetella, uskaltaako Tanska noudattaa kutsua yksin?)

IKL:n johdon puheenjohtaja V. Annala piti 2/4 ’39 puheen Lahdessa (Ajan Suunta 3/4). Puhe sisälsi paljon oikeita näkökohtia ja ajatuksia. Hän puhui myös pohjoismaisesta suuntautumi­sesta, ja että se ei meitä pelasta, koska Ruotsi ja muut Pohjoismaat ei kykene, jos tahtoisikin antamaan meille apua. (Tätä ei kukaan ole odottanut.) Annalan mielestä meidän on luotettava kansallistunteen ja kansojen kaitsijan apuun. (Siis moralisiin voimiin – idealistinen kanta ja se on kyllä oikea, mutta IKL:läiset kuitenkin puhuvat ”voimasta” ainoana määrääjänä kansojen kesken.) A puhui myös Ahvenanmaan linnoittamisesta. Hän moitti, että tämän asian hoito ei ole ollut yksin Suomen asia, vaan siihen on otettu Ruotsi mukaan, mutta asia on yksinomaan Suomen asia. (Annala ei huomaa, että Suomen kädet on sidotut.) A huomautti, kuinka vaaral­linen meidän asemamme tällä hetkellä on. (Siinä A oli oikeassa.)

Hitlerin puhe 1/4 ’39 Wilhelmshafenissa. sisältää Hitlerin valtiollisen filosofian. Mielenkiin­toinen. Puhui mm Tshekkoslovakiasta. Perusti sen valtaamisen historialliseen oikeuteen. Sak­san kansa tarvitsee Seinen Lebensraum. Saksalaiset oli Pragissa jo 1000 vuotta sitten. Mutta H sanoi, ettei hänellä olisi ollut mitään itsenäistä Tshekin valtiota vastaan, jos se

1 ) ei olisi sortanut saksalaisia ja

2) ei olisi ryhtynyt välikappaleeksi tulevalle hyökkäykselle Saksaa vastaan, ”Wer Macht nicht besitzt, verliert das Recht zum Leben”, sanoi Hitler.

6/4 ’39 Puhuin telefonissa pankinjohtaja Liljan kanssa m.m. suomenkielen lehtoraatista. Lilja lupasi toimittaa lehtoraattia varten 1500 kruunua vuodessa kolmen vuoden aikana. Lehtoraat­tia varten on siis koossa 3 vuodeksi syksystä 1939 alkaen

1. Korkeakoululta vuodessa 3000 kr

Suomesta  «                « 3413:90

Liljalta       «                « 1500 –

7913:9 0 

Tarvitaan vuodessa 1500 kr

jolloin olisi 7913:90

vuodessa 9413:90*

Puhuin Jae Svenssonin kanssa, joka sanoi järjestäneensä asian viime kerralla. Hän lupasi pu­hua Lindvallille – 1500 kruunun järjestämisestä ja yhdessä Lindvallin kanssa hoitaa tämän asian. Svensson ehdotti Liljaa pääkonsuliksi. (Hyvä ajatus). Jos Lindvall nimitetään pääkon­suliksi, niin Kjellberg suostuu.

6/4 ’39 Englanti ja Puola tehneet keskenään sotilasliiton. Beck Lontoossa. Meidän lähettiläil­tämme raportteja tästä asiasta ja valtiollisesta asemasta, mutta niiden tiedot ei ole oikeita. To­sin on yleensä kulunut viikko niiden kirjoittamisesta. Ylipäänsä saa sanomalehdistä jotenkin yhtä hyvän kuvan ja tietää asioista useammassa tapauksessa kuin raporteista ja melkein sa­maan aikaan.  (Mutta pienten valtojen edustajalle on vaikea saada oikeita tietoja.)

Gripenberg Lontoossa on meidän parhaimpia lähettiläitä. mutta hänkään ei voi saada tarkkoja tietoja. Pienten valtojen edustajalle se on vaikeaa.

6/4 ’39 Englannissa Chamberlain ja hänen puolueensa konservatiivit samoin kuin oppositio – labor ja liberaalit – alleviivaavat sellaista politiikkaa, että erimielisyydet valtioiden välillä on selvitettävä neuvotteluilla eikä väkivallalla. Sitä Chamberlain monesti on puheissaan huomauttanut. Ylähuoneessa 3/4 Marquess of Crenve (hallitus puolueesta) (liberaali)  lausui, että Chamberlainin policy being to bring about, tl possible, a belief in all the Powers of Europe, great and small, that any political differences, whether founded on territorial claims, territorial adjustments, or any other subject, ought to be settled by negotiations, and in some cases, if necessary, by arbitration rather than by the crude method of considering, which was the stronger party which could bring about satisfaction to its own will. Times 4/4 ’39

Edellisessä esitetty Chamberlainin kanta soveltuu yhteen juuri meidän pienten kansojen ja valtioiden elämän ehtojen kanssa. Se soveltuu myös siihen, mitä minä olen promemoriassani esittänyt. Tätä on pienten valtioiden ajettava. Se antaisi pienille kansoille ja valtioille turvaa, kun niitä ei suuremmat väkivallalla saisi sortaa ja hävittää.

7/4 ’39 Helsingin Sanomat. Yvon Delbos (Ranskan entinen ulkoministeri) kirjoittaa: ”Yhtei­seen vastarintaan.” Lausuu mm: ”Julmat kertomukset juutalaisvainoista (Saksassa) taas ko­huttivat maailman omaatuntoa.” (Tässä siis jälleen puhutaan ”maailman omastatunnosta”, moraalisesta elementistä.) ”Nyt ei ole enää kysymys rotuopista, joihin Saksa vetosi vaaties­saan oikeutetuksi valloituksiaan. Nyt ei ole kyse rotuopista, koska tshekit ja slovakit eivät ole saksalaisia, enempää kuin kansojen oikeudestakaan – -. tämä järjestelmä ei ole muuta kuin viidakon laki. ’Elintilan (Lebensrawn) laki’. Saksa luo vähitellen Keski-Europan imperiumia. Saksa on niellyt Itävallan, Tshekko-Slovakian ja Memelin ja on nyt iskenyt kyntensä Puolan kylkeen, joka on kolmelta puolen saarrettu, ja Romaniaan, jonka öljy ja vehnä voi elvyttää Saksan.”

7/4 ’39 Suojeluskuntalaiset ja AKS-ylioppilaat tarjoutuneet töihin Kannaksen linnoittamiseksi. Kokous Helsingissä 4/4 (kts. referaattia Ajan Suunassa). Turussa kokous 5/4. Turun kokouk­sen avaaja ylioppilas Matti Putta lausui mm., että viimeisen kolmen päivän suurpoliittiset ta­paukset osottavat, että ”kunkin valtion on luotettava tulevaisuutta luodessaan vain omaan voimaansa.’

Ajan Suunta 5/4 ’39 sisältää otteen ”Kymeenlaakson Suunta” -lehdestä (IKL, Kotka), jossa sanotaan m.m.: ”Me pyrimme voimakkaaseen, oikeudenmukaiseen, suomalaiseen kansallis­valtioon, joka sulkee rajojensa sisään myös Karjalan ja Inkerin.” (Mitä nämät herrat mahtavat ajatella, kun kirjoittavat tällaista?)’

7/4 ’39 Lehdet kertovat, että Italia aikoisi miehittää Albanian. Tässä siis taas suuren loukkaus pientä kohtaan. Aina vain on kysymys suuren valtion väkivallasta pientä vastaan.

Saksa Itävaltaa vastaan. Saksa Tshekkoslovakiaa vastaan. (Mlinchenissä ensin neljä suurta yhdessä palottelivat aluksi Tshekko-Slovakian.) Saksa Liettuaa vastaan, Memel. Puola Liet­tuaa vastaan. (Vilnan asia.) Italia Abessiniaa vastaan. Saksa Romaniaa vastaan. Rumania on myös pieni verrattuna Saksaan. Saksa näyttää myös pitävän Unkarin vasallinaan. Wenäjä ai­kaisemmin Georgiaa vastaan.

Saksa yrittää Puolaa vastaan, mutta nyt siihen näkyy tulevan vastus. Myös Englanti on nyt intressoitu, sillä ei ole kysymys aivan pienestä valtiosta. Englanti ei tehnyt mitään auttaakseen Liettuaa Memelin asiassa, mutta näkyy olevan valmis auttamaan Puolaa Danzigin (ja korrido­rin ja Ober-Schlesienin) asiassa, vaikka Danzig on yhtä saksalainen ja vanha saksalaisalue kuin on Memel ja Ober-Schlesien on saksalaista aluetta, jossa kansanäänestyksessä enemmis­tö äänesti Saksan puolesta ja korridori on taas luonnollinen tarve Saksalle.

Nykyajan suurvallat eivät kykene tai ei uskalla toimia muita vastaan kuin pieniä ja siinä suh­teessa nykyiset suurvallat ovat kovia poikia. Ei ne juuri osoita suurempaa urhoollisuutta pu­humatta mistään ritarillisuudesta tai moralista. Samoin jo ennen Englanti Boerivaltiota vas­taan. ”Suurpolitiikka” on nykyään väkivaltaa pieniä vastaan suurten puolelta. Ja siitä kovasti ylpeillään ja kopeillaan.

8/4 ’39 Dagens Nyheterin joku aika sitten nostama kysymys, että ruotsinkielisiä sorretaan ja sivuutetaan Suomen sotaväessä, on saanut hyvää kannatusta Suomen ruotsinkielisten taholta. Dagens Nyheter kuuluu niihin, jotka tahtoisivat kokonaan lopettaa yhteistyön Suomen kanssa sotilaallisella alalla ja rajoittaa sen ainoastaan kulturelliseen yhteistyöhön, jolloin se rajoittuisi Suomen ruotsinkielisiin. Suomessa on myös paljon niitä, jotka ovat kylmiä tai vastahakoisia tälle yhteistyölle. Helposti se voidaan lopettaa. Suomen ruotsinkieliset siten toimii siihen suuntaan, että Suomen yhteistyö Ruotsin ja Pohjoismaiden kanssa loppuisi. Ja kuitenkin juuri Suomen ruotsinkielisille tämä yhteistyö on edullista ja luulisi heidän sitä kannattavan. E. von Bornin sopimaton kirjoitus. Hufvudstadsbladet 7/4 ’39.

8/4 ’39 Eilen, pitkäperjantaina, Italia okkupeerasi Albanian. Se on kolmas pienvaltio, joka vuoden kuluessa on tuhottu.

1) Itävalta

2) Tshekko-Slovakia ja nyt

3) Albania.

Edelleen on pahoinpidelty: Liettuaa (Memel ja Vilna), Rumaniaa (kauppasopimus Saksan kanssa) ja Unkari on Saksan vasalli. Puolaa uhataan. Todellinen motiveraus Albanian valtauk­seen on Popola di Roma’n sanojen mukaan: ”jos syntyy sota, on Italialle en livsfråga att vara i besittning av de knappt 75 km från den italienska kusten belägna albanska områdena”. (Tämä on perustelu, jota Wenäjä voisi hyvin käyttää naapurejaan vastaan.) Dagens Nyheter sanoo, että vapaa kansa lyödään maahan, jotta voitaisiin vallata alue, joka voi helpottaa sotatoimia sitä liittojärjestelmää vastaan, jonka Englanti koettaa rakentaa Balkanille. 4 ja 5/4 ’39 ilmoitti Mussoliini Englannille, että hänellä ei ole aikomusta muuttaa status quo Albaniassa(!!).

8/4 ’39 Ruotsissa puhutaan om samlingsregering, mutta yleensä katsotaan, että vielä ei ole sen aika, vasta sitten kun sota on alkanut.

8/4 ’39 Boheman soitti Sandlerin puolesta. Pyysi (kun Sahlin on sairas) suorittamaan seuraa­van asian. Yleinen valtiollinen tila on kovin otrevligt, suurvaltojen toimet näyttävät olevan strategisk uppmarsch. Woi milloin tahansa syttyä sota. Ahvenanmaan suunitelman alternatiivi I on valmis paitsi yhteisen ylipäällikön ohjesääntö, jonka ehdotus on valmis, sotilaiden teke­mä, mutta Suomen hallitus ei ole sitä vielä vahvistanut. Pyysi, että se niin pian kuin mahdol­lista vahvistettaisiin. Lupasin kirjoittaa huomenna asiasta kirjeen Helsinkiin. (Kirjoitin tä­ nään.)

8/4 ’39 Kansliapäällikkö Woionmaa soitti.

1. Leo Ehrnrooth kuuluu kirjoittaneen Sandlerille ja pyytäneen Sandlerin lykkäämään tulonsa Suomeen esitelmöimään tuonnemmaksi. Erkon luulon mukaan sentähden, että Ehrnrooth on kutsuttu yksityisesti Hitlerin 50-vuotispäiväksi Saksaan ja tahtoo mennä sinne. Erkko tahtoisi, että Sandler ei sentähden lykkäisi matkaansa, vaan tulisi silloin kun on sovittu. Minä ilmoitin, että S sanoi minulle viime tiistaina, että hän ei ole vielä määrännyt  tulopäiväänsä, koska ei ole tietoa, koska Ahvenanmaan asia tulee esille. Kysyin Woionmaalta, onko S:n tulopäivä siis jo määrätty?  W lupasi ottaa selvää ja tiistaina soittaa minulle.

2. Suomen sotaväen päälliköitä ei ole kutsuttu Hitlerin 50-vuotisjuhlaan. Tanskan ja Ruotsin on, samoin Wiron, Liettuan ja Latvian. Suomesta on kutsuttu yksityisesti Leo Ehrnrooth, Ran­ takari ja Lindh. Lindhin tilalle tulee menemään Emil Hynninen.

3. Walitin W:lle, että en ole saanut riittävästi informatioita. Ei esimerkiksi ole ilmoitettu, että Stein on Helsingissä. Sandler ja Boheman tietävät meidän asioistamme enemmän kuin minä. En ole saanut myös 7/1 ’39 allekirjoitettua raporttia.

9/4 ’39 Kirje Rantakarille. Parahin veli, Kiitos kirjeestäsi. Minun mielestäni oli hyvä, että Sinä ja Kalliala esiinnyitte selvästi puoluekokouksessa kieliasiassa, vaikka muutosta ei saatukaan. ”Anständigt folk” ei voisi lukeutua kokoomuspuolueeseen, jos ei edes ääniä järkevältä taholta esiintyisi. Nyt täytyy miltei sanoa: hyvä, että kokoomuspuolueella ei ole eikä nähtävästi tule olemaankaan merkitystä. Se on sama, mitä se puolue ohjelmaansa ottaa. Kokoomuspuolueen asia on kuitenkin mitätön niiden kysymysten rinnalla, mitkä nyt ovat esillä ja joiden merkitys voi ulottua tulevaisuudessa meillekin. Se täydellinen luopuminen kansallisuusperiaatteesta ja siirtyminen historiallisiin ja sotilaallisiin ym. Lebensraum-argumetteihin, jonka Saksa ja Italia ovat omaksuneet, on meille pienille hirmuinen. Muut suuret ja ennen kaikkea Wenäjä ei suin­kaan ole parempia. Italia perustelee Albanian valtaamista, säälimättä yhtään, sillä että se on strategisista syistä valttämätön tulevassa sodassa. Mikä esimerkki Wenäjälle! En epäile, että reaktio tätä suden moralia vastaan syntyy. Kun olisi pienillä kansoilla edes yksi suuri mies, joka kykenisi astumaan moralisen liikkeen johtoon. Nyt on kolme pientä valtaa vuoden kulu­essa kadonnut: Itävalta, Tshekko-Slovakia ja Albania. Meneekö kehitys nyt takaisinpäin? Ja eikö tämä hävitys pieniä kohtaan turmele suurten moraalia? Pieniä vastaan uskalletaan olla urhoollisia. Puola Liettuaa vastaan (Wilna), Saksa Itävaltaa ja Tshekko-Slovakiaa sekä Liettu­aa vastaan (Memel), Italia Albaniaa vastaan, mutta eivät nämät ”sankarikansat” uskalla nousta suuria vastaan. Ei Italia ota Tunisia eikä muut ”sankarit”. Politiikka on edelleen siitä merkil­listä, että siinä ei hävetä. Kuten näet, olen jotenkin alakuloisella mielellä ja pessimistisellä. Woi kuitenkin hyvin. Kuulin, että menet Saksaan Hitlerin 50-vuotispäiväksi. Se on hyvä asia. Meidänkin on oltava ”realipolitiikkoja”, joka tietää sen, että tämä neutraliteetipolitiikka [ei] onnistu, joudumme joko bolshevikkein tai saksalaisien alaisiksi ja viimeinen vaihtoehto on parempi, joskaan ei hauska sekään. Tuus JKP.

Social-Demokraten 8/4 ’39 [J.K.P:N KOMMENTTI VIRKKEESEEN SOCIAL-DEMOKRATEN – LEHDEN ”PÄÄARTIKKELISSA”, JOKA KOSKI ITALIAN HYÖKKÄYSTÄ ALBANIAAN: ”I London vill man som vanligt vänta ’tills läget klarnat och officiella rapporter ingått’.”]: Tämä on maini­osti sanottu.

9/4 ’39 Albanian valtaus herättänyt suurta surua ja kiukkua. Helsingin Sanomissa oli hyvä kirjoitus (pääkirjoitus). Belgradista sähkötetty, että Jugoslavian hallitus on odottavalla kannal­la, koska italialaisten taholta on vakuutettu, ”että Jugoslavian edut tullaan vaarinottamaan”. (”Jugoslavian edut”, mitä ne oikeastaan ovat?) ”Kreikan hallitus seuraa mitä suurimmalla mielenkiinnolla Italian ja Albanian kriisin kehittymistä. Mihinkään erikoistoimenpiteisiin ei kuitenkaan vielä ole ryhdytty.” Tiranan lentokentällä laskettiin tänään lentokoneista kokonai­nen krenatöörirykmentti eli noin 3000 miestä italialaisia joukkoja. – – näiden joukkojen mie­hien lisääminen tapahtui hämmästyttävän nopeasti. Tuskin oli lentokone laskeutunut kentälle, kun jo sotilaat hyppäsivät siitä ulos, asetti konekiväärinsä asemaan ja asettui riviin. Republi­que lehti kysyy: ”Mitä ajattelevat kaikesta tästä paavi ja 34 italialaista kardinalia sekä Italian koko kristitty kansa – – Eilen oli pitkäperjantai.”

9/4 ’39 Yleisen mielipiteen merkitystä osottaa mm se, että saksalaiset lehdet puolustavat suu­rella innolla  Saksan väkivallantekoja.  Usein argumentit ovat aivan mahdottomia. Mutta kuitenkin nyt lehdet tuntevat tarvetta esittää erilaisia syitä menettelynsä puolustamiseksi. Samoin italialaiset ynnä saksalaiset lehdet koettavat innokkaasti puolustaa Italian menettelyä Albanian asiassa. (Syyt ovat aivan mahdottomia. Vain yksi lehti sanoo suoraan, että syy on strateginen tarve tulevassa sodassa.)

9/4 ’39 Pienen Albanian vastarinta merkitsee ehkä sitä, että Saksa ja Italia huomaavat, että ne ei näy voivan vallottaa alueita ilman vastustusta ja verenvuotoa. Siinä suhteessa se on hyvä.

9/4 ’39 Professori Jäntere, Turusta, kävi pari päivää sitten luonani. Hän oli paljon opiskellut Leipzigissä. Hän kertoi, että hänen tuttavansa saksalaiset keski-ikäiset yliopistomiehet y.m. sivistyneet puhuivat halveksuen Ruotsista ja sanoivat,  että Ruotsilla on liian paljon aluetta niin vähäistä asukaslukua kohti, joka ei lisäänny. He tarkoittivat, että saksalaisien on saatava Ruotsista maata.

10/4 ’39 Soravuo lausui eilen, että Suomen ulkohallinnon palveluksessa ei ole hauska olla, sillä intrigoidaan kauheasti virkapaikoista. Käytetään puoluepeliäkin näissä asioissa. Myös lähettiläät arastelevat tuoda omia ajatuksiaan, mielipiteitään ja ehdotuksiaan esille, kun pelkää­vät, että Helsingissä sanotaan, että me emme tarvitse teidän neuvojanne ja jos mielipide me­nee toiseen suuntaan kuin hallituspiireissä, niin käy kuten Idmanin. Myös eduskunnan ulko­asiainvaliokunta on mielestään kovin viisas, kuten ulkoministeriö. Sentähden lähettiläät ei tee muuta kuin raportteeraavat ja refereeraavat.

Tämä on kovin ikävä asia. Wrt. miten itsenäisesti Ranskan ambasadöörit Bompard, ja Cam­bon-veljekset menetteli. Ja Englannin hallitus kysyi Nicolsonilta neuvoa, miten Englannin politiikka Wenäjään nähden olisi asetettava.

11/4 ’39 Todistus, miten huono on tiedotus ulkoministeriössä: Wenäjän lähettiläs Roomassa Stein tuli jo kauan sitten Helsinkiin neuvottelemaan Suomen hallituksen kanssa etupäässä Ahvenanmaan asiasssa. Hän kävi välillä Moskovassa ja palasi takaisin Helsinkiin, mutta mi­nulle ei ilmoitettu hänen saapumisestaan ja olemisestaan Helsingissä mitään. Sain yksityistä tietä tietää Steinin saapumisesta Helsinkiin ja Matti Wirkkunen lausui siitä Soravuolle. Muu­ten en olisi siitä tietänyt mitään. Sandler kysyi 4/4 minultä yht’äkkiä: ”Eikö teidän neuvotte­lunne Steinin kanssa Ahvenanmaan asiassa ala tuoda tuloksia?” Tämä on aivan puolustama­tonta asiainhoitoa ulkoministeriön puolelta. Kun olin 4/4 Sandlerin luona, hän lausui ohimen­nen, että myös Turkki oli antanut vastauksen meidän noottiimme. Siitäkään ei minulle ole annettu mitään tietoa. Kuulumatonta.

11/4 ’39 Olin Bohemanin luona. Hän kertoi meidän keskusteluistamme venäläisien kanssa mm., että me olemme antaneet venäläisille kirjallisen ehdotuksen neutraliteettivakuutukseksi. Minä en ole saanut tästä mitään tietää. Kuulumatonta!

11/4 ’39 Kävin Bohemanin luona.

1. Huomenna kl. 11 Saksan lähettiläs tulee B:n luo luultavasti Ahvenanmaan asiassa.

2. Boheman luulee, että sotaa ei voi välttää. ”Menemme sotaa kohti”. Mutta ei sanonut voi­vansa sanoa milloin se alkaa. Ei siis luullut sen alkavan heti. Englanti ei vaan näytä peräänty­vän. Puolaa ei voi auttaa omilla joukoillaan ainakaan suuremmassa määrässä, ne on vietävä Välimeren ja Mustanmeren kautta. Siis on Italian laivasto Välimerellä hävitettävä ensin. Mut­ta Englanti ja Ranska lähettävät Saksaan lännestä ainakin ilmavoimia ym. Turkin luulee B voivan tehdä paljon vastustusta. B katsoo, samoin kuin minä, että ententekokoomus ei voi voittaa, ellei Wenäjä ole mukana. Se on hänenkin mielestään ikävä asia.

3. B:kin oli huomannut, että italialaiset olivat vieneet Tiranaan lentokoneella paljon väkeä. Huomautin, että tämä on merkittävä Ahvenanmaan puolustuksessa. B sanoi, että me voimme viedä Ahvenanmaalle vaikka 8000 miestä. Albanian valtaus on yksinomaan strategisista syis­tä. Sillä ”Albaniasta ei voi saada kultaa”, sanoi Boheman. Kun oli puhe Wenäjän liittymisestä ententekoalitioon, sanoi B mm, että jos Wenäjä liittyy siihen ja ryhtyy sotaan[, niin se tapah­tuu] vasta sitten, kun Puola on mahdollisesti voitettu.

12/4 ’39 Aamulla puhelimessa Boheman ilmoitti, että Saksan lähettiläs ja Liettuan lähettiläs olivat käyneet  hänen luonaan puhumassa Memelin asiasta.

Pakaslahti soitti aamulla Helsingistä, että ei ole saatu vastausta Saksalta Ahvenanmaan asias­sa. Ei tiedä, milloin vastaus tulee. Ei enää kysytä, kun on jo niin monta kertaa kysytty. Puhuin Pakaslahdelle, etten ole saanut tietää Steinin neuvotteluista Helsingissä.  Pakaslahti  sanoi,  ettei S kanssa ole mitään neuvotteluja. Moskovasta ei ole tähän asti saatu mitään tietoa. Pakaslahti lisäsi tänään tulevan meille salasähkeen:  Se tuli ja oli seuraava (saapui kl. 15):

Tiedoksenne. Vuokraehdotuksen jälkeen Wenäjä ehdotti ulkosaarten vaihtoa eräisiin metsä­ alueisiin itärajalla. Hylkäsimme senkin sopimattomana puolueettomuuspolitiikkaamme. Olemme järjestäneet takuunoottien vaihdon..Me vakuuttaisimme puolustautuvamme jokaista loukkausta vastaan ja jatkavamme puolueetonta politiikkaa. Wenäjä vakuuttaisi kunnioitta­vansa Suomen puolueettomuuspolitiikkaa. Odotamme vastausta. Ahvenankeskusteluissa Moskovassa YK. suullisesti vakuuttanut sen, mikä nyt tulisi kirjallisesti.

12/4 ’39  Vähän ajan päästä tuli seuraava salasähke:

Holma tiedottaa Mussolinin kirjeessä Chamberlainille Italia valmis luopumaan hyökkäävästä politiikasta, jos Englanti ei sitoudu Wenäjään. Ranskan mobilisoitu armeija 1,2 miljoonaa. Saksa keskittänyt kolmeen kohtaan Itäpreussissa plus Breslau Slovakia. Myös ilmoitettiin Stettiniin keskitetty joukkoja Tanskaa, Skånea varten.

Kl. 19 saapui seuraava salasähke:

Holsti ilmoittaa axelvallat jatkaisivat hyökkäystä Balkanilla Jugoslaviaan viikon lopussa rat­kaisu. Saksa muuttanut suunnitelmansa. Pyrkii Memelin lisäksi Libauhun. Hollanti mobilisoi­nut loppuun. Sveitsissä englantilaiset saaneet kehoituksen poistua. Kansainliiton virkamies­ perheet poistuvat. Holsti suosittelee aktiivisiin toimenpiteisiin ryhtymistä Ahvenanmaalla. Tarkistakaa tietoja. Pikavastaus huomioista.

12/4 ’39 Kl. 9 illalla kävin Bohemanin luona hänen kodissaan ja lähetin seuraavan salasäh­keen Erkolle: Sandler Storlienissä. Boheman ilmoittaa ulkodepartementissa ei tietoa mistään salasähkeessänne mainituista seikoista. Parisista Lontoosta tiedotettu tänään tilannetta arvos­tellaan rauhallisemmin eikä odoteta hyökkäyksiä Saksan  Italian taholta. Tunti sitten puhuin Berlinin kanssa, jossa niin ikään tilannetta pidetään rauhallisempana. Boheman lupasi huo­menna mahdollisia lisätietoja. Paasikivi.

12/4 ’39 Boheman [kertoi] keskustelussa kanssani tunti sitten puhuneensa Richertin kanssa Berlinissä. Richert oli tänään tavannut Weizäckerin, som såg på situationen lugnare. Bohe­man sanoi myös, että ainakin Hollannin mobilisoiminen olisi heidän pitänyt saada tietää. Bo­heman kertoi, että nyt on kovasti huhuja liikkeessä. Tänään oli hänen luonaan käynyt erään naapurivaltion lähettiläs ja kertonut, että oli saanut sellaisen tiedon, että Englanti olisi kysynyt Ruotsilta, voiko se puolustaa Gotlantia 24 tuntia, jonka ajan kuluessa Englanti tulisi apuun. Mutta Ruotsi oli muka vastannut, että se voi puolustaa Gotlantia ainoastaan 6 tuntia!! Tämä osottaa, millaisia tyhmiä huhuja on liikkeellä. (Tänään oli myös kommunistilehdessä Ny Dag merkillinen ja aivan perätön juttu Ruotsin laivaston liikkeistä viime pääsiäisen aikaan.)

12/4 ’39 Palojärvi, joka tänään palasi Suomesta, kertoi että täällä Tukholmassa ja Ruotsissa yleensä viha saksalaisia kohtaan on viime aikana kovasti lisääntynyt. Tshekko-Slovakian asi­an johdosta se kasvoi ja nyt Albanian asia on sitä taas lisännyt.

13/4 ’39 Boheman soitti kl. 11.20 ja ilmoitti, että ”det är lugnare i dag”. Hän oli saanut Ber­linistä sähkösanoman ja puhunut sinne ja saanut tietää att för ögonblicket ingen anledning till oro. Oli sähköttänyt Belgradiin ja Haagiin, mutta ei ollut vielä saanut vastausta. Boheman oli myös puhunut Sandlerin kanssa, joka oli samaa mieltä kuin Boheman. Sandler oli kiirehtinyt Ahvenanmaan yhteisen ylipäällikön ohjesäännön vahvistamista. Lähetin tästä puhelinsano­man. Lähetin myös kirjeen Erkolle.

13/4 ’39 Ajan Suunta – IKL aitosuomalaiset ym. siteeravat Snellmania kuten Raamattua. ”Jokainen kansa on itsekäs, sen tulee olla itsekäs. Se ei saa tai voi olla muuta kuin itsekäs yms. (Ajan Suunnan pääkirjoitus eilen.) Snellman oli doktrinääri, yksipuolinen. Wrt Yrjö Koskisen ajatuksia Johtavissa aatteissa yleisestä mielipiteestä. Sosialistit siteeraavat Marxia myös niin kuin Raamattua. Sosialistit siteeraa Marxia aivan samalla tavalla kuin IKL ym Snellmania. Ne ovat kumpikin siinä suhteessa aivan samanlaisia ja kumpikin väärässä. Sillä Marx ei pidä paikkaansa eikä Snellman pidä paikkaansa. Olisi välttämätön, että Snellmanin filosofia tulisi tarkemman tutkimuksen ja selvityksen alaiseksi. Se on vaikuttanut ja vaikuttaa paljon pahaa. Se ei ole, eikä voi olla oikea sillä tavalla kuin se tulkitaan. Snellmanin opissa on oikeata ja väärää sekaisin. Snellman on esittänyt totuuksia, muttä myös puolitotuuksia ja epä­totuuksia (vääriä väitteitä.).

The Times 11/4 ’39: On April 4, and again on April 5, Count Ciano assured the British Em­bassy in Rome that no military action was intended against Albania.

Tämä on hirvittävää valehtelemista. Saksa ja Italia katsovat voivansa valehdella mitä tahansa. Tämä on uudenlaista politiikkaa ja diplomatiaa. Luottamuksen puute, joka tästä johtuu, on vahingoksi kaikille maille ja valtioille.

13/4 ’39 Saksalaiset tuntevat kovaa tarvetta puolustaa Tshekko-Slovakian valtausta ja koetta­vat tehdä sitä oikein moraalisilla ja oikeudellisilla argumenteilla – ja periaatteellisilla. He ei­vät sano yksinkertaisesti: ”Meillä on ylivoima ja muuta oikeutta ei tarvita.” He näyttävät ole­van oikein miltei hädässä voidakseen esittää argumentteja ja hyväksyttäviä motiiveja. Tämä osottaa, että moraalinen puoli ei ole kansainvälisessä politiikassakaan merkityksetön ja että mailman yleisellä mielipiteellä on merkitys yksin totalitäärisille valtioillekin. Börsenzeitung 11/4 haukkuu kovasti Englantia siitä, että se muka tahtoo olla maailman Sittenrichter. Olisi tärkeätä, että pienissä valtioissa esiintyisi myös käsitys ja arvostelu. Nyt katsotaan, että Eng­lanti puhuu ainoastaan omasta puolestaan. On ikävä, että pienissä maissa ei konsekventisti esiinnytä, kaikissa pienissä maissa ja kaikissa lehdissä ym.

14/4 ’39 Samfundetin kokous. Leo Ehrnrooth piti esitelmän (muistelmia 1917-1919). Wähän väkeä. Influenssaa paljon. Puhuin E. Linderin kanssa. Hän oli edelleen kovin vihainen Saksal­le. Oli tyytyväinen, että Englanti ja Ranska ja Yhdysvallat (Roosevelt) ovat niin tarmokkaasti nousseet Saksaa vastaan. Hän luulee, että jos syntyy sota, niin Saksa häviää sen. Mutta hänkin edellytti, että Sovjetti-Wenäjä on mukana. Se oli hänestä kyllä ikävää, mutta tuntui siltä, että hän piti tämän parempana kuin, että Saksa voittaisi. Minä sanoin mielipiteenäni, että jos Bol­shevikki-Wenäjä on voittajan puolella ja siis tulevassa Versaillesin rauhanteossa mukana, niin se on elämän loppu. Linder sanoi, että saksalainen järjestelmä tekee myös elämästä lopun.

15/4 ’39 Olin kl. 4 Bohemanin puheilla ja sitten Sandlerin puheilla, joka oli samana päivänä palannut  Tukholmaan.  Boheman ilmoitti:

1. Saksan vastausehdotuksen Ahvenanmaan asiassa. Antoi minulle kirjallisen ilmoituksen.. Lähetin heti illalla salasähkeen ja kirjeen Helsinkiin.

2. Kollontay käynyt äsken Bohemanin luona ja ilmottanut Litvinoffin puolesta, että katsoen nykyiseen poliittiseen tilanteeseen Wenäjä antaa pian vastauksen Ahvenanamaan asiassa. Kollontay luuli, että vastaus on oleva positiivinen.

3. Saksan vastauksen johdosta Boheman ilmoitti, että eilen oli hänen luonaan käynyt kolme ulkovaltainministeriä, jotka olivat kertoneet, että Erkko on sanonut kolmelle ministerillle Helsingissä, että Saksan vastaus Ahvenanmaan asiassa on edullinen Suomelle, mutta ei Ruot­sille. Ministerit olivat kysyneet Bohemanilta, onko tässä perää? Boheman oli silminnähtävästi tämän johdosta pahalla mielellä. Hän kertoi kuulleensa,  että ensi ehdotus Saksan vastaukseksi oli kieltävä (Hitler ja saksalaiset olivat tyytymättömiä Ruotsille Göhringin ambulanssin ym. vuoksi) ja se vastaus oli yhtä kielteinen Suomelle kuin Ruotsille. Mutta sitten on muuttanut  sen tähän uuteen muotoon. Minä lausuin, että en uskonut, että Erkko on sitä puhunut, mutta Helsingissä on liikkeellä kaikenlaisia huhuja ja arvattavasti ministerit ovat kuulleet niitä ja sen johdosta tehneet johtopäätöksiään. (Erkko on nähtävästi puhunut enemmän kuin hänen olisi pitänyt.  Joskus mainitsen tästä hänelle.  Hän ei ole oikein tottunut ja harjaantunut.)

4. Boheman otti puheeksi Ahvenanmaan miehittämisen meidän puolelta. Hän viittasi minun käyntiini hänen luonaan ja sanoi Erkon ja Oeschin puhuneen Ruotsin sotilasasiamiehelle everstiluutnantti Kempffille jotakin siitä, att Finland skulle besätta öarna. Boheman varotti (varnade) tällaisesta toimenpiteestä. Se tulisi kovasti vahingoittamaan Ahvenamaan asiaa ja tekemään stora svårigheter erityisesti Wenäjän taholla. Boheman piti todennäköisenä – mah­dollisena –  että Wenäjä siinä tapauksessa miehittäisi Suursaaren.

5. Keskustelin Bohemanin [kanssa] laajasti ruotsalaisesta luonnoksesta valtiopäiväesityksestä Ahvenanmaan  asiassa.

Kävin sitten Sandlerin luona, joka tahtoi tavata minua. Sandler puhui kansakouluopettajien vaihdosta. (Kirje Hannulalle.)

16/4 ’39 E. Erkko Hyvä Veli. Ilmoitan tiedoksesi seuraavan. Eilen ollessani Bohemanin kans­sa pitkässä keskustelussa, josta olen lähettänyt sekä sähkösanoman että kirjeen, otti B puheek­si myös kysymyksen Ahvenanmaan miehittämisestä sodan yhteydessä. Hän viittasi ensiksi siihen, että kun minä kävin hänen luonaan illalla 12/4 (Holstin sähkösanoman johdosta), oli keskustelussa, kuten luonnollista, kosketeltu myös Ahvenanmaan vaikeata asemaa, jos sota syttyisi. Toiseksi hän kertoi Sinun ja Oeschin lausuneen Ruotsin sotilasasiamiehelle evl Kempfille siihen suuntaan, että Suomi miehittäisi Ahvenanmaan saaret tietenkin vaaran uha­tessa. Tämän johdosta Boheman tietenkin Sandlerin toimesta tai tieten lausui, että siinä asias­sa on meneteltävä hyvin varovasti. Sillä, jos Suomi miehittäisi Ahvenanmaan, tuottaisi se suu­ria vaikeuksia ei vähimmin Wenäjän taholta, joka arvatenkin reagoisi voimakkaasti esimer­kiksi miehittämällä Suursaaren. En jatkanut tästä keskustelua, vaan asia jäi tähän.

Bohemanin luona 15/4 ’39 otin myös puheeksi Chamberlainin puuhaaman ”rauhan rintaman”. Kun ulkomaisissa lehdissä on näkynyt tietoja siitä, että myös Pohjoismaita ajateltaisiin mu­kaan, kysyin oliko siitä mitään kuulunut. Boheman vastasi, ettei ollut mitään kuulunut.  Ne olivat olleet ainoastaan lehtien huhuja. Sanoi eräässä Ruotsin lehdessä kirjoitetun siihen suun­taan, että Kansainliittoa voitaisiin käyttää tähän tarkoitukseen. Kysyin, katsooko Ruotsi, että deklaratiot viime vuonna Genevessä ovat riittävät vapauttamaan sanktioista joka tapauksessa. Boheman vastasi, että Ruotsissa katsottiin ne aivan riittäviksi. Muuten Boheman viittasi Ti­mesin  6/4 ’39, jossa  Butler oli alahuoneessa kosketellut sanktioasiaa.

17/4 ’39 Päivällisillä Viron ministerin Laretein luona. Siellä Sandler, Beck-Friis, ulkomaisia ministerejä ja Högskolans rektor professori Tunberg. Puhelin kauan Tunbergin kanssa m.m. pienten valtojen problemasta sekä myös saksalaisen Stedingin kirjoituksesta. Tunberg oli sa­maa mieltä kuin minä, että meidän pienten valtojen olisi oltava aktiivisempia ja ruvettava toimimaan. Stedingin teoriat olisi osotettava vääriksi. Pienten kansojen problemasta kirjoitta­jaksi Tunberg mainitsi professori Tingstenin. Keskustelu Tunbergin kanssa oli hyvin hauska. Puhuin myös suomenkielen lehtorin virasta. Sanoin jäljestäneeni asian sillä pohjalla, että kor­keakoulu antaa 3000 markkaa. Tunberg hyväksyi ja kysyi jääkö Bergh edelleen. Vastasin, että Bergh haluaisi jäädä voidakseen saada väitöskirjansa valmiiksi, jos saa virkavapautta. Muuten on hankittava toinen. Tunberg mainitsi kuunnelleensa Berlinissä Richertin luona Hitlerin pu­hetta Wienistä Itävallan Anschlussin jälkeen. Hitler oli sanonut, että mitä merkitsee seise­mänmiljoonan hengen itsemääräysoikeus. Tämä kohta on jätetty pois puheesta sen painetussa muodossa. Hirmuista.

17/4 sain Erkolta kirjeen (salaisen ja yksityisen). Kirjoitettu  16/4.

18/4 ’39 päivälliset Rumanian lähettiläs Constantinesculla. Siellä m.m. Sandler.

1. Minulle tuotiin sinne salasähke, jossa sanottiin Saksa kysyy virallisesti

2. Katsooko Suomi uhatuksi asemansa Saksan taholta.

3. Onko Suomi etukäteen ollut tietoinen Rooseveltin nootista ja pyytänyt tukea.

Kumpaankin vastattu kielteisesti. Sama kysymys tehty tänä aamuna ainakin Tanskalle ja Bal­tianmaille. Puhuin asiasta heti Sandlerille. S totesi, että oli saanut eilen samanlaisen circulair­ fråga. Liettuan ja Latvian lähettiläät olivat ilmoittaneet, että samanlainen kysymys oli tehty heidän hallituksilleen. Sandler luulee, että nämät kyselyt on tehty aineiston hankkimiseksi Hitlerin puheeseen 28/4.

2. Sitten Sandler otti puheeksi neuvottelut Berlinissä. S sanoi, että Richert oli tänään keskus­tellut Woennanin kanssa in Auswärtiges Amt. Richert oli saanut sen käsityksen, että Suomen puolelta on jotain puhuttu in Auswärtiges Amt (ehkä meidän ministerimme kautta Berlinissä) ja että muka saksalaiset muka mieluummin näkisivät, että nämät Saksan ja Ruotsin väliset keskustelut olisi heidän välillä kahdenkeskisiä. Sandler sanoi mielellään haluavansa saada tietää onko ja mitä Suomen puolelta Saksalle sanottu. Hän on pyytänyt Sahlinia kääntymään Erkon puoleen. Vastasin, että en tiedä asiasta mitään. Sanoin lähettäneeni Helsinkiin Bohe­manilta saamani kirjallisen ilmoituksen. Ihmettelin, voiko saksalaisien tarkoitus olla, että näis­tä keskusteluista ei saisi meille mitään ilmoittaa. Tähän S vastasi, että tosin siitä ei ollut saksa­laisien kanssa mitään puhuttu, mutta että Sandler oli pitänyt luonnollisena, että Suomi pide­tään au courant, että sitä vastaan ei Saksalla ole mitään. Sandler tuntui olevan tyytymätön siihen, että me olemme asiaan jollakin tavalla sekaantuneet. Kysyin, miten tämänpäiväinen Richertin ja Woermanin kesken oli sujunut. Sandler vastasi, että vaikutus ei ollut huono ja että hän, Sandler, ei ole pessimisti asiaan nähden.

19/4 ’39 Päivällisillä Constantinescun luona oli läsnä myös doktor Brillioth. Hänen kanssa minulla oli pitkä keskustelu. Brillioth kertoi mm:

1. Brilioth ei luule tulevan sotaa. Saksan ja Puolan välit jollain tavalla selvitetään.

2. Tanska ei aio yrittääkään itseään puolustaa. Stauningin politiikka on ollut oikea, kun se on erottanut Tanskan Ruotsista, Norjasta ja Suomesta puolustusasioihin nähden. Tanskassa on paljon niitä, jotka katsovat, että Tanska ei voi olla mitenkään todellisesti itsenäinen. Tanskan täytyy kallistua ja liittyä Saksaan. Muuten tanskalaiset luottavat på försynen.

3. Ruotsissa viha Saksaa vastaan ei ole yleinen. Ruotsissa ei ole natseja, mutta on paljon sym­patiaa Saksaa kohtaan. On paljon tyytymättömyyttä nykyiseen jäijestelmään (kohandel ym). Missä muodossa parempi järjestelmä tulee, se on vielä tietämätön. Kysyin, pitääkö Ruotsin kansa itsensä turvattuna. Brillioth vastasi, että on vaikea sanoa, mitä Ruotsin kansa oikeastaan nyt ajattelee. Suurin osa Ruotsin kansaa ei ajattele näitä asioita. Ruotsi, Norja ja Suomi yhdes­sä merkitsevät kuitenkin jotakin ja Saksalla ja muilla suurvalloilla kaiketi on intressiä, että tämä ryhmä pysyy neutraalina. Ruotsissa eräät lehdet kirjoittavat Saksaa vastaan, sosialide­mokrattiset ja Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningen ja se on herättänyt Saksassa hyvin pahaa verta. Ulkoministeri on koittanut vaikuttaa lehtiin ja lehtien kirjoitustapa on nyt paljon sävyisämpi kuin ennen, mutta ei tarpeeksi.

4. Brillioth katsoo, että nyt elämme ylimenokautta. Uudet ideat menee kaikkien maiden läpi. Tosin saavat eri maissa eri muotoja. (Niin parlamenttarismikin on erilainen Englannissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Pohjoismaissa, Sveitsissä. Jokainen maa tulee harkitsemaan omat muotonsa.)

5. Puhuimme pienten kansojen itsenäisyydestä. Olimme yhtä mieltä siitä, että pienten kanso­jen itsenäisyys on todellisesti pääasiallisesti muodollinen. Millaiseksi pienten valtojen asema lopullisesti muodostuu, se on kysymys, mihin ei vielä voi vastata. (Brillioth sanoi, että Alba­nia on nyt paremmassa asemassa kuin ennen Italiaan yhdistymistä.) Pääasia pienille kansoille on niiden kultuuriauttonomia ym., mitä siihen kuuluu. (Ruotsilla ei ollut 1870-luvulta alkaen oikeastaan mitään ulkopolitiikkaa – tystnadens politik – vaan Ruotsin julkinen elämä oli aino­astaan riitaa Norjan kanssa unionista, rösträttsfrågan sekä kulturell ja taloudellinen toiminta. Suuret vallat hoiti ulkopolitiikan, ”konsertti, ambassadöörit” hoiti neuvottelut ei pienten valto­jen ministereillä ollut mitään sanomista. Nyt on pienet vallat objekteja ei subjekteja. Kansain­liiton kautta oli pienillä valloilla ollut mahdollisuus vaikuttaa kansainväliseen politiikkaan, mutta nyt se on poissa kun KL on menettänyt merkityksensä. Historia on kuitenkin osottanut, ettei sangen pientäkään kansallisuutta voida hävittää. Brillioth mainitsi esimerkkinä wirolai­set, joita Wenäjä ei ollut voinut hävittää. Tässä kaikessa on aineksia uuden järjestelmän luo­miseen. Brillioth oli kovin Wenäjää vastaan. Piti kovin pahana, jos venäläiset tulevat mukaan liittoihin.

Rouva Collijn, Riksbibliotekarin rouva kertoi, että raitiovaunussa 9-vuotias tyttö sanoi kump­panilleen: ”Snart kommer väl tyskarna och tar oss.” Se osottaa, että perheissä puhutaan nyt politiikkaa. Ennen, sanoi rouva Collijn, ei sellaista puhuttu Ruotsissa.

21/4 ’39 Ministeri P. W. Heikkinen, Hyvä veli, Olen lukenut Ilkasta maalaisliiton puolueko­kouksesta enkä voi olla Sinulle esiintuomatta tyytyväisyyttä sen johdosta, että kokouksessa jälleen oli vieraina läsnä Ruotsin bondeförbundetin edustajia. Olen ennen tavannut valtiopäi­vämies Anderssonin ja hän on kansallispuvussaan, missä hän aikoo esiintyä, Ruotsin talon­poikien juhlallinen edustaja. Olen suurella mielihyvällä lukenut ne puheet joita ruotsalaisien läsnäolon johdosta pidettiin. Luulen niiden, samoin kuin yhdessäolon yleensä, tehneen hyvän vaikutuksen ruotsalaisiin vieraisiin. Tosiaan erinomainen asia, että te maalaisliittolaiset pidät­te yllä kosketusta Ruotsin maanviljelijäväestön edustajien kanssa. Se on maamme ulkopolitii­kan kannalta, joka nykyään on minua lähinnä, hyödyllinen asia. Toivon hartaasti, että tämä kosketus ja yhteistyö tulee jatkumaan ja yhä vahvistumaan. Muuta minulla ei olekaan sanotta­vaa ja lopetan siis. Parhain terveisin ystävyydessä JKP.

22/4 ’39 Kävin Bohemanin luona.

1. Boheman ilmoitti, että eilen ja tänään neuvotteluissa Berlinissä on päästy tuloksiin niin, että Saksa vastannut Ahvenanmaan asiassa myönteisesti. Muodollinen vastaus annetaan vasta sit­ten, kun on ilmoitettu Italialle, jotta Italia ehtii ja voi antaa samanlaisen vastauksen kuin Sak­sa. Kysyin, onko Ruotsi antanut Saksalle joitakin vakuutuksia. Boheman vastasi, että ei ole annettu muita kuin ilmoitettu, että Ruotsi tulee olemaan neutraali.

2. Alänningarnas adress till Folkförbundet. Ahvenanmaalaisten edustajat Karlsson ja Pauls­son palanneet tänään Tukholmaan ja matkustavat tänään Ahvenanmaalle. Boheman oli saanut kirjeen Ruotsin lähettiläältä Westmanilta, josta Boheman luki minulle osan. Westman kirjoitti puhuneensa KL:n virkamiehen Waltersin kanssa, joka oli kertonut, että hän oli ottanut ahve­nanmaalaisten adress as privat depositum ja sanonut, että nyt aletaan Suomen delegation kanssa neuvotella, mitä adressille tehdään. Siitä ei vielä siis ollenkaan ole päätetty.  Holsti ollut sairaana. Boheman enempää kuin minäkään emme ymmärtaneet Avenolin menettelyä, joka oli ilmoittanut ahvenanmaalaisille, että hän ei voi ottaa adressia vastaan, mutta käskenyt kääntymään Waltersin puoleen. Boheman katsoo, ettei adressia tietenkään voi ruveta Suomen puolesta asiallisesti käsittelemään. Mutta se hänen mielestään ei vaikuta asiaan. Waltersin ilmoitettiin myös sanoneen, että Ahvenanmaan asiaa ei voida ottaa esille toukokuussa Kan­sainliiton neuvostossa. Boheman ei sitäkään ymmärtänyt, vaan oli sitä mieltä. että asia silloin otetaan esille. Jos Ahvenanmaan maakäräjät ei ole silloin käsitellyt asevelvollisuusasiaa, on se yhden tekevää, siitä ei estettä tule. Pääasia on, että esitys asevelvollisuuslaiksi on ahvenan­maan maakäräjille annettu. Boheman sanoi tänä aamuna lähettäneensä Ruotsin lähettiläälle Moskovassa Winterille sähkösanoman, että hän ”insisterar” Wenäjän vastausta niin pian kuin mahdollista. Boheman oli hyvin optimistinen Ahvenanmaan asiaan nähden. Hän katsoo, että se kyllä tämän kevään kuluessa saadaan päätökseen ja että se otetaan Kansainliiton neuvoston kokouksessa 15/5 esille (kolmen viikon kuluttua).

3. Poliittinen asema oli nykyään Bohemanin mielestä rauhallisempi kuin joku päivä sitten, mutta  tulevaisuudesta ei voi mitään sanoa.

22/4 ’39 Tuntuu siltä, kuin olisi Suomessa epäluulo ruotsalaisia kohtaan (ei ainoastaan aito­ suomalaisissa piireissä, vaan myös Erkko tuntuu toisinaan epäilevään ruotsalaisia esimerkiksi Ahvenanmaan asiassa). Ja toiselta puolen täällä Ruotsissa on epäluulo Suomea vastaan. Nä­mä epäluulot pitäisi saada pois ja täydellinen molemminpuolinen luottamus vallalle. Muuten ei tule mitään yhteistoiminnasta.

Ahvenanmaan asiaan nähden pitäisi ruotsalaisille olla aivan yhdentekevää ja täysin riittävää, että Ahvenanmaa on suomalaisten hallussa. Eri asia on, jos se olisi venäläisien tai saksalaisien hallussa. Woi olla, että olisi vähän merkitystä sillä Suomellekin, onko Ahvenanmaa Suomen tai Ruotsin hallussa. Mutta nyt, kun se on Suomen hallussa, niin on mahdoton, että Suomi siitä luopuisi. Ja tähän Ruotsi hyvin voi tyytyä, koska se vastaa täysin myös Ruotsin etuja. Sitä paitsi on luonnollisempaa, että Ahvenanmaa on Suomen hallussa, koska sen merkitys sittenkin on suurempi Suomelle kuin Ruotsille. Mutta kuten Hjelt tänään kertoi, hän tapasi Göteborgin puolella ihmisiä, sanomalehtimiehiä, jotka näkyvät ajattelevan että Ahvenanmaan pitäisi olla Ruotsin hallussa. Suomen ja Ruotsin ei pidä toistensa selän takana koettaa toimia ja suunnitella. Siitä ei tule muuta kuin pahaa kummallekin maalle.                                 ·

23/4 ’39 Lensin aamulla Helsinkiin.

24/4 ’39  Kl. 2 Erkon luona.

1. Ahvenanmaan asia. Ruotsin-Saksan neuvottelut. Saksa oli vaatinut, että malmin tuonti Ruotsista sodan aikanakin olisi turvattu. Ruotsi antanut joitakin vakuuksia,  mutta minkälaisia,  sitä ei Erkko tiennyt. Ehkä Saksan puolelta saadaan tietää. Ruotsilta ei ole kysyttävä. Saksa oli ilmoittanut Wuorimaan kautta meille Saksan Ruotsin neuvotteluista. Wuorimaa on saanut ohjeet, että on passiivinen. Mutta Auswärtiges Amt (Woermann) oli kutsunut Wuorimaan luokseen ja kertonut keskusteluista. Erkko näytti minulle Wuorimaan kirjeen. Emme ole siis sekaantuneet Saksan ja Ruotsin keskusteluihin, kuten Sandler oli sanonut minulle.

2. Wenäjän vastausta ei ole tullut. Me emme ole asiata Moskovassa kiirehtineet, vaan olleet passiivisia.

3. Sahlin saanut luonnoksen ilmoitukseksi valtiopäiville Ahvenanmaan asiassa. Samalla an­nettiin esitys asevelvollisuuslaiksi sekä myös esitys maanomistuksesta Ahvenanmaalla (5 vuoden määräaika hyväksytään). Siis ruotsalaisien vaatimukset tulevat huomioonotetuiksi. Sanoin, että tämä on hyvä.

4. Ylipäällikön ohjeet. Sotilaat (Mannerheim) ovat olleet hermostuneita ja tahtoneet miehittää Ahvenanmaan. Erkko on vastustanut, kuten kirjeessä minulle kertoi. E tahtoisi myös ylipääl­likön ohjeet saada lykättyä tuonnemmaksi.

5. Wenäläisten tarkoitukset Suomenlahden saariin nähden. Stein oli täällä ja esittänyt, että saaret vaihdettaisiin maaalueisiin Suomen itärajalla. Näyttänyt kartan, jossa venäläiset ehdot­tivat korvauksena noin kaksikertaa niin suurta aluetta. E ei ollut ruvennut edes keskustele­maan tästä asiasta. (Wenäläisien kompensaatio olikin aivan mitätön.) Stein palannut Roo­maan ja ollut pahoillaan, kun asiasta ei tullut mitään.

6. Rooseveltin nootti. Tyhmä, kun sotkenut paljon meitä siihen. Mutta ehkä siitä on jotakin hyötyä, jos sen pohjalla päästään neuvottelujen alkuun. E kuullut, että Hitlerin puhe tulee olemaan jyrkkä, mutta että ei katkaise kaikkia mahdollisuuksia. Erkko optimistinen tilantee­seen nähden. Luulee että Danzigista sovitaan. Pelkäävät sotaa.

7. Suomenkielen lehtoraatti Tukholmassa. Puhuin valtion varoista 3000 mk, samoin Berghin virkavapaudesta. Erkko lupasi puhua Mantereelle ja kannattaa. (Olin puhunut aikaisemmin samana päivänä Mantereelle telefonissa. M oli hyvin vastaan ja pelkäsi, että Berghin virkava­paus ei mene läpi.)

8. Sanoin ehdottavani Liljaa pääkonsuliksi. Erkko lupasi kannattaa, jos minä ehdotan.

9. Pohjoismaisen yhteistyövaltuuskunnan jäseneksi Ryti. Erkko lupasi ottaa asian esille.

10. Flyktingsfrågan. Annoin Torpan promemorian Erkolle.

25/4 ’39 Allin kanssa Ruotsin uuden lähettilään Sahlinin luo. Sahlin kertoi, että Moskovasta on tullut tieto, että Wenäjän vastaus Ahvenanmaan asiassa viipyy ”Suomen vuoksi”. Ruotsi oli lähettänyt uuden sähkösanoman lähettiläälleen Winterille, että kiiruhtaisi vastausta.

26/4 ’39 Kl. 10.30 olin uudestaan Erkon luona. Erkko edelleen sitä mieltä, että Wenäjän vas­taus ei ole välttämätön asian käsittelylle. Wenäjä saa tilaisuuden vasta Kansainliiton neuvos­tossa esittää mielipiteensä. Siis toista mieltä kuin Ruotsi, joka katsoo, että Wenäjän myöntävä vastaus on välttämätön. Maiski tuli Erkon luo heti minun jälkeeni. Puhuin 25/4 ’39 Erkolle erostani 1/12 ’39. Sovimme, että lähetän erohakemukseni syksyllä ennen lähtöäni lomalle. Puhuin myös autosta. 200 kruunua kuussa kuten sopimus oli Erichin kanssa, mutta ilman ra­joitusta 400 kruunua vuodessa. Erkko lupasi järjestää, jos käy päinsä. (Ohimennen tapasin kansliapäällikkö Woionmaan ja puhuin siitä myös hänelle.)  Lupasin kirjoittaa.

Erkon luonta menin ensin Pakaslahden luo ja sitten Cajanderin luo. Cajanderin kanssa puhuin siitä, että Suomen puolelta on luvattu ottaa ahvenanmaalaisten asevelvollisuuslakiin määräys siitä, että Ahvenanmaalle ei viedä muita kuin ruotsinkielisiä joukkoja. Cajander kertoi, että Niukkanen ei katso sitä voitavan ottaa asevelvollisuuslakiin, koska se on sellainen asia, joka ei voi riippua ahvenanmaalaisista, mutta Suomi sitoutuu Ruotsiin nähden siinä. Siis noottien vaihto Ruotsin kanssa, jossa suhteessa muutetaan Tukholman sopimusta. Omana mielipi­teenäni lausuin, että minun mielestäni voisi yhtä hyvin ottaa joko asevelvollisuuslakiin tai muuhun lakiin tämä määräys, mutta luulen, että Ruotsi suostuu myös tähän uuteen ehdotuk­seen ja ahvenanmaalaisille on asia yhdentekevä, sillä Ruotsi kyllä valvoo heidän oikeuksiaan. Siis Ruotsilla tulisi olemaan oikeus Suomeen nähden vaatia, että Suomi noudattaa tätä menet­telyä. Joka tapauksessa asiallisesti kaikki, mitä on sovittu, tulee tarkasti noudatettavaksi. Sen voin sanoa Ruotsalaisille.

Cajander luuli, että kun aika on mennyt niin pitkälle, emme ryhdy nootteja vaihtamaan ennen kuin asia on otettava esille valtiopäivillä. Meillä aiotaan antaa asia valtiopäiville jo tällä vii­kolla, sillä valtiopäivien pitäisi jo nyt olla hajalla. Ainoastaan Ahvenanmaan asia[n takia] on ollut koolla. Cajanderin mielestä vastaus Wenäjältä ei ole välttämätön. Sitä ei ole pyydetty­kään. Cajander oli siis samaa mieltä kuin Erkko ja kun minä olen esittänyt ruotsalaisille muu­ta, jota he tähän asti ei ole hyväksyneet. Erkko sanoi luulevansa, että ruotsalaiset antavat We­näjän vastaukseen nähden perään. Hän oli saanut sen käsityksen Sandlerin puheesta. Tästä kertoi myös Cajander. Hänkin luulee, että ruotsalaiset antavat perää, kuten ovat antaneet myös ahvenanmaalaisten vaatimuksiin nähden nimittäin, että ahvenanmaalaisten suostumus olisi välttämätön linnoittamiseen, josta ruotsalaiset aluksi pitivät kiinni eli oli sillä kannalla, että ahvenanmaalaisten suostumus on välttämätön, mutta sitten ei enää sitä vaatinut. Puhuin myös Cajanderille erostani 1/12 ’39. Ilmoitin, mitä olin Erkolle puhunut.

Soitin aamulla 26/4 ’39 Mannerheimille. Puhuimme ruotsalaisten vaatimuksesta, että Wenäjän myöntävä vastaus on välttämätön. Ellei saada ja jos ruotsalaiset pitävät kiinni, täytyykö ottaa harkittavaksi, mitä sitten on tehtävä.

Mannerheim katsoi, että oli skymf mot England, että Ribbentrop ei ottanut Hendersonia eilen vastaan. Minä sanoin, että täällä on herätetty ikävää huomiota se, että Englanti koettaa saada Bolshevikki-Wenäjän mukaansa liittoon. Mannerheim vastasi, että mitä se meihin kuuluu? Meidän täytyy olla neutrala, ei tehdä muuta kuin lukea aamulla sanomalehtiä siitä, mitä maa­ilmassa tapahtuu, mutta ei sekaantua siihen.

Erkko kertoi minulle ollessani hänen luonaan, että Englannissa ja dominioissa nousee sota­ kiihko ja varustukset kasvaa hirmuisissa mitoissa. Hän näytti luulevan, että vaikka Wenäjä ei olekaan Englannin ja Puolan mukana, niin Saksa ja Italia kuitenkin häviäisivät sodan.  Puola tosin on pienempi kuin Saksa, mutta sillä on kova sotainen mieli.

Erkko sanoi 26/4 ’39, (kun mainitsin, että täällä Suomessa saksalaismielisyys on lisääntynyt) että meillä harjoitetaan kovasti propagandaa, jotta saataisiin meidät liittymään akselivaltioi­hin. Myöhemmin soitin Erkolle ja kysyin, saiko hän Maiskilta tietää jotakin sellaista, jonka voi sanoa minulle telefonissa. Erkko vastasi, että M oli sanonut, että Wenäjä on tehnyt konk­reettivarmoja ehdotuksia länsivalloille ja että jos niihin ei saada vastausta kahden viikon kulu­essa, niin tulee katastroofi. E sanoi, että tämä oli hyvin vähän lohduttava vastaus. Ahvenan­maan asiassa E oli selostanut M:lle, minkä takia me emme voi suostua venäläisien ehdotuk­siin (nimittäin saariin nähden). Sekä Erkon että Cajanderin kanssa oli ollut puhe siitä, että venäläiset nähtävästi koettavat saada meiltä Ahvenanmaan asiassa suostumuksesta jotakin kompensatiota, s.o. yhdistää Suomenlahden saarien kysymys Ahvenanmaan kysymykseen. Mutta tähän me emme voi suostua. Se oli sekä Erkon että Cajanderin ja minun mielipide.

27/4’39 Kuten edellä olen maininnut, sanoi Erkko minulle saaneensa Sandlerin puheesta sen käsityksen, että Ruotsi luopuu vaatimasta, että Wenäjän suostumus olisi saatava Ahvenan­maan asiaan. Cajander sanoi myös Erkon hänelle kertoneen tästä Sandlerin sanasta. Jos tämä on totta, olisi se välttämättömästi ollut minulle ilmoitettava, sillä olisi ollut hyvin tärkeä, että minä keskustellessani Sandlerin ja Bohemanin kanssa olisin ollut tietoinen siitä, että Sandler on Erkolle edes viitannut tällaiseen mahdollisuuteen, vaikka en siitä olisikaan mitään Sandle­rille tai Bohemanille lausunut. (Mutta meillä ei ole asiain hoito sellainen kuin pitäisi.)

Ennen lähtöäni Helsingistä oli Rantakari luonani Kämpissä 26/4 ’39 Hän kertoi ensin omasta asiastaan. Oli pyytänyt eron ja hänelle oli luvattu 30000 mk eläke. Kokoomuspuolueeseen nähden oli pessimisti.  Sitten R kertoi matkastaan Saksaan Hitlerin 50-vuotispäiville.

Aamulla 26/4 kävi luonani eduskunnan puhemies Hakkila tuomassa kirjan, joka annetaan kruununprinssille.  Puhelimme kauan aikaa.  M.m.  Hakkila sanoi Kallion kysyneen Hakkilan mieltä ennen kuin nimitti Procopen ministeriksi Washingtoniin. Hakkila sanoi puoltaneensa. Tämä on kuvaavaa Kalliolle. Ei uskalla tehdä mitään, ettei vain menettäisi kannatustaan.

27/4 ’39 Saksan asema on maailmansodan jälkeen parantunut. Ennen sotaa oli Saksan rinnalla suuri Wenäjä ja suuri Itävalta. Nyt on Saksan itärajalla Puola, joka on heikompi kuin entinen Wenäjä, sekä heikontunut Wenäjä ynnä kolme Baltian valtiota. Itävalta on hajotettu niin, että Saksa helposti otti pienen Itävallan ja Tshekko-Slovakian. Unkari on sen liittolainen ja kan­nattaja. Euroopan mannermaalla on siten Saksalla nyt paljon pienemmät esteet ja vastustukset kuin ennen sotaa. Tämä viittaa siihen, että Saksan hegemoniaa Euroopan mannermaalla on vaikea estää.

27/4 ’39 Hannula ja Solmu Nyström meillä päivällisillä läpimatkalla Berlinistä, jossa Hannula oli käynyt Saksan opetusministerin Rustin kutsusta. Hannula ja Nyström olivat saaneet Sak­sasta osittain hyvän käsityksen. Nimittäin siinä suhteessa, että sosialisella alalla tehdään pal­jon työtä. Mutta kovaa propagandaa lapsille jo koulussa dresserataan. Siten säätyero on paljon pienentynyt. H ei sanonut ymmärtävänsä, millä rahoilla kaikki suuret autotiet ja rakennukset tehdään.

Puhuimme myös ylipäänsä politiikkaa. H lausui mm, kun puhuimme Suomenlahden saarista, että olisi paras, jos nyt saaret ja Ahvenanmaa yhtäkkiä painuisi merenpohjaan. Hannula sanoi olevansa sitä mieltä, että Suomen on pidettävä välinsä Saksan kanssa hyvinä. On hyvä, että Hannula on tällä kannalla. Hän voi vaikuttaa maalaisliitossa.

Helsingissä on yleisesti tunnettu, että wenäläiset vaativat Suomenlahden saaria kauppaneuvot­telujen aikana ja tahtovat panna sen myös ehdoksi Ahvenanmaan asiassa, mutta ainoastaan Ajan Suunta julkaisi siitä uutisen. Minun mielestäni on hyvä, että tämä asia on tullut tunne­tuksi. Se panee ihmiset ajattelemaan Suomen ulkopolittisia asioita. Se on omiaan kokoamaan kansaa. Meillä ollaan kovin huolettomia maan asemasta, itsenäisyydestä ja sen puolustamises­ta. Puhutaan vähän, mutta siihen se rajottuu. Riidellään keskenään. Mutta tällainen tieto on tällaisen tiedon pitäisi olla omiaan vaikuttamaan terveellisesti kansaan. Yhden vuoden kulues­sa on kolme Euroopan pientä valtiota hävinnyt: Itävalta, Tshekko-Slovakia ja Albania. Jos Itävallassa ja Tshekko-Slovakiassa olisi ajoissa ajateltu maan tulevaisuutta ja vaaranalaista asemaa ja ryhdytty sen mukaisiin toimiin, niin kaiketi olisi voitu jotakin tehdä ja kaiketi pelas­taa itsenäisyys. Olisi järjestetty sisäiset asiat ja riidat ajoissa – mutta elettiin luottaen kohta­loon ja liittoihin ym. –  ja kävi kuten kävi.

27/4 ’39 Mannio, esittelijäneuvos luonani, palasi Köpenhaminasta sosialiministeri Fagerhol­min kanssa. Mannio kertoi Köpenhaminassa puhuneensa mm Munchin kanssa, joka oli sano­nut, että Tanskaa ei uhkaa mikään vaara. Mannio katsoi, että Tanskassa käytetään sosialisiin menoihin niin paljon varoja, että siellä ei olisi varoja suurempiin varustuksiin. Tavattoman suuri osa valtion budgetin menoista on juuri sosialisia, suurempi kuin muualla. Puhuimme myös pienten valtojen asemasta ja kysymyksestä. Lausuin, että pienten valtojen pitäisi osottaa suurempaa aktivisuutta. Mannio oli hyvin intresserattu minun mielipiteestäni. Hän ehdotti, että kirjoittaisin siitä raportin. Sanoin sen tehneeni ja annoin hänelle promemorian viime lo­kakuulta. Mannio sanoi olevansa hyvä tuttava sveitsiläisen professori Rapportin ym kanssa. Minä kehotin Manniota puhumaan näistä asioista heidän kanssaan.

29/4 ’39 Pentti täällä. Piti eilen i Publicistklubben esitelmän Suomen sanomalehtioloista. Tä­nään meillä lounas, jolla oli 20 henkeä. Minä lausuin ensin muutamia sanoja (kaviar snaps) ainoa? tapa Suomessa, joka tullut Wenäjältä. Muuten me olemme saaneet tapamme ja våra oseder från Sverige. 700 vuoden yhdessäolon seurauksena. Wenäjän 100 vuoden unioni ei jättänyt mitään spår och inhyck, paitsi några enstaka spår på det kulinara området. Ja siihen kuuluu tapa, että kaviariin otetaan snapsi. Muuten paloviina oli norjalaista for det nordiska samarbetets skull. Mutta jos joku ei tahtonut ottaa ryyppyä niin aikaisin, niin voi ottaa puna­viiniä edistääkseen den internationella handeln, joka on niin tärkeää meille täällä Pohjolassa.

30/4 ’39 Kansallisuusaate (ja kansojen itsemääräämisaate) kadottavat nykyään jalansijaa. Hit­ler on siitä luopunut – puhuu nyt historiallisista, taloudellisista ja strategisista ym. aatteista. Unkari tahtoo ”revisiota”, joka käsittäisi kaikki sen entiset alueet. (Nyt on Slovakia kysymyk­sessä, vaikka siellä asuu toinen kansa kuin unkarilaiset.) Unkari tahtoo myös muita entisiä maitaan takaisin. Rumanialla on vieraita kansoja allaan eikä tahdo niistä luopua. Puola ei tun­nusta kansojen itsemääräämisoikeutta, vaan pitää kiinni nykyisestä alueestaan, vaikka puola­laisia ei ole kuin kaiketi 2/3 valtakunnan asukkaista.

30/4 ’39 Stauning ollut 10 vuotta pääministeri. Social-Demokraten siteeraa danska So­cial-Demokratenia, ja sanoo: Tanskan kansaa on onniteltava, että sillä on vuosikymmenen ollut hallituksen johdossa en sådan strålande personlighet som Th. Stauning, vars målmedvet­na och radikala demokratiska reformpolitik verkat stimulerande även inom alla de övriga nordiska ländernas arbetarpartier. (Vrt Mannion lausunto, että Tanskassa on käytetty niin paljon varoja sosialipolitiikkaan, että maanpuolustukseen ei ole varoja.)

30/4 ’39 Puola lähenee Sovjettia Hitlerin puheen johdosta. Tulee nähtävästi Englannin, Rans­kan, Sovjetin välille liito ja siihen liityy myös Puola saadakseen apua Saksaa vastaan Danzi­gin ja korridorin kysymyksessä.

1/5 ’39 (Times 29/4 ’39) Sir J. Simon, Chancellor of the Exchequer lausui 28/4 puheessaan at the Primrose League m.m. (puhui asevelvollisuuden toimeenpanemisesta Englannissa): Eng­lannin uudet sitoumukset Puolalle, Kreikalle ja Rumanialle  ovat suuresti laajentaneet  Englan­nin vastuunalaisuutta to take action in resistance of aggression. – Saksan kansan pitäisi ky­syä itseltään, mikä on ollut syynä of so suprising change in British policy – – The thing that has changed British policy was the action of Germany. It was no longer true that German policy was limited to bringing Germans within the Reich:  Czechs were not Germans. And if these actions pretended an flort at domination over Europe, Britain must oppose that effort.­ – Se oli syy, minkä johdosta Englannin kansa on päättänyt, jos on tarpeen,  to champion the cause of freedom.

Sir Kingsley Wood, Secretary off State for air, sanoi, että elämme ajassa, jossa suuret periaat­teet ovat kysymyksessä. Civilization on rakennettu kärsivällisesti on a system of law and or­der, and above all international justice, but really there has been international violence [MARGINAALISSA:  Englantilaiset nähtävästi uskovat itse  tämän.]  of  the elementary rules of international conduct and the arbitrary suppression of small States.

(Entä boer-valtiot 1901?)

Vuonna 1807 englantilaiset pommittivat Köpenhaminaa – ”ty man levde ju i de år då det var Englands tur att bombardera småstater”. (Dagens Nyheter 2/5 ’39)

3/5 ’39 Saksan vastaus Ahvenanmaan asiassa saapunut vihdoinkin. Wastaus on myönteinen. (Reservatio Kansainliittoon nähden.) Tämä on hyvä. Nyt asia saadaan taas menemään eteen­päin.

Muistelmiin pankkimiesajalta. Kun olin tullut nimitetyksi KOP:n pääjohtajaksi, tuli luokseni vanha opettajani ja ystäväni Eino Sakari Yrjö-Koskinen. Torui oikein, että olin mennyt pank­kimieheksi ja jättänyt valtion viran. Hän katsoi, että olen tehnyt huonon työn yhteisen asian kannalta katsoen. (Hän arvosteli asioita vanhojen fennomanien, Yrjö-Koskisen piirin ajatus­ maailman kannalta. Valtion virka oli tärkein ja pääasia, pankki- yms toimet olivat sellaisien asioita, jotka ei muuhun kelvanneet.)

3/5 ’39 Nykyään pienten valtojen elämä perustuu suurten keskinäiseen rivaliteettiin. Tämä rivaliteetti on nyt hyvin aktiivinen. Saksa tarjoa Pohjoismaille ja eräille muille pienille valti­oille hyökkäämättömyyssopimusta. Wenäjä ehdottaa, että Englanti, Ranska ja Wenäjä takaisi­vat kaikkien Wenäjän länsirajalla olevien valtioiden itsenäisyyden Suomesta Rumaniaan asti. Englanti ja Ranska ovat taanneet Hollannin ja Belgian (ja Sveitsin) itsenäisyyden. Kovin siis nyt tarjotaan molemmilta puolilta turvaa pienille. Mutta jos suurvallat sopivat ja jakavat pie­niä valtiota keskenään – kuten jakoivat 1700-luvulla Puolan – tai Münchenin sopimuksessa. Pitäisi joskus päästä siihen, että pienten valtojen itsenäisyys ja itsenäinen elämä olisi perustet­tu muulla tavalla kuin suurvaltojen rivaliteetin kautta. Sitä yritettiin Kansainliiton kautta, mut­ta toistaiseksi se ei onnistunut. Suurvaltojen rivaliteettiin perustuminen on heikko pohja. Sillä suuret voi sopia keskenään.

Sandler kutsui minut luokseen 29/4 ’39

1. Ensin S puhui ahvenanmaalaisten asevelvollisuusasiasta. Kertoi, että Suomessa tehtävästä lakiehdotuksesta on jätetty pois se määräys, että mannermaalta tulevat joukot pitää olla ruot­sinkielisiä, vaikka siitä nimenomaan oli sovittu Tukholmassa 7/1 ’39 Sandler oli hyvin häm­mästynyt tästä ja puhui hyvin kiivaasti. Ei sanonut ymmärtävänsä, että viimehetkellä ruvettiin muuttamaan sitä, mitä on ennen sovittu. Minä lausuin, että ahvenanmaalaisilla ei ole mitään oikeutta ottaa osaa mannermaalta tulevia joukkoja koskeviin asioihin, vaan ainoastaan ahve­nanmaalaisten asevelvollisuutta koskeviin asioihin. Sentähden ei Suomessa haluta ottaa tätä asiaa asevelvollisuuslakiin. Ehdotin, että noottien vaihdolla asia sovitaan niin, että Suomi si­toutuu viemään Ahvenanmaalle ainoastaan ruotsinkielisiä joukkoja ja tekemään niin kuin on Tukholman sopimuksessa sanottu. Sandler vastasi, että Ruotsin hallitus ei hyväksy tällaista järjestystä. Ruotsin hallitus ei rupea ahvenanmaalaisten holhoajaksi. Sandler sanoi Sahlinin kautta jätetyn Suomen hallitukselle asiassa kirjallisen lausunnon ja Sandler ”varnade” poik­keamasta siitä, mitä on sovittu. (Kirjoitin kirjeen N:o 1471 Erkolle 29/4 ’39.)

Puhuin asiasta 2/5 ’39 telefonissa Pakaslahden kanssa. Huomautin lisäksi, että uusien ehdo­tuksien (noottien vaihdon) kautta voidaan tulla siihen, että ruotsalaisille annetaan jotenkin suuri valvontaoikeus tässä asiassa ja se voi olla pahempi asia kuin aikaisempi. Pyysi sitä har­kitsemaan.

2. Sandler sitten kertoi edellisenä päivänä Berlinissä Saksan Ruotsille tekemästä ehdotuksesta, joka koskee nonagressiosopimuksen tekemistä Saksan ja Pohjoismaiden kesken. Sandler lau­sui niin kuin kirjeessä N:o 1477 29/4 Erkolle kerroin.

3. Sandler ilmoitti, että ei voi enää tänä keväänä mennä Suomeen ajan vähyyden takia, mutta aikoo mennä ensi syksynä.

2/5 ’39 sain salasähkeen edellä 2 kohdassa mainitusta asiasta

”Ilmoittakaa Sandlerille, Suomi on aikaisemmin ilmoittanut Saksalle ei olevansa uhattu. Mut­ta jos Saksa pitää vastavuoroista nonagressiosopimusta suotavana Suomi valmis sellaisen solmiamaan edellyttäen sisällöstä päästään yksimielisyyteen. Mahdotonta hyväksyä Sandlerin kantaa motivien vuoksi, kun Suomella 1932 lähtien samanlainen sopimus Wenäjän kanssa. Lisäksi yksipuolinen vakuutus puolueettomuudesta ja riippumatomuuden kunnioittamisesta sisältäisi Saksan ehdotuksen hylkäämisen, kun kyseessä vastavuoroisuus.”

Ennen kuin ehdin mennä Sandlerin luo, oli Sandler puhunut Erkon kanssa telefonissa, että ulkoministerit  kokoontuvat Tukholmaan neuvottelemaan.

4/5 ’39 Litvinow saanut eron ulkoasiainkomissaarin virasta. Saa nähdä, mikä merkitys tällä asialla on.

Amos Andersson oli minun luonani. Ollut mm pari viikkoa Saksassa Wiesbadenissa  (19. ker­ta). Kertoi, että saksalaiset pitävät itseään Jumalan valitsemana kansana. Luottamus Hitleriin on yleinen. Hänen asemansa on luja. Tosin on elintarpeista puute,  mutta kansa on muuten ylpeä suuresta menestyksestä. Sotaa pelkäävät.

4/5 ’39 Linder luonani 1/2 tuntia. Puhuimme politiikkaa. Hän on edelleen kovin saksalaisia vastaan. Luulee, että Hitler ei uskalla ryhtyä sotaan. Saksa ei sotaa kestäisi, kun nyt jo on suu­ri puute elintarpeista ja muista tavaroista ja Saksa ei voisi käydä sotaa myös raudan yms. puutteessa. Sisäinen tyytymättömyys on Saksassa suuri. Tämän sanoi Linder kuulleensa erääl­tä insinöriltä, joka käy Saksassa joka kuukausi. Linder pani suuren arvon puolalaisien sotilaal­liselle kunnolle ja luuli, että Puola kykenee Saksaa vastustamaan, kun saa Englannilta apua. Englanti vallitsee merellä ja voi estää Saksasta kaiken tavarantuonnin. Myös Yhdysvallat merkitsee paljon, kuten viime sodassa. Linder ei uskonut, että Saksa voi menestyä muulla kuin bluffilla, mutta Puola on nyt tehnyt siitä lopun. (Ylipäänsä Linder oli Saksaa vastaan, kuten ennenkin. Näyttää siltä, että hänen mielipiteensä ovat yksipuoliset.)

5/5 ’39 Tämä Tukholma on hirmuinen paikka. Täällä käy ministerejä ja muita virallisia henki­löitä aivan tuhkatiheään. Ja se vie muun edustuksen kanssa kaiken ajan. Hannula oli juuri 27/4, Pentti 29/4, 9/5 Saapuu Erkko ulkoministerien kokoukseen. 10/5 alkaa pakolaiskonfe­renssi, 20/5 kirjailijain ym omistusoikeuden konferenssi päivällisineen.  (Ehkä minä pääsen siitä vapaaksi.) 24/5 Wenner-Grenin Biokemiallisen laitoksen vihkiäiset. 30/5 promotio illal­lisineen jne, jne, yhä edelleen, ikuisesti. Ja sitten kaikenlaiset käynnit. Diplomaatteja tulee ja menee alituisesti. (Kyllä tässä intelligenssi häviäisi, kun ei ole aikaa henkistä puolta viljele­mään.)

5/5 ’39 Saksan ehdotus non-agressiosopimukseksi. Ruotsi ja Norja näkyvät olevan vastaan. Nillä ei ole kenenkään kanssa sellaisia sopimuksia. Eräässä lehdessä sanotaan, että Wenäjä on tehnyt Ruotsille kaksi kertaa esityksen sellaiseen sopimukseen, mutta Ruotsi on kieltäytynyt. Tanska näkyy olevan kallistusvainen menemään sopimukseen. Saksaan nähden Tanska ei voikaan tehdä muuta. Suomi, kun meillä on non-agressiosopimus Wenäjän kanssa, niin emme voi kieltäytyä tekemästä Saksan kanssa. Tämä oli Erkon eilinen kanta. Saksalla on sellainen Liettuan kanssa Memelin asian yhteydessä. Samoin nyt Latvian kanssa. Saksa on tehnyt ehdo­tuksen tällaisesta sopimuksesta Wiron kanssa, mutta se asia ei vielä ole valmis.

6/5 ’39 Nyt on myös Italia antanut myönteisen vastauksen Ahvenanmaan asiassa. Nyt on siis kaikilta signatäärivalloilta saatu myönteiset vastaukset. Wenäjä ei ole vastannut mitään, mutta Ruotsi näkyy nyt olevan valmis ottamaan asian käsiteltäväksi valtiopäivillä vaikka Wenäjän vastausta ei ole tullut.

6/5 ’39 Beck piti eilen Varsovassa Puolan Seimissä puheen, jossa vastasi Hitlerin puheeseen 28/4. Beck oli asiallisesti jyrkkä. Ei suostu Danzigin liittämiseen Saksaan eikä exterritoria­liseen tiehen korridorin yli. Asema kiristyy. Saa nähdä, miten asiat kehittyvät.

6/5 ’39 Englanti koettaa saada aikaan sotilasliiton Bolshevikki-Wenäjän kanssa. Hirmuista politiikkaa! Bolshevikki-Wenäjän osanotto ententen puolella onkin välttämätön, jos entente tahtoo vastustaa Saksaa. Puola & Rumania ym. ei Englannin ja Ranskan kanssa kykene sii­hen. Englannin on vaikea päästä Puolaa auttamaan. Mutta jos Bolshevikki-Wenäjä tulee mu­kaan, niin seuraus on Euroopan bolshevisoituminen. Englanti tahtoisi rajoittaa Wenäjän avun sotatarpeisiin ja sen yli ainoastaan, jos hyökkäyksenalainen pyytää apua. Mutta tämä on lap­sellinen tuuma. Selvää on, että jos suursota tulee, niin Bolshevikki-Wenäjä tulee sekaantu­maan syvästi sotaan. Se on myös edellytys, että voi toivoa ententen voivan voittaa siinä so­dassa. Ja silloin on sodasta tuloksena yleinen bolshevismi Euroopassa. Englanti ja Ranska, jotka ovat sodan jälkeen johtaneet Euroopan politiikkaa, ovat siten johtaneet asiat siihen um­ pikujaan, että on valittavana kaksi pahaa vaihtoehtoa: joko Euroopan bolshevisoituminen tai Saksan ylivalta Euroopassa. Wiime mainittu on parempi. Ellei viime hetkessä päästä rauhalli­seen sopimukseen. Se tietää, että aksepteerataan Saksan ylivalta Euroopassa. Annetaan sen ottaa Danzig ym. Sitä tuskin voidaan estää. Ja jos Saksa tekee sovinnon Wenäjän kanssa? kuten tänään lehdissä vähän viitattiin.

Huom! Churchillin kiertoartikkeli m.m. Helsingin Sanomissa ja Dagens Nyheterissä  5/5 ’39, jossa Churchill lujasti esittää sen ajatuksen, että Bolshevikki-Wenäjän liittyminen ”rau­hanrintamaan” on aivan välttämätön, jos tahdotaan Puolaa puolustaa. Samoin Eden alahuon­eessa 4/5 lausui, että oli välttämätön saada Sovjet -Government into the peacefront and to con­clude with that Government (Bolshevikki-Wenäjän kanssa) and every peace-loving nation agreements as complete and rapid and far-reaching as possible. (Times 5/5). Asevelvollisuus laki oli (Edenin mielestä) välttämätön, jotta tällaista politiikkaa voitaisiin menestyksellä joh­taa tulokseen. That foreign policy was our last hope of averting calamity of war. (Eden toi­voo, että pakollisen asevelvollisuuden voimaanpaneminen Englannissa pelottaisi Saksan ja että siten rauha palautettaisiin.)

The Times 5/5 ’39 sanoo kirjoituksessa Litvinoffin erosta, samalla kun luulee, että Litvinovin ero ei tuo muutosta Wenäjän politiikkaan – mm. ”Russia’s cooperation will be welcomed gra­tefully by all countries who desire, not to set up ideological blocs all over the world, but to impose effective and mutually valuable restraints on aggression wherever it appears.” (Ko­vin on Times perso saadakseen Bolshevikki-Wenäjän mukaan.)

8/5 ’39 Erkko tuli tänne ulkoministerien kokoukseen. Vastassa Sandler,  Beck-Friis,  Söder­blom, Minä ja lähetystön virkamiehet. Grand Hotellissa puhuin E:n kanssa ennen kuin me­nimme Sandlerin päivällisille. Erkko kertoi:

1. Ahvenanmaan asia on selvä. Ahvenanmaalaisten asevelvollisuusasiassa on Suomen hallitus nyt ottanut siihen kaikki kohdat, joista Tukholmassa 7/1 ’39 sovittiin. Siis kuten minä olen kirjeessäni kannattanut. Esitykset annetaan valtiopäiville sekä Helsingissä että täällä huomen­na. (Myös Italian vastaus on nyt tullut.)

2. Non-agressio-sopimus Saksan kanssa. Erkko näytti minulle Saksan sopimusehdotuksen Wirolle. Siinä on 1. artiklan 2. kohdassa sanottu, että jos toinen joutuu sotaan kolmannen kanssa, niin toinen sopimuspuoli ei saa ”unterstützen” toisen puolen vihollista. Tämä sana unterstützen on epäselvä, sillä sen voi tulkita niin, että ei saa edes käydä kauppaa toisen vihol­lisen kanssa. Minä sanoin, että kohta olisi kirjoitettava niin, että Suomi tulee olemaan neutraa­li, jos Saksa joutuu sotaan, ja käyttämään siis niitä oikeuksia joita kansainvälisen oikeuden mukaan sille kuuluu. (Sama olisi tietysti asianlaita Saksaan nähden.)  Erkko luuli, että Tanska jo oli vastannut myöntävästi Saksalle periaatteessa. (Myös Ruotsi ja Norja ovat jotenkin vas­tanneet, mutta ainoastaan  muodollisesti, että ottavat asian harkittavaksi.

Ahvenanmaa. Erkko kertoi, että sotilaat tahtovat päästä niin pian kuin mahdollista rakenta­maan Ahvenanmaalle. Helsingissä on ollut jo jonkun aikaa kaksi belgialaista sotilasasiantunti­jaa (kenraali ja eräs toinen). E koettaa saada Sandlerin suostumaan siihen, että voitaisiin ruve­ta heti rakentamaan jo ennen kuin asia on lopullisesti valmis.

Oli puhe siitä, meneekö Erkko Geneveen KL:n neuvoston kokoukseen. Erkko ei halua mennä, paitsi  perhesyystä,  koska hänen rouvansa äiti on kuolemaisillaan, myös seuraavasta syystä:

a.) Genevessä venäläiset mahdollisesti rupeavat taas vaatimaan Suomenlahden saaria. (sinne voi tulla Steinkin). Sen vuoksi tahtoo välttää menoa Geneveen.

B) Luultavasti saksalaiset tahtovat Erkon poikkeamaan Berliniin, jos hän menee Geneveen (Berlinin kautta). Äsken on Hannula ollut Berlinissä, pian tulee Helsinkiin Saksan yleisesi­kunnan päällikkö vastaamaan Östermanin käyntiin Saksassa ja tänä kesänä tulee saksalaisia laivoja Helsinkiin, vaikka ei ole kutsuttu. Tämä on liian paljon, kun meitä muutenkin syyte­tään liiallisesta saksalaismielisyydestä.

Erkko kysyi, tiedänkö mitä vakuutuksia ruotsalaiset ovat antaneet saksalaisille, jotta Saksa suostui Ahvenanmaan asiaan. Sanoi kuulleensa jotakin siitä, että Ruotsi olisi keskustellut ja antanut vakuutuksia myös malminviennistä. Minä sanoin,  etten ole kuullut mitään.

Kello 8 oli päivälliset Sandlerin luona. Siellä oli paitsi Sandler rouvineen, Erkko, minä, Beck-Friis, Söderblom ja Nykopp, joka on Erkon sihteerinä. Päivällisen jälkeen Erkko puhui Sandlerin kanssa paitsi Ahvenanmaan asiasta, joka on selvä,  non-agressioasiasta. S oli kysy­nyt, miksi tulee Suomen ja Ruotsin välinen suhde, jos mennään erillen. Tämä seikka nähtä­västi vaikutti Erkkoon, koska hän ministerien kokouksessa asettui toiselle kannalle kuin sa­lasähkeessään. Ahvenanmaan asiassa Sandler oli sanonut,  että voimme alkaa rakentaa Ahvenanmaalle siltoja yms. Ruotsi ei puhu mitään. Jo ennen kuin asia on lukossa. Keskusteltiin asian käsittelystä KL:ssa y.m. Söderblom esitti, miten se oli ajateltu ja millaiset kirjeet lähe­tettiin asiassa. Sain Ruotsin valtiopäiväesityksen (Nykoppilta myös Suomen valtiopäiväesi­tyksen). Asian pitäisi nyt olla valmis täällä. Wenäjä ei ole antanut vielä vastausta. Saa nähdä, mitä Genevessä sanoo.

Poliittisia tiedotuksia tuli 25/4 ’39. Seuraavaa:

Saksan propagandaministeriö levittää tietoja, että Englannin-Neuvostoliiton neuvottelut huo­lestuttaisivat Suomea, että täällä pelättäisiin jouduttavan tilsitmäisten hankkeiden uhriksi se­kä, että Saksa olisi Suomea kehottanut hyväksymään sotilaalliset takeensa ja liittymään anti­ komintern-paktiin. Valtuutamme jyrkästi peruuttamaan nämät huhut perättöminä. Ei Saksa eikä mikään muukaan maa ole tehnyt tällaisia ehdotuksia. Suomalaisia sotilashenkilöitä tai ulkoministeriön virkamiehiä ei ole neuvotteluissa Berliinissä.

8/5 ’39 Ahvenanmaan asia on ollut mutkallinen.

1. Ensin oli saatava asia esille Helsingissä.

2. Saatava aikaan sopimus Ruotsin kanssa. Tässä asiassa oli monta mutkaa.

3. Asia selvitettävä ahvenanmaalaisten kanssa.

4. Saatava kahdeksan signatäärivallan suostumus.

5. Ruotsi vaatii myös Wenäjän suostumuksen. Vieläpä ilmoitettiin Turkille.

6. Asia käsiteltävä Suomen ja Ruotsin valtiopäivillä. Suomen valtiopäivillä seuraavat esityk­set: a) Esitys itse asiasta – rahojen myöntäminen. b) Esitys ahvenanmaalaisten asevelvolli­suudesta. c) Esitys maanhakintaa koskevan lakimääräyksen muuttamisesta (5 vuotta).

7. Kansainliiton neuvostossa asia vielä käsiteltävä. Asia on siis ollut kovin monimutkainen.

9/5 ’39 Neljän Pohjoismaan ulkoministerin kokous täällä. Keskustelivat Saksan non-agressiotaijouksesta. Antoi kommunikean. Erkko matkusti pois lentokoneella kl.  1/2 7 illalla.  Sandler sanoi, että ”oli hyvä kokous”.

Tänään annettu esitykset Ahvenanmaan asiassa valtiopäiville sekä Helsingissä että Tukhol­massa. Wihdoinkin on siis päästy näin pitkälle. Suomessa tässä kumpuaa neljä paperia:

1) Ulkoministeriön selonteko

2) Esitys määrärahoista Ahvenanmaan linnoittamiseksi.

3) Esitys ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta.

4) Esitys itsehallintolain 5§ muuttamisesta  (5-vuotta) .

10/5 ’39 Eilisessä Hufvudstadsbladetissa oli pääkirjoitus Ahvenanmaan asiasta. Siinä oli osa kovin tyhmää ja vahingollista. Kirjoitin sen johdosta Amos Andersonille kirjeen. Lähetin ko­pian Erkolle. Kirjoitin Cajanderille kirjeen ruotsalaisista paikannimistä, kun näin Suomen sanomalehdissä, että se asia on hallituksessa harkinnan alainen ja tulee pian esille. Olen tästä asiasta puhunut mm Erkolle ym. Luultavasti myös Cajanderille. Olisi hyvä, jos se järjestettäi­siin.

11/5 ’39 Englantilaiset lehdet (muutamat) vetävät aivan hullusti johtopäätöksen ulkoministerien kokouksen kommunikeestä. Nämät englantilaiset lehdet katsovat, että Pohjoismaat ovat asettuneet  Englannin rinnalle  Saksaa vastaan.

11/5 ’39 kl. 17 saapui Helsingistä salasähke:

Saksa tiedustellut kaikilta Pohjoismailta eilen kantaa non-agressiossa. Ilmoittakaa, mitä vas­tattu. Erkko Blücherille: Suomen kanta ei vielä valmis.

Puhuin heti Beck-Friisin kanssa. Hän sanoi, että Ruotsi ei vielä tehnyt mitään. Odottaa mui­den Pohjoismaiden kantaa. Itse puolestaan Ruotsi tulee noudattamaan ”den utarbetade pla­nen”. Kysyin: ”Vilken plan?” B-Fr. vastasi, sitä, joka valmistettiin ulkoministerien kokouk­sessa. Kysyi enkö minä sitä tunne? Vastasin, että en tunne. Silloin B-Fr lupasi sen lähettää minulle. Lähetin salasähkeen:

”Ruotsi ei vielä vastannut mitään. Odottaa tietoja muilta kolmelta. Viittaa ministerikokouk­sessa tehtyyn plaaniin ja Sahlinin tiedonantoihin. Huomenna enemmän”.

Beck-Friis (hoitaa Bohemanin virkaa, kun B on sairas) kertoi, että tämän kyselyn oli tehnyt Staatsekretär Weiszsäcker eilen Berlinissä Richterille. Richter ei ollut vastannut mitään. Weiszsäcker oli sanonut, että on olägligt, jos vastaukset viipyvät. Weiszsäcker oli myös sano­nut, että jos Ruotsi tahtoo antaa kieltävän vastauksen, koska pitää sopimusta tarpeettomana, niin Saksa sen ymmärtää. Ruotsi ei ole vielä vastannut. Norjassa näkyy olevan vaikeuksia. Pidetään Stortingin salainen kokous, Tanskassa ulkoasianvaliokunnan kokous. Edelleen B-Fr huomautti, että Ruotsi pitää suotavana, että vastaukset annettaisiin niin pian kuin mahdollista.. Ruotsissa on asema selvä. Ruotsi tulee seuraamaan ”planen”.

12/5 ’39 Beck-Friis soitti minulle. Lupasi lähettää ”planen” – mutta kun Sahlin Helsingissä oli ilmoittanut, että Erkko oli sanonut, että planen ei vielä ole käsitelty hallituksessa, niin Beck-Friis pyysi minun pitämään planen konfidentiellt.

”Planista” s.o. utkastet etc. näkyy, että  Erkko jo Tukhoman ministerikokouksessa oli asettu­nut samalle kannalle  kuin Ruotsi ja Norja. (Minä lausuin kyllä heti E:lle, että tietysti olisi hy­vä jos me kolme maata voisimme kulkea yhdessä. Mutta en lausunut mitään varmaa mielipi­dettä.)

(Siis Ruotsin lähettiläs Helsingissä Sahlin on saanut tämän plan, mutta minä en. Se on taas sitä kehnoa asiain käsittelyä meidän ulkoministeriössä, josta minulla on ollut useampia koke­muksia.)

Päivällisillä Liljan luona 11/5 ’39. Siellä Rooth (Riksbankschefen, jonka kanssa tulin sinuksi.) Keskustelin paljon Roothin kanssa, joka oli palannut samana päivänä Baselista International Bankin vuosikokouksesta. Rooth kertoi:

1. a) International Bankista on hyötyä pienempien maiden keskuspankeille, kuten Ees­ti-Pankille, jossa ei ole suoria yhteyksiä suurien maiden keskuspankkien kanssa. Mutta Ruot­si, Suomi, Tanska, Norja ym ei sitä tarvitse.

b) Mutta International pankin kokoukset ovat siitä hyviä, että siellä keskuspankkien johtajat tapaavat toisiaan.  Pankin hallituksen jäsenet kymmenen kertaa vuodessa ja sitten kaikki kerran vuodessa vuosikokouksessa. (Nyt oli 23 edustajaa.) Siellä keskustellaan paljon asioista. Siellä olivat Norman ym.

2. Mieliala oli rauhallinen. Ei uskottu sodan olevan lähitulevaisuudessa odotettavissa. Danzi­gin korridori-kysymyksestä sovitaan ilman sotaa.

3. Rooth sanoi, että Saksassa ja Italiassa ovat taloudelliset olot kovin huonot. Saksan ja Italian kansat pelkäävät sotaa. Saksa ei voisi kestää sotaa muuta kuin muutaman kuukauden. Sitten se häviäisi. Yhdysvallat ei voisi olla sekaantumatta sotaan, koska ne ei voi sallia, että Englanti ja Ranska tulisivat voitetuiksi. Ennemmin tai myöhemmin Yhdysvallat tulisi mukaan. Yleensä Roothilla oli Yhdysvalloista hyvä käsitys, samoin kuin näytti olevan myös Englannista ja näi­den valtojen voimasta. Lilja oli pessimisti Englantiin nähden. Luuli, että siellä on alkamassa dekadenssi.

4. Rooth oli optimisti Yhdysvaltojen taloudelliseen konjunktuuriin nähden. Luuli, että siellä tulee nouseva konjunktuuri, kun olot selviää. Eurooppa on vähän toisessa asemassa, mutta R ei ollut pessimisti Eurooppaan nähden. R ei hyväksynyt Rydin pessimististä mielipidettä, jon­ka hän joku aika sitten esitti.

5. Rooth luuli, että kullan arvo tulee 2 a 3 vuoden kuluessa laskemaan. Luuli, että paras sijoi­tus nyt on metsä. Myös siitä veroilla otetaan paljon pois, mutta siinä on sitten pohja tulolle. Maanviljelysmaata ei R pitänyt niin varmana, sillä esimerkiksi Ruotsissa on maanviljelystä tuettu keinotekoisesti eikä sentähden ole varmuutta,  että se tulee pysymään.

6. Inflatiota ei R luullut enää tulevan, koska on nähty, että se koskee enemmin ja kovemmin keskiluokkaa. Sen sijaan tulee kyllä tapahtumaan velkojen poispyhkimistä ja R ajatteli erityi­sesti, että valtion velkoja tullaan poistamaan. Minä sanoin ”man kommer alltså återgå till den gamla hederliga statsbankrutten”. R myönsi sen. Yksityisten veloista ei voinut sanoa mitään. Mutta R katsoi, että esimerkiksi Ranska ei voi maksaa valtiovelkojaan. (Samoin kaiketi Eng­lanti.)

12/5 ’39 Päivällisillä d’Otranten herttuan luona – hieno seura – Kuningas vieraana. Päivällisen jälkeen Kuningas puhui kanssani ulkoministerien kokouksesta. Lausui, että ”Kanske vi tre kan gå tillsamman”. Sanoi, että den utarbetade planen skickligt skriven. Hoppade och trodde, att dess aksepterande icke skulle stöta Tyskland. Oli erinomainen asia, että olin saanut tämän asia paperin Beck-Friisiltä ja ehtinyt lukea sen, muuten en olisi ollenkaan tullut toimeen keskuste­lussa kuninkaan kanssa.

Lensin Helsinkiin 13/5 ’39 (Alli Turusta junalla). Kl. 3 pankkiyhdistyksen 25- vuotisjuhlakokous Kämpissä ja illalla kl. 8 päivälliset Kämpissä. Skandinavian maiden pank­kiyhdistysten edustajia. Ruotsista Sten, Lagercrantz ja Knut Dahlberg. Sten kertoi, että eräs hänen englantilainen tuttavansa oli lausunut saman ajatuksen, jonka minä Stenille esitin, ni­mittäin että mahdollisesti nykyisestä tilanteesta ei päästä muuten kuin, että Saksa ja Englanti jakavat maailman siten, että Saksa saa vapaat kädet Euroopassa ja Englanti saa meret alueek­seen sekä, että Saksa saa siirtomaansa takaisin. Sten kertoi myös, että Ranskassa, jossa hän oli äsken ollut, kaikki olivat valmiit sotaan, vaikka koko kansa tahtoisi tietysti siitä päästä. Sten piti päivällisillä kauniin puheen, jossa hän erityisesti mainitsi myös minut.

Kl. 3 Cajander ja Tanner myös läsnä. Puhelin Cajaderin kanssa.

Kl. 8 päivällisillä oli myös Tanner läsnä. T sanoi: ”Jos Elantoa hoidettaisiin niin huonosti kuin valtion asioita, niin Elanto menisi pian konkurssiin.”  (Siis sama vitsi,  jonka minäkin olen usein lausunut pankista.) Pankkiyhdistyksen johtokunta oli pannut alulle kunniamerkin anta­misen Helmer Stenille. Minä sitä kannatin ja asiasta olin puhunut Mantereen kanssa, joka on Stenrothin jälkeen Valkoisen ruusun kansleri. Ulkoministeriön virkamies antoi kieltävän lau­sunnon, koska luuli, että oli kysymys Parisin pankkiiri Steen, joka on toiminut meitä vastaan frangilaina-asiassa!! Niin huonosti hoitavat asioita ulkoministeriössä. (Siellä on myös tyhmiä miehiä virkamiehinä, joilla ei ole sen enempää järkeä, että osaisi ottaa asioista selvää.)  Tämä on hyvin kuvaavaa.

Sunnuntaina olimme Aulangolla ja Honkajuuren uudella tilalla Kirstulassa. Menimme auttolla Alli ja Aino ja minä. Tulimme pois ennen päivällistä.

14/5 ’39 kl. 1 Keskuskappakamarin kevätkokous, kl. 4 Ulkomaankauppaliiton johtokunta, kl. 7 KOP:n hallintoneuvosto ja sen jälkeen päivälliset Kämpissä. Siellä puhuin Erkon kanssa:

Nonaggressio-asia Saksan kanssa.

a) Erkko kertoi, että Wenäjä ei näe hyvällä silmällä, että me teemme tällaisen sopimuksen Saksan kanssa. E pelkää, että Wenäjä sanoo irti hyökkäämättömyyssopimuksen meidän kans­sa, jos teemme sellaisen Saksan kanssa. (Tämä on minulle aivan uusi asia. Se on merkillinen, että me emme voi tehdä Saksan kanssa samanlaista sopimusta kuin meillä on Wenäjän kans­sa.) tämä on siis syy siihen

b) Kysyin, mitä Saksa ajattelee, jos kieltäydymme. E sanoi, että Saksa näkyy ymmärtävän meidän asemamme eikä ota sitä pahaksi, jos annamme samanlaisen vastauksen kuin Ruotsi ja Norja. E on siitä puhunut useamman kerran Saksan Helsingin-lähettilään Blücherin kanssa. · Wuorimaa ei ole ilmoittanut  mitään Saksan kannasta tässä  suhteessa.

c) Wenäjä on ilmoittanut Pariisissa, että jos syntyy sota, niin Wenäjä katsoo välttämätön miehittää Wiron ja Latvian. Tämä saattaa nämät maat tekemään hyökkäämättömyyssopimuk­set Saksan kanssa. Eivät ole sitä mieltä, mitä ilmoittaneet.

d) Mannerheim on yhtä mieltä  Erkon kanssa non-aggressiosopimusasiassa.

Päivällisillä oli läsnä myös Rudolf Walden. Luuli, että on käynnissä joitakin neuvotteluja Saksan ja Wenäjän välillä.  Wenäjä on tehnyt suuria tilauksia Saksasta. Wenäjä ei tahdo mennä sotaan ensihädässä Euroopan asian vuoksi, vaan tahtoo sekaantua vasta myöhemmin so taan. Walden oli sitä mieltä, että Suomen kannalta on paras tasapainotila Euroopan politiikassa. Meille on vaarallista, jos mikään suurvalta saa ylivoiman Euroopassa. Myös Wenäjän ja Saksan sopiminen olisi meille vahingoksi. Walden pani myös suuren painon Englannin ja Turkin väliselle sopimukselle. Se on hänen mielestään tärkeä myös Irakin öljyputkien turval­lisuuden vuoksi.

Ruotsalainen puolue pitänyt puoluekokouksen Helsingissä. Käsitelleet mm. ruotsinkielen asemaa puolustuslaitoksessa. Tehneet suuria vaatimuksia. Puhuin siitä Erkon kanssa. Erkko sanoi Mannerheimin lausuneen, että ”ruotsinkieliset näkyvät vaativan itselleen omaa armei­jaa”. Myös yliopistoasiassa ovat tehneet vaatimuksia. Erkko sanoi kuten Cajander on sanonut usein, että yliopistoasiaa ei oteta esille.

16/5 kl. 17.30 lensin takaisin Tukholmaan.  Alli jäi Suomeen.

17 /5 ’39 The Times julkaisi 15/5 ’39 erikoisnumeron Kanadasta sen johdosta, että kuningas ja kuningatar lähtivät Kanadaan. Siinä on mielenkiitoinen kirjoitus ”Le Canada franςais”, jossa on vertauskohta meidän oloihin. Ranskankielisiä on Kanadassa 2,9 miljoonaa= 28,2 %, mutta Quebeckin provinsissa on 2.270.000 = 79 %. ”Deux nationahtes”. Luettava! Kun Kuningas­ pari saapui Quebeckiin piti mm senaattori Dandurand ranskankielisen puheen, johon kuningas vastasi myös ranskaksi.

Meidän pienten kansojen on noudatettava liberalisuutta, oikeutta ja kohtuutta ja oltava yhdes­sä ja sovussa. Näihin aatteisiin perustuu kokonaan meidän oman elämämme mahdollisuus. Ei se perustu meidän ”voimaamme”. (Tshekko-Slovakian kohtalo!) Snellmanin aatteet olivat suurvaltojen aatteita. Ikävä vaan, että meidän kansallisuusasiamme ei ole voinut mennä ilman sellaista taistelua ja riitaa. Edelliset sukupolvet, Topelius ym. ajattelivat toisin ja jos sellainen henki olisi ruotsinkielisissä päässyt jatkuvasti vallalle, niin ehkä olisi kieliasia voitu suoristaa rauhassa. Mutta Lille, Wrede, Victor von Born ym ei ymmärtäneet asiaa, vaan alkoivat taiste­lun. (Kts. kirjeenvaihtoni Eirik Homborgin kanssa.) (Tai eikö mitään asiaa voida ajaa ilman taistelua. Ja onko taistelu ja riita välttämätön, jotta kansa voisi elää eikä kuolla? Pienten kan­sojen elämä on vaikea. Niillä ei ole suuria asioita ja tehtäviä suoritettavana. Meillä on kie­liasia ollut suuri ja kansaa kasvattava asia. Sitten oli taistelu Wenäjää vastaan kuten Norjalla oli unionitaistelu ja myös ”kieliasia”.

18/5 ’39 Börsen-Zeitung 16/5 ’39 (leikattu) sisältää kuvaavan kirjoituksen ”Klassenkampff zwischen den Nationen”, jossa esitetään miten ”rikkaat” valtiot s.o. Englanti, Ranska ja USA taistelevat ”köyhiä” s.o. Saksaa, Italiaa ja Jaappania vastaan estääkseen niitä pääsemästä osal­liseksi maailman rikkauksiin. ”Rikkaat” ei muka ollenkaan osota ”Anerkennung der Natür­ lichkeit unseren Forderungen: Im Gegenteil: ”Italiens Griff’ nach Abessinien und die Tat­sache, dass der Führer den deutschen Lebensraum in Mitteleuropa sicherte beide Handlun­gen, durch die der Besitzstand der Reichen nicht im geringsten angetastet wird haben die Eifersucht der Reichen gegenüber den bescheidenen Ansprüchen der Armen bis zur Hysterie gesteigert .

Tämä on tosiaan hirmuista filosofiaa ja resoneerausta. Siis suurilla valloilla on oikeus tehdä mitä tahtovat, jakaa ja ottaa pienten edut, kun vaan eivät loukkaa toisten suurten etuja. Tässä ei ole ajatustakaan siitä, että asia koskee myös muita kuin suuria. Ei ajatustakaan Tshekkien kohtalosta ja siitä, mitä tsekit ajattelevat ja että niilläkin on oikeus elää ja muodostaa oma itsenäinen valtionsa. Tämä on nyt saksalaisien resoneerausta. Mutta muut suuret vallat, Eng­lanti, Ranska ym. ei suinkaan ole sen parempia. Ne ovat tehneet aivan samalla tavalla.

”Erfarenheten inte minst den historiska visar, hur ofia det, vi kalla slumpen, på ett under­ bart sätt länkar våra öden.” (Uno Brander, Bernadotte)

The Times 16/5 ’39. Kysymyksiä parlamentissa Chamberlainille, miten neuvottelut Englannin ja Sovjetti-Wenäjän välillä liiton tekemisestä menevät. Kysyjinä oli kaksi konservatiivia ja kaksi labour-puolueen jäsentä. Konservatiivit olivat yhtä kiihkeitä ja innokkaita siitä, että neuvottelut johtaisi tulokseen kuin sosialistit. Chamberlain vastasi, että hallitus tekee paras­taan ja että Halifax toivoo KL:n neuvoston kokouksessa Genevessä 22/5 voivansa jatkaa neu­votteluja Neuvostoliiton edustajan kanssa. Sosialistinen parlamentin jäsen sanoi suoraan, että Englannin kansan safety depends on it (s.o. liitosta Wenäjän kanssa).

19/5 ’39 Vastaukset Saksan non-aggressio ehdotukseen annettu. Suomen viime tiistaina 15/5  ja Ruotsin, Norjan ja Tanskan keskiviikkona 16/5. Ruotsi, Suomi ja Norja katsovat sellaisen sopimuksen tarpeettomaksi. Tanska suostuu neuvottelemaan sellaisesta sopimuksesta Saksan kanssa.

(Tässä on hyvää se, että me kolme maata, ja erityisesti Ruotsi ja Suomi olemme voineet men­nä yhdessä. Mutta edellytys on, että emme pilaa suhteita Saksaan.  Erkko puhui minulle sii­hen suuntaan, että Saksa ymmärtää meidän kantamme ja että suhteemme Saksaan ei tämän kautta pilaannu. Suhteisiimme nähden Ruotsiin tämä yhteinen menettely on hyvä.)

Oikeusministeri Rautavaara saapui laamanni Ugglan kanssa 22/5 ’39.  Päivälliset West­manin luona. Wieressäni istui justitierådet Stenbeck. Puhelimme kaikenlaista. Stenbeck lausui mm., että hän ei ole varma tokko Ruotsin kansa kestäisi, jos tulisi oikein kova koetus. Ruotsin kansa on kyllä tiedossa tekniikassa ja taloudellisella sekä kulttuurialallakin saavuttanut tulok­sia aikaan, mutta se on elänyt 130 vuotta rauhassa ja materialismi on päässyt suuresti vallalle  niin, että ei ole varmaa, miten se kestäisi suuria koettelemuksia. Minä vastasin, että Ruotsin kansa on vanhaa sotilaskansaa. Mannerheim on minulle sanonut, että 1918 ruotsalaiset taiste­livat ja tekivät asiansa hyvin Suomen sodassa.

22/5 ’39 alkoi Kansainliiton neuvoston kokous Genevessä. Esillä Ahvenanmaan asia. Neuvos­to-Wenäjän edustaja Maiski vastusti asiaa. Pääasia suurvalloille Genevessä oli neuvottelut Englannin, Ranskan ja Wenäjän välillä sotaliitosta. Halifax ja Bonnet lähti heti pois, kun ne neuvottelut oli lopussa. Maiski jäi, koska oli neuvoston  puheenjohtaja. Kansainliiton kokouk­ set ovat siten muodostuneet eräiden suurvaltojen edustajien neuvottelupaikaksi näiden suur­valtojen omista ja yhteisistä asioista. Tämäkin liitto Englannin, Ranskan ja Wenäjän välillä on suunnattu Saksaa ja Italiaa vastaan. Puolueettomien valtojen on siten vaikea olla mukana.  Ruotsin lehdet ovat tästä viime päivinä puhuneet. Ahvenanmaan asia päättyi sitten niin, että  KL:n neuvosto ei ottanut asiassa mitään kantaa eikä tehnyt päätöstä, vaan erotti itsensä asias­ta. Se oli kuitenkin hyvä, että Englannin ja Ranskan edustajat ei menneet Wenäjän puolelle ja lykänneet asiaa, kuten Maiski vaati. Ei myös Englannin, Ranskan ja Wenäjän liittoasiaa käsi­telty itse KL:n neuvostossa, vaan siitä erillään.  Mutta Halifax  ja  Bonnet alleviivasivat  sitä, että tämä liitto olisi ”KL:n paktin hengen mukainen”.

Ruotsin lehdet kirjoittelleet (Dagens Nyheter ym) että, kun Wenäjä panee vastaan Ahvenan­maan asiaa, niin siitä ei tule mitään. Jos Wenäjä pysyy kannallaan, niin saa nähdä, mitä tulee. Mikä on Wenäjän tarkoitus? Vaikea sanoa. Luultavasti Wenäjä koettaa käyttää tätä asiaa ki­ristääkseen meiltä kompensatiota, Suomenlahden saaria. (Stein oli jo kauan sitten Erkolle vii­tannut myös Ahvenanmaan asiaan ja ehdottanut, että Suomenlahden saaret vaihdettaisiin maa­-alueisiin Suomen itärajan takana. Erkko ei ole ruvennut siitä edes keskustelemaan. Saa nähdä, eikö venäläiset nyt tee tätä samaa ehdotusta Ahvenanmaan asian yhteydessä. Ruotsalaiset tuskin menevät mukaan Ahvenanmaan asiassa, ellei saada Wenäjää suostumaan. Saa nähdä. Genevessä Sandler puolusti jyrkästi asiaa. Boheman sanoi eilen: ”Sandler har kämpat som ett lejon i Geneve.” Geneven kokouksen aikaan soitin joka päivä Bohemanille tiedustellakseni, mitä kuului Genevestä. Puhuin myös Westmanin kanssa, joka oli vt. ulkoministeri. Bohema­nin kanssa puhelimme pitkästi. Aika oli jännittävä. Boheman ja minä emme ymmärtäneet venäläisien menettelyä. Sillä jos Ahvenanmaa joutuu pois Suomelta, s.o. jos Suomi (Ruotsin avulla) ei sitä voi puolustaa, niin varmaa on, että Wenäjä ei sitä saa haltuunsa, vaan kyllä sen saa joku muu suurvalta, sillä on elinkysymys Suomelle, että Wenäjä ei sitä saa haltuunsa ja Suomessa on ja sillä pitää olla riittävästi voimia, jotka pitävät huolen siitä, että Wenäjä ei pää­se Ahvenanmaalle, vaan sille tulee Saksa.

30/5 ’39 Sandler saapui Geneven KL:n neuvoston kokouksesta. Geneven kokous 27/5 merkit­si pöytäkirjaan raportin, jossa tehdään eräitä toteamisia, mutta kokous ei tehnyt mitään pää­töksiä. Maisky pani vastaan Wenäjän puolesta. Holsti ja Sandler antoivat lausunnot. Tänään on lehdissä Sandlerin haastattelulausunto.

Soitin aamupäivällä Erkolle. Sanoin aikovani käydä tänään tapaamassa Sandleria. Kysyin, mitä nyt Helsingissä ajatellaan Ahvenanmaan asiasta. Aiotaanko ryhtyä joihinkin toimenpitei­siin Moskovassa. Erkko vastasi, että ei ole aikomus ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin Wenä­jällä, vaan Suomi tahtoo nyt viedä asiaa eteenpäin niin, että voidaan suorittaa noottienvaihto Suomen ja Ruotsin välillä ja asia saada loppuun. E pyysi minua ottamaan selvää, mitä Sandler ajattelee nyt tilanteesta.

Kl. 4. ip. olin Sandlerin yleisellä vastaanotolla. Siellä oli myös Englannin lähettiläs Monson, Saksan lähettiläs Wied ja Unkarin lähettiläs Matuska. Sandler puhui Ahvenanmaan asiasta (kts. kirjettä Erkolle N:o 1835).

1. Sandler valitti, että Erkko ei ollut Genevessä läsnä, jotta olisi saanut oikean kuvan asemas­ta. Ei voinut vielä sanoa mitään varmaa, koska asiaa ei ole hallituksessa käsitelty.

2. Asema Ahvenanmaan asiassa on Sovjetin kieltävän kannan vuoksi vakava, koska se täällä suuresti vaikuttaa asian käsittelyyn. Ei voinut Genevessä saada käsitystä, mikä on Sovjetin oikea ajatus ja tarkoitus. Kysyi, mitä me siitä ajattelemme Helsingissä.

3. Sandler piti Moskovan atmosfäärin parantamista välttämättömänä. Mitä siihen nähden olisi tehtävä, ei osannut sanoa. Kysyi, mitä me tästä asiasta ajattelemme? Kysymykseeni, miten menetellään siinä tapauksessa, jos Wenäjä ei anna suostumusta, ei voinut vastata.

4. Englannin ja Ranskan edustajat Genevessä olivat olleet ”lojaaleja”, mutta Ranskan edustaja oli nimenomaan viitannut Ranskan suostumuksessa olevaan ehtoon, että on saatava ”l’accord des puissances intéressées”. Ranska ja Englanti ei tahdo, että heidän suurten neuvottelujensa aikana syntyy ”friktion” Ahvenanmaan asian johdosta. Sandler pyysi saada tietää, mitä Hel­singissä asemasta ajatellaan.

5. Sandler kertoi, että Moskovassa Suomen lähettiläs on puhunut Wenäjälle ainoastaan så som medlem av rådet. Ruotsin lähettiläs on puhunut siellä Wenäjälle så som intresserad makt. Tä­mä on Sandlerin mielestä voinut vaikuttaa kylmästi. Tähän minä huomautin, että emme ole voineet ottaa venäläisiä mukaan neuvottelemaan kolmantena. Siitä ei olisi tullut mitään. Sil­loin ei olisi voinut tietää, mihin olisi joutunut.

6. Minä sanoin, että meidän kantamme on se, että sitten kun nyt kaikki lailliset muodot on täytetty, olemme valmiit panemaan suunnitelman täytäntöön. Sandler vastasi, että formalite­terna on kyllä täytetty, mutta asia on poliittinen ja se puoli on myös selvitettävä.

7. Sitten puhuttiin asian käsittelemisestä valtiopäivillä täällä ja Helsingissä. Täällä on ainoas­taan viikko jälellä ja se vaikeuttaa asiaa. Minä sanoin, että me kyllä Helsingissä pidämme huolta siitä, että asia tulee valtiopäivillä käsitellyksi ajoissa. S kysyi: Jos ahvenanmaalaiset ei hyväksy eduskunnan päättämää lakiesitystä sellaisenaan ja valtiopäivät ei ole koossa, miten sitten menetellään? Lupasin näistä asioista antaa tiedon myöhemmin. (Kts. kirjettäni Erkolle tältä päivältä 30/5 ’39.)

1/6 ’39 Puhuin Erkon kanssa. (Sahlin käynyt tänään hänen luonaan ja saanut saman ilmoituk­sen kuin hän nyt antoi minulle.) Erkko kertoi:

1. Yrjö-Koskinen saanut tänään määräyksen Moskovassa kääntyä venäläisien puoleen ja saa­da heidät harkitsemaan merkillistä kantaansa.  E lähettää minulle heti tiedon siitä, mitä YK:lle on sanottu.

2. Me otamme asian rauhallisesti ja jatkamme samaan suuntaan kuin ennen Ruotsin kanssa. Olemme diplomaattisessa kosketuksessa Wenäjän kanssa. Wenäläisten – Molotovin lausun­nossa on paljon bluffia. [MARGINAALISSA MYÖHEMPI KOMMENTTI: E:n alituinen sana!!]

3. Ei tiedetä, mitä Moskovan takana on ja mikä tarkoitus Moskovalla on.

4. Erkko luulee meidän saavan kannatusta suurvalloilta.

5. Eduskunta käsittelee Ahvenanmaan lait normaalisesti ennen lähtöään joka tapauksessa maanantaina tai tiistaina.

6. Jos Ahvenanmaan käräjät ei hyväksy eduskunnan hyväksymiä lakeja,  niin ne raukeaa ja asia menee syksyyn.

7. Jos Ruotsi peräytyy Ahvenanmaan asiassa, ”saa se ottaa vastuun”.

8. (Erkon mielestä me (Suomi ja Ruotsi) emme voi ottaa Wenäjää enempää mukaan Ahve­nanmaan asiassa kuin muita. Meidän täytyy pysyä entisellä pohjalla, sillä pohjalla, jolla asiata on Ruotsin ja Suomen välillä tähän asti  käsitelty.)

1/6 ’39 Kävin Bohemanin ja Sandlerin luona. Sandler oli halunnut tavata minua. Sandler lau­sui –  (kerroin, että olin ilmoittanut Helsinkiin, mitä hän toissapäivänä oli minulle kertonut).

1. Se, että Molotov niin pitkälti käsitteli Ahvenanmaan asiaa, osoittaa, että Wenäjä panee tälle asialle suuren  painon. (Miten suuren painon Wenäjä panee tälle asialle.)

2. S oli tyytyväinen, että YK menee Moskovassa asiasta puhumaan ja että Suomen hallitus ottaa kontaktin tässä asiassa Wenäjän hallituksen kanssa. Sillä ”atmosfäärin” parantuminen Moskovassa on tärkeää. S huomautti, että Ruotsi alusta alkaen on pannut suuren painon We­näjän kannalle. S sanoi olevan mielenkiintoista nähdä, otetaanko YK heti vastaan. Viime ker­ralla hän sai odottaa kolme päivää.

3. Kysyin aikooko Ruotsin hallitus asiassa jotain tehdä? S vastasi, että Molotowin puheessa kosketeltiin myös Ruotsia niin paljon, että se jo antaa aihetta Ruotsin hallituksen, Moskovan ministerin kautta, tehdä demarche. (Boheman mainitsi, että Sandler oli tänään puhunut ma­dame Kollontayn kanssa, Sandler ei puhunut siitä minulle mitään.)  S sanoi, että on parempi,  että Suomi ensin ryhtyy asiaan. ja sitten vasta Ruotsi.

4. S kysyi, oliko aikomus ilmoittaa Moskovan demarcheista Lontoossa ja Pariisissa.  En osan­nut vastata. S luuli, että oli hyvä under hand pitää Englannin ja Ranskan hallitukset  au courant, jotta voidaan saada sieltä kaiketi  apua.

5. Lontoossa ei ole vaaraa, mutta Pariisi on svag punkt. S ajatteli, että Ruotsin taholtakin kai­keti olisi syytä tehdä jotakin Pariisissa.

6. Minä lausuin meidän kantamme edelleen olevan, että suunnitelma olisi pantava täytäntöön, kun kaikki lailliset muodot on täytetty riippumatta Wenäjän vastauksesta, joten tietenkin mie­lellämme näkisimme että Wenäjä ei asetu vastaan ja sentähden olemme päättäneet tehdä de­ marchen Moskovassa.  S sanoi saaneensa sen käsityksen jo keskustelusta minun kanssani. Hän ei lausunut mitään siitä, mille kannalle Ruotsin hallitus asettuu siinä tapauksessa, että Wenäjä pysyy vastauksessaan.

7. Asian käsittely Ruotsin valtiopäiväillä ei enää missään tapauksessa ehdi niiden kuuden päi­vän kuluessa, jotka ovat jälellä. Valtiopäivien sisäisistä syistä (valtiopäivämiesten palkkiot) täytyy asiaa varten kutsua ylimääräiset valtiopäivät (urtima) mutta se voidaan saada kokoon 48 tunnin kuluessa. Lain mukaan täytyy kuitenkin ottaa takaisin esitys näiltä valtiopäiviltä. Se on aivan muodollinen asia. S pitää tärkeänä, että Suomen sanomalehdet ymmärtävät tämän toimenpiteen ja että se ei merkitse mitään muuta kuin prosedyyriä.

8. Huomenna on utrikesnämdin kokous ja S lupasi antaa minulle tiedon, mitä siellä päätetään viimeksi mainitussa suhteessa.

9. S sanoi, että venäläiset ovat saaneet tiedon aikaisemmista Suomen ja Wenäjän välisistä neuvotteluista (Stein ja saaret ym) ja että se on tehnyt heidät surliga Ruotsia kohtaan.

2/6 ’39 Ahvenanmaan asia on menossa pahalle kannalle. Neuvosto-Wenäjän vastaus. Molo­tow piti toissa päivänä puheen Moskovassa, jossa hän mm asettui jyrkästi vastustamaan Ah­venanmaan linnoittamista. Wenäläisien niska on kovasti noussut nyt, kun Englanti ja Ranska ovat riippuvaisia Wenäjän liitosta ja avusta. Sandler ilmoitti tänään, että Ruotsin hallitus on, keskusteltuaan utrikesnämdin kanssa tänään, päättänyt, että asiaa ei voida (ehditä) käsitellä varsinaisilla valtiopäivillä, vaan kutsutaan urtima. Lain mukaan on esitys otettava takaisin, mikä tapahtuu huomenna. Mutta se ei tiedä mitään ratkaisua asiassa. (Muuten täällä Ruotsissa tuntuu yhä enemmän pääsevän vallalle se mielipide, että Ruotsi voi olla mukana Ahvenan­maan asiassa ainoastaan, jos Wenäjä luopuu vastustamasta tätä asiaa. Siihen on nähtävästi hyvin vähän toivoa. Saa nähdä miten asian käy.

2/6 ’39 Puhelinsanoma Erkolle. Sandler ilmoitti, Utrikesnämnden käsitteli tänään Ahvenan­maan asiaa. Suuri enemmistö ylimääräisten valtiopäivien puolella. Hallitus menettelee tämän mukaisesti ja peruuttaa huomenna esityksen perustellen med riksdagstekniska hänsyn. Ruot­sin lähettiläät kaikissa signatäärivaltioissa ilmoittavat tästä hallituksille. Paasikivi.

2/6 ’39 Meidän pienten valtojen kohtalo on vaikea. Suuret meistä keskustelee ja meitä kohte­lee kuin politiikan objekteja, meiltä edes kyselemättä. Neuvotteluissa Englannin, Ranskan ja Wenäjän välillä on Wenäjä vaatinut mm, että Suomen ja Wiron ja Latvian riippumattomuus on ”taattava” Saksaa vastaan. Nya Dagligt Allehandan 2/6 mukaan tämä ehdotus tehtiin jo venäläisissä vaatimuksissa 28/4. Tähän asti me olemme luulleet, että Wenäjä oli tarkoittanut garantioillaan Baltian valtioita, s.o. Wiroa, Latviaa ja Liettuaa. Nyt Wenäjä lukee myös Suo­ men Baltian valtioihin. Liettuasta ei puhuta mitään, luultavasti koska katsotaan sen olevan jo tosiasiassa Saksan vasallimaa.

Gripenbergin raportti 11/5 keskustelusta Halifaxin kanssa. Gripenberg mainitsi Halifaxille meidän saaneen tietää, että venäläis-englantilaisissa keskusteluissa olisi ollut puhe siitä, että Neuvosto-Wenäjä takaisi Suomen koskemattomuuden. Suomi tahtoo olla täysin neutraali ja tämä Suomen ulkopolitiikka may be exposed to many risks, joten Suomen hallitus tekisi aivan selväksi, ettei Suomi halua minkäänlaisia takeita tai avustustarjouksia miltään puolelta, var­sinkaan jos näitä ei osoiteta muille Pohjoismaille. Halifax keskeytti Gripenbergin ja sanoi, että ”te tarkoitatte siis sitä, että jos neuvostohallitus sitoutuisi avustamaan Suomea, mutta ei esimerkiksi Ruotsia, se saattaisi vaikuttaa teidän suhteisiinne myös muihin Pohjoismaihin”. Gri­penberg myönsi sen.

Gripenberg jatkoi, että Suomen hallitus tahtoo tehdä selväksi, ettei se halua mitään takeita tai avustussitoumuksia neuvostohallitukselta. Halifax vastasi:

1. Neuvotteluissa neuvostohallituksen kanssa Englannin hallitus ei ole millään tavoin keskus­tellut Suomesta.

2. Englannin hallitus ymmärsi täydellisesti Suomen aseman.

3. Englannin hallitus ei ole koskaan katsonut mahdolliseksi, asettumatta yhteyteen Suomen hallituksen kanssa, keskustella Suomea koskevasta toimenpiteestä neuvostohallituksen kans­sa.

4. Moskovan hallitukselle tehdyssä ehdotuksessa ei Englannin hallitus ole tarkoittanut muita maita kuin Puolaa ja Rumaniaa.

5. Neuvostohallitus on kyllä Englannin hallitukselle toimittanut ehdotuksen,  jossa puhutaan siitä mahdollisuudesta, että Wenäjä takaisi kaikkien Itämeren ja Mustanmeren välillä olevien valtioiden koskemattomuuden, mutta tässäkään ehdotuksessa ei mainita mitään erikoisia val­tioita. Englannin hallitus on käsittänyt tämän ehdotuksen suhteen, että neuvostohallitus tar­koittaa ainoastaan Baltian-maita, Puolaa ja Romaniaa, mutta ei Suomea. Tämän ehdotuksen Englannin hallitus on hylännyt.

6. Englannin hallituksen uusi ehdotus neuvostohallitukselle ei myös koske Suomea. Halifax sanoi vielä, että ”jotkin hallituksenne saamat tiedot eivät pidä paikkaansa”.

Sitten Gripenberg puhui Halifaxille Ahvenanmaan asiasta.  Halifax lupasi myötävaikuttaa sii­nä asiassa. Halifaxin lausunnot vastasivat täysin sitä, mitä Collier ja Strang olivat hänelle ennen sanoneet. Collier sanoi Englannin hallituksen aina eri syistä, erityisesti juridisista,  pitä­neen tärkeänä, että asia alistettaisiin neuvostohallituksen harkittavaksi (consulted). Gr. vastasi, että niin oli tehty, mutta neuvostohallitus ei ole vastannut.  Jos Wenäjä ei  suostuisi,  kuinka tulisi se vaikuttamaan Englannin hallituksen kantaan. Collier vastasi, että sellaisessa tapauk­sessa asia mitä suurimmassa määrässä mutkistuisi, mutta Englanti tulisi harjoittamaan painos­tusta Wenäjään,  jotta se suostuisi.

Gripenbergin raportti 23/5 ’39. Keskustelu Collierin kanssa. Gripenberg sanoi Suomen halli­tuksen saaneen tietää, että Neuvosto-Wenäjä oli 14/5 ehdottanut sellaista sotaliittoa Englannil­le, jonka mukaan Wenäjä ja Englanti yhteisesti takaisivat mm Suomenkin koskemattomuu­den. Tämän johdosta Suomen hallitus tahtoo vielä huomauttaa, ettei hallituksemme halua minkäänlaisia takeita Suomen koskemattomuuden turvaamiseksi. Sellaiset takeet olisi omiaan mitä suurimmassa määrässä [vaikuttamaan] pohjoismaiseen orientointiin ja vaikeuttamaan täydellisen puolueettomuuden ylläpitämistä, joka on Suomen ulkopolitiikka. Suomen hallitus pitää jyrkästi kiinni puolueettomuuspolitiikasta eikä tule antamaan kenenkään pakottaa sitä tästä pois.

Collier vastasi Englannin hallituksen täydellisesti ymmärtävän ja hyväksyvän Suomen halli­tuksen kannan ja lisäsi neuvostohallituksen tosiaan jonkun aikaa sitten ehdottaneen, että We­näjä ja Englanti takaisi myös Suomen koskemattomuuden. Wenäjän ehdotusta Englannin hallitus ei kuitenkaan ollut hyväksynyt. Nyt Neuvosto-Wenäjä oli ehdottanut takeiden antamista Suomelle, Wirolle ja Latvialla. Englannin hallitus oli aina  käsittänyt Wenäjän suunnitelmat siten, että ne ei tarkoittaneet Suomea. Collier sanoi olevansa valtuutettu ilmoittamaan Gripen­bergille: ”Englannin hallitus oli suurella tyydytyksellä pannut merkille sen vastauksen, jonka Suomen hallitus oli antanut Saksalle hyökkäämättömyysasiassa. Englannin hallitus tahtoo antaa tunnustustuksen Suomen hallituksen ja varsinkin ulkoministeri Erkon moral courage’lle, koska se tietää Suomessa olevan niitä, jotka ei ole taipuvaisia hyväksymään tätä vastausta.”

Collier lupasi saattaa tämän Halifaxin tietoon. (Halifax oli silloin juuri Genevessä.) Collier sanoi myös Gripenbergille kuulleensa niistä Suomenlahden ulkosaarien vuokraamista tarkoit­tavista sonderauksista, jotka neuvostohallitus oli tehnyt. Collier lisäsi tämänkin johdosta hy­vin ymmärtävänsä, ettei Moskovan diplomatian suunnittelemat takeet Suomen koskematto­muuden turvaamiseksi ollenkaan miellyttäneet hallitustamme.

Ellei tämä olisi tragillisen vakavaa, voisi pitää humoristisena tätä pienten maiden koskemat­tomuuden takaamista, jota joka taholta tyrkytetään.

Gripenbergin raportti 23/5 ’39. Ruotsin lähettiläs Prytz oli kertonut Gripenbergille keskuste­lunsa 18/5 Maiskyn kanssa. Silloin oli tullut selvästi näkyviin, millä ”erinomaisella suurella epäileväisyydellä” Maiski suhtautuu Suomeen ja sen ulkopolitiikkaan. M epäilee Suomen vilpitöntä puolueettomuustahtoa sekä [tähdentää] saksalaisystävyyttä, joka on kuvaavaa Suo­ men koko yhteiskunnalle. M:n sanat olivat sellaiset, että ne hämmästytti Prytziä. M oli sano­nut, että Suomen sotilasviranomaiset ovat läheisessä kosketuksessa, kaiketi yhteistyössä Sak­san kanssa.

Kun suuret nykyään käsittelevät pieniä valtioita koskevia asioita edes pienten kanssa neuvot­telematta, on tultu miltei siihen tilaan, että pienten valtojen itsenäisyys on jotenkin imaginää­rinen. Tanska näkyy käyttävän sellaista politiikkaa, ettei edes yritä puolustaa ja varustautua. Luottaa siihen, että saa olla vapaana ilman muuta. Kun pienten varustukset joka tapauksessa ovat heikot suurten varustuksiin verrattuna, niin voi olla mahdollista, että tämä Tanskan kanta ehkä on pienille valloille paras ja niiden oloja ja mahdollisuuksia vastaava. Pienten valtojen itsenäisyys perustuu siis moraliselle pohjalle –  –  sekä suurten rivaliteetille.

Kävin Bohemanin luona 1/6 ’39. Puhuin Kansainliitosta, kun Englanti tahtoo sopimuksensa Neuvosto-Wenäjän kanssa saada jollain tavalla liitetyksi KL:n paktiin ja sen 16 artiklaan, re­spektive 15-17 artikloihin. Kysyin, mitä tästä täällä Ruotsissa ajatellaan ja mitä seurauksia siitä voi olla? Boheman vastasi luulevansa, että Englannin hallitus puhuu KL:n paktista enemmän maansa sisäisen mielipiteen vuoksi, saadakseen yleisen mielipiteen puolelleen, kun on kysymys niin rumasta liitosta, nimittäin liitosta Bolshevikki-Wenäjän kanssa. Wenäläiset ovat tehneet vastaväitteitä tätä vastaan. Minä huomautin, että Wenäjän vastaväitteet koskevat sitä, että hyökkäyksen torjumista ei voi tehdä riippuvaksi Kansainliiton neuvoston kokoukses­ta ja muusta prosedyyristä – vaan pitää olla oikeus heti ryhtyä vastustamaan. Englanti onkin sanonut olevansa siitä asiasta samaa mieltä. Boheman lausui, ettei hän luule tämän vielä ole­van niin vaarallista, mutta jos suurvallat tahtovat ryhtyä aktivisera KL:n paktin pakoiteartiklo­ja, niin asia voi tulla vakavaksi ja silloin hänen mielestään Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden on erottava KL:sta. Paras olisi nyt, että KL saisi sova i ro, ettei kukaan rupeaisi sitä herättä­mään eloon. Jos ajat muuttuvat paremmiksi, niin silloin voinee ryhtyä toimiin KL:ssa.

Kysyin, mitä Boheman ajatteli Baggen ehdotuksesta om klyvning av Folkforbundet niin, että poliittinen osa siitä erotetaan kokonaan pois. Boheman luuli, että tämä ajatus voi olla peräisin KL:n sihteeristöstä, koska virkamiehet siellä pelkäävät palkkojaan. Ajatus voi olla järkevä, mutta Boheman ei luullut sillä olevan mitään toteutumisen mahdollisuuksia. Nykyään on vai­kea ruveta siitä keskustelemaan monen kymmenen valtion kanssa.

3/6 ’39 Bolshevikki-Wenäjän Suomen vetäminen yhteen joukkoon reuna-valtioiden – Wiron ja Latvian kanssa on meille ikävä asia. Se vaikuttaa sekä Ruotsissa (Skandinaviassa) että muualla, että Suomen ei katsota kuuluvan Pohjoismaihin, vaan ”reunavaltioihin”. Lieneekö tämä juuri venäläisien tarkoitus?

3/6 ’39 Luonani Toivola paluumatkalla Amerikasta, sekä von Fieandt dito dito. Toivolan kanssa pitkä keskustelu. Puhuin Ahvenanmaan asiasta, että Ahvenanmaan asia olisi vietävä loppuun, mutta Suomen hallituksen olisi harkittava myös se mahdollisuus,  että Wenäjä ryhtyi­si repressalioihin, esimerkiksi miehittäisi saaret.  Molotow  perustelisi sillä,  että Suomella ei ole oikeutta linnoittaa Ahvenanmaata (kuten hän on sanonut) koska KL:n neuvosto ei hyväk­synyt Suomen ja Ruotsin esityksiä,  mutta jos Suomi siitä huolimatta menee Ahvenanmaalle linnoittamaan, niin Wenäjä käyttää omankädenoikeutta ja ryhtyy repressalioihin. Puhuin Toi­volalle myös siitä, miten pahasti täällä voi vaikuttaa se, että Wenäjä vaatii garantiojen anta­mista Suomelle, Wirolle ja Latvialle. Tämä vahingoittaa meidän asemaamme täällä. Se asettaa meidät toiseen asemaan kuin muut Pohjoismaat. Esitin samat mielipiteet kuin raportissa N:o 5. Tämä Wenäjän menettely vaatia, tahtoa garantioja Suomelle, Wirolle ja Latvialle ja Liettu­ alle tuskin on muuta, kuin pyrkimys saada aihe sekaantua näiden maiden asioihin ja tulevai­suudessa hankkia itselleen tilaisuus valloittaa ne takaisin. Tämän myös sanoin Toivolalle (sa­moin von Fieandtille samana päivänä). Se osottaa, että Wenäjä ei voi sulattaa näiden maiden itsenäisyyttä ja että venäläisien mielissä, ajatuksissa vielä nähtävästi ajatus näiden maiden takaisinvaltaamisesta ei ole vieras.

Toivola kertoi, että Yhdysvallat ovat kovin Saksaa vastaan ja ovat valmiit kannattamaan pie­niä valtoja, koska USA:n kansa tahtoo asettua moraaliselle kannalle. Tätä me voisimme käyt­ tää hyväksemme, jos meitä uhattaisiin. von Fieandt (Yhdyspankki) oli kauppavaltuuskunnan puheenjohtaja. Oli optimistinen siihen nähden, että sotaa ei tule, koska Hitler ei uskalla siihen ryhtyä, kun sen tulos epävarma.  Luuli, että Saksa ilman sotaakin saa sekä Danzigin ja korrido­rin ynnä siirtomaat. Minä sanoin olevani pessimistisempi.

5/6 ’39 Niukkanen, puolustusministeri saapui: Niukkasen käynti täällä on hyvä. Hän antoi haastattelun lehdille. Haastattelu oli aika hyvä ja luultavasti teki hyvän vaikutuksen. N puhui suoraan Ahvenanmaan asiasta.

Niukkanen kertoi minulle, että Helsingissä luullaan ja hän itse myös luulee niin, että Wenäjä ei tule panemaan  vastaan Ahvenanmaan asiassa. Realinen syy on hänen mielestään se, että linnoitukset ovat hyödyksi myös Wenäjälle. Mutta Wenäjä koettaa saada meiltä jotain korva­usta suostumuksestaan. Erkko oli kertonut Englannin lähettilään käyneen hänen luonaan ja ilmoittaneen, että Englannin hallitus katsoo Ahvenanmaan linnoittamisen olevan Englannin etujen mukaista ja että Englannin hallitus tulee tämän ilmoittamaan Wenäjälle.

Niukkanen kertoi myös saaneensa tietää Saksan kannan olevan sen, että jos syntyy sota ja Ahvenanmaat ovat linnoittamattomia, niin Saksa tulee silloin miehittämään Ahvenanmaan. Mutta jos saaret ovat Suomen hallussa ja ovat linnoitettuja, niin silloin Saksa ei tule tekemään mitään ja se on Saksan kannalta hyvä jo sen vuoksi, että silloin Saksan ei tarvitse käyttää so­tavoimia Ahvenanmaan valloittamiseen. Siis Ahvenanmaan saaret ei missään tapauksessa tule Wenäjän haltuun, vaan tulevat Saksan haltuun ellei ne pysy Suomen hallussa. Niukkasen mie­lestä tämän kaikki Wenäjä tietää. Wenäjä myös kunnioittaa Suomea, sillä se tuntee meidän puolustustahtomme ja puolustuskykymme. Wenäjä tietää, että me tulemme taistelemaan vii­meiseen asti.

Puhuin Niukkaselle, että jos me rupeamme linnoittamaan Ahvenanmaan saaria, niin Wenäjä voi ottaa sen syyksi ja miehittää Suomenlahden saaret, joita se haluaa, ainakin muut kuin Korkeasaaren [Suursaari eli Hogland]. Niukkanen luuli, että Wenäjä ei tee mitään, mutta myönsi kyllä, että tämä on mahdollista. Ainakin jos Korkeasaari [Suursaari] on kyseessä, niin Suomen täytyy taistella, uhrata muutamia pataljoneja, vaikka sitten täytyisikin peräytyä. Me emme voi Korkeasaarta ilman taistelua luovuttaa. (Tämä on oikea ajatus.)

Sandlerin suuruksella Niukkanen keskusteli Sandlerin kanssa ja Sandler sanoi minulle jäl­keenpäin, että oli värdefullt, jotta hän sai keskustella Niukkasen kanssa. Puolustusministeri Sköldin päivällisillä oli läsnä Quensel, statsråd, sekä korkein sotapäällystö, Boheman ym. Minulla oli sekä yksin että yhdessä Niukkasen kanssa pitkä keskustelu Bohemanin kanssa. N kertoi osaksi samaa kuin oli aamulla minulle kertonut. Boheman lausui minulle todeten, että jos Ahvenanmaan maakäräjät ei hyväksy esityksiä ja jos Wenäjä ei luovu vastustuksestaan, niin on hyvin epävarmaa, miten Ahvenanmaan asian käy valtiopäivillä, silloin on sekä San­dlerin että hänen Bohemanin asema vaikea ja Boheman näyttää ajattelevan, että he kumpikin tulevat silloin eroamaan. (Obs!  Jätin pois tittelit Bohemanin kanssa.)

Niukkanen kertoi minulle, että kun Stein, Wenäjän lähettiläs Roomassa ja entinen lähettiläs Helsingissä oli tänä talvena Helsingissä, niin Niukkanen istui hänen kanssaan melkein koko päivän (Hannulan oli N ottanut mukaansa). Silloin oli asiat keskusteltu jumia jaksain. Stein oli selittänyt, minkä vuoksi Wenäjä tahtoisi Suomenlahden saaret. Wenäjä tahtoisi asettaa niille saarille ainoastaan observatiopaikka, sillä Wenäjä pelkää Kronstadtia ja Leningradia, että Saksa voisi laivastollaan uhata Wenäjän näitä paikkoja. Saksa voisi valloittaa saaria tai Suomen mannermaalla jonkun paikan (Hankoniemen ym) ja siten sulkea Wenäjän Suomen­lahden pohjaan. Tämä on se tarkoitus, jonka vuoksi Wenäjä haluaisi Suomenlahden saaret itselleen. (Obs! Steinin käynti minun luonani monta vuotta sitten, jolloin hän puhui Suomen ja Wenäjän välien parantamisesta.)

Sandler ja Boheman ilmoittivat 5/6, että Ruotsin lähettiläs Moskovassa Winther on kutsuttu tänne saamaan instruktioita. Saapuu huomenna 6/6. Minä viittasin Bohemanille, joka sanoi valmistavansa ehdotusta ohjeeksi Wintherille, että venäläisien pitäisi ymmärtää, että ellei Ah­venanmaan saaret pysy Suomen hallussa (Ruotsin avulla) vaan ne joutuvat jonkun suurvallan haltuun, ei ne joudu Wenäjän haltuun, vaan kyllä ne joutuvat toisen suurvallan haltuun (s.o. Saksan).

Niukkanen lausui minulle mm., että hän on saanut sen tiedon, että saksalaiset ovat siitä vakuu­tettuja, että Suomi ei voi koskaan olla Wenäjän puolella, koska Wenäjä on Suomen ainoa vi­hollinen. Tämä on tosiasia, josta ei voi päästä. Sentähden Suomi on Wenäjän vihollisten kans­sa hyvissä väleissä tai ei ole ainakaan Wenäjän vihollisten vastustaja. Saksan ja Suomen välit niin ollen tulee joka tapauksessa pysymään hyvinä.

7/6 ’39 Nyttemmin Wenäjän menettelystä Ahvenanmaan asiassa ja Wenäjän vaatimuksista, että Suomellekin annettaisiin garantia, on käynyt ilmi, että tulos pyrkimyksistä saada suh­teemme Wenäjään hyviksi, jota Holstin tultua ulkoministeriksi alkaen on yritetty, ei ole tullut mitään tulosta. Suhteemme Wenäjään on nyt yhtä huonot kuin ne ovat olleet pitkän aikaa tai ainakaan suhteemme Wenäjään ei ole paremmat.

7/6 ’39 Niukkanen palasi Boforsista ym. ja matkusti lentokoneella takaisin Helsinkiin. Puhuin hänelle Erkon puheesta ja sen siitä kohdasta, jossa Erkko puhui siitä, että Ahvenanmaan saaret jäävät linnoittamatta ja siitä asemasta, mikä silloin syntyy. N katsoi, että oli tarpeetonta puhua tästä asiasta. N oli siis samaa mieltä kuin minä. N ei tiennyt, minkä kannan hallitus ottaa siinä tapauksessa, että Wenäjä ei luovu vastustuksesta. Niukkanen itse oli sitä mieltä, että hän pa­nee toimeen kaiken sen, minkä eduskunnan myöntämällä rahalla saadaan panna toimeen Ah­venanmaan nykyistä sopimusta koskematta – s.o. hän hankkii kaikki sotatarpeet, tykit ja lai­vat, paitsi että ei ryhdy mihinkään toimiin itse saarilla.

Hjelt oli tavannut tänään Thorssonin, joka oli sanonut, että valtiopäivien enemmistö kyllä tulee hyväksymään Ahvenanmaan sopimuksen. Ruotsalaiset katsovat, että venäläisten vaati­muksiin suostuminen ei olisi täydellistä neutralisuutta, josta Ruotsi tahtoo pitää kiinni. (Tämä on hyvä, jos asia on niin.)

[LEHTIETIETOJEN KIRVOTTAMA J.K.P:N KOMMENTTI ENGLANNIN,  RANSKAN JA  NEUVOSTOLII­TON YHTEISTYÖNEUVOTTELUISTA:] Tämä on tosiaan perfidiä englantilaista politiikkaa, teko­ hurskautta, lurjusmaista. Taataan osin mm Wenäjän ”vital intressit” ja Wenäjän asia on selittää, että mm Suomi kuuluu sen ”vitaalisiin  intresseihin”  (Jotka siis Englanti takaa).

Aftonbladet 6/6 ’39 [J.K.P:N KOMMENTTI VIRKKEESEEN: ”När Alands urtima landsting i mor­gon sammanträder och den finska värnpliktspropositionen ligger på dess bord, då ha inte ens de formella villkor uppfyllts vilka man från svensk sida förklarat utgöra själva utgångspunk­terna för att befästningsförslaget skulle drivas vidare.:] Waletta. Kaikki on täytetty, mistä on sovittu.

8/6 ’39 Aftonbladet ajaa kiihkolla sitä kantaa, että ei ole olemassa för nordismen edellytystä. Ainoastaan kulturell yhteistoiminta on mahdollinen. Muuta ei. Tässä on pääajatus, että sekä maantieteelliset edellytykset että sotilaspoliittiset (olemme liian heikkoja auttamaan toisiam­me nykyaikana suurvaltoja vastaan) tekevät mahdottomaksi kaiken yhteistoiminnan maanpuo­lustuksen alalla. Muuta kuin kulturellista yhteistoimintaa ei voi ajatella.

8/6 ’39 Suomi ei nyt ole mitenkään täysin itsenäinen ja riippumaton valtakunta. Ahvenanmaan asian kohtalo sen osottaa. Kaikki allekirjoittajavaltiot olivat suostuneet. Kansainliiton neuvos­tossa – – 2/3 enemmistöllä voidaan asia ratkaista. Siis Suomella on, saatuaan asian loppuun Ruotsin kanssa, täysi oikeus linnoittaa Ahvenanmaan saaret. Wenäjällä ei ole mitään laillista oikeutta sitä estää. Mutta Wenäjä on nyt sekaantunut asiaan ja vastustaa sitä. Ja meidän näh­tävästi ei ole muuta kuin noudattaminen Wenäjän tahtoa. Me olemme edelleen riippuvia We­näjästä, niin kuin olimme ennen. Asiallisesti meidän asema ei ole suuresti toisenlainen kuin se oli Aleksanteri II:n aikana. Pienemmissä ja sisäisissä, s.o. sellaisissa asioissa, jotka koskivat ainoastaan Suomea eikä Wenäjää, me saimme tehdä jotenkin vapaasti. Saimme kehittää olo­jamme ja riidellä keskenämme yms. Mutta kun asia koski Wenäjää ja sen etuja, niin silloin Wenäjältä tuli vastustus. Aivan niin kuin nyt on asian laita. Kun Ahvenanmaan asia koskee Wenäjää, tulee Wenäjältä vastustus ja meidän on toteltava. Wenäjän aikana oli Suomen hallit­sijalla, joka samalla oli Wenäjän keisari, laillinen oikeus olla hyväksymättä Suomen valtio­päivien päätöksiä. Nyt Wenäjä sekaantuu Ahvenanmaan asiaan, vaikka sillä ei ole siihen mi­tään laillista oikeutta. Tämä nykyinen politiikka on oikeata patasuomettarelaisuutta. Suomet­tarelaisuus on kyllä oikein, kuten se oli Wenäjän aikana, mutta voi olla, että tämä nykyinen suomettarelaisuus menee ehkä liian pitkälle. Humoristinen on historian kulku.

9/6 ’39 Nykopp soitti Erkon puolesta. Huomenna on Ruotsin valtiopäivillä tärkeä ratkaisu Ahvenanmaan asiassa. Eräiden sosialidemokraattien kanta riippuu siitä, mille kannalle kan­sanpuolue asettuu. Pyysi minua puhumaan riksdagsman Österströmin kanssa ja hänelle esit­tämään seuraavaa:

1. Ruotsin kielteisestä kannasta Ahvenanmaan asiassa olisi ilman epäilystä seurauksena, että pohjoismainen yhteistyö heikentyy ja että Suomessa ne virtaukset vahvistuvat, jotka haluavat yhteistoimintaa Saksan kanssa.

2. Pohjoismaiden valtioiden puolueettomuutta ulospäin olisi korostettava. Suomi on tehnyt niin Saksan non-aggressioasiassa, kun Suomi kieltäytyi Saksan tarjouksesta, vaikka Suomella olisi voinut olla aihetta suostua siihen, kun Suomella on non-aggressiosopimus Wenäjän kanssa.

3. Wenäjän tarkoitus on hajoittaa pohjoismainen yhteistyö ja erottaa Pohjoismaat toisistaan. (Tanska jo kulkee omia teitä.)

Tämä tuskin pitää paikkaansa Ahvenanmaan asiassa.

9/6 ’39 Kl. 12.30 oli Österström luonani. Puhuin hänelle siitä, mistä Erkko oli minulle ilmoit­tanut. Lisäsin: Täällä voidaan olla vakuutettuja, että me Suomessa kyllä harkitsemme asian eri puolet ja myös asian poliittisen puolen. Otamme huomioon kaikki maktpolitiska sidor. Me olemme lähinnä Wenäjää ja me tunnemme Wenäjän. Meille ei mikään olisi miellyttävämpää, kuin olla hyvissä väleissä ja suhteissa Wenäjän kanssa. Meidän hallituksessa on viisi sosiali­demokraattia, niiden joukossa Tanner, varova ja viisas mies. Minä puolestani olen aina kuulu­nut niihin piireihin, jotka jo Wenäjän aikana erityisesti pitivät silmällä maktpolitiska förhål­landen Suomen ja Wenäjän välisissä suhteissa, koska meidän mielestämme asia ei ollut val­tio-oikeudellinen, vaan kansainvälisoikeudellinen sui generis. Kysymys ei ollut Suomen kan­san ja sen hallitsijan välisestä suhteesta, koska me kyllä helposti olisimme heittäneet Nikolai II:n ulos, kun hän oli rikkonut lakia. (Meillä olisi ollut syytä siihen paljon enemmän kuin nor­jalaisilla 1905 Oskar II:sta kohtaan.). Mutta me otimme huomioon, että Nikolai 11:n takana oli Wenäjän keisarikunnan organisoitu voima. Kysymys oli sen heittämisestä pois Suomesta.

Österström suhtautui hyvin suosiollisesti siihen, mitä olin sanonut ja lupasi tehdä voitavansa, että asia menee huomenna valtiopäivilla hyvästi. Hän sanoi heti lähtevänsä heidän puolueensa johtajan luo. Oli vakuutettu siitä, että asiassa ei tapahdu mitään sellaista, mikä voisi antaa ai­hetta niihin epäilyksiin, jotka olin hänelle lausunut. Minä selitin Österströmille vielä Ahve­nanmaan asiaa, koska olin kuullut, että hän ei ole ollut Ahvenamaan asian puolella. Kerroin, mitä olimme kuulleet Saksasta.

Niukkanen: Että jos saaret ovat linnoittamatta, niin Saksan on pakko ne miehittää. Mutta jos ne on linnoitettu ja Suomen hallussa, luulee Saksa, että Suomi ja Ruotsi yhdessä voivat niitä puolustaa ja silloin Saksa ei niitä ota. Saksalle on tärkeää, että saaret ei tule Wenäjän haltuun. Samaa on Ruotsin hallitus saanut tietää (af Wirseniltä, kun hän oli Berlinissä).

Lähetin tästä keskustelusta puhelintiedon Helsinkiin. Huomenna 10/6 Ahvenanmaan asia tu­lee siten esille valtiopäivillä. Valiokunnan lausunto hallituksen esityksestä tulee esille, vaikka itse esitys on otettu takaisin. Sen yhteydessä on tilaisuus lausua mielipiteensä.

9/6 ’39 Pakaslahti paluumatkalla Genevestä (ja yksityiseltä lomalta). Pakaslahti kävi Sandle­rin luona ja kertoi: Ahvenanmaan asiassa Sandler sitä mieltä, että nyt on odotettava Wenäjän kantaa ja neuvottelujen tulosta Wenäjän kanssa. Pakaslahti oli saanut saman käsityksen kuin minä, että Ruotsi ei mene Ahvenanmaan asiassa mukaan, jos Wenäjä ei luovu vastustuksesta. Pakaslahti luuli myös (kuten minä) että Suomen hallitus ei mene tässä asiassa Ahvenanmaan linnoittamiseen, jos Wenäjä pysyy vastustuksessaan, ainakaan sosialidemokraattiset hallituk­sen jäsenet ei muuten suostu.

10/6 ’39 Me Suomessa olemme jotenkin samanlaisessa asemassa kuin Wenäjän aikana. Kun Wenäjä panee vastaan Ahvenanmaan asiassa, niin emme uskalla Ahvenanmaan saaria linnoit­taa. Meidän on pyydettävä lupa juuri siltä taholta, jota vastaan linnoitukset on aiottu.  On saa­tava meidän tulevan vihollisemme suostumus. Olevat olot, maantiede ym. määrää asiat eikä meidän tahtomme. Suomessa nyt puhutaan yhtä mittaa, että me emme voi luottaa muihin kuin itseemme. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun Euroopan mahtavimmat valtiot (Englanti ja Ranska yhdeltä puolen ja Saksa ja Italia toiselta puolen) hakevat itselleen liittolaisia. Mutta meidän puheemme on turhaa puhetta ja suunsoittoa. Englanti on usean kuukauden aikana ko­ettanut saada Bolshevikki-Wenäjää liittoon.

[J.K.P LEHTITIETOJEN JOHDOSTA:] Nyt 10/6 ’39 Englannin parlamentissa joka päivä kiirehdi­tään liiton tekemistä Wenäjän kanssa ja ahdistetaan Chamberlainia kysymällä, minkä tähden tätä liittoa ei ole jo toteutettu.

Luulen että -Saksa tulee saamaan vielä kovin suuria vaikeuksia tshekkien vuoksi. Kaiketi oli erehdys, että Hitler valtasi Tsekit ja Slovakit.- – Kansallisuusaatetta ei voi niin loukata. Hitlerillä ei ole nyt mitään aatetta. Hän ottaa niin paljon kuin voi saada.

Dagens Nyheterissä 11/6 ’39 on Churchillin kiertoartikkeli ”Fredens dubbla bröstvärn”. Tyy­pillinen englantilainen, häikäilemätön, ainoastaan omista inresseistä kiinnipitävä, sanoisin moraaliton kanta. Pienet vallat ei merkitse Churchillille mitään. Niiden edut ja elämä voidaan uhrata suurten hyväksi, kun suurten edut sitä vaatii.

Suomen Sosialidemokraatissa 10/6 ’39 kirjoittaa Svento Wiron, Latvian ja Saksan hyökkää­mättömyyssopimuksista, jotka Svento hyväksyy. Svento kirjoittaa m.m: ”Muistan hyvin, kuinka minun ensimmäiset ajatukseni Suomen ehdottomasta puolueettomuudesta otettiin epäilyksellä vastaan, Pääministeri Cajanderista alkaen. Ja puhumattakaan itäisestä suurnaa­ purista.”

Puolueettomuus on ollut Suomessa yleinen käsitys jo 1920-luvulla. Siitä puhui Wennolakin sekavissa kirjoissaan. Procope (??) nähtävästi myös. Se on meille luonnollinen. (Ainoastaan ne, jotka havittelevat Itä-Karjalaa voivat fantiseerata jotakin muuta. Mutta Itä-Karjalan asiaa on ajateltu kansainvälisen oikeuden nojalla, vaikka se ei ole menestynyt. Mutta kukaan ei ole ajatellut sotaa.)

Sain ulkoministeriöltä 1/6 ’39 jäljennöksen niistä ohjeista, jotka Yrjö-Koskinen (Moskovan lähettiläs) oli saanut 1/6 ja joiden mukaan Y-K:n tulee mahdollisimman pian esittää ilmoitus Molotowille. Ohjeet ovat seuraavat:

Neuvostoliiton epäystävällinen asenne Suomea kohtaan Genevessä Ahvenanmaan asiassa, josta se on ollut samalla korrektisuudella informoitu kuin signatäärivallat, on saattanut meidät epäilemään sitä, paneeko Neuvostoliitto ollenkaan arvoa sille puolueettomuuspolitiikalle, jota Suomen hallitus on ilmoittanut noudattavansa ja aikovansa noudattaa. Jos tämän Suomen hal­lituksen omaksuman politiikan seurauksena on, että vaikeutetaan Suomen puolustamista ja pysymistä erillään sodasta Itämeren piirissä, mikä ei voi olla saman tekevää Neuvostoliitolle­kaan, tahtoo Suomi tiedustella Neuvostoliitolta, onko Suomi oikein käsittänyt tilanteen, jotta ei mitään väärin käsityksiä syntyisi. Suomi omasta puolestaan pitäisi tällaista käsitystä valitet­tavana, koska se panee suuren arvon hyville suhteille naapuriensa kanssa. Mutta Suomi ei voi tällaisena aikana ottaa sitä riskiä, ettei se olisi ryhtynyt kaikkiin niihin toimenpiteisiin, jotka tekisivät sen riippumattomuuden ja vapauden itsemääräysoikeuden sekä puolueettomuuden turvaamisen mahdolliseksi. Sen on ryhdyttävä näihin toimenpiteisiin samalla vapaalla oikeu­della kuin mikä muu itsenäinen valtio tahansa. Suomi olisi toivonut, että tällaisessa asiassa, jossa ei ollut kyse mistään toimenpiteestä Neuvostoliiton rajalla, olisi Neuvostoliitto voinut tehdä sille ystävällisen palveluksen, jolle se olisi pannut suuren arvon. Molotowin tiedustelu oli siihen muotoon laadittu, että se osittain koski Neuvostoliitolle ennestään tunnettuja asioita, kuten Ruotsin suhdetta tähän asiaan sekä sellaisia sotilaallisia tietoja, joita Neuvostoliitto ei itsekään antaisi muille valloille, olkoot ne sitten sen naapureita, ystäviä. Ne toimenpiteet joi­hin Suomi katsoo tarpeelliseksi ryhtyä Ahvenanmaalla, ovat sen mielestä riittäviä turvaamaan näiden saarten puolueettomuuden, ja lähinnä kuulunee kullekin valtiolle itselleen arvostella, mitkä toimenpiteet ovat riittäviä ja mitkä ei, kun se kerran kantaa edesvastuun. Suomi toivoo, että näissä oloissa ja tämän selityksen jälkeen Suomi ja Neuvostoliitto voisivat yhdessä todeta, ettei mitään erimielisyyksiä maiden välillä Ahvenanmaan asiassa ole.

[J.K.P:N KOMMENTTI LEHTITIETOJEN JOHDOSTA:] Ruotsalaiset natsit ovat Ahvenanmaan asias­sa Suomea  vastaan. (Ja he näkyvät olevan muutenkin Suomea vastaan.) Nazismi ja fascismi on tosiaan monenlaista ja kirjavaa.

14/6 ’39 Hjelt oli tänään Thorsingin (sanomalehtiosaston päällikkö Utrikes Departementissa) luona, joka oli mm sanonut, kun oli puhe Englannin, Ranskan ja Neuvosto-Wenäjän neuvotte­luista: ”Mahtaako näistä neuvotteluista tulla mitään?” Hän oli lisännyt, että Saksan ja Wenä­jän välillä on paraikaa intensivisiä neuvotteluja. Hän oli pelännyt, että Saksa ja Wenäjä pääsi­sivät keskenään sovintoon ja Thorsing oli lisännyt, että se olisi kaikkein pahinta meille, kaikil­le Pohjoismaille. (Thorsing on muuten sosialidemokraatti.)

15/6 ’39 Bohemanin luona kl. 4.

1. Slovakian lähettiläs Roomassa ilmoittanut akkreditoimisesta. Järnefelt pyytänyt förhåll­ ningsregler. Boheman sanoi, että katsottu paremmaksi, että Ruotsin lähettiläs Roomassa, joka saanut samanlaisen ilmoituksen, toistaiseksi jättää vastaamatta mitään. Päätös Slovakian tun­nustamisesta olisi tehtävä yhteisesti Pohjoismaiden kanssa.

2. Från Moskva ei kuulu mitään. Molotow sanonut, että tutkii tarkasti Wintherin hänelle jät­tämää asiapaperia. Yleisesti Boheman katsoo, että mieliala Ruotsissa Ahvenanmaan asiaan nähden on parantunut, parempi kuin muutama päivä sitten. Kansanpuolueen eräät lehdet kir­joittavat hyvin. Baggen esitelmä, joka on tänään lehdissä on hyvä.

3. Englannin, Ranskan ja Wenäjän neuvotteluista ei voi vielä sanoa mitään. Tuleeko niitä vai ei, on tietämätöntä.

4. Förhandlingarna mellan Tyskland och Ryssland. Ei tiedä mitään. Danzigin ylikommisaari Burchardt oli sanonut kuulleensa niistä jotakin Berlinissä, Mutta Burchardt on grumlig källa. Boheman ei näkynyt niihin uskovan.

5. Ahvenanmaalta saanut tietää, että tänään on maakäräjät päättänyt 17><10, että maakäräjien kokousta ei lykätä. Boheman luuli, että ahvenanmaalaiset hylkäävät asevelvollisuuslain. Sil­loin on Stockholmsplanen muodollisesti rauennut, koska Ruotsin puolesta on koko ajan sen edellytyksenä ollut, että ahvenanmaalaiset hyväksyvät asevelvollisuuden. Minä panin tällaista tulkintaa vastaan ja katsoin, että ahvenamaalaisista ei voi riippua militariseringen, jonka kans­sa heillä ei ole mitään tekemistä. Me olemme täyttäneet sen, mihin on suostuttu, että on annet­tu sellainen esitys Ahvenanmaan maakäräjille, kuin on sovittu. Boheman piti kiinni omasta mielipiteestään. Asiasta ei kuitenkaan tällä kertaa sen enempää keskusteltu.

6. Boheman kertoi, että Saksan charge d’ Affaires Below oli käynyt hänen luonaan ja kertonut sanomalehdistä nähneensä, että Wenäjälle aiottiin antaan tietoja Ahvenanmaata koskevista sotilaallisista seikoista. Below oli huomauttanut, että jos Wenäjälle annetaan näitä tietoja, on ne annettava myös Saksalle. Boheman oli vastannut, että Wenäjälle annetaan ainoastaan sel­laisia tietoja, jotka jo on julaistu ja että jos jotain annetaan sen yli, niin ne annetaan myös muille signatäärivalloille.

7. Boheman sanoi Erkon lausuneen Sahlinille luulevansa, että Wenäjä kyllä luopuu vastustuk­sesta Ahvenanmaan asiassa. Minä kerroin, että Niukkanen oli täällä ollessaan ollut samaa mieltä.

[MYÖHEMPI LISÄ MARGINAALISSA: Erkko erehtyy aina! JA NIUKKASTA TARKOITTAEN:  dito! dito!]

15/6’39 Olen nyt tarkistanut Tukholman suunnitelman  7/1 ’39. Se ei mielestäni ole tulkitta­va niin kuin Boheman sanoi. Kun puhutaan ”att hinder – – ej reses samband med den par­lamentariska procedyren”, niin sillä ei voi tarkoittaa muuta kuin Suomen ja Ruotsin valtiopäiviä (ei Ahvenanmaan maakäräjiä). ”De svenska och finska delegerade äro ense om önsk­värdheten av att Alandsbefolkning vapenövas – – De ha tagit kännedom om finska regering­ ens etc.” Tässäkään ei puhuta mitään siitä, että olisi välttämätön edellytys, että ahvenanmaa­laiset suostuvat. Suomi on täyttänyt velvollisuutensa, kun se on antanut esityksen niin kuin on sovittu.

Soitin tästä 16/6 Bohemanille ja hän myönsi, että minun selitykseni on hyväksyttävä.  ”Jag ville bara vara skojig”, sanoi hän.

19/6 ’39 Kävin Bohemanin luona.

1. Ahvenanmaan asiasta ei kuulu mitään. Huomautin että jos venäläiset ottavat englantilaisien kanssa neuvotelussaan Ahvenanmaan asian esille ja sopivat sen ja me joudumme sitten fram­ för fait accompli pitäsi jollakin tavalla koettaa olla au courant siitä, ottaako venäläiset tä­män asian esille. (Meillä on nimittäin aikomus ryhtyä todenteolla neuvottelemaan venäläisien kanssa vasta, kun Englannin ja Wenäjän neuvottelut sotilasliitosta ovat loppuneet. Boheman myönsi sen, mutta ei tiennyt, miten voimme menetellä saadaksemme asiasta tietää. Boheman kehotti minua ottamaan asian esille Erkon kanssa. Ruotsalaiset ovat valmiita tekemään, mitä katsotaan mahdolliseksi.

2. Boheman sanoi: Kaikki suurvallat ovat samanlaisia. Niihin ei voi luotta.  Erityisesti on myös Englanti samanlainen. Sen sanaan ei voi panna mitään luottamusta. Boheman kertoi merkillisiä asioita. Boheman oli 1920-luvun alkupuolella Genevessä Brantingin kanssa. Ta­pahtui ainakin kaksi kertaa seuraavaa:  Englannin  delegation johtajana oli  Balfour. Ruotsin valtuuskunnan luo tuli joku virkamies Englannin valtuuskunnasta ja esitti, että Branting esit­täisi sen ja sen mielipiteen ja Balfour tulisi sitten sitä kannattamaan. Branting teki niin (ja ainakin kerran vastenmielisesti). Heti kun Branting oli lopettanut puheensa, nousi Balfour ylös ja vastusti Brantingin mielipidettä(!!). Kun hänelle myöhemmin asiasta puhuttiin, lausui hän, että situatio oli muuttunut political necessity vaati muuttamaan kantaa yms. ”Branting tyckte det var förbannat.” Boheman kertoi, että pahin englantilaisista on kuitenkin lord Cecil (hän joka aina puhuu moraalista yms. ja on kova Kansainliiton kannattaja). Hänen sanaansa ei voi yhtään luottaa. (Lord Cecil on kovin uskonnollinen yms. ja esiintyy aina korkean moraalin puolesta taistelijana.) (Halifax on myös kovin uskonnollinen, mutta tietysti hänen uskonnolli­suutensa on samanlaista kuin muiden englantilaisten.) Boheman  sanoi: ”Kaikki suurvallat ovat samanlaisia. Niihin ei ole mihinkään luottamista.” Boheman kuitenkin luuli, että Englan­ti ei mielellään loukkaa Pohjoismaita, sillä sodan aikana on sille suuri merkitys, onko Poh­joismaat puolueettomia ja hyväntahtoisia ententevalloille vai kääntyvätkö ne johonkin toiseen suuntaan.

3. Ahvenanmaan asiassa kysyin, millä kannalla yleinen mielipide nyt on. Onko siihen nähden mitään huomattavaa. Boheman vastasi att ”allmänna opinionen ligger för närvarande i häng­ mattan”. Sandler on mennyt yhden viikon lomalle, ”koska oli epävarmaa, voiko myöhemmin saada mitään lomaa”. Jos Wenäjä ei luovu vastustamasta Ahvenanmaan linnoittamisasiassa, niin silloin on asia vaikea. Boheman (ja hän sanoi myös Sandler) on sitä mieltä, että jos Eng­lanti ja Ranska pysyvät kannallaan ja suostumuksessaan, niin Ahvenanmaa voitaisiin linnoit­taa. Mutta jos Englanti ja Ranska perääntyy ja ottaa suostumuksensa takaisin, niin silloin ei voida linnottaa. Mutta silloin on pidettävä kiinni alternatiivi I:stä ja saatava se julkisuuteen. Boheman luulee, että se on jotakin ja osottaa, että tullaan Ahvenanmaata puolustamaan ja sinne viemään joukkoja ja yleensä olemaan valmiit. Silloin olisi myös sekä Suomen että Ruotsin alettava rakentaa pansarbåtar ym. merivarustuksia, jotta niillä voidaan Ahvenanmaa­ ta puolustaa. Lopuksi Boheman lähetti Erkolle terveisiä ja sanoi, että Erkon puhe eduskunnas­sa oli hyvä. Minä huomautin Bohemanille, että jos on luovuttava Ahvenanmaan linnoittami­sesta ja tyydyttävä alternatiivi I:een, niin paitsi sotilaallista heikkoa puolta, mikä sillä on, olisi se poliittisesti ikävä asia, kun kahden suvereenisen valtakunnan Suomen ja Ruotsin on luovut­tava asiasta Wenäjän mielipiteen vuoksi ja alistuttava Wenäjän mielipiteeseen. Boheman myönsi tämän.

19/6 ’39 Pakaslahti lähetti minulle 15/6 ’39 Valtiollisen Poliisin asiapaperin, joka sisälsi tietoa Klinthestä. Samassa kirjeessä Pakaslahti kirjoitti Erkon pyynnöstä seuraavaa:

Keskustelustasi viime perjantaina Österströmin kanssa on ollut erinomaisia tuloksia. Folkpar­tiet on asettunut myönteiselle kannalle Ahvenanmaan asiassa. Puolueen luottamusneuvosto on tehnyt sitä koskevan päätöksen. Siitä taas on ollut seurauksena, että sosiaalidemokraatit ovat jatkuvasti Sandlerin linjoilla. Niiden Ruotsin taholta tulleiden toivomuksien johdosta, että itsehallintolain tarkistusta tehokkaasti jatkettaisiin ahvenanmaalaisten itsensä myötävaikutuk­sella, Erkko on Sandlerille ilmoittanut, että niin ei kylläkään voida tehdä, mutta että sen sijaan voidaan jäijestää heille ahvenanmaalaisille tilaisuus perehtyä komitean mietintöön ja esittää mielipiteensä sen johdosta, ennen kuin korkeimman oikeuden lausunto asiasta pyydetään.

Lensin aamulla 20/6 ’39 Helsinkiin. Heti saavuttuani oli Erkon luona.

1. Lähetystölle oma talo. Erkon mielestä on Suomen hankittava Tukholmassa oma talo. Äsken on meille tarjottu talo i diplomatkvarteret. Lupasin sitä tarkastaa ja antaa tietää asiasta myö­hemmin.

2. Kenraali Rappelle kommendör I. Erkko asian puolella. Lupasin tehdä ehdotuksen.

3. Mannerheimista suuri uutinen tänään Uudessa Suomessa ja pääkirjoitus. Erkko selitti, mi­ten asia on. Ne on nyt jotenkin kaikki järjestetty. Koski:

a) Laivastoasiaa. Mannerheim tahtoo, että asetetaan laivastokomitea sitä valmistamaan. Erkko ehdottaa.

b) Ahvenanmaan linnoitusvaroista Niukkanen vähentänyt 50 miljoonaa. Erkko ja melkein kaikki panneet takaisin.

c) Niukkanen ei ole Valtioneuvostolle esittänyt puolustusneuvoston lausuntoa. Nyt on päätet­ty, että teknillisissä asioissa puolustusneuvoston lausunto on aina myös Valtioneuvostolle esitettävä.

Asia Mannerheimin kanssa on siis sovittu. Mannerheim näkyy kyllä kuitenkin ajatelleen eroa tai ainakin viitannut siihen kirjelmässään Cajanderille  (Presidentin sijaiselle).

Puhuin Erkolle myös Mannerheimin palkkiosta ja kerroin mitä Mannerheim viime vuonna oli minulle siitä lausunut. (Että 4000 mk kuussa on sopimattoman vähän.)

4. Ahvenanmaan asia. Erkko ei ollut vielä toivoton. Moskovasta ei kuulu mitään pahaa. [MARGINAALISSA MYÖHEMPI LISÄYS: E on aina samanlainen!] Molotow ei ole uudistanut, mitä puheessaan oli sanonut. Erkko toivoo, että Wenäjä luopuu vastustuksestaan. Englannin lähettiläs Snow sanonut Erkolle, että Englanti mielellään näkee,  että  Ahvenanmaan saaret tulevat linnoitetuksi. Kysyin oliko Erkko kuullut mitään siitä, että Wenäjä olisi ottanut Ahvenamaan asian esille neuvotteluissa Englannin kanssa. Ettemme joudu fait accomplin  eteen. Erkko ei ollut kuullut mitään sellaista. Hän luuli, että Englannin ja Wenäjän neuvotteluissa Moskovassa ei Ahvenanmaan kysymys ole ollut ollenkaan esillä.  Erkko koettaa seurata tätä asiaa. Minä sanoin: Jos Wenäjä  luopuu vastustamasta, niin asia on hyvä ja menee  hyvin. Mutta jos Wenäjä pysyy vastustuksessaan, niin kysyin, mitä Erkko ja hallitus on siinä tapauksessa ajatelleet? Erkko sanoi oman mielipiteensä olevan sen, että Ahvenanmaan asia on vietävä loppuun. Kysyi, miten luulen asian Ruotsissa menevän? Minä sanoin,  että  Boheman sanoi minulle eilen, että hänen (Bohemanin) mielestä ja samaa mieltä oli myös Sandler, asia on vie­  tävä loppuun ja siis saaret  linnoitettava,  jos Englanti ja Ranska pysyvät suostumuksessaan eikä peräydy. Tosin Ruotsin valtiopäivillä siinä tapauksessa voi tulla vaikeuksia, mutta ehkä enemmistö saadaan, jos Suomi on lujasti linnoittamisen kannalla.

Kysyin Erkolta, onko hän ottanut lukuun sen mahdollisuuden, että Wenäjä ryhtyy repressali­oihin, jos me alamme linnoittaa Ahvenanmaata. Wenäjä voi miehittää Suomenlahden saaret. On tietysti vaikea sanoa, tekeekö Wenäjä jotakin muuta kuin ehkä nootilla protesteeraa,  mutta se mahdollisuus on otettava huomioon. Erkko ensin painosti sitä, että Wenäjällä ei ole mitään juridista eikä moralista oikeutta tällaiseen toimenpiteeseen. Sen minä myönsin,  mutta tässä ei tule kysymykseen moralinen tai juridinen oikeus, vaan voima. Erkko näytti olevan sitä mieltä, että ainakin jos Ruotsi ei meitä estä linnoittamasta Ahvenanmaata, niin meidän on se tehtävä riskeistä huolimatta. Jos meillä on kaikki juridiset muodollisuudet selvät [MARGINAALISSA MYÖHEMPI LISÄYS: E piti kovin kiinni juridisesta puolesta.] ja jos hallitus ei suostu sitä lin­noittamista jatkamaan, niin Erkko sanoi että hänellä (Erkolla) silloin ole enää mitään hallituk­sessa tekemistä. Hän siis aikoo silloin lähteä.

Erkko kysyi, luulenko että Ruotsi antaa suostumuksensa, jos Wenäjä panee vastaan. Minä lausuin, että jos me jyrkästi vaadimme saada panna linnoitussopimuksen täytäntöön, niin tus­kin Ruotsi voi sitä estää kieltämällä allekirjoitustaan, jonka se voi silloin tehdä jonkunlaisella erityisellä perustelulla. Mutta meille olisi tärkeää, että Ruotsi ei ainoastaan antaisi muodollista suostumustaan meille samoin kuin muut signatäärivaltiot, vaan että Ruotsi sanoisi, että se pitää Ahvenanmaan linnoittamisen tärkeänä. Se antaisi meille moralista kannatusta ja se olisi meille myös tukena Wenäjää vastaan ja olisi omiaan panemaan Wenäjän aloilleen. Saadak­semme tämän aikaan, olisi koetettava vaikuttaa Ruotsin hallitukseen ja minä esitin, että Tan­ner siinä tapauksessa tulisi yksityisenä miehenä Ruotsiin puhumaan asiasta Hanssonin kanssa. Tämä miellytti Erkkoa ja hän merkitsi sen muistiin. Sanoin myös, että olisi hyvä, jos joku Suomen ruotsinkielisistä johtomiehistä tulisi Ruotsiin, mutta Erkko katsoi ne kaikki mahdot­tomiksi.

Erkko lausui vielä, että Molotow ei ole sanonut, että Ahvenanmaata ei saa linnoittaa, vaan on puhunut ainoastaan siitä, että Wenäjää ei saa panna huonompaan asemaan siinä asiassa kuin Ruotsia ja että Wenäjälle on annettava tarpeelliset tiedot. Ne on aikomus nyt sille antaa.

5. Ahvenanmaalaisten asevelvollisuusesitys on eilen Ahvenanmaan maapäivillä hylätty. Erk­ko sanoi, että se on Sundblomin kiusantekoa ja meidän ruotsinkieliset ovat siinä mukana (Est­lander, von Born). Nyt saavat ahvenanmaalaiset tehdä luotsipalvelusta. Uutta esitystä ei anne­ta.

6. Englannin-Wenäjän takuu Suomelle (ja Baltian maille). Gripenbergiltä tullut tänään raport­ti, jossa hän kertoo Foreign Officessa vakuutetun, että Englanti ei suostu sellaisiin ehtoihin. Se asia on siis Erkon mielestä ainakin tällä hetkellä suhteellisen välttävällä kannalla. (E:n mielestä näyttää tällä hetkellä siltä, että Englannin ja Wenäjän kesken ei synny sopimusta. Mutta huomenna voi asema olla toinen.)

20/6 ’39 kl. 4 oli Ulkomaankauppaliiton johtokunnan kokous.

21/6 ’39 Olin edelleen Helsingissä. Söin suuruksen pankissa. Pohjoismaisen yhteistyövalio­kunnan kokous Säätytalolla. Ryti ensi kertaa läsnä. Kokouksen jälkeen puhuin hänen kans­saan Ulkomaankauppaliiton asiasta. Tämä on seuraava: 19/6 ’39, lähtöpäivänäni iltana, soitti Berner minulle, että maisteri Laine, joka on ollut toimessa Ulkomaankauppaliitossa, oli puhu­nut Cajanderille, että Kahma käyttää Ulkomaankauppaliiton varoja väärin, tuhlaa niillä, ja että siellä on noin 350.000 markan vajaus. Kahma ottaa liian korkeita matkarahoja ja suuria eri­koiskorvauksia yms. Cajander oli kehottanut Berneriä puhumaan asiasta minulle, joka olen puheenjohtaja. Ennen Ulkomaankauppaliiton kokousta 20/6 keskustelin Kahman kanssa tilin­ päätöksestä 1938, missä ei näytä olevan mitään vikaa. Aamulla 21/6 oli Berner luonani hotel­lissa ja keskustelimme hänen kanssaan asiasta. Hän soitti hotellista Laineelle, joka silloin sa­noi, ettei hän tahtonut väittää, että Kahma olisi tehnyt varsinaisesti väärin, s.o. epärehellisesti, mutta tuhlaa rahaa. Minä lupasin neuvotella asiasta Rydin (varapuheenjohtajan) kanssa, ja sanoin, että asiasta on otettava selvä pohjaa myöten. Sanoin muuten, että Laine on tehnyt huonosti, kun hän on puhunut asiasta heti Cajanderille (pääministerille). Hänen olisi pitänyt puhua esimerkiksi Bernerille tai muille asianomaisille eikä hallituksen pääministerille. Rydin kanssa sovimme, että 22/6 menemme yhdessä Ulkomaankauppaliittoon ottamaan asiasta sel­vää ja puhumaan Kahman kanssa.

Illalla 21/6 söin yksin päivällistä Kämpissä ja sinne tuli myös Kahma.  Söimme yhdessä.  Sil­loin minä kerroin Kahmalle asian, mitä olin kuullut mainitsematta Bernerin nimeä. Kahma oli heti sitä mieltä, että asia on selvitettävä niin, ettei mitään peräpuheita tule. Ilmoitin K:lle, että tulemme Rydin kanssa seuraavana päivänä  kl. 1 Ulkomaankauppaliittoon.

22/6 ’39 kävin kl. 11 Pakaslahden luona ulkoministeriössä ja sitten Toivolan luona puhumassa suomenkielenlehtorinviran valtionavustuksesta, josta emme ole saaneet vielä vastausta ehdo­tukseemme. Toivola tuli silloin maininneeksi, että Kahman rahainkäyttöä vastaan on ilmennyt ”kritiikkiä”. Kysyin, mistä hän oli saanut kuulla asiasta ja hän vastasi kansliapäällikkö Woi­onmaalta.  Asia on siis siinä virastossa yleisesti tunnettu.

Söin kl. 12-1 suurusta Suomen Pankissa Rydin ja Heurlinin kanssa. Sitten menimme Rydin kanssa Ulkomaankauppaliittoon ja siellä Kahman (ja maisteri Heinosen ym virkamiesten) kanssa tutkimme juuri  valmistunutta bilanssia 31/5  ’39 ja kyselimme heidän asioistaan. Kah­ma sanoi, että hän oli velottanut  matkarahoja Euroopassa 600 à 700 markkaa päivältä. Ameri­kassa ensi matkalta 1250 markkaa päivältä, koska hänellä oli silloin paljon edustusmenoja, ja nyt viime matkalta noin 1000 markkaa päivältä. Suuren teoksen ”Suomen talouselämää sa­noin ja kuvin” toimittamisesta hän on saanut 15000 markkaa vuodessa toimituspalkkiota (3 vuotena). Mutta muuten hän ei ole ottanut mitään eripalkkioita kirjoituksista tai muusta. So­vimme sitten Rydin (ja Kahman) kanssa[, että]valitut tilintarkastajat (Winther, valan tehnyt tilintarkastaja), hallitussihteeri Wetzell ja pääkonsuli Alijoki, pyydetään nyt toimittamaan tilien y.m. tarkastuksen ja antamaan siitä kertomuksen, joka toimitetaan asianomaisille. Kah­ma ryhtyi heti toimeen ja tämä tarkastus toimitetaan lähipäivinä, niin että Ryti ensi tiistaina 27/6 saa sen lukeakseen ja tutkiakseen, (ennen kuin hän 28/6 lähtee ulkomaalle). Minä en voi nyt heti parin päivän perästä jälleen mennä Helsinkiin. Ryti ja minä emme huomanneet mitää pahempaa. Matkakulut Amerikan-matkalta ovat tosin runsaat, etenkin kun Kahma oli ottanut ne myös matkapäiviltä laivassa. Mutta näyttää siltä, että Laine on yksinkertainen mies, joka ei ymmärrä tällaisia asioita. Sovimme myös siitä, että kaikki matkakulut ja ylimääräiset palkkiot Kahmalle tästä puoleen etukäteen sovitaan ja merkitään pöytäkirjaan. Tähän asiaan minulta meni melkein koko päivä 22/6.

22/6 ’39 kl. 11-12 olin Pakaslahden luona. Pakaslahti kertoi:

I. Neuvosto-Wenäjän vaatimat takuut ”Baltilaisille maille”. Englanti tahtoo sulkea Suomen pois näistä takuista. Englanti on sen sanonut hyvin varmasti ja lujasti. Jos antaakin takuut Wi­rolle ja Latvialle,  niin Suomen jättää pois, kuten me olemme vaatineet.

II  Ahvenanmaan asia.

1. Molotoff ei ole vielä ottanut Yrjö-Koskista  vastaan.  Y-K sanonut,  että Molotowin kanssa on kovin vaikea keskustella. Aivan toisin kuin Litvinovin, jonka kanssa voi argumentoida, mutta Molotov on toisenlainen.

2. Erkko on edelleen optimistinen. Luulee, että Wenäjä ei pysy vastustuksessaan Ahvenan­maan linnoittamista vastaan. (Mihin Erkko tämän perustaa,  sitä ei Pakaslahti osannut sanoa.)

3. Sotilaat tahtovat linnoittaa Ahvenanmaan joka tapauksessa ja ensi tilassa. Mannerheim luu­lee sodan syttyvän  ensi syksynä.

4. Mitä Ahvenanmaalle tehdään, jos Wenäjä panee edelleen vastaan, sitä hallitus ei ole vielä päättänyt.  Pakaslahti kysyi, mitä Ruotsi silloin tekee? (Kerroin mitä luulin.) Jos Ruotsi kieltää ja me olemme valmiit linnoittamaan, niin se tulee Suomessa vaikuttamaan suuresti meidän suhteeseemme Ruotsiin. Olimme yhtä mieltä, että jos Ahvenanmaan linnoittamisesta on luo­vuttava sen johdosta, että Wenäjä panee vastaan, niin se on hirmuinen isku Suomen (ja myös Ruotsin) politiikalle.

5. Ahvenanmaalaisten asevelvollisuus. Juuri tänä päivänä lehdissä oli, että asevelvollisuusla­kiesitys on hylätty. Mitä se vaikuttaa Ruotsissa, että esitys on hylätty. Minä huomautin, että olisi selvitettävä, onko olemassa eroa lakiesityksen 10 §:ssä esityksen ja sen välillä, mitä on sovittu, niin kuin Ahvenanmaan käräjillä on esitetty. Pakaslahti sanoi, että ei ole. Estlander sen ajatuksen esitti eduskunnassa ja Cajander vastasi siihen heti eikä kukaan siitä ole sen jäl­keen puhunut. Sovimme, että tämä asia on selvitettävä ja jos mahdollista, Hufvudstadsbladet saatava siitä kirjoittamaan, sillä tällä asialla voi olla vaikutusta Ruotsissa yleiseen mielipitee­seen. Pakaslahti huomautti, että Ruotsin hallitus on kaikessa hyväksynyt asevelvollisuuslaki­ esityksen. Sahlin kävi siitä ilmoittamassa ulkoministeriössä. Siis ei voi olla mitään erimieli­ syyttä Suomen ja Ruotsin hallitusten välillä tässä asiassa.

6. Jos Ruotsi perääntyy kannastaan Ahvenanmaan asiassa, niin se tulee suuresti vaikuttamaan Suomen suhteeseen Ruotsiin. Se tulee Suomessa myös nostamaan saksalaisystävällistä mieltä.

Selkkaus Mannerheimin ja hallituksen välillä

[MARGINAALISSA MYÖHEMPI LISÄYS: Huom. Uusi Suomi 26/6 ’39 (”Muut lehdet”). Siinä väi­tetään, että M olisi pyytänyt eroa.]

Ryti kertoi 22/6 minulle, että hän samana aamuna oli Erkon pyynnöstä puhunut Mannerhei­min kanssa ja luuli, että asia selviää. Mannerheim oli vaatinut itselleen (tai puolustusneuvos­tolle) eräitä sellaisia oikeuksia, jotka ovat ristiriidassa Hallitusmuodon kanssa. Tämä oli hä­nelle selostettu ja hän oli sen hyväksynyt ja tyytynyt siihen, että hallitus on luvannut antaa eduskunnalle esityksen siitä, että hänen (ja puolustusneuvoston) valtuuksia eräissä suhteessa laajennetaan. Erkko kertoi 20/6 minulle, että Mannerheim tahtoo, että nyt varustustoimet pi­kaisesti suurennetaan ja otetaan sitä varten kahdenmiljardin ulkomainen laina sekä että halli­tukselle annetaan riittävät valtuudet sodan aikana toimia niin kuin asiat vaatii.

22/6 Palasin myöhemmässä lentokoneessa Tukholmaan. Samassa koneessa palasi Suomesta myös englantilainen kenraali Kirke Uolle Palojärvi esitteli minut Tukholmaan saavuttuamme.)

23/6 ’39 olimme Häringessä Wenner-Grenin luona juhannusiltana päivällisillä. Siellä oli myös mm. Boheman. Kerroin hänelle vähän, mitä Helsingissä olin kuullut. Puhuimme myös Ahve­nanmaan maakuntakäräjien päätöksestä, jolla se oli hylännyt asevelvollisuuslakiesityksen. Boheman pani suuren arvon Sundblomin lopettajaispuheelle ja katsoi Sundblomin siinä koko­ naan perääntyneen. Sen kautta on asia saanut paljon paremman käänteen. Boheman oli siitä hyvin tyytyväinen. Hän luulee Sundblomin puhuneen, niin kuin teki, nähtävästi sentähden, että hän, Sundblom, muuten ei kaiketi olisi saanut enemmistöä, tai olisi ainakin vähemmistö tullut suuremmaksi, kuin mitä se sitten oli. Boheman toivoi, että urtima valtiopäivät kokoon­tuu heinäkuun loppupuolella, kuten puhe on ollut.

(Boheman lausui mm, että minun täälläoloaikani on ollut hyvin intressant, kun on ollut suuria asioita kuten Ahvenanmaan ym.)

24/6 ’39 Suomessa on nykyään vaalitaistelu. Se on jotenkin ikävä. Haukkuvat, sättivät toisiaan. Riidellään pienistä asioista, sisäpolitiikasta, mikä puolue on enemmän tehnyt maanvilje­lyksen puolesta. Ja [vatvovat]  vanhoja asioita erityisesti hallituspuolueet (hallitusmuototaiste­lu yms). Ja kuitenkin on nyt tosi suuret kysymykset esillä. Wenäjä tahtoo ottaa mm meidän maamme valtapiiriinsä. Moskovassa neuvotellaan meidän  elinkysymyksistämme.  Suomen koko itsenäinen asema on kyseessä. Mutta sitä ei nähtävästi kukaan ajattele. Se on aivan kuin kun 1453 turkkilaiset olivat Konstantinopolin edustalla ja kaupungissa riideltiin (itse tuomio­ kirkossa) teologisista doktrinikysymyksistä, opinkappaleista aina siihen asti, kunnes turkkilai­set tulivat kaupunkiin ja ajoivat asukkaat pois.

Berliner Börsenzeitung 24/6 ’39. Göbbels piti Berliinin kaupungin työmiehille puheen.  (Läsnä 15.000 työmiestä.) Göbbels lausui:

1. Saksan ulkopolitiikka ei ole lmperialismus, vaan se on elementären Lebensanspruch. ”Sillä me saksalaiset olemme sitä mieltä, että meillä ei nykyään ole maailmassa sitä asemaa, mikä meille kuuluu ja että tämä asema on sentähden muutettava.”

2. Saksan ulkopolitiikka on Politik des deutschen Volkes eikä jonkun pienen piirin.

3. Kolonien ovat tarpeen (ei joitakin miljonärejä varten, vaan) jotta Saksan kansan lapset voi elää.

4. ”Wir wollen unsere natürlichen Lebensbedürfnisse befredigt sehen.”

25/6 ’39 Tämänpäiväisten sanomalehtien mukaan Englanti antaa Wenäjälle perään ja suostuu Wenäjän vaatimuksiin, että mm Suomi mainitaan nimenomaan kolmen vallan takuussa. (Asia siis menee niin kuin me olemme pelänneet ja edellyttäneet. Englannin sanaan ei ole luottamis­ta, jos tämä niin menee.)

26/6 ’39 Luottamuksellinen. Ministeri Hj. J. Procope Washington.  Parahin veli,  Minä olen yhtä laiska kirjoittaja kuin Sinä. Odottelimme Allin kanssa kovasti Sinulta jotakin elonmerk­kiä. Wihdoin se tuli joku aika sitten ja sen mukana jäljennös käsikirjoituksestasi, josta kaikesta suuri kiitos. Olisi paljon puhuttavaa ja keskusteltavaa. Wahinko, että olet niin kaukana. Ajat eivät ole selviämään päin. Ja meidän maamme ulkopoliittiselta kannalta kehitys ei ole ilahut­tava. Wenäjän vaatimus päästä Suomen ja reunavaltioiden ”takaajaksi” on tosiaan arveluttava. Mielestäni on selvää, että Wenäjällä on pahoja aikeita. Me emme tarvitse Wenäjän takuuta, vaan takuuta Wenäjää vastaan. Tämä pitäisi jokaisen järkevän ja asioita tuntevan ulkomaalai­senkin ymmärtää. Mutta Englanti, puhumattakaan Ranskasta, on pakotettu alistumaan bolshe­vikkien vaatimuksiin. Mitä Englanti voi tehdä, kun se ja Ranska ovat johtaneet asiat nykyi­seen umpikujaan. Mitä tämä kaikki voi vaikuttaa meidän politiikkaamme, se on tarkasti har­kittava.

Olemme Allin kanssa suurella mielenkiinnolla seuranneet Sinun toimintaasi siellä ja iloinneet menestyksestäsi, josta olemme myös muuten  kuulleet.  Eilen ja tänään on lehdissä sähkösano­ma puheestasi ”5000 kuulijalle”. Mitä siinä lausuit tyrkytetyistä takuista, se oli oikein. Olisi hyvä, jos voisit saada amerikkalaiset ymmärtämään asioitamme. Näyttää siltä, että Suomen kuuluminen Pohjoismaiden tyhmään on vielä useassa maassa epäselvä. Siellä Yhdysvalloissa sen kerrotaan olevan hyvin pimeä asia. Ja nämät viimeaikojen tapaukset voivat vaikuttaa, että lähempänäkin aletaan epäillä meidän kuulumistamme Pohjolaan. Koeta tehdä tämä asia par­haasi mukaan  selväksi siellä.

Olin äsken Helsingissä ja meillä oli 21/6 valtuuskunnan kokous, jossa käsiteltiin alustavasti Pohjoismaitten varaumaa. Ryti oli ensi kertaa kokouksessa. Kun Tanner ja Ellilä sekä Suvi­ranta olivat poissa, rajoittui työmme vähään.

Lopetan tällä kertaa lähettämällä Allilta sydämelliset terveiset samoin kuin itseltäni. Olisi hauskaa silloin tällöin saada Sinulta pari sanaa tai edes kortti. Olemme viime vuosina niin paljon yhdessä puuhanneet, ja nyt joutuneet näin kauvas toisistamme. Iloitsen kuitenkin, että olet valtion palveluksessa ulkopolitiikassa. Sillä toden totta tarvisemme sekä nykyään että tulevaisuudessa parhaita voimia tällä alalla, jossa suurista vaikeuksista ei tule olemaan puutetta. Wanhassa ystävyydessä.

26/6 ’39 On kuvaavaa, että nyt, kun suurvallat käsittelee pienten kohtaloita  (Wenäjä tahtoo tulla Suomen, Wiron ja Latvian ”takaajaksi”) ei pienissä maissa kuulu mitään ääntä siitä, mi­ten tällainen menettely on arveluttava. Kaikissa pienissä maissa pitäisi nyt ja viime aikoina kaikkien sanomalehtien velvollisuus [olisi] ollut puhua näistä asioista ja esittää oikeat mielipi­teet näistä asioista. On tosiaan surkeaa, miten huonolle kannalle lyhyessä ajassa asiat on men­neet.

27/6 ’39 Mannerheim saapui Tukholmaan yksityiselle käynnille (itse asiassa nähtävästi ollak­seen pois Helsingistä, kun Saksan yleisesikunnan päällikkö 29/6 tulee Helsinkiin). Aamupäi­vällä Mannerheim kävi luonani ja keskustelimme politiikasta.

Wenäjän vaatima takuu Suomelle, Wirolle ja Latvialle. Mannerheim piti sitä hyvin huolestut­tavana asiana. Wenäjällä on nähtävästi ajatus saada Suomenlahden rannikot haltuunsa ja siten vallita koko Suomenlahden, jotta sen laivastolla on tilaisuus siinä vapaasti liikkua. Myös on venäläisien tarkoitus erottaa Suomi pois Pohjoismaista ja hävittää poliittinen yhteis­toiminta Suomen ja muiden Pohjoismaiden kesken. Englannin hallitus on vielä viime päivinä ilmoittanut, että se ei hyväksy Wenäjän vaatimuksia, mikäli ne koskevat takuita Suomelle, mutta Mannerheim pelkäsi, että Englanti kuitenkin lopuksi on pakotettu alistumaan Wenäjän vaatimukseen. Mannerheim oli kovin huolissaan siitä, että Suomen ja Wenäjän välit on niin huonot. Hän ei ollut tyytyväinen siihen tapaan, millä Wenäjän alkamia neuvotteluja Suomen­lahden saarista käytiin. Pienet saaret olisi voitu luovuttaa Wenäjälle kompensatiota vastaan, mutta ei Suursaarta. Pienillä saarilla ei ole meille merkitystä, mutta Wenäjälle niillä on suuri defensiivinen merkitys. Mitään offensivista merkitystä niillä ei ole Wenäjälle. Tässä yhtey­dessä olisi voitu järjestää välimme Wenäjän kanssa ja myös Ahvenanmaan asia. Meille on (Mannerheimin mielestä) elinkysymys, että välimme Wenäjän kanssa ovat hyvät, koska em­me voi päästä Wenäjän naapuruudesta irti. Minä sanoin, että Wenäjän nykyinen suhtautumi­nen meihin nähden voi vaikuttaa Ruotsin suhtautumiseen meihin ja herättää täällä Ruotsissa ajatuksen vahvistumaan, että poliittinen yhteistoiminta Suomen kanssa on Ruotsille vaarallis­ta. Mannerheimin, joka myönsi sen, mielestä meidän ei pidä antaa perään, vaan jatkaa yhteis­toimintaamme. Mannerheim mainitsi, että kun oli viime talvena puhe Suomenlahden saarista, oli Cajander sanonut, että ”Suomen alueesta ei saa luovuttaa tuumaakaan”. Mannerheim lau­sui, että se olisi kyllä hyvää puhetta, jos olisi voimaa panna sanojen taakse.

Ahvenanmaan linnoittaminen. Mannerheim oli sitä mieltä, että jos Wenäjä ei luovu vastustuk­sestaan, niin  meidän ei olisi ainakaan tällä hetkellä ruvettava Ahvenanmaan saaria linnoittamaan. Jos Ruotsi olisi mukana linnoittamassa meidän kanssa, niin silloin voisimme sen tehdä paremmin, mutta Tukholman sopimuksen mukaan me yksin teemme linnoittamisen. Ruotsi ei tee muuta, kuin että puolustaa Signilskäriä sodan aikana.  Jos Ruotsi rupeaisi samaan aikaan linnoittamaan Signilskäriä kiinteillä linnoituksilla, olisi se hyvä ja helpottaisi meidän mahdol­lisuuksia ryhtyä linnoitustöihin. Mutta Tukholman sopimuksen mukaan se ei käy päinsä, vaan vaatisi uuden suostumuksen signatäärivaltioilta.  Niin kuin venäläiset tulkitsevat sopimuksia, ei meillä venäläisien tulkinnan mukaan ole oikeutta linnoittaa saaria. Ja jos sen teemme, voi­vat venäläiset ryhtyä toimenpiteisiin meitä vastaan (”öppna eld på oss” tai miehittää Suomen­lahden saaret tms). Meidän ei pidä provosoida toimenpiteitä Wenäjän puolelta, se oli Manner­heimin mielipide. Mannerheimin mielestä meidän olisi otettava useamman miljardin laina ulkomaalta ja varustettava niin paljon kuin voi. Niin meidän olisi reagoitava garantioita yms. vastaan ja puolustettava itseämme niin paljon kuin voi.

Puhuttaessa Wenäjän vaatimista garantioista, minä sanoin, että me tarvitsemme ainoastaan takuun Wenäjää vastaan, jonka Mannerheim myönsi.  Esitin, eikö meidän olisi koetettava saa­da takaus Englannilta Wenäjää vastaan. Se olisi meille ainakin moralisesti hyvä asia, jos Eng­lanti ei voisi meitä paljon auttaa sodassa Wenäjää vastaan. Wiittasin siihen, että Belgia on saanut garantian Englannilta, Ranskalta ja Saksalta. Mannerheim ei tuntunut olevan tätä vas­taan. Ainakaan hän ei mitään sitä vastaan sanonut. Luuli, että Gripenberg kyllä on Englannille selvittänyt, että vaara uhkaa meitä ainoastaan Wenäjän taholta ja Mannerheim luuli, että Eng­lantilaiset tämän kyllä ymmärtävät.

Sodan mahdollisuus. Mannerheim oli kuullut eräältä ystävältään, joka oli puhunut korkean saksalaisen kenraalin kanssa, että Saksan sotilaspiirit ovat huolissaan. Saksan työväki on liika­ rasittunut. Aika toimii Saksaa vastaan, mutta Englannin ja sen liittolaisten hyväksi. Englannin varustukset lisääntyvät suuressa mitassa. Sen tähden saksalaiset ajattelee, että kun sota näyttää [olevan] välttämätön, on paras alkaa se niin pian kuin mahdollista.  Mannerheim luuli,  että Saksa tulee häviämään tämän sodan kuten edellisen. Hän sanoi englantilaisten luulevan sel­viytyvänsä sodasta ilman Wenäjän apua. Kun minä puhuttaessa Ahvenanmaan asiasta sanoin, että meidän itsenäisyytemme ei asiallisesti ole mitään todellista itsenäisyyttä, kun emme us­kalla varustaa, vaikka meillä on siihen täysi oikeus ja pidämme sen tarpeellisena, sanoi Man­nerheim, että olemme kyllä itsenäisiä,  mutta että asema tässä asiassa on sama kuin esimerkik­si, että naapuritilallinen ei ryhdy eräisiin toimenpiteisiin vaikka olisi niihin oikeutettu ryhty­mään joka on vastenmielinen hänen suurelle naapurilleen ja joka aikaansaisi suuren naapurin vihan. Samoin me olemme oikeutetut varustamaan Ahvenanmaan, jos tahdomme, mutta voi olla viisasta siitä luopua, jotta emme vihoita Bolshevikki-Wenäjää.[MYÖHEMPI LISÄYS TOI­SELLA KYNÄLLÄ: Tämä ei ole oikea vertaus, sillä suuri naapuri ei voisi tehdä mitään, jos pieni on oikeassa, koska pieni voi mennä tuomarin luo ja virkamiesten luo ja saada apua. Wenäjä hyökkäisi ja tekisi väkivaltaa,  mutta naapuri ei sitä voisi tehdä.]  Mannerheim  ajattelee,  että jos antaisimme Suomenlahden saaret Wenäjälle kompensatiota vastaan itärajalla ja samalla sopisimme Ahvenanmaan asiasta (ynnä lisäksi kauppa-asioista, kuten venäläiset talvella koet­tivat), niin sen kautta ehkä saataisiin välimme Wenäjän kanssa paremmalle kannalle, mikä asia on kovin tärkeä, vieläpä välttämätön.

Mannerheim kertoi ajatelleensa 1919 Pietarin valloittamista samaan aikaan kun valkoiset ve­näläiset oli kukistamassa (kukistamaisillaan) bolshevikit, koska silloin olisimme saaneet kii­tollisuuden vaatimuksen venäläisiin nähden, mikä olisi antanut meille tukea itsenäisyyteemme säilyttämisessä suuren Wenäjän rinnalla. (niin mekin kokoomuspuolueessa ajattelimme). Mannerheim kertoi, että Intiassa eräs heimo (Nepal??) meni itsestään englantilaisten kanssa kapinoitsioja vastaan ja sen jälkeen englantilaiset katsoivat, että se kansa on  liitossa heidän kanssaan ja on heidän ystävänsä, vaikka ei ole mitään sopimusta. Mutta se heimo on arka it­senäisyydestä Englantiin nähden. Kun kerran englantilainen pyysi saada tulla metsästämään sinne, niin sai vastauksen, että erinomaisen mielellään näkevät, että hän tulee sinne metsästä­mään sitten, kun hän on luopunut kaikista englantilaisista viroista.

28/6 ’39 Yksityinen. Ministeri E. Erkko Hyvä Veli, Tämänpäiväiset lehdet kertovat, että Eng­lanti on kapituleerannut neuvotteluissa Wenäjän edessä mm mikäli koskee Suomelle annetta­vaa garantiaa. Tämä tulos oli odotettavissa, huolimatta siitä, mitä Lontoossa Foreign Officessa on Gripenbergille puhuttu. Asemamme on mielestäni todella huolestuttava. Pyydän saada esittää harkittavaksi seuraavat asiat.

1. Nyt on kysymys, millä tavalla meidän on tähän asiantilaan reagoitava. Kun minulla on se paha luonne, että otan kaikki asiat kovin raskaasti, en ole voinut olla yötä päivää tuumimatta näitä meidän ulkopolitiikan asteita kysymyksiä. Jos tämä Wenäjän garantia asia menee pää­ tökseen, kuten näyttää, olisi minun mielestäni harkittava, eikö meidän olisi otettava esille ky­symys garantian saamisesta (Wenäjää vastaan) sekä Englannilta että Saksalta. Se vastaisi sitä tilaa, mikä on olemassa Belgiaan nähden, jolla on garantia sekä Englannilta ja Ranskalta että Saksalta. Tällä tavalla meidän neutraalinen asemamme tulisi selvästi markeeratuksi ja se olisi asian luonnollinen kehitys. tietenkin tekee tämä asia voisi aivan yleisesti tunnetuksi Mitä Eng­lanti ja Wenäjä siitä tällaisesta ajattelisi en osaa sanoa. Jos Englanti ei Wenäjän vuoksi menisi tähän takuuseen, olisi se sen asia, mutta me olisimme tehneet, mitä meille kuuluu.

2. Meidän vetämisemme Baltianmaiden joukkoon on omiaan täällä vaikuttamaan huonosti yhteistoimintaan Ruotsin kanssa. Jos Ahvenanmaan linnoitusasia saataisiin järjestykseen, olisi se täällä omiaan paljon parantamaan meidän yhteistoimintaamme ruotsin kanssa. Olisi sen­ tähden harkittava eikö voisi saada englanti korvaukseksi siitä, että he se on ollut pakotet­tu myöntymään Wenäläisien vaatimuksiin garantia-asiassa, auttamaan meitä Ahvenanmaan asiasssa ja vaikuttamaan siihen suuntaan, että venäläiset luopuisivat vastustuksestaan Ahve­nanmaan linnoittamiseen nähden. Jos meidän pitäisi vastoin Wenäjän tahtoa ruveta linnoitta­maan Ahvenanmaata, niin tulisi meillä olla luja Ruotsin kannatus. Me emme kuitenkaan voi saada Ruotsilta suurempaa kannatusta, kuin että se hyväksyy Tukholman suunnitelman ja antaa allekirjoituksensa siihen. Jos Wenäjä panee vastaan, on epäilyttävää, miten asia Ruotsin valtiopäivillä tulee menemään. Luultavasti olisi sittenkin ollut parempi, jos me olisimme koet­taneet saada Ruotsin enemmän engageeratuksi Ahvenanmaan asiaan, mutta meillä Suomessa on ollut suuria epäluuloja Ruotsia kohtaan ja sen miten [TYHJÄÄ] tulos saatasiin, että me voimme tätä Ruotsille ehdottaa vaaran uhatessa ja Ruotsi silloin vapaasti päättää tahtooko se meitä auttaa vai ei. Tälle asialla ei enää tällä hetkellä voi mitään.

3. Kolmas asia, mikä minua suuresti huolestuttaa, on että meidän suhteemme Wenäjään on edelleen kovin huono. Minusta näyttää, että meidän ulkopolitiikkamme tärkeimpiä kysymyk­siä on, voidaanko jollain tavalla näitä suhteita parantaa ja erityisesti saada epäluuloja ja epä­luottamusta Wenäjän ja meidän välillä hälvennetyksi. Sillä oli mitä mieltä tahansa Wenäjästä, tosiasia on, että me emme pääse sen naapuruudesta. Geografia Maantiede on siihen määrää­vänä. Ahvenanmaan asia taas osottaa, että vaikka me olemme suvereeninen valtakunta ja meillä on selvät juriidiset oikeudet, niin tosi asiat [EPÄSELVÄÄ] vahvemmanoikeudella, jos meidän on luovuttava Ahvenanmaan linnoittamisesta, minkä edelleen toivon voivamme vält­tää [ERITTÄIN EPÄSELVÄÄ] vaikka meillä on laillinen oikeus siihen, jota vastoin eikä Wenä­jällä ei ole mitään oikeutta panna siinä vastaan, osottaa se realisten tosiasioiden voiman. ky­symys on, voitaisiinko ja miten saada suhteemme Wenäjään parannetuksi. Katsoin aikoinaan, että Holstin pääasiallinen tehtävä oli koettaa saada aikaan jotakin suhteemme parantamiseksi Wenäjään. Nyt on käynyt selväksi, että mitään siinä suhteessa ei ole saatu aikaan. Enkä tahdo tässä yhteydessä esittää konkreettisia ajatuksia, sanon vain, että olisi syytä vakavasti harkita, mitä tässä suhteessa voitaisiin tehdä. Mannerheim on ollut täällä ja meillä on ollut useampia mielenkiintoisia keskusteluja. Parhain terveisin Sinun JKP.

Söin Mannerheimin kanssa sumusta Opperakellarissa 28/6 ’39. Keskustelimme politiikasta. Puhuimme mm. niistä asioista, joista samana päivänä lähetin yksityisen kirjeen Erkolle.

1. Näytin Mannerheimille Svenska Dagbladetin saman päivän numeron, jossa oli uutinen, että Englanti on kapituleerannut Neuvosto-Wenäjän edessä mm. Suomea koskevassa garan­tia-asiassa. Huomautin, että tämä tulee vahvistamaan Suomessa saksalaista suuntaa. Manner­heim oli samaa mieltä. Piti Englannin menettelyä kovin kummallisena sen jälkeen, kun Foreign Office oli Gripenbergille vakuuttanut aivan toista.

2. Kysyin, miten meidän on reagoitava? Sanoin ajatelleeni, että meidän olisi otettava esille kysymys takuiden saamisesta Wenäjää vastaan Englannilta ja Saksalta, joko sitten sellainen takuu saadaan tai ei. Mannerheimin mielestä tämä ajatus on hyväksyttävä. Hän kehotti minua soittamaan Erkolle. Minä sanoin, että tulen kirjoittamaan.

3. Suomen suhde Wenäjään, sen parantaminen. Mannerheim oli hyvin huolissaan siitä, että meidän suhteemme Wenäjään on niin huonot. Mutta ei voinut sanoa, miten ne olisi parannet­tava. Ehkä olisi voitu jotain tehdä silloin, kun venäläiset ottivat esille kysymyksen Suomen­lahden saarista. Mutta nyt on vaikea ottaa esille näitä saaria koskevaa kysymystä meidän puo­leltamme. Sitä paitsi ei voi olla varma, voiko Wenäjään luottaa.

4. Suhde Ruotsiin. Pitäisi koettaa pitää yllä, niin että saataisiin aseita jos tarvitaan.

29/6 ’39 Mannerheim kävi luonani lyhyellä käynnillä. Hän oli edelleen sitä mieltä, että jäl­leenvakuutus Englannin ja Saksan luona on ajatus, jota on syytä harkita. Korosti hyvien suh­teiden ylläpitämistä Ruotsiin. Minä sanoin, että meidän pitäisi saada Suomen ruotsinkieliset toimimaan meidän kanssamme. Eikö heitä voi saada ymmärtämään, että he ovat samassa ve­neessä kuin me. Mannerheim sanoi, että hän ei voi vaikuttaa Suomen ruotsinkielisiin mitään. Ei voinut sanoa, mitä tässä voitaisiin tehdä. Hänen mielestään olisi hyvä, jos suomenkielisien puolelta tehtäisiin generös gest esimerkiksi yliopistossa. Hän arvosteli ankarasti ruotsalaisen puolueen johtomiehiä. von Born on alun perin tyhmä, hänen kanssaan ei voi mitään, Furuh­jelm mahdoton, Estlander dito. Mannerheimin mielestä oli aivan hullunkurista, kun ruotsalai­set puhuvat omasta stabista ”för 2 1/2 svenskspråkiga officerare”. Minä kehotin M:ia tekemään selväksi myös ruotsinkielisille, miten vakava asema on. (Pelko on usein se joka ”svetsar ihop”.) Mannerheim lupasi sen.

5. Kun jälleen puhuimme om återforsäkring, lausui M, että takuumme on ajattelemisen arvoi­nen, mutta hän luulee että Englanti tuskin antaa meille takuuta liittolaista vastaan.

6. Mannerheim oli kovin huolissaan meidän asemastamme, sillä hänen mielestään kävi ilmi, että Wenäjä aikoo okkuperata m.m. Suomen (ja Wiron ja Latvian) jo sodan alussa turvatakseen itsensä.

7. Kun puhuin Suomen ja Wenäjän välien parantamisesta ja lausuin, että ehkä voisi tehdä ve­näläisien kanssa suuren selvityksen Suomenlahden saarien pohjalla,  ei Mannerheim luullut sitä enää, ainakaan nyt, mahdolliseksi, sillä Wenäjä ”nauraisi” ja sanoisi, että me otamme saa­ret itse ilman muuta.

8. Mannerheim tuntui olevan katkera hallitukselle ja sen jäsenille. Sanoi mm., että hallituksen jäsenten sanaan ei voi luottaa. Ne valehtelevat. ”Mutta jos hallitusmiehet vielä koettavat pan­na käpp i hjulet- estää hänen työtään”, niin hän jättää toimensa.

29/6 ’39 Mannerheim matkusti Helsinkiin takaisin lentokoneella. Saatoin hänet lentokentälle. Matkalla puhelimme vähän mm Ahvenanmaan asiasta. Mannerheim katsoo, että Ruotsin val­tiopäivien pitäisi hyväksyä Tukholman sopimukset. Hallituksista sitten riippuu, milloin ja missä muodossa ne pannaan täytäntöön. Ei ole kanuunia, vaan ne on tilattava. Niiden saami­seen menee paljon aikaa. Ei siis tarvitse pitkään aikaan ajatella varustustoimiin ryhtymistä Lågskärillä, Kökarissa ja Björkössä. Se kysymys on ratkaistava vasta sitten, kun tykit on saa­tu. Mutta päätös olisi tehtävä Ruotsin valtiopäivillä ja ehdotukset hyväksyttävä. (Tässä on huomattava, että Tukholman sopimuksen mukaan ei Ruotsilla tule olemaan mitään osaa Ah­venanmaan varustamiseen, vaan ainoastaan Suomella. Sen tähden ei Ruotsin hallituksella ole myös mitään tehtävää eikä sanottavaa tässä asiassa, vaan se riippuu kokonaan Suomen halli­tuksesta, milloin Ahvenanmaalla ryhdytään varustustoimiin. Mutta Ruotsin hallituksen täytyy tässä luottaa Suomen hallitukseen. Sillä Suomella on koko riski ja Suomessa kyllä harkitaan asia kaikin puolin. Jos Suomi menee tähän riskiin, niin ei Ruotsilla voi olla siinä mitään sa­nottavaa, sillä Ruotsi on Suomen selän takana ja Ruotsin riski on pieni.)

30/6 ’39 Eversti Talvela luonani paluumatkalla Amerikasta. Kertoi: (Hän näkyy Procopen kanssa onnistuneen hyvin. Oli Amerikassa neljä kuukautta, joista kaksi viime kuukautta soti­lasasiamiehenä.)

1. Yhdysvalloissa on suuri hyväntahtoisuus ja sympatia Suomea kohtaan. Talvela neuvotellut aseiden saamisesta ja mahdollisuuksia näyttää olevan. Yhdysvaltojen armeijalta ei voi saada, koska sillä on itsellä suuri puute. Mutta yksityisiltä firmoilta voidaan ostaa. Kaliberit ja tyypit on toisia kuin meillä on, mutta se asia voidaan järjestää.

2. Lainan saanti. Hyvät toiveet. Talvela puhunut finanssiministeri Morgenthaun kanssa. Tämä oli sanonut:

a) Hän antaa hallituksen puolesta suosituksen yksityiselle pankille, niin että ne antavat meille lainan (kuusikymmentämiljoonaa dollaria).

b) Tai hallitus hankkii kongressilta valtiontakauksen Suomen lainasta (60 000 000 dollaria) ehdolla, että siitä ainakin osa käytetään ostoihin USA:sta.

Talvelan mielestä nostaisi poliittisesti meidän prestigiämme, jos tämä viimeksi mainittu jär­jestys saataisiin toimeen. Talvelan mielestä olisi meidän koetettava saada tämä järjestetyksi ja rauhan aikana otettaisiin siitä viisisataamiljoonaa Suomenmarkkaa ja sillä tehtäisiin tilauksia Amerikasta. (Tämä Talvelan ajatus on harkitsemisen arvoinen.)

3. Hull oli antanut Procopelle ja Talvelalle kirjallisen vahvistuksen siitä, mistä oli ollut puhe. (Tämä on tosiaan aivan erinomainen saavutus.)

4. Saksan mahdollisuuksiin sodan kestämiseen oli Talvela optimistisempi. Polttoöljyä hän luulee Saksalla kyllä olevan. Se polttaa suureksi osaksi spriitä, jota laittaa itse, samoin kuin hiilestä bensiniä. Niitä voi sekottaa yhteen. Pahempi on Saksalle rauta- ja metallikysymys sekä elintarvekysymys. Talvela luulee, että Saksalla on myös harjoitettuja joukkoja riittävästi ja oli yleensä optimisti Saksan mahdollisuuksiin nähden.

5. Pohjoismainen politiikka on meille tärkeä. Matkallaan oli Talvela sen yhä paremmin ha­vainnut. Hän oli ajatellut, että jos me joudumme Wenäjän takuun alaiseksi, niin pitäisi koettaa saada muut kolme Pohjoismaata takaamaan meidän itsenäisyytemme. Siihen minä sanoin, että Pohjoismaat ei mene sellaiseen takaukseen. Siitä ei tule mitään.

Puhuin Talvelalle siitä, että on vaara, että meidän suhteemme Ruotsiin huononee. Nyt jo on mahdollista, että se suunta Ruotsissa, joka on ollut vastaan läheisempää poliittista yhteistoi­mintaa Suomen kanssa, on vahvistunut. (Näytin eilisen Aftonbladetin.) Vahvistaaksemme yhteistoimintaa Ruotsiin päin olisi välttämätön, että Suomen ruotsinkieliset rupeaisi tarmok­kaasti ja aktivisesti toimimaan täällä Ruotsissa yhdessä meidän suomenkielisten kanssa. Suo­men- ja ruotsinkieliset voisi hyvästi täällä vaikuttaa. Pyysin Talvelaa Suomessa koettamaan vaikuttaa tässä asiassa. Meidän pitäisi saada Suomessa rauha kielialalla aikaan. Talvela lupasi tehdä. (Hän ajattelee Grandellin apua.) Huomautin Talvelalle, että meidän ruotsinkielisiemme pitäisi ymmärtää, että he ovat kohtalon yhteydessä meidän kanssa ja että jos meidän käy huo­nosti, käy myös heidän huonosti. Talvela lupasi tehdä voitavansa.

2/7 ’39 Nyt on vihdoinkin [ammattiyhdistysten keskusjärjestö] Landsorganisationen ja social­ demokratiska partiet antaneet julkaisun, jossa kehottavat luopumaan boikottaamasta Suomen vapaussodassa 1918 olleita  ruotsalaisia (Svenska Brigadenin jäseniä).

2/7 ’39 Joku päivä sitten pitämässään puheessa Winston Churchill sanoi mm., että hänen käsi­tyksensä mukaan venäläisten vaatimukset, että meidän kaikkien tulisi yhdessä vastustaa Balti­an valtiota vastaan kohdistettua hyökkäystä, ovat kohtuullisia ja oikeita, ja Churchill ilmoitti olevansa sitä mieltä, että Englannin olisi suostuttava niihin mahdollisimman suuressa määrässä. (Churchill on oikea englantilainen. Hän edustaa englantilaista kantaa ja käsitystä.)

Hufvudstadsbladet 1/7 ’39 (Vaalikirjoitus, pääkirjoitus) kirjoittaa mm., että ruotsalaisten tulee sluta samman ”då det gäller att värna den svenska kulturformen och de rättigheter som lagen visserligen tillförsäkrar oss, men vilka såsom erfarenheten från de gångna åren visat ofta förmenas oss vid den praktiska tillämpningen”. (Minun alleviivaama.)

(Tämä on väärin ja sopimattomasti sanottu. Ei ruotsinkielisiltä ole käytännössä otettu pois heidän laillisia oikeuksiaan.)

3/7 ’39 Saapui Suomesta sotalaivasto-osasto vierailulle tänne. Komentaja kommodoori Raho­la kävi luonani kahden upseerin kanssa kunniakäynnillä. Minä olin laivalla kl. 13.30. Seitse­mäntoista laukauksen tervehdys.

5/7 ’39 Suurus meillä. (Sköld ym). Minun tervehdyssanani: ”Herr Statsråd, mina herrar, Å min hustrus och mina egna vägnar ber jag hälsa Eder Herr Statsråd och representanter för den Svenska marinen ävensom alla andra våra ärade gäster hjärtligt välkommen till bords. Det är en krets av till övervägande del krigare, som är samlad vid detta bord. Vi är ju visser­ ligen några stackars civilister, men dem skall vi ej tala om. I dessa varga tider måste vi alla, även vi här i Norden, allt mera tänka på försvaret av vår frihet och självständighet. Försva­ret, om något, är folket gemensamma angelägenhet sak. Här i Sverige är försvarsfrågan icke mera någon partifråga. Så är förhållandet numera även hos oss i Finland. Wi ha ju haft åtskilliga besvärligheter och svårigheter att genomgå,  såsom alla veta. Men de äro redan övervunna. Jag kom, att åter tänka på dessa spörsmål, då jag för ett par dagar sedan genom­ gick tidningar en sysselsättning, som hör till de mest tidskrävande uti en diplomats arbete. Kanske tillåtes det mig att i största korthet anföra en nog så karakteristisk observation, som jag gjorde vid läsningen av mina tidningar. Såsom herrarna vet, pågår i Finland för närva­rande omfattande befästningsarbete med till stor del frivilliga krafter i Östra Finland. Det var en tanke, som uppstod bland skyddskårsmän och den akademiska ungdomen. Tanken väckte stor entusiasm och sattes för en månad sedan i verkställighet. På några håll fruktade man i början, att denna vackra tanke icke skulle kunna förstås och omfattas av folkets alla kretsar. Farhågorna synas dock icke ha varit grundade. I huvudorganet för det finska socialdemokra­tiska partiet, i tidningen Suomen Sosialidemokraatti Den Finska Socialdemokraten för den 2 dennes, ingick ett långt brev, skrivet av en deltagare i befästningsarbetet däri brevskri­varen med riktig hänförelse beskriver arbetet och förhållandena samt det gemensamma livet på arbetsplatserna. Han berättar, att bland arbetarna är alla samhällsklasser, alla yrken, alla delar av landet, båda stad och landsbygd representerade. ’Så är detta säger han såsom en smältugn, vilken utjämnar skillnaderna mellan människor, tutustuttaa gör dem bekanta med och närmar dem varandra, ty alla känna sig här stå nära varandra, såsom alltid då man är ute i ett gemensamt sak. Och han berättar, hurusom det sista på kvällarna är nedfirandet av flaggan och iltahartaus aftonandakten vilka i all sin koruttomuudessaan enkelhet äro djupt hartaita ja vaikuttavia hetkiä verkningsfulla stunder. Och han tillägger att här är för alla gott och trevligt att vara. På majapaikkkojen seinillä on tunnuslause väggar till byggnader där de unga arbetarna härbärgeras, är anslagstavfor utsatta med inskrifier: ”Här är alla i samma ärende. Därför är allt politicerande förbjudet. Detta och mycket annat står i brevet i den Finska Social-Demokraten den 2 dennes. Och detta visar huru frågan om det gemensamma fäderneslandets försvar numera betraktas i Finland vårt land. Nu har jag verkligen taat mera än vad som är brukligt vid luncher. Jag återgår till det varmed jag började och hälsa eder alla, våra ärade gäster, välkomna till bords.

3/7 ’39 illalla antoi Chefen för försvarsdepartementet, statsrådet Sköld päivälliset Saltsjöba­denissa. Siellä oli myös Sandler, joka istui vieressäni. Meillä oli pitkä keskustelu, joka kuten aina häiriytyi päivällisen kuluessa.

1. Ahvenanmaan asia. Sandler sanoi, että Ruotsin hallituksen on nyt otettava kanta. Mutta S tuntui olevan edelleen sitä mieltä, että asiaa ei ole jätettävä. (Ohimennen hän mainitsi alterna­tiivi I:n.) Ruotsin valtiopäivät kokoontuvat aikaisintaan elokuun alussa. Niiden asia on hyväk­syä Tukholman suunnitelma kokonaisuudessaan.

2. Sandler haluaisi saada tietää, mitä Helsingissä ajatellaan. Sitten kun Suomen vaalit ovat selvät, menee Sahlin Helsingissä tiedustelemaan asiaa.

3. Ahvenanmaan maakäräjien kielteinen päätös on ikävä ja vaikuttava. Sandler katsoo kyllä, että ahvenanmaalaisien väitteet olivat asiallisesti vähämerkityksellisiä. Mutta S olisi toivonut suotavaa, että asevelvollisuusesitys olisi näissäkin vähäpätöisissä kohdissa, kun tarkasta koh­dasta oli sovittu, olisi ollut sellainen, että ahvenanmaalaisille ei olisi ollut aihetta ja mahdolli­suutta päästä kiinni. Ohimennen S kysyi myös, voisiko antaa Ahvenanmaan maakäräjille uu­den esityksen sen jälkeen, kun noottien vaihto on tapahtunut. En vastannut siihen mitään.

4. Sandlerilla näytti olevan tieto Yrjö-Koskisen ja Molotovin välisestä keskustelusta Mosko­vassa Ahvenanmaan asiassa. Kun kysyin, mitä S luulee sen vaikuttavan täällä valtiopäivillä, jos Wenäjä pysyy vastustuksessaan Ahvenanmaan linnoittamiseen nähden, vastasi Sandler, että se on kyllä sangen ikävä asia. Kun minä sanoin, että Suomi on tässä asiassa lähinnä ja riskit ovat Suomen ja Ruotsi on Suomen takana ja asia koskee sitä ainoastaan välillisesti, sa­noin Sandler siihen, että Ruotsilla on myös intressi siihen, että Suomen ja Wenäjän välit ei huonone, vaan pysyvät niin hyvinä kuin mahdollista. Sandler lisäsi, että hänkään ei ole tietä­ nyt, mitä Wenäjä oikeastaan tahtoo ja haluaa Ahvenanmaan asiassa.

5. Englantilais-ranskalais-venäläiset neuvottelut. Wenäjän vaatimus garantiasta mm Suomelle. Sandler oli huolissaan tästä asiasta. Kun kysyin, luuleeko Sandler tämän Wenäjän vaatimuk­sen täällä Ruotsissa vaikuttavan pahasti, vastasi S, että se asia on kyllä ikävä, mutta tämän kysymyksen ei saa antaa vaikuttaa Suomen ja Ruotsin välisiin suhteisiin. S:n mielestä olisi Suomen noudatettava samaa kantaa kuin Hollanti, joka on protesteerannut ja jyrkästi kieltäy­tynyt ottamasta vastaan takausta. Siis sama kanta, jota ulkoministeri Erkko ja hallitus on edus­tanut. Sandler tunsi myös ne vakuutukset, jotka Lontoossa Foreign Officessa oli Gripen­bergille annettu ja piti hyvin merkillisenä, jos Englanti siitä huolimatta suostuu Wenäjän vaa­timuksiin Suomelle annettavaan garantiaan nähden. Kun minä ohimennen ja vähän leikillises­sä muodossa huomautin, että Englannin pitäisi antaa meille garantia myös Wenäjää vastaan, lausui Sandler että ei pitäisi sitä ottaa esille eikä ajatella, sillä silloin on lähellä myös Saksan garantia ja se sotkisi asiat. (Sandlerille olisi tietysti Saksan garantia kovin vastenmielinen.) Muuten Sandler ei ollut varma, tuleeko Englannin-Ranskan-Wenäjän -sopimuksesta mitään. Pitää mahdollisena, että Wenäjä ei halua tällaista sopimusta. Haluaa pidättää itsellään mahdol­lisuuden sekaantua sotaan, jos sellainen sota syttyy. Sandler luuli, että saksalaiset neuvottele­vat Moskovassa venäläisien kanssa. Ahvenanmaan asiassa kenraali Thörnell, joka myös oli läsnä päivällisillä, lausui lujasti, että Ahvenanmaa olisi linnoitettava Tukholman suunnitelman mukaan, joka pitäisi panna täytäntöön.

4/7 ’39 Sjöofficerssällskapet järjesti päivälliset Hasselbackenilla Suomen laivaston upseereil­le.

8/7 ’39 Publicistklubben ynnä kaksi muuta yhdistystä antoi Skansenilla päivälliset Tanskan, Norjan ja Ruotsin sanomalehtimiehille ym. kutsutuille sen johdosta, että he lähtevät seuraava­na päivänä Suomeen pohjoismaiseen sanomalehtikokoukseen. Minä kiitin ruoasta ja pidin siellä pienen puheen.

Hjelt kertoi, että puheeni herätti huomiota  läsnäolevien kesken.

Mina Damer och Herrar. I kväll har redan från Danmark och Norge framförts hälsningar. Det har fallit på min lott att representera rösten från Finland. Såsom jor länge sedan icke mera publicist är jag visserligen mindre lämplig därtill. Men i min egenskap av Finlands ofji­ciella representant ber jag hälsa Eder alla, mina damer och herrar, som i morgon resa över till Finland, järtligt välkomna till vårt land. Jag är övertygad om att mina landsmän och edra yrkesbröder samt pressen i Finland såväl denfinsk- som den svenskspråkiga, kommer att emottaga Eder såsom kära vänner. Härmed har jag egentligen fullgjort mitt uppdrag. Men då jag nu har ordet, kanske tillåtes det mig att tillägga några tankar. Tillfället medger ej att vid­lytigare orda om vad som i dessa dagar rör sig i sinnena. Pressen i alla våra nordiska länder är fri, den kan ge fritt uttryck åt vad som rör sig i folkets själ. Man säger kanhända visserli­gen är pressen formellt, d.v.s. enligt den fonnella lagen, fri, men det finnes ju så mycket så kallade realiteter, särskilt i dessa tider, somman måste taga hänsyn till. Jag såsom diplomat och gamma! bankman, vilken varit tvungen att nog så mycket befatta mig med realiteter och undvika -fantasterier –  haihatteluja –  jag forstår nog allt detta. Men vad i det långa loppet är realitet och realpolitik, det är en fråga, som ofta är ganska svår att besvara. En av de på tagligaste realiteter är den allmänna opinionen. Den även utom Sveriges gränser kände svenske forskaren och politikern Rudolf Kjellén, som nog ville förstå och enligt vad jag kan se, även förstod realiteter och som för visso hade förståelse för stormakter och stormaktspoli­tik, talar i en av sina politiska essayer om statsmoralen och om den allmänna meningen. Han säger:”’Förvisso, staten behöfver stödet af en mera moralisk ’allmänmening’ Och vi alla borde omhulda en sådan allmänmening, ty den är de smås bästa beskärm och skydd gentemot de stores politiska nödvändigheter. ” Sanningen av dessa ord framstår med synnerlig skärpa i dessa tider, ty de ideer som för närvarande utvecklas i mellersta och södra, östra och västra Europa äro allvarliga for alla småstater, i vilken ställning de än må befinna sig. Man invän­der kanske: Vad betyder den allmänna meningen i någon eller t.o.m. i fyra små stater? Ja, det betyder dock någonting. Men dessutom vi små och medelstora folk och stater äro många. Vi äro i Europa långt över 100 miljoner människor. Småstaternas problem, uppgifter och möjligheter borde verkligen grundligt klargöras. Jag måste sluta här. Ty detta är ett för vid­ lyftigt ämne för att här behandlas. Jag förstår och medger att försiktighet och moderation och objektivitet äro nödvändiga. Men en viss aktivitet även från våra smånationers sida är enligt min mening dock nödvändig, och en alltför långt gående passivitet är knappast på sin plats. Jag slutar med att tillönska Eder, mina damer och herrar, en trevlig resa och en angenäm vistelse i Finland. Och jag hoppas, att Ni hemför från denna resa goda minnen och ökad kän­nedom om Finlands land och folk. Till sist har jag den angenäma plikten att till våra värdar frambära alla gästers tack.for den stora gästfrihet som i kväll kommit oss till del.
Olin aikonut vielä sanoa: Det senaste århundradets historia har, synes det mig, nogsamt åda­ galagt att förstörandet av även små folk och nationaliteter är i realiteten ej så lätt – det är helt enkelten omöjlig sak.

6/7 ’39 Olin Allin kanssa Espanjan uuden lähettilään luona vasta käynnillä.  Hauska ja viisas mies. Hän sanoi mm. katsovansa, että Englanti on jo alkanut mennä alaspäin (deklineeraa). (Irlantilaiset, Palestina, Kiina  (Tientsin),  pyrkimys hakea bolshevikeilta apua ym. ym.)

10/7 ’39 Kirjoitin raportin garantia-asiasta. Sekä Suomen että Pohjoismaiden lehdet ovat kovin vaiti tässä asiassa. Suomen lehdet ei tuo Suomen mielipidettä esille, paitsi Uusi Suomi kirjoitti hyvän kirjoituksen 7/7 ’39 Timesin 5/7 artikkelin johdosta. Tämä vaiteliaisuus ei ole hyvä. Wiron ja Latvian lehdet ovat paljon aktiivisempia.

10/7 ’39 Mannerheim ollessaan äsken täällä lausui, kun oli puhe Ahvenanmaan saarien lin­noittamisesta, minkä M piti arkaluontoisena asiana, että jos ruotsalaiset varustaisivat Signils­ kärin samalla ajalla kuin me linnoitamme Lågskäriä ym., niin se olisi hyvä. Silloin Wenäjä ei joutuisi vastustamaan yksinään meitä, Suomea vaan myös Ruotsia. Minä sanoin, että se ei käy päinsä, koska se tietää Tukholman sopimuksen muuttamista. Se on mahdoton asia ja olisi joka tapauksessa hyvin epävarma asia. 10/7 ’39 Joskus olen tehnyt sen merkinnän  paperille,  että Suomen ruotsinkielisien menettely on ollut puolustamatonta ja kummallista, kun eivät toimi yhdessä meidän suomenkielisien kanssa täällä Ruotsissa, vaan antavat meidän yksin ajaa pohjoismaista asiaa, sen sijaan, että me yhdessä meidän kanssamme tarmokkaasti tekisivät täällä työtä. Sillä pohjoismainen asia heille hyödyllinen ja pitäisi olla heille sydämen asia.

11/7 ’39 Luen Masarykin Das neue Europa. Se sisältää tietoja ja ajatuksia, jotka koskevat pieniä kansoja ja heidän asioitaan. Tämä kirja on huomioitava. (Se on kyllä hyvin saksalais­vastainen ja Itävallan vastainen sekä yksipuolinen.)

Suomen pääkonsuliksi ehdotin pankinjohtaja Liljan. Hänet on äsken nimitetty.

13/7 ’39 Saksan lähettiläs Prinz zu Wied kävi luonani ja kysyi, millä kannalla on Ahvenan­maan asia. Selitin sitä hänelle. Meillä oli pitkä keskustelu ja minä kysyin häneltä Danzigin asiaa. Wied luuli, että se selviää ilman sotaa. Asia järjestetään tavalla tai toisella.

13/7 Oli luonani myös Rooman lähettiläs Järnefelt läpimatkalla Suomeen. Kysyin, miten on asiat Italiassa? Järnefelt vastasi, että taloudellisesti on asiat mukiinmenevät, ei ole nälkää, kaikilla on ruokaa riittävästi. Mutta ulkopoliittisesti on Italian asema ulospääsemätön – vai­kea. Italia ei voi saavuttaa niitä päämääriä, joihin se pyrkii. Se on siihen liian heikko. Wälime­rellä on Englannin ja Ranskan laivastot niin vahvat, että ne hallitsevat Wälimeren. Jos sota syttyy, niin Italia heti menettää Abessinian, koska ei voi pitää yhteyttä sen kanssa. Epävarmaa on, voiko pitää edes Tripoliakaan. Albanian valloittaminen ei merkitse mitään, koska Albania jo ennen oli täydellisesti Italian vaikutuksen alainen. Albanian valloitus olisi Italialle jonkin­lainen korvaus siitä, että Saksa oli vallannut Itävallan ja Tshekko-Slovakian. Italian pitää myös saada jotain näyttävää. Saksan asema on parempi, sillä se voi tehdä jotain, mutta Italia ei voi tehdä juuri mitään. Sitä vastassa on Englannin ja Ranskan ylivoima merellä. Järnefelt kertoi, että Englannin uusi ambassadöri Roomassa Lord Lorraine oli sanonut Järnefeltille, että Ahvenanmaan asia kyllä järjestyy, sillä Englanti ja Ranska kannattavat Suomea siinä asiassa. Järnefelt sanoi, että Ciano ei ole hyvä ulkoministeri. Ciano on tehnyt monta matkaa, joista on tehty paljon hälinää, mutta niistä ei ole ollut mitään tulosta eikä mitään hyötyä. Danzigin vuoksi ei Italian kansa eikä Italia yleensä halua sotaa. Se ei koske Italiaa. Luulee sentähden, että Mussolini tulee vaikuttamaan Hitleriin niin, että sotaa ei syty.

Gripenbergin raportti 27/4 ’39 ”Puhuin 27/4 Strangin kanssa Foreign Officessa”. Saksan pro­pagandaministeriö oli levittänyt huhun, että Englannin, Ranskan ja Wenäjän välillä olisi neu­votteluissa puhuttu myös Suomesta. Strang vastasi, että niissä ei ollut mitään perää. Englannin hallituksen suunnitelmien ja ehdotuksien johtava piirreperiaate on koko ajan ollut se, että neuvostohallitus sitoutuisi tulemaan ainoastaan niille sen naapurimaille avuksi, jotka ovat joutuneet tai joutuvat uhanalaiseen asemaan ja itse haluavat Neuvosto-Wenäjän apua. Englan­nin hallitus on tällöin aina tarkoittanut Puolaa, Romaniaa ja Turkkia, mutta ei Neuvosto­ Wenäjän muita naapurimaita, hallitus kun ei katso niitä uhatuiksi. – – Strang vastasi, että hän voi minulle varmasti vakuuttaa Englannin hallituksen pitävän kiinni periaatteesta, että tämä apu on annettava ainoastaan, jos asianomaiset maat itse sitä haluavat ja pyytävät. Gripenberg sanoo ymmärtäneensä Mr Strangin sanat siten, ettei neuvottelujen kuluessa Suomea ollenkaan ollut mainittu, jonka osastopäällikkö (Strang) vahvisti. Gripenberg kysyi, eikö neuvostohalli­tus ollut käyttänyt sellaisia sanoja, joista voi tehdä sen johtopäätöksen, että se haluaisi esiintyä Suomenkin suojelijana. Mr. Strang vastasi, ettei hän tiedä mitään tällaisista esityksistä tai pyr­kimyksistä. Strang oikeutti Gripenbergin luottamuksellisesti saattamaan edellä olevan Eng­lannin hallituksen kantana Suomen hallituksen tietoon. Omasta puolestaan Gripenberg sai keskustelusta sen vaikutelman, että neuvostohallitus neuvottelujen kuluessa on antanut ymmärtää haluavansa antaa sopimukselle sellaisen muodon, että siitä ilmenisi Wenäjän katsovan itsensä oikeutetuksi tulemaan kaikille sen naapurimaille, siis myös Suomelle, avuksi, mutta että Englannin hallitus ei ole tahtonut hyväksyä tätä muotoa.

14/7 ’39 Aftonbladetissa, jossa on jotenkin joka päivä kirjoituksia Suomea vastaan, oli taas tänään kirjoitus Wenäjän suhteesta Itämereen. Siinä tietenkin sanottiin, että Wenäjä tulee val­taamaan jälleen Suomen (ja Wiron ja Latvian). Tämä kanta on täällä Ruotsissa aina ollut ole­massa ja nähtävästi nyt Wenäjän menettelyn johdosta neuvotteluissa Englannin ja Ranskan kanssa, tämä kanta on Ruotsissa vahvistunut. Ruotsalaiset ei ota huomioon:

1. Jos Suomi menettää itsenäisyytensä, niin se on Ruotsille suuri ja raskas asia. Nyt on tila toinen kuin ennen maailmansotaa, jolloin Suomi kuului Wenäjälle. Wenäjällä on nyt bolshe­vismi ja jos Suomesta tulisi Neuvosto-Suomi, joka olisi Ruotsin rajalla, niin se olisi Ruotsille vakava asia. (Tähän ruotsalaiset voivat huomauttaa, että nyt on Suomen raja naapuri Bolshe­vikki-Wenäjä ja se on Suomelle mahdollinen. Sentähden Ruotsikin voisi tulla toimeen, vaikka sen naapurina olisi Bolshevikki-Wenäjä respective = Suomi.)

2. Jos Neuvosto-Wenäjä tahtoo vallottaa Suomen, niin sillä on kyllä muita tarkoituksia. Ei se pysähdy Ruotsin rajalle. Neuvosto-Wenäjä pyrkii Atlantinmerelle. Itämeren merkitys on ny­kyään vähäinen. Sen merkitys ei ole sama kuin ennen. Mutta pyrkimys suurelle valtamerelle on suurvallalle merkityksellinen. Mutta Wenäjän tiellä Atlannin valtamerelle on Pohjois­-Skandinavia. Wenäjä ei ole suuresti halunnut (halunnut välittänyt) saada Suomea. Pietari Suu­rella oli ennen Uudenkaupungin rauhaa 1721 hallussaan koko Suomi, mutta hän antoi sen takaisin. Jos Suomea olisi aikanaan hyvin puolustettu, niin tuskin Suomi olisi ollenkaan jou­tunut Wenäjän haltuun. Mutta Ruotsi laiminlöi kokonaan Suomen puolustuksen.

15/7 ’39 Wenäjän isku meitä vastaan, Genevessä Ahvenanmaan asiassa ja samaan aikaan neu­votteluissa Englannin ja Ranskan kanssa vaatiessaan oikeutta garanteerata Suomi on yhdellä kertaa tehnyt tyhjäksi suuren osan siitä, mitä menneen vuoden kuluessa täällä on kovalla työl­lä saatu aikaan. Suomi on joutunut samaan ryhmään kuin Wiro ja Latvia. Olemme loitontu­neet Pohjoismaista. Onko niin, että Suomi sittenkin kuuluu Baltianmaihin maantieteellisien suhteiden vuoksi, eikä Pohjolaan siitä huolimatta, miten innokkaasti Suomi koettaa vakuuttaa kuuluvansa Pohjoismaihin? Westmanin puhe 9/7 oli huolestuttava. Mikä on Suomen politiik­ka oleva?

L’Europe nouvelle 8/7 ’39 sisältää pääkirjoituksen ”Vicissitudes des negociations de Moscou” par Pertinax. Kirjoitus on hyvin kuvaava ranskalaisille. Ranskalaiset pitävät luonnollisena, että Wenäjä valloittaa takaisin ne maat ja valtiot, jotka olivat kuuluneet Wenäjään aikaisem­min, siis mm. Suomen. Pertinax huomauttaa että Wenäjän nykyinen läntinen raja kulkee jo­tenkin samoin kuin 1600-luvulla (ennen Pietari Suurta).

Times 13/7 ’39 Kirjoitus Grandista, Italian ambassadöristä, sen johdosta, että Grandi muuttaa pois Lontoosta. Nätti kirjoitus, sanotaan mm: ”He has proved himself the almost perfect Am­bassador both in the performance of his political duties and in the entertaining which still forms a considerable part of diplomatic work and in which he has been so ably supported by his wife.”

17/7 ’39 Aivan yksityinen. Ministeri Wäinö Tanner. Wanha veli, Kun minulla on se paha luonto, että otan kaikki asiat ylen raskaasti, en voi olla yötä päivää tuumimatta meidän ulkopoliittisia asioitamme ja isenäisyyttämme ylipäänsä. Kirjoitan Sinulle pyytäen Sinua har­kitsemaan seuraavassa esittämiäni kysymyksiä vaikka arvatenkin olet niitä muutenkin ajatel­lut. Olen nimittäin useimmista niistä joko suullisesti tai kirjeellisesti maininnut Erkolle, mutta tämä kirjeeni on vain Sinulle yksin.

1. Suhteemme Wenäjään ja Wenäjän meille tyrkyttämä takuu. Ensiksi lausun mielihyväni siitä, että Suomen Sosialidemokraatti viime lauvantaina kirjoitti asiasta. Se oli hyvä kirjoitus. Olen kovin huolissani siitä, että suhteemme Wenäjään ovat huonot. Ne voi olla ”korrektit”, mutta tarvittaisiin enemmän. Katsoin Holstin tulon ulkoministeriksi 3 vuotta sitten olevan pääasiassa puolustettavissa sillä, että hän ehkä olisi voinut tehdä jotain suhteittemme paran­tamiseksi Wenäjään. Sillä ei kait venäläisetkään pelänneet Holstin ajattelevan sotaa Wenäjää vastaan. Hänellä oli myös suhteita Litvinoviin, jonka oli tavannut Genevessä. Mutta nyt on käynyt selväksi, ettei hän saanut suhteitamme parantamisessa Wenäjään mitään aikaan.  Oli mitä mieltä tahansa Wenäjästä, me emme pääse siitä, että se on meidän suuri naapu­rimme. Ja vanha ”suomettarelainen” periaate on (Yrjö-Koskisen vahvistama), että kansojen­ välisissäkin asioissa on otettava huomioon voimapoliittiset suhteet ja niitä harkittaessa käytet­tävä sitä pientä järkeä, minkä Jumala on ihmiselle antanut. Tämä periaate pitää edelleen paik­kansa. Ensimmäinen kysymys on: Mikä on venäläisien tarkoitus Suomeen nähden?  Manner­heim, joka pitää Wenäjän takuuvaatimuksen hyvin huolestuttavana, sanoi luulevansa, että venäläisten mielissä nähtävästi on ajatus saada Suomenlahden rannikot haltuunsa ja sitten valloittaa koko Suomenlahti. E. G. P[almen] lausui saman ajatuksen ja hän vuonna 1918 (ja arvattavasti kuolemaansa asti) epäili historiallisten tutkimuksiensa pohjalla Suomen itsenäi­syyden mahdollisuutta. Lisäksi voi muistaa vanhat luulot Wenäjän pyrkimyksistä Atlantin valtamerelle. Nämät tarkoitusperät voivat selittää pyrkimyksen erottaa Suomi Pohjoismaista ja yhteistyöstä niinden kanssa, selitettävä mitä aihetta Wenäjällä olisi Suomen pohjoismaista politiikkaa vastaan? Tai onko Wenäjällä vain pienempiä tarkoituksia pitää huolta omasta tur­vallisuudestaan, siitä että Suomen kautta ei hyökätä sen kimppuun. Viimeksi mainitussa tapa­uksessa näyttää pyrkimys estää Suomen ja Ruotsin yhteistyötä käsittämättömältä. Jos venäläi­sille on näitä kauemmas tähtääviä tarkoitusperiä, eivät he niitä tietenkään ilmoita. Joka tapa­uksessa on kuitenkin ei vain jonkinlaisen modus vivendin aikaansaaminen Wenäjän ja meidän välillä, vaan myös väliemme parantaminen Wenäjän kanssa kaikkein tärkeimpiä tehtäviä. Sitä myös täällä hallituspiireissä, ei vähimmin Sandler,  kovasti toivotaan. Menettelimmekö viisaasti viime talvena, kun venäläiset nostivat kysymyksen Suomenlahden saarista? Pienet saaret (ilman Suursaarta) ei ole meille tarpeellisia. Venäjälle on niillä ainoastaan defensivinen merkitys. Niin on minulle asiantuntija sanonut. Olisiko silloin voitu tehdä Wenäjän kanssa jonkinlaisen yleisen selvityksen (myös Ahvenanmaahan nähden Ahvenanmaasta ja saada välit paremmiksi, en osaa arvioida. Nyt lienee jotenkin vaikea meidän puolesta ottaa  asiaa esille. Kauppasuhteet Wenäjän kanssa olisi tietenkin myös hyvä asia, edellyttäen että vientimme Wenäjälle ei nousisi yli 2 á 3 % ja ettei esimerkiksi maanviljelys ja teollisuus Itä-Suomessa tule riippuvaksi viennistämme Wenäjälle. Saisi nousta niin suureksi kuin kukkaromme kestää. Näet, että katselen asioita kokonaan poliittiselta kannalta. Kysymys on, mitä ja miten voitai­siin jotain tehdä väliemme parantamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi sekä jotta saataisiin jotain selvyyttä siitä, mitä aikomuksia Wenäjällä on meihin nähden. Sinulla on ollut jonkinlai­sia kanavia venäläisiin päin ja venäläisien kanssa. Woisitko Sinä jotain tehdä tässä asiassa? Mitä ajattelet?

2. Ahvenanmaan asia. Jos Wenäjä luopuu vastustuksesta Ahvenanmaan linnoittamisasiassa, on kaikki hyvin. Mutta jos Wenäjä ei siitä luovu, on asia vaikeampi. Mitä riskejä meille mah­dollisesti olisi, jos venäläisien vastustuksesta huolimatta ryhtyisimme linnoitustoimiin? ’Pi­dän silmällä alternatiivi II.) Keskustelimme paljon tästä asiasta Mannerheimin kanssa, mutta en tahdo tässä kertoa, mitä hän sanoi, koska keskustelumme ei ollut muille tarkoitettu. Hän voi itse siellä ilmoittaa mielipiteensä. Yrjö-Koskinen näkyy olevan sitä mieltä, että venäläiset ei tulisi nyt ryhtymään voimakeinoihin, mutta että he sodan syttyessä tai uhatessa miehittäisi­vät Suomenlahden saaret. Pahimpana tapauksena voisi pelätä, että he nyt heti repressalina nuo saaret miehittäisi. Tästä on vaikea mitään varmaa sanoa. Joka tapauksessa olisi meille itsenäi­senä valtiona poliittisesti kova isku, jos meidän olisi Wenäjän kiellon vuoksi luovuttava Ah­venanmaan varustamisesta, vaikka meillä on siihen laillinen oikeus. Se osottaisi, ettei meidän asemamme itsenäisyyden kautta ole asiallisesti vankalla pohjalla. Olisiko sanoa: ei ole sanot­tavasti muuttunut. Tukholman sopimuksen voimaan asettaminen olisi tehokas keino Suomen ja Ruotsin yhteistyön lujittamiseksi ja se olisi sitten hyvänä vastapainona sille virtaukselle, joka täällä pyrkii yhä enemmän esille ja joka tahtoo lopettaa yhteistyön Suomen kanssa aina­kin kaikilla poliittisilla aloilla. Täällä on kyse siitä, tuleeko Ahvenanmaan asia valtiopäivillä hyväksytyksi, jos Wenäjä ei luovu vastustuksestaan. Pitäisin mahdollisena, että Ruotsi ei tule estämään meitä saaria linnoittamasta, jos me sen päätämme tehdä ja otamme riskin Wenäjään nähden. Edellytyksenä on, että täällä hallitus edelleen horjumatta ja lujasti sitä ajaa. Hallituk­sella on valtiopäivillä luullakseni enemmistö vallassaan, mutta luulen välttämättä, että tämän tuloksen saamiseksi Sinun tässä asiassa pitää lähteä liikkeelle saadaksemme täällä hallituksen lujasti tukemaan tätä kantaa, jos nimittäin siellä päätätte sen omaksua. Sinun täytyy (esimer­kiksi privaattiasioissa) saapua tänne tapaamaan Hanssonia ym. täkäläisiä ystäviäsi. Jos me päätämme panna Tukholman sopimuksen täytäntöön, on meille tärkeää, että Ruotsi ei ainoas­taan anna suostumustaan vain signatäärivaltana, vaan että Ruotsin hallitus ja valtiopäivien enemmistö edelleen selvästi pysyy sillä kannalla ja julkisaattaa sen, että Ahvenanmaan lin­noittaminen on välttämätön asia myös Ruotsin puolustamisen kannalta. Tämä antaa meille moralista tukea myös Wenäjää vastaan ja vähentää siltä taholta uhkaavia vaaroja.

3. Me tahdomme noudattaa itsenäistä pohjoismaista puolueettomuuspolitiikkaa, yhdessä mui­den Pohjoismaiden kanssa. Mutta jos tämä ei ole mahdollista (ja se riippuu juuri Wenäjästä) vaan meidän siis on ajateltava aseellista puolustamista (taistelua) nousee pakosti ja tahtomat­tamme esille kysymys aseellisen avun saamisesta ja sitä me voimme saada ainoastaan Wenä­jän vastustajalta. Saammeko sitä, se on eri asia. Tällä tahdon sanoa vain, että jos nykyinen itsenäinen pohjoismainen puolueettomuuspolitiikka, jota sydämestäni kannatan, ei meille ole mahdollinen, niin seurauksena on koko poliittinen uudestaanorioitumisemme. Sen ei pitäisi olla venäläisien intressissä. Tämä asia heidänkin pitäisi voida ymmärtää. Meihin nähden venä­läiset niin ollen harjoittavat nykyään aivan päinvastaista politiikkaa kuin heidän pitäisi harjoit­taa. Heidän pitäisi suosia meidän pohjoismaista politiikkaamme. Minusta tuntuu, kuin meillä olisi paljon aineistoa venäläisten kanssa keskustelemiseen, jos heidän kanssaan voi keskustel­la. Koeta Sinä tuumia, etkö voisi jollain tavalla päästä tilaisuuteen heitä valistamaan. Meidän täytyy jotakin yrittää. Tässä sinulla onkin yhdeksi kerraksi luettavaa. Parhain terveisin ar­voisalle Rouvallesi meiltä molemmilta Vanha ystäväsi JKP.

W. Churchillin kiertoartikkeli. Dagens Nyheter 16/7 ’39. [J.K.P:N KOMMENTTI LEIKEKAT­KELMAN VIRKKEESEEN: ”Det är verkligen beklagligt att detta breda storsegel av fred och styr­ka, vilket kunde föra det mänskliga lyckoskeppet  förbi undervattensrevet, fortfarande fladdar för vinden, bara hissat till  hälften.] Churchill puhuu ”lyckoskeppet”,  kun  on tarkoitus saada bolshevikit mukaan. Hänen ajatuksensa on kokonaan sekaisin. Hän ei ymmärrä muuta kuin kuin Englannin edun.

19/7 ’39 Kenraalimajuri Svanström oli luonani matkalla katsomaan ruotsalaisia ampumahar­joituksia. Puhuimme Wenäjän sotilasoloista ja Wenäjän vaatimuksesta taata Suomi.

1. Svanström, joka on palvellut Wenäjän sotaväessä, katsoo että Wenäjän sotajoukoilla ei soti­laallisesti ole kovin suuri merkitys. [MYÖHEMPI KOMMENTTI MARGINAALISSA: ! ! Kuvaava meidän sotilaidemme kanta.] Niillä on teknillisiä apuneuvoja, mutta osaavatko sodassa niitä käyttää, on eri asia. Sitä paitsi on bolshevikeilla vaikea mobilisoida kansa ja antaa aseet sen käteen.  Ei voi tietää, mihin ollaan tulossa.Tulossa voi olla uusi vallankumous.

2. Svanström katsoo, että Wenäjän takuita ei voi hyväksyä. Sillä vakaumuksensa mukaan ve­näläisien ajattelussa on takana tarkoitus valloittaa takaisin koko menettämänsä alueet ja maat. Takauksen avulla Wenäjä toivoo voivansa tehdä sen rauhallisella tavalla. Jos venäläiset jou­kot pääsevät Suomeen emme niitä saa pois.

19/7 ’39 Sain kirjeen UM:stä 18/7 ja sen mukana Brüsselin lähetystön raportin, jossa Numme­lin kertoo Ruotsin Haagin lähettilään Sjöborgin lausunnosta eräällä Norjan lähettilään tarjoa­malla lounaalla. Sjöborg oli ihmetellyt, mistä syystä Suomi vastustaa garantioja. Sillä, sanoi Sjöborg Wenäjän takauksella Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyö tulisi luottamukselliseksi ja sitten ehkä myös Ahvenanmaan asia saataisiin hyvin ratkaistuksi. Minä toivon, lisäsi Sjöborg, että tästä liitosta pian tulee tosiasia. Tämän johdosta Erkko pyysi minua ottamaan selvää, on­ko tämä kanta Sjöborgin yksityinen vai onko se laajemmalle Ruotsissa levinnyt.

Kävin kl. 1/2 4 Sandlerin luona. Sanoin, että kuten Sandler tietää meidän politiikkamme takuisiin nähden on se, että emme niitä voi hyväksyä ja vastaanottaa, vaan toivomme on täysi puo­luettomuus. Olemme olleet siinä luulossa, että tämä kanta myös Ruotsissa ymmärretään ja hyväksytään. Sandler vastasi, että asia on juuri niin ja että niin kuin hän, Sandler, lausui val­tiopäivillä niiden lopussa ja niin kuin on näkynyt sanomalehdistä, ollaan Ruotsissa seka viral­lisissa piireissä että, mikäli hän tietää, myös yleisön kesken juuri tällä kannalla. Minä katsoin nyt tarpeelliseksi sanoa, että me olemme saaneet tiedon, että jossain piireissä Ruotsissa oli vallalla se mielipide, joka pitäisi suotavana, että Suomi hyväksyisi takuun. Sandler sanoi, että tämä tieto on hänelle yllätys ja että ainakin virallisissa piireissä ei sellaista mielipidettä voi olla. Hän kysyi, mistä me olimme saaneet tiedon. Minä en sanonut olevani oikeutettu sitä il­moittamaan, mutta tietävämme, että jotakin tällaista mielipidettä on esiintynyt vieläpä joilla­kin yksinäisellä virallisella taholla ja että me olemme olleet siitä hyvin hämmästyneitä. Lau­suin tyytyväisyyteni, kun nyt olin tilaisuudessa Helsinkiin vahvistamaan entisen käsityksem­me, nimittäin, että Ruotsin virallisissa piireissä ollaan takuita koskevassa asiassa, ei vain ym­märretä vaan täysin hyväksytään meidän kantamme.

Sandler, joka tunsi Lontoossa meille annetut vakuutukset, piti nyt, kuten edellisellä kerralla, hyvin merkillisenä, jos Englanti suostuu Wenäjän ehdotuksiin takuista Suomelle. Näkyy muu­ten edelleen pitävän mahdollisena, että mitään sopimusta Englannin, Ranskan ja Wenäjän välillä ei tule toimeen. ”Mutta, mitä sitten tapahtuu?” hän kysyi. Keskustelun tästä jatkuessa, resonerasimme kahdesta mahdollisuudesta: a) Että asiat jäävät sille kannalle, ettei tapahdu mitään, tai b) Saksa ja Wenäjä tekevät keskenään sopimuksen, joka voi koskea myös Baltian valtioita. Joka tapauksessa piti Sandler oikeana, että vastustamme ja protesteeraamme meille tarjottuja takuita vastaan, niin kuin Hollanti on tehnyt.

Ahvenanmaa. Sandler sanoi odottavansa, mitä Helsingistä alkaa kuulua. Mainitsi Sahlinin eilen käyneen Erkon luona, joka oli luvannut lähiaikoina ottaa asian esille ja antaa siitä tiedon. Sandler menee lomalle 1/8 yhdeksi kuukaudeksi, mutta jos valtiopäivät kokoontuu Ahvenan­maan asian vuoksi tai asiat muuten vaatii, niin hän on aina paikallaan. Sandler puhuessaan takuista lausui mm., että olisi hyvin kummallista, jos Suomi sotkettaisiin tällä tavalla, s.o. Wenäjälle annettaisiin sellainen oikeus, kun Puolakaan ei halunnut antaa Wenäjälle oikeutta auttamiseen, vaan ainoastaan sen, että Wenäjä antaa Puolalle sotatarpeita yms. Ruotsin lähet­tiläs Warsovassa on juuri äsken ollut Beckin luona ja hän on kertonut tästä. Vain jos Puola pyytää apua, on Wenäjällä oikeus sitä antaa.

23/7 ’39 Yleinen politiikka menee meille huonoon suuntaan. Wenäjän vaatimat ”takuut” mm. Suomelle on vaarallinen asia. Tämä aika on ollut kovin raskasta ja rauhatonta. Epätietoisuus on yleinen ja meidän pienten maiden elämä ja tulevaisuus hämärä. Turvattomuuden tunne pyrkii mielen valloittamaan.

23/7 ’39 Yrjö-Koskinen Moskovassa lähti lomalle. Se on merkillistä, keskellä tärkeitä asioita.  Ei ole miehellä oikeata katsantokantaa. Onneksi on Idman vapaa ja hän menee hoitamaan Y-K:n viran. Y-K on passiivinen. Hänen olisi pitänyt ajatella, miten saataisiin välit Wenäjän kanssa parannettua. Mutta hän kuuluu olevan laiska ja ottaa asiat myös virkamiehen kannalta. Tai ehkä hän on sairas mies. Se on eri asia, jos niin on laita.

25/7 ’39 Professori Artur Montgomery luonani kiittämässä kunniamerkistä. Hän on ollut Tu­russa 18 vuotta ja jättää nyt virkansa siellä. Meillä oli pitkä, noin 4 tuntia kestävä keskustelu.

1. Taloudellisista asioista. Kysyin, mitä hän niistä arvelee? Montgomery vastasi, että se riip­puu politiikasta, koska nykyinen politiikka määrää kaikki myös teollisella alalla.  Ei luullut, että politiikan vaikutuksesta päästään in absehbarer Zeit.

2. Kysyin, mitä hän ajattelee Saksan tulevaisuudesta? Montgomery vastasi, että aika pitkään ei luule nykyisen järjestelmän menestyvän, vaan se johtaa elintason alenemisen. Että olot nyt on menestyneet ja parantuneet, riippuu siitä, että ennen Hitleriä eli jo ennen? 1932 oli Sak­sassa ainoastaan noin 50 % tuotantokapasiteetista käytännössä, mikä taas riippui Brüningin (ja muiden) tyhmästä politiikasta. Nyt on koko tuotantokyky toiminnassa ja sen kautta on tuotan­to noussut. Mutta palkkoja ei ole päästetty nousemaan, joten valtio voi käyttää yhä suurem­man osan tuotannosta valtion tarpeisiin, s.o. varustuksiin. Tulevaisuudessa ei tämä osuus tule enää nousemaan, mutta siis yhtä suuren määrän voi valtio käyttää tarpeisiinsa. Mutta kansan elintaso siis ei nouse, vaan parhaassa tapauksessa pysyy siinä, missä se nyt on. Montgomery on skeptillinen Saksan teollisuuden tulevaisuuteen nähden.

3. Puhuimme myös paljon politiikasta. Wenäjän vaatimat takuut myös Suomelle on pelottanut Ruotsin yleistä mielipidettä, s.o. Ruotsin kansan enemmistöä. Se osottaa, että Wenäjä katsoo Suomen kuuluvan omaan Lebensraumiinsa ja että Wenäjällä siis on joitain aikomuksia Suo­meen nähden. Montgomery sanoi, että Ruotsissa kaikki ymmärtävät, että Suomen itsenäisyys on Ruotsille hyvä asia. Mutta sotaan ei tahdota sekaantua Suomen vuoksi.  Ajatellaan,  että Suomi on ennenkin kuulunut Wenäjälle ja Ruotsi on voinut elää Wenäjän naapurina, joskin se tietysti on pahempi tila kuin nykyinen. Montgomeryn puheesta kävi selvästi ilmi, että Ruotsissa nykyään otetaan suurissa piireissä huomioon se mahdollisuus, että Wenäjä vallottaisi Suomen takaisin.   

4. Ahvenanmaan asia. Montgomery sanoi, että jos Wenäjä luopuu vastustamasta, niin silloin asia menee hyvin ja Ruotsi on mielellään asiassa mukana. Mutta, jos Wenäjä ei luovu vastus­tamasta, niin Montgomery epäili, voiko Ruotsi tulla olemaan asiassa mukana. Ruotsissa on paljon sellaisia piirejä, jotka pelkäävat, että Ruotsi Ahvenanmaan sitoumuksen vuoksi voi joutua sotaan, jos Suomi joutuu sotaan. Ja tätä ei Ruotsi tahdo. Jos Ruotsi joutuu puolusta­maan yhdessä Suomen kanssa Ahvenanmaata, niin Ruotsi joutuu siis myös suurvallan vihol­lisien joukkoon. Minä huomautin, että Tukholman sopimuksen mukaan Ruotsi ei ole velvolli­nen antamaan apua, vaan on ainoastaan oikeutettu siihen. Tästä puhuimme kauan, mutta Montgomery luulee, että Ruotsin yleinen mielipide sittenkin pelkää, että Ruotsi tämän kautta joutuu sotaisiin selkkauksiin. Montgomery näkyy käsittävän näiden piirien mielipiteet, joita Dagens Nyheter edustaa. [MARGINAALISSA: Mutta Montgomery kirjoittaa Svenska Dagblade­tiin.] Hän ei sanonut varmasti omaa mielipidettään, vaan referoi toisten mielipiteitä. Keskus­telun kuluessa Montgomery esitti, että voisi olla paras, jos Ahvenanmaa on varustamaton. Sodan aikana Saksa sen luultavasti miehittää, ja Suomi (ja Ruotsi) protesteeraa, mutta ei tee muuta. Sodan loputtua sitten koetetaan saada saksalaiset pois, mutta tietysti on mahdollista, että ne ei lähde pois, vaan pitävät Ahvenanmaan hallussaan rauhan aikana. Minä huomautin, että Suomi on velvollinen 1921 sopimuksen mukaan ryhtymään puolustamaan Ahvenanmaata ja sitten kääntymään takaajavaltojen puoleen, joista tuskin muu kuin Ruotsi voi tulla meitä auttamaan. Tukholman sopimuksen mukaan Ruotsi pitäisi itsellään oikeuden antaa Suomelle apua, jos Suomi sitä pyytää (jo ennen kuin pitkä Geneven prosedyyri on loppuunsuoritettu).

5. Montgomery esitti sen mielipiteen, että Suomen ja Ruotsin välillä voitaisiin sopia muunlai­sesta sotilaallisesta yhteistyöstä. Minä sanoin, että tämä kysymys on kyllä myös esillä.

6. Montgomery sanoi, että venäläiset nähtävästi pelkäävät, että Suomi liittyy Wenäjän viholli­siin. Wenäläisillä on huono omatunto Karjalaisten deporteerausten vuoksi, jota venäläiset ei usko suomalaisien väistävän unohtavan. Sen takia ei luota Suomeen. Minä sanoin kuuluvani siihen suureen Suomen kansan enemmistöön, joka tahtoo olla hyvissä väleissä Wenäjän kans­sa. Me olemme resigneerautuneet Karjalan asiaan nähden (emme ryhdy sentähden sotaan). Jos Wenäjä menisi kokonaan hajalle, niin mitä silloin tapahtuu, sitä ei voi ottaa nyt lukuun. Sil­loin tulisi paljon muitakin kansoja Wenäjästä eroamaan. Mutta se ei ole practical policy.

7. Minä sanoin myös, että jos Wenäjä ajattelee Suomen valloittamista, niin silloin on sillä muita aikeita takana. Wenäjä ei silloin pysähdy Ruotsin tai Norjan rajalle. Se pyrkii Atlanin valtamerelle, mikä suurvalta mentaliteetin kannalta onkin suuri päämäärä. (Mainitsin Wenäjän pyrkimyksestä ennen sotaa ja kerroin Heleniuksen historian.)

8. Puhuin myös M:lle pienten kansojen asiasta yleensä. Pitäisi olla aktiivisempi. Pienet kansat ovat kovin hiljaa, ei hiiskahdusta. ja suuret valtakunnat ei tunnusta pienille edes elämisen oi­keutta. Kun mainitsin, että historia  on osottanut,  että pientäkään kansaa, esimerkiksi virolaisia ja latvialaisia ei Wenäjän sorto voinut hävittää, huomautti Montgomery, että jos nyt tulisi ky­symykseen valloitus Wenäjän puolelta, venäläiset  tulisivat   käyttämään paljon karkeampia keinoja. Wenäjä tulisi deporteeraamaan pois asukkaat. Kun huomautin, että se voi tulla kysy­mykseen ainoastaan,  kun on pieniä (200.000  á 300.000  henkeä) vähemmistöjä, sanoi Mont­gomery, että sodan jälkeinen aika on osoittanut, että tällä tavalla jotenkin suuriakin joukkoja voidaan deporteerata. Montgomery viittasi Turkin ja Kreikan väliseen väestöjen siirtoihin sodan jälkeen ja hän muisteli, että siinä olisi ollut kyseessä sangen suuret ihmisjoukot. Mont­gomery arveli, että Wenäjä tulisi käyttämään tällaista menettelyä. Hän myönsi kuitenkin, että tuskin se menestyisi edes Baltian valtioihin nähden. Suomeen nähden se ei olisi mahdollinen.

9. Kun puhuimme Ahvenanmaan asiasta, sanoin minä: ”Jos Suomi ja Ruotsi on pakotettu luo­pumaan Ahvenanmaan linnoittamisesta sen tähden, että Wenäjä panee vastaan, niin mitä merkitsee Ruotsin ja Suomen itsenäisyys. Se olisi niin pitkälle menevää ”suomettarelaisuutta” ja ”myöntyväisyyspolitiikkaa”, että sellaisessa minä en ole koskaan ollut mukana, vaikka kuu­luin vanhasuomalaiseen puolueeseen. Montgomeria se huvitti. Muuten sanoin, että jos Suomi tahtoo linnoittaa Ahvenanmaan ja Ruotsi panee vastaan, niin se tulee kovin pahasti vaikutta­maan Suomen ja Ruotsin välisiin suhteisiin. Sen M myönsi.

10. Montgomery lausui myös Ruotsissa olevan sen mielipiteen, että Ahvenanmaan linnoitta­mattomuus on hyvä Ruotsin kannalta. Niin kauan kuin Ahvenanmaa kuuluu Suomelle, olisi linnoitukset ja varustukset hyvät. Mutta jos Suomen käy huonosti ja Ahvenanmaa joutuu We­näjän haltuun, niin on parempi, että vanha linnoittamattomuuden periaate on voimassa. Silloin Ruotsi voi esittää vaatimuksia, että Ahvenanmaata ei saa linnoittaa. Montgomery ei yleensä esittänyt omia mielipiteitä. Sanoi vaan, että ”Ruotsissa on sellainen mielipide”. Ne mielipiteet, mitä hän esitti, ovat samat, mitä Dagens Nyheter ajaa.

Ranskan etevät diplomaatit ovat useasti olleet hyvin vanhoiksi virassa.

1. Barrére, syntynyt 1851, suurlähettiläs Roomassa 1897-1924. Erosi siis 73 vanhana.

2. Paul Cambon,  1843-1924.  Lontoossa 1898-1920.  Erosi siis 77 vanhana.

3. Jules Cambon, syntynyt 1845, oli Berliinissä 1907-1914 sotaan asti. Erosi Berlinistä 69 vanhana, mutta oli sitten ulkoministeriön yleissihteerinä 1915-17 ja suurlähettiläskonferens­sin puheenjohtaja vuodesta 1919. (Kuinka kauan, katso JC:n biografiasta.)

4. Harold Nicolson, syntynyt 1849, ambassadööriksi Wenäjällä 1906 (siis 57 vanhana). Per­manet secretary in Foreign Office 1910, s.o. 61 vanhana. Erosi 1916 (s.o. 67 vanhana). Kuoli 1928.

Talleyrand  syntynyt  1754 oli Lontoossa lähettiläänä 1830-34 (tarkistettava).

Helsinki 27/7’39-28/7’39

1. Soitettava Erkolle

2. Pulkkisen kanssa puhuttava

3. Soitetaan Teollisuus Pankkiin [MYÖHEMPI TOIMENPIDEMERKINTÄ: Polón palaa 10/8]

4. dito Ulkomaankauppaliitto.

5. Hiltuselle Kiinan pääkonsuliasia.

6. KOP:n hallintoneuvosto kl.7

7. Soitettava Talvelalle.

8.a) Varma tavattava,

8.b)  Sahlinille  [MYÖHEMPI TOIMENPIDEMERKINTÄ: Pakaslahti]

9. KOP:n historia

10. Ryti – jos on kaupungissa. Wiron poliittisten tapausten vaikutus Suomen ulkomaiseen luottoon.

11. Smedslund. Pohjoismainen yhtiöoikeus

12. Tannerin puheille

13. Mannerheimille – soitetaan

14. Cajanderin puheilla

15. Erkon kanssa.

a) Garantiat – Wenäjän vaatimukset – Paha asia Waikutus Ruotsissa. Ruotsin demarche Lontoossa

b) Ahvenanmaan asia. Mitä aikoo. Milloin. Jos Wenäjä vastustaa linnoitetaanko altematiivi II mukaan?? Riski, Epäilyttävä, Meneekö Ruotsissa läpi, jos Wenäjä vastustaa. (Montgomery) Alternatiivi I ??

c) Minun eroni. Haluaisin päästä pois, mutta tahtoisin olla siksi, kunnes Ahvenanmaan asia tässä päätökseen joko positiiviseen tai negatiiviseen.

d) Suomen pohjoismainen politiikka jos tulee garantia. Jos mainitaan Hollanti ym., niin se helpottaa. Westmanin puhe 9/7. Lehtien kirjoittelut viime aikoina.

e) Suomen ja Wenäjän väliset suhteet. Parantaminen. Miten?? (Myös Mannerheim siitä huo­lissaan)

f) Kiinan pääkonsuli (Helmer Lindell)

g) Lihaneuvottelut (Savolahti)

Tammisalo [puhelin:] 62.39.33, palaa elokuun puolivälissä.

[LUETTELON KOHDAT 1, 2, 3, 4, 6, 9, 13, MERKITTY TOISELLA KYNÄLLÄ ”EKSPEDITOINTIIMER­KINNÄLLÄ  ELI PUKILLA”.]

27/7 ’39 Lensin Helsinkiin aamulla. Kl. 3. ip. olin Mannerheimin luona yleisesikunnassa. Pit­kä puhelu, kesti 1 1/2 tuntia.

1. Wenäjän tyrkyttämät takuut Moskovan neuvotteluissa Englannin, Ranskan ja Wenäjän vä­lillä. Mannerheim oli näistä edelleen hyvin huolestunut. Hänen milestään meidän olisi pitä­ nyt tässä asiassa olla aktiivisempia. Meidän hallituksemme olisi pitänyt toimia tässä asiassa enemmän. Mannerheim ei tainnut olla oikein tyytyväinen Erkkoon. Ei myös siihen, että Erkko oli ollut 1/7-17/7 lomalla tällaisena aikana. Mannerheim oli yleensä tyytymätön, että meillä tällaisena kesänä ollaan lomalla ikään kuin olisi säännölliset ajat. Myös yleisesikunnassa oli monta upseeria lomalla. Kerroin M:lle Ruotsin demarchesta Lontoossa, josta M oli kuullut, mutta ei tarkemmin. Mannerheim tuntui olevan sitä mieltä, että olisi ollut koetettava saada myös muut Pohjoismaat kannattamaan meitä. M viittasi Pravdassa olleeseen kirjoitukseen, joka koskee Pohjois-Skandinaviaa. (Se on ameriikkalaisessa ”Nation”-lehdessä ollut kirjoitus. joka on otettu Pravdaan. Se on merkittävä)

2. Ahvenanmaan asia. Mannerheim on edelleen sillä kannalla, että olisi riskaabelia, jos me nyt ryhtyisimme varustustoimiin saarilla. Meillä on muuten paljon valmistustyötä m.m. hankitta­ va tykkejä, joiden saaminen kestää kauan. Sentähden meillä ei ole syytä nyt lähteä sinne te­ kemään poraus- ym töitä. Mutta M:n mielestä olisi saatava Tukholman sopimuksen muodolli­nen, s.o. laillinen puoli selväksi ja tehtävä noottien vaihto. Sitten olisi saatava Ruotsilta si­toumus, että se on valmis meidän kanssa puolustamaan Ahvenanmaata. Mannerheim katsoo, että jos Ruotsi olisi meidän rinnallamme, niin Wenäjä ei uskaltaisi tehdä meille mitään ja sil­loin voisimme ruveta varustustoimiin. Tukholman nykyisen sopimuksen mukaan Ruotsi kui­tenkaan ei ole sitoutunut meitä auttamaan, vaan Ruotsi ratkaisee kantansa in casu. Siihen nähden olisi saatava muutos. Se on Mannerheimin mielipide. M:n mielestä pitäisi Ruotsin valtio­päivien käsittely lykätä varsinaisille valtiopäiville ensi tammikuuhun, koska me emme nyt kuitenkaan saa valmistustoimia niin pitkälle, että meillä olisi syytä lähteä Lågskärille ym saa­rille toimiin. (Mutta silloin ei Tukholman sopimusta voisi panna muodollisesti täytäntöön. Sillä Ruotsin hallituksen mielestä siihen tarvitaan Ruotsin valtiopäivien suostumus.)

3. Mannerheim pelkää sodan syttyvän. Sentähden hänen mielestään olisi varustustyöt tehtävä tarmokkaasti ja olisi sitä varten saatava suuri laina ulkomaalta. Siihen minä sanoin että, Mos­kovan neuvottelut ovat meitä vahingoittaneet ja luultavasti myös vahingoittaneet meidän luot­toamme ulkomaalla. Ei ole sanottu, että enää saadaan lainaa ulkomaalta, ainakaan kunnollisil­la ehdoilla. Mannerheim myönsi sen mahdolliseksi ja sanoi jo kauan puhuneensa tästä asiasta, mutta hallitus ei ole tehnyt mitään päätöstä. On epäröinyt.

4. Kysyin, mitä Mannerheim ajattelee Wenäjän sotilaallisesta voimasta ja tilasta. Mannerheim vastasi, että hän ei usko, että Bolshevikki-Wenäjän armeija voisi olla paremmassa asemassa ja voimakkaampi kuin keisarillisen Wenäjän, mutta Wenäjän ylivoima Suomeen nähden on niin suuri, että se on meille pelottava ja huolestuttava. Wenäjä on myös rakentanut lentokoneita ja teitä Itä-Kaijalaan ja varustanut sotasataman Jäämeren rannalle. Kaikki tämä on huolestutta­vaa.

5. Mannerheim sanoi toivoneensa, että hän olisi päässyt vapaaksi nykyisestä asemastaan. Mi­nä sanoin, että sitä hänen ei pidä ajatella.

6. Mannerheim katsoi, että yhteistyö puolustuksen alalla Suomen ja Ruotsin välillä on luon­nollinen jo heti ainakin kahdella alalla: a) Ahvenanmaan asiassa ja b) Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa (vrt Pravdassa ollutta amerikkalaista Nation-lehden artikkelia).

27/7 ’39 Hallintoneuvoston kokouksen jälkeen ja päivällisien jälkeen Kämpissä keskustelin Erkon kanssa kahden kesken, mutta sitten tuli seuraamme Hannes Ignatius ja keskustelumme jäi kesken. Erkon kanssa oli puhe seuraavasta:

1. Ahvenanmaan [asiasta] Erkko oli sitä mieltä, että Ruotsi oli saatava jatkamaan Tukholman sopimusta loppuun saakka. En saanut selvää, oliko Erkko valmis nyt heti ryhtymään varusta­mistoimiin. Hän sanoi, että paljon valmistustyötä (kanuunat ym hankittava) joka ottaa aikaa ja hän viittasi siihen, että asia voidaan Ruotsin valtiopäivillä käsitellä vasta ensi tammikuussa, kun varsinaiset valtiopäivät kokoontuu, mutta tällä välillä suoritettaisiin valmistavia töitä. (Mutta Ruotsi ei voi olla mukana sellaisessa valmistustyössä, joka koskee vuoden 1921 sopi­musta. ”Siviilitöitä” voidaan tehdä.)

2. Ruotsin demarche Lontoossa oli ”mainio”. Muuten E ei ole varma, tuleeko Wenäjän, Eng­lannin ja Ranskan neuvotteluista tulosta. Ei tietänyt siitä sanoa mitään enempää.

3. Ahvenanmaalaisien asevelvollisuusasiassa ei hallitus voi antaa uutta esitystä, vaan luotsi­ palvelus pannaan voimaan syksyllä.

4. Erkko kysyi. millä kannalla on talon ostaminen Tukholmassa? Vastasin, että en ole vielä saanut hintailmoitusta. Sanoin, että tarjottu talo on suuri ja meille liiankin upea.

5. Erkko ajattelee Holmaa Tukholmaan minun jälkeeni, Pariisiin Yrjö-Koskinen ja Mosko­vaan Asko Ivalo. Minä sanoin, että haluaisin päästä pois Tukholmasta niin pian kuin mahdol­lista, mutta tahdon olla niin kauan kuin Ahvenanmaan asia on selvä yhteen tai toiseen suun­taan. Erkko oli siihen tyytyväinen.

Tällöin tuli Hannes Ignatius pöytäämme ja keskustelu loppui meidän asioistamme. H. Ignatius on varma siitä, että 10 vuoden kuluessa Wenäjä hajoaa. Päivällisten aikana kuulin usealta sen mielipiteen, että nyt Ruotsi perääntyy Ahvenanmaan asiassa. Minä sanoin, että asia ei ole niin, vaan Ruotsi ei estä meitä linnoittamasta Ahvenamaata,  jos katsomme voivamme sen tehdä.

28/7 ’39 Kävin ensin eversti Airon luona yleisesikunnassa katsomassa sotilaitten laatimaa suunnitelmaa Ahvenanmaan puolustamiseksi. S.o., jos molempien maiden hallitukset päättä­vät puolustaa yhdessä Ahvenanmaata, on nyt tehty suunnitelma,  millä tavalla se tapahtuu. Airo on aitosuomalainen. Hän on myös Saksaa vastaan. Hän on käynyt kurssinsa Ranskassa ja on ranskalaismielinen. Airo puhui siitä, miten Ruotsi nyt  perääntyy jne  (Ruotsia vastaan).  Minä sanoin hänelle, että asia ei ole niin, vaan Ruotsi ei peräänny. Ei estä, mutta asian päät­täminen on nyt meillä.

Sitten menin Pakaslahden luo Ulkoministeriöön. Sain häneltä papereja, jotka koskivat suurta sotamateriaalitilausta Ruotsista. Puhuimme paljon Ahvenanmaan  asiasta. Pakaslahti luulee,  että Wenäjä ei anna suostumusta Ahvenanmaan linnoittamiseen, kun vaatii, että Wenäjä saisi saman aseman kuin Ruotsi, mutta siihen me emme voi mennä. Suomessa nyt odotetaan, mitä Ruotsi tekee. Minä sanoin, että Ruotsi odottaa, mitä Suomi aikoo tehdä. Pakaslahti sanoi, että Suomen hallitus ei ole vielä päättänyt, ryhtyykö linnoittamaan, jos  Wenäjä panee vastaan. Mutta voisi ajatella, että Ruotsi käsittelisi asian loppuun ja sitten jäisi Suomen hallituksen ratkaistavaksi, milloin ryhdyttäisiin linnoitustoimiin.

Pakaslahti puhui myös Ruotsin lähettilään Haagissa, Sjöborgin puheista, joista Nummelin on kirjoittanut. Nummelin oli saanut tiedon minun kirjelmästäni ja edelleen ollut sitä mieltä, että Sjöborgin menettely oli huono. Erkko jätti minun harkittavakseni, katsonko olevan syytä ottaa asia esille ja mainita Sjöborgin nimi. Lupasin harkita asiaa ja ajatella, olisiko syytä ottaa asia esille esimerkiksi Bohemanin kanssa.

28/7 ’39 Söin sitten myöhäisen suuruksen Kämpissä. Sinne tuli luokseni eversti Talvela. Tal­vela oli saanut jostakin tietää, että Halifax oli sanonut Gripenbergille suoraan, että Englanti on suostunut Wenäjän vaatimuksiin Suomeen ja Baltian valtiohin nähden. (Voiko tämä olla oi­kein? En ole ottanut siitä selvää.)  Puhuimme sitten Suomen suomenkielisten ja ruotsinkielis­ten yhteistoiminnasta. Minä sanoin, että ”linnarauha” kieliasiassa on jo olemassa ja että mikäli minä tiedän, ei suomenkielisellä taholla ajatella mitään uusia toimenpiteitä  kieliasiassa. Mi­nun mielestäni olisi syytä yliopistolakia lieventää. Talvela aikoo tavata Eirik Hornborgin, kun tämä tulee kaupunkiin. Muuten päätimme jatkaa keskustelua, kun tulen seuraavan kerran Hel­sinkiin.

Talvela sanoi, että periaatteessa tiedustellaan lainaa varustusta varten sekä Ruotsista että Amerikasta. Ei tietänyt, mitä vastauksia oli saatu.

28/7 ’39 Kl. 5,30 lensin Tukholmaan. Tukholmassa olin illalla Stadionilla, jossa oli Suomen ja Ruotsin maaottelut, jotka oli hyvin hauskat. Suomi voitti. Samana päivänä oli myös maaotte­lut Suomen ja Ruotsin välillä Helsingissä,  jossa Suomi myös voitti.

29/7 ’39 KL 3. ip. olin Sandlerin luona. Asiat: 1) sotarvikkeet 2) Wenäjän meille tyrkyttämät takuut 3) Ahvenanmaan asia. Kirjoitin kirjeet Erkolle sotatarvikkeista ja Ahvenanmaasta ja takuista raportin (kts. niitä)

29/7 ’39 Illalla saapui Tukholmaan Mannerheim läpimatkalla yksityisissä asioissa ulkomaalle, josta hän palaa Suomeen viikon perästä. Mannerheim soitti minulle ja söimme yhdessä päiväl­listä Operakellarissa. Puhuimme politiikkaa.

1. Sotamaterialiasiassa Mannerheim oli tyytymätön, että asiaa ei saatu heti liikkeelle, kuten kirjeessäkin mainittiin. M pelkäsi, että tässä on ”faux fuyants”. Minä sanoin, että en sitä luule. Sandler kyllä on meidän asiamme puolella ja on kyllä ymmärtävä, että niin suurta asiaa ei päätetä ilman, että puolustusministeri on virassa. Kehotin Mannerheimia puhumaan itse Sköldin kanssa Suomessa. M kysyi, luulinko, että hän panisi arvoa sille, että M kutsuisi Sköl­din luokseen kotiin aamiaiselle. Minä kehoitin sen tekemään ja vastasin luulevani, että Sköld panee sille arvoa.

2. Ahvenanmaan asia. Mannerheimin mielestä oli riskabelt, että me nyt alkaisimme linnoittaa Ahvenanmaata, kun tekisimme sen yksin. Ruotsi ei siinä ole mukana. Mannerheimin mielestä olisi nyt saatava asian laillinen puoli selväksi, siis noottienvaihto Ruotsin kanssa. (Mutta M:n mielestä asiata varten ei tarvitsisi urtima valtiopäiviä, vaan voisi jättää ensi tammikuun varsi­naisille valtiopäiville. Tämä ei kuitenkaan käy päinsä, koska silloin ei voi panna Tukholman sopimusta voimaan eikä siis voi Ahvenanmaalla ryhtyä muihin toimiin, kuin sellaisiin, jotka on sallittuja vuoden 1921 sopimuksen mukaan. Tässä suhteessa M:n ajatuksenjuoksu ei ole selvää.) Sitten kun on Tukholman sopimus pantu täytäntöön, olisi M:n mielestä saatava Ruot­silta sitoumus, että Ruotsi on valmis yhdessä Suomen kanssa puolustamaan Ahvenanmaata. Jos sellainen saataisiin, niin M:n mielestä voitaisiin ryhtyä varustustöihin Ahvenanmaalla. Mannerheim on sitä mieltä, että jos Ruotsi on tässä asiassa meidän kanssa yhdessä, niin We­näjä ei rupea tekemään mitään.

3. Mannerheim pelkää sodan syttyvän ja tahtoo, että me varustamme niin kovin kuin mahdol­lista. Olisi otettava ulkomainen laina, Amerikasta, useamman miljardin suuruinen. (Minä huomautin, että viime ajan poliittiset tapaukset ja Wenäjän meille vaatimat takuut mahdolli­sesti ovat pilanneet ja vahingoittaneet meidän luottoamme ulkomaalla. Tämän johdosta Man­nerheim sanoi, että hän on jo kauan vaatinut ottamaan lainaa ulkomaalta puolustustarkoituk­seen, mutta hallitus ei ole sitä ottanut huomioon.) Mannerheim sanoi jo Helsingissä toivovan­sa pääsevänsä pois nykyisestä toimestaan. Minä sen johdosta sanoin, että se olisi onnetto­muus.

4. Mannerheim oli edelleen huolissaan siitä, että välimme Wenäjän kanssa ei ole hyvät. Hän sanoi heti viime tavella, kuultuaan Suomenlahden saarien asiasta, lausuneensa Cajanderille eroavan mielipiteen. M:n mielestä pienet saaret olisi voitu vaihtaa Wenäjälle saamalla korva­usta maa-alueissa sekä kauppasopimuksen järjestämisessä ynnä samassa olisi myös pitänyt järjestää Ahvenanmaan asia. Mutta Cajander oli sanonut: ”Suomen alueesta ei saa luovuttaa yhtään tuumaa.” Mannerheim sanoi tämän johdosta minulle, että se on kyllä hyvin sanottu,  jos vaan olisi voimaa panna sanan taakse.

1/8 ’39 Pakaslahti soitti Erkon puolesta, ja ilmoitti:

1) Että Erkko valmistaa memorandumin Ahvenanmaan asiasta Sandleria varten, kuten Sandler oli pyytänyt (kts. minun kirjelmäni 29/7).

2) Sotamaterialiasia. Minä olin aikaisemmin puhunut telefonissa Grandellin kanssa, joka il­moitti, että näistä sotatarvikkeista ei ole puhuttu kenenkään leverantin kanssa. Minä sanoin puhuvani Bohemanille, jotta Sköld tutustuisi tähän asiaan, ennen kuin lähtee Suomeen ja jotta sitten Suomessa voidaan hänen kanssaan asia keskustella mahdollisimman perinpohjaisesti. Tämän ilmoitin Pakaslahdelle ja lupasin antaa hänelle tiedon asian myöhemmästä kulusta.

2/8 ’39 Kävin Bohemanin luona. (Sandler on lomalla.)

1. Sotamateriaaliasia. Boheman ilmoitti, että asiassa on ryhdytty toimeen.

2. Takuut ja Ahvenanmaan asia. Kirjoitin siitä Helsinkiin.

Lopuksi Boheman otti esille kysymyksen Suomenlahden saarista. Hän mainitsi keskustelusta Niukkasen kanssa. joka nähtävästi oli puhunut Boheman yksityisesti kysyi, mitä me teemme,  jos Wenäjä ne (ainakin sodan alussa) miehittää. Ruotsin on vaikea tulla meitä siihen autta­maan. Hän kaiketi ajattelee, että me joutuisimme silloin sotaan Wenäjän kanssa ja puoluetto­muutemme siis olisi lopussa. Minä sanoin, että tästä ei ole ollut puhetta. Minä vastaan myös ainoastaan kysyttyyn ja lausuin mielipiteenäni, että me siinä tapauksessa protesteeraisimme, mutta emme alottaisi sotaa Wenäjää vastaan. Tämä on kuitenkin ainoastaan yksityistä keskus­telua (sanoin). (Boheman näkyy paljon ajattelevan Suomenlahden saaria. Hän sanoi minulle muistaakseni kerran, että Wenäjä voi miehittää saaret, jos me vastoin sen mielipidettä rupe­amme Ahvenanmaata linnoittamaan.)

3. Puhuin Sjöborgin (Ruotsin Haagin lähettiläs) asiasta.

4. Ruotsi tunnustanut Slovakian de facto siten, että Ruotsin konsulia Bratislavassa on keho­tettu pyytämään  exekvaturin Saksan hallitukselta. Ilmoitin tästä ulkoministeriölle.

Sain 28/7 ’39 Wäinö Tannerilta pitkän kirjeen vastaukseksi minun hänelle kirjoittamaani kir­jeeseen. (Kirje intresantti. kts. sitä.)

3/8 sain Tannerilta uuden kirjeen ja käsikirjoituksen Tarton rauha (Ståhlbergin juhlajul­kaisuun).

5/8 ’39 Wäinö Tanner Parahin veli, Kiitos kirjeistäsi 26/7 ja 2/8, jonka mukana oli käsikirjoi­tuksesi Tarton rauhasta. Olen lukenut käsikirjoituksen sen ja tein siihen joitakin huomautuk­sia. Palautan sen tämän mukana. Mielestäni sopii se hyvin julkaistavaksi. Olen Minulla olisi kyllä eräitä ”periaatteellisia” huomautuksia tehtävänä, mutta niiden esittäminen tässä veisi liian pitkälle. Mainitsen kuitenkin seuraavan. Sinä panet kovin suuren painon Wenäjän voitol­le ja tappiolle Puolan sodassa. Mtta kuten muistat, olimme hyvin [epäileviä] bolshevistisen valtakunnan vahvuuteen ja kestävyyteen nähden. Puhelimme, että jos bolshevikit voivat pysyä pystyssä 6 kuukautta allekirjoittamisen jälkeen, on rauhan tekeminen puolustettava. Minä olin siihen aikaan niin naivi, että katselin Itä-Karjalan (inklusive Repola-Porajärven) asiaa kansal­lisen itsemääräämisen oikeuden pohjalta. Olin selvillä, että ellei sitä hyväksytä, vaan asiat on ratkaistava aseilla, niin siitä ei tule mitään. Petsamosta taas olimme maksaneet korvauksen 1864. Kävi kuitenkin selväksi pian, että venäläiset ei hyväksy moralisia periaatteita. Sen sanoi minulle Behrsin suoraan eräässä kahdenkeskisessä keskustelussa. Ainoa mahdollisuus meille elää itsenäisenä on, että suhteemme Wenäjään perustuvat täydelliseen oikeudenmukaisuuteen ja kohtuuteen. Silloinkin voi elämämme olla epätietoinen. Sillä aseilla emme kykene ajan pitkään Wenäjän suurvaltaa pitämään maassa nujerrettuna. Tarton rauha on aivan oikeudenmukainen (vieläpä enemmän kuin oikeudenmukainen juuri Karjalan kysymykseen nähden). Ranskan silloinen lähettiläs Helsingissä komplimenteerasi minua rauhastamme  ja sanoi  mei­dän olleen viisaampia kuin Puolalaiset. ”Mutta  me ranskalaiset emme ole Puolalaisia neuvo­neet niin menettelemään, sanoi hän. Jokseenkin varmaa Todennäköistä onkin, että Wenäjä otti puolalaisilta takaisin venäläiset maakunnat. #mutta kuten sanottu, minun mielestäni sinun kirjoituksesi on hyvä julkaista. sanoin tämän resevation vain sen varalta että jos minä kirjoitan asiasta

Sinun kirjeesi 26/7 oli mielenkiintoinen. Olipa Sinulle siitä suuri vaiva, josta kiitän. Yleensä olemme samalla kannalla. Olen kuitenkin pessimistisempi kuin Sinä, vaikka pessimismiä  ei saa koskaan levittää. Wenäjän valloitusaikomuksiin nähden en ole niin varma kuin sinä. Joka tapauksessa on viime aikojen tapahtumat osottaneet, että Wenäjä tahtoo saada meidät samoin kuin Wiron ja Latvian jonkinlaisiksi vasallivaltioikseen ja se on jo ankara asia. Samaa mitä Sinä sanot, puhui minulle aikoinaan Wenäjän silloinen lähettiläs Stein kahteen  kertaan päivää Helsingissä. Hän oikein todisti, kuinka Suomella ei ole aihetta pelätä Wenäjän puolelta valloitusaikeita mm. koska Wenäjä ”ainakin yhden miespolven ajan on kiinni sisäisessä ra­kennustyössä”. Jos katsoo karttaa, havaitsee, että kun bolshevikit valtasivat Georgian, Aser­beidsanin ja vielä erään maapalan vielä osan Armeniaa he siten juuri saavuttivat täsmälleen entisen Wenäjän entiset rajat. kansa joka ei mene alaspäin eikä rappeudu ei voi nähdä sitä mikä sillä ennen on ollut valtakunta ei helposti unohda sitä, mikä sillä ennen on ollut, ellei se rappeudu. Minkä vuoksi Wenäjä tahtoo sotkea meidän välimme Ruotsin ja Pohjoismaiden kanssa? Ja jos Wenäjä tulee Tallinnaan, on se aivan Helsingin edessä. Koko kehitys kulkee pieniä valtoja vastaan. Entisinä aikoina voi pieni Ruotsi näytellä suurpoliittista osaa, nyt se on pois pelistä. Maailmansodan jälkeen näytti kehitys kääntyneen. Pieniä valtoja syntyi uusia. Mutta nyt on lyhyen ajan kuluessa 4 (Abessiinia, Albania, Itävalta, Tshekko-Slovakia) ja ai­kaisemmin 2 (Georgia ja Aserbeidsan, jotka Bolshevikki-Wenäjä vallotti) kaatunut ja eräät toiset joko ovat tai ovat tulossa suurten vasalleiksi. 1920 luvulla oli pienien kansojen valtioi­den renessanssi KL:n kukoistaessa, sillä KL ainoa paikka, jossa pienetkin saivat äänensä kuu­luville ja voivat olla mukana. Nyt on KL romahtanut. Poliittisella alalla ei nykyään pienillä valloilla ole mitään sanomista. Suuret keskenään päättävät, myös meistä, kuten Moskovankin neuvottelut osottavat. Minkälaisiksi ”protektorateiksi” pienet muuttuvat, jos tätä jatkuu, on vaikea sanoa. Minä olen edelleen sitä mieltä, että pienien valtojen olemassaolo riippuu pää­asiallisesti moralisista tekijöistä. Ellei saada maailmassa sitä aksiomia tunnustetuksi, että pie­nillä kansoilla on sekä oikeus elää omaa elämäänsä ja että tämä on myös suurten kansojen ja ihmiskunnan etujenkin mukaista, ei meitä pieniä loppujen lopuksi mikään pelasta. Sentähden toivoisin edelleen, että pienten kansojen joukosta nousisi joku mies, joka kykenisi tämän asian esillenostamaan. Mutta sitä ei näy. Pienillä kansoilla ei ole nyt mitään nykyään suuria miehiä. Ei niitä ole suurillakaan kansoilla (paitsi kaiketi Hitler Saksalla, mutta hänenkin suuruutensa on vielä epätietoista). Englanti ja Ranska näkyvät nykyään olevan aivan renonsseja ensiluo­kan miehistä. He sanovat maailmansodan olevan siihen syynä. Mutta tämä jääköön suulliseen keskusteluun.

Tulen sitten kirjeesi loppuosaan. Kun en ole seurannut valtiontaloutta viime aikoina, en tosi­aan luullut asioiden olevan niin pahalla kannalla, kuin ne näyttävät olevan. Puhuin edellä mo­raalisista tekijöistä pienten valtioiden tukena. Mutta kun toistaiseksi niitä ei ole, niin ei meillä nähdäkseni ole muuta keinoa kuin olla valmiita puolustamaan itseämme niin paljon kuin ky­kenemme ja myymään henkemme niin kalliisti kuin mahdollista. Me emme ole tshekkejä. Niin ollen ei ole muuta mahdollisuutta kuin varustaa niin paljon kuin suinkin kykenemme ja olla valmiita ampumaan vihollista jokaisesta kadun kulmasta, jos se päällemme hyökkää. Sen­ tähden teillä hallituksessa ei mielestäni ole mitään muuta mahdollisuutta kuin hankkia varat varustukseen. ”The tyranny of present conditions” sanoi äsken Chamberlain. Werot ei siihen riitä. Jos saisimme Yhdysvalloista suuren lainan puolustustarkoituksiin, olisi se mielestäni myös poliittisesti hyvä asia. Mutta saadaanko nyt enää? Pelkään, että Moskovan neuvottelut ovat vahingoittaneet ulkomaista luottoamme. Laina olisi ollut otettava aikaisemmin. Voitte puhua siitä Morgenthaun kanssa.

Aivan pelästyin, kun luin, mitä kirjoitit Mannerheimin mahdollisesta poispäästämisestä. Pyy­dän ja kehoitan mitä hartaimmin, että ette sitä millään tavalla edes harkitse. M itse kyllä mie­lellään lähtisi pois. Häntä painaa kovasti edesvastuu, mikä hänen harteillaan on. On Jumalan onni, että Mannerheim vielä on sellaisissa voimissa, että hän voi johtaa puolustuslaitoksen kehittämistä. Keitä muita upseereita meillä on? Ei suorastaan ketään, joka kykenisi suurem­paan tehtävään. Minä tunnen ne luultavasti yhtä hyvin kuin te siellä. Sinä sanoit Mannerhei­min kadottaneen hermonsa. Mannerheim on kaikissa suurissa asioissa samalla kannalla kuin Sinä ja minä. Hän on monituisissa keskusteluissa minun kanssa kanssani alituisesti huomaut­tanut, miten meidän on saatava suhteemme Wenäjään parannetuksi ja aina koetettava pitää ne mahdollisimman hyvinä. Suomenlahden pieniin saariin nähden hän on niin ikään samalla kan­nalla kuin Sinä ja minä. Hänen mielestään asia olisi pitänyt viime talvella käsitellä toisella tavalla kuin mitä tapahtui. Juuri hän sanoi minulle, että näillä pienillä saarilla ei ole Suomelle mitään sotilaallista merkitystä ja että niillä Wenäjällekään ei ole muuta kuin defensivistä merkitystä defensivinen merkitys. Ahvenanmaan linnoittamiseen nähden hän on jotenkin samalla kannalla kuin Sinä. Hän katsoo, että jos Wenäjä ei luovu vastustamasta, ei hän, aina­kaan tätänykyä, ryhtyisi itse linnoitustoimiin. Hän tahtoo olla varovainen siinä suhteessa. Ja mitä pohjoismaiseen yhteistyöhön tulee, on Mannerheim sitä vuosien kuluessa innokkaasti ajanut. [EPÄSELVÄÄ] Vielä hän tahtoo meitä olemaan Saksaan nähden varovaisia. Hän luulee tulevassa sodassa suuremmat mahdollisuudet olevan siinä, että Saksa sen sodan häviää. Hänen arvonsa länsimaissa on suurempi kuin kenenkään muun suomalaisen. Siis kaikissa tärkeissä ja suurissa kysymyksissä Mannerheim on ollut hyvin maltillisella ja meidän mielestämme oike­alla kannalla. Mannerheimilla on kaikki personalliset puutteet, jotka pistävät silmään, kaikilla on vikansa, mutta se mies, jonka sanoja siteeraat M:sta on tällä kertaa puhunut tyhmyyksiä. Ei tarvitse kauvan puhua M:n kanssa havaitakseen, miten intelligentti ja kokenut hän on. Olisi aivan puolustamatonta päästää M pois nyt, kun maamme yleispoliittinen asema on suuresti huonontunut ja on nyt nähdäkseni huonompi kuin koskaan ennen, vaikeampi kuin 1918, jol­loin Wenäjä oli voimaton ja maana lyöty. Minä luulen että hän Mannerheim vanhana sotilaa­na osaa arvostella asioita ”realisemmin” kuin ”sivilipolitikot” sellaiset kuin Sinä ja minä.

Tässä tulenkin uuteen ja tärkeään kysymykseen. Sinä et usko sotaan.  Samaa  mieltä näyttää Erkko olevan. Toivon, että olette oikeassa. Hannes Ignatiuksella on myös kova usko. Hän on minulle vakuuttanut vuosikausia, että Wenäjä menee hajalle ja tulee jaettavaksi.  Aikaisemmin hän sanoi sen tapahtuvan 25 vuoden kuluessa, mutta käydessäni äsken Helsingissä hän va­kuutti sen tapahtuvan ennen kuin 10 vuotta on kulunut. Vahinko  vaan,  että Sinä enemmän kuin HI et esitä mitään perusteita uskoosi. Sinä sanot vain että ”niin järjettömäksi ei maailma voi tulla”. Miten voit sanoa tällaista, Sinä, joka olet ollut mukana tämän vuosisadan  alusta alkaen?. Missä olet nähnyt järjen vallitsevan viime neljän vuosikymmenen kuluessa aikana? Parlamentariset politikot näkyvät usein erehtyvän näissä asioissa. Luin äsken, että Norjan pääministeri Gunnar Knudsen, jota kuitenkin oli asiantuntevalta taholta varotettu, sanoi Stor­tingenissä Stortingetissä 17/2 1914: ”For tiden er da forhaldet det at den politiske himmel, verdenspolitisk sett, er skyfri i en grad som ikke har vaert tilfellet på mange år.” (! !) Kris­tianiassa. ja muistaen Ja miten Branting sekä Staagg arvostelivat asemaa talvella ja keväällä 1914. Ehkä muistat myös, miten Leo Mechelin eduskunnassa 1910 tai 1911 pilkallisesti kysyi Kreivi Bergiltä (kulkulaitosten  senaattorilta) keskustelussa Nevan silloista, mitä suuria sotia kreivi ja senaattori Berg luuli olevan tulossa. Omasta puolestani olen kaksi kertaa pahasti erehtynyt. Ensi kerran 1904 Wenäjän ja Japanin sodasta, josta Witte sanoi:  ”Mieletön sota”. Toisen kerran vuonna 1914 mailmansodasta, josta Witte lausui: ”cette stupide affaire”. Joulu­kuussa 1913 sanoi minulle venäläisen husarirykmentin komentaja Helsingissä, että ”ensi ke­sänä alkaa suuri sota se on yleinen käsitys Wenäjän armeijan upseerien keskuudessa” enkä luopunut uskostani ja tulos oli, että  en siirtänyt pois Saksasta Waltiokonttorin varoja.  Ja sinne ne jäivät, muistaakseni 17 miljoonaa Saksan kultamarkkaa. Nyt en ole yhtä luja uskossani. Minun tyhmän järkeni mukaan tehdään nykyään Euroopan ja  maailmankarttaa uudestaan. Miten Hegelin ”Weltgeist” siinä on johtamassa, sitä en tiedä.  Joka tapauksessa on 80 miljoo­nan suuruinen Saksan kansa yhtynyt ja pyrkii valta-asemaan Europassa sekä samanarvoiseksi Englannin ja Ranskan kanssa Euroopan ulkopuolella. Englanti pitää kiinni vanhasta tasapai­nopolitiikasta Euroopassa ja omasta ylivallasta Euroopan ulkopuolella. Tällaisia probleemeja ei ratkaista rauhallisella tavalla. Sinä ja minä olemme kasvatettu liberalisissa ideoissa, joihin sekä kapitalismi että sosialismi kuuluu, ja joissa luullaan juuri järjen ratkaisevan kasvaneet kapitalismin ja sosialismin liberalisissa ideoissa, joiden vallitessa  luullaan jäljen ratkaisevan, ja sentähden on niin vaikea käsittää nykyistä maailmanmenoa. Ainoa josta minä olen selvillä on, että asiat ovat menneet toisin kuin mitä oli on luultu.  Kukaan ei voi sanoa, tuleeko sota vai ei. Minun mielestäni on enemmän mahdollisuuksia sodan kuin rauhan puolella, mutta mitä me voimme tällaisissa oloissa tehdä muuta, kuin koettaa olla valmiit pahimman varalle. Jos se voitaisiin voidaan välttää, niin hyvä.  Kallis  vakuutusmaksu on menetetty, mutta hyvä niinkin sitä ei voi auttaa.

Tähän kirjoitukseen ei Sinun tarvitse vastata, sillä Sinulla on siellä muuta tehtävää. Voimme jatkaa kun suullisesti kun tavataan. Syyskuussa olen kaiketi täällä, sillä näyttää siltä, että mi­nun lomastani ei tule mitään. En halua lähteä mihinkään, ennen kuin Ahvenanmaan ynnä muut asiat ovat selvinneet yhteen tai toiseen suuntaan. Sen jälkeen lähden täältä kokonaan ja lopullisesti pois. Apropos Ahvenanmaa. Erkolta kuulin, että ajattelette panna luotsivelvolli­suuden toimeen ahvenanmaalaisiin nähden. Joku päivä sitten Boheman lausui täällä olevan sen toivomuksen toivovansa, että jos Ahvenanmaan asia muuten selviää, Ahvenanmaakäräjil­le annettaisiin uusi esitys asevelvollisuusasiassa. Kirjoitin tästä Erkolle. Älkää lyökö kiinni kantaanne tässä asiassa ennen kuin Ahvenanmaan asia on muuten selvillä. Parhain terveisin arvoisalle Rouvallesi myös vaimoltani. Wanha ystäväsi J.K.P.

6/8 ’39 Täällä Tukholmassa käy paljon ihmisiä ja niistä on paljon tehtävää. Tänään sunnun­taina:

1. Aamulla tuli maaherra Pehkonen perheineen. Lähetin auton vastaan. Hän tulee ensi keski­viikkona tänne. Meni Söderteljen luo.

2. Kl. 4 tuli Solitander Lontoosta läpimatkalla.

3. Kenraali Testrup lähti Suomeen manövereille.

4. Kl. 4,20 tuli Mannerheim läpimatkalla Parisista Helsinkiin. Koko pitkä päivä on mennyt tähän. Illalla istuin Solitanderin kanssa Operakellarissa. Solitander oli ollut Lontoossa asiois­sa. Oli tavannut paljon ihmisiä. Hän kertoi:

1. Englantilaiset ei ole innostuneet eikä hyvillään neuvotteluista Wenäjän kanssa. Mutta he katsovat, että heidän on ollut siihen pakko voidakseen pitää saksan kurissa puolensa Saksaa vastaan. Englanti ei odota paljon todellista apua Wenäjältä, mutta muuten Saksa olisi tehnyt liiton Wenäjän kanssa.

2. Englanti ei mene indirect aggressioniin. Niin oli sanottu. Englantilaiset eivät ymmärrä sitä, että meidän sekottaminen tähän takuuasiaan vahingoittaa meidän yhteistoimintaamme Ruotsin ja Pohjoismaiden kanssa.  Luulevat, että me liiottelemme vaaroja.

3. Solitander oli tavannut mm. Englannin päälehtien toimittajia mm Timesin ulkomaanosaston toimittajan ym. He kaikki olivat valittaneet, että meidät on pitänyt vetää tähän asiaan, mutta ei ole ollut mahdollista sitä välttää, koska on suuremmat edut olleet kyseessä. Labor vaatii tätä sopimusta. Siis sisäpoliittiset syyt ovat  vaikuttaneet asiaan.

4. Solitanderin mielestä olisi ollut syytä meidän puolelta osottaa suurempaa aktiivisuutta ja toimia Englannissa.  Olisi koetettava vahvistaa oppositiota tätä Wenäjän-liittoa vastaan.

5. Sanoin, että olin aikonut kirjoittaa Tannerille, jotta hän koettaisi saada yhteyttä La­bour-puolueen kanssa ja koettaa siellä selittää meidän kantaamme ja saada se kääntymään meidän asiaamme. Englantilaiset katsovat, että jos epäsuora hyökkäys jää pois, niin silloin Suomella ei ole mitään muistuttamista asiaa vastaan. He eivät  ymmärrä meidän asioita eikä sitä, että jo suoran hyökkäyksen ottaminen sopimukseen ja meidän sekottaminen siihen va­hingoittaa meitä. Jos takuuden antaisi Englanti yksin ja jos se voisi meitä auttaa,  olisi asia toinen. Mutta itse asiassa Wenäjä yksin tulee takuuden antamaan ja saamaan siis Englannin ja Ranskan suostumuksen Suomen asioihin sekaantumiseen. Mutta englantilaiset katsovat aino­astaan oman etunsa kannalta.

6. Solitanderin mielestä meidän ulkoasiaimme hoito ei ole hyvä. Ei ole hyviä voimia. Gripen­berg esimerkiksi on kovin yksinäinen. Pitäisi antaa lähettilään tulla lentokoneella Helsinkiin neuvottelemaan, mutta sitä ei tehdä. Tämä on sama ajatus, jonka minä olen havainnut. Huom. miten Paul Cambon kulki miltei joka viikko Parisissa, vaikka silloin vielä ei ollut lentoliiket­tä. Lontooseen tulee Suomen lehdet tavallisella postilla ja siten viisi päivää vanhoina.(!!)

7. Yleensä tuntuu enemmistön mielipide Englannissa olevan sillä puolella, että sotaa ei tule. Puolaa ei Englanti tule auttamaan sotavoimilla. Ainoastaan blokeeraamaan. Italian, jossa olot kuuluvat olevan huonot, aikovat Englantilaiset ostaa erilleen Saksan liitosta. Saksa ei raakata­ varain, erityisesti malmin, kuparin, nikkelin ym puutteessa yksinään voi kauan  aikaa jatkaa sotaa. Puola jäisi siis yksinomaan Wenäjän avun nojaan. Jos sota  tulee pitkäksi,  niin rauha tulee olemaan saksalaisille paljon kovempi kuin Versailles. Mutta enemmistö luulee voitavan välttää sota ja päästä jonkinlaiseen sovintoon Saksan kanssa.  Hudsonin  ehdotus  Wohlrathille oli nähtävästi hallituksen tekemä ehdotus. Se oli valmistettu jo ennen kuin Saksa oli vallannut Tshekko-Slovakian. Nyt siihen on lisätty se, että tsekit on päästettävä itsenäisiksi. Tähän eh­dotukseen sisältyy mm se, että Keski-Afrikassa muodostettaisiin suuri kolonia-alue,  pääasias­sa Belgian Kongosta (!!), joka itse asiassa annettaisiin Saksan eksploateerattavaksi.  (Tähän Saksa ei suostu. Saksalla on suuremmat pyrkimykset.)

8. Saksa menettää sodan, koska sillä ei ole rautaa eikä kuparia eikä nikkeliä eikä muita metal­leja. Bensiniä taitaa olla (synteetistä). Malmin tuonti Ruotsista tulee heti sodan alussa estettä­väksi. Englanti ottaa Norjan laivaston haltuunsa ja antaa Ruotsille ultimatuumin malminvien­tiin nähden Saksaan. (Lupasin kirjoittaa Tannerille siitä, että hän koettaa ottaa kosketusta la­bor-miesten kanssa)

9. Englanti on nähtävästi ollut panikin vallassa ja sentähden se on ryhtynyt neuvotteluun We­näjän kanssa,  vaikka enemmistölle se on vastenmielistä. (Tämä osottaa Englannin heikkoutta.)

10. Solitanderin mielestä meidän olisi pitänyt olla aktiivisempia ulkomaalla. Meidän olisi pi­tänyt vastustaa meidän sotkemistamme Moskovan-neuvotteluihin. Ulkoministerin olisi pitänyt antaa Gripenbergille aikaisemmin ohjeita. Olisi pitänyt koettaa käyttää Englannin sanomalehtiä vaikuttaaksemme yleiseen mielipiteeseen. Timesin kirjeenvaihtajalla Tolletilla on Lon­toossa hyvä nimi. Olemme olleet liian passiivisia. Timesin kirjoitus 5/7 oli hallituksen taholta tullut lehtiin. Sen oli Solitander kuullut Timesin toimittajalta. Toimittaja oli lisännyt, että on ottanut lehteen kaikki, mitä Suomen puolelta on tullut. (Mutta ei ole lähetetty muuta kuin uu­tinen Uuden Suomen pääkirjoituksesta.) Tolletia pitäisi käyttää meidän asioissa. Minä sanoin Solitanderille, että kun Englanti ja Ranska ovat ryhtyneet neuvotteluun Neuvosto-Wenäjän kanssa, ovat ne nostaneet Wenäjän yhtä kaikki yleispoliittiseksi tekijäksi ja tehneet sillä Eu­roopalle ja maailmalle huonon palveluksen. Wenäjän ylpeily ja itsetunto on noussut ja se voi tulla koko Euroopan vaaraksi. Erityisesti meille Wenäjän naapureille tämä on paha teko. Soli­tander vastasi, että tämän kaiken hän esitti englantilaisille ja englantilaiset sen kyllä ymmärtä­vät, mutta heidän vastauksensa on, että he eivät ole voineet tehdä mitään muuta. Heidän mie­lestään on niin suuret intressit kyseessä.

7/8 ’39 Ruotsin Historian XIV osasta: Siviilipolitikkojen arvostelua asemasta 1914: 6/2 ’14 Staaff ”varnade för överdrivna orosrykten”. 8/2 ’14 Branting vaati delegation johtajana be­ gränsning av de redan alltför högt uppskruvade militärbördorna. Socialdemoraterna yrkade på nedsättning av försvaret. Waalien jälkeen: valtiopäivillä 27/5 14 Staaff: Av regeringen föreslagna försvarsutgifterna måste pressas ned. 27/5 ’14 Branting dito dito. Vasta 2/8 14, sitten kun sota oli alkanut, Branting ilmoitti muuttaneensa kantansa.

7/8 ’39 Yksityinen Wäinö Tanner, Parahin veli, Kun eilen lähetin Sinulle oikean Abhandlun­gin kirjoitan nyt sinulle lyhyen kirjeen lyhyesti. Aluksi viittaan Ilkan Moskovan-neuvotteluja koskevaan eiliseen pääkirjoitukseen, joka täysin vastaa minun ajatuksiani. Istuin eilen illalla Axel Solitanderin kanssa, joka palasi Lontoosta. Keskustelumme johti mieleeni ajatuksen, josta minun on pitänyt Sinulle kirjoittaa, mutta on jäänyt. Minusta olisi yritettävä Englannissa tehdä enemmän propagandaa asiamme puolesta. M.m. koetettava saada Labor Labour­ puolueen keskuudessa ymmärtämistä meidän pohjoismaiseen puolueettomuuspolitiikkaamme sekä siihen, miten Wenäjän takuuvaatimukset ja muu menettely on omiaan meidän ase­maamme pohjoismaisessa ryhmässä sotkemaan. Ehkä Sinä voisit, käyttäen suhteitasi Englan­nissa, asettua kosketukseen Labor Labour-miesten kanssa selittääksesi heille meidän asiaam­me ja meidän kantaamme? Että he kiivaasti ajavat liittoa Wenäjän kanssa, se on käynyt ilmi, mutta että liitto saattaa syyttömiä pieniä kansoja vaikeuksiin, sen ei pitäisi olla heille mieluis­ta. Parhain terveisin vanha ystäväsi J.K.P.

11/8 ’39 Aftonbladet on viime vuosina ollut aina meitä vastaan. Nykyään jotenkin sen joka numerossa on ainakin yksi, usein useampi kirjoitus Suomea vastaan. Tänään on siinä kaksi kirjoitusta: Pääkirjoitus Sköldin matkasta sekä sitten sivulla ”Aktuelt utifrån” kirjoitus ”Fin­land och det nya Östersjöläget”. Siinä esitetään Suomen asema toivottomaksi. Sen asema on samanlainen kuin Belgian. Suomi on ainoa tie, jonka kautta pääsee Wenäjän kimppuun. Vaik­ka Aftonbladetilla ei sanota olevan valtiollista merkitystä, niin sitä luetaan paljon. Tällaiset kirjoitukset vaikuttavat, sillä ne tekevät asiallisuuden vaikutuksen. Minun nähdäkseni meidän puolelta pitäisi selostaa näitä suurstrategisia asioita. Minun nähdäkseni Abl:n kirjoittaja liiot­telee tai, aivan fantiseeraa. Minun täytyy kirjoittaa Erkolle. Kirjoitusten ei pitäisi olla tarkoi­tuksella polemisia Abl:ia vastaan, vaan yleensä selvittäviä.

12/8 ’39 Yksityinen Ministeri E. Erkko H.V. Lähetän tämän mukana Sinulle Aftonbladetissa eilen olleen kirjoituksen,  vaikka kaiketi oletsen jo nähnyt. Aftonbladetilla ei tosin ole poliittista merkitystä, mutta sitä luetaan paljon. Painos lienee noin 100.000 kpl. Sen johdosta sillä on vaikutusta yleiseen mielipiteeseen. Se on koko ajan ollut meitä vastaan, kuten tiedät. Tällaisilla kirjoituksilla kuin nyt puheena oleva, voi olla merkitystä sentähden, että siinä tah­ dotaan esiintyä asiantuntemuksella ja tuoda esille tosi asioita. Kiijoituksen tarkoitus on näh­ däkseni esittää Suomen asema jotenkin toivottomaksi ja sellaiseksi, että Ruotsin on kaikki syy pysyä erillään Suomesta. Ymmärtääkseni tässä kirjoituksessa liiotellaan ja fantiseerataan ylen määrin. Olisi kentiesi asiantuntijain syytä selvittää näitä kysymyksiä. Ei kyllä ole syytä ryhtyä polemiikkiin Aftonbladetin kanssa, vaan se mitä ehkä esimerkiksi sanomalehdissä ym esitet­ täisiin tapahtuisi itsenäisesti ja riippumatta siitä, mitä Aftonbladet kirjoittelee. Pyydän Sinun harkitsemaan asiaa. Sinä voit paraiten harkita, onko syytä jotain tehdä. Parhain terveisin tuus J.K.P.

13/8 ’39 Kävi luonani kenraali Grandell, joka oli saapunut Tukholmaan kenraali Thörnellin pyynnöstä. Thörnell on määrätty hoitamaan sotamateriaaliasiaa, josta me olemme antaneet kirjeen Ruotsin hallitukselle. Grandell kertoi:

1. Että asiasta oli puhuttu Sköldille, joka nyt on Suomessa ja joka oli asiassa hyvin sisällä. Hän oli luvannut tehdä mitä voi. Ruotsin sotilasviranomaiset ovat tehneet luettelon niistä fir­moista, jotka levereeraavat puheenaolevia sotatarvikkeita ja sitten Suomi kääntyy niiden fir­mojen puoleen. Jos leveranssiajat on pitkät, niin Ruotsin hallitus harkitsee, mitä se ehkä voi tehdä asiassa koettamalla vaikuttaa firmoihin auktoriteetillaan. Mutta tässä on kysymys yksi­tyisistä kontrahdeista ja firmoista ja niihin ei rauhan aikana voi paljon vaikuttaa.

2. Grandell sanoi, että kun Niukkanen ja Sköld menivät yhdessä junassa Wiipuriin, niin mat­kalla keskusteltiin paljon näistä asioista. Sköld oli sanonut, että Ruotsi antaa Suomelle ampu­matarpeita niin paljon kuin voi, mutta ainoastaan silloin, kun Suomi on neutraali.  Ruotsi ei tahdo joutua tämän asian vuoksi sotaan. Jos siis Suomi on sodassa, niin Sköld ei luvannut mitään, koska silloin Ruotsi voisi joutua sotaan. Niukkanen oli huomauttanut, että tämä voi vaikuttaa siihen, että Suomen täytyy ehkä itse kehittää kovasti sotateollisuutta, jos ei voi olla varma, että Ruotsista saa. Sköld oli sanonut, että Ruotsin mielipide on sellainen, että Ruotsin täytyy välttää joutumasta sotaan Suomen vuoksi ja että hänen mielestään olisi paras, että Suomi kehittäisi omaa sotateollisuutta niin paljon kuin mahdollista.  (Tämä on tärkeä  asia. Se on sama mielipide, mitä minä olin täältä aina esittänyt,  myös raporteissani.)  Ruotsi tahtoo välttää sotaa. Sköldin mukaan Ruotsissa on samoin vahva  sellainen mielipide, vaikka se ei ole hallituksen, että Ruotsi voi säilyttää itsenäisyytensä kuten ennen maailmansotaa, vaikka Wenäjä vallottaisi Suomen. Hänelle huomautettiin, että kun lentoase on kehittynyt paljon, niin Ruotsille on suuri asia se, että Wenäjän lentokoneet ei voi lähteä Ruotsin rajalta, vaan Suo­men toiselta puolen. Sköld oli sanonut, että hän sen kyllä ymmärtää ja hallitus sen myös ym­märrä, mutta Ruotsin mielipide ei sitä ymmärrä eikä tahdo joutua sotaan Suomen vuoksi, vaikka tahtoo auttaa Suomea niin paljon kuin voi tehdä sen itse  joutumatta sotaan. Grandell luuli että Ahvenanmaan asia on toisenlainen. Se on Ruotsin  oma asia ja siinä Ruotsi voi toi­mia yhdessä Suomen kanssa, vaikka Suomi olisi sodassa.

3. Thörnell tarkastaa luettelot ja täydentää ne ja lähetää Suomeen ja sitten Suomen sotaminis­teriö kääntyy eri firmojen puoleen ja pyytää tarjouksia.

4. Grandell sanoi, että Saksasta saataisiin heti eräitä tykkejä, joita kovasti tarvittaisiin, mutta joita ei voi saada  Ruotsista eikä muualta nyt heti. Grandell sanoi ilmottaneensa tästä Thörnellille, joka oli asian hyvin ymmärtänyt. Saksalaiset myyvät näitä tykkejä saadakseen vapaata valuuttaa.

5. Grandell oli kuullut, että kun punta laskee niin Ruotsin kruunu ehkä tulee Suomen mark­kaan nähden nousemaan. Sentähden olisi epäedullista nyt tilata tavarat Ruotsista, jos Ruotsin kruunun kurssi nousisi.

6. Puhuin Grandellille Aftonbladetin kirjoituksesta 11/8, jonka lähetin Erkolle harkittavaksi. Grandell sanoi, että on fantasiaa ajatella, että saksalaiset toisi Suomeen suuria sotavoimia Suomen kautta hyökkäämiseen Wenäjän päälle. Ainoa mitä voi ajatella, että saksalaiset halu­aisivat saada Suomessa joitakin sotasatamia ja lentokenttiä, käyttääkseen niitä hyväkseen. Mutta niitä he eivät voi saada eikä tahdo yrittää saada ilman meidän lupaamme. Saksalaiset olivat kysyneet Grandellilta, mitä Suomi tästä ajattelee, johon Gr oli vastannut, että suomalai­set tulevat ampumaan kaikkia, jotka koettavat tulla Suomeen ilman meidän tahtoamme. Toi­nen asia on, että venäläiset voivat maa-armeijoilla koettaa tulla Suomeen. Siis Aftonbladetin kirjoitus on fantasiaa (kuten minäkin olen ajatellut ja kuten minä kirjoitin Erkolle). Suurten sotavoimien tuominen Suomeen meren kautta ja niiden ylläpitäminen Suomessa olisi kovin vaikea ja suuri asia, niin suuri, että Saksa siihen ei voi ryhtyä.

13/8 ’39 Illalla oli Wenner-Grenillä suuri juhla runoilija Bertil Malmbergin 50-vuotispäivän kunniaksi. Puhuin illallisen jälkeen Englannin ministerin Monsonin kanssa mm neuvotteluis­ta Moskovassa. Monson teki eron Suomen ja Wiron ja Latvian välillä. Hän piti mahdollisena, että Saksa voisi Latviassa ja Wirossa menetellä samalla tavalla kuin Itävallassa, Tshek­ko-Slovakiassa ja Memelissä s.o. saada se sisältä päin valloitetuksi. Mutta hän katsoi, että Suomi on toisessa asemassa ja että se on meren takana eikä Saksa sinne pääse.

15/8 ’39 Sköld (ja kenraali Testrup) palasivat Suomesta. Sköldistä 16/6 lehdissä hyvä haastat­telu.

17/8 ’39 Kokous liha-asiassa. Illalla olimme kutsuttut päivällisille Oopperakellariin. Siellä oli myös Bramstorpp ja Eriksson hallituksen jäseninä. Puhuin Bramstorppin ja Hägglöfin kanssa. Ylimalkaista puhetta. Hägglöf kovin mukava ja sivistynyt ja lukenut nuori mies.

18/8 jälleen kokous liha-asiassa. Ruotsalaiset tekivät uuden ehdotuksen.

18/8 ’39 Ruotsissa Dagens Nyheter ja muut liberaliset lehdet yleensä ovat meitä vastaan ja kirjoittavat esimerkiksi Ahvenanmaan asiasta ym raukkamaisesti. Samoin Politiken Tanskassa (Munchin äänitorvi). Waltiollinen liberalismi on mädäntynyt liike, mikäli siinä ei ole päässyt oikeiston aatteet ja menttaliteetti vaikuttamaan ja sitä puhdistamaan.

Boheman lähetti minulle 5/8 ’39 ”utdrag av skrivelse från t.f. chargé d’affaires Ribbing, Pa­ris”. Keskustelu Ranskan ulkoasianministeriön virkamiehen kanssa: – – ”På särskilt fråga, om Ålandsfrågan varit uppe under förhandlingarna rörande detta tremaktsavtal, svarades nekande. Man hade velat undvika att taga upp frågor, som ur fransk-engelsk synpunkt icke hade primärt intresse men likväl vore av natur att komplicera situationen, eftersom Ryssland alltjämt kunde antagas ömtåligt om sin prestige som stormakt på denna punkt. De nordiska staternas misstro mot Ryssland gengäldades med en liknande misstro mot dem från ryskt håll. Det funnes dock ingen anledning till pessimism på svenskt och finskt håll beträffande en lösning av Ålandsfrågan efter Stockholmplanens linjer. Englands och Frankrikes tidigare intag­na positioner i denna Fåga hade veterligen icke modifierats. Sedan tremaktsavtalet lyckligt bragts i hams och faran för nya friktioner ur prestigesynpunkt därmed i möjligaste mån un­danröjts, vore tiden inne att definitivt söka övervinna ryssarnas misstro mot Stockholmspla­nen och därvid borde de i planen intresserade nordiska länderna nu som förr kunna räkna på västmakternas lojala stöd.”-

Salasähke, ulkoministeri Erkolle 14/8 ’39.

Boheman ilmoitti: Belgian kuningas lähettänyt sanansaattajan Ruotsin kuninkaalle, Leopold aikoo kutsua puolueetonta politiikkaa noudattavat valtiot tässä kuussa kongressiin Brüsseliin vedotakseen mailman mielipiteeseen. Leopold ollut kosketuksessa Tanskan Norjan kuninkai­den kanssa. Aikoo sondeerata myös Suomen hallitusta. Ruotsilla ei mitään Leopoldin ehdotusta vastaan.

Salasähke 15/8 ’39 ulkoministeri Erkolle.

Ulkodepartementista ilmoitettiin utrikesnämnd käsittelee ensi torstaina Brüsselin kongressia. Täällä ollaan asiaan gynnsamt inställt.

(Belgian Kuningas Leopold tässä ajaa samaa ajatusta, minkä minä esitin viime syksynä pro­memoriassa.)

Sain UM:stä Helsingistä 17/8 ’39 seuraavan salasähkeen:

Ilmottakaa heti Bohemanille Suomi valmis ottamaan vastaan Belgian kutsun neutralisten val­tioiden konferenssiin jos tarkoituksena vedota mailman mielipiteeseen ja käsitellä kysymyksiä miten suojata neutr. valtojen etuja sodan aikana. Edellytys kaikki Pohjoismaat mukana.

(Ilmoitin sen heti Bohemanille puhelimessa 17/8 ’39). Samana päivänä 17/8 ’39 lähetin Erkol­le seuraavan salasähkeen:

Ilmoitin salasähkeen sisällön Bohemanille. Ulkoasiainlautakunta asettunut tänään positiivisel­le kannalle. Ruotsin vastaus tänään Brüsseliin. Siihen sisältyy että mm Suomi on mukana.

18/8 ’39 Sain utrikesrådet Staffan Söderblomilta Ruotsin vastauksen Belgian kuninkaan alot­teen johdosta.

21/8 ’39 Berliner Börsenzeitung 20/8 ’39 ”Polnische Seifenblasen”. (Kirjoitus koskee Puolan sotalaitosta, jonka arvon kirjoittaja (Hauptmann Murawski) asettaa jotenkin alhaalle.)

22/8 ’39 Erkko matkusti Brüsseliin lentokoneella. Samalla kertaa matkusti Sandler kuningas Leopoldin alulle panemaan kongressiin.

22/8 ’39 Sanomalehdissä uutinen Saksan-Wenäjän non-aggressiosopimuksesta. Herättänyt hirmuisen hälinän. Saa nähdä, mitä tämä tuo mukanaan. Onko puhuttu tai tullaanko puhumaan myös Suomesta?. Mitä vaikutusta Suomen asemaan? Tuleeko sota nyt Puolan ja Saksan välille?

23/8 ’39 Englanti ja Ranska on päättäneet pysyä lupauksessaan antaa apua Puolalle, jos sen päälle hyökätään. Ribbentrop lentänyt Moskovaan. Tänään on erilaisia tietoja sanomalehdissä. Menee vallan eri suuntiin. Saa nähdä, mikä on tosi.

23/8 ’39 Lihaneuvotteluja on pidetty jo 14/8 alkaen. Ne on yhtä aikavat kuin aina. Tänään 23/8 tulee esille uusi kysymys käyttää sopimuksen irtisanomisoikeutta. Pieni asia ja paljon pahaa. Ruotsalaiset ei tahdo myöntää mitään. Sanovat myöntävänsä, mutta joka kilosta riite­levät –  ja kuitenkin Ruotsilla on Suomen kaupasta erinomaisen suuri etu.

Neuvottelut jatkuvat 24/8 ’39, mutta kokous täytyy lopettaa, kun meidän täytyi lähteä Brom­man lentokentälle vastaanottamaan ulkoministeriä, joka kuitenkaan ei saapunut, kun Brüsselissä oli ollut tulva, joka esti rautatiematkan Amsterdamiin.  Koko iltapäivän odotimme.  Ei tullut mitään tietoa.

Istuin vähän Erkon kanssa Brommassa  22/8  ’39  Hän tuli  kl. 9. Jatkoi matkaa Brüsseliin kl. 9.30. Pöytäämme tuli pian Boheman ja se keskeytti lyhyen puhelumme. Erkko oli tapansa mukaan optimisti. [MARGINAALISSA: Kuten aina] Ei luullut, että Saksan ja Wenäjän neuvotte­luissa olisi ollut puhe Suomesta. Ei luullut meillä olevan erikoista vaaraa. [MARGINAALIS­SA:!!Kuvaavaa!!]

24/8 ’39 Sanomalehdet ovat täynnä suuria tietoja suurpolitiikasta. Koko valtiollinen asema on kokonaan muuttunut Saksan ja Wenäjän sopimuksen kautta. Se allekirjoitettiin eilen Mosko­vassa. Onko siinä joitakin salamääräyksiä, ei ole tietoa. Pohjoismaita ja Baltian maita rauhoi­tettiin sekä Berlinistä että Moskovasta. Sota on tuskin vältettävissä, sillä Puola ei anna perään ja Englanti ja Ranska on sen takana. Englannin hallitus on uudestaan antanut siitä lupauksen. Saksa ei myös voi antaa perään, vaan hyökkää Puolan päälle. Voidaanko tämä sota lokalisee­rata on vaikea sanoa. Mikä kaikesta tästä on lopulta seuraus meille, Suomelle, sitä on myös vaikea sanoa. Joka tapauksessa pienten kansojen asema on vaikea.

Brüsselissä oli toissapäivänä ja eilen Oslo-valtojen ulkoministerien kokous ja kuningas Leo­pold luki radiossa kaikkien valtionpäämiesten puolesta vetoomuksen, joka oli aika hyvä. Täs­sä on sama ajatus, jota minä viime syksynä ehdotin. Nyt pitää ainoastaan jatkaa tätä asiaa ja propagandaa pienten valtioden puolesta. Kuningas Leopold on hyvä mies sitä ajamaan. Hän on nuori ja näyttää olevan intelligentti.

24/8 Kl. 9.30 illalla. Juuri soitti Pajula Köpenhaminasta. Erkko ja Sandler oli tulleet sinne juuri ylimääräisellä lentokoneella. Suomesta on lähetetty erikoinen lentokone heitä vastaan Köpenhaminaan, mutta kun täältä Tukholmasta on ilmoitettu, että Brommassa on sumua, niin lentokone ei voinut lähteä enää tänään. Erkko seuralaisineen on yötä Malmössä ja lähtee ai­kaisin aamulla lentokoneella Helsinkiin. Käsitin, että he tulevat Tukholmaan ja jatkavat sitten heti matkaansa Helsinkiin, koska Erkko tahtoo olla läsnä huomenna Valtioneuvoston istun­nossa. Kysyin Pajulalta, mitä siellä arvellaan asemasta. Hän sanoi tänään tavanneensa Saksan lähetti­lään, joka oli kertonut, että Saksassa pidetään varmana, että Englanti ei ryhdy auttamaan Puo­laa vaan perääntyy, koska muuten Englanti, niin kuin jokainen muu valta, ajattelee ensisijassa itseään. Erkko samoin kuin Sandler oli kuitenkin ollut toista mieltä ja olivat olleet hyvin pes­simistejä ja luulleet, että sotaa ei voi välttää. (He siis ajattelevat, että Englanti ja Ranska eivät peräänny, vaan menevät Puolan avuksi ja silloin syntyy sota.) (Aika on tosiaan hirmuinen. Vieläkö Tanner pitää sotaa mahdottomana, kuten kirjeessään minulle.)

24/8 Tänään Brommassa Belgian lähetystön virkamies esitti minulle hauskan vanhan herran, joka on Belgian edustajakamarin puheenjohtaja. Hän on käymässä täällä. Puhuimme hänen kanssaan Brüsselin kokouksesta y.m. Hän kysyi, mitä minä siitä ajattelin. Minä sanoin, että asia on mielestäni hyvä. Puhuin vähän vanhasta tuumastani, että pienet ja keskikokoiset vallat pitäsi olla yhteistyössä ja sanoin, että meitä pieniä valtoja on paljon, meitä on yli 100 miljoo­naa asukasta. Me kyllä olemme dispersés, jonka vuoksi meitä on vaikea koota yhteen. Siihen lausui belgialainen, että onhan Brittiläinen imperie vielä paljon enemmän dispersé ja onhan sekin voitu koota yhteen. (Tämä on tosiaan hyvin sanottuja hyvä ajatus.)

25/8 ’39 Asiallisesti päästiin lihaneuvotteluissa loppuun. Sodanvaara nousee. Suomessa ei myydä enää valuuttaa. Paniikki näkyy alkaneen. Olimme Allin kanssa tänään Kollontayn luo­na iltapäiväteellä. Siellä oli vähän diplomaatteja. Puhuin Salnaisin kanssa. Hänen mielestään voi Wenäjän ja Saksan sopimuksesta olla seurauksena, että täällä päin (Itämeren ympärillä) tulee vähän rauhallisempaa. Nyt tuntuu tyynemmältä, kun ei ole pelättävä sotaa Wenäjän ja Saksan välillä. Mutta tietämätöntä on, mitä kaikkea Wenäjä ja Saksa ovat sopineet Baltian­ maista inclusive Suomesta. Italian lähettilään rouva sanoi Allille, että nyt on tila parempi pie­nille valtioille täällä, on rauhallisempaa.

Wenäjän vaatimus saada ”taata” Suomi neuvotteluissa Englannin kanssa ja Ranskan kanssa on huonontanut meidän asemaamme. Se on asettanut meidät toiseen asemaan kuin muut Poh­joismaat. Meillä on kyllä sympatioja monella taholla, mutta epäillään meidän tulevaisuutta. Myös siten, että nyt meitä ”lohdutetaan” ja katsotaan asemamme parantuneen, kun Saksa teki sopimuksen Wenäjän kanssa. Osottaa asemamme heikkoutta. Sympatiat meihin perustuu: meillä on urheilijoita ja Sibelius, olemme maksaneet USA:lle velkamme, olemme voittaneet vaikeudet taistelussa itsenäisyytemme puolesta yms. Meitä katsotaan kunnolliseksi kansaksi, joka ansaitsee itsenäisyyden. Myös pohjoismainen orientoimisemme on tässä huomattavasti vaikuttanut.

26/8 ’39 Pakaslahti soitti Helsingistä, että koettaisin ottaa selvää, mitä Ruotsi valmistelee so­ta-aikaa varten. Erityisesti laitteitten vientikiellosta. Soitin Bohemanille, joka lupasi lähettää minulle heti kun saa niistä osan. Hägglöf soitti myös asiasta,  sillä hänellä on niiden kanssa myös tekemistä. Kl. 5 kävin Bohemanin luona, joka antoi minulle kappaleen (yhden kolmesta olevasta) asetuksesta, joka pannaan voimaan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Se sisälsi vientikiellon tavaroista, joka heti tulee voimaan. Lähetin sen lentokoneen kuljettajan mukana Helsinkiin Pakaslahdelle. Kysyin, mitä muita toimenpiteitä on tekeillä.  Boheman vastasi, että neutralisuuden julistus ja neutralisuussäännöt pannaan voimaan vasta sitten, kun sota on alkanut. Muuten valmistellaan erinäisiä toimenpiteitä för folkförsörjning. Hän ei niitä vielä tarkasti tuntenut. Sellaisia tavaroita, joista annetaan eri määräyksiä, on bensiini.  Arva­tenkin sen käyttöä rajoitetaan. Myöhemmin tulee kysymykseen antaa määräyksiä angående utförsel av järnmalm och sellulosa, joita tullaan käyttämään vaihtovälineinä tavaran  saami­seksi ulkomaalta. Mutta tämä on myöhempi asia. Muuten Boheman oli pessimisti. Pitää vai­keana välttää sotaa. Ei tietänyt, mitä Hitlerin Englannin suurlähettiläälle Neville Hender­sonille antama esitys sisälsi. B ei luullut puolalaisten suostuvan luovuttamaan Danzigia ja käytävää, kuten lehdet kertovat Hitlerin vaativan. Englanti kyllä tietysti mielellään näkisi, että Puola antaisi perään (se on englantilaisten tapaista). Mutta  puolalaiset ovat rohkeata kansaa, joka ei alistu.

(Kuningas palasi tänään Tukholmaan ja sanoi tullessaan ”det lugnar sig nog”. Kun huomautin tästä, niin B hymyili.)

26/8 ’39 Ulkoministeriöstä ilmoitettiin tänään, että Erkko saapuu tänne ensi maanantaina mat­kalla Osloon Pohjoismaiden ulkoministerien kokoukseen. Häntä seuraa, paitsi virkamies, myös miessihteeri sekä naissihteeri ynnä vielä rouva. Siis 5 henkinen joukko. Tämä Tukhol­ma on tosiaan oikea kestikievaripaikka. On myös merkillistä, että tällaisena aikana rouva tulee mukaan. Se on suureksi häiriöksi. Ja vielä kaksinaista. Vaikka on oikea sota-aika. Kun pääsi­si pois täältä.

26/8 ’39 Nykyinen ulkopolitiikka on täysin vailla moraalia. Saksan sopimus Wenäjän kanssa, jota se on pitänyt tähänasti verivihollisena, se että Hitler on tavantakaa rikkonut sanansa, luo­punut kaikista periaatteista (kansallisuusperiaate, saksalaisien kokoaminen, joka oli hänen suuri päämääränsä) tämä kaikki osottaa, miten pitkälle on tultu. Machiavellin periaatteet ovat uudestaan päässeet voimaan. Kuitenkin niin kuten Snellman sanoo, että ruhtinaan tilalle on pantava ”valtio”. Mutta eikö tämä moraalittomuus kosta itseään, eikö tämä tule myös Saksalle kalliiksi ja eikö se lopulta vie tappeluun ja Saksan sortumiseen? Miten tshekkien valtaaminen mahtaa menestyä Hitlerille ja Saksalle. Ja jos Saksa ottaa pieniä uusia maita ja kansoja, niin eikö se lopu huonosti. Hitler ja saksalaiset sanovat, että heillä on moraali. Se on Saksan kan­san etu. Kaikki mikä sitä edistää on moraalista ja se mikä sitä estää, on epämoraalista. Tämä on Hegelin ja Snellmanin kanta. Ja tämä on nähtävästi myös Hitlerin kanta. Oman kansan suuruus on oleva johtava näkökohta ja toimintaohje.

Englantilaisen: Right or Wrong.

26/8 ’39 Boheman ilmoitti kysyessäni asiaa Pakaslahden pyynnöstä, että taloudelliset yhteis­työvaltuuskunnat (Ramsayn, Levinsonin ym puheenjohdolla) kokoontuvat sitten kun on käy­nyt selväksi, että sota syttyy. Valtuuskuntien valmistama ja hallituksien hyväksymä prosedyy­ri on liian pitkäveteinen ja aikaa vievä. Näin alussa on toimittava nopeasti ja sentähden Ruot­sin hallitus on jo ryhtynyt toimenpiteisiin. Valtuuskuntia ei ole unohdettu. Tänään oli jo stats­ rådsberedningen asiasta pitkälti keskustellut. Ilmoitin tämän Pakaslahdelle puhelimessa.

27/8 ’39 Olimme, Alli ja minä, Hackzellin kanssa Uppsalassa. Keskustelin H:n kanssa poliitti­sesta asemasta. Hackzell oli sitä mieltä, että Stalinin tarkoitus on koko ajan, mm neuvotteluis­sa Englannin ja Ranskan kanssa, ollut välttää sotaa. Sillä sotaan Stalin ei uskalla lähteä. Tämä oli H:n mielestä pääsyy siihen, että englantilaisten ja ranskalaisten neuvotteluista Wenäjän kanssa ei tullut mitään. Hackzell luuli, että Saksan ja Wenäjän sopimus on helpottanut Suo­men asemaa. Sodanvaara Itämerellä on poistunut. Ja kun venäläiset ovat pelänneet, että me olemme saksanmielisiä ja Saksan ystäviä, on nyt venäläisien pelkäämä vaara meidän puolel­tamme (se on että Saksa hyökkäisi Wenäjän päälle Suomen kautta) tämä vaara on nyt poistu­nut. Wenäläiset ovat meitä epäilleet. Yksi paha asia oli, että Suomesta tehtiin hyökkäys ltä­-Karjalaan vielä sen jälkeen, kun me olimme tehneet rauhan Wenäjän kanssa 1920. Hackzellia pyydettiin silloin menemään selvittämään tätä asiaa Moskovaan ja meni sinne, ja se ei ollut helppo asia. Sen jälkeen on venäläisien silmissä ollut paha asia AKS:n syntyminen. AKS:n kokouksissa puhutaan varomattomuuksia ja siellä on epäilemättä venäläisien vihaajia. AKS:n jäsenet vannovat oikein valan valloittaakseen Itä-Karjalan. Tämä on edelleen voimassa.  Wenäläisien menettely viime talvena kauppaneuvotteluissa Suomen ja Wenäjän välillä on töykeä. Moskovaan meni 15-miehinen kauppavaltuuskunta ja venäläiset lupasivat ensin suuria kaup­paetuja, mutta sitten vaativat Suomenlahden saaret. (Saariin nähden minä lausuin mielipiteeni, että niiden pohjalla olisi pitänyt tehdä ”suuri tsotta” Suomen ja Wenäjän välillä. Tähän Hack­zell ei lausunut mitään.)  Hackzell luuli, että Saksa kyllä (ainakin jossain määrin) pitää meidän puoltamme.

1) Me olemme hyvä Saksan kundi ja varma kundi.

2) Saksalla on suuri intressi siitä, että Suomi ei joudu Wenäjän haltuun. Saksa ei myös salli, että Ahvenanmaan saaret joutuisivat Wenäjän haltuun. (Muuttunut tila on omiaan vaikutta­maan Ahvenanmaan asiaan. Mutta jollakin tavalla ne on vahvistettava.)

3) Suomessa on vahva saksalainen kolonia, joka pitää kovasti Suomen puolta. Suuri osa sen jäsenistä on jo Suomen alamaisia.

4) Vanhat yhteiset muistot vaikuttavat tässä myös jääkäriliike, vuoden 1918 tapaukset ym. Hackzell oli sentähden optimistinen, ainakin jonkun verran, Suomen tulevaisuuteen nähden. Mutta hän piti mahdollisena, että jos Saksa saa vallitsevan aseman Itämerellä, se kyllä voi alkaa harjoittaa painostusta meitä kohtaan. Nykyistä hallituksesta Saksa tosin ei pidä. Erityi­sesti Cajander on puheillaan suututtanut saksalaiset. On hyvä, että Holsti on nyt pois. Erkko on parempi, mutta hän on kovin pikainen eikä punnitse sanojaan. Viime puheessaan Erkko sanoi mm., että Englanti ja Ranska olisivat voineet tehdä sopimuksen Wenäjän kanssa, jos olisivat suostuneet Wenäjän vaatimuksiin Suomeen nähden. Tämä on H:n mielestä lapsen puhetta. Ei se ollut syynä eikä Englanti anna sellaisien syiden ratkaista kantaansa silloin, kun on Englannin suuret edut kyseessä. Cajander ei Hackzellin mielestä osaa koskaan puhua oi­kein. Savonlinnassa hän sanoi puheessaan, että Suomen suhteet Wenäjään ovat hyvät. Ja kui­tenkin joku kuukausi sitten venäläiset olivat vaatineet meiltä Suomenlahden saaria, koska pelkäävät meidän puolelta hyökkäystä. Miten voi sanoa silloin, että meidän suhteemme Wenäjään ovat hyvät? kysyi H.

Minä sanoin olevani huolissani Suomen ja muiden pienien valtojen tulevaisuudesta. Pienten valtojen merkitys on aivan vähentynyt, nyt niillä ei ole mitään sanomista politiikassa. Pienten valtojen suverenisuus on ainoastaan juridinen käsite, joka on vailla realista sisältöä ja merki­tystä. Saksassa muodostetaan parhaillaan uutta teoriaa kansainvälisen oikeuden alalla, jonka lopullinen tarkoitus on panna pienet vallat suurien vasalleiksi (protektirateiksi), ja ainoastaan suurvallat olisivat kansainoikeudellisia subjekteja ja saisivat ottaa osaa kansainväliseen poli­tiikkaan. Ikävä vain, että Suomi kaiketi kuuluu Wenäjän ”intressipiiriin”. Siihen sanoi H, että jos kehitys menee tähän suuntaan, niin Suomi voi tulla Saksan vasallivaltioksi. H kertoi, että venäläiset ovat meille vihaisia myös sen vuoksi, että Suomi ei suostunut Wenäjän ehdottamaan itäpaktiin.

Seuraava tiedotus tuli 25/8 ’39:

Tilanne: Saksa tahtoo ehdottomasti ratkaisua, välttää määritellä vaatimuksiaan. Käsityksem­me: On vielä valmis 11 hetken välitysehdotukseen, jos tulee tosi neutraaliselta taholta esimer­kiksi Belgian kuninkaalta. Puolakin valmis välitysehdotukseen. Jos siitä ei tehdä vasallivaltio­ta, lienee valmis luovuttamaan Danzigin, osan käytävää. Sodassa Puola olisi pakotettu peräy­tymään puolustuslinjalle maan itäosiin. Wenäjän-Saksan sopimus sille yllätys. Oli laskenut saavansa Wenäjältä sotaraaka-aineita eikä siis varustautunut. Muuten valmis taistelemaan, tietoisena, että häviää, taistelu takaisi kansallishengen säilymisen. Englanti ilmoittanut Leo­poldille, valmis tyydyttävän sopimuksen mahdollistavan atmosfäärin auttamiseen. Saksa las­kee ratkaisu  suuntaan tai toiseen 10 päivässä. Puola mobilisoinut 1 1/4 miljoonaa, Ranska kolmatta miljoonaa. Japanin Italian asenteista ristiriitaisia tietoja. Saksa väittää suhteet ennal­laan. Valopilkuista huolimatta tilanne edelleen äärimmäisen kriitillinen. Huhut Suomen vetä­misestä intressipiiriin Saksan-Wenäjän välillä vahvistamatta. Kontrollointi käynnissä. Suomi tyynesti seuraa tilannetta muiden Pohjoismaiden kanssa, neutraliteettiyhteistyössä Os­lo-ryhmän kanssa. Ryhdymme erikoistoimenpiteisiin vasta sodan syttyessä.

28/8 ’39 Erkko saapui Pakaslahden kanssa sekä rouvineen tänne matkalla Osloon. Sandler ja Erkko keskustelivat kahden kesken. Minä järjestin päivällisen Oopperakellarissa rouva Erkol­le Pakaslahdelle ym. Illalla tuli sähkösanoma Munchilta, että hän ei voi saapua Osloon, minkä jälkeen Sandler rouvineen ja Erkko saapuivat Oopperakellariin. Sandler katsoo, että asema on [käynyt] hyvin suhteettomaksi. Hän kertoi, että vasta tänään Saksan kansa on saanut oikean käsityksen aseman vakavuudesta. Tähän asti on luultu, että sotaa ei tule. S oli varma, että jos Hitler antaisi perään ja välttäisi sodan, niin Saksan kansa tulisi innostuksella hurraamaan Hit­leriä Hitlerille ja olemaan hänelle kiitollinen. Ruotsin Lontoon-lähettiläs on ilmoittanut, että Englannin hallitus pian sodan alkamisen jälkeen tulee muuttamaan pois Lontoosta, minne, ei ole tunnettu. Prytz kysyy, mitä hän on tekevä. Ruotsin Pariisin-lähettiläs ilmoittanut, että Pa­riisi on miltei kokonaan evakuoitu ja että Ranskan hallitus hyvin pian myös tulee matkusta­maan pois Pariisista. Sandler sanoi myös, että hänen luulonsa mukaan Englanti ei tule anta­maan Saksalle perään. Ja että jos Puola antaa perään Saksalle, niin se olisi Puolan itsemurha. Danzigista Sandler luuli Puolan kuitenkin luopuvan. Muuten Sandler epäili, onko Saksalla niin suurta hyötyä sopimuksesta Wenäjän kanssa, kuin Saksa luulee. Ei ollut varma, tuleeko Saksa saamaan Wenäjältä raakatavaroita, joita se tarvitsee. Wenäjä on epäluotettava.

29/8 ’39 Jännitys jatkuu. Neuvottelut Saksan ja Englannin välillä jatkuvat. Vielä ei ole tietoa, mikä on tulos. Tänään on mieliala vähän optimistisempi juuri sen vuoksi, että neuvottelut jat­kuvat.

Kl. 4 luonani Hackzell. Jatkoimme keskustelua Uppsalan-matkalta. H on optimistinen myös meidän tulevaisuuteen nähden. Hän katsoo, että Saksalla on nyt ylivalta Itämerellä, Wenäjä on työnnetty syrjään Suomenlahden pohjaan. Saksa ei voi luopua tästä ylivallasta eikä sallia, että Wenäjä pääsisi lähemmäs Itämeren rannalle.  H:n mielestä  ei Saksa erittäinkään voi sallia sitä, että Wenäjä vallottaisi Suomen. [MARGINAALISSA MYÖHEMPI KOMMENTTI: Mutta mitä H sa­noo nyt, Wenäjän-Wiron sopimuksen jälkeen? (30/9′ ’39)] Tämä on  hauska kuulla tällainen usko. H ei myöskään usko, että Saksa on tehnyt mitään epäedullisia sopimuksia  Wenäjän kanssa (non-aggressiosopimuksessa) Suomen vahingoksi. (Huom! Saksan lähetystön ilmoitus Suomen hallitukselle äsken, että Saksan ja Wenäjän sopimusta ei ole tehty Suomen eikä Bal­tianmaiden kustannuksella) [MARGINAALISSA MYÖHEMPI KOMMENTTI: Valetta.]

29/8 ’39 Kl. 9 olin Erkon luona Grand Hotellissa. Hän kertoi keskustelleensa Sandlerin kanssa mm. Ahvenanmaan asiasta. Erkko lähetti tänään Yrjö-Koskiselle Moskovaan ohjeet, että kun tapaa Molotovin vie keskustelun Ahvenanmaan asiaan ja koettaa todeta, että Wenäjän kieltei­nen asenne lienee nyt muuttunut, kun Saksan kanssa on tehty sopimus. Tällä on kaksi tarkoi­tusta.

1) Mikä on Wenäjän uusi kanta (nimittäin ylipäänsä poliittisissa asioissa).

2) Oliko Saksan kanssa mitään sopimuksia, jotka koskevat Suomea. (Lisäksi oli Y-K:n huo­mioon otettava, että kun Suomi ja Wenäjä molemmat ovat [EPÄSELVÄÄ]  niin olisi erinomainen tilaisuus kaikessa hiljaisuudessa järjestää kauppasuhteemme. Sopimus on melkein valmis). Samalla tulee Suomi jättämään Englannille ja Ranskalle nootit,  joissa esitetään,  että Suomi on tehnyt kaikki, mitä on voinut Wenäjään nähden, ja pyytämään Englannilta ja Rans­kalta vahvistusta sille, että heidän puoleltaan ei tule mitään esteitä linnoittamiselle. Koetetaan käyttää hyväksi Englannin ja Ranskan vihaista mielialaa nykyään Wenäjää kohtaan.

Erkko sanoi olevan sellainen luulo, että Wenäjä ja Saksa ovat sopineet keskenään myös Ah­venanmaasta, että asia saa jäädä nyt toistaiseksi eikä linnoitustoimiin saa ryhtyä. Erkko on sitä mieltä, että huolimatta Wenäjän mahdollisesta vastustamisesta Ahvenanmaa on linnoitettava. E:n mielestä olisi jo kauan sitten voitu alottaa eräillä töillä, jotka kuuluvat Ahvenanmaan va­rustamiseen. Hän on antanut siitä Sandlerille silloin promemorian. On myös puhunut siitä Sköldille.  He ovat asiassa mukana.

Erkko seurueineen ja Sandler matkustivat tänä iltana Osloon Pohjoismaiden ulkoministerien kokoukseen. Yleistila on niin paljon selvennyt, että katsotaan kokouksen voitavan pitää huo­menna ja yli huomenna. Erkko lausui, että jos Hitler pääsee sopimukseen Englannin kanssa, niin hän voi jättää sopimuksensa Wenäjän kanssa. Ja tekee siis uuden härkäpyllyn.

29/8 ’39 Kl. 5 oli luonani Liettuan ministeri Gylys. Oli juuri palannut lomaltaan ja tahtoi tulla puhumaan. Alussa hän muistutti keskustelustamme tänä kesänä ennen hänen lomalle lähtöään. Kävelimme yhdessä kauan aikaa. Gylys sanoi, että kaikki, mitä olin sanonut, on nyt yhden kuukauden aikana toteutunut. (Ikävä, että en ole tehnyt siitä muistiinpanoja.) [MARGINAALIS­SA: Edellisellä kerralla, josta Gylys mainitsi, olin nähtävästi sanonut G:lle m.m., että kyse on Saksan ylivallasta Euroopassa toiselta puolen ja Englannin vanhasta tasapainopolitiikasta toi­selta puolen ja ne ovat niin suuria kysymyksiä, että niitä tuskin voidaan ratkaista ilman sotaa.] Nyt puhuimme nykyisestä asemasta. Kyselin Liettuan oloja. G sanoi, että heidän politiikkansa pääsuunta on olla hyvissä väleissä Saksan kanssa. Tosin heidän naapurinsa on Puola. Nykyi­nen ristiriita Saksan ja Puolan välillä on Liettualle hankala. Mutta sekä Saksa että Puola hy­väksyvät heidän neutraliteettipolitiikkansa. Sitä he tulevat noudattamaan. Kysyin, oliko hän huomannut Saksan lehdissä ollutta tietoa, että jos tulee sota Saksan ja Puolan välille, niin Sak­sa voi auttaa Liettuan saamaan Wilnan. Gylys sanoi sen huomanneensa, mutta se olisi niin suuri Abenteuer, että siihen ei pienen Liettua sovi mennä. Sen täytyy pysyä alallaan. Kysyin, aikovatko rakentaa uuden sataman Memelin pohjoispuolelle? Gylys sanoi, että se maksaisi niin paljon, että he eivät voi siihen panna rahojaan. Puola on suurempi valta ja se voi rakentaa Gdynian, mutta Liettua ei voi panna sellaiseen rahaa kiinni. Saksalaiset ovat luvanneet heille hyvän vapaasataman Memelissä. Nykyään on suhteet Saksaan erinomaisen hyvät.

31/8 ’39 Sodan vaara on lisääntynyt. Hitler on Englannille antamassaan vastauksessa ilmoittanut pysyvänsä vaatimuksissaan Puolaa vastaan (Danzig, korridori ja ehkä muuta). Englanti ei ole niitä hyväksynyt, koska Puola ei niitä hyväksy. Kaikki mobilisoivat. Ei näy olevan pääsyä ulos tästä vaikeudesta. Tänään antaa Hitler tosin vielä uuden vastauksen Eng­lannille, mutta se kaiketi ei muuta asiaa.

Saksa otti Itävallan ja Tshekko-Slovakian ja Memelin ja kun Italia otti Albanian ja kun Puola oli Liettuaa vastassa Wilnan asiassa, ei kukaan tullut näitä pieniä valtoja puolustamaan. Mutta kun Saksa nyt on joutunut Puolaa vastaan, joka on suurempi valta ja jolla itsellä on jonkun verran voimia, niin nyt Englanti ja Ranska asettuvat sen puolelle. Tämä on omiaan osottamaan, miten pienten valtojen asia ja edut on heikossa tilassa ja miten pienet vallat on turvat­tomia.

1/9 ’39 Saksa julaissut ne ehdotukset, mitkä se aikoi tehdä Puolalle. Ne on sangen maltilliset. Erkko palasi tänään Oslosta. Olin saattamassa häntä ja hänen rouvaansa Brommassa.

Kl. 11 soitti Boheman ja ilmoitti, että saksalaiset lentokoneet on tänä aamuna pommittanneet Kattovitzia, Krakauta, Wilnaa, Grodnoa ja Warschauta. Sota on siis alkanut. Boheman huo­mautti, että neutraliteettijulistus olisi annettava tänään samana päiväna kaikissa Pohjoismais­sa. Soitin asiasta Cajanderille, joka lupasi huomauttaa asiasta Erkolle, kun hän juuri tähän aikaan tulee Helsinkiin.

Kl. 1/2 3 Soitin Bohemanille, joka ilmoitti, että huomenna pannaan toimeen förstärkt försvars­ beredskap, joka tietää praktiskt taget seuraavaa: Flygvapnet och flottan mobiliseras. Kustförs­ varet bemannas. Ålandsdetachementet mobiliseras (Sitä ei lähetetä Ahvenanmaalle, mutta pidetään valmiina.) Luftskyddet beredes. Sammanlagt inkallas 70.000 man varav 30.000 landstorm. Det kommer i Sverige sedan vara cirka 100.000 man under fanorna. (Tästä sa­ lasähke Erkolle).

1/9 ’39 Annettiin puolueettomuusjulistus kaikissa neljässä Pohjoismaassa ja samanlaiset neut­raliteettisäännöt pantiin voimaan.

Uuden Suomen pääkirjoitus 1/9 ’39 ”Valmiutemme”, jossa sanotaan mm. – – mutta kriisin kehitystä seuratessaan ”tavallinen suomalainen” kaiketi ajattelee ihan muuta kuin itseään, tuntien Saksan ja Neuvostoliiton sopimuksen jälkeen sotatoimien välittömän uhan toistaiseksi loitonneen omilta rajoiltamme ja rannikoiltamme”. (Tämä on yleinen käsitys meidän maas­samme, nimittäin että Saksan ja Wenäjän sopimus on lisännyt meidän mahdollisuuksiamme pysyä rauhassa ja sodan ulkopuolella.)

Puhelinsanoma Ulkoasiainministeriöstä Tukholman lähetystöön. Helsingistä 29.8.39 klo 9.10. Puhuja: nti Sallas Vastaanottanut: nti Ahlström. Washingtonista saapunut seuraava salasähke: Myöntäen tiedot Saksan Venäjän väitetyistä salasopimuksista epävarmoiksi ristiriitaisiksi pidetään statedepartementissa luotettavimpana tietoa Saksa Venäjä m.m. sitoutuneet status quon ylläpitoon Viron Latvian kohdalta mutta mainitsematta Suomea. Roosevelt kuitenkin tänään yksitysessä audienssissa korosti USA:n saaneen Turkin kautta vaikka ei Turkin halli­tukselta tiedon Venäjä Saksa jakaneet etupiiri Venäjän saadessa vapaat kädet Suomeen Balti­an maihin. Täällä arvioidaan yleistilaa synkästi vaikkei pidetä uutta välitysyritystä aivan mah­dottomana. USA ei kuitenkaan tällä hetkellä sitä tehnyt.

Hynnisen raportti 23/8 39 Tallinnasta. Saksan ja Wenäjän välinen sopimus tullut virolaisille täydellisenä yllätyksenä, mutta esimerkiksi entinen lähettiläs Pusta on tällaista jo ennen ar­vaillut. Wirossa on kuitenkin määräävissä piireissä uskottu, että mistään sopimuksesta Wenä­jän kanssa ei tule mitään ja että siis Englannin ja Ranskan sekä Wenäjän neuvottelut raukeaisi ja asia jäisi siihen. Kun nyt on syntynyt Saksan ja Wenäjän välinen sopimus, niin on yleensä Wirossa oltu sitä mieltä, että tämä sopimus, ellei siihen liity mitään salaisia kauppoja kolman­nen kustannuksella, on omiaan lisäämään turvallisuudentunnetta Itämeren rannoilla. Neuvos­toliitossa on lopetettava puheet ”epäsuorasta hyökkäyksestä”. Wiron kannalta Saksan ja We­näjän sopimus merkitsee käännettä parempaan päin. Wirossa katsotaan että nyt todellisen puolueettomuuden jatkamisen ei pitäisi olla vaikeata tämän jälkeen.

2/9 ’39 Henrik Ramsay luonani. Hän on täällä  varubyte-valtuuskunnan kokouksessa.  Hän sa­noi, että Suomessa tulee pian puute hiilestä ja bensinistä. Myös sokeria on vähän.  Raaka­-aineita on muutamaksi kuukaudeksi. Pohjoismaiden kesken on hyvä yhteistyö.  Lupaavat aut­taa meitä niin paljon kuin voivat. Ramsay tuli tänään ja lähtee tänään pois. Sodasta ei kuulu vielä mitään uutisia. Englanti ja Ranska menevät Puolan puolelle.

2/9 ’39 Pelkään, että kehitys menee siihen, että pienet vallat menettävät suverenisuutensa. Nykyinen kansainvälinen oikeus näkyy syntyneen sellaisissa oloissa, jolloin oli paljon pieniä valtoja, jotenkin yhtä suuria. Se oli Grotiuksen, Machiavellin ym aikaa. Westfalin rauhassa oli sadoittain osanottajia. Mutta nyt on olot muuttuneet. Nyt on syntynyt muutamia suurvaltoja ja sitten on joukko pieniä valtoja. Suuret määräävät kokonaan kansainvälisessä politiikassa. Meillä pienillä ei ole mitään tekemistä. ”Suurvaltojen konsertti” ennen maailmansotaa. Pienil­lä valloilla ei ollut ennen maailmansotaakaan juuri mitään ulkopolitiikkaa. Wertaa Ruotsi vuodesta 1872 alkaen. ”Tystnadens politik” ”Politique d’effacement”. Nykyinen kansainväli­nen oikeus ei siten näytä olevan sopusoinnussa nykyisten realisten olojen kanssa. Se lähtee siitä, että kaikki suvereeniset vallat ovat yhdenvertaiset, mutta se ei ole niin kuin asiat todelli­suudessa ovat. Kansainliitossa koetetaan tästä yhdenvertaisuuden ja siis nykyisen kansainväli­sen oikeuden aatetta toteuttaa, mutta siinä epäonnistuttu. Näyttää siis selvältä, että kehitys vie pakosti siihen, että kansainvälinen oikeus saadaan yhdenmukaiseksi todellisien olojen kanssa. Sen ei tarvitse tietää, että pienet kansat ei saisi elää omaa elämäänsä ja että heillä ei olisi itse­määräysoikeutta. Päinvastoin pitäisi tulla aksiomina tunnustetuksi, että myös pienillä kansoil­la on tämä oikeus omaan elämään. Se on moraalinen velvoitus. Ja se on myös kaikille, myös suurille, ja koko ihmiskunnalle edullisin. Mutta tätä aatetta olisi ruvettava ajamaan. Mutta pienet kansat ovat nykyään kovin passiivisia. Kansainvälistä oikeutta kovasti rikotaan, erityi­sesti nykyaikana suurvaltojen puolelta. Tämä ehkä johtuu siitä, että kansainvälinen oikeus ei nykyään enää vastaa reaalisia, olevia oloja. Aina on ollut ei-suvereneja valtoja. Suomi Wenä­jän aikana. Saksalaiset juristit koettavat nyt kehittää uutta kansainvälistä oikeutta, joka perus­tuu suurten valtojen (Grossräume) suverenisuuteen. Euroopan kartta 1500. Waltioita oli: Eng­lannissa kolme, Portugali, Espanja, Navarra, Ranska, Alankomaat, Saksan valtiot (monta sa­taa), Franche Comte, Kirkkovaltiolla oli pieniä osia Ranskan ja Italian välillä, Savoy, Sveitsi, Milano, Genua, Modena, Venezia, Lucca, Firenze, Kirkkovaltio, Espanjan Etelä-Italia, Itävalta, Böömi, Brandenburg, Puola, Unkari, Saksan ritarikunta, Kalpaveljekset, Moskova,  Osma­nia, Krim, Margalien valtakunta, Tanska-Norja, Ruotsi-Suomi,  yhteensä 35 + Saksan osaval­tiot, joiden luku oli monta sataa. 1914 oli ainoastaan kahdeksantoista valtiota Euroopassa. Mailmansodan jälkeen oli Euroopassa valtioita kolmekymmentäviisi.

3/9 ’39 Englanti ja Ranska ovat julistaneet sodan Saksaa vastaan. Englanti ja Ranska vaativat, että Saksan oli vedettävä joukkonsa pois Puolasta ja annettava siitä sitoumus tänään ennen määräaikaa. Kun sitä ei Saksa antanut, ilmoitti Chamberlain radiossa kl. 11 tänään, että Eng­lanti on sotatilassa Saksan kanssa. Nyt on siis nähtävästi suurisota edessä.

Tänään söimme suuruksen Juuso ja Rouva Mikkolan kanssa Oopperakellarissa. Juuso puuhaa nykyään historiantutkimuksessa ja hänen kanssaan on aina hauska puhua. Maila-rouva innos­tui kovasti, kun puhuin hänelle ajatuksestani, että olisi selvitettävä pienien kansojen ja valtojen kysymys.

Gullichsen, Ahlströmin johtaja soitti, oli täällä yksityisissä asioissa. Puhuimme laivakulusta ja Suomen viennin  käynnissäpitämisestä. Gullichsen sanoi,  että ellei sellulosaa ja paperia saada ulosviedyksi, niin pian täytyy panna tehtaat seisomaan ja tulee työttömyys. Olisi koetettava viedä Ruotsin aluevesiä pitkin laivoilla. Teollisuusmiehien kesken on ollut puhe, että ovat valmiit asetettamaan tänne Tukholmaan tarpelliset voimat lähetystön avuksi.

3/9 ’39 Suomessa riidellään niin kuin ei olisi mitään hätää. Hallituspuolueet ei suostu valitse­maan Wirkkusta toiseksi varapuhemieheksi. Sasu Punanen kirjoittaa asiasta ja puolustaa halli­tuspuolueiden kantaa. Kun lukee (rivosuisen) Sasu Punasen kirjoituksia ja muitten kirjoituksia lehdissä, niin tulee mieleen kertomus siitä, kun turkkilaiset vallottivat Konstantinopolin 1453. Kristityt riitelivät kovasti keskenään doktriini- ym. kysymyksistä vieläpä itse katedralissa, kunnes turkkilaiset hyökkäsivät kaupunkiin ja ajoivat kristityt pois kirkosta tai tappoivat hei­dät. On vaara, että niin käy meillekin. Tälläisena aikana riidellään keskenään kaikenlaisista asioista. Kunnes ehkä meidänkin käy huonosti.

Salasähke Ulkoministeriöstä 2/9 ’39 ”Blücher tänään ilmoitti: Ystävällisten suhteittemme mukaisesti Saksa päättänyt olla missään oloissa koskematta Suomen integriteettiä ja kunnioit­taa Suomen valtioaluetta.” [J.K.P:N MYÖHEMPI KOMMENTTI: Sitten kun Saksa oli luvannut Suomen Wenäjälle.]

29/8 ’39 Saksan-Neuvostoliiton sopimus ja Suomi. von Blücher oli 26/8 39 telefonissa ilmoit­tanut tahtovansa tehdä tärkeän ilmoituksen ja teki sen Pakaslahdelle, kun Erkko ei ollut tavat­tavissa. Ministeri Erkko tiedusteli [von Blücheriltä] eilen, oliko Suomea koskevat kysymykset mahdollisesti olleet esillä Saksan ja Wenäjän välistä hyökkäämättömyyssopimusta tehtäessä. Blücher oli kyllä puolestaan antanut kielteisen vastauksen tähän, mutta tiedusteltuaan halli­tukselta asiaa, oli hän nyt valtuutettu ilmoittamaan, että kaikki sellaiset huhut, että Saksan ja Wenäjän välinen sopimus oli tapahtunut Baltianmaiden ja Suomen kustannuksella, olivat täy­sin paikkansapitämättömiä (völlig unzutreffend). – – Saksa katsoo, että sen ja Wenäjän väli­nen sopimus on omiaan poistamaan toiselta puolen Baltianmaiden ja Suomen ja toiselta puo­len Wenäjän välillä jännitystä samalla tavalla kuin Saksan ja Baltianmaiden väliset hyökkää­mättömyyssopimukset ovat parantaneet niiden ja Saksan välisiä suhteita.

[MARGINAALISSA: Diplomaatin valehtelua. Täyttä valetta. Diplomaatien valheellisuutta. Dip­lomatian valheita. Diplomatian ja ulkopolitiikan valheita.]

4/9 ’39. Sanomalehdet puhuvat sodasta. Englanti ja Ranska ovat eilisestä alkaen sodassa Sak­san kanssa. Hitler lähtenyt tänään rintamalle. Toistaiseksi ovat sotaliikkeet Puolassa olleet suhteellisen hiljaisia. Miinoja laskettu mm. Tanskan salmiin saksalaisien puolelta. Myös Tanska miinottaa. Suomessa tuntuu olevan rauhallista. Toissapäivänä avattiin valtiopäivät. Kallio piti pitkän puheen. Hän sanoi mm, että Suomen kansainvälinen asema on vahvistu­nut(!!) (Lorua! Kaikkien pienten valtojen asema on heikentynyt. Erityisesti Suomen sen kautta, että on käynyt selväksi, että Wenäjän pyrkimyksistä ei ole poistunut ajatus Suomen takaisin valtaamiseksi tai ainakin Suomen tekemisestä Wenäjän vasallivaltioksi. Mutta tällai­sissa puheissa puhutaan tavallisesti lorua. Eli on tarkoitus pitää yllä kansan mielialaa ja estää pessimismiä leviämästä)

Doktor Klinthe kävi luonani ja sanoi saaneensa kutsun sotaväkeen, minkä johdosta hänen pi­tää tänään matkustaa. Kun Suomessa on valutaspärr ei voi saada Ruotsin rahaa. Pyysi minulta itselleen 950 kruunua lainaksi ja maisteri Fabritiukselle 150 kruunua. Annoin lähetystön varoista hänelle 1100 kruunua, jotka hän lupasi maksaa takaisin 15/9 tultuani Helsinkiin tai ta­pahtuu minun vakuudelleni.

Sain iltapäivällä sähkösanoman UM:stä, jossa pyydetään tiedustelemaan, suostuuko Ruotsi transitoimaan tavaroita, jotka tulevat Suomeen Narvikin kautta. Kävin Bohemanin luona. Ta­pasin myös Sandlerin odotushuoneessa. Lähetin asiasta puhelinsanoman Helsinkiin. Asia jär­jestyy.  Sandler ja Boheman sanoivat,  että Ruotsi osottaa Suomelle kaikkea myötämielisyyttä ja palveluksia mitä on mahdollista.

Pienet valtiot ovat toinen toisensa perästä julistaneet noudattavansa neutraliteettipolitiikkaa. Tämä on niille ainoa mahdollinen. Niillä ei ole mitään asiaa sinne, missä suurista asioista on  kyse. Kallio puheessaan puhui, että Suomi on koko itsenäisyytensä ajan noudattanut puolueet­tomuuspolitiikkaa. Mutta entä ne kerrat, kun hyökättiin Itä-Karjalaan. Suomi on noudattanut puolueettomuuden politiikkaa sentähden, että ei ole muuta voinut. Olisimme kyllä ottaneet Itä-Karjalan, jos olisimme voineet. Heikkoutemme  pakottaa meidät niin kuin muut pienet vallat noudattamaan puolueettomuuden politiikkaa. Itä-Karjalan asiasta ei kukaan puhu mitään eikä ole pitkään aikaan puhunut.

4/9 ’39 Nykyinen tila osottaa, että oli hyvä, että ei Tartossa saatu Itä-Karjalaa.  Jos meillä olisi nyt se, olisi se paha riidan aihe Wenäjän kanssa. Wenäjä sen luultavasti ottaisi meiltä pois ja me joutuisimme suureen vaaraan. ”Nemesis” se tulee, jos ei ole ollut mesure, kohtuutta. Bis­marck otti 1871 Ranskalta liian paljon. Tuli Nemesis. Puola otti 1920 Wenäjältä venäläisiä maakuntia. On lähellä Nemesis. Ympärysvallat Versaillesissa meni kokonaan yli kohtuuden rajan. Nyt on tullut nemesis. Hitler on sen purkanut. Tshekko-Slovakia otti 3 1/2 miljoonaa saksalaista. Nemesis.  Puola otti käytävän ja Danzigin. Nemesis.

5/9 ’39 Linder telefoneerasi, oli puhunut Mannerheimin kanssa, joka oli katsonut, että länsi­vallat sölar. Niiden pitäisi heti julistaa sota Italiaa vastaan, koska Italia on Saksan liittolainen.  Nyt on se vaara, että sitten kun Saksa on voittanut Puolan, Saksa ja Italia yhdessä ryhtyvät sotaan länsivaltoja vastaan. Linder oli varmasti vakuutettu siitä, että Saksa tulee häviämään sodan ja länsivallat sen voittaa. Kolmen kuukauden kuluttua Saksassa syntyy  kapina, kun siel­lä on suuri puute, ja silloin Hitler kukistetaan. Linder oli saanut sen käsityksen, että myös Mannerheim olisi sitä mieltä, että länsivallat kyllä voittavat sodan.

5/9 ’39 Tapasimme Allin kanssa kävelyllä Sveitsin ministerin Dinichertin poikineen. Pu­huimme sodasta. Dinichert kysyi heti ja useampaan kertaan, pelkäämmekö mitään Wenäjän puolelta. Tämän saman kysymyksen on minulle tehnyt useampi henkilö. Tämä osottaa, mitä ulkomaalaiset ajattelevat meidän asemastamme ja miten he luulevat että meitä vaara uhkaa Wenäjän puolelta. Dinichertin kysymys ei ole tehty pahassa  tarkoituksessa. Päinvastoin hän sanoi näinä päivinä Suomesta saapuneen useita sveitsiläisiä,  jotka on kutsuttu  sotapalveluk­seen ja kaikki ovat kovasti kiittäneet Suomen oloja, olleet tyytyväisiä elämään Suomessa. Dinichert kertoi Sveitsin mobilisovan 350.000 miestä. (Hirmuisen suuri määrä niin pienelle maalle.)

Kenraalinrouvat Thörnell ja Schmidt olivat Allin luona. Hekin kyselleet, uhkaako vaara Suo­mea Wenäjän puolelta. Tämä ajatus esiintyy täällä yleisesti ja useasti.

6/9 ’39 Aamupäivällä kävi luonani kenraali Grandell, joka on täällä sotamateriaaliasiassa. Hän sanoi, että Suomen puolustus tulee valmiiksi vasta kolmen vuoden perästä. Meidän puolustuk­semme on kuitenkin aika pieni. Esimerkiksi lentokoneita on 150 kappaletta ja tankkeja muu­tamia kymmeniä.

6/9 ’39 Iltapäivällä oli Pentti luonani. Puhuimme Pentin kanssa paljon politiikkaa. Pentti ei uskonut, että puolalaiset tulevat tekemään rauhan, vaikka Saksa voittaisikin heidät. Olimme samaa mieltä siitä, että pienien valtojen asema [on] yleensä viime aikoina paljon huonontunut. Erityisesti on (sanoin minä) Suomen asemaa vahingoittanut se, että Wenäjä veti meidät neu­votteluunsa Englannin ja Ranskan kanssa. (Kuitenkin Kallio puheessaan valtiopäivien alkajaisissa äsken sanoi mm., että ”Suomen kansainvälinen asema on viime aikoina  vahvistunut”.  Pentin mielestä Kallion puhe oli muutenkin huono.  Hän ei ymmärrä ulkopolitiikkaa.  Hän on aina ollut kiinni kotimaan puoluepolitiikassa.) [J.K.P:N MYÖHEMPI KOMMENTTI: Kallio ei ymmärrä mitään.]

Erkkoa Pentti piti koko hyvänä ulkoministerinä. Sanoi hänen olevan myös Saksassa hyvissä nimissä. Hänen välinsä Blücherin kanssa on myös hyvät. Minä huomautin, miten hirmuisen vaikeat asiat meillä on kyseessä, ja sanoin, että ulkoministerin pitäisi neuvotella enemmän tärkeillä paikoilla olevien lähettiläiden kanssa. Tämän Pentti piti luonnollisena ja katsoi sen suureksi puutteeksi, jos niin ei tapahdu. Puhuin Pentille vanhasta asiasta, että olisi saatava Suomen ruotsinkieliset toimimaan täällä Suomen hyväksi ja erityisesti Suomen ja Ruotsin yhteistyön hyväksi puolustuksen alalla. Pyysin Penttiä koettamaan tehdä jotakin tässä. Pentti lupasi tehdä tai sanoi ehkä voivansa tehdä siinä jotakin.

Puhuimme myös Suomen ja Wenäjän välisistä suhteista. Sanoin aina koettaneeni ajaa niiden parantamista, koska hyvät suhteet Wenäjän kanssa ovat meille välttämätön. Mutta vientimme Wenäjälle ei saa kehittyä niin suureksi, että tulisimme Wenäjästä taloudellisesti riippuvaksi. Pentti oli samaa mieltä. Hän kertoi, että viime aikoina kuuluu Wenäjän taholta esiintyneen ilmauksia, jotka näyttävät tarkoittavan suhteiden parantamista. (Grandell myös kertoi, että venäläiset ovat tulleet rajalla entistä kohteliaammiksi.) Pentti sanoi kuulleensa, että eräässä kaupungissa oli Wenäjän lähettiläs esittänyt Suomen lähettiläälle ajatuksen Suomen ja Wenä­jän välisien suhteiden parantamisesta. Sitä minä en ole kuullut.

6/9 ’39 Soravuo kertoi joku aika sitten seuraavan: Gripenbergin, Lontoon lähettiläämme rou­va oli kertonut Parisissa Soravuolle ja hänen rouvalleen, että Maiski, Wenäjän Lontoon suur­lähettiläs, oli noin 1 á 1 1/2 vuotta  aikaisemmin lausunut rouva Gripenbergille, että ”5 vuoden perästä ei tule enää olemaan pieniä valtoja”.

6/9 ’39 Pentin mielestä saksalaiset ovat viime aikoina aina olleet naiveja. Siihen syynä, että he eivät ole uskoneet, että Englanti ja Ranska rupeaisivat auttamaan Puolaa, s. o. että Englanti ja Ranska eivät sekaantuisi Saksan ja Puolan väliseen sotaan. Tästäkin olimme yhtä mieltä. Mi­nä sanoin, että tässä on kyse kukistaa Saksa ja pysyttää Englannin vanha ylivalta ja sen takia Englanti menee sotaan. Pentti kysyi, luullaanko täällä Ruotsissa, että Ruotsi voi jatkaa malmin vientiä Saksaan. Salliiko Englanti sen? Vastasin, että UD:ssa ollaan kyllä sitä mieltä, että malmin veinti voi jatkua, mutta tuskin Narvikin kautta, koska englantilaiset sotalaivat sen estävät Atlantin merellä, mutta pitkin Pohjanlahtea ja Itämerta. Tästä on kysyttävä Bohe­manilta.

6/9 ’39 Puhelimme Pentin kanssa myös paperin ja selluosan viennin mahdollisuudesta Suo­mesta. Sanoin, että tarkoitus on kulettaa laivat pitkin Ruotsin aluevesiä. Pentti sanoi, että pape­rin menekki tulee vähenemään, koska sanomalehdet pienentävät kokoaan. Suomessa ovat ilmoitukset jo vähentyneet ja sentähden on pakko lehtien uudestaan pienentää. Pentti luulee, että sanomalehden koko myös Englannissa tulee pienenemään noin kolmanneksella. Puhues­samme pienten kansojen kohtalosta ja tulevaisuudesta kertoi Pentti Puolan Berliinin­ lähetystön sanomalehtiasiamiehen (jonka hän Helsingin ajoilta tunsi lahjakkaaksi mieheksi) lausuneen mm. sen ajatuksen, että Tanskalla ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä itsenäisenä. Tanskan ottaa valtansa alle joko Saksa tai Englanti.

7/9 ’39 Kävin Bohemanin luona. Hän antoi minulle tänään Englannin hallitukselta saadun ehdotuksen sopimukseksi kaupan järjestämiseksi Ruotsin ja Englannin välillä. – –  Lähetin tästä salasähkeen Erkolle sekä kirjeen.

Kyselin Bohemanilta, mitä hän arvelee sodasta. B ei tietänyt mitään. Hän katsoo, että puola­laiset ”slåss illa”. Luki erään sähkösanoman tämän väitteensä tueksi. Boheman tuntui luule­van, että sota tulee kestämään kauan. Boheman luuli, että laivaliike voi kulkea pitkin Ruotsin aluevesiä. Mutta ei aivan suuret laivat, mutta kylläkin rahtilaivat.

9/9 ’39 Sasu Punanen jatkaa puoluejännitystä. Hän ei osaa mistään muusta kirjoittaa tällaisena aikana!

Eilen 8/9 kävi luonani Stradznicky, Jugoslavian ministeri. Hän toi Jugoslavian puolueetto­muusjulistuksen, jonka lähetin Helsinkiin. Puhuimme politiikasta. Stradznicky luuli, että sota kestää kauan. Olimme samaa mieltä siitä, että Englanti ja Ranska eivät voi jättää yrittämättä, vaan tulevat koettamaan länsirintamalla pusertaa Saksaa. Mutta Puolan avuksi ei länsivallat voi päästä, vaan Puolan täytyy yksinään taistella ja se arvatenkin tulee muserretuksi. Stradz­nicky piti mahdollisena, että Italia ei mene sotaan, vaan pysyy siitä pois. Ensiksikin Italialle ei ole mieluista, että Saksa kovin vahvistuu. Stradznicky kysyi, mitä hyötyä Saksan voitosta olisi Italialle? Toiseksi Stradznicky piti mahdollisena, että Ranska ja Englanti lupaavat Italialle korvausta ja etuja siitä, että se pysyy neutraalina. Aivan samoin kuin viimeisen maailmanso­dan aikana. Mussolini ei häikäile pettää Saksan ja Hitlerin, jos näkee sen edulliseksi. Muuten voi Saksassa tapahtua levottomuuksia, sillä Saksan kansa ei ole halunnut sotaa. Ja puute voi Saksassa tulla suureksi. Mutta kaikki on epätietoisuuden verhon alla.

10/9 ’39 Toissapäivänä (8/9) oli eduskunnassa Helsingissä lähetekeskustelu budjetista. Siinä esiintyi mm Wirkkunen ikävästi ja vähemmän harkitusti. Hän käytti tilaisuutta moittiakseen ja kritiseeratakseen hallitusta joka suhteessa. Sen johdosta syntyi ikävä keskustelu hänen ja Tan­nerin välillä. Tällaisena aikana ei pidä sillä tavalla haastaa ja herättää riitaa, se ei ole isän­maallista menettelyä eikä siitä ole maalle hyötyä. Kuitenkin nyt on tärkeä ja hyvä, että sosia­lidemokraatit ovat mukana hallituksessa ja asioista vastaamassa, koska sen kautta saadaan kansa mukaan paljon paremmin, kuin jos esimerkiksi kokoomuspuolue olisi johdossa.

Puhuin tänään telefonissa Henrik Ramsayn kanssa Suomen taloudellisen puolustusneuvoston asioista, jonka puheenjohtaja Ramsay on. Mainitsin lukeneeni keskustelun Suomen eduskun­nassa. Ramsay heti kosketteli Wirkkusen lausuntoa. Ramsay sanoi, että olot ovat meillä Suomessa aivan toisenlaiset kuin Ruotsissa. Ramsay tunsi hyvin Ruotsin olot myös statens reserv­ förrådsnämndin ja sen toiminnan. Meillä ei ole voitu varastoida, kun rahat on menneet pe­rushankintoihin. R lausui myös, että hallitus ei ole ottanut sodan vaaraa kovin vakavalta kan­nalta. Kaikki tämä on aikaansaanut sen, että moni hyvä esitys on jäänyt tekemättä tai ei ole tullut toteutetuksi. Bensinin varastoimisesta on viime huhtikuussa säädetty laki, mutta sitä ei ole pantu täytäntöön. R:n mielestä asema ei ole niin huono kuin sanotaan. Saamme luultavasti ulkomailta tavaroita, bensiiniä ym., jos meillä on rahaa maksaa. Sen vuoksi on vientiä koetet­tava pitää käynnissä. Mutta siinä on suuria vaikeuksia. Vaikka laivaliike saataisiin pysymään käynnissä, niin sekä rahti- että vakuutusmaksut ovat kovasti nousseet ja se korottaa meidän vientitavaroittemme hintoja niin paljon, että meidän on vaikea kilpailla Kanadan ym paperin ja sellulosan kanssa. Puutavara ei ollenkaan kannata niin korkeita rahteja ja vakuutus maksu­ ja. Bensinilaivat ei kyllä tule Suomeen (ainakin vaativat korkeita vakuutusmaksuja ja myös rahteja). Ne jäävät Norjaan, mutta norjalaiset tankkilaivat tuovat bensinin meille. Sitä tietä saadaan bensiniä.

10/9 ’39 Ruotsissa tänään pantiin tärkeimmät vientitavarat lisenssin alaiseksi. Möller piti ra­diossa tästä asiasta puheen. Möller perusteli tätä toimenpidettä: Wi är beroende av import, och vi måste exportera om vi vill importera. Voi olla mahdollista, että tulee syntymään injlytelser av icke kommersiell art på exportörer. Sentähden hallitus katsoo olevan syytä möjliggöra kontroll över väsentliga delar av utrikeshandeln.

10/9 ’39 Englanti on päättänyt ottaa sotatoimenpiteittensä pohjaksi sen edellytyksen, että sota tulee kestämään kolme vuotta tai sitä kauemmin. Onko se bluffia vai ei, se nähdään myö­hemmin. Länsirintamalla, in no mans land, Siegfrid- ja Maginot-linjojen välissä on sotatoi­mia, mutta millaisia, se on tietämätön. Vanhat roomalaiset rakensivat vallinsa, limex [limes], Saksassa barbareja vastaan. Nyt on tultu samaan tilaan. Nyt on rakennettu kaksi limexiä: Sieg­fried-linja ja Maginot-linja. Nyt rakennetaan tällaisia limexejä toisiamme vastaan. Samoin mekin rakennamme Kannaksella oman limexin Wenäjää vastaan. Nykyään on epäluulo ylei­nen pienissä kansoissa suuria valtoja vastaan. Emme usko Englantia eikä Ranskaa sen pa­remmin kuin Saksaa. Tämä on paha este parempien olojen syntymiselle tulevaisuudessa.

11/9 ’39 UM:stä saapui ilmoitus, että Ruotsi kieltäytyy ottamasta suomalaisia sellulosalasteja. Pyydettiin ottamaan selvää. Kysymys sellulosan vientikiellosta lykätty, kunnes saadaan tästä selvä. Boheman otti selvää ja ilmoitti, että ei sellulosayhdistys eikä rederiföreningen tiedä tästä mitään. Se ei siis ole totta.

Talvela soitti minulle. Tänne on tänään tullut kymmenen teollisuusmiestä neuvottelemaan laivauksista yms. Huomenna kl. 9.30 aamupäivällä tulevat Walden ja Talvela minun luokseni. Tänään luonani lääkintöneuvos Hennan Lavonius, joka on täällä ottamassa selvää, miten lääkkeitä saataisiin Suomeen ja saataisiinko täältä. Puhuin Savolahdelle lääkeasiasta. Savolah­ti luuli, että kauppa tulee käyntiin, koska sekä Englanti että Saksa ei tahdo estää kaikkea kauppaa.

12/9 ’39 Aamulla kl. 9.30 tuli luokseni teollisuusmiehiä: R. Walden, Gräsbäck, Gullichsen, Ekholm (Kymi), Talvela, jotka eilen tulleet tänne jäljestämään laivaus- ym. asioita, jotka kos­kevat ulkomaankauppaa. (Niiden lisäksi oli tullut vielä muita: Kramer, Favre ym.) He olivat hyvin ärtyneitä, koska olivat kuulleet, että Ruotsin hallitus muka aikoisi kieltää Ruotsin laivo­ja kulettamasta suomalaisia tavaroita. Gräsbäck kertoi, että Göteborgissa oli useampia laivoja peruutettu, joittenka piti viedä Suomen sellulosaa Etelä-Amerikkaan. Minä sanoin, että Bo­heman oli minulle eilen sanonut, että siinä ei ole perää. Soitin Bohemanille, heidän läsnäolles­saan ja B otti uudestaan selvää ja soitti minulle, että asia on kuten hän eilen sanoi. Mutta uusi­en olojen vuoksi on kaikki laivaussopimukset peruutettu sekä ruotsalaisiin että suomalaisiin tavaroihin nähden. Se on force majeure mutta ”det finns intet spår till diskriminiering av fins­ka varor”, sanoi Boheman. Herrat lähtivät sitten kokoukseen ja Operakellarissa sanoi minulle Walden, että kokouksessa ruotsalaiset oli ollet hyvin ystävällisiä ja antaneet lupauksen, että Ruotsin laivat tulevat Suomeen samalla tavalla kuin tähänasti, vieläpä lähettävät enemmän laivoja, jos vaan on heille mahdollista. Herrat ilmoittivat minulle, että sellusosan ja paperin vientikieltoa (s.o. lisenssijärjestelmää) vaativat Ruotsin teollisuusmiehet hyvin kiivaasti. Minä sanoin mielipiteeni, että siihen voidaan kyllä mennä, lisensit voidaan järjestää niin, että siitä ei ole viennille mitään vahinkoa. Asioita on Ruotsin kanssa koetettava järjestää sovinnossa. Si­ten saadaan paras tulos. (Kuten nyt on käynyt selväksi, on asia tässäkin tapauksessa hyvin järjestetty.)

Kl. 2.15 oli Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin kokous. Se oli hauska. Siinä mm. päätettiin lähettää kauppakamarin johtokunnan jäsenten allekirjoittama kirje lisenssilautakunnalle. Siinä pyydettiin, että lautakunta antaisi lisenssejä tavaroille, jotka menevät Suomeen. Muu­tenkin oli kaikki johtokunnan jäsenet hyvin suosiollisella kannalla.

Tultuani kotiin luin Suomen Sosialidemokraatin toimituksen kirjoituksen ja kysymyksen P. Wirkkuselle. Se on paha asia. Se voi viedä Mannerheimin eroon. Tämä taitaakin olla Sosiali­demokraatin miesten tarkoitus. Tämän on Wirkkunen tyhmällä lausunnollaan saanut aikaan. Huomenna puhun asiasta R. Waldenin kanssa. Jos Mannerheim eroaa, vahingoittaa se meidän maamme etuja suuresti. Myös täällä Ruotsissa se tekee hyvin pahan vaikutuksen. Wirkkunen on onneton poliitikko. Mutta sosialidemokraatit myös tahtovat käyttää tilaisuutta päästäkseen Mannerheimista. Mannerheimin ero vaikuttaisi meidän omassa maassamme myös kovin repi­västi, sillä Mannerheimilla on suuri kannatus. Ja kenen panisi hänen sijaansa? Östermanin?! Ei hän vastaa vaatimuksia. Onneton! Wirkkusen ei pitäisi ottaa osaa politiikkaan. Hänen paikkansa olisi olla piispana ja siinä hän olisi jo vuosia sitten ellei olisi politiikallaan pilannut asiaansa.

13/9 ’39 R. Walden luonani aamupäivällä. Keskustelin hänen kanssaan seuraavasta Suomen Sosialidemokraatissa 11/9  ’39 olleesta toimituksen kirjoituksesta:

Mitä tarkoitetaan?

Talousarvion lähetekeskustelussa esitti edustaja Virkkunen harvinaisen epäonnistuneen lau­sunnon, joka syystä on kaikilla tahoilla herättänyt suurta ihmettelyä ja paheksumista.  Halua­matta kajota sen muuhun sisältöön emme voi olla kiinnittämättä huomiota erääseen tämän lausunnon kohtaan, jonka tarkoituksesta on syytä vaatia suurempi selvyys. Puhuessaan puo­lustuslaitoksesta ja sen tarpeista edustaja Virkkunen lausui mm: ”Hallituksen velvollisuus on alttiisti ja kiitollisesti tehdä kaikkensa tyydyttääkseen korkeimman sotilasjohdon ajankohtai­sia vaatimuksia ja toteuttaakseen sen esittämiä ohjelmia. Tätä tinkimätöntä lojaalisuutta ja notkeaa palvelusmieltä ylintä sotilasjohtoa kohtaan maa odottaa hallitukselta. Jos hallitus tuntee vastuunsa yhtä syvästi kuin korkein sotilasjohto sen tuntee, on yhteistyö muodostuva par­haaksi ja hedelmälliseksi.” Mitä tällä tarkoitetaan? Haluaako edustaja Virkkunen alistaa halli­tuksen ”korkeimman sotilasjohdon”,  so. sotamarsalkka Mannerheimin  ”notkeaksi palvelijaksi”, jonka tehtävänä on vain ”kiitollisena” tyydyttää korkeimman sotilasjohdon vaatimuksia? Tämmöinen vaatimus ei ole uusi. Se oli tietääksemme aiheena siihen ristiriitaan, mikä kesällä syntyi hallituksen ja hra Mannerheimin välillä ja jossa viimemainittu unohti jopa hallitusmuo­don määräykset. Maa odottaa edustaja Virkkuselta tyydyttävää selitystä siitä, mitä hän sanoil­laan on tarkoittanut.

Sanoin: Wirkkusen tyhmä esiintyminen eduskunnassa on johtanut ikävään kirjoitukseen Suo­men Sosialidemokraatissa (”Mitä tarkoitetaan?”). Tämä karkea hyökkäys Mannerheimia vas­taan voi johtaa ikävään seuraukseen. On mahdollista, että se on julaistu tarkoituksessa päästä irti Mannerheimista, joka on sosialidemokrateille ikävä, koska hän vaatii puolustukseen pal­jon varoja, mutta sosialistit tahtoisivat käyttää kaikki varat muihin tarkoituksiin. Myös Man­nerheim, joka itse mielellään menisi rauhaan, voi tästä pahastua ja lähteä. Pyysin Waldenia koettamaan toimia niin, että asiasta ei tulisi pahempia seurauksia. Sillä jos Mannerheim nyt lähtee pois, vahingoittaa se Suomen asiaa paljon, ei vähimmin täällä Ruotsissa, jossa Manner­heim on erityisen hyvin tunnettu. Myös Suomessa asia herättäisi kovin suuria ikävyyksiä, koska Mannerheimilla on paljon kannattajia maassa. Vaikuttaisi repivästi, jakaisi kansaamme. Onneton. Walden ei luullut, että sosialistitkaan päästää pois Mannerheimia. Minä vastasin, että Walden ei voi olla tästä järin varma. Walden myönsi, että kesällä, kun riita Mannerheimin ja hallituksen välillä tapahtui, oli hallituksessa niitä, jotka katsoivat, että ”antaa ukon mennä”. Pyysin puhumaan asiasta Erkon kanssa ja Walden lupasi sen tehdä.

Puhuimme Waldenin kanssa myös puolustuksesta. Minä sanoin, että Puolan kohtalo osottaa, miten vaikea pienen vallan on puolustaa itseään aseilla suurvaltaa vastaan. Puola on jotenkin suuri valta ja se on käyttänyt hyvin paljon varoja sotalaitokseensa, mutta näin on käynyt. W sanoi: ”Mutta meidän täytyy puolustaa itse.” Minä vastasin, että tietysti. Meidän pitää myydä henkemme niin kalliisti kuin mahdollista, mutta sittenkin meidän puolustuksemme on pääasi­assa meitä itseämme varten tarpeen, koska se pitää yllä meidän moraaliamme ja elämäntoivo­amme. Keskustelu jäi tähän. Walden sanoi Hernödin kertoneen hänelle, että olot Saksassa ovat niin huonot ja tyytymättömyys niin suuri, että siellä tulee pian levottomuuksia ja Hitler kukistuu. Sitten voi tulla rauha. (Tämä on siis sama mielipide, jota Linder on minulle useasti puhunut. Saa nähdä, onko tässä perää. Saksan kansa voi katsella asioita toiselta kannalta kuin mitä täällä Ruotsissa ajatellaan.) Puhelimme myös siitä mahdollisuudesta, että Wenäjä se­kaantuu Puolan sotaan. Se olisi meistä molemmista huolestuttava asia, sillä ei voi tietää, mi­hin se lopulta vie. Minä sanoin myös sen, että jos Saksa häviää sodan, niin putoaa pois pää­vastustus Wenäjää vastaan ja se ei ole meille hyvä. W ei ollut oikein tällä kannalla.

13/9 39 Illalla Oopperakellarissa päivälliset Waldenin ja Kymin Ekholmin kanssa. Minä näy­tin Waldenille myös yliopiston rehtorin Linkolan puheesta otteen, joka on tämänpäiväisessä Aftonbladetissa ja joka koskee yliopiston kieliasiaa ja AKS:ää ym. W ihmetteli, kuten minä­kin, että tänä aikana Linkola voi puhua tällaista.

14/9 ’39 Tanskan uusi lähettiläs Kruse oli luonani tulokäynnillä. Puhuimme politiikkaa, mutta mitään erinomaista ei Kruse tiedä. Ihmettelimme molemmat Englannin politiikkaa, kun se oli avunlupauksillaan saattanut Puolan sotaan eikä kuitenkaan voi mitään tehdä Puolan auttami­seksi. Puolan kohtalo on surkea.

14/9 ’39 Kirjoitin Erkolle Linkolan puheen ja Suomen Sosialidemokraatin hyökkäyksen joh­dosta Mannerheimia  vastaan.

15/9 ’39 Allekirjoitettiin lihasopimus Sandlerin kanssa. Se on koko hyvä.

17/9 ’39 Wenäjä on tänä aamuna julistanut sodan Puolaa vastaan ja Wenäjän joukot ovat hyö­känneet Puolan rajan yli. Sain siitä sähkösanoman UM:stä tänä aamuna. Saa nähdä, mitä tästä seuraa myös meille. Jo 13/9 39 sain UM:stä salasähkeen: ”Odotetaan Venäjän osallistumista sotaan lähitunteina jolloin Puolan kohtalo ratkaistu. Pietarin Moskovan junayhteys matkustajille katkaistu.” (Asiallisesti siis tämä sähkösanoma oli oikea, vaikka ajankohta ei ollut tämä.)

Kysyin Bohemanilta, onko hän kuullut mitään Wenäjältä, mutta hän sanoi, ettei ollut kuullut mitään eikä tiedä mitään Wenäjän interventiosta. 15/9 kysyin samaa Sandlerilta lihasopimuk­sen allekirjoitustilaisuudessa, mutta hän myös ei sanonut tietävänsä mitään Wenäjältä. Jos Boheman ja Sandler ei aikomuksellisesti tahtoneet salailla, niin osottaa tämä myös, että Ruot­sin diplomatia ei juuri ole ajan tasalla. Kuten Carl Enckell monesti on sanonut, että Ruotsin diplomaatit eivät kelpaa mihinkään.

17/9 ’39 Nya Dagligt Allehanda sisältää sähkösanoman Tallinnasta, että mieliala on Baltian valtioissa kovin hermostunut. ”Pelätään man fruktar en forestående rysk ockupering av de baltiska länderna. Vid den estniska såväl som vid den lettiska gränsen ha ryssarna koncentre­rat långt större trupper än; september. Järnvägsförbindelsen med Ryssland ha avbrutits. Tå­gen från Moskva anlände sedan några dagar icke längre till Riga. Från rysk sida har ingen­ting meddelats om orsaken.”  Lieneekö tämä tieto tosi?  Cajander ja Erkko sanoivat, etteivät he ole kuulleet tällaisesta. Erkko kertoi,  että päinvastoin olisi Wenäjän puolesta ilmoitettu, että halutaan olla Suomen kanssa neutraaleja.

17/9 ’39 Cajander ja Erkko läpimatkalla Köpenhaminaan pää- ja ulkoministerien kokoukseen. Tarjosin heille päivälliset Operakellarissa. Saapuivat lentokoneella kl.  7 ja jatkoivat matkaa kl. 9.

17/9 ’39 Hjelt kertoi, että klubissa, missä hän käy, puhutaan politiikkaa. Siellä on useamman kerran lausuttu, että Ruotsi ei tule Suomen apuun. Joku aika sitten oli eräs virkamies sanonut, että ”man bör ej hysa illusioner. Om Finland skulle råka ut för krig, så skulle Sverige genast proklamera neutralitet”. (Täältä saadaan apua ja tukea niin kauan kuin ollaan puolueettomia, mutta ei enempää.)

17/9 ’39 Syödessämme Operakellarissa puhuin Cajanderin kanssa. Minusta tuntui, että sekä hän että Erkko olivat jotenkin vähän huolissaan. Ehkä ei tahtoneet näyttää, kun pöydässä oli seitsemän herraa. Kysyin, miten kauppa käy. He näyttivät olevan jonkin verran optimisteja. Sanoivat laivojen kulkevan ja kauppoja tehtävän. Mutta englantilaisien määräämät maksimi­hinnat ovat nyt, kun punnan kurssi on laskenut, aivan liian matalat. Kun minä lausuin, että jos Englanti ja Ranska nyt tekevät rauhan sitten, kun Puolan on käynyt onnettomasti, menettää Englanti suurvalta-asemansa,  vastasi siihen Erkko, että Englanti on jo menettänyt suurvalta-asemansa. Siellä ei ole hänenkään mielestään miehiä, jotka osaisivat hoitaa ulkopolitiikkaa. Halifax ei [osaa], vaikka käy kirkossa rukoilemassa aina, kun on tehtävä päätös. Cajander oli äänetön kuten tavallisesti. Hän sanoi, että nyt jo on Oulu vähentänyt tuotantoaan, sillä ei voida tehdä varastoon.

18/9 ’39 Wenäläisien ryntäys Puolaan jatkuu. Erilaisia ilmoituksia lehdissä. Englanti ja Rans­ka ei tee juuri mitään auttaakseen Puolaa. Puolan Presidentti ja hallitus ovat paenneet Ru­maniaan.

18/9 ’39. Kucera sanoi Münchenin jälkeen minulle: ”Elkää uskoko Englantiin ja Ranskaan!. Me olemme uskoneet ja tämä on seuraus. Nyt on Puola samassa asemassa. Englannin ja Ranskan politiikka on tosiaan huonoa ja tyhmää ja epämääräistä. Puola on kuolemaisillaan ja Englanti ja Ranska ei tee mitään sen auttamiseksi. Niiden hyökkäykset länsirintamalla ei auta Puolaa. Englanti ja Ranska kaiketi luulevat, että blokadi tappaa Saksan ja saa sen alistumaan kuten 1918. Saa nähdä, miten käy. Minusta tämä Englannin ja Ranskan politiikka on aivan käsittämätöntä.

19/9 ’39 Nämät päivät antaneet siitä opetuksen, miten tapaukset voivat muuttua yht’äkkiä melkein päivästä toiseen. Tarvittaisiin nero, jotta voisi ne edeltäpäin nähdä. Mutta mistä se nerous saadaan? Ressentiment on voimakkaampia tekijöitä myös kansojen elämässä. Wenä­läiset ei ole unohtaneet sitt nederlag framför Warszawa 1920. Nyt ne sen kukistavat. Ranska­laiset eivät unohtaneet 1870-71 tapauksia, myös sitä, että Saksan sotajoukot marssivat silloin Pariisiin ja että Saksan keisarikunta julistettiin Versaillesin pallosalissa. (Siinä salissa allekir­joitettiin Versaillesin rauha 1919.) Punaiset ei meillä unohda 1918 tapauksia. Tämä ressenti­ment-tunne on tärkeä pitää muistissa.

19/9 ’39 The Times lehdessä, josta olen lukenut eilen ja tänään niitä numeroita, jotka ovat saapuneet (saapunut epäsäännöllisesti) kirjoitetaan kovin kiihkeästi Saksasta ja sodasta ja eri­tyisesti Hitleristä ja Hitlerismistä. 11/9 käytettiin sanaa ”maantierosvo (brigand) Saksasta.

Timesin numerossa 12/9 ’39 siteerataan Canadan pääministerin Mackenzie Kingin sanoja Ca­nadan parlamentissa: If Hitler and the forces of evil should win this war – – there can be no neutrals, and isolation for North America would prove a myth(!!) ln that event life on this continent would not be worth living. (!!) The challenge of Hitlerism sanotaan olevan koko Englannin imperiumissa kohdannut yksimielisyyden. The long series of aggressions, com­pleted with assurances given only to be violated within a jew weeks or months, has finally convinced even the most reluctant that it is impossible for anyfreedom-loving people to live at peace with the Nazi system. Joissakin piireissä Canadassa katsotaan kansallissosialismia as a bulwork against Bolshevism, mutta Wenäjän ja Saksan sopimuksen allekirjoittaminen come as a final disillusion. Silloin kävi selväksi, että tuo mielipide oli a myth, jota Ribbentrop oli niin ahkerasti levittänyt. Myös Intiassa Gandhi kannatti. Hän sanoi, mitä Intian vapaudella arvoa, jos Englanti ja Ranska kaatuvat. Koko Englannin imperium on yksimielinen ja kannat­taa Englantia sodassa Hitleriä vastaan.

19/9 ’39 Wenäjän ryhtyminen Puolan ja Saksan sotaan ja hyökkääminen Puolaan on Suomelle taas paha asia. Meidän asemamme pahentui jo kovasti siitä, että Wenäjä neuvotteluissaan Englannin ja Ranskan kanssa veti Suomen esille. Se herätti epäluuloja meitä kohtaan ja asetti meidät reunavaltojen joukkoon. Siitä kävi myös ilmi, että Wenäjän tarkoitus on saada Suomi (samoin kuin Wiro ja Latvia) vasallivaltioikseen, ehkäpä vallottaa Suomi takaisin.

19/9 ’39 Kun söimme Operakellarissa 17/9 Cajander Erkko ym., kertoi Erkko, että linnoitus­ten kaivajat Kannaksella olivat panneet esille plakaadin, jossa oli kirjoitettu jotain siihen suuntaan että ”ryövärit” sopimattomia sanoja ”ryssistä” sekä että ”Stalin on tapettava”. Wenä­läiset olivat valokuvanneet tämän ja lähettäneet Moskovaan. Tänään kertoi Hjelt, että Åbo Underrättelserin toimittaja, joka on tänään täällä, oli kertonut hänelle, että– [linnoitustöissä] pari upseeria, luutnanttia pitäneet kovia puheita ja sanoneet, että me kyllä vielä tulemme va­pauttamaan heimoveljemme karjalaiset ja inkeriläiset. Vieläpä oli – – [rajalla] toisella puolella oleville venäläisille katolta näytetty, että ryssiltä tullaan ottamaan pää pois. Hän oli näyttänyt liikkeet, jotka oli venäläisille tehty. Tällainen menettely on kovin vahingollinen. Siitä olisi tehtävä loppu.

Koko Karjalan-asiassa olisi ruvettava ajattelemaan järkevästi. Ulkoministerin asia olisi koet­taa tässäkin vaikuttaa. Mutta kun minä joku aika sitten puhuin asiasta Erkolle, vastasi hän, että nuorisolla pitää olla ideaaleja. Viime kerralla hän kuitenkin kertoessaan edelläolevan (”Stalin on tapettava”) oli huolissaan ja puolusti sillä sitä, että meidän vaikea saada välejä Wenäjän kanssa hyviksi, kun sellaista tehdään. Koetettakoon reagoida sitä vastaan.  Meidän pitäisi sa­noa julki, että Karjalan asiasta on luovuttu. Mutta Erkko tai muu hallitus eivät sitä uskalla  tehdä. (Jos Wenäjä joskus menisi hajalle, niin mitä silloin tehdään, se on eri asia, jota nyt ei voi ottaa lukuun. Se aika ei nyt ole näköpiirissä.) Akateemisen Karjalaseuran jäsenet edelleen tekevät valoja siitä, että pelastavat Itä-Karjalan. Tämän tietävät venäläiset, joilla on vakoilijoi­ta AKS:n kokouksissa.

Saapui salasähke 19/9 ’39 kl.  23’52:

Ulkoministerille Hynnisen salasähkeet: primo Sovjetin lähettiläs tänään iltapäivällä ilmoitta­nut Selterille: koska Wiro ei valvo järjestystä vesillään antaen mahdollisuuden pidätetyn sota­aluksen karkaamiseen ryhtyy Sovjet harjoittamaan valvontaa Suomenlahdella. Kerrotaan Sov­jet poistaa piikkilankaesteitään rajallaan Narvan takana. Sekundo Viro harkitsee aderton nit­ton tjugo ikäluokkien mobilisointia.

Toinen salasähke, joka saapui samalla kertaa:

Ilmoittakaa ulkoministerille: Yleisesikunnan tiedossa neuvostolaivasto tänään lähtenyt liikkeelle Cronstadtista. 23 kevyttä alusta sivuuttaneet Seiskarin kl.  15 ja viisi näistä Suursaaren kl. 19

(Saa nähdä, mitä tästä tulee ja tuleeko Neuvosto-Wenäjän laivasto tekemään meille mitään pahaa. Mutta Erkko on optimistinen kaikesta huolimatta!!)

20/9 ’39 Cajander ja Erkko palasivat Köpenhaminasta ja jatkoivat matkaa lentokoneella Hel­sinkiin. Olin tapamaassa heitä Brommassa. Erkko oli saanut eilen saapuneet salasähkeet. Mi­nulla ei ollut aikaa puhua hänen kanssaan. Mutta Hjeltille hän oli sanonut, että nyt on otettava esille kysymys Suomenlahden saarista ja niiden  vaihtamisesta Wenäjälle ja on koetettava asiaa hoitaa niin, että se näyttää siltä, kuin me olisimme asiassa voittaneet. [MARGINAALISSA (TODENNÄKÖISESTI VASTA MUISTELMIA KIRJOITETTAESSA MERKITTY): Liian myöhäistä!!,  !!,!!.]

20/9 ’39 Saapui aamulla Idman matkalla Amerikan kautta Tokioon. Hän oli koko päivän mi­nun luonani, söi suuruksen ja päivällisen. Puhelimme paljon. Hän ei ole myös tyytyväinen ulkoasiain hoitoon. Cajander ei niistä ymmärrä mitään. Hän käy saamassa neuvoja Ståhl­bergilta, joka on hirmuinen Saksan-vihamies. Erkko on intresserattu ulkoasioista, mutta hän on poikanen eikä hänellä ole aikaa miettiä asioita ja hän luulee myös aina itse ymmärtävänsä asiat hyvin. [MARGINAALISSA: Oikea arvostelu.] Kun on niin vaikeat ajat kuin nyt, olisi hänen pitänyt panna toimeen neuvotteluja Helsingissä, kutsua entisiä ulkoministereitä ym asiantunti­joita. Mutta sitä hän ei ole tehnyt. Hänellä ei ole koskaan aikaa. Idmanin on ollut vaikea häntä tavata. Eikä hänen kanssaan koskaan saa oikeastaan perinpohjaisemmin keskustelua toimeen. Muutenkin on ulkoministeriö heikosti varustettu. Sen voimat on heikot. [MARGINAALISSA: Oikein] Idman oli hyvin huolissaan venäläisien laivojen liikkeellelähtemisestä. Hän pelkäsi, että ne tulevat ottamaan Suomenlahden saaret. Hän oli samaa mieltä kuin Mannerheim (ja minä), että talvella olisi pitänyt niitä koskeva asia hoitaa toisella tavalla ja paremmin. Nyt on vaikeampi saada asia esille, sillä venäläiset voivat ottaa saaret ilman meidän lupaamme ja ilman korvausta.

Idman kertoi olostaan Moskovassa ja keskustelusta Molotovin kanssa. Moskovassa on vaikea saada mitään selville, koska diplomatit on siellä kokonaan eristetty venäläisistä, paljon enemmän kuin aikaisemmin. Molotovin kanssa on kovin vaikea keskustella, hän inttää ainoas­taan omaa mielipiedettään eikä ota kuulevaan korvaansa, mitä toinen sanoo. Stalin on alkanut kääntyä nationalismiin. Häntä palvotaan nyt Kremlissä pahemmin kuin ennen keisaria. Venä­jälle on syntynyt yläluokka byrokratiasta, muuten kaikki on samanlaista. Kysyin millaiset olot on Wenäjällä? Idman vastasi, että Liettuan lähettiläs on eräs virkamies, joka oli Moskovassa jo ennen sotaa. Hän oli sanonut, että elämä Wenäjällä alimman kansan keskuudessa on tullut ikävämmäksi kuin se oli ennen sotaa. Mutta muutosta ei voi toivoa pitkään aikaan. Idman katsoi, että meidän kannaltamme olisi toivottavaa, että Saksa ei häviäisi sotaa. Sillä jos Saksa häviää, niin silloin ei ole mitään vastapainoa Wenäjää vastaan ja Suomi ym. jäävät kokonaan Wenäjän käsiin. Tämä on myös minun mielipiteeni. (Sen sanoin mm R. Waldenille, kun hän äsken oli täällä. Se on merkitty edellä.)

21/9 ’39. – – huolestuttava asia. Wenäjän vaikutus Itä-Euroopassa on kovasti lisääntynyt. Vie­lä vuosi sitten Wenäjä oli isoleerattu ja sen merkitys oli paljon pienempi kuin nyt. Ja jos niin käy, että Saksa lopulta häviää tämän sodan, niin Wenäjä jää yksin koko Itä-Euroopan valti­jaaksi ja sen vaikutusvalta ja merkitys suuresti lisääntyy. Näyttää sentähden siltä, että meidän etumme nyt vaatii sitä, että Saksa voittaa sodan Englantia ja Ranskaa vastaan. Silloin Saksa on ainoa vastapaino Wenäjää vastaan.

21/9 ’39 Tapasin Hernodin. Puhelimme vientimarkkinoista. Hernod sanoi, että viennit ja lai­vaukset ovat alkaneet päästä alkuun. Amerikalaiset ja myös englantilaiset näyttävät suostuvan maksamaan lisähintaa ”par tre dollar per ton”. Perustus on se, että kaikki kulut on nousseet: rahdit, vakuutukset ym. Sellulosa myydään ex dock s.o. viejän on maksettava kaikki maksut aina dokkaan asti. Amerikassa (USA) on inflatio kovassa menossa. Hinnat ovat nousseet. Hernod esitti siitä esimerkkejä. Amerikalaiset ottavat mielellään ostamansa määrät sekä tämän inflation vuoksi, että sentähden että pelkäävät, että Pohjoismaat eivät voi pysyä sodan ulko­puolella ja sentähden on amerikkalaisien mieleistä ottaa nyt kaikki tavara, jonka saa, koska tulevaisuudessa ei voi saada mitään, sitten kun Pohjoismaat ovat joutuneet sotaan. Hernod katsoo, että olisi hyvä, jos Ruotsi, Suomi ja Norja kulkisivat tässä asiassa yhdessä, sillä siten saadaan paraiten tuloksia. Sellulosamiesten yhteinen kokous on taas 29/9 täällä.

21/9 ’39  Kolme reformia tarvittaisiin ulkoministeriössä.

1. Ministerin pitäisi kokonaan luopua pienistä asioista. Antaa ne virkamiehille.

2. Ottaa vastaan ulkomaiden ministerejä määräpäivinä kuten Sandler täällä, kaksi tuntia vii­kossa, paitsi kun olisi hyvin tärkeitä asioita.

3. Ulkoministerin ei pitäisi ottaa osaa Valtioneuvoston istuntoon muuten kuin silloin, kun on hänen asioitaan. Ei siis myös [EPÄSELVÄÄ] sisäpolitiikasta. Siten voisi olla sama ulkoministeri, vaikka hallitus muuttuisi.

Lisäksi 4. Ulkoministerin pitäisi kutsua neuvotteluun asiantuntijoita. Muodostaa neuvottelu­kunta. Nyt ei ulkoministeriä voi juuri tavata eikä keskustelusta hänen kanssaan tule mitään. Eikä hänellä ole aikaa miettiä, vaikka hänen ei pitäisi tehdä mitään muuta kuin miettiä.

22/9 ’39 Sanomalehtiuutisien mukaan asiat kehittyvät huonoon suuntaan meille. Neuvosto­ Wenäjän vaikutus kasvaa. Näyttää siltä, kuin Saksa olisi ollut pakotettu myöntämään Wenä­jälle vapaat kädet Itä-Euroopassa.

22/9 ’39 Itä-Galiziassa ja Puolan Valkovenäjällä bolshevikit muodostavat neuvostojärjestel­mää ja ampuvat puolalaisia virkamiehiä. – – kaikki viittaa siihen, että Bolshevikki-Wenäjän vaikutus on suuresti noussut. Vielä vuosi sitten oli Wenäjä isoloitu ja Euroopan politiikassa merkityksetön. Nyt on toisin. Seurauksena sodasta voi olla, että kun muut Euroopan valtiot ovat väsyneet, jää Bolshevikki-Wenäjä voimakkaaksi. Mikä on silloin seuraus, varsinkin meille Wenäjän rajanaapureille?  Wai tuleeko yleinen bolshevismi Eurooppaan ja maailmaan?

22/9 ’39 Erohakemus Tasavallan Presidentille.

Kuten jo kauvan sitten olen ilmoittanut, haluan luopua nykyisestä toimestani tulevan joulu­kuun 1 pnä, jolloin olen ollut siinä tasan kolme vuotta. Pyydän sen vuoksi kunnioittavimmin, että minut vapautetaan Tukholman lähettilään virasta yllämainitusta päivästä lukien. Liittäen ansioluettelon pyydän sen ohella saada lainmukaisen eläkkeen. Tukholmassa lokakuun 2 pnä 1939.

Tukholma 2/10 ’39 Ulkoasiainministeri E. Erkko, Helsinki. Herra Ministeri, Wiitaten useihin keskusteluihin kanssane lähetän tämän ohella Tasavallan Presidentille osotetun erohakemuk­seni. Wastaanottakaa, Herra Ministeri, suurimman kunnioitukseni vakuutus. J.K.P.

Riian lähettiläs Palinin raportti, allekirjoitettu 14/9 ’39. Saksan täkäläinen lähettiläs von Kotze kävi eilen luonani. – – v Kotzen viitattua Saksan vakuutuksiin, että saksalais-venäläinen hyökkäämättömyyssopimuksen yhteydessä ei oltu sovittu mistään Suomea tai Baltianmaita vahingoittavasta, ja todettuamme,  ettei Neuvostoliiton mahdollinen vaikutusvallan kasvu ltämerellä ja sen ympärillä voisi olla Saksan intressien mukaista, v Kotze (ilmeisesti ajatellen tulevaisuuden eri mahdollisuuksia) lausui (ruotsiksi, koska keskenämme käytämme tätä kiel­tä): ”Det är klart att vi inte vill det, (tarkoitti siis Wenäjän vaikutusvallan kasvua Itämerellä ja sen ympärillä) men det är inte sagt, att man i alla situationer också kan sätta sig på tvären för att effektivt hindra det man inte vill.” Hyökkäämättömyyssopimuksen solmimisesta Neuvos­toliiton kanssa v Kotze väitti, että Hitler oli viimeiseen asti vastustanut sitä ja vasta i nödläge suostunut siihen.

(Idman sanoi, että Hitler antoi suostumuksensa tähän sopimukseen vasta 19/8, siis kolme päi­vää ennen sen alle kirjoittamista.)

23/9 ’39 Salasähke Helsingistä: Selter rouvineen lähtenyt tänä iltana Moskovaan.  (Lehdissä oli, että Selter menee Moskovaan allekirjoittamaan kauppasopimusta, josta oli viime aikoina neuvoteltu.)

23/9 ’39 Kävin Riksbankchefin Rooth’in luona pankissa. Tiedustelin häneltä erilaisia asioita. – – Käänsin puheen sotaan. Rooth oli kovasti Saksaa vastaan. Hän luuli, että Saksan armeijan päälliköt tulevat tekemään sodasta lopun. Sillä he eivät voi sietää sitä yhteistyötä, mikä on syntynyt bolsheviikien kanssa. Se on Saksalle vaarallinen, koska kommunistiagitatio pääsee täten aivan Saksan rajalle. Saksan sotapäälliköt tekevät rauhan Englannin ja Ranskan kanssa ja se rauha on kohtuullinen. Saksa saa Danzigin ja jonkunlaisen käytävän Itä-Preussiin. Tshekko-Slovakia ja Puola asetetaan taas vapaiksi, mutta sitä osaa Puolasta, jonka venäläiset ovat vallottaneet, tuskin enää saadaan Wenäjältä pois. Saksassa on kyllä taloudellisia vaikeuk­sia, mutta R luuli, että pääasia on kuitenkin psykologisilla seikoilla.

Puhuimme sitten ulkomaankaupasta. R mainitsi, että sekä englantilaiset että amerikalaiset ovat suostuvat korottamaan sellulosan ja paperin sekä puutavarainkin hintoja, mutta R:n mie­lestä tulee olemaan suuria vaikeuksia ulkomaankaupalla. Juuri tänään ovat saksalaiset torpe­doineet Suomalaisen laivan, jossa oli sellulosaa, Norjan rannikolla. Se oli Lovisasta Nord­strömin laiva. Rooth pelkäsi, että Hitler i desperation tulee estämään kaiken viennin Englan­tiin ja siten lopettamaan kaiken kaupan Englannin kanssa. R katsoi, että vienti tulee suuresti supistumaan. Narvikin kautta ei nyt viedä yhtään malmia Saksaan. Se mitä sitä tietä viedään, menee muualle. Vienti Saksaan tapahtuu pitkin Pohjanlahtea.

Rooth luuli, että Saksa valtaa Hollannin saadakseen siitä lentoasemia, jotka ovat lähellä Eng­lantia.

23/9 ’39 Hjelt oli tänään jälleen puhunut toimittaja Hjärten kanssa. Hjärte oli ollut hyvin pes­simisti ja pelännyt, että Wenäjä vallottaa Wiron ja Latvian. Hän oli tuumannut, miten se Ruot­sin kansalle esitettäisiin. Hän oli myös kysynyt, luuleeko Hjelt että virolaiset tulevat taistele­maan. Samassa yhteydessä hän oli myös kysynyt, tuleeko suomalaiset taistelemaan venäläisiä vastaan. (Tämä osottaa, mihin suuntaan täällä ajatukset kulkevat. Hjärte on Suomen-ystävä. Hän oli edellisen sodan aikana läheisissä väleissä meidän aktivistien kanssa ja auttoi heitä. Hän oli kyllä nyt sanonut Hjeltille, että ”tämä on ainoastaan tanke experiment”. Mutta se on kuitenkin kuvaava ja samalla tietysti meille ikävää.)

23/9 ’39 Kun venäläiset ovat ottaneet 2/3 Puolaa haltuunsa ja miehittäneet mm Rumanian rajan, on nyt Saksan pääsy itään estetty. Hitlerin ohjelma tulee jäämään estetyksi. Saksan saa­vutukset jäävät ainoastaan Danzigiin ym. pienempään, mutta Hitlerin suuri Lebensraum­ ohjelma Itään ja Kaakkoon jää toteutumatta.

24/9 39 Kaksi suomalaista laivaa on torpetoitu Skagerrakissa tänään on yksi ruotsalainen laiva torpedoitu samassa paikassa. Syy että niissä oli sellulosaa, jonka saksalaiset pitävät sotakielto­tavarana. Hälyttäviä tietoja Wenäjän aikeista Baltian valtoihin nähden. Kerrotaan venäläisien vaativan, että Wiron saaret demilitarisoidaan.

25/9 ’39 Hjelt kertoi olleensa viime päivinä sanomalehtimiesten parissa ja saanut sen vaiku­tuksen, että täällä pelätään ja ollaan huolestuneita Baltian valtioiden asemasta ja sen johdosta ajatellaan, että se tulee muuttamaan status quota Itämeren rannalla ja koskemaan erityisesti Suomen asemaa. Eräät ruotsalaiset, joilla on suomalaisia arvopapereja (osakkeita yms) ovat olleet huolestuneita sen johdosta, että Suomessa on voimaanpantu valuuttajärjestely, joten ruotsalaiset ei saa Suomesta ulos rahoja. (Arvatenkin he myisivät osakkeensa ja muut arvopa­perinsa, mutta eivät voi sitä tehdä.)  Tämä on myös omiaan herättämään   epäluottamusta Suomea kohtaan.

25/9 ’39 Olin suuruksella Handelsbankenissa Stenin, Brovaldhin, Brunkmanin kanssa. Wåhlin oli matkalla. Puhuimme eilisestä sellulosalaivojen torpedoimisesta. Siitä ei tiedetty mitään. Kaikki olivat ymmäällä. Sten otti puheeksi Suomessa voimaanpannut valuuttarajoitukset. Ky­syi, onko huomattu, että ihmiset ovat pelosta tahtoneet siirtää pois rahojaan, vai mikä on syynä valuutta säännöstelyyn. Minä sanoin, etten ole ollut Helsingissä viime aikoina enkä sen­ tähden voi sanoa tästä asiasta mitään. Muuten tuntui niin kuin tämän kysymyksen takana olisi jonkinlainen epäilys samaan suuntaan kuin se, mistä Hjelt edellä oli kuullut. Sten ja muut Handelsbankenin johtajat olivat nyt sitä mieltä, että sota tulee kestämään kauan. Sten oli ollut viime elokuun lopulla Saksassa ja silloin oli kaikki olleet sotaa vastaan ja luulleet, että sotaa ei tule. Myös Sten oli silloin sitä mieltä. Mutta nyt saksalaiset katsovat, että sota on käytävä ja voitot Puolassa ovat vaikuttaneet sen, että kansa on paremmin sodan puolella.

UM:stä soittivat, että minun pitäisi tulla Helsinkiin jo huomenna (olin aikonut lähteä vasta yli huomenna). En tiedä, mikä on tähän syynä. Saa nähdä.

25/9 39 Kl. 4 kävin Sahlinin luona, joka hoitaa Bohemanin ollessa Englannissa kabinettisih­teerin virkaa. Kysyin sellulosa- ym viennistä ja laivojen torpedoimisesta. Sahlin kertoi.

1) Että Ruotsi tulee Berlinissä panemaan samanlaisen protestin kuin Suomi oli pannut. Hän lupasi lähettää sen sanamuodon minulle tänä iltana, kun se on valmis.

2) Laivoja on käsketty kulkemaan Ruotsin ja Norjan aluevesillä, koska Saksa on tähänasti kunnioittanut niitä, sillä kansainvälisen oikeuden mukaan on vihollistoimenpiteet aluevesillä kielletty. Pohjanmeren yli sitten toivotaan englantilaisten voivan huoltaa laivojen kulusta.

3) Kysyin eikö voisi koettaa saada Saksa ja Englanti ottamaan pois sotakieltotavarain luette­loista selluloosan ja paperin yms. Sahlin pelkäsi, että jos sellainen ehdotus tehtäisiin, niin sak­salaiset vaatisivat kompensatiota ja sitä tahdotaan välttää. Nyt asetutaan sille kannalle, että saksalaiset ovat menetelleet väärin a) koska olisi pitänyt viedä tai antaa laivojen mennä johonkin saksalaiseen satamaan ja jättää asia priisituomioistuimen ratkaistavaksi ja b) saksalai­set eivät ole ilmoittaneet, että selluloosa yms ovat sotakieltotavaraa.

Laivojen konvoijaamiseen nähden Sahlin oli skeptillinen, mikäli koskee sitä, että Ruotsin so­talaivat konvoijeeraisivat laivoja. Siihen menisi koko Ruotsin laivasto ja se voisi johtaan ikä­viin selkkauksiin Saksan kanssa. Sitten vain englantilaiset sotalaivat voivat konvoijeerata lai­voja yli Pohjanmeren. (Niin kuuluvat tehneen viime sodassa.)

25/9 ’39 Kontu läpimatkalla Saksasta Suomeen. Kävi lähetystössä, mutta en tavannut häntä, kun olin Handelsbankenissa. Kontu oli kertonut saaneensa sen vaikutuksen Saksassa,  että jos on tarve, tulee Saksa Wenäjälle luovuttamaan kaikki maat Bessarabiasta alkaen Suomeen asti (inclusive Suomi!). Se on kauheaa!!

26/9 ’39 Lensin Helsinkiin Erkon pyynnöstä. Ihmiset Helsingissä ovat aivan huolettomia, niin kuin ei olisi mitään huolta tai vaaraa. Kävin Erkon luona. Sain odottaa kauan, kun Saksan lähettiläs von Blücher oli Erkon luona. Erkko kertoi, että Wenäjä on vaatinut Wirolta laivatu­kikohtaa ja lentotukikohtaa ja Wiro on siihen suostunut. Wiro tulee Wenäjän protektoraatiksi. Samoin Latvia. Wenäjän sotajoukot olivat menneet Puolaan osittain Latvian alueen kautta, mutta Latvia ei ollut sanonut siihen mitään. Wenäläiset ovat sanoneet Wirolle, että Wenäjä voi ottaa itse puheena olevat tukikohdat Wirolta, mutta se on valmis järjestämään asian sopi­muksella Wiron kanssa. Sopimus tehtäisiin 10 vuodeksi.

Ribbentrop lentää huomenna Moskovaan, missä asioissa, on tietämätöntä. E kertoi, että eng­lantilaiset olivat luulleet, että puolalaiset kestäisivät paremmin Saksan hyökkäyksen ja että Puolan kukistaminen maksaisi Saksalle yhden miljoonan miestä ja siten Saksa heikentyisi eikä kestäisi länsivaltoja vastaan. Mutta asia oli mennyt toisin. Puolalaisien vastustus oli ollut paljon pienempi eikä maksanut Saksalle paljon. Englanti oli täysin erehtynyt laskelmissaan. Erkko sanoi, että venäläiset eivät muodosta kommunistista järjestelmää muissa kuin Valko­venäjällä ja Puolan Ukrainassa. Myös venäläiset suostuvat muodostamaan Puolan valtion Wenäjän ja Saksan välille.

Erkko sanoi pyytäneensä minut Helsinkiin tiedustellakseen minulta, tahtoisinko ottaa vastaan puheenjohtajan toimen neuvottelukunnassa venäläisien kanssa. Aluksi olisi kyse kauppaneu­votteluista, mutta E luulee, että venäläiset ottavat esille myös muut asiat (siis saaret ym. myös Ahvenanmaa tulee kaiketi esille). Kysymykseeni vastasi Erkko, että Wenäjä ei ole esittänyt mitään vaatimuksia meitä vastaan. Meitä katsotaan kuuluvan toiseen valtaryhmään, kun olemme viime vuosina selvästi esiintyneet Pohjoismaiden valtaryhmän jäsenenä. Minä vasta­sin Erkolle, että tämä toimi on raskas ja sitä paitsi minä olen hyvin paljon unohtanut venäjän­ kielen, kun en ole ollut tilaisuudessa sitä käyttämään. Lupasin miettiä asiaa ja jatkaa keskuste­lua huomenna, kun tapaamme KOP:n hallintoneuvoston kokouksessa.

Mainitsin myös E:lle, että viime ajan poliittiset tapaukset ovat Ruotsissa herättäneet huoles­tumista Suomen kohtaloon nähden. Syynä on se, että Wenäjä on kovasti noussut ylös ja voi­mistunut ja saanut suuren merkityksen. Moskova on tullut miltei jonkunlaiseksi keskipisteek­si. Sinne matkustaa toinen ulkoministeri ja diplomaatti toisen perästä. Erkko lausui aikovansa lähettää Carl Enckellin Parisiin neuvottelemaan, Henrik Ramsayn Lontooseen. Berliniin olisi Pitkäniemi hyvä, mutta hänen terveytensä on huono. E oli ajatellut Ehrnroothia. Wiron asian johdosta sanoin E:lle, että Wenäjä lähestyy meitä arveluttavalla tavalla. Siihen Erkko vastasi, että Wenäjä on ollut aina meitä lähellä.

27/9 ’39 Illalla KOP:n hallintoneuvoston kokous. Puhuin Erkon kanssa. Ilmoitin haluavani päästä pois 1/12 39 Tukholmasta. Erkko katsoi asian voitavan järjestää, kun kyse on niin lä­ hellä olevasta paikasta ja sitä paitsi on asian järjestäminen nyt helpompi kuin vuoden perästä. Sanoin lähettäväni erohakemuksen ensi tilassa. Erkon pyyntöön, että menisin Moskovaan neuvottelemaan sanoin, että en voi vielä antaa varmaa vastausta, mutta sanoin, että  Erkon  ei pidä katsoa itseänsä millään tavalla sidotuksi minuun nähden. Erkko sanoi, että hän ei  ole löytänyt ketään muuta, ja katsoi, että asia on yhteinen ja sentähden minun täytyisi auttaa halli­tusta. Erkko kertoi, että Ribbentroppin matka Moskovaan on kovin tärkeä ja että sillä nähtä­västi tulee olemaan suuria seurauksia. Kysyin Erkolta Ahvenanmaan asiasta. Siihen Erkko vastasi kirjoittaneensa juuri äsken Sandlerille aivan luottamuksellisen kirjeen neuvoteltuaan Mannerheimin kanssa. Tästä kirjeestä ei minun pidä puhua kenellekään, ei edes Kalliolle eikä Cajanderille. Kirjeessä Erkko oli tehnyt Sandlerille kysymyksiä, tulisiko Ruotsi auttamaan Suomea Ahvenanmaan puolustamisessa. E oli esittänyt eri vaihtoehtoja ja niissä kyseeseen tulevia toimenpiteitä mm olisiko Ruotsi valmis viemään joukkoja Ahvenanmaalle,  jos olisi tarve, avustamaan Ahvenanmaan puolustamista. Kirje oli juuri lähtenyt eikä E ollut saanut siihen vielä vastausta. (Tämäkin keskustelu E:n kanssa jäi jotenkin pintapuoliseksi, kuten kaikki keskustelut hänen kanssaan.)

28/9 ’39 von Ribbentropp ja Molotoff allekirjoittivat sopimukset Puolan (neljännestä) jaosta ym.

28/9 ’39 Kl. 1/2 4 ip. olin Kallion luona. Keskustelimme myös politiikkaa, mutta siitä ei tullut sen parempaa. Kallio ei siitä näy paljon ymmärtävän. Mahtaako paljon sitä edes ajatella. Kerroin hänelle, että Ruotsissa ollaan huolestuneita Suomen kohtaloon nähden.  Wiron kohtalo, josta juuri tänään oli Suomen lehdissä tieto, on Ruotsissa antanut siihen aihetta. Iltapäiväleh­dissä oli uutinen Wiron ja Wenäjän sopimuksesta, jonka mukaan Wenäjä saa Wirossa laivas­totukikohdan ja lentokenttiä ja saa oikeuden pitää Wirossa sotajoukkoja. Ilmoitin myös K:lle,  että palaan Helsinkiin 1/12, jonka vuoksi en voi luvata taloamme hänen käytettäväkseen, ku­ten Paasonen oli minulle kirjoittanut.

28/9 ’39 Kl. 5.45 ip. olin Mannerheimin luona. Meillä oli pitkä keskustelu.

1. Puolan kohtalo oli M:ia suuresti järkyttänyt. Hitlerin menettely oli Puolaa kohtaan Manner­heimin mielestä hirveä. Danzigin ja korridorin vuoksi oli murskannut Puolan. Mannerheim tuntui puolestaan pitävän mahdollisena, että Englanti ja Ranska tulevat sodan voittamaan. Sain hänen puheestaan sen vaikutuksen. Hän sanoi nimittäin, että Puolan kohtaloa ei ratkaista idässä vaan lännessä. Mannerheim sanoi myös mm., että jos Englanti ja Ranska olisivat saaneet Wenäjän liittoonsa, niin luultavasti sota olisi vältetty. Hitler ei olisi silloin  uskaltanut ryhtyä sotaan.

2. Wiron itsenäisyys on Mannerheimin mielestä loppunut asiallisesti nyt, kun Wenäjä pääsi sinne ja tulee pitämään sotavoimia Wirossa. Sillä Wenäjä tulee kokonaan hallitsemaan Wiroa. Wenäläisien Wiroa vastaan esittämät syyt ovat kokonaan verukkeita.

3. Mannerheim kertoi, että Yrjö-Koskinen oli äsken neuvotellut Molotovin kanssa, joka oli ollut ystävällinen, erityisesti sen johdosta, että Ahvenanmaalla ei ole ryhdytty vielä mihinkään linnoitustoimiin.

4. Meidän neuvottelumme Moskovan kanssa. Mannerheim katsoi, että minun pitäisi mennä sinne ja ottaa vastaan neuvottelukunnan puheenjohtajan toimi. Minä vastasin, että minun mie­lestäni Erkon itse pitäisi mennä sinne ottamaan vastaan ultimatum. Sillä Molotovin ym venä­läisien kanssa ei tule aikaan mitään neuvotteluja. Kauppasopimusehdotus on valmis ja jos siihen nähden on jotakin neuvoteltavaa, niin Y-K voi sen tehdä. Poliittiset neuvottelut ei tule luultavasti kestämään kauan (jonkun päivän). Myös olisi minun mielestäni Tanner sopiva me­nemään Moskovaan. Tästä puhelimme jonkin aikaa Mannerheimin kanssa ja M sanoi ohi­ mennen, että kentiesi voisivat Erkko ja Tanner mennä yhdessä Moskovaan. Minä vastasin, että se voisi myös olla sopivaa.

5. Mannerheim oli huolissaan asioitten menosta. Hän piti kuitenkin mahdollisena, että kun Wenäjä nyt saa Hiidenmaan ja Kurensaaren ja laivasto- ja lentoasemia Wirossa, niin ehkä Wenäjän intressi Ahvenanmaahan tulee pienemmäksi ja ehkä Wenäjä tulee meidän ehdotuk­seen suostuvaisemmaksi.

6. Sanoin myös Mannerheimille tulevani pois 1/12. Mannerheim sanoi heti, että sitä minun ei pidä tehdä nyt, kun olen oloihin perehtynyt. Minä vastasin, että Erkko katsoo, että voin kyllä tulla pois ja että asia voidaan järjestää ja kun niin on, tulen jättämään paikkani.

29/9 ’39 Tapasin kadulla puolustusministeri Niukkasen. Niukkanen kysyi, mitä kuuluu Ruot­siin? Ovatko Ruotsissa peloissaan nyt, kun Wenäjä tulee Wiroon? Minä vastasin, että ruotsa­laiset eivät ole peloissaan omasta puolestaan, mutta ovat peloissaan ja huolestuneet Suomen kohtalosta ja se on tietysti heidän omalta kannaltaankin epämieluinen asia, koska Ruotsin asema myös huononee.

(Niukkasen kysymys oli kuvaava. Suomessa näkyy luultavan, että Wenäjän pääseminen Wi­roon uhkaa ensi sijassa Ruotsia eikä Suomea. Hjelt kertoi Jalannin, joka on ollut täällä poh­joismaisten lisenssikomiteain kokouksessa puhuneen hänelle samaa, nimittäin että Wenäjä tulee nyt aivan Ruotsin eteen. Mutta Suomella ei muka ole mitään vaaraa eikä mitään pelättä­vää. Tällaisen ajatuksen kuulin minä myös 27/9 KOP:n päivällisillä lausuttavan. Kysytiin eikö Ruotsissa nyt pelätä? Vastasin. Tosiaan kummallinen ajatustapa. Suomen omasta kohtalosta ei olla huolestuneita.)

29/9 ’39 kl. 1/2 11 Keskustelut Tannerin kanssa hänen huoneessaan Valtioneuvostossa.

Tanner tuntui olevan huolissaan. Ensiksi taloudellisista asioista. Meillä on huonot ajat edes­sä. Tanner laskee, [että]tulot tulee puoleksi siitä, mitä ne ovat tänä vuonna. Vienti supistuu ja sen kautta siis myös tuonti. Wienti Petsamon kautta ei ole mahdollinen,  tulee liian kalliiksi.

Neuvottelut Moskovan kanssa. Tanner sanoi, että hän ehdotti minua, kun olin niin hyvin onnistunut Tartossa. Minä sanoin, että luultavasti tulen kieltäytymään. Esitin samaa kuin Mannerheimille. Lausuin että venäläisien kanssa tuskin voi neuvotella, vaan antavat ultima­tumin. Puhelimme Suomenlahden saarista ja olimme samaa mieltä, että viime talvella olisi asia pitänyt selvittää. Tanner sanoi mm., että jos venäläiset tekevät mahdottomia ja liiallisia vaatimuksia, niin me ne hylkäämme, ”tulkoon sitten mitä tahansa”. (Tämä oli reippaasti sa­nottu Tannerilta.)  T katsoo, että meidän ei pitäisi kiirehtiä Moskovaan nykyisenä aikana, kun venäläisillä on niin suuri ruokahalu. Minä sanoin olevani samaa mieltä. Antaa venäläisien ottaa asia esille. Kauppasopimusta ei pitäisi kiirehtiä. Meidän olisi oltava nyt ”kylmiä”, kun Suomenlahden saaria koskeva asiaa ei järjestetty viime talvena niin kuin olisi pitänyt tehdä.

Sanoin tulevani pois 1/12 39. Tanner pyysi, että en vielä asiaa päättäisi, vaan että jäisin Tukholmaan. ”Kenen me sinne saamme.” Holma ei nyt voi lähteä pois eikä Yrjö-Koskinen Moskovasta. Minä vastasin T:lle, että olin odottanut samaa vastausta Erkolta, mutta iloiseksi yllätyksekseni Erkko piti minun poislähtöäni mahdollisena ja että asia voidaan järjestää. Sen vuoksi minun päätökseni on tehty. Tämä on paras sentähden, että kun sota nähtävästi tulee pitkäaikaiseksi enkä missään tapauksessa voi olla sodan loppuun, on tarkoituksenmukaisinta, että lähden niin pian kuin mahdollista.

Tannerin täytyi lähteä Presidentin esittelyyn ja meidän täytyi lopettaa keskustelumme.

29/9 ’39 palasin lentokoneella Tukholmaan kl. 5,30.

29/9 ’39 Soitin Rydille Suomen Pankkiin. Puhuin valuuttasäännöstelystä ja ruotsalaisien huo­lista, joilla on varoja sijoitettu Suomeen. Ryti sanoi, että osingot ja kaikki mikä kuuluu sään­nölliseen kauppaan saadaan viedä ulos Suomesta. Sen voi sanoa Tukholmassa. Ainoastaan pääomasiirtoja ei sallita.

Illalla 28/9 39 tapasin Kämpin eteisessä Rantakarin, joka istui vähän aikaa huoneessani. R kehotti minua menemään Moskovaan. Se on suomettarelaisten periaatteen mukaista. Piti myös mahdollisena, että venäläiset eivät anna meille ultimatumia, vaan ehkä on mahdollista neuvotella heidän kanssaan. Katsoi kyllä, että jonkunlainen päätös sieltä tulee. Saan siitä kyllä paljon moitteita ja haukkumisia, mutta ”suomettarelainen” ei saa sitä pelätä. R katsoi, että poliittinen tila on kovin vakava ja meille vaarallinen. Hän sanoi kysyneensä eräältä entiseltä kagalilta, että ”vieläkö nyt katsotaan, että suomettarelaisuus on väärä kanta ja oppi?” Ei ollut vastannut mitään.

30/9 ’39 Kenraalimajuri Rappe luonani. (Hän oli Suomen vapaussodassa Mannerheimin apu­lainen). Muodollinen syy oli, että hän tuli kiittämään siitä, että oli saanut WR komentajamer­kin I. Puhuimme sitten sotatarvikkeista, jota asiaa R nyt hoitaa ja koettaa saada siinä aikaan tuloksia. Sitten Rappe otti puheeksi Ahvenanmaan linnoittamisasian. Lausui: On ikävä, että Ahvenanmaan linnoittamista ei ole vielä pantu toimeen, vaan asia on lykätty. Ahvenanmaa on nyt vaaranalaisessa asemassa, kun se on aivan varustamaton. Ruotsissa kyllä ymmärretään, että Suomi on varovainen eikä tahdo provosoida konfliktia Wenäjän kanssa ja että Suomi sen­ tähden on antanut asian jäädä toistaiseksi.

MINÄ: Me olemme tulleet siihen käsitykseen, että täällä Ruotsissa olisi vaikea saada asia lä­vitse valtiopäivillä, jos Wenäjä ei luovu vastustuksesta. Ruotsissa huomattava yleinen mieli­pide on sillä kannalla, että vastoin Wenäjän tahtoa ei voi Ahvenanmaata linnoittaa. Dagens Nyheter ym. lehdet ovat sillä kannalla. Täällä myös pannaan suuri paino ahvenanmaalaisten mielipiteeseen ja ahvenanmaalaiset ovat olleet linnoittamista vastaan. Me olemme käyneet neuvotteluja Moskovassa venäläisien kanssa ja ne eivät vielä ole päättyneet.

RAPPE: Onko Ruotsin hallitukselta kysytty, olisiko se valmis ottamaan asian päättääkseen ja siis ajamaan asiaa eteenpäin vai ei? Onko saatu sellainen vastaus, että Ruotsin hallitus ei ole siihen suostuvainen?   Ahvenanmaalaisillahan ei ole oikeutta ottaa osaa asian ratkaisemiseen.

MINÄ: Ei ole tehty virallista kysymystä Ruotsin hallitukselle, mutta tiedot valtiopäiväpiireistä ovat viitanneet siihen, että siellä on asiaan nähden epäilyksiä eri piireissä. Sitä paitsi tykkien saaminen vie aikaa, joten ei olisi voitu Lågskäriä ja Kökaria ja Björkötä varustaa vielä. Rappe luuli, että Ruotsin hallituksella on valtiopäivillä enemmistö puolellaan tässäkin asiassa, jos hallitus asiaa ajaa. Rappe lausui uudestaan huolestumisensa siitä, että Ahvenanmaa on aivan varustamaton. Suurten tykkien hankkiminen veisi kyllä aikaa pari vuotta, ehkä enemmän, mutta pitäisi olla oikeus puolustaa Ahvenanmaata pienemmillä tykeillä ja aseilla, joita jo nyt on, siksi kunnes suurempia saadaan.

30/9 ’39 Kävi luonani Sahlin, joka hoitaa Bohemanin virkaa.

1. Ensin kävimme läpi Utrikes Departementilta saamamme PM angående brittiskt svar å det svenska aide-memoire av den 13/9 ’39 angående Sveriges handel under nuvarande krigsför­hållanden.

Aluksi lausuttiin Englannin förståelse för Sveriges neutralitet ja Ruotsin hallituksen aikomuk­sesta ylläpitää kauppasuhteita normaalimitassa, ”normal omfattning”. Englannin hallitus on tyytyväinen Ruotsin hallituksen toimenpiteisiin angående åtgärder för kontroll av exporten. Englanti tahtoo, että ryhdytään toimenpiteisiin, jotta Englannista tuotetusta raaka-aineista val­mistettuja tavaroita ei viedä Saksaan. – Englannin hallitukselle on annettava  statistik över den svenska exporten till vissa länder. (Sahlin sanoi, että nämät numerot eivät ole salaisia, mutta tässä tulee kysymykseen, että Englannin hallitus saa ne ennen kuin ne on julaistu.) – – Englannin puolesta tehdään seuraava ehdotus: att göra handeln med vissa varuslag, järn­ malm, kol, vissa mineraler, oljor samt skogsalster till föremål för särskilda överläggningar mellan experter. Frågan om disponeringen av viss minimiandel i det svenska tonnaget borde jämnväl diskuteras. (Sahlin sanoi, että tämä on ikävä kohta. Se tarkottaa, että Ruotsin olisi annettava määrätty osa laivoista Englannin käytettäväksi. Niin oli asianlaita viime sodassa.)

Sitten käytiin läpi PM angående svenska fartyg i fraktfart mellan Finland och främmande hamnar.

Sitten puhuimme protestista Berlinissä Nyland-laivan torpedoimisesta, vaikka laiva oli mat­ kalla Belgiaan eikä Englantiin tai Ranskaan. Sänkningen ”anses stå i uppenbar strid med den internationella rätten”. Salaisesti sanottiin odotettavan Saksan puolelta sellaista selitystä, mi­kä on tarpeen Ruotsin fraktfart på Belgien i allmänhet efter denna tilldragelse är påkallad.

2. Tämän jälkeen puhuttiin hallituksen muutoksesta Ruotsissa. Sahlin kertoi: Tulee hallituk­senmuutos, mutta ei kokoomushallitusta, vaan puhtaasti sosialidemokraattinen hallitus. Bon­ deförbundet tahtoo päästä pois hallituksesta, kun pelkää talven vaaleja. Hallituksen täytyy ryhtyä ikäviin ja impopuläärisiin toimenpiteisiin ja bondeförbundet ei tahdo yksinään sosiali­demokraattien kanssa olla niistä vastuussa.

3. Sahlin kysyi minulta, mitä Helsingistä kuuluu ja mitä siellä ajatellaan? Vastasin, että oltiin tyynijä. Viime tapaukset ovat tulleet niin äkkiä, että on ollut vielä niihin nähden [vaikea] ottaa varmaa kantaa. Sanoin, että Moskovasta ei ole kuulunut mitään huolestuttavaa meihin nähden. Pikemmin päinvastaista.

Minä puolestani kysyin, mitä ruotsalaiset ovat kuulleet Moskovasta ym. Sanoin: Maiski on lehtien mukaan ilmoittanut Halifaxille, että Wenäjä on neutraali ja on valmis neuvottelemaan kauppasopimuksesta. Mitä se merkitsee?

Sahlin vastasi, että se on luultavasti bluffia ja on vastaus siihen, että Hitler oli Englannin lä­hettiläältä Hendersonilta kysynyt, olisiko Englanti valmis liittoon Saksan kanssa sekä, että Hitler oli hänelle sanonut, että Englanti on pakottanut heidät liittoon Wenäjän kanssa. Sahlin piti mahdollisena, että Saksa tahtoo estää kaikken kaupan Pohjoismaiden ja Englannin välillä. Siihen viittaisi mm se, että Saksa upottaa laivoja Norjan ja Englannin välillä, mutta ei tee juuri mitään Englannin suureen ja pääasialliseen tuontiin nähden, joka tulee Englantiin USA:sta ja muusta Amerikasta ja dominioista ym. Siellä on Englanti jo pannut toimeen konvoijärjestel­män, mutta ei ole vielä ehtinyt tehdä sitä Norjan ja Englannin välillä. Nykyiset upotukset vai­kuttavat vähän Englantiin, mutta ne tekevät vahinkoa ainoastaan Pohjoismaille. Sahlin luuli, että Wenäjä ei mene auttamaan Saksaa sodassa. Mitä Wenäjä siitä hyötyisi? Hyökkäys Indi­aan? Sahlin ei siihen uskonut. Wenäjä katselee päälle ja Wenäjä saa kaiken, mitä se tahtoo ilman sotaa. Myös kaupallisessa suhteessa Wenäjä on luvannut Saksalle ainoastaan, että kauppasuhteita kehitetään niin suuriksi kuin ne ovat olleet olemassa suurimmillaan. Mutta se ei ole paljon.

30/9 ’39 Hjelt kertoi, että Jalanti, joka on ollut täällä lisenssikomitean yhteispohjoismaisissa neuvotteluissa, oli puhunut siihen suuntaan, että Wenäjän eteneminen Wirossa on vaarallinen Ruotsille. Hän ei nähtävästi ymmärrä eikä ajattele, että vaara uhkaa Suomea (ja ainoastaan välillisesti Ruotsia). 29/9 39 Niukkanen kysyi minulta, mitä Ruotsiin kuuluu ja eikö ruotsalai­set nyt pelkää, kun Wenäjä on tullut Wiroon. Tämä on siis sama ajatus, kuin minkä Jalanti lausui. Tämän ajatuksen kuulin myös KOP:n hallintoneuvoston kokouksen jälkeen päivällisil­lä. (Tämä on tosiaan merkillistä. Erityisesti ulkoministeriön virkamieheltä se on puolustama­tonta. Niukkanen on yksinkertainen eikä häneltä voi niin paljon vaatia. Tämä on oikeata aito­ suomalaisten puhetta.)

Neuvosto-Wenäjä pakotti 28/9 ’39 Wiron allekirjoittamaan sopimuksen kanssaan ja luovutta­maan Wenäjälle laivastotukikohdan ja lentotukikohtia Hiidenmaan ja Kurensaarella (Dagö och Ösel) sekä Baltiskin sataman sotasatamaksi. (Hirveä asia. Se merkitsee, että Wiro on We­näjän protektoraatti.)

2/10 ’39 Latvian ulkoministeri Munters on nyt kutsuttu Moskovaan, (samassa tarkoituksessa kuin joku päivä sitten Wiron ulkoministeri Selter). (Wenäjä tunkee Itämerelle entiseen ase­maansa.) Wiron ja Wenäjän välisessä sopimuksessa sitoutuvat sopimuskumppanit avusta­maan toisiaan jos sen jommankumman päälle hyökätään. Siis: Wiro sitoutunut avustamaan Wenäjää, jos Wenäjän päälle hyökätään. Humoristista! Kyllä Wenäjä on nyt turvassa, kun sillä on tällainen vahva suojelija kuin Wiro. Sama tulee olemaan asianlaita myös Latviaan nähden sitten, kun se on tehnyt sopimuksen Wenäjän kanssa. (Suurvallat osaavat laskea leik­kiä toisinaan, vaikka se on hirtehisen huumoria.

2/10 ’39 Saksalaiset ovat alkaneet uppbringa nyt laivoja, jotka on menossa neutralisiin mai­hin. Wieläpä on upotettu laivoja Ruotsin aluevesillä. Tahtoo nähtävästi estää kaiken kaupan Englantiin ja Ranskaan (vieläpä ehkä pakottaa Pohjoismaat käymään kauppaa ainoastaan Sak­san kanssa.)

3/10 ’39 Toivola, UM:n lehdistöosaston päällikkö, luonani läpimatkalla Köpenhaminaan Le Nordin toimituksen kokoukseen. Keskustelimme koko paljon politiikasta. Toivola kertoi, että Jarzew, joka on ollut Neuvosto-Wenäjän lähetystön toisena lähetystösihteerinä Helsingissä, on nyt mennyt pois. Hän oli politbyroon edustaja ja hän oli lähetetty Helsinkiin avustamaan Suomen ja Neuvosto-Wenäjän välien järjestämisessä. Nyt hän oli tullut siihen päätökseen, että Suomessa ei saada mitään aikaan. Myös Stein lähetettiin Roomasta viime talvella Helsinkiin samassa tarkoituksessa neuvottelemaan Suomenlahden saarista. Toivolankin mielestä tehtiin suuri virhe, että asiata talvella käsiteltiin siten kuin tapahtui. Silloin menetettiin hyvä tilaisuus. Nyt on tilanne vaikeampi.

T oli joku päivä sitten puhunut Jartsevin kanssa rouva Hella Wuolijoen maatilalla. Jartsev oli ollut katkera. T ajattelee, että Erkon pitäisi puhua rouva Wuolijoen kanssa. Tämä on kyllä epäilyttävä henkilö. Kuuluu olleen ohranan palveluksessa ja on ehkä nyt tshekan palvelukses­sa. Mutta hän on yksi kanava. Yrjö-Koskinen Moskovassa ei voi tehdä mitään.  Hänelle ei edes vastata mitään, jos hän menee kysymään. Toivola sanoi puhuneensa sekä Erkon että Tannerin kanssa, mutta Tanner oli ollut sitä vastaan, että naishenkilöitä käytettäisiin. Toivola oli myös huomannut sen heikon puolen Erkossa, että hän sanoo ainoastaan mielipiteensä, mutta hänen kanssaan on vaikea keskustella ja neuvotella. Tannerilla tahtoo olla sama ominai­suus ja sentähden nämät kaksi eivät pääse keskustelemaan keskenään.

Minä sanoin, että minulla ja Tannerilla on usein hyvät ja perusteelliset keskustelut ja että Tanner on kyllä sellainen mies, jonka kanssa voi saada aikaan keskustelun. Mutta Erkko on toisenlainen. Hänellä on sitä paitsi niin paljon työtä ministeriössä, että hänellä ei ole aikaa ajatella ja keskustella. Valitin myös sitä, että ulkoministeri on niin vähän kosketuksessa ja neuvotteluissa meidän parhaimpien ministeriemme kanssa, esimerkiksi Gripenbergin, Wuo­rimaan ym., jotka muuten on kovin yksin ja ottavat asiat liian paljon virkamiesten kannalta. Ei tee itse ehdotuksia, kuten heidän pitäisi. Myös Y-K:n pitäisi sanoa mielipiteensä siitä, mitä hänen mielestään olisi nyt tehtävä, jotta päästäisiin ulos tästä umpikujasta.

Toivola oli sitä mieltä, että Wenäjä ei tule suostumaan Ahvenanmaan linnoittamiseen. Sellaisia tietoja oli Toivola saanut, että oli tehnyt sen johtopäätöksen.

4/10 ’39 Kl. 2.14 aamulla tullut seuraava salasähke:

”Yksityisesti tiedoksenne: Wenäjä ei ole tehnyt meille mitään vaatimuksia tai ehdotuksia. Varsin todennäköistä on, että tilanteen kypsyttyä kysymys Suomenlahden saarista voi tulla neuvoteltavaksi. Kauppasopimusneuvottelut [EPÄSELvÄÄ] hiljaisuudessa vireillä elokuun puolivälistä.”

4/10 ’39 kl. 20 saapui seuraava salasähke:

Tiedoksi. Wenäjä tahtoo Tallinnan neuvotteluissa oikeuden sijoittaa jalkaväkidivisiona Pär­nuun samoin Haapsaluun, ratsuväkidivisiona Valkiin, panssarivaunudivisiona Tarttoon. Jos Viro ei suostu neuvostodelegatio palaa uusia ohjeita varten Moskovaan. Latvian suhteen on kysymys sotilaallisesta okkupatiosta.

5/10 ’39 Palojärvi kertoi keskustelleensa Saksan sotilasasiamiehen kanssa. Tämä oli sanonut, että meidän pitäisi olla Berlinissä aktiivisempia eikä jättää asioita ainoastaan sotilaiden hoi­dettaviksi. Minä lupasin kirjoittaa kysymyksestä Erkolle.

Wiron asia hirmuinen. Latvian asia samanlainen. Latvian ja Wenäjän välinen sopimus on 6/1O lehdissä. Liettuan ulkoministeri kutsuttu myös Moskovaan.  Sen käy luultavasti samalla taval­la.

[12.10.1939]

Torstaina 5/10 ’39 illalla kl. 10 aikaan soitettiin Helsingistä Erkon puolesta ja pyydettiin mi­nua tulemaan Helsinkiin huomenaamulla lentokoneella.

6/10 39 perjantaina lensin Helsinkiin. Samassa koneessa tuli eversti Melander, joka oli ollut Saksassa. Hän tuli viime hetkellä. Turussa vähän keskustelimme. Melander sanoi hänelle ker­rotun Saksassa, että Moskovan neuvotteluissa Saksan ja Wenäjän välillä ei ollut mitään puhut­tu Suomesta. Melander sanoi myös, että Neuvosto-Wenäjänjohtajat pelkäävät sotaa ja luulee, että Suomi ei ilman sotaa alistu. Sentähden on Suomen myös sentähden on Suomen asema parempi. Sitä vastoin oli Moskovassa Baltian valtioista sovittu Saksan ja Wenäjän kesken. Niin ollen on Suomen asema parempi kuin Baltian valtioiden. Myös Melanderin mielestä pi­täisi meidän hoitaa aktiivisemmin asioita Saksassa, jotta saisimme sieltä kannatusta Wenäjää vastaan.

Saavuttuani Helsinkiin kävin kl. 3 i.p. Erkon luona. Hän luki minulle Yrjö-Koskisen sähkösa­noman keskustelusta  Molotovin kanssa.  Siinä Molotov oli pyytänyt tulemaan Moskovaan joko ulkoministeri Erkon tai muun hallituksen valtuuttaman henkilön ”ajatusten vaihtoon” poliittisista ja taloudellisista kysymyksistä. Kun täten oli mahdollisuus että tulisi syntymään varsinaiset neuvottelut oli mahdolliset ja niitä edellytettiin, ilmoitin suostuvani lähtemään Moskovaan.

7/10 ’39 lauvantaina söin ensin pankissa. Sitten menin kl. 2 Mannerheimin luo yleisesikun­taan. Mannerheim oli sitä mieltä, että minun oli lykättävä matkaani pari päivää, jotta ehdittäi­siin saada puolustusvoimat paikalleen. Hänen ehdotuksesta oli päätetty panna liikekannalle 3 divisjoonaa ja se tulee lähipäivinä tehdyksi. Muuten Mannerheim pelkäsi, että vaikka Molotov oli puhunut ajatuksienvaihdosta, niin hän kyllä voi meille antaa ultimaatumin. Mannerheim oli vähän pessimistinen, kuten hän yleensä on, kun hänellä on niin suuri edesvastuu. Tarkas­timme kartalla ne paikat, jotka tulee kysymykseen. Mannerheim oli edelleen sitä mieltä, että Suomenlahden saaret voidaan myöntää. Suursaari on pahempi. Hän esitti sitten kartalla eräitä kohtia, joissa oli meille annettava korvausta saarista.

Lauvantai iltana söin päivällisen lasten kanssa Kämpissä.

8/10 ’39 Sunnuntaina Alli tuli päivällä. Olin suur suuruksen jälkeen koko ajan Ulkoministeriössä Valmistelin asiota. Illalla söin päivällisen Mannerheimin ja R Waldenin kanssa Savoys­sa. Nyt oli M sitä mieltä, että minun piti lähteä niin pian kuin mahdollista. Hän oli siinä suh­ teessa muuttanut mieltänsä, sillä venäläiset alkoivat myös siirtää sotaväkeä meidän rajoillem­me. Walden sanoi, että jos meillä olisi varustukset, niin ”antaa venäläisien sitten koettaa. Meidän asemamme ei olisi niin huono.” Tähän Mannerheim yhtyi, mutta huomautti, että oli paljon puutteita meidän puolustuksessa materialisessa suhteessa. Nyt on Ruotsista alkanut tulla sotatarvikkeita. Rappe on saanut vauhtia asioihin ja nykyinen tila myös vaikuttaa asiaan. Ruotsin lehdet on kirjoittaneet hyviä kirjoituksia Suomen asiasta.

Mannerheim ehdotti, että ottaisin eversti Paasosen mukaani. Hän on ollut Moskovassa sotilas­asiamiehenä ja hänestä voisi minulle olla hyötyä. (Tein niin ja Paasonen on tosiaan ollut hy­väksi avuksi. Tämä Mannerheimin ehdotus oli hyvä.)

9/10 ’39 maanantaina olin koko päivän liikkeessä. Ensin puhuin telefonissa Erkon kanssa. Kl. 10.30 olin Pakaslahden luona. Sain häneltä ohjeet. Sitten palasin Kämpiin, jossa ne luin ja kl. 1 menin Ulkoministeriöön, josta minut kutsuttiin hallituksen istuntoon. Tein ensin Erkolle eräitä muutosehdotuksia ohjeisiin, jotka hän hyväksyi. Sitten oli hallituksen kokous jossa oh­jeet käsiteltiin ja hyväksyttiin. Sitten oli kl. 3 Presidentinistunto, jossa hän hyväksyi ohjeet. Puhuimme istunnon jälkeen Presidentti Kallion kanssa. Kallio oli hyvin huolestunut ja myös alakuloinen.

Tässä kokouksessa 9/10 ’39, jossa Kallio oli läsnä, tein seuraavat muistiinpanot:

1. Mannermaahan ei saa koskea.

2. NIUKKANEN: Suursaareen voisi [tulla] tukikohta Wenäjälle, oikeus eteläpäässä perustaa havaintoasema.

WOIONMAA: Suomen manner pidettävä koskemattomana. Ei siis Karjalan kannasta eikä erit­täinkään Hankoa. Mutta meidän on ymmärrettävä ja otettava huomioon Wenäjän me­ri-intressit. Seiskarin ja Tytärsaarien ja Lavansaaren luovuttamisesta keskusteltava.

CAJANDER: Valmis neuvottelemaan pienistä saarista.

ERKKO: Viime talvena venäläiset pyysi saada vuokrata saaret 30 vuodeksi.

CAJANDER: Stein puhui vaihtokaupasta.

KALLIO: Mannerheim on sitä mieltä, että Seiskarilla ja Lavansaarella ja Piensaarella ei ole merkitystä meille, mutta Venäjälle on niillä merkitystä.

ERKKO: Mannermaa koskematon. Ahvenanmaahan ei saa koskea. Muussa suhteessa otetaan huomioon Wenäjän sotilaspoliittiset näkemykset ilman, että Suomen omat elinedut uhrataan.

Sitten kävin Neuvosto-Wenäjän lähettilään Derevjanskin luona kohteliaisuuskäynnillä ja puhelin hänen. Illalla kl. 11.20 lähdimme junalla Moskovaan. Ennen lähtöäni tuli illalla luokseni asemalla oli paljon väkeä, joka lauloi ja toivotti onnea. Mieliala Helsingissä on raskas ja pai­nostava.

Sunnuntaina 8/10 ’39, palattuani Kämpiin Savoysta päivälliseltä Mannerheimin ja Waldenin kanssa, tuli luokseni Kivimäki. Hän oli myös asioista kovin huolissaan. Hän kertoi seuraavaa: Eräs henkilö oli kertonut Kivimäelle, että Jartsev (tsekan edustaja Helsingissä, joka nyttem­min on lähtenyt pois) oli ehdottanut jo vuosi sitten seuraavaa sopimusta: Suomi saa itse lin­noittaa Suursaaren ja Wenäjä antaa siihen tarvittavat varat. Samoin Suomi saa innoittaa Ah­venanmaan ja Wenäjä antaa siihenkin varat, jotta linnoitus tulee tehokkaaksi. Wenäjä saisi ainoastaan oikeuden aivan salaisesti sen verran valvoa, että näkee, että linnoitus tulee tehok­kaaksi. Jartsevin ehdotuksessa oli vielä kolmas kohta, mutta nyt en sitä muista. Jartsev oli esittänyt näitä ajatuksiansa Cajanderille ja Tannerille, mutta he ei olleet suostuneet siihen. Cajander oli katsonut, että mikään Suomen hallitus ei voi sellaista eduskunnalle esittää. Jart­sev oli sitten lähtenyt pois ja ollut hyvin katkera. Kivimäki katsoo hallituksen menetelleen puolustamattoman kehnosti. Kivimäki oli sitä mieltä, että Erkko on sopimaton ulkoministerik­si. Kun hän on asettunut aivan torjuvalle kannalle venäläisten ehdotuksiin nähden, on se ollut tyhmää suuri erehdys ja aivan puolustamatonta. Kivimäki piti sitä Erkon kantaa myös suurena erehdyksenä, että vaaditaan tahdotaan venäläiset esittämään vaatimuksensa. Sillä kehotetaan venäläiset tekemään suuria vaatimuksia, joista niiden on sitten vaikea luopua. Meidän täytyy osottaa ymmärtämystä ja tillmötesgående venäläisten legitiimisiä vaatimuksia kohtaan.

Minä esitin oman kantani, joka menee samaan suuntaa kuin Kivimäen. Kivimäki sanoi noin 2 viikkoa sitten puhuneensa Rydille, että Mannerheimin pitäisi mennä Moskovaan. Minä sanoin, etten ole sitä tullut ajatelleeksi ja moitin Kivimäkeä siitä, että hän ei ollut saattanut tätä mielipidettä hallituksen tietoon, jotta se olisi tullut harkittavaksi. Poislähtiessä sanoi Kivimä­ki, että ”nyt Sinä menet elämäsi vaikeimmalle matkalle.” (Se on tosi.)

Sunnuntai-iltana 8/10 syötäessä päivällistä Savoyssa lausui Mannerheim useampaan kertaan, että meidän on asetuttava sille kannalle, että Wenäjän legitiimit intressit on tunnustettava ja ne koetettava täyttää. Hän sanoi, että hän Moskovassa heti aluksi viittaisi Steinin keskusteluihin viime talvena ja siihen vastaisi meidän olevan valmiit neuvottelemaan Suomenlahden saarista. Mannerheim sanoi, että hän koettaisi saada edes puheenvuoron.

Keskiviikkona 11/10 ’39 saavuimme Moskovaan kl. 10 a.p. Vastassa oli protokollapäällikkö Barkov sekä Yrjö-Koskinen ym. lähetystön virkamiehet ynnä Ruotsin lähettiläs Winther ja muu Ruotsin lähetystön henkilökunta. Neuvottelimme Yrjö-Koskisen kanssa koko päivän. Y-K tiedusteli, milloin voisin tehdä tutustumiskäynnin Molotoville ja se määrättiin ensin kl. 9 illalla ja sitten kl 10 illalla, mutta myöhemmin ilmoitettiin, että koska minä luultavasti olen väsynyt, niin hän ehdottaa, että tulisin vasta torstaina 12/10 kl. 5 ip. Molotov oli nähtävästi estynyt, koska hällä oli juuri sinä päivänä Liettuan sopimuksen allekirjoittamisen johdosta illalla päivälliset Liettuan valtuuskunnan jäsenille.

YK sanoi mm. Olimme yhtä mieltä siitä, että ”emme voi Suomen kansan tulevaisuutta vaa­rantaa jonkin Hangon aluekysymyksen vuoksi.

7/10 ’39 söin sumusta pankissa, jossa oli myös Svinhufvud. Tapasin Svinhufvudin hänen asunnossaan sunnuntaina 8/10. Puhuimme siitä, että hän, Svinhufvud lähtisi Saksaan vaikut­tamaan siihen suuntaan, että Saksa kannattaisi meitä diplomaattisesti Wenäjän hallituksen luona. Pakaslahti ilmoitti minulle asemalla 9/10, että Uudelle Suomelle oli tullut tieto Saksas­ta lehden kirjeenvaihtajalta, että Saksa on nyt niin kiinni länsirintamalla, että se ei voi nyt teh­dä mitään meidän puolestamme.

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.