PIENTEN VALTOJEN KOHTALO EI OLE HELPPO!

4/1 ’38 Ministeri Idman Warsovasta luonani koko päivän läpimatkalla Helsingistä. Keskustelimme pitkälti ulkopolitiikasta.

1. Idman sanoi Puolassa pidettävän mahdollisena sotaa Wenäjän ja Jaappanin välillä. Jaappani tahtoo ottaa Wladivostokin. Siten Venäjä sysättäisiin pois Tyynen meren rannalta. Meidän molempien mielestä se olisi meille vahingollista, koska Wenäjä silloin painuisi yhä enemmän Eurooppaan ja länteen. Paras meille on, että Wenäjällä on uhka idässä Jaappanin puolelta.

2. Idman sanoi Puolan olevan intresseerattu Suomesta. Mutta enemmän oli intresseerattu Baltian (reuna-)valtioista ja niiden itsenäisyydestä.

3. Puolassa olot ei hyvät. Kun diktaattori kuolee, on diktatuurimaissa vaikeuksia. Niin Puolassa Pilsudskin kuoleman jälkeen. Miten kehitys menee, vaikea sanoa.

4. Ukrainassa kuuluu olevan pyrkimyksiä itsenäisyyteen. Ukrainalaisia on noin 30 miljoonaa.

5. Jos Saksa ja Wenäjä joutuvat sotaan, toisi se meille suuria vaikeuksia. On kyllä koetettava pysyä puolueettomana, jos voidaan. Paras olisi Suomelle Idmanin mielestä, jos Saksan ja Wenäjän välit paranisi. Saksassa on meitä kohtaan sympatioita ja Saksa ehkä kannattaa meitä. Göhring sanoi Pilsudskin hautajaisten aikana Hackzellille ja Idmanille, että Saksa auttaa aseellisestikin Suomea, jos tarvitaan.

6. Ahvenanmaa. Idman ei luullut Ahvenanmaan sopimusta voitavan muuttaa. Wenäjä, vaikka ei kuulu allekirjoittajiin, panisi vastaan ja Ranska noudattaisi Wenäjän toivomuksia. Jos sota syttyisi Saksan ja Wenäjän välillä, niin luultavasti jompikumpi okkupeeraisi Ahvenanmaan. Me ja Ruotsi emme sitä voisi estää. Mutta meidän ei pitäisi sekaantua sotaan sen vuoksi, vaan antaa Saksan ja Wenäjän tapella keskenään. Sodan jälkeen luultavasti Ahvenanmaan asiaan muut vallat sekaantuisivat, sillä Ahvenanmaa on kauan kuulunut kansainvälisiin asioihin.

7. Idmankin luuli, ettei Wenäjä halua sotaa eikä hyökkää meidän päällemme.

8. Saksa on Idmanin mielestä nykyään mahtavin valtio. Se tulee ottamaan Itävallan tavalla tai toisella – mieluiten rauhallisesti – ja myös Tshekkoslovakian saksalaiset. Myös Tshekkoslovakian unkarilaiset ja puolalaiset arvatenkin palaavat takaisin. Tshekkoslovakia jää pieneksi valtioksi 5 à 6 miljoonaa, jossa on ainoastaan tshekkejä ja slovakeja.

9. Idman luuli, että Kansainliitto kyllä pysyy, vaikka sanktiot poistetaan. Piti mahdollisena, että Saksakin palaa uudistettuun Kansainliittoon huolimatta, mitä Hitler äsken julisti. Muuten Idman ei ollut ihan pessimisti. Sanoi luulevansa, että se ajatus, että jokainen kansallisuus saa muodostaa oman valtion ja elää itsenäistä elämäänsä lopuksi pääsee vallalle. “Ellei tätä voisi uskoa, niin ei voisi pienen kansan jäsen elää”, sanoi Idman.

8/1 ’38 Suuruksella tänään O. Rydbeckin kutsumana yhdessä tohtori Brilliothin – Stockholms Tidningen – kanssa Gyllene Fredenissä. Brillioth kertoi:

1. Nykyinen hallituskoalitio sen kautta tosin luja, että sen puolueilla suuri enemmistö valtiopäivillä. Mutta koalitio on “luonnoton”, onaturlig ja kysymys, kauanko kestää. Nykyään ei kuitenkaan Ruotsissa olisi tietoa mikä sen tilalle.

2. Ensi valtiopäivillä semesterfrågan pääasia. Se hyväksytään. Brillioth hyväksyi sen.

3. Puhuimme paljon “totalitärisistä” aatteista. Brillioth sanoi nuorison olevan tyytymättömän nykyiseen puoluejärjestelmään. Jos tulisi vaikeita oloja, erittäin jos ödestimme, niin fascistinen virtaus voisi saada äkkiä paljon kannatusta. Brillioth heitti väliin, että “Suomessa näkyy sillä olevan paljon enemmän kannatusta kuin Ruotsissa”. Nuoriso ei myöskään pidä siitä materialismista, joka nykyään on vallalla. Muuten Brillioth tuntui suhteellisen ymmärtäväisesti arvostelevan Saksan nazismia ja Italian fascismia. Saksassa työväki on tyytyväinen – hänen tietojensa mukaan. Hitler ja Mussolini ovat saaneet paljon aikaan positivista. (Puhuimme
m.m. siitä että Saksassa ja Italiassa ei ole työttömyyttä, mutta Yhdysvalloissa on 8 à 10 miljoonaa vielä ja Englannissakin taas työttömyys nousee.) Brillioth sanoi pääaate – pyrkimys – on kansanyhteys. Se on ainakin osaksi saatu Saksassa ja Italiassa aikaan. Kysymys on, miten se saadaan aikaan puoluejärjestelmän vallitessa, jossa sosialidemokraatit ym. vain saarnaavat luokkataistelua. Diktaturit ovat muuten sekä valtion taloudellisen toiminnan että muunhun politiikkaan nähden paremmassa asemassa kuin demokratiat – parlamenttariset järjestelmät, jossa asiat on hoidettava yleisen mielipiteen – vaalien – parlamenttien ym. kautta. Wallan
konsentratio totalitäärisissä maissa on niille suuri etu. Brillioth erityisesti mainitsi myös Portugalin totalitärisen valtion, jossa pääministeri Salazar on koko kansan suuresti rakastama. Kyllääntyminen nykyiseen puoluejärjestelmään on sangen suuri ja levinnyt ja se voi helposti viedä järjestelmän nurin.

8/1 ’38 Björkstén, Kansainvälinen oikeus s. 88: (Uuden hallituksen tunnustaminen tulee kysymykseen vain, jos tuo hallitus on syntynyt kumouksellista tietä.) “Uuden hallituksen tunnustamisen merkitys on siinä, että tunnustava valtio tällä toimenpiteellä selittää pitävänsä uutta hallitusta valtion laillisena elimenä, jonka kanssa sillä on oikeus solmia diplomaatiisia suhteita.” Syksy 1918. Ententin menettely. Oliko epäilystä, että Svinhufvud ja hänen hallituksensa olisi laillinen elin? Mistä oli kysymys? Mutta Holsti ja Ehrström Pariisissa fjeskasivat ja
olivat ehkä hyvin yhtä mieltä ententin herrojen kanssa, että Suomen “saksalaismielinen” hallitus oli – ehkä laiton!! – ainakin saatava pois.

Siihen aikaan ei ententillä näy olleen juuri selväpäisiä valtiomiehiä. Kaikki olivat päästään sekaisin. Sen vuoksi tekivät tyhmimmän rauhan – Versaillesin. Seuraus: Saksa on sen repinyt rikki. Kansainliitto, joka tyhmästi otettiin Versaillesin rauhansopimukseen, on mennyt pilalle – siitä ei tullut mitään – suuri pannukakku. Kun Kansainliitto sotkettiin yhteen Saksalle dikteerattuun rauhaan. Nyt on Saksa mailman voimakkain valtakunta ja entinen ententi ei tiedä mitä tekisi.

Tällaiset höyrypäiset “valtiomiehet” olivat ententillä ja Holsti ja Ehrström ajoivat Suomen asiaa. Ei ihme, että tulos oli, että meidän asioitamme ajettiin ryömimällä mahallamme ententin edessä eikä arvokkaalla tavalla. Ei Mannerheimkaan siitä kunniaa ansaitse.

[VIIMEINEN KAPPALE ALUNPERIN MUODOSSA: Ehkä kun oli tällaiset hyöyrypäiset “valtiomiehet” ententillä ja Holsti ja Ehrström ajavat Suomen asiaa, niin ei ihme että meidän asioitamme ajettiin ryömimällä mahallamme ententin edessä, eikä arvokkalla tavalla. Ei Mannerheimkaan.]

12/1 ’38 Grandell (ja eversti Melander) täällä. Grandell Holstin pyynnöstä komitea-asioissa (folkförsörjning under extraordinära förhållanden). Työ ei tahdo edistyä. Vastaus Ruotsista epämääräinen ja huono. Tämä vaikuttanut maalaisliittolaisissa piireissä kylmentävästi koko pohjoismaista orientoimista vastaan. Eräs huomattava maalaisliittolainen (Niukkanen) sanonut, että on etsittävä uusi orientoiminen. Niukkanen ajatellut, että tehdään liitto Venäjän kanssa. Toiset Suomessa ajattelee Saksaa. Mutta joka tapauksessa pohjoismaista orientoimista vastaan on nousemassa animositeetti.

Järjestin Grandellille pääsyn vt. ulkoministeri Westmanin puheille huomenna.

Palojärven ja Melanderin kanssa puhuttiin Aftonbladetin kampanjasta Ahvenanmaan asiassa. Aftonbladet väittää, että Suomi aikoo varustaa Ahvenanmaan yhdessä Saksan kanssa – ja että saksalaisia upseereja ollut siellä suomalaisien kanssa. Oesch on dementoinut, mutta Aftonbladet jatkaa. Soitin Holstille ja kehoitin panemaan hallituksen puolelta dementian tietotoimiston kautta. Holsti lupasi.

Lähden Allin kanssa Helsinkiin 14/1.

Asiat.

1. 15/1 kl. 3.30 pohjoismainen yhteistyö.

2. Holstin kanssa: a) Sanomalehtiattashea, b) Ahvenanmaa, c) Grandellin asia, d) Wahtimestari, e) Työvoimat. Lähetystöattashea? Nainen lisää ja f) Kansainliittoasia

3. Grandellin kanssa. Saatava nähdä viimeiset asiakirjat Ruotsin komitean kanssa.

4. Mannerheimin luo.

5. Neuvottelu sotatarveasiassa. Riippuu Grandellin keskustelusta Westmanin kanssa.

6. Weroilmoitus – juokseva tili, lehdet.

7. Jukola.

8. 17/1 kl. 1 Rauma, kl. 2 Teollisuus Hypoteekki Pankki, kl. 7 KOP.

9. 18/1 kl. ½ 4 ip. Vientiyhdistys.

10. Y. Pulkkisen kanssa puhuttava.

11. Tiistai iltana päivälliset ja keskustelu Kämpissä.

12. Presidentti Kallion luona.

13. Kirjoitukseni mukaan Tukholmaan.

14.Ylioppilaiden suomalaisuusadressi.

15. Ignatius hallintoneuvostoon.

16. Wegelius sama.

13/1’38 Joku aika sitten keskustelin E. Linderin kanssa kuninkaan 80-vuotispäivän juhlasta 16/6’38. Millainen luonne juhlalla? Tänään soitti Linder. Eilen ollut eräässä seurassa, jossa oli myös ollut kuningas ja hänen seurueensa. Kuninkaan kanssa ei Linder ollut puhunut, mutta hänen lähimmän seurueensa kanssa. Tulos: Kuningas lupautunut siihen, että hän alistuu juhlimisen alaiseksi. Linder kysynyt tuleeko ulkomaisia kuninkaita ym. Vastaus: Tulee Tanskan ja Norjan kuninkaat ja arvatenkin sukulaisia Saksasta. Ja eräs kuninkaan seurueesta oli sanonut: Ja luonnollisesti tulee myös Suomen Presidentti. Linder lupasi jatkaa selvän ottoa ja palata asiaan.

Keskustelu Henrik Ramsayn kanssa marraskuussa 1936 sotilastarvikkeiden saamisesta
Ruotsista. Ramsay on puheenjohtajana suomalaisessa komiteassa för folkförsörjning under
extraordinära förhållanden.
Ramsay:

1. Ideen bra – nödvändig att få från Sverige bland annat krigsmaterial. Ruotsi meille tärkeä
med avseende å kommunikation, tillverkning av ammunition, bilar etc., gemensamma fabriker.

2. Bilaterala överenskommelser angående krigsmateriel.

3. Sandler och Westman asian puolella.

4. Ruotsin mielipide. Sotilaat ajattelee vaaraa Wenäjältä. Sosialistit Saksasta. Göteborgstrakten litet sinnad för samarbete med Finland.

5. Bolsjevismskräck går ej som argument. Sverige vill ej i “äventyrspolitik”. (Gustaf Adolf var den största äventyraren men de nuvarande svenskarna äro av annan sort.)

6. Man borde knyta trådar med Sverige så mycket som möjligt. Och låta Sverige bli ekonomiskt intresserat om Finland. Sveriges export till Finland borde vara så stor som möjligt, större än till Ryssland.

7. Universitetsfrågan är av vikt.

17/1 ’38 KOP:n hallintoneuvoston kokouksen jälkeen päivällisellä puhuin Elias Erkon kanssa.

1. Sanomalehtiattasheaksi rekommendeerasi Lauri Hjelttiä. Meni takuuseen hänen hyvästä käytöksestään. Sopiva, hyvä käytös, hyvät suhteet Ruotsissa.

2. Ahvenanmaan varustaminen. Ruotsi on siinä mukana, odottaa alotetta Suomelta. Puhunut usein Ruotsin täkäläisen sotilasasiamiehen ja sanomalehtiattashean kanssa. Tämä hetki olisi hyvä panna asia alkuun. Holsti sanoo Englannin ja Ranskan suostuvan. Mannerheim Saksan. Mutta Holsti ei tahdo. Miksi???

3. Holsti ei ole sydämessään pohjoismaisen orientoimisen kannalla, waan on baltilaisen.

4. Erkko kehotti minua vaikuttamaan Rydin ja Tannerin kautta Holstiin. Lupasin koettaa.

5. Erkko oli kuullut, että Ruotsissa on kylmennytty Suomeen. Nähtävästi Ruotsin vastaus sotatarvikeasiassa. Selitin asemaa Ruotsissa, mikäli sitä tunsin. Sanoin: Ruotsin ulkopolitiikka on epäselvä vielä nykyään. Koettavat saada selvyyttä. Yli sadan vuoden rauha on vaikuttanut, että Ruotsi ei osaa ottaa vakavalta kannalta sodan vaaraa. Ei tahdo ottaa mitään riskiä. Erkko kysyi, eikö ruotsalaiset ota huomioon, jos Suomi menee jonkun muun maan kanssa? Saksan? Sillä voisi uhata. Yhtä mieltä, että meidän ei pidä esiintyä liiallisesti pyytäjinä. Ruotsalaiset ylpistyy ja asettaa ehtojaan. (Kieliasiassa)

Lauvantaina 15/1’38 saavuin Helsinkiin. kl. 3.30 ip. Pohjoismaisen delegation kokous.

Sunnuntaina 16/1 kl. 6 olin Presidentti Kallion luona.

1. Ruotsin kuninkaan 80 vuotispäivä 16/6’38. Kerroin, mitä olin saanut tietää juhlan luonteesta ja valmisteluista. Lupasin käydä riksmarskalk Wennerstenin luona tiedustamassa. Kallio ei haluaisi tulla Tukholmaan silloin heikon kielitaitonsa vuoksi. Pyysi minua ilmoittamaan tämän Wennerstenille. Wastasin, että vaikea ilmoittaa, koska silloin noudattavat sitä. Minun mielestäni Kallion olisi tultava Tukholmaan, jos Tanskan ja Norjan kuninkaat tulevat. Lupasin palata asiaan. Pyysin Kalliota järjestämään niin, ettei sido itseään 16/6 tienoilla.

2. Puhuimme sitten sotatarveasiasta ja Ruotsin epämääräisestä vastauksesta. Kallio luuli ruotsalaisten odottaneen vastauksillaan, kunnes yliopistoasia oli selvä. Sen jälkeen lähti asia liikkeelle. Sandlerin salakähmäisyys. Sandler oli pyytänyt pitämään asioita salassa lähettiläiltäkin. Lausuin, etten voi suostua siihen, että tärkeitä asioita käsitellään minun selkäni takana. En voi olla Tukholmassa sillä ehdolla.

3. Puhuin Procopén saamisesta takaisin diplomatiaan Haagiin. Kallio hyvin suostuvainen,
mutta ei voinut vastoin hallitusta ajaa asiaa.

Sunnuntaina 16/1 kl. 3—5 kävelin Kivimäen kanssa. Pohjoismainen orientointi.

KIVIMÄKI: Asia ei mene eteenpäin.

MINÄ: Kivimäki ja Hackzell oli olleet liian optimisteja.

KIVIMÄKI: Ehkä. Ei luota Holstin politiikkaan. Wenäjä ja Baltialaiset valtiot ovat hänen suuntauksensa. Ruotsissa asettavat liiallisia vaatimuksia. Waativat esimerkiksi, että ylioppilaitten adressi lopetetaan. Eivätkä lupaa mitään. Suomenkielisessä kansassa nousee kylmentyminen pohjoismaiseen orientoimiseen. Jos sitä huomataan, on se paha erityisesti meidän ruotsinkielisille. Yliopistoasia sai hyvän ratkaisun erityisesti toimeenpanoasetuksen kautta. Oli hyvä, että minä kirjoitin hänelle. Hän ryhtyi heti toimiin. Kävi Cajanderin puheilla y.m. Tulokseen yliopistoasiassa oli Kivimäki tyytyväinen.

17/1 maanantaina Rauma Woodin ja Teollisuus Hypoteekki Pankin johtokunnan kokoukset. KOP:n hallintoneuvoston kokous kl. 7. Sitten päivälliset. Siellä puhuin Erkon kanssa Tukholman sanomalehtiattaseeasta. Erkko puolusti maisteri Hjeltiä. Parantanut elämänsä. Elänyt hyvin Helsingin Sanomissa ollessaan. Ennen oli ylpeä ja arrogantti käytöksessään. Senkin parantanut. Hyvissä väleissä nykyisin Tukholman sanomalehtimiesten kanssa. Kehotti ottamaan koetteeksi: Jos olen tyytymätön, niin Erkko ottaa Hjeltin takaisin.

(Tästä asiasta puhelin vielä 19/1 Mannerheimin luona Erkon kanssa ja lopputulos oli edelläkirjoitettu.)

Tiistaina 18/1 kl.11. Holstin luona.

1. Sanomalehti attashea. Lupasin palata asiaan.

2. Suomen suhde Kansainliittoon. Lupasi toimittaa Suomen vastauksen Ruotsin memorandumiin.

3. Grandellin käynti Tukholmassa. Lausuin tarvitsevani välttämättä tiedon kaikista tärkeimmistä asioista. Muuten en voi olla Tukholmassa. Holsti sanoi luulleensa, että minulla ollut kaikki tiedot. Lupasi pitää huolta.

4. Ahvenanmaan asia. Huomautin sen tärkeydestä ja esitin, että se otettaisiin esille – harkittavaksi ainakin. Holsti vastasi, että Sandler pelkää koskea asiaan. Jos asia, Ahvenanmaan sopimuksen muuttamisesta otetaan esille, niin – lausui Holsti – suurvallat voi koettaa vetäytyä pois sitoutumuksistaan. Ja Ruotsi tahtoo Wenäjän mukaan takaamaan Ahvenanmaan, mutta Suomen sotilaat ei tahdo. Sandler pyytänyt, että jos Suomi aikoo ottaa asian esille, olisi ensin sovittava Ruotsin kanssa. Holsti luvannut. Holsti aikoo tulla Tukholmaan keskustelemaan
Sandlerin kanssa, heti kun Sandler maaliskuussa palaa. (Kysymys on etusijassa kahden eteläisen saaren Lågskär ja Kökar linnoittamisesta.)

Tiistaina 18/1 kl. 7 olin kutsunut Kämpiin päivälliselle Amos Anderssonin, Pentin, Eljas Erkon, Eirik Hornborgin, H. Ramsayn, E. von Frenckellin, Kivimäen, Mantereen, Hackzellin ja Reinikan. Olin myös kutsunut vapaaherra E. von Bornin – sairas, estetty – Rydin, (toisille päivällisillä), Hjalmar Procopén (dito), Ilkan toimittaja Artturi Leinosen (oli Vaasassa, ei voinut tulla) ja R. Wittingin (estetty, omat päivälliset). Jälkiruoan jälkeen minä lausuin lyhyesti seuraavaa:

Yli 10 vuotta sitten esitin eräässä pienessä seurassa ulkopoliittisen klubin perustamista. 1920-luvulla oli meidän ulkopolitiikkamme hyvin kehittymätön. Noudatettiin Kansainliiton sääntöjä ja päätöksiä ja oltiin varmat, että jos Wenäjä hyökkää meidän päällemme, niin koko maailma rientää avuksemme. Nyt Abessinian asia. Kansainliitto ei ole se, mikä luulimme. Ulkopolitiikassamme on paljon miettimistä. Asemamme on vaikea. Olisi saatava kaikki voimat yhteen puhaltamaan samaan hiileen. Wuonna 1935 “pohjoismainen orientointi”. Se on kuitenkin meillä aina ollut olemassa. Sen perusteet: 1) Historia 2) Maantietieteellinen naapuruus Ruotsiin 3) Yhdenkaltaiset olot kuin Ruotsissa 4) Ruotsinkielisen kansanosan olemassaolo meillä. Seuraus: Yhteistoimintaa monilla aloilla jo kauvan. a) Sivistys – kultuuri laajemmassa merkityksessä b) taloudellisesti c) nyt ulkopoliittisesti. 1935 päätöstä tehdessä pantiin erikoisesti paino puolustusnäkökohtiin. Yhteinen poliittinen päämäärä: neutralisuus. Ruotsilla on intressi Suomeen nähden suuri, meidän mielestämme Suomen itsenäisyys on Ruotsille aivan ensiluokan kysymys – elinkysymys. Mutta Ruotsissa katsellaan asiaa toisin. Ruotsin yleisen mielipiteen mukaan Suomen itsenäisyys on hyvä, mutta se ei ole Ruotsille elinkysymys. Siis tosiasia: myös Ruotsissa tunnustetaan, että Ruotsilla on huomattava, ainakin vissi, intressi Suomeen nähden. Se on tosiasia, jolle pitäisi voida rakentaa. Nykyään ei voi ajatella sotilasliittoa, mutta sotatarvikkeiden saannin alalla yhteistoimintaa. Eri kysymys on Ahvenanmaan asia. Tarvitaan kuitenkin paljon työtä Ruotsissa, ennen kuin päästään konkreettisiin tuloksiin. Ruotsin kansa on elänyt yli 100 vuotta rauhassa. Pelkää riskejä ja “äventyr”. Myös näiden asiain muodollinen kulettaminen on Ruotsissa vaikea, kun ne lopulta ovat valtiopäiväasioita. Tarvitaan kovaa työtä Ruotsin yleisen mielipiteen muokkaamiseksi. Sen vuoksi meidän pitäisi yhdessä sekä suomen- että ruotsinkielisten toimia Ruotsissa käsi kädessä – puhaltaen kaikki yhteen hiileen, saadaksemme ruotsalaiset yhä enemmän käsittämään yhteistoiminnan tärkeyden myös puolustusasioissa ja saadaksemme konkreettisia tuloksia aikaan. Konkreettisten tulosten aikaansaaminen myös puolustuksen alalla on pohjana pohjoismaisen orientoimisen jatkumiselle ja lujittumiselle. Mutta päästäksemme tuloksiin olisi meidän sekä suomen- että ruotsinkielisten puhallettava samaan hiileen – yhdessä tehtävä työtä – Ruotsissa. Täällä kotona olisi saatava rauha keskuuteemme suomen ja ruotsinkielisten kesken.

Sitten laaja ja antava mielenkiintoinen keskustelu kesti yli kl. 11.

HACKZELL: Ei saatu, mitä Hackzell oli odottanut Sandlerin puheiden ja lupausten pohjalla
erityisesti sotatarvikkeiden alalla.

HORNBORG: Meidän luonnollinen orientointi on Ruotsiin (Skandinaviaan). Ei missään muissa
maissa erittäinkään suurissa, ei meitä kohtaan tunneta sellaista intressiä, ei meitä tunneta niin
kuin Ruotsissa. Se on meitä lähinnä.

PENTTI: Suhteet Ruotsiin – orientointi – on mennyt hyvin eteenpäin erityisesti Ruotsin nykyisen hallituksen – Sandlerin – aikana. Pentti oli optimisti.

ERKKO: Oli vähemmän optimisti. Suomenkielinen kansa tulee kärsimättömäksi, ellei saada konkreettisia tuloksia.

RAMSAY: Asia mennyt hyvin eteenpäin – oli optimisti. Andersson samoin. Meillä ei ole muuta orientoimisen mahdollisuutta kuin pohjoismaihin. von Frenckell kannattaa klubia.

Mantere ? (en muista).

REINIKKA: Voimien kokoaminen hyvä senkin vuoksi, kun nykyinen hallituskokoomus kerran kaatuu, jotta sitten porvarillinen kokoomus.

Kaikki yhtä mieltä, että ulkopoliittinen klubi olisi tarpeen. Komitea harkitsemaan asiaa: JKP–
Kivimäki–Andersson–Reinikka. Kivimäki kutsuu kokoon.

24/1’38 Puhuin telefonissa Mannerheimin kanssa.
1) Hannes Ignatiuksen kirjoitus Uudessa Suomessa 13/1. Herättänyt Tukholmassa Suomen sotilaissa förtrytelse. Ehrensvärd [antanut] Palojärvelle kopian kirjeestään Pentille, jossa vaatii Uutta Suomea toimituksen nimessä oikaisemaan. Puhuin Mannerheimille. Mannerheim sanoi saaneensa myös kirjeen Ehrensvärdiltä. “Det är ett helvete, att man måste använda största delen av sin tid till att utjämna misshälligheter.” Oli tyytymätön Hannes Ignatiuksen kirjoitukseen. Lupasi puhua hänen kanssaan.

2) Brillioth soittanut Tarjanteelle. Tahtoisi kaksi kirjoitusta suomalaisilta Ahvenanmaan asiasta. Sundblom antanut intervjuuvin i “Nu”, jossa vastustaa Ahvenanmaan varustamista, koska silloin tulisi suomenkielisiä sinne (sotaväkeä ym.). Brillioth tahtoisi mannermaan suomenkielisiltä kirjoituksen. Mannerheim sitä mieltä, että asiasta olisi ruotsinmaalaisten kirjoitettava. Se vaikuttaa paremmalta, kuin jos me kirjoitamme. Hyvä olisi, jos lisäksi tulisi kirjoituksia Saksasta ja Englannista.

3) Sotatarvikkeiden asia. Mannerheim kehotti minua rajoittamaan ponnistukseni ainoastaan poliittiseen puoleen, että selvitys saadaan toimeen. Teknilliset asiat parhaiten hoitavat sotilasviranomaiset. Olin samaa mieltä. Kun utredning on saatu, sitten voidaan harkita, mitä voidaan edelleen tehdä ja mihin on pyrittävä. Olin samaa mieltä kuin Mannerheim.

30/1’38 Stockholms Tidningenissä 24/1 uutinen, että Kallio tulee kuninkaan 80-vuotisjuhlaan. Lehti kysyi meiltä, ilmoitimme, ettemme tiedä mitään.

Heidenstam Tukholmassa sotatarvikeasian vuoksi. Mannerheim hänelle valittanut menevän hitaasti. Holsti telefonissa ilmoitti, että Heidenstam palattuaan oli kertonut, että jos ainoastaan Tanskan kuningas tulee 16/6 kuninkaan juhlaan, niin silloin se on perhejuhla. Mutta jos myös Norjan kuningas tulee, niin silloin odotetaan myös Kallion tulevan.

E. von Frenckell rouvineen ja tytär [Viveca Bandler]meillä 28/1. Palasi Oslosta. Kertoi Kallion sanoneen maaherra Heleniukselle menevänsä kesäkuun 16. päivänä Tukholmaan kuninkaan juhlille.

30/1 ’38 Wiime aikoina lehdet puhuneet täällä Ahvenanmaan asiasta. Aftonbladet ja Allehanda etupäässä Ahvenanmaan varustamisesta.

Ollessani 19/1 Mannerheimin luona päivällisillä (H. Ignatius, Walden, Erkko, Witting, Procopé, Ryti, Talvela, Linkomies) Linkomies kertoi Saksan matkaltaan. Upseeri- ym piireissä yleinen mielipide, jonka spontaanisesti lausuivat, että Saksa ei voi sallia, että Wenäjä valloittaisi Suomen. Wenäjä ei saa työntyä eteenpäin Itämeren rannikolla.

Kävin Holstin luona uudestaan 20/1. Sanomalehtiattashea. Saatuani tiedot, ja erityisesti Erkon lupauksen, että hän ottaa Hjeltin takaisin milloin tahansa, ilmoitin, etten pane Hjeltin nimittämistä vastaan. Mutta jos havaitsen, ettei hän vastaa tarkoitustaan tai ei elä kuten pitää, niin hänen pitää lähteä pois Tukholmasta. Holsti suostuu tähän. Huomautin myös Holstille, että seuraus Hjeltin nimittämisestä voi olla, että Bergh lähtee pois Tukholmasta ja jättää lehtorinvirkansa ja että se asia on sitten järjestettävä. Holsti lupasi kirjoittaa Berghille. Huomautin, että Bergh on tehnyt hyvää työtä. Myös Erkolle puhuin Berghin hyvästä työstä Tukholmassa
ja että hän mahdollisesti lähtee pois. Erkko lupasi kirjoittaa Berghille.

Kävin myös Cajanderin luona. Huomautin, että minun täytyy saada kaikista asioista tieto. Sen johdosta Cajander ilmoitti Mannerheimin käyneen eilen ilmoittamassa Cajanderille puhuneensa sotatarvikeasiasta Heidenstamille, joka lähtee huomenna Tukholmaan sitä varten.

CAJANDER: Ruotsissa epäillään, että me olemme yhdessä juonessa Saksalaisten kanssa. Talven kuluessa saavat uutta yllykettä kun Goltz, Brück ym. tulee Helsinkiin ja luennoitsemaan tulee m.m. Saksan finanssiministeri von Schwerin und Krosigh.

VASTASIN: Goltzia ym ei voi olla kutsumatta 12/4.

Unohdin sanoa, että myös Ruotsissa käy paljon nazien johtomiehiä luennoimassa y.m.

30/1 ’38 Nykyään Ruotsissa intressi ulkopolitiikkaan kasvanut. Myös puolustuskysymykseen. Miltei joka päivä lehdissä kirjoituksia pohjoismaisesta puolustusliitosta, Ahvenanmaasta ja nordiskt beredskap.

1) Puolustusliitto. Ei käytännön politiikkaa vielä ainakaan. Puhuvat, mutta ei ajateltu konsekvenssia. Tanska vastaan kokonaan – myös Norja. Ruotsin sosialidemokraatit pitävät silmällä pääasiassa Saksaa.

2) Ahvenanmaan kysymys. Woidaan saada jotakin aikaan, vaikka asia on monimutkainen.

Päivällisillä Mannerheimin luona 19/1 Mannerheim lausui, että tärkein tehtävä meidän ulkopolitiikassamme on, että saamme syntymään meihin luottamusta (förtroende), luottamusta meidän puolueettomuuspoliikkaamme ja ettemme salaisesti toimi Saksan kanssa.

(E. von Frenckell 28/1 kertoi Oslossa pelättävän meidän suhdettamme Itä-Karjalaan. Jos sinne menemme rajan yli, olivat norjalaiset sanoneet tulevansa meidän vastustajiksemme.)

31/1 ’38 Palojärvi huomenna Helsinkiin. Tänään keskusteltu m.m. Ahvenanmaan asiasta. Palojärvi luulee ruotsalaisten pyrkimysten takana Ahvenanmaan yhteisesti varustamiseen olevan päästä kiinni Ahvenanmaahan. (Ranskan sotilasasiamies oli joku aika sitten puhunut Palojärvelle, että Ahvenanmaa oli Suomen ja Ruotsin yhdessä varustettava.) Palojärven mielestä ei ruotsalaisia olisi päästettävä mukaan, vaan vietävä ruotsinkielistä väkeä mannermaalta Ahvenanmaalle ja sopimus 1921 siten muutettava. Myös miinoitus ja sukellus- ym laivapaikkoja rakennettava.

Minä esitin: Ennen kuin minhinkään ryhdytään, olisi sotateknillinen (materialinen) puoli selvitettävä.

1. Miten laajasti olisi Ahvenanmaa vähintäin varustettava, jotta se tulisi suhteellisen effektiivisesti varustetuksi.

2. Jaksammeko me sen yksin taloudellisesti ym suorittaa?

Wai 3. tarvitsemmeko apua ulkoa?

4. Jos tarvitsemme apua muualta, niin mistä? Ensi sijassa Ruotsista. Miten olisi se apu järjestettävä? Miten Ruotsin osuus oleva?

5. Onko yhteistyö Ruotsin kanssa ajateltavissa siinä muodossa, että me siihen voimme suostua? Onko pelättävissä, että ruotsalaiset pääsevät liian syvälle Ahvenanmaahan pesiytymään niin, että syntyy vaikeuksia ja vaara, että Ahvenanmaa joutuu Ruotsista riippuvaksi?

6. Jos yhteistyötä Ruotsin kanssa ei voida järjestää meidän etujemme mukaan, niin onko paras
jättää koko Ahvenanmaan asia sikseen?

Palojärven mielestä Ahvenanmaan linnoittaminen on Ruotsille paljon tärkeämpi kuin Suomelle. Saksa ei salli Ahvenanmaan joutua Wenäjän haltuun, vaan ottaa sen itse haltuunsa, ja se ei ole meille niin vahingollinen. Meille on pääasia, ettei Ahvenanmaa joudu Wenäjän haltuun.

Sotarvikeasia. Palojärvi kuullut, että asia täällä menossa eteenpäin. Odotetaan, että hallitus näinä päivinä antaa tarpeelliset määräykset utredningin toimeenpanemisesta.

31/1 ’38 Maaherra Helenius, joka täällä alkkoholiasioissa, kertoi päivällisillä Kollbergilla:

1. Sodan aikana oli adjutanttina bulgarialaiselle kenrali Dimitroffille. Näki hänen huoneessaan kartan, johon oli merkitty rajat sodan jälkeen. Wenäjään liitettävä Pohjois-Skandinavia Uumajasta pohjoiseen.

2. Helenius huolissaan hallitussuunnasta. Wirkamiehet alkavat muuttaa mielipiteitään hallitussuunnan mukaan.

1/2’38 Sain kirjeen Mannerheimiltä Ahvenanmaan asiassa.

1/2 ’38. Uusi sanomalehti attaché L. Hjelt saapui. Keskustelin pitkään hänen kanssaan.

Linder luonani. Puhuin m.m. Ahvenanmaan asiasta. Linder sitä mieltä, että Suomi ei voi sallia, että ruotsalaisia joukkoja tulee Ahvenanmaalle. Linnoittaminen tulee hyvin kalliiksi. Ruotsin pitäisi auttaa rahalla. Saisi joitakin “inteckningetuja” esimerkiksi oikeuden sodan aikana käyttää Suomen saaristoa Ahvenanmaan ympärillä yms. Linder sanoi ei [olevansa] asiantuntija tällä alalla.

1/2’38 Luonani U.V. Toivola. Nimitetty sanomalehtiosaston päälliköksi. Pitkä keskustelu.

Toivola piti Undénin puhetta Genevessä (16 artiklan pakotteiden poistamisesta) “onnettomana”. Englannissa hänelle oli sanottu, että jos syntyy sota Europassa, ei Englanti (eikä Ranska) tule sallimaan, että Skandinavian maat ovat neutraaleja ja myyvät Saksalle rautaa ym. Siis turha ajatella neutraalisena pysymistä.

Wenäjä: Toivola luuli, että nyt ei halua ahdistaa meitä, vaan on pitkän aikaa kiinni sisäisissä
rakennuspuuhissa. Pelkää Saksaa, sen vuoksi lisää varustuksiaan. Meillä IKL:n äänekkäät
puheet ärsyttävät Wenäjää, joka luulee niillä olevan suuremman merkityksen kuin mitä on.

Itä-Karjala: Yhtä mieltä minun kanssa, että on resigneerattava. Mutta minkään puolueen on
sisäpoliittisista syistä vaikeaa sitä julkisesti sanoa. Toivola luuli, että tällainen menettely olisi
paras myös Itä-Karjalan suomalaiselle väestölle. Sitä lienee nyt vähän yli 100 000 henkeä.

Toivola kertoi Hjörnen, Göteborgs Posten, sanoneen sanoneen, että ilma-aseen (flygvapen) alalla voisi ajatella Pohjoismaiden kesken yhteistoimintaa (laajaakin yhteistoimintaa).

2/2 ’38 Puhuin telefonissa Holstin kanssa. Heidenstam oli kertonut matkaltaan Tukholmaan.

1. Sotatarveteollisuusasiassa Ruotsissa ollaan samalla kannalla, mutta Åkermanin kommissiolla on niin vähän voimia, että se on hidastuttanut toiminnan ja selvityksen loppuu saattamista.

2. Kallion tulo Tukholmaan kuninkaan 80-vuotispäivänä. Heidenstam sanonut, että Ruotsissa
asiasta tietää kolme henkeä.

HOLSTI: Asian ei pidä saada sitä muotoa, että Kallio pyrkisi tulemaan. Mutta jos sekä Tanskan että Norjan kuninkaat tulevat, niin Kallio ei voine olla tulematta. Mutta jos Norjan kuningas ei tule, niin Kallio voi jäädä pois. Riippuu siis Norjan kuninkaasta Asialla ei kiire. Woidaan lykätä ensi kuuhun.

3. Holsti sanoi, että Yöntilän ei pitänyt puhua ollenkaan Genevessä paktiasiassa, mutta teki sen omin päin.

Puhuin Holstille myös Berghin nimittämisestä honorääriattasheaksi. Pyysin miettimään, jotta voidaan puhua sitten, kun saavun Helsinkiin.

Toivola kertoi vielä 1/2 ’38.

1. Jos Wenäjän Aasian-armeijan olot muodostettu niin, että armeija voi sotia itsenäisesti ilman, että Europan-Wenäjältä tarvitsee viedä joukkoja suuremmassa määrässä, niin sota ItäAasiassa ei ole järin vaarallinen Wenäjälle – bolshevikeille.

2. Wenäläiset sanoneet Toivolalle, että he ei deporteeraa ja hävitä suomalaisia asukkaita muuta, kuin samalla tavalla kuin he tekevät kaikilla rajoillaan.

2/2’38 Procopé soitti. Tavannut Heidenstamin, joka oli saanut Holstin puheista sen käsityksen, että hallitus ei ole oikein intresseerattu Kallion tulosta Tukholmaan kuninkaan 80-vuotispäiviksi.

3/2 ’38 Olin tänään v.t. ulkoministeri Westmanin luona. Esitin Hjeltin. Sen jälkeen puhuin ½ tuntia.

1. Sotatarvikeasia, varu-utbyte. Westman sanoi, että asiassa toimitaan niin tarmokkaasti kuin voidaan. Uusi puolustusjärjestys vaatii paljon työtä ja uudestaan järjestelyä ja se vaikuttaa hidastuttavasti asiaan. Kenraali Österman, generalfälttygmästare, on saanut tarpeelliset määräykset ja tietää siis, että hallitus on asian takana. Åkermanin komitealla on mahdollisuus käyttää niin paljon voimia kuin tarve on. von Heidenstam oli täällä ja neuvoteltiin pääministerin ja puolustusministeri kanssa. Heidenstam sai tehtäväkseen ilmoittaa Holstille ja Mannerheimille – göra ett uttalande – tähän suuntaan, jonka hän kait on tehnyt.

2. Sen johdosta, että Westman oli Grandellille sanonut täällä puhuttavan – hän oli sen kuullut – että Suomi olisi yhteistyössä tai ainakin suunnittelisi yhteistyötä Sakasan kanssa sotatarvikeasiassa, minä – samoin kuin Grandell – jyrkästi dementoin sen huhun. Sanoin, että se on kokonaan perätön.

3. Kysyin, mitä tarkoitetaan sanalla “alliansfri”, jota nyt usein käytetään? Westman ensin selitti asiaa laajasti, jota en oikein ymmärtänyt – enkä voinut tarkemmin kysyä, kun oli viisi ministeriä [= ulkovaltojen lähettilästä] odottamassa. Kysyin sulkeeko “alliansfrihet” pois myös vissa överenskommelser angående krigsmaterial. Sen johdosta Westman sanoi alliasfrihetin tarkoittavan valtioita, jotka eivät olleet i storpolitiska alliansser, ja vastasi entistä sanaa exneutral, jota ei voi käyttää, kun Belgia on “alliansfritt”, mutta ei “exneutralt”.

6/2 ’38 Wiime päivinä suuri hälinä lehdissä Yöntilän esiintymisen johdosta Genevessä 28. komiteessa (joka käsittelee kysymystä Kansainliiton paktin sanktioiden ym. muuttamisesta). Yöntilä esiintynyt ikään, että Holsti oli valtuuttanut. Suomen hallitus ei ajatellut, että Suomen puolesta esiinnyttäisiin, kun Suomi ei ollut jäsen komiteassa, mutta jostakin syystä Yöntilä esiintyi ja esitti sananmukaisesti Suomen hallituksen kirjelmässä 13/1 ’38 Ruotsin hallitukselle esitetyn kannan. Eilen olin kabinettisihteeri Bohemanin luona. Pitkä valaiseva keskustelu. Sen lisäksi mitä raportissani esitin, [keskusteltiin] seuraavaa:

MINÄ: Ruotsin hallitus luulee siis Ruotsin voivan pysyä puolueettomana esimerkiksi sodassa Englannin ja Saksan välillä. Eikö Englanti vaadi Ruotsia lopettamaan esimerkiksi malmin viennin Saksaan?

BOHEMAN: Englanti pitäisi voida saada ymmärtämään meidän asemamme, että se on meille välttämätön, ja sallimaan meidän olla neutraaleja. Joka tapauksessa ei asema pahene sen kautta, että meillä on vapaat kädet. Päin vastoin, jos olemme Kansainliiton sopimuksilla sidotut – velvolliset – menemään mukaan, on asemamme vielä vaikeampi. Jos meillä on vapaat kädet, voimme päättää olosuhteiden mukaan.

Boheman on selväajatuksinen ja selväpuheinen mies. Hauska keskustella.

6/2 ’38 Mantere täällä. Pitää esitelmän Sverige-Finlandin Runeberg-juhlassa tänään. Eilen meillä suuruksella. Kertoi mm, että valtiopäivien avajaisten jälkeen eduskuntatalolla tapasi Heidenstamin, joka kertoi Saksan lähettiläs von Blücherin juuri hänelle (iloisena) sanoneen, että “nu spricker det svensk-finska samarbetet och den gemensamma politiken.” (Tarkoitti Yöntilän juttua Genevessä ja että Suomen kanta muka eroaa Ruotsin kannasta.) Merkillinen sana: Suomen pohjoismainen orientoiminen ei mene Saksaa vastaan. Mutta saksalaiset ovat kömpelöjä.

6/2 ’38 Holsti ilmoitti telefonissa, että huomenna on Heidenstamilla audienssi Presidentti Kallion luona, jossa hän Kalliolle esittää Ruotsin kuninkaan toivomuksen, että Kallio tulisi Tukholmaan kuninkaan 80-vuotispäivänä 16/6 ’38. Kallio oli ensin aikonut pyytää miettimisaikaa, mutta Holsti oli asettunut vastaan ja Kallio kiittää kutsusta ja lupaa sitä heti noudattaa.

7/2 ’38 Eilen illalla Sverige-Finlandsin kokous. Kruununprinssi ja prinsessa, pääministeri Hansson, vt ulkoministeri Westman ym läsnä. Paljon väkeä. Mantere piti valaisevan ja hyvän esitelmän ruotsinkielisistä kouluoloista Suomessa. Osotti, että ruotsinkielisiä kohdellaan hyvin kouluoloissa. Sekä kansa- että oppikouluissa ovat täysin samassa asemassa kuin suomenkieliset. Tänään lehdet kirjottavat hyvästi. Dagens Nyheter esittää ajatuksen, että ruotsinkielen opettajat suomenkielisissä kouluissa (ja suomenkielen ruotsinkielisissä) ovat välittäjiä ja että Ruotsissa mielellään myötävaikutettaisiin esimerkiksi tilaisuuden hakkimisessa heille att friska upp sina kunskaper.

7/2 ’38 Procopé täällä. Heidenstam kertonut, että Holsti ja Cajander asettuneet ensin kylmälle kannalle Kallion matkustamiseen 16/6 Tukholmaan. Cajander oli sanonut, että Kallion on vaikea tulla, kun menee siihen aikaan laulujuhlille Wiroon(!!) Siihen Heidenstam oli sanonut, että tämä ei ole kutsu.

8/2 ’38 Tänään käynnillä Tanskan uuden lähettilään Engellin luona Allin kanssa. Engell otti puheeksi Geneven tapauksen. Kysyi, mitä Suomen edustajan lausunto sisälsi. Selitin.

ENGELL: Tanska tahtoo myös saada vapaat kädet sanktioihin nähden. Munchin lausunto 1/8
’36 alliansfria valtojen kommuniké, jossa se kanta on sanottu. Jotta voidaan pysyä neutraaleina, jos syntyy sota.

Kysyin pitääkö Pohjoismaiden erota Kansainliitosta, jos ei suostuta näiden vaatimuksiin.

ENGELL: Se on tulevaisuuden asia. Ei pidä surra liian kaukaisista asioista.

Engell luuli, että jos kaikki alliansfira valtiot vaativat vapaita käsiä, niin Englanti ja Ranska ym Kansainliiton valtiot suostuvat siihen. Sillä Engell luuli Englannin ja Ranskan panevan niin suuren merkityksen Kansainliitolle, ettei päästä sitä hajoamaan. Se on yleisen opinionin organi. Jos Kansainliitto poistuisi, katoaisi, niin Englannin ja Ranskan pitäisi tehdä tavallinen liitto, jolla ei olisi “yleisen mielipiteen” kannatusta. Sen vuoksi Kansainliitto on sen jäsensuurvalloille hyvä olemassa. Sitten Engell puhui Saksan asioista. Oli huolestunut, mitä tapahtuu. Hitlerin asema on kyllä niin luja, että kestää tällaisetkin selkkaukset. Mutta Itävallan ja Tshekkoslovakian asiat!? Jos Saksa rupeaa niitä vastaan toimiin.

Kun mainitsin Engellille, että Suomessa on intressi Kansainliittoon ollut suuri ja on edelleen, niin Engell vastasi ymmärtävänsä sen, sillä Suomen aseman on mera utsatt. Se on Wenäjän vieressä, ja sen vuoksi se on toivonut ja odottanut tukea myös Kansainliitolta. (Engell nähtävästi ajatteli, että Suomi tarvitsee! enemmän apua kuin muut Pohjoismaat inclusive Tanska. Suomi on siis tässä kohden jonkun verran eri asemassa kuin muut Pohjoismaat.)

12/2 ’38 Joku päivä sitten keskustelin Palojärven kanssa, joka palannut Helsingistä. Palojärvi ollut puolustusneuvostossa mukana. Mannerheimin puheenjohdolla keskustelu Ahvenanmaasta. Yksimielisyys, että Ahvenanmaan sopimus olisi muutettava – purettava. Minun ajatuksiani on seuraava:

1. Selvitettävä meidän, miten olisi Ahvenanmaan varustaminen järjestettävä. Linnoitukset. Paljonko sotaväkeä.

2. Miten yhteistoiminta Ruotsin kanssa?

3. Ahvenanmaalaisten erioikeudet. Ruotsinkielisiä joukko-osastoja.

4. Kansainvälinen takuu – garantia – olisi pysytettävä, mutta rupeaisi funktioneeraamaan ainoastaan Suomen (ja Ruotsin pyynnöstä).

Kaiken tarkoituksena Ahvenanmaan puolueettomuuden turvaaminen.

16/2 ’38 Itävalta kapituleeraa Hitlerin edessä. Hallitus uusittu Hitlerin käskystä. Itävallalla ei näy olleen tosin muuta mahdollisuutta, kun mikään suurvalta ei auttanut. “Penetration”. Itävallan itsenäisyyden loppu. Pienten valtojen kohtalo ei ole helppo! Nya Dagligt Allehanda sanoo tänään oikein: “Der är något tämligen enastående att härskaren över ett land (Hitler) kallar till sig den verklige om än icke nominella härskaren i ett grannland (Schunsnigg) föratt uppställa krav på grannlandets inre styrelse.” Edelleen NDA: “Rent folkrättsligt sett är det något oerhört denna ohöljda inblandning av en främmande makt i ett lands inre angelägenheter.”

16/2 ’38 Stalin lähettänyt kirjeen. Julaistu Pravdassa, jossa kehoittaa kaikkien maiden proletäärejä tukemaan Sovjetti-Wenäjää.

18/2 ’38 Damernas Tidning julkaisee kaikkien valtionpäämiesten puolisojen kuvat. Yleensä kaikkia lyhyesti kiitetään. Rva Kalliosta lausutaan sopimaton letkaus sen johdosta, että hän puhuu vain suomea. Hävytöntä. Ruotsalaisten kopeus on rajaton. Hjelt kävi utrikesråd Henriksonin luona huomauttamassa asiasta. Henrikson otti ad notam ja lupasi puhua lehden toimittajalle.

Ruotsalaisten maku tuntuu olevan matalan puoleinen. Elokuvien ohjelmat huonot. Olimmetänään elokuvissa katsomassa ruotsalaista elokuvaa “Två år i varje klass”, joka oli kehno. Niin on aina ollut. Ohjelmat kehnoja.

18/2 ’38 Alli oli Ainon kanssa tänään rva Thulinin luona kahvilla. 12 rouvaa. Eräs oli valittanut, että Suomessa nyt suomenkieli on vallalla ja ruotsi poissa. Förfärligt! Toinen oli sanonut, miten rva Kallio tulee toimeen, kun ei osaa puhua muuta kuin Suomea. Onko rva Miesmaa aina hänen luonaan? Aino oli viattomasti kysynyt, miten täällä on asia järjestetty pääministeri Hanssonin rouvaan nähden, kun hän ei osaa muuta kuin ruotsia.

19/2 ’38 Itävallan itsenäisyyden on monesti suurvallat taanneet. Ei noussut nyt sormeakaan Itävallan puolustukseksi. Kuvaavaa, mitä diplomaattiset sopimukset merkitsevät – ei mitään – ja miten vähän diplomatialla saadaan aikaan. Ranskan ja Englannin politiikka on sekä 1919, että sen jälkeen ollut kehnoa. Syy on se, että eivät ole ymmärtäneet reaalisia tosiasioita. S.o. että suurta kansaa, Saksaa, ei voi pidellä miten tahansa. Se nousee. Tärkein on aksepteerata faktat ja asettua elämään sen mukaan.

19/2 ’38 Kirjakaupat Tukholmassa paljon huonommat kuin Helsingissä (Akateeminen kirjakauppa). Ei tunne kirjallisuutta, kuten Akateeminen kirjakauppa. Humanistinen kulttuuri on Suomessa ainakin yhtä korkealla kuin Ruotsissa. (Korkeammalla.)

Ruotsissa kaksi piiriä.

1) Societé – aateli – laaja, kun ennen korotettu aatelissäätyyn sellaisista ansioista, jotka nu belönas med vasatrissan. Näillä ei juuri mitään merkitystä maan asioissa. Mutta me tulemme kosketuksiin niiden kanssa liikaa.

2) Hansson, Bramstorp y.m. jotka määräävät maan asioista.

Sotarpeiden saanti. Erich oli koettanut saada “joitakin kirjallisesti vahvistettuja takeita” siitä, että erilaatuisten sotatarpeiden esteetön vienti Suomeen ei täällä (Ruotsissa) tule kohtaamaan mitään poliittista laatua olevia eikä muutenkaan mitään vaikeuksia. Westman oli ollut suosiollinen, mutta olisi järjestettävä yleisellä pohjoismaisella pohjalla. Tällainen vakuus on hyvin vähäinen asia. Se kyllä pitäisi saada, mutta mihin se riittää?

Komissionien kokouksessa Tukholmassa 15—16/2 37 beslöts, att överläggningar skulle äga rum dels gemensammt, dels mellan enskilda delegationer. Köpenhaminassa 14—15/6 37 päätettiin: “Ved dette Arbeide tages ogsaa Hensyn til Fremstilling af Krigsmateriel”. Godkändes “Plan för främjande av varuutbytet mellan de nordiska länderna vid försvårad tillförsel.” Sotatarpeet tuli mukaan Köpenhaminassa Suomen komission ehdotuksesta.

26/2 ’38 Suomen Sosialidemokraatissa ei ole sanallakaan mainittu jääkäreistä, joiden juhlapäivä (paluu Suomeen) oli eilen 25/2. Se on surkeata mutta kuvaavaa. Jääkärien teko oli suuremmoisen kaunis isänmaallinen teko. Kaunein Suomen historiassa. Runebergin nerolle sovelias aihe.

26/2’38 Gripenbergin kaksi raporttia Englannin kannasta Kansainliittoon hirmuiset. Englannin itsekkyys kauhea!

27/2 ’38 Sunnuntaina lensin Helsinkiin.

28/2 ’38 Keskuskauppakamarin talvikokous kl. 2. Sitä ennen suurus Pörssiklubissa.

Kl. 4 Mannerheimilla. Keskustelimme Ahvenanmaan asiasta. Mannerheim antoi puolustusneuvostossa tehdyn promemorian. Mannerheim katsoi, että Ahvenanmaan asia otettava esille ensi tilassa. Mannerheim tahtoisi, että minä hoitaisin asian. Hänen mielestään olisi Suomen ja Ruotsin asetettava yhteinen salainen komissioni neuvottelemaan toimenpiteistä. Suomen ylin sotilashallinto on selvillä, mitä sotilaallisesti olisi tehtävä. Ahvenanmaan linnoittaminen ei menisi yli meidän voimiemme.

Minä kehoitin Mannerheimia ajamaan asiaa Suomessa ja puhumaan Presidentti Kalliolle. Mannerheim lupasi. Mannerheim epäili kovasti, saako Holsti mitään asiassa aikaan. Ei luota ollenkaan Holstiin.

1/3 ’38 Kl. 11 olin Holstin luona. Puhuin Ahvenanmaan asiasta. Kehoitin ajattelemaan ja puhumaan Mannerheimin kassa. Holsti lupasi käydä Mannerheimin luona. Tulee Tukholmaan kuun puolivälissä. Pyysi minua tiedustamaan Sandlerilta, sopiiko ja milloin. Jatkaa matkaa Osloon. Nimellisesti yksityisesti. Itse asiassa puhumaan Kohtin kanssa, joka on kaikkea sotilaallista puolta vastaan i varuutbyte.

Puhuin myös Berghin asiassa, että saa virkavapautta. Holsti lupasi ajaa. Holsti lupasi myös
Berghille kunnia-attasean tittelin, jos minä ehdotan. Meillä on ollut ennen kolme sellaista.

Puhuin myös Suomi-Toimiston valtionavusta. Holsti lupasi puhua Toivolalle.

Ahvenanmaan asiassa esitin Holstille seuraavat ajatukset.

1. Uudistettu vakuutus signatäärivaltojen puolelta ei riitä. Kansainliiton voima. Ainakaan ei kymmenen vallan sitoumus olisi riittänyt. Ei olisi ehtineet apuun.

2. Kansainvälinen takuu voisi olla supplementärinen.

3. Suomelle oikeus varustaa. Suomi kykenee varustamaan. Ellei kykenisi, niin se voisi kääntyä Ruotsin puoleen – vain siinä tapauksessa (tämä on Mannerheimin kanta).

4. Ahvenanmaalaisten oikeudet turvataan. Itse ahvenanmaalaiset asevelvollisiksi. Lisäksi mannermaalta ruotsinkielisiä joukko-osastoja.

5. Selvitettävä yhdessä Ruotsin kanssa. Esimerkiksi yhteinen komitea, joka käsittelisi muitakin Suomelle ja Ruotsille yhteisiä puolustusasioita. (Mannerheimin ajatus.)

6. Olisi käännyttävä meidän sotilasasiantuntijoiden puoleen (Mannerheimin).

Holstin luota menin Cajanderin luo. Ikävänpuolinen keskustelu. Ahvenanmaa. Cajander vastahakoinen. Teki esteitä ja vastaväitteitä. Pitää olla varovainen, että asia ehtii kypsyä. Ensin on perushankinnat ajettava. Tänään on tullitariffi hyväksytty. Ei voi kaikkia asioita ajaa yhtä aikaa. Cajander sanoi myös Mannerheimin olevan samaa mieltä kuin hän, että Ahvenanmaan asiaa ei olisi kiireemmin ajettava.

MINÄ: Ahvenanmaan asia ei ole yhden päivän asia. Wie joka tapauksessa paljon aikaa, jos jotakin saadaankaan aikaan. Perushankinta on hetken tärkein, sitä ajettava. Mutta se ei estä Ahvenanmaan asiaa, joka on 100 kertaa tärkeämpi kuin tullitariffi.

Kun Cajander oli maininnut, että Ahvenanmaan asiassa viime vuonna oli jotakin tehty, huomautin, etten voi alistua siihen, että mitään tärkeätä minun tietämättäni Suomen ja Ruotsin välillä tapahtuu. Jos ei kaikkia minulle ilmoiteta, en voi jäädä Tukholmaan, vaan saavat lähettää toisen (jonkun virkamiehen). Tietysti Ahvenanmaan asiassa ei ole fjeskattava, mutta pantava alulle.

Kysyin myös Cajanderilta, mitä tulee ruotsinkielisten yliopistoaloitteesta.

CAJANDER: Ei siitä tule mitään. Se on lykätty valiokuntaan ja sinne se jää pitkäksi aikaa.

Sitten Cajander puhui, että Palojärvi oli allekirjoittanut epäedullisen sopimukseen pöytäkirjan Pohjois-Suomen teistä. Minä en tunne tuota pöytäkirjaa enkä asiaa – otan selvän.

Kl. 2.30 olin Presidentti Kallion luona.

Puhuin ensin Ahvenanmaan asiasta. Pyysin keskustelmaan Mannerheimin kanssa.

KALLIO: Asia sen vuoksi vaikea, että jos viemme Kansainliittoon, niin siellä on Sovjetti-Wenäjä ja se silloin tilaisuudessa sekaantumaan asiaan. Lupasi puhua Mannerheimin kanssa.

Puhuin sitten Procopésta. Olisi koetettava saada hänet takaisin diplomatiaan, jos tulee. Meillä on niin vähän kykeneviä voimia. Hän on yksi harvoja.

Kallio tulee 16/6’38 Tukholmaan. Kuningas lausunut sen toivomuksen.

1/3 ’38 Kokoomuspuolueen säätiön kokous. Illallisilla pidin lyhyen puheen puolueen raha-asioista. Ei saa puoluetta tehdä riippuvaiseksi suurista liikkeistä. Ja huomautin vaikeasta ulkopoliittisesta asemasta, johon verraten sisäiset puolueriidat ovat vähäpätöisiä.

2/3 ’38 Kl. 10—12.15 olin ulkoministeriön komiteassa, Kansainliittoa ja pakotteita koskeva.
Esitin:
Ruotsin suhtautuminen Kansainliittoon. Suuri enemmistö ei tahdo erota KL:sta (myös Undén lausunut). Ruotsissa kyllä se käsitys, että Ruotsi ei tarvitse KL:a omaa turvallisuutta varten. Ruotsissa on suuri turvallisuuden tunne – yli 100 vuotta elänyt rauhassa. Nyttemmin epävarmuutta syntyy a) Ahvenanmaasta b) Pohjois-Ruotsin uhka. Mutta kun puolustuslaitos paranee, niin luulevat voivansa puolustautua. Syyt Ruotsin liittymiseen KL:oon olleet (alkuaan kyllä oli paljon vastustusta oikeiston taholta, mutta):

1. Yleinen rauha on aina hyvä sellaiselle pienelle maalle kuin Ruotsi, jolla ei ole mitään poliittista tehtävää, vaan ainoastaan taloudellisia.

2. Kansainliitto antoi mahdollisuuden Ruotsille, kuten muille pienille maille, olla mukana ja ottaa osaa suurpolittikkaan.

3. Brantingin ideologia.

Mutta nyt: a) Kansainliitto ei takaa yleistä rauhaa, vaan voi tuottaa riskiä. b) Ruotsalaiset ei halua riskiä. Sen vuoksi sanktiot pitäisi olla fakultativiset. c) Ruotsalaiset ei pidä epäselvyydestä – sellainen mentaliteetti. Heidän lakinsa ovat paljon detaljeeratumpia kuin meidän. d) Holma raportissaan: Eräs Ranskan ulkodepartementin korkea virkamies oli luullut Ruotsin kantaan olevan syynä sisäpoliittiset syyt. ? ? Ehkä vähän.

4. Ruotsin hallituksen kanta paktin 16 artiklaan = Undénin lausunto. Se yleisesti hyväksytty.

5. Chamberlainin lausunnon jälkeen näkyy Ruotsissa odotettavan, että Kansainliiton organit jollain tavalla hyväkyvät Ruotsin ym. kannan, mutta tyytyvät nähtävästi, vaikka mitään hyväksymistä ei tule.

6. Peruskirjan uusimista ei odoteta – kts. Westmanin lausunto – ainoastaan 16 artiklan tulkinta.

Sitten seurasi pitkä keskustelu. Wastasin kysymyksiin. Läsnä: Holsti, Erich, Enckell, Sventorzetski, Kukkonen ja Oesch.

Kokouksen jälkeen puhuin Holstin ja Oeschin kanssa siitä, mitä Cajander oli lausunut Palojärven allekirjoittamasta pöytäkirjasta Pohjois-Suomen tieasiassa.

Kokouksessa keskusteltiin paljon alueellisesta turvallisuudesta. Lausuin:

7. Tällä hetkellä en luule Ruotsin menevän sotilaallisiin velvollisuuksiin entente regionalen pohjalla. Wiittasin Ruotsin lausuntoon kirjelmässä KL:n sihteerille 1936. Wain jos vaara uhkaa itse Ruotsia, niin voisi toimia yhdessä (Ahvenanmaa & Pohjois-Ruotsi). Mutta Westmanin lausunnosta päättäen voisi mennä mukaan avustukseen nähden pitemmälle. Yleinen käsitys, että meidän on laadittava suunnitelma. Holsti oli lausunut minulle tyytyväisyytensä ja mielihyvän Westmanin lausunnosta.

8. Nordiskt beredskapsarbete. Mitä se sisältää? Alliansfri. Ruotsissa paremmin läpi, jos pysytään “Kansainliiton puitteissa”.

Keskustelun kuluessa komiteassa lausuin, että Sandlerin (Ruotsin) olisi pitänyt neuvotella muiden ulkoministerien kanssa, ennen kuin Ruotsi ryhtyi aktioniin Genevessä.

Kl. 12.30 olimme Allin kanssa Presidentti Kallion ja hänen rouvansa luona suuruksella.

Kl. 2 uudestaan Mannerheimin luona. Kerroin keskusteluistani. Ilmoitin, että nyt heti minä en voi Ahvenanmaan asiata ajaa, vaan sen alkuunpano jää Holstin tehtäväksi, kun hän tulee Tukholmaan. Mutta minä olen asiassa mukana och tränger mig in. Enkä voi jäädä Tukholmaan, jos minun tietämättäni jotakin tapahtuu. Olin sen ilmoittanut uudestaan Cajanderille. Kehoitin Mannerheimia asiata painamaan päälle. Mannerheim oli tyytyväinen, että olin sanonut Cajanderille, että en siedä salaamista minulta. Hän lupasi puolustusneuvoston puolesta lähettää kirjelmän asiasta Presidentille ja itse puhua siitä hänelle sekä myös Cajanderille.

2/3’38 kl. 7 Kämpissä ulkopoliittinen kerho. Läsnä 27 henkeä. Hyväksyttiin säännöt. Hackzell esitelmöi maailman ulkopoliittisesta asemasta. Pitkä keskustelu. Sangen hyvä.

2/3 ’38 iltapäivällä kävin Tannerin luona Valtioneuvostossa.

1. Ilmoitin keskustelleeni Örnen kanssa pohjoismaisten delegatioiden kokouksesta.

2. Yliopistoasiassa Tanner = Cajander edellä.

3. Puhuin Ahvenanmaan asiasta. Kehoitin perehtymään ja keskustelemaan Mannerheimin kanssa. Tanner ei ollut yhtään perehtynyt asiaan. Lupasi ajatella sitä ja koettaa perehtyä. Pelkäsi rahallisia menoja (“maksaisi kait pari miljardia”). Wastasin, että ei maksane niin paljon, mutta siitä voivat sotilaat antaa tiedon. Huomautin Tannerille, että hänellä Ahvenanmaan asiassakin suuri vastuu, koska hän voi vaikuttaa Ruotsin nykyiseen hallitukseen ehkä enemmän kuin muut.

(Myös Cajander oli edellisenä päivänä koskettanut rahallista puolta. Nyt ensin perushankinnat. Jos Ahvenanmaan [linnoittaminen] esille, niin kansa pelästyy menoja.

MINÄ: Ahvenanmaan [linnoittamisen] menokysymys tulee vasta pitkän ajan perästä esille eikä maksane niin paljon kuin on pelätty. Siitä sotilaat voi antaa tietoa.)

6/3 ’38 H. Ramsay, Wesa ja Lehtinen, tavaranvaihtokomitean jäsenet luonani suuruksella. Sen jälkeen keskustelu.

RAMSAY: Komitean työt tulevat suhteellisen pian valmiiksi.

1. Ruotsi ei voi antaa meille sotatarvikkeita ym. tavaroita niin paljon kuin me luulemme.

2. Ruotsin teollisuudella on kontrahteja muille – respective ulkomaille – sekä sotateollisuudelle että muulle teollisuudelle. Samoin esimerkiksi Tanskalla sopimuksia voin, sianlihan yms. leveransseista ulkomaalle. Jos vaaran tullen esimerkiksi meillä tai muilla Pohjoismailla olisi oikeus saada ensi sijassa tavaroita, olisi siis noiden sopimusten sen mukaan lakattava voimassa olemasta. Se asia olisi siis lainsäädännöllä järjestettävä – tai noihin sopimuksiin otettava klausuli siitä, mikä ei liene mahdollista. (Tässä tulee esille: entente regionale -kysymys.)

3. Suomesta olisi ensi tilassa annettava tilauksia Ruotsin tehtaille ja ryhdyttävä niiden kanssa jatkuvaan yhteistyöhön. Jotta yhteyttä on jatkuvasti, se helpottaa vaaran tullen.

4. Krediitti Suomelle, jos tarvitaan. Miten järjestettävä?

8/3 ’38 Eilen puhuin Holstin kanssa telefonissa hänen tulostaan tänne. Ilmoitin meneväni tänään Sandlerin luo yleisvastaanotolle. Wiittasin, että olisi tarpeen ulkoministerien kokous, jonka yhteydessä hän paraiten saisi tilaisuuden tavata Sandleria. Nyt vuorossa Oslo. Siitä olisi puhuttava Oslossa Kohtin kanssa. Holsti lupasi keskustella ja soittaa tänään Wuolijoelle.

Tänään soitin Holstille uudestaan. Holsti sanoi kysyvänsä Wuolijoen kautta Kohtilta, koska hän aikoo kutsua ulkoministerit kokoon.

Minä ilmoitin lukeneeni Cajanderin esitelmän Turussa 6/3. Siinä on esimerkiksi lause: “Mainittu artikla (16 artikla Kansainliiton paktissa) on luonnollisesti epämukava niille, jotka eivät halua toimia Kansainliiton hengen mukaisesti.” Sanoin sen tulkittavan täällä kohdistetuksi Ruotsia kohtaan. Sen vuoksi en mene tänään Sandlerin luo, vaan vasta viikon perästä, jolloin olen myös saanut tiedon Kohtin vastauksesta. Mitä vastaan, jos ottavat täällä asian puheeksi?

Holsti sanoi, ettei lauseella tarkoitettu Ruotsia. Minä huomautin, että lause on sellainen, että se kääntyy Ruotsia kohtaan.

8/3 ’38 Yleinen määräys käyttää puhelinta niin vähän kuin mahdollista. Tyhmä määräys. Procopé käytti Lontoosta yhtenä aamupäivänä telefonia lähes 30 000 markan edestä. Ja se kannatti. Esimerkiksi minä selvitin Holstin kanssa telefonissa eilen ja tänään asian, joko muuten olisi voinut mennä vinoon.

9/3’38 Ramsay palannut Oslosta tavaranvaihtokomitean kokouksesta. Oli tyytyväinen. Kaksi edistystä erittäin:

1) Sotatarpeet luetaan tavaroihin, jotka tulevat kysymykseen. Ruotsi sitä mieltä, myös Tanska (joka oli entistä myötämielisempi näille asioille). Norja oli epäilevämpi, koska katsoi, ettei sotatarpeet kuulu komiteojen alaan. Muuten ei periaatteessa vastaan.

2) Apparaatti käyntiin ja avustus käyntiin myös, jos vain yksi maa on avspärrat – eristetty. Ennen oli edellytetty kaikkien maiden pitävän olla eristettyjä.

Kysyin, oliko ollut puhe asioiden oikeudellisesta järjestelystä s.o. sopimuksien aikaansaamisesta. Ruotsalaiset olivat sitä pelänneet, koska silloin voitaisiin joutua ristiriitaan med alliansfrihet. Realisesti ruotsalaiset (s.o. Ruotsin komitea) on valmis tekemään mitä tahansa. (Mutta sitoumuksia siis pelätään.) Koht oli sanonut, että on paras lykätä asia, kunnes Kansainliiton assemblée syyskuussa on pidetty.

13/3’38 Joku päivä sitten Nya Dagligt Allehandassa haastattelu Wäinö Tannerilta. Hän sanoi, että pohjoismaisessa yhteistoiminnassa ei pidä kulkea enligt militära linjer – vaan taloudellisia, kulkulaitos- ym linjoja.

(Tanner ei puolustusasioista intresseerattu. Ikävä!)

13/3 ’38 Itävallan Anschluss toimeenpantu. Versaillesin rauha tyhmin, mitä voi ajatella ja Ranskan ja Englanin politiikka sodan jälkeen tyhmä. Luulivat voivansa Suurta kansaa pitää alennuksen tilassa. Hitler on rikkonut kaikki Versaillen pykälät. Nyt on Itävallan Anschlussin estämispykälä rikottu. Saksan (ja Italian) sodan jälkeinen kehitys osottaa, että paperipykälillä ei saada mitään aikaan – ei diplomaattisilla rakennelmilla – vaan realiset voimat määrää kehityksen kulun. Jos pykälät on vastassa, ne rikotaan.

(Sen vuoksi Kansainliitto, joka tahtoo ylläpitää olevaa oloa sellaisena kuin se on, ei voi pysyä. Siis onko KL mahdollinen? Jos tila mailmassa olisi “stationärinen”, niin ehkä KL olisi mahdolliinen.)

Hitler on nyt ottanut Saksan puolesta revanschin Versaillesin rauhasta. Englanti ja Ranska protesteeraa ensin, mutta ei tee mitään.

Chamberlainin lausunto alahuoneessa m.m. Kansainliitosta. “Pienten kansojen ei pidä odottaa
KL:lta turvaa”, sanoi Chamberlain. Hirveätä!

13/3 ’38 Iltasanomat Norden yhdistyksen toiminnasta. Se olisi laajennettava inom den finskspråkiga befolkningen så att de finskspråkiga kunde deltaga i detta arbete på sitt eget modersmål och känna sig som jämnbördiga deltagare däri. (Hufvudstadsbladetin referaatti 12/3’38)

(Miten tämä tapahtuisi?)

1919—20 rauhojen tyhmimpiä tuloksia oli nykyisen Itävallan muodostaminen. Mahdoton elämään. Nytkin kuuluu olevan 600 000 työtöntä. (Samoin lienee Tshekkoslovakian vaikea elää. Wanhan Itävallan epäkohdat, monet kansallisuudet, mutta ei etua – suurvallan etuja.) Mutta Clemenceau, Lloyd George ym näkyivät olleen yksinkertaisia valtiomiehiä.

13/3 ’38 Englanti on mennyt alaspäin. Sen protesteille ei Hitler pane mitään huomiota, dito Ranskan protesteille, niin kuin nyt Itävallan asiassa. (Englanti ja Ranska protesteeraavat. Tyhmä politiikka. Ensin itse laittaneet tämän sekasotkun, ja nyt saavat noloina katsella päälle.)

16/3 ’38 Sandlerilta olisi otettava selvä:

1. Mitä hän tarkoittaa med beredskapsarbete? Miten pitkälle katsoo Ruotsin voivan mennä?

2. Ahvenanmaa. Miten sen puolueettomuutta voidaan puolustaa?

Th. Wolff, Bülow om Rom och Berlin 1914—15. (Svenska Dagbladet 24/1 ’38). “Den inre osäkerheten doldes (Saksan ulkoministeriössä) bakom hemlighetsfulla miner.” Juuri okunnighet och osäkerhet döljes bakom hemlighetsfulla miner diplomattien kesken. Ja minkä tyhmempi ja vähätietoisempi diplomaatti usein on, sen salaperäisempi hän on.

16/3’38 Itävallan asia – Anschluss. Lontoossa odotetaan, ettei Anschluss tule johtamaan muihin kuin pelkästään diplomaattisiin toimenpiteisiin Englannin taholta, koska muuta tehokkaampaa Itävallan auttamiseksi ei katsota voitavan tehdä.

Obs! Ei diplomaattiset toimenpiteet auta. Täytyy ampua.

Idman – Varsova 13/3. Express Poranny sanoo: Olisi äärettömän kevytmielistä häiritä Europan rauhaa vastustamalla tapahtunutta tosiseikkaa.

Obs! Niin onkin: Suurvaltojen ensi huoli on aina “lokaliseerata sota”. Ei häiritä muiden (Euroopan) rauhaa. 1860-luvulla – Tanska ja Puola – yleisesti sanottiin: “Europa kan ej tillåta sådant våld.” Tyhjää puhetta. Ei noussut yksikään sormi.

17/3’38 Päivälliset Linderillä. Envoyé af Wirsén oli hyvin pessimistinen. Pelkäsi sodan syntyvän lähitulevaisuudessa. Espanjasta sanoi: “Om de måtte låta Franco vinna i fred!”

Kysyi, mitä on tehty Ahvenanmaan asiassa. Wastasin: “Ei mitään.”

Oli siitä hyvin huolestunut. Sanoi 2 ½ vuotta sitten kirjoittaneensa ulkodepartementtiin huomauttaen, että saksalaiset aikovat sodan syttyessä vallata Ahvenanmaan, jotta Wenäläiset ei sinne pääse. Oli saanut tietää sen marinattasheansa kautta, joka oli kuullut siitä saksalaisilta meriupseereilta. av Wirsén sanoi tietävänsä, että Amiraali von Raederin stabipäällikkö ajatteli samoin. Tämän tekisivät saksalaiset sillä edellytyksellä – siinä tapauksessa – että Suomi ja Ruotsi ei jaksa suojella Ahvenanmaan puolueettomuutta. Sen vuoksi olisi Wirsénin mielestä mitä kiireimmin asiaan ryhdyttävä. Se on Ruotsille yhtä tärkeä kuin Suomelle.

Sanoin asian kyllä olevan huomion esineenä ja arvatenkin tulevan esille Holstin ja Sandlerin tavatessa toisensa Oslossa 5—6/4’38.

Wirsén pelkäsi, että ranskalaiset nyt kadottavat päänsä ja voivat tehdä tyhmyyksiä ja aiheuttaa
sodan. Nyt on monta palavaa ainetta, jotka voi aiheuttaa yllätyksiä.

18/3 ’38 Puola antanut ultimatumin Liettualle – vaatii vastauksen 48 tunnin kuluessa. Puola vaatii, että diplomaattiset suhteet skola återupptagas mellan de båda länderna inom 48 timmar (!!) och före månadens slut bör Littauens diplomatiska representant i Polen ha utsetts(!!) Slutligen föreskriver den polska noten de ordalag i vilka det litauiska svaret bör vara avfattat(!!) Kuvaavaa, miten pieniä maita katsotaan voitavan kohdella. Saksan esimerkki on vaikuttanut. Surkeata! Mutta Liettua on myös menetellyt päättömästi, varsinkin Vilnan asiassa.
Nya Dagligt Allehanda

19/3 ’38 Päivällisillä Insulanderin luona. Siellä m.m. I kamarin puhemies landshövding Nilsson ja landshövding, I kamarin jäsen Sederholm. Puhuimme Ruotsin suhteesta Kansainliittoon. Pakotteet.

NILSSON: Niiden pitää olla fakultatiivisia, voidaan mennä, jos tahdotaan.

MINÄ: Dagens Nyheter, Öhman, Sköld tahtovat palata vanhaan ehdottomaan neutraliteettiin. Nilsson käsitti asian samalla tavalla kuin ne.

MINÄ: Mutta jos esimerkiksi Tanska joutuu hyökkäyksen alaiseksi, onko Ruotsi täysin puolueeton (eikä auta muulla tavallakaan kuin miehillä). Esitin myös laajemman kantani.

NILSON: Tanskaan ja Suomeen nähden tehdään poikkeus. Jos ne joutuvat hätään, niin autetaan.

SEDERHOLM: Mutta Tanskankin pitäisi myös itse puolustaa itseään.

MINÄ: Tietysti se on edellytys.

Siis asettivat Pohjoismaat erikoisasemaan muihin maihin nähden. Esitin sen ajatuksen, että maailman yleisen mielipiteen pitäisi saada tietää – tulla tunnetuksi – että neljä Pohjoismaata katsoo hyökkäyksen yhtä vastaan koskevan kaikkia muita. Kaikkien muiden olevan intresseerattu siitä – ja ottavan harkittavaksi, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä hyökkäyksen alaisen auttamiseksi. Jos se tulisi tiedoksi, niin se jo suuresti estäisi hyökkääjiä aikomukstensa toimeenpanemisesta. Sen läsnäolevat herrat hyväksyivät.

Puhuin maaherrojen Nilsonin ja Sederholmin kanssa Ahvenanmaasta. Sanoin meidän, erityisesti sotilaspiirien olevan huolestuneita. Konvention mukaan Suomen on puolustettava kunnes garantti-valtiot ehtivät apuun. Mutta Suomi ei voi puolustaa, kun ei saa ollenkaan varustaa. Ei voi puolustaa tyhjin käsin. Jos syttyy sota esimerkiksi Saksan ja Wenäjän välillä, niin kumpikin kilpaa lähtee okkupeeraamaan Ahvenanmaata eikä sitä voida estää.

Sederholm (ja Nilsson) kysyivät, mitä Ruotsin sotilasviranomaiset ajattelee.

MINÄ: En tiedä, en ole puhunut heidän kanssaan, mutta luulisin niiden ajattelevan samalla tavalla kuin Suomen sotilaitten.

MINÄ: Nyt emme voi tehdä Ahvenanmaan Wenäjän respective Saksan haltuun joutumisen
estämiseksi (sodan aikana) mitään tehokasta. Woimme vain panna protestin.

Sederholm huomautti myös, että jos Ahvenanmaa linnoitetaan eikä kuitenkaan voida estää
sitä joutumasta vihollisen haltuun, on pahempi, jos se on linnoitettu.

MINÄ: Mikäli tiedän, luulevat meidän sotilasviranomaisemme Ahvenanmaan voitavan niin
varustaa, että sitä voidaan puolustaa.

Sederholm pelkäsi myös Gotlannin joutumista vihollisen haltuun. Sederholm huomautti, että Ruotsin sosialidemokraattien puolustusharrastus johtuu pelosta nazi-Saksaa kohtaan. Wenäjän puolelta eivät pelkää mitään vaaraa.

Ohjelma: Pohjoismaiden olisi tehtävä tunnetuksi mailmalle:

1. Niiden politiikan päämääränä on jyrkkä neutralisuus – puolueettomuus. (Vanha ?? tai uusi
?? selvitettävä.)

2.Yhden Pohjoismaan puolueettomuuden ja itsenäisyyden loukkaaminen on asia, joka koskee, intresseeraa kaikkia muita.

3. Jos loukkaus tapahtuu, neuvottelevät nämät valtiot, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä loukatun avustamiseksi.

4. Valtiot pidättävät itselleen Kansainliiton taholla vapaat kädet ryhtyä avustustoimiin toisten pohjoismaiden auttamiseksi.

5. Pohjoismaat pidättävät Kansainliitolta oikeuden Pohjoismaihin nähden itse ratkaista – ainakin väliaikaisesti – kuka on hyökkääjä ja kuka on hyökkäyksen alainen.

6. Yksityisesti sovitaan, että edellä mainittu avustus ei – ainakaan vielä – tarkoita valtioiden
suoranaisesti antamaa aseellista avustusta s.o. sotaväellä, sotalaivastolla yms. avustamista.

Kansainoikeudesta etsittävä sana.

20/3’38 Huom! miten Saksa valvoo saksalaisten etuja kaikkialla ulkopuolella Saksan rajoja. Tshekkoslovakian Sudetendeutsche. Samoin Puola puolalaisten etuja Liettuassa. Ei siis ihme, että Ruotsi on intresseerattu Suomen ruotsinkielisten asioista. Nämät asiat ei enää ole yksinomaan “sisäisiä asioita”.

24/3 ’38 Maisteri Hjelt kertoi eilen olleensa Dagens Nyheterin Dehlgrenin seurassa. Puhuivat puolustusasiasta. Dehlgren oli kysynyt, onko Suomi tehnyt esityksen Ruotsille Ahvenanmaan linnoittamisesta? Hjelt vastasi ei tietävänsä. Dehlgren oli ilmoittanut, että toissapäivänä oli Ruotsin hallitus i statsrådsberedningen neljä tuntia keskustellut Ahvenanmaan linnottamisasiasta. Läsnä oli ollut myös försvarstabenin ja marinstabenin päälliköt. Försvarstabenin päällikkö oli lausunut, että hänen mielestään Suomi voi linnoittaa koko Ahvenanmaan saariston. Marinstabenin päällikkö amiraali de Champs katsoo, että Bogskäriä ei Suomi saisi linnoittaa, mutta kyllä muut. Muuta ei Dehlgren ollut neuvotteluista kertonut tai tiennyt. Keskustelun kuluessa Hjelt oli huomauttanut – kuten minä hänelle olin esittänyt – että sodan aikana Ahvenanmaa ei voi jäädä occuperaamatta sillä, ellei Suomi sitä voi suojella – ja se ei voi sitä, jos ei saa varustaa – niin joko Saksa tai Wenäjä sen okkupeeraa. Suomen intressi on, että Wenäjä ei saa sitä haltuunsa.

Sanoin Hjeltille, että oli oikein, että hän oli esittänyt selvästi mielipiteensä.

24/3’38 Ahvenanmaan asia. Suomen kannalta voidaan olla suhteellisen rauhallisia. Jos Ruotsi ei tahdo meidän kanssamme ajaa Ahvenanmaan varustamisasiaa, on todennäköistä – varmaa – että sodassa Saksa okkupeeraa Ahvenanmaan. Ja se kentiesi ei Suomen kannalta ole niinkään vaarallista. Tehköön siis Ruotsi, mitä tahtoo. Ellei ymmärrä omaa etuaan.

24/3 ’38 Päivälliset eversti Jungilla (Antingen – eller). Jung otti puheeksi Ahvenanmaan asian. Oli yhtä huolisssaan siitä kuin Suomen sotilaat. Oli sitä mieltä, että jos syntyy sota Venäjän ja Saksan välille, niin kumpikin koettaa okkupeerata sen ja antagligen Saksa ehtisi ensin. Mainitsi, että asia on viime aikoina mennyt eteenpäin. Luuli parhaaksi, että Ruotsi ottaisi initiatiivin asiassa.

25/3 ’38 Helsingin Sanomissa Naiskagaalista muistelmia. Ei puhuta toisesta routavuosien ajasta 1909—14, joka oli paljon pahempi ja vaikeampi ja vaarallisempi kuin ensimmäinen. Toisen aikana ei ollut suomalaisia vastustajia. Itävallan katastrofin pitäisi opettaa ajattelemaan vähän reaalisemmin eikä elämään vanhoissa illusioneissa.

27/3’38 Suomalainen Suomi N:o 3 vuodelta 1938 s. 147—149. “Suomen skandinavinen orientointi ja Kansainliitto.” Tyhmä kirjoitus! Siinä sanotaan: “Suomen ja Skandinavian maiden erilaisesta kansainvälisestä asemasta johtuvasta eturistiriidasta huolimatta vaaditaan meiltä nyt, kun sokea innostus skandinaviseen orientointiin on huipussaan, että Suomen olisi kokonaan lakattava valvomasta etujaan ja asetettava ulkopolitiikkansa kokonaan Ruotsin käytettäväksi – ryhdyttävä ajamaan sen etua.”

(!! Tyhmyyttä)

“Aivan peittelemättömästi lausuttiin (sanomalehdissä Yöntilän esiintymisen johdosta Genevessä), että Suomen ainoana tehtävänä kansainväliseesä politiikassa on Ruotsin sekundanttina esiintyminen.”

Tällaista vaatimusta ei kukaan ole tehnyt. Kysymys on, mikä on Suomen etujen mukaista. Tässä asiassa se on sama kuin Ruotsin etu. Tällaista lorua kirjoitetaan, ja se johtuu kieliasian sekottamasta käsityksestä.

28/3 ’38 Pienten kansojen turva näkyy nyt olevan vain tämä, että joku suurvalta on intresseerattu sen itsenäisyyden säilymisestä. (Aikaisemmin luultiin turva saatavan Kansainliitosta, jonka takana jäsenet, suurvallat.) Niinpä nyt Belgian takana ja siitä ovat intresseerattuja Englanti ja Ranska, samoin nähtävästi Hollannin. Itävalta niin kauan kuin Italia oli intresseerattu, pysyi itsenäisenä, mutta kun Italia luopui, katosi Itävallan itsenäisyys. Tshekkoslovakia riippuu Ranskasta (respective Englannista). Liettua, kun kukaan suurvalta ei tukenut, oli sen alistuttava. Jos esimerkiksi Saksa ja Puola sopisi, että Puola ottaa Liettuan ja antaa Korridorin, ei kukaan sitä estäisi – kun ei olisi suurvaltaa. Silloin kyllä arvatenkin Wenäjä ottaisi Wiron ja Latvian.

On myös sellaisia pienvaltoja, jotka ovat olleet ulkopuolella suurvaltojen intressien – Ruotsi ja Norja tähän asti. Sveitsi, suurvallat tahtoo sen säilyvän. Siinä sen itsenäisyyden perustus. Muuten Saksa, Ranska ja Italia sen jakaisi. Mikä suurvalta on meistä intresseerattu? Saksa. Jos se tulisi Ahvenanmaalle, niin voisi katsoa sen intressin vielä kasvavan meitä kohtaan.

30/3 ’38 E. von Born pitänyt toissapäivänä esitelmän Göteborgissa. Wanhaa yksipuolista vieläpä väärää ruotsinmielisyyttä.

30/3 ’38 Eilen puhui professori Furuhjelm i Föreningen för Svenskhetens bevarande i utlandet. Merkillistä, että voivat tällaisissa tilaisuuksissa puhua. Soitin Mantereelle von Bornin esitelmästä. Hän oli kauhuissaan. Lupasi hoitaa asian. Soitin myös Erkolle pyytäen häntä kirjoittamaan vakavasti Helsingin Sanomissa Bornin esitelmästä. Lupasin lähettää Göteborgs Postenin. Erkko lupasi kirjoittaa. Eilen sain Hannulan puheen, jonka hän pitää Nordenin juhlassa. Siinä hän esitti, että yliopistoasia on ratkaistu, niin että rauha kielialalla on saatu aikaan.
Soitin Holstille, että ottaen huomioon von Bornin ja Furuhjelmin esitykset, olisi [mainittu kohta] Hannulan puheesta jätettävä pois, koska voi aiheuttaa sanomalehdissä peräpuheita.

30/3 ’38 Meidän ruotsinkieliset tekevät paljasta vahinkoa maalle. Eivät ollenkaan tahdo ymmärtää suomalaisuuden asiaa. “Pohjoismaista orientointia” käyttävät kiristyskeinona, kuten täällä Ruotsissakin eräissä piireissä, ja kuitenkaan ei luvata mitään todellista apua. Waaditaan vain. Ruotsinkielisillämme ei ole muuta kuin tuo yksi pieni asiansa: Kieliasia.

30/3 ’38 Jos tahdotaan pohjoismaista politiikkaa – suuntausta – ajaa, täytyy saada ruotsinkielisemme sitä ajamaan meidän mukanamme. Sen vuoksi on saatava sovinto kotona ruotsinkielistemme kanssa. Ellei tahdota tätä, on etsittävä jotakin muuta suuntausta.

31/3 ’38 Valtiopäivämies Kukkonen (maalaisliitto) täällä. Hän on Ruotsissa yhdessä Sventorzeskin kanssa tapaamassa ruotsalaisia valtiopäivämiehiä ulkopoliittisissa asioissa – saadakseen selvän ruotsalaisten kannasta ulkopoliittisissa asioissa. Kukkonen kertoi:

1. “Wasemmistolaiset” pelkäävät, että ulkopoliittinen kerho koettaa ajaa “oikeistolaista” ulkopolitiikkaa. Sen vuoksi perustavat ulkopoliittisen yhdistyksen. (Suomalainen epäluuloisuus.)

2. Holsti on pari päivää sitten Ahvenanmaan asiassa asettunut varmalle kannalle, että Ahvenanmaan sopimus olisi muutettava.

3. Turvallisuus asia (entente regionale Pohjoismaiden kanssa). Holsti tahtoo nyt sitä ajaa. Äsken ilmoittanut ulkoministeriön neuvottelukunnassa.

4. Pakotteihin nähden on ulkoministeriön neuvottelukunta nyttemmin päättänyt yhtyä Ruotsin kantaan.

6. Luin Kukkoselle punktini turvallisuusasiassa. Kukkonen ne hyväksyi. Samoin Ahvenanmaan asiassa, jotka Kukkonen myös hyväksyi.

1/4 ’38 Nordenin Nordens fest kaupungintalolla. Hannula puhui. Viittasi eräässä kappaleessa m.m. yliopistoasian ratkaisuun, että se on tyydyttävä ja yliopistossa on rauha. Toisen kappaleen oli jättänyt pois. Se oli vastaus E. von Bornille. Saa nähdä tuleeko lehtijupakkaa. Oli sittenkin hyvä, että Hannula kosketteli yliopistoasiaa.

1/4’38 Suomen Sosialidemokraatissa pääkirjoitus Bornin Göteborgin puheen johdosta. Jotenkin selvä ja kova vastalause Bornia vastaan. (Se oli hyvä.)

2/4 ’38 Helsingin Sanomissa pääkirjoitus Bornia vastaan (kuten olin Erkolta pyytänyt ja hän oli luvannut). Kirjoitus on hyvä. Olen oikein tyytyväinen. Saa nähdä, tuleeko suurempi lehtijupakka tästä asiasta.

4/4 ’38 Holsti täällä, matkalla Osloon ulkoministerien kokoukseen. Puhuin hänelle Ahvenanmaan asiasta. Hän sanoi tiedustelevansa Sandlerilta, mille kannalle Ruotsi asettuu. Myöhemmin Holsti ilmoitti Sandlerin alkukeskusteluista: Wenäjä on esteenä. Ruotsi tahtoo Wenäjän mukaan Ahvenanmaan takaajiksi. Silloin Wenäjä ja Saksa pitävät toisensa tasapainossa. Jos Suomi ei suostu ottamaan Wenäjää mukaan, herättää se epäluuloja, että ollaan Saksaan päin puolueellisia – että on Saksan kanssa joitakin tarkoituksia.

Dagens Nyheterissä ikävä kirjoitus Ahvenanmaan asiasta. Epäluuloja meitä vastaan. Ahvenanmaa varustettuna meidän käsissä voi olla vaara Ruotsille – ei ole vaaraton Ruotsille. Ruotsin pitäisi saada Suomen kanssa varustaa Ahvenanmaa.

4/4’38 Holsti kertoi Gripenbergin Lontoosta lähettäneen pessimistisen raportin Ahvenanmaan asiasta. Gripenberg oli käynyt kysymässä Collierilta – foreign officen pohjoisen osaston johtaja – mistä johtui alahuoneessa tehty kysely Ahvenanmaasta. (Se ei ollut merkityksellinen.) Sen yhteydessä Collier oli kehottanut olemaan ottamatta esille Ahvenanmaan asiaa nykyisinä rauhattomina aikoina. Italian lähettiläs oli ennen lomalle lähtöään käynyt Holstin luona tiedustelemassa Ahvenanmaan asiaa, jotta voisi vastata kysymyksiin Roomassa.

4/4’38 Sandler piti puheen radiossa ulkopolitiikasta. Hänen pääsatsinsa olivat: Gemensam politik. Hålla våra länder utanför krig. “Stör ej Nordens fred!” Wiitasi myös siihen, att nordiskt beredskapsarbete har öppnat perspektiv även in över det militära arbetsfält, som statsledningen hittills noga aktat sig att gemensamt beträda. Försvarsförbund = militärallians, omöjligt, direkt skadligt, meningslös. Men Nordens verkliga samlingslinje är samfäld strävan att icke indragas i krig.

7/4’38 Holsti ja Sandler palasivat tänään Oslosta ulkoministerien kokouksesta. Holsti sanoi, että neuvottelujen mahdollisista tuloksista, myös sotatarvikkeita koskevista, tehdään varsinainen sopimuspaperi.

7/4 ’38 Sandlerin suuruksen jälkeen pääministeri Hansson sanoi Sandlerin kertoneen, että Oslon kokous oli paras tähänastisista ulkoministerikokouksista. Suuruksen aikana Sandler sanoi olevansa hyvin pessimisti yleiseen poliittiseen asemaan nähden – sodan vaara on olemassa, voi esiintyä milloin tahansa. Mainitsin tästä Hanssonille, joka lausui että, “Sandler on siinä suhteessa liian pessimistinen”.

Palinin raportti Liettuan–Puolan riidasta. Sens moral: miten illusorinen Kansainliiton kollektiivinen turvallisuus on ja miten kohtalokkaaksi luottamus jonkin muun valtion apuun “sen omassa intressissä” voi käydä. Osoittaa, että pienelle maalle määrätyssä tilanteessa voi käydä vielä onnettomammin kuin Liettualle, ellei se ole ymmärtänyt ja osannut hankkia itselleen sotilaallisesti voimakasta ystävää, joka todella voi ja todella tahtoo auttaa sitä hädän hetkellä ja jonka kanssa asiat on ajoissa selviksi puhuttu.

10/4 ’38 Saksa sekaantuu kovasti sudeettisaksalaisten asiaan, vaikka se on “Tshekkoslovakian sisäinen asia”. Ei vielä suoranaisesti, mutta välillisesti vaikuttaen, ja ollen kosketuksessa sudeettisaksalaisten kanssa – johtajien kanssa. Myös foreign officessa de tjeckoslovakiska minoritetsproblemen äro föremål för ett noggrannt studium. (Svenska Dagbladet 10/4). Siis ei ihme, jos Ruotsi on intresseerattu Suomen ruotsinkielisten asiasta ja asemasta.

Holman raportti 1/4 ’38. Keskustelu ulkoministeri Paul-Boncourin kanssa. (Nyt 11/4 ei enää ministerinä.) Kehotti lausumaan Holstille, ettei hän tulisi maailman nykyisistä tapahtumista toivottomaksi, vaan uskoisi Kansainliiton kollektiviteettiin. “Me suuret voimme – – irtautua KL:sta tarvitsematta pelätä joutuvamme uhriksi, mutta te pienet, teidän intressissänne pitäisi toki olla koettaa säilyttää se, mitä ei vielä ole rikottu. Minun on mahdotonta käsittää niitä pieniä maita, jotka tahtovat uskotella itselleen ja muille, että heille olisi vaaraa KL:oon jäämisestä. Sillä jos KL hajoaa ja bilateralismi kaikkialla pääsee vallalle, pienten maiden asema nykyoloissa on toivoton. Pienten maiden kielteinen suhtautuminen KL:oon on verrattavissa itsemurhaan. – – Neutraliteettia ei ole olemassa KL:n puitteissa.”

Tuli puhuneeksi Puolan Washingtonissa olevan suurlähettilään lausunnosta. Paul-Boncour lausui: “Älkää herran tähden heittäytykö tälle linjalle. Tehän olette ainakin jossakin määrin syrjässä – – Se politiikka (Puolan johtama rintama) sotkisi teidät suurten riitoihin ja käsitettäisiin Moskovassa Venäjää vastaan tähdätyksi.”

12/4 ’38 Tänään tuli Helsingistä nootti Ahvenanmaan asiasta, jonka huomenna vien Sandlerille. Siinä göres “framställing därom, att Kungliga Svenska Regeringen ville med Finlands Regering skrida till en gemensam och diskretionär undersökning av förutsättningar och utvägar att öka tryggheten för Åland som neutraliserat område.”

(Näyttää siltä, kuin olisin käsittänyt Holstin väärin 7/4. Luulin meidän esityksemme tarkoittavan puolustuskysymyksen yleistä selvittämistä, mutta se koskee nyt Ahvenanmaata. Sen parempi.)

13/4 ’38. Jätin tänään Ahvenanmaan nootin Sandlerille. Sandler sanoi esittelevänsä sen hallitukselle ja utrikesnämdille, joka kuitenkin kokoontuu vasta pääsiäisen jälkeen. Samalla Sandler kysyi, onko minulla mitään esitettävää tämän lisäksi – något allmänpolitiskt uttalande,josta oli ollut kysymys keskustelussa Holstin kanssa. Sandler sanoi, että kun hän esittää asian hallitukselle ja utrikesnämdille, niin hänen täytyy silloin voida esittää myös ne Suomen hallituksen allmänpolitiska synpunkter, joista keskustelussa Holstin kanssa oli kysymys.

Minä vastasin, että Holsti ei ole kirjeellisesti eikä suullisesti minulle mitään ilmoittanut. Hän
on vain ilmoittanut tulevansa tänne sotilasasijantuntijain kanssa, kun Sandler ilmoittaa, milloin neuvotteluja voidaan jatkaa. Sandler siihen mainitsi, että oli ollut puhe myös, että Erich
tulisi juriidisena asiantuntijana. Minä lupasin asettua yhteyteen Holstin kanssa ja palata asiaan.

Soitin Holstille ja ilmoitin, mitä Sandler oli sanonut. Holsti sanoi Sandlerin tarkoittaneen kysymystä, että Wenäjä otetaan mukaan Ahvenanmaan sopimuksen allekirjoittajaksi. Holsti ei ollut luullut, että se asia olisi jo tässä yhteydessä esille otettava. Sanoi paraikaa valmistettavan promemoriaa sitä, minkä vuoksi me katsomme, että Wenäjää ei olisi otettava allekirjoittajien mukaan takaamaan Ahvenanmaan sopimusta. Lupasi lähettää sen minulle ensi tiistaina.

Soitin heti Sandlerille, että ensi viikon keskivaiheilla palaan asiaan ja tuon puheenalaiset tiedot hänelle. Sanoin myös Sandlerille, että nähdäkseni olisi tärkeä käsitellä asia niin nopeasti kuin mahdollista, koska jos töitä Ahvenanmaalla ruvetaan tekemään, olisi päästävä niihin jotänä kesänä. Sandler vastasi, että hän ja hallitus tulevat asiaa ajamaan niin nopeasti kuin mahdollista.

Tässä Ålandin resonemangissa [Referaatti Hufvudstadsbladetissa 12/4’38 otsikolla: “Ett befästande av Åland”] on perää: Jos Ruotsi ym. ei tahdo suostua Ahvenanmaan sopimuksen muuttamiseen, jotta Suomi voi varustaa saaret, niin à la bonne heure! – olkoon menneeksi!Me ehkä selviämme saksalaisten kanssa kuten 1918 ja mailmansodan aikanakin. Mutta, jos saksalaiset ovat Ahvenanmaalla, niin venäläiset luultavasti puristavat idästä meitä. Ja silloin kentiesi tarvitsemme apua ulkoa – s.o. Saksasta. Siten meidän politiikkamme joutuu sille uralle ja joudumme pakosta pois pohjoismaisesta neutralisuudesta. Kysymys Ahvenanmaan varustamisesta on siten ratkaiseva.

16/4 ’38 Kansainliiton tarkoituksena on ylläpitää “kansainvälistä oikeutta” Mikä on “kansainvälinen oikeus”? Yhtenä sen oleellisena osana on Versaillesin rauha – väärä rauha. “Kansainvälien oikeuden” ylläpitäminen merkitsee vääryyden ylläpitämistä. Yleensä olevien olojen, rajojen ym ylläpitäminen ei ole mahdollinen, kun olot muuttuvat. Sen vuoksi KL:n perusajatus on ?? Tosin KL:n paktissa on artikla, joka edellyttää sopimuksien muuttamista. Mutta sen noudattaminen on mahdoton. Ei kukaan hyvällä luovu alueistaan, ehkäpä tärkeistä.

[KOMMENTTI SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATISSA 14.4.1938 JULKAISTUUN SASU PUNASEN PAKINAN VÄITTEESEEN: “Meistä on ikävä todeta, että sellainenkin mies kuin Juho Kusti Paasikivi, joka kuitenkin on suomettarelaisista vähimmin hurahtaneita, on von der Goltzin miehiä ja sulattanee, kun tiukalle joutuu, Saksan nykyisenkin komennon. Hän, Juho Kusti, on kuitenkin Tukholmassa tasavaltalaisen Suomen lähettiläänä. Vaikka oikeampaa olisi, että Kansallispankki maksaisi hänelle eläkettä.”]. Luuleeko kirjoittaja minun olevan täällä palkan ja toimeentulon saamiseksi ja sen vuoksi tänne tulleeni? Hra Räisänen arvostelee muita itsensä
mukaan.

16/4 ’38 Nya Argus N:o 8. Hirmuisen kiukkuinen ja hävytön kirjoitus Eirik Hornborgilta: “Officiös skönmålning” ministeri U. Hannulaa vastaan hänen esitelmänsä johdosta 1/4 vid Nordisk fest. – –

Saa nähdä mitä tästä taas tulee. Hornborgin ajatus pohjoismaisesta neutraliteetista: Hänen
mielestään främst stärkandet av skandinaviska andan, som ger Finland rätt att räknas till
Norden och därmed möjlighet att dra sig ut ur stormakts kombinationernas maktspel. Målet ej
(enbart) i överenskommanden om neutralitetsförsvaret.

Tämä ei oikein. Kulturell skandinavisk orientering ja mitä siihen kuuluu ei riitä puolustusalalla. Tanskassa oli skandinavisk kultur och anda. Se oli ikivanha skandinaavinen valtio. 1864 ei se puolustuksessa saanut mitään apua. Se ei auttanut. Kulturell samverkan ja ande – samhörighet on hyvä – vissi – edellytys yhteistoiminnalle. Edistää myös yhteistoimintaa puolustuksen alalla. Mutta jos Ruotsi ei katso oman turvallisuutensa vaativan yhteistoimintaa Suomen kanssa, niin siitä ei tule effektiivisiä, konkreettisia, tuloksia. Sillä sivistyksellinen – kieli – yms. yhteys ei riitä. Sen pohjalla voidaan saada aikaan tiedemiesten y.m. kongresseja yms. juhlia, mutta ei enempää.

Meidän käsityksemme mukaan on Suomen itsenäisyys Ruotsille tarpeen, vieläpä välttämätön Ruotsin puolustuksen vuoksi – maantieteelliset suhteet ja Wenäjä – siitä huolimatta, vaikka Suomessa ei olisi mitään ruotsia puhuvaa väestöä. Ruotsinkielisen vähemmistön olemassaolo Suomessa on ett plus, joka meille on edullinen ulkopolitiikassamme. Ja se olisi suomenkielisten taholla ymmärrettävä – siitä huolimatta, että kielikysymys muutenkin on kohtuuden ja oikeuden ja maan yleisten etujen mukaan järjestettävä.

16/4 ’38 Meidän ulkopoliittinen asemamme on viime aikoina parantunut.

Ensiksi Wenäjä on heikontunut Stalinin terrorismin kautta. Parhaat upseerit telotettu. Sisäinen tila on huonontunut. Jaappanin uhka. Sen vuoksi Wenäjä ei nähtävästi halua ulkonaisia selkkauksia eikä aseellisia yrityksiä yms. Edellytettävä siis, että Wenäjä ainakin lähivuosina, mutta ehkä hyvinkin kauvan – epämääräiseen tulevaisuuteen – jättää meidät rauhaan (kun me emme sitä ärsytä).

Toiseksi Ahvenanmaan asia: Jos jää linnoittamatta, niin sodan syttyessä sen nähtävästi Saksa miehittää. Se on meille elinkysymys verrattuna siihen, että Wenäjä sen miehittäisi. Sillä Saksan kanssa ehkä voinemme selviytyä. (Siis sama kanta kuin Åland lehdessä.)

Waikeus: Wenäjä voi silloin turvatakseen itsensä, vallata osia Suomesta (Kannaksella, Suursaaren ym saaria) ja tehdä meille pahoja vaatimuksia. Silloin voimme joutua sotaan Wenäjän kanssa ja siis saksalaisten puolelle ja sekaantua suuriin vaikeuksiin. Siis paras olisi, että voisimme itse puolustaa Ahvenanmaata kaikkia yrityksiä vastaan.

17/4 ’38 Kirje ministeri U. Hannulalle. H.V. Olet ehkä huomannut, että viimeisessä Nya Argus’en numerossa 16/4, joka tuli eilen tänne, on aivan kuulumaton kirjoitus Eirik Hornborgilta Sinua vastaan esitelmäsi johdosta 1/4, mikäli siinä koskettelit kieli- ja yliopistoasiaa. Kirjoitus on alusta loppuun vihan ja kiihkon vallassa kirjoitettu. Saa nyt nähdä, johtaako se pahempaan riitaan. Jos kirjoitus jää jotenkin huomaamattomaksi, niin hyvä. Silloin olisi paras antaa sen jäädä sillensä. Mutta jos sen johdosta syntyy täällä suurempi hälinä, niin on kait siihen suomenkieliseltäkin taholta huomiota kiinnitettävä. Ilmoitamme aikoinaan, huomaavatko ja miten
lehdet sen täällä. Tärkeätä kuitenkin olisi, ettei asia aiheuttaisi pahaa tappelua. Ehkä, tutustuttuanne kirjoitukseen, harkitsette siellä asiaa. Toivon aikonaan kuulevani, mitä arvelette. Parhain terveisin Ystävyydessä JKP.
19/4 ’38 Avenanmaan asia. Holsti lähetti kolme jäljennöstä: kaksi Wenäjän chargé d’affaires’n nooteista 28/7 21 ja 14/11 ’21 ja Holstin nootista 19/11 ’21 sekä promemorian jätettäväksi Sandlerille. Bolshevikien nooteissa protesteerataan kovasti, että Ahvenanmaan juriidista statusta on muutettu ilman Wenäjän myötävaikutusta. Holsti torjui sen, että siihen muka ei olisi ollut oikeutta.

Promemoriassa ilmoitettiin, että 1926 alkoivat Venäjän ehdotuksesta underhandlanden angående nonagressionsfördrag. Suomi vaati, että mahdollinen sopimus ei saa olla soveltumaton Ahvenanmaan sopimukseen. Under förhandlingarna framkastade ryssarna muntligen tanken att frågan om Ålands neutralitet kunde göras till föremål för särskilt fördrag mellan Finland och Rådsunionen. Efter från finsk sida företagna sonderingar – – huruvida Rådsunionen kunde tänkas tillträda konventionen av år 1921 och sedan dessa sonderingar givit negativt resultat, varvid ryssarna hänvisat till sina 1921 framställda protester emot Ålands konvent, samt efter det Finlands regering jämnväl med negativt resultat, prövat frågan huruvida ett säravtal med Rådsunionen kunde utformas sålunda, att det ej bleve oförenligt med nämda konventionen och med Folkförbundets prestige, meddelade Finlands regering att den icke önskade dryfta Ålandsfrågan i vidare utsträckning än inom ramen av ovanciterade förbehåll. Något utkast till säravtal rörande Åland har varken från rysk eller finsk sida framställts.

20/4 ’38 Vein Sandlerille uuden nootin Ahvenanmaan asiassa ja neljä asiapaperia. Syntyi keskustelu, jonka pääsisältö oli, että Ruotsi tahtoo Ahvenanmaan asiassa, että Wenäjä asetetaan yhtäläiseen – yhdenvertaiseen – asemaan muiden Itämeren-maiden, erityisesti Saksan kanssa.

Keskustelun kuluessa mainitsin Sandlerille, että meillä pelätään Wenäjän mukanaoloa Ahvenanmaan sopimuksessa. Privaattimielipiteenä lausuin, että mahdollisesti Wenäjä voisi olla mukana, jos garantia olisi suplementärinen mutta asiallinen ja Ahvenanmaan puolueettomuus nojaisi siihen, että Ahvenanmaa olisi linnoitettu ja Suomen ja Ruotsin yhteistoiminnalla turvallisuus taattaisiin. Huomautin myös, että voisi tulla kysymyskeen luopua koko garantiajärjestelmästä, jos Ahvenanmaan puolustus voidaan järjestää realiter riittävästi.

Sandler uudisti, että pitäisi ensin saada selvä, tahtooko Suomi hyväksyä, että Wenäjä asetetaan yhdenvertaiseen asemaan muiden Itämeren-maiden kanssa vai ei. Sitten vasta ruvetaan puhumaan eri mahdollisuuksista asian järjestämiseksi.

Lensin torstaina 21/4 ’38 Helsinkiin. Kl. 3 Vientiyhdistyksen vuosikokous. Uudet säännöt.
Uusi nimi: Ulkomaankauppaliitto. Illalla päivälliset.

22/4 ’38 perjantaina kl. 1/2 11 Teollisuushypoteekkipankki. Kl. ½ 12. Kemiantutkimussäätiö.
Kl. 2 Keskuskauppakamarin työvaliokunta.

Kl. ½ 5 menin Holstin luo. Holsti heti luki minulle Sandlerin sähkösanoman Ahvenanmaan asiassa, jonka von Heidenstam oli tuonut. Se osoitti, että olin oikein käsittänyt Sandlerin keskiviikkona. Sandler vaatii Suomen hallitukselta uttalande, että ei ole tarkoitus diskriminoida Wenäjää. Keskustelimme kauvan Ahvenanmaan asiasta. Holsti tahtoisi itse tulla puhumaan Sandlerin kanssa. Sandler ei katso sitä tarpeelliseksi, koska vastauksen hänen kysymykseensä voi antaa lyhyesti.

Lauvantaina 23/4 ’38 kl. 5 olin Mannerheimin luona. Pitkä keskustelu Ahvenanmaasta. Mannerheim oli jyrkästi kaikenlaisen julkilausuman antamista vastaan. Se on cura posterior. Nyt olisi salaisesti asiantuntijain kautta selvitettävä Ruotsin ja Suomen välillä, päästäänkö yhteisymmärrykseen ja tehtävä ohjelma. Wasta sen jälkeen nousee kysymys Wenäjästä ja Saksasta.Mannerheim oli suuttunut Sandlerin vaatimuksiin. Annetaan neuvottelujen keskeytyä tai raueta, jos Ruotsi pitää kiinni vaatimuksistaan ja katsotaan sitten, mitä meidän on tehtävä.

Mannerheim oli sitä mieltä, että sodassa Saksa okkupeeraa Ahvenanmaan. On vahvempi ja
parempi organisatio. Siitä ei ole epäilystä. Mutta Mannerheimin mielestä meidän ei pidä pelotella ruotsalaisia saksalaisilla. Ruotsalaiset asian muutenkin ymmärtävät. Meidän on sanottava, että emme tahdo Ahvenanmaalle enempää Saksaa kuin Wenäjää.


Mannerheim näkyi katsovan Wenäjän voiman suuresti vähentyneen samoin kuin sen “tähti” on mennyt alas kansainvälisellä taivaalla. Kun saamme aikaa parantaa varustuksiamme ja
valtiomme vakiintuu, niin tulevaisuutemme ja itsenäisyytemme näyttää valoisammalta. Sen
vuoksi voimme käyttää Ruotsiin nähden jäykkää asennetta. Suomen itsenäisyys on Ruotsille
vitaalinen kysymys. Jos Ruotsi näin menettelee (ettei Ahvenanmaan asiasta tule mitään) niin
Mannerheim katsoi koko pohjoismaisen orientoinnin tulevan kysymyksenalaiseksi. (Siinä
minä instämmde.) Ruotsalaisille voidaan sanoa, että jos Ahvenanmaa jää varustamattomaksi,
så kommer händelserna (i krig) gå sin gång utan att Sverige eller Finland kan göra någonting
nämnvärt därtill. Wi kommer nog att försöka att försvara Åland, men vi kan det ej.

Mannerheim ilmoitti, että Saksa suostuu siihen, että Suomi saa varustaa Ahvenanmaan ja että
siis 1921 konventio muutetaan.

Mannerheimin luota menin taas Holstin luo. Keskustelimme edelleen Ahvenanmaan asiasta. Sen tuloksena panin paperille seuraavan, jonka sunnuntaina 24/4 (samana päivänä, jolloin lensin takaisin) lähetin kirjeessä Holstille ja luin sen telefonissa hänelle. Ilmoitan Sandlerille 25/4 seuraavaa: “Holsti haluaa suullisesti antaa vastauksen Sandlerin kysymykseen. Meidän ajatuksemme mukaan olisi ensin Suomen ja Ruotsin kesken diskretionärisillä neuvotteluilla päästävä yhteisymmärrykseen ja saatava aikaan yhteinen ohjelma. Vasta sen jälkeen nousee kysymys suhtautumisesta muihin valtioihin, niin Wenäjään kuin Saksaan.”

25/4 ’38 kävin Sandlerin luona ja esitin, että Holsti tulisi Tukholmaan sekä mitä olin Holstin kanssa sopinut. Palattuani Sandlerin luota soitin Holstille ja ilmoitin keskustelusta. Holstilla oli ehdotus, että Sandlerille ilmoitetaan, että tarkoituksena ei ole edistää jonkun suurvallan etuja toisen kustannuksella tai jotakin sen tapaista eikä diskriminoida jotakin suurvaltaa. Pyysin jättämään pois “diskriminoimisen”, koska se voi sisältää paljon ja lausuin omasta puolestani ehkä sopivaksi, jos Holsti antaisi vain lausuman, joka vastaisi Sandlerin sähkösanoman loppukappaleen ajatusta. Luin ehdotukseni Holstille seuraavan sisältöisenä: “– – att Finlands
Regering, i likhet med Sveriges, delar uppfattningen att anledning till misstro icke (må) framkallas hos den ena eller den andra stormakten.” Pyysin harkitsemaan tätä asiaa.

29/4 ’38 Holsti soitti minulle ja pyysi menemään Sandlerille selittämään Jalannin asiaa. Esitin Sandlerille seuraavaa: Herr Jalanti besökte i går utrikesministeriet i Rom och informerade detsamma konfidentiellt att minister Erich i en nära framtid kommer till Rom och att han, hr Jalanti, själv sålunda kommer att avresa därifrån. Detta avsågs vara en diplomatisk hövlighet. Det var också avsett att vara endast konfidentiell information. Emellertid tog man i italienska utrikesministeriet detta till anledning till att publicera ett meddelande att Finland anser sitt sändebud i Rom vara ackrediterat hos konungen av Italien och kejsaren av Abessinien. På detta sätt gavs hr Jalantis besök en bestämd politisk innebörd. Herr Holsti har bett mig till Eders Excellens framföra att Finlands regering kommer att i denna angelägenhet handla, såsom överenskommet är, i samförstånd och i samråd med svenska regeringen – – och att
meningen är att minister Erich skall, så vitt möjligt, samtidigt med envoyen af Wirsén tillträda sin post.

Sandler kysyi, oliko Jalannin ja Italian ulkoministeriön virkamiehen kesken sovittu, saadaanko Jalannin tekemä ilmoitus julaista. Vastasin, että en ollut sitä erityisesti Holstilta kysynyt, mutta sain puhelinkeskustelusta hänen kanssaan sen käsityksen, ei ollut sovittu, että saisi julaista, vaan että se oli – kuten ilmoitin – konfidentiell.

29/4 ’38 Tapasin Prytzin (entinen Kullagerin johtaja, nimitetty lähettilääksi Lontooseen). Prytz kertoi:

1) Huomasi, että affäreissä ei ole tehtävissä mitään – juuri mitään – sillä aina valtio nykyään
vastaan. Sen vuoksi halusi siirtyä pois Kullagerista valtion palvelukseen.

(Tarkoitti nähtävästi, että Kullagerissa ei ollut paljoa enää tehtävissä enempää kuin on tehty.)

2) Amerikan yhdysvalloissa finanssi – Wallstreet – on ollut tyhmä. Yhdysvalloissa ei tule
vallankumousta, mutta Roosevelt on epäonnistunut. Työttömiä nyt 7 à 8 miljoonaa. Valtiovelka suuresti lisääntynyt. Luuli niiden jollakin tavalla selviävän.

30/4 ’38 Bondeförbundetin luottamusmiehet Petrus Nilsson, ensimmäisen kamarin toinen varapuheenjohtaja ja Bondeförbundetin nuorisoliiton johtaja Ericson olleet Maalaisliiton puoluekokouksessa Lapualla ja sitten Helsingissä ynnä muualla maalaisliittolaisten seurassa. Heitä on hyvin kohdeltu. Hyvä asia. Kirjoitin Heikkiselle kiitoskirjeen. (Nyt Suomen harrastus leviää paitsi täkäläisiin sosialidemokraattisiin – siinä Wäinö Tannerilla ansio – myös maalaisliittolaisiin piireihin. Se on hyvä. Ennen vain höger – och liberala kretsar olleet kosketuksissa Suomen ruotsinkielisten kanssa ja saaneet yksipuolisia tietoja ja ajatuksia.) Kehoitin kirjeessä
Heikkiselle tarmokkaasti jatkamaan. Olin oikein tyytyväinen.

2/5 ’38 Helsingissä vietetään 16/5 ’38 suuri juhla Mannerheimin Helsinkiin saapumisen 20-vuotispäivän johdosta. Siihen oli kutsuttu m.m. kenraali Thörnell ja kenraali Friis Ruotsista. Thörnell lupasi jo kauvan aikaa sitten. Friis äsken kieltäytyi, kumpikin tehden syyksi sen, että uusi puolustuslisäapuraha-asia tulee pian esille. Palojärvi ilmoitti saaneensa tietää, että nämät kieltäytymiset johtuvat siitä, että hallituksen taholta on annettu tietää, että näiden toimessa olevien kenraalien läsnäoloa juhlassa ei mielellään nähdä.

Palojärvi ilmoitti myös, että Suomen hallitus ei olisi tahtonut, että armeijan päällikkö Österman olisi käynyt Saksassa (viime kuussa). Mutta Österman ilmoitti menevänsä, kun oli vuosi sitten luvannut ja nyt oli sen saksalaisen pataljoonan juhla, joka “vaalii jääkärirykmentin perinteitä”. Österman teki kabinettikysymyksen asiasta. Silloin hallitus ei tahtonut vastustaa ja Österman kävi Saksassa.

2/5’38 Waltioiden – varsinkin suurten – pyrkimykset ovat omalaatuiset. Päämäärä: Suuruus, mahtavuus, kunnia yms. Alli lähti 29/4’38 Helmi Honkajuuren kanssa Budapestiin. Samana iltana olin Sachsin luona päivällisillä. Oikein hauska ilta – todellinen juhla.

3/5’38 Hauska juhla kaupungintalon valtuusmieslaitoksen 75-vuotispäivän johdosta. Istuin päivällisillä Sävströmin, II kamarin puhemies ja Bramstorpin välillä. Sävström lämmin Suomi-ystävä – raittiusmies, ei polta.

Jos joku Pohjoismaista joutuu vaaraan, niin se koskee kaikkia muita. Täytyy auttaa, vaikka ei voi edeltäpäin sanoa millä tavalla voidaan auttaa, sanoi Sävström.

Huomautin, että etupäässä taloudellista avustusta.

Sävström huomautti, että Ruotsissa eri puolueisiin kuuluvat erittäin hyvin sopivat yhteen ja seurustelevat kaikessa yhteydessä keskenään. Se edistää yhteistoimintaa ja yhteiseten asioiden hoitoa.

Lausuin Bramstorpille tyytyväisyyteni, että Petrus Nilsson ja Ericson Bondeförbundetista olivat olleet maalaisliiton puoluekokouksessa läsnä. Se on paras, että itse mennään katsomaan ja näkemään, millaiset olot ovat. Bramstorp sanoi kehottaneensa Nilssonia (ja Ericsonia) menemään, kun itse ei voinut lähteä muilta toimiltaan.

3/5 ’38 Minun kantani sosialidemokraatteihin nähden ollut aina johdonmukainen. Jo 1914 ennen sotaa kirjoitin toivovani, että sosialidemokraatit muodostaisivat reformipuolueen. Siis sama kanta, minkä esitin viime vuosina kokoomuspuolueen valtuuskunnan puheenjohtajana.Tämä esitettävä. Werrattava kirjoituksia.

4/5 ’38 Palojärvi ilmoitti saaneensa tietää, että Ruotsin hallitus on nimenomaan kieltänyt Thörnelliä ja Friisiä lähtemästä Helsinkiin juhlille 16/5.

5/5 ’38 Ahvenanmaan sopimus (sisältö-skitsi).

1. Ahvenanmaa julistetaan edelleen puolueettomaksi alueeksi – (joka tietää että ???).

2. Itämeren vallat ynnä Englanti, Ranska ja Italia tunnustavat tämän puolueettomuuden, ja sitoutuvat sitä arvossa pitämään.

3. Suomen asia on turvata Ahvenanmaan, Suomen tasavallan erottamattoman osan, puolueettomuus. Siinä tarkoituksessa Suomella on oikeus ryhtyä tarpeellisiin sotilaallisiin toimenpiteisiin Ahvenanmaalla.

4. Jos Ahvenanmaan puolueettomuus joutuu vaaran – uhan – alaiseksi, sitoutuu Ruotsi, Suomen pyynnöstä, tarpeellisessa määrässä avustamaan Suomea.

5. Erikseen sopivat Suomi ja Ruotsi siitä, miten mahdollisesti niiden keskeinen tarpeelliseksi tuleva yhteistoiminta Ahvenanmaan puolueettomuuden turvaamiseksi on järjestettävä.

6. Ahvenanmaalaisten oikeudet säilytetään., mutta a) niiden asevelvollisuus järjestetään. b) Ahvenanmaalla käytetään vain ruotsinkielisiä joukko-osastoja.

7. Prosedyyri.

Suomen Sosialidemokraatti 5/5 ’38. Pääkirjoitus (Uutta Suomea vastaan). Katsoo vaaran uhkaavan nyt fascististen ja natsi-valtioiden puolelta. Mutta lausuu m.m. “– – on vain lyhyesti syytä sanoa, että Suomen kansan ja sen työväestön valtava enemmistö on tarpeen tullen valmis torjumaan niin bolshevistisen kuin fascistisenkin hallitusjärjestelmän, jos niitä täällä yritetään pystyttää.”

Ilkka 5/5 ’38. [KOMMENTTI PÄÄKIRJOITUKSEN LAUSEESEEN: “Politiikka on itse asiassa, paljon suuremmassa määrin kuin tahdotaan tunnustaa, vain erilaisten etupiirien taloudellisten pyrkimysten asianajoa valtiossa. Niinkuin on kansainvälinen politiikka valtioitten välisten taloudellisten etupyrkimysten järjestelyä ja asianajoa.”] Ei pidä paikkaansa. Katalaa oppia, niinkuin usein Ilkassa, merkillistä kyllä.

6/5 ’38 Sandler kutsui luokseen ja antoi Ruotsin hallituksen vastauksen meidän noottiimme 12/4 Ahvenanmaan asiassa. Samalla antoi luonnoksen ohjeiksi lähettiläille. Soitin myös heti Holstille.

9/5’38 Hackzell luonani suuruksella. Puhelimme pari tuntia.

1. Hackzellin mielestä meidän poliittinen asemamme ei ole huono. a) Wenäjä menee alaspäin. Ei halua ulkomaisia selkkauksia. Jättää meidät rauhaan – ainakin niin kauvan kuin Stalin on vallassa. b) Muutenkaan ei pelkää Wenäjän puolelta vaaraa. Wenäjän Itämeren laivasto on nähtävästi kehno, heikko. c) Suomea ei Wenäjä tarvitse. Se ei saa mitään Suomesta. Ei tarvitse edes sotilaallisiin tarkoituksiin. Jos pyrkisi Itämerellä valtaan, niin Baltian valtiot – rannikko – olisi tärkeämpi. Mutta ylipäänsä ei Wenäjä voi toivoa saavansa valta-asemaa Itämerellä, sillä Saksa on siellä mahtavampi. d) Wenäjä ei voisi sodan aikanakaan painaa meitä Kannaksella pahemmin, koska ei voi sillä rintamalla käytää sotavoimia niin paljon kuin tarve olisi. Saaret, Seiskarin, Lavansaaren, Suursaaren, okkupeeraisi. Me protesteeraisimme, mutta ei alettaisi sotaa niiden vuoksi. (Hackzellin mielestä nämät saaret, ainakin muut kuin Suursaari, voitaisiin luovuttaa Wenäjälle kompensatiota vastaan. Sillä me emme kuitenkaan voi noita saaria puolustaa – neutralisoituja.)

2. Wanhat venäläiset kyllä ajattelivat valloittaa takaisin mm Suomen, mutta bolshevikit ei ajattele.

3. Sotatarvikkeiden saanti Ruotsista. Sandler ei tahdo antaa paperille sopimusta. Mutta Hackzellin mielestä pitäisi saada jollakin tavalla konstateeratuksi, että sittenkin on selitetty, mitä Ruotsi voi antaa. Se myös tarpeentullen tulee meille antamaan sen avun, minka voi ja mikä on laskettu voitavan.

4. Hackzell oli optimisti kokoomuspuolueeseen nähden. Luuli ensi vaaleissa voittavan.

5. Kun Hitler-Jugend oli Suomessa, oli AKS:n ja IKL:n jäseniä niiden kanssa Mustassa Karhussa. Suomalaiset valittivat, että heitä (IKL) ei ymmärretä, vaan panetellaan ja moititaan. Hitlerjugendilaiset oli vastanneet, että kun Hitler ottaa Suomen haltuunsa, niin kyllä silloin tulee olot paremmiksi! Tämä oli kylmentänyt suomalaisten intoa ja viilentänyt Saksan ihailua.

9/5’38 Lähetystöneuvos Marcus Tollet luonani. Rotariasioissa täällä. Puhuin Suomen ruotsinkielisten suhtautumisesta, että rupeaisivat täällä yhdessä lojaalisesti toimimaan. Pyysin häntä vaikuttamaan. Tollet sanoi olevansa samaa mieltä kuin minä.

10/5’38 Linderillä päivälliset Royal’issa. Kuningas läsnä. Päivällinen hauska – 28 henkeä istui suuren pyöreän pöydän ympärillä. Mutta heti päivällisen jälkeen alkoi kortinpeluu. Kuningas lähti pois vasta yli kl. 12 yöllä. Lähdin pois kl. ½ 1 yöllä. Kesti siis 6 tuntia!! Kortinpeluu pilaa kaikki illat. Tämäkin hyvä ilta meni ainakin minulta pilalle.

Puhelin kauvan justitierådet Lövenhjelmin – korkeimman oikeuden vanhin jäsen – kanssa m.m. Ruotsin puolueoloista. Ihmettelin, miten jyrkkä täälläkin vielä on suhde mellan höger och vänster j.n.e. Vaikka pääasiat ovat yhteisiä. Lövenhjelm myönsi. Suurissa asioissa ei ole eroa sanottavasti. Mutta puolueen johtajat ei mene yhteen. Sosialidemokraattien joukot ovat politiikasta innostuneita, mutta oikeiston ja liberaalien suuret joukot ovat vain vähän innostuneita. Ei nähnyt, miten päästäisiin nykyisestä järjestelmästä pois.

11/5’38 Holsti soitti.

1. Kysyi, missä Wirsén on. Myöhemmin vastasin, että on Berliinissä – odottaa valtakirjaa voidakseen lähteä Roomaan (Sahlinin ilmoitus).

2. Holsti ilmoitti, että Mannerheim ei tahdo, että Oesch tulee Holstin mukana 19/5. Pyysi soittamaan Mannerheimille. Kallio puhunut Mannerheimille, mutta tulos kielteinen.

Soitin Mannerheimille. Hän lujasti omaa mieltään. Syyt: I) Parempi, että pienempi sotilas. Se jo on paha, että Holsti tulee, pitäisi joku toinen hoitaa neuvottelut. II) Mannerheim tarvitsee Oeschiä Helsingissä. Oesch ollut koko talven joka ainoa päivä neuvottelukunnassa, joka ei ole tehnyt mitään. III) Tuntui myös siltä, että Mannerheim oli tyytymätön, kun ilman hänen suostumustaan oli määrätty Oeschistä.

(Minä sanoin Mannerheimille luulleeni, että asia oli Holstin kanssa sovittu. MANNERHEIM:
Jag sade redan för länge sedan att Oesch ej kan komma. Taas Holstin sekasotku, kuten tavallisesti.)

Mannerheim ehdottaa eversti Melanderin.

3. Ohjeet lähettiläille. Otetaan vuoden 1921 sopimuksen 6. artiklasta ranskalainen teksti: “Operations militaires”, kuten minä ehdotin.

Holsti oli Tarjanteelle moittinut Jalantia, pannut hänen päälleen kaiken syyn Rooman lähettiläsasiasta. Se on väärin. Holsti oli itse lähettänyt sähkösanoman käskien ilmoittamaan, että Erich tulee. Ei ollut ajatellut, mitä sellainen sähkösanoma sisältää ja merkitsee. Mutta jos Jalanti olisi ollut kokenut ja harkitseva diplomaatti, niin olisi hän ajatellut sen, mitä Holstin olisi pitänyt tehdä ja huomauttanut Helsinkiin, että onko johtopäätökset ajateltu.

13/5 ’38 Ulkodepartementista ilmoittiin, että Wirsén lähtee Berlinistä tänään. Heidenstam saanut tehtäväksi ilmoittaa Holstille. Soitin asiasta Holstille. Holsti ilmoitti, että Erich lähtee tänään Roomaan Insbrukista. Presidentti allekirjoittaa tänään valtakirjan, joka lähetetään lentopostissa. Holsti sanoi, että tämä ei tiedä Abessinian valtauksen lopullista tunnustamista, vaan asia jää avoimeksi (ja epäselväksi).

14/5 ’38 Tänään sain Holstin toimesta professori Björksténin utlåtande Ahvenanmaan asiasta.Lausunto hyvä. Menee samaan suuntaan kuin minun punktini 8/5, paitsi että Björkstén katsoo garantian olevan pysytettävä jos mahdollista. (Samoin minä ajattelin aikaisemmin, mutta kun silloin Wenäjä olisi otettava mukaan, niin olen ajatellut että garantia jäisi pois, ja jäisi vain neutralisuus ja sen tunnustaminnen.)

Kuvaavaa, että Holsti ei ole antanut minulle ennen tätä Björksténin lausuntoa, vaikka olen Holstin kanssa useasti, aina käydessäni Helsingissä puhunut Ahvenanmaan asiasta. Holsti ollut salaperäinen ja nähtävästi tahtonut pitää minut sivulla asiasta. Sopimatonta ja huonoa asiain hoitoa.

Holstin olisi heti alusta alkaen Sandlerin kanssa pitänyt asettua sille kannalle, että minä olen asiassa aktiivisesti mukana. Asian – tärkeä – hoitamisen kannalta on vain meille hyvä, että meillä on voimia mukana niin paljon kuin mahdollista. Mannerheim sanoi minulle (puhelimessa joku päivä sitten) kun mainitsin, että minä tulen olemaan mukana: “Naturligtvis”. Mannerheim on useasti minulle sanonut, että minun pitäisi asia hoitaa täällä, eikä Holstin. Sen sanoi myös viimeksi telefonissa. Se olisikin paras, sillä ulkoministerin läsnäolo sitoo liiaksi
hallitusta. Mutta nähtävästi Holsti etsii laakereita.

Pääasia on, että asia saadaan hyvään tulokseen. Minä en anna itseäni sivuuttaa. Holsti ei ole ollut riittävän avomielinen keskusteluissa kanssani m.m. Ahvenanmaanasiassa.

14/5 ’38 Meidän diplomatiamme ja ulkoasiainministeriömme on heikko ja vaikea on sille alalle ollut saada sopivia voimia. Siihen vaaditaan miespolvien traditiot – meillä ei ole niitä. Kaikki ovat “kotitekoisia”. Erittäin on tällä alalla vaarallista, että nimitykset tapahtuvat sisäpoliittisten katsontokantojen – puoluepoliittisten suhteiden mukaan – niitä silmällä pitäen. Esimerkiksi nyt suuri huuto “demokratiasta, demokraattisesta ulkopolitiikasta” – demokraattisen katsantokannan edustajia ulkohallintoon ja diplomatiaan.

Suomella ei ole mitään demokraattista tai epädemokraattista ulkopolitiikkaa. On vain suomalainen – isänmaallisuusulkopolitiikka, itsenäisyyden säilyttäminen – turvaaminen. Mutta nyt jo on viime aikoina sotkettu yhteen sisä- ja ulkopolitiikka myös virkanimityksissä. Toivola, Woionmaa, Åström (Procopétä ei huolittu).

Diplomatialle on pahin vaara, että katselee oloja ennakkoluuloisesti. Silloin ei näe, mitä pitäisi. Hiitonen on asianhoitajana Prahassa. Hänen raporttinsa lapsellisia – ennakkoluulot, vasemmisto. Sellaisia kehittymättömiä miehiä, kuin Hiitonen, ei pitäisi päästää ulkomaalle, vaan pitää ne sihteerinä Helsingissä.

Myös Holman raporteissa on lapsellisia kohtia. Raportti 25/4 ’38: Europassa on tällä hetkellä detente. Syyt: Ranskan sisäisen tilan selviytyminen (?!), Englannin-Italian sopimus, ranskalais-italialaiset neuvottelut. “Sen sijaan en laske detenten aiheuttajaksi Itävallan anneksiota, sillä ensiksikään en voi myöntää, että pienen valtion häviäminen suuremman kitaan olisi mikään detente, korkeintaan paussi ruuansulatuksen helpottamiseksi. Jos olisi toisin, niin täytyisi implicite myöntää, että Europan jännityksen laukeamiseksi tarvitaan tuollaisia lihapaloja s.o., että detentet tapahtuvat siihen kalliiseen hintaan, että jokin pieni valtio kulloinkin häviää! Mielestäni on erittäin tärkeätä pitää tämä mielessä.”

Tämä on heikkoa resonemangia. Itävallan Anschluss oli suuri askel detenteen. Sillä Itävalta oli monessa suhteessa häiriön aihe.

1) Mahdoton valtio – Versaillesin tuhmuuksia.
2) Saksalainen, joka ennemmin tai myöhemmin tuli yhtymään Saksaan ja jonka Saksa tahtoi
odottaen vain milloin se kävisi päinsä.

14/5’38 Tänään lähti Finlandskrigareja Suomeen 16/5 juhlaan – kenraali Linder, Törngren, Douglas ym. Unohdin mennä laivarantaan saattamaan. Olen huono etikettiasioissa eikä Tarjanne huomauttanut. Tässä ammatissa on etikettiasiat suurta huomiota ansaitsevat.

18/5 ’38 Professori Björkstén luonani suuruksella. Sen jälkeen pitkä keskustelu Ahvenanmaasta ja Yliopistoasiasta. Björkstén on kieliasiassa maltillinen.

Illalla olin kutsunut journalistikursseilla läsnäolevat suomalaiset lehtimiehet ja naiset, 14 henkeä, ynnä eräitä ruotsalaisia päivällisille. Keskustelin pitkään toimittaja Bergströmin kanssa Svenska Dagbladetista. Hän tiesi Ahvenanmaan neuvottelujen alkamisesta. Siitä puhelimme ynnä kieliasiasta ynnä muista. Bergström esiintyi sovinnollisena. Hän esitti m.m.

1. Suomessa esiintyy paljon halveksuntaa Ruotsin sotalaitokseen ja puolustukseen nähden. Eikö suomalaiset sanomalehtimiehet voisi tulla manöövereille katsomaan ja vice versa ruotsalaiset lehtimiehet Suomeen? Lupasin ajatella.

2. Pitäisi saada Tukholman yliopistoon suomenkielen professuuri (ja ensimmäiseksi professoriksi etevä suomalainen) ehkä oikea suomalaisen kulttuurin instituutti. Se vaikuttaisi hyvää. Suomenkielen lehtori pitäisi olla sen sivulla opettamassa suomea käytännöllisesti. Kehotti puhumaan Tunbergin kanssa.

Lupasin tuumia. Bergströmin mielestä voisi ehkä Suomi ja Ruotsi yhdessä ottaa osaa ylläpitämiseen. Ruotsi ylläpitää kustantaa Tartossa ruotsinkielen professuuria.

3. Uusi kirja Den Svenska insatsen olisi käännettävä suomeksi. Siitä näkee, että ruotsalaisten apu – insats – ei ollut niin vähäinen, kuin Suomessa on katsottu.

BERGSTRÖM: Ahvenanmaalaisten oikeudet ovat tärkeät kunnioittaa niin, että he ovat asiassa mukana.

BERGSTRÖM: Kuopiossa asuvilla ruotsinkielisillä ei ole oikeutta vaatia omia kouluja. Pentistä ei Bergström pitänyt. Valitti myös Uutta Auraa ja Vaasaa. Yleensä on kokoomuspuolue esiintynyt käsittämättömästi kieliasiassa.

BERGSTRÖM: Suomen lähettiläs Tukholmassa on toisessa asemassa kuin “ulkomaalaiset” lähettiläät. Sen vuoksi minä kyllä voisin puhua korkeakoulun rehtorin Tunbergin kanssa suomenkielen professuurista.

BERGSTRÖM: Helsingin yliopiston laki pitäisi saada niin muutetuksi, että lahjoitusvaroilla saa perustaa uusia professorinvirkoja.

Puhuimme sitten vielä Sveitsin kielioloista. Minä puhuin italiankielisten asemasta siellä. Vaikka muodollisesti italiankielellä sama asema kuin saksalla ja ranskalla, niin italiankieli todellisesti on syrjässä. (Lardy sanoi, ettei suuri osa virkamiehistä osaa, vaan on kääntäjiä keskusvirastoissa, ja joitakin kielitaitoisia, vain paikalliset virkamiehet osaavat.) Huomautin, että ruotsinkielen asema on samantapainen Suomessa. Bergström lisäsi, että Sveitsissä eri kieliryhmät asuvat omilla alueillaan, mutta Suomen ruotsinkieliset ovat enemmän hajallaan.

19/5 ’38 Alkoi Ahvenanmaan neuvottelut ulkoministeriössä. Sandler, Undén, Ehrensvärd, poliittisen osaston johtaja Söderblom + Croneborg (sihteerinä). Suomesta Holsti, minä, professori Björkstén, eversti Melander, sihteerinä Pakaslahti. Asiata oli jonkun verran valmisteltu Helsingissä, Holsti ja Oesch. Holsti toi minulle mukanaan promemoriainstruktion, jonka hallitus ja Presidentti oli edellisenä päivänä 18/5 hyväksyneet. Minusta tuntui, että asia ei ollut riittävän perinpohjaisesti valmisteltu. Lopputulos oli sama kuin minun promemoriassa 8/5, mutta “sotasuunnitelma” olisi pitänyt perinpohjin harkita.

Neuvottelut kestivät 19—21/5. Ennen viimeistä istuntoa Holsti oli Sandlerin kanssa, joka ilmoitti, että Undén tulee esittämään Ruotsin hallituksen “maksimalikannan”. (Sandler oli lausunut toivomuksen, että me emme asettuisi järin jyrkälle kannalle – jos oikein ymmärsin Holstin.) Tulos ei ollut ilahuttava. Positivinen puoli on se, että Ahvenanmaan asia nyt on ensi kerran saatu vakavien neuvottelujen esineeksi Suomen ja Ruotsin välillä. Mutta ruotsalaisten kanta – Undénin lausunto – ei tunnu antavan paljon toiveita päästä tyydyttäviin tuloksiin.

Lensin Helsinkiin sunnuntaina 22/5 ’38.

Samana päivänä olin kaksi tuntia kl. 5—7 Mannerheimin luona. Mannerheim aluksi otti asian rauhallisesti. Huomautin, että mielestäni ruotsalaiset ei ymmärrä tai tahdo ymmärtää meidän kantaa. Mannerheim samaa mieltä. Lausui kuitenkin: “Mutta ellei saada enempää, niin – –”.

Minä huomautin myös, että Undénin lausunto osottaa, että ruotsalaiset ovat Ahvenanmaan asiassa samalla kannalla kuin koko Suomen itsenäisyyteen nähden. Se ei ole heidän mielestään Ruotsille vitaali kysymys. Tätä Mannerheim ihmetteli. Ahvenanmaa on Ruotsille yhtä tärkeä kuin meille.

MANNERHEIM: Lågskärin ja Kökarin linnoittamisen ajatus on lähtenyt alkuaan ruotsalaisilta. Toivoivat sen kautta saatavan ketju yli meren estämään.

Lausuin, että kokemukseni mukaan ruotsalaisten kanssa on esiinnyttävä bestämt. Katsoin, että neuvotteluja on kyllä jatkettava loppuun asti ja koetettava saada paras tulos. Mutta pyysin Mannerheimia harkisemaan, olisiko syytä jollakin tavalla – yksityisesti – ohimennen – saattaa Ruotsin tietoon, että meillä on harkittu kysymystä, onko aihetta jatkaa neuvotteluja, koska näyttää olevan vähän toiveita päästä tuloksiin. Mannerheimin nimi olisi tähän liitettävä – että hän harkitsee sitä – että sellainen ajatus on hänelläkin.

MANNERHEIM vastasi: Mahtaako hänen mielipiteensä Ruotsissa vaikuttaa.

MINÄ: Kyllä vaikuttaa.

MANNERHEIM: Kenen kautta? – von Heidenstamin.

MINÄ: Niin ja sotilasasiamiehen, Kempfin.

MANNERHEIM: “Men om vi skulle avbryta, utan att säga någonting? Men i England eller
Tyskland tidningar skulle skriva.”

MINÄ: Möjligen även så.

MINÄ: Mutta neuvotteluja kyllä jatketaan.

Mannerheim oli myös pahoillaan, että Thörnell ja Friis ei tulleet 16/5 juhliin.

MINÄ: Ruotsin hallitus ei sallinut.

MANNERHEIM: Ruotsalaisien pelko saksalaisiin nähden on hänen mielestään turha.
(Minä samaa mieltä.)

MANNERHEIM: Mutta jos ruotsalaiset saavat selvän, että Saksalaiset ei tule Ruotsia ahdistamaan, mitä se vaikuttaa heidän kantaansa meihin nähden?

MINÄ: Ei ole syytä haihduttaa ruotsalaisien pelkoa Saksaan nähden, koska ylläpitää puolustushalua.

Erityisesti Mannerheim oli huolissaan siitä, että Undénin kannan mukaan voitaisiin vuoden
1921 konvention sisällä tehdä Ahvenanmaalle tillfälliga försvarsanordningar. Mannerheim
perehtyy asiapapereihin.

23/5 ’38 olin Holstin luona (Keskuskauppakamarin neuvottelukokouksen jälkeen.)
Holsti:

1. Pyydetty lausuntoa asiapaperien johdosta yleisesikunnalta ja Björksténiltä.

2. Cajander ei tahdo päästää ruotsalaisia tarkastamaan Lågskäriä. Se on Suomen aluetta. Vasta sitten, kun esikunnat ovat neuvotelleet, voisi ruotsalaiset päästää Lågskärille. Lupasin puhua asiasta Cajanderin kanssa.

3. Holstin mielestä olisi viimeiseen asti vältettävä Kansainliiton neuvostoa. Minä samaa mieltä, mutta jos ruotsalaiset pysyvät kannallaan, näyttää olevan vaikea sitä välttää, jos tahdomme yrittää.

MINÄ: Jos asia tulee KL:n neuvostoon, niin meidän eduksemme voisi vaikuttaa seuraavat näkökohdat. Neuvosto koettaisi järjestää asian positiivisesti, koska se osottaisi, että se voi johonkin kyetä, ja se nostaisi KL:n arvovaltaa, koska osottaisi, että se on vielä elävä laitos. Ehkä siellä esiintyisi hyväntahtoista suopeaa mielialaa meitä kohtaan. Se olisi voitto KL:lle. Tillfälliga: Neuvoston pitäisi sallia pitempiaikaisia laitteita. Minä olin puhunut Björksténin kanssa tästä ja Björkstén sen johdosta viime istunnossa teki varauksen.

Huomautin Holstille, että kokemukseni mukaan ruotsalaisia kohtaan on tärkeissä asioissa esiinnyttävä bestämt (lihaneuvottelut 1937). Ei tietysti loukattava. Toisarvoisissa asioissa voi esiintyä toisin. Sovimme Holstin kanssa, että minä saan kaikki asiapaperit sen mukaan kuin ne valmistuvat. Ja ennen seuraavia kokouksia tulen Helsinkiin muutamaksi päiväksi yksinomaan tätä asiaa varten, jotta voidaan perinpohjin harkita “sotasuunnitelma”.

24/5 ’38 olin Cajanderin luona. Keskustelu samoista asioista kuin Holstin kanssa. Lausuin, että kun me haluamme 1921 konvention muutosta m.m. Lågskäriin nähden ja pyydämme Ruotsin kannatusta ja avustusta, näyttää kohtuulliselta, että ruotsalaiset saavat tilaisuuden yhdessä meidän kanssamme tarkastaa Lågskäriä. Sanoin muuten Holstin esiintyneen tyydyttävästi.

24/5 ’38 KOP hallintoneuvosto + päivälliset. Keskustelin Waldenin kanssa. Walden ei luota Holstiin. Muistutti, miten huono hän oli Tarton rauhanneuvottelujen aikana, kun oli ulkoministeri. (Se on oikein sanottu. Ellei hallituksessa olisi ollut Ingmania ja Presidenttinä Ståhlbergia, ei rauhasta olisi tullut mitään.) Walden sanoi Holstin itse järjestäneen niin, että hän on johtamassa neuvotteluja. Luuli saavansa helppoja laakereja. Waikka minä ja muut olemme saaneet häntä väkipakolla lykätä eteenpäin saadaksemme hänen ryhtymään Ahvenanmaan asiaan. Walden sanoi Holstin myös järjestäneen itse niin, että Oesch ja Thörnell tulisivat, mutta Mannerheim pani vastaan. Waldenin mielestä ei ulkoministerin pidä itse käydä neuvotteluja. (Se on minunkin mielipiteeni.) Walden huomautti, että ruotsalaiset kyllä voivat pelätä Saksaa Gotlantiin nähden, jonka Saksa voi ottaa, jolloin hallitsisi koko Itämeren.

25/5’38 Lensin takaisin Tukholmaan. Illalla Publicistklubbenin vuosijuhla, journalistikurssit. Dehlgren puheenjohtajana piti puheen, jossa m.m. lausui, että pohjoismaisesta yhteistoiminnasta ei pidä odottaa liikoja. “Var och en är sig själv närmast”, men sen finnes det nära vänner ja sellaisia on muut pohjoismaiset kansat. Minä kiitin ruoasta ja viittasin näihin Dehlgrenin sanoihin, jotka myönsin oikeiksi. “Ne sisältävät saman ajatuksen, mikä täällä on johtavalta taholtakin useamman kerran lausuttu, nimittäin, että nämät pohjoismaiset kansat ovat läheisiä, kära vänner ja että jokaisen näistä kansoista kohtalo berör – koskee – kaikkia muita Pohjolan
kansoja.” “Ja vem skulle för stärkande och upprätthållande av sådan vänskap kunna arbeta och verka bättre än pressens män?”

27/5 ’38 Pohjoimaiden neutraliteettisäännöt allekirjoitettiin tänään. Ruotsin puolesta Sandler, Norjan puolesta Wollebaek, Tanskan puolesta Engell, Suomen puolesta minä. Ne ovat vain teknillistä laatua, niillä ei merkitystä poliittisessa suhteessa, muuta paitsi osoittavat yhteistoimintaa ja harrastusta yhteistoimintaan. Erich huomautti tämän asian yhteydessä kirjeessään, että Ruotsi on valmis sellaiseen yhteistoimintaan, joka ei tuota mitään riskiä ja joka siis on n.s. “neutraalista” laatua.

28/5’38 Puolan ulkoministeri Beckin vastaanotto Tukholmassa oli paljon suuremmoisempi kuin Latvian Muntersin, joka kävi toukokuun alussa täällä. Huomaavaisuus ja eleet Beckiä kohtaan ovat olleet paljon suuremmat. Tästäkin näkyy suurvallan merkitys ja vaikutus. Puola on suurvalta – yli 30 miljoonaa asukasta – Latvia pieni valtio.

29/5 ’38 Ruotsin sosialistit avblåsa vainon Finlandskrigareja vastaan. Siitä on ollut neuvotteluja viime aikoina. Winge puhunut kanssani. Konsuli Kjellberg Göteborgista, kertoi joku aika sitten eräästä vainotapauksesta sielläpäin. Nyt (sosialidemokraattinen) Ny Tid, Göteborg (toimittaja Rich. Lindström) kirjoittaa, että on aika lopettaa.

27/6 ’38 Kävin Bohemanin luona Ahvenanmaan asiassa. Se menee eteenpäin. Boheman ilmoitti, että Ruotsin hallitus suostuu yhteisiin sotilaallisiin selvityksiin. Ehrensvärd + mahdollisesti 1 tai 2 muuta lähtee Helsinkiin. Antoi ohjelman. Kirjoitin heti kirjeen ulkoministerille. Tämä on ilahuttavaa. Kiitin Bohemania tästä miellyttävästä tiedosta.

Samana päivänä luonani kenraali Grandell. Kerroin edelläolevasta. Grandell kertoi, että Airo oli lausunut, että meidän ei pidä tässä asiassa olla yhteistoiminnassa ruotsalaisien kanssa, vaan me itse harkitsemme, miten Ahvenanmaa on varustettava, ja sitten “politiikka järjestää asian sen mukaan”. Ei meidän tarvitse ruotsalaisten kanssa neuvotella.

Ymmärtämätön puhe. Meillä ei ole vapaat kädet, emmekä me voi saada mitä tahansa aikaan vain ilmaisemalla tahtomme.

27/6’38 Päivälliset Hasselbackenilla, jonka antoi neljän maan säästöpankkijärjestöt kansainvälisen säästöpankkiliiton permanentin komitean kokouksen johdosta. Pohjoismaiden ministerit kutsutut. Hallituksen puolesta statsrådet Quensel (konsult). Päivällisien jälkeen Quensel otti kanssani puheeksi sen, miten ikävä se on, että Ruotsissa niin vähän osataan suomea. Ennen katsottiin, että Suomessa muka kaikki puhuu ruotsia, mutta tosiasia on, että suomenkieli on nykyään Suomen pääasiallien kansalliskieli ja sen taitamattomuus on kuin esirippu erottamaan Ruotsia ja Suomea. Pitäisi saada tilaisuus nuorisolle oppia suomea Ruotsissa. Se toivottavasti myös edistäisi ruotsinkielen harrastusta Suomessa. Quensel puhui lämpimästi asiasta. Suomi on meitä lähellä ja lähempänä kuin “suuret maat”. Suurten kielten taito ei ole useimmille ruotsalaisille tarpeellinen.

Kiitin Quenseliä hänen sanoistaan. Lupasin miettiä ja palata asiaan.

Quensel sanoi, että Sandler ja Engberg ovat asiasta innostuneita. Pitäisi käyttää tilaisuutta hyväksi.

1/7 ’38 Päivälliset Stim’in [TEKIJÄNOIKEUSYHDISTYS FÖRENINGEN SVENSKA TONSÄTTARES INTERNATIONELLA MUSIKBYRÅ] kansainvälisen kokouksen johdosta. Istuin puolalaisen Wieniaviskin vieressä (viuluniekka Wieniaviskin veljen poika). Wieniaviski valitti, että Varsovan ooppera ei menesty. Waltioapu on aivan liian pieni. “Puolan asukasluku on 30 miljoonaa, mutta meidän täytyy pitää niin suuri armeija kuin on 60 miljoonan kansalla, kun on kaksi rintamaa”, sanoi Wieniaviski. Sen vuoksi ei valtio voi avustaa oopperaa, kun puolustus vie kaikki varat.

2/7’38 Luonani Wäinö Tanner matkalla Köpenhaminaan. Puhelimme paljon:

1) Tanner oli samaa mieltä kuin minäkin, että ulkoasiain hallinto on heikolla kannalla. Ei ole siellä kykeneviä miehiä. Paraat lähettiläät (paitsi Tukholma!) on Gripenberg ja Holma.

2) Puhuin Tannerille, eikö sosialidemokraatit voisi ohjelmaansa modifioida, saada sen ajanmukaiseksi. Poistaa väärät doktrinarisuudet.

[MARGINAALISSA: Wiitataan aina sosialidemokraattien ohjelmaan (Svinhufvud 1936 hallitusasiassa yms) ja kärjistää välejä.]

Tanner valitti, että Wiik yms sai 1930 liian suuren vaikutuksen puoluekokouksessa. Mutta päätöslauseissa ei ole väärää, ja perusteluja ei hyväksytty. Tanner sanoi paljon puhutun siitä, että ohjelma olisi saatava ajanmukaiseksi.

[MARGINAALISSA: Huomautin Tannerille Lundströmin – ruotsalaisen sosialidemokraatin – kirjotuksesta i Natur och Kultur, jossa Lundstörm hylkää sosialismin vanhat opit.]

3. Tanner kysyi, eikö kokoomus puolueen lehdet voisi lopetaa puhumasta 1918 tapauksista? (erittäin Uusi Suomi). Wastasin. Minulla ei mitään suhteita Uuteen Suomeen.

4. Minä sanoin, että jos tahdotaan pelastaa demokratia, on keksittävä järjestelmä, että puolueriidat saadaan hälvenemään. Ihmiset ei halua niitä. Ja reaktio vie koko demokratian, kapitalismin ja sosialidemokratian. Hansson puhuu om folkgemenskap – folkhemmet yms. (Siis samaan suuntaan.)

[MARGINAALISSA: Meillä pitäisi sosialidemokraattien myös puhua yhdistävistä asioista eikä luokkataistelusta ja muista repivistä.]

5. Huomautin Tannerille, että ulkohallintoon pitäisi saada kykeneviä miehiä. Procopé pitäisi saada takaisin yhtenä parhaana voimana. Tanner sanoi puolustaneensa Procopétä Haagiin (Åströmin tilalle), mutta kaikki muut vastaan, kun Procopé oli Lapuan liikkeen aikana kompromentterannut itsensä. Tanner on valmis häntä kannattamaan.

4/7 ’38 Uppsalassa ja Ultunassa pohjoismainen maataloustutkijain kongressi. Palasin yöllä autolla ja toin Bramstorpin mukanani kotiin. Hänellä pieni vaatimaton puurakennus Enskedessä. Hyvin vaatimaton. Hansson asuu Ålstenissa osakehuoneustossa. Ruotsin todelliset johtajat – mahtavat – asuvat täten vaatimattomasti ja yksinkertaisesti. Se on suurenmoista!

Keskustelimme paljon koko matkan Bramstorpin kanssa. Bramstorp puhui jälleen, että elokuun alussa kävisimme hänen luonaan Skånessa. Bramstorp puhui vaaleistakin. Kysyin, tuleeko muutoksia. Bramstorp ei luullut ainakaan suurempia tulevan. Ohimennen lausuin, että nykyiseen hallitukseen näkyy täällä oltavan suhteellisen tyytyväisiä – ei niinkään tyytymättömiä – (motiivi: työrauha ollut hyvä). Se näkyi herättävän Bramstorpin huomiota. Puhuimme maatalousasioista. Toistaiseksi Ruotsin maatalouspolitiikka jää entiselleen, siksi kunnes äsken asetettu komitea on tehnyt ehdotuksensa.

6/7 ’38 Hjelt. Palkka on attashean. Ruotsin kaikki sanomalehtiattaseat ovat lähetystösihteerin palkkaluokassa. Meidän palkalla ei saa tänne sopivaa, jonkun nuoren pojan, josta ei sanomalehtiattaseana ole hyötyä. Kirjoitan Tannerille.

8/7’38 Wenner-Gren on myynyt Nya Dagligt Allehandan osake-enemmistön Bonnierille. Tästä otettava tarkemmin selko. Bulvaani doktor Björkman, joka tulee chefsredaktöriksi. Andree ja eräs toinen toimittaja eroaa. Tämä on ikävä asia ja suuri vahinko meidän asiallemme. Nya Dagligt Allehanda on Wenner-Grenin aikana ollut meille hyvin suosiollinen. Mutta Bonnier – Dagens Nyheter ym – eivät ole meille ystävällisiä. Ei katsele muulta kuin kieliasian kannalta. Sitä paitsi Bonnierin – juutalaisen – lehdet katsovat myös kaikkia asioita antifascismin kannalta.

Ruotsin lehdet ovat yksityisten omia, paitsi Social-Demokraten, joka kuuluu Fackförbundeteille. Svenska Dagbladet – Trygger. Dagens Nyheter – Bonnier. Stockholms Tidningen – nyt Torsten Kreugerin. Joku aika sitten kuului konsuli Åkerlundille. Aftonbladet dito dito. Nya Dagligt Allehanda oli Wenner-Grenin, nyt Bonnierin. Suuria sanomalehtiä myydään niinkuin hevosia. Yleinen mielipide näkyy pitävän tämän all right. (Dekadenssin merkki.) Nytkin Nya Dagligt Allehandan kanta tulee muutettavaksi.

8/7 ’38 Eilen ja tänään kirkkoherra Leikola ollut luonani. Tullut vasituisesti puhumaan kokoomuspuolueen asioista. Lähetti ensin kirjeen. Pitkä keskusteleu: Eilen 1 ½ tuntia, tänään 3 tuntia. Esitin mielipiteeni. Olen pessimistinen, voiko kokoomuspuolue ensi vaaleissa menestyä. Ei ole henkistä johtajaa. Paras on Antti Tulenheimo. Uuden Suomen asia ikävä. Olisi saatava yhteistoimintaan puolueen kanssa. Puolueen ohjelmassa muutettava: Kieli- yliopistoasia.Suhde sosialidemokraatteihin. Ulkopolitiikassa pro-Finland kanta, ei sympatioja eikä antipatioja. Sosialipoliittiset y.m. yhteiskunnalliset kysymykset tärkeät. Uuden Suomen toimitus on
huono. Pentti ei kelpaa. E. Suolahti ei sovi – Linkomies heikko. Uusi Suomi ei ole mikään yksityinen yritys, vaan on puolueen yhteinen. Osakeyhtiö on vain välttämätön muoto, jota ei voi välttää.

10/7’38 Kieliasia Suomessa. Se on Suomenkielisten suurelle osalle ollut ja on vielä se yksinkertainen idealistinen isänmaallinen tehtävä. Pienellä kansalla on yleensä vaikea löytää tehtäviä – (välfärdspolitik – korvike). Sen vuoksi on suomenkielisten niin vaikea luopua kieliasiasta.

Olimme 9/7 ’38 Häringessa Wenner-Grenin luona päivällisillä. Kysyin Wenner-Greniltä, oliko ja minkä vuoksi myynyt Nya Dagligt Allehandan. Myönsi. Oli myynyt tri Björkmanille, rahat Björkmanin anopilta – Norrlannin trävarumiljoner. Mutta – sanoi Wenner-Gren – oli tehnyt sen ehdolla, että lehden on ajettava pohjoismaista yhteistoimintaa. Siinä kohden ei muutosta, pikemminkin tulee lehti ajamaan selvemmin. Syy Wenner-Grenin myymiseen oli, että hän ei voinut seurata lehteä ja kaikki sen tuhmuudet pantiin Wenner-Grenin syyksi. Hänellä on niin paljon muita [tehtäviä]. Ei vielä ole ehtinyt lukea kaikkea postia, joka tuli hänen matkalla ollessaan. Kysyin, oliko hän siis nyt kokonaan vapaa sanomalehti-intresseistä? Wenner-Gren vastasi, että hänellä oli vain Göteborgs-Morgonposten (pieni lehti). Wenner-Gren vakuutti myös, että Nya Dagligt Allehanda ei tule muuttamaan väriänsä.

Tämä tuskin pitää paikkansa, sillä Nya Dagligt Allehandan ohjelma-kirjoitukset osoittavat lehden siirtyneen selvästi vasemmalle jonkun verran. Edellä 8/7 merkitsemäni ei siis ole aivan oikea. Muuten Bonnier on dementoinut, että sillä olisi mitään intressiä – edes välillistä – lehdessä. Stockholms Tidningen 10/7 ei näy kuitenkaan sitävä uskovan. Eilen 9/7 ja tänään 10/7 on Nya Dagligt Allehandassa ollut pääkirjoituksia, joissa selvästi asetutaan pohjoismaisen yhteistyön ja politiikan kannalle. Wieläpä kannatetaan sopimusta om försvarsberedskap ja yhteistoiminnasta Pohjoismaiden kesken. Tämä on ilahuttavaa ja menee siihen suuntaan kuin Wenner-Gren eilen minulle sanoi.

Idmanin raportti Varsovasta 22/6 ’38. Kuullut, että juutalaiset haluaisivat yleistä sotaa. Heidän asemansa on niin suuresti huonontunut – antisemitismi vahvistunut – että ainoa keino heillä saada aikaan muutos olisi yleinen sota. Juutalaiset puhuvat sodan välttämättömyydestä. Juutalaiset levittävät sodan ajatusta ja haluavat sitä.

Idmanin raportti 11/6 ’38 Varsova. Puola ei avusta Tshekkoslovakiaa. Gazeta Polska kirjoitti: 1919 Masaryk ja Benes ehdottivat, että Galizia tulisi Wenäjälle, koska tahtoivat yhteistä rajaa Venäjän kanssa. Puola olisi silloin jäänyt pieneksi. Benes lausui rauhankonferenssille (promemoriassa), ettei voitu vakavasti ajatellakaan, että Puola olisi “normaalisesti !! konstitueerattu ja kehityskykyinen organismi.”. Tshekkoslovakia esti puolalais-wenäläisen sodan aikana 1919 sotarpeiden tuonnin Puolaan ja Masaryck varoitti 24/7 ’20 liittolaisia avustamasta Puolaa Venäjää vastaan. Elokuussa 1922 Benes selitti, ettei Itä-Galizia saanut joutua Puolalle.
Puola olisi liittynyt Pien-Ententeen. Tshekkoslovakia vastasi ehdotukseen “pilkallisesti kieltäen”. 1926 Puola ehdotti liitoa, mutta Benes ei suostunut. 1927 Benes selitti, että Puola joutuu sotaan Saksan kanssa. Esimerkiksi 6/6 ’31 Masaryk puolusti käytävän ratkaisemista Saksan toivomuksen mukaan. Puola ei auta Tshekkoslovakiaa. Tshekkoslovakia on yksi Europan neuralgisista kohdista.

12/7 ’38 Suomalaisten ei tarvitse tuntea mindervärdighetskänslor t.m.s (Ruotsin) ruotsalaisten rinnalla. Meidän saavutuksemme kestävät kokonaisuutena otettuna vertailun Ruotsin kanssa. Taloudellisesti on Ruotsi meitä edellä, sillä siellä on suuremmat luonnonrikkaudet. Skånen maanviljelys + mineralit + parempi klimaatti – ja Ruotsi on yli 100 vuotta elänyt rauhassa. Luonnontieteet ja siihen perustuva tekniikka on Ruotsissa korkea, korkealla ja korkeammalla kuin meillä – ja myös talousresultaatit! Mutta Suomi on kirjallisuuden alalla jotenkin tasavertainen. Runeberg & Topelius, Kivi ym – nykysin on Ruotsin kirjallisuus heikko. Maalaustaiteen alalla Suomi on yhtä korkealla kuin Ruotsi, Zorn ja C. Larson ym heidän aikalaisensa. Gallen-Kallela, E. Järnefelt, Edelfelt, Halonen ym vastaavat ruotsalaisia. Wäinö Aaltonen yhtä hyvä kuin Milles – ja muut suomalaiset kuvanveistäjät vastaa ruotsalaisia.

Mutta Suomen saavutukset: Suomenkielisen kultuurin luominen parissa miespolvessa, mikä useimmilta kansoilta vaatinut vuosisatoja. Itsenäisyyden taisteleminen. Työ itsenäisyyden aikana taloudellisella, sosialisella, henkisellä, maanpuolustuksen ym aloilla on ollut suuremmoinen – suuri. Kaikki tämä on sellainen Leistung, että sen nojalla voimme pitää päämme pystyssä. Meidän ei tarvitse pitää päätämme alla päin, joskin tunnustamme Ruotsin saavutukset useilla aloilla.

12/7’38 Alli palasi viime lauvantaina 9/7 Turusta laivalla. Everstiluutnantti, kreivi Ehrensvärd palasi Helsingistä Ahvenanmaan-neuvotteluista Suomen yleisesikunnan kanssa. Mainitsi, että eversti Airon kanssa oli keskustelu ruotsinkielellä käynyt huononpuoleisesti, kun Airon ruotsintaito on heikko. Olivat puhuneet ranskaa.

14/7 ’38 Vapaudenpatsaan paljastuksessa Waasassa Presidentti Kallio puhui ainoastaan suomeksi, vaikka oli läsnä paljon ruotsinkielistä rahvasta. Kaikki muut puhujat puhuivat myös ruotsia. Kallion menettely ei ollut viisas eikä oikea. Hän on myös ruotsinkielisten suomalaisten Presidentti. Se oli kait huomaamattomuus.

16/7 ’38 Wiljanen Tukholmassa. Lundvik tarjosi suuruksen Hasselbackenilla. Wiljanen oli optimisti kokoomuspuolueen vaalitoimintaan nähden. IKL heikkenee ja Kokoomus saa sieltä takaisin. Maalaisliittolaiset pelkäävät, että pienviljelijät äänestävät sosialidemokraatteja. M.m. Niukkanen ym. Wiljaselle puhuneet siitä. Wiljanen muuten piti mahdollisena, että sosialidemokraatit saa enemmistön. Tai että jos sosialidemokraatit saa 91, niin yhdessä ruotsinkielisten kanssa on enemmistössä.

MINÄ: Sellainen enemmistö ei voi määrätä kauvaa yleistä politiikan suuntaa.

LUNDVIK: Ruotsin vaalit ensi syyskuussa. Nykyinen hallituskoalitio pysyy, sillä Ruotsin kansan olot ei ole huonontuneet, vaan parantuneet. Hallitus on hankkinut mm. semesterilain ja verotuksen korotukset ei koske laajoja piirejä, vaan suurtuloisten pientä piiriä. Sosialisteilla on nyt hyvät chansit.

LUNDVIK: Syksyn vaalit ovat tärkeät.

17/7 ’38 Everstiluutnantti Adlercreutz tuli luokseni ja kertoi: Everstiluutnantti Ehrensvärd oli palannut Helsingistä Ahvenanmaan neuvotteluista pessimistisenä. Oli huomannut, että nationalistiset virtaukset vaikuttavat eräissä piireissä – eräissä upseereissa ja ehkä sotaministeriössä – Ahvenanmaan asiaan. Ei pidetä määräävänä, että kysymys on Ahvenanmaan neutralisuuden puolustaminen ja turvaaminen, vaan muut näkökohdat vaikuttavat.

Esimerkiksi kun oli puhe sotaväen tuomisesta, yhteensä neljä pataljoonaa, 800 à 1000 miestä, Ahvenanmaan mannermaalle, niin Suomen puolelta oli esitetty suunnitelmia s.o. joukkoja, joita ei ollut vielä, vaan joiden hankkiminen oli vastedes järjestettävänä. (Adlercreutz tarkoitti, jotta vältettäisiin ruotsalaisten joukkojen tuonti.) Toinen asia oli näiden joukkojen päällikkö (befälhavare). Lopuksi oli promemoriassa ehdotettu, että päälliköstä olisi hallitusten keskenään sovittava. Helsingissä tehty promemoria vastaa ruotsalaisten mielipidettä. Se voidaan
täällä hyväksyä. Myös Mannerheim hyväksyi sen.

(Adlercreutz ja ruotsalaiset näkyvät siis tahtovan saada myös ruotsalaisia joukkoja Ahvenanmaalle.)

Adlercreutz sanoi, että jos tällainen sopimus saataisiin Ahvenanmaan puolustamisesta aikaan, tietäisi se försvarsförbund – puolustusliittoa. Utrikesnämd kokoontuu ensi viikolla. Adlercreutzin tiedon mukaan asia kehittynyt hyvään suuntaan. Eräät nämdin jäsenet, jotka olivat olleet epävarmoja, kuuluvat kallistuneen nyt yhteistoiminnan puolelle.

Minä kiitin Adlercreutzia tiedonannosta. Hyvä että sain tiedon. Adlercreutzilla ei ollut mitään sitä vastaan, että kerron hänen käynnistään Mannerheimille.

Adlercreutz lausui keskustelun kuluessa m.m., että “Finland i sitt läge”. Tarkotti, että Suomen asema on vaikea ja että sen vuoksi pitäisi katsella tätäkin asiaa vain maanpuolustuksen kannalta eikä antaa nationalismin vaikuttaa asiaan.

20/7 ’38 Luonani Kanslichef Hildebrand – Tukholman kunnallisvirassa – kiittämässä kunniamerkistä. Puhelimme m.m. vaaleista ja sosialidemokratiasta.

HILDEBRAND: Sitten kun sosialidemokraatit ovat omaksuneet positiivisen kannan monarkkiaan ja maanpuolustukseen, on ero niiden ja porvarillisten välillä vähäinen. Ainoastaan n.s. sosialipoliittiset kysymykset. Ja niihin nähden on myös oikeisto positiivisella kannalla. Kysymys on ainoastaan vauhdista ja siitä, paljonko maan talous kestää. Siis periaatteellisesti ei eroa puolueiden välillä. Obs! Ulkopolitiikassa kaikki on samalla kannalla.

“Kapitalistit” eivät välitä moraalisista periaatteista eikä yleensä periaatteista. Meksikon hallitus on juuri konfiskoinut öljykaivokset ja heti hra Davis on valmis “tekemään affäärjä” sen kanssa ja ostamaan siltä öljyä ja siten auttamaan konfiskaajaa – ryöstäjää sen toimissa “yksityisiä yrittelijöitä” vastaan. Analoogisia kapitalististen maiden liikemiesten pyrkimykset päästä Bolshevikki-Wenäjän kanssa kauppoihin ja siten tukea sitä. (Kuvaavaa.)

21/7 ’38 Mannerheim luonani läpimatkalla kälynsä vapaaherratar Mannerheimin luo. Oli luonani 1 ½ tuntia. Mannerheim lausui: Ahvenanmaan sopimus, sellaisena kuin se Helsingissä on tehty (Airon ja Ehrensvärdin allekirjoittama, mutta meidän puolesta Mannerheim määräsi ja johti. Sain asiakirjan eilen illalla Pakaslahdelta.) olisi Mannerheimin mielestä meille suuri voitto, jos Ruotsin hallitus siihen menisi. Yksi suuri huoli sen kautta meiltä poistuisi.

Mannerheim luuli, että ehdotuksen toteuttamisen kautta Ahvenanmaan neutralisuus voitaisiin effektiivisesti puolustaa, vaikka hyväksyttäisiin ruotsalaisten s.o. Ehrensvärdin kanta niissä kohdissa, joissa on erimielisyyksiä. Suomen ja Ruotsin pitäisi antaa yhteinen deklaratio, että Ahvenanmaata tulemme yhdessä puolustamaan, mutta sopimuksen sotilaalliset detaljit on tarkasti salassa pidettävä.

Kysymys sotapäälliköstä – sodan aikana. Meidän ei suostuttava siihen, että se on ruotsalainen, vaan pidettävä kiinni ehdotuksesta, että hallitukset sopivat siitä. Jos tulisi erimielisyyttä, niin seuraus olisi vain, että ruotsalaiset ei lähettäisi sotaväkeä (eikä kyllä muutakaan apua). Woimme päättää tahdommeko olla sitä ilman.

Kysyin, minkä vuoksi ruotsalaiset vaativat, että heidän sotaväkensä pitää olla Ahvenanmaalla (sodan aikana). Ehrensvärd oli sanonut yleisen mielipiteen sitä vaativan. Suomen puolelta oli Helsingissä asetuttu – ja on edelleen asetuttava – sille kannalle, että meillä on riittävästi sotaväkeä lähettää Ahvenanmaallekin. Mannerheim oli itse sitä mieltä, että meillä ei ole liikaa sotaväkeä, ja että kaikki mitä on, tarvitsemme muille paikoille ja että sen vuoksi on hyvä, että saamme Ruotsista apua myös sotaväen muodossa. Paras tietenkin olisi, että ruotsalainen sotaväki saapuisi vain, jos me ilmoitamme haluavamme, mutta kun sitä joka tapauksessa tarvitsemme, niin voimme jo suostua ruotsalaisten ehdotukseen. Ruotsin sitoumus myös sotaväellä avustaa Ahvenanmaan puolustamisessa sitoisi Ruotsin lujemmin yhteistyöhön meidän kanssamme.

Lågskär tulisi sodan aikana olemaan ruotsalaisen päällystön alaisena, koska se kuuluisi sellaiseen puolustusyhteistyöhön Ruotsin sotavoimien kanssa, että sitä ei voi erottaa ruotsalaisesta päällikkyydestä. Samoin Signilskär, jolle ruotsalaiset sodan aikana järjestäisivät puolustuksen. Ruotsalaiset ei suostu Signilskärin erottamiseen neutraliselta alueelta ja linnoittamiseen – Mannerheimin mielestä – sen vuoksi, että se vihollisen kädessä uhkaisi Ruotsin puolta.

Tehty ehdotus lähtee siitä, että Suomi ja Ruotsi ovat “neutraaleja”. Mutta jos Suomi sitten joutuu hyökkäyksen alaiseksi, niin miten Ruotsi silloin suhtautuu Ahvenanmaan yhteiseen puolustamiseen? Ruotsin pitäisi silloinkin edelleen puolustaa Ahvenanmaata yhdessä Suomen kanssa. Tämä asia on selvitettävä. (Obs! Vanha neutraliteetti ja kansainliiton uusi neutraliteetti.)

Mannerheimin mielestä Ahvenanmaa on Suomelle tärkeämpi – paljon tärkeämpi – kuin Ruotsille. Se on meidän mielessä pidettävä tätä asiata harkitessamme ja ajaessamme. Ruotsin asema on myös paljon turvallisempi sotilaallisessa suhteessa kuin meidän. Tämä kaikki on meidän muistettava. Ruotsi pitää kiinni Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta – s.o. 1856 periaatteesta – koska ei ole (ainakaan täysin) vakuutettu, että Suomi säilyy itsenäisenä. Jos Suomi joutuu Wenäjän valtaan, niin Ruotsille on merkitystä sillä, että Ahvenanmaan linnoittamattomuus on voimassa eikä se sen vuoksi tahdo siitä luopua. (Tämä on Mannerheimin mielipide,
vaikka ruotsalaiset ei ole hänelle tällaisia epäilyksiä lausuneet.) Jos olisi aivan varmaa, että Suomi aina pysyy itsenäisenä ja Ahvenanmaa sen hallussa, niin Ruotsi tietenkin voisi luopua vuoden 1856 periaatteesta ja järjestelmästä, sanoi Mannerheim.

Wenäjä on vaikeassa asemassa, kun se on sysätty Suomenlahden perukkaan – Kronstadtin sotasatamineen ja Pietarin suurkaupunkeineen. Eikö Wenäjä lähinnä pyri valloittamaan Wiroa, Latviaa ja Liettuaa päästäkseen Itämerelle? kysyin. Mannerheim vastasi, että Saksa ja Puola ei voi sallia, että Wenäjä valtaisi Baltian valtiot ja tunkisi länteen sitä tietä. Mutta jos se etenee Suomenlahden pohjoispuolelta s.o. valtaa Suomen, ei kukaan suurvalloista nousisi meitä puolustamaan,sanoi Mannerheim. Tähän minä huomautin, että jos Wenäjä valtaa Suomen inclusive Ahvenanmaan, sen asema Itämerellä on yhtä hallitseva, kuin jos sillä olisi Baltian valtiot.

Tämä Mannerheimin mielipide menee vastoin sitä kuin olen yleensä ajatellut. Ehkä Mannerheim on viime aikoina ajatellut niin paljon yhteistoimintaa Ruotsin kanssa, että hänen ajatuksensa ovat yksipuolisia.

Huomautin myös, että jos Wenäjä haluaisi valloittaa Suomen, niin se olisi alkuna laajempiin pyrkimyksiin – Atlantille. Suomen omistamisesta Wenäjällä ei ole kulturellista eikä taloudellista hyötyä, ainoastaan sotilaallista. Mannerheim vastasi, että Wenäjä ei ajattelisikaan mitä “hyötyä” sillä olisi ja olisiko ollenkaan. Taloudellisesti Wenäjällä kuitenkin voisi olla hyötyä Suomen puunjalostusteollisuudesta, jos se saisi kolmannen tämän teollisuuden maan haltuunsa eksploateerattavaksi valtion laskuun kuten Bolshevikki-Wenäjällä. Sotilaallisesti olisi Suomi med stark flottbas på Åland tärkeä Wenäjälle. Mitä tulee Wenäjän pyrkimykseen Atlantille, niin se on pitemmän tulevaisuuden asia – mikäli siitä tosi tulisi ja mikäli sellaisia tuumia on todellisuudessa olemassa tai sellaisia tulevaisuudessa nousee.

Kysyin, mitä hallitus ajattelee Ahvenanmaan puolustusehdotuksesta? Mannerheim vastasi, että Cajander oli aluksi ollut kovasti vastaan ruotsalaisten joukkojen tuloa Ahvenanmaalle. Katsonut, ettei sellaisesta saa puhuakaan, kun se tekee koko puuhan mahdottomaksi. Kun ehdotus oli valmis, oli Mannerheim Cajanderin ja Hannulan kanssa neuvottelussa ja Hannula oli myös alussa kokonaan vastaan. Mutta sitten, kun Mannerheim oli selvittänyt asiaa ja esittänyt meidän asemamme, ja että kysymys on saada tämä tai ei mitään, oli Hannula kokonaan muuttanut kantansa ja oli kokonaan ehdotuksen puolella. Myös Cajander oli ehdotuksen hyväksynyt.

Mannerheim oli hyvin tyytyväinen Tannerin puheeseen edellisenä sunnuntaina Naantalissa. Obs! Uusi Suomi 21/7 kirjoitti Tannerin puheesta huonosti. – Wanhaa nalkutusta.

Lensin Helsinkiin 25/7 ’38. Samana päivänä pohjoismaisen yhteistyövaltuuskunnan kokous.
26/7 ’38 Olin Holstin luona. Hän oli juuri palannut Amerikasta ja Köpenhaminasta. Keskustelu Ahvenanmaan neuvotteluista lyhyt ja mitätön.


27/7 ’38 Olin Cajanderin luona Kesärannassa pitkässä keskustelussa.

1. Ahvenanmaan neuvottelujen sotilaiden mietintö. Ruotsalaiset joukot. (Hallituksen ohjeet, että saavat tulla ainoastaan Suomen pyynnöstä. Näitä vastaan on hallitus aina ollut. Epäilee, erityisesti Niukkanen. Epäilevät ruotsalaisia ja heidän aikeitaan. Ahvenanmaan joukkojen päällikkö sodan aikana – sotilaiden ehdotus – että riippuu kummankin hallituksen sopimuksesta on hyvä.)

Että Suomi ja Ruotsi ovat neutraleja. Cajanderin mielestä ei sitä pidä ottaa ollenkaan esille, ettei peloteta ruotsalaisia.

[MYÖHEMPI LISÄYS: Menettelimme näin ja se taisi olla tyhmyys.]

2. Kieliasia. a) Yliopiston 15 ruotsinkielistä professuuria turva ruotsinkielisille, sillä ei voi lukua alentaa. Jos hyvät suhteet ja avspänning, niin voidaan lukua korottaa. b) Rautatieinstruktioiden ym. julkaisemien ruotsinkielellä. Määrätty, että julkaistaan myös ruotsiksi. c) Puhuimme, miten voidaan ruotsinkielen taitoa ylläpitää suomenkielisten keskuudessa.

CAJANDER: Oppilasvaihto ja puoluekokouksiin olisi saatava Ruotsista edustajia, kuten maalaisliittolaisten Lapualle. Se lisäisi ja pitäisi yllä harrastusta ruotsinkieleen.

d) Cajander ajattelee esittää Suomen Akatemian perustamista. (Näytti ehdotuksen laiksi.)

Neuvottelut Ahvenanmaan asiassa 29/7—30/7’38. Ehrensvärd pahastui, kun suomalaisissa epäluulo. Hän on 12 vuotta tehnyt työtä sotilaallisen yhteistoiminnan ja avustuksen asian eteen ja nyt kun asia on saatu menemään eteenpäin, ei Suomen puolelta tahdota ottaa vastaan, vaikka tarjotaan. Ehrensvärd oli kovasti alakuloinen, vieläpä katkera. Päivällisillä 29/7 kenraali Thörnell puhui samaan suuntaan. Täytyy myöntää, että asia on meidän puolelta hoidettu kömpelösti. Kirjoitin tästä ym. 1/8 kirjeen Cajanderille.

1/8’38 Mannerheim Tukholmassa. Palasi Gotlandista. Luonani annoin hänen lukea neuvotteluista tehdyn asiapaperin ja myöhemmin annoin hänelle kappaleen. Mannerheim tapasi myös Ehrensvärdin.

Mannerheim oli tyytymätön siihen, että me asetuimme epäilevälle kannalle ruotsalaisiin joukkoihin nähden sodan aikana. Sopimuksen olisi auttomaattisesti astuttava voimaan, kun on casus foerderis.

Uudisti, mitä ennen oli sanonut. Me tarvitsemme apujoukkoja. Molemminpuolinen luottamus on välttämätön, jotta yhdessä voidaan puolustaa Ahvenanmaata ym. Kehotti minua vaikuttamaan Helsingissä, että luottamus saataisiin aikaan. Se on edellystys yhteistoiminnalle puolustuksessa. Lupasin kirjoittaa Cajanderille.

“Neutral”. Mannerheim entisellä kannallaan, että olisi pitänyt tulla pöytäkirjaan. Keskusteltuaan Ehrensvärdin kanssa, esitti sen ehdotuksen jonka mainitsin kirjeessä A.K. Cajanderille 1/8.

Mannerheim puhui myös Ahvenanmaalaisten behandling..

Kehoitin Mannerheimiä Helsingissä johtaville upseereille ja Niukkasella y.m. hallituksen jäsenille selittämään meidän sotilaallista asemaamme ja sen vaikeuksia, jotta turha ja väärä luulottelu – ja liiallinen ylpeys ja omien voimien yliarvioiminen vältettäisiin ja opittaisiin ajattelemaan reaalisesti ja järkevästi. Se myös vaikuttaisi, että osattaisiin arvostella suhdettamme Ruotsiin. Mannerheim lupasi – oli samaa mieltä kun minä, että meillä ei osata oikein arvostella olojamme. “Man tror att vi kan slå Ryssland och erövra Petersburg”, sanoi Mannerheim.

Kysyin Mannerheimilta, minkä vuoksi hänen mielestään Ruotsalaiset tahtovat joukkojaan Ahvenanmaalle sodan aikana (jos ei niitä tarvittaisikaan). Mannerheim vastasi ruotsalaisien arvattavasti tarkoittavan saada Ahvenanmaan puolustuksen niin vahvaksi kuin mahdollista. Joka tapauksessa me tarvitsemme Ruotsin apujoukkoja.

Mannerheim matkusti 1/8 kl. 5 laivalla Turkuun ja Helsinkiin.

Holsti oli kutsunut Sandlerin, Ehrensvärdin ja Adlercreutzin 31/7’38 suurukselle Grandiin. Minä olin myös läsnä ja eversti Airo. Airo oli edellisenä iltana ollut päivällisellä Ehrensvärdin ja Adlercreutzin kanssa. Suuruksen lopussa syntyi Airon ja Sandlerin välillä keskustelu, mitä tarkoitetaan sanalla “neutral” Ruotsin hallituksen ohjeissa sotilasasianatuntijoille, joiden pohjalla he laativat promemoriansa, joka on ollut neuvottelujen perusteena. Jos Ahvenanmaa joutuu provosoimattoman hyökkäyksen alaiseksi, miten Ruotsi silloin menettelee – vetäytyykö pois. Sandler vastasi, että se ei voi aiheuttaa eikä oikeuttaa Ruotsia vetäytymään pois, ty det
skulle vara orimligt, om apparaten skulle upphöra att funktionera just vid det tillfälle för vilket den är avsedd
.

Mannerheim on viime päivien keskustelussa kanssani taas alleviivannut, että Suomen diplomatian on pidettävä huolta siitä, että itsenäisyyden puolustuksemme voi menestyä. Mitä tämä sisältää? Diplomatia ei paljoa voi muuta, kuin ottaa selville todelliset intressit ja todelliset reaaliset voimat ja mihin ne johtavat ja viittaavat. Saada todelliset olot ja intressit sopimusten muotoon. Johtaa ulkopolitiikka niiden mukaan. Löytää omalle maalle suotuisa suunta – ura. Ne valtiot, jotka tulevat kysymykseen (meille), ovat nyt jo olemassa, eri kombinatiot niiden kesken. Problemi on, miten meidän suhteemme on niihin asetettava.

Pienten valtojen itsenäisyys näkyy perustuneen siihen, että joku tai jotkut suurvallat ovat niiden itsenäisyydestä intresserattuja. Sveitsi: Kaikki Euroopan suurvallat tahtovat sen pitää itsenäisenä. Balkanin vallat: Wenäjä, Englanti, Saksa olivat intresseerattuja niiden itsenäisyydestä. Belgia: Englanti ja Ranska intresserattuja. Hollanti: dito dito. Tanska: Englanti, Ruotsi & Norja. Entä Suomi?

Mutta kansallisuusaatteen voima. Suomesta ym. kehittyneistä pikkuvalloista olisi suurille haittaa, jos tahtoisivat ne valloittaa. Ne ei voi sulaa enää, niiden kansallisuuksia ei voi hävittää. Sen vuoksi ne ehkä saavat olla rauhassa, jos järjestävät asiansa niin, että eivät ole suurvaltojen elinintressien tiellä.

Lähdimme Allin kanssa 2/8 ’38 lomalle Badgasteiniin.
3/8 ’38 poikkesimme Malmöön. Konsuli Könsberg otti meidät hyvästi vastaan. Suurus Hotel Kramerissa. Hauska suurus. Konsuli Weibullin (ja Könsbergin) kanssa lähdimme Weibullien tilalle – mainiossa kunnossa – siemenviljelystä, jonka katselimme.

Sitten lähdimme Allin kanssa (Weibullin autolla) statsrådet, maanviljelyministeri Bramstorpin luo hänen tilalleen i Södra Åby, lähellä Trelleborgia. Bramstorp ja hänen rouvansa ottivat meidät hyvin ystävällisesti vastaan. Ajelimme heidän kanssaan Bramstorpin autolla iltapäivällä ympäri Etelä-Ruotsia katselimme maanviljelystä ym. Bramstorpin tila hyvässä kunnossa. Hauska katsella Skånen viljelyksiä, jotka erinomaisia. Bramstorpin kuuluisat siat myös tarkastimme. Illalla söimme Bramstorpin luona päivällisen (läsnä myös eräs maanviljelijä Alven
rouvineen).

Bramstorpin kanssa keskustelimme kainkenlaisista asioista – en kosketellut päivän politiikkaa.

Badgasteiniin tulimme 5/8 ’38. Gasteinissa ilmat miltei koko ajan huonot. Satoi. Vain pari päivää kaunista (tähän 22/8 asti). 20—21/8 Olin Salzburgissa Festspieleissä. 20/8 Fidelio-ooppera. 21/8 sinfoniakonsertti.

22/8 ’38 Tasavallan Presidentti K. Kallio. Arvoisa Veli, Toivottavasti sairautesi, josta lehdissä olen lukenut, on onnellisesti mennyt ohi ja voit reippain voimin hoitaa raskasta tehtävääsi. Siinä toivossa rohkenen kääntyä puoleesi seuraavassa asiassa. Luen lehdistä surukseni, että Thesleff on kuollut Köpenhaminassa. Siten on taas yksi lähettiläspaikka auki. Ensi vuonna tulee nähdäkseni kaksi paikka avoimeksi: Wuolijoen Oslossa ja minun Tukholmassa. Mitä viimeksimainittuun tulee, näyttävät minusta asiat Ruotsin kanssa puolustusalalla ensi vuoden
kuluessa toivoakseni kehittyvän niin pitkälle, kuin mihin lähiaikoina voidaan päästä. Ahvenanmaan asia on hyvällä alulla. Yhteistoiminta sotatarvikeasiassa (tri Ramsayn komitea) pääsee kentiesi Ramsayn ilmoituksen mukaan myös jonkinlaiseen selvyyteen. Ja yhteistoiminta Pohjois-Suomen ja Ruotsin – ynnä Norjan –- puolustamisessa arvatenkin menee eteenpäin, ainakin se on alulla. Siten Suomen ja Ruotsin välisten suhteiden yleisen vahvistumisen ja kiintenemisen ohella ne erikoiskysymykset, joista 1936 minun suostuessani lähtemään Ruotsiin oli puhe Mannerheimin, Kivimäen ja Hackzellin kanssa, [on] saatu positiiviseen tulokseen ja ainakin hyvään alkuun. Mitä mahdollisuuksia on Mannerheimin ohjelman viimeiseen osaan nähden, siis varsinaiseen puolustusliittoon Ruotsin kanssa, on vaikea sanoa ja se on luultavasti pitemmän tulevaisuuden asia, jos siitä tulee jotakin suurempaa tulosta, niinkuin Mannerheim hiljaisesti vieläkin toivoo. Mannerheim oli jälleen äsken Ruotsissa ja minulla oli näistä asioista hänen kanssaan kolme pitkää ja perinpohjaista keskustelua. Näin ollen arvelen voivani ensi vuoden kuluessa hyvällä omallatunnolla palata kotiin rauhaan, vaikka en tulekaan olleeksi kuin kolme vuotta Tukholmassa. Se on kuitenkin vuoden enemmän kuin mitä
Kivimäelle lupasin olla. Tästä voidaan tarkemmin puhella, kun tavataan. Sitten on vielä mahdollista, että Erich tulee valituksi Haagiin, joten Rooman paikka tulee avoimeksi. Siis neljä
lähettiläspaikkaa täytettävänä lähi aikoina. Palaan tämän johdosta asiaan, josta jo viime vuonna Sinulle puhuin, nimittäin Procopén saamiseen takaisin ulkoasiaimme palvelukseen. En
tiedä, mitä Procopé itse asiasta ajattelee. Taloudellisesti hänellä on nykyään parempi paikka.
Mutta minun vakava ajatukseni on, että on suorastaan (tahtoisin sanoa puolustamatonta) voimien haaskausta, että Procopé, joka on meidän aniharvoja varsinaisia ulkopolitiikkaa ymmärtäviä miehiämme, ja jolla muuten on suuremmissakin maissa harvassa tavattavat lähettilään
toimeen tarvittavat sopivat loistavat ominaisuudet, jätetään käyttämättä. Niissä vaikeissa
oloissa, jotka maallemme ulkopoliittisesti ovat muodostuneet, sittenkuin Kansainliiton on
käynyt niinkuin on käynyt, olisi totisesti tarve saada älykkäimmät miehet diplomatiaamme.
Tavalliset virkamiehet, joita tarvitaan juoksevien asiain hoitoon, ja joita saadaan niin paljon
kuin halutaan, eivät riitä. Minulla ei tässä asiassa tietenkään ole mitään personallisia näkökohtia. Mutta pyydän hartaasti Sinua järjestämään asiat niin, että Procopé, jos hän suostuu, saadaan takaisin valtion palvelukseen. Hän voisi ehkä alkaa Köpenhaminassa. Hän täyttää vasta ensi vuonna 50 vuotta ja voisi siis vielä olla virassa lähes 20 vuotta. Köpenhaminan paikka on tosin pieni paikka. Mutta se sopisi tällä hetkellä hänelle ensiksikin sen vuoksi, että hän viime vuosina ja nykyään erityisen tarmokkaasti ja hyödyllisesti on toiminut ja toimii pohjoismaisessa yhteistyössä. Siinä hän on toteuttanut samoja ajatuksia, mitkä hänellä oli jo kauvan aikaisemmin ulkoministerinä ollessaan. Mutta jos mies on kykenevä, ei paikan pienuus estä häntä koettamasta selvitellä itselleen Suomen ulkopolitiikan yleisiä peruskysymyksiä ja olemasta neuvoillaan ja ehdotuksillaan apuna ulkohallinnon johdolle. Lukiessani muiden maiden diplomatian historiaa olen huomannut, miten intensivinen yhteistoiminta tärkeinä ajankohtina on ollut ulkoministerien ja diplomatian pääedustajien kesken. Meillä se luullakseni olisi vielä tärkeämpää sen vuoksi, että meidän pienissä oloissamme ei ulkoministeriötä voida varustaa sellaisilla runsailla ja etevillä voimilla kuin suurissa maissa. Sitä paitsi voisi Procopé tulevaisuudessa siirtyä toisille paikoille diplomatiassamme, jos se havaittaisiin tarpeelliseksi. Pyydän
anteeksi, että täten vaivaan Sinua, mutta asian tärkeys on minut siihen pakottanut. Tervehtien myös vaimoni puolesta arvoisaa Rouvaasi samoinkuin itseäsi, olen vanhassa ystävyydessä Sinun.

Edellä olevan kirjeen kirjoitin lähinnä senjohdosta, että Procopé kirjoitti minulle asiasta. Mutta olisin kyllä muutoinkin ryhtynyt toimimaan tässä asiassa.

Samana päivänä lähetin kopian edelläolevasta Wäinö Tannerille pyytäen häntä asiaa ajamaan. Olin siitä jo mennä vuonna Tannerin kanssa puhunut. Tanner oli silloin asialle myötämielinen.

Lähdimme Gasteinista 28/8 ’38 Triesten kautta Brioniin, jonne saavuimme 29/8. Siellä kaunis auringonpaiste. Yläluokan uima- ja huvittelupaikka. (Minä en sellaisesta elämästä pidä.). Päätin kirjoittaa Procopén asiasta myös Holstille ja Cajanderille.

Pakaslahti kirjoitti, että Cajander ja Sandler puhuneet Sundblomin kanssa Ahvenanmaan varustamisesta.

30/8 ’38 Brioni, Italia. Ministeri R. Holsti. H.V. Olen nyt vaimoni kanssa saapunut tänne, jossa vihdoin olemme löytäneet aurinkoa. Gasteinissa satoi koko ajan. Sain Pakaslahdelta kirjeen, josta näin, että neuvottelut Sundblomin y.m. ahvenanmaalaisten kanssa ovat alkaneet, mutta ovat vasta alulla. Päätin sen vuoksi jatkaa lomaani koko 6 viikkoa. Tukholmaan saavun 14/9. Kun en ole tilaisuudessa kanssasi puhumaan suullisesti seuraavasta asiasta, teen sen täten kirjeessä. Thesleffin kuoleman johdosta on Köpenhaminan lähettiläspaikka tullut avonaiseksi. Ensi vuonna tulee nähdäkseni Wuolijoen paikka Oslossa sekä minun paikkani Tukholmassa vapaiksi. Ensi vuoden kuluessa nähtävästi puolustusaisoissa päästään Ruotsin kanssa niin pitkälle kuin mihin lähiaikoina voidaan päästä. Mannerheimin ohjelmasta, jonka hän 1934 esitti, ja josta 1936, jolloin lupautuessani menemään Tukholmaan oli hänen, Kivimäen ja Hackzellin kanssa puhe, on jälellä viimeinen kohta, yleinen puolustusliitto Ruotsin kanssa. On vaikea sanoa, mitä mahdollisuuksia sen toteuttamiseen on olemassa. Mannerheim edelleen sitä hiljaisesti toivoo. Joka tapauksessa näyttää se olevan pitemmän ajan asia, jos siitä jotakin tulosta aikaan saadaan. Keskustelin näistä asioista Tukholmassa jälleen perinpohjaisesti, kolme kertaa Mannerheimin kanssa ennen lähtöani. Myös yleiset suhteet ja yhteistoiminta ja lähestyminen Ruotsiin ovat edelleen parantuneet. Omasta puolestani en yliarvioi ansioitani siinä suhteessa, mutta olen kuitenkin ollut mukana asioita avustamassa. Katson voivani ensi vuoden kuluessa hyvällä omalla tunnolla palata kotiin rauhaan Tukholmasta, jossa olo on todella uhraus minun puolestani. Ensi vuoden lopulla tulen olleeksi kolme vuotta, mikä on vuoden enemmän kuin mitä Kivimäelle lupasin. Wielä voi olla mahdollista, että Erich pääsee Haagiin.
Siten on lähiaikoina neljä – ainakin kolme – lähettiläänpaikkaa täytettävänä. Minun vakava ajatukseni on, että olisi nyt koetettava saada Procopé takaisin diplomatiaan. En tiedä, mitä Procopé itse asiasta ajattelee. Hänellä on nykyään taloudellisesti parempi toimi. Mutta minusta on, varsinkin meidän oloissamme, suorastaan puolustamatonta voimien tuhlausta, että häntä ei koeteta käyttää. Meidän ulkopoliittinen asemamme on sittenkun Kansainliiton on käynyt niin kuin on käynyt, nähdäkseni niin vaikea, ja tulevaisuutemme niin hämärä, että olisi saatava älykkäimmät ja lahjakkaimmat miehet diplomatiaamme asiassa avustamaan. Procopé on
niitä harvoja, jotka tuntevat ja ajattelevat ulkopolitiikkaa, puhumatta hänen suuremmissakin maissa harvinaisista loistavista ominaisuuksistaan, jotka eivät ole merkitystä vailla pienen maan edustajan toimessa. Olen viime vuosina pohjoismaisten yhteistyövaltuuskuntien töissä ollut hyvin paljon yhteistoiminnassa ja keskusteluissa Procopén kanssa ja oppinut hänet niin tuntemaan, että voin empimättä edellä olevan kirjoittaa. Mielestäni voisi Procopélle tarjota Köpenhaminan paikan, jos hän suostuu. Paikan pienuus ei voi olla esteenä. Se sopisi hänelle nykyään senkin vuoksi, että hän on viime vuosina erityisen tarmokkaasti ja menestyksellä
toiminut pohjoismaisessa yhteistyössä. Tulevaisuudessa häntä tietenkin voisi käyttää muualla, jos se havaitaan tarpeelliseksi. Minulla ei tietenkään ole tässä asiassa mitään personallisia näkökohtia. Olen viime vuosina jo viran puolesta joutunut yhä uudelleen ajattelemaan maamme ulkopoliittista asemaa ja tulevaisuuttamme ja luullut havainneeni, että vanhat peruskysymykset odottavat edelleen ratkaisua. Tavalliset virkamiehet, jotka hoitavat juoksevia asioita, eivät kykene suuria lisiä siihen tuomaan. Kun meillä lähiaikoina tulee kolme, mahdollisesti neljä lähettiläänpaikkaa täytettäväksi, on siinä enemmän kuin tarpeeksi tilaa avansemangiin virkamiehillekin. Pyydän anteeksi, että olen Sinua näillä riveillä vaivannut. Lähettäen sekä itsellesi että arvoisalle Rouvallesi tervehdyksen myös vaimoltani olen ystävyydessä J.K.P.

Myös politikassa ennakkosuunnitelma eri hypoteeseja varten on tarpeen. On koetettava selvittää eri eventualitetit – alternativit. Niin teki Richelieu. Politikassakin on maantieteelliset ym suhteet olemassa. On koetettava laskea eri mahdollisuudet niin pitkälle kuin voidaan. Joskin se on vaikea. Myös meidän on ajateltava, millaisten mahdollisuuksien eteen voimme joutua, jos joudumme vaaraan.

2/9’38 Ilkka ym. maalaisliittolaiset lehdet pitävät suurta ääntä monarkiasta vuonna 1918.
Haukkuvat monarkisteja. Merkillinen ajatuksenjuoksu.

Monarkkia: Meidän ei tarvitse välttää keskustelua monarkiasta. Luulisi monarkian vastustajien – tasavaltalaisten miettivän kuluneita vuosia ja nykyisiä oloja. Erittäinkin demokratian kannattajain pitäisi huomata, miten väärin he ovat asioita arvostelleet. Monarkiat ovat ne, joissa demokratia ja rauhalliset olot ovat parhaiten menestyneet.

Englanti – demokratian tyyssija – on monarkia, eikä kukaan siellä ajattele sen kumoamista. Hollanti ja Belgia demokratioja ja monarkioja. Skandinavian maat samoin. Ruotsissa kuninkaan 80-vuotisjuhlien aikana sosialidemokraatitkin hyvin tyytyväisiä monarkiaan. Tosin sosialidemokraattinen Tiden myöhemmin puhunut tasavallasta, joka muka voi Ruotsissa tulla kysymykseen, mutta se on sangen periaatteellista puhetta puoluenäkökohtien vuoksi. Ruotsissa ei nykyään ajatella todellisesti sellaista muutosta ja Ruotsin talonpojat arvatenkaan siihen ei mene.

Entä tasavallat: Saksassa 1918—1919 suurella pauhulla pantiin toimeen tasavalta – Weimarin järjestys. Miten on käynyt. Se kokonaan epäonnistui ja nyt on Saksassa taas monarkia ja paljon kovempi kuin koskaan Wilhelm II:n aikana. Tasavalta vei Saksassa täydelliseen sekasortoon. Itävalta. Myös tasavalta, joka päättyi huonosti – Anschlussiin. Tshekkoslovakia – tasavalta, mutta ei ole sekään hyvästi menestynyt. Tosin ei ole luultavaa – varmaa – että monarkiakaan siellä olisi voinut kansallisuuksien vaikeuksia poistaa, mutta ei se ainakaan huonommin olisi voinut mennä. Wiro, Latvia ja Liettua – tasavalta on niissä päättynyt diktaturiin tai
puolidiktaturiin, eikä ole osottanut olevansa mikään kehuttavva hallitusjärjestelmä. Puolassa kehitys myös mennyt puolidiktatuuriin, jossa demokraattinen järjestys on vain näennäinen. Ranska on tasavaltalaisuuden peruskoti. Mutta Ranskassa on toinen kriisi seurannut toista ja epätietoista on nyt (syksyllä 1938) miten Ranska kriisistään selviää. Espanja tasavaltainen järjestys kärsinyt täydellisen tappion ja johtanut sisälliseen sotaan.

Ylipäänsä siten tasavaltalainen järjestys sodan jälkeen on hyvin huonosti näytellyt osansa ja menestynyt kaikkialla Europassa, jossa 1918 ja 1919 ja sen jälkeen niin suurella innostuksella käytiin demokratiaa tasavaltalaisen hallitusjärjestelmän kautta toimeen panemaan. Entä Wenäjä, jossa 1917 myös tasavaltaa yritettiin ja ajateltiin. Päättyi bolshevismiin, pahimpaan diktaturiin, mitä ajateltavissa on.

Suomen monarkia 1918. Sanotaan: Suomi ei olisi tullut tunnustetuksi, jos monarkia olisi tullut. Tämä siis koskee sitä, että saksalainen prinssi valittiin Suomen kuninkaaksi (ei itse monarkia-järjestelmää). On mahdollista, että Versaillesin herrat (Ranska ja ehkä Englantikin) ei olisi tunnustaneet Suomea, ei hyväksyneet Prinssi Karlea. Versaillesin miehet olivat niin yltiövihan vallassa, eivätkä näy kyenneen asioita tyynesti ja asiallisesti harkitsemaan. Sen vuoksi tekivät sellaisen rauhan, jollaista tyhmyydessä tuskin koskaan on mailmassa tehty. Nykyään ei Versaillesin rauhasta ole juuri mitään jälellä. Pilasivat Kansainliitonkin suuren aatteen yksipuolisessa kiihkossaan ja typeryydessään.

Kuitenkin heidän olisi pitänyt ymmärtää, että monarkki, samalla kun astuu valtaistuimelle, ei ole enää entisen maan edustaja, vaan on oman uuden maansa mies, ja hänen koko intressinsä ja menestyksensä liittyy uuteen isänmaahansa. Ententin puolella taisteli Romanian Hohenzollern ja Belgian saksalainen kuningasperhe. Myös Englannin ja Wenäjän dynastiat olivat saksalaisia. Mutta otimme kyllä lukuun, että Ranska ym. kiihkossaan asettuisivat vastaan. Sen vuoksi ilmoitimme Prinssi Kaarlelle, että hän ei voi astua Suomen valtaistuimelle ennen kuin välit ententin kanssa on selvitetty ja saatu varmuus siitä, että ententti ei pane vastaan. Itse
Prinssi Kaarle ei luullut pahempaa vastustusta sieltä tulevan – luuli voivansa sen järjestää. Hän katseli nähtävästi asioita liian järkevältä kannalta kuten mekin – luuli ententinkin (ranskalaisten) katselevan järkevästi asioita. Siinä hän erehtyi, niinkuin mekin.

Muuten hallitusmuodon merkitys ei ole niin suuri kuin tosin luullaan. Demokratia menestyy ainakin yhtä hyvin [ja] paremminkin monarkiassa kuin tasavallassa. Siinä ei eroa (vrt. Englanti, Skandinavia, Hollanti, Belgia edellä). Edustus on parempi monarkiassa.

1918 me pidimme silmällä suhteita ulospäin. Tarkoitimme saada valtionpään, joka kuuluisi monarkkien perheeseen ja voisi antaa meille vissiä tukea jo sen kautta. Edellytimme, että Saksa jää monarkiaksi, vaikka Wilhelm II ja kruununprinssi luopuisi. Saksassa oli 21 dynastiaa. Saksan kansalle ei sovi muu kuin monarkinen järjestys – niin edellytimme. Sitten Weimarin järjestelmä kumosi monarkian ja pani tasavallan. Dynastiat kumottiin yhdessä viikossa. Mutta se ei ole menestynyt. Weimarin järjestys on kukistunut 15 vuodessa. Ja nyt on Saksassa entistä kovempi monarkia. Olimme siis asiallisesti ja ajanpitkään oikeassa, vaikka kehitys lähivuosina sodan jälkeen meni toisin kuin edellytimme.

Tunnustaminen 1919. Suomella oli monien maiden tunnustus. Vain Ranska ja Englanti ja Yhdysvallat puuttui. Tunnustukset olisi saatu ennemmin tai myöhemmin. Vain elintarpeiden saanti olisi tuonut vaikeuksia.

von Born, ruotsalaisen puolueen puheenjohtaja lähetti Tukholmassa pidetylle vähemmistökansallisuuksien kongressille tervehdyssähkösanoman. Lukeeko siis ruotsinkielisten puoluejohto itsensä ja kannattajansa vähemmistökansallisuudeksi?

Svenska Dagbladet 30/8 ’38 pääkirjoitus “Mot höstmörkret”. Ruotsin kansa taga ej utrikesproblemen på allvar utan anse egentligen att de “icke angå oss”. “Det reder sig nog även denna gång – och så fortsätta vi som vanligt med idrottslekar och kräftskivor, fast beslutna atticke häller låta den pågående inhemska valrörelsen alltför mycket störa våra privatnöjen”.
Raporttiin.

Venezia 5/9 ’38. Pääministeri A. K. Cajander. H.V. Olen täällä etelässä aurinkoa etsimässä ja pyydän saada kääntyä puoleesi seuraavassa asiassa. Thesleffin kuoleman johdosta on Köpenh(amina)n lähettiläänpaikka avoinna – – [JATKUU ASIALLISESTI SAMANSISÄLTÖISENÄ KUIN KIRJEET KALLIOLLE JA HOLSTILLE.]

14/9 ’38 Täällä [Tukholmassa] heti kieliasia. Olympialaiskomitea päättänyt, että tulosilmoitus tehdään ainoastaan suomeksi ja englanniksi. Ei ruotsiksi. Sen johdosta täällä suuri tyytymättömyys. 13/9 Social-Demokraten kirjoitti. Ennen jo Dagens Nyheter. Svenska Dagbladetissa tullan myös kirjoittamaan. Hjeltille puhunut asiasta Thorsing (ulkoministeriön sanomalehtipäällikkö) ja Hjärte Svenska Dagbladetista. Kirjoitin tänään Cajanderille kirjeen, jotta päätös muutettaisiin. Kopiat Tannerille ja Woionmaalle.

15/9 ’38 Wiimeaikaiset tapaukset huolestuttavia pienille kansoille. Pienten valtioiden itsenäisyyden turva näkyy perustuvan, sitten kun Kansainliitto tai oikeastaan sen perustana olevat aatteet – edellytykset – yleinen katsantokanta – ovat heikentyneet ja vanha väkivallan kanta – sauve-qui-peut – tullut vallitsevaksi, pienten valtojen turvallisuus näkyy perustuvan siihen, onko joillakin suurvalloilla intressiä niiden olemassaolosta – itsenäisyydestä. Tämä varsinkin, jos pieni valtio on suuren naapuri. Esimerkiksi Belgia ja Hollanti. Englanti, Ranska ja Saksa intresserattuaja, ettei ne joudu toisen suurvallan alaiseksi. Sveitsi. Saksa, Ranska ja Italia tahtovat pitää sen yllä. Skandinavian valtiot. Tanskan itsenäisyys on Englannille merkityksellinen, ettei Tanska joudu Saksalle. Ruotsi ja Norja – toistaiseksi niillä ei suurvaltanaapuria ja Englannilla on intressiä, ettei joudu Wenäjälle (tai Saksalle).

Balkanin vallat ovat periferiassa – ei suurta naapuria. Sitä paitsi Wenäjällä y.m. suurvalloilla intressi, että eivät joudu toisten haltuun. Tshekkoslovakia. Sen itsenäisyys perustuu siihen, että Englanti ja Ranska kannattavat sitä Saksaa vastaan (jotta Saksa ei tulisi liian mahtavaksi) kuten nyt on käynyt ilmi. Mikäli Englanti luopuu kannattamasta, sikäli Tshekkoslovakia ei pysy pystyssä. Sudeettisaksalaiset eroavat siitä, jos Englanti ei pane vastaan.

(Obs! Tshekkoslovakiaa tuskin nykyään voi katsoa itsenäiseksi valtakunnaksi. Saksa ja Englanti neuvottelevat ja päättävät sen kohtalosta ja siitä miten sen “sisäinen” asia – kieliasia – on ratkaistava. Se on myös meille opiksi. “Aitotshekkiläisyys” – mihin se on vienyt. Wrt aitosuomalaisuus.) Itävalta – sillä ei ollut ketään suurvaltakannattajaa ja sen itsenäisyys sortui.

Suomi – valitettavasti meillä on suurvalta naapuri Wenäjä, mutta ei ole toista suurvaltanaapuria tai muuta suurvaltaystävää, joka olisi meidän itsenäisyydestämme niin intresserattu, että menisi sotaan meidän puolestamme. Miten paljon Saksa on meistä intresserattu, on vaikea sanoa. Baltian valtiot. Puola ja Saksa ovat ainakin jossakin määrässä intresseerattuja siitä, että ne ei joudu Wenäjälle ja Wenäjä, ettei ne joudu Saksalle ja Puolalle. Siis buffertivaltion asema. (Myös Suomella on jonkunlainen buffertivaltion asema Saksaan nähden, joka on intresseerattu, että Suomi ei joudu Wenäjälle. Samoin Wenäjä, ettei Suomi joudu Saksalle, mikä ei
olekaan todennäköistä).

Suomen itsenäisyydestä on Ruotsi suuresti intressoitu. Sen vuoksi voimme toivoa sieltä apua. Walitettavasti Ruotsi ei ole suurvalta – on heikko – riittääkö meille? Neutraliteetti. Jos voimme pysyä neutraalina, niin hyvä. Mutta voimmeko? Salliiko Saksa ja Englanti meidän neutraalisina käydä kauppaa vapaasti niiden vihollismaiden kanssa? Ja jos Wenäjä sodan syttyessä okkupeeraa Suursaaren, Seiskarin ym saaria ja osan Kannasta? Mitä me teemme? Protesteeraamme nootilla, mutta emme ryhdy sotaan?

Lisäksi: Helsingin Sanomissa ollut tieto, että Bolshevikki-Wenäjä 1930 Lapuan liikkeen aikana aikoi hyökätä Suomeen. Oli koonnut joukkoja rajan taa ja odotti Suomen kommunistien alotetta. Sitä ei tullut. Sen vuoksi hyökkäys jäi tekemättä. Jos tämä on tosi, niin se osottaa, että Bolshevikki-Wenäjäkin ajattelee Suomen takaisinvalloittamista – että tämä ajatus ei ole Bolshevikeille vieras. Se on hirmuinen asia.

(Obs! Osottaa myös, miten vaarallista oli, että kommunismi oli päästetty niin pitkälle kehittymään. Olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin kommunismia vastaan jo aikaisemmin 1920-luvulla, kun Bolshevikki-Wenäjä oli heikko.)

17/9 ’38 Meillä on tasavaltalaiset huutaneet, miten monarkia – Saksalaisine kuninkaineen – olisi vienyt Suomen Saksasta riippuvaisuuteen – epäitsenäisyyteen. Siitä tasavalta muka maan pelasti. Tshekkoslovakian kohtalo valaiseva. Tshekkoslovakia on tasavalta ja demokratia kirkkainta laatua. Se on nyt kokonaan riippuvainen ulkovalloista. Sitä ei voi katsoa enää itsenäiseksi valtakunnaksi. Muut – Englanti, Saksa, Ranska ym – neuvottelevat sen sisäisistä asioista – ja sen on tehtävä mitä muut sanovat. Tietenkään monarkia ei olisi ainakaan paljoa voinut Tshekkoslovakiaa auttaa. Ehkä hiukkasen. Mutta ei ole sitä tehnyt tasavaltakaan. Tshekkoslovakia on pieni tai keskikokoinen valtio, ja se voi itse suhteellisen vähän kohtalostaan määrätä.
Muut suuret voimat ja luonnolliset voimat vaikuttavat sen elämään ratkaisevasti.

18/9 ’38 lensimme Allin kanssa aamulla Helsinkiin. Paha ilma, sumu ja tuuli. Suurus Savoyssa lasten kanssa.

Kl. 4 päivällä Mannerheimin luona.

1. Sotaa pelkäsi. Englanti ja Ranska ennemmin tai myöhemmin pakotetut Saksaa vastaan estääkseen Saksan hegemonian. Katsovatko hetken jo tulleen? Ranska kentiesi heikko nykyään.

2. Ahvenanmaa. Ei ollut mukana neuvottelussa, keskustelussa Ahvenanmaalaisten kanssa. Cajander nähtävästi sanonut Ahvenanmaalaisille, että ne ovat part i saken. Sen johdosta Ahvenanmaalaiset ylpistyneet ja vaativat kirjallisia esityksiä. Se oli erehdys. Nyt ahvenanmaalaiset nähtävästi asettuvat vastaan ja mitä sitten? Ruotsalaisten pitäisi sanoa ahvenanmaalaisille, että turvallisuustoimenpiteet pannaan joka tapauksessa toimeen heidän vastustuksestaan huolimatta.

3. Mannerheim sanoi noin kuukausi sitten saadun tietoja Wenäläisten eräistä aikeista ja toimenpiteistä, jotka arveluttavia. Oli päätetty ilmoittaa niistä Ruotsille. Holsti kirjoitti Sandlerille. Mannerheim oli esittänyt, että ilmoitettaisiin myös Saksalle, mutta siihen ei Cajander ollut suostunut. Mitä tämä koski, sitä Mannerheim ei katsonut voivansa minulle ilmoittaa, vaan katsoi, että Cajander saa sen itse ilmoittaa.

4. Mannerheim oli tyytymätön sotatarvikkeiden asiaan. Ei tule Ruotsista mitään vastausta meidän tiedusteluumme. Olemme pyytäneet selvitystä seuraavaan: a.) Jos Ruotsi on neutraali, paljonko ja mitä Ruotsi voi antaa? b) Jos Ruotsi on itse sodan uhan edessä, paljonko voi antaa. c) Jos Ruotsi on sodassa, paljonko voi antaa?

Mannerheim oli puhunut Thörnellin kanssa, joka oli luvannut koettaa edistää asiaa. Åkermanin oli Mannerheim myös tavannut, mutta Mannerheim ei näkynyt panevan suurta arvoa ruotsalaiseen kenraali Åkermaniin. Tämä luopuukin komitean puheenjohtajan toimesta. Tilalle Levinson. Mannerheim kehotti ajamaan tarmokkaasti sotatarvikeasiaa. Lupasin tehdä, mitä
voin.

Kl. 7 illalla olin Cajanderin luona Kesärannassa.

1. Olympialaisten kieli. Kekkonen [lähetti] minulle kirjeen, josta asia selviää.

2. Muita kieliasioita ei Cajander sanonut olevan perspektiivissä. Budjettikeskustelussa Born ja eräs toinen olivat kieliasiaa kosketelleet.

3. Ahvenanmaa. Sandler tehnyt dabbin. Hän puheessaan 8/9 sanoi, että ahvenanmaalaiset ovat tredje part. Keskusteluissa ahvenanmaalaisten kanssa Björkstén myös pahan dabbin. Lausui, että Sandler vill absolut att ålänningarna äro med i sakens ordnande. Cajander antoi minun lukea luonnoksen kirjelmäksi, jonka aikoo lähettää ahvenanmaalaisille. Siinä huomautetaan, että ahvenanmaalaiset ei ole part i saken ja pyydetään landstingin jäseniä, jos haluavat, antamaan yksityisen lausunnon, yksityiset mielipiteensä asiasta.

Huomautin, että ahvenanmaalaisille on tehtävä selväksi, että heidän myötävaikutuksensa ei ole välttämätön asian ratkaisuun. Esitin pari muutosta tämän alleviivaamiseksi, vaikka myönsin, että se kyllä kirjoituksesta kävi ilmi, erityisesti sen kautta, että landstingin jäsenille annetaan ainoastaan tilaisuus esittää mielipiteensä jos haluavat. Cajander myös katsoi sen käyvänilmi hänen ehdotuksestaan, minkä myönsin.

Cajander tahtoi näyttää kirjelmän ennen lähettämistä Ruotsin hallitukselle ja kysyi, onko minulla mitään sitä vastaan, että hän toimittaa sen Heidenstamin kautta, jotta asia on vähemmän virallinen. Minä vastasin että minulla ei ole mitään sitä vastaan. Cajander lupasi näyttää kirjelmän myös Mannerheimille, mikä minunkin mielestäni on välttämätön.

4. Kysyin, kuuluuko mitään Wenäjän taholta, onko turvallisuutemme siltä puolen vakava? jos sota Keski-Euroopassa alkaa. Puhuin laajemmin Wenäjän vaarasta. Cajander ei, kumma kyllä, ollenkaan reageerannut eikä lausunut mitään siitä asiasta, johon Mannerheim viittasi. Cajander sanoi luulevansa, että Wenäjä pitää silmällä vain omaa puolustustaan ja pelkää, että Saksa käyttää Suomea hyökkäykseen.

(Tämä salaperäisyys ei ole paikallaan. Tuonnempana sen lausun hänelle julki, ilmoittaen sen olevan yhtenä syynä poislähtööni Tukholmasta. Täytyy olla täysi luottamus.)

5. Puhuin Procopén asiasta. Cajander ei vastustanut oli kyllä Procopén puolella, mutta ei mielestäni aivan. Piti Köpenhaminaa liian pienenä. Procopélle olisi saatava suurempi paikka. Mainitsi Washingtonin, jolle kuuluu koko Pohjois-Amerika. Wastasin, että Procopén pitäisi olla Europassa, jotta on lähempänä. Sanoi asian otettavan esille, kun nähdään pääseekö Erich Haagiin. Se ei ole varma, sillä Ruotsilla ja Norjallakin on oma ehdokas. Hambro (Norja) on intrigoinut meitä vastaan. Mennävuonna esti Toivolan pääsyn Kansainliittoon ja nyt on intrigoinut Holstin pois KL:n kokouksen puheenjohtajan paikalta, johon häntä oli kysytty ja hän oli antanut suostumuksensa.

(Tämä on kummallinen juttu. Mikä on syynä Hambron menettelyyn? Mitä hän tarkoittaa?)

Huomautin, että ulkohallintoon tarvittaisiin hyviä voimia. Puhelimme kauvan tästä asiasta, ja Cajander näkyi olevan samaa mieltä kuin minä vahvistuksen tarpeellisuudesta ulkohallintoon. Lausui m.m. jotakin siihen suuntaan, että “ne (ulkohallinnon virkamiehet) ovat niin itseviisaita – luulevat itsestään liikaa”. Puhuttaessa ulkoasiainhallinnon vaatimuksista lausuin m.m., että jos Tshekkoslovakian ulkoasiainhallinnon johto ja diplomatia olisivat olleet riittävän kyvykkäitä ja förutseende, olisi se mielestäni voinut paremmin hoitaa valtakunnan asioita; ajoissa ryhtynyt tarpeellisiin reformeihin kansallisuusasian järjestämiseksi ja siten ehkä [voinut] estää nykyisen kriisin ja turmion. Tshekkoslovakian diplomatian ja ulkopolitiikan johdon olisi
pitänyt nähdä Saksan voiman kasvu ja mihin asiat tulisivat kehittymään.

Cajander luki Holstin sähkösanoman Genevestä, että Litwinow keskustelussa Sandlerin (ja Holstin) kanssa ei ollut asettunut Ahvenanmaan linnoittamista vastaan (toisin kuin viime maaliskuussa). Cajander sanoi liikemiesten liiaksi touhunneen – pyrkineen yhteyteen NeuvostoWenäjän edustajien kanssa. Mainitsi m.m. Hackzellin nimen. Tarkoituksessa päästä affääreihin Wenäjän kanssa. Neuvosto-Wenäjän lähetystössä on saatu se käsitys, että Suomi on taloudellisesti kovasti riippuvainen Wenäjästä. Tätä pitäisi välttää.


19/9 ’38 Kl. 7 KOP:n hallintoneuvosto. Päivällisillä Erkko kertoi, että Englannissa ja Ranskassa viime aikoina kylmeneminen Suomea kohtaan. Syy: Katsovat meidän olevan Saksaan päin kääntyneitä. Eräs englantilainen oli pari viikkoa sitten sanonut Erkolle, että Tshekkoslovakian asia on tärkeä Suomelle, koska jos tulee sota, niin Suomi menee Saksan puolelle. Saman oli lausunut eräs ranskalainen. Tämä on tietenkin ikävä asia. Tosin Erkko ei luullut Englannilta meidän saavan apua, mutta asia on taloudelliselta kannalta ikävä. Erkko oli samaa mieltä kuin minä, että pitäisi saada paremmat voimat ulkohallintoon, mutta nykyisen ulkoministerin aikana ei saada. Hän ei osaa pitää puoliaan budjettia tehtäessä.

20/9 ’38 Talouselämän neuvottelukunnan kokous. Yli-insinööri Helenius ja Kahma alustivat kysymyksen kaupan ja teollisuuden edustus valtion hallinnossa. Läsnä Cajander, kauppaministeri Woionmaa ja finanssiministeri Tanner. Cajanderin kanssa puhuin edelleen Ahvenanmaan asiasta. Heidenstam oli käynyt juuri sitä ennen Woionmaan (vt ulkoministeri) luona ja lausunut sen ajatuksen, että Cajanderin kirjettä ei olisi lähetettävä Ahvenanmaalaisille. Cajander sanoi, ettei hän sitä nyt lähetäkään, sillä on sovittu telefonissa Sandlerin kanssa Genevessä, että Sandler tulee pian Helsinkiin ja sitten yhdessä puhutaan Ahvenanmaalaisten kanssa ja
koetetaan niitä taivuttaa. (Se on hyvä asia.)

Cajander kertoi Mannerheimin kannan, että Ahvenanmaan kansan kanssa ei pidä enää neuvotella, vaan ryhdyttävä toimiin. (Mannerheimin kanta on, että Lågskär, Björkö ja Kökar on heti varustettava, koska aika on ankara – Tshekkoslovakian kysymys.)

Minä sanoin Cajanderille keskustelleeni Mannerheimin kanssa ja ruvenneeni arvelemaan kuultuani Mannerheimin argumentit. Jos Ahvenanmaalaisille kirjoitetaan virallisesti, ja he panee vastaan, niin asia vain mutkistuu. Jos Cajander kirjoittaa Sundblomille, olisi se tehtävä yksityisessä kirjeessä ja selvästi sanottava, että ahvenanmaalaisilla ei ole asiassa mitään oikeutta, vaan se voidaan ratkaista ilman heidän mieltänsä. Mutta hyvä on, että kirje jää lähettämättä. Ehkä Sandler yhdessä suomalaisten kanssa voi vaikuttaa ahvenanmaalaisiin.

(Nyt on kulunut noin kaksi kuukautta ilman että Ahvenanmaan asiassa on saatu mitään aikaan.)

21/9 ’38 Keskustelu kenraali Grandellin luona. Hänkin valitti, että sotatarvikeasia ei mene Ruotsissa eteenpäin. Ajatteli, eikö pitäisi diplomatian tietä koettaa käyttää. Minä ottaisin asian esille Ruotsin hallituksen kanssa. Sotatarvike-asia on ainoastaan Ruotsille ja meille yhteinen. Tanska ja Norja ei siihen tahdo ryhtyä. Ramsayn komitea ja muut pohjoismaiset komiteat keskustelevat vain jauhoista yms. tavaroista, mutta ei sotatarvikkeista.

21/9 ’38 lensimme iltapäivällä Allin kanssa Tukholmaan.

Pohjoismaiden taloudellisten delegatioiden kokous Tukholmassa 22—24/9. (19/9 oli ollut Helsingissä meidän delegation valmisteleva kokous.) Läsnä oli myös Tanner. Hän kertoi, että Wenäjän lähetystössä on m.m. eräs Kartzev (?)– Tshekan jäsen – (lähettiläs Derevjanskilla ei ole mitään merkitystä). Kartzev oli tullut äsken Tannerin luo ja lausunut, että Wenäjä kannattaa Ahvenanmaan effektiivistä linnoittamista ja haluaa saada “observatorin” Ahvenanmaalle katsomaan, että linnoittaminen tapahtuu riittävän hyvästi ja tehokkaasti. Kartzev oli myös sanonut, että – kun sodan vaara on olemassa – Wenäjä haluaa Suursaaren, voidakseen sen varustaa ja laittaa sinne lentoaseman ja laivastobasiksen, koska Suursaari on Wenäjälle sota-aikana ylen tärkeä. Tanner ei ole vielä antanut vastausta. Tämän asian tietää ainoastaan Mannerheim ja Cajander ja Holsti ja nyt minä. (Erittäin salainen.)

(Tämä oli se asia, jota Mannerheim tarkoitti 18/9.)

24/9 sanoin Tannerille, että toistaiseksi en ole keksinyt muuta ajatusta kuin, että emme voi Suursaarta antaa Wenälaisillle. Mutta minun vanha pelkoni on aina ollut, että sodan sattuessa Wenäjä okkupeeraa Suursaaren ym. saaria, ja me emme voi tehdä muuta kuin protesteerata, mutta meidän ei pitäisi ryhtyä sotaan. Tanner tuntui olevan samalla kannalla.
(Hirmuinen asia. Mannerheim oli ottanut sen kovin vakavasti. Sanonut: “Se on meille ensimmäinen varotus.”)

24/9 Mannerheim soitti Helsingistä: Suomi tarvitsee aseita ja muita sotatarvikkeita Ruotsista. Olisi käännyttävä Ruotsin puoleen pyytäen, että Ruotsi asettaisi meidän tilauksemme ensi vsijaan (omien tarpeiden jälkeen.) Bofors erityisesti. Lupasin puhua Bohemanin kanssa, ja sovimme, että Tanner puhuu Hanssonin kanssa. Mannerheim soitti uudestaan erehdyksestä suuruksen aikana, jolloin Tanner juuri oli meillä. Kutsuin Tannerin telefoniin. Sitten Tanner vielä ennen lähtöään kävi Hanssonin luona puhumassa asiasta. Hansson lupasi ottaa selvän ja maanantaina soittaa Tannerille. (Tämä sattui kovin hyvin.) Mannerheim huomautti, että nyt Ruotsi voisi osottaa teossa pohjoismaista yhteistuntoa – dela med sig meidän kanssamme sotatarvikkeita.

Pohjoismaiden taloudellisten valtuuskuntien kokous oli hyvä.

25/9 ’38 Kenraali Grandell soitti. Ruotsi on tilannut Boforsin kautta sen unkarilaiselta kumppaniliikkeeltä ilmatorjuntatykkejä, mutta Unkarin hallitus on nykyisen tilan vuoksi kieltänyt tykkien ulosviemisen Unkarista. Nyt on tuuma, että Suomi tekisi Unkarista uuden tilauksen ehdolla, että Unkari sallii valmiit tykit viedä Ruotsiin ja että Ruotsi antaa näistä tykeistä osan Suomelle. Grandell pyysi minua tukemaan asiaa ja puhumaan myös kenraali Thörnellille, jolle Grandell oli soittanut, ja Sandlerille.

Kävin Thörnellin luona tänään Försvarsstabenilla. Thörnell sanoi ruotsalaisten tietysti mielellään auttavan Suomea, harkitsevansa asiaa ja esittävänsä sen huomenna maanantaina puolustusministerille. Thörnell näkyi luulevan, että Ruotsikin saisi tykit Unkarista irti. Puhuin Thörnellin kanssa sotamaterielli asiasta, josta Mannerheim oli puhunut paljon Thörnellille tämän äsken käydessä Helsingissä. Thörnell lupasi tehdä voitavansa, että Suomelle annetaan pyydetty vastaus siitä, mitä sotarvikkeita Ruotsista voidaan saada. Thörnell oli Suomen matkaansa hyvin tyytyväinen. Hänelle oli m.m. annettu Suomen Walkoisen Ruusun Suurristi. Mannerheim oli hänen kanssaan pitkälti keskustellut.

26/9 ’38 Mannerheim soitti. Sota voi alkaa huomenna. Tarvitsemme sotatarvikkeita – aseita. Pyysi toimimaan, puhumaan Hanssonille. Ehdottamaan, että Ruotsi panisi ulosvientikiellon aseille ja antaisi meille – låta oss få allt som Bofors har färdigt. Wi tar alla vapen som Finland kan få.

Pääsin v.t. ulkoministeri, pääministeri Hanssonin puheille kl. ½ 12 ap. Wiittasin Tannerin keskusteluun Hanssonin kanssa toissa päivänä ja esitin asian sopivassa muodossa. Puhuin mm kanuunatilauksesta Unkarista ja Unkarin ulosvientikiellosta. Kysyin, eikö Ruotsi voisi menetellä samalla tavalla.

Hansson vastasi periaatteellisesti Ruotsin antavan Suomelle ja muille Pohjoismaille sotatarvikkeita mahdollisuuden mukaan. Mutta Ruotsi kärsii itse puutetta. Todistus, että on tilattu Unkarista. Mitä tulee vientikieltoon, ei epäilisi sellaista, jos kyseessä olisi – paitsi tietysti oman maan tarve – kaukaiset maat esimerkiksi Etelä-Amerikan valtiot. Mutta nyt on kysymys Oslo-maista ja on vaikea peruuttaa niiden tilauksien toimittamista, antaakseen tavarat Pohjoismaille. Hansson lupasi neuvotella sotilasviranomaisten kanssa, mutta luuli niiden olevan lupauksissa mycket återhållsamma. Kysyi, mitä aseita ja paljonko me tarvitsisimme. Wastasin, etten nyt voinut antaa detaljitietoja, mutta tarvitsisimme mm ilmatorjuntatykkejä ja luullakseni kaikkea muita sotatarpeita, mitä Ruotsi voi antaa.

Keskustelu jatkui koko pitkälti. Pyysin harkitsemaan, eikö Ruotsi voisi asettaa Suomea ja muita Pohjoismaita muihin valtiohin nähden eri asemaan. Kysyin, että kun kysymys on Oslo-valtioista, siis puheena oli Hollanti ja Belgia, joilla on tilauksia Boforsissa. Hansson tuntui myöntävän sen. Lopuksi sovimme, että minä hankin tänään tietoja Helsingistä, mitä tarvitsemme ja Hansson puhuu sotilaiden kanssa. Huomenna palaan asiaan ja käännyn Sandlerin puoleen, joka tulee huomen aamulla Genevestä.

Heti palattuani Hanssonin luota soitin Mannerheimille ja kerroin keskustelusta Hanssonin kanssa. Mannerheim katsoo, että Ruotsin pitäisi asettaa meidät toiseen asemaan kuin Hollanti ja Belgia, koska me olemme Ruotsia lähempänä ja meidän asemamme on uhatumpi. Lupasi antaa tiedon tarpeista.

Pian sen jälkeen kl. ½ 2 soitti Cajander ja viittasi Mannerheimin ilmoituksiin ja keskusteluihin kanssani sekä ilmoitti, että hallitus on käsitellyt asian, ja pyysi minua hallituksen puolesta kääntymään Ruotsin asianomaisen ministerin puoleen esittämällä:
1) Että Ruotsi antaisi – möisi – meille anttitankkitykkejä, ilmapuolustustykkejä sekä ammunitionia niin paljon kuin mahdollista.
2) Että Ruotsin hallitus ottaisi harkittavaksi frågan om utförselförbud av Krigsmateriel (jotta voisi meille luovuttaa). Lupasin huomenna Sandlerin palattua koettaa päästä hänen puheilleen.

Samana päivänä 26/9’38 kävi Palojärvi Thörnellin puheilla hänen kutsustaan. Thörnell antoi periaatteellisen suostumuksen siihen, että unkarilaisista ilmatorjuntatykeistä – 30 kpl. – osa annetaan Suomelle lainaksi, jos ne saadaan Unkarista. Thörnell näkyi olleen siihen nähden optimisti. Kun Palojärvi oli viitannut siihen, että Ruotsikin voisi havaita välttämättömäksi panna voimaan utförselförbud för vapen, oli Thörnell vastannut (hymyillen) att den frågan är ännu för tidigt väckt.

26/9 ’38 kl. 8 illalla Hitler piti suuren puheensa, jossa sanoi pysyvänsä Godenbergissa esittämällään kannalla. Puheen jälkeen soitti Cajander kl. ½ 11 illalla (Tukholman aikaa) Helsingistä ja pyysi minua huomenna Sandleriltä kysymään, mikä on Sandlerin mielipide Hitlerin puheen johdosta ja miten kiireellinen Hitlerin ohjelman sovelluttaminen lienee ja mitä hän luulee lähipäivien kehityksestä. Mitä vaikuttaa Ahvenanmaan asiaan ja sen eteenpäin ajamiseen ja erityisesti ohjelman alternatiivi I:n soveltamiseen?

27/9’38 Kl. 1/2 1 olin Sandlerin luona, joka aamulla oli palannut Genevestä.

Aseiden saanti Ruotsista. Tarvitsemme ilmatorjuntatykkejä, antitankkitykkejä, ammuksia.Unkarilaiset kanuunat.

SANDLER: Saamme osan, jos saamme irti, jota Sandler epäili.

Lausuin tarvitsevamme muitakin aseita kuin unkarilaisia tykkejä. Eikö Boforsissa ole niitä,
joita Ruotsi voisi antaa meille. Sandler ei tiennyt, mitä Boforsissa on. Jos on niin annetaan.
Siellä on Hollannin tilaus. Kysyin eikö Ruotsi aio asettaa utförselförbud kuten Unkari ja onko
Boforsilla tilattuja aselähetyksiä.

SANDLER: Sitä asiaa ei voi ratkaista ennen kuin nähdään, tuleeko sota s.o. vasta 1/10 jälkeen.

Kysyin onko Boforsilla aselähetyksiä ennen 1/10, joten ne voidaan viedä pois.

SANDLER: Hänen tietääkseen ei ole Boforsilla aselähetyksiä lähipäivinä. Siellä on Hollannin
tilaus. Sitä on vaikea pidättää, koska Hollanti on neutraali maa eikä sekaannu sotaan.

Sitten otin [puheeksi] Ahvenanmaan asian, alternatiivi I.

SANDLER: Ruotsin toimet ja yhteistoiminta riippuu siitä, että Suomi tekee esityksen myös mikäli koskee alternatiivi I. Mutta i underhandlingar on ennakolta sovittava asiasta. Sandlerin mielestä ei olisi ryhdyttävä förhastade åtgärder, ettei herätä pahaa huomiota erityisesti Wenäjällä, mutta sotilaiden valmistelutöitä. Nyt on Ehrensvärd ja Airo rekognosceraamassa Ahvenanmaalla.

Kysyin Genevessä keskusteluista Litvinovin kanssa Ahvenanmaan linnoittamisesta. Sandler, kuten Holsti, oli useamman kerran keskustellut Litvinovin kanssa Ahvenanmaasta ja Litvinov oli asettunut ymmärtävälle kannalle, vaikka ei ollut voinut sanoa mitään lopullista.

Neuvottelut Ahvenanmaalaisten kanssa. Sandler valmis matkustamaan Helsinkiin, mutta lykättävä yli 1/10. Kun huomautin ahvenanmaalaisten vastustuksesta, lausui Sandler: “Meidän ei pidä ajatella, että ahvenanmaalaiset ei suostuisi – olisi mukana. Jos niin kävisi, vaikeuttaisi se kovasti asiaa täällä Ruotsissa.”

Sandler katsoo, ettei kaikki toiveet Saksan-Tshekkoslovakian riidan rauhallisesta ratkaisusta vielä ole hävinneet. On mahdollisuus till förhandlingar. Riippuu Hitleristä, tahtooko hän sitä käyttää!


27/9’38 Pääministeri Cajander soitti kaksi kertaa.

Ensiksi aseista. Tarvitsisimme paitsi edellämainittuja ilmatorjunta- ja antitankkikanuunia myös muita aseita ja sotatarvikkeita. Sen vuoksi oli Ruotsin hallitukselle esitettävä, että Ruotsin hallitus antaisi määräyksen sotilasjohdolle yhdessä Suomen sotilasjohdon kanssa tutkia – selvittää – missä määrin Ruotsi voisi auttaa Suomea sotatarvikeasiassa. (S.o. tarvitsemme kaikkia sotarvikkeita, mitä voidaan antaa!) Toivotaan, että molempien maiden sotilasjohdon yhdessä selvittäisi tämän asian.

Samalla Cajander ilmoitti, että ahvenanmaalaiset ei suostu Ahvenanmaan varustamiseen. Sundblom on yksipäinen. (Eräs ruotsalaisen eduskuntaryhmän jäsen oli ilmoittanut tämän Cajanderille.)

Tämän jälkeen puhuin telefonissa Mannerheimin kanssa ja tein selkoa hänelle keskusteluistani Sandlerin kanssa. Mannerheim katsoi, että nyttemmin ei enää ole aika keskustella ja tuumia, vaan on toimittava. Ahvenamaa on miehitettävä ja ryhdyttävä toimenpiteisiin sen puolustamiseksi. Wenäjän laivasto on täysin valmiina lähtemään Kronstadista ja Pietarista. Meidän pitäisi myös saada aseita ja muita sotatarvikkeita Ruotsista. Unkarin kanuunia Mannerheim ei luullut saatavan. Grandell on nuori eikä osaa arvostella asioita.

Boheman soitti Unkarin kanuunista. Ilmoitti, että Ruotsi ei saa kanuunia irti. Jos Suomi saa, niin Ruotsi antaa Suomelle niistä minst 8 kpl (2 patteria).

27/9’38 iltapäivällä soitti Cajander uudestaan. Mannerheim oli minun keskusteluni johdosta puhunut Cajanderin kanssa ja Cajander kehotti minua suullisesti sondeeraamaan Sandlerin kautta Ruotsin hallitusta, onko Ruotsi valmis yhdessä Suomen kanssa miehittämään Ahvenanmaan, jos tilanne käy uhkaavaksi ja Suomen hallitus sitä sähkösanomalla pyytää. a) Wenäjän sotalaivasto on lähtövalmiina – lähtemään laivastona. b) Se mitä Holsti on ilmoittanut Sandlerille ennen.

28/9 ’38 olin kl. 3 Sandlerin luona.

I. Esitin sondeerauksena huruvida Sverige vore berett att tillsammans med Finland besätta Åland för den händelse att det politiska läget blir hotande – akut hotande – och ifall Finland
regering därom änhåller. (a) Den ryska krigsflottan står färdig att avsegla. b) Hänvisar till
det som minister Holsti tidigare meddelat Sandler
.)

SANDLER: Finlands regering anser alltså att ännu läget icke är så akut hotande. Myönsin. Sandler sade att det är även hans (Sandlers) åsikt. Itse asiasta Sandler lausui esittävänsä asian hallitukselle, koska yksin ei voinut siitä antaa vastausta. Ilmoitti, että utrikesnämnden kokoontuu ensi perjantaina, siis ylihuomenna, jolloin myös ottaa tämän asian esille. Edelleen Sandler huomautti, että tähän asiaan tarvitaan valtiopäivien suostumus, koska on kysymys sotaväen viemisestä valtakunnan rajojen ulkopuolelle.

Kysymykseeni, miten kauvan valtiopäivien kokoonkutsuminen vaatii – koska ne ei nyt ole koossa – vastasi Sandler lyhimmän ajan olevan kaksi päivää. Hallituksen ja utrikesnämndin kannasta lupasi antaa tiedon heti kuin se on mahdollista.

Sandler kysyi, tiedämmekö, mitä ordereja Wenäjän laivastolla on, johon vastasin, ettemme tiedä.

[Sandler ei muistanut], mitä koski Holstin aikaisempi ilmoitus. Vastasin, että siitä Holsti itse tarkemmin puhuu. (Holsti tulee tänään tai huomenna läpimatkalla Helsinkiin.)

II. Krigsmateriel. Lausuin, että paitsi ilmatorjunta ja antitankkikanuunoja ja ammuksia tarvisisimme myös muunlaisia sotatarvikkeita ja toivoisimme edelleen hartaasti saavamme niitä Ruotsista. Unkarin kanuunapartiasta ei näy tulevan mitään – se on hyvin epävarma. Lausuin edelleen, että meillä on ajateltu sellaista menettelyä, att de svenska militärmyndigheterna skulle få i uppdrag att tillsammans med de finska militärmyndigheterna utreda huruvida Sverige skulle kunna hjälpa Finland i fråga om krigsmateriel. Sandler asettui kuten ennenkin hyvin suosiolliselle kannalle. Ensin on Ruotsissa selvitettävä, onko yli oman tarpeen sotatarvikkeita. Jos [on,] niin Sandlerin mielestä on Suomelle annettava.

Keskustelu kääntyi taas mahdolliseen aseidenvientikieltoon. Sandler uudisti, että sitä ei voi panna voimaan ennen kuin on selvyys, tuleeko sota vai ei. Jos nyt jo se pantaisiin, niin jotkut vallat voisi katsoa sitä epäystävälliseksi teoksi. Mutta Sandler piti todennäköisenä, että se, jos sota alkaa, säädetään. Näinä päivinä ei hänen tietääkseen Boforsista tilauksia lähetetä. Jos vientikielto tulee toimeen ja Boforsissa on aseita, joita voidaan luovuttaa Suomelle, niin katsotaan, mitä voidaan antaa Suomelle. Lupasi antaa näistä seikoista tiedon heti, kun se on mahdollista.

Ernst Linder kävi luonani 27/9’38. Puhuimme sodasta. Linder tuntui olevan Saksaa vastaan. Saksa häviää varmasti sodan, i det långa loppet, jos sota on yleinen ja Englanti ja Ranska on mukana. Suomessa kuuluu saksalaismielisyys olevan levinnyt ja jos Suomi menee Saksan puolelle sodassa, joutuu se Saksan hävitessä vaikeaan asemaan. Minä sanoin, että Suomi tulee noudattamaan ankaraa neutralisuutta ja pysymään sodasta erillään. “Me tulemme olemaan ainakin yhtä neutraleja, kuin Ruotsi”, sanoin. Puhuimme sitten paljon sodan mahdollisuudesta. Linder ei pitänyt ollenkaan saksalaisista. Saksa on Ranskaa heikompi, sillä ei ole riittävästi
harjoitettuja sotavoimia eikä voi taloudellisesti kestää sotaa. Ei yhtynyt siihen, mitä Göhringin puheessa Nürnburgissä oli esitetty Saksan mahdollisuudesta tulla toimeen yksin, vaikka blokaadi tulisi.

28/9 ’38 Amerikan uusi lähettiläs Sterling kävi tulovisiitillä luonani. Sterling ei luule sotaa voitavan välttää, koska Hitler on mennyt niin pitkälle, ettei voi perääntyä. Yhdysvallat eivät tule ottamaan siihen osaa. Sterling kysyi Ahvenanmaan asiasta. Wastasin, että kysymys on Suomen ja Ruotsin hallitusten välillä neuvottelujen ja harkinnan alaisena, mutta vielä ei ole lopullisiin päätöksiin tultu.

28/9 ’38 Salasähke Helsingistä: “Jos teiltä että meillä ryhdytty muutamia päiviä sitten sotilaallisiin varovaisuustoimiin lähinnä kutsumalla joku tuhat reserviläisiä harjoituksiin mikä saatettu Saksan Wenäjän tietoon täkäläisten sotilasasiamiesten kautta.”

Salasähke 29/9 ’38 kl. 4.42 (yöllä):
Helsingistä 29.9.38 klo 4.42 Finlandia Stockholm 34 Venäjän laivasto tjugofyra tio fem sivuuttanut Suursaaren. Varovaisuussyistä kuormausharjoituksessa Turussa ollut pataljoona laivataan. Se on valmis astumaan maihin Ahvenanmaalle mikäli tilanne huomenna näyttää sitä vaativan muuten palaa Turkuun. Holstin Ruotsin kanssa sovittava maallenoususta ja Ruotsin avunannosta sekä ehdotettava alternatiivi yhden mahdollisimman pikaista hyväksymistä.

29/9 kl. ½ 1 Pakaslahti soitti: Laivat, joihin sijoitettu pataljona, on edelleen Turussa lähtövalmiina. Wenäläiset sotalaivat ovat nyt Porkkalan-Hangon välillä (siis kulkeneet niin pitkälle kuin ovat ehtineet). Mihin menevät, ei tietoa.
Kl. 1 ilmoitin tämän Bohemanille. Boheman ei luullut Venäjän laivojen aikovan Ahvenanmaalle. “Vad skulle de göra där?” Katsoo luonnolliseksi, että venäläiset laivat on lähteneet ulos Kronstadtista, sillä Suomenlahden perukassa ne ei voisi tehdä mitään. Sanoi, että valtiopäivien päätöstä ei tarvita sotajoukkojen lähettämiseen ulkomaalle, vaan että valtiopäivät on kutsuttu kokoon.

29/9 ’38 Holsti saapui Genevestä matkalla Helsinkiin. Kävi Sandlerin luona kl. 8. Holsti kertoi: Sandlerin kanssa [keskustelu] Ahvenanmaan puolustuksesta. Sandlerin mielestä tilanne ei epätoivoinen erittäin kun 4-vallankonferenssi kokoontuu. Hitlerin ehdot. Rauha mahdollinen. Sen vuoksi Ruotsin myötävaikutus Ahvenanmaan miehittämiseen ei nyt [ajankohtainen], erittäin kun siihen tarvitaan valtiopäivien suostumus. Mutta jos Münchenin konferenssissa ei tulosta, niin silloin on läget hotande ja toimiin voidaan ryhtyä. Waltiopäivät kokoontuu joka tapauksessa näinä päivinä. (Tämän Boheman sanoi erehdykseksi.) Sandlerilla ei ollut mitään sitä vastaan, että Suomi vie joukkoja Ahvenanmaalle puolustustarkoituksessa. Holsti soittaa
Sandlerille tänään kl. 6 illalla. Hän lensi Helsinkiin kl. 1/2 10.

29/9’38 Käydessäni Bohemanille ilmoittamassa edellä mainittujen sähkösanomien sisältöä, Boheman sanoi, ettei hän pitänyt vielä rauhaa turvattuna. Hitlerin mentaliteetti, päättäen hänen sanoistaan Chamberlainille (kts Chamberlainin puhe alahuoneessa) on niin merkillinen ja kauhea, että Boheman ei luottanut siihen, että hän hyväksyy rauhallisen menettelyn. Boheman ei ollut varma, että Saksa häviäisi sodan (kuten monet täällä Ruotsissa luulee).

29/9’38 Sveitsin uusi lähettiläs Dinichert luonani tulokäynnillä. Pitkä keskustelu – tunnin. Dinichert luuli, että rauha säilyy. Hitler alistuu, kun tietää, että Englanti “marssii häntä vastaan”. Niin oli asia 20–21/5’38. Nyt Hitler tietää, että Englanti menee sotaan ja hän myöntyy. Dinichert kysyi myös Ahvenanmaasta. Vastasin niin kuin on sovittu. Sanoi, että kaiketi Pohjoismaat ovat rauhan puolella. Myönsin sen – me samalla kannalla kuin Sveitsi.

29/9 ’38 Tshekkoslovakian aluetta jaetaan ilman, että maan hallitusta ja parlamenttia ollenkaan kuullaan – – Hitler ja Chamberlain päättävät siitä ja Daladier ja nyt Münchenissä Mussolini. Kuvaavaa nykyiselle ajalle ja miten pieniä kansoja kohdellaan. Missä on pienten turva? Nykyään päivästä päivään hetkestä hetkeen odotetaan, mitä tapahtuu. Mitä suuret – Hitler, Chamberlain – päättävät. Ja mitä Bolshevikki-Wenäjä hautoo mielessään.

30/9 ’38 Münchenissä päästy sovintoon. Sota vältetty. Se on hyvä. Mutta muuten on pienet vallat taas saaneet opetuksen. Niiden oikeudet ei merkitse mitään. Niiltä ei edes kysytä. Suuret määräävät mielensä mukaan niiden asioista. Kansainvälisissä suhteissa ei sopimuksilla ja kansainvälisellä oikeudella ole merkitystä. Ratkaiseva on realiset olot, realiset voimat ja niiden kehitys, mitä ne vaativat.

Kansallisuusaate on sudeettisaksalaisten asiassa jälleen osottanut voimansa. Se on viime 100 vuoden aikana ollut ainoa aate, johon on voitu perustaa.

On koetettava saada selville, mitä realinen kehityksen suunta vaatii, ja asetettava asiat sen mukaan. Diplomatialla ei saada todellisia tuloksia aikaan, sillä kirjaan pannaan realisten olojen vaatimat muutokset. Historian kulkua ei sillä voida estää eikä muuttaa. Versaillesissa Clemenceau, Lloyd George ym luulivat voivansa diplomatialla, s.o. pykälillä muuttaa todellisen elämän kulkua. Saivat aikaan kahdenkymmenen vuoden sekasorron ja nyt ei ole Versaillesin rauhasta enää juuri mitään jälellä. Kaikki, mihin Versaillesin miehet kajosivat, meni pilalle. He pilasivat myös Kansainliiton suuren aatteen.

30/9 ’38 Suomessa periaate, että kaupunkien ja muiden paikkakuntien nimet mukautuu kielellisessä suhteessa väestön kielen mukaan. On yksikielisiä ja kaksikielisiä. Tätä periaatetta ei voi noin suoraviivaisesti sovittaa. Kieli ei ole johdonmukainen. Meillä on ruotsinkielisiä historiallisia paikannimiä, joita olisi ruotsinkielisessä esityksessä käytettävä. Niitä ei ole monta, korkeintaan 10. Wiborg – alkuperäinen, Wiipuri on siitä huononnut. Uleåborg, Björneborg, Tavastehus, Olovsborg? Sveaborg – ja ehkä jotakin vielä. Obs! Me itse sanomme Tukholma eikä Stockholm. Ennen Pietari eikä Petersburg. Myös Lontoo eikä London (Lontoossa ei Londonissa).

30/9 ’38 Saksan koloniakysymyksen ratkaisevat suuret luultavasti pienten – Hollanti, Belgia, Portugali – kustannuksella. Se on konformiteetissa sudeettisaksalaisien kysymyksen ratkaisun kanssa. Sillä tavalla voidaan muiden kustannuksella säilyttää rauha tai lokaliseerata sota, mikä on nykyään suurvaltojen pää- ja ainoa pyrkimys.

3/10’38 Tshekkoslovakian kohtalo hirmuinen meille pienille kansoille. Kirjoitin tästä raportin (kts. sitä N:o 8). Tshekkoslovakia oli hyvin varustettu. Erinomainen armeija, hyvät teknilliset aseet. Joskin sudeettisaksalaiset ja unkarilaiset oli epäluotettavia, jäi vielä 600 à 800 000 miestä luotettavia joukkoja. Mutta Tshekkoslovakia ei voinut ryhtyä sotaan survaltaa Saksaa vastaan, vaikka olisi saanut ehkä jotakin apua muualta. Tämä osottaa: a) Että pienvalta voi joutua kahden kesken – yksin – suurvaltaa vastaan. b) Että pienen varustus yksin ei auta.
(Ruotsissa jo puhutaan kuten Tanskassa: “Wad skulde det nytte?”)

Jotakin meidän pienten olisi tehtävä. Joku – joskaan ei varma – tuki olisi maailman yleisessä mielipiteessä, waikka siihenkään ei pidä luottaa. Jos pienet ja keskikokoiset valtiot voisi saada edes jossakin määrässä kokoon, yhteiselle rintamalle nykyistä politiikkaa vastaan reageeraamaan, sitä esitin raportissani N:o 8.

Saksan uusi sotilasasiamies Oberst von Uthman tervehdyskäynnillä 1/10’38. Puhuimme m.m. [kosketellen] Saksan suuria ulkopoliittisia saavutuksia. Tshekkoslovakian kysymys viimeinen. Uthman valitti Ruotsin lehtien kantaa, kun puhuvat pahasti Saksasta.

MINÄ: Tshekkoslovakian asian ratkaisu on meille pienille kansoille epämielyttävä – vastenmielinen asia.

UTHMAN: Tshekkoslovakian tapaus on erikoistapaus. Kansallisen itsemääräämisoikeuden käyttäminen. Versaillesin rauhan korjaus. Sudeettisaksalaiset ovat aina halunneet Saksan yhteyteen. Sudeettisaksalaisten asia on siten luonnollinen. Mutta sitä ei ole pidettävä – se ei ole – mikään normaalitapaus, vaan erikoinen. Sen vuoksi pienten kansojen ei ole sitä pidettävä pelottavana esimerkkinä.

Uthman puhui ystävällisesti Suomesta. Suomi ei unohda vaan on “treu”.

Minä lausuin toivomuksen, että muutkin olisi samanlaisia meitä kohtaan eikä meitä unohtaisi.

3/10 ’38 Raporttini N:o 8. Menettelytapa mailman mielipiteen mobilisoimiseksi – esimerkiksi seuraavia keinoja:
1) Pienten maiden lähettiläät keskustelisivat keskenään näistä asiosta. Jos olisivat yksimielisiä, niin puhuisivat asiasta myös suurten maiden suurlähettiläiden kanssa eri kaupungeissa. Joten kävisi ilmi yleinen huolestuminen, mikä tässä asiassa vallitsee. Suurten edustajat kyllä raporteeraisivat keskustelut ministeriöilleen Lontooseen, Washingtoniin, Pariisiin ym.
2) Pienten maiden sanomalehdistö olisi saatava jatkuvasti – aika ajoin – kirjoittamaan asiasta niin, ettei se unohtuisi. Jos asiasta monien – kaikkien – pienten maiden lehdissä yhäti kirjoitettaisiin, niin se kyllä herättäisi huomiota ja tulisi tunnetuksi suurissa maissa ja niiden lehdissä lehtien kirjeenvaihtajien y.m. kautta.
3) Englannissa, Yhdysvalloissa, Ranskassa ym. olisi asiasta pienten valtojen lähettiläiden sopivasti puhuttava politiikkojen, sanomalehtimiesten ym. kanssa – ehkä myös ulkoministeririön edustajien kanssa – ja koetettava saada asia esille sanomalehdissä ja parlamenteissa y.m. Ylipäänsä tehtävä asiasta propagandaa.
4) Kansainliitossa ja sen kokouksissa olisi asia myös pidettävä esillä? Pienten kansojen asia on suuri ja ylevä aate, jonka pitäisi voida herättää vastakaikua kaikkialla jalommissa ihmisissä. Tämä ei ole yksipuolisen ja väärän nationalismin asian ajaminen – mitä vääryyksiä on, ne on korjattava – ajamme vain oikeudenmukaisuuden asiaa – sitä on aina terotettava. Eikä myöskään voi nähdä, että suurvaltojen tärkeät realiset intressit voisi olla tässä esteenä. Olen kirjoittanut ajatukseni raporttiin, jotta se lähetetään meidän lähettiläille ja he saavat aiheen sitä
miettiä ja lausua mitä siitä ajattelevat.

6/10 ’38 Cajander soitti ja pyysi minua laittamaan konkreettisen ehdotuksen siitä asiasta, jota raporttini N:o 8 koskee. Lupasin näinä päivinä promemorian. Cajander sanoi Sandlerin tulevan Helsinkiin 19/10. Silloin pitäisi Ahvenanmaalaisten 7-komitean tulla Helsinkiin, jotta koettavat puhua yhdessä niille järkeä. Cajander kysyi, voivatko puhua Sandlerin kanssa siitä asiasta, jota raporttini N:o 8 koskee. Wastasin sen hyvin käyvän päinsä.

7/10 ’38 Wennolan kirja (vuodelta 1924) jossa hän sanoo, että sodan jälkeen tarvittaisiin toisia miehiä kuin 1917—1918 (jotka olivat taistelleet ja tehneet Suomen itsenäisyyden). (Wennola kuului jälkimmäisiin, samoin K. J. Ståhlberg – Svinhufvud, jääkärit ym. edellisiin.) Samoin Fouché Rouva Suorasuussa.

7/10 ’38 Elias Erkko luonani läpimatkalla Lontooseen. Pitkaä keskustelu. Erkko:

1. Ahvenanmaa olisi pian varustettava, vaikka ahvenanmaalaiset ei suostuisikaan.

2. Tshekkoslovakian kohtalo. Esitin ajatuksiani (kts. raportti N.o 8). Erkon mielestä moraaliset argumentit ei enää tepsi – auta. Se ajanjakso, jolloin niihin luotettiin (1920 -luku, Kansainliitto) on nyt ohi. Englanti ajaa ja katsoo vain omia etujaan, kuten muutkin suurvallat. Meidän on, paitsi varustettava, katsottava, ettei Wenäjällä ole aihetta meitä vastaa. Hyvä kuitenkin olisi, jos pienet vallat saataisiin kokoon.

3. Tshekkoslovakian asian kautta on Englanti menettänyt meidän pienten kansain luottamuksen.

4. Yhtä mieltä minun kanssani, että pienten huolestuminen olisi tuotava ilmi.

5. Tshekkoslovakian asiassa olisi Englannin ja Ranskan jo aikaisemmin pitänyt ilmoittaa Tshekkoslovakialle, etteivät auta. Tshekkoslovakia olisi voinut paremmin sopia asiat sudeettisaksalaisten kanssa.

6. Kriisi ollut meille hyvä opetus. Näyttänyt, mitä meiltä puuttuu puolustuksessa – hyvinkin tärkeitä asiaoita. (Puolustusjoukkoja lähetettiin Pohjois-Suomeen kriisin aikana. Osottaa, että se puoli on tärkeä.)

7. Erkon mielestä meiltä nykyään puuttuu poliittisia johtajia – jos vertaa entisiin aikoihin, käy nykyajan heikkous ilmi. Mannerheim on hoitanut hyvin puolustusasian myös poliittisiin piireihin – puolueihin nähden.

8. Politiikassa meidän on pysyttävä erillämme suurvaltain blokeista ja niiden seurasta – neutraliteetti. On saatava mailma luottamaan meidän neutraliteettiimme. Ei ole hyvä, että upseerit puhuvat Saksan puolesta ja sen avusta meille.

9. Meidän kehitettävä Pohjois-Suomen teollisuutta. Se vahvistaa myös puolustustamme. Oma typpiteollisuus on tärkeä.

10. Myös meillä on viime päivinä alettu ymmärtää pienten kansojen vaarallinen tila nykyisen suurvaltapolitiikan johdosta.

11. Ahvenanmaan varustaminen. Jos me yksin sen varustamme, niin mitä sanoo Ruotsi? Tyytyykö paljaaseen paperiprotestiin? Entä Wenäjä?

12. Erkko luuli, että Wenäjä pyrkii Atlantille siinä tapauksessa, että uhkaa Suomea. Muuten ei Wenäjä lähde Suomen kimppuun.

MINÄ: Ruotsissa ei tätä uskota.

13. Ahvenanmaa. Erkko pelkää, jos ruotsalaiset tulevat Ahvenanmaalle – ottamaan osaa sen miehittämiseen. Muistelee vuoden 1918 tapauksia, jolloin ruotsalaiset oli Ahvenanmaalla. Erkko tuli sen kautta Helsinkiin.

8/10 ’38 Bokförläggaren Holger Schildt luonani. Ilmoitti, että Sillanpää tulee Tukholmaan 18/10 pariksi päiväksi kiittääkseen ruotsalaisia kirjailijoita heidän hyllning hänen 50-vuotispäivänä. Sovimme, että Alli ja minä pidämme päivällisen meillä 18/10.

8/10 ’38 Kävin Sveitsin uuden ministerin Dinnichertin luona vastavisiitillä. Siellä myös Hollannin ministeri van Nagel. Pitkä keskustelu pienten valtojen asemasta ja tulevaisuudesta. Otin puheeksi ajatukseni, jotka raportissa N:o 8. Molemmat ministerit oli siitä intresseerattuja ja hyväksyivät minun ajatukseni. Erityisesti Dinnichert otti osaa keskusteluun ja tuntui olevan kiinnostunut minun ajatuksistani.

8/10 ’38 Kenraali Nenonen täällä kanuuna-asioissa. Luonani lyhyellä käynnillä. Puhuimme äskeisestä kriisistä.

NENONEN Se ei vielä lopullisesti ohi. Suurvaltoihin ei Englantiin eikä Ranskaan enempää kuin Saksaan ole luotettava. Wenäjällä nykyään huonosti asiat. Puhdistukset jatkuvat. Wenäjä ei halua ulkoisia selkkauksia. Ei uskaltanut lähteä auttamaan Tshekkoslovakiaa edes Puolaa vastaan Münchenin kokouksen jälkeen. Kun siellä oli sudeettisaksalaisten asia selvitetty ja Puola uhkasi Tshekkoslovakiaa, pyysi Tshekkoslovakia Wenäjältä apua, mutta Wenäjä kieltäytyi.

Se Nenosen mielestä osottaa, miten huonosti asiat Wenäjällä ovat.

Ahvenanmaa olisi Nenosen mielestä varustettava. Ruotsin asema on sotilaspoliittisesti turvallisempi kuin Suomen. Waikka Wenäjän raja kulki yli 100 vuotta Pohjanlahdella ja Tornion- ja Muonionjoella, ei Ruotsilla Nenosen mielestä ollut vaaraa.

Tähän on huomautettava mitä R. Kjellén sanoo esimerkiksi Politiska Handböcker IV Sverige (1917) s. 14—16. Ruotsin asema muuttui kokonaan 1890-luvulta alkaen. Sitä ennen Ruotsi oli kolmen pienen valtion (Suomi, Norja Tanska) ympäröimä, sen asema erittäin turvallinen. Mutta sitten [tilanne] kokonaan muuttui ja Ruotsi tuli suurvaltojen, Wenäjän, Englannin ja Saksan puristuksen alaiseksi. Jos [sitä] olisi jatkunut, olisi Wenäjän puristus yhä suurentunut.

Nyt (1938) sodan jälkeen on Ruotsin asema parantunut, kun Suomi on itsenäinen. Wenäjän puristus on poissa. Sen vuoksi on Suomen itsenäisyys Ruotsille tärkeä.

11/10 ’38 Rudolf Walden luonani. (Hän täällä kokouksissa.) Pitkä keskustelu. Walden:

1. Yhteistoiminta Suomen ja Ruotsin (sekä muiden Pohjoismaiden) kanssa viime vuosina mennyt kovin ilahuttavasti eteenpäin.

2. Äskeinen Tshekkoslovakian kriisi opettanut. Meillä varustukset aivan kesken. Puuttuu ilmatorjunta- ja tankkitykit, laivasto – ei varastoja.

3. Perushankintaohjelma olisi 2 à 3 vuodessa täytettävä lainalla. Emme voi odottaa alkuperäistä seitsemää vuotta.

4. Laivasto välttämätön. Moottoritorpedoveneet hyviä eikä kalliita. Mutta ei ole meriupseereja. Olisi saatava ulkomaalta amiraali.

5. Pohjoismainen suuntautuminen ei vahingoita, vaikka hyöty olisikin pieni. Mutta Ahvenanmaan puolustaminen yhdessä Ruotsin kanssa tärkeä. Suomen ja Ruotsin laivastot olisi niin kehitettävät, että yhdessä kykenevät puolustamaan Ahvenanmaan ja Pohjanlahden.

6. Kun puolustus on niin vahva, kuin voimme saada aikaan, kykenemme puolustautumaan edes jonkun aikaa. Ehkä sillä aikaa saadaan apua.

7. Walden oli samaa mieltä, kuin minä, että Wenäjä on heikossa tilassa eikä halua ulkomaisia selkkauksia.

8. Hallituksessa ja eduskunnassa ei ole riittävästi puolustustahtoa.

9. Suomen etujen mukaista ei ole Waldenin mielestä, että Bolshevikki-Wenäjä tulee isoloiduksi. Silloin voi helpommin kääntyä meitä ja muita naapurejaan vastaan ja tulla niille vaaralliseksi.

12/10 ’38 Idman, Warsovasta täällä paluumatkalla Helsingistä Warsovaan jättämään rappellikirjeensä. Asetettu disponibiliteettiin. Kertoi tästä merkillisestä tapauksesta (kts. hänen intervjuuinsa Uudessa Suomessa tänään.) Keskustelimme politiikasta. Idmanin raportit hyviä. Hänellä ollut oikea käsitys Tshekkoslovakian asiasta.

1. Kerroin tuumistani (raportti n:o 8). Idman samaa mieltä, että pitäisi koettaa tehdä jotakin. Alleviivata kansallisuusaatetta, kansallisuuksien oikeutta elää omaa elämäänsä. Se on positiivinen – ainoa aate, mikä meille turva. Liitot ei auta – Tshekkoslovakian esimerkki.

2. Saksassa on niitä, jotka odottavat bolshevismin Wenäjällä kukistuvan ennemmin tai myöhemmin ja sitten Saksan ja Wenäjän ryhtyvän yhteistoimintaan. Siitä tulisi hirmuinen voimakeskus.

3. Tshekkoslovakia tulee seuraamaan Saksaa politiikassaan. Erityisesti taloudellisessa suhteessa se on läheisesti riippuvainen Saksasta.

4. Puola ja myös Saksa on intreseerattu Baltian valtioista, ettei joudu Wenäjälle. Wenäjä taas intresseerattu, etteivät joudu Saksalle tai Puolalle. Niillä siis bufferttivaltioiden luonne. Idmanin mielestä on Saksa ja Puola myös intresserattu, ettei Suomi joudu Wenäjälle. Saksa ja Puola ovat ainoat suurvallat, jotka voivat meitä auttaa Wenäjää vastaan. (Tulevatko sen tekemään, riippuu asianhaaroista.) Muualta emme voi odottaa apua.

5. Idman oli tyytymätön Cajanderin radiopuheeseen 8/9. Pääministeri ei saa ruveta arvostelemaan suurvaltojen menettelyä ja asettua puolueelliselle kannalle.

6. Cajander vihaa kovasti saksalaisia. Kun hän oli sanonut, [että] on hyvä, ettei syty sotaa, niin Cajander oli vastannut: “Jos se nyt sitten on niin hyvä.”

Jos asia on niin kuin Idman kertoi – eikä minulla ole syytä sitä epäillä – on Idmanin erottaminen tosiaan puolustamaton. Idman on paraita lähettiläitämme. Hän ajattelee Suomen ulkopoliittisia problemeja laajemmalta kannalta ja hänen raporttinsa ovat hyviä.

7. Idman sitä mieltä, että Hitlerin asema nyt kovasti vahvistunut. Nekin jotka ovat tyytymättömiä, ylpeitä siitä, että kuuluvat suureen kansaan, joka saavuttaa tällaisia voittoja. Suurten kansojen ylpeys.

12/10 ’38 Soitin Cajanderille.

1. Lupasin promemorian raportti N:o 8 asiassa näinä päivinä. Sandler sairas, menee Helsinkiin vasta tämän kuun lopussa. Cajander sanoi hallituksen jäsenten olevan hyvin intresserattuja minun raportissa N:o 8 esittämistäni asioista. Kysyi vielä, voivatko ottaa asian esille Sandlerin kanssa. Vastasin myöntäen.

2. Cajander lähettänyt Ahvenanmaan maaherralle kirjeen. Pyytänyt kutsumaan Ahvenanmaan landstingin ylimääräiseen kokoukseen niin pian kuin mahdollista. Kokoontuu 27/10 käsittelemään itsehallitolain 27§ (asevelvollisuus) asiaa alustavasti. Sen jälkeen Sandler Helsinkiin. Cajander mainitsi, että Sandler olisi halunnut, että Ahvenanmaan käräjille olisi annettu myösmolemmat alternatiiviset ehdotukset N:ot 1 ja 2. Mutta Suomen hallitus ei ole suostunut siihen, sillä jos ahvenanmaalaiset panisi vastaan, niin se vaikeuttaisi asiaa. Sanoin Cajanderille, että jos ahvenanmaalaiset ei suostu, niin meidän on esitettävä Ruotsin hallitukselle, että Ahvenanmaan linnoitusasiaa on ajettava ilman heidän suostumustaan. Cajander oli samaa mieltä.

3. Puhuimme myös Idmanin asiasta. Cajander sanoi, [ettei] asia ei ole sellainen kuin hälinästä päättäisi. Kun tavataan, niin hän puhuu millainen asia on.

13/10 ’38 Uusi Suomi tyhmyyksissään on saanut aikaan suuren hälinän kirjoittamalla joku päivä sitten Idmanin jutun johdosta pääkirjoituksen, joka oli tähdätty hallitusta vastaan ja jossa letkautettiin Kukkosta ja Sventorzeskia, koska luultiin heidän pyrkivän lähettiläiksi. Uusi Suomi ei tee muuta kuin tyhmyyksiä. Maalaisliittolaiset lehdet ovat vastanneet kiukkuisesti ja vetäneet minun mukaan. Tämän päivän Sosialidemokraatissa on myös Sasu Punanen omalla tavallaan kirjoitellut. Muka “oikeistolaiset” ovat tahtoneet miehiään paikoille. (Kaikki minun ystäväni olivat lähtöäni vastaan, paitsi Arajärvi.) Surkeata, että puoluepolitiikka täten sotkee kaikki asiat.

13/10 ’38 Pääministeri A.K. Cajander, H.V. Uuden Suomen typerän, puoluepoliittisista syistä johtuneen kirjoittelun johdosta lähettiläiden nimitysasioista on minunkin nimeni vedetty mukaan ei vain Suomen Sosialidemokraatin ja sen Sasu Punasen kirjoituksissa vaan myös maalaisliittolaisissa lehdissä. Itse kirjoittelu ei vaikuta minuun personallisesti mitään. En ole siitä riippuvainen. Mutta olen näistä kirjoituksista havainnut, että toiminnalleni täällä ei panna mitään sanottavaa arvoa, vaan luullaan minun tavoitelleen ja tavoittelevan joitakin mieskohtaisia rahallisia etuja ja tulleen tänne “oikeistolaisten” toimittamana ja poliittisista syistä. Tämä jo koskee kunniaani. Walitettavasti en voi ollessani tässä virassa julkisesti asiaan kajota enempää kuin idioottisiin muihin minuakin koskeviin viimeaikaisiin kirjoitteluihin. Täytyy jättää ne siksi, kunnes taas olen vapaa mies. Lähdin tänne vasten kaikkien ystävieni mielipidettä – erityisesti olivat Kokoomuspuolueen johtomiehet jyrkästi vastaan – vain Arajärvi, vanhana “suomettarelaisena” katsoi – niin kuin minäkin – että jos voin olla avuksi yhteisten asioiden hoidossa, ei siitä ole pois vetäydyttävä. Myös Tanner olisi tahtonut minun jäävän Suomeen,
vaikka luuli yleisesti tyydytyksellä nähtävän minut Tukholmassa. Minun puoleltani se oli mieskohtaisesti uhraus. Sen pitäisi jokaisen minun olojani ja asemaani tuntevan ymmärtää. Ilmoitin myös ennen nimitystäni Holstille, että hänen ja Kallion hallituksen, joka oli astunut Kivimäen hallituksen tilalle ennen nimitystäni, ei pitänyt katsoa itseään sidotuksi Kivimäen hallituksen kanssa tapahtuneisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin, vaan että minulle oli mieluista, jos pääsisin asiasta vapaaksi ja Tukholman paikka järjestettäisiin toisin. Jotten tuottaisi
vaikeuksia uudelle hallitukselle, sanoin kuitenkin pysyväni lupauksessani. Olen myös kirjeessä 11/4 ’37 erään toisen asian yhteydessä kirjoittanut Holstille, että “sittenkun on kulunut niin paljon aikaa, että muutos ’anständigtvis’ saattaa tulla kysymykseen, palaan asiaan. Koska aina olen harrastanut ja edelleen harrastan yleisiä asioita, en tule tekemään vaikeuksia lähtemällä täältä ajattomalla ajalla pois, jos oloni ja työni täällä katsotaan yhteisten asioiden hoitamisen kannalta hyödylliseksi.” Kuten Sinulle Veneziasta kirjoitin, olen aikonut olla täällä ensi vuoden loppuun, jos palveluksiani katsotaan tarvittavan – voidakseni olla apuna vireillä olevien
tärkeiden asioiden käsittelyssä. Ymmärrät kuitenkin hyvin, että minulle olo täällä käy entistä ikävämmäksi sen jälkeen, mitä lehdet kirjoittelevat. Taloudellisesti tämä on minulle epäedullista – olen täälläolo-ajaksi luopunut huomattavista tuloista. Valtiolta saamani palkkiot eivät riitä menoihin. Jos siis käsitys hallitusta kannattavissa piireissä on, ettei työni täällä ei ole tarpeen, haluan ottaa esille kysymyksen täältä pois pääsemisestäni. Mitä tulee jälkeläiseeni, luulisin maltillisen sosialidemokraatin, joka olisi riittävän “representtatiivi”, täällä Ruotsissa
ei voi sitäkään aivan unohtaa, sopivan tänne. Sellainen mies kuin Tanner olisi erinomainen, mutta arvaan, että häntä tarvitaan Suomessa. Sventorzeskia en tunne kuin pintapuoliseti, mutta häntäkin voisi ajatella. Tietysti myös muita kuin sosialidemoraatteja olisi tänne sopivia. Maalaisliittolaiset Kukkonen ja Hannula eivät olisi hullumpia, edellyttäen että tulevat toimeen puheessa muiden diplomaattien kanssa. Samalla edellytyksellä olisi Kivimäki hyvä, jos olisi saatavissa. Olen edelleen – vastoin Uuden Suomen kirjoitteluja – sitä mieltä, että meidän diplomatiaamme olisi saatava uusia voimia ulkopuolelta. Olen kovin iloinen, että Procopé tuli takaisin. Pyydän Sinua ajattelemaan tätä asiaa. Kuten sanottu, mikään ei minulle olisi mieskohtaisesti mielyttävämpää, kuin päästä täältä pois. Ymmärrän kyllä, että maan kannalta ei lähettiläiden muuttaminen lyhyen ajan perästä ole edullista eikä hauskaa ja tämä seikka kiusaa minua, joka olen aina koettanut katsella asioita yleisen edun kannalta. Kirjoitan tämän Sinulle, kun viime aikoina olen ollut Sinun kanssasi kosketuksessa maan asioista. Kirje ei ole muihin hallituksen jäseniin nähden tarkoitettu salaiseksi. Tervehtien arvoisaa Rouvaasi Parhain terveisin Ystävyydessä J.K.P.”

13/10 ’38 Kenraali R. Walden, Hyvä veli, Uusi Suomi ei tee muuta kuin tuhmuuksia. Nyt se on saanut aikaan yleisen sodan lähettiläiden nimitysasioissa, josta ei ole muuta kuin vahinkoa. Uusi Suomi on sekottanut sisäpoliittisia puoluenäkökohtia diplomaattisiin asioihin, ja typeränkin ihmisen pitäisi ymmärtää sellaisen menettelyn vahingollisuus. Tähän kamppanjaan on maalaisliittolaisissa ja sosialidemokraattisissa lehdissä minunkin nimeni sekotettu. Kun minulle täällä olo on raskas uhraus samalla kun se on taloudellisestikin Olin aikonut olla täällä ensi vuoden loppuun, voidakseni ottaa osaa käsillä olevien tärkeiden puolustusaisioiden käsittelyyn. Olen. Kun minulle täälläolo on raskas uhraus – samalla kun se on taloudellisestikin uhraus epäedullista nyttemmin olen, päättänyt ottaa kysymyksen Nykyinen kampanja voi viedä siihen, että otan täältä poistumisestani nyt jo esille. Olen kirjoittanut siitä alustavasti tänään Helsinkiin. Olen myös lausunut jälkeläisestäni mielipiteeni, joka on täydellisesti ristiriidassa Uuden Suomen kirjoittelujen kanssa. Olen nimittäin sitä mieltä, että meidän ylen vaikeassa asemassamme on diplomatiaamme ja ulkohallintoomme saatava voimia ulkopuolelta karriärin, jossa niitä ei ole. Herrat Kukkonen ja Hannula ovat mielestäni hyviä, jos osaavat ranskaa niin paljon, että tulevat toimeen puheessa. Samoin luulen Sventorzeskin olevan hyvän. Järkevä sosialidemokraatti tai hyvä maalaisliittolainen olisi täällä paikallaan, jos sellainen olisi saatavissa. Waltiollinen vaikutus on täällä Hanssonilla ja Bramstorpilla ja heidän miehillään. Muiden piirien merkitys on vähäinen. Tulos Uuden Suomen hyökkäyksestä hallitusta vastaan on siis luultavasti minun poislähtöni ja sosialidemokraatin tai maalaisliittolaisen miehen tuleminen tilalleni. Tämän olisi Uuden Suomen kirjoittelijan pitänyt ymmärtää, jos
hän jotakin kykenee ymmärtää. Mutta niin on, että Uusi Suomi tekee kaikille asioille karhunpalveluksia. Ennen kuin Pentti ja kumppanit U.S:stä poistuvat on tapahtunut muutos Uuden Suomen johdossa toimituksessa, ei siitä eikä Kokoomuspuolueesta tule mitään. Maan asioita vain pilaavat. Ei heillä ole käsitystäkään konservatismista eikä sen perusperiaatteesta joka on, että – varsinkin tällaisina pienille kansoille suden aikoina – puolueriitoja ja riidan aiheita on kaikin mokomin vältettävä ja koetettava saada kansa kokoon maan yhteisten asioiden ajamisessa. Olen kokoomuspuolueeseen nähden täysin pessimistinen. Siellä luullaan rahalla voitavan päästä tuloksiin. Erehdys. Oikeisto käytti täällä äskeisissä vaaleissa hyvin paljon rahaa surkealla tuloksella. Kokoomuspuolue tarvitsisi henkistä pääomaa ja henkisiä resursseja, mutta niitä ei ole, kun kaikki, joilla sitä jonkun verran olisi, on saatettu jättämään puolue väistymään sivulle. Terveh, Parhain terveis, Kirjoitan tämän Sinulle sen johdosta, kun meillä äsken oli pitkä keskus Olisi odotettava, että Uusi Suomi kirjoittaisi ainakin diplomatiaa koskevista asioista varovaisemmin (nyt Uusi Suomi on nähtävästi tehnyt Idmanille surkea palveluksen) ja muistaisi, että nyt tarvitaan kokoavaa eikä hajottavaa ja repivää toimintaa. Parhain terveisin
Sinun. [MARGINAALISSA: Ei lähetetty.]

13/10’38 Suomalaiset – Sasu-Punanen ja maalaisliittolaiset – ei voi ymmärtää, että minä voin lähteä Tukholmaan muuten kuin rahan toivossa. Olisivat voineet nähdä, että Tukholmassa minun tuloni ei olleet sen suuremmat kuin vuosina 1935 ja 1936 ennen lähtöäni. Arvostelevat itsensä mukaan muita. Ei voi edellyttää, että voisi lähteä tarkoituksessa koettaa olla mukana auttamassa maan asioita. Se on jaloa isänmaallista kunnianhimoa, joka ei ole moitittavaa. Meidän kansamme on vielä alhaisella sivistyksen kannalla. Koko tämä menettely on alhaista.

14/10’38 Sain kirjeen Rantakarilta Idmanin jutusta – sekä Rantakarin promemorian Suomen ja Wenäjän välisestä suhteesta. Kirjoitin Rantakarille tunnustaen saaneeni paperit. Kirjeessä mainitsin sanomalehtikirjoittelujen harmittaneen minua ja vahvistaneen päätöstäni lähteä täältä pois jotenkin pian.

15/10 ’38 Suomen Sosialidemokraatin rääväsuinen Sasu Punanen kutsuu minua eläkevaariksi, joka on otettu diplomatiaan. Jules Cambon syntynyt 1845 tuli Berliiniin suurlähettilääksi 1907 eli 62 vuoden vanhana. Hänen veljensä Paul Cambon syntynyt 1843 oli Lontoossa suurlähettiläänä vuoteen 1920 jolloin erosi 77 vuotta vanhana. Oli jo 1913 – vuotta ennen sotaa 70 vuotta vanha. von Bülow lähetettiin joulukuussa 1914 raskaaseen tehtävään Italiaan 65 vuotta vanhana. Minä en ole mikään “eläkevaari”. Aioin erota KOP:n pääjohtajantoimesta jo aikaisemmin, mutta en voinut tehdä sitä ennen kuin kriisi oli ohi. Kun se oli ohi, erosin 10/12 ’34 – 64 vuotta vanhana. Olisin voinut olla vielä kauvemmin, jos olisin tahtonut. Nybom oli erotessaan 76 vuotta vanha – Arajärvi 70 vuotta.

15/10 ’38 Kreikan uusi lähettiläs Politis tervehdyskäynnillä. Hauska mies. Pitkä keskustelu.

1. Otin puheeksi raportissani N:o 8 esitetyn ajatuksen. Politis oli samaa mieltä, että olisi hyvä, jos voitaisiin tehdä jotakin mailman (moraliseen) mielipiteeseen vaikuttamiseksi, mutta on vaikea saada hajallaan olevia pieniä valtoja kokoon. Se myös voisi herättää joissakin suurissa tyytymättömyyttä ja se estää eräitä pieniä yhtymästä asiaan. Oli kuitenkin asian puolella ja sanoi, että jos Pohjoismaat, jotka muodostavat oman ryhmän, ottaisivat initiatiivin ja kääntyisivät sitten Hollannin ja Belgian puoleen, niin se olisi paras alku. Sitten kyllä muut pienet siihen yhtyisivät. (Siis sama ajatus kuin minun. Pitäisi varovaisesti toimia, ei kritiseerata Englannin ym menettelyä, puhua kansojen oikeudesta elää omaa elämäänsä ja valmiudesta poistaa epäkohdat.)

2. Puhuimme Saksasta. Politis luuli, että Saksa ei tyydy saavutuksiinsa, vaan tulee menemään eteenpäin ja koettamaan käyttämään sotilaallisia keinoja esimerkiksi Balkanin ja Itä-Euroopan valtioita kohtaan.

3. Politis tiedusteli Wenäjän oloista, mitä siellä ajatellaan nykyisistä tapauksista? Wastasin, en tiedä. Mutta luulemme Wenäjän olevan heikon upseerien ym. mestauksen johdosta.

Keskustelu oli hauska.

16/10 ’38 Tanskassa ollut pieni puolustuskeskustelu. Tulos plusmiinus nolla. Tanskan kansan suuri enemmistö edelleen kannalla “hvad skulle det nytte?”.

Ulkoministeri Munch sanoi: Viimeaikojen tapaukset ovat osottaneet kolme asiaa: 1. Kansainliitto ei voi antaa turvaa. 2. Allianssit ei anna turvaa pienelle kansalle (Tshekkoslovakia). 3. Hyvätkään varustukset ei auta pientä kansaa (Tshekkoslovakia).

Siis paljas negatiivinen tulos. Tanskalaiset puhuvat vain pohjoismaisesta kulturillisesta yhteistoiminnasta ja taloudellisesta.

17/10 ’38 Cajander soitti aamulla. Sanoi kirjeen tulevan tänään. Koko hallituksen puolesta ilmoitti tyytyväisyyden minun toimintaani ja toivomuksen, että jäisin Tukholmaan. Heikkinen oli ollut hyvin onneton siitä, että maalaisliittolaiset lehdet oli kirjoittaneet ja maininneet minustakin. Cajander sanoi, että lehtisota oli alkanut Uuden Suomen alotteesta ja kun sellainen syntyy, niin siitä joutuu syytömät ja sivulliset kärsimään. Sanoin Allin saaneen käsiinsä Sosialidemokraatin ja pahastuneen kovasti ja sanoneen, että “me koetamme parastamme ja sitten saamme tällaisen palkan. Mitä me täällä olemme, mennään pois.” Cajander toivoi, että Alli
“Rouva Paasikivi ottaisi asian rauhallisesti.” Cajander sanoi, että kyllä ne nyt loppuu paitsi Sasu Punaselle ei voi mitään. Edistysmieliset lehdet ei ole puhuneet mitään.
(Kirje ei saapunut vielä tänään.)

18/10’38 Eilen illalla maisteri Karl Ekman, Svenska Folkpartietin uusi sihteeri, piti esitelmän i Föreningen Svensk-Finlands vänner (Kutsu-uutisessa i Svenska Dagbladet sanottiin, että se on en förening, som konstituerats detta år för att upplysa den svenska allmänheten om förhållanden i vårt östra grannland och verka för svenskhetens bevarande därstädes.) Esitelmän aine “Aktuellt i Svensk-Finland”.
(Tarjanne ja Hjelt olivat läsnä. Ekman oli esittänyt kaikki valitukset yliopistolakia vastaan.)

18/10 ’38 Jugoslavian ministeri Straznicky kävi luonani ja kertoi hallitukseltaan saamansa kirjallisen määräyksen mukaisesti aivan luottamuksellisesti esittävänsä seuraavaa: Suomen pääkonsuli Zagrebissa Berkes on persona ingrata. Hänen yhteiskunnallinen asemansa on huono. Hän on ollut italialaisen Banca Commerciale Italianin konttorin johtaja, mutta on siitä erotettu. Eine lächerliche Figur. Wird von Talas stark gehalten. (Unter uns Straznicky sanoi, että Berkesin epäillään harjoittavan vakoilua Italian hyväksi.) Straznicky sanoi, että tämä ei
ole pienimmässäkään määrässä suunnattu Talasta vastaan. Lupasin saattaa tämän hallituksen tietoon ja antaa hänelle myöhemmin tiedon asian kulusta.

Samassa yhteydessä koskettelin vähän yleispolitiikkaa. Straznicky kertoi heidän tehneen sovinnon sekä Italian että Saksan kanssa. Olivat epäilleet asioiden menevän näin. Nyt ovat hyvässä asemassa. Kysyin, mitä Funkin puuhat merkitsevät? Saksan penetration pacifique ei Jugoslavia y.m. voi estää. Se on kauppaa ja sitä ei voi eikä ole syytä estää.

Keskustellessamme kansainvälisestä politiikasta Straznicky sanoi ollessaan huvilassaan Adrianmeren rannalla. Katsellessaan merelle ja näki siinä jälleen kuten ennenkin, että “suuret kalat syövät nielevät pienet”. Niin on kansainvälisessä politiikassakin.

MINÄ: Pieniä on Europassa 21 ja asukkaita 143 miljoonaa. Eikö voisi tehdä jotakin?

Straznicky näkyi olevan skeptillinen. Yleisen moralisen mielipiteen merkitykseen ei näkynyt panevan suurta painoa. Tuntui siltä, että Jugoslavia on yhä enemmän kääntynyt Saksan ja Italian puoleen ja pelkää Englannin ja Ranskan “johtoa”, jotta ei loukkaa akseli-valtioita (Saksaa ja Italiaa).

Tshekkoslovakian selkkauksessa sanoi Straznicky, että Englanti ja Ranska olisivat tahtoneet saada Wenäjän auttamaan Tshekkoslovakiaa, jotta olisi syntynyt sota Saksan ja Wenäjän välillä, ja ne molemmat olisi verblutet ja Englanti ja Ranska sitten siitä hyötyneet. (Miten tämä asian laita lie?)

18/10 ’38 Hitler näyttää Unkarin-Tshekkoslovakian riidassa asettuneen Unkarin vaatimuksia vastaan. Samoin Mussolini (= Hitler). Pienet sysätään syrjään.

18/10 ’38 Päivälliset luonamme Sillanpään täälläolon johdosta. Prins Wilhelm läsnä. – –. Usea oli estetty. Prins Eugen on Norjassa, Carl Laurin Göteborgissa, Gustaf Hellström sairas. Päivälliset ja ilta onnistui erinomaisesti. Kaikki tyytyväisiä. Prinssi oli kl. 1:een asti. Kaikin puolin onnistunut ilta.

19/10 ’38 Kävin Wenner-Grenin luona, joka tänä iltana lähtee matkalle – palaa toukokuussa.

1. Puhuin suomenkielen lehtorin viran tukemisesta. Sanoin tarvittavan 4500 kruunua vuodessa ensi syyslukukaudesta alkaen. Kysyin tahtoisiko hän jotakin tehdä. Wenner-Gren katsoi, että hänen lahjoitusrahastonsa – Samfundet Marguerite och Axel Wenner-Gren – voisi antaa tämän avustuksen. Eilen jaettiin siitä avustuksia lähes 800.000 kruunua. Sanoi, että sitten kun on palannut ensi toukokuussa katsotaan, mitä voidaan tehdä. Wenner-Gren katsoi, että kaikki hänen lahjoituksensa saavat kulkea Samfundetin kautta. “Själv är jag fattig man ty jag betalar skatter 85 %.” Minä huomautin, että asia täytyy järjestää ennen toukokuuta, sillä jo ensi lukukauden alussa on kysymys ratkaistava ja sovittava henkilön kanssa, joka syksystä tulee toimeen, joko Bergh, jos hän jää, tai joku muu. Olisi ikävä jos lehtoraatti olisi lopetettava. Wenner-Gren katsoi myös, että olisi ikävä, jos lehtoraatti olisi lopetettava ja merkitsi asian muistoon paperille ja sanoi puhuvansa Liljan kanssa, joka tietää aina hänen osoitteensa, ja käski kääntymään Liljan puoleen asiassa.

2. Wenner-Gren otti puheeksi suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin. Pesonen ei kykene. Jos olisi kykenevä, voisi kyllä saada tuloksia aikaan. Olisi haettava artikkeleja ja tehtävä työtä “utan arbete kan man nuförtiden ej få någonting till stånd, konkurrensen är hård, men prisen är i Finland lägre än i Sverige och därför bör man kunna åstadkomma resultat, om man arbetar och är förmögen. Pesonen är lat, gör ingenting utan lyfter bara lön. Jag skulle redan för länge sedan avskedat, men han har skickats från Finland och det är Finlands sak. Jag har tänkt skriva till Kahma.”

Minä huomautin, että tulokset eivät ole olleet hyvät – kauppatase ei parantunut. Tosin vaikeudet ehkä suuremmat kuin luullaan. (Tätä Wenner-Gren ei näkynyt hyväksyvän.) Sanoin käyväni pian Helsingissä ja lupasin puhua Kahman kanssa asiasta.

20/10 ’38 Iltalehdistä näkyy, että Puola suunnittelee aktiota pientä Liettuaa vastaan. Liettuan
kaikki Euroopassa olevat lähettiläät on kutsuttu kotiin neuvottelemaan. Saksan voitot Münchenissä ovat vaikuttaneet. Muutamassa viikossa on Keski-Europassa koko asema muuttunut. Ja ainoastaan aseellisen ylivoiman nojalla. Puola näkyy olevan yksi pahimpia, vaikka sillä itsellä on pahoja minoriteettiprobleemeja (joita ei ole koettanutkaan ratkaista).

21/10’38 Hilda, meidän keittäjätär, oli kesällä Suomessa ollessaan kuullut tuttaviensa sanovan– kun oli puhe meidän “edustuksestamme”: “Kansan varoja siellä käyttävät ja kuluttavat.” Ei
siis ole hyvä niin eikä näin.

21/10 ’38 Puhuin Cajanderin kanssa telefonissa.

1. Sandler tulee nähtävästi 3/11 Helsinkiin. On kolme päivää. Minun [mentävä] sinne samoiksi päiviksi.

2. Pohjoismainen ylioppilaskokous piti olla 1939 Helsingissä. Mutta suomen- ja ruotsinkieliset ylioppilaat ei ole sopineet keskenään, ja kokous on peruutettu. Eilen illalla sain Hannulalta paksun nipun asiapapereja siitä asiasta. Cajanderin mielestä Suomen ruotsinkieliset ylioppilaat ovat syypäitä. Eilisessä Hufvudstadsbladetissa on toimituksen puolesta kirjoitus, jossa asetutaan ruotsinkielisten ylioppilaitten puolelle ja syy pannaan suomenkielisten ylioppilaitten päälle. Pyysin Cajanderia harkitsemaan, olisiko aihetta julaista Hufvudstadsbladetissa vastaselitys, koska Hufvudstadsbladetin kirjoitusta tietysti täällä siteerataan ja sen nojalla asiaa arvostellaan. Cajander sanoi Hannulan kutsuneen luokseen tohtori Minkvistin [Mickwitz],
joka on ruotsinkielisten ylioppilaiden puheenjohtaja. Häneltä oli pari päivää sitten haastattelu
Hufvudstadsbladetissa.

21/10 ’38 Sillanpää piti esitelmän Tukholman ylioppilaskunnan kutsusta i Kårhuset om sina intryck från Svenska litteraturen. Sali täynnä kuulijoita. Hyvä esitelmä. Teki hyvän vaikutuksen.

23/10 ’38 Sillanpää matkusti pois Helsinkiin lentokoneella aamulla. Oli eilen illalla ottanut liikaa. Muuten on koko ajan ollut säännöllinen ja hänen käyntinsä on hyvin onnistunut. Lehdet ovat kovasti huomioineet. Matka on ollut hyödyksi.

26/10 ’38 Pöytäjärjestys. Placeringslista. Koko Ruotsin kansa on pantu yhteen jonoon ja numeroitu. Placeringslistan sisältö. Professorit alhaalla, niitä ei ole koko listassa, kun se ei ulotu niin alas. Diplomaattinen arvojärjestys ainoa, mitä on Wienin kongressin päätöksistä jälellä. “Yhteiskunnan oikea perustus on rankijärjestys!” (vitsi). Erään ruotsalaisen seremoniamestarin sana: “Minne jouduttaisiin, jos ihmisiä pitäisi plaseerata – asettaa pöytään – niiden henkisen painavuuden – merkityksen – mukaan!” Hyvä sana. Viralliset ja diplomaattipäivälliset.

Hakkaraisen kertomus. Joku diplomaatti oli asetettu askelta alemmas, jotta hän saisi sopivamman, hauskemman, kielitaitoisen daamin. Tuli valittamaan ulkoministeriöön. Selitettiin, että asetettu niin, jotta hänellä olisi hauskempaa. Vastaus: “Luuletteko te, että minä tulen teidän kutsuihinne huvin vuoksi – huvitellakseni?”

26/10 ’38 Kun Sillanpää palasi Helsinkiin, oli myös Suomen Sosialidemokraatissa haastattelu, jossa mainittiin m.m. Wenner-Gren, mutta ei minua. Suomen Puoluenäkökohdat kaikessa sotkeutuvat myös ulkopoliittisiin seikkoihin. Se on meillä onnettomuus. Sisäpoliittiset näkökohdat ei saisi vaikuttaa ulkopolitiikkaan. Ei ole mitään “demokraattista” ja “epädemokraattista”, “vasemmisto” ja “oikeisto” -ulkopolitiikkaa. On vain yksi ulkopolitiikka, Isänmaallinen.

Ilkka 25/10 ’38 Karhuvainion Esan kirjoituksessa oli m.m.: “Kun maalaisliitto ensiksi tappeli esille torppariasiat, niin oikeisto kauhistui, sillä torpparivapautus merkitsi sillä taholla suurten etuoikeuksien menetystä.” (Hävytöntä! Oikeisto juuri ajoi torppariasiat ja torpparivapautuksen.)

Tänään 27/10 ’38 alkoi Ahvenanmaan landstingin ylimääräinen kokous Presidentin kutsumana käsittelemään ahvenanmaalaisten asevelvollisuuskysymystä. Toissa päivänä sain Presidentin “meddelande” till landstinget beträffande denna sak.

Tänään 27/10 kävi luonani kreivi, everstiluutnantti Ehrensvärd. Keskustelimme lähes kaksi tuntia Ahvenanmaan asiasta. Hän oli lukenut Presidentin meddelande ja lakiehdotukset. Meddelande on Ehrensvärdin mielestä kirjoitettu “conciliant”. Mutta Ehrensvärd oli pessimistinen. Wiime aikoina – sitten viime heinäkuun – on yleinen mielipide täällä alkanut kääntyä Ahvenanmaan asiassa. Lakiehdotukset, jotka liitetty till meddelande till landstinget, ei tehneet hyvää vaikutusta. Ehrensvärd oli ajatellut, että Ahvenanmaalaisista muodostettaisiin erikoinen heidän säregna förhållanden vastaava joukko, mutta nyt on kysymys Suomen yleisen sotaväen järjestyksen ulottamisesta Ahvenanmaalle.

Kun kysyin, mitä Ehrensvärd erityisesti ajatteli, mainitsi hän, että ahvenanmaalaisia ei “varaktigt” mutta siis kuitenkin jossakin tapauksissa voitaisiin viedä ulos Ahvenanmaalta. Samoin oli komentokieli suomi. Wastasin, että hallituksen tarkoitus on ollut ottaa huomioon se, mitä kesän neuvotteluissa oli sovittu, eikä millään tavalla loukata ahvenanmaalaisten oikeuksia. “Varaktigt” sanonnasta voitaisiin sopia, sillä hallituksen tarkoitus ei ole, että ahvenanmaalaisia joukkoja viedään ulos Ahvenanmaalta.

Edelleen Ehrensvärd sanoi, että täällä luullaan, että Suomessa on saksalaismielisyys päässyt vallalle. Esimerkiksi äsken oli eräs suomalainen teollisuusmies puhunut, että on ymmärrettävää, että Saksa, jos sota syttyisi, miehittäisi Ahvenanmaan eikä se hänen mielestään Suomen kannalta olisikaan mikään uhkaava asia. Sen johdosta oli häneltä kysytty, mitä hän arveli, jos Saksa miehittäisi muitakin Suomen alueita, johon suomalainen oli vastannut, ettei sekään olisi niin kauheaa, sillä rauhanteossa kyllä saisimme alueemme takaisin. Saksan nykyinen nousu myös on lisännyt saksalaismielisyyttä Suomessa.

Wastasin, etten ole kuullut sellaista eikä tuo suomalainen teollisuusmies ole kuvaava Suomelle. Suomi noudattaa neutralia politiikkaa yhtä tarmokkaasti kuin Ruotsi – sodassa ehkäpä lujemminkin. Myös Ruotsissa on Saksan ystävyyttä ja se lienee myös viime aikana lisääntynyt – sen Ehrensvärd myönsi – enkä luule Ruotsin tässä suhteessa olevan juuri jälessä Suomesta. Sanoin muuten omasta puolestani olevani sitä mieltä, että antaisin ahvenanmaalaisille kaikki oikeudet. Että Ruotsissa seurataan, että ahvenamaalaisten oikeuksia ei loukata, sen ymmärrän. Mutta jos siinä suhteessa skrupulöst menettelemme, niin että ahvenanmaalaiset ei voi väittää heidän oikeuksiaan loukattavan, niin emme voi katsoa, että näin tärkeä asia voi jäädä ahvenanmaalaisten estettäväksi. Toivomme Ruotsin olevan kanssamme. Emme ymmärrä sitä kantaa, että Ruotsi luopuisi kannastaan Ahvenanmaan varustamiseen. Jos se sen tekee, emme sitä ymmärrä.

Myöhemmin kerroin tästä puhelimitse Cajanderille, joka kertoi, että Ahvenanmaalla oli landstingissä tänään asiat menneet hyvin. Ei tapahtunut mitään pahaa. Ahvenanmaalla kuuluu vastustus heikentyneen. Cajander toivoi asian menevän, ellei Ruotsista ahvenanmaalaisia yllytetä ja tueta vastustamaan. Cajander kertoi Sandlerin mukana tulevan Bohemanin tai Undénin ja Ehrensvärdin sekä sihteerin. Cajander sanoi “varaktigt” tarkoittavan sitä, että joihinkin teknillisiin kursseihin voi ahvenanmaalaiset asevelvolliset ottaa osaa ulkopuolella Ahvenanmaan. Komentokieltä koskevaa määräystä Hallitus Muodon 75 § [mukaan] ei voida muuttaa. Eikä
ahvenanmaalaisia joukkoja voida saada ulkopuolelle sotaväkeä eikä siis siten järjestää, että 75 § ei heitä koskisi. Mutta ahvenanmaalainen joukko voidaan asettaa suoranaisesti sotaväen päällikön alle.

Ehrensvärd oli myös viitannut siihen, että Tshekkoslovakian asian jälkeen on kansallisuuskysymys tullut uuteen vaiheeseen, uudesti esille. Mutta hänen mielestään ei lakiehdotukset viittaa siihen suuntaan, että Suomessa oltaisiin generösa. Torjuin tämän.

Keskustelussa Cajanderin kanssa telefonissa huomautin heti, että toisessa lakiehdotuksessa (asevelvollisuus) on määräyksiä, jotka koskevat ahvenanmaalaisten oikeuksia ja joista he ei luovu. Nyt niistä voisi säätää lailla, ilman heidän suostumustaan.
(Lakiehdotukset on huonosti valmistetut.)

27/10 ’38 Palojärvi – Ahvenanmaan asia – katsoi, että komentokieli voisi olla ruotsi Ahvenanmaan joukoissa (jos laillisesti voidaan järjestää). Kun hän oli Helsingissä ja tarkasti ruotsinkielisiä joukkoja, tervehti niitä: “God dag, gossar!” ja heti sen jälkeen komensi: “Asentoon, lepo!”, se oli hullunkurista, mutta se oli lain mukaan niin tehtävä, koska komentokieli on suomi.

28/10 ’38 Ahvenanmaan asiassa on taas tehty valmisteluissa paha virhe. Asian valmistus ei hyvä. Kuten ennen hallitusten keskeisiä neuvotteluja täällä. Silloin ei meidän puolelta harkittu asiaa riittävästi. Meillä oma ehdotuksemme, että vuoden 1921 konventio kumottaisiin – purettaisiin j.n.e. Mutta emme ollenkaan harkinneet sitä eventualiteettia, että Ruotsi ei suostuisi konvention kumoamiseen, vaan että olisi pysyttävä 1921 konvention pohjalla ja rajoissa, mitä sillä pohjalla saataisiin aikaan ja miten asia järjestettäisiin. Se oli ruotsalaisten kanta. He olivat tarkasti harkinneet ja he dikteerasivat päätökset. Meidän kantamme ei tullut ollenkaan kysymykseen.

Nyt on ahvenanmaalaisten asevelvollisuuskysymyksessä taas liian huonosti valmisteltu asiaa. (kts. tämänpäiväisiä Tukholman lehtiä ja eilistä Ehrensvärdin keskustelua minun kanssani). Lakiehdotukset, jotka annettu tosin luonnoksina Ahvenanmaan maakuntapäiville, tietävät että suomalainen asevelvollisuus ulotetaan – vissillä rajoituksilla – Ahvenanmaalaisiin. Sitä ei näy täällä hyväksyttävän, vaan ajatellaan jotakin erikoista miliisijärjestelmää Ahvenanmaata varten. Asevelvollisuus muka menee pitemmälle kuin on välttämätöntä.

Olisi ollut sondeerattava ensiksi täällä, mihin suuntaan ajatukset täällä menevät, ja sitten harkittava, millaiseksi ehdotukset olisi tehtävä. Minä en ole ollut ollenkaan osallinen näiden ehdotusten valmistamisessa. Olisi voitu minun kauttani sondeerata täällä. Ahvenanmaalaiset pelkäävät 20 suomenkielistä sanaa – komentosanat – kuin ruttoa. Ikäänkuin suomenkielen sana heitä saastuttaisi. Naurettavaa! Ja ruotsinmaalaiset heitä kannattavat tällaisessa asiassa! Sanoin eilen Ehrensvärdille, että tämä tekee suomenkielisiin huonon vaikutuksen.

28/10 ’38 Puhuin ministeri Hannulan kanssa pohjoismaisen ylioppilaskokouksen pitämisestä Helsingissä 1939. Hannulan mielestä Suomen ruotsinkieliset ylioppilaat “mahdottomia” – heissä on syy. Hannula on ryhtynyt asiaan ja kääntynyt yliopiston rehtorin puoleen pyytäen häntä kutsumaan kuraattorit kokoon. Hannula pyysi minua toimimaan niin, että muissa Pohjoismaissa ei lopullisesti asiaa lyötäisi kiinni – s.o. kokousta määrättäisi pidettäväksi Norjassa, josta puhe, ennen kuin selviää lopullisesti, ettei kokousta pidetä Helsingissä.

Puhuin 29/10’38 Modigin, Tukholman ylioppilaskunnan puheenjohtajan kanssa. Hän soitti Lundiin ja ilmoitti, että siellä tehty päätös kokouksen pitämisestä Oslossa. Kehotti kääntymään Norjan ylioppilaiden puheenjohtajan N. Olsenin, Bergen, puoleen. Hannulan pyynnöstä puhuin Wuolijoen kanssa, joka lupasi toimittaa asian.
(Aina riitoja ja vaikeuksia.)

28/10’38 Kävin Beck-Friisin luona, v.t. kabinettssekreterare. Hän ilmoitti, että Helsinkiin matkustavat lentokoneella 3/11’38: Sandler, Undén, Boheman, Ehrensvärd ja Kroneberg. Puhelimme Ahvenanmaan asiasta. Beck-Friis, joka ei juuri puhu paljon mitään, lausui, että man kunde göra en särskild organisation för Åland sotilaspalvelusta varten.

Ehrensvärd tuli Sandlerin luota ja meni sinne takaisin, kun istuin odotushuoneessa. Ehrensvärd oli luonani maininnut, että voisi ajatella en särskild milisorganisation för ålänningarna.

Lähetin 28/10 ’38 Cajanderille promemoriani pienten kansojen – valtioiden – asiassa. 30/10 Cajander soitti ja kiitti promemoriasta ja lausui siitä kiittäviä sanoja.

Ehrensvärd käydessään pari päivää sitten luonani, lausui kuulleensa, että Saksassa on sellaisia vaikutusvaltaisia piirejä, jotka ajattelevat ja haluavat liittoa Wenäjän kanssa.

30/10 ’38 Hävyttömiä lausuntoja Ahvenanmaan maakuntapäivillä. Häggblom framhöll att ålanningarna nu manas att avhända sig ett vapen i kampen mot en fiende som säkert kommer d.v.s. förfinskningsfaran för att i stället bereda skydd mot en fiende som kanske kommer. Konventionen är vårt nationalitetsskydd även om den ej längre ger ett verkligt neutralitetsskydd.

Siis: “förfinskningsfaran” on suurempi vihollinen kuin ulkomainen (Venäjän yms) vihollinen.

30/10 ’38 Uuden Suomen ja kokoomuspuolueen ym oikeistopiireissä on hyvänä tapana pilkata Kansain Liittoa – se on “haihattelua” – ei ole “realipolitiikkaa” ym. Nämät piirit ovat itse haihattelijoita eikä realipolitikkoja. Samoin IKL ym. Se, joka pitää silmällä Saksan voimaotteita ym. suurvaltojen menettelyä ja ajattelee meidänkin pitävän menetellä, meidänkin olevan otettava Saksa malliksi – esimerkiksi – hän on haihattelija eikä realipolitikko. Sillä meidän realipolitikkamme on toisenlaista kuin Saksan. Meidän on otettava lukuun voimamme vähäisyys. Meidän tehtävämämme on toiset kuin suurvaltojen. Ja meille pienvalloille on “moralinen”,
aatteellinen tuki tärkeä, tärkeämpi kuin suurvalloille, vaikka se niillekin on tärkeä. Belgian puolueettomuuden rikkominen oli Saksalle moralinen isku ja realipoliittisesti hyvin merkityksellinen. “Moralinen” tuki on pienille todellinen reaalipolittinen asia. Joka sitä ei ota huomioon, on haihattelija.

30/10’38 Ahvenanmaalla keskustellaan (kts sanomalehtiä) ja puhutaan paljon pötyä ja Suomen suomenkielistä kansaa kohtaan sopimattomia.

30/10’38 Hbl:n kirjoituksessa [HUFVUDSTADSBLADET 28. 10 1938: “SAMNORDISK NEUTRALITET”] esitetään yhteistoimintaa ja sopimuksia Pohjoismaiden kesken.
1) Taloudellisen avun myöntämistä, jos joku pohjoismainen valtio joutuu provoseeraamattoman hyökkäyksen alaiseksi.
2) Aseellisen avun myöntämistä samanlaisessa tapauksessa.

Tämä olisi erinomaista, jos olisi mahdollinen. Minä olen uskaltanut toivoa vain taloudellisesta avusta. Mutta Sandler ei siihenkään ole suostunut tähän asti. Ahvenanmaan asian jälkeen on tämä kysymys otettava esille.

31/10 ’38 Hugo Suolahti, Johan Richard Danielson-Kalmari (Kaikuja Hämeestä X). Suolahti siteeraa DK:n sanoja vaalikokouksessa 28/9 1930, jolloin DK lausui m.m. “että kommunistit ja sosialidemokraatit kuuluvat yhteen, pohja on sama, lopputarkoitus on sama. Heidän kanssaan ei mikään kompromissi saa tulla kysymykseen.”
(Kokoomuspuolue on asettunut tälle kannalle.)

Minä en ole sitä hyväksynyt, vaan esitin kokoomuspuolueen puheenjohtajana toisen kannan – “voimme kohdata toisemme”. DK:n ja kokoomuspuolueen (ja P.E. Svinhufvudin) kanta on erehdys. Sosialidemokraatit ovat niin suuri elementti meidän kansassamme ja sellainen tekijä elämässämme, että ei ole ajateltavisssa, että ne olisi sysättävä syrjään ja niistä päästävä. Se voisi teoreettisesti ajatellen tapahtua vain sellaisen väkivaltaisen mullistuksen kautta kuin Saksassa – Nazit – IKL:n kanta. Mutta sellainen kehitys ei ole meille hyvä, jos se olisi edes mahdollinen, mitä se ei liene. Meidän asemamme ulkopoliittisesti vaarantuisi sen kautta ja sisäinen ristiriitamme kärjistyisi. Suomalaiset ovat toisenlaisia kuin saksalaiset.

Meillä kehityksen pitää mielestäni mennä siten, että sosialidemokraatit – inväxa – “kasvavat sisään” yhteiskuntaan, sulavat siihen ja liittyvät yhteiseen positiiviseen rakennustoimintaan muiden kansankerrosten kanssa. Niin kuin talonpojat ovat [tehneet] aikaisemmin. Tällainen on kehitys ollut Ruotsissa, jossa se kehitys on jo mennyt pitkälle ja näyttää lähenevän päämääräänsä. Tanner Suomessa nähdäkseni pyrkii tähän suuntaan. Toivottava on, että kehitys saa jatkua.

Että Svinhufvud asettui sosialidemokraatteihin nähden jyrkälle ja kielteiselle kannalle syksyllä 1936, oli erehdys. Hänen vaalinsa Presidentiksi estyi, ja kehitys on kulkenut omaa suuntaansa. Svinhufvud ei saanut mitään aikaan.

1/11 ’38 Henrik Ramsay ja maisteri Lehtinen läpimatkalla Köpenhaminaan varu-utbyte’n kokoukseen. Keskustelimme siitä asiasta. “Plan” sisältää selvän ohjelman, ja sen ovat Suomen, Tanskan ja Norjan hallitukset hyväksyneet. Ruotsin hallitus on sen “godkänt” tullakseen lopullisesti vahvistetuksi, on se valtiopäivien vahvistettava. Näiden komiteoiden töiden kautta ja kun “plan” on siten hyväksytty, saadaan aikaan[, että] tavaransaantitoiminta muista Pohjoismaista tulee järjestetyksi. Heti, kun sellainen tilanne esiintyy, tiedetään, mitä tavaroita tarvitaan ja mitä voidaan kustakin maasta saada. Voidaan heti kääntyä asianomaisen maan ja organin puoleen. Jos komiteojen ehdotukset hyväksytään hallitusten puolelta, niin näyttää siltä, kuin taloudellinen avustusasia (tavaranvaihdon muodossa) tulisi järjestykseen. Ramsay huomautti, että he kuitenkin ovat vain komiteoja, jotka tekee ehdotuksia ja selvityksiä, mutta hallitukset ratkaisee.

Obs! Pitäisi saada asia järjestetyksi siten, että hallitukset ja maat pitävät itsensä velvollisina – mahdollisuuden mukaan – auttamaan toisiaan tavaravaihdolla, jos yksi tai useampi niistä joutuu eristetyksi (esimerkiksi jos se joutuu provoseeraamattoman hyökkäyksen alaiseksi). Kysymys sotatarvikkeista käsitellään paraiten muiden kun näiden komiteoiden kautta.

1/11 ’38 Kl. 5 lähdimme Allin kanssa laivalla Helsinkiin. Ahvenanmaan asia.

Vähää ennen lähtöämme soitti Tanner, joka Tukholmassa esitelmöimässä aineesta: Fyra folk – ett hushåll” inför Arbetarnas bildningsförbund. Kiireessä keskustelu lyhyt.

Tanner lausui, että Suomessa on noussut tyytymättömyyttä – vihaa – Ahvenanasian johdosta. Myös kysymys nousee, miten paljon annetaan ruotsalaisten vaikuttaa asiaan (s.o. asevelvollisuusasiaan ja ahvenanmaalaisten garantioihin) joka on sisäinen suomalainen asia.

Minä sanoin, että olisi pitänyt sonderata ruotsalaisia ennen kuin lakiehdotukset tehtiin. Tärkeä on saada ruotsalaiset mukaan, koska muuten ei asiasta tule mitään. Ja ruotsalaiset ei tule mukaan, jos ahvenanmaalaiset ovat vastaan.

Tanner myönsi ja sanoi Hanssonin lausuneen, että he ei voi mennä vastoin ahvenanmaalaisia. Ja käytännöllisesti ahvenanmaalaisten asevelvollisuus on merkityksetön. Minä pelkäsin, että saamme antaa perään, jos tahdomme saada ruotsalaiset (ja ahvenanmaalaiset) mukaan. Mutta on ikävämpi peräytyä myöhemmin kuin jo alusta alkaen.

2/11 ’38 Saavuimme Helsinkiin samalla junalla kuin Ahvenanmaan edustajat. Turussa tapasin Sundblomin, joka esitti muut delegation jäsenet.

Helsingissä tapasin pankissa Reinikan, joka kovin jyrkällä kannalla. Ahvenanmaa on linnoitettava, sanoi ahvenanmaalaiset mitä tahansa. Hänen mielestään ei vaikeudet ole voittamattomat. Muut signatäärivaltiot kyllä suostuvat. Hitler ei pane vastaan, kun Wenäjä vastaan. Reinikka tuntui olevan hyvin kallistuva “vahvaan Saksaan” päin. Antoi Iivari Leiviskän uuden broschyrin Ahvenanmaan asiasta ym., joka tuntui vastaavan Reinikan mielipiteitä.

Turun asemalla tapasin Svenska Dagbladetin toimittaja Bergströmin – “Davidsson”. Hän sanoi Sundblomin olevan kovasti vastaan “hän on jo vanha”– mutta esimerkiksi Mattsonin olevan myöntyväisemmän. Walitti vaikeuksia, ja sanoi koettaneensa taivuttaa ahvenanmaalaisia. Minä sanoin toivovani, että tulokseen päästään. Lausuin, että jos Ahvenanmaan asiassa ei päästä politiseen tulokseen, niin se vaikuttaa Suomen koko pohjoismaiseen suuntaukseen.

“Silloin tulee suuntautuminen Saksaan”, sanoi Bergström.

Minä vastasin, että se on silloin mahdollista, mutta uudistin toivovani, vieläpä tahtovani olla vakuutettu, että tulokseen päästään ja ahvenanmaalaiset ymmärtävät asian.

3/11 ’38 Sandler ja Undén, Boheman ja Ehrensvärd saapuivat. Ensin suurus Seurahuoneella. Sitten kl. 3 kokous Valtioneuvoston Presidentin salissa.

Sitten olin Rydin luona Suomen Pankissa.

Sen jälkeen kokous ahvenanmaalaisten kanssa. Ahvenanmaalaiset olivat aivan mahdottomia.

Illalla kl 8 päivälliset Cajanderin ja Rouvan luona. Läsnä Ståhlberg, Tanner, Holsti, Voionmaa, Hannula, minä, Rautavaara, Österman, Grandell, Airo, E. von Born, professori Furuhjelm, Ahvenanmaalaiset ja ruotsalaiset + Heidenstam. Cajander puhui. Samoin Sandler.

Puhuin paljon Ståhlbergin kanssa.

Myöhemmin puhuin Sundblomin kanssa. Sundblom tuntui myötämielisemmältä. Puhuimme vanhoista ajoista. Huomautin, että vi ha ingen lust att befästa Åland, om vi skulle tro att Ålands neutralitet är tryggad, så ingenting skulle vara angenämare och ingenting skulle vi vara gladare över, ty vi behöver nog våra pengar. Wi ha alltid gemensamt mål.

Sundblom sanoi heidän pelkäävän yhtä paljon saksalaisia kuin venäläisiä. Muisteli mielihyvällä minua vuodelta 1918, jolloin olin osottanut myötämielisyyttä ruotsinkielisiä kohtaan. Sundblom sanoi lukeneensa esitelmäni i Nordisk Tidskrift ja merkinneensä kantani mielihyvällä.


Ahvenanmaalaiset ovat huomenna ruotsalaisten luona Ruotsin lähetystössä, jossa ruotsalaiset koettavat heitä taivuttaa. Mainitsin Sandlerille ja Ehrensvärdille, että ruotsalaisista riippuu paljon, suomalaiset ei voi vaikuttaa ahvenanmaalaisiin. Jos jotkut voivat vaikuttaa, on se ruotsalaiset.

Sundblom sanoi m.m., että Suomen ja Ruotsin yhteistoimin konventioa nähtävästi muutetaan ilman, että ahvenanmaalaisia kysytään. Niukkanen sanoi useamman kerran olevansa vakuutettu, että Ruotsi tulee kyllä mukaan Ahvenanmaan asiaan, vaikka ahvenanmaalaiset ei suostuisi, koska ruotsalaiset ovat jo menneet niin pitkälle, etteivät voi perääntyä.

Suuruksen aikana istuin Bohemanin kanssa. Boheman oli tullut suoraan Lontoosta, Parisista ja Berlinistä. Lontoossa luulivat rauhan olevan turvatun pitemmäksi ajaksi. Lontoossa oli sanoneet, että Englanti ei voi taata Ahvenanmaan puolueettomuutta. Englanti ei vastusta Ahvenanmaan toimenpiteitä. Berlinissä sitä mieltä, että jos Ruotsi ja Suomi yhdessä ryhtyvät toimenpiteisiin Ahvenanmaan neutralisuuden turvaamiseksi, niin Saksan ei tarvitse ajatella mitään sotilaallisia toimenpiteitä siinä suhteessa. Parisissa ei vastusta Ruotsin ja Suomen toimenpiteitä Ahvenanmaan turvaamiseksi.

4/11 ’38 Kl. 13 suurus Presidentin luona, molemmat valtuuskunnat ja Ahvenanmaalaiset.

Kl. ½ 3 i.p. valtuuskuntien kokous. (Ruotsalaiset pitävät kiinni ahvenanmaalaisten suostumuksesta.)

Kl. 5 kokous ahvenanmaalaisten kanssa. Suomalaisia: Cajander, Tanner, minä, Österman, Grandell ja Airo. Ahvenanmaalaisten puolesta ordföranden i lagsutskottet Brenner luki ahvenanmaalaisten puolesta lausunnon:

1. De åländska delegerade anse, att de för Ålands landsting framlagda förelagen icke äro acceptabla. Skall en ändring av 27 § i självstyrelselagen i sådan riktning, att allmän värnpliktinföres, överhuvudtaget kunna komma i fråga, måste alla väsentliga bestämmelser rörande tjänsteGöhringen intagas i 27 § och därjämte bestämmas, att den särskilda lag, som paragrafen förutsätter, skall stiftas med Ålands landstings bifall.

2. De åländska delegerade anse nödvändigt, att prövning av varje under punkt 1) åsyftat förslag förutsätter en samtidig revision av självstyrelselagstiftningen i hela dess vidd.

3. De åländska delegaterna understryka särskilt nödvändigheten av att garantierna mot förvärv av fast egendom i landskapet Åland göras mera effektiva. Detta tidigare framställda krav från Ålands sida får ökad vikt genom de förändrade förhållanden, som komma att uppstå till följd av de åsyftade förslagens genomförande.

4. De åländska delegerade kunna alltså icke intaga, en bestämd ståndpunkt till de föreliggande förslagen, förrän de ovannämnda frågorna erhållit en närmare utredning, men äro villiga att därefter sakligt pröva nya förslag, avsedda att bliva gällande först i den mån neutralitetskonventionen hinder bliva undanröjda.

Tästä lausunnosta Tanner sanoi, että se on mahdoton, ja on siis blankt nej ahvenanmaalaisten
puolelta.

4/11 ’38 Holstin päivälliset. Istuin Cajanderin vieressä. Cajander nähtävästi hermostunnut ja rasittunut. Kun lausuin, että jos Ahvenanmaan asiasta (s.o. linnoittamisesta) ei tule mitään, voi sillä olla vakavat seuraukset koko pohjoismaiseen orientoitumispolitikkaamme, vastasi hän – ihmeekseni, että “onhan meillä alternatiivi I”.

Siihen MINÄ: “Se ei riitä, sen merkitys on pieni.”

CAJANDER: “Sen merkitystä pidetään vielä pienempänä, mitä enemmän siitä puhutaan.

MINÄ: Kyllä siitä tullaan puhumaan, teemme mitä tahansa. Suomessa on nyt huomio niin kiinnitetty tähän asiaan, sitä seurataan ja skeptillisyys on olemassa ja tyytymättömyys ahvenanmaalaisiin ja meidän suhtautumiseemme niihin.”

Cajander näkyy ajattelevan, että koko asia jäisi alternatiivi I:n varaan ja että siis konventio jäisi entiselleen ja ettei mitään voitaisi rauhan aikana tehdä Ahvenanmaalla. Minä lausuin Cajanderille myös, että ahvenanmaalaisten memorandumin ensi kohdan alussa mainituista asioista voitaisiin heidän kanssaan neuvotella, mutta ei muista. Siihen Cajander jyrkästi vastasi, ettei voi neuvotella niistäkään. Lausuin myös, että komentokieliasia pitäisi koettaa järjestää, johon Cajander sanoi, kuten ennenkin, että Hallitusmuodon 75 § sen estää, koska sitä ei saa eduskunnassa muutetuksi.

Minä huomautin entistä ajatusta, että ahvenanmaalaisten sotapalvelus järjestettäisiin jonkunlaiseksi “sui generis” – omalaatuiseksi, joten HM 75 §, enempää kuin muut lait (Cajander itse oli aluksi ajatellut ruotsia komentokieleksi, mutta sitten huomannut lakiteknillisen esteen), ei sitä koskisi, vaan siitä annettaisiin eri lait. Lisäsin, että “asia on järjestettävä niin kuin hyvä on ja juridiikan pitää mukautua sen mukaan eikä päinvastoin, että asian pitää mukautua juridiikan mukaan. Sehän on oleva yleinen periaate.” Ellei Ruotsin hallitus luovu orjallisesti noudattamasta ahvenanmaalaisten mieltä, ei asiasta tule mitään. Olisi Suomen puolelta huomautettava tästä Ruotsin hallitukselle, että se asettuisi asialliselle ja itsenäiselle kannalle, ja antaisi ahvenanmaalaisille tietää, että se ei tule puolustamaan ahvenanmaalaisten orimliga anspråk.

Huomautin myös Cajanderille, että jos Ruotsin hallitus on sillä kannalla, että se ei tule mukaan, jos ahvenamaalaiset on vastaan – ei ole mukana – ei asiasta tule mitään, sillä ahvenanmaalaiset tietävät tämän ja ovat vastaan ja siten itse asiassa he (ahvenanmaalaiset) ratkaisevat asian. Ruotsin hallituksen pitäisi asettua itsenäiselle kannalle. Tosin voi pitää kiinni ahvenanmaalaisten oikeuksista, ettei niitä loukata, mutta toimia Suomen kanssa, jos ahvenanmaalaiset kuitenkin rimpuilevat. Ja tämä olisi Ruotsin hallituksen ilmoitettava ahvenanmaalaisille. Se kyllä vaikuttaisi heihin.

Cajanderin kanssa ei syntynyt hyödyllisempää keskustelua.

5/11 ’38 Kl. 11.15 olin Teollisuus Hypoteekki pankissa.

Kl. 12 oli ahvenanmaalaisten kanssa lopputilaisuus. Läsnä Cajander, Tanner, minä ja Österman. Cajander piti pienen puheen. Sundblom vastasi. Paljon parempi lausunto kuin ennen. Sundblom kiitti ystävällisestä kohtelusta – ja sanoi heidän memoranduminsa 2 kohtaan nähden syntyneen väärinkäsityksen. Heidän tarkoituksensa ei ollut saada uusi itsehallintolaki, vaan selvittää nykyiset itsehallintolait. Sundblom viittasi selvästi (S:n lausunto sisälsi selvän viittauksen) neuvottelujen jatkamiseen, ja hänen lausuntonsa oli positiivisempi kuin ennen.

Olin sitten Tannerin kanssa keskustelussa ja hän kertoi, että ruotsalainen valtuuskunta oli taas koko aamun “manglannut” ahvenanmaalaisia ja nähtävästi kehottanut heitä järkevyyteen ja ehkä viitannut siihen, että Ruotsin hallitus ei voi heidän perustelemattomia (perusteettomia) vaatimuksiaan kannattaa. Tästä kait johtui Sundblomin maltillisempi lausunto.

Minä lausuin Tannerille olevani huolestunut Ahvenanmaan asiasta, koska sen raukeaminen
vaikuttaisi pahasti koko nykyiseen pohjoimaiseen politiikkaamme. Holsti ei kykene asioita
hoitamaan, sen näimme Tarton aikana ja Cajanderin puheet eilen olivat minua huolestuttaneet, joskin panen ne hänen liikarasituksensa tiliin.

Sanoin, että ahvenanmaalaisten memorandumin alussa olevista näkökohdista voidaan keskustella – s.o. että itsehallintolakiin otetaan kaikki se asevelvollisuutta koskeva, mikä kuuluu itsehallintolain piiriin. Ahvenanmaalaiset ei suostu luovuttamaan itsehallintonsa alta asioita ja senvuoksi on ollut erehdys, että sitä on hallituksen suunnitelman kautta yritetty. Esitin myös, että kun ahvenanmaalaisten asevelvollisuus käytännöllisesti on vähämerkityksellinen, niin sen voisi koettaa järjestää omalaatuiseksi, jolloin myös komentokielestä voi antaa eri määräyksiä. (Cajander kertonut minulle hallituksen aikoneen panna komennuskieleksi ruotsin, mutta sitten huomasi että HM 75 § esti.) Minä edelleen sanoin Tannerille, että HM 75 §:n muuttaminen on arveluttava, koska mannermaan ruotsinkieliset voisivat vaatia ruotsia komennuskieleksi ruotsinkielisissä joukko-osastoissa. Kehoitin Tanneria hoitamaan asiaa, koska se on tärkeä poliittisessa suhteessa.

Tanner kertoi, että Sandlerin, Cajanderin ja Tannerin kokouksessa (neuvottelussa) tänään oli juuri näistä asioista keskusteltu. He olivat sanoneet Sandlerille, että mieliala myös Suomessa (eikä vain Ruotsissa) on otettava huomioon. Suomessa alkaanut nousta vastustus (Leiviskän broshyyri).

Oli keskusteltu ahvenanmaalaisien asevelvollisuuden järjestämisestä omalaatuiseksi, ja Cajander oli puhunut telefonissa useamman kerran Ståhlbergin kanssa. Silloin oli syntynyt sellainen ajatus, että voisi antaa erityisen pienen lain ahvenanmaalaisien asevelvollisuudesta tavallisessa järjestyksessä siis ilman Ahvenanmaan landstingin suostumusta (2/3 voisi estää sen menemästä yli vaalien) ja ottaa siihen tarpeelliset määräykset, siis myöskin komentokielestä. Sitten voisi eri lailla perustuslakijärjestyksessä säätää, että tuota Ahvenanmaan asevelvollisuuslakia ei voi muuttaa ilman Ahvenanmaan landstingin ja eduskunnan suostumusta. Jos tämä laki menisikin yli vaalien, ei se olisi niin vaarallista. (Tämä tarkoitti itsehallintolain 27 §:n viime momentissa mainitun vaihtoehtoisen palveluksen järjestämistä.)

Oli myös sovittu, että asetettaisiin pieni komitea – kenraali Österman puheenjohtajana – jäsenenä m.m. everstiluutnatti Ehrensvärd – valmistamaan Ahvenanmaan asian teknillisiä puolia. Sandler oli kehottanut ottamaan siihen jäseneksi myös yhden ahvenanmaalaisen ja Tannerin mielestä riksdagsman Mattson sopisi siihen.

(Siis juuri niiden periaatteiden ja ajatusten suuntaan joita minä olen koko ajan esittänyt.) Lausuin iloni, että asia näyttää kääntyneen (kääntyvän) parempaan, positiiviseen suuntaan ja kehotin Tanneria sitä hoitamaan.

Tanner sanoi Sandlerin pyytäneen häntä puhumaan Hanssonin kanssa näistä asioista, jotta hän olisi mukana.

Sanoin Tannerille, että Sandler itse ei ole “vahvoja miehiä” Ruotsin hallituksessa. Niitä on Hansson ja Sköld – sekä Vigforss ja Engberg. Tanner siihen, että Hansson oli kerran hänelle lausunut, että jos hän, Hansson joutuisi pois sosialidemokraattisen puolueen johdosta, niin Sköld olisi se, joka tulisi hänen tilalleen.

Söin suuruksen Allin kanssa Kämpissä. Sinne tuli luokseni kenraali Grandell, joka tänään menee Sandlerin luo puhumaan sotamateriaalista. Grandell kertoi eilen illalla Holstin päivällisillä Östermanin kanssa puhuneensa Kempfin (sotilasasiamies) ja Bohemanin kanssa. He olivat valittaneet, että Ahvenanmaan asia ei mene eteenpäin ja kehottaneet ruotsalaisia koettamaan saada järkeä ahvenanmaalaisten päähän. Huomauttaneet, että jos tämä asia raukeaa, niin se on vaara koko skandinaaviselle orientoimiselle.

Grandell itse oli masentunut eilisestä delegatioiden yhteisestä kokouksesta. Hänen mielestään Sandler oli esiintynyt ikään kuin olisi halunnut välttää (ellei vastustaa) koko asiaa. Ei ollut puhunut pääasiasta, vaan sivuasioista (noottien muodosta ja prosedyyristä y.m.s. pienistä asioista).

Grandell oli sanonut Bohemanille, että ellei tulosta tule, niin meille nauretaan. Grandell kertoi Saksan sotilasasiamiehen Rust’in (?) sanoneen hänelle: “Mit den Schweden werden sie nirgends kommen.” Ellei Ahvenanmaan asiasta tule mitään, niin Saksalainen suuntaus saa ylivallan. Se on yleisenä puheenaiheena meillä. Saksassa on piirejä, jotka mielellään näkevät, että Suomen suuntautuminen Ruotsiin loppuu, jolloin käännymme Saksaan. Grandell luuli, että myös Bolshevikki-Wenäjä ei ole pahoillaan, jos me eroamme pohjoismaisesta orientoinnista. Grandell katsoi, että alternatiivi I ei ollenkaan vastaa tarkoitustaan. Alternatiivi II on aivan minimi.

Kehotin heitä sotilaita kovasti tätä painamaan. (Kysymyksen voi panna, kannattaako ollenkaan puuhata alternatiivi I:n puolesta.) (Cajander kaiketi ajattelee, että se on parempi kuin ei mitään.)

Tanner kertoi Sandlerin lausuneen ahvenanmaalaisten memorandumin toisesta kohdasta, että kysymys itsehallinnosta on eri asia, jolla ei ole mitään tekemistä esillä olevan kysymyksen kanssa. Kohtaa kolme (kiinteistön myynti) hän ei tuntenut ja luuli sen vähäarvoiseksi. Sitä vastoin pani Sandler painoa kohdan neljä ilmoitukselle, että ahvenanmaalaiset ovat valmiit harkitsemaan ehdotusta. Katsoi sen avaavan portin neuvotteluille. Ahvenanmaalaisten memorandumin kohta kaksi, että itsehallintolaki on uusittava, on mahdoton – ja se kestäisi vuosikausia.

Tanner kertoi Cajanderin ja hänen sanoneen Sandlerille, että on pidettävä erillään sotilaallinen kysymys ja kansallisuusasia. Mihinkään lehmäkauppaan ei suostuta.

Tanner sanoi, ettei hän tahdo mennä pitemmälle kuin mitä Kunnia sallii.

MINÄ huomautin: Tietysti niin. Mutta Ahvenanmaa ei ole meidän vapaassa hallituksessamme. Se on vanhastaan kansainvälinen alue. Se ei ole kuin joku muu Suomen alue. Meidän suvereenisuutemme on todellisuudessa hyvin rajoitettu. Me emme voi sitä hallita, emme voi edes maaherraa vapaasti määrätä. Emme pitää sotaväkeä ym. Meidän pitää vielä maksaa heille.Todistus: Ruotsalaiset paraikaa päivittäin neuvottelevat ja opettavat ahvenanmaalaisia, Suomen alamaisia ja meidän suostumuksellamme.

Tämän Tanner myönsi.

5/11 ’38 päivälliset Heidenstamilla, jossa molemmat valtuuskunnat ja ahvenanmaalaiset ym. Pöydässä Grandell kertoi esittäneensä Sandlerille:
1) Pyytäneensä, että anottu utredning, mitä sotatarvikkeita Ruotsi voisi meille antaa, saataisiin. Ainakin ruudista, räjähdysaineista ja granaateista pitäisi olla helppo saada antaa [tiedot] nopeasti. Sandler oli sanonut sen kuuluvan kenraali Östermanille ja ryhtyvänsä toimenpiteisiin asian jouduttamiseksi.
2) Lainsäädäntö yksityisten leveranssikontrahtisuhteiden järjestämiseksi tarpeen, jotta maat voivat ruveta heti auttamaan toisiaan muihin maihin tehtyjen leveranssikontrahtien estämättä.
3) Jotta sevitettäisiin teollisuuden kapasiteetti, olisi asetettava yhteinen sekakomissio (s.o. suomalaisista ja ruotsalaisista).

Heidenstamin päivällisillä puhuin kauvan Bohemanin kanssa. Boheman kertoi puhuneensa
ahvenamaalaisille kovasti ja sanoneensa asiat suoraan ja yksinkertaisesti.

Boheman kertoi laajemmin tästä keskustelusta. M.m. ahvenanmaalaiset oli sanoneet, att de hade levat i fred och lyckliga under 20 år. B oli vastannut att Sverige har levat i fred och lyckligt 130 år, men måste ny förbereda sitt försvar. Ålänningarna hade påstått att man vill göra Åland till ett militärläger. B oli vastannut att då skulle man kunna säga att Sverige – och Gottland – även äro militärläger, men det vill väl ingen påstå. Ålänningarna hade sagt att de icke har föranlett denna fråga (om Ålands befästande). B hade svarat, att frågan icke föranletts av Sverige och Finland utan av världsförhållandena, till vilka Sverige och Finland ej bära skulden.

Minä sanoin Bohemanille, että heidän – ruotsalaisten – olisi pitänyt sanoa ahvenanmaalaisille, että Ruotsi tosin kannattaa ja koettaa varjella ahvenanmaalaisten itsehallintoa ja oikeuksia, eikä ole mukana niiden loukkaamisessa, mutta että jos ahvenanmaalaiset asettuvat mahdottomalle – puolustamattomalle – kannalle, niin Ruotsi ei ole siinä mukana, vaan yhdessä Suomen kanssa ryhtyy toimenpiteisiin, jotka ovat välttämättömät Ahvenanmaan neutralisuuden ja Ruotsin ja Suomen puolustamiselle.

B vastasi, että vi har sagt det åt dem. Sitten hän esitti sananmuodon, jonka hän on heille sanonut.

BOHEMAN kertoi: “Jag var riktigt arg.”

Tämä ahvenanmaalaisten “manglaaminen” nähtävästi vaikutti, mikä m.m. näkyi Sundblomin puheesta kl. 12.

Puhuimme Tanskan kannasta puolustusasiassa. B sanoi monesti puhuneensa Tanskan ulkoministeri Munchin kanssa. Munchin kanta on, että Tanska ei missään tapauksessa kykenisi niin varustamaan, että voisi puolustaa itseään suurvaltaa (Saksaa) vastaan. Munch luulee, että on Tanskalle turvallisempaa – parempaa – että se ei edes yritä varustautua. (Siis desperadon kanta.)

6/11 ’38 Nukuin niin, että en ehtinyt delegatioiden kokoukseen kl. 12. Telefonissa Tanner ilmoitti, että siinä – se oli lyhyt – parafoitiin raportti alternatiivi I:stä ja hyväksyttiin kommunikee. Östermanin komitea – johon kuuluvat Ehrensvärd, Airo ja Mattson (ahvenanmaalainen) – alkaa ensi viikolla työnsä. Tammikuun alussa tulee Hansson ja Sandler tänne neuvottelemaan. Tannerin mielestä ruotsalaisten täytyy koettaa hoitaa ahvenanmaalaiset. Eilen illalla Heidenstamin päivällisillä olivat “makeilleet” ahvenanmaalaisten kanssa aina kl. 4:ään asti, sanoi Tanner.

Siihen minä, että tämä osottaa, että Suomen suvereenisuus Ahvenanmaahan on hyvin rajoitettu, kun meidän täytyy, ei vain sallia, vaan toivoa, että ruotsalaiset “hoitavat ahvenanmaalaiset”.

Eilen Heidenstamin päivällisillä puhelimme Tannerin kanssa kauvan ahvenanmaalaisen valtiopäivämiehen Mattsonin kanssa. Mattson kertoi esimerkkejä, miten heidän päätöksiään oli hylätty. Näytti että muutamissa suhteissa on menty “valtakunnan puolelta” liian pitkälle. Mattson puhui maltillisesti ja toivoi, että Ahvenanmaan asia saadaan selvitetyksi sovinnossa. Hän näytti pitävän sellaista järjestelmää mahdollisena, että ahvenanmaalaisien asevelvollisuus järjestettäisiin vaihtoehtoiseksi luotsipalveluksen kanssa. Joskin alussa ehkä boikotteerataan, niin kun muutamat pojat ovat suorittaneet sotapalveluksen ja palaavat kotiin ja kertovat, ettei
se ole niin pahaa, niin vähitellen asia järjestyy.

6/11 ’38 Le Nordin toimitus koossa. Holstilla päivälliset. (Toivolan kanssa sinunmaljat.) Päivällisen jälkeen keskustelimme yhtä ja toista. Minä otin Hambron – Holsti, Holma ja Toivola ja Henriksson olivat myös pöydän ympärillä läsnä ja ottivat osaa keskusteluun – kanssa esille kysymyksen, jota promemoriani käsittelee. Vain ylimalkaisesti. Hambro oli hyvin mukana tässä ajatuksenjuoksussa. Lausui myös m.m., että asialla olisi kiire.

Hambro mainitsi ohimennen, että Hitler Itävallan Anschlussin jälkeen puheessaan Königsbergissä oli lausunut (pilkallisesti), että 6 ½ miljoonan kansan suvereeniteetistä ja itsemääräämisoikeudesta ei kannata puhua, (se ei merkitse mitään). Puhe haettava esiille.

Keskustelu ei jatkunut pitemmälle – aika loppui. Kehoitin Holmaa jatkamaan keskustelua Hambron kanssa, jonka hän tapaa pian Parisissa Kansainliiton asioissa. Holma lupasi.

Holstin päivällisillä puhuin osastopäällikkö Woionmaalle ja kansliapäällikkö Toivolalle kolmesta konsuliasiasta, joita on viivytetty kauan ministeriössä. Kun [erästä] uutta konsulinpaikkaa olimme perustelleet sillä, että on meriliikettä, oli asiassa pyydetty lausuntoa – Merenkulkuhallitukselta!! Oikeat byrokraatit. Selitin mielipiteeni. On hyvä, että on paljon konsuleja. Ne ei maksa mitään ja katsovat kuitenkin pitävänsä jossakin määrässä olla intresseerattuja Suomesta – tekevät jonkun verran propagandaa – ja harrastavat Suomen asioita. Ovat paikkakunnallaan arvoa nauttivia henkilöitä. Sanoin vitsinä, että “paras olisi, jos koko Ruotsin kansa olisi Suomen konsuleja”. Sen vuoksi on hullunkurista tässa asettua vastustamaan lähettiläiden ehdotuksia.

Lupasivat järjestää asian. Ainoa näkökohta vastaan on, että jos on kovin paljon Suomen konsuleja, niin tulee inflatio – arvo alenee.

7/11 ’38 V.a. asiainhoitaja Numelinin raportti Köpenhaminasta 1/11 ’38 Keskustelu Munchin kanssa: Munch – – enemmän Chamberlainin linjalla. “Kan en fred nogensinds betales forhøjt.”

Hirveätä! (Siis vaikka olisi annettu Saksalle osa Tanskaa, Elsass, ym ym. niin se ei ole liian korkea maksu.)

9/11 ’38 Nordenin johtokunnan päivälliset sen kokouksen johdosta. Royal Spanska rummet. Puhuin Nothinin kanssa. Wiittasin pienten valtioiden kysymykseen ja 143 miljoonaan.

NOTHIN: Meidän täytyy rajoittaa vain pohjoismaihin työmme. Kaukana olevia – Kreikka ym – emme voi ottaa huomioon. Niillä on eri intressit ja olot.

11/11 ’38 Waltion revisiolaitos huomauttanut siitä, että olen ajanut Brommaan autolla valtion
kustannuksella. (Kts. vastaustani.) Myös Tarjanteen auttomenoja vastaan. Se on niin pikkumaista. Kunnanhallintoa. Eivät ollenkaan ymmärrä asiaa. Lähettiläiden pitäisi saada käyttää auttoa leveästi ja vapaasti – kuskata ympäri – “edustaa”. Mutta tilintarkastus on aina steriiliä ja tilintarkastajat, pikkumaista – tyhjänpäiväisiä. Wälttämätön paha.

12/11 ’38 Päivälliset Tarjanteella. Läsnä mm. everstiluutnantti Adlercreutz, jonka kanssa minulla oli pitkä keskustelu. Ensin Ahvenanmaan asiasta. Adlercreutz lausui, että asiassa olisi
kiirehdittävä. Jos asia viipyy, niin Ruotsissa yleinen mielipide voi kääntyä asiaa vastaan. Nyt
on ajattelevista enemmistö puolella, m.m. suurin osa sanomalehdistöä. Dagens Nyheter voi
olla laivastonäkökohtien vuoksi vastaan. Eräillä tahoilla katsotaan, että tässä on laivasto laiminlyöty. Se ei ole tosi. Päin vastoin Ahvenanmaan asia tulee tehostamaan laivaston merkitystä.
Kun sanoin, että asia ajateltu saada Kansainliiton neuvoston kokoukseen ensi toukokuussa,
katsoi Adlercreutz sen liian myöhäiseksi. (Kun ahvenanmaalaisten asevelvollisuusasia lykkäytyy siksi, kun konventio on muutettu, landstingin päätöksen mukaisesti, niin nyt olisi hetiryhdyttävä diplomaattiseen demarchen jotta asia ehkä saadaan KL:n kokoukseen ensi vuoden
alussa. Siitä puhun ensi maanantaina Cajanderille.)

Adlercreutz sanoi eräiden piirien pelkäävän Ahvenanmaan asiasta komplikatioita, esimerkiksi, jos Suomi muuttaa politiikkaa, kääntyy Saksan kanssa liittoon. Wastasin, että Suomi on
ainakin yhtä kauan, ehkä kauemmin neutraali kuin Ruotsi. Kun tässä on kyse rajoitetun alueen, Ahvenanmaan neutralisoimisesta, jonka neutralisuus on yhtä tärkeä molemmille maille,
Suomelle ja Ruotsille, niin ei siitä voi syntyä komplikatioita.

ADLERCREUTZ: “Jos Venäjä hyökkää Suomen päälle.”

MINÄ: Venäjä on nyt niin heikossa tilassa, että pitkään aikaan, moneen vuoteen siltä taholta ei
tarvitse pelätä mitään. (Sen äskeinen menettely Puolaa kohtaan.) Mutta siinä teoreettisessa
tapauksessa olisi Ahvenanmaan neutraliteetin turvaaminen Ruotsille yhtä tärkeä kuin Suomelle.

Adlercreutz kysyi yhtäkkiä: “Jos Wenäjä preventivisessä tarkotuksessa okkupeeraisi Suursaaren, mitä Suomi tekisi.”’

MINÄ: “Waikea sanoa edeltä päin kaikkia tapauksia. Jos Suursaari on aivan varustamaton,
kuten se nykyään on, voisi ajatella sellaistakin menettelyä, että tyytyisimme protestoimiseen.”
Se näytti Adlercreutzin mielestä olevan luonnollinen ja ymmärrettävä menettely. (Tämä osottaa, että Suursaaren asiaa Ruotsin sotilaspiireissä ajatellaan.)

Wielä puhuimme sotatarvikkeiden asiasta – ja om utredning, jota me olimme pyytäneet. Adlercreutz luuli utredningin olevan i gång. Mutta asia on kovin vaikea. On vaikea sanoa, mitä
voi antaa. Omat tarpeet ovat suuret ja jos tahdomme antaa Suomelle ym. maille, niin pitäisi jo
rauhan aikana järjestää teollisuus enligt krigshushåll. Ja miten on muiden leveranssisopimusten laita? Jos Englanti sanoo, että se tahtoo saada Boforsin kanuunoita, muuten ei myy Ruotsille välttämättömiä tavaroita. Ja kun Ruotsi itse tarvitsee tärkeitä tavaroita ulkomailta: bensiniä.

12/11 ’38 Tohtori Ohlin [Olin] Suomen teollisuusliitosta luonani. Hän on ottamassa eräästä
asiasta selkoa Ruotsin teollisuusliitosta. Puhuimme Suomen Ruotsin-kaupasta. Ohlin lausui,
että Englanti näyttää aikovan esittää meille vaatimuksia, että ostamme enemmän. Englannin
uusi kauppa-asiamies Helsingissä on kovin tarmokas. Minä valitin, että selvitystä, jonka Wiljanen ja Kahma luvanneet Suomen Ruotsin-kaupasta ei ole tullut.
Sovimme, että Ohlin ottaa asian esille Helsingissä ja että analyysi Suomen Ruotsin-kaupasta
tehdään ja sen pohjalla harkitaan ehdotuksia. Ensi kevättalvella Ruotsalais-Suomalaisen
kauppakamarin vuosikokouksen yhteydessä voitaisiin pitää kokous, josta on ollut puhe ja jossa tulokset ja ehdotukset esitetään.

13/11 ’38 Hjelt kertoi saaneensa eräältä toveriltaan Helsingin Sanomain toimituksessa kirjeen, jossa ilmoitetaan, että Helsingin Sanomissa oli valmiina ladottu pääkirjoitus “Ulkoministeri”,jossa hyökätään Holstia vastaan. Erkko oli sitten puhunut Holstin kanssa, ja Holsti oli ilmoittanut pian eroavansa, minkä johdosta kirjoitus on jätetty julkaisematta.
(Holma on Helsingissä ja on ollut huhuja, että hän tulisi ulkoministeriksi.) Minun mielestäni
ei olisi hyvä nyt muuttaa ulkoministeriä kesken Ahvenanmaan asiaa. Se pitäisi saattaa loppuun ensin.
Holma? Eikö Erkko itse olisi parempi?

13/11 ’38 Meillä on voimat heikot ja vähäiset. Pitäisi olla Europassa Tukholmassa, Lontoossa,
Parisissa, Berlinissä ja Moskovassa paraat voimat. Mutta niitä olisi käytettävä. Niiden mielipidettä olisi kysyttävä. Nyt ne hoitavat juoksevia – konsuliasioita ja kirjoittavat raportteja siitä, mitä ovat joltakin kuulleet. Raportit eivät 99%:lta koske asioita, jotka vaikuttavat Suomeen. Tietysti raportteja on kirjoitettava, mutta ei niiden luvun mukaan ole arvioitava lähettilästä, kuten nyt tehdään (Huom. Kallion lausunto minulle). Lähettilään ajatusta olisi kysyttävä tärkeistä asioista (ja politiikan yleisestä suunnastakin) ja heidän kanssaan neuvoteltava. Lähettiläiden pitäisi myös itse esittää ajatuksiaan ja mielipiteensä. Tshekkoslovakian nykyinen ulkoministeri (ja tuleva Presidentti) Chalkovsky oli lähettiläänä viimeiset neljä vuotta Roomassa ja sitä ennen neljä vuotta Berlinissä, ja useamman kerran lausui arvostelunsa Beneshin politiikasta sitä vastustaen. Mutta Benesh – joka näkyi olleen tyhmempi mies kuin yleensä on luultu – ei ottanut Chalkovskyn ajatuksia huomioon. (Huom! Myös Jules Cambonin lausunnot Parisiin vuonna 1911 Agadirin kriisin aikana.)
Hitler puheessaan 9/11 ’38 Münchenissä sanoi: Fähigkeit zur wirtschaftlichen Führung nicht
in geringsten identisch mit politischem Führertum, ja zumeist steht sie ihm entgegen. Syy
Saksan zusammenbruchiin väärä Führerauslese. Ei luonteellista – männliche – arvoa vain
ainoastaan Wissen. (Tässä puheessa useita huomattavia kohtia.)

14/11 ’38 Soitin Cajanderille Ahvenanmaan asiasta. Cajanderin mielestä Ahvenanmaan landstingin lausunto ei ole ehdottomasti kielteinen, vaan puoliksi myönteinen. Avaa mahdollisuuden asian edelleen ajamiseen.
Minä esitin, eikö olisi koetettava jouduttaa asiaa erityisin diplomaattisin demarchein niin, että
ehtisi Kansainliiton tammikuun kokoukseen, kun kysymys ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta nyt siirtyy myöhemmäksi. Sillä jos asia pitkistyy, niin se täällä voi mutkistua. Nyt on mieliala suotuisa.
Sovimme Cajanderin kanssa, että minä otan asian varovaisesti esille Sandlerin kanssa kysyen,
milloin ja miten ruotsalaiset ajattelee asian ajamista – jatkamista. Siinä tulee itsestään esille
kysymys KL:n ensi kokouksesta ym. Suomen puolella olemme valmiit asiata jouduttamaan ja
ottamaan sen heti esille. Esitän Sandlerille:

1. Ahvenanmaan landsting har slutat (slutfört) sitt arbete. Huru anser Eders Excellens lämpligast att saken nu kommer att bedrivas.

2. Genom landstingets beslut har ordningen för behandlandet av frågan något ändrats sålunda att ålänningarnas värnpliktsfråga kommer att behandlas först efter konventionens modifiering. Alltså: De diplomatiska demarcherna först.

3. Vore det ej möjligt att försöka få diplomatiska demarcherna så fort – snabbt – att frågan
skulle kunna upptas vid Nationernas Förbunds möte i januari?

4.Annars går värnpliktsfrågans behandling antagligen till hösten 1939.

5. Måste ålänningarnas värnpliktsfråga vara ordnad innan arbeten kan vidtagas även om
frågan om konventionens förändring skulle vara klargjordt
. (Ruotsalaiset mahdollisesti panevat ehdoksi, että myös ahvenanmaalaisten asevelvollisuusasia on oleva selvä ennen kuin konventionin muutos astuu voimaan – tai ennenkuin linnoitus- ym töihin saadaan ryhtyä.)

15/11 ’38 Suurvaltojen s.o. suurten kansojen erilainen menttaliteetti on erilainen. Nykyään
suhteet – viha – epäluulo – Saksan ja Englannin & Yhdysvaltojen kansojen välillä on suuri.
Eivät ymmärrä toisiaan. Mielenosotukset Saksan juutalaisvainojen johdosta. Warustukset
hirmuiset kaikissa maissa. Wie helposti konfliktiin. Rauha on kaukana.

15/11 ’38 Kävin Sandlerin luona puhumassa [edellisestä] asiasta. Samalla jätin Sandlerille
kirjeen, että Ruotsi “lainaisi” meille 8 ilmatorjuntatykkiä, joiden sijaan annamme samanlaiset
tykit niistä, jotka Bofors levereeraa meille ensi syksynä. Siitä Grandell puhui Sandlerille Helsingissä.

16/11’38 Holsti jättänyt erohakemuksensa eilen. Syy: terveys. Toinen syy kuuluu olevan eduskunnan muistutus Holstin palkasta. Mutta myös sangen yleinen tyytymättömyys Holstia vastaan. (Huom. Hjeltin telefonipuhelu 13/11, edellä.) Mielestäni olisi ollut parempi, ettei ulkoministerin vaihdosta nyt olisi tapahtunut. Ahvenanmaan asia on kesken, ja vaikka se voidaan hoitaa ilmankin Holstia, ei ole hauskaa, että nyt tulee uusi mies. Sitä paitsi on vaaleihin vain seitsemän kuukautta. Silloin olisi ollut sopivampi aika vaihtoon.

Eduskunnan moitelause vähemmin hauska. Holstilla ei siihen ole syytä. Hän kuuluu panneen ehdoksi tulolleen, että saa kantaa nykyisen palkkansa. Siihen Kallio ja hänen hallituksensa suostui. Holstin puolelta asia on all right. Tämä kuvaa meidän Eduskunnan ja meidän parla­menttarismimme metodeja. Ulkoasiain alalla ei tällaiset palkkakysymykset saisi mitään mer­kitä.

Meillä tarvitsisi olla hyvä ja sopiva ulkoministeri, joka olisi paikoillaan pitkät ajat pysyvästi, huolimatta hallitusten vaihtumisista, sillä ulkopolitiikka on riippumaton sisäpolitiikasta. Ei ole demokraattista ja epädemokraattista ulkopolitiikka, vaan on yksi Suomen maantieteellisistä ym. oloista johtuva politiikka. Ranskassa on ulkopolitiikka ollut johdonmukaista huolimatta hallitusten vaihtumisista.

Meidän ulkopolitiikkamme on vaikea. Warsinkin nykyisenä aikana, kun koko asema Europas­ sa on muuttumassa (Saksan nousu ym). Ulkopolitiikkamme johtajalla on suuri edesvastuu. Mikä on oikea suuntamme? Nykyinen pohjoismainen suuntauksemme on vaaraton, riskfri, mutta kysymys on, onko se effektiivinen. Jos Ahvenanmaan asia saadaan positiiviseen tulok­seen, on se suuri saavutus. Ehkä suurin ulkopolitiikkamme alalla itsenäisyyden aikana, lu­kuunottamatta saksalaisten apua 1917-18 ei vain Goltzin divisioonaa, vaan myös aseiden saanti ja jääkärit.

Mutta jos Ahvenanmaan asiassa ei päästä positiiviseen tulokseen, on vaara, että Suomessa syntyy vastustus pohjoismaista suuntautumista vastaan ja  aletaan hakea muuta ulkopolitiik­kaa. Suuntautuminen Saksaan. Palojärvi kertoi kenraali Östermaninkin lausuneen skeptillisiä ajatuksia pohjoismaisesta suuntautumisesta. Tuntui kyllästyneen ahvenanmaalaisiin ja Ruot­sin menettelyyn Ahvenanmaan asiassa, (kun tekee tämän suuren asian riippuvaksi ahvenan­maalaisista).

Upseeripiireissä Suomessa on ynseyttä ja kylmyyttä pohjoismaista suuntausta vastaan. Ei us­kota, että saadaan effektiivistä apua. Harrastus Saksaan. Täällä nykyään on neljä upseeria käymässä. Eräillä päivällisillä eilen olivat kaikki vaatineet, ettei Palojärvi puheessaan esittäisi maljaa pohjoismaiselle yhteistyölle –  vaan Ruotsin armeijalle.

Jos tulee tunnetuksi Ruotsissa, että Suomessa harrastus Saksaan lisääntyy ja että on piirejä, joissa ajatellaan suuntautumista Saksaan, voi se vaikuttaa täällä Ruotsissa, joko että täällä tullaan myötämielisemmäksi yhteistoiminnassa puolustuksen alalla, tai että täällä pelästytään ja nousee äänet, että on luovuttava yhteistoiminnasta Suomen kanssa, koska se voi johtaa Ruotsin ikävyyksiin och i äventyr. Kumpi tulos olisi, on ainankin nyt vaikea sanoa.

17/11 ’38 Svensk Tidskrift 1938, häfte 8  kirjoitus  ”Valagitation”  av  redaktör  Eskil  Sund­ström. Wi äro nykyään kauempana jäljestä kuin koskaan ennen. Ruotsissa on tultu kriitilliseen kohtaan yhteiskunnan kehityksessä djupgående förskjutning i socialistisk riktning  har pågått och pågår. Yhteiskuntamme on menossa nopeasti sosialismiin ilman, että porvarit sitä huo­ maavat. Två fundament oförenliga samhällsåskådningar de facto förefinnas.  Waalit  1938 meni huonosti, vaikka kovasti agiteerattiin porvarilliselta puolelta. Ingen klar och specifik stridsfråga ha framträtt. Högerpartiets propaganda var ineffektiv. Myös Marcus Wallen­bergin ingripande vahingoitti oikeistoa. Socialiseringen (det centrala) pågår.

Berliner Börsenzeitung 8/11 ’38 sisältää ulkoministeri Ribbentropin puheen ulkomaisille sa­nomalehtimiehille. Ribbentrop väitti, että Saksan politiikka ei ole ”brutale Machtpolitik” eikä abstrakte Machtpolitik, vaan für nationalsozialische Aussenpolitik ist masgebend der Gedan­ke des Zusammenschlusses unseres  Volkstums  (siis:  saksalaisten kokoaminen  yhteen valtioon).

17/11 ’38 Ruotsalaiset eivät osaa ottaa puolustusasioita oikein vakavalta kannalta. Ei ne osaa uskoa, että niitä mikään vakavampi uhka voisi kohdata. (Huom Palojärven ja kenraali Åker­manin lausunnot – mielipiteet.) Ruotsalaisten puolustusharrastus ja muu, mikä siihen kuuluu, on lasten leikkiä. Ruotsissa puhutaan mailmansodan aikaisista asioista 1914-1918, ikäänkuin Ruotsi silloin olisi käynyt läpi hirmuisen koettelemuksen ja ikäänkuin se olisi ollut mikäkin sankariaika Ruotsille. Kouraantuntuva todistus tästä ruotsalaisten asenteesta on heidän menettelynsä Ahvenanmaan asiassa. Ruotsi tekee toimenpiteensä ja myötävaikutuksensa Ahvenan­ maan turvaamiseksi riippuvaksi ahvenanmaalaisten suostumuksesta – 25000 hengen – joita ei mikään uhkaa. Osottaa ettei osaa ajatella ja nähdä sodan vakavuutta, ottaa asiaa vakavalta kannalta. Sillä jos sen osaisi, ei asiata tekisi riippuvaksi ahvenanmaalaisten mielialasta, vaan tosin pitäen huolta, että ahvenanmaalaisten oikeuksia ei loukata olisi mukana Suomen kans­sa Ahvenanmaan asian nopeassa järjestämisessä.

17/11 ’38 Holstin ero. Nya Dagligt Allehandassa eilen rubriikki: “Exc. Holsti säger rent ut: Jag fick för litet betalt.” Dagens Nyheter 17/11: Rubriikki: “Holsti avgår, ansåg lönen otillräcklig.

17/11 ’38 Ministeri Wäinö Woionmaa, Hyvä veli, Näiden rivien tarkoituksena on ilmoittaa, että lennän Helsinkiin ensi tiistaina 22/11, jolloin on Pohjoismaisen Yhteistyövaltuuskunnan kokous. Samalla toivon saavani tilaisuuden keskustella kanssasi eräistä täkäläistä lähetystöä koskevista asioista, erityisesti niistä, jotka aiheutuvat sen johdosta, että Tarjanne pian siirtyy pois täältä sinne Helsinkiin. Matkan teen, kuten aina, omalla kustannuksellani. Kun minulla nyt on puheenvuoro, toivotan Sinulle onnea ulkoministerin viran hoitamiseen. Ottaen huomioon nykyiset olot, olisi mielestäni ollut parempi, jos vaihdosta ei nyt olisi tarvinnut tapahtua.
Kun se tapahtui, olisi parempi ollut, jos Holsti ei olisi erohakemuksessa maininnut raha-asioita, vaan rajoittunut terveydellisiin syihin, jotka olisivat olleet riittäviä. Olisimme säilyneet eräiltä vähemmin hauskoilta huomautuksilta lehdissä ja resonemangeilta yksityisten kesken. Että raha-asialla on merkitystä Holstille, jolla ei liene suurempaa privaatiomaisuutta, on kyllä ymmärrettävissä. Hänen menettelynsä siinä kohden on mielestäni alusta alkaen ollut all right. Ja että eduskunta valiokuntineen saa huomata asian, on myös hyvä. Mutta ei voi auttaa, että tällaisten tapausten kautta valtakuntamme suurten asiain hoito saa eräänlaisen pikkumaisuuden leiman – ikäänkuin kysymys olisi jonkun kunnan asioista taikka jostakin Peräseinäjoen yhdistyksestä. Tämä on minun mielipiteeni, jota en kuitenkaan mailmalle huuda. Parhain terveisin ja näkemiin Tuus JKP.

Svento kirjoitti Sosialidemokraatissa 16/11 ’38, että Wenäjän ja Saksan pitäisi luvata kunnioittaa Suomen neutraliteettia. Se olisi muka riittävä turva. Sen mukaan voitaisiin asettaa turvallisuus- (ja puolustus-) toimemme. Lapsellinen ajatus! Niin kuin tällainen lupaus olisi mikään turva. Se on uskoa “diplomatiaan”. Tshekkoslovakia.

18/11 ’38 Taloudellisten asioiden merkitystä kansainvälisiin suhteisiin liioitellaan. Wenäjän aikana Suomi oli hyvin riippuvainen Wenäjästä (yli 40 % maksubilansista riippui Wenäjästä), mutta Wenäjän vaikutus Suomeen oli pieni ja väheni koko ajan. Että olimme ulkopoliittisesti sidottu Wenäjään, on eri asia, eikä riippunut taloudellista suhteistamme. Tämä osottaa, että muut suhteet ovat tärkeämmät kuin taloudelliset.

Ruotsalaisten harrastuksia. Eilen perustettiin “Aftonbladets reseklub” mellan dem som deltagit i av AB arrangerade resor av alla slag. 100 oli läsnä. Johtokunta valittiin y.m. Obs! 1870 års män jne. Kaikenlaisia tällaisia on, kun ei ole muita painavampia harrastuksia.

19/11 ’38 Wuorimaa läpimatkalla Berlinistä Helsinkiin. Kutsuttu “kauppaneuvotteluja” varten. Kertoi, että Auswärtiges Amt oli kovin jyrkkä Holstia vastaan, kun Holsti oli 26/9 Genevessä lausunut pahasti Hitlerin puheesta (kts. Times 17/11 ’38). Kun Holsti on kieltänyt, oli Auswärtiges Amt luvannut viikon kuluessa antaa todistukset. Wuorimaa oli kirjoittanut tästä Helsinkiin pari viikkoa sitten.
Emme me osaa hoitaa asioita. Holsti näkyy olevan kummallisen löysäsuinen “diplomaatti” ja samalla puolustamattomasti antipatiojensa ja sympatiojensa vallassa. Monomaniaa. Tämän jälkeen Holsti tosiaan oli mahdoton, kaiken sen lisäksi, mitä hän ennen oli puhunut (m.m. Mussolinista, että hän on Genevessä hullujen luettelossa). Merkillinen mies, joka on ollut diplomaattina 20 vuotta eikä ole paremmin oppinut.

20/11 ’38 Saksan politiikkaan ei voi luottaa. Menee yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. (Ennen merkitty.) Mutta ei voi myöskään luottaa Ranskaan eikä Englantiin – muihin suurvaltoihin. Tshekkoslovakialla oli kovat liitot m.m. Ranskan kanssa, mutta ei saanut mitään apua. Ranska ei auttanut eikä Englanti, muuta kuin neuvoivat alistumaan maan silpomiseen. Sellaisia ovat suurvallat.

21/11 ’38 Axel Solitander luonani paluumatkalla Oslosta Helsinkiin. Kertoi: Oslossa huomasi, miten Suomen maine on hyvä taloudellisessa suhteessa.

MINÄ: Samoin täällä taloudellisesti, mutta poliittisesti ja sosiaalisesti ei katsota meidän olojemme vielä olevan stabilisoituja.

Puhuimme Suomen Ruotsin-kaupasta. Solitander sanoi keskustelleensa siitä Wiljasen kanssa ja tulleensa siihen tulokseen, että Suomen kotimarkkinateollisuus ei ole vientikykyinen. Ei kykene kilpailemaan mailman markkinoilla, ei kvaliteetin eikä kvantiteetin (s.o. riittävän tuotannon) puolesta. Wiljanenkin oli sen myöntänyt. Solitanderin mielestä ei Suomen Ruotsinkaupassa voida juuri mitään tehdä. Koneita ja metalleja ostamme Ruotsista. Kun paperiteollisuus on saavuttanut rajansa – metsien lisäkasvu ei siedä laajentamista – niin koneiden tuonti Ruotsista kuitenkin tulee vähenemään.

Wiime kriisin aikana oli huomattu, että Suomessa oli kaikki valmistamatonta yhteyden ylläpitämiseksi ulkomaiden kanssa, s.o. viennin ja tuonnin ylläpitämiseksi, jos Itämeri tulee suljetuksi. Solitanderille annettu tehtäväksi laatia ehdotus. Hän oli tehnyt sen lähtien seuraavista kolmesta edellytyksestä. a) Rannikkoa Hangosta itään päin ei voida käyttää. b) Kauppa Pohjanlahden satamien kautta ja pitkin Ruotsin aluevesiä. c) Tukholma vapaa satama ja rautatiet Ruotsin länsirannikolle käytettävissä. Narvik ei käytettävissä, koska tarvitaan raudan kuletukseen.

Solitander tyytymätön ulkoministeriön virkamiehiin, huonoja. Solitander kertoi, että Holsti eräillä kutsuilla Genevessä oli sanonut (ollen juovuksissa), että “Hitler pitäisi ampua niinkuin raivokoira”. Saksalaiset oli saaneet tietää ja ilmoittaneet, että Blücher kutsutaan pois, jos ei anneta hyvitystä.

21/11 ’38 Luonani everstiluutnantti Julenius. Täällä seuraamassa opetusta vid artillerihögskolan – 10 päivää – itse Suomessa opettajana. Kertoi että Suomen armeija on sotatilaan asettamiseen nähden aivan huonossa asemassa, sillä puuttuu koulutettuja upseereja. Esimerkiksi tykistöön tulisi patterien päälliköksi kolmannelta osalta reserviupseereja, jotka ei edes koskaan ampuneet pattereja. Koulutettujen upseerien puute huutava.

22/11 ’38 Mannerheim saapui aamulla kotimatkalla lähinnä Lontoosta. Olin vastassa asemalla. Pitkä keskustelu Grand Hotellissa heti hänen saavuttuaan. Kerroin Ahvenanmaan asiasta. Mannerheim hyvin tyytymätön asian, Ahvenanmaan asian nykyiseen tilaan. Ylipäänsä M katsoi, että oli liian paljon annettu Sandlerin määrätä Suomenkin ulkopolitiikassa sekä jo Hackzellin aikana että vielä enemmän Holstin aikana.

Ahvenanmaan asiassa oli ahvenanmaalaisille annettu liian paljon sananvaltaa – tehty niistä part i saken. Ilman niitä kuulematta olisi linnoittaminen järjestettävä ja sitten ahvenanmaalaisten asevelvollisuus järjestettävä. Ahvenanmaalaisten asevelvollisuus ei käytännöllisesti merkitse mitään. Sillä on vain moraalinen merkitys. Asevelvollisuus voidaan järjestää niin vähän heille rasittavaksi kuin mahdollista, mutta heidän pitää olla sotalakien alaisia, koska muuten ei heidän sotapalveluksestaan ole mitään hyötyä. Komentokieli on aivan mitätön. Ei ymmärrä, että Ruotsi siitä tekee asian. M näkyi pitävän kiinni suomenkielestä komentokielenä. Komento on = signal. Hallitusmuodon 75 § on M:n antamassa HM:ssa.

Minä esitin saman dagordning kuin kirjeessäni Cajanderille (keskustelu Sandlerin kanssa). Nyt ensin teknillisen komitean ehdotus. Sitten Ruotsin valtiopäivien päätös. Sitten diplomaattiset demarchet. Sitten keskustelut ahvenanmaalaisien kanssa. Wihdoin mahdollinen käsittely Kansainliiton neuvostossa toukokuussa. Mannerheim hyväksyi tämän.

MANNERHEIM lausui: Ei ole varmaa, eikö Saksa katso nykyään, että lähempi yhteistoiminta Suomen ja Saksan välillä olisi Saksalle epämukava.

Siis Saksan linja ei kenties kävelisi. Siis pohjoismainen suuntautuminen. Mutta M esitti suurempaa itsenäisyyttä Suomen puolelta, ettei Sandler yksin johda Suomenkin ulkopolitiikkaa.

MINÄ: Ruotsissa on piirejä, jotka pelkäävät poliittista yhteistoimintaa Suomen kanssa. Tahtovat palata entiseen absoluuttiseen neutraliteettiin. Me olemme jossakin määrässä riippuvaisia Ruotsista. Jos siitä luovumme, eikä Saksaan suuntautuminen ole mahdollinen, on jälellä isoleeraus. Se on meille epäedullinen. Mannerheim oli samaa mieltä.

Olimme yhtä mieltä pohjoismaisesta suuntautumisesta. Ahvenanmaan asian onnellinen päättyminen sitä suuresti vahvistaisi. Sen vuoksi olisi Ahvenanmaan asia saatava ensi kevääseen loppuun.

Etelä-Afrikan sotaministeri, joka nyt on Europassa, oli Lontoossa puhunut, että Saksaa ei pidä päästää Afrikkaan – se ei kuulu sinne – mutta Saksan pitää mennä pohjoiseen, Skandinavia ja Suomi, kansoittaa siellä olevat harvaan asutut maat. Merkillinen mielipide.

Mannerheim tuntui olevan sitä mieltä, että on ollut liiaksi syrjäytetty Ahvenanmaan asiasta ja että Holsti ja Cajander on tahtoneet hoitaa sen yksin. Mannerheim tapaa huomenna Sandlerin ennen suuurusta.

Österman soitti juuri Palojärvelle, että Airo tulee lentokoneella Helsingistä tänään ja tuo teknillisen komitean promemorian tänne. Ehrensvärd tulee samalla lentokoneella.

Mannerheim sanoi m.m., että meidän puolustuslaitoksemme on vielä heikko. “Du vet inte, hur svaga vi är”, sanoi hän minulle.

22//11 ’38 Sähkösanoma Ulkoministeriöstä, että Isänmaallinen Kansanliike ja sen sanomalehdet on lakkautettu, koska vastoin yhdistyslakia. Asia tuomioistuimeen.

Meillä toinen kolaus toisen jälkeen. Äsken Holstin kolaukset, nyt tämä. Hjörne sanoi minulle mennävuonna, että “förhållandena äro i Finland ej ännu stabiliserade”.

Minä sain salasähkeen Helsingistä, että asettuisin yhteyteen finanssipiirien ja ulkoasiain ja lehtien kanssa selittäen: Toimenpiteeseen oli ryhdyttävä selvien lainrikkomusten takia, joten luonteeltaan polisitoimenpide eikä mitenkään merkitse, että demokratiamme olisi uhattu ja että kyseessä olisi minkään akuuttisen sisäisen vaaran torjuminen.

22/11 ’38 Wahervuori puhelimessa Hjeltille: Cajander antanut Wahervuorelle seuraavat ohjeet: 1. IKL on toiminut vastoin lakia ja hyviä tapoja. 2. IKL on peustettu jatkamaan lakkautetun Lapuan-liikkeen toimintaa. 3. IKL:n eräänlaisena haaraosastona toiminut sinimustajärjestö on tuomioistuimen päätöksellä lakkautettu. 4. IKL on omissa nimissään jatkanut lakkautetun sinimustajärjestön toimintaa. 5. Sisäministerin päätös alistetaan asianmukaisessa järjestyksessä tuomioistuimen tutkittavaksi. Erikoisesti, kysyttäessä miten tähän toimenpiteeseen on ryhdytty nyt, on mainittava Kuopion tapahtumat. (Poikonen oli IKL:n poikajärjestössä
varapuheenjohtaja.)

22/11 ’38 IKL:n hajoitus ja lehtien lakkauttaminen on herättänyt suurta huomiota. Nya Dagligt Allehanda: Ajan Suuntas chef säger till NDA: Bobrikoff-styret har börjat “Varje ord vi växla avlyssnas av hemliga politiska polisen.”

23/11 ’38 Suurus Sandlerilla Mannerheimin kunniaksi. Ennen suurusta Mannerheim Sandlerin luona. Keskusteli Ahvenanmaan asiasta. Mannerheim kertoi minulle suuruksen jälkeen ja laivalla Sandlerin ehkä olevan valmis erottamaan linnoittamisasian ahvenanmaalaisten asevelvollisuusasiasta edellytyksellä, että Suomen ja Ruotsin hallitusten kesken sovitaan ahvenanmaalaisten asevelvollisuuden järjestämisestä. Tämän Mannerheim piti tarkoituksenmukaisena.

Ahvenanmaalaisten asevelvollisuuden sisältöön katsoi Mannerhiem edelleen meidän voivan olla liberaaleja ja myötämielisiä. Sandler oli pitänyt lujasti kiinni siitä, että komentokieli on oleva ruotsi. Mannerheim katsoi – (nyt) – voitavan mennä tähän, jos se tulee koskemaan vain ahvenanmaalaisia sotilaita eikä niitä mannermaan ruotsinkielisiä joukkoja, jotka viedään Ahvenanmaalle ja joita olisi yhtä paljon kuin ahvenanmaalaisia. Mannerheim luuli voitavan sen järjestää sotilaallisesti. Mannermaan ruotsinkielisissä joukoissa, jotka viedään Ahvenanmaalle, olisi komentokieli oltava Suomi, sillä muuten Suomen ruotsinkieliset voisi vaatia myös
heille ruotsia komentokieleksi.

(Mannerheim sanoi ensin luulleensa, että kaikissa joukoissa Ahvenanmaalla olisi ajateltu ruotsia komentokieleksi.) (Siis Mannerheim nyt menee siihen, mitä eilen kovin minulle vastusti: “Jag vil inte höra talas om komandospråket”, sanoi hän minulle eilen. Oli hyvä, että hän itse sai puhua Sandlerin kanssa ja näki, millainen situatio on.)

Sandler pyyti suurukselta poismennessä Mannerheimia auttamaan Suomessa, jotta saadaan yhteinen sopimus hallitusten kesken ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta. Mannerheim lupasi.

Puhuin suuruksella lyhyesti Sandlerin kanssa. Kysyin, onko Ruotsin hallitus valmis diplomaattisiin demarcheihin heti, kun asia on valtiopäivillä käsitelty? Sandler vastasi, että jos saadaan valtiopäivät mukaan, niin asia on hyvällä kannalla. Kysymykseeni, paneeko Ruotsin hallitus ja valtiopäivät ehdoksi enemmille toimenpiteille, että ahvenanmaalaisten kanssa on sovittu ja ne ei vastusta, vastasi Sandler, että Ruotsin hallitus ja ulkoasiainlautakunta ovat sitä mieltä, että ahvenanmaalaisten kanssa ennen toimenpiteitä päästävä sovintoon.

Sandler sanoi luulleensa, että ahvenanmaalaiset olisi järkeviä ihmisiä, joiden kanssa voi neuvotella, ja että heidän johtomiehensä ja valiokuntansa, sellaiset kuin ne, jotka oli Helsingissä, keskustelisivat ja toimisivat niin, että heidän kanssaan olisi voitu saada asiallisia tuloksia aikaan. Sandler lausui minullekin, että Suomen ja Ruotsin hallitusten olisi sovittava keskenään Ahvenanmaan asevelvollisuudesta ja muista kysymyksistä, ja sitten voidaan yhdessä ajaa eteenpäin.

Kun ohimennen lausuin, että Sundblomin kanssa ei voi mitään saada aikaan, vastasi Sandler: “Wi måste undergräva Sundbloms auktoritet.” Sandler tuntuu olevan Sundblomille kovin vihainen.

Mannerheim lähti laivalla kl. 5. Wielä laivalla puhuimme Ahvenanmaan asiasta. Mannerheim viittasi siihen, että jos Ehrensvärd kirjoittaisi hänelle, mitä Ruotsin puolella ajatellaan Ahvenanmaan asevelvollisuusasian järjestämisestä.

23/11 ’38 Wuorimaa luonani. Palasi Helsingistä. Hän näkyy kutsutun Helsinkiin saamaan nuhteita ja torumisia Holstin asian johdosta. Hallituksessa kova viha Saksaa vastaan. Samoin yleensä Suomessa. Sitä yllyttänyt Saksan juutalaisvainot. Mutta myös hallituksen yleinen suunta. Hallituksessa kerrottu, että Holsti ei puhunut pahaa Hitleristä Genevessä, vaan saksalaisten syytteet on perättömiä. Ei ollut myös juovuksissa. Siitä hankkinut todistuksia. Suomen delegatio oli ollut samana iltana 26/9 Holstin luona. Wuorimaata syytetty siitä, että oli ottanut Saksan Auswärtiges Amtissa vastaan syytökset Holstia vastaan ja tiedottanut ne Helsinkiin sen sijaan, että olisi kehottanut toimittamaan asian Saksan lähettilään kautta Helsingissä.

(Wuorimaa sanoi, että tämä on Holman teoria. Wuorimaa oli ollut Auswärtiges Amtissa tapaamassa korkeata virkamiestä Weiszäckeriä, joka oli puhunut monesta asiasta ja muiden muassa Holstin puheista. Wuorimaa oli vastannut, että syytös Holstia vastaan ei voi olla oikea, mutta ei ollut huomannut sanoa, että ei ilmoita sitä Helsinkiin. Weisszäcker oli luvannut antaa detalieratut todistukset, että syyte on tosi.)

Wuorimaa sanoi Suomen suhteiden Saksaan viime vuoden ja tämän vuoden kuluessa suuresti
huonontuneen.
Monta syytä:
1) Blücher raportiert, että Suomessa suuri enemmistö Saksaa vastaan. Se pieni vähemmistö, joka Saksalle sympaattinen, on vailla merkitystä.
2) Toinen syy on Holsti. a) Hän on vanhastaan tunnettu Saksan vihamiehenä. b) Kun tuli Berliniin Wuorimaan pakotuksesta – vaatimuksesta – niin toimitti Helsingin lehtiin uutisen, että ulkoministeri Neurath oli hänet kutsunut, mikä oli vale. Wastaanotto olikin pienempi kuin oli aiottu. Mutta käynti kuitenkin meni jotenkuten ja vaikutti hyvää. c) Kun lähti Moskovaan, ei ilmoittanut Blücherille, mutta kyllä Ranskan ja Englannin lähettiläille, ja siitä saksalaiset suuttuivat. d) Kun viime kesänä palasi Amerikasta, kävi Lontoossa ja Parisissa, mutta ei tullut
Berliniin. Se loukkasi Saksaa. Ja nyt tämä Geneven tapaus y.m.
3) Cajanderin puhe herätti Saksassa suurta tyytymättömyyttä. Sitä usein muistellaan.

Suomen hallituksessa uskotaan, että Englanti, Ranska ja USA tulevat pitämään kurissa Saksan – alkavat sodan ja voittavat. Tämä on hallituksen luulo ja se myös – ideologisten syiden ohella – vaikuttaa politiikkaan. Wuorimaan on raporteissaan esittänyt toista, mutta sitä ei uskota. Holstin jutun vuoksi Wuorimaa siirretään pois Berlinistä Köpenhaminaan. Se on nähtävästi tarkoitettu myös osottamaan mieltä Saksan hallitukselle!! Wuorimaan mielestä suhteita Saksaan ei saada nyt paremmaksi. Kun hallitus on vihamielisellä kannalla Saksaan. “Tämän langan täytyy saada juosta loppuun”, sanoi Wuorimaa. Wuorimaakin luuli, kuten minä, että IKL:n lakkauttaminen voi myös vaikuttaa kylmentävästi väleihin Saksan kanssa.

Meidän ulkopolitiikkamme on saanut aika kolauksia. Suhteet Saksaan pilattu. Holstin juttu, sekä ero että Geneven asia (puhe Hitleristä). IKL:n asia, joka osottaa myös Pohjoismaille – Ruotsille – että olot Suomessa ei ole vielä stabilisoituneet. IKL:n asia ikävä. Jos välttämätön, osottaa, että tila Suomessa huono, kun tällaisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Jos ei välttämätön, jos IKL itsestään olisi hävinnyt, niin kuin minä luulen, turhanpäiten aiheuttaa ulkomailla huonoa käsitystä maastamme – antaa huonon kuvan oloistamme. Me emme osaa hoitaa asioitamme.

Wuorimaa ilmoitti, että Mannerheim ei ollut metsästämässä Göhringin kanssa, mutta Göhring oli kutsunut Mannerheimin metsästämään entiseen Itävaltaan ja Mannerheim oli siellä ollut siis yksin, jos oli ollut.

Wuorimaa sanoi, että Englanti ja Ranska ovat valmiit luovuttamaan Saksalle vaikka koko Keski- ja Itä-Europan, jos vain sillä voivat pelastaa koloniansa. Ne ovat aivan yhtä egoisteja kuin muut suurvallat.

24/11 ’38 Tämän päivän lehdet ilmoittavat, että Saksan ja Ranskan välillä samantapainen rauhanjulistus kuin Saksan-Englannin Münchenissä ja että siitä on viime aikoina neuvoteltu. Siis samalla kuin muut maat – myös demokratiat – koettavat päästä Saksan kanssa hyviin väleihin, me, Suomi, toimimme päinvastaiseen suuntaan. Kylmennämme ja pilaamme välimme Saksan kanssa.

25/11 ’38 Saksan ja Ranskan lähestymistä ja ystävyyttä valmistetaan. Ribbentrop lähtee Parisiin 28/11 allekirjoittamaan sopimuksen. Lämpimät puheet, kun Ranskan uusi ambassadööri jätti Hitlerille [valtakirjansa] (kts. puheita, jotka Berliner Börsen Zeitungissa). Samaan aikaan kun näin kaikki hakee Saksan ystävyyttä ja koettaa päästä hyviin väleihin Saksan kanssa, meidän, Suomen, välit ja suhteet Saksaan ovat huonontuneet ja yhä huononevat.

26/11 ’38 Palinin raportti Riiasta 16/11 ’38. Munters kirjoittanut eräässä latvialaisessa aikakauskirjassa: Muntersin kirjoituksen punaisena lankana on, että edessä on vallan uusi Eurooppa ja että jokaisen valtion on ulkopolitiikassaan mukauduttava tähän tosiseikkaan. Europan “dynaminen keskus” on Saksassa. … Mailmansodan jälkeen luotu poliittinen järjestelmä on romahtanut ja että sen tietämässä alueellisessa järjestelmässä huomattavia muutoksia jo on tapahtunut. Munters kasoo voitavan luottaa Hitlerin Chamberlainille antamaan juhlalliseen vakuutukseen, ettei Saksalla enää ole alueellisia vaatimuksia Euroopassa. … Latvian asema ei ole huonontunut mm siitä syystä, että Latvian itsenäisyys ei ole ankkuroitu Versaillesin järjestelmään, vaan perustettu Neuvostoliiton ja Saksan kanssa vapaasti solmituille sopimuksille.
Latvian on alistuttava psykologiseen itsetarkasteluun. On luovuttava vanhoista ja kaavoiksi kangistuneista mielipiteistä eri suurvaltojen merkityksestä Europan politiikassa.
[MARGINAALISSA: Hynninen: Samaa [sanoo] Laidoner Wiron asemasta.]

Obs! Kuvaavaa, että nyt katsotaan suureksi eduksi ja voitoksi, ettei ole missään tekemisissä Versaillesin rauhan kanssa. Tuo “suuri” rauha, joka muka järjesti olot idealisesti oikeuden mukaan ja jonka piti taata ja turvata rauha ja hyvä olo mailmassa. On opittava ajattelemaan itsenäisesti ja olemaan varovaisia tunteittensa ilmaisussa ja ennen kaikkea varomaan sokeasti toistamasta vierailta tahoilta tulevia arvosteluja poliittisista tapahtumista.

27/11 ’38. Everstiluutnantti Adlercreutz luonani kutsumassa päivällisille. Meillä pitkä keskustelu.

1. IKL:n lakkauttaminen. Sonderasin, mitä Adlercreutz ja hänen piirissään ajatellaan. Adlercreutz vastasi, että juridisesti ottaen ei luonnollisesti osata mitään sanoa. Poliittisesti, kun IKL ollut pohjoismaista suuntausta vastaan, niin sen lakkauttaminen ei ole täällä vastenmielinen. Myös katsotaan toimenpiteen osottavan, että Suomen hallitus osottaa, ettei kule saksalais-nazien vanavedessä ja siis kulkee samaa linjaa, kuin mitä Ruotsissa hallitus ja kansan suuri enemmistö noudattaa ja tahtoo noudattaa.

Adlercreutz ei näkynyt vetävän IKL:n lakkauttamisesta sitä johtopäätöstä, että Suomessa olisi ollut vaara olemassa. Minä korostin, että kyse on ainoastaan siitä, että yhdistyslakia on rikottu ja sitä vastaan on reagoitu, mutta että IKL:n merkitys pieni ja alentunut. Monella taholla Suomessa se mielipide, että olisi ollut paras antaa IKL:n hävitä itsestään.

2. Adlercreutz viittasi siihen, että suomenkielisten ylioppilaitten joukossa IKL:llä suuri kannatus. Akateeminen Karjalaseura laajalle levinnyt ja sen ja IKL:n johtomiehet – Helanen, Simojoki ym. ovat samat. Adlercreutz luuli, että AKS:llä ylioppilaiden joukossa edelleen suuri vaikutus ja siten IKL:n aatteilla. Minä kerroin, mikäli tiesin, virtauksista ylioppilaiden keskuudessa huomanneeni, että AKS:ään kuuluu sellaisia ylioppilaita, jotka ei ole fascisteja s.o. IKL:n jäseniä.

3. Kysyin onko Ruotsissa nazisteilla kannatusta? Adlercreutz vastasi, että ei ole, aivan mitätön. Ruotsissa on nykyistä Saksaa kohtaan suuri vastenmielisyys, sillä Saksan systeemiä ei hyväksytä ja juutalaisvainot vaikuttaneet myös ikävästi. Kun Ruotsin nykyinen hallitus [on] puolustus- tm. kysymyksissä isänmaallisella kannalla, niin se on hävittänyt tyytymättömyyden aiheita.

4. Adlercreutz kertoi, että kun Hackzell joku aika sitten oli täällä Tukholmassa, hän oli kertonut, että Suomi tulee menemään Saksan kanssa im Dick und Dünn, jos syntyy sota. Tämä oli hämmästyttänyt täkäläisiä.

MINÄ: Eiköhän se ole joku väärinkäsitys Hackzellin sanoihin nähden?

ADLERCREUTZ: Ei voi olla, sillä ne henkilöt, joille Hackzell sen sanoi, ovat hyvin vederhäftiga.

MINÄ: Suomi on ja tulee olemaan neutraalinen minst lika länge som Sverige.
Adlercreutz vastasi niin täällä asian käsitettävän, mutta Hackzell oli puhunut toisin.

28/11 ’38 Paavo tuli tänään tänne pohjoismaiseen patenttilakineuvotteluun. Kertoi, että kauppaministeriön kansliapäällikkö oli antanut sellaiset ohjeet, että Suomi voi olla mukana ainoastaan ensi tammikuuhun asti, koska meillä on valmis lakiehdotus ja tahdomme käsitellä nopeasti, ensi vuonna.

(Kummallista pohjoismaista yhteistoimintaa. Patenttilaki on vuodelta 1898 ja on kyllä korjauksen tarpeessa. Mutta se kyllä voinee odottaa vielä 6 kuukautta tai vuoden. Tämä on juuri sellainen lainsäädäntö, jossa pohjoismainen yhteistyö on paikallaan. Sen vuoksi ei meidän ole mitään “ultimaattumia” esitettävä, että emme voi olla mukana kauempaa kuin ensi tammikuuhun. Lupasin kirjoittaa asiasta Helsinkiin.)

28/11 ’38 Hjelt oli toissailtana Publicistklubbenin kokouksessa tavannut tanskalaisen sanomalehtimiehen Jensenin – ollut täällä kauvan useiden tanskalaisten lehtien kirjeenvaihtajana – ja Jensen oli puhunut Hjeltille m.m. Ahvenanmaan asiasta sekä sanonut, että Ruotsissa vastustus Ahvenanmaan asiaan – s.o. sen varustamiseen – on viime aikoina lisääntynyt ja on paljon laajempi kuin luullaan. Erityisesti oli myös Sandlerin ilmoitus mahdollisesta yhteistoiminnasta Suomen kanssa Ahvenanmaan puolustamiseksi, jota Sandler sanoi viime kriisin aikana ajatellun, pelottanut ruotsalaisia, kun se olisi poikennut vanhasta puolueettomuuspolitiikasta. Tämä vastustus on myös muissa kuin laivastopiireissä.

1/12 ’38 Helsingin raastuvanoikeus kumonnut IKL:n ja sen lehdistön takavarikon ym. Kekkosen toimenpiteet. Tämä on ikävä kolaus Kekkoselle ja hallitukselle. Kekkonen ja hallitus kokonaisuudessaan hoitaneet tätä asiaa huonosti. Olisi pitänyt asian juriidinen puoli selvittää perinpohjin ja jos oli epäilyksiä vähänkään, olisi pitänyt olla ryhtymättä toimenpiteisiin. Meillä tapahtuu kolauksia ja kommelluksia tavantakaa, melkein aina joka viikko. Äsken Holstin ero ja mitä siihen liittyi ja nyt taas tämä blamage. Emme osaa asioita hoitaa.

2/12 ’38 Kekkosen ja hallituksen toimet ovat auttaneet IKL:ää, antaneet sille sysäyksen eteenpäin – muuta tulosta siitä ei ole ollut. Tuhma juttu.

Sanomalehtien puolueellisuus, respective yksipuolisuus käy ilmi vieläpä referaateista ja tiedonnannoista. Esimerkiksi IKL:n jutussa Suomen Sosialidemokraatti 30/11 ei esittänyt vastaajien m.m. Boreniuksen lausuntoja ollenkaan riittävästi. Puolueellinen referaatti.

Uuden Suomen suuret rubriikit. “RO hylkäsi hra Kekkosen kaikki vaatimukset.” (Ei mainittu, että oli äänestyksen jälkeen).

2/12 ’38 Puhuin telefonissa Cajanderin kanssa Ahvenanmaan asiasta. Teknillinen komitea lopettaa tänään työnsä. Yksimielisyys muissa paitsi seuraavissa:

1. Ahvenanmaalaisten joukkojen komentokieli. Ruotsalaisten ehdotus on, että ruotsi komentokieli, mutta opittava myös suomenkieliset komentosanat.

2. Ruotsalaiset tahtovat, että alipäällystön ja miehistön, joka sijoitetaan Ahvenanmaalle, tulee kuulua till “svenskspråkig befolkning”, eikä ainoastaan olla ruotsinkielisiä.

3. Ahvenanmaalaisten joukkojen nimityksestä on vähän eri mieliä. Ruotsalaiset tahtoisivat: “Ålands landskaps försvarskrafter” t.j.s. (Suomeksi se olisi vähän epämukava).

4. Reserviharjoituksista on vähän eri mieltä.

Muut erimielisyydet paitsi komentokieli ovat vähäpätöisiä. (Cajander sanoi, ettei ole vielä tahdottu antaa perään, sen voi tehdä myöhemmin.) Waltuuskuntien kokous aiotaan pitää sillä viikolla, joka alkaa 11/12 sunnuntaina toivottavasti Helsingissä. Ahvenanmaalaiset ei tule olemaan läsnä. Nyt olisi Suomen ja Ruotsin hallitusten sovittava keskenään ahvenanmaalaisten asevelvollisuuden järjestämisestä (tietysti edellyttäen, että ahvenanmaalaiset siihen suostuvat) ja sitten voidaan ryhtyä diplomaattisiin toimenpiteisiin.

Minä huomautin, että Ruotsissa tarvitsevat valtiopäivien suostumuksen.
Cajander siihen, että Suomessa ei sitä tarvita, ulkoasian valiokunnan kanssa voidaan sopia.

2/12 ’38 Itä-Karjalan liittäminen Suomeen.

1. Sotilaallisesti: Raja ei olisi lyhentynyt, mutta olisi tullut hirmuisen suuri alue lisää puolustettavaksi. Raja olisi ehkä tullut sen kautta paremmaksi, että luonnollisia – Äänisjärvi, Syvärin joki ym. Mutta Syvärin joki on niin pieni, että tuskin olisi ollut suurempana esteenä. Ja nykyajan teknillisillä laitteilla ei kait sellaiset luonnonesteet paljoa merkitse.

2. Mutta olisi aikaansaanut pysyvän riidan Wenäjän kanssa. Wenäjälle Itä-Karjala on tärkeä.Puuteollisuus – valuutan saanti. Muurmanin rautatie, sotasatama Muurmanin rannalla. Siis olisi ollut ainainen vihan aihe ja luultavasti johtanut sotaan.

3. Kansalliselta kannalta olisi Karjalaisten liittäminen Suomeen ollut hyvä, mutta karjalaisia oli vähän, ainoastaan noin 120000 – lisäksi 40000 venäläistä.

4. Taloudelliselta kannalta olisi tietenkin ollut Suomelle hyvä, edullinen, metsät. Silloin Suomi olisi ollut ratkaiseva puutavaramarkkinoilla.

5. Lopputulos: Wain hyvin heikon Wenäjän naapurina olisi voinut pysyä Suomen hallussa. Mutta sotaisen Wenäjän vieressä olisi Itä-Karjalan liittäminen Suomeen ollut vaarallinen – ainainen vaara. Sen tähden on kaiketi hyvä, että kävi miten kävi.

3/12 ’38 Cajander soitti minulle. Eilen allekirjoitettu Ahvenanmaan teknillisen komitean mielipide. Heidenstam sanonut, että kun on jäänyt avonaisia kohtia eikä siis päästy yksimielisyyteen, niin se tekee Ruotsissa huonon vaikutuksen ja vaikeuttaa asiaa. Cajander vastannut Heidenstamille, että kun avoimet kysymykset ovat poliittis-psykologista luonnetta, niin ne asiat ei kuulu komitealle, vaan hallitusten delegatioille.

Tärkein erimielisyys koskee komentokieltä. Nimi: Ålands landskapsvärn – suomennos Ahvenanmaan maakunnan puolustus on suomeksi huono. Se oli syy, minkä vuoksi ei tahdottu hyväksyä. Österman esittänyt eri[ävän] kantansa. Heidenstam lausunut, että Suomen kannassa on “tillstramning”.

CAJANDER: Ei ole sitä.

Ehrensvärd ollut koko ajan hallituksensa kanssa yhteydessä, mutta Cajander ja Suomen hallitus ei ollut mukana. Cajander oli kaksi tuntia saanut lukea mietintöä. Erimielisyydet siis: 1) Komentokieli. 2) Nimi. 3) Ruotsalaiset tahtoo, että alipäällystö ei vain svenskspråkig, vaan myös, että kuuluu ruotsinkieliseen väestöön. 4) Suomalaiset tahtovat, että kertausharjoituksia joka vuosi enintään kaksi viikkoa, jotta kykenevät ottamaan osaa sotatoimiin – sotapalvelukseen. Ehrensvärd ei yhtynyt tähän.

Suomen puolelta lausuttu toivomus, että neuvottelut saataisiin suoritetuksi niin pian kuin mahdollista. Heidenstam katsonut, että Suomen kantaa on tiukennettu (tillstramning). Cajander vastannut, että siihen luuloon ei syytä. Cajander toivoo, että valtuuskuntien kokous sillä viikolla, joka alkaa maanantaina 12/12 ja että Sandler tulisi Helsinkiin sitä varten.

5/12 ’38 Sosialistien suuri virhe on, että he ovat yliavioineet taloudellisen puolen merkitystä ihmiselämässä ja erityisesti kansojen elämässä ja historiassa. Saman virheen ovat useat porvarillisetkin tehneet meillä, varsinkin maalaisliittolaiset, mutta myös oikeisto. Samoin Ruotsissa ym.

5/12 ’38 Kävin Bohemanin luona.
1) Ensin Ahvenanmaan asiasta.
2) Toimenpiteet sodan varalta.
3) Sitten Ruotsin ero noninterventiokomitean alavaliokunnasta.
4) Kysyin, oliko Munters käynyt täällä.
5) Oliko huomattu saksalaista vakoilua ja oliko ryhdytty toimenpiteisiin sitä vastaan?
BOHEMAN vastasi: Ei ole huomattu eikä ole ryhdytty toimen piteisiin.

7/12. ’38 Meillä vastaanotto 6/12 ’38 itsenäisyyspäivän johdosta. Oli uutiset lehdissä ja diplomaateille lähetetty ilmoituskortti. Saapui hyvin paljon väkeä. Linder sanoi: “Du ha fått halva Stockholm.” Ihmiset oli kauvan aikaa ja olivat iloisia. Hyvin onnistunut. Allilla oli suuri työ tästä tilaisuudesta.

Aitosuomalaisten adressin johdosta puhuin telefonissa Cajanderin kanssa 7/12 ’38 . Huomautin, että paljon allekirjoituksia 250000. Adressin jättävät Presidentille. Pyysin harkitsemaan, eikö Kallion pitäisi sanoa vakavia sanoja ylioppilaiden lähetystölle ja että ne harkittaisiin. Asia herättää täällä huomiota. Cajander vastasi, ettei asia Helsingissä ole herättänyt huomiota ja että tänä iltana on yksityinen kokous asian johdosta.

7/12 ’38 Luonani kenraali Grandell matkalla Saksaan kolmen insinöörin kanssa. Heille järjestetty matka nähdä eräitä Saksan varustuksia ja varustusteollisuuslaitoksia yms. Kertoi Ehrensvärdin olleen alakuloinen, kun Ahvenanmaan teknillinen komitea ei ollut päässyt yksimielisyyteen. Mannerheim ja Niukkanen olivat kuitenkin luulleet, että kyllä päästään Ahvenanmaan asiassa tulokseen. Saksassa Grandell – sovittuaan Mannerheimin ja Niukkasen kanssa – sanoo, että Suomi tulee pysymään pohjoismaisen politiikan kannalla. Grandell lupasi kirjoittaa promemorian siitä, mitä puhui sotatarvikeasiasta Sandlerille Helsingissä ja lähettämään sen promemorian ulkoministeriöön. Lupasin sitten asiata ajaa. Grandell oli sotatarvikkeiden saantiin Ruotsista optimistinen. Minä sanoin olevani pessimistinen.

7/12 ’38 Pahin pelon syy meillä pienillä kansoilla suurten puolelta on suurvaltojen epärationalinen pyrkimys expansioon – ylpeys -– mahtavuuden tavoittelu yms. Jos järki olisi ratkaiseva, kuten liberalinen suunta – ajatustapa – edellyttää, niin olisi toisin. Aatteet:

1. Kansallisuusaate – se on meille luja perustus

2. Taloudellinen – jo heikompi meille, koska Wenäjälle olisi suurempi hyöty, jos Suomen puuteollisuus olisi Wenäjän käytettävissä.

3. Sotilaalliset. Se on meille vaarallinen, sillä Wenäjä voi sanoa, että sen täytyy päästä pois Suomenlahden perukasta – saada rajansa paremmin suojatuksi (Karjalan kannas), saada Suursaari ym saaria ja paikkoja Etelä-Suomessa. Lisäksi Petsamo (??).

Ahvenanmaan merkitys ylivoimaisesti sotilaallinen. Asia sotkettu, kun Ruotsi tahtoo antaa kansallisten näkökohtien siinä vaikuttaa, jos antaa ahvenanmaalaisten “kansallisen särart” ratkaista, vaikka se on toisarvoinen. Tässä siis sotilaallinen on paljon tärkeämpi kuin kansallinen. (Itä-Karjalaan nähden voi Wenäjä sanoa, että taloudelliset ym syyt tärkeämmät kuin vähälukuinen karjalainen väestö.)

Ja sitten tulee 4. Suurvallan expansio – josta edellä puhuttu. Wenäjän täytyy päästä mahtavammaksi, mukaan mailman asioihin. Waltamerelle. Atlantin merelle ym. ym. ym. Suurvallan pyrkimykset, sen elämä on toisenlaista kuin pienvallan.

Saksa on jättänyt Elsassin saksalaiset Ranskalle, Tyrolin saksalaiset Italialle. Sotilaallisistasyistä, koska se katsoo voivansa expanderata, päästä mahtavuuteen muualla, idässä. Saksa ei olisi tarvinnut sudeettisaksalaisia. Se olisi voinut käydä kauppaa muutenkin. Mutta se tahtoi saada Tshekkoslovakian pois tieltä. Saksa olisi voinut antaa Itävallan olla rauhassa. Ei Itävalta Saksalle ollut vaara. Italian pyrkimys saada Abessinia, Tunis ym. Se on suurvallan mahtipolitiikkaa. Wenäjällä on maata enemmän kuin se tarvitsee. Paljon vierasheimoisia. Mutta siitä
huolimatta se on pelottava.

7/12’38 Sanotaan: Kansan pitää luottaa ainoastaan itseensä. Ja Suomi säilyttää itsenäisyytensä, jos vain on yksimielinen, jos on puolustustahtoa, varustuksia ym. (kts myös Ilkka 6/12 ’38). Oikein. Se on kaikki välttämätöntä – mutta se ei riitä. Tshekkoslovakia oli varustettu, sillä onliittoja, se tahtoi puolustaa itseään, mutta suuret sen silpoivat. Itävaltaa ei olisi mikään yksimielisyys auttanut. (Elsassin saksalaiset Hitler on jättänyt heiltä kysymättä.) Liettua ja Vilna, vanha liettualainen paikka, menetetty. Memel menetetty. Liettua ei voi sille mitään. (Danzig joutuu Saksalle.) Paloitellaanko Liettua. Jos siihen menee, ei Liettua voi mitään. Jos Saksa, Puola, ja Wenäjä sopivat keskenään, että Saksa saa korridorin, Puola saa Liettuan ja Wenäjä Latvian ja Wiron, ei nämä pienet kansat voi sille mitään. Puolustustahto on kyllä välttämätön pienelle kansalle. Ilman sitä se ei pysy pystyssä. Mutta se ei sille yksin riitä suuria vastaan.

Rantakarin kanssa. Hjelt kuullut, että Erkko tulisi ulkoministeriksi. Rantakari katsoi hänet kovin sopimattomaksi. Ei tietoja ja epäbalansserattu. R viittasi, että hänen pitäisi ehkä itse erota. Joka tapauksessa Erkko hänet erottaa. Minä kielsin eroamasta ja sanoin, että Erkko ei hänelle mitään tee.

Rantakarin mielestä Toivola myös on huono karaktääri. (Toivolan rouva ollut yli vuoden toisen miehen kanssa, mutta Toivola otti hänet takaisin.) T:n mielipiteet sekavat. Yhdellä tarkoittaa yhtä toisella toista. Puhunut Moskovassa Sovjetin ulkoministeriön korkealle virkamiehelle, että Venjän pitäisi antaa Suomelle Karjala, mutta toisella kertaa ollut sitä mieltä, että Suomen olisi tehtävä liitto Venäjän kanssa.

R kertoi, että hallituspuolueissa on paljon sellaisia, että Suomen olisi tehtävä liitto Venäjän kanssa, ainakin siinä tapauksessa, että Ruotsista ei saada turvatuksi avunsaantia. Holstilla ollut fyysillinen vastenmielisyys ja viha Saksaa vastaan ja se luulo, että Saksa on kaikista heikoin valta. Jos Holsti ei olisi eronnut, olisi ollut mahdollista, että Hitler jossakin puheessa olisi puhunut kovasti Suomea vastaan. (Rantakarin tämä ajatus perustui siihen, mitä oli huomannut keskustelusta Blücherin kanssa.)

R kokonaan syrjäytetään ulkoministeriössä, vieläpä on häntä kohtaan menetelty aivan sopimattomasti. Kun hän oli Holstin luona esittelemässä asioita, niin H menee syrjään keskustelemaan Toivolan ym kanssa ja sitten tekee päätöksen ja kaiken tämän R:n läsnäollessa.

R:n mielestä on Kukkonen lahjaton ja luonteeltaankin huono. (Oli ilmaissut maalaisliiton ryhmälle, että R oli kirjoittanut 1932 kirjoituksia maalaisliiton lehtiin “vanha maalaisliittolainen” ja Sunila oli siitä joutunut suuriin vaikeuksiin.)

Kokoomuspuolueesta ei R luullut tulevan mitään. Siinä ei ole henkisiä voimia.

Rantakari sanoi, että viime kriisin aikana Wenäjä tarjosi Suomelle aseita. (Niukkanen oli valmis ottamaan? Hän on myös Wenäjän kanssa tehtävän liiton kannattajia tai joka tapauksessa Wenäjän ystävyyden politiikan kannalla.)

Suomen nykyisen hallituksen pahin vika on (R:n mielestä) että se kaikessa pitää silmällä puoluenäkökantaa. Ulkopolitiikka on sille sisäpolitiikan renki.

9/12 ’38 Mannerheim soitti. Kysyi, mitä Ahvenanmaan asiasta kuuluu. Kerroin tavanneeni Bohemanin ja mitä hänen kanssaan oli ollut puhe, mutta että vielä en ole saanut heiltä tietoa. Puhuimme komentokielestä. Mannerheim oli samaa mieltä kuin täällä Tukholmassa, että ahvenanmaalaisille voisi myöntää komentokieleksi ruotsin, mutta ei mannermaalta tulleille (ruotsinkielisille) joukoille. “Med dem hade (ruotsalaiset) ingenting att skaffa.”

Kysyin, voiko asian järjestää niin, että ahvenanmaalaisia (130 rekryyttiä) voidaan komentaa
ruotsiksi ja muita – 375 – suomeksi.
Mannerheim vastasi, ettei voi vielä sanoa sitä lopullisesti.

Minä sanoin keskustelussa Bohemanin kanssa pitäneeni kiinni suomalaisten kannasta, enkä hyväksyneeni teknillisen komitean kantaa, että Ahvenanmaan koko skyddsvärnin komentokieli olisi ruotsi. Mutta lausuin epäilykseni siitä, että ruotsalaiset voi pitää kiinni teknillisen komitean ruotsalaisten kannasta ja että siis tulisi rekryyttejä Suomen mannermaalta Ahvenanmaan skyddsvärniin, mutta että komentokieli olisikin ruotsi, siis myös niille 375:lle rekryytille, jotka tulevat mannermaalta. (Siis tämä olisi erikoinen Ahvenanmaan turvajoukko,
joka muodostettaisiin sekä ahvenanmaalaisista että mannermaalta lähetetyistä rekryyteistä ja joka ei kuuluisi yleiseen reguliääriseen armeijaan, ja että sitä koskisi erityinen järjestys- ja lainsäädäntö.)

10/12 ’38 Kävin Bohemanin luona puhumassa Ahvenanmaan asiasta. Etuhuoneessa tapasin Sandlerin, joka sanoi haluavansa puhua kanssani, mutta nyt olevansa pakotettu menemään till statsrådsberedning, minkä vuoksi puhelin Bohemanin kanssa, joka juuri oli neuvotellut Sandlerin kanssa.

Boheman sanoi tänään tulleen Heidenstamin kautta Helsingistä tiedon, että Suomen hallitus ei voi suostua siihen, että komentokieli Ahvenanmaalla olisi ruotsi. Hallitusmuodon 75 § sen estää. B sanoi, että asia on nyt hyvin ikävällä kannalla, kun ei ole päästy yksimielisyyteen komentokieliasiassa. Muista asioista nähtävästi voidaan sopia. Sandler ei katso voivansa saada asiata läpi ulkoasianlautakunnassa, jos komentokieliasiassa ei päästä sovintoon. Wielä vaikeampi on asia tietenkin itse valtiopäivillä. Ahvenanmaalaiset ei kyllä saisi “skada till sin själ”, vaikka olisivat pakotetut oppimaan 20 suomenkielistä komentosanaa. Mutta komentokieliasia olisi gefundenes Freßen asian vastustajille ja niille, jotka ovat sille kylmiä. “Det blir ett sabla hallå en sabla historia”, sanoi Boheman. Wiittasi Dagens Nyheteriin ja sen piiriin, jotka ovat asiata vastaan. Huutaisi, että med Sveriges medverkan har sådant genomförts. Härstår två grundlagar mot varandra: Finlands Regeringsforms 75 § och Ålands självstyrelselag, där det bestämmes att statsmyndigheternas ämbetsspråk i landskapet Åland är svenska, mikä
ruotsalaisten ajatuksen mukaan sisältää, että myös komentokieli on oleva ruotsi.

Boheman näkyi katsovan, että tämän mukaan myös muualta Suomesta tuotujen joukkojen komentokieli olisi oleva ruotsi. Boheman kuitenkin lausui siihen suuntaan, että sain käsityksen, että vaikeus koskee ainoastaan ahvenanmaalaisia, mutta mannermaalta tuotuja joukkoja ei koske. Niitä voitaisiin komentaa suomeksi, jos asia voidaan käytännöllisesti järjestää. Sandler on sitä mieltä, että ennen kuin delegatiot kokoontuu, olisi komentokieliasiasta päästävä yksimielisyyteen, ettei asia taas lykkääntyisi, jolloin se pahenisi. Muuten Sandler valmis delegatioiden kokoukseen milloin tahansa. “Försök hjälpa så att vi kan komma till resultat”, sanoi Boheman. Lupasin palata asiaan, asetuttuani yhteyteen Helsingin kanssa.

Delegatioiden kokouksessa tulisi esille paitsi ahvenanmaalaisten asevelvollisuus, myös kysymys diplomaattisista demarcheista. Undén on edelleen valmistellut ja täydentänyt ja parantanut ruotsalaisten noottiehdotusta.

10/12 ’38 Cajander soitti ja ilmoitti: Cajander yhtä mieltä Sandlerin kanssa, että delegatioita ei kokoon ennen kuin komentokieliasiasta on sovittu. Asia ollut eilen yksityisessä Presidentin esittelyssä. Erimielisyydet olleet teknillisessä komiteassa seuraavat:
1. Nimi, nyt “Ålands skyddsvärn”, voidaan hyväksyä.

2. Komentokieli: Ei voida suostua siihen, että komentokieli olisi ruotsi, koska on vastoin HM 75 §:ää, jota ei saada eduskunnassa muutetuksi. Ei saada 5/6 enemmistöä, on 34 vastustajaa. Mutta voidaan mennä siihen, että käytetään ainoastaan niitä komentosanoja, joiden sananmuoto on ohjesäännössä määrätty. Ruotsalaisen mielipiteen mukaankin on nämät suomenkieliset komentosanat ahvenanmaalaisten opittava. Ordergivning y.m. tapahtuisi ruotsiksi. Cajander huomautti, että ruotsalaisten kanta on “naurettava”, kun myöntävät, että nämät sanat on opittava suomeksi, mutta ei saa niitä käyttää, vaikka ahvenanmaalaiset ne osaavat. Mannerheim oli huomauttanut, että kun vapaussodassa tuli komentokielestä riitaa, hän päiväkäskyllä määräsi, että komentokieli on suomi ja se järjesti asian. HM:n 75 § on myös Mannerheimin antama, koska HM on annettu hänen ollessaan valtionhoitajana.

3. Alipäällystö ja miehistö: Ruotsalaisen mielipiteen mukaan skola rekryteras inom rikets svenskspråkiga befolkning. Siihen Suomen puolelta suostutaan. Österman oli pelännyt vaikeuksia, kun niitä on vähän, mutta ehkä selvitään.

4. 1000 miehen lähettäminen sodan uhatessa. Siitä pidetään kiinni. Konvention mukaan on Suomella velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata. Wiime syyskuun esimerkki. Saatiin yht’äkkiä tieto, että eräs laivasto oli kulkenut sen ja sen paikan ohi, ja Ahvenanmaalle oli saatava puolustusjoukkoja. Ei olisi ollut aikaa saada Ruotsin suostumus. Ilmoitus vain tehtävä Ruotsille. Cajander oli saanut sen käsityksen, että Heidenstam piti omasta puolestaan tämän Suomen kannan hyväksyttävänä.

5. Årliga repetitionsövningar. Tämä on välttämätön. Heidenstam puolestaan tuntui pitävän sen luonnollisena. Jos tarvitaan barakkeja sitä varten, voidaan ne asettaa maaherrojen hoitoon.

Kysyin, eikö ole ajateltu, että ruotsi komentokielenä rajoitettaisiin vain ahvenanmaalaisiin, mutta mannermaalta tulevat komennettaisiin suomeksi, kuten Helsingissä oli puhe (Ståhlbergin ehdotus).

Cajander vastasi, että tämä edellytti, että Ahvenanmaan itsehallintolain 27 § jäisi muuttamatta, mutta että liittyen 27 § viimeiseen momenttiin annettaisiin eri laki ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta, joka sisältäisi sen, että ahvenanmaalaiset saisivat, jos tahtovat suorittaa asevelvollisuutensa sen mukaan. Se voitaisiin säätää yksinkertaisella enemmistöllä. Sitten annettaisiin perustuslain säätämisen järjestyksessä eri laki, joka määräisi, että tätä ahvenanmaalaisten asevelvollisuslakia voitaisiin muuttaa vain Ahvenanmaan maakäräjien suostumuksella. Se voisi mennä yli vaalien, mutta sen jälkeen se voitaisiin hyväksyä 2/3 enemmistöllä. Mutta
Österman on ilmoittanut, että ruotsalaiset ei hyväksy tätä ehdotusta.

(Minä sanoin Cajanderille, että olisi syytä ottaa tämä asia uudestaan esille, jos asia ei muuten mene. Cajander oli samaa mieltä, mutta katsoi, että nyt ei vielä sitä otettaisi esille, ennen kuin on saatu vastaus Suomen puolelta annettuun ehdotukseen.) Cajander lisäsi, että hän oli antanut edellä esitetyn Suomen hallituksen ehdotukset ja mielipiteet von Heidenstamille suullisesti, mutta mitään kirjallista lausuntoa ja ehdotusta ei ole annettu. Cajander oli huomauttanut Heidenstamille, että on muistettava, että Ahvenanmaa kuuluu Suomelle. (Jos on Ruotsissa vaikeuksia yleisen mielipiteen vuoksi, on yhtä suuria vaikeuksia Suomessa yleisen mielipiteen
vuoksi.)

10/12 ’38 Cajander mainitsi, että ulkoministeriasia on valmis. Mutta ajateltu henkilö on pyytänyt, että kun hänellä on yksityisiä asioita järjestettävänä, asia lykättäisiin muutamia päiviä. Elias Erkko (uusi ulkoministeri) on tänään saapunut tänne Tukholmaan.

10/12 ’38 Lähettilään toimessa on “representatio” merkityksellinen. Huom! mitä Jules Cambon siitä sanoo. Siinä on lähettilään rouvalla huomattava tehtävä. Allilla on ollut siinä kovin paljon työtä. Hän on suorittanut sen hyvästi – suurella maulla, kyvyllä ja huolella. Tietääkseni meidän päivällisemme ym. ovat hyvin onnistuneet ja vieraitamme miellyttäneet. Tukholma on tässä suhteessa rasittava paikka, myös sen vuoksi, että täällä liikkuu paljon Suomesta ihmisiä.Myös ministerejä (Suomen hallituksen jäseniä) ym virallisia henkilöitä on tavan takaa.

Huom etikettikysymykset, placeringslista. Koko Ruotsin kansa s.o. ne, jotka tulevat kyseeseen, ovat asetetut jonoon ja numeroidut. Painettu numerolista saadaan ulkoasiaindepartementista. Sitä noudatetaan. Huom sen sisältö. Nobellin palkinnon saaneet professorit poissa?? Martensin Guide diplomatique ja Satown pöytäjärjestykset ja istuinjärjestykset. Kreivi Czerninin memoaarit hänen Bukarestin ajaltaan. Joku Ruotsin seremoniamestari lausunut: “Miten selvittäisiin, jos ihmisiä olisi asetettava pöytään heidän henkisen painonsa mukaisesti?” Paras on noudattaa diplomaattista etikettiä.

Diplomaattisen etiketin vahvistivat Talleyrand, Metternich ja Nesselrode Wienin kongressissa. Ainoa, mikä on jälellä Wienin kongressin päätöksistä. (Yhteiskunnan todellinen perustus on siten – rankijärjestys!!!)

12/12 ’38 Elias Erkko tarjosi minulle suuruksen Ooppera Kellarissa. Juttelimme. Erkko kertoi: Mannerheim lähtiessään Montecatiiniin oli Saksaan päin kääntynyt, palatessaan Englannin kautta, erityisesti Halifaxin ym hallituksen jäsenten suuruksen jälkeen oli Saksaan nähden kylmentynyt. Sillä Englannissa varustetaan nyt niin lujasti, että pian on Saksa menettänyt nykyisen etumatkansa. Jos syntyisi suuri sota, niin Saksa häviäisi sen Mannerheimin luulon mukaan. Se on Mannerheimiin vaikuttanut.

Mannerheim kertonut kuulleensa, että saksalaiset agiteeraa Suomessa sillä, että jos Suomi kääntyy ja menee Saksan kanssa, niin Saksa auttaa Suomea saamaan Kaukokarjalan. Tämä muka on vaikuttanut erityisesti sotilaspiireissä. Mannerheimin ja Erkon mielestä tämä on kovin vaarallinen juttu. Karjalan asia voi tulla esille vain, jos Wenäjä menee hajalle.

Erkon mielestä (samoin kuin minun) kaikki, mikä heikentää Wenäjää on meille eduksi. Siis jos Ukraina siitä saataisiin erotetuksi, niin se olisi meillekin hyvä. Nykyään Wenäjä on heikentymisen tilassa.

Erkko kertoi, että Suomessa on myös piirejä, jotka ovat koko Ahvenanmaan asiaan kyllästyneitä ahvenanmaalaisten rimpuilemisen vuoksi. Puhuvat, että voisi olla paras vaikka myydä hyvästä hinnasta Ruotsille koko Ahvenanmaa (!!?).

Erkko kertoi, että Holsti ei tahtonut matkustaa Geneveen Saksan kautta. Hän on niin saksalaisille vihamielinen. Erkko sanoi olevansa hyvissä väleissä Blücherin kanssa. Menee ensi perjantaina hänen luo päivälliselle. E oli sitä mieltä, että on oltava hyvissä väleissä Saksan kanssa.

Sanoin E:lle, että jotkut piirit Suomessa ajattelevat liittoa Wenäjän kanssa.
E:n mielestä se on aivan mahdoton. Englanti ei sekaannu Keski- ja Itä-Europan oloihin. On jätetty ne Saksan asiaksi.
Kysyin, mitä hyötyä sitten meille on siitä, että Englanti tulee vahvaksi?
E ei osannut vastata siihen mitään.
Minä sanoin E:lle, että pelkään, että ennemmin tai myöhemmin syttyy sota.
Erkko vastasi, että sota on pian edessä.

MINÄ: Pelkään, miten me siitä selviämme, kun olemme niin huonosti varustautuneet. Ruotsista emme voi saada paljon tarvikkeita, sillä Ruotsilla ei ole niitä antaa.
Erkko oli samaa mieltä.

12/12 ’38 Pohjoismainen politiikka. Suhteemme Ruotsiin:

1. Ahvenanmaan asia. Toivottavasti sen saamme järjestetyksi. Se on hyvä tulos.

2. Varu-utbyte – Ramsayn komitea. Se myös hyvä ja hyödyllinen asia. Erityisesti tulevaisuudessa, jolloin emme saa tavaroita Wenäjältä, kuten 1914—1916 ja osaksi 1917.

3. Sotatarvikkeet. Olemme luultavasti jo niin pitkällä, että saamme niitä Ruotsista niin paljon kuin Ruotsi voi antaa yli oman tarpeensa nota bene! edellyttäen, että olemme neutraaleja, niin että Ruotsi voi antaa vanhan neutraliteetinkin mukaisesti. Mutta jos joudumme provoseeramattoman hyökkäyksen alaiseksi, niin kysymys on, tulisiko Ruotsin valtiovalta avustamaan – tukemaan – sotatarvikkeiden viemistä Suomeen, koska se ei soveltuisi vanhaan neutralisuuteen.

12/12 ’38 Erkko kertoi, että Saksa oli aikaisemmin ollut Ahvenanmaan linnoittamiseen nähden suosiollisella kannalla, mutta on viime aikana alkanut tulla epäsuosiollisemmaksi asialle. Saksalaiset sanovat ymmärtävänsä, että Suomi haluaa varustaa Ahvenanmaan (Wenäjää vastaan), mutta nyt on ruotsalaisten innostuminen Ahvenanmaan asiaan alkanut herättää saksalaisten epäilyksiä, että ruotsalaiset pitävät silmällä Saksan puolelta muka tulevaa vaaraa. (Tämä on kyllä oikein arvattu.) Sentähden saksalaiset ovat alkaneet asettua Ahvenanmaan asiaan nähden kylmälle kannalle.

12/12 ’38 Rva Hjelt-Cajanus sanoi eilen huomanneensa, että ruotsalaiset kyllä itse arvostelevat toisiaan, mutta ovat kovin arkoja, jos toiset heitä arvostelevat. Eivät siedä sitä. Tämä onkin oikea. Mutta esimerkiksi Suomeen nähden ruotsalaiset asettuvat kopealle kannalle, opettavat ja arvostelevat. Ja omasta puolestaan ovat ylpeitä.

13/12 ’38 Uusi Suomi sisältää Linkomiehen esityksen Suomen ulkopolitiikasta kokoomuspuolueen neuvottelukokouksessa 12/12. Suurin osa kritiikkiä Kansainliittoa vastaan, jossa menee yli maalin. Ei KLiitolta kukaan järkevä ole ehdotonta turvaa odottanut. Mutta pienille valtioille se on merkityksellinen, koska se on ainoa paikka, jossa ne voivat saada äänensä kuuluville ja esiintyä suurten rinnalla sekä – tärkein – vaikuttaa mailman yleiseen mielipiteeseen.

Toiseksi Linkomies – kuten monet muut – yliarvioi pienen valtion puolustusmahdollisuudet suuria vastaan. Tshekkoslovakian kohtalo on esimerkki. Tämä ei vähennä välttämättömyyttä varustaa, mutta ei pidä tuuditella itseään liiallisiin kuvitelmiin. Suomi voi asettaa sodan aikanan 10 à 11 divisionaa, ei enempää. Ja teknilliset puolustusvälineet jäävät aina heikoiksi.

Kolmanneksi Linkomies yliarvioi myös sen avun, minkä voimme saada Ruotsista. Ahvenanmaan asia kentiesi saadaan järjestykseen, mutta sen yli voi puolustusalalla (sotarvikkeet ym) avustus jäädä vähäiseksi. Ruotsilla ei ole antaa paljoa vaikka tahtoisikin. Pelättävä on, että Ruotsi palaa vanhaan absoluuttiseen neutralisuuteen ja isoleeraukseen. Tavaranvaihdossa sodan yms aikana voidaan saada jotakin apua Pohjoismaista, mutta silläkään ei tulla toimeen.Täytyy saada tavaraa muualta ulkomailta, mutta täytyy tulla Ruotsin kautta ja hyvät välit
Ruotsin kanssa on välttämätön.

Mannerheim on ajanut pohjoismaista suuntautumista. Se on luonnollista. On kysymys sotilasasioista. Mutta edellytys on mieliala Ruotsissa ja sen edellytys toimenpiteet Suomessa. M.m. yliopisto- ym kieliasian järjestely. Niissä ei Mannerheim ole voinut mitään sanottavaa tehdä. Se on hallituksen ja eduskunnan asia. Minä olen myös osaltani vaikuttanut koko viime vuoden aikana. Linkomies ja Uusi Suomi ovat vaikeuttaneet pohjoismaista yhteistoimintaa myös maanpuolustuksen alalla. Sitä vastoin on Tanner suhteillaan Ruotsin sosialidemokraattien
johtomiehiin vaikuttanut tehokkaasti asian hyväksi. Samoin se, että sosialidemokraatit ovat Suomessa asioita ajamassa. Jos he ei ole mukana, vaikeutuu asia pahasti.

14/12 ’38 Professori E. Linkomies, Helsinki. Hyvä Veli, Olen lukenut esityksesi ulkopolitiikasta ja pyydän saada kiireessä tehdä seuraavat huomautukset, koska maan – samoin kuin puolueen – kannalta on tärkeä, että kaikki näkökohdat otetaan varteen.

1. Kansainliitto. Kritiikkisi on mielestäni liioiteltu. Ei KL:n taholta mitään varmaa turvaa ole odotettu, mutta heikoille on vähäkin merkityksellistä. Oikea on se ajatus, että emme KL:n pakotepykälien vuoksi saa joutua suurvaltojen riitoihin. Sen kautta, mitä Genevessä on esiintuotu, on luullakseni vaara poistettu. Epäilen tokko KL:n paktin muodollinen muutos on mahdollinen, koska yksimielisyys on tarpeen, mikä voi olla mahdoton saavuttaa. Eroaminen KL:sta ja siis KL:n hävittäminen, olisi pienille kansoille vahingollinen. Kansainliitto on tärkeä – voi sanoa ainoa – forumi, jolla pienet kansat voivat yhdessä koettaa vaikuttaa mailman yleiseen mielipiteeseen. Ja itse asiassa pienten valtioiden itsenäisyys perustuu oleellisesti juuri siihen moraaliseen tosiasiaan ja faktoriin, että pientenkin kansojen ja kansallisuuksien oikeus omaan valtiolliseen elämään yleisesti tunnustetaan. Tämäkin on “realipolitiikka” pienten kannalta. Sellainenkin suurvaltojen ymmärtäjä ja kuvaaja kuin R. Kjellén sanoo: “Förvisso staten behöfver stödet af en mera moralisk ’allmän mening’ – – Och vi alla borde omhulda en sådan allmän-mening, ty den är de smås bästa beskärm och skydd gentemot de storas politiska nödvändigheter.” Tietysti mahdollisimman vahva varustaminen on välttämätön, koska ilman sitä pieni valtio olisi vieläkin turvattomammassa asemassa. Mutta älkäämme antautuko illusioneihin. Tshekkoslovakia oli erinomaisen hyvin varustettu ja tshekkejä-slovakeja on noin 10 miljoonaa (= kolme kertaa enemmän kuin Suomen asukkaita). Ja kävi niinkuin kävi. Että Tshekkoslovakian asia oli kansallisuusperiaatten kannalta heikko, on tosi – kouluesimerkki, mihin ahdashenkinen ultranationalistinen “aitotshekkiläisyys” johti. Olisi mielestäni suuri virhe meille pienille kansoille, jos alettaisiin KL:a hävittää, sen sijaan, että koetettaisiin ajatella,
miten se olisi nostettava ja reformeerattava.

2. Pohjoismainen orientointi. Olen iloinen, että olet siinä kohden edelleen asian kannalla. Omasta puolestani olen ollut sillä kannalla koko itsenäisyyden ajan, myös nähtyäni miten Tukholma koko sodan ajan oli itsenäisyysliikkeemme ulkomainen keskus. Olin 1923 Svinhufvudin ja eräiden muiden kanssa lähettämässä kiitossähkösanomaa ulkoministeri Hedenstjernalle, kun hän oli lausunut ajatuksen Ruotsin ja Suomen solidarisuudesta puolustuksen alalla. Mannerheim on ajanut asiaa viime vuosina. Hänen ohjelmaansa kuuluu – paitsi neutralisuus, joka on vanha ja jo 1920-luvulla yleisesti hyväksytty ajatus, Wennola-vainajakin siitä
puhui sekavissa kirjoissaan toistakymmentä vuotta sitten – sotatarvikeasia ja Ahvenanmaan linnoittaminen sekä – “utopiana” – puolustusliitto. Sotarvikeasiassa ei ole vielä päästy juuri mihinkään, mutta Ahvenanmaan asiassa ollaan hyvässä alussa. Että Ahvenanmaan asiaan Suomessa ryhdyttiin, siihen vaikutti Mannerheim oleellisesti, samoin tietenkin asian valmisteluihin Suomessa. Sen lisäksi toimii Ramsayn komitea yhdessä muiden pohjoismaisten komiteain kanssa siviilitarvikkeiden asiassa.

On kuitenkin tehtävä selväksi, mitkä ovat toiminnan edellytykset. Pääedellytys on suopea yleinen mieliala täällä. Siihen vaikuttaa Suomen hallituksen ja eduskunnan toimenpiteet oleellisesti. Ruotsin kansan enemmistön mielestä on Suomen itsenäisyys Ruotsille tosin edullinen asia mutta se ei ole heidän käsityksensä mukaan Ruotsille elinkysymys. Yksi tärkeimpiä Ruotsin kansan Suomi-intressiin vaikuttavia seikkoja on ruotsinkielisen väestön olemassaolo Suomessa. Se on meille ulkopoliittisesti hyvä. Tosiasia on, että Ruotsin yleiseen mielipiteeseen vaikuttaa suuresti kielipolitiikka Suomessa. Kokoomuspuolueen kanta ja Uuden Suomen
kirjoittelut yliopistoasiassa vielä vuosi sitten on vaikeuttanut asioita täällä. Samoin tietenkin maalaisliiton lehtien. Onneksi hallitus lopuksi sai yliopistolain voimaanpanoasetuksen edes jotenkin siedettäväksi – tein voitavani siinä asiassa.

Demokraattisessa maassa vapaa “yleinen meilipide” vaikuttaa aivan ratkaisevasti. Yleinen mielipide täällä Ruotsissa on nykyään pääasiassa kieliasian vuoksi osittain myös muista syistä sellainen, että jos oikeisto tai liberaalit olisivat vallassa, olisi tuskin odotettavissa suotuisia tuloksia yhteistoiminnasta maanpuolustuksenkaan alalla. Mutta oikeisto ja liberaalit eivät täällä määrää politiikkaa, vaan sen tekevät sosialidemokraatit, joita bondeförbundet kannattaa. Ja vaikka täkäläiset sosialidemokraatitkin panevat ruotsinkielen asialle Suomessa suuren painon, eivätkä hyväksy meidän menettelyä, ovat he siinä asiassa maltillisempia. He näkyvät myös
luottavan sosialidemokraattisiin ystäviinsä Suomessa. He ovat ryhtyneet yhteistoimintaan kanssamme. Siinä asiassa ovat – ja se on toinen huomattava tosiasia – meidän sosialidemoraattiset johtomiehemme ennen muita Tanner, joka on läheisissä väleissä Hanssoniin ja muihin täkäläisiin sosialidemokraattisiin johtomiehiin, tehokkaasti vaikuttaneet. Kysyin mennävuonna kovalta oikeistomieheltä kenraali Åkermanilta: “Jos Suomi joutuisi hyökkäyksen alaiseksi, antaisiko Ruotsi apua?” Wastaus: “Jos Hansson on Ruotsin hallituksen johdossa ja jos Suomen sosialidemokraatit ovat mukana pyytämässä, on apu mahdollinen. Hansson saisi Ruotsin kansan mukaansa. Oikeistohallitus ei saisi eikä voisi teitä auttaa.”

Tällainen on asema. Kuten näet, tilanne on monimutkainen. Sens moral. Minun mielestäni, olisi meidän saatava välit ruotsinkielistemme kanssa selvitetyiksi niin, että he innolla ja tarmolla työskentelisivät täällä yhdessä meidän suomenkielisten kanssa. Sen kautta saataisiin tosiaan tehokas voimanlisä asioiden täällä ajamiseen. Kun täällä inhimillisesti katsoen sosialidemokraatit tulevat kauvan hallitsemaan, on meidän sosialidemokraattiemme aktiivinen mukanaolo toiminnassa puolustusasiassa tärkeä. Lausuin useamman kerran kokoomuspuolueessa
sen ajatuksen, että toivon sosialidemokraattien “maltillistuvan” ja “isänmaallistuvan” ja vähitellen “kasvavan sisään” – täällä sanotaan: “inväxa” – yhteiskuntaan. Olen edelleen samaa mieltä ja pidän tämän tien ainoana mahdollisena, koska sosialidemokraattien häviäminen ei – ainakaan im absehbarer Zeit – ole odotettavissa. Myös ulkopolitiikan hoidon kannalta se olisi tärkeä.

Kuten havaitset, olen näissä molemmissa tärkeissä kysymyksissä – kieliasiassa ja suhteessa sosialidemokraatteihin – edelleen toisella kannalla kuin kokoomuspuolueen enemmistö. Olen puhunut vain ulkopolitiikasta, mutta kantani määräävät muutkin syyt, joihin en tässä kajoa. Muihin kysymyksiin, joista varsinkin sosiaaliset ovat tärkeitä ja sangen vaikeita, en voi koskea. Kiireessä ja parhain terveisin.

Gripenbergin raportti 6/12 ’38 koskien Latvian ulkoministeri Muntersin käyntiä Lontoossa. Englannin hallitus osoitti Muntersille mielenosoituksellista huomaavaisuutta tahtoen tukea hänen asemaansa ja prestigeänsä Latviassa. Häntä pidetään englantilais-latvialaisen yhteisymmärryksen innokkaana kannattajana ja koska luullaan, että Saksa ei Muntersista pidä. Gripenberg lausuu: “On kuitenkin ilolla todettava Englannin viranomaisten tälle Baltianmaalle osoittama mielenkiinto siinäkin tapauksessa, ettei se käytännössä johtanekaan merkityksellisempään tulokseen.”

Gripenbergin mielipide on oikea. Meille on suuri intressi, että Baltian valtiot saavat kannatusta ja tukea.

16/12 ’38 Puhuin telefonissa uuden ulkoministeri Erkon kanssa.
1) Tarjanteen siirto Helsinkiin. Jälkeläisestä en tahtonut sanoa mitään, mutta huomautin, että Hjeltin palkka on järjestettävä samalla, koska hän ei voi tulla toimeen nykyisellä palkallaan. Wiittasin keskusteluun Cajanderin kanssa. Erkko lupasi järjestää.
2) Erkko ilmoitti, että vastaus Ruotsin hallitukselta tullut Suomen ehdotukseen ahvenanmaalaisten asevelvollisuusasiassa. Ruotsi ei suostu teknillisen komitean ehdotuksen kohtaan 1 (s.o., että komentokieli olisi Suomi). (Erkko ilmoitti, että Suomen puolelta nyt tehdään välitysehdotus, josta usein ollut puhe, nimittäin, että ahvenanmaalaisille komentokieli on ruotsi,mutta mannermaalta Ahvenanmaalle viedyissä joukoissa suomi. Juridinen puoli = Ståhlbergin ehdotus.) Kohtiin 2 ja 3 Ruotsi suostuu, kohdista 4 ja 5 antaa myöhemmin lausunnon.

17/12 ’38 Pakaslahti soitti Helsingistä.

1. Times-lehdessä piti tänään olla toista palstaa pitkä kirjoitus Ahvenanmaan asiasta, mutta saatu pidätetyksi. Korrehtuurivedos Helsingissä. Kirjoitus sisältää yksityiskohtaisia tietoja asiasta – ikävä väritys ja sävy kirjoituksessa. Kirjoitus ei ole kirjoitettu bona fide s.o. hyvässä tarkoituksessa – tarkoituksessa edistää asiaa. Kirjoituksen laatija on ruotsalainen Bolander, Svenska Dagbladetin kirjeenvaihtaja Lontoossa. Pakaslahti pyysi minua asettumaan ulkodepartementin kanssa yhteyteen tarkoituksena, että kirjoituksen julkaiseminen estettäisiin. Kirjoitus voi vahingoittaa asiaa ja on pelko, että Ahvenanmaan asia menee karille.

2. Heidenstam ilmoitti eilen Ruotsin hallituksen vastauksen Suomen hallituksen ehdotukseen. Erimielisyys komentokieli. Suomen hallitus käsittelee ensi maanantaina ja antaa vastaehdotuksen. Se tulee olemaan viimeinen sana, ellei sitä hyväksytä, menee asia rikki – raukeaa. Suomen hallituksen myöntymys alipäällystöasiassa meni jo äärimmäiseen rajaan asti. Hyvin pitkälle. Se pitäisi Ruotsin hallituksen ottaa huomioon. Olisi tärkeä, että Ruotsissa ei puhuttaisi kieliasiasta. Sillä se irriteeraa Suomessa. Erityisesti nyt, kun ylioppilaiden adressi on esillä – vievät Presidentille. Pakaslahti esitti, että minä puhuisin tähän suuntaan Bohemanille.

3. Jugoslavian pääkonsulin Helsingissä Schaikovitschin asia. Minun olisi ilmoitettava heti Jugoslavian lähettiläälle Straznickylle, että Suomen hallituksella ei nyttemmin ole mitään sitä vastaan, että Schaikovitsch jää Suomeen. Straznickyn pitäisi ilmoittaa tämä hallitukselleen Belgradiin. Sain tiedon, että Straznicky on Malmössä, josta palaa joko ensi maanantaina tai tiistaina.

17/12 ’38 Kävin kl 3 Bohemanin luona. Boheman lausui m.m., että “vi måste få Ålansdfrågan i hamn”. Minä huomautin, että Ahvenanmaalaiset ovat Ruotsin esiintymisestä saaneet sen luulon, että he määräävät, ja voivat sen johdosta asettua jyrkästi vastaan. Boheman siihen: “Vi skall visa åt dem, att saken ej beror på dem.” (Se oli ajatus.) Boheman sanoi myös, että asia tulee valtiopäiville tammikuun lopulla ja helmikuun alussa pitää alkaa diplomaattiset demarchit. Se ei ole liian aikaisin.

19/12 ’38 Kävin uuden ulkoministerin Erkon luona. Erkko kertoi ilmoittaneensa Heidenstamille juuri äsken Suomen hallituksen puolesta, että Suomen hallitus sitoutuu järjestämään ahvenanmaalaisten komentokielen sovinnossa ahvenanmaalaisten kanssa sitten, kun ahvenamaalaiset on siitä tehneet vaatimuksen. Suomen sisäpoliittisesti se on välttämätön sillä hallitus ei voi etukäteen mennä asiassa tekemään ehdotusta komentokielen muuttamisesta. (Tarkotus on, että ahvenanmaalaisten hemvärn voitaisiin komentaa ruotsiksi – se käy käytännöllisesti päinsä. Tämä on Mannerheimin ehdotus. Ahvenanmaalaisista ei tule oikeita sotamiehiä, mutta heitä käytettäisiin erilaisissa toimissa ympäri Ahvenanmaata.) Tarkotus on, että jos Ruotsin hallitus tämän hyväksyy, pidetään 5—6/1 lyhyt kokous Tukholmassa, jossa tämä konstateerataan ja sovitaan diplomaattisista demarcheista.

Kysyin luuleeko hallitus, että eduskunta tulee hyväksymään ehdotuksen. Erkko vastasi, että luulee, sillä eduskunta saa vastuulleen koko pohjoimaisen politiikan haaksirikkoutumisen, jos asia menee karille. Tarkotus on, että kun erityinen ahvenanmaalaisten hemvärn järjestetään, se tehdään muuttamalla Ahvenanmaan itsehallintolakia ja silloin voidaan määrätä komentokielestä, mutta HM:n 75 §:ää ei muutettaisi, vaan se jäisi edelleen silleen ja koskisi edelleen Suomen yleistä sotalaitosta ja sotaväkeä, jossa siis komentokieli olisi suomi ja johon Ahvenamaan hemvärn ei kuuluisi. (Tämä olisi siis juuri se järjestys ja muoto, jota minä olen hallituksen jäsenille esittänyt.)

Puhuin Erkon kanssa myös ylioppilasten suomalaisuusadressista. Sanoin olevani huolissani siitä, mitä Kallio sanoo ylioppilaiden lähetystölle. Hänen pitäisi nyt lausua vakavia sanoja, sillä hänen puheelleen pannaan suuri merkitys Ruotsissa. Hänen aikaisempi puheensa, tultuaan Presidentiksi, johon hän itse oli tyytyväinen, ei tehnyt hyvää vaikutusta Ruotsissa. (Erkko lausui siihen: “Se oli huono puhe.”) Kehoitin Erkkoa valvomaan tätä asiaa ja vaikuttamaan, että Kallion puhe on hyvä tai ainakin tyydyttävä. Mainitsin soittaneeni asiasta myös Cajanderille. Erkko lupasi valvoa asiaa.

Illalla 19/12 ’38 istuin Procopén kanssa vähän aikaa Kämpissä. Puhelimme politiikkaa ja esitin pienten kansojen probleemia. Keskustelun kuluessa Procopé lausui m.m., että pienten valtioiden elämä ja itsenäisyys voi perustua siihen intressiin, mikä muilla valloilla ja erityisesti suurvalloilla voi olla niiden itsenäisyydestä. Esimerkiksi, jos joku suurvalta saisi valtaansa Suomen ja Skandinavian, niin koko tasapaino tällä puolella Eurooppaa järkkyisi ja muuttuisi, ja siihen ei asianomaiset vallat, joita asia koskee, voisi olla välinpitämättömiä.

20/12 ’38 Ulkomaankauppaliiton kokouksia kl. 10.30—15.00. Sitten kävin Cajanderin luona. Ahvenanmaaan asia huonontunut. Tänään hallitus antanut Heidenstamille tietää, että ei voi komentokieliasiassa hyväksyä ruotsalaisten kantaa. Ei siis vielä esittänyt Mannerheimin ehdotusta, että ahvenanmaalaisten komentokieli olisi ruotsi. Odottavat nyt Sandlerin vastausta.

Cajander mainitsi hallituksessa olevan erimieliä. Maalaisliittolaisia ei saada mukaan. Eräs heistä on sitä mieltä, että ruotsalaiset ovat menneet niin pitkälle, että antavat kyllä perään. (Tämä ei edistäisi yhteistoimintaa.) Jotkut toiset maalaisliittolaiset voisi olla mukana ahvenanmaalaisten komentokieliasiassa – ruotsi – mutta pelkäävät, että kokoomus vaaleissa käyttää hyödykseen maalaisliiton vahingoksi. Sosialidemokraatit ja edistys menisivät asiaan, vaikka pitävät, että vaatimus ei ole kohtuullinen.

Cajander katsoi, että muka suomalaiset oli antaneet perään mutta ei ruotsalaiset. Ruotsalaisten vaatimus, että sodan uhatessa ei saada viedä Ahvenanmaalle enempää kuin 1000 miestä – vieläpä Ruotsin suostumuksella – on myös huono. Omituista, että Österman on siihen suostunut. Joku maalaisliittolaisista hallituksessa oli epäillyt ruotsalaisilla olevan jotakin pahaa takana. Kymmenen vuoden perästä on yli 1000 harjoitettua ahvenanmaalaista, ja kun sitten tulee yhtä paljon ruotsalaisia joukkoja kuin suomalaisia, niin Ahvenanmaalla on enemmän ruotsalaisia joukkoja kuin suomalaisia ja voi pelätä, että Ruotsi ottaa Ahvenanmaan.

Cajander sanoi, että ahvenanmaalaisten asevelvollisuus on Suomen sisäinen asia, ja se ratkaistaan ahvenanmaalaisten kanssa. Hallituksen on vaikea tehdä lupauksia[, kun] siitä toitotetaan – kuten Timesissä oli aikomus – että Ruotsi on pakottanut Suomen myönnytyksiin kieliasiassa. Ahvenanmaa kuuluu Suomeen. Hallitus on siis nyt ehdottanut, että ahvenamaalaisten [asevelvollisuus]kysymys erotettaisiin pois ja että heti ryhdyttäisiin diplomaattisiin demarcheihin. Ahvenanmaalaisten asia tulee sitten aikoinaan. Mitään sitoumuksia on hallituksen vaikea antaa ahvenanmaalaisten kieliasiaan nähden.

Minä sanoin, että hyvä jos Ruotsi suostuu. En sitä luule, enkä luule, että pääsemme siitä, että ahvenanmaalaisten komentokieli on ruotsi. (Tämä myös Mannerheimin ehdotus.) Ahvenanmaa on tosin Suomen suvereenisuudessa, mutta meidän oikeutemme on niin rajoitettu, ettemme voi tehdä Ahvenanmaalle juuri mitään. Ei varustaa, ei pitää sotaväkeä tai sotatarpeita, ei nimittää maaherraa, ei antaa lakeja, ei vaatia asevelvollisuutta, ei vapaasti ostaa maata jne. Ahvenanmaa on asiallisesti kansainvälinen alue.

Cajander katsoi, että olisi saatava kokoomuspuolue mukaan, jotta hyväksyy komentokieltä koskevan järjestelyn eikä käytä sitä maalaisliittoa vastaan vaaleissa. Lupasin puhua Mannerheimille. Cajander oli kait myös jo siitä Mannerheimille puhunut. Minä lupasin kirjoittaa Pennaselle ja puhua Oksalalle ja ehkä jollekin muulle.
(Cajanderin esiintyminen oli jälleen jonkun verran salaperäistä ja salakähmäistä, mikä teki ikävän vaikutuksen. Ei ollu sitä avomielisyyttä, mikä olisi välttämätöntä.)
Cajander luuli, että saamme olla kauvan aikaa rauhassa Wenäjän taholta. Sieltä ei vaaraa. “Paitsi, jos Saksa hyökkää Wenäjän päälle ja Wenäjä tahtoo itse suojaa s.o., jos pelkää että me menemme saksalaisten kanssa.

MINÄ: Jos syntyy sota tai selkkaus, niin Wenäjä voi okkupeerata Suursaaren ja Kannasta ja ryhtyä muihin sellaisiin toimenpiteisiin.

Obs! Woionmaa kertoi, että oikeuskansleri oli tänään lausunut, että jos Ahvenanmaan itsehallintolakia säädettäessä olisi esiintynyt kysymys ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta, niin epäilemättä olisi määrätty, että komentokieli on oleva ruotsi. Sillä se on itsehallinnon hengen ja periaatteen mukainen (virallinen kieli on Ahvenanmaalla ruotsi).

Huomautin Cajanderille, että Ruotsissa on sellaisia, jotka ovat vastaan Ahvenanmaan linnoittamista ja yleensä yhteistoimintaa vastaan Suomen kanssa. Ja on todennäköistä, että nämät mielipiteet ovat viime aikoina levinneet. Ne voi saada enemmän valtaa ja ajaa koko asian karille. Huomautin Undénin lausunnosta delegatioiden kokouksessa keväällä, että Ruotsin vanha politiikka on Ahvenanmaan demilitariseeraus (vuodesta 1809 alkaen). Tästä eräät piirit tahtovat pitää kiinni. Samoin Ruotsin entisestä ehdottomasta neutralisuudesta. On vaara, että tämä suunta pääsee voitolle.

Cajander kysyi, tahtooko Ruotsi, että Suomi siirtyy Saksan puolelle.
Minä vastasin, että tämän asian koskettelu on vaarallinen, koska ei ole varma, mikä vaikutus sillä on. Se voi tosin olla uhkauksena, mutta se voi myös viitata siihen, että Suomessa on Saksaan liittymisen mahdollisuus olemassa ja se voi pelottaa ruotsalaisia.
Cajander lausui sen johdosta, että on paras olla tässä varovainen ja välttää tätä asiaa.

20/12 ’38 Kl. 4 olin Mannerheimin luona tunnin ajan. Kerroin keskustelustani Cajanderin kanssa ja mitä muuten tiesin asiasta. Mannerheim kertoi ajaneensa ajatustaan, että ahvenanmaalaisten muodostumien – skyddsvärn – komentokieli olisi ruotsi, joka on itsehallintaperiaatteen mukaista, mutta hallitus ei ole vielä siihen mennyt.

Kun kerroin Cajanderin sanoneen, ettei ruotsalaiset ole antaneet mitään perään, huomautti Mannerheim, että juuri ruotsalaiset ovat antaneet paljon perään. He ovat suostuneet siihen, että saamme linnoittaa Lågskärin ym, että saamme pitää liikkuvaa tykistöä Ahvenanmaan mantereella, että saamme pitää siellä sotaväkeä, että saamme siellä pitää miinoja ym tarpeita, että saamme suurimman vapauden laivastollemme ym ym. Ruotsalaiset ovat luopuneet kokonaan aikaisemmasta kannastaan Ahvenanmaahan nähden. Ahvenanmaan linnoittaminen olisi suurin diplomaattinen voitto, mitä Suomi on saanut, vieläpä ensimmäinen diplomaattinen
voitto, mitä Suomi yleensä on saanut. Ahvenanmaan linnoittaminen on nyckelfråga Suomen puolustuksessa. Ahvenanmaa vihollisen hallussa merkitsee Suomen puolustusmahdollisuuden tuhoamista.

Mannerheim sanoi antaneensa Presidentti Kalliolle kirjallisen esityksen ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta ja komentokielestä (ruotsi) ja siitä on kopia Erkolla. Kehotti pyytämään Erkolta siitä kappaletta.

Minä pyysin Mannerheimia vaikuttamaan kokoomuspuolueen jäseniin Linkomieheen, Penttiin ja E. Suolahteen. Mannerheim lupasi puhua heille – oli joku päivä sitten puhunut E. Suolahden kanssa, joka oli ollut positiivinen tähän asiaan nähden. Lupasi myös puhua Talvelalle, jonka tapaa tänään. Minä lupasin ilmoittaa Mannerheimille keskustelustani Oksalan kanssa.

20/12 ’38 Kl. 7 illalla Oksala luonani hotellissa. Esitin hänelle asian ja toivomuksen, että jos ahvenanmaalaisten komentokieliasia ratkaistaisiin niin, että siksi tulisi ruotsi, siitä ei kokoomuksessa pitäisi tehdä affääriä vaaleissa.

Oksala sanoi olleensa pessimistinen Ahvenanmaan asiaan nähden, kun oli kuullut siitä kielteisiä tietoja, ja mielihyvällä kuulleensa, että minä en ole pessimistinen, vaan luulen asian menevän positiiviseen päätökseen. Ahvenanmaalaisten komentokieleen nähden oli sillä kannalla, että hänen mielestään on yhdentekevää vaikka ahvenmaalaisia komennettaisiin kiinankielellä, kun vain [ei muuteta] HM 75 §:ssä olevaa määräystä, että Suomen yleistä sotaväkeä komennetaan suomenkielellä.

Oksala hyväksyi minun katsantokantani, ja sanoi, ettei kokoomuspuolueessa hänen luullakseen siinä tule vaikeuksia ja että hän puolestaan on valmis vaikuttamaan asian eduksi.

Oksala sanoi sen käsityksen esiintyvän, että kun Sundblom ja hänen kannattajansa nähtävästi ei suostu mihinkään, niin Ahvenanmaan asiasta ei tule mitään, koska ruotsalaiset panevat ehdoksi, että ahvenanmaalaiset ovat mukana.

Minä selitin, että on mahdollista, että ruotsalaiset luopuvat ahvenanmaalaisista, jos saavat varmuuden että Suomi on valmis täyttämään ahvenanmaalaisten kohtuulliset ja oikeutetut vaatimukset ja että Ahvenanmaan asia siis voidaan ratkaista huolimatta ahvenanmaalaisten vastustuksesta.
Tämä oli Oksalalle uutta ja mieluisaa. Keskustelu Oksalan kanssa oli hyvä ja mieluinen.

20/12 ’38 Soitin Erkolle, joka lupasi minulle kaikki informatiot huomenna.

20/12 1938 Oksala sanoi upseeripiireissä oltavan sitä mieltä, että meidän on ilman muuta linnoitettava Ahvenanmaa. Ei kukaan muka tule tekemään mitään sen johdosta. (Tämä oli nähtävästi Saksan menettelyn seuraamista. Sen vaikutusta. Mutta se, mikä on suurelle Saksalle ”realipolitiikkaa” se on meille pienille ”haihattelua”.)

21/12 ’38 Aamulla soitin ensin Mannerheimille kertoen hänelle keskustelustani Oksalan kans­sa, että se oli antanut hyvän tuloksen, koska Oksala aivan hyväksyi meidän kantamme komen­tokieleen nähden. Mannerheim kertoi edellisenä iltana puhuneensa Linkomiehen kanssa ja Talvelan kanssa. Linkomies oli hyväksynyt Mannerheimin kannan ja luvannut sitä kannattaa (s.o. ahvenanmaalaisten komentokieli-asiassa, että se voi tulla ruotsi). Samoin Talvela.

Sitten soitin Cajanderille ja ilmoitin keskustelustani Oksalan kanssa sekä että Mannerheim oli keskustellut Linkomiehen kanssa. Ilmoitin kirjoittavani asiasta Pennaselle ja Moilaselle. Ca­jander oli tyytyväinen.

Sitten lähdin ulkoministeriöön. Erkkoa en tavannut, kun hän oli raha-asiain valiokunnassa.  Hän oli antanut Pakaslahdelle toimeksi antaa minulle kopian siitä paperista, minkä Erkko oli antanut Heidenstamille ja siitä, mitä Erkon puolesta oli Heidenstamille suullisesti ilmoitettu. Heidenstam lähti samana päivänä Tukholmaan.

Sitten olin pankissa syömässä ja sitten lensin Tukholmaan.

22/12 ’38 tuli ulkoministeriöstä seuraava puhelinsanoma: ”- – Paasikivelle: Pyydetään ilmoit­tamaan suullisesti Sandlerille: Suomen hallitus, saatuaan tietää Ruotsin hallituksen kannan teknillisen valiokunnan mietintöön sisältyviin erimielisyyksiin nähden, katsoo, että nyt on luotu pohja, jolle voidaan rakentaa asian jatkuva käsittely. Näistä erimielisyyskohdista on päästy periaatteelliseen yksimielisyyteen seuraavasti:

1) Ahvenanmaalle lähetettävien vakinaisten joukkojen komentokieleen ei kajota. Ahvenan­maalaisista muodostetaan erillisiä joukko-osastoja. Viimeksimainittujen komento- ja opetus­kieli olisi ruotsi. Suomalaiset komentosanat opetetaan.

2) Upseerien on rauhan aikana hallittava ruotsinkieltä puheessa ja kirjallisesti. Mitä tulee kanta-alipäällystöön, virkamiehiin ja asevelvollisiin, on ne rauhan aikana otettava ruotsinkie­lisestä väestöstä, kuten pääministeri aikaisemmin ilmoittanut ja Ruotsi hyväksynyt.

3) Sodanvaaran uhatessa, minkä Suomen hallitus itse tulkitsee, saa Suomi lähettää Ahvenan­maalle 1000 miestä, siitä vain ilmoittaen Ruotsin hallitukselle. Seuraavat tuhannet tarpeen mukaan Ruotsin kanssa yksissä mielin.

4) Vuosittain tapahtuvista harjoituksista Ruotsin hallitus ilmoittanut olevansa valmis sopi­maan. Kysymys puhtaasti teknillinen. Lisäksi vielä Sandler toivonut, että tulisin delegation ja teknillisen valiokunnan kanssa  tammikuun 5-7 päivinä Tukholmaan. Koska ilmoitettu, myös Hansson tulee olemaan läsnä ja toivottu Cajanderin läsnäoloa, Cajander suostuvainen. Ehdo­tamme 5 tai 6 päivää, tarkempi tieto lähipäivinä. Kysyttävä, onko Ruotsilla mitään vastaan, jos Tanner myös läsnä, joka silloin muutenkin Tukholmassa. Sandlerille huomautettava, hyvin tärkeä, jos me hyvissä ajoin saisimme Ruotsilta tutustumista varten heidän uuden ehdotuksen­sa kääntymiseksi Kansainliiton ja ulkovaltain puoleen. Pyydän lopuksi lausumaan Sandlerille iloni siitä, että Ruotsi ja Suomi ovat voineet päästä tässäkin asiassa yhteisymmärrykseen ja lausumaan hänelle henkilökohtaisen joulutervehdykseni ja iloni siitä, että minulla on tilaisuus tavata hänet. Ilmoitettava Sandlerin vastaus.

Yksityisesti Paasikivelle: Ulkoasiainministeriöön asetettu sisäinen komitea valmistelemaan asiaa. Erkko.”

Huomenna 23/12’38 kl. 11 menen Sandlerin luo. (Hallitus on siis lopultakin hyväksynyt sen kannan, mitä minä olen alusta alkaen esittänyt ja jota Mannerheim on keskustelunsa jälkeen Sandlerin kanssa ajanut.)

23/12 ’38 kl. 11 olin Sandlerin luona ja lähetin sen johdosta seuraavan puhelinsanoman: ”Mi­nisteri Erkolle. Kävin tänään Sandlerin luona. Esitin saamassani puhelinsanomassa mainitut neljä kohtaa, joista Sandler sanoi kolme ensimmäistä olevan oikein huomauttaen kuitenkin, että kohdassa 3 mainitut 1000 miestä ovat olevat svenskpråkiga, kuten teknillisen valiokunnan mietinnössä sanotaan. Neljänteen kohtaan nähden, joka koskee vuosittaisia harjoituksia, San­dler sanoi, että Ruotsin hallitus ei ole antanut mitään lupauksia, vaan kysymys on avoinna neuvottelun varassa. Delegatioiden kokouksen ajaksi Sandler ehdotti tammikuun 5 päivää. Sandler lähtee Kansainliiton tammikuun 16 p:nä alkavaan neuvoston kokoukseen ja viipyy siellä noin viikon. Sandler lausui tyytyväisyytensä siitä, että pääministeri Cajander saapuu. Hansson haluaa myös olla saapuvilla. Ministeri Tanner tervetullut. Myös teknillisen valio­kunnan jäsenten ja asiantuntijain pitäisi saapua voidakseen työskennellä kokouksen aikana. Erityisesti mainitsi Sandler edustaja Mattssonin, toivoen hänen olevan läsnä. Sandler sanoi lähettävänsä Heidenstamin kanssa, kun hän palaa uuden vuoden jälkeen, ohjelman delegatioi­den kokoukselle. Kun pyysin saada nähdäksemme heidän uuden ehdotuksensa notiksi, vastasi Sandler, ettei hän ole siihen vielä tutustunut. Jos mahdollista, s.o. jos se valmistuu ajoissa, antaa hän sen meille. Palaan tähän asiaan. Sandler samoin kuin Boheman, jonka tapasin pois­tuessani, olivat iloisia asian edistymisestä. Esitettyäni Erkon tyytyväisyyden yhteisymmärryk­seen pääsemisestä ja hänen joulutervehdyksensä sekä tyytyväisyytensä tulevasta tapaamisesta, pyysi Sandler lämpimän kiitoksensa kanssa esittämään Erkolle tervehdyksenä sekä ilmaise­maan hänen ilonsa asian kulusta sekä mielihyvänsä tulevasta tapaamisesta. Paasikivi.”

Samana päivänä 23/12 ’38 kirjoitun myös kirjeen Erkolle, (kts sitä).

23/12 ’38 Uudenvuoden kirje Arajärvelle. Siinä m.m. ”- – Saa nähdä, millaiseksi uusi vuosi muodostuu. Merkit ei ole kaikkein parhaimmat. Wiime syyskuussa oli sota niin lähellä, että Mannerheim soitti minulle: ”Huomenna sota alkaa.” Ja miten me selviämme, vaikka yritäm­me pysyä neutraaleina, on epätietoista. Meillä ei muisteta sitäkään asiaa, että viime sodan aikana 1914-1916 saimme Wenäjältä paljon tavaroita – ja sinne voimme myydä.  Kun se 1917 alkoi loppua, tuli puute ja vaikeudet. Nyt on Wenäjä meiltä poissa, varsinkin kun juuri se valtakunta joutuu sotaan. Perspektiivi on pimeä ja kysymys, miten me voimme, myös ta­loudellisesti, pysyä itsenäisinä tulee vasta tulevaisuudessa eteemme.”

23/12 ’38 Bohemanin luona keskustelemassa The Timesin Bolanderin – (Svenska Dagbladetin Lontoon-kirjeenvaihtaja) – valmistamasta artikkelista.  Muutin ja pyyhin sitä Erkon muistutusten ja oman pääni mukaan ja Boheman hyväksyi ehdotukseni. Parissa paikassa sovimme uu­desta formuleerauksesta. Thorsing – sanomalehtiosaston päällikkö  –  oli myös saapuvilla.  (Kirje ministeriölle 26/12’38.)

Kallion vastaus ylioppilaitten lähetystölle, joka toi [ylioppilaiden suomalaisuus]adressin vaikutti Ruotsissa yleensä suotuisasti. (Erkko ja Cajander nähtävästi olivat vaikuttaneet Kalli­oon.) Wain Aftonbladet 23/12 kirjoitti huonosti.

26/12 ’38 Ulkoministerien (ja pääministerien) matkustaminen edestakaisin muodissa. Se on kestänyt monta vuotta. Mikä hyöty? Beck lentänyt kuin sukkula, mutta hyöty hänen matkois­taan ollut vähäinen, ehkä= plusmiinus 0. Ciano tuli juuri Budapestistä. Nyt hän väntas resa till Belgrad; slutet av januari för att underteckna ett nytt avtal mellan Jugoslavien och Itali­en. ”Förbindelserna skola bli ännu hjärtligare och intimare!”

26/12 ’38 Eräs ruotsalaisen puolueen perustamisen kautta syntyneen kielitaistelun huonoja puolia on se, että nytkin – ja vielä enemmän aikaisemmin – on paljon suomenkielisiä, jotka näkevät vain yhden asian, suomenkielen asian, ja siten ovat aivan yksipuolisia ja sokeita; fa­natikkoja. Toiselta puolen työ ja uhraus suomenkielen asian hyväksi on ollut Suomen suo­menkieliselle kansalle ihanteellinen asia, joka on antanut sisältöä ihmisten elämälle, kannus­tanut heitä ihanteelliseen työhön yhteisen hyvän edestä ja ollut omiaan yhdistämään heitä.

Mutta eikö se olisi voinut tapahtua ilman kieliriitaa, s.o. jos ruotsinkieliset ei olisi ryhtyneet sellaiseen karkeaan taisteluun kuin Lille, Wrede, Freudenthal, von Born y.m. 1880-luvulla perustamalla ruotsalaisen puolueen.  Jos ruotsalaiset olisi olleet mukana, asettuneet positivisel­le eikä negativiselle kannalle, olisi paljon toisin. Norjassa oli samantapainen yhteinen kansal­linen asia eroon pääseminen Ruotsista. Mutta siinä oli nähtävästi koko kansa yksimielinen. Ei ollut hajoittavaa momenttia.

Huom. Wenäjän suuret expansiopyrkimykset Pohjois-Europassa – päämerelle. (Itämeri kadot­tanut merkitystään.) Tämä on kyllä meille vaarallinen, mutta sen estämiseksi olisi pitänyt työntää Wenäjä pois. Raja Laatokka – Syväri – Äänisjärvi – Wienanlahti olisi sen saanut ai­kaan. Wenäjä olis työntynyt pois jäätymättömältä Jäämereltä. (Nyt on Wenäjällä 350 (?) ki­lometriä isfri kust Kuolan rannikolla.) Tässä olisi kuitenkin kysymys niin suuresta ja mahtavasta yrityksestä, että Suomen voimat yksin siihen ei riitä. Sillä kysymys on Wenäjälle suur­vallalle oleellisesta ja ”luontaisesta” pyrkimyksestä, tavoitteesta,  josta se ei luovu muuten kuin aseellisen pakon edessä. Mutta suurvalloille Saksalle ja erityisesti Englannille sillä olisi merkitystä (samoin kuin tietenkin tässä olisi kysymyksessä vitaalinen intressi Ruotsille ja Norjalle). Wain suurten avulla voitaisiin Wenäjä sulkea pois  Jäämereltä.  Mutta humoristista on luulla, että suupuheella ja äänestyksellä saataisiin luopumaan Wenäjä koko  tästä politiikas­ta. Siten luultiin meillä Tarton rauhaa tehtäessä 1920 ja vaadittiin meitä niin menettelemään.  Ja jos jollakin kummallisella tavalla olisi saatu Itä-Karjala ja Kuola haltuumme,  ei Wenäjä siitä olisi luopunut, vaan ottanut sen takaisin heti, kun on päässyt voimistumaan. (Huom myös Itä-Karjalan suuret taloudelliset varat, metsät ja mineraalit.)

Suurvallat ovat dynamisia eikä statisia. Sen vuoksi ne ovat niin vaarallisia naapureilleen. Ar­vatenkin kaikki valtiot olisivat dynamisia, mutta pienvalloilla ei ole mahdollisuutta, ei ole voimaa dynamiseen toimintaan. Dynamisuus (kaiketi= expansioon pyrkimys).

27/12 ’38 Pakaslahti soitti Erkon puolesta. Pyysi minua tiedustamaan Sandlerilta:

1) Missä ominaisuudessa pääministeri Hansson tulee olemaan läsnä delegatioiden kokouk­sessa 5/1 39 Ahvenanmaan asiasssa. Cajander haluaa saada siitä tiedon. Erkko (ja Cajander?) ovat sitä mieltä, että pääministerit ei olisi puheenjohtajina, vaan ulkoministerit ovat puheen­johtajina, kun neuvottelut ovat ulkoministeriöiden välisiä. Miten kirjoitetaan komunikea – tiedonanto – pääministerien läsnäolosta ja erityisesti Cajanderin saapumisesta? Plausibel seli­tys! Tanner on silloin muissa asioissa Tukholmassa ja on läsnä. Se on luonnollista.

2) Erkko ei halua, että teknillinen valiokunta saapuu Tukholmaan. Teknillinen valiokunta on lopettanut työnsä, täyttänyt sen tehtävän, mikä sillä oli. Österman ei tule. Erkko ei myöskään halua, että Mattson tulee Tukholmaan. Mukana tulisi samat asiantuntijat, kuin aikaisemmin oli läsnä delegatioiden neuvotteluissa Tukholmassa. (Pakaslahti luuli, että diplomaattisia toi­menpiteitä varten Unden sunnittelee myös Kansainliiton neuvoston kokousta varten ehdotusta raportiksi.)

3) Edelleen Erkko pyysi minua puhumaan Sandlerin kanssa pohjoismaiden ulkoministerien kokouksesta. Se pidetään nyt Helsingissä. Tammikuussa ei sitä ehditä pitää. Aikaisintaan voi­daan pitää helmikuussa. Erkko palaa asiaan jonkun viikon perästä. Minä koetan ottaa Sandle­rilta selvää, mikä on kokouksen ohjelma.

27/12 ’38 ”Puhelinsanoma Tukholmasta Ministeri Erkolle: Kävin tänään Sandlerin luona esit­tämässsä, mitä tohtori Pakaslahti puhelimessa ilmoitti.

Pääministerien läsnäolo. Sandler ilmoitti, että tarkoitus on pitää delegatioiden kokoukset sa­malla tapaa kuin Helsingissä ja että ainakin delegatioden ensimmäisessä kokouksessa päämi­nisteri Hansson johtaa puhetta. Sanomalehdille ilmoitettaisiin, että hallitusten delegatioden kokous pidetään Tukholmassa, johon pääministerit ottavat osaa.

Teknillinen valiokunta. Esitin teknilliseen valiokuntaan nähden, että se on lopettanut työnsä, suoritettuaan sille annetut tehtävät, ja ettei sen saapuminen Tukholman kokoukseen ole tar­peen eikä asianmukainen, vaan että Suomen delegatiota seuraisi ne asiantuntijat kuin aikai­semmissa kokouksissa keväällä ja kesällä. Tämän johdosta Sandler hiukan kiivaassa äänilajis­sa lausui, että tämä asia on Helsingissä sovittu Heidenstamin kanssa ja että Ruotsin hallitus lausuu sen ”enträgen och bestämd önskan att tekniska utskottet finns till hands, för att motta­ ga de uppdrag som delegationerna må överlämna åt detsamma”. Hän jatkoi ei ymmärtävänsä, minkä vuoksi teknillistä valiokuntaa ei tahdota ottaa mukaan. Tästä syntyi keskustelu, jossa minä lausuin teknillisen valiokunnan tulleen yksimielisyyteen muissa paitsi eräissä kohdissa, joista taas on hallitusten kesken asiallisesti sovittu lukuunottamatta yhtä, mikä käsitellään delegatioissa. Näin ollen ei teknillisellä valiokunnalla ole mitään tehtävää. Itse ahvenanmaa­laisten asevelvollisuutta koskeva lakiasia käsitellään luonnollisesti Helsingissä eikä Tukhol­massa. Sandler myönsi viimeksimainitun huomautuksen oikeaksi, mutta piti tiukasti kiinni siitä, että teknillisen valiokunnan tulee olla saapuvilla. Hänen mielestään olisi teknillinen sa­moinkuin kansainoikeudellinen valiokunta pantava heti työhön. Huomautin että teknillistä valiokuntaa ei tarvita formuleeraamaan erimielisyyttä herättäneitä mutta asiallisesti sovittuja kohtia koskevaa sananmuotoa vaan delegatiot ja sihteerit voivat sen tehdä. Sandler pysyi jyrkästi kannallaan ja uudisti ”enträgen och bestämd önskan”. Lausui lopuksi, että jos Suomen hallitus haluaa lähettää jonkun toisen asiantuntijan kenraali Östermanin tilalle, käy se tieten­kin päinsä. Lupasin saattaa tämän ministeri Erkon tietoon. Sandler huomautti myös kansain­oikeuden asiantuntijan tarpeellisuutta. Sen johdosta, että Sandler oli luvannut Heidenstamin mukana lähettää promemorian kokouksen ohjelmasta, kysyin eikö hän nyt voisi antaa jotakin tietoa siitä. Sandler vastasi ei voivansa sitä vielä tehdä.

Yleisenä ohjeena katsoi ensi kokouksessa olisi käsiteltävä: 1) Ahvenanmaalaisia koskevat ”punkterna.” 2) Suunniteltava, miten diplomaattiset demarchit olisi tehtävä sekä valmistetta­va nootit ulkovalloille ynnä harkittava käsittelyä Kansainliiton neuvostossa.

Kysymykseeni, miten asiata Ruotsin valtiopäivillä käsitellään, sanoi Sandler asian tulevan niin pian kuin mahdollista ulkoasian lautakuntaan. Tuleeko se ennen diplomaatisia demarche­ ja valtiopäivien täysi-istuntoon, on ratkaisemattta. Joka tapauksessa esitetään asia kokonai­suudessaan valtiopäiville täysi-istunnoissa käsiteltäväksi sitten, kun se on selvitetty signatää­rivaltojen kanssa, mutta ennen kuin menee Kansainliiton neuvostoon.

Lopuksi Sandler esitti delegatioiden kokouksesta käytännöllisiä seikkoja, jotka ilmoitan kir­jeessä. Samoin ulkoministerien kokouksesta. Paasikivi.”

Keskustelu Sandlerin kanssa ei ollut miellyttävä. Sandler oikein kiivastui silmät kiilusivat. Aina tulee sekaannusta, kun kaksi hoitaa samaa asiaa. Tämä asia on Helsingissä kulkenut Heidenstamin kautta, mutta hän on nyt täällä joulua viettämässä.

28/12 ’38 Puhuin Erkon kanssa viimeisestä keskustelusta Sandlerin kanssa. Erkko sanoi Ca­janderin pitävän kiinni siitä, että Mattson ei tule Tukholmaan. Heidenstamin kanssa ei ole sovittu, että teknillinen valiokunta tulisi delegation mukana Tukholmaan.

29/12 ’38 Kunnallisneuvos Pekka Pennanen, Kesälahti. Hyvä veli, Ensiksi toivotan Sinulle perheinesi onnellista uutta vuotta, kun nyt vuosi on pian lopussa. Kunhan ensi vuonna säilyt­täisiin edes sodalta, olisi saavutettu pääasia, jota nyt voidaan toivoa. Sitten on minulla Sinulle muutakin asiaa. Se koskee vireillä olevaa Ahvenanmaan kysymystä. Se asia on ollut sitkeä. Ensi kuun 5 p:nä alkavat taas täällä Tukholmassa neuvottelut. Toivon nyt päästävän Suomen ja Ruotsin kesken lopulliseen tulokseen. Sitten tulee suostumuksen saaminen Ahvenamaan takuuvalloilta. y.m. toimenpiteet ulkomailla. Jos Suomi ja Ruotsi yhdessä liikkuvat, on hyviä toiveita olemassa. Tähän vyyhteen on myös kiertynyt kysymys ahvenanmaalaisten asepalve­luksesta. Useammasta syystä on katsottu ahvenanmaalaisten omakin asepalvelus suotavaksi. Nyttemmin onkin päästy siinä asiassa sellaiseen ehdotukseen, että ahvenanmaalaisista muo­dostettaisiin eri lain kautta erityinen pieni joukko-osasto, joka olisi niin sanoakseni erillisenä Suomen yleisestä armeijasta. Kun ahvenanmaalaisilla itsehallintolakinsa mukaan ei ole vel­vollisuutta sotapalvelukseen, joten heidän maakäräjiensä suostumus on tarpeen, ei muullainen sotapalvelus ole oletettavissa. Se muuten vastaa Ahvenanmaan itsehallintolain henkeä ja tar­koitusta. Sillä tavalla käy myös mahdolliseksi ratkaista kysymys heidän komentokielestään. Itsehallintolain hengen ja sisällön mukaisesti näyttää ahvenanmaalaisilla olevan oikeus saada ruotsinkieli komentokieleksi. Sillä itsehallintolain mukaan on ahvenanmaalaisten kanssa kaikki virallinen kosketus ja käsittely tapahtuva ruotsinkielellä. Oikeuskansleri Huttunenkin kuuluu lausuneen mielipiteenään, että jos Ahvenanmaan itsehallintolakia säädettäessä olisi tullut tästä asiasta kysymys, olisi epäilemättä määrätty komentokieleksi ruotsi. Sitä vastoin on HM 75 §:n mukaan Suomen varsinaisen sotaväen komentokieli oleva suomenkieli. Näin ollen on myös niitä joukkoja, jotka mannermaalta viedään Ahvenanmaalle, komennettava suomek­si. Tällä pohjalla on aikomus järjestää ahvenanmaalaisten palvelus. Ehdotus on sotamarsalkka Mannerheimin muodostama ja laatima. Minusta se on ainoa, jonka pohjalla asian ratkaisu ja siis ylipäänsä Ahvenanmaan kysymyksen selvittely näyttää olevan mahdollinen. Yhteisen edun kannalta olisi Suomessa tällaiselle ehdotukselle saatava yleinen kannatus. Senhän täytyy tulla eduskuntaan, voidakseen tulla laiksi – samoin kuin Ahvenanmaan maakäräjille. Minun harras toivomukseni on, että kokoomuspuoluekin yhtyy tätä ratkaisua yksimielisesti kannat­tamaan. Kirjoitankin Sinulle tarkoituksessa saattaa tietoosi, millä kannalla asia on, – ellet sitä muuten tiedä – sekä toivossa, että kannattaisit sitä kokoomuspuolueen keskuudessa, mikäli se siellä tulee puheen alaiseksi, ynnä vihdoin eduskunnassa, jonne se ensi kevään kuluessa saa­puu. Olen puhunut asiasta Oksalalle, joka esittämäni kannan hyväksyi, ja kirjoittanut myös Moilaselle. Mannerheim on puhunut siitä Linkomiehelle. Muuta asiaa ei minulla olekaan. Toivotan Sinulle hyvää vointia. Vanhassa ystävyydessä.

Samanlainen kirje: Toimittaja Kaapro Moilanen, Wiipuri.

30/12 ’38 Pakaslahti soitti. Suomesta tulee kokoukseen 5- 7/1 39: Pääministeri Cajander, Ulkoministeri Erkko, Ministeri Wäinö Tanner, kansainvälisen oikeuden asiantuntija Ministeri Idman, Översti Airo, Osastopäällikkö Pakaslahti, mahdollisesti Jaostopäällikkö Nykopp. Tek­nillisestä valiokunnasta ei tule kukaan. Ei Österman. Ei Mattsson. Lisäsyy: Voisi heikontaa Mattssonin asemaa. Ahvenanmaalla ei oltu oikein tyytyväisiä, että hän oli asiantuntijana tek­nisessä valiokunnassa.

[MARGINAALISSA: Obs! Mattssonin tulo herättäisi kritiikkiä Suomessa.]

30/12 ’38 Kävin Bohemanin luona. Sandler poissa.

1. Boheman ilmoitti ohjelmaan että 6/1 ’39 kuningas antaa suuruksen Drottningholmassa (Se on kovin suuri huomaavaisuus.)

2. Kokous alkaa 5/1 kl. 10.30 i Statsrådsberedningen i Kanslihuset. Ruotsin taholta tulee: Statsminister P. A. Hansson, Utrikesminister Sandler, Universitetskansler Unden, Envoyen C. von Heidenstam, Kabinettssekreterare E. C. Boheman, Friherre Beck-Friis, Byråchefen Sö­derblom, Övestelöjtnant Greve Ehrensvärd, Sekreterare Croneborg. Puhe kääntyi heti teknilli­sen komitean jäseniin.

3. Boheman sanoi, että se, että emme ole suostuneet ottamaan teknillisen komitean jäseniä mukaan, har gjort ett ytterst dåligt intryck både hos statsministern och utrikesministern San­dler. Det var överenskommet att tekniska utskottett skulle komma med. ”Wi förstå ej skälet till denna vägran.” Boheman sanoi heidän kuulleen Helsingistä saman, minkä minä olin ilmoit­tanut, s.o. Suomen hallituksen kannan. Boheman lausui ruotsalaisten tarkoituksen olleen, että käytäisiin läpi teknillisen valiokunnan mietintö ja annettaisiin valiokunnalle tehtäväksi tehdä laatia uudet ehdotukset ahvenanmaalaisten asevelvollisuudesta y.m. niissä kohdin,  missä on ollut erimielisyyksiä.  Kun nyt Suomen hallitus ei ole tahtonut ottamaan teknillistä komiteaa mukaan, niin ”kan vi ej göra något åt saken utan måste underkasta oss”.

Minä selitin meidän kantamme ja katsoin tarkoituksenmukaiseksi – ”meidän kesken” ilmoit­taa, että puheena oleva ehdotus, josta hallitusten kesken nyt on sovittu, on Mannerheimin eh­dotus ja hän on sen apulaisineen tehnyt ja harkinnut ja luultavasti se jo on jotenkin yksityis­kohtaisesti harkittu ja suunnitelmat muodostettu. Ei olisi edes paikallaan, että teknillinen valiokunta ryhtyisi näitä Mannerheimin ehdotuksia uudestaan käsittelemään ja harkitsemaan. (Mannerheimin ehdotus on, että ahvenanmaalaisista muodostettaisiin särskilda truppförband, josta eri lainsäädäntö annetaan ja mm komentokieleksi ruotsi määrätään – joten ei tarvitse koskea HM:n 75 §:ään.) Mahdollinen juridinen formuleraus voidaan toimittaa delegatiossa sihteerien ynnä asiantuntijain avulla. Teknillinen valiokunta ei siihen soveltuisikaan. Luulen muuten, että Helsingissä on suunnitelmat valmiina ahvenanmaalaisten sotapalveluksen järjes­tämiseksi.

Boheman, joka kuunteli tarkasti, vähitellen rupesi ymmärtämään meidän kantamme ja lopuksi sanoi sen käsittävänsä. Pyysin häntä selittämään ja esittämään Sandlerille asian, jotta ei olisi misstämning. Boheman lupasi sen tehdä ja sanoi asian menevän hyvin, kun päästään yhteen. Kerroin myös, että Mannerheim ja minä olimme työskennelleet asiassa, vaikuttaneet kokoo­muspuolueen johtomiehiin, jotta agraarit uskaltaisivat yhtyä Mannerheimin ehdotukseen. Bo­heman tuntui sen tietävän ja ymmärsi asian hyvin. Erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä.

30/12 ’38 Sandlerilla on se huono puoli, että hän puhuu usein liian epäselvästi –  diplomaatti­sesti – ei suoraan. Boheman on toisenlainen,  selvä ja sanoo suoraan. Hänen kanssaan asiat pian ja helposti selviävät. Esimerkiksi nyt teknillisen valiokunnan asia. Sandler vaati, että sen pitää tulla, mutta ei sanonut selvästi, mitä sillä piti olla tekemistä. Lausui ainoastaan kiivaasti ”enträgen och bestämd önskan att tekniska utskottet finns till hands”.

Boheman sanoi selvästi, että tarkoitus oli, että ensin käydään läpi teknisen valiokunnan mie­tintö ja erimielisyyttä herättäneet kohdat lykätään takaisin teknilliseen valiokuntaan uudestaan muodostettavaksi. Minä huomautin sen johdosta, että Mannerheim har tagit frågan i sin hand ja hänen ehdotuksensa on se, mikä on hyväksytty, että ahvenanmaalaisista muodostetaan särskildt truppförband ja komentokieli ruotsi ym. Tätä ehdotusta, jonka miltei kaikista koh­dista on asiallisesti sovittu, ei ole tarpeen eikä edes sopivaa lähettää teknillisen valiokunnan tarkastettavaksi. Kysymys on pääasiassa formuleerauksesta ja delegatioilla on parempia juris­teja sitä tekemään. Kuultuaan tämän Boheman sanoi nyt ymmärtävänsä asian ja meidän kan­tamme ja esittävänsä sen Sandlerille.

Jos Sandler olisi puhunut avonaisesti ja avomielisesti minulle, niin olisi asia hänellekin sel­vinnyt. Mutta hän on ”salakähmäinen”, kuten Kallio sanoi. Tosin diplomaattien kanssa ollaan ja pitää olla varovainen ja  ”diplomaattinen” puheissaan.  Mutta Sandlerin pitäisi ymmärtää, että Ruotsin ja Suomen välit ovat luottamukselliset ja avonaiset ja niiden pitää olla avonaiset, jotta yhteistoiminnan politiikka voi menestyä. Bohemanin kanssa puhuimme asiat avonaisesti ja suorasti, ja tulos on hyvä.

Eräässä ruotsalaisessa lehdessä sanottiin joku aika sitten jostakin Sandlerin ”diplomaattisesta” lauseesta hänen puheessaaan, että se oli ”konstifik”. Sandler puhuu tosiaan varsinkin tärkeistä asioista hämärästi – hämärillä sanoilla. Eikä ryhdy oikeaan keskusteluun (esimerkiksi 1937 Ahvenanmaan asiasta). Erkko on paljon parempi ulkoministeri kuin Holsti. Erkko on selvem­pi kuin Holsti. Erkko tulee positiivisemmin toimimaan – puhumaan Sandlerin kanssa ja otta­maan selvän, mitä on täällä saatavissa.

31/12 ’38 Liiallinen omanvoimantunto – oman voiman yliarvioiminen – on haihattelua eikä realipolitiikkaa. Ei tahto yksin riitä, ellei ole riittäviä resursseja, sellaisia, jotka vastaavat teh­täviä. Kansainvälisissä suhteissa se merkitsee, että resurssit, voimat vetävät vertoja vastassa olevan –  vastustajan –  resursseille, voimille. Karjalan ja Inkerin asiassa on meillä Akateemisen Karjalaseuran yms piireissä tämä kokonaan unohdettu. Siinä on meillä koko ajan haihatel­tu, eikä pidetty silmällä realipolitiikkaa.

Taijanne kertoi 30/12’38 Sandlerin puhuneen päivällisillä Tanskan lähettilään luona, ajattele­vansa pitää esitelmän Suomenkielellä Helsingissä ylioppilaille. (Akateemisessa Karjalaseu­rassa oli Sandler sanonut.) Sandler sanoi puhuneensa asiasta kesällä Pakaslahdelle, mutta Pakaslahti ei ollut oikein reageerannut siihen. Minä sanoin, että asia on hyvä, jos voidaan jär­jestää niin, että ylioppilaiden taholta ei esiinny mitään sopimatonta käytöstä ja kohtelua. Että sekä tervehdyspuheessa Sandlerille että kiitospuheessa hänelle ei puhuta sopimatonta enem­pää häntä kuin erittäin myös Ruotsia kohtaan. (Ylioppilaiden kanssa on viime aikoina ollut vaikea saada asioita järjestymään: pohjoismaisesta ylioppilakokouksesta ei tullut mitään ja Presidentti Kallion aikana puhuttu sopimattomuuksia ylioppilaskunnan vuosijuhlassa.) Pu­lmin tänäpäivänä telefonissa Pakaslahdelle, kun soitin hänelle muissa asioissa.

Sandlerin kanssa on – merkillistä kyllä – vaikea [saada] syntymään oikeaa keskustelua, jossa asiata selviteltäisiin. Se on vain ”kantojen konstateeraamista”. Hän nähtävästi pelkää ryhtyä, ainakin virallisten edustajain kanssa, avonaiseen ja avomieliseen keskusteluun ja neuvotteluun asioista. (Hän ei nähtävästi uskalla ryhtyä keskusteluun.)

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.