KOKOOMUSPUOLUEEN ASIOITA

Työvaliokunta (kokoomuspuolueen asioita). 

1. Olisi pidettävä silmällä mahdollisuutta, että porvarillisten puolueiden välillä jälleen saataisiin aikaan suurempi lähentyminen ja yhteistoiminta tehtäisiin mahdolliseksi. Parempien välien aikaansaamista ja yhteistoiminnan mahdollisuus porvarillisten puolueiden välillä olisi sil mällä pidettävä. Asialliset eroavaisuudet ovat useissa kohdin jotenkin pienet. Paljon ehkä enimmin vaikuttaa tapa, millä esiinnytään (Sanomalehdet). Tämä olisi muistissa pidettävä.  

2. Yliopistokysymys. Ruotsinkielistä opetusta ei voitane nykyään siirtää Turkuun. Kokoomuspuolueen ohjelma ei näy panevan vastaan, asian järjestämistä niin, että ruotsinkielinen opetus jää Helsinkiin. Ruotsinkielisten kanta puoluekokouksessa, kun puhuvat ruotsinkielisen väestön oikeuksien syrjäyttämisestä, on väärä ja demagoginen. Sveitsi (Brockhaus 1934)  asukkaita 1930 4 066 000 ulkomaalaiset mukaan luettuna.  

1930 saksalaisia 71,9 % 2 924 000  

 ranskalaisia 20,4 % 831 000  

 italialaisia 6 % 241 000  

 retoromaaneja 1,1 % 44 000  

7 yliopistoa: 3 im deutschem Sprachgebiet, 3 im französischen Sprachgebiet (Geneve, Lausanne, Neuchatel). “Für das italienischen Sprachgebiet ist die Gründung einer Akademie geplant.” 

14/6 ’34 Svinhufvudin luona. Yliopistoasia. 

SVINHUFVUD: Ei voi poistaa ruotsinkielistä opetusta Helsingin yliopistosta, kun Turun Akatemia ei ota vastaan. Yleinen mielipide ei pane sellaista merkitystä aitosuomalaisten vaatimuksille kuin huudetaan. Asia ratkaistaan syksyllä eduskunnassa ruotsalaisten ja sosialistien äänillä + joitakin edistysmielisiä. Kokoomus saa puhua mitä haluaa. Asia on ratkaistava oikeuden ja kohtuuden mukaan. Asialla on suuri merkitys suhteessamme Ruotsiin. Sodan sattuessa. 

Huom! Times’in ankara kirjoitus Hitlerin murhista. (tiistaina 3/7 ’34). – – Puolueet täytynyt hävittää ja siten saada yksimielisyys. Miten tämän laita on, ei voi sanoa, kun ei kukaan saa  esittää mielipiteitä. Mutta Saksassa ei ole saatu yksimielisyyttä, vaan vienyt hirmuiseen kata strofiin. (Hitlerin teurastukseen.) Tämä järjestelmä voi olla – – jossain maassa. Saksassa on katsottu, että sen kautta on sisäinen sota estetty. En rupea sitä arvostelemaan. Mutta tämä terrori-diktatuurijärjestemä ei ole hyvä. Se on hätävara äärimmäisessä hädässä. On koetettava tulla toimeen toisella tiellä. Wapaus on tärkeämpiä ihmishengen – sivistyksen – saavutuksia.  

Tosin vapauteen perustuva järjestelmämme on vaikea. Demokratia on vaikein hallitsemisjärjestelmä. Se ei ole onnistunut muualla kuin Englannissa – vuosisataisen kokemuksen jälkeen.  Siihen vaaditaan paljon kansalta itseltä. Mutta sitä on koetettava, ennenkuin muuhun mennään. Hitler katsoo, että kansanäänestyksen kautta demokratiassa ja laillisessa järjestyksessä  on muka diktatuuri Saksassa ja Italiassa pantu toimeen. – – Mutta myös Englannissa vasemmistososialistit ehdottaneet, että parlamentti yksinkertaisella enemmistöllä siirtäisi vallan hallitukselle. Aivan Hitlerin menettely. Tämä ei ole demokratiaa.  

Demokratia sisältää, ei että perusmullistus yhden äänestyksen pohjalla, vaan täytyy saada korjata uudessa äänestyksessä. Demokratian heikkoja puolia on huikentelevaisuus äänestyksissä.  Täytyy suojella kansaa (demokratiaa) sitä itseään vastaan. Saksassa ainoa tämä menettely.  Mullistettu olot äänestyksen pohjalla. Äänestyksen myös oltava demokratiassa vapaa – ei kuten vaalit Italiassa ja Saksassa.  

Demokratia on vaikea. Sitä vaikeampi, kun tahdotaan laajentaa valtiotoiminnan alaa. Peritty demokraattinen apparaatti, parlamentti ja siitä riippuva hallitus kykenee jotenkuten täyttämään vanhan ohjelman. Yleispoliittisissa kysymyksissä neutraalit. Mutta yksityiskohtaisissa,  kultturellisissa ja ennen kaikkea taloudellisissa kysymyksissä ei vanha apparaatti riitä. Ei vanhat yksinkertaiset, demokraattisparlamentaariset menettelyt. Tarvitaan toisenlaista asiantuntemusta näitä varten, kuin yleisillä yhtäläisillä vaaleilla valittu eduskunta.  

Yleisillä vaaleilla valittu eduskunta voi antaa tietoa yleisistä toiveista, joita maassa ja kansan eri kerroksissa liikkuu. Ei keksiä keinoja, miten täytettävä. Jos edelleen ulotetaan valtion toiminta yhä laajemmalle, erittäinkin taloudellisissa asioissa, on parlamentaarinen koneisto ja  menettely uudestaan luotava. Omasta puolestani luulen tämän menettelyn olevan sekä turmiollista demokratialle ja parlamenttarismille, vievän sen umpikujaan ja hävittävän sen ynnä  yleiselle hyvinvoinnin lisäämiselle vahingollinen. Sillä valtio ei kykene sanottavia aikaansaamaan oli sillä mikä muoto (diktatuuri tai demokraattinen parlamentarismi) tahansa. Walti on tehtävä on asettaa yleiset kehykset, joiden sisällä yksityiset toimivat. (Ne yleiset edellytykset ja rajoitukset, joiden sisällä kansalaiset voivat toimia).  

13/7 ’34 Pitkä keskustelu Rennerin (Saksan entinen lähettiläs Suomessa) kanssa Kaiserhofin hallissa (noin 3 tuntia). Renner asuu nykyään Lontoossa, naimisissa Kleinworthin tyttären kanssa. 

1. Suomella on hyvä maine Englannissa. Gripenberg tehnyt hyvin paljon ja hyvää työtä Suomen hyväksi. (Obs!) Myös muissa maissa Suomella on hyvä maine. Syyt: a) Maksanut velkansa. b) Taloudellinen tila tyydyttävä, meillä parempi kuin monessa muussa maassa. Olemme hoitaneet asiamme. Suomi katsotaan sellaiseksi maaksi uusista valtioista, jolla on tulevaisuus ja mahdollisuus pysyä itsenäisenä. c) Orkesterin käynti Englannissa. d) Ennen myös sportti. Se nyt vähempi.  

2. Saksan nykyinen tila Rennerin mielestä kovin karkea. Siellä täysi diletanttisuus politiikassa, sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Koko maailma Saksaa vastaan. Saksan talous menee alaspäin. Ei ymmärrä, mitä tulee tapahtumaan.  

3. Saksan kansan ominaisuudet osittain surkeat. Epäbalansseerattu. Yhdestä äärimmäisyydestä  toiseen. Siitä johduttiin puhumaan sodasta.  

4. Zusammenbruch. Schwerindustrie tahtoi viimeiseen asti pitää Belgian.  

5. Renner oli länsirintamalla 1918. Jo kesällä (kesäkuussa – heinä-elokuussa) hän näki, että sota menee huonosti. Hän pelkäsi myös Zusammenbruchia. Jos Saksan kansan luonne olisi ollut toinen (kuten englantilaisten) niin tappion ei olisi tarvinnut tulla sellaiseksi. Mutta saksalaisten menttaliteetille se tulos oli loogillinen. Jo 1907 eräs Rennerin ystävä sanoi Wiesbadenissa Rennerille, että ensi menetetty sota hävittää monarkian. Hohenzollerit ovat aivan kykenemättömiä. Keisarin pako Hollantiin hävitti 50 % monarkian prestigeä. Hänen olisi pitänyt  kaatua joukkojensa edessä. Myös Saksan prinssit ovat huonoja ja heikkoja. Saksan tulevaisuus  synkkä. Saksan kruununprinssi, vaikka hänellä oli hyvä rouva, eli ja esiintyi muiden naisten kanssa. Se hävitti hänen arvonsa.  

15/7 ’34 Pohjoismainen Interparlamentaarinen kokous Helsingissä. Kivimäki ja Engberg puhuivat järkeviä. Erittäin Engberg, sosialisti. Kaikki piti selvänä, että valtio sekaantuu ja ohjaa ratkaisevasti taloutta. Näkyivät myös luulevan, että siitä tulee hyvä. Että valtio voi siten saada hyviä tuloksia aikaan. Kukaan ei näy epäilleen, että se olisi huonoon suuntaan menemistä.  Että valtion sekaantuminen on vahingoksi. Engberg veti johtopäätökset. Entinen järjestelmä (parlamenttarismi ja puoluehallitus) ei sovi enää. Täytyy saada yhteishallitus (kompromissi)  yhteistoiminta ja Sveitsin järjestelmä. Siis luopua parlamenttarismista. Kivimäki (talousmies)  koettaa myös ottaa huomioon, että vanha koneisto ei riitä uusiin tehtäviin. Muut eivät näy osanneen vetää johtopäätöksiä.  

Minun mielestäni Waltio ei voi taloudellisissa asioissa saada aikaan sitä, mitä luullaan. …  ainoastaan uusiin vaikeuksiin. Oli mikä järjestelmä tahansa. Sveitsissä ei sen paremmat olot  kuin muualla, vaikka ei parlamentarismia. Samoin USA. Sen tähden olisi parasta, että valtio ei  sekaantuisi – sekaantuisi niin vähän kuin mahdollista. Jos valtio sekaantuu taloudellisiin asioihin ja mikäli se on pakotettu niin tekemään, on myös nykyisestä parlamenttaarisesta järjestelmästä luovuttava. Nykyinen parlamentarismi ei kykene käsittelemään taloudellisia asioita. On siirryttävä uusiin muotoihin. Mihin? (Engberg: Sveitsiläisiin. Mutta Sveitsissä ei olot paremmat.) Huom! Benesin haastattelu Illustrationissa.  

IKL:n kokous Lapualla 15/7 ’34.  

1) “Waltion pidettävä huolta siitä, että kaikille on työtä.” (Waltio ei voi sitä tehdä. Se voi  rakentaa auttoteitä, mutta se ei riitä.)  

2) “Maanviljelys on otettava pois kapitalistisen järjestelmän alta.” ( = Saksan natsit.) Ei voi  tehdä. Hintataso (palkat ym) on maanviljelyksessä nostettu samalle tasollle kuin teollisuudessa. Obs. minun esitykseni muutama vuosi sitten, että tämä kysymys otettaisiin keskusteltavaksi pohjoismaisessa kansantaloudellisessa kongressissa. Jos maanviljelys olisi pieni verrattuna  muihin elinkeinoihin, voisi sen pitää yläpuolella yleistä taspainoa. Mutta meillä maanviljelys  = 2/3. 1/3 ei voi pitää 2/3 yläpuolella tasapainon. Jos tila on velaton, ja omistaja tyytyy supistamaan rahmenonsa vähimpään, voi hän silloin elää riippumatta hintatasosta. Tilalta saa siis omasta työstään elatuksen. Tilalla siis oikeastaan ei mitään arvoa.  

Talonpoikaisluokka yhteiskunnan perustus. Niin meidän maassamme ja eräissä muissa maissa. Mutta Englannissa toisin, siellä teollisuusväestö ollut perustus. Nyt auttavat maanviljelystä, mutta eivät voi ajatella saada talonpoikaisluokka niin vahvaksi, että tulisi perustukseksi.  Mutta meillä talonpoikaisluokka on yhteiskunnan perustus. Huom 1918 ei ollut juuri ollenkaan teollisuustyöväkeä valkoisella puolella. “Verted interest” Kyllä taloudellisia kriisejä on ollut ennenkin. Hätää myös ennen “kapitalismin” aikaa. Nyt parempi – nyt ei kuolla nälkään  (kuten 1868). Epävarmuus nyt systeemissä. Pahin koetettava parantaa. Keskiajalla köyhyys  mutta varmuus.  

17/7 ’34 Ajan ilmiö. Kapitalistista järjestelmää kaikkialalla moititaan, sen syyksi pannaan kaikki nykyiset vaikeudet – ja yleisesti puhutaan välttämättömyydestä se muuttaa. Se on arveluttavaa. 

Kokoomuspuolueen ohjelma on kyllä riittävän sisältörikas. Ei ole köyhä. Kysymys, miten saada toteutetuksi. Yleensä pitää vähitellen tehdä muutoksia ei mullistuksia – ainoastaan jos  90 % kansasta on yksimielinen muutoksista, täytyy tosin tehdä suuria mullistuksia. (Eduskuntauudistus.) 

Pessimismi 1/8 ’34. 1. Poliittinen tila aivan surkea. (Englannin sosialistit. Saksa. Itävalta ym.)  

2. Taloudellinen tila: a) Viha omistavia vastaan. Omaisuuden turvattomuus. Saksassa:  Osakkeenomistajilla ja yrittäjillä ei mitään sanottavaa. Heidän oikeutensa uhrataan kokonaan.  Tästä seuraa pääoman muodostuksen loppuminen. Resultaatti: pääoman väheneminen. b)  Erittäin tärkeä Englannin sosialistien uusi (kommunistinen) kanta. c) Waltion sekaantuminen taloudellisiin asioihin ei vähene, vaan lisääntyy. Tulokset siitä huonot. Englannissa alahuoneessa äsken mainittiin, että Englannin 14 uudesta kauppasopimuksesta on seuraus, että  Englannin vienti lisääntynyt 12—14 miljoonaa puntaa verrattuna 1929 numeroihin. Tämän johdosta huomautettava, että ottaa 20 vuotta, ennen kuin on korjattu se vähennys, mikä viidessä vuodessa on tapahtunut. Tulos näistä kauppasopimuspuuhista ollut mitätön. Ei valtio saa mitään aikaan.  

Pääkirjoitus Tysk fredskärlek. Hitlerin kirja “Mein Kampf” är fruktansvärt skamlig och utgör i sin pratsjuka ett typiskt alster av den tvärsäkerhet, med vilken halvbildningen yttrar sig om invecklade spörsmål. Hitlers utrikespolitiska program förinta Frankrike och erövra områden från Ryssland. Allianser med England och Italien. Detta utrikespolitiska program är så barnsligt i sitt prat om erövringar i Ryssland, att ingen skulle fästa avseende vid det, om icke ett sarkastigt öde hade utlämnat Tyskland åt den man, vilken satt dessa barnsligheter på papperet. Hitlers despotism andas icke blott räddhåga och skuggrädsla, den är infantil i sin förhävelse. Och detta infantila drag återfinnes i kannstöperierna om Frankrikes fullständiga Vernichtung, om judarnas världomspännande ränkspel till “ariernas” fördärv och om rys sarnas avhysande från sin jord för att bereda utrymme åt 250 miljoner “arier”.’ Että Saksa  nyt on rauhallinen ei riipu siitä, että Hitler on saatu parempiin ajatuksiin, vaan se riippuu  Ranskan ulkopolitiikasta, joka on slagit sitt järnband rund om det Tredje riket. Det inre sam manbrott, mot vilket Tyskland under hans (Hitlers) ledning styr hän. Kun Hitler näyttäytyy  vidtages utomordentliga försiktighetsmått. Pelkäävät sekä toisiaan että kansaa.  

13/8 ’34 Berlinissä söin suurusta Goltzin kanssa Bristolissa.  

1. 30/6 tapaukset. Hitler oli pakotettu menettelemään, kuten teki. Hänen täytyi ampua ensiksi. Olisi pitänyt ryhtyä toimiin jo kuukausia ennen. Jos olisi ottanut silloin kiinni salaliittolaiset, olisi heidän puoluelaisensa koettaneet heidät vapauttaa ja olisi syntynyt sisällinen sota.  

2. Ymmärretään kyllä, mitä vaikeuksia voi syntyä, kun Hitler nyt on yksin kaikesta vastuussa, mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin kannattaa häntä. Hitler oli huhtikuussa sanonut Goltzille, että hänellä on ohjelma, minkä koettaa toteuttaa 10 vuoden kuluessa, jos saa elää. Sen jälkeen saa Saksan kansa määrätä seine Verfassung, (joko monarkia tai muu).  

3. Hitler käyttää apulaisinaan “porvarillisia” ja konservatiiveja, erittäin taloudellisissa asioissa. Koettaa ylläpitää privat initiatiiviä. Goltz katsoo, että entinen liberalismi meni liian pitkälle. Ero rikkaiden ja köyhien välillä tullut liian suureksi.  

4. Hitlerillä on kyllä suuret vaikeudet. Saksan kansa, erittäin protestantit, on tottuneet ajatuksen ja omantunnon vapauteen, ja sen on vaikeampi alistua diktatuuriin kuin Italian kansan (jonka sivistys on alhainen).  

5. Itävallan kysymys. Goltz epäili, voiko Anschluss toteutua. Historia osottaa, että Saksan kansan osat rajalla ei yhdy, vaan tulevat itsenäisiksi (Hollanti, flamilaiset, Sveitsi). Samoin luultavasti käy Itävallan. Sotaa ei ajatella. Tarkoitus saada suhteet Itävaltaan paranemaan. Se  loisi edellytykset suhteiden paranemiselle myös muihin valtioihin (Englantiin ym) ja se parantaisi ulkomaan kauppasuhteita.  

6. Neurath koettaa parastaan, mutta hänellä on vaikeuksia “puolueen vuoksi”.  

7. Taloudellisella alalla koetetaan välttää Überorgnisation. Yksityinen yritteliäisyys säilyttää, mutta “kasvannaiset” poistaa.  

Schacht tullut talousministeriksi (Schmitt ei palaa, sairas). Schacht on Herschernatur, ei salli ketään rinnallaan. (Toistaiseksi hyvä suhde nuoreen Goltziin.) 

13/8 ’34 Goltz piti Italian paljon paremmassa asemassa kuin Saksan, kun Italiassa on kuningas. Jos Mussolini kaatuu ja tai kun hän muuten luonnollisesti poistuu (kuolee) on monarkia  jälellä hoitamassa asioita. Saksassa ei ole muuta kuin Hitler yksin. Hänen jälkeensä voi tulla kaos. 

14/8 ’34 Lähettiläs Wuorimaa, Berliini, luonani hotellissa.  

1. Clearing-sopimus Suomen-Saksan välillä keskustelun alaisena. Waikeuksia. Saksalaiset myyvät Suomeen muussa kuin Saksan valuutassa. Suomalaiset viejät ei saa rahojaan Saksasta.  Helsingissä tehty ehdotus (yksipuoliseksi) clearing-sopimukseksi. Kun puhe siitä Schachtin kanssa, oli hän kovin jyrkkä ja uhkasi kaupan lopettamisella. Saamme kyllä puutavarat ym muualtakin kuin Suomesta. Obs! Tähän kysymykseen on perehdyttävä.  

2. Ersatz-aineiden valmistus. Hitler sanonut äsken Belgian lähettiläälle, että valtio rakentaa tarpeelliset tehtaat. Kahden vuoden perästä valmiit eikä niitä sitten enää panna seisomaan.  Wakava asia! (Willakangas!)  

3. Hitlerin asema on vahvistunut, kun on koonnut kaiken vallan itselleen. Maassa (arvatenkin) tyytymättömyyttä esiintyy intelligenssin keskuudessa, mutta ei voi tehdä mitään.  

4. Taloudellinen tila menee alaspäin. Mutta eivät välitä siitä. Hansverstein sanoi äsken Wuorimaalle: “Tulimme sota-aikana toimeen, tulemme nytkin.”  

5. Wiha ulkomaita vastaan suuri ja kasvaa. Sitä lietsotaan. Saksa on muka aina oikeassa ja ulkomaat väärässä. (Goebbelsin äskeinen puhe.)  

6. Wienti Saksaan vaikeutuu. Erittäin maanviljelystavarain.  

7. Juutalaiset toimivat ulkomailla Saksan boikottaamiseksi. Amerikassa kauppiaat pakotetut ilmoittamaan, ettei myy saksalaisia tavaroita. Se siis vaikuttaa Saksan vientiin. Wuorimaa teki hyvän vaikutuksen.  

Löbe, sosialisti, on Saksassa ilmoittanut julkisesti, että Hitler täyttää sosialistien ohjelmaa.  

Nykyaikana on voimaihmisiä ja kansantribuuneja (jotka osaavat innostaa kansaa). Mutta onko  todellisia valtiomiehiä, se on toinen asia. Woimaihmiset (ainakin nykyään) perustavat koko  toimintansa nationalismiin. Luulevat voivansa pelastaa ja nostaa oman kansansa ja oman  maansa yksin, muista riippumatta. Mitään maata, ainakaan suurempaa, ei kuitenkaan voida  pelastaa muuta kuin yhdessä muiden kanssa. Interdependance. 

Olin Svinhufvudin luona 14/9 ’34. Svinhufvud puhui konfliktista eduskunnan ja hallituksen välillä asutustilallisten lainojen korkoasiassa. Svinhufvud pyysi minua vaikuttamaan kokoomuspuolueen eduskuntaryhmään, että äänestää kiireellisyyttä vastaan. Tapasin heti Junnilan ja Pennasen eduskuntatalolla. Puhuin heille. He näyttivät äänestävän kiireellisyyttä vastaan. Te lefonissa puhuin samana päivänä ja seuraavana P. Wirkkusen kanssa useampia kertoja. 17/9,  jolloin asia oli esillä, olin 12.30 päivällä kokoomuksen ryhmäkokouksessa asiasta keskuste lemassa. Samana päivänä asia esillä eduskunnassa ja asian kiireellisyys hylättiin.  

18/9 ’34 Kivimäen luona Valtioneuvostossa juuri, kun Suomalaisten osakuntien kuraattorit oli siellä Karjalan asiassa, Bolshevikki-Venäjän yhtymisen johosta Kansainliittoon.  

25/9 ’34 Svinhufvudin luona kl. 7—9.  

1) Svinhufvud pelkää, että hallitus kaatuu syksyllä. Sanoi ensin kääntyvänsä minun puoleeni ja sitten Rydin puoleen.  

2) Yliopistoasian luuli menevän ratkaisuun hallituksen esityksen pohjalla. Mutta ruotsalaisille ylioppilaille myös oikeus suorittaa tutkintonsa omalla kielellään.  

3) Talousneuvosto. Lupasin perehtyä.  

Puhuttiin monista asioista.  

Pidin esitelmän torstaina 25/10 ’34 Tampereella Kokoomuspuolueen kokouksessa. Sunnuntaina 28/10 ’34 pidin saman esitelmän Wiipurissa. Hyvä kokous, oli niin paljon väkeä kuin Raatihuoneen saliin mahtui.  

31/10 ’34 Kivimäki luonani puhumassa porvarillisten puolueiden yhteistoiminnasta. Ehdotti yhteistyökomitean muodostamista. Kivimäki sanoi ruotsinkielisten olevan pois suunniltaan  yliopistoasian johdosta, tekevät siitä oikeuskysymyksen.  

Samana päivänä kl. 8 illalla olin Svinhufvudin luona. Hän kysyi, onko minulla lista valmiina uutta hallitusta varten? Pelkäsi Kivimäen hallituksen voivan joutua eroamaan esim. talous neuvoston vuoksi. (Mainitsi oikeusministeriksi esim. Lehtosen meidän Lahden konttorista,  ruotsalaisten Norrménin Yhdyspankista.) Sanoi Relanderin ajattelevan eroa ensi vuoden alus ta. Kivimäki “ei rohkea kysyä minua”. Svinhufvud kysyi. Minä sanoin, että toivottavasti Kivimäen hallitus voi päästä vaikeuksien yli ja [H. M.] Relander jää toistaiseksi, kun hänellä on  apulainen. 

Talousneuvostosta Svinhufvud ottaisi takaisin esityksen, kun ei tule sellainen kuin oli edellyttänyt, koska komiteassa kaikki oli olleet yksimielisiä. Minä sanoin Kivimäen puhuneen asiasta kanssani. Hän ei vielä ole valmis lausumaan mielipidettään. Pelkää näyttävän liialliselta alistumiselta, jos Presidentti ottaa takaisin, mikä olisi ensi kerta kun sellaista tapahtuisi. Asiaan palataan.  

Suurus R. Waldenin luona 5/11 ’34 kl. 1. Läsnä sotamarsalkka Mannerheim ja minä. Suuruksen jälkeen keskustelimme yli yliopiston kieliasiasta. Mannerheimin kanta: Katselee yliopiston kieliasiaa, ei kielikannalta, vaan maan sotilas-poliittiselta kannalta. Ei pane kieliasialle  oleellista merkitystä. Yliopistoasian ratkaisu suotuisaan suuntaan sovinnossa tärkeä. Ainoa apu, mitä voimme påräkna, on Ruotsista. 1918 saimme sieltä apua. Ruotsissa kasvaa ajatus suunta, joka on intressantti, että Suomen itsenäisyys, on Ruotsin etujen mukainen. Myös maa ilmalla on meille tärkeä se opinioni, että Suomi on verrattava Skandinavian maihin – länsimaihin, ei itään. Mitä muuta apua voimme sodan aikana saada, riippuu yleisestä kansainvälisestä konstellatiosta.  

Ei ymmärrä kiihkoa suomenkielisellä taholla. Suomenkieli menee “omalla painollaan” eteenpäin ja saavuttaa sille kuuluvan aseman. Onnetonta olisi, jos yliopistoasia ratkaistaan sosialis tien + ruotsalaisten + joidenkin porvarien äänillä. Ruotsinkieliset jäävät siitä pitkäksi ajaksi kiitollisuudenvelkaan sosialisteille. Hajoittaa yhä enmmän porvarien rintamaa. Keskusteltiin  kl. ½ 4:ään asti, voisiko löytää jonkin kannan, että yliopistoasia saadaan ratkaistua porvaril listen yhteisvoimin. Lupasin tuumia.  

7/11 puhuin telefonissa siitä Kivimäen kanssa. Hän sanoi, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin suomalainen yliopisto, mutta se ei nyt käy päinsä. Sosialistit kannattaa hallituksen esitystä (että ruotsinkielinen opetus edelleen yhteisessä yliopistossa). Puhunut asiasta useasti Tan nerin kanssa. Asia siis menee ratkaisuun.  

9/11 ’34 Kivimäki puuhaa porvarillista yhteistoimintaa. Eräs – nimetön – tuonut hänelle 100.000 mk tarkoitusta varten. Kivimäki laittanut säännöt rahaston hoitoa varten. Neljä [edustajaa] kustakin porvarillisesta puolueesta. Neuvoteltuani Arajärven kanssa tänään kirjoitin nimeni paperiin säätiön hallitukseen.  

20/11 ’34 (Aikaisempi ajatus) v.1918 monarkia ym. (Ilkka).  

1) 1918 täytyi ottaa pahin mahdollisuus huomioon. (Wenäjä nousee ja yrittää ottaa takaisin siitä luopuneet maat.)  

2) On käynyt odottamattoman hyvin. Bolshevismi on pysynyt vallassa Wenäjällä. Sieltä ei toistaiseksi vaaraa.  

3) Suomi: Pientä elämää. Ei Itä-Karjala ym ole voinut tulla kysymykseen. Meillä ei ollut ke tään kannattajaa, tukea mailmassa. Mistä sitä saadaan? 1918 oli suuret toiveet. Ollut ainoas taan pientä puoluejupakkaa. Siihen nykyinen Suomi pystyy. 

 4) Itsenäisen valtakunnan valistunut kuningas olisi antanut lujuutta, tuonut lisää itsenäisyytemme lujittamiseen ja vahvistanut asemaamme “kansainvälisessä seurassa”.  

23/12 ’34 Pääministeri Kivimäen luona neuvottelu Ryti, ministeri Relander ja minä.  

Ensin budjetista 1935 ja 1936. Kivimäki sanoi, että täytyy alentaa veroja, viljatullia ja sokeri tullia. Eduskunta joka tapauksessa alentaa seuraavalla kerralla. Kivimäki ajattelee, että olisi  myös osakeyhtiöveroa alennettava ja samalla vähävaraisten tuloveroa. Luuli sen menevän.  Vuoden 1936 budjetti vaikea tehdä, kun sotilasmenoihin tarvitaan 175 miljoonaa lisää ja tulle ja ym alennettava. Ajattelee, että olisi asetettava komitea tekemään ehdotusta. Kysyi minua tai Rytiä puheenjohtajaksi. Emme antaneet vastausta.  

MINÄ: Kysymys maanviljelyksen suojelemisesta nousee silloin esille. Maanviljelyksen täytyy saada sama suoja kuin teollisuuden. Nousee sen vuoksi myös kysymys teollisuuden tulleista.  

Kivimäki kysyi millä saadaan silloin lisää tuloja valtiolle. Ajatteli tupakkamonopolia. Minä vastustin ja sanoin aksiisilla voitavan saada yhtä paljon. Ryti luuli kaupan esteiden johtavan konjunktuurin huononemiseen. Waltion tulot ei nouse. Minä toivoin konjunktuurin pysyvän pari vuotta ainakin.  

Yliopistokysymys. Kivimäki luuli, että ei äänestetä yli vaalien varsinaisilla valtiopäivillä. Piti  pahana asiana, jos äänestetään. Ei puhunut mitään ylimääräisistä valtiopäivistä. Ruotsalaiset ei  tahdo hyväksyä perustuslakivaliokunnan ehdotusta.  

Kivimäki luuli, että virkamiesten palkkoja ei saada nostetuksi, paitsi ehkä kaikkien ylimpien,  kun ei millään saada kunnollista väkeä. Tuleva polvi on tottunut nykyisiin alhaisiin palkkoihin  ja alempaan elintasoon. Virkamiesten palkat ovat kaikkialla nykyään yhtä alhaiset, osittain alhaisemmat kuin meillä (esimerkiksi Unkarissa) paitsi Ruotsissa (ja Pohjoismaissa?) Upseerien palkkoja piti Kivimäki myös alhaisina meillä.  

31/1 ’35 Ylimääräisillä valtiopäivillä yliopiston suomalaistamiskysymys jäänyt ratkaisematta.  Kysymys Oksalan (kokoomus) jäämisestä hallitukseen – (dito Jutilan ja Hynnisen maalaislii tosta). Oksala kävi luonani 29/1. Katsoi hallituksen aseman vaikeaksi, kun nojautuu sosialisteihin ja ruotsalaisiin ja oman asemansa vaikeaksi hallituksessa, kun on kokoomuspuolueen valtuuskunnan jäsen. Aikoi Jutilan ja Hynnisen kanssa erota. Sanoi, ettei Kivimäki ollut neuvotellut juuri ollenkaan hallituksen jäsenten kanssa. Minä olin samaa mieltä kuin Oksala, että  hallituksen asema vaikea ja samoin Oksalan. Mutta sovimme, että jatkamme keskustelua seuraavana päivänä.  

Seuraavana päivänä 30/1 Oksala soitti. Neuvotellut Mannerheimin ja Pennasen ja Moilasen kanssa, jotka kehottaneet häntä jäämään hallitukseen. Kolmen hallituksen jäsenen ero veisi uusiin vaaleihin, jotka Mannerheimin mielestä arveluttavat, kun kiihko on suuri. Mannerheim myös katsoo, että eräiden puolustuskysymyksien vuoksi Oksalan jääminen tarpeen. Oksala sen vuoksi päättänyt jäädä hallitukseen. Minä toistin edellisenä päivänä lausumani mielipiteeni. En kehottanut jäämään, mutta en kehottanut eroamaan, vaan kehoitin neuvottelemaan muiden kanssa. Oksala kertoi 30/1 aamulla olleensa Presidentti Svinhufvudin luona. Svinhuf vud oli m.m. sanonut, että vaalit olisi repivät, mutta jos tulevat, ei hän niitä pelkää.  

Tänään 31/1 kl. 2—½ 4 olin Kivimäen luona Valtioneuvostossa. Keskustelimme yleisestä asemasta. KIVIMÄKI lausui: Yliopistoasiassa nyt harkitaan, miten ruotsinkielinen yliopisto-opetus on järjestettävä, kun Helsingin yliopisto suomalaistutetaan. Pian asetetaan komitea,  jonka kokoonpanosta ei puhuttu. Ei välittänyt hallitukseen jäämisestä enempää kuin muut ministerit. Kysymys on hänen mielestään entisen suunnan jatkamisesta tai maalaisliittolaisen hallituksen muodostamisesta ja suunnan muuttamisesta. Wielä olisi Kivimäen hallituksella  ratkaistava puolustusasia. Maalaisliiton hallitus ei sitä aja, ei hanki niitä määrärahoja, joita  tarvitaan. Näki sen Sunilan hallituksessa. Samoin talouspolitiikkaa olisi ajettava entiseen suuntaan. 

MINÄ: Asema on vaikea, kun hallitus joutunut erilleen suomalaisista ryhmistä. Sosialistien ja ruotsalaisien kannatuksen varaan. Kun ei ole koettanut ratkaista yliopistoasiaa suomalaisten toiveiden mukaan, vaan niin, että ruotsalaiset olisi tyydytetty. Porvarillisten yhteistoiminta on  sen vuoksi vaikea, koska ensi sijassa siihen pitää kuulua suomalaiset ryhmät.  

Hallituksen ja Presidentin vallan lisääminen. Kivimäki myönsi, että olisi saatava suhteet hallituksen ja eduskunnan välillä toisenlaisiksi (ja siinä hän = minä).  

KIVIMÄKI: Olisi saatava porvarillinen rintama inclusive ruotsinkieliset. Ei ole antanut mitään lupauksia sosialisteille. Maalaisliitolaiset ovat vielä kehittymättömiä. Katsovat ainoastaan omia etujaan – lahjovat valitsijoitaan yleisillä varoilla.  

11/2 ’35 Waltiotalouskomitea 1935. Kivimäki palasi viime viikolla kysymykseen suuren komitean asettamisesta (kts. kutsukirjettä). Pyysi minua puheenjohtajaksi. Sovittu jäsenistä.  Maalaisliittolaiset: Lohi sosiaalijaosto, Lahdensuo puolustusjaosto, Fränti vero&finanssijaostot, Koivisto verojaosto, Ellilä vero. Vientiteollisuus: Walden puol., Zilliacus sos., Rafael v. Frenckell fin. Tuontiteollisuus: Heiniö, insinööri puol., T.T. Kaila vero.,  Grundström vero&fin. Sosialistit: W. Tanner fin-vero., Helmer Lehti vero., Heinonen puol.,  Pekkala puol., Huttunen sos. Yleistalousmiehet: Horelli puol., Tudeer, yleissihteeri, Louhio  sos., Mannio sos., Ryti fin-vero., Reinikka fin-vero. 22+1=23.  

Honkajuuri huomautti, että olisi otettava esille; käsiteltävä valtion tulolähteitä, uusien lähteiden hakemista – malmien tutkiminen.  

Komitean jäsenistä on: Maalaisliitto 5, Kokoomus 5 + puheenjohtaja = 6, Edistys 5, ruotsalaiset 2, Sosialistit 5 = 22+1.  

14—16/2 ’35 Pohjoismaiden yhteistyövaltuuskuntien kokous Tukholmassa. Parempi tulos kuin olin odottanut (kts asiakirjoja).  

Sandlerin päivällisten jälkeen puhelin mm. amiraali Lindmanin kanssa. Hän valitti Ruotsin bondeförbundetin talonpoikia (= maalaisliittolaiset). Eivät katso eikä näe yhteistä etua, vaan ainoastaan oman etunsa (= meidän maalaisliittolaisemme). Miten poliittinen elämä näin ollen tulee lopuksi muodostumaan, sitä ei Lindman tiennyt. Vaikeaa on. Tukholmassa useammat porvarit lausuivat sen luulon, että ensi vaaleissa sosialistit saa enemmistön toisessa kamarissa.  

(B. OHLIN: Sosialisteilla on positivinen ohjelma, porvareilla ei ole. Se auttaa sosialisteja.) 

Pohjoismaisessa juhlassa Kaupungintalossa pidin puheen, joka herätti huomiota. (kts asiapapereja) Ruotsissa pitäisi alkaa puhua tätä nuottia. Siellä väärä käsitys, vanha. Suomi on Ruotsin kultuuriprovinssi. Luulevat, että Suomessa ei ole mitään muuta kuin ruotsinkielisten/ruotsalaisten suorittamaa. Ei tunne suomalaista kultuuria.  

Juhlan jälkeen illallisilla keskustelin justitieråd Baggen kanssa (naimisissa Kasten Antellin  tyttären kanssa). Hänkään ei näkynyt haluavan tunnustaa, että Suomessa olisi finskspråkig kultur. Lopulta myönsi kuitenkin, että meillä on kirjallisuus, runous, musiikki. Minä huomautin, että on suuri folklore. (Kalevala ja tiede) Bagge ei tunnustanut Suomen oikeuskulturia erikoiseksi.  

MINÄ: Oikeus on nykyään kansainvälistä yhä enemmän myös Pohjoismaissa.  Lopuksi katsoimme että perheoikeus ehkä pääasiallisesti ruotsalaista pohjaa Suomessa.  

MINÄ: Man gör för stor affär av den nationella rättskulturen. Wihdoin lääketiede, fysiikka,  kemia ym ovat kansainvälisiä.  

7/3 ’35 Mannerheimin luona päivälliset. Herroja. Svinhufvud läsnä. Kenraalien Österman &  Oesch kanssa pitkä keskustelu hätäohjelmasta. Mannerheim myös osaksi läsnä. Hätäohjelma 1650 miljoonaa. Mannerheim sanoi, että se on ainoastaan alku, tarvittaisiin 2000—3000 miljoonaa puolustuksen saattamiseksi jonkunlaiseen kuntoon. Suomen itsenäisyysaika. Tultu  toimeen. 1) On maksettu virkamiehille liian vähän 2) Ei ole pidetty huolta puolustuksesta.  Eletty sotasaaliilla. Nyt hirmuiset menot 3) Inflation kautta on kulutettu entistä pääomaa mm.  entisiä metsäreservejä.  

18/3 ’35 Keskustelin telefonissa Rydin kanssa. Rytikin nyt epäilee, tokko voidaan osakeyhtiö verotusta alentaa. Tullit: Sosialistit tyytyvät 25 pennin ruistullin alentamiseen. Jutila ei pidä 25 pennin alentamista mahdottomana. Muut maalaisliittolaiset suostuvat myös ruistullin alentamiseen, mutta ei vielä varmoja määrästä. Vehnätulli jäisi entiselleen, että vehnän viljelys lisääntyisi. Rukiista voi tulla pian ylituotantoa. Sokeritullia olisi alennettava 50 pennillä. Näin päästäisiin tulliasiasta. Ryti ulkomaille 12—15/5 ’35 10 päiväksi Baseliin.  

30/4 ’35 Mannerheimin luona päivällisillä Walden, Pentti, Eino Suolahti, Oesch, Talvela ja  minä. Päivällisen jälkeen keskustelimme myöhään. Suomen ulkopolitiikasta erikoisesti.  

MANNERHEIM: Meidän tulee kuulua Pohjoismaiden neutraliseen blokkiin. Tehtävä tiettäväksi  neutralisuutemme. Sodan aikana täytyy saada Ruotsista apua, jo sen tähden, että kommunikatio menee Ruotsin kautta. Myös sotatarpeita. Hyvät suhteet Ruotsiin välttämättömät. Mutta meidän ei pidä julkisesti hakea Ruotsin suosiota (tai liittoa). Sen pitää tulla itsestään ja se lankeaa luonnostaan.  

8/5 ’35 Minun täytyi uudestaan ruveta kokoomuspuolueen valtuuskunnan puheenjohtajaksi.  Sanoivat, että muu ei ole mahdollista. Ikävä juttu, mutta muuta en voinut tehdä.  

8/6 ’35 Ajan suunta eilen kirjoitti Matti Kuusen, runoteoksen Runon ja roudan kirjan johdosta, että Oksanen kirjoitti jo muinoin “Suur-Suomesta” (Äänisjärvi jne., Sotamarssi jne).  

Huom! Wenäjän aikana oli vähemmän vaarallista (helpompaa) kirjoittaa sellaisia. Riskeerasi korkeintaan itsensä, henkensä. Nyt on meillä kaikilla suurempi edesvastuu. Olemme itsenäisiä. Nyt meidän on otettava huomioon itsenäisyytemme ja vaikutus maamme ja kansamme ja  myös heimolaisiemme (Itä-Karjala & Inkeri) kohtaloon. Nyt ei voi puhua samalla tavalla huo lettomasti kuin ennen itsenäisyyttä.  

Obs! Snellmanin kova, jyrkkä kanta Qvantenia ja muita itsenäisyysmiehiä vastaan 1850- ja  1860-luvuilla. 

Waltiotalouskomitea lopetti työnsä 6/6 ’35. Mielestäni hyvä tulos. Yksimielisyys suuri.  Suurempi kuin pelkäsin. Ainoastaan sosialistit toista mieltä. (Heinonenkin oli puolustusasias sa melko maltillisella kannalla.) Paljon kirjoituksia lehdissä.  

Times 7/6 ’35. G.M. Youngin kirje Saksan oloista. Huomattava. Saksa käy läpi samaa konsolidation prosessia, joka Englannilla oli Henrik VIII ja Elisabethin aikaan ja Ranskalla Henrik  IV ja Richelieun aikana. Saksa on myöhästynyt, on jälessä.  

Entä me Suomalaiset? Emme ymmärrä enempää kuin saksalaiset, että valtion koossa pitäminen ei ole niin helppoa. Sosialismi on negatiivinen liike kansojen elämässä. Ei edistä yhteyttä,  ei kykene kokoamaan kansaa (Obs! Saksa sodan jälkeen) vaan hajoittaa sen.  

Marshall, s. 35-36 “Normal action” in economics ei ole aina = right morally (from ethical  point of view). Taloudelliset lait, niiden luonne ja vaikutus, Marshall siv. 33,36-37. Taloustieteen vaikutus common sense, joka on viimeinen lopullinen arbiter jokaisessa käytännöllisessä  problemissa, s. 38. Increase the good and diminish evil influence of economic freedom, s. 41.  More eqval distribution of wealth, s. 42, is prevailing methods of using wealth justifiable, s.  42—43. Dominant aim of economics nykyisin is to contribute to a solution of social problem,  s. 45-46, economic studies call for and develope faculty of sympathy. 

Rostovzeff kertoo Rooman taloushistoriassaan: Rooman rikkaimmat miehet oli Augustuksen läheisimpiä, Agrippa ja Maecenas. Augustus oli itse Rooman rikkaimpia miehiä. Rikkauden –  omaisuuden – pitää olla yhdistetty kykyyn ja viisauteen, tukea sitä, silloin se on hyvä. Yksi nään rikkaus – omaisuus – ei ole suuren arvoinen. Ekonomismin aikakaudella se on yliarvioi tu. Pantu sille liiallinen merkitys. Yleensä kaikelle materialisuudelle.  

Suomen talouspolitiikka. Suomen elinehtojen mukainen on vapaus ulkomaankaupassa –  kuten ylipäänsä taloudessa. Suomi tarvitsee maailman markkinoita elääkseen, koska itse on liian pieni autarkiaan – samoin kuin muutkin pienet maat. Autarkia-periaate on pienille vaa rallinen, niiden valtiolliselle vapaudelle. Suuret nielevät. Suomella mahdollisuudet noudattaa vapautta ja pysyä mailmanmarkkinoilla. Suomen eduksi puhuu kaksi tosiasiaa.  

1) Suomen vienti perustuu puuhun.  

2) Suomen vienti kovin pieni – vaatimaton mailman markkinoilla. Woimme odottaa aina löytävämme sijan ja reijän viennillemme, ellei yhdessä niin toisessa paikassa mailmaa.  

15/7 ’35 olin Svinhufvudin luona.  

1) Puhuin ensin Lohen pyytämästä Suojeluskunta-asiasta, kenraali Malmbergin asiasta.  Malmbergin vastaus Reinikalle: “Woidaanko luottaa Suojeluskuntiin?” oli Reinikka kysynyt  Malmbergilta. Malmberg vastasi: “Kyllä, kun kysymys on ulkomaisesta vihollisesta.” Tämä vastaus oli kuohuttanut valtiotalouskomitean maalaisliittolaisia jäseniä ja Lohi pelkäsi, että syksyllä eduskunnassa se tulee tuottamaan vaikeuksia suojeluskunta-asioissa ja pyysi minua  puhumaan Svinhufvudille asiasta. Svinhufvud oli hämmästynyt ja lupasi neuvotella Oksalan kanssa. 

2) Svinhufvud kertoi lehdissä joku viikko sitten olleen uutisen, että Ranska mielellään näkee (ja toivoo), että Wenäjä perustaa voimakkaan laivaston Itämerelle vastapainoksi Saksaa vastaan. Ranskalaisia meriupseereja ja insinöörejä luvattu Wenäjälle avustamaan. Svinhufvud keskustellut aikaisemmin amiraali Schoultzin kanssa. Wenäjä ei voi pitää laivastoa Itämerellä,  ellei saa laivastoasemia Suomenlahden etelärannalla ja Itämeren itärannalla. Jos Wenäjä perustaa suuren laivaston Itämerelle, se siis tarvitsee laivastoasemia. Silloin Itämeren valtioiden  olemassaolo vaarassa. Myös Suomen puolella Koivisto on vaarasssa. On oletettava, että näistäkin asioista, s.o. laivaston tukiasemista, on ollut puhe Ranskan kanssa, ja pelättävä on, että Ranska on antanut siihen suostumuksensa. Jos Wenäjä siis ottaa rannikot haltuunsa, Ranska sen hyväksyy. Sen vuoksi vaarallista meille. Svinhufvud oli hyvin huolissaan ja “mörkki”.  Enemmän kuin hän tavallisesti on.  

3) Puhuin yliopistoasiasta. Svinhufvud ei tiennyt siitä vielä. Sanoi kuitenkin, että konsistorin ehdotus ei täytä perustuslain vaatimuksia. Täytyy olla ruotsinkielisiä professoreja jotenkin niinpaljo kuin hallituksen esityksessä ylimääräisillä valtiopäivillä oli. Tai eri yliopisto. Mahdollisesti annetaan eduskunnan valita. Joko yhteinen yliopisto ja ruotsinkielisiä professoreja  niin paljon kuin on tarpeen (siis 21?) tai erillinen ruotsinkielinen yliopisto Helsinkiin.  

4) Svinhufvud sanoi myös, että Wenäjä ei näy haluavan hyviä välejä Suomen kanssa. Esimerkiksi ei suostu neuvottelemaan kalastuspaikoista Suomenlahdessa, vaikka on meidän puolelta pyydetty. 

7/8 ’35 Uuden Suomen Rooman-kirjeenvaihtaja Italian ja Abessinian asiassa: “Mussolini lausui hiljattain: ‘Kansainliitto on rakennettu nyt hajalleen isketyltä näyttävän ihanteen varaan.  Jälellä on vain hylky, vaarallinen liikenteen este – –. Samanarvoisille voidaan antaa samat  oikeudet ja velvollisuudet, mutta ei eriarvoisille. Voimakkaan oikeuden täytyy käydä edellä.  Kansainliiton on rajoituttava Eurooppaan ja havainnoitava luonnonlakia, että heikomman on  alistuttava vahvemman tahtoon.’”  

Venezia 15—16/9 ’35. Alli pienessä puodissa alkoi keskustella myyjän, nuoren miehen kans sa. Kuultuaan, että Alli oli Suomesta, ilostui mies: “Helsinki”, sanoi hän, käyttäen suomenkielistä nimeä. Kertoi veljensä olevan käsityöläisenä (räätälinä) Helsingissä. Weli oli kirjoittanut,  miten hyvä on Suomessa olla ja miten hyvät olot Suomessa on ja sanonut, ettei hän tahdo koskaan palata sieltä pois. Weli joka on 33 vuotta vanha on nyt kuitenkin pakotettu palaamaan  sotaan. Kertoja, jonka myös pitää lähteä sotaan, jos tarvitaan, sanoi “meidän kaikkien olevan surullisia sodan johdosta”. Alakuloinen mieli.  

Toisena päivänä 16/9 Alli eräässä toisessa pienessä puodissa joutui keskusteluun kahden miesmyyjän kanssa. Alotti sillä, että sanoi muutamien nuorten miesten edellisenä iltana Markustorilla laulaneen sotalauluja (Mussolinin nimi esiintyi lauluissa). Nuoret miehet tekivät grimaasin, mitään vastaamatta. Sitten sisemmällä puodissa rupesivat puhumaan. Kaikki on suruissaan sodasta, sotilaat, heidän isät, äidit, veljet, sisaret. Kukaan ei ole innostunut. Alakuloisuus yleinen. Mitään innostusta emme mekään havainneet. Markustorilla muutama nuori  mies lauloi, mutta ei herättänyt mitään vastakaikua yleisössä, jota oli paljon.  

Syyskuussa 1935 Gardonnessa. Korporatiot. On vielä liian aikaista sanoa, mikä on oleva  lopullinen tulos näistä fascisti- ja nazi-pakkokorporatioista ja niihin perustetusta järjestelmäs tä. Italialaiset asiantuntijat esittävät toiveitaan ja luulojaan, mutta luopuvat varmoja tuloksia  esiintuomasta. Korporatioiden toiminta onkin kestänyt vielä niin lyhyen ajan, että varsinaisia  – lopullisia – tuloksia niistä ei ole voinut esiintyä. Onko näissä pakkokorporatioissa jotakin  yleisesti varteenotettavaa ja hyödyllistä ainesta – ajatusta – joka voisi olla hyödyksi ja varteen  otettava, senkin kysymyksen ratkaisu lienee paras lykätä tuonnemmaksi. Korporatiot eivät ole  saaneet mitään ihmeitä aikaan ja myöntäkäämme, ei lyhyen ajan vuoksi vielä olisi voinutkaan saada sanottavaa aikaan.  

Meidän maassamme ei ole mitään syytä kiirehtiä – ehättää – seuraamaan näitä ulkomaisia kokeiluja. Sillä taloudelliset olot ovat meidän maassamme ainakin yhtä hyvät, vieläpä luullakseni paremmat, kuin niissä maissa, joissa korporatiojärjestelmä on pantu voimaan. Ylipäänsä me olemme siinä onnellisessa asemassa, että me voimme pysyä syrjässä monilta kokeiluilta ja antaa muiden kokeilla monet asiat jotenkin pitkälle ennenkuin meidän on tarve niitä omaksua.  Siten säästymme monelta erehdykseltä. Tästä on [haittaa], jos me kykenisimme jollakin alalla  esilletuomaan jotakin omalaatuista, oman henkemme mukaista, jolla me voisimme yleistä  sivistystä rikastuttaa. Mutta se on eri vaikeata. Juhani Aho kirjoitti eräässä lastussaan vähän leikillisesti liiotellen: – – – –  

Tähän on kuitenkin huomautettava, että uudet aatteet eivät ole senvuoksi hyleksittäviä, että ne  ovat ulkomaalta tuotuja. Mutta kun on kysymys niin mullistavasta aatteesta, kuin on täydelli sen ja pakollisen taloudellisen korporatiojärjestelmän voimaanpanosta ja valtiollisen edustus laitoksen perustamiseta sen nojalla, on syytä olla varovainen ja on onni, jos voi tarkata miten  asia on muualla luonnistunut. 

3/11 ’35 Keskustelu eduskunnassa joku päivä sitten lippujutussa – arpa ratkaisi asian hallituksen eduksi – ja ulkoministeriöä koskevassa asiassa (Tukholman lähetystö Snellman-Erich’in  asia) eivät ole omiaan vahvistamaan nykyisen järjestelmän arvoa.  

30/12 ’35 Joku aika sitten oli Helsingissä Skandinaviska Bankenin pääjohtaja Herslow ja viceverkställande direktör Brundell. Päivälliset, KOP:n johtokunnan antamat, Seurahuoneella.  Keskustelussa Herslow, entinen teollisuusmies, sanoi, että Ruotsin teollisuus on nykyään jo tenkin yksimielinen, että työväen ammattijärjestölaitos on hyödyllinen eikä tahtoisi siitä luopua. Se antaa turvaa työrauhasta. Nimittäin joka kolmas vuosi on vaikeita neuvotteluja, mutta  sitten on rauha. On päästy “korpilakkoilusta”. Ammattijärjestöjen johtomiehet ovat nykyään enimmäkseen järkeviä ja kykenevät pitämään rabulistiset kurissa. Työnantaja voi kääntyä järjestön luottamusmiehen puoleen, jos jotakin epäjärjestystä tai vaikeuksia esiintyy. Herslow sanoi, että vieläpä Skånen maanviljelijätkin pitävät maataloustyöväen järjestöjen olemassa olon hyödyllisenä.  

30/12 ’35 Joulupäivänä tuli luokseni Rantakari ja tiedusteli pääministeri Kivimäen ja ulkoministeri Hackzellin puolesta, olisinko halukas rupeamaan Tukholman lähettilääksi. Erich tulee  eroamaan. (On vähän toiveita, että hän voisi päästä Haagin tuomioistuimen jäseneksi, tosin se  on epävarmaa.) Lupasin miettiä, palaamme asiaan. Puhuin asiasta Mauri Honkajuuren kans sa, joka sanoi siitä kuulleensa. Honkajuuri oli sitä mieltä, että minun olisi otettava tarjous vastaan, katsoen tehtävän tärkeyteen. Rantakarin mielestä meidän poliittisesti tärkeimmät diplomaattipaikat ovat Tukholma ja Moskova. Nyt ehkä on Tukholma kaikkein tärkein.  

Esitelmään puoluekokouksessa 1936 The Economist 27/7 ’35. Kirje toimitukselle. Italy,  July 1935. Mussolini on haudannut representative Government, economic liberalism, capitalism ja nyt hän on kuuluttanut kuolleeksi homo economicus. Mussolini puhunut aivan hassuja.  – – Kts. näitä Mussolinin hulluja mielipiteitä. Italian olot huononee.  

Fascimi (samoin kuin nazismi) on henkisesti pöyhkeä aina hulluuteen asti.  

3/1 ’36 Rantakari luonani. Keskusteltiin Tukholman-asiasta. Jos suostuisin, niin Erichin poistuminen olisi järjestettävä niin, että ei ikävyyksiä. Rantakari sanoi, että Erich joka tapauksessa joutuu pois.  

MINÄ: En tahdo, että voisi näyttää, että minä olen ollut siihen vaikuttamassa.  

Rantakari sanoi asian kyllä järjestyvän niin, että paikka on avoinna, ennen kuin minun puoleeni käännytään julkisesti.  

MINÄ: Mikään ei pysy salassa.  

Toiseksi puhuin kokoomuspuolueen asiasta. Rantakari luuli, että asian muodollinen ratkaisu voisi lykkäytyä esimerkiksi huhtikuuhun, kun puoluekokous on ollut, ja astun virkaan kesä kuussa. Tehtävä Ruotsissa. Onko niin tärkeä, että minun kannattaisi lähteä? Rantakarin mielestä on.  

MINÄ: Edellytys välien säilyttämiseksi on, että yliopistoasia ratkaistaan kohtuuden mukaan.  Jos menee huonosti, pilaa välit. Rantakari toivoo parasta.  

Tehtävät: 

1) Yhteinen neutraliteettipolitiikka. Neutraliteettisopimus on esillä.  

2) Sotatarpeiden saaminen.  

3) Sotilasliitto tulevaisuuden asia. Ei voi ottaa esille.  

4) Taloudelliset asiat, taloudellinen yhteistyö.  

5) Kulturellinen yhteistyö y.m., mikä siihen kuuluu (menee itsestään).  

Entä Ahvenanmaan linnoittamisasia? Lopuksi huomautin, että tahdon puhua mm Svinhufvudin kanssa, ennen kuin teen päätökseni.  

4/1 ’36 Neuvottelu pääministeri Kivimäen luona. Läsnä Mannerheim, R. Walden, Oksala jaminä. Sotatarpeiden ja niiden raaka-aineiden saamisesta Ruotsista Oksala ilmoitti, että Bofors  näyttää olevan intresseerattu yhteistoiminnasta suomalaisten firmojen kanssa sotateollisuudes sa. Pitemmän keskustelun jälkeen katsottiin hyödylliseksi, jos Ruotsin pääoma intresseerau tuisi Suomen sotateollisuudesta, parhaaksi, jos Bofors saataisiin ottamaan osaa osakeyhtiöön,  joka perustettaisiin tykkien valmistamista varten Pohjanmaalle. Pyydettiin Mannerheimiä läh temään Ruotsiin vaikuttamaan sekä tämän asian hyväksi että yleensä koettamaan panna alulle  sellaiset suhteet Ruotsiin sotatarpeiden saamiseksi, kuin waltiotalouskomitean puolustusjaoston mietinnössä on esitetty.  

Mannerheim otti miettimisaikaa.  

17/1 ’36 olin Svinhufvudin luona. 1) Tukholman lähettilään paikka. 2) Svinhufvudin Presi denttiehdokkuus. 

18/1 ’36 Översti Talvela luonani. Kertoi tavanneensa maanviljelijä Niukkasen, joka alustaa huomenna maalaisliitton lisätyn valtuuskunnan kokouksessa kysymyksen vaaleista ja vaaliliitoista. Niukkanen oli sanonut, että nämät vaalit käydään poikkeuksellisissa merkeissä. Sosialismi on nousemassa ja jos se nousee, on olemassa oikeistokaappauksen vaara. Sen vuoksi  olisi maalaisliiton, kokoomuksen ja edistyksen tehtävä vaaliliitto ja taisteltava yhdessä. IKL ei  voi kuulua siihen liittoon.  

Asiat: 

1) Taistelu vasemmistoa vastaan.  

2) Suomalaisuusasia.  

3) Taistelu IKL:ää vastaan.  

Talvela oli huomauttanut, että Kokoomuksella on erityisesti puolustusasia tärkeä. Talvela oli kysynyt, että jos jossakin vaalipiirissä kokoomus ja IKL ei kumpikaan saisi edustajaa ja silloin tekisivät vaaliliiton. Niukkanen oli vastannut, että ei silloinkaan pitäisi kokoomuksen mennä vaaliliittoon IKL:n kanssa, jos haluaa vaaliliittoa maalaisliiton kanssa. Oli puhunut myös Wirkkusen ehdokkuudesta, josta Niukkanen oli sanonut, että hän ei pane henkilökysy myksille painoa, mutta Etelä-Pohjanmaalla on Wirkkusen–Leinosen riita niin kiihdyttänyt mielet, että siellä ei tule voimaan vaaliliittoa, jos Wirkkunen ehdokkaana.  

Minä sanoin kuulleeni, että Wirkkunen aikoo jäädä pois ja että minun mielestäni se olisi paras, sillä Wirkkusen pitäisi lopettaa uransa piispana, johon hänellä on mahdollisuudet. Minä  sanoin Talvelalle olevani jotenkin samaa mieltä kuin Niukkanen ja Talvela. Niukkanen oli  katsonut, että asiata olisi puoluejohtojen sisärenkaiden hoidettava ja vasta myöhemmin saatettava julkisuuteen.  

Talvela ilmoitti puhelimessa Niukkaselle minun mielipiteeni ja että meidän työvaliokunnassa  oli sama mielipide. Niukkanen sanoi tämän hänelle riittävän tällä kertaa. Sanoi myös puhuneensa asiasta Rydin kanssa, joka oli ollut asian puolella.  

10/2 ’36 Kivimäen luona. Yliopistoasia ja Suomen ulkomainen asema.  

KIVIMÄKI: Wuorimaa raportissa Berliinistä ilmoittanut tyytymättömyyden kasvavan Saksassa. Pelätään että Hitler joutuu samanlaiseen asemaan kuin Mussolini, että on pakotettu ryhtymään sotaan. 

Asmus, bolshevikki-lähettiläs kävi viime kesäkuussa Kivimäen luona ja sanoi hallituksensa  puolesta tekevänsä seuraavan ilmoituksen: Jos Saksa alkaa sodan mihin suuntaan tahansa,  katsoo Wenäjä olevansa pakotettu hävittämään Suomen tehdäkseen sen vaarattomaksi. Sillä  Wenäjän vihollinen suurvalta voi käyttää Suomea hyväkseen hyökätäkseen Wenäjän kimppuun, minkä estämiseksi Suomen valtaus on välttämätön. Venäjän sotilasviranomaisten mielipiteen mukaan Suomen valtaus tapahtuu muutamassa päivässä.  

Kivimäki ilmoitti, että Mannerheimin tehtävä Ruotsissa on onnistunut hyvin. Ruotsalaiset  valmiit avustamaan sotatarpeiden tarpeen järjestämisessä. Nyt on yliopistokysymys järjestettävä. Maalaisliittolaisista ei tule mitään. Neuvottelut heidän kanssaan ei johtaneet mihinkään.  Edistysryhmän puheenjohtaja Rydman on neuvotellut maalaisliiton ryhmän edustajan kanssa,  mutta heitä ei saapunut viime kokoukseen, vaikka oli sovittu. Kalliokoski, jonka Rydman oli  tavannut eduskunnan lukusalissa, oli sanonut, että heidän kellonsa seisoi!  

Ruotsinkieliset hallituksen jäsenet menevät nähtävästi pois hallituksesta. Kivimäki katsoo,  että edistyksen ja kokoomuksen pitäisi, maan menestyksen nimissä, vaikka yksin hoitaa yliopistoasia (15 ruotsinkielistä professoria) jos Ruotsista saadaan silloin tietää, että tällainen ratkaisu ymmärretään Ruotsissa. Suomen ruotsalaiset eivät tyydy tähän, vaan vaativat saman laista esitystä kuin ylimääräisille valtiopäiville.  

Myöhemmin Kivimäki samana päivänä soitti minulle ja kertoi Mannerheimin ilmoittaneen hänelle, että Ruotsin ulkoministeri Sandler oli ilmoittanut, että Ruotsin hallitus on tehnyt kolme päätöstä:  

1) Näkee mielellään, että Ruotsin teollisuus järjestää Suomen sotatarvetarpeen.  2 Ruotsin hallitus on Kansainliitossa pidättänyt itselleen vapaat kädet Suomeen nähden.  

3) Ruotsin hallitus on pidättänyt itselleen oikeuden itse ratkaista Suomeen nähden, kuka on hyökkääjä. 

Kivimäki ilmoitti myös, että Latvian lähettiläs [Schumanis]diplomaatti piireissä puhuu, että Suomen Skandinaavinen orientointi on “kanan lento”. Putoo pian takaisin. Siitä aitosuomalaiset pitää huolen.  

The Economist 15/2 ’36. Arvostelu kirjasta Francis W. Hirst: Liberty and Tyranny. Hirst kovasti diktatuuria vastaan, vapauden puolesta. Economist sanoo, että Hirstin kirjoitus on certain tendency to romanticise. Toisinaan myös näyttää, kuin Hirst had not realised that economic ineqvality may be as evil as great, or even greater, than the absence of political liberty.  

To ignore this is to fail to understand why liberty is so often attacked. If Mr Hirst had emphasised the paramount need for greater economic eqvality – both of opportunity and income and had shown that it could be obtained without the sacrifice of freedom, he would have perfor med an even greater service to the cause of freedom than he has done by writing this book. 

22/2 ’36 Ruotsinkieliset ministerit Witting ja Serlachius erosivat, kun hallitus ei antanut esitystä yliopistoasiassa. Kivimäki tuumii yliopistoesityksen antamista vielä tänä keväänä.  

21/3 ’36 IKL sanoo, että olen “summanmutikassa haukkunut” heitä. Olen sanonut heidän ajavan olevien olojen mullistusta jne. Se muka ei ole oikein.  

IKL:n ajatuksia ja ehdotuksia: Ajan Suunta 7/3 ’36. Presidentinvaltainen järjestelmä. Hallitus riippumattomaksi edustuslaitoksesta. Se on välttämätön myös sen tähden, ettei ammattieduskunnalla, jonka on astuttava parlamenttityyppisen eduskunnan tilalle, ole edellytyksiä ministerien toiminnan poliittiseen valvomiseen.  

[MARGINAALISSA: Vallanjaon välttämättömyys (toimeenpanevan ja lakiasäätävän vallan).]  

Kysymys politiikan yleisestä suuntautumisesta ratkaistaan Presidentinvaalissa. Presidentin henkilössä ruumiillistuu kansan tahto – hän on kansan valitsema johtaja, joka ryhtyy toteuttamaan vaaleissa ilmennyttä kansan mielipidettä. Presidentti valittava välittömästi. Vaalissa lopulta seisoo vastakkain vain kaksi vaihtoehtoa (wiimeistään uusintavaalissa). 

(Ei seiso, vaan kompromissi. Samoin kuin eduskunnan äänestyksissä.) 

Hallitus riippumaan Presidentistä. Siten on toimeenpaneva ja lakiasäätävä valta selvästi erotettu toisistaan.  

(Ei ole näin yksinkertaisesti.)

Kansanäänestys on tehtävä kansakunnan tärkeiden elinkysymysten tai eduskunnan ja hallituksen välisten ristiriitojen ratkaisemiseksi. (Nimimerkki O.L.)  

Ajan Suunta 28/2 ’36. Eestin kansanäänestys. “Korporatiivinen järjestelmä onnistuakseen vaatii taakseen kansan suuren enemmistön s.o. todellisen kansanvallan olemassaolon (vrt Italia ja Saksa), syystä että siitä muutoin muodostuu korporativismin irvikuva (vrt Itävalta). – –  oloissa, joissa toiselta mielipiteeltä kielletään vaalimainostus.”  

[MARGINAALISSA: Obs Kuten Saksassa ja Italiassa.]  

Ajan Suunta 21/2 ’36. Kansanvalta teoriassa ja käytännössä. Kaikki riippuu lopulta hengestä ja hengen rappeutuessa madaltuvat myöskin muodot. (O.L.)  

(Tämä on oikein.)  

– –  

– –  

Ajan Suunta 15/1 ’36. Kaksi vihoittavaa haavaa. Työväenkysymys.  

Esittää erehdyttävästi.  

(Saksassa on samanlainen työväenkysymys kuin meillä. Vaikka on koetettu Bismarckin ajasta  alkaen tehdä kaikki.)  

29/3 ’36 Kivimäen esitelmä Edistysmielisten puoluekokouksessa 27/3 ’36. Sanoin Rydille,  että minä voisin lukea sen kokoomuksen puoluekokouksessa. Puolueolot ovat meillä kokonaan epäasialliset.  

15/4 ’36 Linkomiehen kierous.  

1) Oli lukenut ja hyväksynyt lausuntoni Dagens Nyheteriin. Siitä huolimatta esiintyi minua vastaan kieliasiassa puoluekokouksessa niin kuin esiintyi.  

2) Minä olin käynyt hänen luonaan puhumassa yliopistoasiassa “konsistorin linjan” puolesta. Siitä huolimatta puhui niinkuin puhui puoluekokouksessa.  

10/7 ’36 Kirje K. J. Kallialalle, vastaus hänen kirjeeseensä 8/7 ’36. 

H.V. Olen saanut – – Syistä, joihin en tässä sen enempää kajoa, on Tukholman lähettilään vaihto ilmoitettu olevan päätetty jo pitemmän aikaa sitten. Tämän vuoden alussa, vieläpä  vuoden 1 päivänä (obs! jo joulun ja uuden vuoden välillä) käännyttiin puoleeni asiassa –  myös Presidentti on siitä minulle puhunut. Wastasin, etten voi ottaa asiaa harkinnan alaiseksi  ennenkuin vaalit on ohitse. Nyttemmin on asia, jota hallituksen puolelta on koko ajan pidetty  esillä, sen johdosta otettu uudestaan esille ja minua on kovasti pommitettu. Hallituksen taholla  pidetään Tukholman paikkaa kovin tärkeänä. On sanottu nykyaikana tärkeimpänä kaikista.  Kun minulla on monella tavalla laajat suhteet ja tuttavat eri tahoilla Ruotsissa ja viime vuosi na olen erikoisesti joutunut toiminaan pohjoismaisen yhteistyön hyväksi, katsovat minulla  olevan hyviä edellytyksiä. Mitä tulee Sinun kirjeessä esittämiisi näkökohtiin, en luule aitosuomalaisten suhtautumisella minuun olevan sanottavaa merkitystä. Mikäli tunnen oloja Ruotsissa, on minun suomalaisuus-ohjelmani – joka ei ole mieto kuten väitetään – nähdäkseni  se äärimmäinen raja, jonka yli mennen Ruotsissa ei voi menestyksellä toimia. Olen tätä kohtaa paljon miettinyt. Woiko ruotsalaisia saada ymmärtämään minunkaan ohjelmaa, on vaikea sanoa. Pahin kohta on puolueemme valtuuskunnan puheenjohtajan paikka. Olisin tästä asiasta Sinun kanssasi neuvotellut, mutta en ole tahtonut Sinua heti vaivata sieltä kesälomaltasi. Kun Haataja palaa, pitäisi meidän saada asiasta neuvotella – myös Koskimiehen kanssa. Olin luullut asian voivan lykkäytyä syksyyn, mutta nyt näyttää siltä, että se on ratkaistava aikaisemmin, koska hallitus tahtoo sen ennen syyskuuta päättää. Kuten tiedät, suostuin 1934 valtuuskunnan puheenjohtajaksi yhdeksi vuodeksi. Sitten suostuin jäämään yli vaalien. Nyt ovat vaalit ohi ja ne menivät paremmin kuin Sinä ja minä pelkäsimme. Puolue on nyt jaloillaan ja jos tehdään työtä, ei tulevaisuus ole synkkä. Minun käsitykseni on, että nyt pitäisi saada ne voimat yhä enemmän esille, jotka tulevat puoluetta tulevaisuudessa hoitamaan. Edellyttäen, että tulevat vaalit olisivat 3 vuoden perästä, olisi tarpeen, että koko tämän ajan nuo voimat ovat  “remmissä”. En voi mitenkään edellyttää – en myöskään puolueen kannalta edulliseksi – että  minä olisin vielä useampia vuosia puheenjohtajana. Mutta vaalit voivat tulla 1 ½ à 2 vuoden  perästä. Nyt on nopeasti ja tarmokkaasti työtä jatkettava. Raha-asiat järjestettävä. Paikallinen  koneisto saatava toimimaan. Puolueen ohjelmaa kehitettävä ja “tarkalla korvalla kuunneltava ajan valtimon lyöntiä.” Säännöllisesti kokouksissa ja tilaisuuksissa puolueen ajatuksia esitet tävä. Riita Uuden Suomen kanssa saatava selvitetyksi ja puolueen lehdistö saatava johdonmu kaisesti ajamaan kantaamme. Puoluevaltuuskunta ei nykyään ole vailla voimia. Siinä ovat: 1)  Haataja, 2) Sinä, 3) Koskimies, 4) Nevanlinna, 5) Talvela 6) Pennanen ja – Linkomies. Niin kuin vaalit ovat osottaneet ja kehitys muutenkin kulkenut, täytyy puheenjohtajan olla “meidän  suunnaltamme”. Mutta kun teitä on kokonaista 4 miestä, niin pitäisi asia voida järjestää.  Omasta puolestani tahdon kaikin voimin olla mukana puolueemme yhteistä asiaa auttamassa. Mutta varma vakaumukseni on, että asiamme parhaiten menestyy, kun saadaan nyt ainakin jonkin verran nuorempi voima puolueen johtoon. Nyt on ikäänkuin päättynyt yksi jakso puolueemme elämässä ja uusi alkaa. Waikka en menisikään Tukholmaan – johon nähden en ole mitään lupauksia antanut – en näe muuta, kun että tehtäväni puolueen valtuuskunnan puheenjohtajana on päättynyt, vaikka muodollisesti olisinkin siinä ensi kevääseen asti. Mieskohtaisesti viime vuodet ovat minulle puoluetoiminnan vuoksi olleet äärettömän raskaat. Katson  kohtuulliseksi, että pääsen helpommalle. Luulen voivani tehdä – myös puolueemme asialle ja aatteille ehkäpä suurempaa hyötyä, jos enemmän sivulla ollen voin vaikuttaa niiden hyväksi. Luulen myös, jos menisin Tukholmaan, ehkä voivani vaikuttaa sisäpoliittisiinkin asioihin jo takin, esiintuomalla mielipiteeni yksityisesti täällä kotona myös muihin puolueisiin kuuluville. Ulkopoliittiset asiat voivat lähivuosina muodostua yhä tärkeämmiksi ja niin tärkeiksi, että  sisäpoliittiset saavat niiden edestä väistyä. Kaikesta tästä pitäisi saada keskustella. Heti kun Haataja palaa, täytyisi teidän, Sinun ja hänen, vaivautua tänne. Siis ensi viikolla. Woiko Sinulle soittaa puhelimessa? Minulla on ollut niin paljon puuhaa vaalien jälkeenkin, etten ole  voinut kuin kerran pistäytyä maatilallani. Huomenna saapuu tänne englantilaisia ja minun  täytyy värkätä puhe heitä varten. Parhain tervehdyksin.  

14/7 ’36 olivat luonani Kalliala, Talvela ja Nevanlinna. Kaikki sitä mieltä, että puolueelle  syntyisi suuri vaikeus, jos minä nyt menisin pois. Nevanlinnan mielestä minun jälkeeni puheenjohtajaksi tulee Linkomies, joka on tunnettu ja lahjakas, eduskuntaryhmässä ensimmäi nen mies. Mutta hyvä olisi, että vaali siirtyisi niin pitkälle kuin mahdollista. Nevanlinnan täytyi poistua kesken. Neuvottelin Kallialan ja Talvelan kanssa edelleen. Luulivat minun täällä voivan tehdä suurempaa hyötyä kuin Tukholmassa. Edellyttivät kuitenkin että jäisin puolue valtuuskunnan puheenjohtajaksi. Sanoin joka tapauksessa tahtovani syksyn kuluessa siirtyä pois puoluetoimista. Nuorempia voimia tarvitaan työhön.  

Neuvotteluissa esitettiin sellainen mielipide, että jos eroan, niin Pennanen puheenjohtajaksi ja  Kalliala varapuheenjohtajaksi. Kalliala pani vastaan. Myös se ajatus, että vaikka menisin  Tukholmaan, niin en ilmoittaisi eroavani puheenjohtajan toimesta, vaan se siirtyisi kevääseen.  Kalliala katsoi, että jos tahdon, voin ensi keväänä Keskusliiton kokouksessa erota. Puolueelle luulevat joka tapauksessa olevan eduksi, jos minä olen puheenjohtajana mahdollisimman kauvan, vaikka en tekisi työtä, vaan muut tekevät. Huomautin, että kun en ole eduskunnassa, pitää kosketus ryhmän kanssa saada aikaan, mutta jo sitä varten on nuorempi mies tarpeen.  Myös täytyy seurata asioita kotimaassa ja ulkomaalla, ja koettaa saada positiivista ohjelmaa puolueelle; nuorempien voimien on astuttava “remmiin”.  

15/7 ’36 puhuin Reinikan kanssa, joka kovasti kehotti menemään Tukholmaan. Katsoi että voisin jäädä puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi ensi kevääseen asti, vaikka menisin Tukholmaan.  

16/7 ’36 puhuin Wäinö Tannerin kanssa. Neuvoi olemaan menemättä, koska minulla on hyödyllisempää tehtävää täällä. Edellytti kuitenkin, että jään puolueen valtuuskunnan puheenjoh tajaksi. Sanoi kyllä kaikkien mielihyvällä hyväksyvän minut Tukholmaan, mutta ei luullut minun siinä toimessa viihtyvän. Liian paljon päivällisiä ja suuruksia yms. – Joka päivä!!  

16/7 ’36 Pro Memoria.  

1. En voi nyt äkkiä muodollisesti luopua puoluevaltuuskunnan puheenjohtajan toimesta, koska vaali veisi hajalle. Jos lähden, pitäisi minun voida olla nimellisesti puheenjohtajana ensi kevääseen, jos tarve vaatii.  

2. Onko Tukholmassa paljon virastotyötä? Sitä en rupea tekemään.  

3. Miten on edustuksen laita? Onko paljon päivällisiä ja suuruksia? Miten voin rajoittaa?  4. Woinko olla Pohjoismaisen yhteistoimintavaltuuskunnan puheenjohtajana? Arvatenkin.  5. Woinko olla Vientiyhdistyksen puheenjohtajana, jos käy käytännöllisesti päinsä?  6. Keskuskauppakamari?  

7. Oikeus yhden vuoden kuluttua palata kotiin.  

8. Rantakari valtuuskuntaan.  

18/7 ’36 Pääministeri T. M. Kivimäki. Hyvä Weli. Olen tuuminut asiaa kovasti ja neuvotellut  puoluevaltuuskunnan jäsenten Kallialan, Talvelan ja Nevanlinnan kanssa. Rantakarin kanssa olemme asian johdosta syöneet useita päivällisiä ja suuruksia ja istuneet tuntikausia ja juoneet konjakkia. Yleinen tosiasia on, että kaikki, jotka eivät ole virallisessa asemassa – Arajärveä lukuun ottamatta, neuvovat minua kieltäytymään ja jäämään kotimaahan ja pelottelevat myös viran tuomilla ikävyyksillä ja epämukavuuksilla – virastotyöllä ja ennen kaikkea representati olla yms. puuhalla. Rantakari on tätä pelkoa koettanut parhaansa mukaan hälventää. Puolue miehet katsovat, että jos nyt pian syksyllä tulee valtuuskunnan uuden puheenjohtajan vaali,  olisivat vaikeudet kovin suuret ja puolue kärsisi suurta vahinkoa. Sitä vastoin he luulivat vaikeuksien vähenevän, jos nyt heti ei olisi pakko ryhtyä uuden puheenjohtajan vaaliin, vaan se voisi lykkäytyä esimerkiksi vuodenvaihteeseen tai mieluimmin puoluekokoukseen asti keväällä. Toisin sanoen: Asiata ei yksinkertaisesti otettaisi esille, vaan varapuheenjohtaja Pennanen hoitaisi asiat ilman sen enempää melua. En tiedä, mitä tästä ajattelet. Muista toimistani,  mitä minulla nykyään on, luulen, että pohjoismaisen yhteistoimintavaltuuskunnan puheenjohtajan toimi sopisi hyvästi, vaikka menisinkin. Tukholmaan. Kokouksia on harvoin ja asia kuuluu melkein varsinaiseen virka-alaan. Vientiyhdistyksen puheenjohtajan toimen voisin luul lakseni myös hyvin hoitaa Tukholman virkaa haittaamatta. Sillä kokoukset ovat harvoja ja lausuntoehdotuksia voi lukea Tukholmassa ja enin työ suoritetaan telefonissa Kahman kanssa.  Mitä Kahma ja muut tästä ajattelevat, en tiedä. Pahimmassa tapauksessa tietysti voisi Ryti tulla puheenjohtajaksi. Keskuskauppakamarin puheenjohtajan paikan täyttäminen on ollut kovin vaikea, kun on saatava suomenkielinen. Ruotsinkielisistä olisi Henrik Ramsay hyvä. Työhön nähden senkin voisin hoitaa, kun siinäkin on pääasiassa puhelinkeskusteluja ja harvo ja kokouksia, mutta mitä Keskuskauppakamarin herrat ajattelevat, en osaa sanoa. Yksityiset toimeni eivät ole esteenä. Lyhyesti sanoen: Olen suostuvainen menemään Tukholmaan seuraavin varauksin: 

1. Että voin tarpeen tullen jäädä nimellisesti puolueen valtuuskunnan puheenjohtajaksi, siksi kunnes puheenjohtaja-asia saadaan järjestetyksi, ei kuitenkaan ensi kevään puoluekokouksen yli. 

2. Että voin jäädä hoitamaan muita yllämainittuita toimiani, mikäli se asianomaisten kesken katsotaan mahdolliseksi ja suotavaksi. Tulisin siis olemaan toisella jalalla Helsingissä, mutta tietysti siten, että asiain hoito Tukholmassa aina on oleva etusijassa. Tietysti ei myöskään valtiolle saa aiheutua ylimääräisiä menoja tämän johdosta. Lisäksi täytyy minun etukäteen sanoa,  että jos ensi talven kuluessa havaitsisin tehtävien Tukholmassa – esimerkiksi edustusvelvollisuuden vuoksi käyvän liian rasittavaksi ja minulle “mahdottomaksi”, pidätän itselleni “moralisenkin” oikeuden jo ensi keväänä ilmoittaa haluavani seuraavan syksyn 1937 kuluessa respektive lopussa jättää paikkani ja palata kotimaahan. Wihdoin on kaiken edellytys se, mistä useasti on ollut puhe, että asia Erichin kanssa järjestyy niin, ettei siitä aiheudu viranhoidolle ja jälkeläiselle vaikeuksia ja ikävyyksiä. Näet siis, että minun kanssani on tässä vähän mutkallisuuksia – enemmän kuin tavallisen virkamiehen kanssa. Kuulen ensi keskiviikkona, mitä niistä tuumit. Parhain tervehdyksin arvoisalle Rouvallesi samoinkuin itsellesi myös vaimoltani. Tuus JKP  

R. Erich 18/7 ’36 Arvoisa Veli, Olen saanut kirjeesi 12/7 ja sen ohella yhdistelmän Oikeus asiamiehelle antamastasi selityskirjelmästä, jonka nyttemmin olen tarkasti lukenut. Walitan vilpittömästi, että olet joutunut tällaisiin ikävyyksiin, jotka lisäksi ovat jatkuneet näin pitkän ajan. Ymmärrän hyvin, miten paljon asia on Sinulle tuottanut harmia ja ikävyyttä. Sittenkun Oikeusasiamies on ratkaissut asian hylkäämällä valituksen, loppunee ja hautautunee [se] unhotukseen. Parhain tervehdyksin arvoisalle Rouvallesi ja itsellesi JKP  

20/7 ’36 R. Erich, Käla, Hyvä Veli, Toissapäivänä lähetin Sinulle kirjeen, joka nyttemmin  arvattavasti on perille saapunut. Tänään sain eilisen kirjeesi, minkä johdosta palautan puheena olevan asiakirjan. Olen kuullut, että ulkoministeriön taholta on koetettu vaikuttaa sanomalehtien toimituksiin, etteivät ottaisi Snellmanin vastakirjoitusta 30/6 julaistua virallista selontekoa vastaan. Tähän asti se on onnistunut, mutta eilen näkyy Helsingin Sanomat julkaisseen Snellmanin kirjoituksen. Mitä asiaan tulee, niin eikö ole paras odottaa Oikeusasiamiehen hylkäävää päätöstä? Nähdäkseni ei asiaan tässä vaiheessa lehdet voi kajota, elleivät Helsingin Sanomien esimerkistä johdu julkaisemaan Snellmanin kirjoitusta. Tämänpäiväisissä Helsingin  lehdissä ei ole mitään, enkä usko Uuden Suomenn enkä Hufvudstadsbladetin asiaan koskevan. Omasta puolestani luulen, että Snellmanin kirjoitukseen on täällä käännetty sangen vähän huomiota. Ulkoministeriön selityksessä 30/6 on nähdäkseni selvästi ilmaistu arvostelu Snellmanin valituksesta ja siinä esiintyvän käsityksen yleinen mielipide epäilemättä pitää oikeana. 

[MARGINAALISSA: Jäi valitettavasti lähettämättä.] 31/7 ’36 R. Erich, Käla. Olen saanut kirjeesi 29/7 ja sen mukana promemorian, jonka olen lukenut. Kirjeesi lopussa oleva Hackzellia koskeva lausunto ei mielestäni ole oikea. Mikäli tiedän, on hän Snellmanin jutussa koko ajan  asettunut Sinun puolellesi. Mikäli myös olen luullut huomaavani, ei hän näy panevan sanotta vaa merkitystä jäämiselleen nykyiseen paikkaansa, vaan on valmis jättämään sen mielellään  muille. Promemoriassasi kosketeltuun asiaan en voi sekaantua. Että minä olen jo kauvan sitten minulle tehtyyn kysymykseen äsken ilmoittanut erinäisillä ehdoilla voivani mennä Tukholmaan. Olen varma, että hallitus ja Presidentti käsittelevät asian sillä hienotuntoisuudella ja varovaisuudella, mitä, ei vain asia yleensä vaan erityisesti, Sinun personallisuutesi vaativat.  

4/10 ’36 Lähdimme Gasteiniin 5/8 ’36. Nachkurilla olimme Rapallossa ja Florensissa. Annikki mukana. Palasimme 11/9 Tukholman kautta.  

28—30/9 olin Pohjoismaiden Yhteistyövaltuuskunnan kokouksessa Oslossa. Lähdin 26/9 palasin 2/10. Tällä aikaa on hallitus eronnut. Etsivän Keskuspoliisin raportti kansanrintamasta heikensi hallituksen asemaa, mutta lopuksi kaatui valtiopetos- ja maanpetospykälien muutos asiassa. Uusi hallitus Kallion. Svinhufvud ei tahtonut hyväksyä, koska heikko.  

Svinhufvud eilen luonani. Ajatteli itse erota, jos eduskunta ei hyväksy sellaista hallitusta, joka Presidentin mielestä on tyydyttävä. Kehoitin välttämään konfliktia ja kaikin mokomin hoitamaan asian kärsivällisesti, ettei synny riitaa hänen ja eduskunnan välillä. Tänä aamuna uudestaan soitin Svinhufvudille kehottaen hyväksymään Kallion listan. Svinhufvud soitti äsken kl.  2 ilmoittaen hyväksyneensä Kallion listan. Ristiriita on siis vältetty.  

4/10 ’36 Kokoomuspuolueen asema on kriisin aikana huonontunut. Kokoomuspuolue on nyt kovin isoleerattu ja sen suhteet muihin puolueisiin on huonontuneet.  

1. Uuden Suomen kirjoitusten johdosta on suhde ruotsinkielisiin tarpeettomasti pahentunut.  (Riita Amos Andersonin kanssa.) Uuden Suomen olisi pitänyt rehdisti oikaista rumat sanansa. Uusi Suomi sanoo ajavansa pohjoismaista orientointia, mutta tekee karhunpalveluksen.  

2. Kokoomuksen suhde maalaisliittolaisiin myös pahentunut.  

3. Uuden Suomen kirjoitus sunnuntaina oli taitamaton. Uhkaus ulkoparlamenttarisilla keinoilla (“1930 jälkeen sosialidemokraattinen hallitus on kohtalokas”) oli taitamatonta puhetta.  

[MARGINAALISSA: Kallio – maalaisliittolaiset eivät halua yhteistoimintaan Kokoomuksen kanssa, joka muka on ulkoparlamenttaaristen keinojen kannattaja.]  

Myös jyrkkä selitys hallituksen muodostamisessa noudatettavasta menettelystä ei ollut viisas.  

4. Etsivän Keskuspoliisin raportti oli typerästi kirjoitettu. Kun Uusi Suomi ja Kokoomuspuolue asettui raporttia ehdottomasti kannattamaan, ei se ollut viisasta. Olisi pitänyt sanoa, että raportti sisälsi vähemmin harkittuja kohtia (niissä ja niissä suhteissa).  

5. Svinhufvudin Presidenttiehdokkuus on viime tapausten kautta tullut mahdottomaksi. (Cajander nähtävästi tulee Presidentiksi.)  

4/10 ’36. 2/10 ’36 Erich nimitettiin Roomaan. Näinä päivinä tulee esille kysymys agrementin hankkimisesta minulle Tukholmaan. [MYÖHEMPI LISÄ: Kivimäen hallitus luopui tämän jälkeen lokakuussa. Kallio muodosti uuden hallituksen. Holsti ulkoministeri. Lähetin Holstille Rantakarin kautta sen ilmoituksen, mikä on merkitty myöhemmin 27/10 kohdalla.]  

4/10 ’36 Suunnitelma Intervjuviksi Tukholman nimitykseni jälkeen.  

1. Jag har gammal klockarkärlek för Stockholm. Som ung juriskandidat har jag i två repriser studerat i Stockholm då jag arbetade på min docktorsavhandling. Det är för så länge sedan  att jag är generad att säga när det var. Under min långa bankmannaverksamhet – över 20 år  – har jag besökt och vistats i Stockholm otaliga gånger och kommit i beröring med olika kret ser i Sverige och förvarvat mig många vänner och bekanta i Sverige. Under de senastse åren  har jag kommit att aktivt deltaga i Nordiska samarbetet. Det har alltid varit för mig ett nöje att komma till Stockholm och jag har oftast begagnat vägen över Stockholm även under mina resor till kontinenten och västerut.  

2. Jag är i Finland känd såsom övertygad anhängare av detta nordiska samarbete och av den nordiska orienteringen i vår politik, som med riksdagens godkännande förts av den föregåen de regeringen och vilken den nuvarande regeringen enligt sitt program skall fortsätta, såsom även vår nuvarande utrikesminister Holsti i sitt föredrag här framhållit. För våra delegatio ners senaste möte i Oslo utarbetades en översikt över det ekonomiska ock sociala samarbetet mellan de nordiska länderna, Finland inberäknat. Wi voro överraskade över den mångfald och intensitet, som detta samarbete omfattar. Att märka är, att detta samarbete icke kommit till stånd enligt någon enhetlig plan eller enligt av regeringarna vidtagen ledning och deras åtgärder. Det har uppvuxit helt och hållet spontant, på grund av sakernas och förhållandenas egen inneboende makt. Detta visar, att det ej är någonting konstlagt, utan naturligt. 

3. Det är ju så, att såväl de historiska som de geografiska och av dem beroende politiska för hållandena betinga och utgöra grunden för samverkan mellan de nordiska länderna och sär skilt mellan Finland och Sverige. Uti en intervju i Dagens Nyheter sista vår uttalade jag den  förhoppning att övertygelsen om vikten att upprätthålla status quo i detta hörn av Europa skall allt mer och mer befästa sig i vårt västra grannland. Jag kan ej annat än upprepa denna tanke. 

4. En svensk tidning – jag tror det var Dagens Nyheter – använde i anledning av mitt tal på banketten under den finska veckan om mig uttrycket: “den sakliga affärsmannen”. Jag accep terar – även såsom diplomat – med nöje detta epitet. Jag tror, att om vi ställer oss på en sak lig och objektiv grund, om vi ser på frågorna från realiteternas synvinkel, så skall man kunna avlägsna missförstånd och missförhållanden och avhjälpa svårigheter av vilket slag de än må  vara, på ett sätt som tillfredställer alla berättigade krav och inressen. Fastän (trots att oaktat)  jag redan tvänne gånger (i denna intervju redan) upprepat tidigare uttalanden, ber jag ännu få anföra en tanke som en till den svensktalande befolkningen i Finland hörande publicist,  Herr Ernst von Wendt för någon tid sedan framfört uti en artikel i en tidning här i Sverige.  Jag gör det därför att jag är fullkomligt ense med författaren om vikten av den av honom be rörda frågan. Det gäller önskvärdheten av ökad inbördes kännedom mellan Finlands och Sveriges folk, och speciellt “vidgandet av kunskaper och förståelse mellan Sveriges folk och den finsktalande befolkningen i Finland”, såsom orden uti Herr von Wendts artikel lyda. Även jag tror att här föreligger en viktig uppgift. Många missförstånd skulle – tror jag – kunna avlägsnas, om man här i Sverige skulle äga tillräcklig kännedom om för den finsktalande ma joriteten och dess förhållanden. Det skulle vara ägnat att vidga och fördjupa samförståndet mellan våra länder. Vad nu särskilt sen aktuella universitätsfrågan vidkommer, så hänvisar jag till det uttalande som utrikesministern Holsti under sitt Stockholms besök nyligen gav för en Stockholmstidning. Personligen har jag ofta i offentiligheten förordat och givit uttryck för en försonlig politik i detta hänseende.” 

9/10 ’36 Tukholman kauppakamarin päivälliset kultaisessa salissa. Istuin ministeri Westmanin vieressä.  

1. Westman oli pahoillaan, että ei voitu sopia Genevessä jäsenen valitsemisesta kansainväliseen tuomioistuimeen. Ruotsalaiset tahtoivat Hammarskjöldiä ja suomalaiset Erichiä. Kun  suomalaiset ei kannattaneet Hammarskjöldiä, “måste vi söka andra vänner”, sanoi Westman.  Westmanin mielestä oli Erichin kandidaturi toivoton, ja sen vuoksi suomalaisten olisi ollut siitä luovuttava ja kannatettava Hammarskjöldiä.  

2. Westman sanoi belgialaisten pelkäävän kommunistikapinaa Ranskassa. Jos sellainen syntyy, luuli sen kukistettavan. Mutta tuleeko fascistijärjestelmä Ranskaan sitten, se on vaikea  sanoa. (Ivar Rooth luuli, ettei tule fascismijärjestelmää Ranskaan, vaan laillinen porvarillinen hallitus kukistaa kommunistien kapinan.)  

3. Westman sanoi, että demokraattinen järjestelmä on mailmassa uusi ja lyhytaikainen, auttoritäärinen on vanha ja pysyväinen ollut. Kysymys on, voiko demokratia saada kansan kokoon ja yhteen ja riidat poistetuksi. Ruotsissa uusi sosialidemokraattien—bondeförbundetin koalitio on saanut kansan enemmän kokoon ja on senvuoksi puolustettava. 

4. Westman sanoi, että Saksassa on kansan innostus kadonnut. Waikeudet siellä kasvavat.  (Nürnbergin puoluekokous oli virkamiesten ja muiden sellaisten paraati. Kansa ei ole sellaisissa mukana.)  

10/10 ’36 Konsuli Svenson kävi luonani ja ilmoitti joku päivä sitten jättäneensä eronhakemuksensa Suomen konsulin toimesta. Aihe, hän on 75 vuotta vanha. Mutta myös Erichin asia näkyy vaikuttaneen. Pyysin harkitsemaan asiaa. Svensson ilmoitti myös, että pääkonsuli Lagrelius aikoo erota.  

Ruotsin lehdet. 1) Svenska Dagbladet. Päätoimittaja Trygger, (Toimittaja Bergström), 2)  Dagens Nyheter. Kommendör kapten Dehlgren, (Doktor Kihlberg), 3) Social-Demokraten.  Päätoimittaja Fredrik Ström, (Lektor Pauli Engberg, minister), 4) Stockholms Tidningen.  Päätoimittaja Stomberg, 5) Nya Dagligt Allehanda, Andree, Doktor Öhman, 6) Aftonbladet?, 

7) Folkets Dagblad. Kihlbom, 8) Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning. Professor Segerstedt, 9) Skånska Dagbladet (Bondeförbundet) Päätoimittaja Berlin, 10) Ny Tid (sosialisterna) Göteborgissa, 11) Göteborgs-Posten (Göteborg) Päätoimittaja: Hjörne (sanoi lehtensä olevan enimmin leviävän maaseutulehden).  

13/10 ’36 Hugo Suolahti lausui, että Erichin valtakirjassa olisi viisasta tituleerata Italian kuningasta myös Etiopian keisariksi – myönsi tämän ja lisäsi: “Samalla olisi meidän erottava kansainliitosta.” Näin merkillinen käsitys on meidän maassamme huomattavissakin piireissä.  

13/10 ’36 Kivimäki luonani.  

1. Kivimäki piti oikeana, että olin kehottanut Svinhufvudia hyväksymään Kallion hallituksen.  Muuten olisi tullut vaikeat seuraukset. 

2. Uuden Suomen kirjoitukset ovat vaikuttaneet pahaa. Ne on katsottu ilmaisevan epälaillisen kannan (uhkauksen ulkoparlamettarismista ym). Pilanneet asemaa ja porvarillisten välisiä suhteita. 

3. Tanner ei ymmärrä asemaa. Kivimäki puhunut hänen kanssaan, mutta Tanner suuttuu.  

4. KIVIMÄKI: Suomessa on porvareilla aseet, ja jos niitä kovin ärsytetään, voi tapahtua ikävyyksiä. (Mutta se ei ole säännöllinen valtiollinen keino eikä sillä uhata.) 

5. Kivimäki pyysi puhumaan Tannerin kanssa. Sosialistien pitää päästä eroon kommunisteista. 1930 tapausten huono seuraus oli, että kommunistit sekaantuivat sosialidemokraatteihin.  

MINÄ: Samoin sosialidemokraattien pitäisi asettua reilulle myönteiselle kannalle maanpuolustukseen nähden ja sanoa se julki. 

6. KIVIMÄKI: “Ruotsalaiset kiristävät meitä kovasti. Heillä on Turun Akatemiassa 23 professoria ja tahtoo Helsingin yliopistoon vielä yli 20. Se on kiristämistä.  

7. Kivimäki luuli, että yliopistoasia käsitellään alotteiden perusteella. Hallitus ei anna esitystä ja tulee 16 professoria + 2 lääketieteelliseen tiedekuntaan, yhteensä 18 professoria.  

8. Kivimäki kysyi, eikö nyt pitäisi koettaa saada aikaisempi tuuma toteutetuksi: perustaa kerho johon ruotsinkielisiä. Tuuma oli esillä 3 vuotta sitten. Minä lausuin, että jos on toiveita saada yliopistoasia ratkaistuksi, niin voidaan sellaista kerhoa ajatella. Sanoin tuumineeni 10  vuotta sitten ulkopoliittisen Klubin perustamista, jossa olisi vapaasti keskusteltava ulkopoliit tisista asioista. Kivimäkeä tämä miellytti kovasti. Päätettiin tuumia asiaa.  

9. Holstiin ukoministerinä Kivimäki ei ollut tyytyväinen. Holsti on kovin Saksan vihollinen.  Meillä ei kuitenkaan ole varaa Saksan ystävyyttä hävittää. 

10. Kivimäki oli kuullut, että Saksassa Suomen sympatiat kylmenneet. Saksan ja Ruotsin välit ovat paremmat kuin Saksan ja Suomen. Pohjoismaisen orientoinnin sanotaan kylmentäneen Saksan—Suomen suhteita. Minä en sanonut uskovani enkä ymmärtäväni tätä. 

11. Kivimäki katsoi, että meillä täytyy ainakin toistaiseksi siet kestää nykyistä järjestelmää  (puolueiden sovittelut), kaikkine haittoineen ja ikävyyksineen, ja koettaa tulla sen avulla toi meen. Minä myönsin sen, mutta lisäsin, että jos demokratian kannalla olevat yksityiset ja puolueet eivät näe vaaroja ja vaikeuksia ja yhteisvoimin ja hyvällä tahdolla ja yksimielisyydessä pyrkimällä pyri demokraattista järjestelmää kannattamaan ja ennen kaikkea niin toimimaan, että se voi työskennellä hyvin tyydyttävästi – käy demokratian huonosti. Toistaiseksi demokratiaan puolueidemme taholla tässä suhteessa paljon ???. (Esimerkiksi Kivimäen talousneuvosto-asia, joka tehtiin epäilyksen alaiseksi, vaikka se tarkoitti demokraattisen järjestyksen  tukemista.)  

Sovittu Holstin kanssa 23/10 ’36, että nimitykseni Tukholmaan tapahtuu 6/11 tienoilla. Suo mi ei voi tunnustaa Italian Abessinian-valloitusta. Samaa mieltä on Erich. Ellei voida kirjoittaa valtakirjaa Erichille, jää hän toistaiseksi Suomeen.  

24/10 soitti Kallio minulle samasta asiasta.  

27/10 ’36 Holsti piti eilen Tukholmassa puheen pohjoismaisesta yhteistoiminnasta. Suunta hyvä. Lopuksi Holsti kääntyi ylioppilasnuorison puoleen. Akateemisen nuorison antautuminen pohjoismaisen yhteistyön kannattajaksi: “Tulkoon teistä jokainen yhä rohkeammin pohjoismaisen ajatuksen kannattajaksi. Yhtykää muissa pohjoismaissa olevienne veljien ja sisarten kanssa pyhään veljesliittoon.” Tämä on hyvä. Mutta miten saadaan Suomen suomenkielinen ylioppilasnuoriso mukaan? Siinä kysymys!  

[MARGINAALISSA: Obs! Kun Holsti oli tullut ulkoministeriksi, lähetin Rantakarin kautta hänelle sanan, että hänen ja nykyisen hallituksen ei pidä katsoa itseänsä sidotuksi Kivimäen hallituksen ja minun väliseen sopimukseen, että lähden Tukholmaan. Omasta puolestani olen tyytyväinen, jos pääsen asiasta eroon. Mutta kun olen lupautunut, en tahdo vetäytyä pois asiasta, jos nykyinen hallitus haluaa minut Tukholmaan. Rantakari toi minulle tiedon, että Holsti oli tästä ilmoituksesta “järkytetty”. Tahtoi minun menemään Tukholmaan. Näin ollen asia menee Kivimäen hallituksen kanssa tekemäni sopimuksen mukaan.]  

27/10 ’36 Tänään oli Nordens Dag. Suuri juhla Messuhallissa. Ruotsin kuninkaan Gustaf V:n  puhe: “Genom sin stamfrändskap genom språk, gemensam kultur och likartad livssyn höra  de nordiska folken samman.” Tanskan kuningas Christian X wiittaa 3 skandinavisen kunin kaan kokoukseen Malmössä 1914, jonka kautta “er Samvirket mellem Nordens Lande saa  naturlig Maade bygget – –. Näissä puheissa kuninkaiden ajatukset liikkuvat kovin yksipuoli sesti skandinavisessa uomassa, kolmen skandinavisen kansan asioissa. Miten Suomi ja Suomalainen Suomi saadaan sopimaan tähän, siinä kysymys. Huom. Koiviston puhe hyvä. Hankittava. 

28/10 ’36 Ruotsinkielen taidon hankkiminen ja ylläpitäminen Suomen suomenkielisessä väestössä on vaikein pulma pohjoismaisessa yhteistyöasiassa.  

28/10 ’36 Tehtäviä:  

1. Suomenkielisen nuorison, erityisesti suomenkielisen ylioppilasnuorison saaminen intresseratuksi pohjoismaisesta yhteistyöstä.  

2. Ruotsinkielen taidon ylläpitäminen Suomessa. Se on välttämätön pohjoismaisen yhteistyön välikappaleena, koska meidän täytyy puhua ruotsia tässä toiminnassa. (Meidän on pakko osata “suuria sivistyskieliä”.) 

3. Suomen kielen asema pohjoismaisissa kongresseissa yms.  

4. Miten ruotsalaiset saisivat enemmän tietoja suomenkielisistä lehdistä yms?  

5. Ruotsalaisten harrastuksen ja ymmärtämyksen lisääminen Suomen suomenkieliseen kansaan ja Suomessa tapahtuneeseen kehitykseen nähden. (Samfundet Sverige-Finlandin piirit  ovat vielä 1880-luvun kannalla.) (Ellei suomenkielinen kansa ole mukana, ei Suomessa voi mitään saada aikaan.) (Suomen ruotsinkielisen kansanosan kohtalonyhteys suomenkielisen kanssa.) 

6. Ruotsalaisten saattaminen vakaumukseen, että Suomen itsenäisyys on Ruotsille ensiluokan ulkopoliittinen kysymys. Status quo’n säilyttäminen Euroopan tässä osassa.  

7. Mitä apua Ruotsi on halukas antamaan Suomelle, jos sen kimppuun hyökätään? Sen järjestäminen jo rauhan aikana. Mistä rahat sotatarpeiden ostoon?  

8. Suomenkielisen kulttuurin enempi tunnetuksi tekeminen Ruotsissa. Mitä siinä voisi tehdä?  9. Taloudellinen yhteistoiminta. Kauppavaihto Suomen ja Ruotsin välillä.  

10. Kielikysymys Suomessa. Yliopistokysymys.  

[MYÖHEMPI LISÄ: 11. Ahvenanmaan asia.]  

28/10 ’36 För Finland gäller det: Det viktigaste: att odla och befrämja den finskspråkiga kulturen, ty det är en livsfråga – livsvillkor – för det finska folkets och Finlands bestånd och framtid. Från detta kan vi ej avstå ens en tumbredd. Det är även indirekt viktigt, nödvändigt  för den svenskspråkiga befolkningen i Finland då densamma är oskiljaktigt förenad med den  finsktalande befolkningen, vilken är den bärande pelaren av Finland. 

30/10 ’36 L’Illustration 24/10 ’36. Kirjoitus Kansainliitosta par Nandeau. Pessimistinen, laaja luettelo Kansainliiton epäonnistumisista. Probleemi: Suomen ulkopolitiikka. Itsenäisyytemme  turva. Mistä? Pitäisi saada kansanedustajat ymmärtämään meidän asemamme vaarallisuus.  Suhde Wenäjään. Karjalan asiasta ei pitäisi puhua ollenkaan.  

30/10 ’36 Luonani Göteborgspostenin päätoimittaja Hjörne. Pitkä keskustelu. Hjörne sanoi:  

1. Svenska folket fruktar ej ryssarna. “Ryssland har varit en god granne för Sverige.” Därför fruktan för Ryssland kan för närvarande ej virka som medel (orsak) i arbete för att intressera Sverige att understöda Finland. Svenskarna frukta ej för närvarande att ryssarna skulle stre va till Atlanten över norra Sverige. Före kriget talade man därom, men ej numera. Detta mo tiv duger ej. Men svenskarna äro försvarsvänliga. Om Sverige angripes, så kommer folket att  mangrant försvara det. 

2. Sverige vill undvika allt, som kan ens indirekt på något sätt inleda Sverige i förvecklingar.  Sverige vill undvika allt som kan äventyra des fred. 

3. Intresset för Finland i Sverige är för närvarande litet. Därtill verkar även att man tid efter annan läser i tidningar underrättelser från Finland vilka icke tilltala svenskarna. 1918 års  händelser, Lappohistorien, Mäntsälä och tvisterna angående Finlands svenskpråkiga befolkning – språkfrågor – med mera. Allt detta ger i Sverige intryck att förhållandena i Finland ej äro stadgade (ej så stadgade som man i Sverige tycker att förhållandena i ett ordnat land  skola vara). Detta gör också att man anser att det är bäst att icke inlåta sig i nära förhållande med Finland. Det åstadkommer en förstämning gentemot Finland. Under den allra sista tiden har intresset för Finland dock något ökats. 

4. Hjörne medgav dock att Finlands självständighet har ett visst intresse för Sverige. Hoppa des, att det kommer att tilltaga. Men man måste gå tillväga med yttersta försiktighet. Annars blir resultatet det motsatta. 

5. De 3 skandinaviska länderna utfärdade en gemensam neutralitetsförklaring 1914? Nu skulle det bli en dylik neutralitetsförklaring gemensam för de 4 nordiska länderna. 

6. Hjörne sade, att intresset och förståelse för Finland är kanske störst bland socialdemokra ter. “En högerregering skulle ej hjälpa Finland och ej kunna hjälpa. Men Hanson skulle kun na göra det och få folket med sig.” Och Socialdemokraterna skulle antagligen göra det, sade Hjörne. 

7. Sveriges Socialdemokrater håller på att växa in i folkkomplexet (såsom bönderna gjort det  förut) ock denna utveckling kommer att ge en stor styrka för det svenska folket (kommer att  vara till stor nytta och styrka). Denna process kommer att ha goda och positiva resultat för  Sverige. Obs! Sveriges historia till våra dagar XIX av Karl Hildebrand ss. 95-97 kertoo Wenäjän aikeista Ruotsia vastaan ennen mailmansotaa.  

30/10 ’36 Holsti ja Rantakari oli luonani päivällisillä ja. Istuivat sitten koko illan. Holsti kertoi vuodelta 1919. 1. Ententin edustajat (Englanti, Ranska ja Yhdysvallat) antoivat Holstille sen neuvon, että Suomen pitää pyrkiä Skandinavian valtioiden ryhmään. Holsti kävi kotimatkallaan Kristianiassa Ihlenin luona, joka vaati Suomen ja Norjan rajojen muuttamista pohjoisessa. Sitten Holsti kävi Tukholmassa Hellnerin luona, joka vaati Ahvenanmaata. Tämä kaikki teki silloin Skandinaviaan orientoimisen mahdottomaksi. Nyt on olot toiset ja Holsti mielellään nyt on mukana jatkamassa tätä Ententin suosittelemaa politiikkaa: Suomen Skandinaviaan orientoimista. 2. Holsti tahtoo kaikin mokomin rauhaa. Estää Suomea sekaantumasta seikkailuihin. Suomen etelä- ja itäosassa (Vuoksen laaksossa) on nykyään suuret arvot teollisuudessa. Jo sen riskeeraaminen olisi vaarallisempi, suurempi kuin Itä-Karjalan suomalaisen  väestön (=80000) yhdistämisen yrittäminen. Itä-Karjalan vuoksi emme voi ryhtyä seikkailuihin. 3. Wenäjä pyrkii suurille valtamerille. Muurmannin puolella voi Wenäjän taholta uhata vaara. Holsti luuli, että Reunavaltioiden omistus ei ole Wenäjälle niin tärkeä. Transito voidaan  järjestää sovussa ja Wiron ja Latvian rannikolta ei Wenäjä voi päästä mailman merille. Eikä Saksa voi tältä taholta Wenäjää paljoa vaarantaa. Näillä asioilla ei siis enää ole päämerkitystä.  Kysyin, mitä Holsti tekisi jos Wenäjä hyökkäisi reunavaltioiden kimppuun? Holsti vastasi,  että hän heti ilmoittaisi Kansainliitolle, mutta ei sekottaisi Suomea sotaisiin seikkailuihin.  

6/11 ’36 Nimitykseni Tukholmaan tapahtui tänään.  

9/11 ’36 Kävin ministeri Oksalan luona keskustelemassa. Yhteistoiminta ja yhteisymmärrys Ruotsin sotilaspiirien kanssa ollut hyvä. Ruotsin yleisesikunnassa ovat yhteistoiminnalle erityisen lämpimiä everstiluutnantti Jung (Ljung) ja majuri Ehrensvärd. Yleisesikunnan päällikkö kenraali Nygren on asian puolella, mutta on vähemmän asiassa toiminut. Meillä yleisesi kunnan ulkomaanosaston johtaja eversti Svensson ollut asiassa mukana. Wuoden 1935 keväällä oli sotilasviranomaisten kesken neuvotteluja sotamateriaalikysymyksestä. Kansliechef hos rikskommisionen för ekonomisk försvarsberedskap Karl Åmark laati promemorian taloudellisesta yhteistoiminnasta. Suomessa asetettiin syksyllä 1936 komitea puheenjohtajana H.  Ramsay. Muissa pohjoismaissa piti myös asetettaman komiteat. Sandler, tultuaan jälleen syksyllä 1936 ulkoministeriksi, hyväksyi promemoriasumman ja ilmoitti, että Ruotsissakin on  asetettu komitea. von Heidenstam antanut kirjallisen ilmoituksen meidän hallitukselle. Kirje Holstilla. 

Boforsin asia. Sopimus Boforsin kanssa. Me sitoudumme ottamaan Boforsilta patentit ym.  tekemään tykkimme heidän kaliberien ym. mukaan. Yleensä pyritään Ruotsin kanssa yhteisiin tyyppeihin sotavarusteissa – ampumatarvikkeissa.  

Ahvenanmaan asia. Erich laati 1936 kesällä promemorian. Sandler tahtonut, että Wenäjä tulisi mukaan Ahvenanmaan puolueettomuuden takaajaksi. Suomi pannut vastaan sitä! Sandler  tahtoo, että Ahvenanmaan asiasta ei puhuta mitään. Mannerheim ajaa asiaa ja on ehdottanut, että Suomi ja Ruotsi yhdessä erityisesti valvoisivat Ahvenanmaan puolueettomuutta ja ilmoittaisivat, että jos Ahvenanmaata vastaan joku hyökkää, Ruotsi ja Suomi yhdessä tulevat sitä puolustamaan ja että jo rauhan aikana sovittaisiin keinoista, millä tavalla tämä puolustus on hoidettava. Oksalakin oli sitä mieltä, että Ruotsalaiset ovat näissä asioissa kovin arkoja ja että  sen vuoksi on toimittava erittäin varovasti ja koetettava aina saada ruotsalaiset tekemään ehdotuksia ja ottamaan alotteen.  

Tykkien valmistamista varten perustetaan Suomeen 2 tykkitehdasta. Toisen, pienemmän, perustaa valtio Jyväskylään ja siinä valmistetaan 15 % perushankintojen tykeistä. Toinen perustetaan yksityisten konetehtaiden yhteisvoimin Porin puoleen. Siinä rakennetaan 85 % tykeistä.  Bofors ei ota rahallisesti osaa näiden tehtaiden perustamiseen. 5 vuoden aikana valmistavat  300 tykkiä = perushankintojen määrä. Sen jälkeen yksityinen tehdas jatkaisi yksityiskommersialisella pohjalla, niin että saataisiin Suomeen aseteollisuutta kuten Ruotsissa. Maalaisliittolaiset tahtovat, että suurempikin tehdas tehdään valtion laitokseksi.  

9/11 ’36 Olimme Allin kanssa Presidentti Svinhufvudin ja Rouva Svinhufvudin luona kahvilla. Svinhufvud antoi minulle promemorian hallituskysymyksestä ja sosialistien ohjelman  (“punasen kirjan”) vuodelta 1930. Hänen kantansa sosialistien “mahdottomuudesta” (ainakin  toistaiseksi) hallitukseen riippuu pääasiassa sosialistien ohjelman 1930 räikeydestä. Kts.  Svinhufvudin promemoriaa. 

11/11 ’36 Redaktör Ernst von Wendt, Stockholm. Jag har just nu emottagit Herr Redaktörens vänliga brev av 11/11. Jag skall gärna ge en intervju. Men jag måste noga genontänka vad jag skall säga. Troligen avreser jag den 22 dennes, men dagen är ej ännu bestämt. Jag ber  Eder, Herr Redaktör, efter Eder ankomst hit sätta Er per telefon i förbindelse med mig. Wi kan då överenskomma om sammanträffandet och då språka vidare om saken. Jag tackar Eder  förbindligast för Edert löfte i slutet av Edert brev och skall taga fast på det. Med utmärkt hö gaktning. 

15/11 ’36 Professori Thunberg, Tukholmasta ollut täällä ja puhunut tuhmuuksia. Sen johdosta huomiseksi kutsuttu kokoon – yliopiston suomalaistamisen keskuskomitean toimesta – yleinen kansalaiskokous protesteeraamaan.  

16/11 ’36. Keskustelu Rydin kanssa Suomen Pankissa, jossa söin suurusta. Ryti kertoi:  

1. Ludendorff kirjoitti, että Saksan olisi pitänyt valloittaa Tanska ja Skoone, josta olisi saatu elintarpeita riittävästi ja voitettu sota. Tämä pelottanut ruotsalaisia. Samoin Gottlannin vaaranalainen asema. Se kaikki saanut ruotsalaiset entistä enemmän taipuvaisiksi yhteiseen puolustukseen. Jacob Wallenberg hyvin asian mukana, koska katsoo, että pohjoismaat yhdessä voivat paremmin säilyä vapaina ja sodasta erillään kuin erikseen toimien.  

2. Kivimäen hallitus teki Ruotsin hallitukselle tiedustelun puolustusasioissa. Nykyinen hallitus nyttemmin vastannut myöntävästi. (Vastaus nähtävä Holstilta.).  

3. Sotatarpeiden osto sodan aikana. Siihen tarvitsemme luottoa. Ruotsilta muutama sata miljoonaa kruunua. Meillä on nyt nykyisen kurssin mukaan kultaa ja valuuttoja noin 3 miljardia  Smk (= noin 2 kuukauden sodan tarve à 1 ½ miljardia kuussa). Woi nousta 4000 miljoonaan.  Se ei riitä, jos vienti estyy. Senvuoksi luottoa Ruotsista, joka mahdollinen vain Ruotsin valti on takuulla. Yksityiset ja pankit ei voi sellaisissa oloissa antaa. Obs! meidän finanssiapusuun nitelmamme Genevessä Kansainliitossa. Sama idea. Nyt, kun Kansain Liitto on heikontunut,  on “regionaliset yhtymät” esillä. Ruotsin luotto meille menisi samaa regionalista linjaa.  

4. Ryti ei luullut Englannin meitä suoranaisesti auttavan, koska Englannilla ei ole vitaalista intressiä Suomen itsenäisyydestä. Mutta Englanti on intresseerattu Ruotsin ja Norjan ja Tanskasta. Ja kun Ruotsi on intresseerattu Suomesta, tulee Englannin intressi siten välillisesti ulottumaan meihin. Alivaltiosihteeri Niemeyer oli sanonut Rydille kerran, että Englanti ei voi  antaa raha-apua Suomelle, “sillä meillä on riittävästi tekemistä omissa asioissamme”, (ja meitä lähempänä olevien asioista – voi lisätä).  

Hackzellin kanssa suurus 17/11 ’36.  

1. Hackzell. Ahvenanmaan asiassa Erich ollut agenssina.  

2. Kansain Liiton reformeeraus ja sitä koskevassa Erich kovasti muodollisjuridisella kannalla.  Hackzell ja muut pohjoismaat sillä kannalla, että asiat harkittava in casu.  

21/11 ’36 Kivimäki kertoi Mannerheimin ajattelevan Ahvenanmaan linnoittamista, että joku englantilainen tunnettu mies kirjoittaisi asiasta (Ahvenanmaan linnoittamisesta) asia siten saataisiin alkuun. Kivimäki kertoi Mannerheimin 2 vuotta sitten lausuneen pelkäävänsä, että  venäläisillä on jotakin tekeillä Suomea vastaan ja kehottanut tekemään sovinnon Wenäjän kanssa. (KIVIMÄKI: Wenäläisten kanssa ei voi parempaa sovintoa, kun ei Litvinov vain suostu mihinkään.)  

24/11 ’36 Rantakarin kanssa syötiin suurus Kämpissä. Rantakari kertoi: 

1. Rantakarin mielestä on bolshevikit vielä vaarallisempia kuin nazit.  

2. Sandler ja Holsti aikovat käydä Wenäjällä. 

3. Fritz Henrikson, utrikesråd, sanomalehtiosaston päällikkö Tukholmassa. 

4. Saksan kanssa ei saa suhteita pilata. Ruotsi on hyvissä väleissä Saksan kanssa. 

5. Suhteitamme bolshevikki-Wenäjään ei Rantakarin mielestä koskaan voida saada sellaisiksi,  että niihin voitaisiin luottaa. Wenäjä tahtoo meidät valloittaa takaisin. Jos Wenäjällä tulisi uusi järjestelmä bolshevikien sijaan, tahtoisi sekin meidät valloittaa. Wenäjältä leviää suurta myrkkyä meille ja muualle.  

Journal de Génève 24/11 ’36 s. 2 La statistique = reine des sciences inexactes 

25/11 ’36 olin Holstin luona. 

1. Yhteistoiminta puolustusasioissa. Holsti juuri saanut Heidenstamilta kirjeen, jossa ehdotetaan pohjoismaissa asetetut komiteat (Ramsayn) ensi tilassa pitävät yhteisen kokouksen Tukholmassa. Lupasi antaa minulle kopian.  

2. Yliopistoasia. Holsti lupasi koettaa hoitaa asiaa parhaansa mukaan. Kysymys esityksen antamisesta ensi vuoden alussa.  

3. Ahvenanmaa: Se on kansainvälisen garantian alainen. Jos pyytäisimme muuttamaan 1921  sopimusta, niin suurvallat käyttäisi mielellään tilaisuutta vapautuakseen velvollisuuksistaan Ahvenanmaan suhteen. Meillä on oikeus heti puolustaa Ahvenanmaata, jos sitä loukataan.  Ahvenanmaan kautta meillä on erikoinen avun toivo (ja juriidinen oikeus saada apua allekirjoittajavaltioilta). Sen vuoksi meille voi olla edullista pitää Ahvenanmaansopimus voimassa.  

4. Onko syytä vähillä varoillamme linnoittaa Ahvenanmaata – sitä osaa maastamme, joka on vihollista kauimpana. Parempi olisi pitää huolta merivoimistamme ja lentovoimista. Englantilainen kenraali Kirke huomautti, että kun varat ovat vähäiset, olisi hankittava, ei panssarilaivoja, vaan halvempia merilaivoja. Samoin kuin lentovoimia.  

5. Lentokoneiden aikana Ahvenanmaan merkitys tukikohtana ei enää niin suuri kuin ennen. 

6. Mannerheim tahtoo linnoittaa Ahvenanmaan. Asia on auki. Maalaisliittolaiset ei tahdo sanoa irti Ahvenanmaan sopimusta.  

7. Vaikka sopimus jätetään voimaan, voivat sotilasviranomaiset Suomessa ja Ruotsissa sopia keskenään, miten Ahvenanmaata on puolustettava. Tästä ei ole puhuttava Sandlerin kanssa,  vaan sotilaat saavat neuvotella keskenään. 

8. Luoton saanti sotatapeiden ostamiseen. 1930 vuoden finanssiapusopimus käsiteltiin loppuun asti, mutta siihen pantiin artikla 35, jonka mukaan astuu voimaan vasta, kun varustusten supistamissopimuskin. Meidän vastauksessamme Kansainliiton muuttamiseksi on vaadittu,  että 1930 vuoden finanssisopimus olisi pantava voimaan. s.o. artikla 35 siitä pois. Holsti sanoi ottavansa asian esille, että 35 artikla pois. Sandlerille puhuttava, että kannattaa finanssiapusopimuksen voimaan panemista. Ellei se tule voimaan, niin Ruotsin täytyy antaa meille sitä enemmän luottoa.  

9. Suhteemme Wenäjään. Holsti keskustellut Litvinovin kanssa Genevessä. Ensin Litvinov kovin vihainen, koska Suomen sanomalehdet ja henkilöt aina puhuvat pahaa ja ärsyttävät Sovjetti-Wenäjää. Litvinov tuli ystävällisemmäksi, kun kuuli että Holsti oli ulkoministerinä 1920, kun rauha tehtiin Wenäjän kanssa. Holsti vakuuttanut ajavansa rauhan politiikkaa ja Kansainliiton politiikkaa, niinkuin Litvinovin hyvin piti ymmärtää. Assmus täällä on meidän vihamiehemme, tahtoo sotkea asioita, rettelöidä ja ylläpitää huonoja suhteita. Holsti lupasi kopian kirjeestään Yrjö-Koskiselle, jossa kertoo näistä asioista. Holsti sanoi, Suomen politiikka Wenäjään nähden rauhanomainen. Englannin ja Wenäjän välit ovat hyvät. Niillä yhteinen rintama Jaappania vastaan. 

10. Suhteemme Saksaan. Suhteet ovat viilentyneet. Kansainliiton politiikka on: Hyvät suhteet kaikkien maiden kanssa. Ei saa kylmentää suhteita Saksaan, vaan pitää ne mahdollisimman hyvinä. Kauppaneuvottelujen Saksan kanssa instruktiot on annettu kauppasopimuskomitean ehdotusten mukaisesti. 

11. Englannin—Pohjoismaiden laivastoneuvottelu, meiltä Sundman.  

12. Ruotsissa tunnetaan meidän oloja liian vähän. Eivät tiedä esimerkiksi, että kultuuribudgetissa ruotsalaisilla suhteellisesti enemmän kuin suomenkielisillä. Luulevat ruotsalaisia sorrettavan. 

Samana päivänä 25/11 olin Mannerheimin luona. Mannerheim kertoi:  

1. Pohjoismainen suuntaus ainoa mahdollinen – nykyään. Kun on päästy lujaan asemaan, voidaan vapaammin päättää asioista kuin toistaiseksi.  

2. Man måste utveckla förbindelserna med Sverige (och andra Skandinaviska länder) så mångsidigt och mycket som möjligt. Spinna tråder på alla håll. Erityisesti pitäisi suomenkielisen Suomen tulla kosketukseen Ruotsin kanssa – käydä siellä. Pitäisi koettaa tähän suuntaan vaikuttaa. 

3. Itä-Karjalan asiasta ei saa puhua. Se pitäisi nuoriso saada ymmärtämään. 

4. Suhteet Wenäjään olisi saatava hyviksi – paremmiksi. Miten? Se on ulkoministerin asia.  

5. Sotilaspoliittiset pyrkimykset Ruotsin kanssa: a) Saatava järjestykseen sotatarpeiden saanti  Ruotsista tarpeen vaatiessa. b) Ahvenanmaa olisi linnoitettava. 1921 vuoden sopimus muutettava. Ei ollenkaan vastaa enää nykyajan vaatimuksia ja edellytyksiä. Ahvenanmaata olisi Suomen ja Ruotsin yhdessä puolustettava. Ahvenanmaan asukkaat ei muuten suostuisi asiaan,  ja heillä on oikeus valittaa Kansainliittoon. Meillä ei yksin olisi varojakaan Ahvenanmaan linnoittamiseen, koska varamme tarvitaan muuhun varustukseen. c) Sotilasliitto, mutta se on  kaukainen asia. [TOISELLA KYNÄLLÄ: Ehkä utopia.] Ei aktuelli. Kun huomautin Ahvenanmaanasiassa mahdollisuudesta, että 1921 vuoden sopimus jäisi koskemattomaksi; mutta Suomen ja Ruotsin sotilasviranomaiset sopisivat keskenään sen puolustamisesta, vastasi Mannerheim, ettei se riitä. Sillä siinä tapauksessa tultaisiin liian myöhään, jos Saari jo olisi vallattu. Täytyy linnoittaa ainakin joitakin ulkosaaria. 

6. Suomen itsenäisyyden merkitys Ruotsille olisi saatava selvitetyksi ruotsalaisille ja saatava he se käsittämään. Sanomalehtien kautta erityisesti. Mutta varovaisuus tarpeen. Olisi hyvä, jos ruotsalaiset tekisivät ehdotuksia ja ottaisivat initiatiivit.  

7. Saksalaiset agiteeraavat kovasti meilläkin. Obs! Saksalalaisen orkesterin vierailu täällä, Suomalaisen oopperan käynti Lybekissä ja Lybekin oopperan meillä yms.  

8. Ruotsalaiset pelkäävät Saksaa, (Obs! Rydin kertomus) sen vuoksi sosialistit siellä tulleet  puolustusystävällisiksi. Se vetää heitä bolshevikki Wenäjään päin. Tämä kompliseeraa meidän asiaamme ja meidän manoeveraustamme Ruotsissa.  

9. Kysyin, luuleeko Mannerheim Suomen voivan pysyä puolueettomana sodan aikana? Mannerheim vastasi kyllä pelkäävänsä komplikatioita, mutta on koetettava pysyä puolueettomana.  

Samana päivänä 25/11 ’36 olin 2 tuntia Presidentti Svinhufvudin luona. 

1. Svinhufvud ei luullut tulevansa valituksi. Hän oli puhunut suoraan mielipiteensä maalaisliitolle, että eduskunnalla on liian paljon valtaa ja Presidentillä liian vähän. Paitsi absoluuttista vetoa täytyisi Presidentin saada valita hallitus jonka ei pitäisi olla riippuvainen eduskunnasta.  (Konstitutionaalinen monarkia olisi paras.). Pitää olla tasapaino Presidentti-hallitsijan ja eduskunnan välillä. Tämä ei miellytä maalaisliittolaisia ym. Svinhufvud ei luullut ruotsalaistenkaan äänestävän häntä. 

2. Suhde Wenäjään. Ei voi tulla muuta kuin “korrektiksi”. Wenäläiset ei voi luottaa meihin ja haluavat saada takaisin Suomen (ja reunavaltiot). Tässä suhteessa Svinhufvud on pessimisti. Luuli siis, ettei taistelua voida välttää tulevaisuudessa.  

3. Yliopistoasia. Svinhufvud kuullut, että Kekkonen ministeri sitä mieltä, että on paras antaa olla status quo. Wähitellen yliopisto tyhjentyy ruotsinkielisistä professoreista, vanhat eroaa ja uusia ei pääse.  

26/11 ’36 puhuin Hugo Suolahden (ja K. Castrénin) kanssa. Suolahti kertoi.  

1. Svinhufvudin ajatus yliopiston kehityksestä ei oikea. Nykyinen tila: a) Kaikkien professorien pitää osata toista kotimaista kieltä hyvin ja toista auttavasti. b) Luentoja pidettävä ruotsiksi oppilaiden suhteellisen määrän mukaisesti. Ruotsalaiset professorit ei vähene. Ruotsalaisilla on enemmän varoja ja sen vuoksi antautuvat enemmän yliopistoalalle kuin suomenkieliset. Nykyään fanaattisia. Kasvattavat jälkeläisiä ruotsinkielisiä ja käytettävänä suuret rahat:  

Kulturfonden 40 miljoonaa ja toinen rahasto Akademin ja (Litteratursällskapetin?) käytettävänä, josta annetaan apurahoja. Suomalaisten on vaikea harjoittaa tieteellisiä opintoja varojen puutteen vuoksi. Yleiseen historiaan tulee Reinin jälkeen ruotsinkielinen, matematiikkaan edelleen ruotsinkielinen. Lindelöf englannin professori on hankkinut itselleen ruotsinkielisen jälkeläisen jne.  

2. Suomen ruotsinkieliset ovat fanaatikkoja. Järjestelmällisesti levittävät Ruotsiin ja ulkomaalaisille tietoja, ettei Suomessa ole muuta kultuuria kuin ruotsinkielistä. Kun eräs saksalainen tiedemies äsken kävi täällä, sanoi hän sen Suolahdelle. Oli prepareerattu. Suomenkielisten tiedemiesten töihin ei Ruotsissa käännetä huomiota. Professori Auer kertonut, että Tulimaan retkestä julaistut teokset saaneet hyviä arvosteluja ulkomailla, mutta Ruotsissa aivan vaiettu.  

Helsingin Yliopistossa 80 % suomenkielisiä professoreja, heidän töitään ei ollenkaan huomata Ruotsissa. Tämä nähtävästi riippuu meidän ruotsinkielistemme tarkoituksellisesta toiminnasta.  He nähtävästi järjestävät sen. Suomalaista kulttuuria pitäisi tehdä Ruotsissa tunnetuksi. Ajattelimme m.m. esitelmiä Ruotsissa, esimerkiksi suomalainenfolklore, professori Sauramo, pro fessori Auer, metsätieteemme. Suomen ruotsinkielisen nuorison joukossa on eräitä, jotka ovat  runebergiläisellä kannalla: Örnulf Tigerstedt, Jarl Gallén, Göran Stenius.  

28/11 ’36 Kävin Kallion luona. Kallio sanoi: 

1. Yliopistoasiassa esitys Presidentinvaalin jälkeen. Kallio ei sanonut voivansa mennä 15 à 16 professoriin. 

2. Kallio luuli, että yliopistoasiasta ei tule mitään päätöstä nykyisen eduskunnan aikana. Asia pannaan yli vaalien, meni mihin suuntaan tahansa.  

3. Kallio luuli nykyisen tilan yliopistossa sikäli vievän suomalaisuuden kannalta hyviin tuloksiin, että ruotsalaiset professorit ovat vanhoja ja eroavat pian ja suomenkielisten pitäisi tulla heidän sijaansa. Täten suomalaisuus menee eteenpäin. (Obs! H. Suolahden toinen kanta.) 

4. Kallio pelkää ruotsinkielistä yliopistoa Helsinkiin, koska siinä olisi professoreilla vähän työtä, ja voisivat enemmän kuin suomenkieliset tehdä tieteellistä työtä ja valmistaa epäkansallisia professoreja suomenkieliseen yliopistoon.  

5. Puhuin professorien palkkauksen parantamisesta sekä stipendeistä ym. suomenkielisen kulttuurin edistämisestä. Kallio ei näkynyt siihen reageeraavan.  

6. Kallio otti puheeksi tykkitehtaiden perustamisen. Olisi tahtonut vientiherroja mukaan Porin tehtaaseen, ettei kotimarkkinateollisuus voisi hintoja nostaa kohtuuttomasti. Kotimarkkinateollisuuden herrat oli vastaan. Nyttemmin hallitus harkitsee, että myös Porin tehdas tulisi valti on omaksi. Kallio tekee epäedullisen puoluemiehen vaikutuksen. Kaikessa riippuvainen ryhmästä ja muista puolueelimistä. Ei myös näy ymmärtävän sivistysasioita eikä katsele asioita laajemmalta kannalta. Ahtaat näköalat. Kallio sanoi hallituksen ensi viikolla antavan esityksen puserolain säätämisestä pysyväiseksi.  

29/11 ’36 kl. 4 Kivimäki soitti, että Ståhlberg on suostunut Presidenttiehdokkaaksi “Kansan vallan ja parlamenttarismin vakauttamiseksi ja kansan eheyttämiseksi”.  

29/11 ’36 Mannerheim piti mennä vuonna esitelmän sanomalehtimiehille. Sain lukea sen.  Merkitsen nyt tähän silloin tekemistäni muistiinpanoista. Strategisistakin syistä meidän sotilaspoliittisesti paras päämäärä on pyrkiä säilyttämään puolueettomuutemme. Waltiotalouskomitean puolustusjaosto sanoo: “Edellä I ja II osassa on jo huomautettu – – että ryhdytään sellaisiin j.n.e. – – Joka päivä tarvitaan 200 tonnia divisionaa kohti tarvikkeita, taisteluvälineitä, ampumatarpeita ym. Saksa ensin 670 junalastia 1918 kulutti 7882 junalastia ampumatarpeita. Pohjanlahden yli. Sotatarvikkeet suoraan Skandinaviasta. Edellyttää poliittista lähentymistä. Päämäärämme säilyttää suursodan syttyessä puolueettomuutemme. Pohjoismainen neutraliteettiblokki. Suomen itsenäisyys on Skandinavialle ensiluokkainen reaalinen etu.  Skandinavian apu on meille ratkaiseva sodassa. Eristettynä oleminen on vaarallista. Mannerheimin ponne: Sotilaspoliittinen päämäärä sotilaallisen tuen hankkiminen syvyydestä s.o. suunnalta, joka maantieteellisesti on turvattu eikä uhanalaisten yhteyksien sivustoilla. Ensi  etappi teoreettisen puolueettomuuden saattaminen käytännölliseksi tosiasiaksi. Tämän saavuttamiseksi on löydettävä Skandinavian maille ja meille yhteiset poliittiset suuntaviivat. Toinen etappi ko-ordineerata sotatarviketeollisuus Skandinavian kanssa. Kehittää pohjoismaat oma varaisiksi sotatarviketeollisuudessa. Kolmas viimeinen etappi – sotilaallinen tuki – ehkä uto pia, alote siihen pitäisi tulla Skandinaviasta. Tämä kaikki on mahdollisimman riskfritt. Me  ensi sijassa olemme tarvitsijoita, eikä Skandinavian maat. Me emme saa kosiskella.  

1/12 ’36 Saavuimme Tukholmaan Turun laivalla.  

2/12 ’36 Lehdissä haastatteluni. 

2/12 ’36 kl. 4 olin Sandlerin luona. Sandler [matkustaa] ylihuomenna Geneveen. Neuvoston kokous Espanjan asiassa sekä 28 maan komitean kokous Kansainliiton paktin uudistamiseksi.  1. Sandler kysyi onko Suomen hallituksella ja Holstilla jotain toivomuksia näissä asioissa.  Edelleen. Onko Suomella Genevessä sellainen edustaja, jonka kanssa voi neuvotella. Jotta  voitaisiin esiintyä samalla linjalla ja [olla] yksimielisiä. Lupasin saattaa tämän heti Holstin tietoon. Sanoin Geneven lähetystöä nykyisin hoitavan nuoren miehen, joka tuskin voi tulla kyseeseen tärkeimmissä neuvotteluissa. Lausuin sen ajatuksen, että jos tärkeämpiä neuvottelu ja tulee kysymykseen, niin hallitus järjestänee asian toisin, esimerkiksi lähettämällä Holman  Pariisista Geneveen. Tämä näkyi Sandleria hyvin miellyttävän. Lupasin vastauksen huomenna tai ylihuomenna.  

2. Sandler puhui Wiron spriijutusta. Tänään Tallinnassa tehdään demarche Ruotsin, Suomen ja Tanskan puolesta. Kysymys että Suomi ja Ruotsi ostaisi spriitä. Virgon ehdot. Wiron hallituksen asia on tehdä siitä alote, minkä jälkeen asia otetaan esille.  

3. Sandler mainitsi, että Suomesta oli tullut vastaus Heidenstamin antamaan noottiin. Odottaa Norjasta ja Tanskasta vastausta. (Norjassa on ekonomiska försvarsberedskap, mutta Tanskassa ei ole. Siellä asetettanee eri komitea tätä asiaa varten).  

Kävin myös kohteliaisuusvisiitillä utrikesråd Beck-Friisin luona, poliittisen osaston päällikkö,  utrikesråd Malmarin luona, juriidinen osasto, ollut 2—3 vuotta Helsingissä 1918—21, utrikesråd Sahlin luona, kauppaosasto, utrikesråd Henriksonin luona, sanomalehtiosasto. Vanha herra. Sanoi Ruotsin kommunistilehtien kovin haukkuvan Suomea kunnollisesti ja pelottavan Ruotsia lähestymästä Suomea. Ruotsin kommunisteilla ei ole merkitystä, sillä sosialidemokraatit ovat asettuneet jyrkkään asenteeseen kommunisteihin nähden ja painaneet niiden vaikutuksen ja merkityksen aivan alas. Fascismilla ei ole Ruotsissa merkitystä. Henrikson sanoi,  että konjunktuurin paraneminen ja työttömyyden väheneminen on vähentänyt kommunistien yms merkitystä. Kävin myös Ceremonibyrån johtajan friherre Barnekowin luona. Puhuttiin audienssista ym.  

2/12 ’36 Soitin Holstille keskustelustani Sandlerin kanssa. Geneven lähetystöä hoitaa Martola, jonka kanssa sovittu, että soittaa Holstille saadakseen ohjeita. Holsti ajatteli että Sandler kutsuisi Martolan keskusteluihin ja Martola soittaisi Holstille. Holman lähettämisestä Holsti hyvin intresseerattu, lupasi soittaa Holmalle. Espanjan asia Holsti sanoi, että kun Suomi ei ole neuvostossa, niin ei ole saatu kaikkia asiakirjoja. Sandler voi esiintyä kaikkien Pohjoismaiden rintaman puolesta. Annetaan kaikki kannatus. Holsti lupasi huomenna vastauksen.  

4/12 ’36 kävin Sandlerin luona. 

1. Ilmoitin, että Holma on Genevessä 10/12 tätä kuuta ja Holsti on informoinut hänet. Sandler sanoi ottavansa kosketuksen Holman kanssa. Sandler lähtee vasta huomenna Geneveen.  

2. Esitin kysymyksen finanssiavusta. 1930 vuoden sopimuksen voimaanpanemisesta aseriisuntasopimuksesta riippumatta. Sen lisäksi, mitä kiertokirjeessä sanotaan, viittasin lopuksi, että tämä sopimus sopivasti liittyy niihin pyrkimyksiin yhteistoiminnasta Pohjoismaiden kesken, joihin m.m. sisältyy, että Suomi saisi Ruotsista ostaa tarpeen tullen tavaroita ja tarvikkeita. Sandler vastasi, että tästä kysymyksestä, joka tulee esille 28 maan komiteassa, arvatenkin voidaan neuvotella Pohjoismaiden kesken, kuten tavallista on, minkä minä myönsin. Sitten huomautti Sandler asian tietenkin riippuvan “suurista finanssimaista”. Ruotsi on asiaan nähden aina osottanut suurta harrastusta, mikä käy ilmi siitäkin, että asian valmisteluihin on ottanut osaa Marcus Wallenberg vanhempi, jotta se tulisi mahdollisimman käytännöllisesti järjestetyksi.  

3. Puhuin Erichin kandidatuurista Haagin tuomioistuimeen. Sandler vastasi, että Erichin kompetenssista ei voi olla eri mieltä. Sandler ei sanonut tietävänsä, keitä kandidaatteja on ehdotettu. Katsoi että asia päätetään vasta ensi syksynä 1937 Kansainliiton yleiskokouksen yhteydessä, joten on siis aikaa asiasta keskustella. Huomautin, että on puhuttu Kansainliiton yleisko kouksesta Egyptin ottamiseksi Kansainliittoon ja silloin voi tämä asia tulla esille. Sandler sanoi, ettei siitä vielä ole kuulunut mitään.  

4. Sandler kysyi, onko Holsti puhunut Kansainliiton taloudellisesta neuvostosta ja sen kokoonpanosta. Wastasin etten ole siitä mitään kuullut.  

5. Lopuksi Sandler pyysi saattamaan Holstin tietoon Sandlerin kiitokset Holstin puheesta eduskunnassa ja pyysi saada siitä tarkemman selonteon, kuin mitä Ruotsin lehdissä on ollut. Lupasin saattaa tämän Holstin tietoon.  

4/12 ’36 Eilen 3/12 keskustelu Erichin kanssa. Erich puhui paljon Snellmanin jutusta. Hänellä on professorien Ehrnroothin ja Lassilan todistukset, että Snellman on hullu – ei ole selväpäinen. Erich kertoi: 

1. Ahvenanmaan asiasta hän viittasi promemoriaan 11/7 ’36. Katsoo, että Suomella ja Ruotsilla pitäisi olla oikeus ryhtyä varustamaan Ahvenanmaata neutraliteetin turvaamiseksi. Periaate, että Ahvenanmaan pitää olla neutralisoitu ja että ulkovaltojen on se taattava, olisi säilytettävä.  Siis, että olisi oikeus vaatia allekirjoittajavaltoja turvaamaan Ahvenanmaan neutraliteettia.  Mutta Suomella ja Ruotsilla, joilla on lähin intressi, pitäisi olla oikeus ryhtyä neutraliteetin turvaamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, siis myös linnoittamaan, jos on tarve. Erichin mielestä pitäisi Suomen panna tämä asia käyntiin. Ei hyväksy Holstin kantaa. 

2. Erich sanoi Pulkkisen kautta hankkineensa teollisuusmiehiltä Suomessa varoja avustaakseen 1918 Suomen vapaussodassa olleita, puutteessa olevia ruotsalaisia. Se on mennyt hyvään maahan. Tarjanne tuntee asian. (Täytyy hoitaa asia.)  

8/12 ’36 audienssi Kuninkaan luona. Selostus kirjeessä Holstille. 

1. Annoin kuvat. Kiitti. Terveisiä Svinhufvudille ja rouvalle.  

2. Svinhufvudista, Presidentin vaalista – ylimalkaan Kuningas tiesi, että Ståhlberg kandideeraa. 

3. Pohjoismainen yhteistoiminta. Kuningas iloinen, että mennyt eteenpäin. Toivoi edelleen.  Sanoi tekevänsä kaikkensa, mitä voi pohjoismaisen yhteisymmärryksen hyväksi.  

4. Kuningas kosketteli kieliasiaa. Ehkä sekin selviää. Minä sanoin kehityksen menneen suurempaan rauhallisuuteen.  

KUNINGAS: Molemmin puolin vältettävä ylisanoja, kun asia on arkaluontoinen. 

Kuningas sanoi, että vapaissa maissa aina sellaista tapahtuu. Ei pidä panna suurempaa merkitystä sille.  

5. Yliopistoasiasta huomautin, että nykyisin asema on ruotsinkielisille edullinen. Woidaanko uusia lakeja, jotka suuremmin muuttaisivat oloja, saada lähitulevaisuudessa aikaan, se on epätietoista. (Sekä nykyinen Presidentti että Ståhlberg ovat kieliasiassa maltillisia.)  

6. Kuningas kysyi suhteista Wenäjään. Lennoista taas tänään on lehdissä. Sanoin meidän pyrkivän ylläpitämään hyviä suhteita Wenäjään. Wenäläiset harjoittavat meitä vastaan propagandaa jostakin syystä, ehkä siitä että me olemme jotenkin kovakouraisesti pidelleet kommunisteja. Se ei miellytä venäläisiä. Kuningas sanoi, että kovasti kommunisteja pitääkin kohdella.  

Sanoi myös Ruotsissa venäläisten harjoittaneen propagandaa Suomea vastaan.  

7. Kuningas puhui matkoistaan Rivieralle ja korkeasta iästään, hirvimetsästyksestä ym. [Audienssi kesti] 20 minuuttia.  

15/12 ’36 visiitti pääministeri Hanssonin luona. Hansson sanoi, että paitsi kotibolshevikkeja,  ei hän ollut kuullut sanottavaa venäläisten agitatiosta Suomea vastaan.  

15/12 ’36 audienssi Kruununprinssin Gustaf Adolfin ja Sibyllan luona. Allin kanssa annoin Svinhufvudin ja Rouva Svinhufvudin kuvat. Hän lausui bolshevikkien agitatiosta samaa kuin Hansson. Puhuttiin myös Svinhufvudista ja Presidentin vaalista.  

Samana päivänä Prinssi Eugenin luona jätin valokuvat.  

15/12 ’36 juhla Konserttitalon suuressa salissa Svinhufvudin 75 vuotispäivän johdosta. Sali  täynnä väkeä. Onnistunut juhla. Kruununprinssi Gustaf Adolf ja [prinssi] Eugen. Kenraali Linder piti avauspuheen. Minä pidin juhlapuheen. Onnistunut.  

19/12 ’36 Suurus Sandlerin luona Pohjoismaiden laivastoneuvottelijain kokouksen johdosta.  Lehdissä on Hanssonin haastattelu The Times’iin, jossa hän sanoo m.m. “Varje skandinavisk stats integritet och välgång är och måste vara allas samfällda intresse.” Kysyin Sandlerilta,  tarkoittaako tämä myös Suomea. Sandler vastasi heti, että se tarkoittaa myös Suomea.  

“Språkbruket synes vara vacklande med avsikt å ordet skandinaviskt.” Mutta Sandler sanoi Hackzellin usein käyttäneen sanaa skandinavisk inclusive Finland. Sandler sanoi, ettei hän ollut ollenkaan ajatellut, että sanaa “skandinavisk” voitaisiin tulkita niin, että Suomi ei siihen sisältyisi. Hansson on samaa mieltä.  

17/12 ’36 olimme Harry Nyströmin luona päivällisillä. Siellä puhuin kapteeni (suomalainen  majuri) Wingen kanssa. Ollut Suomen vapaussodassa. Hän kertoi, että vieläkin vainotaan vapaussodassa olleita ruotsalaisia työmiehiä. Puutteessa on noin 60—70 henkeä. Tarvittaisiin 3.000 kruunua vuodessa. Upseerit ei saaneet mitään etua sodasta, ei saaneet lukea sitä aikaa [hyväkseen palvelusaikana]. Pääsivät kuitenkin takaisin armeijaan. Lupasin hankkia rahoja.  

28/12 ’36 Kenraali Nygren luonani vastakäynnillä. Hän sanoi: 

1. Kaikkialla Ruotsissa ymmärretään att det är ett svenskt intresse att Finland är självstän digt. 

2. Yhteistoiminta Suomen ja Ruotsin välillä myös aloilla, joilla on merkitystä puolustukselle, on hyvässä käynnissä. M.m. sota-aseistuksen yhtäläistyttäminen on alulla. Tulosten saaminen  siinä on mahdollinen (tykkien kaliiberit ym).  

3. Ahvenanmaan-kysymys ei ole Ruotsissa kypsä esille otettavaksi. Yleinen mielipide ei sitä vielä ymmärrä.