2/1 ’37 Wiime päivinä alkaneet visiitit toisten diplomaattien luona. Tänään kävin Prinssi Wiedin luona. Ei mitään erityistä. Samoin Liettuan lähettilään Savickis’in luona. Sanoi olevansa varma, että Wenäjä vielä hajoaa. Ukraina ja Kaukasia eroaa. Milloin, tietämätöntä. Stalinin asema toistaiseksi varma. Kun tappavat toisiaan, on se venäläisten tapaista, heillä ei muita keinoja.
Myös kävin Iranin lähettilään Assadollah Assad-Bahador’in luona. Vilkas mies ja hauska. Tukholma on“monotone”. Ei seurustelua, ei iloa. Ruotsalaiset ovat yksitotisia – indivilisteja Täällä tapaa ihmiset toisensa pääasiallisesti hautajaisissa! Kun menevät Royalista ulos niin vakavina, se on kuin kirkosta. Kerta vuodessa on virallinen suuri päivällinen kunniamerkkeineen. Sama seura kaikilla päivällisillä. Juhlallista ja seremoniöösiä. Myös diplomaatit ei seurustele keskenään paljon. Englannin ja Ranskan lähettiläät ei ota ollenkaan vastaan. Erich ylläpiti kanssakäymistä. Käynyt kadettikoulun Pietarissa jossa ollut 11—12 vuotta aina vuoteen 1918.
4/1 ’37 Tarjanteen kanssa. 1) Konsuli direktör, skeppsredaren Edward Lindwald, Nyman & Schultzin toimitusjohtaja – ja osakkeenomistaja (mutta lainaksi Svenssonilta). Henrik Ramsay’lta tiedot. Lähetystöön Tukholmassa tarvittaisiin lähettiläs, lähetystöneuvos & sihteeri, attashea – oikea, nyt Aschan ja Pohjola ovat harjoittelijoita. Asetuksen mukaan ei ole attaseaa. (15 kuukauden aikana 1934—35 oli 6 eri attasheaa henkilöä). Tarvitaan oikea attasea, jotta lähetystöneuvos voi tehdä tärkeämpiä asioita. Lisäksi puhtaaksikirjoittajanainen. Nyt liiaksi työtä naisilla. Silloin voidaan konsulaatti pitää. Jos siirretäisiin pois, vähenee tulot yli 1.000 kruunua kuussa. Pääkonsuliksi Tirehtööri Axel Wenner-Gren. Ryti & Kahma tuntee ja Walden.
5/1 ’37 päivälliset Sandlerin luona. Koko diplomaattikunta. Kirjava joukko.
8/1 ’37 Olen jatkanut käyntejäni diplomaattien luona. He vastaavat. Ridicule! Diplomaateille
de carrières on kaksi suurta vaaraa, jotka uhkaavat heidän henkistä kehitystään: a) On luettava paljon sanomalehtiä. b) Representatio. Tämä vie ajan ja harrastukset. Painaa alas.
9/1 ’37 Gripenberg Lontoosta luonani Suuruksella. Kertoi
1. Englantilaiset ei pelkää bolshevikkejä. Luulevat Wenäjän kehittyvän kapitalistiseen suuntaan ja haluavan vain rauhaa.
2. Englantilaiset pelkäävät saksalaisia. Luulevat, että Saksa hyökkää Tshekkoslovakian päälle.
Eden kysynyt saksalaisilta mitä he – “tyytymättömät” – tahtovat, mutta saksalaiset ei antaneet
vastausta.
3. Englanti ei anna meille muuta kuin diplomaattista apua. Aseellista tukea ei muille kuin
Hollannille, Belgialle ja Ranskalle. Mutta jos Kansainliitto antaisi tuomion esimerkiksi Wenäjää vastaan sen hyökätessä Suomen kimppuun, niin silloin ehkä Englanti voisi tehdä jotakin
muutakin meidän hyväksemme.
4. Gripenberg sanoi käyvänsä joka viikko puhelemassa sen ulkoministeriön virkamiehen
kanssa jolle kuuluu pohjoismaat.
12/1 ’37 Tänään valtiopäivien avajaiset. Juhlallista! Eilen 11/1 ’37 päivällisillä johtaja Torsten Hirnadin luona. Myöhemmin tuli Wenner-Gren. Kysyin häntä pääkonsuliksi. Hän valitti,
että on paljon matkoilla, mutta lupasi antaa vastauksen ennen lähtöään 13/1 ’37
12/1 Wenner-Gren ilmoitti kirjallisesti, että ei voi ottaa vastaan.
17/1 ’37 Talvela ja Grandell luonani. Grandell kertoi:
1. Yhteistoiminta Suomen ja Ruotsin yleisesikuntien välillä hyvin läheinen. Puolustustarpeiden koordinatio on hyvässä käynnissä.
2. Suomessa esimerkiksi: ruutia tarvitaan 1 200 000 kiloa (kuukaudessa – päivässä?). Suomen
tehtaan valmistus on 20 000 kg. Siis ei mitään.
3. Sopimuksia ei Ruotsin hallituksen taholta voida saada. Koetettava saada yhteistoiminta niin
läheiseksi kuin mahdollista. Se ehkä vaikuttaa sitten ratkaisevasti. Nyt päätyö yhteisissä komiteoissa. Suomen komitea aikoo saada neuvottelut Ruotsin komitean kanssa myös sotatarpeista. Ruotsin puheenjohtaja kenraali Åkerman kannattaa sitä menettelyä. Myös Sandler näyttää olevan samalla kannalla.
4. Kenraali Åkermanin mielipide on, että Ruotsi ei [ryhdy] sotaan Suomen puolesta. Se olisi
Suomellekin paras. Jos Ruotsi [liittyisi] muodollisesti sotaan Wenäjän kanssa, niin Wenäjä
voisi hävittää Ruotsin sotatarvetehtaat. Mutta jos Ruotsi on erillään, voi se avustaa Suomea
sotatarpeilla. Se on Suomellekin paras.
18—20/1 ’37 olin Helsingissä. Kävin Holstin, Kivimäen, von Heidenstamin ja Presidentti Svinhufvudin luona ynnä Oksalan luona. Puhuin Oksalan ja Svinhufvudin kanssa siitä, että Talvela tulisi sotilasasimieheksi Tukholmaan. Svinhufvud myös mukana asiassa. Oksala myös sitä mieltä, että vanhempi ja kehittyneempi upseeri pitäisi tulla sinne, mutta luuli, että Talvelan nimittäminen heti tekisi armeijassa omituisen vaikutuksen. Talvela lupasi kirjoittaa minulle asiasta. Sovin Honkajuuren kanssa, että KOP ostaa Talvelan filmiosakkeet ainakin parista (200.000 mk) ehkä maksaa enemmän.
29/1 ’37 Palasin 21/1 ’37 Tukholmaan lentokoneella. 25/1 ’37 pidin esitelmän Samfundetinlounaalla Grand Hotellissa. Läsnäolijat olivat tyytyväisiä esitelmään. Monet komplimentteerasivat, m.m. E. Linder. Svenska Dagbladet julkaisi 26/1 laajan referaatin ja väliartikkelin,joka ei ollut hullumpi. Samana päivänä 26/1 Upsala Nya Tidning sisälsi esityksen johdosta pahan hyökkäyksen minua vastaan. Kuvaavaa: Olin sanonut m.m. “den finskspråkiga bildningsprocessen varit av fullkomligt avgörande betydelse för hela Finlands existens.” U.N.T sanoo sen johdosta: “Påståendet tillhör de diskutabla.” – – (Tosiaan hirmuinen käsitys!) – – (Muuten käsitys suomalaisesta Suomesta on täällä kovin hämärä johtuen m.m. siitä, että täällä ei voida seurata suomenkielisiä lehtiä ja muuta, mitä suomenkielellä kirjoitetaan.) 28/1 ’37 Stockholms Tidningenissä hyvä kirjoitus kirjoitus Upsala Nya Tidningiä vastaan.
29/1 ’37 U.N.T. vastasi Stockholms Tidningenille. Koetti peräytyä niin paljon kuin sanomalehti yleensä voi. 28/1 ’37 Helsingin Sanomissa naseva vastaus U.N.T:lle.
29/1 ’37 kirje P.E. Svinhufvudille. Arvoisa veli, Olen tänne palattuani ollut kuin “hullun myllyssä”. Ensin esitelmäni Samfundet Sverige-Finlandissa. Sitten veroilmoitus ja ehdotus Ruotsin Akatemialle Nobel-palkinnosta Sillanpäälle. Nyt vasta ehdin kirjoittaa asiasta, joka koskee sotilasasiamiestä täällä. Sain joku päivä sitten översti Talvelalta kirjeen, josta siteeraan seuraavat kohdat: “’Eiliseen – – edustaa.” Pyydän Sinua ajattelemaan asiaa sekä erittäin sitä, miten se saataisiin järjestetyksi. Olen yhä enemmän edelleen sitä mieltä, että olisi Talvela olisi saatava tänne. Helsingin Sanomista ole kaiketi lukenut pääasiat esitelmästäni sekä siitä johtuneet jälkipuheet. Esitelmä oli niin maltillinen ja varovainen, että en ymmärrä, miten Upsala
Nya Tidning voi siitä ottaa aiheen törkeään hyökkäykseen minua vastaan. Läsnäolevat ruotsalaiset komplimentteerasivat minua puheestani. Mutta kyllä täällä on paljon tekemistä, ennen kuin Suomen olot oikein ymmärretään. Tärkeää on, ettei yliopistoasiassa pahasti sotketa suhteita. Se näkyy olevan kovin arka asia erityisesti myös suomalaisten miesten piirissä. Kun yliopistoasiasta, ottaen huomioon eduskunnan kokoonpanon, tuskin voi syntyä lakia, niin eikö olisi parasta antaa koko jutun olla sinänsä. Suomalaisuus menee kyllä ilman uusia lakeja vuosi vuodelta eteenpäin. Pyytäen esiintuomaan kunnioittavat terveiseni arvoisalle Rouvallesi olen
vanhassa ystävyydessä Sinun JKP.
30/1 ’37 Päivällisillä Tarjanteella. Kanslirådet Nyman sanoi nykyisen sosialidemokraattisen hallituksen olevan hyvän ja kaikkein parhain. Se on oikeistolaistenkin mielipide. Sosialidemokraattien johtajat ja ammattiyhdistyksen johtomiehet ovat hyvin järkeviä. Wallenberg on Hanssonin kanssa hyvissä väleissä. Ylipäänsä Ruotsissa sosialistit ja porvarit ovat hyvissä suhteissa keskenään. Jos oikeisto tulisi valtaan, pahenisi olot. Työriidat ym. alkaisi. Huomautin, että oikeisto- ja liberaalit puolueet ovat siten tarpeettomia, johon Nyman vastasi, että ne ovatkin tarpeettomia ja kentiesi katoavat pois.
1/2 ’37 Pääministeri Kalliolle: H.V. Olen tänään kirjoittanut lyhyen raportin täkäläisestä yleisestä mielipiteestä ja suhtautumisesta Suomeen. Olen siinä m.m. kajonnut yliopistoasiaan, kun U.S. lehdistä olen lukenut sen asian olevan hallituksessa valmistelun alaisena. Näiden rivien tarkoituksena on toistaa se, mitä käydessäni luonasi ennen tänne lähtöäni esitin. Ei voi välttää, että yliopistoasia täällä on kovin vaikuttava Kuninkaasta ja kruununprinssistä alas asti. Sen olen jo selvästi huomannut. Tietysti meillä on laillinen oikeus ratkaista se laillisessa järjestyksessä niin kuin parhaimmaksi katsomme. Mutta ruotsalaisilla on myös oikeus antaa ystävyytensä kenelle tahtovat. Mitä suomalaisuuden asian menestys vaatii, se on luonnollisesti tehtävä. Mutta mikäli suomalaisuuden asia ei vaadi, siinä voimme olla myötämielisiä. 4 à 5 ruotsinkielistä professoria enemmän tai vähemmän, mitä se merkitsee? Pelkään että 10 à 12 ruotsinkielistä professoria ei vie hyvään tulokseen. Se on liian vähän. Sitä paitsi: Kuten keskenämme oli puhe, eduskunnan nykyisessä kokoonpanossa ei asiasta nähtävästi voida saada lakia. Jompi kumpi puoli äänestää asian lepäämään. Eikö näin ollen olisi paras antaa koko asian olla sillänsä – lukuunottamatta joitakin pienempiä muutoksia kielilakiin? Suomalaisuus
menee kyllä eteenpäin omalla painollaan ja olosuhteiden voimalla, niin kuin se on mennyt
koko itsenäisyyden aikana.
1/2 ’37 Kirjoitin myös Holstille yliopistoasiasta sekä Talvelalle (jotta puhuisi Niukkaselle).
1/2 ’37 Kävin Kenraali Åkermanin luona, joka on puheenjohtaja i Rikskommissionen för ekonomiska försvarsberedskap. Åkerman sanoi:
1. Suomen puolelta ei pidä odottaa liikaa apua puolustukseen nähden. Sosialidemokraatit on
puolustusystävällisiä pelosta nazi-Saksaa kohtaan, mutta eivät pelkää bolshevikki-Wenäjää.
Asema on sen vuoksi kompliseerattu.
2. Myös muissa piireissä ei ymmärretä vaaraa Wenäjän taholta. Åkerman kertoi keskustelusta
joku vuosi sitten hänen ja erään oikeistolaisen johtajan välillä. Åkerman sanoi: Jos Wenäjä hyökkää Suomen kimppuun, niin mitä sitten on meidän tehtävä? Wastaus: “Ja, frågan är för närvarande ej aktuell.” Wähän ajan perästä: “Muuten Wenäjän raja on ennenkin yli 100 vuoden aikana kulkenut pitkin Pohjanlahtea.”
3. Tärkein lähtökohta on ehdoton neutraliteetti – sen puolustaminen.
4. Ruotsin yleisen mielipiteen muodostuminen sotatapauksessa riippuu av spelöppning. Jos
asema on niin, että Suomen sosialistit pyytävät apua Ruotsista, niin Ruotsin sosialidemokraatit auttavat. Hansson ainakin ja hän saisi kansan mukaansa. Oikeistolaiset ei.
5. Sandler on yhteistoiminnan puolella, mutta hänellä ei näy olevan vaikutusta riittävästi.
Wahvat miehet ovat Engberg, Möller ja Sköld ja ne ei ole asiasta intresseeriittuja.
6. Bundeförbundet. Bramstorp on melkein sosialisti, ei ole intresseerattu. Westman ja Wahlin
ovat intresseerattuja. Sotaministeri Nilsson ei tahdo mennä yli 1936 vuoden puolustuspäätöksen.
7. Asiat Rikskommissionissa menee hitaasti. Teollisuutta ei voi saada nopeasti lisäämään tuotantoaan. Kestää 2 vuotta ainakin. Sitä paitsi tarvitaan valtion garantia, ennen kuin teollisuus uskaltaa ryhtyä uusiin asioihin. Myöhemmin Åkerman soitti, että paperit oli saapuneet, niin että komiteain yhteinen kokous voi olla helmikuun ensipuoliskolla.
3/2 ’37 olin Riksmarskalk Wennerstenin luona puhumassa Suomen pääkonsulin paikan täyttämisestä (Wennerstenin ominaisuudessa Tukholman kauppakamarin puheenjohtajana.) Minulla oli seuraavat neljä nimeä: 1. Bergengren, 2. direktör Viking Johnsson, 3. direktör Nordenson (Liljeholm), 4. direktör Holm. Wennersten sanoi Bergengrenin asuvan vakituisesti Boråsissa. (Sen vuoksi pyhin hänen nimensä pois.) Kaikki muut kolme nimeä ovat fina namn – hyviä, jos ottavat toimen vastaan. Tarjanteen kanssa keskusteltiin. Epäilin tokko näin suuret
pomot ottaa vastaan pääkonsulin virkaa. Puhun Handelsbankin herrojen kanssa ja sondeeraan. Ellei saada tällaisia pomoja, niin ehkä Lindvall pääkonsuliksi ja Salmonsson konsuliksi. Harkittava.
6/2 ’37 Ministeri Oksala. Pyydän saada palata kysymykseen Tukholman sotilasasiamiehestä. Olen saanut tietää, että Sinä vastustat eversti Talvelan kandidatuuria, koska hän on ollut viime aikoina aktiivisesti mukana politiikassa, ja että olisit saanut keskustelustamme sen käsityksen, että minäkin tämän syyn hyväksyisin. Se on kuitenkin joku väärinkäsitys. Minä en tälle väitteellesi pannut painavampaa merkitystä. Merkitsin keskustelustamme muistikirjaan seuraavasti. “Oksala myös sitä mieltä, että vanhempi ja kehittyneempi upseeri pitäisi tulla sinne (Tukholmaan), mutta luuli että Talvelan heti nimittäminen tekisi armeijassa omituisen vaikutuksen.” Talvelan toimintaan politiikassa wastasin, että en osaa arvostella, mitä asiasta armeijassa ajateltaisiin. Mutta tuo Talvelan toiminta politiikassa ei mielestäni voi olla esteenä. Sillä Talvela on koko ajan kannattanut sitä suuntaa, mikä hyvin sopisi toimintaan täällä. Hän on aina esiintynyt maltillisen kannan puolesta. Olen edelleen asiata paljon ajatellut, ja luulen Talvelan erittäin hyvin soveltuvan tänne ja toivon hartaasti, että asia voisi järjestyä. Jos Talvela tosiaan saataisiin jättämään nykyinen hyvätuloinen ja varma paikkansa ja palaamaan puolustuslaitoksen palvelukseen, olisi se voitto. Wiinan myyntiä kykenee moni muukin hoitamaan. Jo se seikka, että Talvela jättäisi nykyisen paikkansa ja palaisi huonosti palkatulle, mutta maan kannalta tärkeämmälle alalle, johon hän on erikoisesti valmistunut, on hyvä todistus hänestä. Muuten on aivan välttämätöntä saada tänne sotilasasiamieheksi sellainen mies, jolla on käsitys siitä, mihin sotilaspolitiikassa pyritään ja mikä kulloinkin on kysymyksessä ja joka on puolustuslaitoksen ylimmän johdon kanssa sellaisessa suhteessa, että hänen kanssaan voidaan salaisimmistakin asioista neuvotella ja joka lähettilään kanssa voi näistä suurista asioista keskustella. Waikeudet tuloksien saamisessa ovat täällä suuret. Olen huolissani yliopistoasian vuoksi, joka mainitaan olevan hallituksessa esillä. Toivon Sinunkin puolestasi koettavan vaikuttaa siihen niin, että yhteistoimintaa erikoisesti myös puolustuksen alalla ei pahemmin häiritä. Olen kirjoittanut siitä raportin sekä kirjeet Kalliolle ja Holstille. JKP.
6/2 ’37 Holsti soitti.
1. Lähtee tänä iltana Moskovaan. Toivoo että Ruotsissa tämä matka ymmärrettäisiin. Lupasin
maanantaina puhua uudestaan Sandlerin kanssa. Helsingin Sanomissa tänään kaksimielinen
kirjoitus!!
2. Pyysi puhumaan Erichin asiasta. Sanoin puhuvani maanantaina. Ilmoitan Kivikoskelle.
3. Holsti palaa perjantaiaamuna Moskovasta.
4. HOLSTI: Mille kannalle Uusi Suomi. Kehoitin vaikuttamaan Rantakarin kautta.
6/2 ’37 Holsti soitti uudestaan.
1. Heidenstamille soitettu Sandlerin puolesta, että Munch, Köpenhaminasta oli kertonut, että Thesleff, Suomen lähettiläs Köpenhaminassa oli käynyt Munchin luona ja Holstin kirjeen ja promemorian johdosta pyytänyt m.m. Tanskaa tekemään virallisen demarchin Moskovassa tukeakseen Suomen valituksia m.m. Inkeriläisten ja Karjalaisten ym. asiassa (myös Suomen kalastajia koskevassa). Holsti sanoi, ettei hänen aikomuksensa ollut se, vaan Thesleff mennyt liian pitkälle. Holsti tarkoittaa, että eri maiden lähettiläät saisi käsityksen Suomen ja Wenäjän välisistä suhteista ja m.m. siitä, että meillä on syytä katsoa, että Tarton rauhansopimuksia ei
ole noudatettu, ja että mahdollisesti ulkovaltain lähettiläät tilaisuuden sattuessa esimerkiksi päivällisillä y.m. tilaisuuksissa lausuisivat tyytyväisyytensä ja toivonsa, että Suomen ja Wenäjän väliset irritatiomomentit voitaisiin poistaa ja siten antaisivat kannatuksensa Suomen ulkoministerin pyrkimyksille. PM oli vain informativisessä tarkoituksessa lähetetty.
2. Holsti ilmoitti, että Holma juuri soitti käyneensä Delbos’in puheilla, joka oli lausunut tyytyväisyytensä Holstin matkaan ja antavansa Ranskan ambassadöörille toimeksi saattaa tämän Sovjetin ulkoministeriön tietoon samalla ilmaisten toivomuksen, että Wenäjän puolelta näytettäisiin hyvää tahtoa Suomen ja Wenäjän välisten riitaisuuksien selvittämiseksi. Suurvalta voi näin sanoa. Mutta Holsti ei odota, että pienet sanoo samaa.
3. Gripenberg oli ollut Foreign Officessa. Eden oli lausunut tyytyväisyytensä Holstin matkaan, vaikkei se heti tuottaisikaan näkyviä tuloksia.
4. Holsti sanoi, että voin Sandlerille sanoa, että Thesleff oli mennyt liian pitkälle. Sandlerille voi myös ilmoittaa, mitä edellä 2 ja 3 kohdassa on mainittu.
6/2 ’37 Kenraali H. Österman, Helsinki. Rohkenen vaivata näillä riveillä Teitä Herra kenraali, asiassa, joka koskee sotilasasiamiehen virkaa täällä Tukholmassa. Kuten Herra Kenraali ehkä on kuullut, olen jo ennen tänne tuloani ollut sitä mieltä, että olisi välttämätöntä tänne nimittää sotilasasiamieheksi kehittynyt ja kokenut sekä arvovaltainen mies, joka on selvillä siitä, mihinsotilaspolitiikassamme kulloinkin pyritään ja mikä kulloinkin on kysymyksessä, ja joka on puolustuslaitoksen ylimmän johdon kanssa sellaisessa suhteessa, että hänen kanssaan voidaan salaisimmistakin asioista neuvotella ja joka myös lähettilään kanssa voi näitä asioita miettiä ja niistä keskustella. Sotilasasiamiehen nimitys ei tietystikään ole minun asiani. Kysymys on kuitenkin myös Tukholman lähettilään kannalta tärkeä ja sen vuoksi en ole voinut olla sitä ajattelematta. Omasta puolestani pitäisin eversti Talvelaa hyvin sopivana – niinkuin Herra Kenraalin tietoon kentiesi on tullut. Tavatessani Helsingissä käydessäni tasavallan Presidentti Svinhufvudin ja puolustusministeri Oksalan mainitsin heille tästä käsityksestäni. Olen asiasta myös Presidentti Svinhufvudille kirjoittanut. Nyttemmin olen saanut tietää, että ministeri Oksala on huomauttanut, että Talvela olisi sen vuoksi vähemmän sovelias, koska hän on ollut mukana politiikassa ja että hän olisi saanut sen käsityksen, että minäkin olisin myöntänyt tämän syyn päteväksi. Se on kuitenkin väärinkäsitys. Keskustelussa Oksala kyllä viittasi m.m. tähä väitteeseen, mutta siihen minä en osannut kääntää huomiota. Talvelan poliittinen toiminta on aina kulkenut sillä linjalla, joka hyvin soveltuisi hänen toimintaansa täällä. Ministeri Oksala, joka oli yhtä mieltä kanssani siitä, että kehittyneempi ja kokeneempi upseeri olisi saatava tänne, teki keskustelussa myös sen huomautuksen, että Talvelan nimittämistä heti Tukholmaan kentiesi ei ymmärrettäisi armeijassa. Tähän vastasin, että en osaa arvostella, mitä asiassa armeijassa ajateltaisiin. Jos Talvela tosiaan saataisiin jättämään nykyisen hyvätuloinen ja varman toimensa ja palaamaan puolustuslaitoksen huonosti palkattuun palvelukseen, olisi se arvatenkin voitto ja hyvä todistus Talvelasta. Toivoisin sen vuoksi hartaasti asian järjetyvän positiiviseen suuntaan. Pyytäen anteeksi, että täten vaivaan Herra Kenraalia. Olen lämpimin tervehdyksin ja suurimmalla kunnioituksella JKP. PS Samalla kertaa tämän kanssa olen asiasta kirjoittanut ministeri Oksalalle.
Samana päivänä kirje Talvelalle.
8/2 ’37 Sandlerin luona Holstin Moskovan matka. Esitin Holstin toivomuksen. Sandler sanoi jo ennen lähtöään puhuneensa Madame Kollontaylle ja lausuneensa Ruotsin tyytyväisyydellä näkevän Suomen hallituksen pyrkimykset saada väärinkäsitykset Suomen ja Wenäjän välillä poistetuiksi ja välit parannetuiksi ja että senvuoksi Holstin matka nähdään Ruotsissa mielihyvällä. Genevessä Sandler oli puhunut samaan suuntaan Litvinovin kanssa. Ja edelleen lähettänyt sähkösanoman Ruotsin lähettiläälle Moskovassa Gyllenstjernalle. Oli siis tehnyt kaiken mitä Holsti tarkoitti. Sandleria ja Munchia oli epäilyttänyt Thesleffin esitys erikoisesta demarchesta, joka tarkottaisi nordiska staternas ställningstagande till Dorpatfreden, som de ej känna. Selitin erimielisyyden aiheet Suomen ja Wenäjän välillä. Erityisesti karjalaisten ja inkeriläisten asian. Sandler kysyi, oliko tässä asiassa Holstin aikomus saada uusi sopimus aikaan Wenäjän kanssa vai keskustelu Tarton sopimusten täytäntöönpanosta. Lausuin viimemainitun alternatiivin olevan kysymyksessä. Erityisesti on – sanoin – deporteeraukset vaikuttaneet pahasti Suomessa.
SANDLER: Deporteeraukset ovat kai lopussa, koska raja-alueella kaikki on deporteerattu.
12/2 ’37 Olimme päivällisillä Marc Wallenberg vanhemman luona. Prinssi Carl + Ingeborg oli siellä ja korkeita vieraita. Tanskan lähettiläs Reventlow oli myös. Kreivi Bonde, Allin kavaljeeri, puhui mm. Suomen kielestä yliolkaisesti (“mitäpä sillä tehdään?”) viitaten onnettomaan kaupunkien nimiä koskevaan määräykseen (ruotsinkielisessä tekstissä Turku pro Åbo jne).
15/2 ’37 Majuri Puomi kertoi käydessään luonani joku aika sitten, että oli kuullut Saksassa
sotilaspiireissä ajateltavan sitä mahdollisuutta, että Saksa ja bolshevikki-Wenäjä vielä liitoutuisivat keskenään
16/2 ’37 Ruotsalaisten kopeus. Esimerkkejä.
1. Ruotsin Social-Demokraten sisälsi Suomen viikon aikana 18/4 ’36 m.m. seuraavaa: “Sta’n är full av finnar. – – och signaturen måste bekänna att han för sin del nästan bättre förstod den spanska, som talades av Mexikos nye minister än den svenska, som talades av finska riksdagens förste vice talman Hakkila.” (Hävytöntä!!)
2. Justitierådet Bagge’n tyhmä väite: “inte kan det finnas finskspråkig kultur”.
3. Joku oli täällä kysynyt, “puhuuko Erich myös suomea?”
4. Lagerträdin huono käännös (Svinhufvudin juhlan yhteydessä) ja sen arvostelu. Tosin karkein oli Svenska Pressenin.
5. Suomalaisten upseerien loukkaus. Oli käyneet Boforsissa. Paluumatkalla Tukholmassa jossain ravintolassa soitettiin Sibeliuksen Finlandia. Wiereisessä pöydässä istuvat ruotsalaiset
sanoivat kovalla äänellä: “Finnarna äro ett utskottsfolk.” (Finlandian jälkeen!!). Suomalaiset
upseerit katsoivat ne ulos.
Eilen 15/2 ’37 valittiin Kallio Presidentiksi sosialistien manöverien kautta. Surkea vaali!
Svinhufvud oli saatavissa ja häntä ei huolittu!
17/2 ’37 Luonamme suuruksella Ruotsin rikskommisionen för ekonomiska krigsberedskapin
(kenraali Åkerman puheenjohtajana) ja meidän komitean edustajat (H. Ramsay ym). Grandell
kertoi:
1. Sandler sanonut, että pitää vuoden kuluessa saada tuloksia. Enempää ei ole aikaa. (Grandell
katsoi, että Sandler pelkää sotaa.)
2. Grandell oli Suomessa puhunut agraarien kanssa yliopisto- ja kieliasiasta. Agraarit sanoneet, että kieliasiaa eivät uhraa pohjoismaisen orienteerauksen vuoksi. Jos on tarve, niin pohjoismaisesta orienteerauksesta luopuvat.
3. Grandell puhunut ystäviensä kenraalistaabin ruotsalaisten upseerien kanssa. He kaikki sanovat, että jos kieliasia ratkaistaan pahasti, heidän kaikki pyrkimyksensä yhteistoimintaan
Suomen kanssa raukeavat.
18/2 32 Päivälliset Lagercrantzilla. Professori Heckscher läsnä. Intressantti keskustelu. Se hirmuinen vaara, joka uhkaa Wenäjältä ja Saksasta tekee, että Heckscherin mielestä ei voi pitää kiinni kovin periaatteista, vaan esimerkiksi hyväksyä Ruotsissa nykyinen koalitio sosialidemokraattien ja bondeförbundetin välillä. Woidaan sen kautta säilyä järkytyksiltä.
Ruotsissa on vahva ammattiyhdistys, sen kautta työväki saavuttaa paljon eikä tarvita lainsäädäntöä. Suomessa ei ole ammattiyhdistyksiä niin paljon. Sen tähden Suomessa tarvitaan kentiesi enemmän lainsäädäntöä.
Ruotsissa ei enää katsota talonpoikien aseman vahvistamista yhteiskunnassa vakavuuden vuoksi välttämättömäksi. Se kanta on vanhanaikainen. Talonpojat ovat nyt usein rabulisteja, kuten teollisuustyömiehet 20—30 vuotta sitten.
22/2 ’37 Kun minä ja jotkut muut ylioppilaat aikanaan olimme kieliasiassa maltillisia, kehotti radikaalit meitä lukemaan Lillen Nya Presseniä. Silloin kyllä tulemme radikaaleiksi vakuutettivat he. Ja se olikin oikein sanottu. Kyllä tuli radikaaliksi kieliasiassa, kun luki Nya Presseniä. Nyt on sama asianlaita sosialismiin nähden. Kun lukee Suomen Sosialidemokraattia ja ruotsalaisia sosialistilehtiä (esim. nykyisestä Presidentinvaalista, jossa Svinhufvud syrjäytettiin) niin kyllä tulee aivan “reaktionääriksi”. Niin räikeitä – aivan törkeitä – ja vääriä nuo kirkjoitukset ovat.
2/3 ’37 Johtaja Lindvall luonani. Lupasi konsuliksi: Ei oikeastaan kuulu mihinkään puolueeseen, mutta äänestää oikeiston kanssa paitsi viime vaaleissa bondeförbundetia. Ruotsin sosialistit ovat hyvin försvarsvänliga. M.m. eräs, joka – – on nyt Dalan Sosialidemokraatin toimittaja. Agiteeraa kovasti puolustuksen puolesta.
13/3 ’37 Lensin Turkuun 6/3 ’37. Samana päivänä Keskuskauppakamarin vaalikokous. Pidin
esitelmän suurimmaksi osaksi vapaasti. Illalliset Turun Kauppakamari.
7/3 Kokous jatkui. Turun kaupungin suurus. Junassa Helsinkiin.
8/3 Kokouksia koko päivän. Pankissa suuruksella.
9/3 Kl. 11 Presidentti Kallion luona. Kallio sanoi ei pyrkineensä Presidentin virkaan. Puhuimme Holstin matkasta Moskovaan. Hallitusasiasta. Kallio, samoin kuin minä, sitä mieltä, että sosialistit täytyy ottaa mukaan hallitukseen. Kallio sanoi kolmasti pyytäneensä Rytiä pääministeriksi. Hän oli kieltäytynyt. Kallio mainitsi Ståhlbergin ja Cajanderin ja Pehkosen. Ståhlberg tuskin suostuu. Pehkosta sosialistit vastustavat. Cajander näyttää paraalta. Puhuin Tukholman sotilasasiamiehen paikasta. Kehittyneempi mies tarpeen. Kallio kysyi, onko minulla kandidaattia? Wastasin Talvela. Kallio sanoi Talvelan olleen mukana upseerien lakkopuuhassa joskus. Lupasi ottaa asian esille. Kehoitin puhumaan Östermanin kanssa. Puhuin myös yliopiston asiasta samaan suuntaan kuin olin kirjoittanut hänelle.
Kl. ½ 1 söimme suuruksen Kämpissä Ryti, Kahma & minä. Vientiyhdistyksen asioista. Poistullessa Ryti selitti syyt kieltäymiseensä pääministerin paikasta.
Kl. 5 olimme (Alli, Annikki ja minä) Holstilla. Puhuin a) Sotilasasiamiehestä – Talvela. b)
Yliopistoasiasta. c) Lähetystön budjetista. Holsti sanoi, että komitea (Ryti, Holma ja ?) käsittelee lähetystöjen palkka-asiaa. d) Ulkoministeriön informatiotoiminnan tehostaminen. Holsti
lupasi ryhtyä asiaan. e) Ahvenanmaanasia.
MINÄ: Täytyisi olla sotilasasiamies, joka tuumisi sitä asiaa.
f) Sanomalehtitoiminnasta Ruotsissa. Kysyin tunteeko Georg von Wendtiä? Ei sanonut tuntevansa. Holsti kehotti tekemään ehdotuksen asiasta. g) Lindvallin konsuliasia. h) Holsti sanoi
minun voivan kertoa Moskovan matkasta sen, mitä oli kirjoittanut.
10/3 Kokouksia. Kokoomuspuolueen säätiö. Vientiyhdistyksen toimintavaliokunta. Rauma
Woodin yhtiökokous.
11/3 Lensin Tukholmaan. Kahden tunnin myöhästyminen – illalla Nordisk fest. Stauningin
puhe. Obs! Kvartetti lauloi suomalaisen kansanlaulun suomenkielisillä sanoilla.
12/3 Cajanderin hallitus nimitettiin. Sosialistit (5 paikkaa) ja maalaisliittolaiset (5 paikkaa)
olivat etukäteen sopineet paikkajaosta. Cajander otettiin pääministeriksi, kun suurpuolueet ei
sopineet siitä keskenään, kuka saisi. Huono menettely. Hallitusohjelman yliopistoasia on tyydyttävä.
14/3 ’37 Puolustusministeri J. Niukkanen, Helsinki. Aluksi toivotan Teille, Herra Ministeri,
onnea uuteen tehtävään, joka tosin ei ole Teille tuntematon. Pyydän saada vaivata Teitä asiassa, josta ennen olen puhunut silloiselle tasavallan Presidentti Svinhufvudille sekä ministeri Oksalalle ja Holstille sekä kirjoittanut kenraali Östermanille. Käydessäni äsken siellä puhuin asiasta myös nykyiselle Presidentti Kalliolle. Kysymys koskee sotilasasiamiehen tointa täällä. Nykyinen sotilasasiamies majuri Ehrnrooth, joka on neljättä vuotta täällä, poistuu tänä keväänä. Mielestäni on välttämätöntä saada tänne sotilasasiamieheksi kehittynyt ja kokenut sekä arvovaltainen mies, joka on selvillä – – (kts. kirjettäni Östermanille) – – hyvin sopivana. – –
Pyytäen anteeksi, että täten vaivaan Teitä olen suurimmalla kunnioituksella.
20/3 ’37 Keskustelin joku päivä sitten Procopén kanssa. Ahvenanmaan asia.
1. Tutkittava, onko Ahvenanmaan linnoittaminen välttämätön ja missä laajuudessa.
2. Mitä se maksaa? Kykenisikö Suomi yksin sen tekemään rahallisesti?
3. Yhteistyö Ruotsin kanssa linnoittamisessa. Rahallinen – muu yhteistyö.
4. Woiko Suomi ja missä rajoissa suostua yhteistyöhön Ruotsin kanssa? Ruotsin sotaväen
osuus rajoitettava. Miten? Ahvenanmaalaisten mieliala suomalaisten joukkojen tuomiseen..
5. Millaiset muutokset näissä tapauksissa tarpeen Ahvenanmaan sopimukseen? Procedere.
Wenäjän asema tässä asiassa. Kohtien 1 ja 2 selvityksestä riippuu, onko asiata otettava esille
Suomen puolesta.
20/3 ’37 Eilen kruununprinssin päivällisillä. Hauska ilta. Kruununprinssi puhui Presidentti
Kalliosta. Kallio näyttänyt prinssille meidän eduskuntataloa ja Kallio pitänyt “kauniin puheen” Arbogan valtiopäivien juhlilla. Prinssi pyysi viemään terveiset Kalliolle, jos pian matkustan Helsinkiin. Kruununprinssi kyseli hallituksesta, yksityisistä jäsenistä. Suuriko enemmistö eduskunnassa. Vastasin 143.
PRINSSI: Det är ägnat medföra stabilität i förhållandena.
Puhuimme myös yliopistoasiasta. Lausuin toivomuksen, että joko asia saadaan tyydyttävästi ratkaistuksi tai että olot jäävät nykyisen lainsäädännön pohjalle, joka ei ole ruotsinkielisille epäedullinen.
Puhuin myös Luulajan piispan Bergqvistin kanssa Suomea, jota Bergqvist oli oppinut Jällivaarassa ollessaan pappina 12 vuotta. Hauska mies.
23/3 ’37 Päivällisillä Ranskan ministerin luona. Puhuin Sandlerin kanssa Minä kysyin, mitä
Sandler ajatteli Stauningin puheesta Lundissa.
SANDLER: Tosin puheen muoto kärkevä, mutta kritiikki on Ruotsin ja Tanskan oikeistolehtien
puoluepoliittisista syistä toimeenpanema. (?!) Tanskan puolustusasiassa täytyy huomioonottaa sisäiset olot. Järjestettävä sen mukaan kuin on mahdollista. Stauning lausui tyytyväisyytensä försvarsberedskapkomiteojen työhön, joka on käynnissä. (Se näkyy Sandlerin mielestä
olevan tärkein.) Warsinaista puolustusliittoa ei ole kukaan ajatellutkaan.
Wiittasin, olisiko mahdollista saada joitakin vakuuksia – lupauksia – että tarpeen vaatiessa
s.o. strikte puolustustarkoituksiin saamme Ruotsista sotatarpeita.
SANDLER: Paras on, että jokainen maa itse valmistaa mahdollisimman paljon sotatarvikkeita. Boforsin yhteistyö Suomen uuden kanuunatehtaan kanssa on hyvä. Mitään kirjallista sopimusta ei Ruotsin hallitus ole valmis antamaan – siitä ollut ennen puhe, kanta ei muuttunut. Pääasia on, ettei aseteta esteitä pahoina aikoina tavaroiden (siis myös sotatarvikkeiden) viennille ulos Ruotsista. Paperipykäliin ei pidä luottaa, vaan todellisiin oloihin. (Tämä on kyllä oikein.)
Koskettelin Ahvenanmaan linnoittamisasiaa. Mainitsin sotilaiden m.m. Mannerheimin olevan sillä kannalla, että olisi ainakin pari saarta linnoitettava.
SANDLER: Onko Suomen hallitus tässä asiassa asettunut jollekin kannalle.
MINÄ: Ei ole käsitellyt tätä asiaa varsinaisesti. Luulisin omasta puolestani, että Suomen hallitus ei ole ottanut eikä ota asiaa esillekään, jos luulee, että ei ole mahdollisuuksia Ruotsissa sen
menestymiseen.
SANDLER: On valittava kahdesta vaihtoehdosta: a) Varustetaan kovasti koko saaret. b) Ollaan
kokonaan varustamatta – nykyisellä kannalla. Ruotsin hallitus on entisellä kannalla, että asiaan ei pidä koskea. Oli saanut sen käsityksen, että sama oli myös Holstin mielipide.
Huomautukseeni, että Sandler siis oli sitä mieltä, että asiaan ei ole koskettava, Sandler vastasi
myöntäen (että asia siis on näin)! Sandler sanoi tuntevansa Mannerheimin kannan. (Mannerheim oli käynyt Sandlerin luona viime vuonna.)
28/3 ’37 Nobelin palkinnot. Erich esittänyt usean kerran Sillanpäätä. Minä tänä vuonna samoin. Intriigejä ym. vähemmän miellyttäviä puolia Nobelin palkintojen jaossa. Tämä tekee ikävän vaikutuksen. (Tämä sopisi muistelmissa esittää.)
31/3 ’37 Procopé huolissaan kehityksestä Suomessa. Epätietoisuus Kallioon nähden. Hallituksen muodostaminen – Cajanderin – epäilyttävä menettely – että Kallio antoi asian mennä niin.
MINÄ: Se meni juuri niin kuin olin odottanut. Ei Kalliolta voi mitään itsenäistä menettelyä odottaa. Ryhmät päättää ja hän noudattaa.
Procopé kertoi myös, että Mannerheimiä ei huolittu Presidentin edustajaksi Englannin kuninkaan kruunajaisiin. Mannerheim oli tarkoituksellisesti sivuutettu. Procopé pelkäsi, että Mannerheim joutuu pois puolustusneuvostosta.
Obs! Amerikkalaisessa Current historyssä ollut esitys Suomen politiikasta ja Holstin puuhista. Referoitu Uudessa Suomessa (maaliskuun lopussa).
6.4.’37 Lentokoneessa Helsinkiin 3/4 ’37.
Toissa päivänä hallitus antoi esityksen yliopistolaiksi, 15 ruotsalaista professoria + lehtori j.n.e. Suomen ruotsinkielisten johtomiehet (ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja professori R. Furuhjelm, von Born, Eirik Hornborg) intervjussa Ruotsin lehdissä esittivät valittelujaan. Hufvudstadsbladet kirjoitti maltillisen artikkelin. Ruotsissa: Svenska Dagbladet kirjoitti huonon artikkelin. Stockholms Tidningen kirjoitti hyvästi samaan suuntaan kuin Hufvudstadsbladet (vielä paremmin). 3/4 Dagens Nyheter huonon artikkelin – pahasti. Upsala Nya Tidning ei aivan huonosti. Ellei Suomen ruotsinkieliset puoluejohtajat olisi antaneet signaalia, olisi Ruotsissa nähtävästi oltu rauhallisia ja tyytyväisiä. Social-Demokratenissa K. Wiik kirjoitti jotenkin hyvin. Näyttää siis siltä, että ylipäänsä asiasta selvittäisiin Ruotsissa suhteellisen hyvästi. Kenties ei tule suurempaa huutoa ja parkua.
4/4 tapasin Holstin, joka esitti ulkoministeriöiden konferenssin ohjelman 20—21/4. Kehoitin koettamaan toimia niin, että Suomen ruotsinkieliset ei agiteeraisi Ruotsissa. Lupasi koettaa Cajanderin kautta yrittää vaikuttaa. Kehoitin myös Sandlerille selittämään yliopistoasiaa. Holsti lupasi viedä hänen yhteyteensä sopivia henkilöitä (esim H. Suolahden). Edelleen kehotin keskustelussa Sandlerin kanssa, koettamaan johtaa asiat niin, että Ruotsin – samoinkuin Suomen – hallitus antaisi suostumuksensa siihen, että Suomen ja Ruotsin sotilasviranomaiset – yleisesikunnat – saisi ryhtyä yhteisesti neuvottelemaan puolustusta koskevasta yhteistoiminnasta ja tekemään sitä varten suunnitelmia (inclusive Ahvenanmaa). Holsti lupasi koettaa.
4/4 tapasin myös puolustusministeri Niukkasen, joka tuli luokseni Kämppiin. 1. Puhuin Talvelan nimittämisestä sotilasasiamieheksi. Niukkanen ei sanonut vastustavansa. 2. Niukkanen oli selvillä yhteistoiminnan käyntiinsaattamisesta Ruotsin kanssa maanpuolustuksen alalla erityisesti sotarvikkeiden saamisen turvaamiseksi. Puhui tarmokkaasti. Lausuin tyytyväisyyteni.
4/4 oli luonani kenraalit Österman ja Oesch. Puhuimme sotilasasiamiehestä.
4/4 vientiyhdistyksen kokouksen jälkeen päivällisillä läsnä Wäinö Tanner. Puhuimme paljon.
Sotilasasimies Talvela.
TANNER: Eikö hän ole IKL:läinen.
SELITIN: Ei.
TANNER: Pitää olla demokraatti erityisesti Ruotsissa.
Tanner kertoi pari vuotta sitten Kivimäen pyynnöstä käyneensä Tukholmassa keskustelemassa Hanssonin, Sandlerin ja Möllerin kanssa – he yht’aikaa Hanssonin kabinetissa – puolustusasiasta ja yhteistoiminnasta siinä. Sillä pantiin se asia alkuun. Kivimäki antoi Tannerille promemorian, josta Tanner lupasi minulle kopian. a) Puolustusliittoa eivät halua. Liian riskabeli. b) Yhteistoimintaa sotatarvikkeiden hankkimissa lupasivat, mutta ei mitään takeita ennakolta. c) Kysyivät eikö Suomen suhdetta Wenäjään voida parantaa ja saada hyviksi. Kehoittivat siinä suhteessa tekemään kaiken. Siis sama kanta kuin nytkin.Tanskan oikeiston johtaja Christmas Möller piti 5/4 Lundissa esitelmän “Danmark i Norden”. Puhui pääasialliseti kolmesta Skandinavian vallasta – Tanska, Ruotsi ja Norja. Tosin vähän Suomestakin, mutta näkyy ainakin Tanskan kannalta katsottavan Suomen olevan koko kaukana, ellei ulkopuolella.
11/4 ’37 Kirje Holstille. Wiitaten puhelinkeskusteluun palaan vielä, Kivikosken Tarjanteelle lähettämän kirjeen johdosta ja jotta ei jäisi väärinkäsityksille tilaa, mainitsemaani asiaan, mikäli koskee matkojani Helsinkiin. Sitten kun puoleeni oli käännytty ensi kerran joulukuussa 1935 ja asiasta oli pitkin vuotta 1936 keskusteltu, kirjoitin 18/7 ’36 Kivimäelle kirjeen, jossa lausun suostuvani lähtemään Tukholmaan m.m. seuraavilla ehdoilla. 1. (Koskee Kokoomuspuolueen asioita, joilla kuitenkaan ei enää ole merkitystä.) 2. “Että voin jäädä hoitamaan muita yllämainittuja toimiani (Keskuskauppakamarin puheenjjohtajan ja Vientiyhdistyksen puheenjohtajan sekä Pohjoismaiden yhteistyövaltuuskunnan puheenjohtajan toimia). Lisäsin: “Tulisin siis olemaan – – johdosta.” ja lopuksi kirjoitin: “Näet siis, – – kanssa.” Kivimäki katsoi näiden ehtojen olevan lähettilään viran kannalta merkityksettömiä. Tästä kaikesta täytyy minun edelleen pitää kiinni. Yllämainitut toimet ovat kaikki yleistä hyötyä tarkoittavia ja pääasiallisesti valtion kannattamia yhteisiä asioita. Ne ovat minun kohdaltani palkattomia,
myös pohjoismaisen yhteistyövaltuuskunnan puheenjohtajan toimi, sillä pieni palkkio kokouksilta ei ole mikään korvaus työstä, mikä erityisesti puheenjohtajan täytyy asiaan käyttää. Matkani kustannan itse ja ne tulevat minulle aika kalliiksi. Käytän lentokonetta – lento kestää 2 1/2 tuntia – ja esimerkiksi viime kerralla lähdin lauvantaiaamuna ja palasin maanantaiaamuna kl. 9, joten voin olla vielä Samfundet Sverige Finlandin lounaalla samana päivänä. Sitä paitsi ovat matkani vain hyödyksi nykyisessä toimessani. Wiime kerralla esimerkiksi sain
tilaisuuden keskustella Sinun, ministerien Niukkasen, Wäinö Tannerin ja Koiviston kanssa, ja
kenraalit Österman ja Oesch kävivät minua tapaamassa kotonani ja meillä oli pitkä keskustelu
yksinomaan viran alaan kuuluvista asioista. Tapasin myös eversti Grandellin, jonka kanssa
keskustelin niinikään vain virka-asioista. Että nämät matkat, jotka minulle ovat sangen rasittavia ja suurtöisiä, vähennettäisiin kesälomasta, ei tietysti tule kysymykseen. Ilmoitan myös jo etukäteen, että 6 viikkoa ei riitä minulle. Kylpeminen Bad Gasteinissa vaatii noin 4 viikkoa ja jälkikuuri noin 2 viikkoa ja matkat noin yhden viikon. Mutta siitä kirjoitan myöhemmin. Samalla kosketan uudestaan jo puhelimessa mainitsemaani asiaa, että kun Tarjanne on lomalla, pitäisi täällä olla joku nuori sijainen. En ole vuosikymmeniin ottanut osaa pienten juoksevien asiain hoitamiseen, enkä voi niihin nyttemminkään enää ryhtyä. Se olisi voimieni tuhlaamista.
Olen kirjoittanut näin suoraan, jotta asia ei jää epäselväksi. Lisään, että edellämainittujen ehtojen täyttäminen ei estä eikä vaikeuta lähettilään tehtävien suorittamista. Joku aika on minun tietysti täällä oltava, koska ei ole sopivaa muutaman kuukauden perästä ruveta lähettilästä muuttamaan. Sitten kun on kulunut niin paljon aikaa, että muutos “anständigtvis” saattaa tulla kysymykseen, palaan asiaan, jolloin voimme siitä neuvotella. Koska aina olen harrastanut ja edelleen harrastan yleisiä asioita, en tule tekemään vaikeuksia lähtemällä täältä ajattomalla ajalla pois, jos oloni ja työni täällä katsotaan yhteisten asioiden hoitamisen kannalta hyödylliseksi. Lienee paras, että annat Kivikosken lukea tämän kirjeen. P.S. Matkustan Helsinkiin 17/4. Palaan 18/4.
14/4 ’37 Linder luonani. Eversti Zilliacuksen intervju Allehandassa eilen. Linder oli siihen tyytymätön. Kun Zilliacus siinä puhuu “Samhörighetskänsla” niin Linder sanoi “ajankohta nyt hyvin epäsuotuisa puhua siitä”. Baromettern on nyt hyvin alhaalla (Yliopistoasian vuoksi). Ministeri Hannulan puhe valtiopäivillä. Tahtoo panna kuonokopan. (Samaa kirjoitti Svenska Dagbladet tänään.) Selitin asian oikean laidan ja että uusi laki ei juuri muuta nykyisiä oloja yliopistossa. Linder sanoi aitosuomalaisten metelin ja hyökkäysten vaikuttavan kovin pahasti.
MINÄ: Ei pidä aisuomalaisten vaikutusta liioitella.
Linder kysyi luulinko, että tulee rauha. Maalaisliittolaiset lehdet kirjoittavat vain, että tämä onväliaste yliopiston kokonaan suomalaistamiseen. (Samoin muutamat kokoomuslehdet.)
MINÄ: Agitation vuoksi puhuvat paljon mikä ei ole oikein – ylisanoja. Kun maalaisliitto on mennyt näin pitkälle, niin se on jo merkillistä. Kieliasialla ei esimerkiksi viime vaaleissa saatu juuri mitään aikaan.
Linder toivoi, että asia nyt ratkaistaisiin ja tulisi rauha. Mieliala Suomea kohtaan nyt hyvin painuksissa.
Kokoomuspuolueen lehdistö usein kirjoittaa idioottimaisesti. Esimerkiksi Lahti, jota Svenska Dagbladet siteeraa. Samoin Savo ynnä useat muut. Uusi Suomi on ollut suhteellisen rauhallinen. Ajan Suunta aivan vaahto suussa raivoaa. IKL puhuu Mannerheimistä edelleen korkealla [kunnioituksella]. Eikö Mannerheim voisi vaikuttaa IKL:ään kieliasiassa? Muuten koko “orienteeraus” pilaantuu. Samoin Mannerheimin pitäisi vaikuttaa myös kokoomukseen ja maalaisliittoon. Että saataisiin kielitaistelu loppumaan.
14/4 ’37, Intressi Suomea kohtaan Ruotsissa nojautuu seuraaviin pylväisiin ja samassa järjestyksessä on niiden voima.
1. Ruotsinkielisen kultuurin olemassaolo Suomessa. Se on voimakkain intressin ylläpitäjä.
2. Yhteinen historia.
3. Eräissä piireissä taloudellinen yhteistyö. Rajoittuu vain eräisiin osiin kansaa.
4. Suomen itsenäisyyden merkitys Ruotsille. Sen ymmärtää vain pieni osa: upseeristo ja osa oikeistolaisia. Yleinen käsitys: Suomen itsenäisyys on kyllä hyvä asia, mutta ei ole Ruotsille vitaalinen kysymys, Wenäjän raja on 100 vuoden aikana kulkenut pitkin Pohjanlahtea. Ruotsinkielisen väestön olemassaolo on Suomelle etu. Pitää yllä intressiä Ruotsissa, Skandinaviassa ym. mailmassa. Samhörighet ja samverkan ja hyvät suhteet saadaan Ruotsin kanssa vasta, kun ruotsinkieliset tositeossa ja vakavasti työskentelevät yhdessä suomenkielisten kanssa tässä asiassa. Sen vuoksi kieliasia saatava pois.
16/4 ’37 Baltian maat – Wiro ym. – pyrkivät kovasti hyviin väleihin Ruotsin kanssa. Korostavat alituiseen historiallisia seikkoja ja mitä vain voivat esiintuoda.
18/4 ’37 Eilen lensin Helsinkiin. Vientiyhdistyksen vuosikokous. Sen yhteydessä puhuin Presidentti Kalliolle m.m., että maalaisliiton lehtien ei pitäisi kirjoittaa yliopistoasiassa, että ratkaisu on provisorinen (kts Linderin sanoja). Kallio oli samaa mieltä ja sanoi siitä jo puhuneensa. Puhuin myös Holstin kanssa samasta asiasta, josta soitin myös tänään. Kehoitin edelleen Holstia puhumaan yliopistoasiasta Skandinavian ulkoministereille. Holsti sanoi järjestetyn niin, että Voionmaa ja Hakkila tulevat selittämään asiaa Sandlerille.
Tänään sain Linderiltä kirjeen yliopistoasiasta. Olen tänään edelleen puuhannut. Holstille luin Linderin kirjeen. Hän lupasi puhua Hannulalle huomenna, jotta maalaisliiton lehdet saataisiin kirjoittamaan oikein. Myös Rantakari lupasi puhua Hannulalle ja toimittaa kokoomuspuolueen lehdille ohjeita. Puhuin asiasta myös R. Waldenille ja Talvelalle. Talvela lupasi puhua Niukkaselle ja Kekkoselle. Waldenille ja Talvelalle puhuin, eikö voi Mannerheimin kautta koettaa vaikuttaa IKL:ään Ajan Suuntaan, ettei raivoaisi niin pahasti. Lupasivat puhua Mannerheimille.
Telefoneerasin kenraali Östermanille sotilasasiamiesasiassa. Hän ilmoitti, että Mannerheim
vastustaa Talvelan lähtöä Tukholmaan, koska tarvitsee hänet täällä. Uusi kandidaatti eversti Palojärvi ja everstiluutnantti Sundman. Österman painui enemmän Sundmanin puolelle. Talvela kannatti Palojärveä.
Eilen illalla istuimme Rantakari, Kalliala ja minä ja puhuimme kokooomuspuolueen asiasta.
21/4 ’37 Wäinö Tanner luonamme suuruksella rouvineen. Läsnä pääministeri Hansson, statsråden Pehrsson-Bramstorp , Möller ja Wigfors + Örne ja Albin Johansson. Pöydässä keskustelu ei tahtonut oikein kulkea. Suuruksen jälkeen keskustelin Bramstorpin kanssa. Hän otti puheeksi yliopistoasian. Minä lausuin, että esitys ei ole niin huono. Bramstorp kertoi sanoneensa Suomen ruotsinkielisille, att “ni har för stora anspråk. De finsktalande äro så mycket mera.”
23/4 ’37 Luonani yleisesikunnan ulkomaanosaston päällikkö eversti Svensson. Neuvotellut neljän vuoden kuluessa operatiivisia neuvotteluja Ruotsin yleisesikunnan kanssa (Grandell materiaalikysymyksistä). Svensson kertoi:
1. Nyt mieliala huono kieliasian vuoksi. Eversti Ehrensvärd sanoi, ettei itse yliopistoesityksen vuoksi, vaan sen kiihkon ja vihan vuoksi Ruotsia ja ruotsinkieltä kohtaan, mitä on esiintynyt. Itse ministerit puhuvat, että ratkaisu ei lopullinen, vaan provisoorinen. Erityisen huolestuttavaa suomenkielisen yliopistonuorison Akateemisen Karjalaseuran keskuudessa esiintyvä viha ja kiihko Ruotsia ja ruotsalaisuutta kohtaan. Ruotsissa paljon sellaisia, jotka katsovat, että isoloitu neutraliteetti on Ruotsille paras. Luovuttava yhteistoiminnasta Suomen kanssa.
2. Svenssonin mielestä pohjoismainen orientoiminen välttämätön, vaikka avustus Ruotsista olisikin vähäinen. Kuulumisemme pohjoismaisiin valtioihin vahvistaa asemaamme. Jotakin saamme Ruotsista, jos mieliala meitä kohtaan suopea. Meidän sanottava, että puolustamme puolueettomuuttamme kaikkia vastaan. Jos Wenäjä hyökkää päällemme, menemme Saksan kanssa Wenäjää vastaan. Saksa hyväksyy pohjoismaisen orientoimisen. Saksalaiset sanoneet Svenssonille, että se takaa paraiten rauhan Pohjolassa. Saksalaiset ei myöskään hyväksy niukkaa menettelyä ruotsinkielisiä kohtaan. Tämä kaikki olisi saatava IKL:n ja AKS:n tietoon.
3. Kehoitin puhumaan mielialan huonontumisesta Niukkaselle. Mannerheimille, että koettaisi vaikuttaa IKL:ään ja AKS:ään.
4. Neuvotellut Ahvenanmaan asiasta. Ahvenanmaan sopimusta vähän muutettava, niin että eteläraja pohjoisempaan, jotta Lågskär ja Kökar voidaan varustaa. Ovat myös suunnitelleet miten Ahvenanmaalle olisi sotaväkeä vietävä. Toistaiseksi esikuntien välisiä nämät neuvottelut. Hallituksille ei ilmoitettu. Erikseen sovittava, miten ilmoitetaan. Mutta suunnitelmat ei voi ruveta funktioneeraamaan, ilman että hallitukset – politiikka – antaa määräyksen.
5. On myös aikaisemmin neuvoteltu siltä varalta, että ruotsalaista sotaväkeä saataisiin Suomeen avuksi – (4 divisjoonaa).
6. Oli myös puhuttu Pohjois-Suomen ja Ruotsin asioista – kummituslennot.
7. Nämä asiat ovat kompliseerattuja, erittäinkin, kun Tanska ei suostu tiiviimpään yhteistoimintaan. Kehoitin Svenssonia Suomessa kertomaan, miten yliopistoasian yhteydessä esiintyneet ilmiöt ovat huonosti vaikuttaneet Ruotsissa.
25/4 ’37 Kenraali H. Österman. Olen vastaanottanut kenraalin arvoisan kirjeen 16/4, josta kiitän. Olen miettinyt sotilasasiamiehen paikan täyttämistä koskevaa asiaa. Puheenaolevista ehdokkaista tunnen jonkun verran, mutta en paljoa, eversti Palojärveä. Evl. Sundmania en tunne mieskohtaisesti, mutta jonkun verran par la renommée. Minun on tietysti vaikeata asiata tarkemmin arvostella, mutta edellyttäen, että ev. Palojärvi kuuluu ensiluokkaisiin miehiin, kuten Herra Kenraali kirjeessä mainitsee, luulisin hänen, ev Palojärven, olevan tälle paikalla sopivan. Jos siis hänen nimityksensä katsottaisiin mahdolliseksi, olisin omasta puolestani siihen tyytyväinen. Muuta en osaa tähän asiaan sanoa, vaan piirrän suurimmalla kunnioituksella. [JKP] P.S. Tämän kuun 29 ja 30 päivinä olen Helsingissä Pohjoismaiden yhteistyövaliokunnan kokouksessa.
27/4 ’37 Rudolf Walden luonani Tukholmassa. Keskustelimme kaksi tuntia. Holstista ei pidetä, luullaan hänen puuhaavan – ajattelevan – edelleen Balttilaista orienteerausta. Ei varma pohjoismaisen orienteerauksen edustaja. Latvian ulkoministeri Munters kävi Helsingissä juuri ennen Pohjoismaiden ulkoministerien kokousta?
Lordi Plymouth saapuu Helsinkiin. Vastakäynti Mannerheimin käynnille. Englannin hallitus ilmoittanut, että tulee. Wiikko sen jälkeen lehdissä tieto, että menee myös Baltian maihin. Miten selitettävä?
Walden huolissaan yliopistolain vuoksi. Olimme yhtä mieltä, että kokoomuksen menettely, kun äänesti kahdeksaa professoria oli puolustamaton – järjetön – edesvastuuton. Mannerheim alakuloinen. Ajattelee, mitä kannattaa yrittää yhteistoimintaa Pohjoismaiden kanssa, kun yliopistolain kautta asiat pilataan. Kekkonen oli Talvelalle sanonut olevansa edelleen aitosuomalainen. Walden ei ollut koskaan odottanut liikoja avustukseen nähden Ruotsista. Mutta 1918 saatiin melkoista apua. Vielä enemmän saadaan tulevaisuudessa, jos mieliala on hyvä. Kun Suomi luetaan Pohjoismaihin pitemmän aikaa, vahvistaa se asemaamme. Muuta orientoimista
ei ole ajateltavissa. Tämä on puoleettomuuden politiikkaa, ei vaarallinen, emme kuulu mihinkään valtaryhmään. Walden katsoi, että sotilasasiamies voisi olla ruotsinkielinen, jotta pääsee hyvin kaikkialle. Lähettiläs suomenkielinen. (Minä pidän myös suomenkielistä sotilasasiamiestä parhaana, jos on hyvä.)
MINÄ: Uusi Suomi ei julaissut Rantakarin alustusta puoluekokouksessa. Walden sanoi ei voivansa vaikuttaa mitään Penttiin. On koettanut, mutta ei mitään tulosta.
MINÄ: Sosialidemokraattinen hallitus (joka vallitsee) Suomessa hoitaa asiat. Yliopistoasia, pohjoismainen yhteistoiminta. Ellei olisi sosialidemokraatteja, niin meidät heitettäisiin ulos pohjoismaisesta yhteistoiminnasta. Sillä maalaisliittolaiset & Kokoomus – IKL toimivat niin, että edellytykset pohjoismaiselle yhteistoiminnalle häviää. Woimme siis olla kiitollisia, että sosialidemokraatit hoitavat asiat. Kokoomuspuolueen kanta sosialidemokraatteihin nähden on sen vuoksi uudestaan harkittava.
Walden oli sitä mieltä, että sotatarvikkeita on omassa maassa valmistettava ainakin kahden
kuukauden tarpeeksi. Siihen ym tarvitaan 300 miljoonaa vuosittain lisäksi viiden vuoden aikana.
29/4 ’37 Lensin Helsinkiin.
30/4 ’37 Aamulla soitti Presidentti Kallio. Sanoi yliopistoasiassa mielten rauhoittuvan pian. Kysyi mitä pidin hänen puheestaan ylioppilaille. Talvela ja Rantakari oli sitä hoitaneet – eversti Adlercreutz ollut täällä, ollut maltillisten ruotsinkielisten parissa. Saanut hyvän käsityksen – rauhoittuneet. Sen jälkeen toimittivat Kallion puheeseen rauhoittavan sävyn.
“Den store historiemakaren är – slumpen.”
5/5 ’37 Everstiluutnantti Adlercreutz luonani. Pitkä keskustelu. Toi terveisiä Mannerheimiltä.
Kysyin, millainen mieliala nykyään Ruotsissa Suomea kohtaan?
ADLERCREUTZ: Wiime tapaukset vaikuttaneet förlamande. Syksyn 1935 deklaration jälkeen
täällä yleinen tyytyväisyys. Mutta nyt katsotaan, että folkopinionen i Finland ei vastaa edellytyksiä hyvälle yhteistyölle. Suomenkielisen väestön keskuudessa ovilja ja avvoghet sekä ruotsinkieltä että itse Ruotsia vastaan. Tämä ilmaantuu eräissä julkaisuissa (Aitosuomalainen, Suomen Heimo ym.) sekä yksityisten henkilöiden taholta.
Yliopistoasia: Adlercreutzin kolme kohtaa: a) Lain sisältö: Yksityisillä lahjoituksilla ei saa
lisätä ruotsinkielisten professorien lukua. Tämä katsotaan ruotsinkieltä ja ruotsinkielistä kulttuuria kohtaan tähdätyksi määräykseksi. Selitin professorien lukumäärää ym. Cajanderin
eduskuntapuheen 27/4 nojalla. Wastaa nykyisiä oloja. Lahjoituksesta en voinut sanoa mitään
varmaa. b) Laki katsotaan provissor. Wiittasin Kallion puheeseen ylioppilaille. Adlercreutz ei
pitänyt Kallion puheesta. Wi hade önskat något att spinna på, men det fanns i talet ej sådant –
med undantag av frågor om lagens icke provisoriska karaktär. c) Hallitusmuodon 14 pykälä
on sivutettu. Selvitin asian Cajanderin puheen nojalla. (Adlercreutz huomautti myös, että
ruotsinkielen taidon puute suomalaisessa Suomessa on suuri este. Ei voida puhua keskenämme.)
ADLERCREUTZ: Psykologiset edellytykset täytyy olla, jos halutaan yhteistomintaa puolueettomuutemme puolustamisessa. Mitä avustusta Ruotsi voi ja tahtoo antaa Suomelle, on vaikea sanoa. Mutta välttämätön edellytys sille on suosiollinen mieliala kansassa.
Adlercreutzille, joka eräiden muiden kanssa on ajanut yhteistyötä Suomen kanssa, sanovat, että mitä kannattaa yrittää sitä, kun Suomessa ei suomenkielisen kansan keskuudessa ole psykoloogisia edellytyksiä yhteistyölle. Adlercreutz huomautti, että hän ja muut hänen työtoverinsa voivat joutua koomilliseen asemaan, kun yrittävät yhä, vaikka Suomesta ei tule välttämätöntä vastakaikua. Psykolooginen puoli on tärkeä, sillä ilman sitä ei Ruotsin kansaa saa asiaan mukaan.
HUOMAUTIN: Aitosuomalaisen yms. julkaisujen merkitystä ei saa yliarvioida. Suomessa ei ole
vihaa ja animositeettiä ruotsinkieltä ja ruotsalaista kulttuuria ja Ruotsia vastaan.
Kovin näkyi Adlercreutziin kuten Ehrensvärdiin vaikuttaneen m.m. sellaiset kirjoitukset kuin
Aitosuomalaisen 10/4 ’37 ensimmäinen artikkeli, jossa solvattiin Ruotsia. Myös Presidentti
Kallion puheessa ylioppilaille oleva huomautus että 170 vuoden aikana Suomen yliopistossa
tuli vain kolme professoria lisää, näkyy tehneen huonon vaikutuksen Adlercreutziin.
Eiköhän Versaillesin rauha, kuten sodan jälkeinen politiikka yleensä, riippunut siitä, että
valtiomiehet ovat olleet (ja edelleen ovat) jotenkin heikkoa väkeä. Wirhe toisen perästä on
ollut ententen politiikka koko ajan ja se on johtanut m.m. Saksassa nykyiseen tilaan.
19/5 ’37 Procopén kanssa.
1. Procopé kertoi, että Mannerheim on pessimistinen. Suomen sotilaspoliittinen asema huonontunut, kun venäläiset varustaneet Itä-Karjalassa. Toimi Mannerheimin mielestä heikontaa intressiä Suomea kohtaan Ruotsissa. ??
2. Procopén mielestä ei Suomen ruotsinkielisiä saada mukaan kannattamaan yhteistoimintaa meidän kanssa. He isoleerautuvat kuoreensa, näkevät ainoastaan kieliasian. Wasta, jos sota syttyy, tulisi he yhteen. Mahdollisesti Norrmén, Zilliacus, Örnulf Tigerstedt.
3. Olimme yhtä mieltä, että pitäisi koettaa saada meidän maalaisliittolaisia yhteen bondeförbundetin jäsenten kanssa. Miten? Esimerkiksi Hannula ja Leinonen – Kontu Turusta Bramstorpin kanssa.
4. Procopén mielestä en voi lähteä pian pois, koska se olisi kova isku koko meidän politiikallemme, pohjoismaiselle orientaatiolle. Tulkittaisiin, että olen huomannut, että ei onnistu.
Linder tuli kl. 10 luoksemme Operakellariin. Linder kertoi, että sotilaspiireissä on masennus
yliopistoasian johdosta. Erityisesti suomenkielisten ylioppilaiden raivoaminen vaikuttanut
pahaa. Ei luulla olevan edellytyksiä yhteistoiminnalle. Intressi vähentynyt.
Minun reflektioni: Ruotsissa luullaan kieliasiain vuoksi puuttuvan edellytyksiä ja Suomesssa
katsotaan puuttuvan edellytyksiä, koska Ruotsissa pannaan kieliasialle, vaikka se on ratkaistu
liberaalisesti, niin suuri paino.
Linder kertoi suomalaisten upseerien – m.m. kenraali Östermanin ym. – lähettäneen ranskankielisiä visiittikortteja – joku lähetti saksalaisia nimikortteja Ruotsissa. Se vaikuttaa huonosti Ruotsissa. Katsotaan pelkäävän käyttää ruotsinkielisiä kortteja. Olimme yhtä mieltä, että nyt paras välttää sanomalehti- ym. riitaa. Olla hiljaa ja odottaa, että rauhoitutaan. Linderin mielestä Presidentti Kallion puhe ylioppilaille oli huono, paitsi yksi kohta – provisorio.
Paradoksi. Ruotsissa katsotaan, että suomenkielen olemassaolo Suomessa on – sopimaton
asia – ovana.
20/5 ’37 Luonani Kontu ja Grandell suuruksella. Grandell kertoi ensin försvarsberedskaps komiteatöistä ja neuvotteluista kenraali Åkermanin kanssa. Sitten: Ehrensvärd ym. Suomen ystävät upseerit hyvin pessimistejä. Kun Suomessa kiihko ruotsalaisuutta vastaan. Ylioppilaat puuhaavat adressia yliopistoasiassa. Jos se tulee, vaikuttaa se hirmuisen huonosti täällä. Edelleen Ilkka kirjoittaa, että yliopistolaki on provisorio. Myös ministeri Kekkosen esiintyminen eduskunnassa. Ehrensvärdin mielestä kaikki ruotsalaiset, sosialistitkin ovat yhtä mieltä kieliasiassa, vaikka lehdet ei sitä sano, kun tahtoo pitää kiinni Suomen sosialisteista.
Grandell oli AKS:n johtomiesten kanssa keskustelussa. (Helanen, Kallia ym.) Vakuuttaneet kannattavansa pohjoismaista orientoimista. Mutta vakuutettuja siitä, että kieliasian ratkaiseminen miten haluamme, ei vaikuta Ruotsissa mitään eikä koske orientoimista. Ehrensvärd sanonut Grandellille, että Ruotsin lehtien pidättyväisyys yliopistoasiassa ei johdu siitä, että olisivat rauhallisia, vaan siitä, että alkavat olla välinpitämättömiä Suomeen nähden. Grandell esitti, että AKS:n johtajat (10 miestä) tulisivat tänne keskustelemaan ruotsalaisten ylioppilaiden yms kanssa. Miten järjestettävä?
Linder eilen puhui 1936 försvarsordning. Linder sanoi sen olevan hyvän, aivan epookkia muodostavan. Kun siitä keskusteltiin, niin Suomesta ei kukaan puhunut sanaakaan (paitsi eräs kommunisti), mutta kaikki ajattelivat Suomea. Linder kertoi erään huomatun sotilaan lausuneen huolensa tai mahdollisuuden, että Saksa voi sodassa Suomen kautta pyrkiä Ruotsin malmikentille pohjoisessa.
21/5 ’37 Amos Anderson luonani. Puhuimme yliopistoasiasta. Keskustelumme loppui liian aikaisin. Anderson sanoi, että paljon riippuu, miten objektiivisesti yliopiston kansleri [Suolahti]hoitaa asioita. Ruotsalaisten puoluekokous Waasassa 16—17/5. von Bornin puhe ikävä. “Svenskhet” pääasia ruotsinkielisillä.
Kehoitin Kontua 20/5 puhumaan politiikkaa Bramstorpin kanssa.
29/5 ’37 Päivälliset 21/5 ’37 Wåhlinilla. Läsnä: Wigfors, Möller sekä Bärg I kamari sosialidemokraatti, Vougt II kamari sosialidemokraatti, professori Myrdal I kamari, Tjällgren I kamari bondeförbundet, von Heland I kamari bondeförbundet, Jones Erik Andersson I, Ofvanmyra II Dalarna, Österström II folkpartiet, Skoglund II högern, Rahm I högern.
Keskustelin Myrdalin kanssa. Hän sanoi:
1. Parlamenttarismin parantaminen tärkeä. Nykyinen komento ei mene, että hallitus käskee ja valtiopäivät vain hyväksyvät kaikki. Edustajat ei siihen alistu ja niiden täytyy saada mielipiteensä ja kokemuksensa esille. Esimerkiksi siten, että jo propositionin valmisteluun saisi edustajat asiantuntijoina mukaan. Tai jollakin muulla tavalla.
2. Wanha nationalekonomi ei sovellu enää jo sen vuoksi, että huomattava osa – Ruotsissa noin 25 % – kansallistulosta kulkee julkisten viranomaisten kautta (ja siis hintamekanismin ja vapaan kilpailun ulkopuolella). Lisäksi: Järjestäytyminen on mennyt laajalle (esimerkiksi Suomessa sellulosa ym.) Jossa siis myös vapaa hinnanmuodostus ei funktioneeraa. Lisäksi: Statsingripande on tosiasia, josta ei päästä. Jos se hyväksyttäisiin jo alkuasteella (kriisissä) päästäisiin paljon helpommalla. Nyt tavallisesti lykätään valtion väliintulo niin pitkälle kuin mahdollista ja silloin täytyy mennä paljon pitemmälle.
Pöytäpuheessaan Wåhlin viittasi siihen, että on toivottava, että Ruotsin ja Suomen välille ilmaantuneet yhteistoimintaa ehkäisevät vaikeudet saadaan poistumaan.
Oli intresanttia olla valtiopäivämiesten kanssa päivällisellä. Hyvin hyödyllinen.
Päivälliset 27/5 ’37 Saksan lähettilään (prinssi Wied) luona. Puhuin överstikammariherra von Rosenin kanssa (entinen diplomaatti). Rosen palannut äsken matkoilta. Kertoi: Saksassa elintarvepula ohi ja mieliala parempi. Hitlerin asema on vahva sen kautta, että hän köyhä, perheetön aivan vapaa askeetti. Häneen ei voi päästä kiinni. (Minä sanoin: Nykyään on suuri etu, jos poliitikko on vähävarainen. Rosen oli samaa mieltä.)
29/5 ’37 Rva Alli Gripenberg (Sebastian Gripenbergin tytär) kertoi, että eräs vanhempi tukholmalainen rouva (Falk) ei tietänyt, että meillä oli 1918 ollut vapaussota. Kuultuaan siitä oli ihmetellen huudahtanut: “Har ni haft det också? Åh, så ledsamt!” Niin vähän täällä tiedetään Suomesta. Mutta kuvaavaa myös ruotsalaiselle menttaliteetille. Omatyytyväisyys. Omahyväisyys.
2/6 ’37 Riksdagsman Österström tuli luokseni. Hauska keskustelu m.m. yliopistoasiasta. Mieliala Ruotsissa: Erotettava kaksi [asiaa]: 1) virallinen ja 2) yleinen mielipide, joka on todellinen mielipide. Kun Suomen ruotsikieliset osottaneet tyytymättömyyttä yliopistoasian ratkaisuun, niin täällä ajatellaan, että Suomessa olisi voitu olla mera generösa mot svenskspråkiga. Men om nya (“attentat”) åtgärder ej förekomma, som man hoppas, så går över. Man måste komma till samförstånd. Då försvarsfrågan i Sverige avgjorts och försvarsintresse stärkts, så har intresset att komma samman med Finland tilltagit. Österström oli samaa mieltä kuin minä, että sanomalehtien Ruotsissa kuten Suomessa pitäisi olla vaiti näistä asioista. Österström kehotti asettumaan yhteyteen toimittaja Johanssonin kanssa, Uppsala Nya Tidning (joka on turhamainen, mutta sitä pitää käyttää hyväksi). Österström lupasi olla aina minun käytettävissä, jos tarvitsen – viedä minut yhteen sanomalehtimiesten ja politiikkojen kanssa, jos haluan.
6/6 ’37 Publicistklubbenin päivälliset Suomalaisille sanomalehtimiehille Klubin huoneustossa. Puheenjohtaja Dahlgren, Dagens Nyheterin päätoimittaja. Puhuimme kauvan Dahlgrenin kanssa kieliasiasta. Dahlgren lausui tärkeintä olevan, että ruotsinkielen taito niin paljon Suomessa säilyy, että voidaan tulla keskenämme toimeen. Sanoi kuulleensa, että Suomessa on ylioppilaita ym, jotka osaavat ruotsia, mutta eivät tahdo puhua.
MINÄ: En tiedä kuin yhden sellaisen.
Kerroin I. Leiviskän sisarentyttärestä, joka opiskelee yliopistossa ruotsinkieltä. Åbo Akademiassa on 70 suomenkielistä ylioppilasta. Kehitys kulkenut erilliseen suuntaan. Ruotsinkielinen hiippakunta, kauppakorkeakoulu, kouluylihallituksen ruotsinkielinen osasto, ruotsinkieliset joukko-osastot. Dahlgren näytti hämmästyksellä kuuntelevan sitä.
MINÄ: Sen vuoksi aitosuomalaisella taholla tahtovat myös ruotsinkielisen opetuksen eri yliopistoon (Åbo Akademi).
Dahlgren ei itse näytä pitäneen sitä mahdottomana, mutta kun Åbo Akademi ei tahdo.
MINÄ: Kun puoluejohtajat ovat vastaan.
Sanoin että Ruotsissa lehtien ei pitäisi kirjoittaa yliopisto- ja kieliasiasta. Koetamme vaikuttaa
Suomessa myös samaan suuntaan.
DAHLGREN: Kirjoittaa sen tähden, että Suomessa ei (suomenkielisellä taholla) luulla, että ruotsinkielisen väestön kielitarpeiden tyydyttäminen ja ruotsinkielen asia ylipäänsä ei intresseeraa ruotsalaisia ja vedetä johtopäätöstä, että asia on yhdentekevä täällä.
MINÄ: Se kyllä Suomessa tiedetään.
Dahlgren lupasi pitää mielessään tämän keskustelun, kun on kysymys kirjoittaa Suomen kieliasiasta.
10/6 ’37 Mannerheimin juhlilla piti Kivimäki (5/6 päivällisillä) puheen. Oikea ajatus, mutta varomaton ja liioiteltu, kun liiaksi luottaa Skandinavian apuun puolustuksen alalla. Puhe yllyttää täällä (ja meillä ruotsinkielisiä) kts Svenska Dagbladet tältä päivältä.
Svenska Dagbladet panee kieliasialle pääpainon. Yhteistoiminta on sen mielestä toimintaa ruotsinkielen ja sen kultuurin ylläpitämisen pohjalla. Jos niin on, niin edellytykset yhteistoimintaan ovat aivan liian pienet. Yhteistoiminta rajoittuu pienelle alalle. Ellei Ruotsi oman etunsa vuoksi kannata yhteistoimintaa, ei siitä tule tuloksia. Ruotsalaiset ovat itse kovin nationalisteja (kuten myös Suomen ruotsinkieliset) ja hyvin kopeita sisässään. Nähtävästi katsovat Suomea Ruotsiin kultuuriprovinsiksi, jonka ei tarvitse oppia muuta kuin ruotsin kieltä.
Obs! ruotsalaisten menettely Suomen-kauppaan nähden. Nyt monta asiaa: 1) Porsliinitullin korotus. 2) Juuston tuonti. 3) Hevosten tuonti. 4) Silakan tuonti. 5) Heinän tuonti. 6) Koivufaneerin tuonti, 7) lihan tuonti, joissa kaikissa puuttuu hyvää tahtoa järjestää asia molemminpuoliseksi tyydytykseksi. Edelleen ruotsalaisien menettely Delawaren [asiassa].
Delawaren juhlat. Pennsylvanian parlamentti päätti kutsua myös Suomen hallituksen juhliin, koska ensi siirtolaisista noin kolmasosa oli suomalaisia. Yhdysvaltain kongressi oli päättänyt kutsua Ruotsin hallituksen. Tämän johdosta Washingtonin valtiodepartementti esitti kongressin päätöksen muutettavaksi siten, että myös Suomi kutsuttaisiin. Senaatti hyväksyi 27/4 ’37 muutosehdotuksen. Mutta edustajahuoneen ulkoasiainvaliokunta hylkäsi lakiehdotuksen valiokunnan ruotsalaissyntyisten jäsenten painostuksesta.
Ignatiuksen juhlapuheessa Mannerheimia syyttä ylistettiin. Uutta yksipuolista historian esitystä. Ei mainittu Mannerheimin erehdyksiä esimerkiksi: 1918 Karjalan vallottamisen lupaus (kopea) vaikutti pahasti. Mannerheimin julistus 1919 Ståhlbergille sekaantumisesta Wenäjän vastavallankumouksellisten taisteluun. Muuten: Miten ajatteli Mannerheim 1918 Suomen valtiomuodon olevan järjestettävä?
12/6 ’37 Kävin Bramstorpin luona departementissä puhumassa maataloustuotteiden viennis tämme Ruotsiin (kts. kirjeitä tältä päivältä). Puhuessamme lihakiintiöstä, Bramstorp sanoi: “Ni måste betala bättre löner åt edra arbetare, då äter de allt edra kött, och ni behöver ej ex portera alls.” Wastasin palkkojen nousevan. Wähitellen päästään eteenpäin.
Lensin Helsinkiin 15/6 ’37 Pohjoismaisen taloudellisen valtuuskunnan kokoukseen 17—19/6 ’37. Hyvä kokous. Kallio piti delegaatioiden puheenjohtajille pienen puheen ruotsiksi. Koe foed vastasi. (Kallio oli sangen hermostunut.)
Lensin yhdessä Tannerin kanssa 21/6 ’37 Tukholmaan. Söimme päivällistä yhdessä.
TANNER: Brysselissä oli kuullut, että Franco ei missään tapauksessa voita. Wenäjällä kaiketi bolshevismi muuttuu. Ehkä pienviljelys pääsee voimaan – omistusoikeudella. Ranskassa ei luullut fascismin pääsevän vallalle. Mutta pelkäsi yleensä liikehtimisiä. Toivoi Suomen nykyisen hallituksen voivan pysyä vallassa, että voitaisiin sopia asioista. Saksan oloista Tannerilla oli huono käsitys. Tyytymättämyyttä on siellä.
Pääministeri Cajander täällä metsäkongressissa 2—3/7 ’37. Suurukset luonamme, m.m. Hansson ja Westman. Cajander m.m:
1. Mainitsin Ahvenanmaan linnoittamisasian. Cajander sanoi Sandlerin puhuneen asiasta Holstin kanssa, mutta Cajander ei sanonut voivansa kertoa mitään asiasta, koska Sandler tahtoo pitää sen erittäin salaisena.
2. Mannerheim on hyvissä väleissä Kallion kanssa. Mannerheimiin nähden muut kenraalit on “poikia”. Mannerheim pitäisi saada kiinteämmin vedetyksi mukaan armeijan asioihin. Kalliokin on sitä mieltä. (Oeschistä ei Cajander näkynyt pitävän.)
3. Palojärvi sotilasasiamieheksi. Cajander ei kannattanut, kun Palojärvi oli ollut lähellä kapinaa (Mäntsälä). Cajander sitä mieltä, että eversti pitäisi olla, mutta “ei saa harjoittaa omaa politiikkaa”.
4. Tanner oli kehottanut puhumaan minulle siitä, “että Suomen ja Ruotsin yleisesikuntien pitäisi ryhtyä yhteistoimintaan keskenään”.
5. Puhuin Suomen kuulumisesta Pohjoismaihin – orientoitumisesta – kieliesteet, ruotsin kielen taitamattomuus, miten saadaan pois? – miten harrastus suomalaisissa piireissä, erityisesti nuorisossa? Cajander minä. Cajander huomautti, että tämä menee vain hitaasti eteenpäin ja täytyy olla hyvin varovainen.
Päivällisillä Hasselbackenissa samana päivänä pääministeri Hansson – mainiten tavanneensa Suomen pääministerin – piti kauniin ja hyvän puheen pohjoismaisesta yhteistoiminnasta – mainitsi Suomen. Lausui m.m. että, jos joku veljistä kärsii – joutuu hätään – niin se koskee kaikkia muita veljiä – muut veljet ei voi olla välinpitämättömiä yhden veljen kohtalosta. Nämät Hanssonin sanat herättivät äänekkään hyväksymisen (bravoo ja kättentaputuksia).
3/7 ’37 Suuruksella pääministeri Hansson puhui Allin kanssa m.m. Suomen kielioloista. Ymmärsi suomenkielen asian, mutta näkyi luulevan sittenkin suomalaisella taholla olevan tarkoitusta hävittää ruotsinkieli ja sen taito suomenkielisten kesken. Hän kysyi, miten sitten voidaan ylläpitää pohjoismaista yhteistoimintaa, jos Suomessa ja erityisesti suomenkielisissä piireissä ei osata ruotsia.
Obs! Tämä juuri tärkeä kysymys. Asian ydin. Sitä on meidän suomenkielisellä taholla harkittava.
5/7 ’37 W. Tanner antoi minulle viime huhtikuussa lukeakseni promemorian käynnistään Ruotsin hallitusmiesten puheilla pääministeri Kivimäen toimesta 24/5 ’35. Referaatti Tannerin selonteosta Kivimäelle on seuraava:
Saapuvilla P. A. Hansson, Sandler ja Möller. Tannerin käynnistä tiesi ainoastaan Kivimäki, Mantere, Presidentti Svinhufvud ja Mannerheim.
TANNER: Emme halua liittyä mihinkään valtablokkiin, vaan neutraalia ulkopolitiikkaa. Haluaisimme lähestyä Skandinavian ryhmää. Suomella ja Ruotsilla on yhteisiä ulkopoliittisia intressejä. Kielikysymys voi hiukan vaikeuttaa, mutta sekin laukeaa, kun lähentymistä ulkopolitiikassa tapahtuu. Esitti eri mahdollisuuksia kajoamatta sotilasliittoon.
HANSSON: Ruotsi ei voi mennä pitemmälle kuin Kansainliiton säännöt edellyttävät.
SANDLER: Molempien maiden ulkopolitiikka on yhä enemmän yhdenmukaistunut. Ollaan kesketuksessa toistensa kanssa. Varsinkin on Hackzell hakenut yhteistoimintaa ja hänen kanssaan on helpompi tulla sopimuksiin kun Holstin kanssa, jonka menettely Genevessä on useasti herättänyt ihmettelyä. Suotavaa, että Pohjois-Euroopasta muodostuu regioni, jonka suhteen maailma on selvillä, että se ajaa neutraalia politiikkaa. Suomen suhtautuminen Itäpaktiin oli osoitus, ettei Suomi halua lukeutua baltilaiseen ryhmään. Kansainliitossa olisi näiden maiden ajettava yhteistä politiikkaa. On koettaneet vetää Suomen ei-neutraalisten maiden joukkoon: Skandinavian, Hollannin, Sveitsin ja Espanjan rintamaan. Se tapahtunut näiden maiden suostumuksella. Yhdenmukaiseen politiikkaan ei tarvita paktia, vaan hyvää tahtoa ja jatkuvaa kosketusta. Sandler kysyi: Miksi välit Wenäjän kanssa jatkuvasti kireät? AKS:n neulanpistokset aikaansaavat Wenäjällä heti vastavaikutuksen. Wenäjä epäilee Suomea ja uskoo, että jos vain tilaisuus tulee, on Suomi valmis yhtymään Wenäjää vastaan hyökkääjiin. Suomen kielikysymys on toinen irritatiomomentti. Eikö näitä molempia saisi poistetuksi?
Tanner selosti suhteita Wenäjään ja kommunistien propagandaan täällä. Suomella suurempi riski kuin muilla mailla, koska ei kysymyksessä ainoastaan sisäiset olot, vaan itsenäisyys. Kieliasia toivottavasti järjestyy.
SANDLER: Eikö Wenäjän propaganda nyt lopu. Sopimus Ranskan kanssa ja Edenin vakuuttelut tässä suhteessa oireellisia. Kolmas internationaali luultavasti lopetetaan.
Tanner mainitsi, ettei sen päättymisestä meillä merkkejä. Päin vastoin jatkuvasti saamme käsiin kommunistien ohjeita suhtautumisesta ammattijärjestöihin ja sosialidemokraattiseen puolueeseen.
Hansson siirtyi puhumaan sotatarpeiden saantimahdollisuudesta. Heiltä ennenkin tätä tiedusteltu. Boforssin teho kyllä suuri ja riittää rauhan aikana, mutta tuskin sodan aikana. Ovat kieltäytyneet sitoumusten antamisesta. Ruotsin täytyy säilyttää itselleen vapaa harkinta kussakin tilanteessa. Tässäkin Kansainliiton [säännöt] määräävät, m.m. harkittava, kuka [on] hyökkääjä. Ei Englantikaan voi luovuttaa sotatarpeita, jos hyökkääjä on kyseessä.
Möller kysyi, mikä aiheutti tämän demarchen. Aseittenko tarve.
Tanner vastasi personallisen toivomuksensa olevan, että saataisiin jokin lupaus sotatarpeiden saannista, koska varusteluharrastus Suomessa suuri ja suuria summia vaaditaan. Olisi helpo tus, jos ei tarvitse itse rakentaa kaikkia tehtaita.
SANDLER: Jos halutaan yhdenmukaistaa politiikkaa, täytyisi tavata useammin. Sosialiministerit ovat tavanneet. Mikseivät muutkin? Ulko-, kauppa-, finanssi- ja maatalousministerit. Olisi suotavaa,että Hackzell edustaisi Suomea Genevessä. Asiat sujuvat silloin paremmin. Taloudellinen yhteistyö tärkeä. Yhteistyökomitea tehköön parhaansa. Yhteyttä tarvitaan kauppasopimusneuvotteluissa toisten maiden kanssa. Mitä Suomen-Ruotsin sopimuksiin tulee, tiesi meillä olevan opinionia sen irtisanomiseksi, mutta toivoi päästävän yhteisymmärrykseen. Koittaa puolestaan vähentää kauppavaihdon saldoa.
MÖLLER: Halusi puhua ainoastaan puoluesihteerinä. Hallitus ei voi tehdä sellaista, mitä ei puolue hyväksy. Puoluetta ei saisi mukaan sopimukseen. Ruotsi harjoittanut 120 vuotta rauhanpolitiikkaa ja ikäänkuin sulkeutunut kuoreensa. Sopimukseen meneminen olisi vastoin kaikkia tradioita. Jos sotainen selkkaus syntyy, tulee Ruotsi olemaan ehdottoman puolueeton. Mailmansodassa oli hallitus puolueeton, mutta eivät yksityiset kansalaiset. Saksaa varustettiin Ruotsista käsin. Seuraavalla kerralla ei tätä sallita.
HANSSON: Täällä kävi äsken englantilainen labor-partyn jäsen Morgan. Sanoi tietävänsä, että jos syttyy sota, ei Englanti salli Skandinavian jäävän puolueettomaksi, vaan vetää mukaan.
Tanner kysyi, tunnetaanko täällä sellainen ajatus, että pienten valtojen olisi erottava ajoissa Kansainliitosta, jotta ei joutuisi sekaantumaan sotaan?
Se ajatus vieras. Jos Kansainliitosta erottaisiin, selitettäisiin se askeleeksi pro-Saksa. Parempi olla sisällä ja koettaa vaikuttaa päätöksiin.
(Keskustelu kesti 1 ½ tuntia.)
Tanner jätti Sandlerille 2 promemoriaa. Toisen loppuponsi oli:
Den ledande tanken: Intet nordiskt folk vill inblandas i de internationella konflikterna. De fordra sig rätt att få leva i fred. Om de deklarera sin vilja att gemensammt försvara denna rätt för envar av de fyra staterna, finns det knappast någon makt, som skulle våga angripa dem. Också handelspolitiskt skulle ett sådant förbund ge betydelsefullt stöd. Om någon av de fyra dukar under blir de andras ställning svagare. Förutsättningen är naturligtvis att ingen har några såm helst aggressiva planer och inte på något sätt inblandar sig i de andras inrikespolitiska förhållanden. Det är Sverige, som har att avgöra, huruvida Norden blir splittrad eller samlas, huruvida den skandinaviska neutralitetspolitiken kännetecknas av passiv kraft löshet eller aktiv målmedvetenhet.
Toisen Tannerin Sandlerille jättämän promemorian sisältö oli seuraava:
I Finland den åsikt att någon omedelbar fara för världskrig inte föreligger. Dock anledning anse krigiska förvecklingar möjliga t.o.m. sannolika (nationalismen, tillbakagång av demo krati och socialism i Central-Europa, diktatursystemer, krigsrustningarna, militärförbund o.s.v.) Memel, Danzig. Därför befara man i Finland att åtminstone några av de baltiska staterna ha ytterst svårt att inte låta indraga sig i eventuelt krig. Skandinavien – – inga orsaker som skulle tvinga det att deltaga i kriget. Finlands ställning bedöms här (i Finland) vara lika dan som Skandinaviens, i alla fall lika trygg som Danmarks. Ifall Ryssland har några skäl att rikta sina Krigsoperationer mot Finland, så måste samma skäl äga sin giltighet visavis Skandinavien (den bolschevistiska imperialismen, Ålandsfrågan, Rysslands strävan till världshavet över Norra Sverige osv). Sveriges och Norges geografiska läge är förmånligare än Finlands och Danmarks, men tar man den moderna militärtekniska utvecklingen i betraktande, blir detta skydd mer eller mindre illusoriskt. I alla fall ha Finland och Skandinavien stora gemensamma politiska intresser och för Skandinavien måste det vara av största betydelse, huruvida den närmaste granne i öster är Finland eller ett återuppståndet imperialistiskt Ryssland med outtömliga resurser. Finlands enda möjliga väg är absolut neutralitet i de storpolitiska kon flikterna. Det finns visserligen i Finland en politisk riktning, som ville driva politik på lång sikt och söka närmare anslutning till makter, som arbeta på Rysslands försvagande, men denna riktning är utan nämnvärd betydelse. Då de baltiska staterna ha åtminstone i någon mån valt en annan väg, måste Finland undvika baltisk orientering, så önskvärd den än anses på baltiskt håll. Däremot är Finland gärna med om i arbetet för åstadkommande av ett sådant block, som har uppriktig vilja och goda möjligheter till absolut neutralitet. Man anser i Finland att ett sådant block skulle i denna historiska stund ha en ytterst stor betydelse, desto större, ju flera stater det omfattar och ju fastare former samarbetet dem emellan har. Nu, då våldsprincipen framträder allt mera ohöljd, äro de små staterna kortsynta, om de inte verka till fromma för humanitets- och rättsprinciperna. Den neutrala karaktären av ett skandina viskt block framträder skarpare, om det omfattar både Finland och Danmark. Förutom ökad trygghet och ett för hela Europa hälsosamt stärkande av Skandinaviens politiska betydelse, finns det också andra fördelar, närmast kommersiella, som tala för ett nära samarbete mellan i synnerhet Sverige och Finland. I Finland vill man framförallt veta, huruvida Skandinavien är hågat till ett samarbete och, ifall så, i vilka former.
(Eri lehdellä oli seuraava:)
Jatko Mantereen PM:ssa, jota ei annettu ruotsalaisille: Möjligheter: 1. Ett nära samförstånd i utrikespolitiska frågor i allmänhet. 2. En uttrycklig skandinavisk neutralitetspakt. 3. Ett före drag att bibringa finansiellt samt med proviant och ammunition dem, som råkat i krig. 4. En väpnad neutralitetspakt med förpliktelse att dela försvarsbördan och med militärmedel hjälpa dem, såm råkat i krig.
8/7 ’37 Kirje Holstille. H.V. Tavatessani Sinut viimeksi puhuin m.m. sanomalehtiasioiden hoitamisesta täällä Tukholmassa. Se asia ansaitsee harkitsemista, koska se on tärkeä, mutta samalla vaikeasti järjestettävissä. Aikaisemmin on ollut puhe varsinaisen sanomalehtiattachean asettamisesta tänne, mutta sitä ei ole katsottu soveliaaksi. Myös Erich kuuluu olleen sitä vastaan. Syy kaiketi on se, että jonkunlaisen lähetystöön liittyvän virallisen lehtimiehen vaikutus täällä voi olla vähäinen. Nyttemmin joissakin piireissä katsotaan, että aika olisi sopivampi sellaiseenkin järjestelyyn. Mutta virallisen sanomalehtiedustajan asettamiseen nähden voidaan kuitenkin edelleen tehdä samoja väitteitä kuin aikaisemminkin. Paras olisi, jos täällä olisi joku vapaa taitava sanomalehtimies, joka riippumattomana miehenä voisi vaikuttaa Suomen asioiden hyväksi ja päästä hyviin suhteisiin täkäläisiin lehtiin. Wahinko, että Ernst von Wendt mieskohtaisen elintapansa ym. vuoksi ei ollut siihen mahdollinen. Kuten tiedät, oli meidän pakko toimittaa hänet täältä pois. Nyttemmin on, kuten myös tiedät ja kuten meidän kesken muistaakseni oli puhe, noussut kysymys, että Suomen Tietotoimisto asettaisi tänne oman kirjeenvaihtajansa, joka toimisi, ei vain tietojen toimittamiseksi täältä Suomeen, vaan ennen kaikkea tietojen hankkimiseksi Suomesta tänne ja muutenkin koettaisi täällä “hoitaa lehtiä”. Waltio voisi sitten jollakin erityisellä määrärahalla avustaa Tietotoimistoa tämän aja tuksen toteuttamiseksi. Mainitsin tästä myös Tannerille, joka siihen ei vastannut mitään. Tämä viimeksimainittu ajatus sietäisi mielestäni vakavaa harkintaa. Pyydän Sinua kääntämään sii hen huomiota, jotta asia tulisi ensi vuoden budjetin yhteydessä esille. Ehkä voinet parilla sanalla kirjoittaa, mitä asiasta ajattelet.
9/7 ’37 Ei ole olot Ruotsissakaan niin kovin hyvät, vaikka puhutaan. Huom. professori Lindahlin tutkimus viime syksynä Ruotsin tulosuhteista. Alli oli tänään kuullut, että erään musiikkikaupan myyjä neiti sai 135 kruunua kuussa (työ 8 aamusta 6:een illalla). Oli sanonut, että rohdoskaupoissa on 70 kruunua kuussa myyjättärillä palkkaa.
12/7 ’37 Muistelmiin. Saksalaisten sotilaallinen avustus 1918. On katsottu, että sitä ei olisi pitänyt pyytää. Mannerheim oli vastaan? Katsoi, ettei olisi tarvittu. Olisi kansallisesti ollut parempi, jos olisi taisteltu omin voimin.
Huom!
1. Olisi ollut kevytmielisyyttä, jos ei olisi pyydetty apua, kun oli saatavissa. Kysymys oli niin suurista asioista, että ei olisi ollut puolustettavissa, jos olisi jätetty epävarmuuden varaan.
2. Epäilyttävä, olisiko Mannerheim voinut saada asian onnelliseen tulokseen ilman saksalaisten apua.
3. Monet kansat on saaneet vapautensa muiden avulla. a) Italia Ranskan (Napoleon III:n avulla). b) Mailmansodan aikana Tshekkoskovakia ei itse voinut taistella itselleen vapautta, vaan se johtui ententin taistelusta. c) Puola ei myös itse taistellut 1917—18 vapauttaan, vaan se johtui saksalaisten ja ententin taisteluista. Puola taisteli suuren taistelunsa venäläisiä vastaan 1920. j.n.e. Mutta ei tämä ole vahingoittanut näitä valtioita. Samoin mailmansodan aikana Serbia ei itse voinut tehdä muuta kuin hävitä, mutta ententin avulla saavutti paljon. Dito Rumania, joka vain hävisi.
16/7 ’37 Professori Herman Gummerus, Helsinki. Arvoisa Herra Professori. Tarkoituksena näillä riveillä on saada kiittää Teitä, Herra Professori, kirjoituksestanne eilisessä Nya Dagligt Allehandassa. Olen lukenut sen suurella mielenkiinnolla ja mielihyvällä. Walitettavasti se päämäärä, jonka esitätte kirjoituksessanne ulkopolitiikan ja maanpuolustuksen alalla, on vielä kovin suurten vaikeuksien takana. Jos en puhu Tanskan ja Norjan kannasta tässä yhteydessä, on täällä Ruotsissakin edellytykset vielä heikot. Suomen itsenäisyyden merkitys Ruotsille ja muille Pohjoismaille ei ole täällä vielä ollenkaan selvä, lukuunottamatta kaiketi eräitä sotilaspiirejä. Mikäli olen havainnut, on suuren enemmistön mielipide täällä se, että Suomen itsenäisyys on tosin Ruotsin kannalta hyvä asia, ja että sen säilyminen siis on vissi ruotsalainen intressi, jonka hyväksi Ruotsi voi jotakin tehdä. Mutta – ja se on meille tärkeä – täkäläisen yleisen mielipiteen mukaan Suomen itsenäisyys ei ole Ruotsille mikään vitaalinen intressi – ei sellainen, minkä vuoksi Ruotsin kannattaisi antautua johonkin riskiin. Todistuksena siitä on – sanotaan – se tosiasia, että Ruotsin ja Wenäjän valtakuntien raja on 100 vuoden ajan kulkenut pitkin Pohjanlahtea ja Tornion ja Muonion jokea. “Warför skulle den ej även i framtiden kun na gå där?” Näin on problemin formuleerannut m.m. eräs oikeistopoliitikko. Paljon on siis tehtävä, ennen kuin käsitykset täällä selviävät. Ja kysymys on: Millä argumenteilla Ruotsin kansa saadaan käsittämään Suomen itsenäisyyden merkitys Ruotsille? Myös se, mitä Herra Professori kirjoittaa kulturellisesta yhteydestä kannaltamme, on hyvin sanottu. Toivottavasti kieliasia siirtyy syrjään ja saadaan rauha aikaan. Olen voimieni mukaan koettanut Suomessa vaikuttaa tässä asiassa. Olisi hauska keskustella joskus lähemmin näistä kysymyksistä. Jos herra Professorille sattuu matka tänne Tukholmaan, pyydän ilmottamaan siitä minulle. Toivottaen hauskaa kesän jatkoa olen JKP.
17/7 ’37 Suomen Puunjalostajain liiton eri organisatiot täysiä virastoja. Menttaliteetti kokonaan virkamiesten. Sen faneeriosasto pyysi ulkoministeriön kautta toimenpiteitä koivufaneerin tuonnin lisäämiseksi. Helmikuussa 1937 puhuin Sahlinin kanssa. Huhtikuussa sovin Solitanderin kanssa, että koetan saada aikaan neuvotteluja Ruotsin organisation kanssa. Kun Lundvik ym ovat olleet matkalla, on ne lykkäytyneet. Heinäkuun alussa (7/7) ilmoitin m.m. faneerisektiolle, että koetan saada keskustelut heinäkuun aikana alkuun. Kun ruotsalaisen faneeriyhdistyksen esimies (Sundin) 15/7 palasi Tukholmaan, niin Lundvikin kautta vaadin neuvottelut alkamaan heinäkuun kuluessa. Lundvik järjesti ne 23—24/7. Kun ilmoitin siitä Helsinkiin, sanoi neiti Diesen, että “sopii kovin huonosti” (kun herrat ovat lomalla!!). Minä vastasin jotenkin jyrkästi. Kun olin kirjoittanut heinäkuun alussa, olisi heidän pitänyt ilmoittaa, mitä toivomuksia heillä on. Mutta täydellinen virasto! Tämä taloudellinen sentralisoiminen ja yhtyminen ja kartellisoiminen, se vie täydelliseen byrokratisoitumiseen. Ne ei ole sen parempia kuin virastot (paitsi että maksetaan parempi palkka ja elävät “affäärimiesten” tavoin). Luonnollista on tämä virastomaistuminen. Waltio sitten voi ottaa hyvästi ja helposti kaikki haltuunsa. Obs! Senaattori Strengin vastaus E. Nevanlinnalle 1905. “Jag har redan offrat 2 dagar av min semester, jag kan ej mera komma till Helsingfors.” E. Nevanlinna ehdotti, että senaatti kokoontuisi poliittisten asioiden johdosta.
23/7 ’37 Keskustelu, faneeriasiat, Ruotsin faneerimiesten kanssa. Suomesta Solitander ja Rudbeck, Schauman ja minä. Ruotsista kolme faneerimiestä (Westberg, Jeansson, Holmgren + Sundin sihteerinä). Keskusteluista ei mitään tulosta. Wäittivät Ruotsin koivufaneeriteollisuuden riittävän täyttämään Ruotsin faneerin tarpeen. Wallboard konkurreeraa faneerin kanssa. Jos tuonti lisäätyisi, niin täytyisi muka Ruotsin faneeria vastaavasti viedä ulos.
23/7 ’37 Ruotsin politiikka 1860-luvulla Tanskaan nähden. Analoginen nykyisin meihin nähden. Tahtoi auttaa diplomaatisesti ym. mutta ei ottaa riskiä. Sai aikaan turhia toiveita Tanskassa. Pelättävä, että asia kehittyy samalla tavalla nyt Suomeen nähden.
25/7 ’37 Mailma on aatteellisesti, henkisesti muuttumassa joka taholla. Meillä Koskenniemi ja Linkomies jankuttavat vain kieliasiasta, vaikka kysymys on suurista asioista maailmassa ja meillä erikoisesti itsenäisyyden säilyttämisestä.
Olin Helsingissä 25—27/7 ’37. Lensin 25/7 ja palasin Allin kanssa lentämällä 27/7. 26/7 Keskuskauppakamarin työvaliokunnan ja Vientiyhdistyksen kokoukset. 26/7 Telefonissa Kallion kanssa. 1) Sotilasasimiehestä. 2) Kiitin Ruuskasta.
27/7 Ulkoministeriössä. Ensin Savolahden luona. Lihasopimusneuvottelut Ruotsin kanssa. Sovimme: Savolahti tekee promemorian ruotsalaisten promemoriaa vastaan kauppasopimuksen irtisanomisesta. Sen jätän Ruotsin ulkoministeriölle, mutta samalla ilmoitamme, että suostumme lykkäämään neuvottelut siksi, kunnes Sahlin palaa. Sen kautta emme mitään menetä. Koska meillä on omasta mielestämme oikeus sanoa irti kauppasopimus (teoreettinen oikeus), huomautin Savolahdelle, että kauppasopimuksen irtisanominen on suuri asia. Se ei riitä, täy tyy ryhtyä kauppasotaan. Savolahti sanoi, että siinä me pian häviäisimme.
Puhuin Voionmaan (v.t. ulkoministeri) kanssa Delawaren juhlista. Kehoitin ottamaan selvää, onko Ruotsin hallitus sotkeutunut asiaan virallisesti vastustaen Suomen osanottoa, niin kuin Järnefelt on kuullut. Asiallisesti kaiketi voisi olla paras, että me emme ottaisi osaa tällaiseen ruotsalaisten juhlaan, vaan pitäisimme oman juhlan 1941.
Kallion kanssa 26/7 puhelinkeskustelu sotilasasiamiehestä. Kallio tahtoisi Hannulaa, sotahistoroitsijaa. 27/7 puhuin Niukkasen kanssa. Niukkanen katsoi, että Palojärvi tulisi ja lupasi puhua Kallion kanssa. Palojärvelle jo haettu agrementi.
1/8 ’37 Päivällisillä Wenner-Grenin luona Häringessä Allin kanssa. Hauska ilta. Wenner-Gren (tulin hänen kanssaan Sinuksi) kertoi.
1. Aikoo perustaa stiftelsen tutkimaan pohjoismaisen yhteistyön edellytyksiä erityisesti taloudellisella alalla (salaisuus).
2. On yhä enemmän vakuuttunut, että pienillä mailla on edessä joko I) yhtyä ja muodostaa suurempia taloudellisia kokonaisuuksia (Wirtschaftseinheit, -gebiet) tai II) yhtyä suurempiin (Pohjoismaat esimerkiksi Saksaan). Muuta tulevaisuutta ei pienillä mailla ole. Teknillinen kehitys menee siihen suuntaan, että pienet maat ei riitä nykyaikaiseen tuotantoon. Esimerkiksi Amerikassa tehdään autto esimerkiksi 2000 kruunulla, mutta Ruotsissa se maksaa 4000 kruunua. Wenner-Gren sanoi hänellä olevan tehtaita monessa maassa ja sen kautta saaneensa kokemusta näissä asioissa. Alkanut kahdella tyhjällä kädellä ja nyt on Ruotsin suurin veronmaksaja.
3. Kysyi, mitä arvelen baltilaisista valtioista. Wenner-Gren oli ajatellut, että nekin tukisi yhteiseen tulliliittoon Pohjoismaiden kanssa, mutta sotilasliittoa niiden kanssa ei voida tehdä. Mutta Ruotsin pitäisi kyllä taata Suomen (ja Tanskan) itsenäisyys, s.o. tehdä puolustusliitto Suomen kanssa. Wastasin, etten ole ajatellut Baltian valtakuntien liittymistä tulliliittoon enkä voinut siitä sanoa mitään.
4. Wenner-Gren aikoo ruveta tarmokkaasti ajamaan tulliliittoasiaa Pohjoismaiden kesken. Siitä itsestään pitää kehittyä sotilasliitto Ruotsin, Suomen, Norjan ja Tanskan kesken. (Tanskassa kannatettaisiin yhteistoimintaa puolustusasiassa, jos tiedettäisiin, että Ruotsi on mukana.)
5. Wenner-Gren kysyi, miten Suomessa on pohjoismaisen suuntauksen kannatuksen laita? Wastasin, että ollaan edelleen tämän suuntutumisen kannalla, mutta tulevaisuudessa kehitys riippuu siitä, mitä reaalisia ja konkreettisia tuloksia saadaan aikaan. Jos asia supistuu vain maljapuheisiin ja juhliin, kylmenee Suomessa mieliala ja täytyy ajatella muita mahdollisuuksia.
6. Wenner-Gren sanoi Saksan – jonka kanssa on oltava hyvissä väleissä – mielellään näkevän pohjoismaisten valtakuntien yhteistoimintaa. Silloin on Saksalla täältä päin vaara poissa. Wenner-Gren oli puhunut Göhringin kanssa, joka oli näin puhunut ja lisännyt, että jos Ruotsi ja muu Pohjola ei itse puolusta itseään “täytyy meidän se tehdä”.
7. Wenner-Gren on valmistanut kirjan pohjoismaisesta yhteistyöstä ja tulliunionista, joka ilmestyy artikkeleina kaikissa Pohjoismaissa. Kysyi, missä suomenkielisessä lehdessä. Lausuin, että ehkä olisi paras, jos julaistaisiin kahdessa suomenkielisessä (Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat). Lupasi miettiä asiaa.
8. Puhui myös Amerikan oloista. Rooseveltin populariteetti on vähentynyt tuomioistuinasian johdosta. Siellä on epävarmuutta: streikkejä ym. Työttömyyttä myös.
9 Wenner-Gren päättänyt jatkaa tarmolla ideojaan Pohjoismaiden yhteen viemiseksi. Panee painon taloudelliselle puolelle. Wenner-Grenin mielestä pitäisi pienten maiden myös esiintyä yhdessä ulospäin suuria vastaan – vientinsä suojaksi. Jos saataisiin 22 miljoonan ihmisen ko konaisuus, niin se olisi Englannissa jo suuri ostaja ja voisi pakottaa ne ostamaan Pohjoismais ta maanviljelytuotteiden ylijäämän.
Obs! Kaikki nykyiset diktaattorit ovat alhaista alkuperää. Mussolini, Hitler, Salazar, Dollfuss y.m. Samoin pohjoismaiset sosialidemokraattiset johtajat: Hansson, Stauning, Nygaardsvold y.m. (Kallio meillä ym). Alhaalta nykyään johto ja voima nousee.
1/8 ’37 Wenner-Grenin mielestä Suomen itsenäisyys on tärkeä Ruotsille. Jos Bolshevikki Wenäjä tulee Pohjanlahdelle ja Torniojoelle, niin Ruotsille on vaara suuri. Jos taas Wenäjä tietää, että hyökkäys Suomeen tuo sodan Ruotsin (ja ehkä muiden Pohjoismaiden kanssa) niin Wenäjä epäilee hyökätä. Luultavasti ei tule hyökkäystä. Samoin on Tanskan laita. Siis sama kuin minun mielipiteeni.
8/8 ’37 Izvestija ja Pravda hyökkäävät räikeästi Suomea vastaan syyttäen yhteistoiminnasta Saksan kanssa. Holstin käynti Moskovassa ei vaikuttanut sanottavasti. Mikä on wenäläisten tarkoitus? Sotkea Suomen pohjoismainen suuntaus. Pelottaa ruotsalaiset ja muut skandinavit ja saada Suomi isoloiduksi. (Wenäjän lähettiläs Asmus Helsingissä ja hänen ympäristönsä kuuluu olevan pahan alku.) Hallitus on äkkiä kutsunut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kokoon keskellä kesää. (Mikä asia?)
Mistä Suomi saa tukea, jos tarvitaan? Siitä 1918 miltei joka päivä keskustelimme Svinhufvudin kanssa. Sama kysymys on edelleen yhtä avoin sen jälkeen, kun Kansainliitto on menet tänyt merkityksensä. 1920- luvulla Kansainliittoon luotettiin monella taholla.
Ruuskanen kertoo kenraali Sihvon kertoneen – ollessaan sotaväen päällikkönä – että Englanti olisi intresseerattu saamaan hiiliaseman Ahvenanmaalla. Jos voisi sen saada aikaan ja Englannilta sitoumuksia meidän suojaksemme.
Onneksi Wenäjä on aina ollut kehno – heikko. Wiimeaikaiset murhat – teloitukset – ym. “puhdistukset” osottavat, että Wenäjä on heikompi kuin luullaan.
Mutta mikä lienee oikein Wenäjän tarkoitus Suomeen nähden – mikä on lehtihyökkäysten takana? Siitä olisi saatava selvä.
8/8 ’37 Wiime torstaina 5/8 päivälliset Lagreliuksen maapaikassa. Lagreliuksen poika ja vävy mm. läsnä. Päivällisen jälkeen keskustelimme politiikasta. Nuoret herrat (35 ja 42 vuotiaat) pelkäsivät, että Ruotsissa sosialidemokraattien hallitusjärjestelmä menee vasemmalle, sosialistisiin experimentteihin. Omaisuuden fördelning. Silloin – sanoi nuorempi Lagrel ja vävy ryttmestare (Wichman) Ruotsissa tullaan valitsemaan “keski-europalainen järjestelmä” (nazismi & fascismi) ennemmin kuin mennään äärimmäisen vasemmalle. Obs!
(Demokratian tulevaisuus riippuu siitä, miten maltillisesti vallassa olevat asioita hoitavat.) Minä huomautin, että Ruotsissa sosialidemokraatit (Hansson ym) ovat maltillisia. Wastaus: Ei luulleet Hanssonin ja hänen toveriensa kykenevän pitämään maltillista kurssia.
8/8 ’37 Söin Linderin kanssa päivällistä 15/7. Linder kertoi:
1. Mieliala Suomea kohtaan hyvä. Ei aihetta huoleen. Sanomalehdet ovat vaiti kieliasiasta. Jos nyt vaan ei tehtäisi uusia tyhmyyksiä.
2. Oikeiston asia Ruotsissa on huono. Syy Lindman-vainajan, hans maktlystnad. Lykkäsi pois nationell ungdomin, joka 1928 vaikutti vaalivoittoon.
3. Maanviljelys kannattaa Ruotsissa. Sen myöntää Linderin maanviljelijäystävät.
4. Nykyinen Ruotsin hallitus ei ole huono – moderaatti.
5. Wallenbergeille on yhdentekevää, millainen on hallitus, kun vaan suurfinanssilla on hyvät olot. Wallenberg ja Hansson ovat hyvissä väleissä.
Dagens Nyheterissä kirjoitus: Tanska joutunut Saksan kynsiin. Taloudellisesti Saksan provinssiksi. Hirmuinen perspektiivi!
18/8 ’37 Professori Herman Gummerus luonani.
1. Wenäjän pyrkimykset Atlannin merelle. Gummerus ottaa selvää ja kirjoittaa.
2. Karjalan asia. “Eine heikle Frage”, kun herättää Ruotsissa epäluuloa Suomen neutraliteetti politiikkaan ja häiritsee Suomen pohjoismaista orientoimista. Yhtä mieltä, että ei pitäisi siitä puhua. Emme voi tehdä mitään (paitsi jos Wenäjä menee kokonaan hajalle). Mutta emme voi myös julkisesti lausua luopuvamme. Pysymme Tarton sopimuksen kannalla, mutta emme voi esimerkiksi Kansainliitossa vaatia niidenkään täyttämistä.
3. Gummerus kysyi voitaisiinko Samfundet Sverige-Finlandin ja Nordenin toimintaa intensifioida? Saada kulturellinen yhteys lujemmaksi – puhuttu myös om ett nordiskt institut. Esitettävää paljon, tunnetaan vähän toisiamme. Sovimme, että Gummerus käy puhumassa Nothin (Nordenin puheenjohtaja) ja G. Lagercranzin kanssa.
4. Puhuin Erichin kandidatuurista Haagiin. Mitä voisi tehdä? Gummerus käy vanhan tuttavansa K. G. Westmanin luona ja ohimennen huomauttaa, miten Ruotsin kannatukselle Erichin hyväksi Suomessa pannaan suuri arvo. Jos Ruotsi ei kannata Erichiä, niin se vaikuttaa pahasti Suomessa.
Obs! Westman oli sodan aikana hallituksessa ja oli hyvin suomalaisaktivistien puolella. Auttoi heitä.
5. Ahvenanmaan linnoittamisasiaa ei Gummeruksen mielestä pidä ottaa esille Suomen puolelta, vaan siinä on Ruotsin otettava initiatiivi.
20/8 ’37 Mannerheim läpimatkalla Wildungeniin kylpemään. Istui luonani 1 ½ tuntia. Mannerheim lausui:
1. Suomen politiikassa (pohjoismaisessa) kolme etappia: a) Puolueettomuus 1935 hyväksytty. b) Sotatarvikkeiden saanti. Siitä juuri keskustellaan (Ramsayn komitea) c) Försvarsförbund. Mannerheim ennen pitänyt sitä utopiana. “Kanske är det dock ej en utopie”, sanoi Mannerheim nyt.
2. Finlands nordiska orientering. Sen hyöty: a) Wi äro i gott sällskap. Det stärker vår ställning i världen. b) I alla fall skadar denna politik ej oss – den är ej farlig. c) Kanske får vi krigsmateriel. d) Någon annan politik ha vi ej – kan vi ej ha.
3. Neutralitetspolitiken är för oss den enda möjliga. Mailma pitää saada vakuutetuksi meidän puolueettomuutemme vakavuudesta. Jos syttyy sota, niin ehkä voimme pysyä neutraalina. Ainakin koetettava pysyä puolueettomina loppuun asti. Jos sekaannumme sotaan, niin se tehtävä niin myöhään kuin mahdollista.
4. Sodan alussa voi Wenäjä antaa meille ultimaattumin (voi myös okkupeerata Ahvenanmaan).
5. Ainoa Suurvalta, joka on meistä intressoitu, on Saksa. Perustuu 1918 vuoden tapauksiin. Saksalaisia kaatui Suomen puolesta: Se on mystillinen tosiasia, joka pitää yllä sympatiaa. Meidän ei ole rikottava välejä Saksan kanssa. Saksa ei ole meidän pohjoismaista orientointia vastaan.
6. Mannerheim ei luota Holstiin. Holstilla on personallinen kunnianhimo ensisijalla. Geneveä käyttää siinä omiin tarkoituksiinsa hyväksi.
(Obs! Holsti puhuu aina, mitä “minä” olen tehnyt.).
7. Suomen kieliasia: Yliopistoasia vaikuttanut Mannerheimin tiedon mukaan huonosti. Mutta se menee ohi, jos ei jatketa ja tehdä tyhmyyksiä. Suomessa puhutaan tyhmyyksiä. Äsken on joku esittänyt, että 1809 Wenäjän olisi pitänyt ottaa Norrbotten Ruotsilta. Kun tällaista puhutaan, niin ruotsalaiset ei voi luottaa suomalaisiin.
8. MINÄ: Miten saataisiin Suomen ruotsinkieliset vilpittömästi mukaan aktiivisesti ajamaan pohjoismaista orientointia?
Mannerheim sanoi sen olevan vaikeata. Ainoa, jolle voi puhua on E. von Born, joka on harvo ja mahdollisia. Hän on “jossain määrin” lahjakas. Mannerheim puhui kovia sanoja Suomen ruotsinkielisistä. Heidän pitäisi ymmärtää, että “yhdessä pitää Suomessa elää”.
24/8 ’37 Ernst Gråsten luonani. Keskustelimme. Gråstenin mielipide:
1. Pohjoismainen orientointi ainoa mahdollinen. Sen hyöty: Suomen neutraalisuus tulee tunnetuksi ja mailma näkee, että Suomi kuuluu pohjoismaiseen puolueettomaan ryhmään. Wahvistaa asemaamme.
2. Ruotsista ei Gråstenin luulon mukaan saada suoranaista apua itsenäisyyden puolustamiseksi (se on sotilaallista apua). Ruotsi on yli 100 vuotta elänyt rauhassa. Tottunut siihen. Ei mene riskeihin. Ainoastaan, jos Ruotsi itse joutuisi välittömään vaaraan – hyökkäyksen alaiseksi, voi se ryhtyä aktiivisiin toimiin. Sotatarvikkeita voidaan saada.
3. Suomen ruotsinkielisiä ei nyt vielä saada aktiivisesti ja lojaalisesti mukaan yhteistoimintaan pohjoismaisen orientoimisen hyväksi. Kaikki kyllä tyytyväisiä pohjoismaiseen orientointiin. Mutta kun on kulunut joku aika (yliopistoasian ratkaisusta) niin ehkä silloin saadaan mukaan. Ruotsinkielisiä sanomalehtimiehiä on Suomessa nyt vähän hyviä. Amos Anderson syynä, kun on monopolisoinut ruotsinkielisen sanomalehdistön.
4. Gråstenillä oli nykyisestä Wenäjästä jotenkin suuri ajatus. Eversti Paasonen, joka ollut Moskovassa sotilasasiamiehenä, kertonut, että Wenäjän lentolaivasto hyvä. Sen myös osottanut Espanjan sota. Kenraalit sanoneet Gråstenille, että Wenäjä helposti (3 kk) valloittaa Suomen. Mutta Gråsten luuli, että Wenäjä ei erikoisesti halua hyökätä Suomen kimppuun.
28/8 ’37 Antingen-Eller: Vuoden 1925 försvarsordning olisi riittänyt pääasiallisesti auttamaan Suomea, mutta ei, jos Ruotsi palaa “isoleerattuun puolueettomuuteen”. Ruotsin puolustamiseen Wenäjää vastaan yksin, s.o. omassa maassa tarvitaan paljon enemmän kuin yhdessä Suomen kanssa lyödä Wenäjä takaisin ja säilyttää status quo. 1936 puolustusjärjestys on paljon suurempi kuin 1925. Tietääkö se, että Ruotsi on hyväksynyt kannan: “Eller” s.o. luopunut ajatuksesta auttaa Suomea?
(Obs! Kustaa Adolfin perustelu 30-vuotiseen sotaan lähtemisestä. “Ellei lähdetä Saksaan taistelemaan, saadaan taistella omassa maassa”.) Antingen vänta vi fienden i Kalmar eller möta honom i Stralsund.
Pohjoismaiden ulkoministerikokous 7—8/9 ’37. Holsti, Kivikoski ja Nyyssönen täällä. 8/9 lounas meillä, illalla päivälliset Westmanin luona. Siellä Holsti keskusteli Sandlerin kanssa: (Holsti kertoi minulle).
1. Ahvenanmaa Holsti sanonut Sandlerille, että a) joko neutralisoitu alue pienennettävä tai b) esikuntien kesken neuvotteluja, miten puolustetaan. Jos raja muutetaan, niin Ruotsin tehtävä alote.
2. Sotilaiden yhteisneuvotteluja Ruotsin, Norjan ja Suomen kesken pohjoisessa. 3. Erichin asia (Haagissa) Tanska panee vastaan.
4. Engberg ehdottanut matkustamista yhdessä ministeri Hannulan kanssa Ruotsin suomalais pitäjiin katsomaan onko siellä Suomenkielen asemaan nähden jotakin valitettavaa. Sandler yhtyy myös joksikin aikaa matkaan.
5. Varu-utbyte under extraordinära förhållanden. Tarkoitus saada varsinainen sopimus Ruotsin kanssa. Sandler suosiollinen.
6. Englannin virallinen edustaja, joka äsken oli Suomessa, lausui, että Englanti ei mielihyvällä näe, että tuonti Suomeen Saksasta (ja myös Ruotsista) on niin paljon lisääntynyt ja että kauppatase näiden maiden kanssa on niin passiivinen, mutta Englannin kanssa niin aktiivinen.
13/9 ’37 Wenner-Gren tehnyt lahjoituksensa. Ohjelma laajempi kuin oli puhunut kanssani (ja Procopén kanssa), mutta summa paljon suurempi.
21/9 ’37 Armas Järnefelt puhumassa Valkoisen Ruusun komentajamerkkiä itselleen. Ehdotin, että hommaisi suoraan Kallion kautta. 1. Suomen oopperan johtaja 4 vuotta. 2. Johtanut Itä Suomen maakuntajuhlia. 3. Säveltänyt kantaatin alkeisopiston 50-vuotisjuhlaan.
23/9 ’37 Yliopiston rehtori Brotherus tulkinnut yliopistolakia tyhmästi. Yliopiston ohjelma ym. ainoastaan suomeksi. Ruotsinkieliset kansanedustajat [tehneet] siitä kyselyn hallitukselle. Ruotsin lehdet kaikki (paitsi Stockholms Tidningen, joka varovaisempi) kirjoittaneet jyrkästi. Herättänyt täällä suurta mielipahaa Suomen ystävissä. Tänään päivällisillä Stenillä, minä sairauden vuoksi en voinut mennä, mutta Alli oli, Wenner-Gren oli puhunut Allin kanssa ja ollut asiasta hyvin vakava. Se on koskenut häneen kovasti. Minä puhuin asiasta Woionmaalle, vt ulkoministerille Porissa Kauppa- ja teollisuuspäivillä 18/9 ja kirjoitin asiasta yksityisen kirjeen Cajanderille dito Ilkan Leinoselle ja R Waldenille, että puhuu Uudelle Suomelle.
Eversti Palojärvi, uusi sotilasasiamies saapui pari päivää sitten.
30/9 ’37 Ruotsalais-Suomalaisen kauppakamarin asiamieskysymyksessä ikävyyksiä. Lilja tyytymätön Pesoseen. Pesonen luonani tänään. Kertoi: Tehty työtä paljon. Yli 2000 kirjettä, josta noin 300—400 kiertokirjettä. Aivan uusi asia. Ei traditioita. Tämä on ensimmäinen suomalainen kauppakamari ulkomaalla. Ei ole suomalaisia liikemiehiä Tukholmassa, jotka voisi olla johtokunnassa kuten on esimerkiksi ruotsalaisissa kauppakamareissa ulkomaalla. Näin Pesonen.
2/10 ’37 Kun tänään vein Sahlinille meidän lopullisen ehdotuksemme lihasopimukseksi, joka oli tehty ruotsalaisten ehdotuksen pohjalla ja rajoissa, niin Sahlin yllätyksekseni sanoi: “Jag får väl anse detta förslag vara ett alternativt förslag till ert förslag av den 24/9n”, jonka ruotsalaiset olivat hylänneet – oikein juhlallisesti siirryttyään sivuhuoneeseen erikoisneuvotteluun. Ja nyt hän piti mahdollisena hyväksyä tämän meidän aikaisemman ehdotuksemme. Saa nähdä. Lupasi maanantaina vastauksen.
Sitten ruotsalaiset hyväksyivätkin meidän ehdotuksemme 24/9!!! 6/10 allekirjoitettiin lihasopimus kahdeksi vuodeksi. Hyväksyivät meidän aikaisemman ehdotuksemme 24/9. Suomessa ollaan tyytyväisiä ilmoittivat minulle Kontu, Savolahti ja Cajander.
3/10 ’37 Tapasin Operakellarissa von Heidenstamin. Juttelimme paljon: Heidenstamm kertoi.
1. Yliopistoasia. Luuli, että asia ei johdu Brotheruksesta, “vaan toisesta henkilöstä” (tarkoitti nähtävästi H. Suolahtea). Minä sanoin, että asia riippuu yksinomaan Brotheruksen laintulkitsemisesta.
HEIDENSTAM: “Miksi tällaisia pieniä asioita, kun meillä on niin paljon ja suuria asioita yhteisiä.”
Heidenstamiin näkyi myös vaikuttaneen pahasti yliopiston kirjastojuttu, kun joku osastopäällikkö oli kieltänyt virkamiehiä puhumasta ruotsia.
2. Asmus Helsingissä koettaa ylläpitää epäilyjä Suomea vastaan venäläisissä. Asmus on puhunut usein Heidenstamille ja varottanut suomalaisista. Suomen “pohjoismainen orientointi” on muka petosta. Suomalaisilla on salaiset sopimukset saksalaisten kanssa(!). Asmus ei Heidenstamin mielestä itse usko tätä, mutta oman asemansa vahvistamiseksi hän juonittelee meitä vastaan. Heidenstam luuli myös, että Asmuksella on spioneja Suomalaisten joukossa, ja ne hänelle hankkivat ainesta. IKL:n ja AKS:n puheista saa aihetta.
3. Venäläisten rajanylilennot. Ei olisi pitänyt siitä tehdä niin suurta asiaa. Woi olla mahdollista, että ne lennot oli erehdyksiä. Tietysti protesteerattu, mutta ei kiihottaa kansaa sillä. Sekin voi antaa Asmukselle aihetta pahoihin raportteihin.
4. Tanskan asemaa ja suhdetta Saksaan Heidenstam piti heikkona kohtana. Saksa voi vaikuttaa Tanskaan, mutta Ruotsin ja Suomen laita on toinen.
5. Sodan mahdollisuus.
HEIDENSTAM: Vaikea ennustaa. Ainakaan ei voi varmasti sanoa, että sotaa ei tule.
9/10 ’37 Erich. Pyydän saada kääntyä puoleesi seuraavassa asiassa. Kuulin äsken Genevessä puhuttavan, että minä olisin, päästäkseni tänne Tukholmaan lähettilääksi, maksanut Hackzellille suuren summan rahaa (summan suuruuskin oli mainittu) ja että tällaista olisi kerrottu meidän ulkoministeriön taholta. Samassa yhteydessä oli mainittu Sinun nimesi. Waikka epäilen, että tätä puhetta olisi pidetty, pyydän tiedustella Sinulta, oletko kuullut jotakin tällaista ja jos olet, pyydän ilmoittamaan, mistä sen olet kuullut. Tulen ottamaan asiasta selvän, ja jos siinä on jotakin perää, en voi jättää asiata sillensä. Ystävyydessä J.K.P.
Holsti täällä 5—6/10 ’37. Lähti Sandlerin ja Engbergin kanssa Tornionlaaksoon matkalle. Siitä laajat selonteot Suomen lehdissä, jotka tyytyväisiä. Ruotsin lehdet reserveerattuja.
11/10 ’37 Suomen ulkopolitiikka.
Negatiivista.
1) Ranskasta ei mitään apua. Ei ymmärrä meitä. Tukee Wenäjää, meidän vihollistamme.
2) Englannista ei apua.
3. Ainoa suurvalta, jolla on intressiä meitä kohtaan on Saksa. Mutta: a) Yhtyminen sen kanssa olisi meille nykyään vaarallinen – Wenäjä. b) Epätietoista tokko Saksa meitä huolisi muuta kuin ehkä ylen kovilla ehdoilla. c) Saksaan ei luottamista – menee yhdestä äärimmäisyydestä toiseen. Kuitenkin välit Saksan kanssa pidettävä ehjinä. Ei päästettävä rikkoutumaan.
Positiivista
1. Hyvät välit Wenäjän kanssa. Mutta ei luotettava heihin. Ei myöskään taloudellisesti suuremmin riippuvaksi Wenäjästä.
2. Kansainliitossa mukana ja sitä kannatettava. Mutta sen nojaan ei luotettava, vaikka parempi kuin ei mitään.
3. Oma puolustuskyky pääasia. Sitä on parannettava niin paljon kuin mahdollista. Myytävä henkemme niin kalliisti kuin mahdollista.
4. Ruotsi. Aseellista apua ei saada ainakaan sanottavasti. Mutta sotatarpeita voidaan saada. Ja yhteyden ylläpitämiseksi ulkomailman kanssa on hyvä suhde Ruotsiin välttämätön.
5. Suomen politiikan päämäärä – keino – puolueettomuus, samoinkuin Ruotsin ja muiden Skandinavian maiden. Se on aina selvästi sanottava. Karjalan (ja Inkerin) asiaa on niin ajettava, ettei se joudu ristiriitaan puolueettomuuden kanssa eikä häiritse sitä.
6. Wiro. Sen itsenäisyys on meille hyvin tärkeä. Mitä voimme tehdä sen tukemiseksi, on meidän tehtävä, mutta aseellista apua emme juuri voi antaa, koska emme voi hajoittaa pientä sotavoimaamme ja itse joutua sotaan Wenäjän kanssa, siten voisimme [joutua] Wenäjää vastaan vähennetyillä voimilla.
19/10 ’37 Lähdimme lentokoneella Tukholmasta 14/10 suoraan Müncheniin. Siellä päivän. 16/10 lensimme Veneziaan. 20/10 junalla Montecatiniin. Veneziassa lapsia paljon. Kaikkialla.
Suomen ulkopoliittinen asema ja tulevaisuus.
Wenäjän asema Itämeren [suhteen] nyt samanlainen kuin ennen Pietari Suuren aikaa. Ennen sotaa yleinen käsitys historikuksien kesken, että Wenäjän tärkeät – vitaaliset – edut vaati pääsemään Itämerelle. Tämä tapahtui eri etapein pitkin väliajoin. Suomenlahden etelä-ranta venäläisten haltuun 1700-luvun ensi vuosina, Narvan taistelun jälkeen. Rauha 1721. Toinen etappi Turun rauha 1743. Kolmas Haminan rauha 1809. Ovatko Wenäjän intressit nytkin samat kuin ennen? a) Strateegiset – sotilaalliset b) Taloudelliset. Taloudelliset ei merkittävät, koska ne järjestyvät muutenkin.
Sotilaalliset: Murmanskin satama vähentänyt Itämeren merkitystä. Mutta Saksan voimistuminen lisännyt sitä, koska Wenäjä ei voi sallia Saksan pääsevän yksinvaltiaaksi Itämerellä. Sitä paitsi Suomen merkitys Wenäjälle sodassa on tärkeä, jottei Suomea voida käyttää hyökätessä Wenäjää vastaan. Ja jos Wenäjä tulisi Tallinnaan, olisi se meille vaikea asia – vaarallinen.
Woimmeko ehdottomalla puolueettomuspolitiikalla päästä sellaiseen asemaan, että olemme sekä Wenäjälle että Saksalle tuki hyökkäyksiä vastaan meidän maamme kautta? Että taistelemme jokaista vastaan, joka pyrkii meidän maatamme hyväksi käyttämään ja että myös Wenäjä tämän uskoisi. Siihen kait kuuluisi myös, että julkisesti resigneeraisimme Karjalaan ja Inkeriin nähden. Mutta voisimmeko sen tehdä sisäpoliittisista syistä.?
Mistä meille turva, jos tarvitsemme?
1. Ranskasta ei mitään toivottavaa. Ei meitä ymmärrä. Sen politiikka on erikosen egoistista – vaikka puhuu “droit et justice” ja “pienten kansojen suojelu”? Droit et justice = se mikä soveltuu Ranskan etuihin. “Pienet kansat” = entiset Saksan pikkuruhtinaat, jotta Saksa pysyi heikkona. (Huom. Ranskan Köpenhaminan lähettilään keskustelut Saastamoisen kanssa 1918). Suomessa ei Ranskalla ole juuri mitään intressiä. Näkyy ajattelevan, että Suomi ei kykene vastustamaan Wenäjää. Toisin Ruotsi.
2. Englannista ei myöskään liene mitään odotettavaa. Englanti rajottaa Belgiaan ja Hollantiin tukensa. Suomi kaukana Englannin intresseistä.
3. Saksa ainoa suurvalta, joka meistä intresseerattu. Mutta siinä on nykyään vaaroja. Ja Saksaan ei voi luottaa. Menee äkkiä toisesta äärimmäisyydestä toiseen (vuosi 1918 ja nyt Hitler). Obs! Topeliuksen lausunto saksalaisista matkakirjeissään. Wälejä Saksan kanssa ei saa pilata. Epätietoista tokko Saksa nyt olisi halukas ottamaan meitä rasituksekseen.
4. Kansainliitto. Tietysti meidän sitä kannatettava, mutta se ei kykene turvaamaan. Monta esimerkkiä. Kansainliitossa itse asiassa suurten valtojen pitäisi suojella pieniä, pienet ei voi suuresti auttaa suuria. Nykyään kaikki tärkeämmät asiat kulkevat Kansainliiton ulkopuolella. Mihin Kansainliitto on sekaantunut, se on epäonnistunut. Mutta pienelle kansalle KL on kuitenkin, jotakin, – oljenkorsi – forum, jossa voi edes puhua – huutaa.
5. Tärkein väline Suomelle on oma puolustus. Puolustuslaitoksen parantaminen. (Sandlerin sanoin: Kanuunojen valmistus Suomessa. “Paras valmistaa niin paljon kuin mahdollista. Se on varmaa.”)
6. Apu Ruotsista – Pohjoismaista. Ruotsista ei toistaiseksi ainakaan muuta, kuin ehkä sotatarpeita ja muita tavaroita. Tämä jo tärkeä. Mutta tärkeä myös, että kulkutie ja yhteys Ruotsiin ja sen kautta ulos on avoinna. Jo sen vuoksi hyvät suhteet Ruotsiin välttämättömät.
7. Suhde Wenäjään. Se tosi “suomettarelainen” politiikka, jota Holsti ja nykyinen hallitus noudattaa Sovjetti-Wenäjään, on hyvä ja oikea. (Suomettarelaisuus merkitsi, että politiikassa oli käytettävä järkeä, mitä ihmiselle on annettu.). Holstin s.o. nykyisen hallituksen politiikka Wenäjään on Suomettarelainen: a) hyvissä väleissä, istuttava rinnan Litwinovin kanssa, vaikka sisu kiehuu, b) sillä meillä olisi oikeus irtisanoa suhteet Wenäjän kanssa ja marssia rajan yli, koska wenäläiset ovat rikkoneet – ei ole täyttäneet sitoumuksiaan Tartossa 1920 Karjalaisiin ja Inkeriläisiin nähden. Eivätkä aiokaan niitä täyttää. c) Päinvastoin Wenäjä rakentaa sotavalmistuksia meidän rajamme takana Itä-Karjalassa. Rajan ylilennot ym. Mutta meidän on noudatettava siitä huolimatta “suomettarelaista” politiikkaa. Ehdotonta ja vilpitöntä puolueettomuutta ja koetettava saada venäläiset uskomaan, että me emme aio heitä vastaan nousta. Mutta vientiä Wenäjälle ei saa paljon lisätä, että olemme Wenäjästä riippumattomia.
8. Wenäjä luultavasti antaa meidän olla rauhassa lähi vuosina. Wenäjällä on paljon muuta tekemistä. On tietämätöntä, milloin Itämeren kysymys Wenäjällä herää.
Kävin 7/10 Helsingissä Cajanderin (pääministerin) puheilla.
1. Huomautin uudestaan yliopistoasian (ohjelma ym. ruotsinkielellä) julkaisemisesta ja sen asian järjestämisestä. Cajander sanoi asian tulevan toimeenpanoasetuksella järjestetyksi.
2. Holsti oli Cajanderin pyynnöstä antanut luettavakseni Cajanderin puheen, jonka hän pitää päivällisillä kun Sandler ja Engberg saapuvat Helsinkiin. Tein puheen sisältöön nähden eräitä ehdotuksia, joista tärkein oli, että Cajanderin olisi esiintuotava se ajatus, että meillä ei ole tarkoitus sortaa ruotsinkielistä väestöä ja “utrota” se ja sen kieli ja kulttuuri, vaan että ruotsinkielistä vähemmistöä tullaan kohtelemaan oikeuden ja kohtuuden mukaan, niin että voivat tuntea itsensä tyytyväisiksi ja olonsa ja elämänsä ja tulevaisuutensa turvatuksi. Ruotsissa on tässä kohden merkillisiä käsityksiä. Ikään kuin tarkoitus olisi puukolla tappaa kaikki ruotsinkieliset Suomessa. Cajander lupasi harkita asiaa. Olin maininnut tästä myös Holstille Tukholmassa, ja hän oli kanssani samaa mieltä.
Muistelmia. Tarton rauha. Meillä unohdetaan, että Itä-Karjala oli venäläisten hallussa. Se olisi ollut heiltä otettava, jos sitä tahdottiin. Meillä ainoa keino olisi ollut olla tekemättä rauha. Siitä ei hyötyä, vaan vahinkoa. Sillä 1921 olisi saatu huonompi rauha (Ilman Petsamoa) ja myöhemmin vielä huonompi. Toiveet ei ainakaan olisi parantuneet. (Puola teki välirauhan syyskuussa 1920.)
Suhteemme Wenäjään nyt ja tulevaisuudessa. Diplomaatisilla keinoilla voitaisiin suhteemme Wenäjään järjestää, jos Wenäjä tahtoo. Mutta jos Wenäjä ei tahdo, vaan ryhtyy sotilaallisiin keinoihin?
24/10 ’37 Eirik Hornborg esitelmässään äsken Lundissa sanoi m.m. väitettävän, att det svens ka folkelementet i Finland on muodostunut suomenkielisistä, joka muka on väärä väite. Obs! Tätä ei väitetä. Mutta huomattava osa Suomen ruotsinkielisestä sivistyneestä säädystä on alkuaan suomenkielistä väestöä.
Holsti käynyt Berlinissä Neurathin luona 23/10. Sen johdosta Diplomatische Correspondenz kirjoitti jotenkin järkeviä ajatuksia.
31/10 ’37 Wenner-Grenin kirja (Wädjas till Envar) saapui. Sen johdosta Ruotsin lehdet kirjoittivat kriitillisesti. Wenner-Grenin ajatuksia taloudellisella ja poliittisella alalla pitävät mahdottomina toteuttaa. Woi olla niin. Mutta Englannissa Josef Chamberlainin Empiriumtulli-idea ei 1900-luvun alulla saavuttanut kannatusta. Pidettiin mahdottomana. Nyt on hänen pääideansa Englannissa hyväksytty.
(Miten kehitys kulkee, sitä ei voi sanoa.)
Ruotsin “kansallinen ryhmä” ei asettanut Erichiä edes toiseksi ehdokkaaksi Haagin tuomioistuimeen. Asettivat ainoaksi ehdokkaakseen justitierådet Sandströmin.
Sota (ja kaikki mitä siihen kuuluu) on lopullisesti enemmän tunteen-, psykologinen, asia, kuin järjen kysymys. Hallitus tietenkin harkitsee asiaa järjen ja maan etujen kannalta. Mutta yksityiselle kansalaiselle, jonka on valmis antamaan henkensä isänmaan edestä, se on psykologinen, entusiasmin asia. Yksityinen ei ajattele, kannattaako sota ja mitä etua sodasta on. Sama näkökohta vaikuttaa ratkaisevasti, jos on kysymys meillä saada apua Ruotsista. Ruotsin yksityiset kansalaiset katsovat sitä myös psykologiselta kannalta (1918 ruotsalaiset sotilaat). Pitää olla entusiasmia ja sympatiaa meitä ja meidän asiaamme kohtaan. Senvuoksi mieliala Ruotsissa meitä kohtaan on tärkeä. Jos antavat meille apua, ei siinäkään yksityiset ruotsalaiset ajattele, mitä etua siitä on.
Ranskalaisen historiantutkijain kanta (Bainville ja Auland) on omituinen: Ranskan yhteys (unite) oli erinomainen ja hyödyllinen teko mailmalle. Saksan yhteys on suuri paha. (Samoin Italiankin nähtävästi.). Ranskan politiikka vuosisatojen kuluessa oli poliittisen anarkian ylläpitäminen Saksassa. (Westfalenin rauha) Se tila muka oli onnellinen Saksalaisillekin. Se antoi heille tilaisuuden filosofeerata ja musiseerata (“Kultur”) (ja muuta saksalaiset ei tarvitse!!). Humoristista! (Historiankirjoitus on todella humoristista!)
Muistelmia: Routavuodet. Suomessa passivinen vastarinta yleensä katsoi Suomen Wenäjän kysymyksen olleen valtiooikeudellista luonnetta. Suhde Suomen ja sen suuriruhtinaan välillä. Jos niin olisi ollut laita, olisi asia ollut helppo ja yksikertainen. Me olisimme helposti heittäneet suuriruhtinaamme ulos (Norja 1905). Mutta Nikolai ei ollut ainoastaan meidän suuriruhtinas. Hän edusti Wenäjän valtion organisoitua voimaa. Oli Wenäjän keisari. Kysymys oli Suomen ja Wenäjän valtion välinen asia. Analoginen kainsainvälinen kysymys – sui generis. Asiallisesti, joskaan ei muodollisesti.
Sodan jälkeen suurten valtakuntien Englannin, Ranskan, Yhdysvaltojen politiikka sekä valtiollinen että taloudellinen on ollut tyhmää – taitamatonta. Niiden miesten valtioviisaus ei ole niin suuri kuin luullaan. Niiden takana on suuret kansat ja se antaa heille merkitystä ja painoa. (Minkä vuoksi ne ovat tulleet suuriksi ja Suomi pieneksi? Sattumus (Hartman, Sattumuksen merkitys historiassa). Me suomalaiset satuimme olemaan täällä takana kansainvaelluksen aikana. Maantieteelliset rajat estäneet meitä laajentumasta. Mutta meidän ei tarvitse kykyyn ja taitoon nähden olla alemmuudentuntoisia.
Läksimme Florinssista Allin kanssa 26/11 ’37. 27/11 olimme Berlinissä. Suurus Goltzin kanssa Bristolissa. Keskustelimme pitkään minun huoneessani. Goltz edelleen sitä mieltä, että nyt Hitlerin järjestelmä on paras Saksalle. Tshekkoslovakian saksalaisia sorretaan kovasti. Mutta Saksa ei voi alkaa eurooppalaista sotaa niiden vuoksi. Sosialistisella puolella Saksassa suuri paino. Johtaviin paikkoihin voi kuka tahansa nousta, jos hänellä on kykyä. “Kreivi Goltzeilla ja hänen vertaisillaan ei Saksassa nykyään ole mitään sanomista.” Luuli nykyisellä järjestelmällä olevan kansan suuren enemmistön kannatus. Myös tyytymättömiä on, mutta ne pidetään kovassa kurissa.
Iltapäivän olin Wuorimaan kanssa. Söimme päivällistä yhdessä (Sinunmaljat). Wuorimaa kertoi:
1. Göhring Suomelle hyvin ystävällinen ja suosiollinen. Sanonut Wuorimaalle: Jos Suomi tarvitsee apua ja sitä pyytää, annamme sekä aseita että miehiä. Edellytyksenä ettei Suomi liity Saksaa vastaan suunnattuihin blokkeihin. Suomen pohjoismaisen orientoinnin Göhring (ja Saksan hallitus) hyväksyy.
2. Hitler edelleen hyvin populääri. Hänen asemansa on luja. Hitler oli aluksi kuin Alkio, mutta nyt muuttunut luoksepääsemättömäksi ja kylmäksi.
3. Holstin käynti Berlinissä oli onnistunut säännöllisesti. Neurath puhunut avoimesti. Neurath on Wuorimaalle viitannut mahdollisuuteen, että Saksa ja Wenäjä tulisi ystäviksi. Suomen ja Saksan hyvät välit joka tapauksessa välttämättömät Suomen kannalta. Jos Saksa on Wenäjän vastustaja, voi se auttaa Suomea, jos on tarve. Jos Saksa menee liittoon Wenäjän kanssa, voi se Wenäjän luona puolustaa Suomea ja sen itsenäisyyttä. Siis: Suomen pidettävä hyviä välejä Saksan kanssa. Wuorimaa sanoi Holstin tämän ymmärtäneen erityisesti käyntinsä jälkeen Neurathin luona. Suomen lehdet ovat olleet nyttemmin hiljempää Saksan asioista.
4. Wuorimaalla – maalaisliittolainen – oli jotenkin hyvä käsitys Saksan oloista, vaikka sanoi, ettei haluaisi olla saksalainen. Erityisesti hän oli vakuutettu siitä, että Suomen oli oltava hyvissä väleissä Saksan kanssa. Suurvalloista Saksa ainoa, joka mahdollisesti voi auttaa Suomea jos hätä tulee.
10/12 ’37 Soitin ministeri Hannulalle pyytäen häntä puhumaan pohjoismaiseen juhlaan 25/2 tai 4/3 38. Vastaus myöhemmin, sitten kun yliopistolain täytäntöönpanoasetus on valmis. Hannula ei luvannut, mitä kirjeessäni olin esittänyt. Sanoi asettuvansa oikeuskanslerin kannalle. Jos yliopistolakia “rikotaan”, tulee välikysymys. Hannula näkyi pelkäävän puoluelaisiaan. Pelkään, että asia ei mene hyvään tulokseen. Hannula kyllä lupasi tehdä parhaansa. Kysyin, eikö voi antaa esitystä pykälän muuttamisesta. Hannula ei vastannut. Hannula sanoi ohimennen juristien olevan erimieltä yliopistolain tulkitsemisesta.
Siis: Tukholmassa pohjoismainen juhla, pääpaino Suomi. Siihen tarjotaan Suomen hallituksen jäsenelle tilaisuus puhua. Hän ei uskalla heti suostua sisäpoliittisista syistä. Se kuvaa poliittista asemaa. Mitä me, lähetystö, täällä voimme tehdä? Muiden maiden ministerit ottaisi mielellään vastaan tarjouksen.
16/12 ’37 Suomen tunnustamista koskevat asiakirjat julaistu. Sen johdosta m.m. Ilkka ym. kirjoittaneet 1918 vuoden hallituksen toimia vastaan. (Kuninkaanvaali ym.) Ikään kuin tunnustus olisi ollut elämänkysymys syksyllä 1918 ja 1919. Elämänkysymys Suomelle oli, että Saksa murskasi Wenäjän. Kun se oli tehty, niin kaikki muu kyllä selvisi. Elintarpeiden saanti Yhdysvalloista oli tärkeä, mutta ne saatiin kovaa maksua vastaan. Tehdään liian suuri numero tunnustuksien saamisesta. Wenäjää vastaan ei länsivallat olisi meitä auttaneet ja tunnustaneet, jos Wenäjä olisi noussut. Rauhankongressi ei myöskään meitä koskenut eikä vaikuttanut.
Lensin Helsinkiin 12/12 ’37. Samana iltana Kallio soitti, pyysi luokseen. Yliopistoasia. Luuli menevän järjestykseen. Sain optimistisen käsityksen: 1) Ruotsinkielisien professorien oikeus puhua ruotsia ja 2) ruotsinkielinen alkeisopetus järjestetään. Erityisesti Kallio katsoi alkeisopetuksen luonnolliseksi.
KYSYIN: Miten kauvan minun pitää olla Tukholmassa?
KALLIO: “Siitä ei puhuta mitään.”
Armas Järnefeltille Kallio lupasi komentajamerkin mielellään. Kallio kysyi Nya Dagligt Allehandan artikkelista (Kleen) ja vastauksesta. Kerroin. Illalla kenraali Oeschin kanssa laitoimme artikkelin kuntoon ja 13/12 se oli NDA:ssa.
13/12 ’37 Keskuskauppakamarin kokous ja Helsingin Kauppakamarin illanvietto.
Suuruksella Kallion luona Allin kanssa 14/12 ’37 kl. ½ 12. Hannula ollut samana aamuna Kallion luona. Oikeuskansleri sitä mieltä, että yliopistolaki ei salli ruotsia puhuttavan. Sanoin, silloin eduskuntaan. Kallio vastasi, että ollut puhe selityksen saamisesta eduskunnalta. Pessimistisempi vaikutus. Poislähtiessäni Kallio pyysi, etten Ruotsissa puhuisi poislähdöstäni.
Kl. 1 Cajanderin luona. Cajander luki lausuntonsa yliopistoasiassa, joka mielestäni hyvä. Cajander pessimistinen. Maalaisliittolaiset ei vastoin oikeuskansleri Huttusen lausuntoa yhdy. Hallituksessa tulee 7 vastaan 5. Kallio tuskin yhtyy enemmistöön vastoin maalaisliittolaisia. Oikeuskansleri nyt kuitenkin myöntää, että asiasta on eri mieliä. Cajander pelkää asian lykkäämistä eduskuntaan, koska äänestettäisiin yli vaalin.
Holstin luona 14/12 ’37 kl. 2.
1. Yliopistoasia – lupasi tehdä voitavansa. Huomautin, että asemani on Tukholmassa vaikea, jos tällaista politiikkaa.
2. Sventorzeskin lausunto eduskunnassa – oli erehdys. Belgia ei vapaa Kansainliiton sopi muksista. Huomautin myös, että Englanti ja Ranska ym. ei suostuisi siihen, että Pohjoismaat pääsisi vapaiksi valvollisuuksista, mutta nauttisi kaikkia oikeuksia.
3. Sanomalehtiattashea. Puhuimme Bergistä. Tammikuun alussa.
4. Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin avustus ensi vuodeksi. Sama kuin 1937. Holsti lupasi huolehtia.
5. Ahvenanmaa. Esitin: Pyrkimys, että Ruotsi auttaisi Suomea Ahvenanmaan neutralisuuden puolustamisessa, josta edeltä sovittaisiin ja että Ruotsi hankkisi itselleen oikeuden heti ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin jo ennen kuin Kansainliiton neuvosto on ehtinyt antaa päätöksen, jotta ei tulla myöhään.
6. Avustus – Ramsayn komitea. Oli puhunut Sandlerin kanssa. (Kenraali Oesch puhui samasta asiasta. Minun pitäisi tiedustella kenraali Åkermanilta.)
Puhuin 14/12 myös Woionmaan kanssa yliopistoasiasta. Vientiyhdistys kl. 15. Illan olin Rantakarin kanssa Kämpissä. Ei erityistä.
Aamulla 15/12 ministeri Hannulan luona. Huono vaikutus yliopistoasiasta, kun oikeuskansleri vastaan. Ei tiedä, miten eduskunnassa menisi, sillä kokoomuspuolue vastaan (Linkomies uhannut välikysymyksellä) ja maalaisliittolaisissa myös vastahakoisia. Ikävä vaikutus keskustelustani. Tuntuu kuin Hannulassa aitosuomalaisuus alkaisi vaikuttaa.
Kl. 1—3 söin suurusta kahdenkesken Amos Anderssonin kanssa Royalissa. Amos valitti tilannetta. Nyt olisi ruotsalaisella taholla toivomukset rauhaan. Jos vaan pientäkin liberalisuutta näkyisi. Amos hyväksyi tuumani, että pitäisimme neuvottelun tammikuun puolivälissä, kun tulen Helsinkiin. Pitäisi päästä sovintoon. Ruotsinkieliset huomaavat, että ovat vähemmistönä ja ottavat sen lukuun vaatimuksissaan. Neuvotteluun: Elias Erkko, Pentti, Andersson, A. Lei nonen, Kivimäki, Mantere, von Born, H. Ramsay, Hornborg, Rantakari.
Ministeri Ahmavaaran luona 15/12 kl. 3. Hyvä keskustelu ja hyvä vaikutus.
AHMAVAARA: Yliopistoasia on järjestettävä (sekä oikeus puhua ruotsia että alkeisopetus ym.). Ellei voida muuten, niin esitys eduskunnalle – lain selitys. Ahmavaara luuli, että menee eduskunnassa läpi eikä äänestetä yli vaalien. Myös Ståhlberg sitä mieltä, että uusi yliopistolaki ei estä asian tyydyttävää järjestämistä. Samoin Kivimäki ja professori Tarjanne.
(Aikaisemmin olin puhunut telefonissa Kivimäen kanssa. Ellei muuten, niin esitys eduskunnalle selityksestä. Hallituksen pidettävä huolta siitä, että asia menee läpi.)
Ahmavaara teki kovin hyvän vaikutuksen. Miesmäinen mies, joka ymmärtää asiat.
KOP:n hallintoneuvoston kokous ja illallinen Arajärven kunniaksi, joka eroaa vuoden lopussa.
Illalla puhuin ministeri Koiviston kanssa yliopistoasiasta. Hän oli mukana, mutta edellytti.
että oikeuskansleri ei pane vastaan. Minä kehoitin kovasti. Saa nähdä, miten asia menee.
Mannerheim soitti aamulla 16/12 ’37. (Olin 15/12 käynyt hänen luonaan tapaamatta.) Oli kovin tyytyväinen, että olin julaissut Nya Dagligt Allehandassa vastineen Kleenille. Lupasin tammikuussa muutamaa päivää ennen ilmoittaa Mannerheimille tulostani.
Lensin Tukholmaan 16/12. Alli tulee laivalla.
Deutsche Allgemeine Zeitungin 7/12 ’37 kirjoituksessa Zwanzig Jahre freies Finnland puhutaan, että Suomi Tarton rauhassa verzichtete auf Karelien ja heute sehen zahlreiche politische Kreise Finlands “in der Abtretung Kareliens” einen schweren Fehler und ein schwächlicher Nachgeben der damaligen Regierung. Ikäänkuin Itä-Karjala olisi ollut Suomen hallussa.
21/12 ’37 Söin suuruksen Ossian Rydbeckin kanssa. Hän kertoi, että joulukuussa 1917 Otto Stenroth oli Tukholmassa ja tahtoi Rydbeckin kautta pyrkiä ulkoministeri Hellnerin puheille, jotta Ruotsi lähettäisi Suomeen 1000 “poliisimiestä” auttamaan, ja Suomi luovuttaisi palkkioksi Ruotsille Ahvenanmaan. Hellner kieltäytyi neuvotteluista, koska Wenäjä ei ollut tunnustanut Suomen itsenäisyyttä. Epäilin, eikö Rydbeckin muisti pettänyt, mutta Rydbeck sanoi olevansa asiasta varma.
22/12 ’37 Holsti ilmoitti, että yliopistolain täytäntöönpanoasetus tänään hallituksessa hyväksytty. Kaikki yksimielisiä paitsi Kekkonen. Myös H. Suolahti oli konsistorin ehdotuksen kannalla. Yliopiston opettaja, joka ei täysin hallitse suomea, saa käyttää ruotsia s.o. = professori Wasastjernan ehdotus konsistorissa. Oikeuskansleri lausunee myöntäen, että yliopistolain määräyksien tulkitsemisesta on eri mieliä eikä siis aivan vastaan, vaikka itse toista mieltä kuin hallituksen enemmistö. Holsti pyysi minua vaikuttamaan Uuteen Suomeen, ettei kirjoittaisi vastaaan. Soitin R. Waldenille, pyytäen häntä puhumaan Pentille. Walden lupasi.
Yliopistoasiassa olen tehnyt tämän vuoden kuluessa paljon työtä. Kirjoittanut kirjeitä, puhunut suullisesti hallitusmiehille ja koettanut vaikuttaa. 22/12 annetut täytäntöönpanoasetukset ovat nähdäkseni jotenkin siedettävät. Ne pitäisi myös ruotsinkielistemme voida hyväksyä. Saanähdä miten suhtautuneet. 23/12 puhuin telefonissa m.m. Amos Andersonin kanssa, pyytäen Hufvudstadsbladetia kirjoittamaan tyynesti. Amos lupasi lisäten, että yliopistolakia ei voi hyväksyä.
Procopé luonani 26/12. Sanoi ruotsinkielisten maltillisten olevan tyytyväisiä yliopistoasetuksiin. Erittäinkin professori Wasastjerna, jonka ehdotuksista kaksi on hyväksytty hallituksessa. Procopé itse oli hyvin tyytyväinen. Walmistimme Procopén kanssa promemorian Linderille annettavaksi Svenska Dagbladetille. Walitettavasti Svenska Dagbladetissa jo 27/12 oli kirjoitus asiasta. Oli erehdyksessä tullut lehteen ilmoitti Linder minulle telefonissa. Procopé kovasti kiitti minun toimintaani yliopistoasiassa, luuli sen vaikuttaneen asian kulkuun.
29/12 ’37 Oskari Mantere kirjoitti minulle uudenvuoden onnittelun. Lisäsi: “Luin juuri Hufvudstadsbladetin artikkelin yliopistoasiassa. Sävy ei ole onnistunut. Svenska Pressen kirjoitti paremmin. Mutta minkäpä sille mahtaa. Sinä olet tehnyt asiassa miehen työn, josta omasta puolestani vilpittömästi kiitän. Toivottavasti Sinulla riittää voimia jatkaa uurastustasi sillä tärkeällä paikalla, jolla olet.”
Luin Rantakarin kirjoituksen “Mannerheim valtiohoitajana” 21/12 ’37. En hyväksy hänen
esitystään. Kirjoitin 21/12 Rantakarille kirjeen.
31/12 ’37 kenraali Ernst Linder kirjoitti: “Först och främst ber jag att få hjärtligt lyckönska till Ditt framgångsrika arbete på en kompromiss i universitetsfrågan, vilken kompromiss säkerligen var av stor betydelse för stämningen här i landet och därmed för samgåendet mellan Finland och Sverige, en sak som sedan två årtionden legat mig varmt om hjärtat.”
