1/2 ’27 Vuoden 1926 aikana ja vielä nyt 1927 yleinen huuto sosialistisissa, edistysmielisissä ja maalaisliittolaisissa lehdissä, että KOP ‒ sen “kolmas kerros“ ‒ tai “eräs rahamiesyhtymä“ hallitsee kokoomuspuolueen lehtiä. Samoin että JKP ja toisinaan mainitaan myös Kairamo (yhdessä Honkajuuren ja Arajärven kanssa) johtavat ja määräävät kokoomuspuolueessa. Tämä on aivan perätöntä. Ei ole mitään rahamiesyhtymää. Ja J.K.P sekä Kairamo emme ota ollenkaan osaa puolueen asioiden johtoon.
1/2 ’27 Esimerkki, miten Suomessa liiotellaan: Joku aika sitte kysyi Routamo Honkajuurelta Suomalaisessa Klubissa: Onko totta, että J.K.P omistaa enemmistön KOP:n osakkeita?!!!.
1/2 ’27 Huom! Sanomalehtikirjoitukset ja hyökkäykset 1918 vuoden miehiä vastaan Brest‒Litovskijn rauhansopimuksen täydennysmääräyksistä. Julaistu esimerkiksi Historiallisessa Aikakauskirjassa 1. vihko 1927. Paitsi sosialisteja haukkuivat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ynnä muut. Uudessa Suomessa esiintyi “Historiallisen totuuden harrastaja“ (professori Brotherus).
1/2 ’27 Huom. Kauhea likatulva syksyllä 1926 Wiksteniä vastaan Riihimäen Ampumatarvetehtaan asiassa. Samassa hyökättiin myös KOP:tä vastaan. Lucas Nya Pressenissä ja sosialistit.
22/2 ’27 Olin päivällisellä Goldbeck-Löwen luona.
Keskustelin pitkään Grundherrin (Saksan lähetystöneuvoksen) kanssa. M.m. Hintzen nooteista Joffen (Bolshevikkien edustajan) kanssa elokuussa 1918, koskien Saksan‒Wenäjän täydennyssopimusta, jotka nootit julaistiin äsken. (Kts. Pakaslahden artikkelia Historiallisen aikakauskirjan ensi numero 1927.) Grundherr sanoi tutkineensa tarkasti tämän noottienvaihdon. Paljon puhuttu paikka, että saksalaiset muka olisi tehneet sopimuksia Suomen puolesta oli niin, että sopimus koski ainoastaan Saksan suhdetta Wenäjään, ja että Saksa pidätti itselleen mahdollisimman paljon oikeuksia Wenäjältä, m.m. oikeuden ottaa mukaansa Suomen sotaväkeä, ilman että Wenäjä saa katsoa sitä vihamieliseksi teoksi. Tämä tietysti edellytti sopimuksen Suomen kanssa, jos todella olisi tullut kysymys yhteisistä sotilaallisista toimista. Saksan ja Suomen välinen kysymys ei ollut ollenkaan esillä ‒ sitä ei koskenut Saksan-Wenäjän sopimus.
2. Grundherrin kanssa oli myös puhe vuoden 1918 politiikasta. G. kysyi, mitä me ajattelimme Englantilaisten olosta Muurmanilla.
Minä: Johtava, pääperiaate meillä oli, että meidän oli vältettävä sekaantumasta suureen sotaan. Pelättävä oli, että jos englantilaiset tulisivat alas Muurmanilta, niin syntyisi yhteentörmäys saksalaisien kanssa, jotka oli Suomessa. Silloin joutuisimme vaikeaan asemaan. Miten välttäisimme sekaantumisen sotaan. (Kts. promemoria, joka löytyy papereissani. Kirjoitettu 31/7 18. Kts. Göran Schaumanin kirjoitus Hufvudstadsbladetissa helmikuussa 1927)
3. Kysymys saksalaisten avusta. Sanoin G:lle: Me kyllä ymmärsimme, että saksalaiset eivät tulleet Suomeen yksin omaan meidän vuoksi, vaan heillä oli omia intressejä. Meidän politiikkamme tarkoitus oli sovittaa meidän suomalaiset intressit ja Saksan intressit sopimaan yhteen ja menemään yhteen. Zusammengehen. Ja se onnistui; meidän suomalaiset intressit ja Saksan intressit menivät yhtä suuntaa mikäli oli kysymys operationeista (toiminnasta) Wenäjään nähden. Tämä antoi pohjan yhteistoiminnalle. 4. Gr. sanoi myös ei ymmärtävänsä, miksi Suomi ei tee non-agression sopimusta yksin Wenäjän kanssa. Onhan se parempi kuin ei mitään. Ei siitä ole vahinkoa.
17/3 ’27 Huom! englantilaisen Benn’in teos: Kapitalistin tunnustuksia. Sisältää hyviä ajatuksia, joita voi käyttää kirjoittaessani memoaareja olostani K-O-P:ssa ja kosketellessani siinä taloudellisia oloja yleensä ja Suomessa erittäin.
17/3 ’27 oli luonani Dujardin, Credit Lyonnays’n edustaja. Puhuimme m.m. Ranskan politiikasta. Hän sanoi: Le Temps-lehti on 1) Taloudellisissa asioissa konservatiivi 2) poliittisissa centrum ja 3) kirjallisuudessa ja taiteessa vasemmalla, vieläpä hyvin vasemmalla. Se oli ranskalaisella loogillisuudella määritelty ja täsmällisesti sanottu. Meillä katsotaan, että kun on konservatiivi, pitää olla kaikissa asioissa konservatiivi, ja kun on liberaali, pitää olla kaikissa asioissa “liberaali“ s.o. vasemmalla. Mutta asiat ja erityisesti asiaryhmät ovat eri luontoisia. Sen vuoksi Le Tempsin kanta on ei ainoastaan ymmärrettävä, vaan myös järkevä.
Panen nyt 7/4 ’27 muistiin uudestaan seuraavan, ellen ole sitä jo aikaisemmin merkinnyt: Kesällä 1915 söin kerran suurusta kahden kesken Aspelin-Haapkylän kanssa K.O.P:n klubissa, joka oli silloin Kluuvikadun puolella. Olin äsken keskustellut Edvard Hjeltin kanssa sodasta ja Suomen itsenäisyysasiasta. Kysyin äkkiä Aspelin-Haapkylältä: “Mitä olisi vastattava jos Saksan puolelta luvattaisiin auttaa meitä itsenäiseksi valtioksi?” Aspelin-Haapkylä vastasi: “Luonnollisesti emme voi vastata, että kiitos paljon, olemme hyvin smikratut, mutta emme voi ottaa vastaan. Mikään kansa ei voi olla pyrkimättä itsenäiseksi.”
1917 (Kesällä ?) Paavo Wirkkunen sanoi eräässä kokouksessa, että jos meille tarjottaisiin itsenäisyys, meidän pitäisi kieltäytyä sitä vastaanottamasta. Ja vuonna 1917 kesällä oli Wenäjä muserrettu ja maassa, ja silloin oli mahdollisuudet itsenäisyyden saavuttamiseksi aivan toiset kuin kesällä 1915. Mutta itsenäisyyden saavutettua P. Wirkkunen, Ståhlberg y.m. joilla ei ollut mitään osuutta ja rol itsenäisyyden jotka olivat olleet itsenäisyyttä vastaan, ovat olleet itsenäisen Suomen johdossa. Itsenäisyysmiehet on sysitty syrjään.
10/4 ’27 Panen muistiin keskustelun 1904 Ossian Bergbomin (Wuorenheimon) kanssa. Puhuimme valtionrautateiden kannattavaisuudesta. Walitin, etteivät rautatiet kannata.
Bergbom: “Ei senaattikaan kannata. Pääasia on, että ovat hyvät. Ellei tulot riitä otetaan, pannaan verovaroja lisää.“
1909 kun hoidin kulkulaitostoimituskunnan päällikön virkaa 6 kuukautta kävi luonani lähetystö palvelusmiehiä ja ylimääräisiä virkamiehiä puhumassa jonkun anomuksensa puolesta. Lausuin m.m. että rautatiet kannattavat huonosti. Siihen vastasi lähetystön puolesta sen vanhin jäsen ylikonduktööri Ahla: “Se on nyt merkillistä, että aina puhutaan rautateiden kannattamattomuudesta. Ei Helsingin poliisilaitoskaan kannata, mutta ei siitä kukaan puhu.“ Näin oli sama virkamiehen katsantokanta tunkeutunut läpi koko rautatielaitoksen ylhäältä alas asti ‒ katsantokanta, että rautatielaitos oli samanlainen virkakunta ja virasto kuin muutkin valtion virastot.
Huom! myös kun 1908 joulukuussa otettiin englantilainen laina (1909 vuoden laina), pyysi Hambro prospektia varten tietoja m.m. Suomen valtionrautateistä, joita vastaan laina otettiin. Ahosen ja Rikbergin kanssa koetimme laittaa ne niin kauniiksi ja edullisiksi kuin mahdollista. Hambro kirjoitti, että oli katsonut parhaaksi jättää ne pois prospektista, koska ne olisivat voineet vahingoittaa lainan emissionin menestystä. Ne olivat näet niin huonot. Hambro lisäsi, että Suomen valtion rautateiden hallinnossa täytynee olla joku organinen vika.
15/4 ’27 Uudessa Suomessa tänään lähetetty kirjoitus: Sisältää oikeita ajatuksia. Hugo Suolahtikin (puoluekokouksen iltana) puhui, miten etevä ja voimakas(?) Suomen kansa on. Setälä myös esityksessään puoluekokouksessa puhui Suomen kansan lahjakkuudesta. Tätä en ymmärrä. Vuosien 1917 ja 1918 tapaukset surkeuden todistus: puoli kansaa nousee kapinaan juuri, kun Sallimuksen suopeudesta voidaan saavuttaa itsenäisyys. Valtiota luovan instinktin puute. Kaikilla aloilla diletanttisuus. Ei mitään suuria saavutuksia. Yliopisto ja teknillinen korkeakoulu aivan keskinkertaisia, vieläpä sitä alempia. Ei kysymystä Nobelin palkinnon myöntämisestä suomalaiselle 25 vuoden kuluessa. Ei edes voitu ehdottaa sitä. Kahdeksan kansantalouden professoria, mutta ei yhtään sivua kirjoitettu, jota kannattaisi kääntää. Lainopillinen tiedekunta aina ollut heikko. Lääkärikunta samoin. Filosofinen tiedekunta ‒ ‒ ‒ ?? Mutta meillä tehdään helposti “suuria miehiä“ sellaisista, joiden saavutus on korkeintaan se, että ovat voineet seurata alallaan edistystä ulkomaalla ja ajaneet (toimineet) saavutusten tunnetuksitekemisessä Suomeen. (Tämä on esimerkiksi Matti Äyräpään ‒ 75 vuotta näinä päivinä ‒ ansio; hän onkin parhaimpia ja alallaan ansioituneimpia). “Förening för inbördes beundran.“ Tällainen turhanaikainen yleistäminen on esteeksi Suomen kansan kehittymiselle. Ei opita käyttämään kansainvälistä mittapuuta saavutuksiimme, emmekä koskaan pääse todelliseksi sivistysmaaksi.
15/4 ’27 Surkeita ilmiöitä. Honkasen juttu. Suojärven juttu. Kieliriita. Gebhardin‒Walion jutut. Rikollisuus. Valtiollinen tasapainon puute (hallitusvaihdot). Oikeuskanslerin heikko esiintyminen esimerkiksi Suojärven asiassa. Ja myös kommunismin leviäminen.
14/4 ’27 Göteborgs Bankin toimitusjohtaja Söderbergin kanssa suuruksella. Söderberg entinen virkamies Ruotsin pankkitarkastusvirastossa. Kertoi:
1) Oli jättänyt lähtiessään Pankkitarkastusvirastosta kirjelmän (viraston johtajan pyynnöstä), joka sisälsi mietelmiä ja kokemuksia. “Politiskt testamente“. Olisi kiitollinen, jos saisi tämän ja muitakin paperejaan pois tai poistetuksi, mitä ne sisältävät. Sillä niissä on tuhmuuksia.
2) Ollessaan tarkastusvirastossa, oli huomannut, että Stockholms Enskilda Bank otti varmoja saatavia alle oikean arvon kirjoihin. Muodosti siten salaisia reservejä. Sanoivat: “Ei tiedä, mikä arvo niillä tulee olemaan.”
15/4 27 Suomen viimeaikasen historian tärkeimmät saavutukset ovat:
1) Itsenäisyys. Se on aktivistien ansio.
2) Maan talouden järjestäminen Wenäjästä erottua. Uudet markkinat. Tuotannon lisääminen. Se on taloudellisten johtomiesten ansio.
Muut on pientä. Erityisesti Eduskunnan ja hallitusten ansiot ovat pienet.
Wuoden 1911 eduskunnan aikana istuimme kerran täysi-istunnon jälkeen puhemiehen, Svinhufvudin huoneessa: Svinhufvud, Jonas Castrén ja minä. Poltimme sikaaria ja keskustelimme valtiollisista oloista, uudesta sortoajasta (Seynin), joka oli alkanut.
Yht’äkkiä sanoi Svinhufvud: “Ei tästä tule selvää ennen kuin pääsemme Wenäjästä eroon.“
Minä hämmästyin: “Miten Sinä luulet meidän pääsevän Wenäjästä eroon?“
Svinufvud: “En tiedä, millä tavalla, mutta yhdellä tai toisella tavalla sen täytyy tapahtua.“
Jonas Castrén yhtyi keskusteluun ja kannatti Svinhufvudia. Minä kerroin jälkeenpäin ystävilleni keskustelun ja huomautin, millainen fantasti Svinhufvud on. Vuonna 1918 muistutin Svinhufvudia tästä keskustelusta, jonka hän muisti. Kun 1917 joulukuussa olin Törngrenin kanssa Edénin (Ruotsin silloisen pääministerin puheilla pyytäen häneltä kannatusta Suomen itsenäisyydelle, polemisoi Edén Suomen itsenäiyyttä vastaan ja kysyi m.m:. “Ennen kuin itsenäisyydestä voi puhua, on vieras sotaväki ajettava maasta. Millä tavalla aiotte saada venäläisen sotaväen pois Suomesta?“ Mieleeni muistui Svinhufvudin vastaus minulle vuonna 1911 ja sanoin: “Wi måste få den ryska militären bort på ett eller annat sätt.”
Heckscher; Ekonomi och Historia sivut 34‒35 (erittäin sivu 35). Hyvä esitys, mitä historoitsijan on otettava huomioon, ollakseen oikea ‒ objektiivinen. Tämä huomioon otettava memoareissani Routa-ajalta. B. Estlander y.m. ovat kokonaan “epähistoriallisia“. Nämät seikat (metoodia koskevat) on minun selvitettävä itselleni, kun rupean kirjoittamaan memoarejani. (Olisi luettava myös Hjärneä ja Ranckea (kts. Heckscher sivu 34).
17/4 ’27 Puheessani Eduskunnassa 1918 monarkiasta koskettelin m.m., että Suomen heimo on mennyt pirstaleiksi. Pelkään sen tulevaisuutta “Weltgeschichte ist Weltgesicht“. Jos näin, niin historia on antanut huonon todistuksen Suomen heimon valtiota luovasta kyvystä ‒ instinktistä. 1918 tapaukset oli myös huono todistus suomalaisien valtiota luovasta kyvystä. Menneisyydestä otettava esimerkkiä. Ei ylvästeltävä. Itseharkintaa. Koetettava hakea tukea tulevaisuudelle. Ei pröystäilemisen varaa. Suomi sai itsenäisyyden vasta silloin, kun sellainen oikeus on tunnustettu jokaiselle kansanpirstaleelle. Ei kyennyt luomaan omaa valtakuntaa ennen, kun siihen olisi ollut mahdollisuuksia, vaan antoi muiden sortaa itseään.
“Pessimismi“. Sitä on 2-laista. a) Istua tuhassa, tarmottomuus, ei kelpaa. b) Näkee vaikeudet, mutta ponnistaa yhä enemmän. Voittaa ne. Minulle aina tuos ollut parempi kuin olen toivonut ja odottanut. Senvuoksi että en ole pannut toiveita liian korkealle. Olisinko saanut jotakin enemmän aikaan toista menettelyä noudattaen, s.o. panemalla toiveeni korkeammale (s.o. olemalla suurempi optimisti), sitä on vaikea sanoa.
20/4 ’27 Werrataan Suomen oloja ulkomaan oloihin (sosialipoliittisesti, kapitalismiin y.m.s.). Me emme saa vaatia itsellemme samanlaisia oloja kuin ulkomaalla. Sillä meidän maamme on niin paljon köyhempi. Niklander kertoi Rakennusainekaupan revisiopäivälliisillä huhtikuussa 1927, että Englannissa työväen asunnot käsittävät yhden huoneen joka henkeä kohti ynnä vielä sali-huoneen. Me emme jaksa sellaista pitkään aikaan kustantaa. Ruotsin yksityispankkien bilanssien loppusumma 1927 vuoden alussa oli noin 60 miljardia Smk. Wäkiluvun mukaan pitäisi Suomen pankkien olla noin 30 à 32 miljardia. Todellisuudessa Suomen pankkien bilanssien yhteissumma on 8 miljardia (ei vielä edes yhtä suuri kuin 1913). Tästä seuraa, että Ruotsissa on rahaolot (ja siis korko-olot) aivan toiset kuin meillä. Ruotsi on paljon rikkaampi kuin Suomi. Me voimme elää Suomesssa ainoastaan sillä edellytyksellä, että panemme elämän standartin ja elämän vaatimukset paljon alemmas kuin ulkomaalla. (Korkeammissa kerroksissa se on jo näin. Pankinjohtajien palkat ja tulot ovat Suomessa murto-osan siitä mitä ne ovat Ruotsissa ja muualla rikkaammissa maissa. Samoin muiden “tirehtöörien“ Suomessa. “Rikkaita“ on Suomessa kovin vähän ja pieniä, verrattuna muihin maihin. Amerikassa “miljonääri se jolla on miljoona dollaria tuloja.)
20/6 ’27 Honkajuuri kertoi Perä-Pohjolassa (hyvin toimitettu lehti) sanotun Ida Aalberista “Suuri suomalainen laulajatar“. Kuvaavaa, mikä tietämättömyys aivan läheisestä historiasta.
23/7 ’27 Englannissa suurpankkien pääjohtajat ovat vanhoja. Westminster Bankin uusi pääjohtaja juuri nimitetty, Hugh Tennant on syntynyt 1860. Leaf oli noin 75 vuotta vanha kun kuoli. Tuli pääjohtajaksi 1918 66 vuotta vanhana. Joku vuosi sitten nimitettiin erään Englantilaisen suurpankin pääjohtajaksi mies, joka oli 50 à 55 vuotias. Lehdet huomauttivat että hän oli nuori (mutta kun etevä niin hyväksyivät).
29/7 ’27 Ingman syömässä pankissa. Lausui: Vaaleissa kokoomuspuoluetta vahingoitti paljon “kapitaali“. Vaikkei sen vaikutuksesta ole mitään perää. KOP:n miehet ei ole mitään vaikuttaneet puolueen asioihin. Obs. On agitatiossa käytetty puoluetta vastaan, että ajaa suurkapitalin etuja. Tätä on pitkän aikaa väitetty. Tosiasiallisesti ei KOP ole sekaantunut millään tavalla politiikkaan. Tämä on yksi “demokratian“ menettelytapoja. Ei mitään perää siinä.
5/8 ’27 Rediskonttaukset. KOP ja Föreningsbanken ovat viime vuosina vält-täneet rediskonttauksia. Kokemus, että on toistaiseksi paras pysyä mahdollisimman erillään Suomen Pankista (samoin kuin uusista valtion laitoksista). KOP:n kokemus takavuosilta kun SP aikoi kieltäytyä rediskonttaamasta; koetti käyttää pakotuskeinona vääriä tarkoitusperiä varten (kulkulaitosobligatsionien takaisin saamiseksi). Tällainen suhde Suomen Pankin ja yksityispankkien välillä on vahingoksi maalle. Ei sitä muualla esiinnykään. Toistaiseksi on pakko noudattaa tätä menettelyä.
Muutenkin kylmät välit Suomen Pankin ja yksityispankkien välillä. Emme neuvottele esimerkiksi diskontto- ja talletuskoroista. Aikaisemmin oli neuvottelut S.P:ssa, mutta sitten kun sosialistit tuli sinne, niin Sosialidemokraatissa vääristeltiin meidän lausuntoja ja hyökättiin yksityispankkeja vastaan. Sen jälkeen loppui neuvottelut. Onkin näissä oloissa paras, että S.P. toimii yksin ja me yksin.
6/8 ’27 Huom! Poskan kanssa neuvottelut marraskuun lopussa 1918 ja joulukuun alussa luoton hankkimiseksi Wiron valtiolle. Annoimme itse 1,5 Kävin Senaatissa – Waltioneuvostossa puhumassa 20 miljoonasta, joka annettiin. Virgo huomautti Tukholmassa (Kansainvälisen kauppakamarin kongressissa, Kuninkaan vastaanotossa), että olin sanonut, että ellei hallitus anna, “niin minä annan“ koko lainan Wirolle.
26/8 ’27 Söin suurusta Maurice Boyer’in kanssa. Sous- Directeur de Banque de Paris et Pays Bas. Erinomaisen intressantti, tunsi personallisesti Ranskan politikkoja.
1. Saksan‒Ranskan suhteet: Pelkäävät Saksaa. Suuri osa kansaa ei ole resignerautunut, ainakin epäilevät. Wersaillen rauhan syypykälät täytyi panna 1919 kansanpsykologisista syistä. Ranskalaiset eivät siitä puhuisi, mutta kun saksalaiset alkavat, täytyy ranskalaisien vastata puolestaan.
2. Minä: Jos Wenäjä hyökkää esimerkiksi Wiron, Latvian ja Liettuan päälle, tuleeko Ranska ja Englanti apuun.
Boyer: Ranska ei lähetä yhtään miestä. Pelkäävät sotaa, saivat siitä tarpeekseen. Paremmin Englanti, jolla on palkka-armeija.
Minä: Mutta Kansainliitto ja sen pakti.
Boyer: Kansainliitto voi selvittää pieniä asioita ja suuretkin sodat usein alkavat pienistä syistä. Jos 1914 olisi ollut Kansainliitto, ei sota olisi alkanut.
Kansainliiton olemassaolo ei saa heikentää puolustuslaitosta.
3. Boyer: Englannissa on sosialiset olot vaikeat. On suuria omaisuuksia ja paljon köyhyyttä. Ranskassa ei ole sellaisia suuromaisuuksia kuin Englannissa ja varallisuus tasaisesti jakautunut.
Minä: Mitä tarkoitatte suurilla omaisuuksilla?
Boyer: Sellaisia kuin on Englannissa, että yksi mies omistaa koko kaupunginosia Lontoossa tai vastaavia suunnattomia alueita maalla.
4. Boyer tarjosi luottoja joko lyhyeksi ajaksi tai 9 kuukaudeksi vieläpä pitemmäksi ajaksi. Myös dollareissa ja punnissa.
27/8 ’27 Melchiorin kanssa Tukholmassa 27/6‒2/7 Kansainvälisen kauppakamarin kokouksessa puhuin m.m. finanssiavusta, jota Melchior oli käsitellyt Kansainliiton finanssikomiteassa. Woi olla hyödyksi ainoastaan siinä tapauksessa, että ulkopuolella Kansainliittoa oleva suurvalta hyökkää Kansainliiton jäsenen kimppuun (Wenäjä). Mutta jos Wenäjä kuuluisi Kansainliittoon, ei apparaatti funktioneeraisi. Ehdotus on vakuutuslaitoksen (periaatteen) tapainen. Mutta oikeastaan pitäisi maksujen olla riskin suuruuden mukaan sovitettu. Suurvalloilla ei tästä ehdotuksesta ole mitään hyötyä.
Suomen lähettiläiden kokouksessa eilen 26/8 oli m.m. tästä puhe. Enckell skeptillinen. Englanti ei ota taatakseen Liberian y.m. turvallisuutta. Ei luullut tästä mitään tulevan. (Näin kertoi Setälä ja Söderhjelm).
27/8 ’27 Meillä pankit (ainakin suurimmat) laskevat, ei miten suuren koron voisivat ottaa, vaan miten alhaalle koroissa voivat mennä, silloinkin, kun kilpailuun nähden voisivat toisin menetellä.
28/10 ’27 Taiteilija Ollila Hufvudstadsbladetissa valittaa, että yksityiset nykyään eivät kannata taidetta yhtä paljon kuin ennen sotaa. Ruotsinkieliset silloin kannattivat taidetta; nyt on varallisuus suuremmaksi osaksi suomenkielisten käsissä, jotka eivät ymmärrä taidetta (ja “kultuuria“) kuten ruotsinkieliset. Tässä huomattava, että nyt menee suuri osa tuloja veroihin, joita ei ollut ennen sotaa. “Suurista“ tuloista menee 1/3 veroihin (tulo- ja omaisuus, kunnan ja kirkon) ja se vie kaikki käteiset varat. Tämä seikka on arveluttava kulttuuriin nähden. Kun verot suuret, niin yksityinen myös syyllä ajattelee, että se riittää hänen puolestaan yleisiin tarpeisiin. Nyt ei rahankeräykset onnistukaan niin kuin ennen.
1/11 ’27 Kävimme von Pfaler ja minä puhumassa Rydin kanssa, että Suomen Pankki luopuisi rediskonttauskiellosta niille pankeille, jotka maksavat talletuksista enemmän kuin Suomen Pankin alin diskonttoprosentti. Pankkikokouksen päätöksen johdosta.
Pfaler esitti asian, minä lisäsin: Pankit alentaisivat talletusprosenttia ½ %, mutta eivät uskalla. Jos säästöpankit y.m. ei seuraa, voi talletustilit vähetä respektive ei lisääntyä. Silloin pitäisi nostaa talletusprosenttia, mutta siihen Suomen Pankin rediskonttauskielto esteenä, erityisesti, kun koron alennettua luultavasti pienten pankkien rediskonttaukset lisääntyisi. Minä sanoin vielä, että myös Föreningsbankeniin ja KOP:hen nähden johtaa keinotekoiseen tilaan. Meidän täytyy pitää itsemme riippumattomina S.P:sta. Suuremmat reservit ulkomaalla ja ulkomaankrediitti. Tämä ei hyvä taloudellisen elämän kannalta. Mutta välttämätön niin kauan kuin S.P. tekee rediskonttauksen riippuvaiseksi asiaan kuulumattomista seikoista (Huom Stenrothin aikana 1921 rediskonttauskielto KOP:lle ellei luovuttaisi kulkulaitos obligatsioita vuodelta 1918). Samoin pitäisi saada aikaan hyvä yteistoiminta. Mutta S.P:n politiikka sen esteenä eikä johdata tuloksiin.
Ryti: Nyt ei rediskonttauskielto aktuelli, mutta S.P. ei voi luopua oikeudestaan kieltää, jos joku pankki toimillaan estää Suomen Pankin politiikan menestymistä ‒ siitä huolimatta mitä S.P:n politiikasta ajatellaankin. S.P:n täytyy koettaa sitä saada voimaan. Psykologiset syyt pitävät korkoa korkealla. Pitäisi saada alenemaan. Pankkien voitto on Rydin mielestä ollut viime vuosina suurempi kuin ennen. Samoin marginaali näyttää suurentuneen. (von Pfaler ja minä: On päinvastoin pienentynyt.). Ryti näytti pitävän hyvänä sitä, jos pienet ja keskikokoiset pankit katoavat ja yhtyvät suuriin. (Minä sanoin olevani toista mieltä. Maakuntapankilla on tärkeä tehtävänsä). Ryti sanoi luulevansa, että motiivi koron sitomisesta S.P:n diskonttokorkoon menee eduskunnassa läpi. (Wäinö Wuolijoki oli S.P:ssa sitä kannattanut). Itse Ryti ei tuntunut olevan ehdotuksen puolella.
Pitkän keskustelun jälkeen pyysimme Rydiltä vastausta Pankkikokouksen esitykseen.
Ryti ilmoitti myöhemmin, että johtokunta oli samaa mieltä kuin hän oli jo meille ilmoittanut.
18/11 ’27 Erichin “erottaminen“ Bernin ja Geneven lähettilään toimesta. Hän pyysi eroa 1/2 28 alkaen, kun hallitus määräsi, että ulkoministeri edustaa Suomea Kansainliitossa ja ainoastaan hänen estettynä ollessaan Erich (s.o. ministeri Genevessä). Samalla Erich pyysi virkavapautta lukien 1/12 27 ja ilmoitti olevansa valmis, jos asian järjestely vaatii, ennemminkin eroamaan. Hallitus antoi hänelle eron lopullisesti lukien 1/12. Tämä hallituksen menettely ei ollut hieno. Erich silloin sähkötti Tietotoimiston kautta lehdille, että tämä menettely oli “erottamisen luontoinen“. Tämä Erichin menettely ei myöskään ollut hieno. Tästä nähdään 2 asiaa: 1) Emme osaa hoitaa asioita “hienosti“, “diplomaattisesti“, vaan menettelemme kovin kömpelösti. 2) Meillä ei ministerit ainakaan tahdo asettaa mieskohtaisia tunteitaan ja mielipiteitään ja heitä kohdanneita “loukkauksia“ toiseen sijaan ja maan etuja etusijaan. (Samanlainen menettely Ossian Donnerin kanssa Lontoossa y.m.) Teemme skandaalin, vaikka maan edut siitä kärsivät.
19/11 ’27 Politiikassa ei, Suomessa ainakaan, ole rahalla ja varallisuudella ‒ onnellista kyllä ‒ mitään vaikutusta ja merkitystä eikä sillä liene muuallakaan sellaista merkitystä, kuin väitetään (Ferreron kirjoitus Illustrationissa). Suomessa on varallisuus politiikassa useimmissa tapauksissa este menestymiselle.
29/11’27 Anders Donner sanoi, puhuessamme 1918 vuoden tapauksista: “Oli kentiesi hyvä, ettemme me vuonna 1918 (keväällä ja kesällä) tienneet tarkasti, millaiset olot Saksassa oikeastaan olivat, ettemme ruvenneet epäröimään ja huojumaan sinne tänne.“ A.D. tarkoitti, nähtävästi, että muuten olisimme voineet joutua saksalaisiin nähden vaikeuksiin ja ikävyyksiin.
Annan kirje 2/12 ’27 Agrasta.
“‒ ‒ ‒ Muistatko, että minä olin mukana järjestämässä Suomen ensimmäistä itsenäisyysjuhlaa vuonna 1917 (pitää olla 1918 tammikuussa) Kansallisteatterissa. Puhujina olivat Malmivaara, Eirik Hornborg ja Maila Talvio. (Muistaakseni myös Werner Söderhjelm.) Olimme rva Frisk ja minä pyytämässä E. G. Palménia puhumaan, mutta hän kieltäytyi, koska hän epäili, että maamme itsenäisyys ei tule oleman pitkäaikainen. Jääkärimarssi soitettiin ensimmäisen kerran Helsingissä siinä tilaisuudessa. Ainakin toimikunnan juhlatunnelmaa häiritsi koko illan pelko, että sosialistit jollain tapaa voisivat häiritä juhlan menoa. Juhlasta saadut tulot (en muista aivan tarkkaan kuinka paljon, mutta arvelen) noin 2000 mk panimme K-O-P:hen säilytettäväksi itsenäisyyden patsaan rahaston nimellä. Meitä oli 4 allekirjoittamassa depositionipaperia, minä puheenjohtajana, Gust. Öhman pankinjohtaja, Ellinor Ivalo ja rahastonhoitaja, joka luultavasti oli Minna Frisk.“
15/12 ’27 neuvottelu Goltzin tulosta tänne ensi huhtikuussa (Saksalaisten tulon 10-vuotisjuhla). Svinhufvud, Ruin, Frey ja JKP. Yleinen ajatus, jonka lausun Goltzille: Yksityisesti neuvoteltu juhlan viettämisestä ja ajateltu kutsua eräitä saksalaisia militäärejä ynnä Brück tänne juhlavieraiksi, mutta asia on vielä avonainen. Kysymys, kutsuuko hallitus tai Helsingin kaupunki? Emme ole vielä sondeeranneet. Ollut sosialistihallitus, joka juuri kaatunut ja uusi ei vielä muodostunut. Emme ole sondeeranneet. Mutta katsoen siihen, että Eduskunnassa suuri sosialistinen vähemmistö, epäilemme, tokko hallitus tulisi esiintymään kutsujana. Kun myös valtuustossa suuri sosialistinen vähemmistö, valtuusto tuskin myöskään esiintyy kutsujana, sillä pieni porvarillinen enemmistö pelkää skandaalia ja vaikeuksia.
Suomalais‒saksalaisen yhdistyksen johtokunnan saksalaiset jäsenet katsovat, että yhdistyksen ei pidä ottaa initiativia, ettei luulla saksalaisten sitä ajavan. Ruin ilmoitti, että Uudenmaan ja Helsingin Suojeluskunnat, joiden kunniapäällikkö Goltz on, aikovat kutsua. Ennen on ajateltu, että yksityinen kansalaiskomitea järjestäisi juhlat ja kutsut. Ruin oli kuullut Grundherriltä tai översti Brückneriltä (kenraali Birger Åkermanin kautta), että Goltz ei ota kutsua vastaan, ellei hallitus tai Helsingin kaupunki esiinny kutsujana. Hauschild respektive Grundherr kuuluu haluavan tietää, mitä presidentti Relander asiasta ajattelee.
