1/1 ’29 Honkajuuri kertoi, että Hambro oli kieltäytynyt uudistamasta Inkilän sahan luottoa, “koska se ei ollut pitänyt vientivaluuttojaan tilillä Hambrossa“. Reposaarelle oli vastannut, kun Reposaari oli pyytänyt luoton uudistamista ensitulevaksi vientikaudeksi, että koska he (Hambro) oli havainnut, että Reposaari ei ollut pitänyt tilillään Hambrossa vientivaluuttaa (kuten kyllä kontrahdissa on sanottu), niin Hambro vaatii, että Reposaari heti panee vientivaluutan tilille, jonka jälkeen vasta Hambro ottaa esille kysymyksen luoton uudistami-sesta (Summa 150 000 puntaa). Hambro taitaa pelätä meidän oloja.
Joulukuussa 1928 Teollisuus-Hypoteekki-Pankki päätti pyytää valtion takuuta uuteen ulkomaiseen obligatiolainaan 15 miljoonaa dollaria. Minä vastustin valtion takausta, ja katsoin, että pankin on omin voimin järjestettävä laina. Jos tarve, voi osakepääoman korottaa esimerkiksi 100 miljoonaan. Syyt:
1) Teollisuus- ja liikemiehet aina vastustavat valtion sekaantumista liiketoimintaan. Nyt itse turvautuvat valtion apuun. Ellei teollisuuden finansioimista voida omin voimin hoitaa, niin ei voi vastustaa valtion sekaantumista muussakin suhteessa. Ensi laina 1924 tosin valtion takauksella. Sitä voi puolustaa, koska asia oli ensi laina, ja silloin oli olot vaikeammat ja me emme vielä olleet tunnustettuja Amerikassa.
2) Ainoastaan yksityisen vapaa yrittelijäisyys voi viedä maan taloudellista edistystä eteenpäin ja hankkia meille varat, jotka tarvitaan itsenäisyyden ylläpitämisen ja kansan elintason kohottamiseen.
Meillä on nyt: Valtio hankkii teollisuudelle ulkomaiset lainat ja Suomen Pankki sekotettu vientiteollisuuden lyhytaikaisiin luottoihin. Valtio hankkii maanviljelykselle ulkomaisen luoton. Samoin kaupunkien rakennusluoton. Samoin kaupunkiliitto valtion avulla ulkomaisia lainoja (tästä selvä; eikö jo ole otettu Amerikasta toissavuonna kunnallislaina valtion takuulla). Rautatiet ovat jo entuudestaan valtion hallussa, samoin suuri osa metsiä. Myös osuuskaupat ja muut osuusliikkeet (=yhteiskunnallista liiketoimintaa). Täten yksityinen yritteliäisyys supistettava ja se ei vie edistystä silla vauhdilla kuin voisi ja olisi tarpeen (s.o. “amerikalaisella“ vauhdilla).
Ulkomaalla se käsitys, että Suomessa tahdotaan myös pankkialalla harjoittaa jonkunlaista “valtiososialismia“. Estää yksityispankkiliikettä kehittymästä (painaa alas). Tämä käsitys m.m. Ruotsissa (Sten ja Lamm). Sten sanoi kuulleensa Sveitsin pankkipiireissä lausuttavan: “Suomessa ei voi tehdä asioita muiden pankkien kuin Suomen Pankin kanssa.“ (Johtuu siitä, että S.P. välittänyt ulkomaiset obligatsionilainat, kun ne kaikki valtion takuulla tai valtion lainoja.) Tällainen käsitys ei edullinen maalle, sillä ulkomailla katsotaan, että yksityispankkiliikkeen kehitys on välttämätön edellytys taloudelliselle kehitykselle. Jos pankkiliike ei kehity, ei myös taloudellinen elämä voi mennä eteenpäin.
Teollisuus-Hypoteekki-pankissa myös muut pankkimiehet yhtyivät minun käsitykseeni, mutta teollisuusmiehet Ahlman ja Gösta Serlachius ja valtion edustaja Bungeman (metsäneuvos) ynnä Clas von Collan (ensiksi) kannatti valtion takuuta, koska luulivat lainaa siten saatavana ½ % alennetulla korolla.
5/2 ’29. Wuoden 1929 alussa korkein hallinto-oikeus kumosi Riihimäen ampumatehtaan verotuksen, josta syksyllä 1926 oli suuri huuto. Valantehneet tilintarkastajat maisteri Juho Someri ja Fältmars (?) antoivat hurjan ja weltfremdin lausunnon, jonka nojalla yhtiötä verotettiin. Kuvaava todistus tilintarkastajain ymmärtämättömyydestä. Heitä ei pidä ottaa mihinkään liikkeeseen tarkastajiksi. Eivät ymmärrä. (Lausunnot oli 1926 tai 1927 lehdissä.) Kuvaava juttu.
6/2 ’29. National City Bank alensi osakkeiden arvon 100 dollarista 20 dollariin, jotta vähempivaraisetkin voisi niitä ostaa. Wuosikertomuksessa 1928 ilmoitetaan osakkaiden luku olevan 18402. Westminster Bank vuosikokous 30/1 29 (The Economist 2/2 29 sivulla 235) jaettiin pankin 20 punnan osakkeet (puntaa 5 paid) into puntaa 4 shares (puntaa 1 paid). Tenant sanoi:
We feel that a broader distribution of the capital is not only in the interest of the bank, and therefore of its member, but is actually carrying a step further the, priciples enunciated in the original prospectus of the London and Westminster Bank, which elated to divide its capital into the then comparatively small holdings of pound 100 (20 paid) in order that the mercantile and trading community and the public in general who may become proprietors may, by the extensive distribution of shares, acquire an interest in the prosperity of the establishement and participate in its advantages.
Pitäisiköhän KOP:n osakkeiden nimellismäärää alentaa esimerkiksi 100 markkaan (tai 50:een, jos laki muutettaisiin) jotta saataisiin osakkeita leviämään enemmän ja laajemmalle.
14/2 ’29 “Suomalainen parlamenttarismi“ ja hallitusten tiheät vaihdot. Illustratio: Sosialistinen (Tannerin) hallitus antoi eduskunnalle esityksen sairausvakuutuksesta. Hallitus kaatui vuoden lopulla. Seuraava hallitus, maalaisliittolainen (Sunilan) antoi eduskunnalle uuden esityksen vanhuuden ja työkyvyttömyysvakuutuksesta. Siten oli eduskunnalla yhtaikaa 2 suurta sosialipoliittista asiaa, jotka eivät edes sopineet yhteen ja joita oli mahdoton molempia päättää. Kolmas hallitus, Mantereen, asettui kannattamaan sosialistisen hallituksen esitystä. Sairasvakuutus. Tällainen sekasotku sen johdosta vain, että ei ole pysyväisyyttä eikä vakavuutta hallituksiin nähden, vaan hallitukset vaihtuvat vuosittain. Eikö tästä havaita, miten hallitusten pysyväisyys olisi välttämätön. Toinen esimerkki meidän parlamentaarisesta järjestelmästä: Sosialistit ovat ilmoittaneet (edustaja Reinikainen eduskunnan keskustelussa 12/2 ’29), että ellei sairasvakuutusta hyväksytä, eivät he kannata virkamiehien palkankorotusta. Kehno menettely! Lehmänkauppasysteemi!
12/3 ’29 Söin päivällistä Seurahuoneella Nelsonin vieraana (National City Bankin edustaja). Keskusteltaessa Teollisuus-Hypoteekki-pankin lainasta Nelson “periaatteessa“ samaa mieltä kuin minä, että pitäisi päästä vapaaksi valtion takuusta. Mutta tällä kertaa on se tarpeen koska a) yleisö ei Amerikassa tunne vielä muita lainoja kuin valtion tai valtion takaamat; on vaikea saada sitä ostamaan muita ja b) koska on vaikea saada obligatioita New Yorkin pörssissä noteeratuiksi, ellei ole valtion takuuta. Asunto-Hypoteekki-pankin obligatioita ei ole vielä saatu noteeratuksi. Minä mainitsin m.m. ohimennen, että esimerkiksi Norjan luotto on paljon parempi ulkomaalla kuin meidän. Nelson vastasi: “Norja ei ole koskaan jättänyt lunastamatta kuponkejaan täydestä ja maksamatta lainojaan. Suomi on (obligatiolaki). Se on kuin vahingoittanut Suomea. Sitä käytetään Suomea vastaan.“
12/3 ’29 Setälä. Aikoo syksyllä tulla pois Köpenhaminasta. Turun Yliopisto ottanut institutin. Lähtee huomenna Khaminaan. Tarvitsisi lisää yli palkan. Nyt 10 000 à 12 000 mk, lähitulevaisuudessa ehkä jonkun verran edustukseen (kutsuihin). Otavan osinko toukokuun lopulla. Lupasin 12 000 mk shekin tänä päivänä matkarahoiksi. Sovimme, että Setälän tulee kirjoittaa minulle ennen, jos tarvitsee jotakin. Setälä sanoi Suolahden ilmoittaneen, että KOP on luvannut avustaa instituuttia (?). En sanonut mitään. Myös Uuteen Suomeen sanoi Setälä häntä pyydetyn, joka ekonomisesti olisi edullinen.
13/3 ’29 Taloudellisen Neuvottelukunnan Metsäjaoston kokous. Läsnä paitsi Cajanderia myös professori Saari. Suomen metsien hakkaus on viime vuosina ollut noin 45‒50 miljoonaa kuutiometriä ja jälleenkasvu koko maassa jotenkin sama 44 à 45 miljoonaa kuutiometriä. Toisissa osissa on jonkun verran liikahakkausta. Tulos (asema) on nyt se, sanoivat sekä Cajander että Saari, että hakkausta ei voi lähitulevaisuudessa ollenkaan lisätä ‒ eikä siis myös voi vientiä lisätä. Lisäys olisi mahdollista ainoastaan kotitarvekulutusta supistamalla, mutta se ei muutu äkkiä eikä siitä siis ole tuloksia lähiaikoina odotettavissa. Hakkuujätteiden tarkemmin talteen ottamalla myös voisi saada suurempia puumääriä teollisuuden käytettäväksi ja siinä on jotakin tehtävissä; mutta Walden sanoi, että sellulosa- ja paperiteollisuudessa jo otetaan niin pienet puut, ettei koneet niitä enää kuori. Metsänhoidon parantamisella voidaan metsien tuottoa paljon lisätä (44 miljoonasta kuutiometristä 80 miljoonaan kuutiometriin), mutta se tulee vasta tulevan sukupolven hyväksi. Etelä-Suomessa kuitenkin Cajanderin mielestä ‒ kun metsät ovat parempaa maata ‒ tuloksia voitaisiin saada aikaan jo noin 10 vuoden kuluessa. Siis huolestuttava tilanne. Lähivuosina ei ole odotettavissa hakkauksien s.o. viennin nousua, ja tuonti on asetettava sen mukaiseksi. Wiime vuosina (exclusive 1928) on vienti noussut noin 500 à 600 miljoonalla vuodessa, ja elämä on asetettu sen mukaan. Nyt on elämä asetettava toiselle kannalle. Pessimistinen horoskooppi. Mutta metsänhoitoa on tarmokkaasti edistettävä, jotta tulevat sukupolvet edes voivat edistyä.
Bad Nauheim 15/5 ’29 15/5 ’29 Frankfurter Zeitungissa kirje Lontoosta, vaalien johdosta. Siinä m.m. parlamenttarismista. Se edellyttää Yhteisyyden tietoa ja tunnustusta kansassa. Ilman sitä ei menesty. Yläpuolella eri puolueiden Koko maan ja kansan puolue. Yläpuolella esim. Saksan eri puolueita pitäisi olla “Partei der allen Deutschen“. Siis jos kansa hajaantuu ja menee rikki, hajalle, ei parlamenttarismi voi toimia. Englannissa ennen 2 puoluetta Toryt ja Wighit, tulee minun resonemangini, mutta niiden välinen ero oli itse asiassa toisarvoinen, pieni. Olivat samalla periaatteellisella pohjalla. Jotenkin yhdentekevä, kumpi puolue niistä oli vallassa. Mutta toisin on asia, jos sosialistit tulevat valtaan ja rupeavat panemaan voimaan periaatteitaan. Tähän vaaraan ovat englantilaiset politikot (Balfour, Churchill y.m.) usein huomauttaneet.
22/5 29 Alkio sanoi 1918 eräässä puheessaan eduskunnassa, että monarkian takana häämöttää (kts. Eri tulevaisuus) tasavalta. Minä vastasin siihen jotakin. Alkio oli silloin oikeampi profeetta kuin minä. Syy: että Saksa hävisi sodassa. Jos Saksa olisi voittanut, olisi monarkia vallassa Saksassa ja Itävallassa ja luultavasti (jotenkin varmasti) olisi monarkki (kuningas) nykyisin myös Ranskassa. Kun näin on, niin ei ihme, jos tulee vähän skeptikoksi ‒ ei voi ottaa kaikkia asioita aivan vakavasti ‒ jos skeptillinen hymy tulee kasvoille, näitä ajatellessa.
Bad Nauhaeim 29/5 29 Ingman kertoi: Procopé (ulkoministeri) oli keskustellut (ei äsken, mutta jo joku pitempi aika sitten) virolaisen Tönissonin kanssa. T oli sanonut, että kun Wenäjällä tulee järjestys ja federativinen valtiojärjestys, niin nähtävästi ‒ luultavasti ‒ arvatenkin ‒ Wiro yhtyy siihen.
Huom! Idman lähetti joku vuosi sitten minulle Latvialaisen sosialistijohtajan kirjoituksen, jossa esitettiin, ettei Latvia voi eksisteerata itsenäisenä, vaan että sen täytyy yhtyä Wenäjään.
14/6 ’29 Kairamo pitänyt hallintoneuvoston yksityisen kokouksen minun Nauheimissa ollessani, jossa keskusteltu m.m. siitä. että pääjohtokunnan jäsenten palkkaus olisi uudestaan järjestettävä siten, että vakinainen palkka korotettaisiin ja tantiemi alennettaisiin. Tätä Kairamon menettelyä en voi hyväksyä.
1) Tällaisen tärkeän asian esille ottaminen ilman, että minä siitä tiedän (ei tiennyt kukaan muukaan johtokunnan jäsen), on sopimatonta. Ei puhe hallintoneuvoston jäsenten juriidisesta oikeudesta. (Se heillä on.) Mutta juridinen oikeus tulee kyseeseen ainoastaan, kun syntyy riita tai asiat menevät huonosti. Muuten välttämätöntä avonainen ja avomielinen, täysin lojaalinen molemmin puolinen luottamus ja yhteistoiminta yhteisen asian hyväksi. Neuvottelu. Ei separaattikokoukset. Ei pidä yllä sitä “mielialaa“, atmosfäriä, sitä täydellistä luottamusta, mikä on välttämätöntä.
2) Itse asia. En voi hyväksyä suurta vakinaista palkkaa. Palkka tuloksen mukaan ‒ työn onnistumisen mukaan johtajille. Jos pankki menisi huonosti, en katsoisi olevani oikeutettu nauttimaan vakinaista palkkaa. Mahdotonta! Yksityisyritteliäisyyden periaatteiden mukaan, joita noudatettava. Woisin suostua vakinaisen palkan kokonaan lakkauttamiseen. Sillä voin nauttia palkkaa vain silloin, kun KOP menestyy. (Muuten en. Mutta vakinainen palkka tietää, että nautitaan silloinkin kun ei mene.) Ja ainoastaan saavutetun tuloksen mukaan. Siis tantieemi. Kairamon kanta virkamies- ja sosialistinen kanta, minkä mukaan palkkaa ei suoritetun työn, vaan työajan mukaan. Tätä en voi hyväksyä.
14/6 ’29 Nybom sai 1913 tantiemia 3 % + vakinaista palkkaa 1 159 840 (= 1 160 000) mk nykyisessä rahassa. [Vastaavasti] Minun tulisi saada (1928) bilanssien mukaan noin 1 400 000 mk. Voiton mukaan noin 1 800 000 à 1 900 000 mk.
21/6 ’29 Ryti: Ulkomainen, Englantilainen pankki pyytänyt Suomen Pankilta luottotietoja eräästä firmasta. S.P. sai tiedot suomalaiselta pankilta ja lähetti edelleen ilmoittaen “meille ilmoitetaan“. Ulkomainen pankki antoi suuren luoton firmalle, joka pian teki konkurssin. Nyt ulkomainen pankki kysyy, mikä pankki oli antanut luottotiedot. Ryti kysyy, onko ilmoitettava, mikä pankki tiedot antanut? Wastasin, että tuskin on syytä ilmoittaa.
The Economist 6/7 29 s.4. “Ten Years of Peace“. Rauhansopimukset eivät kestä ikuisesti, kuten niiden tekijät luulevat. Wienin sopimuksesta ei ole jälellä kuin se negatiivinen asia, että Ranska on suljettu entisiin rajoihinsa. Rauhantekijöiltä on lack of clear vision ja lack of the creative spirit. War is utterly ineffective for the purpose for which it is waged that is, as an instrument of policy. Effect of war is to render good settlement impossible, sillä se nostaa kansassa a temper that is destructive and not constructive, ja tuo valtaan valtiomiehiä jotka edustavat sitä temper. No one expects a peace settlement to do any good on the positive side. Incuby of mountain of inter-state dept.
Huom Economist ei ota huomioon, että sota tuo suurta positivista ja edistystä sen kautta, että se hävittää obsolettejä ‒ aikansa eläneitä oloja ja esteitä kansojen edistymiselle. Esimerkiksi suursota loi, hävittämällä Wenäjän, edellytykset Suomen, Puolan y.m. kansojen vapaudella. Se oli suuri voitto, ainakin meidän kannalta katsoen.
12/7 ’29 Amsterdam. Englannin matka 1929 kesäkuussa.
1. Hyvin otettu vastaan ja matka järjestetty. Oma vaunu koko ajan. Myös hotellit hyvin järjestetty.
2. Yleinen valitus: ettemme osta Englannista riittävästi. Epäsuhde Suomen tuonnin Englannista ja viennin Englantiin välillä. (Vienti 40 % ja tuonti 13 %) Lontoossa päivällisillä hallituksen edustajakin, Mr Smith selvästi ja painavasti esitti tämän vaatimuksen. Me huomautimme, että Suomessa mielihyvällä nähtäisiin, että Suomen tuonti Englannista ‒ Suomen parhaasta ostajamaasta ‒ lisääntyisi ja että Englanti myös Suomen tuontimaiden joukossa saisi the most prominent place. Mutta siinä on ratkaisevana kysymys tavaroiden hinnasta, joka määrää, mistä ostetaan. Lupasimme tehdä, mikä on mahdollista, tuonnin lisäämiseksi Englannista.
3. Manchesterissä Kauppakamarin lunchillä Mr Jones (nähtävästi pumpuliteollisuusmies) ‒ oli ollut edellisenä vuonna mukana Suomessa matkalla ‒ esitti pitemmän esitelmän Suomen kaupasta: Suomessa tullit korkeat sellaisille tavaroille, joita juuri Englanti tuottaa ja joilla voisi kilpailla. Esim. yksinkertaiset pumpulikankaat y.m.s. tekstilitavarat. Sen vuoksi Englanti ei voi tuoda Suomeen. Wain parempia lajeja voidaan tuoda, kun Suomi niillä ei voi kilpailla. 4. Jones (Manchesterissä) myös valitti tullitariffin taajoja muutoksia. Ei voi ryhtyä asioihin Suomen kanssa, kun ei tiedä milloin tullit muutetaan (tekosilkki).
Muuten Englannin matka oli sangen onnistunut. Hulliin sunnunt(aina) 30/6. Scarboroughissa Sir Atkinson ja Lady Atkinson tarjosi suuruksen. Illalla Hullissa Good & Son tarjosi illallisen. Minä Pitkäniemi ja Ramsay vastasimme puheisiin. Maanantaina 1/7 aamulla Manchesteriin, jossa Kauppakamarin lunch kl. 12. In chair Kauppakamarin presidentti Lee (tunnettu pumpuliteollisuusmies). Hän puhui ensin muutamia sanoja, sitten Mr Jones pitkän esitelmän, jota sekunderasi eräs toinen. Minä vastasin. Lunchin jälkeen laivalla katsomaan Manchesterin docks. Intresantti. Illalla Buxtoniin, jossa yötä.
2/7 Buxtonista ‒ kylpypaikka, hyvä hotelli ‒ autoilla Sheffieldiin, jossa katsottiin suuria tehdaslaitoksia. Teetä kauppakamarin huoneessa. Illalla Leicesteriin. Siellä hotellissa illalla supee, jossa eräitä Leichesterin kauppakamarin edustajia mukana. Aamulla kahdessa osassa katsomaan tehtaita. Lunch kl. 1. Kauppakamarin esimies ja Lord Mayor puhuivat. Ramsay vastasi.
Illalla Lontooseen. 3/7 käynti Lontoon Stock-Exchangessa ja Lloydsissa. Sitten 4/7 Vickersin lentokone- y.m. tehtaissa. Minä en ollut mukana muuta kuin Stock Exchangessa ja Lloydsissa, kun kävin pankkimiesten luona Ilveksen kanssa. 4/7 loistava päivällinen, jonka antoi Lontoon kauppakamari. In Chair Lieutenant Colonel Lord Scott, Lontoon suuren kauppakamarin puheenjohtaja (Rolls Roycen johtaja). Läsnä hallituksen edustaja Mr Smith, kauppaministerin parlamenttisihteeri (sosialisti entinen) suutari, mutta tottunut puhuja ja hauskannäköinen mies). Toastmaster. Aluksi Lord Scott luki lyhyen ruokarukouksen. Sitten viralliset maljat. Sitten Smith puhui Trade between England and Finland. Minä vastasin. Mr. Gane (puheenjohtaja Anglo-Finnish Section of the London Chamber of Commerce) puhui delegatsionille ja Ramsay vastasi. Charge d’affaires Wälikangas ‒ Saastamoinen oli Suomessa ‒ puhui erityisesti Chairmanille, joka vastasi. Lopuksi laulettiin God Save the King ja Maamme. Päivällistilaisuus onnistui hyvin. Teki good impression, kuten eräs osanottajista ‒ laivanvarustaja ‒ sanoi Ramsaylle myöhemmin.
Muuten matkamme oli hyvin järjestetty. Koko ajan oma vaunu käytettävänämme. Hotellit hyvin järjestetty paitsi Lontoossa jossa asuimme Victoria hotellissa omasta määräyksestämme. Osanottajat: JKP (johtaja), Ramsay (varajohtaja), Pitkäniemin, Solitander, Järnström (sihteeri), Wichman (Kajaanin Puutavara), Gadolin (Turku), Fazer (musiikki), Hjort (Tampere), Bengt Nybom, Ilves.
4–5/7 29 kävin Ilveksen kanssa pankeissa. Lähdin Lontoosta 6/7 illalla Ams-terdamiin Kansainvälisen Kauppakamarin kongressiin, joka on 8‒13/7 29. Sunnuntaina 7/7 oli konseljikokous ja eräs komiteakokous.
12/7 29. Lontoossa saimme Ilveksen kanssa taas tietoomme miten suomalaisten liikemiesten moraali ei ole hyvä. Puhuvat nähtävästi ulkomaalla pahaa toisistaan. (Saxine, kuten Ilves sanoi, tiesi kovin paljon huonoja asioita suomalaisista liikemiehistä. Kuten esimerkiksi, että Uleån johto on liian kallis, Weckman liian kallis ja heikko, Wichman (Kajaanissa) liian vanha ja kalkkeutunut johtamaan Kajaania. Kun Kontro kuoli, meni Reposaaren asiat sekaisin. Näin oli Saxinelle kerrottu.). Tämä asia otettava esille.
17/7 ’29 Armas Saastamoinen kysyy neuvoa, pitääkö hänen mennä vielä takaisin Lontooseen lähettilääksi. On kyllä intreseerattu. On ollut nyt 3 vuotta. Sen ajan tarvitsee perehtyäkseen Lontooseen ja päästäkseen sisään siellä. Mutta tulee kalliiksi olo. Palkka noin 400 000 mk ja asunto. Ei riitä. Lupasin miettiä. Tärkeätä (S:n mielestä), että Lontooseen tulisi lähettilääksi suomenkielinen, koska kielitaistelu on yhä enemmän siirtynyt ulkomaalle. Suomen ruotsinkielisiä lehtiä luetaan siellä ja Skandinavian lähettiläät vaikuttavat.
Keskustelin Honkajuuren ja Arajärven kanssa. Sovimme, että vastataan tähän suuntaan: Mielestäni…
26/7 ’29 Ulkoministeri Procopé soitti. Arthur Lagerlöf tehnyt ulkoministeriössä muutamia vuosia työtä. Saanut 3 300 mk kuussa. Ollut 4 kuukautta sairas, nyt Naantalissa. Ei voi maksaa enää, mutta parin kuukauden päästä Lagerlöf ehkä voi saada 20 000 mk erään prosessin johdosta. Mainitsi, tarkoituksessa, voisinko tehdä jotakin. En sanonut mitään.
8/8 ’29 Pankkiyhdistyksen lounas Pohjoismaiden pankkitarkastajille, joilla oli kokous Helsingissä. Puhelin pöydässä af Krusenstjernan (Ruotsin ylipankkitarkastajan) kanssa. Hän lausui m.m. (on järkevä mies ja pidetty Ruotsin pankkipiireissä): Yleinen mielipide estää pankkitarkastusviranomaisia väärinkäyttämästä valtaansa. Pankeilla on vaikutusta sanomalehtiin, erityisesti ammattilehtiin. Sen vuoksi ei ole pelättävissä ikävyyksiä tarkastusviranomaisten puolelta.
Niin kyllä! Mutta esteenä ovat. Kts. Finanstidende Tietgenin 100 vuotispäivän johdosta.
10/8 ’29 Finanstid 7/8 29.
Korko korkea. – – – Men daa meget er i hvert Fald sikkert, at det er gaaet helt anderledes med Rentefoden, end man efter Krigens Slutnig havde taenkt sig.
Vaikea on ennustaa taloudellisissa asioissa.
19/8 ’29 Lokakuun 15 ja 16 päivinä 1917 pidimme neuvotteluja venäläisten kanssa Suomen ja Venäjän välisestä riksaktista. Ståhlberg y.m. Noldet y.m. Pari viikkoa sen jälkeen bolshevikit Venäjällä valtaan. Woi sanoa tarkkanäköisyyden puutetta. Tapaukset niin nopeasti. 1918 myös tapaukset nopeasti.
30/8 ’29 Gallen-Kallela (Sailon kanssa) freskosta toimistosaliin: Sovittiin, että kun Hultin palaa kotiin, niin keskustelemme asian käytännöllisistä puolista. Soitan Gallenille (myös Käpy kontrahtia varten).
31/8 ’29 Suomen Pankin luottopolitiikka viime vuosina. Diskonttokorko 6 ja 7 % ovat olleet keinotekoisen alhaisia. Ei olisi pitänyt pyrkiä niin pikaiseen alentamiseen 10 %:sta. Diskonttokorko, jos se on effektivinen, merkitsee, että m.m. rakennusteollisuuskin y.m.s. tulee finansioiduksi sen mukaan. (Rakentaja antaa vekselin rakennusaineiden myyjälle, samoin tehtaalle j.n.e. ja vekselit diskontataan.)
Suomen P:n olisi pitänyt voida tehdä korkonsa effektiiviseksi siten, että olisi diskontannut kaikki hyvät tavaravekselit diskonttokorkoonsa. Silloin olisi saanut ne kaikki, ja pankeille olisi vapautunut rahaa ja korko yleisesti tasaantunut. Suomen P:n olisi pitänyt kokonaan pysyä erillään teollisuuden finansioimisesta ja käyttää kaikki varansa (700 miljoonaa) vekselien diskonttaamiseen.
31/8 ’29 Huom. Englanti muka demokraattinen. Aristokraattinen sekä synty- että raha-aristokratia. Oligarkia. Kts. esimerkiksi The Economistin kirjoitusta Englannin sanomalehdistön trustiutumisesta. Harvat kädet omistavat sanomalehdet. Yhdysvallat: Rahaoligargia, joka alkaa vähitellen olla perinnöllinen – perintösuhteet alkavat vaikuttaa. Wall Street y.m. määräävät vaalit y.m.. 1918 en voinut – enempää kuin voin nytkään – panna merkitystä näiden maiden “demokraattisuuteen“, josta niin paljon huudettiin.
2/9 ’29 Itäkarjalan merkitys Suomelle taloudellisessa suhteessa: Nykyinen tilanne: Wenäjä pilaa puutavaramarkkinat ja vahingoittaa meitä. Pilaa hinnat ja konjunktuurin mailman markkinoilla. Jos Itä-Karjala kuuluisi Suomeen, olisi se aivan oleellinen lisä meidän talouteemme ja taloudellisen perustuksemme lujittamiseksi. Puu on meidän pää (ainoa) raaka-aineemme ja siihen perustuu teollisuus meidän elinkeinomme – selkärankamme. Jos ItäK meillä, olisimme melkein määräävänä ja voisimme johtaa – suunnitella – vientiteollisuutemme. Se turvaisi, konsolideeraisi taloutemme. Huomataan, kuinka tärkeä Itä-K olisi Suomen taloudelliselle elämälle. Olisimme “suurvalta“ puutavarateollisuuden alalla ja hyvin merkitsevä miltei ratkaiseva tekijä mailman markkinoilla. Aivan toisenlainen kuin mitä nyt olemme, vaikka nykyään emme ole merkitystä vailla.
3/9 ’29 Yhdyspankki voi sallia itselleen sellaisen menettelyn kundeihin nähden, joka, jos KOP sitä noudattaisi, nostaisi suuren melun. Tänään kuulin: Yhdyspankki oli luvannut “apteekkareille“ 18 miljoonaa rakennukseen Pikku-Robertinkadulla. Nostivat 2 miljoonan erissä “(ettei tarvitsisi maksaa provisiota). Ovat nostaneet 13 miljoonaa ja nyt PYP kieltäytyi antamasta enempää. Pyysivät meiltä, emme anna. Kääntyivät Stockmannin puoleen, että hän puhuisi Yhdyspankille. Stockmann vastasi, ettei voi mennä puhumaan, sillä Yhdyspankissa kohtelevat häntä samalla tavalla. Jos KOP menettelisi näin, niin nousisi suuri huuto. Honkajuuri sanoi, että riippuu siitä, että Yhdyspankin piiri on vanhempaa sivistystä ja kehitystä, KOP:n nuorempaa. Yhdyspankkia hoidetaan silmällä pitäen yksinomaan osakkaiden etua – “Rahan hankkiminen osakkaille“. Vanha liberalistinen kanta. KOP:ssä katsotaan, että saadaan jotakin aikaan, “Yhteiskunnallinen katsantokanta“, joka alusta alkaen on painanut leimansa KOP:n toimintaan. KOP:n on alusta alkaen täytynyt pitää tätä puolta silmällä, kun on aina ollut luotava uutta.
5/9 ’29 Nelson oli huolestunut Tudeerin kirjoituksesta, joka koski Suomen maksubalanssia 1928. 1 600 miljoonan vajaus! Tekee huonon vaikutuksen ulkomaalla. Ei viittausta, miten saadaan paranemaan. Sens moral! Meidän pitäisi varovaisesti kirjoittaa ulkomaita varten. Ei esittää huonoja – heikkoja puolia, vaieta – esittää vain hyviä puolia. Oman kansan pitäisi ymmärtää ja hoitaa asiat sanomatta. Mutta ne eivät niitä ymmärrä.
10/9 ’29 Päivällisillä Seurahuoneella: Nelson, JKP, Honkajuuri ja Ilves.
1. Nelson sanoi, että kun hän aikoinaan valitti National City Bankin johtajille, ettei myönnetty jotakin luottoa, jonka Nelson oli katsonut edulliseksi, niin hänelle vastattiin: “National City Bank har icke blivit stor och mäktig – blom-strande – genom beviljade, utan genom avslagna krediter.“
2. National City Bank on Suomen “Fiscal Agent“. 1925 valtiolainasopimuksessa – allekirjoitti Suomen hallituksen puolesta Ryti (valtiovarainministeri silloin Pulkkinen) – on määräys, että jos Yhdysvalloissa tai Kanadassa lasketaan liikkeeseen Suomen valtion lainoja tai Suomen valtion takaamia lainoja, niin on sellaista lainaa koskevista ehdoista, kun ne on sovittu, ilmoitettava City Bankille, jolla on oikeus 15 päivän kuluessa ottaa se samoilla ehdoilla, kuin mihin muut ovat suostuneet. Sopimuksen voi sanoa irti kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Samanlainen sopimus kuuluu olevan Chilin ja City Bankin välillä.
Tämä sopimus on kentiesi kyllä meille paras nykyoloissa. Nelson huomautti, että City Bank on intresseerattu Suomen obligationeista ja toimii niiden kurssin ylläpitämiseksi. Ostaa, niitä tukeakseen. Ja toiselta puolen hankkii Suomelle lainoja, kun siihen on mahdollisuutta ja markkinoiden vaatimilla ehdoilla. Walitti, että (Ryti) lainaehdoista – kursseista – liian turhan paljon tingitään. Neljäsosa prosenttia tai puoli prosenttia kurssissa ei merkitse lainanottajalle mitään, mutta emissioni pankille helpottaa asian suorittamista.
Tämä sopimus City Bankin kanssa on luullakseni kyllä Suomelle paras. Muilta pankeilta ei luultavasti saataisi parempia ehtoja. Mutta tämä järjestely osottaa, miten heikossa tilassa – matalalla – tosiasiallisesti vielä maamme on. Kolmannen luokan valtakunta. Hämmästyin. Kukaan sivullinen konsortio Amerikassa ei juuri rupea tekemään tarjousta näissä oloissa. En luullut, että sopimus oli tällainen. Mutta paras tyytyä asiaan.
Reinikka (valtiovarainministeri) kysyi minulta 11/9 pitääkö sanoa irti sopimus.
Neuvoin olemaan irtisanomatta sitä. Nelson kertoi Reinikan kysyneen, mikä on seuraus, jos sopimus irtisanotaan. Nelson sanoi vastanneensa, että City Bank ilmoittaa kundeilleen asiasta ja kehoittaa myymään Suomen obligationit ja ostamaan toisia tilalle. Se ei ole kostoa, vaan koska City Bank ei enää voisi kontrolleerata Suomen obligationien ja lainojen kursseja, kun ne voitaisiin ottaa muualta, ei myöskään sen jälkeen tukisi Suomen obligationien kursseja. Alenisivat.
16/9 29. Suomen Nahkatehtaiden Keskus Oy tehnyt konkurssin. Omat varat osakepääoma 9.000.000 mk (maksettu 6 miljoonaa) ja vararahasto 1 miljoona. Surkea todistus jälleen, miten kykenemättömiä täällä ollaan affäärejä hoitamaan. Tällä yrityksellä oli mitä parhaimmat edellytykset menestyä. Mutta johto kykenemätön, spekuleerasi (peluri) aivan yli varojensa, antoi luottoa järjettömästi.
16/9 29 Joku päivä sitten keskustelu Hackzellin ja Armas Saastamoisen kanssa Wenäjän oloista. Hackzell sanoi viime keväänä keskustelleensa Schlefferin (Berliner Tageblattin Moskovan kirjeenvaihtajan) kanssa Berlinissä. Hackzell sanoi Bolshevikien kestävän vielä vähintään 5 enintään 10 vuotta. Schleffer: “Yhdyn Teihin mitä koskee edelliseen numeroon, mutta jälkimäisen sijaan panen x.“ Saastamoinen sanoi keskustelleensa Foreign Officen asianomaisen alivaltiosihteerin kanssa. Molemmat olivat olleet skeptillisiä bolshevikien tulevaisuuteen nähden ja pitäneet mahdollisena, että jo piankin voi Wenäjällä tapahtua muutoksia. Bolshevikeillä nykyään suuria vaikeuksia.
24/9 ’29 Suomalaiset aina riippuvaiset ulkomaisista tapauksista, joihin emme voi vaikuttaa.
1. 1917 maaliskuun vallankumous. Asetuimme elämään sen mukaan. Puuhasimme syksyllä Korkeimman vallan käyttämisen järjestämistä, Suomen ja Wenäjän suhteiden järjestämistä. Silloin
2. Bolshevikkien vallankumous. Sitten sen mukana itsenäisyys. 1918 Saksan apu. Asetuimme sen mukaan.
3. 1918 syksyllä Saksan sortuminen.
4/10 ’29 Keskuspankin merkitystä yliarvioidaan. Jos sanotaan, että olojen parannus riippuu Suomen Pankista, niin on sanottava, että SP on syy nykyiseen ahdinkoon. Se ei ole oikein. Tosin SPon väärin arvioinut asemaa, kun se vuoden 1927 lopulla luuli, että olot oli verrattavissa oloihin ennen sotaa (?) ja alensi korkojaan. Mutta asiallisesti sillä ei ollut suurta merkitystä, sillä SPn korot ei olleet effektiivisiä. Ei vastaneet rahaoloja. Yksityispankit ei voineet noudattaa. Nyt SP:n diskonttokorko ei vastaa uloslainauskorkoa, vaan vastaa maassa vallitsevaa alinta sisäänlainauskorkoa.
4/10 ’29 Wenäjä 1917: Kerenski on kertonut, että hän koetti saada Wenäjän kestämään mukana sodassa liittolaisien kanssa niin kauvan, että Amerika ehti tulla apuun. Jos Wenäjä olisi kestänyt, olisi se saanut olla mukana rauhassa ja saanut palkinnon. Tämä näyttää oikealta. Wenäjä on aina ennen (1812, 1855 y.m.) jaksanut kestää. Ja olisi 1917–18 myös kestänyt, ellei perverssi Lenin y.m. olisi olleet epäisänmaalliset, hullut, jotka hävittivät Wenäjän. Tosin meidän onneksemme.
7/10 ’29 Harald Åkerman. Keskuskauppakamarin pitäisi ehdottaa Forströmille – Lojo Kalk – Bergsråds titel. Rudolf Walden antaa lisätietoja.
8/10 ’29 Finanstid 7/8 29 sivu 880. Ferietid on nyt yleinen kaikissa kansankerroksissa. Ennen se oli Luxusbegreb. Ajan merkki!
8/10 ’29 Der Deutsche Oekonomist 3/10 29 s.1302–1303. Kapitalbildung in Deutschland. Ote Doktor Werner Kehl’in esitelmästä auf Düsseldorfer Tagung des Reichsverbandes der Deutschen Industrie.
Zuwachs der erwerbstätigen Befölkerung in Deutschland beträgt etwa 250.000 Köpfe pro Jahr. Für jeden in die Wirtschaft eingestellten Arbeiter werden mindestens 25.000 Reihsmark Kapital investiert werden müssen. Nimittäin
1. 10.000 RM für Schaffung der gewerblichen Arbeitsgelegenheit,
2. 10.000 RM für Wohnung,
3. 5.000 RM für Konsumbedarf, das heisst Anteil an Schulen, Krankenhäusern, Verkehrsmitteln und so weiter.
250.000 x 25.000 = 6 miljardia RM. Saksa tarvitsee lisäksi für Reparationen uunter anderem. Yhteensä Saksa tarvitsee vuosittain lähivuosina 10 miljardia RM uutta pääomaa. Kymmenen miljardia vastaa noin seitsemää miljardia in Vorkriegswährung. Ennen sotaa Saksa investeerasi enemmän kuin 7 miljardia vuosittain. Kapitalbildung Deutschlands ei ole vastannut tarvetta. 1924–28 on vuosittain lainattu ulkomaalta 3–4 miljardia. Wenn es richtig wäre, dass unser dringender Bedarf im wesentlichen aus dem inländische Produktionsüberschuss gedeckt wurde, hätte Zinsfuss Deutschlands vielleicht 1 % über dem Englands liegen müssen. Aber Differenz beträgt mehr als das Dreifache. Das beweist, dass in lande ein dringendes Kapitalbedarf ist, und zwar ein Kapital-bedarf, der anscheinend um jeden Preis Befriedigung gemacht hat. Fast 15 Milliard Schulden an Ausland.
Kehl katsoo että Saksan pitäisi saada ulkomaat ottamaan osakkeita saksalaisissa yrityksissä, eikä antamaan velkaa. Siihen ei saa panna esteitä.
8/10 29. Eilisessä Iltalehdessä P. Sipisen kirjoitus m.m. pankkien hoitokustannuksista. Tyhmä!
8/10 ’29 Die Bank Oktober 1929 s. 624–625. Järkeviä kriitillisiä ajatuksia Deutsche Bankin–Disconto Gesellschaftin yhtymisestä. Epäilee sen hyötyä. Valtio joutuu sekaantumaan ja on omiaaan provoseeraamaan auch Anhänger des Staatssozialistichen Prinzips. Toivoo, että mehrere öffentliche Banken sich in private umwandeln, so die Zahl der im freien Wettbewerb stehenden Grossbanken vermehren würden.
9/10 ’29 Rouva Mikkola ja eräs talonpoika maanviljelijä Hartolasta. Pyytävät 40 000 mk museota varten, maksaakseen juoksevia velkoja. Yhdeksi vuodeksi. Aikovat panna toimeen arpajaiset, joilla maksavat. Takaus: maanviljelijä Tervola, Hartola, tri Koskenjaakko, varapuheenjohtaja, Intendentti Tandefelt, tri Salomaa, Hämäläisen osakunnan kuraattori maisteri Tavaila ja Maila Mikkola.
Res: JKP – Juhani Arajärvi. Lupasimme 40 000 mk vuodeksi Töölön konttorista. Arajärvi soittaa Töölöön.
12/10 ’29 Taloudellisessa elämässä Suomessa (ja pankkiliikkeessä erittäin) huomioonotettava: Pysyttävä maassa. Otettava huomioon mahdollisuudet ja olevat olot. Ei arvosteltava ulkomaiden mukaan. “Augenmass“ tärkeä. Ettei ryhdytä suurempiin yrityksiin, kuin on käytännöllisesti mahdollista ja mihin on edellytyksiä. Esimerkkejä. Emissioniyhtiö: Ei edellytyksiä. Waltamerentakainen: Liian laaja ja riskaabeli, vaikea puuha. Wiipurilainen Stahl: (kts Pohjois-maiden Osakepankin historia) Fantasti. Hangon rata. Kansainvälinen transitoliike (Talvi 1872). Pohjoismaiden Osakepankki: Piti olla 100 miljoonan pääomalla. Suurenmoinen. Ei ollut Augenmass. Suomessa on liikettä ja pankkia hoidettava suhteellisen pienissä rajoissa. Ei ole mahdollisuutta suuriin kansainvälisiin asioihin. Ainakaan niin kauvan kunnes tulee oikea nero.
12/10 ’29 Vuoden 1917 lopulla oli maassamme asema toivoton. Anarkia, sekasorto, venäläinen sotaväki. Itsenäisyys ei ollut kuin alussa, huolimatta ulkovaltojen tunnustuksesta. Itsenäisyys oli asiallisesti sisällykseltään vasta toimeenpantava. Ei ihme että Edén oli skeptillinen. Ilman taistelua ja sotaa ei olisi tullut mitään.
12/10 29 Marcus Wallenberg junior täällä. Kaksi tuntia kestävä keskustelu. Ruotsissa ei suomalaiset obligationit ole populääreja. Syy: kielikysymys Suomessa. Ruotsissa luullaan, että Suomessa tahdotaan hävittää kaikki ruotsalainen. Boikotata ruotsinkielisiä. Sortaa. Selitin asiata parhaan mukaan. Wallenberg kysyi: “Huru är det med sparkraften i Finland?“ Se onkin kysymys. W sanoi käyneensä usealla tehtaalla. Insinöörit, ruotsinkieliset valittivat, että hei-dän lapsillaan ei ole tulevaisuutta Suomessa (!) Heitä tullaan boikottaamaan ja vainoamaan. (Tällaista lorua!).
23/10 ’29 Bolshevikkien lähettiläs Jean Maisky luonani pankissa pitkässä keskustelussa.
1. Asia oli Wenäjä ostaisi Suomesta enemmän tavaraa, mutta ei saa järjestetyksi luottoasiaa. Nyt kysymys tilata hinaaja y.m. laivoja 2 ½ miljoonan ruplan edestä. Wastasin, ettei nämä firmat ole meidän kundeja. Samoin ostaisi sellulosaa, puumassaa, paperia, jos saisi liberalisemmin luottoa. Lupasin puhua asianomaisten kanssa ja palata asiaan.
2. Puhuimme Wenäjän oloista.
Maisky sanoi: Wenäjän väestö on nyt 150 à 155 miljoonaa ja lisääntyy 22 pro mille. Se on noin 3 miljoonaa. Ennen sotaa oli lisäys 16 promillea.
Minä: Siitä saatte vaikean problemin selvittää.
Maisky: Olemme optimisteja. Meillä on suuret resurssit. Tuotantoa lisätään. Maanviljelyksessä suuret farmit 30.000 à 50.000 hehtaaria. Nykyaikaisilla koneilla ja agronomeilla y.m. teknillisillä voimilla toivomme voivamme kohot-taa viljan sadon 50 pudasta pro hehtaari 75 pudaan = 50 %. Samoin teollisuus menee eteenpäin. Mutta tarvitsemme ulkomaista valuuttaa. Sen vuoksi exporteeraamme naftaa ja puita, kun emme voi eksporterata viljaa eikä hiiltä.
3. Puhuimme sitten puutavaraeksportista.
Minä: Myytte metsänne liian halvasta. Heikkous kollektivien talous ja myynti. Täytynyt rajoittua ainoastaan yhteen englantilaiseen ostajasyndikaattiin ja se panee hinnat alas, erityisesti kun Wenäjä tarvitsee rahaa — etumaksuja, kuten me 1919–21.
Maisky: En tunne näitä kalkyleja. Mahdollista, että myymme halvalla, kun tarvitsemme ulkomaista valuuttaa. Joku vuosi sitten oli puhe sopimuksesta suomalaisien kanssa, mutta suomalaiset olivat ylimielisiä, kun luulivat, ettei bolshevikit voi mitään suurempaa vientiä saada aikaan.
Muuten he koettavat noudattaa tieteellistä menettelytapaa. Tarvitsisivat 200.000 insinöriä. Yliopistoissa on 50.000 oppilasta nyt.
25/10 ’29 Lohjan Metsäkeskus kurjassa asemassa. Sahaan pantu aivan liian paljon kiinni. Johtokunnan puheenjohtaja y.m. Honkajuuren puheilla. Kerrotaan, että S on siirtänyt omaisuutensa toisille. Me olemme alusta alkaen vastustaneet tätä yritystä. Mutta meitä ei ole uskottu. Talonpoikien ja maanviljelijäin takuisiin ja nimiin ei voi luottaa. Tekevät itsensä tyhjäksi, jos on kysymyksessä suuremmat summat.
25/10 ’29 Metsähallitus ei ole hyväksynyt huutokaupoissa tarjouksia, ei juuri ollenkaan. Bungman kuuluu sanoneen, että ei hyväksytä. Ruotsista saadaan tarjouksia.
1/11 ’29 Metsähallitus ei hyväksynyt ollenkaan tarjouksia huutokaupoissa muuten kuin hyvin pienen osan. Ei nähtävästi osaa laskea. Sens moral, jo ennen huomattu: Jos teollisuuslaitos on riippuvainen valtiosta yhdessä tai toisessa suhteessa, niin sen luottokelpoisuus on paljon pienempi, kuin jos se ei ole riippuvainen. Esimerkiksi metsähallitus voi sen, korottamalla tukkien hintaa, kuristaa kuoliaaksi.
4/11 ’29 Demokratia ja nykyaikainen kapitalismi (Mayrich) sopii hyvin yhteen. Syy massatuotanto, se että nykyaikainen kapitalismi on läpeensä demokraattista – kiinni sidottu demokratiaan s.o. suurten joukkojen tarpeitten tyydyttäminen.
4/11 ’29 Vuoden 1917 tapaukset ja ajatukset m.m., kun Perustuslakivaliokunta pyrki “sopimukseen“ Wenäjän kanssa. Miten sopi yhteen itsenäisyyspyrkimyksien kanssa? Minun mielipiteeni oli, että Suomen itsenäisyys oli mahdollinen ainoastaan, jos saksalaiset tulivat maahan sotaväellä. Että sotatapaukset ulottuisivat tänne. Siinä tapauksessa minun mielestäni Suomen olisi ollut julistauduttava itsenäiseksi – eroon Wenäjästä. Mutta saksalaisten tulo oli aivan epävarma. Eivät tietysti tulleet tänne meidän vuoksemme, vaan omien srtategisten kombinatioiden vuoksi. Niistä me emme mitään voineet tietää.
1918 ainoastaan yhden äänen enemmistöllä Hauptausschussissa päätettiin Ostseedivisionan tulo Suomeen. Silloinkin siis niin täpärällä. Sitäpaitsi separaattirauhan mahdollisuus Wenäjän ja Saksan välillä. Se ajatus näkyy olleen esillä Wenäjälläkin 1917. Asiain myöhempi kulku on osottanut, että Wenäjälle, samoin kuin Saksalle, separaattirauhan teko 1917 olisi ollut onnellisin. Wain Wäliaikaisen hallituksen itsepintainen kiinnipitäminen imperialistisista tarkoitusperistä ja sodan jatkamisesta “lopulliseen voittoon asti“ esti asioiden suuntamisen rauhaan. Se myös kaatoi väliaikaisen hallituksen ja saattoi Wenäjän bolshevismin haltuun.
Siis Wenäjän hallitsevien piirien (vallankumouksen jälkeisten) tuhmuus ja tilanteen ymmärtämättömyys esti rauhan. Mutta jos Wenäjä ja Saksa olisivat tehneet rauhan 1917, miten olisi meidän käynyt, jos emme olisi osanneet käyttää hyväksemme suotuisaa tilaisuutta asioidemme järjestämiseen? Toinen asia on, olisiko meidän jo kesällä 1917 pitänyt voida ymmärtää, että Wenäjä ei voi pelastua ja että Wenäjän väliaikainen hallitus ei osaa johtaa Wenäjää – ei osaa pelastaa Wenäjää siitä kuilusta (putoamasta siihen kuiluun), jonka partaalle se oli joutunut. Oli kyllä liian paljon vaadittu, että meidän olisi pitänyt se nähdä, kun venäläiset itse eivät sitä osanneet nähdä.
4/11 ’29 Nybomin hautapatsas. Res: (kaikki) Käännytään Bengt Nybomin puoleen, kysytään mitä ajatuksia heillä on ollut F.K. Nybomin hautapatsaan suhteen.
8/11 ’29 Eilen Eino Suolahden 50-vuotispäivän johdosta päivälliset Pörssiklubilla. Puhuin paljon Mannerheimin kanssa. Wenäjän maaliskuun vallankumous: Dumabloch (Miljukoff, Gutskoff y.m.) suuresti syypäät vallankumoukseen. Julkisesti hyökkäsivät hallitusta vastaan, tekemättä todellisuudessa mitään. Hävittivät hallituksen auktoriteetin ja prestigen. Olivat ajatelleet palatsivallankumousta. Mutta siitäkin puhuivat suuriäänisesti kauvan. Ei palatsivallankumouksesta puhuta, jos aiotaan se panna toimeen. Nikolai II:n olisi pitänyt ajoissa tehdä rauha. Mutta keisarinna (Saksatar) oli kovasti vastaan. Se on ironiaa! Ja keisarinnaa kuitenkin kovasti moitittiin saksalaiseksi ja Saksan kannattajaksi.
Samassa tilaisuudessa Gunnar Suolahti, puhuttaessa maaliskuun vallankumouksesta 1917 sanoi, että syynä luultavasti asiain menoon oli myös vanha historiankäsitys, että ei tarvitse ottaa lukuun alempien kansankerrosten ja hallittavien mielialaa ja ajatuksia.
Minä: Ennen olikin kaiketi niin asian laita, ettei tarvinnut ottaa lukuun niitä.
Gunnar Suolahti: Niin kyllä, osaksi ollut asian laita niin.
Mannerheim sanoi myös, kun puhuimme reunavaltioista, että kun Wenäjällä tulee järjestys, niin taloudelliset voimat ja suhteet luultavasti tekevät, että nämä maat (Wiro, Latvia ja Liettua) vapaehtoisesti jollakin tavalla liityvät Wenäjään. Jos Wenäjä hyökkäisi niiden kimppuun, niin Mannerheim ei luullut, että Kansainliitto voisi auttaa. Oli siitä asiasta varma, ettei apua tulisi, nimittäin todellista apua.
11/11 ’29 Kieliasia Pohjoismaiden Kansantaloudellisessa kongressissa Helsingissä ensi vuonna. Lavoniuksen sähkösanomat ja kirjeet. Pidettävä neuvottelu Suomalaisten kanssa: JKP, Woionmaa, Lavonius, Järvinen, Ryti, Ne-vanlinna, Harmaja, Tudeer, Kalliala, Böök.
15/11 ’29 Ryti joku päivä sitten ilmoitti merkillisen huhun. Wallenberg oli soittanut ja kertonut, että Parisin pörssissä kulkee huhu, että KOP tulee kärsimään suuria tappioita konkursseissa. Ryti dementeerasi. Tänään Ryti kertoi että Berliner Handelsgesellschaft kirjoittaa, että heidän Parisin kirjeenvaihtajansa kertoo samasta huhusta ja että KOP:ssä tulee tapahtumaan suuria muutoksia. Ryti lupasi kysyä, mikä kirjeenvaihtaja se on, joka sellaista huhua on levitellyt. Luultavasti on asia sotkettu Wikstenin eron johdosta ja hänen ja hänen ystäviensä lörpöttelyjen johdosta (että Wiksten on pakotettu eroamaan ja siihen on liitetty jutut tappioista).
Liikemaailmassa on juorut yhtä yleisiä kuin poliittisessa maailmassa. Meillä on toistaiseksi paras, että pankki on aivan riippumaton ulkomaisista rahoista ja asioista. Meillä ei voi käyttää ulkomaista rahaa. Ulkomainen raha on avista tai 1–3 kuukaudeksi ja sellainen raha on myös sijoitettava yhtä likvidisti. Sillä esimerkiksi tällaisten juorujen johdosta ulkomaa vetää rahansa pois ja silloin pitää se olla saatavissa. Mutta Suomessa ei voi sijoittaa rahoja avista eikä lyhytaikaisestikaan niin, että sen varmasti voi langetessa saada irti. On hyvä, että KOP:n asema ulkomaahan nähden nyt on niin hyvä, että olemme aivan riippumattomia sieltä.
MH: Lokakuussa 1929 saatavat ulkomaalta oli 5 miljoonaa suuremmat kuin velka ulkomaalle.
Holman luo Parisissa oli tullut Banque des Pays du Nordin pääjohtaja. Kertoi saaneensa tietää KOP:stä huhut. Holma dementeerasi heti.
16/11 ’29 Miten vaikea on taloudellisissa asioissa ennustaa ja nähdä edellepäin, osottaa seuraava:
Det mest bekanta av de amerikanska nationalekonomerna Irving Fisher uttalade i onsdags, alltså dagen före torsdagens svåra börspanik i New York, att han vidhöll sin förut uttalade mening om att en ingripande sänkning i kursnivån icke vore förstående och icke heller berättigad. (Affärsvärlden 31/10 s. 489)
20/11 ’29 Parisin huhut (15/11 29) syntyneet ehkä suomalaisten liikemiesten lörpöttelyistä Parisissa (juomaretkillä). Puhuneet ehkä, että sahaliike menee Suomessa tappiolla ja KOP:llä on paljon sahoja. Tästä kait ehkä on seurannut johtopäätös, että KOP on “genéee“, kuten Brizon oli sanonut Holmalle. Suomalaisten lörpöttelyä ja kevytmielisiä puheita.
25/11 ’29 Tänään Iltalehdessä kirjoitus, jossa sanotaan m.m. että usea Suomettarelainen on saanut tarkistaa käsityksensä passivisen vastarinnan merkityksestä kansamme vaiheissa! Näin legenda voittaa jalansijaa. Ei oikeitten suomettarelaisten tarvitse tarkistaa käsitystänsä. Heillä oli kyllä käsitys siitä ja sen merkityksestä. Suomettarelaisuus ja passivinen vastarinta johtui samoista historiallisista voimista, joista konservatismi ja radikalismi, oikea ja vasen suunta politikassa. Voi ainoastaan sanoa, että jos olisi edeltäpäin voitu nähdä, että 1905 alkoi Japanin sota ja 1914 mailmansota ja että Wenäjä siihen hävisi, niin olisi kyllä menettely voinut olla toinen. Mutta sitä ei kukaan voinut tietää. Sitäpaitsi: Ei voi sanoa miten suurlakon olisi käynyt, jos 1905 olisi ollut venäläinen virkamiehistö Suomessa. Woi sanoa, että passivisen vastarinnan miesten on syytä tarkistaa kantansa “Suomettarelaisiin“ nähden.
29/11 ’29 Tulliasiat käsitelty eduskunnassa jälleen aivan sekavasti (valiokunnassa myös suuressa valiokunnassa). (Eduskunta ei vielä ratkaissut.) Tämä edelleen vahvistaa sitä ajatusta, että nykyään demokraattisen järjestelmän aikana, ei voi mitään taloudellista toimintaa perustaa tulleihin tai valtion muuhun tukeen – toimenpiteihin. Aivan epävarma. Jokavuotinen uusi käsittely. Päätös sattuman varassa. Menee sinne ja tänne.
4/12 ’29 Meidän elämässämme aina ollut pienen – vähäpätöisyyden leima. Syy kaiketi kieliriidan, joka painoi kaikkeen pikkumaisuuden leiman. Sen vuoksi ei meillä mitään suurempia saavutuksia. Esimerkiksi pankkimiehet kaikki pieniä, kotikasvuisia. Samoin virkamiehistössä ei yleensä ketään, joitakin harvoja vanhempia (Armfelt, von Haartman). Pankkimiehien joukossa ei ketään kansainvälisesti koulutettua.
4/12 ’29 Kun lukee venäläisten emigranttien memoareja (Gurko y.m.), ei ole ole epäilystä siitä, että bolshevikkivalta olisi (suhteellisen helposti) voitu 1918 ja 1919 kukistaa, jos valkoiset venäläiset olisi voineet yhdistää ponnistuksensa ja sopia keskenään ja painaa bolshevikkejä yhtäaikaa kaikilta tahoilta.
16/12 ’29 Iltalehdessä tänään esiteltiin joulukirjallisuutta: Mainittiin m.m. “Käännös Yrjö-Koskisen Nuijasodasta“ (!!!) Tarkoitettiin Historian Ystäväin Liiton julkaisemaa Yrjö-Koskisen Nuijasotaa.
16/12 ’29 Liikemiehen ammatti on kaikkein vaikein. Liikkeenjohtajan toimi kaikkein hyödyllisin. (Kts. Benn, joko “Kapitalistin tunnustuksia“ tai “Laissez-Faire“)
“Germanys role in the new Europe“ (The Economist 7/12 29. Koch-Weserin kirjan Deutschlands Aussen Politik in der Nachkrigszeit 1919–1929 johdosta.)
The leaders, who are life and driving force of any great movement gravitate into that position by the force of their own idealism, but the rank and file, without whose support the movement can never dominate public policy, are for the most part only won to it by appeal to their business instikts or to emotions more selfish than those which animate their leaders. Toisen maan on vaikea saada toista maata vakuutetuksi aikomuksistaan noudattaa jotain politiikkaa unless it frankly explains that the policy is dictated to it by self-interest. Doktor Koch-Weser tekee niin kirjassaan. Germanys geographical position is her great weakness in time of war, her great strength in time of peace. Incorrigible tendency of individuals to overestimate the politicat unity, the purposefulness and the cunnings (viekkaus) of other nations, and to take seriously utterances which were solely inspired by some immediate and insignificant object of domestic policy.
Koch-Weser luulee, että Kansojenliiton vaikutus as an organ of constructive co-operation is assured by memberships of such a large number of minor Powers, who can have had no other motive in joining it. Saksan pitäisi, K-W:n mielestä ajaa demolition of economic barriers within Europe. Progressive germanisation of Europe. It is impossible to resist infiltration of economical and cultural influences from any country, whose inhabitants have sufficient vitality to originate anything (Amerikan vaikutus sodan jälkeen).
K-W kannattaa United States of Europe. K-W luulee, että rauhallisesti voidaan tulevaisuudessa ratkaista Saksan ulkomaiset kysymykset: 1) disarmament, 2) Eastern frontiers, 3) cultural autonomy for minorities, 4) Anschluss. Sillä tällaiset kysymykset kadottavat merkityksensä kun on Euroopan yhdysvallat ja taloudelliset rajat poissa.
27/12 ’29 Hufvudstadsbladetissa Casselin kirjoitus “Statsmakt på avvägar“. Hyviä ajatuksia valtion tehtävistä taloudellisella alalla. Sen rajoituksista. Liikemailma ei saa nojautua aina heti sen apuun. Pikemmin pelättävä. Paras tulos, ettei tee vahinkoa ja estä. Tullit: ei uutta taloud(ellista) toimintaa tulleihin perustettava. Meillä niiden kohtalo aina epävarma (kts tullien käsittelyä valtiopäivillä). Suuria vanhoja teollisuuksia (kutomateollisuus) kuitenkin suojeltava. Ei myös siis odotettava kovin paljoa keskuspankin toiminnasta – sekään ei saa sekaantua. Taloudellinen toiminta, mikäli se on menestyksellistä, on sangen vaikea, ainakin yhtä vaikea kuin mikään muu inhimillinen toiminta, ja tärkeä erityisesti nykyaikana, jolla ihanne laajojen kansankerrosten hyvinvointi. Tämän edellytys vilkas, voimakas taloudellinen elämä ja voimakas pääomanmuodostus, jonka edellytys taas voimakas ja menestyksellinen yksityinen yritteliäisyys. Siis liikemiehet (taloudelliset johtomiehet y.m.s.) toimivat välittömimmin ja todellisimmin nykyajan ihanteiden toteuttamiseksi, toteutumisen mahdolliseksi tekemiseksi.
28/12 ’29 Liikeasioissa (taloudellisissa) näkyy oikea moraali. Luutonen Waasasta ilmoitti tänään, että eräs saha Etelä-Pohjanmaalla konkurssiin, missä meillä saatavia 300.000 mk. Monta (6) varakasta talonpoikaa takuussa. Luutonen hakenut kaikki takavarikkoon, mutta Kaikki takaajat (talonpojat) tehneet itsensä tyhjäksi. Tavallinen ilmiö. Kaikki samanlaisia. Siinä näkyy pohjalaisten “moraali“. Musikka kuin musikka. Pelkäävät helvetin tulta ja välttääkseen sen koettavat noudattaa “lakia ja käskyjä“. Siitä heidän uskonnollisuutensa.
Miten vaikeata taloudellisten olojen järjestely on, siitä todistuksena Englanti nykyään. Ei ole saaneet parannusta. Vaikka kahdestoista vuosi sodan loppumisesta, niin työttömyys ei vähene. Ja näyttää, ettei parannusta ole pian odotettavissa. Syy nähtävästi, että valtio – hallitus sekaantunut liiaksi ja tahtonut “järjestää“ olot. Mutta on vaan pahentunut. Huom mitä Cassel sanoo Englannin työttömyyspolitiikasta: “Socialism eller framåtskridande“.
30/12 ’29 Tänään Iltalehden Tatu Walkonen julistaa, että suomalaiset ovat “mailman lahjakkaimpaa kansaa“ (!!). Missä se näkyy?
