1930

13/1 ’30 Liike-elämän johtaminen on henkistä työtä. Tarvitaan älyä tässä suhteessa yhtä paljon kuin kaikilla muilla aloilla. Ajattelua, joka aina soveltuu oleviin oloihin, joka osaa ottaa huomioon olevat mahdollisuudet ja olojen asettamat rajoitukset (ei ins Blaue hinain.) Fantasia, mutta järkeä kontrolloimassa.

14/1 ’30 Helsingin pörssi. Mitätön ja merkityksetön. KOP:n kurssit korotettiin 1928 (?) aivan kohtuuttomiin luulossa että tulee uusia emissioneja ja osinko korotetaan ja kurssit edelleen olivat liian korkeat 1929. Ei antanut riittävää korkoa sille kurssille. Sitten laski 1930 vuoden alussa. (Taas aiheettomasti.)

14/1 ’30 Honkajuuri ennusti suuria tappioita ja huonoja vuosia (lähivuosia, 1930 ja 1931).

22/1 ’30 Teollisuus-Hypoteekki-Pankin obligationilainasta käyty neuvotteluja Hambron kanssa. Alettiin minun käydessäni Lontoossa viime heinäkuussa. Kirjeenvaihtoa pitkin syksyä. Optioni Hambrolle 19/1 1930 aina tammikuun loppuun asti. Odottamaton este: Englannin hallituksen vaatimus, että varat on käytettävä tavaroiden ostoon Englannista tai velkojen maksuun sinne. Ranska nyt nousee pääasialliseksi lainanantomaaksi Europassa.

28/1 ’30 KOP:stä taas kaikenlaisia juttuja. Milloin sotkevat Atlaspankin kanssa, milloin Syvähuokon, milloin minkin kanssa. Suomessa on pankkiliikkeissä, ainakin sellaisessa, jota KOP harjoittaa (jos tahtoo jotakin tehdä) varattava poistoihin 6 à 7 promillea (Ruotsissa 4 promillea) bilanssista. 1900‒1913 ei varattu riittävästi, mutta 2 miljoonaa vuodessa olisi riittänyt myös Lagerlöfiin.

28/1 ’30 Kun minä tulin pankkiin 1914 olin vailla kokemusta. Samoin ei Honkajuurella ollut kokemusta. Wikstenillä taas puuttui muita ominaisuuksia. Kaikki tyhmyydet tehtiin 1915‒19 jolloin olin ollut pankkitoimessa ainoastaan 4 vuotta 1915‒1917 ja 1919. Sekä Waltamerentakainen ja Diesen silloin perustettiin. Vasta oltuani pankissa 8 à 10 vuotta rupesin ymmärtämän asioita. Siis tarvitaan kokemusta sekä pankissa että muussa liike-elämässä. Virka- ja lukumiehet ei sitä ymmärrä. Mutta kokemus ei yksin riitä. Siitä tulee vain rutiininmiehiä. Täytyy samalla ajatella ‒ olla kokenut ajattelija. Ajattelu (ja teoreettinen valmistus) ilman kokemusta ei riitä. Ajattelun täytyy perustua käytännöllisen elämän kokemukseen. Vasta silloin voi täyttää tehtävänsä ja tulla hyväksi taloudelliseksi johtajaksi. Obs Casselin lause hänen englanninkielisessä systeemissään, että käytännölliset liikemiehet (usein) paraiten ymmärtävät taloudellisen elämän syvyydet, paremmin kuin teoreetikot. Täytyy olla myös fantasiaa ‒ ja järkeä.

11/2 ’30 Omituinen ilmiö. KOP:n 40-vuotisjuhlan johdosta sanomalehdet julkaisivat Kairamon ja Svinhufvudin kuvat hyvin huomatulla paikalla, ikäänkuin heillä olisi jotakin ansiota pankin menestymisessä ja työssä. Sama kuin jos julkaisisi Nevanlinnan kuvan Suomen Pankin edustajana. Se osottaa meidän sanomalehtitoimitustemme tietämättömyyttä asioista.

11/2 ’30 Wuosikymmen sodan jälkeen on Suomalaisen liike-elämän historiassa analoginen vuosikymmeneen ennen sotaa. Silloin 1900‒1913 koetettiin Suomalaista liike-elämää saada syntymään ja nousemaan. Silloin rakennustoiminta, kauppa y.m. Liikettoiminta suhteellisen pientä (paitsi Lagerlöf ‒ Raahe, joka silloin epäonnistui ja KOP sai suuria tappioita). Wiime vuosikymmenenä erityisesti sahaliike ollut suomalaisten alkavien yrittäjien asia. Nyt siis suuremmassa skaalassa kulkenut kuin 1900‒13. Suureksi osaksi on nyt epäonnistuttu ja KOP saanut suuria tappioita. Ero on se, että 1913‒14 KOP:llä ei ollut varattu reservejä, mutta nyt on riittävästi. Mutta analoginen kehitys. Tulevaisuudessa ehkä taas samanlainen yritys ja periodi, mutta vielä suuremmassa skaalassa.

19/2 ’30 Östen Elfving, Oslon lähettiläämme luonani. Hakee retrettipaikkaa. En osannut antaa neuvoa. Perheasian vuoksi haluaa palata kotimaahan (lasten kasvatus). Valitti, että diplomatian alalla vaikeata, kun Suomella ei ole mitään selvää ulkopolitiikkaa. Myös Norjaan ei suhteet hyvät. Ei saada aikaan kauppasopimusta. Kehotin puhumaan paikasta Solitanderin kanssa. Oli pyrkinyt maaherraksi Hämeenlääniin, mutta kieltolakiasia oli hänet kaatanut. Elfving oli joku vuosi sitten puhunut pahaa kieltolaista.

26/2 ’30 Gebhard täällä. Puhui esitemästäni Keskuskauppakamarin esitelmätilaisuudessa 24/2 ’30. Lausui sellaisen ajatuksen, että esimerkiksi osuuskauppaliikkeen suuri leviäminen ja läpilyöminen riippui siitä, että yksityisliikemieskunta oli niin heikko ja huono, ettei pystynyt panemaan juuri ollenkaan vastaan. Sahlbom vainaja oli “tyhmä“mies (ei juuri lahjakas), mutta sittenkin osuuskauppaliike meni läpi. Wastasin, että riippui erikoisista seikoista ja olosuhteista.

Honkajuuri huomautti myöhemmin, kun kerroin hänelle tästä, että riippui a) Suomen kansan kateellisuudesta, b) silmittömästä agitatiosta. Kun yllytettiin kansaa sillä, että yksityiskauppiaat ovat miltei yhteiskunnan vihollisia ja lisäksi, että osuusliike tuo rahaa jäsenilleen, niin ei ihme, että yksityiskauppiaat sortuivat. Mutta kysymys on, mikä hyöty on lopuksi saavutettu? Onko asiat nyt niin paljon paremmat.

14/3 ’30 Mikä on syy yleiseen depressioniin sodan jälkeen? Ei sota voi vaikuttaa näin kauvaa. Työttömyys? Syy kaiketi sosialismin ja sosialististen, kollektivististen ajatusten leviäminen kaikissa maissa. Estää mukautumisen uusiin oloihin. Jos olisi suurempi vapaus, niin olisi olot jo tasaantuneet. Pääomanmuodostus vähentynyt. Epävarmuus tuotantoelämässä. Kapitalbildung muss von Betriebsüberschüssen kommen. Auslandsanleihen wird nur in Ausnahmefällen gutzuheissen. (Der Deutsche Oekonom 27/2 30 s.277)

20/3 ’30 Sahaliike viime vuosina mennyt huonosti. Tyhmä hoito.

20/3 ’30 Olemme katsoneet pankissa, että kun sahan laitokset ovat omat, niin asema on hyvä. Mutta se ei riitä sahassa. Sahat ei kannata mitään, jos eivät kannata. Sahassa on laitosten arvo liikkuvaan pääomaan kovin pieni, ja liiketappio sen vuoksi suhteellisen suuri, jos tappiota tuottaa. Sahassa tulee olla paitsi laitokset omat, vielä osa liikepääomasta omaa (respective muulla vakuudella turvattu).

20/3 ’30 Jos olisin osannut hoitaa pankkia paremmin, voisi KOP olla nyt koko joukon suurempi. Jos olisi ollut kykyä ja kaukonäköisyyttä ja olojen ymmärtämystä enemmän ja riittävästi. KOP:n bilanssin suuremmuus olisi vastannut maan varallisuuden todellista lisäystä, joka tämän menestyksellisen toiminnan kautta olisi syntynyt, tappioita (poistoja) vältetty ja uudet respective vahvistuneet liikkeet olisi lisänneet maan kansallispääomaa, jos olisivat työskennelleet menestyksellä. Mutta ei ole minulla ollut riittävästi kykyä ‒ valitettavasti.

22/3 ’30 Ryti karkasi Waltamerentakaisesta, kun huomasi, että ei mene hyvin. Samoin E. v. Frenckell Emissioniyhdistyksestä. Kummatkin tulivat Suomen Pankkiin ja Frenckell on edelleen sitä lähellä. Frenckell puhuu “moraalista“ lehdessään Finansbladet!!! Tämä lehti on aivan hyödytön ja huonosti toimitettu. Ei luultavasti leviä paljon, mutta ilmoitetaan, sillä ei viitsitä antautua sen alaiseksi, että rupeaisi kirjoittamaan tiesi mitä tahansa. Siis jonkunlainen kiristys ‒ pakotus !! tai mikä sana? Kuten ulkomaalla.

24/3 ’30 Suurus Seurahuoneella Professori Heckscherille 19/3 30. Läsnä: JKP, H. Ramsay, Frey ja kutsuttuina Ruotsin lähettiläs Hamilton ja ulkoministeri Procopé. Keskusteltiin Suomenkielen käyttämisasiasta Pohjoismaisessa kansantaloudellisessa kongresissa ensi syksynä. Esitimme Suomalaisten kannan. Heckscher oli jyrkästi entisellä kannalla. Sanoi Lagercrantzin esittäneen seuraavaa: Jos joku tahtoo puhua eikä käytä ruotsia tai muuta skandinaavista kieltä, niin hän yksityisesti esittäisi sihteerille tai tulkille, joka sitten esittäisi sen kokoukselle. Heckscher sanoi, että kieltä käytetään, jotta sitä ymmärrettäisiin, ei ole syytä puhua kieltä, jota ei ymmärretä. Sanoi ottavansa asian ainoas-taan käytännölliseltä kannalta eikä suinkaan miltään kielikannalta. Me sanoimme luulevamme, että suomea joko ei ollenkaan tai hyvin vähän käytetään, mutta ei voi kieltää. Heckscher sanoi tuskin voivansa saapua Helsinkiin, ellei sovita selvästi kieliasiasta ja siitä, miten puheenjohtajien on meneteltävä. “Nielsen on kovin hermostunut“ ja hänen olisi myös vaikea selviytyä, ellei ole selvästi asiasta sovittu. Hamilton puhui vähän, mutta hän kuuluu olevan meidän kannallamme. Procopé kannatti ja puolusti meidän kantaamme lujasti.

25/4 ’30 Vastaukset Skandinavisilta Yhdistyksiltä. Eivät suostu meidän ehdotukseemme Suomenkieleen nähden pohjoismaisessa kansantaloudellisessa kongresissa.

11/4 ’30 Lähetystöneuvos Järnefelt. Suomenkielen lehtorin virka Tukholman korkeakouluun (lehtori Berg pitänyt kursseja suurella menestyksellä). Pitäisi alkaa jo syksyllä 1930. Ensi lukuvuodeksi 70.000 mk, josta 30.000 mk budjetista ja 40.000 mk yksityisiltä. Procopé kysynyt kannatusta KOP:ltä.

Res: Myönnetään 15.000 mk ensi lukuvuodeksi.

14/4 ’30 Lapuan ja Waasan juttujen (kommunistien kirjapainon hävittämisen) yhteydessä [väitetty]: Suurteollisuuden harjoittajat ja yleensä suurliikemiehet ovat meillä fascisteja eli parlamenttaristisen hallitusjärjestelmän luonnollisia vihamiehiä. Ei pidä paikkaansa. Liikemaailma ja finanssi (suurfinanssi) on sodan vastustaja, ja (yleensä porvaristo). Demokratiassa menestyy suurfinanssi ja liike-elämä kyllä. S.o. jos demokratia ymmärtää itse asiansa ja etunsa. Jos demokratia hoitaa asioita niin, että liike elämä ei edisty, niin demokratia ei itse voi saavuttaa niitä päämääriä, joihin se pyrkii (laajojen kansankerrosten hyvinvointi ja kohoaminen).

14/4 ’30 “Elämä on taistelua“ vatkutetaan. Puolitotuus. “Ei saa olla puolueeton“, Turunmaa kirjoittaa. Ei puolueeton asiata ajaessa tosin. Mutta ei voi kannattaa puolueita. Yhdessä asiassa voi kannattaa, toisessa ei. Le Tempsin 3 kantaa. The Times ei kuulu mihinkään puolueeseen. Ei taistelua, mutta kilpailua siitä, kuka voi parhaiten “palvella“ ‒ tehdä parhaiten tehtävänsä. Se on oikeata taistelua.

17/4 30 Eirik Hornborgin kirjoitus tänään Hufvudstadsbladetissa J.N. Reuterin kirjasta “Kagalen“. Legenda ‒ historiankäsitys sortovuosista. Undfallenhetspolitiken på 2 förutsättningar som fullkomligt falska. Woi sanoa (paradox). Passivisen vastarinnan politiikka berodde på fullkomligt falska förutsättningar nämligen, että passiivisen vastarinnan politikalla voitiin saada mitään positiivisia tuloksia aikaan. Ja jos venäläisten politiikka oli yttringar av ett system, niin vielä vähemmän voi odottaa passivsen vastarinnan voivan saada joitakin muutoksia aikaan. Tämä käsitys on lapsellinen, ja (passiivinen vastarinta olikin oikeastaan lapsellista).

Vanhasuomalaisen puolueen kanta: Katseli asialliselta kannalta. Ei voi estää. Mutta itse elämä löytää muodot. Estää ettei venäläisten politiikka pitemmälle, kuin mitä on välttämätöntä. Sen pohjalla elettävä ja tehtävä, mitä on mahdollista, kunnes taas uusi suunta ja uusi aika Wenäjällä. Tähän olisi joka tapauksessa jouduttu (edellyttäen, että Wenäjällä systeemi olisi kestänyt kauvan). Jos olisi noudatettu passivista vastarintaa, olisi se johtanut nopeasti romahdukseen ja asiat, ei ainoastaan niin pitkälle kuin Wenäläinen systeemi tarkoitti, vaan vielä pitemmälle. Kansa olisi epätietoisena ensin seisonut ja hieronut silmiään. Mutta elettävä on ja seuraus olisi ollut, että olisi tosiolojen ja mahdollisuuksien pohjalla alettu uudestaan pyrkiä eteenpäin (kuten Tsekkiläiset, joiden päämäärä “Staatsrecht“ toteutui vasta 300 vuoden perästä).

Siis siten kuin vanhasuomalaiset ajattelivat. Ero siinä, että passivisen vastarinnan ohjelmaa noudattaen olisi siihen jouduttu myöhemmin (ehkä monessa suhteessa liian myöhään), mutta Yrjö-Koskinen näki asiankulun heti ja katsoi, että oli asetuttava sen kannalle.

Yrjö-Koskisen ja vanhasuomalaisien kantaa vastaan (paitsi Danielson-Kalmarin, joka luuli suhteellisen siedettävillä uhrauksilla voitavan palauttaa lailliset olot ja sovinto Wenäjän kanssa) voidaan sanoa, että se oli kansanpsykologisesti, ellei mahdoton, niin kovin vaikea. Saada kansa heti heittämään kirves järveen ja alistumaan. Ja että sen vuoksi ainoa tie oli antaa asiat mennä pitkälle ‒ romahdukseen. “Kokenut kaikki tietää“ ja katsoo tulevaisuudessa, mitä on tehtävissä ja korjattavissa. Tämä kanta ei ole valtiomiehen, mutta demokratia oli meilläkin mennyt jo pitkälle ja demokratiassa on otettava lukuun “Volkstimmung“.

Japanin sota muutti asiat kokonaan. Sitä me emme voineet ottaa lukuun laskuissa, emmekä siihen vaikuttaa. Kun siis sortoaika kesti niin vähän aikaa, oli jotenkin yhdentekevä, mitä politiikkaa noudatettiin. Woi kyllä kuitenkin katsoa, että suurlakko 1905 Suomessa kyllä ei olisi mennyt niin helposti, jos olisi ollut venäläinen virkamiehistö ja hallitus. Voi myös sanoa, että passivisen vastarinnan miehille det var sannerligen tur att Japanska kriget och revolution i Ryssland 1905 snart öppnade dem en utväg o.s.v. (kts. Hornborg).

Jos asiat meillä olisi menneet (passiivisen vastarinnan ohjelman mukaan) romahdukseen (ja systeemi Wenäjällä olisi jatkunut), niin olisi ollut paljon vaikeuksia päästä ylös. Olisi syntynyt uusia mahtavia realisia intressejä, jotka menee Suomea vastaan. Jo lukuisan Wenäläisen virkamiehistön muodostuminen olisi luonut mahtavia realisia intressejä ja voimia jarruttamaan ja estämään Suomen asiata. (Miten vaikea oli Wiipurinläänin palauttaminen ja sen olojen järjestäminen.) Japanin sota ja mailmansota muuttivat asioiden kulun ja sen vuoksi on vaikea, mahdoton, nyt sanoa, miten asiat olisi kulkeneet, jos niin ei olisi sattunut.

Emil Schybergson: “Hade det räckt längre, hade vi alla blivit suometarianer“. Mutta “myöntyväisyyskanta“ oli epäpopulääri ja epämiellyttävä, ja sen vuoksi voi ajatella, että olisi voinut lykätä asian tuonnemmaksi, kunnes kansan suuri enemmistö olisi huomannut sen välttämättömäksi. Danielson-Kalmarin kanta oli vähemmän vaikea, mutta Yrjö-Koskinen näki heti, ettei sillä ollut mitään toteutumisen mahdollisuutta. Sen vuoksi olisi kyllä ollut paras olla sitä yrittämättä. S.o. tosin esittää se wenäläisille, mutta kun ne eivät suostuneet, niin antaa asian jäädä.

(Wastarinta sitä paitsi ei voi pysyä laillisella pohjalla, vaan menee aktiviseksi. Huomaa Gandhin vastarinta Intiassa, muodostui aktiviseksi.)

17/4 ’30 Teollisuus-Hypoteekki-Pankin lainan, miljoona puntaa, emissioni eilen epäonnistui. Hambro ilmoitti, että merkitty ainoastaan 25 % 33 %. Luot-tamus meihin menee alaspäin. Syyt: 1) Läheisyys Bolshevikki Wenäjään, 2) loittonemme, haluamme loitota Skandinaviasta ja lähestymme reunavaltioita. Meidät asetetaan sen vuoksi yhä enemmän samaan luokkaan kuin reunavaltiot. Skandinavialla on tavattoman suuri arvo mailmassa. Meillä Suomessa on yleinen luulo, että koko mailma on jonossa meidän edessämme tarjoamassa meille rahaa ja katsoo suureksi kunniaksi antaa meille rahaansa.

23/4 ’30 Ryti kutsunut Freyn ja minut Suomen Pankkiin keskustelemaan koron alentamisesta.

Ryti: Suomen Pankissa ajateltu diskontto%:n alentamista ½ %:lla, kun rahatilanne on viime aikoina äkkiä muuttunut. Kysyi meidän mieltämme. Alentavatko suurpankit primavekselien ja ehkä vientivekselien korkoa, samalla, jo ennen kuin talletus% alenee.

Minä esitin meidän kannan. KOP kannattaa pyrkimyksiä koron alentamiseen. Tosin alkuaan ajateltu että vasta kesällä, kun nähdään, miten vieti ym. kehittyy, mutta kehitys ollut nopeampi kuin oli edellytetty. Sen vuoksi diskonton alentaminen ajateltavissa. Liikepankit voisi heti alentaa juoksevan tilin, lori-tilien ja kotimaisten kirjeenvaihtajien kreditiivien korkoa ja sen nojalla alentaa hyvien tavaravekselien diskonttokorkoa. Yleinen antolainauskorkojen alentaminen riippuu talletuskoron alenemisesta. Se kysymys on myös otettava lähitulevaisuudessa esille, mutta se riippuu siitä, että saadaan säästöpankkien, osuuskassojen ja osuuskaupppojen talletuskorko järjestetyksi. Pyrkimyksenä on oleva, että säästöpankit maksavat saman koron kuin liikepankit. Ainakin suuremmat säästöpankit. Suomen Pankin olisi koetettava vaikuttaa säästöpankkeihin y.m. pienempiin rahalaitoksiin, että saataisiin talletuskorko-oloihin järjestystä. Myös osuuskauppojen talletustoiminta olisi järjestettävä ja pantava valvonnan alaiseksi. Suomen Pankin diskontto on ollut alempi kuin yleinen tila Suomessa olisi edellyttänyt. Sen vuoksi olisi noudatettava varovaisuutta nyt, kun alennetaa.

Frey yhtyi JKP:hen.

Ryti ilmoitti, että pankkivaltuusmiesten kokous ensi maanantaina 28/4, jossa diskonttokoron alentaminen tulee kysymykseen.

26/4 ’30 JKP, Juhani Arajärvi, Kairamo, Svinhufvud, K. Castrén, H. Suolahti.

Suojelusliitto 1929: Pääkirjoituksia 20 à 30. Lyhempiä tiedoituksia parisataa. Julkaisuja: Kommunistivaara ja kaksi neljännesvuosijulkaisua, alettu keskellä vuotta 1929. Jaettu näitä noin 16.000 kpl yhteensä. Seurattu työmaaterroria, ja kun on saatu tietää, on tartuttu kiinni. Estetty ilmoittaminen (porvarillisten liikkeiden) Tiedonantajassa. Lisää jäseniä noin 2000, ennen 1500, yhteensä noin 3500.

Svinhufvud: Uuttakin (Gebhardin) puuhaa pitäisi myös kannattaa, mutta myös vanhaa Suojelusliittoa. Uuden järjestön tarkoitus hyvä, puolueeton. Pitäisi neuvotella yhdessä; ei saa Suojelusliittoa tappaa. Mutta jos Gebhardin puuha saa hedelmiä aikaan, niin ei sitäkään vastusteta, vaan kannatetaan sitäkin. Molemmilla on oma linjansa. Ei saa repostella toisiaan.

Kairamo: Uusi puuha. Kuka johtaa ja tekee työtä Gebhardin puuhassa. Mitä henkilöitä on siinä ja millaisia ne ovat. Erityisten kirjoitusten levittämisestä punikkien keskuuteen ei voi suurta tulosta odottaa. Ei siitä voi paljon toivoa. Kommunismi on uskonnollinen lahko, jolle ei voi mitään. Vastapropagandasta se, mikä vaikuttaa, on se, että tehdään porvarillisiin lehtiin kirjoituksia, niin se mahdollisesti vaikuttaa jotakin, jos mikään vaikuttaa. Ei odota uudesta järjestöstä suurmpaa merkitystä, ja kun on toinen, jolla on selvät satsit, sitä on tuettava. Jos tahdotaan uudelle järjetölle jotain antaa, niin ei ole sitä vastaan. Ehkä viisaampi reklaamin vuoksi, että KOP ei jää kokonaan sivulle. Sotilaskotiyhdistystä olisi tuettava. Se vaikuttaa nuoriin miehiin. Niille olisi saatava sopivaa lukemista. Sitä pitäisi KOP:n kannattaa.

Suolahti = Svinhufvud. Pääasiassa olisi kannatettava vanhaa järjestöä, Suojelusliittoa, mutta on hyvä, että Lavonius y.m.s. saadaan mukaan kommunismia [vastustavia voimia] kannattamaan KOP:n ei pitäisi asettua torjuvalle kannalle. Uudelle pienempi summa toistaiseksi.

Svinhufvud: Tärkeää että saavat yrittää, mitä valistus oikein vaikuttaa. Kyllä siitä näkevät, mikä vaikutus sillä on. Näkevät, ettei valistus vaikuta niin paljoa. Saavat nähdä. Yhdyspankin pitäisi kannattaa myös Suojelusliittoa.

K. Castrén: Otavan kustannuksella näinä päivinä ilmestyy [kirja] kommunismin leviämisestä Eurooppaan. Suojelusliitto on ylläpitänyt yhteistoimintaa kansainvälisen järjestön kanssa kommunismin vastustamiseksi.

Arajärvi: Suojelusliitolle maksaneet KOP ja Yhdyspankki 60.000 mk kumpikin. Viime vuosina on annettu 20.000 mk, Yhdyspankki 10.000 mk. Meidän täytyy antaa ainakin 20.000 mk Suojelusliitolle. Epäilee uutta hommaa, koska kyllä on syntynyt Lapualaisliikkeen johdosta. Kohdistettu yhtä paljon oikealle kuin vasemmalle.

28/4 ’30 Insinööri Putkinen, joka oli Waltamerentakaisen konttorinjohtaja Buenos Airesissa, ja hoiti asiansa huonosti, ja kiertänyt ympäri mailmaa ‒ oikea mailmankiertäjä ‒ palannut Suomeen ja esiintyy suurena asiantuntijana: intervjuuveja y.m. kuvien kanssa sanomalehdissä. Se on tyypillinen meidän oloillemme. KOP voisi antaa parhaat tiedot, miten affääriä ei ole hoidettava Etelä-Amerikassa, ja myös hra Putkisesta.

28/4 ’30 Tulenheimo ilmoitti agraarien kesken olevan vireillä kysymyksen suuren valtion talletuspankin perustamisesta. Esitti, voitaisiinko mitään tehdä siinä asiassa?

28/4 ’30 Tikanoja tänään Honkajuuren luona. Kertoi ei muistavansa näin huonoa aikaa.

28/4 ’30. Pankkiyhdistyksen johtokunta (JKP, Frey, Nystén, Ekholm, Tulenheimo, Markula, Kalliala.) Korkokysymys.

Nystén: Hyvä jos nyt vahva korkoyhtymä ‒ kaikkien pankkien kesken. Jos tällainen, niin Helsingin Osake Pankki halukas alentamaan myös talletuskoron.

JKP: Sopimus hyvä ja korot pitäisi saada alas, mutta riippuu säästöpankeista. Kalliala: Säästöpankit kilpailee osuuskassojen kanssa. Säästöpankkien talletukset ilman korkoja aleni. Jos osuuskassat alentaisi, niin säästöpankit valmiit menemään alas. mutta epäilee, menevätkö samaan korkoon kuin liikepankit. Jo vuosikymmeniä on säästöpankit maksaneet korkeamman koron kuin liikepankit.

Frey: Nyt ei voi tehdä päätöstä talletuskorkoon nähden, ennen kuin säästöpankkien y.m. kanta on selvä. Mutta nyt voidaan alentaa avistatalletusten ja juoksevan tilin korot. ½ % toukokuusta alkaen. Jos talletustilit lähitulevaisuudessa, niin silloin juoksevan tilin korko uudestaan alennetaan. Tavaravekselit. Kalliala: Esille niin pian kuin mahdollista sitten, kun on saatu tietää, mitä Suomen Pankki saa aikaan neuvotteluissaan Säästöpankkien ja Osuuskassojen kanssa niiden kannasta. Asetutaan yhteyteen Rydin kanssa.

Tulenheimo: Maakuntain Pankki valmis alentamaan ½ %. SavoKarjala ja Pohjolan Pankki myös valmis edellyttäen, että Säästöpankkien Keskus Pankki myös laskee.

Frey valmis alentamaan. Nystén samoin. Ekholm samoin. Markula samoin edellyttäen, että kaikki pankit yhtyy. JKP valmis. Kalliala valmis yleisöltä sovitettaviin korkoihin nähden alentamaan kuten ehdotettu. Mutta säästöpankkeihin nähden pidättäisi mieluimmin vapauden maksaa sopimuksen mukaan, kuten tähän astikin.

Tulenheimo: Jos Säästäpankkien Keskus Pankki pidättää itselleen oikeuden maksaa säästöpankeille korkeampaa korkoa, niin Savokarjalan Pankki pidättää itselleen samanlaisen oikeuden.

Kalliala: Säästöpankeille maksettavan juoksevan tilin % olisi pidettävä ulkopuolella tämän sopimuksen.

Nystén: Ei poikkeusta kenellekään avistarahoista.

Frey: Teollisuus Hypotteekkipankille maksetaan korkeampi korko. Waikka kysymys on tärkeä periaatteellisesti, emme voi nyt tulla asiassa päätökseen. Senvuoksi ei olisi nyt avistatilien korkoasiaa lykättävä, vaan juoksevan tilin korko heti alennettava. Säästöpankkien asia tuonnempana esille.

Markula: Nyt ei kysymyksessä korkosopimus. Jos muut laskee, niin Maatalous Pankki alentaa juoksevan tilin ja avistatalletusten koron myös (konttokurantit eri asia).

Res: 1. Juoksevan tilin ja avista korko alennetaan 5 %:iin lukien toukokuun 1 päivästä. 2. KOP puhuu Luotto Pankin kanssa, Frey Käsityöläispankin. 3. Yhteinen ilmoitus huomisen päivän kuluessa asiamiehille.

30/4 ’30 Johtajatar Bertha Hermanson soitti, pyysi avustusta Suomen Pyhäkouluyhdistykselle. (Ennen annettu 3 000.) Osoite: Mariankatu 12. (Professorinrouva Stenij asuu vastapäätä ja saa antaa sinne, ellei ole kotona.)

2/5 ’30 Kansojen itsemääräämisoikeutta sovitettiin rauhassa 1918 ja 1919 ainoastaan silloin, kun oli kysymys ottaa maata voitetuilta vihollisilta (Saksalta, Itävallalta ym.). Mutta Wenäjä ei olisi tullut kysymykseen. Jos Wenäjä olisi ollut voittajien joukossa, ei mitään itsenäisiä pieniä valtioita (paitsi Puola, eri syistä, koskien Itävaltaa ja Saksaa). Bolshevikkien kanssa ei ententti sympatisoinut, kun olivat tehneet rauhan Saksan kanssa Brestissä. Siis alueiden järjestely perustui ja nojautui lopullisesti ‒ tosiasiallisesti ‒ sodan tuloksiin ‒ aseisiin. Wain sen kautta ratkaistaan tällaiset kysymykset. Niin ainoastaan olisi voitu ratkaista Itä-Karjalan asia. Ei puhumalla, kuten Suomessa katsottiin. Jos Wenäjä olisi ollut voitettujen puolella ja Suomi voittajien puolella, olisi Itä-Karjala voitu saada. Kun tapaukset ei muodostuneet näin, jäi se saamatta.

3/5 ’30 Gebhard puhui joku päivä sitten tuhmuuksia (ja hävyttömyyksiäkin). KOP:n ei pitäisi antaa ollenkaan lainoja pienviljelijöille, jotka eivät jaksa maksaa 12‒14 % korkoa, jonka muka KOP ottaa. Erikoistapaus: Laaksonen Iitistä velkaa KOP:lle 40.000 mk 12 % + muita velkoja. Gebhard esitti, että KOP pyyhkisi pois 20.000 mk ja keskuslainarahasto antaisi sitten hänelle luottoa. Arajärvi otti asiasta selvää ja asia on aivan toisin kuin Gebhard esitti. Laaksonen oli m.m. kouluttanut poikansa insinööriksi ja sai hoitaa myös poikansa velkoja. Luotto meillä ei ollut 40.000 vaan vähemmän. Olemme auttaneet häntä, kun hän niin kovasti on meiltä luottoa pyytänyt.

3/5 ’30 Rudolf Walden soitti. Yhtyneet haluavat lainaa Teollisuus Hypoteekki Pankista 25 miljoonaa mk. Sanoin, että mielestäni voinee saada lainan, mutta kysymys, minkä määrän, avoinna. Kehoitin teollisuuden ottamaan Hypoteekki Pankin omaan hoitoonsa, niin että pankit pääsevät vapaaksi koko asiasta. Pankeilla ei ole siitä mitään hyötyä, vaan paljon vaivaa lainoista ja vastuu osakepääomalla. Tällainen tili ei voi jatkua iankaiken, vaan kun uudet lainat tulevat kysymykseen, niin täytynee asiat järjestää niin, että pankit saavat jotakin hyötyä tästä laitoksesta. Myös valtion takuu on ikävä. Walden sanoi kannattavansa sitä, että teollisuus ottaisi pankin haltuunsa, mutta enemmistö ei ole suostunut vielä. Huomautin Waldenille, että hänen pääasialliset velkansa ovat Suomen Pankkiin, joka ei kuulu Teollisuus Hypoteekki Pankkiin.

Obs! Kun on valtion takuu niin sen nojalla ehkä vielä voisi katsoa, että myös Suomen Pankin asiakkaat voisivat tulla kysymykseen. Mitä vastoin Hypoteekki Pankki ja osakkaat (3 pankkia) on ensi sijassa vastuussa myös valtiolle.

4/5 ’30 Itsenäisyyden aikana on vaara, että diplomatia alkaa viekotella ja niellä liian paljon voimia. Setälä tuhlasi 3 vuotta Köpenhaminassa. Erich Tukholmassa. Puhutaan, että Mantere Köpenhaminaan. Lähtisi yhdeltä tärkeimmistä paikoista (kouluhallituksen ylijohtaja) diplomaatti-päivällisiä syömään. Dilentantismi!

8/5 ’30 Professori Lapradelle, Paris, täällä joku päivä sitten. Piti Yliopistossa esitelmän “Suomen kansasta“. Kiitti ylenmääräisesti ‒ kohteliaisuuksia. Tällaisista puheista vahinkoa. Suomalaiset ottavat todeksi sen, mitä ulkomaalaiset sanoo, ja se vain vahvistaa Suomalaisten jo ennestään liiallista luuloa itsestään. Ja pullistuttaa heitä.

9/5 ’30 Carl Enckell soitti. Suomen finanssiapuehdotus. Tämän päivän lehdissä tietoja ehdotuksesta, joka on valmistettu. Carl Enckell kysyi: “Uskotaanko nyt, että me olemme olleet oikeassa, kun olemme sanoneet, ettei siitä tule mitään?“ Ehdotus sellainen, että jos sota on alkanut, niin niillä valtioilla, jotka ovat sopimukseen yhtyneet, on oikeus auttaa rahalla, jos Kansainliiton neuvosto on yksi mieliset (!!) Lisäksi sopimus astuu voimaan vasta sitten, kun aseistariisumissopimus on astunut voimaan. Siis niin paljon ehtoja ja mutkia, ettei asialla ole käytännöllistä merkitystä, vaan tuli siitä pannukakku.

19/5 ’30 Ryti soitti. Neuvotellut Palojärven ja Gebhardin kanssa koron alentamisesta (useampia kertoja). Tulos: Jos yksityispankit alentavat talletuskoron ½ %:lla, ja jos jättävät pois 12 kuukauden talletukset, niin koettavat he (Palojärvi ja Gebhard) vaikuttaa siihen, että säästöpankit ja osuuskassat alentavat talletuskorkonsa vähintäin ½ %:lla ja että korkeimmaksi koroksi tulisi 7 ½ %. Suuriakaan säästöpankkeja ei voi saada alentamaan talletuskorkojansa samaksi kuin liikepankit. Turun säästöpankki on riippumaton Säästöpankkien Keskuspankista (ja -liitosta?) ja muut suuret säästöpankit seuraavat sitä.

Palojärvi ja Gebhard katsoi, että säästöpankkien ja osuuskassojen täytyy saada maksaa korkeampi korko kuin liikepankkien. Postisäästöpankki alentaa 6 ½ %:iin jos liikepankit alentavat. Alanen OTK:sta ilmotti heidän joka tapauksessa alentavan 7 ½ %:sta 7 %:iin.

20/5 ’30 keskustelu J.O. Wasastjernan kanssa talletuskorosta ja sen alenta-misesta. J.O. Wasastjerna ei näkynyt panevan niin suurta merkitystä säästöpankeille s.o. sille seikalla ovatko säästöpankit mukana koron alentamisessa tai ei.

Wasastjerna sanoi: Meidän tulee ottaa huomioon ainoastaan oma tilamme, ja Yhdyspankki ei voi sijoittaa hyviin sijoituksiin varoja paljon. Ei ole kieltänyt mihinkään sellaiseen tarkoitukseen, minkä voi katsoa olevan suotava. Huonoja sijoituksia kyllä saisi. Pankeille parempi, että ei ole liikaa rahaa, vaan vähän, jotta voi sijottaa hyvin. Yhdyspankki on nyt päässyt hyvään asemaan. Ei halua hyvää asemaa huonoilla sijoituksilla pilata. Pienen pankin hoito on usein parempi kuin suuren, ei pyri suuriin numeroihin.

Minä: Maan kannalta jo on huono asia, että rahat menee säästöpankkeihin, jotka sijottavat ne huonommin kuin liikepankit. Me emme voi johtaa pankkeja niin, että surkastuu koko pankkiliike. Täytyy saada jotain järjestystä säästöpankkien talletuskorkoon ja pankkien ja säästöpankkien väliseen suhteeseen. Jos säästöpankit maksavat korkeamman koron kuin liikepankit, niin talletukset menee niihin. KOP:lla ei ole ollut vaikeuksia rahan sijoittamisessa, ei ole kysymys niin kovin suurista summista.

21/5 ’30 Honkajuuri ja Juhani Arajärvi & JKP. Honkajuuri oli myös sitä mieltä, että meillä ei ole hyviä sijoituksia. Ei ole väliä, saadaanko talletuksia enemmän tai vähemmän. Korko pitäisi saada alenemaan.

Minä: Rahaa voi kyllä käyttää, kun meillä on suuret takaukset, jotka maksettava ‒ konsolidoimiseen. Puhuin Rydin kanssa. Ryti sitä mieltä, ettei voida olla kovin pessimistejä, vaan on yritettävä mennä eteenpäin. Pitäisi myös saada jotakin järjestystä säästöpankkien ja liikepankkien väliseen suhteeseen korkoihin nähden.

Johtokunta (kaikki läsnä). JKP esittää korkokysymyksen kulun.

Mauri Honkajuuri: Säästöpankit ei mene siihen, että suuremmat alentaisi talletuskoron samalle kuin liikepankit. Sen vuoksi meidän itse toimittava. Palojärvi lähettänyt kiertokirjeen, jossa refereeraa Pankkiyhdistyksen johtokunnan jäsenten lausunnot korkokysymyksessä.

Alopaeus: Ei ole liiaksi rahaa. Ei vielä aihetta vielä alentaa. Nyt voimme taistella menestyksellä, mutta jos alennetaan, niin menetämme asemamme.

MH: Jos lyhytaikaisista talletuksista maksetaan korkea korko, niin ehkä siten voitaisiin kilpailla säästöpankkien kanssa.

Hiltunen: Entisellään, ei alenneta. Rahaa ei vielä liikaa.

Birger Wegelius = Hiltunen.

22/5 ’30 Suomalaisilla ei koskaan tahdo riittää tulot menoihin. Kenelläkään ei ole riittävästi tuloja. Puhumatta siitä, että säästäisi aina puolet tuloistaan kuten Sir Ernest Benn (ja Honkajuuri).

22/5 ’30 Kielikysymys esti Pohjoismaisen Kansantalouskongressin pitämisen 1930 Helsingissä. Ruotsinkieliset Suomessa sidotut zu Schicksalsgemeinschaft mit Finnen. He ei voi erota, ei voi elää yksin. Skandinavinen yhteys ainoastaan Suomen ruotsinkielisten kautta olisi vähämerkityksellinen, koska ilman suomenkielistä kansanainesta ei Suomessa mitään sanottavaa saada aikaan. Sellaisesta skandinavisesta yhteistyöstä ei olisi ruotsinkielisillekään sanottavaa hyötyä, koska Suomen ruotsinkieliset riippuvat kokonaan Suomen menestyksestä ja elämästä (kokonaisuudessaan). Sen vuoksi myös Suomen ruotsinkielisten kannalta tulee yhteistyön Skandinavian kanssa tapahtua Suomenkielisen kansanosan (kautta) aktiivisella ja mahdollisimman tehokkaalla myötävaikutuksella ja osanotolla.

23/5 ’30 Ero Skandinavisen ja Suomalais-ugrilaisen orienterauksen välillä. Professori Heller täällä Unkarista. Me voimme lukea ainoastaan, mitä Heller on kirjoittanut Saksan (respective ranskan, englannin kielellä). Mutta me voimme lukea, ei ainoastaan, mitä Skandinavian kansantalousmiehet kirjoittavat saksaksi, ranskaksi ja englanniksi, vaan myös, mitä he julkaisevat omalla äidinkielellään ja se muodostaa suurimman osan heidän tuotannostaan, kuten arvatenkin unkararilaiset nationalekonomit julkaisevat suurimman osan unkariksi.

24/5 ’30 Suomalaisuus KOP:n toiminnassa. Ollut hyvä talletusten saamisessa. Mutta uloslainauksessa on Suomalaisuuden asia tullut KOP:lle kalliiksi. Mauri Honkajuuren mielestä on vahinko uloslainauksesta ollut suurempi kuin hyöty sisäänlainauksessa.

25/5 ’30 Kansalliskiihko (nationalismi) (niinkuin kaikki kiihko) on välinpitämätön järjellisyydestä ja vie turmioon (ja tuhmuuksiin) päättömyyksiin. Slaventum in Russland (panslavismi, slavofilismi! Rosenin memoaarit). Meillä yltiöaitosuomalaisuus. Herra Salmisen (ylioppilaskunnan puheenjohtaja) skandaali Wirossa. Kun Rantakari Udessa Suomessa siitä hiukan kirjoitti, kävi eräät kuraattorit! Koskimiehen luona ja vaati, että Rantakari ei saa kirjoittaa US:ssa. Muuten he uhkailivat. Röyhkeitä! Sen sijaan, että häpeäisivät ja ryhtyisivät toimenpiteisiin ylioppilaitten ja koko maan arvon häpäisijöitä vastaan. Suomen nuoriso on mätä. Siltä puuttuu käsitys oikeasta ja väärästä (oikeudentunto), minkä pitäisi olla nuorison tärkein ominaisuus.

25/5 ’30 Aitosuomalaiset, Suomalais‒virolais‒ugrilaiset puhuvat paljon Suomensukuisten kansojen yhteistyöstä y.m.s. Professori Hellerin kutsuivat Suomeen 2 vuotta sitten Suomalais‒ugrilaisessa kulttuurikokouksessa Budapestissa. Nyt ei ollut niistä piireistä juuri ketään kuulemassa professori Hellerin esitelmiä. Kun Gunnar Suolahti piti installatio esitelmän suomalaisuuden liikkeen alkuajoista ja alkamisesta, ei ollut “aitosuomalaisia“ ollenkaan kuulemassa (Nevanlinnan ilmoitus).

26/5 ’30 The Economist 17/5 30 s. 1095. The Changes of Tventy Years (Kuningas Georg V 20 vuotta hallitsijana.) Puhutaan “those happy pre-war days“. Englannissa oli 1910 kuitenkin useita vaikeita kysymyksiä ja ulkopolitiikassa myös varustaminen ja jännitys suuri. We have gone some way towards substituting the co-operative for the conpetitive spirit in international and in industrial an social policies. If we have not found the key to prosperity (Kuinka voisi sen niin nopeasti löytää ruinien keskellä?) we have at least done something towards a better distribution of wealth, towards the establishing of higher standards of living(,) towards reaching a greater degree of material well-being for the greater number. The task of the coming years is so to organise the system of production, credit and exchange that the means for the sustension of higher standards are forthcoming. ‒ ‒ ‒

Wirkkunen. Hälyttäviä tietoja Kuopion seuduilta: 2000‒3000 valmiina lähtemään Kuopioon hävitykselle. Maakunnassa kerätään miehiä etsivän poliisin kautta. Hallitus. Ottavat riskin päällensä. Tuottaisi rauhan. Kallio kl. 9.

5/6 ’30 Gebhard soitti olevansa huolestunut Lapuan asian johdosta. Neuvottelu ja julkilausuma Danielson-Kalmari, Allan Serlachius, Hugo Suolahti, R A Wrede, (Nyman?), JKP ja Gebhard. Soitin Danielson-Kalmarille, joka katsoi, että olisi ensin odotettava tarkkoja tietoja, ja sitten ehkä neuvottelu ja ehkä julkilausuma.

6/6 ’30 Ryti puhui Kreugerin konsortion myyneen Yhdysvaltoihin (?) suuren parttian sulfaattisellulosaa. Hinta kovin alhainen. Ei kannata täällä Suo-messa. Kreuger sanonut hänen uuden sellulosatehtaansa voivan valmistaa siihen hintaan. Sellulosayhdistys myynyt myös samaan hintaan, vieläpä vähän alle pysyäkseen markkinoilla.

7/6 ’30 Eilen Tukholmasta (Varman kanssa). Menin sinne 28/5 30 lentämällä, samoin takaisin.

Rydbeckin kanssa keskustelu Tukholmassa 31/5 30.

1. Rydbeckin mielestä pankkien pitäisi yhtyä. Ruotsissa riittäisi 4 à 5 pankkia, tai ainakin 10 pankkia (nyt 30 pankkia). (Kn. Dahlberg vastustaa keskikokois-ten maakuntapankkien lopettamista. Nyt on 4 suurpankkia ja 12 hyvää maakuntapankkia. Se on hyvä. Suurpankit ovat Ruotsissa jo kyllin suuria Dahlbergin mielestä).

2) Rydbeck vihainen, ettei käännytty Lee Higginsonin ja Rydbeckin puoleen Teollisuus Hypoteekki Pankin laina-asiassa, kun olivat hankkineet ensi lainan. Lee Higginson on myös vihainen, sanoi R. Suomi saa “epäluotettavan lainanottajan“ nimen. Oli muka käännytty Enskilda Bankenin puoleen.

Selitin, että hän erehtyi.

a) Käännyin Lontoossa Lee Higginsonin puoleen, ei reageerannut (Ilves läsnä). b) Emme voineet käyttää Amerikan markkinoita. Sen vuoksi ei Lee Higginsonin puoleen, vaan englantilaisen firman. Emme kääntyneet Enskilda Bankenin puoleen, vaan sen teki Hambro tai Credit Lyonnais.

3) Asuntohypoteekkipankin laina vaikea sijoittaa, kun ei ole valtion takuuta. Se laina olisi pitänyt sijoittaa ensin. Ei mitään ennen kuin Yongin laina selvä. Rydbeck sanoi, että Teollisuus Hypoteekki pankin on vaikea saada tulevaisuudessa lainoja ilman valtion takuuta, kun kerran on valtion takuulla ruvettu lainoja ottamaan.

4) Pohjoismainen kansantalous kongressi. Pitkä keskustelu, jossa Rydbeck esitti samoja näkökohtia, kuin Lagercranz kirjeessään minulle.

2/6 30 Jacob Wallenbergin kanssa. Teollisuus Hypoteekki Pankin laina noterattiin edelleen Lontoossa alle emissiokurssin (med discont). Hollannin osuus nähtävästi myymättä edelleen, sillä Parisissa äsken eräs Sveitsiläinen! pankkiiri kertonut, että hänelle tarjottu osuus voittoon, jos voi sijoittaa Sveitsiin näitä obligatioita. Tämä kaikki osottaa, että Teollisuus Hypoteekki Pankki ei ollut saanut lainaa liian huonoilla ehdoilla, vaan pikemmin päinvastoin paremmilla ehdoilla, kuin mitä nykyiset markkinat edellyttivät. Wallenberg katsoi, että yleinen koron nostaminen kahden viime vuoden aikana Amerikassa y.m. oli ollut syynä hintatason laskeniseen ja deflaatioon. Koron nostaminen vähentää varastoja y.m. ja sen kautta painaa hintoja. Ruotsissa teollisuus (erityisesti m.m. järnindustrin) saa tänä vuonna huonomman tuloksen ‒ menee huonommin ‒ kuin viime vuonna. Orderstocken är mindre än i fjol.

10/6 ’30 Die Bank 7/6 30. s.892‒5 kirjoitus Börsenreform. “Coulissiers“ olisi Berlinin pörssissä kovin tarpeen s.o. joka olisi finanziell leistungsfähig, itse ostamaan omaan lukuunsa. Eine Börse, joka tahtoo täyttää tehtävänsä, und den elastischen Puffer zu Publikum und Emissionshäufern abgeben soll, braucht Mitglieder die nicht nur aktionsbereit sondern auch imstande sind, ihren Verfplichtungen nachzukommen. Berlinin pörssiin oli muodostunut Proletariat an der Börse.

10/6 ’30. Kapteeni Brehmer. Tahtoisi lentää Siperian kautta Amerikaan. Suomalaisilla väreillä. Tehdä maalle reklaamia. Tarvitsisi 400.000 mk. Suomalaisia koneita ei ole, pieni toimintasäde. Junker, saksalainen, tai Klemm, myös saksalainen. Heinäkuussa täytyisi tehdä. Ei voida nyt avustaa.

11/6 ’30 Helsingin Sanomissa jälleen tänään pääkirjoituksessa puhuvat, että Suomen itsenäisyys perustui oikeustaisteluun. Tämä ei pidä paikkaansa. Oikeustaistelu s.o. Venäjän sorto Bobrikoffin ja Seynin aikana vaikutti itsenäisyysasiaan tosin siten, että se synnytti suomalaisissa vihaa Wenäjää vastaaan, ja sen ajatuksen, että Wenäjän kanssa ei voida elää omaa kansallista elämää. Wenäjään ei voida luottaa. Jos jäädään Wenäjän yhteyteen, niin Suomen kansa sortuu, ja myös desperatin mielialan. Sympatiat Saksan puolelle, asetuttiin Saksan puolelle, ja se johti ‒ tai ainakin avusti ‒ edisti itsenäisyysliikkeen syntymistä sodan alussa ja jääkäriliikettä. Mutta muuta se ei vaikuttanut. Reunavaltioissa (Wiro, Latvia, Liettua) ei ollut oikeustaistelua, mutta tulivat itsenäisiksi. Waikka Suomessa ei olisi ollut oikeustaistelua, niin Suomi olisi tullut itsenäiseksi, kun tapausten kulku oli sellainen kuin se oli.

11/6 ’30 Waasan‒Lapuan tapaukset! Ei ole tullut tuloksia “eheyttämisestä”.

11/6 ’30 The Economist 31/5 30 viittaa Loveday’n kirjoitukseen Handels Bank Indexissa. Yksi syy depressioon on general shifting of demand from staple articles to products of a more luxurious and more varied character. Siis 3 syytä: 1) Osassa teollisuutta on liiaksi superfluous, 2) reduce scope for mass productions 3) demand for luxury goods is more fickle than for staple articles of food and clothing, so immense initial adaptation and permanent instability. (Tällaisen mukautumisen voi ainoastaan yksityisyritteliäisyys täyttää: radio, motorcars, gramaphones). Waltio (ja sosialismi) pystyisi siihen vielä huonommin kuin tuottamaan staple articles.) It is clear that, however prominent a part monetary troubles may have played in the accentuated depression of the last few mounths, there are other causes of the trouble which require more than purely financial means for their eradication. ‒ ‒ ‒ Failure of retail prices to keep pace to anything like a reasonable extent with the fall in wholesale prices. Tämä on estänyt kulutuksen lisääntymisen.

11/6 ’30 Paavo Wirkkunen luonani pankissa keskustelemassa nykyisestä valtiollisesta tilanteesta. Pohjalaiset vaativat:

1) Kallion hallitus pois, koska eivät luota Kallioon, joka ei ole pitänyt sanaansa.

2) Kommunistilehdet laukkautettavat.

3) Kommunistit pois eduskunnasta. Uusi hallitus: Svinhufvud (joka oli Vichyssä silloin).

Wirkkusen omasta mielestä olisi koetettava saada aikaan sopimus pohjalaisien kanssa. Kallion hallitus jää toistaiseksi ja ryhtyy toimiin kommunismia vastaan. Antaa eduskunnalle esityksen valtakunnan suojelemisesta. Ellei sitä hyväksytä, niin uudet vaalit.

PW luulee, että jos Svinhufvud ryhtyisi asiaan, niin hän tuskin voi onnistua. Minä olin samaa mieltä kuin PW.

11/6 ’30 Ryti ilmoitti, että Helsingin säästöpankit (suomalainen, ruotsalainen ja työväen) sekä Elanto näyttäneet hänelle kirjekonseptin, jossa sanotaan, että vaikka rahatilanne heihin nähden ei vielä aiheuta alentamaan talletuskorkoja, niin säästöpankit taloudellisen elämän avustamiseksi, ovat valmiit alentamaan talletuskorkonsa ½ %:lla, jos yksityispankit myös alentavat ½ %:lls. Elanto ja Työväen säästöpankki ovat ilmoittaneet alentavansa korkonsa joka tapauksessa.

12/6 ’30 Talletuskorko. JKP, A. Frey, Ekholm, Nystén ja Tulenheimo.

JKP teki selkoa Helsingin säästöpankkien mielipiteestä, Rydin ilmoituksen mukaan.

Frey, Yhdyspankki: Tilanne kehittyy yhä suurempaan rahan runsauteen, johtuen taloudellisesta kriisistä. Ei uskalleta sijoittaa, vaan rahat tulee pankkeihin. Sen vuoksi olisi syytä alentaa talletuskorkoa. Edellyttävät että muut rahalaitokset alentavat, vaikka ei sopimusta, koska katsovat, että säästöpankit ei saisi maksaa enempää kuin pankit.

Nystén toistaa, että riippumatta säästöpankeista alennetaan korkoja. Ei luule, että säästöpankit alentaisi niin paljon, että ero olisi neljäsosaprosenttia. Jos koetamme saada sopimuksen aikaan, samalla myönnämme säästöpankkien oikeuden maksaa enemmän.

Palojärvi sanoi, että säästöpankit valmiit alentamaan niin, että ero on ½ %.

Tulenheimo: Rahamarkkinat ei vielä edellytä koron alentamista, sillä talletukset ei lisääntynyt, tilapäiset rahat vaikuttaneet rahan runsautta. Ohimenevä. Maakuntainpankilla ei olisi varaa menettää talletuksiaan säästöpankeille.

Ekholm: Korkoalennukseen voisi mennä. Talletukset ei lisääntyneet, mutta yleinen rahatila on helpompi. Ehto että kaikki kauppapankit mukaan ja samat korot. Pankkien yhteinen kokous.

Frey ei pyri sopimukseen säästöpankkien kanssa, mutta välikäsien kautta, esimerkiksi Rydin kautta neuvotella. Ilmoittaa kantamme, että suuret säästöpankit ei maksa enempää kuin me.

Nystén: Pankkiyhdistykseen kuulumiseen pitäisi sisältyä yhteinen lainanottokorko.

Res: Olemme valmiint alentamaan ½ %:lla, jos ainakin suuremmat säästöpankit eivät maksa enempää kuin liikepankit (eventuellisti jos ero ei ole suurempi kuin neljäsosa prosenttia). Kaikki liikepankit maksaisivat saman koron.

Säästöpankeille ei makseta enempää talletuksista kuin yksityisille. Tähän sopimukseen pitäisi myös Säästöpankkien Keskuspankin yhtyä.

Muuten sitä mieltä, että talletuskoron alentaminen lähitulevaisuudessa olisi tehtävä, riippumatta siitä, saadaanko sopimus säästöpankkien kanssa aikaan. (Tulenheimo tahtoisi lykätä asian myöhemmäksi, elokuuhun.)

Yksimielisiä siitä että olisi saatava sopimus aikaan, että karttuvalla talletustilillä ja säästökassatilillä korko lisätään pääomaan kaikissa pankeissa samalla tavalla s.o. samoina aikoina.

Ilmoitin Rydille tästä. Hän lupasi puhua säästöpankkien kanssa ja ilmoittaa minulle, minkä jälkeen kokoonnumme uudestaan.

13/6 ’30 Presidentti Relander soitti kl. 9 illalla ja pyysi luokseen neuvottelemaan nykyisestä valtiollisesta asemasta. Muita ei ollut hänen luonaan. Keskustelimme tunnin ajan kl. ½ 10—½ 11 illalla. Relanderin ajatukset olivat mielestäni järkeviä. Hallitus tahtoo saada aikaan lakeja kommunismin vastustamiseksi. Kallio ei suostu kommunistein kirjapainojen lakkauttamiseen, kun siihen ei ole laillista oikeutta.

R valitti, että hallituksen työ ei saa sanomalehdissä tunnustusta eikä anneta hallitukselle työrauhaa.

Minä lausuin seuraavaan suuntaan: Wälttämätöntä tarmokkaita toimenpiteitä kommunismin vastustamiseksi. Sangen usealla taholla käsitys, että ei ole siinä suhteessa tehty riittävästi. (Tähän presidentti: Eduskunnassa on ollut mahdoton saada päätöksiä, kun aitosuomalaisuus ajanut ruotsalaiset sosialistien ja kommunistien kanssa yhteen.) Minä olin ajatellut ja toivonut, että hallituksen suunnittelemat lakiesitykset olisivat riittäviä, painolaki, valtakunnan suojelulaki. Presidentti mainitsi, että oli myös puheena sellainen muutos vaalilakiin, että kommunistien valitsijayhdistykset tulisi mahdottomiksi).

Minä edelleen: Niitä olisi ajettava ja jos tarpeen, kuten näyttää, uudet vaalit. Nyt on kuitenkin myös noussut kysymys kommunistien kirjapainojen lakkauttamisesta. Se on paha asia. Sanotaan, että vaara on suuri, että niitä vastaan ryhdytään samanlaisiin väkivallantekoihin kuin Työn äänen kirjapainoa vastaan. Kaksi eventualiteettia: 1) Valtiovalta ryhtyy suojelemaan näitä kirjapainoja mahdolliselta väkivallanteolta. Ympäröi ne poliiseilla ja sotaväellä, jotta voivat rauhassa jatkaa “laillista“ toimintaansa. Se olisi muodollis-lailliselta kannalta kaiketi oikein. Mutta se ei kait tule kysymykseen. Olisi groteskia. (Presidentti: “Ei tule kysymykseen.“) 2) Siis toinen eventualiteetti: Ei tehdä mitään erityistä. Silloin kyllä tapahtuu väkivaltaa ja ehkä veri vuotaa ja tiesi mitä tulee tapahtumaan. (Tuleeko mitään tapahtumaan, sitä en voi sanoa kun ainoastaan toisesta kädestä olen kuullut asioista.)

Kysymys: Onko valtiovallan annettava asiain mennä, kun ei ole pykälää. Ja myönnettävä on, että Pohjanmaan liikkeen perustarkoitus ja päämäärä on oikea. Waltiovallan voi kaiketi katsoa olevan velvollinen katsomaan, että kansallista onnettomuutta ei tapahdu ‒ estämään sen. Minä puolestani ehkä menettelisin seuraavasti (vaikka minä nyt olen vähän vanhanaikainen): Valmistaisin lakiesitykset, kuten hallitus, valtiopäiville. Sulkisin kirjapainot, jos tosiaan asema on niin vakava, kuin sanotaan. Esittäisin lakiesitysten yhteydessä myös tämän kirjapainojen sulkemisasian eduskunnalle ja pyytäisin indemniteettiä (luottamusta). Jos eduskunta ei hyväksyisi molempia tai ei kumpaakaan, niin uudet vaalit. Parolli: Kommunismia vastaan tai sen puolesta. Uusi eduskunta saa päättää laeista ja myös indemniteetistä. Luultavasti kirjapainojen sulkemisasia jäisi siihen, ellei vaalit mene vallan huonosti. Ellei uusi eduskunta antaisi indemniteettiä, niin asia saisi mennä Valtakunnanoikeuteen ja minä vastaisin seurauksista. Sillä tavalla asia kulkisi laillista tietä ja tulisi järjestykseen. (Ja tällainen poliittinen oikeuskäytäntö ei olisi poliitikolle mahdoton. Paras kunniamerkki tällaisen asian johdosta.)

Edelleen sanoin, että ei olisi hyvä, jos nykyinen hallitus pakotettaisiin luopumaan. Nykyisen hallituksen pitäisi jäädä paikoilleen ja johtaa asiat. Jos se pakotetaan eroamaan, niin on vaara, että osa maalaisliittolaisia sen kautta kylmenee, ja ehkä rupeaa vastustamaan — heikontaisi kommunismin vastaista rintamaa. Pitäisi saada pysymään koossa. Myös se vaara, että vaaleissa asetettaisiin toinen parolli: “laillisuuden puolesta ja sitä vastaan“. Se hajoittaisi.

Presidentti lausui saman ajatuksen ja arvelun nykyisen hallituksen eroamisesta, (jo ennen kuin minä sen esitin. Siinä olimme samaa mieltä.) Presidentti kiitti ja lausui sen toivomuksen, että jos haluaa, saisi toistenkin neuvotella kanssani. Minä sanoin olevani aina valmis.

13/6 ’30 Rudolf Walden soitti muussa asiassa. Puhuimme myös valtiollisesta tilanteesta. Walden pelkäsi, että hallitus ei voi jäädä ‒ hallitus on liian heikosti hoitanut asioita ‒ hyväksynyt ruotsalais‒sosialistisen päätöslauselman eduskunnassa. Ei nauti luottamusta. Luulee mahdolliseksi, että vaaleissa maalaisliitossa johtajat jäävät yksin. W sanoi, että suuri osa hänen työmiehistään (tehdas) kuuluu suojeluskuntiin. Myös 1918 oli myös teollisuustyömiehiä valkoisella puolella.

Minä luulen, että niiden luku määrä oli kovin pieni. Niin että voi sanoa, ettei niitä ollut juuri yhtään.

Kts professori Sundströmin kirjoitusta Uudessa Suomessa 13/6 30. Polemisoi Molinia ‒ ruotsalaisten kansanedustaja ‒ vastaan. Ruotsalaiset ovat liukuneet vallan yhteiskunnan vihollisten piiriin. Surkea! Mutta A. Neoviuksen kirjoitus Hufvudstadsbladetissa 13/6 30 hyvä. Hbl:n pääkirjoitus puhuu edelleen: “Valistamisella ja asiallisella keskustelulla“ kommunismia vastustettava. Naivia!

14/6 ’30 Eilen illalla kl. ½ 11 olimme Svinhufvudin kanssa Presidentti Relanderin luona presidentin pyynnöstä. Sitä ennen neuvottelu minun luonani. Läsnä Svinhufvud, Arajärvi, Pentti ja minä. Svinhufvud oli saapunut kl. 2 i.p. Ariadnella Stettinistä ‒ Vichystä, jossa oli ollut rouvansa kanssa kylpemässä. Oli heti saavuttuaan tänne joutunut kosketukseen pohjalaisien ja muiden maalaisien kanssa.

Svinhufvud oli samaa mieltä kuin minä ja Arajärvi, että jos nykyinen hallitus ryhtyy niihin toimenpiteisiin, joista oli ollut puhe (lakkauttamaan kommunistien sanomalehdet ja valmistamaan esitykset valtakunnan suojelemiseksi ja painoasetukseksi), niin se on riittävä ja hallituksen pitää saada jäädä paikalleen ja rauhassa saada tehdä työtä ja ajaa näitä asioita eteenpäin. Pentti pelkäsi, että siihen ei tyydyttäisi, vaan vielä pitäsi saada uusi hallitus, “muuten ei voisi joukkoja hillitä maaseudulla“, kun hallitukseen ei luoteta.

Minä: Jos hallituksen asialliset toimenpiteet on riittävät, niin ei voi tällaisesta henkilökysymyksestä tehdä suurta asiaa. Wahingoittaisi yhteistä asiaa, kun hajoittaisi maalaisliiton puolueen.

Presidentti Relanderin luona kl. ½ 11 illalla (Svinhufvud ja minä, muita ei).

Relander ilmoitti, että hallitus oli päättänyt seuraavaa:

1) Valmistaa esitykset valtakunnan suojeluslaista ja painolaista.

2) Eduskunta kutsutaan kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa niistä keskustelemaan. Eduskunnan kokoonkutsuminen osoittaa, ettei tahdota poiketa kansanvaltaiselta uralta.

3) Maaherroille annetaan valta lakkauttaa kommunistilehdet Helsingissä ja Oulussa. Waasassa jo ennen samanlainen valtuus annettu ja Kuopion lehti on lakkautettu ja lakkautus kestää vielä 1 kuukauden. Muissa kaupungeissa ei kommunistilehtiä paineta.

Presidentti Relander lausui, että enempään ei voinut hallitusta saada. Se oli äärimmäinen raja. Nykyinen hallitus on hyvä (paras), mikään muu hallitus ei olisi voinut tällaiseen toimenpiteeseen ryhtyä. Hallituksen pitäisi nyt saada rauhassa tehdä työtä ja kansan pitäisi rauhoittua. Pyysi, että Svinhufvud apulaistensa kanssa koettaisi vaikuttaa rauhoittumiseen. Sanoi muuten tietävänsä, että hallituksella on maaseudulla kannatusta enemmän kuin luullaan ja toisti, että jos tämä hallitus joutuisi pois, niin se hajoittaisi yhteistä rintamaa. Osa maalaisliittolaisia, hallituksen kannattajat, loukkaantuisivat ja ehkä eroaisivat yhteisestä rintamasta ja vaaleissa eroaisivat, (esiintyisi eri joukkona, parolli “laillisuus“ t.m.s.).

Svinhufvud ja minä lausuimme, että hallituksen toimenpiteet on riittäviä, ja lupasimme koettaa vaikuttaa, että hallitus saa rauhassa tehdä työtä, ja että kansa rauhottuu.

(Presidentti mainitsi ohimennen, miten Helsingin Sanomat oli moittineet häntä siitä, että hän meni Ruotsin kuningattaren hautajaisiin. Luuli, että se oli ollut hyödyllistä. Ruotsin kuningas oli osottanut hänelle suurta huomaavaisuutta, ja luulee, että oli vaikuttanut hyvää.)

Tämän jälkeen tapasimme Pörssiklubilla Pentin ja Kaj Donnerin. Ne olivat edelleen (erityisesti Donner) jyrkkiä ja katsoivat, että hallituksen olisi erottava. Pelkäsi, että kommunistiedustajia ei päästettäisi eduskuntaan. (Ehkä murhataan tai tehdään heille muuta pahaa.) Svinhufvud ja minä pysyimme kannallamme. Svinhufvud (+ Pentti ja Donner) sitten oli neuvottelussa maalaisten edustajien kanssa ja Svinhufvud selitti kantansa ja kehotti heitä olemaan rauhallisia ja antamaan asiain mennä kulkuaan.

14/6 ’30 Svinhufvud pankissa suuruksella kertoen tänään neuvottelevansa edelleen maalaisien edustajien kanssa. Olivat edelleen olleet tyytymättömiä hallitukseen.

Kl. 1 i.p. Wirkkunen ja Svinhufvud minun luonani pankissa neuvottelemassa. Wirkkunen näytti Kallion kirjeen, jossa pyydettiin eduskunnan kokoonkutsumista. Eduskunta kokoontuu 1/7 30. Wirkkunen kertoi huomauttaneensa Kalliolle, että hallituksen esityksessä (1918) oli sellainen määräys painoasioista, joita nyt hallitus tulee ehdottamaan, mutta Hahl ja Niukkanen olivat eduskun-nassa saaneet ne poistetuksi!! Kohtalon ironia! (Kts myös väliaikaista painoasetusta 21/6 18.) Wirkkunen huomautti, että eduskunnan täytyy koossaollessaan saada rauhassa tehdä työtä.

Svinhufvud ilmoitti, että hänen eilen ollessaan presidentti Relanderin luona, Relander oli hänen pyynnöstään soittanut Ståhlbergille kommunistilehtien lakkautusasiassa. Ståhlberg oli ensiksi lausunut, että ei ole lakipykälää, minkä nojalla voisi lehdet lakkauttaa, mutta kun Relander oli huomauttanut, että hallitusmuodossa on, että vaarallisessa tilanteessa (sotatila y.m.s.) voidaan kansalaisten oikeuksia rajoittaa ja noudattaa, mitä eri laissa on säädetty, mutta lakia ei ole saatu aikaan, joten hallituksen täytyy itsenäisesti hoitaa asioita, oli Ståhlberg sanonut ymmärtävänsä sellaisen katsantokannan, ja että oli syitä pro et contra (vaikka hänen mielestään syitä contra oli enemmän). Tämä Ståhlbergin kanta oli huomattava. Svinhufvud kl. 3 ip käynyt uudestaan presidentin luona, jossa oli kenraali Malmberg (Suojeluskuntain päällikkö) ja Albin Manner, maalaisliittolainen johtomies, kansanliikkeen miehiä. Svinhufvud saanut sen käsityksen, että liike on rauhoittumaan päin ja todennäköisesti päästään eteenpäin.

Se on suureksi osaksi Svinhufvudin ansiota.

Svinhufvud lähtee tänään Lapualle keskustelemaan miesten kanssa ja käy myös Waasassa keskustelemassa Pohjanmaan ruotsalaisien kanssa.

1930 15/6 “Kansan mieliala“. Epävarma. Tänään huutaa “hoosianna“, huomenna “ristiinnaulitse!“ Saksan kansan “mieliala“. Tuhatvuotinen monarkia ‒ monarkinen katsantokanta Saksan kansassa. Sitten viikon kuluessa kukisti 22 dynastiaa (toivossa saada paremman rauhan “Magenfrage“). Nyt kesäkuussa 1930 Pohjalaisten y.m. mieliala. K. Donner y.m. väitti, ei tyydy Kallion hallituksen toimenpiteisiin, vaan vaatii Kallion hallituksen pois. Saa nähdä. Kansan mieliala riippuu johtajista. Siihen ei voi luottaa. Kansan mieliala ei ole mitään korkeaa, ylevää, hyvää ‒ arvokasta. Mutta demokraattisessa politikassa se on tärkeä tekijä. Usein ratkaiseva, sillä siitä riippuu vaalit ja äänet, sitä on käytettävä, se on huomioon otettava politikassa. Sillä valtiovalta perustuu nykyään eduskuntaan ‒ vaaleihin. Nykyaikana ei enää kelpaa valtiotoiminnan perustukseksi “Jumalan armosta“. Demokratia sen vuoksi välttämätön “paha“. Paras ‒ ainoa mahdollinen ‒ huonoista. Sen vuoksi Volkstimmung on tärkeä vaikka itsessään ei ylevä ‒ voi sanoa halveksittavakin.

Barclays Bank Monthly review june 1930. “Financial policy“ Snowden oli Pankkiyhdistyksen päivällisillä. Goodenoughin, Presidentin puhe ja Snowdenin vastaus. Much human on personal elements in banking. Banker liked small accounts, and to see a business grow. Pankkiliikkeessä kuvastuu kansan elämä.

16/6 ’30 Ryti ilmoitti, että säästöpankit eivät suostu siihen, että talletuskoron ero (suurien säästöpankkien ja liikepankkien välillä) vähennettäisiin neljännesprosentiksi. Syinä mainitsivat m.m., että eräät pankit maksavat koron 4 à 12 kertaa, ja jotkut antavat voitto-osuutta. Tietysti tekosyitä.

17/6 ’30 Talletuskorko. JKP, Frey, Tulenheimo, Nystén, Enckell.

JKP selostaa säästöpankkien kantaa Rydin ilmoituksen mukaan.

Frey: Talletuskorko olisi alennettava ½ %:lla, mutta pitää edelleen 12 kuukauden talletukset. 1 päivästä heinäkuuta lähtien. Yhdyspankki ei välitä, jos joku pienempi pankki maksaa neljännesprosentin enemmän, vaikka pitävät siitä kiinni, että kaikkien pankkien pitäisi maksaa sama korko, myös pienempien.

JKP: KOP:ssä ei olisi vielä aihetta alentaa korkoa, mutta KOP on valmis alentamaan.

Tulenheimo: Maakuntain Pankin tila ei myöskään aiheuttaisi alentamista, mutta ei tahdo vastustaa edellyttäen, että ainakin Maatalouspankki ja SavoKarjala alentavat. Tosin arveluttavaa, että säästöpankit maksavat enemmän. Mutta eikö aika tuonnemmaksi tai samanlainen oikeus kilpailussa säästöpankkien kanssa mennä korkeammalle kuin nyt muiden pankkien kanssa.

Nystén: Helsingin Osakepankki alentaa korkonsa ehdolla, että muut kauppapankit alentavat samoin. Wientipankki ja Etelä-Pohjanmaan pankki ja Ålands Aktie Bank saa jäädä ulkopuolelle. Luopuu koron maksusta kuukausittain.

Enckell yhtyy Nysténiin. För brådstörtat till 1 juli få till stånd. Från 1 Augusti.

JKP esittää Saraston laskelman koron lisäyksestä 4 à 12 kertaa.

Nystén: Helsingin Osake Pankki siirtyy heti 2 kertaa maksamaan, jos kaikki pankit siirtyvät siihen, sitten kun nyt liikkeessä olevat talletukset ovat menneet umpeen.

Tulenheimo valmis siirtymään 2 kertaa maksamaan koron.

Enckell trort i princip 2 gångar men icke behandlats i direktionen.

Nystén ei hyväksy, että Säästöpankkien kanssa kilpailussa voidaan maksaa enemmän, koska johtaa sekasortoon.

JKP: Tosin sekasortoa, mutta pitää koettaa aina soittaa pääjohtokuntaan. Tuonnempana asia uudelleen esille.

Tulenheimo yhtyy JKP:hen. Ei voi kaikkia aseita jättää pois käsistään.

Nystén: 12 kuukauden talletuksista enemmän. Se olisi ase säästöpankkeja vastaan. Muuta asetta ei tarvita. Frey: Poikkeustapaukset, joissa korko korkeampi, eivät ole niin monet, mutta ikävät. Jättäisi pois sen poikkeuksen, että saisi maksaa enemmän. 12 kuukauden poikkeus riittäisi. Mutta jos Maatalouspankki ja SavoKarjalan pankki ei yhdy, niin voi hyväksyä!

Tulenheimo: Jos säästöpankit alentavat 1 päivänä heinäkuuta, niin 12 kuukauden poikkeus riittää, mutta elleivät alenna, niin tarvitaan yleinen poikkeus. Tallettajat väittävät, että toinen pankki maksaa enemmän, vaikka se ei olekaan totta.

Enckell yhtyy Freyhin, että konkurrensklausul med sparbankerna jää pois.

Res: 1. Talletuskorko alennetaan ½ %:lla lukien 1/7 30. 2. 12 kuukauden talletukset pidätetään (½ % korkeampana). 3. Kysymys konkurrenssikorosta säästöpankkien kanssa jätetään avonaiseksi, riippuvaiseksi asianhaaroista. Otetaan uudestaan esille, jos tarve vaatii. 4. Kaikki valmiit siirtymään koron maksuun 2 kertaa vuodessa. 5. Ehdolla, että kaikki muut pankit yhtyvät sopimukseen (paitsi mahdollisesti Vientipankki, Etelä- Pohjanmaan pankki ja Ålands Aktie Bank sekä Svenska Finlands Aktie Bank).

Lauvantai-iltana 14/6 30 kl 8 soitti v.t. maaherra eversti Heinrichs Waasasta (oli puhunut presidentin kanssa, joka oli Tampereella ja hänen kehotuksestaan puhui minulle) ja kysyi, tuleeko Svinhufvud Vaasaan. Ilmoitin, että lähtee samana iltana Lapualle. Heinrichs sanoi, että oli välttämätöntä, että Martti Pihkala saapuu myös, koska Pihkalan sana painoi yhtä paljon (ellei enemmän) kuin Svinhufvudin. Soitin Svinhufvudille ja sanoin, että Pihkala oli luvannut tulla Pohjanmaalle.

Pihkala meninkin. Pihkala oli edellisenä iltana ilmoittanut kannattavansa Svinhufvudin käsitystä.

17/6 ’30 Svinhufvud aamulla luonani pankissa. Kertoi, että mieliala Pohjanmaalla on kovin kiihkeä ja Pihkala oli vaivoin saanut Pohjanmaan miehet luopumaan aikomuksestaan hävittää kommunistien kirjapainot. Suostuivat odottamaan 1/7 asti, jolloin eduskunta kokoontuu, kun Wirkkunen oli lausunut sen ajatuksen, että Kallion hallitus silloin eroaa.

Seuraavina päivinä Svinhufvud (ja Wirkkunen) olleet ahkerassa puuhassa koettaen rauhoittaa mieliä ja ohjata asiain kulkua niin, että rauhallisesti päästäisiin tulokseen. Nyt 19/6 näyttää siltä, että asiat voisi rauhassa kehittyä. Mutta saa nähdä, kun valtiopäivät kokoontuu 1/7.

20/6 Wirkkunen ja Svinhufvud saaneet rauhoittavampia tietoja Pohjanmaalta. Helsinkiin tulee ehkä noin 5.000 miestä, muut kerääntyy suuriin maaseutukaupunkeihin.

Svinhufvud lähti 21/6 aamulla Luumäelle. Palaa Helsinkiin torstaina 26/6 30.

20/6 ’30 Pankkiyhdistyksen johtokunta ynnä pankkien edustajia. JKP, Frey, Enckell, Nystén, Kalliala, Lundson, Tulenheimo, Simelius, Sipi, Neovius. Talletuskorkoasia. ‒ ‒ ‒ Sopimukseen yhtyvät: KOP, Yhdyspankki, Liitto-pankki, Helsingin Osakepankki, Maakuntain pankki, Maatalouspankki, Savo-Karjalan-Pohjolan Pankki, Käsityöläispankki, Luotto Pankki. Turun molemmat säästöpankit alentavat korkonsa ½ %:lla. Wientipankki (ilmoittaa Tulenheimolle). Uutinen huomisiin lehtiin.

20/6 ’30 Ryti puhui Kansainvälisen pankin osakkeista. Tarjottu Suomeen 4000 kpl. Aikoo ehdottaa valtuusmiehille, että Suomen Pankki ottaa 2000 kpl ja 2000 kpl yksityispankeille. Sovittu Ilveksen kanssa, että otamme aina 1000 kappaleeseen saakka.

21/6 ’30 Metsänhoitaja Nybom hakee työtä. Joku luottamusammatti. Oikeastaan massööri, Lager karl. Pyysi puhumaan Alfred Nybomin kanssa, niin että antaisi työtä. Soitan juhannuksen jälkeen. Rouvan rahat loppuneet. Sanoo, että “olisi ikävä jos pankinjohtaja Nybomin poika joutuisi aivan hunningolle“ (!!) “Ikävä myös sukulaisille“, hän lisäsi. (Kovin mennyt moralisesti alaspäin.)

21/6 ’30 Ryti ilmoitti Kansainvälisen Pankin Suomeen sijoitettava pääoma 19.153.000 Smk. Sijoitetaan Suomeen ainakin toistaiseksi avista tai korkeintaan 3 kuukaudeksi. Kysyi, haluammeko.

Res: JKP, Ilves, Arajärvi. Otamme 3 kuukaudeksi irtisanomisella 5 ½ % ‒ tai Avista 4 ½ %. Edellytämme, että mikäli rahat pidetään Suomessa, KOP saa ne pitää tulevaisuudessakin, kun raha-olot tiukkenevat, kun otamme ne nyt, jolloin rahaa ei tarvita. Ryti ilmoitti olevansa samaa mieltä tässä suhteessa. Ilmoittaa Baseliin tarjouksemme ja vastaus tulee 25/6 30.

25/6 ’30 Olisi puhuttava Setälälle, että tulisi järjestämään laina-asioitaan. Langennut viime lokakuussa.

25/6 ’30 Söin tänään päivällistä Kämpissä. Siellä toisen pöydän äärssä Pentti, Walden ja Kaj Donner. Istuin, lopetettuani päivällisen, hetken heidän kanssaan. Näytin ensin Le Tempsin 19/6 30, jossa uutinen, että Mannerheim on Lapuan liikkeen takana. Sanoin että mistä saavat sellaisi vääriä uutisia täältä. He yhtyivät siihen, ja sain sen käsityksen, että hekin sitä mieltä, että uutinen perätön.

Sitten puhe Iltalehden uutisesta, että Lapuan miehiä on tänään Helsingissä, neuvottelemassa Helsingin marssista. He kaikki väittivät, ettei siinä ole perää. Myös sanoivat, että vastakokoukset, jota eräät maalaisliittolaiset puuhaavat, ei saavuta kannatusta ja mitättömät (merkityksettömät). Marssi Helsinkiin päätetty, paljonko tulee väkeä, riippuu siitä miten vähään voidaan rajoittaa, koska mukaan pyrkijöitä on miten paljon tahansa. Aika ei vielä päätetty. Walden ja myös molemmat toiset varmoja ja luottavia asiaan.

Walden: Jos ei Ståhlberg olisi ajanut väärää vasemmistopolitiikkaa, niin kaikki yhdessä, myös sosialistit, viettäisimme toukokuun 16 päivää. Hänen tehtaillaan ei ole kommunisteja. Hänen poikansa olleet työssä tehtailla. Ja työmiehet m.m. puhuneet hänestä (Waldenista) aivan kuin muut valkoiset. Metalliteollisuus työmiehet ovat punasia. (Mutta entä Oulussa, Kemissä ja muualla Pohjanmaalla? Walden myönsi, että siellä on kommunisteja.) Päivällisen aikana heidän pöytänsä luona miehiä, joita en tuntenut. Ja meni pois Donnerin kanssa.

Puhuin äsken Laadin kanssa (Uusi Suomi) telefonissa ja hän mainitsi, että Iltalehden uutinen on oikea. Arajärvi soitti. Puhunut Pentin kanssa, joka oli sanonut, että Helsingissä ei nyt ole mitään “neuvotteluja“.

Lauvantaina 21/6 30 W.A. Lavonius luonani. Saapunut Tukholmasta edellisenä päivänä. Keskustellut Roothin ja Lagercrantzin kanssa ‒ Rydbeck matkoilla (mutta oli sanottu olevan samaa mieltä tässä asiassa kuin Lagercrantz ja Rooth ja samoin oli sanottu Wallenbergin y.m. finanssimiehien olevan). Ruotsissa katsotaan näissä piireissä, että jos laillista tietä sivuutetaan, niin se ei voi olla tekemättä huonoa vaikutusta. Suomi ei ole vielä moderni kansanvaltainen valtio ja se ei voi olla vaikuttamatta Suomen luottoon. Rooth sanoi, ettei vielä ole heiltä tiedusteltu näitä asioita. Jos tiedustlevat, niin koettaa esittää asiat niin Suomen hyväksi kuin mahdollista, mutta ei voi olla esittämättä kuitenkaan sina farhågor.

Lavonius katsoo, että pitäisi koettaa kaikin voimin saada asia lailliseen uomaan takaisin.

(Ståhlberg oli ollut kovin pessimistinen: “Epäilys syntyy, onko Suomen kansa kelvollinen ylläpitämään oikeusvaltiota.“)

Minä: Svinhufvud myös samaa mieltä, että asia olisi saatava laillisessa järjestyksessä loppuun. Toivorikas siinä suhteessa. Optimisti. Söderhjelm valmistelee esityksiä, ja häneen voi luottaa, että tulee asialliset. Söderhjelm ei yltiöpää. Hänen esityksensä pitäisi voida hyväksyä.

Lavonius kysyi mieltäni hallitusasiasta.

Minä lausuin itse olleeni ja olevani sillä kannalla, että olisi paras, jos nykyinen hallitus voisi pysyä paikallaan ja ajaa asian hyvään päätökseen. Mutta animositeetti nykyistä hallitusta vastaan kovin suuri ja sen tähden näyttää menevän siihen, että hallitus eroaa.

Lavonius samaa mieltä hallituskysymyksessä. Uusi hallitus tarpeen laajalla pohjalla. Hänen mielestään pitäisi olla kaikkien puolueiden yhteinen hallitus, paitsi kommunistit, siis myös sosialistit, ja että asia saataisiin ajetuksi loppuun näillä valtiopäivillä ilman vaaleja. Sosialistit eivät taida haluta uusia vaaleja. Minä epäilin tokko sosialistit voivat olla mukana ottaen huomioon kansan mielipiteen Pohjanmaalla y.m. Mutta asia minun mielestäni riippuu siitä, millainen sopimus voitaisiin saada aikaan sosialistien kanssa. Lavonius ilman sosialistien kannatusta ei voi asiaa saada laillisesti ajetuksi läpi eduskunnassa.

Minä: Svinhufvudin toivomus on, että saataisiin uusien vaalien jälkeen eduskunnassa porvareille 2/3 enemmistö. Porvarit lisää 15 paikkaa.

Lavonius ei luullut sitä mahdolliseksi. Sosialisteillä (ja Kommunisteillä) on ollut noin 80 edustajaa. Se luku ei voi aleta niin paljon, että ei olisi yli 1/3 edustajista.

Minä: Eiköhän sosialistit katso parhaaksi antaa asian mennä läpi, jos kysymys on nimittäin jostakin harvasta äänestä tarvittavan määrä-enemmistön saamiseksi?

Lavonius ei luullut heidän niin tekevän, vaan käyttävät valtiopäiväjärjestyksen tarjoamia mahdollisuuksia ja määräyksiä, jotka juuri on porvarien toimesta Waltiopäiväjärjestykseen tulleet. Lavonius kysyi, ketä olemme ajatelleet hallituksen muodostajaksi.

Minä: Svinhufvudia, joka koettaa päästä asiasta eroon, ja toiseksi Wirkkusta.

Lavonius: Svinhufvudia ei sosialistit hyväksy, häntä vastaan antagonismi 1) entisten 1918 vuoden asiain vuoksi, 2) koska hän on aina ollut yhteistoimintaa vastaan sosialistien kanssa. (Oli vastustanut m.m. W. Tannerin ottamista Gutzeitin hallintoon.) Ei myöskään Wirkkusella ole mitään kannatusta sosialistien (eikä edistysmielisten) puolella. Hyvä puhemies, mutta muuten ei nauti luottamusta. Sitten Lavonius lausui, että sekä edistysmieliset että sosialistit katsovat, että minä olen “vahvin nimi“ kokoomuksessa, sen ulkopuolella olevien ajatuksen mukaan ja sopivin. Sanoi puhuneensa Ståhlbergin ja W. Tannerin kanssa siitä asiasta, ja puhuvansa minun kanssa niiden keskustelujen johdosta. Kysymykseeni, eikö minun nimeni ole sosialisteille yhtä vastenmielinen kun Svinhufvudin, vastasi Lavonius ei olevan.

Minä: En ole ajatellut sitä. En luule sopivani. “Olen tullut jo kovin kiukkuiseksi.“

Asia jäi siihen. Lavonius ehdotti vielä yhteistä julkilausumaa eräiden kaikkiin porvarillisiin puolueisiin kuuluvien allekirjoittamana ja jätti ehdotuksen. Sa-noin että Gebhard oli ehdottnut samanlaista, mutta tuuma oli herättänyt epäilyksiä. Asia täytyy jäädä siksi, kunnes Svinhufvud tulee kaupunkiin. Minä lausuin myös, että ellei asiaa saada eduskunnassa läpiajetuksi laillisessa järjestyksessä, niin silloin syntyy vaikea tilanne.

Mietelmä: Suuri rohkeus ei ole tarpeen laillisen järjestyksen puolustamiseksi. Siihen tarvitaan ainoastaan fysillistä rohkeutta, suurin riski hengen menettäminen. Mutta se on rohkeutta, jos uskaltaa kansan menestyksen vuoksi poiketa laillisesta järjestyksestä, siinä riskeeraa sielunsa. Yrjö-Koskinen 1899 osotti sitä rohkeutta. 1899 minä olisin menetellyt, kuten pikkuset Ignatius y.m. (En ole koskaan poikennut laista (paitsi kieltolaista). Mutta vaikka itse en niin tehnyt hyväksyin Yrjö-Koskisen politiikan ja kannatin sitä.

Huom eräiden Ruotsin lehtien lausunnot. Inspiroitu Suomesta ‒ ruotsalaiset. Surkea on Suomen ruotsalaisten menettely. Yhteistoiminnasta Ruotsin kanssa ei tahdo tulla mitään. Muuten ei pidä koettaa saada velkaa Ruotsista ja rajoittaa se yleensä ulkomaalta, ettei tarvitse arvoansa kadottaa ja kuulla, ettei anneta lainoja. Sekaantuu Suomen sisäisiin asioihin, kielipolitikaan.

Demokratia Suomessa ei ole onnistunu ‒ ei näy menevän. Se on sotkenut

1) Kielikysymyksen, sillä aitosuomalaisuus on juuri “demokraatiinen“ liike. Jos Mannerheim ja Svinhufvud olisi määräämässä (tai sivistynyt aines yleensä) ei kielikysymyksessä olisi syntynyt nykyistä tilannetta. Suomalaisuus ja suomenkieli kyllä olisi mennyt samalla tavalla eteenpäin.

2) Wirkamiesten palkka-asia ‒ ratkaisematon.

3) Taloudelliset asiat hoidettu huonosti. Pelättävä että demokratia johtaa Suomessa köyhyyteen (respektive vähempään varallisuuteen) kuten muuten eräissä muissakin maissa.

26/6 ’30 Haataja luonani. Kallio soittanut hänelle ja pyytänyt koettamaan vaikuttaa niin, että talonpoikaismarssia Helsinkiin ei toimeenpantaisi. Haatajan ilmoitettua puhuneensa kanssani Lavoniuksen julkilausumaehdotuksesta, pyysi Kallio puhumaan kanssani talonpoikaismarssista, että koetettaisiin se estää toteutumasta. Wastasin Haatajalle, että Svinhufvud saapuu tänään Helsinkiin ja puhun hänelle. Hän kait huomenna joutuu yhteyteen presidentin ja Kallion kassa, ja silloin voi hänen kanssaan neuvotella.

26/6 ’30 Lavoniuksen julkilausumaehdotusta vastaan ovat Danielson-Kalmari, Setälä ja Haataja, joiden kanssa puhuin telefonissa. Ingman lähetti oman ehdotuksen minulle.

30/6 ’30 Presidentti pyysi minua tulemaan luokseen kl. 3. Olin tunnin. Sanoi ajatelleensa hallituksen muodostajaksi kriisin alusta alkaen 2 henkilöä: Svinhufvudia tai minua. Svinhufvud oli esittänyt minut. Hallitus ei vielä ollut pyytänyt eroa, ja sen vuoksi ei voi vielä julkisesti asiaan ryhtyä, ja tämä keskustelu on sen vuoksi toistaiseksi privatim. Pyysi minua muodostamaan hallituksen. Ilmoitti minulla olevan kaikkien puolueiden, myös sosialistien kannatus.

Minä: En ole ottanut lukuun sitä mahdollisuutta, että muodostaisin hallituksen. Paitsi yksityisiä asioita (perhe yms), jotka kuitenkaan eivät ole ratkaisevia, epäilen, tokko olen sovelias mies nyt asettumaan hallituksen etunenään. Tokko sopiva hoitamaan tämän poliittisen kriisin. Minä olen ehkä liian vähän oikealla (“huono oikeistomies, liian vasemmalla oikeistomieheksi“) en ole riittävästi oikealla. Olen, ei ainoastaan valmis antamaan porvariston vasemmistolle perään, vieläpä panemaan huomiota sille, mitä järkevät sosialistit sanovat. Mutta nykyisessä kriisissä tällainen mies kyllä ei ole sopivin hallituksen johtoon.

Presidentti: “Minä olen samalla kannalla kuin Te, ja juuri sen vuoksi Te olette sopiva tällä hetkellä.“

Minä: “Minulla kyllä ei ole vaikutusta Pohjalaisiin ‒ ei sitä moraalista vaikutusta, että pysyvät alallaan.“ Presidentti sanoi hänen olevan mukana auttamassa ja luuli meidän voivan hallita aseman.

Minä: “Svinhufvud on paras muodostamaan hallituksen. Hän on ollut kosketuksissa pohjalaisten kanssa ja hänellä on suurin vaikutus heihin.“

Presidentti: “Ei vielä pidä ottaa nostoväen vanhimpaa luokkaa esiin, joka on viimeinen reservi.“ (Tämä on myös Svinhufvudin oma mielipide.)

Minä: Svinhufvudin kanssa on ollut puhe Wirkkusesta hallituksen muodostajana .

Presidentti: Wirkkunen ei ole persona grata maalaisliittolaisille ja sitä paitsi hän on hyvä puhemiehenä, nyt sitä tärkeämpi, ettei tule turhaan hallituksen ja eduskunnan välille kahnauksia.

Minä: Olen huomannut, etten ole aivan niin jyrkällä kannalla kuin eräät poliittiset ystäväni, vaan enemmän välittävällä (kompromissin) kannalla. Huomasin sen m.m. tänään keskustelusta Hugo Suolahden kanssa, jossa jouduin jonkun verran vastakkain hänen kanssaan. Ellei Wirkkunen ole sopiva hallitusta muodostamaan tai muuten ei voi sitä tehdä, niin esitin Hugo Suolahden.

Presidentti: Hänellä ei ollut personallisesti mitään Suolahtea vastaan, mutta ei katso häntä niin sopivaksi tahtoi pitää minusta kiinni.

Minä en luvannut mitään, mutta lupasin miettiä asiaa. Wielä puhuttiin mahdollisista hallituksen jäsenistä. Presidentti: Kallio ja Sunila molemmat, vaikka on vaikea saada heidät samaan hallitukseen. Niukkanen (finanssiministeriksi) + pari muuta, yhteensä 5 maalaisliitosta. Walden (sotaministeriksi). 4 kokoomuksesta. Procopé ulkoministeriksi, Söderholm oikeusministeriksi = 2 ruotsalaisesta kansanpuolueesta, Edistyksestä 2. Yhteesä 13. Herttua myös mukaan. Presidentti sanoi hänet paremmaksi kuin Kosolan.

Samana päivänä 30/6 Svinhufvud kl. ½ 7 illalla tuli alakuloisena luokseni pankkiin kokouksesta lapualaisten johtomiesten kanssa (Kosola, Herttua, Herzen). Niiden kanssa ei saa mitään toimeen. Tahtovat ryhtyä kaikenlaisiin tuhmuuksiin, ei hyväksy tehtyjä esityksiä, vaan tahtovat omat. Svinhufvud sanoi ei voi[vansa] heitä hallita. Minä ilmoitin Svinhufvudille, että minä en voi ryhtyä hallitusta muodostamaan, koska en ole sopiva. Ehdotin Suolahtea. Pyysin Svinhufvudin puhumaan siihen suuntaan presidentin kanssa ja puhumaan Suolahden kanssa.

Myöhemmin illalla oli Svinhufvud 9‒12 illalla presidentin luona lapualaisliikkeen johtokunnan kanssa. Aamulla 1/7 Svinhufvud kertoi, että ne esiintyivät rauhallisemmin ja Svinhufvud luuli, että asia selviää heidän kanssaan. Suolahti oli jo terveydellisistä syistä kieltäytynyt. Lapualaiset oli sitä mieltä, että kun Svinhufvud oli neuvotellut heidän kanssaan koko ajan ja he tunsivat hänet, niin hänen pitäisi muodostaa hallitus. Presidentti oli myös kääntynyt samaan mielipiteeseen ja Svinhufvud oli lupautunut (pakosta) hallituksen päämieheksi.

1/7 ja 2/7 Svinhufvud neuvotteli pankissa hallitus- y.m. kysymyksistä. Svinhufvudin pääkonttori oli edelleen KOP:ssä ja Suolahti oli melkein koko ajan pankissa. Toisinaan K. Castrén, Honkajuuri, Suolahti ja minä neuvottelimme Svinhufvudin kanssa, telefoni soi myötänään ja väkeä kulki Svinhufvudin luona. Svihufvud muodostaa hallituksen etupäässä silmällä pitäen sitä, että sillä on lapualaisten luottamus.

2/7 asema tosiaan oli kriitillinen, kun oli 15 kommunistia eduskunnassa ja oli vaikeuksia estää sitä, että heidät ulosheitettiin s.o. ryhdyttäisiin eduskuntaa vastaan omankäden tekoihin. Svinhufvudin auktoriteetti on ollut tärkeä tekijä kansanliikkeen aisoissaan pitämiseksi.

[Päiväkirjavihkoon liimattu lehtileike Uudesta Suomesta 02.07.1930]

MUUT LEHDET. HALLITUSKYSYMYS. Å. U:ssa (ruots. ‒ Turku) nimimerkki R.C. kehittelee hallituskysymyksen eri ratkaisumahdollisuuksia todeten, että on mainittu kaksi vaihtoehtoa: joko muodostetaan puhdas “lapualaishallitus“ ns. lapualaisen liikkeen takana olevista miehistä taikka mahdollisimman laajalle pohjalle rakennettu hallitus, jonka johdossa olisi joku kokoava henkilö, joka nauttii kannatusta sekä poliittisissa että kaupallisissa piireissä. Kirjoittaja sanoo porvarillisten puolueiden tulleen huomaamaan viimeksimainitun laatuisen hallituksen*) tarpeellisuuden ja uskoo, että “se puolue, joka on lähinnä lapualaista liikettä“, antaa tälle ajatukselle kannatuksensa.

—————————

*)Tämä se mitä minun hallitukseni olisi… Minun hallitukseni olisi ollut tällainen. Pressidentti oli aluksi samaa mieltä, mutta sitten kääntyi toiselle kannalle.

4/7 ’30 Nykyisessä poliittisessa tilanteessa on analogiaa routa-aikojen kanssa. Nytkin muodollinen oikeus ja asiallinen tarkoitus. Päämäärä yhteinen nyt kuten silloin, Keinoista erimieltä. Nytkään ei voida pitää kiinni muodollisesta oikeudesta ‒ se on laajalti hyväksytty.

5/7 ’30 Eilen illalla Svinhufvudin hallitus muodostettu. Jotenkin hyvä kokoonpano. Lapualaisten johtajia ei tullut mukaan (kts lehtien selontekoa). Hallituksen ohjelmassa kehoitus, että nyt ei saa enää tehdä lainvastaisia tekoja. Tänään aamupäivällä vastaus: 5 miestä tunki Perustuslakivaliokunnan istuntoon ja vei väkivallalla pois kommunistit (Pekkalan ja Rötkön). Miten nyt selvitään? Pohjalaiset lupasivat Svinhufvudille ja Wirkkuselle, että eduskunta saa työskennellä rauhassa. Mutta nyt ei pitäneet sanaansa. Mutta nämät kuuluu olevan helsinkiläisiä (Hakkapeliittalaisia?). Puhuin Danielson-Kalmarille telefonissa.

D-K: Svinhufvudin on pysyttävä lujana nyt. Talonpoikaismarssi Helsinkiin olisi estettävä. D-K puhunut siitä tänään Svinhufvudin kanssa, joka vastasi, että valmistelut niin pitkällä, että retkeä mahdoton estää. Minä huomautin että Mannerheimia tottelee sekä sotaväki että suojeluskunnat. Olisi harkittava voisiko häntä käyttää apuna. Hallitus on määrännyt tänään kaikki kommunistiedustajat vangittavaksi ‒ talteen otettavaksi.

Lapualaisten vaatimukset: 1) Kommunismin hävittäminen, 2) Eduskunnan parantaminen (sensus y.m.). Kova kritiikki eduskunnan toiminnasta ‒ puoluepeli ‒ oikeita ajatuksia.

7/7 ’30 Kriitillisiä päiviä. Wäkivaltaisuuksia: Perustuslakidelegation 2 kommunistijäsentä viety pois. Ruotsalaisen sanomalehtimiesten kotiin hyökkäys: tarkoitus ottaa Haneman kiinni, ei ollut siellä. Tänään talonpoikaismarssi. Svinhufvud kuuluu olleen luja. Se on hyvä. Ei alistunut liiallisiin vaatimuksiin.

Obs! Hornborgin kirjoitus, Nya Argus. Suomen kansa altis kaikenlaisille “liikkeille“. 1900-luvun alussa sosialismi, joka saavuttanut suuren voiman (40 %). Sitten bolshevismi 1918. Kieltolakiliike, aitosuomalaisuus. Nyt lapualaisuus. Woisi lisätä: Osuustoimintaliike ja “perustuslaillisuus“, jotka 2 viimeistä liikettä kuitenkin hyödyllisiä. Lapuan liikkeessäkin on jotakin yliuskoa lainsäädännön kaikkivoipaisuuteen, joka esiintyy niin usein Suomen kansassa (kuten kieltolaki, y.m.). Kun saadaan kommunistilait ja kommunistit pois eduskunnasta ja kunnanvaltuustoista, niin kaikki hyvä. Ja kun saadaan äänioikeus muutetuksi, niin hyvä. Tietysti valtion toimenpiteet ovat hyviä ja tarpeellisia, mutta kansan itse täytyy tulla paremmaksi ja ruveta kannattamaan valtiota, olla “staatsbejahend“. Muuten ei tulevaisuus ole taattu.

11/7 ’30 Gallen-Kallela. Tarvitsisi etumaksua menoihinsa 150.000 mk. Telefoni 69 Alberga.

Res: JKP Mauri Honkajuuri, (Kaarlo Castrén). Annetaan etumaksuna 150.000 mk ehdolla, että ellei fresko valmistu 3 vuoden kuluessa, on määrä takaisin maksettava ynnä 1 ½ % yli 6 kuukauden talletuskoron. (Ilmoitetaan Gallenille 15/7’30.)

16/7 ’30 Dr K.P. van der Mandele, Rotterdamsche Bankvereeniging täällä tämän kuun alussa. Hollannilla ei ole eikä ole ollut mitään ulkomaanpolitiikkaa varsinaisessa merkityksessä. (Obs! Sama on Suomen laita, paitsi suhteemme Wenäjään: itsenäisyyden turvaaminen ‒ Itä-Karjalan kysymys?)

16/7 ’30 Joku päivä sitten soitti Lavonius ja pyysi puhumaan Svinhufvudin kanssa, että hallitus hyväksyisi Kivimäen linjan s.o. kompromissin. Sosialistit hyväksyisi silloin myös kompromissin eikä tulisi uusia vaaleja. Puhuin Svinhufvudin kanssa telefonissa, mutta hän sanoi, että hän ei hyväksy sellaista lehmäkauppaa. “Eduskunta tahtoo jatkaa vanhaa puoluepeliä. Ei tämän eduskunnan kanssa saa mitään aikaan. Me tahdomme saada uuden hengen.”

17/7 ’30 Demokratia ja parlamenttarismi!

I) Woi sanoa: demokratia ja parlamenttarismi on paras järjestelmä huonoista ‒ ei ole mitään parempaa panna sen tilalle.

II) Tai voi sanoa: demokratia ja parlamentarismi on idealinen järjestelmä, jonka ilmenemismuotoja voi ihailla ja pitää erinomaisina. Meillä on (erityisesti 1918) tämä kanta näyttänyt olevan vaikuttavana. Edellisessä I-tapauksessa asetutaan siihen nähden kriittiselle kannalle ja ollaan varuillaan sen väärinkäytöksiin nähden. Tämä on parempi kanta ja oikeampi ‒ hyvä kanta.

Kielikysymys. Suomalaiset ‒ sekä suomen että ruotsinkieliset ‒ kuuluvat samaan rotuun. Ei erotusta. Ei myös lahjoissa ‒ lahjakkuudessa. Rolf Nordenstreng: “Itä-baltilainen“rotu. Tyyppinä kuva m.m. professori R. Furuhjel-mista!! Tämä osottaa, että olemme kaikki samaa maata ‒ rotua ‒ kuulumme kaikki samaan rotuun.

19/7 ’30 Suomessa historiallisen käsityksen ‒ ymmärryksen ‒ heikkous ja historian tuntemisen puute. Esimerkkejä: a) Halme-Jalkanen: Nummisuutarin ensiesitys oli 1875, jolloin muka Kivi eli. Jalkanen Iltalehden kirjallisuusarvostelija ei ollut selvillä näistä asioista. Karkea tietämättömyys. b) Arvid Järnefeltin muistelmat (“Vanhempieni…“) c) Tulliasia ‒ mullistetaan historiallisesti syntynuttä teollisuutta. d) Ylipäänsä rationalistinen, resonneraava käsitys yleinen.

23/7 ’30 Kauppaneuvos Rafael Haarla soitti. Kysymys suomalaisen tietotoimiston perustamiseta Tukholmaan antamaan oikeita tietoja Skandinavian lehtiin. Kustannusarvio noin 230.000 vuodessa. Valtio (ulkoasiainministeriö) antaisi 110.000. Loppu yksityisesti. Kysyi KOP:n avustusta. Lupasin miettiä, kun tarkempi ehdotus. Itse asialla sanoin olevan puolensa. Lupasi palata asiaan.

Res: JKP, Mauri Honkajuuri, Juhani Arajärvi ja Antti Hiltunen. Annetaan täksi vuodeksi 10.000 mk.

23/7 ’30 Kareksen lausunto eilisissä lehdissä. Täysin epätyydyttävä. Kirjoitin Karekselle viime lauvantaina 19/7. Hänen eilinen lausuntonsa oli vastaus. Tänään Johannekselta kirjoitus Uudessa Suomessa, jossa oli minun ajatuksiani, joita Rantakarille eilen puhelin telefonissa. Tänään uutinen, että hallitus on asettanut mininsterikomitean m.m. “valtiollisessa elämässä ilmenneiden epäkohtien poistamiseksi“. Eiköhän hallitus ole ottanut liian suurta urakkaa?

24/7 ’30 Svinhufvud soitti ‒ puhui jo eilen ‒ yhteisestä vaalitoiminnasta. Pitäisi pitää kokous, jossa asiasta neuvoteltaisiin. Lupasi kehottaa Wirkkusta asettumaan yhteyteen minun kanssani. (Cajander, Haataja, Frey ja Maalaisliittolainen)

(Tämä kokous jäi pitämättä.)

25/7 ’30 Huomenna kl. 1 Svinhufvudin luona kokous JKP, Frey, Rudolf Walden ja Ahlman. (Vaalien rahaasiallisesta puolesta. Avustusta ainoastaan yhteiselle vaali liitolle.)

28/7 ’30 Wennola puhui veroasioista. Ei voida nyt kaikkia verohuojennuksia, joita edellinen hallitus oli esittänyt. Ajattelee Osakeyhtiöiden omaisuusveron poistamista tällä kertaa.

28/7 ’30 Svinhufvud kutsui viime lauvantaina 26/7 minut, Freyn, R Waldenin luokseen neuvottelemaan. Läsnä Wirkkunen ja Procopé. Vaaleihin tarvitaan varoja. Katsoo, että niitä ei ole annettava muille kuin kaikkien porvarillisten puolueiden yhteiselle vaaliliitolle. Olimme kaikki samaa mieltä, ja lupasimme vaikuttaa samaan suuntaan.

Kokous (5 pankkia) minun luonani ylihuomenna keskiviikkona 30/7 kl. 2.

30/7 ’30 JKP, Mauri Honkajuuri ja Juhani Arajärvi. Pankit voivat antaa avustusta esimerkiksi seuraavasti:

KOP 250.000:-

Yhdyspankki 250.000:-

Maakuntain Pankki 125.000:-

Helsingin Osake Pankki 90.000:-

Liitto Pankki 90.000:-

Smk 805.000:-

30/7 ’30 JKP, J.O. Wasastjerna, Tulenheimo, Nystén ja Ekholm.

JKP esittää.

Nystén toivoo yhteistä vaaliliittoa ja Helsingin Osake Pankki siinä tapauksessa on periaatteellisesti valmis kannattamaan. Mutta kun asia on vielä epäselvä, niin ehkä riittäisi periaatteellinen päätös, että jos syntyy porvarillinen vaaliliitto, niin kannatetaan. Summan jokainen pankki itse määrää.

(JKP Summat tuntuu suurilta.)

Tulenheimo yhtyy Nysténiin. Waalipiirit valittaa, että keskusärjestö ei tasapuolisesti anna piireille. Wasastjerna: Hyvä jos tulisi valförbund, mutta ei vielä selvää. Voi tulla separatister. Yhdyspankki olisi intreseerattu avustamaan, jos vaaliliitto tulee voimaan.

Ekholm samalla kannalla. Ainoa mahdollisuus avustaa, että syntyy vaaliliitto. Muuten Liittopankki ei voi antaa. Ei ole ennen antanut.

Res: Yksimielinen päätös, että periaatteellisesti ollaan valmiit kannattamaan yhteistä vaaliliittoa. Jos asiasta tulee [totta], niin käännytään myös toisien pankkien puoleen.

2/8 J O Wasastjerna ilmoitti, että Yhdyspankki antaa 250.000 (saman kuin KOP) yhteiselle vaaliliitolle.

4/8 ’30 Taas on käynyt ilmi, miten vaikea ‒ mahdoton ‒ on päästä selville taloudellisen elämän kulusta ja erityisesti edeltäpäin nähdä ‒ arvioida, ennustaa ‒ taloudellisten konjunktuurin kehittymistä. Nykyisen yleismailmallisen hinnanlaskun syistä keskustellaan koko mailmassa, mutta ei ole päästy mihinkään yksimielisyyteen.

Cassel: Syy päämaiden keskuspankkien kultapolitiikka ja luottopolitiikka, etteivät pitäneet hintoja stabilina.

Professorit Anderson ja Gregorij: Keskuspankkien diskontopolitiikat ei voi asiata järjestää. Muita syitä yliproduktio, förändring i köplusten y.m.

6/8 ’30 Taloudellisia asioita vaikea nähdä edeltäpäin. Schalin (Erzinkian jutussa) oli kääntynyt kaukonäkijän, rva Koskisen puoleen kysyen häntä katsomaan sitä. Pankeille olisi tämä hyvä! Puheenaines.

7/8 ’30 Maijski & Davydoff.

Diesen Wood Company vuokrasahaus y.m.?

Pari vuotta sitten täällä edustaja puhunut metsäpolitiikasta. Otettiin huonosti vastaan. Puhun Wreden kanssa. Wastaus lauvantaina.

7/8 ’30 Säveltäjä Kauppi. Avustetaan 2000 mk:lla.

8/8 ’30 Puhuin Honkajuuren kanssa eversti Aminoffin kanssa wenäläisten sonderauksesta yhteistoimintaneuvottelujen alkamisesta. Aminoff itse asian puolella. Mutta Julin ei täällä.

11/8 ’30 Aminoff täällä. Puhuneet Julinin kanssa ja Kotilaisen kanssa ja Wreden kanssa? Periaatteessa suostuvaisia neuvottelemaan. von Julin ja Wrede tai Aminoff valmiit huomenna kohtaamaan minun luonani venäläiset, tai sitten syyskuun lopussa, kun minä olen palannut. Toivovat, että minä olisin mukana näissä neuvotteluissa.

11/8 ’30 Puhuin telefonissa Davydoffin kanssa ja ilmoitin Aminoffin vastauksen. D ilmoitti, että Maisky eilen matkustanut Moskovaan. D sähköttää hänelle. D hankkii aineiston ja tiedot minun poissaollessani ja neuvottelut alotetaan palattuani kotiin. Lupasin soittaa D:lle palattuani.

30/8 ’30 olin läsnä Sosialidemokraattien vaalikokouksessa Bad Nauheimissa.

1. Väkeä suhteellisen vähän ‒ noin 200 henkeä. Huoneeseen, Turneshalliin olisi sopinut 300‒400. Jotenkin kokonaan keskiluokkaa, hyvinvoivan näköistä. Työmiehiä ehkä joitakin yksityisiä. “työmiehen käsiä“ en nähnyt ollenkaan. (Kokoomuspuolueen kokous on “Kansanomaisempi“.) Piti alkaa ½ 9 illalla, alkoi kl. 9. Puheenjohtaja lausui muutamia sanoja. Toivoi ettei häiritä kokousta, kuten on tapahtunut näihin aikoihin, vaan että würdig.

2. Ensin puhui paikallinen ehdokas Ober-Regierungsrat Ritzel, Giessen. Lihava lyhyt mies. Sujuva esitys vapaasti muistiinpanojen nojalla. Puhui diktaturista, demokratiasta verotuksesta ja sosialipolitiikasta ja Brüningin hallituksesta.

Esitti vanhoja Adolf Wagnerin, Kopssteerer y.m. mielipiteitä tieteellisinä totuuksina. Sozialpolitische Gesichtspunkte ylivallitsevat verotuksessa. Sosialipolitiikkaa on laajennettava, eikä supistettava.

3. Sitten Puhui Tri David, ensimmäinen ehdokas listalla. Wanha valkopartainen ja -tukkainen herra. Ystävällisen näköinen, Cassellin näköinen. Mutta kun puhui, niin osasi kyllä puhua agitaatorisesti. Joitakin vitsejä ‒ kuten myös Ritzelillä ‒ mutta kaikki ilkeitä, korkeintaan satiirisia. Ei huumoria. Sisältö: a) Tarkoitukset hyvät. Olen samaa mieltä. Massojen elämäntason parantaminen kohottaminen, köyhyyden vähentäminen. Puhui nykyisestä kriisistä. Kapitalistinen järjestelmä syynä. Esitti aivan 1890-luvun saksalaisia vanhoja doktrineja. Ei ymmärrä modernia aikaa. Hänen pitäisi ottaa muutamia lektioneja Gust Casselilta. Keinot, joita esitti kriisin, työttömyyden parantamiseksi ja massojen hyvinvoinnin kohottamiseksi vanhoja tehottomia. Valtion avustus, sosialipolitiikan lisääminen. Ei näy tahtovan ymmärtää nykyaikaisen kapitalistisen järjestelmän sisintä rakennetta ja edellytyksiä. Hyvä sitaatti Schilleristä, jossa Schiller sanoo, antakaa ruokaa (Essen), kyllä Würde tulee itsestään. Henkisen riippuvaisuus aineellisesta. (Haettava!)

b) Ulkopolitiikka. Sosialidemokraatit: Nie wieder Krieg. Nationalsozialisten ja Kommunisten (ja Hubenger?) lupaavat poistaa Versaillesin rauhan, Youngplanin y.m. Mihin luottavat, kun näin lupaavat. On käynyt ilmi (On selvä suunnitelma), että Hitler (kuten kommunistit) luottavat ja aikovat yhteistyötä Wenäjän kanssa (Reichswehrin upseerien kosketus bolshevikien puna-armeijan kanssa) sekä Italian kanssa. (Hitler suostunut Bozenin (Trentin) luovuttamiseen Italialle. Saksa, Wenäja ja Italia yhdessä Ranskan ja Puolan kimppuun. (Italia tahtoo Tunisin.) Tähän suunnitelmaan perustuu Hitlerin lupaukset. (Siis uusi europalainen sota.) Eiköhän tämä ole liiallista konstruoimista Davidin puolelta. “Sucht Grundsätze wo es keine gibt.”

Kumpikin esitelmä kesti tunnin. Sitten vielä keskustelua. Puheenjohtaja ilmoitti heti, että nationalsosialisteille ei anneta puheenvuoroa, mutta muille kyllä. Kukaan ei pyytänyt. Kumpikaan ei puhunut pääasiasta: Nykyisestä mahdottomasta parlamentarisesta tilasta, ja mikä on ollut syynä, ettei parlamenttarimi ole onnistunut, ja miten siitä olisi päästävä. He näyttivät kumpikin katsovan, että ei ole syytä moitteisiin. Parlamenttarismi on toiminut hyvin ja menee edelleen hyvin, ei mitään surua, jos vaan vaalit menee, kuten ennenkin. David terotti: Gegen Sozialdemokratie darf nicht regieren können. Siitä on pidettävä vaaleissa huolta. Esitelmät eivät itse asiassa olleet erittäin räikeitä.

15/9 ’30 Svinhufvud puhuu rahasta vaaleihin. Tähänasti maksettu 380.000. KOP osoitti 125.000 = 505.000. Walden vielä 125.000 = 630.000. Tarvitaan 800.000 à 850.000. Muilta pankeilta tullut 100.000 yhteensä à 25.000 mk. Järjestö, joka ajaa kaikki porvarilliset vaaleihin, riippumatta vaaliliitosta. Waldenilta vielä lisää ainakin 50.000:-.

18/9 ’30 Olemme korkoasiassa joutuneet vaikeaan asemaan sen johdosta, että Suomen Pankin diskonttokorko on ollut liian alhainen. Nyt alentunut 6 %:iin. Talletuskorko pitäisi olla ½ à 1 % alempi siis ainakin 5 ½ %. Nyt voisi SP rauhassa odottaa, kunnes talletuskorko voi alentua 5 ½ %:iin. Hufvudstadsbladetissa tänään tuhma kirjoitus korosta. “De fastfrusna räntorna.“ Alusta loppuun väärä. Kaksi asiaa:

1) Suomen Pankilla pitäisi olla vaikutus korkoihin. Yksityispankkien pitäisi noudattaa SP:n koron vaihteluja “Kuten ennen sotaa“.

a) Ennen sotaa 1890‒1914 SP muutti diskonttoaan 27 kertaa. Yksityispankkien talletuskorko vaihtui 13 kertaa.

b) SP ei voi määrätä korkoa, se on symptoomi. Jos arvostelee oikein, niin yhdytään. Jos meillä toinen mielipide, täytyy meidän seurata omaa mielipidettämme. Meitä ei kysytä SP:n diskonttokoron määräämisessä. SP:n diskonttopolitiikka ei ole ollut oikea. 1927‒28 arvosteli asemaa väärin. Alensi 1 ½ %, vaikka ei edellytyksiä. Yksityispankit ei seuranneet mukana. Arvostelivat oikein. SP:n diskonttokorko ollut liian alhainen ‒ 7 % ‒ ei vastannut oloja. Olisi pitänyt olla 8 à 8 ½ %. SP:n diskonttokorko s.o. uloslainaus% ollut = maassa vallinnut alin sisäänlainauskorko. Nyt SP:n diskonttokorko on alempi kuin alin sisäänlainauskorko. Miten päästään normaalisiin oloihin, joissa talletus% on alempi kuin SP:n diskonttokorko?

2) Toinen kohta Hbl:n kirjoituksessa. Ero långtidskreditgivning och korttidskreditgivning. Säästöpankit muka harjoittavat långtidskreditgivning ja muut pankit korttidskreditgivning.

Wäärin! Suomessa ei ole “korttidskreditgivning“ juuri ollenkaan. Pankkien lainananto on långtidskreditgivning. Samoin sisäänlainaus on ja sen täytyy olla långtids. Siihen perustuu koko pankkiliike.

18/9 ’30 JKP, Frey, Tulenheimo, Wegelius, Ekholm. Talletuskorko.

JKP: Marraskuun 1 päivästä olisi yritettävä alentaa.

Wegelius: Pitäisi pyrkiä alentamaan 1/11 30, mutta nyt ei vielä voi sanoa.

Ekholm: Ei ole nyt mahdollisuutta alentaa, jos liikeperiaatteen mukaan pankkia hoitaa. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Alentaminen on poliittista peliä, mutta ei ole taloudellisten periaatteiden mukaan. Jos katsotaan, että on alistuttava painon alle, niin ollaan sitten, mutta emme toimi vapaina liikemiehinä.

Tulenheimo = Ekholm. “Itsemurhapolitiikkaa“. Talletuksissa ei voida kilpailla säästöpankkien kanssa, jos maksetaan alempaa korkoa. Jos muut alentavat, niin Maakuntapankki on mukana.

Frey: Taloudellinen tilanne ei edellytä alennusta.

Ekholm: Ulkomaiset takuut pitäisi maksaa pois, johon menisi kaikki liikevarat. Korko ei merkitse niin paljon, vaan huono hoito ja mailman konjunktuurit, joissa hävitetään äkkiä niin paljon, ettei korko siinä merkitse paljoa.

Res: Pankkiyhdistyksen johtokunnan kokous viikon perästä. Maisteri Paloheimoa pyydetään kokoamaan pankkiliikettä koskevaa aineistoa.

19/9 ’30 Wennola kysyi, ryhtyisinkö puheenjohtajaksi komiteaan, joka tarkastaisi valtion liiketoimintaa. En luvannut.

25/9 ’30 Ryti kertoi palanneensa Tukholmasta. Ollut siellä tapaamassa Roothia, joka lähtee Amerikaan. Instrueerasi Roothia Suomen asioista, koska Ame-riikassa kysyvät häneltä meidän asioistamme.

25/9 ’30 Talletuskorko. JKP, Frey, Ekholm, Wegelius, Tulenheimo, Markula, Palojärvi. Neovius.

JKP: KOP:ssä puolletaan alentamista 6 %:iin.

Frey: Yhdyspankki myös alentamaan 6 %:iin. Vaikka se vie siihen, että talletuksia menee säästöpankkiin. Mutta ei ennen kuin vaalit ovat ohi. Päätös olisi lopullisesti tehtävä lokakuun puolivälissä, että vuoden loppu olisi lähellä. Ellei säästöpankit alenna, niin voidaan korottaa vuoden alusta. Wi äro tvungna till sänkning, ty opinionen är så stark! Därför åtminstone vi moste försöka.

Palojärvi: Säästöpankkien keskuspankin johdossa kiertokysely. Korko-olot hajanaiset. Rahapula nostanut korkoja, tarkoituksessa että rahaa saataisiin sen kautta. Korkea korko ei ole vaikuttanut lisääntymiseen. Osuuskassat ja osuuskaupat ottaneet osansa.

Wegelius = JKP. Alentaa från 1/11 30 med ½ %.

Ekholm kan vara med att sänka af taktiska skäl, ej av ekonomiska.

Tulenheimo ei tahdo yksin vastustaa alentamista, vaikka alentaminen tapahtuu enemmän poliittisista ja taktillisista syistä kuin taloudellisista. Koettavat olla mukana tällä kertaa, mutta Maakuntain Pankki ei voi noudattaa pitkälle toisenlaista korkopolitiikkaa kuin säästöpankit. Woi olla pakko ryhtyä avoimeen taisteluun säästöpankkien kanssa tai maksaa sama korko kuin säästöpankit.

Markula yhtyy Tulenheimoon. Ei ennen alentamista kuin 1/11 30.

Res: Alennetaan ½ % lukien 1/11 30.

26/9 ’30 Puhuttu Arno Yrjö-Koskisen kanssa että Ulkoasiainministeriö lunastaisi 250 kpl Chydenius-julkaisua. Y-K katsoi asian mahdolliseksi. Paraiten ensi vuoden määrärahasta. Lupasi pitää asian muistissaan.

26/9 ’30 Keskustelu sahateollisuudesta: Wrede, Brofeldt, Kotilainen, Aminoff, Honkajuuri ja JKP. Wenäläisten myynnin johdosta tilanne vakava. Pitäisi supistaa vienti 1931 700.000 standarttiin ja saada viejät yhteiseen myyntiyhtymään. Huomautimme, että KOP:n sahat ovat supistaneet ja supistavat tuotantoaan niin, että jos muut supistavat samassa suhteessa, ei KOP:n puolelta pitäisi olla vaikeuksia. Lupasimme kannattaa tuumaa ja pyysimme Aminoffia tekemään ehdotuksen, miten sahaus jaettaisiin eri sahojen kesken. Huomenna kl. 10 a.p. kokous Suomen Pankissa.

29/9 ’30 Waalirahasto. Maksettu tilille 390.000:-. Luvattu Maakuntain Pankista 50.000:-. Walden 200.000:-. KOP 100.000:- . Yhteensä 350.000;-. Kaikkiaan 740.000:-.

Helsingin Pankki?

29/9 ’30 Suomen taloudellinen tulevaisuus?? Suomi on aina kuulunut suurempaan talouteen ‒ taloudelliseen yksilöön. Ennen Ruotsiin, sitten Wenäjään (jolloin preferenssitullit). Nyt Suomen pitää yksinään tulla toimeen. 3.500.000 henkeä on kuitenkin kovin pieni, ahdas pohja nykyaikaista tuotantoa ja taloutta varten. Oman maan kulutukseen ei voi hyvin perustaa nykyaikaista tuotantoa ‒ teollisuus ‒ joka vaatii laajaa toimintaa. Pitää päästä suuremmille markkinoille, suurella etevyydellä ja kyvyllä. Siinä vaikeus.

30/9 ’30 Mietteitä esitelmää varten Tampereen viidensillä Kauppa- ja teollisuuspäivillä 3/10 30. Loppuajatuksia.

1) Ei saa luottaa valtioon ja odottaa siltä, vaan muistaa, että riippuu itsestä. Waltio tekee taloudellisella alalla usein enemmän pahaa kuin hyvää. Valtio ei kykene sille alalle.

2) Taloudelliset asiat ei ole puolueasioita.

3) Ei ole ristiriitaa eri elinkeinojen eikä eri kansanryhmien välillä. Toisen ryhmän menestys riippuu toisen menestyksestä.

4) Erityisesti “kapitalismi“ riippuu suuresti kansankerrosten menestyksestä.

5) Valtion ei olisi koetettava tilltro sig kunna asettaa taloudelliset asiat paikalleen. Pitäisi saada leviämään oikea käsitys valtion mahdollisuuksista ‒ jonkun verran jälleen rajoittaa valtion toimintaa ‒ asettaa sille kohtuulliset rajat.

6) Paras on, jos verotus, sekä välillinen että välitön on niin pieni kuin mahdollista.

3/10 ’30 Yksi kokemus nykyisestä pulasta. Teollisuuden ja maanviljelyn täytyy pysyä vähemmän velkaisina. Käyttää vähemmän luottoa. Jos ei ole paljon velkoja, niin läpäisee huonommankin ajan.

4/10 ’30 Pankin liikkeenjohto kovin vaikea, kun ei voi tietää edeltäkäsin eikä olla hassu. Minä aina viime vuosina olen pelännyt ja puhunut m.m. kullan arvon nousemisesta ja hintojen alenemisesta ‒ m.m. 1925 puhuin siitä ja että hinnat painuvat ennen sotaa olleisiin hintoihin. Mutta aina ajattelin, että ehkä tällä kertaa asiat menevät toisin kuin ennen. Ja kun Yhdysvaltojen Federal Reservebank koetti pitää kultaa stabilina, niin ajattelin, että ehkä se voi sen tehdä. Ja jos olisin esimerkiksi kieltänyt jotakin asiakasta ryhtymästä affääriin ja jos asiat olisi mennyt toisin kuin olin ajatellut, niin olisi minua perästäpäin voinut syyttää: “Ellei KOP olisi estänyt, olisin voinut tehdä hyvän affäärin.“ Mutta olisi ollut pidettävä kiinni omasta mielipiteestä lähtien siitä, että pankkimies ymmärtää kaikki asiat paremmin kuin muut ihmiset.

6/10 ’30 Mietteitä tuumiessani Tampereen Kauppa- ja teollisuuspäiville valmistamaani esitelmää.

Waltion tehtävät:

1. Taloudelliselle ja henkiselle toiminnalle tarpeellisten yhteisten laitosten perustaminen ja ylläpitäminen.

2. Eurooppalaisen käsityksen mukaan kansalaisten avustaminen hädänalaisessa tilassa ‒ ohimennen ‒ niin, ettei kunnollisen kansalaisen tarvitse kärsiä nälkää ja suoranaista puutetta ‒ pääsemään yli sellaisen tilanteen. Mutta valtio ei ole ‒ ei voi olla ‒ mikään kansalaisten elatuslaitos. (Nyt jo on siinä suhteessa menty liian pitkälle.)

8/10 30 Haataja kävi luonani puhumassa presidentinvaalista. Hän ajatteli puolestaan kokoomuspuolueen ehdokkaaksi minua ja Hugo Suolahtea.

10/10 ’30 The Economist 4/10 ’30, “The Primrose Path“ Sir William Beveridgen kirjan Unemployment johdosta. Beveridgen mielestä on työttömyyteen monta syytä, mutta pääsyy on: disequilibrum between wages and national productivity. Palkat on liian korkeat tuotantoon nähden. Joko palkkojen pitää alentua tai tuotannon pitää suurentua. Emme voi ylläpitää nykyistä elintasoa ellei kansantuotanto riittävästi lisäänny. Extensive rise in real wages that has taken place must cause extens and enduring unemployment, above all in export trades. The higher standard of life of those who are in regular work is to some extent won at the cost of unemployment of those who are not.

11/10 ’30 Waltion yritykset ei menesty, vaikka olisi osakeyhtiömuodossakin ja koetettaisiin hoitaa “liikeperiaatteiden mukaan“. Gutzeit ei tuottanut läheskään sitä tulosta kuin olisi pitänyt. Waltiolla kiinni siinä 1.000 miljoonaa, jolle liikkeen pitäisi voida antaa korko (esimerkiksi 5 à 6 %). Jos yksityinen tai pankki olisi siinä samalla tavalla kiinni, ei se olisi tyytynyt ei voisi tyytyä sellaisiin naurettavaan osinkoon minkä se jakaa. Tämä on kuvaavaa!

13/10 ’30 Ne jotka luulevat “suurkapitalismin“ ja “suurfinannssin“ kannattavan sotaa, erehtyvät pahasti. Kehoittaisin heitä, jos heille sattuisi tilaisuus, kysymään esim Ivar Kreugeriltä ‒ kansainvälisen suurfinanssin oikealta edustajalta ‒ mitä mielipidettä hän on tässä asiassa. Toivoisiko hän jälleen eurooppalaista tai vallan mailmansotaa ‒ hän, jolla on suuria sijoituksia miltei joka maassa, jolla on suurelta osalta valtakuntia saamisia ‒ valtiolainoja. Suuri sota merkitsisi todennäköisesti hänen liikkeensä ruinia.

13/10 ’30 Minun luullakseni ei ole kuin yksi keino saada demokraattinen parlamenttarinen järjestelmä toimimaan. Se on supistaa, rajoittaa eduskunnan käsiteltäviä asioita, erityisesti taloudellisia asioita mahdollisimman vähään. Ellei se käy päinsä, on keksittävä uusi koneisto, uudet tavat, uusi menettely, sillä taloudellisten asioiden käsittely nykyaikaisessa demokraattisessa parlamenttarisessa muodossa tuskin voi koskaan onnistua.

13/10 ’30 Wiljanen kertonut tänään Honkajuurelle tietoja Petsamon nikkelilöydöistä. Täällä amerikkalainen nikkelikonsernin edustaja sanonut, että Suomessa varmasti paljon mineraaleja, mutta täällä ei ole yritteliäisyyttä niitä löytämään. Waltion virasto on siihen kelvoton. Sentenssi: Suomessa valtiososialismi ja osuustoiminta tappaa elämän ‒ yksityisen yrittelijäisyyden. Kateus, ei sallita yksityisen ansaita. Waltion pitäisi tyytyä rojaltiin tonnilta ja antaa yksityisten hoitaa. Amerikalainen valmis ottamaan myös Outokummun, mutta vaatii, että osakeyhtiöksi. Waltion kanssa ei rupea asioihin.

16/10 ’30 Frey ilmoitti Solitanderin puhuneen hänen kanssaan, että Metsähallitus ei tahdo myydä metsiä kohtuullisiin (kannattaviin) hintoihin, “koska se alentaisi myös yksityismetsien hintoja“. (!!) Solitander haluaisi tukea suurimmilta pankeilta. Sen vuoksi kokous huomenna kl. 2. Puhuin Rydin kanssa, joka oli yhtä mieltä Metsänhinnoista ja oli valmis yhteiseen kokoukseen 5 suurimman pankin kanssa, jotta annetaan yhteinen kirjelmä hallitukselle. Kokous Suomen Pankissa lauvantaina.

K J Ståhlberg ryöstettiin 14/10 ’30 rouvansa kanssa Joensuuhun. Suuri tyrmistys ja harmin myrsky. Joensuussa yöllä pääsi vapaaksi. Palasi 16/10 Helsinkiin aamulla. Paluumatka oli riemukulku. Paha isku lapualaisliikkeelle.

16/10 ’30 Martti Pihkala luonani. Huolestunut asemasta. Koettaa (kuten jo tähän asti tehnyt) saada kyydityksiin syypäät tunnustamaan, jotta asema selviäisi. Kertoi, että Kosola on juoppo. Viime lauvantaina oli Lapuan valtuuskunnan kokous. Alkoi kl. 10 ap. kesti kl. 7:ään illalla. Kosola ei tullut takaisin ja kuuluu iltapäivällä olleen sellaisessa tilassa (juovuksissa), ettei voinut tulla. Mitä siinä huoneessa puhuttiin, sitä ei tiedä. Kosola ei ole voinut kertoa siitä kunnolla. Kares on huono mies. Ei johda hyvin asioita. Herttua myös juo. Koivisto on älykkäin niistä 3:sta, mutta hänellä on vähimmin vaikutusvaltaa. Ei kyllä selviä muuten, kuin että tulee “Noske“ s.o. Lapualainen, joka pitää heidät itse kurissa. Puoluepeli ja fanatismi on pahinta mitä voi olla.

20/10 ’30 Yli 400 ilmoittautunut viranomaisille “kyyditsemisiin osallisiksi“ tai niiden aatteellisiin kannattamiseen. Arvokas menettely, kokous Ostrobotnialla hyvä.

20/10 ’30 Kokoomuspuolueen säätiön illalliset kokoomuspuolueen eduskuntaryhmälle Kämpissä. Minä (varapuheenjohtajana), Svinhufvud sairas, lausuin tervetulleeksi.

Minä: Kommunismin taistelussa menestytty. Lapuanliikkeen ansio, joka saanut aikaan isänmaallisen yhteisrintaman useissa vaalipiireissä. Eduskunnan vaalien tulos suhteellisen hyvä. Tulevaisuuden perspektiivi vaikea asettaa. Kysymyksiä: Mihin suuntaan kehitys Venäjällä? Onko Wenäjän vuosisatoja kestänyt pyrkimys Itämerelle loppunut? Wai onko se asioiden luontoon perustuva voima, joka alkaa uudestaan? Tietämätöntä. Mutta käytännöllinen seuraus: Suomen puolustusta ei ole laiminlyötävä. Taloudelliset kysymykset: Waikea asettaa perspektiivi. Suomi aina kuulunut suurempaan talouteen: Ruotsiin, sitten Wenäjään. Wenäjän yhteys edullista. Todistus: 1913 tuonti 500 vienti 400 miljoonaa. Eron 100 miljoonaa saimme hyödyksemme Wenäjän yhteydestä. Nyt ei “näkymätöntä vientiä“. Olemme yksin. Täytettävä viennillä. Nyt se etu, että valtiovalta meidän käytettävissämme Suomen etujen mukaan. Pääasiallisesti tulleilla, mutta vaikeita probleemeja. Kansat on toisistaan riippuvaisia enemmän kuin ennen sotaa. Tulleilla kotimaista tuotantoa tuettava. Mutta Suomi 3,5 miljoonine asukkaineen ahdas kulutuspohja tuotannon perusteeksi. Tarvitsemme ulkomaisia tavaroita, siis myös vientiä. Obs! Tuonti- ja vientitavaroiden hintaindeksi: Muuttuu. Meidän täytyy päästä mukaan suuremmille markkinoille. Waikea sanoa, millainen kauppapolitiikkamme tulevaisuudessa paras. Monella taholla sitä mieltä ulkomaalla, että pienille kansoille paras vapaa kauppa. Tanska, Hollanti, Sveitsi, Pan-eurooppaliike. Suuret maat paremmin omavaraisia. Englantilainen diplomaatti sanoi, että paras katsella päivästä toiseen. Meillä nyt tehtävänä: a) Kotimaisen bolshevismin, kommunismin alas vetäminen, kommunismilait, Lapuan henki valveilla, maanpuolustus. b) Taloudessa: Kysymykset erikseen ratkaistava. Suojeltava, ettei tapahdu mullistuksia historiallisissa taloudellisissa oloissa. c) Ei kokonaan kadottaa pitempää perspektiiviä, ei nykyisellä ylimenokaudella valtion toimenpiteillä suunnata ja työntää taloudellista elämää uusille urille, joiden soveltuvaisuudesta tulevaan kehitykseen ja tuleviin oloihin voi olla epäilyksiä. d) Säästäväisyys. Ennen kaikkea, että isänmaallinen rintama pysyy koossa.

Pennanen kiitti vieraiden puolesta.

23/10 ’30 Suomalaiset, myös liikemiehet y.m. hakevat aina syytä vaikeuksiinsa muualta. Samoin apua ‒ Valtiolta, pankeilta (koron alennus yms). Pitäisi aina hakea syy itsessään. Minä en ‒ valitettavasti ‒ voi syyttää erehdyksistäni ja tuhmuuksistani muita kuin itseäni (en edes oloja). Jos olisin ollut riittävän viisas, olisin voinut välttää tuhmuudet. Sama on maanviljelijäin, teollisuusmiesten, kauppiaiden y.m. liikemiesten laita. Jos he parantaisi itsensä niin, että hoitaisivat liikkeensä ilman tappioita pankeille, niin korkomarginaali vähenisi suuresti (ilman veroja 1½ %:iin).

30/10 ’30 Monarkia parempi kuin tasavalta. Monarkialla on tosin se huono puoli, että poika ei ole hyvä. Sattuma. Paras hallitusmuoto olisi romalainen adoptio. Gibbon sanoo, että se on onnellisin aika mitä historia tietää. Jokainen keisari itse nimitti jälkeläisensä ja otti hänet jo elinaikana “ottopojakseen“ ja kanssahallitsijakseen. Mutta Marcus Aurelius nimitti jälkeläisekseen poikansa ja silloin alkoi huono aika. Fox luulee, että Mussolini ehkä ajattelee tällaista järjestelmää Italiassa.

Siis: Ei vaali ole hyvä, ei myöskään perintö ole oikein hyvä, mutta kun oikeamielinen ja hyvä hallitsija itse määrää jälkeläisensä, niin se on hyvä.

1914 useissa maissa oli monarkit huononpuoleisia.

30/10 ’30 Pankkiyhdistyksen johtokunta JKP, Frey, Markula, Palojärvi, Wegelius, Ekholm, Tulenheimo / Neovius. Korkoasiassa saapuneet kirjoitukset ja sanomalehtien kirjoitukset korkoasiassa. JKP tekee selvää laskelmistaan y.m.

Frey = JKP: Ei voi kaikkia näitä numeroita julkaista, mutta olisi hyvä sanoa jotain julkisesti, ja jotakin ja paljon voitaisiin esittää. Werot verrattuna Skandinaviaan. Woidaan myös puhua tappionvaarasta. Teollisuus on liian heikosti finansioitu. Sen vuoksi korkotaakka liian raskas. Maanviljelys on vaikeassa tilassa ja kotimarkkinateollisuus.

Wegelius ei yhdy Frey’hin. Ei olisi viisasta vastata näihin. Antaisi aihetta uusiin hyökkäyksiin ja uuteen polemiikkiin, koska ei voi tuoda esille niitä numeroita kuin JKP.

Palojärvi: Opinioniin pankkeja vastaan on vaikuttaneet huippukorot, joita esiintyy siellä täällä. (jotka ylittävät 10 à 11 %). Merkitsevät vähän pankeille.

Tulenheimo sitä mieltä, että olisi kirjoitettava, mutta kun vastaus on jäänyt niin paljon, ja jos ylimalkaisesti vastataan, niin polemiikki alkaa uudestaan, niin ehkä paras olla vastaamatta. Mutta yksityisesti ehkä voisi puhua, mutta luultavasti kaikki tulee julkisuuteen.

Palojärvi: Taloudellinen valistus heikkoa, sen vuoksi kun aihetta on, niin hyvä olisi valistaa. Mutta ei puolustavassa eikä poleemisessa sävyssä, mutta instrueeraavaa.

Ekholm: Taktilliset syyt, vaikea sanoa, mikä olisi paras, mutta jotakin olisi tehtävä. = Palojärvi.

31/10 ’30 Johannes kirjoitti Uudessa Suomessa m.m. Helsingin Kaupungin johtajien vaalista. Valinta tapahtui väärää periaatetta seuraten niin, että paikat jaettiin puolueittain, jotka saivat sitten kukin mielensä mukaan jakaa osalleen tulleen saaliin. Käytännössä on tosin pakko suostua tällaiseen menettelyyn, jos tahtoo asioita ajaa, mutta väärin se vain on, ja on yksi todistus siitä, mihin epäkohtiin kansanvaltaisuus liian pitkälle kehitetyn puoluevaltiuden opastamana vie. Onnellinen sattuma, että suurin osa virkoja tullut kuitenkin pätevillä miehillä täytetty.

31/10 ’30 Wiime vuosina meillä esitetty yhäti suomalaisten urheilijain saavutukset todistuksina, mihin suomalainen pystyy ja hänen lahjakkuudestaan ja kyvystään. Huomautetaan myös, että ulkomaalla Nurmi y.m. tehneet Suomen tunnetuksi ja että ulkomaalaiset usein meille heitä ylistävät. (Myös Smith puheessaan Lontoon Kauppakamarin päivällisillä 1929 Keskuskauppakamarin delegatiolle esiintoi Nurmen). Se on tietysti kyllä hyvä, että meillä on hyviä urheilijoita ja rekordeja. Mutta vielä parempi olisi, jos meillä olisi henkisiä rekordinsaajia. Jos niitä olisi ‒ suuria tiedemiehiä y.m. ‒ niin kyllä ulkomaalaiset ottaisivat ne esille Suomen ylistykseksi. Mutta niitä ei ole eikä ulkomaalaiset niitä siis tunne. Sentähden heidän täytyy rajoittua urheilijoihin.

2/11 ’30 Tämänpäiväisessä US:n sunnuntailiiteessä: Sotamiesalokkaille kysymyksiä, joihin he antavat aivan hulluja vastauksia. Tämä osoittaa, miten tietämätöntä on kansa. Demokratian perustus lepää tällaisella pohjalla. Miten se voi mennä?

3/11 ’30 Suomen kansan taisteluja ja urhoutta ja “veren vuodatuksista“ aina puhutaan. “Valkoiset hanget verellä punattu“ j.n.e. Kyllä muut kansat on taistelleet enemmän ja tuimemmin kuin Suomen kansa. Keski-Eurooppa, Flander, Italia. Se on sekin turhaa liioittemista, joka meillä kaikilla aloilla on niin yleistä.

4/11 ’30 Pankkiyhdistyksen johtokunta. Kysymys maalaisliittolaisten ehdotus koron määräämisestä lailla. Casselin kirjoitus Uusi Suomi 19/2 ’26.

Res: Painatetaan erikseen.

Frey: Sanottava irti kaikki heikonpuoleiset luotot. Ottolainauskorko alennetaan. Talletukset vähenisi, pidettäisiin varmat asiakkaat. Pankkiliike muodostuisi säästöpankkiliikkeeksi, joka tuottaisi vähän riskiä.

Palojärvi: Omituista lainsäädäntöä. Käsite “koronkiskominen“ relatiivinen. Liikepankit ei voi verotuksen vuoksi kilpailla säästöpankkien kanssa. Kysynnän ja tarjonnan laki.

Tulenheimo: Promemoria, jossa näytetään mihin tämä laki johtaisi. Jos tulee niin ei voi jäädä kun 2 pankkia, KOP ja Yhdyspankki. Myös keskikokoisten pankkien on joko likvideerattava tai yhdityttävä. Numeroita luotettaville miehille niin paljon kuin mahdollista.

5/11 ’30 Konsuli Wolff kävi puhumassa typpitehtaan perustamisesta Rouhialan koskeen. Kysyy, että Suurpankit ottaisivat siinä obligatioita. Hallitus muka takaisi, että Suomen kulutusta vastaava määrä mailman markkinahinnalla ostetaan. Wolf sanoi menevänsä huomenna Freyn luo puhumaan. Lupasin palata asiaan, mutta sanoin, että nykyinen aika on monessa suhteessa vähemmän sopiva tällaisiin suuriin uusiin yrityksiin.

5/11 ’30 Pankissa luonani kävi Wenäjällä käyneen Englantilaisen puutavaradelegation jäsenistä seuraavasti: Schalit (Northern Trading Co), Arnott ja Hornston (Pharaon Gane), Sim, Gutschow (Brandt & Sons). Sopimus tehty Wenäläisten kanssa. Schalit sanoi englantilaisten haluavan tehdä sopimuksen myös suomalaisten ja ruotsalaisten kanssa kanssa. Ostaa koko Suomen viennin Englantiin vuonna 1931. Samoin Ruotsin. Toivoi pankkien kannattavan tätä kombinationia, jonka piti sekä myyjille että ostajille edullisena. Lupasin että KOP harkitsee asiaa tarkasti. Schalit sanoi pian tekevänsä ehdotuksia (vaihtoehtoisia) asiassa Suomen Sahanomistajain yhdistyksen johtajille.

Walter Ahlström luonani. Palannut äsken Englannista y.m. ulkomaalta. Poliittinen asema huono sekä Englannissa että erityisesti Saksassa. Ståhlbergin asia vaikuttanut huonosti. Luuli, että depressioni kestää vielä kauankin, hinnat alenee. Konjunktuurin paranemista ei voi odottaa ennen kuin 1935. Asettui skeptilliselle kannalle Schalitin y.m. ehdotuksiin. Tuntee Schalitin jo vuodesta 1915 ja 1916. Luuli hänen y.m. hänen miesten koettavan saada puutavaran hinnat alas. Epäili, tokko venäläiset voivat toimittaa ensi vuonna niin paljon puutavaraa kuin on ollut puhe. Kun vienti pienenee, pitäisi kansan säästää ja tuonti siis myös pienentyä. Mutta miten voi kansan saada ymmärtämään aseman. Pelkäsi, että Suomen markan arvoa ei voida pitää yllä. (Tätä minä en sanonut voivani uskoa.) Englannissa kovin huonot olot. Luulevat siellä, ettei voida veroja maksaa. Suuret firmat huonossa tilassa (esimerkiksi Royal Mail on konkurssin partaalla). Konservativit sanovat: “Antaa sosialistien koettaa.“ Ovat rauhallisia, kuten englantilaiset aina ovat.

8/11’30 Pankkien koroista ja korkomarginaaleista taas paljon kirjoitettu ja puhuttu. Maalaisliiton alote Eduskunnassa, että korko lailla rajoitettava. Liikemiehet ja maanviljelijät ei luota itseensä, vaan toisissa on syy. Toisten on auttaminen. Kaikki minun erehdykseni ja tuhmuuteni riippuu minusta itsestä. Minä itse syypää. Samoin liikemiesten tulisi hakea syy ja parannus itsestään. Pankkiaikanani en ole juuri huomannut epäonnistumisia, joihin asiakas itse ei olisi syypää. Mutta sen pitemmät selitykset epäonnistumisesta, minkä huonompi mies. Aina on asiakkailla selityksiä!

8/11 30 Puhuin telefonissa Wäinö Tannerin kanssa pitkään kehottaen häntä toimimaan niin, että sosialistit eivät estä kommunistilakien hyväksymistä. Lait ei asiallisesti niin paljon eroa n.s. Kivimäen linjasta. Ellei hyväksytä, ei tiedä mitä tapahtuu. Svinhufvud eroaa, mikä muu hallitus. Tanner ei pitänyt asemaa niin vaarallisena, vaikkei lakeja hyväksytäkään.

Kysyi: Mitä sitten oikein tapahtuu?

Minä huomautin m.m., että kun vaalit oli asiallisesti antaneet 2/3 enemmistön, niin oli liiallista muodollisuutta 1à 2 äänen nojalla kaataa lait. Demokratian kannalta on lait hyväksyttävä, koska on suuri enemmistö niillä. Ei pitäisi olla mahdoton löytää sopiva formuleraus.

10/11 ’30 Professori Becker kertoi: Prof. Ylpön opettaja prof. Landstein on sanonnut: “Jos olisin tietänyt, että se menisi näin hukkaan, en olisi opettanut Ylppöä.“ (Landstein on kovin pahoillaan, että Ylppö ei harjoita ‒ ainakaan riittävästi ‒ tieteellistä työtä. Ylppö sanonut Beckerille, ettei uskalla aamulla tyhjentää kirjelaatikkoaan peläten siellä olevan “haukkumakirjeitä“ Saksasta siitä, ettei Ylppö tee tieteellistä työtä. Ylpön aika menee Mannerheimin lastensuojelusliiton käytännölliseen työhön. Pienet olot meillä, jotka johtavat tähän. Becker sanoi, että ainoa “työ“ (s.o. tieteellinen työ), minkä hän tekee, on että hän opastaa 4 oppilastaan, jotka valmistavat väitöskirjaa. Kokeet on moneen kertaan keskusteltu ja joka luku diskuteerataan yhdessä.

Minä sanoin: “Se on oikein.“ (Toisin juriidisessa tiedekunnassa ‒ Paavo.)

Mutta itse ei Becker ehdi juuri mitään tieteellistä tekemään.

Minä: “Ei ole tieteellistä ‘miliöötä’, jossa voisi keskustella tieteellisistä asioista. Esim pienempi piiri nuoria tiedemiehiä (dosentit), jossa voisi kukin esittää omaansa ja kuulla kritiikkiä.“

Becker: “Sådana djur finnas ej hos oss.”

11/11 ’30 Affärsvärlden 6/11 30 s. 516 “Amerikanska samhällsfenomen“. Osottaa miten hirmuinen rappeutuminen on “demokraattisessa“ Amerikassa. Siis demokratiassa vasta voi korruptio ja rappeus rehoittaa. (Monarkiassa se tuskin voisi.)

14/11 ’30 Olin tänään pyynnöstä antamassa Eduskunnan pankkivaliokunnassa selvityksiä maalaisliittolaisen eduskuntaryhmän (Kallion kirjoittaman) koron järjestelyä koskevan alotteen johdosta. Pidin yli tunnin kestävän esitelmän kuudesta kysymyksestä, jotka minulle oli annettu. Kukaan ei kysynyt lisätietoja. E. Tulenheimo ilmoitti kuulleensa, että esitys oli tehnyt edullisen vaikutuksen myös valiokunnan maalaisliittolaisiin.

21/11 ’30 Kenraalikonsuli Puhk Tallinnasta täällä. Puhui m.m. vehnämyllyn perustamisesta Suomeen. Ehdotetuilla tulleilla Puhk sanoi voivansa taata 12 % pääomalle (50 miljoonaa mk) ja mylly voidaan kuolettaa 4 vuodessa.

Minä epäilin sitoa pääomia, kun epävarmaa kuinka kauvan tullit pidetään voimassa.

22/11 ’30 Eilen soitti översti Aminoff Sahanomistajain yhdistyksestä. Suomen sahamiesten edustajat palanneet kokouksesta Ruotsista, jossa neuvotelleet johtavien Ruotsalaisten sahamiesten kanssa. Ruotsalaiset ovat kaikkea bulk-myyntiä vastaan (englantilaiselle Corporationille, joka on tehnyt sopimuksen bolshevikkien kanssa), koska bulk-myynti pakottaisi kaikki englantilaiset importöörit yhtymään corporationiin. (Englannissa on animositeettia Corporationia vastaan.) Bulk-myynti tietäisi painostusta Corporationin ulkopuolella olevia vastaan. Mahdotonta rajoittaa vientiä Englantiin. Sen kautta pakotettaisiin viemään vastaavasti enemmän muihin maihin. Agentit Englannissa ovat myös vastaan, vaikka he kyllä saisivat myynnistä heille tulevat provisiot. Ulkopuolella Corportionia on Englannissa kyllä huomattavia firmoja. Corporationin miehet liiottelevat merkitystään. Suomalaisten ja ruotsalaisten puolelta ilmoitettu Corporationille, että ollaan valmiit joulukuun alussa keskustelemaan ja neuvottelemaan markkinoiden stabilisoimisesta.

Ruotsalaiset valmiit vähentämään sahatuotantoa kuten myös suomalaiset.

22/11 30. Minun vikani pankin johdossa oli pääasiassa seuraava: Olen ollut jo monet vuodet selvillä miten suuri on kyvyn puute suomalaisissa, erityisesti suomalaisissa liikemiehissä. Mutta minulla ei ole ollut voimaa tai riittävän lujaa tahtoa noudattaa pankin johdossa ja luottojen annossa menettelyä, joka tästä olisi johtunut. Olisi pitänyt olla paljon kovempi ja ankarampi luottoasioissa. Myös olen monet vuodet ollut sitä mieltä, että kullan arvo nousee ennen sotaa vallinneelle tasolle, s.o. hintataso alenee ennen sotaa olleelle tasolle. Epätietoista vain, miten pitkän ajan kuluessa tämä muutos tapahtuu. Olen tätä kyllä puhunut kundeille, mutta ei ole ollut minulla lujuutta ja varmuutta noudattaa siitä johtuvaa menettelyä.

(Olen aina ajatellut, että ehkä erehdyn, ehkä Yhdysvaltojen Federal Reserve Bank voi pitää kullan arvon stabiilina. Ehkä siis asiat menee toisin, kuin minä luulen. Ja se on vaikuttanut menettelyyni. Mutta pankinjohtajan pitäisi aina menetellä sen periaatteen mukaan, että hän tietää kaikki asiat paremmin kuin kukaan muu. Sillä jos hän ottaa muiden mielipiteet huomioon, niin hän ei johda pankkia, vaan nuo muut.)

24/11 ’30 Puolan täkäläinen konsuli Jan Brodzki luonani pankissa. Caisse d’ Epanque Postale, Puolalainen valtion laitos, Tarvitsisi Suomessa kirjeenvaihtajaa. Kysyi KOP:tä. Lupasin mielihyvällä. Sovimme, että kirjoittavat minun osoitteellani asiasta.

Puhuimme yhtä ja toista Puolan oloista. Minä kyselin. M.m. Brodski sanoi, että 1863 jälkeen Puolan grosse Familien eivät olleet Wenäjän valtion palveluksessa, vaan elivät yksityisinä kansalaisina tiloillaan. Mikäli puolalaisia oli Wenäjän palveluksessa, he eivät saaneet palvella Puolassa, vaan muualla Wenäjällä. Puolassa oli venäläisiä viroissa. Myös puolalaiset pakotettiin palvelemaan sotaväessä ulkopuolella Puolaa. Ei myös Saksan Puolassa suuret puolalaiset perheet olleet valtion viroissa, paitsi hoviviroissa eräät perheet kuten Radzinit. Oli kyllä saksalaistuneita puolalaisia kuten Posadovskij ja Patocky, jotka olivat kovin saksalaismielisiä. Sitä vastoin Itävaltaan kuuluneessa Puolassa puolalainen kansallisuus vaikutti myös julkisessa ja valtion elämässä. Siellä oli puolalaisilla poliittinen ja kultturellinen vapaus, mutta Itävalta imi taloudellisesti puolalaisten voimia. Puolalaisia oli Itävallassa johtavissa asemissa (Goluchovsky, Bilinskij y.m.). Itävallan Puolassa oli 2 puolalaista yliopistoa, puolalainen teknillinen korkeakoulu, ja koululaitos yleensä puolalai-nen, Puolan mieli y.m.

26/11 ’30 R. Walden Tarton rauhasta, jota moititaan häpeälliseksi. Kts Ajan Sana 24/11 30. Mannerheim ja H. Ignatius olivat moittineet Waldenia, että meni Tarttoon. “Olisi ymmärrettävä, jos tekisitte rauhan Wrangelin kanssa“, sanoi Ignatius. Myöhemmin Ignatius, joka ei juuri koskaan tunnusta erehtyneensä, myönsti Waldenille, että me rauhanneuvottelijat olimme oikeassa, ja että rauha oli tehtävä ja että rauha oli mahdollisimman hyvä.

Walden sanoi, että rauha oli niin hyvä kuin oli mahdollista saada “puhumalla“ niistä oloista, jotka olivat olemassa. Jos olisi edes mobilisoitu, niin ehkä olisi saatu Repola ja Porajärvi. Hallitus ja Presidentti olisi voineet luoda toisenlaisen aseman neuvotteluille, jos olisivat ryhtyneet Wenäjää vastaan toimenpiteisiin. Mutta niidenkin tulos luonnollisesti epävarma. Walden luuli, ettei riski olisi ollut niin suuri, kun Puola oli voittoisa. Sanoi lausuneensa jo rauhanneuvottelujen aikana, että jos Suomen hallitus edes mobilisoisi.

Walden sanoi myös Kallion kertoneen, että Erich (pääministeri, joka itse oli heikko, mutta tahtoi näyttää rohkealta, aktivisti, kun lähetystöt kävi hänen luonaan) aikoi joko kutsua meidät pois Tartosta ja lähettää toiset neuvottelijat tai lähettää jonkunlaiset “tarkastajat“, “revisorit“, koska muka me olimme tehneet tehtävämme huonosti. (!!) Kallio y.m. ajoivat sen tuuman nurin. Tästä minä en ole kuullut tähän asti mitään. Walden itse sanoi olevansa tyytyväinen edelleen, “ylpeä“ Tarton rauhasta ja helpolla mielellä ottavansa vastuun siitä.

1/12 ’30 Toissa päivänä 29/11 30 Walden ja Frey luonani pankissa. Walden luki Ingmanilta saamansa kirjeen, koskien Tarton rauhaa. Lupasi kopian minulle. Hallituksessa oli lokakuussa 1920 enemmistö alkanut horjua ‒ heikko hallitus. Ingman oli lujana (ja Ståhlberg). Hallituksen enemmistön aikomus oli ollut lykätä asia siksi, kunnes Eduskunta ehtisi kokoontua ja päättää asian. Holsti muka oli keksinyt verukkeen meille Tartossa, että ranskalainen teksti ei ehdi valmistua ennenkuin 1 à 1 ½ viikon perästä ja meidän piti asia siksi viivytellä. Walden ja Frey ilmoitti, ettei he yksityisten asiain vuoksi enää voi viipyä Tartossa niin kauvan, vaan pyysivät eroa. Sen johdosta muka Ingman sai hallituksen hyväksymään rauhan. (Ingman kirjoituksessaan Ajan Sanassa ensin sanoi, että Walden ja Frey pyysivät muka eroa sen vuoksi, että hallitus ei hyväksynyt rauhaa, mutta siinä hän erehtyi, kuten hän sitten oikaisi.)

Obs! Erichin hallitus oli heikko ja kykenemätön.

2/12 ’30 Monarkia ja tasavalta. Ei luulisi Suomessa juuri monen erityisesti nykyään enää voivan pitää tätä tasavaltaa minään ihannemuotona ‒ ihannejärjestelmänä, kun näkee mihin se on vienyt olot. (Italiassa vei monarkia olot myös huonolle kannalle.)

2/12 ’30 Neuvotteluja pankissa viime päivinä presidentin vaaleista. Eilen Honkajuuren luona JKP, H. Suolahti, Wirkkunen, Haataja, Arajärvi, K. Koskimies, Rantakari, Honkajuuri. JKP, H. Suolahti, Haataja, Arajärvi kävimme kl. 7 illalla P. E. Svinhufvudin luona pyytämässä häntä presidenttiehdokkaaksi.

Hän vastusteli: Jos tulisi valituksi, niin Ståhlberg tulisi pääministeriksi tai joku muu tahansa. Miten hän sitten voisi olla. Luuli myös, ettei voi tulla valituksi. Relander ainoa mahdollinen Ståhlbergia vastaan. Eduskunnassa on nyt saatu se, mitä sieltä voi saada (kommunistilait), muuta sieltä ei ole saavutettavissa. Puolueet rupeavat jälleen vanhaan puoluepeliin.

Lopulta Svinhufvud suostui siihen, että hänen nimensä voidaan panna vaaliliittojen tunnukseksi, mutta valitsijamiehillä voi olla neuvottelu muista kandidaateista, jos näkevät, ettei Svinhufvudilla ole mahdollisuutta tulla valituksi.

11/12 ’30 Yrjö-Koskisen 100-vuotispäivä. Kirjoitukseni Uudessa Suomessa. Että 1899‒1905 ei päästy Wenäjän kanssa sovintoon ‒ saatu asioita järjestetyksi, vaikutti (meille edullisesti) seuraavaan tapaukseen. Jos olisi saatu asiat Wenäjän kanssa jonkunlaiseen järjestykseen (uhrauksilla), olisi ehkä uusi sortoaika 1908‒1914 vältetty. Silloin kyllä ei olisi mailmansodan aikana ryhdytty jääkäriliikkeeseen eikä muuhun “aktivismiin“ Wenäjää vastaan. 1917 bolshevikien päästyä valtaan Wenäjällä, olisi kyllä julistettu itsenäisyys, mutta 1918 taistelussa punaisia vastaan ei olisi ollut käytettävissä jääkärejä eikä Sak-san apua. Miten silloin olisi selvitty? Olisi kentiesi sorruttu bolshevikki-Wenäjän alle. “Jumalan johdatus“ tässäkin!!

14/12 ’30 Ei taloudelliset (ja yhteiskunnalliset) olot vaikuta valtiollisiin, poliittisiin ja lainsäädännöllisiin. Woi sanoa, että asia on usein päinvastoin. Waltiolliset olot (ja lainsäädäntö) vaikuttavat taloudellisiin. Taloudelliset olot mukautuvat valtiollisten (ja lainsäädännöllisten) mukaan. Onko se edistystä ja parannukseksi, se on eri asia. Esim. kun on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja eduskunta ‒ parlamenttarismi y.m. y.m.s. ‒ voi se vaikuttaa taloudellisien olojen muodostumiseen. Paras tila, mikä sitä vastaisi, olisi “tasaisuus“ s.o., että kaikki olisi yhtä köyhiä. Sillä tasaisuus vie yleiseen köyhyyteen ja yleiseen vähävaraisuuteen ja yleiseen elintason alenemiseen. “Demokratia“ on syntynyt puritanien ‒ kalvinistien talonpoikien kesken, jossa kaikki eli samanlaista elämää uutisasukkaina (Amerikan Yhdysvalloissa) samanlaisissa oloissa. Toiset ei olleet parempia. Sellainen tila ei vastaa nykyaikaisia taloudellisia oloja eikä ole enää mahdollinen. Olot ovat siis kokonaan toiset, muuttuneet, mutta on otettu demokratia, demokraattinen järjestelmä, joka vastaa vanhoja oloja. USA:ssa on “demokratia“ käytännössä kokonaan poistettu, ainoastaan muoto (jollakin tavalla) on jälellä. Siten ne jollakin tavalla ovat voineet ja voivat tulla toimeen.

Nykyaikainen demokratia, toteutettuna rehellisesti luultavasti johtaa sitä vastaavaan taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin (s.o. että kaikki tulevat yhtä köyhiksi, “tasaisuuteen“). Muunlainen taloudellinen tilanne ei ole mahdollinen, jos demokratia toteutetaan rehellisesti. Siihen ehkä jo ollaan hyvää vauhtia menossa. Silloin tosin suuremmat omaisuudet häviävät, mutta samalla myös “suurten kerrosten“ hyvinvointi alenee ja “edistys“ loppuu.

15/12 ’30 US lähetetty kirjoitus korkoasiasta ‒ hyvä.

Obs! Kallio kuuluu lähetelleen kirjeitä maaseudulle kehottaen ottamaan maakuntakokouksissa esille korkokysymyksen, että laki koronsäännöstelystä tulisi hyväksytyksi. (Kyllä sekin on pankkimies! ja rahaolojen tuntija.)

Kivimäen ja E. Tulenheimon kanssa keskustelu korkosäännöstelyasian käsittelystä. Tämän johdosta minä soitin Rydille ehdottaen, että hän kutsuisi kokoon kokouksen, Pankkiyhdistyksen, Säästöpankkiliiton, Keskuslainarahaston ja osuuskauppojen edustajista. Ryti lupasi tehdä.

17/12 ’30 “Lehmäkauppa“ (eduskunnassa). Sana Saksasta. (Zechlin, Staatsst-reichpläne Bismarcks und Wilhelm II)

20/12 ’30 Kun Jumala antaa viran, niin hän antaa myös kyvyn. Se on maalaisliittolaisien periaate. Kallio otti vastaan Suomen Pankin johtajan viran, vaikka hänellä ei ollut mitään edellytyksiä sen hoitamiseen. Nyt hän näkyy pyrkivän väkipakolla presidentiksi, vaikka hänen pitäisi nähdä, millaisia vaikeuksia on edessä (tai ainakin voi olla).

20/12 ’30 Pankin johdossa traditio on tärkeä, että on vissit periaatteet, jotka siirtyvät ajasta aikaan. 1914 minun tullessani KOP:iin ei ollut juuri mitään traditiota. Levonius, Soini, Hjelmman ei todellisia pankki miehiä. AW oikeastaan haarakonttorinjohtaja. Hänelle enempää kuin muillekaan ei ollut pankki selvillä. Ei myös Nybomille. Sellaista pankkiliikettä, jota KOP harjoitti, ei voitu niin pienellä riskimarginaalilla harjoittaa. Joko oli riskimarginaali suurennettava tai pankin toiminnan laatu muutettava (jotta riskit pienenisi). Mutta tätä ei KOP:ssa ymmärretty. Honkajuuri oli juuri tullut pankkiin ja muilla ei ollut myös käytännöllistä kokemusta.

Tarvitaan ainakin 10 v. ennen kuin tullaan pankkimieheksi. Vasta silloin alkaa ymmärtää, mistä on kyse. 1919‒20 erehdykset johtuivat siitä, että minulla ja Mauri Honkajuurella ei vielä silloin ollut oikeastaan pankkikokemusta. Pankkimiehen täytyy (johtomiehen) osata arvostella oikein: a) Maan taloudellista tilaa. b) Maan eri elinkeinohaarojen mahdollisuuksia ja suhdetta toisiinsa. c) Yksityisten teollisuushaarojen edellytyksiä ja mahdolisuuksia. d) Yksityisten liikkeiden edellytyksiä ja mahdollisuuksia. e) Arvostella henkilöitä. (Me olemme heitä kokonaan väärin arvostelleet: yliarvioineet heidän kykyään.)

Kaikkeen tähän tarvitaan, paitsi teoreettista tietoa, pitkäaikaista kokemusta. Pankkimies on valmis, riittävästi kypsynyt, valmistunut alkamaan silloin, kun hän jättää pankin.

20/12 ’30 Kun joku asia joutuu puolueasiaksi ‒ puolueohjelmaan ‒ niin se useimmiten menee pilalle ‒ vinoon ‒ pilaantuu. Demagogia ‒ vaalikalastus. Esim vuokra-asia, tilattoman väestön asia 1906 (Mechelinin erehdys, yksipuolinen politiikka), Lex Kallio, koron säännöstely y.m. Jokainen hyvä ja oikea asia pitäisi pitää ulkopuolella puolueohjelmia. Valitettavasti ei se ole mahdollista. Ennen kun asia havaittiin hyväksi, niin se voitiin panna toimeen. Nyt ensin demagogisilla keinoilla on “yleinen mielipide“ saatava sen puolelle, sille yleinen kannatus, asia populäriksi. Sitä täytyy tavallisesti tehdä puolueiden kautta.

21/12 30 Haukutaan Svinhufvudia ja hänen hallitustaan. Välikysymyskeskustelu 19/12. Ikäänkuin Svinhufvud olisi pyrkinyt hallitukseen ja haluaisi siellä olla. Kesällä ei kukaan voinut ottaa hallitusta. Svinhufvud pelasti presidentin pyynnöstä aseman. Kallio plaskasi itsensä ‒ ja hallituksensa ‒ nyt saa Svinhufvud palkan siitä isänmaanrakkaudestaan. Haukutaan eduskunnassa hirmuisesti. Tällaista on demokratia. Kurjaa!!

23/12 ’30 Puola ja Neuvosto-Wenäjä tekivät alustavan rauhan Riiassa 12/10 ’20. (Siis 2 päivää aikaisemmin kuin Suomi Tarton rauhan.) Ajan sana 23/12 30 katsoo, että Suomi olisi voinut vaatia Wenäjältä mitä tahansa!! Puolan ratkaiseva voitto oli 18/8 20. Sotatoimet lakkasivat Puolan ja Wenäjän välillä ‒ milloin? Puolan rauhanneuvottelukunta saapui Riigaan 18 syyskuuta 1920 (uutta lukua).

26/12 ’30 Gebhard soitti: Joku maalaisliittolainen oli siteeraten jotakin maalaisliittolaista lehteä, väittänyt, että syy rahapulaan on yksityispankeissa, kun pitävät rahoja ulkomaalla. Ehdoin tahdoin yksityispankit tahtovat pitää korkoa korkealla ja tämä on keino ‒ muka. Tämä on se tyhmä juttu, jota Kalliokoski joku vuosi sitten puhui. Hirmuista, miten tietämättömyys on suuri ‒ mutta demokratiassa kaikki luulevat tietävänsä kaikki asiat ja tällaisilla on vaikutusta maan asioihin. Ja epäluulo ja kateus. Tämä on demokratiaa!! Tällaista tietämättömyyttä se saa aikaan. Itse asiassa oli ultimo marraskuu 1930 pankkien velka ulkomaalle yli 100 miljoonaa suurempi kuin ulkomaiset saatavat.

29/12 ’30 Palojärvi ilmoitti, Kallialan luona oli käynyt Herttua, joka oli kertonut, että Lapualaisliikkeen johdolle saapuu paljon kirjeitä, joissa vaaditaan, että Lapualaisliike ottaisi korkoasian järjestettäväksi. Hirmuista.

30/12 30 Professori Hallakorpi piti tänään esitelmän Kansantaloudellisessa Yhdistyksessä valtion maankuivatustoimista. Siinä ja seuranneessa keskustelussa kävi ilmi, että tällä alalla on vallalla, ei ainoastaan epäjärjestys ja aivan huono huusholli, vaan vieläpä oikein skandaalimainen tila. Kysymys on sadoista miljoonista. Tutkimukset on epäpätevät. Toisilla keinolla voitaisiin saada helpommalla aikaan tuloksia. Aivan huonoja affäärejä. Eduskunta päättää “lehmäkauppoja“. Edustajat hankkivat omalle paikalleen etuja s.o. maksattavat yleisillä varoilla vaalinsa, lahjovat valitsijansa valtion varoilla (“bribe“ engllanniksi). Turmelus, korruptioni. Hallitusten lyhytikäisyys ja epäkompetenssi. Eräs (Wiranko) sanoi, että tämä on syynä siihen onnettomaan tilantee-seen, missä nyt ollaan. Wirastot ei voi mitään, kun on muka eduskunnan “majesteetti“. Surkeata