1932

1932

6/1 ’32 Maakuntainpankissa näkyy olevan huonoa väkeä. Kaskinen (hallintoneuvoston puheenjohtaja) kieltänyt nimikirjoituksensa Luotto Pankissa. Julin (Forssa) kieltäytyy maksamasta 40.000 Mkp:n osaketta, jotka on hänen nimellään. Ei ole puhunut keskustelujen aikana mitään niistä. (On vaan ajanut yhdistymisasiaa lämpimästi ja katsoo, että Mkp:n sijoitukset ovat paljon paremmat kuin on arvioitu.)

6/1 ’32 Kieltolakiäänestys 19‒20/12 31. Yllättävä tulos! Wallan humoristinen parlamenttarismin ja demokratian kannalta. Napoleon III:n plebiscitit!

6/1 ’32 Suomen kansa on oikea lammaslaumakansa. Ei eliittien, etevien yksi-löiden kansa. Uusia ilmauksia kieltolakiäänestys: Eduskunta ja johtajat ei uskaltaneet itse toimia.

Toinen joukkokonkurssipuuha. Miljardin velkaantuneet talonpojat aikovat yhteiskonkurssiin. Täyttä idiotismia. (Kts. heidän julistuksensa Ajan Sanassa 11/1 ’32.)

9‒11/1 ’32 Olin Varman kanssa Wiipurissa katsomassa Juhania ja Märthaa ja heidän pikkupoikaansa.

12/1 ’32 (Muistelmia: Tarton rauha) Itä-Karjala: Myöhemmät yritykset Kansainliiton kautta saada Wenäjä noudattamaan rauhansopimuksen ehtoja epäonnistuneet. Propaganda inkeriläisten puolesta Euroopassa (ja Genevessä) tulokseton. Sens moral. Alueita ei voida valloittaa muuta kuin aseilla.

13/1 ’32 Annan Kuoleman johdosta muistiinpanojen teko keskeytynyt. Maakuntainpankin yhtyminen ratkaistu. (Siitä eri muistiinpanoja.) Yhtiökokoukset 27 ja 28/1 32. H. Ignatius kertoi pankissa, että ratkaisua kutsutaan “Versaillesin rauha“. Katsotaan että KOP on “dikteerannut“ liian kovat ehdot. Tämä on erehdys. Maksoimme riittävästi huomioon ottaen Mkp:n arvot ja tappiot. (Jos olisi maksettu enemmän, niin se olisi voinut tapahtua ainoastaan niin sanoakseni “yleisistä“ syistä, esimerkiksi, että Mkp:n osakkeenomistajat mie-luummin liittyisi KOP:n yhteyteen.)

13/1 ’32 Kiihko pankkeja vastaan eräissä piireissä jatkuu. Viime vuosina pankkeja vastaan esiintyneen vihamielisyyden pani alkuun H. Gebhard esitelmällään vuonna 1926(?). Se oli yksi hänen minus-toimistaan. Hänen hyökkäyksensä 1926 oli täysin aiheeton. Hän ei suuresti ymmärrä käytännöllisiä taloudellisia asioita, mutta esiintyy ymmärtäjänä, ja kun hän muka ajaa “yleishyödyllisiä“ asioita, niin yksinkertaiset ja asioita ymmärtämättömät ihmiset uskovat hänen puheisiinsa. Hän on kiihkoilullaan ja yksipuolisuudellaan myrkyttänyt eräiden kansanpiirien mielet. Se on suuri minus hänen toiminnassaan.

17/1 ’32 Ryti telefonissa: Nykyinen demokratia ei kykene taloudellisia kysymyksiä ratkaisemaan ja hoitamaan. Ottaa huomioon poliittiset laskelmat. Esimerkisi 1932 on vaalivuosi. Ranskassa vaalit toukokuussa. Kukaan ei uskalla ratkaista asioita, jotta ei menetä mandaattiaan. Amerikassa, jos demokraatit esittävät velkojen pyyhkimistä puolella, niin republikaanit on vastaan ja päin vastoin. Ei päästä mihinkään (Näin sanoi Lloyd George).

Ryti: Eletään nyt rappeutumisen aikaa ‒ yleistä köyhtymisen aikaa. Kaikkialla valtiososialismi voittaa alaa ja se ei voi viedä kansoja hyvinvointiin, vaan köyhtymiseen.

22/1 ’32 Helsingin roskapörssi. Esimerkki tyhmyydestä. Wiime joulukuun lopussa kurssit kohotettiin ja nyt tammikuussa ovat ne huomattavasti laskeneet. Aivan kuin olisi “pörssin“ tarkoitus, jotta verot nousisivat. Järjetöntä!

22/1 ’32 Kehitys menee taaksepäin:

I. Waltion asiat: Tärkeimmät tehtävät viime aikoina ovat olleet: a) Valtion budgetin ja valtion menojen vähentäminen s.o. aikaisempien tyhmyyksien korjaaminen. Entisten ponnistusten tulosten saaminen puretuksi. b) Kieltolain purkaminen. Siis: Turhaa, negatiivista työtä.

II. Samoin pankkien yhtymiset (Unionbanken‒Helsingfors Aktie Bank) KOP‒Maakuntainpankki. Sekin on entisten pyrkimysten ja työn tulosten purkamista. Miten paljon on tehty työtä Tampereen Pankin hyväksi (perustettu 1897), Länsi Suomen Pankissa ja Maakuntain Keskuspankin hyväksi. Nyt kaikki se on suurimmalta osalta tyhjään mennyttä.

Työ nykyään negatiivista, entisten puuhien neutralisoimista.

25/1 ’32 Maanviljelijöiden huuto ja vaatimukset rahalaitoksia (m.m. liikepankkeja) kohtaan. M.m. vaatimus, että on käännettävä heidän velkansa obligatioiksi (6 ½ % korolla) ja korko alennettava y.m. Kaikki tämä antaa tulevaisuuteen nähden sen ohjeen, että maanviljelijöiden luotonannossa on tulevaisuudessa osotettava paljon suurempaa varovaisuutta ja ankaruutta. Heille ei pidä antaa kuin hyvin vähän luottoa. Sillä heillä on väärä katsantokanta. Kun tulee huono aika, niin katsovat olevansa oikeutettuja pääsemään maksamasta velkojaan: saamaan akortin. Kun otetaan obligationeja 6 ½ %, niin se merkitsee, että niistä on heti poistettava 20 %, koska niitä ei voi oikeastaan pitää kirjoissa korkeammasta kuin 80 %. Tämä on yksi pankkiliikkeen hoidossa huomioon otettava ohje.

26/1 ’32 Pankkitarkastusvirasto lähetti meille kirjeen kysyen onko annettu KOP:n yhtiöille Kämpille y.m. luottoa KOP:n osakkeiden ostoa varten. Eilen Suomalainen tavannut Honkajuuren ja ollut huolissaan KOP:n osakeasioiden johdosta; kysynyt miten olimme ne näin kirjoihin vieneet. Muillakin pankeilla on omia osakkeita, mutta ne on tosin kirjoissa järjestetty tavallisesti jonkun hallintoneuvoston jäsenen nimessä.

Siis: Me olemme asian hoitaneet soliidisti. KOP:n osakkeet ei ole missään arvossa, ei millään vastaamassa KOP:n kreditoreista (sitoumuksista). Mutta muiden pankkien menettely on epäsolidi ‒ huono. Hallintoneuvoston jäsenet y.m. bulvanit joko ei kykene mitään maksamaan tai jos kykenevät eivät tahdo sitä tehdä (Julin Maakuntapankissa). Tämän menettelyn pankkitarkastus hyväksyy, mutta meidän solidia menettelyä ei hyväksy.

Lienee paras muodostaa erityinen “Säätiö“ KOP:n osakkeiden hoitamiseksi. Siihen varoja nyt heti 20 miljoonan talletus (ynnä osakkeet) ja vielä lisäksi. Sen pitää olla 50 milj.

Säännöt. Nimi: Säätiö. 1§ Säätiö ostaa, omistaa ja myy KOP:n osakkeita sil-mällä pitäen näiden osakkeiden kurssien kehitystä. 2§ Säätiötä hoitaa KOP:n johtokunta. 3§ Säätiön vuosivoitto, mikäli sitä ei käytetä säätiön pääoman lisäämiseen, luovutetaan KOP:lle. (4§) Jos säätiö lopetetaan, luovutetaan sen varat KOP:lle.

29/1 ’32 Tri J. kirjoitti Wiipurin lehdessä “Karjalan maa“, että KOP on osta-nut 156.000 omaa osaketta. Svenska Pressen julkaisi sen. Tällaiset lurjukset vaikuttavat tällaisiin asioihin. Ruotsalaiset myyvät paljon osakkeita edelleen. Eilen ja tänään pitkä keskustelu siitä, mikä olisi oikea menettely osakeasioissa. Kun eilen määräsimme osingon 16 %, niin tänään annamme kurssin mennä alas tukematta. Laski 168:sta 159, johon sen pysäytimme. Ei ole ostajia. Ruotsalaiset myyvät ja suomalaiset ei osta. Nähtävästi heillä ei ole rahaa. Ja lainoja ei saa osakkeita vastaan. Ennen sai luottoa osakkeita vastaan ja se piti kursseja yllä. Nyt on jälellä ainoastaan KOP suomalaisella taholla ja sekin vaikeuttaa asiaa, kun vähentää mahdollisuuksia saada lainoja KOP:n osakkeita vastaan.

30/1 ’32 Wiime päivinä neuvoteltu KOP:n osakkeiden kursseista. Olemme päästäneet kurssit vapaaksi. Laskeneet. Eilen ja tänään vähän myyjiä, mutta vielä vähemmän ostajia. Helsingin pörssi on aivan mitätön ja saamaton. Pitäisi saada aikaan hyviä vankkoja pankkiiriliikkeitä, jotka toimisivat pörssitoiminnan hyväksi, jotta kurssit olisi edes jossakin järjestyksessä. Niillä pitäisi olla riittävät omat varat ja riittävä luotto käytettävissä. Mutta meidän olomme ovat niin tuiki kehittymättömät ja primitiviset. Pörssi on meillä aivan liian aikainen. Ei ole sille vielä realisia edellytyksiä.

M. Höckert sanoi tänään H. Boreniukselle, joka oli antanut hänelle orderin ostaa KOP:n osakkeita, että tänään KOP:n osakkeiden kurssi laskee, kun julaistu bilanssi osottaa niin paljon rediskonttauksia. Tämä on yksinkertaisen kansan “yleinen mielipide“, mutta että “pankkiiri“ sitä esittää on merkillistä. Mutta M. Höckert on tunnetusti yksinkertainen mies.

31/1 ’32 Olemme päästäneet KOP:n osakekurssin vapaaksi. Yleinen syy KOP:n osakkeiden kurssin heikkouteen (ja muuhunkin heikkouteen nykyhetkellä) on Maakuntain pankin (ja osaksi jo Vientipankin ja Etelä Pohjanmaan Pankin) skandaalit. Ovat saaneet aikaan yleisen epäluulon ja epäluottamuksen suomenkielisten taloudellisia yrityksiä ja erityisesti suomalaisia pankkeja kohtaan. Sitä myös huligaanien (Johansonin) agitatio ylläpitää ja lisää. Kaikki tämä osottaa, miten heikkoa (huonoa, kehnoa) suomalainen taloudellinen puoli on, ja miten vähän se on voinut edistyä ja vahvistua tähän asti. (Vain henkivakuutusyhtiöt Suomi ja Salama ovat jotenkuten menestyneet, mutta se ei ole liikettä, vaan “leski ja orpokassan hoitoa“ ja ennenkaikkea agitatiota (“lammaslaumahenkeä“). Ikävä todeta tämä kaikki.

31/1 ’32 KOP:n osakkeiden kurssien hoito on ehkä liian suuri asia. Voi mennä yli voimien, kun osakkeita on niin paljon. Myös on suuri helpotus, jos ei tarvitse huolehtia tästä asiasta, vaan jättää osakkeet oman onnensa nojaan. Saa nähdä, miten tämä asia s.o. kurssit tulee kehittymään.

1/2 ’32 Tänään taas nimetön kirje. Vanha henkilö käsialasta päättäen, sanoo olevansa osakkeenomistaja, haukkuu hävyttömästi minua siitä, että KOP:n osinko on alhainen. Suomalaisen kurja luonne. Ei uskalla esiintyä avoimesti. Kateus, kateus ja muu huonous!! KOP:n alennus on jotenkin vähäinen ja vähempi kuin oikeastaan pitäisi.

1/2 ’32 Svinhufvud pankissa suuruksella. Svinhufvud katsoi, että kenraali Walleniukselle olisi järjestettävä toimi jossakin, että hän voisi luopua Lapuan Liikkeen palveluksesta, koska hänen olonsa siellä aiheuttaa paljon ikävyyksiä. Epäillään häntä kaikenlaisista salahankkeista.

1/2 ’32 Frey sanoi, että he ei ole “pakottaneet“ ketään myymään KOP:n osakkeita, mutta että ne jotka ovat myyneet, ovat olleet siihen pakotettuja, koska muuten olisivat joutuneet konkurssiin. Wiime aikana heillä on ollut 2 suurempaa KOP:n osakepostia, joista toinen on realisoitu ja toisesta on puolet vielä jälellä. Frey sanoi vielä nytkin lainoittaneensa jonkun verran KOP:n osakkeita.

2/2 ’32 W. Wuolijoki luonani. Kertoi m.m.

1) Suomen pitää päästä, ja se voi päästä siihen, ettei tuo yhtään ruista eikä vehnääkään. Mutta Suomen kansan pitää ruveta tyytymään ja syömään kotimaista vehnää. Kun hän (W) oli OTK:ssa, niin suomalainen työmies ei syönyt muuta vehnää kuin kaikkein hienointa (Granula, Siniristi y.m.s.). Wuolijoen rouva Berlinissä valitti, ettei heillä olleesta vehnäjauhosta saanut oikein hyvää kastiketta. Wäinö W. lähti hakemaan hienompia vehnäjauhoja (granulaa tai Siniristiä), mutta ei löytänyt sitä Berlinistä. Wain Hampurissa löysi eräästä firmasta satamassa, joka tuo havanasikareja y.m. hienouksia. (Kuvaavaa!!)

2) Wuolijoki sanoi, ettei Hitler pääse valtaan. Sosialidemokraatit ja Centrum pysyvät yhdessä enemmistönä.

4/2 ’32 Turusta ilmoitetaan, että hulikaanitohtori Johansson käy ympäri siellä päin ja panettelee KOP:ta, puhuen että se tekee konkurssin. Kenen asialla? Kuka kustantaa hänen matkansa? (Kulkeeko hän ruotsalaisten asioilla?)

8/2 ’32 Pankkimies Suomessa. Hän ei saa välittää haukkumisesta, nimettömistä kirjeistä eikä muista sellaisista. Ei antaa vaikuttaa itseensä. Ei odottaa kiitollisuutta, jos auttaa asiakkaita ja jos pankki menee hyvin. Ei välittää myöskään “yleisestä mielipiteestä“, vaan mennä omaa tietään. Kylmä. Ei välittää kadehtijoista. Pankkimiehen toimi on kaikkein vaikein. Hänen pitää olla kaikkitietävä. Hänen edesvastuunsa on hirmuisen painava.

10/2 ’32 Tri Korpisaari saanut tehtäväkseen suorittaa eduskunnan vaatiman korkotutkimuksen pankkien korkomarginaalista y.m.

Kun talletuskorkoa korotettiin ½ %, merkitsee se 1,32 % koron nousua, jolla antolainakorkoa oli korotettava KOP:ssä. Weroihin ei pankit voi mitään. Ne ovat korkeat. Palkat ja kulut ei ole korkeammat kuin Ruotsissa. Pankkien voitto on kohtuullinen ja osinko samoin. Loppu on mennyt tappioihin. Pankeilla ei ole tarpeettomia suuria rahastoja kerättynä. Päinvastoin huudetaan, että pankkien asema on heikko, ettei ole riittävästi rahastoja ja varattuja varoja. Kyllä nyt tarvittaisiin. Poistot ja riskit ovat Suomessa hirvittävät. Mutta niistä on mahdoton puhua. Suurin osa tehdään ennen tilinpäätöstä. Emme me voi sanoa, että olemme Valtamerentakaisen vuoksi poistaneet lähes 100 milj. (Kuosmanen ja Hohenthal ovat meille kalliita miehiä.) Diesen kärsi kurssitappioita 80 milj + korot = yli 100 milj. Toi 1919 keväällä kovaa ulkomaista rahaa Suomeen, 10 milj. Norjan Kruunua ja rakensi tehtaan. Heti 1919 syksystä alkaen Smk aleni ja hirveät tappiot. Ulkomaalaiset on menettäneet 45 milj. KOP lopun. Mutta tätäkään ei voi julkisesti puhua. Lagerlöf menetti yhdessä valuuttalainassa 23 milj. Kaikki tämä ei ole yksityisten vaan valtion (valtionpankin) syytä, joka ei ole hoitanut rahan arvoa.

11/2 ’32 Korpisaari ilmoitti, että eilen oli maalaisliiton ryhmän puolesta käyty Sunilan (pääministerin) luona vaatimassa, että hallituksen oli heti ryhdyttävä toimiin, jotta korkein korko määrätään 8%:ksi. (Wiron esimerkki!) Sunila oli asettanut salaisen 5-miehisen komitea asiaa tutkimaan, johon kuului m.m. Ryti ja Korpisaari. Neljällä äänellä yhtä vastaan (?) oli ajatus 8%:n rajasta hylätty. Oli ehdotettu myös 10 % ylärajaksi, joka oli hylätty kolmella äänellä kahta vastaan. Korpisaari sanoi olevansa huolissaan tämän asian johdosta.

Hirmuinen tietämättömyys ja edesvastuun puute. Kiihotus kuuluu olevan suuri. Tällaisten käsissä on näin vaikeiden asiain käsittely. Komiteassa oli esitetty, että korkolautakunnan kautta saataisiin aikaan sopimus, että korkein korko olisi 10%.

15/2 ’32 Kansainväliset lainat ja velat ovat arpapeliä (vaarallisia). Huom meidän viime vuosikymmenennä ottamat dollari- frangi- y.m.s. ulkomaiset lainamme. Nyt niistä saamme hirmuiset tappiot.

19/2 ’32 Eduskunnassa hyväksytty pakkokurssi Maakiinteistöpankin oblikatioille. Kaunista menettelyä.

22/2 ’32. Keskuskauppakamarin kokous. Minun ehdotukseni julkilausumaksi pulamiesten vaatimuksista. Lausuttiin epäilyksiä, erityisesti olisiko siitä hyötyä (H. Ramsay). Asia lykättiin valmistusvaliokuntaan. Lopullisesti tosin asiaa kannatettiin, mutta kuvaava oli mielestäni, että ei saavuttanut innostunutta kannatusta.

(Ehdotukseni oli muka liiaksi “negatiivinen“ ‒ tulisi olla positiivinen. Huomautin, että ei ole mahdollista esittää “positiivisia“ keinoja, joilla pula voitaisiin poistaa tai auttaa. Juuri “negatiivisuus“ s.o. sekaantumattomuus valtion puolelta on oikea “positivinen“ ohjelma. Minkä enemmän valtio sekaantuu, sen huonommaksi asiat menee. Politiikka on syynä nykyiseen kriisiin.)

27/2 ’32 Nykyinen demokratia on ainoa mahdollinen järjestys, joka vastaa kansan sivistyksen ym kehityksen tilaa. Mutta samalla sillä suuret varjopuolet, heikkoudet. Soveltuu “virtus“-kysymysten käsittelyyn (Ranska Siegfried). Mutta on mahdoton taloudellisten asioiden käsittelyyn. Taloudelliset vaativat järkeä, harkintaa, yksilöiden harkintaa ( 1 à pari kolme voi niitä harkita). Mutta ei joukkosielu. Demokratia perustuu demagogiaan, joukkopsykoosiin, joukkosieluun. Jos sitä sovitetaan taloudellisiin asioihin, niin vie pulaliikkeesiin, huliganismiin. Sen vuoksi voi joutua pessimismiin tulevaisuudesta.

Mäntsälän mellakka alkoi 27/2 32. Ylönannettu tri M. Erich ‒ luopio ‒ piti Mäntsälässä esitelmää työväentalossa. Suojeluskuntalaisia piiritti talon ja alkoi ampua. Sitten tapahtumat menivät eteenpäin.

1/3 32 hallitus määräsi Lapuan liikkeen johtajat vangittaviksi. Hallitus ryhtyy ankariin toimiin liikkeen kukistamiseksi.

Surkea juttu. Tietysti on Mänsälänliike kukistettava ja järjestys palutettava. Surkea vain, että hallitus ja Svinhufvud joutunut ryhtymään tällaiseen …….., jotta Erich saa vapaasti puhua. On pakotettu kukistamaan kansanliikkeen, jolla on hyvät ja isänmaalliset tarkoitukset ja joka 1930 sai aikaan hyvää ja vaikutti Svinhufvudin valitsemiseksi presidentiksi. Svinhufvudin asema tulee ikäväksi. Joutuu “vasemmiston“ kannattamaksi (kuten Hindenburg). Lapualaisiin jää raskas mieliala, katkeruus, siis yhteiskuntajärjestyksen kannattajiin.

Mutta siitä huolimatta on meteli kukistettava ja laillinen meno palautettava ‒ ja Erich saa puhua ja yllyttää. Ei auta. Tosin Erich ja muut hänen kaltaisensa eivät anna puhevapautta.

2/3 ’32 Mäntsälän kapina ei näy vielä asettuneen. Asema epäselvä. Vuoden 1918 tapaukset (kapina y.m.) ovat vaikuttaneet koko sodanjälkeisen ajan meillä. Se on myrkyttänyt kansan psykeen ja kansan mielet ja sen vaikutukset ovat olleet määräävimmät. (Walkoiset ja punaiset.) Se on syynä sekä kommunistiseen (sosialistiseen) ja Lapuan liikkeeseen. Vuoden 1930 tapaukset (lapualaismarssi) ovat sen jatkoa. Nykyiset tapaukset ovat edelleen sen jatkoa. Nyt on vaara, että jälleen lyödään uusi isku, joka taas vaikuttaa pitkän ajan kuluessa eteeenpäin. Jos ei osata hoitaa ja selvittää nykyistä pulaa (Mäntsälän) niin, että toiselta puolen valtiovallan auktoriteetti palautetaan, mutta toiselta puolen ei isketä “valkoiseen rintamaan“ haavaa, joka vuotaa verta ja ylläpitää vihaa ja katkeruutta.

Sens moral.

1) Demokrattisessa järjestelmässä on asioiden hoito kovin vaikea ‒ vaikeampi kuin konstitutionalisessa y.m. järjestelmissä. Ei riitä järki (raison). Intohimot tärkein tekijä. Täytyy ottaa huomioon psykologiset vaikutukset joukkoihin. Saada joukkojen mieli ensiksi mukaan. (Jos suojeluskuntapiirien psyketä loukataan, niin siitä on raskaat seuraukset. Toiselta puolen on myös muiden kansankerroksien psykee otettava huomioon.)

2) Menneisyys ratkaisee nykyisyyden ja tulevaisuuden / (mennneisyyden vaikutus ratkaiseva nykyisyydessä ja tulevaisuudessa). (Jaques Bainville: Napoleon määräsi Ranskan politiikan koko 19. vuosisadaksi.) Historiallinen käsitys, sen merkitys. Kuten meillä vuoden1918 tapaukset määränneet koko sen jälkeisen elämän kulun. Snellmannin vaikutus vielä nykyisessä sisäpolitiikassa ratkaiseva (ja Y-Koskisen).

2/3 ’32 Demokratia luulee valtiovallalla voitavan yksityisten taloudellista asemaa parantaa. Illusioni ‒ kuten muutkin illusionit. Egalite! Demokratia ei tahdo sietää varallisuuden erilaisuutta. Se kuitenkin edellytys edistykseen. Jos se poistetaan, niin yleinen alasmeno. Demokratia luulee, että köyhät voidaan nostaa varakkaiden (varakkaimpien) rinnalle. Erehdys. Woidaan kaikki painaa köyhiksi sillä. Tosin yleinen hyvinvointi nousee. Kapitalistinen järjestys saa sen aikaan. Nyt työmiehellä sellaisia mukavuuksia, joita ennen ei rikkaillakaan. Mutta “Knappheit“ on laki. Nopeasti ei voi nostaa yleistä elintasoa. Pienen “rikkaiden“ varallisuus ei riitä mihinkään, vaikka se jaettaisiinkin. (Mutta egalite: “Fattigdom bäres med jämnmod, då den delas av alla“, ruotsalaisten sosialistien motiivi 1928. Kateus. Ehkä olisi paras, että kaikki olisi yhtä köyhiä.)

7/3 ’32 “Mäntsälän kapina“ on nyt loppunut sen jälkeen, kun eilen Mäntsälän miehet ovat hajonneet ja Lapuan johtomiehet Kosola, Koivisto, Sario, Wallenius, Somersalo ja Susitaival ovat antautuneet poliisin huostaan.

Hannes Ignatius tänään luonani KOP:ssa. Kertoi käynnistään Riihimäellä ja Tampereella ja Presidentti Svinhufvudin luona. Oli kehottanut Riihimäellä ja Tampereella luopumaan yrityksestä. Svinhufvudille Ignatius oli puhunut selviä sanoja. Sihvo oli tahtonut heti ryhdyttäväksi voimatoimenpiteisiin. Svinhufvud oli jyrkästi vastustanut sitä, että verta vuodatetaan. Ignatius sanoi antautumisen tapahtuneen sen johdosta, että Svinhufvudin radiopuhe oli käsitetty siten, että hallitus uusitaan.

Luonani Tuomas Pohjanpalo. Kertoi tavanneensa prof. Laurilan eilen, joka kertonut Svinhufvudin pyynnöstä käyneensä Etelä-Pohjanmaalla puhumassa Lapualaisten johtajien (Kosolan ym) kanssa ja saaneensa heidät siihen, että menivät Mäntsälään lopettamaan liikkeen. (Pohjanpalo luuli, että Laurila oli voinut Svinhufvudin pyynnöstä esittää, miten tämä asia lopullisesti tulee selvitettäväksi. Obs! Svinhufvud oli ensin kääntynyt Honkajuuren puoleen pyytäen häntä lähtemään Pohjanmaalle, mutta Honkajuuri oli kieltäytynyt. Sitten nähtävästi Svinhufvud oli kääntynyt Laurilan puoleen.)

Ignatius pyysi minua menemään tapaamaan Svinhufvudia ja kehoittamamaan häntä lausumaan julkisesti: 1) Että johtajille ynnä muille, jotka tuomitaan, annetaan laajassa mitassa armahdus.

2) Että suojeluskuntiin ei kosketa.

Lupasin ajatella asiaa.

Lauri Ingman soitti äsken. Oli ollut eilen Danielson-Kalmarin luona. DK oli myös sitä mieltä, että uusi hallitus on asetettava, Svinhufvudin oma hallitus, joka voi pysyä ainakin syksyyn asti Mäntsälän jutun likvidation ajan. Ingmankin pelkäsi, että vasemmisto koettaa käyttää tilannetta hyväksi kukistaakseen Lapuan liikkeen ja ottaakseen revanchia. Sitä ei pitäisi tehdä, vaan likvidation pitäisi tapahtua viisaasti ja maltillisesti.

9/3 ’32 Svinhufvud luonani pankissa. Luottamuksellisesti katsoi mahdolliseksi, että Sunila luopuu pääministerin paikalta. Kenraali Oeschin täytyy päästä pois sisäministerin työstä. Järvinen on pyytänyt eroa finanssiministerin paikalta. Svinhufvud tahtoisi minun pääministeriksi ja samalla hallituksessa kokoomusainesta vahvistettavaksi.

Minä lausuin epäilyksiäni siitä, onko eduskunnan huomioon ottaen, mahdollista sillä tavalla uudistaa hallitus, kuin Svinhufvud ajatteli. En antanut mitään lupausta. Puhelin asiasta Honkajuuren kanssa. Honkajuuri katsoi kyllä, että minun olisi otettava pääministerin paikka vastaan, jos Svinhufvudin suunnitelma onnistuisi. Mutta ei luullut mahdolliseksi sitä, että minä tulisin pääministeriksi, koska maalaisliittolaiset ym siihen ei suostuisi.

11/3 ’32 Svinhufvud soitti minulle. (Eduskunnassa oli 10/3 käsitelty hallituksen tiedonantoa ja enemmistön mielipide oli eduskunnassa ollut, että nykyisen hallituksen olisi jäätävä paikoilleen. Sen johdosta Svinhufvud ei katsonut, että Sunila tulisi luopumaan. Mutta jotta hallitus vahvistuisi ja kokoomusaines siinä vahvistuisi, pyysi Svinhufvud minua finanssiministeriksi. Oeschin tilalle Hallinto-oikeuden presidentin Urho Castenin. En luvannut.

12/3 ’32 Svinhufvud luonani pankissa, jossa myös oli Hugo Suolahti ja K Castrén. Svinhufvud esitti pyyntönsä, että minä tulisin finanssiministeriksi samalla kun Urho Castrén Oeschin tilalle sisäministeriksi. Olimme yksimielisiä että U. Castrén on hyvä. K Castrén jonkun verran kannatti minun menoani finanssiministeriksi. Minä en luvannut. Nykyinen paikkani on yhtä tärkeä kuin finanssiministerin paikka. (Ei missään suurten pankkien pääjohtajat siirry finanssiministereiksi eikä edes pääministereiksi. Se olisi voimien tuhlausta.) Budjetin teko 1933 on helpompi kun on alkoholijuomaverot. Sen voi tehdä samanlaiseksi kuin 1932 budjetti, paitsi että virkamiehille voi antaa palkkansa lyhentämättä. Järvinen voi jäädä finanssiministeriksi edelleen. Mainitsin Mannermaan, tuomiorovastin, sellaisena, josta Svinhufvudille olisi hyvä apu.

(Svinhufvud tahtoisi hallitukseen 2 kokoomuspuolueen jäsentä U. Castrénin ja minun, joiden kanssa voisi neuvotella asioista ja jotta “oikeiston“ ajatussuunta hallituksessa tulisi riittävästi esille.)

14/3 ’32 KOP:n politiikka monen vuoden kuluessa eteenpäin on selvä: Uusia sijoituksia ei anneta. Ylipäänsä nykyisestä ajojahdista pankkeja vastaan on otettava oppia. Ei luottoa maanviljelijöille eikä muille, jotka vaikeuksiin jouduttuaan huutavat moratoriota ja pakkokeinoja.

14/3 ’32 Tänään luonani pankissa kaikki “pienten“ pankkien johtajat. Lundson, Lönnblad, Savo-Karjalan Pankin pääjohtaja Simelius ja Wennäkoski. Valittivat ajojahtia esiintyy pieniä pankkeja vastaan. Pelkäsivät korkosäännöstelyä. Pyysivät puolustamaan pieniä pankkeja. Minä ennestään sitä mieltä, että tarvitaan pieniä, keskikokoisia ja suuria pankkeja. Lupasin puolustaa minkä voin.

14/3 ’32 Briand vainaja sanoi 1910 parlamentissa (keskustelu rautatieläisten lakon kukistamisesta): “S’ il l’ avait fallu, pour maintenir l’ ordre, je serais sorti de la legalité.“ (Journal de Genéve 9/3 32.)

18/3 ’32 (perjantaina) kutsui Svinhufvud luokseen H. Suolahden, K. Castrénin ja minut. Istuimme siellä 1 ½ tuntia. Svinhufvud luki Norrménin (nykyisin Yhdyspankin johtajana) ja poikansa agronomitohtorin promemoriat. Norrménin P.M. oli lyhennys (ponnet) mietinnöstä, joka viime kesänä ja syksynä oli tehty komiteassa, jossa m.m. Honkajuuri, Walden y.m. ja joka ehdotti toiminta suunnan Lapuan liikkeelle. Siinä huomautetaan, että ei kohdistettava sosialidemokratiaa vastaan toimintaa, koska sen poistaminen ei mahdollinen. Olisi yleensä toimittava kommunismia vastaan ja maltillisen “oikeistosuunnan“ puolesta. Nuoren Svinhufvudin ehdotus siihen suuntaan, että olisi saatava agitaattoreja ajamaan kommunismin vastustamista, uskonnollisuutta ja isänmaallisuutta. Svinhufvud (Presidentti) esitti, että me panisimme alkuun tällaisen agitation maltillisen oikeistosuunnan hyväksi, ettei kehitys nyt lähtisi menemään liiaksi vasemmalle. 1 ½ vuoden perästä on eduskuntavaalit, ja olisi koetettava niin toimia, että eduskunnan kokoonpano ei nykyisestä huononisi.

Svinhufvud ei ollut tyytyväinen Kokoomuspuolueen nykyiseen kantaan. Tahtoo uutta hallitusta. Se ei ole mahdollinen, jos nykyinen eduskunta pysytetään ja kukaan ei tahdo eduskuntaa hajoitettavaksi. Wiime keskustelun jälkeen eduskunnassa ei mahdollista muuttaa hallitusta. Me huomautimme Svinhufvudille että Born on taitamattomalla esiintymisellään ollut syynä sekasortoon. Hänen pitäisi ymmärtää väistyä, koska hän on esteenä asioiden hoitamiselle. Svinhufvud sanoi, että jos Born itse ymmärtäisi poistua, helpottaisi asemaa. Mutta Svinhufvud ei voi Bornia kehottaa eroamaan. Toivoi että sivulta hänet saataisiin ymmärtämään. Kun hän on “gentlemanni“, niin luuli hänen eroavan, jos saa oikean käsityksen.

Me selitimme Svinhufvudille käsitystämme. Maassa on paljon niitä, jotka epäluottamuksella seuraavat asiain menoa. Pohjanmaalla pelätään vasemmistolaisuuden (vieläpä kommunismin) taas nostavan päätään. Toivottavaa, että repressaliot Mäntsälän jutun johdosta rajoitetaan niin pieneen piiriin kuin mahdollista on. Svinhufvud sanoi sen olevan hänenkin ajatuksensa. Lupasimme tuumia Svinhufvudin ajatusta propagandasta oikeiston suunnan hyväksi.

19/3 ’32 Kreugerin katastrofi. Liian suuri yritys hänen asiansa. Suuryrityksen vaara. Vaikea saada sille kykenevä hoitaja. (Saada se menestymään.) Yleensä sen vaikeampi mitä suurempi. Hirmuinen vastuu. Jos epäonnistuu (jos hoito huono), seuraukset katastrofimaiset ‒ syvälle vaikuttavat. Waltiontalous on myös suuryritys, sen huonon hoidon vaikutukset kaikkialle kovin tuntuvat. Senvuoksi parempi ja turvallisempi, jos yritykset pienempiä (ei kovin suuria). Niiden epäonnistuminen ‒ vaikeudet, vaikeuksiin joutuminen ‒ ei niin kohtalokas. Elämä itse suhteellisen pian korjaa ne oikealle tolalle. Tämä koskee myös pankkiliikettä. (Suomen pankin epäonnistumiset (valuutta) on järkyttänyt koko taloudellista elämää.)

27/3 ’32 Höperö Rovaniemen vasemmistolehti (Hannula) kirjoittaa: Oikeisto aina katsonut ainoastaan oman valta-asemansa säilyttämistä (niin routa-aikana, 1918 kuningaspuuhassa ja nyt Lapuan liikkeessä). Puolihassu mies, joka ei näy ymmärtävän mitään!

27/3 ’32 Tärkeimpiä tehtäviä yleiseltä kannalta meillä on pankkilaitoksen ylläpitäminen ja sen arvon tukeminen. Se on kaiken muun edellytys. Sitä ei yksinkertaiset ihmiset ymmärrä. Ja maalaisliittolaiset y.m.s. demagogit ei myös tahdo sitä ymmärtää.

27/3 ’32 Miljukoff ja kadetit Wenäjällä. Luotimme niihin vielä 1917. Heillä oli oikeat “länsimaiset“ ideat, parlamentarismi, demokratia y.m. Kadettien toiminta oli esimerkki siitä, miten teoreettisesti oikeat ideatkin ovat turmiollisia, kun eivät sovi realisiin oloihin. Kadetit täysin epäonnistuneita kaikissa jo 1905‒06. Jos olisimme olleet kokeneempia ja tarkkanäköisempiä, olisimme jo silloin voineet nähdä, miten kykenemättömiä ja epäonnistuneita politikkoja kadetit ja Miljukoff oli. Mutta kadetit kannatti meitä ja Suomalaiset (Mechelin, Törngren ym) olivat heidän kanssa yhteydessä. Ja me olimme politikassa niin kokemattomia.

28/3 ’32 Suomi käynyt läpi järkytyksiä. Vuoden 1918 tapahtumat. Sitten (Ståhlbergin ja Relanderin hallituksen tulos?) vuoden 1930 järkytys, Talonpoikaismarssi y.m. Svinhufvud pelasti maan niistä.

Sitten 1932 Mäntsälän mellakka. Svinhufvud pelasti maan myös siitä.

Sangen mahdollista, ettei tulevaisuudessakaan vielä säästytä järkytyksiltä. Pelättävä että nyt mennään vasemmalle, joka vie vasemmistojärkytyksiin ja sen aiheuttamiin vastavaikutuksiin oikealta.

Suomen kansan elämä ei ole vielä päässyt tasapainoon (kuten esim. Skandinavian kansat, Hollanti ja Sveitsi).

28/3 ’32 1914‒1918 (maailmansodan aikana) poliittinen konstellatio sellainen, että Suomen itsenäisyys mahdollista ainoastaan Saksan avulla. Ententiltä ei siihen voinut olla apua. Konstellatio sellainen. Samoin Suomen saavutetun itsenäisyyden turvaaminen ‒ pystyssäpysyminen. Sekin tuli minun mielestäni Saksan nojalla. (Siinä tärkein alkuajat, kunnes Suomen itsenäisyys vakiintunut.) Siinäkään ententistä ei odotettavissa apua. (Ainoastaan ettei entente asettuisi vasttustamaan.) Muuta ei siltä taholta. Saksan romahduksen kautta poliittinen asema sitten muuttui kokonaan.

29/3 ’32 Hauptaufgabe der Aufsichtsratsmitglieder ist dem Institut der Bank Geschäfte zuzuführen. (Berliner Tageblatt 24/3 32)

29/3 ’32 Äsken perustettu “Oy Arvopapereja“, Ruotsin malliin. Siinä sopimattoman kierosti menetelty KOP:tä vastaan. KOP:n osakkeita otettu ainoastaan 40 kpl. Helsingin Pankin 300 kpl ja Yhdyspankin 100 kpl., s.o. KOP:n puolet siitä kuin Yhdyspankin ja Helsingin Pankin. Johtokunnassa on m.m. Yrjö Pulkkinen, Hohenthal ja entinen presidentti Relander. Nämät kulkevat suomalaisista, mutta ovat mukana tällaisissa “prikkauksissa“ KOP:tä vastaan. Se on kurjaa, mutta kuvaavaa “suomalaisille“.

Soitin Y Pulkkiselle, joka vastasi, että oli sanottu, että “yleisö ei nyt tahdo ostaa KOP:n osakkeita“(!!) Ilmoitti, että tulee toinen sarja, jossa on enemmän suomalaisia papereita.

Tänään pörssissä Yhdyspankin ja Helsingin Pankin osakkeet nousi, KOP:n entisellään (mutta ei muita ostajia kuin mitä meillä oli ordereja). Myytiin kyllä ainoastaan 160 kpl.

31/3 ’32 Eilen illalla Kokoomuspuolueen säätiön vuosikokous Kämpissä. Illallisen jälkeen mielenkiintoinen keskustelu, aina kl. 12:een asti Kokoomuspuolueen tulevasta ohjelmasta. Seuraavat ajatukset lausuttiin: Kokoomuspuolueen olisi rohkeasti asetettava esille uudistettu valtiollinen ohjelma. Kansa odottaa joitakin uusia parolleja parlamenttarisen elämämme korjaamiseksi. Edustus olisi tarpeen niille piireille, jotka nyt ei ole edustettuina. Henkiset ja taloudelliset piirit. (Intressiedustus, Haataja.) Ensi Kamari (JKP). Yleensä olisi maltillista ja järkevää oikeistosuuntaa tehostettava. Kansa on kyllästynyt tähänastiseen parlamenttarismiin. Olisi tutkittava ei-parlamenttarista demokratiaa (Sveitsi, Setälä). Evelina Alakulju kertoi, että Etelä-Pohjanmaalla innostus Lapuanliikkeen aatteisiin ei ole heikentynyt. Odotetaan, että presidentti Svinhufvud täyttää lupauksensa, johon katsovat kuuluvan myös sen, että Born ja Jalander poistuvat paikoiltaan. (Evelina oli yhtä innostunut kuin ennenkin. Silmät kiiluivat päässä innostuksesta, kuten ennen aikaan.)

31/3 ’32 Wähitellen näkyy pahat puheet ja panettelut KOP:stä heikkenevän ja luottamus palaavan. Maakuntapankin skandaalin aiheuttaman iskun vaikutukset KOP:hen ja koko Suomalaiseen pankkitoimintaan alkavat häipyä. Talletusten väheneminen loppunut. Pörssissä olemme antaneet KOP:n osakkeiden kurssin itse hoitaa itsensä. Näyttää siltä, kuin osakkeiden pörssinoteeraukset ei vaikuta tallettajiin ja luottamukseen meillä. Jos niin on, on se suuri helpotus pankin hoidossa. Mutta pankkiosakkeiden kurssit pitäisi kuitenkin olla suhteellisen stabileja. Sillä muuten ei voi odottaa, että yleisö sijoittaa säästöpääomaa pankkiosakkeisiin, kun ei voi realiseerata osakkeita muuta kuin suurella tappiolla. Pankkiosakkeet saaneet liiaksi spekulatiopaperien luonteen.

4/4 ’32 Politiikan ja politikkojen sekaantuminen taloudelliseen elämään ‒ heidän vaikutuksensa on pahasta ja pääsyy nykyiseen vaikeuteen. Mutta kun Skandinaviska Kreditbanken ja Saksan pankit joutuivat vaikeuksiin, niin valtion täytyi tulla apuun. Tässä paha ristiriita. Nykyinen kehitys vienyt ristiriitaan. Taloudellinen elämä ei voi pysyä erillään politikasta, sellaiseksi kuin politiikka on muodostunut. Siis niitä ei voi pysyttää erillään. Politiikka ei pysy (ei voi pysyä) erillään taloudellisesta elämästä. Siitä aiheutuu taloudellisia vaikeuksia, kriisiä y.m. (kuten nyt). Ja voi viedä siihen, että näiden vaikeuksien auttamisessa on pakko turvautua valtion väliintuloon. Johtopäätös voi olla, että yhä enemmän on valtiolle luovutettava taloudellisia aloja — esim pankkiliike. Se kyllä saa aikaan yleistä köyhtymistä, rappeutumista. Valtio toimittaa huonosti asiat, huonommin kuin yksityinen. Mutta kyllä ei ole muuta mahdollisuutta.

5/4 ’32 1918 oli pääkysymys meillä: Miten saada itsenäisyys turvatuksi? Vastaus: Jonkun suurvallan nojassa, Saksan. Sama kysymys on vielä nytkin lopullisesti ratkaisematta. Millä turvata Suomen itsenäisyys.

Sosialistien vastaus: Aseilla emme voi sitä puolustaa. (Kts. Sundströmin kirjoitus Uudessa Suomessa 5/4.) Millä sitten! Asein puolustamista ei tietysti voi laiminlyödä. Mutta lisää tukea tarvitsemme. Kansainliitto koettaa olla heikkojen tukena. Woiko se? Toistaiseksi se on heikko. Mutta kansojenliitto on kuitenkin pienille kansoille erityisesti tärkeä. Mistä turva, ellei valtakunnat yhdessä (s.o. Kansainliitto) auta hädässä olevaa pientä valtiota.

5/4 ’32 Pankkialalla kehitys on sodan jälkeen kulkenut suurin askelin valtion sekaantumista (“nationalisoimista“) kohti.

Ekman, [Ruotsin] pääministeri lausui valtiopäivillä (ja itse asiassa oikein), että liikemiehet puhuvat valtion sekaantumista vastaan, mutta kun asiat menee huonosti, niin valtion täytyy järjestää asiat. Tämä on oikein, mutta hän unhotti, että perussyynä kriisiin on valtion ja politiikan sekaantuminen taloudellisiin asioihin.

Tässä on syvä ristiriita nykyisissä oloissa ‒ kehityksessä. Saksalaiset pankkimiehet toivovat että tulevaisuudessa die jetzt halb und halb verstaatlichten Banken wieder entstaatlicht werden müssen, weil eine Kreditbank in Regierungshand mit dem Wesen des Bankkredits in unläslichem Widersprach steht. (Wasserman DDBankin vuosikokouksessa.) Tämän toiveen toteutuminen lienee kuitenkin sangen epävarma.

7/4 ’32 Maaliskuussa on Yhdyspankin talletukset lisääntyneet 40 miljoonaa. (Helsingin Pankin 8 milj.) KOP:n talletukset lisääntyi todellisuudessa 1,5 miljoonaa (Maatalous Pankin aleni 1,8 milj.). Mikä syy? Selvä että nykyinen kriisi painaa Suomalaisia pahemmin kuin ruotsalaisia. Tai sekä että Suomalaiset vievät talletuksiaan ruotsalaisiin pankkeihin (ehkäpä ottavat pois niitä KOP:stä ja muista Suomalaisista pankeista.). Luultavasti viimeksimainittu syy on enemmin vaikuttava. Me KOP:ssä emme saa mitään kannatusta suomalaiselta taholta. Suomalainen aines on niin ‒ tahtoisi sanoa ‒ huono. Kateellinen; näkee tyytyväisenä, että KOP:n johtajat ei onnistu. Mutta KOP:ltä kyllä vaaditaan kannatusta. (Jos unkarilaiset tulee turistikäynnille Suomeen, niin KOP vaaditaan maksamaan kestitys y.m.s.) “Suomalaisen liike-elämän avustaminen“ on kokonaan jätettävä syrjään. Se on meille tullut kalliiksi. Eikä siitä meitä kiitetä.

Toisinaan tuntuu aivan toivottomalta tehdä työtä.

8/4 ’32 Deutsche Allgemeine Zeitung, 5/4 32. Kongressit jälkeen sodan: “Ein technisches Palaver der sogenanten ’Fachmänner’ und ’Sachverständigen’ nach deren Gutachten die Welt seit Jahren ’planmässig’ zugrunde geht.“

11/4 ’32 Lohi, maalaisliiton edustaja (eduskunta ryhmän puheen johtaja) luonani vävynsä pankkiasioissa. Puhuimme sitten politiikkaa.

1) Warotin korkosäännöstelystä. Lohi sanoi itse ei olevansa siitä innostunut. Maalaisliiton ryhmässä on asiasta eri mielipiteitä. Lohi sanoi: Taloudellinen pula on maaseudulla painanut alas elämän toivon. Ja on niin totuttu siihen ajatukseen, että valtio voi asiat parantaa ja köyhtymisen estää. On vain (muka) hyvän tahdon puutetta, ellei ryhdytä toimenpiteisiin pulan parantamiseksi ja köyhtymisen estämiseksi.

2) Mäntsälän asia. Lohi näkyy luulevan, että on laajojakin piirejä, jotka ajattelevat nykyisen valtiollisen järjestyksen kumoamista väkivaltaisin keinoin.

3) Minä kehoitin varovaisesti “likvidoimaan“ Mäntsälän jutun ja erityisesti olemaan varovaisia suojeluskuntiin nähden. Lohi näkyi pelkäävän, että liiallinen helläkätisyys voidaan tulkita valtiovallan heikkoudeksi. L huomautti erikseen, että useita suojeluskuntain upseereja ollut mukana Mäntsälän asiassa. Minä sanoin, että nähtävästi luulleet olevan kysymyksessä rauhallisen mielenosoituksen, kuten vuonna 1930 (talonpoikaismarssi).

14/4 ’32 Pulaliike taas vahvistunut. Maalaisliitossa saavuttanut kannatusta. Svinhufvud 12/4 32 luonani. Toi moratorioehdotuksen. Katsonut ei voivansa sitä vastustaa, jotta ei tulisi hallituspulaa. Mutta oli ilmoittanut, että korkosäännöstelyä ei hyväksy. Nyttemmin maalaislitolaiset tyytyneet moratorioon. Eivät tahdo miehiään pois hallituksesta, vaikka ei tule korkosäännöstelyä. Keskuskauppakamari julkaisee julkilausuman poikkeuksellisia pakkotoimenpiteitä vastaan.

18/4 ’32 Arajärvi kertoi keskustelustaan Konnun (Turun osuusteurastamon edustajan) kanssa. Hillitön taistelu ja pahanpuhelu viime syksynä KOP:tä vastaan oli ensi sijassa Länsi-Suomen Pankin (Maakuntapkn) miesten puolelta. Koko Länsi-Suomessa panettelivat KOP:tä kokouksissa y.m. tilaisuuksissa. Olivat katkeria siitä, että menettivät osakkeensa ja muka katsoivat, että KOP tekee vääryyttä. Levittivät juttuja, että KOP on huonossa tilassa y.m.s. Tällaisia ovat suomalaiset! Kurjaa joukkoa. K.O.P. ei ollut mitenkään syypää Maakpankin kohtaloon. KOP ei myöskään olisi mitenkään tahtonut sekaantua koko asiaan eikä ottaa Maakpankkia. Ja raskaan taakan ja epäedullisen asian siitä saimme. Mutta sellaisen kiitoksen meille antoivat kaikesta raskaasta, mitä olemme saaneet kantaa. Kontu oli sanonut, että nyt kyllä on huomattu, että asia ei ollut KOP:lle niin edullinen kuin luultiin, kun on nähty, mitä meidän on Turunpuolella pitänyt tehdä. Kontu katsoi, että kun joku aika päästään eteenpäin, niin asia silläkin taholla paranee. Nyt alkaa mieliala KOP:tä vastaan olla parempi ja oikeammat käsitykset päästä vallalle. Kyllä on meillä kestettävää ‒ meillä pankkimiehillä.

18/4 ’32 Keskustelu tänään (Minä-Honkajuuri-Arajärvi-Ilves), miten olisi paras menetellä KOP:n osakkeiden kurssin suhteen. Vaikea ratkaista mikä paras. Olemme pitkän aikaa antaneet kurssin muodostua vapaasti (miten se on mennyt). Kurssi nyt alentunut. Pelättävä, että jos alenee vielä, niin pantatut osakkeet joutuvat kauppaan ja myytävien määrä yhä lisääntyy. Wiime kuukausina on jotenkin vähän osakkeita myyty pörssissä. Mitään johdonmukaista kurssin ylläpitämistä emme rupea noudattamaan, vaan annamme kurssin muodostua, miten itsestään muodostuu.

18/4 ’32 Hallintoneuvoston kokouksessa 13/4 32 hyväksyttiin johtokunnan ehdottama uusi haarakonttorien palkkausjärjestys. (Syy Mkp:n yhtyminen.) Nyt jo on KOP:n bilanssi useampia satoja miljoonia pienempi kuin yhteinen bilanssi per 31/12 31. Maakuntapankki sulaa yhteen, on suuri sontakasa. Lopulta jää märkä plätti.

18/4′ 32 Eilen tri Mikko Erich “muilutettiin’“Tampereelta Wirroille, jossa kaikki vangittiin. Erich saisi lopettaa esitelmämatkansa, koska tuskin rauhattomuus muuten loppuu. Hän ikäänkuin kiusalla tahtoo matkustaa ympäri maata ja saa aikaan rauhattomuutta.

18/4 ’32 Toissa päivänä 16/4 kokous KOP:n hallintoneuvoston huoneessa: K. Castrén, H. Suolahti, Kai Donner, Norrmén (Yhdyspankista) ja minä. Keskusteltiin rahojen hankkimisesta, jotta saataisiin ylioppilaita, Suojeluskuntalaisia koulutetuksi esitelmöitsijöiksi puhumaan yhteiskuntaa mullistavia oppeja vastaan. Asia jäi Norrménin ja Donnerin valmisteltavaksi. (Initiativi on presidentti Svinhufvudin.)

19/4 ’32 Suomen Pankki ja KOP pyysi yhdessä finanssiministeriöstä takaisin leimamerkkejä, jotka oli maksettu Maakuntapankin osakkeista, kun lokakuussa 1931 Mkp:n pelastamiseksi korotettiin pääoma 60 miljoonalla. Koska tästä korotuksesta ei itse asiassa tullut mitään, vaan se peruuntui, kun Mkp yhtyi KOP:hen, olisi ollut luonnollista, että rahat olisi saatu takaisin. Waltioneuvosto hylkäsi anomuksen. Waltion virkamiehet ja hallitus katsovat asiakseen ikäänkuin pitää taloudellisia piirejä vihollisinaan ja taistella niitä vastaan, näissäkin vaikeuksissa. Waltion/neuvoston kanssa olla tekemisissä on aina vahingollista. (Wirkamiesten asema on kuitenkin nytkin Suomessa paras.)

20/4 ’32 Revue des deux mondes 15 avril 1932 on hyvä kirjoitus Le rapprochement des Etats Danubiens. (Tästä esitelmääni ensi syksynä, taloudellisia problemeja.)

20/4 32 Jaakko Forsman kirjoitti Walvoja Ajassa joku aika sitten rahan merkityksestä politiikassa. Sen merkitystä muissa maissa hän, kuten niin moni liiottelee. Meillä sillä ei ole mitään merkitystä, sanoo hän. Siinä hän on oikeassa.

21/4 ’32 Pörssissä melkein kaikki osakkeet laskevat. Kreuger-katastrofin syy. Yleinen epäluottamus osakkeihin. KOP:n osakkeet ei ole viime aikoina laskeneet yhtä paljon kuin muiden pankkien. Emme ole kurssia tukeneet.

21/4 32 Lähetystöneuvos Nykopp kertoi tänään voimistelussa, että “beställsamt rykte“ tänään kertoi hänelle, että m.m. minä olisin menettänyt Kreugerin asiassa(!!) Eräs finanssipiirejä lähellä oleva henkilö oli hänelle asiasta puhunut. Minä ilmoitin, etten ole kruunullakaan osallinen Kreugerin asioissa.

21/4 ’32 Salama lähetti minulle tänään kirjeen, jossa vaatii lainastani 60.000 mk lyhennystä, kun osakkeiden (KOP:n) kurssit ovat laskeneet. Tosiaan merkillinen menettely.

Moukkia! Ei gentlemanneja. (Emme me vaadi Kairamolta lyhennystä, vaikka Kajaanin osakkeet ovat kovin alentuneet. Kun emme pelkää.)

22/4 ’32 Frey kertoi Tampereella puhuttavan, että Yhdyspankki on 100 miljoonalla kiinni Kreugerin asioissa ja Wegelius, Helsingin Pankki oli sanonut Freylle huhuja kulkevan, että Helsingin Pankki kärsii suuria tappioita Kreuger-krahissa. Frey ja Wegelius ehdotti, että minä kääntyisin Pankkitarkastusviraston Suomalaisen puoleen, että hän antaisi todistuksen, että Suomen pankit ei ole Kreugerissä kiinni. Honkajuuri ja minä sitä mieltä, että on paras olla välittämättä tällaisista huhuista. Ne pahenee, jos niihin ryhtyy. KOP:sta on viime syksystä alkaen ollut alituiseen juttuja ja huhuja, mutta me emme ole ryhtyneet dementeeraamaan.

22/4 ’32 Hiidenheimo kertoi Wihdissä puhuttavan, että Ryti ja minä kärsimme suuria tappioita Kreugerin asiassa. Kurjaa! Suomen kansan pääominaisuuksia on kateus ja pahansuopuus (jos se on muissakin kansoissa). Wiime syksynä, kun Suomen markka irroitettiin kullasta, juoruttiin paljon, että Ryti oli Helsingissä ostanut 7 taloa ja että myös KOP:n johtajat ostaneet taloja (!!!)

22/4 ’32 Eilen johtokunnassa (Kämpissä) raskas keskustelu, mikä oli oikea menettely Helsingin Pörssin kurssinoteerauksiin nähden. Waikuttavatko pankkien osakkeiden kurssinoteeraukset pankkitoimintaan herättäen (laskut) epäluottamusta tallettajissa ja muissa tilinpitäjissä. Olemme yleensä panneet siihen huomiota, katsoneet kursseilla olevan merkitystä. Mutta ehkä tämä käsitys ei ole oikea. Ehkä pörssikurssit ei vaikuta (ainakaan sanottavasti) pankkiliikkeeseen, niin ettei sitä tarvitse ottaa lukuun. Ehkä Helsingin pörssi on isoleerattu oma piirinsä, spekulanttien piiri. Jos niin, olisi se erinomaista. Woisi pörssin kokonaan negligeerata. Olisi suuri helpotus. Olemme kyllä erehtyneet, kun olemme luulleet Helsingin pörssillä olevan jotain suurempaa merkitystä. Sanomalehdet liiottelevat sen merkitystä.

Meillä KOP:ssä on tosiaan ollut hirmuisen kova aika viime syksystä alkaen. Emme saa mistään apua ja tukea johtokunnassa vaan saamme taistella yksin.

23/4 ’32 Eilen eduskunnassa keskustelu armahdusasiassa. Keskustelun sävy ja kulku oli (kuten usein eduskunnissa), analoginen, samantapainen, aivan kuin hollituvassa (ja renkituvassa). Suoritettu (enimmäkseen) kirjakielellä.

24/4 ’32 Kymmene AB kustantaa ja ylläpitää m.m. ruotsinkielistä yhteiskoulua keskellä suomenkielistä maaseutua. Se on merkillistä. Miksi eivät tehtaan virkamiesten lapset voi käydä suomenkielisissä kouluissa?

27/4 ’32 Spengler sanoo: (Der Mensch und die Technik) Nykyoloissa: Der Optimismus ist Feigheit. Useimmiten on optimismi (erityisesti taloudellisella alalla) pelkuruutta. Ei uskalleta katsoa todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan toivotaan ja toivotaan, että joku käänne pelastaa. Samoin poliittisella alalla. Kreuger oli itse asiassa myös suuri pelkuri, kun toivoi ja toivoi käännettä eikä uskaltanut jo vuosia sitten katsoa todellisuutta silmiin ja sitten pakeni itsemurhan kautta, joka myös oli pelkuruutta.

28/4 ’32 Honkajuuri ja Reinikka palasivat Turusta, jossa olivat pari päivää. Maakuntainpankin (Länsi-Suomen Pankin) sijoitukset ovat sellaisia kuin on edellytetty paitsi, että poistoja tulee enemmän kuin on laskettu. Aivan päätöntä luotonantoa. Angervo, Turun konttorin 4:s johtaja, joka tullut MKP:stä, kertoi että pääasiallisin aiheuttaja sijoitusten laajentamiseen oli Kivimäki, joka kävi Helsingissä Rydin puheilla ja palattuaan kertoi Rydin vakuuttaneen ja puhuneen, että meillä tulee suuri rahanrunsaus, niin että erityisesti keskikokoiset pankit eivät voi sijoittaa varojaan. Sen johdosta oli Länsi-Suomen Pankki (ja myös Maakuntain Keskuspankki sekä Maakuntainpankki sijoittaneet paljon varojaan erityisesti Turussa, mutta myös Tampereella ja Helsingissä rakennuksiin, joissa ne nyt on kiinni kannattamattomina.

Obs! Rydillä oli 1927‒29 aivan väärä käsitys taloudellisen elämän kehityksestä (ja korkokannan kehityksestä). Huom. Pankkiyhdistyksen ja Suomen Pankin välinen kontroverssi joku vuosi sitten.

28/4 ’32 Koko mailma on kyllästynyt kansainvälisiin konferensseihin, joista ei ole tullut mitään hyötyä. Tänäkin vuonna niitä on ollut jos kuinka monta, ilman tulosta.

1927 Kansainvälinen talouskonferenssi Genevessä myös aivan tulokseton. Meidän suomalaisten skeptillinen kanta siihen nähden on osottautunut olleen aivan oikea. Odotin ehkä sittenkin siltä liiaksi paljon, kun luulin sen “neutraalisissa“ “teknillisissä“ kysymyksissä pääsevän johonkin tulokseen. Muistan kirjeenvaihdon Rydbeckin kanssa, joka ennen konferenssia kirjoitti minulle (tavalliseen optimistiseen tapaansa konferenssin työhön nähden). Haettava esille minun vastaukseni hänelle, jossa skeptillisyyteni (aivan oikea) käy ilmi. Siteerattu viimeisessä kirjoituksessani konferenssista.

The Times 26/4 ’32 Pääkirjoitus Hitlerin vaalivoiton johdosta. “Parliamentary work is a matter of give and take, of negotiation, of compromise.“

1/5 ’32 Krupskaja Muistelmia II. Bolshevikit (Lenin, Krupskaja ym) puhuvat kansantaloudesta. Ei ymmärtäneet siitä mitään. Kukaan heistä, paitsi Krasin, ei ollut koskaan tehnyt mitään hyödyllistä työtä. Näkivät köyhän kansan ja jonkun “rikkaan“ rinnalla. Luulivat, että kun vallankumous, niin kaikki pääsee hyviin taloudellisiin oloihin (voi elää kuten “rikas“). Pyhä tietämättömyys.

2/5 ’32 Esitelmä Kansantaloudellisessa yhdistyksessä. Eikö parempi ole kaikkien köyhyys ja varmuus ‒ Fattigdom bäres med jämnmod ‒ kuin nykyinen paljon korkeampi ja yhä paraneva yleinen hyvinvointi, mutta epävarmuus? Tämän voi kysyä ja osin tuntuu tämä yleisen rappeutuvuuden kanta onnellisimmalta ratkaisulta. (Wiittaako merkit siihen, että siihen mennään. Sosialismi ja kollektivismi viittaa siihen.) Mutta meidän yksityisyritteliäisyyteen perustuvan kapitalistisen järjestelmän kannattajat emme kuitenkaan voi tätä rappeutumisen ohjelmaa omaksua. Meidän täytyy pitää kiinni edistyksen ohjelmasta, joka erottamattomasti kuuluu n.s. “kapitalistisen“ järjestelmän olemukseen. Jonka kehittymisen edellytys on yleisen hyvinvoinnin lisääntyminen. Rappeutuminen ja köyhtyminen merkitsee myös kapitalismin kehityksen loppua ja taantumista.

3/5 ’32 Göteborgin työnantajat päättäneet alentaa palkkoja 10%. Satamatyöläiset vastaavat lakolla. Tämäkin osottaa, miten nykyinen järjestelmä on vaikea ja ristiriitainen. Sisäinen ristiriita.

4/5 ’32 “Turunmaassa“, maalaisliittolaisessa Turun lehdessä, on ollut viie aikoina pari kirjoitusta, joissa on oikeampi henki pankkeja (rahalaitoksia) ja erittäin “kansallisia rahalaitoksia“ kohtaan. Niinpä 30/4 32 oli kirjoitus:

“Suomalaisten rahalaitosten asema“, jossa huomautetaan suomalaisen kansanosan velvollisuudesta “keskittää taloudellinen voimansa omiin rahalaitoksiinsa“ (säästöjen sijoittaminen). Myös puhutaan ymmärtämyksellä niistä vaikeuksista, joita näillä rahalaitoksilla on ja joita vastaan ne taistelevat, koettaen täyttää vaatimukset suomalaista kansanosaa kohtaan.

8/5 ’32 Eräs englantilainen puutavaramies oli kertonut Wuorenlehdolle, miten minä menetän suuria summia Kreugerin krachissa. Hyvät suomalaiset ystäväni ovat näin kertoneet näitä juoruja minusta ulkomaalaisille tuttavilleen. Kurjaa joukkoa nämät suomalaiset, eikä suinkaan vähimmin Suomen ruotsinkieliset. Taistelua KOP:tä vastaan.

8/5 ’32 Krupskajan muistelmat Leninistä. Lenin ja bolshevistit ei välittäneet, ei ajatelleet, mitään muuta kuin miten voida kukistaa vanha järjestelmä. Wenäjän suuri etu, menestys ei mitään. Oli Wenäjän vihollisia. Perverssiä. Krupskajan memoaaressa (ja Leninin kirjoituksissa) ei mitään rakentavaa (hyödyllistä). Niin bolshevistisen vallankumouksen toimeenpanijat. Aina Lenin ja knit vain ajatteli, harkitsi tuota subvertivista päämääräänsä. Sitä odottaen opiskeli Genevessä barrikaditaisteluja, sotataitoa y.m.s. Ei mitään patriotismia, ei mitään kansalaisen hyveitä.

Käy myös ilmi, että ainoastaan erinomaisen suotuisat olosuhteet 1905 ja 1917 teki mahdolliseksi bolshevikeille tehdä todellinen yritys ja 1917 päästä valtaan. 1917 ei olisi ollut mahdotonta (tuskin vaikeatakaan) estää bolshevikeja pääsemästä valtaan. Sen vuoksi oli kesällä 1917 jotenkin mahdotonta meidän ottaa lukuun sitä mahdollisuutta, että bolsevikit (tämä abnormi joukko) pääsisi määräämään ja hallitsemaan Wenäjällä. Missään muualla ei bolsevikit päässeetkään valtaan, paitsi Wenäjällä (tässä roskakansan asumassa ja aivan kykenemättömien henkilöiden hallitsemassa maassa).

Kun lukee Krupskajan muistelmia ja bolsevikien kirjoituksia, tulee mieli hirmuisen ….. Heillä aivan hirmuinen mentaliteetti. Fanatismi. (Yksipuolisuus hirmuinen.) Saa katsauksen heidän ajatteluunsa, mentaliteettiinsa, joka on tavalliselle (järkevästi ajattelevalle) ihmiselle aivan käsittämätön. Mutta se selittää sen mistään välittämättömän häikäilemättömyyden ‒ julmuuden ‒ kiihkon (=uskonkiihko), mitä bolsevikit ovat osottaneet. Se osottaa myös selvästi, että heitä vastaan ei tepsi muu kuin samanlainen häikäilemättömyys. He eivät tunne humaniteettia, (eikä heitäkään vastaan pitäisi käyttää humaniteettia).

15/5 ’32 Helsingin Sanomat (ja Ståhlberg) vaatii parlamenttarismin kritikoita esittämään valmiiksi muodostettuja toisia ehdotuksia ja haukkuu, kun ei näitä tuoda esiin. Tämä ei ole oikein. Ensin parlamettarismin puutteet ja huonot puolet ‒ heikkoudet ‒ monet seuraukset. Sitten voi vähitellen esiintyä uusia ajatuksia ‒ muodostuksia. Tai ellei voisikaan ehdottaa parempaa järjestelmää, vaan parlamentarismi on “paras huonoista“ on hyvä tämä tietää. Ettei pidä parlamentarismia jonakin jumalallisena ilmestyksenä.

Tosiasia: Jälkeen sodan, kun demokraattinen äänioikeus ja parlamentarismi on pantu voimaan, on kaikkialla asiat menneet huonosti. Mikä syy? Parlamenttarismi ei kykene asioita nykyään hoitamaan.

18/5 ’32 Suomalaisten teknikkojen Seurassa keskusteltu teknikkojen suhtautumisesta pankkeihin. Wuorineuvos Tammenoksa alusti, että pitäisi olla teknikkoja pankkien johtokunnissa. Wuolle oli puhunut, että pankkimiehet ei ota huomioon teollisuuden kannattavaisuutta, vaan ainoastaan luoton vakuuden. Tämä on tyhmää. Wakuus ja sen laatu riippuu juuri liikkeen kannattavaisuudesta.

Muuten Wuolle itse hoiti Parviaisen teollisuusliikettä niin, että vei sen aivan huonoksi.

Pankkimiehet kyllä ymmärtävät ottaa huomioon kannattavaisuuden, vieläpä ensi sijassa. Mutta teknikoista on meillä useita huonoja kokemuksia. Ne eivät ota huomioon kannattavaisuutta. (Huom Ossian Wuorenheimon sana rautateistä.) Eikä heidän laskelmansa pidä paikkaansa. (Aavasaksa ja Teknillisen Korkeakoulun professorin laskelmat.)

Kokemus: Teknikkojen kanssa pitää olla varovainen. Jokaisessa tehtaassa on teknikkoja, jotka “kalkyleeraavat“. (Tavallisesti väärin.) (Ryselinin laskelmat m.m. Ivalon kultakaivoksesta.)

18/5 ’32 The Economist 14/5 32. Wuosi sitten it was not unreasonable to belive that lifting of burden of reparations and war debt would be such a relief towards that it would turn the tide of depression. That belief is no longer possible, on selvää that action in a much wider field is now necessary. Mutta sotakorvauksien ja sotavelkojen järjestäminen on tietenkin edellytys to recovery.

20/5 ’32 Suomessa (ehkä muuallakin) pilaa taloudellisen aseman usein yli voimien rakentaminen. Ennen kuin on rahat koossa. Tämä koskee sekä liikeyrityksiä -miehiä (yrittäjiä) että yksityisiä. Meillä on oikea kiihko rakentaa. (Myös KOP on rakentanut liikaa. Erityisesti ennen sotaa, mutta inflation johdosta ne rakennukset tuli edullisiksi.) Pitäisi varat olla aina koossa ennen kuin ruvetaan rakentamaan. Erityisesti myös maanviljelijät ovat olleet ja ovat villejä rakentamaan. Rakentamisella on moni maanviljelijä asiansa pilannut. Samoin teollisuudessa.

21/5 ’32 I. Kreuger oli insinöri ja käytti etusijassa teknikkoja liikkeissään (finanssiasioissakin). Huonosti meni. Vicehäradshöfding M. Wallenberg on parempi finanssimies kuin oli insinööri Kreuger.

23/5 ’32 Affääreissä on onni (tuuri) tärkeä (kuten sodassa). Esim: KOP:n asiakkaiden dollariluotot lankesivat suurimmaksi osaksi loka- ja marraskuussa 1931, sen jälkeen kuin Suomen markka oli romahtanut. Jos markka olisi romahtanut vasta joulukuussa tai luotot sattuneet lankeamaan pääasiassa jo syyskuussa 1931, olisi säästytty suurilta tappioilta. Siis puhdas sattuma vaikutti paljon.

23/5 ’32 Kenraali Hannes Ignatius suuruksella. Puhelimme pitkään suuruksen jälkeen. Ignatius kertoi: Kiihtymys valkoisissa piireissä on nykyään suuri. (Woi tapahtua milloin tahansa taas tuhmuuksia.) Wasemmiston ja keskustan sanomalehtien kirjoitukset ovat aivan sopimattomia, ja herättävät vihaa. Ignatius kehotti minua käymään Svinhufvudin luona, jotta Svinhufvud koettaisi vaikuttaa siihen, että

1) Vasemmiston ja keskustan lehdet säädyllisemmin kirjoittaisivat valkoisesta asiasta. (Tampereen rintamamiesten kokouksen johdosta oli “Pienviljelijäin lehti“ Tampereella kirjoittanut aivan hirmuisen häpäisevästi.)

2) Svinhufvudin pitäisi saada Jalander ja Born eroamaan hallituksesta. (Epäluottamus Svinhufvudia vastaan on suuri “valkoisissa piireissä“. Kutsuvat “Ukko-Pekkaa“ “Akka-Pekaksi“. Katsovat, että hän ei ole täyttänyt lupaustaan radiopuheessa, ryhtyä korjaamaan valtiollisia epäkohtia.)

Minun mietelmä: “Valkoinen Suomi“ teki Suomen itsenäisyyden. Svinhufvudin hallituksen itsenäisyysjulistus ei merkinnyt itsenäisyyttä. Hallitus julisti itsenäisyyden ja juoksi piiloon, ja pyysi Mannerheimin hoitamaan asian. Itsenäisyys on Mannerheimin armeijan ja Saksan (jääkärit, ammukset, Goltzin divisiona) työn tulos. Svinhufvudin pitäisi sopivassa tilaisuudessa julkisessa puheessaan korostaa “valkoisen armeijan“ ja valkoisen asian merkitystä, että sen ansiota on itsenäisyys. (Jos taas kysymys tulee, niin “valkoiset piirit“ ovat ainoa turva.)

26/5 32 Veale (Leninin elämäkerrassa) sanoo oikein, että Leninillä ei ollut mitään omaa ajatusta (ei esiinny hänen kirjoituksissaan). Tämä on aivan oikein. Lenin olikin sitä mieltä, että ei tarvita enää mitään uusia ajatuksia. Marx oli sanonut (esittänyt) kaikki ajatukset, mitä tarvitaan. (Kokonaisina). Muuta ei tarvita / ole tarpeen, kuin oppia Marxin ajatukset, lukea hänen kirjansa, ja osata vain oikein ymmärtää ja tulkita Marxin ajatukset, (ja panna ne täytäntöön). Leninin oikein ambitio oli tulla tunnustetuksi Marxin opin oikeaksi ja parhaaksi tulkitsijaksi. Kuten: Allah on yksi ja Muhamed hänen profeettansa. Niin: Marx on yksi, ja Lenin hänen profeettansa.

27/5 ’32 Yltyvä rauhattomuus ympäri mailmaa. Taloudellinen sekasorto lisääntyy. Nazit ja kommunistit tappelevat Saksassa. Jaappani etenee Mandschuriassa. Amerikassa asema yhä pahenee. Puhutaan diktatuurin voimaan panemisesta Yhdysvalloissa. Saa nähdä, mihin asiat menee.

28/5 ’32 “Demokratia“ nyt kaikkialla loistossaan. Saksassa tapellaan ja 1918 asti vallalla oleva demokraattis‒parlamenttarinen järjestelmä vienyt kaikki asiat mahdottomuuksiin. Englannissa myös yleinen äänioikeus vasta vuodesta 1918, tila aina vain pahentunut. Amerikassa, Yhdysvalloissa tila nykyään toivoton. Parlamentti ei voi saada budjettia tasapainoon eikä tehdä mitään työttömyyden auttamiseksi. Sillä presidentivaali on tulossa. Se määrää edustajien kannan eikä asialliset syyt. “Weteraniavustukset“ Yhdysvalloissa nielee kolmasosan valtion menoja. Epätaloudellinen. Yksi pääsyy nykyisiin vaikeuksiin. Toinen immigratiokielto. Kolmas korkeat tullit ja sotavelat.

Muuten ihmeellistä, että Yhdysvalloissa on kriisi. Riippumattomat ulkomaista. Eksporteeraavat ainoastaan 8‒10 % tuotannostaan.

Epätoivo Amerikassa suuri. The Times 20/5 32 sanoo: Their (amerikkalaisten) resentment is fanned by the suspicion that the politicians are more concerned with the prospects of the approaching Presidential election than with the means to avert the misfortunes which everyone sees approaching.

(Tämä on oikein sanottu. Demokratian ja vaalijärjestelmän hedelmä.)

1/6 ’32 Haataja, Paavo Wirkkunen ja K. Koskimies (Uuden Suomen päätoimittaja) olivat luonani pankissa keskustelemassa Arajärven ja minun kanssa US:n asioista. (Honkajuuri oli maalla.)

U.S:ssa on kriisi. Johtokunnan enemmistö (E. Suolahti, puheenjohtaja etunenässä) vaativat jyrkempää lapualaista suuntaa. Taloudenhoitaja Lassila pitänyt suurta ääntä. Sanonut Wirkkuselle, että heitä ei tarvita kirjoittamaan. Neuvottelu ollut R Waldenin luona, jossa kuitenkin päätetty jatkaa neuvotteluja. Haataja ja Wirkkunen aikovat kirjoittaa Koskimiehelle kirjeet, ilmoittaen, ettei voi jatkaa enää US:ssa. Haataja erittäin oli hyvin jyrkkä. Wirkkunen ajattelee, että asia lykättäisiin syksyyn, jolloin U.S:n ylimääräinen yhtiökokous. Koskimies ajattelee myös erota. Asema tullut kovin raskaaksi, kun johtokunta aina vastassa sen sijaan, että tukisi ja avustaisi. Jos Haataja ja Wirkkunen lähtee, niin Koskimies myös sanoo lähtevänsä. Ei jaksa enää enempää. Rantakari on eronnut, (kun hänen kirjoitusvapauttaan on tahdottu rajoittaa).

Minä lausuin, että U.S:n pitää ajaa Kokoomuspuolueen ohjelmaa. U.S:n yhtiön johtokunta ei saa siitä määrätä. Sillä on ainoastaan muodollisia ja taloudellisia asioita hoidettavana. U.S. osakeyhtiö ei ole tavallinen osakeyhtiö, vaan erikoinen. Paras olisi, että olisi erikoinen neuvottelukunta toimituksen rinnalla keskustelemassa lehden suunnasta. Kehoitin jäämään edelleen lehteen, (ei eroamaan) ja toimittamaan entiseen tapaan puolueen ohjelman mukaan. Paras antaa johtokunnan ottaa initiatiivin (ja ehkä erottamaan päätoimittajan, jos tahtovat. Paras antaa mennä sillä tavalla kriisiin.) Ylimääräinen yhtiökokous on pidettävä, jos asiat menee kriisiin. Woisi myös pitää yksityisen kokouksen, johon kutsutaan sopivia U.S:n osakkeenomistajia neuvottelemaan näistä asioista.

Haataja, Wirkkunen ja Koskimies näkyivät olevan tyytyväisiä näihin minun ajatuksiini. Arajärvi ei pannut vastaan.

2/6 ’32 Svinhufvud ja H. Suolahti luonani:

1) Svinhufvud: Valtion finanssien hoito on heikko. Voisiko saada toisen finanssiministerin?

Minä: Ei pidä kesken vaihtaa ministeriä.

2) Keskustan lehdet haukkuneet valkoista armeijaa.

3) Rantakari ulkoministeriön sanomalehtiosastoon.

3/6 ’32 Puhuin Rydin kanssa valtion finansseista. Ryti myös sitä mieltä, että hän ei ymmärrä, että valtion finanssien tarvitsisi olla huonossa tilassa. Valtion tulot 1932 olleet laskettuja paremmat ja lisäksi 69 miljoonan palkintolaina. Rydin mielestä syynä on se, että finanssilla ei ole ketään joka pitäisi kunnollisesti huolta asioista. Asiat retuperällä.

6/6 ’32 Dmitrievskij: Wenäjällä on jo nyt suuri ja kallis yläluokka ja byrokratia kannettavanaan ‒ tuskin halvempi kuin entinen. (Missä on ero ja etu bolsevismin ja “kapitalistisen“ järjestelmän välillä?) “Plus ca change, plus c’est la meme chose“. Kirjassa vallan hullunkurisia esimerkkejä. (Kerzentsev nyt Moskovassa.)

7/6 ’32 Pääministeri Sunila luonani pankissa. Saapui nähtävästi keskustelunsa johdosta Svinhufvudin kanssa. Esitti seuraavaa: Kun Svinhufvudin hallitus muodostettiin 1930 ja hänen hallituksensa 1931 oli tarkotus porvarillisten puolueiden yhteistoiminta. Wiime aikoina on porvarillisten puolueiden välit huonontuneet. Sanomalehdet puhuvat kiihkoisasti toisiaan vastaan. Jos halutaan porvarillista yhteistoimintaa ylläpitää, nousee kysymys, voitaisiinko jotakin tehdä paremman mielialan luomiseksi. Svinhufvud tahtoo porvarillista yhteistoimintaa ja hän Sunila samoin.

Minä: Olen samalla kannalla kuin Svinhufvud, että porvarillista yhteistoimintaa olisi ylläpidettävä. Mikäli tiedän, on Kokoomuspuolueen virallinen johto samalla kannalla. En ole tarkasti seurannut lehtiä, mutta on valitettu, että eräät vasemmiston (myös ei-sosialistiset) ja maalaisliittolaisetkin lehdet puhuvat pahasti, häväisevät 1918 vuoden valkoisia. Tämä ärsyttää.

Sunila: Mäntsälän tapaus on vaikuttanut kovin pahasti. Tuonut “laillisuuskysymyksen“ ensi sijalle. “Keskusta“ panee sen ennen muita.

Minä: Laillisuudella ei ole mielestäni vaaraa. Ei täällä “demokratiaa“ uhkaa vaara. Oli siitä mitä mieltä tahansa, sitä ei voi välttää. Mussolinikin ja Hitlerkin perustavat valtansa kansan kannatukseen. (Mussolini sanonut, että hänen täytyy saada 95% kansasta puolelleen, jotta hänen järjestelmänsä jäisi pysyväksi.) Siis “demokraattinen“ pohja tarpeen diktatuurillekin. Suomessa ei ole mielestäni diktatuurin vaaraa. Mutta Borniin (ja Jalanderiin) ollaan tyytymättömiä. Olisi ollut paras, että Born olisi eronnut talvella Mäntsälän tapausten jälkeen (ja samoin Jalander). Syytä olisi ollut jo siinä, että syntyi sellainen sekaannus kuin Mäntsälän juttu. Kun sellaista syntyy, niin asianomaiset saa vetää johtopäätökset, vaikka itse mielestään olisi miten syyttömiä tahansa. Eroaminen tullut vaikeammaksi, kun aika kulunut.

Sunila ei vastannut Bornia ja Jalanderia koskevaan huomautukseeni mitään selvästi, mutta minusta tuntui kuin hän ei olisi pitänyt minun mielipidettäni perusteettomana. Sovimme siitä, että minä puhun asiasta Wirkkusen, Haatajan, K. Koskimiehen ja H. Suolahden kanssa ja Sunila sondeeraa maalaisliittolaisia (ja edistysmielisiä) lehtimiehiä siitä, mitä mahdollisuuksia on saada lehdet esiintymään siististi ja välttämään ärsyttävää ja räikeätä kirjoittamista. Kesäkuun lopulla palaamme asiaan.

Puhuimme myös Suojeluskunnista. Sunila kertoi tulleen valituksia että “äkkijyrkät“, jotka vallitsevat suojeluskunnissa, eivät siedä siellä toisinajattelevia. Nämät eivät viihdy siten suojeluskunnissa. Tämä on ikävä asia. Olimme yhtä mieltä siitä, että suojeluskunnissa olisi saatava rauha ja yksimielisyys pysytetyksi. Siinä toivottiin Svinhufvudin voivan vaikuttaa.

9/6 ’32 Olimme H. Suolahden kanssa Svinhufvudin luona kl. 7 illalla. Puhuin Sunilan kanssa keskustelusta. Svinhufvud esitti porvarillisten puolueiden yhteistoimintaa. Luki Kivimäen esitelmästä Salossa kohtia, joissa Kivimäki esittää enemmistöhallitusten välttämättömyyttä, kansanvaltaa, taloudellista neuvottelukuntaa. Svinhufvudia miellytti Kivimäen esitykset. Keskustelimme näistä asioista, kunnes kl. 8 tuli Procopé, joka oli äsken palannut Amerikasta ja kertoi kokemuksiaan Amerikan oloista.

10/6 ’32 Kapitalistisessa järjestelmässä on merkillinen harmonia. Paradoksi. Woisi panna ohjeeksi kansainvälisissä suhteissa, ei etsiä enää maan ja kansan etua ja ajaa sen intressiä, vaan katsoa ja ajaa toisen kansan, muiden kansojen intressejä. Jos Englannin, Ranskan, Saksan, Hollannin y.m. talousasiat ovat hyvällä kannalla, niin ovat myös meidän maamme asiat hyvällä kannalla. Samoin sisäasioissa ‒ sisätaloudessa. Ideaalinen järjestelmä!

13/6 ’32 JKP, H. Suolahti, Wirkkunen, Haataja, Koskimies. Minä selostin keskustelua Sunilan kanssa. Wirkkunen: Rauhallisempi suhde puolueiden välillä kannatettava. Kokoomuspuolueen lehdet ei ole hyökänneet. Kysymys, jos on nykyistä hallitusta nykyisessä kokoonpanossa kannatettava, niin se on vaikea. Hallituksen asema on vaikea, pulamiehet. Hallitus lähettänyt 50 poliisia Nivalaan. Se ärsyttää. Alkava oikeudenkäynti Mäntsälän-miehiä vastaan vaikeuttaa asemaa. Emme ole tahtoneet vaikeuttaa nykyistä hallitusta.

Koskimies. Periaatteellinen puoli selvä. Puoluekokous on kannattanut porvarillista yhteistoimintaa. Mutta käytännössä on vaikeaa, kun hallituksen kokoonpano on huono, ellei tehdä rekonstruktiota hallituksessa. Me olemme esiintyneet hyvin siivosti ja lojaalisesti hallitusta kohtaan. Tavattoman siivosti olemme esiintyneet verrattuna edistysmielisiin lehtiin (Turun Sanomat, Helsingin Sanomat y.m.). Ei odota paljon lehtien päätoimittajien kokoontumisesta.

Haataja: Lehtiin nähden = Wirkkunen ja Koskimies. Meidän lehdet esiintyneet siivosti. Vasemmistolehdet (ja …..) puhuneet “kansanvallasta“ iskusanoja. Me olemme enemmän filosofisesti kirjoittaneet. Porvarillinen yhteistoiminta olisi tärkeä ja siihen pyrittävä. Mutta meillä on äkkijyrkkiä, jotka vastustavat kaikkea yhteistoimintaa ja tahtovat jyrkkää, omaa, itsenäistä politiikkaa. Meidän on vaikea niihin vaikuttaa, erityisesti nyt, kun on kaikenlaisia liikehtimisiä. Tosin suotavaa, että hallitus olisi uudistettava (Born ja Jalander pois), mutta nyt kesän aikana on siihen vaikea päästä. Wasta myöhemmin syksyllä voi se tapahtua. Sunilan kanssa on vaikea saada aikaan yhteistoimintaa, mutta maalaisliitossa on ainoastaan Sunila ja Kallio. Epäilee tokko yhteinen neuvottelu voi saada jotakin aikaan, mutta yksityisesti voitaisiin koettaa vaikuttaa lehtiin (Sunila maalaisliittolaisiin ja Kivimäki edistysmielisiin). Syksyllä pitäisi Kokoomuspuolueen eduskuntaryhmän taholta ryhtyä valmisteluihin valtiosääntöön y.m.s. nähden.

Koskimies: Bornin ero rauhoittaisi hyvin.

Wirkkunen: Talvella Mäntsälän liikkeen aikana oli yhteinen delegatio, mutta siellä syytöksiä, ei löydetty yhteistä pohjaa. Sitten Kokoomusta ei enää kutsuttu. Etelä-Pohjanmaalla Lahdensuo on yhtä pahassa maineessa kuin Born. Emme voi erityisen aktiivisesti tukea nykyistä hallitusta, emme saisi silloin kannatusta kansan kesken. Myös Niukkasta vastaan on syvä vastenmielisyys. Annamme hallituksen kyllä olla, mutta ei aktiivisesti kannattaa.

H. Suolahti: Sanomalehtikysymys tuli esille siinä suhteessa, että vasemmistolehdet on käyneet valkeiden kimppuun. Pääasia on, miten saadaan vasemmistolehdet siivoiksi. Kivimäki oli esitelmässään Turussa ja Salossa esittänyt sanomalehtimiesten forumin kokoonpanemista. Tämä ei ole vielä tarpeen, mutta yksityisesti voisi huomauttaa, ja siitä voisi syntyä hiljainen sopimus, ettei ärsyttävää sävyä.

On yhteisiä asioita (=JKP), jotka edellyttävät porvarillista yhteistoimintaa. Mutta ainakaan vielä nyt ei voi saada aikaan kiinteää yhteistoimintaa. Niin kauan kuin Mäntsälän-juttu on auki, on vaikea Kokoomuksen kiinteämpi yhteistoiminta. Sillä Kokoomus arvostelee Mäntsälän-juttua toisin kuin muut puolueet. Mutta Born pitäisi saada pois (ettei tule liian myöhään). Yhteisiä asioita: 1) Kommunismin vastustaminen. 2) Maanpuolustus inclusive suojeluskunnat. 3) Taloudelliset asiat. Näiden pohjalta pitäisi saada keskusta yhteistoimintaan. Mutta tällä hetkellä ei kokoomuspuolueen aktiivista osanottoa hallitukseen.

Wirkkunen: Wastattava Sunilalle, että jos he tahtovat jatkaa neuvotteluja, niin olemme siihen valmiit. Pitää porvarillista yhteistoimintaa tarpeellisena, mutta Sunilan ei pidä ajaa asioita siihen, että hallituksen pitää nojautua sosialisteihin. Suojeluskunta-asia vaarallinen, kun syksyllä budjetti esitys, että suojeluskunta määrärahat otetaan budjettiin.

Haataja: Hallituskysymys. Antaa Sunilan rauhassa hallita, ei meidän tarvitse häntä kaataa. Me ajamme omia asioitamme. Ei mahdotonta, että Born lähtee ilman, että koko hallitus hajoaa. Ei tarvitse ketään B:n tilalle, Manner hoitaa. Porvarillisien vasemmistolehtien ja politikkojen pitäisi olla selvillä siitä, että kokoomuksen johtavat piirit harrastavat yhteistoimintaa porvarillisten kesken. Mutta vasemmiston lehtien hyökkäykset sitä vaikeuttavat.

Res: 1) Porvarillista yhteistoimintaa kannatetaan. Aktuellia: a) Kommunismin vastustaminen. b) Puolustuslaitoksen inclusive suojeluskuntalaitoksen ylläpitäminen ja kehittäminen. c) Työttömyysasia. Pienviljelysasia y.m. taloudelliset asiat.

2) Procedere: Kokoomuspuolueen lehdet ei vaikeuta hallitusta. Edelleen vaikutamme samaan suuntaan. Toivottava, että vaikuttaa, että muiden puolueiden lehdet myös esiintyvät siivosti, ja että räikeät hyökkäykset (kansanliikkeitä y.m. vastaan) loppuisi.

3) Born on kovin epäpopulääri. Jos hän eroaisi, helpottaisi asemaa ja Sunilan hallituksen asemaa.

4) Kokoomuspuolueen omat kysymykset (hallitusmuoto y.m.) ajetaan hiljakseen.

5) Yhteisiä kokouksia tuskin tarpeen. Paras vaikuttaa yksityisesti.

15/6 ’32 Suomessa on paperinkulutus henkeä kohti pienentynyt. 1913 oli 13,5 kg yhtä henkeä kohti. 1929 oli 11,1 kg. Kaikissa muissa maissa paitsi Espanjassa ja Norjassa? on noussut. (Ei se meidän sivistyksemme kehitys taida olla niin kehuttavaa.) Kts. kirjoitusta Suomen Paperi- ja Puutavaralehdessä 31/5 32 s. 353.

Solitander sanoo, että Suomea koskevat numerot ovat väärät.

16/6 ’32 Svinhufvud luonani pankissa. Kerroin keskusteluistani Wirkkusen, Haatajan ja Koskimiehen kanssa. Svinhufvud katsoi, että Kokoomuspuolueen lehtien olisi painostettava, että laittomuuksia ei saa tapahtua ‒ että asioita ei saa ajaa laittomuuksilla (ei saa työväentaloja naulata j.n.e.).

Svinhufvud ilmoitti, että Rantakari tulee ulkoministeriöön sanomalehtiosaston hoitajaksi. Saa tänään dispanssin.

Svinhufvudin ollessa luonani Kivimäki soitti. Pulaliike saamassa suurta valtaa. Olisi ryhdyttävä spontaanisiin henkisiin vastatoimenpiteisiin s.o. propagandaan ja agitaatioon säästäjien kannalta (Säntti). Ehkä säästöpankkienkin puolesta. Lupasin tuumia asiaa.

16/6 ’32 Neuvottelu Kämpissä. Haataja alusti keskustelun. Minä esitin erityisesti, että Uuden Suomen täytyy ajaa puolueen hyväksymää politiikkaa. Porvarillinen yhteistoiminta nyt tarpeen ja puoluekokouksen hyväksymä. Sitä ajettava, yhteisiä asioita. Useat puhujat kannattivat näitä mielipiteitä.

Eino Suolahti katsoi, että U.S:n johtokunta määrää lehden kannan. Ei tarvitse olla kokoomuspuolueen kanta.

R. Walden puhui (merkillistä kyllä) samaan suuntaan kuin minä. Katsoi, että maan asema on niin vaikea ja vakava, että porvarillinen yhteistoiminta on välttämätön. Ei voida pienistä asioista riidellä.

21/6 ’32 Korkolautakunnan kokous. Lopuksi Gebhard otti esille entisen keppihevosensa pankkien kulujen vähentämisen (ja korkomarginaalin). Katsoi, että pankkikonttoreja on liikaa, johtajia liian paljon ja saavat liian korkean palkan. Oli kuullut Saksalaiselta pankkimieheltä, miten siellä pannaan toimeen Abbau.

Minä vastasin, että Gebhard ei tunne asioita. Saksalaiset pankkimiehet hoitaneet omat asiansa niin huonosti, että ei kelpaa neuvoja antamaan. (Saksan pankkiolojen katastrofi suurin skandali pankkihistoriassa.) Pankin joutuminen nationalisoiduksi (s.o. bolsevisoiduksi). Saksan pankkien kulut kovin suuret, paljon suuremmat kuin Suomen. KOP:n ja Yhdyspankin palkat ja kulut 1,2 % brutosta. Siitä ei paljoa saada irti. Ei suinkaan korkoa saada alas. Saksasta ei pankkialalla ole mitään opittavana. Englanti on pankkitoimen esimerkkimaa. Gebhard voi olla varma että kaikki tehdään kulujen pienentämiseksi, mikä on mahdollista.

22/6 ’32 Kriisi. Suomi ‒ me ‒ emme voi tehdä mitään kriisin poistamiseksi. Me olemme riippuvaiset maailman olojen kehityksestä. Se taas riippuu suurista maista. Me emme voi omavaraisuudessa tulla toimeen ‒ edistyä ‒ menestyä. Me olemme riippuvaiset kansainvälisestä kaupasta ‒ johon emme voi vaikuttaa. Tehtävä odottaen suurten maiden kehitystä koettaa pysyä veden päällä ‒ päästä läpi ‒ pysyä pystyssä miten kuten.

27/6 ’32 Maalaisliittolaiset tehneet puoluekokouksessa Wiipurissa tyhmiä ponsia. Waatineet m.m.: Suomen Pankin setelistön lisäämistä lainanannolla obligatsioneja vastaan, hintatason nostamista, korkeimman lainanantokoron määräämistä lailla. Ellei muut puolueet suostu tähän, niin maalaisliiton on erottava hallituksesta. Asian alusti Wiipurissa maanviljelijä Pilppula Laitilasta.

(Waikeata, kun maalaisliitossa on niin vähän ymmärtäväisiä ja asioihin perehtyneitä miehiä. Tavalliset maanviljelijät luulevat ymmärtävänsä tällaisia vaikeita asioita. Suuri itseluottamus ja itsetunto ja ylpeys. Sivistymättömyyden merkki on se, ettei huomaa omaa ymmärtämättömyyttään ja omaa puutteellisuuttaan.)

Reinikka sanoo Kallion kertoneen, että puoluekokouksessa ei järkevimmät mielipiteet saaneet mitään kannatusta.

28/6 ’32 Tuomisto, Ajan Sanasta kävi puhumassa propagandasta pulaliikettä vastaan. Antoi P.M:n. Olimme yhtä mieltä. Lupasin kannatusta. Säntti kirjoittaa pankkiasioista.

30/6 ’32 Hannes Ignatius kertoi eilen hallintoneuvoston kokouksen jälkeen illallisella, miten joku päivä sitten pörssiklubissa eräs henkilö (nimeä ei sanonut) taas juorusi KOP:stä. Miten KOP oli ostanut Littoisten osakkeet Koristolta ½ miljoonasta ja antanut Koristolle huvilan j.n.e. Miten Littoinen (ja Diesen) ovat huonot y.m. y.m. Ignatius sanoi Maakuntapankin osakkeenomistajain, jotka ovat menettäneet omaisuutensa, olevan KOP:n vihamiehiä ja panettele-van KOP:tä suomalaisten keskuudessa.

(Sellaista joukkoa ovat suomalaiset. Alhaista!)

1/7 ’32 Svinhufvud luonani pankissa. Myös Hugo Suolahti läsnä keskustelussa.

Svinhufvud piti mahdollisena, että maalaisliitto syksyllä (luultavasti lokakuussa) kutsuu miehensä pois hallituksesta. Silloin Svinhufvud tahtoo minut muodostamaan hallituksen. Pyysi miettimään asian valmiiksi (listan y.m.).

Minä kerroin keskustelustani E. Hynnisen kanssa. Pitäisi koettaa saada nykyinen hallitus jäämään ensi talven yli. Sen vuoksi joitakin ehdotuksia syyskuussa eduskunnalle (voin vientipalkkio ja 100 à 150 miljoonaa rahaa maanviljelijöille akordien toimeenpanemiseksi), jotka kyllä eduskunta hyväksyy, jolloin hallitus voi pitää paikoillaan. Jos hallitus luopuu, niin puolueeton hallitus. Pääministeriksi voisi ajatella esim ent. presidentti Relander. (Tämä tosin kyllä ei riittävän KYKENEVÄ sopiva mies. Ei myös luultavasti rupeaisi, koska nähtävästi tahtoo pitää avoinna mahdollisuuden tulla uudelleen valituksi presidentiksi.) Edelleen virkamiehistä J. Castrén ja Ryti. Yliopistossa ei näy olevan ketään sopivaa, paitsi H. Suolahti (jonka terveys ei kestä). Jos olisi sivistynyt Suomenkielinen tilanomistaja (kuten ruotsalaisilla vanha Otto Wrede), olisi se hyvä.

Asia jäi tähän. Olimme yhtä mieltä, että nykyinen hallitus olisi koetettava pitää paikallaan ensi talven yli.

2/7 ’32 Talletuksia mennyt pois kesäkuussakin paljon. Mutta miltei kokonaan ne ovat Maakuntapankin talletuksia, nähtävästi suureksi osaksi Mkp:n osakkaiden tai heidän ystäviensä yms. talletuksia. Syy viha KOP:tä vastaan. (Vrt. edellä Hannes Ignatiuksen kertomaa.)

Sens moral: Pankkien yhtymistä ei pidä panna toimeen, ellei molemmat puolet ole siihen jotenkin tyytyväisiä. Olisi ollut luultavasti viisaampaa antaa Mkp:n osakkeenomistajille paremmat ehdot, jotta olisivat olleet tyytyväisiä. Tällaisia asioita ei saa katsella privaattiosakeaffäärin kannalta.

Lisään, että KOP:n maksama hinta Mkp:stä (1:14) oli, ei ainoastaan riittävä vaan, ylihinta, jos arvostellaan Mkp:n tilaa. Ei olisi voinut maksaa Mkp:stä mitään, vaan olisi oikeastaan pitänyt saada huomattava korvaus. Mutta pankkien yhtymisessä on otettava huomioon niitä näkökohtia, jotka edellä on esitetty.

4/7 ’32 Neiti R:n skandaali pääkonttorissa. Mitä on ajateltava? Kehen voi luottaa? Mihin tilaan on moraali joutunut? Hirmuista!

5/7 ’32 Jos pankkien osakkeiden kurssiheilahdukset (s.o. aleneminen) koskisi ainoastaan osakkeenomistajia, ei asia olisi niin tärkeä. Sillä osakas, joka sopimattomalla ajalla myy osakkeensa, kärsiköön. Hän tosin myös vaikuttaa osakkeiden kursseihin, joka laskee silloin, kun on paljon myyjiä. Mutta kun pankki jakaa kohtuullisen osingon, niin osakkaat saavat, mitä heille kuuluu, ja osakkeiden kurssit aikaa myöten mukautuvat siihen. Mutta pankin osakkeiden kurssin huomattavalla (vaikkakin aiheettomalla) alenemisella voi olla (ja usein on) vakavampi merkitys. Se voi vaikuttaa epäluottamusta yleisössä ja tallettajissa, jotka ovat yksinkertaista väkeä eivätkä ymmärrä näitä asioita. (Aivan kuin on asianlaita rediskonttauksiin nähden.)

6/7 ’32 Postisäästöpankki ilmoitti tänään maksavansa 5 ½ % talletuksille (Liikepankit alentaneet 5 ½ %:sta 5 %:iin Säästöpankit alentaneet myös.)

Soitin Järviselle. Hänen vastauksestaan kävi ilmi, että asia oli nähtävästi käsitelty hallituksessa, joka oli päättänyt, että postisäästöpankki maksaa 5 ½ %. Järvinen sanoi, että hän katsoi, että postisäästöpankin ei pitäisi näin usein alentaa!! On sekin kauppakorkeakoulun opettaja ja entinen Keskuskauppakamarin asiamies ja liikemaailman edustaja. Mutta sellainen hän on aina ollut. Mitätön ja vailla judiciumia ja järkevyyttä käytännöllisissä asioissa; Latinan, Kreikan tai estetiikan professori!

6/7 ’32 Postisäästöpankki ilmoittaa maksavansa 5 ½ % talletuksista. (Yksityispankit maksavat 5 %.) Ilmoituksessa lisätään: “Valtio vastaa varoista.“ Kyllä tämäkin on maan taloudellisten asioiden hoitoa! ja huolenpitoa!

8/7 ’32 Nykyinen demokraattinen järjestelmä on huono. Mieletön rauha 1918 ja 1919. On ottanut 13 vuotta, jotta on päästy vahingonkorvauksista. Ei siinä ollut mitään pientäkään järkevyyttä näiden 13 vuoden aikana. On täytynyt antaa ihmiskunnan mennä tähän kriisiin, ennen kuin on tämä karkea (satojen miljardien RM) erehdys ymmärretty. Olisi luullut tällaisen asian helpommin selviävän. Ja ihmiskunnan annetaan mennä hirmuisiin sietämättömiin vaikeuksiin, jotta politikot Yhdysvalloissa, Ranskassa ym. saavat suorittaa valtiolliset vaalinsa!! Ihmiskunnan ei pitäisi saada kärsiä tällä tavalla siitä tuleeko Hoover vai Roosevelt Yhdysvaltain presidentiksi. Ja Saksassa on tarvittu mennä nationalsosialismiin ja valtiososialismiin, ennen kuin on päästy edes selvitysten alkuun. Kyllä on tämä järjestelmä hullu. Politikot leikkiköön mielellään. Mutta antakoot ihmiskunnan elää ja tehdä työtä. Ja talouden kulkea.

13/7 ’32 Ministeri Kivimäki kävi luonani. Kertoi ajatelleensa, että olisi asetettava komitea miettimään, olisiko saatavissa jotakin parannuksia Valtiolliseen järjestykseen (y.m. sitä koskevaan). Painovapauslaki ja kokouslaki ehkä kaipaisi muutoksia. Samoin olisi ehkä tarpeen taloudellinen neuvosto (kuten Saksan Reichswirtschaftsrat y.m.s.) Kysyi mielipidettäni tästä asiasta. Sanoin, että 1930 ajattelin ehdottaa Svinhufvudille tällaisen komitean asettamista. Woihan näitä asioita harkita.

15/7 ’32 Mitä hullutuksia voi yksinkertaiselle kansalle agiteerata. Toiselta puolen fanatikko ja teoretikko ajaa mitä hullumpia väitteitä. Lenin (kirjoittaessaan kansallisuudesta) esitti: Kansallisuus asia on kapitalismin asia ‒ johtuu kapitalismin kehityksestä ‒ on taloudellinen asia, taloudellisen tuotannon edellytys. Se on normaalinen kehitys kapitalistisessa ajanjaksossa(!!!)

Englannin suuri lainankonvertaus: 5 % konvertattiin 3 ½ %:iin. (Affärs-världen 14/7 32.) Tämä vaikuttaa siihen, että avkastningsanspråken sänkas i allmänhet. Ylipäänsä: Avkastningsanspråken skola i framtiden sjunka till en lägre nivå än kanske någonsin förut. (Kreuger sanoi ½ vuotta sitten, että tulevaisuudessa normalt avkastningsanspråk å goda akter högst 4 % å börskursen.) Man räknar med en långvarig period av låga räntor.

20/7 ’32 President de la Chambre de Commerce Franco–Finlandaise Bernard-Aubry, jolle Keskuskauppakamarin puolesta annoimme suuruksen, kun hän saapui Helsinkiin, antoi tänään dejeuner’n 30 hengelle Seurahuoneella. Aubry piti puheen. Toivoi meidän puolestamme collaboration ja apua ranskalais-suomalaisen kauppakamarin toiminnalle. Lausui kauniita sanoja Suomesta.

Minä vastasin. Ranska on sodan jälkeen seurannut enimmin vanhoja ja solideja taloudellisia periaatteita. Sen vuoksi se luultavasti paremmin selviää vaikeuksista kuin useat muut maat (lesquels se sont jetés dans des extravagances). Suomen ja Ranskan kauppa on itsenäisyyden aikana lisääntynyt. Mutta tuonti Ranskasta on verrattuna wientiin lisääntynyt enemmän kuin vienti.

21/7′ 32. Saxin, Hambros Bankista ollut täällä jonkun viikon viettämässä kesää. Wuorenlehto tuttava hänen kanssaan siitä kun oli Hambros Bankissa opiskelemassa. Saxin oli kertonut Wuorenlehdolle kahdenkesken, että Lontoossa Cityssä on puhuttu juoruja ja pahaa KOP:stä. Ne jotka ovat niitä levitelleet, ovat olleet suomalaisia. Hambros Bank ei ole niihin pannut merkitystä kuten käy ilmi siitä, että se on ei ainoastaan antanut entiset KOP:n takaamat luotot jäädä, vaan vieläpä lisännytkin luottoja. Tämä suomalaisten juoruaminen on se vanha ja kurja juttu. Juoruajat eivät voi olla muita kuin pääasiallisesti vientiteollisuuden herroja. Monen näistä sivistyskanta on heikko, eikä niiden isänmaallisuuskaan ole kehuttava. Ehkäpä juopotellessaan ulkomaalla sikäläisten tuttaviensa kanssa – ja selvänäkin ollessaan – eivät kykene osottamaan soveliasta menettelyä kun heidän arvostelukykynsä (judicium) on ylipäänsä heikko. Tämä asia on tulevaisuudessa sopivassa tilaisuudessa otettava puheeksi.

23/7 ’32 Svinhufvud luonani. Kertoi Jalanderin erottamisesta ym. Samoin Kivimäen ehdottamasta komiteasta “valtiollisten epäkohtien poistamiseksi“. Puhuimme myös maaherranpaikoista. Ehdotin Sunilaa. Hän voisi tulla Turkuun, joka on maanviljelyspaikka. Svinhufvud mainitsi Uudellemaalle m.m. Erik v. Frenckellin, A. Tulenheimon ja I. Lindforssin, mutta pelkäsi, että palkan pienuuden vuoksi ei tulla. Hän sanoi, että Frenckell kyllä tulee, mutta Tulenheimo ja Lindforss ehkä ei voisi taloudellisten syiden vuoksi tulla.

26/7 ’32 Kävin Sunilan, pääministerin luona. Kerroin neuvottelusta kesäkuussa Wirkkusen, Haatajan ja K. Koskimiehen kanssa sekä kokouksesta Kämpissä. Niissä kannatettiin porvarillista yhteistoimintaa nykyisten vaikeuksien voittamiseksi. Maalaisliiton puoluekokouksen päätökset kesäkuun lopulla vaikeuttavat yhteistoimintaa, kun päätökset ovat liian räikeät pulamiesten suuntaan. Sanoin myös, että Uuden Suomen vastaus Ilkan yhteistoiminnan tarjoukseen ei mielestäni ollut taitavasti kirjoitettu.

Sunila sanoi tämän US:n kirjoituksen vaikuttaneen paljon pahaa maalaisliiton piirissä. Sitten ryhtyi puhumaan taloudellisista vaikeuksista ja valtion budjetista. Toivoi että voitaisiin jotakin tehdä, ehdottaa vaikeuksissa olevien maanviljelijäin auttamiseksi, jotta päästäisiin talven yli (ilman hallituskriisiä ym.) Minä: Koetetaan tehdä. mitä voidaan. Mutta valtio ei voi paljoa tehdä yksityisten velkaantuneiden auttamiseksi (kuten Sunila itse sanoi radiopuheessaan 31/12 ’31).

Sunila pyysi minua kirjoittamaan tai puhumaan julkisesti siitä, että valtio ei voi paljon tehdä tässä asiassa.

Minä: Minua ei uskota, kun olen pankkimies.

Sunila: Se on kyllä niin yleensä, mutta tässä asiassa uskottaisiin, kun sanon, että valtio ei voi paljon tehdä vaikeuksien voittamiseksi.

Keskustelu kesti toista tuntia.

30/7 ’32 Olin Svinhufvudin luona kl. 7 illalla. Hän puhui 1933 vuoden budgetista. Ensi arvio: Menot 1933 3.016,4 miljoonaa, 1932 2.855 miljoonaa. Lisäys 160,9 miljoonaa(!!) Tulot 1933 2.430,7 miljoonaa, 1932 2.857,7 miljoonaa. Siis vajaus 1933 585,7 miljoonaa. Vuonna 1932 oli budjetin ylijäämä 2 miljoonaa. Nämät numerot vuotta 1933 varten ovat aivan mahdottomat. Menoja lisätty 160 miljoonaa, vaikka tulot on arvioitu vähenevän 427 miljoonaa mk.

Svinhufvud sanoi Järvisen, finanssi ministeri, ajattelevan 300 miljoonaa uutta valtiolainaa. Palkintolaina tai muuta sellaista. Huomautti, että tarvitaan rahoja myös valtion velkojen (lyhytaikaisten) maksamiseksi. Minä asetuin jyrkästi kotimaista valtiolainaa vastaan. Se menee talletuksista ja aiheuttaa suuria vaikeuksia. Joko luottojen sisään vetämisenä (joka vähentää taloudellista toimin-taa) tai talletuskoron korottamista – talletusten suojelemiseksi sen sijaan, että nyt olemme koettaneet saada korkoja alenemaan. Lausuin, että vuoden 1933 budjetin tekemiseksi olisi käytettävä koko Suomen Pankin voitto – ei mitään siirrettävä vararahastoon. (Se nousee kyllä 150 miljoonaan mk:aan.) Onko mitään SP:n voitto- ja tappiotilillä? Se myös olisi käytettävä. Edelleen menoja vähennettävä. Emme voi kestää tätä budjettia. Ainoastaan välttämättömät menot mahdolliset (Snellman). Aivan erillään budjetista ja sen vajauksesta on työttömyysasia (ja muut Hynnisen komitean ehdotukset).

Svinhufvud kysyi (Sunilan pyynnöstä), eikö pankit voisi ottaa obligatioja 200 miljoonan edestä.

Kokous 1/8 32 kl. ½ 2 KOP:ssä (Svinhufvud, Frey ja minä). Budjetti 1933.

Esitin (Freyn kanssa): Suomen Pankin voitto kokonaan. Lisäys 90 à 100 miljoonaa. Myös vanhuus- y.m. rahastojen korot käytettävä jos tarve vaatii. Menoja vähennettävä – kovasti. Puolustusmenojen vähentämisessä varovaisuutta. Mieluummin ei ollenkaan vähennettävä. Kotimaista valtiolainaa ei. (Järvinen oli ajatellut 300 miljoonan palkintolainaa 5 % + 2 % voitoiksi siis = 7 %. Ruotsiin siitä 1/3.)

Minä ja Frey: Jos ruotsalaiset pankit ottaa, ja sitoutuvat pitämään vähintäin 2 vuotta päästämättä markkinoille, niin voi ottaa sen osan. Kotimaisille markkinoille ei voi sijoittaa 200 miljoonaa. Koska painaa talletuksiin. Johtaa luultavasti talletuskoron korottamiseen tai sijoitusten sisäänvetämiseen. Lyhytaikaisen ulkomaisen lainan, jota Järvinen myös suunnitelee, voi ottaa, jos se käytetään valtion lyhytaikaisen velan maksamiseen, muuten ei. Pitkäaikaisen ulkomaisen valtiolainan voi ottaa, jos saa. Sitä epäilemme. Sekin käytettävä ensi sijassa valtion lyhytaikaisen velan maksamiseen. Tällä pohjalla olisi budjetti tehtävä. Weroja ei ole korotettava. Ne ovat kovin korkeat. Hynnisen työttömyyssuunnitelmat olisi vähennettävä. Pidettävä silmällä ainoastaan ensi talvea, ei koko vuotta 1933. Pankit ei voi ottaa obligatioja enempää kuin 100 miljoonaa.

Wielä keskustelimme vakinaisen valtiosihteerin ottamisesta valtiovarainministeriöön. Mainitsin tri Tudeerin, johon Frey yhtyi. Emme olleet varmat, onko Tudeer riittävän lujaluonteinen.

1/8 ’32 kl. 7 illalla Svinhufvudin luona linnassa Ryti, Frey, ja minä. Esitimme näkökohdat budjetin tekoon nähden. Ryti oli yhtä mieltä. Suostui myös siihen, että Suomen Pankin voittovarat käytetään 1933 kokonaisuudessaan. Samoin katsoi, että voidaan käyttää vanhuus- y.m. rahastojen korot vieläpä kuoletusmaksutkin jos on tarve. Nyt ei tarvitse kartuttaa pääomia. Katsoimme myös, että työttömyysohjelmaa ei ole syytä tehdä nyt pitemmälle kuin kevääseen 1933. Waltiosihteeri finanssiministeriöön. Ryti kannatti sitäkin. Mainittiin tri Suviranta, joka kentiesi olisi parempi kuin tri Tudeer, koska on kovempi mies.

4/8 ’32 Lauri Ingman käväisi luonani. Svinhufvud kutsunut hänet neuvotteluun Lapuan miesten vapaaksipäästämisestä ja Uudenmaanläänin maaherrasta. Ingman sanoi kehottaneensa päästämään vapaaksi Lapuan johtajat, joita hovioikeus ei katso olevan syytä pitää vangittuina. Väliehdotuksena, että antisivat sitoumuksen olla agiteeraamatta.

18/8 ’32 Ilves kertoi, että Väinö Forsman oli hänelle kertonut seuraavaa: Eräs rouva, jolla oli 18.000 mk talletus jossakin meidän asioimistossamme, oli tahtonut nostaa sen. Kun oli kysytty, minkä vuoksi, oli hän vastannut, että “kun sanotaan, että tämä pankki loppuu“. Tahtoo viedä rahat Yhdyspankkiin. Kysyttiin, kuka niin sanonut? Aluksi ei rouva tahtonut ilmoittaa, kuka oli sitä puhunut. Kysyttiin: Onko se Yhdyspankin puolelta. Lopuksi rouva oli lausunut: “Taisivat puhua omaan pussiinsa.“

Tämä on aivan hirmuisen alhaista. Soitin Fieandtille asiasta, joka sanoi ensi kerran nyt kuulleensa sellaista. Lupasi puhua Ilveksen kanssa ja ottaa selvän asiasta. Huomautin, että olemme jo aikaisemmin sitten viime syksyn kuulleet tällaista Yhdyspankin taholta.

Fieandt puhui Ilveksen kanssa, ja oli hyvin pahoillaan ja lupasi tehdä voitavansa tällaisten tapausten ehkäisemiseksi. Lähettää kiertokirjeen, jonka näyttää ennen lähettämistä Ilvekselle. Oli huomauttanut, että hän, Fieandt, ymmärtää hyvin, ettei tällainen menettely ole heillekään eduksi. Nybomin perheen palvelija oli ollut heidän Liliuksen luona ja sanonut hänellä olevan talletuksen KOP:ssä ja kysynyt, pitäisikö ottaa pois. Lilius oli sanonut, että hän voi kyllä pitää talletuksen KOP:ssä. Ei pidä ottaa pois.

(Kaunista menettelyä Nybomin perheen puolelta.)

18/8 ’32 Rantakari soitti. Tänään on Eino Suolahti (US:n johtokunnan puheenjohtaja) sanonut K. Koskimiehen irti U.S:n päätoimittajan toimesta. Ellei Koskimies itse pyydä eroa ennen 1/9 ’32, sanotaan hänet irti.

24/8 ’32 Tyytymättömyys nykyiseen demokraattis-parlamentaariseen järjestykseen ja kallistuminen fasismiin johtuu suurimmaksi osaksi sosialistien kannasta. Vaikka he ovat huomanneet Marxin oppien mahdottomuuden ja turmiollisuuden, pitävät he siitä kiinni. Sen sijaan että avoimesti luopuisivat siitä ja liittyisivät käytännölliseksi, joskin radikaaliseksi nykyisen yhteiskunnallisen järjestyksen kannalla toimivaksi puolueeksi.

26/8 ’32 Suomen Yliopisto on aina ollut heikko tieteellissessä suhteessa. Jo “nerojen aikana“ 1850 luvulla Snellman (itse professori) myönsi, että valitukset lääketieteellistä tiedekuntaa vastaan oli oikeutettuja (Itämaisen sodan aikana). Syy tieteellisen tason alhaisuuteen oli ennen se, että professorit politikoivat. Aikaisemmin se oli välttämätön, koska yliopisto oli kansallisen ja isänmaallisen liikkeen keskus. Poliittiset impulssit. Wielä Aleksander II:n aikana yliopiston miehet tärkeitä politikkoja. Sen vuoksi tiede jäi syrjään. (J. Forsman, E. G. Palmén, Rein, Danielson y.m.) Nykyään ei enää politiikka estä. Wieläkin tosin yliopiston miehet ottavat osaa politiikkaan. Mutta nykyään heidän aikansa näkyy menevän alkeisopetuksen antamiseen hirmuisesti paisuneelle ylioppilasjoukolle.

31/8 ’32 Lehdissä hallituksen esitys budjetista 1933. Tehty aivan samojen periaatteiden (suuntaviivojen) mukaan, kuin mitkä minun äskeisessä kirjoituksessani U.S:ssa esitettiin.

31/8 ’32 Vuonna 1918 edellytin m.m., että Saksassa monarkkinen järjestelmä jää voimaan. Syyt: Saksan kansa on monarkkinen “bis in die Knochen“. 1000-vuotinen monarkia siellä. 22 eri dynastiaa. Muu järjestelmä ei siellä sovellu (menesty). Tämä edellytys ei pitänyt paikkaansa. 1918 vallankumous kumosi monarkian. Tämä tuli yllätyksenä nähtävästi Saksan kansan enemmistölle. Mutta itse asiassa oli käsitykseni oikea. Sen todistavat sodanjälkeiset tapaukset. Tasavaltainen ja parlamenttaarinen järjestelmä ei ole menestynyt Saksassa. Nyt siellä on diktatuuri. Siis olin asiallisesti oikeassa. Mutta välitön asiain kulku 1918 vuoden jälkeen oli toinen kuin luulin.

31/8 ’32 Vuoden 1918 tapaukset. Suomen itsenäisyys: Shakespeare. Timon Ateenalainen “Ei riitä se, ett’ autat pystyyn heikon. Tukea myöskin kaipaa hän.“ (Snellman tosin sanoi toisin. Kansa ei saa luottaa muuhun kuin itseensä. Mutta minun mielessäni oli ylläolevat Shakespearen sanat.)

Pulaliike ja bolsevismi. Shakespeare; Henrik VI (II osa) s. 82–83 ja 86–87.

“Eero“ (entinen maalaisliittolainen Suomenmaan toimittaja) Helsingin Sanomissa 3/9 ’32 (Pakinassa: “Siitä nyt tie menevi.“ Waltiopäivien alkamisen johdosta).

Maalaisliittolaisella taholla arveltaneen, että johtavasta asemasta hallituksessa olisi nyt jo paras lähteä hyvän sään aikana, sillä kansan taloudelliset tarpeet ja hallituksen mahdollisuudet ovat varsinkin näinä aikoina kaksi eri asiaa, jotka saattavat tässä vaalien kynnyksellä puristaa puolueen penkin ja seinän väliin.

(Kaunista!!)

5/9 ’32 Pankki ei saa välittää siitä, mitä luotonottajat ajattelevat ja puhuvat pankista, ei heidän vaatimuksistaan. Kylmä ja kova heitä vastaan. Kun pankki on soliidi ja sillä on soliidin pankin maine, ei muuta reklaamia tarvita. KOP on tässä suhteessa erehtynyt, liiaksi ottamaan huomioon luotonsaajat, “Suomalaisen liike-elämän edistäminen“. Se on tullut KOP:lle kalliiksi.

7/9 ’32 kuoli Ernst Neovius mitättömän haavan johdosta. Hautaus 13/9 ’32. Kajaanus luvannut toimittaa orkesterin.

12/9 ’32 Överstit Tötterman ja Procopé luonani pyytäen, että minä ryhtyisin puuhaamaan, että Mannerheim Kaartin 120-juhlan johdosta saisi sotamarsalkan arvon. 1928 upseeristo teki siitä esityksen, mutta sitä ei hyväksytty silloin.

Lupasin puhua Svinhufvudille samana päivänä asiasta, muuta en voi tehdä. Kysyin minkä vaikutuksen se tekisi ulkomaalla.

Tötterman sanoi, että ulkomaalla Mannerheimilla on suuri arvo. Ei herättäisi hämmästystä.

Huomautin, että Svinhufvudin täytyy ottaa huomioon myös vaikutus sisäpoliittisessa suhteessa. Mahdollista, että asiassa tarvitaan hallituksen myötävaikutusta.

Samana iltana kävin Svinhufvudin luona. Hän ei itse puolestaan ollut asiaa vastaan ja lupasi sitä miettiä ja ottaa selvää.

Eilen 19/9 Svinhufvud soitti ja sanoi puhuneensa asiasta Sunilan, pääministerin kanssa, joka oli siitä ollut sitä mieltä, että tallainen toimenpide vahingoittaisi Mannerheimin asemaa puolustusneuvoston puheenjohtajana. Sen vuoksi oli asia rauennut.

18/9 ’32 Snellmanin Läran om staten sisältää paljon hyvää valtiomuotokysymykseen (1918). Esim. principen: Majoriteten afgör är identisk med: styrkans rätt gäller

“Då fara hotar fäderneslandet, nödgas stundom t.o.m. lagen vika för patriotens beslut“.

22/9 ’32 Eilen valittiin Suomen Pankin pankkivaltuusmiesten puheenjohtajaksi (Nevanlinna vainaan jälkeen) maalaisliittolainen Lahdensuo. W. Tanner sai 3 ääntä. (Lahdensuon, Junnilan ja Frenckellin.) (Ryti sanoi, että Tanner ei halunnut tulla puheenjohtajaksi. Sen vuoksi sosialistit äänesti Lahdensuota.) Kauppasopimuskomitean puheenjohtajaksi on määrätty entinen presidentti Relander (maalaisliitto). Kaikki päätökset menevät ei-asialliten (puolue-)näkökohtien mukaan.

26/9 ’32 Taloudellisen neuvottelukunnan (henkihieverissä olevan) finanssivaliokunta kutsuttu kokoon keskustelemaan “obligatiomarkkinain vilkastuttamisen edellytysten hankkimisesta“. Tämä on aivan turha puuha ja nykyhetkellä vahingollinen. Nyt pitäisi estää obligatioiden liikkeellelaskeminen, koska se nostaisi korkokantaa. Nyt ei ole mitään edellytyksiä obligatiomarkkinoiden vilkastuttamiselle. Valtio ja kunnat ovat saaneet liiankin paljon obligatiolainoja. Samoin rakennustoiminta. Samoin maatalous. (Että niillä on myös lyhytaikaista luottoa, on eri asia. Sitä ei voida muuttaa pitkäaikaiseksi, koska se menee yli 50 à 60 % omaisuuden arvosta. Wientiteollisuus on saanut aivan niin paljon obligatioluottoa, kuin sillä on vakuita (tai on halunneet ottaa). 1930 vuoden lainaa ei tahdottu saada menemään.

26/9 ’32 Rydin kanssa telefonipuhelu. Minä sanoin epäileväni oliko oikein, että 1918 ostimme Gutzeitin. (Mennyt huonosti.) Jos 1918 olisin pannut vastaan, olisi luultavasti kauppa jäänyt. (Ahlström oli halukas ostamaan.) Ryti sanoi, että olisi ollut tosiaan onnellista, jos olisin ajanut valtion oston kumoon. Gutzeitia hoidettiin, erityisesti ensi vuosina sodan jälkeen, huonosti.

27/9 ’32 Taloudellisen neuvottelukunnan finanssijaoston kokous. Minun ehdotuksestani asia raukesi, koska nyt epäajanmukainen ja tarkoitustaan vastaamaton. Tanner oli myös samaa mieltä.

Ulkomaisten velkojen ottamisen kontrollin ehdotin Suomen Pankin tehtäväksi. Ryti neuvottelee asiasta asianomaisten (s.o. finanssiministeriön kanssa) ja koetetaan järjestää se ilman uusia lakeja.

29/9 ’32 Olot Europassa vain sekaantuvat. Englannissa vapaamieliset ja Snowden eronneet hallituksesta Ottawan konferenssin päätösten vuoksi. Englanti yhä syvemmälle protektionismiin.

Saksassa yhä sekavampi ja kireämpi sisäpoliitinen tila. Saksa taloudellisesti sulkeutuu itseensä. Neurath lähtenyt pois Genevestä (Saksan tasa-arvoisuuden vuoksi aseistamiseen nähden, johon Ranska y.m. entente ei suostunut).

Tänään lehdissä kerrotaan, että Ranska, Puola ja pikku entente tehneet puolustusliiton (Saksaa vastaan). Masaryk kertonut Knickerbockerille, että Tsekkoslovakia, Puola (jossa Warsovan kaupunki ei ole kahteen kuukauteen maksanut palkkoja virkamiehille), Romania (jossa valtion virkamiehet ei ole saaneet kuu-teen kuukauteen palkkoja kertoi Le Temps kesällä) ja Jugoslavia ovat tyytyväiset nykyiseen olotilaan ja ainoastaan Itävalta ja Unkari ovat tyytymättömiä.

Masaryk (filosofian professori) katselee asioita ainoastaan poliittiselta kannalta. Politiikka taas kaikkialla ensi sijalla. Kun näin on, ei ole toivoa taloudellisten olojen paranemisesta.

29/9 ’32. Eilisessä Sosialidemokraatissa Sasu Punasen pakinassa vieläkin jaaritellaan juorua, että minä olisin menettänyt Kreugerin asioissa. Samassa pakinassa hurja ja hävytön hyökkäys Rytiä vastaan.

Soitin Sosialidemokraatin päätoimittajalle. Ilmoitin että juorussa häviöstäni ei ole pienintäkään perää. En ole koskaan omistanut äyrinkään edestä Kreugerin papereita. (En myöskään koskaan mitään ulkomaisia arvopapereja tai muita arvoja. Ei myöskään KOP:llä ole ollut mitään tekemistä Kreugerin asioiden kanssa.) Sosialidemokraatin päätoimittaja lupasi peruuttaa jutun.

Soitin myös Wäinö Tannerille. Kerroin ensin keskustelustani Sosialidemokraatin päätoimittajan kanssa minun suhteestani Kreugeriin. Tanner sanoi mielihyvällä kuulevansa, että voin näin kategorisesti peruuttaa huhun, jonka hänkin oli kuullut ja jota yleisesti oli täällä puhuttu. Koskettelin sitten Sasun hyökkäystä Rytiä vastaan. Mitä syytä on Sosialidemokraatilla siten haukkua ja kohdella Rytiä. Olisi suuri vahinko, jos Ryti kyllästyisi ja eroaisi, koska hän yhä enemmän perehtyy toimeensa ja on jo hankkinut ulkomaallakin itselleen nimen. Pyysin Tanneria vaikuttamaan niin, että Rytiä ei täten kohdeltaisi heidän taholtaan.

Tanner sanoi olevansa minun kanssa aivan samaa mieltä Rydin suhteen. Sasun kirjoituksiin ei heidän tahollaan enää panna arvoa. Hän on sellainen mies, joka yhä enemmän on kirjoittanut personallisista ja demagogisita syistä ja johon on vaikea vaikuttaa. Sitä on koetettu, mutta ei ole onnistuttu. Rydillä on Sosialidemokraattisen puolueen kannatus. Lupasi koettaa tehdä mitä voi, jotta Sasu Punanen pysyisi aisoissa, vaikka ei voinut siinä suhteessa paljoa menestystä luvata.

2/10 ’32 Walesin prinssin käynti Kööpenhaminassa (Englantilaisen näyttelyn johdosta) ja Tukholmassa. Suuri innostus! Suuri puffi. Tanska ja Ruotsi ovat hyötyvät. Tässä näkyy monarkisen systeemin tosiasiallinen etu. Erittäin tärkeä se on pienille (ja erityisesti uusille) maille (kuten Suomelle, jossa ei ole mitään aristokratiaa, ei suku- eikä raha-aristokratiaa). Suuret maat voivat tulla toimeen ilman sitä. Ranska (jossa on vahva “aristokratia“ sekä vanha että uusi), Ameriikka, vieläpä nykyinen Wenäjä, jossa kaikki on nurin päin, mutta joka on niin suuri, että sitä ei voi negligerata. Suomella olisi suuri hyöty, jos sillä olisi dynastia, joka olisi sukulaisuus y.m. suhteissa muihin.

Muistelmat 1918.

7/10 ’32 Kivimäki pyysi minua komiteaan, joka valmistelee ehdotuksen taloudelliseksi neuvottelukunnaksi. Puheenjohtaja Professori Cajander. Kieltäydyin. (Ensin aikoivat pyytää puheenjohtajaksi R.A. Wredeä, jolloin olisin ruvennut jäseneksi.)

Svinhufvud kävi seuraavana päivänä luonani puhumassa uudelleen asiasta. Edistysmieliset oli suostuneet asiaan ainoastaan ehdolla, että Cajander tulee puheenjohtajaksi ja että komitean ohjelma niin rajoitetaan kuin on tehty. En suostunut. En luule siitä suurtakaan parannusta lähtevän.

(Svinhufvud pani asialle suuremman painon.)

11/10 ’32 Snellmanin valtio-oppi – valtiollinen katsantokanta – oli rakennettu suurten kansojen mukaan. Hän edellyttää kansoja, joilla on mailmanhistoriassa merkitys – jotka vaikuttavat maailman kulkuun. Pieniä kansoja (Ruotsi!) hän ei pitele hellästi. Puhuu, että niiden tulee omaa sivistystään kehittää. Mutta pienet kansat ei oikein sovellu hänen valtioteoriaansa.

13/10 ’32 Näinä päivinä on jälleen KOP:n osakkeita pörssissä myyty enemmän. Kurssi laskenut. Ne ovat Maakuntapankin osakkeihin vaihdettuja, joka vaihto on viime aikoina suoritettu. (Luultavasti myös KOP:n vihamiehet vaikuttavat asiaan.) Suomalaisista piireistä ei ole meille apua. Nyt olisi aika ostaa eikä myydä. Ei myöskään hallintoneuvoston jäsenistä ole meillä sanottavaa tukea. Asia herättää huolestumista, koska osakekurssien aleneminen herättää epäluottamusta yleisössä pankkia kohtaan ja voi vaikuttaa tallettajiin. Yleisö meillä ei ymmärrä ollenkaan näitä asioita. Arvostelee pankkien asemaa ja kuukausibilansseja pääasiassa sen mukaan, miten paljon pankilla on rediskonttauksia. Jos ne lisääntyvät, niin muka pankin asema heikkenee j.n.e. (Vrt Ruotsin y.m. maiden pankkien menettelyä. Siellä Moll, valtiopankin päällikkö vaatii, että pankkien pitää rediskontata.)

24/10 ’32 Aarno Yrjö-Koskinen soitti. Sanoi Lontoon lähettiläspaikan täyttämisen olleen hallituksessa keskusteltavana ja Gripenbergillä on kannatusta, mutta Y.K. oli saanut tehtäväkseen kysyä minulta, enkö minä haluaisi mennä Lontooseen lähettilääksi (Saastamoisen jälkeen). Wastasin, että en voi enää lähteä uudelle alalle. Olen pankissa niin kauvan kun olen (ainakin kriisin ohi) ja sitten rupean vapaaksi mieheksi, m.m. kirjoittamaan muistelmiani (myös routavuosista). Kannatin edelleen Gripenbergiä. Y-K sanoi hänellä kyllä ole-van kannatusta (ellen minä mene).

27/10 ’32 Soitin Pentille (U.S. päätoimittajalle). Luuli että valtioneuvoston enemmistö oli kannattanut Holstia Lontooseen heti. Sosialidemokraatissa Sasu Punanen on ruokottomasti haukkunut minua, vaikka olin kieltäytynyt Lontoon lähettilään ehdokkuudesta. Nykyään on elämä maassamme tosiaankin mennyt matalalle. Kyllä on surkeata! Mitähän tästä lopuksi tulee? Jostakin (minulle tuntemattomasta) syystä minä olen Sosialidemokratin (ja sen kosöörin Sasu Punasen) erityisen vihan (kateuden) alainen. Se on kauvan huomattu. (Olen ainakin yhden asian tehnyt heidän mielikseen: Tarton rauhan.)

29/10 ’32 Sosialidemokraatin kosööri (Sasu Punanen) haukkuu ruokottomasti sen johdosta, että hallitus oli kääntynyt minun puoleeni Lontoon lähetystön täyttämiseksi. (Räisänen (toimittaja) on nähtävästi Hallmanin palkoissa, joka koettaa kaikin tavoin vahingoittaa KOP:tä ja sen väkeä. Muuten tämä ei olisi selitettävissä. Lurjusmaista.)

31/10 ’32 Svinhufvudin kanssa, H. Suolahti läsnä, 14/10 ’32 keskustelu mahdollisesta hallituspulasta agraarien kokouksen 26/10 jälkeen. Minä lausuin toivomuksen, toivovani, että mitään hallituspulaa ei tule.

(Sunila täydensi hallitusta: Erkolla ja Lohella ja 26/10 32 agrarien kokous ei näy vaatineen miehiään pois hallituksesta. Hallituspula siis vältetty.)

15/10 32 Keskustelimme H. Suolahti, Honkajuuri ja minä nykyisestä asemasta.

Honkajuuri: “Moukkien vallasta olisi päästävä. Heikkinen ollut kauppaministerinä!!!“

Obs! Svinhufvud meni luotani suoraan valtineuvoston istuntoon, jossa Sunila esitti uudet jäsenet hallitukseen (Erkon ja Lohen) ja Svinhufvud ne nimitti. Svinhufvud tuskin olisi voinut tehdä muuta kuin hyväksyä hallituksen tällaisen täydennyksen. Mutta Sunilan menettely oli kovin sopimaton. Sillä hän ei näy ennakolta edes keskustelleen Svinhufvudin kanssa tästä asiasta. Se menee jo pitkälle!

“Hallituksen vangit“ ovat päästetyt vapaiksi vähitellen – 3 etapissa. Ensin 16/10 Kosola, Sario, Lindh ja Haglund. Parin päivän päästä Wallenius. Huono menettely.

18/10 32 Kertoi Otto Stenroth: Marcus Wallenberg (senior) oli ollut intresseerattu Wiron palavan kiven teollisuudesta. Joku vuosi sitten kävi Wirossa tutki-massa oloja (kävi silloin myös minun luonani) ja vetäytyi pois Wiron asioista. Oli lausunut Stenrothille Wiron taloudellisia edellytyksiä silmälläpitäen: “Wiron täytyy supistaa valtion menoja 40 %:lla. Enempää eivät jaksa kantaa. I fall Estland får vara i fred, kan det existera (leva) såsom en kulturstat.“

18/10 32 Mannerheim luonani puhumassa Lontoon lähettilään paikan täyttämisestä Saastamoisen kuoleman jälkeen. Olimme yksimielisiä, että Gripenberg on paras. Lupasin puhua asianomaisille, koska asia on taloudellisesti tärkeä.

Soitin heti Yrjö-Koskiselle (ulkoministerille) kysyen, ketä hän oli ajatellut. Y-K vastasi, että karrierissa ei ole ketään muuta kuin Gripenberg. Lausuin, että minunkin mielipiteeni mukaan hän on paras.

Puhuin sitten asiasta Svinhufvudille, joka mainitsi myös A. Solitanderin nimen.

Keskustellessani Rydin kanssa muista asioista, tuli puhe myös tästä. Ryti sanoi Kauppasopimuskomitean työvaliokunnassa olleen tästä puhe ja olivat esittäneet väliaikaiseksi Gripenbergin, joka juuri nyt on Lontoossa.

Ryti kysyi, enkö minä menisi Lontooseen. Wastasin kieltävästi. Seuraavana päivänä soitti Y-K minulle sanoen saaneensa hallitukselta tehtäväksi kysyä, olisinko minä halukas ottamaan vastaan Lontoon paikan. Wastasin heti kieltävästi. En muuta enää alaa, vaan olen pankissa siksi, kunnes rupean yksityiseksi vapaaksi mieheksi.

Sosialidemokraatissa kronikööri (moraaliton) Räisänen (“Sasu Punanen“) tämän johdosta kuuluu ruokottomasti haukkuneen minut. On sekin lurjuksen teko!

31/10 ’32 Helsingin Sanomissa 26/10 32 hävytön herjauskirjoitus (Yleisöltä-osastossa). Tähdätty m.m. KOP:tä vastaan. Soitin heti aamulla Erkolle, huomauttaen tällaisen sopimattomuudesta. 27/10 32 oli Helsingin Sanomien yleisönosastossa vastaus, joka asettuu vastustamaan edellisessä numerossa ollutta kirjoitusta. Täten asia parani. (Erkko nähtävästi järjesti sen.)

4/11 ’32 Pankkitarkastus. Jotenkin mahdoton toimi. Meillä enimmäkseen heikosti onnistuneita entisiä pankkimiehiä (tai juristeja, kuten Levonius). Ruotsissa: Sjöstedt pankkitarkastuksessa rettelöivä. Vei Mälarbankenin kumoon parissa kolmessa vuodessa.

10/11 ’32 Suomen Sosialidemokraatissa Sasu Punanen jatkaa hyökkäyksiään KOP:tä vastaan. (Nähtävästi Kuopiolaisen L. Hallmanin palkkaamana, joka KOP:tä vastaan kiukuissaan Kuopion Sanomalehtiosakkeiden kaupan johdosta, minkä Honkajuuri Kokoomuspuolueen rahastonhoitajana silloin järjesti.) Kurjaa menettelyä! Tämän palkan olemme saaneet sen johdosta, että olemme auttaneet sosialistien yrityksiä (Osuustukkukauppa y.m.).

10/11 ’32 Kyllä pankkeja nykyään “tarkastetaan“. Syksyn kuluessa on virallinen pankkitarkastus ollut täällä viikkokausia. Toissa päivänä alkoi hallintoneuvoston tarkastusvaliokunta työnsä, joka kestää viikkoja. Sitten uuden vuoden jälkeen alkaa vuositilintarkastus. Kentiesi olisi paras, että rupeamme kaikki – koko Suomen kansa – tilintarkastajiksi (ja valtion ja kunnan virkamiehiksi) ja tarkastamaan toinen toisiamme (emmekä tee muuta, kuin tarkastamme toinen toisiamme).

18/11 ’32 Hallitus päättänyt antaa eduskunnalle esityksen Asuntohypoteekki-pankin moratoriosta. Mitähän tämäkin vaikuttaa meidän luottamukseemme mailmassa?

18/11 ’32 Nykyään joka ikinen päivä käydään hakemassa avustuksia kaikenlaisiin tarkoituksiin. Se on täällä Suomessa (erityiseti pankissa) aivan vitsaus.

22/11 ’32 Kansainvälinen (samoin kuin sisä) politiikka ei parane mailmassa. Sotavelka-asia näkyy menevän penkin alle. Sodan jälkeinen aika oikea fraasmaakkarien aika – haihattelijoiden aika. Lausannen konferennsi 38:s konferenssi. Ei mitään tuloksia.

22/11 32 Eilen Paavo Wirkkunen kävi neuvottelemassa Honkajuuren ja minun kanssa Kokoomuspuolueen keskusliiton kokouksen johdosta, tiedustellen meidän mielipidettämme pitikö hänen jäädä puoluevaltuuskuntaaan, johon oli valittu kysymättä. (Haatajan kriisi.) Olimme molemmat taipuvaiset siihen, että hän jäisi, jos eduskuntaryhmä myös olisi sitä mieltä. Pennasen pitäisi jäädä ryhmäpuheenjohtajaksi (josta hän on pyytänyt eroa).

Minä huomautin, että nyt kokoomuspuolue tulee paljoa enemmän edesvastuuseen Lapualaisliikkeestä, ja sen vuoksi on sen estettävä laittomuudet, koska ne tulevaisuudessa luetaan helposti kokoomuspuolueen tiliin. Wirkkunen oli samaa mieltä ja katsoi, että tässä suhteessa on aina kovasti protesteerattava laittomuuksia vastaan.

24/11 ’32 Nykyinen demokraattis-parlamentaarinen järjestelmä: Nyt jo meilläkin asian käsittelyyn ja kannanottoon vaikuttaa ensi kesän vaalit. (Samoin vaalien vaikutus koko mailman politiikkaan tänä vuonna.) Asiain hoidon pitäisi olla riippumaton vaaleista. Ainakin taloudelliset asiat, jotka vaativat pysyväisyyttä ja jatkuvaisuutta, eivät saisi olla riippuvaisia vaaleista y.m. sellaisista. Joku uusi järjestelmä olisi tarpeen.

Ilkassa (A. Leinosen lehdessä) kirjoitus, että 2 % marginaali saa riittää pankeille. Käsittämätöntä, että A. Leinonen antaa puhua tällaista lehdessään. Hän kyllä ymmärtää asian, mutta siitä huolimatta. Surkeaa!

26/11 ’32 Sotavelkakysymys umpikujassa. Riippuu Yhdysvaltojen parlamentista. Taas todistus demokraattisen parlamentaarisen järjestelmän mahdottomuudesta nykyisissä oloissa. (Vaikka Yhdysvalloissa ei ole parlamenttarismia, riippuu tämä asia parlamentista. Helsingin Sanomat tänään: Hoover ei voi tehdä mitään ilman kongressin suostumusta, vaikka hän itse haluaisikin ja Kongressi on tässä asiassa sellaisessa tilassa, ettei sitä voi ohjata. Times’n kirjeenvaihtaja sanoo, että velkakysymys Yhdysvaltain kongressissa ei ole enää mikään finanssi- vaan patologinen kysymys – “ja tällaisissa oloissa pitäisi suuria kansainvälisiä asioita hoitaa“, lisää Helsingin Sanomat.

28/11 ’32 Wiime päivinä olen keskustellut presidentti Svinhufvudin kanssa useamman kerran.

24/11 32 Svinhufvud tuli suuruksen jälkeen luokseni. Kertoi hallitushuolistaan. Kaksi asiaa, jotka voivat viedä hallituksen hajoamiseen. Korkosäännöstely, sitä ajaa maalaisliittolaiset, jotka lähestyvien vaalien vuoksi tahtovat miehensä pois hallituksesta. Toinen kysymys Yliopiston kieliasia, joka myös voi hajottaa hallituksen. Svinhufvud on pyytänyt, että hallitus olisi ainakin yli Ruotsin kruununprinssin vierailun ja hoitaisi budjetin eduskunnassa. Eroaminen siis voi tapahtua 10–15 joulukuuta.

Korkosäännöstely aiottu ulotettavaksi muihin paitsi talletuksia ottaviin laitoksiin. Svinhufvud epäilee tällaista ehdotusta. Minä lausuin myös epäileväni sitä. Vain, jos sillä saavutetaan huomattavia poliittisia etuja, voisi sitä ajatella.

Svinhufvud kertoi aikomuksistaan uuden hallituksen aikaansaamiseksi siltä varalta, jos nykyinen eroaa. J. Castrén, josta oli ollut puhe, oli pyytänyt päästä, koska hän on liiaksi teknikko, eikä riittävästi parlamenttarikko. Svinhufvud ajatteli myös K. Castrénia. Minä pelkäsin, että K. Castrén on viime vuosina vanhettunut. Svinhufvud sanoi Ingmanin ehdottaneen Erichiä. Puhuimme myös Rydistä ja Kivimäestä. Rydistä sanoin, että hänen ei pidä ryhtyä sellaiselle paikalle, jossa hän ei voi hoitaa Suomen Pankkia, jonka johtokunta on nyt kovin heikko.

Svinhufvud luulee myös mahdolliseksi, että edistysmieliset (Cajander) muodostavat parlamenttarisen hallituksen, jota sosialistit ja maalaisliitolaiset kannattavat tai ainakin sietävät.

Svinhufvud ehdotti, että illalla menisimme yhdessä Danielsonin luo keskustelemaan asioista.

Illalla kl. 7–10 olimme Danielson-Kalmarin luona. Puhuttiin edelläolevat ym. asioista.

D-K lausui, että presidentin pitäisi nyt, kun oli kyse oikeastaan väliaikaisesta hallituksesta vaaleihin asti, muodostaa hallitus kyselemättä puolueryhmiä.

Svinhufvud piti sen epäilyttävänä, koska voisi viedä pahaan konfliktiin eduskunnan kanssa. Eli pitää neuvotella ryhmien johtajien kanssa. Vasta, jos sitä tietä ei saada hallitusta aikaan, muodostaa hän riippumattoman hallituksen.

Tästä puhuttiin paljon illan kuluessa.

Sunnuntaina 27/11 32 oli kl 7 illalla minun luonani suuri päivällinen, jossa m.m. Svinhufvud oli läsnä. Hän oli luonani kl. 7—1 yöllä. (Hauska ilta Svinhufvudinkin mielestä.)

Maanantaina 28/11 32 kl ½ 2 pankissa Svinhufvud, Ryti, Frey ja minä keskustelimme korkosäännöstelyehdotuksesta. Olimme jotenkin samaa mieltä, että ainoastaan, jos polittisia etuja saavutetaan (m.m. että nykyinen hallitus, jossa maalaisliittolaiset mukana, pysyy vaaleihin asti ja että uusia tällaisia vaatimuksia ei esitetä ja ajeta) voi tällaista puolustaa.

 Minä esitin sen ajatuksen, että kun koko kysymys on johtunut maanviljelijäin luoton vuoksi, korkosäännöstely rajoitettaisiin ainoastaan maanviljelijäin luottoihin, mutta ei muihin.

30/11 ’32 Svinhufvud soitti minulle puhuneensa Sunilan (pääministeri) kanssa ja saaneensa sen käsityksen, että ehdotetun korkosäännöstelyn kautta ei saada hallitusta pysymään, vaan se tulee eroamaan joka tapauksessa. Svinhufvud sanoi, ettei hän tule hyväksymään esitystä korkosäännöstelystä. Paras pysyä suoralla tiellä, eikä ruveta taktikoimaan.

3/12 ’32 Esimerkki Pankkitarkastusviraston toiminnasta. Luotto Pankin asia. Pankkitarkastus lähettänyt pöytäkirjan otteen, että Luotto Pankin osakepääomasta ei ole 75 % jälellä, minkä vuoksi ryhdyttävä toimenpiteisiin kuten pankkilaki määrää (joko osakepääomaa lisättävä tai yhdistettävä KOP:hen). Pankkitarkastaja Grotenfelt ollut tarkastamassa Luotto Pankkia. Ei nähtävästi ymmärrä asioita. (Huom hänen pahat erehdyksensä 2:ssa talon asiassa.) Nyt olisi Pankkitarkastusviraston pitänyt puhua meidän kanssa, ennen kuin ryhtyi tällaiseen toimenpiteeseen, jonka julkisuuteen tuleminen vaan voi vahingoittaa KOP:tä – jos nimittäin pankkitarkastus tarkoittaa ja pyrkii pankkilaitosta maassa tukemaan, kuten sen velvollisuus on.

Puhuin 30/11 32 illalla telefonissa Suomalaisen kanssa ilmoittaen oman kantani. Walitin, että kehitys kulkee siihen suuntaan, että Suomeen jää ainoastaan 2 pankkia. Suomalainen sanoi Rydin olevan sitä mieltä, että Suomessa ei tarvita kuin Suomen Pankki ja yksi muu pankki!! Merkillistä.

Edistysmielisessä puolueessa meillä hyvin harva ymmärtää ja kannattaa todellista vapaamielisyyttä ja liberalismin politiikkaa. Enimmäkseen ne ovat valtio-kapitalismin (ja “Planwirtschaft“) kannattajia ja siten puhtaita oikeistolaisia, toiset vallan äärimmäisiä oikeistolaisia. He luulevat tasavallan riittävän, vaikka se asia on vähimmin tärkeitä todelliselle liberalismille. (Ståhlbergin lausunto 1923, kun hän tahtoi minua SP:n johtoon). Hän on muutenkin sangen “epäliberaalinen“ monessa asiassa. Cajander on täydellinen valtion pakkovallan ja holhouksen kannattaja. Ryti samoin tehnyt pahoja virheitä SP:n johdossa liiallisen “järjestämisen“ ja holhouksenhalunsa vuoksi. Wiljanen, (kotimarkkinateollisuus) on useimpien epäliberaalisten ajatusten (tullit ja autarkia) kannattaja. Eljas Erkko taitaa olla harvoja enemmän liberaleja edistysmielisessä puolueessa.

7/12 ’32 Hallitus jätti tänään erohakemuksen, kun presidentti Svinhufvud ei hyväksynyt korkosäännöstelystä esitystä. Svinhufvud soitti minulle kertoen tästä, sanoen ajattelevansa Rytiä pääministeriksi. Minä lausuin huoleni Suomen Pankin hoitoon nähden. Mainitsin Rydin itse lausuneen Kivimäen nimen.

Svinhufvud: “Hän voi myös tulla kysymykseen.“

Keskustelin myöhemmin Honkajuuren kanssa ja sen johdosta soitin Svinhufvudille, huomauttaen että Suomen Pankki ei voi tulla ilman Rytiä toimeen niin kuin sen johtokunta nyt on järjestetty. Kivimäki on ehkä nykyoloissa paras mahdollinen pääministerikandidaatti. Toinen syy: Wäliaikainen hallitus täytyy säästää Ryti tulevaisuuteen.

Svinhufvud: “Ryti panee Yhdyspankin Fieandtille suuren arvon, ehkä hänet saisi SP:iin väliaikaisesti adjungeratuksi.“

Minä: “Meidän Ilves olisi parempi, mutta on mahdoton toimessa olevaa pankkimiestä ottaa muutamaksi kuukaudeksi hoitamaan SP:ia.“

Svinhufvud lupasi keskustella asiasta myöhemmin. Tänään alkaa keskustelut ryhmien johtajien kanssa. Puhuin myöhemmin Rydin kanssa. En puhunut mitään Svinhufvudin mietteistä. Ryti ei sanonut voivansa nyt lähteä SP:sta. Myös hän oli sitä mieltä, että toimessa olevaa pankkimiestä ei voi ottaa SP:iin. Ei myös J O Wasastjernaa, “joka todellisesti hoitaa Yhdyspankkia“, sanoi Ryti. Ketään vapaata pankkimiestä, joka pystyisi, ei ole saatavissa.

8/12 ’32 Sosialidemokraatti, erityisesti Sasu Punanen kuuluu (Mauri Honkajuuren ilmoituksen mukaan) kirjoittavan miltei joka päivä m.m. “Suomalaisia pankkeja“ (samoin kuin nyt myös “Suomalaisia teollisuusmiehiä“) vastaan. Yhdyspankista ja ruotsalaisista pankeista (ja niiden epäonnitumisista – Unionbanken, Åbo Aktiebank, y.m.) ei puhu mitään. Mikä syy? Honkajuuri luulee syynä olevan sen, että sosialistit näkevät m.m. KOP:ssä ja sen toiminnassa pääasiallisen vastuksen toiminnalleen. (Ehkä E. Walpas vielä on takana kiihoittamassa.) Myös ovat sosialistit ja ruotsalaiset liitossa keskenään eduskunnassa (sanoo Honkajuuri). Minä luulen Hallmanin vaikutuksen näkyvän tässä.

Tulevaisuus: KOP:n politiikka muutettava. Tulevaisuudessa on ennen kaikkea vakuutta pidettävä silmällä paljon enemmän kuin ennen. “Avustamis“ (tukemis) periaattesta luovuttava. Kun pankki on kaikin puolin luja, ei sen tarvitse välittää mitään siitä, mitä siitä puhutaan.

Honkajuuri sanoi: Kuuli eilen eräässä seurassa, että “Yhdyspankki koettaa järjestää Asunto Hypoteekki Pankin asioita.“ M.H. lisäsi: Jos joku KOP:n johto-kunnan jäsenistä olisi asiassa, (Fieandtin sijalla), niin heti sanottaisiin: “KOP:llä on nähtävästi paha riepu asiassa, koska se niin koettaa sitä (Asunto Hypoteekkipankkia) pelastaa.“

(Obs! Freyn “akordista“ ei puhuta mitään. Mutta jos KOP:n johtaja olisi tehnyt saman, niin kyllä puhuttaisiin.)

Ruotsalaiset ovat sivistyneempiä ja pitävät yhtä, mutta suomalaiset ovat kehnompia – ehkä se riippuu siitä, että suomalaiset on vähemmän sivistyneitä.

KOP:n hoito on paljon vaikeampaa kuin Yhdyspankin. Myös säästöpankkien, osuuskauppojen ja osuuskassojen toiminta kilpailee paljon enemmän KOP:n kanssa (ja vaikuttaa KOP:n toimintaan) kuin Yhdyspankin kanssa.

8/12 ’32 kl ½ 3 i.p. Ryti ilmoitti olleensa Svinhufvudin puheilla, mutta kieltäytyneensä hallituksen muodostamisesta.

10/12 ’32 Presidentti Svinhufvud soitti. Rydillä riittävät syyt kieltäytyä pääministerin toimesta. US kirjoitti tyhmyyksiä (Kivimäen kandidaturista). Ellei Kivimäkeä saada hallituksen muodostajaksi, niin ei ole muuta mahdollisuutta, kun uudet vaalit. (Kivimäki kuuluu edistysmielisten oikeistoryhmään.)

19/12 ’32 Demokratia, itsenäisyys vaikuttaa meillä SP:iin. Suomen Pankin johto kurja. Ainoa mies siellä nykyään on Ryti, joka lahjakas, mutta vasta nyt alkaa saavuttaa kokemusta. Tähänasti hänen toimintansa yhtämittainen rivi virheitä. Muut SP:n johtajat mahdottomat. “Puoluehallitus“. Gebhardin toiminta. Keskuslainarahaston konkurssi. Asuntohypoteekkipankki — skandaali. Maan rahaolot – aivan kurjat. Suomen markka toisen kerran romahtanut 10 vuodessa. (Hirmuiset tappiot ulkomaisesta lyhytaikaisesta luotosta.) (Korko-säännöstelyjuttu typeryyksistä suurin. Kallio (SP:n johtaja!!!) ajanut Wiro!! esimerkkinä!!)

29/12 ’32 Pankkitarkastusvirastolta turhanpäiväinen kirje 19/12 ’32. Pankkitarkastus ei näy ollenkaan käsittävän nykyistä asemaa ja tehtäväänsä. Suomalainen on pieni ja ahdasmielinen juristi. Ei ymmärrä asioiden realista puolta. (Hyvä ettei häntä otettu johtokuntaan, kuten siitä useamman kerran oli puhe.) Pankkitarkastuksen olisi nykyisenä vaikeana aikana koetettava tukea pankkeja (ja KOP:tä erityisesti), jotta päästään kriisin ohi. Sen sijaan se sotkee asioita ja takertuu muodollisiin vähäpätöisiin seikkoihin, joilla ei ole asiallista merkitystä – ollenkaan ymmärtämättä, mistä on kysymys. (Luottamuksen ylläpitämisestä pankkilaitoksiin ja niiden tukemisesta, kunnes päästään vaikean ajan ohi.) Kun kriisi on ohi täytyy ottaa asiat esille ja sanoa totuus. Myös Suomen Pankista, joka 1932 on nylkenyt korkeita korkoja, samalla kun pankit on koettaneet niitä alentaa.