5/1 ’34 Sovjetti-Wenäjän lähettiläs Stein kävi luonani kotona visiitillä. Meillä oli pitkä keskustelu.
Stein: Missään muussa maassa ei tunneta ja tahdota tuntea Wenäjää niin vähän kuin Suomessa. Kaikki tiedot ovat väritettyjä. Sanomalehdet järjestelmällisesti antavat tällaisia tietoja Wenäjästä. Ymmärtää, että historiallisesti tällainen suhde Wenäjään selitettävissä, mutta nyt asetuttava olevien olojen pohjalle. Puola on Wenäjän vuosisatainen vihollinen ja viimeiset 17 vuotta olleet jännitettyjä. Nyt on saatu aikaan sovinnollinen suhde Puolan ja Wenäjän välillä. Pitäisi saada myös Suomen ja Wenäjän välit hyviksi.
Minä: Pelkäämme Wenäjää koska Wenäjä on meidän ainoa mahdollinen vihollisemme. Myös viimeinen spionage-asia on sotkenut välejä.
Stein: Wenäjä kannattaa rauhan säilymistä, koska uusi sota olisi hirveä koko ihmiskunnalle. Paljon hirveämpi kuin 1914–18. Suomen ei tarvitse pelätä mitään Wenäjältä. Puhtaasti sotilaallisesti Wenäjä voisi vallottaa Suomen, kun on niin paljon suurempi. Mutta sotilaspoliittisesti on asia niin, että nykyään ei mitään sotaa voi Europassa lokaliseerata. Wenäjän hyökkäys Suomeen johtaisi sodan leviämiseen ja helposti vieläpä luultavasti laajaan sotaan. Sellaista ei Wenäjä halua jo yleiseltä kannalta. Sitä paitsi Wenäjä on nykyään ja pitkän aikaa eteenpäin kiinni “tukkaa myöten“ uudessa rakennustyössä (esimerkiksi maanviljelyksen kollektivoiminen y.m.) niin, että se voisi kaikkein vähimmin toivoa sotaa. Sen edut vaativat rauhaa. Wenäjä ei myöskään tarvitse Suomea. Se voi kulettaa tavaransa ja olla yhteydessä länsimailman kanssa transitoliik-keessä Suomen, Wiron, Latvian ym kautta ja myös pitkin Suomenlahtea. Niin kauvan kuin Suomi sitä ei estä tässä liikkeessä, ei Wenäjällä ole mitään järkevää syytä hyökätä Suomen kimppuun. (Ja Stein nähtävästi ajatteli, että Suomi on niin järkevä, ettei koskaan rupea estämään Wenäjää tässä suhteessa.) Wenäjän puolelta ei Suomella ollut mitään pelättävää. Spionage-affäärissä viittasi ulkoministerille antamaansa dementiaan.
Lopuksi Stein esitti ajatuksen, että täällä ruvettaisiin saattamaan julkisuuteen oikeita tietoja Wenäjän oloista julkaisemaan jonkunlaista bulletinia. Kysyi mitä minä siitä ajattelin.
Minä viittasin Vientiyhdistyksen julkaisemaan julkaisuun ja lupasin puhua J. Kahman kanssa asiasta. Stein toivoi saavansa nähdä minut suuruksella ensi viikolla.
Lupasin telefoneerata.
9/1 ’34 JKP, Frey, Nystén. Teollisuus Hypoteekki Pankin asiasta neuvottelu.
Res: Pankin tulevaan hintaan nähden: [Teollisuus Hypoteekki] Pankkia on vahvistettava edelleen. [Sen nykyiset omistaja-]Pankit ei voi luopua kaikesta hyödystä ja antaa lainanottajien nauttia yksinään hyöty.
11/1 ’34 Annikin kirje Berlinistä 6/1 34. Kertoi käynnistään Goltzin luona.
Goltz sanoi, että Tarton rauha m.m. oli “ein glänzender Frieden“, että Suomelle saatu alue oli “das Grossherzogtum Finland bis zum letzten Dorf“. Ihmetteli sitä tavattoman lyhytnäköistä politiikkaa Suomessa, joka haluaa Wienan Karjalan. Sanoi, että siitä tulisi ikuinen riitakapula Wenäjän ja Suomen välille. Oikea Elsass-kysymys, joka vaikeuttaisi meidän suhdettamme Wenäjään aivan suhteettomasti. Hänen mielestään meidän on ennen kaikkea pysyttävä rauhassa Wenäjän kanssa. Ei sentimentalistisista motiveista (200.000 karjalaisen saaminen Suomen yhteyteen) eikä hyötymotiveista (Karjalan metsät) meidän kannata suututtaa Wenäjää, joka lopullisesti kuitenkin meidät voittaisi. Hänestä on lapsellista luulla, että me sotilaallisesti voisimme pitempään pitää puoliamme Venäjää vastaan. Sanoi muuten niin peloittavan seikan, että tämä Wenäjän sopimus Puolan kanssa voi tulla meille kohtalokkaaksi sikäli, että jos Japani ja Wenäjä joutuvat keskenään sotaan ja Wenäjä luultavasti häviää, tahtoo se revanschiksi Suomen ja Wiron, Puolan taas vallatessa Latvian ja Liettuan. Kerrassaan kamala tulevaisuuden kuva. Hän on sitä mieltä, että sota yleensä hävittää Euroopan, että Saksa ei tahdo sotaa, mutta että Ranska on ihan hullu. Ei tuntunut muuten ollenkaan niin varmalta vieläkään Saksan suhteen. Sanoi, että ulkopolitiikka on vaikeata, eikä tiennyt mihin suuntaan se järjestyy. Puhui paljon entisistä asioista ja näytti Suomen muistoja.
22/1 ’34 Olin Sovjettilähettilään Steinin luona suuruksella kahden kesken 11/1 34. Keskustelu jatkui samoista asioista kuin minun luonani. Stein sanoi m.m. että Mandjurian ja Kiinan asioista ei Wenäjä ala sotaa, mutta Japanin Sotilaspuolue tahtoo primorie (Amuriin asti) ja sitä Wenäjä ei voi myöntää.
Mainitsin puhuneeni J. Kahman kanssa ja kehoitin Steiniä asettumaan yhteyteen hänen kanssaan. Stein lupasi tehdä.
Stein sanoi ennen sotaa suorittaneensa Pietarin yliopistossa tohtorin tutkinnon ja hänen opettajinaan oli ollut m.m. parooni Boris Nolde ja Struve y.m.
22/1 ’34 Helsingin Pankin rekonstruointi. Osakepääomaa alennettu puoleen ja vararahastosta poistettu 35 miljoonaa. Suuri hälinä. Pörssikatastrofi. Ryti haastattelussa Hufvudstadsbladetille viittasi, että muidenkin pankkien olisi syytä tehdä samoin. Tämän juoruajat katsoi tarkoittaneen KOP:tä. Osakkeet laski. Puhuin Rydin kanssa ja huomautin, että hänen pitää olla varovaisempi puheissaan. Vastasi myös E. v. Frenckellin soittaneen hänelle ja sanoneen yleisön luulevan Rydin tarkoittaneen KOP:ta. Ryti oli sanonut tarkoittaneensa Maatalouspankkia. Tällaista voi syntyä, kun Ryti puhuu näin varomattomasti.
22/1 34 Svinhufvud luonani pari päivää sitten. Luin hänelle Goltzin sanat Annikin kirjeestä, jotka koskivat Itä-Karjalaa! Svinhufvud ei hyväksynyt Goltzin kantaa, vaan katsoi että Suomen pitäisi saada Itä-Karjala. Se on Suomelle tarpeen, paitsi kansallisista (Itäkarjalaiset ovat suomalaisia) y.m. syistä, ennen kaikkea sen vuoksi, että Suomi sen kautta saisi uutta aluetta ja tilaa, jolla suomalaiset voisivat lisääntyä ja asua ja siten se avustaisi luomaan vahvan suomalaisen valtion. (Tämä on suuri ja tärkeä näkökohta.) Svinhufvud puhui myös inkeriläisistä ja että venäläiset olisi ajettava pois Pietarista. Se on kuitenkin fantastista.
Huomautin Itä-Karjalasta, että sen merkitys Wenäjälle on suurentunut. Erityisesti Muurmannin radan kautta. Samoin sodan jälkeen sen metsäteollisuus on ollut tärkeä Wenäjälle valuutan ja varojen hankkimisen kautta. Wahinko, ettei Itä-Karjalan asiaa ratkaistu jo Ruotsin aikana. (Juhana III, Kaarle IX, Kustaa Adolf, Kaarle X ja vielä Pietari Suuri tarjosi ennen Uuden Kaupungin rauhaa Itä-Karjalaa Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin vastikkeeksi. Kaarle XII hylkäsi ja sitten 1721 täytyi luovuttaa alueet ilman korvausta Itä-Karjalassa.)
30/1 ’34 Humoristista: Kun Maatalouspankki pyyhkii 50 % pääomastaan pois, niin Helsingin Sanomat kirjoittaa, että Maatalous Pankki “vahvistaa asemaansa“. Hyvä kyllä, että rauhoittaa yleisöä.
Asutustoimintaa puuhataan kaikkialla. Kun jo nyt tuotetaan liikaa elintarpeita, niin miten tämä puuha päättyy? Munien ja baconin lisääminen vientipalkkioiden avulla!? Nyt annetaan voillekin vientipalkkio. Suomesta viedään 10 à 15 % maataloustuotteita. Onneksi!
3/2 ’34 Axel Ehrnrooth tarvitsisi 2,5 miljoonaa, jolla maksaisi Yhdyspankkiin pois 1,0 miljoonaa (joutunut riitaan) ja ostaisi uusia erään partian Kemi-aktier (Lontoosta).
JKP kannattaa. Honkajuuri suostuu pyyntöön. Arajärvi d:o. B Wegelius d:o. A Hiltunen d:o. T. Reinikka d:o
Res.: Suostutaan: 7 3/4 (inclusive provisio).
Ilmoitin 3/2 34 Ehrnroothille. Käskin kääntymään Birger Wegeliuksen puoleen.
Siis: myönnetään 2,5 miljoonaa mk mainittua vakuutta vastaan. Korko 7 3/4 %.
13/2 ’34 Oikeusturva. Oikeusturvan puute on nykyään pahin vaara ja este.
Oikeusturva kahdenlainen.
1) Vanha – entinen – josta “laillisuusrintama“ puhuu, että lakeja noudatetaan. Se on selvä.
2) Yhtä tärkeä, ehkä tärkeämpi nykyään, että yhä uusilla laeilla ja säännöksillä ei tehdä vahinkoa taloudelliselle yritteliäisyydelle ja sen laskelmia estetä. Tämä on nyt pahin vaara.
Sir Ernst Benn sanoi, tarvittaisiin niin vahva hallitus, että se uskaltaisi olla tekemättä mitään. Tähän paradoksiin tahtoisin lisätä: Tarvittaisiin kaikissa maissa niin vahva hallitus, että se uskaltaisi, ei ainoastaan olla mitään tekemättä, vaan sen lisäksi purkaa suurimman osan niistä toimenpiteistä, joihin viime vuosien kuluessa on ryhdytty. Mutta kun mikään yksityinen maa ei uskalla yksin ryhtyä tähän, tarvittaisiin kansainvälistä yhteistoimintaa. Sen vuoksi on toiveet siitä pienet.
19/2 ’34 Sosialistit tehneet eduskunnassa alotteen pankkeja vastaan. (Korkoasia.) Tappioita ei saa panna lainanottajien kannettavaksi. Kts. Suomen Sosialidemokraatti 13/2 34.
Puhuin asiasta telefonissa 13/2 ’34 Wäinö Tannerin kanssa, jonka nimi on ensimmäisenä alotteentekijäin joukossa.
Obs! Kun 1917 toukok. myönsimme (Tannerille) 6 milj OTK:n perustamiseksi oli se enimmin riskaabeleja luottoja, mitä minun 20 vuoden. aikana on KOP:ssä esiintynyt. Sellaista luottoa ei voi myöntää, ellei riskiprosenttia ole ja se riittävä.
19/2 ’34 Honkajuuren kanssa muistelimme, että kun minä tulin KOP:hen ei pankilla ollut teollisuusluottoja juuri ollenkaan, ei etenkään vientiteollisuus. Oli ainoastaan: kurja Lagerlöf, huono Kajaani ja pieni H.G. Paloheimo, huono Jämsänkoski. (Saastamoinen, jolla ei ollut luottoa.) Nyt on asiat aivan toisin. Pankin aktiivinen politiikka on siinä ollut vaikuttava, vaikka se on tullut kalliiksi. Tulevaisuudessa ei pankin pidä harjoittaa aktiivista politiikkaa (ainakaan vanhassa mitassa). Myös uusi pankkilaki vaatii paljon varovaisempaa menettelyä.
22/2 ’34 olin Rydin kanssa asiantuntijana Pankkivaliokunnan jaostossa Sosialistien pankkialotteen johdosta lausumassa mielipiteeni. Pari tuntia. Kritikoin laajasti ehdotusta, jossa sanoin tuskin olevan yhtään oikeata ajatusta. Kalliala, sihteeri, oli myöhemmin kertonut esitykseni (ynnä Rydin, joka vastusti ponsia) tehneen jonkun vaikutuksen. Jaosto päätti porvarien äänillä sosialisteja vastaan (3><2) hylätä alotteen. Kaikissa tällaisissa pitää olla. “Tulipalon sammutukseen“ on viime vuosina mennyt hirmuisen paljon aikaa ja työtä. Aina negatiivista, turhanpäiväistä.
6/3 ’34 Konjunktuuri, erityisesti puutavara-ala edelleen tyydyttävä. Syy nähtävästi rahan arvon “mätäneminen“. Mutta tämä konjunktuuri on ohimenevä. Tasoitus tapahtuu. Metsän hinnat nousee samoin työpalkat. Ei siis nyt pidä investeerata pääomaa uusiin yrityksiin tällä alalla.
7/3 ’34 Eilisessä Suomen Pienviljelijä’n numerossa oli taas 2 kirjoitusta KOP:tä vastaan. Edellisessä väitetään KOP:n itse tukevan osakkeidensa kurssia sekä että KOP:n osakkeilla ei ole mitään arvoa. Toinen kirjoitus on “avoin kysymys“ KOP:lle Kivimäen asiassa. Honkajuuri ilmoitti, että Suomen Pienviljelijän päätoimittaja Yliruusi (sama joka kävi viime vuonna minun luonani kiristystarkoituksessa) soitti hänelle (Honkajuurelle) ja tarjosi hänelle Suomen Pienviljelijälehden osake-enemmistöä ostettavaksi. Honkajuuri sanoi vastanneensa, ettei hän tahdo olla Yliruusin kanssa missään tekemisissä ja lopetti puhelun siihen.
7/3 ’34 Eri tahoilta olemme viime vuosien aikana saaneet tietää, että täällä Helsingissäkin (samoin kuin muualla Suomessa) on suomenkielisiä piirejä, jotka toissavuonna ja viime vuonna erikoisella vahingonilolla odottivat, että KOP olisi mennyt nurin, ja joille on ollut pettymys, ettei niin tapahtunut. Honkajuuri kertoi tänään, joku aika sitten kahden hänen tuttavansa hänelle lausuneen – tästä asiasta ollessa puheen – että “kyllä ne (jotka olivat KOP:n kukistumista toivoneet) nyt ovat noloja“. Sens moral! Kyllä on suomalaisessa kansanaineksessa kurjia ominaisuuksia.
Myös muissa katulehdissä on viimeaikoinakin ollut jatkuvasti kirjoituksia KOP:tä vastaan. Tri Ruudun lehdessä “Kansallissosialisti“ on ollut useita kirjoituksia Suomen Puunvienti Oy:n (Lampénin liikkeen) johdosta. Myös Kalstalaisten lehti on haukkunut KOP:tä (kuten minulle on ilmoitettu. Itse en ole lukenut.)
8/3 ’34 Joku päivä sitten saapui johtokunnalle “Kertomus Savonlinnan konttorin edesottamisista v 1933″. Allekirjoitettu: “Joukko Kesälahden kunnan rehellisiä asukkaita“. Sisälsi hävittömyyksiä pankkia kohtaan. Esimerkiksi: “Haarakonttorin tarkastajat ’voidellaa’ vanhaan suomettarelaiseen tyyliin – sehän sopii hyvin bobrikoffilaiselle pankille.“ “Suomalainen suurpankki“ olisi v. 1930 lyönyt rukkaset pöytään, ellei valtio olisi lahjoittanut 200 miljoonaa K.O. Pankille.“ J.n.e. Kurjaa!!
8/3 ’34 K. Castrén ilmoitti juuri, että huomenna tulee lehtiin edistysmielisen ja maalaisliittolaisen eduskuntaryhmän protesti pääministeri Kivimäen puhetta vastaan eduskunnassa talousneuvoston asiassa. (Kivimäen puhe oli eilisissä lehdissä.) K.C. sanoi edistysmielisten ilmoittaneen pääasiassa hyväksyvänsä Kivimäen kannan, mutta katsoivat hänen esiintymisensä sopimattomaksi. Kivimäki ei ollut neuvotellut muiden hallituksen jäsenten kanssa puheesta. K.C. lausui, mahtaako Svinhufvud tietää edistysmielisten ja maalaisliittolaisten protestiaikeista ja ehdotti, että minä ilmoittaisin siitä hänelle. Lupasin miettiä.
8/3 ’34 Joku aika sitten keskustelu Honkajuuren kanssa, että erottuani pääjohtajan toimesta saan 100.000 mkn palkkion “neuvottelijan“ toimestani. Honkajuuri hyväksyi. Hän katsoi parhaaksi, että se maksetaan johtokunnan kautta ilman, että hallintoneuvostoa siihen sekotetaan, jotta asemani hallintoneuvostossa jää selvemmäksi. Minä ilmoitin, että minä kyllä hyväksyn tämän menettelyn.
10/3 ’34 Suomen Pienviljelijä -lehdessä 8/3 ’34 jälleen kirjoitus KOP:tä vastaan: “Kuka Suomea hallitsee?“ Honkajuuri ja KOP hallitsee Suomen sanoma-lehtiä ja eduskuntaa ja hallitusta.
Idioottimaista rojua!
13/3 ’34 Tänään kirjoitin puhtaaksi erohakemukseni.
KOP:n Hallintoneuvostolle. Tarkoituksessa päästä nauttimaan rauhallisempaa elämää sekä vapautua pankin pääjohtajan työstä ja edesvastuusta, joka varsinkin viime vuosien yleismailmallisen talouspulan aikana on ollut ylen raskas, olen jo kauvemman aikaa sitten päättänyt luopua KOP:n pääjohtajan toimesta heti kun taloudellinen pula helpottuu. Tämän päätökseni olen aikoinaan ilmoittanut m.m. työtovereilleni johtokunnassa. Kun taloudellinen tila nyttemmin on huomattavasti parantunut, katson sopivaksi panna päätökseni kuluvan vuoden lopulla täytäntöön ja pyydän sen vuoksi kunnioittaen Hallintoneuvoston vapauttamaan minut KOP:n pääjohtajan toimesta, lukien ensi tulevan joulukuun 10 päivästä, jolloin olen ollut tasan kaksi vuosikymmentä pankin pääjohtajana. Helsingissä 1. pnä maalisk. 1934. Kirjoitettu 5/12 ’33
Neuvottelu ensin Honkajuuren kanssa, jolloin sovittiin, kuten on muistiin pantu. Sitten Kairamon ja Suolahden kanssa. Olin valmistanut ehdotuksen kommunikeeksi sanomalehdille jonka kävimme läpi. Kairamo tekee sen lopulliseen muotoon.
M. Honkajuuren kanssa sovittiin sen johdosta, että eroan pääjohtajan toimesta 10/12 ’34 seuraavasti:
1) Kuluvan vuoden 1934 tilinpäätös tehdään jotenkin samanlainen kuin 1933, joten osinko on 14 % — ellei jotakin odottamatonta tapahdu. Mikäli nyt havaitaan, tulee tämä vuosi ainakin yhtä hyvä kuin 1933.
2) Minä tulen kuitenkin pääjohtajan toimesta luovuttuani neuvottelijana kokemuksellani ja tiedoillani avustamaan johtokuntaa. resp. neuvottelijana asettamaan kokemukseni ja tietoni pankin johtokunnan käytettäväksi. (Eventuellisti: JKP tulee kuitenkin pääjohtajantoimesta erottuaankin neuvottelijana olemaan pankin johtokunnan käytettävissä.) Siitä toimitetaan julkisuuteen tieto. Tästä toimesta saan palkkiota 100.000 mk. vuodessa.
3) Wuoden 1935 wuosikokouksessa valitaan minut hallintoneuvoston jäseneksi. [Siitä luopuessani jätän myös edellisessä kohdassa mainitun toimeni, mikäli en halua viimeksimainitusta aikaisemmin luopua.] (Hakasien sisällä olevasta asiasta ei ollut Honkajuuren kanssa lähemmin puhetta.)
4) Wuoden 1935 yhtiökokouksessa minut valitaan Rauma Woodin johtokunnan jäseneksi.
5) Nautin täyden palkan koko vuodelta 1934. (Tästä on ennen myös sovittu.)
15/3 ’34 Eilen hallintoneuvostossa esitettiin minun erohakemukseni. Eroan 10/12 ’34. Kairamon diktameni pöytäkirjaan. Istunnon jälkeen oli päivälliset tavan mukaan Kämpissä. Kairamo piti mukavan puheen. Minä vastasin. Samoin Honkajuuri.
15/3 ’34 Ehdotus sananmuodoksi koskien minun jäämistäni neuvottelijaksi (julaistaan joulukuussa):
Waltioneuvos Paasikivi suostunut, pääjohtajan toimesta luovuttuaankin, neuvottelijana asettamaan kokemuksensa ja tietonsa pankin johtokunnan käytettäväksi resp. neuvottelijana kokemuksellaan ja tiedoillaan avustamaan pankin johtokuntaa.
16/3 ’34 Eilen illalla istuin (kl ½ 8:sta alkaen) Svinhufvudin luona. Hän tahtoi neuvotella kanssani Keskuslainarahaston frangilainan agiotappioiden korvaamisesta. Puhuimme myös paljon Wiron asioista. Kuin myös oman maan asioista. Svinhufvud sanoi, että jos Kivimäki eroaa, minkä toivoo voitavan välttää, niin rahaministeri Relander pääministeriksi ja muuten entinen hallitus.
28/3 ’34 “Laillisuus-rintaman“ lehdet (Puserolaki, Wiron diktatuuri, Päts–Laidoner johdosta) kirjoittavat, että kysymys ei ole diktatuurista vaan laillisuudesta. Katsovat siis, että kun vaan asiat järjestetään laillisessa järjestyksessä, niin kaikki on hyvä. Mutta: Ranskan konventti pani toimeen terrorinsa myös laillisessa järjestyksessä. Sillä oli valta – oli saanut. Mutta se ei asiaa paranna.
Eduskunta voi terrorisoida “laillisessa järjestyksessä“.
19/4 ’34 Axel Ehrnrooth pyytänyt Tyko Bruk’ia varten meiltä 16–17 miljoonaa mk maksaakseen Yhdyspankille, joka kiristää. Emme voi antaa. Ilmoitin tänään telefonissa Ehrnroothille, joka sanoi ymmärtävänsä meidän kantamme. Kertoi jonkun tehneen Yhdyspankille sellaisen tarjouksen puheenaolevista teollisuuslaitoksista, että Yhdyspankki saa omansa. Sen vuoksi kiristää nyt heiltä.
20/4 ’34 Ryti puhui Wientiyhdistyksen puheenjohtajan toimesta. Kehotti rupeamaan siiten, koska tunnen maan taloudelliset asiat paremmin kuin kukaan muu. Luuli Vientiyhdistyksen tekevän hyödyllistä työtä. Hackzell on siihen tyytyväinen. Ikävä on Vennolan kohta.
23/4 ’34 Svinhufvud kävi luonani. Puhui Kokoomuspuolueesta, että minä ryhtyisin Kokoomuspuoluetta johtamaan (s.o. ollut Oksalan ehdotus). Tai että ainakin menisin puoluekokoukseen ja seuraisin asioita, lausuisin mieleni. Lupasin tuumia.
3/5 Svinhufvud jälleen luonani. Olin puhellut Arajärven kanssa, joka neuvotteli myös Hugo Suolahden kansa. Svinhufvudille esitin syitä, hänen ehdotustaan vastaan. Minun on vaikea ryhtyä aktiiviseen puoluetoimintaan. En ole eduskunnassa enkä voi sinne enää tuonnempanakaan mennä. En voi ruveta puhumaan kokouksissa jne. Asia jäi edelleen auki.
26/4 ’34 Eilen päivällisillä ulkoministeri Hackzellilla. Puhuin paljon Svinhufvudin kanssa.
1) Yliopistoasiasta (Witting mukana).
2) Talousneuvostosta (Kivimäki mukana). Että asetuksella järjestetään, jos minä otan sen “urakan“ päälleni.
14/5 ’34 Saksalaisten kauppakamarien edustajia oli täällä Saksalaisen kauppakamarin Suomessa 10- vuotisjuhlan johdosta 10/5 ’34. Puhuin päivällisillä 10/5 34 Delegation johtajan Berliinin Kauppakamarin varapuheenjohtajan Tengelmannin kanssa. Hän kertoi:
1) Nykyinen taloudellinen järjestelmä Euroopassa vie kaaokseen. (“Teidän mielipiteenne ei ole ’altmodisch’ vaan ganz actuell.“) Täytyy saada joku selvyys.
2) Europassa ei ole nykyisin kuin yksi oikea poliittinen kysymys. Muut ovat Bagatelleja.
a) Saksan–Puolan. Saksalaisia on yli 60 milj., Puolalaisia 30 milj., yhteensä yli 90 milj. “Korridorissa“ on 600.000 puolalaista. 90 miljoonan ei kannata ryhtyä toisiaan tuhoamaan 600.000:n vuoksi. On tehty 10 vuodeksi sopimus Puolan kanssa. Warma, että korridoriasia järjestyy ilman sotaa. Luultavasti sopimuksessa on jo salaisia määräyksiä korridorista. Siinä on monta mahdollisuutta: Korridori voidaan kaventaa ja liikenne siinä kokonaan tehdä vapaaksi. Danzig takaisin Saksalle t.m.s.
b) Saksan–Ranskan suhde “hullunkurinen“. Saksa on Ranskan suurin ostaja ja Ranska Saksan. Kuitenkin toistensa pahimmat vihamiehet. Kun Ranskassa “vanhat advokaatit“ joutuu pois vallasta ja tilalle tulee se polvi, joka on itse ollut juoksuhaudoissa, toivovat Saksalaiset yhteisymmärryksen syntyvän. Elsassilaiset. Saksaa puhuvia 800.000. Puhuvat murretta, jota ei Hochdeutsche ymmärrä. Ei kannata 65 milj Saksalaisen ja 40 milj Ranskalaisen tapella heidän vuokseen. Elsassilaiset eivät itsekään tiedä, mihin tahtovat kuulua. On kuulunut moneen valtakuntaan. Milloin Ranskaan, milloin Burgundiin, milloin Saksaan. Olkoot herran rauhassa.
c) Europassa on yksi kysymys: Bolsevismin hävittäminen Wenäjältä.
Kysyin: “Miten?“
Tengelmann: Wenäjään rajoittuvat valtakunnat ja Saksa yhdessä, Länsi-Euroopan suostumuksella sen voi tehdä. Niin kauan kuin Wenäjällä on bolsevismi, ei mailma voi päästä rauhaan.
14/5 ’34 Svinhufvud luonani pankissa. Puhuimme Kokoomuspuolueen asioista. Svinhufvudin ohjelma.
1)Porvarillinen yhteistoiminta (R. Walden myös hyvin sitä kannattaa.) Maalaisliitto olisi saatava mukaan yhteiseen rintamaan. Silloin voitaisiin säilyttää hallitusten pitkäaikaisuus.
2) Nykyinen Hallitus olisi porvarillisen yhteistoiminnan avulla ylläpidettävä ainakin ensi talven tai aina vaaleihin asti. On vaara siinä suhteessa: Sosialistit tukevat maalaisliittoa hallituksen kaatamisessa. Jos hallitus kaatuu, syntyy vaikea tilanne. Woi tulla kovin vasemmistolainen ja huono hallitus. (Svinhufvudin mielestä olisi minun myös Tanneria koetettava pitää aisoissa.)
3) Talousneuvosto. Minun olisi perehdyttävä siihen asiaan. Kysymys: Pitääkö tehdä pakolliseksi sitä kuulla? Jos niin on perustuslakikysymys, ei mene läpi. Svinhufvud ajatteli, että presidentille valta vaatia talousneuvoston lausuntoa. Tällöin ei olisi perustuslakikysymys ja voisi mennä läpi. Jos talousneuvosto saataisiin aikaan ja sen toiminta osoittaisi hyviä tuloksia, niin siten sen asema lujittuisi ja sen asemaa ja tehtäviä koskevaa lakia voitaisiin parantaa. Obs! Mantere äsken lausunut, että hallitukseen ei pitäisi ottaa sellaisia, jotka yksityisessä elämässään ei ole mitään, kuten tehtiin koko 1920-luvulla.
4) Yliopistoasia. a) Setälän linja. 16 professoria, jotka saisi opettaa ruotsiksi. b) Ruotsalainen annex Helsingin yliopistoon. Tätä ajaa ruotsalaiset. Syksyllä esitys eduskuntaan. Svinhufvudin mielestä ei voi ruotsinkielistä opetusta Helsingin yliopistossa yht’äkkiä lopettaa.
5) Ståhlberg ajaa oikeudenkäyntireformia.
6) Werotusasia. Svinhufvud ajattelee, että annettaisiin ainoastaan verotuslakiesitys, että veronkanto yhtenäinen. Verolaki jätettäisiin.
7) Sotilasbudjetti. Pitäisi saada enemmän rahaa.
8) Waalitapa (Brotheruksen mietintö). Svinhufvud ajatteli 3 tai 5 miehen vaalipiirejä, suhteellinen vaalitapa säilytettävä. Svinhufvud sanoi Ranskassa erään (?) esittäneen, että äänioikeus on annettava ainoastaan säällisille ihmisille.
9) Kunnallisvaalit. Kivimäkeä oli miellyttänyt minun vanha ajatukseni (kts. brosyyriani 1906).
10) Presidentin veto-oikeus. Pitäisi saada. Ainakin Pennasen ehdotus, että tarvitaan 2/3 ääniä eduskunnassa, jotta presidentin hylkäämä tavallinen laki ja 5/6 perustuslaki tulisi voimaan.
11) Presidentin vaali. Svinhufvud sitä mieltä, että pitää olla valitsijat, jotta harkinta voi tapahtua. Jos vaali välitön, niin ensi vaaleissa saa Tanner ja Kallio enimmät äänet ja sitten on toisessa vaalissa heidän kesken valittava.
18/5 ’34 Eilen otin vastaan puheenjohtajan toimen Vientiyhdistyksessä ja tänään puheenjohtajuuden Kokoomuspuolueen valtuuskunnassa. Työvaliokunnan vaali kokoomuspuolueessa huonosti siten, että Oksala ei tullut siihen. Otin vastaan puheenjohtajan toimen sen vuoksi, että Svinhufvud useamman kerran minua siihen kehotti ja pyysi.
Keskustelu Junnilan kanssa. Hän sanoi, että jos voin saada Svinhufvudin ja puolueen välit jälleen hyviksi, niin jo sillä olen tehnyt ensi vuonna riittävän työn.
29/5 ’34 Nuoriso ja politiikka, Setälän puhe 16/5 34. Nykyaikaisten suurten sotien johtajat vanhoja miehiä. Nuorison into tarpeen.
Hyvä. Mutta Vanhemman polven harkinta. Erityisesti taloudellinen ala sellainen, jossa tarvitaan kokemusta ja harkintaa ja kypsyyttä. Me pankkimiehet ja muut talousmiehet – kun vuosikymmenien perästä eroamme, tunnemme, että nyt olisimme valmistuneet alkamaan.
