5/9 ’21 Disconto Gesellschaft kl. 10 ap. Geschäftsinhaber ilmoitettiin olevan täysi-istunnossa. Minun kanssani johtajat Krell ja Heinrichsdorff (Berlinin osaston johtajia). Krell hoiti Suomen asioita.
Hyvin ystävällisiä. Yleensä teki sen vaikutuksen, että meidän (nimittäin Suomen) liike on heille pieni ja senvuoksi vähämerkityksellinen. Eivät oikein tunteneet meidän olojamme. Pankkitaloa menen katsomaan keskiviikkona kl. ½11 a.p. Tri Sachau’n kanssa. Toivoivat, että paluumatkalla poikkeaisin uudestaan, jotta voisin tutustua Geschäftsinhaberiin.
Dresdner Bankissa olin sen jälkeen kl. 11–3. Ensin otti minut vastaan johtokunnan jäsen Hrdina. Wanha herra, ystävällinen, puhelias ja teki viisaan vaikutuksen. Lausui tyytyväisyytensä Jahrzehnte kestäneistä hyvistä suhteista KOP:n kanssa. Hän käänsi heti puheen Suomen asioihin. Suomen oloista oli ensin sodan jälkeen hyvät käsitykset, mutta nyt viime aikoina on ruvennut tulemaan huonoja tietoja: Suomen markan kurssi kovin alentunut.
Selitin hänelle syitä. Ei ymmärtänyt Suomen markan suurta laskua, kun kuuli, että meillä on valtion budjetti tasapainossa ja Suomen Pankin setelit tänä vuonna vähentyneet. Ei luullut vielä mahdolliseksi ryhtyä toimenpiteisiin Saksan rahaolojen järjestämiseksi (nimittäin rahajärjestelmän korjaamiseksi).
Ei sanonut ymmärtävänsä, että Saksa voisi pyrkiä kultakantaan, sillä ei luullut mahdolliseksi niin suurta devalvationia kuin olisi tarpeen, jota paitsi kultaa ei voitaisi hankkia niinpaljon kuin tarvittaisiin. Ajatteli jotakin rahajärjestelmää, joka perustuisi “existenssiminimiin ja sitä vastaavaan työn määrään“. En ymmärtänyt oikein mitä hän tarkoitti. Mutta rahaolojen edellytyksenä on myös, että Saksan kansassa jälleen pääsee vallalle todellinen säästäväisyys ja työnhalu ja että lakoista tulee loppu.
Dresdner Bankin Genossenschaftsabteilungin toiminnasta puhuin osaston johtajan Paul Rapmundin kanssa kauvan ja keskustelu oli intressantti. Dresdner Bank on “Deutsche Genossenschafts- Verbandin“ keskuspankki.
Sitten kävin Dresdner Bankin rakennuksen läpi ylhäältä alas asti Pankin arkkitehtien Regierungsbaumeister H. Clausin ja arkkitehti Max Ibscher’in kanssa. Rakennus on kovin lisätty ja paikattu ja paraikaa on rakennustöitä käsillä.
Pankkiteknilliset asiat täytyi jättää toiseen kertaan. Arkkitehtien kanssa kului paljon aikaa, kun en kehdannut olla näyttämättä harrastustani heidän puuhilleen ja kun olivat kovin hartaita ja ystävällisiä.
6/9 21 kl. 10-1 Deutsche Bankissa. Johtaja Wassermann, erittäin ystävällinen.
Tunnin kestävä keskustelu. Wassermann liikkui esityksessään vapaasti, näytti, että täällä se asioiden johto on. Näkyi myös heti, että täällä tunnetaan Suomen oloja paremmin kuin esimerkiksi Discontogesellschaftissa ja harrastuskin tuntui suuremmalta.
Alkukohteliaisuuksien jälkeen minä kysyin, miten ovat ajatelleet Saksan rahan tulevaisesta järjestelystä. Lausuin seuranneeni sanomalehdistä y.m. asian käsittelyä, mutta en ole valitettavasti löytänyt “– – – “ “Keine Gedanken, tarttui hän kiinni. Darin haben Sie Recht, es giebt keine Gedanken jetzt in Deutschland auf diesem Gebiete.“ Ensin on saatava Ententen kanssa järkevä sopimus, joka ei velvoita maksamaan muuta kuin mitä maan Bezahlungsbilanz sietää. Nyt on Saksan Bezahlungsbilanz järkytetty, ja se painaa Saksan markan kurssia alas. Wassermann puhui paljon siitä, että maksubilanssi on määräävä rahan kurssiin nähden. Puheen siirtyessä Suomen markan kurssiin, sanoi Wasserman, että Teidän asemanne on aivan toinen kuin Saksan. Teillä ei ole tätä suurta ulkomaista suoritusta ja sentähden teidän valuutta-asianne on vain eine innere Frage. Keskustelun jatkuessa: Was ist die Deutsche Mark jetzt? Es ist nicht ein so und so grosser Theil aus einem Kilo gold, wie früher. Es ist ein so und so manche miljardster Theil von Deutschlands Schulden welche auch noch unbestimt sind. Geld ist nicht mehr anderes als Staatsschuld, nicht wie früher “–––“. Kysyin, luuliko että Saksa tulevaisuudessa pyrkii devalvatsionin kautta kultakantaan. Wassermann wastasi kieltäen. “Meillä ei ole kultaa, emmekä voi sitä Amerikasta millään ostaa. Kaikki mitä voimme produseerata, tarvitaan importin maksamiseen ja vahingonkorvaukseen. Meidän täytyy perustaa rahamme muulle kuin kullalle.“ Muuten ei luullut että juuri mikään muukaan maa, paitsi Yhdysvallat, voi palata kultakannalle. Ei Englanti, ei varmastikaan Ranska, ei Ruotsi.
Kysyin, oliko näistä asioita käsitelty saksalaisessa kirjallisuudessa viimeaikoina. Wassermann vastasi, että kyllä kirjoitellaan, ja hän oli itsekin ottanut siihen osaa, mutta koko tämä kirjoittelu ei ollut vienyt asiata hituistakaan eteenpäin. “Die Nationalekonomie ist die miserabelste Wissenschaft die (es geben kann.“ tai jotain sellaista.). Da haben wir Professor Cassel. Ich kenne ihm gut und ich habe mit ihm hier gesprochen, und ich habe ihm gesagt, was haben ihre (Schreibereien) (?) der Sache eigentlich genütz.“ Die Praktiker tietävät nämät asiat paljon paremmin kuin teoreetikot. “Ich könnte Ihnen (minulle) eine ganze Menge Bücher und anderer Litteratur geben, aber es wäre unnütze ajanhukkaa niitä lukea.“
Kysymykseeni, mistä johtui, että Saksan markan kurssi oli kauvan tänä vuonna stabili ja eikö Reichsbank koeta nykyäänkin ohjata Saksan markan kurssia, Wassermann vastasi, että Saksan markan kurssin stabilisointi johtui itsestään, koska maan maksubilanssi oli tasapainossa. Sitten maksubilanssi joutui Ententelle menevien maksujen vuoksi pois tasapainosta ja kurssi putosi. Reichsbank ei kykene nykyään mitään tekemään. Sillä Saksan rahaa ja arvopapereja on noin 70 miljardia ulkomaalaisten käsissä, ja niitä ei kukaan jaksa pois ostaa, ja ne estävät kurssin ohjaamisen. Tosin me sanomme ulkomaalle, että me emme voi ostaa näitä takaisin ja senvuoksi niiden on pakko pysyä paikoillaan (s.o. ulkomailla). Mutta ne ovat raskaana painona kurssin paranemista vastaan.
Kaupan järjestelystä: Kutsui arkiston johtajan T:ri Fuchsin alas ja käski hänen lähettämään tarpeelliset asiakirjat. Wassermann esitti minut ja asian Fuchsille huomauttaen, että “es liegt grösstes Wicht darauf das alles was H:r D:r (= minä) wünscht, erfüllt wird.“ Asiakirjat lähetetään Helsinkiin.
Lopuksi puhuttiin Wassermannin kanssa yhtä ja toista. von Gwinner on maatilallaan. Dr Helferich puuhaa vaan politiikassa. Etevä mies ja hyvä, mutta ei kelpaa oikein politiikoksi, koska ei ole objektivinen ja suoraviivainen. Itse asiassa Helferich on demokraatti: Isä Bambergin hyvä ystävä, ja itse nainut Siemensin tyttären.
Keskustelu Wassermannin kanssa oli erittäin hauska ja vastaanotto hyvä.
Deutsche Bankin huoneita näytti minulle Herr Hartung von Verwaltungsabteilung. Liian suuret olot meille. Berlinissä Depositen kassojen kanssa 9000 virkamiestä, kaikkiaan 14000 virkamiestä. Keskuspaikassa ainoastaan tilit yli 1 miljoonan, siitä alle ovat Depositen kassoissa. Tresoriholvissa 9000 fakkia ja 54 koppia. Kundin pitää aina kopissa katsella paperejaan, ei saa fakin edessä. Holvit ainakin 3 metriä korkeat. Chekkikassat: Chekki annetaan sisään, saadaan kontrollilippu. Chekki lähetetään torvipostia ylös, siellä annoteerataan ja alas, kundi huudetaan nimeltä ja rahat maksetaan.
Wasserman mainitsi m.m. puhuessamme politikasta, että nykyiset Saksan puolueet eivät vastaa todellisia oloja, vaan ovat vanhat puolueet uusilla nimillä. Puolueolot ovat vielä muodostuksen alaisina.
Puhuessamme verotusoloista Wassermann mainitsi, että sosialistiset nuorisoyhdistykset ja -koulut opettavat yksipuolisia oppeja, mutta samalla Wassermann myönsi, että ne olivat tehneet paljon hyvää. Työväkinuoriso on tottunut pois juoppoudesta, harrastaa voimistelua, urheilua, (juo maitoa, vettä j.n.e.).
(Wassermann sanoi lopuksi asuvansa maalla, minkä vuoksi, sekä koskei tahtonut minun lyhyttä aikaani riistää, luopui kutsumasta minua zum Essen. Tämän käsitin kohteliaisuudeksi).
7/9 21 kl. ½ 11 – 1 Disconto Gesellschaftissa Tri Sachau’n kanssa keskustelu ja rakennuksen katselu.
Tri Sachau on organisatsioniosaston päällikkö. Disconto Gesellschaftin päätoimistossa esiintyy ainoastaan toisten pankkien, suurten kundien ja muiden sellaisien suuret asiat. Yleensä käyttävät kundit tilejään ja toimittavat asioitaan kokonaan lähimmässä Depositenkassassa (kutsutaan myös Wechselstube). Täten on saatu asiat desentralisoiduksi. Erittäin suuri on nykyään Effekten-liike (ja pörssiliike). Kun Saksan markan arvon alenemisen vuoksi kaikki sijoittavat rahansa teollisuus y.m. osakkeisiin.
Suurin osa yksityisten luottoa esiintyy nykyään als Laufende Rechnung (= konttokurantti). Tavaravekselejä on kovin vähän. Liikemiehet käyttävät konttokuranttia, koska se on heille vähemmän vaarallinen kuin vekselit, vaikka korko onkin paljon korkeampi kuin vekseleistä. Korko ei merkitse nykyään mitään, oli se korkeampi tai matalampi. Reichsbankin virallinen diskontto – ei myöskään voi mitään nykyään vaikuttaa. Konttokuranttikorko on nyt alin.
“Das Geld- und Bankwesen arbeitet jetzt nicht mehr so wie vor dem Kriege, unter normalen Verhältnissen, s.o. hienosti ja tarkasti lasketuilla pienillä voitoilla ja marginaaleilla“, sanoi Tri Sachau.
Saksan pankit ansaitsevat siis nykyään kauheasti.
Kysyin, eivätkö pelkää ulkomaalaisten suuria tilejä ja miten aikovat ne selvittää? Tri Sachau vastasi, että eivät suuresti pelkää, koska ulkomaalaiset eivät voi vetää rahojaan pois. Suurin osa tileistä on Amerikalaisten. Ne ostavat kyllä nykyään paljon saksalaisia osakkeita ja muita arvopapereja, mutta raha jää siis Saksaan. Saksalaiset pankit taas ovat suojellut sen kautta, että nämät ulkomaalaiset tilit ovat sijoitetut suureksi osaksi kokonaan valtion lyhytaikaisiin vekseleihin (Schatzwechsel und -anweisungen), joita pankeilla on kovin paljon ja jotka pankit voivat milloin tahansa rahaksi muuttaa.
Tri Sachau tuntui muuten olevan hyvin asioiden perillä ja antoi auliisti kaikki tiedot.
Sitten kävimme Sachaun kanssa pankkirakennuksen läpi, mutta siitä ei ollut paljoa oppimista. Liike on näissä suurpankeissa niin laaja ja monipuolinen, että se vaatii oman organisatsioninsa.
Obs! Huomio! Pankkivirkamiesten lähettämisestä ulkomaille on suhteellisesti vähän hyötyä (paitsi kielenoppimiseen nähden). He saavat työskennellä tavallisessa pankkityössä, oppivat jotakin tekniikkaa, minkä voi oppia kotimaassakin. Yleistä pankin hoitoa eivät opi. Siihen tarvittaisiin, että pääsisivät pääjohtokuntien sisimpään byrooseen (Secreteriat), mutta siihen ei ulkomaalaisia helpolla päästetä, puhumatta siitä, että ainoastaan etevä ja koulutettu mies voisi niissä työskennellä. Parempi kuin suurpankit voisi olla pienet pankit tai hyvät pankkiirifirmat oppipaikkoina.
8/9 ’21 kl. ½ 11 a.p. Commerz und Privatbankissa. Keskustelu Johtaja Schultze’n (vanha herra ja pankkimies) ja erään nuoremman herran kanssa, jonka nimeä en muista. Noin tunnin kestävä keskustelu.
Saksan tulevasta rahajärjestelmästä. Schultze lausui samaa kuin useimmat muutkin. Ennenkuin voidaan mitään järjestystä ajatella, on saatava muutetuksi Saksan reparationivelvollisuus. Saksa ei voi maksaa nykyisiä suorituksia. Omasta puolestaan oli jo ennen sotaa fantiseerannut rahajärjestelmästä, joka ulottuisi yli valtioiden rajojen s.o. yhteinen suurelle määrälle eri valtioita. Toivoi vieläkin tällaisen tilan etujen tulevan tunnetuksi. Miten rahayksikön arvo tulevaisuudessa tulisi määrättäväksi, sitä Schultze ei lähemmin selittänyt, mutta viittasi työpalkkoihin ja tavaroiden arvoon sellaisena seikkana, johon voitaisiin liittyä.
Entiset pankkisäännöt ovat joutuneet pois kunniastaan! Mitä ennen pidettiin pankin soliidisuuden välttämättömänä edellytyksenä, siihen ei nyt käännetä mitään huomiota. Tämä johtuu nykyisistä kelvottomista oloista. Ennen pidettiin yhtenä soliidin pankkiliikkeen kulmakivenä, että pankin sitoumukset (s.o. velat) eivät olleet suuremmat kuin 4 à 5 kertaa omat varat. Nyt nousevat sitoumukset 25 kertaa niin suuriksi kuin omat varat! Emme voisikaan lisätä omia varoja enää entisessä suhteessa, jos tahtoisimmekin (1 miljardi ei nykyään ole mikään merkillinen luku!).
Schultze ei pelännyt bolshevismia Saksassa. Katsoi sen jo ohimenneen.
Samana päivänä 8/9 21 kl. ½ 1 olin Mitteldeutsche Creditbankissa, jossa keskustelin johtokunnan jäsenen Reinhardtin kanssa. Wanhanpuoleinen herra ja varsin viisas. Intressantti keskustelu.
Saksan tuleva rahajärjestelmä. Samaan suuntaan kuin muutkin, mutta perinpohjaisemmin. Rahaolojen parannus on alettava siitä, että työpalkat alennetaan ja siten saadaan elintaso ja tuotantokustannukset alenemaan. Se käsitys on väärä, joka sanoo, että ensin on hinnat alennettava ja sitten palkat. Tämä on epäpopulaarista, ja senvuoksi Saksan nykyiset hallitusmiehet ei uskalla siihen ryhtyä. Mutta se tulee aikanaan. Nyt inflatio lisääntyy, ja se keinotekoisesti edistää exporttia ja teollisuutta, kaikista antidumpinglaeista huolimatta. Ja se on saattanut nykyisen spekulatsioniraivon aikaan. Mistään taloudellisesta kriisistä, joka on jo muissa maissa, Saksa ei vielä tiedä mitään, mutta se tulee aikoinaan. Silloin palkat myös pakosta alenevat. Sosialistit ovat kiskoneet palkat ylös ja tahtovat niitä vielä nostaa. Kun hinnat siten ovat korkeat, ovat myös voitot sitä suuremmat, ja tämä on juuri lisännyt “kapitalismia“ kauheasti – sosialistien toimesta.
On mahdoton verotuksen kautta hankkia niitä varoja, joita tarvitaan reparatsionikustannusten suorittamiseen. Kun saadaan Saksan markan arvo nousemaan, (mikä toistaiseksi ei näytä luultavalta) niin samassa suhteessa ulkomaan valuutan arvo alenee ja reparatsionimenot vähenevät.
Kun aika kului, en voinut enemmän jatkaa tätä erittäin intressanttia keskustelua.
9/9 21 kl. 10 jälkeen National Bank für Deutschland. Tapasin johtaja Wittenbergin, joka iloinen, puhelias, vitsikäs herra. Oli ollut 15 vuotta sitten Helsingissä ja tavannut silloin Nybomin. Festprisse.
Waluuttaolot jäävät ei ainoastaan Saksassa, vaan monessa muussa maassa sekaviksi pitkiksi ajoiksi. Muissakaan maissa ei olot ole hyvät. Esimerkiksi Ruotsissa on valutta korkea, mutta taloudelliset olot huonot. Ruotsin valtiopankkia johdetaan huonosti, sillä Moll ei hoida sitä, kuten pankkimies, vaan ottaa vaikutuksia politiikasta. Hänen neuvonantajansa on Cassel, ja kun nationalekonomistit sekaantuvat pankkiasioihin, niin he sotkevat kaikki. Pankkia, myös valtiopankkia on hoidettava käytännöllisten pankkiperiaatteiden mukaan. Sitten hän kutsui minut suurukselle ja jatkoimme siellä keskustelua.
Saksan pankit ansaitsevat nykyään kauheasti. Osakepääoma on mitätön liikkeeseen verraten ja voittomarginaali suuri. Senvuoksi kerätään nyt tavattomia salaisia reservejä. Useissa pankeissa Stille Reserven ovat nykyään suuremmat kuin osakepääomat. Tappioita ei myöskään vielä ole tiedossa. Inflatsionin vaikutuksesta kaikki menee iloista vauhtia toistaiseksi. Puhuimme sitten pankin virkamiesoloista. Betriebsrate. Tuhma juttu, mutta jos osaa oikean psykologisesti kohdella virkamiesten neuvoksia, niin asia menee. Heidän pankissa oli neuvosto 2 kertaa tiedustellut, millainen on pankin tulos edelliseltä vuosipuoliskolta! Oli annettu ylimalkainen vastaus. Paljon sosialisteja pankkivirkamiesten joukossa ja radikaaleja. Saksaan oli tämä radikalismi tullut Sveitsistä, jossa pankkivirkamiehet ovat kovin radikaaleja. Herrenstandpunkt ei Saksan pankeissa apulaisiin nähden enää käy päinsä. Upseereja on otettu pankkeihin koko paljon.
Politiikkaa: “Pidättekö Tasavallan?“ kysyin. “ Ça depend.“ Ebert koko hyvä mies, oli valittu Bebelin seuraajaksi puolueessa. Mutta luonnollisesti ei osaa representerata. Madame Ebert otti uuden palvelustytön ja antoi hänelle m.m. seuraavat instruktsionit: “Seine Excellentz trinkt Kaffe um 8 Uhr, meine Excellenz um 9 Uhr.“
Samana päivänä 9/9 21 olin Bank für Handel und Industrie (Darmstadter Bank). Tri Rodin ja Oppenheim. Lupasivat avata meillä tilin ja kun heidän suomalainen liikkeensä on ziemlich gross, antaa osan meille edellytyksellä, että mekin käytämme myös heitä.
Sitten pyysivät tietoja Maakuntain Keskuspankista Tampereen pankista. (Wähän myös Savo-Karjalan Osake-Pankista ja Pohjolan Osake-Pankista, koska ne ovat keskuspankin osakkaita). Industribankista (Rubinstein oli tiedustellut) Discontobankista. Fröjdman ja Kumppanista sekä Lumpeesta. Sanoin, että jos luotto on kysymyksessä, lienee paras katsoa, että on reaali- tai muu vakuus.
10/9 ’21 Reichsbankissa. Director Fuchs, jonka ilmoitettiin hoitavan näitä asioita, ei ollut tavattavissa.
Puhuin Tri Greve’n kanssa. Hän ei tiennyt K.O.P:stä mitään eikä juuri muistakaan Suomen asioista. Keskustelimme yhtä ja toista. Hän mainitsi Reichsbankin olevan asioissa, paitsi Suomen Pankin, myös Yhdyspankin kanssa. “Aber wir haben keine grosse Geschäfte mit Föreningsbanken. Unsere Ge-schäfte mit Finnland sind überhaupt nicht so grosse.“ Lupasi puhua johtaja Fuchsin kanssa ja pyysi paluumatkalla poikkeamaan uudestaan, ja jos hän ei ole tavattavissa (hän lähtee pian Sveitsiin) puhumaan Fuchs’in kanssa. Ilmoitin, että K.O.P:stä voi saada tietoa Deutsche Bankista, Disconto Gesellscaftista ja Dresdner Bankista sekä Saksan lähettiläältä Helsingissä Tri Wallrothilta sekä Suomen Pankista. Sanoin, että me myös itse tietysti lähetämme aineistoa, jos Reichsbank haluaa. Ehkä olisi hyvä lähettää Tri Grevelle meidän vihkosemme y.m.
Wiesbadenissa ollessani 11/9–24/9 kävin Dresdner Bankissa. Johtajat Oppenheim ja Jüdel haluaisivat, että avaisimme heillä tilin s.o. Wiesbadenin kontto-rissa. Sen vuoksi olivat tehneet kyselyn rahojen sijoittamisesta fest 1, 2, 3 kuukaudeksi, jonka kirjeen lähetin Helsinkiin. Sanoin harkitsevamme asiaa, kun palaan Helsinkiin. Mitään lupausta en antanut.
Kävin myös Bank für Handel und Industriessa. Johtaja Deutschia en tavannut, koska oli silloin jossakin kokouksessa kun kävin. Puhuin johtaja Schneiderin kanssa yhtä ja toista. Kello 4 tapasin heidän johtaja Weberin, joka juuri oli palannut Suomesta. 2 viikon matkalta. Oli matkaansa hyvin tyytyväinen oli ollut Helsingissä, Wiipurissa, Imatralla, Rauhassa, Kajaanissa, Oulun joessa. Erityisesti oli hänestä hauskaa Deutschfreundlichkeit Suomessa. Sanoi että suomalaisien pitäisi tehdä enemmän propagandaa maansa puolesta. Oli nostanut Yhdyspankin abkreditivilla rahaa, ja oli ollut hyvin pitkäpiimäinen: Ensin sisään abkreditiivikirje. Sitten se ylös korrespondenssiin tarkastettavaksi, sitten annetaan lippu. Sitten lipulla nostettava rahat ja sitten takaisin hakemaan kreditiivikirja. Tämä asia on tuumittava, miten se olisi meillä järjestettävä nopeaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Weberin mielestä Suomessa eletään liian komeasti.
Deutsche Bankin komeassa huoneessa kävin myös. Johtaja Hauff. Tunsi hyvin KOP:n. Disconto Gesellschaftissa en käynyt, kun ei ollut mitään asiaa. Niillä näkyy olevan Wiesbadenissa heikompi asema. Huoneusto pieni ja vähäpätöinen. Arvopaperiliike on nykyään Saksan pankeissa tavaton. Suuri osa liikettä johtuu siitä.
Parisiin saavuimme sunnuntaina 25/9 illalla myöhään 15 tunnin rautatiematkan jälkeen. Maanantain 26/9 ja tiistain 27/9 lepäsimme ja katselimme kaupunkia Annan kanssa. Asunto Hôtel des Iles-Britanniques, Rue de la Paix 22, jossa oli myös Suomen lähetystö, joka kuitenkin muutti pois. 2 huonetta. Kaiketi hotellin parhaat, 50 frangia vuorokausi. Maison de Famiille. Ei mikään erikoinen muuten paitsi, että kohtelu ihmisten puolelta on erinomaisen ystävällinen. Paras lienee toisen kerran mennä asumaan Hotel Mirabeaux’hon myös Rue de la Paix’n varrella.
Keskiviikkona 28/9 lähdin kl. ½ 11 Société Généralen. Pyysin puhutella sitä johtajaa, joka hoitaa Suomen asioita. Minut vietiin heti Louis Mercier’n Directeur adjoint luo. Keski-ikäinen mies. Kohtelias ja jotenkin hauska. Hänen kanssaan puheltiin tuntikauden. Mercier heti kysyi, enkö haluaisi katsella heidän rakennustaan ja laitoksiaan. Sovimme, että tulen kl. 3 katsomaan. Puhuin ranskalaisten importtöörien hyväksymien vekselien diskonttaamisesta. Kurssien heilahdusten vuoksi. Hän ymmärsi asian hyvin, ja sanoi, että he ovat siihen valmiit, kuitenkin niin, että akseptantti on heille tunnettu, ja että vekselien yhteinen ylin määrä sovitaan. Lupasi esittää asian pääjohtajalle Simonille. Sitten puhuin ylitrasserausoikeudesta, kurssien vaihtelujen vuoksi. Sen hän myös sanoi ymmärtävänsä, se kuuluu samaan asiaan, luoton suuruus olisi määrättävä ja myös että kukin ylitrasseraus ei saisi kestää enempää kuin määräajan, lyhyen (esimerkiksi 2 viikkoa). Lupasi esittää tämänkin asian pääjohtajalle.
Kl. 3 tulin taloa katsomaan. Minun käytettäväkseni annettiin ulkomaan osaston päällikkö Octave Bischoff, Chef de Service à la Société Générale Service Etranger. Hänen kanssaan kävimme ensin läpi päätalon ja sitten heidän suuren talonsa Trocaderon luona. Menimme autolla. Siellä tapasin varsinaisen johtajan Dubreilh’in, jonka kanssa puheltiin hetken aikaa. Hän näkyy olevan sisäasiain johtaja. Yhdessä Bischoffin kanssa minua johti ympäri Auguste Ardouin, Directeur Adjoint ja Henri Maries, Sous Directeur. Ollessani siellä ilmoittivat minulle, että pankin pääjohtaja Simon kysyy telefonissa, voisinko tulla häntä tapaamaan seuraavana päivänä kl. 5–6 i.p. Lupasin mennä heti kl. 5 jälkeen.
Société Généralin rakennus Boulevard Haussmanin varrella on suuremmoinen, niin suuremmoinen, että siitä ei juuri ole meille malliksi tai opiksi. Suuri sali on kovin komea kuin ranskalainen Prunksaal. Marmoria, mosaikkia ja kultaa. Kaunis arkkitehturi. Kuten sanottu, kaikki on niin suurta, että ei kelpaa meille malliksi.
29/9 torstaina, kl ½ 11 a.p. kävin Banque des Pays du Nord -pankissa. Eräs nuori herra, joka puhui vähän ruotsia – tanskaa (sanoi että hänen isänsä oli ollut 1900–1906 Tanskan konsulina Helsingissä) vei minut johtaja Prior’in luo, joka puhuu tanskaa. (On tanskalainen). Prior oli kyllä kohtelias, mutta Glückstadin henki tuli esille koko keskustelusta. Molemminpuolisten kohteliaisuuksien jälkeen otin minä esille kysymyksen eksportöörien vekselien diskontaamisesta. Selitin asian, että kysymys ei ole luotosta, yksinomaan kurssivaihteluista johtuvan epänormaalisen riskin poiseliminoimisesta. Prior asettui heti alusta kannalle, joka osotti täydellistä epäluottamusta Suomen oloihin. Wiittasi heti bolshevikkivaaraan. Sanoi, että pankin “ranskalainen johtokunta“ on kovin arka, eikä tahdo asettaa pankin varoja vaaran alaiseksi: Bolshevikkivaara on Suomeen nähden olemassa, ja meidän täytyy suojella varojamme sellaiselta riskiltä. Sen vuoksi, ainakaan minkään suuremman summan riskeeraaminen ei tule kysymykseen. Suomen markan kurssi vaihtelee niin kovasti, ja jos tulisi kysymykseen diskonttauksista saatujen frangien takaisin maksaminen, niin kurssin mahdollisesti tultua väliajalla huonommaksi, voi syntyä vaikeuksia. Huomautin, että riski on pieni, koska pohjana on puutavara – tai muu kontrahti, josta frangit tulee aikanaan sisään ja sitten pankkiin takaisin.
Keskustelun jatkuttua tähän suuntaan pitemmän aikaa lausuin minä, että koska huomaan, että heillä ei ole tätä nykyä täydellistä luottamusta Suomen oloihin, on paras antaa vekselien diskonttauskysymyksen tällä kertaa raueta. Prior kysyi sitten, miten on pankkiolot Suomessa. Discontobank on joutunut krakkiin. Miten on muiden pankkien laita? Selitin asiat parhain päin voimieni mukaan. Puhuimme sitten Suomen markan kurssista. Kysyi, mikä nyt on kurssi? Haki esille valuuttanoteeraukset Parisin pörssistä, mutta Suomen markaa ei pitkään aikaan oltu noteerattu, mikä seikka ei näkynyt nostavan Suomen markan arvoa hänen silmissään. Minä esitin viimeiset tietoni Suomen markan kursseista, ja esitin ajatuksiani Suomen markan arvosta, minkä Suomen markan puolesta voin esiintuoda.
Loppukohteliaisuudet molemmin puolin. Lyhyesti suoraan sanoen oli hra Priorin ajatus (kohteliaat sanat poisottaen) seuraava: “Kuka voi ryhtyä affääreihin sellaisen maan (Suomen) kanssa, jossa huomenna bolshevismi voi olla vallassa.“ Keskustelu teki masentavan vaikutuksen. Täytyisi ehkä käydä Köpenhaminassa itse Glückstadin puheilla, koettaen hänelle selittää Suomen asemaa. Ja Tukholmassa Wallenbergin puheilla, joka myös kuuluu Banque des Pays du Nord’in hallintoneuvostoon.
29/9 21 kl. 5 i.p. olin Société Généralen pääjohtajan Simon’in luona. Wanha, hieno, erittäin distingeerattu herra. Otti erittäin ystävällisesti vastaan. Kohtelias, lausui ilonsa että olin tullut visiitille ja että hän sai tehdä tuttavuutta minun kanssani ja että suhteet pankkien välillä jatkuisivat hyvin. Minä komplimentteerasin parhaani mukaan. Keskustelimme sitten pitkän aikaa. Hän sanoi Société Généralen tekevän kaiken minkä voi KOP:n toiveiden täyttämiseksi ja ilmoitti että Mercier keskustelee puheenalaisten kysymysten detaljeista. Puhuimme Suomen oloista, taloudellisesta tilasta, kursseista y.m. Hänellä oli meidän reklaamivihko edessään. Saattoi eteiseen asti minua. Monen huoneen kautta ja monen miehen saattamana oli mentävä, ennen kuin hänen luokseen päästiin. Mercier oli 3 kerroksessa Simon 4:ssä kerroksessa.
Senjälkeen olin jälleen Mercierin puheilla, joka ilmoitti seuraavaa: Société Gènèrale diskonteeraa ranskalaisten importöörien hyväksymiä vekselejä korkeintaan 3 tai 4:kin kuukauden, kuitenkin siten, että importtifirma on Société Généralelle tunnettu ja että Société Générale harkitsee, mihin määrään kunkin firman tunnusteita diskontataan. Ylitrasseerausoikeuteen nähden sanoi Mercier että voimassa olevien asetusten vuoksi ranskalaisten pankkien oikeus tässä kohden on ulkomaalaisiin nähden rajoitettu. (Oliko tämä tekosyy vai oikea, en tiedä). Woivat kuitenkin myöntää K.O.P:lle oikeuden aina yhdeksi kuukaudeksi (ensin puhui Mercier 15 päivästä). (Siis oikeus tämä trasseerata, mutta katsottava että se aina ainakin kerran kuussa on täytetty. Tämän oikeuden käyttämistä on erikseen Helsingissä, sinne tultuani, harkittava). En katsonut olevan syytä ruveta puhumaan tämän oikeuden laajentamisesta, koska näkyvät Ranskassa olevan hyvin arkoja tässä suhteessa..
Wihdoin lupasi eräs herra, joka työskenteli samassa huoneessa kuin Mercier, ja joka minulle esiteltiin, mutta jonka nimen olen unohtanut, toimittaa minulle kopian niistä määräyksistä, jotka ovat voimassa ulkomaan ja kotimaan kaupasta Ranskassa. Keskustelut Société Généralen herrojen kanssa tekivät minuun erityisen hyvän vaikutuksen. Tätä suhdetta on ylläpidettävä, mutta täällä Ranskassa on kovasti liikuttava näiden hienojen ranskalaisien kanssa.
30/9 ’21. Kävin aamupäivällä Davillierilla ja Sundin Siversillä, mutta en tavannut ennenkuin j.p.p. Kello ½ 3 ensin vanhemman herra Davillier’n, joka on Ranskan pankin gárant. Hänen kanssaan oli vähän puhe Ranskan finansseista. Kysyin keskustelun menossa m.m., koettaako Banque de France hoitaa frangin kurssia. Davillier kielsi: “Emme voi mitään frangin kurssille. Meillä ei ole niin paljon rahaa, että voisimme frangin kurssia ohjata.“
Wähän ajan päästä saapui Jean Davillier, jonka kanssa meillä oli pitkä puhelu. Puhuimme ensiksi Ranskan oloista: “Ranska on rikas. Olemme jo maksaneet jälleenrakentamiseen 62 miljardia. Maksaa vielä toiset 60 miljardia.“ Rahaa on paljon Ranskassa, mutta toistaiseksi valtio ne tarvitsee ja ottaa tähän jälleenrakentamiseen. Kysyin, voiko Ranska jo antaa ulkomaille luottoa, johon vastasi ei vielä, ennenkuin 5 à 6 vuoden perästä, jolloin kaikki omat vauriot on maksettu. Mitään ulkomaista luottoa ei Ranska tarvitse. Welkoja Yhdysvalloille ja Englannille ei vielä aiota maksaa.
Puhuessamme sitten Suomen oloista, sanoi Davillier heidän mielellään kehittävän KOP:n kanssa affääreja, jos siihen tarjoutuu tilaisuutta. Diskonttaavat mielellään ranskalaisten firmojen hyväksymiä vekselejä. Myöntävät meille myös mielellään n.s. “Credit de Courier“ 500 000 frangiin asti. S.o. kun lähetämme dokumentit perittäviksi, voimme samalla sähkösanomalla jo trasseerata vastaavan määrän frangeja heidän päällensä aina 500 000 frangiin asti. En katsonut tarkoituksenmukaiseksi puhua enemmästä ylitrasseerausoikeudesta, koska ranskalaiset näkyvät olevan niin arkoja siinä suhteessa.
Davillier kysyi mitä ajattelen Paloheimon Pankista. Kinkimäinen kysymys. Wastasin, etten ollut kuullut mitään erityistä huonoa, mutta että pankki on pieni ja nuori ja jos on kysymys antaa sille krediittia, on paras blankoluottoon nähden rajoittaa se dans raisonables limites ja katsoa, että on reaalivakuus. Kysyi ovatko Paloheimot respectables, johon en voinut vastata muuten kuin myöntäen. Lisäsin, että Paloheimojen perheellä on epäilemättä suuri omaisuus, mutta varat ovat nykyään kovasti kiinni, ja senvuoksi on olemassa rahan puute.
Davillier tiedusteli myös Suomen teollisuuden tilaa, josta tein selvää.
Davillier teki hauskan vaikutuksen. Ranskan oloista mainitsi Davillier, että Ranska voi saada omasta maasta viljaa jotenkin niin paljon kuin tarvitsee. Ei tarvitse tuoda ulkomaalta. Myös useimmat muut tavarat saa omasta maasta. Ja kun maa muutenkin on rikas, niin se selittää, että frangin kurssi on niin hyvä, vaikka on suuret tarpeet ja sota maksoi paljon. Kysyin myös: Onko suunniteltu jotakin Ranskan valuutan nostamiseksi ja stabiliseeraamiseksi. Wastasi: Waluutan nostaminen tuskin tulee kysymykseen koska se korottaisi valtion velkojen korkoa ja kuoletuksia ja budjetti on niin suuri, että ainoastaan nykyisen rahan arvon aikana ne voidaan suorittaa. Waluutan kurssin stabiliseeraaminen on vaikea millään erikoisilla keinoilla saada aikaan. Se voitaisiin saada aikaan ainostaan kullalla mutta kultakantaan siirtyminen ei vielä tule kysymykseen, vaan ehkä tulevaisuudessa devalvatsionin yhteydessä. (Wiittasi Wenäjän rahareformiin Witten aikana).
Kysyin minkälainen firma on Sundin Sivers. Wastasi: Hyvä firma, nauttii arvoa. Sivers ansainnut paljon rahaa, omistaa useampia miljoonia, jotka kuitenkin lienevät kiinni Suomessa. Sundinilla on myös osaa firmassa. Davillier on tehnyt paljon asioita firman kanssa.
Sitten olin Sundin Sivers & Cn firmassa. Puhuin pitkälti Herra Siversin kanssa. Teki hauskan vaikutuksen. Puutavaramarkkinat ovat viime viikkoina äkkiä suuresti vilkastuneet, sittenkuin Suomalaiset ja ruotsalaiset alensivat hintojaan. Nykyään lienevät suomalaiset firmat myyneet suurimman osan varastoistaan.
Ranskassa on omia metsiä enemmän kuin luullaan, ja Elsass-Lothringesta saatiin paljon hyviä metsiä lisää. Maksutapa on dokumentteja vastaan käteisellä. Kysyin, eikö voisi saada kurssivaihtelujen eliminoimiseksi vekselejä kontrahdin allekirjoittamisessa, jotka voitaisiin diskontata Ranskassa (Suomalaisen pankin garantia). Sievers vastasi, että Ranskalaiset ovat kovin varovaisia ja arkoja, etenkin Wenäjän tapausten johdosta. Pelkäävät bolshevismia. Eivät luota Suomalaisien pankkien garantiaan, koska sanovat, että jos revolutsioni tulee Suomessa, niin pankkien garantia ei merkitse mitään. Senvuoksi importörit vaativat ranskalaisen pankin garantian. Mutta se on vaikea saada.
Sivers oli ollut viime syksynä 2 kuukautta Suomessa ja sanoi Suomalaisten elävän kovin ylellisesti. Se oli kaikkien ulkomaalaisten yleinen käsitys, jotka käyvät Suomessa. Aivan liika ylellisesti maassa, jonka valuutta on niin huono.
1/10 ’21 Lauvantaina olin ensin Siversin luona. Menimme sitten yhdessä Steen Frèren luo. 3 veljestä, pankkiiriliike, konttorit Parisissa, Lontoossa, Antverpenissä, Kristianiassa. Tekivät solidin vaikutuksen.
Siversin poismentyä keskusteli minä yksin vielä Steenien kanssa pitkän aikaa. Wielä kysyi Steen Privatbankenista ja sitten puhuttiin paljon Suomen oloista.
Steen mainitsi belgialaisesta 50 à 100 miljoonan frangin lainapuuhasta, josta oli ollut puhe Lagerlöfin ja Stenrothin kanssa. Ei hyväksynyt kielteistä kantaa, jolle Suomessa oli asetuttu. Minä lausuin myös ajatuksia tästä lainasta – sitä vastaan – mutta huomautin, että Suomi tarvitsisi tavallisen pitkäaikaisen valtiolainan. Steenit sanoivat sellaisen saannin nykyään vaikeaksi, vaan olisi laina kombineerattava vientiin ja belgialaisten tavarain ostoon, ja suhteellisen lyhyeeseen maksuaikaan. Luuli, että 5 vuodessa olot tasaantuisivat, ja lainan ehkä voisi sitten konverteerata, jos tarpeelliseksi nähtäisiin.(Myöhemin Steenit antoivat minulle kontrahdin ehdotuksen, josta myöhemmin keskusteltaisiin).
Illalla 1/10 Lauvantaina Gaité Lyrique: La fille de Madame Argot.
2/10 oli sunnuntai, jolloin olimme Annan kanssa Siversin ja hänen rouvansa kanssa päivällisellä Cafè de Paris’ssa ja sitten tanssia katsomassa. Hauska ilta. Hauska mies ja miellyttävä rouva.
Maanantaina 3/10 21 olin ensin aamulla Société Généralessa nostamassa rahaa. Tiski on täysin ympyriäinen, ei ole kiinni miltään puolen seinässä. Sali muuten nelinurkkainen. Naisapulaiset hyvin yksinkertaisissa puvuissa, mustat tai muun väriset esiliinat edessä.
Sitten menin Banque de L’Union Parisienne. Minut vietiin Sous-Directeur Massiot’n luo, joka hoitaa Suomen asioita. Wanhanpuoleinen herra. Hänen kanssaan puhuin Suomen asioista. Hänellä oli ranskankielinen Tilastollisen Päätoimiston julkaisu: La République j.n.e. Puhuin vekselien diskonttaamisesta ja ylitrasseeraamisesta. Selitin kurssivaihteluista johtuvat vaikeudet. Hän ymmärsi sen. Lupasi puhua heidän tuonti- ja vientiosastonsa johtajan kanssa ja sovittiin, että minä tulen uudestaan pankkiin 4/10 kl. 5 i.p.
3/10 olin Annan kanssa suuruksella Steenin veljesten luona yhden komeassa kodissa ja sitten ajoimme hänen hienolla autollaan Wersailles’iin. Hauska matka.
4/10 21 olin aamupäivällä Banque de Suéde’ssä johtaja Ahlströmin puheilla. Sanoi olleensa Suomessa äsken. Ystävällinen, oli myös huomannut Parisissa epäluottamusta Suomeen. Hänen pankkinsa valmis diskonttaamaan ja myöntämään crèdit du courier.
4/10 21 kl. 5 olin Banque de l’Union Parisienne Massiot’n puheilla uudestaan. Hän sanoi keskustelleensa pankin kauppaosaston johtajan kanssa ja he olivat sitä mieltä, ja luulivat, että vienti Suomesta vilkastuu ja he ovat halukkaat toimimaan Suomen viennin Ranskaan elvyttämiseksi. Eivät kuitenkaan katso voivansa nyt jo kerta kaikkiaan määrätä kantaansa, vaan odottavat ehdotuksia erikoistapauksissa, jolloin ovat halukkaita järjestämään finanssiasiat. Samalla tavalla ovat halukkaat tulevaisuudessa tekemään. Siis ylimalkainen vastaus. Keskustelun jatkuessa kävi ilmi epäilykset Suomen oloihin nähden. Pelkäävät bolshevismia. M.m. sai Massiot aiheen lausua: “Kansallispankkiin on meillä täysi luottamus, mutta Suomeen(!) nähden yleensä voi olla epäilyksiä.“ (Ranskalainen kohteliaisuus). Puhuimme edelleen asioista ja kurssivaihteluista, ylitrasserausluotosta. Sovimme että hän kirjoittaa minulle Lontooseen Savoy hotelliin asiasta.
Lontooseen saavuin 5/10 ’21 illalla, jolloin olin ensin K.A.Paloheimon ja Kontion kanssa.
6/10 ’21 Suurus Constitutional klubissa. Diesenin ja Bernerin kanssa. Intressantti nähdä. Disraeli, Josef Chamberlainin y.m. kuvat seinällä.
Kello 10 Diesenin kanssa keskustelu. kts. myöhemmin.
Kl. ½ 12 keskustelu K.A. Paloheimon kanssa. kts. myöhemmin.
6/10 kl. 3 keskustelu Kontion kanssa.
Perjantaina 7/10 kl. 11 a.p. olimme Paloheimon kanssa Stodartin puheilla Paloheimon asiassa. Juteltiin kauvan ja minäkin selitin Suomen asioita.
Perjantaina rupesin hoitamaan yskääni. Råberg kävi luonani. Sovimme että lauvantaina söisimme yhdessä lunchin.
Perjantaina kl. 1 lunch Nordgreenin ja Paloheimon kanssa.
8/10 lauvantaina kl. 11 piti mennä Midland Bankiin, mutta yskän vuoksi en lähtenyt.
Lauvantain iltapäivällä kirjoitin kirjeitä ja lepäsin.
9/10 Sunnuntaina ajelin Waltamerentakaisen autolla Kontion kanssa Lontoon ympäristöllä. Hauska matka.
10/10 ’21 aloin kulkea pankeissa. Ensin menin kl. 11 Anderssonin luo. Oversea Branch. Otti varsin ystävällisesti vastaan. Läsnä oli keskustelussa myös 2 muuta herraa, joiden nimiä en kuullut, mutta joiden Andesson ilmoitti hoitavan Suomen asioita (Allcock ja Bunker) Puhuttuamme ensin kohteliaisuuksia, otin esille kysymyksen kurssivaihteluista ja vekselien diskonttauksista. Andersson sanoi ymmärtävänsä asian ja pyysi kirjoittamaan kirjeen, ja ottavansa asian esille vielä ennen minun poislähtöäni.
Huomautin m.m. että me, KOP, olemme varovaisia ulkomaiseen lyhyeen luottoon nähden ja että emme käytä ylitrasseerausoikeutta, muuta kuin samalla hankkien katteen. Sanoin, että kun vakuuteen nähden tuli hankaluuksia, koska Suomen waltio on maksanut pois lyhyet vekselinsä, olimme aikoneet kokonaan lopettaa tämän tilin, mutta kun asiakkaidemme puolelta tehtiin kyselyjä, voisimmeko heiltä ostaa puntia på termin, niin päätimme pitää 50000 puntaa, vaikka obligatsionien pantiksi pano tuottaa meille hankaluuksia. Suomen Pankki ei mielellään ota pitääkseen tällaisia pantteja, jotka vaativat paljon tilaa. Suomen Pankilla ei ole sellaista apparaattia, joka siihen tarvitaan. Suomen Pankki suostui kuitenkin meille järjestämään asian. Huomautin, että me tulevaisuudessa mahdollisesti tulemme heille kirjoittamaan, että me tulemme luopumaan tästä ylitrasseerausoikeudesta, ellei City Midland Bank halua sitä myöntää meille ilman vakuutta. Tähän Andersson heti vastasi, että “olkaa hyvä ja kirjoittakaa asiasta.“ Käsitin sen niin, että hän katsoi heidän voivan suostua tällaiseen ehdotukseen. Onko tämä käsitykseni oikea, en osaa sanoa. Tämä asia jääköön siksi kunnes saavun Suomeen.
Puhuttiin myös Suomen taloudellisista oloista ja kursseista y.m.
Lopuksi sovittiin siitä, että Anderson tiedustaa milloin voin tavata jotakin pääjohtokunnan jäsentä “interview’ta“ varten. Ilmoitti myöhemmin, että huomenna kl. ½ 4 voin tavata Mr Hyde’a. Oltava pankissa 3.20 i.p.
Samana päivänä 10/10 menin Hambro pankkiin. Tapasin Sir Eric Hambron. Iso mies. Juttelimme pitkän aikaa Suomen oloista, vekselien diskonttauksista. Sanoi niitä heidän diskonttaavan in reasonables limits. Puheen kestäessä huomautti Hambro, että he ovat olleet pitkän aikaa läheisessä yhteistyössä Föreningsbankenin kanssa, mutta mielellään työskentelevät myös meidän kanssamme. Meidän kanssamme olivat tähän asti työskennelleet ainoastaan erityisissä tapauksissa. Tämän johdosta, ja kun vasta äsken olemme avanneet siellä tilin, en katsonut tarkoituksenmukaiseksi puhua suoraan ylitrasseerausoikeudesta. Kun oli puhe kurssivaihtelujen poistamisesta, sanoin ainoastaan, että yksi keino on myös, että suomalaisilla pankeilla olisi oikeus, mahdollisuus saada, kun kontrahti on tehty, käytettäväksi vastaavat määrät puntia. Mutta kun tämä voisi nousta suuriin summiin, tuskin on mahdollinen näin järjestää. Sitä vastoin on toisinaan suomalaisilla pankeilla joku pienempi ylitrasseerausoikeus ulkomaisissa pankeissa käytettävänä pienempien asioiden järjestämiseksi. En kuitenkaan nyt tahtonut tehdä siinä suhteessa mitään ehdotuksia, mutta mahdollista on, että joskus tulevaisuudessa teemme heille siinä suhteessa ehdotuksia. Hambro vastasi, että olkaa hyvä ja kirjoittakaa vaan siitä. Jätin asian tällä kertaa siihen.
Hambro tiedusteli Suomen oloja. Selitin parhaani mukaan. Kurssivaihteluista puhuessamme, kääntyi puhe kurssien stabilisoimiseen. Sanoin, että mekin olimme sitä paljon harkinneet, mutta emme ole löytäneet keinoa. Hambro sanoi, ettei kursseja voi millään keinoilla stabilisoida. Waltio voi tehdä siihen hyvin vähän. Se voi estää ylellisyystavaroiden tuontia maahan, mutta se vaikuttaa vähän.
Lopuksi huomautin, että olin finanssiministerinä kun 1909 vuoden 4 ½ [%] valtiolaina otettiin Hambro päämiehenä. Kysyin jokohan voisi saada uuden lainan, vaikken ollut valtuutettu neuvotteluun. Hambro lupasi tuumia asiaa ja pyysi tulemaan takaisin torstaina kl. 11 ap.
Hambro viittasi siihen, että Lontoossa eräät piirit pelkäävät Suomessa bolshevistisen Wenäjän läheisyyttä. Se vaikeuttaa suomalaisia asioita.
10/10 Sitten menin tapaamaan entisen London Joint Stock Bankin talossa Milleriä London Joint City & Midland Bankissa.
10/10 Wielä olin samana päivänä Wiktor Olssonin luona. Keskusteltiin puutavaramarkkinain tilasta ensi vuonna. Englannin pankeissa huoneistot hyvin yksinkertaiset. Johtajien huoneet usein pienet kopit. Olsson sanoi, että Englannissa pelätään jonkun verran, että Suomessa pääsee valtaan bolshevismi.
11/10 ’21 Ensin olin Barclaypankissa. Tapasin Altonin adjoint manager, joka oli vuoden 1920 alkupuolella Suomessa. Puhelimme ensin, että avaisivat tilin meillä. Merkitsi muistiin. Alton sanoi heillä vanhastaan olevan tilin Föreningsbankissa. Oli hyvin suosiollinen ja ymmärtäväinen. Wekselejä sanoi heidän kyllä diskontaavan. Kun puhuimme kurssivaihteluista, lausuin, täytyisi jollain arrangemangilla saada se aikaan, että aina kun on kontrahti tehty puutavaroista, vastaava puntamäärä voitaisiin saada Lontoosta. Alton vastasi: “Se ei käyne päinsä, mutta voittehan te aina saada ilman vakuutta täällä blanko-luoton, ostakaa te punnat ja vetäkää tililtä.“ Minä väittelin vähän vastaan, ja sanoin, ettemme pankit mielellämme käytä tällaista krediittiä. Kysyin kuitenkin, paljonko blanko-luottoa hän luuli Barclay-Bankin meille myöntävän. Hän kysyi paljonko meillä on City Midland Bankissa. Sanoin, että oli aikaisemmin 100 000 puntaa, mutta alensimme sen 50 000 puntaaan. Hän sanoi, no sitten 50000 puntaa. Kirjoittakaa Helsingistä. Minä: “Ottakaa asia esille johtokunnassa, sillä emme halua tehdä ehdotuksia, joita kaiketi ei hyväksytä.“ Alton: “Täytyy olla kirje, sillä, jos esitän asian johtokunnassa, kysytään heti, where is the lettre?“ Sanoin, että mietimme asiaa ja kirjoitamme, jos tarvitsemme.
Kysyin, joko voidaan saada valtiolaina. Alton sanoi, että olisimme vuonna 1919 saaneet, ellei olisi ollut niin huono mies, kuin Cripps ajamassa. Ehkä voitte jo pian saada. Soitti heti eräälle brokerille, suurimmalle näissä asioissa sanoi, jolta sai vastauksen, että pitää kombineerata hallituksen suunnitteleman eksporttiluottoasian kanssa. Alton sanoi lähtevänsä seuraavana päivänä Skandinaviaan, mutta ottavansa selvän, mitä mahdollisuuksia Suomella olisi saada valtiolaina.
Altonin koko esiintyminen teki kulantin vaikutuksen, kulantimman kuin City Midland Bankissa. Joku on minulle maininnut, että Barclay Bankia pidetään hyvin kulanttina.
Sitten kävin 11/10 Guaranty Trust C:niessa. Tapasin johtajan, nimeä en kuullut, enkä ottanut korttia. Keskustelin jonkun aikaa. Tarjoutui erittäin toimittamaan valuutta-asioita. Näytti KOP:n kiertokirjettä valuutta-asioista ja nauroi kovasti sille asialle. Ei ymmärtänyt koko asiaa.
Kello ½ 4 olin City Midland Bankissa Mr Hyde’n puheilla, yksi Joint Managereista. Hän alotti puhelun samoista asioista, joita olin käsitellyt Anderssonin kanssa, ja sanoi, että minun ehdotukseni oli hyväksyttävä. (Samalla kertaa olin toimittanut kirjeen Anderssonille, kts. kopiaa). Puhelimme sitten vähän Suomen oloista ja kurssien stabilisoimisesta y.m.s. Hyde sanoi, ettei valuuttakursseja voi millään stabilisioida. Kehotin lähettämään jonkun City Midland Bankista Suomeen ottamaan selvää asioista; Hyde lupasi tehdä. Keskustelu oli ainoastaan kohteliaisuus, koska asiat oli käsitelty Anderssonin kanssa.
Sitten kävin Suomen lähetystössä. Donner matkustanut Suomeen.
11/10 Kello 8 i.p. Stodart’in järjestämät päivälliset 11 henkeä. Minä istuin Holdenin pojan vieressä. Huomattava mies Heurst, hyvin suuren englantilaisen sähköfirman johtaja.
Paloheimo piti puheen. Sitten Holden, Heurst ja ?. Saa nähdä tuleeko K.A. Paloheimon asiasta totta. Tämä seura näytti olevan City Midland Bankin ympärillä ja se pankki pitää rahasta kiinni.
Holden sanoi, että 2 vuoden päästä kuitataan allieerattujen väliset velat ja järjestetään Saksan kysymys.
Heurst: Englannin kansa tottelee aina Liederiä [leader]. Ei kuten Saksa, Ranska y.m. Jo kouluissa opetetaan, että Liederiä on toteltava – olkoon hyvä tai huono, niin kauan kuin se on johtajana. Saksa sortui sisäiseen eripuraisuuteen ja sekaannukseen.
12/10 ’21 Ensin Cox’illa. Grane poissa, puhuin Key’n kanssa, joka oli ollut ennen City Midland Bankissa. Suomen asioista yleensä. Sanoi, että pelkäävät bolshevismia.
Sitten kävin Konig Brothers’illa. Puhuin pitkän aikaa keski-ikäisen lasisilmäisen johtajan (en kysynyt nimeä, luultavasti Konig?) kanssa. Puhuimme ensin Reposaaren luotosta. Reposaarta kehuin ja sanoin, että voivat siihen luottaa. Sitten keskustelimme pitkälti Suomen oloista. Tuntui olevan sangen ymmärtäväinen mies. Hänkin sanoi, että pahin asia Suomelle on pelko bolshevismista ja Wenäjän läheisyys.
13/10 ’21 kl. 11. Hambron pankissa. Eric Hambro: Valtion lainan [asiassa] ei nyt ole mitään tehtävissä. 1909 4 ½ % obligatsioneja myydään à 45–46 %. Se on niin huono kurssi, että uusia ei voi saada markkinoille ja korko olisi tavattoman korkea. Suomen pitää odottaa.
Kl. 1 söin suuruksen Bellin kansa. Silloin Bell m.m. kysyi, eikö olla tekemisissä Royal Bank of Scotland kanssa. Tarjoutui viemään minun sinne. En voinut muuta kuin suostua, ja niin menimme lunchin jälkeen sinne. Puhelin Lontoon konttorin johtajan Wallacen kanssa. Wallace vanha herra, herttainen, puhuimme yhdestä ja toisesta ja oli puhe molemmin puolin tilien avaamisesta. Täytyy meidän avata. Kirjoitettava kun tulen Helsinkiin.
Kello 6.30 i.p. Grane (Cox) luonani tervehdyksellä. Palannut juuri Hollannista. Siellä on vähän vaikeat olot. Pankit oli paljon menettäneet kauppaliikkeiden kautta. Rotterdamische Bankvereeniging myös paljon menettänyt ja siitä puhutaan paljon, mutta ei ole hätää. Myös Lontoon suurpankit ovat paljon menet-täneet. (frozen credit). Hän oli toivonut paljon Wenäjästä. Puhui pessimistiseen suuntaan. 2 à 3 kuukauden kuluttua voi tulla paremmat olot.
Mc Kenna on mennyt Ameriikkaan Yhdysvaltain hallituksen kanssa neuvottelemaan allierattujen luottojen järjestämisestä.
15/10 ’21 aamupäivällä kävin Brüsselissä, jonne saavuin 14/10 illalla kl. 11. Société Générale de Belgiqué -pankissa. Lauvantai-päivä ja paljon kiirettä pankissa (pankki auki arkipäivinä kl. 9–12). Pyysin tavata sitä herraa, joka hoitaa Suomen asioita. Minut vietiin M. Emanuel Servain’n luo. Lihava keski-ikäinen herra. Hänen kanssaan juttelin koko pitkän ajan. Hän ei tiennyt paljoa Suomen oloista eikä Suomesta eikä Suomen pankeista. Sanoi, ettei heillä ole vakinaista tiliä missään pankissa Suomessa, koska eivät pidä rahojaan niissä maissa, joiden valuutta on epävarma ja aleneva. M. Servain ei tuntenut Suomen oloja ollenkaan. Wielä vähemmän K.O.P:tä. Tuntui olevan kovin varovainen ja arka Suomen asioihin nähden.
Saa nähdä mitä tästä tulee.
16/10 illalla kl. 9 saavuin Amsterdamiin.
17/10 maanantaina lähdin aamulla Rotterdamische Bankvereenigingiin ensin tapaamaan Fredikze. Sovimme että syömme ensin lunchin suurusta yhdessä ja sitten hän näyttää minulle pörssit ja sitten tapaan johtokunnan jäseniä.
Ennen lunchia lähdin käymään Hope & Cnilla. Ilmoitettiin että johtajat olivat juuri silloin poissa, mutta että Ter Meulen saapuu pian. Sillä akaa puhelin heidän prokuristinsa kanssa, jonka sanottiin tuntevan kaikki asiat. Prokuristin nimeä en muista. Sanoi rahamarkkinoiden olevan Hollannissa nyt kireät.
Tällä aikaa oli tullut Ter Meulen, jonka kanssa puhelin hänen tunnetusta tuumastaan. Ter Meulen ei ollut mikään distingeeratun finanssimiehen näköinen, vaan tavallisen hollantilaisen. Wanhaa sukua (m.m. vanha tunnettu hollantilainen maalari oli samanniminen ja luultavasti samasta perheestä).
Huomautin, että mekin olimme saaneet broshyrejä Lontoosta hänen tuumastaan ja olimme asiaa ajatelleet, mutta siinä on ainakin meihin nähden vaikeuksia. Kurssitappiot, kuka vastaa? Meillä se teollisuus, joka tarvitsee raaka aineita ulkomaalta ei tee työtä vientiä varten vaan kotimaista kulutusta varten.
Ter Meulen: Hänen ehdotuksensa oli tarkoitettu etupäässä sellaisien teollisuuslaitoksien otettavaksi, jotka tuovat raaka-aineita ulkomaalta ja myyvät valmiit tavarat ulkomaalle. Ei sovi meille rautatie y.m. rakennuksia varten otettavaan lainaan. Kurssiriskiä ei voi saada pois, mutta voidaan toivoa, että kurssit paranee tulevaisuudessa ja silloin ei olisi varaa ottaa tällaista lyhytaikaista luottoa. (Minä: Voi kyllä toivoa, mutta yksityinen affääri mies ei saa perustaa liiketoimiaan sellaisen toivon varaan.) Ter Meulen myönsi tämän ja jatkoi, että se on oikein ja hyvä jos me voimme toimia niin, että emme ota ulkomaista luottoa kulutustarkoitukseen, vaan ainoastaan tuottavaan (produktiiviseen) tarkoitukseen.
Kun puhuttiin kurssivaihtelusta, sanoi Ter Meulen m.m.: “Teidän pitäisi stabiliseerata kurssi.“
Minä: “Millä tavalla?“
Ter Meulen: “Teidän täytyy saada ensin budjetti tasapainoon.“
Minä: “Se on jo meillä tasapainossa.“
Ter Meulen: “Teidän täytyy lakata lisäämästä setelejä.“
Minä: “Se on myös jo tehty.“
Ter Meulen: “Teidän täytyy saada maksubilanssinne tasapainoon, tuonti ei saa olla suurempi kuin vienti.“
Minä: “Millä tavalla voidaan maksubilanssi saada tasapainoon? Pitääkö ruveta reglementteeraamaan kauppaa, ja kieltää tuonti. Brysselin konferenssi puhui päinvastaiseen suuntaan.“
Ter Meulen: Ei vastannut suoranaisesti mitään. Sanoi että maksubilanssin tasapainoon saattamista auttaisi ulkomainen lyhytaikainen laina, jolla voitaisiin maksaa tuontia ulkomaalta.
Minä: “Tosin, mutta me pelkäämme, että silloin kulutettaisiin lainavarat, ja kansa eläisi leveämmin, ja kun muutaman vuoden perästä laina olisi takaisin maksettava, niin silloin olisi asema vaan huonompi.“
Ter Meulen myönsi tämän mahdolliseksi. Lisäsi, että jos voitte välttää ulkomaista kulutusluottoa, on se kaikin puolin paras ja oiken. Wiittasi muuten Lontoon komissioniin, joka asiaa nyt hoitaa.
Sitten tuli kysymys uudesta pitkäaikaisesta valtiolainasta tuottaviin tarkoituksiin. Ter Meulen sanoi, että nyt ei ole sellaiseen mahdollisuutta, mutta tulevaisuudessa tulee Suomen luottoa vahingoittamaan paljon uusi laki kuponkien lunastamisesta. Siitä on Hope & C:lla paljon vaivaa ja harmia ja se herättää ulkomaalaisissa paljon tyytymättömyyttä, kun siten lainan ehtoja on yksipuolisesti muutettu. Minä huomautin, että saksalaiset tulisivat saamaan kohtuuttoman edun, jos saisivat vaatia esimerkiksi Hollannin rahassa kultakurssin mukaan. Ter Meulen myönsi tämän, mutta katsoi, että Englantilaiset, ranskalaiset, hollantilaiset y.m. olisi asetettava samaan asemaan ja vapaasti heiltä lunastettava kupongit ja obligatsionit. Pyysi minua puhumaan asiasta Helsingissä, jos sitä voisi jollakin tavalla parantaa. Lupasin puhua Helsingissä.
Kohteliaisuuksien jälkeen lähdin pois.
Ter Meulen muuten yksinkertainen kohtelias herra. Hollantilaisen tilanomistajan näköinen.
Sitten söimme lunchin Fredikzen kanssa ja sen jälkeen mentiin tavarapörssiin, jossa myös on valuuttapörssi, vakuutuspörssi y.m. Paljon väkeä ja intressantti, mutta en päässyt oikein asiasta selville. Sieltä mentiin puutavarapörssiin, joka pidetään erityisesti joka maanantaina erään hotellin salissa. Paljon puutavaraväkeä, myös maaseuduilta. Siellä tapasin Cornelius Borst & C:n firman Borstin ja A.J.C. de Bruyne’n (tunsivat Paloheimon, puhuivat vähän ruotsia) sekä N.V Honthandel’in firma Brontjes & C:n Pumerend sekä P.L. Steltman’in (Kärkkäisen Putkosen agentin). Puhuttiin ensin puutavarmarkkinoista. Kaikki puhuivat Saksan kilpailusta, valuutankurssien vuoksi. Tänä vuonna on Saksasta tuotu 90000 standarttia Hollantiin eli 1/3 koko tuonnista.
Sitten puhuttiin paljon etumaksuista ja pankkien takauksista. Katsoivat että Suomen pankit ja firmat eivät ole kulantteja näissä asioissa. Ellei tavaraa toimiteta aikoinaan, olisi etumaksu heti takaisin maksettava, mutta Suomen pankit eivät tee sitä, vaan vaativat oikeuksien päätöksiä.
Tässäkin taas kävi ilmi, miten vaikeuksia syntyy ulkomaan luotoista, oli ne mitä laatua tahansa, ja että meillä ei mene asiat järjestykseen.
Woi olla muuten, että näiden puutavarakauppiaiden lausunnot hinnoista johtuivat heidän omasta edustaan ja affääreistään. Heidän ajatuksensa Hollannin puutavaramarkkinoista oli siis vähän pessimistinen.
Sitten menin tapaamaan Rotterdamsche Bankin johtajia, ja puhelin pitemmän aikaa johtajien Ornstein ja Egeler Dr juris kanssa. Selitin taloudellista asemaa, kursseja y.m. Suomessa parhain päin.
Muuten sanoivat herrat Ornstein ja Egeler että raha-asema Hollannnissa on kovin kireä. Kauppiaat kärsineet paljon tappioita, arvopaperikurssit kovin laskeneet, kauppa lamassa y.m.
Molemmat johtajat olivat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita.
18/10 Tiistaina kävin ensin (ulosotettuani rahaa Hopesta, Rotterdamsche Bankvereeniging ei ole Amsterdamissa meidän matkakreditiiviluettelossamme!) Incasso Bankkiin. Siellä tapasin K.G. Goedewaagen jr, Directeur van de Incasso Bank. Nuorenpuoleinen mies. Reipas ja reilu ja kulantti. Puhuttiin yhtä ja toista. Mainitsin vekselien diskonttauksen, ja Goedewaagen sanoi heti, että jos hollantilainen hyväksyjä on heille tunnettu ja vekseli on meidän siirtämä, he mielellään sen diskonttaavat. Goedewaagenin esiintyminen teki hyvän vaikutuksen. Sanoi, että heillä on ollut viime aikoina vähän asioita Suomen kanssa ja enimmäkseen ovat tehneet KOP:n kanssa.
Lienee syytä pitää välejä hyvinä Incasso Bankin kanssa.
Sitten menin Cornelius Borst & C:n firmaan. Puutavara-agentti. Paloheimojen agentti. Siellä tapasin Hra A.J.C. de Bruyne’n. Siellä oli myös Jaatinen (Paloheimon edustaja? En tunne). Puhuimme puutavaramarkkinoista. Bruyne oli sangen pessimistinen. Saksa tarjoaa kovin halvalla kurssin vuoksi. Olot Hollannissa kovin kireät. Puutavarakauppa on menettänyt paljon viime vuonna. myös muut liikemiehet. Sen vuoksi ei voi ensi vuodesta sanoa vielä mitään varmaa. Ei olisi kukaan uskonut, että talouskriisi tuli näin kovassa muodossa.
19/10 ’21 keskiviikkona tulin Hamburgiin illalla. Osnabrückissä 4 tuntia.
20/10 aamulla menin ensin Vereinsbankiin. Tapasin Nordqvistin, Thomasin ja Strumbergin. Sovimme että syömme päivällistä kl. ½ 6 ja silloin jutellaan.
Välillä kävin Pankkiirifirma Joh. Bredenberg, Gossler & C:nissa, jotka olivat soittaneet. 3 hienoa herraa Grossleria, parooneja. Tunsivat von der Goltzin. Juteltiin politiikkaa y.m. Halusivat päästä liikeyhteyteen K.O.P:n kanssa. Lupasivat kirjoittaa.
Sitten olin Strumbergin kansa pörssissä. Suuri liike ja hälinä. Paljon spekulantteja.
Kl. ½ 6 päivälliset: Nordqvist, Thomas, Strumberg ja Russ ja minä. Intressantti keskustelu. Russ (Suomen Höyrylaiva OY:n agentti, suuri laivaliike) [korosti] erityisesti, että olimme laiminlyöneet kauppasuhteemme Wenäjään. Räävelistä paljon tavaraa, Wiro ansainnut paljon. Kehotti kovasti meitä ryhtymään Hangon kautta ohjaamaan liikettä. Lähitulevaisuudessa tulee paljon tavaraa menemään Wenäjälle Saksan toimesta: Wiljaa, riisiä, maanviljelys- y.m. koneita, lokomotivejä y.m. Maksavat kullalla. Lupasin ottaa asian esille Helsinkiin tultuani (Puhuttava hallitusmiesten ja Tri Ramsayn kanssa ja Wuolteen kanssa). Saksa y.m. maat ovat myyneet paljon. Thomas mainitsi, että kun hän oli Räävelissä, niin oli 18 tonnia kultaa menossa ulkomaille. Wirolaiset eivät lähetä vaunujaan rajan yli.
Tässä yhteydessä Vereinsbankin herrat huomauttivat että KOP:llä pitäisi olla edustaja Räävelissä, pieni virolainen firma tytäryhtiö. Waluutta y.m. kauppa on suuri Suomen kanssa.
Saksan teollisuus ja taloudellinen elämä toimii vilkkaasti. Elinkustannukset suhteellisen alhaiset, sillä elintarpeiden vienti on kielletty ja viljan hinta pidetään alempana. Mutta pääasia lienee, että saksalainen työmies tekee kovasti työtä. Tulos 8 tunnista yhtä hyvä kuin ennen 9 à 9 ½ tunnista. Tässä yhteydessä kaikki huomauttivat, että Suomessa tehdään työtä vähemmän esimerkiksi pankkiin tullaan kovin myöhään aamulla.
Kuinka kauvan inflatsioni kestää, on vaikea sanoa, ja minkälainen kriisi siitä tulee on myös vaikea sanoa.
Pankkimiesten kanssa oli sitten laaja keskustelu valuuttakaupasta ja muista pankkiasioista. Vereinsgbankin herrat luulivat, että voisimme tehdä paljon valuuttakaupan alalla, jos olisi taitava arbitrageeri. Wiittasin, voisiko saada jonkin virkamiehen täältä meidän valuuttaosastolle, epäilivät, sillä hyvä mies on ylen kallis, ja tuskin pysyisi meidän pienissä oloissamme, ja ehkä tekisi asioita omaan lukuunsa. Sanoin, jos lähetämme teille oman miehemme oppimaan. Siihen he olivat hyvin suostuvaiset ja lupasivat 6 kuukaudessa opettaa. Mutta pitää olla nuori intelligentti ja vilkas. Ei saa olla flegmatikko ja pitää osata saksankieltä jo tullessaan.
Myös effektikaupan (arvopaperikaupan) alalla luulivat olevan meillä tekemistä. Thomas oli tyytymätön meidän järjestykseen arvopaperiosastolla; neitejä ainoastaan. (Siihen pitäisi myös lähettää oppimaan.
Vereinbankin herrat näkyvät tuntevan Somen asiat ja ovat kovin intresseerattuja.
Perjantaina 21/10 ’21 Olin ensin Thomasin kanssa katsomassa Hamburgin satamaa. Hauska nähdä. Eräitä laivoja, joita ententin laskuun valmistettiin. Paljon laivoja tekeillä saksalaisia varten. Sitten katseltiin Vereindbankin talo.
Suuruksen jälkeen, jonka söimme yhdessä Thomasin kanssa, menimme takaisin pankkiin ja Thomas luki kertomuksen matkastaan Suomeen, Wiroon ja Latviaan. Muutamia intressantteja kohtia. Huomattavin oli, että saksalaiset ajattelevat todella saksalaisen pankin perustamista Suomeen. Saksan valuutan nykyisen kurssin vuoksi sanoi Thomas heidän sen tuuman toteuttamisen tällä hetkellä jättäneen.
Jo eilen päivällisillä olivat saksalaiset valittaneet, että Suomen politiikka tahtoo suuntautua Ranskaan (ja Puolaan) päin. Huomauttivat myös Suomen ja Saksan välisten kauppasopimusneuvottelujen huonosta tilasta. Minä selittelin parhaani mukaan. Nyt Thomas kertoi Helsingin kaupungin puuhista saada laina (10 vuodeksi) Saksasta. Vereinsbank ja DiscontoGesellschaft olivat intresseerattuja. Mutta kun Disconto Gesellschaft puhui asiasta Saksan hallitukselle, vastattiin, että ennen kuin kauppasopimus on selvä, ei laina-asiasta voi puhua. (Kysymys oli ollut lainasta Suomen rahassa 10 vuodeksi).
Sitten menin Dresdner Bankiin. Tapasin Johtaja Paul Salomon’in. Wanhanpuoleinen herra. Lausui heti tyytyväisyytensä siitä, että sai suullisesti keskustella. Sanoi heidän heti kun sodan jälkeen (tai loppuessa) oli mahdollista ryhtyä liikeyhteyteen Suomen kanssa, kirjoittaneen useamman kerran KOP:lle affäärien alkamisesta. Mutta: “Siitä ei ollut mitään tulosta, minkä vuoksi me olemme järjestäneet asiamme Suomen kanssa toiselle kannalle.“ Minä en muistanut tästä mitään, ja lausuin, että me toimimme Dresdner Bankin kanssa Berlinissä ja haluamme myös toimia sen Hamburgin konttorin kanssa. Salomon sanoi, että kyllä kohteliaasti vastattiin, mutta ei tullut mitään affääreistä. “Teidän naapurinne lähettävät meille usein sähkösanomia ’dass geben Pound, Dollars, etc.’ Siitä ja siitä kurssista.“ Minä selitin asiaa parhaani mukaan. Sanoin että meidän liikkeemme valuutta-alalla on pienen puoleinen, koska me olemme olleet enemmän reserveerattuja. Salomon sitten sanoi, että se mitä ei ole tähän asti tehty, se voidaan tehdä tulevaisuudessa.
Sitten Salomon tiedusteli Suomen asioita ja kysyi, mikä oli minun mielipiteeni itsenäisen Suomen taloudellisesta tulevaisuudesta? Suomi ei ollut hävinnyt tai edes ottanut osaa sotaan, mutta siitä huolimatta sen valuutta on huono. Melkein kuin Saksan. Mistä se johtuu? Minä selitin parhaani mukaan. Sitten puhuttiin edelleen Suomen ja Saksan oloista.
Otettava selvä, mitä Salomon tarkoitti ja mahdollisesti kirjoitettava. Salomon sanoi, että affäärit beruhen auf Gegenseitigkeit.
Sitten kävin Commerz und Privatbankissa. Puhelin johtaja zum Felde’n kassa. Kohtelias ja viisaanpuoleinen mies, vaikka ei vanha. Sanoi, että Saksassa tehdään kovasti työtä. Kriisi luultavasti ei tule Saksaan vielä niin pian. Saksan tavaroita kysytään nykyään ympäri mailman. Japan, Amerikka, Pohjois- ja erittäin Etelä-Amerikka, Kiina, Rumania y.m. Kutsui suurukselle tai päivälliselle, mutta olin estetty.
Sitten kävin Norddeutsche Bank in Hamburg. Puhelin johtaja G. H. Kämmerer’in, vanha distingeerattu herra, kanssa. Sitten puhuimme Saksan oloista. Kämmerer oli kovin pessimistinen Saksan tulevaisuuteen nähden. Wielä ei ole pahin kriisi ollut. Miten selvitään, on mahdoton sanoa. Werot ovat kauheat (tulovero 60 % tuloista) ja suuret Reichsnotopfer maksettu, mutta siitä huolimatta on budjetissa kymmenien miljardien vajaus, reparatsionimaksua lukuunottamatta. Kysyin mihin rahat menee. Vastaus: Nykyinen “demokraatinen“ järjestelmä tuhlaa kaikki varat turhaan. Hirveästi virkamiehiä. Kaikki sosialistien ystävät pannaan virkaan. Yksin veronkanto nielee hirveitä summia. Joka paikassa on Unmenge virastoja ja komissioneja, jotka suurennuslasilla tutkivat ja tarkastavat jokaisen yksityisen omaisuuden. Keskiluokka on keppikerjäläinen. Epäili, tokko tämä menee ohi ilman verenvuodatusta(!) Nykyinen teollisuuden vilkkaus riippuu rahanarvon huonontumisesta, inflationista, mutta sen jälkeen tulee raskas aika Saksaan.
Kysyin keskustelun lomassa [Vereinsbankin johtaja Thomasilta], ansaitsevatko pankinjohtajat paljon Saksassa. Thomas sanoi, että nykyään ei Saksassa kukaan voi tulla rikkaaksi. Verot vievät kaikki. Esimerkiksi Schwartz oli ennen sotaa tavattomalla säästäväisyydellä koonnut noin 3 miljoonan Saksan markan omaisuuden, mutta siitä hänen täytyi maksaa valtiolle Notopfer 1 800 000 Saksan markkaa (= 60 %), niin että jäi 1 200 000 ja Schwartzin omaisuus ei ollut mitään sodan aikana saavutettua, vaan jo ennen sotaa säästettyä.
Dresdner Bankin Salomon tiedusteli toimitetaanko meillä ajoittain selvityksiä taloudellisesta tilasta. Heidän kundinsa kyselevät heiltä usein tietoja Suomen oloista. Sanoi heidän voivan saada selkoa ruotsinkielisestä. Minä viittasin “Mercatoriin“.
Otettava selvä, ja mahdollisesti kirjoitettava asiasta Salomonille. Olisiko meidän ryhdyttävä julkaisemaan jotakin julkaisua. Tai kauppakamarin, ellei jo julkaise.
Hamburgin satamassa liikkuessaan näki, miten paljon Saksakin kansainvälisellä kaupalla ansaitsee.
Lauvantaina 22/10 21 Kävin Deutsche Bankissa. Johtaja Kurt von Sydow otti minut kohteliaasti vastaan. Kutsui päivällisille ja tarjoutui autolla viemään Sachsenwaldiin, mutta en ehtinyt, kun lähdin pois kaupungista. Toi korttinsa hotelliin. Hauska mies. Sanoi ennen sotaa heidän puolestaan joka vuosi jonkun käyneen Suomessa – Helsingissä – mutta nyt on niin paljon työtä, ettei ole aikaa. Puhelimme paljon sekä Suomen että Saksan oloista. Hänenkin pääajatuksensa oli, että täytyy saada uusi sovinto Englannin y.m. ententin kanssa, ennen kuin voi tulla parannusta. Alhaisen kurssin vuoksi myy Saksa nyt. Ausverkauf yleinen. Maa kyllä köyhtyy, kriisi tulee aikoinaan. Miten kova, on vaikea sanoa. Sydow oli vanhanpuoleinen herra, hieno ja kohtelias, mutta esiintyi, kuin vanha tuttava. Lähetti terveiset Friskille ja Philipsonnille sekä Rydbeckille Tukholmaan.
Sunnuntaina 23/10 saavuin Berliniin kl. 2 yöllä. Kova myrsky, kaatanut puita rautatien yli, matka kesti sen tähden 14 tuntia.
Maanantaina ostoksilla ja illalla von der Goltzin perheessä illan. Kenraali Goltz itse valitettavasti oli matkoilla. Vanhempi poika, juristi, mukava mies.
Tiistaina 25/10 olin Berliner Handelsgesellschaftissa. Puhelin Fürstenberg nuoremman ja johtaja Jerodawiskijn kanssa. Sanoivat heidän pankistaan aina käytävän joka vuosi Suomessa. Jerodawiskij oli puhellut jo aikoinaan Nybomin kanssa. Puhelimme sitten paljon Saksan asioista. Samaan suuntaan kuin muutkin.
Torstaina 27/10 saavuin Tukholmaan. Olin päivällä Svenska Handelsbankenissa Friskin luona. Pitempi yleinen keskustelu. Suomen markan kursista puhuttiin. Frisk tuntui nyt arvostelevan meidän olojamme huonommiksi kuin ennen. Kertoi syksyllä 1919 olleensa Amerikassa. New Yorkissa. Eräs amerikalainen pankkimies oli sanonut, että Puolalle ja Suomelle ei Amerikka voi antaa lainaa. Puolalle sen vuoksi, että se on kovin sekava. Siinä on Saksan maita ja Wenäjän maita ja on epäiltävää tuleeko siitä mitään. Saksa ottaa pois Itä-Preussin ja Wenäjä omat maansa. Suomi taas ei ole homogeeninen kansa (tarkoitti nähtävästi bolshevismia ja sosialismia) ja voi tulevaisuudessa joutua ristiriitaan Wenäjän kanssa ja sen vuoksi senkin tulevaisuus on epätietoinen. Pääasia olisi nyt saada kurssit stabisoiduiksi. Sitä tuskin saavutetaan, ennen kuin yleinen tasapaino tulee mailmaan. Sitten kait muutamissa maissa mynt-realisation. Onko Suomen Pankilla kultaa? kysyi. Pitäisi olla kultaa. Tästä puheltiin. En tiennyt vielä Suomen Pankin ehdotuksia.
Puhuttiin Ruotsin oloista. Raha-tila on helpottumaan päin. Rediskonttaukset vähenevät. Diskonton alennus pantiin toimeen teollisuuden tilan helpottamiseksi.
Ruotsin kruunun kurssista: Ruotsin Waltiopankilla on kultaa, paljon. Ruotsin taloudellinen tila on vahva pohjaltaan. Jos syötäisiin vehnää vähän, ei tarvitsisi tuoda viljaakaan paljon ollenkaan. Brantingin johtamat sosialistit ovat jotenkin maltillista väkeä. Tähän keskeytyi keskustelu, kun Friskin täytyi lähteä kokoukseen.
(Frisk oli maininnut että Suomen markan kurssiin ja suhteisiin Suomen kanssa tietysti vaikuttaa käsitys Suomen valtiollisista oloista. M.m. on Ruotsissa sellainen käsitys kuultu, että Suomen kansasta on 60 % punaisia ja 40 % valkoisia. Punaisista on ½ “aktivisteja“ s.o. kommunisteja, ja toinen puoli (siis 30 %) “passiivisia“. Sen vuoksi porvarillinen moderaatti hallitus voi olla mahdollinen, koska sitä vastassa on oikeastaan ainoastaan 30 % punaisia “aktivisteja“. Selitin asiata parhaani mukaan.)
Perjantaina 28/10 ’21 aamulla katsomassa Enskilda Bankin rakennusta. Kävin ensin Nachmansonin luona, jonka kanssa lyhyt keskustelu. Epätietoinen Saksan markan suhteen.
Sitten menin Skandinaviska Kredit AB:iin. Siellä tapasin Hedenlundin. Rydbeck oli Parisissa ja Lontoossa, Lauritzen New Yorkissa. Rabe oli poissa. Hedenlundin kanssa puheltiin Ruotsin oloista. Teollisuus vaikeissa oloissa. Samoin laivaliike. Mutta Ruotsi voi tulla omillaan toimeen pääasiassa. Elintarpeisin nähden. Wiljaa ei tarvitse tuoda ollenkaan, ellei kansa tahdo välttämättä syödä valkeata Amerikan vehnää. Wahva pohja. Keskustelua jatkettiin suuruksella Oopperakellarissa, johon hän kutsui minut.
Sitten kävin Stockholms Intecknings & Garanti AB. Puhelin toimitusjohtaja Lagercrantzin ja johtaja Roothin kanssa. Katselin heidän kaunista pankkisaliansa. Sitten kutsui Lagercrantz minut päivälliselle Operakällaren. Illalla oopperassa, Boheme.
Lauvantaina 29/10 kävin ensin Nordiska Handelsbankeissa. Puhuin pääjohtaja Billingin ja johtaja – – – kanssa. Billing kertoi Venäläisistä asioista. Nordiska Handelsbanken on ensimmäisenä ryhtynyt bolshevikkien kultakauppaan. Paljon tullut. Nyt ruvennee loppumaan. Luuli vientiä Wenäjältä mahdolliseksi. Sanoi bolshevikkien puhuvan, että pitäisi saada sopimus puutavarain hinnoista. Wenäjän, Ruotsin ja Suomen kesken. Billing luuli, että Wenäjältä voidaan ensi vuonna eksporteerata puutavaraa Arkangelin seuduilta. Minä epäilin suuresti. (Tästä on otettava selvä.) Kerschentsewin kanssa ei pääse asioissa päätökseen. Puhuu huonosti englantia, kuten Billingkin.
Puhelin myös Legationsrådet Heidenstamin kanssa. Wenäjän olojen tuntija. Luuli, että Arkangelista voidaan laivata puutavaraa ensi vuonna. Wenäjälle voisi sijoittaa rahaa. Entiset omistajat tehtaisiinsa. Ottaisivat ne haltuunsa. Tai uudet henkilöt ostaisivat ne entisiltä omistajilta. Ihmettelin miten voi sijoittaa Wenäjälle rahaa bolshevikkien aikana. Ei ole oikeusjärjestystä. Heidenstam: Samaten kuin esimerkiksi 100 vuotta sitten eurooppalaiset menivät Ameriikkaan. Ottavat Wenäjältä esimerkiksi rautatien haltuunsa. Huomautin erosta.
Heidenstam näkyi siis luulevan, että ulkomaalaiset voisivat sijoitta rahojansa Wenäjälle myös teollisuuslaitoksiin.
Yleiset vaikutelmat matkalla.
1. Luottamuksen puute Suomeen sekä valtiollisessa että taloudellisessa suhteessa. Bolshevismin pelko. Suomen läheisyys Wenäjään. (Harvemmin esiintyy epäluulo, ettei voida säilyttää itsenäisyyttä).
2. Enttäuschung. Pettymys niissä, jotka alkuaan meihin uskoivat – pettymys meihin nähden. Emme ole voineet hoitaa taloudellisia asioitamme, niin kuin olivat luulleet. Olemme päästäneet rahan kurssin pilalle.
3. Intressin puute meihin. Meidän asiamme ja me merkitsemme vähän suurelle maailmalle. Pankeista etupäässä Saksan pankit ovat intresseerattuja meistä samoinkuin Ruotsin pankit. Sitä paitsi ne henkilöt, jotka ovat käyneet Suomessa ja joita on hyvin pidetty ynnä ne, jolla on suomalaisia asioita, (importti tai exportti) Suomessa.
4. Pääpyrkimys: a) Saada rahamme arvo ainakin vakiintumaan ja näyttää, että voimme taloudellisesti pysyä pystyssä. b) Saada ulkomaalaiset taloudellisesti intresseratuiksi meistä. Produseerata paljon, myydä paljon ja ostaa paljon.
Energisesti pyrkiä. Jos pienikin kansa pyrkii energisesti ja viisaasti, herättää se kunnioitusta, vaikka merkitseekin aineellisesti mailmalle vähän. Moraalisen puolen merkitys mailmassa.
5. Enemmän suoranaista taloudellista tuotantoa. Henkinen ja taloudellinen puoli tasapainoon.
6. Ei hakea ja pyytää luottoa ulkomaalta. Jos saa, niin tarkasti täyttää sopimukset. Muutenkin tarkasti täyttää sopimukset.
