Tukholma 4/12 ’17. Saavuin kl. 1/2 4 i.p. Hotel d’Angleterre.
Kello ½ 7 i.p. neuvottelu E.Hjeltin kanssa. Kerroin ehdotuksesta hallituksen julistukseksi ja porvarillisten puolueiden delegatsionin mielipiteestä, joka koskee venäläisten poistamista ottamalla saksalaisten välirauhanehtoihin siitä klausuuli. E.Hjelt esitti sopimusehdotuksen saksalaisien kanssa, Ludendorffin ynnä toisen saksalaisen kenraalin allekirjoittamana. E. Suolahti lähtenyt tänään sen kanssa Helsinkiin. Sovittiin: odotettava valtiopäiviltä tietoja.
Kl. ½ 9 i.p. Rosenbadissa yhdessä EHj., Carl Langenskjöld ja minä. Langenskjöld: Ruotsin tunnustus tuskin kysymykseen, ellei raja vapaa ja yhteys vapaa. Keskustelussa esille mielipide, että jos Wenäjä ei suostu luovuttamaan ennen lopullista rauhaa linnoituksia, niin Saksa voisi pidättää oikeuden antaa jonkun neutraalisen valtion ne miehittää. Tai että neutraalinen vyöhyke myös Suomessa. Tai että Wenäjä pitäisi rajoitetun määrän väkeä linnoituksissa.
Langenskjöld ehdotti että olisi syytä mennä neuvottelemaan Amiraali Lindmanin kanssa mitä muodollisuuksia olisi huomioon otettava, käännyttäessä Ruotsin ulkoministerin puoleen pyytämään Ruotsin tunnustusta. Sovittiin että EHj. ja minä menemme torstaina hänen luokseen.
Langenskjöld katsoi että muita lehtiä kuin Sosialdemokraten, Dagens Nyheter ja Stokholms Tidning ei tarvitse prepareerata. Katsoi muuten, että Ruotsin hallituksen kanta riippuu oleellisesti siitä, ovatko Suomen sosialistit mukana itsenäisyysasiassa vai ei. Jos sosialistit ovat mukana tai ainakaan eivät vastusta, niin asia menee täällä hyvin. Samoin: Jos porvarilliset ja myös Suomen sosialistit yhtyvät siihen toivomukseen, että Ruotsi miehittäisi linnat Suomessa, ei hallitus sitä voisi vastustaa. Mutta ilman sosialisteja ei mene.
5/12 ’17. Kello 1/2 11 a.p. kokous E. Hjeltin luona: EHj.- JKP. – R.E. ja J. Ignatius. Päätettiin, että odotetaan tietoja Suomesta, ennenkuin ryhdytään demarsheihin täällä. Oli puhe, että minä antaisin pöytäkirjan E. Hjeltille valtakirjaksi, ellei tule muita papereja. Otto Stenroth palaa Suomeen ja toimittaa tiedon Svinhufvudille, onko hänellä mitään pöytäkirjan antoa vastaan.
6/12 ’17. Kl. 2 kokous: E Hjelt – Törngren – JKP (minun luonani). Törngren ilmoitti mitä tehnyt. Ajanut Saksan lähetystön kautta, että venäläiset joukot saataisiin Suomesta pois välirauhassa. Tiedustellut Ruotsin hallituksen jäseniltä, mitä mahdollisuuksia olisi saada Ruotsalaiset miehittämään Suomi. Tulos, kielteinen tähän Ruotsalaisten miehittämiskysymykseen nähden.
Sovittiin: Me 3 toimimme yhdessä, kunnes toiminta järjestetään lähemmin. EHj. Berliniin ensi viikolla ajamaan venäläisen sotaväen pois lähtöä välirauhassa.
Saapui sähkösanoma Paloheimolta Haaparannasta.
Päätimme että Törngren ja JKP yhdessä käyvät Skandinavian ulkoministeriöissä sondeeraamassa. Pyydämme audienssia ylihuomiseksi.
Kl. 6 i.p. (6/12 17) olimme päivällisellä K. Langenskjöldin luona. L. oli sitä mieltä, että pääpaino olisi meidän keskusteluissa Ruotsin ulkoministerin kanssa pantava asian reaaliseen puoleen s.o. käytännössä esiintyvän kosketuksen (förbindelse) aikaansaamiseen Ruotsin ja Suomen hallituksen välillä, jota vastoin muodollisen tunnustuksen saaminen hallituksen puolelta voisi jäädä tuonnemmaksi. Edellisen s.o. förbindelsen aikaansaaminen on mahdollinen ja luonnollinen, sitä vastoin epäili tokko hallitus on nyt valmis antamaan muodollista tunnustusta itsenäisyydelle. Jos ulkoministeri lausuu, että ei voi vastata nyt heti, voidaanko virallisesti tunnustaa Suomen itsenäisyys, neuvoi L. heti ensi kerralla esiintuomaan sen pyynnön, että Ruotsin hallitus kuitenkin heti ryhtyisi käytännöllisten toimenpiteiden aiheuttamaan yhteyteen (förbindelse) Suomen hallituksen kanssa. Kun täten käytännöllinen yhteys tulisi toimeen, niin se johtaisi helposti tuonnempana itsenäisyyden viralliseen ja muodolliseen tunnustamiseen.
6/12 kl. 1/2 12 olimme E Hjelt ja minä amiraali Lindmanin luona. Lindman katsoi kysymyksen venäläisen sotaväen poissaamisesta vaikeaksi. Oli sitä mieltä, että kääntyminen Ulkoministeri Hellner puoleen ei voinut vahingoittaa. Ajatteli, että ellei muodollisesti tunnustetakaan Suomea, niin hallitus voi kuitenkin ryhtyä kosketukseen (förbindelse) Suomen hallituksen kanssa.”
7/12 ’17. Kl. 10 Törngrenin kanssa tarkastettiin se lausunto, jolla Ruotsin hallitukselle Suomen asia esitettäisiin.
Kl. 12-1 Handelsbankenissa Friskin luona.
Kl. 1- ½ 3 suurus Friskin kotona: Läsnä: Philipson, Lettström, Starde (Hampurista) ja amiraali Lindman.
Kl. 3 Wendtin luona. Pyysi, että kävisimme Amerikan lähettilään luona ja Köpenhaminassa.
Hj. Paloheimo saapui tänään paperien kanssa Helsingistä.
Kl. 5- ½ 7 ja kl. ½ 10- neuvottelu E. Hjeltin ja Paloheimon kanssa.
8/12 ’17 Kl. 11 a.p. Törngren ja JKP pääministeri Edénin luona. Läsnä myös valtiosihteeri Rammel, vapaaherra. Törngren lausui sopimuksen mukaan:
Eders Excellens har sig bekant att Finlands regering med landtdagens godkännande numera tagit ett steg, som innebär att Finlands förening med Ryssland upphör. Omständigheterna ha drifvit oss därhän. Anarkin i Ryssland, hvars långvarighet ingen kan beräkna, har redan låtit oss förnimma sina verkningar och vi hotas af förintelse om vi fortfara att kvarstå i föreningen med Ryssland. Den ryska regeringen har [tills]vidare varit så maktlös att den icke kunnat uppfylla sina mot oss åtagna förpliktelser. De som för tillfället inneha ledningen där, hafva icke varit förmögna af att utöfva någon regeringsfunktion i Finland. Wi hafva redan en tid faktiskt varit lämnade åt oss själfva. Men samtidigt ha de i landet kvarblifna stora ryska soldathoparna börjat blanda sig i våra angelägenheter, de ha farit fram som i fiendeland och bragt samhället nära sin upplösning. Hvarje återställande af ordningen icke blott förhindras af dem, utan de möjliggöra äfven för de lägsta inhemska elementen att ostraffade förgripa sig på lif och egendom. Lifsmedelsproblemets lösning försvåras också i högsta grad af deras därvaro. Beroende[t] af Ryssland har därför småningom blifvit en alltför oligdlig börda, som folket icke längre står ut med att bära. Kriget har slutligen isolerat oss från utlandet och i hög grad komplicerat vårt läge. Wi äro jämt och ständigt i följd af tillståndet i Ryssland nödsakade att träda i omedelbar förbindelse med utländska myndigheter, för att få våra trängande behof afhjälpta och måste således själfva öfvertaga handhafvandet också af ärenden, som afhandlas med utländska regeringar. (Wi hafva icke varit i tillfälle att förbereda det antagna steget så omsorgsfullt som det måhända varit önskvärdt. Händelserna ha utvecklat sig alltför snabbt.) Men vårt uppdrag vore nu att preliminärt delgifva Sveriges regering det steg som tagits i Finland, och på samma gång framställa en konfidentiell förfrågan om huru den svenska regeringen ställer sig till detsamma, samt vidare meddela att enligt till oss ingångna underrättelser ett officiellt tillkännagifvande härom kommer att afsändas från Finland. Det finnes otvifvelaktigt en mängd ärenden, såsom lifsmedelsanskaffning och därtill hörande transporter, hvilka ställa oss omedelbart inför nödvändigheten att förhandla med svenska myndigheter, och vi hoppas att de öfverenskommelser, som redan träffats, skola röna en gynnsam inverkan af de nya förhållandena och att de skola kunna vidare utvecklas.
Pääministeri Edén teki aluksi 3 kysymystä.
1. Onko itsenäisyysasia nyt lopullisesti ratkaistu Suomen puolelta vai eikö ole niin, että hallitus on ainoastaan antanut esityksen Eduskunnalle?, jota Eduskunta vielä ei ole käsitellyt? Eikö olisi nyt paras että odottaa, että Eduskunta tekee asiassa päätöksen?
Wastattiin ja selitettiin miten asia oli meidän saamiemme tietojen mukaan.
2. Ovatko sosialistit myös yksimielisiä porvarillisten kanssa tässä asiassa? (Kävi ilmi, että Edén ja Ruotsin hallitus panee suuren merkityksen sosialistien osanotolle).
Svarades, att hvad själfva hufvudfrågan, Finlands själfständighet angår, så äro alla därom ense. Divergenserna i landtdagen mellan sosialistiska och borgerli-ga synas hafva angått stridsfrågan angående maktlagen.
I detta sammanhang berörde Edén äfven frågan om den nuvarande senatens auktoritet i landet. Påpekade att den icke förfogar öfver maktmedel till genomförande af sin vilja och kan möjligen snart störtas.
3:e frågan angick Leninska Regeringens förhållande till saken.
Svar: hänvisades bl. a. till Lenins manifest angående nationaliteterna.
I själfva saken anförde Edén, att finska frågan icke behandlats af Regeringen. Frågan kommer öfverraskande för honom. Wid afgörande af frågan huru den Svenska Regeringen ställer sig till saken, måste hänsyn tagas till särskilda viktiga men för närvarande oklara omständigheter. Hvad Rysslands nuvarande Regering vidkommer, synes densamma vilja fortfarande utöfva statsmakt i Finland. Generalguvernör ‒ någon slags ‒ finns i landet (detta rättades af oss) och framför allt: rysk militär finnes i landet, och denna militär representerar den ryska statsmakten och kan af Rysslands nuvarande Regering disponeras. Om Finland förklarar sig själfständigt kan det ej tolerera ryska trupper i landet. Huru tänker man få dem bort? Ryssland har ej afstått från Finland. Beträffande framtiden, visa valen till ryska Nationalförsamlingen, att bolshevikerna äro i minoritet i Ryssland. Möjligt att en ny regering i Ryssland bildas af socialrevolutionärerna ‒ Kerenskijs parti ‒ som stöder sig på detta parti samt Kadetterna. Denna regering kan förhålla sig till den finska frågan helt anorlunda än nuvarande makthafvare i Petrograd. Kontentan: Edéns tal var, att Svenska Regeringen måste ställa sig på afvaktande ståndpunkt tills det man ser huruvida ett själfständigt Finland värkligen kommer till stånd och huruvida detsamma har lifskraft. Sverige kan ej så att säga garantera Finlands själfständighet. Hänsyn måste äfven tagas till före detta Rysslands allierade. Äfven häntydde Edén, att Sveriges Regering i saken skulle sätta sig i förbindelse med Norge och Danmark. Edén tycktes vara skeptisk beträffande möjligheten för Finland att genomföra sin själfständighet och upprätthålla i framtiden densamma enär ett jämförelsevis stort Ryssland alltid kommer att existera. Warnade för Ryskt tillvägagående och betygade Sveriges sympatie.
Lisäys Edénin lausuntoon: Kysymys siitä, että Suomen hallituksen on pakko ottaa hoitoonsa myös ulkoasian hallintoon kuuluvia asioita. Edén myönsi, että käytännössä kyllä kuten viime aikana jo on tapahtunut, ryhdytään asioihin Suomen hallituksen kanssa. Mitään avonaista valtakirjaa ei voida antaa, mutta jää riippuvaksi kustakin eri tapauksesta esiintyvien tarpeiden mukaan.
Samana päivänä lähetettiin Helsinkiin seuraava selonteko:
Paasikivi ja Törngren hafva besökt statsminister Edén (Utrikesministern sjuk). Af samtalet, som varade c. 1 timme, framgick sympati för Finland, men att Sveriges Regering beträffande erkännande af Finlands själfständighet kommer att iakttaga en afvektande hållning, enär Regeringen anser tillsvidare oklart huruvida Finland kan genomföra sin själfständighet. Edén ansåg vårt tilltänkta besök i Köpenhamn och i Kristiania vara till nytta. Afresa i morgon till Köpenhamn.
8/12 17. Kl. 5 i.p. neuvottelu minun luonani. E Hjelt, A. Törngren, JKP. Kysymys m.m. deputatsionien tulosta. EHj oli sitä mieltä, että deputatsionien pi-täisi tulla ja toimittaa asiansa, vaikkei onnistuisikaan saamaan tunnustusta. Päätettiin myös että minä annan valtakirjan EHj:lle.
9/12 17 Sunnuntaina kello 5.45 oli Jonas Castrén minun luonani ja valitti kovasti asioiden huonoa hoitoa. Erittäin moitti E Hjeltin toimintaa: Oli hoitanut asiat Saksassa huonosti L[udendorffin] kanssa. Sopimus ei sisältänyt mitään määräystä siitä, että saksalaiset auttavat meitä saamaan pois venäläiset sota joukot. Oli sovittu ainoastaan sotilasviranomaisten kanssa, mutta ei ulkoasiain ministeristön johtajien kanssa, vaikka siitä kaikki riippuu ja sotilas- ja siviiliviranomaisten välillä on olemassa ikävä kilpailu ja kateus. Myöskään ei EHj. ollut neuvotellut Berlinissä kenenkään kanssa, vaikka siellä oli paljon useita suomalaisia, m.m. Sario, jota J.C. kovin kiitti. J.C. oli myös kovin tyytymätön siihen, että Törngren oli mukana Edénin luona ja että hän tulee minun mukaani Köpenhaminaan ja Kristianiaan. Sanoi T:n olevan tunnettu ententin kannattaja, minkä vuoksi hänen mukanaolonsa tulee herättämään Saksassa kovin pahoja tunteita. Myös on Törngren Jonas Castrénin mukaan Tanskan hovipiireissä huonoissa kirjoissa. JC. kehotti minua menemään yksin, mutta minä ilmoitin, että asia oli jo mennyt niin pitkälle että sitä ei enää voinut muuttaa.
Myöhemmin kl. 11 i.p. tapasin EHj:n hänen asunnossaan Hotel Kronprinssissä. EHj ilmoitti tavanneensa Mittag-Lefflerin, jolla oli ollut audienssi Kuninkaan luona. ML. oli myös puhunut Suomen asiasta ja ML. oli ollut sitä mieltä, että lähetystö voi tulla Ruotsiin, pyytää audienssia Kuninkaan luona. ML:n luulon mukaan tulee lähetystö otettavaksi suosiollisesti vastaan. ML. oli tavannut myös Ruotsin lähettilään Pietarissa kenraali Brändströmin, joka oli lausunut, että jos Suomen asiata viisaasti hoidetaan, niin ei ole mahdotonta, että Ruotsin tunnustus itsenäisyydelle saadaan. EHj:n kanssa sovittiin että lähetystöjen, jos niitä Suomesta tulee meidän poissaollessamme, ei pidä tehdä mitään ennen kun me palaamme.
Illalla myöhään kl. 12-1/2 2 tapasin vielä S. Sarion, jonka kanssa oli pitkä keskustelu. SS. epäili myös Törngrenin soveliaisuutta olemaan minun mukanani näissä asioissa. Lupasi koettaa kuitenkin selittää asian parhain päin Saksan puolelle.
11/12 ’17 aamupäivällä tulimme Köpenhaminaan. Ensin I. Berendsenin pu-heilla valtiopäivärakennuksessa. Hän järjesti audienssin ulkoministeri Scaveniuksen luona seuraavaksi päiväksi kl. 3 i.p. Berentsenin luona olimme jälleen hänen kotonaan keskiviikkona 12/12 kl. 1/2 10.
12/12 ’17 kl. 3 i.p. olimme ulkoministeri Scaveniusen luona ulkoministeriössä. Minä alotin keskustelun esittämällä saman kuin mikä lausuttiin Edénin luona Tukholmassa. Keskustelu kesti noin tunnin.
Scavenius uttalade sin sympati för Finland och dess sak. Frågan om Finlands själfständighet hade icke ännu öfvervägts af Regeringen. Scavenius berörde också frågan om Ryska Regeringens förhållande till Finlands själfständighetsförklaring. Därvid kom äfven till tals den ståndpunkt som sosialrevolutionärerna och kadetterna kunna komma att intaga till saken. Scavenius frågade, om man hade vändt sig till stormakterna? Hade man för afsikt att vända sig? Ministern yttrade att först borde man omedelbart vända sig till stormakterna och söka få deras erkännande. “Af de mäktige beror allt.“ Stormakternas erkännande vore för Finland af största nytta. Ministern trodde att det icke vore omöjligt att utverka erkännande ‒ eller att det kanske skulle kunna utverkas ‒ redan före fredslutet med hänsyn till det (konkurrens) förhållande som f.n. råder emellan de två maktgrupperna. Hvad Danmarks regerings förhållande till F:s själfständighet vidkommer, så är den danska regeringen beredd att för reglerande af praktiska frågor träda i fasktisk förbindelse med F:s regering och finska myndigheter. Widkommande det formella erkännandet, så vore de skandinaviska staternas formella erkännande naturligtvis af moralisk betydelse för F., men ‒ upprepade Sc. ‒ framgången af F:s sak beror af stormakterna. Dannark måste före afgörandet konferera med Sverige och Norge. I allmänhet präglades ministerns yttranden af stor välvilja och sympati för F. och skiljde sig, fördelaktigt från Edéns yttranden. Scavenius framhöll äfven önskvärdheten af att man på förhand borde privatim förhandla och öfverenskomma mellan F:s och Danmarks regeringar om förekommande frågor, så all något nekande svar icke skulle behöfva ifrågakomma. Sc. uppläste för oss ett telegram från danska ministern i Petrograd, innehållande att statsrådet Gripenberg till honom i egenskap af den Finska Regeringens befullmaktigande inlämnat en skrifvelse berörande F:s själfständighet, men framgick det icke af telegrammet, hvad denna skrifvelse innehåller.
Samana päivänä 12/12 ’17 kl. ½ 8 olimme päivällisillä I. Berentsenin luona. Keskustelimme Suomen asian ajamisesta. I.B. oli sitä mieltä, että yleinen mielipide Tanskassa oli tarpeeksi valmis, niin että ei ole tarpeen enää kääntyä sanomalehtien puoleen. Sovimme I.B:n kanssa että hän seuraa itsenäisyyden tunnustamisasian kulkua hallituksessa ja pitää meitä au courant sekä koettaa estää sopimattomat päätökset. Elleivät voi antaa myöntävää päätöstä, niin koettaa saada päätöksen ja asian lopullisen käsittelyn lykätyksi.
Köpenhaminasta lähdimme perjantai iltana, koska torstaiksi emme saaneet passeja kuntoon ei pilettejä junaan.
Kristianiaan saavuimme lauvantaina, 15/12 17 illalla.
Kristianiassa sunnuntaina 16/12 17 aamupäivällä Törngren meni tapaamaan asianajaja Lundia. Tämä ilmoitti, että Suomen asiasta ollaan täällä jotenkin vähän intresseerattuja ja luuli että ulkoministerikin mieluummin pysyisi erillään koko asiasta, paitsi mikäli koskee tietojen saamista. Lund ei katsonut hyödylliseksi eikä tarpeelliseksi käydä kenenkään yksityisen henkilöiden tai sanomalehtien luona ‒ ellei meidän tehtävämme sitä nimenomaan sisältänyt.
17/12 ’17 Kl. 2.15 Ulkoasiainministeri Ihlen luona. Minä aloin. Ihle: Personligen betygade han sin sympati för Finland och önskade det all lycka. Frågade huru ställer sig den Ryska Regeringen till saken? Och ansåg att Finland hade saken så med Ryssland ordnad. Frågan om F. hade vändt sig till stormakterna berördes äfven. I själfva saken: Norge är naturligtvis besjäladt af sympatisk välvilja mot F. Hvad de faktiska frågor widkommer så är Norges regering beredd att träda i förbindelse och på allt sätt hjälpa F. (Här berördes af oss frågan om att F. måste hafva egna representater här i Norden, genom hvilka dessa frågor handhafvas. På frågan huruvida Norges Regering skulle träda i förbindelse med dessa gaf ministern icke direkt svar, men hänvisade till ryska revolutionärä regeringen och deras obestämda ställning. Hvad vidkommer det formella erkännandet af F:s själfständighet, så är det ‒ sade ministern ‒ en mera vansklig sak. Norge måste handla gemensamt med Sverige och Danmark. Norge måste se tiden an. Ministern anmärkte att Norges regering icke hade erkänt Kerenskijs regering, men faktiskt hade man handlat med densamma och med dess representanter ‒ det hade rått någon slags mellanställning. Ministerns fråga angående hänvändning till stormakterna synes vara dikterad af samma tanke som Scavenius i Köpenhamn. På vår fråga om den Norska Regeringen hade fått underrättelser från Petrograd, svarade ministern att hans underrättelser voro mycket sparsamma. Wi drogo den slutsatsen, att han icke hade kännedom om Gripenbergs skrivelse. Hade ej satt sig in i finska frågan.
