PUHE RADIOSSA AJANKOHTAISISTA SISÄ- JA TALOUSPOLIITTISISTA KYSYMYKSISTÄ HUHTIKUUN 29 PÄIVÄNÄ 1945
Arvoisat kuulijat.
Vaikka viimeiset saksalaiset sotilaat vasta toissapäivänä karkotettiin Suomen kamaralta, olemme kuitenkin käytännöllisesti katsoen saaneet jo jonkin aikaa eräänlaisina sivustakatselijoina seurata eurooppalaisen sodan loppuvaiheita ja niitä tavattomia kärsimyksiä, joita ne sodassa vielä mukana oleville kansoille ovat tuottaneet. Riippumatta siitä, mikä meidän henkilökohtainen suhtautumisemme sotaan ja sotapolitiikkaan on ollut, olemme kiitollisia siitä, että nyt olemme sodasta irti.
Suurin piirtein voimme myös olla tyytyväisiä siihen kehitykseen, mikä poliittisessa elämässämme välirauhan sopimuksesta lähtien on tapahtunut. Kansanvaltaisen valtiosääntömme muotoja noudattaen ja itsehillinnällä levottomuudet välttäen olemme valinneet uuden edus kunnan, jonka kelpoisuutta kansan tahdon ilmentäjäksi kukaan ei ole asettanut kyseenalaiseksi. Viimeisinä kuukausina on myös saatu nähdä aiheettomiksi ne epäilykset, joita vielä viime syksynä kommunistisen puolueen hallituskelpoisuudesta esitettiin. Päinvastoin on kommunistinen mielipideryhmä rakentavalla tavalla suhtautunut niin hallituksessa kuin eduskunnan piirissä esiintyneisiin kysymyksiin. Erityisen merkittävä tapaus on vaalien jälkeen syntynyt sopimussuhde eduskunnan kolmen suurimman ryhmän välillä. On jotakin ainutlaatuista siinä, että kolme neljännestä eduskunnan jäsenistä on voinut yhteisesti hyväksyä itselleen alkavan eduskuntatyön suuntaviivat. Toiveita herättävää on niinikään ollut; että vaalien jälkeen muodostetun hallituksen ohjelma sai niin vankan parlamentaarisen kannatuksen. Tämä eduskunnan hallitukselle osoittama luottamus on rohkaiseva mutta samalla tietenkin mitä suurimmassa määrässä velvoittava.
Olen tahtonut viitata menneitten kuukausien poliittiseen kehitykseen, koska silmäys tähän tapahtumasarjaan on omiaan osoittamaan jokaiselle, että olemme odotettua paremmin selviytyneet niistä poliittisista vaikeuksista, joita moni suomalainen välirauhan teon jälkeisinä päivinä piti ylitsepääsemättömän suurina. Olen tehnyt sen toisestakin syystä. Meillä on tällä kertaa edessämme sarja vaikeita kysymyksiä. Meillä on taloudellisia vaikeuksia, joita moni nyt vuorostaan pitää mahdottomina voittaa ja joiden kanssa kamppaillessamme todella tarvitsemme sen parlamentaarisen voiman ja sen demokraattisten pyrkimysten yhteisrintaman, mikä meillä viimeaikaisen poliittisen kehityksen tuloksena on saatu syntymään.
Olemme köyhtyneet sodissamme pelottavalla tavalla. Meillä on jokseenkin sama väestö kuin ennenkin, mutta alueemme on pienentynyt, raaka-ainevaramme vähentyneet ja noin puoli miljoonaa kansalaista on joutunut siirtymään entisiltä asuinsijoiltaan uusiin puutteellisiin oloihin. Maksamme virheellisen politiikkamme hintaa sotakorvaussuoritusten muodossa ja ulkomaankauppamme on melkein tyrehdyksissä. Tuotantokoneistomme on rappeutunut.
Meillä vallitsee suuri tavaranpuute. Kotimaisen tuotannon elvyttämiseksi luonnollisesti kaikki teemme parhaamme, mutta monella alalla. olisi ulkomainen tuonti ehdoton edellytys tuotannon ripeälle nousulle. Vuoden alussa käyntiin saatu kauppa Neuvostoliiton kanssa on meille avannut uudet markkinat, joita paraikaa kehitetään. Mutta kaikkea tuontiamme rajoittavat vähäiset vientimahdollisuutemme. Osa tuotannostamme menee sotakorvausten suorittamiseen. Vientiin liikenevä tuotanto, joka tarvitaan osaksi sotakorvausteollisuuden raaka-aineiden hankintaan, osaksi välttämättömien elintarvikkeiden ostoon ulkomailta, on varsinkin tänä ja tulevana vuonna niukka. Vain vähäinen osa siitä liikenee tuotannon kohottamista edistävään tuontiin. Ulkomaista luottoa meillä ei myöskään ole tiedossa sen lisäksi, mitä Ruotsi omia tarpeitaan supistaen on hädässä olevalle ystävälleen voinut myöntää.
Kun tavaran puute on vain hitaasti poistettavissa ja kun ulkomaille menevät vastikkeettomat suoritukset jatkuvasti aiheuttavat sellaisen ostovoiman syntyä, jota vastaamaan kansantalouden piiriin ei jää tavaroita, tulee rahaolojemme hoitaminen tuottamaan meille pitkän aikaa suuria vaikeuksia.
Meille on jo tähän asti ollut suurta haittaa siitä, että rahan arvo ei ole pysynyt vakaana, vaan että hinnat ja palkat ovat päässeet ryöstäytymään irti. Viime aikoina on ollut pakko panna merkille entistä huolestuttavampia epävakaisuuden piirteitä, joita hallitus ei voi jäädä toimettomana tarkkailemaan.
Sodan aikana nousivat hinnat yleensä enemmän ja nopeammin kuin palkat. Palkannauttija ei saanut ansioitaan nousemaan läheskään yhtä nopeasti kuin hinnat kohosivat ja hänen toimeentulonsa vaarantui. On näin ollen ymmärrettävää, että palkannauttijat vapaampien olojen tultua ovat pyrkineet parantamaan palkkojaan. Palkkaliikkeet ovat talven kuluessa saaneet suuren on äskenmainitusta syystä koettanut suhtautua myötämielisesti palkan korotusvaatimuksiin, ei työlakkojakaan ole voitu kokonaan välttää. Palkkojen korotukset vuorostaan ovat nähtävästi päässeet liiankin helposti vaikuttamaan hintojen nousuun. Runsaampi rahan liikkuminen on edistänyt mustan pörssin kauppaa ja sitä tietä muullakin tavoin vaikuttanut säännöstelyä höllentävästi.
Jos tätä tietä edelleen kuljettaisiin, tultaisiin ennen pitkää sekasortoon. Jokainen ymmärtää, että pelastuksemme on tuotannon elvyttäminen. Tuotantokoneistoa ei kuitenkaan saada tyydyttävästi käymään, ellei aikaansaada järjestettyjä rahaoloja. Tuotannon harjoittajan täytyy voida edeltäpäin laskea, suuriksiko hänen tuotantokustannuksensa nousevat ja minkäläisen hinnan hän voi tuotteistaan saada. Samoin täytyy palkannauttijan tietää, mitä hänen palkkansa merkitsee tavaroissa laskettuna. Muuten tulee palkannauttijan elämään pelottava epävarmuus, joka on verrattavissa siihen epävarmuuteen, minkä työttömyys tuo mukanaan. Myös mahdollisuudet liikesuhteiden hoitamiseen ulkomaiden kanssa vaikeutuvat inflaation kasvaessa. Tulon jakaantumisessa ja omaisuussuhteissa syntyy epäkohtia, kun reaalipääoman omistajat, varsinkin sitä velaksi hankkineet hyötyvät ja säästäjät menettävät, minkä vanhojen päiviensä varalle ovat säästäneet.
Hallitus on nähnyt ne vaarat, jotka inflaation muodossa uhkaavat. Talven mittaan on asiantuntijaelimissä valmisteltu ohjelmaa hinta- ja palkkatason vakaannuttamiseksi. Sittenkun eduskuntavaalit on suoritettu, hallitus uudelleen järjestetty ja sen parlamentaarinen asema lujittunut, on hallitus käynyt neuvotteluja eri etupiirien edustajien kanssa saadakseen aikaan sellaisen väliaikaisen järjestelyn hinnoissa ja palkoissa, joka toisi tarpeellista levollisuutta elinkeinoelämään ja antaisi tilaisuuden hinta- ja palkkaohjelman valmistamiseen. Mielihyvällä onkin mainittava, että tämä hallituksen pyrkimys on saavuttanut vasta kaikua asianosaisten taholta. Siihen on suhtauduttu myötämielisellä ja vakavalla harrastuksella.
Hallitus on väliaikaista sopimusta koskevissa neuvotteluissa lähtenyt siitä tosiasiasta, että eräillä tärkeillä aloilla, kuten metalliteollisuudessa ja rakennustöissä, korotettiin muutama viikko sitten palkkoja 5 markalla tunnilta siinä mielessä, että työrauha säilyisi siihen saakka, kunnes lopullinen palkkojen järjestely näillä aloilla on saatu aikaan. Tämä väliaikainen korotus on nyt ulotettava muillekin aloille, jotta työrauha ei rikkuisi niinä viikkoina, jotka tarvitaan hinta- ja palkkasuhteiden järjestämiseen. Työtaisteluja on vältettävä toisaalta siten, että työn antajat suhtautuvat asiaan ymmärtäväisesti eivätkä turhaan vitkastele tässä palkkojen järjestelyssä, toisaalta siten, että työntekijäin järjestöt eivät kiristä tänä aikana vaatimuksiaan avoimen taistelun asteelle.
Hintoja ei tässä vaiheessa yleensä korjata, vaan niiden suhteen annetaan ohjeet uuden hinta- ja palkkaohjelman yhteydessä. Maatalouden kohdalla on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi tehdä poikkeus. Maataloudessahan työkustannukset edustavat paljon suurempaa osaa tuotantokustannuksista kuin monilla teollisuuden aloilla eikä maataloustuotteiden hintoja ole vuoden 1943 jälkeen korotettu. Hallitus on päättänyt korottaa väliaikaisen järjestelyn ajaksi maidosta ja voista maksettavia tukipalkkioita, jotta tämä olosuhteiden vaatima vaihekausi ei maatalousväestölle muodostuisi kohtuuttoman raskaaksi. Niin maataloustuotteiden kuin teollisuustuotteidenkin hintataso samoin kuin palkkojen keskinäiset suhteet ja yleinen taso on tarkoitus vahvistaa tekeillä olevassa hinta- ja palkkaohjelmassa.
Tällaiset ovat tänään lehdissä selostettujen neuvottelujen tulokset pääpiirteissään. On hartaasti. toivottava, että näin saataisiin syntymään sellainen levollinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, jota tarvitaan kestävän ohjelman aikaansaamiseksi ja läpiviemiseksi.
Kun hallitus nyt odottaa ja toivoo kaikkien kansalaisryhmien ja etupiirien tukea toimenpiteilleen, se ei uhkaa vankiloilla eikä rangaistuksilla niitä palkannauttijoita, jotka yhteisestä hyvästä piittaamatta ryhtyvät lakkoon, eikä niitä talonpoikia, jotka eivät tähän järjestelyyn tyydy. Tässä on kysymys ei vain sadoista, vaan tuhansista, vieläpä kymmentuhansista. Siihen tarvittavien keskitysleirien pystyttämiseen hallituksella ei ole halua, sillä olemme siirtyneet sota-ajan järjestyksestä rauhan ajan oloihin. Mutta hallitus vakavasti toivoo, että kansa laiset käsittävät, minkälaisten vaikeuksien ja vaarojen edessä maa on, ja luottavat siihen, että meillä nyt on olemassa riittävän tukeva perusta sellaiselle demokraattiselle itsekurille, joka voi varjella maan taloudelliselta sekasorrolta ja jonka avulla voidaan tehdä kaikille oikeutta.
