PUHE UUDENVUODENPÄIVÄNÄ 1946
Kansalaiset!
Valtavien tapausten vuosi on päättynyt. Todelliset historialliset maanjäristykset ovat sekä Euroopassa että Aasiassa kansoja ja valtakuntia pohjia myöten myllertäneet.
Meillä Suomessa on takanamme vaikea vuosi: vaikea sekä poliittisesti että taloudellisesti.
Minun ei ole tarvis ryhtyä kertomaan kuluneen vuoden poliittisia tapauksia – ei saavutuksia eikä vaikeuksia. Olen niistä äskettäin parikin kertaa puhunut. Ei myöskään, mitä kysymyksiä meillä vielä on ratkaisematta. Huomautan kuitenkin, että lopullinen rauha, jonka olimme toivoneet jo kuluneena vuonna saavuttavamme, on lykkäytynyt. Toivottavasti siihen alkavana vuonna 1946 pääsemme. Sittenkun rauha on tehty, on sodan jälkeisen ulkopolitiikkamme ensi jakso päättynyt.
Taloudellisessa suhteessa kulunut vuosi on ollut meille raskas. Se on ollut yhtämittaisia vaikeuksia. Emme voi siitä sanoa paljon hyvää. Aikaisemmin katkenneita suhteita ulkomaihin on kuitenkin solmittu ja yhtä ja toista kotimaassa suoritettu tai alulle pantu. Hävityn sodan perintö on painavana levännyt yllämme. Mutta olemme tämänkin vuoden loppuun asti kestäneet. Se on näissä oloissa jo tulos sekin.
Olen puheissani lausunut, ettei tänään alkava vuosi 1946 tulisi olemaan taloudellisesti edeltäjäänsä parempi. Sodan epäjärjestykseen saattamaa taloutta ei ole vielä voitu kuntoon panna. – Ehkä moni arvelee minun liiaksi korostavan asioiden synkkiä puolia. Eikö olisi parempi esittää valoisampia mietteitä – niin moni ajattelee. »Toivo mielii aina haastella koreata kieltä» – sanoo Karrin isäntä Kiven Nummisuutareissa.
Minua on sanottukin pessimistiksi. Pessimistejä on kuitenkin eri lajia. Toiset istuvat tuhassa ja vaikeroivat. Sellainen pessimisti ei saa olla. – Toiset katsovat vaikeuksia silmästä silmään. Eivät aliarvioi niitä. Eivät antaudu harhakuvittelujen valtaan. Mutta pitävät kuitenkin aina mielessään vaikeuksien olevan sitä varten, että ne voitetaan. Käyvät niihin kiinni lujin ottein tarkoituksessa selvitä niistä. Pitävät silmällä, ettei tulos ole huonompi kuin on laskettu. Vieläpä tekevät työtä siinä ajatuksessa, että tulos olisi parempi kuin on pelätty. – Tämä on minun pessimismiäni ja se on jotenkin samaa kuin varovaisuus tulevaisuuden laskelmissa. Se on mielestäni hyvä kaikissa asioissa, ei vähimmin pienen kansan ulkopolitiikassa. »Parempi katsoa eteensä kuin taaksensa» – sanoo suomalainen sananlasku. – Pitkän elämäni aikana onkin varovaisuus, minun omalta kohdaltani, vienyt siihen, että tulos useimmiten on ollut odotettua parempi.
Tällaiselta varovaiselta kannalta arvostellen en voi alkavana vuonna 1946 luvata yhdeksää hyvää ja kahdeksaa kaunista. Vuosi 1946 on jatkuvien vaikeuksien vuosi, jonka kuluessa kansalaisilta vaaditaan suuria ponnistuksia. Ennen kaikkea taloudellinen kehitys jää riippuvaksi siitä, miten metsissä työt, hakkuut ja ajot, onnistuvat. Mutta toistan, mitä jo aikaisemmin olen sanonut: Lähestymme joka päivä sitä aikaa, jolloin olot ovat paremmat kuin mitä ne nyt ovat.
Onpa meillä kuitenkin nyt vuoden alkaessa näköpiirissä eräitä valopilkkuja, eräitä parempaan viittaavia merkkejä.
Neuvostoliiton ja Englannin kanssa tehtyjen kauppasopimusten nojalla saamme hyödyllisiä tavaroita maahan. Sotakorvauksen maksuajan pidentämisen johdosta voimme selvitä lähivuosina ja erityisesti alkavana vuonna jonkun verran helpommin kuin oli pelättävä. – Yhdysvalloilta on saatu 5 milj. dollarin luotto puuvillan ostamiseen, ja muista luotoista ovat neuvottelut käynnissä. Sen ohella on saatu 2 1/2 milj. dollaria lahjana liittoutuneiden avustusjärjestöltä, ns. Unrralta. Ruotsi on jatkuvasti meitä auttanut ja edelleen auttaa. Tietäen vaikean asemamme suoritetaan siellä kauppiaskunnan keskuudessa suurisuuntaista keräystä kansanhuoltomme hyväksi. Ruotsin hallitus on niinikään asettanut kansanhuoltomme käyttöön tarvikemäärän, joka raha-arvoltaankin on yli 100 milj. markkaa, mutta jonka merkitys kevättalven puutteiden lieventäjänä tulee olemaan huomattava. Kiitollisin mielin muistamme veljeskansaamme Pohjanlahden toisella puolella.
Elämä menee siten eteenpäin, joskin hiljakseen. Kestäkäämme vielä joku aika. Kun edessä olevat talvikaudet ovat takanamme, alkaa kevään ja kesän aurinko tuottaa uutta eloa ja lämmittää ihmisten mieliäkin. Silloin ehkä vaikeimmat talvet ovat kestetyt.
Nykyään ja lähitulevaisuudessa meillä on ensi sijassa hävityn sodan jättämä perintö selvitettävänä. Se vie suurimman osan työtämme ja huomiotamme. Mutta suunnitelmissamme emme voi jättää kokonaan syrjään yleisempiä sosiaalisia tarkoitusperiä, joskin maamme köyhtyminen panee toimillemme rajat. Ei voi olla eri mieltä siitä, että päämääränä taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa pyrkimyksissä on oleva tila, jossa kaikilla kansalaisilla on riittävä toimeentulo – toimeentulo ja asema, joka kehityksen mukana paranemistaan paranee ja antaa tilaisuuden yhä täydellisemmin nauttia sivistyksen, kulttuurin, saavutuksista ja jossa epävarmuus huomisesta päivästä on poistettu. Toiveita tämän päämäärän saavuttamisesta antoi 19:nnellä vuosisadalla ja tämän vuosisadan alussa aina ensimmäiseen maailmansotaan asti tapahtunut suurenmoinen taloudellinen kehitys. »Köyhyyden probleemi ei koskaan ollut niin lähellä ratkaisuaan kuin se oli kulttuurimaissamme aikana 1910–1914» – on eräs sosiaalipolitiikan tuntija sanonut. Mutta sitten tulivat mielettömät maailmansodat, jotka kokonaan mullistivat olot ja tuhosivat toiveet.
Päämäärästä, kuulumme mihin puolueeseen tai kansanryhmään tahansa, emme voi Suomessakaan olla muuta kuin yhtä mieltä. Kysymys on oikeastaan käytännöllisestä menettelytavasta, mikä parhaiten vie päämäärään. Siinä suhteessa on asioita ennakkoluulottomasti, mutta myös kokemuksen opetukset huomioon ottaen harkittava. Eräs kuuluisimpia englantilaisia kansantaloudentutkijoita teroittaa, että jokaisessa käytännöllisessä tehtävässä on terve järki – tuo englantilainen common sense – lopullinen ratkaisija. – Käytännöllinen järki sanoo, että puutetta ja köyhyyttä vastaan voidaan taistella parhaiten siten, että tuottava taloudellinen toiminta saadaan mahdollisimman vilkkaaseen käyntiin. »Sosiaalinen ja taloudellinen politiikka katsotaan nykyään saman probleemin toisiaan täydentäviksi puoliksi» kirjoitettiin aikoinaan eräässä kansainvälisen työtoimiston vuosikertomuksessa.
Työ ja tuotanto on myös meillä nykyään oleva tunnussana. Kulunut vuosi on mielestäni omiaan meitä rohkaisemaan. Olemme selvinneet alkuvaikeuksista, jotka tavallisesti ovat pahimmat. Kaitselmuksen avulla selviydymme myös edelleen. Siinä vakaumuksessa toivotan, vanhan tavan mukaan, kuulijoilleni onnellista uutta vuotta.
