PUHE RUOTSALAISILLE RADIOKUUNTELIJOILLE HELMIKUUN 25 PÄIVÄNÄ 1946
(Pidetty ruotsiksi)
Arvoisat ruotsalaiset kuuntelijat!
Suomen elämä on monien vuosien aikana ollut vakavien, usein tuskallisten häiriöiden alaisena, ja lukuisat kansalaispiirit ovat joutuneet hätään, jota ei likimainkaan ole voitu yhteiskunnan omin voimin lievittää.
Näinä raskaina vuosina Ruotsin kansa on ojentanut itäiselle naapurimaalleen auliisti auttavan kätensä. Lahjalähetyksiä on toimitettu liikuttavalla uhrautuvaisuudella. Invaliideillemme, sairaillemme ja lapsillemme on järjestetty huolellista hoitoa Ruotsissa, ja monet on pelastettu elämään.
Ruotsin yhteiskunnan ihmisystävällistä pyrkimystä kärsivien lähimmäisten avustamiseen on kannustanut tietoisuus, että tässä tapauksessa olivat kysymyksessä niiden miesten ja naisten jälkeläiset, joiden kohtalot olivat monien vuosisatojen ajan olleet yhteiset Ruotsin kansan kanssa ja joiden tunteisiin ja mielenlaatuun ovat painaneet leimansa kaukaiselle Pohjolallemme ikivanhoista ajoista asti ominaiset ajattelutavat ja tottumukset.
Tietoisena tästä ja siitä veljellisestä ystävyydestä, joka vallitsee kansojemme välillä molemmin puolin Pohjanlahtea, on myös Suomen hallitus useissa tilaisuuksissa vedonnut naapurin taloudelliseen apuun, ja tämä vetoomus on aina saanut osakseen uhrautuvaa ymmärtämystä.
Kun aikaisemmasta avustustoiminnasta tunnettujen johtavien miesten ja naisten piirissä Ruotsissa on herännyt ajatus, että heidän olisi uudelleen vedottava maanmiestensä uhrimieleen Suomen apuatarvitsevien avustamiseksi, käytän suurella tyydytyksellä minulle tarjoutunutta tilaisuutta julkilausuakseni Suomen syvän kiitollisuudentunteen tämän uuden jalomielisen aloitteen johdosta sekä tuodakseni uudelleen ilmi lämpimän kiitollisuutemme niiden vilpittömän ystävyyden ja auliin auttamistahdon todistusten johdosta, joita viime vuosien aikana olemme niin runsaassa määrin saaneet todeta.
Kovina aikoina saamamme ruotsalainen apu on säilyvä kansamme nykyisen ja tulevien sukupolvien kiitollisessa muistossa.
