PUHE TASAVALLAN PRESIDENTIN VIRKAANASTUJAISTILAISUUDESSA MAALISKUUN 11 PÄIVÄNÄ 1946
Herra Puhemies!
Suomen kansan edustajat!
Sitten kun isänmaan palveluksessa suuresti ansioitunut edeltäjäni Suomen Marsalkka Mannerheim on heikontuneen terveytensä vuoksi katsonut olevansa pakotettu luopumaan presidentinvirasta, jonka hän oli aikanaan ottanut vastaan johtaakseen maan irti sodasta, ja sitten kun Suomen kansan edustajat ovat valinneet minut Tasavallan Presidentiksi lähimpien neljän vuoden ajaksi, ryhdyn, äsken antamani juhlallisen vakuutuksen jälkeen, täyttämään Tasavallan Presidentin tehtäviä.
Eduskunnan toimittaman vaalin katson voivani tulkita sen yleisen ulkopoliittisen suunnan hyväksymiseksi, jota pääministerinä johtamani kaksi hallitusta ovat noudattaneet, sekä samalla kehotukseksi – jonka merkityksestä olen syvästi tietoinen – valtionpäämiehenä seurata samaa politiikkaa.
Välirauhansopimuksen tekemisen jälkeen Neuvostoliiton ja Ison-Britannian kanssa on hallituksen toiminta huomattavalta osalta keskittynyt pyrkimykseen tarkasti täyttää sopimuksen ehdot ja sen kautta laskea pohja lujalle ja kestävälle rauhalle. Samalla hallitus on katsonut välittömäksi ulkopoliittiseksi tehtäväkseen ryhtyä hedelmälliseen yhteistyöhön muiden rauhaarakastavien vapaiden kansakuntien kanssa ja ennen kaikkea rakentaa ja lujittaa pysyväiset ja luottamukselliset ystävyyssuhteet suureen itäiseen naapuriimme Neuvostoliittoon.
Kansakunnan etua vastaavana noudatettu ulkopolitiikka on saavuttanut eduskunnan hyväksymisen. Tämän politiikan lähin tulevaisuuden tehtävä on lopullisen rauhan saavuttaminen, jonka kautta välirauhansopimuksessa Suomen itsenäisyydelle asetetut rajoitukset poistetaan. Tie siihen näyttää olevan valmistettu, sittenkun välirauhansopimuksen määräykset ovat pääasiallisesti joko täytetyt tai yksityiskohtaiset sopimukset niiden täyttämisestä tehdyt.
Vapaus ja itsemääräämisoikeus sekä valtakunnan suvereeninen itsenäisyys ovat kaikista kalleimmat arvot, jotka kansamme pitää olemassaolonsa ja menestyksensä välttämättömänä edellytyksenä.
Sisäoloissamme on kansanvaltainen valtio- ja yhteiskuntajärjestys kansamme elämän kulmakiviä. Demokraattinen valtiojärjestyksemme – yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella valittuine eduskuntineen ja presidentteineen – antaa kansalle mahdollisuuden laillisessa ja rauhallisessa järjestyksessä kehittää sekä yhteiskunnallisia ja taloudellisia että valtiollisia olojamme yhä paremmin vastaamaan ajan muuttuvia vaatimuksia, samalla ylläpitäen säännöllisen elämän menolle välttämättömät ja hallitusmuodossamme taatut Suomen kansalaisten yleiset oikeudet ja oikeusturvan.
Kansamme on Kaitselmuksen avulla vaiherikkaan kehityksensä aikana kestänyt monet kohtalon iskut. Sota on tuonut meille suuria taloudellisia vaikeuksia, mutta rauhan oloihin johtavasta taipaleesta on jo ensimmäinen vuosi takanamme. Tyynellä vakavuudella on meidän katseltava edessämme olevia tehtäviä. Lujin ottein selviämme niistäkin. Muistakaamme sananlaskua: »Tee työtä uskollisesti, Jumala auttaa ihmeellisesti.»
En epäile, että pitämällä kiinni valtiollisen ja kansallisen elämämme vanhoista perustuksista voimme kansan ja valtiovallan yhteisin ponnistuksin ohjata valtiolaivamme karien lävitse selville vesille ja yhä suuremmassa mitassa saavuttaa kaikkien meidän yhteisen päämäärän: Rakkaan isänmaamme kaikinpuolisen menestyksen.
Omasta puolestani tulen, Korkeimpaan luottaen, ponnistamaan kaikki voimani täyttääkseni, niin paljon kuin minulle on mahdollista, Tasavallan Presidenttinä velvollisuuteni, tehden työtä yhteistoiminnassa eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen kanssa.
Kiitän Teitä, Herra Puhemies, ystävällisistä sanoistanne ja onnentoivotuksestanne. Toivotan Eduskunnalle kaikkea menestystä.
