PUHE VALTIOPÄIVIEN AVAJAISISSA HELMIKUUN 5 PÄIVÄNÄ 1947
Herra Puhemies!
Suomen kansan edustajat!
Kun Te, Suomen kansan edustajat, vain viikon väliajan jälkeen alatte toimintanne vuoden 1947 valtiopäivillä, odottaa Teitä jälleen suuri työtaakka. Edellisiltä valtiopäiviltä on nyt alkaville siirtynyt lukuisa joukko keskentekoisia asioita.
Ehkä enimmin huolta tulevat Eduskunnalle, niinkuin Hallitukselle, edelleen tuottamaan valtion raha-asiat sekä muut taloudelliset ongelmat. Näihin kuuluu kysymys valtion viran- ja toimenhaltijain palkkojen parantamisesta, joka par’aikaa on valtioneuvostossa käsittelyn alaisena ja joka vaatii huomattavien määrärahojen sisällyttämistä jo nytkin kireään talousarvioon. On toivottava, että tämä asia voidaan viedä onnelliseen päätökseen. Sen ratkaisu on sitä vaikeampi, kun valmisteltavana on toinenkin tulo- ja menoarvioon huomattavasti vaikuttava kysymys, tuloveron alentaminen, josta niinikään Hallituksella on aikomus lähiaikana antaa esitys Eduskunnalle.
Taloudellisten vaikeuksien keskellä ponnistellessamme saatamme todeta päässeemme tähän asti, joskin vaivalla, eteenpäin. Sotakorvausten suoritus Neuvostoliitolle tapahtuu sopimusten mukaisesti, joskin kuluvana ja seuraavina vuosina kone- ja muun metalli- ynnä laivanrakennusteollisuuden lisääntyvä osuus korvaussuorituksissa asettaa teollisuutemme tuotantokyvyn yhä kovemmalle koetukselle. Neuvotteluja on käyty sodan loppuselvittelyä koskevasta tärkeästä kysymyksestä, saksalaisten saatavien luovuttamisesta Neuvostoliitolle. Nyttemmin on tästä asiasta päästy sopimukseen, joka annetaan Eduskunnalle hyväksyttäväksi. Sittenkun nämät jälkilaskut on järjestetty ja lopullinen rauha tullut voimaan, pääsemme nykyisestä, sitten syksyn 1944 jatkuneesta välitilasta ja saamme varmemman pohjan tulevaisuutemme suunnittelemiseksi. Olomme toivottavasti yhä enemmän vakiintuvat ja ajan kuluessa edellytykset vahvistuvat Suomen kansan omaksumalle pysyvän ystävyyden ja hyvien suhteiden politiikalle Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Tulevaisuuden luottamusta on omiaan lisäämään se tosiasia, että maamme suhteet myös muihin valtioihin ovat kehittyneet suotuisasti. Mielihyvällä ja kiitollisuudella olemme äsken vastaanottaneet tiedon että lännen suuri demokratia, Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, on jälleen meitä auttanut myöntämällä luottoa, jota kipeästi tarvitsemme saadaksemme tuotantomme säännölliseen käyntiin.
Viime vuosina ulkomailta saamamme luotto on meille ollut välttämätön taloudellisen koneistomme kuntoon panemiseksi. Taloudellisella alalla, eritoten teollisuudessa, voimmekin merkitä menestystä. Kotimarkkinateollisuutemme tuotanto on viime vuonna saavuttanut 1930- luvun keskivuosien tason, mutta ei ole vielä noussut korkeammalle kuin arvion mukaan noin kolmeen neljäsosaan sotien edellisten hyvien vuosien 1937–38 silloisen Suomen tuotannosta. Varsinkin nykyoloissa tärkeän vientiteollisuuden tuotanto on paljoudeltaan sekin edellisestä vuodesta lisääntynyt, mutta ei kuitenkaan enempää kuin että viime vuonna vastasi käytettävissä olevien tietojen mukaan noin kahta kolmannesta äsken mainittujen sodan edellisten huippuvuosien silloisen Suomen tuotannosta. Muistissa on pidettävä, että sotien johdosta tärkeiden teollisuuslaitosten ja raaka-aineiden saantimahdollisuuksien menetysten kautta Nyky-Suomen sekä kotimarkkina- että vientiteollisuuden tuotantokyky on sodan edelliseen aikaan verraten vähentynyt.
– Maataloudessa sitä vastoin ei ole menty eteenpäin. Valtiovallan asia on kiinnittää vakavaa huomiota niiden rappioiden parantamiseen, joita sota aika on maataloudelle aiheuttanut. – Taloudellisista tehtävistä puheen ollen ei ole unohdettava siirtoväen koko valtakunnalle elintärkeää asiaa. Päämääränä on pidettävä, että karjalaisille ja muulle siirtoväelle, jotka ovat sotien johdosta menettäneet kotinsa, hankitaan maamme nykyisten rajojen sisällä samanlaiset elämänmahdollisuudet kuin muilla Suomen kansalaisilla on.
Tarmokasta työtä meiltä kaikilta vaaditaan vaikeuksiemme voittamiseksi. Sillä tosiasia, joka meidän on aina muistettava, on, että tulevaisuutemme riippuu loppujen lopuksi meistä itsestämme, omasta tarmostamme ja ahkeruudestamme, kansamme henkisestä sitkeydestä ja siveellisestä kunnosta. Tästä kaikesta, meihin itseemme keskittyvästä, riippuu taloudellinen menestymisemme. Meistä itsestämme riippuu myös valtiollinen tulevaisuutemme – siitä, miten voimakas on kansassamme valtiotietoisuus ja miten elävä on tahtomme ylläpitää, kehittää ja kohottaa asemaamme sivistyskansana ja riippumattomana, suvereenisena valtiona. Kaikessa tässä työssä maamme ja valtakuntamme vahvistamiseksi on Eduskunnalla, joka on Suomen valtioelämän selkäranka, keskeinen asema. Sillä Eduskunta edustaa Suomen kansaa ja päättää valtakunnan asioista koko kansan valtuuksilla ja nimessä sekä kantaa kansakunnan edessä edesvastuun.
Lausuen Eduskunnan tervetulleeksi edesvastuulliseen tehtäväänsä ja toivottaen menestystä sen työlle julistan vuoden 1947 valtiopäivät avatuiksi.
