PUHE HELSINGIN HOVIOIKEUDEN VIHKIÄISISSÄ MAALISKUUN 21 PÄIVÄNÄ 1953
Uuden ylioikeuden, hovioikeuden, perustaminen, jonka vihkimisjuhlaa olemme kokoontuneet viettämään, on huomattava tapaus oikeuslaitoksemme historiassa.
On kulunut kolmesataakolmekymmentä vuotta siitä kun maamme ensimmäinen hovioikeus vuonna 1623 perustettiin Turkuun. Nyt liittyy neljäs ylioikeus entisten kolmen rinnalle.
Vuoden 1772 hallitusmuodossa, joka meillä oli voimassa itsenäisyyteen asti, sanottiin, että hovioikeuksien, »näiden korkeiden tuomioistuinten», tulee pitää huolta ja vaaria, että lakia ja oikeutta nuhteettomasti ja kelvollisesti käytetään kirjoitetun lain, sääntöjen ja asetusten mukaan ja että hovioikeuksien tulee tehdä jokaiselle oikeutta sillä tavalla, että siitä Jumalalle ja Esivallalle voivat vastata, »niin ettei vääryys turmelisi maata ja valtakuntaa».
Lakikielessä käytetään nykyään vähemmän täyteläistä ja kuvailevaa sanontaa. Tässä vuoden 1772 hallitusmuodon säännöksessä on hovi oikeuksien tehtävä lausuttu kauniisti ja sattuvasti. Nämät viisaat sanat soveltuvat ohjeeksi sekä nyt että tulevaisuudessa, eiv ain hovioikeuksille, vaan jokaiselle tuomarille.
Tuomarin tehtävä on korkea ja ylevä. Hän palvelee oikeuden aatetta. Hänen tulee valtakunnan palveluksessa antaa kansalaisille oikeusturvaa sekä viranomaisia että yksityisiä vastaan. Hänestä ensi sijassa riippuu, että luottamus lainkäyttöön kansan keskuudessa säilyy ja vahvistuu. Suuri on tuomarin tehtävä ja vakava on hänen vastuunsa.
Nämät velvollisuudet ja tällainen vastuu odottavat myös tätä uutta hovioikeutta.
Toivottaen lämpimästi uudelle ylioikeudelle menestystä julistan Helsingin Hovioikeuden vihityksi korkeaan ja vastuunalaiseen tehtäväänsä.
