PUHE VALTIOPÄIVIEN PÄÄTTÄJÄISISSÄ HEINÄKUUN 20 PÄIVÄNÄ 1951
Herra Puhemies!
Suomen kansan edustajat!
Vuonna 1948 valittu eduskunta lopettaa nyt viimeisen, puolentoista vuotta kestäneen istuntokautensa.
Viime ajan tapauksista on mielihyvällä merkittävä keväällä vuonna 1950 Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittu viisivuotinen kauppasopimus, joka on ilahuttavana ilmauksena maidemme välisten taloudellisten suhteiden suotuisasta kehityksestä. Taloudellisen vuorovaikutuksen laajentuminen liittyy osaltaan hyvien suhteiden kehittämiseen Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Meidän pyrkimyksenämme on oleva, että välejä suuren naapurimme kanssa vaalitaan ja lujitetaan ystävyyden, hyvän naapuruuden ja molemminpuolisen kunnioituksen hengessä, niinkuin edellisen eduskunnan hyväksymät rauhansopimus ja ystävyydensopimus edellyttävät.
Maamme suhteet muihin maihin, ja erittäinkin pohjoismaisiin naapureihimme, ovat niinikään hyvät.
Eduskunnan työtaakka on kuluneella istuntokaudella ollut huomattava. Lainsäädännön alalla on käsitelty ja päätökseen saatettu joukko tärkeitä lakeja. Niitä ovat laki perintökaaren 17 luvun ja eräiden muiden säännösten muuttamisesta, jonka kautta nykyoloihin soveltumattomia testamenttioikeutta koskevia aina vuoden 1734 laista periytyneitä säännöksiä on nykyaikaistettu. Niinikään puolustusrevisionehdotukseen perustuva asevelvollisuuslaki, jonka kautta mm. palvelusaika on lyhennetty 12 kuukaudesta 8 kuukauteen. Edelleen jakolaki, kalastuslaki, laki metsänhoitoyhdistyksistä, laki yleisestä lääkärinhoidosta, rokotuslaki ja invaliidirahalaki.
Yhä paisuva valtion menoarvio ja lukuisat taloudellisen elämän järjestämistä tarkoittavat hallituksen esitykset sekä eduskunnan hyväksyttävät valtioneuvoston päätökset ovat vaatineet eduskunnalta paljon työtä ja huomiota. Valitettavasti on todettava, että vielä ei ole saavutettu kestävää tasapainoa taloudellisen elämän eri alojen ja eri tekijäin välillä. Lähimmän ajan tärkeimpiä tehtäviä on taloudellisten olojen saattaminen vakavalle kannalle.
Hallituksen ponnistukset ovat äsken johtaneet viisi kuukautta kestävään ns. »linnarauhaan». On tärkeätä, että tänä aikana onnistutaan valmistamaan tarkoitustaan vastaava selvä ohjelma taloudellisten olojemme vakauttamiseksi, inflaation pysäyttämiseksi ja valtion talouden asettamiseksi lujalle pohjalle. Tämän päämäärän saavuttamisen tiellä ei saata olla voittamattomia vaikeuksia. Olemme viime vuosina taistelleet sodan tuottamien erinomaisen suurten vaikeuksien kanssa ja olemme selviytyneet niistä omin voimin, lukuunottamatta ensimmäisinä sodan jälkeisinä vuosina saamiamme ulkomaisia lainoja, jotka reaaliselta painoltaan eivät kuitenkaan ole läheskään yhtä raskaana taakkana kuin oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen tekemämme ulkomainen velka, jonka muutamien vuosien kuluessa loppuun maksoimme. Tuotannollinen kehitys maassamme on viime vuonna samoinkuin kuluvana vuonna – huolimatta viime syksyn lakoista – ollut tyydyttävä. Näin ollen taloutemme järjestykseen ja tasapainoon saattamiselta ei puutu edellytyksiä. Onnistuminen riippuu meistä itsestämme.
Meidän kansanvaltainen, valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen vapauteen perustuva järjestelmämme edellyttää tällaisten niinkuin muidenkin ongelmien ratkaisemisessa sovittelua ja eri piirien vapaaehtoista asiallista yhteistoimintaa ja yhteishenkeä ynnä alistumista siihen, mitä yhteinen etu vaatii. Olen vakuuttunut, että kansassamme on tällaista yhteishenkeä samoinkuin taloudellisten pulmien ratkaisemisessa tarvittavaa harkintakykyä.
Huolestuneina maailman kansat, niin suuret kuin pienet, ovat viime aikoina seuranneet kansainvälisen politiikan kehitystä. Meidän kansallamme ei ole muuta pyrkimystä kuin saada lakiensa ja demokraattisen järjestyksensä suojassa elää omaa kansallista elämäänsä ja rauhallista työtä tekemällä parantaa kansamme elinehtoja. Sanomattakin on selvää, että Suomen kansa ei mitään niin halaja, kuin rauhan säilymistä, koska se on kaiken työmme menestymisen edellytys. Hartain toivomme on, että suurvaltojen väliset ristiriidat, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa, selvitetään rauhallisin keinoin, ilman että maailma jälleen joutuu samanlaiseen hirvittävään onnettomuuteen kuin mitä se tällä vuosisadalla on jo kahdesti kokenut.
Kiitän Eduskuntaa sen näillä valtiopäivillä maan ja kansan hyväksi suorittamasta runsaasta työstä ja julistan vuoden 1950 valtiopäivät päättyneiksi.
