TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE HEIDÄN MAJESTEETEILLEEN RUOTSIN KUNINKAALLE JA KUNINGATTARELLE JUHLAPÄIVÄLLISILLÄ TOUKOKUUN 24 PÄIVÄNÄ 1952
(Pidetty ruotsiksi.)
Teidän Majesteettinne Kuningas Kustaa Aadolf! Teidän Majesteettinne Kuningatar Louise!
Todellisen ja vilpittömän ilon tunteilla Suomen kansa toivottaa Teidän Majesteettinne, Ruotsin Kuninkaan ja Kuningattaren, tervetulleiksi maahamme.
Teidän Majesteettinne ovat aikaisemmin, kaksi vuosikymmentä sitten, käyneet luonamme. Kun Teidän Majesteettinne, astuttuaan Ruotsin valtakunnan ikivanhalle valtaistuimelle, nyt jälleen kunnioittavat maatamme, näemme tässä osoituksen läheisistä ystävyyden siteistä, jotka, vuosisatojen takaa periytyen, yhdistävät maitamme ja kansojamme. Seitsemänkolmatta vuotta sitten Teidän Majesteettinne edeltäjä Ruotsin valtaistuimella, Teidän rakastettu ja kunnioitettu isänne, Kuningas Kustaa V ja Kuningatar Victoria kävivät meidän luonamme. Kuningas Kustaa lausui silloin: »Minä tunnen, että en ole tänään astunut vieraalle maalle.» Uskon että Teidän Majesteeteillanne on tänään ollut sama tunne. Sillä Suomen maakamara ei voi koskaan olla vieras Ruotsin kuninkaalle.
Ruotsin historialliset muistot, loistavat tai synkät, ovat myös Suomen. Mutta ei vain yhteiset muistot ole yhdyssiteenä Suomen ja Ruotsin kansojen välillä. Syyt ovat syvemmällä. Suomen valtiolliset ja yhteiskunnalliset laitokset periytyvät lähes 700-vuotisen yhteisen historiamme ajalta. Niitä on sittemmin Suomen autonomisen valtion ja varsinkin itsenäisyytemme aikana kehitetty. Mutta pohja on entinen. Sen muodostaa kaikki, mikä meille on rakasta ja kallista ja minkä pidämme menestyksemme ja onnemme edellytyksenä: sama lain ja oikeuden majesteetti, samanlainen sivistys, samanlainen yhteiskunnallinen rakenne, sama vapauden rakkaus, samat läpi kansan tunkeutuneet valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän perustuksena olevat kansanvaltaiset periaatteet, sama elämänkatsomus ja samanlaisten elämänarvojen kunnioittaminen. Kaikki tämä ja sen ohella kansaamme kuuluvan merkittävän ruotsinkielisen vähemmistön olemassaolo ovat tosiasioita, jotka muodostavat lujan yhdyssiteen meidän ja läntisen veljeskansamme – niinkuin Pohjolan muiden kansojen – välillä.
Me emme unohda, miten Ruotsin kansa on vaikeuksissamme alttiisti ojentanut meille auttavan käden. Tämä lämpimästä sydämestä lähtenyt tuki on ollut monimuotoista ja suurenmoista. Valtavaan määrään nousi Ruotsista saamamme humanitäärinen apu, jolla erinäisten suomalaisten järjestöjen kautta Suomessa puutetta lievitettiin. Sen ohella Ruotsissa hoivattiin ja huollettiin kymmeniä tuhansia lapsiamme ja tuhansia sotainvaliidejamme. Kun syksyllä 1944 Pohjois-Suomesta kymmeniä tuhansia Suomen kansalaisia evakuoitiin, saivat he Ruotsissa suojaa ja hoivaa. Kaikki tämä humanitäärinen apu ei ole rahassa arvioitavissa. Oman eikä vähimmin tärkeän osan saamastamme tuesta muodostavat Ruotsin meille myöntämät luotot. Jo sotien aikana saimme niitä melkoisia määriä. Kun syksyllä 1944 valmistauduimme eroamaan sodasta, antoi Ruotsi meille apua elintarvikkeina, jotka olivat meille välttämättömät. Välirauhan jälkeen Ruotsin meille myöntämät huomattavat luotot auttoivat meitä selviytymään sodan jälkeisistä vaikeuksista. Ei ole myöskään unohdettava ensimmäisinä välirauhan jälkeisinä vuosina Ruotsin teollisuuden taholta osaksemme tullutta tukea ja ulkomaankauppaa hoitavien viranomaisten myötämielistä suhtautumista, joka auttoi erikoisesti metalliteollisuuttamme selviytymään sotakorvausvelvoitustemme alkuvaikeuksista.
Tiedämme, miten syvää kiinnostusta ja myötätuntoa Teidän Majesteettinne tuntevat kansaamme ja sen kohtaloita kohtaan. Ruotsin silloinen Kruununprinssi ja Kruununprinsessa ottivat omakohtaisesti monella tavalla osaa tähän avustustyöhön. Kruununprinssin aloitteesta perustettiin Valtakunnan komitea Suomea varten, jonka toimintaan hän henkilökohtaisesti osallistui. »Ulriksdalin koti Suomen lapsia varten», jonka silloinen Kruununprinsessa perusti, sekä hänen tätä kotia ja sen suojatteja kohtaan osoittamansa huolenpito oli kaunis ilmaus sydämen lämmöstä, joka Ruotsin veljeskansan keskuudessa oli vallalla Suomea ja sen nousevaa polvea kohtaan. Kaikesta tästä niin monessa muodossa osaksemme tulleesta tuesta ja avustuksesta olemme suuresti kiitollisia. Käytän tätä tilaisuutta esiintuodakseni Teidän Majesteeteillenne ja Teidän kauttanne Ruotsin kansalle vilpittömän ja lämpimän kiitoksemme.
Teidän Majesteettinne on äsken lausunut, että jokaisella kansalla on omat ongelmansa ratkaistavina, omat vaikeutensa selvitettävinä. Niin on tosiaan asian laita. Meillä Suomessa on myös omat ongelmamme, joihin meidän on itsenäisesti etsittävä ratkaisuja. Iloksemme olemme havainneet, että toisella puolen Pohjanlahtea ongelmiimme ja ratkaisuihin, jotka olemme pitäneet välttämättöminä, on suhtauduttu ymmärtämyksellä ja myötätunnolla. Mihin suuntaan ratkaisumme ovatkin menneet, ne eivät järkytä kansamme lujaa tahtoa ylläpitää elämämme, valtiollisia ja yhteiskunnallisia perustuksia. Ne eivät myöskään hämmennä ikivanhoja suhteitamme henkisen ja aineellisen kulttuurin alalla korkealla olevaan Ruotsin kansaan.
Hyvät Naiset ja Herrat!
Me toivotamme Hänen Majesteetilleen Ruotsin Kuninkaalle, Hänen Majesteetilleen Ruotsin Kuningattarelle, Ruotsin Kuningashuoneelle ja Ruotsin kansalle kaikkea onnea ja menestystä.
