PUHE UUDENVUODENPÄIVÄNÄ 1953
Kansalaiset!
Jälleen on vuosi siirtynyt menneisyyteen ja uusi alkanut.
Päättynytkään vuosi ei ole tuonut rauhaa, jota ihmiskunta, maailmansotien kauhut koettuaan, hartaasti toivoo. Sekä kylmä että kuuma sota jatkuvat ja jännitys suurvaltojen välillä edelleen kestää. Miten syntyneestä umpikujasta selvitään, ei ole tietoa. Ponnistuksia solmun avaamiseksi kuitenkin jatketaan. Kirvestä ei ole heitetty järveen.
Omassa maassamme päättyneeseen vuoteen liittyy mieluisia, joskin myös vähemmän mieluisia muistoja.
Mieluisia muistoja on Ruotsin kuninkaan Kustaa Aadolfin ja kuningattaren Louise’n käynti maassamme viime toukokuussa. Ruotsin kuningasparin käynti ja heidän lämmin vastaanottonsa Suomessa on osoituksena hyvistä ja läheisistä suhteista, jotka vallitsevat Suomen ja läntisen veljeskansamme välillä. Suomessa säilyvät mieluisassa muistossa nämä toukokuun kauniit päivät.
Emme myöskään tule unohtamaan viime kesän suurtapausta: olympiakisoja. Mielihyvin on todettava, että kisoihin osallistuivat maailman kansat riippumatta niiden sisäisestä valtiollisesta ja yhteiskunnallisesta järjestyksestä. Mielihyvin olemme myös panneet merkille eri puolilla maailmaa esiintuodut tyytyväisyyden ilmaisut kisojen järjestelystä. Että urheilulliset tulokset eivät meidän kohdaltamme vastanneet aikaisemmin urheilukansana nauttimaamme mainetta, on seikka, joka asian omaisissa piireissä on syytä ottaa vakavan harkinnan alaiseksi.
Vielä kolmannen tyytyväisyyden aiheen, joskin toisenlaisen, on kulunut vuosi meille tuonut: Syyskuussa suoritettiin sotakorvauksen viimeinen erä. Kun meillä nyt on työmme kaikki tulokset omaksi hyväksemme käytettävissä, on se omansa helpottamaan kansamme taloutta. Toivomme on, että sotakorvausten loputtua taloudellinen vuorovaikutus Neuvostoliiton kanssa vapaiden markkinoiden pohjalla tulee molemmin puoliseksi hyödyksi suotuisasti kehittymään. Se on omansa lujittamaan luottamusta ja ystävyyttä kansojemme välillä.
Näiden mieluisten muistojen ohella päättynyt vuosi on jättänyt vähemmän mieluisia.
Taloudellisella alalla ovat suhdanteet vuoteen 1951 verrattuina heikentyneet. Vienti on vähentynyt ja hinnat laskeneet. Kauppataseessa tulee olemaan huomattava vajaus: tuonti on melkoisesti ylittänyt viennin. Tämä oli odotettavissa, sillä vuoden 1951 korkeakonjunktuuri oli poikkeuksellinen. –Myös maatalous on epäedullisen sään johdosta kärsinyt. Verorasitus on edelleen korkea. Rahamarkkinat ovat kiristyneet. Kaikki tämä on aiheuttanut kansassa huolestumista.
Tätä mielialaa ovat lisänneet valtion hallinnossa paljastuneet väärinkäytökset. Niinkuin pääministeri äsken lausui, väärinkäytökset selvitetään perinpohjaisesti laillista järjestystä tarkasti noudattaen. Siitä kansalaiset voivat olla vakuuttuneita.
Ei ole ihme, että meillä on taloudellisia vaikeuksia. Niitä ei kuitenkaan ole liioiteltava. Niin tehdään, kun puhutaan »lohduttomista näköaloista», asioidemme »onnettoman kevytmielisestä» hoidosta, hallituksen »hämmästyttävästä kykenemättömyydestä» yms.
Minulla on pitkän elämäni ajalta mahdollisuus tehdä vertailuja. Olin tehokkaasti mukana taloudellisessa elämässä kahden vuosikymmenen ajan, ensimmäisen maailmansodan alusta, vuodesta 1914 vuoden 1934 loppuun. Sinä aikana oli vain neljä säännöllistä ja hyvää vuotta, vuodet 1925–28. Muu aika oli jatkuvia vaikeuksia. Toinen kriisi seurasi toista. Ei puuttunut teollisuuslaitoksilta monenlaisia vaikeuksia, jotka toisinaan pakottivat velkojat ryhtymään koviinkin toimenpiteisiin. Maamme ei kuitenkaan ensimmäisessä maailmansodassa kärsinyt sanot tavia taloudellisia vaurioita. Nyt olemme käyneet läpi kaksi hävittyä sotaa ja niistä johtuneet raskaat seuraukset ja koettelemukset: menettäneet yli 100 000 nuorta miestä ja sen lisäksi kallisarvoisia osia maastamme huomattavine tuotantovaroineen. Olemme sijoittaneet siirtoväen, maksaneet sotakorvauksen, jälleenrakentaneet Lapin ja paljon muuta menetetyn tilalle. Kuitenkin olemme taloudellisesti selviytyneet – katson voivani sanoa – ei huonommin kuin ensimmäisen maailmansodan aiheuttamista vähäisemmistä vaikeuksista. Taloudellisen tasapainon saavuttaminen sellaisten järkytysten jälkeen, mitkä maamme nyt on kokenut, ei voi käydä ilman vaikeuksia. Ihmetellä saattaisi, että asiat ovat näinkin menneet. Pessimismiin ei ole syytä.
Ihmisen täytyy olla eräässä määrässä optimisti. Liiallinen optimismi, joka useasti on kevytmielisyyttä, ei tietenkään ole paikallaan. Eikä nytkään pidä unohtaa, että meillä on vielä paljon tehtävää. Muutenkin on muistettava, että maailma ei milloinkaan tule valmiiksi. Hyvä onkin, että niin on asian laita. Meidän on mielessä pitäminen Karrin isännän sanat Aleksis Kiven Nummisuutareissa: »Tee työtä ja säästä ja käytä itses aina kuin rehellinen mies, niin kaikki päättyy hyvin.»
Lähimmät tehtävämme ovat, siitä olemme yksimielisiä, rahan arvon vakaana säilyttäminen ja taloudellisen tasapainon turvaaminen. Ne ovat meitä kaikkia koskevia, koko kansan tehtäviä, jotka voidaan vain yhteisin voimin, valtiovallan ja kansalaisten yhteistyöllä onnelliseen päätökseen saattaa. Tässä esiintyy omat ongelmansa. Viime aikana kaikkialla, myös demokraattisissa maissa, valtion ja yhteiskunnan vaikutus eri muodoissa taloudellisiin oloihin on lisääntynyt. Missä raja valtion ja yksityisen osuuden välillä on kulkeva, on vaikea kerta kaikkiaan yksinkertaisen säännön kautta määrätä. Tätä asiaa on kauan pohdittu. Vuonna 1934 lausuin siitä seuraavasti: »Miten pitkälle valtion tehtävä taloudellisessa elämässä saa mennä, sitä rajaa on – – – hyödytöntä ja mahdotonta koettaa tarkasti ja kerta kaikkiaan määrätä. Taloudellinen elämä muuttuu alituisesti. Asia täytyy kussakin yksityistapauksessa erikseen harkita. Osutaanko siinä oikeaan ja saavutetaanko hyviä tuloksia, se riippuu asianomaisten kyvystä ja taidosta. Että tässä voi esiintyä eri mieliä, on luonnollista.» – Olen edelleen tällä kannalla.
Mitä mieltä olemmekin menettelytavoista, yhteinen päämäärä on kansan menestys ja hyvinvointi. Loppujen lopuksi kaikki olemme samassa veneessä: Se vene on Suomi isänmaa. Isänmaahan kuuluu ei vain maan kamara, vaan ennen kaikkea kansa, joka siinä elää, on elänyt ja tulee elämään. Miten yksityinen tempookin omissa asioissaan, älköön hän unhottako, että yhteisen isänmaan henkinen ja aineellinen menestys on kaikkien meidän menestyksen edellytys. Ja kaikista ensimmäinen onnen ja menestyksen edellytys on isänmaan vapaus.
Näillä ajatuksilla toivotan kuulijoilleni ja koko Suomen kansalle onnellista uutta vuotta.
