Eräänä aamupäivänä soitti minulle tasavallan uuden presidentin adjutantti tiedustellen, sopisiko minun tulla määräpäivänä presidentin luokse aamiaiselle.
Tiedustellessani adjutantilta, keitä muita vieraita mahdollisesti tulee mukaan, sain kuulla, ettei lounaalle tule muita kuin entinen ja nykyinen presidentti.
Kiittäen kutsusta jäin miettimään outoa tilaisuutta. Olin nimittäin ajatellut, ettei Paasikivi – heti tapahtuneen vaalin jälkeen – olisi ollut kovinkaan halukas näkemään ihmisiä. Mielessäni päädyin sellaiseen lopputulokseen, että ehkä kutsun tarkoituksena oli osoittaa minulle, ettei Paasikiven ja Kekkosen välille – huolimatta vaalien tuloksesta – jäänyt mitään »mustaa kissaa» hampaan koloon.
Tällaiselta vaikuttikin tilaisuus. Paasikivi näytti iloiselta, oli erikoisen puhelias, niin ettei Kekkosella ja minulla ollut tilaisuutta kovin usein käyttää »puheenvuoroa», Niin kuin ulkomaalaisten valtiomiesten vierailuista on tapana sanoa, kaikki sujui »suuren yhteisymmärryksen ja ystävällisyyden hengessä».
