VIIMEISET PRESIDENTINVAALIT

Koko tästä pimeästä vaalivuodesta ei tekisi mieli kirjoittaa mitään. Mutta en halua vaietakaan.

Suomen suuri valtiomies-presidentti sai tietää, että jo vuotta ennen vaaleja melkein jokaisella puolueella oli oma presidenttiehdokkaansa. Tällä kertaa tuo epähieno kiire asioiden valmistelussa ei ollut vain tavallinen kohteliaisuus omia puoluejohtajia kohtaan.

Alkusoitto Paasikiven hautajaisvaaleille – tahtoisin leimata ne sellaisiksi – ilmeni syvälle peitetyissä juonissa »istuvaa presidenttiä» vastaan. On traagillista todeta, että näin on voitu menetellä sen sijaan, että valitsijat jo ennen vaaleja olisivat suunnitelleet yhteisen lähetystön kiittämään Paasikiveä hänen suuresta työstään Suomen hyväksi ja pyytämään, että hän suostuisi jatkamaan edelleenkin tasavallan presidentin tehtäviä.

Ei Paasikivi itsekään, asioitten näin ollen, halunnut asettua ehdokkaaksi, varsinkin kun hänelle vähitellen kävi selviöksi, että »ystävien» aikaisemmat vakuutukset ja korulauseet olivat ainoastaan häntä harhaan johtavia yrityksiä. Puolueet etsivät ja vaihtelivat koko vaalivuoden ajan presidenttiehdokkaitaan mainitsematta laisinkaan »istuvan tasavallan presidentin» nimeä. Molemmat naapurimaamme antoivat nekin ymmärtää, että siellä mielellään nähtäisiin Paasikivi jatkuvasti Suomen tasavallan päämiehen paikalla. Näin oli asianlaita ainakin aluksi.

Kaiken kruununa oli se, että vaalien toisen kierroksen aikana Paasikivelle soitettiin linnaan ja vakuutettiin, että jos hän suostuu presidenttiehdokkaaksi, niin vaalin tulos olisi itsestään selvä.

Mutta miten kävi? Kuultuaan edellä kerrotun ja haluten viimeiseen saakka palvella isänmaataan hän antoi pyydetyn suostumuksensa. Mutta koko Suomen kansan ihmeeksi Paasikivi pudotettiin toisessa äänestyksessä kokonaan pois, joten ratkaisevaan kolmanteen äänestykseen pääsivät toiset miehet. Jokaiselle kävi selväksi, että toisessa äänestyksessä tapahtui törkeä poliittinen petos Paasikiveä vastaan. Se tuli päivänvaloon äänten laskussa, jolloin paljastui, että mm. osa SKDL:n jäsenistä äänesti Fagerholmin puolesta. Kun tunnetaan, miten kovan puoluekurin alaisia SKDL:n jäsenet ovat, on sangen helppoa käsittää, että sen valitsijamiehet eivät voineet mitenkään äänestää oma-aloitteisesti niin ensiluokkaisen tärkeässä ratkaisussa.

Miksi piti menetellä näin? Miksi pyydettiin Paasikiveä asettumaan ehdokkaaksi? Mistä syystä moinen vaalipeli, kun olisi voitu jättää Paasikiven kunnioitettu nimi rauhaan? En tässä suinkaan halua syyttää henkilöä, joka kenties hyvässä uskossa antoi Paasikivelle puhelimitse väärän kuvan tilanteesta. Mutta kuka petti kenet? Se jää mitä mustimmaksi sivuksi Suomen presidentinvaalien historiaan. Ajattelevan kansanosamme luottamus poliittisiin piireihin katosi tapahtuneen jälkeen tyystin.

Todellisen tarkoitusperän peittämiseksi on määrätyltä taholta jälkeenpäin »lipsahtanut» eräs tekosyy. Annettiin ymmärtää, että Paasikivi oli liian vanha kestääkseen jatkuvasti niin suurta työtaakkaa. Mutta miksi häntä sitten pyydettiin »ylivoimaisiin» tehtäviin?

Paasikivi ei elänyt enää kauan vaalien jälkeen. Käsitykseni on, että hän kuoli ennenaikaisesti, mutta ei vanhuuden heikkouteen eikä korkean ikänsä vuoksi, vaan järkytyksestä, jonka hänelle tuotti katala tikarinpisto selkään. Tämän iskun antoivat hänelle tasavallan presidentin valitsijat – virallisesti »Suomen kansa», ja se osuikin pahasti Paasikiven herkkään sydämeen.

Tällainen valitsijain »kiitos» ei voinut olla katastrofaalisesti lyhentämättä entisen presidenttimme elonpäiviä. Kuulin heti tapahtuman jälkeen hänen vanhassa kodissaan niin katkeria sanoja hänen suustaan, että sellaisia hän ei varmaankaan tarkoittanut julkisuuteen.

Sitä vastoin en voi lopuksi vaieta kahdesta tapauksesta, jotka ovat omiaan valaisemaan kulissien näkymätöntä puolta niin edellisissä kuin viimeisissä presidentin vaaleissa.

Kun olin tyttäreni äkillisen leikkauksen takia muutaman päivän Moskovassa, kerroin silloisesta suomalaisten kommunistien rumasta ja epälojaalisesta vaalipropagandasta Paasikiveä vastaan (kysymys oli silloinkin presidentinvaalista). Silloin kysyi minulta eräs tuntematon venäläinen herra, esiinnynkö minä Paasikiven puolesta presidentin »emissaarina» eli salaisissa asioissa Paasikiven käytettävissä olevana yksityisenä lähettiläänä.

Tällaisesta ajatuksesta päätellen toisella puolella itäistä rajaa oli venäläisiä hengenheimolaisia Paasikiveä julkisesti kolhivien kommunistiemme kanssa. Missä määrin tällä asialla on yhteyttä viimeisten presidentinvaalien kanssa, jää mystilliseksi kysymysmerkiksi mm. siitä syystä, että NL:n hallitus on aina tahtonut korostaa suurta myötämielisyyttään presidentti Paasikiveä kohtaan.

Kotimaassa sain vuorostani kokoomuksen taholta ennen vaaleja kuulla, että sillä puolella alettiin epäillä Paasikiven uudelleen valitsemista syystä, joka tosin ei vähimmässäkään määrin koskenut Paasikiveä henkilökohtaisesti. Kun tällainen uutinen saatettiin tietooni Paasikiven vanhojen ystävien taholta, en voinut olla ihmettelemättä äkillistä kannanmuutosta enkä tiedustelematta sen syytä.

Asianlaita on niin, vastattiin minulle, että jos Paasikivi tulee valituksi uudelleen, se merkitsee sitä, että Kekkonen saisi olla aina pääministerinä. Sellainen oli sillä hetkellä kokoomuksen ajatuksenjuoksu.

Paasikiven ystävänä en voinut olla kertomatta hänelle saamistani uutisista nimiä tietenkään mainitsematta. Tämä Paasikiveä vain nauratti. »Kylläpä se on yksipuolista ajattelua», sanoi hän. »Olen antanut Kekkoselle etusijan, en suinkaan poliittisista syistä, vaan yksinomaan sen vuoksi, että hän oli pääministerinä etevä, nopeasti ajatteleva ja nopeasti toimiva. Se mihin monet muut tarvitsevat puolisen tuntia ajattelemisen aikaa, sen Kekkonen ymmärsi parissa minuutissa. Totta kai sellainen pääministeri on jokaiselle presidentille tervetullut. Jos Kekkonen olisi ilman näitä älynsä lahjoja, kai minäkin ryhtyisin heti ajattelemaan toista henkilöä hänen paikalleen.»

Näin reagoi asioihin Paasikivi piittaamatta siitä, mitä hänestä ajateltiin. Vaaleja – joissa Paasikivi ei tullut valituksi – hoidettiin niin vastenmielisellä tavalla, etten vielä nytkään voi hevillä unohtaa tapahtumien kulkua.

Olet viimeisellä sivulla. Jos haluat mennä takaisin, käytä selaimen Takaisin-painiketta, tai valitse kappale yläpuolelta.

Kun vierität sivua, seuraava sivu ladataan ja vieritetään automaattisesti näkyviin. Napsauta ylläolevaa valintaruutua poistaaksesi tämän pois käytöstä.

Jos haluat ladata seuraavan sivun automaattisesti vierittäessäsi sivua, napsauta ylläolevaa valintaruutua.