Pian tämän jälkeen minulla olikin matka edessä YK:n tavanmukaiseen syyskokoukseen. Sinne saapui sitten odottamatta lohduton suruviesti Suomen kansan rakastetun johtajan kuolemasta.
Suuren valtiomiehen ei tarvinnut olla enää (hänen omien sanojensa mukaan) »kuin hullunmyllyssä», vaan hän jätti Suomen kansalle tilaisuuden kaikessa hiljaisuudessa ja rauhassa arvostella hänen suurpiirteisten ja unohtumattomien saavutuksiensa tuloksia.
Juho Kusti Paasikivi loi itselleen jo elämänsä aikana sellaisen älyn ja hengen muistopatsaan, joka ei ole käsin tehty.
