Maailmansotien välistä aikaa koskevia muistelmiaan J. K. Paasikivi ei – lyhyitä katkelmia lukuunottamatta – ehtinyt koskaan laatia. Sen sijaan ovat käytettävissä verrattain laajat pikakirjoitusmuistiinpanot, jotka Valtionarkiston tutkija, maisteri Kauko Rumpunen on taitavasti ja huolellisesti litteroinut »selväkieliseen» asuun.
1920- ja 1930-lukujen historiaa valaiseva alkuperäisaineisto on yleensäkin varsin runsas. Kaikille niille viranomaisille ja yksityisille, jotka ovat edistäneet J. K. Paasikiven elämäkertahanketta luovuttamalla käyttöön materiaalia, esitän täten kunnioittavan kiitokseni.
Teossarjan ensimmäisessä osassa noudatetun linjan mukaisesti ei nytkään ole rajoituttu J. K. Paasikiven henkilökohtaisten vaiheiden tarkasteluun, vaan asianomainen vaikuttajayksilö on jatkuvasti pyritty liittämään siihen poliittiseen ja yhteiskunnalliseen taustaan, johon hän kuuluu. Tehtävää on merkittävästi helpottanut sotien välisiä vuosikymmeniä käsittelevä laaja ja monipuolinen historiantutkimus.
Kirjoittajista dosentti Hannu Heikkilä on keskittynyt Paasikiven toimintaan talous- ja pankkimiehenä, ennen muuta Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana. Tohtori Hannu Immonen puolestaan tarkastelee Paasikiveä historian harrastajana ja pohdiskelijana. Muilta osin kirjan teksti on allekirjoittaneen käsialaa. Molemmille avustajilleni kohdistan vilpittömät kiitokseni hyvästä yhteistyöstä.
Erityisessä kiitollisuudenvelassa olen Moskovan suurlähettiläsparillemme Kristiina ja Heikki Talvitielle, joiden ystävällistä vieraanvaraisuutta olen tutkimusmatkojeni yhteydessä saanut useaan otteeseen nauttia.
Last but not least – kiitokset »sihteereilleni» Sari ja Merja Polviselle, joiden avuliaisuus ja tietokoneasiantuntemus ovat merkittävällä tavalla edistäneet työtäni.
Helsingissä, elokuussa 1992
Tuomo Polvinen
